menu.mainnavigation
Euroopan parlamenttia pyydetään joillakin lainsäädäntöaloilla antamaan hyväksyntänsä erityisessä lainsäätämisjärjestyksessä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 289 artiklan 2 kohdan nojalla. Hyväksyntämenettely antaa parlamentille veto-oikeuden. Parlamentti voi siten hyväksyä tai hylätä lainsäädäntöehdotuksen ilman tarkistuksia, eikä neuvosto voi jättää huomiotta parlamentin lausuntoa. Hyväksyntä vaaditaan myös, kun neuvosto hyväksyy tiettyjä kansainvälisiä sopimuksia. Tällöin kyseessä ei ole lainsäädäntömenettely.
Hyväksyntämenettely otettiin alun perin käyttöön Euroopan yhtenäisasiakirjassa (1986). Menettelyä, jossa nykyisen hyväksynnän sijaan annettiin puoltava lausunto, sovellettiin kahdella alalla: assosiointisopimukset ja Euroopan unioniin liittymistä koskevat sopimukset. Menettelyn soveltamisalaa laajennettiin joka kerta, kun perussopimuksia tämän jälkeen muutettiin.
Hyväksyntää sovelletaan yleensä tiettyjen Euroopan unionin neuvottelemien sopimusten ratifiointiin sekä erityisesti Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklan mukaisiin tapauksiin, joissa perusoikeuksia loukataan vakavasti, ja uusien EU:n jäsenten liittymiseen tai EU:sta eroamiseen liittyviin järjestelyihin. Tällöin kyseessä ei ole lainsäädäntömenettely.
Lainsäädäntömenettelynä sitä käytetään myös hyväksyttäessä uutta lainsäädäntöä syrjinnän torjumisesta, ja se antaa Euroopan parlamentille nyt veto-oikeuden myös silloin, kun sovelletaan toissijaisuuden yleistä oikeusperustaa SEUT:n 352 artiklan mukaisesti.