Perussopimukset ja Euroopan parlamentti 

Vuonna 1951 allekirjoitetulla ensimmäisellä perustamissopimuksella perustettiin parlamentaarinen edustajakokous, joka myöhemmin nimettiin Euroopan parlamentiksi. Alkuperäisen perustamissopimuksen tavoitteena oli, että kuusi aiemmin toisiaan vastaan sotinutta valtiota tekevät yhteistyötä saavuttaakseen yhteisiä tavoitteita. Myöhemmissä perussopimuksissa on hyväksytty uusia yhteistyöaloja tai ne on suunniteltu parantamaan EU:n toimielinten työskentelyä jäsenvaltioiden määrän kasvettua kuudesta 28:ään. Esimerkiksi yhteinen maatalouspolitiikka otettiin käyttöön ETY:n perustamissopimuksella ja Nizzan sopimuksella uudistettiin EU:n toimielinrakennetta.

Euroopan parlamentti, neuvosto, komissio, unionin tuomioistuin ja tilintarkastustuomioistuin käyttävät toimivaltaansa perussopimusten mukaisesti. Komissiota pidetään "perussopimusten valvojana". Uutta perussopimusta tehtäessä tai olemassa olevaa perussopimusta muutettaessa järjestetään hallitustenvälinen konferenssi (HVK), jossa jäsenvaltioiden hallitukset tapaavat. Parlamenttia kuullaan, ja se antaa lausuntonsa perussopimuksesta sitä laadittaessa ja kehitettäessä.

Parlamentti on saanut jokaisen uuden perussopimuksen myötä lisää demokraattista valvontavaltaa ja lainsäädäntövaltaa. Brysselin sopimuksella (allekirjoitettu vuonna 1975) parlamentti sai oikeuden tarkastella jokaisen vuoden lopussa EU:n talousarvion toteutusta ja arvioida, onko komissio käyttänyt EU:n talousarvion määrärahat viisaasti ja asianmukaisesti. Euroopan yhtenäisasiakirjan (allekirjoitettu vuonna 1986) uusilla lisäyksillä varmistettiin, että parlamentin puoltava lausunto on saatava ennen kuin uusi valtio voi liittyä EU:hun. Amsterdamin sopimuksella (allekirjoitettu vuonna 1997) annettiin parlamentille entistä vahvempi asema toisena lainsäätäjänä neuvoston rinnalla useilla aloilla, joita EU:n lainsäädäntö koskee (kuluttajansuoja, oikeus työskennellä laillisesti toisessa valtiossa ja ympäristöasiat, vain joitakin aloja mainiten).

Viimeisin perussopimus, Lissabonin sopimus, tuli voimaan 1. joulukuuta 2009.

Se vahvistaa Euroopan parlamentin asemaa, antaa kansallisille parlamenteille entistä enemmän vastuuta unionin politiikan suunnan määrittämisessä sekä antaa EU:n kansalaisille aloiteoikeuden. Lissabonin sopimuksella vahvistetaan parlamentin toimivaltaa täysivaltaisena toisena lainsäätäjänä, jolla on entistä enemmän budjettivaltaa. Sillä myös annetaan parlamentille keskeinen asema Euroopan komission puheenjohtajan valinnassa.

Parlamentin rooli tärkeimmissä historiallisissa tapahtumissa 

Millainen rooli Euroopan parlamentilla on ollut EU:n historian tärkeimmissä tapahtumissa? Matkusta menneisyyteen ja katso miten tapahtumat etenivät parlamentin näkökulmasta, kun euro syntyi (1998), kun parlamentin tutkimukset ensi kertaa johtivat Euroopan komission kaatumiseen (1999), kun Euroopan unionin perusoikeuskirja allekirjoitettiin (2000) ja kun EU laajentui entisiin kommunistimaihin (2004 ja 2007). Tutustu tapahtumiin suoraan alkuperäisten dokumenttien perusteella kielillä, jotka tuolloin olivat käytössä.