Puhetta johti
varapuhemies COCILOVO

(Istunto avattiin klo 9.00.)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana oikeudellisten asioiden valiokunnan suositus toiseen käsittelyyn neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoitavuudesta [11979/1/2004 – C6-0058/2005 – 2002/0047(COD)] (esittelijä: Michel Rocard) (A6-0207/2005).

  Michel Rocard (PSE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olemme päättämässä parlamentin käymää pitkää ja hienoa taistelua. Minun on syytä muistuttaa, mistä tässä taistelussa on kyse, vaikka viisi minuuttia onkin naurettavan lyhyt aika näin monitahoisen ongelman käsittelyyn.

Kyse on kolmesta asiasta: ensinnäkin ajatusten vapaan liikkuvuuden periaatteesta, toiseksi kilpailun kunnioittamisesta ja patenttien monopolivaikutuksen torjumisesta ja kolmanneksi yksittäisten keksijöiden ja pk-yritysten suojelemisesta muutaman erittäin suuren yrityksen musertavalta ylivallalta.

Jokainen täällä haluaa selkeyttää lainsäädäntöä ja uskoo, että direktiiviä tarvitaan. Kukaan täällä ei halua ulottaa patentoitavuutta kaikkiin ohjelmistoihin. Ongelmia ei siis pitäisi olla, mutta viimeisten parinkymmenen vuoden aikana tapahtunut kehitys on mutkistanut asioita.

Tietotekniikkateollisuuden alkuaikoina, kun ensimmäisiä tietokoneohjelmistoja kehitettiin, kukaan ei ajatellutkaan niiden patentointia. Arvoisa puhemies, Piilaakso toimi tältä pohjalta ja kehittyi 20–30 vuoden ajan ilman patentteja. Ohjelmistot suojattiin tekijänoikeuksilla, mikä riitti vallan hyvin. Myöhemmin Yhdysvalloissa, missä ei ole olemassa tätä alaa koskevaa lainsäädäntöä, syntyi ajatus patentoitavuuden ulottamisesta ohjelmistoihin. Lähtökohtana on ajatus siitä, ettei aineeton ole teknistä ja että kaikki, mikä liittyy aineelliseen maailmaan ja missä hyödynnetään materiaa, energiaa tai työkaluja, on patentoitavissa. Jotta keksintö olisi patentoitavissa, sen on oltava uusi, keksinnöllinen ja teollisesti käyttökelpoinen ja sen on tuotava lisäys tekniikan tasoon. Patentoitavissa ovat kaikki tietovälineet, käsittelijät sekä välineet, jotka syöttävät ohjelmiston käsiteltäväksi tietoja tai poimivat ohjelmiston tekemistä laskelmista tuloksia, jotka siirretään liikutettavan komponentin tai signaalin avulla todelliseen maailmaan, vaikkei ohjelma itsessään olisikaan patentoitavissa.

Myöhemmin tietokoneohjelmat sulautettiin jakamattomaksi keksinnöksi, jossa tietovälineet, ohjelmistot ja käsittelijät olivat keskenään yhteydessä ja erottamattomia. Sitten ilmestyi keksintöjä, joissa vain ohjelmisto oli uutta ja tietovälineet ja käsittelijät vanhoja. Näin ollen olemme nähneet monien tuomioistuinten ja tiettyjen kansallisten patenttivirastojen, myös Euroopan patenttiviraston, syyllistyvän siihen virheeseen, että kaikkea pidetään teknisenä. Tilanteen seurauksena tämänkaltaisia patentteja on myönnetty Yhdysvalloissa ainakin 200 000 kappaletta ja Euroopan patenttivirastokin on myöntänyt niitä 30 000 kappaletta – huolimatta alaa koskevan yleissopimuksen 52 artiklan 2 kohdasta, jossa todetaan, etteivät ohjelmistot ole patentoitavissa.

Väärinkäytökset ovat hyvin tiedossa, eikä niitä pidä unohtaa: patentteja on myönnetty opetusmenetelmille, kaupallisille menettelyille ja kirurgien käyttöön tarkoitetuille oppaille. Jos nämä ohjelmistot olisivat vapaita, koko Afrikka hyötyisi niistä välittömästi esimerkiksi opetuksen ja lääketieteen aloilla. Ne on kuitenkin patentoitu Yhdysvalloissa, mistä seuraa, että ne ovat äärimmäisen kalliita ja nykymaailman ulottumattomissa. Olemme kaikki tuominneet nämä väärinkäytökset, mukaan lukien Euroopan patenttiviraston väärinkäytökset, mutta virheet ovat johtaneet siihen, etteivät rajat ole selviä.

Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, teitä pyydetään nyt palaamaan perusperiaatteisiin ja lain noudattamiseen. Jotkin arvovaltaisimmista teollisuusyrityksistämme eivät kuitenkaan ole ymmärtäneet, mitä olemme tekemässä. Ne pelkäävät suojansa menettämistä, minkä voimmekin ymmärtää lyhyellä aikavälillä, sillä suojan poistaminen häiritsee tasapainoa joillakin aloilla. Mitä suurimmat yritykset tekevät nykyään? Ne vaihtavat keskenään patenttisalkkuja välttääkseen patentoitavuuden varjopuolet. Näistä varjopuolistahan kärsivät kaikki, jotka eivät kykene osallistumaan tähän peliin, eli kaikki ne, jotka eivät ole yhtä mahtavia kuin nämä yritykset. Oikeudellisten kustannusten osuus kasvaa vääjäämättä kaikkien näiden yritysten tutkimus- ja kehitysmäärärahoissa: tällä hetkellä tämä osuus on 20 prosenttia lähes kaikkialla. Euroopan alueella voimassa olevista patenteista kaksi kolmannesta on amerikkalaisia tai aasialaisia, ei eurooppalaisia. Kun Siemens, GEM PLUS ja Alcatel myyvät matkapuhelindivisioonansa, nämä divisioonat siirtyvät Aasiaan ja vievät patenttinsa mukanaan, jolloin Euroopasta viedään kaikki mahdollisuudet kehittyä näillä aloilla.

Arvoisa puhemies, katsommekin, että Euroopan teollisuutta voidaan puolustaa pitkällä aikavälillä paremmin vapauden ja vapaan käytettävyyden kuin patenttien avulla. Kiinassa koulutetaan joka vuosi 2,5 miljoonaa tietotekniikan ammattilaista. Miten voimme vastata tähän haasteeseen? Paras vastaus on vapaus. Johtavien teollisuudenharjoittajiemme olisi pitänyt ymmärtää tämä sen sijaan, että he ovat pitäneet vapautta pilkkanaan. Käymässämme keskustelussa on esitetty myös joukko loukkauksia. Teille puhuu esimerkiksi parhaillaan "keskiaikainen ihminen". Tämä on osoitus siitä, miten heikko heidän asemansa on. Teollisuutta edustavien ystäviemme pitäisi myöntää, että vaikka virhe on tapahtunut, ei ole mitään syytä muuttaa periaatteitamme ja lainsäädäntöämme tämän virheen mukaisiksi.

Lopuksi käsittelen vielä viimeistä ongelmaa, TRIPS-sopimusta, jota voidaan tulkita kahdella tavalla. Joko kaikki ohjelmistot ovat patentoitavissa – jolloin ongelmaa ei ole, kun kaikki ohjelmistot luetaan TRIPS-sopimuksen ja WTO:n asiantuntijaelinten soveltamisalaan; tätä emme kuitenkaan halua – tai yksikään ohjelmisto ei ole patentoitavissa. Jälkimmäisessä tapauksessa ohjelmistot luetaan kansainvälisen tekijänoikeuslainsäädännön soveltamisalaan. Tällöin ohjelmistot ovat riippuvaisia myös WTO:n asiantuntijaelimistä mutta niihin sovelletaan eri sääntöjä. Myös jälkimmäisessä tapauksessa noudatetaan TRIPS-sopimusta, vaikka tiedämme, että tällä sopimuksella kielletään vain harmaa alue. Jos syntyy näkemysero siitä, miksi tietty ohjelmisto on patentoitavissa, raja on jo menettänyt tehonsa ja tilanne, jossa kaikki on patentoitavissa, on mahdollinen tai ainakin luvallinen.

Hyvät kollegat, teitä pyydetään nyt sovittamaan yhteen periaatteet, lainsäädäntö, yhdenmukaisuus ja selkeys. Teidän on kehotettava merkittäviä teollisuudenharjoittajiamme hyväksymään uudistus, joka on kaikesta päätellen huomattavasti kivuttomampi kuin he luulevat.

(Suosionosoituksia)

  Joaquín Almunia, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, koska komission jäsen McCreevy ei voi olla läsnä tänään, edustan komissiota tässä keskustelussa. Haluan aloittaa kiittämällä jäsen Michel Rocardia, joka esittelee tämän monitahoisen ja teknisen asiakirjan, hänen kovasta työstään. Haluan kiittää myös varjoesittelijöitä, jotka ovat edistäneet parlamentin työtä merkittävästi tässä asiassa.

Ehdotus ei ole merkityksellinen ainoastaan perustietokoneella, kuten kannettavalla tietokoneella, hyödynnettävien keksintöjen kannalta, sillä se kattaa myös monia kulutustavaroita ja laitteita, jotka ovat yhä tärkeämpiä jokapäiväisessä elämässämme: kyse on autoista, pesukoneista, matkapuhelimista, kameroista, DVD-soittimista, televisioista, pölynimureista ja lääketieteessä käytettävistä laitteista, kuten skannereista.

Ehdotetun direktiivin tarkoituksena ei ole kumota Euroopan patenttiviraston nykyistä käytäntöä eikä laajentaa patentoitavuutta puhtaisiin tietokoneohjelmiin, kuten monet ehdotusten vastustajat ovat väittäneet. Monet ovat väittäneet – yhtä virheellisesti – että direktiivissä esitellään ensimmäistä kertaa ajatus ohjelmistokeksintöjen patentoitavuudesta EU:n patenttikäytännössä. Ehdotetussa tekstissä suljetaan selkeästi pois patentit, jotka koskevat puhtaita ohjelmistoja ja pelkkiä liiketoimintakäytäntöjä. Patentoitavissa ovat sen mukaan ainoastaan tietokoneohjelmien sisältämät tekniset keksinnöt, jotka täyttävät patentoitavuutta koskevat ehdot eli jotka ovat uusia, keksinnöllisiä ja teollisesti käyttökelpoisia.

Oikeudellinen kehys, jolla taataan patenttisuoja tällä alalla, on keskeisellä sijalla edistettäessä eurooppalaisten yritysten, myös pk-yritysten, kilpailukykyä huipputeknologisessa ympäristössä. Patenttien avulla voidaan taata paluu tutkimus- ja kehitysinvestointeihin, houkutella riskipääomaa ja parantaa neuvotteluasemia. Samalla lisätään myös innovaatiotoimintaa.

Komissio katsoo, että yhteinen kanta vastaa vaatimusta ennustettavissa olevasta oikeudellisesta kehyksestä, jolla innovaatiotoimintaa edistetään ja siitä palkitaan.

On esitetty tarkistuksia, joiden tarkoituksena on yhteisen kannan torjuminen. Haluan korostaa, että näin ainoastaan lisättäisiin kyseisiin keksintöihin liittyvää oikeudellista epävarmuutta. Yhdenmukaisuuden puute tällä alalla olisi haitaksi eurooppalaisten yritysten kilpailukyvylle ja muodostaisi jatkossakin esteen sisämarkkinoiden sujuvalle toiminnalle.

Tätä taustaa vasten komissio jatkaa yhteisessä kannassa omaksutun lähestymistavan tukemista. Voimme hyväksyä – tarvittaessa vähäisin muutoksin tai tulkintalausekkein – tarkistukset, joilla edistetään hyödyllisellä tavalla teknistä tai asiayhteyteen liittyvää selkeyttä, mutta ehdotuksen yleinen tasapaino on säilytettävä.

Teknistä lisäystä koskeva nykyinen määritelmä on otettu direktiiviin olemassa olevasta oikeuskäytännöstä, eli emme voi kumota sitä, vaikka se voitaisiinkin kenties muotoilla tyylikkäämmin. Sen sijaan vaikuttaa hyödyllisemmältä keskittyä patentoitavan aiheen soveltamisalaan 4 artiklassa, jossa soveltamisalan ulkopuolelle jätettävät aiheet voitaisiin tuoda selkeämmin esiin. Ulkopuolelle jätettävien aiheiden muuttaminen Euroopan patenttisopimuksen vastaisesti aiheuttaisi kuitenkin vain hämmennystä. Lisäksi yhteentoimivuutta koskeviin huolenaiheisiin voidaan puuttua sallimalla pääsy tarvittaviin teknologioihin mahdollisuuksien mukaan mutta suojelemalla keksijöiden perusteltuja oikeuksia.

Yleisesti ottaen tässä oikeudellisten asioiden valiokunnan laatimassa mietinnössä säilytetään komission ehdotuksen tasapainoinen lähestymistapa. Siihen on kuitenkin tehtävä joitakin muutoksia, jotta määrittelyt ja ehdot olisivat yhdenmukaisia yleisen patenttilainsäädännön kanssa.

Komissio voi hyväksyä raportointia koskevat lisävaatimukset, myös neuvoa antavien komiteoiden perustamisen, edellyttäen, että parlamentti pitää mielessään varainhoidolliset seuraukset.

Komissio ei voi hyväksyä tarkistuksia, jotka liittyvät komission aloiteoikeuteen tai suhteisiin yhteisön ulkopuolisten instituutioiden kanssa.

Sisältöä koskevien keskeisten kysymysten osalta komissio on sitoutunut vahvasti edistämään yhteentoimivuutta keinona tukea innovaatiotoimintaa ja kilpailua ja varmistaa, ettei yhteisön lainsäädäntö muodosta estettä eri ohjelmistokehitysmalleille – patentoitujen ohjelmistojen ja avointa lähdekoodia hyödyntävien ohjelmistojen kehittämiselle. Siksi komissio pitää kiinni tietynasteisesta joustavuudesta etsittäessä ratkaisua yhteentoimivuuden käsittelemiseksi edellyttäen, että kansainvälisiä velvoitteitamme kunnioitetaan.

Patentoitavuuden soveltamisalan osalta hyväksymme yhteisen kannan selkeyttämisen mutta emme hyväksy merkittäviä muutoksia, jotka poikkeavat tämänhetkisestä tilanteesta tai yleisestä patenttilainsäädännöstä. Haluan viestittää, että näemme tietyiltä osin erityisiä ongelmia niiden tarkistusten laatimisessa, jotka liittyvät tekniseen lisäykseen ja keksinnöllisyyteen.

Vaatimuksista, jotka koskevat tietovälineessä hyödynnettäviä ohjelmistoja tapauksissa, joissa kyseiset ohjelmistot muodostavat patentoidun keksinnön, totean, että komissio voi hyväksyä minkä tahansa ratkaisun yhteisen kannan ja komission alkuperäisen ehdotuksen väliltä. Voimme hyväksyä myös vaihtoehtoiset muotoilut saman tavoitteen saavuttamiseksi voimassa olevien patenttien osalta.

Komissio on pannut merkille suuren määrän tarkistuksia, jotka on jätetty käsiteltäväksi oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön lisäksi. Tämänaamuisen keskustelun päätteeksi tuon julki komission yleisen kannan kaikkiin tarkistuksiin.

  Piia-Noora Kauppi, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa komissaari, hyvät kollegat, huomisessa äänestyksessä tärkeintä on varmistaa, ettei ohjelmistojen patentoitavuutta nykyisestään laajentava neuvoston yhteinen kanta mene parlamentissa läpi ilman muutoksia.

Tämän esityksen kanssa on ollut poikkeuksellisen paljon ongelmia. Komissio ja neuvosto eivät lainkaan huomioineet parlamentin enemmistön ensimmäisessä käsittelyssä direktiiviesitykseen tekemiä muutoksia. Räikein esimerkki löytyy komission scadplus-verkkosivuilta. Suora lainaus sivuilta kuuluu: "Neuvoston toukokuussa 2004 vahvistamaan yhteisen kantaan ei otettu ainoatakaan Euroopan parlamentin tekemistä merkittävistä tarkistuksista". Parlamentti siis ohitettiin olankohautuksella. Tällainen menettely ei käy, ei tässä eikä missään muissakaan yhteispäätösmenettelyyn kuuluvissa asioissa.

Toivon, että parlamentin enemmistö tukisi neuvoston yhteiseen kantaan tehtyjä maltillisia tarkistuksia, joilla ohjelmistojen patentoitavuuden edellytyksiä tiukennetaan nykyisestä. Tärkeintä on estää puhtaiden ohjelmisto- ja liiketoimintamallipatenttien myöntäminen Euroopassa. Joiltakin osin Euroopan patenttiviraston nykykäytäntö on ajautunut liian kauaksi harmaalle alueelle ja patentteja on myönnetty heppoisin perustein.

Ohjelmistojen patentoitavuutta Euroopassa ei pidä nykyisestään laajentaa. Toisaalta valtaosa nykyajan teknologisista tuotteista hyödyntää ohjelmistoja eikä teknologiatuotteille myönnettyjä patentteja pidä hylätä vain siksi, että ohjelmisto on osa niitä. Tärkeää on varmistaa myös, ettei patenteilla voida estää yhteensopivien ohjelmistojen luomista. On hyvä, että tässä asiassa olemme komission kanssa samoilla linjoilla.

Direktiivin pitäisi tukea eurooppalaista innovatiivista tutkimusta ja tuotekehitystoimintaa ohjelmistoalalla. Tämä tarkoittaa sitä, ettei tarpeettomia esteitä muun muassa avoimen lähdekoodin – open source – ohjelmistokehitykselle aseteta ottaen kuitenkin huomioon sen, että patenteilla on keskeinen merkitys monille eurooppalaisille yrityksille. Akateemiset tutkimukset sekä meillä että maailmalla ovat kuitenkin osoittaneet, etteivät tutkimus- ja tuotekehityspanokset ole riippuvaisia patenteista eivätkä maantieteestä. Yritysten kannattaa tehdä ohjelmistokehitystoimintaa siellä, missä on tarjolla paras innovaatioympäristö maantieteellisen alueen patenttisuojan laajuudesta riippumatta. Mikään ei pakota tekemään näitä patentoitavia ohjelmistoja Euroopassa, ne voidaan tehdä aivan hyvin Intiassa, Kiinassa tai muualla maailmassa ja patentoida sitten jossakin muualla.

Direktiivin tavoitteena on yhtenäistää Euroopan patenttitoimiston ja jäsenvaltioiden kirjavaa käytäntöä ohjelmistopatenttien myöntämisessä. Siksi kannatankin direktiivin säätämistä. Patenttijärjestelmän yleiset ongelmat hitaus, kalleus ja niin edelleen eivät tähän keskusteluun kuulu mutta on selvää, että tarve yhteisöpatenteille on tullut entistäkin selkeämmäksi. Yhteisöpatentti on saatava pikaisesti valmisteltua.

Pidän todennäköisenä, että parlamentin huomenna hyväksymät tarkistukset vievät meidät sovitteluun. Haluaisin muistuttaa, että jos sovittelun lopputulos ei tyydytä parlamenttia, voi parlamentti aina hylätä koko esityksen myös sovittelun jälkeen. Huonoa direktiiviä ei missään nimessä pidä päästää läpi.

  Maria Berger, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa osoittamalla lämpimät kiitokseni paitsi esittelijällemme Rocardille myös jäsen McCarthylle, joka toimi esittelijänämme ensimmäisessä käsittelyssä. Molemmat ovat tehneet erittäin hyvää työtä johdattaessaan meidät nykyiseen vaiheeseen tässä hyvin vaikeassa lainsäädäntömenettelyssä.

Minulla on ollut mahdollisuus seurata tapahtumia aivan alusta alkaen, enkä voi luonnehtia jokapäiväiseksi Euroopan unionin tasolla tehtäväksi lainsäädäntötyöksi mitään, mikä on tapahtunut tietokoneella toteutettuja keksintöjä koskevan direktiiviluonnoksen yhteydessä. Olemme kaikki nähneet edunvalvontaa, jota voidaan pitää joko mahdottomana hyväksyä tai käytännön demokratiana. Monet ihmiset ovat vakuuttaneet, että he haluavat – meidän tapaamme – eurooppalaisten yritysten osoittavan suurta innovaatiohalukkuutta. Tästä huolimatta on tuskin ainoatakaan sanamuotoa, josta olisimme päässeet yksimielisyyteen.

Meille on tehty jälleen selväksi, että komission asenne on äärimmäisen joustamaton ja ettei neuvoston yhteinen kanta ole itse asiassa yhteinen sen kaikille jäsenille. Mitä pidempään ja syvällisemmin perehdymme tähän asiaan, sitä selkeämmin nousee esiin kaksi näkökohtaa. Lainsäädännöllä on rajansa, ja olen varma, että niihin on törmätty tässä luonnoksessa. Joko haluamme laatia selkeitä ja yksiselitteisiä määrittelyjä ja täytäntöönpanosääntöjä, jolloin saatamme olla liian lyhytnäköisiä ja jättää liian vähän tilaa tulevalle kehitykselle, tai jätämme neuvotteluvaraa ja vähennämme näin oikeusvarmuutta ja lainsäädännön yhdenmukaisuutta. Tavanomaisessa tapauksessa tällainen konflikti voitaisiin ratkaista hyödyntäen oikeusjärjestelmää, jolla taataan kaikille, niin suurille kuin pienillekin, enemmän tai vähemmän oikeudenmukainen mahdollisuus oikeusturvaan ja silmälläpitoon. On valitettavaa, ettemme me Euroopassa voi pitää tätä itsestäänselvyytenä. Saattaa olla, että tarvitsemme – direktiiviäkin kipeämmin – todella eurooppalaisen patenttijärjestelmän ja unionin tason oikeusturvajärjestelmän, joka on kaikkien käytettävissä tasavertaisesti, koosta riippumatta.

Ryhmäni määrittää lopullisen kantansa tänä iltana, mutta voin joka tapauksessa vakuuttaa teille, että olemme hyvin yksimielisiä esittelijämme Rocardin esittämien tarkistusten tukemisesta.

  Toine Manders, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan esittää kiitokseni kaikille teille, erityisesti jäsen Rocardille ja jäsen McCarthylle, jotka ovat saneet aikaan pienen ihmeen tämän direktiivin suhteen. Direktiivi on aiheuttanut huomattavan määrän jännitteitä, ja parlamentin suhtautumisessa siihen voidaan erottaa useita eri mielipidesuuntia.

Tämän direktiivin keskeisenä tavoitteena on tehdä loppu tyhjänpäiväisten patenttien virrasta, joka on viime vuosina valunut Münchenissä toimivasta Euroopan patenttivirastosta. Tämä koskee myös puhtaita ohjelmistoja, jotka voi näköjään patentoida. Olen ymmärtänyt – ja olemme kaikki päässeet tästä yksimielisyyteen – että tämän direktiivin yleisenä päämääränä on tehdä niiden patentoinnista mahdotonta. Periaatteessa tästä syystä direktiivillä pyritään parantamaan ja pönkittämään Münchenin yleissopimuksen 52 artiklaa.

Lakimiehenä olen tutustunut kyseiseen artiklaan. Lainsäädäntöä ei voida ilmaista selkeämmin kuin Münchenin yleissopimuksen 52 artiklassa. Vaikka artiklan sanamuoto on hyvin yksinkertainen, sitä on valitettavasti tulkittu jäsenvaltioissa väärin tai ainakin eri tavoin, mistä on seurannut valtava oikeudellinen epävarmuus.

On ratkaisevan tärkeää tehdä loppu tyhjänpäiväisistä patenteista, sillä meidän on suojattava ja edistettävä innovaatiotoimintaa ja tutkimusta ja samalla myös kilpailukykyä ja työllisyyttä Euroopassa. Jos tiedossa ei ole palkintoja, kukaan ei keksi mitään. Katsonkin, että olisi otettava käyttöön oikeudenmukainen palkitsemisjärjestelmä keksijöille ja että heidän on voitava suojata ideoitaan, älyllistä omaisuuttaan. Jos näin ei käy, pelkään, että työvoimaa edellyttävän tuotannon siirtyessä jo Kiinaan suuri määrä yritysten tutkimus- ja kehitysosastoja lähtee pian perässä. Etunenässä lähtevät monikansalliset yritykset, ja niiden jälkeen lähtövuorossa ovat pk-yritykset. Jos näin käy, joudumme vielä pahoittelemaan sitä, että lakien säätäminen Euroopassa on niin vaikeaa, että keskuudessamme vallitsee toivoton päättämättömyys ja ettei meillä ole otsaa säätää lakeja, joilla vahvistettaisiin maailmanlaajuista kilpailukykyämme. Pidän valitettavana lastemme ja tulevien sukupolvien kannalta, jos emme uskalla siirtyä eteenpäin. Siksi toivon, että saamme aikaan vahvan direktiivin, ja näin näyttää myös käyvän.

Mikä on ongelmista suurin? Suurin ongelma on, ettei Euroopan patenttivirasto ole parlamentin, komission ja neuvoston demokraattisessa valvonnassa, ja tämän tilanteen haluamme korjata. Siksi me liberaalit olemme esittäneet tarkistuksen 65, jossa vaadimme tämän direktiivin hylkäämistä kokonaisuudessaan ja kehotamme komissiota antamaan ehdotuksen Euroopan yhteisöpatentista, jotta parlamenttimme voi valvoa Euroopan patenttivirastoa ja jotta tähän virastoon voidaan soveltaa eurooppalaista lainsäädäntöä. Mielestäni meillä on käytettävissämme tähän tarvittavat oikeusvälineet ja oikeusjärjestys. Näin voisimme ottaa käyttöön yhdenmukaiset oikeuskäytännöt ja valottaa koko kysymystä ennen kaikkea pk-yritysten hyväksi.

Jos pieni yritys haluaa ryhtyä nykyään oikeustoimiin patenttiloukkauksen vuoksi, odotettavissa on miljoonien eurojen kustannukset. Tähän ei millään pienellä yrityksellä ole varaa. Toivon, että saamme Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmässä muodostettua hyvin harkitun kannan. Samalla toivon, että koko direktiivi kaadetaan huomenna, jotta komissio voi esittää terveen ja hyvin perustellun ehdotuksen eurooppalaisesta patentista. Tämä ehdotus on sisällytettävä parhaillaan käsittelemämme kaltaiseen asiakirjaan, jotta voimme hyötyä yhdenmukaisesta ja hyvin harkitusta direktiivistä.

  Eva Lichtenberger, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, päätämme tänään siitä, ovatko tietotekniikka-alan innovaatiot jatkossa mahdollisia ja saavatko pk-yritykset nauttia vapaudesta, jota ne tarvitsevat kehittyäkseen. Kaikki – niin patentin vastustajat kuin sen puolustajatkin – väittävät nyt haluavansa juuri tätä.

Kukaan ei myönnä avoimesti haluavansa tehdä ohjelmistoista patentoitavia. Ero on tarkistuksissa itsessään ja siinä, että ohjelmistojen patentoitavuudelle halutaan jättää koko joukko takaportteja. Kyse on siitä, voidaanko erottaa selkeästi toisistaan tekniset keksinnöt, jotka luonnollisesti suojataan jatkossakin patenteilla, ja ohjelmistot, jotka on joka tapauksessa jo suojattu tekijänoikeuksilla. Kyse on siitä, valitsemmeko 10–15 takaporttia ja niihin liittyvän oikeudellisen epävarmuuden vai pk-yritysten mahdollisuuden kehittyä vapaasti.

Jos päätätte tänään tukea neuvoston yhteistä kantaa, jätätte oven sepposen selälleen koko patenttitoiminnalle, joka näin valtaa vähitellen Euroopan markkinat. Tässä tapauksessa äänestätte sen puolesta, että ohjelmistoihin sovelletaan täysimääräisesti TRIPS-sopimusta ja että ideoista tulee kauppatavaraa markkinoilla, joilla pk-yrityksillä ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia tulla toimeen, koska kustannukset, jotka liittyvät patenttien kehittämiseen ja niiden puolustamiseen oikeudessa, ovat liian suuria. Ei voida hyväksyä, että jokaisen pk-yrityksen on palkattava patenttiasianajaja voidakseen puolustaa omia keksintöjään.

Jos taas lisäätte oman osanne siihen laajaan tukeen, jota on jo osoitettu 21 tarkistukselle, annatte innovatiivisille ja luoville pk-yrityksille liikkumavaraa eli tilaa ja mahdollisuuksia kehittyä. Nämä 21 tarkistusta ilmentävät pyrkimystämme korjata niiden hallitusten tekemä virhe, jotka ovat selvästikin taipuneet teollisuuden painostukseen ja astuneet väärään veneeseen.

Älkäämme elätelkö harhakuvitelmia, sillä teollisuus haluaa ulottaa patentoitavuuden kaikkiin ohjelmistoihin. Näin suuryritykset saavat oivan lisätulonlähteen, jonka avulla ne voivat täyttää kassalippaansa ja häätää pk-yritykset innovaatioineen markkinoilta. Tämä käy ilmi aivan selvästi tietyistä mainoksista, jotka SAP:n kaltaiset yritykset ovat julkaisseet esimerkiksi European Voice -lehdessä. Tutustukaa näihin ilmoituksiin, niin huomaatte, mitä neuvoston yhteinen kanta todella merkitsee.

Mainittujen 21 tarkistuksen avulla voimme saavuttaa vapaat markkinat, joilla yritykset kilpailevat markkinoilla eivätkä oikeussaleissa. Pyydänkin teitä antamaan tukenne näille 21 tarkistukselle, joita tarvitaan kipeästi, mikäli eurooppalaisen innovaatiotoiminnan halutaan kehittyvän.

  Ilda Figueiredo, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tämä keskustelu on todellakin valtavan tärkeä, sillä panokset ovat äärimmäisen korkeat. Älyllinen vapaus, teknologinen innovaatiotoiminta ja Euroopan taloudellinen kilpailukyky ovat vaarassa, kuten tutkijat, professorit, opiskelijayhteisö sekä monet järjestöt ja pk-yritykset ovat perustellusti korostaneet.

Neuvoston 7. maaliskuuta 2005 hyväksymää yhteistä kantaa on mahdotonta hyväksyä, samoin kuin 20. helmikuuta 2002 annettua direktiiviehdotusta. Parlamentti esitti näkemyksensä asiasta 24. syyskuuta 2004, mutta neuvosto sivuutti tämän näkemyksen täysin, mitä ei voida hyväksyä.

Kuten tuolloin totesimme, on väärin myöntää patentteja ajatuksille, tiedolle ja – kuka tietää, mihin lopulta päädymmekään – elämälle itselleen. Kuten aikanaan esitimme tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoitavuutta koskevasta ehdotuksesta, kannatamme neuvoston yhteisen kannan hylkäämistä. Tämä on tarkoituksenmukaisin tapa edetä juuri nyt, ja se on ainoa keino estää innovaatiotoimintaa ja tietoa ajautumasta hyvin vaaralliselle tielle.

Kuten tiedämme, jo nykyinen tekijänoikeusjärjestelmä takaa huomattavan suojan ohjelmistojen tekijöille ja antaa heille mahdollisuuden valvoa työnsä tulosten käyttöä. On kuitenkin väärin vaarantaa ajatus siitä, että jokaisen, jolla on hyppysissään tarvittava taito, on voitava istua tietokoneen ääreen ja kirjoittaa haluamansa ohjelmisto, ja siitä, että yritysten on voitava kehittää erikoisohjelmistoja omiin tarkoituksiinsa.

Jos oikeus luoda ohjelmistoja keskitetään harvojen käsiin, seurauksena on vaarallisia rajoituksia. Kuten olemme nähneet, ohjelmistot ovat edistäneet talouksien kehittymistä ja mahdollistaneet monien toimintojen automatisoinnin ja yksinkertaistamisen suhteellisen pienillä kustannuksilla. Tämä ei olisi mahdollista oikeudellisessa kehyksessä, jossa ohjelmistoja hallitaan patentein.

Ennen uuden ohjelmiston kehittämistä yrityksen tai yksityishenkilön olisi pakko palkata joukko erikoistuneita asianajajia tarkastamaan, loukataanko ajatuksella mahdollisesti olemassa olevia patentteja. Tämän vuoksi kyse on hyvin vaarallisesta aiheesta. Toisin kuin tavanomaisilla patenteilla, joilla suojataan keksintöä, ohjelmistopatenteilla edistettäisiin ajatusten väärinkäyttöä. Toisin sanoen ohjelmistopatentit merkitsevät hyökkäystä, jonka kohteina ovat älyllinen vapaus ja eurooppalaisen teollisuuden kyky luoda ja kehittää uusia ideoita.

Pohjimmiltaan ohjelmistopatenteissa on kyse vain oikeudellisista välineistä, joilla tiedon kehittäminen ja mahdollisuus innovaatiotoimintaan keskitetään suurille monikansallisille yrityksille, kuten Microsoftille. Patentoitavuuden myötä yksityishenkilöillä, mikroyrityksillä ja pk-yrityksillä ei olisi minkäänlaisia taloudellisia edellytyksiä käydä suuryritysten kanssa oikeutta abstrakteista ajatuksista.

Tämän vuoksi on ratkaisevan tärkeää, että torjumme tämän neuvoston kannan. Ryhmäni mielestä tällä alalla ei tarvita minkäänlaista direktiiviä, mutta jos sellainen annetaan, varmistakaamme ainakin, että turvaamme ihmisten oikeuden innovatiivisiin ajatuksiin ja älylliseen vapauteen. Luotamme siihen, että esittämämme tarkistusehdotukset hyväksytään.

  Thomas Wise, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tietokonealan yrittäjät kuuluvat maailman riippumattomimpiin ihmisiin. Tiedän, miltä tämän direktiivin muodostama uhka tuntuu heistä. He vastustavat ajatusta rajoittavista monoliittisista järjestelmistä siinä missä kuka tahansa muukin. He tietävät, että EU on juuri tällainen monoliittinen järjestelmä, ja tämä direktiivi on tyypillinen esimerkki monoliittisista toimista, joita he pyrkivät vastustamaan.

Viime viikkoina olen työskennellyt lujasti auttaakseni tietokonealan pk-yrityksiä vastustamaan tätä direktiiviä. Olen kuitenkin huomannut, etteivät esittelijän ehdottamat tarkistukset muuta perusongelmaa. Jäsen Rocard pyrkii sulkemaan tietokoneohjattujen keksintöjen ei-tekniset ominaisuudet direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Tämä on sinänsä aivan oikein, mutta esittelijä ei pyri pysäyttämään direktiiviä kokonaisuudessaan; itse asiassa hän tukee sitä. Pienet tietokonealan yritykset ollaan näin jättämässä niin sanotusti Rocardin ja kuoren väliin.

Jäsen Rocard menee niinkin pitkälle, että hän toteaa perusteluissaan tukevansa neuvoston kantaa periaatteellisella tasolla. Hän ei torju tarkistuksillaan ajatusta yhdenmukaistamisesta vaan puhuu yksiselitteisesti yhdenmukaistamisen puolesta. Yhdessä tarkistuksessa sanotaan jopa, etteivät jäsenvaltiot voi saavuttaa asianmukaisesti direktiiville asetettua tavoitetta eli tietokoneohjattujen keksintöjen patentoitavuudesta annettujen kansallisten sääntöjen yhdenmukaistamista. Surullista kyllä, jäsen Rocard kuuluu niihin EU:lle tyypillisiin henkilöihin, jotka näyttävät pitävän Euroopan patenttivirastoa yhä selkeämmin jonkinlaisena EU:n tytäryhtiönä, vaikka sen vastuualueeseen kuuluu myös EU:n ulkopuolisia maita.

Vastustan tätä direktiiviä kokonaisuudessaan ja äänestän sitä ja jäsen Rocardin versiota vastaan. Olen aina sanonut, että jos EU on vastaus, kysymyksen on täytynyt olla typerä. Tänään tämä on päivänselvää.

  Brian Crowley, UEN-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, aluksi haluan esittää henkilökohtaiset kiitokseni esittelijä Rocardille, jolla on ollut erittäin vaikea tehtävä hänen pyrkiessään muodostamaan kompromisseja ja pääsemään sopimukseen aiheesta. Valitettavasti on kuitenkin todettava, että kuunneltuani moneen otteeseen keskustelua tästä aiheesta niin valiokunnassa kuin tässä salissakin vaikuttaa siltä, että olemme menettäneet täysin kosketuksen todellisuuteen, joka vallitsee näiden seinien ulkopuolella.

Innovaatiotoiminta on juuri se avain, juuri se moottori, jonka avulla taloutemme kehittyy. Kun ihmiset puhuvat varmistavansa, että muut voivat käyttää ohjelmistopatentteja, he näyttävät ajattelevan, että kaikki voivat tehdä näitä keksintöjä itse eivätkä tarvitse minkäänlaista suojaa tai perustaa näille keksinnöille. Kun tarkastelemme tiettyjä henkilöitä, jotka ovat esittäneet tiettyjä tarkistuksia, ja tämän kysymyksen tiimoilla harrastettua edunvalvontaa, voimme todeta, että kyseiset henkilöt haluavat ainoastaan varauksetonta vapautta kaikille – suojelun poistamista kokonaan Euroopan unionista. Mitä siitä seuraisi? Siitä seuraisi, että amerikkalaiset, japanilaiset ja muut yhtiöt patentoisivat eurooppalaisten ohjelmistokehittäjien, eurooppalaisten keksijöiden, ajatuksia ja pakottaisivat heidät ostamaan ajatuksensa takaisin.

Patentit eivät ole miekka vaan kilpi. Niiden tarkoituksena on puolustaa ajatuksia. Meidän on varmistettava, että asettamillamme säännöksillä ja asetuksilla taataan eurooppalaisille keksijöille asianmukainen suoja ja asianmukaiset oikeudet. Joissakin parlamentissa pidetyissä puheissa ja osassa viime viikkoina saamastani edunvalvontamateriaalista on ollut kyse pk-yritysten suojelusta. Annan tästä yhden esimerkin: Irlannissa innovatiivisella tietotekniikka-alalla on 100 000 työpaikkaa, joista 62 000 on pk-yrityksissä. Nämä yritykset tukevat täysin yhteistä kantaa tässä asiassa. Kehotammekin kaikkia parlamentin jäseniä ajattelemaan sekä sydämellään että ennen kaikkea järjellään, millaista suojaa he itse kaipaisivat keksijöinä.

Kyse ei ole yhdenmukaistamisesta vaan pikemminkin erilaisten lainsäädäntöjen vastavuoroisesta tunnustamisesta 25 jäsenvaltiossa. Näin varmistetaan, että pienille yrityksille ja keksijöille voidaan taata oikeusvarmuus ja taloudellinen varmuus suojeltaessa ja edistettäessä heidän ajatuksiaan.

  Bruno Gollnisch (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, voidaanko tietokoneohjelmia patentoida? Tietotekniikkamaailman jättiläisillä, kuten yhdysvaltalaisilla IBM:llä ja Microsoftilla, ei ole epäilystäkään asiasta. Suurimmalle osalle innovatiivisista pk-yrityksistä mutta myös ohjelmistoteollisuudessa vaikuttaville ammattilaisille, kuten ohjelmoijille, tutkijoille ja riippumattomille ohjelmistokehittäjille, tietokoneohjelmien patentoitavuus merkitsee samaa kuin kuolemantuomio. Tätä painavaa asiaa on palloteltu Euroopan parlamentin ja ministerineuvoston välillä edestakaisin jo yli kahden vuoden ajan. Tämän parlamentaarisen maratonin tuloksena saattaa olla Bolkesteinin direktiivin hyväksyminen tällä kertaa tietokoneohjelmien patentoitavuuden alalla.

Lain kirjaimen ja hengen vastaisesti Euroopan patenttivirasto on myöntänyt yli 30 000 patenttia matemaattisille laskentamenetelmille ja tiedon käsittely- ja esitysmenetelmille. Nämä patentit ovat usein laaja-alaisia, mitäänsanomattomia ja vahingollisia, aivan kuin yhdysvaltalaiset vastineensakin. Katson, että tietokoneohjelmien patentoitavuus on torjuttava monestakin syystä. Ensisijaisena syynä on se, että tietokoneet käyttävät kieliä ja ettei kielen sanoja voida patentoida; tämähän estäisi muita käyttämästä sanoja vapaasti. Näiden sanojen erityinen yhdistelmä voidaan suojata tekijänoikeuksilla aivan samoin kuin musiikissa, jossa tekijänoikeuksilla suojataan kokonaisia kappaleita, ei itse nuotteja. Lisäksi tämä lähestymistapa vastaa täsmälleen Münchenin yleissopimuksen periaatteita.

Miksi tätä osaa olemassa olevasta lainsäädännöstä pitäisi muuttaa? Miksi tekijänoikeudet pitäisi poistaa? Tekijänoikeuksien poistaminen tekisi uusien tietokoneohjelmien kirjoittamisesta mahdotonta. Miten voimme kuvitella elävämme maassa, jossa jollekin yritykselle voidaan myöntää yksinoikeus vain, koska sen luoma asiakirja sisältää lihavoituja kirjaimia ja kursivoituja alaotsikkoja tai koska se on käyttänyt menetelmänä edistymistä osoittavaa palkkia, kaksoisnapsautusta tai sähköistä ostoskoria – menetelmiä, jotka on jo patentoitu Yhdysvalloissa? Meidän on evättävä komissiolta ja neuvostolta lupa tappaa pienten ohjelmistontuottajien innovaatiotoiminta.

  Klaus-Heiner Lehne (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kiitän esittelijää ja varjoesittelijöitä, mutta erityisesti haluan nostaa esiin oman ryhmäni varjoesittelijän Kaupin, joka on pyrkinyt erittäin ansiokkaasti saamaan aikaan järkeviä kompromisseja ja toimivan ratkaisun. Toimissaan jäsen Kauppi on osoittanut poikkeuksellista asiantuntemusta, ja työllään hän on ansainnut syvimmän kunnioitukseni.

Sallinette minun tuoda julki jälleen kerran jotakin, mikä kävi selväksi oikeudellisten asioiden valiokunnassa käydyssä keskustelussa: kukaan, yksikään poliittinen ryhmä, ei halua ohjelmistopatentteja, vaikken voikaan sulkea pois mahdollisuutta, että yksittäiset henkilöt saattavat olla toista mieltä. Direktiivissä ei kuitenkaan ole kyse tästä. Sen alkuperäisenä tarkoituksena oli todellakin estää unionin lainsäädäntöä kehittymästä samaan suuntaan kuin Yhdysvalloissa. Tämä on direktiivin tarkoitus, ja yhteinen kanta on sen mukainen.

Toukokuun lopussa saimme kannanoton Münchenin ja Ylä-Baijerin teollisuus- ja kauppakamarilta. Jäsen Crowley kuvasi aiemmin Irlannin tilannetta, ja Saksassakin, missä suurin ohjelmistoalan pk-yritysten keskittymä on Münchenin alueella, kyseiset yritykset järjestivät kuulemisen, jonka tulokset eivät jätä epäilyksen sijaa: vaikka yhteistä kantaa voidaankin toki vielä parantaa, pk-yritykset katsovat sen vastaavan asetettuja ehtoja ja ratkaisevan ongelmat.

Oikeudellisten asioiden valiokunnassa teimme koko joukon ratkaisevia parannuksia Rocardin mietintöön. Esitimme 39 tarkistusta, joiden avulla selkeytettiin joitakin näkökohtia – esimerkiksi yhteentoimivuuden ja teknisen määrittelyn käsitteitä – ja tuotiin esiin vaihtoehtoja. Näin oikeudellisten asioiden valiokunta sai aikaan maltillisen mietinnön, jonka avulla voidaan ratkaista kaikki jäljellä olevat ongelmat. Jäsen Rocardin ja parlamentin muiden ryhmien esittämät tarkistukset ovat selvästi yliampuvia.

Joitakin kuukausia sitten istuimme täällä yhdessä ja uudistimme sitoutumisemme Lissabonin prosessiin, jonka ytimessä on – muun muassa – tietopohjainen eurooppalainen yhteiskunta. Koska meillä ei ole raaka-aineita, meidän on luotettava aivoihimme, tietoomme ja kansalaistemme osaamiseen. Jos sallimme, että liioitelluilla tarkistuksilla aiheutetaan tilanne, jossa suurinta osaa Euroopan huipputeknologiasta ei voida enää patentoida, vaarannamme maanosamme tulevien sukupolvien mahdollisuudet ansaita elantonsa. Tällaista kantaa on mahdotonta puolustaa, eikä ryhmäni ylivoimainen enemmistö hyväksy sitä.

Sallinette minun käsitellä vielä yhtä merkittävää näkökohtaa – joidenkin henkilöiden esityksiä yhteisen kannan hylkäämiseksi. Ryhmämme on pohdittava tätä vaihtoehtoa tänä iltana. Tälle pohdinnalle on kaksi perustetta. Ensinnäkään meitä ei hyödytä millään tavoin, jos oikeudellisten asioiden valiokunnan tarkistuksista aiheutuu pitkä sovittelumenettely vain, jotta direktiivi voidaan kumota kolmannessa käsittelyssä yksinkertaisella enemmistöllä. Toiseksi emme halua, että lopputuloksena on direktiivi, jota parlamentti on huonontanut tarkistuksillaan niin voimakkaasti, että se on haitaksi Lissabonin prosessille ja Euroopalle itselleen. Jos lopputulos näyttää tältä, tulemme mieluummin toimeen kokonaan ilman direktiiviä. Ryhmämme päättää tänä iltana kannastaan tähän kysymykseen.

  Andrzej Jan Szejna (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, tietokoneohjelmistoja koskevien patenttien käyttöönotto ei ole vahingollista ainoastaan eurooppalaisille pk-yrityksille, tieteelliselle tutkimukselle ja koko tietotekniikka-alalle: se on vahingollista ennen kaikkea keskivertokansalaiselle, jolla on tietokone työpöydällään ja joka maksaa jo nyt itsensä kipeäksi kalliista, suojatuista ohjelmistoista.

Riippumattomat asiantuntijat ovat arvioineet, että neuvoston yhteinen kanta mahdollistaisi tietokoneohjelmien patentoinnin. Parlamentin kaksi vuotta sitten vastaanottaman tekstin voidaan puolestaan sanoa hivuttavan tämän mahdollisuuden eteemme takaoven kautta.

Oikeudellisten asioiden valiokunta hyväksyi tarkistuksia, joilla ei pystytä varmistamaan asianmukaisen kompromissin saavuttamista. Niiden avulla ei tehdä myöskään mitään merkittävimpien erimielisyyttä ja epäilyksiä aiheuttaneiden näkökohtien poistamiseksi direktiivistä: viittaan tällä erityisesti kaikkein polttavimpaan kysymykseen eli siihen, millaisille keksinnöille voidaan myöntää patenttisuoja. Tarkistukset eivät juurikaan auta meitä irtautumaan liian vapaista käytännöistä, joita Euroopan patenttivirasto soveltaa nykyään käsitellessään tietokoneohjelmien käyttöön liittyviä hakemuksia. Näissä käytännöissä ei noudateta hyödyllisiä säännöksiä, jotka esitettiin 29. huhtikuuta ja 4. toukokuuta 2005 suositusluonnoksessa toiseen käsittelyyn. Näiden säännösten avulla olisi voitu erottaa selvästi, mikä on keksintö ja mikä ei.

On olemassa todellinen vaara, ettei direktiivillä ole yhdenmukaistavaa vaikutusta, sillä direktiivillä ei tuoda selkeyttä kaikkein kiistanalaisimpiin kysymyksiin vaan suorastaan vahvistetaan olemassa olevia epäilyksiä. Direktiiviä voidaan myös pitää osoituksena liian vapaasta käytännöstä pohdittaessa ratkaisuja tietokoneohjelmien käytön keksinnöllisyyteen Münchenissä allekirjoitetun Euroopan patenttisopimuksen 52 artiklan 2 ja 3 kohdan nojalla.

Velvollisuutenamme on äänestää ensimmäisen käsittelyn ja Michel Rocardin esittämien ajatusten hengessä sekä tukea päätöksiä, jotka kollegamme tekivät edellisellä vaalikaudella. Meidän on toimittava näin varmistaaksemme, ettei heidän työnsä valu hukkaan, mutta myös – ja ennen kaikkea – suojellaksemme vapaita ohjelmistomarkkinoita ja pk-yrityksiä ja edistääksemme innovaatiokehitystä. Emme saa myöskään unohtaa, että tekijänoikeuksille on taattava asianmukainen suoja yhteismarkkinoilla.

  Sharon Margaret Bowles (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, kysymys patenttiloukkauksille asetetuista alueellisista rajoituksista on se syy, jonka vuoksi ohjelmistotuotteita koskevia patenttivaatimuksia alun perin esitettiin ja jonka vuoksi Euroopan patenttivirasto on patentteja myöntänyt. Esittämästäni tarkistuksesta 66 ilmenevässä lähestymistavassa eliminoidaan ohjelmistovaatimukset ja siten myös niiden aiheuttamat huolenaiheet, mutta samalla siinä laajennetaan patenttiloukkauksia koskevia säännöksiä, joita sovelletaan jo useimmissa jäsenvaltioissa, koskemaan myös tuontia esimerkiksi Kiinasta ja Venäjältä. Tämä ehdotus sekä ehdotukset, jotka liittyvät Euroopan patenttiviraston valvontaan, sopivat paremmin sovellettaviksi yhteisöpatentin ja sen tarkoituksenmukaisen hallinnoinnin yhteydessä. Kyseiseen yhteyteen koko asia todellisuudessa kuuluukin.

Hyvä jäsen Rocard, keskitytte tarkistuksissanne todellakin lähes yksinomaan pöytätietokoneissa käytettäviin ohjelmiin ja unohdatte laajan joukon tärkeitä teknologioita, jotka ovat riippuvaisia tietokoneella toteutetuista keksinnöistä. Lähes kaikki teknologian osa-alueet ovat yhteydessä ohjelmoitavien laitteiden käyttöön. Loputon luettelo ulottuu antibioottiseen kasvuun liittyvän käymisen hallinnasta aina lentotekniikkaan ja tietoliikennetekniikkaan saakka. Ohjelmoitavia laitteita on kaikkialla, lähes kaikessa, minkä voi kytkeä tai käynnistää, ja tarkistuksillanne puututte paitsi ohjelmistoihin myös laitteisiin ja niiden toteutustapaan. Tietojenkäsittelyä koskevissa yksinkertaistetuissa poisjätöissä ei ole otettu huomioon signaalinkäsittelyä ja digitaalitekniikkaa. Tieto-sanaa on käytetty radiotekniikan alkuajoista lähtien erottamaan signaaleja melusta. Tekniikka ei kuulu tieteenalana luonnontieteisiin. Ilmaus "hallittavissa olevat luonnonvoimat" on monille jäsenvaltioille lainopillinen painajainen. Kaiken kaikkiaan pyyhkäisette terminologiallanne patentoitavuuden pois valtavan laajoilta teknologian osa-alueilta, ette ainoastaan ohjelmoinnista.

Jos tarkoituksenanne oli laatia joukko tarkistuksia Euroopan teollisuuden – niin pienimuotoisen kuin laajamittaisenkin – lamauttamiseksi ja hajottamiseksi, ette olisi voinut suunnitella mitään pahanilkisempää. Olen pahoillani, mutta todellisessa teollisen teknologian maailmassa kömpelöt tarkistuksenne eivät yksinkertaisesti ole riittävän hyviä.

  David Hammerstein Mintz (Verts/ALE). – (ES) Arvoisa puhemies, tämä harhaanjohtava ja ristiriitainen direktiivi on patenttiasianajajien unelma ja samalla painajainen pienille ohjelmistoyrityksille, kuluttajille ja ilmaisunvapaudelle verkossa. Kyse on nimittäin direktiivistä, jota vastustaa yli 90 prosenttia Euroopan pienistä ohjelmistoyrityksistä. Kyse on monopolidirektiivistä – aidosta vapauden vastaisesta monopolidirektiivistä.

Direktiivillä puolustetaan maailmaa, jossa Rockefellerit ja Morganit elivät viime vuosisadan alussa. Tämä maailma ei ole suopea pienille eurooppalaisille yrityksille, joiden määrä lisääntyy etenkin Euroopan vähiten kehittyneillä alueilla, kuten Espanjan Extremadurassa, missä toimii satoja uusia ohjelmistoyrityksiä. Nämä yritykset ovat uhattuina, samoin kuin yritykset, joita on perustettu Puolaan ja muihin uusiin jäsenvaltioihin.

Meille on esitetty monia valheita. On sanottu, että vastustamme teknisten ohjelmistojen patentointia. Tämä ei ole totta. Tietenkin me puolustamme niitä, kun kyse on todellisesta maailmasta, luonnonvoimista. Pesukone, auto... Eihän kukaan vastusta näitä patentteja. Vastustamme kuitenkin ilmiselvästi patentteja, jotka muodostavat todellisen uhan tiedonkululle ja innovaatiotoiminnalle. Innovaatiotoiminnasta on puhuttu paljon. On ollut epäselvyyttä yhtäältä vapaasta ja rajoittamattomasta patentoinnista ja toisaalta keksinnöistä. Nämä ovat kaksi aivan eri asiaa.

Se, mitä puolustamme, on oikeus kehittää ohjelmistoja ja teollisuutta. Tällä direktiivillä ollaan kuitenkin luomassa rajoitteita ja monenlaisia esteitä todellisille keksinnöille tässä maanosassa, jota kutsutaan Euroopaksi.

Mielestämme ansaitsemme ohjelmistojen, yritysten ja kuluttajien maailman, joka on avoin todellisille keksinnöille.

  Umberto Guidoni (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, vaikka yhteisessä kannassa todetaan, että puhtaat ohjelmistot halutaan sulkea direktiivin ulkopuolelle, todellisuudessa olemme nyt luomassa edellytyksiä ohjelmistoalgoritmien mahdolliselle patentoinnille.

Toisin kuin tekijänoikeudet, joilla suojataan koko ohjelma, ohjelmistopatentti mahdollistaisi yksinoikeuden yleisten komentojen käyttöön. Patentoimalla nämä algoritmit monimutkaisessa ohjelmassa, joka ei ole mitään muuta kuin tuhansien käskyjen yhdistelmä, saatettaisiin samalla loukata satoja muita patentteja. Esimerkiksi Linuxin, jota käytetään nykyään monissa hallitustenkin käyttämissä ohjelmissa, sanotaan loukkaavan 283:a Yhdysvalloissa myönnettyä patenttia. Patenttisääntöjen käyttöönotto merkitsisikin vapaiden ja avointa lähdekoodia hyödyntävien ohjelmistojen loppua ainakin Euroopassa.

Jos ohjelmistojen patentoitavuus hyväksytään, kuten yhdysvaltalaiset monikansalliset yritykset ja Yhdysvaltojen monopoliasemasta hyötyvät Euroopan maat kiihkeästi haluavat, kustannukset nousisivat lukemattomilla aloilla teknologia- ja innovaatioalalta aina laki- ja vakuutusalalle saakka. Kaikki tämä aiheuttaisi pk-yritysten syrjäytymisen ohjelmistokehityksestä, kun kustannukset ja oikeudelliset ongelmat lisääntyisivät. Kaiken kaikkiaan kilpailu ja keksinnöt vähenisivät ja eurooppalaisten kuluttajien pitäisi varautua nouseviin hintoihin ja väheneviin valintamahdollisuuksiin.

Euroopan taloudellista mallia koskevassa Lissabonin strategiassa liitetään yhteen teknologiset keksinnöt, kilpailukyky ja solidaarisuus. Neuvoston kanta on kuitenkin ristiriidassa tämän strategian kanssa. Ohjelmistojen patentoitavuutta koskevalla direktiivillä hyökätään vapaata tiedonsiirtoa vastaan ja kyseenalaistetaan tavoite kaikkien ulottuvilla olevasta tietoyhteiskunnasta.

Tästä syystä parlamentissa käytävästä taistelusta ohjelmistojen patentoitavuutta vastaan on tullut taistelu vapauden ja demokratian puolesta.

  Johannes Blokland (IND/DEM). – (NL) Arvoisa puhemies, käsiteltävänämme on ehdotus ohjelmistoihin liittyvien keksintöjen patentoitavuudesta, koska nykyisessä käytännössä on toivomisen varaa. Eriävät mielipiteet siitä, voidaanko ohjelmistot patentoida, tekevät oikeudellisesta kehyksestä epäselvän, ja vaikuttaisikin loogiselta etenemistavalta laatia uusi lainsäädäntö tälle alalle. On edelleen syytä kysyä, tarjoaako yhteinen kanta tasapainoisen ratkaisun, joka on tarkoituksenmukainen sekä suurten että pienten yritysten kannalta. On valitettavaa, etteivät asiantuntijatkaan ole pystyneet määrittelemään, edistetäänkö direktiivillä innovaatiotoimintaa pk-yrityksissä vai tuoko se mukanaan esteitä, jotka vaikeuttavat innovointia. On osoitettu, että on mahdotonta poistaa epämieluisten seurausten pelko pienistä yrityksistä, joiden kannalta seuraavat kolme näkökohtaa ovat erittäin merkityksellisiä.

Ensinnäkin nostan esiin patenttihakemusten saatavuuden. Patentin hankkimisesta aiheutuvat kustannukset ovat kohtuuttomia, eikä direktiivi tuo ratkaisua tähän. Toiseksi kiinnitän huomiota siihen, mitä mahdollisuuksia pk-yrityksillä on suojata itseään patentin saamisen jälkeen. Onko niiden käytännössä mahdollista valvoa jatkuvasti, loukkaako toinen yhtiö patenttia? Näillä yrityksillä ei ole myöskään riittävästi henkilöstöä eikä taloudellisia voimavaroja suojautua syytöksiltä, jotka koskevat muiden yhtiöiden patenttien loukkaamista. Nykyisessä muodossaan direktiiviin liittyy riski, että ohjelmistoihin liittyvistä keksinnöistä aiheutuu huomattava määrä oikeusriitoja. Kolmanneksi ongelmana ovat korkeat lisenssimaksut, kun pienet yritykset käyttävät patentinhaltijoiden kehittämiä ohjelmistoja. Lisäksi on epäselvää, miten direktiivi vaikuttaisi avoimen lähdekoodin ohjelmistojen käyttöön ja kehittämiseen.

Parlamentti on esittänyt tarkistuksia, joiden tarkoituksena on puuttua ongelma-alueisiin, mutta nämä tarkistukset ovat saaneet neuvostolta niukasti vastakaikua. Koska yhteinen kanta on nykymuodossaan epäuskottava ja koska neuvosto vaikuttaa haluttomalta vaihtamaan menettelytapaa, yhteinen kanta on syytä torjua.

  Roberta Angelilli (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, innovoinnin ja tutkimuksen on oltava yhteinen perinne eikä harvojen etuoikeus.

Tämän vuoksi on todettava painokkaasti, että puhtaiden ohjelmistojen patentoitavuus on estettävä. On tärkeää korostaa tätä periaatetta, jotta voimme saada aikaan perusteltua keskitietä edustavan direktiivin, jonka raja-arvoina ovat yhtäältä valvomaton patentointi, joka saattaa lamauttaa innovoinnin ja kilpailun, ja toisaalta tarve suojella riittävässä määrin niitä, jotka voivat tuoda omilla keksinnöillään aitoa lisäarvoa markkinoille.

Lisäksi vaadimme, että patenttihakemuksia arvioidaan äärimmäisen huolellisesti ja että niissä kiinnitetään huomiota innovatiivisuuteen, omaleimaisuuteen ja teolliseen käyttökelpoisuuteen. Tämä on ainoa tapa estää patenttioikeuksien liiallinen laajentuminen, joka olisi vahingoksi pk-yrityksille, ja näin ollen myös patenttiriitojen räjähdysmäinen lisääntyminen, joka on jatkunut Yhdysvalloissa jo 15 vuoden ajan.

Lopuksi totean, että pidämme myönteisenä ajatusta rahastosta, jonka tarkoituksena olisi tarjota patenttia tavoitteleville pk-yrityksille taloudellista, teknistä ja hallinnollista tukea. Erityisen tärkeänä pidämme tarkoituksenmukaisen eurooppalaisen patenttihallinnon perustamista, jotta pk-yrityksille voidaan taata yhtäläinen pääsy patentteihin.

  Luca Romagnoli (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, muutaman vuoden ajan jatkunut ajatusten kukoistus tietotekniikka-alalla on edistänyt teknologian ja tiedon alalla vallitsevien kuilujen kaventamista.

Ohjelmistojen patentoinnilla tukahdutetaan vapaa innovointi, joka on ollut tähän saakka mahdollista myös ilman suuria pääomia, ja suojellaan monopolien käyttämiä geneerisiä tekniikoita. Tilanne on seurausta kaupallisesta absolutismista, joka on poliittisesti äärimmäisen vaarallista.

Kyse on vakavasta esteestä ajatusten vapaudelle ja uudelleentulkinnalle, ja tällä esteellä saavutetaan ainoastaan se, että Microsoft ja pieni joukko Euroopan ulkopuolisia monikansallisia yrityksiä pitävät yrityksiä ja hallituksia talutusnuorassaan.

Patentit vaarantavat avoimen lähdekoodin ohjelmistojen kehittämisen ja uhkaavat jokaista italialaista ja eurooppalaista tieto- ja viestintäalan yritystä: nämä yritykset ovat lähinnä pk-yrityksiä tai jopa mikroyrityksiä. Taloudelliselta kannalta patentit uhkaavat estää myös hallitusten tietojärjestelmien laajentamisen.

Puolustaaksemme tieteellistä tutkimusvapautta ja oikeutta kulttuurin ja tiedon siirtämiseen – etten sanoisi ihmisten perusoikeuksia – meidän on pelastettava Eurooppa ohjelmistojen patentoinnilta vastustamalla eurooppalaista direktiiviä, jossa patentoitavuutta ehdotetaan, ja tukemalla jäsenten Buzekin, Rocardin ja Duffin esittämiä tarkistuksia.

  Giuseppe Gargani (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, oikeudellisten asioiden valiokunnan puheenjohtajana koen erityisen tarpeelliseksi kiittää jäseniä Rocardia, Kauppia ja Lehneä heidän tekemästään työstä sekä kaikkia niitä, jotka ovat omistautuneet näille äärimmäisen vaikeille neuvotteluille.

On syytä todeta, että oikeudellisten asioiden valiokunta on saavuttanut hyväksyttävissä olevan tasapainon pidettäessä yllä kulttuurisia vaihtoehtoja ja keskustelua, jota on käyty tähän saakka niin tässä salissa kuin muuallakin. Velvollisuutenani on luonnollisesti säilyttää tämä tasapaino, sillä se on parlamenttimme työn hedelmä.

Kaikkien tätä keskustelua tiiviisti seuraavien tavoin minäkin pidän hyödyllisenä, että meillä on tietokoneella toteutettuja keksintöjä koskeva yhdenmukaistava direktiivi, jonka tarkoituksena on poistaa jäsenvaltioiden patenttiviranomaisten erilaisista tulkintakäytännöistä aiheutuvat epäselvyydet ja epävarmuustekijät ja määritellä tarkalleen patenttisuojan soveltamisala.

On kuitenkin muistettava, että patentoitavuutta koskevan direktiivin antaminen voi vauhdittaa teknologista innovaatiotoimintaa vain, jos kaksi perusongelmaa ratkaistaan. Ensinnäkin teknisen lisäyksen käsitteeseen liittyvät epäselvyydet on selvitettävä, jotteivät ne vie direktiiviltä tehoa keinona yhdenmukaistaa patenttien myöntämismenettelyjä. Toiseksi yhteentoimivuudesta on annettava täsmälliset ja selkeät säännökset, joilla estetään standardoitujen ratkaisujen muodostuminen tieto- ja viestintätekniikan alalle.

Yhdenmukaistamistavoitetta ei voida saavuttaa, jos se on ristiriidassa olemassa olevan patenttihallinnon perusperiaatteiden kanssa. Nykyinen patenttihallinto on osoittautunut vuosien mittaan tarkoituksenmukaiseksi välineeksi ja tehokkaaksi kannustimeksi teollisuusalalla, mikä koskee sekä pieniä että suuria yrityksiä. Tämän puolesta puhuu esimerkiksi yhä yleisemmäksi käyvä tietotekniikan ja tietoliikenteen lähentyminen, jonka ansiosta yritykset voivat tuottaa ja käyttää integroituja ohjelmistopaketteja ja tietokoneella toteutettuja palveluja. Mahdollistaaksemme näiden uusien pakettien tarkoituksenmukaisen kehittämisen meidän on varmistettava, että tekijänoikeuksien suojelu voidaan yhdistää tietokoneella toteutettujen keksintöjen patenttisuojaan ilman, että ohjelmistot ovat patentoitavissa.

Erityisesti näinä vaikeina aikoina Euroopan unionin on käsiteltävä kysymystä kilpailukyvystä. Patentoinnilla on tuettava Euroopan taloutta ja kansalaisia. Jos direktiivi on epäselvä, se toimii Euroopan ulkopuolisten yritysten eduksi, me epäonnistumme työssämme emmekä saavuta tavoitteita, jotka koskevat Lissabonin strategiaa, kehitystä ja paljon puhuttua uutta sosiaalista hanketta.

Kuten olen jo todennut, komissio on tehnyt arvokasta työtä, sillä se on kyennyt menemään yhteistä kantaa pidemmälle. Parlamentin tehtävänä on nyt hienosäätää tekstiä osoittamalla siitä epäselvät kohdat. Jos näin ei tapahdu, komission tuotokseksi jää laaja-alainen ehdotus, jota on lähes mahdotonta täsmentää, eikä sellainen yhtenäinen patentointia koskeva asiakirja, johon niin pienet kuin suuretkin yritykset voivat tyytyä.

Osoitan nämä sanat yhteisesti sekä parlamentille että komissiolle.

  Manuel Medina Ortega (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, edellinen puhuja, jäsen Gargani, ilmaisi huolensa tätä ehdotettua direktiiviä koskevan kantamme tasapainoisuudesta. Mielestäni esittelijä Rocard ja jäsen Berger ovat tuoneet tälle tasapainolle asetettavat tavoitteet esiin esittämässään tarkistuksessa 53, jossa todetaan seuraavaa: "Patenttien myöntämiselle asetettavat ehdot ja niiden täytäntöönpanoon liittyvät yksityiskohdat on suunniteltava huolellisesti. Erityisesti patenttijärjestelmän väistämättömät seuraukset, kuten luovan vapauden ja käyttöoikeuksien rajoittaminen sekä oikeudellinen epävarmuus ja kilpailun tukahtuminen, on pidettävä kohtuullisissa rajoissa."

Jäsenten Rocardin ja Bergerin esittämien tarkistusten tarkoituksena on säilyttää tämä tasapaino ensinnäkin tietokoneessa hyödynnettävien keksintöjen osalta: emme keskustele tässä yhteydessä tietokonetta itseään koskevista keksinnöistä. Tietokonetta koskevat keksinnöt – tietokoneohjelmat – on jo suojattu vuonna 1991 annetulla yhteisön direktiivillä, jossa määriteltiin tekijänoikeudet, ja tämä direktiivi on voimassa.

Tällä kertaa puhumme jostakin aivan muusta: tietokoneen hyödyntämistä – tai tukemista, kuten joissakin tarkistuksissa sanotaan – keksinnöistä. Tietokoneella tarkoitetaan tässä laitetta, jossa käytetään tietokoneohjelmia. Meidän on oltava äärimmäisen huolellisia, jottemme sekoita näitä kahta asiaa keskenään ja estä näin tietokoneen mahdollistaman luovuuden hyödyntämistä ja kehittämistä.

Erityisen tärkeänä pidän jäsenten Rocardin ja Bergerin esittämää tarkistusta 50, jonka tarkoituksena on säilyttää oikeus tietokoneohjelmien yhteentoimivuuteen. Se, että jokin tietokoneohjelman osa saattaa olla patentoitu, ei saa estää luovaa vapautta eikä tietokoneohjelmien käyttöä jatkuvaan kehitystyöhön. Tätä tarkistuksessa 50 julki tuotua yhteentoimivuuslauseketta puolustetaan myös eräässä hieman erilaisessa tekstikohdassa, jäsenten Mannin, McCarthyn ja Roth-Behrendtin esittämässä tarkistuksessa 68.

Lopuksi totean, että meidän on varmistettava kaikin keinoin, ettei sellaisten ohjelmien, joissa patentoitua tekniikkaa hyödynnetään yhteentoimivuuden varmistamiseksi, kehittämistä, testausta, valmistusta, lisensointia tai tuontia voida pitää patentin loukkauksena. Yhteenvetona voidaan todeta, että jäsenten Rocardin ja Bergerin esittämien tarkistusten tarkoituksena on säilyttää mahdollisuus luovuuteen tällä alalla ja varmistaa, että sellaiset hankkeet kuin Junta de Extremaduran toteuttama LinEx-hanke Espanjassa voivat jatkua ja edistää näin luovan innovointia Euroopan unionissa.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies SARYUSZ-WOLSKI

  Vittorio Prodi (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, patentit ovat tärkeä tekijä teknologian kehittämisessä. On kuitenkin tarpeen pohtia keksijän ja yhteiskunnan välisen sopimuksen alkuperäistä merkitystä: keksijällä on tilapäinen yksinoikeus keksinnön hyödyntämiseen, kun taas yhteiskunta hyötyy patentin koko sisällön paljastuessa saatavasta tiedollisesta lisäarvosta, joka muodostaa uuden kehityksen perustan.

Mielestäni on syytä analysoida, miten tietyt patentit esitetään. Olen saanut sen vaikutelman, että kehitys on suuntautumassa yhä selkeämmin kohti geneerisiä patentteja juuri siitä syystä, että näin vaatimuksista saadaan mahdollisimman laaja-alaisia. Näyttää siltä, että asianajotoimistot ovat saaneet yliotteen ja että häviäjänä tässä pelissä on koko yhteiskunta. Tätä on korostettava erityisesti ohjelmistojen suhteen. Todellisuudessa hyvin suuri osa myönnetyistä patenteista ei ole mitään muuta kuin loogisen prosessin epämääräistä kuvausta.

Ohjelmistojen osalta pidän tekijänoikeuksien tarjoamaa suojaa riittävänä. Tämä mielessäni tuin monia jäsen Rocardin esittämiä tarkistuksia, ja kiitänkin jäsen Rocardia hänen sitoutumisestaan esittelijän tehtävään. Katson todellakin, että ohjelmistoja koskevaa suoja-aikaa voidaan lyhentää. Jos keksijät kuitenkin tavoittelevat aiempaa parempaa suojatasoa, kuten patenttia, he eivät voi välttyä keksinnön täysimääräiseltä paljastamiselta ja heidän on hyväksyttävä tämä vaatimustensa sitovaksi ehdoksi. Sama pätee myös yleisemmin pyrittäessä pienentämään oikeudellisen epävarmuuden mahdollisuutta.

Tätä taustaa vasten parlamentin on mielestäni omaksuttava määrätietoisempi rooli vahvistettaessa unionia. Osittain asiaa voidaan edistää hyväksymällä yhteinen kanta kysymykseen Euroopan patenttivirastosta.

Henkilökohtaisesti kannatan uudistusta, jolla yksinkertaistetaan menettelytapoja esimerkiksi hyväksymällä englanti ainoaksi käytettäväksi kieleksi. Tämä edellyttää säännöksiä, joiden myötä myös pk-yritykset voivat hyödyntää tätä perusvälinettä.

  Rebecca Harms (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, on todettava, että parlamentin käymä keskustelu ohjelmistopatenteista on suurelta osin ristiriidassa sen mantran kanssa, jota eurooppalaiset instituutiot hokevat jatkuvasti kautta koko maanosamme etenkin komission ja neuvoston aloitteesta. Mantralla tarkoitan väitettä, jonka mukaan haluamme tehdä kaikkemme suojellaksemme pk-yritysten elintärkeitä etuja.

Ohjelmistoala on kasvanut nopeasti ja voinut hyvin Euroopassa, ja tämän kehityksen perustana ovat olleet täysin riittävät – joillakin aloilla myös patentteihin nojaavat – säännökset tekijänoikeuksista ja käänteisestä suunnittelutavasta. Miksi sitten ylipäätään tarvitsemme näitä uusia säännöksiä, kun ylisääntelystä puhutaan muutenkin niin paljon? Jos nykyiset ohjelmistopatentteja koskevat ehdotukset menevät läpi, tilanteesta hyötyy vain kaksi tai kolme suurta yritystä, ennen kaikkea Microsoft ja SAP – joista ensimmäinen on amerikkalainen ja toinen saksalainen suuryritys – ja kenties myös Siemensin kaltaiset yritykset. Seuraukset vahingoittavat monien sellaisten pk-yritysten elintärkeitä etuja, jotka ovat menestyneet viime vuosina erittäin hyvin.

Ohjelmistopatentteja koskevat säännökset, joista keskustelemme täällä tänään, voivat hyvinkin osoittautua työpaikkoja lisääviksi toimiksi: uusia työpaikkoja syntyy asianajajille, joilla on paljon tehtävää, ellemme torju vaatimusta, joka meille on tänään esitetty.

  Vittorio Agnoletto (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, virallisten lausuntojen lisäksi 2 artiklaan on tehty muutos, jonka myötä patenttisuojan soveltamisalaan ollaan sisällyttämässä myös tietokoneiden sisältämät ohjelmistot.

Tämä avaa mahdollisuuden ohjelmistojen patentoitavuudelle. Tilanne on sama kuin silloin, jos olisi mahdollista patentoida asteikkoja, nuotteja ja sointuja. Jos pentatoninen asteikko patentoitaisiin, suuri osa blues-musiikista loukkaisi yhtäkkiä tällaista patenttia ja kaikkien säveltäjien olisi maksettava tekijänoikeuskorvauksia sille, joka on rekisteröinyt asteikon nimiinsä.

Patentteja on jo vaadittu ajatuksille, jotka eivät ole uusia, kuten komennon välittämiseksi tapahtuvalle hiiren napsautukselle, avoimen lähdekoodin ohjelmistossa käytettävälle epäyhtälöoperaattorille ja muille arkipäiväisille ajatuksille, joita hyödynnetään nykyään käytännöllisesti katsoen kaikissa kaupan olevissa ohjelmistopaketeissa.

Jos yhteentoimivuus estetään ohjelmia koskevilla patenteilla ja kuluttajat pakotetaan aina ostamaan ja käyttämään yhden ja saman yrityksen tuotteita, seuraukset – ennen kaikkea taloudelliset seuraukset – ovat valtavia. Yksikään yritys ei saa voida rakentaa monopolia patentoitujen ohjelmistojen avulla. Tällöin pieni yritys joutuisi kärsimään musertavista kustannuksista yhtäältä välttääkseen patenttien loukkaamisen ja toisaalta puolustaakseen omia toimiaan oikeudessa. Kilpailua ei käytäisi näin enää vain markkinoilla vaan myös oikeussaleissa.

Ajatelkaapa kaikkia niitä yliopistojen ja sairaaloiden tutkimusinstituutteja, jotka ilman tätä direktiiviä säästyvät tutkimustyössään ohjelmistokustannuksilta käyttämällä itse kehitettyjä, maksuttomia ohjelmistoja tai vaihtoehtoisia ohjelmistoja, jotka maksavat huomattavasti vähemmän kuin Microsoftin tuotteet. Ilman ohjelmistopatentteja Eurooppa voi pitää kustannukset matalina, edistää innovaatiotoimintaa, parantaa turvallisuutta ja lisätä työllisyyttä.

Harvard Business Review -lehden otsikkoon "Patentit ovat älypommeja" lisäisin vielä "joilla tukahdutetaan mahdollisuus eri kulttuurien ja maailmojen vuorovaikutukseen tulevaisuudessa".

  Kathy Sinnott (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, ohjelmointi on valtavan tärkeä asia irlantilaisille äänestäjilleni – niin tärkeä, että olen saanut kirjaimellisesti kasapäin yhteydenottoja, joissa minua pyydetään äänestämään suuntaan tai toiseen. Päätöksemme merkitysvivahteiden ja heijastusvaikutusten ymmärtäminen ei ole todellakaan helppoa. Tänään puhumme yksinkertaistaen ilmaistuna ajatusten omistamisesta. Ohjelmistoalalla eilispäivän suuret ajatukset ovat huomispäivän suurten ajatusten rakennusaineita. Kuka tahansa voi käyttää näitä ajatuksia tieteen ja kehityksen edistämiseksi.

Eräs ohjelmistoalan hienouksista on, että yksittäinen ohjelmoija voi istua alas ja kirjoittaa mielenkiintoisen ohjelman. Hän voi levittää sitä muille maksusta tai siirtää sen avoimen lähdekoodin verkkoalueelle, jolla jokainen voi käyttää sitä tai lisätä siihen uusia ominaisuuksia. Ohjelmoijan toimet ovat luonnostaan kiertelemättömiä, ja miljoonat ihmiset voivat tehdä juuri samoin kuin hänkin. Tämä on edistänyt innovointia tähän päivään saakka ja vienyt eteenpäin tietoyhteiskuntaa ja teknistä kehitystä.

Miten paljon innovointia odotatte tapahtuvan, jos tämän yksittäisen ohjelmoijan on palkattava joukko asianajajia? Jos päätämme huomenna ulottaa patentoitavuuden ohjelmistoihin, ohjelmoijat kaikkialla Euroopassa saattavat rikkoa lakia tietämättä siitä mitään, ennen kuin on liian myöhäistä. Jos sallimme patentit, miten paljon luovuuteen ja ajattelun vapauteen vaikuttaa pelko siitä, että ohjelmoija saattaa loukata satoja tuhansia olemassa olevia patentteja? Rekisteröidyillä tai ostetuilla patenteilla ja hallitaan juuri niitä työkaluja, joita ohjelmoijan on käytettävä ammatissaan. Kehotan parlamentin jäseniä kannattamaan kaikkia tarkistuksia, joiden tarkoituksena on säilyttää vapaus patenteista. Näin saamme vahvimman aseman neuvotteluissa neuvoston kanssa.

  Marcin Libicki (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, aivan kuten lääkäri ei saa vahingoittaa potilastaan, parlamenttimmekaan ei saa aiheuttaa vahinkoa yhteiskunnille, joita se edustaa. Ensisijaisena huolenaiheenamme on oltava vapaus ja erityisesti taloudellisen toiminnan vapaus.

Tästä herää kysymys, tarvitaanko tällä alalla ylipäätään mitään sääntöjä. Kun otetaan huomioon, että ohjelmistot ovat kehittyneet viimeisen vuosikymmenen aikana ennenkuulumattoman nopeasti, onko meidän todella annettava yksityiskohtaisia sääntöjä alan valvomiseksi? Jos asiat ovat sujuneet hyvin, miksi ne pitäisi pilata? Saavutettu taloudellinen menestys on ilmeinen, ja nyt antamillamme säännöillä vain jarrutettaisiin tulevaa menestystä.

Kilpailu on äärimmäisen tärkeää, sillä se on taloudellisen menestyksen "hiiva", liikkeellepaneva voima. Yhtäältä pitää paikkansa, että suurten yritysten on mahdollista tehdä uutta tutkimusta, johon pienet yritykset eivät pysty. Toisaalta on kuitenkin niinkin, että kun suuret yritykset saavuttavat monopoliaseman, niiden kehitys on vaarassa pysähtyä ja ne voivat joutua horrostilaan. Monopolit eivät koskaan edistä taloudellista menestystä, olipa kyse valtion tai suuryritysten monopoleista. Kun äänestämme tästä mietinnöstä ja ennen kaikkea siihen esitetyistä tarkistuksista, meidän on varottava mahdollistamasta suuryritysten monopoliasemaa, sillä se olisi äärimmäisen vahingollista.

Jos haluamme edistää taloudellista menestystä, meidän on muistettava ennen kaikkea, ettemme saa aiheuttaa vahinkoa pk-yrityksille ja – mikä vielä tärkeämpää – tietokoneohjelmien keskivertokäyttäjille: tämä ei olisi kenenkään edun mukaista.

Kannatamme vapauden ja taloudellisen menestyksen turvaamista, emme sortoa ja horrostilaa.

  Sergej Kozlík (NI). – (SK) Ainoa kyseeseen tuleva direktiivi on sellainen, jossa määritellään selkeästi ne kriteerit, joita tarvitaan tietokoneella toteutettujen patentoitavien keksintöjen erottamiseksi ei-patentoitavista keksinnöistä, sillä vain näin keksinnöille voidaan taata tehokas suoja EU:n jäsenvaltioissa. Direktiivin avulla on torjuttava yritykset patentoida asioita, jotka eivät ole patentoitavissa, kuten mitäänsanomattomia ei-teknisiä aliohjelmia ja kaupankäyntimenettelyjä, ja sillä on estettävä myös puhtaiden ohjelmistojen patentoiminen.

Erityisen tärkeinä pidän tarkistusluonnoksia, joissa ilmaus "tietokoneella toteutettu keksintö" korvataan ilmauksella "tietokoneohjattu keksintö" tai "tietokoneavusteinen keksintö", joissa määritellään "teknisen lisäyksen" käsite ja ehdot keksinnön teknisyyden arvioinnille ja joissa todetaan selkeästi, että oikeudet puhtaisiin ohjelmistoihin ja jopa tietovälineisiin on voitava hyväksyä. Jos näitä tarkistuksia ei hyväksytä, emme voi tukea lainsäädäntöluonnosta.

  Hans-Peter Mayer (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, väitetään, että keskustelumme kohteena oleva asiakirja kuuluu kaikkein kiistanalaisimpiin säännöksiimme, mutta näin olisi vain siinä tapauksessa, että puolet meistä kannattaisi sitä ja puolet olisi sitä vastaan. Suhdeluku on kuitenkin tässä tapauksessa aivan toinen, sillä parlamentin ylivoimainen enemmistö kannattaa direktiivin tavoitetta eli periaatetta, jonka mukaan puhtaita ohjelmistoja ei voida patentoida.

Ohjelmistojen suojaksi jäävät tekijänoikeudet. Tekijänoikeuksilla ei suojella yksittäisiä lauseita vaan kokonaisia kirjoja, ja on luonnollista, ettei ohjelmistoalallakaan suojata yksittäisiä koodirivejä vaan kokonaisia ohjelmistoja. Taloutemme tarvitsee kuitenkin patentteja, sillä patentit ilmentävät tietopohjaista taloutta, joka tuottaa teknisiä lisäyksiä – keksintöjä, joille asetetaan esimerkiksi uutuutta koskevia vaatimuksia – olivatpa ne luonteeltaan tietokonepohjaisia, tietokoneella toteutettuja tai tietokoneohjattuja.

Miksi tarvitsemme tätä lainsäädäntöä? Tarvitsemme sitä, jottemme joudu samaan tilanteeseen kuin Yhdysvallat. Olemme hyvin tietoisia siitä, että meillä on jo yli 30 000 ohjelmistoihin liittyvää patenttia, ja haluamme pysäyttää tämän kehityksen. Tähän tarvitaan nyt käsittelemäämme lainsäädäntöä. Mehän suojelemme itseämme, jos velvoitamme komission valvomaan alaa ja esittämään meille kolmen vuoden kuluttua kertomuksen siitä, esiintyykö porsaanreikiä edelleen huolimatta viimeisimmistä kompromisseistamme niiden tilkitsemiseksi. Jos näitä porsaanreikiä esiintyy, komission on kerrottava niistä meille ja selvitettävä myös, mitä kuuluu avoimen lähdekoodin liikkeelle. Näin voimme kiinnittää huomiota näihin kysymyksiin kolmen vuoden kuluttua ja tilkitä kaikki löytyneet porsaanreiät.

Tämä säännös ei siis ole viimeinen sanamme, mikä ei johdu ainoastaan siitä, että meidän on vielä päästävä yhteisymmärrykseen neuvoston kanssa: tarkkailemme jatkossakin tapaa, jolla lainsäädäntömme pannaan täytäntöön, ja varaamme oikeuden toteuttaa kolmen vuoden kuluttua lisätoimia tästä täytäntöönpanosta saatavien tietojen perusteella.

  Arlene McCarthy (PSE). – (EN) Meillä on nyt tilaisuus näyttää maailmalle tietä hyvällä patenttilainsäädännöllä, mutta olemmeko tehtävämme tasalla? Oikeudellinen kehys on selvä: Euroopan patenttisopimuksen 52 artiklassa todetaan, ettei ohjelmistoa voida patentoida sellaisenaan. Olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että meidän on asetettava selkeät rajat patentoitavuudelle. Emme vain ole yhtä mieltä siitä, miten tämä on parasta toteuttaa.

Meidän on tiukennettava lainsäädäntöä ja varmistettava, etteivät tarkastuskäytännöt mahdollista ohjelmistojen tai liiketoimintamenettelyjen patentointia. Älkäämme kuitenkaan unohtako, että juuri kekseliäisyytemme ja kykymme innovointiin ohjelmistojen ja niihin liittyvien teknologioiden alalla voi auttaa Euroopan unionia saavuttamaan tavoitteensa eli aseman maailman kilpailukykyisimpänä taloutena vuoteen 2010 mennessä.

Aikana, jona perinteiset teollisuudenalamme ovat siirtymässä Kiinaan ja Kaukoitään, meidän on luotettava kekseliäisyyteemme, jotta voimme ansaita elantomme. Patenteista ja keksintöjemme lisensoinnista maailmanlaajuisille kilpailijoillemme saamme tuloja, joista saamme vastinetta investoinneillemme ja joiden avulla voimme luoda työpaikkoja ja kasvua.

Keksijöitä edustavat pk-yritykset katsovat, että ilman patenttisuojaa niillä ei ole mitään mahdollisuuksia neuvotella suuryritysten kanssa eikä suojautua suuryrityksiltä, jotka ryöstävät niiltä niiden keksinnöt. Pk-yritykset tarvitsevat kohtuuhintaista patenttisuojaa, joka on täytäntöönpanokelpoinen alan jättiläisiä vastaan. Meidän on kuitenkin varmistettava myös, etteivät pienet ohjelmistokehittäjät joudu keskelle tyhjänpäiväisten patenttien miinakenttää. Heidän on voitava olla innovatiivisia, kirjoittaa ja kehittää koodia ja tuottaa ohjelmistoprosesseja loukkaamatta tai rikkomatta patenttilainsäädäntöä.

On esitetty joukko tarkistuksia, joiden avulla tämä ongelma voitaisiin ratkaista niin, että voimme antaa tasapainoisen, toimivan EU-direktiivin, joka ei mahdollista patentointia porsaanreikien kautta vaan jolla varmistetaan, että Euroopan kekseliäimmillä yrityksillä on pääsy patentteihin ja että ne voivat haastaa Yhdysvaltojen valta-aseman tällä alalla ja yhä säälimättömämmäksi käyvillä maailmanlaajuisilla markkinoilla.

Jäsen Crowley totesi, että saatamme vielä joutua järjettömään tilanteeseen, jossa joudumme maksamaan yhdysvaltalaisille ja japanilaisille yrityksille lisenssimaksuja patenteista ja innovaatioista, jotka olemme itse kehittäneet. Itse asiassa Intiakin voidaan lisätä tähän luetteloon. Vuonna 2005 antamallaan patenttilailla Intia sallii nyt sulautettujen järjestelmien patentoinnin. Sanommeko todellakin vakavissamme, että me täällä Euroopassa arvostamme kekseliäisyyttämme vähemmän kuin maat, joissa innovaatiotoiminta ja keksinnöt ovat uutta?

  Andrew Duff (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, parlamentin suurena haasteena on luoda lainsäädäntökehys, jolla voidaan pysäyttää ohjelmistojen patentoitavuuden leviäminen. Taktiselta kannalta on tärkeää, että äänestämme huomenna ensi töiksemme kumoon yksinkertaistavat ehdotukset toisen käsittelyn hylkäämisestä. Meidän on varmistettava, että voimme edistyä vakaasti yhteisen kannan tarkistamisessa. Ensiluokkainen lainsäädäntö saadaan aikaan vain sovittelumenettelyn kautta. Jos emme anna direktiiviä lainkaan, jätämme ohjelmistoalan Euroopan patenttiviraston, oikeusistuinten ja Maailman kauppajärjestön asiantuntijaelinten armoille. Pelkäänpä, että tämä olisi kalliiksi käyvä, legalistinen ja sekaannusta aiheuttava tilanne.

  Paul van Buitenen (Verts/ALE). – (NL) Arvoisa puhemies, mielestäni tapa, jolla ohjelmistopatentteja koskeva ehdotus syntyi, on hävytön. Suuret yritykset, kuten Microsoft, pitävät ohjelmistopatentteja keinona saada taloudellista hyötyä, ja niillä on ollut Business Software Alliance -etujärjestön kautta sormensa pelissä komission laatiessa ehdotustaan. Tämä seikka nousi esiin sattumalta, kun kirjoittajan nimi oli jäänyt vahingossa asiakirjaan. Komission ehdotus edustaa patenttivirastojen johtajien, suuryritysten patenttiasianajajien ja komission patenttipäälliköiden sisäänpäin lämpiävää kulttuuria. Vaikka parlamenttimme toteutti korjaavia toimenpiteitä vuonna 2003, ministerineuvosto onnistui palauttamaan ehdotuksen pöydälle arveluttavien äänestysmenettelyjen avulla. Päätöksen taakse ei saatu jäsenvaltioiden määräenemmistöä, ja monien jäsenvaltioiden vaatimukset neuvottelujen aloittamisesta uudelleen torjuttiin suoralta kädeltä.

Jopa Alankomaissa keskustelu ohjelmistopatenteista on arveluttavaa. Vaikka hallitus johti parlamenttia harhaan, alankomaalaiset virkamiehet jatkoivat ehdotuksen käsittelyä EU:n valiokunnissa. Alankomaiden ministeri ei kuunnellut parlamenttia, kun ministerineuvostossa tehtiin päätöksiä. Siksi kannatan tarkistuksia, joiden tarkoituksena on tämän ehdotuksen hylkääminen. Mielestäni parlamenttimme saattaa itsensä naurunalaiseksi, jos hyväksymme tavan, jolla tämä lainsäädäntö ehdotus syntyi.

  Erik Meijer (GUE/NGL). – (NL) Arvoisa puhemies, vuonna 1991 Microsoft oli pieni yritys, jonka oli kilpailtava suurempiaan vastaan. Sitten Bill Gates sanoi, että alan kehitys pysähtyisi, jos kaikki tietomme alistettaisiin patenteille ja jos muutamat jättiläiset voisivat näin vaatia rajoituksetta maksuja uusilta tulokkailta. Nyt, kun tästä yrityksestä on tullut yksi jättiläisistä, Bill Gatesin edunvalvojilla on aivan eri ääni kellossa.

Kampanja ohjelmistopatentteja vastaan on jatkunut jo pitkään. Patenttien vastustajat pysyvät lujina, ja heidän perustelunsa ovat päteviä. Olen samaa mieltä Foundation for a Free Information Infrastructure -järjestön kanssa siitä, että ohjelmistopatentit vaarantavat ohjelmistokehityksen vapauden ja että edistäessään monopolien muodostumista ja hintojen nousua ohjelmistopatentit ovat haitaksi innovaatiotoiminnalle. Tästä puolestaan aiheutuu seurauksia ohjelmistoyrityksille, Internet-palvelujen tarjoajille, kouluille ja kuluttajille. Haluammeko tilanteen, jossa tietokoneet ovat yhden tai muutaman ohjelmistotoimittajan hyppysissä?

Huomenna tarvitsemme vähintään 367 ääntä torjuaksemme neuvoston tekstin. Kehotankin ohjelmistopatentin vastustajia tulemaan paikalle suurin joukoin. Huomenna annamme äänemme avoimelle lähdekoodille ja luovuudelle, emme vallan keskittymiselle ja monopolien muodostumiselle.

  Hans-Peter Martin (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, tänään haluan osoittaa sanani niille, jotka eivät ole täällä kanssamme. En tarkoita kaikkia 450:tä miljoonaa eurooppalaista vaan ihmisiä, jotka odottavat tämän istuntosalin ulkopuolella ja jotka ovat vaivanneet meitä sähköposteilla, fakseilla ja puhelinsoitoilla. Mielestäni on suurenmoista, että he ovat vaivanneet meitä. Se, mitä tapahtuu tänään ja huomenna, on tärkeää Euroopan tulevan demokratian kannalta. Ihmiset ovat hermostuksissaan asioista, joilla on vaikutusta heihin. Olemme nähneet omin silmin, että tässä parlamentissa esitetyt moninaiset perustelut ovat usein paljon nokkelampia, yksityiskohtaisempia ja täsmällisempiä kuin mihin itse pystymme siinä päätösten tulvassa, jossa meidän on luovittava.

Viidessä vuodessa parlamentin jäsenet ovat esittäneet 5 500 tarkistusta ja äänestäneet 50 000 muusta asiasta: kukaan meistä ei voi väittää pysyneensä todella jyvällä kaikista näistä asioista. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että lopputulos on ollut hyvä. Olen vakuuttunut siitä, että teemme palveluksen demokratialle, pk-yrityksille ja todellakin myös taloudelliselle vauraudelle, jos äänestämme näitä ohjelmistopatentteja vastaan. Haluan rohkaista ihmisiä, jotka seisovat ulkona pilleineen ja t-paitoineen, jatkamaan sitkeästi, julkaisemaan äänestyksen tulokset ja ilmoittamaan, miten kukakin meistä todellisuudessa äänesti. Näin näemme, ovatko parlamentin jäsenet seuranneet puolueidensa ja niiden päätöslauselmien, edunvalvojien vai oman omantuntonsa ääntä.

  Marianne Thyssen (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, edelleen väitetään itsepintaisesti, että tänään käsittelemämme ehdotus vaikuttaisi ennen kaikkea pk-yrityksiin ja että tämä vaikutus olisi kielteinen, mutta nimenomaan pk-yritykset hyötyvät etunenässä suuremmasta oikeusvarmuudesta ja lainsäädännön yhdenmukaisesta soveltamisesta sisämarkkinoilla. Olen aina ollut ja olen edelleen sitä mieltä, etteivät pk-yritysten erityisongelmat liity tähän ehdotukseen vaan yleisemmin itse patenttijärjestelmään: ongelmana on sekä patenttien saatavuus että niiden perusteltavuus.

Ensimmäisessä käsittelyssä äänestimme tarkistuksesta, jossa komissiota kehotettiin esittämään kertomus tietokoneella toteutettujen keksintöjen merkityksestä pk-yrityksille. Tuona aikana pyysin nimenomaisesti komissiota paneutumaan huolella uuteen eurooppalaiseen lähestymistapaan, jonka avulla pk-yrityksille voitaisiin taata aiempaa edullisempi asema patenttien suhteen.

Olin tyytyväinen löytäessäni Rocardin mietinnöstä neljä uutta tarkistusta, joissa kiinnitetään erityistä huomiota tähän teollisuudenalaan. Monet pk-yritykset pitävät tätä kuitenkin pelkkänä puheena, joka ei ole lähestulkoonkaan riittävää ja johon he eivät enää luota vähäisimmässäkään määrin. Ne haluavat tosiasioita ja tuloksia, ja haluaisinkin kuulla vastauksia useisiin kysymyksiin.

Komissio kuuli tästä ongelmasta ja pk-yritysten huolenaiheista vuoden 2002 alkupuolella eli jo kolme vuotta sitten, mutta miksi se ei ole toteuttanut minkäänlaisia konkreettisia toimia pk-yritysten hyväksi? Käsiteltävää aineistoa on varmasti paljon, koska Euroopassa on patentoitu jo kymmeniä tuhansia tietokoneella toteutettuja keksintöjä.

Toiseksi: aikooko komissio tehdä pk-yritysten hyväksi jotakin konkreettista, ja mitä sillä on mielessään? Haluaisin saada selkeän vastauksen tähän kysymykseen. Arvoisa komission jäsen, kysymykseni ilmentää lukemattomien pk-yritysten huolta, ja teidän vastauksenne vaikuttaa siihen, miten huomenna äänestämme.

  Adam Gierek (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, komission ja neuvoston direktiiviehdotusta on mahdotonta hyväksyä, mihin on useita syitä. Tärkein näistä syistä on, että direktiiviehdotuksen 4 artiklassa kyllä kielletään tietokoneohjelmien patentointi, mutta välittömästi sen jälkeen, 5 artiklassa, jätetään ovi täysin avoimeksi tällaisille patenteille, jos ne liittyvät "ohjelmoituun tietokoneeseen [tai] ohjelmoituun tietokoneiden verkkoon". Herääkin kysymys, mistä asiassa on todella kyse. Nähdäkseni kyse on Euroopan unionin valtavista ohjelmistomarkkinoista ja niiden alistamisesta monopolille. Kyse on vähintään kymmenistä miljardeista euroista. Jos direktiiviä ei tarkisteta, seurauksena on seuraavanlaisia uhkakuvia. Ensinnäkin ohjelmistomarkkinoita pääsevät monopolisoimaan Euroopan ulkopuoliset suuret toimijat, joilla on käytössään taloudellista voimaa. Tämä on EU:n kannalta erittäin vaarallista maailmanlaajuisessa ympäristössä, jossa kaikki kilpailevat kaikkia vastaan.

Toiseksi vaarana on, että monet ohjelmistoihin keskittyvät tietokonealan pk-yritykset joutuvat vararikkoon Euroopassa. Kolmanneksi patentinhaltijat – eli monopoliasemassa olevat – pääsevät sanelemaan hintatason palvelualalla, jolle katson myös Internet-palvelujen kuuluvan. Neljänneksi ja viimeiseksi pelkään, että Euroopan demokratia on suuressa vaarassa, kun otetaan huomioon Internetin merkitys tiedonlähteenä.

Esittelijänä jäsen Rocard on tehnyt valtavasti töitä saadakseen otteen tästä monitahoisesta aiheesta. Hän puolustaa ehdotuksissaan avoimen lähdekoodin periaatteita, mikä on erittäin myönteistä, samoin kuin demokratian puolustaminen monopolien yksinvaltiutta vastaan. Lainsäädäntömenettelyn tässä vaiheessa nämä ehdotukset johtavat sovittelumenettelyyn, jossa on uskoakseni mahdollista saavuttaa ihanneratkaisu.

Ohjelmistoja ei voida patentoida sen paremmin kuin matemaattisia teorioita ja itse ajatusprosessiakaan. Patentoitavissa ovat sen sijaan tietokoneiden avulla toteutetut keksinnöt, ja tätä patentointia todellakin tapahtuu jo. Tällaiset patentit sisältävät teknisiä "riippumattomia vaatimuksia", jotka liittyvät konkreettisiin järjestelmiin, ja "riippuvaisia vaatimuksia", jotka pätevät ainoastaan tietyn patentin yhteydessä ja jotka saattavat sisältää viittauksia tietokoneisiin ja niiden kaikkeen toimintaan. Tämä keksintöjen osa-alue on elintärkeä esimerkiksi auto-, kodinkone- ja matkapuhelinteollisuudessa, ja sitä on mielestäni säädeltävä.

  Mojca Drčar Murko (ALDE). – (SL) Patenttilainsäädännössä keksinnölle taataan erityinen oikeudellinen suoja. Suojaa ei anneta tietyn ajatuksen konkreettiselle toteutukselle vaan itse ajatukselle tai konseptille. Tämän vuoksi keksintö on aina jotakin abstraktia. Patenttisuojan kahtalainen luonne ja patenttilainsäädännön vaikutukset todelliseen elämään aiheuttavat vaikeuksia, kun vastaan asettuvat ohjelmistokehittäjien edut ja oikeudet. Ongelmana onkin se, että yhtäältä yritykset haluavat käyttää patenttilainsäädäntöä suojatakseen investointejaan tutkimukseen ja kehitykseen ja toisaalta yhteiskunta ja siihen kuuluvat yksilöt haluavat pitää monet yhteiset älylliset saavutukset kaikkien ulottuvilla.

Lainsäätäjinä meidän on oltava kummankin puolella: meidän on puolustettava sekä niitä, joiden mielestä raja on jo ulottumassa alueelle, jolla on perinteisesti sovellettu patenttisuojaa, että niitä, jotka vastustavat käsitystä, jonka mukaan neuvoston yhteisessä kannassa ei suljeta täysin pois mahdollisuutta ohjelmistojen patentoimiseen. Suurin osa oikeudellisten asioiden valiokunnan ehdottamista tarkistuksista edistävät aiempaa tasapainoisemman määritelmän saavuttamista, joten ne ovat mielestäni hyödyllinen lisä yhteiseen kantaan ja hyvä perusta lopulliselle päätökselle.

  Ryszard Czarnecki (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, tämä on tärkeä päivä Euroopan parlamentille, sillä meillä on nyt erinomainen mahdollisuus osoittaa, että parlamentti todellakin edustaa miljoonia eurooppalaisia. Voimme nimittäin puolustaa – vieläpä hyvin tehokkaasti – miljoonien tietokoneenomistajien ja satojen tuhansien pk-yritysten etuja. Meille on lähetetty sähköpostia ja kirjeitä ja esitetty vetoomuksia, joissa meitä on pyydetty toimimaan näin.

Nähdäkseni maanosassamme on nyt yhtäkkiä huomattu, että kansalaisten Eurooppa tarvitsee Euroopan parlamenttia. Emme saa toimia suuryritysten äänitorvina tai edunvalvojina, vaan meidän on tuettava ruohonjuuritason sosiaalista liikettä, joka kampanjoi parhaillaan EU:n toimielinten virheellisiä päätöksiä vastaan. Nämä päätökset voi oikaista vain toinen EU:n toimielin. Kyse ei ole ainoastaan – eikä edes ensisijaisesti – tietokoneohjelmistoja koskevista patenteista. Tämän keskustelun tärkein näkökohta on julkinen paine, joka tarjoaa parlamentille suurenmoisen mahdollisuuden edustaa kansalaisia paitsi hienoilla teoreettisilla julkilausumilla myös käytännön toimilla. Meidän on tartuttava tähän tilaisuuteen.

  Erika Mann (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, toisin kuin monet kollegani, haluan huomauttaa, että keskustelujemme aikana kaikki – tai ainakin useimmat – meistä ovat olleet yhtä mieltä siitä, että tietokoneella toteutettujen keksintöjen alalle halutaan patentteja ja että eurooppalaisen teollisuuden vahvuus riippuu näistä patenteista. Nykyinen tilanne on sikäli skitsofreeninen, että patentteja haluavat alan yritykset voivat jo saada niitä ja että komission ehdotus ei itse asiassa sisällä mitään muuta uutta kuin ajatuksen laajemmasta yhtenäistämisestä Euroopassa.

Uskon kaikkien parlamentin jäsenten olevan yhtä mieltä siitä, että toinen asia, jota haluamme välttää, on amerikkalaisten seuraaminen patenttiasiassa: tämä mahdollistaisi esimerkiksi ohjelmistojen sisältämien ohjelmistojen patentoinnin, kun me haluamme patentoitavuutta nimenomaan laitteistojen sisältämille ohjelmistoille.

Suurena ongelmanamme on nyt kielen todellinen puhdistaminen. Huomista äänestystä silmällä pitäen haluankin kysyä jälleen komissiolta, miten tämä voidaan tehdä, kun käsiteltävänämme on erittäin suuri määrä tarkistuksia, joista tärkeimmät liittyvät yhteentoimivuuteen. Näitä tarkistuksia ovat jättäneet jäsen Rocard ja muut kollegat, jäsen Kauppi ja minä itse. Haluaisin tietää, miten komissio suhtautuu näihin lukuisiin tarkistuksiin, kun huomiota kiinnitetään erityisesti pakkolisensseihin ja yksinkertaisia ohjelmistojen sisältämiä ohjelmistoja koskeviin rajoitettuihin poikkeuksiin. Ehkäpä komission jäsenellä on vielä jotakin sanottavaa tästä asiasta.

  Marco Pannella (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, radikaaleina parlamentin jäseninä olemme erityisesti jäsen Cappaton kanssa perehtyneet tähän asiaan viime vaalikaudesta lähtien ja tehneet parlamentin kannan hyvin selväksi, mutta tätä kantaa ei ole hyväksytty.

Tänään keskustelemme jälleen kerran tästä kannasta. Olemme kuulleet puheenvuoroja markkinoiden puolesta niin parlamentin oikealta kuin vasemmaltakin laidalta, mihin olen Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän jäsenenä erityisen tyytyväinen. Markkinoita uhkaa ja turmelee byrokraattien armeija, joka suurten monopoli- ja oligopoliryhmittymien tukijana on valmis käyttämään byrokraattisen lainsäädäntövallan kieltä estääkseen vapaan innovaatiotoiminnan ja vapaan kaupan.

Jos hyväksymme huomenna jäsen Rocardin tarkistukset ja tarkistukset, joita olen itse esittänyt 50 muun parlamentin jäsenen, esimerkiksi Emma Boninon, tapaan, uskon, että meillä on hallussamme strategia ja voiton avaimet. Jos näin ei käy, yhdyn jäsen Duffin sanoihin, joiden mukaan sovittelumenettelyssä on varauduttava siihen, että Espanja, Itävalta, Belgia ja Italia äänestävät direktiiviä vastaan, kuten toukokuussa 2004. Olen todellakin varma, että onnistumme muuttamaan komission ja neuvoston kantoja aiempaa vapaampaan ja oikeudenmukaisempaan suuntaan.

  Joachim Wuermeling (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, innovaatioiden arvoa ja tietopohjaisen yhteiskunnan merkitystä on usein korostettu tässä salissa. On sanottu, että äly on valttikorttimme yhä maailmanlaajuisemmaksi muuttuvassa taloudessa.

Aivan yhtä tärkeää kuin tämän älyn kehittyminen on luonnollisesti kuitenkin se, etteivät muut voi varastaa meiltä ajatuksiamme. Kuvitelkaapa keksijää, joka investoi yli kahden vuoden aikana miljoonia euroja keksintöön vain, jotta joku muu voi kopioida tämän keksinnön muutamaa kuukautta myöhemmin, saattaa sen markkinoille ja ryöstää keksijältä hänen työnsä hedelmät. Patentit suojaavat heikkoja: ne suojaavat keksijöitä niiltä, joilla on valta markkinoilla. Patentit kääntävät tilanteen älyn hyväksi, kun se joutuu kilpailemaan markkinavoimien kanssa, eikä asiaan vaikuta kyseessä olevan yrityksen koko.

Olen kaikkea muuta kuin tyytyväinen siihen, miten tämä keskustelu on edennyt viime viikkoina. Olemme päätyneet ylikuumentuneeseen ilmapiiriin ja edunvalvojien ennenkuulumattomaan vihanpitoon, ja rehellisyyden nimissä meidän on myönnettävä, että meidän on päätettävä vielä lukuisista sanamuodoista, vaikka prosessi on ehtinyt edetä jo toiseen käsittelyyn. Meidän on myönnettävä niin ikään, että pystymme arvioimaan ainoastaan rajallisessa määrin vaikutuksia, joita esiin tuoduilla moninaisilla kannoilla mahdollisesti on. Oikeudellisten asioiden valiokunta on esittänyt 40 tarkistusta alle kymmeneen artiklaan. Lisäksi pohdittavanamme on vielä kymmeniä tarkistuksia, ja meillä on tuskin aavistustakaan siitä, mitä vaikutuksia niillä on.

Minulle on vähitellen valjennut, ettei aika ole vielä kypsä tästä asiakirjasta tehtävälle päätökselle. Meidän on todellakin syytä harkita yhteisen kannan hylkäämistä ja lainsäädäntömenettelyn keskeyttämistä tilapäisesti. Jos tämä on mahdollista, se olisi kaiketi vastuullisin päätös, jonka voimme tässä vaiheessa tehdä.

  Edit Herczog (PSE). – (HU) Olen seurannut keskustelua CII-direktiiviluonnoksesta suurella mielenkiinnolla yhtäältä sen tärkeyden vuoksi (olen vakuuttunut siitä, että tämä on yksi tärkeimmistä parlamentin käsittelemistä luonnoksesta) mutta toisaalta myös siksi, etten ole koko urallani kansallisen parlamentin ja Euroopan parlamentin jäsenenä nähnyt koskaan lainsäädäntöluonnosta, jonka niin monet ovat ymmärtäneet väärin ja jota niin monet ovat tulkinneet väärin. Olemme kuulleet jo niin paljon asioita tämän direktiivin tiimoilta – Microsoftista, Linuxista, monikansallisten yritysten ja pk-yritysten eduista, laillisista ohjelmistoista, avoimesta lähdekoodista ja tekijänoikeuksista – että olemme unohtaneet, mikä on todella tärkeää ja mistä tässä kaikessa on kysymys. Tärkeää on Lissabonin prosessi. Tärkeää on tietopohjainen talous ja yhteiskunta. Tärkeää on, että meidän on voitava suojata tieto, jota luomme. Ja ensisijainen keino suojata tietoa markkinoilla on patentti.

On häpeä koko Euroopalle, ettei yhteistä eurooppalaista patenttia saatu aikaan, vaikka se on välttämätön väline, jotta tieto ja innovointi voi johtaa investointeihin ja liikevoittoihin. Meillä on nyt mahdollisuus edistyä patenttilainsäädännön alalla ja tehdä jotakin varmistaaksemme, että tiedon suojaamisen periaatteet määritellään uudelleen vastaamaan 21. vuosisadan vaatimuksia. Olisi sinisilmäistä ajatella, että tämä direktiivi on täysin uusi käsite, joka tarjoaa laadullisessa mielessä jotakin sellaista, mitä aiempi lainsäädäntö ei tarjonnut. Se ei edusta mitään uutta ja vallankumouksellista: se edustaa sen yksinkertaisen seikan tunnustamista, että meidän nykyaikainen maailmamme perustuu digitaaliseen tietoon ja huipputeknologisiin ratkaisuihin ja että nämä ratkaisut ovat niin olennainen osa jokapäiväistä elämäämme, että olisi mahdotonta kuvitella kehitystä ja teknologiaa ilman niitä. Me tarvitsemme tätä direktiiviä. Jäsen Rocard on tehnyt tärkeää työtä pyrkiessään muotoilemaan direktiivin kehyksen uudelleen, ja hän ansaitsee kiitoksemme tästä työstä. Jäsen Rocardia ei voida syyttää siitä, ettei työssä onnistuttu, sillä lopputuloksessa mentiin luultavasti niin pitkälle kuin oli mahdollista mennä.

On kuitenkin erittäin tärkeää, että ohjelmistopatenttidirektiivi saatetaan voimaan komission ehdottamassa muodossa – tai muutamin muutoksin. Ilman tätä direktiiviä Euroopan unioni joutuu epäedulliseen kilpailuasemaan verrattuna kaikkiin niihin alueisiin, jotka eivät pelkää mukauttaa omia järjestelmiään nykyajan vaatimuksiin. Innovaatiotoiminnan suojaamiseksi on olemassa myös muita ratkaisuja, mutta patentit ovat ratkaisu, joka yhdistää keksinnön sen hyödyntämiseen markkinoilla ja joka nostaa tiedon taloudelliseksi tekijäksi. Älkäämme päästäkö tätä ratkaisua luisumaan käsistämme, sillä vain vahvan eurooppalaisen talouden avulla voimme säilyttää eurooppalaiset arvot, joita jokainen tässä parlamentissa edustaa.

  Patrizia Toia (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kaksi maailmaa vetoaa juuri nyt Euroopan unionin toimielimiin, jotta ne laatisivat aiempaa avoimemman ja joustavamman strategian tässä kysymyksessä, joka on äärimmäisen tärkeä niin taloudellisen kuin yhteiskunnallisenkin kehityksen kannalta. Ne kehottavat meitä tarkistamaan yhteistä kantaa avoimempaan ja joustavampaan suuntaan.

Nämä kaksi maailmaa ovat tärkeitä Euroopan ja sen tulevaisuuden kannalta: kyse on pk-yritysten maailmasta ja nuorten maailmasta. Monet parlamentin jäsenet ovat jo puhuneet pk-yrityksistä, ja yhdyn heidän vaatimukseensa, joka koskee joustavuuden lisäämistä ja patenttidirektiivin tiukentamisen välttämistä. Tiukennetusta direktiivistä saattaisi muodostua este pk-yritysten toiminnalle ja kilpailua ehkäisevä uhka niiden kehitykselle.

Haluan nostaa esiin myös nuorten odotukset. Uskon, että vain harvat parlamenttimme käsittelemät aiheet ovat saaneet liikkeelle näin paljon nuoria ihmisiä, yhdistyksiä ja järjestöjä, joille ohjelmistot ovat paitsi viestintä- ja oppimisväline myös itsenäisen työskentelyn mahdollistava elinkeino. Ohjelmistoja käytetään tuhansiin käyttötarkoituksiin niin vapaaehtoistyössä kuin uusissa itsenäisissä ammateissa, jotka ovat äärimmäisen tärkeitä kehitettäessä yhteiskuntaa, jonka aiempaa avoimempi talousjärjestelmä on aiempaa riippuvaisempi nuorten kyvystä järjestää asiansa.

Muistaakseni olemme sanoneet moneen kertaan – useimmiten retorisesti – että Eurooppa on sopusoinnussa nuorten kanssa. Tänään meillä on tilaisuus – ja toivon, ettei parlamentti hukkaa sitä – noudattaa aidosti näitä vaatimuksia, joita nuoret ja lukuisat järjestöt ovat meille esittäneet. Mielestäni parlamentti ei saa tuottaa heille pettymystä.

Tätä taustaa vasten kannatan jäsen Rocardin, jäsen Duffin ja muiden kollegojeni esittämiä tarkistuksia, joiden tarkoituksena on parantaa unionin yhteisen kannan varmuutta ja selkeyttä. Mielestäni meidän on toimittava yhtenäisesti kahden näkökohdan suhteen. Jos ensinnäkin väitämme, ettei ohjelmistoja voida patentoida, meidän on varottava laajentamasta direktiivin soveltamisalaa, sillä näin saattaisimme toimia omia säännöksiämme vastaan. Toiseksi totean, että on tärkeää varmistaa patenttisuoja, mutta emme saa antaa tämän johtaa joustamattomuuteen ja patenttien keskittymiseen pienelle ryhmälle, sillä tämä estäisi kehityksen ja innovoinnin Euroopassa.

  Alexander Stubb (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, jos parlamentin jäseniltä olisi kysytty kolme vuotta sitten, tietävätkö he, mikä tietokoneella toteutettu keksintö on, useimmat olisivat sanoneet, etteivät oikeastaan tiedä. Te kaikki näitte tänään ulkona olevat mielenosoittajat. Jotkut heistä olivat hieman aggressiivisia. Eräs heistä hyppäsi aivan automme eteen, ja tietokoneella toteutettu keksintö, ABS-jarrujärjestelmä, luultavasti pelasti hänen henkensä.

Tämä tarina on jatkunut jo pitkään, ja juonessa on ollut monia hyvin mielenkiintoisia käänteitä. Ensinnäkin on syytä mainita ensimmäinen käsittely Euroopan parlamentissa. Toiseksi kantamme torjuttiin täysin neuvostossa. Kolmanneksi komissio kieltäytyi palaamasta ensimmäiseen käsittelyyn. Neljänneksi neuvosto antoi arveluttavan yhteisen kannan, ja nyt, viidenneksi, olemme päättämässä toista käsittelyä. Pelkäänpä, että tämä direktiivi torjutaan huomenna, kuten jäsen Wuermeling ennusti.

En tiedä, onko tämä hyvä vai huono asia, mutta tiedän kaksi asiaa ja haluan välittää kaksi viestiä. Ensimmäisen viestini suuntaan Daavid-ryhmälle eli avoimen lähdekoodin kannattajille ja pk-yrityksille. Jos olisimme vieneet työn loppuun saakka, direktiivi ei olisi ollut lainkaan niin kielteinen asia. Se ei olisi estänyt avointa lähdekoodia jatkamasta voittokulkuaan. Suomalaisena voin sanoa, ettei se olisi estänyt Linuxin keksimistä ja kehittämistä. Goljatille eli suuryrityksille sanon: "yhdistäkää toimenne". Edunvalvontanne oli surkeaa. Avoimen lähdekoodin kannattajat hakkaavat teidät paljain käsinkin 100–0.

Herääkin kysymys, mitä tämä merkitsee toimielinten kannalta. Toimielimistä minulla on viesti komissiolle ja neuvostolle: Euroopan parlamentti on lainsäädäntövallan käyttäjä. Teidän on syytä ottaa se vakavasti. Kun näette tämän ehdotuksen kaatuvan huomisaamuna, teidän on syytä palata piirustuspöytänne ääreen ja hahmoteltava uusi direktiivi. Euroopassa tarvitaan tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoitavuutta jossakin muodossa, mutta huomenna emme saavuta tätä tavoitetta.

  Lasse Lehtinen (PSE). – (FI) Arvoisa puhemies, kiihkeä keskustelu tästä direktiivistä osoittaa, että demokratia toimii. Vielä eilen junassa Strasbourgiin matkustaville työnnettiin käteen vetoomuksia ja sähköpostia tästä aiheesta on tullut liikaakin. Asiat irrottautuvat yhteyksistään ja näin on käynyt tässäkin.

Pelkkää tietokoneohjelmaa ilman teknistä vaikutusta ei pystytä jatkossakaan patentoimaan ja hieno avoimen lähdekoodin idea ei kuole tämänkään direktiivin voimaanastumisen jälkeen. Näin uskallan väittää, sillä tulen samasta maasta kuin Linux-järjestelmä.

Sen sijaan eurooppalaiselle kilpailukyvylle tämän direktiivin kaatuminen voi merkitä uutta takaiskua. Lissabonin julistuksesta on yhä vähemmän jäljellä, jos kaadamme direktiivin. Vastakkainasettelu pk-yritykset vastaan isot pahat ylikansalliset on liioiteltu ja keinotekoinen. Minuun on ollut yhteydessä moni pk-yritys kotimaastani Suomesta, ja ne kertovat hyötyvänsä tästä direktiivistä. Se suojaisi nimenomaan heidän innovaatioitaan ja samalla myös heitä isoja yrityksiä vastaan. Isot yritykset pärjäävät aina, jopa ilman sääntöjä, mutta selkeät säännöt sen sijaan ovat aina pienten hyväksi.

En kuulu niihin, jotka vastustavat patentteja periaatteessa. Patentti kuuluu eurooppalaisuuden perinteisiin. Se on nykyaikaisen, hyvin toimivan markkinatalouden kivijalka. Se antaa varmuutta ja myös suojaa piraatteja vastaan. Miksi me emme saisi patentoida tietokoneella toteutettuja keksintöjä, jotka hyödyttävät meitä kaikkia arkielämässä? Tällä hetkellä Euroopassa ei ole yhtenäistä patenttilainsäädäntöä. Se luo epävarman toimintaympäristön yrityksille ja investoinneille. Me tarvitsemme hyvää ja avointa patenttilainsäädäntöä jo työpaikkojenkin takia.

Toivottavasti tästä ei tule taas esimerkki siitä, miten Eurooppa ampuu omaan jalkaansa ja heikentää kilpailukykyään.

  Cecilia Malmström (ALDE). – (SV) Arvoisa puhemies, tämä on hyvin monimutkainen aihe, jonka tiimoilla monet ryhmät ovat harjoittaneet valtavasti edunvalvontaa. Mielestäni on suurenmoista, että ihmiset kiinnittävät kerrankin huomiota siihen, mitä puuhaamme tässä parlamentissa. Tämä tilanne on meille ylellisyyttä.

On tärkeää, että meillä on tehokas eurooppalainen patenttijärjestelmä. On aivan oikein, että yksittäisten keksijöiden ja yritysten on voitava hakea patentteja keksinnöilleen, myös tietokoneella toteutetuille keksinnöille. Nykyään ollaan kuitenkin menossa siihen suuntaan, että patentteja myönnetään myös puhtaille ohjelmistoille, mikä ei ole hyvä asia. Tarvitsemme tutkijoita, keksijöitä ja yksittäisiä ohjelmistokehittäjiä, jotka voivat kehittää uusia ajatuksia ilman pelkoa tyhjänpäiväisten patenttien loukkaamisesta ja joutumisesta mukaan loputtomiin oikeusjuttuihin.

Ensinnäkin meidän on hylättävä koko ehdotus ja kehotettava komissiota tuomaan meille yhtenäisen ehdotuksen yhteisöpatentista, joka kattaa kaikki keksinnöt. On väärin eristää ohjelmistoihin liittyvät keksinnöt omaksi ryhmäkseen.

Toiseksi meidän on tarkistettava yhteistä kantaa, joka ei ole hyvä oikeudellinen asiakirja. Se sisältää aivan liian paljon epäselvyyksiä. Käyttämällä perustana useimpia jäsen Rocardin ehdotuksia voimme kenties saada aikaan rakentavan kompromissin, joka hyödyttää pieniä ja suuria yrityksiä ja yksityisyrityksiä.

  Tomáš Zatloukal (PPE-DE).  – (CS) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, harvat direktiivit ovat herättäneet näin kiihkeää keskustelua. Uskon, ettei tässä salissa voi tänään olla ketään, joka ei olisi kuullut tämän direktiivin puolustajien ja vastustajien kiihkeitä perusteluja. Direktiivissä tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoitavuudesta mennään pitkälle määriteltäessä pelisääntöjä Euroopan talouden nopeimmin kehittyville aloille, mutta näin on annettu lähtölaukaus palavalle keskustelulle ilmauksesta "ohjelma sellaisenaan" ja sen tulkinnasta: tällä ilmauksella suljetaan pois poikkeukset patentoitavuudesta.

Kannatan ohjelmistojen yhdenmukaista suojaamista siten, että suojaamme kokonaiseen ohjelmaan tai sen osaan kuuluvan luovan ratkaisun, mutta vastustan patenttien myöntämistä yksittäisille ajatuksille. Patentoitavien keksintöjen on sen sijaan oltava ratkaisuja, joissa ajatus yhdistetään sen tekniseen toteutukseen; esimerkkinä mainittakoon autojen turvajärjestelmät. Yksittäisten kaavojen, komentojen ja käskyjen suojaaminen olisi selvästikin askel väärään suuntaan. En vastusta patentteja sinänsä, mutta en suostu hyväksymään tätä direktiiviä neuvoston ehdottamassa muodossa, joka mahdollistaa mielestäni useita tulkintatapoja.

Tästä syystä tuen ainoastaan sellaista tekstiversiota, jossa suljetaan pois mahdollisuus vaihtoehtoisiin tulkintoihin ja jossa sanamuodot ovat nykyistä täsmällisempiä. Ryhmäni esittämät tarkistukset ovat yritys ratkaista mainitsemani ongelmat. Tunnen velvollisuudekseni todeta, että pidän neuvoston omaksumaa kantaa henkilökohtaisesti äärimmäisen valitettavana, sillä siinä on sivuutettu minun ja monien kollegojeni esittämä – ja parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunnan tukema – kehotus palauttaa direktiivi ensimmäiseen käsittelyyn. Mielestäni neuvoston olisi syytä kuunnella huomioitamme, mikä lisäisi parlamentin ja neuvoston vastavuoroista kunnioitusta ja edistäisi yhteistyötä näiden keskeisten toimielinten välillä.

Haluan päättää puheenvuoroni kiittämällä esittelijä Rocard ja erityisesti ryhmäni varjoesittelijää Kauppia heidän erinomaisesta työstään.

  John Attard-Montalto (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, keskustelu tietokoneella toteutetuista keksinnöistä on ollut mielenkiintoinen ja kiihkeä, mutta valitettavasti useimmat osallistujat ovat valinneet joko mustan tai valkoisen kannan. Jokainen ymmärtää, että kyseessä on äärimmäisen monitahoinen aihe. Raamatulliset viittaukset siihen eivät auta, sillä siinä jatketaan erilaisten perustelujen lokeroimista. Yhtäältä olemme kuulleet tämän direktiivin yhteydessä, että ellemme yleisesti ottaen asetu tukemaan patentteja, tukahdutamme innovaatiotoiminnan ja heikennämme Euroopan kilpailukykyä. Näin vesitämme myös sen, mitä olemme yrittäneet saavuttaa Lissabonin ohjelman avulla.

Toisaalta olemme kuulleet, että mikäli patentteja säännellään, byrokratia lisääntyy ja kuluttajat joutuvat kärsimään. Erään puhujan mukaan tämä on uhka demokratialle. Henkilökohtaisesti katson, että meidän on tarkasteltava koko kysymystä maailmanlaajuisesti.

Ensinnäkin meidän on hyödytöntä keskittyä Euroopassa tähän nimenomaiseen asiaan ottamatta huomioon patenttikysymystä kokonaisuudessaan.

Toiseksi totean Euroopan asemasta globalisoituneessa maailmassa, että meidän on hyödytöntä säätää lakeja kuulumatta kansainväliseen lainsäädäntörakenteeseen, jolla muita maanosia – kehitysmaita siinä missä teollisuusmaitakin – rohkaistaan osallistumaan kansainväliseen toimintaan.

  Simon Coveney (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on monitahoinen ja tekninen aihe, ja haluan kiittää esittelijää ja erityisesti ryhmäni varjoesittelijää työstä sen parissa. Kaikki, jotka ovat joutuneet eri osapuolten edunvalvonnan kohteiksi tässä keskustelussa, ovat kuulleet vakuuttavia perusteluja sekä ehdotetun yhteisen kannan puolesta että sitä vastaan.

Haluan esittää muutamia huomioita käytettävissäni olevassa lyhyessä ajassa. Ensinnäkin on syytä korostaa, ettei patenttidirektiivissä ehdoteta EU:lle uutta patenttijärjestelmää vaan että sen tarkoituksena on yhdenmukaistaa patenttivirastojen toimintaa eri jäsenvaltioissa. Olipa kantanne patenttiasiaan mikä tahansa, teidän on myönnettävä, ettei nykytilanne, jossa 25 kansallisella patenttivirastolla ei ole yhtenäistä lähestymistapaa, edistä yhteismarkkinoiden yhdentymistä ja toimivuutta.

Pitää kuitenkin paikkansa, että viime vuosina ohjelmisto- ja tietotekniikka-alat ovat kukoistaneet EU:ssa nykyisen kannan vallitessa. Miksi meidän olisi siis muutettava yhteistä lähestymistapaa? Erityisesti pk-yritysten mielipiteet vaikuttavat jakautuvan tässä kysymyksessä. Jotkut ihmiset ovat päättäneet luoda vaikutelman, että asiassa on kyse suurten monikansallisten yritysten ja pk-yritysten vastakkainasettelusta. Oman kokemukseni mukaan näin ei ole. Pk-yritykset jakautuvat hyvin selvästi molempiin leireihin: osa haluaa suojata ajatuksensa ja keksintönsä ja osa taas pelkää, että ehdotettu yhteinen kanta merkitsee lopulta patenttien muodostamaa miinakenttää. Kukaan tässä parlamentissa ei halua äänestää sellaisen tilanteen puolesta, jossa pk-yritysten tuleva menestys estyy millään tavoin.

Haluan tarkastella lyhyesti kahta direktiiviin liittyvää kysymystä. Ensin nostan esiin niiden ratkaisujen määrittelyn, joille ehdotamme patentoitavuutta. Emma ehdota samanlaista ohjelmistojen patentoitavuutta kuin Yhdysvalloissa. Tätä on syytä korostaa. Jos tämän näkökohdan selkeyttämiseksi tarvitaan tarkistuksia, olkoon niin, vaikkei nykyinenkään sanamuoto ole huono. Ohjelmistojen suojelua varten ovat olemassa tekijänoikeudet.

Toinen keskeinen näkökohta on kysymys yhteentoimivuudesta. Jäsen McCarthyn tarkistukset ansaitsevat tältä osin tukemme. Meidän on varmistettava, ettei markkinoilta viedä välineitä ja useiden käyttäjien tarvitsemia verkkoja, joita innovaatiotoiminta edellyttää. Erityisesti tämä koskee avointa lähdekoodia ja sen kannattajia, jotka ovat menestyneet viime vuosina erittäin hyvin.

Lopuksi totean, että ihmiset ovat omaksumassa nyt erittäin pessimistisen kannan, ja asiaa harkittuaan he luultavasti torjuvat koko ehdotuksen huomenna. Tämä kielii toimielinten vakavasta epäonnistumisesta niiden pyrkiessä saavuttamaan yhteisymmärryksen ja sopimuksen tästä aiheesta, jonka merkitys on hyvin suuri koko Euroopan taloudelle.

  Barbara Kudrycka (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, tietokoneohjelmien oikeudellinen asema on määritetty selvästi jo kauan sitten. Ohjelmistot on suojattu tekijänoikeuksin, ja Euroopan patenttisopimuksen mukaan tietokoneohjelmat eivät ole patentoitavissa. Sekä oikeusalan oppineet että tietotekniikka-alan ammattilaiset vastustavat tilanteen muuttamista millään tavoin. Neuvoston direktiivin ainoana tarkoituksena on lujittaa Euroopan patenttiviraston käytäntöjä, jotka ovat sekä virheellisiä että vaarallisia.

Puhun professori Buzekin ja omasta puolestani ja haluaisin pyytää parlamenttia joko äänestämään paketin kaikkien 21 tarkistuksen puolesta, jolloin palautettaisiin se tarkoitus, joka direktiivillä oli ensimmäisen käsittelyn jälkeen, tai torjumaan direktiivin kokonaisuudessaan. Kuten Saksan parlamentti totesi 17. helmikuuta 2005 antamassaan päätöslauselmassa, patenttien arvon heikentyminen tuo mukanaan sen vaaran, että yleinen mielipide patentointijärjestelmän tehokkuudesta innovaatio- ja kehittämisvälineenä muuttuu. Tämän takia parlamentin velvollisuutena on painaa jarrua.

Ei ole mitään tarvetta laajentaa patenttioikeuden soveltamisalaa tietokoneohjelmiin. Tärkein patenttilainsäädäntöä puoltava tekijä oli halu suojella investointeja. Konkreettiset innovaatiot edellyttävät pitkähköä testaamista ja pääomainvestointeja, ennen kuin niistä saadaan minkäänlaista voittoa. Tietotekniikkaan tehtävät investoinnit ovat kuitenkin yleensä pieniä, toisinaan tuskin havaittavia. Siksi ei ole mitään tarvetta parantaa niiden oikeudellista suojaa.

Väitteessä, jonka mukaan Euroopan patenttiviraston tulkinnan mukaiset ohjelmistopatentit merkitsevät mahdollisuutta, ei ole minkäänlaista perää. Patentteihin sisältyy myös riskejä, ja siksi niitä on käytettävä varoen. Patenteista kerrotaan monenlaisia myyttejä ja puolitotuuksia, ja mainitsen niistä muutaman esimerkin. On myytti, että talous hyötyy aina patenttioikeuksien myöntämisestä. Taloudellista innovaatiota arvioidaan usein patenttien määrän mukaan, mutta ne voivat haitata investointeja rajoittamalla kilpailua. On suuri joukko johtavia tietotekniikkayrityksiä, jotka eivät ole koskaan hakeneet patenttia, ja käytännössä yksikään tietotekniikka-asiantuntija ei ole kiinnostunut patenttikuvauksista. Kukaan ei ole onnistunut todistamaan, että patenttien yleistymisen ja talouden kasvun välillä olisi jokin yhteys.

Eräs toinen myytti on se, että ohjelmistopatenteilla autetaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä, sillä niiden ansiosta nämä yritykset saisivat yksinoikeudet innovatiivisiin ideoihinsa. Patentit voivat kuitenkin toimia yhtä hyvin esteinä kuin suojana. Pienten yritysten on hyvin vaikeaa saada suojaa, sillä patentin voimaansaattamisen kustannukset on hyvin suuret, toisinaan jopa satakertaiset verrattuna patentin saamiseen liittyviin kustannuksiin. Lisäksi pitkähköt tutkimukset ovat välttämättömiä sen toteamiseksi, onko joku muu jo varannut nimiinsä tietyn keksinnön. Tietotekniikka-alalla, jossa pienten muutosten tekeminen on erityisen helppoa, ohjelmien patentointi merkitsisi miinakentän rakentamista.

  Tadeusz Zwiefka (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, lainsäädäntömenettelyssä EU:n toimielinten perusvelvollisuutena on antaa moitteetonta, helposti ymmärrettävää ja tehokasta lainsäädäntöä. Minun ei tarvinne muistuttaa parlamenttia niistä lukuisista kerroista, jolloin olemme kuulleet komission puheenjohtajan ja eri puheenjohtajavaltioiden edustajien vakuuttelevan, että näin tapahtuu ja että parlamentti on epäilemättä tärkeä osa tätä menettelyä.

Tämänpäiväinen keskustelu on päätös direktiiviin liittyville toimillemme. Se on valitettavasti esimerkki täysin erilaisesta lähestymistavasta. Sekä komissio että neuvosto uskovat, että ainoastaan niiden luonnokset ovat jonkin arvoisia, ja ne ovat molemmat torjuneet parlamentin jäsenten ehdotukset. Haluaisin uskoa, että asiat muuttuvat tällä kertaa, ja että miljoonien EU:n kansalaisten ja pienten ja keskisuurten yrittäjien edut asetetaan etusijalle. Nämä työllistävät 90 prosenttia työntekijöistä, emmekä saa missään nimessä unohtaa tätä asiaa. Tästä syystä emme voi keskittyä yksinomaan suurten ja vauraiden yritysten etuihin.

Kaikkein eniten epäilyttää se, ettei keksinnön, toisin sanoen patentoitavan teknisen ratkaisun, ja tietokoneohjelman tai algoritmin, esimerkiksi laskentamenetelmän, matemaattisen käsitteen tai taloudellisten toimintojen toteuttamismenetelmän, välillä ole tehty selvää eroa etenkään vähittäiskaupan alalla. Tämän valossa tällaisen yhdenmukaistamisen tuoma etu on vähintäänkin hyvin arveluttavaa. On valitettavaa, että lauseke, jolla estetään tietokoneohjelmien patentointi, on itsessään pelkkä illuusio samaan tapaan kuin Euroopan patenttiviraston nykyiset käytännöt. Samalla komission jäsen kertoi meille tämänpäiväisen keskustelun alussa esittämässään puheessa, ettei direktiivi toisi mitään muutoksia Euroopan patenttiviraston käytäntöihin, mikä on hälyttävä lausunto.

Ei ole epäilystäkään siitä, että patenttilainsäädäntöä on yhdenmukaistettava pikaisesti, muun muassa tietokoneella tehtyjen keksintöjen osalta. Tällaisen lainsäädännön eräs olennainen edellytys on kuitenkin se, että se on hyvää ja moitteetonta jokaisen kannalta.

Ilman jäsen Rocardin ja Buzekin tarkistuksia direktiivillä lujitetaan kohtuuttoman vapaata lähestymistapaa perusnäkökohtiin, joihin keksinnön käsitteen määritelmä ja tämän lähestymistavan hyväksyminen perustuu. Kehotan siksi parlamenttia äänestämään jäsen Buzekin ja Rocardin esittämien tarkistusten puolesta.

  Othmar Karas (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, saako kukaan tämän kaksituntisen keskustelun perusteella sen käsityksen, että meillä olisi yhteinen kanta, josta on jotain hyötyä ja jonka voimme hyväksyä? Saako kukaan tästä keskustelusta sen käsityksen, että tästä eripuraisesta aiheesta on keskusteltu riittävästi ja että nyt on tullut aika äänestää siitä, jotta voimme saada kyllä-äänten tai lukuisten tarkistusten edellyttämän välttämättömän määräenemmistön? En usko sitä, ja sille on olemassa syy.

Ensimmäinen käsittely järjestettiin 24. syyskuuta 2004, mutta neuvosto jätti sen kokonaan huomiotta poliittisessa sopimuksessaan. Jäsen Kauppi totesi neuvoston päätöslauselmasta, että "näytti siltä, kuin neuvosto olisi halunnut jättää huomiotta Euroopan unionin valittujen lainsäätäjien tahdon". Neuvosto on itse epävarma. Puolan pyynnöstä äänestys jätettiin pois asialistalta 21. joulukuuta. Saksan, Espanjan ja Alankomaiden parlamentit ovat ilmoittaneet vastustavansa ehdotettua direktiiviä. Äänestystä on siirretty yhä pidemmälle ja pidemmälle.

Euroopan parlamentti pyysi komissiota laatimaan uuden ehdotuksen ensimmäiseen käsittelyyn. Oikeudellisten asioiden valiokunnassa, puhemieskokouksessa ja täysistunnossa hyväksyttiin tätä koskevat päätöslauselmat.

Mikä olikaan neuvoston vastaus? Se määräsi, ettei keskustelua järjestetä ja ilmoitti, että se on ehdottoman tärkeää. Poliittinen sopimus hyväksyttiin yksinkertaisesti, vaikka se oli ristiriitainen ja vaikka Nizzan sopimus oli voimassa. Tämä on johtanut tyytymättömyyteen ja 178 tarkistukseen, jotka ovat parlamentin pöydällä.

Tämä yhteinen kanta sisältää asioita, jotka voisin luetella kohta kohdalta ja jotka mainitaan tarkistuksissa, ja minun näkemykseni niistä on, ettei niillä paranneta oikeusvarmuutta tai edistetä innovaatioita vaan niillä pelotellaan pieniä yrityksiä. Toimisimme siten oikein, jos hylkäisimme yhteisen kannan ja tekisimme kaikkemme yhteisön patenttilainsäädännön yhdenmukaistamiseksi sen asemesta, että annamme asetuksia ja yritämme selviytyä asetuksilla, joita kyseinen teollisuudenala vastustaa.

  Romana Jordan Cizelj (PPE-DE). – (SL) On kulunut vuosi siitä, kun minusta tuli Euroopan parlamentin jäsen. Ohjelmistojen avulla tehtyjen keksintöjen patentoitavuutta koskeva kysymys on eräs tärkeimmistä aiheista, joista olemme keskustelleet tänä aikana.

Minun kotimaassani Sloveniassa, samoin kuin muissa Euroopan maissa, direktiivistä käytävään keskusteluun on osallistunut suuri joukko ihmisiä. Tässä mielessä ehdotettu direktiivi on jo johtanut myönteisiin tuloksiin, sillä lukuisat kansalaiset ovat osallistuneet välittömästi demokraattiseen prosessiin. He ovat ymmärtäneet, etteivät Euroopan unionin toimielimet olekaan niin etäisiä kuin joidenkin niiden toimien perusteella voisi luulla. Kansalaiset eivät kuitenkaan päätä parlamentissa, vaan me parlamentin jäsenet päätämme heidän puolestaan ja teemme päätökset heidän nimissään.

Mitä ajattelen, kun päätän, miten äänestää direktiivistä? Ajattelen sitä, että Euroopan unionissa meidän on seurattava Lissabonin strategian tavoitteita, jos haluamme vastata asianmukaisesti globalisoitumisen haasteisiin. Meidän on hyödynnettävä kilpailuetuamme maapallon muihin alueisiin nähden ja nojauduttava kehityksessä tietoon ja tutkimukseen ja sen toteuttamiseen. Voimme rohkaista ihmisiä osallistumaan näihin toimiin, jos muun muassa varmistamme, että teollis- ja tekijänoikeuksia suojellaan asianmukaisesti. Siksi meillä on oltava rohkeutta luoda asianmukainen ja yhtenäinen eurooppalainen lainsäädäntöjärjestelmä, jolla edistetään innovatiivisia toimia.

Uskon vakaasti, että nyt on aika hyväksyä ehdotettu direktiivi. Ohjelmien patentointiin itsessään liittyvien huolien poistamiseksi on oikein ja asianmukaista, että direktiivissä todetaan selvästi, ettei niihin pidä koskaan soveltaa patenttisuojaa vaan ne on suojattava tekijänoikeuksin.

Mielestäni peruskäsitteet olisi määriteltävä direktiivissä selkeämmin. Koska pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on suuri merkitys Euroopan unionissa, on yhtä tärkeää, että otamme kaikilta osin huomioon direktiivin vaikutukset niiden toimiin.

  Malcolm Harbour (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämän mielenkiintoisen keskustelun lähestyessä loppuaan on aika palata siihen, mistä me todella puhumme, eli asian ytimeen. Kyse ei ole voimassa olevan patenttilainsäädännön laajentamisesta; emme ole ulottamassa sitä uusille aloille. Tavoitteena on selventää nykyistä tilannetta, sillä nykyistä patenttilainsäädäntöä sovelletaan epäjohdonmukaisesti. Monissa tapauksissa patentteja haluavat yritykset eivät ole tietoisia asemastaan. Ne voivat saada patentin yhdestä maasta mutteivät toisesta.

Samalla uskon, että me kaikki olemme yhtä mieltä siitä, ettemme halua ottaa käyttöön sentapaista patenttijärjestelmää, joka näyttää yleistyvän hyvin nopeasti Yhdysvalloissa ja muissa maissa, joissa patentoidaan keksintöjä, joita me kutsuisimme suhteellisen joutaviksi keksinnöiksi ja jotka kattavat liiketoiminnan menetelmät tai yksinkertaiset ohjelmistot, joihin olisi sovellettava tekijänoikeuksia.

Tärkein kysymys on kuitenkin seuraava: saavutetaanko tämä todellakin tarkastelemallamme ehdotuksella? Kuvitelkaa itsenne patenttikäsittelijäksi, jonka on päätettävä, myönnetäänkö patentti vai ei. Mielestäni tämä sanamuoto ja monet ehdotuksen sisältämät sanamuodot ovat paitsi monimutkaisia, vaikeita ja epämääräisiä myös täysin vääränsuuntaisia.

Osa ongelmasta – ja aistin sen yleisesti täällä käydyissä keskusteluissa – on se, että monet kollegat eivät hyväksy sitä tosiasiaa, että lähes kaikilla teknisen keksinnön aloilla hyödynnetään jonkinlaista digitaalista teknologiaa. Tietokoneavusteiset toimet ja tietokonevalvonta ovat jokseenkin vanhentuneita käsitteitä. Nykypäivän matkapuhelimessa on enemmän ohjelmointikapasiteettia kuin isoissa tietokoneissa oli kymmenen vuotta sitten. Ohjelmoinnissa käytetään käskyjä, ja on täysin järkevää, että yritykset, joilla on tällaisen ohjelmiston avulla toteutettuja teknisiä innovaatioita, voivat suojata ohjelmiston.

Mielestäni menemme väärään suuntaan: näin ei auteta pieniä yrityksiä, näin ei auteta suuria yrityksiä, näin ei auteta avoimen lähdekoodin ohjelmistoja yleistymään. Meidän on arvioitava, olemmeko epäonnistuneet täydellisesti tässä kysymyksessä ja onko sittenkin aika aloittaa alusta.

  Zuzana Roithová (PPE-DE). – (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan patenttisopimuksella suojellaan yleistä etua kieltämällä sellaisten keksintöjen patentointi, jotka eivät ole teknisiä ratkaisuja, ja etenkin tieteellisten teorioiden, taiteellisten luomusten, matemaattisten menetelmien, älyllistä toimintaa varten tarkoitettujen suunnitelmien tai sääntöjen sekä tietokoneohjelmien patentointi. Vaikka tekijänoikeuksilla on mahdollista estää tätä alaa koskevat väärinkäytökset, noin 20 yritystä on esittänyt yli 20 000 patenttihakemusta, jotka koskevat tietokoneohjelmia. Ne koskevat niin pesukoneiden kuin lääketieteellisten erikoislaitteidenkin kaltaisten laitteiden valvontaohjelmia mutta myös oikeita ohjelmistoja ja liiketoimintamenetelmiä, kuten ostoskorien käyttöä Internet-kaupan yhteydessä. On valitettavaa, että kansalliset patenttivirastot ja tuomioistuimet tekevät usein erilaisia päätöksiä, ja siksi Euroopan tasolla tarvitaan selviä sääntöjä.

Minun on valitettavasti sanottava, että odotamme edelleen ajan tasalla olevaa yleisdirektiiviä eurooppapatentista. Tämä vaikeuttaa entisestään tämänpäiväistä keskustelua, sillä se koskee erityistä direktiiviä, jossa ei tarkastella käsitteitä vaan jossa mennään teollis- ja tekijänoikeuksien kaupasta tehdyn sopimuksen (TRIPS-sopimuksen) soveltamisalaa pidemmälle. Se, että suuret yritykset kannattavat direktiiviä, on epäilemättä tärkeää, mutta monet osapuolet, kuten oikeusalan ja tietotekniikka-alan ammattilaiset, tiedeyhteisö, pienet yritykset ja Tšekin senaatti, ovat korostaneet, että direktiivi on monitulkintainen. Tällaiseen monitulkintaisuuteen sisältyy se vaara, että direktiivin säännöksiä voidaan tulkita väljästi, millä olisi vakavia seurauksia pienille ja keskisuurille yrityksille ja kuluttajille. Lisäksi neuvosto ei ole parlamentin pyynnöstä huolimatta tehnyt arviota siitä, mitä vaikutuksia direktiivillä on pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ja uusiin jäsenvaltioihin.

Parlamentissa on muodostettu tilapäinen, puolueiden rajat ylittävä koalitio. Tavoitteemme on päästä kompromissisopimukseen yhteisistä tarkistuksista, sallia laiteohjelmistojen taikka teknisten laitteiden valvontaohjelmien patentointi vain sellaisissa tapauksissa, joissa ne ovat osa varsinaista keksintöä. Haluamme myös parantaa yhteentoimivuutta kuluttajien kannalta ja estää patenttien myöntämisen jokapäiväisiä keksintöjä varten. Yksi patentti maksaa loppujen lopuksi 30 000 euroa, ja hyväksymismenettely kestää keskimäärin neljä vuotta. Koska pienet ja keskisuuret yritykset ovat tietotekniikka-alan moottoreita ja koska niiden osuus liikevaihdosta on 70 prosenttia ja työpaikoista 80 prosenttia, nämä molemmat näkökohdat rajoittavat alan dynaamista kasvua. Ehdotamme siksi, että koneita koskevien patenttien ja puhtaasti ohjelmistoja koskevien patenttien välillä tehdään selkeämpi ero.

Lopuksi haluaisin pyytää kohteliaasti komissiota kertomaan selvästi, miten ajantasaisen eurooppapatentin valmisteluissa on edetty. Jollei direktiiviä tarkisteta asianmukaisesti, ryhmäni äänestää kokonaisuudessaan sitä vastaan.

  Carl Schlyter (Verts/ALE). – (SV) Arvoisa puhemies, tänään voimme päättää, haluammeko vanhentuneen patenttilainsäädännön, jolle on ominaista vanhentunut käsitys suurista yrityksistä ja kehittämisestä, vaiko nykyaikaisen, kapea-alaisen ja luovan kehittämisjärjestelmän ja nykyaikaisen lainsäädännön.

Kaikki sanovat, etteivät he halua ohjelmistopatentteja. Olemme nähneet, miten tuhoisia seurauksia niillä oli, kun ne otettiin käyttöön Yhdysvalloissa. Ainoa tapa osoittaa toiveemme tänään on äänestää niiden 21 kompromissitarkistuksen puolesta, jotka minä ja monet muut olemme allekirjoittaneet. Niiden ansiosta saamme järkevän ja tasapainoisen lainsäädännön, jolle on ominaista luovuus ja järkevät patenttisäädökset.

Äänestäminen ehdotusta vastaan osoittaisi, että olemme täysin isojen yritysten käsissä. Se johtaisi lainsäädäntöön, joka sallisi laitteiden käyttämiseen tarkoitettujen ohjelmien patentoinnin. Se tarkoittaisi patenttisuojan antamista laitekäsikirjoille. Tällainen maailma ei varmastikaan ole nykyaikainen.

  Joaquín Almunia, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, ne teistä, jotka ovat olleet välittömästi mukana tämän ehdotuksen laadinnassa, tietävät, että tarkastelemme hyvin monimutkaista alaa. Direktiiviä ei voida kääntää päälaelleen. Meidän on luotava asianmukainen tasapaino niin, että edistetään innovaatioita ja varmistetaan samalla, ettei kilpailua rajoiteta.

Kuten komission jäsen McCreevy totesi maaliskuussa 2005 antamassaan lausunnossa, pallo on nyt teillä. Mitä tahansa päätättekin, komissio ottaa sen huomioon ja kunnioittaa päätöstänne. Jos päätätte torjua yhteisen kannan, komissio ei esitä uutta ehdotusta. Teidän on muistettava myös se, että hylkäävä päätös olisi monien eurooppalaisten yritysten edun vastaista, ja se olisi vastoin yhteistä Lissabonin tavoitettamme, jonka mukaan Euroopan kilpailukykyä on parannettava.

Keskustelun aikana monet jäsenet ovat tuoneet esiin yhteentoimivuutta koskevan kysymyksen. Komissio säilyttääkin tämän kysymyksen osalta tietyn joustovaran. Jäsenvaltioiden lainsäädännössä säädetään jo nyt pakollisista lupajärjestelmistä. Se on asianmukainen ratkaisu, mikäli varmistetaan, että erilaisten ohjelmistokehitysmallien, toisin sanoen omistusoikeudella suojattujen tai avoimen lähdekoodin ohjelmistojen välillä ei esiinny syrjintää. Yrityksiä olisi kannustettava lupamenettelyyn vapaaehtoisesti. Jos oikeudenhaltijat käyttävät oikeuksiaan väärin määräämällä kohtuuttomia ehtoja, viranomaisten olisi puututtava asiaan sen varmistamiseksi, että sovellettavat ehdot ovat oikeudenmukaisia.

Rajoitettua yhteentoimivuutta koskeva poikkeus, jolla pyritään edistämään avoimia standardeja, voisi olla eräs järkevä lähestymistapa, mikäli kansainvälisiä velvoitteita noudatetaan.

Monet jäsenvaltiot ovat tuoneet esiin myös tekijänoikeuksia koskevan kysymyksen. Saanen selventää tätä korostamalla, että tekijänoikeudet ovat eri asia kuin patenttioikeudet. Tekijänoikeuksilla ja patenteilla suojataan uuden ja alkuperäisen tuotteen eri näkökohtia. Patenteilla ei näin ollen ole vaikutusta tekijänoikeuksien soveltamiseen.

Tekijänoikeuksilla suojellaan jonkin idean ilmaisemista, mutta ne eivät suojaa mitään keksintöä eikä tekijänoikeuksiensuojalla estetä ketään hyödyntämästä keksintöä ja esittämästä sitä eri tavalla.

Tarkasteltaessa pieniä ja keskisuuria yrityksiä ja patenttijärjestelmän käytettävyyttä niiden kannalta haluan kiinnittää huomiota kahteen näkökohtaan. Ensinnäkin jäsenet muistanevat yhteisöpatenttia koskevat komission ehdotukset, joilla vähennettäisiin patenttisuojaan liittyviä kustannuksia kaikkialla Euroopan unionissa. Toiseksi olemme teettäneet toteutettavuustutkimuksen vakuutuksesta, joka kattaisi patenttiin liittyvien riitojen ratkaisujärjestelmän kustannukset. Tämä tutkimus on nyt edennyt toiseen vaiheeseen, ja konsultteja on pyydetty esittämään konkreettisia ehdotuksia.

Koska tekstiin on esitetty useita tarkistuksia, toimitamme sihteeristölle kirjallisen katsauksen niitä koskevasta komission kannasta, jotta se voidaan sisällyttää tätä keskustelua koskeviin sanatarkkoihin istuntoselostuksiin⁽¹⁾.

Lopuksi toivon, että äänestys johtaa myönteiseen tulokseen. Jos neuvoston kanssa tehtävä sopimus edellyttää kuitenkin lisätoimia, komissio on valmis auttamaan molempia lainsäädäntövallan käyttäjiä, jotta päästään rakentavaan tulokseen.

  Puhemies . Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona klo 12.00.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  Alyn Smith (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, kuunneltuani huolellisesti tämänaamuisessa keskustelussa esitettyjä väitteitä, kehotan hartaasti parlamentin jäseniä kannattamaan 21:tä kompromissitarkistusta, joilla estettäisiin huomisessa äänestyksessä ohjelmistopatenttien käyttöönotto. Jollei näitä tarkistuksia hyväksytä, minä ja monet muut äänestämme tätä päätöslauselmaa vastaan.

Tämä lainsäädäntöehdotus on ohjelmistoalalla toimivien eurooppalaisten pienten ja keskisuurten yritysten etujen vastainen. Jos parlamentti hyväksyy huomenna tämän säädöksen, se haittaa innovaatiota ja elintärkeiden eurooppalaisten pk-yritysten toimintaa. Parlamentin on äänestettävä tätä säädöstä vastaan. Meillä ei ole varaa siihen, että elintärkeiden eurooppalaisten pk-yritysten toimintaa haitataan. Pk-yritykset ovat elintärkeitä uusien työpaikkojen luomiseksi Euroopassa. Tekijänoikeudet täyttävät oman tehtävänsä. Ohjelmistopatentit eivät ole oikea ratkaisu.

Liite – komission kanta

Rocardin mietintö (A6-0207/2005)

Komissio voi hyväksyä tarkistukset 1, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12 ja 13,

mikäli muutosta sovelletaan johdonmukaisesti tarkistukset 14, 40, 72, 93, 114, 135 ja 158

tarkistukset 15, 18, 21, 26–37, 43, 47, 58, 59, 60, 61, 63, 66, 75, 79, 90, 91, 92, 96, 100, 111, 112, 113, 117, 121, 132, 133, 134, 138, 142, 153, 154, 155, 161, 165, 176, 177 ja 178.

Komissio voi hyväksyä tyydyttävän ja tasapainoisen kokonaisratkaisun varmistamiseksi tarkistukset 5, 25, 48, 50, 67, 68, 80, 82, 101, 103, 122, 124, 143, 145, 166 ja 168.

Komissio voi hyväksyä tarkistukset 4, 16, 17, 19, 22, 23 (sijoitettu uudelleen tekstissä), 53, 85, 106, 127, 148 ja 171, jos ne muotoillaan tai laaditaan uudelleen.

Komissio ei voi hyväksyä tarkistuksia 2, 3, 20, 24, 38, 39, 41, 42, 44, 45, 46, 49, 51, 52, 54, 55, 56, 57, 62, 64, 65, 69, 70, 71, 73, 74, 76, 77, 78, 81, 83, 84, 86, 87, 88, 89, 94, 95, 97, 98, 99, 102, 104, 105, 107, 108, 109, 110, 115, 116, 118, 119, 120, 123, 125, 126, 128, 129, 130, 131, 136, 137, 139, 140, 141, 144, 146, 147, 149, 150, 151, 152, 156, 157, 159, 160, 162, 163, 164, 167, 169, 170, 172, 173, 174 ja 175.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ROTH-BEHRENDT

  Puhemies. Seuraavana on vuorossa äänestykset.

(Äänestyksen tulokset ja yksityiskohdat: ks. pöytäkirja.)

- Äänestysten jälkeen

  Giles Chichester (PPE-DE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin vain tiedottaa parlamentille, että se on hyväksynyt direktiivin ensimmäisessä käsittelyssä yhteisymmärryksessä neuvoston kanssa.

- Ennen äänestyksiä

  Manolis Mavrommatis (PPE-DE), esittelijä. – (EL) Arvoisa puhemies, juuri viime viikolla koko maailma osoitti myötätuntoaan antamalla kaikuvan kyllä-vastauksen nälän ja köyhyyden torjumiseksi Afrikassa. Kyse ei ollut yksistään retorisesta eleestä, vaan vastaus oli osoitus humaanisuudesta ja tuesta maanosalle, jossa miljoonat ihmiset, myös lapset, etsivät epätoivoisesti auttavaa kättä.

Euroopan unioni on yhdessä muiden maiden kanssa ollut ensimmäisenä vastaamassa tähän globaaliin kutsuun. Tämä liikehdintä korostaa, että meidän on oltava valppaita ja tarkkaavaisia.

Lasten hyväksikäyttöä kehitysmaissa koskeva kertomus, jonka erityinen painopiste on lapsityövoimassa, on ensimmäinen toimi, joka liittyy kokonaan lapsityövoimaa koskevaan ilmiöön, joka on saanut huolestuttavat mittasuhteet etenkin Afrikassa, Aasiassa ja Keski- ja Etelä-Amerikassa.

Tarkemmin sanottuna 352 miljoonaa alle 18-vuotiasta lasta tekee töitä. Noin puolet heistä toimii ympäristössä, jossa heidän fyysinen ja psyykkinen terveytensä on uhattuna, ja 1 800 000:aa lasta käytetään hyväksi prostituution ja pornografian alalla.

Tämä ilmiö ei kosketa ainoastaan kehitysmaita vaan myös Euroopan unionia. Minun tarvitsee vain palauttaa mieliin, että Itä-Euroopan ja Välimeren alueella viittä miljoonaa lasta käytetään hyväksi työpaikoilla. Hälytyskellot alkavat kuitenkin soida niiden 121 miljoonan lapsen takia – joista 65 miljoonaa on tyttöjä – jotka eivät koskaan ole käyneet koulua.

Yksi vuonna 1990 kokoontuneen lasten maailmankonferenssin päätelmien tavoitteista oli varmistaa, että vuoteen 2000 mennessä jokaisella lapsella maailmassa olisi pääsy koulutukseen ja vähintään 80 prosentilla heistä pitäisi olla mahdollisuus saattaa loppuu peruskoulutus. Maiden on ymmärrettävä, että jolleivät ne investoi ensisijaisesti inhimillisten voimavarojensa laatuun, ne ovat tuomittuja pysymään alikehittyneinä. Tämä on mietinnön tärkein kohta, jonka haluan mainita.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Äänestykset ovat päättyneet.

  Puhemies. Olen iloinen voidessani toivottaa tervetulleeksi parlamenttiin viralliselle lehterille saapuneen Intian parlamentin valtuuskunnan.

(Suosionosoituksia)

Valtuuskunnassa on neljä alahuoneen jäsentä ja kolme ylähuoneen jäsentä, ja sitä johtaa ylähuoneen varapuhemies Raman Khan. Parlamentin puolesta toivotan tervetulleeksi tämän valtuuskunnan, joka on saapunut Strasbourgiin Euroopan parlamentin kahdenteentoista kokoukseen Intian parlamentin kanssa.

Viime vuonna parlamentin työryhmä tapasi intialaisia työryhmiä New Delhissä, ja tämän vierailun aikana vahvistettiin, että ne ovat edelleen kiinnostuneita vaihdoista nykyisen parlamentin toimikauden aikana, sekä Intian parlamentti että meidän vastavalittu parlamenttimme. Olemme erityisen tyytyväisiä jatkuvaan ja yhä hedelmällisempään yhteistyöhön Intian kanssa, ja autamme osaltamme syventämään yhteistyötä parlamenttiemme välillä. Toivotan teidät lämpimästi tervetulleiksi!

(Suosionosoituksia)

Puhetta ryhtyi johtamaan
puhemies BORRELL FONTELLES

  Puhemies. Arvoisa presidentti Ciampi, hyvät parlamentin jäsenet, on kunnia ja etuoikeus ottaa tänään parlamentissa vastaan Italian tasavallan presidentti Carlo Azeglio Ciampi.

Me kaikki tunnemme ja muistamme hänet Italian pankin loistavana johtajana, pääministerinä, jonka oli selviydyttävä Italian poliittisessa järjestelmässä ilmenneistä vaikeista ajoista, Prodin ja D'Aleman hallitusten taitavana ja sinnikkäänä valtiovarainministerinä ja nykyään kaikkien italialaisten rakastamana tasavallan presidenttinä.

Uskon, että etenkin tällaisena Euroopalle vaikeana aikana meidän olisi muistettava, että ministeriaikanaan presidentti Ciampi teki ratkaisevan päätöksen Italian siirtymisestä euroon, ja on tämä hyvä muistaa nyt, kun muutamat ihmiset alkavat pitää euroa epämiellyttävänä pakkopaitana eikä niinkään vaurauden ja taloudellisen vakauden perustana olevana välineenä.

Sain tavata presidentti Ciampin henkilökohtaisesti ensimmäisen kerran viime lokakuussa Roomassa, kun perustuslakisopimus allekirjoitettiin. Arvoisa presidentti, teidän persoonallisuutenne ja teidän näkemyksenne Euroopan yhdentymisestä tekivät minuun tuolloin valtavan vaikutuksen. Tunsin teidät jo poliitikkona, mutta Roomassa sain mahdollisuuden tutustua henkilöön, joka on aina kannattanut selvästi ja intohimoisesti Euroopan unionia, joka pystyy takaamaan rauhan, demokratian ja taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen.

Hyvät parlamentin jäsenet, tämä mies on aina muistanut sen, millaisessa tilassa Eurooppa oli toisen maailmansodan päätyttyä, ja hän on ollut mukana todistamassa niiden ihmisten unelman toteutumista, jotka loivat perustukset nykypäivän Euroopalle: Euroopalle, joka monien ihmisten ja etenkin nuorempien sukupolvien silmissä antaa sellaisen kuvan, ettei sen jatkuvan olemassaolon ja kehityksen turvaamiseksi ole mitään tarvetta ryhtyä toimiin. Me Euroopan parlamentin jäsenet tiedämme, ettei näin ole, ettei Eurooppa pysty kehittymään itsestään, ettei rauha ole taattu, sillä rauha ei koskaan ole taattu, eikä sitä tietenkään olisi voitu varmistaa ilman menestyksekästä Eurooppa-hanketta.

Meidän Eurooppamme ei ole historiallinen oikku, se ei ole syntynyt sattumalta eikä sitä liioin ole kirjoitettu tähtiin. Sen toteuttaminen vaatii valtavia ponnisteluja. Se on välttämätön, mutta jotta se toteutuu, tarvitaan monien ihmisten, myös teidän arvoisa presidentti ja meidän kaikkien ponnisteluja. Se on hitaan kehityksen tulos, ja olemme edenneet tätä polkua jalan sitoutuneina, innostuneina ja toisinaan vailla haavekuvia.

Presidentti Ciampi vierailee tänään Euroopan parlamentissa samaan aikaan, kun olemme heräämässä jonkinlaisesta harhakuvitelmasta. Hän auttaa meitä ymmärtämään miksi, sillä hän on hyvin tietoinen siitä, että Eurooppa-unelman perustana on rauha ja yhteistyö. Tämä unelma on tänään todellisuutta, ja nimenomaan tästä syystä se ei enää innoita unelmiin, vaan se on menettänyt kykynsä saada ihmiset unelmoimaan. Meidän on löydettävä uusia tekijöitä, uusia ideoita, joihin kaikki yhtyvät ja jotka eivät ole samoja kuin muutama vuosikymmen sitten, jotta varmistetaan, että Eurooppa voi jälleen kerran saada ihmiset innostumaan ja unelmoimaan ja että se saa ihmiset haluamaan sitä, että tarpeet muunnetaan todellisuudeksi. Uskon, että presidentti Ciampin läsnäolo on äärimmäisen tärkeää keskusteltaessa Euroopan tulevaisuudesta ja että olemalla tänään läsnä hän symboloi tällaisen keskustelun alkua. Mielestäni meidän olisi tulkittava tällä tavoin hänen läsnäoloaan Euroopan parlamentissa, sillä meidän on ehkä luotava keskuuteemme uusi nuori Eurooppa Giuseppe Mazzinin tarkoittamassa merkityksessä, ja tänä vuonna hänen syntymänsä kaksisatavuotisjuhlana meidän olisi muistettava hänen ajatuksensa siitä, että demokratia ja vapaus yhdistävät ihmisiä riippumatta siitä, missä he elävät.

Arvoisa presidentti, olemme vakuuttuneita siitä, että teidän vierailunne, teidän esimerkkinne ja teidän sananne auttavat meitä suuresti, sillä Eurooppa on nyt vaikeassa tienhaarassa, niin että voimme jatkaa sellaisen Euroopan rakentamista, joka kykenee takaamaan paitsi rauhan ja yhteistyön myös vaurauden ja turvallisuuden ja joka kykenee saavuttamaan muualla maailmassa saman, minkä se on saavuttanut täällä: luomaan yhteiskunnan, joka perustuu monimuotoisuuden kunnioittamiseen, sovittamaan yhteen erot ja luomaan yhteisen identiteetin.

Presidentti Ciampi, Euroopan parlamentilla on kunnia toivottaa teidät tervetulleeksi ja antaa teille puheenvuoro.

(Suosionosoituksia)

  Carlo Azeglio Ciampi, Italian tasavallan presidentti. (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kiitän teitä lämpimistä tervetulotoivotuksistanne ja kiitän etenkin teitä, arvoisa puhemies, minulle esittämistänne kohteliaista sanoista.

Minulle on suuri kunnia saada puhua tässä ympäristössä, joka edustaa eurooppalaista demokratiaa kaikkein kehittyneimmillään, ja saada Italian tasavallan ääni kuulumaan unionin perustuslaillisen järjestelmän sydämessä. Käytän vakaumuksella sanaa "perustuslaillinen", sillä olemme rakentaneet tällaista oikeudellista järjestelmää yhdessä 50 vuoden ajan sopimus sopimukselta.

Euroopan unioni ei ole eikä se voi olla yksistään taloudellinen vapaakauppa-alue.

(Suosionosoituksia)

Se on ja on ollut alusta lähtien ennen kaikkea poliittinen rakenne, oikeuksiin perustuva alue, perustuslaillinen realiteetti, joka ei ole ristiriidassa meille rakkaiden kansallisten perustuslakiemme kanssa vaan joka yhdistää niitä ja täydentää niitä. Se on poliittinen rakenne, jolla ei kiistetä kansallisvaltioittemme identiteettiä vaan jolla lujitetaan niitä mittavien ja entistä laaja-alaisempien haasteiden edessä. Se on oikeuksiin perustuva alue, ja jokainen maapallomme asukas voi luottaa siihen, että unionissa kunnioitetaan ihmisoikeuksia paremmin kuin missään muualla. Perustuslakisopimuksessa esitetty kunnianhimoinen unionin määritelmä on oikeutettu toisin sanoen se on "ihmiskunnan toivon kannalta erityisen otollinen alue".

Tätä taustaa vasten meidän kaikkien on edettävä yhdessä, olkoon kyse niistä 11 jäsenvaltiosta, jotka Italian tavoin ovat jo ratifioineet perustuslakisopimuksen, jäsenvaltioista, joilla ratifiointi on vielä edessä taikka niistä kahdesta jäsenvaltiosta, jotka ovat sanoneet "ei". Yhteinen toimielinjärjestelmä liittää meidän peruuttamattomasti yhteen. Se on jo riittävän vahva sen mahdollistamiseksi, että voimme tehdä yhdessä monia asioita kansalaistemme hyväksi, jotta palautetaan perutuslakisopimusta koskeva yleinen yhteisymmärrys, joka on puuttunut monesta maasta ja jotta lujitetaan toimielimiämme, jotka ovat menestyksekkään menneisyyden perintöä.

Nimenomaan koska olemme jo poliittinen ja perustuslaillinen yhteisö, voimme arvioida realistisesti näiden Eurooppa-hanketta jo alussa käynnistämässä olleen kahden maan torjuvan kannan merkitystä. Vain muutama kuukausi sitten, kun 25 jäsenvaltion hallitukset allekirjoittivat virallisesti perustuslakisopimuksen Roomassa, tähän yksittäiseen hankkeeseen oltiin laajalti tyytyväisiä. Muutaman kuukauden kuluessa levisi pelko siitä, että kansalaiset suljetaan pois heidän tulevaisuuttaan koskevista keskeisistä päätöksistä, ja heikkoa taloudellista kasvua koskevat huolenaiheet kasvoivat. Onko kuitenkaan täysin oikeutettua tulkita kansanäänestysten tulosta siten, että Euroopan yhtenäisyyteen oltaisiin tyytymättömiä? Onko oikeutettua antaa periksi houkutukselle kyseenalaistaa täydellisesti perustajaisien hanke?

Jos avaamme silmämme, huomaamme, että lokakuussa 2004 tehty Rooman sopimus näyttää olevan pikemminkin syntipukki ja että sitä syytetään laajalle levinneestä levottomuudesta, joka ei liity niinkään institutionaaliseen järjestykseen kuin unionin hallituspolitiikkoihin. Huomaamme myös erään ristiriitaisen asian. Itsepintaiset vaatimukset Unionin poliittisesta elvyttämisestä, joka on kiireellisempi kuin institutionaaliset uudistukset, jotka nekin ovat tosin välttämättömiä, ovat todisteena siitä, että olemme tietoisia yhteisestä kohtalostamme, johon perustuslakisopimus todellisuudessa perustuu. Siksi meidän on nyt pohdittava unionin tulevaisuuden politiikkoja ilman että kuitenkaan luopuisimme tuotteliaan valmistelukunnan hahmottelemasta perustuslakimallista.

Mitä tulevaisuus vaatii kiireisesti Euroopaltamme? Ortega y Gassetia lainatakseni se vaatii, että unionin selkäranka muodostuu toimista, joilla parannetaan poliittista, fyysistä ja sosiaalista koheesiota.

Toissijaisuuden perusperiaatetta on tulkittava siten, että se on poliittisen koheesion periaate, joka mahdollistaa alhaalta ylöspäin suuntautuvan osallistumisen yhteisön päätöksentekoon, alkaen tuhansista ja tuhansista unionin kuntaneuvostoista. Euroopan unionin ilmettävä jo näillä tasoilla.

Eurooppa tarvitsee myös fyysistä koheesiota, liikenne- ja viestintärakenteita, jotka parantavat eurooppalaisten yhtenäisyyttä siten, että samalla kunnioitetaan ympäristöä ja maaseutua.

Lopuksi Eurooppa, joka on keksinyt hyvinvointivaltion käsitteen, tarvitsee sosiaalista koheesiota. Emme voi sallia sitä, että maiden ja siten ihmisten, joille kansainvälinen yhteisömme tarjoaa yhteisen edustuksen, välillä vallitsee merkittäviä elintasoeroja. Eurooppa edellyttää siten, että lähentymisen ja koheesion historialliset tavoitteet saavutetaan soveltamalla asianmukaisia taloushallinnon politiikkoja.

Ensin pankin johtajana ja myöhemmin poliitikkona olen aina uskonut siihen, että unionin taloudellisessa kulttuurissa vapaan kaupan periaate tarkoittaa sitä, että voimme puhua markkinoille markkinoiden kieltä mutta se ei voi tarkoittaa sitä, että tyydyttäisimme kaikki sen mielijohteet.

(Suosionosoituksia)

Kansallisten hallitusten poliittisen tahdon puute estää niiden talouspolitiikkojen tehokkaan yhteensovittamisen. Siksi unionin on vaikeaa käyttää yhteisiä varoja, jotka muodostuvat osittain kansainvälisten luottomarkkinoiden unionille myöntämistä lainoista, Euroopan edun mukaisten suurten infrastruktuurihankkeiden ja tärkeiden yhteisten tutkimus- ja innovaatioaloitteiden rahoittamiseen ja luoda yhteisten julkisten varojen perinnettä. Lissabonin strategia on ensimmäinen linkki siinä ketjussa, jonka pitäisi johtaa hallinnoitavaan eurooppalaiseen talouteen. Kansallisten hallitusten on lähetettävä tarkka viesti, joka tehdään vakuuttavaksi myöntämällä julkisia varoja. Yritysten on hyödynnettävä tavoiteltuja joustoja, jotta parannetaan kilpailukykyä ja kasvatetaan niiden tuotantopohjaa ja myyntiä Euroopassa ja muualla.

Euroopan on uusittava sitoutumisensa suuriin yhteisöhankkeisiin. Olemme olleet menestyksekkäitä monissa tapauksissa, myös viime vuosina, esimerkiksi Euroopan ydintutkimusjärjestön (CERN) ja Euroopan avaruusjärjestön tapauksessa ITER- ja Galileo-hankkeissa, jotka ovat merkinneet ratkaisevaa edistysaskelta Euroopan teknologisten valmiuksien lujittamisessa, sekä Erasmus-hankkeessa, joka on avannut uusia eurooppalaisia mahdollisuuksia miljoonille nuorille ihmisille. Myös Airbus on eräs esimerkki siitä, mitä voimme saavuttaa yhdessä, jos vain yhdistymme.

Voimme myös suhtautua luottavaisesti neuvokkaaseen euroalueeseen, jota johtaa nykyään Jean-Claude Juncker, jolle lähetän parhaat onnentoivotukset osittain siksi, että olemme olleet ystäviä ja tehneet yhteistyötä jo pitkään. Euro on paras osoitus Euroopan kansojen yhdentyneestä tahdosta, ja se on poliittisen yhdentymisen moottori. On rohkaiseva luottamuksenosoitus, että kymmenestä uudesta jäsenvaltiosta kuusi valtiota on jo alkanut osallistua EVJ II:een ja ottanut näin ensimmäiset tärkeät askeleet liittyäkseen euroalueeseen. Yhtenäisvaluuttaan osallistumisen konkreettiset edut ovat siten meidän kaikkien nähtävissä: tällaisia ovat suoja epävakaita valuuttamarkkinoita vastaan, alhaiset korkoasteet ja kilpailun lujittuminen niissä euroalueen maissa, jotka ovat ottaneet käyttöön tehokkaita politiikkoja.

(Mario Borghezio keskeytti puhujan äänekkäästi ja istuntosalissa heiluteltiin banderolleja.)

  Puhemies. Pyydän ystävällisesti järjestysmiehiä poistamaan tunnuksen välittömästi. Saattakaa parlamentin jäsen ovelle ja poistakaa hänet istuntosalista! Poistakaa hänet istuntosalista välittömästi! Sanoin poistakaa hänet istuntosalista!

(Suosionosoituksia)

Pyydän järjestysmiehiä ystävällisesti poistamaan kaikki tunnukset tai esineet, jotka voivat häiritä järjestystä istuntosalissa.

(Huudahduksia)

Varmistakaa ystävällisesti, ettei istuntosaliin jää mitään esinettä, joka voisi häiritä tavanomaista järjestystä. Jos tällaisia löytyy, poistakaa ne.

(Asianomaiset parlamentin jäsenet poistettiin istuntosalista.)

Arvoisa presidentti, olen pahoillani, olkaa hyvä ja jatkakaa.

(Suosionosoituksia)

  Carlo Azeglio Ciampi, Italian tasavallan presidentti. (IT) Meidän on pidettävä sekä euron arvon lujittumista kansainvälisillä markkinoilla että Euroopan keskuspankin harjoittamaa hintavakauspolitiikkaa poikkeuksellisina menestyskertomuksina, mutta emme voi tyytyä tähän tilanteeseen pitkällä aikavälillä. Vakaussopimuksen vahvistettu ja oikeutettu kurinalaisuus ei vielä itsessään takaa kasvua, jos pysähtyneisyys jatkuu. Euron myönteisiä vaikutuksia on jatkossakin vaikea nähdä, jollei sen enempää kansallisia talousarvioita kuin jäsenvaltioiden talouspolitiikkojen suuntauksiakaan hallinnoida yhdenmukaistetusti. Näiden perusteiden on täytyttävä, jotta unioni voi hyödyntää kokonaan yhtenäisvaluutan sille suomat mahdollisuudet ja jotta se voi toimia globaalissa taloudessa ja lujittaa talous- ja rahaliittoa, jolla on valmiudet edistää kansalaisten etuja ja sen tasapainoista kehitystä.

Odotamme nyt luottavaisina myös unionin rahoitusnäkymiä koskevaa sopimusta. Avoin ja suora poliittinen keskustelu unionin toimien ensisijaisista tavoitteista on myönteinen askel, mutta meidän on hyväksyttävä mahdollisimman pian sellainen yhteisön talousarvio, joka paitsi ilmentää tasapainoa jäsenvaltioiden erilaisten vaatimusten välillä perustuu myös johdonmukaisiin ja osallisuutta lisääviin tavoitteisiin. Esitän parlamentissa hartaan toiveeni siitä, että Ison-Britannian pääministeri Tony Blair, Euroopan unionin neuvoston puheenjohtaja, onnistuu työssään, jonka hän on Euroopan parlamentille luvannut hoitaa.

Eurooppa-mallin elinvoimaisuus on riippuvainen myös kyvystämme saada liikkeelle uusia voimia maissamme. Onnistumme lujittamaan yhteiskuntamme parhaita näkökohtia vain, jos kehitämme vuoropuhelua ja rakentavaa rinnakkaiseloa Euroopan kansalaisten ja muiden maiden kansalaisten välillä.

Lopuksi totean, että Eurooppamme tulevaisuus tarvitsee politiikkoja, joilla edistetään turvallisuutta ja rauhaa. Euroopan unionin kansainvälinen visio, joka perustuu oikeuden ensisijaisuuteen, luottamukseen ja monenväliseen järjestelmään, herättää odotuksia ja toiveita kaikkialla maailmassa. Eurooppa pystyy vaikuttamaan kansainväliseen tasapainoon vain, jos se on yhtenäinen. Toimimalla yksin olisimme meitä suurempien tilanteiden armoilla; tilanteiden, jotka uhkaavat rauhaa ja Euroopan turvallisuutta.

Tämän lähestymistavan mukaisesti Euroopan parlamentti on jo kauan esittänyt, että Euroopalla pitäisi olla yhteinen edustus Yhdistyneissä Kansakunnissa. Kesäkuussa hyväksytyssä päätöslauselmassa, samoin kuin tammikuussa 2004 hyväksytyssä edellisessä päätöslauselmassa, säädetään, että Euroopan unionin on asetettava tavoitteekseen, että se saa yhden yhteisen paikan YK:n turvallisuusneuvostossa.

(Suosionosoituksia)

Euroopan parlamenttia on kiittäminen tällaisesta selvästä visiosta. Tietoisuus yhteisistä juuristamme ja yhteiset muistot historiamme hyvistä ja huonoista ajoista ovat todisteena merkittävistä eurooppalaisista eduista, jotka perustuvat siihen, että yhdenmukaistetaan kansalliset edut, suojellaan niitä menneisyyttämme vaivanneilta äärimmäisyyksiltä ja edistetään niitä kansainvälisiä suhteitamme koskevan yhteisen vision rajoissa.

Laajentunut Eurooppa on nyt yltänyt kulttuurisen ja historiallisen identiteettinsä rajoille. Vaikka Euroopan rajoja ei voida määrittää tarkkaan maantieteellisesti, Euroopan unionin vahvistamien periaatteiden, arvojen ja sääntöjen muodostama yhteinen alue on nykyään täysin määritettävissä.

Laajentuminen oli unionin historiallinen velvollisuus niitä kohtaan, joille unionin jäsenyys on tae vapauden palauttamisesta ja lähes puoli vuosisataa kestäneen odotuksen huipentuma. Odotamme, että uudet jäsenvaltiot, joilla on oikeus elää unionissa, joka on tehokas ja yhdentynyt myös niiden näkökulmasta, antavat rakentavan ja innostuneen panoksensa, ja olemme jo nähneet niiden toimivan näin. Laajentunut unioni etenee yhtenä toimijana. Nimenomaan laajentumisen takia se tarvitsee kuitenkin entistä enemmän edistyksellisiä toimenpiteitä, joilla näytetään esimerkkiä, jotta saatetaan loppuun Euroopan unionia koskeva hanke.

Hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan parlamentin velvollisuutena on luoda Euroopan unioni uudelleen ihmisten mielissä. Teidän velvollisuutenne on vastata kansalaisten pyyntöihin lisätä demokratiaa, avoimuutta ja hallinnoitavuutta. Sen jälkeen, kun Euroopan parlamentti esitteli Altiero Spinellin luonnoksen Euroopan perustuslaiksi 14. helmikuuta 1984, parlamentti on jatkuvasti vaatinut oikeutta osallistua tiiviimmin perustamissopimusten tarkistamiseen. Euroopan edustuksellisimman toimielimen historiallisena velvollisuutena on olla hukkaamatta tätä perustavaa perintöä ja varmistaa, ettei perustuslakisopimuksen harkintajakso jää puolitiehen.

(Suosionosoituksia)

Eurooppa-neuvoston 16. ja 17. kesäkuuta tekemissä päätelmissä rohkaistaan käymään keskustelua, jolla lisätään kiinnostusta, ja kehotetaan Euroopan toimielimiä myötävaikuttamaan siihen.

Arvoisa puhemies, kauan sitten ollessani yliopisto-opiskelija Italiassa ja Saksassa sain olla mukana todistamassa unionin jäsenvaltioiden typeryyttä, kun ne tuhosivat kokonaisen sukupolven toisessa maailmansodassa.

(Suosionosoituksia)

Tästä syystä olen huolestunut aina, kun Euroopan yhdentymisprosessi hidastuu ja aina kun sitä uhkaa kriisi. Toivon kuitenkin, että olette havainneet sanoissani vakaan luottamuksen tulevaisuuteen. Viime vuosisadan puolivälissä suuret ja viisaat miehet loivat rakenteen, jota ei voida tuhota, mutta majakanvartijoiden tavoin meidän on huolehdittava siitä, että nuoria ihmisiä varoitetaan uusista vaaroista.

Italian tasavallan presidentin virkakauteni loppuu melko pian. Kuusi vuotta sitten, kun vannoin virkavalani, päätin Italian parlamentille osoittaman puheeni julistamalla kunnioitusta ja vahvistamalla sitoumukseni Italialle ja Euroopan unionille, jolle olen mielestäni pysynyt uskollisena viime historiantäyteisinä muutosten vuosina. Olen tyytyväinen voidessani toistaa tämän sitoumuksen teille tänään. Kauan eläköön Eurooppa, kauan eläköön Euroopan unioni!

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Arvoisa presidentti, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin sanoa muutaman kiitoksen sanan presidentti Ciampille. Tällä kertaa en halua unohtaa sitä, sillä on ollut tilanteita, joissa se on jäänyt tekemättä mielenliikutuksen vallassa. Arvoisa presidentti Ciampi, kuunneltuani teitä uskon voivani sanoa parlamentin jäsenten selvän enemmistön puolesta, että parlamentti tulee muistamaan teidän sananne. Olette osoittanut, että te edustatte nuoria eurooppalaisia. Kyllä vain, nuoria eurooppalaisia.

(Suosionosoituksia)

Picasso on todennut, että "vie hyvin pitkän ajan tulla nuoreksi". Te olette osoittanut, että on mahdollista tulla nuoreksi aikana, jolloin nuoruutta kaivataan kaikkein kipeimmin.

Olen pahoillani välikohtauksesta, joka ei suinkaan kuvasta parlamentin enemmistön ajattelutapaa – päinvastoin – ja rukoilen, että teidän täällä esittämänne ajatukset auttavat meitä eteenpäin välttämättömissä keskusteluissa. Olette sanonut sen hyvin selvästi. Haluankin kiittää teitä vielä kerran.

Eurooppa on menestyskertomus, mutta se voi kuolla omaan menestykseensä. Sen estämiseksi emme saa antaa rinnakkaiselomme kaikkein arvokkaimpien ja arkaluonteisimpien asioiden arkipäiväistyä. Meidän on estettävä se, että arkipäivän todellisuus saa meidät unohtamaan saavutustemme arvon. Emme voi sallia sitä, että jotakin upeaa kohdellaan arkipäiväisenä asiana.

Arvoisa presidentti Ciampi, kiitämme teitä vielä kerran siitä, että olette läsnä ja toivomme, että sananne kuullaan myös istuntosalin ulkopuolella.

(Suosionosoituksia)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ROTH-BEHRENDT

  Bruno Gollnisch (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, käytän asetuksen 166, 75 ja 83 artiklaa sekä Euroopan unionin perustamissopimuksen 48 artiklaa koskevan työjärjestyspuheenvuoron, sillä asetuksen 75 ja 83 artiklassa viitataan perustamissopimusten sanamuotoon. Puhun hyvin lyhyesti.

Euroopan unionin perustamissopimuksen 48 artiklassa määrätään, että kyseiseen sopimukseen tehtävät muutokset tulevat voimaan, kun kaikki jäsenvaltiot ovat ratifioineet ne valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti. Koska 48 artikla koskee kaikkia jäsenvaltioita, on selvää että perustuslakisopimuksen torjuminen kahdessa jäsenvaltiossa – Ranskassa ja Alankomaissa – ja jos kansalaisia olisi kuultu, monessa muussa maassa, on tehnyt perustuslakisopimuksesta arvottoman, ja siksi pelkään – ja sanon tämän kaikella kunnioituksella presidentti Ciampia kohtaan niin henkilönä kuin presidenttinä – että samoin käy myös presidentti Ciampin puheelle.

Daulin mietintö (A6-0192/2005)

  Jan Mulder (ALDE), kirjallinen. (NL) Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmään kuuluvan vapauden ja demokratian kansanpuolueen ryhmän jäsenet ovat äänestäneet tyhjää peruna-ankeroisten torjuntaa koskevasta direktiivistä, sillä he katsovat, että direktiivi on suhteeton kysymyksen vakavuuteen nähden eikä se ole toissijaisuusperiaatteen mukainen. Direktiivin täytäntöönpano johtaa korkeisiin kustannuksiin, jotka aiheutuvat direktiivin vaatimuksesta ottaa useita näytteitä. Direktiivi aiheuttaa myös suuria hallinnollisia kustannuksia perustettavien tietorekisterien takia. Haluamme lisätä, että näistä kustannuksista vastaavat hyvin todennäköisesti jäsenvaltioiden hallitukset ja asianomaiset toimialat eri tavoin, ja tämä johtaa kilpailun vääristymiseen.

Florenzin mietintö (A6-0187/2005)

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Äänestin mietinnön puolesta, sillä mielestäni tarkasteltavana olevalla sopimuksella edistetään merkittävästi muuttavien vesilintujen suojelemista. Siinä otetaan huomioon sekä ympäristöhuolenaiheet etenkin kyseessä olevien lintujen osalta että ympäristönsuojelua koskeva laajempi kysymys. Viimeksi mainitun kysymyksen pitäisi olla hyvin lähellä sydäntämme, kun otetaan huomioon, mitä etuja yksittäiset jäsenvaltiot voivat saada ympäristöstään. Politiikan näkökulmasta on otettava huomioon myös suojeluperinne, jonka välitämme tuleville sukupolville.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestin mietinnön puolesta. Ehdotus neuvoston päätökseksi koskee yhteisön 1. syyskuuta 1997 allekirjoittaman, 1. marraskuuta 1999 voimaan tulleen Afrikan ja Euraasian muuttavien vesilintujen suojelemista koskevan sopimuksen tekemistä Euroopan yhteisön puolesta. Se on yksi muuttavien luonnonvaraisten eläinten suojelemiseksi tarkoitetuista sopimuksista. Sillä suojellaan 235:tä lintulajia, jotka ovat varsinkin Afrikassa ja Euraasiassa ekologisesti riippuvaisia kosteikoista. Sopimuksessa vaaditaan koordinoituja toimenpiteitä Afrikan ja Euraasian muuttavien vesilintujen suotuisan suojelutilanteen saavuttamiseksi ja säilyttämiseksi.

Trakatellisin mietintö (A6-0196/2005)

  Johannes Blokland (IND/DEM), kirjallinen. (NL) Pehmentimien käytöstä muovileluissa on käyty viimeisten seitsemän vuoden ajan tiivistä ja tunnepitoista keskustelua sekä parlamentissa että neuvostossa. Olen pahoillani siitä, että keskustelua ovat hallinneet tunteet eikä järki. Tämä häiritsi minua erityisesti ensimmäisessä ja toisessa käsittelyssä käydyissä keskusteluissa.

Yhteinen kanta ei perustu kokonaan tieteellisiin tosiseikkoihin. Parlamentin tänään ja neuvoston jo aikaisemmin hyväksymän yhteisen kannan tiukentaminen myöhemmässä vaiheessa on vielä kauempana siitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä tieteellisistä syistä.

Tästä syystä en voi hyväksyä kannan tiukentamista entisestään. Olen kuitenkin riittävän realistinen ymmärtääkseni, että vaikka äänestäisinkin nyt sitä vastaan, sillä ei olisi mitään merkitystä, ja siksi olen äänestänyt tyhjää kompromissitarkistuksista toimitetussa äänestyksessä.

Yksityiskohtien osalta viittaan 5. heinäkuuta 2000 järjestetyssä keskustelussa käyttämääni puheenvuoroon. Tuolloin esittämäni väitteet ovat edelleen yhtä ajankohtaisia.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmän, Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän, Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän ja Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän välillä on päästy kompromissisopimukseen Trakatellisin laatiman, tiettyjen vaarallisten aineiden, nimittäin pehmittimenä PVC-valmisteisissa leluissa käytettävien kemiallisten aineiden käyttöä koskevan mietinnön hyväksymisestä. Voimme siten saattaa menettelyn päätökseen toisessa käsittelyssä.

Olemme tyytyväisiä tämän mietinnön hyväksymiseen, koska siinä kielletään pysyvästi kuuden kemikaalin käyttö lapsille tarkoitetuissa esineissä. Tieteellisissä tutkimuksissa on todettu, että ne voivat joissakin tapauksissa aiheuttaa syöpää ja perimän muutoksia ja olla lisääntymiselle vaarallisia.

Tämä on myönteinen päätös ja myönteinen askel etenkin lasten mutta ylipäätään myös kansanterveyden suojelemiseksi.

  Marie Anne Isler Béguin (Verts/ALE), kirjallinen – (FR) Äänestämällä leluissa käytettävien ftalaattien asteittaisen poistamisen puolesta parlamentti on vihdoinkin vastustanut lelujen ja lastentarvikkeiden valmistajien voimakasta painostusta ja noudattanut näin varovaisuuden periaatetta ja suojellut ihmisten terveyttä. Pehmeästä PVC:stä valmistetut lelut ovat sitäkin vaarallisempia, koska lasten on tapana laittaa suuhunsa kaikki saatavilla olevat esineet. Ftalaattien kieltäminen on siten ensisijaisen tärkeää kansanterveyden kannalta. Tämänpäiväinen äänestys onkin tältä osin menestys.

Päätöksellä pitäisi kuitenkin näyttää tietä muille päätöksille, sillä pehmeiden PVC-tuotteiden sisältämiä myrkyllisiä aineita käytetään lelujen lisäksi muissakin arkipäivän esineissä. Parlamentti ja neuvosto ovat vaatineet oikeutetusti tutkimusta muista tuotteista, jotka on tehty pehmeästä PVC:stä. Jos yritykset haluavat todellakin toimia yhtä vastuullisesti kuin ne väittävät, niiden on lakattava käyttämästä pehmeää PVC:tä paitsi leluissa myös muissa tuotteissa (lääkintälaitteissa, lattiapäällysteissä ja elintarvikepakkauksissa). Vaihtoehtoja on ollut saatavana jo useiden vuosien ajan, eikä mikään estä meitä käyttämästä luonnollista alkuperää olevia terveellisiä tuotteita.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestin mietinnön puolesta tukeakseni lainsäädäntöä, jolla pyritään parantamaan lasten terveyden suojelua ja lisäämään kuluttajien luottamusta ottamalla käyttöön vaativa sääntelykehys, jolla säännellään tiettyjä ftalaatteja sisältävien lelujen ja lastentarvikkeiden valmistusta ja markkinoille saattamista, jotta rajoitetaan mahdollisimman tehokkaasti lasten altistumista aineille, jotka todistettavasti aiheuttavat tai saattavat aiheuttaa terveysriskejä.

Olen tyytyväinen valiokunnassa saavutettuun kompromissiin, jolla kielletään kuusi lasten leluissa käytettävää ftalaattia lasten iästä riippumatta.

  Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. (EN) Tätä mietintöä on valmisteltu pitkään. Kannatan täysin lasten leluissa käytettävien ftalaattien markkinoille saattamista koskevaa rajoitusta. Lasten terveyden on oltava etusijalla.

Chichesterin mietintö (A6-0099/2005)

  Adam Jerzy Bielan (UEN), kirjallinen. (PL) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviehdotuksessa ei oteta asianmukaisesti huomioon seuraavia sähkön toimitusvarmuutta koskevia kolmea avainnäkökohtaa. Ensinnäkin meidän on hyödynnettävä paremmin uusiutuvia energialähteitä. Toiseksi erilaisia primaaripolttoaineita on käytettävä tasapainoisesti. Kolmanneksi eri tuotantokeskusten, kuten öljy- ja kaasukenttien, toimituksia on monipuolistettava kunkin primaaripolttoaineen osalta.

Mielestäni tätä alaa koskevan EU-politiikan jatkamisella olisi hyvin haitallinen vaikutus, sillä tämä politiikka johtaa turvallisuuden nimissä Puolan täydelliseen riippuvuuteen yhdestä toimituslähteestä, nimittäin Venäjän öljystä ja kaasusta. Jamalin putkiston toista haaraa, jonka suunnittelu on jo edennyt pitkälle, on ehdottomasti jatkettava. Kaikki muut hankkeet, kuten Baltian kaasuputkisto tai "Amber"-johto, on keskeytettävä välittömästi, sillä ne merkitsevät välitöntä uhkaa uudelleen elvytetylle Ukrainan demokratialle. Yhdistyneen kuningaskunnan, Saksan ja Italian sähkön toimitusvarmuutta ei saa toteuttaa Puolan kustannuksella tekemällä se riippuvaiseksi Venäjän öljy- ja kaasutoimituksista, eikä sen saa uhata Ukrainan taloudellista vakautta.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Direktiiviehdotuksen ja siten tämän mietinnön otsikko paljastaa niiden todellisen sisällön: kyse on nimittäin sähkön yhtenäismarkkinoiden luomisesta ja toiminnasta EU:ssa. Vaikka mietinnössä todetaan, että sen tavoitteena on vahvistaa kehys, jonka puitteissa jäsenvaltioiden on määriteltävä yleinen, avoin ja syrjimätön sähkön toimitusvarmuuspolitiikka, tämä tavoite on itse asiassa alempana mietinnön prioriteettilistalla kuin yhdenmukaisuus kilpailulle avattujen sähkön yhtenäismarkkinoiden vaatimusten kanssa.

Komission ehdotuksessa hinnankorotuksia käytetään tärkeimpänä keinona sähkön kysynnän vähentämiseksi, ja niinpä väite, jonka mukaan yhtenäismarkkinat alentaisivat hintoja, on torjuttava. Jos teillä on tästä pienintäkään epäilystä, pohtikaapa Yhdistyneen kuningaskunnan tilannetta. Ehdotuksessa suositellaan myös, että jäsenvaltioiden ja sääntelyelinten olisi edistettävä alkuinvestointeja ja tällaisten investointien tuottoa, mutta siinä rajoitetaan niiden kykyä ryhtyä toimiin muilla aloilla.

Mielestäni mietintö on joissakin kysymyksissä komission ehdotusta huonompi. Siinä ei esimerkiksi vahvisteta, mihin erityisiin toimenpiteisiin sääntelyviranomaiset voivat ryhtyä, jos kuljetusverkosto ei täytä vaatimuksia hankkeita toteutettaessa. Äänestämme tämän mukaisesti.

  Anna Elzbieta Fotyga (UEN), kirjallinen. (EN) "Ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi sähkön toimitusvarmuuden ja infrastruktuuri-investointien turvaamiseksi toteutettavista toimenpiteistä säännellään monia yhteisiin eurooppalaisiin sähkömarkkinoihin liittyviä aloja. Mainitsen kolme tärkeää sähkön toimitusvarmuuden näkökohtaa, joita ei ole korostettu tarpeeksi:

· uusiutuvien energialähteiden parempi käyttö

· tasapaino erityyppisten primaaripolttoaineiden käytön välillä

· eri tuotantokeskusten (öljy- ja kaasukenttien) toimitusten monipuolistaminen yhdentyyppisen primaaripolttoaineen osalta.

Mielestäni on täysin mahdotonta hyväksyä tätä alaa koskevan unionin politiikan jatkamista, sillä se johtaa turvallisuuden nimissä Puolan täydelliseen riippuvuuteen yhdestä toimituslähteestä, nimittäin Venäjän kaasu- ja öljytoimituksista. Jamalin kaasuputkiston toista reittiä koskevaa hanketta, jota koskevat suunnitelmat ovat edenneet hyvin, olisi jatkettava välittömästi. Kaikki muut hankkeet (Itämeren maanalainen johto tai niin kutsuttu "Amber-johto") olisi hylättävä, sillä niillä olisi välitön vaikutus Ukrainan uudelleen kehittyvään demokratiaan. Ison-Britannian, Saksan ja Italian sähkön toimitusvarmuutta ei pitäisi taata Puolan riippuvuuden ja Ukrainan taloudellisen vakauden vaarantamisen kustannuksella."

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestin mietinnön puolesta, sillä siinä ehdotetaan useita järkeviä ja myönteisiä tarkistuksia komission ehdotukseen.

Ehdotuksen tärkeimpien säännösten tavoitteena on ottaa käyttöön toimenpiteitä, joilla varmistetaan EU:n sähkön sisämarkkinoiden moitteeton toiminta turvaamalla sähkötoimitusten varmuus ja varmistamalla riittävä yhteenliittämisaste jäsenvaltioiden välillä. Sillä pyritään myös ottamaan käyttöön kehys, jonka puitteissa jäsenvaltioiden on määriteltävä yleinen, avoin ja syrjimätön toimitusvarmuuspolitiikka, joka soveltuu kilpailulle avattujen sähkön sisämarkkinoiden vaatimuksiin.

Kaikkia näitä tavoitteita on kannatettava.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Äänestin jäsen Chichesterin mietinnön puolesta, sillä mielestäni unionin sähkön sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistaminen ja sähkötoimitusten varmuuden turvaaminen on ensisijaisen tärkeä tavoite.

Toimitusvarmuuden kannalta on ehdottoman tärkeää vahvistaa kehys, jonka puitteissa määritetään avoin ja syrjimätön politiikka, joka soveltuu sähkön yhtenäismarkkinoiden vaatimuksiin.

Kannatamme siksi energiapolitiikkojen parantamiseksi toteutettuja toimenpiteitä, kun pidetään mielessä niiden valtava merkitys sekä nykyisten että tulevien sukupolvien elämän laadulle.

Wallisin mietintö (A6-0210/2005)

  Luca Romagnoli (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, meidän on puolustettava jäsenten keskusteluvapautta yrityksiltä estää heitä puhumasta suoraan poliittisesta toiminnasta riippumatta siitä, mitä puoluetta tai liikettä he edustavat. Siksi olen äänestänyt koskemattomuuden puolesta.

Nyt tarkasteltavassa tapauksessa jäsen Bossia on syytetty siitä, että hän on väittänyt Comencinin syyllistyneen petokseen ja poliittiseen epäluotettavuuteen, ensinnäkin Movimento Sociale Italiano -puolueen (MSI) ja toiseksi Lega Nord -puolueen suhteen. Tämä on vahvistettu todeksi.

Jos julistaisin tänään, että Italian tasavallan ministerit Gianfranco Fini, Altiero Matteoli, Gianni Alemanno ja Mario Landolfi ovat pettäneet MSI:n poliittisen hankkeen ja ohjesäännöt ja tuhonneet siten vaihtoehdon liberaalille ja kommunistiselle järjestelmälle muuttamalla kyseisen puolueen ohjesääntöjä ja tavoitteita ja muuntamalla sen toiseksi puolueeksi, voidaanko minun toimiani tutkia ja voidaanko minua syyttää tällaisesta teosta vai käytänkö yksinkertaisesti oikeuttani poliittiseen keskusteluun?

Jos teen rikoksen julistamalla heidän pettureiksi, minut leimataan... (Puhemies keskeytti puhujan.)

Laukin mietintö (A6-0203/2005)

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Olen tyytyväinen siihen, että mietintö hylättiin ja että olimme mukana hylkäämässä sitä. Mietinnössä jätetään huomiotta EU:ssa vallitsevat ongelmat – nimittäin taantuma, jähmeä kotimainen kysyntä ja hidas talouskasvu, joihin liittyy korkea työttömyys, köyhyys ja epätasa-arvoiset tulot – joita pahentaa entisestään talous- ja rahaliiton perustaminen ja euron käyttöönotto.

Ratkaisuna ei voi olla niin kutsuttujen rakenneuudistusten vauhdittaminen entisestään, millä tarkoitetaan työmarkkinoiden joustavoittamista, liberalisointia ja sosiaaliturvan yksityistämistä. Tämä kaikki tehdään pyhän hintavakauden tai pikemminkin maltillisen palkkakehityksen nimissä. Tavoite on jo nyt todellisuutta, sillä reaalipalkkoja pienennetään ja tuottavuuden kasvu ohjataan työnantajien voitoiksi.

Olemme tyytyväisiä siihen, että mietinnössä esitetty kapea-alainen näkemys vakaus- ja kasvusopimuksesta torjuttiin, sillä siinä jätetään huomiotta sopimuksen uudistaminen, mikä kuvastaa sitä rajoittunutta suhtautumista, joka on ominaista koko tekstille. Mietinnössä mennään myös niin pitkälle, että siinä arvostellaan EU:n nykyistä työaikaa ja verrataan sitä muilla maailman alueilla sovellettavaan työaikaan ja vaaditaan suoraan sen pidentämistä.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Olen pahoillani, että minun on äänestettävä mietintöä vastaan, sillä mietinnön laatija on päättänyt keskittyä ensisijaisesti vakaus- ja kasvusopimuksen rikkomiseen ja sen uudistamiseen.

Tämä on vastoin sopimusta, jonka mukaan mietinnössä ei pitäisi jäljentää muiden mietintöjen töitä, vaan siinä pitäisi keskittyä yksinomaan EKP:n toimivaltuuksiin ja saavutuksiin.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Kun pidetään mielessä, että Euroopan keskuspankin (EKP) ensisijainen tavoite on pitää yllä hintavakautta, on oikeudenmukaista todeta, että samalla kun Euroopan talouden ja maailmantalouden ehdot eivät suinkaan ole olleet suotuisat, EKP on saavuttanut keskeiset tavoitteensa. Tältä osin hyväksyn nyt tarkasteltavana olevan mietinnön. On tunnustettava myös se, että EKP valmisteli viime toukokuista laajentumista hyvin tehokkaasti. Minun on kuitenkin korostettava, ettei tämä tarkoita sitä, että tukisin täysimääräisesti ja varauksettomasti EKP:n politiikkoja. Katson kuitenkin, että EKP on reagoinut oikea-aikaisesti kehittyvään taloudelliseen tilanteeseen ja onnistunut mukautumaan korkojen kaltaisissa kysymyksissä.

Maatenin mietintö (A6-0197/2005)

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, euron tarkoituksena oli alun perin helpottaa kansalaisten samaistumista EU:hun ja johdatella uuteen aikakauteen, jolle olisi ominaista taloudellinen kasvu, mutta tilanne on kaukana siitä, sillä euro ei ole vieläkään saanut täysimääräistä hyväksyntää, ja aiheuttamalla turhautumista Euroopan unioniin, sillä on ollut täysin päinvastainen vaikutus. Tämän kielteisen suuntauksen on käynnistänyt julkisen arvostelun ja euron torjunnan tyynnyttäminen kovaa valuutta koskevilla lupauksilla ja vakaus- ja kasvusopimuksen käyttöönotolla, joka oli tarkoitus toteuttaa taloudellisesti ja oikeudellisesti arveluttavilla välineillä. Tähän päivään mennessä vain Luxemburg ja Sveitsi ovat päässeet lähellekään konvergenssikriteerejään.

Jäsenvaltiot ovat kuitenkin joutuneet myymään merkittävässä määrin kultavarantojaan ja valtion omaisuutta, harjoittamaan muodollista yksityistämistä tai siirtämään varojaan ja tehneet talousarvioon paljon kosmeettisia muutoksia. Tämän kaiken tuloksena hinnat ovat nousseet merkittävästi lähes kaikissa euron käyttöönottaneissa maissa. Jotteivät myös uudet jäsenvaltiot joudu mukaan tähän kielteiseen kehitykseen, jokaisen valtion olisi sallittava kansalaistensa päättää asiasta äänestämällä, kun heille on ensin annettu avointa, rehellistä ja objektiivista tietoa.

  Jan Andersson, Ewa Hedkvist Petersen, Inger Segelström ja Åsa Westlund (PSE), kirjallinen. (SV) Suhtaudumme myönteisesti Euroopan parlamentin päätöslausemaan euroa sekä talous- ja rahaliittoa (EMU) koskevan tiedotus- ja viestintästrategian toteuttamisesta.

Samalla olemme vastustaneet Euroopan parlamentin pyyntöä hyödyntää Ruotsin lausuntoa siten, että edistetään Ruotsin osallistumista EMU:un ja siirtymistä euroon. Katsomme, että meidän olisi kunnioitettava Ruotsin kansanäänestyksen tulosta. Ruotsin osallistuminen EMU:un ja euroalueeseen ei ole ajankohtainen aihe lähitulevaisuudessa.

  Lena Ek (ALDE), kirjallinen. (SV) Olen päättänyt äänestää tänään euroa sekä talous- ja rahaliittoa koskevan tiedotus- ja viestintästrategian toteuttamista koskevaa valiokunta-aloitteista mietintöä vastaan kahdesta eri syystä.

Ensinnäkin katson, että jokaisen jäsenvaltion kuuluu itse päättää siitä, miten se haluaa järjestää eurosta käytävän keskustelun. Komission ei saa päättää siitä.

Toiseksi keskitetyistä eurooppalaisista kampanjoista on saatu yleensä huonoja kokemuksia. Niissä hukataan resursseja, eikä tällaiseen pitäisi kannustaa.

Rahapolitiikasta ja valuutasta käytävän keskustelun olisi sen sijaan perustuttava kansalaisten ja päättäjien väliseen vuoropuheluun.

Siksi äänestin tänään mietintöä vastaan.

  Jonathan Evans (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Brittiläisten konservatiivijäsenten valtuuskunta äänestää tyhjää euroa koskevissa kysymyksissä. Emme ole halukkaita osallistumaan yhtenäisvaluuttaan mutta emme myöskään halua tämän hankkeen epäonnistuvan, sillä toivomme vahvaa eurooppalaista taloutta, jolla on vakaa valuutta ja joka tarjoaa hyvän liiketoimintaympäristön brittiläisille yrityksille. Siksi olemme yleensä halukkaita jättämään EMU:n toiminnan niille, joita se eniten koskettaa.

Emme voi kuitenkaan hyväksyä tätä mietintöä. Euroon liittyvät ongelmat eivät ole syntyneet epäonnistuneen viestinnän takia, ja tyytymättömyys euroon ei johdu siitä, ettei kansalaisille olisi annettu riittävästi tietoa. Euro herää henkiin kansalaisten mielissä vain, jos Lissabonin strategiassa tavoitellut välttämättömät taloudelliset ja rakenteelliset uudistukset on toteutettu ja kun vakaus- ja kasvusopimus toimii tehokkaasti.

Kuten mietinnössä todetaan, Euroopan toimielimet ovat jo nyt käyttäneet tähän vähintäänkin 280 miljoonaa euroa jäsenvaltioiden hallitusten käyttämien summien lisäksi. Tällaisia toimielinmenoja ei voida hyväksyä.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Euroa sekä talous- ja rahaliittoa koskevan EU:n tiedotus- ja viestintästrategian tavoitteena on "myydä" euroa, toisin sanoen investoida enemmän eurooppalaiseen propagandakoneistoon Prince-ohjelman kaltaisten "tiedotuskampanjoiden" avulla, joilla pyritään saamaan kansalaiset vakuuttuneiksi euron mielletyistä eduista.

Torjumme näin ollen yksiselitteisesti tämän mietinnön, sillä se nojautuu periaatteeseen, jonka mukaan eurolla on ollut myönteisiä ja edullisia vaikutuksia. Mietinnössä todetaan jopa, että euro ollut kaikkien aikojen onnistunein Eurooppa-hanke. Lisäksi siinä korostetaan, että euron suosio on tärkeää niin kutsutun "Euroopan perustuslain" tulevan ratifioinnin kannalta.

Tämä viittaa siihen, että unionin toimielimet ovat epätietoisia kansalaisten kasvavasta vastustuksesta euroa kohtaan. Niiden näkemyksen mukaan kansalaisten eurovastaisuus johtuu siitä, ettei heille ole annettu riittävästi tietoa tai jopa siitä, että he ovat menettäneet yhteyden todellisuuteen. Näin pöyhkeästi ja ahdasmielisesti käyttäytyvät ne, jotka väittävät edustavansa kansalaisia. He jättävät huomiotta sen tosiasian, että talous ja työllisyys ovat heikkenemässä, ja unohtavat makrotaloudelliset kysymykset, ikään kuin yhteisellä rahapolitiikalla voitaisiin täyttää 25 talouden erilaiset tarpeet. Ne toimivat myös ikään kuin rahapolitiikalla olisi puolueeton tavoite, vaikka todellisuudessa sen ensisijaisena tavoitteena on vähentää reaalipalkkoja. Meidän on arvioitava euron kustannuksia, sillä se haittaa kestävää kehitystä.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Jäsen Maatenin mietintö on vähintäänkin yllättävä. Siinä yritetään arvioida euron saavutuksia ja epäonnistumisia, kun euron käyttöönotosta on kulunut vain vähän yli kuusi vuotta. Mietinnön mukaan euro ja siihen liittyvä vakaus- ja kasvusopimus ovat olleet täydellinen menestys. Ainoa epäonnistuminen liittyy tiedottamiseen: kuten yleensäkin, eurooppalaiset eivät ole tajunneet asian ydintä! Tähän ehdotetaan ratkaisuksi laajaa tiedotuskampanjaa tai pikemminkin koko maanosan kattavaa aivopesua. Potemkinin politiikkaa!

Onko euro johtanut kuluttajahyödykkeiden kustannusten merkittävään kasvuun ja siten ostovoiman selvään heikkenemiseen? Vai onko tämä sittenkin optista harhaa? Euron käyttöönoton edellyttämä kurinalainen politiikka on heikentänyt talouskasvua yhdellä prosentilla joka vuosi, sen vuoksi on menetetty tuhansia työpaikkoja, ja se on tehnyt euroalueesta maailman heikoimmin kehittyvän talousalueen. Hölynpölyä! Euro merkitsee kasvua ja vaurautta. Kaikki, mikä on mennyt väärin, on asianomaisten jäsenvaltioiden syytä. Brysselin byrokraatit ovat sen sijaan erehtymättömiä.

Nimenomaan tällainen asenne, jossa yhdistyvät valheet ja ihmisten halveksunta, on johtanut teknokraattien Euroopan torjumiseen.

  Anna Hedh (PSE), kirjallinen. (SV) En voi kannattaa Euroopan parlamentin päätöslauselmaa euroa sekä talous- ja rahaliittoa (EMU) koskevan tiedotus- ja viestintäkampanjan toteuttamisesta.

Mielestäni jokaisen jäsenvaltion on itse päätettävä, haluaako se toteuttaa euroa sekä talous- ja rahaliittoa koskevan tiedotus- ja viestintäkampanjan. Lisäksi katson, että meidän on kunnioitettava Ruotsissa vuonna 2003 järjestetyn kansanäänestyksen tulosta, jolloin ruotsalaiset torjuivat euron. Ruotsin osallistuminen EMU:un ja euron käyttöönotto eivät ole ajankohtaisia aiheita lähitulevaisuudessa.

  Kartika Tamara Liotard (GUE/NGL), kirjallinen. (NL) Esittelijä vaikuttaa olevan sokea euron mukanaan tuomille suurille haitoille varsinkin hänen omassa maassaan. Alankomaissa hinnat nousivat merkittävästi euron käyttöönoton jälkeen, minkä valtiovarainministeri ja jäsen Maatenin puoluetoveri Zalm on kieltänyt vuosien ajan, ja hän on esittänyt Alankomaiden parlamentissa röyhkeitä valheita guldenin aliarvostuksesta, joten hollantilaisten tyytymättömyys euroon ei varmaankaan tule yllätyksenä jäsen Maatenille. Vaikka puolueeni pyysi aikoinaan kansanäänestyksen järjestämistä yhteisestä valuutasta, jäsen Maatenin puolue esti tämän pyynnön. Jäsen Maaten toivoo nyt pystyvänsä propagandakampanjalla korjaamaan sen, ettei kansalaisten mielipidettä ole kunnioitettu.

Kampanjoiden käynnistäminen niissä jäsenvaltioissa, joissa euro ei ole vielä käytössä, on varmastikin viimeinen oljenkorsi. Jäsenvaltiot päättävät itse, mitä valuuttaa ne haluavat käyttää. Emme varmastikaan haluaisi, että Venäjä kampanjoisi täällä Euroopassa käyttöönotettavan ruplan puolesta? Meidän on annettava Ruotsin, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Tanskan kansalaisten päättää asiasta itse. Alankomaiden kansalaiset eivät valitettavasti saaneet tähän mahdollisuutta.

  Cecilia Malmström (ALDE), kirjallinen. (SV) Mielestäni Ruotsin olisi osallistuttava talous- ja rahaliittoon ja yhdyn esittelijän myönteiseen näkemykseen eurosta. Olen kuitenkin päättänyt äänestää tyhjää mietinnöstä toimitettavassa äänestyksessä. Eräs mietinnön tärkeimmistä päätelmistä on se, että komission olisi toteutettava tiedotuskampanja euron etujen ylistämiseksi. Mielestäni komission tiedotuskampanjat eivät ole sen enempää hyödyllisiä kuin asianmukaisiakaan, jos haluamme entistä useampien ihmisten suhtautuvan myönteisesti euroon. Meidän ei pitäisi käyttää veronmaksajien rahoja tällaisiin toimiin.

  Sérgio Marques (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Haluaisin onnitella jäsen Maatenia hänen tärkeästä mietinnöstään, joka koskee euroa sekä talous- ja rahaliittoa (EMU) koskevan tiedotus- ja viestintästrategian toteuttamista, etenkin kun otetaan huomioon tarve selventää kansalaisille, miten euro ja EMU hyödyttävät heidän jokapäiväistä elämäänsä. Menestyksekkään euroalueen luomista ei ole vielä saatettu loppuun – meidän on edelleen saatava Euroopan kansalaiset vakuuttuneiksi siitä, että he ovat tehneet oikean ratkaisun. Vain tällä tavoin voimme edistää rahaliiton vakauttamista Euroopassa ja parantaa euron uskottavuutta ja vakautta.

Euroalue laajenee väistämättä myös Itä-Euroopan maihin. Sen yhteydessä on laadittava tiedotussuunnitelma osana laajempaa EU:n tiedottamis- ja viestintästrategiaa. Meidän on seurattava tarkemmin mahdollisia väärinkäytöksiä ja hintojen kohtuutonta ylöspäin pyöristämistä siirtymävaiheen aikana ja varoitettava väestöä inflaation hienoisesta kasvusta.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Euro on selvästikin ollut taloudellinen menestys euron käyttöönottaneissa maissa – sen myötä ovat poistuneet euroalueen valuuttakurssiriskit, matkustamisesta on tullut helpompaa ja euroalueen kauppa on lisääntynyt.

On kuitenkin masentavaa huomata, että euron puolueettomista eduista ja yleisesti ottaen joustavasta siirtymisestä huolimatta suuri osa (noin kolmannes) kansalaisista suhtautuu vielä seitsemän vuoden jälkeenkin kielteisesti euroon.

Vaikka tämä tuntuukin hämmentävältä, komission, jäsenvaltioiden ja muiden poliittisten päättäjien on otettava huomioon nämä näkemykset ja ryhdyttävä toimiin niiden korjaamiseksi. Tällä mietinnöllä voidaan edistää merkittävästi tämän toteutumista.

  Erik Meijer (GUE/NGL), kirjallinen. (NL) Ainoa etu, jonka euro on tuonut mukanaan, on se, ettei ihmisten tarvitse enää vaihtaa valuuttaa mennessään lomailemaan toiseen euromaahan. Tätä lukuun ottamatta valtaosa euromaiden kansalaisista on kokenut yleisesti, että eurosta on ollut haittaa, kuten kuluttajatuotteiden hintojen kallistuminen ja säästöjen arvon aleneminen. He ovat harmissaan julkisten palvelujen jatkuvasta karsimisesta julkisten menojen rajoittamiseksi ja siten vakaussopimuksen vaatimusten täyttämiseksi.

Mietinnössään Maaten paljastuu intohimoiseksi euron kannattajaksi, "eurofiiliksi". On naurettavaa, että hän toteaa euron olevan "kaikkien aikojen onnistunein Eurooppa-hanke". Ymmärtääkö hän, että euron takia jotkut ihmiset äänestivät EU:n perustuslakisopimusta vastaan? Miten hän selittää sen, että maat, joissa euro ei ole käytössä, menestyvät taloudellisesti paljon paremmin? Hänen suurin huolenaiheensa on auttaa Ruotsin, Tanskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksia saamaan kansalaiset vakuuttuneiksi siitä, että euro on ollut menestys. Tällaista heikkouden tunnustusta voidaan verrata Alankomaissa toteutettuun EU:n perustuslakisopimusta edistävään kampanjaan: euro on muka fantastinen tuote, mutta ihmiset eivät vielä ole tajunneet sitä. On lyhytnäköistä ja alentavaa vastata vakavaan julkiseen arvosteluun läpinäkyvillä kampanjoilla.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Euron edut – ja haitat, joita tietenkin löytyy – ovat kaikkien nähtävänä, ja suurimmat odotuksemme ovat kieltämättä täyttyneet. On totta, että Euroopan taloudellinen tilanne ei ole mikään ilmeinen menestyskertomus, ja on myös totta, ettei euroa voida syyttää tästä tilanteesta. Kansalaiset ovat todellakin omaksuneet uuden valuutan hyvin kiitettävästi, emmekä saa unohtaa sitä, miten nopeasti ja helposti siihen siirryttiin.

Meidän olisi kuitenkin pidettävä mielessä myös se, että euroa koskevat työt jatkuvat edelleen ja siksi se on helppo kohde sekä kansalaisten aidolle vastenmielisyydelle Euroopan taloudellisen tilanteen takia että tietynasteiselle poliittiselle manipuloinnille. Tämä valuutta on kuitenkin liian arvokas hylättäväksi. Siksi katson, että meidän olisi sovittava laaja-alaisemmasta ja kattavammasta viestintäsuunnitelmasta, etenkin toimielintasolla. On selvää, että kyse on jatkuvasta muutosprosessista. Alkuponnisteluja on jatkettava.

  Peter Skinner (PSE), kirjallinen. (EN) Euroopan parlamentin työväenpuolue äänesti mietinnön puolesta Euroopan rahaliiton vahvuuksien ja heikkouksien arvioimiseksi, ratkaisujen ehdottamiseksi ja sellaisen strategian edistämiseksi, jolla autetaan muita jäsenvaltioita liittymään rahaliittoon, jos ne sitä haluavat.

Euroopan parlamentin työväenpuolue katsoo, että kaikkien EU:n kansalaisten olisi voitava saada kattavaa tietoa eurosta.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että torjuisimme ministerin viisi taloudellista testiä, jotka on asetettu ehdoksi tuleville päätöksille, jotka koskevat Yhdistyneen kuningaskunnan liittymistä euroalueeseen.

  Anders Wijkman (PPE-DE), kirjallinen. (SV) Olen päättänyt äänestää tänään tyhjää jäsen Maatenin mietinnöstä, joka koskee euron ja talous- ja rahaliiton viestintästrategiaa. Yhdyn esittelijän myönteiseen näkemykseen eurosta ja katson, että Ruotsin olisi osallistuttava EMU:un. En kuitenkaan kannata sitä, että komissio toteuttaa tiedotuskampanjan euron etujen ylistämiseksi. Komission toteuttamat tiedottamiskampanjat eivät ole oikea tapa varmistaa, että useammat ihmiset suhtautuvat myönteisesti euroon. Meidän ei pitäisi käyttää siihen veronmaksajien rahoja.

Myllerin mietintö (A6-0141/2005)

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Mietinnön mukaan kestävä kehitys perustuu kolmeen pilariin eli ympäristösuojeluun, taloudelliseen kehitykseen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuteen. Lisäksi siinä todetaan, ettei kestävää kehitystä voida saavuttaa kehittämättä uusia ympäristöteknologioita ja -innovaatioita.

Komission ehdotuksen perustana ovat nämä kolme periaatetta, jotka parlamentti on hyväksynyt, vaikka monia kohtia olisikin korostettava, kuten tarvetta ottaa pienet ja keskisuuret yritykset aktiivisemmin mukaan toimiin.

Eräs toinen tärkeä asia, joka on pidettävä mielessä, on se, että kestävän kehityksen edistämiseksi on kehitettävä myös luonnonvarojen sekä kulttuurisen ja historiallisen omaisuuden suojelua ja ennallistamista koskevaa erityistä tutkimusta ja innovaatioita.

Samaten on kehitettävä eri tuotteiden, palvelujen ja prosessien ympäristörasitteita mittaavia menetelmiä ja ympäristöindikaattoreita, ja on käynnistettävä kampanja, joka perustuu tällaiseen ympäristöperformanssitietoon ja jossa kuluttajia kannustetaan vaatimaan ympäristölle hyödyllistä teknologiaa. Lisäksi olisi edistettävä materiaalien uudelleenkäyttöä, jotta yhden tuotantoprosessin jäännösmateriaalia voidaan käyttää raaka-aineina muissa tuotantoprosesseissa, esimerkiksi käyttämällä kunnallisjätettä energiasäästöjen saavuttamiseksi, jolloin saavutetaan niin taloudellista kuin ympäristöllistä hyötyä.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Olen tyytyväinen tähän mietintöön komission tiedonannosta kestävän kehityksen teknologioiden edistämisestä: ympäristöteknologioita koskeva Euroopan unionin toimintasuunnitelma.

Mielestäni tämä on hyödyllinen perusta ympäristöteknologioiden edistämistä koskevien entistä konkreettisempien ehdotusten keskustelemiseksi ja kehittämiseksi, mutta haluaisin, että tällaisten teknologioiden kysynnän lisäämiseen kiinnitetään enemmän huomiota. Haluaisin, että ympäristöpolitiikkaan sovelletaan järjestelmäperustaisempaa lähestymistapaa, joka perustuu elinkaariajatteluun, jossa erityistä huomiota kiinnitetään innovaatioihin ja ympäristölle hyödyllisiin teknologioihin.

Olen vakaasti sitä mieltä, että ympäristöteknologioilla, joille myönnetään riittävät resurssit ja joita rohkaistaan riittävästi, on suuria mahdollisuuksia työllisyyden ja kasvun alalla.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Äänestin Myllerin mietinnön puolesta. Katson, että Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseksi on ensisijaisen tärkeää, että uuteen teknologiaan omaksutaan lähestymistapa, jolla helpotetaan ympäristöulottuvuuden sisältävien kehittämisohjelmien luomista.

Ehdotettu toimintasuunnitelma mahdollistaa sen, että kaikki asianosaiset voidaan ottaa mukaan yhdennettyyn toimintaan ympäristöteknologian mahdollisuuksien kehittämiseksi, niin että EU voi asettua tämän kehityksen eturiviin.

Haluaisin myös korostaa, että eräs Lissabonin strategian uudelleentarkastelun päätelmistä oli se, että ympäristön tila ja työllisyyden parantaminen olisi nähtävä mahdollisuutena täyttää tavoite kilpailukykyisimmästä tietoon perustuvasta taloudesta. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että parannamme EU:n kilpailustrategian ympäristöulottuvuutta.

Mavrommatisin mietintö (A6-0185/2005)

  Charlotte Cederschiöld, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark ja Anna Ibrisagic (PPE-DE), kirjallinen. (SV) Maltillisen kokoomuspuolueen valtuuskunta on tänään äänestänyt lapsityövoiman käytön torjuntaa koskevan mietinnön puolesta. On hyvin tärkeää torjua päättäväisesti lasten fyysiselle ja psyykkiselle terveydelle vahingollista lapsityötä, siten kuin se on määritelty lapsityövoiman kieltämistä koskevassa ILO:n yleissopimuksessa.

Yrityksillä on aina ollut tärkeä tehtävä ja vastuu tällaisen lapsityövoiman torjumisessa. Ehdotus, joka koskee sellaisten asianmukaisten suojalausekkeiden ja järjestelmien käyttöönottoa yhteisön lainsäädännössä, joiden avulla tunnistetaan ja saatetaan rikosoikeudelliseen vastuuseen ne EU:ssa toimivat maahantuojat, jotka tuovat maahan lapsityövoimalla valmistettuja tuotteita, on tarkoitukseltaan hyvä. Me maltillisen kokoomuspuoleen jäsenet katsomme kuitenkin, että tämä johtaisi merkittävään oikeudelliseen epävarmuuteen. Vaarana on, ettei lasten etuja suojella ja että yritykset vetäytyvät sen asemesta, että ne hoitaisivat oman osuutensa, ja sijoittavat alueisiin, joilla voidaan käyttää lapsityövoimaa.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Lapsityövoima on seurasta kapitalistisen järjestelmämme ja vaurauden epätasa-arvoisen jakautumisen ja tästä järjestelmästä johtuvien kehitystasojen synnyttämästä sosiaalisesta epäoikeudenmukaisuudesta. Köyhyys johtaa yhteiskunnalliseen syrjäytymiseen ja perheet käyttävät sitä oikeutuksena käyttää lapsityövoimaa täydentääkseen tulojaan ja pysyäkseen hengissä.

Perheiden köyhtyminen kapitalistisen hyväksikäytön seurauksena johtaa siihen, että joillakin yrityksillä ja yrittäjillä on hyvä syy säilyttää tilanne, jossa ne voivat käyttää hyväkseen halpaa työvoimaa, jolla ei ole mitään oikeuksia.

Kuten juuri hyväksymässämme mietinnössä korostetaan, 113 miljoonalta kouluikäiseltä lapselta on viety oikeudet peruskoulutukseen. Lasten jääminen pois koulusta johtaa noidankehään. jossa köyhyydestä tulee entistä yleisempää, kulttuuri- ja koulutuspalveluja on entistä vaikeampi saada ja lukutaito pysyy alhaisena yhteiskunnassa.

Tämä kehitys koskee myös EU:n jäsenvaltioita. Portugalissa on arvioitu, että yli 4 prosenttia lapsista tekee töitä eri aloilla.

Jotta voisimme torjua lapsityövoimaa tehokkaasti, meidän on ensisijaisesti poistettava köyhyys korjaamalla epätasainen tulojako, edistämällä oikeudet huomioonottavia työpaikkoja, parantamalla pääsyä koulutukseen ja torjumalla kapitalistista hyväksikäyttöä.

  Cecilia Malmström (ALDE), kirjallinen. (SV) Euroopan parlamentti on äänestänyt tänään lapsityövoiman käytön torjuntatoimenpiteitä koskevan ehdotuksen puolesta. Lapsityövoima kuuluu useimpien ihmisten, myös minun, mielestä menneisyyteen. On valitettavaa, etteivät kaikki maailman valtiot ole kuitenkaan kehittyneet tältä osin. Siksi olen tänään äänestänyt useiden lisäehdotusten puolesta, joilla lapsityö jaetaan useisiin luokkiin, sillä lapsityö voi olla ainoa vaihtoehto esimerkiksi prostituutiolle.

  Sérgio Marques (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Maailmassa on nykyään 246 miljoonaa lasta, jotka joutuvat tekemään fyysiselle ja psyykkiselle terveydelleen vaarallista työtä. Ilmiönä lapsityövoima ei kosketa yksistään alikehittyneitä maita tai kehitysmaita. Itä-Euroopassa ja Välimeren alueella miljoonia lapsia käytetään hyväksi työpaikoilla. Lapsityövoima on monimutkainen kysymys. Se johtuu ensisijaisesti köyhyydestä, epätasa-arvoisista mahdollisuuksista ja puutteellisesta koulutuksesta.

Äänestin nyt tarkasteltavana olevan mietinnön puolesta, jossa ehdotetaan useita toimenpiteitä lasten hyväksikäytön ja lapsityövoiman torjumiseksi. Siinä ehdotetaan erityistä budjettikohtaa, jonka määrärahat kohdennetaan lasten oikeuksien suojeluun demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen aloitteen yhteydessä; kehotetaan komissiota varmistamaan, että unioni noudattaa kauppapolitiikassaan lasten oikeuksien suojelua ja edistämistä koskevia sitoumuksiaan, ja tutkimaan mahdollisuutta ottaa käyttöön sellainen järjestelmä EU:ssa, jonka mukaisesti EU:hun tuodut tavarat merkitään, jotta voidaan todistaa, että ne on tuotettu ilman lapsityövoimaa.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Olen tyytyväinen tähän mietintöön, jossa vaaditaan lapsityövoiman torjunnan vauhdittamista edistämällä sosioekonomista kehitystä ja vähentämällä laajasti köyhyyttä.

Vaikka kaupan alan boikoteilla ja muilla seuraamuksilla tyynnytetäänkin omatuntoamme, niillä ei ratkaista tyydyttävästi tällaista epämiellyttävää toimintaa. Saatujen todisteiden mukaan tehtaista ulos heitetyt epätoivoisen huonossa asemassa olevat lapset ovat alttiita jopa entistä petollisemmalle hyväksikäytölle, kuten prostituutiolle tai kotiorjuudelle.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Maailmassa on 352 miljoonaa työtä tekevää lasta, joista 179 miljoonaa kärsii Kansainvälisen työjärjestön määritelmän mukaan lapsityövoiman pahimmista muodoista. Emme voi sulkea silmiämme tältä tilanteelta. Me kaikki tiedämme, että tämä monimutkainen ilmiö juontaa juurensa sosiaalisiin ja taloudellisiin ongelmiin, joita on vaikea ratkaista. Vaikka tilanne onkin monimutkainen ja äärettömän vaikea, emme voi kääntää sille selkäämme tai estää toteuttamasta toimenpiteitä, jotka voivat johtaa tehokkaaseen strategiaan, jolla katkaistaan kurjuuksien kehä.

Lapsityövoimalla pidetään yllä köyhyyttä ja estetään kehitys. Se johtaa palkkojen alenemiseen ja aiheuttaa työttömyyttä aikuisten keskuudessa, ja sillä estetään lapsia saamasta koulutusta. Siksi on ensisijaisen tärkeää, että torjumme tietämättömyyttä ja kehitämme kaikille avointa koulutusta.

Koulutus on epäilemättä eräs tehokkaimmista käytettävissämme olevista keinoista köyhyyden noidankehän rikkomiseksi, ja se on keskeinen osatekijä kestävässä inhimillisessä kehityksessä. Näistä syistä olen äänestänyt Mavrommatisin mietinnön puolesta.

  Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. (EN) Meidän on tehtävä kaikki voitavamme torjuaksemme lasten hyväksikäyttöä kehitysmaissa. Mietintö liittyy välittömästi "Making Poverty History" -kampanjaan, sillä lasten hyväksikäyttö liittyy usein köyhyyteen. Meidän on tehtävä kaikki voitavamme tehdäksemme kaupasta oikeudenmukaisen, tukeaksemme velkahuojennusta ja turvataksemme köyhimmille annettavan avun. Toivon, että jäsenet allekirjoittavat vuosituhannen kehitystavoitteita koskevan kirjallisen julistuksemme, jolla toteutetaan tämä tärkeä ohjelma. Toivon myös, että G8-maiden johtajien huomisessa Skotlannin tapaamisessa kehitetään edelleen "Making Poverty History" -kampanjaa.

  Anders Wijkman (PPE-DE), kirjallinen. (SV) Euroopan parlamentti on hyväksynyt tänään mietinnön, jossa esitetään ehdotuksia erilaisiksi toimiksi, joilla torjutaan lapsityövoimaa. Mietinnössä todetaan esimerkiksi, että lapsityövoiman ja köyhyyden torjumisessa on ensisijaisen tärkeää, että koulutusta annetaan kaikille. Olen vakaasti sitä mieltä, että lapsia on suojeltava heitä vahingoittavalta työltä. On kuitenkin tärkeää muistaa, etteivät yleiset kiellot ole realistinen vaihtoehto niin kauan kuin köyhyys on yleistä ja koulutusmahdollisuudet ovat rajalliset. Tietyntyyppisellä työllä, kuten työpaikoilla annettavalla koulutuksella, voidaan kuitenkin edistää tilannetta.

Mietinnössä käsitellään myös yritysten vastuuta ja ehdotetaan esimerkiksi yritysten saattamista rikosoikeudelliseen vastuuseen, jos ne tuovat maahan tuotteita, jotka on valmistettu ILO:n keskeisten yleissopimusten vastaisesti. Katson, että meidän olisi hyödynnettävä täysimääräisesti taloudellisten toimijoiden mahdollisuuksia parantaa ihmisoikeuksien ja kansainvälisten yleissopimusten noudattamista. Siksi kannatan voimakkaasti "Global Compact" -aloitteen ja Ruotsin hallituksen "Global Responsibility" -aloitteen kaltaisia aloitteita. Säädösten antaminen ja sen mahdollistaminen, että EU:n tasolla voidaan ryhtyä oikeudellisiin toimiin, ovat pitkälle meneviä askelia, ja vaarana on, että niillä pikemminkin vaikeutetaan tavoitteiden saavuttamista, nimittäin lasten aseman parantamista ja köyhyyden torjumista.

(Istunto keskeytettiin klo 12.50 ja sitä jatkettiin klo 15.05.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MAURO

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu

- Konstantinos Hatzidakisin laatimasta aluekehitysvaliokunnan väliaikaisesta mietinnöstä (A6-0177/2005) ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä (KOM(2004) 0492 – 2004/0163(AVC))

- Alfonso Andrian laatimasta aluekehitysvaliokunnan väliaikaisesta mietinnöstä (A6-0178/2005) ehdotuksesta neuvoston asetukseksi koheesiorahastosta (KOM(2004) 0494 – 2004/0166(AVC))

- Giovanni Claudio Favan laatimasta aluekehitysvaliokunnan mietinnöstä (A6-0184/2005) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan aluekehitysrahastosta (KOM(2004) 0495 – C6-0089/2004 – 2004/0167(COD))

- Jan Olbrychtin laatimasta aluekehitysvaliokunnan mietinnöstä (A6-0206/2005) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisesta rajaseutuyhteistyöyhtymästä (ERY) (KOM(2004) 0496 – C6-0091/2004 – 2004/0168(COD))

- José Albino Silva Penedan laatimasta työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan laatimasta mietinnöstä (A6-0216/2005) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan sosiaalirahastosta (KOM(2004) 0493 – C6-0090/2004 – 2004/0165(COD))

- David Casan laatimasta kalatalousvaliokunnan mietinnöstä (A6-0217/2005) ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan kalatalousrahastosta (KOM(2004) 0497 – C6-0212/2004 – 2004/0169(CNS)).

  Konstantinos Hatzidakis (PPE-DE), esittelijä. – (EL) Arvoisa puhemies, kun neuvosto ei päässyt sopimukseen rahoitusnäkymistä eikä ilmeisesti myöskään aluepolitiikan kehyksestä kaudeksi 2007–2013, Euroopan parlamentti lähettää tänään mielestäni sekä kansalaisille että neuvostolle selkeän viestin siitä, että olemme täällä, että tuemme edelleen koheesiopoliittisia toimia ja että pyrimme edistämään vahvaa talousarviota, joka on riittävä kaikissa aluepolitiikan toimissa. Tässä yhteydessä kehotamme neuvostoa tarkastelemaan tätä kysymystä välittömästi uudelleen ja tekemään päätöksen pikaisesti, ainakin vuoden 2005 loppuun mennessä, jotta jäsenvaltioilla ja alueilla on riittävästi aikaa laatia ohjelmansa ja jotta meillä ei ole samanlaisia viivytyksiin liittyviä ongelmia kuin nykyisellä kaudella oli ohjelmien alkamispäivän kanssa.

Lisäksi haluan huomauttaa, että parlamentti pysyy, myös mietinnössäni, kannassaan, jonka se esitti Béguinin mietinnössä koheesiopolitiikan rahoituksesta. Kannatamme sellaista rahoituspakettia, jossa talousarvio on 0,41 prosenttia Euroopan unionin jäsenvaltioiden bruttokansantulosta, mikä tarkoittaa, että kauden 2007–2013 kokonaismäärärahat ovat 336 miljardia euroa. Kaikki aluepolitiikkaa koskevien menojen leikkaukset vähentävät mielestämme sen uskottavuutta.

Aluekehitysvaliokunnassa hyväksyttyyn mietintööni sisältyy myös muita tärkeitä suunnitelmia, joista haluan muistuttaa sekä paikalla olevaa Yhdistyneen kuningaskunnan ministeriä että komission jäsentä.

Ensinnäkin ehdotamme, että aluepolitiikkaa koskevan n+2-säännön tiukasta soveltamisesta johtuvat hyödyntämättömät varat käytetään uudelleen. Ehdotamme, ettei näitä varoja sisällytetä uudelleen Euroopan unionin talousarvioon suoritettaviin nettomaksuihin vaan että ne osoitetaan uudelleen sellaisille koheesiomaille ja alueille, jotka ovat suorituksellaan osoittaneet pystyvänsä hyödyntämään muita tällaisia varoja.

Toiseksi vaadimme poliittisia päätöksiä, jotta voidaan antaa hyvitystä niille alueille ja jäsenvaltioille, jotka kärsivät eniten Euroopan komission ehdottamien määrärahojen osoittamista koskevien uusien säännösten tiukasta soveltamisesta. Neuvoston on mielestämme tarkasteltava tätä ehdotusta. Oletan, että sitä tarkastellaan, koska se vaikuttaa suoraan määrärahojen oikeudenmukaiseen jakautumiseen. Emme saa asettaa matematiikkaa kaiken muun edelle.

Tässä yhteydessä on jätetty myös tarkistuksia, jotta tilastovaikutuksesta kärsiviä alueita voitaisiin kohdella nykyistä paremmin, ja Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä kannattaa näitä tarkistuksia. Ehdotamme, että tuki alkaa 85 prosentissa ja päättyy 60 prosentissa, mikä on paljon enemmän kuin Euroopan komission suunnitelma.

Mitä tulee luonnollisesta vaikutuksesta kärsiviin alueisiin, joilla tarkoitamme alueita, jotka eivät enää täytä lähentymistavoitteen tukikelpoisuuskriteerejä mutta jotka saavat kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteeseen liittyvää tilapäistä rahoitusta, ehdotamme, että kyseisiä alueita koskevien toimien ja tukien olisi oltava niiden halutessa samat kuin lähentymistavoitteen alueilla.

Lisäksi vaadimme, että sekä näihin alueisiin että tilastovaikutuksesta kärsiviin alueisiin suhtaudutaan nykyistä myönteisemmin valtiontuen ja investointikannustimien yhteydessä. Kannatamme yhteisön suoritusvarauksen käyttöönottoa, minkä odotetaan kannustavan kaikkia jäsenvaltioita parantamaan suoritustaan ja saamaan aikaa todellista kehitystä. Kilpailun avulla saamme aikaan parempia tuloksia sekä jäsenvaltioiden että yhteisön talousarvion kannalta.

Lopuksi totean, että vammaisten käyttöoikeus asetetaan mietinnössäni nimenomaan edellytykseksi toimien rahoittamiselle rahastojen kautta. Katsomme, ettei mitään sellaisia hankkeita, jotka eivät ole vammaisten kansalaisten käytettävissä, saa rahoittaa rakennerahastoista ja että niiden rahoittaminen on keskeytettävä. Se on vähintä, mitä Euroopan parlamentti voi tehdä.

(Suosionosoituksia)

  Alfonso Andria (ALDE), esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tänään esittelemäni mietinnön virallisessa laadintavaiheessa sovellettiin työskentelymenetelmää, joka perustui vankasti vuoropuheluun, jossa ylitettiin myös yksittäisten poliittisten suuntausten rajoja ja joka perustui myös ensin aluekehitysvaliokunnassa ja sittemmin alueiden komiteassa tehtyyn intensiiviseen yhteistyöhön neuvoston sekä hyvin monien yhdistysten ja kansalaisjärjestöjen edustajien kanssa.

Katsoin tarpeelliseksi kiinnittää erityishuomiota yhteydenpitoon ja näkemysten vaihtoon muiden parlamentin jäsenten, poliittisten ryhmien varjoesittelijöiden ja muiden valiokuntien lausuntojen valmistelijoiden kanssa sekä tietenkin oman ryhmäni eli Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän jäsenten kanssa.

Haluan toistaa julkisesti Euroopan parlamentissa, että olen alusta alkaen pitänyt erittäin myönteisenä komission jäsenen Danuta Hübnerin erityistä huomaavaisuutta, sillä hän on lukuisissa tapaamisissamme ja vielä eilen illallakin osoittanut aina suurta valmiutta ja avoimuutta ottaa huomioon parlamentin pyynnöt.

Olen sitä paitsi tarkastellut aina erittäin kiinnostuneena neuvoston koheesiorahastoasetusta koskevaa komission alkuperäistä ehdotusta, jolla on nyt erittäin suuri merkitys – samoin kuin koko unioniin levinneellä kriisillä ja rahoitusnäkymiä koskevan sopimuksen epäonnistumisella – sillä tämä ehdotus tarjoaa taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevine tavoitteineen asianmukaisen vastauksen laajentuneen Euroopan unionin tarpeisiin. Yhdyn siksi esittelijä Hatzidakisin ilmaisemiin toiveisiin siitä, että rahoitusnäkymistä päätetään pikaisesti, vielä tämän vuoden kuluessa.

Aluepolitiikka on paras keino lähentää kansalaisia Euroopan unioniin, ja jotta tämä toteutuisi, sille on asetettava kunnianhimoisia tavoitteita ja sen käyttöön on tarjottava näiden tavoitteiden saavuttamiseen tarvittavat välineet. Haluan siksi korostaa, että on tärkeää kasvattaa koheesiorahaston rahoituspuitteita ohjelmakaudelle 2000–2006 määritellyistä 18 miljardista eurosta 62,99 miljardiin euroon, mikäli neuvosto pääsee sopimukseen parlamentin 8. kesäkuuta hyväksymästä ehdotuksesta.

Koheesiorahastotoimien soveltamisalan laajentaminen on asian kannalta merkityksellisten perustamissopimuksen määräysten mukaista, ja se sopii yhteen Lissabonissa päätettyjen painopisteiden ja Göteborgissa suunniteltujen kestävän kehityksen näkymien kanssa. Sen ansiosta on mahdollista täyttää tukea saavien jäsenvaltioiden suurimmat rahoitustarpeet ympäristön, liikenneinfrastruktuurien ja kestävän kehityksen aloilla.

Työskennellessäni aluekehitysvaliokunnassa pyrin tekemään joitakin muutoksia ja täydentämään komission tekstiä omaperäisillä ehdotuksilla, joita ovat esimerkiksi palkkiojärjestelmän käyttöönotto yhteisön laatu- ja suoritusvarauksen muodossa sekä vuorovaikutuksen tehostaminen edistämällä kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten hyviä toimintatapoja.

Olen pyytänyt komissiota laatimaan luettelon ohjelmasuunnitteluvaiheen suuntaa-antavista ensisijaisista tavoitteista yhteisön rahoituksen laadun ja tehokkuuden parantamiseksi. Olen korostanut vammaisia koskevaa kysymystä ja vaatinut, että yleisasetuksen 2 artiklaan sisällytetään selvä viittaus vammaisiin ja että koheesiorahastosta rahoitettaviin hankkeisiin sisällytetään myös mahdollisuus kaikenlaisten rajojen ja esteiden poistamiseen. Olen tehnyt tilaa myös tärkeälle ympäristöasialle ja vaatinut takuita johdonmukaisuudesta koheesiorahastosta rahoitettavien hankkeiden ja muista yhteisön ohjelmista rahoitettavien hankkeiden välillä. Lisäksi olen maininnut selvästi syrjäiset jäsenvaltiot ja saarijäsenvaltiot sekä kehottanut komissiota ottamaan huomioon niiden luonnonhaitat ja väestörakenteen ongelmat.

Arvoisa puhemies, minun on lisäksi todettava jätetyistä tarkistuksista, että olen itse sitä mieltä – ja totean tämän myös ryhmäni puolesta – ettei ole mahdollista hyväksyä kaikkea, mikä liittyy N+2-säännön, toisin sanoen määrärahojen vapauttamista koskevan säännön, soveltamatta jättämiseen koheesiorahaston yhteydessä.

Toimittuani paikallistason hallintoviranomaisena tiedän, että kyseinen säännös edistää tehokkaasti hankkeiden oikeaa ja täsmällistä laadintaa sekä varojen hallinnointia. Toivon siksi, että komissio mahdollistaa aiempaa suuremman joustavuuden sen soveltamisessa ja keskustelee sellaisesta arvonlisäverosta, jota ei voida maksaa takaisin, jotta siihen voitaisiin myöntää tukea rahastoista.

Tästä asiasta on olemassa melko täsmällinen näkemys, johon komission jäsen Danuta Hübner halusi jälleen eilen kiinnittää huomiota valiokunnassa. Tämän näkemyksen mukaan arvonlisäveron tukikelpoisuus tarkoittaisi muun koheesiopolitiikan käyttöön tarkoitettujen määrärahojen vähenemistä.

Valiokunnan erittäin laaja enemmistö hyväksyi mietintöni, ja toivon, että näin tapahtuu myös täysistunnossa.

  Giovanni Claudio Fava (PSE), esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, minäkin kiitän komission jäsentä ja muita esittelijöitä. Uskon, että olemme keksineet sellaisen työskentelytavan, josta on hyötyä kaikille, kun otetaan huomioon myös parlamentin äänestettäväksi toimitettavien mietintöjen laatu.

Käsittelen Euroopan aluekehitysrahastoa, joka on määrärahojen määrän perusteella epäilemättä kaikkein merkittävin rakennerahasto. Se perustettiin 30 vuotta sitten, ja sen tärkeänä tehtävänä on poistaa nykyinen alueellinen epätasapaino koko Euroopasta. Tästä tehtävästä määrätään yhdessä perustamissopimuksen artiklassa, jossa meille muistutetaan, että Euroopan on perustuttava yhteisvastuuseen ja kykyyn luoda yhtäläiset mahdollisuudet ja oikeudenmukaiset edellytykset etenkin nyt, kun olemme kohdanneet laajentumisen haasteen.

Kymmenen uutta jäsenvaltiota ovat suuri resurssi politiikkojen laatua ajateltaessa sekä merkittävä edistysaskel Euroopan historiassa. Meidän on kuitenkin muistettava, että alueellinen epätasapaino lisääntyy. Tällä hetkellä kolmannes kaikista Euroopan varoista kuuluu maantieteelliselle alueelle, joka kattaa ainoastaan kymmenesosan Euroopan unionista, ja tavoitteen 1 tukeen oikeutettujen alueiden määrä on kaksinkertaistunut. Nämä ovat sellaisia alueita, joilla on paljon rakenteellista epätasapainoa aiheuttavia tekijöitä ja taloudellisia vaikeuksia.

Tämä on siksi osallistumiseen ja yhteisvastuuseen perustuvan politiikan perustehtävä. Jos Euroopan unioni olisi pelkkä vapaakauppa-alue, jakaisimme vain tulot uudelleen rikkaimpien alueiden ja köyhimpien alueiden kesken. Olemme kuitenkin päinvastoin valinneet – ja olen tästä kiitollinen komission jäsenelle – poliittisen, sosiaalisen ja taloudellisen hankkeen, joka on uskottu rakennerahastojen tehtäväksi, tai pikemminkin kehitysmallin, joka kokonaisuudessaan edistää Euroopan yhdentymisprosessia.

Tässä kehitysmallissa tehdään joitakin merkittäviä valintoja. Siinä suositaan Göteborgissa ja Lissabonissa päätettyjä aiheita ja valitaan näin ollen tie, joka perustuu osaamistalouteen, tietämykseen, innovaatioon, tieteelliseen tutkimukseen ja koulutukseen, jonka on tarkoitus olla koko ihmisen elinajan tarjolla oleva mahdollisuus, sekä riskien ehkäisemiseen ja kestävään kehitykseen. Tämä on äärimmäisen kunnianhimoinen hanke, jolla on tietenkin yksi kokonaisvaltainen tavoite – menojen laatu.

Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, emme ole aina käyttäneet kaikkia varoja, ja silloinkin, kun olemme käyttäneet ne, emme ole aina käyttäneet niitä hyvin. Jotkin alueet – myös kotimaassani – ovat saaneet huomattavia määriä tukea, mutta niissä on edelleen havaittavissa vankkoja merkkejä niistä vaikeuksista, jotka ne kokivat 10, 15 tai 20 vuotta sitten ja jotka liittyivät työllisyysasteeseen, infrastruktuurien laatuun ja yhteen liittämiseen, tieteelliseen tutkimukseen ja innovaatioprosesseihin.

Tästä syystä on selvää, että meidän on parannettava huomattavasti laatua riittävää varojen käyttöä ajatellen, ja jotta tämä onnistuisi, meidän on valittava tavoitteita asettamalla vain muutamia painopisteitä. Ryhmämme vastustaa siksi ajatusta – joka on ymmärrettävä mutta tarpeeton – niiden alojen harkitsemattomasta laajentamisesta, joilla rakennerahaston varoja voidaan hyödyntää.

Kehotamme äänestämään joitakin sellaisia tarkistuksia vastaan, joilla pyritään ottamaan käyttöön liian monia tavoitteita ja painopisteitä. Kehotamme hylkäämään äänestyksessä joidenkin jäsenten käsittämättömän ehdotuksen arvonlisäveron sisällyttämisestä korvattaviin kuluihin. Emme halua aloittaa uudelleen keskustelua, joka on käyty perusteellisesti valiokunnassa, mutta kuten neuvosto, komissio ja tilintarkastustuomioistuin ovat todenneet, arvonlisävero on nähdäksemme aiheuttanut huomattavia väärinkäytöksiä, kun osa arvonlisäverosta maksettiin takaisin. Katsomme etenkin, että jos se sisällytetään korvattaviin kuluihin, valtiot, joissa alv-kanta vaihtelee 1:n ja 25 prosentin välillä, ovat epätasa-arvoisessa asemassa, mitä ei voida hyväksyä.

Tämä liittyy myös uusien asuntojen rakentamiseen. Hyväksyimme tarkistuksen, joka koskee yhteiskunnan tukemien asuntojen rakentamista ja jonka komissiokin toivottavasti hyväksyy. Jos kuitenkin katsottaisiin, että rakennerahastojen varoja voidaan yleisesti käyttää asuntojen rakentamiseen, se tarkoittaisi varojen perusteellista hupenemista näistä rahastoista.

Olemme tyytyväisiä saavutettuihin tuloksiin. Olemme vahvistaneet kumppanuuden merkitystä, sillä se on mielestämme oiva keino opettaa sivilisaatiota ja demokraattista käytäntöä. Olemme onnistuneet varmistamaan, että erityishuomiota kiinnitetään myös järjestäytyneen rikollisuuden ja mafiaan liittyvän rikollisuuden torjuntaan mahdollistamalla rakennerahastojen käyttö luotaessa myös tarvittavaa taitotietoa, jonka avulla voidaan estää mafiaan liittyvän rikollisuuden leviäminen. Lisäksi olemme onnistuneet varmistamaan, että syrjimättömyyden periaatetta sovelletaan yleisesti. Esittelijä on jättänyt tästä asiasta vain kaksi tarkistusta, joilla pyritään lisäämään koko tekstin yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta.

Lopuksi totean esittelijä Hatzidakisin tavoin, että menojemme laatu riippuu kuitenkin riittävien varojen olemassaolosta. Parlamentin on mielestäni siksi varmistettava, ettei varojen myöntäminen heikennä yhteisvastuuta tai pikemminkin kykyä luoda samaan tahtiin etenevä Eurooppa. Kyse ei ole pelkästään perussopimuksissa määrätystä periaatteesta vaan periaatteesta, jonka varaan meidän on uskottava Euroopan poliittisen ja taloudellisen yhdentymisprosessin tulevaisuus.

  Jan Olbrycht (PPE-DE), esittelijä. – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Michael, haluaisin esittää muutaman huomautuksen mietinnöstä. Pyrin puhumaan parlamentin esittelijänä enkä oman poliittisen ryhmäni edustajana.

Rajaseutuyhteistyö on varmimpia ja tehokkaimpia tapoja muodostaa yksilöiden välisiä yhteyksiä sekä edistää hyviä suhteita paikallisten ja alueellisten yhteisöjen ja koko valtioiden välillä. Rajaseutuyhteistyöllä on pitkät perinteet, ja sen avulla on saavutettu huomattavaa menestystä niinä monina vuosina, joina sitä on tehty. Tällaista yhteistyötä varten on kehitetty myös erilaisia organisaatiomuotoja. EU on tietoinen tällaisen kansainvälisen yhteistyön tuomista monista mahdollisista hyödyistä ja tukee sitä siksi EU:n sisällä, jäsenvaltioiden välisillä rajoilla ja toisistaan jonkin matkan päässä olevien alueiden välillä sekä ja EU:n ulkorajoilla. Tähän tarkoitukseen käytetään erilaisia rahoitusvälineitä.

Meneillään olevalla ohjelmakaudella on toteutettu lukuisia rajaseutuyhteistyöhön perustuvia valtioiden välisiä ja alueiden välisiä toimia, käyttääkseni Interreg IIIA, IIIB ja IIIC -ohjelmien terminologiaa. Nyt keskustelun aiheena oleva asetus on uusi lainsäädäntöehdotus, joka voi auttaa tehostamaan monia rajaseutuyhteistyön, valtioiden välisen yhteistyön ja alueiden välisen yhteistyön muotoja, helpottamaan yhteisten aloitteiden täytäntöönpanoa sekä varmistamaan, että tällaisiin toimiin tarkoitettuja varoja käytetään entistä tehokkaammin.

Uusi asetus tarjoaa kaikilla tasoilla toimiville julkisille viranomaisille mahdollisuuden perustaa uuden välineen jonkin valitun valtion alueella. Tämä väline saa oikeudellisen aseman siinä valtiossa, jossa se on rekisteröity, ja siitä ilmoitetaan tämän jälkeen kaikille jäsenvaltioille, Euroopan komissiolle ja alueiden komitealle. Tämä vastaa mietintööni sisältyvää ehdotusta.

Rajaseutuyhteistyöyhtymän muodostavat kokonaisuudet – alkuperäisessä tekstissä käytetään termiä "rajaseutuyhteistyöyhtymä", mutta olen ehdottanut mietinnössäni, että kyseinen termi korvataan termillä "alueyhteistyöyhtymä" – voivat siirtää tiettyjä julkisia palveluja tälle ryhmittymälle sekä antaa sen hoidettavaksi joitakin omia tehtäviään asiaa koskevien säännösten nojalla. Tällaisten välineiden perustaminen lienee ensimmäisiä Euroopan unionissa tehtyjä ehdotuksia, joissa säädetään todellisen eurooppalaisen kokonaisuuden muodostamisesta ja joilla samalla edistetään käytännössä toissijaisuusperiaatteen täytäntöönpanoa.

Minun mielestäni parlamentin olisi kannatettava tätä ajatusta ja lähetettävä siten erittäin selkeä ja merkittävä viesti siitä, että se tukee näitä toimia paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla sekä myös paikallistasojen välisellä ja alueiden välisellä tasolla ja sellaisten valtioiden välillä, jotka osallistuvat yhtenäisen EU:n rakentamistehtävään, ja että se samalla vahvistaa toissijaisuusperiaatetta. On syytä korostaa, että vaikka tähän asetukseen ei sisällykään rahoitusasioita koskevia päätöksiä, se on osa koheesiopoliittista pakettia. Tämä johtuu siitä, että se perustuu niihin perustamissopimuksen määräyksiin, jotka koskevat rakennerahastojen käytön edistämistapojen kehittämistä sekä rakennerahastojen ulkopuolella toteutettavia toimia.

Esittelijänä tiedän, että tätä välinettä kehitettäessä on herännyt monia kysymyksiä ja epäilyjä. Se on aivan normaalia, kun on kyse uudesta välineestä, jota ei ole vielä testattu, ja kun mitään vastaavaa oikeudellista muotoa ei ole vielä olemassa.

Uskon kuitenkin, että tässä tapauksessa on yhteispäätösmenettelyn ansiosta mahdollista saada myöhemmin aikaan sellainen kanta, jolla vauhditetaan tällä hetkellä jo toteutettavia rajaseutuyhteistyötä koskevia toimia, ja näin voimme luoda huomattavan määrän eurooppalaista lisäarvoa.

(Suosionosoituksia)

  José Albino Silva Peneda (PPE-DE), esittelijä. – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa ministeri, Euroopan sosiaalirahasto (ESR) juontaa juurensa 40 vuoden takaa. Se oli alun perin avaintekijä ammattikoulutuksen kehittämisessä ja tuolloin suurista rakennemuutoksista kärsineillä aloilla työskennelleiden yli kahden miljoonan ihmisen uudelleen sijoittamisessa.

Ensimmäisen sosiaalisen toimintaohjelman ja Euroopan yhtenäisasiakirjan hyväksymisen jälkeen ESR koski työsuojelua, työntekijöiden osallistumista, miesten ja naisten yhdenvertaista kohtelua, terveyttä ja turvallisuutta sekä sosiaalisen dumppauksen estämistä. Tärkeimpiä virstanpylväitä Euroopan sosiaalipolitiikan kehittämisessä – ja näin ollen myös EKR:n yhteydessä – oli tämän jälkeen Maastrichtin sopimus, jossa sitouduttiin lisäämään työllisyyttä yhtenä EU:n tavoitteena, sekä Amsterdamin ja Nizzan sopimukset.

Viimeinen tällainen virstanpylväs on perustuslakisopimus, jossa unionin tavoitteiksi on otettu täystyöllisyys, sosiaalinen edistys ja syrjäytymisen torjunta. Tämän kehityksen valossa komissio esitti ESR-asetuksen tarkistamista koskevan ehdotuksen, joka perustui kolmeen seuraavaan asiakokonaisuuteen: Lissabonin strategiaan, tarpeeseen yksinkertaistaa sanamuotoja ja menettelyjä sekä ESR:n ja Euroopan työllisyysstrategian keskinäiseen suhteeseen.

Käsittelen nyt ensimmäistä niistä eli Lissabonin strategiaa. Ehdotettu asetus on mielestäni asianmukainen väline, kun otetaan huomioon erityisesti tarve uudistaa Euroopan sosiaalista mallia, investoida ihmisiin, torjua sosiaalista syrjäytymistä ja toteuttaa joukko ensisijaisia toimia, kuten Euroopan tutkimus- ja innovointialueen perustaminen ja koulutusjärjestelmiin tehtävät investoinnit, jotta voidaan vastata tietoyhteiskunnan haasteisiin, sekä luoda enemmän ja parempia työpaikkoja.

Siirryn nyt käsittelemään sanamuotojen ja menettelyjen yksinkertaistamista. On totta, että komission ehdotuksissa kannatetaan jo yksinkertaistamista eri aloilla, kuten ohjelmasuunnittelussa, rahoitushallinnossa ja yhteisrahoituksessa, mutta siitä huolimatta jää vielä useita aloja, joita olisi yksinkertaistettava ja rationalisoitava. ESR:n ja Euroopan työllisyysstrategian keskinäisestä suhteesta haluan todeta, että yleisesti ottaen molemmat on sisällytetty onnistuneesti ESR-asetusta koskevaan ehdotukseen.

Seuraavaksi haluan puhua kahdesta komission alkuperäiseen ehdotukseen jättämästäni tarkistuksesta. Ensimmäinen niistä koskee sosiaalista osallisuutta. Minusta tuntuu, ettei sosiaaliseen osallisuuteen liittyviä asioita voida käsitellä yksinomaan työllisyys- ja työmarkkina-asioina, sillä on tilanteita, jotka edellyttävät aikaisemmassa vaiheessa laajempia monialaisia toimia. ESR:n on siksi mielestäni oltava aiempaa ennakoivampi, minkä vuoksi ehdotin, etteivät ESR:n toimet saa rajoittua Euroopan työllisyysstrategiaan, koska ESR:n toiminta-ala on laajempi. Toisin sanoen halusin korostaa, että ESR voi edistää sosiaalista osallisuutta.

Toinen nyt parlamentin käsiteltävänä olevaan komission ehdotukseen tehty merkittävä tarkistus koskee eroa, joka alun perin tehtiin "lähentymistavoitteen" alueilla ja "kilpailukyvyn tavoitteen" alueilla mahdollisesti toteutettavien ESR:n toimien välillä.

Olen aina katsonut, että ESR:n soveltamisalan olisi oltava mahdollisimman laaja, koska se on väline, jolla on tarkoitus auttaa ihmisiä riippumatta siitä, mistä he ovat kotoisin. Komission ja asianosaisten poliittisten ryhmien väliset keskustelut ovat johtaneet sopuratkaisuun, joka sopii yhteen politiikan kanssa ja jolla varmistetaan, että varoja ohjataan alueille, joilla on kaikkein suurimmat kehitystarpeet. Juuri tämän sopuratkaisun esitän nyt parlamentille.

Tiedän, että komissio ja neuvosto ovat joistakin kohdista eri mieltä. Olen tehnyt ehdotuksessani näitä asioita koskevan oman kantani selväksi. Olen esimerkiksi komission kanssa samaa mieltä valtioiden välisestä yhteistyöstä ja innovaatiosta ja olen ehdottanut, että jäsenvaltioiden suorittamasta rahoituksesta tehdään pakollista. Olen komission kanssa samaa mieltä myös työmarkkinaosapuolten tukemisesta ja olen ehdottanut, että joissakin sääntelyasioissa tehdään ero työmarkkinaosapuolten ja kansalaisjärjestöjen välillä.

Arvoisa puhemies, lopuksi haluan korostaa, että komission ja asianosaisten poliittisten ryhmien välillä vallitsi mietinnön laadintavaiheessa erittäin myönteinen yhteistyöhenki. Tämä antaumuksellinen yhteistyö helpotti työtäni huomattavasti. Olen kiitollinen kaikille asianosaisille.

(Suosionosoituksia)

  David Casa (PPE-DE), esittelijä. – (MT) Kalatalousrahasto on tulevina vuosina oleellinen väline kalatalousalalla. Yleisesti on myönnetty, että kalatalousala on Euroopan unionille erittäin tärkeä ala. Se tarjoaa elannon tuhansille perheille. Ne ovat itse asiassa riippuvaisia tästä toiminnasta, joka on erittäin tärkeä useimmille Euroopan unionin jäsenvaltioille. Euroopan kalatalousrahasto on innovatiivinen hanke, jonka avulla onnistutaan saavuttamaan yhteisen kalastuspolitiikan uudistusta koskeva tärkeä tavoite ja mahdollistetaan näin ollen varojen jakelujärjestelmän yksinkertaistaminen ja keskittäminen sekä autetaan Euroopan unionia vastaamaan haasteisiin, jotka johtuvat kymmenen uuden jäsenvaltion liittymisestä. Yhteisessä kalatalousrahastossa sovelletaan samoja perusperiaatteita kuin kaikissa muissakin rakennerahastoissa, nimittäin toissijaisuusperiaatetta, monivuotista ohjelmasuunnittelua ja seurantaa, kumppanuutta sekä yhteisrahoitusta. Yksi sen myönteisistä puolista on, että ehdotetusta Euroopan kalatalousrahastosta myönnettävään tukeen kuuluu yhdennetty paikallinen toiminta, joka perustuu tarkoituksenmukaiseen alueelliseen strategiaan, jossa kaikki paikalliset tilanteet analysoidaan erikseen. Kalatalousrahasto on ensinnäkin yhteiseen kalastuspolitiikkaan olennaisena osana kuuluva rahoitusväline, jolla on nimenomaan tarkoitus seurata kalavarojen hoitoa, auttaa parantamaan tuotantorakenteita ja luoda suotuisat edellytykset niiden kestävälle kehitykselle.

Toiseksi siinä noudatetaan yhteenkuuluvuuden periaatteita, mikä mahdollistaa EU:n alueiden erilaisen kohtelun kehitysasteen ja vaurauden perusteella. Parlamentin kalatalousvaliokunta toteutti yksityiskohtaisen kuulemisprosessin. Tapasimme kaikki alalla toimivat osapuolet, kuulimme kalastajia ja jäsenvaltioiden edustajia sekä halusimme, että mietinnössä otetaan lopulta tarkasti huomioon alan tarpeet.

Jäsenvaltiot ovat suhtautuneet myönteisesti Euroopan kalatalousrahaston perustamiseen, sillä sen tavoitteet sopivat yhteen kalastuspolitiikan uudistuksen kanssa, mutta jonkin verran ollaan huolissaan siitä, ettei rahastossa oteta riittävän hyvin huomioon alusten uudistamista. Edustajat ehdottivat, että asetusehdotuksessa säädettäisiin alusten uudistamisesta ja nykyaikaistamisesta sekä samalla mahdollistettaisiin uusien alusten rakentaminen ilman pyyntiponnistuksen kasvua. Yleinen mielipide on, että komissio keskittyi liikaa ympäristönäkökulmaan eikä ottanut huomioon mahdollista riskiä, jonka tietyt toimet voivat aiheuttaa kalastusalalla. Tieteellisen tutkimuksen avulla voisimme kenties saada aikaan nykyistä rakentavamman ja tasapainoisemman sopuratkaisun, jolloin luonnonvarojen suojelu ja alan sosiaalis-taloudellinen elinkelpoisuus voitaisiin ottaa tasapuolisesti huomioon.

Mietinnössä, josta äänestämme huomenna, otetaan mielestäni hyvin huomioon kaikkien alalla työskentelevien tarpeet. Näin haluamme lähettää voimakkaan viestin sekä komissiolle että kalastusalalle ja haluamme kalastuslain pysyvän kestävänä ja elinvoimaisena tulevina vuosina. Meidän on mielestäni tärkeää päästä sopimukseen niistä periaatteista, joiden mukaan varoja osoitetaan kalastusalalle. Ehdotetut Euroopan kalatalousrahaston määrärahat pysyivät valitettavasti käytännössä ennallaan, noin 5 miljardissa eurossa, vaikka Euroopan unionin on täytynyt lisätä maksujaan, koska se koostuu nyt 15 jäsenvaltion sijasta 25 jäsenvaltiosta. Tämän vuoksi aikaisempaan tilanteeseen verrattaessa käy ilmi, että jokainen valtio saa nyt pienemmän osuuden määrärahoista. Ympäristönsuojelu on asia, joka herättää paljon huolta, ja liiallinen varokeinojen käyttö johtaa ylituotantoon. Lisäksi on syytä mainita, että tästä rahastosta on mahdollista saada avustusta. Toivomme, että tämä mietintö lisää joustavuutta, ja näin ollen ymmärrämme, että Euroopan kansalaiset odottavat meidän poistavan tarpeettoman byrokratian. Kaikki mietinnön laadintaan osallistuneet ottivat nähdäkseni tämän huomioon ja tekivät kaikkensa tämän tekijän poistamiseksi. Kuten jo totesin, pääsimme yhteisymmärrykseen alusten uudistamisesta, joka on erittäin tärkeä asia, ja pääsimme yhteisymmärrykseen alusten nykyaikaistamisesta ja rannikkoalusten uudistamisesta ja tarvitsemme sellaisen laivaston, joka on tulevaisuudessa kilpailukykyinen ja tehokas, jotta ala todellakin pysyy kestävänä. Kuten jo todettiin, kalatalousvaliokunta toi jo esiin erilaisia näkemyksiä tästä asiasta, ja keskustelua on käyty ehdotuksen eri näkökohdista, myös kestävän kehityksen ongelmista, vesiviljelystä sekä aluksiin ja täytäntöönpanoon liittyvistä kysymyksistä. Esittelijänä voin todeta, että olen tyytyväinen lopputuloksiin. Mietintöön on mielestäni koottu onnistuneesti kaikkein tärkeimmät asiat, ja sillä on lisäksi riittävästi poliittista painoarvoa, jotta sillä voidaan vaikuttaa kalastusalan säilymiseen elinvoimaisena ja kestävänä sekä talouden että ympäristön kannalta.

Lopuksi muistutan parlamentille, että aikatauluamme löysennettiin puolella, jotta saamme käsiteltyä kaikki asiat tähän päivään mennessä, enkä usko, että olisimme saaneet tätä kaikkea tehdyksi ilman ryhmämme koordinaattorin ja neuvonantajan sekä joidenkin muiden ihmisten, etenkin komission edustajien ja henkilökohtaisten avustajieni, apua. Kiitän kaikkia avusta.

  Alun Michael, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, olen iloinen saadessani osallistua tähän rakenne- ja koheesiorahastojen tulevaisuudesta käytävään erittäin tärkeään keskusteluun, koska Euroopan komission viiden asetusehdotuksen paketti on erittäin merkittävä. Näillä asetuksilla luodaan EU:n aluepolitiikan yleiset puitteet koko tulevien rahoitusnäkymien seitsemänvuotiseksi kaudeksi. On todellakin erittäin tärkeää, että neuvosto ja Euroopan parlamentti tekevät tiivistä yhteistyötä onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi.

Aluekehitysvaliokunta on laatinut asetusehdotuksista erinomaisia mietintöjä. Neuvosto ja parlamentti ovat joistakin asioista hieman eri mieltä, mutta meillä on myös monia yhteisiä tavoitteita ja huolenaiheita. Haluan kiittää esittelijöitä Hatzidakisia, Andriaa, Favaa, Olbrychtia ja Silva Penedaa heidän ahkerasta työstään ja tämänpäiväisen keskustelun johdantopuheenvuoroissa esittämistään hyödyllisistä huomautuksista.

Esittelijä Hatzidakisille haluan huomauttaa, että puhun tänään puheenjohtajavaltion puolesta ja korostan yhteisymmärrykseen pääsemisen tarvetta. Sanon tämän, koska hän kutsui minua Yhdistyneen kuningaskunnan ministeriksi. Emme keskustele tänään talousarvion suuruudesta, vaikka aiempaa kurinalaisempaa talousarviota kannattavat uskovat, että se lisää unionin uskottavuutta ja että sen avulla varoja voidaan kohdentaa aiempaa paremmin sinne, missä niitä eniten tarvitaan. On kuitenkin kaikkien, erityisesti parlamentin, ansiota, että komission ehdottamiin asetuksiin liittyvistä käytännön kysymyksistä keskustellaan ja että niitä kehitetään rinnakkain talousarviokeskustelun kanssa. Kokouksissa on käynyt ilmi, että komission jäsenellä Hübnerillä on erittäin järkevä näkemys näistä asioista, ja odotan innokkaasti hänen puheenvuoroaan sekä myös komission jäsenen Špidlan puhetta.

En jätä Casan mietintöä huomiotta. Tiedän, että parlamentti keskustelee tämän keskustelun aikana myös Euroopan kalatalousrahastoa koskevasta asetusehdotuksesta. Aluepolitiikasta vastaavana Yhdistyneen kuningaskunnan ministerinä en voi kommentoida tätä tärkeää asiaa, mutta lupaan välittää huomautukset kalastuspolitiikasta vastaavalle Yhdistyneen kuningaskunnan ministerille, kollegalleni Ben Bradshaw'lle, joka vierailee parlamentissa ensi viikolla osallistuakseen tätä tärkeää asiaa koskeviin keskusteluihin.

Haluan korostaa, että puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta pitää tällä erittäin merkityksellisellä politiikan alalla edistymistä tärkeänä. Ymmärrämme, että se edellyttää tehokkaaseen kumppanuuteen perustuvaa työskentelyä Euroopan parlamentin kanssa. Alankomaiden ja Luxemburgin puheenjohtajakausilla on edistytty jo huomattavasti, mutta tehtävää on vielä paljon. Kun neuvosto ja parlamentti ovat päässeet sopimukseen asetuksista, komission ja jäsenvaltioiden on vielä saatettava tärkeät kahdenväliset neuvottelunsa päätökseen, ennen kuin uusi ohjelmajakso voi alkaa ja ennen kuin raha voi virrata – raha, jota tarvitaan kipeästi unionin köyhimpien alueiden talouden uudistamiseen – joten toivomme, että näissä asioissa edistytään nopeasti puheenjohtajakaudellamme.

Kuten olen myöntänyt, nämä neuvottelut liittyvät kuitenkin tiiviisti unionin tulevasta rahoituksesta käytäviin laajempiin keskusteluihin. Rakennerahastot ovat maatalouden jälkeen EU:n suurin menoerä, ja niiden osuus yhteisön koko talousarviosta on noin 30 prosenttia. Meidän on päästävä sopimukseen yhteisön talousarviosta, ennen kuin nämä asetukset voidaan viimeistellä.

Olemme Euroopan parlamentin ja monien jäsenvaltioiden – etenkin uusien jäsenvaltioiden – tavoin huolissamme kaikista viivytyksistä talousarviota koskevassa sopimuksessa, ja meidänkin mielestämme on tärkeää varmistaa, että rakennerahasto-ohjelmien seuraava kausi pääsee ripeästi käyntiin.

Kuten Tony Blair totesi teille vajaat kaksi viikkoa sitten, ymmärrämme hyvin, että talousarviosta on tärkeää päästä sopimukseen, ja pyrimme edistämään asiaa mahdollisimman paljon puheenjohtajakaudellamme. Tämän sopimuksen on kuitenkin oltava oikeanlainen: sellainen, joka antaa EU:lle valmiudet käsitellä tehokkaasti 2000-luvun haasteita, jossa otetaan huomioon unionin tulevasta suunnasta käytävä laajempi keskustelu ja jolla voidaan täyttää uusien jäsenvaltioiden tarpeet, jotta EU:n laajentuminen onnistuu myös jatkossa.

Rahoituskysymyksen lisäksi on vielä ratkaistava joitakin muita tärkeitä asioita, jotka liittyvät rakennerahastojen määrärahojen käsittelyyn ja ohjelmien täytäntöönpanoon. Olemme keskustelleet näistä asioista neuvostossa viime syyskuusta lähtien, ja niissä on edistytty hyvin. Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajakaudella pyrimme pääsemään mahdollisimman pikaisesti yksimielisyyteen vielä ratkaisematta olevista asetuksiin liittyvistä teknisistä seikoista, jotta asetuspaketti voidaan viimeistellä pian sen jälkeen, kun tulevaa rahoitusta koskevien neuvottelujen tulos on tiedossa.

Olen siksi erittäin iloinen, että käytte tänään tämän tärkeän keskustelun ja että äänestätte pian näistä viidestä mietinnöstä. Näin varmistetaan, että neuvosto ymmärtää selkeästi parlamentin näkemykset. Nämä näkemykset ovat erittäin tärkeitä luotaessa yhteisymmärrystä toimielintemme välillä, ja arvioimme niitä neuvostossa erittäin huolellisesti edetessämme kohti poliittista yhteisymmärrystä. Odotan kiinnostuneena tämänpäiväisessä keskustelussa vielä käyttämättä olevia puheenvuoroja.

  Danuta Hübner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, monien täysistuntojen, kuten tämän, ja valiokuntien sinnikkään työskentelyn kautta toimielimellänne on aina ollut ratkaiseva rooli Euroopan unionin koheesiopolitiikan kehittämisessä. Komissio arvostaa kaukokatseisia keinoja, joilla olette auttaneet toteuttamaan ja kehittämään politiikan, joka taloutta koskevien tavoitteidensa lisäksi muodostaa niin varman linkin Euroopan unionin ja sen kansalaisten välillä. Tämä keskustelu, jossa puhumme politiikan keskipitkän aikavälin tulevaisuudesta, on vain kaikkein tuorein esimerkki näistä toimista.

Ilmaistessani arvostuksen ja kiitollisuuden, jota komissio tuntee roolianne kohtaan, haluan myös omasta puolestani kiittää neljää esittelijää – Hatzidakisia, Favaa, Andriaa ja Olbrychtia – loistavista mietinnöistä. Esitän kiitokset myös jäsen Galeote Quecedolle, joka on johtanut aluekehitysvaliokunnan työskentelyä niin tehokkaasti. He ovat yhdessä mahdollistaneet tämänpäiväisen hedelmällisen keskustelun. Vastatessani nyt ehdottamiinne tarkistuksiin toivon pystyväni ilmaisemaan asiani yhtä selkeästi ja vakuuttavasti kuin mietinnöissä on tehty.

Kuten totesin, keskustelemme parhaillaan vuoteen 2013 saakka sovellettavan koheesiopolitiikan tulevaisuudesta. Vuosina 2007–2013 koheesiopolitiikka voi perustua sen tämänhetkisiin tuloksiin, mutta meidän on katsottava ja liikuttava myös eteenpäin. Voimme varmistaa osingon kasvusta ottamalla alueet aiempaa tiiviimmin mukaan taloudelliseen ja sosiaaliseen uudistukseemme. Tämä on panoksena meneillään olevissa koheesiopolitiikkaa koskevissa keskusteluissa. Komissio ja parlamentti katsovat, että alueemme ja kaupunkimme on parasta ottaa mukaan toimiin, mutta siitä on hyötyä vain, jos niiden roolia Lissabonin ja Göteborgin ohjelmien avaintoimijoina vahvistetaan. Pitäen mielessä nämä yleiset tavoitteet haluan esittää teille yhteisiin tavoitteisiimme perustuvat komission vastaukset ehdotettuihin tarkistuksiin. Komissio on kiitollinen tuestanne monissa keskeisissä asioissa. Luettelen muutaman niistä.

Olemme yhtä mieltä politiikan rakenteesta – siitä, että sen tavoitteina ovat alueellinen kilpailukyky ja työllisyys, joissakin muodoissa tehtävä alueellinen yhteistyö ja tietenkin lähentyminen. On tärkeää edistää köyhimpien alueiden kasvua sekä poistaa niiden ja EU:n muiden alueiden välinen varallisuusero. EU:n koheesiopolitiikalla on tässä keskeinen rooli pyrittäessä lisäämään unionin kokonaistuottavuutta.

Olemme yhtä mieltä siitä, että rahoitus on kohdennettava kaikkein köyhimmille alueille. Olen kanssanne täysin samaa mieltä siitä, että jäsenvaltioiden ja komission on sovittava nimenomaan kansallisista strategisista viitekehyksistä. Tämän sopimuksen olisi oltava perusta komission lopulliselle päätökselle yleisasetusluonnoksen 26 artiklan mukaisesti.

Olemme yhtä mieltä myös siitä, että koheesiopolitiikalla on oleellinen merkitys luotaessa nykyaikaista osaamistaloutta. Tästä syystä neuvoston on tärkeää hyväksyä koko unionia koskevat strategiset suuntaviivat, ja ehdotamme, että jäsenvaltiot laativat kansalliset strategiansa näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Käsiteltävänänne olevassa mietinnössä tuetaan tätä näkemystä. Minun on kuitenkin sanottava parlamentille, että taistelua ei ole vielä voitettu. Joudummekin tekemään vielä hieman töitä, jotta tämä osa komission ehdotuksesta ja Eurooppa-neuvoston näkemykset saadaan muutettua poliittiseksi todellisuudeksi.

Komissio ja parlamentti ovat yhtä mieltä myös alueellisen yhteenkuuluvuuden tärkeydestä tai toisin sanoen käsityksestä, jonka mukaan talouden nykyaikaistamisesta on hyötyä, jos tiettyihin Euroopan paikkoihin kiinnitetään erityishuomiota.

Nykyinen Urban-yhteisöaloite, joka liitettiin koheesiopolitiikkaan parlamentin vaatimuksesta, on ollut erittäin onnistunut, ja komissio haluaa kehittää sitä edelleen luomalla erityisen paikan paitsi kaupungeille myös maaseutualueille. Olemme ehdottaneet syrjäisimpiä alueita koskevaa erityisohjelmaa ja olemme iloisia antamastanne tuesta.

Joissakin asioissa parlamentin käsiteltävänä olevat päätöslauselmat tukevat voimakkaasti komission ehdotuksia. Komissio ottaa huomioon myös esittelijöidenne muut ehdotukset. Haluaisin antaa pari esimerkkiä. Päätöslauselmassanne ehdotettiin, että koheesiopolitiikkaa tehostetaan parantamalla EAKR:sta rahoitettavissa toimissa ja yhteisön muissa toimissa tehtävää yhteistyötä. Olen kanssanne täysin samaa mieltä ja pyrin toteuttamaan tämän asian. Meidän kaikkien on kuitenkin ymmärrettävä, että tämän päämäärän tavoittelu ja niukkojen rahavarojemme keskittämistä koskeva vaatimus tarkoittavat, etteivät tietyntyyppiset hankkeet voi enää kuulua painopisteisiimme.

Lisäksi ehdotatte, että alueiden välinen yhteistyö säilytetään tehokkaana Euroopan alueiden välistä yhteistyötä koskevassa tavoitteessa. Komissio hyväksyy tämän. Olette ehdottaneet, että alue- ja sosiaalirahastojen yhteentoimivuutta lisätään 5 prosentista 10 prosenttiin. Tämä antaa lisää joustavuutta alueellisten ja kansallisten ohjelmien hallinnoijille, ja näin varmistetaan, että investointi ja koulutus ovat joissakin tapauksissa tiiviissä kytköksissä toisiinsa.

Komissio pitää tätä erittäin hyödyllisenä ja hyväksyy ehdotuksen. Eurooppalaista rajaseutuyhteistyöyhtymää koskevan Olbrychtin mietinnön yhteydessä minulla on ilo kertoa teille, että komissio hyväksyy useimmat parlamentin tarkistukset. Kaikkein tärkein niistä on ehdotus, jonka mukaan eurooppalaisten yhtymien rekisteröintimenettelyyn sovelletaan kansallista lainsäädäntöä ja yhdistysten rekisteröintiä koskevia säännöksiä.

Niistä tarkistuksista keskusteleminen, joita komissio ei voi hyväksyä, on aina arkaluonteisempi asia. Tässä yhteydessä otan esiin pari asiaa ja toivon onnistuvani vakuuttamaan parlamentin selityksilläni komission lähestymistavan syistä. Olen puhunut jo siitä, että koheesiopolitiikassa on keskityttävä talouden uudistamiseen. Olen myös todennut, että se on erityisen tärkeää alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen kannalta. Tällä politiikan alalla rahavarat ovat erityisen rajalliset, ja meidän on lisäksi pystyttävä osoittamaan yleiselle taloudelliselle tilanteelle koituva lisäarvo.

Olen siksi huolissani tarkistuksista, joilla pyritään laajentamaan politiikan, etenkin alueellista kilpailukykyä koskevan tavoitteen, soveltamisalaa. Ymmärrän, miksi parlamentin jäsenten mielestä ovi pitäisi jättää siellä ja täällä hieman enemmän raolleen, mutta pyydän teitä hyväksymään sen tosiseikan, että ellemme ole erittäin varovaisia, emme pysty käsittelemään politiikassamme kaikkein keskeisimpiä asioita ja aloja. Meidän on löydettävä asianmukainen tasapaino. Minun mielestäni ei esimerkiksi olisi asianmukaista laajentaa politiikan soveltamisalaa yleisesti toimintatukeen eikä höllentää ehtoja siten, että myös maan hankinta kuuluu sen soveltamisalaan. Tämä näkemys ei johdu myötätunnon puutteesta vaan siitä, että tunnustan, että toimet on keskistettävä ensisijaisesti tärkeimpiin haasteisiin.

Haluan tässä yhteydessä ottaa esiin kaksi erityistä asiaa: arvonlisäveron ja asumisen. Arvonlisäveroa ja asumista koskevat keskustelut johtuvat komission pyrkimyksestä yksinkertaistaa sääntelyä luetteloimalla selkeästi sellaiset menot, joille ei ole mahdollista saada tukea.

Neuvostossa arvonlisäverosta käydyt keskustelut ja parlamentin jäsenten asiaa koskevat tarkistukset osoittavat, että tämä osa komission ehdotuksesta aiheuttaa joitakin ongelmia etenkin uusissa jäsenvaltioissa. Haluamme välttää sellaisen tilanteen, että EAKR:n yhteisrahoitus menee suoraan jäsenvaltioiden talousarvioihin alv-maksujen yhteisrahoituksen vuoksi. Olen varma, että parlamentti on tästä samaa mieltä. Kerrotte kuitenkin ongelmista: joillekin tuensaajille, esimerkiksi vapaaehtoisjärjestöille ja paikallishallinnoille, aiheutuvista kustannuksista, koska arvonlisäveroa, jota ne ovat velvollisia maksamaan, ei makseta takaisin. Komissio tarkastelee siksi tulevina viikkoina ehdotustaan ja pyrkii löytämään ratkaisun huoliinne.

Tämä pätee pitkälti myös asumiseen, vaikka sitä koskevan ongelman ratkaiseminen ei välttämättä edellytä komission ehdotuksen muuttamista. Komission mielestä myöskään asumiskustannuksia ei pidä hyväksyä koheesiopolitiikassa yhteisrahoituksen piiriin. Tässä ei ole mitään muutosta aikaisempaan käytäntöön verrattuna. Kyse on ainoastaan selvennyksestä. Parlamentin jäsenten jättämien tarkistusten ja neuvostossa käytyjen keskustelujen perusteella on nyt selvää, että selvennykseksi tarkoitettu asia saattaa aiheuttaa sekaannusta ja vaikeuttaa siten ohjelmien hallinnoijien toimintaa. Tämä voitaneen ratkaista antamalla neuvoston kanssa yhteinen julistus, jossa määritetään, millaisiin asumiseen liittyviin investointeihin voidaan myöntää rahoitusta EAKR:sta. Näin voisimme tehdä selväksi, että esimerkiksi asumisen energiatehokkuuden parantamiseksi tehtäviin investointeihin voidaan myöntää yhteisrahoitusta ja että sama pätee yhteiskunnan tukemien asuntojen ympäristön kohentamiseen tehtäviin investointeihin.

Parlamentin jäsenet ovat jättäneet tarkistuksia myös määrärahojen vapauttamista koskevasta säännöstä, joka tunnetaan N+2-sääntönä ja jota sovelletaan koheesiorahastoon vuoden 2007 jälkeen, koska komissio ehdottaa, että nykyisestä hankekohtaisesta lähestymistavasta siirrytään ohjelmakohtaiseen lähestymistapaan.

Nimenomaan tämä kuri on nykyisten erittäin tehokkaiden virallisten poliittisten ohjelmien keskeinen tekijä, ja sillä on myönteisiä vaikutuksia kohdealueella. Tämä on osoittautunut voimakkaaksi kannustimeksi ohjelmien tehokkaaseen ja ripeään täytäntöönpanoon. Myönnämme kuitenkin, että tämän säännön soveltaminen koheesiorahastoon voi aiheuttaa vaikeuksia etenkin uusissa jäsenvaltioissa, koska kyseisestä rahastosta rahoitetaan pääasiassa laajoja infrastruktuurihankkeita, joissa investointijakso ja julkisia hankintoja koskevat menettelyt ovat huomattavasti pitempiä ja monimutkaisempia. Emme aliarvioi näitä ongelmia. Tästä syystä olemme pyrkineet yhdessä puheenjohtajavaltion ja jäsenvaltioiden kanssa sovittamaan moitteetonta varainhoitoa ja kurinalaisuutta koskevat vaatimukset koheesiorahaston erityisluonteeseen.

Komissio ei voi hyväksyä joitakin sellaisia parlamentin jäsenten ehdotuksia, joilla pyritään muuttamaan politiikan täytäntöönpanon ehtoja. Tässä yhteydessä meidän on tietenkin muistettava, että on tärkeää saavuttaa moitteeton varainhoito, jonka avulla voimme säilyttää selkeyden ja selvän eron yleisasetuksen ja EAKR-asetusten välillä. Meidän on muistettava keskitetyn hallinnoinnin merkitys sekä alueiden ja jäsenvaltioiden rooli kehitysstrategioiden kehittämisessä. Meidän on lisäksi varmistettava, että ohjelmien hallinnoijat ymmärtävät uudet asetukset selkeästi ja noudattavat niitä ja ettei asetuksiin sisälly poliittisia viestejä tai aikeiden ilmauksia. Näiden seikkojen vuoksi komissio ei voi hyväksyä joitakin tarkistuksia.

Tiedätte aivan hyvin, että tulevasta rahoituskehyksestä keskustellaan vaikeissa oloissa. Komissio tarvitsee varauksettoman tukenne varmistaakseen, että kunnianhimoinen koheesiopolitiikka, jonka avulla pyritään saavuttamaan Lissabonin ja Göteborgin tavoitteet, voidaan panna täytäntöön vuoteen 2007 mennessä.

Hyväksymällä mietintönne annatte neuvostolle selkeän viestin siitä, että olette määrätietoisesti päättäneet ottaa tämän haasteen vastaan. Päätettyään keskustella nyt koheesiopolitiikan tulevaa muotoa koskevasta kannastaan parlamentti viestittää, ettei aikaa ei ole hukattavaksi. Viestitätte, että haluatte ennen vuoden loppua varmistaa koheesiopolitiikan tulevaisuuden keskipitkällä aikavälillä. Komissio tukee teitä tässä. Teemme kaikkemme varmistaaksemme, että tarvittavat päätökset tehdään mahdollisimman pian Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajakaudella, jotta jäsenvaltioiden ja alueiden uudet koheesiopoliittiset ohjelmat ovat toimintavalmiina vuoden 2007 alussa.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin aluksi kiittää esittelijä Silva Penedaa ja kaikkia häntä avustaneita erinomaisesta työstä.

Parlamentin tuki on ollut ehdottoman tärkeää muotoillessamme yhteistä tavoitetta, joka käsittää oikeusperustan luomisen, minkä ansiosta Euroopan sosiaalirahaston avulla voidaan edistää uusien ja aiempaa parempien työpaikkojen luomista.

Komission ehdotukset rakennerahastojen yleisestä uudistamisesta ja erityisesti Euroopan sosiaalirahaston uudistamisesta perustuvat joihinkin periaatteisiin. Varoja kohdennetaan yhteisön keskeisiin painopisteisiin ja varoja eniten tarvitseville alueille. Tukea myönnetään Euroopan työllisyysstrategiaan, koska siinä tapauksessa Euroopan sosiaalirahastolla voidaan vaikuttaa suoraan Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseen, ja lisäksi tukea myönnetään yksilöille ja epäedullisessa asemassa oleviin ryhmiin kuuluville henkilöille.

Euroopan sosiaalirahaston täytäntöönpanon yhteydessä komissio asettaa edelleen ensisijaiseen asemaan kaikki sellaiset ryhmät, joilla on vaikeuksia löytää tai pitää työpaikka, näiden ongelmien syystä riippumatta. Komissio asettaa ehdotuksessa tavoitteekseen muun muassa kaikkien Euroopan sosiaalirahaston täytäntöönpanoon osallistuvien toimijoiden mahdollisimman laajan mukaanoton. Työmarkkinaosapuolilla on oltava johtava rooli tulevassa Euroopan sosiaalirahastossa samalla tavalla kuin niillä on avainasema työllisyyspolitiikkojen täytäntöönpanossa ja Euroopan sosiaalirahaston tukitoimissa.

Komissio on parlamentin kanssa samaa mieltä siitä, että kansalaisjärjestöt on otettava aiempaa paremmin mukaan koheesiopolitiikkaan, ja itse asiassa tästä syystä se on vahvistanut kumppanuuden periaatteita. Asetusehdotuksissa jo todetaan, että kansalaisjärjestöjä kuullaan Euroopan sosiaalirahastoa koskevien toimien ohjelmasuunnittelussa, täytäntöönpanossa ja seurannassa. Komissio painottaa, että kansalaisjärjestöillä, etenkin sosiaalisen osallisuuden ja syrjinnän torjunnan aloilla toimivilla järjestöillä, on oltava mahdollisuus osallistua Euroopan sosiaalirahastosta rahoitettaviin toimiin.

Esittelijöiden näiden mietintöjen laadinnassa tekemä työ epäilemättä auttaa meitä valmistelemaan sopimusta aiempaa tehokkaammin sekä parantamaan ehdotuksen lopullista versiota. Haluan kiittää heitä tästä työstä.

  Joe Borg, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, aluksi haluan onnitella esittelijä Casaa erinomaisesta työstä sekä kiittää kalatalousvaliokuntaa ja sen puheenjohtajaa arvokkaasta panoksesta Euroopan kalatalousrahastosta käytävään keskusteluun. Arvostin suuresti sitä merkittävää työmäärää, jolla varmistettiin, että parlamentti voi toimittaa lausuntonsa ajoissa, sekä jäsenvaltioiden ja kalastusalan aktiivista osallistumista tähän keskusteluun.

Olen komission yksiköiden kanssa matkustanut eri jäsenvaltioihin keräämään sekä hallintojen että alan näkemyksiä. Vaikka tarkistuksia on jätetty paljon, ehdotuksenne ovat sisällöltään nähdäkseni lähellä omia ehdotuksiamme, ja olen pannut tyytyväisenä merkille, että kannatatte voimakkaasti ehdotustamme. Tämä osoittaa meidän olevan yhtä mieltä siitä, että uuden rahaston tavoitteena on oltava yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpano sekä yhteisön kalastus- ja vesiviljelyalan kestävä kehitys.

En ole esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, että rahastossa keskitytään liikaa ympäristöulottuvuuteen. Siinä painotetaan kestävän kalastuksen saavuttamista pitkällä aikavälillä kalastajien oman edun mukaisesti – kestävyyttä sanan kaikissa merkityksissä: kestävyyttä niin talouden, sosiaalipolitiikan kuin ympäristönkin kannalta.

Haluan sanoa nyt muutaman sanan ehdotuksen tämänhetkisestä tilanteesta. Kuten tiedätte, neuvosto piti 20. ja 21. kesäkuuta kokouksen, jossa se keskusteli ehdotuksesta teknisellä tasolla tehdyn merkittävän työn jälkeen. Puheenjohtajavaltion johdolla edistyimme pyrkimyksissämme päästä laajaan yksimielisyyteen jäsenvaltioiden kanssa, ja otimme samalla huomioon kalatalousvaliokunnassa meneillään olleen työn.

Ottaakseni esiin vain kolme alaa, joilla olemme pystyneet vastaamaan huoliinne, mainitsen tuen laajentamisen vesiviljelyn jalostus- ja markkinointisektoreilla toimiviin keskisuuriin yrityksiin, pienimuotoisen kalastuksen ja nuorten kalastajien tukemista koskevien uusien säännösten sisällyttämisen sekä aiempaa suuremman joustavuuden niiden kalastusalueiden valintaperusteissa, joilla kehitysstrategioita voidaan panna täytäntöön.

Emme kuitenkaan päättäneet keskusteluja neuvostossa 21. kesäkuuta. Jäsenvaltioilla on edelleen eriäviä mielipiteitä alusten uusista rakennustöistä ja uudistamisesta, ja jotkin jäsenvaltiot pyytävät alusten rakentamiseen myönnettävän tuen palauttamista.

Olen ilmaissut neuvostossa kantani, jonka haluan toistaa täällä. En ole valmis avaamaan uudelleen keskustelua alusten rakentamiseen myönnettävästä tuesta, joka poistettiin vaiheittain yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksen yhteydessä. Kun otetaan huomioon ylikapasiteetti ja liikakalastus, se heikentäisi pyrkimystämme saavuttaa kestävä kalastus ja kansainvälistä sitoumustamme olla tukematta laivastokapasiteetin kasvua. Meidän on sitouduttava olemaan lisäämättä omaa kapasiteettia, mutta meidän on myös pienennettävä kapasiteettia saavuttaaksemme kestävän kalastuksen.

Alusten uudistamiseen myönnettävän tuen yhteydessä komissio on valmis hyväksymään joitakin kalatalousvaliokunnan kannattamia muutoksia. Komissio ensinnäkin hyväksyy sen seikan selventämisen, että tukea on saatavilla alusten uudistamiseen kannen alapuolelta turvallisuuden, työskentelyolojen, hygienian ja tuoteturvallisuuden vuoksi, mikäli kapasiteetti ei lisäänny. Toiseksi komissio hyväksyy sen, että turvallisuuteen liittyvät seikat kelpuutetaan suoraan Euroopan kalatalousrahastosta myönnettävän tuen piiriin.

Euroopan parlamentin esittämät väitteet pienimuotoisen rannikkokalastuksen rakenneuudistuksesta ovat tulleet monellakin tapaa esiin neuvostossa käydyissä keskusteluissa. Olen vakuuttunut, että pienimuotoiseen kalastukseen kiinnitettävä erityishuomio on oikeutettua, koska se vaikuttaa oleellisesti kalastusyhteisöjen sosioekonomisiin rakenteisiin, niiden alueelliseen ulottuvuuteen ja kilpailuun, jonka ne usein kohtaavat laivaston muiden osien taholta.

Olemme siksi valmiita sisällyttämään ehdotukseen pienten alusten moottoreiden vaihtoon myönnettävän tuen ja samalla varmistamaan, ettei kapasiteetti lisäänny ja että kalavaroja käytetään kestävällä tavalla. Tämä voisi tapahtua erityisesti sellaisten rannikkoalueiden hoitosuunnitelmien yhteydessä, joiden tavoitteena on kalastusalan kestävä kehitys paikallisten yhteisöjen hyväksi.

Uskon vakaasti, että tämänpäiväinen keskustelu auttaa osaltaan parantamaan Euroopan kalatalousrahastoa koskevan ehdotuksen sisältöä. Jatkamme työtämme neuvoston kanssa, jotta neuvosto hyväksyy ehdotuksen ajoissa, ja lupaan ilmoittaa neuvostolle, mitkä asiat aiheuttavat teille edelleen huolta tämänpäiväisen keskustelun jälkeen.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies COCILOVO

  Nathalie Griesbeck (ALDE), budjettivaliokunnan lausunnon valmistelija. – (FR) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät kollegat, aluksi haluan huomauttaa, että puhun rakennerahastoja koskevan budjettivaliokunnan lausunnon valmistelijana. Minulla olisi niin paljon sanottavaa tässä minulle myönnetyssä puheajassa, että olen päättänyt esittää muutaman huomautuksen, jotka parlamentin budjettisäännösten mukaisesti pätevät kaikkiin lausuntoihin ja jotka koskevat nyt esillä olevia eri mietintöjä, niin kollegani Andrian koheesiorahastosta laatimaa mietintöä kuin EAKR:sta, ESR:sta ja Euroopan kalatalousrahastosta laadittuja mietintöjä sekä kollegamme Hatzidakisin yleistä lausuntoa yleisiä säännöksiä koskevasta asetuksesta. Kiitän myös kaikkia kollegojani heidän tekemästään suuresta työmäärästä.

Euroopan kohtaamilla haasteilla on nyt ratkaisevampi merkitys kuin koskaan aiemmin Euroopan unionin tulevan kilpailukyvyn kehitykselle, jota ajatellen rakennerahastot ovat paitsi välttämättömiä välineitä myös tärkein tekijä unionin talousarviotavoitteissa ja oleellinen vaikutin Eurooppaa koskevissa tavoitteissamme tässä laajentuneessa, nykyään 25 jäsenvaltion Euroopan unionissa, jota olemme parhaillaan rakentamassa.

En puhu enää budjettivaliokunnan tai rahoitusnäkymiä käsittelevän väliaikaisen valiokunnan tekemästä merkittävästä työstä. Euroopan ollessa nyt odottamattomassa kriisissä parlamentti on kantanut vastuunsa hyväksymällä kesäkuussa Bögen mietinnön politiikan haasteista ja rahoitusmahdollisuuksista laajentuneessa unionissa 2007–2013. On totta, ettei meillä ollut selkeää tietoa talousarvioon sisältyvistä luvuista rakennerahastoja koskevassa alustavassa keskustelussa, joka perustui komission ehdotukseen, jonka keskeisinä tekijöinä olivat kolme tavoitetta: lähentyminen, alueellinen kilpailukyky ja työllisyys sekä Euroopan alueiden välinen yhteistyö.

Tilanne on edelleen monimutkainen, joidenkin kansalaistemme mukaan jopa groteski, sillä meitä pyydetään ottamaan kantaa rakennerahastoihin, vaikka emme vielä tiedä niihin osoitettavia lopullisia määrärahoja, jos – kuten minä ja suuri enemmistö kollegoista toivomme – onnistumme pääsemään pikaisesti sopimukseen rahoitusnäkymistä. Parin kolmen avainasian yhteydessä haluaisin näin ollen vain korostaa muutamaa periaatetta, jotka perustuvat terveeseen järkeen ja yksinkertaisiin budjettisäännöksiin ja jotka vahvistavat Euroopan parlamentin asemaa budjettivallan käyttäjänä.

Ensimmäinen niistä on se, että kun rahoitusnäkymät on hyväksytty, komissio vahvistaa ensin asetusehdotuksessa ilmoitetut määrät tai mahdollisesti tarvittaessa toimittaa muutetut määrät Euroopan parlamentin ja neuvoston hyväksyttäviksi varmistaakseen, että ne pysyvät määritetyissä rajoissa, mitä budjettivaliokunta on jatkuvasti vaatinut.

Toinen asia, joka on otettu esiin jo monta kertaa, josta on keskusteltu pitkään ja jota on korostettu säännöllisesti parlamentin budjettivaliokunnassa, on se, että on kiinnitettävä huomiota N+2-säännön soveltamisen myönteisiin tuloksiin ja ehdotettava, että se pysytetään lähtökohtaisesti voimassa.

Yleisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa ja koheesiorahastoa koskevassa asetuksessa säädetään, että kyseistä N+2-säntöä on sovellettava koheesiorahastoon. Muistutan parlamentin jäsenille, että tämän säännön tavoitteena on kannustaa tukea saavia jäsenvaltioita käyttämään sidotut varat viipymättä, mikä edellyttää niiltä tiettyä kurinalaisuutta hankkeiden valmistelussa ja varainhoidossa.

Kun kuitenkin tiedämme, että uusilla jäsenvaltioilla on mahdollisesti vaikeuksia käyttää nopeasti rakennerahastojen varoja, me, ja etenkin esittelijä Andria, saimme suurien hankaluuksien ja pitkien keskustelujen jälkeen aikaan sopuratkaisun, jonka mukaan N+2-sääntöä höllennettäisiin uusien kollegojemme pyyntöjen mukaisesti ja siitä olisi tehtävä niin joustava, että hankkeita voidaan aloittaa ja panna täytäntöön ripeästi. N+2-säännön mukainen määräaika alkaa kulua hankkeen täytäntöönpanon ensimmäisestä päivästä eikä komission ohjelmoinnin ensimmäisestä päivästä lukien, mikä luo joustavuutta ja auttaa meitä näin ollen saavuttamaan tavoitteemme.

En aio puhua enää sellaisesta arvonlisäverosta, jota ei makseta takaisin. Olemme siitä täysin samaa mieltä kuin komission jäsen Hübner. Lopuksi totean, että budjettivaliokunta varmistaa, että parlamentin erilaisia näkemyksiä puolustetaan. Se on tietenkin valmis aloittamaan neuvoston ja komission kanssa viipymättä neuvottelut rahoitusnäkymistä, joihin se on voimakkaasti sitoutunut, ja se katsoo, että vastoin Le Figaro -lehdessä 30. kesäkuuta esitettyjä Jack Straw'n toteamuksia olisi äärimmäisen vakavaa, jos emme pääsisi niistä sopimukseen ennen kuluvan vuoden loppua. Jos viivyttelemme sopimuksen teossa, meidän on ymmärrettävä, että politiikkojen täytäntöönpanon viivästymisellä on vakavia taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia Euroopan kansalaisille. Tästä huolimatta on kuitenkin tärkeää tehdä selväksi yksi asia: parlamentti ei hyväksy kehnoa sopimusta, emmekä epäröi hylätä sellaista.

  Tadeusz Zwiefka (PPE-DE), työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (PL) Arvoisa puhemies, tiedämme kaikki aivan hyvin, että käytettävissämme oleviin varoihin nähden asetamme itsellemme aivan liian paljon tavoitteita ja vaatimuksia, jotka on täytettävä. Näin ollen on täysin selvää, että nämä varat on ohjelmoitava mahdollisimman hyvin ja käytettävä mahdollisimman tehokkaasti. Tämä on seuraaviin rahoitusnäkymiin esitettyjen tarkistusten tavoitteena.

On kuitenkin aivan käsittämätöntä, että joistakin hyviksi todetuista ja toistaiseksi hyvin toimineista periaatteista on luovuttu. Tarkoitan etenkin lähestymistapaa, jonka mukaan tukea myönnetään monesta eri rahastosta, minkä ansiosta yhden tehtävän täytäntöönpanoon tarvittavat varat yhdistetään mahdollisimman tehokkaasti jäsenvaltioiden tasolla, tai toisin sanoen rahat käytetään kyseisen valtion parhaaksi katsomalla tavalla. Tätä lähestymistapaa aiotaan nyt muuttaa rajoittamalla ristiin rahoittamisen osuus 5 prosenttiin. Miksi pitäisi muuttaa hyvin toimivaa sääntöä, jota varten on otettu jo käyttöön hallinnolliset välineet ja jota varten on koulutettu henkilöstöä? Miksi mennä muuttamaan sääntöä, joka lisää päätöksenteon vapautta toiminnan suunnittelussa ja tehtävien täytäntöönpanossa?

Toinen asia, jonka haluan ottaa esiin, on asumiseen myönnettävä rahoitus. Hyväksyn ilman muuta komission ehdottamat muutokset, joiden mukaan asumiseen ei voida sellaisenaan myöntää rahoitusta, ja olen iloinen, että komission jäsen Hübner on selvittänyt, että energiasäästöjä ja ympäristönsuojelua lisäävät asumiskulut ovat tukikelpoisia.

Koska olen kotoisin uudesta jäsenvaltiosta, Puolasta, haluan kuitenkin kiinnittää huomionne siihen, että entisissä kommunistisissa valtioissa yhteiskunnan tukemat asunnot ovat pääasiassa elementtikerrostaloja, jotka eivät ole enää hyväksi ympäristölle ja jotka ovat monesti erittäin vaarallisia.

Kannattaisi siksi hieman miettiä, olisiko kenties hyvä ajatus myöntää koheesiorahastosta tukea tällaisten rakennusten uudistamiseen, koska on mahdotonta, että tarvittava määrä asuntoja rakennettaisiin kokonaan uudelleen.

  Bogusław Sonik (PPE-DE), ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (PL) Arvoisa puhemies, minusta on ilahduttavaa, että vaikka Euroopan unionissa on perustuslaki- ja talousarviokriisi, keskustelemme eurooppalaisen yhteisvastuun tärkeimpien välineiden – rakennerahastojen, koheesiorahaston ja sosiaalirahaston – luonteesta.

Euroopan yhdentymishanke perustuu nimenomaan yhteisvastuuseen, ja yhteisvastuupolitiikan ansiosta perustajavaltiot ovat integroituneet niin nopeasti maanosamme köyhempien valtioiden kanssa. Koska olemme nyt Strasbourgissa, on syytä todeta, että Marshall-suunnitelman ansiosta Länsi-Euroopan taloudet rakennettiin monta vuotta sitten uudelleen sota-ajan raunioista. Yksi niistä oli Saksan talous, joka on nyt Euroopan vahvin kansantalous. Keski-Euroopan kommunistiset hallinnot torjuivat Marshall-suunnitelman ja tuomitsivat siten kansansa jäämään vuosikymmeniksi jälkeen kehityksestä.

Kuten pääministeri Juncker korosti jäähyväispuheessaan, yhteisvastuupolitiikka on kaikkein tärkein politiikan ala yhdentyneessä Euroopassa. Tälle politiikalle ei vain valitettavasti annettu sille kuuluvaa asemaa muuten erinomaisessa Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerin Tony Blairin puheessa. Se on suuri häpeä. EU:n uudet jäsenvaltiot ovat valmiita toteuttamaan uudistuksia ja tekemään muutoksia. Olemme toteuttaneet uudistuksia viimeiset 15 vuotta emmekä säikähdä helposti tarvetta käydä käsiksi uusiksi haasteisiin. Uudet jäsenvaltiot voivat siksi olla Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen luonnollisia liittolaisia sen pyrkimyksissä rakentaa nykyaikainen ja hyvinvoiva EU, joka kehittyy nopeasti ja jossa ei ole pelkoja eikä huolia.

Tämä ei ole mahdollista, ellemme harjoita edelleen köyhempiä valtioita ja alueita koskevaa koheesio-, yhteisvastuu- ja tukipolitiikkaa, koska se on EU-politiikan tärkein tekijä. Tukea on myönnettävä uusille alueille, jotka edistävät tasapainoista kehitystä, kuten energiatehokkuutta, uusiutuvia energialähteitä, hiilidioksidin keräämistä ja ympäristöä säästävää julkista liikennettä. Myös vesiverkostojen hoitoa, erityisesti tulvien torjumisohjelmia ja Natura 2000 -verkostoa, olisi rahoitettava koheesiorahastosta.

Lisäksi ehdotan, että pysytämme voimassa nykyiset periaatteet, jotka koskevat arvonlisäveron hyväksymistä Euroopan aluekehitysrahastosta ja koheesiorahastosta myönnettävän rahoituksen piiriin. Sillä on ratkaiseva merkitys rakennerahastoista myönnetyistä tuista saatujen kokemusten perusteella.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE), naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon valmistelija. – (EL) Arvoisa puhemies, puhuessamme yhteisön säännöstöstä meidän on otettava huomioon myös Euroopan parlamentin osuus sekä Hatzidakisin kaltaisten parlamentin jäsenten kokemus ja poikkeuksellisen rakentava työ. Jäsen Hatzidakis on paitsi nyt esillä olevalla mietinnöllään, jossa käsitellään ehdotusta asetukseksi Euroopan rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä ja josta äänestämme pian, myös aikaisemmalla kolmannesta koheesiokertomuksesta laatimallaan mietinnöllä ja viime joulukuussa valmistelemallaan työasiakirjalla edistänyt taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ylläpitämistä ja vahvistamista, ja nyt hän vaatii myös erityistä mainintaa Euroopan unionin alueellisesta yhteenkuuluvuudesta.

Päätöslauselmaesitykseen sisältyvät suositukset sekä komission ehdotukseen tehdyt erityiset muutosehdotukset tai lisäykset auttavat toivottavasti muotoilemaan kannan, joka on myös neuvoston mielestä poliittisesti hyväksyttävä kautta 2007–2013 koskevan luotettavan talousarvion laadintaa varten. Kannatamme esittelijän ehdotusta tasapainoisesta Euroopan laajuisesta hajautetusta kestävän kehityksen mallista, johon sisältyvät myös lähentymistavoitteeseen sekä kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteeseen kuuluvien alueiden tasapainoinen kehitys sekä joustava eurooppalainen yhteistyö.

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon valmistelijana panen tyytyväisenä merkille, että mietintöön sisällytettiin erityisiä suosituksia, kuten miesten ja naisten välisen tasa-arvon periaatteen soveltamisalan laajentaminen, jotta voitaisiin estää kaikenlainen syrjintä. Tämän lisäksi vaaditaan, että arvioidaan miesten ja naisten tasa-arvon ja sosiaalisen osallisuuden edistämisessä saavutettua edistystä. Lisäksi ehdotetaan, että vammaisten osallistumismahdollisuudet asetetaan rahastosta saatavan tuen edellytykseksi.

Korostamme myös esittelijän ehdotusta yhteisrahoitusosuuden laskemisesta, jotta kansalaisjärjestöt ja voittoa tuottamattomat järjestöt osallistuvat rakennerahastotoimiin entiseen tapaan.

Euroopan sosiaalirahaston kohdalla kiitän esittelijä Penedaa hänen halukkuudestaan tehdä yhteistyötä, jotta tätä rahastoa koskevaan uuteen asetukseen sisältyvät ehdotukset osoittautuvat etenkin Euroopan kansalaisten kannalta tehokkaiksi joustavine menettelyineen lähentymis- ja kilpailutavoitteisiin kuuluvien alueiden tukikelpoisuuden määrittämisessä.

Panemme tyytyväisenä merkille, että Penedan ehdotuksessa korostetaan miesten ja naisten välisen tasa-arvon valtavirtaistamista sekä syrjinnän poistamista kaikissa politiikoissa toteuttamalla erityistoimia naisten kestävän työelämään osallistumisen lisäämiseksi ja heidän ammatillisen koulutuksensa ja uransa edistämiseksi Lissabonin strategian näkymien mukaisesti.

Olemme panneet merkille ettei Euroopan sosiaalirahastoa koskevassa asetusehdotuksessa säädetä rahoitettaviin toimiin liittyvästä tiedotuksesta. Sitä tarvitaan sen varmistamiseksi, että ne ovat vaivattomasti ja nopeasti asianomaisten toimijoiden saatavilla.

  Josu Ortuondo Larrea (ALDE), liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (ES) Arvoisa puhemies, aivan ensimmäiseksi ehdotimme liikenne- ja matkailuvaliokunnalle, ettei koheesiorahaston tukea myönnetä ainoastaan vuoden 1996 päätöksessä määritettyihin, toisin sanoen Essenin Eurooppa-neuvoston hyväksymiin, Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin, vaan myös kaikkiin Van Miertin johtaman korkean tason työryhmän määrittämiin liikenneverkkoihin, jotka kattavat myös uudet jäsenvaltiot, merten moottoritiet ja Galileo-hankkeen, jotka kaikki sisältyvät viime vuonna tekemäämme päätökseen.

Mitä tulee lisäksi aloihin, joihin koheesiorahaston tukea olisi osoitettava, suositamme, että myös moottoriteitä tai pääteitä vastaavat Euroopan laajuisia verkkoja yhdistävät osuudet otetaan huomioon ja että rautateiden liikkuva kalusto ja julkisen liikenteen muodot sisällytetään niihin, samoin kuin linja-autoliikenteen tieinfrastruktuuri.

Lopuksi toteamme, ettei asetus, josta tänään keskustelemme, saa estää neuvostoa jatkamasta vuosina 2007–2013 koheesiorahastotukien soveltamista vuosittain väheneviin määriin perustuvalla periaatteella sellaisiin jäsenvaltioihin, joiden vauraus ylittää 90 prosenttia Euroopan keskiarvosta, mikä ei johdu siitä, että niiden talouskasvussa olisi tapahtunut myönteistä kehitystä, vaan pelkästään tilastovaikutuksesta, kun unioniin liittyy uusia jäsenvaltioita, joiden BKT on keskitasoa alhaisempi. Ellemme varmista tätä, petkutamme itseämme.

  Roselyne Bachelot-Narquin (PPE-DE), työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (FR) Arvoisa puhemies, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnalle esittelemäni aluekehitysrahastoa koskeva lausunto hyväksyttiin yksimielisyyden vallitessa kolmesta painopisteestä, jotka ovat Lissabonin tavoitteiden saavuttaminen, kestävää täystyöllisyyttä edistävä politiikka ja vammaisia koskeva kunnianhimoinen politiikka. Tässä asiassa mennään huomattavasti sosiaalisia huolenaiheita pitemmälle, ja se käsittää yhteisön painopisteet, ja siitä tulee todennäköisesti yhteisen maatalouspolitiikan edelle menevä unionin tärkein politiikan ala kolmella alalla, jotka ovat yhteisvastuu, tehokkuus ja oikeudenmukaisuus.

Uusia jäsenvaltioita kohtaan on osoitettava yhteisvastuuta, mutta tietyin ehdoin, ja sisämarkkinoiden kilpailusääntöjä on noudatettava. Yhteisvastuu ei saa tarkoittaa heikkoutta. Olen siksi samaa mieltä kollegojen, kuten esittelijä Favan kanssa, joka ehdottaa, ettei arvonlisäveroa sisällytetä hyvitettäviin menoihin ja ettei N+2-säännön nojalla automaattisesti vapautettuja varoja kohdenneta uudelleen. Nämä politiikat on optimoitava. Määrärahat on toistaiseksi käytetty yksinkertaisiin hankkeisiin rakenteellisesti merkittävien hankkeiden haitaksi. Tämä virhe on valitettava, ja suoritusvarauksen käyttöönotto voisi kärjistää sitä. Meidän olisi omaksuttava sellainen lähestymistapa, jossa keskitytään nykyistä harvempiin asioihin. Yhteisvastuusta ja tehokkuudesta totean, että tehokkuus tarkoittaa Lissabonin ohjelmassa asetettujen tavoitteiden noudattamista sekä investoimista tutkimukseen ja työllisyyden kehitykseen.

Yhteisvastuuseen, tehokkuuteen ja oikeudenmukaisuuteen perustuvan politiikan on oltava jatkossakin kaikkiin jäsenvaltioihin kohdistettua yhteisön politiikkaa. Olen kiitollinen komission jäsenelle Hübnerille, että hän myönsi tämän vieraillessaan viime torstaina kotialueellani – Loiren alueella. Arvoisa puheenjohtaja Michael, kuten olette havainnut, rahoitusnäkymiin liittyvä epävarmuus ei ole estänyt meitä ilmaisemasta näkemyksiämme menoista ja rakennemuutoksista. Puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta saattaa hyvinkin kohdata saman tilanteen.

Lopuksi haluan esittää toiveen, johon esittelijä Favakin varmasti yhtyy, että näistä mietinnöistä päästäisiin samanlaiseen yksimielisyyteen kuin Bögen mietinnöstä. Näiden mietintöjen aiheet liittyvät toisiinsa. Parlamentti hoitaa tehtävänsä tehokkaammin, jos neuvoston kanta ei ole liian kaukana omastamme. Tänä vaikeana aikana on tärkeää, että Euroopan parlamentti säilyttää toimissaan yhteisön päättäväisyyden ja kunnianhimoisuuden.

  Lambert van Nistelrooij (PPE-DE), teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (NL) Arvoisa puhemies, tämä on historiallinen päivä Euroopan parlamentissa, kun jatkamme koheesiopolitiikkaa ja yhteisvastuuta Euroopassa kiitollisina esittelijöille heidän kaukokatseisuudestaan.

Tämänpäiväisessä keskustelussa haluan käsitellä vain uutta tavoitetta 2 ja tavoitetta 3, joilla edistetään kilpailukykyä, innovaatiota ja Euroopan alueiden välistä yhteistyötä ja joille komission ehdotuksissa ehdotetaan noin 40 miljardin euron kokonaispakettia, mikä myös osoittaa, että nämä tavoitteet edistävät merkittävästi Lissabonin tavoitteiden saavuttamista. Komission jäsen Hübner puhui eilen valiokunnassa aivan perustellusti rakennerahastojen "lissabonistumisesta".

Vaadin teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnassa, että ennen kaikkea yksityisistä lähteistä saatavaa yhteisrahoitusta lisätään jokaisessa tarkistuksessa. Innovaation avulla teollisuus toimii vetovoimana Lissabonin strategian määrätessä suunnan. Hallinto ehdottaa yhtä prosenttia ja teollisuus kahta prosenttia

Toiseksi rakennerahastot on liitettävä tutkimus- ja kehitystalousarviossa konkreettisesti tavoitteeseen 2. Nopeuttamismahdollisuudet avoimen innovaation avulla sekä tehotuotantoa koskeva tutkimus ja tietämys kulkevat käsi kädessä. Myös yhteisöaloiteohjelmaa koskevat komission jäsenen Verheugenin ehdotukset ovat tämänsuuntaisia.

Kolmanneksi pk-yrityksille on tarjottava lisää mahdollisuuksia käyttää näitä varoja suoraan, ja julkista tietämystä on asetettava niiden saataville aiempaa nopeammin esimerkiksi niin kutsuttujen taitotiedon ostokuponkien avulla.

Neljänneksi huomautan, että neljäs säännös on laadittava kaikkien raja-alueiden varojenkäyttömahdollisuutta ajatellen. Varojen on oltava käytettävissä tähän tarkoitukseen. Lissabonin strategiahan ei pääty rajalla.

Lopuksi totean, että "lissabonistuminen" on vasta alkanut, ja kansainvälinen kilpailu on käymässä yhä armottomammaksi. Alankomaalaisena minun on todettava, ettei rakennerahastoja koskevasta uudesta ohjelmasta ole keskusteltu tai siitä on keskusteltu vain osittain, joten meidän on nostettava tasoa muutaman pykälän verran. Nyt on meneillään Tour de France, mutta tämä on tour de force. Kun keskustelemme seuraavan kerran parlamentissa neuvoston kanssa esimerkiksi EAKR:n kriteereistä, meidän on mielestäni pohdittava yksityiskohtaisesti, miten Lissabonin tavoitetta voidaan täydentää tehokkaasti.

  Gábor Harangozó (PSE), maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon valmistelija. – (EN) Arvoisa puhemies, rakenne- ja koheesiorahastoista käytäviin keskusteluihin sisältyy joitakin erittäin arkaluonteisia asioita, jotka aiheuttavat puoluerajoja ylittäviä mielipideristiriitoja. Useimmilla poliittisilla ryhmillä on erimielisyyksiä N+2-sääntöön, arvonlisäveroon sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin liittyvistä asioista.

Meidän on varmistettava, että kaikkein köyhimmät tuensaajat hyötyvät rahastoista. On tärkeää, ettei säännösten yksinkertaistamista koskeva tavoite vaikeuta köyhimpien tuensaajien pyrkimyksiä hakea rahoitusta. Mietinnöissä esitetyillä arvonlisäveroa sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta (PPP) koskevilla säännöksillä olisi kauhistuttavia vaikutuksia paikallisiin viranomaisiin, jotka haluavat hakea rahoitusta. Nämä säännökset merkitsevät lisäkustannuksia, joista köyhimmät tuensaajat eivät selviä.

Emme pyydä lisää rahaa. Päinvastoin pyydämme vain, että tätä asiaa koskevat nykyiset säännökset pysytetään voimassa. Ei ole yksinkertaisesti reilua muuttaa pelisääntöjä nyt, kun unioniin on liittynyt kymmenen uutta jäsenvaltiota, joiden sosioekonominen kehitys on ollut heikompaa. Tämä ei ole, tai ei ainakaan pitäisi olla, vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden välinen konflikti.

Pyydän teitä siksi pitämään mielessä rakenne- ja koheesiopolitiikkojen alkuperäiset periaatteet. Näillä politiikoilla oli tarkoitus auttaa kaikkein köyhimpiä eikä aiheuttaa tuensaajille lisää vaikeuksia. Me kaikki myönnämme, että unioni on nyt merkittävässä kriisissä. Meidän on harkittava perusteellisesti, millaisen viestin Euroopan parlamentti lähettää tällä ratkaisevalla hetkellä. Kehotan teitä siksi kaikkein köyhimpiä kohtaan osoitettavan yhteisvastuun nimessä kannattamaan N+2-sääntöä, arvonlisäveroa sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta koskevia tarkistuksia.

  Marta Vincenzi (PSE), ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, alueellisen epätasapainon poistamisen edistäminen on erittäin mielenkiintoinen ja konkreettinen tavoite tänä Euroopalle vaikeana aikana, mikäli se on kansalaisille selkeä ja ymmärrettävä hanke.

Euroopan aluekehitysrahastoa käsittelevä esittelijä Fava on tehnyt tätä tavoitetta edistävää erinomaista työtä. Hän on suhtautunut myönteisesti lausuntonsa antaneiden valiokuntien näkemyksiin ja laatinut uskottavan ratkaisun erojen pienentämiseksi siltä pohjalta, ettei taloudellista ulottuvuutta supisteta.

Sukupuolten välisen tasa-arvon valtavirtaistamisella on oleellinen merkitys näiden erojen kaventamisessa. Se tosiseikka, ettei komission alkuperäiseen ehdotukseen sisältynyt selkeää mainintaa valtavirtaistamisesta lisäarvoa tuovana alueiden tasapainon palauttamiskeinona, oli huolestuttava askel taaksepäin.

Sekä minä että naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta olemme tyytyväisiä tapaan, jolla tämä näkökohta on onnistuttu liittämään mietintöön, ja kehotan parlamentin jäseniä äänestämään mietinnön puolesta. Kehotan myös komissiota ja neuvoston edustajaa hylkäämään sellaiset ajatukset, että voimme vielä neuvotella sukupuolten epätasapainoisen edustuksen poistamisesta myös niistä elimistä, jotka jäsenvaltioiden on perustettava hallinnoimaan, valvomaan ja seuraamaan rakennerahastoja.

  Elisabeth Schroedter (Verts/ALE), aluekehitysvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät kollegat, mielestäni ei ole liioittelua sanoa eurooppalaista rakennepolitiikkaa Euroopan unionin sydämeksi tai verrata rakennerahastojen määrärahojen leikkauksia vaaralliseen sydänleikkaukseen, joka voi epäonnistua tai vammauttaa potilaan ja joka olisi siksi viisainta jättää tekemättä.

Puheenjohtajavaltio Yhdistyneelle kuningaskunnalle haluan huomauttaa, että keho, jossa ei ole sydäntä, on kuollut, kuten kaikki tiedämme. Se, joka vahingoittaa rakennepolitiikkaa, vaarantaa koko yhteisön. Kehotan vielä kerran kaikkia paikalla olevia organisoimaan Euroopan rakennerahastot siten, että niillä on yhtä keskeinen tehtävä kuin sydämellä kehossa: keho on terve vain, jos sen kaikki osat ovat kunnossa, jos ne elävät solidaarisesti ja kohtelevat toisiaan oikeudenmukaisesti eivätkä käytä niiden saatavilla olevia resursseja keskinäiseen kilpailuun, joka koituu kaikkien turmioksi.

Jotta näin voi tapahtua, varoja on sijoitettava kestävästi, tehokkaasti ja alhaalta ylöspäin -periaatteella, jotta heikoimpia voidaan vahvistaa ja jotta kehitysongelmiin voidaan reagoida asianmukaisesti. Parlamentti on laatinut huomattavasti paremman ehdotuksen kuin komissio siitä, miten tämä voitaisiin saavuttaa uusien rakennerahastojen avulla. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että kaikissa parlamentin ehdotuksissa kiinnitetään erityistä huomiota paikallistasoon – tuensaajana, ohjelmien toteutustasona ja toimijana.

Haluan näin ollen vielä kerran painottaa Euroopan rakennerahastojen jatkuvaa merkitystä ongelmien käsittelyssä. Niin pikkukylissä kuin suurkaupunkien ongelmakortteleissakin ne tekevät Euroopan unionista näkyvän ja konkreettisen asukkaille, minkä vuoksi niillä on korvaamaton merkitys Euroopan yhdentymisprosessissa. Tämä käy selvimmin ilmi Euroopan sosiaalirahaston kohdalla, josta on parlamentin tekemien merkittävien parannusten ansiosta tullut "pienten ihmisten rahasto". Se otetaan käyttöön, kun ihmiset ovat vaarassa syrjäytyä, siitä myönnetään tukea niille, jotka ovat epäonnistuneet, ja siitä tarjotaan virikkeitä, kun työpaikkojen luomisessa tarvitaan innovaatiota.

Neuvoston puheenjohtajan toteamuksiin vastatakseni haluan vielä korostaa mahdollisuutta luoda työpaikkoja myös sellaisilla alueilla, joita pidetään jo menetettyinä. Parlamentin tarkistukset tekevät ESR:sta loistavan välineen tähän tarkoitukseen. Sen toimintaperiaate on vastoin sellaista käsitystä, että vain laajoilla sijoituksilla voidaan edistää kilpailua ja luoda työpaikkoja. Sen varat otetaan käyttöön, kun aluetasolla tarvitaan tietämystä ja innovaatiota, ja koska näitä toimia toteutetaan yhtä lailla ongelma-alueilla, niilläkin voidaan saavuttaa onnistuneita tuloksia.

Haluan vielä kerran painottaa, että komissio ei ole esittänyt mitään näyttöä tukeakseen väitettään, jonka mukaan Equal-ohjelma olisi sisällytettävä täysimääräisesti Euroopan sosiaalirahastoon. Tämän vuoksi parlamentin tarkistukset ovat erityisen tärkeitä sen varmistamiseksi, että koko lähestymistapa sisällytetään innovatiivisella tavalla.

Lopuksi haluan sanoa vielä muutaman sanan kumppanuusperiaatteesta. Neuvoston yritys luopua siitä on todellinen hyökkäys rakennerahastojen demokraattista luonnetta vastaan, sillä nimenomaan yhteiskunnan suorittamalla valvonnalla voidaan varmistaa, ettei rahaa tuhlata ja että se todellakin sijoitetaan sinne, missä sitä tarvitaan. Tästä syystä kumppanuusperiaatteen aiempaa voimakkaampi painottaminen on ratkaisevaa rakennerahastojen kannalta. Kannatamme komission ehdotusta niiden kumppanien mukaanotosta, jotka edustavat perustamissopimukseen sisällytetyn syrjinnän vastaisen lausekkeen mukaisesti nyt lopultakin tunnustettuja ryhmiä, mutta näiltä ryhmiltä puuttuu taitotieto, jotta ne pystyisivät toimittamaan arvioita ja lausuntoja tasavertaisina kumppaneina. Sanon vielä komissiolle, että meidän mielestämme ei ole viisasta toteuttaa sukupuolten välisen tasa-arvon valtavirtaistamista näiden ryhmien etujen vastaisesti.

Haluan vielä kerran huomauttaa, että Euroopan rakennerahastot voivat olla menestyksekkäitä vain, jos niissä noudatetaan kestävyyden periaatetta.

  Jim Higgins (PPE-DE), aluekehitysvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan kalatalousrahaston päätavoitteet ovat hyviä ja selkeitä. Nämä tavoitteet ovat ensinnäkin pyyntiponnistuksen mukauttaminen ja meriympäristön suojelun tehostaminen, toiseksi vesiviljely, jalostus ja markkinointi, kolmanneksi yhteisten etujen ajaminen, kuten vesieläimistön suojelu- ja kehittämistoimenpiteet, kalasatamat ja uusien markkinoiden kehittäminen sekä neljänneksi kalastusta harjoittavien rannikkoalueiden kestävä kehitys. Asiaan liittyy kuitenkin useita todellisia ongelmia. Ensinnäkin, vaikka budjetti – 4 963 miljoona euroa – näyttää melko suurelta, tämä seitsemän vuoden kaudelle 2007–2013 suunniteltu budjetti on vain 0,7 miljardia euroa suurempi kuin edellinen budjetti. Kun meillä on kymmenen uutta jäsenvaltiota, todellisesta lisäyksestä ei voida puhua.

Toiseksi olen pettynyt siihen, ettei mietintöön ole sisällytetty aluekehitysvaliokunnan hyväksymää tarkistusta, jonka mukaan 25 prosenttia yhteisön rahoitusosuudesta on varattava toimintalinjaa 4 – kalastusta harjoittavien rannikkoalueiden kestävää kehitystä – varten.

Kyseiset alueet ovat uhattuna. Tilastot ovat varsin huolestuttavia: varsinaisella kalastusalalla menetetään joka vuosi keskimäärin 8 000 työpaikkaa. Kalastusta harjoittavat rannikkoalueet ovat kaikkein syrjäisimpiä, ja ne ovat nyt uhattuna. Tarvitsemme tarvitaan kalastuspolitiikkaa, joka on yhdistetty aluepolitiikkaan, ja mietinnössä viitataan tähän.

Useissa esittelijän tarkistuksissa ehdotetaan tuen myöntämistä kalastusalusten korvaamiseen uusilla sekä kalastusalusten nykyaikaistamiseen ja uudistamiseen, mutta näitä toimia varten ei ole määritetty mitään prosenttirajaa. Jos lähdemme tälle tielle, valtaosa määrärahoista hupenee, eivätkä rahaston keskeiset tavoitteet toteudu. Jäsenvaltiot olisi velvoitettava EU:n hyväksynnällä avustamaan korvaavien kalastusalusten ostossa, uudistamisessa ja nykyaikaistamisessa, mutta niiden on noudatettava EU:n säännöksiä. Meidän on ennen kaikkea suojeltava ja vahvistettava kalakantoja. Kuten komission jäsen totesi, ensisijaisena tavoitteena on oltava kestävyys. Jotta se voisi toteutua, on suojeltava vesiympäristöä sekä olemassa olevia uhattuja kalastusyhteisöjä.

Lopuksi totean, että meidän on mahdollistettava kalastusyhteisöjen toiminnan monipuolistuminen.

  Gerardo Galeote Quecedo, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, aluksi haluan onnitella esittelijöitä, erityisesti Hatzidakisia, Favaa ja Andriaa, joiden työskentelyä olemme voineet seurata tarkasti aluekehitysvaliokunnassa, joka on osallistunut tiiviisti keskusteluun. Esittelijöiden työskentely on ollut loistava esimerkki antaumuksellisuudesta, kompromissivalmiudesta ja halusta päästä sopimukseen. Haluan onnitella myös komission jäsentä Hübneriä, koska hänen päättäväinen suhtautumisensa siihen, että lainsäädäntötyömme on edistyttävä, on auttanut meitä pääsemään yli Eurooppa-neuvoston edellisen kokouksen epäonnistumisen aiheuttamasta pettymyksestä.

Toivon, että neuvosto ymmärtää huomenna täysistunnossa toimitettavan äänestyksen olevan osoitus Euroopan parlamentin päättäväisestä asenteesta, jonka mukaan koheesiopolitiikan on perustuttava myös jatkossa Euroopan yhdentymistä koskevaan oleelliseen pilariin. Haluan kiinnittää puheenjohtajavaltio Yhdistyneen kuningaskunnan huomion tähän seikkaan, koska jotkut saattavat katsoa, että avaamalla erittäin yleisluonteisia – vaikkakin epäilemättä tärkeitä – keskusteluja emme ehkä pysty saattamaan mitään päätökseen. On sanomattakin selvää, että komission on jo liian myöhäistä laatia ohjelmat, joilla rahastot pannaan täytäntöön tammikuuhun 2007 mennessä. Jos joutuisimme odottamaan neuvoston sopimusta ensi vuoden kevääseen saakka, komissio ei pystyisi suorittamaan ensimmäisiä maksuja ennen vuotta 2009, mikä olisi kohtalokasta koheesiopolitiikan kannalta yleisesti ja erityisesti uusille jäsenvaltioille, joille Yhdistynyt kuningaskunta on aina ilmaissut sitoumuksensa.

Euroopan parlamentin ehdotukset, etenkin N+2-säännön, arvonlisäveron tai tilastovaikutuksen kaltaisia arkaluonteisia asioita koskevat sopuratkaisut, ovat uskoakseni hyväksyttäviä.

Arvoisa puhemies, kolmella toimielimellämme on velvollisuus ryhtyä tulevina kuukausina neuvotteluihin ja pyrkiä päättäväisesti saamaan aikaan sopimus, koska emme voi emmekä saa sallia enää yhtään epäonnistumista.

  Constanze Angela Krehl, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan aloittaa osuuteni tässä rakenne- ja koheesiopolitiikkaa koskevassa yhteiskeskustelussa kiittämällä kollegojani, etenkin esittelijöitä ja varjoesittelijöitä sekä aivan erityisesti Hatzidakisin mietinnön varjoesittelijäämme jäsen Hutchinsonia, joka ei päässyt tänään paikalle – mistä hän on erittäin pahoillaan – koska hän on vaalitarkkailijana Burundissa.

Olemme käsitelleet valiokunnassa satoja tarkistuksia etsiessämme sopuratkaisuja, jotka ovat nähdäkseni erittäin myönteinen vastaus komission ehdotuksiin. Kannatamme voimakkaasti yleistä lähestymistapaa, jonka mukaan koheesio- ja rakennepolitiikkaa on yksinkertaistettava ja niihin liittyvää byrokratiaa on vähennettävä. Ryhmällemme tärkeitä seikkoja on korostettu aiempaa painokkaammin, ja niitä ovat muun muassa kumppanuusperiaatteen sekä koheesio- ja rakennepolitiikan kaupunkeihin liittyvän ulottuvuuden vahvistaminen, mikä muun muassa mahdollistaa ympäristöä parantavat hankkeet yhteiskunnan tukemien asuntojen rakentamiseen myönnettävän tuen ansiosta. Lisäksi valiokunnassa päätettiin, että myös julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien on oltava vaihtoehtona, ja lisäksi päätettiin yhteisestä lähestymistavasta tilastovaikutuksesta kärsivien alueiden tilanteeseen. Koko valiokunnan mielestä oli tärkeää, että harjoitamme yhteisvastuun hengessä politiikkaa laajentuneen Euroopan unionin köyhimmillä ja kaikkein epäsuotuisimmassa asemassa olevilla alueilla elävien ihmisten hyväksi.

Ryhmässämme käytiin kinkkisiä keskusteluja arvonlisäveron hyvittämisestä aluerahastosta. Useimmat ryhmämme jäsenet katsovat, että Euroopan unionin rakennepolitiikan avulla on tehtävä sijoituksia alueilla eikä tuettava julkisia varoja, mutta tiedämme, että etenkin uusissa jäsenvaltioissa sijaitsevilla kunnilla on ongelmia, joten olemme ehdottaneet Hatzidakis in mietintöön kompromissitarkistusta, jonka avulla on tarkoitus mahdollistaa näiden jäsenvaltioiden ongelmien ratkaiseminen. Olisin erittäin iloinen, jos parlamentin enemmistö kannattaisi tätä kompromissitarkistusta, ja kehotan parlamentin jäseniä tekemään juuri niin.

Erityisesti kuitenkin kehotan neuvoston puheenjohtajavaltiota hyväksymään rahoitusnäkymät mahdollisimman pian ja osoittamaan riittävästi määrärahoja mielestäni Euroopan unionin menestyksekkäimmälle politiikalle. Parhaistakaan asetuksista ei ole hyötyä ilman niihin tarvittavaa rahoitusta.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja Michael, pyydän teitä välittämään pääministeri Blairille sellaisen viestin, että teidänkin maassanne on loistavia esimerkkejä Euroopan unionin rakennepolitiikan myönteisistä saavutuksista, ja haluamme jatkaa tätä politiikkaa myös 1. tammikuuta 2007 jälkeen.

(Suosionosoituksia)

  Jean Marie Beaupuy, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, aluksi haluan kollegojeni tavoin omasta puolestani sekä Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän jäsenten puolesta onnitella ja kiittää esittelijöitä, jotka ovat tehneet erinomaista työtä. He ovat työskennelleet määrätietoisesti heille tyypilliseen tapaan, mutta nimenomaan heidän joustavuutensa ja kuuntelukykynsä ansiosta saavutettiin jonkinlainen yleinen yksimielisyys.

ALDE-ryhmän koordinaattorina haluan korostaa neljää asiaa. Rakennerahastojen yleinen rakenne on ensinnäkin sellainen, että ne täydentävät toisiaan ja ovat keskenään yhdenmukaisia, mitä on syytä korostaa kansalaisillemme suunnattavassa viestinnässä. Rakennerahastot eivät ole mitään abstrakteja asioita. Ne ovat rahastoja, joiden avulla parannetaan kansalaistemme jokapäiväisen elämän edellytyksiä. Tämän vuoksi olisi suunniteltava niitä koskevaa erityistä tiedottamista.

Tämän ensimmäisen käytännön asian yhteydessä haluan sanoa muutaman sanan yhteisvastuusta, josta jotkut kollegat ovatkin jo puhuneet. Siinä ei ole kyse pelkistä sanoista. Yhteisvastuu ei merkitse Euroopan unionissa pelkkiä hienoja sanoja vaan lukuja, jotka todellakin ovat erittäin vaikuttavia, sillä noin 80 prosenttia rakennerahastoista keskitetään talousarvion lähentymistavoitteeseen talousarvion suuntaviivojen mukaisesti. Arvoisa puheenjohtaja Michael, totesitte, että rakennerahastot ovat tällä hetkellä Euroopan unionin toiseksi suurin menoerä yhteisen maatalouspolitiikan jälkeen. Tulevaisuudessa niistä tulee todennäköisesti suurin menoerä.

Yhteisvastuusta puheen ollen haluan korostaa, että 25 jäsenvaltiota ovat päättäneet yhdessä – ja parlamentti vahvistaa tämän – että aiomme käyttää yli 80 prosenttia tämän parlamentin talousarvion tärkeimmän budjettikohdan määrärahoista yhteisvastuuseen kymmenen uuden jäsenvaltion hyväksi. Tämä on kovan rahan maailmassa todellinen ja konkreettinen osoitus yhteisvastuustamme uusia jäsenvaltioita kohtaan, jotka tarvitsevat sitä kipeästi ja joille toivottavasti osoitetaan määrärahoja huomattavasti enemmän kuin 300 miljardia euroa.

Lopuksi esitän toiveen – joka varmasti toteutuu – sillä en epäile yhtään, etteikö näistä rahastoista tukea saavissa kymmenessä uudessa jäsenvaltiossa onnistuttaisi yhtä hyvin kuin Irlannissa, Espanjassa ja Portugalissa.

Varsinaisten rahastojen ohella haluan korostaa ennen kaikkea myös niiden käyttöä. On helppoa saada frangeja, euroja, dollareita tai šillinkejä, mutta nämä rahat on myös käytettävä. Minulla ei ole aikaa käsitellä tätä asiaa tarkemmin, mutta haluan vain näihin rahastoihin liittyvien mahdollisuuksien yhteydessä painottaa, että on varmistettava, että jäsenvaltiot ovat selvillä kaikista tarjoamistamme ja saatavilla olevista mahdollisuuksista taata varojen asianmukainen käyttö.

Arvoisa puheenjohtaja Michael, lopuksi haluan esittää huomautuksen erityisesti teille puheenjohtajavaltion edustajana ja todeta vielä kerran mielestäni vaikuttavien lukujen perusteella, että ellemme pääse tänä syksynä sopimukseen rahoitusnäkymistä, kymmenen uutta jäsenvaltiota saavat vuonna 2007 vain noin 9 miljardia euroa, kun ne vuosia 2007–2013 koskevan politiikan – rakennerahastojen käyttöön perustuvan yhteisvastuupolitiikan – toteutuessa saisivat 22 miljardia euroa. Nämä kaksi lukua osoittavat täysin, että rahoitusnäkymät on ehdottomasti pantava täytäntöön viipymättä.

  Gisela Kallenbach, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Ilmaisen aluksi kunnioitukseni ja kiitokseni kaikille esittelijöille, erityisesti kuitenkin esittelijä Andrialle avomielisyydestä, jota hän osoitti koheesiorahastoja koskevan mietinnön sisällöstä käydyissä keskusteluissa asian parissa tehdyn yhteistyön aikana. Hän suhtautui samalla tavalla myös komission ehdotukseen, johon työmme perustui.

Ryhmämme on jo pitkään vaatinut, että koheesiorahastoon sovelletaan rakennerahastoista annettuja yleisiä direktiivejä, jolloin EU:n varat kohdennettaisiin aiempaa paremmin, avoimuus ja tehokkuus lisääntyisivät sekä alueilla olisi aiempaa enemmän sananvaltaa ohjelmia ja hankkeita määritettäessä, mikä merkitsisi kumppanuusperiaatteen toteutumista. Kannatamme varauksettomasti kaikkia näitä toimia sekä myös komission ehdotusta uuden painopisteen lisäämisestä koheesiorahastoon.

Myös energiatehokkuutta parantavilla hankkeilla näyttää selvästikin olevan laaja kannatus parlamentissa, ja kehotan parlamenttia kannattamaan myös joitakin jättämiämme lisätarkistuksia. Haluamme, että varoja osoitetaan tasapuolisesti ympäristöön ja liikenneinfrastruktuuriin, jotta Euroopassa lopultakin tuetaan kaikkia liikennemuotoja tasapuolisesti ja että tienrakennushankkeiden epäoikeudenmukainen suosiminen loppuu. Ne teistä, jotka ovat yrittäneet matkustaa junalla Brysselistä Strasbourgiin varmasti tukevat pyrkimyksiämme.

Lopuksi toivotan sekä puheenjohtajavaltio Yhdistyneelle kuningaskunnalle ja aiemmin puhuneille kollegoille onnea ja menestystä siinä toivossa, että saamme pian hyväksyttyä talousarvion emmekä vaaranna vastuuttomasti rakennerahasto-ohjelmien jatkumista.

  Ilda Figueiredo, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, asianmukaisesti rahoitetun ja ennakoivan eurooppalaisen aluepolitiikan olemassaolo on välttämätön edellytys sille, että EU voi edistää taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä käsitellä lisääntyviä taloudellisia ja sosiaalisia eroja.

Rakenne- ja koheesiorahastot ovat tärkeitä välineitä ja itse asiassa ainoita varojen uudelleenjakamisen välineitä yhteisön talousarviossa. Näiden rahastojen ansiosta EU voi toteuttaa toimia alueellisten erojen pienentämiseksi, tosiasiallisen lähentymisen edistämiseksi, alueiden kestävän kehityksen, kasvun, tuotannon ja työpaikkojen perustamisen vauhdittamiseksi sekä sisämarkkinoista aiheutuvien kustannusten uudelleen jakamiseksi ja hyvittämiseksi vähiten kehittyneillä alueilla.

Näin ollen yksi ratkaisevista kysymyksistä ovat rahoituspuitteet sekä varojen määrän että niiden osoittamistavan osalta. Ainakin meidän mielestämme 0,41 prosenttia EU:n bruttokansantulosta ei ole missään nimessä riittävä, jotta voitaisiin saavuttaa ehdotetut tavoitteet ja täyttää laajentuneen EU:n lähentymistarpeet.

Tämä on kuitenkin komission ehdotus sekä myös parlamenttimme ehdotus rahoitusnäkymiä koskevassa mietinnössä. Koska niissä noudatetaan tätä ylärajaa, niillä heikennetään EU:n kykyä edistää tehokkaasti taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, eikä niiden avulla onnistuta käsittelemään ratkaisevia kysymyksiä, kuten tilastovaikutuksesta kärsiville alueille, esimerkiksi Portugalin Algarven alueelle, myönnettävää täysimääräistä korvausta, siirtymämenettelyjen, myös koheesiorahaston, riittävää rahoitusta sekä syrjäisimmille alueille myönnettävää riittävää tukea. Niin kutsutun kuuden kirjeen allekirjoittaneet valtiot, jotka pyrkivät rajoittamaan yhteisön talousarvion yhteen prosenttiin EU:n bruttokansantulosta, ovat saaneet tahtonsa läpi.

Tarkastellaanpa Eurooppa-neuvoston taannoista epäonnistumista vuosien 2007-2013 rahoitusnäkymiä koskevan sopimuksen teossa miltä kannalta tahansa, se on voitto "kuuden kirjeen" allekirjoittaneille valtioille. Puheenjohtajavaltio Luxemburg oli ehdottanut sopuratkaisuksi rakennerahastojen kyseisen kauden rahoituspuitteiden pienentämistä yli 30 miljardilla eurolla, mikä on 0,37 prosenttia bruttokansantuotteesta. Nyt esillä olevissa mietinnöissä ei käsitellä myöskään täytäntöönpanoon liittyviä tarpeita, jotka koskevat ennakkomaksujen ja yhteisrahoituksen määriä sekä koheesiorahaston kytkemistä vakaus- ja kasvusopimukseen.

Nyt on valitettavasti päässyt vallalle uusi ajattelutapa, joka koskee rakennerahastoja ja niiden sovittamista Lissabonin strategian rahoitukseen. Tämä pätee Euroopan sosiaalirahastoon, joka on alisteisessa asemassa Euroopan työllisyysstrategiaan nähden. Vastustamme siksi kilpailukyvyn, kilpailun, sopeutumiskyvyn ja yrittäjähengen painottamista yhteenkuuluvuuden ja lähentymisen kustannuksella. Nämä seikat huomioon ottaen olemme jättäneet nyt esillä oleviin mietintöihin tarkistuksia, jotta voisimme käsitellä näitä keskeisiä huolenaiheita ja lisätä Euroopan sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

  Vladimír Železný, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (CS) Hatzidakisin mietinnöstä käytävä keskustelu osuu aikaan, jona EU on syvällisessä kriisissä, jonka aiheuttivat vastuuttomat pyrkimykset pakottaa jäsenvaltiot hyväksymään Euroopan perustuslaki. Perustuslaki oli kuolleena syntynyt ajatus, ja nimenomaan perustuslain vuoksi iänikuiset vihollisuudet ovat leimahtaneet jäsenvaltioiden välillä, eivätkä ne saa sovittua edes vuosien 2007-2013 talousarviosta. Tästä tulenarasta ilmapiiristä huolimatta olemme pahoillamme joutuessamme toteamaan, että Hatzidakisin mietintö jakaa EU:n taas kahteen leiriin – vanhoihin ja uusiin jäsenvaltioihin. Ymmärrettävistä syistä vanhat jäsenvaltiot keksivät erittäin luovia tapoja rajoittaa määrärahoja, joilla oli tarkoitus vauhdittaa uusien jäsenvaltioiden kehitystä. Mietinnössä todetaan, että 15 vanhan jäsenvaltion asukkaat ovat kaikkein parhaimmassa asemassa ja ettei heillä ole aihetta huoleen, vaikka he asuisivat saarilla tai jopa yhteisön syrjäisimmillä alueilla tai etenkin tilastovaikutuksista kärsivillä alueilla.

Usein vaaleja edeltävästä hermostuneisuudesta johtuvien lyhytnäköisten pohdintojen vuoksi mietinnössä ei mainita, että yhdentyneen Euroopan tähän mennessä kohtaama suurin ongelma on se, miten voidaan torjua entisissä kommunistisissa jäsenvaltioissa puolivuosisataa pysähdyksissä olleesta markkinoiden kehityksestä johtuvat vaikutukset. Jotta uusien, kokemattomien jäsenvaltioiden olisi entistä vaikeampaa saada rahoitusta, mietinnössä estetään n+2-säännön aiempaa joustavampi soveltaminen rakennerahastoihin eikä esitetä ratkaisua arvonlisäveroa ja EU:n yhteisrahoittamia hankkeita koskeviin ongelmiin.

Mietintö on myös isku kaikkien niiden järkevien yrittäjien kasvoille, jotka haluavat siirtää tuotantoaan toiseen jäsenvaltioon, josta hän voi löytää päteviä, edullisia ja ahkeria työntekijöitä. Emme yhtäältä anna pahamaineisen puolalaisen putkimiehen työskennellä entisen rautaesiripun toisella puolella, koska hän saattaisi osoittaa, että on mahdollista työskennellä 40 tuntia viikossa. Toisaalta kuitenkin asetamme yrittäjille järjettömän velvoitteen pysyä niillä EU:n alueilla, joilla työvoima on kohtuuttoman kallista ja joilla työntekijät ovat usein tottuneet tekemään 35 tunnin työviikkoa täydellä palkalla. Estämme yrittäjiä etsimästä puolalaisia putkimiehiä ainoastaan siksi, että he ovat joskus saaneet tukea rakennerahastoista. He eivät silloin tienneet, että pitäisimme heitä sen vuoksi vielä jonakin päivänä vankeina. Erään ehdotuksen mukaan heitä ei vapautettaisi 10 vuoteen, mikä on aivan järjetöntä. Heidän olisi ehkä pitänyt harkita kahdesti ennen maksujen vastaanottamista. Tämä on täydellinen vastakohta Lissabonin tavoitteille, mutta ehkäpä se sopii yhteen Göteborgin strategian kanssa.

Hatzidakisin mietinnössä tuodaan kuitenkaan esiin, vaikkakin tahattomasti, toinen EU:n ongelma. Siinä osoitetaan halveksivaa välinpitämättömyyttä kansalaisten tahtoa kohtaan viittaamalla yhä uudestaan Euroopan perustuslakiin, jonka ranskalaiset ja alankomaalaiset torjuivat jyrkästi ja hautasivat, ja näin ollen mietinnössä näkyy samaa elitismin henki, joka ajoi EU:n tähän laajaan kriisiin. Jo pelkästään tästä syystä on vaikea äänestää tämän mietinnön puolesta.

  Adam Jerzy Bielan, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, minäkin haluan lausua vilpittömät kiitokseni kaikille nyt keskustelun aiheena olevien mietintöjen laatijoille. Tämä koheesiopolitiikan tulevaisuudesta käytävä keskustelu on tärkeä keino testata, miten käytännössä sovelletaan yhtä EU:n julkisesti tunnustamaa perusarvoa, nimittäin yhteisvastuullisuutta yhtäläisten mahdollisuuksien toteuttamiseksi.

Haluan muistuttaa parlamentin jäsenille, että koheesiopolitiikan tavoitteena on tukea niiden valtioiden rakenneuudistusta ja nykyaikaistamista, jotka tarvitsevat apua, jotta niillä olisi jotain mahdollisuuksia saavuttaa nopeasti Euroopan unionin keskimääräinen taloudellisen kehityksen taso. Tällä hetkellä tämä koskee ennen kaikkea uusia jäsenvaltioita. Niiden kannalta tarkasteltuna n+2-säännön soveltamista ja arvonlisäveron luokittelua tukikelpoiseksi menoksi olisi epäilemättä pidettävä kaikkein tärkeimpinä tänään esillä olevina asioina.

Koheesiorahastosta rahoitettaville hankkeille on ominaista, että pelkkä laadintavaihe kestää yli kaksi vuotta. Ne ovat usein valtavia investointihankkeita, jotka ylittävät rakennerahastoista rahoitettavien hankkeiden normaalin aikakehyksen. N+2-säännön soveltamisalan laajentaminen merkitsisi epäilemättä myönnettävien varojen vähenemistä.

Arvonlisäveron kohdalla uusien jäsenvaltioiden kokemukset todistavat kiistatta, että suurin este rakennerahastojen käytölle on hankkeiden käynnistämisestä aiheutuvat varsin suuret kustannukset. Nämä kustannukset maksetaan tuensaajien omilla varoilla. Jos arvonlisävero jätettäisiin pois tukikelpoisten menojen luettelosta, monilla yksiköillä, mukaan lukien paikallisviranomaisilla, ei olisi varaa maksaa hankkeiden täytäntöönpanoon liittyviä valtavia kustannuksia.

Alustavien arvioiden mukaan jäsenvaltiot saattavat esimerkiksi joutua maksamaan lähes 63 prosenttia niistä määrärahoista, jotka EU myöntää Euroopan aluekehitysrahastosta hankkeiden täytäntöönpanoon. Tällöin uudet jäsenvaltiot olisivat huomattavasti huonommassa tilanteessa kuin ne jäsenvaltiot, jotka ovat aiemmin saanet tukea rakennerahastoista.

Muistutan vanhoja jäsenvaltioita edustaville jäsenille, että meidän on tartuttava tähän yhteisvastuun mahdollisuuteen ja annettava Euroopalle tilaisuus kehittyä. Se olisi myös vanhojen jäsenvaltioiden etujen mukaista.

  Jana Bobošíková (NI). – (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, kuunnellessani tähän mennessä käytyä keskustelua olen kiinnittänyt huomiota siihen, että olemme kaikki selvästikin samaa mieltä yhdestä asiasta, nimittäin siitä, että koheesiopolitiikan tavoitteena on varmistaa yksittäisten jäsenvaltioiden kaikkien alueiden tasapainoinen kehitys. Tässä tavoitteessa noudatetaan sinänsä yhteisvastuuperiaatetta, joka on Euroopan unionin peruspilareita. Jos aiomme pitää kiinni tästä periaatteesta vielä taannoisen laajentumisen jälkeenkin, kymmenen uuden jäsenvaltion liityttyä EU:hun, meidän on mielestäni hyväksyttävä rakennerahastoista toimitettavassa huomisessa äänestyksessä kaksi keskeistä ehdotettua tarkistusta.

Meidän olisi ensinnäkin hyväksyttävä sellaisen arvonlisäveron, jota ei voida maksaa takaisin, rahoittaminen rakennerahastoista, erityisesti Euroopan aluekehitysrahastosta. Sellaisen arvonlisäveron, jota ei voida maksaa takaisin, luokitteleminen tukeen oikeuttamattomaksi menoksi vaikeuttaisi tuntuvasti rahoituksen hankintaa monien tuensaajien kohdalla. Pelkään, että etenkin kymmenen uuden ja köyhemmän jäsenvaltion pienten hakijoiden voisi olla täysin mahdotonta saada EU:n rahoitusta.

Toiseksi meidän olisi poistettava määrärahojen automaattista vapauttamista koskeva sääntö eli n+2-sääntö koheesiorahaston täytäntöönpanoa koskevista suuntaviivoista tai ainakin lisättävä joustavuutta ohjelmointikauden ensimmäisinä vuosina. Koheesiorahastosta rahoitetaan ympäristö- ja liikennealojen suuria investointihankkeita, ja n+2-säännön tiukka soveltaminen vaarantaisi vakavasti tämän rahoituksen. Tämäkin pätee erityisesti kymmeneen uuteen jäsenvaltioon, joilla ei ole vielä kokemusta rakennerahastojen ja koheesiorahaston täytäntöönpanosta.

  Rolf Berend (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, ryhmäni kannattaa Favan mietinnössä esitettyä ajatusta siitä, että EAKR:sta olisi myönnettävä rahoitusta lähinnä investointeihin, infrastruktuureihin ja muihin valituilla yhteisön painopistealoilla toteutettaviin kehitysaloitteisiin, sillä tällaisista investoinneista oletetaan olevan myös jatkossa merkittävää lisähyötyä koko yhteisölle. Valiokunnassa hyväksytyssä mietinnössä vahvistetaan pohjimmiltaan niitä asetuksen säännöksiä, jotka liittyvät soveltamisalaan, tukeen ja menojen tukikelpoisuutta koskeviin sääntöihin.

Valiokunnan äänestystulos kuvastaa kaiken kaikkiaan, vaikkakaan ei aivan täysin ja yksityiskohtaisesti, Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän kantaa, ja olemme komission ja esittelijä Favan kanssa samaa mieltä kolmen tavoitteen – lähentymisen, alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden sekä Euroopan alueiden välisen yhteistyön – sisällöstä. Kannatamme myös ehdotettua varojen suhteellista jakotapaa. Tuesta todennäköisesti eniten hyötyvien alueiden painottaminen siten, ettei se koidu tilastovaikutuksista kärsivien alueiden vahingoksi, on looginen seuraus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 160 artiklasta.

Haluan kiinnittää huomiota erityisesti kahteen asiaan, ensinnäkin siihen, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien on oltava edelleen mahdollisena vaihtoehtona, mikä tarkoittaa yksityisten varojen mukaanottoa laskettaessa yhteisrahoituksen osuutta. Komissiolla ei ole oikeastaan mitään syytä olla hyväksymättä tätä.

Toinen asiani on, että ellemme pääse rahoitusnäkymien yhteydessä ajoissa sopimukseen käytettävissä olevien varojen määrästä, tukea eniten ansaitseville alueille on myönnettävä erityiskohtelu perustamissopimukseen sisältyvien koheesiovaatimusten mukaisesti. Tämä tarkoittaa, ettei leikkauksia saa missään tapauksessa tehdä vain lineaarisesti, koska siitä koituisi epäilemättä haittaa lähentymisalueille ja koska se olisi Euroopan koheesiopolitiikan suuntaviivojen vastaista. Ehkäpä puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta kuitenkin onnistuu budjetoimaan rakennepolitiikan siten, etteivät minkäänlaiset leikkaukset ole mahdollisia.

  Iratxe García Pérez (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, toistan useille esittelijöille lausutut kiitokset ja kiitän varsinkin jäsen Andriaa hänen työstään koheesiorahastoa käsittelevän mietinnön parissa sekä halukkuudestaan osallistua vuoropuheluun, jonka avulla olemme päässeet suurimmaksi osaksi yhteisymmärrykseen tämän mietinnön sisällöstä.

Sosialidemokraattien ryhmän mielestä tällä välineellä on olennainen merkitys sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteiden saavuttamiselle. Kestävän kehityksen, liikenteen ja ympäristöasioiden alan toimien integrointi tähän rahastoon tekee siitä unionin koheesiopolitiikan periaatteiden mukaisen.

Jotkin kysymykset, kuten N+2-säännön käyttö, edellyttävät joustavammin sovellettavia toimintamalleja, ettei säännön täytäntöönpano aiheuttaisi ongelmia varsinkaan uusille jäsenvaltioille. Meidän on korostettava, että mietinnössä on nimenomaan mainittu vammaiset ja otettu huomioon näiden rahastojen merkitys arkkitehtonisten esteiden poistamisessa.

Tämän rahaston ansiosta toteutuneet saavutukset ovat antaneet Espanjan kaltaisille maille mahdollisuuden hyväksyttävän kehitystason saavuttamiseen, ja näin ollen kyseisen välineen äkillinen menettäminen vaarantaisi merkittävästi tätä kehitystä. Olenkin tyytyväinen siihen myönnytykseen, että näille tulevaisuudessa rahaston ulkopuolelle jääville maille on löydettävä poliittinen ratkaisu.

Kun ajatellaan muita säädöksiä, on otettava huomioon toisenlaiset tilanteet, jotka eivät liity yksinomaan kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin alueisiin, vaan myös tilastovaikutuksesta ja luonnonhaitoista kärsiviin alueisiin, syrjäisimpiin alueisiin ja harvaan asuttuihin alueisiin. Euroopan nykytilanne on monitahoinen ja vaihteleva, ja meidän on otettava huomioon erilaiset olosuhteet.

Jotta tällä alalla voitaisiin toteuttaa määrätietoisia ja onnistuneita toimia, on otettava huomioon erilaiset tilanteet ja muistettava, että niiden perimmäisenä tavoitteena on vastata Euroopan kansalaisten odotuksiin.

  Paavo Väyrynen (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, kiitän liberaaliryhmän varjoesittelijänä Hatzidakisia hyvästä yhteistyöstä yleisasetusta koskevaa mietintöä käsiteltäessä. Valiokunnassa saimme aikaan tyydyttävän kompromissin. Siinä on otettu oikeudenmukaisella tavalla huomioon sekä uusien että vanhojen jäsenvaltioiden edut ja näkemykset. Toivon, että se tulee osapuilleen sellaisenaan hyväksytyksi myös huomisissa äänestyksissä.

EU:n politiikkoja uudistettaessa tulee noudattaa kestäviä periaatteita. Aluepolitiikan tavoitteena tulee olla yhtäältä alueellisten työllisyys- ja toimeentuloerojen tasoittaminen ja toisaalta haitallisen muuttoliikkeen hillitseminen sekä jäsenvaltioiden sisällä että niiden välillä. Hatzidakisin mietintö noudattaa näitä periaatteita.

Uudistusta käsiteltäessä on tullut esiin paineita rikkoa näitä periaatteita. Täällä parlamentissakin on esitetty vaatimuksia tuen painopisteen siirtämiseksi kaupunkien suuntaan, koska niissä asuu 80 prosenttia unionin kansalaisista. Tämä ei ole perusteltua. Markkinataloudessa vauraus ja väestö pyrkivät liiaksikin keskittymään varsinkin suurimpiin kaupunkeihin. Aluepolitiikalla tätä kehitystä ei pidä vahvistaa. Suurkaupungeissa on erityisiä ongelmia mutta niiden ratkaisemista ei tule rahoittaa aluepolitiikan määrärahoista eikä yleensäkään unionin budjetista. Monilla pienillä ja keskisuurilla kaupungeilla on sen sijaan perusteita saada aluepoliittista tukea etenkin osana laajempia aluekehittämisohjelmia.

Aluepoliittiset näkökohdat tulee ottaa huomioon myös yhteistä maatalouspolitiikkaa uudistettaessa. Nykyinen järjestelmä on nurinkurinen, kun suurinta tukea maksetaan niillä alueilla, joilla tuotanto-olosuhteet ovat suotuisimmat.

Aluepolitiikan toimeenpanoa ajatellen on hyvin tärkeää, että neuvosto pääsee yhteisymmärrykseen rahoitusnäkymistä ja aluepolitiikkaa koskevasta lainsäädännöstä jo lähikuukausina.

  Alyn Smith (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin kiitän viittä esittelijäämme siitä, että he laativat mietintönsä yhteistyöhaluisesti ja rakentavasti. Joudun pakostakin vertaamaan heidän toimintaansa Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen yhteistyöhaluttomaan ja tuhoisaan toimintatapaan. Totta puhuen olin tyytyväinen kuullessani neuvoston puheenjohtajan Michaelin mainitsevan puheenvuorossaan useaan otteeseen kumppanuuden, mutta vaadimme neuvostolta samaa kuin työväenpuolueen johtamalta hallitukselta, eli pelkät lämpimät sanat eivät riitä, vaan vaadimme myös toimintaa.

Yhdistyneen kuningaskunnan kannan vuoksi Skotlannin ylämaat ja saaret sekä länsi-, itä- ja eteläosat menettäisivät miljoonia ja taas miljoonia euroja kipeästi kaivattua EU:n tukea, jota komissio ja parlamentti haluavat niille myöntää. Jos tämä on Yhdistyneen kuningaskunnan käsitys kumppanuudesta, parlamentti torjuu sen laajalti.

Siksi tuen kaikkia viittä mietintöä hieman tarkistettuina, ennen kaikkea vahvistaakseni tilastovaikutusta ja kumppanuuden periaatetta. Kehotan kollegoita tukemaan yksimielisesti näitä mietintöjä, jotta voitolle pääsisi pikemminkin eurooppalainen kuin brittiläinen käsitys kumppanuudesta.

  Bairbre de Brún (GUE/NGL). – (Puhuja puhui iiriä.)

Arvoisa puhemies, kiitän kaikkia esittelijöitä, ja olen erityisen tyytyväinen jäsen Olbrychtin mietintöön eurooppalaisesta rajaseutuyhteistyöyhtymästä. Kiitän esittelijää sekä hänen tekemästään työstä että siinä käytetystä lähestymistavasta.

Rajat ylittävien yhteisten palvelujen tarjoamista haittaavat esteet voivat usein saada virkamiehet ja muut toimijat luopumaan rajat ylittävästä, kansainvälisestä tai alueiden välisestä käytännön yhteistyöstä. Tämä puolestaan aiheuttaa päällekkäisyyttä, tuhlausta ja menetettyjä mahdollisuuksia.

Komission ehdotus ja jäsen Olbrychtin tekemät tai koordinoimat tarkistukset hyödyttävät maatani, joka on jakautunut etelä- ja pohjoisosaan, mutta ne hyödyttävät myös kaikkia, jotka haluavat syventää yhteistyötä eurooppalaisten naapurimaidensa kanssa.

Jäsen Olbrycht on käsitellyt kysymyksiä, jotka liittyvät varainhoidon valvontaan, nykyisiin yhteistyöjärjestelyihin sekä kansalaisjärjestöjen ja paikallisten viranomaisten kanssa toteutettuun kumppanuustoimintaan. Olen erityisen tyytyväinen siihen, että mietinnössä myönnetään kyseisten ryhmien mahdollisuus edistää rajat ylittävää sovittelua alueilla, joilla on ollut siviilien välisiä tai sotilaallisia selkkauksia.

Kiitän myös jäsen Favaa hänen laatimastaan Euroopan aluekehitysrahastoa koskevasta mietinnöstä sekä hänen halukkuudestaan kuunnella kollegoitaan valiokunnassa ja ottaa huomioon monia kompromissitarkistuksia. Olen erityisen tyytyväinen siihen, että mietinnössä painotetaan sosiaalista osallisuutta ja kestävää kehitystä.

Kannatamme kaikki lupausta poistaa vammaisia haittaavat esteet sekä sitoutumista syrjintäkieltoon ja yhtäläisiin mahdollisuuksiin. Rakennerahastojen avulla on pystytty uudistamaan Irlannin talouden infrastruktuuria. Odotamme innokkaasti tulevien investointien kohdentamista Irlannin pohjois- ja eteläosien kaikkein epäsuotuisimmassa asemassa oleville alueille, mukaan lukien saaren pohjois- ja eteläosan välisen raja-alueen maaseutuyhteisöt, jotka ovat kärsineet jakautumisesta ja selkkauksista. Suhtaudun myönteisesti myös jäsen Hatzidakisin esittämiin kompromissitarkistuksiin, jotka koskevat luonnonhaitoista kärsivien alueiden erityishaasteita Irlannissa ja muuallakin.

Ohjelmissa tulisi käyttää alhaalta ylös etenevää lähestymistapaa, jolloin paikallisyhteisöt voivat vaikuttaa hankkeiden suunnitteluun ja täytäntöönpanoon, ja suhtaudumme myönteisesti tarkistuksiin, joilla vahvistetaan sosiaalitaloutta. Puolueeni ja minä emme kuitenkaan puolla julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien käyttöä.

Yleisesti ottaen EU:n merkittävänä haasteena on varmistaa sekä vanhoille että uudemmille jäsenvaltioille yhdenmukainen ja niiden tarpeisiin perustuva rahoitusosuus EAKR:sta. Kollegoideni tavoin toivon, että kaikkiin näihin toimiin tarvittavista määrärahoista päästään yhteisymmärrykseen tänä vuonna, jotta seuraava jakso voidaan aloittaa viipymättä.

  Graham Booth (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, koheesiopolitiikka on ollut keskeinen osa Eurooppa-hanketta alusta alkaen, ja kyseinen politiikan ala rakentuu alueiden käsitteelle kansakuntien kustannuksella. Monissa maissa, ja mitä suurimmassa määrin myös Yhdistyneessä kuningaskunnassa, alueet ovat täysin keinotekoinen käsite. Kansakunnat jäävät helposti sisällään sijaitsevien keinotekoisten alueiden jalkoihin. Mikäli eurooppalaiset rajaseutuyhteistyöyhtymät pääsevät tällaiseen asemaan, niistä tulee oikeushenkilöitä, joilla on omat perussääntönsä, toimielimensä ja talousarviota koskevat sääntönsä.

Komissio tuo selvästi esiin, että ERY:ien avulla voidaan poistaa suurimmat yhteistyötä haittaavat esteet, joiden syynä ovat lukuisat kansalliset lainsäädännöt. Tämä merkittävä kehityskulku jää tavallisesti kuivan ammattikielen varjoon. Konservatiivijohtoinen Kent County Council on riemuissaan tästä kaikesta. Se on jo perustanut epävirallisen rajaseutualueen – Transmanchen – Nord-Pas de Calais’n alueen kanssa, mutta Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset eivät hyväksy edes yrityksiä perustaa aluehallituksia omien rajojensa sisäpuolelle. Voin vakuuttaa, etteivät he missään tapauksessa hyväksy yläpuoleltaan tulevaa aluehallintoa.

  Seán Ó Neachtain (UEN). – (EN) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen jäsen Casan erinomaiseen mietintöön Euroopan kalatalousrahastosta. Siinä nimetään asianmukaisesti tärkeimmät toimintatavoitteet ja välineet niiden saavuttamiseksi.

Irlannissa vesiviljelyn sosioekonominen panos on pitkään tunnustettu ja nimetty ratkaisevan tärkeäksi rannikkoyhteisöjemme kannalta. Siksi olen erityisen tyytyväinen niihin merkittäviin säännöksiin, joiden avulla vesiviljelyä voidaan monipuolistaa.

Olen tyytyväinen siihen, että valiokunta on tarkistanut useita komission ehdotukseen sisältyviä tekijöitä, jotka koskevat erityisesti pienimuotoista rannikkokalastusta ja vesiviljelyyn tehtäviä investointeja. Näillä tarkistuksilla edistetään todella kalatalousrahaston ensisijaisten tavoitteiden saavuttamista.

En kuitenkaan hyväksy tiettyjä komission ehdotuksen velvoittavia määräyksiä, varsinkaan vaatimusta sosiaalis-taloudellisten toimenpiteiden sisällyttämisestä kansallisiin suunnitelmiin. Mielestäni olisi tarkoituksenmukaisempaa soveltaa toissijaisuusperiaatetta, joka on nykyään entistä ratkaisevammassa asemassa. Siksi suhtaudun erityisen myönteisesti siihen, että kukin jäsenvaltio asettaisi omat painopisteensä ja päättäisi itse varojen käyttökohteesta ja -tavasta.

Lopuksi totean, että meidän kaikkien on saatava yhteisen kalastuspolitiikan parjaaminen loppumaan ja huolehdittava siitä, että eurooppalaiset äänestäjät saavat tästä rahastosta myönteisen kuvan; se on todellakin esiteltävä sellaisena tekijänä, johon koko toimiala voi täysin varauksetta samastua, joka mahdollistaa sen kehittämisen ja parantaa kalatalousalan tulevaisuutta ja ennen kaikkea edustamieni Irlannin länsirannikon kalastajien tulevaisuutta.

  Peter Baco (NI). – (SK) EY:n perustamissopimuksen 160 artiklan mukaan Euroopan aluekehitysrahaston tarkoituksena on myötävaikuttaa keskeisimpien alueellisten erojen poistamiseen yhteisössä. Tarkistusehdotuksessa 8 halutaan erityisesti varmistaa, että tällä rahastolla täydennetään Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston kautta myönnettävää tukea, mikä on luonnollista.

Miksi mainitsen tämän? Suunnitelmat alueellisten erojen vähentämiseksi Euroopassa onnistuvat vain, mikäli maaseudun kehittäminen onnistuu. Useimmat Euroopan alueista ovat maaseutualueita, ja kaikkein takapajuisimmat niistä ovat kaikkein maaseutuvaltaisimpia. Hyvät kollegat, lisäksi uusimmat tutkimukset osoittavat selvästi, että maatalouselinkeinojen menestyminen takaa myös maaseutuympäristön ja koko alueen menestymisen, kun taas kyseisten elinkeinojen epävarmuus haittaa maaseutua ja koko aluetta. Tämä pätee lähes säännönmukaisesti.

Näin ollen nykyiset alueellisten erojen vähentämiseen tähtäävät pyrkimyksemme vaarantuisivat sellaisten toimien takia, joilla väheksytään maatalouden ja maaseudun kestävään hyvinvointiin tähtäävää yhteistä maatalouspolitiikkaa.

Hyvät kollegat, meidän on jatkuvasti pidettävä mielessä, ettei Euroopan unionin aluekehitykseen liittyviä ongelmia voida ratkaista onnistuneesti turvaamatta maaseudun kehittämistä, ja että maaseutu voi hyvin ainoastaan silloin, kun maanviljelijät menestyvät. Hyvät kollegat, emme kilpaile keskenämme.

  István Pálfi (PPE-DE). – (HU) Näistä ehdotuksista neuvotellaan samalla, kun käynnissä on vilkas keskustelu Euroopan unionin tulevaisuudesta, siitä, mihin olemme menossa ja miten aiomme edetä. Emme enää keskustele vain siitä, että laajentumisen on välttämättä onnistuttava, vaan myös siitä, mitä keinoja Euroopan unionilla on ulkoisiin haasteisiin vastaamiseksi tai, kuten neuvoston edustaja totesi, "21. vuosisadan haasteista selviämiseksi". Alue- ja koheesiopolitiikan välineillä on edistettävä olennaisesti sekä laajentumisen "sulattamista" – Churchillin ilmausta mukaillakseni – että haasteisiin vastaamista. On täysin selvää, että suorituskyky ja tehokkuus ovat kaikkein tärkeimmät arviointikriteerit. Näiden kriteerien voimakkaasta korostamisesta huolimatta emme saa sallia sitä, että parlamentissa tai muissa elimissä annetaan tai ajetaan läpi säädöksiä, jotka saattavat asettaa jäsenvaltiot huomattavan epäedulliseen asemaan.

Tässä vaiheessa on käynyt ilmi, että erittäin monissa näihin mietintöihin sisältyvissä ehdotuksissa pilataan uusien jäsenvaltioiden mahdollisuudet hyödyntää kyseisiä rahastoja. Monet minua edeltäneet puhujat ovat jo maininneet muun muassa N+2-säännön ja arvonlisäverokysymykset. Nämä ehdotukset on myös lisätty mietintöihin siten, että aiempaa käytäntöä muutetaan huonontamalla olosuhteita tai sivuuttamalla tietyn alueen kilpailukyvyn parantamiseen tai muihin Lissabonin tavoitteisiin liittyvät mahdollisuudet. Kehotammekin tänään parlamentissa paikalla olevia neuvoston ja komission edustajia varmistamaan, että kaikissa ehdotuksissa, joita he myöhemmin parlamentille esittävät tai joita he tukevat ja suunnittelevat, huolehditaan kaikkien jäsenvaltioiden yhtäläisistä mahdollisuuksista ja oikeuksista saada rakenne- ja koheesiorahastotukea.

  Zita Gurmai (PSE). – (HU) Siinä muutosprosessissa, jonka EU:n kymmenen uutta jäsenvaltiota ovat kuluneiden 15 vuoden aikana läpikäyneet, on ollut ratkaisevaa kansallisten rajojen häviäminen, rajojen muuttuminen aineettomiksi, sekä eurooppalaisten demokraattisten arvojen, kuten toissijaisuusperiaatteen, yhteisvastuun ja regionalismin tunnustaminen ja täytäntöönpano. Robert Schumanin unelmien mukaisesti kansalliset rajat eivät enää erota meitä. Emme yhdistä maita, vaan alueita ja kansalaisia. Alueet haluaisivat yhteisiä päämääriä ja järjestelmällisiä yhteistyömekanismeja, ja toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ne haluaisivat pystyä päättämään suoraan yhteistyöstä ja siihen tarvittavista varoista. Tämä lisää Euroopan demokratiaa ja sen talouden toimintakykyä.

Olemme tyytyväisiä komission toimiin, joiden avulla se ottaa alueiden toivomuksen ja toissijaisuusperiaatteen huomioon laatiessaan lainsäädäntöä, ja arvostamme suuresti niitä hankalia ja monitahoisia oikeudellisia neuvotteluja, joihin se on ryhtynyt lievittääkseen alkuvaiheessa kansallisten hallitusten pelkoja. Ryhmäni ymmärtää neuvoston ja jäsenvaltioiden varovaisen suhtautumisen uusien yhtymien toimivaltaan ja keskushallinnon yksiköiden merkityksen vähenemiseen, ja valmistaudumme seuraavaan neuvottelukierrokseen. Alueiden Eurooppa on monitahoinen: sille ovat ominaisia monenlaiset aluehallinnon tasot ja mallit. Tästä syystä Eurooppalaiset rajaseutuyhteistyöyhtymät (ERY) ovat järkevä vaihtoehto. Miksi emme kannattaisi niitä? Paikallisten ja alueellisten etujen edustaminen on erityisen tärkeää nyt, kun yhteinen eurooppalainen yhdentymishanke vaikuttaa yhtäkkiä pysähtyneen.

Yksi esimerkki onnistuneesta rajat ylittävästä yhteistyöstä on Steiermarkin ja Baijerin lumivyörykatastrofien yhteydessä tekemä yhteistyö, jonka avulla kyseiset alueet voivat toteuttaa välittömiä vastatoimia katastrofien ennaltaehkäisemiseksi. Tämä tapahtuu järjestämällä katastrofista kärsineille osapuolille yksinkertaisempi tapa keskinäiseen avunantoon aikaa vievien hallintomenettelyiden sijasta. Kuvitelkaapa, mitä tapahtuisi ilman alueellisia sopimuksia! Ensin alueiden pitäisi hakea omalta aluehallinnoltaan virallista suostumusta, ja avunantoprosessi voisi käynnistyä vasta, kun niillä olisi hallussaan asianmukaiset päätökset ja luvat. Ajatuskin tästä kauhistuttaa. Ryhmäni on kiinnittänyt parlamentin huomion Eurooppa-neuvoston rinnakkaisiin valmistelutoimiin, joiden tavoitteena on laatia Euroregions-alueiden yhteistyöyhtymien perustamista koskevan Madridin yleissopimuksen kolmiosainen lisäpöytäkirja, jonka otsakekin ilmentää näiden kahden säädöksen yhteistä tavoitetta. Mielestäni esittelijän työ ansaitsee kiitosta ja kompromissiehdotukset ovat järkeviä, ja suosittelen tämän mietinnön hyväksymistä.

  Mojca Drčar Murko (ALDE). – (SL) Ehdotus direktiiviksi eurooppalaisesta rajaseutuyhteistyöyhtymästä laadittiin osana uudistettua koheesiopolitiikkaa, jonka jäsenvaltiot saavat halutessaan ottaa käyttöön. Se on edelleen varsin kiistanalainen siitä syystä, että se ei ole missään mielessä oikeudellinen väline. Se on unionin uudenlainen poliittinen instrumentti, joka on vahvistettu perustuslakiin kirjatun alueellisen yhteenkuuluvuuden lisäämistavoitteen mukaisesti ja perustuu konkreettisiin kokemuksiin niillä alueilla, jotka menneinä vuosina kehittivät rajat ylittävää yhteistyötä Interreg-aloitteen yhteydessä ja kohtasivat kansallisten lainsäädäntöjen eroista johtuvia ongelmia.

Tämän direktiivin nojalla perustetut uudet yhtymät ovat luonteeltaan tarkoituksenmukaisia. Aiemmat toimivaltaiset alueet pystyvät tämän asiakirjan ansiosta toteuttamaan rajat ylittäviä alueellisia hankkeita. Tällaisen toiminnan etuna on, ettei se enää ole riippuvaista jäsenvaltioiden parlamentaaristen enemmistöjen vaihtumisesta, eikä siinä näin ollen tarvitse tyytyä kaikkein matalimpaan organisaatiorakenteeseen.

Uusi direktiivi eroaa aiemmasta alueiden välisen yhteistyön käytännöstä siten, että yhteistyö on toteutettava korkeammalla hallintotasolla. Erilaista tässä on oikeudellinen tehtäväjako, joka tietenkin kasvattaa virastojen vastuuta ja lisää taloudellista vastuuta, kun käsitellään yhteisiä varoja. Kun on kyse Euroopan unionin rahastoista myönnettävistä varoista, taloudellinen vastuu on ja pysyy valtiolla yhtymien hallinnoidessa näitä varoja. Kun kyseessä ovat muut varat, yhtymät ovat niistä itse vastuussa.

Komission alkuperäistä ehdotusta oli täydennettävä siltä osin kuin on kyse valvontaelinten toimivallasta sellaisissa valtioissa, joiden oikeutta päätetään soveltaa. Mikään ala ei saa jäädä lainsäädännöllisesti epäselväksi. Mielestämme ehdotetuilla tarkistuksilla, joita olemme muokanneet esittelijän kanssa, on korjattu tällaiset puutteet tyydyttävällä tavalla. Käytäntö osoittaa oletustemme paikkansapitävyyden.

  Marie-Hélène Aubert (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kiitän aluksi jäsen Casaa hänen Euroopan kalatalousrahastoa koskevasta merkittävästä mietinnöstään. Valitettavasti kalatalousala on kärsinyt toistuvista kriiseistä kalakantoihin kohdistuvan liiallisen paineen ja sellaisten ongelmien vuoksi, jotka liittyvät kestävään kalavarojen hallintaan elinvoimaisen väestörakenteen ja aktiivisen liiketoiminnan säilyttämiseksi rannikkoalueillamme.

Näin ollen suhtaudumme myönteisesti kaikkiin toimiin, joilla edistetään pyydysten valikoivampaa käyttöä, ympäristövaikutusten vähentämistä, kalastusalalla toimivien pien- ja mikroyritysten tukemista sekä toteutettavien toimien avoimuutta. Mielestämme on kuitenkin hyvin valitettavaa, että kalatalousvaliokunta haluaa jälleen tukea alusten rakentamista ja nykyaikaistamista, ja etenkin alusten vientiä, vaikka nämä tuet lakkautettiin vuonna 2002, koska ne olivat ristiriidassa kyseisen politiikan alan tavoitteiden kanssa ja koska niillä oli haittavaikutuksia. Rahastoja pitäisi kohdentaa huomattavasti enemmän inhimillisiin ongelmiin, kuten koulutukseen, tekniseen tukeen, uudelleensijoittamiseen, naisten asemaan, sosiaalis--taloudellisten kriisien yhteydessä annettavaan apuun, ympäristöä sekä sen suojelua ja kohentamista koskevan tiedon lisäämiseen ja niin edelleen. Nämä seikat ovat oleellisia kalatalousalan tulevaisuuden kannalta, ja toivomme, ettei neuvosto sorru miellyttämään määrättyjä kansallisia painostusryhmiä yleisen edun kustannuksella.

  Kyriacos Triantaphyllides (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, saanen aloittaa kiittämällä kaikkia viittä esittelijää ja erityisesti arvoisaa ystävääni jäsen Hatzidakisia vaivannäöstä tämän mietinnön laatimisessa. Emme kuitenkaan saa unohtaa, että puhuessamme unionin aluepolitiikasta tarkoitamme sellaista ohjelmaa, jolla edistetään sosiaalista ja taloudellista yhteenkuuluvuutta. Sen avulla unioni voi toteuttaa toimia alueellisen epätasa-arvon vähentämiseksi, todellisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi ja työllisyyden parantamiseksi, ja lisäksi sisämarkkinoiden aiheuttamia kustannuksia voidaan jakaa uudelleen ja tasapainottaa heikommin kehittyneiden alueiden osalta.

Tässä mietinnössä, jossa käsitellään useimpia unionin aluepolitiikan näkökohtia, ei mielestäni kiinnitetä riittävästi huomiota heikommin kehittyneisiin alueisiin. Emme myöskään saa unohtaa, että Kyproksen ja Maltan kaltaiset uudet jäsenvaltiot, joissa alueet ovat hyvin eriarvoisessa asemassa, tarvitsevat enemmän tukea unionin aluepolitiikan yhteydessä.

Jotta tämä tarve voitaisiin täyttää, meidän on otettava huomioon koko Euroopan unionia koskevat kestävän koheesiopolitiikan edellytykset, jotka toteutetaan toimien eikä suinkaan erittäin kiistanalaisten tilastojen avulla.

  Bastiaan Belder (IND/DEM). – (NL) Arvoisa puhemies, markkinavetoisessa taloudessamme tahdin määräävät suuret ja useimmiten kansainväliset yritykset. Keskeisiä käsitteitä ovat erikoistuminen ja tuotannon lisääminen. Yritykset valitsevat sijaintipaikkansa luontaisten alueellisten etujen perusteella, ja sen vuoksi kaikki toiminta ei voi kaikilla alueilla olla kannattavaa. Olosuhteet painavat usein vaakakupissa enemmän kuin hallitusten tarjoamat taloudelliset kannustimet. Siksi en elättele harhakuvitelmia siitä, että unionin rakennepolitiikalla voitaisiin tehdä ihmeitä. Se on siihen tarkoitukseen liian epärealistista ja jäykkää, ja sen soveltamisala on liian suppea.

Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö unionin rakennepolitiikalla voitaisi tietyissä olosuhteissa vähentää tilapäisesti talouden alueellisia ja paikallisia pullonkauloja, sillä käytännön kokemukset osoittavat, että se on mahdollista. Siksi kollegojemme laatimat mietinnöt, joissa kiinnitetään erityistä huomiota muutamiin pullonkauloihin, ansaitsevat ainakin jonkinasteista tukea. Tarkoitan erityisesti sitä, että yhteisrahoituslaskelmiin on jatkossakin voitava sisällyttää yksityisiä varoja, jotta alueelliset ja paikalliset kumppanit voivat riittävästi vaikuttaa suunnitelmien laatimiseen ja toteuttamiseen sekä hyödyntää käytettävissä olevia resursseja tehokkaasti ja tuloksellisesti tähän tarkoitukseen varatun määräajan puitteissa.

Mikäli neuvoston talousarviota leikataan, kaikkien alueiden on tultava vastaan. Tulevaisuudessa meidän on kiinnitettävä suurempaa huomiota osaamiseen tuottavuuden sijasta. Vahvuutemme perustuu siihen, kuten käytäntökin on osoittanut. Siksi meidän pitäisi antaa kaikille hallinnon tasoille mahdollisuus tuon vahvuuden hyödyntämiseen ja lievittää voimakkaiden alueiden avulla heikommin kehittyneiden alueiden ahdinkoa.

  Salvatore Tatarella (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, minäkin kiitän esittelijöitä erinomaisesta työstä. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 160 artiklan mukaan Euroopan aluekehitysrahaston tarkoituksena on myötävaikuttaa keskeisimmän alueellisen epätasapainon poistamiseen yhteisössä osallistumalla kehityksessä jälkeen jääneiden alueiden kehittämiseen ja rakenteelliseen mukauttamiseen sekä taantuvien teollisuusalueiden uudistamiseen. Aluepolitiikka tarjoaa siis tilaisuuksia ja mahdollisuuksia, joita emme saa heittää hukkaan ja jotka on hyödynnettävä parhaalla mahdollisella tavalla.

Tarkoitan erityisesti entisiin tavoite 1 -alueisiin, eli nykyiseen lähentymistavoitteeseen, kuuluvia Etelä-Italian alueita, joilla on edelleen valtavia ongelmia ja jotka ovat jääneet huomattavasti jälkeen monilla aloilla. Nuo alueet voivat todellakin hyötyä suuresti aluepolitiikasta, vaikka monia aiempia virheitä onkin korjattava. Toisinaan emme käyttäneet kaikkia meille myönnettyjä varoja, ja toisinaan taas käytimme ne täysin epätarkoituksenmukaisesti.

Kannatan jäsen Favan mietintöä, jossa yritetään siis korjata näkökulmaa kohdistamalla huomio osaamiseen, tutkimukseen ja kehitykseen... (Puhemies keskeytti puhujan.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies DOS SANTOS

  James Hugh Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, tärkein huomautukseni on, että vuosiksi 2007–2013 ehdotetussa rakenne- ja koheesiorahoituspaketissa ei oteta riittävästi huomioon niitä EU:n 15 vanhan jäsenvaltion alueita, jotka – joskin niiden omatkin investoinnit infrastruktuureihin ovat olleet liian vähäisiä – eivät kansallisten arviointiperusteiden takia onnistuneet täyttämään koheesiorahastojen tukikelpoisuusehtoja. Edustamani Pohjois-Irlanti kuuluu kyseisiin alueisiin. Meidän on tehtävä valtavia investointeja vedenjakelu-, jätevesi- ja tieinfrastruktuuriin. Uusia moottoriteitä ei ole rakennettu ehkäpä 30 vuoteen. Vedenjakelujärjestelmämme kustannusvaatimukset ovat satoja miljoonia euroja. Kansallisten arviointiperusteiden takia emme kuitenkaan täyttäneet koheesiorahastosta myönnettävän ympäristö- ja tieinfrastruktuurituen kelpoisuusvaatimuksia.

Lähinaapurimme Irlanti oli kuitenkin tukikelpoinen, ja sille on vuodesta 1993 alkaen myönnetty kymmenen vuoden aikana yli kaksi miljardia euroa tällaisten hankkeiden kustannuksiin. Näissä lähes täysin uusiin jäsenvaltioihin painottuvissa ehdotuksissa ei myönnetä oman alueeni kaltaisten alueiden kiistattomia tarpeita. Siksi vaadin harkitsemaan uudelleen todellisia tarpeita niillä alueilla, joita edelleen kuuluu EU:n 15 vanhaan jäsenvaltioon ja jotka ovat nyt vaarassa joutua täysin sivuraiteelle.

Haluan sanoa muutaman sanan Euroopan kalatalousrahastosta. Nähdäkseni sen avulla on pääasiassa tarkoitus hallita jatkuvasti huononevia olosuhteita. Siinä esitetty uusien alusten rahoittamista koskeva kielto ei tarjoa lainkaan keinoja selvitä vanhentuvan laivaston aiheuttamista vaaroista ja ongelmista. Rahaston avulla pitäisi pikemminkin huolehtia kalatalousalan erityisongelmista kussakin jäsenvaltiossa, ja siinä tapauksessa nykyaikaistaminen ja uusien alusten rahoittaminen olisi ensisijainen tehtävä monilla aloilla.

  Miroslav Mikolášik (PPE-DE). – (SK) Euroopan sosiaalirahasto on epäilemättä tärkeä tekijä unionin sosiaali-- ja työllisyyspolitiikan edistämisessä. Se myös edesauttaa huomattavasti Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamista, kuten työllisyyden lisäämistä, yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen tukemista, yhteenkuuluvuuden ja sosiaalisen osallisuuden edistämistä, ja mitä suurimmassa määrin myös sukupuolten tasa-arvoa.

Esitän tässä yhteydessä kiitokseni kollegallemme Silva Penedalle tämän mietinnön valmistelusta. Toivon vilpittömästi, että näiden asetukseen sisältyvien toimien avulla pystytään mahdollisimman tehokkaasti poistamaan huomattava epätasa-arvo EU:n 25 jäsenvaltion väliltä työttömyyden, sosiaaliturvan, sekä ammatillisen ja yleissivistävän koulutuksen aloilla. Euroopan sosiaalirahasto on tärkeä väline, jonka avulla voidaan edistää sosiaalista osallisuutta ja lisätä useiden epäedullisessa asemassa olevien ryhmien, kuten vammaisten, työllistymismahdollisuuksia. Olen erittäin iloinen siitä, että Euroopan parlamentti on pystynyt sisällyttämään kyseisten ihmisten suojelun asetuksen painopisteisiin.

Hyvät kollegat, haluan kiinnittää tässä yhteydessä huomionne tarkistusehdotukseen, jonka minä ja Jan Březina esitimme keskiviikon täysistunnossa yhdessä slovakialaisten, tšekkiläisten, puolalaisten ja unkarilaisten kollegoidemme kanssa. Kyseessä on tarkistusluonnos 98, jossa ehdotamme yhdessä asetuksen perustan laajentamista lisäämällä tekstiin siteeraamani kohdan: "ESR:n eräänä painopisteenä on oltava uusien jäsenvaltioiden työntekijöiden työmarkkinoilta syrjäytymisestä aiheutuvien kielteisten vaikutusten korvaaminen". Mielestämme tällä lausekkeella on suuri poliittinen merkitys, kun otetaan huomioon päätös siirtymäkaudesta, joka koskee uusien jäsenvaltioiden työntekijöiden pääsyä Euroopan unionin työmarkkinoille. Nykyisin tiedämme, että tämä ennen EU-jäsenyyttämme tehty päätös on osoittautunut perusteettomaksi.

  Udo Bullmann (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Euroopan parlamentin sosialidemokraattien ryhmässä Silva Penedan mietinnön varjoesittelijänä toimiva jäsen Jöns ei valitettavasti voi henkilökohtaisten syiden takia olla tänään paikalla, joten esittelen ryhmämme puolesta hänen huomautustensa pääsisällön.

Ensinnäkin olemme Silva Penedalle kiitollisia hyvästä yhteistyöstä. Hän on todellakin onnistunut luomaan toimivan kokonaisuuden ja tiivistämään yhteen kaikkien osapuolten tärkeimmät tavoitteet. Mietintö lisää huomattavasti komission ehdotuksen merkitystä, ja toivomme, että se saa huomenna laajan tuen. Esitämme vain yhden tarkistuksen, joka on mielestämme tarpeellinen lisäys.

Esitän neljä huomautusta, ja teen sen lyhyesti, kuten asiaan kuuluu. Ensinnäkin olemme tyytyväisiä siihen, että mietinnössä kehotetaan jäsenvaltioita tehostamaan kansalliset rajat ylittävien innovatiivisten toimien käyttöönottoa. Tällä tavoin varmistetaan unionille lisäarvoa ja levitetään työmarkkinatoimista oppimiamme parhaita käytäntöjä.

Toiseksi on mielestämme äärimmäisen tärkeää, että sosiaalista syrjäytymistä koskeviin kansallisiin toimintaohjelmiin kiinnitetään enemmän huomiota. Pitkäaikaistyöttömät ja koulunsa keskeyttäneet tarvitsevat sosiaalista apua, ja näiden ohjelmien kautta sitä on mahdollista tarjota.

Kolmanneksi olemme tyytyväisiä siihen, että jäsenvaltioilla on velvollisuus kohdentaa toimia erityisesti naisiin ja että niiden on varmistettava tasa-arvonäkökohtien huomioon ottaminen julkisten talousarvioiden laadinnassa. Jäsenvaltioista esimerkiksi Saksa, Belgia ja Itävalta ovat jo kunnostautuneet osoittamalla 10 prosenttia ESR:n määrärahaosuudestaan naisten työllistämiseen.

Lyhyesti sanoen olemme vakuuttuneita siitä, että ESR:sta rahoitetuilla toimenpiteillä on jatkossakin autettava turvapaikanhakijoita, jotka ovat usein olleet keskuudessamme kuukausia odottaen päätöstä turvapaikkahakemuksestaan ja tarvitsevat siksi tukeamme. Meidän on annettava heille mahdollisuuksia riippumatta siitä, saavatko he lopulta turvapaikan vai palautetaanko heidät kotimaahansa.

  Elspeth Attwooll (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, kaikki esittelijät ansaitsevat kiitosta avoimesta ja kattavasta tavastaan käsitellä asiakokonaisuuksia sekä aikaansaamastaan laajasta yhteisymmärryksestä. Itse kiitän erityisesti jäsen Hatzidakisia siitä, että hän tuki omassa mietinnössään ALDE-ryhmän esittämiä tarkistuksia. Käsittelen kuitenkin puheenvuorossani tarkemmin Casan mietintöä; haluamme mainita siinä kalastuksenhoitoon liittyvän ekosysteemiperusteisen lähestymistavan, alueelliset neuvoa antavat neuvostot ja varainhoidon valvontamekanismeja koskevan ilmoitusmenettelyn parantamisen. Pyydän kollegoita äänestämään näiden tarkistusten puolesta.

Vaikka mietinnössä onkin mielestäni paljon kiitoksen aihetta, siinä on tiettyjä näkökohtia, joita en voi – komission jäsenen tavoin – tukea henkilökohtaisesti. Rahastolle on myönnetty niukasti varoja, ja täytettäviä tarpeita on paljon. Varsinkin pienimuotoisen rannikkokalastuksen alalla on hyväksyttävää ottaa käyttöön toimenpiteitä, jotka parantavat alusten turvallisuutta ja laatuolosuhteita sekä lisäävät niiden ympäristöystävällisyyttä. Vastustan kuitenkin jyrkästi, sekä periaatteessa että käytännön vaikutusten vuoksi, eurooppalaisten veronmaksajien rahojen käyttämistä laivaston laajempaan uudistamiseen. Tällä tavoin yritetään vain palata ajassa taaksepäin.

Yleisesti ottaen – ja kohdistan sanani neuvoston puheenjohtajalle – toistan sen, mitä kollegat kaikissa poliittisissa ryhmissä ovat todenneet, ja kehotan neuvostoa suhtautumaan vakavasti rahoitusnäkymiä ja rakennerahastoja koskeviin parlamentin suosituksiin Bergerin ja Hatzidakisin mietinnöissä. Muussa tapauksessa pelkään sekä talouden elpymiseen että sosiaaliseen osallisuuteen kohdistuvia vakavia haittavaikutuksia. Olen myös vakaasti sitä mieltä, että EU:n rahoituksen pitäisi olla kaikkien sitä tarvitsevien alueiden ulottuvilla, sijaitsivatpa ne missä päin unionia tahansa.

Tätä taustaa vasten toivotan Yhdistyneelle kuningaskunnalle onnea sen puheenjohtajakaudella ja toivon, että se sisällyttää rahoitusnäkymiin nopean lähentymisen. Parlamentissa hiljattain pitämässään puheessa Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri viittasi "arvojen unioniin, joka perustuu kansakuntien ja kansojen väliseen solidaarisuuteen". Saakoon ennen kaikkea tämä käsite toimia keskustelun ohjenuorana.

  Ian Hudghton (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, komission jäsenen Borgin mukaan Euroopan kalatalousrahaston tavoitteena on yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpano. Skotlannin tarpeita kuvaisi kuitenkin paremmin niiden tuhoisien seurausten hyvittäminen, joita yhteisellä kalastuspolitiikalla on ollut yhteisöillemme. On myös huolestuttavaa, että 25 jäsenvaltiolle ehdotetaan suunnilleen samaa varojen kokonaismäärää kuin 15 jäsenvaltiolle.

Kannatan useimpia parlamentin kalatalousvaliokunnan esittämiä tarkistuksia, alusten rakentamista lukuun ottamatta. Kannatan erityisesti edellytysten muuttamista laivaston vähentämisestä sen mukauttamiseen, jotta alueiden erityisolosuhteet voidaan ottaa huomioon. Kannatan vesiviljelyn merkityksen korostamista, pienimuotoisen sisävesikalastuksen asettamista etusijalle ja pakollisista fuusioista ehdotettua korvausta. Olen iloinen siitä, että komissio pitää kalatalousalaa niin tärkeänä, että se edellyttää kalatalouspolitiikasta vastaavan komission jäsenen osallistuvan tähän keskusteluun. On sääli, ettei puheenjohtajavaltio noudattanut samaa linjaa, mutta se onkin aivan tyypillistä Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukselle ja sen suhtautumiselle kalatalousalaan etenkin Skotlannissa.

  Giusto Catania (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tämän keskustelun yllä riippuva Damokleen miekka ovat unionin rahoitusnäkymät, jotka vaikuttavat ratkaisevasti EU:n koheesiopolitiikan määrittelyyn.

Koheesiopolitiikka on paras väline elvyttää Euroopan poliittista roolia, joka on usein ollut kriisissä uusliberalististen valintojen sekä vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen militarisoinnin vuoksi.

Esittelijät ovat tehneet paikoin erinomaista työtä suunnitellessaan toimivia menetelmiä uuden koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi. Kiitän erityisesti jäsen Favaa ja jäsen Andriaa heidän tekemästään työstä.

Jotta tulevaisuuden suunnitteleminen olisi mahdollista, on kuitenkin arvioitava myös rakennerahastojen vaikutusta liiketoimintaan ja talouteen Euroopan heikosti kehittyneillä alueilla. Itse asiassa rakennerahastoilla ei pystytty kokonaisvaltaisesti parantamaan kehityksessä jälkeen jääneiden alueiden asukkaiden elämänlaatua, vaan ne hyödyttivät pikemminkin mafiaa. Lisäksi ne jaettiin suojelujärjestelmän perusteella tai käytettiin talousarviovajeiden paikkaamiseen, ja toisinaan ne jäivät kokonaan käyttämättä. Vaikka rahoituksen määrästä tarvitaankin keskustelua, on pohdittava myös menojen laatua.

  Mieczysław Edmund Janowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, kiitän kaikkia esittelijöitä. Paljon on puhuttu koheesiosta ja Euroopan tasapainoisesta kehittämisestä. Jos tällaisen kehityksen halutaan toteutuvan, on kuitenkin tehtävä koheesiorahastoa, rakennerahastoja, sosiaalirahastoa ja rajaseutuyhteistyötä koskevia tarkoituksenmukaisia päätöksiä.

Haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni ja vaatia joustavampien ratkaisujen toteuttamista varsinkin koheesiorahastoa koskevan n+2-säännön, palauttamatta jäävän arvonlisäveron, yhteiskunnan tukemien asuntojen ja moneen eri rahastoon perustuvan lähestymistavan osalta. Tällaiset tarkistukset hyödyttäisivät uusien jäsenvaltioiden lisäksi myös vanhoja jäsenvaltioita. Lukuisat esimerkit osoittavat, että 15 vanhan jäsenvaltion yritykset voittavat tarjouskilpailuja uusiin jäsenvaltioihin tehtävistä investoinneista. Myös uusissa jäsenvaltioissa ymmärretään täysin tilastovaikutusten ja saaristoalueiden olosuhteiden kaltaiset ongelmat.

Totean vielä, että kauaskantoinen jako vanhoihin ja uusiin jäsenvaltioihin on vahingollinen EU:n kannalta. Matemaattisen peliteorian mukaan on sellaisiakin pelejä, joissa yhden osapuolen voitto ei merkitse toisen tappiota. Meidän pitäisi osallistua ainoastaan tällaiseen peliin, koska siitä on hyötyä Euroopalle.

  Carmen Fraga Estévez (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, puolustan aluksi esittelijä Casan tekemää erinomaista työtä ja hänen Euroopan parlamentin kalatalousvaliokunnassa vaivalla saavuttamaansa yhteisymmärrystä.

Toiseksi kehotan kalatalousalan rakenneuudistustoimien arvostelijoita luopumaan iänikuisesta väitteestään, jonka mukaan kalastusalukset ja vesiviljelylaitokset ovat suoranainen syypää ympäristökatastrofiin, ja pikemminkin tukemaan niitä. Voin vakuuttaa teille, että Euroopan kalatalousrahastosta meille varatuilla määrärahoilla – 4 900 miljoonaa euroa kuudeksi vuodeksi 27 valtiolle, eli vain 1 500 miljoonaa euroa enemmän kuin 15 jäsenvaltion nykyiset määrärahat – emme pysty aiheuttamaan suurtakaan vahinkoa ympäristölle tai yhteisön talousarviolle.

Mielestäni mietinnössä on järkevästi esitetty useampia toimenpiteitä kuin komission ehdotuksessa, jotta voitaisiin lisätä joustavuutta ja jäsenvaltioilla olisi paremmat mahdollisuudet vastata useampien alojen tarpeisiin. Olemme laajentaneet tukimahdollisuuksia alusten kunnostamista ja nykyaikaistamista varten, koska on vaikea ymmärtää, miksi tiettyjen ammattialojen pitäisi työskennellä vanhentuneilla ja vaarallisilla tuotantovälineillä varsinkaan pienimuotoista kalastusta harjoittavilla aluksilla, jotka ovat kaikkein vanhanaikaisimpia. Ei ole mitään hyötyä pahoitella onnettomuuksia jälkeenpäin tai osoittaa kunnioitusta niiden uhreille. Nyt voimme kuitenkin myös auttaa ehkäisemään onnettomuuksia, koska meillä on käytössämme monenlaisia kaukokartoitus- ja satelliittiseurantajärjestelmiä liikakalastuksen ja väärien lajien kalastuksen torjumiseksi.

Arvoisa puhemies, lopuksi käsittelen yhteisyrityksiä. Mielestäni ne ovat tehokkaan kehitysavun ja kehitysyhteistyöpolitiikan tae, ja puolustan niitä, koska komissio on myöntänyt niille tukea uusia assosiaatiosopimuksia koskevien toimien yhteydessä. Arvoisa komission jäsen, en kuitenkaan usko, että yhteisyrityksiä voidaan perustaa unionin ulkopuolisiin kehitysmaihin ilman tarkoitukseen soveltuvaa yhteisön tukea, sillä kyseiset maat eivät voi antaa investoinneille samanlaisia oikeudellisia takeita. Arvoisa komission jäsen jos todella haluamme yhteisyritysten olevan kehitysyhteistyön kulmakivi, antakaa meidän myöntää niille tukea Euroopan kalatalousrahastosta.

  Catherine Stihler (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän esittelijöitä.

Aluekehitys on yksi Euroopan unionin peruspilareista. Olen sinänsä tyytyväinen parlamentin aluepolitiikkaa koskevaan kantaan, mutta mielestäni tarvitsemme myös kestävää kehitystä. Suhtaudun myönteisesti yhteisen kalastuspolitiikan tarkistamiseen, sillä sen avulla kalatalousalalle saadaan kestävät puitteet. Pahoittelen syvästi sitä, että YKP:n tarkistamisen yhteydessä tehtyjä päätöksiä aiotaan käsitellä uudelleen Euroopan kalatalousrahastoa koskevan mietinnön varjolla.

Tarkistuksen yhteydessä lopetettiin selvästi alusten rakentamiseen myönnetyt tuet ja asetettiin nykyaikaistamista koskevia rajoituksia. On vilpillistä väittää, etteivät moottorin vaihto ja muut uudenaikaistamista koskevat toimet lisää pyyntikapasiteettia. Kannatan kestävyyden korostamista Euroopan kalatalousrahastoa koskevissa komission ehdotuksissa. Panin myös merkille, että YKP:aa koskevassa valmisteluasiakirjassaan jäsen Böge huomautti, että huolimatta aikaisempien rakenneohjelmien yhteydessä toteutetuista toimista yhteisön laivaston ylikapasiteetti on edelleen yksi määrättyjen kantojen liikapyynnin syistä. Kestävän kehityksen avulla varmistetaan kalatalousalan menestys ja kehittäminen tulevaisuudessa.

Minulle on turha uskotella, että vanhat ja pienet alukset ovat turvattomia ja että ne on vaihdettava uusiin julkisilla varoilla. Uusia aluksia saatetaan kiistatta tarvita. Entinen vanha ja pieni autonikin oli turvaton ja piti vaihtaa, mutta minun oli maksettava se itse. Minulla ei tietenkään ole autoalan yritystä, mutta jos olisi ollut, en olisi odottanut hallituksen puuttuvan asiaan ja antavan minulle tarvittavat rahat. Laivastoa on uudistettava, mutta haluan, että se tehdään kestävien periaatteiden mukaisesti. Emme saa tukea liian monien kalastajien liian vähäistä kalastustoimintaa.

  Alfonso Andria (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, käytän tässä yhteydessä puheenvuoron EAKR:a koskevasta asetuksesta Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän varjoesittelijänä. Kiitän aluksi esittelijä Favaa erinomaisesta työstä.

Mielestäni on myönteistä, että esittelijä viittasi kysymykseen yleisestä turvallisuudesta, jonka tarkoituksena on torjua järjestäytyneen rikollisuuden levittäytyminen rakennerahastoihin liittyviä varoja koskeviin toimiin. Monilla meistä on maantieteellisesti ja poliittisesti erilaiset lähtökohdat ja erilainen tausta, mutta sosiaalista osallisuutta koskevassa merkittävässä kysymyksessä olemme saavuttaneet useista näkökohdista arvokkaan keskinäisen yhteisymmärryksen.

Valiokunnassa käydyssä keskustelussa löysimme tarkistuksia käsitellessämme erittäin tehokkaita kompromisseja ja yhtymäkohtia. Olen tyytyväinen siihen, että esittelijä päätti kiinnittää erityisen suurta huomiota oman ryhmäni, Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän, pyyntöihin.

Suurempaa huomiota sai erityisesti kaupunkeja koskeva ulottuvuus. Lisäksi on korostettu sitä liikkeellepanevaa voimaa, joka suoraan kaupungeille suunnatulla hyvällä investointi- ja varainhoito-ohjelmalla voi olla esikaupunkialueiden ja ympäröivän maaseudun sosiaaliselle ja kulttuuriselle elpymiselle, kuten myös paikalla oleva komission jäsen tänään totesi. Se antaa todellista puhtia alueiden kestävälle ja pitkäkestoiselle kehittämiselle.

Lopuksi totean, että pyysin vammaisuuteen liittyvien kysymysten yhteydessä sisällyttämään EAKR:n tavoitteisiin erityissitoumuksen sellaisten toimien edistämisestä, joiden tavoitteena on poistaa arkkitehtoniset esteet kyseisen rahaston varoista rahoitetuissa hankkeissa ja taata yhtäläiset mahdollisuudet rahastosta myönnettyyn tukeen.

Muista kysymyksistä, etenkin arvonlisäverotuksesta, on mielestäni jo keskusteltu aiemmin perusteellisesti.

  Georgios Karatzaferis (IND/DEM). – (EL) Arvoisa puhemies, viime vuonna hyväksyimme uusien maiden jäsenyyden ja niiden tarvitseman rahoituksen, mutta emme sitä, että se tapahtuisi vanhojen jäsenvaltioiden epäedullisessa asemassa olevien alueiden rahoituksen kustannuksella. Kreikassa on 3 000 saarta, joilla kaikki haluavat käydä heinä-elokuussa, mutta kukaan ei välitä siitä, että ne joutuvat loppuvuoden tulemaan toimeen, usein ilman öljyä, lääkäreitä tai julkista liikennettä. Siksi meidän on ymmärrettävä, ettei 0,41 prosenttia talousarviosta ole tarpeeksi; se ei alkuunkaan riitä kattamaan kohtuudella syrjäisimpien alueiden tarpeita.

Meille sanottiin, että Kreikka saisi 24 miljardia euroa. Näin sanoi entinen pääministeri Simitis. Nyt uusi pääministeri Karamanlis puolestaan sanoo, että saamme vain vaivoin yli puolet neljännestä paketista. Tällaiset järjestelyt ovat naurettavia. Tällä tavoin maat eivät edisty, eikä myöskään Euroopan unioni.

Jäsenvaltioita on kannustettava hyödyntämään resursseja. Vuonna 2003 saimme komission jäsenen Hübnerin mukaan 2,6 miljardia euroa ja viime vuonna 1,4 miljardia euroa. Tänä vuonna ei ole käytetty euroakaan, vaikka on kulunut jo seitsemän kuukautta. Tämä raha on poissa markkinoilta, viljelijöiltä, tuotannosta ja tuottavuudesta.

Meidän on vihdoinkin lakattava pitämästä ihmisiä numeroina, sillä jos jatkamme pääministeri Blairin poliittista linjaa, ette saa seuraavalla aterialla ruuaksi tomaatteja, vaan mikrosiruja, ja hedelmien ja vihannesten sijasta teille tarjotaan CD-ROM-levyjä ja levykkeitä. Täällä elää ihmisiä eikä robotteja!

  Alun Michael, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, kiitos että sain puheenvuoron tässä vaiheessa. Kollegat tiedottavat minulle myöhemmistä puheenvuoroista, mutta olen kiitollinen siitä, että ymmärsitte vaikeuteni olla paikalla keskustelussa sen aikatauluun tehtyjen muutosten vuoksi.

Olemme kuulleet joitakin erinomaisia puheenvuoroja. Suhtaudun erityisen myönteisesti siihen, että jäsen Galeote Quecedo korosti yhteenkuuluvuuden merkitystä Euroopan unionin tulevaisuudelle. Olen samaa mieltä myös siitä, että hyvissä ajoin tehty talousarviopäätös olisi erittäin tervetullut. Se edellyttää, että me kaikki suhtaudumme vakavasti tuloksen saavuttamiseen. Lupaamme varmasti tehdä osuutemme tällaisen yhteisymmärryksen saavuttamiseksi. Panin myös merkille, että Galeote Quecedo korosti muun muassa arvonlisäverotusta ja asumista.

Totean parlamentin jäsenille, että siirrymme nyt pohtimaan tänään esitettyjä näkökohtia ja tarkastelemme huolellisesti mietintöjä ja huomenna hyväksyttäviä tarkistuksia. Sen jälkeen puheenjohtajavaltio pitää tiiviisti yhteyttä parlamenttiin etsiessämme yhteistä kantaa, jotta voimme keskustella, miten parhaiten ottaisimme huolenaiheenne huomioon.

Osa noista huolenaiheista oli hyvin monitahoisia. Jäsen Krehl mainitsi koheesiorahastojen onnistuneen käytön Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Olen samaa mieltä, ja muun muassa tästä syystä yhdymme jäsen Beaupuyn esittämään näkökohtaan, jossa hän vaati huomion keskittämistä kymmeneen uuteen jäsenvaltioon. Jäsen Griesbeck vaati yksimielisyyttä, mutta halusi säilyttää oikeuden sanoa "ei". Totean hänelle ja muillekin, että meidän kaikkien pitäisi keskittyä löytämään oikea ratkaisu 21. vuosisadan Euroopalle. Totean kuitenkin jälleen, että tänään keskitymme säädöksiin.

Kuten avauspuheenvuorossani totesin, asetuspaketista on näkemyseroja, mutta keskustelusta on käynyt ilmi, että neuvoston ja parlamentin välillä vallitsee vankka yhteisymmärrys monista uudistamiseen liittyvistä näkökohdista. Olemme kaikki päättäneet kehittää dynaamista ja tehokasta EU:n aluepolitiikkaa, joka edistää täysimääräisesti unionin tärkeimpiä tavoitteita ja auttaa varmistamaan onnistuneen laajentumisen – kaikki paitsi jäsen Smith, joka luki lehdistötiedotteen pöytäkirjaan merkitsemistä varten, ja ehkä jäsen Booth, joka ei lainkaan näytä ymmärtäneen aluekehityksen valtavia etuja Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Palatakseni keskustelun päälinjoihin, parlamentti on esittänyt joukon kysymyksiä ja ongelmia, jotka koskevat rakennerahastojen tulevan talousarvion kokoa sekä sen jakautumista jäsenvaltioiden ja niiden alueiden kesken. Muutamat parlamentin jäsenet, eritoten jäsen Hatzidakis ja jäsen Andria, puolustivat komission ehdotuksiin sisältyvää kattavaa suunnitelmaa, jossa rakennerahastojen laajennettu talousarvio kohdennettaisiin kolmeen tavoitteeseen – lähentymiseen, kilpailukykyyn ja yhteistyöhön – ja torjuivat ajatuksen, että varojen jakautumista näiden kolmen painopisteen välillä muutettaisiin millään tavoin. Jäsen Schroedter korosti EU:n aluepolitiikan tehtävää EU:n solidaarisuuden turvaamisessa. Olen samaa mieltä aidon solidaarisuuden toteuttamisesta käytännössä, vaikka näkemykset siitä vaihtelevatkin laidasta laitaan. Esimerkiksi jäsen Triantaphyllides puolsi toimien keskittämistä heikommassa asemassa oleviin jäsenvaltioihin, kun taas jäsen Allisterin mielestä komission ehdotuksissa myönnetään liikaa varoja uusille jäsenvaltioille.

Myös neuvostossa käydään keskustelua siitä, miten parhaiten kohdentaa ja myöntää varoja seuraavissa rahoitusnäkymissä, jotta ne edistäisivät mahdollisimman tehokkaasti EU:n alueellista kehitystä; se on esittänyt joukon kysymyksiä, jotka koskevat komission ehdotuksia varojen jakamisesta ja niiden jakautumisesta kolmen tavoitteen kesken, etupäässä rikkaampien jäsenvaltioiden rikkaampien alueiden lähentymistoimiin varatun rahoituksen painottamista sekä ehdotusta rahoituksen jakamisesta tasan vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden kesken.

Toiset ovat epäilleet ohjelmien toteuttamisen teknisiin sääntöihin liittyviä näkökohtia, kuten n+2-säännön soveltamista koheesiorahastoon, jonka yhteydessä oli kiitettävästi mainittu säännön joustava soveltaminen, sekä arvonlisäveron ja muiden menojen käsittelyä. Nämä ovat monitahoisia kysymyksiä, ja niiden ratkaisutavalla on merkittävä vaikutus siihen, miten tehokkaasti rakennerahastoja tulevaisuudessa käytetään.

Panin merkille, että parlamentin ja neuvoston osapuolet tukevat laajalti komission ehdotuksia, joilla halutaan vahvistaa rakennerahastomenojen strategista kohdentamista Lissabonin ja Göteborgin toimintaohjelmiin. Kannatamme kaikki tarkkaa arviointia sekä joustavampia ja tehokkaampia mekanismeja hankkeiden toteuttamiseksi, ja olemme halukkaita pitämään kiinni menojen valvontaa koskevista tiukoista säännöistä, jotta rakennerahastomenot selvitetään tarkasti.

Olemme jäsenten Silva Peneda ja Krehl kanssa yhtä mieltä siitä, että rakennerahasto-ohjelmien toteuttamiseen tarkoitettuja menettelyjä on yksinkertaistettava. Vaikka suhtaudummekin myönteisesti moniin järkeviin komission aloitteisiin tällä alalla, neuvosto yhtyy jäsen Silva Penedan näkemykseen, jonka mukaan joitakin asetusluonnoksessa esitettyjä ehdotuksia on mahdollista selkeyttää entisestään. Olemme samaa mieltä myös jäsen Harangozón ja muidenkin kanssa siitä, että yksityisen sektorin on osallistuttava ohjelmiin mahdollisimman tehokkaasti.

Neuvosto ja parlamentti ovat hyvin yksimielisiä myös rakennerahastoista myönnettävän tuen painopisteistä. Olemme kaikki samaa mieltä siitä, että EAKR:ssa on edelleen keskityttävä tarkoituksenmukaisella tavalla muutamiin painopisteisiin ja, kuten jäsen Fava totesi, kiinnitettävä suurempaa huomiota innovaatioiden, tutkimuksen ja kehittämisen kaltaisiin toimiin Lissabonissa sovittujen tavoitteiden tukemiseksi.

ESR:n osalta yhdymme jäsen Silva Penedan näkemykseen, että on tarpeen painottaa selkeästi Euroopan työllisyysstrategiaa.

Jäljellä olevat kysymykset ovat nyt selviä. Sekä neuvosto että parlamentti ovat innokkaita noudattamaan vahvaa kumppanuuden periaatetta, jotta kansalliset, alueelliset ja paikalliset sidosryhmät voivat osallistua aktiivisesti ohjelmien toteuttamiseen. Meidän on kuitenkin ratkaistava joitakin kumppaneiden välistä yhteistyötä koskevia erimielisyyksiä.

Samaten rakennerahastojen tehokkuutta parantavat toimenpiteet saavat laajaa kannatusta. Näkemyksemme kuitenkin eriävät joistakin komission ehdotuksia koskevista seikoista. Neuvosto ei esimerkiksi ole voinut tukea komission ehdotusta pakollisten suoritusten vahvistamisesta ja ennakoimattomia menoja koskevista varauksista, koska se pelkää, että hallinnolliset hankaluudet ja kustannukset ylittäisivät kyseisillä toimilla saavutettavan konkreettisen hyödyn.

Nämä eivät ole ylitsepääsemättömiä vaikeuksia, mutta meidän on tehtävä tiivistä yhteistyötä ratkaistaksemme nämä erimielisyydet lähikuukausina. Otamme parlamentin näkemykset huomioon valmistellessamme uusia kompromissiehdotuksia neuvoston työryhmässä käytävää keskustelua varten. Kollegani Alan Johnson vierailee aluekehitysvaliokunnassa 12. syyskuuta ja keskustelee tuolloin mielihyvin lisää näistä kysymyksistä parlamentin jäsenten kanssa. Pidämme tiiviisti yhteyttä esittelijöihin keskustellaksemme heidän kanssaan sillä aikaa kun neuvosto laatii kantansa.

Tämänpäiväiset keskustelut ovat selkeyttäneet käsitystäni näkemyksistä, joita parlamentilla on näistä erittäin tärkeistä asiakokonaisuuksista. Aikaa on niukasti, ja molempien toimielinten on tehtävä tiivistä yhteistyötä. Omasta puolestani vakuutan teille, että neuvosto tekee kanssanne rakentavaa ja tehokasta yhteistyötä, jotta pääsemme asioissa eteenpäin. Odotan innokkaasti lähikuukausien yhteistyötämme, jonka turvin luomme perustan uuden Euroopan koheesiopolitiikalle 21. vuosisadalla.

  Guntars Krasts (UEN) – (LV) Arvoisa puhemies, yleisesti ottaen ehdotuksilla rakennerahastoja koskeviksi asetuksiksi saavutetaan aiotut tarkoitusperät, mutta mielestäni useat kysymykset ovat jääneet vaille tehtävänasettelun mukaista ratkaisua.

Mainitsen niistä kolme. Kannatan yksiselitteisesti Euroopan unionin rahastojen varainhoidon parantamista sekä hankkeiden kurinalaisempaa valmistelua ja toteuttamista; n+2-periaatteen soveltamisella koheesiorahastoon saattaa kuitenkin olla täysin päinvastaisia seurauksia – hankkeita valmistellaan ja toteutetaan hätäisesti ja Euroopan unionin veronmaksajien rahoja haaskataan tehottomasti. Se myös vähentäisi uusien jäsenvaltioiden kykyä hyödyntää koheesiorahastosta myönnettyä tukea. Ehdotan vähimmäisvaatimukseksi n+3-periaatteen harkitsemista.

Toiseksi meidän on mielestäni arvioitava vakavasti ja käsiteltävä uudelleen tukiohjelmajakson ja asetusehdotuksissa säädettyjen edellytysten pidentämistä seitsemään vuoteen samoin kuin vaatimusta, jonka mukaan uudelleen sijoittuneiden yritysten on maksettava takaisin rakennerahastosta myönnetty tuki. Tällainen vaatimus on ilmeisessä ristiriidassa yhtenäismarkkinoiden periaatteen kanssa ja rikkoo Euroopan unionin kilpailusääntöjä ja perusvapauksia.

Kolmanneksi meidän on turvattava mahdollisuus rahoittaa hankkeita Euroopan unionin varojen yksityisestä rahoitusosuudesta ilman kansallista julkista rahoitusta. Siksi ehdotankin, että huolehdimme mahdollisuudesta sisällyttää yleisesti kohdennettavat menot yksityiseen yhteisrahoitusosuuteen. Sillä tavoin olisi mahdollista toteuttaa kokonaiskustannuksiltaan suurempia hankkeita ja hyödyntää tehokkaammin kansallista julkista rahoitusta.

  Francesco Musotto (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Hübner, hyvät kollegat, nykyisen kaltaisena poliittisesti epävarmana aikana unionin toimielinten on uskottavuutensa vuoksi osoitettava vahvuutta ja vastattava selkeästi kansalaisten odotuksiin.

Siksi parlamentilla on oltava kykyä muuttaa poliittiset ideat määrätietoisiksi toimiksi. Tänään tarkastelemissamme mietinnöissä vastataan tehokkaasti niihin lukuisiin koheesiopolitiikkaa ja aluekehitystä koskeviin kysymyksiin, joita nousi esiin laajentumisen jälkeen.

Pelkät tilastolliset kriteerit eivät riitä havainnollistamaan useiden kehityksessä jälkeen jääneiden unionin alueiden taloudellista tilannetta. Niillä ei myöskään pystytä antamaan yhteisvastuuseen perustuvia konkreettisia vastauksia sellaisille alueille, joiden on vielä selvittävä rakenteellisten ongelmien aiheuttamista vaikeuksista tai objektiivisesta tilanteesta, kuten eristyneisyydestä tai syrjäisyydestä.

Korostan, että koheesiopolitiikasta on oltava muutakin hyötyä kuin sen ratkaisevan merkityksen toteaminen Euroopan yhdentymiskehityksen ja kaikkien kansalaisten aidon osallistumisen kannalta. Jotta koheesiopolitiikka olisi tehokasta, tuloksellista ja ennen kaikkea uskottavaa, sitä on tuettava riittävillä taloudellisilla resursseilla.

Asetusehdotuksessa koheesiopolitiikalle varattu 0,46 prosenttia on vaatimaton määrä, kun otetaan huomioon, miten paljon lähentymistavoitteen piiriin hyväksyttävän väestön määrä on kasvanut ennennäkemättömän laajentumisen jälkeen.

Oma ryhmämme on yhtä mieltä mietinnöissä esitetyistä ehdotuksista, jotka ovat muun muassa perusteellisten keskustelujen ja pohdintojen tulosta. Haluan tässä yhteydessä kiittää esittelijöitä ja tukijoita.

Haluan kiinnittää huomiota vain muutamiin kohtiin, jotka liittyvät erityisesti Euroopan kalatalousrahastoon. Kalastusalusten moottoreita ei kyseisessä rahastossa ole otettu mukaan nykyaikaistamisprosesseihin. Alusten kunnostaminen ei välttämättä merkitse pyyntiponnistuksen lisäämistä.

Lopuksi korostan, että on päästävä eroon vanhan, pääasiassa maaliikenteen ongelmiin keskittyvän mallin rajoituksista ja yritettävä perehtyä kokonaisvaltaisesti meriliikenteen rajat ylittävien ongelmien erityisluonteeseen.

  Jan Andersson (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, minusta vaikuttaa siltä, että muotoutumassa oleva parlamentin ehdotus noudattaa suurin piirtein johdonmukaisesti aiempaa pitkän aikavälin talousarvioesitystämme. Käsittelen pääasiassa Euroopan sosiaalirahastoa.

Sosiaalirahastolla on kaksi pääsiallista tehtävää, joista on tullut entistäkin tärkeämpiä: työllisyysstrategian tukeminen sekä sosiaalisen yhdentymisen ja syrjinnän torjumisen edistäminen. Nämä haasteet EU joutuu kohtaamaan uudessa globaalistuneessa yhteiskunnassa, jonka väestörakenne muuttuu. Siksi nämä tavoitteet ovat tärkeämpiä kuin koskaan.

Elinikäinen oppiminen on erittäin tärkeää työllisyyden lisäämisen kannalta. Eurooppa ei pysty kilpailemaan Intian ja Kiinan sosiaalisen mallin, palkkojen ja työmarkkinaolosuhteiden kanssa. Sen sijaan meidän on kilpailtava esimerkiksi tutkimuksen ja kehityksen sekä EU:n ammattitaitoisen työvoiman avulla. Jäsenvaltioiden, yritysten ja työmarkkinaosapuolten on otettava tästä vastuu, mutta EU voi antaa merkittävän panoksen lisäämällä ammattitaitoa koko alueellamme.

Meillä on monia heikommassa asemassa olevia ryhmiä, joiden on osallistuttava enemmän paitsi yhteiskunnan kehittämiseen myös työmarkkinoille. Kaikkien – erityisesti naisten – on tulevaisuudessa osallistuttava työmarkkinoille, jotta selviämme ulkoapäin tulevasta kilpailusta. Naisia on työmarkkinoilla edelleen liian vähän ja heitä syrjitään. Sama koskee vammaisia, joista hyvin suuri osa on Euroopan ulkopuolelta tulevien ihmisten tavoin nykyään syrjäytynyt työmarkkinoilta.

Haluan kiinnittää huomionne useisiin tärkeisiin näkökohtiin. Valtioiden välisen ulottuvuuden lisääntyminen on hyvä asia. Säilytämme esimerkiksi Equal-aloitteessa toteutetun innovatiivisen ulottuvuuden. On tärkeää, että sosiaalirahasto voi toimia paikallisesti ja alueellisesti osittain muiden rahastojen yhteydessä. Lopuksi totean olevani samaa mieltä komission jäsenen Špidlan kanssa, jonka mukaan tulevaisuudessakin on hyvin tärkeää säilyttää kumppanuustoimien ja työmarkkinaosapuolten huomattava asema sosiaalirahaston toimissa.

  Grażyna Staniszewska (ALDE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni ja vaatia painokkaasti tietyn johdonmukaisuuden säilyttämistä.

Äänestäessämme Bögen mietinnöstä muutama viikko sitten, päätimme jättää koheesiorahaston n+2-säännön soveltamisalan ulkopuolelle. Päätimme, että rakennerahastoista tukea saaneiden yritysten on pysyttävä samassa toimipaikassa viiden vuoden ajan. Nyt aiomme muuttaa tuota päätöstä. Muutama viikko sitten olimme yksimielisiä, ja nyt aiomme muuttaa mieltämme. Vetoan johdonmukaisuuden puolesta.

Bögen mietinnössä tulimme siihen tulokseen, että jos n+2-sääntöä aletaan soveltaa koheesiorahastoon, varsinkin uusien jäsenvaltioiden olisi mahdotonta saada tästä rahastosta tukea suurien hankkeiden toteuttamista varten. Vaikuttaa myös siltä, että olemme ottamassa yrityksiltä pois niille jo myöntämiämme varoja, sillä olemme esittämässä sääntöä arvonlisäverotuksen jättämisestä tukikelpoisten kustannusten ulkopuolelle nyt, kun Euroopan unioniin on liittynyt monia köyhiä valtioita ja alueita. Puolalaislapset sanovat, että "se, joka antaa ja ottaa sitten pois, joutuu helvettiin", ja vetoan siihen, ettemme ottaisi pois toisella kädellä sitä, minkä olemme jo antaneet.

Arvonlisäverosta puheen ollen – ja olettaen ettei tarkastuksia hyväksytä huomenna – kehottaisin komission jäsentä ja neuvostoa harkitsemaan vakavasti unionin varoista tehtyjen investointien vapauttamista arvonlisäverosta. Arvonlisäveron poistaminen antaisi niille, jotka eivät halua EU:n varojen palautuvan yksittäisten jäsenvaltioiden talousarvioon, mahdollisuuden päästä yksimielisyyteen niiden kanssa, jotka eivät pysty kaksinkertaistamaan maksuosuuttaan nykyisten muutosehdotusten mukaisesti.

Kehottaisin parlamenttia suhtautumaan vakavasti näihin huolenaiheisiin, jotka todellakin ovat aiheellisia, varsinkin uusien jäsenvaltioiden tapauksessa. Kehotan parlamentin jäseniä huolehtimaan siitä, ettei laajentuminen jää pelkäksi harhakuvitelmaksi.

  Ioannis Gklavakis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, esitän aluksi lämpimät kiitokset viidelle esittelijälle. Kiitän erityisen lämpimästi jäsen Hatzidakisia ja jäsen Casaa erinomaisesta työstä.

Kommentoin jäsen Casan laatimaa mietintöä ja puolustan tarkistuksiani. Casan mietinnössä pyritään kiinnittämään suurta huomiota tasapainoon ja ympäristön kunnioittamiseen sekä kalakantojen asianmukaiseen hoitoon. Tämän lisäksi meidän on mielestäni mietittävä myös sitä, miten voimme turvata eurooppalaisten kalastajien aseman.

Esitän siis kolme ehdotusta: ensinnäkin sallitaan ympäristöystävälliset pyydykset; toiseksi annetaan mahdollisuus hankkia välineitä kalastajien terveys- ja turvallisuusolosuhteiden parantamiseksi ja kolmanneksi mahdollistetaan kalastusalusten moottoreiden vaihtaminen korkeintaan saman hevosvoiman moottoreihin. Emme voi lähettää kalastajia merelle kalastamaan veneillä, joissa on 20–25 vuotta vanhat moottorit.

Toinen osa koskee vesiviljelyä, joka on turvattava, jota on laajennettava ja jonka avulla on lisättävä kalantuotantoa. Miksi? Koska kalan kysyntä on lisääntynyt maailmanlaajuisesti. Joko liikakalastuksemme sekoittaa ekosysteemin tai sitten annamme mahdollisuuden lisätä kalantuotantoa vesiviljelyllä.

Siksi Euroopan unionin on tuettava tätä alaa mahdollisuuksien mukaan. On ratkaisevan tärkeää, että yritykset suojelevat ympäristöä ja ovat ympäristöystävällisiä. Sen on oltava etusijalla riippumatta siitä, ovatko yritykset pieniä, keskisuuria tai suuria. Toivon, että pienyrityksistä tulee suuria ja suuryrityksistä entistä suurempia, jotta ne voivat tuottaa enemmän kalaa maapallon tarpeisiin liikakalastuksen sijasta.

  Richard Falbr (PSE). – (CS) Arvoisa puhemies, korostan muutamia näkökohtia, jotka ovat mielestäni keskeisiä ennen asetuksista ja rakennerahastoista toimitettavaa huomista äänestystä.

Vastustamme n+2-säännön täysimääräistä soveltamista koheesiorahastoon, sillä mielestämme uudet jäsenvaltiot saattaisivat tämän takia menettää huomattavan määrän koheesiotukea. Meidän pitäisi myös jollakin tavalla varmistaa arvonlisäveron kuuluminen tukikelpoisiin menoihin. Tämä on erityisen tärkeää Euroopan aluekehitysrahaston osalta siinä tapauksessa, että tulevaisuudessa rahoitusta saavat myös kaupungit ja kylät.

Asiaa koskevat ehdotuksemme eivät saaneet ymmärrystä esittelijältä, koordinoijalta ja muutamilta parlamentin jäseniltä, ja joudun toteamaan olevani jokseenkin pettynyt toimintamme tuloksiin. Luotan kuitenkin enemmistön terveeseen järkeen, ja toivonkin, että esittämämme tarkistukset hyväksytään huomenna.

  Markus Pieper (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, yhteisvastuumme ilmenee juuri siinä, että tuemme kaikkein epäedullisimmassa asemassa olevia Euroopan alueita varsinkin itäisessä Euroopassa. Korostan erästä näkökohtaa, johon aiemmat puhujat eivät ole tarkemmin puuttuneet, eli sitä, että unionin rakennepolitiikka vauhdittaa innovaatioiden käynnistämistä niillä alueilla, jotka eivät ole tavanomaisia tuensaajaehdokkaita.

Korostan tavoitteen 2, eli työllisyyden ja kilpailukyvyn, merkitystä, sillä sen kautta Eurooppa edistää infrastruktuurien ja innovaatioiden kansainvälistä ulottuvuutta. Sekä Euroopan perinteisissä taloudellisen toiminnan keskuksissa että muualla toiminnan vauhdittaminen saa aikaan kasvua, josta me kaikki loppujen lopuksi hyödymme.

Rakennetuilla ei edistetä pelkästään kasvua ja eurooppalaisia pilottihankkeita; korostan, että alueiden kilpailukyvyn tukeminen tasoittaa tietä Eurooppa-aatteelle Länsi-Euroopassa. Vaikka tämä päteekin erityisesti sosiaalirahastosta myönnettyihin tukiin, se soveltuu myös tavoitteeseen 2, eli alueiden väliseen yhteistyöhön. Eurooppa-aatetta toteutetaan rajat ylittävän yhteistoiminnan kautta, tapahtuipa se sitten rajat ylittävien sosiaalisten instituutioiden, yritysalueiden tai kauppakamareiden avulla. Koska tämän unionin tukimuodon säilyttäminen on tärkeää, tuemme komission ehdotuksen perusperiaatteita.

Meidän on harkittava hyvin vakavasti, miten voimme vähemmilläkin varoilla säilyttää rakennepolitiikan poliittisen sisällön. Rakenne- ja maatalouspolitiikan rahoitus on organisoitava uudelleen, ja se edellyttää jäsenvaltioiden osallistumista maatalouden yhteisrahoitukseen sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien sääntöjen selkeyttämistä. Joudumme myös tulevaisuudessa harkitsemaan rakenneohjelmien rahoittamista luotoilla. Jos määrärahoja on leikattava, se on tehtävä kautta linjan kaikilla toiminta-aloilla, eikä yksittäisten alueiden ja ohjelmien kustannuksella.

Tärkeintä on, että unionin rakennetuki toimii. Meidän pitäisi puolustaa sen poliittista sisältöä. Vetoamme valtionpäämiehiin ja hallitusten päämiehiin, jotta he tekisivät osansa Euroopan alueiden hyväksi.

  Inés Ayala Sender (PSE). – (ES) Kiitän esittelijöitä ja koordinoijia heidän työstään; nykyisen tilanteen takia se ei ole ollut helppoa, mutta he onnistuvat ja ansaitsevat täyden tukemme.

Kiitän komission jäsentä, joka on yrittänyt ymmärtää parlamentin kantaa; toivomme hänen tekevän kaikkensa helpottaakseen pikaisen ja välttämättömän yhteisymmärryksen saavuttamista.

Kehotamme uutta puheenjohtajavaltiota, jonka toivotamme tervetulleeksi aidan toiselle puolelle, osoittamaan käytännön toimilla, että se edistää Eurooppa-aatetta toivoaksemme vilpittömän intohimoisesti. Kuten jo jonkin aikaa päätöksentekoon osallistuneet kuitenkin hyvin tietävät, mikään hanke ei toteudu, ellei sitä ole kirjattu talousarvioon. Euroopan uskottavuus, joka on myös pääministeri Blairin tavoite, edellyttääkin ennen kaikkea riittävää ja hyvissä ajoin laadittua talousarviota.

Toivomme myös sekä komission että puheenjohtajavaltion takaavan kohtuullisen oikeudenmukaiset ja asteittaiset korvaukset niille alueille ja jäsenvaltioille, jotka todennäköisesti kärsivät tuntuvia taloudellisia menetyksiä laajentuneen unionin määrärahajaon uudistamisen vuoksi. Lisäksi toivomme erityiskohtelua tilastovaikutuksesta ja luonnonhaitoista kärsiville alueille – syrjäisimmät alueet – ja erityisistä rakenteellisista vaikeuksista kärsiville alueille, kuten vuoristoalueille, rajaseutualueille, autioituville ja harvaan asutuille alueille sekä oman alueeni, Aragónin, kaltaisille vaikeapääsyisille alueille.

Lisäksi haluamme Lissabonin strategian elvyttämiseen sekä tutkimus- ja kehitystoiminnan lisäämiseen tarkoitetun uuden kilpailukykytavoitteen kaventavan alueiden ja jäsenvaltioiden välistä teknologista kuilua. Hyvät kollegat, jokainen, joka ajattelee Euroopan menestyvän muutaman huippuosaajan avulla muun väestön digitaalisesta lukutaidottomuudesta huolimatta, on joko täydellisen naiivi tai älyllisesti epärehellinen.

  Jan Březina (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, koheesiopolitiikka on yksi Euroopan yhdentymisen tukipylväistä. Sen merkitys lisääntyy entisestään seuraavalla ohjelmakaudella, sillä sen avulla vähennetään alueiden välisiä taloudellisia eroja ja lisätään unionin kilpailukykyä maailmanmarkkinoilla.

Vaikka arvostankin suuresti kaikkien niiden työtä, jotka osallistuivat asetusehdotuksia koskevien parlamentin kantojen suunnitteluun, vähäinen mielenkiinto useimpia uusien jäsenvaltioiden pyyntöjä ja tarpeita kohtaan oli minulle pettymys. Useita kuukausia kestäneistä aluekehitysvaliokunnan keskusteluista sain sellaisen vaikutelman, ettei uusia jäsenvaltioita edustavien parlamentin jäsenten ehdotuksiin kiinnitetty asianmukaista huomiota. Sitä vastoin muiden osapuolten, kuten entisten koheesiomaiden sekä syrjäisten ja tilastovaikutuksesta kärsivien alueiden, tarpeet huomioitiin hyvin. Niiden tarpeita ei ainoastaan kuunneltu, vaan niihin myös kiinnitettiin asianmukaista huomiota. Olen varsin harmissani koheesiomaiden asennoitumisesta tähän kysymykseen, sillä ne ovat tähän saakka jättäneet nykyisten sääntöjen säilyttämistä koskevat ehdotuksemme täysin huomiotta hyödyttyään kuitenkin itse aiemmin kyseisistä säännöistä. Tarkoitan erityisesti koheesiorahastoa koskevaa n+3-sääntöä ja arvonlisäveron sisällyttämistä tukikelpoisiin menoihin muiden kuin veronmaksajien osalta.

Valitettavasti joudun toteamaan, että suurin osa uusille jäsenvaltioille tehdyistä myönnytyksistä liittyi joko nykyistä rakennerahastoasetusta tai koheesiorahastoa koskeviin mietintöihin. Parlamentilla ei ole oikeutta tehdä suoria muutoksia komission ehdotuksiin kummassakaan tapauksessa. Samat vaatimukset torjuttiin ehdottomasti Euroopan aluekehitysrahastoa koskevan ehdotuksen osalta, johon meillä on kuitenkin oikeus tehdä muutoksia. Toisin sanoen uusille jäsenvaltioille on tehty myönnytyksiä vain silloin, kun niiden merkitys on hyvin vähäinen.

Mielestäni arvonlisäveron poistaminen tukikelpoisista menoista kokonaan olisi poliittinen emämunaus, puhumattakaan uusien jäsenvaltioiden välinpitämättömästä kohtelusta. Se saattaisi yllyttää kymmenet miljoonat näiden maiden kansalaiset kysymään, kohdellaanko heitä todellakin yhdenvertaisesti, kun he jäävät ilman niiden suotuisien sääntöjen tuomia etuja, joista vanhat jäsenvaltiot hyötyivät vuosikausia. Vetoankin siksi Euroopan parlamentin hyväntahtoisuuteen ja ymmärrykseen, ja pyydän parlamentin jäseniä kannattamaan äänestyksessä näiden sääntöjen säilyttämistä vuosina 2007–2013.

  Stavros Arnaoutakis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, minäkin kiitän aluksi esittelijöitä, ja etenkin jäsen Hatzidakisia, erinomaisesta työstä tämän menettelyn aikana. Koheesiopolitiikka on kiistatta tehokas väline Euroopan unionin kehittämisessä. Koheesiopolitiikalla on joudutettu kehitystä ja lisätty työllisyyttä, ja se on vaikuttanut myönteisesti Euroopan unionin alueiden ja jäsenvaltioiden lähentymiseen. Koheesiovälineillä eli rakennerahastoilla on tuotu unionia lähemmäs kansalaisia, tuettu kehitystä ja toteutettu käytännössä yhteisvastuuperiaatetta.

Nykyisen koheesiopolitiikan avulla halutaan vastata merkittäviin haasteisiin ja puuttua lisääntyneeseen eriarvoisuuteen 25 jäsenvaltion unionissa: kaupunkien lisäksi meidän on kehitettävä maaseutua. Nykyisen koheesiopolitiikan avulla halutaan saavuttaa Lissabonin ja Göteborgin strategian tavoitteet. Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin taata rakennerahastoille niiden tehokkaan toiminnan edellyttämät vähimmäismäärärahat, joilla tarkoitan 0,41 prosenttia tai vähintään 336 miljardia euroa.

Näin ollen on toimittava viipymättä, jotta rakennepolitiikan ja siihen liittyvien asetusten käsittely saadaan päätökseen mahdollisimman nopeasti vuoden 2005 kuluessa.

(Suosionosoituksia)

  László Surján (PPE-DE). – (HU) Lausuttuani esittelijöille pakolliset, joskin vilpittömät, kiitokset, kiinnitän erityistä huomiota kysymykseen, jota monet puhujat ovat jo sivunneet: maksettujen arvonlisäverojen palauttamiseen. Edustan kotimaani kenties kaikkein köyhintä aluetta. Tiedän, että on tavallaan johdonmukaista olla tukematta yhteisön varoista sellaisia menoja, jotka ovat todellisuudessa jäsenvaltioiden kassaan kuuluvia tuloja. Haluan siitä huolimatta valaista asian toistakin puolta. Alueeni paikallisviranomaiset, jotka suunnittelevat osallistuvansa unionin rakennepolitiikan kautta toteutettaviin kehittämistoimiin, menettävät juuri köyhyytensä vuoksi mahdollisuuden hakea tukea, jos tämä taakka kohdistuu heihinkin. Pyydän teitä harkitsemaan erittäin tarkasti suhtautumistanne ehdotettuihin tarkistuksiin. Säilyttäkää sääntö ennallaan!

Haluan tuoda esiin toisenkin seikan: unionin säädökset muuttuvat jatkuvasti, ja meidän uusien jäsenvaltioiden edustajien mielestä meidän kannaltamme yhä epäedullisempaan suuntaan. Tämä prosessi on pysäytettävä, sillä tilanteen jatkuessa entisellään laajentuminen ei onnistu, vaan antaa vahvan yllykkeen euroskeptisyydelle ja poliittisille ääriaineksille. Hyvät kollegat, toimikaa vastuuntuntoisesti ja johdonmukaisesti. Jos jokin asia on tähän saakka toiminut, säilyttäkää se, älkääkä jättäkö köyhimpiä alueita sivustakatsojiksi!

  Jamila Madeira (PSE). – (PT) Torjuessaan kahdessa edellisessä kansanäänestyksessä EU:n perustuslain kansalaiset muistuttivat unionia siitä, että sen on toteutettava toisenlainen sosiaalinen malli, joka eroaa selvästi Euroopan yhdysvalloista. Euroopan kansalaiset ovat ilmaisseet kantansa selvästi, ja he vaativat lisää kansalaisoikeuksia, vahvempaa sosiaalista painotusta ja erityisesti Euroopan sosiaalisen mallin lujittamista.

Euroopan sosiaalirahaston tarkoitus ja yksi unionin perusperiaatteista on, yhdessä koheesiopolitiikan kanssa, aina ollut ihmisten auttaminen, ja siksi ihmiset ovat voimakkaimmin samastuneet juuri kyseiseen politiikan alaan. Mielestäni sosiaalirahaston ja muidenkaan rahastojen avulla ei pidä edistää kahden nopeuden Euroopan muodostumista. Rahaston tarkoituksena ei ole pahentaa syrjäytymistä tai tukea tavalla tai toisella yhteiskunnassamme esiintyviä lukuisia syrjinnän muotoja. Sen tarkoitus on juuri päinvastainen – asettaa ihmiset etusijalle.

On tullut aika osoittaa ihmisille, että aiomme jatkaa heihin tehtäviä investointeja. Siksi sosiaalinen malli on saatava jaloilleen ja toimintaan. On tullut aika varmistaa tavoitteiden saavuttaminen ja estää tilastovaikutuksen seurausten kaatuminen syyttömien niskaan. Meidän on varmistettava, ettemme vaihda komiteamenettelyä pelkkiin laskutoimituksiin ja etteivät pienimmät alueet joudu maksamaan kaikkia muutoksen aiheuttamia kustannuksia. Toivomme ja odotamme, että tänään käsiteltävän asetuspaketin avulla voidaan kaikista avoimeksi jääneistä rahoituspäätöksistä huolimatta todella edistää alueiden Euroopan toteuttamista asettamalla ihmiset etusijalle painopisteissä. Tämä tavoite saa meidät liikkeelle Euroopan puolesta.

  Sérgio Marques (PPE-DE). – (PT) Olosuhteet ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että tätä keskustelua tulevasta taloudellisesta ja sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta käydään Eurooppa-hankkeen kannalta erityisen ratkaisevalla hetkellä. Jos haluamme selviytyä tästä kriisistä, unionin toimielinten, ja varsinkin neuvoston, on suunniteltava sellaista aluekehityspolitiikkaa, jolle ominaisten visioiden ja yhteenkuuluvuuden avulla voidaan vastata EU:n kohtaamiin valtaviin haasteisiin.

Näin ollen Yhdistyneellä kuningaskunnalla, joka on juuri ottanut vastaan puheenjohtajan tehtävät, on valtava vastuu. Suhtaudun puheenjohtajavaltioon pelonsekaisin toivein. Olen levoton, koska, kuten tiedämme, Yhdistynyt kuningaskunta on yksi niistä kuudesta valtiosta, jonka tavoitteena on rajoittaa EU:n talousarvio yhteen prosenttiin BKT:sta, mikä on mielestäni ristiriidassa tehokkaan koheesiopolitiikan ja niiden kunnianhimoisten tavoitteiden kanssa, joita haluamme asettaa EU:n tuleville toimille. Myös Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen asenne unionin taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta edistävien toimien uudelleenkansallistamiseen saa minut levottomaksi, sillä toteutuessaan se merkitsisi vakavaa solidaarisuusvajetta paitsi uusia jäsenvaltioita myös tiettyjä edelleen tukea tarvitsevia alueita, kuten Portugalia, Espanjaa ja Kreikkaa, kohtaan.

Näiden huolenaiheiden lisäksi on kuitenkin myös paljon syytä toiveikkuuteen, sillä Yhdistyneen kuningaskunnan tiedetään korostavan voimakkaasti EU:n kilpailukyvyn vahvistamista – ilman sitä ei saavuteta voimakasta talouskasvua – ja se haluaa EU:n yltävän siinä vähintään Yhdysvaltojen tasolle. Tämä puolestaan lisää työllisyyttä. Emme saavuta tätä tavoitetta, ellei meillä ole rohkeutta panna Lissabonin strategiaa kokonaisuudessaan täytäntöön. Vahva ja elinvoimainen unionin koheesiopolitiikka, jolle myönnetään riittävät taloudelliset resurssit, on yksi ratkaisevista tekijöistä Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamisessa.

Euroopan kaikkein epäedullisimmassa asemassa olevilla alueilla on valtava kilpailukyky- ja kehityspotentiaali, jota on hyödynnettävä. Tämän pitäisi olla yksi unionin koheesiopolitiikan päätavoitteista.

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, vuosi sitten Euroopan unioniin liittyi 10 uutta jäsenvaltiota, joista useimmat ovat köyhiä. Vaikka kuulemmekin jatkuvasti joka suunnalta puhetta tasapainoisesta kehityksestä, ne ovat useimmiten vain suuria sanoja. Itse asiassa nyt yritetäänkin ikään kuin "ohimennen" muuttaa niitä periaatteita, jotka nykyisin ohjaavat aluekehityksen tärkeimpien rahoitusvälineiden täytäntöönpanoa. Miksi uusille jäsenvaltioille määrätään erilaisia ja ankarampia ehtoja kuin niille, jotka hyötyivät 15 vanhan jäsenvaltion kehittämisestä? Palauttamatta jäävän arvonlisäveron luokittelu tukikelvottomiin menoihin ja n+2-säännön soveltaminen koheesiorahastoon haittaavat selvästi uusien jäsenvaltioiden kehitystä.

Osoitetaanko tämänkaltaisilla toimilla solidaarisuutta Euroopassa? Nykyisiä periaatteita ei nyt pitäisi muuttaa, sillä muuten köyhillä ei ole varaa hyötyä EU:n tuesta. Uusille jäsenvaltioille on tarjottava samat kehitysmahdollisuudet kuin EU:n 15 vanhalle jäsenvaltiolle, jotka myös hyödynsivät näitä mahdollisuuksia erinomaisesti. On vihdoin aika vahvistaa lainsäädännössä puheet yhtäläisten mahdollisuuksien ja tasapainoisen kehityksen Euroopasta. Meidän on muutettava asioita parempaan eikä huonompaan suuntaan, emmekä saa jakaa Eurooppaa voittajiin ja häviäjiin.

  Margie Sudre (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, hyvät kollegat, laajentuminen on kasvattanut taloudellisia ja sosiaalisia kehityseroja Euroopan unionin alueiden välillä. Koheesiopolitiikan, joka tuo kiistämättä lisäarvoa Euroopan kaikille alueille, on entistä suuremmalla syyllä säilyttävä alueellisia eroja tasoittavana unionin solidaarisuuden välineenä. Vastustan esittelijän tavoin tämän uudistuksen kokonaisrakenteen muuttamista, aluepolitiikan uudelleenkansallistamista tai yhteisön menojen rajua leikkaamista. Nyt on välttämätöntä toteuttaa ehdotus taloudellisten seuraamusten määräämisestä niille yrityksille, jotka unionin varoja saatuaan päättävät siirtää liiketoimintansa muualle.

Lisäksi kiitän aluekehitysvaliokunnassa toimivia kollegoitani siitä, että he tukivat voimakkaasti sekä syrjäisimmille alueille tarkoitettua 1,1 miljardin euron erityisrahastoa että mahdollisuutta laajentaa EAKR:n soveltamisalaa poikkeuksellisesti kyseisille alueille suunnatun toimenpideavun rahoittamiseen, jotta molemmissa tapauksissa olisi mahdollista korvata alueiden syrjäisen sijainnin aiheuttamat lisäkustannukset.

Lisäksi pyydän toteuttamaan kokonaisuudessaan EY:n perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdassa esitetyn vaatimuksen syrjäisimpien alueiden erityiskohtelusta ja takaamaan niille mahdollisuuden rakennerahastojen käyttöön – etenkin niille alueille, joiden BKT on jo noussut yli 75 prosenttiin yhteisön keskiarvosta.

Euroopan kalatalousrahastosta puheen ollen voin tyytyväisenä panna merkille, että ympäristönäkökohdat ja sosioekonomiset näkökohdat on saatu todelliseen tasapainoon keskenään. Kalatalousvaliokunta on hyväksynyt ehdotukseni Euroopan kalatalousrahaston kautta myönnettävästä julkisesta tuesta syrjäisimpien alueiden kalastusalusten uusimiseen ja nykyaikaistamiseen.

Useimmilla syrjäisillä alueilla kalastus on hyvin uutta toimintaa ja kalakannat ovat edelleen runsaita. Tällaisen tuen torjuminen olisi käsittämätöntä ja haitallista. Pyysin syrjäisimpien alueiden uudistamiseen tarkoitetun julkisen tuen määrän säilyttämistä nykyisessä 75 prosentissa ehdotetun 50 prosentin sijasta, mutta valitettavasti pyyntöni hylättiin. Toivon, että neuvosto seuraa Euroopan parlamentin viitoittamaa linjaa tässä uudistuksessa, joka on elintärkeä ja kiireellinen monille Euroopan alueille.

  Bernadette Bourzai (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, jäsenvaltioiden välinen yhteenkuuluvuus on yhteisön aluepolitiikassa aivan yhtä tärkeä tavoite kuin Euroopan eri alueiden välinen yhteenkuuluvuuskin. Yhteisvastuuperiaatteen mukaisesti suurin osa varoista on kohdennettava uusille jäsenvaltioille, mutta on myös muistettava, että määrättyjen vanhoihin jäsenvaltioihin kuuluvien alueiden on edelleen voitava hyötyä rakennerahastojen aikaansaamasta vipuvaikutuksesta, jotta ne voivat toteuttaa rakenteellisesti merkittäviä hankkeita ja vakiinnuttaa saavuttamaansa edistystä.

Tuenkin komission ehdotusta, koska sen avulla pystytään kohtuullisen tasapuolisesti osoittamaan varoja köyhimmille alueille – ja näin ollen uusille jäsenvaltioille – ja kiinnittämään huomiota vanhojen, varakkaampien jäsenvaltioiden köyhempiin alueisiin. Tämän tasapainon horjuttaminen ei ainoastaan vaarantaisi unionin yhteenkuuluvuutta, vaan saattaisi myös lisätä Euroopan kansalaisten tyytymättömyyttä Eurooppa-hankkeeseen, koska unionin aluepolitiikka on jäsenvaltioissamme kaikkein näkyvin ja tunnetuin politiikan ala.

Siksi toivonkin neuvoston saavan rahoitusnäkymistä käytävät neuvottelut pikaisesti myönteiseen päätökseen, jotta aluepolitiikka saisi asianmukaisen talousarvion ja apua tarvitsevia valtioita voitaisiin tukea.

  Ria Oomen-Ruijten (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, koheesio on keskeinen tekijä 25 jäsenvaltion unionin sosiaalisessa suunnittelussa, ja koska me kannamme siitä yhdessä vastuun, uusien jäsenvaltioiden ja köyhempien alueiden pitäisi voida luottaa meidän solidaarisuuteemme. Jälleenrakennus on voitava hoitaa kyseisissä jäsenvaltioissa mahdollisimman nopeasti ja onnistuneesti rakennerahastojen avulla. Euroopan on toimittava yhteisvastuuperiaatteen mukaisesti. Emme saa syyllistyä oman edun tavoitteluun, sillä siitä ei ole hyötyä 15 vanhan jäsenvaltion kansalaisille, ja meidän on annettava maillemme muitakin mahdollisuuksia kuin rahastoista ja rakennerahastoista myönnettävä tuki ja huolehdittava siitä, ettei mitään alueita jätetä tuen ulkopuolelle.

Käsittelen seuraavaksi Euroopan sosiaalirahastoa, jonka suhteen jäsen Silva Peneda on tehnyt erinomaista työtä. ESR:n tarkistaminen nykyisen ehdotuksen mukaisesti on tärkeää. Miksi? Lissabonin tavoitteisiin osoitetut määrärahat on selvästi kohdennettu uusiin jäsenvaltioihin, ja tuen tätä vilpittömästi. Itse asiassa tiedustelin tänä aamuna Alankomaissa ESR:oon liittyviä odotuksiamme. Alankomaista saamani vastaus järkyttää teitä: he ilmoittivat täysin selvästi, etteivät halua mitään. Tämä kommentti on jyrkässä ristiriidassa maani paikallisvaltuustojen ja sosiaalialan järjestöjen näkemyksen kanssa, sillä ne vastustavat sosiaalista syrjäytymistä. Siksi on vain oikeudenmukaista, että ESR järjestäisi työpaikkoja ja koulutusta kaikille sosiaalisesti syrjäytyneille riippumatta siitä, missä ongelmia ilmenee.

Lyhyesti sanoen meidän ei pitäisi käyttää rahastoja, ja varsinkaan ESR:a, uusien esteiden muodostamiseen. Suurkaupunkeihin liittyvät kysymykset ovat yleismaailmallisia. Kaikkialla Euroopassa tarvitaan oppimista ja innovaatioita. Se tuo lisäarvoa myös 15 vanhalle jäsenvaltiolle. Unioni voi käyttää direktiivien lisäksi kannustimena myös tätä näkökohtaa, sillä 15:lla vanhallakin jäsenvaltiolla on edelleen paljon opittavaa.