Menettely : 2014/2216(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0023/2015

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0023/2015

Keskustelut :

PV 11/03/2015 - 15
CRE 11/03/2015 - 15

Äänestykset :

PV 12/03/2015 - 8.6
CRE 12/03/2015 - 8.6
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2015)0076

MIETINTÖ     
PDF 655kWORD 392k
20.2.2015
PE 541.530v03-00 A8-0023/2015

EU:n vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2013 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla

(2014/0000(INI))

Ulkoasiainvaliokunta

Esittelijä: Pier Antonio Panzeri

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 KEHITYSVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 NAISTEN OIKEUKSIEN JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 ANNEX I
 ANNEX II
 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

EU:n vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2013 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla

(2014/2216(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–       ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja muut YK:n ihmisoikeussopimukset ja -välineet,

–       ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista ja 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman kyseisen yleissopimuksen 25. vuosipäivästä(1),

–       ottaa huomioon 8. syyskuuta 2000 annetun YK:n vuosituhatjulistuksen(2), vuoden 2015 jälkeisen YK:n kehitysohjelman ja YK:n yleiskokouksen päätöslauselmat,

–       ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen,

–       ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2, 3 ja 21 artiklan,

–       ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 207 artiklan,

–       ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–       ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman(3) sellaisena kuin ulkoasiainneuvosto sen hyväksyi 25. kesäkuuta 2012,

–       ottaa huomioon neuvoston 23. kesäkuuta 2014 hyväksymän EU:n vuosikertomuksen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2013,

–       ottaa huomioon neuvoston 22. heinäkuuta 2014 hyväksymän vuosikertomuksen YUTP:n tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista 2013,

–       ottaa huomioon komission 13. elokuuta 2014 antaman vuoden 2014 kertomuksen Euroopan unionin kehitys- ja ulkomaanavun politiikoista ja niiden toteuttamisesta vuonna 2013 (COM(2014)0501) sekä sitä täydentävät asiakirjat,

–       ottaa huomioon 11. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2012 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla(4),

–       ottaa huomioon ihmisoikeuksia koskevat EU:n suuntaviivat,

–       ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät ihmisoikeuksien puolustajia koskevien EU:n suuntaviivojen 10-vuotisjuhlapäivästä,

–       ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksien puolustajien hyväksi toteutettavista Euroopan unionin toimista(5),

–       ottaa huomioon ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion periaatteen loukkauksista antamansa kiireelliset päätöslauselmat,

–       ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:n painopisteistä Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston 25. istunnossa(6),

–       ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2014 neuvostolle antamansa suosituksen Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 69. istunnosta(7),

–       ottaa huomioon 17. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n tuesta Kansainväliselle rikostuomioistuimelle: vastaukset haasteisiin ja ongelmien ratkaiseminen(8),

–       ottaa huomioon 17. heinäkuuta 2014 antamansa päätöslauselman hyökkäysrikoksesta(9),

–       ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman demokratiakehitystä edistävästä EU:n ulkopolitiikasta(10),

–       ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman lehdistön ja tiedotusvälineiden vapaudesta maailmassa(11),

–       ottaa huomioon komission ja komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 8. maaliskuuta 2011 antaman yhteisen tiedonannon aiheesta ”Demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävä kumppanuus eteläisen Välimeren maiden kanssa” (KOM(2011)0200),

–       ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 20. joulukuuta 2012 antaman päätöslauselman kuolemanrangaistuksen soveltamisen keskeyttämisestä(12),

–       ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman kidutuksen poistamisesta maailmasta(13),

–       ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman tiettyjen sellaisten tavaroiden kaupasta, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1236/2005 täytäntöönpanosta(14),

–       ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1325, 1820, 1888, 1889 ja 1960 naisista, rauhasta ja turvallisuudesta,

–       ottaa huomioon neuvoston 13. toukokuuta 2011 hyväksymän raportin EU:n indikaattoreista kokonaisvaltaiselle lähestymistavalle naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevien YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 1325 ja 1820 täytäntöönpanoon EU:ssa,

–       ottaa huomioon yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat, joilla pannaan täytäntöön YK:n ihmisoikeusneuvoston 16. kesäkuuta 2011 hyväksymässä päätöslauselmassa 17/4 hyväksytty suojeluun, kunnioitukseen ja korjaamiseen perustuva YK:n toimintakehys,

–       ottaa huomioon komission 17. kesäkuuta 2013 julkaiseman tieto- ja viestintäteknologian alakohtaisen ohjeistuksen yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n suuntaviivojen täytäntöönpanemiseksi,

–       ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 26. kesäkuuta 2014 antaman päätöslauselman, jossa kehotettiin perustamaan avoin hallitustenvälinen työryhmä, jonka tarkoituksena olisi laatia kansainvälinen, oikeudellisesti sitova asiakirja ihmisoikeuksista sekä ylikansallisista yrityksistä ja muista liikeyrityksistä,

–       ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman yritysten yhteiskuntavastuusta kansainvälisissä kauppasopimuksissa(15),

–       ottaa huomioon 14. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman ihmisoikeus- ja demokratialausekkeesta Euroopan unionin sopimuksissa(16),

–       ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksista sekä sosiaali- ja ympäristönormeista kansainvälisissä kauppasopimuksissa(17),

–       ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman kauppapolitiikasta ja ilmastonmuutoksen haasteista(18),

–       ottaa huomioon 14. toukokuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät aiheesta ”EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma”,

–       ottaa huomioon EU:sta ja vuoden 2015 jälkeisestä globaalista kehityksen toimintakehyksestä 25. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman(19),

–       ottaa huomioon kastijärjestelmään perustuvasta syrjinnästä 10. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman(20),

–       ottaa huomioon komission ja komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 5. maaliskuuta 2014 antaman yhteisen tiedonannon aiheesta ”Konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevien mineraalien vastuullinen hankinta – Yhteinen lähestymistapa EU:lle” (JOIN(2014)0008),

–       ottaa huomioon korruption vastaisen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen (UNCAC),

–       ottaa huomioon 8. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman korruptiosta julkisella ja yksityisellä sektorilla ja sen vaikutuksista ihmisoikeuksiin kolmansissa maissa(21),

–       ottaa huomioon EU:n kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta 12. toukokuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät,

–       ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2013 neuvostolle antamansa suosituksen Yhdistyneiden kansakuntien suojeluvastuun periaatteesta(22),

–       ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,

–       ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–       ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kehitysvaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0023/2015),

A.     ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 21 artiklalla lujitettiin entisestään EU:n sitoutumista sellaisen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan laatimiseen, joka perustuu demokratian ja oikeusvaltion periaatteisiin, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuuteen ja jakamattomuuteen, ihmisarvon kunnioittamiseen, tasa-arvon ja yhteisvastuun periaatteisiin, kansainvälisen oikeuden ja oikeudenkäytön edistämisen periaatteeseen sekä Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan periaatteiden kunnioittamiseen ja kansainvälisen oikeuden noudattamiseen; ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaan ”unioni liittyy ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen”;

B.     ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 207 artiklan mukaan yhteistä kauppapolitiikkaa harjoitetaan unionin ulkoista toimintaa koskevien periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti;

C.     toteaa, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden ja jakamattomuuden kunnioittaminen, edistäminen ja turvaaminen ovat EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan kulmakiviä; toteaa, että erinäiset autoritaariset hallinnot kyseenalaistavat vakavasti ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden erityisesti monenvälisillä foorumeilla;

D.     ottaa huomioon, että yli puolet maailman väestöstä elää edelleen epädemokraattisten hallintojen alaisuudessa ja että maailmanlaajuinen vapaus on heikentynyt jatkuvasti viime vuosien aikana;

E.     ottaa huomioon, että demokraattisille hallinnoille on tunnusomaista paitsi vaalien järjestäminen myös oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen, sananvapaus, ihmisoikeuksien kunnioittaminen, riippumaton oikeuslaitos ja puolueeton hallinto;

F.     katsoo, että EU:n sisäisten ja ulkoisten politiikkojen parempi johdonmukaisuus demokratiaan ja ihmisoikeuksiin liittyvissä asioissa auttaa lujittamaan EU:n uskottavuutta ulkosuhteissa ja kansainvälisillä foorumeilla;

G.     ottaa huomioon, että uusi komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja on ilmoittanut, että ihmisoikeudet kuuluvat hänen ensisijaisiin yleistavoitteisiinsa ja että hän aikoo käyttää niitä suunnannäyttäjänä kaikissa suhteissa kolmansiin maihin; ottaa huomioon, että hän on usein korostanut myös EU:n sitoutumista ihmisoikeuksien edistämiseen ulkosuhteiden kaikilla osa‑alueilla ”ilman poikkeuksia”; ottaa huomioon, että ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n uuden toimintasuunnitelman hyväksyminen ja ihmisoikeuksista vastaavan Euroopan unionin erityisedustajan toimeksiannon jatkaminen ovat EU:n asialistalla vuoden 2015 alussa;

H.    ottaa huomioon, että neuvosto hyväksyi 23. kesäkuuta 2014 vuosikertomuksen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2013, joka oli ensimmäinen kokonainen vuosi, jolloin ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevaa EU:n uutta strategiakehystä ja toimintasuunnitelmaa pantiin täytäntöön; ottaa huomioon, että 2013 oli myös ihmisoikeuksista vastaavan Euroopan unionin erityisedustajan uuden toimeksiannon ensimmäinen kokonainen vuosi; toteaa, että tämän viran haltijan olisi autettava unionia koordinoimaan toimiaan niin, että sen työstä, jolla edistetään ihmisoikeuksien ja erityisesti naisten oikeuksien noudattamista koko maailmassa, tulee entistä selkeämpää ja näkyvämpää;

I.      ottaa huomioon, että EU:n vuosikertomus ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2013 ja sen raportointijakson jälkeiset tapahtumat osoittavat koruttomasti, millaisia inhimillisiä kärsimyksiä ihmisoikeuksien noudattamatta jättäminen aiheuttaa; toteaa, että ihmisoikeuksien noudattamatta jättäminen kolmansissa maissa vaikuttaa kielteisesti myös EU:hun, kun ihmisoikeusloukkaukset ja demokraattisen osallistumisen estäminen johtavat epävakauteen, romahtaneisiin valtioihin, humanitaarisiin kriiseihin ja aseellisiin konflikteihin, joihin EU:n on pakko puuttua;

J.      ottaa huomioon, että EU:n sitoutuminen tehokkaaseen monenvälisyyteen, jonka ytimessä on YK, on olennainen osa unionin ulkopolitiikkaa, ja se perustuu varmuuteen siitä, että yleismaailmallisiin normeihin ja arvoihin perustuvan monenvälisen järjestelmän avulla voidaan parhaiten käsitellä maailmanlaajuisia kriisejä, haasteita ja uhkia;

K.     ottaa huomioon, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat olleet Kansainvälisen rikostuomioistuimen vankkumattomia liittolaisia sen perustamisesta lähtien ja tukeneet sitä taloudellisesti, poliittisesti, logistisesti ja diplomatian keinoin sekä edistäneet Rooman perussäännön yleismaailmallista luonnetta ja puolustaneet tuomioistuimen koskemattomuutta sen riippumattomuuden lujittamiseksi;

L.     toteaa antaneensa 17. heinäkuuta 2014 antamassaan päätöslauselmassa vankan tukensa Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussääntöön tehtävien Kampalan tarkistusten, mukaan lukien hyökkäysrikosta koskevan tarkistuksen, hyväksymiselle ja kehotti kaikkia jäsenvaltioita ratifioimaan ne ja sisällyttämään ne osaksi kansallista lainsäädäntöään; katsoo, että hyökkäysrikosta koskeva tarkistus edistää kansainvälisellä tasolla oikeusvaltion periaatetta ja kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta, koska sen avulla hillitään laitonta voimankäyttöä ja myötävaikutetaan kyseisten rikosten ehkäisemiseen ja kestävän rauhan lujittamiseen;

M.    ottaa huomioon, että New Yorkissa 9.–20. maaliskuuta 2015 pidettävässä YK:n naisten asemaa käsittelevän toimikunnan 59. istunnossa keskitytään Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman seurantaan, mukaan lukien tämänhetkisiin ongelmiin, jotka estävät sen täytäntöönpanoa ja siten sukupuolten tasa-arvon saavuttamista ja naisten aseman parantamista, sekä sukupuolten tasa-arvon saavuttamisen ja naisten aseman parantamisen mahdollisuuksiin vuoden 2015 jälkeisten vuosituhannen kehitystavoitteiden asialistalla;

N.     toteaa, että kaikkien lasten oikeus maksuttomaan perusopetukseen on perusoikeus, joka on kirjattu vuonna 1989 tehtyyn YK:n yleissopimukseen lapsen oikeuksista; ottaa huomioon, että lasten ja aikuisten kouluttaminen auttaa vähentämään köyhyyttä ja lapsikuolleisuutta sekä edistämään ympäristölle suotuisia käytäntöjä; ottaa huomioon, että kaikkien oikeus koulutukseen, erityisesti perusasteen koulutuksen suorittamiseen, liittyy olennaisesti sukupuolten tasa-arvoa koskevaan vuosituhannen kehitystavoitteeseen; toteaa, että tästä tavoitteesta ollaan vielä kaukana;

O.     toteaa, että aseellisten selkkausten yhteydessä naiset ja lapset, myös pakolaisnaiset ja ‑lapset, turvapaikanhakijat ja kansalaisuudettomat henkilöt ovat yhteiskunnan haavoittuvimpia ryhmiä ja että asuinsijoiltaan humanitaaristen kriisien aikana siirtymään joutuneet nuoret tytöt ovat alttiina huomattavasti suuremmille riskeille;

P.     toteaa, että mitään naisiin kohdistuvaa syrjintää, joka käsittää seksuaalisen hyväksikäytön, naisten sukupuolielinten silpomisen, pakkoavioliitot, niin kutsutut kunniamurhat sekä naisten seksuaalisen hyväksikäytön ja perheväkivallan, ei saisi koskaan perustella poliittisin, sosiaalisin, uskonnollisin tai kulttuurisin syin eikä minkään kansan- tai heimoperinteen nojalla;

Q.     ottaa huomioon, että korruptio ja ihmisoikeusloukkaukset ovat selvästi yhteydessä toisiinsa; ottaa huomioon, että julkisen ja yksityisen sektorin korruptio aiheuttaa ja pahentaa epätasa-arvoa ja syrjintää ja estää siten kansalaisoikeuksien ja poliittisten, taloudellisten, yhteiskunnallisten ja kulttuuristen oikeuksien yhdenvertaisen nauttimisen; ottaa huomioon, että korruptiotapaukset liittyvät usein ihmisoikeusloukkauksiin, vallan väärinkäyttöön ja vastuuvelvollisuuden puuttumiseen;

R.     ottaa huomioon, että työntekijöiden oikeuksia ja ammattiyhdistysoikeuksia vastaan hyökätään ympäri maailmaa samalla kun yritysten toimintatavoilla on kauaskantoisia vaikutuksia työntekijöiden, yhteisöjen ja kuluttajien oikeuksiin Euroopassa ja muualla; ottaa huomioon, että kansainvälinen ihmisoikeuslainsäädäntö velvoittaa valtiot turvaamaan ihmisoikeudet ja varmistamaan, että yritysten toiminta niiden lainkäyttöalueella ei loukkaa ihmisoikeuksia ja että uhreilla on käytettävissään asianmukaiset oikeussuojakeinot;

S.     toteaa, että liike-elämä on tärkeässä asemassa ihmisoikeuksien edistämisessä ja että tämän alan toiminta on äärimmäisen suotavaa ja että julkisten laitosten olisi tuettava sitä kaikkialla maailmassa; toteaa, että ihmisoikeuksien edistämistä olisi pidettävä alana, jolla julkinen ja yksityinen sektori voivat tehdä yhteistyötä;

T.     ottaa huomioon, että kolmansia maita koskevassa laajennetussa tullietuusjärjestelmässä (GSP+) edellytetään ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia koskevien kansainvälisten yleissopimusten noudattamista;

U.     ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 16 artiklan mukaan täysi-ikäisillä miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe ilman minkäänlaisia rodusta, kansalaisuudesta tai uskonnosta johtuvia rajoituksia ja heillä on yhtäläiset oikeudet avioliittoon, avioliiton aikana ja sen purkamisen jälkeen, ja avioliiton solmimisen on tapahduttava vain tulevien aviopuolisoiden vapaasta ja täydestä suostumuksesta;

V.     ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 14 artiklassa tunnustetaan vainon kohteeksi joutuneiden ihmisten oikeus hakea turvapaikkaa muissa maissa; ottaa huomioon, että pakolaisten oikeusasemaa koskevassa YK:n yleissopimuksessa sanotaan selvästi, että kaikilla pakolaisilla on oikeus erityissuojeluun ja että valtiot eivät saa karkottaa tai palauttaa pakolaista sellaiselle alueelle, jolla häntä vainotaan tai hänen henkeään tai vapauttaan uhataan;

W.    ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18 artiklassa tunnustetaan ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus; toteaa, että uskonnon- ja vakaumuksenvapauteen liittyvien tapausten määrä on noussut jyrkästi muun muassa sen vuoksi, että sellaisten konfliktien määrä, joilla on uskonnollinen ulottuvuus, on lisääntynyt;

X.     ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 25 artiklassa tunnustetaan jokaisen ihmisen ”oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin” ja todetaan, että äideillä ja lapsilla on oikeus erityiseen huoltoon ja apuun ja että myös lääkintähuolto kuuluu kyseisen oikeuden piiriin; ottaa huomioon, että YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus on ollut voimassa 25 vuotta ja että se on laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus; ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselmassa 26/28 vaaditaan, että seuraavassa YK:n ihmisoikeusneuvoston sosiaalifoorumin kokouksessa keskitytään lääkkeiden saatavuuteen osana jokaisen ihmisen oikeutta nauttia korkeimmasta saavutettavissa olevasta ruumiin- ja mielenterveydestä; ottaa huomioon, että Maailman terveysjärjestön WHO:n perussäännön mukaan mahdollisimman hyvän terveyden omaaminen on jokaisen ihmisen perusoikeus rotuun, uskontoon, poliittisiin mielipiteisiin ja taloudelliseen tai yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta;

Y.     ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen vaikutukset, kuten kohoavat lämpötilat, merenpinnan nousu ja äärimmäisten sääilmiöiden lisääntyminen, pahentavat maailmanlaajuisen epävakauden aiheuttamia ongelmia ja sitä kautta myös vakavien ihmisoikeusloukkausten uhkaa;

Z.     toteaa, että ihmisten oikeus turvalliseen juomaveteen ja sanitaatioon perustuu riittävän elintason oikeuteen ja että siihen liittyvät erottamattomasti oikeus parhaaseen mahdolliseen fyysiseen ja henkiseen terveyteen sekä oikeus elämään ja ihmisarvoon; ottaa huomioon, että noin 2,6 miljardilla ihmisellä – eli puolella kehitysmaiden ihmisistä – ei ole käytössään edes yksinkertaista ”parannettua” käymälää ja että 1,1 miljardilla ihmisellä ei ole minkäänlaisen juomaveden saantimahdollisuuksia;

Aa.   ottaa huomioon, että vaikka tämä mietintö on laadittu vastaukseksi neuvoston hyväksymälle EU:n vuosikertomukselle ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2013, se on tulevaisuuteen suuntautuva arvio EU:n toiminnasta tällä toimintalohkolla; toteaa korostaneensa edellisistä vuosikertomuksista ja EU:n ihmisoikeusstrategian tarkistamisesta antamissaan päätöslauselmissa tarvetta arvioida jatkuvasti parlamentin omia käytäntöjä, jotka liittyvät ihmisoikeusnäkökohtien sisällyttämiseen kaikkeen parlamentin toimintaan ja sen ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion periaatteen loukkauksista antamien kiireellisten päätöslauselmien seurantaan samoin kuin kaikkiin EU:n kolmansien maiden kanssa tekemiin sopimuksiin sisältyvien demokratia- ja ihmisoikeuslausekkeiden noudattamisen seurantaan;

Ihmisoikeuksien keskeinen asema EU:n ulkopolitiikassa

1.      muistuttaa, että perusoikeuskirjan johdanto-osan mukaan Euroopan unioni asettaa ihmisen ja ihmisarvon toimintansa keskipisteeksi;

2.      kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita asettamaan ihmisoikeudet keskipisteeksi EU:n kaikkien kolmansien maiden, mukaan lukien strategisten kumppanien, kanssa ylläpitämissä suhteissa ja kaikissa korkean tason lausunnoissa ja kokouksissa; korostaa, että Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikkaa on ehdottomasti toteutettava tehokkaasti, johdonmukaisesti ja yhtenäisesti SEU-sopimuksen 21 artiklan ja ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen mukaisesti; antaa tunnustusta uudelle varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle siitä, että hän on avoimesti ilmaissut sitoutumisensa näiden periaatteiden noudattamiseen;

3.      painottaa, että jäsenvaltioiden on tärkeää puhua yhdellä äänellä ja antaa tukensa ihmisoikeuksien jakamattomuudelle, loukkaamattomuudelle ja yleismaailmallisuudelle ja erityisesti ratifioida kaikki YK:n vahvistamat kansainväliset ihmisoikeusvälineet; kehottaa EU:ta pitämään kiinni ihmisoikeuksien jakamattomuuden ja loukkaamattomuuden periaatteesta, mikä koskee myös taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaa kansainvälistä yleissopimusta SEU-sopimuksen 21 artiklan mukaisesti; kehottaa EU:ta edistämään yleismaallisia ihmisoikeusnormeja kolmansien maiden ja alueellisten järjestöjen kanssa tekemänsä yhteistyön perustana sekä poliittisessa ja ihmisoikeuksia koskevassa vuoropuhelussa että kauppaneuvotteluissa;

4.      pitää myönteisenä komission päätöstä asettaa oikeusvaltioperiaate laajentumisprosessin ytimeen; kehottaa EU:ta seuraamaan tarkasti ihmisoikeuksien ja vähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeuksien turvaamista koskevien säännösten täytäntöönpanoa laajentumisprosessin kaikissa vaiheissa;

5.      varoittaa kuitenkin tahattomista seurauksista, joita saattaa aiheutua ihmisoikeuksien luettelon jatkuvasta laajentamisesta ja ideologisesti tai poliittisesti kiistanalaisten kysymysten ottamisesta mukaan, sillä tämä saattaisi lopulta vähentää ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden ja jakamattomuuden perusajatuksen taakseen saamaa yleistä tukea;

6.      huomauttaa, että EU:n olisi otettava ihmisoikeuksien noudattamatta jättämisen aiheuttaman inhimillisen kärsimyksen lisäksi huomioon kaikki muut siitä aiheutuvat seuraukset, kun ihmisoikeusloukkaukset ja legitiimin demokraattisen osallistumisen estäminen johtavat epävakauteen, korruptioon, romahtaneisiin valtioihin, humanitaarisiin kriiseihin tai aseellisiin konflikteihin, jotka haittaavat EU:n toimintaa kehityspolitiikassa ja joihin EU:n tai sen jäsenvaltioiden on pakko puuttua ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla; panee tyytyväisenä merkille EU:n äskeiset toimet ihmisoikeusloukkausten sisällyttämiseksi kriisien ennaltaehkäisyn varhaisvaroitusmalliin; kehottaa kuitenkin ryhtymään voimakkaampiin ennaltaehkäiseviin toimiin ja kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään kriisien ennaltaehkäisyyn ihmisoikeusperusteisen elementin, joka olisi lisättävä EU:n ulkoisia konflikteja ja kriisejä koskevaan kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan sekä sisällytettävä tulevaan tarkistettuun Euroopan turvallisuusstrategiaan;

7.      katsoo, että EU:n ja sen edustustojen olisi määritettävä mahdollisiin konflikteihin ja humanitaarisiin katastrofeihin viittaavia ennakkovaroitussignaaleja, joita olisivat esimerkiksi vähemmistöjen sortaminen ja ihmisoikeusloukkaukset; kehottaa EU:ta kehittämään parhaat toimintatavat ihmisoikeuksien edistämiseksi ja turvaamiseksi katastrofien ja konfliktien jälkeisissä tilanteissa ja kiinnittämään samalla erityistä huomiota vammaisiin henkilöihin, naisiin ja lapsiin sekä muihin haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin, tarjoamaan tietoja ja toteuttamaan asiaankuuluvia toimia, jotka liittyvät konkreettisesti vammaisiin henkilöihin, vammaisuuden huomioon ottavien riskinvähentämissuunnitelmien saatavuuteen, kaikkien asiaankuuluvan palveluhenkilöstön jäsenten koulutukseen sekä helppopääsyisten hätäsuojien ja katastrofiapukeskusten osuuteen, ja sisällyttämään ihmisoikeusnäkökohdat kaikkeen avustus-, kunnostus- ja jälleenrakennustyöhön noudattaen samalla humaanisuuden, puolueettomuuden, neutraaliuden ja riippumattomuuden humanitaarisia periaatteita ja tarveperusteista lähestymistapaa humanitaariseen apuun;

8.      kannustaa EU:ta varmistamaan vakautusvälineestä, demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevasta eurooppalaisesta rahoitusvälineestä ja eurooppalaisesta demokratiarahastosta myönnettävää tukea koskevien mahdollisuuksien keskinäisen synergian;

9.      on syvästi huolestunut, että terrorismista aiheutuvien vakavien ihmisoikeusloukkausten määrä lisääntyy jatkuvasti kaikkialla maailmassa; viittaa vuoden 2014 kertomukseen, jossa todettiin, että terroritoiminta oli lisääntynyt 62 prosenttia vuosien 2012 ja 2013 välillä ja että maiden, joissa oli tapahtunut yli 50 kuolonuhria vaatineita terroritekoja, määrä oli noussut 15:stä 24:ään; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa tekemään lisääntyneen terroritoiminnan vuoksi entistä tiiviimpää ja tehokkaampaa yhteistyötä hallitusten kanssa kaikenlaisen terrorismin torjumiseksi;

10.    katsoo, että kansanmurhien ja muiden ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten kiistäminen sekä rasistiset, muukalaisvastaiset tai uskonvihaan perustuvat teot loukkaavat selkeästi ihmisoikeuksia ja perusvapauksia ja että ne olisi siksi tuomittava;

11     kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa Federica Mogherinia ja EU:n ulkoministereitä ottamaan säännöllisesti ulkoasiainneuvoston esityslistalle keskustelun EU:n toimista, joilla pyritään edistämään ihmisoikeuksien puolustajien, toimittajien, poliittisten aktivistien ja muiden oikeuksiaan rauhanomaisesti käyttäneiden henkilöiden vapauttamista;

EU:n vuosikertomus ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa EU:n ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan politiikan raportointivälineenä

12.    panee tyytyväisenä merkille, että neuvosto hyväksyi EU:n vuosikertomuksen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2013; pyytää uutta varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa sitoutumaan osallistumaan tulevaisuudessa kahteen parlamentin täysistunnossa järjestettävään vuotuiseen keskusteluun EU:n ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevasta politiikasta, esittämään EU:n kertomuksen ja vastaamaan parlamentin mietintöön;

13.    pitää valitettavana, että komissio ei antanut kirjallista vastausta edellä mainittuun parlamentin päätöslauselmaan EU:n vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2012, ja katsoo, että tällaiset kirjalliset vastaukset ovat äärimmäisen tärkeitä toimielinten välisen yhteistyön kannalta, eikä niitä voi korvata täysistunnossa käytävällä keskustelulla, jossa jää vähemmän aikaa asian pohtimiseen ja siihen, että kaikkiin parlamentin esille nostamiin seikkoihin vastattaisiin systemaattisesti;

14.    antaa tunnustusta Euroopan ulkosuhdehallinnolle ja komissiolle niiden kattavasta ja selkeästä EU:n toimintaa koskevasta raportoinnista raportointijakson aikana; on kuitenkin yhä sitä mieltä, että erityisesti maakohtaisten kertomusten avulla olisi voitava tarkastella keskeisiä myönteisiä ja kielteisiä kehityssuuntia sekä arvioida EU:n toimien tehokkuutta; huomauttaa, että perusteellisempi julkinen raportointi, joka perustuu erityisesti EU:n maakohtaisissa ihmisoikeusstrategioissa, jotka tähän asti ovat olleet luottamuksellisia, määriteltyihin painopisteisiin ja indikaattoreihin, auttaisi toteuttamaan ihmisoikeuksia koskevaa ehdollisuutta ja arvioimaan EU:n politiikan ihmisoikeusvaikutuksia johdonmukaisemmin;

15.    katsoo yhä, että EU:n toimielinten olisi pyrittävä yhdessä parantamaan ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa annettavan vuosikertomuksen muotoa, jotta se voisi saavuttaa laajan yleisön menettämättä kuitenkaan kattavuuttaan ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman täytäntöönpanokertomuksena; toistaa olevansa valmis aktiiviseen ja rakentavaan yhteistyöhön EU:n toimielinten välillä tulevien kertomusten valmistelussa; muistuttaa pyynnöstään sisällyttää vuosikertomukseen osio, jossa käsitellään toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa;

EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman täytäntöönpano

16.    toistaa arvostavansa neuvoston vuonna 2012 hyväksymää ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevaa EU:n strategiakehystä ja toimintasuunnitelmaa merkittävänä virstanpylväänä uudenlaisen toimintapolitiikan kehittämisessä ja EU:n sitoutumisessa perussopimusten velvoitteeseen ottaa ihmisoikeuskysymykset osaksi kaikkea EU:n ulkopolitiikkaa ”ilman poikkeuksia”;

17.    muistuttaa, että ihmisoikeuksista on tullut EU:n ulkoisen toiminnan olennainen osa-alue ja todellinen tekijä sen kahden- ja monenvälisissä sekä kansainvälisissä suhteissa;

18.    arvostaa Euroopan ulkosuhdehallinnon ja komission pyrkimyksiä raportoida parlamentille EU:n ensimmäisen ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa ottamaan jäsenvaltiot, komissio, parlamentti ja kansalaisyhteiskunta sekä alueelliset ja kansainväliset järjestöt mukaan sen uudelleentarkasteluun ja kuulemisiin, joiden päätteeksi hyväksytään uusi toimintasuunnitelma, jonka on määrä tulla voimaan vuoden 2015 alkupuolella; panee tyytyväisenä merkille keskustelut, joiden päämääränä on priorisoida tavoitteet paremmin uudessa toimintasuunnitelmassa ja lisätä tämän EU:n ulkopoliittisen välineen selkeyttä, vaikuttavuutta ja johdonmukaisuutta, mutta varoittaa kaventamasta toimintasuunnitelman soveltamisalaa tai laskemasta tavoitetasoa ihmisoikeuskysymysten valtavirtaistamisessa EU:n toimintapolitiikan eri aloille;

19.    kannustaa kaikkia EU:n ulkoisen toiminnan osapuolia sitoutumaan ihmisoikeuksia koskevaan EU:n ulkopolitiikkaan ja siihen liittyviin eri välineisiin sekä varmistamaan, että ihmisoikeudet otetaan huomioon kaikessa toiminnassa, muun muassa järjestämällä asianomaisille virkamiehille säännöllistä ihmisoikeuskoulutusta;

20.    ilmaisee erityisen huolensa sen strategiakehyksessä annetun sitoumuksen täytäntöönpanosta, jonka mukaan ”ihmisoikeudet asetetaan keskipisteeksi EU:n kaikkien kolmansien maiden, mukaan lukien strategisten kumppanien, kanssa ylläpitämissä suhteissa”; kehottaa tämän vuoksi varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa kiinnittämään huippukokouksien ja neuvoston päätelmien kaltaisissa keskeisissä yhteyksissä tarkasti huomiota tämän sitoumuksen toteuttamiseen ja sen varmistamiseen, että ihmisoikeus- ja demokratianäkökohdat otetaan osaksi kaikkia EU:n ja sen strategisten kumppanien suhteita; suosittelee lisäksi, että aina, kun kumppanimaa, jonka kanssa on tehty sopimus, syyllistyy vakavaan ihmisoikeusrikkomukseen, EU ryhtyy tehokkaampiin toimiin asianmukaisten seuraamusten toteuttamiseksi sen mukaisesti, mitä sopimuksen ihmisoikeuslausekkeissa määrätään, sopimuksen (väliaikainen) keskeyttäminen mukaan lukien;

21.    kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa kaikkien muiden komission jäsenten kanssa koordinoiden laatimaan ohjelman, jolla ihmisoikeudet sisällytetään EU:n kaikkeen toimintaan, erityisesti kehityksen, muuttoliikkeen, ympäristön, työllisyyden, internetin tietosuojan, kaupan, investointien, tekniikan ja liike-elämän aloilla;

22.    pitää myönteisenä, että varapuheenjohtaja / korkea edustaja on julkisesti ilmoittanut, että on tarpeen tarkistaa EU:n kaikkiin strategisiin kumppaneihinsa, myös Kiinaan ja Venäjään, soveltamaa strategiaa, ja kehottaa häntä asettamaan virkakautensa aikana ihmisoikeudet etusijalle näissä maissa ja tekemään selväksi, että vakavat ihmisoikeusloukkaukset ovat uhka EU:n ja sen strategisten kumppaneiden kahdenvälisille suhteille;

Ihmisoikeuksista vastaavan Euroopan unionin erityisedustajan toimivaltuudet

23.    toteaa kaikkien aikojen ensimmäiselle ihmisoikeuksista vastaavalle Euroopan unionin erityisedustajalle annetun toimeksiannon merkityksen ja antaa tunnustusta nykyisen erityisedustajan tähän asti tekemälle työlle; kannustaa ihmisoikeuksista vastaavaa Euroopan unionin erityisedustajaa jatkamaan EU:n näkyvyyden lisäämistä ja yhteistyötä monenvälisten järjestöjen ja alueellisten ihmisoikeusjärjestelmien kanssa (YK, Euroopan neuvosto, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyj, Kaakkois-Aasian maiden liitto ASEAN, Afrikan unioni, Islamilaisten maiden yhteistyöjärjestö), edistämään keskeisiä EU:n alakohtaisia painopisteitä, jotka sisältyvät ihmisoikeuksia koskeviin EU:n suuntaviivoihin, työskentelemään kansalaisyhteiskunnan vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi kaikkialla maailmassa ja edesauttamaan EU:n ihmisoikeuspolitiikan valtavirtaistamista, johdonmukaisuutta, yhtenäisyyttä ja tehokkuutta sekä pitämään hiljainen ja julkinen diplomatia oikeanlaisessa tasapainossa; toteaa, että ihmisoikeuksista vastaavan Euroopan unionin erityisedustajan roolin näkyvyyttä on tarpeen lisätä ja että erityisedustajalla, joka saa asianmukaisen koordinoinnin varmistamiseksi tukea EU:n toimielinten eri yksiköiltä, on tarpeen olla valtuudet tehdä aloitteita ja oikeus puhua julkisesti;

24.    kehottaa neuvostoa hyväksymään yleisperiaatteeksi, että ihmisoikeuksista vastaavan Euroopan unionin erityisedustajan kanssa tehtävä yhteistyö sisällytetään järjestelmällisesti tulevien Euroopan unionin alueellisten erityisedustajien toimeksiantoihin;

25.    vaatii, että ihmisoikeuksista vastaavan Euroopan unionin erityisedustajan toimeksiantoa jatketaan ja että se muutetaan pysyväksi tehtäväksi, jonka toteuttamiseen annetaan asianmukaiset keinot, joihin sisältyy myös julkisen diplomatian käyttö;

EU:n ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan politiikan sisäinen ja ulkoinen johdonmukaisuus

26.    korostaa, että EU:n ihmisoikeuspolitiikassa on noudatettava johdonmukaisesti perussopimuksissa asetettuja velvoitteita, varmistettava sisäisten ja ulkoisten toimien johdonmukaisuus ja vältettävä erilaisten vaatimusten soveltamista; kehottaa siksi EU:n ulkoasiainneuvostoa antamaan päätelmät ihmisoikeuksista strategisten kumppanien osalta; kehottaa tässä yhteydessä määrittämään jäsenvaltioille ja EU:n virkamiehille yhteiset kriteerit ihmisoikeuskysymyksistä, joita heidän on vähintään nostettava esiin strategisia kumppaneita edustavan vastapuolen kanssa, pitäen kuitenkin samalla mielessä kussakin maassa vallitsevan tilanteen;

27.    korostaa, että EU:n on toimittava johdonmukaisesti kolmansiin maihin nähden, jotta toiminta olisi uskottavaa ja vaikuttavaa, ja että erot ja epäjohdonmukaisuudet heikentävät sen toimien tehokkuutta ja toisinaan johtavat siihen, että sen ihmisoikeusnäkemyksiä ei kuulla; muistuttaa, että monista ongelmista huolimatta johdonmukaisuus on edelleen painopisteenä ulkoasioissa ja että kaikkien, jotka osallistuvat ulkoasioiden hoitoon, on pidettävä sitä keskeisenä omassa toiminnassaan;

28.    pitää lisäksi välttämättömänä, että ihmisoikeuksia koskevia vaatimuksia, jotka EU on asettanut ja joita se soveltaa suhteissaan kolmansiin maihin, sovelletaan myös jäsenvaltioihin; muistuttaa siksi, että parlamentin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta antaa vuosittain mietinnön perusoikeuksien tilasta Euroopan unionissa;

29.    kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa lujittamaan ihmisoikeuksien puolustamiseen myönnettävien EU-varojen hallinnointia ja valvontaa ja niihin liittyvää vastuuvelvollisuutta;

30.    kiinnittää huomiota huomattaviin ongelmiin, joita Krimin liittäminen Venäjään ja maan jatkuva sotilaallinen läsnäolo Itä-Ukrainassa aiheuttaa; korostaa, että tämä hyökkäävä politiikka on uusi osoitus Venäjän luisumisesta kohti autoritaarista hallintoa, ja toteaa, että ihmisoikeustilanne maassa heikkenee jatkuvasti; korostaa, että Venäjä on nyt EU:lle ”strateginen haaste” ja ettei se enää täytä strategisen kumppanuuden kriteerejä;

31.    kehottaa EU:ta puuttumaan tehokkaasti sisäisiin ihmisoikeusongelmiin, kuten romanien tilanteeseen, pakolaisten ja muuttajien kohteluun, hlbti-ihmisiin kohdistuvaan syrjintään sekä vankeusolosuhteisiin ja tiedotusvälineiden vapauteen jäsenvaltioissa, jotta sen ulkoisen ihmisoikeuspolitiikan uskottavuus ja johdonmukaisuus säilyy; pitää valitettavana, että romanivähemmistö joutuu edelleen syrjinnän ja rasismin kohteeksi ja sosiaalisesti syrjityksi sekä EU:ssa että Länsi-Balkanin ehdokasmaissa ja Turkissa; panee tässä yhteydessä merkille, että vähemmistöjen oikeuksien kunnioittaminen on yksi komission laajentumisstrategiassa 2014–2015 mainituista keskeisistä haasteista;

EU:n ihmisoikeuspolitiikan välineet

Maakohtaiset ihmisoikeusstrategiat ja EU:n edustustojen rooli

32.    antaa Euroopan ulkosuhdehallinnolle tunnustusta siitä, että EU:n edustustojen vaikutusmahdollisuuksia voimakkaasti painottavien maakohtaisten ihmisoikeusstrategioiden ensimmäinen kierros saatiin menestyksekkäästi päätökseen; pitää kuitenkin valitettavana, että maakohtaisten strategioiden sisältö ei vieläkään ole avointa ja erityisesti että parlamentti ei ole saanut asianmukaisesti tietoa, ja toistaa vaatimuksensa vähintään kunkin maakohtaisen strategian tärkeimpien painopisteiden julkistamisesta ja parlamentin oikeudesta tutustua strategioihin sopivassa ympäristössä asianmukaisen valvonnan varmistamiseksi; kannustaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ottamaan käyttöön indikaattoreita strategioiden tehokkuuden arvioimiseksi ja pitämään ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa annettavan vuosikertomuksen maakohtaisia osia selvemmin maakohtaisten strategioiden täytäntöönpanokertomuksina; palauttaa mieliin, että EU on sitoutunut varmistamaan, että maakohtaiset ihmisoikeusstrategiat otetaan huomioon kaikessa toimintapolitiikassa kolmansien maiden kanssa, myös ihmisoikeuksista ja muusta politiikasta käytävässä vuoropuhelussa;

33.    korostaa, että EU:n edustustojen on tarpeen laatia vuosittain selvitys ihmisoikeuksiin liittyvästä toiminnastaan;

34.    panee tyytyväisenä merkille lähes valmiin ihmisoikeuksista vastaavien yhteyspisteiden sekä ihmisoikeuksien puolustajien yhteyshenkilöiden verkoston EU:n edustustoissa; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa laatimaan toimintaohjeet niiden roolista edustustoissa, jotta ne voisivat hyödyntää koko potentiaaliaan, jotta luodaan uskottavat standardit ja jotta vältetään epäjohdonmukaisuudet EU:n edustustojen välillä;

35.    kannustaa lisäämään yhteistyötä jäsenvaltioiden diplomaattisten verkostojen ja EU:n edustustojen välillä kaikkialla maailmassa ja edistämään täten ihmisoikeustyöryhmissä kolmansissa maissa käytävää keskustelua;

36.    kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa varmistamaan, että vangittuja ihmisoikeuksien puolustajia koskevat tapaukset otetaan esille kaikissa EU:n ja kolmansien maiden välisissä korkean tason kokouksissa, myös yhteistyöneuvoston/assosiaationeuvoston kokouksissa; vaatii sisällyttämään kaikkiin kolmansia maita koskeviin EU:n maakohtaisiin ihmisoikeusstrategioihin vangittuja ihmisoikeuksien puolustajia koskevan osion;

37.    muistuttaa sitoumuksesta sisällyttää ihmisoikeudet kaikkiin EU:n vaikutustenarviointeihin; pitää tätä sitoumusta äärimmäisen tärkeänä sen varmistamisessa, että EU noudattaa ihmisoikeuksia, turvaa ne ja toimii niiden mukaisesti ja että sen ulkoinen politiikka ja toiminta suunnitellaan ja pannaan täytäntöön tavalla, joka lujittaa ihmisoikeuksia kansainvälisesti; kehottaa EU:ta kuulemaan kansalaisyhteiskuntaa ja EU:n toimielimiä sekä koordinoimaan toimintansa niiden kanssa entistä paremmin ja sitä kautta parantamaan ihmisoikeuksia koskevien vaikutustenarviointiensa laatua ja systemaattisuutta;

Ihmisoikeusvuoropuhelut ja -kuulemiset

38.    toteaa kannattavansa ihmisoikeusvuoropuheluja EU:n ihmisoikeuspolitiikan välineenä, kunhan ne eivät ole itsetarkoitus vaan niiden avulla pyritään varmistamaan vastapuolen tietyt sitoumukset ja tulokset; pitää ihmisoikeuksiin keskittyvän vuoropuhelun käymistä arvokkaana erityisesti sellaisten maiden kanssa, joilla on vakavia ihmisoikeusongelmia; korostaa kuitenkin, että EU:n on tehtävä selkeitä poliittisia johtopäätöksiä, jos ihmisoikeusvuoropuhelu ei johda myönteisiin tuloksiin sen vuoksi, että vastapuolella ei ole tahtoa toimia vilpittömästi tai se ei aidosti sitoudu toteuttamaan uudistuksia, ja kiinnitettävä huomiota julkiseen diplomatiaan, jotta voidaan varmistaa, että EU:n ihmisoikeuspolitiikan julkinen uskottavuus ei ole vaarassa; varoittaa lisäksi suuntaamasta ihmisoikeuskeskusteluja pois korkean tason poliittisista vuoropuheluista; vaatii EU:ta ottamaan vastuullisella ja avoimella tavalla esille vaarassa olevia tai vangittuja ihmisoikeuksien puolustajia ja poliittisia vankeja koskevia yksittäisiä tapauksia; vaatii, että vakavat ihmisoikeusloukkaustapaukset otetaan poliittisen vuoropuhelun keskeiseksi aiheeksi kaikilla tasoilla;

39.    kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa kehittämään kattavan arviointijärjestelmän, jonka avulla voidaan arvioida, onko vuoropuheluissa epäonnistuttu merkittävien ja konkreettisten tulosten saavuttamisessa; kehottaa EU:ta lisäksi parantamaan vertailuarvojaan, jotta on helpompi mitata, onko tavoitteissa onnistuttu, ja lisäämään vuoropuhelujen vaikuttavuutta, ja toteaa, että tämän avulla maat, joilla on vakavia ihmisoikeusongelmia, voitaisiin saada lähemmäksi kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja; kehottaa EU:ta kiinnittämään huomiota esimerkiksi siihen, että EU:n ja Kiinan välisessä ihmisoikeusvuoropuhelussa ei ole saatu aikaan merkittäviä ja konkreettisia tuloksia, samoin kuin Hong Kongin äskettäisiin tapahtumiin ja tämän perusteella tarkastelemaan ihmisoikeusstrategiaansa uudelleen ja omaksumaan johdonmukaisemman ja yhtenäisemmän strategisen näkökulman ihmisoikeuksiin;

40.    pitää valitettavana, että koska vuoropuhelujen rakenne, muoto, taajuus ja menetelmät ovat moninaisia ja koska ne ovat luottamuksellisia, ei ole olemassa todellista vuoropuhelujen seuranta- ja arviointijärjestelmää eikä minkäänlaisia edistymisestä kertovia indikaattoreita; suosittelee, että kullekin vuoropuhelulle asetetaan selvät tavoitteet ja että tuloksia arvioitaessa kuullaan parlamenttia;

41.    kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa edelleen toimimaan entistä tiiviimmin kaikkien niiden maiden kanssa, joiden kanssa se käy ihmisoikeusvuoropuhelua, ja vaatimaan konkreettisia sitoumuksia asianomaisilta viranomaisilta sekä seuraamaan säännöllisesti niiden vaatimusten toteuttamista, joita kuulemisten aikana on esitetty;

Ihmisoikeuksia koskevat EU:n suuntaviivat

42.    panee tyytyväisenä merkille, että neuvosto hyväksyi raportointivuonna 2013 EU:n suuntaviivat homo- ja biseksuaalisten sekä trans- ja intersukupuolisten henkilöiden (hlbti) ihmisoikeuksista ja uskonnon- ja vakaumuksenvapaudesta sekä vuonna 2014 suuntaviivat sananvapaudelle verkossa ja sen ulkopuolella;

43.    muistuttaa, että suuntaviivojen hyväksyminen ei saa johtaa siihen, että ihmisoikeusjärjestelmästä tulee valikoiva, sillä yleismaailmallisuuden ja jakamattomuuden periaatteiden on edelleen oltava keskeisellä sijalla; kehottaa komissiota määrittämään yhdessä parlamentin ja kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa kriteerit, joita käytetään näiden suuntaviivojen aiheiden valinnassa, ja siten selkiyttämään valintaprosessia;

44.    katsoo, että suuntaviivoissa olisi vahvistettava tavoitteet, kriteerit, keinot, aikataulut ja indikaattorit ja niihin olisi sisällytettävä säännöllinen uudelleentarkastelu, ja kehottaa komissiota täydentämään niitä vakioimalla niiden sisältö ja muoto ja tekemällä niistä siten selkeämmät; muistuttaa tässä yhteydessä, että parlamentti suositteli äskettäin kidutusta koskevien suuntaviivojen tehokasta ja tulosorientoitunutta täytäntöönpanoa;

45.    kehottaa ottamaan kansalaisyhteiskunnan toimijat laajemmin mukaan suuntaviivojen laatimiseen, arviointiin ja uudelleentarkasteluun;

46.    kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja neuvostoa toteuttamaan asianmukaisia toimia EU:n suuntaviivojen täytäntöönpanemiseksi ja arvioimiseksi maakohtaisesti; kannustaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita myös huolehtimaan ulkosuhdehallinnon ja EU:n edustustojen henkilöstön sekä jäsenvaltioiden diplomaattien jatkuvasta koulutuksesta ja tietoisuuden parantamisesta, jotta voidaan varmistaa, että EU:n ihmisoikeussuuntaviivoilla on toivottu vaikutus toiminnan muokkaamisessa paikan päällä;

EU:n toiminta demokratiakehityksen ja vaalien tukemiseksi

47.    korostaa, että demokraattisille hallinnoille on tunnusomaista paitsi vaalien järjestäminen myös oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen, sanavapaus, ihmisoikeuksien kunnioittaminen, riippumaton oikeuslaitos ja puolueeton hallinto; kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa tukemaan kolmansissa maissa meneillään olevia demokratiaprosesseja; korostaa tässä yhteydessä, että vaalitarkkailuryhmien raporttien ja suositusten seuranta on tärkeää ja että niitä on pidettävä osana EU:n toimia, joilla tuetaan demokratiaa kussakin maassa, ja että päävaalitarkkailijalle on annettava erityisrooli suositusten täytäntöönpanon seurannassa johdonmukaisena osana parlamentin kattavaa demokratian tukemisen toimintamallia ja parlamentin pysyvien elinten tuella; toteaa, että EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnat voivat myönteisellä tavalla auttaa varmistamaan EU:n uskottavuuden kumppanina;

48.    kehottaa EU:ta jatkamaan työtä parhaiden toimintamallien määrittelemiseksi tällä alalla, jotta voidaan tukea ja lujittaa demokratiakehitystä; kannustaa kehittämään ensisijaisia maita varten toimintapoliittisia ja operationaalisia välineitä, jotta toimet ihmisoikeuksien ja demokratian tukemiseksi, mukaan lukien toimenpiteet konfliktien ennaltaehkäisemiseksi ja sovittelu, voidaan yhdistää EU:n lähestymistapaan johdonmukaisesti, uskottavasti ja joustavasti;

49.    korostaa, että poliittisen siirtymäprosessin ja demokratiakehityksen on kuljettava käsi kädessä ihmisoikeuksien kunnioittamisen, oikeuden, avoimuuden, vastuullisuuden, sovinnon ja oikeusvaltion edistämisen sekä demokraattisten instituutioiden vakiinnuttamisen kanssa; kehottaa EU:ta tukemaan järjestelmällisesti vapailla ja oikeudenmukaisilla vaaleilla valittuja uusia parlamentteja; korostaa, että on tarpeen panostaa valtaapitävien ja oppositiopuolueiden väliseen poliittiseen vuoropuheluun;

50.    muistuttaa, että Euroopan unioni määritteli arabikevään jälkeen uudelleen eteläisen Välimeren naapuruuspolitiikkansa ja korosti kansalaisyhteiskunnan roolia sekä ”enemmällä enemmän” -periaatetta luodakseen vahvemmat kumppanisiteet naapureihinsa ja opastaakseen niitä uudistusten toteuttamisessa ja demokratiaan siirtymisessä;

51.    katsoo, että tuloksiin perustuvan ”enemmällä enemmän” -periaatteen tulisi ohjata kaikkia EU:n ja kolmansien maiden suhteita ja että EU:n olisi annettava kumppanimaille pitkälle edistyneen maan asema vain, jos selkeät ihmisoikeus- ja demokratiavaatimukset täytetään, eikä sen pitäisi epäröidä tämän aseman jäädyttämistä, jos vaatimukset eivät enää täyty;

52.    kehottaa käyttämään tehokkaasti uutta tekniikkaa ja internetiä, jotta ihmisillä kaikkialla maailmassa on mahdollisimman hyvät mahdollisuudet saada tietoa ihmisoikeuksista ja demokratiasta sekä EU:n ohjelmista;

53.    panee tyytyväisenä merkille neuvoston päätelmissä 2009 ja 2010 käynnistetyn ja ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevaan EU:n strategiakehykseen ja toimintasuunnitelmaan 2012 sisältyvän pilottimaatyön, johon toistaiseksi on osallistunut yhdeksän EU:n edustustoa ja jolla pyritään parantamaan demokratiatuen johdonmukaisuutta EU:n ulkosuhteissa;

54.    pyytää, että komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto koordinoivat entistä paremmin parlamentin kanssa toimintansa toisen sukupolven pilottimaiden osalta, jotta varmistetaan, että kaikki EU:n toimielimet osallistuvat siihen ja yhdistävät oman asiantuntemuksensa pyrittäessä tukemaan tehokkaasti demokratiaa kolmansissa maissa;

55.    antaa Euroopan demokratiarahastolle tunnustusta sen tehokkaasta toiminnasta demokratian edistämiseksi naapurustossamme ja kannattaa sen toimeksiannon harkittua ulottamista myös muihin yhteiskuntiin, jotka ponnistelevat demokratiakehityksen hyväksi; kehottaa jäsenvaltioita toimimaan solidaarisuuden ja sitoutuneisuuden hengessä ja myöntämään demokratiarahastolle riittävästi rahoitusta, jotta varmistetaan mahdollisimman joustava ja tehokas tuki demokraattisiin uudistuksiin pyrkiville paikallisille toimijoille;

56.    pitää tärkeänä naisten roolin vahvistamista ihmisoikeuksien ja demokraattisen uudistusten edistämisessä, konfliktien ehkäisemisen tukemisessa sekä poliittisen osallistumisen ja edustuksen vakiinnuttamisessa; toteaa tähän liittyen myös, että on otettava huomioon EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien raporteissaan esittämät suositukset, jotka koskevat naisten täyttä ja tasaveroista osallistumista vaalimenettelyihin, ja että on toimittava niiden pohjalta;

57.    muistuttaa, että laajentuminen on ollut EU:n onnistunein demokratiakehityksen edistämiskeino, ja korostaa, että neuvottelut Länsi-Balkanin maiden kanssa ovat edelleen tärkein keino auttaa näitä maita saamaan aikaan täysin demokraattinen yhteiskunta;

EU:n tuki ihmisoikeuksien puolustajille

58.    panee tyytyväisenä merkille ihmisoikeuksien puolustajia koskevat neuvoston päätelmät ihmisoikeuksien puolustajia koskevien EU:n suuntaviivojen 10. vuosipäivänä; kiittää myös komissiota siitä, että se on lisännyt demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen käyttöä välittömän uhan alaisina oleville ihmisoikeuksien puolustajille annettavaan hätäapuun ja kannustaa komissiota harkitsemaan uusia tapoja tukea ihmisoikeuksien puolustajia; muistuttaa tässä yhteydessä, että eurooppalainen demokratiarahasto on tärkeä väline, jonka avulla edistetään ja suojellaan demokratian puolesta toimivia aktivisteja, bloggaajia ja toimittajia kaikkialla maailmassa;

59.    pitää valitettavana, että ihmisoikeuksien puolustajien vaino ja marginalisointi on edelleen yleistä kaikkialla maailmassa, etenkin maissa, joissa ei hyväksytä ihmisoikeuksien yleismaailmallisuutta;

60.    kehottaa EU:ta kiinnittämään erityistä huomiota vangittujen ihmisoikeuksien puolustajien tilanteeseen kaikkialla maailmassa sekä siihen, että EU:n on tarpeen tehostaa toimiaan, joilla pyritään varmistamaan näiden ihmisten vapauttaminen, perustamalla muita strategioita tukemaan Euroopan parlamentin sisäinen työryhmä, joka tekee tiivistä yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan kanssa pysyäkseen ajan tasalla vangittujen aktivistien tilanteesta eri puolilla maailmaa;

61.    toistaa Euroopan ulkosuhdehallinnolle esittämänsä kehotuksen jatkaa kansalaisjärjestöjen, ihmisoikeuksien puolustajien, kansalaisyhteiskunnan aktivistien, toimittajien ja asianajajien suojelemista tehostamalla EU:n ihmisoikeusvuoropuheluita ja edistämällä EU:n alakohtaisia painopisteitä ja ihmisoikeuksia koskevia suuntaviivoja; kannustaa tässä yhteydessä järjestämään kampanjoita, joilla pyritään tavoittamaan ihmisoikeuksien puolustajia myös kolmansien maiden syrjäisemmillä alueilla, jotta voidaan edistää EU:n politiikan tavoitteiden toteuttamista;

62.    kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota varmistamaan, että EU:n avustukset ja muut ohjelmat eivät ole yksinomaan suurten kansalaisjärjestöjen ulottuvilla vaan että niitä käytetään myös paikallisten valmiuksien kehittämiseen; kehottaa siksi keventämään hakumenettelyihin ja kirjanpitomenettelyihin liittyvää byrokratiaa mutta pitämään kuitenkin kiinni vastuuvelvollisuudesta ja kannustaa kiinnittämään huomiota sortohallintojen kansalaisyhteiskuntaa kohtaan harjoittamaan painostukseen; kehottaa noudattamaan entistä käytännönläheisempää toimintamallia demokratiaan siirtymässä olevien yhteiskuntien suhteen, jotta varmistetaan, että aiheelliset järjestöt ja henkilöt saavat tukea;

63.    pyytää Euroopan ulkosuhdehallintoa ja EU:n edustustoja käymään ihmisoikeuksien puolustajien ja kansalaisjärjestöjen kanssa aitoa ja käytännönläheistä poliittista vuoropuhelua, jolla pyritään löytämään parhaat tavat edistää heidän työlleen suotuisaa toimintaympäristöä; pyytää, että EU lisää aktiivista diplomatiaansa kolmansissa maissa ja vahvistaa ihmisoikeuksia käsittelevien yhteyspisteiden asemaa, jotta ihmisoikeudet voidaan ottaa osaksi kaikkea asianomaisen EU-edustuston päivittäistä poliittista työtä siten, että nostetaan järjestelmällisesti esiin poliittisten vankien nimiä ja osallistutaan oikeudenkäyntien tarkkailuun ja vankilavierailuihin sekä seurataan kyseisiä tapauksia; korostaa, että EU:n on käytettävä julkista diplomatiaa tukeakseen ihmisoikeuksien puolustajia ja vaadittava vangittujen ihmisoikeusaktivistien vapauttamista; vaatii, että EU:n korkean tason edustajat, mukaan lukien varapuheenjohtaja / korkea edustaja, neuvoston puheenjohtaja, komission jäsenet, EU:n erityisedustajat ja jäsenvaltioiden virkamiehet, tapaavat järjestelmällisesti ihmisoikeuksien puolustajia erityisesti matkustaessaan maihin, joissa kansalaisyhteiskuntaa painostetaan;

64.    kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja EU:n ulkoministereitä pitämään vuosittain ulkoasiainneuvoston kokouksen, jossa keskustellaan nimenomaan EU:n toimista, joilla pyritään edistämään ihmisoikeuksien puolustajien, toimittajien, poliittisten aktivistien ja muiden oikeuksiaan rauhanomaisesti käyttäneiden henkilöiden vapauttamista ja jossa kiinnitetään erityistä huomiota tapauksiin, jotka on otettu esille parlamentin päätöslauselmissa, jotka koskevat keskusteluja ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia koskevista tapauksista;

EU:n tuki yleismaailmallisille ihmisoikeuksille ja monenkeskisille ihmisoikeusjärjestöille

65.    muistuttaa parlamentin ja sen ihmisoikeuksien alivaliokunnan sitoutumisesta vahvan YK:n alaisen monenkeskisen ihmisoikeusjärjestelmän tukemiseen, mukaan lukien yleiskokouksen kolmas komitea, ihmisoikeusneuvosto, ihmisoikeusvaltuutetun toimisto sekä YK:n erityisjärjestöjen, kuten Kansainvälisen työjärjestön ILO:n, työ samoin kuin YK:n erityismenettelyjen yhteydessä tehtävä työ;

66.    muistuttaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksillä ja niiden täytäntöönpanolla asianomaisissa maissa on tärkeä merkitys perusarvoja ja -periaatteita edustavien ihmisoikeuksien noudattamisen ja lujittamisen kannalta;

67.    muistuttaa yksiselitteisestä kannastaan oman läsnäolonsa vakiinnuttamiseksi YK:n yleiskokouksen istunnoissa EU:n ensisijaisista tavoitteista ihmisoikeusneuvostossa 7. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman mukaisesti ja katsoo, että on välttämätöntä jatkaa käytäntöä, että Euroopan parlamentin valtuuskunta lähetetään ihmisoikeusneuvoston ja yleiskokouksen merkittäviin istuntoihin, ja pitää valitettavana, että käytäntö keskeytettiin vuonna 2014;

68.    toistaa, että EU:n on tärkeää osallistua aktiivisesti kaikkiin YK:n ihmisoikeusjärjestelmiin, erityisesti YK:n yleiskokouksen kolmanteen komiteaan ja ihmisoikeusneuvostoon; kannustaa EU:n jäsenvaltioita toimimaan aktiivisesti vaikuttamalla yhteisesti päätöslauselmiin ja edistämällä niiden laatimista, osallistumalla aktiivisesti keskusteluihin ja vuorovaikutteisiin vuoropuheluihin ja antamalla lausuntoja; tukee voimakkaasti sitä, että EU käyttää yhä enemmän alueiden välisiä aloitteita;

69.    korostaa jälleen, että on tärkeää huolehtia Euroopan ulkosuhdehallinnon, komission ja jäsenvaltioiden välisestä tehokkaasta koordinoinnista ja yhteistyöstä ihmisoikeuskysymyksissä; kannustaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja erityisesti EU:n edustustoja New Yorkissa ja Genevessä parantamaan EU:n toimien yhtenäisyyttä oikea‑aikaisella ja yksityiskohtaisella kuulemisella, jotta EU voisi esittää kantansa ”puhuen yhdellä äänellä”;

70.    muistuttaa, että Euroopan unionin on tärkeää toimia Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestössä Etyjissä ajankohtana, jolloin järjestö valmistautuu juhlistamaan 40‑vuotista taivaltaan; kannustaa vahvistamaan EU:n, Etyjin ja Euroopan neuvoston välisiä yhteyksiä;

71.    muistuttaa lisäksi Euroopan neuvoston tällä alalla tekemän työn merkityksestä sekä siitä, että EU:n on tarpeen liittyä viipymättä Euroopan ihmisoikeussopimukseen perussopimusten mukaisesti;

72.    muistuttaa, että on tärkeää yhdistää YK:n yleiskokouksessa, kolmannessa komiteassa ja ihmisoikeusneuvostossa New Yorkissa ja Genevessä tehtävä työ EU:n asiaa koskevaan sisäiseen ja ulkoiseen toimintaan johdonmukaisuuden varmistamiseksi;

EU:n politiikka kansainvälisen rikosoikeusjärjestelmän ja Kansainvälisen rikostuomioistuimen alalla

73.    antaa yhä täyden tukensa Kansainvälisen rikostuomioistuimen työlle, jolla se pyrkii estämään rankaisematta jättämisen tapauksissa, joissa tekijät ovat syyllistyneet kansainvälisen yhteisön vakavimpina pitämiin rikoksiin, ja varmistamaan oikeuden toteutumisen sotarikosten, ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten ja kansanmurhien uhrien osalta; seuraa tarkasti kaikkia pyrkimyksiä heikentää sen legitiimiyttä tai riippumattomuutta; palauttaa mieliin sen elintärkeän roolin oikeuden ja sovinnon kahtalaisessa prosessissa; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä tuomioistuimen kanssa ja antamaan sille voimakasta diplomaattista ja poliittista tukea kahdenvälisissä suhteissa ja kaikilla foorumeilla, myös YK:ssa; pitää huolestuttavana, että on useita pidätysmääräyksiä, joita ei ole vielä pantu täytäntöön; kehottaa EU:ta, jäsenvaltioita ja EU:n erityisedustajia edistämään aktiivisesti Kansainvälisen rikostuomioistuimen asemaa, sen päätösten täytäntöönpanoa ja Rooman perussäännön mukaisten rikosten rankaisematta jättämisen torjuntaa; pitää sopimusvaltioiden määrän lisääntymistä merkittävänä kehityksenä tuomioistuimen yleismaailmallisuuden lujittumisen kannalta; panee tyytyväisenä merkille, että Norsunluurannikko ratifioi Rooman perussäännön helmikuussa 2013, mutta pitää valitettavana, että yksikään valtio ei ratifioinut sitä vuonna 2014; kannustaa EU:ta ja jäsenvaltioita entistä voimakkaammin edistämään Rooman perussäännön ratifiointia ja täytäntöönpanoa, jotta kansainvälisen oikeuden alaisten vakavien rikosten uhreilla on laajempi oikeussuojan saatavuus; kehottaa EU:n jäsenvaltioita Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön sopimuspuolina tarjoamaan sille resurssit, joita se tarvitsee voidakseen hoitaa tehtävänsä oikeudenmukaisesti ja tehokkaasti; rohkaisee EU:ta avustamaan edelleen kansainvälistä rikosoikeutta ja Kansainvälistä rikostuomioistuinta muun muassa tukemalla kansalaisyhteiskunnan toimijoita demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen avulla;

74.    toistaa pyyntönsä nimittää kansainvälisestä oikeudesta ja kansainvälisestä humanitaarisesta oikeudesta vastaava EU:n erityisedustaja, jotta nämä aiheet saavat ansaitsemansa aseman ja näkyvyyden, jotta EU:n asialistalla olevat asiat etenevät tehokkaasti ja jotta rankaisemattomuuden torjunta saadaan osaksi kaikkia EU:n ulkoisia toimia;

75.    pitää valitettavana, että Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussääntöä ei ole vielä sisällytetty uuden GSP-asetuksen luetteloon yleissopimuksista, joiden hyväksymistä GSP+-asema edellyttää; toteaa, että muutamat GSP+-asemaa hakeneet maat (esim. Armenia ja Pakistan) eivät ole perussäännön sopimusvaltioita tai eivät ole ratifioineet sitä; palauttaa mieliin suosituksensa siitä, että Rooman perussääntö on lisättävä tulevaan yleissopimusten luetteloon;

76.    toistaa kehotuksensa, että EU:n on omaksuttava yhteinen kanta hyökkäysrikokseen ja Kampalan tarkistuksiin, ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita mukauttamaan kansallisen lainsäädäntönsä Kampalan tarkistuksissa vahvistettujen määritelmien sekä Rooman perussäännön muiden velvoitteiden mukaisiksi, jotta mahdollistetaan jäsenvaltioiden kansalliset tutkinta- ja syytetoimet ja parannetaan yhteistyötä tuomioistuimen kanssa;

77.    toteaa, että Armenian kansanmurhasta on pian kulunut 100 vuotta, ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tunnustamaan sen virallisesti ja kannustaa jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä osaltaan edelleen edistämään sen tunnustamista;

78.    kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa levittämään rikosten ja väkivallan uhrien oikeuksia, suojelua ja tukemista koskevia hyviä käytäntöjä kolmansissa maissa ja käsittelemään kolmansien maiden kanssa toimintatapoja korruption torjumiseksi, koska korruptio usein johtaa rankaisemattomuuteen ja on uhrien epäoikeudenmukaisen kohtelun taustalla;

EU:n toimet kuolemanrangaistusta vastaan

79.    toteaa jälleen vastustavansa yksiselitteisesti kuolemanrangaistusta ja kannustaa EU:ta ja jäsenvaltioita pitämään yllä korkeaa profiilia kuolemanrangaistuksen maailmanlaajuisen poistamisen puolesta; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa seuraamaan yhä tarkasti kehitystä kaikissa maissa ja käyttämään kaikkia käytössään olevia vaikutuskeinoja;

80.    antaa täyden tukensa YK:n yleiskokouksen joulukuussa 2014 antamalle päätöslauselmalle kuolemanrangaistuksen soveltamisen keskeyttämisestä(23);

81.    kehottaa EU:ta edelleen tekemään yhteistyötä ja käyttämään diplomatiaa maailmanlaajuisesti kaikilla foorumeilla kuolemanrangaistuksen poistamiseksi kuolemanrangaistusta koskevien EU:n suuntaviivojen mukaisesti ja varmistamaan, että jokaiselle henkilölle, jota uhkaa kuolemanrangaistus, taataan oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja ettei tunnustuksia pyritä saamaan kidutuksen ja muun epäasianmukaisen kohtelun avulla;

82.    ilmaisee huolensa teloitusten määrän raportoidusta kasvusta vuosina 2012–2013, vaikka teloitukset rajoittuvat yhä pienempään vähemmistöön maista; kehottaa EU:ta ryhtymään tarvittaviin toimiin, joilla puututaan siihen, että teloitusten määrä on pysynyt jatkuvasti korkeana Kiinassa ja Iranissa, teloitukset aloitettiin vuonna 2013 uudelleen Indonesiassa, Kuwaitissa, Nigeriassa ja Vietnamissa, alaikäisiä teloitettiin Iranissa, Saudi-Arabiassa ja Jemenissä vuonna 2013 ja ilmoitettujen teloitusten määrä on lisääntynyt huomattavasti Irakissa ja Saudi-Arabiassa;

83.    panee tyytyväisenä merkille Yhdysvalloissa uudelleen heränneen keskustelun kuolemanrangaistuksen mielivaltaisuudesta ja virhealttiudesta, kampanjan, jolla pyritään pysäyttämään teloituksissa käytettävien aineiden vienti Euroopasta Yhdysvaltoihin, sekä Marylandin osavaltion luopumisen kuolemanrangaistuksesta vuonna 2013; kannustaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, ihmisoikeuksista vastaavaa EU:n erityisedustajaa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa työskentelemään yhdessä Yhdysvaltojen liittohallituksen ja osavaltioiden hallitusten kanssa, jotta vauhditetaan kuolemanrangaistuksesta luopumista Yhdysvalloissa, ja näin vahvistamaan kansainvälisesti transatlanttista yhteistyötä ihmisoikeuksien, kansainvälisen oikeuden ja demokratian edistämiseksi uskottavasti;

84.    kannustaa komissiota hyödyntämään demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen tarjoamaa uudenlaista joustavuutta, jotta se voi harkita uusia tapoja kampanjoida kuolemanrangaistuksen poistamisen puolesta ja tukea toimintaa, jolla pyritään ehkäisemään kuolemantuomioita tai teloituksia;

85.    korostaa, että EU:n on tärkeää valvoa edelleen teloitusolosuhteita maissa, joissa kuolemanrangaistusta vielä käytetään, ja tukea oikeudellisia ja perustuslaillisia uudistuksia, joilla pyritään sen täydelliseen poistamiseen;

86.    muistuttaa katsovansa ehdottomasti, että kuolemanrangaistus loukkaa oikeutta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja ihmisarvoa ja on siksi ristiriidassa kansainvälisessä oikeudessa määrätyn julman, epäinhimillisen ja halventavan rangaistuksen kieltämisen kanssa, ja kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita tunnustamaan virallisesti tämän yhteensopimattomuuden ja mukauttamaan kuolemanrangaistusta koskevaa EU:n politiikkaa sen mukaisesti; korostaa, että kuolemanrangaistusta ja kidutusta koskevia EU:n suuntaviivoja on tulkittava monialaisesti;

EU:n toiminta kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen poistamiseksi

87.    kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa tehostamaan kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisia EU:n toimia kidutuksen ja pahoinpitelyn laajasta käyttämisestä jatkuvasti saatujen tietojen valossa; on yhä sitä mieltä, että EU:n toiminta tällä alalla on täysin riittämätöntä eikä vastaa niitä lupauksia, joita kidutusta koskevissa EU:n suuntaviivoissa on annettu; kehottaa erityisesti lisäämään EU:n tukea kansallisten ja alueellisten kidutuksen torjuntajärjestelmien perustamiseksi ja vahvistamiseksi; panee merkille 14. tammikuuta 2014 annetun komission ehdotuksen asetukseksi tiettyjen sellaisten tavaroiden kaupasta, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1236/2005 muuttamisesta ja toteaa, että komissio vastaa näin 17. kesäkuuta 2010 annetussa parlamentin päätöslauselmassa esitettyyn pyyntöön;

88.    muistuttaa, että Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön 7 ja 8 artiklan mukaan järjestelmällinen ja laajamittainen kidutus voi olla sotarikos tai rikos ihmisyyttä vastaan; korostaa suojeluvelvoitteen periaatteen merkitsevän, että kansainvälisellä yhteisöllä on erityinen velvoite, jonka mukaisesti sen on toimittava;

89.    kannustaa Euroopan ulkosuhdehallintoa seuraamaan tarkasti YK:n kidutusta käsittelevän komitean, kidutuksen vastaisen yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan nojalla perustetun alakomitean ja Euroopan neuvoston kidutuksen vastaisen komitean maakohtaisia päätelmiä ja nostamaan nämä huolenaiheet esiin systemaattisesti poliittisessa vuoropuhelussa maiden kanssa sekä julkisissa lausunnoissa; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja etenkin EU:n edustustoja sekä jäsenvaltioita ja etenkin niiden paikan päällä olevia suurlähetystöjä myös vauhdittamaan kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai rangaistusta koskevien EU:n suuntaviivojen täytäntöönpanoa; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan sellaisten tavaroiden kaupan seurantaa, joita voi käyttää kidutukseen tai epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun, sekä tehostamaan kaksikäyttötuotteiden ja kaksikäyttötekniikan kaupan seurantaa;

90.    korostaa, että etnisten, kielellisten ja uskonnollisten ryhmien kaltaisten haavoittuvaisten ryhmien jäsenet ovat alttiimpia kidutukselle tai huonolle kohtelulle pidätyksen yhteydessä, minkä vuoksi näihin ryhmiin on kiinnitettävä erityistä huomiota;

91.    pitää tuomittavana, että eurooppalaiset yritykset vievät tuotteita ja aseita, joita voidaan käyttää kidutukseen tai muuhun rankaisemiseen tai julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun muun muassa mielenosoituksia tukahdutettaessa; antaa tässä yhteydessä tukensa asetuksen (EY) N:o 1236/2005 tarkistamisprosessille;

92.    pitää yhä tärkeänä tehokasta viennin valvontaa sellaisten lääkkeiden osalta, joita voidaan käyttää telotuksiin, sekä sellaisten laitteiden osalta, joita voidaan käyttää kidutukseen; kehottaa komissiota tukkimaan asetuksessa vielä olevat porsaanreiät sisällyttämällä siihen loppukäyttöä koskevan koontilausekkeen, jolla kielletään kaikkien lääkkeiden vienti, joita voidaan käyttää kidutukseen tai telotuksiin;

93.    kehottaa unionia ja jäsenvaltioita edistämään sitä, että kaikki kolmannet maat ratifioisivat 20. joulukuuta 2006 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien henkilöiden suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta;

Ihmisoikeudet EU:n kauppasopimuksissa ja muissa kansainvälisissä sopimuksissa

94.    kehottaa EU:ta varmistamaan, että kolmansien maiden kanssa tehdyillä kauppasopimuksilla edistetään niiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä ja varmistetaan, että niiden luonnonvaroja – mukaan lukien maa ja vesi – hoidetaan asianmukaisesti; toistaa kehotuksensa sisällyttää sitovat, täytäntöönpantavissa olevat ihmisoikeuslausekkeet, joista ei tingitä, järjestelmällisesti EU:n kolmansien maiden kanssa tekemiin kansainvälisiin sopimuksiin, myös kauppa- ja investointisopimuksiin, ja kehottaa kuulemaan parlamenttia entistä paremmin kauppa- ja investointisopimusneuvottelujen varhaisissa vaiheissa, seuraamaan tehokkaasti ihmisoikeuslausekkeiden soveltamista ja raportoimaan parlamentille sopimusten ihmisoikeusnäkökohdista;

95.    huomauttaa, että kauppapolitiikka edistää EU:n yleistavoitteiden saavuttamista ja että SEUT-sopimuksen 207 artiklan mukaan EU:n kauppapolitiikkaa harjoitetaan ”unionin ulkoista toimintaa koskevien periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti”; huomauttaa lisäksi, että SEU-sopimuksen 3 artiklan mukaan unionin pitää ”edistää osaltaan rauhaa, turvallisuutta, maapallon kestävää kehitystä, kansojen välistä yhteisvastuuta ja keskinäistä kunnioitusta, vapaata ja oikeudenmukaista kauppaa, köyhyyden poistamista ja ihmisoikeuksien, erityisesti lapsen oikeuksien suojelua, sekä kansainvälisen oikeuden tarkkaa noudattamista ja kehittämistä, etenkin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden kunnioittamista”;

96.    kehottaa komissiota ottamaan tulevia kauppastrategioita laatiessaan huomioon, että kauppasopimuksilla ja kansainvälisillä sopimuksilla on tärkeä asema ihmisoikeuksien kansainvälisessä edistämisessä;

97.    korostaa, että on tarpeen jatkaa monenvälistä yhteistyötä ja vuoropuhelua ihmisoikeuksista EU:n ja erityisesti Maailman kauppajärjestön ja YK:n kesken, jotta voidaan varmistaa monenvälinen kaupankäyntikehys, joka edistää ihmisoikeuksien kunnioittamista;

98.    huomauttaa, että GSP-järjestelmää suunniteltaessa haluttiin varmistaa, että edunsaajamaat noudattavat kansainvälisten ihmisoikeusyleissopimusten ja keskeisten työelämän normien periaatteita, ja toteaa, että siihen sisältyy erityinen ylimääräisten tullietuuksien järjestelmä, jolla edistetään keskeisten ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia, ympäristönsuojelua ja hyvää hallintoa koskevien kansainvälisten yleissopimusten ratifiointia ja tehokasta täytäntöönpanoa; katsoo yhä, että ehtojen noudattamatta jättäminen voi johtaa kauppajärjestelmän soveltamisen keskeyttämiseen; korostaa, että on tärkeää seurata ja arvioida säännöllisesti sitä, kuinka hyvin GSP+‑järjestelmän edunsaajiin kuuluvat maat panevat täytäntöön kansainvälisiä yleissopimuksia;

99.    panee tyytyväisenä merkille, että tarkistettu GSP-järjestelmä tuli voimaan 1. tammikuuta 2014; huomauttaa, että GSP+ on säilytetty yleisessä tullietuusjärjestelmässä ja että maiden, jotka haluavat hyödyntää sitä, edellytetään sitoutuvan tekemään täysimääräistä yhteistyötä kansainvälisten järjestöjen kanssa asioissa, joissa on kyse ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia koskevien kansainvälisten yleissopimusten noudattamisesta;

Yritystoiminta ja ihmisoikeudet

100.  pitää valitettavana, että yhä puuttuu kaikenkattava menettely, jolla voidaan seurata, miten yritykset noudattavat ihmisoikeusnormeja maailmanlaajuisesti, ja että tämän takia tietyt valtiot ja yritykset voivat jättää tällaiset normit huomiotta; korostaa siksi, että on hyväksyttävä yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia oikeudellisesti sitovia sääntöjä; kannattaa voimakkaasti yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n suuntaviivojen täytäntöönpanoa; kehottaa erityisesti komissiota ottamaan käyttöön tehokkaita toimenpiteitä yritystoiminnasta ja ihmisoikeuksista vastaavan Yhdistyneiden kansakuntien erityisedustajan John Ruggien esittämän suojelemista, kunnioittamista ja oikeussuojakeinoja koskevan YK:n viitekehyksen (Protect, Respect and Remedy Framework) toteuttamiseksi; muistuttaa, että on tärkeää edistää yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia periaatteita, myös EU:n ulkopuolisessa liiketoiminnassa, ja varmistaa, että niitä noudatetaan koko toimitusketjussa, erityisesti periaatteita, jotka koskevat laitonta puutavarakauppaa, luonnonvaraisten eläinten laitonta kauppaa ja konfliktialueilta peräisin olevien mineraalien kauppaa; on vakuuttunut siitä, että eurooppalaisten yritysten ja niiden tytäryhtiöiden ja alihankkijoiden olisi oltava tärkeässä asemassa yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien kansainvälisten normien edistämisessä ja levittämisessä kaikkialla maailmassa;

101.  pyytää, että komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto kannustavat EU:n edustustoja kaikkialla maailmassa työskentelemään yhdessä EU:n yritysten kanssa ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistämiseksi ja sen varmistamiseksi, että liiketoiminta ja ihmisoikeudet otetaan mukaan keskeisiksi aiheiksi demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen paikallisissa ehdotuspyynnöissä; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden kansallisen lainsäädännön alaiset yritykset eivät toimi piittaamatta ihmisoikeuksista ja sosiaalisista normeista sekä terveys- ja ympäristönormeista, jotka sitovat niitä, kun ne sijoittuvat kolmanteen valtioon tai harjoittavat siellä toimintaansa;

102.  muistuttaa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevasta EU:n strategiasta vuosiksi 2011–2014, jossa jäsenvaltioita kehotetaan laatimaan kansallinen suunnitelma yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n suuntaviivojen täytäntöönpanemiseksi; kehottaa jälleen komissiota raportoimaan säännöllisesti yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n suuntaviivojen täytäntöönpanosta EU:n jäsenvaltioissa, myös niiden kansallisten toimintasuunnitelmien osalta; pitää valitettavana, että komissio ei ole vastannut parlamentin vaatimukseen sellaisen lainsäädäntöehdotuksen tekemisestä, jossa vaaditaan EU:n yrityksiä varmistamaan, että ne eivät liiketoimillaan tue konfliktien aiheuttajia ja vakavien ihmisoikeusrikkomusten tekijöitä;

103.  toteaa, että eurooppalaisten yritysten olisi sitouduttava asianmukaiseen huolellisuuteen sen varmistamiseksi, että ne kunnioittavat toiminnoissaan ihmisoikeuksia kaikkialla maailmassa; korostaa eurooppalaisten rahoituslaitosten tukemien hankkeiden ihmisoikeuksiin sekä sosiaalisiin näkökohtiin ja ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia koskevan mielekkään raportoinnin merkitystä; korostaa, että näiden laitosten on tarpeen varmistaa, että niiden toiminnassa noudatetaan SEU-sopimuksen 21 artiklaa, johon sisältyy muun muassa velvoite kunnioittaa ihmisoikeuksia;

104.  panee merkille, että yritysten ei pitäisi nähdä tätä uhkana vaan pikemminkin mahdollisuutena uusien liiketoimintamahdollisuuksien luomiseen alueilla, jotka eniten tarvitsevat kestäviä ja vastuullisia investointeja, ja keinona edistää ihmisoikeuksien kunnioittamista kehitysmaissa;

105.  kehottaa komissiota ja neuvostoa varmistamaan, että kolmansien maiden kansalaisten tai kolmansien valtioiden omistamat yritykset, jotka ovat sijoittautuneet jäsenvaltioihin, eivät tue konfliktien aiheuttajia tai niitä, jotka syyllistyvät vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin, mukaan lukien uudet orjuuden muodot, kuten laiton ihmiskauppa ja työn teettäminen kammottavissa olosuhteissa;

106.  kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa ryhtymään tehokkaisiin aloitteisiin parantaakseen unionin ulkopuolella tapahtuvaan liiketoimintaan liittyvien ihmisoikeusloukkausten uhrien oikeussuojan saatavuutta; korostaa myös, että on otettava käyttöön tehokkaita oikeussuojakeinoja, jotta voidaan rangaista ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneitä yrityksiä, ja annettava loukkauksien uhreille mahdollisuus hakea korvausta;

107.  kehottaa EU:ta osallistumaan vireillä olevaan keskusteluun YK-järjestelmän puitteissa toteutettavasta yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevasta oikeudellisesti sitovasta kansainvälisestä välineestä;

108.  muistuttaa neljästä keskeisestä ja yleismaailmallisesta työelämän normista, jotka sisältyvät Maailman työjärjestön ILO:n asiakirjoihin ja jotka ovat: järjestäytymisvapaus ja työntekijöiden kollektiivinen neuvotteluoikeus, kaikkien pakkotyön, hyväksikäytön ja orjuuden muotojen poistaminen, lapsityövoiman poistaminen sekä syrjimättömyys työhönotossa;

109.  huomauttaa erityisesti, että on kiireellisesti tarpeen noudattaa yhdistymisvapautta ja torjua kaikenlaista sortoa, myös ammattiyhdistysväkeen kohdistuvia salamurhia;

110.  panee erittäin huolestuneena merkille, että ILO:n mukaan orjuudessa elää noin 21 miljoonaa miestä, naista ja lasta eri puolilla maailmaa; korostaa, että ihmisoikeudet on ymmärrettävä kokonaisvaltaisiksi ja jakamattomiksi, joten on painotettava sekä kansalaisoikeuksia että poliittisia oikeuksia ja taloudellisia, sosiaalisia, kulttuurisia ja ympäristöön liittyviä oikeuksia ja niihin on sitouduttava lujasti ja velvoittavasti, sillä ilman näitä oikeuksia kehitys on mahdotonta; painottaa, että on torjuttava köyhyyden perimmäisiä syitä; korostaa, että on noudatettava kansainvälisiä työelämän normeja ja toteutettava ILO:n ihmisarvoisen työn toimintaohjelma, ja kehottaa ottamaan käyttöön yleismaailmallisen sosiaalisen perusturvan; katsoo, että sosiaaliset kysymykset olisi asetettava keskeisempään asemaan EU:n ulkosuhteissa; pitää valitettavana, että Euroopan unionilla ei ole vakiomuotoista ”sosiaalilauseketta”, joka voitaisiin lisätä kaikkiin ulkoisiin kauppasopimuksiin; kehottaa unionia sisällyttämään kaikkiin ulkoisiin kauppasopimuksiin ILO:n työelämän perusnormien mukaisen sosiaalisen lausekkeen ja kehitystä koskevan luvun;

111.  panee merkille, että maailman heikentyvä turvallisuustilanne ja vuodesta 2008 kärjistynyt talouskriisi ovat lisänneet lapsityövoiman käyttöä maailman köyhimmissä maissa ja että tällä saattaa olla oikeudellisia ja maineeseen liittyviä vaikutuksia yrityksille, jotka hankkivat tavaroita kehitysmaista; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa edistämään voimakkaammin lapsityön poistamista koskevaa kansainvälistä ohjelmaa erityisesti kehitysmaissa, joissa paheksuttavan suuri määrä lapsia pannaan työhön perheen tulojen täydentämiseksi;

EU:n toiminta sananvapauden varmistamiseksi verkossa ja sen ulkopuolella ja valvontateknologian ihmisoikeusvaikutusten rajoittamiseksi

112.  toteaa, että tieto- ja viestintäteknologian nopea kehitys on muuttanut sananvapauden käyttämisen ja tiedonsaannin olosuhteita koko maailmassa ja aiheuttanut sekä huomattavia etuja että vakavia haittoja; panee tyytyväisenä merkille, että neuvosto hyväksyi toukokuussa 2014 EU:n suuntaviivat sananvapaudelle verkossa ja sen ulkopuolella;

113.  painottaa, että sananvapaus ja tiedotusvälineiden vapaus, riippumattomuus ja moniarvoisuus ovat kestävän demokratian keskeisiä elementtejä, jotka maksimoivat kansalaisyhteiskunnan osallistumisen ja edistävät kansalaisten osallistumista ja ovat siksi välttämättömiä julkisen toiminnan avoimuuden ja vastuullisuuden varmistamiseksi;

114.  kehottaa lisäämään tukea tiedotusvälineiden vapauden parantamiseen, riippumattomien toimittajien ja bloggaajien suojeluun, digitaalisen kuilun kaventamiseen ja tiedon ja viestinnän rajoittamattoman saatavuuden helpottamiseen sekä sensuroimattomaan internetiin pääsyyn (digitaalinen vapaus);

115.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tehostamaan sananvapauden kaikenlaisia rajoituksia koskevaa seurantaa ja tuomitsemaan tällaiset rajoitukset selkeästi ja nopeasti, mukaan lukien kunnianloukkausta koskevien lakien ja muiden rajoittavien lakien aggressiivinen käyttäminen, rajoittavat kriteerit tai raskaat menettelyt rekisteröidyttäessä toimittajaksi tai jonkin muun tiedotusvälineisiin liittyvän ammattikunnan edustajaksi ja perustettaessa tiedotusvälineitä, sekä tekemään voimakkaita aloitteita, joilla tuetaan julkisen edun mukaista tiedonsaannin parantamista;

116.  pitää tuomittavina kaikkia kansalaisyhteiskuntaan, kansalaisvapausaktivisteihin ja vapaisiin tiedotusvälineisiin kohdistuvia digitaalisen viestinnän rajoituksia, mukaan lukien verkkosivustojen sulkeminen ja henkilökohtaisten tilien käytön estäminen;

117.  ilmaisee huolensa seuranta-, valvonta-, sensurointi- ja suodattamisteknologian leviämisestä ja yleistymisestä, sillä se merkitsee kasvavaa uhkaa ihmisoikeus- ja demokratia-aktivisteille autoritaarisissa maissa ja hankalia ongelmia yksityisyyden suojaa koskeville oikeuksille demokraattisissa maissa, vaikka sitä käytettäisiinkin oikeutettujen syiden, kuten terrorismin torjunnan, valtion turvallisuuden ja lainvalvonnan, varjolla;

118.  panee merkille, että Euroopassa on merkittäviä toimijoita, jotka tuottavat hakkerointi- ja valvontateknologiaa, jota voidaan käyttää ihmisoikeusloukkauksiin ja Euroopan digitaaliseen infrastruktuuriin kohdistuviin hyökkäyksiin; kehottaa komissiota tarkistamaan unionin vientivalvontajärjestelmää, jotta estetään vaarallisen teknologian päätyminen vääriin käsiin;

119.  antaa tunnustusta komissiolle sen kesäkuussa 2013 julkaisemasta tieto- ja viestintäteknologian alan ohjeistosta yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n suuntaviivojen täytäntöön panemiseksi; on kuitenkin yhä huolissaan sellaisten tavaroiden ja palveluiden kaupasta, jotka on tarkoitettu estämään pääsy internetiin tai mahdollistamaan verkkoliikenteen ja mobiiliviestinnän laajamittainen valvonta ja tarkkailu, hakutulosten suodattaminen tai tunkeutuminen yksityisiin keskusteluihin; kiinnittää huomiota 24. huhtikuuta 2014 annettuun komission tiedonantoon ”Vientivalvontapolitiikan tarkastelu: turvallisuuden ja kilpailukyvyn varmistaminen muuttuvassa maailmassa” (COM(2014)0244), jossa muun muassa kiinnitetään huomiota ihmisoikeusongelmiin, joita liittyy tietynlaisen tieto- ja viestintätekniikan vientiin; kehottaa komissiota siksi miettimään, miten tilannetta voitaisiin parantaa ja olisiko mahdollisesti annettava päivitetyt vientivalvontaa koskevat suuntaviivat;

120.  kehottaa komissiota jatkamaan tukeaan aloitteille, jotka liittyvät digitaalisten suojaustekniikoiden kehittämiseen ja levittämiseen, jotta ihmisoikeuksien puolustajia voidaan tukea turvallisilla keruu-, salaus- ja tallennusmekanismeilla niin, etteivät heitä vainoavat hallitukset pysty valvomaan heitä;

EU:n tuki kansalaisyhteiskunnalle sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapaudelle

121.  ilmaisee vakavan huolensa kansalaisyhteiskunnan lailliseen toimintaan käytettävissä olevan tilan kutistumisesta monissa maailman maissa; pitää vapaata kansalaisyhteiskuntaa yhtenä ihmisoikeuksien ja demokraattisten arvojen suojelemisen ja edistämisen kulmakivistä kaikissa yhteiskunnissa; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille kaikki EU:n ohjelmat, joiden tavoitteena on kouluttaa kolmansista maista kotoisin olevia nuoria ammattilaisia ja helpottaa kolmansien maiden kansalaisten osallistumista opiskelijavaihto-ohjelmiin, koska ne edistävät nuorten aktiivista osallistumista demokratian kehittämiseen ja vaikuttavat tehokkaasti kansalaisyhteiskunnan kehittymiseen;

122.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tehostamaan kokoontumis- ja yhdistymisvapauden kaikenlaisia rajoituksia koskevaa seurantaa ja tuomitsemaan tällaiset rajoitukset selkeästi ja nopeasti, mukaan lukien kansalaisjärjestöille asetetut kiellot, kunnianloukkausta koskevien lakien ja muiden rajoittavien lakien aggressiivinen käyttäminen, liialliset rekisteröinti- ja raportointivaatimukset, äärimmäisen rajoittavat ulkomaista rahoitusta koskevat säännöt tai kansalaisjärjestöille asetetut kiellot osallistua poliittiseen toimintaan tai olla yhteyksissä ulkomaalaisten kanssa;

123.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita ottamaan kokoontumis- ja yhdistymisvapauden loukkaukset esille poliittisen vuoropuhelun kaikilla tasoilla, myös korkeimmalla tasolla, kun muut vuoropuhelun muodot, mukaan lukien ihmisoikeusvuoropuhelu, eivät ole saaneet aikaan konkreettisia parannuksia paikan päällä; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita nostamaan näissä vuoropuheluissa esille huolta herättäneitä yksittäisiä tapauksia, erityisesti sellaisia, joissa on kyse henkilöistä, jotka on vangittu yksinomaan siitä syystä, että he ovat käyttäneet oikeuttaan rauhanomaiseen kokoontumiseen ja yhdistymiseen;

124.  kannustaa EU:n edustustojen ja jäsenvaltioiden suurlähetystöjen edustajia seuraamaan ihmisoikeuksien puolustajien sekä kaikkien niiden oikeudenkäyntejä, jotka on pidätetty yksinomaan siitä syystä, että he ovat käyttäneet oikeuttaan rauhanomaiseen kokoontumiseen ja yhdistymiseen, ja ilmoittamaan tarvittaessa julkisesti pitävänsä tuomittavana sitä, että oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ei noudateta;

125.  kehottaa EU:ta huolehtimaan siitä, että kokoontumis- ja yhdistymisvapauden noudattaminen ja edistäminen ovat keskeisenä painopisteenä ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa EU:n tulevassa toimintasuunnitelmassa, ja suunnittelemaan erityisesti tätä alaa koskevia toimia, koska kokoontumis- ja yhdistymisvapaus kuuluvat olennaisena osana demokratiaan ja avoimeen yhteiskuntaan;

126.  toistaa kannattavansa sitä, että demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen rahoituksesta suurin osa myönnetään ihmisoikeuksien puolustajien ja kansalaisyhteiskunnan toiminnan tukemiseen eri puolilla maailmaa, ja kannattaa oikeusapurahastojen perustamista, jotta vainotuilla toimittajilla ja aktivisteilla olisi mahdollisuus asianajajaan ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin;

127.  korostaa kansallisten ihmisoikeuselinten merkitystä ihmisoikeuksien seurannassa ja niitä koskevassa valistustyössä ja sen varmistamisessa, että loukkausten uhrit saavat korvauksen heille aiheutuneesta vahingosta; kehottaa EU:ta laatimaan toimintapolitiikan, jolla tuetaan kansallisia ihmisoikeuselimiä Pariisin periaatteiden mukaisesti, ja ottamaan tämä ulkoisen avun painopisteeksi erityisesti Euroopan naapuruusvälineen yhteydessä;

Ajatuksen-, omantunnon- sekä uskonnon- ja vakaumuksenvapaus

128.  tuomitsee kaiken ideologiaan, uskontoon tai vakaumukseen perustuvan väkivallan ja syrjinnän SEUT-sopimuksen 10 artiklan määräysten mukaisesti; on erittäin huolissaan uskonnollisiin vähemmistöihin kohdistetusta syrjinnästä ja väkivallasta, jota esiintyy raporttien mukaan jatkuvasti Lähi-idässä ja muualla maailmassa; painottaa, että ajatuksen-, omantunnon-, uskonnon- ja vakaumuksenvapaus on perusoikeus, joka on sidoksissa muihin ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin ja kattaa oikeuden uskoa tai olla uskomatta ja vapauden ilmaista uskonto tai vakaumus tai olla ilmaisematta sitä sekä oikeuden oman valinnan mukaisen vakaumuksen omaksumiseen, vaihtamiseen tai siitä luopumiseen ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18 artiklan mukaisesti;

129.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita varmistamaan, että uskonnollisia vähemmistöjä kunnioitetaan kaikkialla maailmassa, etenkin Lähi-idässä, missä Isis ja muut terroristijärjestöt vainoavat katolisia, Armenian apostolisia, kopteja, jesidejä ja muita kristittyjä sekä muslimivähemmistöjä;

130.  tuomitsee jyrkästi kristittyihin monissa maissa eri puolilla maailmaa kohdistetut hyökkäykset ja ilmaisee myötätuntonsa uhrien perheille; on syvästi huolissaan kristillisiin yhteisöihin, erityisesti Afrikassa, Aasiassa ja Lähi-idässä, yhä useammin kohdistuneesta sorrosta, syrjinnästä, suvaitsemattomuudesta ja väkivaltaisista iskuista; kehottaa hallituksia saattamaan syylliset oikeuteen; on syvästi huolissaan kristittyjen nykyisestä tilanteesta Pohjois-Koreassa, Somaliassa, Syyriassa, Irakissa, Afganistanissa, Saudi-Arabiassa, Pakistanissa, Uzbekistanissa, Jemenissä, Nigeriassa ja monissa muissa maissa, joissa kristityt elävät kuolemanpelossa ja joissa heitä kidutetaan, raiskataan ja siepataan ja heidän kirkkojaan vahingoitetaan tai tuhotaan;

131.  on syvästi huolestunut Rohingya-muslimivähemmistöön kuuluvien ihmisten tilanteesta Burmassa/Myanmarissa ja toteaa, että heiltä evätään Burman kansalaisuus ja että heidän ihmisoikeuksiaan loukataan ja heitä vainotaan järjestelmällisesti; palauttaa mieliin Rohingya-muslimien tilanteesta 13. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman(24);

132.  panee tyytyväisenä merkille, että raportointivuonna 2013 hyväksyttiin EU:n suuntaviivat uskonnon- tai vakaumuksenvapauden edistämisestä ja suojelemisesta, ja kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota näiden suuntaviivojen täytäntöönpanoon kansainvälisillä ja alueellisilla foorumeilla sekä kahdenvälisissä suhteissa kolmansien maiden kanssa ja kiinnittämään erityistä huomiota uskonnostaan luopuneiden heikkoon tilanteeseen; antaa varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle tunnustusta siitä, että tämä on todennut uskonnon- ja vakaumuksenvapauden olevan yksi kolmesta painopisteestä ihmisoikeuksien alalla; kannustaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa käymään jatkuvaa vuoropuhelua kansalaisjärjestöjen, uskonnollisten tai vakaumuksellisten ryhmien ja uskonnollisten johtajien kanssa;

133.  panee tyytyväisenä merkille, että EU on sitoutunut edistämään uskonnon- ja vakaumuksenvapautta kansainvälisillä ja alueellisilla foorumeilla, kuten YK:ssa, Etyjissä, Euroopan neuvostossa ja muiden alueellisten järjestelmien piirissä; kannustaa EU:ta jatkamaan perinnettään esittää vuosittain uskonnon- ja vakaumuksenvapautta koskeva päätöslauselma YK:n yleiskokouksessa ja tukea YK:n uskonnon- tai vakaumuksenvapauden erityisraportoijan tehtävää;

Naisten ja tyttöjen oikeudet

134.  panee tyytyväisenä merkille EU:n tuen sukupuolten tasa-arvoa koskeville YK:n päätöslauselmille, erityisesti naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta, naisten syrjinnästä, sananvapaudesta ja mielipiteenvapaudesta naisten voimaannuttamisessa, nuorena solmituista avioliitoista ja pakkoavioliitoista sekä naisten sukuelinten silpomisesta annetuille päätöslauselmille;

135.  kehottaa unionia osallistumaan aktiivisesti naisten asemaa käsittelevän YK:n toimikunnan 59. istuntoon ja torjumaan yhä kaikkia yrityksiä heikentää YK:n Pekingin toimintaohjelmaa, muun muassa perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia, kuten koulutuksen ja terveydenhuollon saatavuutta, ja seksuaali- ja lisääntymisterveyttä;

136.  pitää valitettavana, että naisten ja tyttöjen kehot ja erityisesti heidän seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevat oikeutensa muodostavat vielä nykyäänkin ideologisen taistelutantereen, ja kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tunnustamaan naisten ja tyttöjen luovuttamattoman oikeuden ruumiilliseen koskemattomuuteen ja itsenäiseen päätöksentekoon, mukaan luettuina oikeus vapaaehtoiseen perhesuunnitteluun, turvalliseen ja lailliseen aborttiin sekä väkivallasta vapaaseen elämään, johon eivät kuulu naisten sukuelinten silpominen, lapsi-, varhais- ja pakkoavioliitot eikä raiskaus avioliitossa;

137.  vahvistaa tuomitsevansa kaikenlaisen naisten hyväksikäytön ja naisiin kohdistuvan väkivallan ja erityisesti seksuaalisen väkivallan käytön aseena sodassa sekä perheväkivallan; kehottaa siksi kaikkia Euroopan neuvoston jäsenvaltioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan yleissopimuksen; kehottaa unionia ryhtymään toimiin yleissopimukseen liittymiseksi, jotta voidaan varmistaa naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaa koskevien EU:n sisäisten ja ulkoisten toimien johdonmukaisuus;

138.  on erittäin huolissaan hallituksista, jotka sulkevat silmänsä epäinhimillisiltä tapauksilta, joissa naisia on käytetty seksuaalisesti hyväksi, aikana, jolloin maailmanlaajuisesti yksi kolmesta naisesta joutuu elämänsä aikana väkivallan kohteeksi; kehottaa lisäksi Euroopan ulkosuhdehallintoa ottamaan käyttöön hyviä käytänteitä naisiin raiskausten ja naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan torjumiseksi kolmansissa maissa, jotta voidaan puuttua tämän ongelman perimmäisiin syihin;

139.  korostaa, että on tärkeää, että viranomaiset ottavat asiakseen laatia miehille ja etenkin nuoremmille sukupolville suunnattuja tiedotuskampanjoita kaikentyyppisen sukupuoleen perustuvan väkivallan ehkäisemiseksi ja poistamiseksi vaiheittain; tähdentää, että on varmistettava, että terveydenhuoltoalan ammattilaiset, poliisit, syyttäjäviranomaiset ja tuomarit EU:ssa ja kolmansissa maissa saavat asianmukaista koulutusta väkivallan uhrien auttamiseksi ja tukemiseksi;

140.  korostaa, että sukupuoleen perustuva väkivalta sekä vahingolliset tavat ja perinteet loukkaavat perustavia ihmisoikeuksia ja erityisesti ihmisarvoa, oikeutta elämään sekä oikeutta yksilön koskemattomuuteen;

141.  toteaa, että naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehty Istanbulin yleissopimus on tärkeä ja sitova kansainvälinen sopimus ja yhä useamman maan liittyminen siihen edistää merkittävästi sellaisen yhtenäisen menettelyn kehittämistä, jonka avulla suojellaan ja voimaannutetaan uhreja ja edistetään alan kansainvälistä yhteistyötä;

142.  kehottaa neuvostoa sisällyttämään sukupuoleen perustuvien aborttien kysymyksen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan torjumista koskeviin EU:n suuntaviivoihin; kannustaa komissiota ja neuvostoa kehittämään tälle ilmiölle tietojenkeruumenetelmiä ja indikaattoreita ja kannustaa myös Euroopan ulkosuhdehallintoa sisällyttämään tämän kysymyksen maakohtaisten ihmisoikeusstrategioiden laatimiseen ja täytäntöönpanoon;

143.  pitää tärkeänä tiedotus- ja valistuskampanjoita yhteisöissä, joissa naisten sukuelinten silpominen, nuorten tyttöjen seksuaalinen hyväksikäyttö, varhain solmitut avioliitot ja pakkoavioliitot, naisten murhaaminen ja muut sukupuoleen perustuvat ihmisoikeusloukkaukset ovat tavallisia, ja pitää tärkeänä, että näiden käytäntöjen lopettamiseksi jo toimivat ihmisoikeuksien puolustajat otetaan mukaan näiden kampanjoiden valmisteluun ja toteuttamiseen; muistuttaa, että lapsiavioliitot, varhain solmitut avioliitot ja pakkoavioliitot sekä avioliiton solmimista koskevan laillisen alaikärajan noudattamatta jättäminen paitsi loukkaavat lasten oikeuksia myös estävät naisten voimaannuttamista;

144.  tuomitsee jyrkästi naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan käytön sodankäyntitaktiikkana, myös sellaiset rikokset kuin joukkoraiskaukset, seksiorjuuden, pakkoprostituution, sukupuoleen perustuvan vainoamisen sekä naisten sukupuolielinten silpomisen, ihmiskaupan, lapsi- ja pakkoavioliitot, kunniamurhat ja muut yhtä törkeät seksuaalisen väkivallan muodot; on tässä asiassa yhä erityisen huolissaan Afrikan Suurten järvien alueen tilanteesta; antaa tukensa YK Naiset -järjestön, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, sen syitä ja seurauksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan sekä seksuaalista väkivaltaa konflikteissa käsittelevän YK:n erityisedustajan työlle;   pitää myönteisenä, että vuoden 2014 Saharov-palkinto myönnettiin Denis Mukwegelle, joka on merkittävällä tavalla toiminut torjuakseen aseellisissa konflikteissa tyttöihin ja naisiin kohdistunutta seksuaalista väkivaltaa ja onnistunut näin suojelemaan heitä;

145.  kiinnittää huomiota siiten, että sukupuoleen ja seksuaaliseen väkivaltaan liittyvät rikokset on luokiteltu Rooman perussäännössä sotarikoksiksi, rikoksiksi ihmisyyttä vastaan tai kansanmurhaan tai kidutukseen johtaviksi teoiksi; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti 24. kesäkuuta 2013 seksuaalisen väkivallan ehkäisemisestä konflikteissa annettuun YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan 2106, jossa vahvistetaan, että Kansainvälinen rikostuomioistuin on keskeisessä asemassa torjuttaessa rankaisemattomuutta sukupuoleen ja seksuaaliseen väkivaltaan liittyvissä rikoksissa; kehottaa EU:ta tukemaan näiden periaatteiden täytäntöönpanoa täysimääräisesti;

146.  muistuttaa EU:n sitoumuksesta sisällyttää ihmisoikeudet ja sukupuolinäkökohdat yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tehtäviin naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevien keskeisten YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 1325 ja 1820 mukaisesti; muistuttaa tässä yhteydessä EU:lle ja sen jäsenvaltioille osoittamastaan kehotuksesta tukea kestävän sovinnonteon yhteydessä naisten järjestelmällistä osallistumista rauhanprosesseihin elintärkeinä toimijoina ja kehotuksesta ottaa huomioon, että konfliktien ehkäisyyn, rauhanturvaoperaatioihin, humanitaariseen apuun, sodanjälkeiseen jälleenrakennukseen ja demokratiaan siirtymiseen on aina sisällytettävä sukupuolten tasa-arvoon liittyvät kysymykset;

147.  katsoo, että naisten aliedustus poliittisessa päätöksenteossa on perusoikeuksiin ja demokratiaan liittyvä kysymys ja että nämä ovat arvoja, joiden pohjalta olisi voitava korostaa hallitusten kykyä kiinnittää mahdollisimman paljon huomiota demokratian kehittämiseen ja ylläpitämiseen; pitää myönteisinä lainsäädäntöön liittyviä pariteettijärjestelmiä ja sukupuolikiintiöitä ja kehottaa toteuttamaan tarvittavia lainsäädäntömenettelyjä mahdollisimman nopeasti;

148.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltiota tukemaan naisten täysimääräistä osallistumista poliittiseen ja taloudelliseen päätöksentekoon erityisesti rauhanrakentamisen, demokratiaan siirtymisen ja konfliktien ratkaisemisen yhteydessä; kehottaa jäsenvaltioita, komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa keskittymään naisten taloudelliseen ja poliittiseen emansipaatioon kehitysmaissa ja edistämään naisten osallistumista yrityksiin sekä alueellisten hankkeiden ja paikallisten kehittämishankkeiden toteutukseen;

149.  korostaa tarvetta varmistaa, että naisilla on Euroopassa ja muualla maailmassa oikeus tehdä itse henkilökohtaisia valintojaan yhdenvertaisesti miehiin nähden ilman mitään ideologista, poliittista tai uskonnollista pakkoa;

Ihmisoikeudet ja korruptio

150.  muistuttaa, että korruptio on ihmisoikeusrikkomus ja että EU on vaatinut itselleen yksinomaista toimivaltaa YK:n korruption vastaisen yleissopimuksen (UNCAC) allekirjoittamiseen;

151.  pitää valitettavana, että parlamentin korkealle edustajalle / varapuheenjohtajalle osoittama pyyntö EU:n korruption vastaisen toimintasuunnitelman esittämisestä ei ole toistaiseksi johtanut lisätoimiin, sillä sen avulla voitaisiin tarkkailla tehokkaasti UNCACin suosituksia, kuten osapuolina olevien valtioiden velvoitetta julkaista ja levittää tietoa korruptiosta, ottaa käyttöön kanavia väärinkäytöksistä ilmoittamiseksi ja perustaa asianmukainen oikeudellinen kehys todistajien ja kansalaisyhteiskunnan aktivistien suojelemiseksi tässä asiassa;

152.  kehottaa Europolia luomaan nykyistä strategisempia ja toiminnallisempia kumppanuuksia kolmansien maiden kanssa, jotta voidaan torjua tehokkaammin korruptiota ja järjestäytynyttä rikollisuutta;

153.  kehottaa komissiota luomaan innovatiivisia rahoitusjärjestelyitä verouudistusten toteuttamiseksi ja korruption, laittomien rahavirtojen ja veronkierron torjunnan tehostamiseksi; kannustaa tässä yhteydessä harkitsemaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia, tukien ja lainojen yhdistämistä ja kehitysmaiden auttamista ottamaan tehokkaammin käyttöön omat resurssinsa;

154.  panee merkille, että maissa, joissa hallinto on heikko ja joihin virtaa suuria määriä apua, on myös enemmän korruptiota, minkä seurauksena kehitysavun tavoitteet eivät täyty eivätkä ihmisoikeudet kehity odotetulla tavalla; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa tukemaan sellaisia kehitysohjelmia, joissa humanitaarinen apu ja avoimuus kulkevat käsi kädessä, jotta voidaan edistää ihmisoikeuksia kolmansissa maissa;

155.  kehottaa jälleen kerran unionia ja jäsenvaltioita tukemaan talousrikoksia, korruptiota ja ihmisoikeuksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan nimittämistä;

Ihmiskauppa

156.  tuomitsee ihmiskauppaan liittyvän laittoman toiminnan, elinten poistamiseen tähtäävän ihmiskaupan ja kaiken muun hyväksikäyttöön perustuvan toiminnan, joka liittyy ruumiillisen koskemattomuuden loukkaamiseen ja aiheuttaa väkivaltaa; pitää tärkeänä, että torjutaan ihmiskauppaa, jonka uhreista suurin osa on naisia, joihin kohdistuu seksuaalista hyväksikäyttöä;

157.  kehottaa EU:ta asettamaan ihmiskaupan torjumisen etusijalle sekä sisäisissä että ulkoisissa toimissaan ja kiinnittämään erityistä huomiota uhrien suojeluun; kehottaa tehostamaan ja tarkastelemaan säännöllisesti uudelleen EU:n toimia; korostaa, että on lisättävä yhteistyötä kolmansien maiden kanssa, jotta voidaan vaihtaa hyviä käytäntöjä ja hajottaa kansainvälisiä ihmiskauppaverkostoja, jotka käyttävät myös internetiä löytääkseen uusia uhreja; toteaa jälleen kerran, että jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön EU:n direktiivi (2011/36/EU) ja ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävä strategia 2012–2016;

Kastijärjestelmään perustuva syrjintä

158.  tuomitsee kastihierarkiasta ja kastiin perustuvasta syrjinnästä kärsiviin ihmisiin edelleen kohdistuvat ihmisoikeusrikkomukset, mukaan luettuina tasa-arvon ja oikeusturvan sekä työn saatavuuden epääminen, erottelun jatkaminen ja kastiin perustuvat rajat perusihmisoikeuksien saavuttamiselle ja kehitykselle; kehottaa EU:ta hyväksymään periaatteen, jonka tavoitteena on toteuttaa toimia kastiin perustuvan syrjinnän poistamiseksi ja sisällyttää kastiin perustuvaa syrjintää koskevia politiikkatavoitteita ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevaan EU:n uuteen toimintasuunnitelmaan;

HLBTI-oikeudet

159.  pitää valitettavana, että homoseksuaalisuus on yhä kriminalisoitu 78 maassa, joista seitsemässä (Saudi-Arabia, Nigeria, Mauritania, Sudan, Sierra Leone, Jemen, Afganistan, Iran, Malediivit ja Brunei) siitä voi saada kuolemantuomion, ja että transsukupuolinen identiteetti on edelleen kriminalisoitu 20 maassa; tuomitsee jyrkästi sen, että syrjivät lait ovat viime aikoina lisääntyneet, ja katsoo, että käytännöt sekä väkivallanteot, jotka kohdistuvat henkilöihin heidän seksuaalisen suuntautumisensa ja sukupuoli-identiteettinsä vuoksi, eivät saa jäädä rankaisematta; kannustaa valvomaan tarkasti tilannetta Nigeriassa, Ugandassa, Intiassa ja Venäjällä, missä uudet lait tai lainsäädännön kehitys viime aikoina uhkaavat vakavasti sukupuolivähemmistöjen vapautta; vahvistaa kannattavansa ihmisoikeusvaltuutetun jatkuvaa työtä näiden syrjivien lakien ja käytäntöjen torjumiseksi sekä yleisemmin YK:n tätä asiaa koskevia toimia;

160.  kannattaa ajatusta, jonka mukaan Euroopan ulkosuhdehallinnon olisi asetettava etusijalle tätä asiaa koskevat toimensa ja kiinnitettävä erityistä huomiota tilanteisiin, joissa kuolemanrangaistus on voimassa ja/tai HLBTI-henkilöitä kidutetaan ja pahoinpidellään, tuomitsemalla nämä käytännöt kuolemanrangaistusta koskevien EU:n suuntaviivojen sekä kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai rangaistusta koskevien EU:n suuntaviivojen mukaisesti;

161.  panee tyytyväisenä merkille, että neuvosto hyväksyi vuonna 2013 suuntaviivat HLBTI‑henkilöiden kaikkien ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota ottamaan esiin HLBTI-henkilöiden oikeudet poliittisissa ja ihmisoikeuksia koskevissa vuoropuheluissa kolmansien maiden kanssa ja monenkeskisillä foorumeilla; painottaa, että komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon on ehdottomasti jatkettava HLBTI-henkilöiden oikeuksien nostamista esiin poliittisissa ja ihmisoikeuksia koskevissa vuoropuheluissa ja demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen välineen käyttämistä HLBTI-henkilöiden oikeuksia puolustavien järjestöjen tukemiseen tarjoamalla niille keinoja homofobisten lakien ja HLBTI-henkilöihin kohdistuvan syrjinnän kyseenalaistamiseen valistamalla suurta yleisöä seksuaaliselta suuntautumiseltaan erilaisten henkilöiden kokemasta syrjinnästä ja väkivallasta ja antamalla hätäapua (psykososiaalisesta ja lääkinnällisestä avusta välitystoimiin ja apuun yhteiskuntaan integroimisessa) sitä tarvitseville henkilöille;

162.  panee merkille samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliittojen tai siviililiittojen laillistamisen nyt jo 17 maassa eri puolilla maailmaa; kannustaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita työskentelemään yhä enemmän samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliittojen tai siviililiittojen tunnustamiseksi poliittiseksi, yhteiskunnalliseksi ja kansalaisoikeusasiaksi;

163.  kehottaa komissiota ja WHO:ta poistamaan sukupuoli-identiteetin häiriöt mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden luettelosta; kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan transsukupuolisten identiteettien patologisoinnin lopettamiseksi; kannustaa valtioita varmistamaan nopeat, helposti saatavilla olevat ja avoimet sukupuolen vahvistamiseen liittyvät menettelyt, joissa kunnioitetaan itsemääräämisoikeutta;

164.  pitää myönteisenä, että sukupuolen laillisen vahvistamisen edellytyksenä pidettävän sterilisoinnin kieltäminen on saanut osakseen lisää poliittista kannatusta, kuten kidutusta käsittelevä YK:n erityisraportoija on todennut, ja kannattaa näkemystä, että tällaisia vaatimuksia olisi pidettävä rikoksina ja niistä olisi asetettava syytteeseen ruumiillista koskemattomuutta koskevan oikeuden sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevien oikeuksien rikkomisena;

165.  panee tyytyväisenä merkille, että Moldovassa kumottiin lokakuussa 2013 laki, jolla kiellettiin kaikkien muiden kuin avioliittoon tai perheeseen liittyvien suhteiden edistäminen, ja kehottaa Liettuaa ja Venäjää seuraamaan Moldovan esimerkkiä; pitää valitettavana Kroatian kansanäänestystä joulukuussa 2013, jossa kannatettiin tasa-arvoisen avioliiton perustuslaillista kieltoa; toteaa, että samanlainen kansanäänestys pidetään Slovakiassa helmikuussa 2015; pitää valitettavana, että entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian parlamentti käsittelee parhaillaan lakialoitetta, joka koskee samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliiton kieltämistä perustuslaillisesti; korostaa, että tällaiset toimet lisäävät homofobian ja syrjinnän ilmapiiriä; korostaa, että LGBTI‑henkilöiden perusoikeuksien ja -vapauksien suojelua on ehdottomasti parannettava, myös viharikoksia koskevien ja syrjinnän vastaisten lakien avulla, ja pyytää kansallisia viranomaisia tuomitsemaan seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvan vihan ja väkivallan; katsoo, että LGBTI-henkilöiden perusoikeudet voidaan turvata paremmin, jos heille tarjotaan mahdollisuus oikeudellisiin instituutioihin kuten yhteisasumiseen, rekisteröityyn parisuhteeseen tai avioliittoon;

Kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeudet

166.  tähdentää, että kansallisilla vähemmistöyhteisöillä on erityisiä tarpeita ja että kansalliseen vähemmistöön ja valtaväestöön kuuluvien henkilöiden välistä täysimääräistä ja todellista tasa-arvoa olisi sen vuoksi edistettävä taloudellisen, sosiaalisen, poliittisen ja kulttuurielämän kaikilla aloilla;

Vammaisten henkilöiden oikeudet

167.  panee tyytyväisenä merkille vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen ratifioinnit; toteaa jälleen kerran, että sekä jäsenvaltioiden että EU:n toimielinten on pantava tehokkaasti täytäntöön vammaisten henkilöiden oikeudet, ja korostaa erityisesti tarvetta ottaa uskottavalla tavalla huomioon yleistä saatavuutta koskeva periaate ja kaikki vammaisten henkilöiden oikeudet kaikissa EU:n asiaankuuluvissa politiikkatoimissa, myös kehitysyhteistyössä, ja korostaa tämän kysymyksen ohjailevaa ja yleistä luonnetta; pitää tärkeänä EU:n yhteistyötä asiaa koskevien kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa sekä erityisesti vammaisia henkilöitä edustavien järjestöjen kanssa, jotta voidaan varmistaa, että kansainvälisissä kehitysohjelmissa otetaan huomioon vammaisten henkilöiden esteettömyyteen liittyvät tarpeet;

168.  toteaa, että kaikki maat eivät ole vielä ratifioineet ja panneet täytäntöön YK:n vammaisyleissopimusta ja kannustaa siksi varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tukemaan jatkossakin näitä prosesseja;

169.  kannustaa Euroopan ulkosuhdehallintoa tarkastelemaan lähemmin vammaisten henkilöiden oikeuksien komitean julkaisemia maakohtaisia huomioita ja suosituksia sekä jäsenvaltioiden kertomuksia ja nostamaan nämä huolenaiheet esiin systemaattisesti poliittisessa vuoropuhelussa maiden kanssa sekä julkisissa lausunnoissa; kehottaa komissiota valmistelemaan ja laatimaan EU:n suuntaviivat vammaisten henkilöiden kaikkien ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi, jotta voidaan varmistaa, että tässä asiassa toimitaan järjestelmällisesti ja johdonmukaisesti ja että komissio noudattaa samaa periaatetta vuoropuheluissa ja neuvotteluissa, joita se käy kolmansien maiden kanssa;

170.  pyytää komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa kannustamaan EU:n edustustoja ympäri maailman luomaan yhteyksiä kansalaisyhteiskuntaan, jotta voidaan edistää vammaisten henkilöiden ihmisoikeuksien toteutumista käytännössä;

Lapsen oikeudet

171.  ottaa huomioon YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 25. vuosipäivästä antamansa päätöslauselman(25) ja toistaa siihen sisällytetyn komissiolle esittämänsä kehotuksen ehdottaa kunnianhimoista ja kattavaa lapsen oikeuksien strategiaa ja toimintasuunnitelmaa seuraaviksi viideksi vuodeksi;

172.  panee tyytyväisenä merkille EU:n Unicefin ja muiden lapsen oikeuksien edistämiseen sitoutuneiden organisaatioiden ja kansalaisjärjestöjen kanssa tekemän yhteistyön, jonka tuloksena on saatu aikaan keinovalikoima lasten oikeuksien ottamiseksi huomioon kehitysyhteistyössä sekä vuosituhannen kehitystavoitteiden ja lastensuojeluohjelmien edistämiseksi, jotta erityisesti epävakaissa oloissa elävien lasten oikeudet toteutuvat; pitää erityisen tervetulleena lapsen oikeuksien julistusta ja kannustaa myös muita Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien jäseniä edistämään tätä julistusta ja ryhtymään lapsen oikeuksien puolustajiksi; panee tyytyväisenä merkille unionille myönnetyn Nobelin palkinnon käyttämisen lasten auttamiseen aseellisissa konflikteissa; muistuttaa, että on tärkeää tarjota psykologista tukea lapsille, jotka ovat joutuneet kokemaan väkivaltaisia tapahtumia tai jotka ovat joutuneet sodan uhreiksi; pitää erittäin tärkeänä varmistaa konflikteista kärsineiden lasten oikeus saada koulutusta; panee tyytyväisenä merkille EU:n osallistumisen lokakuussa 2013 Brasiliassa järjestettyyn lapsityön vastaiseen kolmanteen maailmankonferenssiin ja osallistumisen neuvotteluihin lapsityötä koskevasta kolmen osapuolen julkilausumasta;

173.  korostaa tarvetta torjua kaikenlaista lasten pakkotyötä ja hyväksikäyttöä; kehottaa panemaan paremmin täytäntöön nykyiset kansalliset ja kansainväliset lait, joilla lisätään tietämystä lasten kaltoinkohtelusta työmarkkinoilla;

174.  kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa toteuttamaan yhä lapsen oikeuksia koskevia toimia, joissa painotetaan erityisesti lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, kuten kidutusta, sillä lasten kiduttamisesta ja pidätyksistä on raportoitu viime aikoina; kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota lasten pakkotyötä, lapsiköyhyyttä ja lasten aliravitsemusta koskeviin kysymyksiin sekä tässä yhteydessä myös kysymyksiin, jotka koskevat yleisen alemman perusasteen koulutuksen tavoitteita, lapsikuolleisuuden vähentämistä, lapsiavioliittoja ja haitallisia käytäntöjä sekä aseistettuihin joukkoihin värvättyjen lasten aseista riisumista, kuntouttamista ja uudelleensopeuttamista, ja kehottaa asettamaan lasten syyttämisen noituudesta kyseisten maiden kanssa käytävän ihmisoikeusvuoropuhelun asialistalle; korostaa, että on tärkeää asettaa lasten oikeudet sekä kehitysyhteistyö ja humanitaarinen apu etusijalle EU:n ulkopolitiikassa, jotta voidaan varmistaa riittävä rahoitus ja lisätä hätätilanteessa olevien lasten suojelun tasoa; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa raportoimaan vuosittain parlamentille tuloksista, joita on saavutettu lapsiin kohdistuvien EU:n ulkoisten toimien yhteydessä; painottaa, että lapset ja nuoret saisivat osallistuttava ainoastaan sellaiseen työntekoon, joka ei vaikuta haitallisesti heidän terveyteensä ja henkilökohtaiseen kehitykseensä tai vaikeuta heidän koulunkäyntiään; korostaa, että on tärkeää asettaa lapsen oikeudet etusijalle EU:n ulkopolitiikassa;

175.  panee merkille, että YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa kehotetaan toteuttamaan lapsityövoimaa koskevia lainsäädännöllisiä, hallinnollisia, sosiaalisia ja koulutukseen liittyviä toimenpiteitä ja todetaan moniulotteisen linjauksen tarve; korostaa tarvetta panna tehokkaasti täytäntöön lakeja yhdessä poliittisten toimenpiteiden kanssa, joilla tarjotaan vaihtoehtoja yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen muodossa, yhdistettynä sosiaalisen suojelun toimenpiteisiin, jotka hyödyttävät lapsia ja perheitä;

176.  kehottaa EU:ta jatkamaan sellaisen toimintaympäristön edistämistä, jolla ehkäistään lapsityövoiman käyttöä ja poistetaan se ja jolla edistetään julkisen ja yksityisen sektorin välistä lapsityövoiman poistamista koskevaa yhteiskunnallista vuoropuhelua ja toimintaa; korostaa tarvetta tukea lapsityövoiman torjumista ja luoda valmiuksia siihen konfliktimaissa ja konfliktista toipuvissa maissa;

177.  korostaa tarvetta nopeuttaa toimia, joilla toteutetaan lapsia aseellisissa selkkauksissa koskevien EU:n suuntaviivojen tarkistettu täytäntöönpanostrategia; kehottaa siksi hyödyntämään tehokkaammin vakautusvälineessä sekä demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevassa eurooppalaisessa välineessä käytössä olevia resursseja, jotta voidaan puuttua lapsisotilasilmiöön; kannustaa EU:ta syventämään edelleen yhteistyötään lapsia aseellisissa selkkauksissa käsittelevän YK:n erityisedustajan kanssa ja tukemaan siihen liittyviä toimintasuunnitelmia sekä seuranta- ja raportointimekanismeja; kehottaa kaikkia maailma valtioita ratifioimaan YK:n lapsen oikeuksia koskevan sopimuksen ja erityisesti sen kolmannen valinnaisen pöytäkirjan, joka antaa lapsille mahdollisuuden kannella lapsen oikeuksia käsittelevälle YK:n komitealle; kehottaa komissiota ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tutkimaan, miten EU voisi yksipuolisesti liittyä YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen;

178.  toteaa, että lasten ali- ja virheravitsemus kehitysmaissa herättää syvää huolta; pitää siksi myönteisenä toisessa kansainvälisessä ravitsemuskonferenssissa hyväksyttyä toimintakehystä, jonka yleisenä tavoitteena on vähentää kasvun hidastumisesta kärsivien alle viisivuotiaitten lasten määrää 40 prosentilla maailmanlaajuisesti;

179.  muistuttaa, että YK:n lapsen oikeuksia koskevan sopimuksen 28 artiklan mukaisesti oikeus saada opetusta on jokaisen lapsen oikeus; tähdentää, että kaikilla unionin ja sen jäsenvaltioiden toteuttamilla toimilla on parannettava lasten mahdollisuutta saada korkealaatuisia terveyspalveluita ja terveydenhuoltoa;

180.  pitää valitettavana, että maailmassa on vielä maita, jotka suhtautuvat vastentahtoisesti YK:n vammaisyleissopimuksen ja YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen allekirjoittamiseen, ja toteaa, että näissä sopimuksissa tarjotaan yksityiskohtaista ohjausta vammaisten lasten suojeluun tähtäävien osallistavien yhteiskuntien kehittämiseksi;

181.  kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita toteuttamaan keskitetyn humanitaarisen avun politiikkatoimia, joilla pyritään lasten aliravitsemuksen torjumiseen;

Alkuperäiskansojen oikeudet

182.  panee huolestuneena merkille, että alkuperäiskansat ovat erityisessä vaarassa joutua syrjityiksi ja että ne ovat erityisen alttiita poliittisille ja taloudellisille sekä ympäristöön ja työvoimaan liittyville muutoksille ja häiriöille; panee merkille, että useimmat näistä kansoista elävät köyhyysrajan alapuolella ja niiden asema edustavissa elimissä, poliittisessa päätöksenteossa tai oikeusjärjestelmässä on vähäinen tai olematon; on erityisen huolissaan tiedoista, jotka koskevat aseellisista konflikteista aiheutuvia laajamittaisia maiden haltuunottoja, pakkosiirtoja ja ihmisoikeusloukkauksia;

Muuttoliikettä ja pakolaisia koskeva EU:n toiminta

183.  tuomitsee Välimerellä sattuneiden kuolemantapausten suuren määrän, joka Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön hengenvaarallisia matkoja käsittelevän raportin ”Fatal Journeys” mukaan oli 3 000 vuonna 2013, ja toteaa, että tämän perusteella Välimeri on alue, jossa surmansa saaneiden laittomien maahanmuuttajien määrä on maailman suurin; on erittäin huolissaan EU:hun matkalla olleisiin maahanmuuttajiin ja turvapaikanhakijoihin kohdistuneista ihmisoikeusloukkauksista; kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä YK:n, alueellisten mekanismien, hallitusten ja kansalaisjärjestöjen kanssa tämän ongelman ratkaisemiseksi; painottaa tarvetta luoda kiireesti unionin tasolla nykyistä voimakkaampia ja yhtenäisempiä politiikkatoimia, jotka on tiiviimmin kytketty solidaarisuuden periaatteeseen, jotta voidaan puuttua maahanmuuttajiin, pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin liittyviin kiperiin ongelmiin kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä ja perustavanlaatuista ihmisarvoa kunnioittaen, ja kehottaa unionia ottamaan käyttöön Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän ja takaamaan kaikkialla unionin alueella vastaanottomenettelyitä koskevat tehokkaat yhteiset vaatimukset, joilla suojellaan ilman huoltajaa olevia alaikäisiä ja kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia; pyytää varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, maahanmuutto- ja sisäasioista vastaavaa komission jäsentä ja Euroopan ulkosuhdehallintoa lisäämään jäsenvaltioiden keskeistä yhteistyötä ja tasapuolista vastuunjakoa, joka koskee myös pakolaisten vastaanottoa ja uudelleensijoittamista sekä osallistumista etsintä- ja pelastuspalveluihin, joilla autetaan maahanmuuttajia, jotka ovat joutuneet merihätään pyrkiessään EU:n rannikolle; muistuttaa tässä yhteydessä tarpeesta noudattaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vahvistamaa palauttamiskiellon periaatetta eurooppalaisilla ja kansainvälisillä vesillä; muistuttaa komissiota, että se on sitoutunut kehittämään riittäviä laillisen maahanmuuton kanavia; kehottaa siksi jäsenvaltioita panemaan kaikilta osin täytäntöön hiljattain hyväksytyn EU:n yhteisen turvapaikkapaketin sekä maahanmuuttoa koskevan yhteisen lainsäädännön; kehottaa jäsenvaltioita osallistumaan uudelleensijoittamisohjelmiin ja jouduttamaan alueellisten suojeluohjelmien kehittämistä eniten kärsineillä alueilla; painottaa, että on torjuttava laittoman maahanmuuton perimmäisiä syitä; kannustaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota maihin, joista ihmiskauppa tai ihmisten salakuljetus saa alkunsa, kauttakulkumaihin sekä kohdemaihin; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita vahvistamaan edelleen unionin ulkoista ulottuvuutta tekemällä yhteistyötä alkuperä- ja kauttakulkumaiden, myös EU:n kumppanimaiden, kanssa erityisesti Välimeren alueella, ottamalla nämä kysymykset systemaattisesti esille poliittisissa vuoropuheluissa kyseisten maiden kanssa sekä poliittisissa julkilausumissa ja edistämällä näiden maiden kanssa tehtävää yhteistyötä mahdollisimman paljon, jotta voidaan purkaa maahanmuuttajien kuljetukseen käytettäviä verkostoja ja torjua mafiajärjestöjä, jotka hyötyvät ihmiskaupasta ja ihmisten salakuljettamisesta;

184.  katsoo, että maahanmuuttajalapset ja erityisesti ilman huoltajaa olevat lapset ovat erityisen haavoittuvia; muistuttaa, että ilman huoltajaa olevat lapset ovat ennen kaikkea lapsia ja siksi lasten ollessa kyseessä on sovellettava pikemmin lastensuojelun kuin maahanmuuttopolitiikan periaatetta, sillä näin myös kunnioitetaan lapsen etua koskevaa perusperiaatetta;

185.  kannustaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa antamaan myös jatkossa tukensa ratifiointiprosessille, joka koskee kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaista YK:n yleissopimusta ja siihen liittyviä pöytäkirjoja, joita ovat pöytäkirja ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta, pöytäkirja maitse, meritse ja ilmateitse tapahtuvan maahanmuuttajien salakuljetuksen kieltämisestä sekä pöytäkirja ampuma‑aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden laittoman valmistuksen ja kaupan torjumisesta;

186.  kehottaa EU:ta varmistamaan, että kaikki muuttoliikkeen alalla tehtävää yhteistyötä ja maahanmuuttajien takaisinottoa koskevat kolmansien maiden kanssa tehtävät sopimukset ovat kansainvälisten ihmisoikeuksien, kansainvälisen pakolaisoikeuden sekä kansainvälisen merioikeuden mukaisia, ja pyytää tulla kuulluksi ennen sopimusten tekemistä; vaatii avoimuuden lisäämistä tällaisista sopimuksista neuvoteltaessa ja vaatii, että niihin sisällytetään valvontamekanismeja, joilla arvioidaan kolmansien maiden kanssa tehtävän muuttoliikettä koskevan yhteistyön sekä rajavalvontatoimien ihmisoikeusvaikutuksia, Frontex ja Eurosur mukaan lukien; korostaa, että ihmisoikeudet on otettava huomioon kaikissa Frontexin toteuttamissa toimissa ja niitä on valvottava;

187.  kehottaa komissiota toteuttamaan riippumattoman arvioinnin unionin jäsenvaltioissa ja kolmansissa maissa toteutetuista maahanmuutto- ja rajavalvontaohjelmista, jotta voidaan ehdottaa ihmisoikeusloukkauksien ehkäisemiseen tähtääviä paranneltuja toimia;

188.  kehottaa Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastoa luomaan kumppanuuksia kolmansien maiden kanssa, jotta voidaan tehostaa turvapaikanhakijoiden kansainvälistä suojelua;

189.  pitää myönteisenä ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien kunnioittamista koskevan arviointiperusteen sisällyttämistä luetteloon tärkeimmistä arviointiperusteista, jotka on otettava huomioon ennen kuin aloitetaan kolmansien maiden kanssa käytäviä neuvotteluja viisumivapautta koskevista sopimuksista(26); kehottaa komissiota käyttämään tätä arviointiperustetta vipusimena, jolla se suostuttelee kolmansia maita käymään mielekästä keskustelua ihmisoikeuksista strategisesti ja taloudellisesti merkittävien viisumineuvottelujen yhteydessä;

190.  tuomitsee laittoman maahanmuuton yleistyvän kriminalisoinnin EU:ssa kyseessä olevien ihmisten ihmisoikeuksien kustannuksella; kehottaa ehdottamaan viipymättä säännöksiä, joiden avulla voidaan ottaa käyttöön tarvittavat ihmisoikeuksia koskevat takeet sekä vastuuvelvollisuus- ja täytäntöönpanomekanismit;

191.  pyytää komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa osallistumaan aktiivisesti keskusteluun termistä "ilmastopakolainen", myös sen mahdollisesta määrittelystä kansainvälisessä oikeudessa tai oikeudellisesti sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa;

192.  toteaa kansalaisuudettomuuden olevan merkittävä ihmisoikeusongelma; pyytää komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa torjumaan kansalaisuudettomuutta kaikissa EU:n ulkoisissa toimissa erityisesti puuttumalla sukupuoleen, uskontoon tai vähemmistöasemaan perustuvaan syrjintään kansallisissa laeissa edistämällä lapsen oikeuksia kansalaisuuteen ja tukemalla YK:n pakolaisjärjestön kampanjaa, jonka tavoitteena on poistaa kansalaisuudettomuus vuoteen 2024 mennessä;

Ihmisoikeudet ja kehitys

193.  korostaa, että ihmisoikeuksien ja samalla taloudellisten, kulttuuristen ja sosiaalisten sekä ympäristöön liittyvien oikeuksien kunnioittaminen, elintarvikkeiden saanti, hyvä hallinto, demokraattiset arvot, rauha, turvallisuus ja mahdollisuus turvautua oikeudenmukaiseen ja tehokkaaseen oikeusjärjestelmään ovat ennakkoedellytyksiä köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiselle ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiselle; katsoo, että ihmisoikeuksien on oltava mukana kaikissa vuoden 2015 jälkeisen toimintaohjelman tavoitteissa, päämäärissä ja indikaattoreissa; painottaa myös, että toimintaohjelman täytäntöönpanon on perustuttava vahvoihin avoimuus- ja vastuuvelvollisuusmekanismeihin; toteaa, että hallintoa ja ihmisoikeuksia koskevien sitoumusten toteuttamista on voitava mitata ja seurata;

194.  muistuttaa YK:n todenneen, että ilman kehitykseen liittyvää ihmisoikeusperusteista linjausta kehitystavoitteita ei voida saavuttaa kaikilta osin; kehottaa EU:ta seuraamaan yhä tarkasti kehitystä varmistaakseen, että ihmisoikeuksien puolustajien ja kansalaisyhteiskunnan käytössä olevaa tilaa koskevat kysymykset sisällytetään selkeästi vuosituhattavoitteiden jälkeisiin keskusteluihin;

195.  tähdentää, että äärimmäinen köyhyys ja ihmisoikeuksien puuttuminen ovat yhteydessä toisiinsa, ja korostaa tarvetta luoda periaatteita, jotka koskevat ihmisoikeusnormien ja ‑kriteerien soveltamista äärimmäisen köyhyyden torjunnan yhteydessä;

196.  korostaa, että kehityspolitiikan johdonmukaisuus on tärkeää ihmisoikeuksien kunnioittamisen varmistamiseksi; muistuttaa siksi, että olisi tosiasiallisesti hyväksyttävä suuntaviivoja, vaikutusarviointeja ja seuranta- ja raportointimekanismeja, jotta EU:n ja jäsenvaltioiden kehityspolitiikan johdonmukaisuus voidaan toteuttaa erityisesti kaupan ja maatalouden alalla; katsoo, että EU:n olisi säilytettävä poliittinen johtajuutensa tässä asiassa; kehottaa siksi EU:ta toimimaan yhteistyössä sitoutuneiden kumppanimaiden kanssa sellaisten kansainvälisten aloitteiden käynnistämiseksi (esimerkiksi YK:n ja G20-maiden puitteissa), joilla kehityspolitiikan johdonmukaisuudesta tehdään yleismaailmallinen ohjelma;

197.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita koordinoimaan kehitysohjelmansa paremmin Lissabonin sopimuksen hengessä ja asettamaan kehityspolitiikan unionin ulkosuhteiden etulinjaan siten, että kansalliset painopistealueet ja ihmisoikeuksien edistämistä koskevat eurooppalaiset toimintaohjelmat ovat kehityksen kannalta paremmin koordinoituja unohtamatta, että EU:n kehityspolitiikkaan liittyy hankaluuksia;

198.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa varapuheenjohtajan / korkean edustajan koordinoimana yhdistämään paremmin toisiinsa ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä kehityspolitiikan, jotta voidaan luoda synergioita ja varmistaa johdonmukainen linjaus, jolla pyritään ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen soveltamiseen kaikissa EU:n kehityspolitiikan toimissa; kehottaa lisäksi EU:ta sovittamaan ulkoiset toimensa paremmin yhteen BRICS-maiden kaltaisten voimakkaasti kasvavien talouksien kanssa monenkeskisillä foorumeilla, jotta voidaan puuttua maailmanlaajuiseen hallinnointiin liittyviin kysymyksiin ja edistää ihmisoikeuksia sovittamalla paremmin yhteen näiden toimijoiden erilaiset kehitysohjelmat;

199.  kehottaa EU:ta ottamaan ihmisoikeudet ja demokratian entistä tehokkaammin osaksi kaikkea kehitysyhteistyötä ja varmistamaan, että EU:n kehitysohjelmilla autetaan kumppanimaita täyttämään kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteensa;

200.  pitää tärkeänä kehitysavun sekä demokratiaan siirtymiseen tähtäävien uskottavien toimien yhdistämistä;

201.  kehottaa vaikutustenarviointilautakuntaa komission puheenjohtajan valvonnassa varmistamaan, että vaikutus ihmisoikeustilanteeseen otetaan huomioon puhuttaessa EU:n kehityshankkeista ja päinvastoin;

202.  katsoo, että on tärkeää ottaa kansalaisjärjestöt aktiivisesti mukaan ihmisoikeusmääräysten suunnitteluun, täytäntöönpanoon ja arviointiin, jotta varmistetaan kansalaisyhteiskunnan mahdollisimman laaja mukanaolo päätöksenteossa ja jotta ihmisoikeusmääräysten tehokkuus voidaan varmistaa;

203.  suhtautuu myönteisesti uuteen EU:n vapaaehtoisapua koskevaan aloitteeseen, joka tarjoaa vuosista 2014–2020 alkaen noin 18 000:lle EU:n kansalaiselle mahdollisuuksia osallistua maailmanlaajuisesti humanitaariseen toimintaan alueilla, joilla apua tarvitaan kaikkein kiireellisimmin, ja osoittaa solidaarisuutta antamalla apua luonnon tai ihmisen aiheuttamista tuhoista kärsiville yhteisöille;

204.  kehottaa ryhtymään keskitettyihin EU:n toimiin maananastuksen torjunnassa edistämällä asiaankuuluvia ennaltaehkäiseviä toimia kyseisissä maissa ja niiden EU:n ja muiden eurooppalaisten yritysten keskuudessa, jotka ovat läsnä näissä maissa; toteaa, että maaseudun ja kaupunkien köyhien jättäminen vaille mahdollisuuksia käyttää viljelysmaata ja luonnonvaroja on nälän ja köyhyyden keskeisiä syitä, ja sillä on vaikutuksia paikallisyhteisöjen mahdollisuuksiin käyttää ihmisoikeuksiaan ja erityisesti oikeuttaan riittävään ravintoon; kehottaa arvioimaan EU:n kauppapolitiikan vaikutuksia maananastukseen; panee tyytyväisenä merkille EU:n osallistumisen maanomistusta, kalastusta ja metsien vastuullista hallintaa koskevien YK:n alaisuudessa hyväksyttyjen maailmanlaajuisten vapaaehtoisten suuntaviivojen laatimiseen ja kehottaa panemaan ne täytäntöön sekä ottamaan käyttöön sitovat ohjeet maananastuksen estämiseksi; korostaa kuitenkin, että ihmisoikeudet ja köyhyyden vähentämisasiat on otettava nopeasti osaksi kaikkea päätöksentekoa, joka koskee sijoittajien harjoittamaa peltoalan hankkimista tai pitkäaikaista vuokraamista; pitää EU:n vastausta tässä asiassa tärkeänä testinä sen sitoutumisesta oikeusperusteiseen tarkastelutapaan kehityspolitiikassaan, sellaisena kuin se on hahmoteltuna Lissabonin sopimuksessa, sillä sen avulla EU:n kehityspolitiikalla voidaan myötävaikuttaa entistä enemmän kehitysmaiden kestävään taloudelliseen, sosiaaliseen ja ympäristölliseen kehitykseen siten, että ensisijaiseksi tavoitteeksi asetetaan köyhyyden poistaminen maailmasta; kehottaa unionia sitoutumaan oikeutta ruokaan käsittelevän YK:n erityisraportoijan suositusten mukaisesti perustavanlaatuiseen siirtymiseen kohti maatalousekologiaa keinona varmistaa oikeus ruokaan;

205.  panee erittäin huolestuneena merkille, että luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyvät ihmisoikeusloukkaukset kohdistuvat erityisesti alkuperäiskansoihin; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa tukemaan sellaisia tehokkaita oikeudellisia kehyksiä ja aloitteita, joilla pyritään lisäämään kaivostoiminnan ja muiden luonnonvaroihin liittyvien alojen avoimuutta ja hyvää hallintoa ja joissa kunnioitetaan paikallisväestön vapaata, etukäteen saatua ja tietoihin perustuvaa suostumusta ja noudatetaan YK:n julistusta alkuperäiskansojen oikeuksista;

206.  on erittäin huolissaan siitä, että erityisesti haavoittuvimmat ryhmät kärsivät ympäristön pilaantumiseen liittyvistä ihmisoikeusloukkauksista, sillä monokulttuuristen viljelmien, hakkuiden ja infrastruktuurien laajentaminen sekä kaasu- ja öljytuotannon, biopolttoaineiden, kaivosten ja suurten vesivoimahankkeiden tukeminen aiheuttavat metsäkatoa ja metsien tilan heikentymistä; kehottaa komissiota panemaan täytäntöön ympäristöalan seitsemännen toimintaohjelman ja laatimaan kattavan suunnitelman metsäkadon ja metsien tilan heikentymisen sekä niiden ympäristöllisten, sosiaalisten ja ihmisoikeuksiin liittyvien vaikutusten käsittelemiseksi;

207.  toteaa, että kehitys-, koulutus- ja terveysohjelmien täytäntöönpanolla edesautetaan köyhyyden ja kansainvälisen terrorismin torjumista; kehottaa EU:ta laatimaan Sahelin aluetta koskevan Euroopan ulkosuhdehallinnon turvallisuus- ja kehitysstrategian mukaisia lisästrategioita;

208.  korostaa, että juomaveden ja viemäröinnin saatavuudessa jo saavutetusta edistyksestä huolimatta noin 2,6 miljoonaa ihmistä on ilman käymälää ja 1,1 miljardilla ihmisellä ei minkäänlaista juomavettä saatavillaan; katsoo, että tämä johtuu paisti resurssien myös poliittisen tahdon puutteesta; kehottaa siksi hallituksia takaamaan puhtaan juomaveden ja viemäröinnin saatavuuden ja kiinnittämään erityistä huomiota naisiin ja lapsiin;

209.  kehottaa laatimaan kunnianhimoisen pitkän aikavälin poliittisen strategian ja toimintasuunnitelman, joka koskee kansanterveyttä, innovointia ja lääkkeiden saantia ja jossa tutkitaan muun muassa tutkimuksen ja kehittämisen uusia kannustinjärjestelmiä WHO:n neuvoa-antavan asiantuntijatyöryhmän tutkimusta ja kehittämistä käsittelevässä vuoden 2012 raportissa esitetyllä tavalla; kehottaa turvaamaan jokaisen ihmisen oikeuden terveyden kannalta riittävään elintasoon rodusta, uskonnosta, poliittisesta kannasta ja taloudellisesta ja sosiaalisesta asemasta riippumatta; korostaa, että naiset ja tytöt kärsivät edelleen eniten hiv-pandemiasta ja kantavat myös suurimman vastuun potilaiden hoitamisesta yhteisöissä;

Ihmisoikeudet ja kansainväliset kulttuuri- ja urheilutapahtumat

210.  tuomitsee autoritaaristen valtioiden yleistyvän käytännön isännöidä urheiluun tai kulttuuriin liittyviä suurtapahtumia, joilla ne tavoittelevat kansainvälistä oikeutusta samalla, kun ne rajoittavat edelleen oikeutta olla eri mieltä maan sisällä; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita kiinnittämään huomiota yksityiskohtaisiin sääntöihin, jotka koskevat kansallisten urheiluliittojen, yritysten ja kansalaisjärjestöjen osallistumista tällaisiin tapahtumiin, Bakussa vuonna 2015 järjestettäviä ensimmäisiä Euroopan kisoja ja Venäjällä vuonna 2018 pidettäviä jalkapallon MM-kilpailuja unohtamatta; kehottaa laatimaan urheilua ja ihmisoikeuksia koskevan EU:n toimintakehyksen ja sisällyttämään asiankuuluvat sitoumukset ihmisoikeuksia koskevaan tulevaan toimintasuunnitelmaan;

Euroopan parlamentin toiminnan tehostaminen ihmisoikeuksien alalla

211.  muistuttaa sitoumuksestaan parantaa jatkuvasti parlamentin omia menettelyjä, prosesseja ja rakenteita, jotta varmistetaan, että ihmisoikeudet ja demokratia ovat sen toiminnan ja politiikan keskipisteenä; kiinnittää huomiota ihmisoikeuksia koskevaan pitkän aikavälin sitoumukseensa, jota mielipiteenvapauden Saharov-palkinnon myöntäminen ilmentää; katsoo myös, että ihmisoikeuksien alivaliokunta tarvitsee koko parlamentin tehokasta yhteistyötä ja ihmisoikeuskysymysten ottamista osaksi kaikkea toimintaa voidakseen suorittaa tehtävänsä, joka on työjärjestyksen mukaan unionin ulkopolitiikan ja ihmisoikeuspolitiikan johdonmukaisuuden varmistaminen kokonaisuudessaan;

212.  kehottaa panemaan paremmin täytäntöön parlamenttien välisistä suhteista vastaaville Euroopan parlamentin valtuuskunnille tarkoitetut ihmisoikeuksien ja demokratian edistämistä käsittelevät suuntaviivat ja kannustaa valtuuskuntien puheenjohtajakokousta tarkistamaan suuntaviivoja yhteistyössä ihmisoikeuksien alivaliokunnan kanssa; suosittaa tässä yhteydessä järjestelmällisempää käytäntöä ihmisoikeuskysymysten käsittelemisessä, erityisesti parlamentin päätöslauselmissa ja valtuuskuntavierailujen yhteydessä esiin tulevissa yksittäistapauksissa ja ihmisoikeuksien alivaliokunnan toteuttamien toimien raportoinnissa, jos se on poliittisesti tarpeellista erityisen tietojenvaihtotilaisuuden muodossa;

213.  korostaa, että on pohdittava jatkuvasti sopivimpia tapoja, joiden avulla voidaan maksimoida ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksista annettujen parlamentin päätöslauselmien uskottavuus, näkyvyys ja vaikuttavuus, ja painottaa, että kaikkien unionin toimielinten on synkronoitava asianmukaisesti toimintansa ja lisäksi niiden samoin kuin eurooppalaisen demokratiarahaston on ryhdyttävä lisätoimiin; korostaa erityisesti tarvetta parlamentin kiireellisten päätöslauselmien institutionaaliseen seurantaan;

214.  kannustaa keskustelua parlamentin käytössä olevien ihmisoikeuksien tukemiseen ja edistämiseen liittyvien eri välineiden yhdistämisestä yhdeksi strategia-asiakirjaksi, jonka parlamentti hyväksyisi täysistunnossa; kehottaa luomaan säännöllisesti päivitettävän verkkosivuston, jossa luetellaan parlamentin kiireellisissä päätöslauselmissa mainitut ihmisoikeuksien puolustajat, ja kehottaa perustamaan parlamentin sisäisen työryhmän, joka seuraa luettelossa olevien ihmisoikeuksien puolustajien tapauksia maailmanlaajuisesti ja kannustaa kolmansiin maihin matkustavia valtuuskuntia tapaamaan näitä henkilöitä;

* * *

215.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n turvallisuusneuvostolle, YK:n pääsihteerille, YK:n yleiskokouksen 69. istunnon puheenjohtajalle, YK:n ihmisoikeusneuvoston puheenjohtajalle, YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle sekä EU:n edustustojen päälliköille.

(1)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0070.

(2)

A/RES/55/2.

(3)

Neuvoston asiakirja 11855/2012.

(4)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0575.

(5)

EUVL C 236 E, 12.8.2011, s. 69.

(6)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0252.

(7)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0259.

(8)

EUVL C 59 E, 28.2.2012, s. 150.

(9)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0013.

(10)

EUVL C 33 E, 5.2.2013, s. 165.

(11)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0274.

(12)

A/RES/67/176.

(13)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0206.

(14)

EUVL C 236 E, 12.8.2011, s. 107.

(15)

EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 101.

(16)

EUVL C 290 E, 29.11.2006, s. 107.

(17)

EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 31.

(18)

EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 94.

(19)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0059.

(20)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0420.

(21)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0394.

(22)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0180.

(23)

A/RES/69/186.

(24)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0286.

(25)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0070.

(26)

Luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 539/2001 muuttamisesta 15. marraskuuta 2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 509/2014 (EUVL L 149, 20.5.2014, s. 67).


KEHITYSVALIOKUNNAN LAUSUNTO (22.1.2015)

ulkoasiainvaliokunnalle

vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2013 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla

(2014/2216(INI))

Valmistelija: Heidi Hautala

EHDOTUKSET

Kehitysvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ulkoasiainvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  korostaa, että ihmisoikeuksien ja samalla taloudellisten, kulttuuristen ja sosiaalisten sekä ympäristöön liittyvien oikeuksien kunnioittaminen, elintarvikkeiden saanti, hyvä hallinto, demokraattiset arvot, rauha, turvallisuus ja mahdollisuus turvautua oikeudenmukaiseen ja tehokkaaseen oikeusjärjestelmään ovat ennakkoedellytyksiä köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiselle ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiselle; katsoo, että ihmisoikeuksien on oltava mukana kaikissa vuoden 2015 jälkeisen toimintaohjelman tavoitteissa, päämäärissä ja osoittimissa; painottaa, että toimintaohjelman täytäntöönpanon on perustuttava vahvoihin avoimuus- ja vastuuvelvollisuusmekanismeihin; toteaa, että hallintoa ja ihmisoikeuksia koskevien sitoumusten toteuttamista on voitava mitata ja seurata;

2.  kehottaa EU:ta lisäämään huomattavasti ponnistelujaan, jotta tulevissa hallitustenvälisissä neuvotteluissa vuoden 2015 jälkeisen globaalin kehityksen toimintakehyksen perusperiaatteiksi otetaan ihmisoikeusperusteinen lähestymistapa ja epätasa-arvoisuuden vähentäminen ja että ne sisällytetään myös konkreettisesti itse tavoitteisiin ja päämääriin; korostaa, että vuoden 2015 jälkeisen ajan tavoitteisiin on ehdottomasti sisällytettävä muun muassa naisten oikeudet, lasten oikeudet, hyvä hallinto, demokratia ja oikeusvaltioperiaate, kokoontumis- ja sananvapaus, yleisesti kattava terveydenhuolto sekä seksuaali- ja lisääntymisterveys ja niitä koskevat oikeudet kehityksen keskeisinä näkökohtina; painottaa, että vuoden 2015 jälkeisessä toimintaohjelmassa maahanmuuton ja kehityksen välisellä yhteydellä on oltava merkittävä asema;

3.  korostaa, että maailmanlaajuisissa kehitystoimissa, myös EU:n ja sen ulkosuhdehallinnon toimissa, on keskityttävä ihmisten perusoikeuksien ja kaikkien ihmisten yhtäläisen ihmisarvon turvaamiseen;

4.  panee erittäin huolestuneena merkille, että Kansainvälisen työjärjestön (ILO) mukaan orjuudessa on noin 21 miljoonaa miestä, naista ja lasta eri puolilla maailmaa; korostaa, että ihmisoikeudet on ymmärrettävä kokonaisvaltaisiksi ja jakamattomiksi, joten on painotettava sekä kansalaisoikeuksia että poliittisia oikeuksia ja taloudellisia, sosiaalisia, kulttuurisia ja ympäristöön liittyviä oikeuksia ja niihin on sitouduttava lujasti ja velvoittavasti, sillä ilman näitä oikeuksia kehitys on mahdotonta; painottaa, että on torjuttava köyhyyden perimmäisiä syitä; korostaa, että on noudatettava kansainvälisiä työelämän normeja ja toteutettava ILOn ihmisarvoisen työn toimintaohjelma, ja kehottaa ottamaan käyttöön yleismaailmallisen sosiaalisen perusturvan; katsoo, että sosiaaliset kysymykset olisi asetettava keskeisempään asemaan EU:n ulkosuhteissa; pitää tässä yhteydessä valitettavana, että Euroopan unionilla ei ole vakiomuotoista ”sosiaalilauseketta”, joka voitaisiin lisätä kaikkiin ulkoisiin kauppasopimuksiin; kehottaa siksi unionia sisällyttämään kaikkiin ulkoisiin kauppasopimuksiin ILOn työelämän perusnormien mukaisen sosiaalisen lausekkeen ja kehitystä koskevan luvun;

5.  panee merkille, että maailman heikentyvä turvallisuustilanne ja vuodesta 2008 kärjistynyt talouskriisi ovat lisänneet lapsityövoiman käyttöä maailman köyhimmissä maissa ja että tällä saattaa olla oikeudellisia ja maineeseen liittyviä vaikutuksia yrityksille, jotka hankkivat tavaroita kehitysmaista; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa edistämään voimakkaammin lapsityön poistamista koskevaa kansainvälistä ohjelmaa erityisesti kehitysmaissa, joissa paheksuttavan suuri määrä lapsia pannaan työhön perheen tulojen täydentämiseksi;

6.  painottaa, että on ponnisteltava enemmän ihmisoikeuksien ja demokratian valtavirtaistamiseksi kaikessa kehitysyhteistyössä; korostaa, että EU:n ja sen edustustojen on toteutettava ihmisoikeusperusteista lähestymistapaa ja erityisesti uutta välineistöä unionin kehitysapuohjelmissa ja -politiikoissa ja kehitysapuun liittyvässä teknisessä avussa; kannustaa myös jäsenvaltioita omaksumaan ihmisoikeusperusteisen lähestymistavan kehitys- ja avustuspolitiikassaan esimerkiksi korostamalla avoimuuden, ihmisoikeuksien, hyvän hallinnon, demokratian ja poliittisen osallistumisen merkitystä talousarviota ja alakohtaista tukea koskevassa vuoropuhelussa; samaan aikaan kehottaa unionia kunnioittamaan, edistämään ja puolustamaan kehitysavun demokraattista omavastuullisuutta, kansalaisyhteiskunnan osallistumista ja avoimuutta (jota koskee EU:n avoimuustakuu);

7.  panee merkille, että maissa, joissa hallinto on heikko ja joihin virtaa suuria määriä apua, on myös enemmän korruptiota, minkä seurauksena kehitysavun tavoitteet eivät täyty eivätkä ihmisoikeudet kehity odotetulla tavalla; kehottaa EUH:ta tukemaan sellaisia kehitysohjelmia, joissa humanitaarinen apu ja avoimuus kulkevat käsi kädessä, jotta voidaan edistää ihmisoikeuksia kolmansissa maissa;

8.  kehottaa EU:ta auttamaan kansallisten, alueellisten ja kansainvälisten vastuuvelvollisuusmekanismien, kuten kansainvälisen rikostuomioistuimen, kansallisten oikeusviranomaisten, parlamenttien, kansallisten ihmisoikeusinstituutioiden ja kansalaisyhteiskunnan instituutioiden vahvistamisessa ulkopoliittisissa toimissaan;

9.  katsoo, että on tärkeää ottaa kansalaisjärjestöt aktiivisesti mukaan ihmisoikeusmääräysten suunnitteluun, täytäntöönpanoon ja arviointiin, jotta varmistetaan kansalaisyhteiskunnan mahdollisimman laaja mukanaolo päätöksenteossa ja jotta ihmisoikeusmääräysten tehokkuus voidaan varmistaa;

10. kehottaa komissiota toteuttamaan tehokkaampia ja yhdenmukaisempia toimia, joilla torjutaan heikommassa asemassa olevien ryhmien syrjintää ja sellaisten ryhmien syrjintää, jotka useimmiten joutuvat kärsimään syrjinnästä esimerkiksi rodun, vammaisuuden, maahanmuuttajastatuksen tai alkuperäiskansan statuksen, iän, seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin takia;

11. pitää valitettavana, että yhä puuttuu kaikenkattava menettely, jolla voidaan seurata, miten yritykset noudattavat ihmisoikeusnormeja maailmanlaajuisesti, ja että tämän takia tietyt valtiot ja yritykset voivat jättää tällaiset normit huomiotta; korostaa siksi, että on hyväksyttävä yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia oikeudellisesti sitovia sääntöjä; kehottaa komissiota erityisesti toteuttamaan tehokkaita toimenpiteitä yrityksistä ja ihmisoikeuksista vastaavan Yhdistyneiden kansakuntien erityisedustajan John Ruggien esittämän suojelemista, kunnioittamista ja oikeussuojakeinoja koskevan YK:n viitekehyksen (Protect, Respect and Remedy Framework) toteuttamiseksi; korostaa myös, että on otettava käyttöön tehokkaita oikeussuojakeinoja, jotta voidaan rangaista ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneitä yrityksiä, ja annettava loukkauksien uhreille mahdollisuus hakea korvausta;

12. muistuttaa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevasta EU:n strategiasta vuosiksi 2011–2014, jossa jäsenvaltioita kehotetaan laatimaan kansallinen suunnitelma yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n suuntaviivojen täytäntöönpanemiseksi;

13. panee merkille, että yritysten ei pitäisi nähdä tätä uhkana vaan pikemminkin mahdollisuutena uusien liiketoimintamahdollisuuksien luomiseen alueilla, jotka eniten tarvitsevat kestäviä ja vastuullisia investointeja, ja keinona edistää ihmisoikeuksien kunnioittamista kehitysmaissa;

14. korostaa, että kehityspolitiikan johdonmukaisuus on tärkeää ihmisoikeuksien kunnioittamisen varmistamiseksi; korostaa siksi, että olisi tosiasiallisesti hyväksyttävä suuntaviivoja, vaikutusarviointeja ja seuranta- ja raportointimekanismeja, jotta unionin ja jäsenvaltioiden kehityspolitiikan johdonmukaisuus voidaan toteuttaa erityisesti kaupan ja maatalouden alalla; katsoo, että unionin olisi säilytettävä poliittinen johtajuutensa tässä asiassa; kehottaa siksi EU:ta toimimaan yhteistyössä sitoutuneiden kumppanimaiden kanssa sellaisten kansainvälisten aloitteiden käynnistämiseksi (esimerkiksi Yhdistyneiden kansakuntien ja G20-maiden puitteissa), joilla kehityspolitiikan johdonmukaisuudesta tehdään yleismaailmallinen ohjelma;

15. korostaa, että useissa GSP+-etuuskohtelumaissa on ilmoitettu toistuvista työelämän perusnormien rikkomistapauksista, mikä ei kuitenkaan ole johtanut etuuskohtelun soveltamisen keskeyttämiseen; katsoo, että tämä on kehityspolitiikan johdonmukaisuutta koskevan periaatteen vastaista; vaatii tästedes panemaan GSP+-etuuskohtelun todella täytäntöön siten, että siihen yhdistetään asianmukainen avoin raportointimekanismi ja kansalaisyhteiskunnan seurannan rahoitus; pitää myös valitettavana, että EU:n etuuskohtelukauppaa koskevissa sopimuksissa ei ole todellisia täytäntöönpanojärjestelmiä; korostaa siksi, että ihmisoikeuslausekkeet on sisällytettävä järjestelmällisesti kauppasopimuksiin ja niihin on liitettävä valitusmekanismit;

16. kehottaa ryhtymään keskitettyihin EU:n toimiin maananastuksen torjunnassa edistämällä asiaankuuluvia ennaltaehkäiseviä toimia kyseisissä maissa ja niiden EU:n ja muiden eurooppalaisten yritysten keskuudessa, jotka ovat läsnä näissä maissa; kehottaa arvioimaan EU:n kauppapolitiikan vaikutuksia maananastukseen, panemaan täytäntöön maanomistuksen, kalastuksen ja metsien vastuullista hallintaa koskevat YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) vapaaehtoiset suuntaviivat kansallisen elintarviketurvan yhteydessä sekä ottamaan käyttöön sitovat ohjeet maananastuksen estämiseksi; kehottaa unionia sitoutumaan oikeutta ruokaan käsittelevän YK:n erityisraportoijan suositusten mukaisesti perustavanlaatuiseen siirtymiseen kohti maatalousekologiaa keinona varmistaa oikeus ruokaan;

17. panee erittäin huolestuneena merkille, että luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyvät ihmisoikeusloukkaukset kohdistuvat erityisesti alkuperäiskansoihin; kehottaa EUH:ta tukemaan sellaisia tehokkaita oikeudellisia kehyksiä ja aloitteita, joilla pyritään lisäämään kaivostoiminnan ja muiden luonnonvaroihin liittyvien alojen avoimuutta ja hyvää hallintoa ja joissa kunnioitetaan paikallisväestön vapaata, etukäteen saatua ja tietoihin perustuvaa suostumusta ja noudatetaan YK:n julistusta alkuperäiskansojen oikeuksista;

18. on erittäin huolissaan siitä, että erityisesti haavoittuvimmat ryhmät kärsivät ympäristön pilaantumiseen liittyvistä ihmisoikeusloukkauksista, sillä monokulttuuristen viljelmien, hakkuiden ja infrastruktuurien laajentaminen sekä kaasu- ja öljytuotannon, biopolttoaineiden, kaivosten ja suurten vesivoimahankkeiden tukeminen aiheuttavat metsäkatoa ja metsien tilan heikentymistä; kehottaa komissiota panemaan täytäntöön ympäristöalan seitsemännen toimintaohjelman ja laatimaan kattavan suunnitelman metsäkadon ja metsien tilan heikentymisen sekä niiden ympäristöllisten, sosiaalisten ja ihmisoikeuksiin liittyvien vaikutusten käsittelemiseksi;

19. katsoo, että EU:n ja sen edustustojen olisi yksilöitävä ennakkovaroitussignaaleja, joita olisivat esimerkiksi vähemmistöjen sortaminen ja ihmisoikeusloukkaukset, viitteinä mahdollisista konflikteista ja humanitaarisista katastrofeista; kehottaa EU:ta laatimaan parhaat toimintatavat ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi katastrofien ja konfliktien jälkeisissä tilanteissa kiinnittämällä erityistä huomiota vammaisiin henkilöihin, naisiin ja lapsiin sekä muihin haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin, tarjoamalla tietoja ja toteuttamalla asiaankuuluvia toimia, jotka liittyvät konkreettisesti vammaisiin henkilöihin, vammaisuuden huomioon ottavien riskinvähentämissuunnitelmien saatavuuteen, kaikkien asiaankuuluvan palveluhenkilöstön jäsenten koulutukseen sekä helppopääsyisten hätäsuojien ja katastrofiapukeskusten osuuteen, ja sisällyttämään ihmisoikeusnäkökohdat kaikkeen avustus-, kunnostus- ja jälleenrakennustyöhön noudattaen samalla humaanisuuden, puolueettomuuden, neutraaliuden ja riippumattomuuden humanitaarisia periaatteita ja tarveperusteista lähestymistapaa humanitaariseen apuun;

20. muistuttaa naisiin ja tyttöihin kohdistuvan kaikkinaisen syrjinnän ja väkivallan poistamisen tärkeydestä; kehottaa EU:ta asettamaan väkivallan kaikkien muotojen, kuten perheväkivallan, ihmiskaupan, seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen häirinnän, sekä kaikkien haitallisten käytäntöjen, kuten lapsiavioliittojen, varhais- tai pakkoavioliittojen sekä naisten sukupuolielinten silpomisen poistamisen, unionin ulkoisten toimien keskeiseksi prioriteetiksi;

21. korostaa, että turvallisuus, kehitys ja ihmisoikeudet on yhdistettävä toisiinsa; tuomitsee tässä yhteydessä jyrkästi seksuaalisen väkivallan käyttämisen aseellisissa konflikteissa, useimmiten naisia ja pieniä lapsia vastaan, mitä tapahtuu jatkuvasti eräissä epävakaissa kehitysmaissa, esimerkiksi Kongon demokraattisessa tasavallassa ja varsinkin sen itäisissä maakunnissa, kuten YK, paikalliset viranomaiset ja kansalaisjärjestöt sekä parlamentin Saharov-palkinnon vuonna 2014 saanut Denis Mukwege ovat jo vuosikausia raportoineet; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden turvapaikka-, maahanmuutto- ja rajavalvontapolitiikan täytäntöönpano on kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön mukaista;

22.    pitää valitettavana, että EU:n vuosikertomuksen yleisen osan 153 sivuun ei sisälly erityistä kehitystä koskevaa osaa, vaan asiaa käsitellään ainoastaan kahdella puolikkaalla sivulla.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

21.1.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

21

1

3

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Louis Aliot, Beatriz Becerra Basterrechea, Kostas Chrysogonos, Nirj Deva, Doru-Claudian Frunzulică, Nathan Gill, Heidi Hautala, Maria Heubuch, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Linda McAvan, Norbert Neuser, Maurice Ponga, Cristian Dan Preda, Lola Sánchez Caldentey, Elly Schlein, György Schöpflin, Pedro Silva Pereira, Davor Ivo Stier, Paavo Väyrynen, Bogdan Brunon Wenta, Rainer Wieland, Anna Záborská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Seb Dance, Louis-Joseph Manscour

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Rosa D’Amato


NAISTEN OIKEUKSIEN JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALIOKUNNAN LAUSUNTO (4.2.2015)

ulkoasiainvaliokunnalle

EU:n vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2013 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla

(2014/2214(INI))

Valmistelija: Jana Žitňanská

EHDOTUKSET

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ulkoasiainvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

–       ottaa huomioon homofobian ja seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän vastaisesta EU:n etenemissuunnitelmasta 4. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman(1),

–       ottaa huomioon EU:sta ja vuoden 2015 jälkeisestä globaalista kehityksen toimintakehyksestä 25. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman(2),

–       ottaa huomioon Genevessä 24.–26. helmikuuta 2010 pidetyn kuolemanrangaistuksen vastaisen neljännen maailmankonferenssin loppujulkilausuman, jossa kehotetaan lakkauttamaan kuolemanrangaistus koko maailmassa,

A.     toteaa, että EU:lla on ihmisoikeuksista vastaava erityisedustaja ja että tämän viran haltijan olisi autettava unionia koordinoimaan toimiaan niin, että sen työstä, jolla edistetään ihmisoikeuksien ja erityisesti naisten oikeuksien noudattamista koko maailmassa, tulee entistä selkeämpää ja näkyvämpää;

B.     toteaa, että sukupuoleen perustuva väkivalta ja erityisesti naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta loukkaa naisten oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen ja voi aiheuttaa vakavia ja pysyviä seurauksia uhrin terveydelle;

C.     toteaa, että sukupuoleen perustuvan väkivallan seuraukset vaikuttavat uhrien hyvinvointiin kaikilla heidän elämänsä osa-alueilla;

D.     toteaa demokratian toteutumisen edellyttävän, että naisilla ja miehillä on yhtäläiset oikeudet ja yhteiskunnallinen asema;

E.     toteaa, että aseellisten selkkausten yhteydessä naiset ja lapset ja myös pakolaisnaiset ja -lapset, turvapaikanhakijat ja kansalaisuudettomat henkilöt ovat yhteiskunnan haavoittuvimpia ryhmiä ja että asuinsijoiltaan siirtymään joutuneet nuoret tytöt ovat humanitaarisissa kriiseissä alttiina huomattavasti suuremmille riskeille;

F.     katsoo, etteivät mitkään poliittiset, uskonnolliset tai kulttuuriset syyt oikeuta naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja/tai syrjintää;

G.     toteaa, että naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta ja erityisesti perheväkivalta on maailman yleisin ihmisoikeusloukkaus, joka vaikuttaa yhteiskunnan kaikkiin tasoihin iästä, koulutuksesta, tuloista, sosiaalisesta asemasta ja alkuperä- tai asuinmaasta riippumatta, ja se on suuri este naisten ja miesten tasa-arvolle;

H.     toteaa, että sukupuoleen perustuva väkivalta määritellään väkivallaksi, joka kohdistuu henkilöön tämän sukupuolen, sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen ilmaisun perusteella tai joka vaikuttaa suhteettomasti tiettyä sukupuolta oleviin henkilöihin;

I.      toteaa, että vammaisilla naisilla ja tytöillä on suurempi riski joutua väkivallan, hyväksikäytön tai välinpitämättömän kohtelun kohteeksi erityisesti laitoksissa, mikä usein johtaa siihen, että asia jää huomaamatta;

J.      katsoo, että naisten oikeuksien, miesten ja naisten tasa-arvon edistämisen ja naisiin kohdistuvan väkivallan olisi oltava olennaisessa ja keskeisessä asemassa Euroopan unionin ja kolmansien maiden välisessä ihmisoikeusvuoropuhelussa; pitää myönteisenä demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista välinettä; katsoo, että tilanteissa, joissa unionin ulkosuhdehallinto ja komissio tekevät yhteistyötä minkä tahansa maan kanssa, niiden on määritettävä käsiteltävät ensisijaiset ongelmat hyvissä ajoin, jotta rahoitus ja resurssit voidaan mukauttaa entistä paremmin tavoitteisiin;

K.     katsoo, että perusterveydenhuoltoon sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvien palveluiden saanti on keskeisellä sijalla naisten ja miesten välisessä tasa-arvossa eikä sitä ole vielä turvattu kaikkialla maailmassa;

L.     toteaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveys ja niitä koskevat oikeudet pohjautuvat perustaviin ihmisoikeuksiin ja ovat olennainen osa ihmisarvoa(3);

M.    toteaa, ettei mitään naisiin kohdistuvaa syrjintää, joka käsittää seksuaalisen hyväksikäytön, naisten sukupuolielinten silpomisen, pakkoavioliitot, niin kutsutut kunniamurhat sekä naisten seksuaalisen hyväksikäytön ja perheväkivallan, saa koskaan perustella poliittisin, sosiaalisin, uskonnollisin tai kulttuurisin syin eikä minkään kansan- tai heimoperinteen nojalla;

1.      korostaa, että on tärkeää, että viranomaiset kehittävät miehille ja etenkin nuoremmille sukupolville suunnattuja tiedotuskampanjoita kaikentyyppisen sukupuoleen perustuvan väkivallan ehkäisemiseksi ja poistamiseksi; tähdentää, että on varmistettava, että terveydenhuoltoalan ammattilaiset, poliisit, syyttäjäviranomaiset ja tuomarit EU:ssa ja kolmansissa maissa saavat asianmukaista koulutusta väkivallan uhrien auttamiseksi ja tukemiseksi;

2.      kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltiota tukemaan naisten täyttä osallistumista poliittiseen ja taloudelliseen päätöksentekoon ja erityisesti rauhanrakentamisprosessien, demokratiaan siirtymisen ja selkkausten ratkaisemisen yhteydessä; kehottaa jäsenvaltioita, komissiota ja unionin ulkosuhdehallintoa keskittymään naisten taloudelliseen ja poliittiseen emansipaatioon kehitysmaissa, edistämään naisten osallistumista yrityksiin ja alueellisten hankkeiden sekä paikallisten kehityshankkeiden toteutukseen;

3.      pitää toimivien ja demokraattisten yhteiskuntien kehittämisen kannalta erityisen tärkeänä, että vähennetään sukupuolten epätasa-arvoa, torjutaan sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ja edistetään tasa-arvoa sekä naisten oikeuksia;

4.      korostaa tarvetta varmistaa, että naisilla on Euroopassa ja muualla maailmassa oikeus tehdä itse henkilökohtaisia valintojaan yhdenvertaisesti miehiin nähden ilman mitään ideologista, poliittista tai uskonnollista pakkoa;

5.      kehottaa siksi kaikkia Euroopan neuvoston jäsenvaltioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan yleissopimuksen; kehottaa tässä yhteydessä EU:ta ryhtymään toimiin yleissopimukseen liittymiseksi, jotta voidaan varmistaa naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaa koskevien EU:n sisäisten ja ulkoisten toimenpiteiden johdonmukaisuus;

6.      korostaa, että naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi tehokkaasti tarvitaan muutosta naisiin ja tyttöihin kohdistuvassa asenteessa yhteiskunnassa, koska naiset esitetään aivan liian usein alisteisessa asemassa ja heihin kohdistuvaa väkivaltaa siedetään tai vähätellään aivan liian usein; korostaa, että sukupuoleen liittyvät stereotypiat ovat tärkeimpiä syitä naisten oikeuksien loukkaamiseen ja miesten ja naisten väliseen epätasa-arvoon; toteaa, että erityistä huomiota on kiinnitettävä perustuslakiin, lainsäädäntöön sekä sääntelyyn, jotka syrjivät naisia heidän sukupuolensa perusteella esimerkiksi liittyen oikeussuojakeinojen käyttöön, omaisuuteen, luotonsaantiin, terveydenhoitoon tai koulutukseen; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota korostamaan, että on tärkeää, että miehet osallistuvat naisten oikeuksia koskeviin tiedotus- ja valistuskampanjoihin;

7.      on syvästi huolestunut sukupuoleen perustuvien väkivallantekojen lisääntymisestä eri puolilla maailmaa ja katsoo niiden olevan yksi maailmanlaajuisen kriisin seurauksista; on erityisen huolestunut naisten ja tyttöjen surmien lisääntymisestä Meksikossa ja muissa Keski- ja Etelä-Amerikan maissa ja toteaa, että ne ovat osa yleistynyttä väkivaltaa ja rakenteellista syrjintää; tuomitsee jyrkästi kaikenlaisen sukupuoleen perustuvan väkivallan ja kauhistuttavat naisten surmaamiset sekä näistä rikoksista rankaisematta jättämisen, koska se muodostaa murhaajia koskevan ennakkotapauksen ja rohkaisee heitä jatkamaan tekojaan;

8.      korostaa tarvetta pyrkiä entistä paremmin turvaamaan oikeus koulutukseen ja koulutukseen pääsy etenkin tytöille; pitää myönteisenä Nobelin rauhanpalkinnon myöntämistä Malala Yousafzaille ja Kailash Satyarthille heidän taistelustaan lasten oikeuksien puolesta; toteaa, että koulutuksen saanti on osaltaan ehtona muiden ihmisoikeuksien, kuten omantunnon- ja uskonnonvapauden sekä poliittiseen elämään osallistumisen, täydelle toteutumiselle;

9.      kehottaa komissiota, Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita ryhtymään erityistoimiin, joilla puututaan naisten tilanteeseen, ja takaamaan heidän vapautensa ja heidän kaikkein perustavimpien oikeuksiensa kunnioittamisen sekä toteuttamaan toimia naisiin ja lapsiin kohdistuvan hyväksikäytön, riiston ja väkivallan ehkäisemiseksi;

10.    kehottaa YK:ta ja erityisesti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevää YK:n erityisraportoijaa Rashida Manjoota pyrkimään kaikin keinoin jäljittämään tyttöihin ja naisiin kohdistuvien rikkomusten ja loukkausten uhrit, tutkimaan ja selvittämään niihin liittyvät seikat ja olosuhteet, jotta voidaan välttää rankaisemattomuus ja taata täysi vastuu teoista; tukee seksuaalista väkivaltaa konflikteissa käsittelevän YK:n erityisedustajan Zainab Hawa Banguran työtä;

11.    kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita puuttumaan naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja ihmisoikeusloukkausten sukupuolinäkökulmaan kansainvälisesti erityisesti voimassa olevien ja neuvoteltavien kahdenvälisten assosiaatiosopimusten ja kansainvälisten kauppasopimusten yhteydessä;

12.    pitää myönteisinä naisten syrjinnän poistamista käsittelevän YK:n komitean suosituksia konfliktien ehkäisemisestä sekä konfliktitilanteista ja konfliktien jälkeisistä tilanteista naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevien YK:n turvallisuusneuvoston keskeisten päätöslauselmien 1325 ja 1820 mukaisesti; muistuttaa kansainvälistä yhteisöä lisäksi siitä, että tarvitaan toimia naisten ja erityisesti ihmisoikeuksien puolustajien suojelemiseksi, koska he joutuvat usein väkivallan kohteeksi, ja kehottaa toteuttamaan raiskausten ja prostituutioon pakottamisen vastaisia toimia; korostaa, että sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreja on autettava oikeudenkäynneissä, ja toteaa, että lakisääteiset ja muut organisaatiot voivat todella auttaa uhreja tässä suhteessa;

13.    toistaa, että naisten sukuelinten silpominen on vakava ihmisoikeusloukkaus, johon on kiinnitettävä erityistä huomiota EU:n vuoropuhelussa sellaisten maiden kanssa, joissa tapa on hyvin yleinen; toteaa lisäksi, että naisten sukuelinten silpomisella on vakavia ja pitkäaikaisia vaikutuksia naisten terveyteen ja siten myös kehittymismahdollisuuksiin; kehottaa unionin ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita jatkamaan naisten sukuelinten silpomisen käsittelyä sellaisten kumppanuusvaltioiden kanssa käymässään poliittisessa ja toimintalinjoja koskevassa vuoropuhelussa, joissa naisten sukuelinten silpomista edelleen harjoitetaan;

14.    tuomitsee mitä jyrkimmin vakavat ihmisoikeusloukkaukset, joita on tehty aseellisissa selkkauksissa viimeaikaisten ja käynnissä olevien kriisien yhteydessä, ja tuomitsee erityisesti mielivaltaiset teloitukset, raiskaukset ja muut seksuaalisen väkivallan muodot, kidutuksen sekä mielivaltaiset pidätykset ja vangitsemiset etenkin erityisen haavoittuvien naisten ja lasten tapauksessa; kehottaa EU:ta vastustamaan rankaisemattomuutta kaikissa näissä tapauksissa ja tukemaan kansallisten tuomareiden sekä Kansainvälisen rikostuomioistuimen toimia syyllisten saattamiseksi oikeuteen;

15.    pitää tärkeänä, ettei vesitetä Pekingin toimintaohjelman saavutuksia, jotka koskevat koulutuksen ja terveydenhuollon saantia perusihmisoikeutena sekä seksuaalisuuteen ja lisääntymiseen liittyvien oikeuksien suojelua; korostaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja niihin liittyvien oikeuksien maailmanlaajuinen kunnioittaminen ja mahdollisuus asianmukaisiin palveluihin edistävät äitiyshuoltoa, parantavat kykyä ehkäistä riskisynnytyksiä ja vähentävät imeväis- ja lapsikuolleisuutta; huomauttaa, että perhesuunnittelupalvelut, äitien terveyspalvelut ja turvalliset raskaudenkeskeytykset ovat tärkeitä naisten henkiä pelastavia tekijöitä ja että hengen pelastavan abortin kieltäminen rikkoo vakavasti ihmisoikeuksia; kehottaa EU:ta jatkamaan seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja niihin liittyvien oikeuksien suojelua ja korostaa tarvetta asettaa asiaa koskevat toimintalinjat keskeiselle sijalle kolmansien maiden kanssa tehtävässä kehitysyhteistyössä sekä sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä kehitysyhteistyössä koskevassa toimintasuunnitelmassa kaudeksi 2015–2020 erityisesti myös poliittisen dialogin ja sellaisten erityistoimien avulla, joihin kansalaisyhteiskunta osallistuu;

16.    korostaa, että sukupuoleen perustuva väkivalta sekä vahingolliset tavat ja perinteet loukkaavat perusoikeuksia ja erityisesti ihmisarvoa, oikeutta elämään sekä oikeutta yksilön koskemattomuuteen;

17.    tuomitsee jyrkästi naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan edelleen jatkuvan käytön sodankäyntiaseena; korostaa, että tarvitaan lisätoimia, joilla varmistetaan kansainvälisen oikeuden kunnioittaminen sekä konflikteissa hyväksikäytettyjen naisten ja tyttöjen psykologisen tuen saatavuus; pitää myönteisenä, että vuoden 2014 Saharov-palkinto myönnettiin tohtori Denis Mukwegelle tämän taistelusta naisiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa vastaan, ja kehottaa EU:ta, jäsenvaltioita, kansainvälisiä järjestöjä ja kansalaisyhteiskuntaa lisäämään yhteistyötoimia tietoisuuden parantamiseksi ja rankaisemattomuuden vastustamiseksi;

18.    pitää tärkeänä naisten roolin vahvistamista ihmisoikeuksien ja demokraattisen uudistusten edistämisessä, konfliktien estämisen tukemisessa sekä poliittisen osallistumisen ja edustuksen vakiinnuttamisessa; toteaa tähän liittyen myös, että on otettava huomioon EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien raporteissaan esittämät suositukset, jotka koskevat naisten täyttä ja tasaveroista osallistumista vaalimenettelyihin, ja on toimittava niiden pohjalta;

19.    kehottaa lopettamaan välittömästi kaiken erityisesti arabikevään maissa demokratiaa vaativiin ja oikeuksiaan puolustaviin naisiin sekä naisten oikeuksia ajaviin aktivisteihin kohdistuvan väkivallan, seksuaaliset hyökkäykset ja muunlaisen halventavan kohtelun; kehottaa myös suorittamaan kaikkia tällaisia tapauksia koskevan asiallisen ja puolueettoman tutkinnan ja saattamaan kaikki syylliset täysin vastuuseen;

20.    toteaa, että naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehty Istanbulin yleissopimus on tärkeä ja sitova kansainvälinen sopimus ja yhä useamman maan liittyminen siihen edistää merkittävästi sellaisen integroidun menettelyn kehittämistä, jonka avulla suojellaan ja voimaannutetaan uhreja ja edistetään alan kansainvälistä yhteistyötä;

21.    pitää tärkeänä ihmiskaupan torjumista, koska suurin osa sen uhreista on naisia, joita käytetään seksuaalisesti hyväksi; korostaa, että on lisättävä yhteistyötä kolmansien maiden kanssa, jotta voidaan vaihtaa hyviä käytäntöjä ja hajottaa kansainvälisiä ihmiskauppaverkostoja, jotka käyttävät myös internetiä löytääkseen uusia uhreja;

22.    pitää tärkeänä tiedotus- ja valistuskampanjoita yhteisöissä, joissa naisten sukuelinten silpominen, nuorten tyttöjen seksuaalinen hyväksikäyttö, varhain solmitut avioliitot ja pakkoavioliitot, naisten murhaaminen ja muut sukupuoleen perustuvat ihmisoikeusloukkaukset ovat tavallisia, ja kehottaa ottamaan tällaisten kampanjoiden valmisteluun ja toteutukseen mukaan näiden käytäntöjen lopettamiseen jo pyrkivät ihmisoikeuksien puolustajat; muistuttaa, että lapsiavioliitot, nuorena solmitut ja pakkoavioliitot sekä avioliiton solmimista koskevan laillisen alaikärajan noudattamatta jättäminen paitsi loukkaavat lasten oikeuksia, myös estävät naisten voimaannuttamista;

23.    muistuttaa, että kansainvälinen yhteisö on todennut vammaisten naisten tilanteen parantamisen olevan yksi painopisteala; palauttaa mieliin YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston päätelmät, joissa todettiin, että olisi kehitettävä vammaisiin naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan torjumiseen tarkoitettuja toimia ja ohjelmia tiiviissä yhteistyössä vammaisten henkilöiden kanssa ja heidän itsemääräämisoikeuttaan kunnioittaen sekä vammaisjärjestöjen kanssa, väkivallasta selvinneille palveluja tarjoavat järjestöt mukaan luettuina; painottaa laitosten säännöllisen valvonnan ja hoitajien asianmukaisen koulutuksen tarvetta;

24.    kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan ulkopolitiikassaan aktiivisesti sukupuoleen, rotuun ja etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää käyttäen tähän myös demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista rahoitusvälinettä;

25.    kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita edistämään ja suojelemaan voimakkaasti homo- ja biseksuaalisten sekä trans- ja intersukupuolisten henkilöiden kaikkien ihmisoikeuksien toteutumista;

26.    kehottaa komissiota käyttämään ulkopolitiikan kehittämisessä ja etenkin kansainvälisten sopimusten tekemisessä entistä laajemmin sukupuoleen kohdistuvien vaikutusten arviointia;

27.    pitää tärkeänä ihmisoikeusrikkomusten estämistä niin, että kiinnitetään huomiota erityisesti romaninaisiin ja -lapsiin, joihin kohdistuu usein moninkertaista syrjintää; pitää tärkeänä, että vahvistetaan romaninaisten asemaa ja toteutetaan asianmukainen asuntopolitiikka ensimmäisenä askeleena heidän tilanteensa parantamiseksi;

28.    pitää myönteisenä ja tukee naisia, naisten lisääntymisterveyttä sekä hiviä/aidsia käsitelleessä yhdeksännessä afrikkalaisessa konferenssissa marraskuussa 2014 hyväksyttyä Addis Abeban julistusta Pekingin toimintaohjelman täytäntöönpanon nopeuttamisesta, jossa kehotetaan investoimaan seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyviin oikeuksiin muun muassa hyväksymällä ja panemalla täytäntöön lisääntymis- ja seksuaaliterveyttä koskevaa lainsäädäntöä, suuntaamalla teini-ikäisille sekä naisille valistusta ja tiedottamista ja toteuttamalla seksuaaliterveyttä koskevaa kattavaa koulutusta, tiedottamista ja palveluja; toistaa myös kehotuksensa laajentaa perhesuunnittelupalveluita ja ehkäisyn tarjoamista sekä mahdollistaa turvalliset ja lailliset abortit kansallisen lainsäädännön ja toimintalinjojen mukaisesti; kehottaa suojelemaan lisääntymiseen liittyviä naisten oikeuksia sallimalla lääketieteellisin perustein tehtävä abortti seksuaalisen hyökkäyksen, raiskauksen ja insestin tapauksessa noudattaen ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevaan Afrikan peruskirjaan liitettyä Maputon pöytäkirjaa;

29.    katsoo, että naisten aliedustus poliittisessa päätöksenteossa on perusoikeuksiin ja demokratiaan liittyvä kysymys, joka korostaa hallitusten kykyä kiinnittää mahdollisimman paljon huomiota demokratian kehittämiseen ja ylläpitämiseen; pitää myönteisinä lainsäädäntöön liittyviä pariteettijärjestelmiä ja sukupuolikiintiöitä ja kehottaa toteuttamaan niitä koskevia tarvittavia lainsäädäntömenettelyjä mahdollisimman nopeasti;

30.    kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita varmistamaan oikeuksiin perustuvan toimintatavan, joka kattaa kaikki ihmisoikeudet, sekä jatkamaan tyttöjen ja naisten voimaannuttamista koskevan erillisen tavoitteen tukemista ja heidän ihmisoikeuksiensa edistämistä, kunnioittamista ja toteuttamista, mukaan luettuina kattava seksuaalivalistus sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja siihen liittyvien oikeuksien yleinen toteuttaminen, sekä sukupuolten tasa-arvon edistämistä edellytyksenä tiettyyn sukupuoleen kohdistuvan järjestelmällisen surmaamisen torjunnalle vuoden 2015 jälkeisessä kehitysohjelmassa;

31.    pitää tärkeänä stereotypioiden torjumista paitsi myönteisen mielikuvien avulla myös käyttämällä todellisia esimerkkejä vammaisista naisista ja osoittamalla, kuinka he voivat voittaa vammansa ja elää täyttä työ- ja perhe-elämää; kehottaa myös välttämään vammaisia naisia koskevassa kielenkäytössä, keskustelussa ja toiminnassa kielteisten stereotypioiden korostamista; kehottaa EU:ta yhdessä jäsenvaltioiden kanssa toteuttamaan myönteisiä toimia vammaisten naisten saamiseksi työmarkkinoille;

32.    muistuttaa vastustaneensa jo pitkään kuolemanrangaistuksen käyttöä kaikissa olosuhteissa ja kehottaa keskeyttämään välittömästi teloitukset niissä maissa, joissa kuolemanrangaistusta vielä käytetään;

33.    kehottaa jäsenvaltioita toimimaan omien kansallisten koulutusjärjestelmiensä puitteissa johdonmukaisesti osallistavan koulutuksen periaatteiden toteuttamisessa, kun kyse on sosiaaliselta taustaltaan muita heikommassa asemassa olevista lapsista ja vammaisista lapsista;

34.    kehottaa laatimaan kunnianhimoisen pitkän aikavälin poliittisen strategian ja toimintasuunnitelman, joka koskee kansanterveyttä, innovointia ja lääkkeiden saantia ja jossa tutkitaan muun muassa tutkimuksen ja kehittämisen uusia kannustinjärjestelmiä Maailman terveysjärjestön (WHO) neuvoa-antavan asiantuntijatyöryhmän tutkimusta ja kehittämistä käsittelevässä vuoden 2012 raportissa esitetyllä tavalla; kehottaa turvaamaan jokaisen ihmisen oikeuden terveyden kannalta riittävään elintasoon rodusta, uskonnosta, poliittisesta kannasta ja taloudellisesta ja sosiaalisesta asemasta riippumatta; korostaa, että naiset ja tytöt ovat hiv-pandemian keskiössä ja hoitavat potilaita yhteisöissään;

35.    pitää valitettavana, että naisten ja tyttöjen kehot ja erityisesti heidän seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevat oikeutensa muodostavat vielä nykyäänkin ideologisen taistelutantereen, ja kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tunnustamaan naisten ja tyttöjen luovuttamattoman oikeuden ruumiilliseen koskemattomuuteen ja itsenäiseen päätöksentekoon, mukaan luettuina oikeus vapaaehtoiseen perhesuunnitteluun, turvalliseen ja lailliseen aborttiin sekä väkivallasta vapaaseen elämään, johon eivät kuulu naisten sukuelinten silpominen, lapsi-, varhais- ja pakkoavioliitot eikä raiskaus avioliitossa;

36.    kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita arvioimaan perusteellisesti Pekingin toimintaohjelmaa sen kaksikymmenvuotispäivän juhlistamiseksi vuonna 2015;

37.    kehottaa komissiota sisällyttämään seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja siihen liittyvät oikeudet perustavina ihmisoikeuksina seuraavaan EU:n terveysstrategiaansa, jotta voidaan varmistaa EU:n sisäisten ja ulkoisten toimien välinen johdonmukaisuus;

38.    vaatii, että sukupuolten tasa-arvosta tehdään erottamaton osa Euroopan ulkosuhdehallinnon ulkomaanoperaatioita ja että jokaiseen operaatioon on sisällytettävä tyttöjen ja naisten oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa koskeva strategia ja Euroopan ulkosuhdehallinnon seuraavaan ihmisoikeuksia koskevaan toimintasuunnitelmaan erityinen sukupuolten tasa-arvoa koskeva luku;

39.    korostaa, ettei EU:n ja sen jäsenvaltioiden humanitaariseen apuun saisi kohdistaa muiden kumppaneina toimivien rahoittajien asettamia rajoituksia, jotka koskevat aseellisissa konflikteissa raiskauksen uhreiksi joutuneiden naisten ja tyttöjen tarvitsemaa sairaanhoitoa ja myös mahdollisuutta turvalliseen aborttiin.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

20.1.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

20

6

2

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Daniela Aiuto, Maria Arena, Beatriz Becerra Basterrechea, Malin Björk, Vilija Blinkevičiūtė, Anna Maria Corazza Bildt, Viorica Dăncilă, Iratxe García Pérez, Anna Hedh, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Vicky Maeijer, Angelika Mlinar, Krisztina Morvai, Marijana Petir, Terry Reintke, Liliana Rodrigues, Jordi Sebastià, Michaela Šojdrová, Beatrix von Storch, Jadwiga Wiśniewska, Anna Záborská, Jana Žitňanská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Biljana Borzan, Linnéa Engström, Rosa Estaràs Ferragut, Kostadinka Kuneva, Marc Tarabella

(1)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0062.

(2)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0059.

(3)

Katso kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin toimintaohjelman 7 kohdan 2 ja 3 alakohta.


ANNEX I

INDIVIDUAL CASES RAISED BY THE EUROPEAN PARLIAMENT BETWEEN JANUARY AND DECEMBER 2013

COUNTRY

Individual

BACKGROUND

ACTION TAKEN BY PARLIAMENT

AZERBAIJAN

 

Ilgar Mammadov

 

 

Mr Mammadov is a leader of the opposition REAL movement and director of the Council of Europe’s Baku School of Political Studies. Mr Mammadov and Mr Yaqublu were arrested by Azerbaijani authorities on 4 February 2013 and have been unlawfully detained since then. Mr Mammadov is accused of inciting riots in the town of Ismaili after he visited the town. The initial pre-trial detention has been extended twice in an apparent attempt to keep Mr Mammadov behind bars pending the forthcoming elections. According to recent reports Ilgar Mammadov has been placed in a punishment cell, raising concerns that he is being singled out. Before his arrest Mr Mammadov had been confirmed as the REAL opposition party’s candidate for the Azerbaijani presidential elections scheduled for October 2013. The Council of Europe representative in Baku was not admitted to the initial court hearing in February 2013 and, in addition, a group of Council of Europe ambassadors who visited Azerbaijan were not allowed to see Mr Mammadov.

 

 

 

In its resolution adopted on 13 June 2013, the European Parliament:

 

- Strongly condemns the detention of Mr Mammadov, calls for his immediate and unconditional release and an end to his prosecution, and urges the Azerbaijani authorities to investigate the charges against him in a speedy, fair, transparent and independent manner

 

- Expresses serious concern over reports by human rights defenders and domestic and international NGOs about the alleged use of fabricated charges against politicians, activists and journalists

 

- Condemns any intimidation, arrest, detention or prosecution of opposition party leaders or members, activists, journalists or bloggers solely because they have expressed their views and exercised their fundamental rights and freedoms in accordance with international standards

Tofiq Yaqublu

Mr Yaqublu is a deputy chair of the Musavat opposition party. Mr Yaqublu and Mr Mammadov were arrested by Azerbaijani authorities on 4 February 2013 and have been unlawfully detained since then.

BAHRAIN

 

Mohammed al-Maskati

 

 

Mohammed al-Maskati, a president of the Bahrain Youth Society for Human Rights, was arrested on 16 October 2012 on charges of participating in an ‘illegal gathering’ in Manama a week earlier. Mr al-Maskati was released on bail the next day and no court date has been set.

 

 

 

In its resolution adopted on 17 January 2013, the European Parliament:

 

- Condemns the ongoing human rights violations by the Bahraini authorities and security forces, particularly the use of violence, the excessive use of tear gas, the use of birdshot at short range, the ban on all forms of protest and the arrest and detention of peaceful protesters who choose to exercise their rights to freedom of expression and peaceful assembly, despite the very welcome concrete set of recommendations made by the BICI and the stated commitment by the Bahraini authorities to implementing the BICI reforms Reiterates its demand that the Bahraini security forces and authorities stop the use of violence against peaceful protesters and end the on-going repression of political dissent through prosecution, detention and torture; urges the authorities fully to respect fundamental freedoms, particularly the freedoms of assembly and expression, both online and offline, and immediately to end all restrictions on access to information and communication technologies; calls on the Bahraini authorities to implement the necessary democratic reforms and to encourage inclusive and constructive national dialogue, including direct talks between the government and opposition components, which are currently not involved in dialogue, so as to allow reconciliation and restore collective social consensus in the country

 

- Considers strongly regrettable the latest sentences imposed on opposition activists and medical personnel and calls for the immediate and unconditional release of all Bahraini political prisoners, including teachers, doctors and other medical staff, who have been detained and charged with alleged violations related to the rights of expression, peaceful assembly and association, in particular Sayed Yousif al-Muhafadha, Nabeel Rajab and Abdulhadi al-Khawaja

 

- Calls on the Government of Bahrain to take all necessary steps to guarantee the competence, independence and impartiality of the judiciary in Bahrain and to ensure that it acts in full accordance with international human rights standards, and in particular to ensure that the courts cannot be used for political purposes or to sanction the legitimate exercise of universally guaranteed rights and freedoms; calls on the Bahraini Government to strengthen the rights of defendants, inter alia by ensuring that they enjoy fair trial guarantees, allowing them effectively to challenge the evidence against them, providing for independent judicial oversight of the grounds for detention and ensuring that detainees are protected from abusive treatment during criminal investigations

 

Sayed Yousif al-Muhafdha

Sayed Yousif al-Muhafdha, a Vice-President of the Bahraini Centre for Human Rights (BCHR), who has campaigned tirelessly for the release of many activists, in particular Nabeel Rajab, President of the BCHR, and Jalila al-Salman, former Vice-President of the Bahrain Teachers’ Association, was detained and charged on 18 December 2012 with using social media to disseminate false news. His case has been adjourned until 17 January 2013. He has been detained on several occasions by the Bahraini authorities as part of the ongoing systematic targeting, harassment and detention of human rights defenders in Bahrain.

 

Abdulhadi al-Khawaja

and

Ibrahim Sharif

Abdulhadi al-Khawaja and Ibrahim Sharif were among eight of activists, condemned to life imprisonment, after Bahrain’s Court of Cassation upheld prison terms for 13 prominent activists charged with plotting to overthrow the monarchy on 7 January 2013.This verdict is final and the only avenue left for the defendants is a royal pardon.

BANGLADESH

 

Abdul Kalam Azad

 

 

On 21 January 2013 the International Crimes Tribunal (ICT) announced its verdict against Abdul Kalam Azad for crimes against humanity committed during the war of independence in 1971 and sentenced him to death following his trial in absentia.

 

 

In its resolution adopted on 14 March 2013, the European Parliament:

 

- Is deeply concerned about the recent outbreak of violence in Bangladesh following the ICT verdicts and expresses its sorrow at the recent casualties

 

- Expresses its condolences to relatives and acquaintances of those killed and injured as a result of the violence

 

- Acknowledges the need for reconciliation, justice and accountability for the crimes committed during the 1971 war of independence; stresses the important role of the ICT in this matter

 

- Reiterates its strong opposition to use of the death penalty in all cases and under any circumstances

 

- Calls on the Bangladeshi authorities to commute all death sentences, to build on the positive development of there not having been any executions in 2012, and to introduce an official moratorium on executions as a first step towards the abolition of capital punishment

 

- Deplores the reported irregularities in the functioning of the ICT, such as the alleged intimidation, harassment and forced disappearance of witnesses, as well as evidence of illicit cooperation between judges, prosecutors and the government; insists, in particular, that the law enforcement authorities enhance measures to guarantee effective witness protection

 

- Calls on the Bangladeshi Government to ensure that the ICT adheres strictly to national and international judicial standards; stresses, in this connection, the guarantee of a free, fair and transparent trial as well as the right of victims to protection, truth, justice and reparation

 

- Calls on the Bangladeshi Government to redouble its efforts to enforce the rule of law and order; recalls its obligation to honour its international commitments in the field of human rights

 

 

In its resolution adopted on 21 November 2013, the European Parliament:

 

- Urges the Bangladeshi authorities to carry out prompt, independent and transparent investigations into cases involving violations of the rights of human rights defenders, including threats, attacks, killings, torture and ill-treatment, in order to identify all those responsible and bring them to justice; underlines, in particular, the case of labour leader Aminul Islam, as well as those of journalists Sagar Sarowar and Meherun Runi

 

Abdul Qader Mollah

On 5 February 2013 the ICT sentenced Abdul Qader Mollah to life imprisonment, triggering emotionally charged but largely peaceful protests by mostly young people at the Shahbagh intersection in Dhaka. This so-called ‘Shahbagh Movement’ was calling for the application of the death penalty in the verdict as well as for a society and politics free of religious extremism.

Aminul Islam

Aminul Islam was a Bangladeshi trade unionist, a human rights defender and a leader of the Bangladesh Center of Worker Solidarity, which has advocated for improved working conditions and higher wages. He was murdered in 2012. The authorities have failed to launch effective investigations into torture and extrajudicial killing of Aminul Islam.

BURMA

 

Dr Tun Aung

 

 

Dr Tun Aung is a 65-year-old medical doctor and respected community leader from Rakhine state. He was arrested in June 2012 and sentenced to 17 years in prison on what have widely been denounced by human rights groups, including Amnesty International, as politically motivated charges.

 

 

In its resolution adopted on 13 June 2013, the European Parliament:

 

- Condemns the grave violations of human rights and the violence perpetrated against Rohingya Muslims in Burma/Myanmar and calls on all sides to refrain from the use of violence

 

- Welcomes the announcement by President U Thein Sein on 4 June 2013 that all political prisoners in Burma/Myanmar will be released; reiterates its position that the release of all political prisoners, including Dr Tun Aung, should take place without delay or conditions and with the full restoration of their rights and freedoms

 

CHINA

 

Liu Xiaobo

 

 

Liu Xiaobo is a Chinese literary critic, writer, professor, and human rights activist who called for political reforms and the end of communist single-party rule. During his fourth prison term, he was awarded the 2010 Nobel Peace Prize for "his long and non-violent struggle for fundamental human rights in China." He is currently incarcerated as a political prisoner in Jinzhou, Liaoning.

 

 

 

In its resolution adopted on 14 March 2013, the European Parliament:

 

- Admires and supports the courage and activism of those Chinese citizens acting in socially responsible ways to promote and defend universally recognised social and human rights, and to challenge and correct well-known social dangers and/or criminal acts such as corruption, abuses of office, environmental damage, AIDS infection, food poisoning, construction fraud in relation to schools, and illegal land and property expropriation, often committed by local party authorities; denounces all instances of official retaliation against these Chinese citizens; urges the Chinese leadership to encourage civil responsibility in terms of observing social human rights and to rehabilitate officially persecuted and punished defenders of these rights; reminds the Chinese leadership to comply strictly with domestic and international human rights law

 

- Strongly endorses the critical comments of Chinese lawyers and jurists that the humiliating detainment of suspects for more than 15 days conflicts with the International Covenant on Civil and Political Rights (ICCPR), which China signed in October 1998; expresses its concern at the unwillingness of the Chinese Government to ratify the ICCPR, a situation which is still pending; deplores the fact that under the new Criminal Procedures Law of 2013 police and state security authorities can even detain a suspect for more than 14 months without any assistance from a lawyer; fully supports the criticism of Chinese jurists that the police retain the option not only of keeping suspects under house arrest, but also of detaining them under the rules on ‘arrest at a determined place’; backs all initiatives by Chinese jurists with a view to real reform of the PRC’s Criminal Procedures Law

 

Hu Jia

Hu Jia is an activist and dissident in the People's Republic of China. His work has focused on the Chinese democracy movement, Chinese environmentalist movement, and HIV/AIDS in the People's Republic of China; he was the 2008 Sakharov Prize laureate. Hu Jia remains under house arrest and is subject to extensive surveillance and restricted communication.

 

DJIBOUTI

 

Mydaneh Abdallah Okieh

 

 

Mydaneh Abdallah Okieh is a journalist responsible for communication by the opposition coalition USN. He is accused of ‘slandering the police’ for having posted on the social network Facebook pictures of demonstrators who were victims of repression. On 26 June 2013 the Court of Appeal increased his sentence from 45 days to five months. Despite being ill-treated in prison, he was refused access to a doctor several times.

 

 

In its resolution adopted on 4 July 2013, the European Parliament:

 

- Expresses its strong concern about the situation in Djibouti since the parliamentary elections of 22 February 2013 and the tense political climate in the country; is particularly concerned about reports of mass arrests of members of the opposition, suppression of demonstrations held to protest about irregularities in the elections, and assaults on the freedom of the media

 

- Calls on the Djibouti authorities to put an end to repression of political adversaries and to release everybody who is being detained on political grounds

 

- Calls on the Djiboutian authorities to guarantee respect for the human rights recognised in the national and international agreements which Djibouti has signed and to safeguard civil and political rights and freedoms, including the right to demonstrate peacefully and freedom of the press

 

EGYPT

 

Mohamed Morsi

 

 

Mohamed Morsi is a politician who served as the fifth president of Egypt, from 30 June 2012 to 3 July 2013, when he was removed by Field Marshal Abdel Fattah el-Sisi after June 2013 Egyptian protests and 2013 Egyptian coup d'état. Mohamed Morsi has been detained since 3 July 2013 in an unknown place and has been referred for trial by the country’s state prosecutor, together with 14 other persons including leading figures of the Muslim Brotherhood, on charges of incitement to murder and violence; whereas many members of the Muslim Brotherhood have been arrested, including most of its leaders awaiting trial.

 

 

 

In its resolution adopted on 12 September 2013, the European Parliament:

 

- Expresses its concerns at the political developments in Egypt; calls on the Egyptian authorities, in order to create the necessary conditions for an inclusive political process, to end the state of emergency as soon as possible, to release all political prisoners, including the ousted former President Morsi, and to treat detainees with full respect for their international obligations

 

JAPAN

 

Hakamada Iwao

 

 

 

Hakamada Iwao is believed to be the world’s longest serving death row prisoner, being on death row since 1968. He has spent the past 43 years in prison in Japan, under threat of execution. In 1968, Hakamada, a former professional boxer from Shizuoka prefecture, was convicted of the murder of the managing director of the factory where he worked, as well as the man's wife and his two children. He was found guilty at an unfair trial, principally on the basis of a confession he made after 20 days of interrogation by police, and without a lawyer present. Hakamada later withdrew the confession, saying that he had been beaten and threatened.

 

 

 

A letter of concern was sent on 23 July 2013

 

INDIA

 

Mohammad Afzal Guru

 

 

Mohammad Afzal Guru was sentenced to death in 2002 after being convicted of conspiracy in relation to the December 2001 attack on the Parliament of India, and was executed by the Indian authorities on 9 February 2013. Despite a curfew imposed in large parts of Indian-administered Kashmir, Afzal Guru’s death was followed by protests.

 

 

In its resolution adopted on 23 May 2013, the European Parliament:

 

- Reiterates its long-standing opposition to the death penalty under all circumstances, and calls once again for an immediate moratorium on executions in those countries where the death penalty is still applied

 

- Condemns the Government of India’s execution in secret of Afzal Guru at New Delhi’s Tihar Jail on 9 February 2013, in opposition to the worldwide trend towards the abolition of capital punishment, and expresses its regret that Afzal Guru’s wife and other family members were not informed of his imminent execution and burial

 

- Calls on the Government of India to return Afzal Guru’s body to his family

 

- Urges the Indian authorities to maintain adherence to the highest national and international judicial standards in all trials and judicial proceedings, and to provide the necessary legal assistance to all prisoners and persons facing trial; Calls on the Government and Parliament of India to adopt legislation introducing a permanent moratorium on executions, with the objective of abolishing the death penalty in the near future

 

ISRAEL

 

Arafat Jaradat

 

 

Arafat Jaradat was arrested on 18 February 2013 on suspicion of throwing stones at Israeli targets, and he died on 23 February 2013 in Megiddo prison. The cause of his death is disputed; the Israeli authorities maintain that he died of a heart attack; the Palestinian authorities maintain that he died as a result of torture.

 

 

 

In its resolution adopted on 14 March 2013, the European Parliament:

 

- Calls once again for the immediate release of all imprisoned members of the PLC, including Marwan Barghouti

 

- Expresses its deepest concern at the death of Palestinian prisoner Arafat Jaradat on 23 February 2013 while in Israeli custody, and extends its condolences to his family

 

- Is deeply concerned by the renewed tensions in the West Bank following Mr Jaradat’s death in Megiddo prison under disputed circumstances; calls on all parties to exercise maximum restraint and to refrain from provocative actions in order to prevent further violence, and to take positive steps to establish the truth and defuse the current tensions

 

- Calls on the Israeli authorities promptly to open independent, impartial and transparent investigations into the circumstances of Mr Jaradat’s death and into all allegations of torture and other cruel, inhuman or degrading treatment or punishment of Palestinian prisoners

 

- Reiterates its support for Israel’s legitimate security concerns; believes, however, that the rule of law must be fully respected in the treatment of all prisoners, this being crucial for a democratic country; calls, therefore, on the Israeli Government to respect the rights of Palestinian prisoners and to protect their health and lives.

 

IRAN

 

Saeed Abedini

 

 

Saeed Abedini is an Iranian-American pastor imprisoned in Iran since 26 September 2012. He was sentenced on 27 January 2013 by a revolutionary court in Iran to an eight-year prison term on charges of disturbing national security by creating a network of Christian churches in private homes. It is reported that Saeed Abedini has suffered physical and psychological abuse in prison.

 

 

In its resolution adopted on 10 October 2013, the European Parliament:

 

- Is deeply concerned about the fate of Pastor Saeed Abedini, who has been detained for over a year and was sentenced to eight years of prison in Iran on charges related to his religious beliefs

 

- Calls on the Government of Iran to exonerate and immediately release Saeed Abedini and all other individuals held or charged on account of their religion

 

- Reiterates its call on Iran to take steps to ensure that full respect is shown for the right to freedom of religion or belief, including by ensuring that its legislation and practices fully conform to Article 18 of the ICCPR; points out that this also requires that the right of everyone to change his or her religion, if he or she so chooses, be unconditionally and fully guaranteed

 

KAZAKHSTAN

 

Aliya Turusbekova

 

 

On 21 December 2012, following a lawsuit introduced on 20 November 2012 by Kazakhstan’s Prosecutor-General, the Almaty District Court banned the unregistered opposition party ‘Alga!’ on charges of extremism. The ban makes, Aliya Turusbekova, the wife of Vladimir Kozlov, personally liable.

 

 

In its resolution adopted on 18 April 2013, the European Parliament:

 

- Strongly criticises the court decision to ban opposition parties on charges of extremism, including the unregistered party ‘Alga!’, as well as to ban key independent media actors, given that this violates the principles of freedom of expression and assembly and raises major concerns with regard to future repression of independent media and the opposition

 

- Calls on the authorities to respect the principles and commitments of the OSCE standards on freedom of expression, assembly and association; encourages Kazakhstan to view criticisms not as a threat but as a constructive tool with which to improve policies and inclusiveness

 

- Stresses that Aliya Turusbekova cannot be held responsible for actions of third persons

 

- Calls on the EU and the Member States to seek guarantees that protect journalists, opposition activists and human rights defenders and their families, and in particular those visiting the EU institutions to discuss human rights issues, against any kind of subsequent personal threats, pressures or prosecution;

6. Reiterates its concern over the detentions of opposition leaders, journalists and lawyers on the basis of trials which fall short of international standards, and reaffirms its call for the release of all persons convicted on the basis of vague criminal charges which could be considered to be politically motivated, including among others Vladimir Kozlov, Vadim Kurashim and Roza Tuletaeva; expresses its concern with regard to the fairness of trials, and reiterates its call for the guaranteeing of transparency and international standards in trials, an end to convictions on the basis of the above vague criminal charges, and the upholding of the independence of the judiciary

 

- Calls on the Kazakh authorities to guarantee detention conditions that conform to international standards and to allow adequate medical treatment for all prisoners, including the opposition leader Vladimir Kozlov; calls for the full implementation of improvements included in the recent reform of the prison system and for further improvement to meet international standards

 

- Strongly emphasises that the legitimate fight against terrorism and extremism should not be used as an excuse to ban opposition activity, hinder freedom of expression or hamper the independency of the judiciary

 

- Calls on Kazakhstan to create a climate where opposition activists, journalists and lawyers can freely exercise their activities, including via necessary legal reforms; stresses the EU’s commitment to supporting Kazakhstan in this effort

 

Vladimir Kozlov

Vladimir Kozlov is the leader of the largest opposition party in Kazakhstan; namely 'Alga!' ('Forward!'), who was sentenced to seven and a half years in prison and confiscation of property on charges of ‘inciting social discord’, ‘calling for the forcible overthrow of the constitutional order’ and ‘creating and leading an organised group with the aim of committing crimes’.

Vadim Kuramshin

Vadim Kuramshin is a human rights defender who was sentenced to 12 years in prison for blackmailing the district attorney’s assistant. This sentence was confirmed by the Appeal Court on 14 February 2013. On 7 December 2012 Mr Kurashim’s re-arrest took place on his return from the OSCE conference in September in Warsaw and came after his release following a previous trial in August 2012.

Roza Tuletaeva

On 3 January 2012, Roza Tuletaeva was arrested by members of the Kazakh State Security Committee at her home. In detention she was tortured, and later brought to trial for two separate criminal cases related to her work as a leader of the oil workers’ strike committee at the OzenMunaiGaz oil company.

LAOS

 

Sombath Somphone

 

 

Sombath Somphone is a prominent figure in social development and youth education. He disappeared on 15 December 2012 in the capital of Laos, Vientiane. The CCTV footage obtained by his family shows that Sombath Somphone was last seen with local police at the Thadeau police post around 6 p.m. on the date of his disappearance, and was driven away in a car by men in civilian clothes.

In a statement of 19 December 2012 the Lao Government confirmed the incident as recorded on the security camera. The UN and 65 international human rights organisations have expressed fears that Sombath Somphone may have been subjected to enforced disappearance, possibly related to his work, as well as their grave concern over his safety and the lack of progress and information in the investigations by the Lao authorities into the facts of his disappearance. Sombath Somphone is widely appreciated and well-known for his extensive work in the field of sustainable and fair development, notably through the creation in 1996 of PADETC, the Training Centre for Participative Development. He was awarded the Ramon Magsaysay Award for Community Leadership in 2005. In October 2012 Sombath Somphone, as a member of the Lao National Organising Committee, was one of the organisers of the 9th Asia-Europe People-to-People Forum held in Vientiane ahead of the ASEM 9, and was also one of the keynote speakers.

 

 

In its resolution adopted on 7 February 2013, the European Parliament:

 

- Expresses its deep concern regarding the disappearance, safety and wellbeing of Sombath Somphone

 

- Is concerned at the tardiness and lack of transparency of the investigations into the disappearance of Sombath Somphone; calls on the Lao authorities to undertake prompt, transparent and thorough investigations, in accordance with their obligations under international human rights law, and to ensure the immediate and safe return of Sombath

Somphone to his family

 

- Calls on the VP/HR to closely monitor the Lao Government's investigations into the disappearance of Sombath Somphone

 

- Asks the Lao authorities to reaffirm publicly the legality and legitimacy of the work being done in favour of sustainable development and social justice, in order to counter the intimidation provoked by disappearances such as that of Sombath Somphone

 

- Welcomes the visit of a group of ASEAN parliamentarians to Laos in January 2013 to seek information about Sombath Somphone, and calls on the ASEAN Human Rights

Commission to establish a committee of inquiry to investigate the events surrounding the enforced disappearance of Sombath Somphone

 

A letter of concern was sent on 20 December 2013.

 

RUSSIA

 

Alexei Navalny

 

 

Alexei Navalny is a prominent lawyer, anti-corruption campaigner and social activist. He is on trial in Russia on charges which, he claims, represent a politically motivated attempt to punish him as one of the most prominent opponents of the government. Navalny has consistently exposed massive corruption within the highest levels of the Russian state apparatus.

 

 

In its resolution adopted on 13 June 2013, the European Parliament:

 

- Expresses its serious concerns about the recent repressive laws and their arbitrary enforcement by the Russian authorities, often leading to harassment of NGOs, civil society activists, human rights defenders and minorities

 

- Expresses deep concern at reports of politically motivated trials, unfair procedures and failures to investigate serious crimes such as killings, harassment and other acts of violence, as evidenced in the Magnitsky, Khodorkovsky, Politkovskaya and other cases; urges the Russian judicial and law enforcement authorities to carry out their duties in an effective, impartial and independent manner in order to bring perpetrators to justice

 

- Recalls its recommendation on common visa restrictions for Russian officials involved in the Sergei Magnitsky case and asks the Council and the Commission to implement an EU-wide visa ban and to freeze the financial assets in the EU of all officials involved in the death of Magnitsky, which is being prosecuted posthumously, and of other serious human rights violators in Russia; stresses that those individuals must not benefit from any EU-Russia visa facilitation agreement

 

- Urges the Member States to facilitate and positively assess visa requests from persecuted Russian political activists

 

- Welcomes the recent re-opening of proceedings in the case of the murder of Anna Politkovskaya, more than six years after she was shot, but shares the concern that the question of who ordered the murder is unlikely to emerge from the case

 

- Expresses its deepest concern at the case of Alexei Navalny and deplores the allegedly politically motivated nature of his prosecution; urges the Russian authorities to ensure that he is accorded his full rights and that his trial meets internationally accepted standards of due process; calls, in this connection, on the EU Delegation and Member States’ Missions in Russia to monitor the trials of all human rights defenders, including that of Navalny and others, in particular at regional level.

 

RWANDA

 

Victoire Ingabire

 

 

Victoire Ingabire, who was ultimately barred from standing in the election, was arrested on 14 October 2010. Ms Ingabire’s political activities have focused on, among others issues, the rule of law, freedom of political associations and the empowerment of women in Rwanda. On 30 October 2012 Victoire Ingabire was sentenced to eight years in prison. She was convicted of two updated charges and acquitted of four others, she was found guilty of conspiracy to harm the authorities using terrorism, and of minimising the 1994 genocide, on the basis of her presumed relations with the Democratic Forces for the Liberation of Rwanda (FDLR), a Hutu rebel group. On 25 March 2013 Victoire Ingabire took the stand in her appeal trial and called for a re-examination of the evidence. In April 2013, in the course of her appeal before the Supreme Court, while she was cleared of the six charges lodged by the prosecution, she was sentenced on new charges that were not based on legal documents and that, according to her defence counsel, had not been presented during the trial. The two new charges include negationism/revisionism and high treason.

 

 

 

In its resolution adopted on 23 May 2013, the European Parliament:

 

- Expresses its deep concern at the initial trial of Victoire Ingabire, which did not meet international standards, not least as regards her right to the presumption of innocence, and which was based on fabricated evidence and confessions from co-accused who had been held in military detention at Camp Kami, where torture is alleged to have been used to coerce their confessions

 

- Strongly condemns the politically motivated nature of the trial, the prosecution of political opponents and the prejudging of the trial outcome; calls on the Rwandan judiciary to ensure a prompt and fair appeal for Ms Victoire Ingabire that meets the standards set by Rwandan and international law

 

- Calls for the principle of equality to be upheld through measures to ensure that each party – prosecution and defence – is given the same procedural means of and opportunity for discovery of material evidence available during the trial, and is given equal opportunity to make its case; encourages better testing of evidence, including means to ensure that it was not obtained by torture

 

- Calls on the EU to send observers to monitor the Victoire Ingabire appeal trial

 

- Stresses its respect for the independence of the judicial system of Rwanda, but reminds the Rwandan authorities that the EU, in the context of the official political dialogue with Rwanda under Article 8 of the Cotonou Agreement, has raised its concerns with regard to the respect due to human rights and the right to a fair trial

 

Bernard Ntaganda

Bernard Ntaganda is a founder of the PS-Imberakuri party, who was sentenced to four years in prison on charges of endangering national security, ‘divisionism’ and attempting to organise demonstrations without authorisation.

SPAIN/

KAZAKHSTAN

 

Aleksandr Pavlov

 

 

 

Alexandr Pavlov is a Kazakh dissident who was in detention in Spain, facing potential extradition to Kazakhstan. In Kazakhstan, Aleksandr Pavlov was charged with "expropriation or embezzlement of trusted property" and "plotting a terrorist attack". He and his lawyer claim these accusations are fabricated. Mr Pavlov is the former head of security of Mukhtar Ablyazov, the main Kazakh opposition figure. There are fears for Mr Pavlov’s health and human rights should he be sent back to Kazakhstan, where, as a result of his previous occupation, there are indeed serious concerns that he might face ill-treatment and not be granted a fair trial.

 

 

 

A letter of concern was sent on 4 November 2013.

USA/CUBA

 

Fernando González Gerardo Hernández Ramón Labañino

 

Antonio Guerrero René González

 

 

 

In 1998 five people were imprisoned in the USA since 1998 on charges related to their activities as intelligence agents for the Cuban government. The men, known as the Cuban Five, are Cuban nationals Fernando González (aka Ruben Campa), Gerardo Hernández and Ramón Labañino (aka Luis Medina), and US nationals Antonio Guerrero and René González. All are serving long prison sentences in US federal prisons.

 

 

 

A letter of concern was sent on 13 May 2013.

UZBEKISTAN

 

Sergei Naumov

 

 

Sergei Naumov was detained in his home city of Urgench on 21 September and has since then been held inommunicado. Naumov has reported on environmental issues and human rights abuses, including the use of forced labour in the cotton industry in Khorezm, an otherwise little-reported part of Uzbekistan.

 

 

A letter of concern was sent on 26 September 2013.

VIETNAM

 

Nguyen Van Hai/Dieu Cay

 

Pan Thanh Hai

 

Ta Phong Tan

 

 

Nguyen Van Hai/Dieu Cay, Ta Phong Tan and Pan Thanh Hai are prominent journalists and bloggers in Vietnam. They were sentenced to prison for posting articles on the website of the Vietnamese Club of Free Journalists. On September 24, 2012, the People’s Court of Ho Chi Minh City convicted blogger Nguyen Van Hai (a.k.a Dieu Cay) and sentenced him to 12 years in prison, followed by 5 years’ probation and restricted movement; blogger Ta Phong Tan was sentenced to 10 years in prison, plus 3 years’ probation with restricted movement; and blogger Phan Thanh Hai (a.k.a Anhbasg) was sentenced to 4 years in prison, plus by 3 years’ probation with restricted movement.

 

 

In its resolution adopted on 18 April 2013, the European Parliament:

 

- Expresses its deep concern about the conviction and harsh sentencing of journalists and bloggers in Vietnam; condemns the continuing violations of human rights, including political intimidation, harassment, assaults, arbitrary arrests, heavy prison sentences and unfair trials, in Vietnam perpetrated against political activists, journalists, bloggers, dissidents and human rights defenders, both on- and offline, in clear violation of Vietnam’s international human rights obligations;

 

- Urges the authorities to immediately and unconditionally release all bloggers, online journalists and human rights defenders; calls upon the government to cease all forms of repression against those who exercise their rights to freedom of expression, freedom of belief and freedom of assembly in accordance with international human rights standards

 

- Calls on the Vietnamese government to amend or repeal legislation that restricts the right to freedom of expression and freedom of the press in order to provide a forum for dialogue and democratic debate; calls also on the government to modify the draft ‘Decree on the Management, Provision, Use of Internet Services and Information Content Online’ to ensure that it protects the right to freedom of expression online

 

- Urges the Vietnamese government to cease forced evictions, to secure freedom of expression for those who denounce abuses on land issues, and to guarantee those who have been forcibly evicted access to legal remedies and adequate compensation in conformity with international standards and obligations under international human rights law

 

ZIMBABWE

 

Okay Machisa

 

 

Okay Machisa, National Executive Director of the Zimbabwe Human Rights Association (ZimRights) and Chairperson of the Crisis in Zimbabwe Coalition, was arrested on 14 January 2013. Okay Machisa was charged with ‘publishing falsehoods’, ‘forgery’ and ‘fraud’, thus contravening Sections 31, 136 and 137 of the Criminal Law (Codification and Reform) Act and allegedly attempting to defraud the Registrar General’s Office by forging and manufacturing counterfeit copies of certificates of voter registration. Okay Machisa remained in detention in Harare and Rhodesville police stations; he was granted bail by the High Court subject to excessive conditions

 

 

In its resolution adopted on 7 February 2013, the European Parliament:

 

- Condemns the continuing violation of human rights, including the political intimidation, harassment and arbitrary arrest of human rights activists

 

- Calls upon the authorities of Zimbabwe to release all human rights defenders detained for exercising human rights activities, to end judicial harassment and to fully investigate abuses faced by human rights defenders

 

- Calls upon the authorities of Zimbabwe to release Ms Dorcas Shereni and Mr Leo Chamahwinya immediately and unconditionally

 

- Calls upon the authorities of Zimbabwe to guarantee in all circumstances the physical and psychological integrity of Messrs Okay Machisa and Leo Chamahwinya, Ms Dorcas Shereni and Ms Faith Mamutse

Leo Chamahwinya

 

Dorcas Shereni

Leo Chamahwinya, the Education Programmes Officer of ZimRights, and Dorcas Shereni, the Highfields local chapter Chairperson, a member of ZimRights – are facing arbitrary detention and judicial harassment and are remanded until 4 February 2013 under a decision taken by the Magistrate Court on 21 January 2013. The arrest and detention of Machisa, Chamahwinya and Shereni followed a police raid on the ZimRights offices on 13 December 2012. These arrests occurred just a few weeks after ZimRights denounced the trend of increasing police brutality across Zimbabwe and called for urgent action by the competent authorities to address these human rights violations.


ANNEX II

LIST OF RESOLUTIONS

List of resolutions adopted by the European Parliament during the year 2013, and relating directly or indirectly to human rights violations in the world.

Country

Date of adoption in plenary

Title

Africa

Central African Republic

12.12.2013

Situation in the Central African Republic

Central African Republic

12.09.2013

Situation in the Central African Republic

Central African Republic

17.01.2013

Situation in the Central African Republic

Democratic Republic Of Congo

12.09.2013

Situation in the Democratic Republic of Congo

Djibouti

04.07.2013

Situation in Djibouti

Nigeria

04.07.2013

Situation in Nigeria

Rwanda

23.05.2013

Rwanda: case of Victoire Ingabire

Sudan

10.10.2013

Clashes in Sudan and subsequent media censorship

Zimbabwe

07.02.2013

Detention of human rights activists in Zimbabwe

Americas

Bolivia

21.11.2013

Fair justice in Bolivia, in particular the cases of Előd Tóásó and Mario Tadić

USA

23.05.2013

Guantànamo: hunger strike by prisoners

Asia

Asia

13.06.2013

Asia: Situation of Rohingya Muslims

Azerbaijan

13.06.2013

Azerbaijan: Case of Ilgar Mammadov

Bangladesh

21.11.2013

Bangladesh: human rights and forthcoming elections

Bangladesh

14.03.2013

Situation in Bangladesh

China

12.12.2013

Organ harvesting in China

India

23.05.2013

India: execution of Mohammad Afzal Guru and its implications

India

17.01.2013

Violence against women in India

Kazakhstan

18.04.2013

Human rights situation in Kazakhstan

Laos

07.02.2013

Laos: the case of Sombath Somphone

Pakistan

07.02.2013

Recent attacks on medical aid workers in Pakistan

Sri Lanka

12.12.2013

Situation in Sri Lanka

Vietnam

18.04.2013

Vietnam, in particular freedom of expression

Europe

Russia

13.06.2013

Rule of law in Russia

Middle East

Bahrain

12.09.2013

Human rights situation in Bahrain

Bahrain

17.01.2013

Human rights situation in Bahrain

Iraq

10.10.2013

Recent violence in Iraq

Iraq

14.03.2013

Iraq: plight of minority groups, in particular the Iraqi Turkmen

Palestine

14.03.2013

Case of Arafat Jaradat and situation of Palestine prisoners in Israeli jails

Qatar

21.11.2013

Qatar: situation of migrant workers

Cross-cutting

Christian Communities

10.10.2013

Recent cases of violence and persecution against Christians, notably in Maaloula (Syria) and Peshawar (Pakistan) and the case of Pastor Saeed Abedini (Iran)


VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

9.2.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

49

8

5

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Lars Adaktusson, Francisco Assis, Petras Auštrevičius, Amjud Bashir, Goffredo Maria Bettini, Mario Borghezio, Elmar Brok, Klaus Buchner, Fabio Massimo Castaldo, Lorenzo Cesa, Aymeric Chauprade, Javier Couso Permuy, Andi Cristea, Arnaud Danjean, Marcel de Graaff, Georgios Epitideios, Eugen Freund, Richard Howitt, Pablo Iglesias, Sandra Kalniete, Manolis Kefalogiannis, Tunne Kelam, Afzal Khan, Janusz Korwin-Mikke, Andrey Kovatchev, Eduard Kukan, Ilhan Kyuchyuk, Arne Lietz, Barbara Lochbihler, Andrejs Mamikins, Ramona Nicole Mănescu, David McAllister, Tamás Meszerics, Francisco José Millán Mon, Javier Nart, Pier Antonio Panzeri, Demetris Papadakis, Alojz Peterle, Kati Piri, Andrej Plenković, Cristian Dan Preda, Jozo Radoš, Jacek Saryusz-Wolski, Alyn Smith, Jaromír Štětina, Charles Tannock, Eleni Theocharous, László Tőkés, Ivo Vajgl, Elena Valenciano, Hilde Vautmans

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Zigmantas Balčytis, Angel Dzhambazki, Marek Jurek, Antonio López-Istúriz White, David Martin, Fernando Maura Barandiarán, Igor Šoltes

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Doru-Claudian Frunzulică, Miroslav Mikolášik, Christine Revault D’Allonnes Bonnefoy, Beatrix von Storch

Oikeudellinen huomautus