Puhetta johti
puhemies Jerzy BUZEK

(Istunto avattiin klo 9.10.)

  Puhemies. – (PL) Hyvät kuulijat, olemme kuulleet surullisen uutisen ranskalaisen poliisin Jean-Serge Nérinin hiljattaisesta ampumisesta ETA:n toimesta. Ymmärrämme tästä, ettei terrorismin ongelmaa Euroopassa ole vielä ratkaistu. Haluan esittää surunvalittelumme parlamentin puolesta ja omasta puolestani murhatun poliisin perheelle. Toivon Espanjan ja Ranskan poliisin saattavan oikeuden eteen sekä itse tappajat että tappamisen määränneet henkilöt.

On toinenkin huolestuttava uutinen: Kuubassa on pidätetty 30 henkilöä, jotka osallistuivat Naiset valkoisissa -liikkeen mielenosoitukseen. Naiset valkoisissa ovat vangittujen oppositioaktivistien äitejä ja vaimoja. Euroopan parlamentti myönsi Naiset valkoisissa -liikkeelle Saharov-palkinnon vuonna 2005. Olemme nyt hengessä näiden urheiden naisten rinnalla ja ajattelemme heitä ja heidän vaikeaa tilannettaan.

  Puhemies. – (EN) Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu seuraavista mietinnöistä:

– jäsen Sciclunan laatima talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietintö (A7-0010/2010) EKP:n vuosikertomuksesta 2008 (2009/2090(INI)) ja

– jäsen Giegoldin laatima talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietintö (A7-0031/2010) euroaluetta ja julkista taloutta koskevasta vuotuisesta lausumasta 2009 [KOM(2009)0527 – 2009/2203(INI)].

  Edward Scicluna, esittelijä. - (EN) Arvoisa puhemies, viimeiset kaksi vuotta ovat varmasti olleet EKP:lle sen perustamisen jälkeen kaikkein haastavimmat sen tehtävässä taloudellisen vakauden ja hintavakauden valvojana. EKP:n vuosikertomusta 2008 koskeva mietintöni on laadittu tässä yhteydessä.

Mietinnössä keskitytään EKP:n vastaukseen jatkuvaan kriisiin, sen irtaantumisstrategiaa koskeviin ehdotuksiin, kasvaviin eroihin euroalueella, EU:n rahoitusarkkitehtuurin uudistamiseen ja lopuksi toimielimen hallintoa ja tilivelvollisuutta koskeviin seikkoihin. Toivon, että on saavutettu asianmukainen tasapaino.

Maailmantalous on talous- ja rahoituskriisin myötä vajonnut pahimpaan taantumaan sitten 1930-luvun. Suurimmassa osassa Eurooppaa nautitun suhteellisen suotuisan talouskasvun jälkeen useimpien unionin jäsenvaltioiden taloudet ovat käyneet läpi "stressitestin", ei kuitenkaan simuloidun mallin avulla vaan reaaliajassa ja siten, että seuraukset ovat olleet tuskallisen konkreettisia. Tämän seurauksena BKT:n kasvu oli vuonna 2008 vain 0,7 prosenttia, mitä seurasi neljän prosentin supistuminen vuonna 2009. Samaan aikaan jäsenvaltiot kaikkialla EU:ssa ennustavat hyvin verkkaista ja epätasaista paluuta kasvu-uralle vuosina 2010 ja 2011.

Useimmissa jäsenvaltioissa julkisen talouden alijäämä kasvaa ja velka paisuu. Komission talousennusteissa syksyllä 2009 ennustettiin julkisen talouden alijäämän olevan euroalueella keskimäärin 6,4 prosenttia ja julkisen talouden velan olevan keskimäärin 78,2 prosenttia, ja kummankin luvun odotetaan nousevan vuonna 2010. Tarvitaan vuosia, ennen kuin nämä talous- ja rahoituskriisin mukanaan tuomat alijäämät palaavat kriisiä edeltävälle tasolle.

Minusta EKP on vastannut kriisiin suhteellisen hyvin. EKP:n tärkein tehtävä on hintavakauden ylläpitäminen. Vaikka inflaatio ylitti selvästi EKP:n itsensä asettaman ylärajan, kun se huipussaan kesä-heinäkuussa 2008 oli neljä prosenttia, inflaatiovauhti on sittemmin hidastunut. EKP on myös jatkuvasti laskenut korkoja kesäkuun 2008 4,25 prosentin huipusta nykyiseen yhteen prosenttiin toukokuussa 2009 pyrkiessään elvyttämään luotonantoa ja vauhdittamaan Euroopan talouskasvua.

EKP:n lisätehtävänä on ollut kriisin ajan laajentaa likviditeetin määrää erityistoimin. Ilman tällaista taloudellista hengenpelastusta monet Euroopan kansalaisten säästöjä ja eläkkeitä hallinnoivat rahoituslaitokset olisivat epäilemättä romahtaneet.

Voidaan tietenkin todeta, että EKP:n koronlaskut eivät olleet yhtä jyrkkiä Yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan keskuspankkien kaltaisten laitosten koronlaskut.

Vastaavasti vaikka EKP:n valtavat likviditeetin laajennukset ovat estäneet monen laitoksen romahtamisen, todellisuudessa monet pankit eivät ole siirtäneet tätä likviditeettiä asiakkaille, mikä on haitannut varsinkin pieniä ja keskisuuria yrityksiä, joiden varassa talouden elpyminen on. Sen sijaan monet pankit ovat käyttäneet likviditeettiä enimmäkseen oman asemansa pönkittämiseen. Oikeutettua julkista närää on herättänyt se, että ne ovat tämän turvin myös maksaneet bonuksia.

En myöskään voi välttää pikaista viittausta nykyiseen rahoitusepätasapainoon tarvittaviin poliittisiin vastauksiin, aiheeseen, johon liittyy paljon sekaannuksia ja joka edellyttää oikea-aikaisia ja määrätietoisia toimia. Jätän kuitenkin asian tarkemman tarkastelun kollegoilleni.

Aiempien esittelijöiden tavoin katson, että parlamentin ja EKP:n välinen vuoropuhelu on rakentavaa ja myönteisesti kehittyvää. Tämä on hyvä perusta. Katson, että parlamentin olisi osallistuttava entistä tiiviimmin EKP:n johtokunnan jäsenten nimittämiseen – myös EKP:n seuraavan pääjohtajan nimittämiseen – noudattamalla hiljattain toimielimen uuden varapuheenjohtajan nimittämisessä sovellettua menettelyä.

EKP on vastuuvelvollinen Euroopan kansalaisille Euroopan parlamentin kautta. Meidän on lujitettava tätä vastuuvelvollisuutta. Kriisi on ennen kaikkea osoittanut, että sääntelemättömät markkinat eivät aina korjaa itseään vaan niihin kohdistuu systeemisiä riskejä. Tämän vuoksi on tärkeää tukea ja täydentää EU:n rahoitusarkkitehtuurin kattavia uudistuksia ja erityisesti Euroopan järjestelmäriskikomitean perustamista. Tämä elin toimii "vahtikoirana" antamalla ennakkovaroituksen mahdollisista systeemiriskeistä tai rahoitusmarkkinoiden tasapainottomuuksista…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Sven Giegold, esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, mietintö euroaluetta ja julkista taloutta koskevasta vuotuisesta lausumasta 2009 laadittiin aikana, jona euroalue kohtasi valtavia haasteita, eikä tämä ajanjakso ole vielä päättynyt.

Taloustilanne on Euroopan kansalaisille ja meille kaikille suuri huolenaihe. Mietintö hyväksyttiin nyt talous- ja raha-asioiden valiokunnassa merkittävässä yhteistyöhengessä ja suurella enemmistöllä. Haluan esitellä mietinnön tätä taustaa vasten. Toisaalta niin komission ehdotuksesta kuin parlamentin ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan täällä esittelemistä suosituksista käy täysin selväksi, että taloustilanne on vakautettava. Toisaalta kriisi, jossa on nyt saavutettu eräänlainen vakaustaso, sillä kasvuluvut ovat hieman parantuneet, on siirtynyt toiseen vaiheeseen, jota edustavat valtavat julkisen talouden alijäämät. Tämä hinta meidän on maksettava selviytyäksemme kriisistä. Tämän osalta mietinnön viesti on hyvin selkeä. Meidän on palattava mahdollisimman nopeasti vakaus- ja kasvusopimuksen tielle. Emme voi siirtää tällaista velkatasoa lapsillemme ja lapsenlapsillemme.

Mietinnössä todetaan kuitenkin myös hyvin selvästi, etteivät vakaus- ja kasvusopimuksen säännöt ole riittäviä. Vastaavia paremman koordinoinnin toimenpiteitä euroalueelle ei ole, ja on tärkeää ratkaista euroalueen epätasapainot sekä lisätä budjetti- ja veropolitiikan koordinointia.

Näistä asioista euroalueella vastaavat kohtaavat nyt merkittävän haasteen, koska näihin ongelmiin on löydettävä vastuullinen ratkaisu. Tämä tarkoittaa, ettei jokainen maa enää voi vaatia yksittäisten etuoikeuksiensa säilyttämistä nurkkakuntaisten politiikkojen perusteella. Erityisesti komissiolla, mutta myös euroalueen valtioilla, on valtava vastuu tarvittavien toimenpiteiden toteuttamisesta tässä tilanteessa. Haluan esitellä lyhyesti tätä koskevat ehdotuksemme.

Ensinnäkin tarvitsemme talouden koordinointiin tehokkaita välineitä. Toiseksi on saatava lopetettua euroalueen rakenteellinen riippuvuus rajallisista resursseista. Meillä ei ole varaa palata taantumaan seuraavalla kerralla, kun öljyn ja muiden resurssien hinnat nousevat, mikä on jo näköpiirissä. Kolmanneksi on hyvin tärkeää, että rahoitusmarkkinoita säädellään tehokkaasti tämän kriisin jälkeen. Nyt kuitenkin jo nähdään yksittäisten jäsenvaltioiden varmistavan, etteivät valvontaelinten kaltaiset keskusviranomaiset edes esitä järkeviä ehdotuksia. Neljänneksi, ei voida hyväksyä sitä, että tällaisessa kriisissä ei keskitytä sosiaalisen koheesion tavoitteeseen, mikä on Euroopan unionin arvojen vastaista. Sen sijaan yksittäisten jäsenvaltioiden odotetaan käyttävän naurettavia korkotasoja rahoittaakseen velkansa. Tämän vuoksi kehotamme mietinnössä ottamaan käyttöön euro-obligaatioita tai vastaavia toimia heikoimpien jäsenvaltioiden auttamiseksi solidaarisuuden keinoin. Tärkeintä on, ettei finanssipolitiikan edellyttämiä muutoksia tehdä ostovoiman kustannuksella. Yksinkertaisin ratkaisu, jonka avulla voisimme edetä merkittävästi tällä alalla, on tehokas yhteistyö verotuksen alalla.

Komission on lopultakin esitettävä ehdotuksia yhtenäistetystä yhtiöveropohjasta. Mietinnössä ehdotetaan myös maakohtaista raportointijärjestelmää yhtiöiden tuloille. Pyydämme teitä toimittamaan tätä vastaavan ehdotuksen. Yleisesti veroyhteistyön periaatteen on oltava ensisijainen verokilpailuun nähden, erityisesti Mario Montin tekemän työn kontekstissa ja sisämarkkinoiden piristämiseksi. Tarvitsemme teiltä tehokkaita ehdotuksia, jotta tästä kriisistä päästään ilman entistä suurempia velkoja. Jäsenvaltioiden välinen voimakas talousyhteistyö auttaa meitä varmistamaan, ettemme jätä lapsillemme velkaa vaan euroalueen, jossa valtiot pikemminkin tekevät yhteistyötä keskenään kuin antavat kilpailun viedä voimansa.

  Jean-Claude Trichet, Euroopan keskuspankin pääjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, olen iloinen voidessani ottaa osaa keskusteluunne Euroopan keskuspankin vuosikertomusta 2008 koskevasta päätöslauselmasta.

Viime vuoden parlamenttivaalien vuoksi tämän vuoden keskustelua on lykätty pitkään. Tämä tarjoaa kuitenkin minulle tilaisuuden keskustella nykytilanteesta keskustelun lopussa.

(FR) Arvoisa puhemies, kuten tiedätte, Euroopan keskuspankki kannattaa hyvin tiiviitä yhteyksiä parlamenttiin, sellaisia, jotka toisinaan jopa ylittävät perussopimuksessa määrätyt velvoitteet. Olemme vuosien myötä saaneet vakiinnutettua hyvin hedelmällisen vuoropuhelun, ja haluan sanoa, että jäsen Sciclunan ja jäsen Giegoldin juuri esittelemät mietinnöt ovat tästä lisätodiste.

Tänään tarkastelen puheenvuorossani lyhyesti menneisyydessä havaittua talouskehitystä ja Euroopan keskuspankin toteuttamia rahapoliittisia toimia. Sitten tarkastelen muutamia päätöslauselmaesityksessä esitettyjä seikkoja ja sanon muutaman sanan nykyisestä tilanteesta.

(EN) Aloitan talouskehityksestä ja rahapolitiikasta kuluneen vuoden aikana. Kuten jäsen Scicluna varsin kauniisti totesi, Euroopan keskuspankki toimi vuonna 2009 ympäristössä, jota tulevat taloushistorioitsijat todennäköisesti tulevat kuvaamaan edistyneiden talouksien kaikkein vaikeimpana aikana toisen maailmansodan jälkeen.

Rahoituskriisin syvennyttyä voimakkaasti syksyllä 2008 vuosi 2009 käynnistyi kaiken maailmanlaajuisen taloudellisen toiminnan jatkuvalla ja yhtäaikaisella romahtamisella. Suunnilleen viime vuoden huhtikuuhun asti taloudellinen toiminta heikkeni kuukausi kuukaudelta. Tämän ajanjakson aikana luottamuksen säilyttämiselle elintärkeä tavaramerkki – ja EKP:n tavaramerkki – oli kyky tehdä tarvittavia välittömiä ja poikkeuksellisia päätöksiä pysyttäytyen samalla järkähtämättömästi keskipitkän aikavälin hintavakautta koskevassa ensisijaisessa tavoitteessamme.

Yleisesti ottaen poikkeukselliset rahapoliittiset toimenpiteemme, jotka yleisesti tunnetaan vahvistettuna luottotukena, ovat uskoaksemme auttaneet paljon euroalueen taloutta. Niillä on tuettu rahamarkkinoiden toimintaa, autettu osaltaan parantamaan rahoitusolosuhteita ja mahdollistettu reaalitalouden parempi luottovirta kuin mitä olisi saatu aikaan pelkillä koronalennuksilla. Kaiken kaikkiaan pankit ovat siirtäneet EKP:n merkittävästi alemman ohjauskoron kotitalouksille ja yrityksille.

Pääperiaate on, että jos tilanne palautuu normaaliin, näiden toimenpiteiden säilyttäminen pitempään kuin mikä on välttämätöntä, on omiaan muuttamaan rahoitusmarkkinoiden osanottajien käyttäytymistä epäsuotuisalla tavalla, emmekä halua luoda riippuvuutta.

Tämän vuoksi aloitimme joulukuussa 2009 joidenkin poikkeuksellisten likviditeettitoimenpiteidemme vaiheittaisen käytöstä poistamisen, ottaen huomioon parannukset rahoitusmarkkinoilla. Erityisesti supistimme pidemmän ajanjakson perusrahoitusoperaatioiden määrää, toistumistiheyttä ja erääntymisaikoja. Samalla olemme sitoutuneet säilyttämään euroalueen pankkijärjestelmän täysin kattavan likviditeettituen ainakin tämän vuoden lokakuuhun asti.

EKP:n johtokunta katsoo, että nykyinen rahapoliittinen kanta on asianmukainen ja että inflaatio-odotusten jatkuva ja tiukka hillitseminen enteilee hyvää hintavakauden osalta keskipitkällä aikavälillä.

Siirryn nyt tarkastelemaan joitakin päätöslauselmassanne esiin tuotuja seikkoja, jotka mainitaan mietinnössä.

Vastuun ja avoimuuden osalta totean, että arvostamme suuresti säännöllistä vuoropuhelua Euroopan parlamentin kanssa sekä rakentavaa henkeä, jossa tämä vuorovaikutus toteutuu.

Olen tämän vuoksi tyytyväinen talous- ja raha-asioiden valiokunnan jatkuvaan tukeen neljännesvuosittain toteutuvalle rahapoliittiselle vuoropuhelullemme. Katson, että kuten esittelijä jälleen kauniisti sanoi, olemme vastuussa Euroopan kansalaisille, mikä tarkoittaa parlamenttia.

Katsomme, että EKP on yksi maailman avoimimmista keskuspankeista. Käytäntömme, jonka mukaan järjestämme joka kuukausi lehdistötilaisuuden välittömästi johtokunnan rahapoliittisen kokouksen jälkeen, on edelleen ainutlaatuinen aloite, jota muut suuret keskuspankit eivät ole vielä ottaneet tavakseen. Julkaisemalla reaaliaikaisesti kattavan alustavan lausunnon me selitämme poliittisia päätöksiä ja niiden taustalla olevia perusteluja.

Kuten tiedätte, olemme kriisin aikana tehostaneet entisestään viestintäponnistelujamme ja auttaneet näin pehmentämään rahoitusmarkkinoiden reaktioita, rakentamaan luottamusta ja luomaan elpymiselle pohjaa.

Olette myös tiedustelleet EKP:n kantaa selvitysyhteisön perustamiseen muun muassa euroalueella tehtäviä luottoriskinvaihtosopimuksia (CDS) varten. Haluan todeta, että euroissa ilmoitettujen luottoriskinvaihtosopimusten markkinoiden vahvuudella on suora vaikutus eurojärjestelmään, mitä tulee valuutan hallintaan ja euroalueen rahoitusalan vakauteen.

Keskusvastapuoliselvitys on hyvin tärkeä, ei pelkästään avoimuuden kannalta, vaan myös riskeille altistumisten monipuolistamiseksi ja jakamiseksi sekä liiallisen riskinoton kannustimien vähentämiseksi. Tiettyjä rahoitusvälineitä, jotka otettiin käyttöön suojautumiskeinoina, ei pidä väärinkäyttää keinotteluun. Sääntelyviranomaisten olisi voitava toteuttaa mahdolliseen epäasianmukaiseen toimintaan kohdistuvia tehokkaita tutkimuksia, ja tässä olemme nähdäkseni samoilla linjoilla parlamentin huolenaiheiden osalta.

Haluan sanoa pari sanaa talous- ja rahaliiton näkymistä haastavina aikoina. Talouden elpyminen on käynnissä, mutta tämä ei tarkoita, että kriisi olisi ohi. Tiedämme ainakin, ettei elpymistahti ole tasaista, emmekä voi sulkea pois takaiskuja.

Toisaalta kohtaamme edelleen useita haasteita rahoitusjärjestelmämme uudistuksessa. Rahoituksella on oltava talouksissamme rakentava, ei tuhoava asema. Rakentavan aseman koetinkivi on se, palveleeko rahoitusala reaalitaloutta. Tämän tehtävän varmistamiseksi meidän on edelleen parannettava rahoitusjärjestelmän toimintaa merkittävästi.

Tähän mennessä pankkisektoriin on kiinnitetty runsaasti huomiota. Tehokkaissa uudistuksissa on tarkasteltava myös pankkien ulkopuolisia rahoituslaitoksia sekä rahoitusmarkkinoiden rakennetta ja toimintaa. Meidän on suunniteltava mekanismeja ja kannustimia varmistaaksemme, ettei rahoitusala kiemurtele valvonnan ulkopuolelle sellaisella tuhoisalla tavalla, kuin juuri ennen kriisiä.

Meidän on pidettävä kurissa systeemiset häiriöt, jotka johtavat Euroopan kansalaiset taloudelliseen kurimukseen. Euroopan järjestelmäriskikomitean perustaminen, jota koskevaa lainsäädäntöä parlamentti parhaillaan tarkastelee, on osa oikeaa vastausta tähän haasteeseen.

Euroopan talous kohtaa muitakin haasteita, ja ne liittyvät julkiseen talouteen, kuten esittelijä korosti, sekä itsenäiseen vakavaraisuuteen.

Vastuut on jaettu selkeästi Euroopan talous- ja rahaliitossa. Tämän vastuunjaon osalta kaikki voivat luottaa EKP:n sitoutumiseen hintavakauden säilyttämiseksi koko euroalueella keskipitkällä aikavälillä.

Tätä vuotta koskevien viimeisimpien ennusteidemme perusteella inflaatioasteen vuotuinen keskiarvo tulee olemaan vuoden lopussa, 12 eurovuoden jälkeen, 1,95 prosenttia. Se vastaa hintavakauden määritelmäämme: alle kaksi prosenttia, mutta lähellä sitä.

EKP:n sitoutuminen, sen strategia ja sen saavutukset ovat johdonmukaisia. Euroopan talous- ja rahaliiton sujuva toiminta ei perustu pelkästään rahaliittoon vaan myös talousliittoon. Kansallisen tason poliittisten päättäjien on pidettävä julkinen talous terveenä ja taloutensa kilpailukykyisinä.

Nykytilanteessa, kun Euroopassa on tehtävä ratkaisevia päätöksiä, on tärkeämpää kuin koskaan tunnustaa, että unionin vauraus edellyttää kaikilta määrätietoisia toimia. Euroopan rahaliitto on mielestäni paljon enemmän kuin rahajärjestely. Se on liitto, jolla on yhteinen kohtalo.

(Puhuja toisti ranskaksi ja saksaksi: "Meillä on yhteinen kohtalo.")

Kohtalo on yhteinen hyvämme, sillä se on perustajaisien näkemys. Rahaliitossa ei ole kyse mukavuudesta. Se on osa kaiken kattavaa prosessia, jossa edistetään toisen maailmansodan jälkeen käynnistynyttä Euroopan kansojen yhdentymistä.

Minusta me aliarvioimme usein Euroopan saavutuksia. Me kritisoimme usein liian nopeasti toimielimiämme ja prosesseja. Yleisesti ottaen ne ovat kuitenkin toimineet hyvin, jopa kaikkein vaikeimpina aikoina. Uskon yhteisön toimielinten ja prosessien säilyttäneen tehokkuutensa rahoituskriisin aikana.

Olemme Atlantin tällä puolen onnistuneet välttämään dramaattiset tapahtumat, jotka olisivat voineet johtaa Yhdysvalloissa syyskuussa 2008 puhjenneen kriisin uuteen syvenemiseen. Tässä tilanteessa arvostan euroalueen jäsenvaltioiden sitoutumista Eurooppa-neuvoston viime kokouksessa tarvittaessa määrätietoisiin ja koordinoituihin toimiin euroalueen rahoitusvakauden turvaamiseksi.

Käytän hyväkseni läsnäoloani Euroopan parlamentissa myös toistaakseni sen, mitä jo sanoin talous- ja raha-asioiden valiokunnan kuulemisessa maanantaina. EKP:n johtokunta aikoo pitää luottojen alarajan vakuusjärjestelmässä investment grade -luokassa (BBB-) vuoden 2010 loppuun asti. Otamme vastaavasti käyttöön tammikuussa 2011 yksinkertaistetun hiustenleikkuun järjestelmän, jolla jatketaan eurojärjestelmän asianmukaista suojelua. Esitän tekniset yksityiskohdat raportoidessani johtokunnan seuraavassa kokouksessamme 8. huhtikuuta tekemistä päätöksistä.

Vielä yhteenveto. Minusta yhteisvaluutan käyttöönotto hieman yli kymmenen vuotta sitten on merkittävin saavutus Euroopan yhdentymishistoriassa tähän päivään mennessä, ja tämä prosessi on varmistanut rauhan ja vakauden Euroopassa.

Maailmanlaajuinen rahoituskriisi on tuonut mukanaan uusia haasteita, joihin me olemme Euroopassa vastanneet. Rahaliittomme ja hyvin tiiviit siteemme yhtenäismarkkinoilla kaikkien EU:n jäsenvaltioiden talouksiin ovat estäneet valuuttakriisejä pahentamasta kriisiä entisestään, kuten tapahtui 1990-luvun alussa.

Euroopan on nyt tehtävä ratkaisevia päätöksiä. Yhteinen tehtävämme on edelleen varmistaa rauha ja vauraus, tehdä unionistamme entistä houkuttelevampi paikka elää ja työskennellä.

Tässä tarvitsemme vahvistettua valvontaa, kuten esittelijät totesivat, sekä voimakkaampaa yhteistyötä. Meidän on myös herätettävä uudelleen yhteisten tavoitteiden tunne, ne yhteiset ihanteet, jotka motivoivat perustajaisiä. Heidän pyrkimyksensä olivat uraauurtavia, ja kaikki mitä nykymaailmassa havaitsemme, vahvistaa heidän selväjärkisyytensä.

  Olli Rehn , komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, aluksi haluan kiittää teitä mahdollisuudesta keskustella euroaluetta koskevasta vuotuisesta lausumasta 2009. Vuotuista lausumaa valmistellessamme tiesimme, että tietyt seikat olisivat ajankohtaisia. Niistä on kuitenkin saattanut tulla hiljattain liiankin ajankohtaisia.

Kiitän molempia esittelijöitä, Edward Sciclunaa ja Sven Giegoldia heidän erinomaisista mietinnöistään. Kunnioittaakseni Euroopan keskuspankin riippumattomuutta keskityn Giegoldin mietintöön, joka on huomattava panos nyt käytävässä keskustelussa talouden koordinoinnista ja taloushallinnosta euroalueella.

Katson, että Giegoldin mietinnön talous- ja raha-asioiden valiokunnassa saama laaja tuki todistaa todellakin hänen lähestymistapansa ja esille tuomiensa seikkojen merkityksellisyyttä ja tasapainoa. Olen pääjohtaja Trichet’n kanssa täysin samaa mieltä siitä, ettei euro ole pelkästään rahajärjestely, vaan pikemminkin Euroopan unionin keskeinen poliittinen hanke, jota on puolustettava ja kehitettävä tässä eurooppalaisessa hengessä, varsinkin tänään ja huomenna, sillä Eurooppa-neuvosto kokoontuu hyvin kriittisenä ajankohtana.

Vuodesta 1999 alkaen euroalue on pääasiassa ollut taloudellisen vakauden alue. Se on suojannut kansalaisia taloudellisilta myllerryksiltä. Vuodesta 2008 alkaen maailmanlaajuinen rahoituskriisi on kuitenkin koetellut rankasti euroaluetta. Talouden elvytyspolitiikasta ja voimakkaista verokannustimista huolimatta rahoitusmarkkinat ovat edelleen epävakaat ja epävarmuusaste on poikkeuksellisen korkea. Viimeaikaiset aallot markkinoilla ovat koetelleet rankasti rahoitusvakautta ja taloushallintoa euroalueella ja erityisesti Kreikassa.

Haluan todeta, että Kreikka seuraa nyt polkua, joka johtaa neljän prosentin tavoitteeseen alijäämän vähentämisessä tänä vuonna Kreikan parlamentin aiemmin tässä kuussa hyväksymien rohkeiden ja vakuuttavien toimenpiteiden ansiosta, jotka nyt ovat käynnissä. Tämä voi todellakin olla Kreikan taloushistorian ja talouskehityksen käännekohta.

Kreikka tai euroalue eivät kuitenkaan vielä ole täysin kuivilla, sillä euroalueen rahoitusvakauteen liittyy edelleen huolia. Komissio onkin rohkaissut voimakkaasti euroalueen jäsenvaltioita tekemään poliittisen päätöksen mekanismista, jolla varmistetaan koko euroalueen rahoitusvakaus, mekanismista, joka olisi tarvittaessa aktivoitavissa nopeasti perussopimuksen ja sen pelastuslausekkeen mukaisesti. Tähän mekanismiin ei kuitenkaan sisällytetä automaattista käynnistymistä.

Omalta puoleltamme voin vakuuttaa teille, että komissio on valmis luomaan tällaiset eurooppalaiset puitteet koordinoidulle ja ehdolliselle avulle, jota voitaisiin käyttää tarvittaessa ja pyynnöstä. Teemme tiivistä ja intensiivistä yhteistyötä kaikkien euroalueen jäsenvaltioiden ja EKP:n kanssa löytääksemme tällaisen ratkaisun tällä viikolla Eurooppa-neuvostossa.

Välittömän kriisinhallinnan lisäksi meidän on kuitenkin tarkasteltava myös sitä, kuinka vastaavanlaiset tilanteet voidaan välttää tulevaisuudessa, jotta emme koskaan enää kohtaa sellaisia tapauksia kuin Kreikassa nyt. Kreikan kriisi on osoittanut entistä vahvemman taloushallinnon tarpeen. Tämä tunnustettiin jo Lissabonin sopimuksessa, jossa sille tarjottiin oikeusperusta. Tämän vuoksi valmistelemme tällä hetkellä ehdotuksia Lissabonin sopimuksen 136 artiklan täytäntöönpanemiseksi, ja komissio esittää tulevina viikkoina ehdotuksen talouspolitiikan vahvistetusta koordinoinnista ja tehostetusta maakohtaisesta valvonnasta.

Kuten te, esittelijä Giegold, mietinnön 28 kohdassa, mekin pidämme valitettavana, etteivät hallitukset ole antaneet sitoumuksia koordinoinnin täytäntöönpanon valvonnasta. Tämän vuoksi tarvitaan yhdennettyä ja tulevaisuuteen suuntaavaa lähestymistapaa, jossa keskitytään poliittisiin toimiin ja selkeisiin operatiivisiin järjestelyihin. Ennen kaikkea meidän on estettävä kestämättömät alijäämät, ja tämän vuoksi meidän on kyettävä seuraamaan paremmin euroalueen jäsenvaltioiden keskipitkän aikavälin talousarviopolitiikkaa. Meidän on kyettävä antamaan jäsenvaltioille laajempia ja tiukempia suosituksia korjaavista toimenpiteistä. Minäkin luotan teidän tukeenne tässä asiassa.

Voimme myös hyödyntää entistä paremmin olemassa olevia välineitä. Neuvosto voi antaa suosituksia jäsenvaltiolle, jonka talouspolitiikka uhkaa vaarantaa talous- ja rahaliiton asianmukaisen toiminnan. Näin on tehty menneisyydessä, mutta todennäköisesti liian harvoin. Uuden Lissabonin sopimuksen myötä komissio voi 21 artiklan mukaisesti antaa vastaavia varhaisia varoituksia suoraan jäsenvaltiolle. Näin meidän on toimittava auttaaksemme jäsenvaltioita puuttumaan ilmeneviin talousongelmiin paljon aikaisemmassa vaiheessa.

Koska puhun ilmeisesti jo lisäajalla, jatkan makrotaloudellisista epätasapainoista loppupuheenvuorossani. Ne ovat toinen vahvistetun taloushallinnon keskeinen osatekijä. Olen suurelta osin samaa mieltä esittelijän kanssa tässä asiassa.

Lopuksi haluan vain todeta, että rahoituskriisi on osoittanut ankarasti, ettei menneiden vuosikymmenten jatkuvaa talouskasvua saa pitää itsestään selvyytenä. Pahin saattaa olla nyt ohi. Talouden elpyminen on nyt käynnissä, mutta se on yhä haurasta eikä pidä itse itseään yllä. Työttömyysaste ei myöskään ole kääntynyt parempaan suuntaan. Sama koskee julkisten talouksien vahvistamista, joka on kestävän kasvun ennakkoedellytys. Olivatpa verokannustimet kuinka merkittäviä tahansa talouden elpymiselle, kaksivuotinen kriisi on tuhonnut 20 vuoden ajan rakennetun julkisten talouksien vahvuuden.

Nämä pilvet varjostavat tulevina vuosina taloudellista maisemaamme. Meidän on tehtävä kaikkemme pilvien hälventämiseksi ja kasvun herättämiseksi. Ei siis ole todellakaan tavallisten toimien aika. Sen sijaan on muutoksen aika kestävän kasvun ja uusien työpaikkojen luomisen edistämiseksi.

  Sophie Auconie, PPE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, aluksi haluan onnitella ja kiittää esittelijä Giegoldia, joka on tehnyt korkealaatuista työtä ja osoittautunut halukkaaksi kuulemaan muiden ryhmien esittelijöitä.

Tässä mietinnössä, Euroopan parlamentin vastauksessa Euroopan komission euroaluetta ja julkista taloutta koskevaan vuotuiseen lausumaan, on runsaasti analyysejä ja ehdotuksia. Sitä leimaa luonnollisesti suuressa määrin vuoden 2009 suuri tapahtuma, talous- ja rahoituskriisi, joka epäilemättä oli vakavin Euroopan unionin kohtaama kriisi sen perustamisen jälkeen.

Olen oppinut tästä kriisistä kaksi asiaa. Toisaalta talous- ja rahaliitto on osoittanut tarpeellisuutensa. Euro, vakaa yhteinen valuuttamme, on toiminut todellisena rahapoliittisena kilpenämme. Euroalueeseen kuuluminen on antanut useammalle kuin yhdelle valtiolle mahdollisuuden välttää kansallisen valuutan devalvoimisen, joka olisi osaltaan pahentanut kriisin vaikutuksia. Euroalueesta onkin tullut entistä houkuttelevampi, kuten Islannin tapaus osoittaa.

Lisäksi EKP:n aktiivisella ja joustavalla rahapolitiikalla on ollut merkittävä asema eurooppalaisten pankkien pinnalla pitämisessä, kun se on lisännyt luottolaitosten likviditeettiä.

Ensimmäinen opetus onkin, että vaikka usein sanomme Euroopan rakentuneen kriiseille, tämä kriisi on osoittanut, että talousliitto on sekä tehokas että tarpeellinen samanaikaisesti.

Tästä sain seuraavan opetuksen, joka on, että meidän on vahvistettava Euroopan unionin taloushallintoa. Tällä hetkellä ainoa todella eurooppalainen talouspolitiikka on rahapolitiikka. Budjettipolitiikan koordinointi on rajallista. Euroalueelle, jonka on määrä – kuten mietinnössäkin todetaan – kattaa kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot, on perustettava tehokas hallinnointi talouspolitiikan kaikkien näkökohtien osalta.

Sen on alettava niin makrotaloudellisesta kuin rahoitusalankin seurannasta, ja tämän parissa me teemme kiireesti töitä Euroopan parlamentissa. Sitä on edistettävä vakaus- ja kasvusopimuksen puitteissa todellisena verotuksen koordinointivälineenä. Kriisin aikana merkittävät vähennykset tuloissa, elvytyssuunnitelman yhteydessä toteutetut verokannustintoimenpiteet ja taloudellisten vakauttajien toiminta ovat heikentäneet jäsenvaltioiden budjettitasapainoa.

Julkisen velan vähentäminen on edelleen perustavaa laatua oleva sitoumus, sillä se koskee lastemme tulevaisuutta. Olkaamme ankaria, mutta myös kekseliäitä. Tarkastelkaamme uutta eurooppalaista veropolitiikkaa, harkitkaamme euro-obligaatioita ja olkaamme rohkeita Euroopan unionin taloushallinnossa.

  Liem Hoang Ngoc, S&D-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, jäsen Giegoldin mietintö on erityisen merkittävä parhaillaan käytävän makrotaloudellisen keskustelun kannalta. Mietintö on sitäkin merkittävämpi, kun otetaan huomioon se, että sen on laatinut saksalainen Euroopan parlamentin jäsen, joka halusi kiinnittää eurooppalaisten huomion niihin vääristyneisiin vaikutuksiin euroalueen valtioissa, joita seurasi saksalaisesta strategiasta työvoimakustannusten alentamiseksi yhtenäisvaluuttaan perustuvassa järjestelmässä.

Itse asiassa Saksan hallitus on juuri vetämässä euroaluetta ja koko Euroopan unionia yleiseen palkkadeflaatioon, jolla on vahingollisia makrotaloudellisia seurauksia. Erityisesti johdonmukaisten rakennerahastojen ja riittävien talousarviovarojen puuttuessa ja koska devalvointi on mahdotonta, jäsenvaltioiden on nykyisin alijäämin kestääkseen leikattava palkkoja ja pienennettävä sosiaaliturvajärjestelmiensä kattavuutta.

Seurauksena on kansainvälisen kysynnän hiljentyminen, joka on vuoden 2008 toiselta neljännekseltä asti johtanut negatiiviseen kasvuun, ja tämä tapahtui jo ennen nykyisen maksuvalmiuskriisin käynnistymistä. Toiseksi on havaittavissa vaatimattomien tulojen ja varojen kotitalouksien kasvava velkaantuminen, eikä niiden ostovoima enää lisäänny. Asuntolainanottoa ruokki koko sääntelemätön rahoituskoneisto, Espanjassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa, ja sen katastrofaaliset seuraukset nähtiin subprime-kriisissä.

Hyvät kuulijat, kun kuuntelee keskusteluja valiokunnassa, vaikuttaa siltä, että merkittävä osa parlamentin jäsenistä on unohtanut tästä kriisistä saadut opetukset. Kriisi ei todellakaan ole vielä ohi. Tämänhetkinen elpyminen on sitäkin hauraampaa, kun otetaan huomioon, että Euroopassa jatkuu palkkadeflaatio ja komissio, myös euroryhmän puheenjohtaja ja Euroopan keskuspankin pääjohtaja – jota kuulimme maanantaina – vaativat jäsenvaltioita soveltamaan ennenaikaisesti irtautumispolitiikkoja, joita voidaan verrata todellisiksi säästösuunnitelmiksi.

Tässä on se vaara, että kasvu leikataan jo nupulla, kun se on tuskin vielä kääntynyt positiiviseksi, vaikka kapasiteetin käyttöasteet ovatkin edelleen matalia. Näillä politiikoilla ei onnistuta leikkaamaan alijäämää Kreikassa, Espanjassa tai muuallakaan, koska odotetut verotulot eivät myöskään toteudu. Ne pahentavat entisestään työttömyystilannetta ja ruokkivat yhteiskunnallisia jännitteitä.

Giegoldin mietinnön ansio on se, että siinä kiinnitetään huomiota joihinkin makrotaloudellisiin epätasapainoihin. Valitettavasti lopullisessa versiossa, sellaisena kuin se on Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän tarkistamana, ei tuomita palkkadeflaatiota. Kokonaisuudessaan jäsen Giegoldin käynnistämä keskustelu voi kuitenkin olla hyödyllinen aikana, jona kriisin kyseenalaistama uusliberalistinen oppi on taas voimissaan parlamentissa, neuvostossa ja komissiossa.

  Ramon Tremosa i Balcells, ALDE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, aluksi haluan kiittää esittelijä Sciclunaa – joka tietää varsin paljon keskuspankeista – sekä esittelijä Giegoldia. Kävimme heidän kanssaan pitkiä keskusteluja ja hyväksyimme lopulta monia kompromissitarkistuksia.

Tänään haluan puhua erityisesti eurosta. Haluan korostaa teille kaikille, että politiikka on minulle uusi ala. Vielä yhdeksän kuukautta sitten luennoin makrotaloudesta Barcelonan yliopistossa. Asuimme perheeni kanssa Lontoossa syksyllä 2008 akateemisista syistä, ja sain todistaa paikan päällä punnan arvon äkillistä 30 prosentin laskua muutamassa viikossa. Yhtäkkiä kaikki englantilaiset kollegani köyhtyivät, eikä punta ole vieläkään palanut entiseen arvoonsa. Kun tiedetään, kuinka paljon punnan arvo on laskenut, en halua edes kuvitella, mikä olisi pesetan arvo nyt, jos meillä olisi niitä vielä lompakoissamme.

Kaksi vuotta kestänyt kauhea maailmanlaajuinen talouskriisi on osoittanut, että euro on kiinnittänyt meidät lujasti vakauteen. Itse asiassa se on ainoa merkittävä läntinen valuutta, jonka käyttäjät eivät ole köyhtyneet.

Euro on ollut suojaisa satama maailmanlaajuisen rahoituskriisin valtavissa myrskyissä, lainatakseni brittiläisen finanssimies David Marshin elävää kielikuvaa. Tämä useita vuosia euroskeptikkojen leiriin kuulunut arvostettu julkisen talouden asiantuntija julkaisi vuosi sitten euroa ylistävän kirjan, jossa hän tunnusti sen menestyksen ja ennakoi sen tulevaisuutta maailmanlaajuisena valuuttana.

Euro ei ole kriisissä. Vaikeuksia yhtenäisvaluutalle aiheuttavat tiettyjen jäsenvaltioiden rahoituskriisit. Euro on loistoesimerkki rahaliitosta, ja huipputaloustieteilijät tutkivat ja ihailevat sitä Kiinassa, Intiassa, Brasiliassa ja Venäjällä. Eurosta ei ole mitään uhkaa Välimeren talouksille. Euro on näille talouksille mahdollisuus yhdentyä pysyvästi Keski-Euroopan valtioiden hyviin, uudistaviin ja edistyneisiin käytäntöihin.

Mietinnössä kritisoidaan voimakkaasti valtion väliintuloa valuutan keinotekoisessa devalvoinnissa. joka on osaltaan edistänyt valtavien maailmanlaajuisten epätasapainotilojen syntymistä, jotka ovat yksi syy tähän kriisiin.

Meidän ei pidä euroalueella rangaista eniten vientiä harjoittavia valtioita. Rahoituskriisien historia osoittaa, että kun rahoitusala tervehtyy, talouden elpyminen tulee viennin myötä.

On totta, että Saksassa on alettava taas kuluttaa ja tehdä enemmän, sillä se on Euroopan talouskasvun moottori. Missään tapauksessa sen vientivoimaa ei saa heikentää. Olen katalonialainen liberaalijäsen, ja alueella, jolta olen kotoisin – jonka osuus Espanjan viennistä on 28 prosenttia – myös viennin suhde bruttokansantuotteeseen on hyvin korkea: lähes 30 prosenttia. Parhaiten pärjääviä ei pidä rangaista.

Lopuksi, eurolla on nyt kosolti arvovaltaa maailmanlaajuisesti, mutta on vielä ponnisteltava hieman sen avoimuuden puolesta. Arvoisa pääjohtaja Trichet, Euroopan keskuspankin keskustelujen sanatarkat selostukset olisi julkaistava, kuten tehdään Yhdysvalloissa, Japanissa ja Ruotsissa.

  Philippe Lamberts, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, koska haluan komission jäsen Rehnin ymmärtävän sanani täydellisesti, puhun englanniksi.

Haluan katsoa eteenpäin siitä, missä nyt olemme. Mikä on tilanne tällä hetkellä? Meillä on valtavat ja kestämättömät julkiset alijäämät, ja vihreät eivät todellakaan kannata tällaisia alijäämiä.

Toiseksi emme voi olla piittaamatta siitä, että meillä on jo valtavia ja yhä syveneviä sosiaalisia eriarvoisuuksia. Kun 16 prosenttia eurooppalaisista jää alle köyhyystason, kyse ei ole vähäisestä määrästä. Kun 40 prosenttia espanjalaisista nuorista on työttöminä, kyse ei ole pienestä määrästä, ja minä voisin vielä jatkaa.

Kohtaamme myös ilmastonmuutoksen ja luonnonvarojen niukkuuden, ja kaikki tämä tarkoittaa, että on investoitava infrastruktuuriin, koulutukseen, tutkimukseen ja innovointiin ja niin edelleen.

Uskomme siis, että meidän on todellakin vaihdettava vaihdetta.

Herman Van Rompuy totesi helmikuun huippukokouksen jälkeen, että makrotalouspolitiikan koordinointia on lisättävä ja parannettava merkittävästi. Se on selvää. Mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa tietenkin, että budjettimenojen osalta tarvitaan lisää vertaisarviointia, enemmän ennakkovalvontaa. Kreikan BKT:sta neljä prosenttia menee sotilasmenoihin. Sen ilmavoimat on yhtä suuri kuin Luftwaffe. Siis miksi? On kyseessä pikkuinen valtio, jossa aseistaudutaan aivan hurjasti.

Mutta jos tarkastelemme pelkästään menopuolta, emme tule onnistumaan. Meidän on tarkasteltava, ja tarkasteltava huolellisesti, verotulojen koordinointia, sillä mitä meidän on tehtävä? Meidän on löydettävä verotuloille uusi tasapaino, jossa painopiste siirtyy työtuloista muihin tulomuotoihin, myös pääomatuloihin. Meidän on varmistettava, että yritykset osallistuvat tähän tehokkaalla panoksellaan – tehokkaalla, ei siis vain paperilla – ja tämä tarkoittaa yhteistä yhtenäistettyä yhtiöveropohjaa, maakohtaista raportointia ja niin edelleen.

Meidän on pantava täytäntöön rahoitustoimivero, meidän on pantava täytäntöön hiilivero, niin käyttäytymisen muuttamiseksi kuin tulojen saamiseksi. Tätä ei myöskään voida toteuttaa vain pyytämällä valtioita koordinoimaan politiikkaansa. Tarvitsemme enemmän yhtenäistämistä. Jos emme toimi näin, hallituksemme osoittautuvat kyvyttömiksi sovittamaan yhteen tarvetta tasapainottaa talousarvioita ja täyttää sosiaalisia tarpeita sekä investointitarpeita.

Katsonkin, että Eurooppa on kriittisessä käännekohdassa. On tehtävä valinta voimakkaamman yhdentymisen, ei pelkästään koordinoinnin, ja rappeutumisen välillä. Minä opin Kööpenhaminasta enemmän kuin pelkästään sen, että menetimme ilmastosopimuksen. Opin myös, että Eurooppa on merkityksetön, jos se ei toimi yhtenäisesti. Käytämme liikaa aikaa koordinointiin ja liian vähän aikaa yhdessä toimimiseen. Tässä oli panoksemme tähän keskusteluun.

  Kay Swinburne, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, koska edustan jäsenvaltiota, joka ei kuulu euroalueeseen, en ole varma, onko mielipiteelläni kollegojen mielestä painoarvoa tässä keskustelussa. Tällä hetkellä euroalueen ongelmat ovat monien mielestä vain euroalueen jäsenten ratkaistavissa.

Euro ei kuitenkaan ole eristynyt. Se vaikuttaa maailmanlaajuisilla markkinoilla ja on kärsinyt globaalista rahoitus- ja talouskriisistä aivan kuten euroalueen ulkopuolisetkin valuutat Se, kuinka hoidamme valtiomme rahoitusalaa hyvinä vuosina vaikuttaa nyt täysimääräisesti siihen, kuinka pystymme reagoimaan ja elpymään nyt. Kuten monet ovat korostaneet, on olemassa syy sille, että Saksan julkisen talouden alijäämä on hyvin erilainen kuin Kreikassa. Vaikka niitä yhdistääkin yhteinen valuutta, asenteet säästämistä ja kuluttamista kohtaan ovat hyvin erilaisia. Rahaliittoon liittyminen ei yhdenmukaistanut täysin erilaisia veropoliittisia kulttuureja ja perinteitä.

Yhdistyneen kuningaskunnan näkökulmasta on paljonkin sanottavaa veropolitiikkojen eroista. Mekin pumppasimme julkiseen sektoriin, kulutimme ja kulutimme hyvinä vuosina, lainasimme yhä enemmän ja saimme aikaan velat, joita emme voineet edes hyväksyä, kun vaikutti siltä, että hyvät ajat olivat iäksi kadonneet. Loimme kulttuurin, jossa eräskin arvostettu Yhdistyneen kuningaskunnan taloustieteilijä vielä viime viikolla yhdessä valiokunnassamme väitti, että hallitukset voivat taikoa rahaa.

Pohjimmiltaan julkisen sektorin rahoitukseen käytettävä raha ei ilmaannu taikaiskusta. Se tulee yksityisen sektorin verotuloista. Tämä on ymmärretty Saksassa. Viime aikoina sen politiikassa on keskitytty käyttämään valtion menoja ja kannustimia yksityisen sektorin piristämiseen. Niinpä Saksa onkin elpymisen kannalta vahvassa asemassa. Viime kädessä julkinen sektori on tehnyt tehtävänsä kriisissä. Se on pelastanut pankit ja tehostanut toimia, kun yksityinen sektori ei ole siinä onnistunut. Nyt on yksityisen sektorin vuoro täyttää kirstut uudelleen.

Tiukkojen toimenpiteiden kääntöpuoli, se, että kovaa työtä tehneitä henkilöitä irtisanotaan julkisen sektorin työpaikoista, on käännettävä noususuunnaksi uusille yrityksille siten, että hyödynnetään yrittäjähenkeä ja vähennetään yrityksen perustamiseen liittyviä kustannuksia, jotta niiden avulla saadaan aikaan tuottoisa yksityinen sektori, jota tarvitaan kaikkien jäsenvaltioiden hilaamiseen ylös tästä kuopasta. Kaikkien niiden valtioiden, jotka ovat harjoittaneet viime vuosina kestämätöntä talouspolitiikkaa – siis myös kotimaani – on ymmärrettävä, että muutos on tarpeen ja välttämätön.

  Jürgen Klute, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, käytän tilaisuutta hyväkseni tarkastellakseni vielä Kreikan tilannetta, sillä katson, että Kreikan kriisi tarjoaa meille tietoa euroalueen poliittisesta asemasta. Aluksi haluan kuitenkin esittää huomautuksen Saksan liittokansleri Merkelin kehotuksista sulkea Kreikka tarvittaessa euroalueen ulkopuolelle.

Ryhmäni Euroopan yhtyneen vasemmiston / Pohjoismaiden vihreän vasemmiston ryhmä katsoo, että ehdotus on aivan absurdi. Toisaalta, keskustelemme yhteisöstä, jolla on yhteinen kohtalo. Jos tarkoitamme tätä vakavissamme, emme myöskään voi vaatia jäsenvaltion sulkemista ulkopuolelle ensimmäisen kohtaamamme suuren tai kohtalaisen kriisin aikana. Tämä on mieletöntä! Ensisijaisesti se merkitsisi epäonnistumisen myöntämistä, mikä johtaisi rahoitusalan pokkurointiin.

Rahoitusala on häpeämättömästi antanut lunastaa itsensä kriisistä veronmaksajien rahoilla, mutta nyt meiltä pyydetään tällaisen avun epäämistä Kreikalta. On vaikeaa selittää eläkeläisille ja työntekijöille Kreikassa ja muissakin kriisistä kärsineissä valtioissa – tiedotusvälineiden mukaan Portugali on seuraava, johon tarkastelu kohdistuu – miksi heitä pyydetään maksamaan, kun he jo ovat tukeneet pankkeja veroillaan. Tämä tie olisi sama kuin ajaisimme EU-hankkeen päin muuria.

Kaikesta perustellusta Kreikkaa vastaan esitetystä kritiikistä huolimatta – ja kreikkalaiset jäsenet ymmärtävät vielä, että heidän kotimaassaan on paljon tehtävää – Kreikka ei missään tapauksessa ole yksin vastuussa kriisistä. Haluan korostaa, että suurimman osan euroalueen rahoituspoliittisista päätöksistä on tehnyt Euroopan keskuspankki. Euro ei voi tarjota ratkaisua yksittäisten talouksien tuottavuustason eroihin. Saksan kaltaiset suuret viejämaat pakottavat Kreikan talouspolitiikan polvilleen. Tämän vuoksi kyse on myös EU:n talous- ja kilpailupolitiikan kriisistä.

Tämän vuoksi pyydämme poistamaan EU:n jäsenvaltioiden rahoitustukea koskevan kiellon. Euroalueen jäsenvaltioiden olisi tarjottava euromääräisiä lainoja saataville, Euroopan keskuspankin on ostettava luottoja samalla tavalla kuin Yhdysvaltojen keskuspankki on tehnyt ja luottoriskijohdannaiset on kiellettävä. Tätä me pyydämme.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

Puhetta johti
varapuhemies Pál SCHMITT

  Nikolaos Salavrakos, EFD-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, maaliskuun 25. päivä on sekä Euroopan että Kreikan syntymäpäivä. Euroopan unioni syntyi 25. maaliskuuta 1957 Rooman sopimuksella. Kreikka syntyi 25. maaliskuuta 1821.

Tänään, syntymäpäivänään, Eurooppaa ja Kreikkaa koetellaan, Eurooppaa sen koheesion ja Kreikkaa sen talouden osalta. Kaikki täällä parlamentissa tietävät, että euroalueen 15:sta valtiosta kuudella on paljon julkista velkaa ja talouden alijäämää. Kaikki täällä parlamentissa tietävät, että kaikilla 30 OECD-maalla on velkaa yli sata prosenttia BKT:sta ja 30 prosenttia enemmän kuin vuonna 2008. Jopa Amerikan yhdysvallat pyrkii tässä kokemassamme valtavassa talouskriisissä ratkaisemaan ongelmiaan pääasiassa painamalla rahaa.

Tiedämme myös, että Kreikka on ottanut käyttöön niin paljon tiukkoja toimenpiteitä, että sen kansalaiset ovat uupuneet. Monet sanovat, että se on oikein Kreikalle ja että sen on maksettava virheistään. Totta, tietyt henkilöt on saatava vastuuseen tästä. Emme kuitenkaan saa unohtaa, että Kreikka tuo maahan 15 miljardilla eurolla enemmän tavaraa muista Euroopan valtioista, erityisesti Saksasta, kuin mitä se vie.

Tämän vuoksi kehotan Euroopan unionin johtajia muistamaan, että keinottelun tarkasteleminen voi muodostaa geopoliittisen tilanteen politiikassa laajemmin.

  Puhemies. – (HU) Kiitos. Puheaikanne on päättynyt. Pyydän teitä kunnioittavasti pysyttäytymään teille annetussa puheajassa.

  Werner Langen (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin käyttää työjärjestyspuheenvuoron. Jäsenet haluavat äänestää tästä myöhemmin, ja olemme vakavissa vaikeuksissa, jos emme noudata puheaikoja.

  Hans-Peter Martin (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa pääjohtaja Trichet, aluksi haluan onnitella teitä siitä, mitä olette saanut aikaan viime vuosina. Teidän on kuitenkin samaan aikaan muistettava, että sadat miljoonat ihmiset pidättävät henkeään, sillä he ovat huolissaan eurosta, mitä emme odottaneet tapahtuvan tämän sukupolven aikana.

Ensinnäkin olemme huolissamme siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu puolen vuoden tai vuoden perusrahoitusoperaatioille, sekä siitä, onnistutteko vetäytymään tästä poikkeuksellisten likviditeettitoimenpiteiden paketista. Vain masokistisesti rahoituspolitiikkaan suuntautuvat voisivat olla toivottamatta teille onnea tässä. Inflaatio on kuitenkin myös huolenaihe, ja tällä alalla edistytte hyvin. Itävaltalaisena neuvon välttämään täällä nähtyä Saksan parjaamista. Kaikkien tiedossa pitäisi olla, että Saksa on ollut menneisyydessä merkittävä vakauden lähde. Sitä ei pidä nyt rangaista, koska se on saanut aikaan monilla aloilla parempia tuloksia kuin muut valtiot. Ei ole mahdollista osoittaa solidaarisuutta sellaisia kohtaan, jotka ovat vastuussa huonosta hallinnosta, tuhlauksesta ja liiallisista hallintotoimenpiteistä.

  Burkhard Balz (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmän varjoesittelijänä Euroopan keskuspankin vuosikertomuksesta 2008 laaditussa mietinnössä olen hyvin iloinen siitä, että mietintö on nyt tarkasteltavanamme. Hyvin tiiviin ja tehokkaan yhteistyön ansiosta esittelijä Sciclunan ja ennen kaikkea Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän jäsen Tremosan kanssa katson meidän laatineen hyvin tasapainoiset huomiot EKP:n vuosikertomuksesta 2008. Pääjohtaja Trichet ja komission jäsen Rehn olivat samaa mieltä.

Minusta EKP kohtasi erityisen vaikeita tehtäviä vuonna 2008, ensimmäisenä kriisivuonna. Ottaen huomioon nämä haasteet, EKP on mielestäni toiminut tehokkaasti ja ennen kaikkea hyvin harkiten. Jäsen Sciclunan mietinnössä kuvataan tätä lähestymistapaa. Tilanne ei kuitenkaan ole EKP:n kannalta yksinkertainen, eikä todennäköisesti muutu lähiaikoina. Toisaalta emme todellakaan ole vielä selviytyneet kriisistä ja toisaalta suunnitellut sääntelytoimet muodostavat EKP:lle uusia haasteita ja ongelmia. On tärkeää, että EKP edelleen varmistaa euroalueen vakauden tulevina kuukausina ja vuosina. EKP:n on pysyttävä oikealla kurssilla kuin tankkerin avomerellä.

Toisaalta – arvoisa pääjohtaja Trichet, mainitsin tämän jo viimeistä edeltävässä rahapolitiikkaa koskeneessa keskustelussa – Euroopan keskuspankin itsenäisyys on säilytettävä, erityisesti kun otetaan huomioon sen tuleva liittyminen Euroopan järjestelmäriskikomiteaan. Tämä on hyvin tärkeää, sillä pääjohtajana te ja muutkin EKP:n jäsenet tulette osallistumaan asiaan voimakkaasti. Tämän on oltava tulevaisuudessa merkittävä arviointikriteeri muiden keskuspankin toteuttamien toimenpiteiden osalta. Meidän on tärkeää pitää tämä asia mielessä tarkastellessamme muita vuosikertomuksia muutamana seuraavana vuonna.

  Gianni Pittella (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa pääjohtaja Trichet, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, keisarilla ei ole vaatteita! Tilanteen vakavuus on kuvattu hyvin tarkkaan. Nyt on keskityttävä parannuskeinoihin, ja niistä ensimmäinen voi olla vain Euroopan unionin taloushallinto, jota ilman talousjärjestelmä ei kasva ja velasta tulee entistä kestämättömämpää.

Kreikkaa on tuettava ja autettava, ja on vältettävä mahdollinen dominovaikutus niissä Euroopan valtioissa, joiden talouksille on ominaista heikko kilpailukyky ja korkea velkataso. Todellisen eurooppalaisen hallinnon on taattava kolme tavoitetta: 1) kasvupolitiikka, 2) kasvun ylläpitämiseen sopivat rahoitusvälineet ja 3) hätätilanteiden hallintapolitiikka.

Olen kuullut tänä aamuna kovin monta euron hyviä puolia ylistävää puheenvuoroa. Olen tietenkin niistä samaa mieltä, mutta miksi emme pidä euroa valuuttana, joka sekä pelastaa meidät inflaatiolta että pienen, hyvän ja taatun luoton keinoin myös takaa meille enemmän maksuvalmiuksia käynnistää suuri eurooppalainen investointiohjelma laskemalla liikkeeseen euro-obligaatioita? Mitä tulee hätätilanteiden hallinnointiin, hyväksyn ajatuksen Euroopan valuuttarahaston perustamisesta, mikä olisi järkevä ratkaisu.

Hyvät kuulijat, lopuksi haluan todeta, ja sanon sen selkeästi, että tässä vaiheessa ei kannata viivytellä, vetelehtiä ja odottaa pitkän pimeän päättymistä. Don Abbondion Euroopasta ei ole meille hyötyä. Jos Eurooppa ei nyt osoita rohkeutta, koska sen on osoitettava rohkeutta?

  Sharon Bowles (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, meillä on ollut valiokunnassa raskaansarjan viikko EKP:n pääjohtajan, euroryhmän puheenjohtajan ja EKP:n varajohtajaehdokkaan kanssa. Olemme kaikki samaa mieltä siitä, että jäsenvaltioiden entistä voimakkaampi valvonta varhaisen puuttumisen mahdollistavine tarkkoine tilastoineen on ratkaiseva vaatimus.

Tätä koskeva työskentely on käynnistynyt, siihen sisältyy myös Eurostatin tilintarkastusvaltuudet ja valiokunnassa odotetaan malttamattomina sen vahvistetun avunantoaseman tukemista.

On kuitenkin vielä vakaus- ja kasvusopimuksen ylittäviä indikaattoreita, jotka on otettava huomioon. Makrotaloudelliseen vakauteen liittyvä entistä laajempi finanssikoordinointi on yksi vaihtoehto. Tätä on kuitenkin jo kokeiltu, tietysti. On muistettava vuoden 2001 rähinä Ecofin-neuvoston varoitettua Irlantia julkisen talouden ylijäämästä. Olemme siis oppineet läksymme: on vielä vaikeampaa harjoittaa kuria ylijäämän aikoina kuin hallinnoida alijäämiä. Ja, aivan kuten rahoitusmarkkinoilla, tässä epäonnistuminen johtaa kriisiin.

Jäsenvaltioiden välisissä epätasapainoissa on kiinnitettävä huomiota kilpailukyvyn menettämiseen, johon usein liittyy vitkastelu yhtenäismarkkinoilla ja rakennemuutoksiin, myös eläkkeisiin asianmukaisen puuttumisen sivuuttaminen. Tämäkään ei välttämättä synnytä alijäämää.

Lopuksi, kuten jäsen Scicluna totesi, EKP:n tarjoamat maksuvalmiudet ovat olleet arvokas väline kriisin aikana, mutta ne eivät ole siirtyneet reaalitalouteen. Usein ne on yksinkertaisesti sijoitettu uudestaan korkeamman koron varoihin. Rohkenen jopa sanoa, että osa niistä on jopa kierrätetty uudestaan EKP:hen. Joinakin kvartaaleina tällaista toimintaa voidaan pitää jopa bonukseen oikeuttavana. Siksi kysynkin: onko meidän todella kuunneltava tällaisten pankkien pyyntöjä uusista pääomavaatimusten täytäntöönpanoajankohdista?

  Michail Tremopoulos (Verts/ALE). – (EL) Arvoisa puhemies, aluksi haluan sanoa, että tämä on merkittävä mietintö, jolla luodaan arvokas kompromissi Euroopan parlamentin jännitteiden välille. Siinä tuodaan esiin sosiaalisen koheesion osatekijöitä, joita ei esiinny Euroopan parlamentin vastaavissa keskusteluissa. Toivoisimme sen merkitsevän myös merkittävää käännekohtaa koko Euroopan unionin politiikassa.

Siinä tietenkin tarkastellaan vuotta 2009, vaikka vuonna 2010 on tapahtunut merkittäviä asioita, jotka tietenkin koskevat kotimaatani Kreikkaa. Voidaankin todeta, että rahaliiton lisäksi tarvitsemme taloudellista ja poliittista liittoa, kuten monet ovat todenneet. Euroa on täydennettävä vähimmäissosiaaliturvan indikaattorilla sosiaalisen koheesion vuoksi.

Tämä käy selväksi monista Kreikassa sanotuista asioista, joista suuri osa ei ole totta. Voin esimerkiksi vain korostaa sitä tosiseikkaa, ettei tuottavuus ollut Kreikassa paljonkaan alle EU:n 27 jäsenvaltion keskiarvon. Tämä käy ilmi Eurostatin tilastotiedoista: se oli 90 prosenttia sekä vuonna 2007 että vuonna 2008.

Julkisen talouden alijäämä ja julkisen velan kasvu Kreikassa viimeisten kahden tai kolmen vuoden aikana oli seurausta kriisin aiheuttamasta tulojen romahtamisesta, ulkomailta tulevien tulojen, kuten matkailu- ja merenkulualan tulojen, sekä julkisten menojen kasvusta. On tietenkin myös tuhlausta, mutta henkilöitä otetaan töihin julkiselle sektorille eri muodoissa.

Kaiken tämän on tietenkin muututtava. Meidän on myös vaadittava tätä sosiaaliturvaindikaattoria emmekä saa tyytyä yleisiin pyyntöihin, ettei tehdä mitään mataliin tuloihin liikaa vaikuttavaa. Menoja ja asemenoja on valvottava, kuten kaikkea muutakin, joka on merkittävästi lisääntynyt viimeisten kahden vuoden aikana, mutta erityisesti on seurattava tuloja, jotka ovat yhtä lailla laskeneet merkittävästi. Köyhyyden partaalla olevien suurten väestönosien tulot eivät saa laskea.

Nämä asiat huolettavat luonnollisesti myös tänään täällä Brysselissä käynnissä olevassa huippukokouksessa. Giegoldin mietinnön on kuitenkin merkittävä myös yleisempää muutosta ja näiden kantojen sisällyttämistä vakaussopimukseen. Missään tapauksessa meidän ei pidä turvautua Euroopan valuuttarahastoa koskevaan tuomittavaan politiikkaan, johon kaiken muun lisäksi liittyy puutteita toteuttamiskelpoisuudessa.

(Suosionosoituksia)

  Peter van Dalen (ECR). – (NL) Arvoisa puhemies, komission jäsen Rehn ja pääjohtaja Trichet olivat oikeassa puheissaan tilanteesta tänään. Kreikan asema euroalueella on hyvin epävarma, ja minusta vastaus on Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF). Tällä hetkellä IMF on oikea organisaatio auttamaan Kreikkaa selviytymään kriisistä. Jos se ei toimi, meidän on oltava määrätietoisia ja leikattava Gordionin solmu auki. Valtioiden, jotka eivät noudata euroalueen sääntöjä, on poistuttava pelistä.

Arvoisa puhemies, meidän on pyrittävä ottamaan opiksemme tästä tilanteesta. Euroalueeseen liittyessään Kreikka oli yhtä arvaamaton kuin Delfoin oraakkeli. Sen esittämät luvut olivat epäselviä ja epäluotettavia. Ei ole oikein, että Kreikan hallitus vaatii muiden euroalueen valtioiden löytävän ratkaisun, koska ne muka olisivat osasyyllisiä Kreikan nykyiseen kriisiin. Perustelut ovat aivan päälaellaan. Kukaan, joka toimittaa virheellisiä lukuja, ei voi osoittaa sormellaan syyttävästi ketään muita. Tämän vuoksi esitän pääjohtaja Trichet’lle ja komission jäsen Rehnille erityisen kysymyksen. Olitteko tietoisia siitä, että Kreikan euroalueeseen liittyessään toimittamat luvut olivat epätarkkoja ja epätäydellisiä? Jos ette olleet, eikö teidän olisi pitänyt olla? Toivon saavani kysymykseen suoran vastauksen.

  Charalampos Angourakis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, aluksi haluan toivottaa maanmiehilleni hyvää maaliskuun 25. päivää.

Kapitalistinen kriisi on johtanut työntekijöiden elinolojen heikkenemiskierteeseen. Samalla se on antanut pääomalle mahdollisuuden vauhdittaa työväenluokan vastaisten poliittisten valintojen soveltamista. Valtion työläisiin kohdistaman terrorin myötä rahavalta käynnisti todellisen sodan perustavaa laatua olevia palkka- ja sosiaalioikeuksia vastaan pyrkien lisäämään pääoman voittoja.

Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden hallitusten harjoittaman ruohonjuuriluokan vastaisen politiikan peruspilari on EKP. Tämä politiikka on kovaa, ja sitä harjoitetaan yksinomaan pääoman tuottavuuden kriteerin perusteella. EKP:n perustamisestaan asti esittämät jatkuvat vaatimukset palkkojen leikkausten ja kapitalististen rakenneuudistusten vauhdittamisesta löysivät hedelmällisen maaperän kapitalistisesta kriisistä.

EKP on toiminut rahavallan porvarillisena assistenttina siirtäen kriisin taakan työläisten kannettavaksi. Se on kanavoinut yli biljoona euroa pankeille ja monopoliryhmille. Nyt se kuitenkin vaatii työläisiä korvaamaan vahingot ja maksamaan uudestaan tämän rahamäärän.

Tämän vuoksi on käynnistettävä imperialismin vastainen taistelu, taistelu Euroopan unionista pääsemiseksi, taistelu kansanvallan ja kansantalouden puolesta, taistelu sosialismin puolesta.

  Godfrey Bloom (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, olen ilmeisesti elänyt jossain rinnakkaistodellisuudessa, kun nyt kuulen euron menestyksestä. Yritetäänkö palata maan pinnalle?

Työttömyys, nuorisotyöttömyys Iberian niemimaalla ja monissa euroalueen valtioissa on kroonista. Se on pysytellyt 30–40 prosentissa jo vuosia. Ei sillä ole mitään tekemistä kriisin kanssa. Täydellinen katastrofi. Yhdysvaltojen BKT on kaukana edellä Euroopan unionista. Tyynenmeren rannoilla BKT on kaukana edellä Euroopan unionin BKT:sta.

Ei euro ole ollut minkäänlainen menestys. Nyt se on jo heikentymässä. Se on jo romahtamassa silmiemme edessä. Tarkastelkaa vaikka talouden perusasioita. Ei ole viime hetken luotonantajaa, ja tämän vuoksi meillä on Kreikan kriisi ja nurkan takana odottaa Portugalin kriisi. Ei ole luotonantajaa. Tämä on mahdotonta globaalissa valuuttahallinnassa, olipa kyse optimaalisesta valuutta-alueesta tai ei.

Ei ole koordinoitua finanssipolitiikkaa, joten epäonnistuminen on varmaa, ja se tapahtuu parastaikaa.

Haluan muistuttaa kaikkia eräästä toisesta asiasta. On kahdenlaisia ihmisiä: vaurauden luojia, niitä ihmisiä, jotka menevät töihin yksityiselle sektorille ja luovat vaurautta, ja sitten niitä muita, jotka kuluttavat vaurautta, ja näitä ovat poliitikot ja byrokraatit, ja meitä on liikaa. Meitä on aivan liian paljon. Me olemme apinoita talouden kimpussa, ja siihen asti kunnes tällaiset valuutta-alueet alkavat leikata julkisen sektorin kuluja, tilanne vain pahenee ja pahenee.

  Corneliu Vadim Tudor (NI). – (RO) Mafia on suuri kriisin aiheuttaja. Haluan esittää muutaman esimerkin omasta kotimaastani Romaniasta. Uskokaa pois, kirjailijana ja historioitsijana, joka johtaa yhtä sanomalehteä ja yhtä viikkolehteä, tiedän oikein hyvin, mistä puhun.

Vuodesta 1990 lähtien noin 6 000 yritystä, joiden arvo oli yhteensä 700 miljardia euroa, on yksityistetty vilpillisesti. Valitettavasti näistä rahoista on tähän mennessä saatu vain 7 miljardia euroa, eli yksi prosentti. Monissa tapauksissa yksityistämistä ei edes toteutettu, vaan varat siirrettiin Romanian omistuksesta muiden valtioiden omistukseen, toisin sanoen kansallistettiin. Ei tämä ole enää markkinataloutta vaan viidakon taloutta.

Tilanne toistuu useissa Balkanin alueen valtioissa, joissa paikallinen mafia on yhdistänyt voimansa rajat ylittävän mafian kanssa muodostaen järjestäytyneen rikollisuuden kartellin. Aivan kuten sata vuotta sitten, Balkanin niemimaa on jälleen ruutitynnyri. Yhteiskunnallisen vastarinnan aalto voi nopeasti levitä Kreikasta muihin alueen valtioihin

Kun me 1900-luvulla puhuimme vallankumouksesta vientitavarana, nyt 2000-luvulla voimme puhua konkurssista vientitavarana. Nälkiintyminen on historian voimakkain vaikuttaja vaaleissa. Meidän on siirryttävä korruption torjumisesta, joka on hyvin abstrakti käsite, korruptoitujen torjumiseen.

Kansalaisten mieliala on hyvin synkkä, ja jos emme onnistu lopettamaan petoksia omissa valtioissamme, Euroopan unionin jalo hanke romahtaa kuin hiekkalinna.

On kuitenkin toivoa pelastumisesta. Tällaisessa historiallisessa tienhaarassa tarvitaan radikaaleja ratkaisuja. Mafian ei pidä olla valvonnan alla vaan mullan alla.

  Werner Langen (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, aluksi haluan kiittää lämpimästi Euroopan keskuspankin pääjohtaja Jean-Claude Trichet’ä hänen erittäin menestyksekkäästä työstään viimeisten kuuden vuoden aikana. Haluan tietenkin kiittää myös esittelijöitä sellaisen mietinnön esittämisestä, joka on saanut enemmistön tuen. Arvoisa komission jäsen Rehn, haluan muistuttaa, että teillä on edessänne valtavia tehtäviä. Toivon, että komissiolla on lopultakin rohkeutta tarkastella vakaus- ja kasvusopimuksen puutteita uudessa ehdotuksessa. Malli, jossa valtiovarainministerit johtavat taloushallintoa, ei ole tässä tapauksessa mahdollinen, sillä nämä valtiovarainministerit ovat aiemmin epäonnistuneet. Tarvitsemme automatisoidumman järjestelmän. Emme tarvitse valtiovarainministerien valvomaa taloushallintoa. Sen sijaan tarvitsemme automaattisen järjestelmän, joka reagoi rikkomuksiin, ja EKP:n ja komission on tuettava ja johdettava tätä. Huippukokouksessa voitaisiin päätyä tähän.

Haluan esittää kaksi huomautusta siitä, mitä pääjohtaja Trichet sanoi euroalueesta. Olen hyvin tyytyväinen siihen, että viittasitte tarpeeseen olla kilpailukykyinen koko maailmassa. Ei ole kyse siitä, että yksi euromaa kilpailee toisen kanssa, vaan siitä, että pystymme pitämään puoliamme Yhdysvaltoja ja Aasiaa vastaan.

Toiseksi EU on suuressa määrin onnistunut tasapainottamaan tilinsä, ylijäämävaltioiden ansiosta. Jos näin ei olisi tapahtunut, EKP olisi joutunut toteuttamaan paljon tiukempaa politiikkaa.

Kolmanneksi taloushistoriassa ei ole esimerkkejä valtioista, joissa väestö vähenee, ja jotka saisivat aikaan pitkän ajanjakson kasvua sisämarkkinoilla. Niiden on vietävä tavaroitaan.

Saksa puolestaan aloitti talous- ja rahaliiton jäsenyytensä heikosti, mutta se on kirinyt ja on nyt esimerkki monille muille valtioille. Tämä ei ole riittävää. Meillä on kädet täynnä julkisen talouden vakauttamisessa. On tärkeää, ettei sen edellyttämää työmäärää aliarvioida. Kenen ajatus oli rangaista hyvin menestyneitä valtioita ja sulkea pois ne, jotka eivät ole täyttäneet velvoitteitaan? Tämä ei ole aitoa eurooppalaista politiikkaa. Tämän vuoksi toivon komissiolle rohkeutta ja esitän lämpimät kiitokseni EKP:lle.

(Suosionosoituksia)

  Anni Podimata (S&D). – (EL) Arvoisa puhemies, haluan aluksi onnitella kahta esittelijää heidän tekemästään erinomaisesta työstä erityisen vaikeassa tilanteessa.

Yksi mitä merkittävin huippukokous käynnistyy hyvin pian, ja puhutaan paljon niin kutsutusta Kreikan tapauksesta sekä siitä onko luotava ja missä laajuudessa eurooppalainen mekanismi, joka toimisi tarvittaessa taloutta suojaavana indikaattorina, jota koko euroalueen vakaus edellyttää.

Epäilemättä suurin vastuu tilanteesta on Kreikalla, ja se onkin myöntänyt sen täysin. On kuitenkin muutakin, kollektiivista vastuuta. Yhteinen valuutta on antanut paljon, mutta sillä on myös vakavia heikkouksia. Yhdentoista EMU-vuoden aikana emme halunneet nähdä ja tunnustaa, että kilpailukyky hajautuu ja että merkittävät eriarvoisuudet ja epätasapainot euroalueen talouksien välillä olivat ristiriidassa euroalueen toteuttamiskelpoisuuden ja vakauden kanssa.

Spekulatiiviset hyökkäykset, jotka tähän mennessä ovat kohdistuneet pääasiassa Kreikkaan – mutta jotka saivat taannoin aikaan myös Portugalin luottoluokituksen alentamisen ja jotka ovat jo kohdistuneet muihinkin valtioihin, kuten Italiaan ja Espanjaan, eikä kukaan tiedä niiden seurauksia – ovat tehneet tämän selväksi.

Jos siis haluamme näyttää, että kykenemme selviytymään tilanteesta, meidän on välittömästi siirryttävä uuteen vahvistettuun taloudellisen yhteistyön ja taloushallinnon malliin, jossa, arvoisa jäsen Langen, kunnioitetaan vakaus- ja kasvusopimusta, mutta jossa samalla voidaan ylittää rahoituksen koordinointi sen suppeassa merkityksessä ja edetä talouden koordinointiin, johon liittyy lisäkriteerejä, ja saavuttaa EU:n työllisyyttä ja kestävää kehitystä koskevan strategian tavoitteet.

  Olle Schmidt (ALDE). – (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa pääjohtaja Trichet, euro on kymmenvuotias ja se on suurelta osin läpäissyt kokeet, vaikka tämänhetkinen myllerrys ei vielä olekaan päättynyt. Olen varma, että jo tänään näemme ensimmäisen merkittävän askeleen kohti eurooppalaista ratkaisua, joko Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa tai ilman sitä. Meillä on yhteinen kohtalo, kuten pääjohtaja Trichet aivan oikein totesi. Vaihtoehto, epäonnistuminen, olisi pelottava tulevaisuudennäkymä.

EKP on ollut voiman linnake rahoitusmyrskyjen iskiessä. On syytä toistaa, että euro on ollut menestys rahoituskriisin aikana ja ankkuri Euroopalle, myös euroalueen ulkopuolisille valtioille.

Euro on tarjonnut vakautta ja edellytykset miljoonien uusien työpaikkojen luomiselle, eikä tätä pidä unohtaa nyt, kun kaikki puhuvat kriisistä. Kreikan ja muiden euroalueen valtioiden ongelmista ei voida syyttää euroa. Julkisten menojen huoleton kasvattaminen tuo ongelmia valuuttavalinnasta riippumatta. Päinvastoin, talouskriisi olisi ollut merkittävästi kauheampi, jos meillä ei olisi ollut euroon liittyvää yhteistyötä. Olisimme joutuneet selviytymään keinottelusta ja yli 20 kansallisen valuutan kilpailevista devalvoinneista.

Monet meistä ovat kokeneet tällaista, ja itse olen kuulunut ruotsalaiseen rahoitusvaliokuntaan aikana, jona korkoaste oli 500 prosenttia. Kreikan kriisi osoittaa luonnollisesti sen, että julkisen talouden alijäämän matalalla pitämistä koskevaa sopimusta on tiukennettava. Alijäämä on silti hyvin suuri. Tarvitsemme parempaa talouspolitiikan valvontaa ja koordinointia EU:n tasolla, toisin sanoen nimensä veroista rahoituskoordinointia.

Lopuksi haluan vielä sanoa jotain keinottelusta. Toisinaan, kun valtiot joutuvat keinottelun kohteeksi, kuten kotimaani 1990-luvulla, se itse asiassa tarjoaa meille hyvän tilaisuuden organisoida toimenpiteemme. Kun olimme vaikeassa tilanteessa muun muassa George Sorosin toimien seurauksena, tiesimme, mitä oli odotettavissa, ja toteutimme tarvittavat toimenpiteet. Tämä on asia, jota teidän nyt vaikeuksissa olevissa valtioissa on ajateltava.

  Ryszard Czarnecki (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, vältän edellisen puhujan käyttämää sotilaallista kieltä. Sodan kieli ei sovi pankkien tyyliin. Edustan kenties ainoata parlamentin ryhmää, joka on saanut suurimman osan jäsenistään euroalueen ulkopuolisista valtioista. Vain kaksi tulee eurolandiasta. Tämän vuoksi näkemykseni on erilainen.

Pääjohtaja Trichet’n puheenvuoro voidaan summata luvuksi 36, sillä niin monta Euroopan parlamentin jäsentä kuunteli hänen puhettaan. Tarkoittaako tämä, että olemme laiskoja? Ei, itse asiassa se tarkoittaa, että parlamentin jäsenet eivät usko Euroopan keskuspankin todella olevan ratkaisu, lääke tähän kriisiin, tai että se voisi olla pelastusrengas. Komission jäsen Rehn sanoi euroalueen olevan arvo jo itsessään, ja sitten hän puhui Kreikan kriisistä. Tässä piilee eräänlainen ristiriita. Kreikka on nyt kriisissä, koska se liittyi tähän vakauden tyyssijaan liian varhain. Meidän on vältettävä tällaisia epäjohdonmukaisuuksia.

  Nikolaos Chountis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, olen samaa mieltä kollegojen kanssa, jotka sanoivat, ettei kriisi ole vielä ohi. Monissa valtioissa taloustilanne on selkeästi negatiivinen. Työttömyys kasvaa useimmissa valtioissa. Toimenpiteet alijäämien korjaamiseksi pahentavat kriisiä.

Arvoisa pääjohtaja Trichet ja arvoisa komission jäsen Rehn – ja puhun toimielinten näkökulmasta – ettekö nähneet lähestyvää kriisiä? Merkit olivat havaittavissa. Kriisin puhjettua piilouduitte sen mielipiteen taa, että jokaisen on itse ratkaistava ongelmansa. Nyt te toistelette täällä yksitoikkoisesti "alijäämien seurantaa" ja "vakaussopimuksen tiukkuutta".

Minusta Euroopan unionin ja Kreikan ongelma ei ole vakaassa rahataloudessa. Tiedätte, että kattaakseen velkansa Kreikan kaltaiset valtiot ovat keinottelijoiden riistaa, mutta samalla ne paljastavat EMU:n institutionaaliset ja poliittiset puutteet.

Tämän vuoksi totean, että tarvitaan muutosta vakaussopimukseen. Vakaussopimuksen noudattamisen vaatiminen erityisesti taantuman aikana lisää selvästi alueellisia ja sosiaalisia eriarvoisuuksia ja pahentaa niitä, lisää työttömyyttä ja tuhoaa kaikki kasvun mahdollisuudet.

  Bastiaan Belder (EFD). – (NL) Arvoisa puhemies, tilanne, johon Kreikka ja euroalue ovat ansaitusti ajautuneet, on valitettava. Rahoitustuen Kreikalle on tultava ensisijaisesti Kansainväliseltä valuuttarahastolta (IMF). IMF on itse todennut olevansa erinomaisessa asemassa auttamaan Kreikkaa. Euroopan valuuttarahaston (EMF) perustamista motivoivat ilmeisesti poliittiset pohdinnat, erityisesti Euroopan kasvojen säilyttäminen, jos Kreikka vetoaa IMF:ään. Älkäämme kuitenkaan rynnätkö perustamaan uutta elintä lääkkeeksi siihen, ettei voimassa olevia sääntöjä ole noudatettu. Euroopan valuuttarahaston perustamisen tarpeellisuus ja suotavuus herättävät epäilystä. Vakaus- ja kasvusopimuksessa määrättyjä seuraamuksia on pantava täytäntöön entistä aktiivisemmin, jotta voidaan varmistaa sääntöjen noudattaminen. On todellakin neuvoston tehtävä tehdä aloite. Eurostatille on annettava valtuudet tutkia huolellisesti euroalueen jäsenvaltioiden budjettilukuja ja seurata näin vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamista.

  Csanád Szegedi (NI). – (HU) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, mietinnössä on yksi vakava puute: siinä ei nimetä vastuullisia. Emme kuitenkaan kykene lopettamaan Euroopan talouskriisiä ennen kuin siitä vastuussa olevat on tunnistettu. Puhutaan lopultakin asioista niin kuin ne ovat. Kriisiä eivät aiheuttaneet yli varojensa eläneet ihmiset vaan eurooppalaiset yhteiskunnat kuiviin lypsäneet pankit, monikansalliset yhtiöt ja vakuutusyhtiöt.

Jos monikansallinen yritys nyt haluaa sijoittautua Unkariin, se etenee näin: paikallinen kunnallishallinto antaa sille ilmaista maata, sille myönnetään alennusta veroista ja maksuista, se työllistää ihmisiä minimipalkalla eikä anna näiden edes liittyä ammattiliittoon. Nämä olot ovat ajaneet työnhakijat kriisiin Euroopassa. Vaadimme monikansallisia yhtiöitä, pankkeja ja vakuutusyhtiöitä tekemään osansa ja tukemaan talouskriisin ratkaisua ja sen päättämistä koskevissa tehtävissä.

  Antolín Sánchez Presedo (S&D). – (ES) Arvoisa puhemies, nyt läpikäymämme kriisi on pahin kahdeksaan vuosikymmeneen ja merkittävin sitten yhteisöhankkeen käynnistymisen.

Se alkoi Pohjois-Amerikan subprime-kiinnitysluottokriisillä, ja Lehman Brothersin kaaduttua se on nyt edennyt kolmanteen vaiheeseensa, jätettyään Eurooppaan neljän prosentin pudotuksen BKT:ssa vuonna 2009, yli 23 miljoonaa työtöntä sekä voimakkaasti heikentyneet julkiset taloudet, joissa velka voi ylittää 80 prosenttia BKT:sta.

Euroopan keskuspankilla oli ratkaiseva asema järjestelmän maksuvalmiuksien ylläpidossa, ja se käytti uudentyyppisiä mekanismeja torjuakseen luottorajoitukset sekä teki tiivistä yhteistyötä merkittävimpien rahaviranomaisten kanssa.

Nyt, kun odotettavissa on maltillinen elpyminen eikä inflaatiopaineita ole, sen on edelleen edistettävä osaltaan luottojen palauttamista ja vältettävä talouden elpymisen vaarantamista poikkeuksellisten toimenpiteiden liian varhaisella tai syrjivällä kumoamisella.

Kriisi on näyttänyt meille, että talous- ja rahapilareita – rahapolitiikan perustaa – on vahvistettava. On pidettävä silmällä pääasiallisten rahoitusvarojen ja yksityisen velan hintakehitystä hintojen vakauden ja talouden yleisen vakauden takaamiseksi.

Tällä hetkellä kahdessakymmenessä jäsenvaltiossa on liialliset alijäämät. Julkisen talouden vahvistaminen – välttämätön tehtävä, joka on toteutettava koordinoidulla ja älykkäällä tavalla – merkitsee kysynnän palauttamista, investointien edistämistä ja sellaisten uudistusten suosimista, joilla autetaan taloutta elpymään, lisätään kestävän kasvun mahdollisuuksia ja luodaan uusia työpaikkoja. Laajemmalla talousliitolla voi olla vaikutusta.

On korjattava kansainväliset epätasapainotilat. Euroopan unioni on yksi tasapainoisimmista alueista. Tasapaino voi olla uhattuna, jos sen kilpailukykyä ei vahvisteta ja kansainvälistä valuuttayhteistyötä lisätä. Parannamme kykyämme kilpailla maailmanlaajuisesti vain vahvistamalla sisäistä talousyhteistyötä kilpailukyvyn ja maksutaseiden aloilla korjataksemme epätasapainot ja eroavuudet euroalueella.

Kreikan pyrkimykset ja rohkeus ansaitsevat selkeää ja määrätietoista tukea. On kyse yhteisestä edusta, ja epävarmuus on haitaksi kaikille eurooppalaisille. Toissijaisuus ja solidaarisuus ovat saman kolikon kaksi puolta: eurooppalaisen valuutan. Kuten pääjohtaja Trichet sanoi englanniksi, ranskaksi ja saksaksi, euro on enemmän kuin pelkkä valuutta: se on yhteinen kohtalomme.

Olen nyt toistanut sen espanjaksi, joka on yksi Euroopan unionin yleisistä kielistä. Lopuksi sanon sen kreikaksi, kielellä, joka parhaiten kuvaa yleismaailmallista kutsumustamme: Το ευρώ είναι το κοινό μας μέλλον.

  Pat the Cope Gallagher (ALDE). – (GA) Arvoisa puhemies, talouskriisillä on ollut kielteisiä vaikutuksia jäsenvaltioihin kaikkialla Euroopassa. Työttömyysasteet ovat nousseet dramaattisesti kaikkialla unionissa, ja erityisesti tästä kärsivät nuoret. Monien jäsenvaltioiden julkiset varat ovat huvenneet kriisin seurauksena. Irlannin hallitus toteutti määrätietoisia toimia vuosina 2008 ja 2009 puuttuakseen asiaan.

(EN) Ilman toimenpiteitä Irlannin alijäämä olisi lähennellyt 14 prosenttia BKT:sta. Hallituksen toimet vakauttivat alijäämän 11,6 prosenttiin BKT:sta vuonna 2010. Hallituksen toimille on annettu tunnustusta kansainvälisillä markkinoilla. Viime talousarviosta lähtien, joka hyväksyttiin viime vuoden joulukuussa, Irlannin lainakustannukset ovat vakiintuneet verrattuna vertailuarvoihin. Itse asiassa ymmärsin, että talous- ja raha-asioiden valiokunnan tämän viikon kokouksessa keskuspankin pääjohtaja antoi tunnustusta Irlannin hallituksen toimille ja kehui niitä. Irlanti on monin tavoin edellä monia muita valtioita talouden sopeuttamisessa. Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen kaltaiset valtiot, joiden alijäämät ylittävät 10 prosenttia, joutuvat tekemään merkittäviä sopeuttamistoimia palauttaakseen julkisen taloutensa kestävyyden.

Lopuksi haluan vielä todeta, että Irlanti on edelleen yrityksille hyvä sijoittautumismaa, sillä Irlannin talouden perusasiat ovat kunnossa ja säilytämme 12,5 prosentin...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Zbigniew Ziobro (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, euroalueen laajeneva kriisi osoittaa ne vaarat, joita voivat kohdata taloudelliset hankkeet, joita ei ole tuettu taloudellisilla laskelmilla, vaan jotka perustuvat ideologisiin oletuksiin, erityisesti kun yhdentymiseen sisältyy erilaisten taloudellisten edellytysten eri jäsenvaltioiden taloudellisen yhdentyminen.

Meidän on pohdittava olisiko tiettyjen valtioiden pitänyt liittyä euroalueeseen niin aikaisin kuin liittyivät. Tietyssä vaiheessa eurohankkeesta tuli ensisijaisesti pikemminkin poliittinen kuin taloudellinen hanke, ja sillä pyrittiin vauhdittamaan Euroopan yhdentymistä. Monissa valtioissa eurooppalaiset veronmaksajat saattavat joutua maksamaan kalliin hinnan tästä kiirehtimisestä. Meidän olisi syytä ottaa tästä opiksemme tulevaisuutta ajatellen. Euro ei ole vastaus yksittäisten talouksien rakenneongelmiin, liialliseen velkaantumiseen tai taloudellisen kurinalaisuuden puuttumiseen. Jäsenvaltiot ovat itse vastuussa taloutensa tilasta, ja nämä ongelmat on ratkaistava niissä valtioissa, joissa ne ilmenevät.

  Marie-Christine Vergiat (GUE/NGL). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, luin mietinnöt jokseenkin yllättyneenä, ja tänä aamuna kuulemani puheenvuorot vain vahvistavat uskoani.

Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta on edelleen kyse talousarviorajoituksista, inflaation hillitsemisestä sekä vakaus- ja kasvusopimuksesta, vaikka 27 valtiosta 20:ssä ei enää täytetä kriteerejä.

On totta, että monet vaativat taloushallintoa. Me haluamme kuitenkin poliittisen Euroopan, joka varmistaa niin taloutensa kuin sosiaalisten valintojenkin valvonnan ja joka kykenee puuttumaan asiaan valuuttaa koskevissa valinnoissa.

Kreikan kriisi kertoo meille, että valvontavalta on Saksalla, ja se sanelee vaatimuksiaan. Yhdysvalloissa keskuspankki tuli juuri hätiin rahoittaakseen valtion talousarviota ostamalla valtionobligaatioita. Euroopassa Euroopan keskuspankki riensi auttamaan pankkeja, mutta Kreikan ja PIGS-maiden osalta yleisesti samat joutuvat edelleen maksamaan, toisin sanoen työntekijät, virkamiehet ja eläkeläiset, vaikka valtiot ovat joutuneet myös finanssikeinottelun uhreiksi.

Emme tarvitse vähäisiä uudistuksia vaan erilaisen Euroopan, taloudellisen ja sosiaalisen Euroopan, joka on enemmistön, ei vain joidenkin harvojen, edun mukainen.

  Jaroslav Paška (EFD). – (SK) Mietinnössä euroaluetta ja julkista taloutta koskevasta vuotuisesta lausumasta 2009 analysoidaan yksityiskohtaisesti EU:n hallintaa maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin aikana.

Taloudellisen tuotannon lasku useissa EU:n jäsenvaltioissa on johtanut työttömyyden dramaattiseen lisääntymiseen ja yhä suurempaan velkaantumiseen Euroopan valtioissa. Kriisin vaikutus yksittäisiin valtioihin on vaihdellut, ja yksittäisten valtioiden toteuttamat toimenpiteet, joilla ne ovat vastanneet kriisiin, poikkeavat myös toisistaan. Huolimatta EU:n elinten pyrkimyksistä toteuttaa koordinoituja ja kollektiivisia toimenpiteitä, kävi ilmi, että tietyissä jäsenvaltioissa populistiset hallitukset, joilta puuttuu asianmukainen vastuuntunto julkisen talouden hallinnossa, kerjäsivät katastrofia.

Tämän vuoksi koko Euroopan unionin on ollut vaikeampi ratkaista kriisiä kuin muiden suurten taloudellisten keskusten, kuten Yhdysvaltojen, Kiinan, Japanin ja Intian. On tullut selväksi, että Euroopan talousympäristö voi olla kokonaisuudessaan hyvin moninainen ja äärimmäisen säännelty, mutta kilpaileviin talouksiin verrattuna se on hyvin monimutkainen. Tämän vuoksi meidän on tulevalla ajanjaksolla euroalueen julkisen talouden vahvistamispyrkimysten lisäksi pyrittävä myös uudistamaan ja yksinkertaistamaan merkittävästi sisäisen ympäristön sääntöjä. Meidän ei pidä unohtaa sitä, että yksin tuotantoala tuottaa ne resurssit, joilla koko yhteiskunta elää.

  Enikő Győri (PPE). – (HU) Hyvät kollegat, Euroopan keskuspankki on toiminnassaan vuonna 2008 kohdannut ennennäkemättömiä haasteita, kun maailmanlaajuinen talouskriisi levisi Eurooppaan syyskuussa 2008. Rahoituskriisistä tuli reaalitalouden kriisi, kun pääomamarkkinat jähmettyivät epäluottamuksen vuoksi, eivätkä rahoituslaitokset myöntäneet luottoa toisilleen tai yrityksille. EKP reagoi nopeasti ja mielestäni asianmukaisesti näihin tapahtumiin, mutta arvioidessamme elvytystoimenpiteitä emme voi sivuuttaa yhtä valitettavaa tosiseikkaa, euroalueen ulkopuolisten valtioiden syrjintää.

Olen vakuuttunut siitä, että EKP toimi Euroopan unionin hengen vastaisesti, kun se ei kriisin huippuvaiheessa lokakuussa 2008 asettanut tasavertaisia edellytyksiä hyödyntää maksuvalmiusjärjestelmiä. EKP järjesti valuutanvaihdon Ruotsin ja Tanskan keskuspankkien kanssa varmistaakseen näiden kahden valtion asianmukaisen euromaksuvalmiuden. Unkarin ja Puolan keskuspankkien kanssa se sitä vastoin oli valmis toimimaan samoin vain vakuuksia vastaan.

Tämä EKP:n toiminta edisti valitettavasti osaltaan markkinoiden kasvavaa epävarmuutta, mikä pahensi entisestään näiden valtioiden tilannetta. Kun nyt suunnittelemme uutta rahoitusjärjestelmää, meidän on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tällaisia eriarvoisuuksia ei tulevaisuudessa tulla näkemään. Emme siis voi ottaa käyttöön sääntelyä, jossa kohdellaan tiettyjä unionin osia muita epäsuotuisammin. Vien ajatusta eteenpäin tarkasteltaessa Euroopan järjestelmäriskikomitean perustamista, jota me kaikki nyt valmistelemme. EKP:lla tulee olemaan merkittävä asema tällä alalla. Komitean puheenjohtajana toimii EKP:n pääjohtaja, ja meidän on varmistettava, että niin euroalueen valtiot kuin sen ulkopuoliset valtiot, kuten Keski- ja Itä-Euroopan valtiot, saavat uudessa organisaatiossa yhtäläiset äänioikeudet.

On olemassa vaara, että jollemme tuomitse kriisin aikana jo kokemaamme syrjintää, eriarvoisuudesta tulee käytäntö uusissa rahoitusalan valvontaelimissä, ja tämä on torjuttava hinnalla millä hyvänsä. Jälleenyhdentymisen ihanteen ei pidä antaa kumoutua siten että aiempi hajanaisuuden politiikka nyt korvattaisiin taloudellisella jakautumisella.

  George Sabin Cutaş (S&D). – (RO) Ei ole yllätys, että Euroopan keskuspankin vuosikertomuksen keskiössä ovat poikkeustoimenpiteet, joita sen on oli toteutettava kriisin aikana.

Tätä taustaa vasten minusta on asianmukaista, että Euroopan keskuspankki jatkuvasti lisää euroalueen pankeille jaettavan likviditeetin määrää. Meidän on kuitenkin muistettava, että kriisi löi lujaa myös euroalueen ulkopuolisiin jäsenvaltioihin ja että Euroopan keskuspankin interventioita tarvitaan myös tällä alueella maksuvalmiutta tukevina toimenpiteinä.

Lisäksi julkisen talouden alijäämät, valtion velat ja alle 25-vuotiaiden työttömyys kasvaa suurimmassa osassa Euroopan unionin jäsenvaltioita. Vakaus- ja kasvusopimus on identiteettikriisissä ja menettää uskottavuuttaan, joten sen periaatteiden tehokas soveltaminen on mahdotonta.

Minusta nyt tarvitaan vakaus- ja kasvusopimuksen vähemmän automaattista ja vähemmän yhdenmukaista soveltamista sekä lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon jokaisen jäsenvaltion tilanne ja jossa korostetaan enemmän julkisen talouden pitkän ajanjakson kestävyyttä ja vähemmän talouden alijäämää.

Sopimuksella pyrittiin pääasiassa ennaltaehkäisyyn. Sillä oli määrä tarjota monenkeskistä talousarviokehityksen valvontaa käyttämällä ennakkovaroitusjärjestelmää. Tämän vuoksi minusta on jäsen Sciclunan mietinnön hengen mukaisesti aivan välttämätöntä perustaa Euroopan järjestelmäriskikomitea, joka täyttää nopean varoitusjärjestelmän tavoitteen rahoitusmarkkinoita uhkaavien järjestelmäriskien tai epätasapainojen osalta.

Nykyisen rahoituskriisin ja yleisesti sen hiljattaisen syvenemisen on johdettava tarkkaan selvitykseen EU:n tasolla olevista vastavuoroisen tuen mekanismeista sekä jäsenvaltioiden välisten koordinointivälineiden vahvistamiseen yhteisen taloushallinnon tukemiseksi. Yksi tämän kriisin suurimmista opetuksista on, että tarvitaan vastuullisempaa talouspolitiikkaa ja vastaavasti myös talouden seurantamenettelyjä budjettitasapainon säilyttämiseksi.

  Roberts Zīle (ECR). – (LV) Kiitos, arvoisa puhemies ja arvoisat komission jäsenet. Viime joulukuussa Strasbourgissa tuolloinen talous- ja raha-asioista vastannut komission jäsen Almunia sanoi, että jollei mitään poikkeuksellista tapahdu, Viro kutsuttaisiin ensi kesänä liittymään euroalueeseen vuodesta 2011 alkaen. Jotain poikkeuksellista on totisesti tapahtunut, eikä pelkästään Virossa vaan koko euroalueella. Viro on tällä hetkellä käytännössä ainoa Maastrichtin kriteerit täyttävä EU:n jäsenvaltio. Minkälaisen viestin se antaa, jos Viroa ei hyväksytä euroalueeseen sääntöjen mukaisesti? Minusta se viestittäisi rahoitusmaailmalle, että euroalueen huonovointisuus on niin voimakasta, ettei se kykene hyväksymään pientä mutta vastuullisen talouden valtiota. Toisin sanoen euroalueen klubin ovelle laitetaan kyltti, jossa lukee: "Klubi suljettu suurten kunnostustöiden vuoksi." Minkälainen viesti tämä olisi uusille jäsenvaltioille, kuten esimerkiksi kotimaalleni Latvialla, joka on IMF:n ohjelmassa ja säilyttää kiinteän vaihtokurssin euroon nähden ja joka ottaakseen käyttöön euron devalvoi talouttaan kaksinumeroisella pudotuksella BKT:n osalta ja jossa työttömyys on poikkeuksellisen korkeaa? Viesti kuuluisikin, että miksi meidän pitäisi tehdä kaikkemme maksaaksemme takaisin yksityiset lainat kansallisen valuuttamme korkealla vaihtokurssilla, vaikka lainat on annettu euromääräisinä EU:n pankeista esimerkiksi kiinteää omaisuutta vastaan? Kiitos.

  David Casa (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, vuosi 2008 oli hyvin merkittävä vuosi niin Euroopan kuin koko maailman taloudelle. Vuotta leimasi valtava epävarmuus kriisin laajuudesta, sillä se näytti vain pahenevan.

Hyvin epävarmaa oli myös, kuinka kauan Euroopan talouksilta menisi aikaa elpymiseen ja mitä välineitä olisi käytettävä elpymisen kannustamiseksi.

Vuosi ei ollut helppo EKP:lle, jonka oli vastattava useisiin haasteisiin. EKP oli vuoden 2008 aikana yhteydessä muihin keskuspankkeihin kehittääkseen koordinoidun lähestymistavan, jotta pankkijärjestelmälle voitiin tarjota paljon lyhytaikaista likviditeettiä, ja tämä EKP:n lähestymistapa osoittautui hyvin menestyksekkääksi.

Tältä osin jaan kollegani päätelmän EKP:n suoritustasosta. Olen samaa mieltä siitä, että vuosi 2008 oli ratkaiseva ja että vastuutahot ovat päässeet tilanteen tasalle. Jaan myös esittelijän huolen siitä, etteivät korkoleikkaukset siirtyneet pankeilta kuluttajille, ja katson, että tätä asiaa on tarkasteltava tarkemmin. Pankaa tämä merkille, arvoisa pääjohtaja Trichet.

Kaiken kaikkiaan katson tämän olevan äärimmäisen tasapainoinen mietintö, maltalaisen kollegani Edward Sciclunan erinomainen työnäyte.

  Pervenche Berès (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, toisen menon vuoksi puheenjohtaja Juncker ei valitettavasti päässyt osallistumaan, kuten tavallista. Selkeästi sanottuna olen tästä pahoillani.

Meillä on nyt tarkasteltavanamme kaksi oikein hyvää mietintöä, joiden avulla voimme syventää keskusteluamme euroalueen kriittisellä hetkellä.

Jäsen Sciclunan mietintö antaa meille mahdollisuuden luoda perustaa useille keskustelun osatekijöille, erityisesti seuraajanne nimitystä koskeville edellytyksille, arvoisa pääjohtaja Trichet. Rahapoliittinen vuoropuhelu on tärkeä demokratian kannalta, mutta myös Euroopan keskuspankin varsinaisen toiminnan kannalta.

Ystävämme Giegoldin mietinnössä esitetään kysymyksiä teille, arvoisa komission jäsen Rehn, asioista, jotka kuuluvat teidän vastuualaanne, eivät Euroopan keskuspankin.

Euroalueen toiminnan osalta vaarana on sosiaalisen mallimme purkaminen. Kun edeltäjänne komission jäsen Almunia antoi arvionsa euroalueen kymmenen vuoden toiminnasta, yksi asia oli ilmeisen selvää, nimittäin euroalueen jäsenvaltioiden väliset kasvavat eroavaisuudet. Tähän me olemme ajautuneet, ja tämän perussopimuksen laatijat sekä vakaus- ja kasvusopimuksen laatijat aliarvioivat. Tämä meidän on otettava huomioon.

Meidän on otettava tämä huomioon kahdesta syystä. Ensinnäkin ymmärtääksemme, että vaikka julkisen talouden kestävyys on keskeinen tekijä, se ei yksinään riitä. Kansallisen toimivallan osalta jäsenvaltioita eivät houkuttele seuraamukset, ja tämän vuoksi niiden koordinointi ja yhteistyö eivät ole hyvää yhteistyötä. Tämä yhteishenki meidän olisi löydettävä. Tämä on tarvitsemamme maaginen ihmelääke.

Toinen pilari, jota ei voida sivuuttaa ja jota ilman emme selviä, on verotuksen yhdenmukaistaminen. Kuten tiedätte, pahoittelen sitä, että tämän osalta 2020-strategiassa ei edes mainita käynnissä olevaa työtä yhtiöveropohjan yhdenmukaistamista, jota meidän on ehdottomasti jatkettava määrätietoisesti.

  Sari Essayah (PPE). – (FI) Arvoisa puhemies, finanssikriisin jälkiaalloissa julkiset taloudet ovat velkaantuneet yhä kovaa vauhtia, vaikka elvytyshanoja ollaankin useissa maissa kääntämässä pienemmälle. Akuutin talouskriisin hoidon jälkeen on kiinnitettävä äärimmäistä huomiota julkisten talouksien pitkän aikavälin vakaviin epätasapainotilanteisiin.

Meillä on ollut kasvu- ja vakaussopimus, mutta ongelma on siinä, että jäsenvaltiot eivät ole noudattaneet sitä ja niinpä meillä on tällä hetkellä hoidettavana täysin holtittomia julkisen talouden alijäämiä. Kreikankin kohdalla on kiinnitetty huomiota vääriin tilastotietoihin, mutta ongelman ydin on kuitenkin väärin hoidettu talouspolitiikka.

Edessä on hitaan kasvun, ikääntymisen ja hitaasti paranevan työllisyystilanteen keskellä hyvin vaikeita päätöksiä meille poliitikoille. Lääkkeitä julkisilla talouksilla on vain vähän: lisätä verotuloja, lisätä talouskasvua tai vähentää menoja.

Hoitokeinoja etsittäessä keskeinen mittari on julkisten talouksien kestävyys ja vaje. Kestävyysvaje kertoo sen, kuinka paljon veroastetta tulisi nostaa tai menoastetta alentaa, jotta julkinen talous olisi pitkällä aikavälillä kestävällä pohjalla. Tasapainotilanteen saavuttamiseksi on vielä huomioitava se, että jo kertynyt velka kasvattaa koron ja bruttokansantuotteen kasvuvauhdin erotuksella, ja väestön ikääntyminen kasvattaa tulevina vuosina tuntuvasti eläke-, hoito- ja hoivamenoja. Julkisen talouden tulojen lisäämiseksi on aivan välttämätöntä saada kasvua ja työllisyyttä ja nostaa julkisten palvelujen tuottavuutta sekä toteuttaa niitä rakenteellisia toimia, joilla muun muassa eläkejärjestelmien kestävyys voidaan taata.

Pitkällä aikavälillä myös syntyvyyden lisäämisellä ja ennalta ehkäisevällä terveydenhuollolla on merkitystä julkisten talouksien tasapainotilanteeseen. Talouskriisin keskellä on toivottu parempaa julkisten talouksien koordinointia ja haluaisinkin kysyä, miten komissaari Rehn tätä talouksien koordinaatiota aikoo toteuttaa. Mutta mielestäni tätä talouskriisiä ei kuitenkaan saa käyttää minkäänlaisena takaporttina siihen, että jäsenvaltioiden taloudet otetaan haltuun. Meidän on vain noudatettava julkisissa talouksissa tiukkaa budjettikuria.

  Olle Ludvigsson (S&D). – (SV) Arvoisa puhemies, haluan tuoda esiin erityisesti kolme seikkaa nyt tarkasteltavina olevista mietinnöistä.

Ensinnäkin meidän ei pitäisi omistaa julkista taloutta koskevaa keskustelua pelkästään budjettikuriin liittyville asioille. Meidän on tarkasteltava myös sitä, mitä voimme tehdä kasvun käynnistämiseksi ja työttömyyden torjumiseksi. Monissa valtioissa tarvitaan julkisten menojen leikkauksia. On kuitenkin tärkeää samalla lisätä tuloja positiivisen kasvun kautta saamalla yhä enemmän ihmisiä töihin ja maksamaan veroja.

Toiseksi arvostan sitä, että jäsen Scicluna tuo mietinnössään esiin avoimuuden lisäämisen rahoitusalalla. Tässä on vielä paljon tehtävää. Avoimuus ei ole pelkästään erinomainen tapa torjua vahingollista riskinottokäyttäytymistä rahoitusmarkkinoilla. Entistä suurempi avoimuus on tarpeen myös, jotta valvonta olisi tehokasta ja jotta julkiset rahoituslaitokset nauttivat kansalaisten luottamusta, mikä on hyvin tärkeää.

EKP:n on näytettävä tietä tällä alalla ja toteutettava välittömästi toimia tehdäkseen toimintansa avoimemmaksi. Hyvä ensiaskel olisi EKP:n johtokunnan kokousten pöytäkirjojen julkaiseminen. Avoimuuden on oltava keskeinen periaate myös perustettaessa Euroopan järjestelmäriskikomiteaa (ESRB). Jotta järjestelmäriskikomitean suosituksilla olisi vaikutusta, pääperiaate on, että ne on julkaistava.

Kolmanneksi olen iloinen siitä, että jäsen Giegold korostaa mietinnössään sitä, että myös kriisiaikoina on tärkeää säilyttää selkeä ympäristöä ja ilmastoa koskeva näkökulma. Emme saa antaa rahoituskriisin hidastaa siirtymistä vihreään talouteen. Sen sijaan meidän on edistettävä talouden elpymistä investoimalla uusiutuviin energialähteisiin, ympäristöystävällisiin liikennejärjestelmiin ja vihreän teknologian kehittämiseen. Vain tällaisilla investoinneilla voimme luoda pitkällä ajanjaksolla kestävää kasvua.

  Frank Engel (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, vuosi 2009 oli epäilemättä eurolle vaikein vuosi sen käyttöönoton jälkeen, mutta se oli myös hyödyllinen vuosi. Ilman euroa Euroopan unioni olisi uponnut kilpailevien devalvointien suohon tässä kriisissä. Vuonna 2009 valuutta-alan epävakaus olisi voinut heikentää Euroopan unionin poliittista solidaarisuutta.

Euron ansiosta olemme säästyneet valuuttakurssien ja valuuttapolitiikan jatkuvilta epätasapainotiloilta. Mutta kuinka kauan tätä kestää? Nyt toivomme ja rukoilemme Euroopan valuutan parempaa hallintoa – entistä rajoittavampaa, näkyvämpää ja vastuullisempaa hallintoa.

Tosiasia on, että valtioiden pyrkimykset ottaa uudelleen valvontaan euron perussäännöt eivät millään tavalla edistä Euroopan asianmukaisen talous- ja rahahallinnon syntymistä. Vain solidaarisuudella voidaan torjua spekulatiivinen toiminta, jonka uhri Kreikka nyt on ja joka voi iskeä muihin euroalueen valtioihin milloin tahansa.

Solidaarisuus kulkee käsi kädessä vakauden kanssa valtionvelkamarkkinoiden emotionaalisesti latautuneessa yhteydessä. Viime viikkojen poliittinen välttely ei ole vahingoittanut ainoastaan Kreikkaa. Se on ravistellut vakavasti luottamusta euroon. Se, ettei vaarassa olevia valtioita tueta, vaarantaa koko euroalueen valuutan vakauden.

Hätätilanteiden lisäksi meidän on lopultakin tarjottava eurolle sen tarvitsemat välineet. Tarvitsemme koordinoidut eurooppalaiset arvopaperimarkkinat välttääksemme pullonkauloja, kun liian monien valtioiden liian monet valtiovelat erääntyvät yhtä aikaa. Tarvitsemme edustusta euroalueen ulkopuolella kaikilla tasoilla, kaikissa elimissä, myös kansainvälisissä rahoituslaitoksissa. Miksi euroryhmän puheenjohtaja ei osallistu G20-kokoukseen?

Meidän on myös hyväksyttävä se, että uudet jäsenet haluavat liittyä euroalueeseen mahdollisimman nopeasti. Meidän on toivotettava ne tervetulleiksi innokkaasti, ei pikkumaisesti. Euroalueen jäsenten järjestäminen sen ulkopuolelle merkitsee luopumista Euroopan vahvaa asemaa maailmassa koskevasta kunnianhimoisesta tavoitteesta. Euroalueen laajentumisen on edettävä käsi kädessä aidon talousliiton tarvitsemien välineiden täytäntöönpanon kanssa: koordinoidun talousarviopolitiikan sekä talous- ja veropolitiikan yhdenmukaistamisen kanssa. Tämä on euron jatkuvan menestyksen hinta.

  Czesław Adam Siekierski (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, kriisi on tauti, josta parannutaan ja joka vahvistaa vastustuskykymekanismeja ja luo uusia sellaisia. Se voi myös johtaa niin sanottuihin komplikaatioihin ja jopa jonkinlaisiin pysyviin vammoihin. Pohditaanpa mistä tämä tauti, jota kutsumme kriisiksi, sai alkunsa.

Monissa tapauksissa tauti on seurausta monista tavoista, joilla laiminlyömme kehoamme, tai sitten se tulee ulkopuolelta. Kriisin aiheutti markkinaperiaatteiden vastainen toiminta – keinottelu. Markkinat eivät kykene itse torjumaan tai rajoittamaan näitä tekijöitä tai puolustautumaan niitä vastaan, jos prosessien edistymistä ei riittävästi valvota ja seurata, erityisesti tilanteissa, jotka eivät ole markkinoille tyypillisiä. Tähän asti rahoitusmarkkinoita seurasivat ja valvoivat pääasiassa valtio ja kansalliset toimielimet. Globalisaatio on johtanut kansainvälisten rahoituslaitosten ja kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden syntymiseen. Ei kuitenkaan ole perustettu asianmukaisia maailmanlaajuisia, alueellisia tai meidän tapauksessamme eurooppalaisia instituutioita seuraamaan näitä markkinoita.

Markkinoita eivät ohjaa arvot vaan ennen kaikkea tarve saada voittoa hinnalla millä hyvänsä. Kriisi ei käynnistynyt rahoitusmarkkinoiden romahduksesta vuonna 2008, vaan vuoden 2007 elintarvikemarkkinoiden kriisistä sekä poliittisin välinein valvottujen energiamarkkinoiden vaarantumisesta. Euroopan unionin tilanne on seurausta siitä, ettei vakaus- ja kasvusopimuksen yleisesti vahvistettuja ja hyväksyttyjä periaatteita kunnioitettu.

On vahinko, että komission varoitukset olivat liian hellämielisiä. Joillekin jäsenvaltioille sallittiin enemmän, koska loppujen lopuksi ne eivät antaneet jonkun komission tai muidenkaan saarnata itselleen. Eräät jäsenvaltiot toimivat lasten tavoin, salaten pahat tekonsa. Tällainen käyttäytyminen ei voi olla yhteisön tai yhdentymisemme perusta. On tärkeää myöntää tehdyt virheet, kertoa niistä kansalaisille, pyytä näiltä anteeksiantoa ja ymmärrystä sekä yhteistyötä kriisistä selviytymisessä.

Meidän on toteutettava toimia, jotta kriisin kustannukset eivät kaadu heikoimpien ja köyhimpien niskaan. Euroopan unionin solidaarisuus velvoittaa meidät tukemaan kriisistä pahiten kärsineitä valtioita. Elpyminen ei tule ulkoapäin, jos keho tai valtio ei ryhdy taisteluun.

  Othmar Karas (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, arvoisa pääjohtaja Trichet, esitän suuret kiitokseni, ei pelkästään siitä, mitä olette tehnyt viime vuosina, vaan myös viime viikkoina soveltamastanne lähestymistavasta. Olette ollut asiantunteva, itsenäinen ja johdonmukainen. Olette henkilöstönne kanssa toimineet rauhoittavasti vaikeina aikoina.

Arvoisa komission jäsen Rehn, olette esittänyt joitakin hyvin rohkaisevia lausuntoja muutaman viime päivän aikana. Meidän on tehtävä kaikkemme jatkaaksemme valitsemallanne tiellä.

Euro on vakauttava voima jopa kriisiaikoina. Meidän on päästävä eroon myytistä, jonka mukaan euro sekä vakaus- ja kasvusopimus olisivat syypäitä Kreikan ja muiden valtioiden kokemiin ongelmiin. Kreikan pääministeri sanoi viime viikolla täällä parlamentissa hyvin selkeästi, ettei syy ole eurossa. Päinvastoin, se on osa ratkaisua. Uudistus ei ole mahdollinen ilman euroa. Emme voi asianmukaisesti rajoittaa itsellemme asettamiamme tavoitteita ilman euroa. Meidän ei pidä heikentää euroa, jos kriisistä kärsivät valtiot kokevat, että euro pikemminkin suojaa kuin heikentää niitä.

Haluan myös lisätä, ettei Kreikka kerjää rahaa, vaikka sanomalehdistä usein saakin sellaisen vaikutelman. Olisi hyvä asia, jos monet neuvoston jäsenet lakkaisivat keskittymästä kotimaan politiikkaa koskevaan yleiseen mielipiteeseen tästä aiheesta puhuessaan ja tekisivät sen sijaan kanssamme yhteistyötä yhteisten eurooppalaisten ratkaisujen löytämiseksi. Kreikalle ei voida antaa tukirahoja, mutta se haluaa tukea uudistusten ja säästösuunnitelmien täytäntöönpanoon. Euroopan keskuspankin pääjohtaja Trichet on myös todennut hyvin selkeästi kolmivaiheisessa suunnitelmassa mikä on mahdollista ja koska toimenpiteitä voidaan toteuttaa. Kukaan ei ole sanonut, ettei mitään olisi tehtävissä.

Meillä on rahaliitto, mutta meillä ei ole talousliittoa. Talousliiton aikaansaamiseksi tarvitaan pikemminkin jäsenvaltioiden tahtoa kuin neuvoja. Talousliitto käsittää talousarviopolitiikan koordinoinnin, verotuksen yhdenmukaistamisen ja koulutuksen sekä talous- ja sosiaalipolitiikan koordinoinnin. Tätä me vaadimme jäsenvaltioilta ja odotamme niiltä sitoutumista. Meidän on jatkettava tällä tiellä euron eduksi.

  Danuta Jazłowiecka (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, viime vuosi oli äärimmäisen myrskyisä euroalueella. Se alkoi Slovakian liittymisellä euroryhmään ja päättyi Kreikan valtaviin talous- ja rahoitusongelmiin. Tämän ajanjakson aikana maailmassa koettiin pahin talouskriisi vuosiin.

Parhaillaan käydään keskusteluja siitä, kuinka uusista haasteista selviydytään, mihin suuntaan kansainvälisessä taloudessa on tähdättävä ja mikä Euroopan unionin politiikan olisi oltava. Päätöslauselma, jota nyt tarkastelemme, on osa tätä keskustelua. Haluan kiinnittää huomiota sen yhteen näkökohtaan.

Hyvät kuulijat, talouskriisi, Kreikan ongelmat ja myös Kreikan auttamista koskeva keskustelu osoittavat, että jako uuteen ja vanhaan Eurooppaan on edelleen todellisuutta. Viime perjantaina Euroopan komission johtaja José Manuel Barroso viittasi ajatukseen sellaisen mekanismin perustamisesta, jolla autettaisiin rahoitusongelmissa kamppailevia euroalueen valtioita. Komission johtajan mukaan tämän välineen käyttöä koskevista periaatteista ja edellytyksistä on päätettävä vain euroalueen jäsenten kesken.

Haluan käyttää tämän keskustelun tarjoamaa mahdollisuutta antaakseni täyden tukeni varainhoidon suunnittelusta ja talousarviosta vastaavan komission jäsen Lewandowskin ja Puolan valtiovarainministeri professori Jan Rostowskin kannoille. Haluan tukea heidän pyyntöään ja myös monien kollegoiden mielipidettä, jonka mukaan kaikkien jäsenvaltioiden, myös euroalueen ulkopuolisten, on jo nyt otettava aktiivisesti osaa toimenpiteisiin euroalueen vahvistamiseksi ja tukivälineiden luomiseksi sen jäsenille. Yksi euroalueen ulkopuolisista valtioista, Puola, ottaa kohta käyttöön yhteisvaluutan, ja me haluamme nyt kantaa vastuumme euroryhmän tulevasta muodosta. Älkäämme siis sulkeko uusia jäsenvaltioita näin merkittävän keskustelun ulkopuolelle. Olemme puhuneet kahden nopeuden Euroopasta. Älkäämme nyt jakako Eurooppaa euroalueen Euroopaksi ja euroalueen ulkopuoliseksi Euroopaksi, sillä tämä on yhtenäinen unioni.

Lopuksi haluan tuke koko sydämestäni kaikki niitä päätöslauselman kohtia, joissa pyydetään Euroopan keskuspankkia, Euroopan komissiota ja euroryhmän jäseniä tukemaan euroalueen laajentumisprosessia – nykyisiin kriteereihin perustuvaa laajentumista. Kiitän myös Euroopan keskuspankin pääjohtaja Trichet’ä hyvästä työstä, varsinkin tämän Euroopalle niin vaikean vuoden aikana.

  Alajos Mészáros (PPE). – (HU) Olen kiitollinen arvoisalle komission jäsenelle, EKP:n pääjohtajalle ja esittelijälle siitä, että he ovat valinneet avoimen ja hyvin ammattimaisen lähestymistavan tähän meitä suuresti huolestuttavaan ongelmaan. On todellakin hälyttävää, että kaikista pyrkimyksistämme huolimatta työttömyysaste ja valtion velkaantumisaste edelleen nousee lähes kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Kotimaani Slovakia ei ole poikkeus. Työttömyys ylittää nyt 13 prosenttia. Slovakia on viimeinen, 1. tammikuuta 2009 euroalueeseen liittynyt valtio, ja tällä oli myönteinen vaikutus talouteen sekä poliittiseen ja sosiaaliseen alaan. Väestön suuri enemmistö suhtautuu edelleen myönteisesti euroon. Meistä on tämän vuoksi tärkeää säilyttää euron vahvuus ja arvostus. Parlamentin on autettava komissiota ja EKP:ta niiden pyrkimyksissä, jotta vältettäisiin epäonnistuminen. Ensimmäinen tehtävä on saattaa Euroopan talouden yhdentyminen entistä korkeammalle ja kestävälle tasolle. Tämä on kuitenkin strateginen kysymys, jossa neuvoston sitoutunut tuki on välttämätöntä.

  Zigmantas Balčytis (S&D). – (LT) Selviytyminen monimutkaisesta talous- ja rahoituskriisistä ei ole ollut niin tehokasta kuin olimme toivoneet. Kriisin alussa jäsenvaltioiden ohjelmia pankkien tukemiseksi ei koordinoitu yhteisön tasolla vahvistetuin yhteisin edellytyksin, ja jotkut pankit käyttivät Euroopan keskuspankin myöntämät lisävarat tappioidensa kattamiseen. Myöskään taloudellisen toiminnan tukea, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten tukea ei koordinoitu. Näiden toimien vaikutus on selkeä: pieniä ja keskisuuria yrityksiä meni joukoittain nurin, koska ne eivät tuolloin saaneet pankeista lainaa. Euroalueen valtioiden oli helpompaa selviytyä vaikeuksista, sillä Euroopan keskuspankki varmisti niiden maksuvalmiuden. Jos uskomme eurooppalaiseen solidaarisuuteen, jos toimimme yksillä avoimilla markkinoilla samoin kilpailuedellytyksin, ja päätavoitteena on selviytyä tästä monimutkaisesta tilanteesta mahdollisimman nopeasti, katson, että Euroopan keskuspankin olisi pitänyt ja pitää varmistaa euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden maksuvalmius, sillä tämä kriisi on koetellut niitä erityisen voimakkaasti.

  Andrew Henry William Brons (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, esittelijä Scicluna sanoi EKP:n pyrkineen lisäämään maksuvalmiutta, mutta se ei ole siirtynyt pankeilta niiden asiakkaille. Näin on sekä euroalueen ulko- että sen sisäpuolella.

Ryhmäni on iloinen siitä, että Yhdistynyt kuningaskunta on edelleen euroalueen ulkopuolella. Valtion valuutan on vastattava sen oman talouden edellytyksiä ja tarpeita eikä 27 eri talouden keskimääräisiä tarpeita. Oman valuuttamme säilyttäminen on kuitenkin vain osa vastausta. Keskeinen ongelma on se, että luotonanto on yksityisten yritysten käsissä – liikepankkien – ja näin on niin euroalueen ulkopuolella kuin sen sisäpuolella.

Luotonannon – itse asiassa rahan luomisen – tehtävä on siirrettävä pois yksityisiltä yrityksiltä. Tarvittaessa lisäostovoiman – joko olemassa olevan tai välittömän kasvun jakamiseksi tai suurten infrastruktuurihankkeiden rahoittamiseksi – luominen on hallitusten tehtävä, joiden on pantava se liikkeelle. Ei ole pankkien tehtävä luoda sitä ja antaa lainaksi.

  Petru Constantin Luhan (PPE). – (RO) Olemme saaneet tämän kriisin aikana seurata, kuinka korkojen ja vaihtokurssien käynnistämät vaihtelut ovat uhanneet yhtenäisvaluuttaa, joka on suojannut euroaluetta asianmukaisesti.

Yhtenäisvaluutta ei ole tarjonnut ratkaisua kaikkiin ilmenneisiin sisäisiin ja ulkoisiin epätasapainotiloihin. Edut, joita on saatu, kun Euroopan keskuspankki on tarjonnut kansallisille rahoituslaitoksille likviditeettiä ja poistamalla vaihtokurssien vaihteluun liittyvät riskit, ovat kuitenkin lisänneet euroalueen ulkopuolisten valtioiden sitä kohtaan tuntemaa mielenkiintoa.

Näiden valtioiden ponnisteluja talouden ja veropolitiikan parantamiseksi, jotta ne voisivat ottaa käyttöön yhtenäisvaluutan, on pidettävä myönteisinä. Kehotan komissiota ja Euroopan keskuspankkia edelleen rohkaisemaan euroalueen laajentamista mahdollisimman nopeasti, entistä suuremman suojan tarjoamiseksi talous- ja rahoituskriisin vaikutuksilta.

  Karin Kadenbach (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa pääjohtaja Trichet, haluan kiittää suuresti siitä osasta vuosikertomusta, jossa varoitetaan palkkojen liiallisista leikkauksista pyrittäessä vähentämään alijäämää, sillä matalat tulot romahduttavat talouskasvun. Kiitän tästä kappaleesta, sillä katson, että palkkojen leikkaus ei vain hidasta Euroopan talouskasvua ja vähennä sen kilpailukykyä, vaan myös rajoittaa Euroopan kansalaisten mahdollisuuksia ottaa täysimääräisesti osaa yhteiskunnan kehitykseen.

On tärkeää, että laadimme talousarviomme suuntaviivojen mukaisesti, mutta on yhtä tärkeää, että jäsenvaltioille jää liikkumavaraa taloudellisella ja sosiaalisella alalla. Jos Euroopassa ei enää investoida koulutukseen, terveydenhuoltoon ja tutkimukseen, tuloksena on epävakaa Eurooppa, joka ei kykene kilpailemaan muun maailman kanssa. Niiden ryhmien, jotka eivät ole vastuussa kriisistä, ei pidä nyt joutua vastaamaan sen kustannuksista. Jos emme investoi ihmisiin, Euroopalla ei ole tulevaisuutta. Tämän vuoksi kehotan painottamaan tulevaisuudessa sosiaalisia näkökohtia.

  Angelika Werthmann (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tämä talous- ja rahoituskriisi, joka on myös rakenteellinen kriisi, pakottaa meidän määräämään pitkän ajanjakson valvontaa ja laatimaan varovaisia talousarvioita. Globalisaatio pakottaa euroalueen toimimaan aktiivisesti rahoituspolitiikan alalla. Tämä ei kuitenkaan saa tapahtua tavallisen kansalaisen kustannuksella, ja haluan muistuttaa kaikille, että tarvitaan varovaisuutta ja vastuullisuutta.

  Jean-Claude Trichet, Euroopan keskuspankin pääjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, minun on sanottava, että olen tehnyt yhteistyötä parlamentin kanssa jo kuusi ja puoli vuotta, ja tämä on ensimmäinen kerta, kun kuulen näin monia puheenvuoroja, näin monia analyysejä, näin paljon esityksiä ja ehdotuksia.

Olen hyvin vaikuttunut puheenvuorojen runsaudesta ja myös täällä esitettyjen näkemysten moninaisuudesta.

Pyrin esittämään yhteenvetona tärkeimmät huomioni näiden puheenvuorojen jälkeen, jotka olivat kaikki mielenkiintoisia ja relevantteja ja joihin Euroopan keskuspankki luonnollisesti kiinnittää aivan erityistä huomiota.

(EN) Aivan aluksi totean, että olen kuullut paljon puhetta EKP:n kohtaamista haasteista ja kiitosta siitä, että EKP on kyennyt reagoimaan reaaliaikaisesti hyvin vaikeissa olosuhteissa. Haluan sanoa, että katson pyrkineeni kollegojeni kanssa tekemään parhaani hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa: pahimmassa tilanteessa toisen maailmansodan jälkeen. Jos emme olisi toimineet nopeasti, siitä olisi voinut tulla pahin ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

Me kaikki kohtasimme haasteita. Monet teistä totesivat, että haasteet koskivat muitakin keskuspankkeja Euroopassa ja muualla maailmassa. Meidän kaikkien oli siis kannettava valtavaa vastuuta, ja olen täysin samaa mieltä niiden kanssa, jotka totesivat, ettemme voi väittää vaikeiden aikojen olevan ohi. Vaikeat ajat eivät ole ohi. Emme voi jatkaa, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Meidän on pysyttävä äärimmäisen valppaina.

Ymmärsin myös parlamentin hyvin voimakkaan kasvua ja työpaikkoja koskevan viestin. Yhdyn siihen täysin. Uskomme, että edistämme osaltamme kestävää kasvua ja uusien työpaikkojen luomista saamalla aikaan vakautta, olemalla uskottavia siinä, että saamme aikaan vakautta keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Tiedätte kuitenkin, että ratkaisuehdotuksemme on rakennemuutokset. Rakennemuutokset, joilla nostetaan Euroopan kasvupotentiaalia ja lisätään sen valmiuksia luoda uusia työpaikkoja, ovat aivan välttämättömiä.

Tiukka viestinne, jonka hyväksymme täysin EKP:ssa – enkä halua nyt vastata komission jäsenen puolesta – on, että keskeistä on 27 jäsenvaltion hallinnointi, euroalueen 16 jäsenvaltion hallinnointi. Vaadimme jäsenvaltioilta äärimmäistä vastuullisuutta, kuuluivatpa ne 27 jäsenvaltioon tai 16 valtion ryhmään, jotta ne harjoittavat vastuullisuutta ja valvoisivat vertaisiaan. Tarvitaan ehdottomasti vakaus- ja kasvusopimuksen täysimääräistä ja kattavaa täytäntöönpanoa. Finanssipolitiikan valvonta on EMU:n keskiössä, ja siihen on kuuluttava myös rakenneuudistusten ja niiden täytäntöönpanon valvonta sekä eri talouksien kustannuskilpailukyvyn kehityksen valvonta, erityisesti euroalueen jäsenvaltioissa. Tämä on ratkaiseva asia.

En halua enää tarkastella syvemmin Kreikan tilannetta ja siihen liittyviä erilaisia näkökohtia. Minulla on jo ollut tilaisuus vastata moniin kysymyksiin talous- ja raha-asioiden valiokunnassa ja parlamentissa. Sanon ainoastaan, että Kreikalla on roolimalli, ja se roolimalli on Irlanti. Irlannilla oli äärimmäisen hankala ongelma – kuten eräs parlamentin jäsen täällä totesi – ja se suhtautui ongelmaansa hyvin vakavasti jo ennakolta, äärimmäisen määrätietoisesti, ammattimaisesti ja suorituskykyisesti, ja tämän ovat kaikki tunnustaneet. Halusin korostaa tätä. Tämän jälkeen toistan vielä: EKP katsoo, että Kreikan hallituksen toteuttamat uudet toimenpiteet ovat vakuuttavia ja, lisäisin vielä, hyvin rohkeita.

Haluan sanoa pari sanaa pitkän ajanjakson tilanteesta euroalueella: seuraavien 10 tai 20 vuoden aikana huolehdimme hintavakaudesta samalla tavalla kuin olemme huolehtineet euron käyttöönotosta alkaen. Voitte luottaa meihin. Me voimme todistaa tämän. Ei ole kyse teoriasta. Nämä ovat tosiseikkoja, on kyse luvuista.

(FR) Minun on korostettava tätä: kaikki euroalueen jäsenvaltiot tietävät, että euroalueen inflaatio tulee olemaan keskimäärin alle kaksi prosenttia tai lähellä kahta prosenttia keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Tästä on tehtävä johtopäätökset kansallisella tasolla. Valtiot hyötyvät euroalueeseen kuulumisesta. Niiden ei pidä asettautua kansalliseen kontekstiin, kansallisen inflaation kannalta, sillä se ei todellakaan ole meidän takaamamme asia, koska tätä on kysytty meiltä ja koska me kunnioitamme toimivaltamme ulottuvuutta ja koska se edistää osaltaan Euroopan vakautta ja vaurautta.

Arvoisa puhemies, lopuksi haluan puhua – muutamalla sanalla, jos se on mahdollista – avoimuudesta. Kuten olen usein kertonut Euroopan parlamentin jäsenille, EKP on maailman avoimin keskuspankki, mitä tulee tutkimusten ja alustavan lausunnon välittömään julkistamiseen. EKP on maailman avoimin keskuspankki, mitä tulee välittömästi neuvoston kokousten jälkeen järjestettäviin lehdistötilaisuuksiin.

(EN) Ainoa ala, jota avoimuuspäätös ei koske – ja tähän on hyvä syy – on se, ettemme kerro tämän tai tuon puolesta äänestäneiden nimiä, koska katsomme viestimme olevan yksilöistä koostuvan kollektiivin viestin. Me olemme kollegio. EKP:n neuvosto on kokonaisuus. Neuvosto vastaa tekemisistään.

Olen jo todennut, ettei kyse ole tavanomaisesta tilanteesta, ja meidän on ehdottomasti uudistettava rahoitusmarkkinoita perusteellisella tavalla, jotta voimme varmistaa, ettemme käynnistä toista tällaista kriisiä.

Vielä pari sanaa Puolasta ja Unkarista: eräs parlamentin jäsen mainitsi Puolan ja Unkarin ja väitti, ettei EKP kohtele niitä kuten pitäisi. Katson, ettei tämä parlamentin jäsen ole perillä asioista. Kehotan häntä menemään näiden kahden valtion kansallisiin keskuspankkeihin, ja siellä hänelle todistetaan, että EKP tekee hyvin läheistä yhteistyötä näiden kahden keskuspankin kanssa meidän kaikkien eduksi.

  Olli Rehn , komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää parlamentin jäseniä erittäin vakavasta ja merkittävästä keskustelusta. Olen kuunnellut näkemyksiänne hyvin tarkkaan. Niiden perusteella voin päätellä, että taloushallinnon tehokkaalla vahvistamisella euroalueella ja koko Euroopan unionissa on hyvin vahva ja laaja tuki.

Minusta tämänpäiväinen keskustelu on ollut hyvin arvokas pohjustus Eurooppa-neuvostolle tätä päivää ja huomista varten. Olen myös tyytyväinen mahdollisuuteen jatkaa keskustelua taloushallinnosta lähiaikoina talous- ja raha-asioiden valiokunnassa, mieluiten mahdollisimman pian pääsiäisen jälkeen. Haluan kuulla teitä ja esittää mahdollisimman pian konkreettisia ehdotuksia.

Taloushallinnon vahvistamisessa on kaksi olennaista toimintalinjaa. Ensinnäkin sen kulmakivenä tulee olemaan aidosti uskottava ja entistä parempi, ennakoiva, voimakkaampi ja tiukempi finanssi- ja budjettipolitiikan valvonta, joka kattaa myös keskipitkän ajanjakson budjettipolitiikan ja jossa käytetään suosituksia ja tarvittaessa varoituksia jäsenvaltioille.

Sen toinen peruskivi muodostuu entistä tehokkaammasta ehkäisevästä, järjestelmällisestä ja tiukasta makrotaloudellisten epätasapainotilojen sekä euroalueen ja koko Euroopan unionin jäsenvaltioiden välisten kilpailukykyä koskevien erojen valvonnasta. Tässä yhteydessä käytetään myös sitovia poliittisia suosituksia. Tätä tarvitaan epätasapainotilojen kertymisen torjuntaan. On itsestään selvää, että epäilemättä kiireellisin tarve tähän on valtioissa, joissa alijäämä on suuri ja kilpailukyky heikko – ei pelkästään Kreikassa, mutta tietenkin alkaen Kreikasta.

On yhtä lailla itsestään selvää, ettemme tarkoita tällä – vastaisuudessakaan – että kukaan haluaisi heikentää niiden valtioiden vientitulosta, joissa on tällä hetkellä ylijäämää. Toisin sanoen tarkoitus ei ole saada Bayern Müncheniä pelaamaan huonommin Olympic Lyonia vastaan, vaan parantaa tarvittaessa sekä kilpailukykyä viennin alalla että tarvittaessa kotimaista kysyntää, kun se on mahdollista, jotta sekä Bayern München että Olympic Lyon pelaisivat paremmin Euroopan joukkueessa tekemällä niin hyökkäys- kuin puolustusstrategioistakin entistä voimakkaampia.

Tästä euroalueessa – ja viime kädessä Euroopan unionissa – on kyse.

  Edward Scicluna, esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, aluksi muutama seikka. Haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni kiittääkseni EKP:ta sen yhteistyöstä ja valmiudesta vastata moninaisiin kysymyksiini. Toiseksi haluan kiittää varjoesittelijöitäni heidän yhteistyöstään hyväksyttäessä tarkistuksia mietintöön ja laajennettaessa näin sen hyväksyntää.

Olemme havainneet, että viime aikojen taantuma on osoittautumassa haasteeksi. Euroalueen jännitteet eivät kuitenkaan ole uusia, ja ne tunnetaan hyvin. Tiedämme, ettei valuutta-alueemme vielä ole optimaalinen. Tämän vuoksi meidän on kuitenkin oltava innovatiivisia. Meidän on noudatettava järkeviä periaatteita ja järkevää talouspolitiikkaa. Ne on tietenkin ilmaistava Euroopan sosiaalisen koheesion periaatteiden mukaisesti.

Jotkut tarkkailijat ovat todenneet, ettei EKP voi auttaa Kreikkaa, koska se kielletään EU:n perustamissopimuksen 103 artiklan pelastuspaketteja koskevassa lausekkeessa. On joka tapauksessa aivan eri asia luoda pelastuspaketti tai tarjota tilapäistä rahoitustukea.

Tiedämme, että meillä on useita vaihtoehtoja. Jotkut ovat toteutettavissa lyhyellä ajanjaksolla ja toiset keskipitkällä ajanjaksolla. Kuten kollegat ennen minua ovat korostaneet ja koska olemme eurooppalaisia, me kaikki suuntaamme katseemme euroon ja toivomme sen menestystä. Me voimme saada sen menestymään, joten pohtikaamme kaikki yhdessä – parlamentti, komissio, neuvosto ja Euroopan keskuspankki – miten löydämme oikean tien eteenpäin.

Lopuksi, meidän on palautettava yleinen luottamusta rahoituslaitoksiin sellaisin toimenpitein, joihin sisältyy entistä suurempi avoimuus, parempi riskinhallinta ja asianmukainen sääntely. Meidän on varmistettava, ettei näin laajaa kriisiä enää pääse syntymään.

  Sven Giegold, esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan tämän keskustelun lopuksi esittää kolme lyhyttä seikkaa.

Ensinnäkin, kun tarkastellaan erilaisia mielipiteitä täällä parlamentissa, me emme ole samaa mieltä epätasapainotiloista. Erimielisyydet olivat varsin selviä, ja minusta meidän on oltava varovaisia.

Erityisesti haluan sanoa tämän teille, arvoisa pääjohtaja Trichet ja arvoisa komission jäsen Rehn, ja pyytää, ettette sulje tältä silmiänne, sillä keskeinen ongelma, josta olemme periaatteessa yhtä mieltä, on se että kustannusten olisi kasvettava inflaatiotavoitteen ja tuottavuuden summan mukaisesti. Joissakin valtioissa kustannukset nousivat liikaa, ja on hyvä asia, että te puututte tähän.

Toisaalta useissa valtioissa käytetään sekä veropolitiikkaa että palkkasopimusjärjestelyjä sen varmistamiseksi, ettei kynnystä ylitetä. Jos ette puutu tähän toimintaan – ja tiedän joidenkin Ecofin-neuvostossa torjuvan tämän lähestymistavan – me riskeeraamme euroalueen talousperustan, ja se on hyvin vaarallista. Kehotan teitä olemaan kääntämättä katsettanne tästä ja saman kehotuksen esitän kollegoilleni.

Tarkastelkaa Kreikkaa ja kiitettyä vakausohjelmaa. Haluan korostaa, että on olemassa suuri ongelma, ja viittaan siihen, mitä havaitsin vierailullani Kreikkaan viime viikolla.

Suurin osa kreikkalaisista katsoo, että viimeisten 10 tai 20 vuoden aikana hyvin monista tuli hyvin rikkaita olosuhteissa, jotka eivät olleet oikeudenmukaisia. Jos kiitätte Irlannin ponnisteluja, sitä ei voida verrata Kreikan tilanteeseen. Kreikan kansalaiset katsovat, ettei heidän pitäisi kärsiä asioista, joita he eivät ole aiheuttaneet.

Kehotankin teitä, arvoisa komission jäsen Rehn, myös painostamaan Kreikan hallitusta suhtautumaan vakavasti menneisyydessä laittomasti kerääntyneeseen omaisuuteen. Muuten ohjelmaa ei hyväksytä, ja se epäonnistuu myös taloudellisista syistä. Meidän on varmistettava, että ohjelma on myös yhteiskunnallisesti oikeudenmukainen – ja sitä se ei vielä ole.

  Puhemies. – (HU) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 25. maaliskuuta 2010.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Cristian Silviu Buşoi (ALDE), kirjallinen. – (EN) Voimme ottaa oppia euroalueen nykyisestä kriisistä. Myös euroalueen vaikeudet ovat talouskriisin syytä, mutta uskon, että myös EMU:ssa on rakenteellisia heikkouksia, joita meidän on tarkasteltava välttääksemme tulevat kriisit. Jotta EKP kykenisi tehokkaisiin työllisyyttä ja kasvua tukeviin toimiin, meidän on tarjottava sille tarvittavat välineet. EKP:lla ei ole käytössään samoja välineitä kuin Yhdysvaltojen keskuspankilla, eikä sillä tämän vuoksi ole voinut olla aktiivista, kasvua tukevaa rahapolitiikkaa. EKP:ta sitoo sen pääasiallinen tavoite hintavakauden varmistamisessa, mikä estää sitä edistämästä tehokkaasti kasvua. Katson myös, että tarvitaan talous- ja finanssipolitiikan entistä laajempaa koordinointia, jotta voimme välttää sellaisen valitettavan tilanteen, jossa Kreikka on. Entistä parempi koordinointi vahvistaisi euroalueen vakautta. Vakaus- ja kasvusopimusta on noudatettava tiukasti, mutta minusta sitä on tarkistettava. Sen ennaltaehkäisevää osiota on vahvistettava. Sen rankaiseva osio ei ole tehokas, sillä maksujen maksaminen vain lisää julkista alijäämää ja estää sääntöjen noudattamisen. Toisaalta neuvoston ei pitäisi päättää seuraamuksista, sillä jäsenvaltiot ovat aina haluttomia rankaisemaan toisiaan.

  Tunne Kelam (PPE) , kirjallinen. – (EN) Meidän on lähdettävä yhdestä keskeisestä seikasta – vakavimmassa Euroopan kokemassa talouskriisissä euro on ollut vakauden ja uskottavuuden ankkuri. Ilman euroalueen toimintaa kriisistä selviytyminen olisi ollut paljon hitaampaa ja epätasaisempaa. Tämä koskee myös niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole liittyneet euroalueeseen. Nyt on erityisen tärkeää ymmärtää, että Euroopan yhteinen valuutta on yhteinen arvo, josta jokainen yksittäinen euroalueen jäsenvaltio on vastuussa. Yleisesti ollaan yhtä mieltä siitä, että talouskriisi oli looginen seuraus laaja-alaisesta arvokriisistä.

Euroalueeseen liittyneiltä odotetaan suurempaa vastuuntuntoa tulojen ja menojen tasapainottamisessa. Ei ole järkevää omaksua rahoituskeinottelun tai talousmafioiden uhrin roolia. Lähes kaikki Euroopan taloudet ovat rikkoneet järkevän ja tasapainoisen finanssipolitiikan periaatteita. Tästä on otettava opiksi – tarvitsemme paljon tiukempaa valvontaa ja finanssipolitiikan entistä parempaa koordinointia Euroopan valuuttarahaston perustamisen kautta. Ennen kaikkea joka ikisen euroalueen valtion on kuitenkin lopetettava eläminen huomisen kustannuksella.

  Jaromír Kohlíček (GUE/NGL), kirjallinen. – (CS) Euroopan keskuspankin toimintaa on sen perustamisesta asti kritisoitu vasemmistossa, eikä pelkästään kaikkialla EU:ssa. Ensimmäinen peruste tähän oikeutettuun kritiikkiin ovat pankin tavoitteet. Koska pankin päätavoite on varmistaa, ettei inflaatio ylitä kahta prosenttia eivätkä EU:n jäsenvaltioiden alijäämät ylitä kolmea prosenttia BKT:sta, kaikki on hyvin kasvun aikoina, kun työttömyys laskee itsestään, pankit varmistavat itse maksuvalmiutensa ja EKP voi painostaa yksittäisten jäsenvaltioiden hallituksia vähentämään velkaansa. Kaikki on kuitenkin toisin siitä hetkestä alkaen, kun talouskriisi puhkeaa. Keskeisen rahoitusinstituution huonosti muotoiltu tavoite aiheuttaa perustavaa laatua olevia poikkeavuuksia tarpeellisista tavoitteista. Mietinnössä, jossa käsitellään EKP:n vuosikertomuksen ja toiminnan arviointia rahoituskriisin ratkaisun yhteydessä, painotetaan kuitenkin itsepäisesti tätä huonosti muotoiltua keskeistä tavoitetta. Mietinnössä myös todetaan muuan muassa, että on tarpeen perääntyä elvytyspakettien politiikasta ja pankkien likviditeetin varmistamisesta, joka oli merkittävin niin kutsutuista poikkeuksellisista toimenpiteistä kriisistä selviämiseksi. Mietinnössä ei piitata lainkaan ainakin viiden EU:n jäsenvaltion julkisen talouden kriittisestä tilanteesta, ja vaikuttaa siltä, etteivät mietinnön laatijat välitä myöskään työttömyyden räjähdysmäisestä kasvusta. Kaikki tämä vain vahvistaa Euroopan keskuspankin nykykonseptin vahingollisuuden. Tästä syystä mietintö on hylättävä.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Euroopan unioni kokonaisuudessaan ja erityisesti euroalue ovat vakavassa tilanteessa. Kreikka on konkurssin partaalla, ja myös Espanja ja Portugali ovat vaikeuksissa. Tilanteen vakavuuden vuoksi uusia ehdotuksia esitetään jatkuvasti. Toisaalta puhutaan Euroopan valuuttarahaston laaja-alaisista väliintulo-oikeuksista. Toisaalta talous- ja rahapolitiikasta vastaava komission jäsen Rehn vaatii Brysselin osallistumista jäsenvaltioiden talousarviosuunnitteluun. Euroopan unioni haluaa ilmiselvästi käyttää nykyistä kriisiä hyväkseen riistääkseen jäsenvaltioilta niiden taloudellisen itsenäisyyden, joka on yksi viimeisiä jäljellä olevia kansallisen itsemääräämisoikeuden aloja. Jälleen uuden harppauksen ottaminen kohti keskitettyä eurooppalaista supervaltiota ei kuitenkaan ratkaise nykyisiä ongelmia. Päinvastoin, se pahentaa niitä entisestään. Rahaliiton hälyttävä tila ja se, että eurosta on tullut riskialtis valuutta, on seurausta siitä, että Saksan, Alankomaiden ja Itävallan kaltaiset valtiot on saatettu yhteen Kreikan, Italian ja Espanjan kaltaisten valtioiden kanssa, piittaamatta tarkoituksellisesti niiden eroavaisuuksista talouskehityksessä ja siinä hengessä, johon niiden talouspolitiikka perustuu. Nämä historialliset eroavaisuudet, jotka eivät liity yksin talouteen, on otettava huomioon, sen sijaan että tiukennettaisiin entisestään Euroopan kansallisvaltioihin kohdistuvia keskusjohtoisuuden rajoitteita.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) Haluan korostaa Euroopan keskuspankin vuosikertomuksen yhteydessä huolestuttavasta muutoksesta finanssipolitiikassa, joka on johtanut siihen, että aivan liian paljon dollareita on painettu ilman mitään mahdollisuutta kattaa niiden arvoa. Siihen liittyvä nykyinen tai tuleva Yhdysvaltojen dollarin devalvointi osana sen valuuttauudistusohjelmaa voi vaikuttaa hyvin kielteisesti eurooppalaisiin markkinoihin. Tämän riskin välttämiseksi Euroopan keskuspankin ja muiden yhteisön toimielinten olisi vakavasti harkittava luopumista dollarista keskeisenä valuuttana. Euro on paljon vahvempi, ja arvostetut taloustieteilijät, kuten Nobelin palkinnon saanut Joseph Stiglitz, ovat todenneet dollarin johtoaseman olleen monien finanssikriisien aiheuttaja. Euroopan unionin on lakattava altistamasta itseään vapaaehtoisesti Yhdysvaltojen finanssipolitiikan ongelmille.

  Kristiina Ojuland (ALDE), kirjallinen. – (ET) Arvoisa puhemies, Kreikan velkakriisi on herättänyt kysymyksiä kyvystämme säilyttää vakaus euroalueella. Olen vakuuttunut, että yhtenäisvaluutan vahvuus on taattu, jos jokainen yksittäinen jäsenvaltio noudattaa sopimiamme sääntöjä. On sanottu, että Kreikan lisäksi muissakin Euroopan unionin jäsenvaltioissa on odotettavissa vakavia talousongelmia. Huimasti nousevien valtion velkojen lisäksi joissakin jäsenvaltioissa on saavutettu julkisten menojen osalta lähes vaarallinen taso, mistä Euroopan keskuspankki oli huolissaan jo pari vuotta sitten. Euro on ankkuri, johon jäsenvaltioiden taloudet on sidottu. Mitkään jäsenvaltioiden euroa heikentävät toimet eivät ole hyväksyttäviä. Katson ratkaisevaksi sen, että jokainen valtio täyttää euroaluetta varten asetetut edellytykset. Kannatan samalla kollektiivista lähestymistapaa ratkaisujen etsimiseksi, myös tukipaketin keräämistä Kreikalle, yhtenäisvaluuttaa koskevien säännösten tiukentamista ja entistä tiukempaa valvontaa. Ajatus Euroopan valuuttarahaston perustamisesta, joka syntyi Kreikan kriisin tuloksena, sisältää mahdollisia ongelmia ehkäisevän lähestymistavan, mutta meidän ei pidä unohtaa globaaleilla markkinoilla toimivia merentakaisia tekijöitä, joilla on välttämättä vaikutusta euroalueeseen. Tämän vuoksi on selvää, että kansallisella tasolla meidän on keskityttävä entistä enemmän sellaisen lainsäädännön laatimiseen, joka suojaisi euroa niin Euroopan sisäisten kuin ulkopuolisten vaarallisten tekijöiden vaikutukselta.

Puhetta johti
varapuhemies Alejo VIDAL-QUADRAS

* * *

  Bruno Gollnisch (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, 19. maaliskuuta antamassaan ratkaisussa Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että Euroopan parlamentin enemmistö on rikkonut selkeää oikeussääntöä kieltäytyessään puolustamasta koskemattomuuttani kansainvälisen pöytäkirjan 10 artiklan perusteella, kuten ulkomaiset kollegani ovat pyytäneet jäsen Romagnolin johdolla.

Pyyntö esitettiin jouduttuani väkivaltaisen poliittisen, ammatillisen ja oikeudellisen vainon kohteeksi rikoksesta, jonka mukaan kerroin "minua revisionismista ja toisen maailmansodan historiasta haastatelleille toimittajille, että nämä kysymykset kuuluivat historioitsijoiden keskusteluun". Näin todetaan tuomion 108 kohdassa.

Tuomioistuin totesi seuraavaa: Koska pöytäkirjalla pyritään antamaan Euroopan parlamentin jäsenille oikeuksia, tästä seuraa, että kieltäytyessään esittämästä kantaansa 10 artiklan perusteella parlamentti on rikkonut oikeussääntöä riittävän selvällä tavalla.

On totta, ettei tuomioistuin hyväksynyt vahingonkorvauskannettani, koska se katsoi, että Ranskan vetoomustuomioistuin ja sen 11 jäsentä ovat todenneet minut lopullisesti täysin syyttömäksi. Tämän vuoksi se katsoo, etten voi enää vedota ennakkoluuloihin. Tosiseikka on kuitenkin, että tuomioistuin määräsi parlamentin korvaamaan kaksi kolmasosaa oikeudenkäyntikuluista. Päätöksellä tuomitaan siis murskaavasti se puolueellinen taktiikka, jolla minulta kiellettiin parlamentaarinen koskemattomuus.

Painostuksen alla esittelijä turvautui karkeaan menettelytavoilla kikkailuun. Päätös on ennakkotapaus, jota Euroopan parlamentin kansallisen oikeiston jäsenet, joiden ilmaisunvapauteen kohdistuu jatkuvasti hyökkäyksiä, voivat hyödyntää tulevaisuudessa.

  Puhemies. – (ES) Siirrymme nyt äänestyksiin.

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

- Ennen äänestystä:

  Jean Lambert, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan esittää uuden suullisen tarkistuksen, josta tulee 7a kohta (uusi). Äänestysluettelosta voi päätellä näin, ja ymmärrän, että päätöslauselman allekirjoittavat poliittiset ryhmät kannattavat sitä. Se tulee 7 kohdan jatkoksi.

Uusi 7a kohta kuuluu siis seuraavasti: "kehottaa näin ollen jälleen kerran komissiota kehittämään kattavan romanien osallisuutta koskevan eurooppalaisen strategian välineeksi romanien sosiaalisen syrjäytymisen ja syrjinnän torjumiseksi Euroopassa".

(Parlamentti hyväksyi suullisen tarkistuksen)

- Ennen tarkistuksesta 1 toimitettua äänestystä:

  Cornelia Ernst, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Paljon kiitoksia, arvoisa puhemies. Meillä on kaksi tarkistusta, joista toinen on tarkistus tarkistukseen. Haluaisin esittää ne molemmat. Haluamme poistettavan sanat "neuvostoa ja". Lopputulos nyt tarkasteltavasta tarkistuksesta kuuluisi siten seuraavasti:

(EN) "kehottaa jäsenvaltioita pidättäytymään vähemmistöjen pakkosiirroista, jos he voivat joutua kodittomiksi tai kokea syrjintää koulutuksessa, sosiaaliturva-alalla ja työelämässä sen jälkeen kun heidät on pakotettu palaamaan".

(Suullista tarkistusta ei hyväksytty.)

– Ennen 18 kohdasta toimitettua äänestystä:

  Hannes Swoboda, S&D-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hylkäsimme myös aiemman tarkistuksen, koska se oli sanamuodoltaan liian voimakas. Joidenkin valtioiden kanssa, joihin romaneja palautetaan, on kuitenkin ongelma, koska niissä olosuhteet eivät salli heidän elää vapaasti ja turvallisesti ja ihmisarvoisesti.

Sanamuotomme on hillitympi muun muassa koska olemme havainneet, että tietyissä valtioissa viisumivapautta väärinkäytetään turvapaikan hakemiseen ilman perusteita. Tekstimme kuuluisi seuraavasti:

(EN) Länsi-Balkanin maihin, "missä he voivat joutua kodittomiksi tai kokea syrjintää koulutuksessa, sosiaaliturva-alalla ja työelämässä".

(DE) Toivon, että jäsenet, jotka aluksi hylkäsivät toisen tarkistuksen, voivat äänestää tämän hillitymmän sanamuodon puolesta ja hyväksyä sen.

(Parlamentti hyväksyi suullisen tarkistuksen)

– Ennen päätöslauselmaluonnoksen hyväksyntää:

  Michael Cashman (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan vain parlamentin tietävän, että olin Frontex-päätöksen alkuperäinen esittelijä ja että suosittelin tämän hyväksymistä niiden poikkeuksellisten toimenpiteiden vuoksi, jotka ovat tarpeen väliintulon ja meripelastuksen osalta erityisesti eteläisellä Välimerellä.

Valiokunta ei tukenut minua, joten poistin nimeni mietinnöstä ja suositan, että parlamentti hylkää nyt tarkasteltavana olevan päätöslauselman. Sen hyväksymiseen tarvitaan 369 jäsenen ehdoton enemmistö, mutta suositan, että parlamentti hylkää päätöslauselman, josta kohta äänestämme.

  Cecilia Malmström, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, parlamentin jäsenten tarkasteltavana on luonnos päätökseksi Schengenin rajasäännöstön täydentämisestä Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston koordinoiman operatiivisen yhteistyön puitteissa suoritettavan ulkoisten merirajojen valvonnan osalta.

Päätös on tarpeellinen ja se auttaa jäsenvaltioita ja Frontexia hallinnoimaan ulkoisia merirajojamme entistä tehokkaammin. Kuten tiedätte, alusten lukumäärä nousee hyvin pian, kuten aina tähän aikaan vuodesta Välimerellä.

Ehdotus sisältää hyvin tärkeitä periaatteita ja selvennyksiä sääntöihin, joita rajavartijoiden on noudatettava valvoessaan merirajoja, esimerkiksi palautuskiellon periaatteen ja velvoitteen kohdella haavoittuvia henkilöitä ja ilman huoltajaa olevia alaikäisiä erityisen varovasti.

Siinä selvennetään myös, minkälaista apua vaarassa merellä oleville henkilöille on annettava ja mihin pelastetut ihmiset on kuljetettava.

Monet parlamentin jäsenet ovat pyytäneet vuosia näitä periaatteita ja sääntöjä, ja nyt ne ovat lopultakin meidän ulottuvillamme. Ehdottamillamme muutoksilla vähennetään myös ihmishenkien menetyksen vaaraa Välimerellä tehostamalla merirajaoperaatioita.

Luonnos päätökseksi on tulosta hyvin vaikeista ja pitkistä keskusteluista jäsenvaltioiden ja esimerkiksi Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun ja Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön asiantuntijoiden kanssa.

Se tarjoaa toimielimillemme paremmat puitteet näiden operaatioiden asianmukaisen valvonnan harjoittamiseen, sillä niihin kuluu merkittäviä määriä yhteisön varoja.

Ehdotuksen oikeudellisista näkökohdista totean, että komissio on valinnut oikeusperustaksi Schengenin rajasäännöstön 12 artiklan, koska säännöt koskevat rajavalvontapartioita Frontexin operaatioiden aikana, eivät rajatarkastuksia, kuten oletan parlamentin oikeudellisessa lausunnossa tarkoitettavan.

Tämän parlamentin jäsenten pyynnöstä komissio on tehnyt selvityksen vaihtoehtoisista teknisistä ratkaisuista, jotka antaisivat mahdollisuuden ensinnäkin olla käynnistämättä uudelleen sisältöä koskevaa keskustelua ja toiseksi hyväksyä ajoissa selkeät säännöt Frontex-operaatioille tänä kesänä. Valitettavasti emme löytäneet tällaista vaihtoehtoa, joten suositan arvoisille parlamentin jäsenille, etteivät he hylkää näitä kauan toivottuja uusia sääntöjä.

  Puhemies. – (EN) Emme voi aloittaa tästä nyt keskustelua, hyvä jäsen Busuttil. Saatte puheenvuoron, mutta emme voi aloittaa tästä keskustelua.

  Simon Busuttil (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, kahdessa puheenvuorossa on kehotettu parlamenttia hylkäämään päätöslauselma, mutta kukaan ei ole käyttänyt puheenvuoroa sen hyväksymisen puolesta. Minusta on vain tasapuolista, että joku saa puhua ja kehottaa jäseniä kannattamaan päätöslauselmaa.

Jos annatte minulle minuutin, voin kertoa, että syy, jonka vuoksi kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta hylkäsi nämä säännöt ja esitti tätä päätöslauselmaa, on hyvin yksinkertainen. Oikeudellinen yksikkömme on kertonut meille – ei vain kerran vaan kahdesti – että komissio ylittää toimivaltansa esittäessään näitä sääntöjä. Tämän vuoksi me hylkäämme ne. Me todellakin haluamme nämä säännöt – olen kotoisin valtiosta, jossa halutaan nämä säännöt – mutta emme halua Euroopan komission ylittävän toimivaltaansa. Tämän vuoksi meidän on tuettava päätöslauselmaa.

  Michael Cashman (S&D). – (EN) Selvyyden vuoksi totean, että jos äänestätte tätä vastaan, tuette toimenpiteitä, jotka mahdollistavat pysäytykset merellä. Jos äänestätte tämän puolesta, ette tue niitä. Tämä vain selvennykseksi.

  Puhemies. – (ES) Siirrymme nyt äänestyksiin.

  Puhemies. – (EN) Hyvät parlamentin jäsenet, minulla on ilo kertoa teille, että osana parlamenttien välisiä vierailuja meillä on vieraanamme Tunisian parlamentin valtuuskunta, jota johtaa Tunisian edustajakokouksen poliittisten asioiden, ihmisoikeuksien ja ulkoasioiden valiokunnan puheenjohtaja Salah Tabarki.

Toivotamme Salah Tabarkin ja hänen valtuuskuntansa jäsenet tervetulleiksi. Haluan korostaa sitä, kuinka merkityksellisenä pidämme tätä tapaamista, joka on ensimmäinen viiteen vuoteen.

Parlamentti seuraa suurella mielenkiinnolla Tunisian poliittisen ja taloudellisen tilanteen kehittymistä, sillä Euroopan unioni on valtion tärkein kauppakumppani. Suhteet, jotka luotte suhteista Maghreb-maihin vastaavaan Euroopan parlamentin valtuuskuntaan tarjoavat teille asianmukaisen institutionaalisen kehyksen yhteisen mielenkiinnon kohteita koskevaan vuoropuheluun demokratian ja oikeusvaltion kehityksestä.

Toivomme teille miellyttävää ja hedelmällistä vierailua.

- Ennen äänestystä:

  Enrique Guerrero Salom, esittelijä. – (ES) Arvoisa puhemies, kiitän kaikkia mietinnön valmisteluun osallistuneita.

Haluan vain tuoda esiin, että kun pääsemme 31 kohtaan, meillä on suullinen tarkistus. Kuten sovittu, minä luen englanninkielisen version toisen osan.

(EN) "kannattaa tästä syystä velkojen, pääoma ja korot mukaan luettuina, takaisinmaksun keskeyttämistä tilapäisesti ja vähiten kehittyneiden maiden velkojen peruuttamista, jotta kehitysmaat voivat toteuttaa suhdanteiden vaihtelut huomioon ottavaa finanssipolitiikkaa kriisin vakavien vaikutusten lieventämiseksi; ehdottaa, että luodaan riippumaton ja avoin velka-asioiden kansainvälinen sovitteluelin".

  Puhemies. – (ES) Joka tapauksessa, hyvä jäsen Guerrero, jos emme ole saaneet väärää tietoa, tämä suullinen tarkistus vaikuttaa 34 kohtaan, ei 31 kohtaan.

(Jäsen Guerrero vastasi, että se todellakin koski 34 kohdan toista osaa)

Nyt kaikki on selvää.

(Äänestys toimitettiin)

(Parlamentti hyväksyi suullisen tarkistuksen)

– Ennen 22 kohdasta toimitettua äänestystä:

  Charles Goerens (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, olemme tuoneet esiin suullisen tarkistuksen 22 kohtaan. Haluan korostaa, että 22 kohta koskee globaalia taloushallintoa ja erityisesti G20-ryhmän kokoonpanoa, sillä poikkeuksellisesti sen riveihin ei kuulu yhtään kehitysmaan edustajaa.

Suullisella tarkistuksella pyritään korjaamaan tämä puute, ja Euroopan parlamentille esittämälläni tarkistuksella täytetään tämä tarve.

(Parlamentti hyväksyi suullisen tarkistuksen)

– Ennen 34 kohdasta toimitettua äänestystä:

  Daniel Cohn-Bendit (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, pyysitte hetki sitten meitä osoittamaan suosiota Tunisian valtuuskunnalle. Voitteko pyytää Tunisian valtuuskuntaa toimimaan Taoufik Ben Brikin vapauttamiseksi, jota koko parlamentti pyytää?

– Äänestyksen jälkeen:

  Hannes Swoboda (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin käyttää työjärjestyspuheenvuoron. Olen hyvin iloinen äänestyksen tuloksesta. Tämä oli kuitenkin ennen kaikkea valiokunta-aloitteinen mietintö, ja tässä tapauksessa on sovittu erilaisesta menettelystä. Nyt meille sallittiin erillinen äänestys valiokunta-aloitteisesta mietinnöstä. Meidän on ratkaistava tämä asia, tai vastaisuudessa jokaisesta valiokunta-aloitteisesta mietinnöstä järjestetään erillinen äänestys. Voitteko kenties pyytää perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokuntaa selvittämään asian? Muutoin parlamentin yksiköiden tulkinnalla tehdään tyhjäksi koko uudistuksen tavoite.

  Puhemies. – (ES) Hyvä jäsen Swoboda, näin voidaan tehdä. On mahdollista pyytää erillistä äänestystä, ryhmien itse käynnistämän menettelyn mukaisesti. Joka tapauksessa kaikkea voidaan tarkistaa. Sitä voidaan tarkistaa vastaisuudessa, mutta näin asia on tällä hetkellä.

Toinen romaniväestöä käsittelevä eurooppalainen huippukokous (RC-B7-0222/2010)

  Jaroslav Paška (EFD). – (SK) Nyt hyväksytyllä Euroopan parlamentin päätöslauselmalla toisesta romaniväestöä käsittelevästä eurooppalaisesta huippukokouksesta avataan uusi tie Euroopan unionin romaniväestön ongelmien ratkaisuun.

On tullut selväksi, etteivät yksittäisten valtioiden yksittäiset pyrkimykset romanien integroimiseksi yhteiskuntaan ole tuottaneet tyydyttäviä tuloksia. Tilanteeseen on useita syitä. Olen tämän vuoksi tyytyväinen Euroopan unionin pyrkimyksiin osallistua romanien ongelmien ratkaisuun ja parantaa tämän yhteisön yhteiskuntaan integroitumista järjestelmällisellä tavalla.

  Nicole Sinclaire (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, vaikka tuomitsenkin minkä tahansa yhteiskuntaryhmän syrjinnän mistä tahansa syystä, en voi kannattaa tätä päätöslauselmaa. Päätöslauselmalla pyritään kuitenkin asettamaan vastuu syrjinnän torjumisesta EU:n tasolle, vaikka katson, että jäsenvaltioiden asenteet ja lähestymistavat poikkeavat toisistaan niin paljon, että vähemmistöjen etuja on parempi tarkastella jäsenvaltioiden tasolla ja erityisesti niissä jäsenvaltioissa, jotka eivät jaa meille briteille itsestään selvää suvaitsevaisuuden ajatusta.

Tiedän esimerkiksi erään italialaisen parlamentin jäsenen, EFD-ryhmän jäsenen, olleen syytettynä osallistumisesta vapaaehtoisten järjestyksenvalvojien yllätyshyökkäykseen, jossa hän sytytti erään maahanmuuttajan omaisuuden tuleen. Sitä ei voida hyväksyä. Olkaa hyvät älkääkä yhdistäkö brittejä tällaiseen käytökseen väittämällä, että vähemmistöryhmät kotimaassani tarvitsevat saman tason suojelua kuin se poloinen henkilö, josta juuri kerroin.

  Frank Vanhecke (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, on kiistaton tosiasia, ettei kukaan, joka kiistää ongelman olemassaolon, kiistää totuuden, voi tietenkään ratkaista kyseistä ongelmaa. Tämä on tosiasia. Meidän on ymmärrettävä, että romaneista Euroopassa laaditulla päätöslauselmallamme, joka on täynnä poliittisesti korrektia hölynpölyä, emme löydä tai voi tarjota yhtenäistä ratkaisua, sillä me itse asiassa kiellämme ongelman. Meidän olisi ensinnäkin todettava, että kohtaamme todellakin suuria ongelmia suurien romaniryhmien osalta, jotka asettautuvat täysin yhteiskunnan ulkopuolelle ja jotka hyvin usein ovat myös vastuussa pienistä ja suurista hyvin vakavista rikoksista. Monet romaniyhteisöjen omaksumat arvot ja normit, tai niiden puute, ovat täysin ristiriidassa niiden arvojen ja normien kanssa, joita me haluamme eurooppalaisissa valtioissa kunnioitettavan. Sanomani saattaa kuulostaa hieman yksipuoliselta, mutta nyt hyväksymämme mietintö on vieläkin yksipuolisempi, tosin toiseen suuntaan. Katson joka tapauksessa, että jokaisella jäsenvaltiolla on oltava oikeus itse päättää tavasta, jolla ne tarkastelevat tätä hyvin vakavaa ongelmaa.

  Philip Claeys (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, mietintö on hyvin poliittisesti korrekti, todellakin sellainen mietintö, joihin parlamentilla vaikuttaa olevan patentti. Romanien taloudelliset ja sosiaaliset vaikeudet on jälleen kerran kuvattu niin kutsutuksi suvaitsemattomuudeksi ja syrjinnäksi. Jos vain säädämme uusia kiintiöitä ja vaientavaa lainsäädäntöä, jos taas avaamme rahahanat, kaikki on hyvin.

Kokemukset Alankomaissa ovat tietenkin selvästi osoittaneet, että teimmepä mitä tahansa, romaniyhteisön enemmistö kieltäytyy sopeutumasta ja integroitumasta. Ei ole meidän syymme, vaan romaniyhteisön oma syy, että romanit ovat suhteettoman laajasti edustettuina rikostilastoissa. Heidän arvonsa ja norminsa ovat täysin päinvastaisia omiemme kanssa. Vastustan myös sitä, että yhteisö millään tavalla puuttuu tähän asiaan, ja haluan toistaa, että jokaisella jäsenvaltiolla on oikeus poistaa alueeltaan henkilöt, jotka järjestelmällisesti kieltäytyvät sopeutumasta ja turvautuvat rikolliseen toimintaan.

Mietintö: Sidonia Elżbieta Jędrzejewska (A7-0033/2010)

  Radvilė Morkūnaitė-Mikulėnienė (PPE). – (LT) Äänestin vuoden 2011 talousarvion painopisteitä koskevan päätöslauselman puolesta monista syistä, mutta pääasiassa koska siinä kiinnitetään huomiota nuorisotyöttömyyteen. Nykyinen taloudellinen ja sosiaalinen tilanne monissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa edellyttää erityistä lähestymistapaa nuorten ja työmarkkinoiden väliseen kasvavaan kuiluun, vaikka onkin yleisesti tunnustettua, että investoinnit nuoriin ja koulutukseen ovat investointeja tulevaisuuteen. Kokemus on osoittanut, että talouden taantuman aikana nuoret mieluummin pysyisivät koulutusjärjestelmässä tai aloittaisivat opinnot, kuin etsisivät töitä. Nyt jäsenvaltioissa on havaittu samanlaisia suuntauksia. Tämän vuoksi haluan sanoa, että suunnitellut toimenpiteet, entistä aktiivisemmat työmarkkinat sekä koulutusjärjestelmän johdonmukaisuus ovat hyvin tärkeitä. Yrittäjyyteen liittyvän osaamisen ja erityisten ohjelmien kehittäminen ovat tarpeellisia, olipa kyse Erasmus First Job -ohjelmasta tai muista toimenpiteistä. Toivon hartaasti, että Euroopan unionilla on riittävästi poliittista tahtoa myös hyvin tärkeiden asiakirjojen täytäntöönpanoon niiden suunnittelemisen lisäksi.

  Frank Vanhecke (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, äänestin mietintöä vastaan pääasiassa siksi, että olen täysin eri mieltä painopisteistä, joita parlamentti on ehdottanut komissiolle, myös maahanmuuttopolitiikan yhdenmukaistamisesta. Tiedän, mitä tämä tarkoittaa: kaikkien jäsenvaltioiden maahanmuuttopolitiikkojen yhdenmukaistamista vaaditaan selkeänä painopistealana. En hyväksy tätä.

Äänestin kuitenkin mietintöä vastaan ensisijaisesti siksi, että siinä on jo tehty hyvin selväksi, ettei parlamentti kannata kovasti kaivattua eurooppalaisen byrokratian vähentämistä. Tilanne on täysin päinvastainen. Meidän on harkittava syvällisesti kaikkien sellaisten toimielinten ja virastojen lakkauttamista, joista on itse asiassa tullut tai jotka ovat aina olleet tarpeettomia. Parlamentti kuitenkin vaatii yhä lisää niin kutsuttuja hajautettuja virastoja. Toistan vielä, että minusta meillä on niitä jo liikaa. Joitakin niistä on lakkautettava ennen kuin perustamme uusia. Tarkoitan nyt alueiden komiteaa, perusoikeusvirastoa ja Euroopan tasa-arvoinstituuttia. Kuinka paljon tämä kaikki maksaa veronmaksajille, ja mitä taivaan tähden hyötyä niistä kaikista on?

Mietintö: Helga Trüpel (A7-0036/2010)

  Vito Bonsignore (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tällaisina epätavallisina aikoina, joita nyt elämme, on otettava käyttöön epätavallisia keinoja.

Ensi vuoden talousarviota ei saa laatia kuin elettäisiin aivan tavallista aikaa. Valitettavasti talouskriisi ei ole vielä ohi, emmekä saa sivuuttaa sitä. Ryhmäni ja minä äänestimme esitettyjen talousarvion painopisteiden puolesta tänään, mutta aivan lähitulevaisuudessa meidän täytyy kantaa poliittinen vastuumme ja tehdä tärkeämpiä päätöksiä.

Meidän on harkittava unionin talousarvion uudistamista, jotta EU:n talous saadaan hyvään kuntoon, niin että unioni pystyy ohjaamaan talouspolitiikkaansa entistä tarkemmin. Seuraaviksi tavoitteiksi on otettava sisämarkkinoiden täydellinen toteuttaminen, tutkimukseen ja infrastruktuuriin kohdennettujen varojen lisääminen sekä investoiminen turvallisuuteen ja perheisiin, tai muuten vaarana on, että jäsenvaltiot ryhtyvät entistäkin konservatiivisempiin toimin.

Yhteenvetona voidaan todeta, että meidän on ajateltava enemmän Euroopan ja vähemmän yksittäisten jäsenvaltioiden etua ja luotava aidosti eurooppalaista politiikkaa.

  Daniel Hannan (ECR). – (ES) Arvoisa puhemies, onpa mukava nähdä teidät taas johtamassa puhetta.

– (EN) Mark Twain totesi, että jos on vain vasara, koko maailma alkaa näyttää naulalta.

Euroopan unioni on erittäin hyvä tuhlaamaan rahaa – muiden rahaa. Muistaakseni Milton Friedman sanoi, että maailmassa on kahdenlaista rahaa: sinun rahaasi ja minun rahaani. Jälkimmäisen suhteen olemme paljon huolellisempia. Se selittää sen, mitä Euroopassa tällä hetkellä tapahtuu.

Kaikki jäsenvaltiot pyrkivät leikkaamaan talousarvioitaan. Kreikassa julkisen sektorin menoja on ehdotettu leikattavaksi 10 prosentilla, Irlannissa yli 7 prosentilla. Saksa yrittää nostaa eläkeikää ja kotimaanne Espanja tavoittelee kahden prosentin suuruisia säästöjä suhteessa BKT:hen, mutta meillä täällä Euroopan unionissa talousarvio jatkaa vääjäämätöntä kasvuaan. Miksi? Koska Euroopan unionissa ei ole mitään yhteyttä verotuksen, kansalaisten edustuksen ja menojen välillä, eli veronmaksajilta ei tule ulkoista painetta.

Juuri liiallinen tuhlaus – yksittäisten ihmisten liiallinen tuhlaus, yritysten liiallinen tuhlaus ja hallitusten liiallinen tuhlaus – sai aikaan tämän sotkun. Ajatelkaa, millainen piristävä vaikutus sillä olisi ollut, jos sen sijaan, että käytämme biljoonia euroja velkamme kasvattamiseen entisestään, olisimme palauttaneet vastaavan summan kansalaisille veronalennusten muodossa.

Mietintö: Giancarlo Scottà (A7-0029/2010)

  Miroslav Mikolášik (PPE). – (SK) Eurooppalaiset maataloustuotteet täyttävät maailman korkeimmat laatuvaatimukset, joiden pitäisi tietenkin tehdä niistä kilpailukykyisempiä kansainvälisillä markkinoilla.

EU:n kansalaisille ja vaativille kuluttajille on siis tiedotettava niiden eduista. Erityisesti on tarpeen korostaa, että sen lisäksi, että eurooppalaiset tuotteet täyttävät tiukat hygienia-, turvallisuus- ja eläinlääkintänormit, niiden tuotannossa otetaan huomioon kestävä kehitys, ilmastonmuutoksen ehkäiseminen, biologinen monimuotoisuus ja eläinten hyvinvointi. Siksi annan täyden tukeni yksinomaan EU:n tuotannosta saataville maataloustuotteille myönnettävän Euroopan unionin laatumerkin käyttöönotolle. Laatumerkillä annetaan virallinen tunnustus Euroopan tuottajien toteuttamille toimille sekä suojataan heille kuuluvia teollis- ja tekijänoikeuksia kansainvälisesti. Uskon vakaasti, että se auttaisi monia maaseutualueita, joilla ei ole muita kehitysmahdollisuuksia.

EU:n on annettava taloudellista tukea maatalousyritysten nykyaikaistamiseen ja mikroyritysten kehittämiseen etenkin maaseutualueilla, jolloin unionin tuella saadaan tuotettua korkealaatuisia maatalouselintarvikkeita.

  Radvilė Morkūnaitė-Mikulėnienė (PPE). – (LT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska olen sitä mieltä, että ekologisessa ja puhtaassa maataloudessa on tulevaisuus ja meidän on edistettävä sitä. Meidän on myös sekä EU:n tasolla että jäsenvaltioissa pyrittävä lisäämään ihmisten kiinnostusta luonnonmukaista tuotantoa harjoittavia tiloja ja luonnonmukaisia tuotteita kohtaan. Toisaalta koska haluamme edistää luonnonmukaista viljelyä ja taata sille toimintaedellytykset, emme saa kiirehtiä laillistamaan geneettisesti muunneltujen organismien käyttöä. Muutamat maat ovat näyttäneet hyvää esimerkkiä rajoittamalla tiukasti geneettisesti muunneltujen organismien kasvattamista luonnonmukaisten tilojen ympäristössä. Ne tulisi pitää selkeästi erossa toisistaan. Kuluttajille on myös esitettävä mitään salaamatta geneettisesti muunneltuihin organismeihin liittyvien tieteellisten tutkimusten tuloksia sekä tietoa geenimuunnellun rehun vaikutuksista ympäristöön ja ihmisten terveyteen. Vain sillä tavoin saadaan luotua kaikille meille elintärkeiden luomutuotteiden aidot yhteismarkkinat.

  Alfredo Antoniozzi (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, ensinnäkin haluan kiittää esittelijä Scottàa hänen tekemästään työstä tämän mietinnön hyväksi.

Mielestäni maataloustuotteidemme laadun turvaaminen ja laatupolitiikan vahvistaminen on Euroopan unionille tärkeä tavoite, koska siihen sisältyy ja liittyy useita muita EU:n tasolla keskeisiä aiheita, kuten kuluttajansuojan parantaminen, pk-yritysten tukeminen, monien Euroopan alueiden kulttuuriperinnön ja perinteiden säilyttäminen sekä eurooppalaisten elintarvikkeiden tuottajien maailmanlaajuinen kilpailukyky.

Näiden syiden vuoksi äänestin tämän mietinnön puolesta.

  Jan Březina (PPE). – (CS) Arvostan sitä, että tämä maataloustuotteiden laatupolitiikkaa käsittelevä mietintö yhdistyy aiemmin laatupolitiikan vahvistamiseksi tehtyihin toimiin. Erityisen hyödyllisenä pidän suojattujen nimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen järjestelmän kehittämistä siten, että samalla säilytetään tiukat kriteerit suojan saamiselle. Kannatan aidon perinteisen tuotteen aseman säilyttämistä sillä edellytyksellä, että rekisteröintiä koskevia säännöksiä yksinkertaistetaan. Koska suojan taso on kuitenkin alhaisempi eikä tuotteen maantieteellisiä erityispiirteitä tarvitse osoittaa, en ymmärrä, miksi hakemusten käsittelyn pitäisi kestää yhtä kauan kuin maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten myöntämisen.

Mielestäni nykyisen käytännön heikko kohta on siinä, että komissio voi harkintansa mukaan hylätä puutteellisina pitämänsä hakemukset. Hakemuksia hylätäänkin usein täysin sattumanvaraisesti ja mielivaltaisesti tuntematta asianomaisen tuotteen tai maantieteellisen alueen erityispiirteitä. Lisäksi olisi estettävä rekisteröinnin määräaikojen kiertäminen sillä, että komissio esittää aina uusia ja uusia huomautuksia ja lisäkysymyksiä.

  Diane Dodds (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää esittelijä Scottàa tämän tärkeän mietinnön valmistelutyöstä.

Haluan mainita erityisesti tarkistuksen 4, jossa vaaditaan, että kuluttajille pitäisi olla tarjolla mahdollisimman paljon tietoa. Siinä myös kannatetaan velvoittavaa lainsäädäntöä alkutuotteiden tuotantopaikan merkinnästä.

Nämä ovat toki kunnioitettavia tavoitteita, mutta mielestäni tarkistus on kuitenkin liian rajoittava ja kyseinen tieto olisi paremmin sopinut vapaaehtoiseksi lisätiedoksi.

Pohjois-Irlannissa olemme voimakkaasti riippuvaisia mahdollisuudesta viedä tuotteitamme muualle Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja muihin Euroopan maihin. Tämä tarkistus saattaisi vaikuttaa Pohjois-Irlannin mahdollisuuksiin myydä tuotteitaan tietyille markkinoille, missä tällä hetkellä ei ole mitään vaikeuksia, ja minusta on tärkeää, että uudet merkinnät eivät synnytä esteitä eri jäsenvaltioiden väliselle kaupalle.

Tarkistus 4 on siis jossain määrin ongelmallinen, mutta tunnustan mietinnön tärkeyden ja tunnustan, että on tärkeää pystyä tuottamaan jäljitettävissä olevia, korkealaatuisia ja turvallisia tuotteita.

  Vito Bonsignore (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tämän äänestyksen myötä olemme saavuttaneet pitkäaikaisen tavoitteemme: meillä on nyt keino, jolla suojella kuluttajia ja tuoda maataloustuotteille niiden ansaitsemaa lisäarvoa.

Tästä päivästä lähtien lihatuotteiden, meijerituotteiden, hedelmien ja vihannesten, siipikarjanlihan sekä muiden yhdestä ainesosasta koostuvien jalostettujen tuotteiden pakkauksiin on selkeästi merkittävä niiden alkuperä. Eläinten kohdalla alkuperä on ilmoitettava tiettynä yksittäisenä paikkana vain silloin, kun eläin on syntynyt, kasvatettu ja teurastettu samassa maassa.

Tämän aloitteen avulla voidaan antaa maataloustuottajille ja maataloustuotteiden jalostajille heidän ansaitsemansa tunnustus. Olemme osoittaneet, että Euroopan parlamentilla on maatalouselintarvikkeita koskevissa toimissaan vain yksi päämäärä, ja se on laadun ja kuluttajien tiedonsaannin takaaminen.

Olemme tehneet hyvää työtä. Kiitokset kaikille asiakirjan valmisteluun osallistuneille.

  Syed Kamall (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, periaatteessa minulla ei ole mitään laatumerkkejä vastaan. Laatumerkkejä näkee monella elämänalalla. Niitä ei vain pidä käyttää keinona kaventaa kuluttajien valinnanvapautta.

Jos elintarvike ei täytä tiettyjä kokovaatimuksia tai ulkonäköä koskevia vaatimuksia, sitä ei pitäisi heittää pois, viskata tunkiolle, niin kuin tällä hetkellä tapahtuu 30 prosentille eurooppalaisista maataloustuotteista, jotka menevät hukkaan siksi, etteivät ne täytä tiukkoja EU:n standardeja.

Meidän ei myöskään pitäisi käyttää laatustandardejamme tekosyynä kehitysmaiden tuotteiden tuonnin kieltämiseen, joka suistaa kehitysmaiden viljelijät köyhyyteen, ja syytää sitten veronmaksajiemme rahaa korruptoituneille hallituksille samaan aikaan, kun viljelijät köyhtyvät.

Laatumerkkien ja poliittisten eleiden sijaan meidän tulisi luottaa markkinoihin, meidän tulisi luottaa kuluttajiin ja meidän tulisi luottaa ihmisiin.

Mietintö: Enrique Guerrero Salom (A7-0034/2010)

  Miroslav Mikolášik (PPE). – (SK) Äänestin tätä mietintöä vastaan, koska tässä valiokunta-aloitteisessa mietinnössä, niin kuin niin monissa muissakin mietinnöissä, Eurooppa yrittää jälleen pakottaa kehitysmaiden ihmiset omaksumaan oman käsityksensä niin kutsutuista lisääntymisterveyttä koskevista oikeuksista ja seksuaalioikeuksista.

On tehtävä kertaheitolla selväksi, että Maailman terveysjärjestön määritelmän mukaan tähän käsitteeseen sisältyy abortti yhtenä perhesuunnittelun keinona. Ihmiselämä on pyhä hedelmöitymishetkestä luonnolliseen kuolemaan asti. Sen vuoksi en voi tukea tätä mietintöä. Toisaalta se sisältää joitakin hyviä ajatuksia, jotka voisivat tietenkin auttaa kehitysmaiden ihmisiä, ja siksi voidaan sanoa, että koska sadat miljoonat ihmiset kehitysmaissa joutuvat kohtaamaan perustuotteiden ja elintarvikkeiden hinnannousun seuraukset, tämä on yksi tapa hakea ratkaisua eloonjäämisen ongelmaan. Olen huolissani kansainvälisten rahoituslaitosten arvioista, joiden mukaan maapallon väkimäärä, joka jo nyt lasketaan miljardeissa, lisääntyy vielä sadoilla miljoonilla, ja lapsikuolleisuus lisääntyy Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 30 000–50 000 lapsella.

  Joe Higgins (GUE/NGL). – (GA) Arvoisa puhemies, äänestin rahoitus- ja talouskriisin vaikutuksia maailman köyhiin maihin käsittelevän mietinnön puolesta. Vaikka mietinnössä ei esitetä riittävän radikaaleja ratkaisuja köyhien maiden ongelmiin, voimme kuitenkin yhtyä moniin sen sisältämiin ajatuksiin.

Eniten talouskriisin seurauksista kärsivät juuri köyhät ihmiset ja köyhät maat. Meidän olisi annettava kaikki mahdollinen apu erityisesti näihin maihin kohdistuvien julkisten investointien muodossa. On kuitenkin myös todettava, että kauppasopimukset, joita Euroopan unionilla on köyhien maiden kanssa, eivät ole oikein suotuisia niille. Eniten näistä sopimuksista hyötyvät eurooppalaiset suuryritykset; pientuottajat, pienviljelijät ja työläiset eivät hyödy niistä lainkaan, joten meidän on muutettava tapaa, jolla teemme työtä näiden maiden kanssa.

  Diane Dodds (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, äänestin tämän mietinnön 7 kohtaa vastaan, ja minusta oli järkyttävää nähdä jälleen kerran, kuinka tämä parlamentti käyttää tämänkaltaista mietintöä aborttioikeuden peiteltyyn läpiviemiseen ja yhdistää seksuaali- ja lisääntymisterveyden kehitysmaiden kansanterveyteen.

Tämä ei ole oikea paikka määritellä, onko abortti sallittava vai ei. Siitä säätäminen kuuluu kansallisten hallitusten tehtäviin. Minä ja valtaosa pohjoisirlantilaisista äänestäjistäni uskomme edelleen vakaasti siihen, että syntymättömällä lapsella on oikeus elämään.

  Frank Vanhecke (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, meidän parlamenttina olisi mietittävä kahteen kertaan, ennen kuin teemme ehdotuksia. Meidän olisi ehdotettava toimia, joilla ratkaistaan ongelmia, ei kärjistetä niitä. Kehitysavun kohdalla useat vakavasti otettavat tutkimukset ovat osoittaneet, että kehitysavun myöntäminen liian automaattisesti hidastaa poikkeuksetta taloudellisia uudistuksia ja viivyttää siten kehitysmaiden talouskasvun mahdollisuuksia. Tästä huolimatta parlamentti pitää aina vain lähtökohtanaan sitä uskomusta tai niin kutsuttua perusoletusta, että ensisijaisesti juuri kehitysavun lisääminen auttaa Afrikan maita pääsemään takaisin jaloilleen. Kehitysapua on syydetty Afrikkaan valtavia summia useiden vuosikymmenten ajan, mutta valitettavasti ei ole nähtävissä mitään selkeitä merkkejä siitä, etteivät useimmat Afrikan maat olisi nyt paljon huonommassa jamassa kuin heti siirtomaavallan päätyttyä. Tämä oli ensimmäinen asiani.

Toisen mainitsen vain hyvin lyhyesti. On tietenkin totta, niin kuin mietinnössä todetaan, että aivovuoto heikentää kehitysmaiden tilannetta entisestään, mutta miksi me sitten yritämme väkisin viedä läpi sinisen kortin käyttöönottoa, joka vielä pahentaa ongelmaa?

  Anna Záborská (PPE). – (SK) En ymmärrä, miksi lisääntymisterveys on taas kerran otettu mukaan mietintöön, joka käsittelee maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin vaikutuksia kehitysmaihin ja kehitysyhteistyöhön.

Lisääntymisterveyden edistämiseksi toimivat järjestöt kannattavat aborttia yhtenä keinona säännöstellä syntyvyyttä. Tätä toimintaa rahoitetaan EU:n tasolla myös verovaroilla, jotka ovat peräisin kansalaisilta, jotka vastustavat aborttia ja toimivat elämän suojelemisen puolesta. Jo vuosikymmeniä kansainväliset järjestöt ovat esitelleet näkemyksiään syntyvyyden säännöstelystä köyhyyden torjuntakeinona, mutta kehitysmaat elävät edelleen äärimmäisessä köyhyydessä. Minun mielestäni EU tuhlaa varojaan syntyvyyden säännöstelyyn, joka ei poista köyhyyttä. Haluan vaalia elämää ja kunnioitan myös toissijaisuusperiaatetta suhteissamme kehitysmaihin. Siksi olen äänestänyt 7 kohtaa ja koko mietintöä vastaan.

  Daniel Hannan (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, oli ennalta arvattavissa, kenties jopa väistämätöntä, että Euroopan unioni tarttuisi innokkaasti Kreikan rahoituskriisiin viedäkseen eteenpäin hyvin laadittuja suunnitelmiaan veropolitiikan yhdenmukaistamisesta.

Täällä on toistuvasti vaadittu eurooppalaista velkavirastoa, Euroopan valuuttarahastoa ja yleiseurooppalaista verotusta, ettei vain tarvitsisi mennä pyytämään kotimaan äänestäjiä hätiin.

Liittovaltion vilpittömät kannattajat, Herman Van Rompuy ja muut komission jäsenet ovat yhtyneet brittiläisten euroskeptikkojen esittämään näkemykseen, jonka mukaan ei voi olla rahaliittoa ilman vero- ja talousliittoa.

Muistaakseni John Maynard Keynes kirjoitti, että "se joka hallitsee valuuttaa, hallitsee maata." Lupaan, että tämä on ainoa kerta, kun siteeraan Keynesiä hyväksyvään sävyyn.

Seuraavaksi voisin itse asiassa vedota korkeampaan ja parempaan auktoriteettiin kuin John Maynard Keynes. Viittaan Matteuksen evankeliumin 22. lukuun. Muistatte varmaan tämän kohdan. Herraltamme kysyttiin, onko oikein maksaa veroa Rooman valtiolle. Hän vastasi: "Te teeskentelijät! Miksi te yritätte saada minut ansaan? Näyttäkää sitä rahaa, jolla maksatte veronne." He ottivat esiin denaarin. Jeesus kysyi heiltä: "Kenen kuva ja nimi siinä on?" "Keisarin", he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: "Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu."

En yritä väittää, että Herramme olisi jommalla kummalla puolella eurosta käytävässä keskustelussa. Asian ydin on se, että jos etsitään maallisen vallan ylintä symbolia, se on raha! Tästä nähdään, että euro johtaa yhteiseen taloushallintoon. Luojan kiitos me ymmärsimme säilyttää punnan.

  Puhemies. – (ES) Kiitos tämän aamupäivän istuntoon tuomastanne siunauksesta, jäsen Hannan.

  Syed Kamall (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä mietintö sisältää paljon vanhoja, kuluneita fraaseja siitä, miten kehitysmaat kärsivät talouskriisin vuoksi. On aivan selvää, että kyseisissä maissa on ihmisiä, jotka kärsivät talouskriisin vuoksi, mutta usein ne eivät ole välttämättä samoja ihmisiä, joita me haluamme auttaa. Varsin usein kärsijöinä ovat hallitukset, jotka ovat huolissaan avustusbudjettiensa pienenemisestä, nimittäin kun avustusrahaa tulee vähemmän, korruptoituneiden ja tehottomien hallitusten pitäminen vallassa on vaikeampaa. Vieraillessani viime vuona Afrikassa keskustelin monien keskusta-oikeistolaisten poliitikkojen kanssa, ja he valittivat, että kehitysapu itse asiassa pitää korruptoituneet hallitukset vallassa ja vaikeuttaa taloudellisten ja poliittisten uudistusten toteuttamista.

Katsotaanpa muutamia ehdotuksiamme. Puhumme kehitysmaihin kohdistuvien investointien lisäämisestä, ja siitä kaikki ovat varmasti samaa mieltä. Kuitenkin meillä on samaan aikaan parlamentin käsiteltävänä ehdotus vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista annettavaksi direktiiviksi, joka vähentäisi investointeja kehitysmaihin. Puhumme kehitysmaiden viljelijöiden auttamisesta, mutta kannatamme silti äänestyksissä, jopa tämänpäiväisessä talousarvioäänestyksessä, lisävarojen myöntämistä yhteiseen maatalouspolitiikkaan, joka aiheuttaa niin suurta vahinkoa kehitysmaiden viljelijöiden toimeentulon kannalta.

Sen sijaan meidän tulisi puuttua kehitysmaiden ongelmien todellisiin syihin: huonoon hallintoon ja EU:n protektionismiin.

  Martin Kastler (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olen äänestänyt tätä mietintöä vastaan kahdesta syystä. Ensinnäkin olen järkyttynyt siitä, että EU yhä useammin vain roiskii epämääräisesti kehitysyhteistyöpolitiikkaa laatiessaan ja että yhä useammissa päätöslauselmissa ja pyynnöissä tuetaan tällaista epämääräistä lähestymistapaa. Toiseksi olen äänestänyt tätä mietintöä vastaan siksi, että mielestäni on huono asia, että yritämme viedä perhesuunnittelupolitiikkaa väkisin läpi kehitysmaissa ja nopeasti kehittyvissä maissa tavalla, joka muistuttaa kulttuuri-imperialismia. Abortti ei ole ratkaisu, ja olen pahoillani siitä, että jotkut Euroopan parlamentin jäsenet puhuvat kierrellen "lisääntymislääketieteestä", kun tarkoittavat aborttia. Se ei muuta sitä tosiasiaa, että abortti tarkoittaa syntymättömän lapsen surmaamista. Siksi olen äänestänyt tätä mietintöä vastaan, ja toivon, että jatkossa emme enää käytä jokaisessa päätöslauselmassa ja valiokunta-aloitteisessa mietinnössä samoja eufemismeja kulttuuri-imperialismia ilmentävien toimiemme kuvaamiseen.

  Nirj Deva (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, äänestin tätä mietintöä vastaan, koska se on typerä mietintö. Se on tarpeeton mietintö. Tilanne on siis tämä: kaikki varat ovat siis New Yorkin, Lontoon, Tokion, Frankfurtin ym. pörsseissä. Sieltä saadaan noin 6 biljoonan Yhdysvaltain dollarin arvosta pääomaa. Jos myydään kaikki lain ulkopuolella oleva omaisuus, slummien omaisuus, joka ei kuulu kehitysmaiden laillisen järjestelmän piiriin, saadaan 7 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Kehitysmaissa on laillisten rakenteiden ulkopuolella runsaasti pääomaa odottamassa. Sitä on slummeissa ja niissä miljoonissa liikeyrityksissä, joita näkee teiden varsilla ja jotka eivät kuulu virallisen talouden piiriin.

Lisäksi jos kysytään, kuinka paljon rahaa kehitysmaista virtaa ulos joka vuosi maailman rahoitusjärjestelmien kautta, summa on 800 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Miksi emme yritä saada tuota rahaa pysymään kyseisissä maissa rikastuttamassa niitä?

Mitä me sen sijaan juuri teimme? Annoimme tukemme Tobinin verolle, jolla jyrätään länsimaiden jo ennestään heikentyneet rahoituslaitokset ja annetaan rahat sellaiselle porukalle, joka todennäköisesti varastaa ne.

  Seán Kelly (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, edellisten puhujien tapaan vastustan 7 kohdan sisällyttämistä mietintöön. Ryhmämme antoi meille vapauden äänestää omantuntomme mukaan, mutta valtuuskuntamme on päättänyt äänestää mietintöä vastaan, koska lisääntymisterveyttä koskevista oikeuksista puhuminen tarkoittaa käytännössä aborttia. Jos sitä sillä tarkoitetaan, se tulisi sanoa selvästi eikä piilottaa talouskriisisuunnitelman alle. Muiden puhujien tavoin vastustimme siis sitä ja äänestimme kyseistä kohtaa vastaan.

Mietintö: Edward Scicluna (A7-0010/2010)

  Morten Messerschmidt (EFD). – (DA) Arvoisa puhemies, me Tanskan kansanpuolueen edustajat äänestimme mietintöä vastaan. Minun täytyy kuitenkin kiittää useista huomioista, joita mietinnössä esitettiin. Tarkoitan erityisesti 27 kohtaa, jossa todetaan rehellisesti, että euron tulee luonnollisesti johtaa euroalueen talouspolitiikkojen koordinoinnin tiivistämiseen. Vastustan tietenkin täysin tällaista lausuntoa, mutta haluan kiittää esittelijää selkeydestä ja rehellisyydestä, jota hän osoittaa euroon liittyvissä kommenteissaan. Euro on siis rakennelma, jonka tarkoituksena on lisätä merkittävästi taloudellista yhdentymistä Euroopassa. Toisin sanoen finanssipolitiikka, työmarkkinapolitiikka, rakennepolitiikka – kaikki talouden alat, joilla on vähänkään merkitystä kansantalouden kannalta – on määrä yhdistää. Se on nyt nähtävissä Kreikassa. Frankfurtin ekonomistit määräävät kreikkalaisille, millaista talouspolitiikkaa heidän tulee harjoittaa, ja parin kuukauden kuluttua sama on edessä Espanjassa ja Italiassa ja lukuisissa muissa maissa. Mietintö osoittaa niin selkeästi kuin vain voi toivoa, mistä syystä Tanska ja oma puolueeni, Tanskan kansanpuolue, erityisesti haluaa pysytellä euroalueen ulkopuolella. Me haluamme päättää itse, millaista talouspolitiikkaa haluamme harjoittaa. Siitä päättäminen kuuluu tanskalaisille äänestäjille eikä Frankfurtin ekonomisteille.

Kirjalliset äänestysselitykset

Mietintö: Jo Leinen (A7-0018/2010)

  Andrew Henry William Brons (NI), kirjallinen. – (EN) Hyväksyimme ehdotuksen, jonka mukaan elävien eläinten, lihan ja lihatuotteiden tuontia koskevat säännöt jäävät voimaan, kunnes ne korvataan uuden lainsäädännön puitteissa hyväksytyillä toimilla. Meidän mielestämme olisi parempi, että tämänkaltaiset lait olisivat kunkin jäsenvaltion omia lakeja eikä EU-supervaltion lainsäädäntöä, mutta joka tapauksessa näitä asioita on säänneltävä lailla. Mietinnössä esitetään myös luettelo kolmansista maista tai niiden osista, joista jäsenvaltioiden on sallittava nautaeläinten ja sikojen sekä tuoreen lihan tuonti. Näin ollen Yhdistyneellä kuningaskunnalla on oikeudellinen velvollisuus sallia tuonti näistä maista. Se merkitsee kilpailua viljelijöillemme ja itsemääräämisoikeuden heikkenemistä entisestään. Koska mietintö sisälsi sekä hyviä että huonoja ehdotuksia, päätimme äänestää tyhjää.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Terveyttä ja eläinten terveyttä koskevista ongelmista nautaeläinten ja sikojen sekä tuoreen lihan tuonnissa kolmansista maista 12. joulukuuta 1972 annetun direktiivin 72/462/ETY 3 artiklan 1 kohdassa säädetään, että neuvosto laatii komission ehdotuksesta luettelon maista tai niiden osista, joista jäsenvaltioiden on sallittava nautaeläinten ja sikojen sekä tuoreen lihan tuonti. Vaikka direktiivi on kumottu, sen mukaista menettelyä noudatetaan edelleen, ja edellä mainittua luetteloa on vuosien kuluessa muutettu. Komissio ehdottaa nyt laativansa uuden asetuksen, johon kootaan kaikki vuosien mittaan tehdyt asiaan liittyvät muutokset ja jota voidaan muuttaa usein, mikä tarkoittaa, että sitä päivitetään jatkuvasti.

Mielestäni tällä menettelyllä taataan selkeys ja avoimuus paitsi jäsenvaltioiden ja lainsäädännön täytäntöönpanon muuttumisen kannalta niin myös kyseisiä tuotteita EU:hun tuovien kolmansien maiden kannalta.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Minusta on hyvä, että tämä mietintö terveyttä ja eläinten terveyttä koskevista ongelmista nautaeläinten ja sikojen sekä tuoreen lihan tuonnissa kolmansista maista hyväksyttiin. Mietintö perustuu 12. joulukuuta 1972 annettuun neuvoston direktiiviin 72/462/ETY, jonka mukaisesti neuvosto laatii luettelon kolmansista maista tai niiden osista, joista jäsenvaltioiden on sallittava nautaeläinten ja sikojen sekä tuoreen lihan tuonti Vaikka direktiivi on kumottu, sen mukaista menettelyä noudatetaan edelleen, ja edellä mainittua luetteloa on vuosien kuluessa muutettu. Komissio ehdottaa nyt laativansa uuden asetuksen, johon kootaan kaikki vuosien mittaan tehdyt asiaan liittyvät muutokset ja jota voidaan muuttaa usein, mikä tarkoittaa, että sitä päivitetään jatkuvasti.

Mielestäni tällä menettelyllä ja EU:n kansalaisten elintarviketurvallisuuden vahvistamisella taataan selkeys ja avoimuus paitsi jäsenvaltioiden niin myös kyseisiä tuotteita EU:hun tuovien kolmansien maiden kannalta.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan kansalaisten elintarviketurvallisuus on keskeinen asia, josta meidän kaikkien tulisi huolehtia. Tiettyjen elävien eläinten ja niiden tuoreen lihan tuontiin sovellettavat terveysvaatimukset on määriteltävä hyvin tarkasti ja tällaisia tuotteita on seurattava järjestelmällisesti, jotta nähdään, täyttävätkö ne vaatimukset.

Siksi on välttämätöntä laatia luettelo niistä maista, jotka täyttävät eläinten terveyttä, kansanterveyttä ja eläinlääkärintodistuksia koskevat vaatimukset, jolloin ne voivat tuoda eläviä eläimiä (nautaeläimiä ja sikoja) ja tuoretta lihaa EU:n jäsenvaltioihin.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Parhaillaan käynnissä olevassa säälimättömässä hintasodassa yritykset käyttävät törkeitä keinoja voittomarginaaliensa parantamiseen. Tuontilihaa myydään kotimaisena tuotteena, myynnissä on usein mädäntynyttä lihaa ja eräässä tapauksessa myös tekokinkkua. Jäljitelmätuotteet on merkittävä selvästi. Geneettisesti muunneltuja organismeja sisältävän rehun pakollisten merkintöjen käyttöönotto ei kuitenkaan saanut jäsenten enemmistön tukea, vaikka Euroopan kansalaiset suhtautuvat erittäin kriittisesti geenimuunteluun. On tärkeää saattaa voimaan eläinten terveyteen ja hygieniaan liittyviä säännöksiä. Tuontia koskevissa säännöksissä ei kuitenkaan ole puututtu geenimuunteluun, minkä vuoksi äänestin tyhjää.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Äänestin tämän päätöslauselman puolesta lopullisessa äänestyksessä. On syytä muistuttaa, että neuvoston ja komission kanssa järjestettiin epävirallinen tapaaminen, jossa kävi selväksi, että parlamentti voisi hyväksyä ehdotetun menettelyn. Jo Leinenin äänestettäväksi jättämä mietintöluonnos perustuu komission ehdotukseen, ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta on esittänyt siihen tarkistuksia. Neuvosto lupasi jo hyväksyä parlamentin kannan, joten odotettavissa on, että ratkaisuun päästään ensimmäisessä käsittelyssä. Me vihreät hyväksymme menettelyn.

  Róża Gräfin von Thun Und Hohenstein (PPE), kirjallinen. – (PL) Eläinten hyvinvoinnin parantamiseen tähtäävät lainmuutokset ovat välttämättömiä, ja olen hyvin tyytyväinen siitä, että Euroopan komissio ei aio tehdä näitä muutoksia ilman Euroopan parlamentin osallistumista. Näin ollen annoin tukeni Leinenin mietinnölle ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi luettelosta kolmansista maista tai niiden osista sekä eläinten terveyttä ja kansanterveyttä sekä eläinlääkärintodistuksia koskevista vaatimuksista tiettyjen elävien eläinten ja tuoreen lihan tuonnissa yhteisöön tehdyn neuvoston päätöksen 79/542/ETY kumoamisesta.

Vaikka en ole ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan jäsen, aion jatkossakin olla mukana lainsäädännön muuttamisessa etenkin silloin, kun tarkoituksena on tehdä radikaaleja parannuksia hevoskuljetuksiin. Siihen on monia syitä, mutta tärkein syy on se, että kristillinen etiikka velvoittaa minua huolehtimaan paitsi ihmisten, myös eläinten ja muun luonnon elinolosuhteiden parantamisesta. Euroopan unioni voi tehdä siinä asiassa paljon.

Mietintö: Barbara Matera (A7-0047/2010)

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Kannatin molempia mietintöjä globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta Liettuan työttömäksi jääneiden työntekijöiden hyväksi. Liettuassa talous- ja rahoituskriisi on vaikuttanut moniin eri aloihin ja monet ihmiset ovat jääneet vaille työtä ja toimeentuloa. Varojen myöntämistä koskevia EGR:n sääntöjä yksinkertaistettiin työmarkkinoiden monimutkaisen tilanteen ja työttömien määrän kasvun vuoksi. Liettuan onkin nyt hyödynnettävä kaikki mahdollisuutensa saada pyydetyt varat pystyäkseen auttamaan työttömiä mahdollisimman paljon. Samoin on erittäin tärkeää, että pidämme huolen siitä, että näitä varoja käytetään tehokkaasti ja että ne tuovat todellista hyötyä liettualaisille.

  Regina Bastos (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan globalisaatiorahasto (EGR) perustettiin vuonna 2006 tarjoamaan lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupan suurten rakennemuutosten seurauksista sekä auttamaan heidän palaamistaan työmarkkinoille. EGR:n soveltamisalaa laajennettiin 1. toukokuuta 2009 lähtien siten, että se kattaa suoraan talous- ja rahoituskriisin seurauksena työttömäksi jääneille työntekijöille annettavan tuen.

Yksi tällaisen vakavan talous- ja rahoituskriisin merkittävimmistä seurauksista on työttömyyden lisääntyminen. EU:n on käytettävä kaikki käytössään olevat keinot, joilla kriisin seurauksiin pystytään vastaamaan. Erityisesti sen on tarjottava tukea niille, jotka joutuvat kohtaamaan työttömyyden päivittäisen todellisuuden.

Näistä syistä annoin äänestyksessä tukeni tälle ehdotukselle, joka koskee globalisaatiorahaston varojen käyttöönottoa Liettuan auttamiseksi ja jonka tavoitteena on tukea 49:stä huonekalualan yrityksestä irtisanottuja työntekijöitä.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska huonekalualan viennin vähennyttyä monia työntekijöitä on irtisanottu ja Euroopan globalisaatiorahastosta (EGR) on määrä myöntää taloudellista tukea huonekalualan yrityksistä työttömiksi jääneille työntekijöille. EU:n tuki kohdennetaan työntekijöiden uudelleenkoulutukseen, uuden työpaikan etsimiseen tai oman yrityksen perustamiseen. Olen iloinen siitä, että Euroopan komissio hyväksyi Liettuan pyynnön saada EU:n rahoitusta, sillä taantuman aikana huonekalualan yrityksistä irtisanotuilla työntekijöillä on hyvin vähän mahdollisuuksia työmarkkinoille palaamiseen, ja 49 yrityksen joukkoirtisanomisilla on hyvin kielteinen vaikutus maan taloustilanteeseen. Vetoan EU:n toimielimiin, että ne tekisivät taloudellisen tuen myöntämistä koskevat päätöksensä kitkattomasti ja nopeasti, koska päätösten viivästyminen saattaa vain pahentaa työntekijöiden ennestäänkin vaikeaa tilannetta. Haluan korostaa, että EU:n taloudellinen tuki auttaa talouden ja kaupan merkittävistä rakennemuutoksista kärsineitä työntekijöitä palaamaan työmarkkinoille.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Liettuan huonekaluteollisuus on nyt myös saanut tuntea globalisaation vaikutukset samaan tapaan kuin maan rakennusala, jota olemme analysoineet aiemmin. Se on nyt alttiina häikäilemättömien kilpailijoiden tuotteille, joiden tuotantomäärät ovat kokonaan toisella tasolla. Koska Euroopan globalisaatiorahaston varojen hakemista ja käyttöönottoa koskevat vaatimukset täyttyvät, varojen käyttöönotosta olisi mielestäni apua.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Siitä on vasta kaksi viikkoa, kun parlamentti hyväksyi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönoton Liettuan ja Saksan irtisanomisten vuoksi, ja nyt olemme taas antamassa hyväksyntäämme varojen käyttöönotolle, tällä kertaa 49 liettualaisessa huonekalualan yrityksessä tapahtuneiden irtisanomisten vuoksi. Kuten tuolloin totesimme, irtisanottujen työntekijöiden määrä on jo jonkin aikaa sitten ylittänyt tuntuvasti komission alkuperäiset arviot rahastosta tukea tarvitsevien työntekijöiden määrästä.

Muistuttaisimme teille, että kyseinen teollisuudenala on ollut vakavissa vaikeuksissa myös Portugalissa, etenkin sellaisissa kunnissa, joissa se on merkittävä työllistäjä, kuten Paredesissa ja Paços de Ferreirassa. Myös siellä tilanne on johtanut irtisanomisiin, mikä on pahentanut alueen sosiaalista tilannetta.

Jokaisen uuden avunpyynnön myötä käy yhä selvemmäksi, että vaikka ongelmien lieventämiseen tähtäävät toimet ovat toki tarpeellisia, niiden sijaan tarvitaan nyt kiireesti toimenpiteitä tuottavien alojen ja työpaikkojen, erityisesti kriisin vaikutuksille pahiten alttiina olevien ja kunkin maan kehityspotentiaalia hyödyntävien alojen turvaamiseksi. On edistettävä julkisia hankkeita ja tuettava pieniä ja keskisuuria yrityksiä sekä osuuskuntia…

(Työjärjestyksen 170 artiklan mukaisesti lyhennetty äänestysselitys)

Mietintö: Barbara Matera (A7-0048/2010)

  Regina Bastos (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan globalisaatiorahasto (EGR) perustettiin vuonna 2006 tarjoamaan lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupan suurten rakennemuutosten seurauksista sekä auttamaan heidän palaamistaan työmarkkinoille. EGR:n soveltamisalaa laajennettiin 1. toukokuuta 2009 lähtien siten, että se kattaa suoraan talous- ja rahoituskriisin seurauksena työttömäksi jääneille työntekijöille annettavan tuen.

Yksi tällaisen vakavan talous- ja rahoituskriisin merkittävimmistä seurauksista on työttömyyden lisääntyminen. EU:n on käytettävä kaikki käytössään olevat keinot, joilla kriisin seurauksiin pystytään vastaamaan. Erityisesti sen on tarjottava tukea niille, jotka joutuvat kohtaamaan työttömyyden päivittäisen todellisuuden.

Näistä syistä annoin äänestyksessä tukeni tälle ehdotukselle, joka koskee globalisaatiorahaston varojen käyttöönottoa Liettuan auttamiseksi ja jonka tavoitteena on tukea 45:stä vaatealan yrityksestä irtisanottuja työntekijöitä.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Olen iloinen siitä, että tänään äänestettiin taloudellisen tuen myöntämisestä Liettuan vaateteollisuudelle, sillä taantuma on koetellut kyseistä alaa erityisen rankasti. Haluaisin kiinnittää erityistä huomiota siihen, että vaateteollisuudessa työskentelee pääasiassa naisia, ja kriisin aiheuttamien irtisanomisten seurauksena työttömien naisten määrä Liettuassa kaksinkertaistui heinäkuuta 2009 edeltävän vuoden aikana. Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska Euroopan globalisaatiorahastosta (EGR) saatavaa taloudellista tukea käytetään työllisyystoimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on saada irtisanotut työntekijät työllistettyä mahdollisimman nopeasti, opiskelun ja uudelleenkouluttautumisen tukemiseen sekä alle 8-vuotiaiden lasten ja vammaisten perheenjäsenten hoidosta maksettaviin etuuksiin. Tämä taloudellinen tuki tulee vaateteollisuudelle todella tarpeeseen, koska vaatteiden kysyntä on romahtanut sekä Liettuassa että vientialueilla ja sen vuoksi vaateteollisuus on supistunut huomattavasti. Haluan myös korostaa, että näiden työntekijöiden irtisanomisilla on kielteisiä vaikutuksia paitsi koko maahan ja paikallistalouteen, myös yksittäisten työntekijöiden elämään.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Liettuan vaateteollisuudesta on maan rakennus- ja huonekaluteollisuuden tavoin tullut globalisaation häviäjä, ja huomattava määrä työntekijöitä on irtisanottu. Nyt ehdotetun toimenpiteen järkevyydestä kertoo se, että ehdotus hyväksyttiin parlamentin toimivaltaisen valiokunnan äänestyksessä suurella enemmistöllä. En siis näe mitään syytä äänestää tässä tapauksessa varojen käyttöönottoa vastaan.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Siitä on vasta kaksi viikkoa, kun parlamentti hyväksyi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönoton Liettuan ja Saksan irtisanomisten vuoksi, ja nyt olemme taas antamassa hyväksyntäämme varojen käyttöönotolle, tällä kertaa 45 liettualaisessa vaatealan yrityksessä tapahtuneiden irtisanomisten vuoksi. On syytä muistaa, että kyseinen teollisuudenala on vakavassa kriisissä myös Portugalissa, jossa se kärsii erityisen voimakkaasti maailmankaupan vapauttamisen vaikutuksista, ilman että sen pelastamiseksi on tehty mitään.

Jokainen uusi pyyntö rahaston varojen käyttöönottamisesta tekee vaatimistamme toimista entistäkin kiireellisempiä. Työttömyyteen on puututtava tehokkaasti, on luotava uusia työpaikkoja ja työntekijöille taattava oikeuksia, ja tämän on perustuttava taloudellisen toiminnan kehittämiseen, julkishallinnon työpaikkojen lisäämiseen, työsuhdeturvaan sekä työajan vähentämiseen palkkaa leikkaamatta. Lisäksi tarvitaan toimia, joilla estetään yritysten muuttaminen offshore-toimipaikkoihin. On alettava asettaa julkisten tukien, erityisesti yhteisön tukien, ehdoksi se, että yritys täyttää tietyt työpaikkojen turvaamiseen ja paikalliseen kehitykseen liittyvät velvoitteet. Tarvitaan toimia, joilla tehdään selkeä pesäero uusliberalistiseen politiikkaan, joka on aiheuttanut Euroopan unionin jäsenvaltioissa taloudellisen ja sosiaalisen katastrofin aivan silmiemme edessä.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) EU on solidaarisuuden alue, ja Euroopan globalisaatiorahasto (EGR) on perustettu sen toteuttamista varten. Tämä tuki on välttämätöntä työttömien ja globalisaatioon liittyvien tuotannonsiirtojen uhrien auttamiseksi.

Yhä useammat yritykset siirtävät tuotantoaan käyttäen hyväksi monien maiden, varsinkin Kiinan ja Intian, alhaisempia työvoimakustannuksia, ja tämä vahingoittaa maita, jotka kunnioittavat työntekijöiden oikeuksia. EGR:n tavoitteena on auttaa työntekijöitä, jotka ovat joutuneet yritysten tuotannonsiirtojen uhreiksi, ja se voi tapahtua vain tarjoamalla näille työntekijöille uusia työllistymismahdollisuuksia. Muut EU:n jäsenvaltiot, erityisesti Portugali ja Espanja, ovat jo aiemmin käyttäneet globalisaatiorahaston varoja, joten nyt meidän tulisi myöntää tämä apu Liettualle.

Mietinnöt: Barbra Matera (A7-0047/2010 ja A7-0048/2010)

  Laima Liucija Andrikienė (PPE), kirjallinen. – (EN) Äänestin kahden Barbara Materan laatiman, Liettuassa irtisanotuille työntekijöille Euroopan globalisaatiorahastosta myönnettävää taloudellista tukea käsittelevän mietinnön puolesta. Haluan myös kiittää kollegoja, jotka äänestivät mietintöjen puolesta, sillä niiden hyväksymiseen tarvittiin määräenemmistö ja kolme viidennestä annetuista äänistä.

Sekä huonekaluteollisuuden että vaateteollisuuden tilannetta käsittelevissä mietinnöissä kuvataan Liettuan vaikeimpia työttömyystapauksia. Summat eivät ole EU:n mittakaavassa suuria, mutta ne lievittävät liettualaisten työntekijöiden vastoinkäymisiä.

Tässä tapauksessa on kyse 49:stä huonekalualan yrityksestä irtisanotuista työntekijöistä, joille maksetaan Euroopan globalisaatiorahastosta 662 088 euroa, sekä 45:ssä vaatealan yrityksessä työskennelleistä työntekijöistä, joille maksettava summa on 523 481 euroa.

Vaikka tämä on kenties vain jäävuoren huippu Liettuan työttömyystilanteessa, tuesta on kuitenkin apua eniten tarvitseville.

  Andrew Henry William Brons (NI), kirjallinen. – (EN) Emme katso Euroopan unionin olevan vastuussa irtisanottujen työntekijöiden auttamisesta (tai mistään muustakaan). Vastustamme rahan siirtämistä Euroopan globalisaatiorahastoon, niin kuin ylipäätään rahan siirtämistä EU:n rahastoihin. Meidän mielestämme jäsenvaltioiden tulisi auttaa omia irtisanottujaan. Euroopan globalisaatiorahastossa on kuitenkin rahaa, joka on jo siirretty sen käyttöön, ja se raha on peräisin jäsenvaltioista. Jos olisi ehdotettu, että EGR:n rahaa olisi jaettava Yhdistyneessä kuningaskunnassa irtisanotuille työntekijöille, olisimme äänestäneet rahan jakamisen puolesta ja meitä olisi kritisoitu, ellemme olisi tehneet niin. Sen vuoksi meidän on nyt äänestettävä sen puolesta, että varoja käytetään asianmukaisesti toisten jäsenvaltioiden hyväksi. Aiomme kuitenkin varmistaa, että jatkossa rahaa jaetaan myös Yhdistyneessä kuningaskunnassa irtisanotuille työntekijöille, ja jos käy ilmi, että he eivät ole oikeutettuja tukeen, äänestämme jatkossa aina varojen käyttöönottoa vastaan.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Ajatus globalisaation alttarille uhratuista liettualaisista työntekijöistä saa minut äänestämään tyhjää. He ovat joutuneet tähän tilanteeseen Euroopan unionin ajaman uusliberalistisen politiikan seurauksena, joten saattaisi vaikuttaa perustellulta äänestää niitä surkeita summia vastaan, jotka Euroopan eliitti haluaa heille tarjota. Sekin vähä voisi kuitenkin lievittää heidän tuskaansa. Euroopan globalisaatiorahaston toimintaperiaate on kuitenkin täysin sietämätön. Eurokraattien valtakunnassa puhtaan omantunnon saa halvalla.

Mietintö: Sven Giegold (A7-0031/2010)

  Alfredo Antoniozzi (PPE), kirjallinen. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Sven Giegoldin mietinnössä esitetään joitakin mielenkiintoisia näkökohtia käynnissä olevasta talouskriisistä, joka on pahin Euroopan yhdentymisprosessin alkamisen jälkeen.

Haluaisin korostaa, että hiljattain komissiolle esittämässäni kysymyksessä nostin esiin vakaus- ja kasvusopimuksessa asetetut rajoitukset, jotka voidaan ylittää tietyissä poikkeustapauksissa, kuten esimerkiksi yhteiskunnan tukemien asuntojen tai sosiaalisen asuntotuotannon hankkeiden toteuttamisessa. Tällaiset rakennushankkeet on suunnattu sosiaalisiin tarkoituksiin, ja ne johtuvat asuntokriiseistä, jotka koskevat erityisesti suuria kaupunkeja. Kaupungeissa olisikin tarkoituksenmukaista puuttua tähän ongelmaan käyttämällä erityistoimenpiteitä.

Minusta olisi sen vuoksi toivottavaa, että komissio ottaisi asiaan selkeän kannan, jolloin se voisi antaa jäsenvaltioille ohjeita vakaus- ja kasvusopimuksessa määriteltyjen menorajoitusten soveltamisesta paikallisviranomaisiin, jotka erityisesti suurissa kaupungeissa joutuvat tekemään huomattavia investointeja infrastruktuuriin.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin euroaluetta ja julkista taloutta koskevasta vuotuisesta lausumasta 2009 laaditun mietinnön puolesta. Tästä runsaasti erilaisia analyyseja ja ehdotuksia sisältävästä mietinnöstä minulle jäi erityisesti mieleen se, että siinä vaadittiin euroalueen talouden hallinnan parantamista ja erityisesti budjettipolitiikan parempaa koordinointia. Kasvu ja solidaarisuus: ne ovat kaksi avainsanaa, joiden tulisi ohjata EU:n talousstrategiaa. Kasvu siksi, että ilman sitä emme pysty vastaamaan yhteiskunnalliseen haasteeseen. Solidaarisuus siksi, että se on koko Euroopan yhdentymisen tarkoitus ja sen tulevaisuus.

  Liam Aylward ja Pat the Cope Gallagher (ALDE), kirjallinen. – (GA) Fianna Fáilia Euroopan parlamentissa edustavat Pat the Cope Gallagher ja Liam Aylward vastustavat jyrkästi mietinnössä esitettyjä ehdotuksia yhtenäistetyn yhtiöveropohjan käyttöönotosta.

Yhtenäistetyn yhtiöveropohjan käyttöönotto Euroopassa ei parantaisi Euroopan unionin kilpailukykyä tai yhteismarkkinoiden toimintaa, ja sen lisäksi yhtenäistetty yhtiöveropohja saattaisi häiritä pienten avotalouksien, kuten Irlannin talouden, toimintaa. Verotus kuuluu kunkin yksittäisen jäsenvaltion toimivaltaan, ja Irlannin hallituksella on oikeus käyttää veto-oikeuttaan kaikissa verotukseen liittyvissä asioissa, joihin myös yhtenäistetty yhtiöveropohja kuuluu. Tämä oikeus on vahvistettu perussopimuksissa, Lissabonin sopimus mukaan lukien.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Kannatin tätä mietintöä, koska siinä tuodaan mielestäni hyvin esiin euroalueen ja julkisen talouden ongelmia. Euroopan unionin jäsenvaltioissa työllisyys on laskenut edelleen ja laskun ennustetaan jatkuvan. Joidenkin jäsenvaltioiden kaoottiset rakenneuudistukset, joita toteutetaan ilman mitään konkreettista suunnitelmaa, uhkaavat koko EU:n vakautta. Pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on erityisen vaikeaa, koska niin jäsenvaltiot kuin Euroopan keskuspankkikaan eivät pystyneet valvomaan ja takaamaan, että pankeille myönnetyt varat päätyvät tärkeimpään kohteeseensa – edullisten lainojen myöntämiseen pienyrityksille. On myös erittäin tärkeää tukea euroalueen kehitystä ja ryhtyä tarvittaviin toimiin sopivien olosuhteiden luomiseksi niille jäsenvaltioille, joiden tavoitteena on liittyä euroalueeseen.

  Elena Băsescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Kannatin äänestyksessä vuotuista lausumaa euroalueesta ja julkisesta taloudesta 2009. Kannatan mietinnössä esitettyä ehdotusta, jossa euroryhmää kehotetaan ryhtymään tarvittaviin toimiin, joilla se edistää niiden jäsenvaltioiden liittymistä euroalueeseen, jotka pyrkivät liittymään ja täyttävät liittymisen ehdot. Mielestäni talous- ja rahaliiton menestyksellisen kehityksen kannalta on tärkeää parantaa rahoitusmarkkinoiden säätelyä ja valvontaa sekä pitää sisäiset ja ulkoiset alijäämät mahdollisimman pieninä. Lisäksi meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota kurinalaiseen finanssipolitiikkaan liittyviin ongelmiin. Tulevassa EU 2020 -strategiassa on keskityttävä erityisesti uusien työpaikkojen luomiseen ja kestävän kehityksen edistämiseen, jotta voidaan estää uusien talouskriisien syntymisen. Samaan aikaan jäsenvaltioiden ja Euroopan komission on tehtävä yhdessä työtä julkisen talouden epätasapainon vähentämiseksi. Julkisen talouden vakauttaminen on kestävän talouskasvun ehdoton edellytys. Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen Euroopan komissiolla on entistä suurempi rooli jäsenvaltioiden taloudellisen kehityksen seuraamisessa. 121 artiklan mukaan Euroopan komissio voi antaa jäsenvaltiolle varoituksen, mikäli sen talouspolitiikka ei ole jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen mukaista.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän mietinnön puolesta sen vuoksi, että Euroopan parlamentti huomauttaa siinä komissiolle, että vaikka kehittyneet maat ovat vähitellen pääsemässä ulos maailmanlaajuisesta kriisistä, kehitysmaiden tilanne vain pahenee. Sen vuoksi Euroopan keskuspankin (EKP), Euroopan komission ja euroalueen jäsenvaltioiden olisi edistettävä EU:n taloudellista ja rahapoliittista yhdentymisprosessia ja tuettava euroalueen laajentamista. Kannatan myös sitä, että EKP:tä kehotetaan tukemaan euron käyttöönottoa euroalueen ulkopuolisissa jäsenvaltioissa erityisesti tapauksissa, joissa jäsenvaltiot ovat osoittaneet pystyvänsä noudattamaan moitteetonta, vakaata ja kurinalaista finanssipolitiikkaa. Haluaisin huomauttaa, että tulevien talouskriisien välttämiseksi euroryhmää, neuvostoa ja EKP:tä on kehotettava tehostamaan toimiensa koordinointia valuuttakurssipolitiikassa. Pyrkimyksissä euroalueen yhteisen kansainvälisen edustuksen luomiseen ei ole kriisistä huolimatta juurikaan edistytty. Suurin huolenaihe on se, että raha- ja finanssipolitiikan vakauttamiseksi tehdyistä toimista huolimatta EU:n jäsenvaltioiden työllisyys alenee edelleen ja työttömyys ja sosiaalinen eristäytyneisyys ovat lisääntymässä.

  Nessa Childers (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin Giegoldin mietinnön puolesta, koska mietinnössä esiin nousseista kysymyksistä tarvitaan jatkuvaa, yksityiskohtaista keskustelua. On varmistettava, että erilaiset yhtiöverojärjestelmät eivät anna yrityksille mahdollisuutta jakaa voittojaan edullisimman yhtiöverojärjestelmän kautta ja väistää siten velvollisuuttaan osallistua yhteiskunnan tukemiseen. Erityistä huomiota olisi kuitenkin kiinnitettävä niihin mahdollisiin kielteisiin vaikutuksiin, joita yhtenäistetyllä yhtiöveropohjalla saattaisi olla pieniin maihin, kuten Irlantiin, jonka vauraus ja korkea työllisyys perustuu suurelta osin sen kykyyn houkutella ulkomaisia investointeja. Irlannin työväenpuolue ei kannata yhtenäistetyn yhtiöveropohjan käyttöönottoa.

  Nikolaos Chountis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Jätin äänestämättä tästä nimenomaisesta mietinnöstä. Meidän on nähtävä, että taantuma ei ole hellittämässä, koska lähes kaikkien jäsenvaltioiden taloudellinen tilanne on selkeästi negatiivinen ja työttömyys lisääntyy. Ongelma ei kuitenkaan ole vakaassa rahataloudessa. Kreikan kaltaisilla mailla on ongelmia julkisen velan kanssa, ja nämä ongelmat johtuvat sekä markkinoilla tapahtuvasta keinottelusta että EMUn institutionaalisista ja poliittisista ongelmista. Julkisen talouden alijäämän synnyttämä kriisi, joka on kaikkialla EU:ssa yleinen ilmiö, johtuu muun muassa laajamittaisesta veronkierrosta, mikä komissiolla on tapana unohtaa. Sen lisäksi kansallisten hallitusten pankeille myöntämät tukipaketit lisäsivät myös julkisen talouden alijäämää, niin kuin puheenjohtajavaltio Espanja myönsi vastauksessaan aiheesta esittämääni kysymykseen. Oli miten oli, vakaussopimuksen itsepintainen säilyttäminen on etenkin taantuman aikaan katastrofi. Se syventää sosiaalista eriarvoisuutta ja johtaa julkisten investointien leikkauksiin, lisää työttömyyttä ja heikentää maiden kasvumahdollisuuksia. Sen vuoksi kasvua ja yhteiskuntaa heikentävää vakaussopimusta on muutettava. Talous- ja sosiaalipolitiikan harjoittamiselle on luotava uudenlaiset kehykset, jotka perustuvat työhön ja sosiaalisiin tarpeisiin sekä kestävään kasvuun.

  Proinsias De Rossa (S&D), kirjallinen. – (EN) Vakavan taloudellisen ja yhteiskunnallisen kriisin aikana meidän on panostettava entistä enemmän makrotaloudellisten ja rakenteellisten uudistusstrategioiden koordinointiin eri jäsenvaltioiden välillä, jotta vältetään työpaikkojen luomista estävä epätasapaino. Yhdyn mietinnössä esitettyyn huoleen euroalueella syntyneestä epätasapainosta, kuten rakennusalalla tapahtuvasta keinottelusta, josta seuraa alan liiallisen kasvun vuoksi epäsymmetrisiä häiriöitä. Samoin kannatan vaatimusta, että komissio tutkisi mahdollisuuksia parantaa euroalueen talouden hallintaa ja estää kyseisten epäsuhtien liiallista kasvua. Säätelyn tiukentaminen ja rahoituskriisin valvonta on nyt tärkeämpää kuin koskaan. Yhtenäistetystä yhtiöveropohjasta Euroopassa mahdollisesti käytävässä keskustelussa on otettava huomioon EU:n reuna-alueiden, kuten Irlannin, tarpeet ja mahdollisuudet houkutella suoria ulkomaisia investointeja. Yhtenäistetty yhtiöveropohja ei merkitse yhteistä verokantaa. Yritysverotus kuuluu kunkin jäsenvaltion yksinomaiseen toimivaltaan. Yhtenäistetyn yhtiöveropohjan ajatuksena on luoda yhteinen oikeusperusta vähintään kahdessa jäsenvaltiossa toimivien yritysten voittojen laskemista varten ja siten vähentää byrokratiaa, jota syntyy, kun yritykset joutuvat tarkistamaan, noudattavatko niiden käytännöt kunkin toimintamaan verolainsäädäntöä.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Talous-, rahoitus- ja sosiaalikriisi on aiheuttanut Euroopan unionin jäsenvaltioille suuria vaikeuksia, jotka näkyvät niiden julkisen talouden heikossa tilanteessa. Useimmilla jäsenvaltioilla on liikaa velkaa, joten vakautta ja kasvua edistäviä toimia tarvitaan kiireesti tilanteen tasapainottamiseksi.

Julkisen velan vähentäminen ja jäsenvaltioiden painopisteiden tarkistaminen on välttämätöntä, jotta julkisia varoja pystytään käyttämään entistä tehokkaammin sekä ennen kaikkea luodaan perusta talouskasvua ja sitä kautta myös sosiaalista hyvinvointia edistävälle politiikalle. Veropolitiikan uudistamista tarvitaan piristämään taloutta, koska ainoastaan vahva talous pystyy voittamaan nykyiset vaikeudet ja valmistautumaan tulevaan.

  Marian Harkin (ALDE), kirjallinen. – (EN) En kannata 29 kohtaa, koska siinä vaaditaan yhtenäistetyn yhtiöveropohjan käyttöönottoa. Meille on kerrottu, että yhtenäistetty yhtiöveropohja muun muassa olisi tehokkaampi ja yksinkertaistaisi asioita. Koska ainakin tämänhetkisen ehdotuksen mukaan yhtenäistetty veropohja olisi yrityksille vapaaehtoinen, päätyisimme käyttämään 28 veropohjaa nykyisten 27:n sijaan; sitä tuskin voi kutsua yksinkertaistamiseksi. Nyt ehdotetussa muodossaan yhtenäistetty yhtiöveropohja merkitsisi eurooppalaisten yritysten voittojen uudelleenjakoa, jolloin vientivetoinen maa, kuten Irlanti, kärsisi järjestelystä, koska voittojen katsottaisiin tietysti syntyvän myyntipaikassa. Se tuntuu hieman oudolta, sillä kuuluuhan tavaroiden vapaa liikkuvuus EU:n keskeisiin periaatteisiin; jos siis otamme käyttöön yhtenäistetyn yhtiöveropohjan, päädymme rankaisemaan viejämaita. Yhtenäistetyn yhtiöveropohjan käyttöönotto heikentäisi Euroopan mahdollisuuksia houkutella suoria ulkomaisia investointeja, koska sääntöjä ei sovellettaisi siihen jäsenvaltioon, johon yritys on sijoittautuneena, vaan vero voitaisiin laskea vasta jälkikäteen tietyn monimutkaisen kaavan avulla, mikä saattaisi heikentää mahdollisuuksiamme houkutella suoria ulkomaisia investointeja.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Äänestän tätä mietintöä vastaan, sillä siinä tuetaan sokeasti uusliberalistista logiikkaa, joka on syypää talous-, sosiaali- ja ympäristökriisiin, jonka seurauksista kaikki kärsimme. Sen lisäksi, että meille esitetty teksti on äärimmäisen ahdasmielinen, siinä myös ylenkatsotaan kansalaisia, varsinkin kreikkalaisia. Miten parlamentti voi äänestää näin häpeällisen tekstin puolesta, jossa kyseenalaistetaan Kreikan liittyminen euroalueeseen parlamentin ajaman politiikan seurauksena syntyneen budjettivajeen vuoksi? Tällainen EU on selvästikin kansan uusi vihollinen.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan unionia kohdannut ja edelleen voimakkaana tuntuva talouskriisi on paljastanut joitakin aukkoja yhteisön rahapolitiikassa ja tiettyjen jäsenvaltioiden julkisessa taloudessa. Meidän on otettava opiksemme tekemistämme virheistä voidaksemme välttää niitä tulevaisuudessa.

EU:n on parannettava toimiaan useilla aloilla, erityisesti rahapolitiikassa, talouspolitiikan koordinoinnissa ja yhteistyössä sekä jäsenvaltioiden julkisen talouden valvonnassa. Sen on myös ryhdyttävä toimiin energiariippuvuutemme vähentämiseksi sekä uusien työpaikkojen luomiseksi nykyaikaisille ja ympäristön kannalta kestäville aloille.

  Georgios Papanikolaou (PPE), kirjallinen. – (EL) Äänestin päätöslauselmaesityksen puolesta; siinä osoitetaan neuvostolle riittävän painokkaasti ne ongelmat, joita odotettavissa oleva työllisyyden lasku Euroopan unionissa todennäköisesti aiheuttaa ja jotka koskettavat erityisesti Kreikkaa, ja lisäksi luetellaan ylimääräisiä elvytystoimia, joita EU:n tasolla olisi toteutettava. Talouspolitiikan alan yhteistyön koordinoinnin parantamista käsittelevissä kohdissa 12–18 korostetaan euroalueella syntynyttä epätasapainoa, joka johtuu jäsenvaltioiden talous- ja erityisesti kauppapolitiikkojen epäyhdenmukaisuudesta taantuman aikana. Pidän myös Euroopan parlamentin komissiolle antamaa virallista suositusta, jonka mukaan sen tulisi laskea liikkeeseen euro-obligaatioita ja omaksua yhteinen lähestymistapa euroalueen haasteisiin (26 kohta), erityisen tärkeänä ratkaistaessa, millaista politiikkaa Euroopan unioni harjoittaa lähitulevaisuudessa.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Seurasin esittelijämme, Sven Giegoldin, kantaa tässä asiassa ja äänestin hänen mietintönsä puolesta. Euroaluetta koskevan vuotuisen lausuman tarkoituksena on saada aikaan laajaa keskustelua euroalueen talouspolitiikasta. Tarkemmin sanottuna siinä tuodaan esiin komission näkemyksiä euroalueen talouteen kohdistuvista haasteista sekä toisaalta analysoidaan talouspolitiikan keinoja, joilla haasteisiin voidaan vastata.

  Czesław Adam Siekierski (PPE), kirjallinen. – (PL) Käsittelin puheenvuorossani euroalueen ja julkisen talouden tilannetta vuonna 2009. Äänestysratkaisullani on laajempi tausta.

Vuosi 2009 oli kriisin koettelemille jäsenvaltioille kaikkein vaikein, kuten ekonomistit olivat ennustaneet. Unionin BKT laski 4 prosentilla, teollisuustuotanto 20 prosentilla, työttömien määrä nousi 23 miljoonaan ja niin edelleen. Kriisin torjunnasta aiheutuneet kustannukset ovat vielä merkittävästi heikentäneet julkisen talouden tilannetta. Joidenkin maiden julkisen velan määrä oli kuitenkin suuri jo ennen taantumaa ja rikkoi siten vakaus- ja kasvusopimusta.

Euroalueelle rahoituskriisi on osoittautunut sen historian kovimmaksi haasteeksi. Kriisi on paljastanut säälimättä yhteisvaluuttajärjestelmän heikkoudet. Vakavin niistä on epäilemättä se, että euroalueen maiden välillä on valtavia eroja julkisen talouden vakaudessa ja velkaantumisessa. Äkkiä kävikin ilmi, että kansalliset viranomaiset ja myös EU:n viranomaiset olivat jättäneet noudattamatta vakaus- ja kasvusopimusta, jonka ainakin periaatteessa oli määrä taata lähentymiskriteerien noudattaminen. Kurinalaisuuden ja asianmukaisen rangaistusjärjestelmän puute johti yhteisvaluutan kriisiin. Monet poliitikot, jotka eivät kannata Euroopan taloudellista yhdentymistä, ovat jo ilmoittaneet euroalueen romahtaneen ja maalailevat katastrofinäkymiä koko yhdentymisprosessille.

Mielestäni tällaiset näkemykset eivät kuitenkaan ole perusteltuja. Ne ovat pelkkää spekulaatiota, sillä euroalueella on nyt mahdollisuus perusteelliseen uudistumiseen, joka voi tapahtua parantamalla valvontamekanismeja ja lisäämällä koordinointia. Nyt tuo prosessi on vain vietävä läpi järkevällä tavalla.

Mietintö: Sharon Bowles (A7-0059/2010)

  Sebastian Valentin Bodu (PPE), kirjallinen. – (RO) Vítor Constâncion kaltaisen arvostetun professorin nimitys Euroopan keskuspankin varapääjohtajaksi lisää kyseisen toimielimen ajaman talous- ja rahoituspolitiikan arvoa. Vítor Constâncio ottaa vastaan EKP:n varapääjohtajan tehtävän euroalueen kannalta vaikeana aikana. Hänen näkemyksensä siitä, miten Euroopan unionin tulisi reagoida Kreikan kriisiin, osoittavat, että hänellä on visioita ja hän tietää, miten Euroopan valuuttaa voidaan suojella. Constânciolla on vaikuttava ansioluettelo. Hänen ammatillisesta pätevyydestään todistaa se, että hän on Portugalin keskuspankin (Banco de Portugal) pääjohtaja. Tästä muistuukin mieleeni jokin aika sitten sattunut tapaus, jossa Romanian keskuspankkiin nimitettiin varapääjohtaja. Nimitys tapahtui poliittisin perustein ja valituksi tuli henkilö, joka on kaikkea muuta kuin Constâncion kaltainen ammattilainen. Onneksi Romanian keskuspankissa on myös paljon ammattilaisia, ja sen tapa hoitaa käynnissä olevaa talouskriisiä on ollut moitteeton. Keskuspankit ovat kuitenkin vihoviimeinen paikka tehdä nimitykset poliittisin perustein eikä pätevyyden perusteella. Euroopan parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunta järjesti Constânciolle tiukan kuulemisen. Constâncio ei kuitenkaan epäröinyt kertaakaan, vaan esitti mielipiteitään johdonmukaisesti ja osoitti, että hänen visionsa euroalueen tulevaisuudesta on järkevä.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Toimiessaan vuosia Portugalin keskuspankin pääjohtajana Vítor Constâncio on noudattanut uskollisesti Euroopan keskuspankin Euroopan unionin jäsenvaltioille antamia suuntaviivoja. Nämä suuntaviivat ovat olleet erittäin vahingollisia kansallisten etujen ja suvereniteetin kannalta ja merkitsevät hyökkäystä työntekijöiden ja Portugalin kansan oikeuksia vastaan.

Hänen tiedetään vaatineen palkkamalttia maassa, joka on tunnettu alhaisista palkoistaan ja jossa sosiaalinen eriarvoisuus on järkyttävän suurta. Se on myös seurausta tulojen epätasaisesta jakautumisesta, joka rankaisee työntekijöitä pääoman etujen nimissä. Hänen tiedetään myös epäonnistuneen pankkijärjestelmän valvontatehtävässä.

Vastustamme edelleen jyrkästi – niin kuin olemme aina tehneet – vakaussopimuksen järjettömien kriteerien, valuuttapolitiikan suuntaviivojen ja muiden makrotalouden suuntaviivojen puolesta esitettyjä perusteluja sekä tuotannon ja työvoiman vähättelyä, jossa Vítor Constânciolla on ollut keskeinen rooli.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Tämä Vítor Constâncion nimittämistä Euroopan keskuspankin varapuheenjohtajaksi koskevasta neuvoston suosituksesta toimitettu äänestys ei tullut meille yllätyksenä. Hänen toimintansa Portugalin keskuspankin pääjohtajana on aina sopinut hyvin EKP:n liberaaleihin suuntaviivoihin.

EKP:n noudattama ja Euroopan unionin jäsenvaltioiden noudatettavaksi määräämä politiikka on erittäin vahingollista kansallisten etujen ja suvereniteetin kannalta ja merkitsee hyökkäystä työntekijöiden ja Portugalin kansan oikeuksia vastaan, ja se on käytännössä samaa politiikkaa, jota Constâncio on ajanut ja ajaa edelleen Portugalin keskuspankin pääjohtajana. Taistelemme edelleen tätä politiikkaa vastaan riippumatta siitä, kuka sitä johtaa.

Siitä syystä äänestimme tätä mietintöä vastaan, koska siinä esitetyt vastaukset vahvistavat EKP:n samaa vanhaa linjaa. Siinä puolustetaan vakaussopimuksen järjettömiä kriteerejä ja valuuttapolitiikkaa ja muita makrotalouden suuntaviivoja sekä vähätellään jatkuvasti tuotannon ja työn arvoa.

  Astrid Lulling (PPE), kirjallinen. – (FR) Täysin tietoisena tosiseikoista olen kieltäytynyt antamasta tukeani Vítor Constâncion nimittämiselle Euroopan keskuspankin tulevaksi varapääjohtajaksi. Kyse ei ole hänestä henkilönä eikä hänen kyvyistään, joita hän osaa hienosti tuoda esiin. Me haluaisimme niin mielellämme uskoa häntä.

Ne tuhannet portugalilaiset, joiden talous tuhoutui hänen ajattelemattomuutensa ja lyhytnäköisyytensä vuoksi, ovat kuitenkin elävä todiste hänen epäonnistumisestaan Portugalin keskuspankin pääjohtajana. Kolme niinkin merkittävää tapausta on paljon yhdelle miehelle.

Kuinka joku, joka on epäonnistunut omassa maassaan, voi nyt pyrkiä vastuuseen koko Euroopan pankkialan valvonnasta? Totesin hieman provosoivasti, että tämä on kuin antaisi dynamiittipötköjä pyromaanille.

Nämä sanat saivat paljon vastakaikua Portugalissa. Portugalilaisetkaan eivät pysty ymmärtämään, miten joku, joka on tällä tavoin epäonnistunut, voidaan ylentää huippuvirkaan.

Yleisesti ottaen olen pahoillani siitä, ettei Euroopan parlamentti tee niin kuin Yhdysvaltain senaatti toivoo ja tee nimityksiä, jotka ovat ratkaisevia Euroopan unionin tulevaisuuden kannalta.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Vuonna 2008 osallistuin useiden kuukausien ajan Portugalin parlamentin asettaman tutkintakomitean työhön. Se havaitsi valvonnassa vakavia puutteita, jotka johtivat pankin kansallistamiseen vuonna 2008. Toinen seuraus, jonka vaikutukset tuntuvat vieläkin, oli se, että sadat toisen pankin asiakkaat eivät voi siirtää talletuksiaan (monissa tapauksissa elinikäisiä säästöjään). Tarkoitan Banco Português de Negócios ja Banco Privado Português -pankkeja.

Samaan aikaan kritisoin toistuvasti ja julkisesti tapaa, jolla tohtori Constâncio hoiti valvontatehtäväänsä olleessaan Portugalin keskuspankin johdossa. Se, että hän on portugalilainen, sekä lojaaliuteni Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmää kohtaan estää minua äänestämästä hänen nimitystään vastaan. Omatuntoni tai edes älyllinen rehellisyyteni ei kuitenkaan salli minun äänestää sellaisen nimityksen puolesta, jonka seurauksena hän päätyy Euroopan keskuspankin valvontatehtäviin.

Mietintö: Inés Ayala Sender (A7-0039/2010)

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Kannatin Rasa Budbergytėn nimittämistä Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi. Hänen nimittämiseensä on suhtauduttu erittäin myönteisesti niin Liettuassa kuin Euroopassakin, sillä hänellä on laaja työkokemus ja hän on perustanut Liettuaan korkealaatuisen, riippumattoman tilintarkastusjärjestelmän. Talousarvion valvontavaliokunnassa Rasa Budbergytėn nimittäminen sai erittäin hyvän vastaanoton – lähes kaikki jäsenet hyväksyivät hänen nimittämisensä. Hän on pätevä asiantuntija ja hänen ammatillinen kokemuksensa ja henkilökohtaiset ominaisuutensa mahdollistavat sen, että hän voi suorittaa kaikki Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsenen tehtävät asianmukaisesti. Lisäksi Rasa Budbergytė on luvannut julkisesti noudattaa työssään riippumattomuutta ja tarkastusstandardeja ja ottaa eettiset vaatimukset huomioon. Jos hänet nimitetään tähän virkaan, hän lupaa hoitaa työnsä kahden periaatteen mukaisesti. Ensimmäinen niistä on kansainvälisten tarkastusstandardien sekä Euroopan tilintarkastustuomioistuimen käyttöön ottamien käytäntöjen ja menettelyjen moitteeton noudattaminen. Toinen periaate on tuloksekas työ hänen suorittaessaan omia henkilökohtaisia tehtäviään, tehtäviä ryhmän/osaston tasolla sekä tehtäviä Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kollegion jäsenenä. Hän suunnittelee vahvistavansa toimielinten välistä yhteistyötä Euroopan tilintarkastustuomioistuimen ja Euroopan parlamentin, etenkin sen talousarvion valvontavaliokunnan, välillä. Olen vakuuttunut siitä, että tarkastuselin on osoittanut hänen pätevyytensä ja ammattitaitonsa tilintarkastuksen alalla. Olen varma, että hänen virheetön työnsä palvelee erinomaisesti koko Euroopan unionia.

Mietintö: Inés Ayala Sender (A7-0038/2010)

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Szabolcs Fazakasin nimittäminen Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi on herättänyt kiivasta ja eripuraista keskustelua talousarvion valvontavaliokunnassa. Vaikka hänen nimityksensä on ollut tiedossa marraskuusta asti, vain muutamaa päivää ennen hänen nimitykseensä liittyvää kuulemistilaisuutta valiokunnassa levitettiin tietoja Szabolcs Fazakasin mahdollisesta yhteistyöstä salaisen poliisin kanssa. Olen hämmästynyt siitä, että Szabolcs Fazakasin pätevyys otetaan esiin nyt Unkarin valmistautuessa vaaleihin, kun niiden viiden vuoden aikana, joina Szabolcs Fazakas oli Euroopan parlamentin jäsen, talousarvion valvontavaliokunnan puheenjohtaja ja kvestori, kysymystä hänen pätevyydestään ja kyvystään hoitaa tehtäviään ei nostettu esille. Olen vakuuttunut siitä, että Euroopan parlamentti ei ole oikea paikka hämärille poliittisille peleille; tämän vuoksi kannatin Szabolcs Fazakasin nimittämistä tehtävään. Mielestäni kaikilla asiasta kiinnostuneilla oli marraskuun ja kuulemistilaisuuden välillä runsaasti aikaa hankkia riittävästi perusteltuja tietoja olosuhteista, joilla olisi voinut olla merkitystä Szabolcs Fazakasin nimittämiseen Euroopan tilintarkastustuomioistuimeen, ja varmistaa perusteellinen parlamentaarinen arviointi, mutta näin ei toimittu.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Vastalauseet kaikkien niiden taholta, jotka eivät halua nimityksen toteutuvan, ovat ymmärrettäviä. Kuitenkin on niin, että jos noudattaisimme tiukasti näitä kriteerejä, usealta muultakin henkilöltä – heitä on todella Euroopassa melkoinen joukko – estettäisiin pääsy virkaan sen vuoksi, että he ovat olleet aktiivisia kommunisteja tai kommunismista innoituksensa saaneita äärivasemmistolaisia, tai sen vuoksi, että he ovat syyllistyneet vieläkin tuomittavampiin tekoihin. Tämän vuoksi on perusteltua, että jätin äänestämättä.

  Rareş-Lucian Niculescu (PPE), kirjallinen. – (EN) Äänestin Szabolcs Fazakasia vastaan, koska hän jätti virallisessa omaelämäkerrassaan kertomatta olleensa kommunistihallinnon aikaan Unkarin valtiollisen poliisin salainen agentti vuodesta 1976 siihen asti, kun järjestelmä vuonna 1989 romahti. Unkarin turvallisuuspalvelun historiallisten arkistojen sisältämien virallisten asiakirjojen mukaan turvallisuuspalvelun alainen kommunistinen salainen poliisi rekrytoi Szabolcs Fazakasin vastavakoilutehtäviin "patrioottisin perustein" (eli hän liittyi yksikköön vapaaehtoisesti).

  Sławomir Witold Nitras (PPE), kirjallinen. – (PL) Tämänpäiväisen äänestyksen osalta, joka koskee Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsenehdokkaiden nimittämistä, haluan tuoda ilmi tukevani päätöstä, jonka teimme kiistanalaisesta ehdokkaasta Szabolcs Fazakasista.

Virallisten asiakirjojen mukaan Szabolcs Fazakas tuki useiden vuosien ajan kommunistista diktatuuria Unkarissa Unkarin turvallisuuspalvelun jäsenenä. Yleisesti tiedossa olevat tosiasiat heittävät hänen ansioluettelonsa ylle synkän varjon ja ne olisi pitänyt ottaa huomioon varhaisemmassa vaiheessa. EU on aina puolustanut demokratiaa, sananvapautta ja omantunnon vapautta, ja sosialistinen järjestelmä rikkoi vuosikymmenien ajan näitä arvoja vastaan, ei ainoastaan Unkarissa, vaan myös monissa muissa valtioissa, jotka tunnettiin itäblokkina. On totta, että ajat ovat muuttuneet, ja tänä päivänä me kaikki voimme nauttia laajoista vapauksista, mutta meidän on myös muistettava ne, jotka tätä vapautta rajoittivat.

  Traian Ungureanu (PPE), kirjallinen. – (EN) Szabolcs Fazakasin äänestyksessä saama tuki on pettymys. Se on vakava ennakkotapaus. Äänestin PPE-ryhmän mukana vastoin Szabolcs Fazakasin vahvistamista tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi. Kyse ei ollut tavanomaisesta äänestyksestä. Szabolcs Fazakasin epäillään avustaneen kommunistien salaista palvelua. Unkarin lehdistö on esittänyt asiaan liittyvän asiakirjan. Olemme kuulleet lukuisia mielipiteitä, joissa vastustetaan Szabolcs Fazakasin "rankaisemista" millään tavalla. Niissä pyydetään, ettei mennyttä herätettäisi uudelleen henkiin. Tämä on väärin. Menneisyyttä ei ole haudattu. Kymmenet miljoonat itäeurooppalaiset elävät yhä elämäänsä kommunistiajan kauhujen piinaamina. Jos menneisyys on kuopattu, ei ole järkeä viettää normien ja arvojen ohjailemaa elämää. Tämä olisi rajalliseen vastuuseen tähtäävää politiikkaa. Julkisen viran arvostus kärsisi. Kuka tahansa, olipa hän kuinka korruptoitunut tai moraaliton, voisi asettua ehdolle julkiseen virkaan. Jos vielä on poliitikkoja, jotka eivät ole perillä kommunistien aikaansaannoksista Itä-Euroopassa, tämä ei lisää heidän lausuntojensa uskottavuutta. Kommunistiseen sortoon syyllistyneiden ei pitäisi olla osallisina demokraattisessa järjestyksessä, jota he yrittivät tukahduttaa. Szabolcs Fazakas peitteli menneisyyttään ja valehteli, kun häneltä kysyttiin siitä. Tällaisesta rehellisyyden puutteesta ei pitäisi palkita.

Mietintö: Inés Ayala Sender (A7-0041/2010)

  Jarosław Leszek Wałęsa (PPE), kirjallinen. – (PL) Äänestimme tässä täysistunnossa mietinnöstä, joka koskee Augustyn Bronisław Kubikin nimittämistä tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi.

Hän on tällä hetkellä alivaltiosihteeri aluekehitysministeriössä. Aiemmin hän on toiminut pääjohtajan neuvonantajana Puolan korkeimmassa tarkastusvirastossa (NIK) ja johtavana tilintarkastajana valtiovarainministeriössä. Augustyn Kubik esiintyi erinomaisesti Euroopan parlamentin kuulemistilaisuudessa ja hänen ehdokkuuteensa ei liittynyt minkäänlaisia epäilyksiä. Hän omaa tilintarkastustuomioistuimen jäseneltä edellytettävän ammatillisen kokemuksen ja hän on varmasti oikea henkilö oikeassa paikassa. Tästä syystä päätin tukea hänen ehdokkuuttaan.

Mietinnöt: Inés Ayala Sender (A7-0037, 0039, 0040, 0041, 0042, 0043, 0044, 0045 ja 0046/2010)

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Tilintarkastustuomioistuin on toimielin, joka tarkastaa Euroopan unionin tulot ja menot varmistaakseen niiden laillisuuden ja samalla se vastaa moitteettomasta varainhoidosta. Se toimii täysin riippumattomasti. Tämän mukaisesti tilintarkastustuomioistuimen muodostavien jäsenten nimittämiseen on sovellettava kykyihin ja riippumattomuuteen liittyviä kriteerejä.

Tilintarkastustuomioistuimeen esitettiin neuvoston aloitteesta useita henkilöitä eri EU:n jäsenvaltioista. He kaikki toimittivat ansioluettelonsa, täyttivät kirjallisen kyselylomakkeen ja olivat talousarvion valvontavaliokunnan kuultavana. Enemmistö ehdokkaista esiintyi riittävän vakuuttavasti oikeuttaakseen nimityksensä tilintarkastustuomioistuimeen, jossa he hoitavat velvollisuuksiaan taitavasti ja riippumattomasti.

Mietintö: Alexander Graf Lambsdorff (A7-0049/2010)

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (EN) Olen täysin samaa mieltä näistä suosituksista. Mielestäni EU:n vahvistunutta ulkoista roolia olisi käytettävä keskeisten kumppaneiden kanssa käytävän vuoropuhelun vahvistamiseen ja vahvemman EU:n rakentamiseen. EU ja sen jäsenvaltiot ovat merkittäviä YK:n budjetin tukijoita. Jotta varmistetaan, että EU:n arvot ja edut tulevat tehokkaalla ja johdonmukaisella tavalla esiin YK-järjestelmässä, EU:n on tarpeen esiintyä yhtenäisenä. EU:n olisi otettava aktiivinen rooli tuettaessa YK-järjestelmän uudistusprosessia ja etenkin turvallisuusneuvoston uudistamista. Uskon, että EU:n paikka laajennetussa turvallisuusneuvostossa olisi säilytettävä Euroopan unionin tavoitteena.

  Anna Maria Corazza Bildt, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark ja Anna Ibrisagic (PPE), kirjallinen. – (SV) Mietintö, johon sisältyy ehdotus Euroopan parlamentin suositukseksi neuvostolle Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 65. istunnosta (A7-0049/2010) hyväksyttiin tänään, 25. maaliskuuta 2010, ilman äänestystä Euroopan parlamentissa. Haluamme todeta, että emme kannata mietinnön sanamuotoa, jonka mukaan neuvostoa olisi kehotettava ehdottamaan innovatiivisia rahoitusjärjestelyjä, kuten taloudellisiin transaktioihin kohdistuvaa kansainvälistä veroa.

  Proinsias De Rossa (S&D), kirjallinen. – (EN) Kannatin Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 65. istunnosta neuvostolle annettua suositusta, jossa vaaditaan EU:n näkyvyyden vahvistamista Yhdistyneissä Kansakunnissa. Euroopan unionin on tuettava ja edistettävä maailmanlaajuiseen hallintotapaan liittyvää uudistusta, etenkin kun kyse on turvallisuusneuvostosta, jonka kokoonpano ei heijasta 2000-luvun todellisuutta. Pyrkimyksiä saada EU:lle paikka laajennetussa turvallisuusneuvostossa on jatkettava. Jos Euroopan unionin tarkoituksena on ajaa monenvälistä lähestymistapaa maailmanlaajuisiin haasteisiin, sen jäsenvaltioiden on toimittava yhdenmukaisesti ja johdonmukaisesti YK:n tasolla, etenkin tulossa olevien vuosituhannen kehitystavoitteita ja ydinsulkusopimusta koskevien tarkistuskonferenssien sekä ihmisoikeusneuvoston aseman ja työskentelymenetelmien tarkistuksen osalta. Meidän on vaadittava kansallisten ja monikansallisten parlamenttien vahvempaa osallistumista YK-järjestelmään tavoitteena YK:n legitiimiyden ja demokraattisen luonteen lujittaminen. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä kaikin tavoin saamaan asia yleiskokouksen asialistalle.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Aikana, jolloin vastassamme on vakava yhteiskunnallinen kriisi, johon liittyy kapitalismin kriisistä aiheutuvaa köyhyyden lisääntymistä ja työttömyyttä, tästä Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 65. istunnosta tulee vieläkin merkittävämpi.

Maailmanlaajuisella tasolla on monta mielenkiintoista kysymystä. Erityisen tärkeä on seurantaprosessi, joka liittyy vähintäänkin vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen vuoteen 2015 mennessä. Kaikki yritykset laimentaa, heikentää tai lykätä tehtyjä lupauksia on torjuttava.

Tämän vuoksi on tärkeää pyrkiä pääsemään teollisuusmaiden ja kehitysmaiden väliseen sopimukseen prosessin nopeuttamisesta. Tämän on pidettävä sisällään selkeitä ja konkreettisia sitoumuksia, koska kansainvälinen yhteisö ei ole lähellekään pitänyt kiinni vuosituhannen kehitystavoitteita koskevista sitoumuksistaan. Jos asianmukaisiin toimenpiteisiin ei ryhdytä, lähes 1,5 miljardia työntekijää saattaa vielä elää köyhyydessä työttömyyden tai epävarmojen ja huonosti palkattujen työpaikkojen vuoksi.

  Krzysztof Lisek (PPE), kirjallinen. – (PL) Haluan sanoa olevani tyytyväinen siihen, että esittelijä on ehdotuksessaan Euroopan parlamentin suositukseksi neuvostolle Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 65. istunnosta sisällyttänyt tekstiin asioita, jotka liittyvät erittäin tärkeään aiheeseen eli YK:n ja EU:n väliseen yhteistyöhön kriisinhallinnan alalla. Vain hyvin vähän aikaa sitten Haitin ja Chilen maanjäristykset osoittivat, kuinka haavoittuvia ihmiset ovat luonnonkatastrofien aiheuttaman kärsimyksen ja vahinkojen edessä. Molempien valtioiden kohdalla yhteistyö EU:n ja YK:n välillä sujui kuitenkin erinomaisesti uhreja pelastettaessa ja avustettaessa. Oma mielipiteeni on, että meidän olisi nyt keskityttävä tämän yhteistyön optimointiin käytettävissä olevien resurssien saamiseksi parhaalla mahdollisella tavalla käyttöön siten, ettemme ainoastaan pelasta mahdollisimman paljon uhreja mahdollisimman nopeasti, vaan autamme heitä myös pysymään hengissä myöhemmin. Lisäksi toinen keskeisen tärkeä kysymys on järjestyksen ylläpitämiseen ja katastrofin tuhoaman valtion jälleenrakentamiseen suunnattu tuki. Huolimatta siitä, että kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat myös YK:n jäseniä ja että Euroopan unionilla on YK:ssa pysyvän tarkkailijan asema, on vaikeaa löytää kaikkien EU-maiden hyväksymää sopusointuista kantaa. Olen varma siitä, että pyrittäessä tehokkaaseen yhteistyöhön luonnonkatastrofien aiheuttamiin kriisitilanteisiin liittyvien avustusoperaatioiden aikana on ehdottoman välttämätöntä löytää yhteinen, rakentava lähestymistapa.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Minun on mahdoton äänestää tämän tekstin puolesta, vaikka myönnän kyllä, että sillä on joitakin ansioita. On totta, että siinä edistetään ydinaseiden leviämisen estämistä ja kaikkien aseiden valvontaa. On totta, että siinä ajetaan kuolemanrangaistuksen lakkauttamista. Tästä huolimatta siinä edistetään edelleen ydinvoiman siviilikäyttöä ja siihen liittyvää tutkimusta, vaikka kaikki tietävät, että tästä on tänä päivänä välttämätöntä luopua; siinä kannatetaan edelleen G20:n olemassaoloa, vaikka sillä ei ole legitiimiyttä, ja siinä painotetaan edelleen suojeluvelvollisuuden periaatteen tärkeyttä, vaikka tämän käsitteen määritelmä on niin epämääräinen, että se houkuttelee puuttumaan erilaisin tavoin kansojen kansalliseen suvereniteettiin. Kaikista näistä syistä ja muistakin syistä, joita en voi tässä luetella, tämä teksti ei mielestäni tee oikeutta Euroopan unionille sellaisena kuin minä sen ymmärrän.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Yhdistyneiden Kansakuntien seuraava istunto tarjoaa jälleen kerran EU:lle tilaisuuden osoittaa olevansa todellinen maailmanrauhan ja solidaarisuuden liikkeellepaneva voima. Emme saa unohtaa, että EU on Yhdistyneille Kansakunnille sen rahoituksen päälähde ja vastaa 40 prosentista sen kokonaisbudjetista, 40 prosentista rauhanturvaamiskustannuksista ja 12 prosentista konfliktialueilla toimivista joukoista. Kyseessä on myös ensimmäinen yleiskokous, jossa EU:ta edustaa komission varapuheenjohtaja/unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja.

Tämän vuoksi meidän on täytettävä rooliimme keskeisinä toimijoina liittyvät odotukset määrittelemällä uudelleen EU:n rooli Yhdistyneissä Kansakunnissa ja alkamalla hoitaa osaltamme asioita, jotka liittyvät maailmanlaajuiseen hallintotapaan ja Yhdistyneiden Kansakuntien uudistamiseen, rauhaan ja turvallisuuteen sekä kehitysyhteistyöhön ja ilmastonmuutokseen.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Saksalaisen jäsen Lambsdorffin laatima mietintö on erittäin kattava ja asiantunteva esitys Yhdistyneiden Kansakuntien erilaisista vastuualueista ja tulevista tavoitteista Euroopan unionin näkökulmasta tarkasteltuna. YK:ta ja sen roolia kansainvälisessä järjestelmässä on epäilemättä tarpeen vahvistaa kaikkialla maailmassa asianmukaisten uudistusten avulla. Kehitysyhteistyöjärjestelmän uudistusta, jota mietinnössä myös käsitellään, on myös tuettava. Tähän on puututtava nopeasti, koska on nähtävissä, että nykyinen kehitysapupolitiikka on epäonnistunut. Tämän vuoksi en ymmärrä, miksi mietinnössä kehotetaan jäsenvaltioita lisäämään avustusosuuksiaan tuntuvasti uudistuksia odoteltaessa. Kehitysapua on tarkistettava ja sen organisointia ja rakenteita on uudistettava yhdessä kehitysmaiden kanssa. Ilmastopolitiikkaa koskevat kohdat, joihin liittyy itsepintainen kieltäytyminen keskustelujen käynnistämisestä hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin arvostelijoiden kanssa ja joissa IPCC:n tuloksia pidetään ainoana totuutena, ovat myös ongelmallisia. Tästä syystä äänestin lopullisessa äänestyksessä tyhjää.