Koulutus

Koulutuspolitiikassa päätöksentekoon sovelletaan tavallista lainsäätämisjärjestystä. Toissijaisuusperiaatteen mukaan kukin Euroopan unionin jäsenvaltio päättää omasta koulutuspolitiikastaan. EU:lla on lähinnä tukijan rooli. Jotkin haasteet – kuten yhteiskuntien ikääntyminen, työvoiman ammattitaidon puutteet ja maailmanlaajuinen kilpailu – ovat kuitenkin kaikille jäsenvaltioille yhteisiä ja vaativat yhteisiä ratkaisuja. Jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä ja opittava toinen toisiltaan[1].

Oikeusperusta

Vaikka ammatillinen koulutus mainitaan vuonna 1957 Rooman sopimuksessa yhtenä yhteisön toimien alana, koulutuksen vahvistettiin virallisesti kuuluvan unionin toimivallan piiriin vasta Maastrichtin sopimuksessa vuonna 1992. Siinä todetaan, että ”yhteisö myötävaikuttaa korkealaatuisen koulutuksen kehittämiseen rohkaisemalla jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä sekä tarvittaessa tukemalla ja täydentämällä jäsenvaltioiden toimintaa pitäen täysin arvossa jäsenvaltioiden vastuuta opetuksen sisällöstä ja koulutusjärjestelmän järjestämisestä sekä niiden sivistyksellistä ja kielellistä monimuotoisuutta”.

Lissabonin sopimus ei tuonut muutoksia määräyksiin, jotka koskevat EU:n roolia koulutuksessa (XII osasto, 165 ja 166 artikla). Siihen sisältyy kuitenkin uutuutena määräys, jota on kuvattu horisontaaliseksi ”sosiaalilausekkeeksi”. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 9 artiklassa todetaan, että ”unioni ottaa politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa huomioon […] korkeatasoiseen koulutukseen […] liittyvät vaatimukset”.

Lisäksi Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jolla on Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 6 artiklan mukaan sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla, todetaan, että ”jokaisella on oikeus koulutukseen ja oikeus saada ammatillista koulutusta sekä jatko- ja täydennyskoulutusta” (14 artikla) ja että ”jokaisella on oikeus tehdä työtä ja harjoittaa vapaasti valitsemaansa tai hyväksymäänsä ammattia” (15 artikla).

Tavoitteet

a.Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaiset tavoitteet

EU:n on otettava politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa huomioon korkeatasoiseen koulutukseen liittyvät vaatimukset. Koulutusasioissa sen pitkän aikavälin strategisena tavoitteena on neuvoston vuonna 2009 tekemien päätösten mukaisesti (1) tehdä elinikäisestä oppimisesta ja liikkuvuudesta todellisuutta (2) parantaa koulutuksen laatua ja tehokkuutta (3) edistää tasapuolisuutta, sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja aktiivista kansalaisuutta (4) edistää luovuutta, innovointia ja yrittäjyyttä kaikilla koulutustasoilla.

b.Koulutuspolitiikan painotukset

1.Eurooppa 2020 ja eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategiset puitteet 2020

Koulutuspolitiikka on saanut erityistä pontta Eurooppa 2020 -strategian eli kasvuun ja työllisyyteen keskittyvän EU:n yleisohjelman myötä. Vaikka jäsenvaltiot ovat vastuussa omista koulutusjärjestelmistään, EU:lla on tärkeä rooli näiden järjestelmien parantamis- ja uudenaikaistamispyrkimysten tukijana ja täydentäjänä.

Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti jäsenvaltiot saavat vuosittain erityisohjausta ensisijaisista uudistuksista maakohtaisten suositusten muodossa. Eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategiset puitteet (ET 2020) on koulutusalan strategia, jossa esitetään tavoitteet, välineet ja järjestelyt yhteistä EU-tason toimintaa varten. Strategia on voimassa vuoteen 2020.

ET 2020 -puitteiden väliarvioinnissa vuonna 2015 vahvistettiin asetetut neljä strategista tavoitetta ja pidennettiin työskentelyjaksoa viiteen vuoteen kauden 2010–2015 kolmesta vuodesta. Strategian painotusta muutettiin, jotta koulutuksen merkitys työllisyydessä sekä perusarvojen ja aktiivisen kansalaisuuden edistämisessä tulisi otettua paremmin huomioon. Muutos heijastuu myös kuuteen painopistealaan: (1) relevantit ja laadukkaat taidot ja osaaminen, joissa keskitytään työllistyvyyteen, innovointiin ja aktiiviseen kansalaisuuteen tähtääviin oppimistuloksiin (2) osallistava koulutus, tasa-arvo, syrjimättömyys ja kansalaistaitojen edistäminen (3) avoin ja innovatiivinen koulutus ja täysimittainen siirtyminen digitaaliseen aikakauteen (4) vahva tuki opetushenkilöstölle (5) avoimuus sekä osaamisen ja tutkintojen tunnustaminen oppimiseen liittyvän ja työvoiman liikkuvuuden edistämiseksi (6) kestävät investoinnit, koulutusjärjestelmien toimivuus ja tehokkuus.

Haasteiden tunnistamiseksi ja näyttöön perustuvan toimintapolitiikan lujittamiseksi edistymistä seurataan indikaattoreiden ja vertailuarvojen avulla. Keskeisten indikaattoreiden avulla seurataan myös edistymistä joillakin täydentävillä painopistealoilla, joita vertailuarvot eivät nykyisellään kata. Näitä ovat muun muassa kielet, aikuisten perustaidot, investoinnit koulutukseen, tieto- ja viestintätekniikan käyttö koulutuksessa, yrittäjyys koulutuksessa ja ammatillinen koulutus.

Indikaattorit ja vertailuarvot mahdollistavat edistymisen mittaamisen koulutuksen alalla. Unioni on ET 2020 -strategiassa määrittänyt seuraavat vertailuarvot, jotka olisi saavutettava vuoteen 2020 mennessä: (1) vähintään 95 prosenttia 4-vuotiaista ja sitä vanhemmista alle kouluikäisistä lapsista osallistuu varhaiskasvatukseen (2) lukemisessa, matematiikassa ja luonnontieteissä riittämättömät taidot omaavien 15-vuotiaiden osuus on alle 15 prosenttia (3) koulunsa ja opintonsa keskeyttävien osuus on alle 10 prosenttia (4) vähintään 40 prosentilla 30–34-vuotiaista on korkea-asteen koulutus (5) aikuisista (25–64-vuotiaat) keskimäärin vähintään 15 prosenttia osallistuu elinikäiseen oppimiseen (6) vähintään 20 prosenttia korkeakoulututkinnon suorittaneista ja 6 prosenttia perustason ammattitutkinnon suorittaneista 18–34-vuotiaista on suorittanut opinto- tai harjoittelujakson ulkomailla (7) vähintään 82 prosenttia edellisten 1–3 vuoden aikana koulutuksensa päättäneistä (20–34-vuotiaat, jotka ovat saaneet päätökseen toisen tai kolmannen asteen koulutuksen) on työllistynyt[2].

2.Ammatillinen koulutus työllistymistä varten

Komissio antoi vuonna 2016 tiedonannon ”Uusi osaamisohjelma Euroopalle” (COM(2016)0381), jossa se ehdotti toimenpiteitä, joilla ihmisille annetaan työmarkkinoilla tarvittavat taidot ja hyödynnetään paremmin heillä jo olevia taitoja, jotta heitä autetaan löytämään laadukkaita työpaikkoja ja parantamaan mahdollisuuksiaan.

Yksi ”uuden osaamisohjelman” puitteissa ehdotetuista aloitteista koskee Europass-kehyksen päivittämistä. Tästä vastaa Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus (Cedefop), joka on yksi unionin erillisvirastoista.

Vuonna 2005 käyttöön tullut europassi on valikoima asiakirjoja ja välineitä, jotka ovat saatavilla 28 kielellä ja jotka auttavat ETA-alueen kansalaisia oman ansioluettelon laatimisessa ja pätevyyksien luettelemisessa. Komissio esitti lokakuussa 2016 yhteisiä puitteita parempien palvelujen tarjoamiseksi taitojen ja tutkintojen alalla (Europass). Ehdotuksella päivitettiin vuoden 2004 päätöstä. Parlamentti ja neuvosto käsittelevät parhaillaan tätä ehdotusta ja tekevät päätöksen siitä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä vuoden 2017 jälkipuoliskolla tai vuonna 2018.

Kööpenhaminan ja Bruggen prosessin tarkoituksena on tehostaa EU:n yhteistyötä ammatillisen koulutuksen alalla, ja uudistettu eurooppalainen aikuiskoulutusohjelma painottuu aikuiskoulutukseen. Molemmille aloille on asetettu omat prioriteettinsa vuonna 2020 päättyvälle kaudelle.

Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti puolestaan on ensimmäinen unionin aloite, jonka tarkoituksena on saattaa yhteen ”osaamiskolmion” eri osatekijät (koulutus, tutkimus ja innovointi). Se pyrkii toimimaan maailmanlaajuisesti esimerkkinä, joka innoittaa oppi- ja tutkimuslaitoksia ja kannustaa niitä muuttamaan toimintatapojaan (lisätietoja korkeakoulutuksesta 5.13.4).

c.Erasmus+ -ohjelma (2014–2020)

Koulutuksen ja urheilun keskeinen merkitys on tunnustettu EU:n tulevan vuosikymmenen kasvustrategiassa, jonka tarkoituksena on selvitä Euroopan maita koettelevasta sosiaali- ja talouskriisistä ja edistää kasvua ja työllisyyttä sekä sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja osallisuutta.

Erasmus+ on EU:n koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelma vuosiksi 2014–2020. Se rakentuu aiemmille unionin aloitteille, joilla on edistetty vaihtoa sekä koulutusjärjestelmien ja nuorisotyön tehostamista.

Erasmus+ -ohjelman tarkoituksena on tukea maiden pyrkimyksiä hyödyntää tehokkaasti Euroopan inhimillistä ja sosiaalista pääomaa samalla kun varmistetaan elinikäisen oppimisen periaatteen toteutuminen yhdistämällä virallisen, epävirallisen ja arkioppimisen tukeminen kaikkiin koulutus- ja nuorisoalan toimiin.

Erasmus+ -ohjelman erityistavoitteet koulutuksen alalla ovat seuraavat: (1) parannetaan avaintaitojen ja -osaamisen tasoa erityisesti ajatellen niiden merkitystä työmarkkinoille[3] ja vaikutusta yhteiskunnan yhteenkuuluvuuteen (2) edistetään laadun kehittämistä, innovointia, huippuosaamista ja kansainvälistymistä oppilaitoksissa (3) edistetään elinikäisen oppimisen eurooppalaisen alueen syntymistä ja sitä koskevaa tietoisuutta, täydennetään kansallisen tason poliittisia uudistuksia ja tuetaan koulutusjärjestelmien nykyaikaistamista (4) kehitetään koulutuksen globaalia ulottuvuutta (5) parannetaan kielten opetusta ja oppimista ja edistetään unionin laajaa kielellistä monimuotoisuutta ja muiden kulttuurien tuntemusta.

Uuden Erasmus+ -ohjelman kunnianhimoisena tavoitteena on edistää synergioita ja molemminpuolista hyötyä koulutus- ja nuorisoalan kaikilla osa-alueilla sekä poistaa keinotekoiset rajat eri toiminta- ja hankemuotojen väliltä. Se pyrkii myös edistämään uusia ajatuksia ja houkuttelemaan uusia toimijoita työelämästä ja kansalaisyhteiskunnasta sekä kannustamaan uudenlaiseen yhteistyöhön. Koulutusalalla nämä tavoitteet pyritään saavuttamaan toteuttamalla avaintoimia. Avaintoimessa 1 keskitytään korkeakoulutuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa olevien opiskelijoiden sekä kaikkien koulutussektoreiden henkilöstön liikkuvuuteen. Avaintoimi 2 koskee kumppanuushankkeita, ja avaintoimesta 3 tuetaan toimintapolitiikan uudistamista.

Euroopan parlamentin rooli

Parlamentti on aina tukenut jäsenvaltioiden tiivistä yhteistyötä koulutuksen alalla ja jäsenvaltioiden koulutuspolitiikkaan sisältyvän eurooppalaisen ulottuvuuden vahvistamista. Siksi se on vaatinut pitävän oikeusperustan määrittelyä koulutusta varten. Parlamentti on toiminut menestyksekkäästi Erasmus+ -ohjelman määrärahojen lisäämiseksi, ja se on korostanut tarvetta muuttaa unionin rahoituksen painotuksia seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä siten, että keskitytään enemmän tulevaisuuteen suuntautuviin menoihin.

Parlamentti osallistuu myös aktiivisesti ET 2020 -strategian toimintapolitiikan määrittelyyn ja kommentoi sen puitteissa laadittuja selvityksiä (esimerkiksi 11. syyskuuta 2012 antamassaan päätöslauselmassa yleissivistävästä ja ammatillisesta koulutuksesta ja Eurooppa 2020 -strategiasta sekä 23. kesäkuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisten puitteiden seurannasta).

Parlamenttia kiinnostavat myös erityisesti komission tiedonannot koulutuksen eri osa-alueilta. Esimerkkinä voidaan mainita päätöslauselmat, jotka parlamentti on antanut 12. toukokuuta 2011 varhaisoppimisesta Euroopan unionissa, 1. joulukuuta 2011 koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämisestä, 20. huhtikuuta 2012 Euroopan korkeakoulujärjestelmien nykyaikaistamisesta, 22. lokakuuta 2013 koulutuksen uudelleenajattelusta, 15. huhtikuuta 2014 uusista teknologioista ja avoimista oppimateriaaleista, 8. syyskuuta 2015 nuorten yrittäjyyden edistämisestä koulutuksen avulla ja 12. huhtikuuta 2016 aiheesta ”Erasmus+ ja muut välineet ammatillisen koulutuksen liikkuvuuden edistämiseksi”.

Erasmus+ -ohjelman täytäntöönpanoa koskevasta mietinnöstä (2015/2327(INI)) äänestetään täysistunnossa vuonna 2017. Mietinnössä analysoidaan ohjelman täytäntöönpanoa ensimmäisinä vuosina, tuodaan esille ohjelman vahvoja puolia ja ehdotetaan parannuksia monivuotisen puiteohjelman toiseen osaan.

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta (EMPL) sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunta (CULT) ovat parhaillaan laatimassa yhteistä valiokunta-aloitteista mietintöä ”uudesta osaamisohjelmasta”. Siitä äänestettäneen täysistunnossa kesällä 2017. Molemmat valiokunnat ovat myös laatimassa yhteisesti lainsäädäntömietintöä komission ehdotuksesta uudeksi Europass-päätökseksi (2016/0304(COD)).

CULT-valiokunta laatii parhaillaan valiokunta-aloitteista mietintöä ”akateemisesta jatko- ja etäopiskelusta osana elinikäisen oppimisen eurooppalaista strategiaa” (2016/2142(INI)).

Koulutuksen alalla tekemänsä työn välityksellä parlamentti muistuttaa jatkuvasti koulutuksen ratkaisevasta asemasta pyrittäessä luomaan mahdollisuuksia nuorille ja antamaan ihmisille valmiudet toimia aktiivisina kansalaisina yhä monisäikeisemmissä yhteiskunnissa.

[1]Katso myös luku 5.13.4 korkeakoulutuksesta.

[2]Eurooppa 2020 -strategia: http://ec.europa.eu/europe2020/index_fi.htm. Viisi Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahankkeista edellyttää koulutusjärjestelmien nykyaikaistamista: Nuoret liikkeellä, Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma, Euroopan digitaalistrategia, Innovaatiounioni ja Köyhyyden ja sosiaalisen syrjinnän torjunnan eurooppalainen foorumi.

[3]Yritysmaailmassa katsotaan, että eurooppalaiset koulutusjärjestelmät eivät edelleenkään pysty tarjoamaan työllistymisen kannalta tärkeitä taitoja eivätkä toimi riittävästi yhteistyössä yritysten tai työnantajien kanssa oppimisen tuomiseksi lähemmäksi työelämää.

Michaela Franke / Mara Mennella

02/2017