Vaikka Euroopan unionin poliittiset päättäjät eivät 50-luvulla pitäneetkään nuorisopolitiikkaa tarpeellisena, on siitä myöhempinä vuosikymmeninä tullut poliittinen painopistealue niin unionin sisällä kuin sen ulkopuolellakin.
Euroopan yhteisöjen nuoriso- ja koulutuspolitiikkaa koskevassa helmikuussa 1972 annetussa poliittisten asioiden valiokunnan mietinnössä korostetaan Euroopan parlamentin valmiutta ottaa enemmän vastuuta nuorista.
Alkuvaiheen tavoitteita olivat: 1) tarjota nuorille tulevaisuus, 2) vastata nuorisopolitiikan tarpeeseen ja 3) saada nuoret kiinnostumaan Euroopan yhdentymisestä.
Halukkuus tukea ja edistää nuorisopolitiikan kehittämistä sisälsi kuitenkin vaatimuksen, että nuorten on myös itse otettava vastuuta. Euroopan rakentamisen kulmakivenä oli ajatus taata tuleville polville paremmat elinolot kuin aiemmilla sotien uuvuttamilla sukupolvilla oli ollut. Toisaalta tarvittiin myös nuorisoa, joka olisi valmis elämään yhteisessä Euroopassa.
Yhdistyneet kansakunnat julisti vuoden 1985 Kansainväliseksi nuorisovuodeksi, ja Euroopan parlamentti osallistui teemavuoteen aktiivisesti toimilla, joilla se pyrki edistämään nuorten sosiaalista ja taloudellista tilannetta. Tätä teemaa käsitteli myös heinäkuussa 1985 laadittu mietintö Kansainvälisestä nuorisovuodesta.
Mietinnössä käsiteltyjä asioita olivat muun muassa yhtäläisten mahdollisuuksien periaate, ammatillinen koulutus, tutkintojen ja opintojaksojen tunnustaminen, eurooppalaisen ulottuvuuden lisääminen jäsenvaltioiden koulutusohjelmiin, nuorisotyöttömyys sekä opiskelijoiden liikkuvuus.
Varsin merkittävä päätös opiskelijoiden liikkuvuudesta tehtiin vuonna 1986, kun Euroopan parlamentti hyväksyi ERASMUS-ohjelman (Euroopan yhteisön korkeakouluopiskelijoiden liikkuvuutta koskeva toimintaohjelma). Aloite, joka sai innoituksensa Erasmus Rotterdamilaisen ajan yliopistovaihdoista, lisäsi huomattavasti opiskelijoiden liikkuvuutta sekä vaikutti myönteisesti heidän ajatusmaailmaansa ja tapoihinsa.
Tästä näkökulmasta tarkasteltuna vuonna 1994 olikin jo tarpeen järkeistää yleissivistävää ja ammatillista koulutusta sekä nuorten liikkuvuutta koskevia ohjelmia. Niistä koottiin kolme kokonaisuutta: SOKRATES, Leonardo da Vinci ja Eurooppa-ohjelma III.
Vuonna 2008 käynnistyi puolestaan Erasmus Mundus -toimintaohjelma 2009–2013, joka mahdollisti yhteistyön myös kolmansien maiden kanssa. Ohjelman keskeisenä tavoitteena on tehdä Euroopan unionista huippuosaamisen keskus.
Vuonna 2012 25-vuotisjuhliaan viettäneestä ERASMUS-ohjelmasta on tullut maailman menestyksekkäin vaihto-ohjelma. ERASMUS-ohjelman ansiosta yli 230 000 opiskelijaa lähtee vuosittain opiskelemaan ulkomaille. Tähän mennessä vuonna 1987 käynnistyneeseen ohjelmaan on siis osallistunut yhteensä noin kolme miljoonaa opiskelijaa.
Edellä on esitetty lyhyesti Euroopan unionin nuoriso- ja koulutusaloitteiden kehittämisen tärkeimmät virstanpylväät. Arkisto- ja asiakirjakeskuksen yksikkö suosittelee seuraavia asiakirjoja lisätiedon hankkimiseksi:
