Etusivu

Esittely ja toimivalta

Euroopan parlamentin ja Yhdysvaltain kongressin suhteet saivat alkunsa vuonna 1972, jolloin kongressin valtuuskunta oli ensivierailulla Euroopan parlamentissa. Tämä parlamenttien välinen suhde onkin kaikkein pisin ja intensiivisin Euroopan parlamentin historiassa sekä ennen vuoden 1979 suoria vaaleja että niiden jälkeen.
 
Valtuuskunnat kokoontuvat säännöllisesti kaksi kertaa vuodessa Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Kun kokousten järjestäjänä on Euroopan unioni, ne pidetään yleensä neuvoston puheenjohtajavaltiossa.
 
Poliittiset ryhmät ovat aina pitäneet tätä Euroopan parlamentin valtuuskuntaa kaikkein tärkeimpänä valtuuskuntana, jonka puheenjohtajuus on usein ollut parlamentin suurimmalla poliittisella ryhmällä. Se on yksi niistä kaikkiaan vain kolmesta parlamenttivaltuuskunnasta (kaksi muuta ovat Kanadan ja Meksikon valtuuskunnat), joiden jäsenillä on Washingtonissa ollessaan etuoikeus tulla vastaanotetuiksi Yhdysvaltain senaatissa.
 
Euroopan parlamentin valtuuskunta on perinteisesti otettu vastaan korkeimmalla tasolla: syyskuussa 1974 valtuuskunnan vastaanotti Washingtonissa presidentti Ford, ja myöhempinä vuosina se tapasi myös varapresidentit Bush, Gore ja Cheney.
 
Hiljattain pidetyn 63. kokouksen yhteydessä (Yhdysvalloissa lokakuussa 2007) valtuuskunnan vastaanottivat Washingtonissa kongressin edustajainhuoneen puhemies Nancy Pelosi ja senaatin enemmistön johtaja Harry Reid.
 
Myös EU:ssa pidettävät kokoukset ovat korkeimman tason kokouksia (esimerkiksi presidentti McAleese, Dublin 2004; presidentti Fischer, Wien 2006; pääministeri Ahern, Dublin 2004).
 
Strasbourgissa 15.–16. tammikuuta 1999 pidetyssä 50. parlamenttien välisessä kokouksessa molemmat valtuuskunnat päättivät käynnistää transatlanttisen lainsäätäjien vuoropuhelun, joka on Euroopan parlamentin ja Yhdysvaltain kongressin virallinen vastaus uudessa transatlanttisessa toimintasuunnitelmassa esitettyyn kehotukseen parlamenttien välisten yhteyksien vahvistamisesta. Vuosi 2000 oli merkittävä transatlanttisen lainsäätäjien vuoropuhelun täytäntöönpanossa, kun järjestettiin ensimmäinen videokonferenssisarja, jossa Euroopan parlamentin ja Yhdysvaltain kongressin lainsäätäjät pääsivät vaihtamaan ajatuksia eri aihealueista. Sittemmin tätä vuoropuhelua on laajennettu sisällyttämällä siihen erityisen kiinnostavia aiheita koskevia seminaareja, jotka on pidetty kahdesti vuodessa järjestettävien kokousten yhteydessä; lisäksi on helpotettu Euroopan parlamentin ja Yhdysvaltain kongressin lainsäädäntävaliokuntien välistä suoraa yhteydenpitoa.