Puhetta johti 
varapuhemies ROTHE

(Istunto avattiin klo 10.00.)

  Richard Corbett (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, käytän työjärjestyspuheenvuoron muistuttaakseni, että työjärjestyksen liitteen I 2 artiklassa todetaan, että jos jäsen ei ole jättänyt ilmoitusta taloudellisista eduistaan, puhemiehen on muistutettava häntä siitä. Jos jäsen ei edelleenkään ilmoita tietoja, pöytäkirjassa julkaistaan ilmoitus tästä laiminlyönnistä. Edelleen todetaan, että jos jäsen kieltäytyy myös laiminlyönnin julkistamisen jälkeen ilmoittamasta kyseisiä tietoja, puhemies soveltaa työjärjestyksen 147 artiklan määräyksiä kyseisen jäsenen pidättämiseksi istunnoista.

Maanantain istunnon pöytäkirjasta käy ilmi, että Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuoluetta edustavat jäsenet Herrero-Tejedor ja Nattrass eivät edelleenkään ole jättäneet ilmoituksia taloudellisista eduistaan. Heidät on nyt usean kuukauden ajan mainittu nimeltä pöytäkirjassa paheksunnan säestämänä, ja kehottaisin puhemiestä ryhtymään tilanteen vaatimiin toimiin. Tämä heikentää parlamentin mainetta ja uskottavuutta.

  Puhemies . Huolehdin asiasta, jäsen Corbett.

  Puhemies . Esityslistalla on seuraavana Nicholson of Winterbournen laatima ulkoasiainvaliokunnan mietintö (A6-0158/2007) Kašmiriin tämänhetkisestä tilanteesta ja tulevaisuudennäkymistä (2005/2242(INI)).

  Nicholson of Winterbourne (ALDE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, minulle on kunnia saada esitellä ulkoasiainvaliokunnan mietintö Kašmirin tämänhetkisestä tilanteesta ja tulevaisuudennäkymistä.

Mietinnössä verrataan varsin perustellusti keskenään Intiaa – Jammu ja Kašmir mukaan luettuna – joka on maailman suurin maallinen demokratia ja jolla on demokraattiset rakenteet käytössä kaikilla tasoilla, sekä toisaalta Pakistania, joka ei ole vielä toteuttanut kaikilta osin demokratiaa Azad Jammu ja Kašmirin (AJK) alueella ja jolla on vielä parantamisen varaa demokratian toteuttamisessa Gilgitissa ja Baltistanissa. Mietinnössä myös korostetaan, että on huomattava määrä todisteita siitä, että Pakistan on useiden vuosien ajan antanut Kašmirin sotilasryhmittymille koulutusta, aseita, rahoitusta ja turvapaikan ja kannustanut näitä ryhmittymiä julmuuksiin Intian hallinnoimalla alueella. Siinä otetaan tiukka linja ihmisoikeusloukkauksiin Jammussa ja Kašmirissa.

Mietintö on myös rakentava, sillä siinä muistutetaan Intian ja Pakistanin yhteisestä perinnöstä, joka näkyy Jammun ja Kašmirin muinaisessa kulttuurissa, sekä tunnustetaan Jammun ja Kašmirin kansojen moniarvoinen, monikulttuurinen ja eri uskontoja yhdistävä luonne ja maalliset perinteet, joita on vaalittu Intian hallitsemassa Jammun ja Kašmirin osassa, ja arvostetaan niitä.

Tämä on valistunut ja tasapainoinen mietintö, jossa tuomitaan terrorismi ja kaikki terrorismia tukevat. Siinä viedään eteenpäin ajatusta rauhasta, rinnakkaiselosta, ystävyydestä ja taloudellisesta integraatiosta sekä kaupankäynnistä rajan molemmin puolin Gilgitissa ja Baltistanissa elävien kansojen kesken Euroopan unionin mallin mukaisesti.

Kehotan parlamenttia hyväksymään mietinnön kokonaisuudessaan, jotta lähettäisimme rauhanrikkojille sielläpäin maailmaa yksiselitteisen viestin siitä, ettei kansainvälinen yhteisö enää siedä ääriliikkeitä tai terrorismia ja että kunnioitamme ja haluamme säilyttää Kašmirin kansan oikeudet ja etnisen ainutlaatuisuuden.

Olen juuri tänä aamuna saanut Pakistanin kansanpuolueen johtajalta Mohtarma Benazir Bhuttolta painokkaan viestin, jossa hän ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että mietinnössä kiinnitetään huomioita Kašmirin kansan itsemääräämisoikeuteen; vahvistetaan EU:n sitoutuminen kiistan ratkaisemiseen rauhanomaisin keinoin; huomioidaan maanjäristyksen vaikutukset ja kehotetaan Euroopan unionia auttamaan ja tukemaan kašmirilaisia; tuetaan yhdistetyn rauhanprosessin roolia edettäessä kohti demokratiaan, oikeusvaltioperiaatteeseen ja perusoikeuksien kunnioittamiseen perustuvaa kašmirilaisten pysyvää asuttamista; kehotetaan Intian ja Pakistanin hallituksia helpottamaan tulitauon aikaansaamista valvontalinjalla vaatimalla sotilasryhmittymiä aloittamaan aseistariisunta, joukkojen hajottaminen ja kotouttamisprosessi; rohkaistaan Pakistanin hallitusta muuntamaan myös Siachenissa vuonna 2003 tehty tulitauko pysyväksi rauhansopimukseksi; kehotetaan molempia hallituksia antamaan kansainvälisille ihmisoikeusjärjestöille välitön ja rajoittamaton pääsy entisen ruhtinaskunnan kaikkiin osiin, jotta ne voivat tutkia alueen ihmisoikeustilannetta; vaaditaan Intian hallitusta lopettamaan kaikki laittomiin teloituksiin, katoamisiin, kidutukseen ja mielivaltaisiin pidätyksiin liittyvät käytännöt Jammun ja Kašmirin alueella; kehotetaan Intian ja Pakistanin viranomaisia vähentämään matkustuslupien myöntämiseen liittyviä rajoituksia Srinagarin ja Muzaffarabadin välillä; kehotetaan Pakistania tarkistamaan käsityksiään perusoikeuksista, kuten sananvapaudesta, kokoontumisvapaudesta ja uskonnonvapaudesta AJK:n alueella ja Gilgitissa ja Baltistanissa sekä vaaditaan kaikkien aikojen ensimmäisten vaalien järjestämistä Gilgitissa ja Baltistanissa sekä pohjoisten alueiden demokraattisen edustuksen parantamista. Bhutto tukee vahvasti tätä mietintöä.

Olen ylpeä voidessani ilmoittaa, että parlamentin jäsen Imran Khan, joka on Pakistanin krikettijoukkueen entinen kapteeni ja Tehreek-e-Insaaf -puolueen johtaja, on tänään luvannut täyden tukensa tälle mietinnölle.

Kašmirin kansan ahdinko on ollut kansainvälisen yhteisön huolenaiheena jo lähes 60 vuotta. Euroopan unioni tukee voimakkaasti alueellista integraatiota, kaupan vapauttamista ja taloudellista yhteistyötä. Euroopan parlamentti on erittäin kiinnostunut kaikista tilanteeseen liittyvistä kysymyksistä.

Haluan kertoa teille, että tuhannet nuoret osoittivat mieltään tämän mietinnön puolesta ja vaativat suosituksemme mukaisia demokraattisia vapauksia. Poliisi kuitenkin pieksi heidät ja tuhosi heidän banderollinsa ja YK:lle osoitetut vetoomukset. Nuoret järjestivät uuden mielenosoituksen. Kaksisataa heidän sukulaistaan siepattiin, eikä heistä ole kuultu sen jälkeen. Sittemmin tuhannet Azad Jammu ja Kašmirin kansalaiset ovat kokoontuneet ja vakuuttaneet täyttä tukeaan mietinnölle.

Rajan toisella puolella Jammun ja Kašmirin alueella Intiaa arvostellaan edelleenkin sen laajamittaisesta sotilaallisesta läsnäolosta. Mietinnössä otetaan tiukka linja ihmisoikeuksiin niin Jammussa ja Kašmirissa kuin muillakin alueilla.

Gilgitissa ja Baltistanissa kansa pidetään köyhyydessä, lukutaidottomuudessa ja takapajuisuudessa.

Mietinnössä ilmaistaan selkeä tuki käynnissä olevalle rauhaprosessille. Siinä tunnustetaan Kašmirin kansan vanha ja ainutlaatuinen perintö. Se ilmentää monia Euroopan unionin periaatteita. Toivon todella, että parlamentti tukee mietintöä myös äänestyksessä yhtä varauksettomasti kuin ulkoasianvaliokunnassa.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, seurasin suurella mielenkiinnolla ulkoasianvaliokunnassa käytyä vilkasta keskustelua Kašmiria käsittelevästä Nicholsonin mietinnöstä. Mietintö antaakin paljon ajattelemisen aihetta. Se on liian laaja, jotta pystyisin vastaamaan siihen yksityiskohtaisesti tänään, mutta haluaisin pohtia tarkemmin joitakin siinä esiin nostettuja kysymyksiä.

Huomion kohdistaminen Kašmiriin tapahtuu juuri oikeaan aikaan. Poliittisesti alueella on tapahtunut monenlaista myönteistä kehitystä, joka ensimmäistä kertaa vuosiin antaa jonkinlaista toivoa siitä, että tämä pitkään jatkunut tilanne olisi päätymässä lähelle ratkaisua. Sekä Intia että Pakistan ovat ilmoittaneet, että valvontalinjasta voisi tulla niin sanottu "pehmeä raja".

Euroopan unioni on ilmaissut vankan tukensa Intian ja Pakistanin väliselle sovintoprosessille. Tiellä on kuitenkin edelleen monia sudenkuoppia. On rohkaisevaa, että yhteinen rauhanprosessi jatkuu suunnitelmien mukaisesti terrorismista huolimatta. Olin itse Delhissä, kun Lahoren ja Samjhotan väliä päivittäin liikennöivässä pikajunassa tehtiin kauheat terrori-iskut viime helmikuussa.

Olisi todella surullista, jos terroristit saisivat otettua rauhanprosessin panttivangikseen. En näe kummallekaan maalle muuta vaihtoehtoa erimielisyyksiensä selvittämiseen kuin vuoropuhelu. Sen avulla saadaan toivon mukaan lopulta ratkaistua kaikki kahdenväliset kysymykset. Minusta on myös tärkeää, että kašmirilaiset ovat alkaneet itse osallistua aktiivisemmin rauhanprosessin toteuttamiseen.

Haluaisin sanoa muutaman sanan kauheasta maanjäristyksestä, joka iski Kašmiriin lokakuun 8:nnen päivän aamuna vuonna 2005 ja jolla, kuten esittelijä Nicholson mietinnössään kuvaa, oli tuhoisa vaikutus kašmirilaisten elämään valvontalinjan molemmin puolin, erityisesti Pakistanin hallinnoimassa osassa Kašmiria ja Pakistanin luoteisraja-alueella. Minulla oli tilaisuus käydä maanjäristyksestä kärsineellä alueella henkilökohtaisesti vieraillessani Pakistanissa Euroopan komission edustajana maanjäristyksen jälkeisessä jälleenrakennuskonferenssissa saman vuoden marraskuussa.

Euroopan komissio reagoi tähän murhenäytelmään antamalla humanitaarista apua 48 miljoonalla eurolla ja sitoutumalla joulukuussa 2005 50 miljoonan euron suuruiseen ohjelmaan "Earthquake Recovery and Reconstruction support to Pakistan", joka kattaa koulutus- ja terveydenhuoltopalvelujen kunnostamisen vahinkoa kärsineillä alueilla, hätätilanteeseen muokatun koulutusohjelman ja yhteisön perustamia toimeentuloedellytysten palauttamiseen tähtääviä toimia. Tavoitteemme on siis juuri se, mitä mietinnössä suositellaan, eli kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien auttaminen ja vahinkoa kärsineiden alueiden taloudellisen toiminnan käynnistäminen uudelleen.

Maanjäristykseen liittyvät avustustoimet toteutetaan maakohtaiseen strategiaamme Pakistanissa sisältyvien muiden kehitysohjelmien lisänä. Vaikka komissio on vastannut haasteeseen varsin nopeasti, oletan kuitenkin, että jälleenrakennus kestää vielä useita vuosia. Komission jälleenrakennusohjelma toteutetaan viiden vuoden kuluessa.

Pakistanin pohjoisten alueiden osalta komissio on jo vuosien ajan osallistunut aktiivisesti henkilöresurssien kehittämiseen alueella erityisesti parantamalla julkista koulujärjestelmää ja tekemällä yhteistyötä Aga Khan Education Services -säätiön kanssa. Toteuttaessamme ohjelmiamme alueella olemme pitäneet huolen siitä, että kaikki yhteisöt – ja valtion koulut – hyötyvät hankkeen toimista.

Ennen kuin lopetan, haluan kiittää esittelijä Nicholsonia rohkaisevista sanoista, joilla hän antoi tunnustuksensa komission Islamabadin ja New Delhin lähetystöjen tekemälle työlle. Arvostamme sitä suuresti.

Haluan vielä lisätä, että olisin mielelläni jäänyt koko keskustelun ajaksi, mutta kuten olen ilmoittanut, minun on lähdettävä ennen keskustelun loppua aiemmin tehtyjen sitoumusten vuoksi, joita en voinut muuttaa enää sen jälkeen, kun parlamentti muutti esityslistaansa, mutta kollegani Grybauskaitė toimii sijaisenani ja seuraa keskustelun loppuun.

  Charles Tannock, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kahden suuren Etelä-Aasian maan, Intian ja Pakistanin, välinen traaginen ja verinen kiista Kašmirin entisen ruhtinaskunnan kauniista alueesta Himalajan vuoristossa on yksi maailman pitkäaikaisimmista; sen juuret ulottuvat YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmiin 39 ja 47 vuodelta 1948.

Kannatan voimakkaasti Nicholsonin mietintöä ja onnittelen esittelijää sen sisällöstä ja laadusta, joista on kiittäminen myös valiokuntavaiheessa tehtyjä merkittäviä tarkistuksia sekä mietinnön sävyyn että sen lähestymistapaan. Mietintö on täsmällinen, ja siinä tunnustetaan ensisijaisesti se, että parhaillaan käynnissä olevat neuvottelut luottamuksen rakentamiseksi Intian ja Pakistanin hallitusten välille ovat edelleen paras strategia oikeudenmukaisen ja kestävän rauhan aikaansaamiseksi näiden kahden ydinasevallan välille. Brittiläinen kollegani Bushill-Matthews, joka ainoana äänesti mietintöä vastaan ulkoasianvaliokunnassa, on nyt ilmoittanut kannattavansa mietintöä, mikä osoittaa, kuinka paljon mietintö on edistynyt eri vaiheissa.

Marraskuun 25. päivä 2003 solmitusta tulitauosta lähtien sotatoimissa on onneksi ollut yksi rauhallisimmista vaiheista sitten vuoden 1971 Intian ja Pakistanin välisen sodan: tulitauko on kestänyt vakavat provokaatiot Intian hallitusta kohtaan, myös Mumbaihin tehdyt terrori-iskut. Tästä huolimatta Kašmirin pandiitit väittävät edelleen, että rajan yli soluttautuvien terroristien tavoitteena on toteuttaa etnisiä puhdistuksia hinduväestön keskuudessa, vaikkakin paljon entistä pienemmässä mittakaavassa.

Vastaavasti mietinnössä vaaditaan täysin perustellusti malttia Intian armeijalta. Siinä edellytetään, että turvallisuusjoukot kunnioittavat täysimääräisesti ihmisoikeuksia ja siviiliväestön hyvinvointia sekä noudattavat tuomioistuinten päätöksiä.

Mietinnössä muistutetaan aidon demokratian puutteesta Azad Kašmirissa ja nostetaan ensimmäistä kertaa esiin Gilgit-Baltistanin asukkaiden ahdinko. AJK:n osalta nostetaan esiin myös joitakin yleisempiä huolenaiheita, kuten naisten oikeudet ja uskonnollisten vähemmistöjen oikeudet. Minä ja monet kollegani pidimme vuonna 2005 hyvin myönteisenä Srinagar–Muzaffarabad-bussireitin uudelleen avaamista valvontalinjan yli, jolloin toisistaan erotetut perheet saattoivat jälleen yhdistyä lähes 60 vuoden jälkeen. Toivon, että lopulta kaikista rajoista, myös valvontalinjasta, tulee vain viiva kartalla ja ne menettävät yhä enemmän merkitystään.

Me täällä EU:ssa olemme jo osoittaneet sen olevan mahdollista: vapaan liikkuvuuden neljä osa-aluetta, ihmisten, tavaroiden, palvelujen ja pääoman vapaa liikkuvuus ovat todisteena siitä. Samanlaisen tulevaisuudenvision luominen Etelä-Aasian talousyhteisölle vuoteen 2025 mennessä edellyttää valvontalinjan yli käytävän kaupan vapauttamista. Sekä Intia että Pakistan ovat kunnostautuneet tekemällä rakentavaa yhteistyötä Kašmirin lokakuisen maanjäristyksen jälkeen humanitaarisen avun tarjoamiseksi tuhansille uhreille ja kodittomille. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää ennen kuin siirtymään joutuneet henkilöt on saatu asutettua pysyvästi.

Mielestäni EU:n tehtävänä on tukea ongelman rauhanomaista ratkaisua koko entisessä ruhtinaskunnassa. EU:n on oltava halukas toimimaan rehellisenä rauhanneuvottelijana, mutta vain jos suvereenit hallitukset pyytävät apuamme, sillä viime kädessä pidämme Kašmirin kiistaa maiden kahdenvälisenä asiana.

Lopuksi haluan tässä yhteydessä toistaa vetoomukseni kaikille niille osapuolille, jotka tukevat väkivaltaista jihadiaan käyviä sotilasryhmittymiä, että ne lopettaisivat tällaisen toiminnan välittömästi.

  Jo Leinen , PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Intia ja Pakistan ovat käyneet Kašmirin alueesta kolme sotaa. Se tuo mieleeni hyvin vahvasti Saksan ja Ranskan välisen kiistan Alsace–Lorrainen alueesta, jossa tämäkin istunto pidetään. Tälläkin alueella käytiin kolme sotaa, mutta Saksa ja Ranska päättivät toisen maailmansodan jälkeen panna pisteen vastakkainasettelulle ja tehdä yhteistyöstä politiikkansa perusperiaatteen. Tämän politiikan menestyksen hedelmät voidaan nähdä tämän päivän Euroopan unionissa.

Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä haluaisi nähdä Intian ja Pakistaninkin luopuvan vastakkainasettelusta ja tekevän yhteistyöstä politiikkansa perusperiaatteen. Kašmirin alueen ihmiset hyötyisivät siitä valtavasti ja koko alue alkaisi kukoistaa. Nähdäkseni SAARC:lla (Etelä-Aasian alueellisen yhteistyön liitto) on edellytykset luoda samanlainen menestystarina kuin EU:lla.

Luonnollisesti rauhalla on parhaat menestysmahdollisuudet demokratian vallitessa. Tässä mietinnössä suhtaudumme hyvin kriittisesti demokratian puutteeseen – demokratiavajeeseen – Kašmirin alueella, sekä moniin ihmisoikeusrikkomuksiin. Ihmiset kärsivät valvontalinjan molemmin puolin. Kaikkia asianomaisia osapuolia kehotetaankin luomaan demokratiaa ja takaamaan ihmisoikeuksien kertakaikkinen kunnioittaminen.

Alueella on valtavasti väkivaltaa – sekä alueen sisäistä väkivaltaa että ulkopuolelta soluttautunutta – ja 80 000 ihmistä on menettänyt henkensä. Väkivaltaisten ryhmittymien soluttautuminen alueelle rajan yli on saatava pysäytettyä. Voimme luonnollisesti vaatia myös armeijaa kunnioittamaan ihmisoikeuksia. Vaadimme ihmisoikeuskomissioita tekemään tämänkaltaiset rikkomukset, joita tapahtuu molemmissa maissa, rangaistavaksi myös tuomioistuimissa. Ei ole hyväksyttävää, että ihmisiä siepataan, kidutetaan ja tapetaan rangaistuksetta.

Meidän mielestämme EU:n olisi tuettava alueen ympäristön ja talouden kunnostamista. Humanitaarisen avun saralla on tehty erinomaista työtä, niin kuin olen saanut itse nähdä omin silmin. Tämän sitoutumisen on jatkuttava. Tämä on ilmeisesti maailman ensimmäinen mietintö, joka käsittelee Kašmiria. Haluan kiittää esittelijää hänen rohkeudestaan ottaa mukaan mietintöön kaikenlaisia asioita. Olemme painiskelleet asian parissa kuukausia. Uskon, että tämä mietintö auttaa alueen kansoja ja tukee Intian ja Pakistanin välistä rauhanprosessia.

  István Szent-Iványi, ALDE-ryhmän puolesta. – (HU) Ensinnäkin haluan kiittää esittelijä Nicholsonia kattavasta ja tärkeästä mietinnöstä. Tiedän, että häneen kohdistui kaikenlaisia paineita, mutta hän pystyi kestämään ne. Ymmärrän, ettei brittiläisen edustajan ole helppo jättää sivuun sisäpoliittisia näkökohtia, mutta hän on onnistunut siinä. Siksi hän ansaitsee kaiken kunnioituksemme, ja kannatan mietintöä.

Euroopan unioni on vakavasti sitoutunut Kašmirin maanjäristyksen aiheuttamien tuhojen korjaamiseen. Olemme luvanneet antaa tukea 100 miljoonaa euroa, ja tulevina vuosina tarjoamme Pakistanille 200 miljoonaa ja kehitysapuun 470 miljoonaa. Tämä merkitsee sitä, että meillä on moraalinen oikeutus ilmaista mielipiteemme näistä kysymyksistä.

Olemme kaikki hyvin huolissamme siitä, että molemmin puolin valvontalinjaa on tapahtunut vakavia ihmisoikeusrikkomuksia. On kuitenkin hyvin rohkaisevaa, että Intian pääministeri Singh on ilmoittanut noudattavansa nollatoleranssia, ja parin viime vuoden aikana Intian hallitsemalla alueella onkin tapahtunut näkyviä edistysaskeleita. Odotamme samaa Pakistanilta.

Odotamme myös Pakistanilta päättäväisempiä toimia ääriliikkeitä ja terroristeja vastaan. Edellytämme, ettei se salli niiden soluttautua rajan yli Intian hallinnoimalle alueelle. Konfliktissa ei ole kysymys pelkästä rajakiistasta. Sitä ei voida ratkaista yhdessä yössä. Ensimmäinen edellytys konfliktin ratkaisemiselle on luottamuksen rakentaminen.

Esittelijä Nicholsonin mietintö osoittaa, että vallitsevaan tilanteeseen tarvitaan todellista parannusta. On luotava tarvittavat sosiaaliset ja taloudelliset olosuhteet. Perheiden yhdistäminen on tehtävä mahdolliseksi. Kaupallisia yhteyksiä on vahvistettava, infrastruktuuria kehitettävä, uusia oppilaitoksia perustettava ja työpaikkoja luotava. Kaikki tämä ei kuitenkaan riitä. Se on tarpeellista muttei riittävää. On tärkeää, että poliittinen vuoropuhelu saadaan käyntiin Intian hallituksen ja Pakistanin hallituksen sekä Kašmirin poliittisen elämän kaikkien edustajien kanssa, kaikkien niiden viranomaisten kanssa, jotka ovat halukkaita luopumaan voimankäytöstä.

On hyvin tärkeää, että myös kašmirilaiset itse osallistuvat ratkaisun etsimiseen, sillä Kašmirin ongelmaan ei ole olemassa kestävää ratkaisua niin kauan kun vapaasti ja demokraattisesti valitut Kašmirin johtajat eivät voi osallistua siihen. Minun arvioni mukaan Intia on osoittanut runsaasti joustavuutta viime aikoina, ja siksi odotamme samaa myös Pakistanilta, koska meillä on läheiset siteet molempiin maihin. Molemmat maat ovat meille tärkeitä kumppaneita, ja on mitä suurimmassa määrin meidän etumme mukaista, että nämä kaksi maata lopulta saattaisivat konfliktinsa päätökseen rauhanomaisella ja rakentavalla tavalla ja että sillä välin kaikki tapahtuisi luottamuksen ja vuoropuhelun ilmapiirissä.

  Cem Özdemir, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan aloittaa esittämällä kiitokseni esittelijä Nicholsonille hänen mietinnöstään. Haluan myös kiittää niitä jäseniä, jotka auttoivat viemään tätä vaikeaa ja hyvin kiistanalaista mietintöä selkeästi kompromissin suuntaan ja siten auttoivat meitä kaikkia saamaan aikaan huomattavaa edistystä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että meillä on tämänpäiväisessä äänestyksessä vielä jonkin verran matkaa mietintöön, joka – ellei sitten Intia, Pakistan tai joku muu tuomitse sitä – todella palvelisi yhteistä päämääräämme: tekisi Kašmirista lopultakin alueen, jolla vallitsee rauha, vauraus ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Meillä on merkittävä mahdollisuus vaikuttaa siihen tänään, jos löydämme yhteisen tahdon ja keskitymme asian ytimeen. Tämä mietintö käsittelee Kašmiria, ei Intiaa tai Pakistania. Meillä on täysi oikeus laatia tämänkaltaisia mietintöjä.

Haluaisin huomauttaa, että suuri osa Intiaan ja Pakistaniin mietinnössä kohdistetusta kritiikistä on epäilemättä oikeutettua – erityisesti Pakistanin osalta olisi voitu sanoa vielä paljon enemmän. Tämä ei nyt kuitenkaan ole oikea hetki keskustella Pakistanista, sillä nyt puhumme Kašmirista. Ikimuistoisista ajoista lähtien Kašmir on ollut silta ja risteyspaikka Lähi-idän, Keski-Aasian ja Etelä-Aasian välillä. Alue, josta Led Zeppelinkin on tehnyt rock-kappaleen, voisi jälleen olla paikka, jossa kaikista Kašmirin osista kotoisin olevat ihmiset voivat elää yhdessä rauhassa ja vauraudessa. Antakaamme siihen oma panoksemme tänään. Se olisi paras panos, jonka me voimme antaa terrorismin vastaiseen taisteluun. Alueella ei tarvita lisää asevoimia vaan vähemmän aseita ja vähemmän sotilaita. Parlamentti antaisi tänään viestin Intialle ja Pakistanille, että niiden pitäisi jatkaa rauhan tiellä ja että niiden pitäisi tehdä kaikkensa vähentääkseen rajan merkitystä, jotta Kašmirissa voisi jonakin päivänä vallita vauraus ja rauha.

  Erik Meijer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, Eurooppa yksin päätti pitkään, miten maailman muita osia oli hallittava. Yksi seurauksista oli se, että suuri osa Etelä-Aasian valtioista liitettiin Britannian valtavaan siirtomaaimperiumiin, joista osaa hallitsivat siirtomaahallinnon virkamiehet suoraan ja osaa hallitsivat epäsuorasti perinteisten hallitsijoiden seuraajat, jotka olivat luovuttaneet ylimmän vallan siirtomaaisännille.

Vuonna 1947 vanhojen hallitsijoiden johtamien valtioiden tulevaisuus oli hallitsijoiden omissa käsissä. Heillä oli mahdollisuus liittyä jompaankumpaan kahdesta uudesta valtiosta, jotka olivat itsenäistyneet vuoden aikana ja joiksi siirtomaaimperiumi oli jaettu: Intiaan, joka oli iso ja maallisen hallinnon alainen, ja Pakistaniin, johon tuolloin kuului myös Bangladesh ja joka oli pieni ja islamilainen. Aiemmat pikkuvaltiot eivät voineet saada takaisin itsenäisyyttään eikä niissä järjestetty kansanäänestystä siitä, halusivatko ne liittyä Intiaan vai Pakistaniin.

Useimmilla alueilla se ei kuitenkaan johtanut ylitsepääsemättömiin ongelmiin, sillä hallitsijan ja asukkaiden enemmistön mielipiteet sattuivat olemaan yhteneväiset. Kašmir oli poikkeus sääntöön. Kansa olisi todennäköisesti valinnut Pakistanin mutta hallitsija päätyi Intiaan. Tämä selittää jossain määrin 60 viime vuoden ongelmia.

Intia saattaa kyllä olla maailman suurin demokratia, mutta sen demokratiaa horjuttaa merkittävästi se, että suuri osa Kašmirista osuu Intian alueelle. Ilman asukkaiden enemmistön tukea Kašmiria ei voida pitää Intian hallinnassa pelkästään armeijan ja poliisin voimin.

Niissä oloissa demokratia ei voi toimia niin kuin sen pitäisi. Intialla, joka on maallinen demokratia, on useita etuja Pakistaniin nähden, jossa uskonnollisilla kiihkoilijoilla ja armeijalla on aina ollut liian paljon vaikutusvaltaa. Juuri noille Intian tarjoamille eduille Kašmirin asukkaat ovat sokeita.

Euroopan unionin ja Intian välisissä suhteissa meidän ei suinkaan pidä lakaista ongelmaa maton alle, vaan siihen on kiinnitettävä huomiota. Tämä ajatus esittelijän alkuperäisestä tekstistä mielestäni puuttui. Siinä keskityttiin ennen kaikkea kolmeen seikkaan: maanjäristyksen jälkeiseen jälleenrakennukseen, Euroopan unionin ja Intian välisten suhteiden lujittamiseen sekä maiden välisen kaupan ja liikenteen lisäämiseen ja sitä kautta Intian ja Pakistanin johtajien välisten suhteiden parantamiseen.

Kašmirin kansalla ei kuitenkaan ollut tässä mitään roolia. Heidän pitkäaikainen haaveensa tulevaisuuttaan koskevasta kansanäänestyksestä ja kansainvälisestä tuesta sille oli nimenomaisesti jätetty pois tekstistä. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että lopputulos on siinä suhteessa tasapainoisempi.

  Bastiaan Belder, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, kesäkuun alussa vietettävän Kašmir–EU-teemaviikon aiheena on "rauhan rakentaminen Kašmirissa", ja alueen ihmisoikeusrikkomusten vuoksi se on tärkeä aloite. Avun tarvetta molemmin puolin rajaa lisää erityisesti erilaisten sotilasryhmittymien toiminta Intialle kuuluvissa Jammun ja Kašmirin osavaltioissa sekä Pakistanin puolella Azad Kašmirissa. On tärkeää, että Euroopan unionin apua tarjotaan kaikille uhreille Kašmirin alueella.

Humanitaariseen apuun ei kuitenkaan kuulu poliittinen puuttuminen asioihin. Yhdistyneet Kansakunnat joutui toteamaan aiemmin tässä kuussa, miten vaikeaa avustusoperaatioiden hallinnoiminen alueella on: sen täytyi evakuoida 83 henkilökuntansa jäsentä, koska – YK:n edustajan mukaan – paikalliset ryhmittymät, jotka eivät olleet saaneet jälleenrakennushankkeita hoitaakseen, olivat yllyttäneet kansan heitä vastaan.

Esittelijä on myös oikeassa todetessaan, ettei Euroopan unionia ole pyydetty toimimaan ulkopuolisena välittäjänä Kašmirin konfliktissa, vaikka se, miten laajasti mietinnössä käsitellään Etelä-Aasian alueellisen yhteistyön liittoa (SAARC) onkin jyrkässä ristiriidassa tämän näkemyksen kanssa. EU:n ei pitäisi sivuuttaa kansainvälisen väliintulon, avun ja sovittelun merkitystä. On selkeä puute, että mietinnössä annetaan niille niin vähän painoarvoa. Miten neuvosto ja komissio aikovat tarjota apua kaikille kašmirilaisille ja aasialaisille alueellisille kumppaneille?

  Philip Claeys , ITS-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, sanomattakin on selvää, että Euroopan unionin toimien on oltava mielekkäitä, jotta niillä voidaan tukea Kašmirin rauhanprosessia. On tärkeää, että keskusteluyhteys saadaan avattua kaikkien asianosaisten osapuolten välille ja myös pidettyä se avoimena.

Voisin käsitellä lyhyesti yhtä monista näkökohdista, nimittäin terrorismin aiheuttamaa ongelmaa. On tosiasia, että Pakistanin puolelta toimivat tai sen tukemat ryhmittymät, kuten Lashkar e-Taiba ja Hizb ul-Mujahideen muutamia esimerkkejä mainitakseni, tekevät monia terroritekoja. Presidentti Musharraf on useaan otteeseen luvannut puuttua terrorismiongelmaan, mutta ikävä kyllä hänellä on vielä paljon tehtävää.

Samaa voidaan sanoa ääri-islamilaisuudesta, jonka leviämistä tuetaan voimakkaasti pahamaineisten madrassas-koulujen välityksellä. Jos Pakistan ei onnistu saamaan tätä ongelmaa kuriin, rauhanprosessi kariutuu väistämättä pitemmällä aikavälillä. Siksi Euroopan unioni ei saisi enää tyytyä pelkkiin lupauksiin Pakistanilta; sen pitäisi odottaa myös konkreettisia toimia.

  James Elles (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, pidän tämänaamuista keskustelua erittäin hyödyllisenä. Siihen huipentuu pitkä prosessi, joka alkoi maaliskuussa 2000, kun parlamentti äänesti ylivoimaisella äänten enemmistöllä Kašmirin kysymystä käsitelleen selvityksen puolesta. Kyseessä ei enää ole pelkästään Yhdistyneen kuningaskunnan vaan koko EU:n ongelma, kuten tämänaamuinen keskustelumme osoittaa. Olemme käyneet kiihkeitä keskusteluja valiokunnassa, ja meillä on nyt käsillä tasapainoisempi mietintö kuin tänä aamuna aloittaessamme. Tarkistuksia on tehty noin 450 kappaletta, joista noin 180 on nyt sisällytetty tähän asiakirjaan, joten se on parantunut merkittävästi.

Olen edelleen tyytymätön joihinkin kohtiin, etenkin tarkistukseen 21, jossa käsitellään koneluettavia Pakistanin passeja. Käsittääkseni AJK:ssa sellaista huolenaihetta ei ole. Meidän on oltava tarkkoja siitä, että mietinnössä pysytään asiassa. On kuitenkin erityisesti kolme tarkistusta, joihin haluaisin kiinnittää kollegojeni huomion ja joita kannatan. Ensimmäinen on jäsen Tannockin ryhmäni puolesta esittämä tarkistus – josta kiitän häntä. Siinä muistutetaan, että luottamuksen ja hyväntahdon ilmapiirin luomiseksi on ehdottoman tärkeää poistaa kaikki esteet ja hidasteet, jotka rajoittavat kašmirilaisten matkustamista vapaasti koko Jammun ja Kašmirin osavaltiossa.

Toinen liittyy erityisesti maanjäristyksen taloudellisiin näkökohtiin. Me kaikki tiedämme, millaista kärsimystä se aiheutti. Azad Kašmirin hallinto on pyytänyt lisärahoitusta, mutta käsittääkseni siihen ei ole vielä annettu kunnollista vastausta. Siksi tarkistuksessa 41 pyydetään selkeää vastausta komissiolta, jotta tiedämme, mitä tehdä talousarvion suhteen. Viimeinen näkökohta liittyy demilitarisointiin, ja siksi olen jättänyt käsiteltäväksi tarkistuksen 55 yhdessä jäsen Lambertin kanssa.

The Economist -lehdessä 7. huhtikuuta julkaistu artikkeli oli hyvin valaiseva, ja suosittelen sitä kollegoilleni. Sen mukaan on kolme perussyytä, joiden vuoksi meidän pitäisi nyt kiirehtiä demilitarisointia. Ensinnäkin nykyisen vahvuisia joukkoja ei enää tarvita. Parhaillaan on käynnissä lähes kolme vuotta kestänyt tulitauko ja sotilaalliset vaarat ovat vähentyneet merkittävästi. Toiseksi se olisi valtavan suosittu toimenpide Kašmirissa, jossa The Economistia lainatakseni "kansalaiset ovat syvästi vieraantuneita Intian hallinnosta, jolloin armeijan poistumista ei yleisesti nähtäisi suojakilven poistamisena vaan poispääsynä sorron kirouksesta". Kolmanneksi joukkojen vetäminen Kašmirista antaisi merkittävää lisäpontta Intian ja Pakistanin varovaiselle lähentymiselle.

Lopuksi haluaisin muutaman aiemman puhujan tavoin kiinnittää huomionne kollegani Bushill-Matthewsin työhön. Äänestän tämän mietinnön puolesta, koska se antaa myönteisen viestin nostamalla Jammun ja Kašmirin asukkaiden päivittäin kohtaamat ongelmat huomion kohteeksi. Meidän olisi pidettävä ne huomion valokeilassa ja saatava kaikki mahdolliset osapuolet mukaan pohtimaan ratkaisua Kašmirin kansan ongelmiin.

  Richard Howitt (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin myönteiseen rooliin kaikkien maailman konfliktien ratkaisemisessa ja rooliimme suhteessa Kašmiriin pitäisi kuulua se, että tuemme rauhanprosesseja ja pidämme yllä kansainvälistä oikeutta. Työväenpuolueemme esittämät tarkistukset tähän mietintöön keskittyivät molempien puolten joukkojen vetäytymisen edistämiseen, kehitysavun laajentamiseen sekä kašmirilaisten rohkaisemiseen osallistumaan käytännön työhön: lähestymistapamme oli siis tasapainoinen, rakentava ja diplomaattinen.

Ollessani Kašmirissa maaliskuussa samaan aikaan komission jäsenen kanssa näin AJK:n avoimempana kuin koskaan ennen. Intialaiset olivat halukkaita neuvottelemaan separatistien kanssa ja molemmat hallitukset suhtautuivat toiveikkaasti yhdistettyyn rauhanprosessiin, ja kun New Delhistä Lahoreen matkalla olleessa junassa räjähtänyt pommi tappoi 68 ihmistä helmikuussa, syyttelyn sijaan oli tullut keskinäinen solidaarisuus, jonka avulla oli tarkoitus päihittää terroristit, jotka pommin olivat asettaneet.

Kannatus, jonka liberaalidemokraattien esittelijä keräsi mietinnölleen tänä aamuna, oli kuitenkin mahdollinen vain siksi, että valiokuntavaiheessa me torjuimme hänen ehdotuksensa kauppasuhteiden katkaisemisesta vain toiseen osapuoleen, ei toiseen, taloudellisen avun tarjoamisesta vain toiselle osapuolelle, itsemääräämisoikeutta tukevan YK:n päätöslauselman kumoamisesta, ja mikä hävyttömintä, poliittisten pisteiden keräämisestä ihmiskunnan historian kuudenneksi pahimmasta maanjäristyksestä.

Panen tänään erityisesti merkille liberaalidemokraattien tarkistuksen 58, jossa syytetään yhtä osapuolta kansanäänestyksen estämisestä, ja konservatiivien tarkistuksen 5, jossa vastustetaan kansanäänestyksen järjestämistä tulevaisuudessa. Työväenpuolueen ja sosialidemokraattien edustajat vastustavat molempia.

Ikävä sanoa, mutta tässä mietinnössä meillä on ollut esittelijä, joka väittää pitävänsä kiinni primum non nocere -periaatteesta eli väittää välttävänsä aiheuttamasta haittaa mutta joka ei ole tosiasiassa juuri muuta aiheuttanut kuin haittaa. Varoitan muita tässä keskustelussa ja äänestyksessä: älkää puhuko tänään Intian tai Pakistanin puolesta; puhukaa Euroopan puolesta, rauhan ja ihmisoikeuksien puolesta, ja teette suuremman palveluksen Kašmirin kansalle ja olette enemmän kunniaksi tälle parlamentille.

  Sajjad Karim (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, pidän arvoisan komission jäsenen kommentteja hyvin tervetulleina. Lokakuussa 2005 katastrofaalinen maanjäristys avasi maailman silmät kašmirilaisten toivottomalle ahdingolle. Tämä tragedia tarjosi Intialle ja Pakistanille mahdollisuuden rakentaa rauhaa katastrofin raunioille. Se antoi myös kansainväliselle yhteisölle mahdollisuuden käynnistää toimintansa aiemmin suljetulla alueella.

Neuvosto on korostanut, että Intian ja Pakistanin on löydettävä Jammun ja Kašmirin alueelle kestävä ratkaisu, jossa otetaan huomioon kaikkien kašmirilaisten toiveet. Tämä on oikeudenmukainen ja vastuullinen lähestymistapa ja sellainen, jota parlamentin on noudatettava, mikäli se aikoo osallistua rakentavasti Kašmirista käytävään keskusteluun.

Meidän liberaalien esi-isät loivat koko itsemääräämisoikeuden käsitteen, ja siksi ryhmäni intohimoisena tavoitteena onkin oltava itsemääräämisoikeus ja vielä kerran itsemääräämisoikeus. Se on ehdoton oikeus, jonka YK on vahvistanut ja jota Euroopan unioni kunnioittaa ja suojelee. Se on demokraattinen prosessi, jota meillä on parlamenttina velvollisuus tukea.

EU:n on tuettava nyt esitettyjä myönteisiä ehdotuksia: itsehallintojärjestelmiä, rajojen merkityksen vähentämistä ja yhteishallintoa valvontalinjan molemmin puolin. Meidän tehtävänämme ei ole sulkea pois mitään vaihtoehtoja. Meidän on kuitenkin vaadittava, että kaikki vaihtoehdot tutkitaan perinpohjaisesti ottaen täysimääräisesti huomioon kašmirilaisten näkemykset, ja jos olosuhteet ovat kohdallaan, meidän on tuettava heidän haluaan päättää omasta kohtalostaan demokraattisella kansanäänestyksellä. Koska alueen historia on täynnä ihmisoikeusloukkauksia, kestävä ratkaisu ei ole mahdollinen ennen kuin rankaisemattomuus lopetetaan ja varmistetaan, että rauha rakentuu ihmisoikeuksien kunnioittamiselle. Intia ja Pakistan ovat nyt molemmat YK:n ihmisoikeusneuvoston jäseniä. Jäsenyyden mukana tulee myös velvollisuus näyttää tietä.

Naiset ja lapset ovat kantaneet konfliktin ja maanjäristyksen kovimmat seuraukset. Naiset ovat jääneet leskiksi ja lapset orvoiksi. Kaikki kamppailevat rakentaakseen elämäänsä uusiksi. Sekä Intian että Pakistanin kanssa ylläpitämiensä kauppa- ja taloussuhteiden kautta EU:n on suojeltava heikoimmassa asemassa olevia lyhyellä aikavälillä ja taattava heille toimeentulo pitkällä aikavälillä. Maanjäristyksen suurin tragedia on se, että sen vuoksi menehtyi kokonainen kašmirilaisten sukupolvi. Meidän täytyy surra heidän kuolemaansa. Niille, jotka jäivät henkiin, meidän täytyy ennen kaikkea pyrkiä takaamaan rauha, oikeudenmukaisuus ja itsemääräämisoikeus kašmirilaisten tulevia sukupolvia varten.

  Jean Lambert (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, yhdyn kaikkeen, mitä kollegani Karim äsken sanoi, ja erityisesti siihen, että itsemääräämisoikeudella on keskeinen merkitys etenkin historian jakamille kansoille.

Meidän nähdäksemme kansanäänestyksen edellytykset eivät täyty tällä hetkellä, mutta sen mahdollisuutta ei pidä sivuuttaa. Siitä syystä tarkistukset 18 ja 56, jotka olemme jättäneet yhdessä ALDE-ryhmän kanssa, ovat meille ratkaisevan tärkeitä.

Kašmirin konflikti on tuonut maailman lähemmäs ydinasekonfliktia kuin mikään muu tapaus sitten 1960-luvun. Siksi se on valtavan tärkeä meille kaikille tässä parlamentissa. Olipa kotimaallamme historiallisia yhteyksiä asiaan tai ei, EU:ta se ehdottomasti koskettaa. Pidämme luottamuksen rakentamiseen tähtääviä toimia hyvin myönteisinä. Ympäristö on yhteinen huolenaihe valvontalinjan molemmilla puolilla eläville ihmisille, ja se voi olla arvokas tekijä rauhan rakentamisessa. Suhteet on saatava normalisoitua kaikilla tasoilla, niin ihmisten jokapäiväisessä elämässä kuin politiikassa, ja välitoimenpiteenä tarvitaan "pehmeän rajan" luomista.

  David Casa (PPE-DE). – (MT) Kiitos, arvoisa puhemies. Vuosien saatossa Kašmirin konflikti on jättänyt jälkeensä tuhansia uhreja, heidän joukossaan myös tuhannet perheistään erotetut ja ne tuhannet, jotka ovat joutuneet jättämään maansa ja lähtemään etsimään parempaa elämää muualta. Siksi uskon, että voimme kaikki olla samaa mieltä siitä, että Euroopan unionin on nyt tullut aika tehdä kaikkensa löytääkseen pitkäaikaisen, väkivallattoman ratkaisun – ratkaisun, joka on edullinen kaikille asianosaisille. Kaikki varmasti myöntävät, että vuosien epävarmuuden, verenvuodatuksen ja täyttämättömien lupausten jälkeen tämä ei ole mikään helppo tehtävä, vaikka virallisella tasolla yksimielisyyttä näyttäisikin löytyvän. Meidän on kuitenkin varmistettava, etteivät tähänastiset saavutukset mene hukkaan. Meidän on myös pidettävä huolta siitä, että annamme täyden tukemme ja apumme Intian ja Pakistanin väliselle pysyvälle vuoropuhelulle. Sekä Intialle että Pakistanille on annettava mahdollisuus pitää kiinni luottamusta rakentavista toimistaan sekä sallia valvontalinjan ylittäminen jatkossakin. Tämä toimenpide otettiin hyvin vastaan vuosia jatkuneen kahtiajaon jälkeen. Olen varma siitä, että Euroopan unioni antaa kaiken mahdollisen tukensa aloitteille, jotka voivat edistää rauhaa, vaikka se sitten osoittautuisikin hitaaksi ja pitkälliseksi prosessiksi. Kuten komission jäsen sanoi, meidän on varmistettava humanitaarisin perustein, että pakolaisleireillä olevat ihmiset saavat kaiken tarvitsemansa humanitaarisen avun etenkin maata koetelleen tuhoisan maanjäristyksen jälkeen, joka jätti niin monet ihmiset epätoivoiseen ahdinkoon. Apua on lisättävä ja leirien, jotka ovat olleet pystyssä jo pitkään, on saatava jonkinlainen virallinen asema. Vetoan voimakkaasti kaikkiin Intian ja Pakistanin viranomaisiin, jotta ne kunnioittaisivat velvoitteitansa ja soisivat Kašmirin väestölle sen ansaitseman arvon, sillä jokaisella ihmisellä maailmassa on oikeus ihmisarvoon. Viimeisenä muttei vähäisimpänä asiana muistutan, että meidän on ryhdyttävä toimiin tämän kansan ainutlaatuisen historian suojelemiseksi. Intian, Pakistanin ja Kašmirin asukkaiden on keskityttävä niihin tekijöihin, jotka heitä yhdistävät. Vain siten rauhanprosessi voi onnistua. Lopuksi haluan kiittää esittelijää kaikesta siitä työstä, mitä hän on tehnyt mietinnön onnistumisen puolesta.

  Neena Gill (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan onnitella esittelijä Nicholsonia hänen työstään tämän mietinnön parissa, josta on jo nyt tullut yksi eniten keskustelua herättäneistä valiokunta-aloitteisista mietinnöistä.

Kun johdin Pakistanin-valtuuskuntaa viime joulukuussa, tämä mietintö otettiin puheeksi kanssamme lähes joka paikassa, ja seurattuani läheltä mietinnön edistymistä en mitenkään aliarvioi haasteita, joita on liittynyt näihin kysymyksiin liittyvien perusasioiden tuomiseen ensimmäistä kertaa avoimesti esille. Olen varma, että ajan mittaan mietinnöstä tulee omalla alallaan arvovaltainen asiakirja.

Minäkin olen vieraillut osassa jaettua Kašmiria ja tunnen myötätuntoa ahdingossa elävää Kašmirin kansaa kohtaan etenkin maanjäristyksen traagisten vaikutusten jälkeen. Tässä mietinnössä on myös tuotu ensi kerran avoimesti esiin ei vain Kašmirissa vaan myös Pakistanin pohjoisilla alueilla vallitsevat olosuhteet. Vieraillessani Pakistanissa tapasin monia ihmisiä, jotka ilmaisivat voimakkaan halunsa saada lisää demokratiaa ja paremmin äänensä kuuluville. Siksi toivon, että tämän mietinnön tuloksena saadaan lähitulevaisuudessa lisättyä demokratiaa ja parannettua demokraattisia rakenteita etenkin Gilgitissa ja Baltistanissa.

Yksi asioista, jotka ovat eniten jakaneet parlamentin jäsenten mielipiteitä, on kysymys kansanäänestyksestä. Pidän kuitenkin mietinnössä aikaansaatua kompromissia hyvänä. On tärkeää muistaa, että YK:n päätöslauselmassa, jossa vaadittiin kansanäänestyksen järjestämistä, todettiin myös varsin selkeästi, että se voi tapahtua vasta, kun tietyt ehdot täyttyvät. Siksi onkin valitettavaa, että kansanäänestyksen toteutumisen ehdot eivät ole vielä täyttyneet.

Olen toiminut suhteista Etelä-Aasian maihin ja Etelä-Aasian alueellisen yhteistyön liittoon (SAARC) vastaavan valtuuskunnan sekä sittemmin suhteista Intiaan vastaavan valtuuskunnan puheenjohtajana, ja ymmärrän, että tämä kysymys on estänyt kunnollisen kehityksen naapurimaiden kesken ja koko alueella. Siksi suhtaudun hyvin myönteisesti luottamuksen rakentamiseen tähtääviin toimiin, joihin sekä Intia että Pakistan ovat sitoutuneet viime vuosina. Kehotan niitä jatkamaan tällä tiellä – pehmentämään rajoja ja lisäämään kauppaa – sillä se on jo alkanut tuottaa hedelmää koko alueen vaurauden lisääntymisenä, ja toivon vilpittömästi, että se johtaa lopulta kašmirilaisten elinolosuhteiden parantumiseen kaikin puolin.

  Elizabeth Lynne (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, tässä mietinnössä on kysymys Kašmirin kansan tämänhetkisistä ja tulevista mahdollisuuksista; sitä emme saa unohtaa. Tässä mietinnössä ei ole kysymys Intiasta eikä siinä ole kysymys Pakistanista. Olen tyytyväinen, että mietintöä muutettiin huomattavasti valiokunnassa. Olen kuitenkin pyrkinyt muuttamaan sitä vielä lisää, ja monet ryhmäni jättämistä tarkistuksista – vaikkakaan eivät kaikki – ovat sellaisia, joiden puolesta toivon teidän äänestävän.

Tarkistuksessa 18 vaaditaan Kašmirin kansan saavan tulevaisuudessa käyttää itsemääräämisoikeuttaan kansanäänestyksellä. Tämä on mielestäni ydinkohta. Minun mielestäni kaikilla ihmisillä pitäisi olla oikeus päättää omasta kohtalostaan. Juuri sitä kašmirilaiset ovat vaatineet vuosien ajan. YK antoi asiaa koskevat päätöslauselmat 60 vuotta sitten, eikä niitä ole vieläkään pantu täytäntöön. Kuinka me voimme tällä tavoin valikoida, mitä YK:n päätöslauselmia noudatamme? Haluaisin kuitenkin meidän menevän vielä pitemmälle. Haluaisin, että mahdollisessa kansanäänestyksessä olisi kolme vaihtoehtoa: Intian hallinto, Pakistanin hallinto tai itsenäisyys. Siksi siis tarkistus 57.

Toinen huolenaihe, joka minulla on mietinnön suhteen, vaikka se onkin nyt paljon parempi kuin aikaisempi versio, on se, että mietinnössä näytetään keskittyvän paljolti Pakistanin hallituksen tekemiin virheisiin Pakistanissa sen sijaan, että käsiteltäisiin tasapuolisesti sekä Intian että Pakistanin epäonnistumisia Jammussa ja Kašmirissa yleisesti.

Lopuksi muistutan, että meidän on perustettava jatkotoimemme sekä Intian että Pakistanin ottamille edistysaskelille emmekä saa vähätellä niitä. Ratkaisua ei kuitenkaan voida saada aikaan ilman, että Kašmirin kansalla on asiassa lopullinen sananvalta.

  Bogusław Sonik (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen näkökulmasta Kašmir on ollut yksi epävakaimmista paikoista kartalla viimeisten 56 vuoden ajan. Siviiliväestö on ollut vaikeassa tilanteessa vuosia eikä ole saanut juuri minkäänlaista apua tai suojelua kansainväliseltä yhteisöltä. Kašmirissa taistellaan lähes jatkuvasti. Ihmisoikeusjärjestöt raportoivat, että vuonna 1989 tapahtuneen Mujahediin-kapinan jälkeen Kašmirissa on kuollut yli 30 000 siviiliä.

Kašmirin pitäisi painaa raskaasti omaatuntoamme. Kaikki eurooppalaiset demokratiat, jotka ylpeilevät vuoropuhelun ja vapauden perinteillään etenkin uskonasioissa, eivät tunnu huomaavan Kašmirin siviiliväestön kohtaamaa tragediaa tai välittävän siitä. Euroopan unionin on otettava osaa demokratian levittämiseen ja edistämiseen kaikin mahdollisin keinoin etenkin alueilla, jotka ovat kärsineet aseellisten uskonnollisten tai rotukiistojen seurauksista vuosien ajan.

Nyt kun Intian ja Pakistanin välillä käydään parhaillaan Kašmirin kysymystä koskevia neuvotteluja, joilla ei tosin ole kovin suuria onnistumisen mahdollisuuksia, Euroopan unionin on osoitettava voimakasta tahtoa tukea Kašmirin siviiliväestöä. Euroopan unionin on osoitettava samanlaista aktiivista asennetta Aasian rauhanprosessin tukemiseen kuin se teki tukiessaan Oranssia vallankumousta ja kannustaessaan Aleksander Milinkiewicziä myöntämällä hänelle Saharov-palkinnon.

Meidän ei pidä unohtaa, että luonnonvarojensa ja työvoimansa ansiosta Aasiasta tulee Euroopan unionin tärkein kumppani tulevaisuudessa. Konfliktien jättäminen täysin vaille huomiota osoittaa sellaista tietämättömyyttä ja typeryyttä, johon meillä ei ole varaa 2000-luvulla, kun tiedämme, että näissä konflikteissa saatetaan käyttää joukkotuhoaseita.

  Inger Segelström (PSE). – (SV) Haluan kiittää kaikkia siitä, että onnistuimme lopulta saavuttamaan hyväksyttävän kompromissin. Intia, Pakistan ja Kašmir eivät ole perinteisesti olleet omimpia aiheitani ruotsalaisena sosialidemokraattina ja Euroopan parlamentin jäsenenä, mutta asia kosketti minua syvästi lukiessani ensimmäistä luonnosta ja kuunnellessani eri puolueiden – lähinnä brittiläisten – edustajien käyvän aiheesta keskustelua.

Meidän tehtävämme ei ole elää menneisyydessä tai ottaa kantaa puolesta tai vastaan suhteessa Intiaan ja Pakistaniin. Me olemme vastuussa Kašmirin tapahtumista ja ihmisoikeustilanteesta. Meidän tehtävämme Euroopan parlamentin jäseninä on tutkia, voisiko meillä olla jonkinlainen rooli, ja sitten tarjota tukeamme ja kokemustamme ja siten auttaa Kašmiria ympäröivän konfliktin ratkaisemisessa.

Se, mitä alueella tapahtuu ja on tapahtunut jo niin pitkään, on skandaali. Minä uskon, että kahden sivistyneen maan, kuten Intian ja Pakistanin, pitäisi pystyä ottamaan yhdessä enemmän vastuuta, suunnittelemaan aikataulun käytännön tulosten saavuttamiselle ja luonnollisestikin auttamaan toisiaan terrorismin torjumisessa. Jos näin ei tapahdu, Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan unionin on puututtava tilanteeseen, mutta aiempaa vakavammin. EU:n strategiana on harjoittaa painostusta sopimusten, avun ja yhteyksien kautta. Olisin halunnut meidän menevän pitemmälle ja olevan valmiita tukemaan kansanäänestystä, mutta ymmärrän, ettei meillä ole vielä mahdollisuutta siihen.

Kašmirilaisten toiveiden on oltava ohjenuorana tulevassa työssämme ja näytettävä suuntaa kaikille niille, jotka haluavat ottaa vastuuta alueesta. Haluan kehottaa kaikkia tarkastelemaan tilannetta rauhan eikä arvovallan, nykypäivän ja tulevaisuuden eikä historian näkökulmasta. Kuten jäsen Leinen totesi, Ranska ja Saksakin pystyivät saamaan aikaan rauhan Eurooppaan ja perustamaan Euroopan unionin. Olen vakuuttunut siitä, että Intialla ja Pakistanillakin on edellytykset onnistua vapauden ja rauhan tuomisessa Kašmiriin.

  Dalia Grybauskaitė, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, komissio haluaa korostaa uskovansa, että nyt on virinnyt uusi toivo Kašmirin kysymyksen saamisesta lähemmäs ratkaisuaan.

Molemmat osapuolet ovat nähdäksemme antaneet viestejä, jotka osoittavat suurempaa joustavuutta kuin aikaisemmin. Tästä huolimatta odottaisimme hidasta ja asteittain etenevää prosessia nopeiden tulosten sijaan. On kuitenkin tärkeää – ja tämän esittelijäkin tuo erittäin selkeästi esiin mietinnössään – että ratkaisevassa asemassa tämän konfliktin ratkaisemisessa ovat kansan poliittiset pyrkimykset molemmilla puolilla ja molemmissa maissa.

Euroopan unioni jatkaa Intian ja Pakistanin välisen sovitteluprosessin tukemista, ja komissio on osaltaan täysin valmis jatkamaan avun toimittamista alueelle erilaisten yhteistyöohjelmiensa kautta. Jäsen Ellesille vastaan, että olemme jo päättäneet 50 miljoonan euron myöntämisestä jälleenrakennustyöhön ja arvioimme sen riittävän pariksi vuodeksi. Kumpikaan hallitus ei ole pyytänyt meiltä lisävaroja, mutta olemme valmiita keskustelemaan siitä asianmukaisessa järjestyksessä, jos tällainen pyyntö tulee.

Ohjelma auttaa myös taloudellisen kehityksen ja hyvän hallinnon palauttamisessa kyseisiin kahteen maahan. Se on tärkein ja keskeisin edellytys kestävän ratkaisun löytämiselle Kašmirin tilanteeseen.

  Puhemies . Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään klo 12.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  David Martin (PSE), kirjallinen. – (EN) Kašmir on kärsinyt enemmän kuin kohtuullisen osansa erilaisia murhenäytelmiä, joista viimeisin oli tuhoisa maanjäristys. Joskus murheesta nousee esiin toivo, ja niinpä heti maanjäristyksen jälkeen sekä Intia että Pakistan osoittivat halukkuutta yhteistyöhön kašmirilaisten elinolojen parantamiseksi. Meidän on rohkaistava kaikkia osapuolia jatkamaan luottamuksen rakentamiseen tähtääviä toimia ja rajan "pehmentämistä". Intian on vähennettävä joukkojensa tukahduttavaa vaikutusta Kašmirissa ja Pakistanin on jatkettava terrorismin torjuntaa. Kun oikea aika koittaa, Kašmirin kansan on saatava äänensä kuuluviin päätettäessä heidän tulevaisuudestaan.

  Puhemies . Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma Via Balticasta.

  Dalia Grybauskaitė, komission jäsen. (EN) Haluan komission puolesta ja kollegani Dimasin puolesta, joka ei vakavien terveysongelmien vuoksi päässyt paikalle tänään, esitellä tilannetta ja selittää, miksi komissio nosti kanteen yhteisöjen tuomioistuimessa.

Puolan viranomaiset näyttivät vihreää valoa Augustówin kaupungin ohitustien rakentamiselle, vaikka tie kulkisi ainutlaatuisen Rospudan laakson läpi metsäisellä Natura 2000 -alueella ja huolimatta siitä, että hankkeen johdosta oli jo aiemmin käynnistetty rikkomismenettely. Puolalle annettiin muun muassa Augustówin ohitustietä koskeva virallinen huomautus 15. joulukuuta 2006. Puolan viranomaiset puolestaan antoivat luvan töiden aloittamiselle 2. ja 9. helmikuuta 2007.

Rospudan laakso on lajinsa viimeinen turvesuoalue Euroopassa. Siksi komissio katsoo, että jos hanke toteutetaan nykyisessä muodossaan, se rikkoo lintu- ja elinympäristödirektiivejä. Komissio antoi 28. helmikuuta 2007 kiireellisessä menettelyssä perustellun lausunnon, jossa vaadittiin Puolaa noudattamaan EY:n ympäristölainsäädäntöä viikon kuluessa. Koska komissio piti Puolan viranomaisten vastausta epätyydyttävänä, se päätti 21. maaliskuuta saattaa asian yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Päätöksessä pyydetään tuomioistuinta määräämään välitoimista, jotka merkitsevät käytännössä rakennustöiden keskeyttämistä siihen saakka, kunnes pääasiassa annetaan tuomio, jotta kyseiselle Natura 2000 -alueelle ei aiheutuisi korvaamatonta vahinkoa.

  John Bowis, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, ehkäpä voisimme ensin lähettää terveisemme komission jäsenelle Dimasille ja toivottaa hänelle pikaista paranemista.

Toiseksi haluan sanoa puolalaisille ystävilleni, ettei tätä asia ole suunnattu Puolaa vastaan. Monet jäsenvaltiot ovat joutuneet parlamentin ja komission painostuksen kohteeksi, kun niiden kehitysehdotukset ovat olleet mahdollisesti vaaraksi ympäristölle.

Mielestäni tässä tapauksessa on kysymys vakavasta asiasta, jolla koetellaan komission tahtoa, politiikkaa ja varmasti myös tätä parlamenttia. Odotettavissa on korvaamattomia vahinkoja useiden eliölajien elinympäristöille kotkista tikkoihin, metsoihin, susiin ja ilveksiin. Minusta on hyvä, että komissio on ryhtynyt toimiin saattamalla asian yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi, ja ehdottoman hyvänä pidän sen jälkeen tehtyä päätöstä anoa yhteisöjen tuomioistuimelta erityismenettelyä, jotta saataisiin nopeasti määräys, jossa Puolaa vaadittaisiin lopettamaan rakennustyöt siihen asti, kunnes lopullinen tuomio on annettu asianmukaisesti. Se on järkevää. Yhteisöjen tuomioistuimen presidentti antoi kyseisen päätöksen 18. huhtikuuta, ja toivon, että se on hyvin voimakas viesti hankkeessa mukana oleville Puolan viranomaisille. Valitettavasti näyttää kuitenkin siltä, että Puola ei piittaa päätöksestä ja jatkaa ainakin osittain rakennustöitä kahdessa hankkeessa Koillis-Puolassa.

Pyydänkin komissiota pitämään tiukasti huolen siitä, että vaihtoehtoisia reittejä pohditaan vakavasti, koska me uskomme ja valiokuntamme uskoo, että on olemassa vaihtoehtoja, jotka olisivat paljon parempia ympäristölle. Meidän mielestämme ne on tutkittava huolellisesti ja on käytettävä strategisen ympäristöarvioinnin periaatteita, ja vain, jos näitä periaatteita noudatetaan, voimme suostua ohitustien jatkamiseen.

Toivon, että arvoisa komission jäsen vie tämän viestin kollegalleen. Toivottavasti se helpottaa hänen vointiaan. Puolan ympäristöä auttaa ainakin se, että me noudatamme sääntöjä.

  Thijs Berman , PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, ryhmäni tukee komissiota tässä kiistassa Puolan hallituksen kanssa.

Ympäristödirektiiveillään, joihin myös elinympäristödirektiivi ja lintudirektiivi kuuluvat, Euroopan unioni on edistänyt merkittävästi maanosamme kestävää kehitystä. Direktiivit ovat suurmenestys. Alueet, joihin niitä sovelletaan, kuuluvat usein Euroopan Natura 2000 -verkostoon. Tämä jäsenvaltioissa sijaitsevien luonnonsuojelualueiden verkosto on keskeinen osa EU:n ympäristöpolitiikkaa ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä ja palauttamista. Ne antavat valtavaa nostetta luonnon ja ympäristön suojelulle.

Joissakin tapauksissa paikallisten ihmisten on vaikea hyväksyä sitä. Poliitikot taipuvat usein lyhytaikaisten taloudellisten etujen edessä sen sijaan että nousisivat rohkeasti puolustamaan puhdasta ympäristöä tulevien sukupolvien vuoksi.

Itsestään selvää on, että Via Balticalla on suuri taloudellinen merkitys. Se on kiistämätön tosiasia. Lisäksi on välttämätöntä edistää Pohjois- ja Itä-Euroopan avautumista ja yhdistää Baltian maat Euroopan länsiosiin. Puolan vaurauden ja hyvinvoinnin lisääminen on koko Euroopan etujen mukaista.

Siksi maahan investoidaan miljardeja euroja rakennerahastoista, ja kaikki ymmärtävät, että Augustówin kaupungin asukkaat ovat kovasti halukkaita lopettamaan vaarallisen, meluisan ja saastuttavan rekkaliikenteen.

Liikenne on saatava ohjattua pois kaupungin keskustasta. Mutta millä hinnalla? Rospudan laakso on ainutlaatuinen alue, lintudirektiivin mukainen erityissuojelualue, ja sen pitäisi poikkeuksellisen arvokkuutensa vuoksi kuulua myös elinympäristödirektiivin soveltamisalaan. Puolalla on valtavat luonnonvarat ja huikean luonnonkaunis maisema. Näissä varoissa on avain Puolan talouden kestävään tulevaisuuteen.

Alankomaissa meillä oli vastaavanlainen tilanne jokin aika sitten. Tarkoituksena oli – joskin hanke sittemmin kumottiin – rakentaa uusi moottoritie, joka olisi kulkenut osittain Naardermeerin alueen läpi; Naardermeer on maamme vanhin luonnonsuojelualue, joka kuuluu Euroopan lintudirektiivin soveltamisalaan. Tilanne oli aivan vastaava kuin puolalaisella luonnonsuojelualueella, jonne Via Balticaa suunnitellaan.

Komissio oli oikeassa varoittaessaan Puolan hallitusta rakentamasta tätä moottoritieosuutta. Euroopan unionin jäsenvaltiona Puolan velvollisuus on suojella Rospudan laaksoa, ja vaikka se ehdotti toimia, joiden tarkoituksena oli korvata luonnonsuojelualueen osittainen tuhoutuminen, korvaavat toimet olivat riittämättömiä.

Vaihtoehtoisia tielinjauksia ei ole tutkittu riittävästi. Ajateltavissa on muitakin reittivaihtoehtoja, jotka voisivat estää korvaamattomien vahinkojen aiheutumisen alueelle.

Parlamentin vetoomusvaliokunta lähettää kesäkuun puolivälissä selvitysryhmän tutkimaan valituksia, joita olemme saaneet Puolan kansalaisilta, jotka eivät halua laakson tuhoutuvan.

Vaikka aiomme kuulla kaikkia osapuolia ja punnita eri argumentteja, yksi asia on tärkeämpi kuin mikään muu: Via Baltican ei saa antaa vahingoittaa yhtä Euroopan viehättävimmistä luonnonsuojelualueista. Tämän tien rakentaminen ei saa rikkoa Euroopan ympäristölainsäädäntöä, jonka myös Puola on allekirjoittanut. Pacta sunt servanda: sopimukset on tehty noudatettaviksi.

  Paweł Bartłomiej Piskorski , ALDE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Via Baltican ja Rospudan laakson tapausta voidaan tarkastella kahdesta eri näkökulmasta, jotka eivät saisi olla keskenään ristiriidassa.

Ensimmäinen on käytännön näkökulma, jossa on kysymys alueella asuvista ja teitä käyttävistä ihmisistä. Asia ei koske vain puolalaisia vaan myös Baltian maiden ja Pohjoismaiden asukkaita. Se on todellinen ongelma, jota emme voi sivuuttaa. Lukuisia ihmisiä kuolee näillä teillä. Ihmisillä on oikeus teihin, jotka on rakennettu mahdollisimman korkeatasoisiksi, ja heillä on oikeus matkustaa mukavasti ja turvallisesti.

Toinen näkökohta tässä on se, että viranomaisten on otettava vastuu tekemistään päätöksistä. Vaikka kuinka ollaan yritetty todistella päinvastaista, ei pidä paikkansa, ettei vaihtoehtoista reittiä olisi. Vaihtoehto on. Se on mahdollinen ja järkevä toteuttaa. Siihen tarvitaan vain poliittista tahtoa. Puolassa tästä aiheesta on keskusteltu vuosia. Euroopan parlamentin jäsenistä koostuvan ryhmän kanssa me kiinnitimme huomiota tähän ongelmaan viime vuonna esittäessämme kysymyksen komissiolle ja vedotessamme Puolan hallituksen, että se pysäyttäisi hankkeen etenemisen, sillä olisi hyvä, jos hanke täyttäisi eurooppalaiset normit jo suunnitteluvaiheessa.

Toinen kysymys on sitten se, mitä siitä opittiin. Tämä on Puolassa ensimmäinen tapaus laatuaan ja muodostaa ennakkotapauksen. Meidän Euroopan parlamentin jäsenten ja EU:n toimielinten olisi pidettävä huolta siitä, että varmistetaan, että kaikki jäsenvaltiot suunnittelevat investointihankkeensa asianmukaisesti Euroopan unionin direktiivejä ja ympäristönsuojelunormeja noudattaen kansalaisten edun takaamiseksi ja heidän turvallisuutensa parantamiseksi.

Tämä on mahdollista. Siihen ei ole vastaan sanomista. Tämän läksyn on tehottava. Näin ollen me, Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä, tuemme voimakkaasti ratkaisua, joka mahdollistaa Via Baltican rakentamisen mahdollisimman pikaisesti. Ratkaisun on kuitenkin pian johdettava läpimurtoon, joka perustuu sille tosiasialle, että on hyödytöntä pitää kynsin hampain kiinni huonoista päätöksistä, jotka vahingoittavat ympäristöä.

  Roberts Zīle , UEN-ryhmän puolesta. – (LV) Arvoisa puhemies ja arvoisa komission jäsen Grybauskaitė, ensinnäkin haluaisin sanoa, että tutustuttuani kyseisen tieosuuden historiaan minusta Latvian kansalaisena tuntuu siltä, että on ollut tiedossa jo useita vuosia, että tämä tieosuus tullaan rakentamaan. On mahdollista, että Puolan edellisen hallituksen tekemää sopimusta Natura 2000 -alueista ei ehkä hoidettu parhaalla mahdollisella tavalla. Sen seurauksena kuitenkin tämä viivytys aiheuttaa harmia paitsi puolalaisille, etenkin Puolan itäosan asukkaille, jotka saattavat käyttää tätä tieosuutta päivittäin, myös kolmelle kokonaiselle Euroopan unionin jäsenvaltiolle – Virolle, Latvialle ja Liettualle – eikä vain niiden kansalaisille, jotka matkustavat Euroopan unioniin, vaan myös suurelle osalle teollisuutta, sillä Augustówin kaupungin läpi kulkee tällä tieosuudella 4 500 rekkaa päivittäin. Toivoisin todella, että asiassa saataisiin aikaan kompromissi, joka ei enää enempää viivyttäisi jo nyt myöhässä olevia tien rakennustöitä. Minua huolestuttaa se, että kolmella Baltian maalla ei ole minkäänlaista maantieyhteyttä Euroopan unioniin normaalia, nykyaikaista moottoritietä pitkin. Näillä kolmella Baltian maalla ei ole yhteyttä Puolan kautta Euroopan unioniin myöskään rautateitse, sillä näyttää siltä, että Rail Baltican rataosuus tulee tällä alueella törmäämään samoihin ongelmiin ympäristövaatimusten täyttämisessä. Nämä kolme Baltian maata eivät ole myöskään yhteydessä Euroopan sähkömarkkinoihin Puolan ja Liettuan rajan kautta. Näin ollen vetoan komissioon ja kaikkiin muihin osapuoliin, Puolan hallitus mukaan luettuna, jotka voivat tehdä nämä päätökset kohtuullisen ajan sisällä, että ne pohtisivat tätä kysymystä ei vain Puolan ja Euroopan ympäristötarpeiden kannalta vaan myös näiden kolmen Euroopan unionin jäsenvaltion etujen kannalta. Kiitos.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies WALLIS

  David Hammerstein, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, Puolan hallitus on asettanut haasteen EU:n toimielimille.

Euroopan ympäristölainsäädäntöä on noudatettava. Luonnonympäristöjä koskevaa direktiiviä on noudatettava. Ratkaisevaa on se, miten me hoidamme tämän asian. Meidän täytyy joko ottaa yhteisön lainsäädäntö vakavasti ja ottaa suurille infrastruktuurihankkeille myönnettävien EU:n varojen käyttö vakavasti tai koko asia menettää vähitellen merkityksensä.

Minulla on ollut ilo vierailla kauniissa ja ainutlaatuisessa Rospudan laaksossa, ja voin sanoa, että koko hanke on älytön. Se on myös teknisesti käytännössä mahdoton toteuttaa, koska tien olisi ylitettävä suoalue. Samaan aikaan voin todeta, että on olemassa selkeitä vaihtoehtoja, jotka ovat toteuttamiskelpoisempia, taloudellisempia ja jotka palvelisivat samaa tarkoitusta kuin tämä tie.

Rekkaliikenteestä kärsivät ihmiset Itä-Puolan Augustówissa ovat tämän Puolan hallituksen pelaaman, kokonaan toisiin asioihin liittyvän poliittisen pelin uhreja. Se on poliittinen haaste Euroopan komissiolle ja yhdistyy toisiin poliittisiin kysymyksiin. Sen seurauksena alueen asukkaat ja luonto joutuvat kärsimään.

Lisäksi vaihtoehdoilla, joita tälle metsän läpi kulkevalle tielle on esitetty, on alustavien tutkimusten tuki takanaan. Niitä tukee erittäin arvostetun kansainvälisen konsulttiyrityksen Scott Wilsonin toteuttama strateginen ympäristötutkimus. Ei näin ollen pidä paikkansa, että Via Balticaa pitkin Rospudan laakson läpi kulkeva tie olisi ainoa vaihtoehto. Ei lainkaan.

Tämän parlamentin uskottavuus ja Euroopan ympäristölainsäädännön uskottavuus on vaakalaudalla. Toivon, että Euroopan komissio pysyy tiukkana, mikä merkitsee, ettei se lähetä lisää aluekehitysrahoja ennen kuin Puola ymmärtää, että eurooppalaiseen kerhoon kuuluminen merkitsee sitä, että on noudatettava sääntöjä.

  Erik Meijer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, useimmissa vuosina 2004–2007 Euroopan unioniin liittyneissä jäsenvaltioissa on hyvin kehittynyt rautatieverkosto.

Valitettavasti tätä rautatieverkostoa on viimeisten 15 vuoden aikana supistettu ja myös sen kunnossapitoa on vähennetty. Lisäksi monissa tapauksissa vanhat rautatieyhtiöt eivät ole saaneet valtiolta sellaisia korvauksia kuin ne olivat alunperin laskeneet saavansa toimintatappioidensa kattamiseen, ja se on pelottanut markkinoilta uusia yrityksiä, jotka olisivat muuten saattaneet olla kiinnostuneita ottamaan osaa tarjouskilpailuihin. Todennäköistä onkin, että rataverkkoa käytetään tulevaisuudessa yhä vähemmän ja rautatiekalusto muuttuu vähitellen käyttökelvottomaksi.

Näillä mailla oli joskus valtava etumatka Länsi-Euroopan maihin nähden rautatieliikenteen alalla, mutta se etumatka on menetetty, ja näiden maiden ympäristö on myös erityisen haavoittuvainen.

Rataverkon harveneminen merkitsee liikenteen vähenemistä. Jotta tämä liikenne pystytään kanavoimaan muualle, kaikki huomio on nyt keskitettävä moottoritieinvestointeihin. Tämänkaltaisia teitä oli jo 15 vuotta sitten, paitsi että niitä oli vain vilkkaimmilla reiteillä etenkin suurten kaupunkien ympäristössä. Uusia tämänkaltaisia teitä rakennetaan nyt hyvin nopeaan tahtiin.

Kustannusten pitämiseksi kurissa ympäristö- ja maisema-arvot jätetään usein huomiotta. Suositaan lyhyintä mahdollista reittiä, joka kulkee tyhjinä pidettyjen alueiden läpi, eikä luonnon takia rakennettaviin kiertoteihin, tunneleihin ja siltoihin ole varaa.

Puola ei ole ensimmäinen tai ainoa maa, jolla on tällainen ongelma. Samoin kävi vuosia sitten Tšekissä, jossa suunniteltiin tieyhteyttä Prahasta Dresdeniin, sekä Bulgariassa, jossa suunniteltiin Sofian ja Thessalonikin välistä yhteyttä.

Se, miten arvokkaita luonnonsuojelualueita kohdellaan, on paitsi kansallinen, myös kansainvälinen uutisaihe, sillä kansainväliset luonto- ja ympäristöjärjestöt kiinnittävät huomionsa siihen. Ne myös huomauttavat, että Euroopan unioni on osasyyllinen ympäristön tuhoamiseen, jos se tukee tämänkaltaisten vahingollisten hankkeiden rahoittamista. Olen jo vuosia kehottanut Euroopan unionia kieltämään kaiken vastuun tässä asiassa.

Komission jäsen Wallström totesi 2. heinäkuuta 2002 kirjalliseen kysymykseeni antamassaan vastauksessa, että Puolan pitäisi muuttaa Via Balticaa koskevia suunnitelmiaan. Muistuttaisin häntä siitä, että alkuperäisen suunnitelman mukaan Via Baltica kiersi tämän haavoittuvan alueen, mutta suunnitelmia muutettiin myöhemmin palvelemaan paremmin muiden kaupunkien tarpeita. Euroopan unionin pitäisikin nyt vaatia palaamista alkuperäiseen suunnitelmaan, joka laadittiin kauan sitten.

  Johannes Blokland, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, on hyvä asia, että vaurauden lisääntymisen kanssa käsi kädessä kulkevasta kaupungistumisesta huolimatta voimme osoittaa arvokkaita luonnonsuojelualueita Euroopan unionin rajojen sisältä. Nämä alueet kuuluvat Natura 2000 -verkostoon, jolla on suuri merkitys sen varmistamisessa, että Euroopan unionin luonnolle myönnetään suojeluasema, sekä esimerkiksi biologisen monimuotoisuuden säilyttämisessä.

Hyväksyimme juuri tällä viikolla jäsen Adamoun ehdotuksen, jossa puolustetaan biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä. Lisäksi Natura 2000 -asema takaa sen, että luonnonsuojelualueet säilyvät koskemattomina jälkipolville.

Ainakin niin sen pitäisi olla. Kaikki hallitukset eivät näytä käsittävän tätä, niin kuin viime vuonna kävi ilmi. Puolan hallitus aikoo rakentaa uuden tien, Via Baltican, suoraan Rospudan laakson Natura 2000 -alueen läpi.

Olen vieraillut Rospudan laaksossa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan valtuuskunnan kanssa ja olen omin silmin nähnyt, miten ainutlaatuinen ja arvokas tämä puolalainen luonnonsuojelualue on. Menee täysin yli ymmärrykseni, että nimenomaan Puolan ympäristöministeri kannattaa tätä hanketta, vaikka järkeviä vaihtoehtoja on olemassa. Kaikista ihmisistä juuri hänen pitäisi varmasti tietää, miten tuhoisia vaikutuksia hankkeella voi olla.

Korvauksena tien rakentamisesta aiotaan istuttaa miljoona puuta alueen pohjoispuolelle huolimatta istutusten luonnolle aiheuttamista haittavaikutuksista. Tiedän, että tämä on hyvin arkaluontoinen aihe Puolassa. Liikenneturvallisuuden vuoksi on välttämätöntä, että Via Baltica saadaan käyttöön pian edellyttäen, että se on suunniteltu erityisesti alueellisia olosuhteita silmällä pitäen ja siten, että ympäristölle aiheutuvat haittavaikutukset ovat mahdollisimman pienet.

Olen iloinen siitä, että komissio on antanut varoituksia Puolan hallitukselle, ja kun sen vaatimuksiin ei ole vastattu, se on saattanut asian yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi. On syytä toivoa, että 18. huhtikuuta annettu tuomioistuimen tuomio, jonka mukaan Puolan hallituksen on lopetettava korvaavat toimet välittömästi, olisi viesti tulevaisuutta varten – viesti siitä, etteivät jäsenvaltiot voi mennä peukaloimaan arvokkaita luonnonsuojelualueita.

  Bogusław Sonik (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, suunnitelmissa oleva Via Baltican, niin kuin monen muunkin Euroopan laajuisen liikennereitin, rakentaminen on aiheuttanut runsaasti ristiriitoja. Olen tutkinut komission tilastoja aiheesta, ja näyttää selvältä, että useilla jäsenvaltioilla – nimittäin Itävallalla, Espanjalla ja Portugalilla – on huomattavia ongelmia, jotka liittyvät infrastruktuurihankkeiden suunnitteluun Natura 2000 -verkoston kattamilla alueilla.

Tällä hetkellä Puolan hallitus haluaa edelleen jatkaa Rospudan laakson läpi kulkevan Augustówin ohitustien rakentamista. Se väittää, että päätös hankkeesta tehtiin ennen Puolan liittymistä Euroopan unioniin, jolloin Euroopan unionin lintu- ja elinympäristödirektiivien tiukat vaatimukset eivät sitoneet Puolaa. Euroopan komissio väittää Puolan rikkoneen näitä direktiivejä investoituaan tienrakennushankkeeseen. Puolan mielestä liikenneturvallisuuteen liittyvät perustelut puoltavat ohitustien rakentamista. Ympäristöperusteet, jotka tämän hankkeen toteutuksessa on täytettävä, näyttävät kuitenkin unohtuneen.

Nykyisestä tilanteesta huolimatta emme kuitenkaan voi antaa kehätiestä käytävien neuvottelujen pysähtyä. Ongelma on ratkaistava kompromissilla, joka tyydyttää molempia osapuolia. Molemmat, sekä ympäristönäkökohtia että liikenneturvallisuutta koskevat perustelut ovat yhtä arvokkaita ja vaikuttavat satoihin vastaavanlaisiin hankkeisiin Puolassa ja muualla. Meidän olisi tehostettava yhteistyömekanismeja eri tasoilla ja mukautettava sääntelykriteerejä vallitseviin ympäristöoloihin ja yhteiskunnalliseen tilanteeseen sopiviksi.

Vetoaisin kuitenkin sen puolesta, että samanlaisiin keskustelupyyntöihin suhtauduttaisiin jatkossa samalla tavalla. Tänään ei myönnetty lupaa keskusteluun Itämeren alle vedettävän Pohjois-Euroopan kaasuputken rakentamisesta aiheutuvasta suurimmasta ympäristöuhasta, vaikka yli 60 jäsentä tuki pyyntöä. Muistuttaisin teitä siitä, että yli 10 prosenttia merialueista kuuluu Natura 2000 -verkostoon eikä kukaan, ei kirjaimellisesti kukaan, ole ottanut asiaa esille Euroopan parlamentissa.

Tällä hetkellä, kun biologisen monimuotoisuuden kannalta tärkeitä alueita tuhotaan ympäristönsuojelijoiden ja koko Euroopan silmien alla, kenelläkään ei näytä olevan halukkuutta keskustella ainoaan sisämereemme Itämereen kohdistuvasta ympäristöuhasta.

  Andrzej Jan Szejna (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, Puolan valtuuskunta PSE-ryhmässä on jo pitkään korostanut Augustówin ohitustien rakentamisen tarpeellisuutta.

Uuden tien rakentamiseen valitulla suunnitelmalla, jonka mukaan tie kulkisi Rospudan laakson läpi, olisi kuitenkin ehdottomasti kielteisiä vaikutuksia ekosysteemiin, joka on ainutlaatuinen Euroopassa ja sijaitsee alueella, joka on suojeltu Natura 2000 -ohjelmassa. Jos Augustówin ohitustien annetaan kulkea laakson läpi, se aiheuttaa korvaamatonta vahinkoa luonnonympäristölle: muun muassa 20 000 puuta tuhoutuu ja äärimmäisen harvinaisia kasvi- ja eläinlajeja häviää. Ikävä kyllä meidän täytyy ymmärtää, että kehätien vaihtoehtoisella linjauksella olisi myös kielteisiä vaikutuksia oman alueensa luonnonympäristöön. Meidän pitäisi valita hanke, jonka kielteinen vaikutus Rospudan laakson ainutlaatuiseen eläimistöön ja kasvistoon on mahdollisimman pieni.

Puolaa hallitsevan Laki ja oikeus -puolueen edustajat vakuuttivat meille ennen vaaleja, että Via Baltica, johon myös Augustówin ohitustie kuuluu, kiertää arvokkaimmat luonnonalueet. Nyt he rikkovat lupauksensa. Puolan viranomaisilla on ollut aikaa harkita uudelleen ohitustien sijaintia. He ovat kuitenkin jättäneet huomiotta ympäristönsuojelijoiden muistutukset siitä, että moottoritien reittiä muuttamalla voitaisiin välttää vahingoittamasta ympäristöä ja säästää rahaa. Ympäristöministeri ei käyttänyt hyväkseen mahdollisuuksia sovitella moottoritien puolesta kampanjoivien Augustówin asukkaiden ja ympäristön suojelemista haluavien näkemyksiä. Puolan hallitus jättää huomiotta sen ongelmallisen seikan, että tämä investointi on uskomattoman kallis ja aiheuttaa raskaan taakan puolalaisille veronmaksajille, sillä Euroopan unioni ei osallistu rahallisesti moottoritien rakentamiseen alueella, jolla elinympäristödirektiivin mukaan ympäristön tuhoaminen on kiellettyä. Lisäksi koska Euroopan komissio on antanut kielteisen arvion hankkeesta, Puolalle mätkähtää tien rakennustöiden jatkamisen vuoksi miljoonien eurojen suuruiset sakot. Se taakka jää puolalaisten veronmaksajien kannettavaksi.

Minun mielestäni pääministeri Kaczyńskin ehdotus paikallisen ja alueellisen kansanäänestyksen järjestämisestä Augustówin ohitustiestä ja sen reitistä Rospudan laakson läpi on yksinkertaisesti osoitus Puolan hallituksen pyrkimyksestä vältellä vastuutaan sisäpolitiikassa ja tarpeeton kiistakapula puolalaiselle yhteiskunnalle. Kansanäänestys järjestettiin, koska Podlasien voivodikunnassa järjestettiin samaan aikaan paikallishallinnon vaalit. Heti alusta lähtien oli kuitenkin selvää, ettei kansanäänestyksen tulos olisi sitova yhteisöjen tuomioistuimessa, joka käsittelee asiaa parhaillaan. Sillä ei siis ole mitään merkitystä, ja tällaiset toimet palvelevatkin vain sisäpoliittisia tarkoituksia. Tämän lisäksi haluaisin huomauttaa, että Puolan lainsäädännön mukaan kansanäänestyksen tulos on pätevä vain, jos äänestysprosentti on yli 30 prosenttia äänioikeutetuista. Sunnuntain äänestysprosentti jäi alle tämän rajan.

Luonnonympäristö on yksi arvokkaimmista aarteistamme emmekä silti tee tarpeeksi sen suojelemiseksi. Mielestäni Puolan hallituksen pitäisi yrittää tosissaan löytää ratkaisuvaihtoehtoja ongelmaan mahdollisimman pian.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Augustówin ohitustiestä pitäisi tulla osa Via Balticaa. Se on hyvin tärkeää Augustówin kaupungille, jonka keskustan halki kulkee vuosittain 1,5 miljoonaa ajoneuvoa.

Euroopan komissio on nostanut kanteen yhteisöjen tuomioistuimessa Puolan suunnitelmasta rakentaa Augustówin ohitustie Via Baltican yhteyteen. Hanke oli aloitettu ennen Puolan liittymistä EU:hun. Kanne perustuu väitteeseen, että hankkeessa rikotaan ympäristönsuojeluvaatimuksia Rospudan laaksossa, jonka läpi suunnitellun ohitustien olisi määrä kulkea. Alue on suojeltu Natura 2000 -ohjelmassa.

Tällaisia ympäristönsuojelukysymyksiä ei kuitenkaan ole nostettu esiin Pohjoisen kaasuputken osalta, jonka on suunniteltu kulkevan Natura 2000 -alueen läpi ja josta voi olla ennalta arvaamattomia ympäristövaikutuksia.

Puola etsii keinoja ongelman ratkaisemiseen. Yksi vaihtoehto on huomattavasti kalliimman tunnelin rakentaminen. Augustówin ihmiset haluavat vain elää rauhassa. Kukaan ei kanna huolta saasteista kärsivistä asukkaista.

Olen kysynyt komissiolta, mikä ratkaisu voisi olla, paitsi ohitustien rakentamisen kieltäminen, ja millaista apua Puola voisi saada. Minulle selitettiin, että toissijaisuusperiaatteen mukaan komissiolla ei ole valtuuksia sanella konkreettisia ratkaisuja jäsenvaltioille eikä määrätä menoista.

Ehkä olisi aika tarkistaa komission toimivaltaa?

Onko Baltian maiden asukkaiden pakko matkustaa Eurooppaan pelkästään lentäen?

  Mirosław Mariusz Piotrowski (UEN) – (PL) Arvoisa puhemies, luonnonympäristö on hyvin tärkeä. Itse asiassa se on tänä päivänä yksi tärkeimmistä asioista. Luonto on itsenäinen osa ympäristöämme. Emme ole luoneet sitä ja meillä on ehdottomasti velvollisuus suojella sitä.

Ympäristönsuojelusta ei kuitenkaan saa tulla tietyille pienille ympäristöaktivistien ryhmille tekosyytä ryhtyä mustamaalaamaan yksittäisiä alueita ja hallituksia. Nämä ryhmät yrittävät estää teiden, ohitusteiden ja lentokenttien rakentamisen pikemminkin poliittisista kuin ympäristöön liittyvistä syistä ja materiaalisen edun toivossa. Klassinen esimerkki ympäristöargumenttien väärinkäytöstä on kampanja, jonka tarkoituksena on estää Świdnikun lentokentän rakentaminen Lublinin lähelle Puolaan. Syyksi esitetään murmeliyhdyskunta. Mainitsematta jätetään kuitenkin, ettei kyseessä ole niiden alkuperäinen elinympäristö ja että asiantuntijoiden mukaan ne voitaisiin turvallisesti siirtää muualle.

Yhtä kyseenalaisia argumentteja luonnonsuojelijat käyttävät vastustaessaan muita investointisuunnitelmia Keski- ja Itä-Euroopassa, Via Baltica mukaan luettuna. Mitään ei mainita siitä, että Puolassa järjestetty kansanäänestys tuotti ehdottoman enemmistön hankkeen hyväksi alueella, jonne ohitustie olisi tarkoitus rakentaa.

Euroopan ympäristölainsäädäntöä ei voida soveltaa automaattisesti tunnustamatta, että on olemassa erityistapauksia. Meidän pitäisi käyttää maalaisjärkeämme eikä antaa ideologisten tunteiden johdattaa meitä. Ympäristön käyttäminen pelottimena voitaisiin estää lisäämällä investointeja uusien jäsenvaltioiden infrastruktuuriin. Ei pidä unohtaa, että näillä investoinneilla todella vaikutetaan ihmisten elämänlaatuun ja että heidän oikeutensa laadukkaaseen infrastruktuuriin on vähintään yhtä tärkeää kuin ympäristönäkökohdat.

  Stanisław Jałowiecki (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, on totta, että Puola, joka on saanut paljon aikaan sen jälkeen, kun se aloitti uudistusohjelmansa 18 vuotta sitten, on valitettavasti laiminlyönyt teiden rakentamisen. Se on tosiasia.

Yritämme nyt nopeasti paikata puutteita, vaikka se on kaikkea muuta kuin helppoa. Yhtenä esteenä tiellämme ovat ympäristörajoitukset. Meidän olisi syytä muistaa, että kun Länsi-Eurooppaan rakennettiin teitä, jotka peittivät suuren osan sen pinta-alasta, liikenneverkostojen rakentamiselle ei ollut olemassa vastaavanlaisia rajoituksia. Nyt asiasta on puhjennut kohu.

Luonto ei kuitenkaan ole hiljainen sivustakatsoja tässä kohussa. Eri ympäristöjärjestöt puhuvat ympäristön puolesta. Usein ne puhuvat liiankin äänekkäästi unohtaen, että ihminenkin on tärkeä, jos ei suorastaan tärkein osa tätä ekosysteemiä. Ihmistä juuri pitäisi ensisijaisesti suojella.

On valitettavaa, että Rospudan laakson rakennustöiden ympärille noussut kohu on laajentunut näin valtavasti, että siitä on tullut niin monimutkainen ja että se on saanut poliittisia ulottuvuuksia. Onko tästä ulospääsyä? Onko olemassa järkevää ratkaisua, joka tyydyttäisi molempia osapuolia? Pelkäänpä, että vastaus on ei, ja komissio joutuu valitsemaan. Päätös on tehtävä.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tie pitäisi rakentaa. Rakennustöille myönnettävään lupaan pitäisi kuitenkin sisältyä luettelo tiukkoja ehtoja, jotka on täytettävä, jotta ympäristölle aiheutuvat vahingot jäävät mahdollisimman pieniksi. Näin siksi, että meidän täytyy myöntää, ettei tappioita voida välttää. Ne seuraavat väistämättä sivilisaation mukana, sillä edistys ei koskaan tule ilmaiseksi. Kaikella on hintansa.

  Bogusław Liberadzki (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, Via Baltica on erittäin tärkeä Euroopan unionin sisäisen koheesion lisäämisen kannalta. Se on tärkeä Baltian maita eli Liettuaa, Latviaa ja Viroa ja epäsuorasti myös Suomea muusta Euroopan unionista erottavan ajallisen eron kuromisessa umpeen Puolan kautta kulkevan reitin avulla. Se näyttäisi tuovan merkittäviä ja mitattavissa olevia etuja unionille ja Euroopalle.

Olen myös tietoinen siitä hyvin vaikeasta tilanteesta, jossa Augustówin asukkaat elävät, kun heidän kaupunkinsa läpi kulkee jatkuvasti yhä suurempi määrä rekkoja, henkilöautoja ja linja-autoja. Ihmiset eivät voi enää elää näin. Tällä Puolan alueella on valtaisat luonnonvarat: kasvisto, eläimistö, järviä, metsiä ja koko maisema. Millä tahansa tälle alueelle rakennettavalla tiellä olisi kielteisiä vaikutuksia ympäristöön. On kuitenkin täysin mahdotonta kiertää alue kokonaan. Tämä tie tarjoaa eurooppalaisille pääsyn näihin maisemiin ja tuo niitä lähemmäs, kun taas tien rakentamatta jättäminen merkitsisi alueen jäämistä eristyneeksi saarekkeeksi.

Vaikka Puolan nykyisen hallituksen asenne on välillä ollut vähemmän ammattimainen, pyytäisin kuitenkin komissiota ottamaan nämä näkökohdat huomioon. Komission ja Puolan hallituksen on mahdollista ja välttämätöntä etsiä aktiivisesti ratkaisua, joka olisi hyödyksi EU:lle ja kansalaisille ja toisi helpotusta sekä Augustówin asukkaille että alueen halki matkaaville ajoneuvoille aiheuttamatta liiallista haittaa ympäristölle. Olin 1990-luvun puolivälissä Puolan liikenneministerinä. Kannatin tuolloin hanketta, koska pidin sitä tarpeellisena. Tänään kannatan edelleen Via Baltican rakentamista.

  Zdzisław Zbigniew Podkański (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, velvollisuuteni puolalaisena parlamentin jäsenenä on kertoa kollegoilleni, että Via Baltican tapauksessa on kaksi puolta. On ympäristönäkökohdat ja on poliittiset näkökohdat.

Pahinta tässä tapauksessa on se, että Euroopan komissio on sekaantunut paikallisiin poliittisiin kiistoihin. Haluan myös tilaisuuden tullen mainita, että Euroopan komissio on viime aikoina liian usein ja tarpeettomasti sekaantunut asioihin, jotka kuuluvat Puolan kansallisten ja paikallisten viranomaisten toimialaan. Siksi kuulemme pian paljonkin E-19-tiestä.

Herääkin kysymys, mitä komissio oikein tahtoo. Puolassa ihmiset sanovat, että se tahtoo jäädyttää Puolalle moottoriteiden rakentamiseen myönnetyt varat. Ehkä olisi parempi, jos komissio keskittyisi käsittelemään esimerkiksi GMO:ja Euroopassa, sillä niiden vuoksi meitä uhkaa ympäristökatastrofi tai biologinen katastrofi, tai ehkä Schmidtien maatiloja, jotka saavat rankaisematta jatkaa ympäristön saastuttamista. Tehtävää on paljon eikä ole mitään syytä puuttua niiden asioihin, jotka tekevät rehellistä työtä.

  Barbara Kudrycka (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan komissio päätti nostaa yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Puolaa vastaan, koska se alkoi rakentaa tieosuutta, joka on 1 500 metriä pitempi kuin rekkojen nykyisin käyttämä tie ja josta viisi kilometriä kulkee Natura 2000 -ohjelmassa suojellulla alueella. Tien tämänhetkinen kunto on niin kauhea, että asukkaat ovat nimenneet sen "kuoleman tieksi". Pelkästään vuonna 2006 Augustówin pikkukaupungin läheisellä tieosuudella kuoli 14 ja loukkaantui 25 ihmistä. Jos tien rakentamista joudutaan lykkäämään kolmesta viiteen vuotta, joka on vähimmäisaika, jonka tuomioistuin tarvitsee tapauksen käsittelyyn, ja sen jälkeen kenties aloittamaan koko investointihanke kokonaan alusta, se saattaa merkitä 40:stä 70:een uutta kuolonuhria.

Haluaisin myös muistuttaa Augustówin läpi kulkevien tuhansien rekkojen aiheuttamasta melusaasteesta sekä hengenvaarallisten onnettomuuksien uhasta, jota vaarallisia aineita taajamien läpi kuljettavat rekat aiheuttavat.

Elinympäristödirektiivi sallii investointihankkeet Natura 2000 -alueilla poikkeusolosuhteissa korvausta vastaan. Viime sunnuntaina lähes 92 prosenttia paikallisista asukkaista äänesti kansanäänestyksessä suunnitelmien mukaisen uuden reitin puolesta. Eikö tämä asukkaiden ilmaisema kanta ole riittävä syy peruuttaa yhteisöjen tuomioistuimessa nostettu kanne?

Jos komissio ei päätä peruuttaa kannettaan, se osoittaa, ettei se ole pystynyt asettamaan oikeisiin mittasuhteisiinsa ympäristöasioiden pääosaston pienen mutta merkittävän vähemmistön, ympäristöjärjestöjen ja ekoterroristien näkemyksiä sekä toisaalta asukkaiden odotuksia ja tarpeita, joita sekä kaupunginjohtaja että voivodikunnan johtaja esittelivät komissiolle.

Jos tässä tilanteessa vaihtoehdoksi esitetty sillan rakentaminen Rospudan laakson yli ei tyydytä komissiota, saattaa puhjeta vakava konflikti, joka uhkaa pysyvästi halvaannuttaa ja tukkia nykyisin käytössä olevan tien. Mikä tahansa on mahdollista, kun tietää, miten päättäväisiä paikalliset asukkaat ovat, ja minä sen tiedän, koska toisin kuin te muut täällä, satun asumaan kyseisellä alueella. Jos edellä mainittua tietä ei rakenneta pian, meidän täytyy ehkä harkita neuvottelujen käynnistämistä Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan kanssa Baltian maista tulevan läpikulkuliikenteen siirtämiseksi kulkemaan näiden maiden läpi.

  Katrin Saks (PSE). – (ET) Arvoisa puhemies, Viron edustajana haluaisin korostaa Via Baltican tärkeyttä. Historiallisesti se on ollut meille tärkeä yhteys Euroopan maihin, ja sitä on kehitettävä niin, että siitä tulee nopea ja turvallinen. Tällä hetkellä se ei ole kumpaakaan.

Keväällä esimerkiksi matka autolla Tallinnasta Varsovaan kesti yli 12 tuntia, ja niin ei pitäisi olla. Näin ollen olemme erittäin tyytyväisiä kymmenennen puiteohjelman tarjoamiin mahdollisuuksiin moottoritien rakentamisessa. Tästä huolimatta hyvä tie ei oikeuta hylkäämään kaikkia ympäristövaatimuksia. Tiet eivät myöskään takaa meille onnellista tulevaisuutta. Valitettavasti Puolan tapaus langettaa varjon koko Via Baltica -hankkeen ylle, joka on elintärkeä etenkin Baltian alueelle.

Toivomme, että yhteisöjen tuomioistuin antaa pian tuomionsa ja että komission ja Puolan viranomaisten välille voidaan saada aikaan kompromissi mahdollisimman pian. Haluan toistaa vielä, miten tärkeitä kaikki yhdyssiteet Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä ovat – olivatpa ne sitten teitä, rautateitä tai voimalinjoja. Emme voi tuntea itseämme Euroopan unionin täysivaltaisiksi jäseniksi, jos jokin näistä puuttuu käytännössä kokonaan tai on erittäin huonossa kunnossa.

  Dalia Grybauskaitė, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, ymmärrän aiheen arkaluontoisuuden. Puhe on Euroopan-laajuisista verkoista, Euroopan-laajuisista rakennushankkeista ja teistä sekä ihmisistä, jotka elävät näiden teiden lähellä.

Me ymmärrämme, että tämä hanke alkoi jo ennen kuin Puolasta tuli Euroopan unionin jäsen. Haluaisin kuitenkin korostaa komission puolesta, että tiettyjä menettelytapoja on noudatettava, ennen kuin suuria hankkeita voidaan aloittaa. Erityisesti tarkoitan vaikutusarviointeja. Komissio kehottaa – niin kuin sen velvollisuutena on – Puolaa saattamaan vaikutusarvioinnit valmiiksi mahdollisimman pian.

Vastauksena kysymykseen, joka koski ehdotusta pohjoisesta kaasuputkesta, totean sen sijaan, että kyseinen hanke ei ole vielä alkanut; vaikutusarviointi on parhaillaan käynnissä ja hanke voi alkaa vasta, kun vaikutusarviointi on saatu valmiiksi. Se on eri asia. Tilanne on päinvastainen kuin Via Baltican kohdalla. Siellä vaikutusarviointia ei ole tehty; hanke on vasta puolivälissä, mutta työt ovat käynnissä.

Työt ovat käynnissä Natura 2000 -alueen ulkopuolella. Meidän tietojemme mukaan Puola ei ole rikkonut mitään tuomioistuimen tuomiota. Voin myös vahvistaa, ettei hankkeelle ole toistaiseksi myönnetty EU:n rahoitusta.

Joissakin kommenteissa mainittiin komission velvollisuudet ja toimivaltuudet. Ne on määritelty EU:n perussopimuksissa. Jos haluatte muuttaa niitä, teidän on muutettava perussopimuksia.

  Puhemies . Keskustelu on päättynyt.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Filip Kaczmarek (PPE-DE), kirjallinen. – (PL) Arvoisa puhemies, Puola, Liettua ja Latvia tarvitsevat sekä Via Balticaa ja muita investointeja tiehankkeisiin että ympäristönsuojelutoimenpiteitä muiden muassa Rospudan laaksossa. Emme voi erottaa tiettyjä unionin alueita muista alueista ja maista pelkkien ympäristönsuojeluvaatimusten vuoksi.

Emme kuitenkaan voi jättää ympäristöä huomioimatta ja käyttää infrastruktuurin parantamistarvetta perusteluna tekemillemme päätöksille. Asiantuntijoiden mukaan on olemassa vaihtoehtoisia tielinjauksia, jotka eivät vahingoita ympäristöä niin paljon kuin nykyiset suunnitelmat. Siinä tapauksessa meidän pitäisi keskittyä niiden toteuttamiseen sen sijaan, että pidämme jääräpäisesti kiinni tästä vähemmän ihanteellisesta ratkaisusta.

Tämä ongelma aiheuttaa runsaasti kuohuntaa Puolassa. Näyttäisi olevan järkevintä pyrkiä löytämään ratkaisu, joka perustuu tosiasioihin. Puolaa hallitseva koalitio on tehnyt aiheesta äärimmäisen poliittisen. Se on jopa järjestänyt väkisin paikallisen kansanäänestyksen, jota on vaikea nähdä muuna kuin pyrkimyksenä käyttää kysymystä Via Baltican reitistä omien päämäärien ajamiseen, sillä kansanäänestys järjestettiin samaan aikaan aluevaalien kanssa. Sitä paitsi kansanäänestyksen tulos ei sido sen paremmin yhteisöjen tuomioistuinta kuin Puolan viranomaisiakaan.

Alueen asukkaiden ja tulevien tienkäyttäjien kannalta paras ratkaisu näyttäisi olevan EU:n tasolla aikaansaatu kompromissi, jolla varmistetaan, ettei kestävän kehityksen periaate jää sisällöltään tyhjäksi.

(Istunto keskeytettiin klo 11.35 ja sitä jatkettiin klo 12.00.)

Puhetta ryhtyi johtamaan 
puhemies PÖTTERING

  Puhemies . Hyvät kollegat, 15. huhtikuuta kutsuin Garri Kasparovin vierailulle Euroopan parlamenttiin. Hän oli tuolloin ollut pidätettynä yksitoista tuntia, ja eräs henkilökuntamme jäsen oli muista syistä – itse asiassa Andrei Saharovin perintöön liittyen – juuri silloin Moskovassa. Olen iloinen siitä, että Garri Kasparov on ollut täällä paikalla eilen ja tänään, ja iloitsen siitä runsaasta tuesta, jota olette osoittaneet hänelle ja hänen tukijoilleen Venäjällä.

(Suosionosoituksia)

  Kyriacos Triantaphyllides (GUE/NGL). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin ilmoittaa parlamentille, että viime yönä Israelin viranomaiset pidättivät useita Palestiinan lakiasäätävän neuvoston edustajia, heidän joukossaan yksi Abbasin hallituksen ministeri. Arvoisa puhemies, pyydän sen vuoksi teitä tuomitsemaan tämän Israelin toimen ja esittämään jyrkän vastalauseen sen tavalle pidättää palestiinalaisten vaaleilla valittuja edustajia. Tämä ei ainakaan mitenkään edistä rauhanprosessia.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies . Olemme juuri keskustelleet tästä myös puheenjohtajakokouksessa. Ellei aikatauluuni tule pakottavia muutoksia, aion lentää Lähi-itään sunnuntaina ja pyrin löytämään sopivan keinon viedä tämä viesti perille.

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

– Buskin mietintö (A6-0171/2007)

– Glattfelderin mietintö (A6-0141/2007)

– Ennen maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan ehdotuksesta äänestämistä:

  Neil Parish (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, voisitteko tehdä täysin selväksi, että ehdotuksen hylkäämistä suosittelee esittelijä, ei maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta. Tässä kaikki, mitä halusin sanoa.

  Puhemies. Esittelijä suosittelee komission ehdotuksen hylkäämistä. Sen, joka haluaa noudattaa esittelijän suositusta, on nyt äänestettävä ehdotusta vastaan.

– Garganin mietintö (A6-0198/2007)

– Ennen äänestystä:

  Graham Watson (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, käytän työjärjestyksen 3 artiklan 3 kohdan nojalla puheenvuoron pyytääkseni teitä käyttämään puhemiehelle työjärjestyksen 19 artiklassa annettua toimivaltaa ja toteamaan, ettei jäsen Garganin mietintöä (A6-0198/2007) voida ottaa käsiteltäväksi, ja keskeyttämään näin ollen siitä toimitettavan äänestyksen. Mietintö on ristiriidassa perussopimusten ja erityisesti vuoden 1976 säädöksen 12 ja 13 artiklan kanssa. Mietinnöllä ei näin ollen ole oikeusperustaa, ja pyydän teitä käyttämään puhemiehen toimivaltaanne ja toteamaan, ettei sitä voida ottaa käsiteltäväksi.

  Puhemies. Kyseessä on oikeudellisten asioiden valiokunnan mietintö. Kuka olisikaan pätevämpi antamaan tietoa oikeudellisesta tilanteesta kuin se! Puhemies ei katso voivansa oikaista oikeudellisten asioiden valiokunnan oikeudellisessa asiassa tekemää päätöstä – vaikka olenkin opiskellut lakia kauan sitten. Tästä syystä päätökseni on, että äänestämme mietinnöstä.

– Lopullisen äänestyksen jälkeen:

  Graham Watson (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, ryhmäni katsoo, että parlamentin äskeinen menettely on laiton, kuten aiemmin selitin. Hyväksymme kuitenkin parlamentin äänestyksen tuloksen. Kuten äidinkielessäni toisinaan sanotaan, oikeudessa nähdään!

(Naurua)

  Puhemies. Tämä asia koskee koko parlamenttia. Koska myös te olette sen jäsen, teidätkin nähtäisiin oikeudessa.

(Suosionosoituksia)

– Päätöslauselmaesitys (B6-0201/2007)

– Päätöslauselmaesitys (B6-0200/2007)

  Puhemies. Hyvät parlamentin jäsenet, toivotan tervetulleeksi viralliselle lehterille saapuneen Kirgisian parlamentin valtuuskunnan, jota johtaa Almanbet Matubraimov. Valtuuskunta osallistuu täällä Strasbourgissa EU:n ja Kirgisian parlamentaarisen yhteistyökomitean viidenteen kokoukseen.

Olette kaikki erittäin lämpimästi tervetulleita!

(Suosionosoituksia)

Iloitsemme edistymisestä, jota parlamenttiemme välisissä suhteissa on tapahtunut sen jälkeen, kun Euroopan unionin ja Kirgisian tasavallan välinen yhteistyösopimus tuli voimaan vuonna 1999.

Toivotan teille miellyttävää vierailua Strasbourgissa.

– Gierekin mietintö (A6-0159/2007)

– Newton Dunnin mietintö (A6-0152/2007)

– Nicholson of Winterbournen mietintö (A6-0158/2007)

– Ennen tarkistuksesta 5 toimitettua äänestystä:

  Charles Tannock (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, esitän suullista tarkistusta, jolla kohdasta poistetaan sana "vielä".

(Suullinen tarkistus hylättiin.)

– Ennen tarkistuksesta 11 toimitettua äänestystä:

  Jo Leinen (PSE). – (EN) Tarkistuksen teksti kuuluu seuraavasti: "kehottaa EU:ta ottamaan selkeästi kantaa ja tukemaan demokratia- ja ihmisoikeuslausekkeita [...] sekä tutkimaan mahdollisuutta käynnistää Pakistanin kanssa erityinen ihmisoikeusvuoropuhelu". Ehdotan tähän seuraavaa suullista tarkistusta: "kuten on jo tehty Intian kanssa".

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

– Ennen tarkistuksesta 13 toimitettua äänestystä:

  Jo Leinen (PSE). – (EN) Tarkistuksen sanamuoto on seuraava: "[…] varoittaa silti Euroopan unionia ja kansainvälistä yhteisöä, että Kašmirin kiista aiheuttaa edelleen vakavan konfliktin vaaran alueella ja maailmassa laajemminkin […]". Suullinen tarkistus kuuluu seuraavasti: "[…] varoittaa silti Euroopan unionia ja kansainvälistä yhteisöä, että Kašmirin kiista on aiheuttanut vakavan konfliktin vaaran alueella, […]".

(Suullinen tarkistus hylättiin.)

– Tarkistuksesta 52 toimitetun äänestyksen jälkeen:

  Sajjad Karim (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen ymmärtänyt, että ALDE-ryhmän sihteeristö oli esittänyt suullista tarkistustani koskevan pyynnön. Voisitteko ystävällisesti tarkistaa asian papereistanne?

  Puhemies. Tällainen pyyntö on saatettu esittää, mutta sitä ei mainita papereissani. Meidän on näin ollen edettävä tavanomaiseen tapaan.

– Päätöslauselmaesitys (B6-0205/2007)

– Buskin mietintö (A6-0171/2007)

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Pidän myönteisenä Buskin mietintöä, jonka pitäisi johtaa yhteisen maatalouspolitiikan huomattavaan yksinkertaistamiseen. Vaikka haluankin YMP:n uudistamisen jatkuvan, hyväksyn esittelijän perustelun, jonka mukaan tämän ei pitäisi tapahtua "takaoven" kautta.

  Carl Schlyter (Verts/ALE), kirjallinen. (SV) On hyvä asia, että lainsäädäntökehystä yksinkertaistetaan, mutta sekä vientituet että muut interventiotuet jäävät yhä jäljelle. Tätä asiaintilaa en voi koskaan hyväksyä ja äänestän sen vuoksi tyhjää.

  Salvatore Tatarella (UEN), kirjallinen. – (FR) Kyseenalaistan komission toiminnan taustalla olevat perustelut. Vaikka komissio näyttääkin olevan huolissaan hallinnon yksinkertaistamisesta, mikä on hyvin vetoavaa, se todennäköisesti ottaa jatkossa vähemmän huomioon tiettyjen tuotantomuotojen erityispiirteet. Minusta on myös valitettavaa, ettei kollegoillani maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa eikä minulla itselläni ole ollut aikaa tutkia, oikeissa olosuhteissa, komission ehdotusta, mikä on seurausta neuvoston puheenjohtajavaltion asettamasta pirullisesta aikataulusta. Tämä koko prosessi olisi ansainnut perusteellisemman harkinnan EU:n toimielimissä, ja pahoittelen sitä, ettei lisäaikaa kyetty löytämään näin tärkeälle aiheelle.

Tästä syystä päätin äänestää tyhjää lopullisessa äänestyksessä.

– Glattfelderin mietintö (A6-0141/2007)

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Euroopan parlamentin maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta on jälleen laatinut mietinnön, jossa vastustetaan yhteisen maatalouspolitiikan uudistamista.

Haluamme lakkauttaa viljan yhteisen markkinajärjestelyn. Tuemme kuitenkin komission ehdotusta, toisin kuin Euroopan parlamentin maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta, joka haluaa nyt vastustaa maissin intervention lakkauttamista.

Junilistan huomauttaa, että tässä tilanteessa on onni, ettei Euroopan parlamentilla ole yhteispäätösoikeutta EU:n maatalouspolitiikassa. Muutoin EU astuisi protektionismin ja kaikkien maataloustuotannon eri ryhmien voimakkaan tukemisen ansaan.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) En äänestänyt viljan yhteistä markkinajärjestelyä koskevan Glattfelderin mietinnön puolesta siksi, että tuen täysin sen sisältöä, vaan sen vuoksi, että mietintö on yhdenmukainen YMP:n uudistuksen kanssa. Hyväksyin myös kompromissina viljasadon tukemiseen käytettävien julkisten interventioiden asteittaisen poistamisen.

  Véronique Mathieu (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Maissin interventiojärjestelmän uudistaminen on välttämätöntä.

Vaikka interventiojärjestelmä mielletään turvaköydeksi vaikeassa tilanteessa ja keinoksi saada tuotanto sujumaan, se ei toimi enää – erityisesti Unkarissa – pelkästään tässä ensisijaisessa roolissa ja muodostaa yksinomaan liiketoimintamahdollisuuden.

Järjestelmästä ei kuitenkaan saa luopua yhdessä yössä eikä todellakaan vain kahteen poikkeukselliseen markkinointikampanjaan liittyvän taloudellisen tutkimuksen ja yhdessä jäsenvaltiossa, nimittäin Unkarissa, havaittujen ongelmien perusteella.

Komission ehdotusta ei voida hyväksyä sillä perusteella, että se on ennenaikainen eivätkä tuottajat pysty toteuttamaan sitä suotuisissa oloissa. Ripeyttä ja kiirehtimistä ei saa sekoittaa toisiinsa.

Interventiojärjestelmässä tukikelpoisten lukumäärän rajoittaminen ja järjestelmän uudelleentarkastelu YMP:n terveystarkastuksen yhteydessä olisi hyvä kompromissi kahden tarpeen välillä, nimittäin tarpeen toimia ja tarpeen tehdä näin kiirehtimättä.

Paikallisiin ongelmiin on löydettävä paikallisia ratkaisuja. Parlamentin vastaus komission ehdottamaan radikaaliin ja harkitsemattomaan toimeen on ehdottaa vähittäistä uudistamista, asian harkitsemista, maataloudenharjoittajien kuuntelemista ja asian uudelleentarkastelua terveystarkastuksen yhteydessä.

– Garganin mietintö (A6-0198/2007)

  Bruno Gollnisch (ITS). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tyydyn huomauttamaan siitä valitettavasta seikasta, että kollegaamme tukeva parlamentin äänestystulos kumotaan helposti Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa, ja syynä tähän on vaihtelevan geometrian oikeuskäytäntö.

Kun jäsen Le Peniltä yritettiin skandaalimaisesti riistää hänen valtuutuksensa, vetositte kansalliseen toimivaltaan ja olitte haluttomia vahvistamaan, että Ranskan viranomaiset loukkasivat hänen oikeuksiaan. Katsoitte sopivaksi toimia samoin, kun kyse oli toisen tämän parlamentin jäsenen, Ruiz-Mateosin, valtakirjan tarkastuksesta, jolloin vetositte jälleen kansalliseen lainsäädäntöön.

Nyt kuitenkin haluatte puolustaa tämän parlamentin erioikeuksia, ja miksipä ihmeessä ei? Joka tapauksessa asenteenne seurauksena oli Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, jossa se, teidän kannaltanne valitettavasti, tuli päinvastaiseen tulokseen ja vahvisti siten oikeaksi latinalaisen sanonnan "Hodie mihi, cras tibi" – tänään minulle, huomenna sinulle. Euroopan parlamentin toimimista tuomarina voidaan puolustaa vain, jos parlamentti tuomitsee kaikkia jäseniään samalla tavoin.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Mietinnössä esille nostetut kysymykset ovat monitahoisia, ja niillä on kauaskantoisia vaikutuksia. Keskeistä tässä asiassa on jäsenvaltioiden suvereeni valta nimittää Euroopan parlamentin jäsenet ja määritellä, miten he ovat edustettuina parlamentissa, Euroopan parlamentin vaaleja koskevan nykyisen sääntelykehyksen puitteissa.

En halua käsitellä yksityiskohtaisesti menettelyllistä ja oikeudellista kysymystä, joka kuuluu yksinomaan kyseiselle jäsenvaltiolle. Käsiteltävänämme olevan mietinnön mukaan Italian viranomaiset ovat kuitenkin päättäneet Italian korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen perusteella nimittää Euroopan parlamenttiin poliitikon, jonka valtakirja kyseenalaistetaan tässä mietinnössä.

Katsomme, että ottaen huomioon, että kaikki kriteerit ja edellytykset Euroopan parlamentin jäsenen nimittämiselle jäsenvaltion toimesta on täytetty – kansallisella ja Euroopan parlamentin tasolla – kyseisen jäsenvaltion pitäisi sallia jatkaa nimitysprosessia sisäisen oikeusjärjestyksensä mukaisesti.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies VIDAL-QUADRAS

- Uhanalaisten villieläin- ja kasvilajien kansainvälistä kauppaa koskeva yleissopimus (CITES) (B6-0200/2007)

  Michl Ebner (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, halusin vain tehdä tiettäväksi, että äänestin tyhjää CITES-päätöslauselmasta. Tähän ei ole syynä se, etten ole samaa mieltä monista päätöslauselmaan sisältyvistä asioista, vaan se, että parlamentti, kuten niin usein, sanelee kehitysmaille menettelytavan, joka vaikuttaa meistä oikealta mutta jota kehitysmaat eivät ehkä pidä yhtä tarkoituksenmukaisena. Tästä syystä äänestin tyhjää.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskeva yleissopimus (CITES) on kansainvälinen sopimus, jonka tavoitteena on varmistaa, ettei luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston tietyillä lajeilla käytävä kansainvälinen kauppa uhkaa näiden lajien selviytymistä. Yleissopimuksen on allekirjoittanut 171 maata, näiden joukossa Portugali, joka ratifioi yleissopimuksen tekstin joulukuussa 1980. Sopimus tuli voimaan Portugalissa maaliskuussa 1981.

Monien lajien haavoittuvuus huomioon ottaen CITES on erittäin tärkeä. CITESin piiriin kuuluu tällä hetkellä 5 000 eläintä ja 28 000 kasvia, joiden joukossa on Portugalin alueella esiintyviä lajeja. CITESin piiriin kuuluvat lajit jaetaan kolmeen liitteeseen niiden tarvitseman suojelutason perusteella.

Eläinten ja kasvien laillinen kauppa on muodostanut useiden vuosien ajan vakavan uhan monille lajeille, ja tämä uhka on valitettavasti edelleen suuri, vaikka useat maat ovat tehostaneet toimiaan ja ovat nykyään valppaampia asian suhteen.

Kuten muidenkin villieläin- tai kasvilajeja ja niiden suojelua koskevien sopimusten ja suunnitelmien kohdalla, CITESin onnistuminen riippuu myös sellaisen tasapainoisen lähestymistavan omaksumisesta, joka perustuu tieteellisiin kriteereihin ja yleisesti hyväksyttyjen elinten antamiin suosituksiin, millä turvataan sopimuksen toimien laillisuus ja uskottavuus sekä sovittujen suositusten tehokas täytäntöönpano.

– Gierekin mietintö (A6-0159/2007)

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Mietinnössä nähdään innovaatio yhtenä sisämarkkinoiden muuttujana. Siinä vaaditaan markkinoiden vapauttamista sekä sellaisten esteiden järjestelmällistä poistamista, jotka koskevat tavaroiden, palvelujen ja pääoman vapaata liikkuvuutta, sijoittautumisvapautta ja työvoiman liikkuvuutta. Kaikki nämä kuuluvat kapitalistiseen lähestymistapaan, joka perustuu kilpailuun ja keskittämiseen.

Seitsemännen tutkimuksen ja kehityksen puiteohjelman alirahoituksen ratkaisemiseksi mietinnössä noudatetaan suuntausta, jossa mahdollistetaan rakennerahastojen käyttö ja jonka tavoitteena on "edistää ja vahvistaa julkisen ja yksityisen sektorin välisiä kumppanuuksia", toisin sanoen jättää julkiset investoinnit yksityisten tahojen voitontavoittelun armoille.

Julkisia tutkimus-, koulutus- ja innovaatioinvestointeja on edistettävä kaikissa jäsenvaltioissa kestävän kehityksen strategioiden pohjalta. Tämä auttaisi parantamaan elämänlaatua, luomaan työpaikkoja (joihin liittyy oikeuksia) ja synnyttämään (oikeudenmukaisesti jakautunutta) vaurautta. Tarvitaan strategioita, joilla vastustetaan tiedon, koulutuksen ja tutkimuksen kaupallistamista ja ajatusta siitä, että todellisuudessa on mahdollista tehdä ainoastaan erittäin kannattavaa tutkimusta, joka tarjoaa markkinointimahdollisuuksia. Tarvitaan strategioita, joilla edistetään koulutusinvestointien lisäämistä kaikilla tasoilla ja joilla todellakin helpotetaan pienten ja keskisuurten yritysten pääsyä olemassa oleviin ohjelmiin ja toimiin.

(Työjärjestyksen 163 artiklan 1 kohdan mukaisesti lyhennetty äänestysselitys)

  Bogusław Liberadzki (PSE), kirjallinen. (PL) Mietinnössä korostetaan pohjimmiltaan tarvetta EU:n laajapohjaiselle innovaatiostrategialle, joka parantaisi sen talouden kilpailukykyä. Innovaatiostrategian pitäisi perustua erityisten osaamisalueiden luomiseen, patenttilainsäädännön uudistamiseen ja verokannustimien käyttöönottoon yrityksille, jotka investoivat tutkimukseen ja innovaatioon.

Tutkimuslaitosten ja taloudellisten toimijoiden tiedonvaihdon helpottamiseksi esittelijä pitää tarpeellisena edistää jäsenvaltioissa erityisiä osaamisalueita, laajempaa rajatylittävää yhteistyötä ja tiiviimpää yhteistyötä kolmansien maiden asiantuntijoiden kanssa.

Mietinnön hengen mukaisesti sanoisin, että Euroopan teknologia-instituutin olisi luotava tarvittavat edellytykset yhteyksien luomiselle osaamiskeskusten ja yritysten välille painottamalla innovaatiota ja toteuttamalla toimia, joilla edistetään kilpailua innovaatioon keskittyvillä taloudenaloilla.

Toinen tärkeä osa mietintöä on painoarvo, joka siinä annetaan eurooppalaisen patenttipolitiikan uudistamisen tarpeellisuudelle. Emme voi kieltää, että luotettavat ja oikeudenmukaiset tekijänoikeuksien suojelua koskevat järjestelmät ja patenttijärjestelmät ovat keskeisiä osatekijöitä innovaatioon ja tietoon perustuvan talouden ja yhteiskunnan rakentamisessa.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestin Gierekin mietinnön puolesta mutta kaikkia sellaisia tarkistuksia vastaan, jotka olisivat saattaneet johtaa tietokoneella toteutettuja keksintöjä koskevasta direktiivistä käytävän keskustelun viriämiseen uudelleen. Kun otetaan huomioon, millaisia ponnisteluja vaadittiin enemmistön tuen saamiseksi tälle direktiiville, tämän keskustelun uudelleen avaamisesta ei olisi ollut ainakaan apua.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Jo kauan sitten syntyi ajatus, että korkeakoulutuksen ja liike-elämän tiiviistä yhteyksistä voi olla vain hyötyä molemmille osapuolille. Tämä ajatus on kuitenkin toisinaan ristiriidassa todellisuuden kanssa. Viranomaiset ovat usein mukana luomassa edellytyksiä (menetelmistä ja ajankohdasta riippuen), joilla edistetään tieteellistä ja akateemista tutkimusta, mutta eivät aina tee näin – tai eivät aina onnistu tässä – yhtä tehokkaasti liike-elämän kohdalla.

Innovaation tukemiseen liike-elämässä liittyvät säännöt ja menetelmät poikkeavat tietysti niistä, jotka sääntelevät tutkimusinvestointeja akateemisessa maailmassa. Kun kuitenkin muistetaan, että suuri osa innovaatiosta on suoraa seurausta liiketoiminnasta ja vastausten etsimisestä markkinoiden tarpeisiin, tässä parlamentin mietinnössä annetaan uskoakseni hyödyllinen panos komission tiedonantoon sisältyviin ehdotuksiin. Toivokaamme, että kansalliset ja alueelliset viranomaiset hyödyntävät mahdollisimman tehokkaasti näitä mahdollisuuksia.

  Teresa Riera Madurell (PSE), kirjallinen. (ES) Arvoisa puhemies, haluan antaa selityksen tavasta, jolla äänestin jäsen Gierekin innovaatiota koskevasta mietinnöstä.

Äänestin mietinnön puolesta, koska esittelijä on tehnyt vaikeaa ja välttämätöntä työtä kysymyksessä, joka on ratkaiseva Lissabonin tavoitteiden saavuttamisen kannalta mutta jota meidän on vielä käsiteltävä.

Tullaksemme edistyneeksi tietoon perustuvaksi yhteiskunnaksi meillä on oltava paitsi vankat valmiudet teknologisessa tutkimuksessa ja kehittämisessä, toisin sanoen luoda, ottaa vastaan, omaksua ja välittää uutta tietoa ja valmiuksia yhteiskunnalle ja yrityksille, myös vankat valmiudet muuttaa tämä tieto vauraudeksi ja sosiaaliseksi hyvinvoinniksi. Tätä on innovaatio.

Kaikki EU:n jäsenvaltiot eivät ole samalla viivalla tietoon perustuvaa yhteiskuntaa kuvaavien indikaattorien ja innovaatiotoimien osalta. Näiden erojen kaventaminen hyödyttäisi kaikkia.

Innovaatio on todennäköisesti ainoa väline, jonka avulla voimme saavuttaa kohtuullisessa ajassa tärkeitä tavoitteita, kuten

1) parantaa yritystemme laatua ja kilpailukykyä,

2) yhteensovittaa talouskasvun ympäristönsuojeluun sekä elämänlaatuun ja sosiaaliseen koheesioon,

3) innovaatio mahdollistaa perinteisten alojen säilymisen,

4) innovaatio voi luonnollisesti osaltaan parantaa huomauttavasti työoloja ja myös tiettyjen ryhmien, kuten vammaisten, integroitumista.

Uusimmissa talousanalyyseissa todetaan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimien olevan suorassa yhteydessä tuottavuuteen, mikä on erityisen kiinnostava seikka useimpien jäsenvaltioiden kannalta, sillä niiden taloudet perustuvat palvelualaan, jolla tuottavuus on ehkäpä yksi suurimmista heikkouksista.

Kaikkea tätä käsitellään enemmän tai vähemmän mietinnössä, minkä vuoksi äänestin sen puolesta.

  Andrzej Jan Szejna (PSE), kirjallinen. – (PL) Annan ääneni professori Adam Gierekin mietinnölle tietämyksestä käytännön toimiin: laajapohjainen innovaatiostrategia EU:lle.

Innovaatiohajonta on tällä hetkellä suurta maailmassa. Yhtäällä ovat maat, jotka luovat "innovaatiorintamia", jotka kokoavat yhteen valtaosan tieteen, tutkimuksen ja kehittämisen aloista, kun taas toisaalla ovat sivustaseuraajina olevat maat, jotka voivat osallistua vain tuojan ominaisuudessa, tai maat, joissa innovaatiotoiminta on hajanaista. Maailman johtavia innovaatiomaita ovat Yhdysvallat, Japani ja Euroopan unionin jäsenvaltiot, ja näiden talouksien välinen kilpailu synnyttää jälleen uutta innovaatiota.

Euroopan unionissa on kuitenkin viime aikoina ollut nähtävissä niin sanottu innovaatioparadoksi. Yhteisön taloudellisia tuloksia voidaan pitää pettymyksenä, kun otetaan huomioon eurooppalaisten yhtenäismarkkinoiden tarjoamat mahdollisuudet. Suunnitelma tehdä EU:sta "maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous" on toisaalta merkki siitä, että EU on tietoinen tarpeesta uudistaa perinpohjaisesti sosiaali- ja talousjärjestelmäänsä, ja toisaalta merkki kunnianhimoisesta ja optimisesta näkemyksestä, jonka mukaan tällainen muutos on mahdollinen.

Esittelijä viittaa mietinnössä erittäin osuvasti tämän EU:n tilanteen pääsyihin ja korostaa ennen kaikkea tarvetta kehittää tehokas innovaatiostrategia EU:lle.

– Newton Dunnin mietintö (A6-0152/2007)

  Zuzana Roithová (PPE-DE). – (CS) Tänään käsiteltävänä oleva Euroopan parlamentin suositus neuvostolle strategisen toimintaperiaatteen kehittämisestä järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi on äärimmäisen tärkeä ja myönteinen uutinen EU:n kansalaisten kannalta. Se on todiste siitä, että EU toimii keskeisessä roolissa alalla, jolla vaaditaan mahdollisimman tiivistä kansainvälistä yhteistyötä. Kansainvälinen yhteistyö toimii jo erittäin hyvin, mutta se ei enää riitä. Terrorismi ja muut järjestäytyneen rikollisuuden muodot eivät tunne rajoja ja käyttävät myös, aivan kirjaimellisesti, hyväkseen demokraattisen järjestelmämme etuja. Meidän on siten punnittava, mitkä ovat kaikkein tärkeimmät arvot tietyssä tilanteessa: rikollisuuden torjuminen vai rajoittamaton vapaus. Meidän on tullut aika rajoittaa suurenmoista rajoittamatonta vapauttamme tilanteissa, joissa tämä vapaus estää meitä suojelemasta kaikkein arvokkainta asiaa, nimittäin elämää itseään. On ehdottomasti aika muuttaa suuntaa ja poistaa joitakin sisäisiä esteitä, mukaan lukien ne, joilla suojellaan laittomasti hankittuja taloudellisia varoja. Neuvoston on lisättävä Europolin ja Eurojustin riippumattomuutta ja toimivaltaa. Tämä on uusi tärkeä tehtävä, josta olemme vastuussa EU:n 500 miljoonalle kansalaiselle.

  Patrick Gaubert (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Olen iloinen, että parlamentin erittäin suuri enemmistö on hyväksynyt jäsen Newton Dunnin valiokunta-aloitteisen mietinnön, sillä parlamentti esittää siinä neuvostolle useita suosituksia strategisen toimintaperiaatteen kehittämisestä järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi.

Schengenin alueeseen kuuluvien jäsenvaltioiden välisten rajojen poistaminen on tietysti suuri edistysaskel kansalaistemme kannalta, mutta siitä on myös apua järjestäytyneelle rikollisuudelle, joten Euroopan unionilla on erityisen tärkeä asema tällä alalla.

Yksi tärkeä perusedellytys on se, että toteutetaan ehkäisemispolitiikkaa ja otetaan käyttöön tehokkaita välineitä. Jos jäsenvaltioiden ja erityisesti niiden poliisivoimien välistä luottamusta halutaan lujittaa, on tapahduttava paljon edistystä, ja jäsenvaltioita on patistettava varaamaan riittävästi talousarviovaroja vaihto- ja koulutusohjelmiaan varten.

Lopuksi totean, että Euroopan parlamentti on korostanut tarvetta paitsi vahvistaa rikosten uhrien ja todistajien suojeluohjelmia myös lisätä yleisön tietoisuutta ihmiskaupasta.

Kaikista näistä syistä olen antanut esittelijälle tukeni ja äänestänyt lopullisessa äänestyksessä mietinnön puolesta.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Pidän myönteisenä Bill Newton Dunnin mietintöä järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta. On ensiarvoisen tärkeää, että EU:lla on tarvittavat välineet, joilla se voi edistää ja vahvistaa koordinoitua strategiaa järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi. Europolin ja Eurojustin rooleja on vahvistettava, ja kansalaisten tietoisuutta EU:n roolista tässä asiassa on lisättävä.

  Claude Moraes (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestin Bill Newton Dunnin (ALDE, UK) esittelemän järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevan mietinnön puolesta, koska sillä varmistetaan, että Europolin roolia rikostiedusteluelimenä vahvistetaan. Tämän ansiosta Europol voi täyttää tehtävänsä eli tarjota jäsenvaltioille tietoja ja tiedustelutietoja, jolloin järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisy ja torjunta tehostuvat.

EU:lla on aina ollut tärkeä asema järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa, ja nyt on tarpeen antaa EU:lle tehokkaampi ja kunnianhimoisempi väline, jonka avulla se voi tiivistää ja parantaa jäsenvaltioiden kanssa tehtävää yhteistyötä, jotta järjestäytynyttä rikollisuutta voidaan torjua tehokkaammin.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Kyse ei ole niinkään valinnasta tai velvollisuudesta, sillä järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa tarvittava yhteistyö on selvästikin arvokasta käytännössä, koska järjestäytynyt rikollisuus on yhä pitemmälle kehittynyttä, paremmin varustettua ja tehokkaampaa uusimman teknologian käytössä.

On muistettava, että EU:n yhdentymisprosessista seuraavan fyysisten rajojen avaamisen ohella globalisaatiolla ja sen mekanismeilla on myös oma roolinsa rikollisuudessa. Kaikkien teknologisten innovaatioiden tavoin sitä voidaan aina käyttää niin hyviin kuin huonoihinkin tarkoitusperiin. Pidän näin ollen myönteisenä mietinnön yleistä linjaa, jossa tuetaan yhteistyön lisäämistä ja tarvetta strategiselle lähestymistavalle, joka käsittää järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan ja siihen kaikissa vaiheissa liittyvät kaikki toimet.

Suositus osoittautuu kuitenkin hyödylliseksi ja toimii tehokkaimmalla mahdollisella tavalla vain, jos lainsäädännön antamisen lisäksi toteutetaan toimia, joilla pyritään todellakin lujittamaan rikollisuuden torjunnasta jäsenvaltioissa vastuussa olevien instituutioiden keskinäistä luottamusta. Tällaisen luottamuksen, joka ei ole aina ilmeistä, on osoitettu olevan ensiarvoisen tärkeää tässä tehtävässä onnistumisen kannalta.

  Martine Roure (PSE), kirjallinen. – (FR) Euroopan unionin on hankittava välineet, joiden avulla se voi torjua tehokkaammin järjestäytynyttä rikollisuutta, joka ei tunne rajoja ja joka on valitettavasti kasvussa.

Ottaen huomioon järjestäytyneen rikollisuuden levittäytyminen eri aloille Euroopan unionin on yhteensovitettava toimiaan ja maksimoitava niiden teho. Samalla kun sen on kyettävä reagoimaan, sen on myös otettava käyttöön ehkäisemispolitiikka. Tämän strategian käyttöönotto syventää ymmärtämystä ongelmista ja antaa käyttöön välineet, joilla järjestäytynyttä rikollisuutta voidaan torjua paremmin, ja yksi painopistealueistamme on poliisiviranomaisten rikosasioissa tekemän yhteistyön lisääminen Europolin, Eurojustin ja OLAFin avulla.

Monialainen lähestymistapa on ensiarvoisen tärkeä, jos aiomme löytää parhaan mahdollisen tavan pitää järjestäytyneet rikollisryhmät kurissa, sillä meidän on hajotettava tällaiset järjestöt, tuotava niissä toimivat rikolliset oikeuden eteen ja evättävä näiltä rikollisilta heidän rikoksista saamansa tuotot. Rahanpesun ja asekaupan torjunta on yksi EU:n painopistealueista järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa, sillä nämä kaksi järjestäytyneen rikollisuuden muotoa palvelevat terroristien etuja.

  Georgios Toussas (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Mietinnössä käytetään järjestäytyneen rikollisuuden olemassa olevaa ongelmaa verukkeena kovemman politiikan tukemiselle. Tämän politiikan tavoitteena on rajoittaa yksilön perusoikeuksia sekä vahvistaa poliisivaltiota ja EU:n sortomekanismien valvomatonta toimintaa.

Tähän liittyen mietinnössä ehdotetaan seuraavia toimia. Jäsenvaltioiden rikoslainsäädännön säännösten lähentämistä, millä tasoitetaan tietä rikoslainsäädännön "yhteisöllistämiselle" ja rajoitetaan jäsenvaltioiden suvereniteetin yhtä tärkeimmistä kulmakivistä. Sortomekanismeja edustavien yhteisten tutkimusryhmien luomista sekä Europolin ja Eurojustin itsehallintoa ja niiden luonteen ja toimivaltuuksien vahvistamista, jotta ne voivat toimia "liikkeelle panevana voimana" jäsenvaltioiden politiikassa. EU:n terrorismin torjunnan koordinaattorin perustavanlaatuisen aseman tunnustamista sekä tiedonlähteitä koskevan mekanismin käyttöönottoa ja erityisesti "oikeusviranomaisten kanssa yhteistyötä tekevän henkilön statuksen asianmukaisuutta".

Kaiken tämän jälkeen on tuskin yllättävää, ettei mietinnössä viitata lainkaan järjestäytyneen rikollisuuden sekä valtiollisten instituutioiden ja valtion sortotoimien väliseen yhteyteen, vaikka niiden maanalaiset suhteet ovat yleisessä tiedossa.

On selvää, että viime kädessä mietinnön todellisena tavoitteena on "torjua" demokraattisia oikeuksia ja ruohonjuuritason vapauksia, ei järjestäytynyttä rikollisuutta.

– Nicholson of Winterbournen mietintö (A6-0158/2007)

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Koska katsomme, ettei ulkopolitiikkaa pitäisi tehdä eikä näin ollen ulkopoliittisia lausumia esittää EU:n tasolla, olemme äänestäneet kaikkia tarkistuksia ja koko mietintöä vastaan. Monet ehdotuksista ovat kiistatta ansiokkaita sinänsä, mutta EU:lla sen enempää kuin Euroopan parlamentillakaan ei pitäisi olla toimivaltaa näissä kysymyksissä.

  Richard Howitt (PSE), kirjallinen. (EN) Euroopan parlamentin työväenpuolue (EPLP) on tyytyväinen siihen, että se on pystynyt tuomaan tähän mietintöön tiettyä tasapainoisuutta ja puolueettomuutta, jotka selkeästi puuttuivat valiokunnalle esitellystä ensimmäisestä luonnoksesta.

Tarkistuksiin 16 ja 34 liittyen ilmaisemme syvän huolemme Pakistanin korkeimman oikeuden presidentin erottamisesta ja siitä seuranneista levottomuuksista, joissa on saanut surmansa yli 40 ihmistä. Oikeuslaitoksen riippumattomuuden suojelu on ensiarvoisen tärkeää nykyaikaisessa demokraattisessa yhteiskunnassa. Tähän tapaukseen on kuitenkin sopimatonta viitata mietinnössä, jossa käsitellään nimenomaisesti Kašmirin kiistaa.

Terrorismin torjunnan osalta olemme tukeneet rakentavampaa ja tulevaisuuteen katsovampaa sanamuotoa tarkistuksissa 55 ja 56, joissa myönnetään, että sotilasryhmittymien infiltraatiota on onnistuttu vähentämään mutta että samanaikaisesti demilitarisoinnin kanssa on toteutettava lisätoimia.

Äänestäessämme tarkistusten 18 ja 56 puolesta vahvistamme Kašmirin asukkaiden itsemääräämisoikeuden, jota voidaan ilmaista kansanäänestyksen välityksellä, kun edellytykset sille ovat olemassa.

  Jean Lambert (Verts/ALE), kirjallinen. (EN) Äänestin vastahakoisesti mietinnön puolesta. Myönnän, että se eroaa radikaalisti ulkoasiainvaliokunnalle alun perin esitetystä yksipuolisesta versiosta, ja kiitän näiden muutosten tekemiseen osallistuneita jäseniä. Kašmir on historiansa vuoksi epäyhtenäinen alue, ja siitä on tullut syy konfliktiin, jonka jatkuminen on toisinaan ollut seurausta hallituksen toimista ja sotilaallisista toimista valvontalinjan molemmin puolin.

Tämä ei ole vain kyseisten hallitusten asia vaan myös Kašmirin kansan asia. Pahoittelen, ettei parlamentti vahvistanut äänestyksessä sitoumusta, joka koskee näiden ihmisten itsemääräämisoikeutta ja oikeutta kansanäänestykseen. Pahoittelen myös sitä, ettemme vaatineet painokkaammin alueen demilitarisointia. Tunnustan kapinan aseman, mutta meidän on myönnettävä, että Intiassa sotilas- ja turvallisuushenkilöstön suhde väestöön on yksi korkeimmista maailmassa. Vaadimme luottamusta rakentavia toimia ja suurempaa demokratiaa: demokratia ei voi kukoistaa tällaisissa oloissa. Toivonkin, että lopullinen mietintö olisi ollut ponnekkaampi näiden ratkaisevien alojen osalta, mutta myönnän myös, että tämä nykyinen versio on poliittisesti arvokas EU:n suhteille kyseisiin kansoihin.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Tuin äänestyksessä tätä mietintöä, joka on tasapainoisempi kuin valiokunnalle ehdotettu teksti. Äänestin tyhjää tarkistuksesta, jossa pahoiteltiin Pakistanin korkeimman oikeuden presidentin virasta erottamista, en siksi, että olisin eri mieltä esitetystä arvostelusta, vaan siksi, etten pitänyt tarkistusta merkityksellisenä mietinnön kannalta. Kannatin tarkistusta, jossa vaaditaan kansanäänestyksen järjestämistä tulevaisuudessa, koska katson, että Kašmirin kansan pitäisi päättää omasta kohtalostaan.

  James Nicholson (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Olen vieraillut Kašmirissa ja nähnyt aiempien väkivaltaisuuksien tuhoisat vaikutukset mutta myös kansan, joka on valmis rauhaan. Niinpä annan tukeni tälle mietinnölle, koska se on tärkeä sen tavan kannalta, jolla Euroopan unioni pyrkii parhaita käytäntöjä koskevia toimia ja kokemusta tarjoamalla näyttämään muille maille, miten talousalue voi synnyttää rauhaa ja vaurautta alueilla, joiden historiaa leimaa sodankäynti.

Kannatan lämpimästi mietinnössä ehdotettuja luottamusta rakentavia toimia, erityisesti yhteistä valvontayksikköä seismistä aktiivisuutta koskevien tietojen jakamiseksi, jotta mahdollisista maanjäristyksistä voidaan antaa varhaisvaroitus. Ymmärrän myös, että yhteisön on tärkeää toteuttaa kehittämistoimia, joilla elvytetään taloutta ja otetaan käyttöön hyödyntämättömiä taloudellisia resursseja alueella.

Lisäksi pidän äärimmäisen tärkeänä, että Azad Jammu ja Kašmirin alueella on Pakistanin hallituksessa asianmukainen edustus, jota sillä ei toistaiseksi ole.

- Viro (B6-0205/2007)

  Laima Liucija Andrikienė (PPE-DE). – (LT) Arvoisa puhemies, haluan ensiksi kiittää kollegoitani, jotka äänestivät Viroa koskevan päätöslauselman puolesta. Tämänpäiväinen äänestys Euroopan parlamentissa osoitti, ettei EU:n yhteinen ulko- ja puolustuspolitiikka ole vain paperille painettu julistus tai kokoelma iskulauseita. Se osoitti, että yhteinen ulko- ja puolustuspolitiikka on toimiva politiikka. Euroopan parlamentti osoitti tänään jotain muutakin, nimittäin että solidaarisuus on hengissä ja toimiva periaate Euroopan unionissa. On helppo ilmaista ja osoittaa solidaarisuutta, kun ongelmia ei ole ja kaikki on hyvin. On kuitenkin paljon tärkeämpää ja monimutkaisempaa toteuttaa solidaarisuusperiaatetta kriittisillä hetkillä, kriisiaikoina. Tänään Euroopan parlamentti osoitti myös, ettei Euroopan unionissa jaotella jäsenvaltioita vanhoihin ja uusiin tai suuriin ja pieniin ja ettei EU:ssa ole tärkeitä tai vähemmän tärkeitä jäseniä, joiden edut voidaan uhrata suurten jäsenvaltioiden etujen nimissä.

  Gerard Batten ja Derek Roland Clark (IND/DEM), kirjallinen. (EN) Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolue pahoittelee Venäjän käytöstä Viroa kohtaan mutta ei voi äänestää Euroopan parlamentin päätöslauselmien puolesta, koska emme tunnusta sen laillisuutta.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Vastustamme jyrkästi parlamentin tänään hyväksymää päätöslauselmaa, jossa vähätellään ja hämärretään Viron viimeaikaisten tapahtumien todellista, vakavaa merkitystä ja joka on osa yrityksiä kirjoittaa historiaa uudelleen. Tästä syystä äänestämme päätöslauselmaa vastaan.

On syytä huomauttaa, ettei päätöslauselmassa mainita lainkaan natsismiin ja fasismiin liittyviä tekoja Virossa, kuten natsimiehittäjien kanssa yhteistyötä tehneiden saamaa uutta kunnioitusta, ja että siinä salataan näin heidän osallistumisensa tuhansien ihmisten häikäilemättömään sortamiseen ja järjestelmälliseen murhaamiseen.

Äskettäinen päätös siirtää toisen maailmansodan muistomerkki, jolla kunnioitetaan natsien ja fasistien vastaisessa taistelussa henkensä menettäneiden muistoa, Tallinnan keskustasta – mihin liittyy myös ihmisjäänteiden siirtämistä – on jälleen uusi provokaatio, joka on osa tätä revisionismia. Viron kansalaiset ilmaisivat oikeutetusti vastalauseensa tästä päätöksestä, ja heidän toimensa tukahdutettiin julmasti. Tämän provokaation lisäksi on syytä muistaa tuomittava syrjintä, joka kohdistuu suureen osaan Viron venäjänkielisestä väestöstä, jolta viranomaiset epäävät kansalaisuuden.

Tässä asiassa on kyse paljon muustakin kuin EU:n suhteista Venäjään. Kaikkien fasismin vastustajien ja demokraattien pitäisi yhdessä ilmaista närkästyksensä.

  Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Tuen päätöslauselmaa, koska katsomme, että Venäjän puuttuminen Viron tapahtumiin on hyvin vakava ja tuomittava asia.

En ole kuitenkaan yhtä mieltä päätöslauselman 8 kohdasta. Jokaisen suvereenin valtion tehtävä on päättää, pitäisikö vuoropuhelu käynnistää vai ei. Päätöslauselman 7 kohdassa otetaan kantaa tehtyihin verkkohyökkäyksiin. Kyse on hyvin vakavista toimista, mutta en usko, että EU:n pitäisi laatia tähän liittyen suunnitelma, koska asia hoidetaan parhaiten jäsenvaltioiden tasolla.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Annoin tukeni Viroa koskevalle päätöslauselmalle, jossa osoitettiin solidaarisuutta Viroa kohtaan Venäjän viranomaisten puuttuessa sen sisäisiin asioihin. Tuen erityisesti Venäjän hallitukselle esitettyä kehotusta kunnioittaa diplomaattisuhteita koskevaa Wienin yleissopimusta.

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Äänestin Viron viimeaikaisia tapahtumia koskevaa kompromissipäätöslauselmaesitystä vastaan, kuten Euroopan parlamentin vasen siipikin, koska se perustuu yksipuolisiin käsityksiin ja koska katson, ettei kenenkään voida sallia muuttaa historiaa, ovatpa he kärsineet neuvostovallan aikana mitä tahansa. Muistomerkki, jonka siirtäminen oli syynä mielenosoituksiin ja jännitteisiin, on pystytetty fasismin kukistamisen kunniaksi. Kukaan ei voi nimittää tätä muistomerkkiä joksikin muuksi Neuvostoliiton suvereniteetin vastustamisen nimissä. Yksipuolista lähestymistapaa asiaan ei voida hyväksyä. Se ei auta lievittämään Viron ja Venäjän välille syntyneitä jännitteitä, vaan ruokkii niitä.

  Marek Siwiec (PSE), kirjallinen. (PL) Tallinnan mellakat ja hyökkäys Viron Moskovan suurlähetystöä vastaan ovat tehneet jäsenvaltiot tietoisiksi Venäjän nykyisen hallituksen politiikasta EU:n yksittäisiä jäsenvaltioita kohtaan. Tässä tapauksessa Moskova, joka on omaksunut hyvin aggressiivisen kannan yhtä Euroopan pienintä maata kohtaan, on kuitenkin haukannut liian suuren palan. Ensimmäistä kertaa Euroopan unioni on esiintynyt yhtenäisenä rintamana Venäjän suhteissaan. Tämä on tärkeä päivä Euroopan unionin historiassa, koska solidaarisuus on yksi perusperiaatteista, joihin yhteisö perustuu. Olenkin tyytyväinen voidessani kuulua parlamentin jäsenten enemmistöön, joka tuki aiemmin mainitun päätöslauselman hyväksymistä.

(Istunto keskeytettiin klo 12.45 ja sitä jatkettiin klo 15.00.)

Puhetta johti
varapuhemies ONESTA

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana keskustelu viidestä päätöslauselmaesityksestä Radio Caracas TV -kanavan tapauksesta Venezuelassa⁽¹⁾.

  José Ribeiro e Castro (PPE-DE), laatija. – (ES) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Venezuelassa on nähtävissä autoritaarisen vallan vähittäisen keskittymisen klassinen ilmiö. Venezuelan hallitus puhuu usein itsestään vallankumouksen edistäjänä, ja meidän pitäisikin kysyä, johtaako tämä vallankumous demokratian suuntaan vai ei. Vastaus on valitettavasti kieltävä.

Asiat kehittyvät yhä enemmän vapauksiin, perusoikeuksiin, moniarvoisuuteen ja yhteiskuntarauhaan nähden vastakkaiseen suuntaan. Maassa on myös muita huolestuttavia ilmiöitä, jotka voisin mainita ja jotka liittyvät politiikkaan, perustuslakiin, lainsäädäntöön, sosiaalikysymyksiin ja viime aikoina myös armeijaan. Nämä tapahtumat huolestuttavat kaikkia demokraatteja, Venezuelan kansan ystäviä maailmassa ja myös suurta portugalilaisyhteisöä, joka asuu ja työskentelee Venezuelassa.

Tiedämme, että venezuelalaiset ovat maksaneet kovan hinnan demokratian aikaansaamisesta viimeisten 50 vuoden aikana, ja haluamme ylläpitää tätä demokratiaa. Tiedämme myös, että poliittinen ja yhteiskunnallinen vakaus on kallisarvoista demokratian, vapauden ja rauhan kannalta.

Keskitymme tänään Radio Caracas Televisión'in (RCTV) tapaukseen ja uhkaan, jonka se muodostaa sananvapaudelle, yleismaailmalliselle perusoikeudelle. En mene tapauksen yksityiskohtiin, mutta hänen korkeutensa presidentti Chávez ilmoitti 28. joulukuuta 2006 päätöksestä lopettaa RCTV:n lähetykset esittäen erittäin vakavia poliittisia syytöksiä sitä vastaan.

Toimivaltainen viranomainen teki hallinnollisen päätöksen asiasta vasta kolme kuukautta myöhemmin, 28. maaliskuuta, eikä päätöksessä mainita ainoataan niistä vakavista syytöksistä, jotka Venezuelan Brysselin lähetystö on myös saattanut tietoomme. Yhtäkään näistä syytöksistä ei ole saatettu tuomioistuimen tutkittavaksi, ja Kansallisen televiestintäneuvoston (CONATEL) hallinnollisessa päätöksessä mainitaan muita aikomuksia, joihin kuuluu muun muassa julkisen palvelukanavan perustaminen prosessissa, jota pidettäisiin kotimaissamme laittomana ja mielivaltaisena.

Mielialat ovat muuttuneet yhä närkästyneemmiksi, ja olemme nähneet ihmisten protestoivan tätä päätöstä vastaan kaduilla. Tiedämme myös mielipidetutkimusten perusteella, että yleinen mielipide on päätöstä vastaan, ja tiedämme, että kyseessä on poliittinen ja juuri siitä syystä vaikea tapaus.

Vaadimme oikeusvaltioperiaatteen noudattamista ja vetoamme vuoropuhelun käymisen puolesta: vuoropuhelu ja laki. Juuri niitä tarvitaan.

  Giusto Catania (GUE/NGL), laatija. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, meneillään on kansainvälinen kampanja Venezuelan, sen vapailla vaaleilla valitun presidentin ja kaikkien demokraattisten instituutioiden delegitimoimiseksi. Tämänpäiväisen keskustelun ja tämän kansainvälisen kampanjan välillä on suora yhteys. Jopa Euroopan parlamentti keskustelee sopimattomalla tavalla kysymyksestä, josta päättäminen kuuluu yksin Venezuelan hallitukselle. Lisäksi keskustelussamme keskitytään sopimattomaan alaan, ihmisoikeusloukkauksiin, kun me kaikki tosiasiassa tiedämme, ettei ihmisoikeuksia ole loukattu.

Todellisuudessa päätöslauselmassa on kyse poliittisesta siirrosta. Ei ole sattumaa, että tätä esityslistan kohtaa esitti ryhmä Euroopan parlamentin jäseniä eikä virallinen Euroopan parlamentin valtuuskunta, kuten jotkut ovat yrittäneet väittää, tarkasti ottaen ryhmä Euroopan parlamentin jäseniä, jotka vierailivat Venezuelassa ja tapasivat ainoastaan opposition edustajia.

Todellisuudessa RCTV:n lähetysluvan uusimatta jättäminen on yksin Venezuelan hallituksen asia, ja sen päätöksessä kunnioitetaan maan lakeja ja perustuslakia. RCTV voi jatkaa lähetystoimintaa kaapelin, satelliitin ja Internetin välityksellä, ja näin ollen ne, jotka väittävät päätöksen olevan kielteinen sananvapauden kannalta, tietävät tämän olevan valhe. Euroopassa on erittäin monia tapauksia, joissa lähetyslupia ei ole uusittu, eikä Euroopan parlamentti ole koskaan puhunut niiden yhteydessä ihmisoikeusloukkauksista ja sananvapauden tukahduttamisesta.

Tosiasia on, että sananvapaus sekä tiedonvälityksen ja televisiolähetysten moniarvoisuus on taattu Venezuelassa. RCTV:n nimenomaisessa tapauksessa puhumme televisiokanavasta, jolla oli aktiivinen rooli vuoden 2002 vallankumousyrityksen ja vuosien 2002–2003 öljysaarron tukemisessa. Kumouksellista toimintaa koskevat syytökset olisi siten kohdistettava niihin, jotka ovat edistäneet Venezuelan demokraattisen ja perustuslaillisen järjestyksen romahtamista terrorismilla ja manipuloimalla tiedonvälitystä, eikä tosiaankaan demokraattisesti valittuun hallitukseen, joka osoittaa aktiivisesti sosiaalista sitoutumistaan.

  Marios Matsakis (ALDE), laatija. – (EN) Arvoisa puhemies, RCTV on yksityinen televisiokanava, joka on toiminut Venezuelassa yli puoli vuosisataa. RCTV:n historiaa leimaa valitettavasti pääasiassa sen väitetty kiistanalainen rooli Venezuelassa huhtikuussa 2002 tehdyssä vallankumousyrityksessä. Tätä pidetään pääsyynä Kansallisen televiestintäneuvoston äskettäiseen päätökseen jättää uusimatta RCTV:n lähetyslupa, mitä tuetaan korkeimman oikeuden päätöksessä.

Tätä kantaa on vastustettava vaatimalla lehdistönvapauden periaatteen ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden vaalimista. Myönnän, ettei tilanne ole tältä osin mustavalkoinen ja että näkemyserot ovat hyvin hienoja, mutta vain erittäin niukalla enemmistöllä katsomme, että maassa vallitsee lehdistönvapaus ja että kaikki RCTV:n väitetyt sääntöjenvastaisuudet on näytettävä asianmukaisesti toteen tuomioistuimessa. Ryhmäni tukee näin ollen päätöslauselmaa sen nykyisessä muodossa.

  Monica Frassoni (Verts/ALE), laatija. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmä katsoo, että RCTV:n lähetysluvan uusimatta jättäminen muodostaa poliittisesti ajankohtaan nähden sopimattoman ennakkotapauksen, sikäli kuin tällaisia toimia pitäisi soveltaa ainoastaan lainsäädännössä määritettyihin erityistapauksiin.

Samanaikaisesti kieltäydymme osallistumasta kampanjaan, jota perustellaan Venezuelan tapahtumilla ja joka on lähtenyt liikkeelle yhdestä Euroopan unionin jäsenvaltiosta, nimittäin Espanjasta, jossa tätä toiminta-ajatusta käytetään aktiivisesti. Tällaisten asioiden käsitteleminen kiireessä ja tilanteessa, jossa ei ole mahdollisuutta tehdä taustatyötä sananvapauden osalta paitsi Venezuelassa myös useissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa, ei mielestämme anna parlamentille mahdollisuutta työskennellä uskottavasti näiden kysymysten parissa.

Emme voi jakautua vasemmistoon ja oikeistoon tällaisissa kysymyksissä emmekä voi äänestää siten, että toinen puoli parlamentista äänestää tietyllä tavalla ja toinen puoli toisella. Meidän on lähetettävä myönteinen viesti, jossa kannustetaan vuoropuheluun ja jossa ei manata esiin haamuja ja piruja. Vaikka emme tuekaan päätöslauselmaa, uskomme ja toivomme, että parlamentti hyväksyy päätöslauselman kohdan, jossa toimivaltaisille valiokunnillemme annetaan mahdollisuus tehdä yhteistyötä näissä kysymyksissä saavuttaakseen yhtenäisen kannan, josta saattaa olla hyötyä Venezuelassa käytävän keskustelun kannalta.

Kyse ei ole maan sisäisiin asioihin puuttumisesta, mutta "laillisuuden" ja "laittomuuden" kaltaisia sanoja ei pidä viljellä sattumanvaraisesti. Puhumme vakavasta aiheesta. Myönnämme, että on todellakin olemassa vaara, että vapautta rajoitetaan Venezuelassa, mutta tämä ei oikeuta noitavainoa, joka ei lisäksi ole Euroopan unionin arvolle sopivaa.

  Marcin Libicki (UEN), laatija. – (PL) Arvoisa puhemies, kun puhumme sananvapaudesta ja siitä, että presidentti Chávez päätti jättää uusimatta yhden Venezuelan suurimman radio- ja televisiokanavan lähetysluvan, meidän olisi pohdittava yleisellä tasolla, missä kulkevat vapauden rajat. Olemme yhtä mieltä siitä, että vapaus ei ole ehdotonta, sitä rajoitetaan muiden edun nimissä, sitä rajoittavat moraaliset periaatteet ja että sitä saatetaan rajoittaa oikeudellisilla periaatteilla. Vapauden on palveltava jotakin tarkoitusta. Lehdistönvapaus on hyödyllisen vapauden kulmakivi.

Tämän vuoksi olen yllättynyt, että täällä istuntosalissa on, kuten usein, vasemmiston edustajia, jotka yrittävät perustella sitä, että vapautta voidaan rajoittaa yksinkertaisesti siksi, että kyse on poliittisten vastustajien vapaudesta. Yhtä edellisistä puhujista lainatakseni meidän vapautemme on hyvä asia, mutta vastustajiemme vapaus ei. Tällainen vapaus ei ole vapautta lainkaan. Olemme kokeneet ja havainneet tämän käytännössä. Elimme kommunistivaltiossa, jossa sanottiin, että vapaus on välttämätöntä, mutta vain meille eikä vastustajillemme, mukaillen kuuluisaa mottoa "vapauden vihollisilla ei ole vapautta".

Kommunismi kaatui ja näytti siltä, että saisimme rauhan. Sittemmin on osoittautunut, että kommunismi on kuin monipäinen hirviö, joka herää henkiin eri puolilla maailmaa, ja että on niitä, jotka puolustavat sitä jopa täällä Euroopan parlamentissa. He sanovat, että presidentti Chávez tekee oikein vaientaessaan ne, joista hän ei pidä, ja näin ollen on ilmeistä, etteivät myöskään jotkut läsnäolijoista pidä heistä.

Hyvät parlamentin jäsenet, varokaamme vasemmistoa, äärivasemmistoa, joka on aina valmis puolustamaan kaikkia ihmisoikeuksien rajoituksia, kun se sopii heidän tarkoitusperiinsä.

  Daniel Hannan, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, diktatuureja ei luoda yhdessä yössä. Ne muodostuvat tuhansista pienistä demokraattista järjestystä horjuttavista toimista – oppositiojohtajien tähtäimeen ottamisesta, vaalilautakunnan aseman horjuttamisesta, oikeuslaitoksen turmelemisesta, kansalliskokouksen hajottamisesta ja etenkin riippumattomien tiedotusvälineiden vaientamisesta.

Hugo Chávezin Venezuela muistuttaa Itä-Eurooppaa 1940-luvun lopulla. Vaaleja järjestetään edelleen, maassa on yhä oppositiopuolueita ja vapaita sanomalehtiä, mutta suunta on täysin selvä. On totta, ettei presidentti Chávez ole lakkauttanut vaaliprosessia, mutta myös Comecon-valtioissa järjestettiin vaalit joka neljäs vuosi koko kylmän sodan ajan. Useimmissa presidentti Chávezin lähimmissä liittolaismaissa – Iranissa, Valko-Venäjällä ja Zimbabwessa – järjestetään yhä edelleen vaaleja. Hallinnon vastustajien on vain vaikea kilpailla näissä vaaleissa, ja tästä syystä meidän pitäisi olla erittäin huolissamme presidentti Chávezin arvostelijoihin kohdistuvista pakkolunastuksista ja häirinnästä.

Venezuela ei ole, ainakaan vielä, Kuuba, mutta joidenkin parlamentin jäsenten osoittama omahyväisyys on parhaimmillaankin naiivia ja pahimmillaan häpeällistä. Todistamme parhaillaan kerran avoimen ja liberaalin hallintojärjestelmän hidasta tukehtumista. Meidän pitäisi, herran tähden, ainakin ilmaista paheksuntamme!

  Manuel Medina Ortega, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, halua puolustaa Euroopan parlamentissa lehdistönvapautta: täällä, Venezuelassa ja kaikkialla maailmassa.

Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä on tukenut päätöslauselmaesitystä, jonka esitti alun perin Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmä ja johon on tehty tiettyjä tarkistuksia, ja annamme sille edelleen tukemme parlamentissa.

Teemme näin, koska Venezuelassa järjestetään vaaleja, kuten edelliset puhujat ovat todenneet. Olin jäsen Frassonin kanssa Venezuelassa edustamassa Euroopan unionia viimeisimmissä vaaleissa, ja totesimme vaaliprosessin olevan oikeudenmukainen. Venezuelassa vallitsee lehdistönvapaus.

On totta, että lehdistönvapauden rajoittaminen on huono asia, ja meidän on oltava huolissamme kaikista tämäntyyppisistä toimista. Meidän on kuitenkin myös tunnustettava, että Venezuelan hallitus on demokraattinen hallitus ja että oikeudelliset takeet ovat olemassa. Kaikenlainen väliintulomme voitaisiin siten tulkita Euroopan unionin puuttumiseksi sellaisen maan sisäisiin asioihin, jonka tilanne on hyvin arkaluonteinen.

Venezuela on jakaantunut tällä hetkellä kahtia, ja meidän ei ainakaan pitäisi edistää venezuelalaisten keskinäistä vastakkainasettelua. Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin on toimittava ystävyyden hengessä suhteessa Venezuelan viranomaisiin, yhteiskuntaan ja poliittisiin voimiin estääkseen tätä konfliktia pahenemasta entisestään.

  Sarah Ludford, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, on totta, että presidentti Chávezin talous- ja sosiaalipolitiikka ovat suuri haaste vaikutusvaltaisille tahoille. Hänen hallituksensa delegitimoimiseksi saattaa hyvinkin olla menossa kampanja, kuten jäsen Catania väittää. Meidän tehtävämme täällä ei kuitenkaan ole keskustella presidentti Chávezin sosioekonomisen politiikan hyvistä ja huonoista puolista tai myöskään Venezuelan sisäpolitiikasta. Päätöslauselmaesitys ilmentää huolestuneisuutta moniarvoisuuden tukahduttamisesta ja eriävää mielipidettämme, ja tämä on meidän tehtävämme. On häpeä, jos presidentti Chávezin nostaminen globalisaation ja kapitalismin vastustuksen ikoniksi estää joitakin parlamentin jäseniä näkemästä suuntausta kohti autoritaarista ja epädemokraattista järjestelmää. Huomaan olevani samaa mieltä jäsen Hannanin kanssa, mikä on jokseenkin harvinaista.

Näin on tapahtunut kotikaupunkini Lontoon pormestarille Livingstonelle, joka kuuluu työväenpuolueeseen. Vuosi sitten hän totesi seuraavasti: "Monien vuosien ajan ihmiset ovat vaatineet, että sosiaalisen edistyksen ja demokratian on kuljettava käsi kädessä, ja juuri näin Venezuelassa tällä hetkellä tapahtuu. (...) Chávezin myötä valinta on erittäin helppo. Hän sekä toteuttaa edistyksellistä ohjelmaa että tekee näin vaaleissa saamansa valtuutuksen kautta."

On totta, kuten jäsen Hannan totesi, että Venezuelassa järjestetään edelleen vaaleja, mutta maassa on nähtävissä kiistaton suuntaus kohti itsevaltiutta ja sellaisten mielipiteiden tukahduttamista, jotka eivät sovi hallinnon linjaan. Meissä herätti hilpeyttä, kun pormestari Livingstone matkusti kuusi kuukautta sitten 5000 mailia tavatakseen presidentti Chávezin mutta jumittui valitettavasti Kuubaan, koska presidentti ei löytänyt aikaa tapaamiselle. Saimme tästä hyvät naurut. On kuitenkin hyvin vakava asia, kun henkilö, joka on valittu demokraattisesti nähdäkseni Euroopan tärkeimmän kaupungin pormestariksi, huomaa haluavansa mielistellä poliitikkoa, joka on paitsi populisti myös yhä enenevässä määrin autoritaarinen. Venezuelan ihmisoikeusloukkaukset ovat syy tämän päätöslauselmaesityksen laatimiseen.

  Raül Romeva i Rueda, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, olemme sanoneet tämän aiemminkin ja meidän on toistettava se jälleen: sananvapaus ei ole vain perusoikeus, se on myös demokratian tae. Meidän on näin ollen tuomittava ja torjuttava kaikki yritykset rajoittaa tai loukata sitä, tapahtuipa se missä tahansa.

Juuri tämä seikka tuodaan esille Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän, Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän ja Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmän / Pohjoismaiden vihreän vasemmiston esittämässä yhteisessä päätöslauselmassa, jossa vaadimme lähinnä kahta asiaa. Ensinnäkin sitä, että Venezuelan valtio takaa tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja keskittymisen estämisen sananvapauden edistämisen mekanismina. Toiseksi pyydämme Venezuelan tiedotusvälineitä, sekä julkisia että yksityisiä, tarkastelemaan vaalipolitiikkaa koskevaa tietoa objektiivisesti ja puolueettomasti.

Päätöslauselmassa myös pannaan merkille Venezuelan hallituksen lausunto, jonka mukaan se aikoo noudattaa tinkimättä oikeuslaitoksen tekemiä päätöksiä, ja lisäämme tähän, että kaikkien osapuolten tulisi tehdä aivan samoin.

Uskon vilpittömästi, että tämä on äärimmäisen tasapainoinen päätöslauselma, joka on yhdenmukainen sananvapauden ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden periaatteiden kanssa. Voin siten vain hyvin kuvitella, että Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä, Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä ja Unioni kansakuntien Euroopan puolesta -ryhmä ovat esittäneet vaihtoehtoisen ehdotuksesta syistä, jotka liittyvät Espanjan sisäpolitiikkaan, ja ettei ehdotuksen vaikuttimena ole ollut niinkään keskusteltavamme oleva tärkeä kysymys vaan sellainen poliittinen opportunismi, jota olemme nähneet aiemminkin täällä parlamentissa.

Tässä vaihtoehtoisessa ehdotuksessa sivuutetaan perustavat tosiseikat, kuten se, että lähetysluvan uusimatta jättäminen koskee vain VHF-taajuutta eikä kaapeli-, UHF-, satelliitti- tai Internet-lähetyksiä.

Kyse ei ole siitä päättämisestä, kannatammeko Hugo Chávezia vai emme: kyse ei ole siitä. Puhumme tässä yhteydessä sananvapaudesta, mutta älkäämme antako periksi kansankiihotusta koskeville mielihaluille.

  Sahra Wagenknecht, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, käsiteltävänä oleva päätöslauselma on jälleen uusi konservatiiviryhmien yritys käyttää ihmisoikeuskysymystä omiin tarkoitusperiinsä. Kyse ei ole tiedotusvälineiden vapaudesta vaan Venezuelan hallituksen tuomitsemisesta. Hallituksen, joka on toistuvasti saanut ylivoimaisen äänten enemmistön demokraattisissa vaaleissa ja pyrkii vakavissaan torjumaan köyhyyttä ja riistoa maassaan – toisin kuin tietysti useimmat eurooppalaiset hallitukset, jotka uusliberaaleine toimintaohjelmineen leventävät rikkaiden ja köyhien välistä kuilua entisestään.

Itse asiassa juuri Euroopassa olisi jo kauan sitten pitänyt ryhtyä toimiin yksityisten mediamoguleiden ja yksityisten audiovisuaalialan konsernien vallan torjumiseksi ja aidosti demokraattisen tiedonvälityskulttuurin luomiseksi. Sen sijaan, että parlamentti puuttuu röyhkeästi Venezuelan tiedotusvälinepolitiikkaan, sen olisi paljon tarkoituksenmukaisempaa ottaa esimerkkiä bolivariaanisen vallankumouksen demokraattisista ja sosiaalisista vaatimuksista. Myös EU:lla on vaihtoehtoja uusliberalismille.

  Bogusław Sonik (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, Venezuelan presidentti Hugo Chávez on sanonut, ettei hän myönnä uutta lähetyslupaa Radio Caracas TV:lle, joka on yksi suurimmista yksityisistä televisiokanavista ja harjoittanut lähetystoimintaa 53 vuoden ajan.

Tässä päätöksessä on kyse ainoastaan hyökkäyksestä demokratiaa ja sananvapautta vastaan sekä yrityksestä heikentää sellaisten yksityisten lähetystoimintaa harjoittavien yritysten asemaa, jotka arvostelevat Venezuelan hallitusta. Päätöstä ei voida hyväksyä, ja se on vastoin kaikkia kansainvälisiä sopimuksia, jotka Venezuela on allekirjoittanut ja joissa se velvoitetaan kunnioittamaan tiedotusvälineiden moniarvoisuutta, puhumattakaan siitä, että Venezuelan perustuslain 57 ja 58 artiklassa taataan oikeus sananvapauteen, vapaaseen tiedonvälitykseen ja tiedonsaantiin. Venezuelan tapahtumat ovat äärimmäisen huolestuttavia, koska ne ovat jälleen uusi esimerkki ihmis- ja kansalaisoikeuksien räikeästä loukkaamisesta maissa, jotka kutsuvat itseään demokratioiksi, kuten Kuuba, Kiina tai Venezuela.

Venäläisen toimittajan Anna Politkovskajan, joka arvosteli ankarasti Kremlin toimia Tšetšeniassa, kuolema järkytti äskettäin maailmaa. Euroopan unionin olisi arvosteltava selvästi ja painokkaasti yrityksiä vaientaa toimittajat, jotka ovat uskaltaneet arvostella hallitusta. Emme voi pysyä välinpitämättöminä demokraattisten periaatteiden loukkauksia kohtaan.

  Georgios Toussas (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän, liberaalien ja Unioni kansakuntien Euroopan puolesta -ryhmän näennäinen mielenkiinto tuoda esiin sananvapauden verukkeella ja Euroopan parlamentin yhteisen päätöslauselman kautta perusteettomat ja väärät syytökset, joita ovat esittäneet radio- ja televisiokanava Radio Caracas TV:n omistajat ja Venezuelan taantumukselliset poliittiset voimat, joilla oli yhdessä johtava asema vuoden 2002 vallankumousyrityksessä, vuoden 2003 öljysaarrossa, presidentin erottamisesta järjestetyn kansanäänestyksen aikaisessa kumouksellisessa toiminnassa sekä jatkuvassa ja räikeässä oikeutta tiedonsaantiin koskevien sääntöjen rikkomisessa, on julkeaa ja tuomittavaa toimintaa sekä Venezuelan hallitusta että sen kansalaisia vastaan.

Tieto on sosiaalinen hyödyke. Yksityiset yritykset omistavat 82 prosenttia radio- ja televisioasemista. Radio- ja televisiotaajuuksien kirjo Venezuelassa on yhteiskunnallinen voimavara, joka kuuluu maan kansalaisille, ja laillinen edustaja sen hoitamisessa on maan hallitus. Venezuelan hallitus noudattaa täysimääräisesti kansallisia ja kansainvälisiä sääntöjä, jotka koskevat oikeutta tiedonsaantiin.

Vaatii suurta rohkeutta hyökätä Venezuelan hallitusta vastaan tältä puhujakorokkeelta käsin, kun on selvää, että hyökkäyksen syyt ovat toisaalla. He haluavat pohjimmiltaan palauttaa Venezuelassa aiemmin vallinneen tilanteen, he haluavat sen vaurautta tuottavat luonnonvarat ja he haluavat venezuelalaisiin kohdistuvan riiston jatkuvan, eikä Euroopan parlamentti eivätkä venezuelalaiset itse salli sitä.

  Zuzana Roithová (PPE-DE). – (CS) Presidentti Hugo Chávez on estänyt RCTV:tä uusimasta lähetyslupaansa. Kymmenettuhannet venezuelalaiset ovat lähteneet kaduille puolustaakseen vapaata lähetystoimintaa, ja he odottavat demokraattisen Euroopan unionin apua. He ovat tietoisia siitä, että jos he menettävät lähetystoiminnan vapautensa, heitä odottaa "kuubalainen tie". He tiedostavat, että heistä tulee pian vankeja omassa maassaan, aivan kuten kuubalaisista, vailla riippumatonta tietoa, koska he ovat menettämässä mahdollisuuden päättää asioistaan demokraattisesti. Chávez suunnittelee vaientavansa tiedotusvälineet ja murskaavansa opposition, mikä on varoitus siitä, että kansallistaminen ja itsevaltius eivät tuo maalle kehitystä, vaan yhtäältä elintarvikesääntelyä köyhille ja toisaalta luksusta ja rajatonta valtaa kommunistiselle harvainvallalle. Venezuela, Kuuba ja Bolivia muodostavat itsevaltaisten hallintojen vaarallisen liittouman, joka levittää demokratian vastaisia ideologioita Latinalaisessa Amerikassa ja Karibian alueella. EU ei jää vaitonaiseksi asiassa. Vaadimme Venezuelaa noudattamaan ihmisoikeuksia koskevia kansainvälisiä velvoitteitaan ja turvaamaan tasavertaiset oikeudet riippumattomille tiedotusvälineille.

  Dalia Grybauskaitė, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, komissio on seurannut tarkasti keskustelua RCTV:n tulevaisuudesta. Huolestuimme heti Venezuelan presidentin ja Venezuelan hallituksen jäsenten lausunnosta, jonka mukaan RCTV:n lähetyslupaa ei uusittaisi 27. toukokuuta lähtien.

Komissio on ottanut tämän tärkeän kysymyksen esille Venezuelan viranomaisten kanssa useaan otteeseen. Olemme aina alleviivanneet jokaisen valtion suvereenia oikeutta järjestää ja säännellä omaa politiikkaansa lähetystoiminnan osalta, mutta olemme myös korostaneet painoarvoa, jonka Euroopan unioni antaa sananvapaudelle demokratian ja oikeusvaltion kulmakivenä. Yhteyksissään Venezuelan hallitukseen komissio on myös tähdentänyt tukeaan kaikille aloitteille, joilla pyritään edistämään vuoropuhelua ja keskinäistä ymmärrystä, sekä korostanut, että lähetyslupien myöntämismenettelyn olisi oltava avoin ja syrjimätön.

Komissio sai huhtikuussa kirjeen televisiokanavan johtajalta Granierilta ja Primero Justicia -puolueen jäseniltä. Se on myös tavannut viranomaisia ja Venezuelan parlamentin jäseniä sekä kuunnellut tarkkaavaisesti molempien osapuolten esittämiä perusteluja ja selityksiä.

Vakuutan parlamentille, että komissio seuraa tarkasti tapahtumia Venezuelan edustustonsa välityksellä, joka tekee tiivistä yhteistyötä EU:n jäsenvaltioiden Caracasissa olevien diplomaattiedustustojen kanssa.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskustelujen päätteeksi.

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana keskustelu kuudesta päätöslauselmaesityksestä, jotka koskevat ihmisoikeuksia Syyriassa⁽¹⁾.

  Véronique De Keyser (PSE), esittäjä. – (FR) Arvoisa puhemies, kiinnostukseni Syyrian asioihin on yleisessä tiedossa. Olen aina ollut sitä mieltä, ettei tuon maan eristämisestä seuraisi mitään hyvää kansainvälisesti. Se ei edistäisi millään tavoin rauhaa tuolla alueella, ja siksi kannatankin suunnitelmaa, jonka aiheena on Rafiq Haririn salamurhasta lähtien jäissä ollut assosiaatiosopimus. Sitoutuminen Syyriaan ja ystävyys sen kanssa tarkoittavat myös sitä, ettemme kaunistele sanojamme, kun perusoikeuksia rikotaan, ja siksi suhtaudunkin kriittisesti ja ankaran tuomitsevasti siihen poliittiseen sortoon, josta kärsii koko oppositio, yksittäisten jäsenten poliittisesta suuntauksesta riippumatta.

Olemme tavanneet suurimman osan vangeista, joiden vapauttamista vaadimme tänään. He ovat melkein ystäviämme, eikä kukaan heistä keskustellessaan kanssamme puhunut minkään muiden keinojen puolesta kuin laillisten ja rauhanomaisten keinojen, joilla he yrittävät demokratisoida syvästi rakastamaansa maata. Kun valtio käy sitä syvästi rakastavien kimppuun, kun se tukahduttaa sananvapauden, se vaarantaa itsensä, enkä haluaisi nähdä Syyrian tekevän niin itselleen.

Vaadimme tänään seuraavien henkilöiden vapauttamista: Michel Kilo, Mahmoud Issa, Suleiman Achmar, Faek El Mir, Aref Dalila, Kamal al-Labwani ja Anouar Bunni. Heidät on vapautettava. Olen siis kiitollinen, jos neuvosto ja komissio välittävät viestin eteenpäin Syyrian hallitukselle ja jos tuo hallitus pohtii sitä erittäin huolellisesti, sillä kyseessä on tärkeä viesti.

Olisi lisäksi hyvä, jos Syyria julistaisi selkeästi olevansa sen kannalla, että Haririn murhaajat tuomittaisiin sopimuksen 6 luvun mukaisessa kansainvälisessä rikostuomioistuimessa. Kansainvälinen yhteisö arvostaisi tällaista elettä, joka helpottaisi ulospääsyä siitä poliittisesta pattitilanteesta, jossa Libanon kompuroi. Tämä pattitilanne aiheuttaa toistuvasti verisiä konflikteja ja tarjoaa hedelmällisen pohjan väkivaltaisuuksille ja epävakaudelle. On yleisessä tiedossa, että jos Syyria omaksuisi mainitun kaltaisen kannan, kyseessä ei todellakaan olisi Libanonin asioihin sekaantuminen, vaan päinvastoin pattitilanne olisi mahdollista murtaa ja ennen kaikkea voitaisiin kumota juorut, jotka saavat ihmiset ajattelemaan, että Syyria voisi salakavalasti estää mainitun rikostuomioistuimen perustamisen.

  Erik Meijer (GUE/NGL), esittäjä. – (NL) Syyria on toistuvasti asialistallamme. Euroopan unioni on innokas luomaan hyvät ja tiiviit suhteet kyseisen maan kanssa hyödyntämällä naapuruuspolitiikkaa, joka kattaa Välimeren ympäristössä sijaitsevat maat. Naapurimaan Irakin kaaos on yksi lisäsyy, miksi Syyrian vakaus olisi arvokasta.

Syyria on kuitenkin diktatuuri, jossa sisäistä oppositiota ei sallita. Kristityille ja kurdeille se on vähintäänkin epämiellyttävä paikka elää. Vaikkei kyseessä olekaan ääri-islamia kannattava teokraattinen valtio, se pitää liittolaisenaan Irania, joka on teokraattinen diktatuuri.

Libanonissa Syyria tukee libanonilaisia ja palestiinalaisia ääri-islamisteja, kunhan he vain auttavat kasvattamaan Syyrian vaikutusvaltaa sen pienessä naapurimaassa. Libanonin katsotaan erheellisesti irronneen Syyriasta eurooppalaisten väliintulon seurauksena. Konfliktia Israelin kanssa pidetään huolellisesti yllä, sillä selkkauksen mukanaan tuoma kireä ilmapiiri tarkoittaa, että syyrialaiset saattavat hyvin ajatella hallinnon jatkumisen olevan pienempi kahdesta pahasta.

Tilanteen ei odoteta paranevan. Sekä vihamielinen suhtautumistapa Syyriaa kohtaan että ystävälliset suhteet tähän hallintoon ovat haitallisia. Pitkän aikavälin kehitystä voidaan edistää ainoastaan tukemalla syyrialaisia pakolaisia ja vankilassa ja maanpaossa olevia Syyrian opposition jäseniä.

Lopetan sanomalla, että viime aikoina vapauden rajoittamisen uhreiksi joutuneet, kuten aiemmin tässä parlamentissa vieraillut Michel Kilo, tarvitsevat jakamattoman huomiomme.

  Marios Matsakis (ALDE), esittäjä. – (EN) Arvoisa puhemies, vuoden 2006 vuotuisen Syyrian ihmisoikeustilannetta käsittelevän kertomuksen tulkinnat ovat totisesti synkkiä. Poliittisen opposition jäsenten, uudistusmielisten henkilöiden sekä ihmisoikeus- ja kansalaisaktivistien mielivaltaisia pidätyksiä ja vangitsemisia on tapahtunut joukoittain. Lisäksi on runsaasti vahvistettuja kertomuksia kidutuksesta rutiininomaisena ja järjestelmällisenä kuulustelukeinona, jonka tarkoituksena on pakottaa kuulusteltava tunnustamaan. Syyrian oikeuslaitoksen korruptoituneet siviili- ja sotilasjäsenet ovat myös langettaneet säälimättömiä tuomioita, esimerkiksi elinkautisia rangaistuksia ja kuolemantuomioita, joiden takana on ollut pääasiassa poliittisia syitä.

Kun otetaan huomioon kansainvälinen paheksunta, vetoamme Syyrian hallitukseen, jotta se ainakin yrittäisi tosissaan kunnioittaa kansalaistensa ihmisoikeuksia. Muutoin se joutuu vastaamaan seurauksista, jotka ovat toivoakseni huomattavia ja pian käsillä. En kuitenkaan odota liikoja.

  Bernd Posselt (PPE-DE), esittäjä. – (DE) Arvoisa puhemies, Damaskos on yksi maailman vanhimmista kaupungeista, ja alue, joka nykyään tunnetaan Syyriana, on ikivanha kulttuurialue, jolla useat kansat ja uskonnot ovat eläneet rinnakkain ja suurimmaksi osaksi rauhassa vuosisatojen ajan ja jolla islaminuskoiset ja kristityt tekevät vielä tiivistä yhteistyötä. Jäsen Dess ja minä olemme erityisen aktiivisesti mukana näiden uskontojen välisessä vuoropuhelussa, jolla on todellakin hyvät mahdollisuudet onnistua tässä maassa. Kyseessä on arabimaa, joka on hyvin merkityksellinen koko alueella mutta joka ei kuitenkaan ole islamistinen. On siis sitäkin ikävämpää, että maassa on Baath-puolueen ylläpitämä kansallissosialistinen hallinto, joka sortaa, vainoaa ja alistaa ihmisiä, pakottaa heitä näytösoikeudenkäynteihin ja ottaa poliittisia vankeja. Kaikki tämä tapahtuu juuri, kun tarvitsemme Syyrian apua enemmän kuin koskaan, jotta alueella voitaisiin saavuttaa rauha.

En kuulu niihin, jotka uskovat Syyrian täydelliseen eristämiseen. Maalla on ikivanhoja perinteitä, joita pitäisi hyödyntää rauhan edistämiseksi. Ilman Syyriaa rauhaa ei voida saavuttaa Lähi-idässä tai Libanonissa eikä Irakin ongelmaa voida ratkaista. Juuri tämän seikan takia emme kuitenkaan voi hyväksyä ihmisoikeusrikkomuksia, kuten kurdien tai muiden sortoa mitä hatarimmista syistä, joten vetoamme Syyriaan, jotta se palaisi keskusteluun ja yhteistyöhön perustuvan politiikan tielle. Olemme valmiit sitoutumaan tähän, mutta valmiutemme loppuu, jos hallintojärjestelmä ei pohjimmiltaan halua kunnioittaa demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta. On mahdotonta ylläpitää ulko- ja turvallisuuspoliittista suhdetta tai kelvollisia taloussuhteita sellaisen valtion kanssa, joka halveksii perusihmisoikeuksia kohtaan. Tämän pitäisi siis olla Syyrialle selvä merkki siitä, että sen on käännettävä suuntansa ja palattava yhteistyön tielle.

  Adam Bielan (UEN), esittäjä. – (PL) Arvoisa puhemies, Syyriassa tapahtuu nykyään pelottavan paljon ihmisoikeusloukkauksia. Syyrian hallitus rajoittaa jyrkästi kaikenlaista sanan-, yhdistymis- ja kokoontumisvapautta. Syyrian viranomaiset käyttävät jatkuvasti pelottelua ja vangitsemista keinoinaan, kun he vastaavat ihmisoikeuksien puolustajien ja rauhanomaisten arvostelijoiden kritiikkiin, joka kohdistuu nykyhallituksen politiikkaan.

Toukokuussa 2006 allekirjoitettiin Libanonin ja Syyrian välien parantamiseen tarkoitettu Beirutin–Damaskoksen julistus. Tämän jälkeen Syyrian turvallisuusjoukot pidättivät kymmenkunta henkilöä, koska nämä olivat ilmaisseet julistuksessa näkökantoja, jotka erosivat Syyrian hallituksen linjasta. Näihin pidätettyihin kuuluivat myös nerokas kirjailija Michel Kilo ja ihmisoikeusaktivisti Anwar al-Bunni. Vankiloissa viruu tuhansia poliittisia vankeja, joita ei koskaan ole edes tuomittu. Syyrian viranomaiset eivät antaneet koko vuonna 2006 mitään tietoja Syyrian turvallisuusjoukkojen pidättämien 17 000 henkilön kohtalosta. Suurin osa heistä kuuluu kiellettyyn Muslim Brotherhood -järjestöön, joka koostuu 1980-luvulla pidätetyistä syyrialaisista aktivisteista ja muutamasta sadasta Libanonin ja Palestiinan kansalaisesta, jotka Syyrian turvallisuusjoukot pidättivät yhteistyössä Syyrian valvomien libanonilaisten ja palestiinalaisten sotilaspoliisien kanssa.

Euroopan unionin edustajina meidän on vastustettava päättäväisesti sorron jatkumista Syyriassa ja maan ihmisoikeusrikkomuksia, niin kuin yhdessä esitimme tämän päivän päätöslauselmassa.

  Dalia Grybauskaitė, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, komissio seuraa Syyrian tilannetta hyvin tarkasti yhdessä jäsenvaltioiden kanssa.

Kesäkuun 2006 istuntojakson aikana käydyn edellisen keskustelumme jälkeen myönteistä kehitystä on tapahtunut hieman. Haluan huomauttaa, että Syyrian ulkoministeriöön nimitettiin tammikuussa 2007 yhteyshenkilö ihmisoikeusasioita varten. Mielestämme on myös myönteistä, että EU:lle on myönnetty pääsy maan turvallisuustuomioistuimen, sotilastuomioistuimen ja rikostuomioistuimen oikeudenkäynteihin säännöllisin väliajoin.

On kuitenkin ikävää, etteivät mitkään poliittista avoimuutta koskevat lupaukset ole toteutuneet käytännössä. Tarkoitan esimerkiksi lupauksia poikkeuslainsäädännön lieventämisestä, monipuoluelain hyväksymisestä, kansalaisuuden myöntämisestä kurdeille, joilta se puuttuu, sekä lupausta kansallisen ihmisoikeusneuvoston julistuksesta. Tuomitsemme myös kuuluisille kansalaisaktivisteille viime viikkoina langetetut suhteettoman kovat tuomiot. Emme voi hyväksyä heidän vangitsemistaan, joka johtuu vain siitä, että he ovat ilmaisseet itseään vapaasti.

Peräänkuulutamme jälleen kaikkien poliittisten vankien vapauttamista Syyriassa. Esimerkkinä mainittakoon, etteivät mitkään yritykset auttaa Anwar al-Bunnia ole tuottaneet tulosta. Al-Bunni tuomittiin tänään viideksi vuodeksi vankilaan vain siksi, että hän oli arvostellut kidutusta ja huonoja vankilaoloja Syyriassa. Hän sai myös 1 500 euron sakot, sillä hän ei – niin väitetään – noudattanut Syyrian lainsäädäntöä perustaessaan koulutuskeskuksen, jota myös EU rahoittaa.

Komissio on tukenut jo monen vuoden ajan Syyrian uudistusprosessia monin erilaisin toimin. Talouden alalla on saavutettu hyvin rohkaisevia tuloksia. Toivomme vilpittömästi, että nämä saavutukset vaikuttavat myönteisesti myös politiikkaan. Jatkamme Syyrian kannustamista tämän velvoitteen sekä YK:n siviilioikeuksia, poliittisia oikeuksia ja kidutusta koskevan yleissopimuksen noudattamisessa. Olen varma, että Euroopan parlamentti tukee tätä komission tekemää työtä.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskustelujen jälkeen.

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana keskustelu kuudesta päätöslauselmaesityksestä, jotka koskevat ihmisoikeuksia Sudanissa⁽¹⁾.

  Karin Scheele (PSE), esittäjä. – (DE) Arvoisa puhemies, 6. maaliskuuta ja 13. helmikuuta 2007, tässä järjestyksessä, 23-vuotias Amouna Abdallah Daldoum ja 22-vuotias Sadia Idries Fadul tuomittiin kuolemaan kivittämällä aviorikoksen vuoksi. Gaziran osavaltion Managilin maakunnassa toimiva rikosoikeus tuomitsi molemmat naiset syyllisiksi aviorikokseen. Kertomusten mukaan naisilla ei ollut oikeudenkäynnissä apunaan asianajajaa eivätkä he voineet edes puolustaa itse itseään, sillä kumpikin puhuu ainoastaan oman etnisen ryhmänsä kieltä. Oikeudenkäyntikielenä käytettiin arabiaa, mutta naisille ei annettu mahdollisuutta käyttää tulkkeja. Tuomiosta valitettiin.

Sudanin Brysselissä toimivan suurlähetystön mukaan tuomioistuin kumosi kuolemantuomion oikeusavun puuttumisen perusteella. Otamme kuolemantuomion kumoamisen hyvillä mielin vastaan, jos tuomioistuin todella vahvistaa tämän, ja vetoamme Sudanin hallitukseen, jotta se varmistaisi, ettei naisia vahingoiteta fyysisesti tai henkisesti.

Kaksi 16-vuotiasta poikaa tuomittiin kuolemaan 3. toukokuuta murhasta ja ryöstöstä. Kuolemantuomion langettaminen nuorille rikoksentekijöille kielletään kansainvälisessä lainsäädännössä. Sudan on ratifioinut lapsen oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ja sen mukaan sitoutunut siihen, ettei maassa teloiteta ketään alle 18-vuotiasta. Sudanin hallitusta vaaditaan kumoamaan näille kahdelle alaikäiselle langetetut kuolemantuomiot ja vakuuttamaan, ettei heitä vahingoiteta fyysisesti tai henkisesti.

Vetoamme komissioon, neuvostoon ja jäsenvaltioihin, jotta ne tuomitsisivat kuolemanrangaistuksen, ruoskinnan ja kaikki muutkin julmat ja nöyryyttävät rangaistukset.

  Ryszard Czarnecki (UEN), esittäjä. – (PL) Arvoisa puhemies, tämä on ensimmäinen kauteni Euroopan parlamentin jäsenenä, mutta tiedän, että tämä on jo kolmas Sudanin asioita koskeva keskustelu. Ihanteellisessa tilanteessa ja Sudanin kansalaisten näkökannalta meidän ei tarvitsisi puuttua asiaan ollenkaan. Olen mielissäni siitä, että parlamentin kuusi suurinta poliittista ryhmää on saavuttanut yhteisymmärryksen Sudania koskevassa asiassa ja että meillä on yhteinen näkökanta. Ristiriitaista kyllä, mutta voisi sanoa, että kärsimys ja epäoikeusjärjestelmän – toistan, epäoikeusjärjestelmän – langettamat järkyttävät tuomiot tuossa maassa näyttävät yhdistävän meitä Euroopassa.

Enää 2000-luvulla ei ole hyväksyttävää, että naisten tuomitseminen kuolemaan kivittämällä aviorikoksen takia tai 16-vuotiaiden lasten tuomitseminen kuolemaan hirttämällä jatkuvat. Olemme tosiaankin tulleet osallisiksi Sudanin sisäasioista. Meidän on oltava osallisia sekä moraalisten että muidenkin syiden takia. Yksi näistä syistä on se, että olemme kohdentaneet jo 85 miljoonaa euroa tuon maan humanitaariseen apuun tänä vuonna. Avun määrä oli alun perin 40 miljoonaa euroa, ja sitä nostettiin kaksi kuukautta sitten. Meidän on selkeästi tuomittava julmat tavat, kuten nuorten naisten silpominen, jota esiintyy myös Sudanissa.

Henkilökohtaisesti minun ei kannata piilotella sitä tosiasiaa, että tällä hetkellä omassa maassani käydään keskustelua kuolemanrangaistuksesta. En itse kannata kuolemanrangaistusta. Sudanin tapahtumat vahvistavat käsitystäni, vaikka kulttuuritausta on tietysti täysin erilainen.

Haluan korostaa, että meidän on osoitettava solidaarisuutta tässä asiassa. Meidän on toimittava yhdessä, sillä ainoastaan meidän solidaarisuutemme, Euroopan unionin solidaarisuus, voi saada nämä järjettömät tuomiot loppumaan.

  Marios Matsakis (ALDE), esittäjä. – (EN) Arvoisa puhemies, Sudan tunnettaneen parhaiten Darfurin konfliktista, jossa ihmisoikeusrikkomuksia on tapahtunut valtavasti. Sudan on kuitenkin myös valtio, jossa kunnioitus ihmisoikeuksia kohtaan puuttuu kaikkialla.

Tämä päätöslauselmaesitys muistuttaa meitä taas Sudanin vanhentuneesta ja alkukantaisesta oikeusjärjestelmästä, joka mahdollistaa aviorikokseen syyllistyneiden naisten tuomitsemisen kuolemaan ja kivittämisen käytön tuomion toimeenpanotapana sekä lasten tuomitsemisen kuolemaan. On todella hyvin vaikea uskoa, että vielä 2000-luvullakin on hallituksia, jotka yhä suvaitsevat ja kannattavat tällaisia erityisen julmia järjestelmiä.

Ymmärrämme Sudanin olevan hyvin köyhä valtio, jolla on paljon poliittisia ja taloudellisia ongelmia, mutta näitä ongelmia ei pitäisi käyttää tekosyynä sille, ettei valtio seuraa yleisen järjen mukaista edistystä kohti yleismaailmallisen oikeuden- ja demokratiantajun kunnioittamista. Mielestämme on lisäksi vaikea ymmärtää, miten uskonto voi puuttua niin äärimmäisellä ja joskus sadistisellakin tavalla asioihin, jotka kuuluvat rikos- ja yksityisoikeuden piiriin.

Haluamme lähettää Sudanin hallitukselle painokkaan viestin, jonka mukaan kärsivällisyytemme on loppumassa ja sietokykymme rajat on jo kauan sitten ylitetty. Vaadimme, että Sudan panee viipymättä toimeen oikeusjärjestelmänsä muutosprosessin, jossa otetaan huomioon kansainvälinen lainsäädäntö, YK:n yleissopimukset ja Sudanin kansalaisille kuuluvien ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Toivomme, että asiat etenevät nopeasti, jotta meidän ei tarvitsisi turvautua yhä jyrkempiin suostuttelukeinoihin.

  Bernd Posselt (PPE-DE), esittäjä. – (DE) Arvoisa puhemies, olen jäsen Matsakisin kanssa täysin samaa mieltä kaikesta, paitsi yhdestä asiasta. Hänen mukaansa Sudan on köyhä maa, mikä onkin totta, mutta öljyvarojensa ja muiden varojensa avulla sen on mahdollista kehittyä hyvin rikkaaksi valtioksi. Sitä kuitenkin käytetään hyväksi, ja kansainväliset joukot ja yritykset ovat epäilemättä lietsoneet tulta Darfurin sodan yhteydessä edistääkseen omia energiaan liittyviä etujaan.

Sudan aiheuttaa puutteellisen poliittisen järjestelmänsä kautta paljon harmia myös itselleen, eikä vain pohjoisen ja etelän, idän ja lännen ja kristittyjen ja muslimien – niin kuin aina yleistetään – välisten erimielisyyksien takia vaan myös siksi, että se toimii kasvualustana henkilökohtaisille erimielisyyksille. Tämän takia meidän on vaadittava, että Sudan kunnioittaa perusihmisoikeuksia. Kuten äsken aivan oikein sanottiin, Euroopan unioni on kuolemanrangaistusta vastaan. Puolassa käytävät keskustelut on mainittu. Kuten tiedämme, kuolemanrangaistusta ei suvaita jäsenvaltioissa eikä Euroopan neuvostossa, ja samanlaisia käsityksiä on tietysti kehitettävä hitaasti myös Afrikassa. Tässä suhteessa käännytään etenkin vielä hieman hoipertelevan Afrikan unionin puoleen, jotta poliittisesti oleellisia ihmisoikeusnormeja voitaisiin vähän kerrallaan paitsi kehittää myös toteuttaa ja toimeenpanna. Tiedämme, että se vie aikaa.

Tästä syystä vetoamme Sudanin hallitukseen, emmekä vain sen takia, että kuolemanrangaistus – erityisesti sen pöyristyttävä soveltaminen alaikäisiin – poistettaisiin vaan myös siksi, että Sudanin hallitus lopettaisi a) sharia-lain väärän tulkitsemisen, johon se nyt syyllistyy, sillä maan sivistymättömillä tavoilla ei ole mitään tekemistä oikean sharia-lain kanssa, sekä b) sharia-lain soveltamisen muihin kuin islaminuskoisin yhteisöihin. Maan on noudatettava tavallista siviilioikeutta, joka on Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusnormien mukainen.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), esittäjä. – (ES) Kaikista niistä kauheuksista, joita ihmiselle voidaan aiheuttaa, kuolema kivittämällä on epäilemättä yksi käsittämättömimmistä ja kiistatta tuomittavimmista.

Tänään keskustelemallamme tapauksella, eli Sadia Idris Fadulin ja Amouna Abdallah Daldoumin tuomitsemisella kuolemaan kivittämällä, on kaksi yhtä tärkeää ulottuvuutta. Yhtäältä se velvoittaa meidät ilmaisemaan jälleen kerran, että vastustamme kuolemanrangaistusta rangaistusmuotona kaikissa olosuhteissa, ja toisaalta se saa meidät huomaamaan toisen, räikeää sukupuolisyrjintää ilmentävän seikan: tuomio perustuu oletettuun rikokseen eli aviorikokseen, joka luokitellaan sellaiseksi ainoastaan naisten tapauksissa – ei, jos kyseessä on mies.

Ei siis riitä, että vaaditaan yhdenmukaisuutta alaikäisten kuolemanrangaistusta koskevan kansainvälisen lainsäädännön kanssa tai että jokaista tätä rangaistusmuotoa yhä käyttävää valtiota patistetaan jättämään käytäntö oikeudelliseen ja poliittiseen historiaan. Tässä tapauksessa meidän on esitettävä tilanne räikeänä sukupuolisyrjintänä tai patriarkaalisena valikoivana murhakäytäntönä, jotka ovat loppujen lopuksi sama asia.

Kun kyseessä on tällainen tuomio, joka koskee vain naisia, kyseessä on myös tilanne, jossa naisen elämää arvostetaan vähemmän kuin miehen. Tätä ei voida hyväksyä Sudanin tai minkään muunkaan maailman valtion osalta.

Olen siksi erittäin iloinen tätä päätöslauselmaa koskevasta hyvin laajasta yksimielisyydestä ja toivon, että se edesauttaa paitsi kuolemanrangaistuksen poistamista myös naisen ja miehen elämän yhtäläistä arvostamista.

  Erik Meijer (GUE/NGL), esittäjä. – (NL) Arvoisa puhemies, jo silloin, kun nykyinen Sudanin valtio tunnettiin angloegyptiläisenä Sudanina, mietittiin, pitäisikö tälle erittäin laajalle alueelle ja sen moninaisille kansoille myöntää itsenäisyys yhtenä valtiona. Yhdistynyt valtio olisi lähinnä pohjoisen, idän ja keskiosan arabien valtio, sillä idän mustille islaminuskoisille sekä etelän mustille kristityille ja animisteille olisi hankalaa turvata yhtäläinen asema.

Nämä vähemmän kehittyneet alueet sijaitsivat kaukana rannikosta, eikä kansainvälinen yhteisö tiennyt niistä paljoakaan. Siispä kukaan ei kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Monien sotavuosien jälkeen etelän ei-islaminuskoisella alueella, jolle oli myönnetty itsehallinto ja edustus valtionhallintoon, kompromissi näytti toteutuneen. Kuten tiedätte, tilanne ei ole sama lännessä sijaitsevassa Darfurissa.

Fundamentalismi vallitsee hallitsevien arabien keskuudessa ja erityisesti niiden keskuudessa, joilla on valtaa ja jotka jakavat oikeutta, jopa kuolemanrangaistuksia ja kivittämisrangaistuksia aviorikoksen tapaisista rikoksista. Tämä on järkyttävin ulkoinen merkki vallitsevasta fundamentalismista. Päätöslauselmassa kiinnitetään aivan oikein huomiota kansainvälisiin sopimuksiin ja tarpeeseen poistaa kuolemanrangaistus. Tälle alueelle on kohdistettava tarpeeksi huomiota, sillä Sudanin tilanne on kerrassaan järkyttävä.

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg , PSE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Sudanissa jo yli 50 vuotta jatkunut konflikti on vaatinut ainakin kaksi miljoonaa uhria. Yhdessä nykyisen Afrikan verisimmistä sodista tapahtui läpimurto, kun Nairobissa allekirjoitettiin rauhansopimus vuonna 2005. Väkivaltaisuudet kuitenkin jatkuvat Darfurissa maan länsiosassa. Tähän mennessä konfliktin seurauksena on kuollut 400 000 ihmistä ja kaksi miljoonaa ihmistä on joutunut lähtemään maanpakoon. Tämän provinssin asukkaat ovat nykymaailman vakavimman kriisin uhreja. Heillä ei ole ruokaa, vettä tai terveydenhuoltoa, ja Darfurin tilanne on ollut kriittinen jo neljän vuoden ajan. Euroopan unioni ei ole vielä onnistunut pakottamaan Khartoumin hallitusta lopettamaan sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan.

Viimeisimmät kertomukset alaikäisten teloituksista Sudanissa vahvistavat osaltaan sitä tosiasiaa, että tämä valtio on jälleen kerran loukannut ihmisoikeuksia. Vaikka Sudan on allekirjoittanut monia kansainvälisiä sopimuksia, kuten Cotonoun sopimuksen, se rikkoo niitä törkeällä tavalla. Emme voi enää vain ilmaista huoltamme Sudanin tilanteesta, niin kuin eurooppalaiset ulkoministerit ovat tehneet viimeisten kolmen vuoden ajan 19:ssä tätä asiaa koskevassa julkilausumassa. On aika asettaa tehokkaita taloudellisia seuraamuksia, jotka osoittavat Sudanin johdolle, että sen omille kansalaisille suunnatusta joukkoväkivaltakampanjasta on maksettava tuntuva hinta.

  Danutė Budreikaitė, ALDE-ryhmän puolesta. – (LT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Darfurissa neljä vuotta riehuneen sodan perusteella emme voi juurikaan toivoa, että ihmisoikeuksiin kiinnitettäisiin kovin paljon huomiota sodan kourissa kamppailevissa valtioissa.

Vaikka oikeat asiakirjat on allekirjoitettu, niin sitoumuksia ei ole kunnioitettu.

Darfurin sotilaskonfliktin aikana on menettänyt henkensä noin 200 000 ihmistä, ja 2,5 miljoonaa provinssin asukasta on menettänyt kotinsa. Valtio täyttyy kaaoksesta ja hallituksen omahyväisyydestä.

Haluan kiinnittää huomiota olosuhteisiin, jotka jatkuvasti edistävät sotilaskonflikteja ja mahdollistavat ihmisoikeusloukkaukset Sudanissa.

Kenen aseita käytetään Darfurin taisteluissa? Amnesty Internationalin mukaan Kiina ja Venäjä vievät aseita Darfuriin, vaikka ne kieltävät sen ja ovat tukeneet Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa, joka kieltää aseiden viennin Darfuriin.

Kiinalla on lisäksi monia energiaan ja raaka-aineisiin liittyviä kiinnostuksen kohteita Sudanissa. Se hankkii tuloja maasta, ja vaikuttaa siltä, että se hyötyy epävakaasta tilanteesta.

Konfliktin ratkeaminen ja ihmisoikeustilanteen parantuminen Sudanissa riippuu EU:n yhteistyöstä sidosryhmien ja kansainvälisten järjestöjen kanssa sekä sitoumuksista, joita nämä maat eivät tällä hetkellä noudata.

  Dalia Grybauskaitė, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, Sudanin ihmisoikeustilastot ovat yhä äärimmäisen huolen aihe Euroopan komissiossa ja EU:ssa, erityisesti kun otetaan huomioon se epävarma ja äärimmäisen räjähdysherkkä tilanne, joka edelleen vallitsee syrjäytyneillä alueilla, kuten Darfurissa. Melkein kaksi vuotta on kulunut kattavan rauhansopimuksen allekirjoittamisesta, mutta Sudanin hallitus ei onnistu monien sopimuksen ja sisäisen väliaikaisen kansallisen perustuslain mukaisten ihmisoikeussitoumusten noudattamisessa. Tasavallan presidentti allekirjoitti nämä asiakirjat heinäkuussa 2005.

Kansainvälisen yhteisön piirissä unionin toimet Sudanin siviilien suojelun parantamiseksi keskittyvät yhtä aikaa sekä turvallisuutta koskeviin että poliittisiin siviilitoimiin. Vuodesta 2005 lähtien komissio on rahoittanut noin 35:tä hanketta, joiden tarkoituksena on edistää ihmisoikeuksia ja demokratiaa Sudanissa. Hankkeiden määrärahat ovat olleet yhteensä noin 6 miljoonaa euroa.

Palatakseni parlamentin päätöslauselmassa mainittuihin kahta naista koskeviin tapauksiin voin vakuuttaa arvoisille parlamentin jäsenille, että Euroopan unionin ja komissio seuraavat tilannetta hyvin tarkasti. Tapaukset nousivat ensimmäisen kerran esiin operaatioiden johtajien tapaamisessa, joka järjestettiin Alankomaissa maaliskuun puolivälissä, ja käsittelyä jatkoi 27. maaliskuuta EU:n troikka, joka koostui Saksan, Kreikan ja komission edustajista.

EU nosti kysymyksen esiin myös hiljattain neuvoa-antavan ihmisoikeustoimikunnan viimeisimmässä kokouksessa 16. huhtikuuta. Muutoksenhakutuomioistuin määräsi, että tapaus on palautettava alkuperäiseen tuomioistuimeen – Gaziran osavaltion tuomioistuimeen – uudelleenkäsittelyä varten. Vastustamme kuolemanrangaistusta edelleen jyrkästi, mutta on sentään myönteistä, tapaus on lähetetty uudelleenkäsiteltäväksi, ja toivomme, että naisille tarjotaan oikeudenmukainen ja kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukainen oikeudenkäynti.

Viimeinen nyt käsittelemämme tapaus liittyy kahteen 16-vuotiaaseen poikaan, jotka on tuomittu kuolemaan hirttämällä. Monet jäsenvaltiot ja komissio ovat nostaneet tämän kysymyksen esiin yhdessä Saksan suurlähetystön kanssa, ja odotamme EU:n puheenjohtajavaltion ottavan asiassa aloitteen tulevina päivinä. Jos näin ei tapahdu, komissio aikoo nostaa kysymyksen suoraan esiin kirjeessä, joka lähetetään Sudanin viranomaisille, kuten oikeusministerille, ja neuvoa-antavalle ihmisoikeustoimikunnalle.

EU:n ja Sudanin välistä poliittista vuoropuhelua edistävän neuvoa-antavan ihmisoikeustoimikunnan seuraava kokous järjestetään kesäkuun alussa. Siinä yhteydessä voisi tarjoutua hyvä tilaisuus ottaa tapaus jälleen käsiteltäväksi.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskustelujen jälkeen.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Kathy Sinnott (IND/DEM), kirjallinen. – (EN) Miten tämä voi jatkua edelleen? Kansanmurhia on tapahtunut niin paljon viimeisten 100 vuoden aikana, ja joka kerran sanomme, ettei niin käy enää koskaan. Tiedämme kuitenkin, että kansanmurha on käynnissä juuri nyt Darfurissa, ja koko maailma tietää tämän. Miksi siis olemme niin avuttomia, ettemme voi lopettaa sitä?

Kotimaassani Irlannissa olemme onnistuneet vaientamaan aseet ja saattamaan yhteen yhteisöjä, joiden yhteistyön luultiin olevan mahdotonta. Miksi olemme siis niin kyvyttömiä edistymään tässä maailman kolkassa?

Vastauksena tähän kysymykseen totean, että meidän on tarkasteltava Darfurin tilannetta uudella tavalla. Jos maailman myötätunto ja päätöslauselmamme voisivat tuoda rauhan ja helpotuksen Sudanin kansalle, tämä olisi tapahtunut jo kauan sitten. Voimme esittää yhä vaatimuksia, joiden mukaan Sudanin piittaamattoman hallituksen on muutettava toimintatapojaan, tai voimme pohtia, miksi sen jääräpäisen linjan saama tuki jatkuu. Meidän on katkaistava kanavat, joiden kautta Darfurin hävitystä ruokitaan. Näillä kanavilla tarkoitan esimerkiksi kiinalaista öljyrahaa ja venäläisiä aseita. Päätöslauselmamme ovat tyhjiä ja tehottomia, kunnes olemme valmiit nousemaan näitä mahteja vastaan.

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu Maailmanpankin pääjohtajan tapausta koskevasta neljästä päätöslauselmaesityksestä⁽¹⁾.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, puhun ryhmäni puolesta. Työjärjestyksen mukaan torstai-iltapäivänä keskustellaan tunnin aikana kolmesta ihmisoikeusasiasta, joiden on liityttävä ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksiin. Tämä on neljäs asia, eikä se liity mitenkään demokratiaan tai ihmisoikeuksiin.

Pidämme keskustelua työjärjestyksen vastaisena, eikä edes puheenjohtajakokous voi sivuuttaa työjärjestystä.

Ryhmäni esittää virallisesti, että asiasta keskustelu keskeytetään välittömästi.

  Puhemies. – Jäsen Posselt, panen huomautuksenne merkille. Puheenjohtajakokous on tietoisesti päättänyt sisällyttää nämä neljä asiaa tämänpäiväiseen keskusteluun. Voin vain panna huomautuksenne merkille ja välittää sen eteenpäin puhemiehelle, joka päättää miten vastata siihen.

Tämän jälkeen emme tietenkään voi jatkaa tämän asian käsittelyä. Tunnette säännöt, ja niiden mukaan asiat, joita ei ole luokiteltu tärkeiksi, ajankohtaisiksi ja kiireellisiksi, raukeavat. Jos siis vaaditte, ettei asiaa käsitellä tänään, se raukeaa eikä sitä lähetetä mini-istunnon käsittelyyn.

  John Bowis (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, käytän työjärjestyspuheenvuoron. Sanoitte, että puheenjohtajakokous päätti tästä työjärjestyksen nojalla. Kertoisitteko minulle, minkä artiklan nojalla he sisällyttivät keskusteluun neljää asiaa kolmen sijaan?

  Marios Matsakis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, puheenjohtajakokous on päättänyt noudattaa tätä erityistä menettelytapaa. Asiat ovat jo esityslistalla, joten minusta meidän pitäisi jatkaa. En ymmärrä, miksi emme voisi jatkaa työtämme.

  Pervenche Berès (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, ehkä olemme tulkinneet työjärjestystä eri tavalla. Jos luen artiklaa 115, jonka mukaan näiden työjärjestyspuheenvuorojen sisällyttäminen samaan keskusteluun kiireellisinä asioina on sallittua, huomaan, että siellä puhutaan oikeusvaltion periaatteista. Puheenjohtajakokous on nähtävästi päättänyt, että tämä päätöslauselmaesitys on mahdollista sisällyttää esityslistaan tämän otsakkeen alle. Tämä johtuu varmaan siitä, että Maailmanpankin tilanne on herättänyt kysymyksiä, jotka liittyvät oikeusvaltion periaatteisiin ja tapaan, jolla niitä sovelletaan kyseisessä toimielimessä.

  Michael Gahler (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, työjärjestyksessä puhutaan siis kolmesta asiasta. Sitä ei voi kukaan kiistää. Kuten maanmieheni jo mainitsikin, asia on jo ratkennut Maailmanpankin pääjohtajan eron myötä. Ei siis ole mitään syytä käsitellä asiaa, kun kyseinen henkilö on jo ryhtynyt asianmukaisiin toimiin. Työjärjestyksessä mainitaan numero kolme, ja olemme jo keskustelleet kolmesta asiasta. Puheenjohtajakokouskaan ei voi kiistää tätä.

  Puhemies. – Hyvät parlamentin jäsenet, tilanne on tämä. Työjärjestyksen mukaan esityslistaan voidaan sisällyttää kolme asiaa, kun keskustelun aiheena ovat ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkaukset. Puheenjohtajakokous on ehdottanut neljää asiaa, minkä parlamentin täysistunto on hyväksynyt maanantaina ilman vastalauseita.

Päätöstä voidaan vastustaa artiklan 167 mukaisesti esittämällä, ettei asiaa oteta käsiteltäväksi. Esitys on kuitenkin jätettävä vähintään kaksikymmentäneljä tuntia ennen keskustelua.

Puheenjohtajakokous, joka on tietoinen työjärjestyksestä, teki ehdotuksen, jota täysistunto ei vastustanut. En siis ymmärrä, miten minä nyt voisin vastustaa täysistunnon maanantaista päätöstä, varsinkaan kun ette ole jättänyt esitystä määräajassa.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, keskustelun alussa on mahdollista esittää asian käsittelyn keskeyttämistä. Näin minä tein.

  Puhemies. – Hyvä jäsen Posselt, lainaan työjärjestyksen artiklaa: "Aikomuksesta jättää tällainen esitys on ilmoitettava puhemiehelle vähintään kaksikymmentäneljä tuntia etukäteen, ja puhemies ilmoittaa siitä välittömästi parlamentille".

Olen pahoillani, mutta minun on sovellettava tätä artiklaa.

Teillä on täysi oikeus pyytää aiheen käsittelyn keskeyttämistä. Olisitte voineet tehdä sen maanantaina, kun esityslista hyväksyttiin. Muistutan, ettei kukaan parlamentissa vastustanut maanantaina puheenjohtajakokouksen esittämää esityslistaa. Lisäksi määräaika, jonka sisällä oli mahdollista esittää asian käsittelyn keskeyttämistä, on valitettavasti umpeutunut.

Olen todella pahoillani, mutten voi päättää, että täysistunto teki virheen maanantaina. Ehdotan, että jatkamme keskustelua, jonka voin vakuuttaa olevan hyvin lyhyt, sillä vain muutamat jäsenet ovat pyytäneet puheenvuoroa.

  Erik Meijer (GUE/NGL), laatija. – (NL) Arvoisa puhemies, Maailmanpankin pääjohtajan nimitys ei saa olla eniten osakkeita omistavan valtion johtajan etuoikeus, kuten se on ollut tähän saakka. Yhdysvaltain ehdokkaita ei ole tarvinnut vertailla keskenään eikä Yhdysvaltain ehdokasta ole vertailtu muiden maiden ehdokkaisiin, sillä vain yksi mies on päättänyt, kuka Yhdysvaltain ehdokas on.

Paul Wolfowitziä eivät valinneet Maailmanpankin toiminnassa eniten mukana olevat henkilöt, vaan Yhdysvaltain presidentti George W. Bush yksin. George W. Bushille Paul Wolfowitz oli uskollinen tukija, kun taas muille hän oli riskialtis henkilö, joka yrittää tuloksetta ajaa takaa vääriä menettelytapoja.

Ottaessaan Maailmanpankin haltuunsa hän oli hyvin ristiriitainen mies eikä ole lakannut olemasta sitä nytkään, kun hän jättää pankin. Tyttöystävän suosiminen ei ollut tahaton erehdys vaan tarvittava syy tehdä loppu hänen uppiniskaisesta toiminnastaan, jota oli mahdoton hyväksyä. Nämä virheet eivät saa toistua, kun hänen seuraajansa valitaan. Vaadimme avointa nimitysmenettelyä, jonka aikana ehdokkaita kuullaan julkisesti.

  Pervenche Berès (PSE), laatija. – (FR) Arvoisa puhemies, 60 vuotta Bretton Woods -järjestelmän käyttöönoton jälkeen asioiden on muututtava. Muistamme kaikki, missä olosuhteissa Paul Wolfowitz nimitettiin Maailmanpankkiin kaksi vuotta sitten. Tästä meitä muistutti edellinenkin puhuja. Olosuhteista johtuen Paul Wolfowitzin oli tultava myös EU:n edustajien kokoukseen Ecofin-neuvostoon puolustamaan itseään. Nyt voitaneen sanoa, että Euroopan unioni teki virheen olemalla oikeassa liian aikaisin. Kaksi vuotta tämän jälkeen löydämme itsemme tilanteesta, joka on heikentänyt Maailmanpankkia, mutta myös koko kansainvälistä sääntelyjärjestelmää, aikana, jolloin olisi hyvin tärkeää, että se olisi tehtäviensä tasalla.

Kehotan EU:ta tulevaisuudessa – ja tämä on esittämämme päätöslauselmaesityksen ydin – kantamaan vastuunsa täysimääräisesti ja näyttämään, että se kykenee ehdottamaan Bretton Woods -järjestelmään muutoksia, joilla parannetaan nimitysmenettelyä, joka ei tällä hetkellä takaa niinkin tärkeän toimielimen kuin Maailmanpankin johdossa olevan henkilön laillisuutta, avoimuutta eikä uskottavuutta. Kansainvälisessä valuuttarahastossa esimerkiksi sovelletaan menettelyä, jossa ehdokkaiden välillä on pientä kilpailua ja joka on osittain julkinen. Tämä on mielestäni hyväksyttävä menettely. Saavuttaaksemme jotain tämänsuuntaista meidän on neuvoteltava perinpohjaisesti yhdysvaltalaisten kumppaneidemme kanssa käyden läpi asian kaikki mahdolliset puolet. Tämä on viime kuussa hyväksymämme päätöslauselmaehdotuksen ydin. Kehotamme myös nykyistä puheenjohtajavaltiota, Saksaa, ja tulevaa puheenjohtajavaltiota, Portugalia, laatimaan esityksiä asioista, joista EU mahdollisesti haluaisi neuvotella. Paul Wolfowitzin seuraajan nimityksen osalta toivomme, että Euroopan unioni saa mahdollisuuden kuulla valittua ehdokasta, ennen kuin tämän nimitys vahvistetaan.

Lopuksi haluamme esittää pahoittelumme siitä, että komission puheenjohtaja Barroso isännöi Paul Wolfowitziä aikana, jolloin tämän asema Maailmanpankin pääjohtajana oli tarkkailun alla.

  Marios Matsakis (ALDE), laatija. – (EN) Arvoisa puhemies, Paul Wolfowitz kuuluu George W. Bushin vaikutusvaltaiseen Irakin sodan jengiin. Ei ollut siten yllätys kenellekään, että kesäkuussa 2005 Setä Samuli nimitti hänet Maailmanpankin pääjohtajan tuottoisaan virkaan.

Yllättävää oli sen sijaan puhdas röyhkeys, jolla tämä henkilö törkeästi järjesti tyttöystävälleen avokätisen palkankorotuksen. Vielä yllättävämpi oli tapa, jolla hän taisteli pysyäkseen virassa huolimatta siitä, että häntä paheksuttiin maailmanlaajuisesti. Kuten odottaa sopi, hänen taistoaan tuki täysin presidentti Bush, jolle itselleenkään kunniaton käytös ei ole epätavallista. Wolfowitzin tapaus saattaa olla ohi, mutta löyhkä, joka on piintynyt korruptoituneeseen ja pahaan tapaan, jolla George W. Bushin hallinto johtaa maailmaa, ei haihdu.

Voimme vain toivoa ja rukoilla niin amerikkalaisten kuin koko maailman puolesta, että myös George W. Bush ja hänen sodanhimoiset liittolaisensa löytävät pian tiensä ulos. Hyväksymällä tämän päätöslauselmaesityksen toivomme, että Maailmanpankki sanoo Paul Wolfowitzille tervemenoa ja että sitä seuraa paremmat ajat.

  Monica Frassoni (Verts/ALE), laatija. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kun Paul Wolfowitz nimitettiin Maailmanpankin pääjohtajaksi, Euroopan parlamentti lähetti kehitysyhteistyövaliokunnan kautta avoimen kirjeen, joka sisälsi yksityiskohtaisen luettelon kaikista ongelmista, joita tällainen nimitysmenettely todennäköisesti synnyttäisi niin hallinnon ja oikeusvaltion periaatteiden näkökulmasta kuin kansainvälisestä näkökulmasta.

Tapahtumat ovat todistaneet, että aloite oli oikea, vaikka se jäikin valitettavasti ainoaksi Euroopan unionissa. Komissio ja neuvoston jäsenet eivät ole koskaan olleet todella halukkaita kehittämään Euroopan unionin yhteistä mielipidettä Bretton Woods -järjestelmän toimielimistä.

Seuraavat viikot ovat meille haasteellisia. Meidän on näytettävä ja pyrittävä vakuuttamaan jäsenvaltiot ja komissio siitä, että meidän on ryhdyttävä toimiin emmekä voi teeskennellä, ettei asia kuulu meille. Ilman Euroopan unionin ääntä tällainen menettelytapa säilyy entisellään.

  Karin Scheele, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, Paul Wolfowitz jättää Maailmanpankin pääjohtajan viran kesäkuun lopussa. Sysäys hänen eroonsa tuli Kanadasta ja Euroopasta, jossa oikeutetusti pelättiin Maailmanpankin uskottavuuden menettämistä.

Maailmanpankin jättävä pääjohtaja on toistuvasti vaatinut, että julkisten toimielinten on noudatettava demokratian, avoimuuden ja vastuullisuuden periaatteita. Samoja periaatteita on sovellettava myös itse Maailmanpankin toimintaan ja päätösmenettelyihin. Monien maanmiesteni tapaan suhtaudun myönteisesti Paul Wolfowitzin eroon. Paul Wolfowitz on johtava neokonservatiivi ja yksi Irakin sodan tärkeimpiä kannattajia. Monien muiden tapaan olen pahoillani, että päätös tehtiin näin myöhään.

Tämänpäiväisessä keskustelussa ja päätöslauselmassa ei ole kyse ainoastaan Paul Wolfowitzistä henkilökohtaisesti. Tärkeämpää on ehkäistä samojen virheiden toistuminen tulevaisuudessa ja pyrkiä löytämään parempia valintamenettelyjä. Kehotamme puheenjohtajavaltioita Saksaa ja Portugalia ehdottamaan Euroopan Unionin nimissä toimia, joiden avulla Bretton Woods -toimielinten johtohenkilöstön valintamenettelyä voidaan vastaisuudessa muuttaa demokraattisemmaksi, avoimemmaksi ja vastuullisemmaksi.

  Gerard Batten, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, päätöslauselmassa Wolfowitzin tapausta kutsutaan "Maailmanpankin epäonnistumiseksi täyttää maailmanlaajuisesti yhteiset avoimuuden ja demokratian standardit". Täyttä humpuukia! Avoimuuden ja demokratian standardeja sovelletaan maailmalla hyvin rajoitetusti, eikä Euroopan Unioni ole todellakaan hyvä esimerkki.

Paul Wolfowitzin ajoivat virastaan hänen korruptionvastaisen ohjelmansa vastustajat. Pahinta, mitä Maailmanpankin johtajilla oli hänestä sanottavanaan, oli: "Lukuisia virheitä tehtiin". Jos Paul Wolfowitzin pahin rikos oli työpaikan tarjoaminen tyttöystävälleen, se on mikroskooppinen virhe verrattuna Euroopan Unionissa jo vuosia vallinneeseen laajamittaiseen nepotismiin ja korruptioon ja tavanomaiseen korruptioon, jota harjoitetaan Maailmanpankissa. Paul Wolfowitz halusi puhdistaa Maailmanpankin, mitä hän ei voi enää tehdä. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Ainakaan Euroopan unioni ei voi käyttää tätä edukseen.

Tästä pääsemme päätöslauselman 6 kohtaan, jossa komissiota kehotetaan toimimaan tarkkailijana Maailmanpankissa ja osallistumaan ja puuttumaan tiettyjen neuvostojen toimintaan. Keskeinen lauseke tässä yhteydessä on "avoin oikeushenkilöllisyys Euroopan unionille". Kyseinen oikeushenkilöllisyys on riippuvainen siitä, ratifioidaanko Euroopan perustuslaki, jonka Euroopan unioni aikoo syöttää kansalaisilleen, halusivatpa he sitä tai eivät.

Presidentti Bushin on nimitettävä Maailmanpankin uudeksi pääjohtajaksi joku, jonka tyttö- tai poikaystävällä on jo työpaikka ja joka joko puhdistaa tai lakkauttaa Maailmanpankin. Hänen on samalla varmistettava, ettei Euroopan unioni pääse lähellekään Maailmanpankkia!

  Dalia Grybauskaitė, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, komissio ymmärtää Euroopan parlamentin huolen Maailmanpankin tilanteesta ennen Paul Wolfowitzin eroa. Toisin kuin jäsenvaltiot komissio ei ole Maailmanpankin osakkeenomistaja eikä sen johtokunnan jäsen ja voi siten vain panna merkille Paul Wolfowitzin eroamispäätöksen.

Komissio kehottaa Maailmanpankkia ja sen jäseniä aloittamaan neuvottelut seuraajan nimittämiseksi, jotta taataan Maailmanpankin johdon jatkuvuus ja vakaus. Maailmanpankilla on keskeinen asema kehitysyhteistyössä. Komissio odottaa, että Maailmanpankin vahva asema säilyy. Lisäksi komissio toivoo, että sen hyvä yhteistyö kehitysyhteistyössä kyseisen toimielimen kanssa jatkuu.

  Puhemies. – Ennen keskustelun päättämistä, haluan antaa seuraavan julkilausuman.

Ymmärrän, että parlamentin jäsenet olivat yllättyneitä ja ihmeissään, kun tämän iltapäivän keskustelussa olikin neljä asiaa työjärjestyksessä mainitun kolmen sijaan. Kyseessä oli ristiriita kahden täysin laillisen lähteen välillä. Yhtäällä oli työjärjestyksen teksti ja toisaalla puheenjohtajakokouksen tekemä ehdotus, jonka täysistunto maanantaina hyväksyi.

Kehotan puhemiestä varmistamaan, ettei puhemiehistö joudu enää tällaisiin ongelmiin. Puhemiehistö yritti parhaansa mukaan vastata parlamentin hämmästykseen, joka oli ymmärrettävää, kun otetaan huomioon tänään todistamamme kahden laillisen lähteen välinen ristiriita.

Tänään esittämänne mielipiteenne eivät kuitenkaan kaikuneet kuuroille korville. Ne tutkitaan tarkemmin, ja niistä vedetään tarvittavat johtopäätökset.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan iltapäivän keskustelujen päätteeksi eli nyt heti.

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

Päätöslauselmaesitys (RC-B6-0206/2007)

Päätöslauselmaesitys (RC-B6-0212/2007)

- Ennen äänestystä:

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluamme lisätä:

(EN) "Vaatii Syyriaan yli 40 vuotta sitten julistetun hätätilan kumoamista".

(DE) kohdan 6 alakohtaan (a).

  Puhemies. – Vastustaako joku suullisen tarkistuksen lisäämistä?

  Véronique De Keyser (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, haluan huomauttaa, että mielestäni vastustamiseen tarvittava määrä paikalla olevia parlamentin jäseniä on naurettava tänään torstai-iltapäivänä. Vastustamiseen tarvittavaan enemmän jäseniä kuin, mitä täällä on paikalla. Täällä lienee tuskin edes 40 henkilöä, joka puoltaisi suullista tarkistusta. Itse en vastusta sitä, mutta vastustan tiukasti menettelytapaa. Haluan teidän huomioivan tämän.

  Puhemies. – Saanen muistuttaa teitä säännöistä. Suullisen tarkistuksen vastustamiseen tarvittava määrä on aina sama äänestysajasta, -päivästä tai -paikasta riippumatta. Tarkistuksen esittämiseen sen sijaan tarvitaan vain yksi parlamentin jäsen.

Voitte vaatia täysistunnon päätösvaltaisuuden tarkistamista, mutta sitä koskee eri menettely. Muistutan siitä, että jos vaaditte päätösvaltaisuuden tarkistamista eikä istuntoa todeta päätösvaltaiseksi, äänestystä ei keskeytetä, koska kyseessä on kiireellinen äänestys. Teksti raukeaa ilman, että siitä äänestetään. Tämä on sääntö.

  Marios Matsakis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, syy ei ole työjärjestyksessä vaan siinä, että ryhmämme jäsenet poistuvat liian aikaisin. Heidän pitäisi olla täällä äänestämässä!

(Suosionosoituksia)

(Parlamentti hyväksyi suullisen tarkistuksen.)

Päätöslauselmaesitys (RC-B6-0208/2007)

Päätöslauselmaesitys (RC-B6-0209/2007)

  Puhemies. – Äänestykset ovat päättyneet.

  Puhemies. – Julistan Euroopan parlamentin istuntokauden keskeytetyksi.

(Istunto päättyi klo 16.25.)