Lainsäädäntävalta 

Millä tavoin lainsäädäntötyö toteutetaan?

Jäsen laatii valiokunnassa mietinnön "lainsäädäntötekstistä", jota Euroopan komissio, jolla on lainsäädäntäasioissa yksinoikeus tehdä aloitteita, ehdottaa. Valiokunta äänestää kyseisestä mietinnöstä ja tekee siihen mahdollisesti tarkistuksia. Sen jälkeen, kun tekstiä on muutettu ja siitä on äänestetty täysistunnossa, parlamentti on vahvistanut kantansa. Tämä menettely toistetaan yhden tai useamman kerran sen mukaan, mikä menettely on kyseessä ja päästäänkö neuvoston kanssa yhteisymmärrykseen vai ei.

Säädöksiä hyväksyttäessä tehdään ero tavanomaisen lainsäädäntämenettelyn (yhteispäätösmenettely), jossa parlamentti on tasavertaisessa asemassa neuvoston kanssa, ja erityisten lainsäädäntämenettelyjen välillä, joita sovelletaan ainoastaan erityistapauksiin, joissa parlamentilla on vain neuvoa-antava asema.

Tietyissä kysymyksissä (esim. verotus) Euroopan parlamentti antaa ainoastaan lausunnon, jolloin kyseessä on niin sanottu kuulemismenettely. Joissakin tapauksissa perussopimuksessa on määrätty, että kuuleminen on oikeusperustan vuoksi pakollista ja että säädösehdotus voi tulla voimaan ainoastaan, jos parlamentti on antanut siitä lausuntonsa. Näin ollen neuvosto ei voi tehdä päätöksiä yksin.

Tavallinen lainsäätämisjärjestys antaa useimmilla aloilla parlamentille tasavertaisen aseman lainsäätäjänä neuvoston kanssa (esim. talouden ohjaus ja hallinta, maahanmuutto, energia, liikenne, ympäristö ja kuluttajansuoja). Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät yhdessä ylivoimaisesti suurimman osan Euroopan unionin laeista.


Yhteispäätösmenettely otettiin käyttöön Euroopan unionista tehdyllä Maastrichtin sopimuksella (1992), ja sitä laajennettiin ja muutettiin Amsterdamin sopimuksella (1999) menettelyn tehostamiseksi. Lissabonin sopimuksen tultua voimaan 1. joulukuuta 2009 uudelleen nimetystä tavallisesta lainsäätämisjärjestyksestä tuli EU:n päätöksentekojärjestelmän tärkein lainsäädäntömenettely.

Kuulemismenettely

Euroopan parlamentti voi hyväksyä tai hylätä säädösehdotuksen tai ehdottaa siihen muutoksia. Neuvosto ei ole juridisesti velvollinen noudattamaan parlamentin lausuntoa, mutta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti se ei voi tehdä päätöstä ennen kuin se on saanut lausunnon.

Vuoden 1957 Rooman sopimuksessa parlamentille annettiin neuvoa-antava tehtävä lainsäädäntöprosessissa. Komissio laati säädösehdotuksen ja neuvosto hyväksyi sen.

Vuoden 1986 yhtenäisasiakirja ja sen jälkeen Maastrichtin, Amsterdamin, Nizzan ja Lissabonin sopimukset laajensivat toinen toisensa jälkeen parlamentin valtaoikeuksia. Nyt parlamentti voi toimia neuvoston kanssa tasavertaisena lainsäätäjänä useimmilla aloilla (katso tavallinen lainsäätämisjärjestys) ja kuulemisesta on tullut erityinen lainsäätämisjärjestys, jota käytetään vain harvoissa tapauksissa, joissa ei aina edes ole kyse lainsäädäntömenettelystä.

Kuulemismenettelyä sovelletaan nyt vain harvoihin lainsäädännön aloihin, kuten sisämarkkinoihin liittyviin poikkeuksiin ja kilpailulainsäädäntöön. Parlamenttia on kuultava myös hyväksyttäessä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) piiriin kuuluvia kansainvälisiä sopimuksia. Tällöin kyseessä ei ole lainsäädäntömenettely.

Hyväksyntä

Hyväksyntämenettely otettiin alun perin käyttöön Euroopan yhtenäisasiakirjassa (1986). Menettelyä, jossa nykyisen hyväksynnän sijaan annettiin puoltava lausunto, sovellettiin kahdella alalla: assosiointisopimukset ja Euroopan unioniin liittymistä koskevat sopimukset. Menettelyn soveltamisalaa laajennettiin joka kerta, kun perussopimuksia tämän jälkeen muutettiin.

Hyväksyntää sovelletaan yleensä tiettyjen Euroopan unionin neuvottelemien sopimusten ratifiointiin sekä erityisesti Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklan mukaisiin tapauksiin, joissa perusoikeuksia loukataan vakavasti, ja uusien EU:n jäsenten liittymiseen tai EU:sta eroamiseen liittyviin järjestelyihin. Tällöin kyseessä ei ole lainsäädäntömenettely.

Lainsäädäntömenettelynä sitä käytetään myös hyväksyttäessä uutta lainsäädäntöä syrjinnän torjumisesta, ja se antaa Euroopan parlamentille nyt veto-oikeuden myös silloin, kun sovelletaan toissijaisuuden yleistä oikeusperustaa SEUT:n 352 artiklan mukaisesti.

Muut lainsäädäntö-menettelyt

Neljän pääasiallisen lainsäädäntömenettelyn rinnalla on olemassa myös muita menettelyjä, joita sovelletaan Euroopan parlamentissa tietyillä erityisaloilla.


Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 140 artiklan mukainen lausunto (rahaliitto)
Komissio ja Euroopan keskuspankki antavat neuvostolle kertomuksia jäsenvaltioiden, joita koskee poikkeus, edistymisestä talous- ja rahaliiton toteuttamiseen liittyvien velvollisuuksien täyttämisessä.


Neuvosto päättää Euroopan parlamenttia kuultuaan komission ehdotuksesta, mitkä niistä jäsenvaltioista, joita koskee poikkeus, täyttävät yhtenäisvaluutan käyttöönottoon vaadittavat edellytykset SEUT:n 140 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen arviointiperusteiden perusteella ja kumoaa poikkeukset noiden jäsenvaltioiden osalta. Tässä menettelyssä parlamentti äänestää suosituksista yhtenä ryhmänä eikä se voi esittää tarkistuksia.


Työmarkkinaosapuolten kanssa käytävään vuoropuheluun liittyvät menettelyt
Unionin tehtävänä on muiden tavoitteiden lisäksi edistää työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua, jotta voidaan tehdä sopimuksia.


Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 154 artiklan mukaisesti komission tehtävänä on edistää työmarkkinaosapuolten kuulemista unionin tasolla ja se ehdottaa parlamentille unionin toiminnan mahdollisia suuntaviivoja kuultuaan työmarkkinaosapuolia.


Kaikki komission asiakirjat tai työmarkkinaosapuolten tekemät sopimukset annetaan asiasta vastaavan valiokunnan käsiteltäväksi. Jos työmarkkinaosapuolet ovat päässeet sopimukseen ja pyytäneet yhteisesti, että sopimus pannaan täytäntöön neuvoston komission ehdotuksesta tekemällä päätöksellä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 155 artiklan 2 kohdan mukaisesti, asiasta vastaava valiokunta jättää käsiteltäväksi päätöslauselmaesityksen, jossa suositellaan pyynnön hyväksymistä tai hylkäämistä.


Vapaaehtoisten sopimusten tarkastelua koskeva menettely
Komissio ilmoittaa parlamentille aikomuksestaan tutkia vapaaehtoisten sopimusten käyttöä vaihtoehtona lainsäädännölle. Asiasta vastaava valiokunta voi laatia valiokunta-aloitteisen mietinnön 48 artiklan mukaisesti. Komissio ilmoittaa parlamentille aikomuksestaan tehdä vapaaehtoinen sopimus. Asiasta vastaava valiokunta voi jättää käsiteltäväksi päätöslauselmaesityksen, jossa suositellaan ehdotuksen hyväksymistä tai hylkäämistä ja hyväksymisen tai hylkäämisen ehtoja.


Kodifiointi
Virallisella kodifioinnilla tarkoitetaan menettelyä, jossa kumotaan kodifioinnin kohteena oleva säädökset ja korvataan ne yhdellä ainoalla säädöksellä. Säädöksen konsolidoitu versio sisältää kaikki siihen tehdyt muutokset sen voimaantulosta alkaen. Kyseisten säädösten sisältöön ei tehdä minkäänlaisia muutoksia. Kodifioinnin avulla Euroopan unionin lainsäädäntöä, jota muutetaan usein, voidaan selkiyttää. Euroopan parlamentin oikeudellisista asioista vastaava valiokunta tarkastelee komission kodifiointiehdotusta. Jos ehdotus ei aiheuta muutoksia asiasisältöön, sovelletaan työjärjestyksen 46 artiklan mukaista yksinkertaistettua menettelyä. Parlamentti äänestää asiasta vain kerran ilman tarkistuksia ja keskustelua.


Täytäntöönpanosäännökset ja delegoidut säännökset
Komissio voi ottaa käyttöön voimassa olevaan lainsäädäntöön liittyviä täytäntöönpanotoimenpiteitä. Nämä toimenpiteet esitetään jäsenvaltioiden asiantuntijoista koostuville komiteoille ja toimitetaan joko tiedoksi tai valvontaa varten Euroopan parlamentille. Parlamentti voi asiasta vastaavan valiokunnan ehdotuksesta hyväksyä päätöslauselman, jossa vastustetaan ehdotettua toimenpidettä sillä perusteella, että ehdotus ylittää perussäädöksen mukaisen täytäntöönpanovallan, se on ristiriidassa perussäädöksen tavoitteen tai sisällön kanssa tai se ei ole toissijaisuus- tai suhteellisuusperiaatteen mukainen, ja pyytää komissiota peruuttamaan ehdotuksen, tarkistamaan sitä tai antamaan ehdotuksen asianmukaisen lainsäädäntömenettelyn mukaisesti.


Kun lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyssä säädöksessä siirretään komissiolle valta täydentää tai muuttaa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn säädöksen tiettyjä, muita kuin sen keskeisiä osia, asiasta vastaava valiokunta käsittelee sellaiset esitykset säädösvallan siirron nojalla annettaviksi säädöksiksi, jotka on lähetetty parlamentille valvontaa varten, ja voi antaa parlamentin käsiteltäväksi päätöslauselmaesityksessä aiheellisia ehdotuksia lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn säädöksen säännösten mukaisesti.

Aloiteoikeus

Lainsäädäntöaloiteoikeus kuuluu komissiolle. Maastrichtin sopimuksella Euroopan parlamentti sai oikeuden tehdä lainsäädäntöaloitteita eli parlamentti voi pyytää komissiota tekemään sille ehdotuksen. Lissabonin sopimuksella näitä oikeuksia laajennettiin.

Vuotuiset ja monivuotiset ohjelmat
Euroopan unionista tehdyn sopimuksen mukaan komissio tekee aloitteet unionin vuotuisten ja monivuotisten ohjelmien laatimiseksi. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi komissio laatii työohjelmansa, joka on osa unionin vuotuisia ja monivuotisia ohjelmia. Euroopan parlamentti toimii yhteistyössä komission kanssa jo komission työohjelmaa laadittaessa, ja komissio ottaa huomioon parlamentin tuolloin esittämät painopisteet. Komission hyväksyttyä työohjelmansa parlamentin, neuvoston ja komission välillä järjestetään kolmikantakokous, jotta päästään sopimukseen unionin ohjelmista.

Yksityiskohtaiset järjestelyt, muun muassa aikataulu, vahvistetaan työjärjestyksen liitteessä XIV (puitesopimus Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista).

Parlamentti hyväksyy päätöslauselman vuotuisesta ohjelmasta. Puhemies pyytää neuvostoa esittämään kantansa komission työohjelmaan ja parlamentin päätöslauselmaan. Jos jokin toimielin ei pysty noudattamaan asetettua aikataulua, sen on ilmoitettava muille toimielimille viivästyksen syyt ja ehdotettava uutta aikataulua.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan mukaiset aloitteet
Parlamentti voi jäsentensä enemmistöllä pyytää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan mukaisesti komissiota tekemään sille aiheellisia säädösehdotuksia asiasta vastaavan valiokunnan laatiman mietinnön pohjalta. Parlamentti voi samassa yhteydessä asettaa määräajan ehdotuksen tekemiselle. Asiasta vastaavan valiokunnan on pyydettävä etukäteen lupa puheenjohtajakokoukselta. Komissio voi joko suostua laatimaan tai kieltäytyä laatimasta Euroopan parlamentin pyytämää lainsäädäntöehdotusta.

Myös yksittäinen jäsen voi käyttää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan nojalla parlamentille myönnettyä aloiteoikeutta ja ehdottaa unionin säädöstä. Ehdotus on annettava parlamentin puhemiehelle, joka lähettää sen käsiteltäväksi asiasta vastaavaan valiokuntaan. Valiokunta voi päättää esittää ehdotuksen parlamentille (ks. edellä).

Valiokunta-aloitteiset mietinnöt
Tapauksissa, joissa Euroopan parlamentilla on perustamissopimusten mukaisesti aloiteoikeus, valiokunnat voivat laatia mietinnön ja antaa täysistunnolle päätöslauselmaesityksen toimivaltaansa kuuluvasta aiheesta. Niiden on pyydettävä ennen mietinnön laatimista lupa puheenjohtajakokoukselta.