Lissabonin sopimus

EP Lissabonin sopimuksen jälkeen: Suurempi rooli Euroopan kehittämisessä

 

Vuoden 2009 lopussa voimaan tullut Lissabonin sopimus antoi Euroopan parlamentille uutta lainsäädäntövaltaa ja asetti sen tasavertaiseen asemaan ministerineuvoston kanssa päätettäessä, mitä EU tekee ja miten sen rahat käytetään. Se myös muutti parlamentin tapaa työskennellä muiden toimielinten kanssa ja antoi jäsenille paremmat mahdollisuudet vaikuttaa siihen, kuka EU:ta johtaa. Kaikki nämä uudistukset varmistivat, että äänestämällä Euroopan parlamentin vaaleissa pystyt vaikuttamaan entistäkin paremmin siihen, mihin suuntaan Eurooppa on menossa.

 
 
 
 
 
 
Lisää valtaa

Lissabonin sopimus paransi EU:n ja Euroopan parlamentin kykyä toimia. Se ulotti parlamentin täyden lainsäädäntövallan yli 40 uudelle alalle, joita ovat muun muassa maatalous, energiavarmuus, maahanmuutto, oikeus ja EU:n varat, ja asetti sen tasavertaiseen asemaan jäsenvaltioiden hallituksia edustavan neuvoston kanssa. Parlamentti sai myös vallan hyväksyä EU:n koko talousarvion yhdessä neuvoston kanssa.

EP:n jäsenille annettiin oikeus hylätä kansainvälinen sopimus, ja he käyttivät tätä valtaa epäröimättä hyväkseen pysäyttääkseen kiistanalaisen väärentämisenvastaisen kauppasopimuksen (ACTA), jonka monet pelkäsivät tukahduttavan perusvapauksia. Tapaus osoitti, että kun parlamentilla on enemmän valtaa, jäsenten päätöksillä on entistäkin suurempi vaikutus eurooppalaisten arkeen.

 
 
Suurempi rooli

Lissabonin sopimus ei pelkästään antanut parlamentille samoja lainsäädäntövaltuuksia kuin neuvostolle, vaan parlamentti sai myös vallan viitoittaa Euroopan poliittista suuntaa. Perussopimusmuutosten seurauksena parlamentti valitsee EU:n toimeenpanoelimen komission johtajan ja päätöksen on ilmennettävä EP:n vaalien tulosta ja siten äänestäjien tahtoa.

 
 
Kansalaisten ääni paremmin kuuluviin

Parlamentilla on ainoana suoraan vaaleilla valittuna EU:n toimielimenä valta ja vastuu huolehtia EU:n toimielinten tilivelvollisuuden toteutumisesta. Parlamentti valvoo Lissabonin sopimukseen sisällytetyn perusoikeuskirjan noudattamista sekä kansalaisten uuden aloiteoikeuden toteutumista. Kansalaisaloitteen avulla eurooppalaiset voivat pyytää uusia lakiehdotuksia, jos miljoona ihmistä on allekirjoittanut asiaa koskevan vetoomuksen.