menu.mainnavigation
Euroopan parlamentti jakaa lainsäädäntävallan Euroopan unionin neuvoston kanssa. Se voi siis hyväksyä Euroopan unionin lakeja (direktiivit, asetukset...). Se voi hyväksyä, muuttaa tai hylätä Euroopan unionin lainsäädännön sisällön.
Jäsen laatii valiokunnassa mietinnön "lainsäädäntötekstistä", jota Euroopan komissio, jolla on lainsäädäntäasioissa yksinoikeus tehdä aloitteita, ehdottaa. Valiokunta äänestää kyseisestä mietinnöstä ja tekee siihen mahdollisesti tarkistuksia. Sen jälkeen, kun tekstiä on muutettu ja siitä on äänestetty täysistunnossa, parlamentti on vahvistanut kantansa. Tämä menettely toistetaan yhden tai useamman kerran sen mukaan, mikä menettely on kyseessä ja päästäänkö neuvoston kanssa yhteisymmärrykseen vai ei.
Säädöksiä hyväksyttäessä tehdään ero tavanomaisen lainsäädäntämenettelyn (yhteispäätösmenettely), jossa parlamentti on tasavertaisessa asemassa neuvoston kanssa, ja erityisten lainsäädäntämenettelyjen välillä, joita sovelletaan ainoastaan erityistapauksiin, joissa parlamentilla on vain neuvoa-antava asema.
Tietyissä kysymyksissä (esim. verotus) Euroopan parlamentti antaa ainoastaan lausunnon, jolloin kyseessä on niin sanottu kuulemismenettely. Joissakin tapauksissa perussopimuksessa on määrätty, että kuuleminen on oikeusperustan vuoksi pakollista ja että säädösehdotus voi tulla voimaan ainoastaan, jos parlamentti on antanut siitä lausuntonsa. Näin ollen neuvosto ei voi tehdä päätöksiä yksin.
Se voi pyytää komissiota esittämään lainsäädäntäehdotuksia neuvostolle.
Se osallistuu todellakin uusien lakitekstien toteuttamiseen, sillä se tarkastelee komission vuosittaista työohjelmaa ja ilmoittaa, mitkä säädökset vaikuttavat asianmukaisilta.