Menettely : 2014/2207(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0142/2015

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0142/2015

Keskustelut :

PV 18/05/2015 - 21
CRE 18/05/2015 - 21

Äänestykset :

PV 19/05/2015 - 5.13
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2015)0197

MIETINTÖ     
PDF 293kWORD 148k
4.5.2015
PE 549.124v03-00 A8-0142/2015

turvallisemmasta terveydenhuollosta Euroopassa: potilasturvallisuuden parantaminen ja mikrobilääkeresistenssin torjunta

(2014/2207(INI))

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta

Esittelijä: Piernicola Pedicini

TARKISTUKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

turvallisemmasta terveydenhuollosta Euroopassa: potilasturvallisuuden parantaminen ja mikrobilääkeresistenssin torjunta

(2014/2207(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–       ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2009 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta neuvoston suositukseksi potilasturvallisuudesta ja hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisemisestä ja valvonnasta(1),

–       ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2009 annetun neuvoston suosituksen potilasturvallisuudesta ja hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisemisestä ja valvonnasta (2009/C 151/01),

–       ottaa huomioon potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajatylittävässä terveydenhuollossa 9. maaliskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/24/EU,

–       ottaa huomioon 15. marraskuuta 2011 annetun komission tiedonannon toimintasuunnitelmasta mikrobilääkeresistenssin aiheuttamien kasvavien uhkien torjumiseksi (COM(2011)0748),

–       ottaa huomioon 22. kesäkuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät mikrobilääkeresistenssin vaikutuksista ihmisten terveyden alalla ja eläinten terveyden alalla – ”Yksi terveys” -näkökulma,

–       ottaa huomioon 11. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman mikrobihaasteesta – mikrobilääkeresistenssin aiheuttamat kasvavat uhat(2),

–       ottaa huomioon 13. marraskuuta 2012 ja 19. kesäkuuta 2014 annetut komission kertomukset neuvostolle potilasturvallisuudesta ja hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisemisestä ja valvonnasta annetun neuvoston suosituksen (2009/C 151/01) täytäntöönpanosta annettujen jäsenvaltioiden raporttien pohjalta,

–       ottaa huomioon 4. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman komission kertomuksesta neuvostolle potilasturvallisuudesta ja hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisemisestä ja valvonnasta annetun neuvoston suosituksen (2009/C 151/01) täytäntöönpanosta annettujen jäsenvaltioiden raporttien pohjalta(3)a,

–       ottaa huomioon 22. lokakuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen 1082/2013/EU valtioiden rajat ylittävistä vakavista terveysuhkista,

–       ottaa huomioon potilasturvallisuutta ja hoidon laatua koskevan Eurobarometri-erityistutkimuksen 411 ”Patient safety and quality of care”,

–       ottaa huomioon toimintasuunnitelmasta mikrobilääkeresistenssin aiheuttamien kasvavien uhkien torjumiseksi annetun edistymiskertomuksen (SANTE/10251/2015),

–       ottaa huomioon 10. syyskuuta 2014 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eläinlääkkeistä (2014/0257(COD)),

–       ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön (WHO) laatiman potilasturvallisuuden kansainvälisen luokituksen viitekehyksen ”Conceptual framework for the international classification for patient safety”,

–       ottaa huomioon puheenjohtajavaltio Latvian toimet, jotka koskevat mikrobilääkeresistenssiä erityisesti tuberkuloosin ja moniresistentin tuberkuloosin (MDR-TB) suhteen,

–       ottaa huomioon 1. joulukuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät potilasturvallisuudesta ja hoidon laadusta, mukaan lukien hoitoon liittyvien infektioiden ehkäiseminen ja valvonta sekä mikrobilääkeresistenssi,

–       ottaa huomioon tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen (ECDC), Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) ja Euroopan lääkeviraston (EMA) ensimmäisen yhteisen raportin kokonaisvaltaisesta analyysista mikrobilääkkeiden käytöstä sekä ihmisissä ja elintarviketuotantoon käytettävissä eläimissä esiintyvien bakteereiden vastustuskyvystä (Joint Interagency Antimicrobial Consumption and Resistance Analysis, JIACRA),

–       ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–       ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A8-0142/2015),

A.     katsoo, että terveydenhuollon yleisen laadun kannalta tärkein tekijä on potilasturvallisuus, jonka olennaisia osia ovat terveydenhuoltokulttuuri ja haittatapahtumien hallinta;

B.     ottaa huomioon, että Euroopan unionin jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmissä esiintyvien haittatapahtumien esiintyvyyttä ja ilmaantuvuutta koskevia tietojen määrä on toistaiseksi vähäinen mutta jatkuvassa kasvussa ja uusimmat käytettävissä olevat tiedot ovat vuodelta 2008;

C.     ottaa huomioon, että arviolta 8–12 prosenttia jäsenvaltioissa sairaalahoitoon joutuneista potilaista kärsii hoidon aikana haittatapahtumista ja että niistä voitaisiin välttää lähes puolet;

D.     toteaa, että yleisimmät hoitoon liittyvät haittatapahtumat ovat hoitoon liittyviä infektioita, lääkkeistä johtuvia haittoja sekä kirurgisen toimenpiteen aikana tai sen jälkeen ilmeneviä komplikaatioita;

E.     toteaa, että potilasturvallisuus ja terveydenhoidon laatu edellyttävät terveydenhoitoalan ammattilaisten asianmukaisia työoloja ja työturvallisuutta ja että erityisesti potilasturvallisuuden varmistaminen, hoitoon liittyvien infektioiden estäminen ja hallinta sekä moniresistenttien bakteerien leviämisen estäminen ovat hyvin vaikeita toteuttaa terveydenhoitoympäristöissä, jossa potilaita on liian paljon ja henkilökuntaa liian vähän;

F.     toteaa, että tämänhetkinen talouskriisi on aiheuttanut lisäpaineita jäsenvaltioiden terveydenhuoltobudjeteille, mikä on vaikuttanut potilasturvallisuuteen, koska monet jäsenvaltiot ovat vähentäneet rajusti terveydenhuollon määrärahoja ja työntekijöitä sen sijaan että ne olisivat puuttuneet asianmukaisesti terveydenhuoltojärjestelmien tehokkuuteen;

G.     toteaa, että talouskriisi on kärjistänyt entisestään terveyspalveluiden saantiin liittyvää epätasa-arvoa;

H.     katsoo, että lääkäreiden ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten täydennyskoulutus on ratkaisevan tärkeää haittatapahtumien ja myös lääkehaittatapahtumien torjunnassa; ottaa huomioon, että haittatapahtumat aiheuttavat jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmille vuosittain arviolta 2,7 miljardin euron kustannukset hoitokuluina ja että 1,1 prosenttia unionissa annetusta sairaalahoidosta johtuu niistä;

I.      katsoo, että potilaslähtöisten sähköisten terveydenhuoltopalvelujen (e-Health) ja kotisairaanhoidon avulla voidaan parantaa merkittävästi hoidon laatua ja tehokkuutta sekä edistää samalla terveydenhuollon tehokkuutta;

J.      katsoo, että monialainen lähestymistapa lisää mahdollisuuksia saada aikaan myönteisiä hoitotuloksia;

K.     katsoo, että potilailla, perheillä ja potilasjärjestöillä on keskeinen rooli hoidon turvallisuuden edistämisessä ja niiden roolia olisi tuettava lisäämällä potilaiden vaikutusmahdollisuuksia ja osallisuutta terveydenhuoltoprosessissa ja terveyspolitiikassa kaikilla tasoilla;

L.     ottaa huomioon, että kotisairaanhoito voi auttaa potilaita psykologisesti ja parantaa terveydenhuollon tehokkuutta;

M.    ottaa huomioon, että antibiooteista vähemmän tietoa saaneiden ihmisten on havaittu turvautuvan muita useammin antibiootteihin ja että perusteellinen tieto antibiooteista voisi ohjata kansalaisia käyttämään niitä nykyistä vastuullisemmin;

N.     ottaa huomioon, että 30–50 prosenttia potilaista ei käytä lääkärin määräämiä lääkkeitä tai ei käytä niitä lääkärin määräämällä tavalla;

O.     katsoo, että lääketeollisuuteen liittyviä eturistiriitoja on sairaaloissa sekä yleislääkärien ja myös eläinlääkärien keskuudessa;

P.     ottaa huomioon, että hoitoon liittyvät infektiot ovat jäsenvaltioissa vakava kansanterveydellinen ongelma (tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen tietojen mukaan hoitoon liittyvistä infektioista kärsii EU:ssa keskimäärin yksi kahdestakymmenestä sairaalapotilaasta eli vuosittain 4,1 miljoonaa potilasta, ja vuosittain EU:ssa kuolee yli 37 000 ihmistä näihin infektioihin, vaikka 20–30 prosenttia niistä voitaisiin estää intensiivisillä hygienia- ja valvontatoimilla), joka kuormittaa raskaasti muutenkin rajallisia terveydenhoitobudjetteja;

Q.     katsoo, että potilaan kokemukset ja palaute poikkeavat usein terveydenhuollon ammattilaisten kokemuksista ja palautteesta ja voivat olla suureksi hyödyksi kehitettäessä uusia tapoja vähentää ja ehkäistä hoitoon liittyviä infektioita;

R.     ottaa huomioon, että moniresistenttien bakteerien aiheuttamien ja hoitoon liittyvien infektioiden määrä on kasvussa;

S.     ottaa huomioon, että taudinaiheuttajabakteerien mikrobilääkeresistenssi on lisääntynyt maailmanlaajuisesti, mikä taas on lisännyt hoitoon liittyviä infektioita ja vaikeuttanut ihmisten ja eläinten infektiotautien hoitoa jäsenvaltioissa, unionin tasolla sekä kansainvälisesti;

T.     toteaa, että koko maailmassa kuolee vuoteen 2050 mennessä mikrobilääkeresistenssin vuoksi vuosittain arviolta 10 miljoonaa ihmistä;

U.     toteaa, että taudinaiheuttajabakteerien hoidossa usein käytettyjen antibioottien kohdalla antibioottiresistenssi on vähintään 25 prosenttia tai enemmän useissa jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että mikrobilääkeresistenssi lisääntyy paljon nopeammin kuin uusia antibiootteja kehitetään ja otetaan kliiniseen käyttöön ja että tämä liittyy tieteellisiin, lainsäädännöllisiin ja taloudellisiin haasteisiin;

V.     toteaa, että uusimmat tutkimukset ovat osoittaneet mikrobilääkeresistenssin lisääntyneen viime vuosina yleisesti sairaaloissa kaikkialla EU:ssa joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta;

W.    toteaa, että EU:n arvioiden mukaan vuosittain ainakin 25 000 ihmistä kuolee resistenttien bakteerien aiheuttamiin infektioihin, mikä aiheuttaa julkisille terveydenhuoltojärjestelmille noin 1,5 miljardin euron kustannukset tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen (ECDC) keräämien vuoden 2011 tietojen mukaan;

X.     ottaa huomioon, että lääkeresistentit infektiot aiheuttavat vuosittain arviolta 1,5 miljardin euron kustannukset terveydenhuoltomenojen kasvun ja tuottavuuden menetysten vuoksi; toteaa, että potilaat, joilla on resistentin bakteerin aiheuttama infektio, on eristettävä, kun heitä hoidetaan sairaalassa, ja tämä aiheuttaa 900 miljoonan euron ylimääräiset kustannukset ja vaatii 2,5 miljoonaa ylimääräistä sairaalahoitopäivää vuosittain;

Y.     toteaa, että infektioiden ehkäisemistä ja valvontaa koskevien yleisesti hyväksyttyjen käytäntöjen noudattamatta jättäminen on yksi tärkeimmistä syistä, joiden vuoksi mikrobilääkeresistenssi leviää sairaaloissa;

Z.     ottaa huomioon, että ensisijaisena lääkehoitona käytettyjen lääkkeiden vaikutus patogeenisiin bakteereihin on jatkuvasti huononemassa resistenssin vuoksi ja että järjestyksessä toisena tai kolmantena kyseeseen tulevia lääkkeitä ei ole aina saatavilla ja ne ovat usein toksisempia, kalliimpia ja tehottomampia kuin ensisijaiset lääkkeet;

AA.  toteaa, että yksi mikrobilääkeresistenssin tärkeimmistä aiheuttajista on mikrobilääkkeiden, esimerkiksi antibioottien, väärinkäyttö ja etenkin niiden järjestelmällinen ja liiallinen käyttö;

AB.  ottaa huomioon, että eurooppalaisten terveydenhuoltojärjestelmien välillä on merkittävää liikkuvuutta ja terveyspalvelut ovat Euroopassa yhä yleisemmin luonteeltaan rajat ylittäviä, mikä voi edistää resistenttien mikro-organismien leviämistä jäsenvaltiosta toiseen;

AC.  toteaa, että rokotusohjelmat ovat tehokas väline antibioottiresistenssin torjunnassa, koska niiden avulla voidaan vähentää antibioottien käyttöä ja samalla mikrobilääkeresistenssin syntymistä;

AD.  ottaa huomioon, että mikrobilääkkeiden tutkimukseen ja kehittämiseen liittyy joitakin ainutlaatuisia haasteita, minkä vuoksi tarvitaan pitkän aikavälin näkemystä asiantuntemuksen kehittämiseksi ja sen soveltamiseksi laboratorioissa, ja pitää valitettavana, että monet tutkijat, joilla on tällaista asiantuntemusta, ovat siirtyneet muille aloille sekä yksityisen että julkisen rahoituksen puutteen vuoksi;

AE.   toteaa, että henkilökohtaista hygieniaa koskevien keskeisten varotoimien puutteellinen noudattaminen sekä sairaaloissa että niiden ulkopuolella lisää usein entisestään taudinaiheuttajien ja etenkin mikrobilääkeresistenttien taudinaiheuttajien leviämistä;

AF.   toteaa, että on entistä enemmän tieteellistä näyttöä siitä, että hyvä käsihygienia terveydenhuollon toimintayksiköissä edellyttää käsien kuivaamista siten, että estetään mikrobeja aiheuttamasta ristikontaminaatiota ilmateitse ja aerosolisoitumalla;

AG.  ottaa huomioon, että lääkinnällisistä laitteista voidaan löytää resistenttejä bakteereja myös sen jälkeen, kun ne on steriloitu valmistajan ohjeiden mukaisesti;

AH.  ottaa huomioon, että käyttämällä mikrobilääkkeitä ihmis- ja eläinlääketieteen alalla edistetään ympäristön erilaisten mikrobilääkeresistenttien geenien (”resistome”) kehittymistä, mikä saattaa aiheuttaa resistenssin kehittymistä sekä ihmisissä että eläimissä; ottaa huomioon, että samoja antibioottiluokkia käytetään sekä eläinten että ihmisten lääkinnässä ja että molemmilla aloilla on ilmennyt samanlaisia resistenssimekanismeja;

AI.    toteaa, että antibiootteja voidaan maatalouden tehotuotannossa syöttää epäasianmukaisesti ja rutiininomaisesti karjalle, siipikarjalle ja kaloille kasvun edistämiseksi ja niitä käytetään laajalti myös ennaltaehkäisevästi sairauksien leviämisen estämiseen silloin, kun eläimiä pidetään ahtaissa, rajoitetuissa ja stressiä aiheuttavissa olosuhteissa, joissa eläinten vastustuskyky heikkenee, ja eläinten epäterveellisen ympäristön kompensoimiseen;

AJ.   ottaa huomioon, että Yksi terveys -mallissa, jota Maailman terveysjärjestö (WHO) ja Maailman eläintautijärjestö (OIE) tukevat, todetaan, että ihmisten terveys, eläinten terveys ja ekosysteemit ovat sidoksissa toisiinsa; toteaa, että erityisesti eläimet ja eläimistä saatavat elintarvikkeet voivat olla resistenttien zoonoottisten patogeenien pääasiallinen suora lähde; toteaa, että antibioottien käyttö eläimissä ja erityisesti elintarvikkeiden valmistukseen tarkoitetuissa tehotuotantoeläimissä voi vaikuttaa antibioottiresistenssin kehittymiseen ihmisissä;

AK.  toteaa, että Yksi terveys -mallin mukaisesti hoitoon liittyviä infektioita sekä sairaaloissa että niiden ulkopuolella voidaan estää siten, että sekä ihmis- että eläinlääketieteen ammattilaiset toteuttavat toimia resistenttien infektioiden ehkäisemiseksi ja antibioottien käytön vähentämiseksi;

AL.   toteaa, että WHO:n mukaan mikrobilääkkeiden käyttö kotieläimillä on paljon yleisempää kuin käyttö ihmisillä joissakin EU:n jäsenvaltioissa;(4)

AM  toteaa, että eurooppalaisten kuluttajajärjestöjen mukaan yli 70 prosenttia kuudessa EU:n jäsenvaltiossa testatuista lihatuotteista oli antibioottiresistenttien bakteereiden kontaminoimaa ja että kahdeksassa muussa jäsenvaltiossa tällaisia bakteereja löytyi 50 prosentissa näytteistä;(5)

AN.  toteaa, että on kampylobakteerin on havaittu olevan hyvin resistentti fluorokinoloneille ja että suurin osa ihmisen kampylobakteeri-infektioista johtuu kananlihan käsittelystä, valmistamisesta ja nauttimisesta; toteaa, että näin yleinen resistenssi vähentää ihmisen kampylobakteeri-infektioiden tehokkaiden hoitovaihtoehtojen määrää;

AO.  ottaa huomioon, että vuonna 2006 EU:ssa kiellettiin antibioottien käyttö sairauden hoitoon tarkoitettuja annoksia pienempinä annoksina esimerkiksi niin, että kotieläimille annetaan vähäisiä määriä antibiootteja niiden kasvun edistämiseksi;

AP.   ottaa huomioon, että suurin osa tuotantoeläinten lääkerehuista sisältää mikrobilääkkeitä;

AQ.  ottaa huomioon, että mikrobilääkkeiden käyttö lemmikkieläimillä lisää vaaraa mikrobilääkeresistenssin kasvusta ja siirtymisestä ihmiseen ja että lemmikkieläimiä hoitavilla eläinklinikoilla havaittu mikrobilääkeresistenssin kasvu on samansuuntainen kuin sairaaloissa;

AR.  ottaa huomioon, ettei ole mahdollista määrittää täysin sitä, missä määrin mikrobilääkeresistenssi voi siirtyä lemmikkieläimistä ihmisiin, ja asia edellyttää lisätutkimuksia;

AS.   ottaa huomioon, että on tunnustettu, että nykyinen eläinlääkkeitä koskeva lainsäädäntö ei tarjoa riittävästi välineitä sen varmistamiseksi, että eläinten mikrobilääkkeiden käytön ihmisten terveydelle aiheuttamia riskejä hallitaan asianmukaisesti;

AT    ottaa huomioon, että antibioottien käyttötarkoituksesta poikkeava käyttö on ongelmana sekä eläinlääketieteessä että ihmislääketieteessä;

AU.  toteaa, että lääkeyhtiöt lisäävät yleensä uudet antibiootit jo olemassa oleviin antibioottiluokkiin eivätkä pyri löytämään ja kehittämään todella uusia antibakteerisia aineita, minkä vuoksi tällaisia uusia aineita koskeva resistenssi syntyy nopeammin kuin vaikutusmekanismiltaan todella uusilla lääkkeillä;

AV.  katsoo, että lääkealan laboratorioita on kannustettava kehittämään uusia antibiootteja niin, että tarkastellaan sellaisten kannustavien toimenpiteiden ja vaihtoehtoisten taloudellisten mallien kehittämistä, joilla voidaan palkita innovointia;

AW.  katsoo, että on äärimmäisen tärkeää rohkaista lääkeyhtiöitä investoimaan ja jatkamaan investoimista uusien mikrobilääkkeiden kehittämiseen erityisesti sellaisten sairauksien torjumiseksi, joiden kohdalla mikrobilääkeresistenssi on vakava ongelma;

•   toteaa, että tällaisia sairauksia aiheuttavat esimerkiksi yleiset moniresistentit gram-negatiiviset bakteerit (kuten K. pneumoniae ja Acinetobacter tai E. coli) ja muut moniresistentit bakteerit, kuten Staphylococcus aureus ja tuberkuloosi;

•   toteaa, että näihin kuuluu myös virusten aiheuttamia sairauksia (esim. HIV) ja parasiittien aiheuttamia sairauksia (kuten malaria);

kehottaa myös kehittämään muita menetelmiä hoitoon liittyvien infektioiden torjumiseksi ilman antibiootteja;

AX. toteaa, että tämä voidaan toteuttaa vastaamalla joihinkin mikrobilääkkeiden kehittämistä haitanneisiin keskeisiin tieteellisiin, lainsäädännöllisiin ja taloudellisiin haasteisiin ja erityisesti kannustamalla investointeja tutkimukseen ja kehittämiseen ja keskittämällä ne suurimpiin kansanterveyttä koskeviin tarpeisiin niin, että samalla säilytetään kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien kestävyys;

AY.    ottaa huomioon, että direktiivin 18/2001/EY 4 artiklan 2 kohdassa asetetaan määräaika transgeenisissä kasveissa antibioottiresistenssiä aiheuttavien geenien käytölle;

AZ.     katsoo, että tuoteasiantuntijoiden ei pitäisi milloinkaan toteuttaa hoitotoimenpiteitä vaan ainoastaan avustaa hoitohenkilökuntaa, jos hoitohenkilökunta sitä pyytää, esimerkiksi erityisten välineiden kokoamisessa tai purkamisessa;

AAA.  ottaa huomioon, että EU:ssa pannaan parhaillaan täytäntöön potilaiden liikkuvuudesta annetun direktiivin 2011/24/EU säännöksiä, mikä lisää unionin potilaiden tarvetta saada tietoa potilasturvallisuudesta eri jäsenvaltioissa;

AAB.  katsoo, että on ehdottomasti varmistettava potilaiden oikeudet sekä kansalaisten luottamus terveyspalveluihin varmistamalla, että jäsenvaltioilla on järjestelmät, joiden avulla hoitovirheestä seuraavista laiminlyönneistä maksetaan oikeudenmukainen korvaus;

AAC.             katsoo, että ottamalla käyttöön kollektiivisia oikeussuojakeinoja voidaan auttaa potilaita, joille on aiheutunut haittaa samasta laittomasta käytännöstä, joka aiheuttaa saman haittatapahtuman kuin hoitoon liittyvät infektiot;

AAD.  toteaa, että internet muodostaa maailman suurimmat sääntelemättömät lääkkeiden markkinat; toteaa, että 62 prosenttia verkosta ostetuista lääkkeistä osoittautuu väärennetyiksi tai normien vastaisiksi; ottaa lisäksi huomioon, että merkittävä osuus verkon toimijoista harjoittaa laitonta toimintaa ja että reseptilääkkeiden laittoman verkkomyynnin maailmanlaajuiseksi vuosittaiseksi liikevaihdoksi on arvioitu noin 200 miljardia Yhdysvaltain dollaria;

AAE.  toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 168 artiklassa määrätään, että kansallista politiikkaa täydentävä unionin toiminta suuntautuu kansanterveyden parantamiseen, ihmisten sairauksien ja tautien ehkäisemiseen sekä fyysistä ja mielenterveyttä vaarantavien tekijöiden torjuntaan;

Potilasturvallisuudesta annettujen neuvoston suositusten täytäntöönpano

Huomioita komission toisesta täytäntöönpanokertomuksesta

1.      muistuttaa, että EU:n lääkelainsäädäntö on toteutettu potilasturvallisuuden suojelemiseksi; muistuttaa 22. lokakuuta 2013 antamastaan päätöslauselmasta (2013/2022(INI)), joka koski komission kertomusta neuvostolle potilasturvallisuudesta ja hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisemisestä ja valvonnasta annetun neuvoston suosituksen (2009/C 151/01) täytäntöönpanosta annettujen jäsenvaltioiden raporttien pohjalta;

2.      panee tyytyväisenä merkille hoitoon liittyvien infektioiden valvontajärjestelmien parantamisen EU:ssa ja tiettyjen jäsenvaltioiden toteuttamat muut äskettäiset toimenpiteet yleisen potilasturvallisuuden parantamiseksi ja hoitoon liittyvien infektioiden vähentämiseksi ja pitää erityisen myönteisenä sitä, että jäsenvaltioissa on edistytty potilasturvallisuutta koskevien strategioiden ja ohjelmien kehittämisessä, johon on sisältynyt myös potilasturvallisuus terveysalan lainsäädännössä, sekä raportointi- ja oppimisjärjestelmien kehittämisessä;

3.      toteaa kuitenkin, että toisen täytäntöönpanokertomuksen perusteella jäsenvaltiot edistyvät potilasturvallisuudessa edelleen eri tahdissa; pitää näin ollen valitettavana sitä, että jotkin jäsenvaltiot ovat selvästi hidastaneet neuvoston suositusten täytäntöönpanoa mahdollisesti talouskriisistä johtuvien rahoitusvaikeuksien seurauksena;

4.      pitää valitettavana, että säästötoimet ovat johtaneet siivoushenkilöstön vähentämiseen sairaaloissa ja muissa terveydenhuollon toimintayksiköissä kaikkialla EU:ssa, koska siivous on ratkaisevassa asemassa pyrittäessä varmistamaan korkea hygieniataso;

5.      kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan nykyisen talouskriisin aikana, etteivät säästötoimet vaikuta terveydenhuoltojärjestelmiin vaan ne saavat edelleen riittävästi rahoitusta, ja kehottaa erityisesti välttämään kaikkein eniten vahingoittavia toimia, kuten lyhyen aikavälin säästöjä, jotka aiheuttaisivat suuria kustannuksia keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä; kehottaa sen sijaan keskittymään korkealaatuisten ja tehokkaiden terveydenhoitojärjestelmien kehittämiseen edelleen; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että on olemassa riittävästi infektioiden ehkäisemiseen ja hallintaan sekä sairaalahygieniaan erikoistunutta terveydenhoitoalan ammattilaisia ja kehottaa huomioimaan entistä paremmin potilaslähtöisyyden;

6.      kehottaa jäsenvaltioita määrittämään konkreettisia ja kunnianhimoisia määrällisiä tavoitteita antibioottien käytön vähentämiseksi;

7.      on tyytyväinen potilasturvallisuutta ja hoidon laatua käsittelevän EU:n työryhmän työhön; toteaa, että työryhmään kuuluu edustajia kaikista EU:n 28:sta jäsenvaltiosta, EFTA-maista, kansainvälisistä järjestöistä ja EU:n toimielimistä ja että se auttaa kehittämään potilasturvallisuuteen ja laatuun liittyviä EU:n toimia;

8.      kehottaa komissiota seuraamaan jatkossakin potilasturvallisuussäännösten täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa ja tarvittaessa kehittämään vastaavasti uusia suuntaviivoja;

Parannusehdotuksia

9       on tyytyväinen EU:n yhteisrahoittamaan ja OECD:n tekemään työhön potilasturvallisuuden arvioimiseksi vertailukelpoisten indikaattoreiden avulla; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tällaisia indikaattoreita potilasturvallisuuden arvioimiseksi;

10.    toteaa, että on tärkeää sisällyttää potilasturvallisuus terveydenhuollon työntekijöiden ja ammattilaisten koulutukseen, työharjoitteluun ja jatkokoulutukseen kaikissa jäsenvaltioissa;

11.    korostaa sähköisiin terveydenhuoltopalveluihin liittyviä mahdollisuuksia, kun pyritään vähentämään haittatapahtumia seuraamalla tietovirtoja ja lisäämällä hoitoprosesseja koskevaa ymmärrystä sekä käyttämällä sähköisiä reseptejä sekä ilmoituksia lääkkeiden yhteisvaikutuksista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan syvällisemmin sähköisten terveydenhuoltopalvelujen ja myös sähköisten potilasasiakirjojen käyttöönoton tarjoamia mahdollisuuksia potilasturvallisuuden alalla ja tiivistämään yhteistyötä voidakseen jakaa kokemuksiaan, tietojaan ja hyviä käytäntöjään tältä alalta;

12.    kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan terveysalan mobiilisovelluksien (mHealth) mahdollista vaikutusta hoidon tehokkuuteen, sairaalahoidon tarpeeseen ja vuosittaisten asukaskohtaisten terveydenhoitokulujen vähentämiseen;

13.    toteaa, että antibioottien käyttö ja mikrobilääkeresistenssin esiintyvyys vaihtelevat suuresti jäsenvaltiosta toiseen, ja kannustaa jäsenvaltioita soveltamaan parhaita käytäntöjä;

14.    korostaa kiireellistä tarvetta edistää eläinlääketieteen alan tutkimusta ja innovointia EU:ssa ja jäsenvaltioissa;

15.    vaatii jäsenvaltioita toteuttamaan seuraavat toimenpiteet tai kehittämään niitä:

a)   jatkuva työ potilasturvallisuuden parantamiseksi toteuttamalla tarvittavia toimenpiteitä neuvoston suositusten täytäntöön panemiseksi täysimääräisesti

b)   tiedon säännöllinen kerääminen vakiomuotoisten tutkimuksien mukaisesti haittatapahtumien esiintyvyydestä ja ilmaantuvuudesta omalla alueella ja varhaisvaroitusjärjestelmien vahvistaminen sekä näiden tietojen vaihdon tehokas koordinointi

c)   sen varmistaminen, että terveydenhuoltojärjestelmiä ja terveydenhoidon toimintayksikköjä hallinnoidaan itsenäisesti poliittisista valinnoista riippumatta ja että johtajat nimitetään pätevyyden, ei poliittisen suuntautumisen perusteella

d)   terveydenhuollon ammattilaisten työolojen jatkuvan parantamisen ja arvioinnin varmistaminen potilasturvallisuuden parantamiseksi

e)  infektioiden ehkäisemistä ja valvontaa koskevan peruskoulutuksen varmistaminen koko terveydenhuoltohenkilöstölle ja myös niille työntekijöille, jotka eivät ole välittömässä yhteydessä potilaisiin, ennen kuin he aloittavat työskentelyn sairaalassa tai jossakin muussa terveydenhuollon toimintayksikössä, ja sen jälkeen säännöllisesti

f)   lääkäreiden ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten asianmukaisen ja ajantasaisen koulutuksen varmistaminen ja parhaiden käytäntöjen vaihtaminen uusimman tekniikan ja sairaalahygienian parhaiden käytäntöjen huomioon ottamiseksi sekä seurantajärjestelmien perustaminen sen varmentamiseksi, että sairaaloiden henkilöstöllä on ajantasaiset tiedot erityisesti turvallista leikkaustoimintaa koskevasta WHO:n tarkistusluettelosta tämä vähentäisi hoitovirheitä (hoitoon liittyvät infektiot mukaan luettuina), jotka johtuvat tietojen puutteesta ja uusien tekniikoiden puutteellisesta tuntemuksesta

g)  monialaisen lähestymistavan soveltaminen sairaanhoidossa

h)   varmistetaan hoitoketjujen parempi yhdenmukaisuus ja jatkuvuus painottaen alojen välistä siirtymistä ja tietojen siirtämistä esimerkiksi sairaalasta perusterveydenhuoltoon

i)    terveydenhuollon toimintayksiköiden taakan keventäminen edistämällä kotisairaanhoitoa

j)    sen varmistaminen, että hoitohenkilöstö kertoo potilaalle lääkkeen alkuperäistarkoituksesta poikkeavasta käytöstä ja antaa tälle tietoa mahdollisista riskeistä, jotta potilas voi antaa tietoon perustuvan suostumuksensa

k)   antibioottiresistenssin vähentämistä koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtaminen hoitohenkilöstön välillä, jotta koko Euroopassa voidaan soveltaa kaikkein tehokkainta menettelyä

l)    sen varmistaminen, että potilaille taataan yhtäläinen pääsy terveyden- ja sairaanhoitoon, jotta voidaan toimia olemassa olevien terveyserojen vähentämiseksi

m)  potilaille suunnattujen tiedotuskampanjoiden edistäminen terveydenhuollon haittatapahtumista ja mahdollisista ennaltaehkäisytoimista aina perushygieniasta lähtien ja valistuskampanjoiden sekä terveyskasvatuskurssien käynnistäminen kouluissa antibioottien ja kaikkien muidenkin lääkkeiden järkevästä käytöstä sekä antibioottiresistenssin lisääntymisen aiheuttamasta riskistä huolehtiminen siitä, että näillä kampanjoilla tavoitetaan lasten vanhemmat sekä pikkulasten ja vanhusten hoitajat ja että niiden tuloksia arvioidaan jälkikäteen

o)   hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisemisen korostaminen terveydenhuollon toimintayksiköissä siten, että estetään tartuntojen leviäminen toteuttamalla potilaiden ja kontaktien seulontaa samoin kuin infektioiden valvontatoimia, sekä hyvien hygieniakäytäntöjen (kuten käsienpesun) jatkuva edistäminen

p)   hygieniaan liittyvien varotoimenpiteiden tehostaminen käyttämällä entistä enemmän hygieniaan erikoistuneita työntekijöitä, jotka valvovat kaikkia hygienia- ja terveysnäkökohtia, jotka liittyvät terveydenhuoltoyksiköihin, potilaisiin sekä potilaiden ja ulkopuolisten vieraiden välisiin kontakteihin

q)  potilasjärjestöjen ja potilaiden edustajien aktiivinen ja virallinen osallistaminen toiminnan ja ohjelmasuunnittelun kaikilla tasoilla

r)   EU:n suuntaviivojen laatiminen sille, miten potilaat osallistuvat potilasturvallisuusstrategioihin ja -toimiin yhteistyössä sidosryhmien ja erityisesti potilasjärjestöjen kanssa

s)  asianmukaisen tuen antaminen niille potilasturvallisuutta koskevien toimien toteuttamiseksi

16.    kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan mahdollisia väärinkäytöksiä, jotka liittyvät alkuaan kertakäyttöisiksi suunniteltujen ja merkittyjen lääkinnällisten laitteiden kunnostamiseen ja uudelleenkäyttöön

17.    kehottaa jäsenvaltioita parantamaan tiedotusohjelmia, jotka on tarkoitettu hoitoalan ammattilaisille, muulle terveydenhoitohenkilöstölle, eläinlääkäreille ja suurelle yleisölle ja joissa keskitytään tarkastelemaan antibioottien käyttöä ja infektioiden ehkäisemistä

18.    pyytää Euroopan lääkevirastoa (EMA) laatimaan suuntaviivat sellaista hoitotarpeeseen perustuvaa lääkkeiden käyttöä varten, joka poikkeaa niiden alkuperäistarkoituksesta tai on lisensoimatonta, sekä laatimaan luettelon alkuperäistarkoituksesta poikkeavasti käytetyistä lääkkeistä, joita käytetään lisensoitujen vaihtoehtojen saatavuudesta riippumatta;

19.    kehottaa komissiota ja tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaista keskusta laatimaan suuntaviivoja terveydenhuollon ammattilaisille, potilaille ja heidän perheilleen käsien tehokkaasta pesemisestä ja kuivaamisesta sekä edistämään sellaisten kuivausmenetelmien käyttöä, jotka estävät mikrobeja aiheuttamasta ristikontaminaatiota ilmateitse ja aerosolisoitumalla;

20.    korostaa tarvetta parantaa perusteellisesti sekä eläinlääkäreille että viljelijöille suunnattua viestintää sekä heidän koulutustaan;

21.    kehottaa jälleen komissiota esittämään mahdollisimman pian lainsäädäntöesityksen lääkettä koskevien tietojen tiivistelmän pakollisesta lisäämisestä pakkausselosteeseen; toteaa, että lääketietotiivistelmä on esitettävä selkeästi luettavassa muodossa ja selkeästi havaittavasti muusta tekstistä erottuvalla tavalla; toteaa, että lääketietotiivistelmän pitäisi sisältää lääkettä koskevien tietojen lyhyt kuvaus, jonka avulla potilas voi ymmärtää lääkkeen hyödyn ja mahdolliset riskit ja jotta hän voi käyttää lääkettä turvallisesti ja oikein; toteaa, että tiedot käsittävät myös neuvoja antibioottien oikeasta ja asianmukaisesta käytöstä;

22.    kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään unionin yhteisen tunnuksen käyttöönottoa täytäntöönpanoasetuksen N:o 699/2014 mukaisesti, jotta voidaan tunnistaa selvästi verkkoapteekit, jotka tuovat yleiseen etämyyntiin lääkkeitä, ja jotta kuluttajia voidaan suojella usein terveysriskin aiheuttavien väärennettyjen lääkkeiden hankkimiselta;

23.    muistuttaa että valtioiden rajat ylittävistä vakavista terveysuhkista annetun päätöksen N:o 1082/2013/EU nojalla jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kansallisen tason valmius- ja reagointisuunnittelunsa tilaa koskevat ajantasaiset tiedot, ja kehottaa jäsenvaltioita esittämään nämä tiedot päätöksessä vahvistettujen määräaikojen mukaisesti;

Ilmoitus-, selonteko- ja vastuukysymykset

24.    kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan terveydenhuollon ammattilaisia antamaan säännöllisesti tietoja potilaiden neuvomiseksi turvallisuusriskien minimoimisesta heidän ollessaan tekemisissä terveydenhuoltojärjestelmän kanssa;

25.    kannustaa jäsenvaltioita perustamaan riippumattomia elimiä, jotka ovat yhteydessä alan ammattilaisiin, jotta voidaan lisätä tietoisuutta potilasturvallisuuteen liittyvistä uhkista ja antaa varoituksia niistä;

26.    kehottaa jäsenvaltioita parantamaan haittatapahtumia ja hoitovirheitä koskevia ilmoitusjärjestelmiään kehittämällä toimenpiteitä, joilla terveydenhuoltoalan ammattilaisia ja potilaita kannustetaan ilmoittamaan ongelmista asianmukaisesti, syyllistämättä ja nimettömänä, ja kehottaa tarkastelemaan sellaisen sähköisen järjestelmän käyttöönottoa, jolla voitaisiin helpottaa ja parantaa potilaiden mahdollisuuksia ilmoitusten tekoon;

27.    kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön toimenpiteitä, jotka parantavat haittatapahtumista ilmoittamisen laatua – eivätkä pelkästään määrää – niin, että raporteissa on vankkoja tietoja, jotka voivat todella parantaa turvallisuutta, ja kehottaa perustamaan järjestelmän, josta tietoja on helppo hakea ja joka mahdollistaa kattavan ja järjestelmällisen arvioinnin;

28.    kehottaa komissiota laatimaan vakiomuotoisia kyselytutkimuksia tietojen keräämiseksi hoitoon liittyvistä infektioista;

29     kehottaa jäsenvaltioita valvomaan ja toteuttamaan entistä tiukemmin kieltoa, jonka mukaan muu kuin lääketieteellinen ulkopuolinen henkilökunta ei saa antaa lääketieteellistä hoitoa;

30.     kehottaa jäsenvaltioita tiedottamaan potilaille terveydenhuoltojärjestelmissä esiintyvien haittatapahtumien riskeistä ja niitä koskevista ehkäisevistä toimenpiteistä sekä valitusmenettelyistä ja oikeudellisista vaihtoehdoista tällaisen haittatapahtuman sattuessa, esimerkiksi potilasasiamiehen kautta;

31.    kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet lääkärien ja eläinlääkärien eturistiriitojen välttämiseksi lääkkeiden määräämisen ja myynnin yhteydessä;

32.    kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki tiedot valitus- ja korvauksenhakumekanismeista ovat helposti niiden potilaiden saatavilla, jotka ovat kärsineet hoitoon liittyvästä infektiosta tai hoitovirheestä;

33.    kehottaa komissiota laatimaan kertomuksen hoitoon liittyviin infektioihin sovellettavista kansallisista kollektiivisista oikeussuojakeinoista;

34.    pitää arvokkaina kansalaisaloitteita, kuten Euroopan unionin perusoikeuskirjaan perustuvaa potilaiden oikeuksien eurooppalaista peruskirjaa sekä potilaan oikeuksien eurooppalaista teemapäivää, jota on vietetty joka vuosi 18. huhtikuuta vuodesta 2007 alkaen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan potilaan oikeuksien eurooppalaista teemapäivää paikallisella, kansallisella sekä unionin tasolla;

Mikrobilääkeresistenssin torjunta

Tilannekatsaus ja lupaavia ratkaisuja

35.    suhtautuu myönteisesti komission toimiin mikrobilääkeresistenssin sekä hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisyn ja valvonnan alalla ja panee merkille tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen (ECDC) toteuttamat koordinointi- ja seurantatoimet erityisesti eurooppalaisen mikrobilääkeresistenssin seurantaverkoston (EARS-Net), eurooppalaisen antibioottien käytön seurantajärjestelmän verkoston (ESAC-Net) ja hoitoon liittyvien infektioiden seurantaa käsittelevän verkoston (HAI-Net) puitteissa;

36.    on tyytyväinen ECDC:n, EMAn ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) yhteistyöhön mikrobilääkeresistenssin koordinoinnin ja valvonnan alalla;

37.    ilmaisee huolensa siitä, että vuosina 2010–2013 fluorokinolonille, kolmannen sukupolven kefalosporiineille ja aminoglykosideille resistenttien K. pneumoniae -bakteerien prosenttiosuus sekä kaikille kolmelle antibioottiryhmälle moniresistenttien ja karbapeneemeille (viimesijaisesti käytettävien antibioottien ryhmä) resistenttien bakteerien esiintyvyys lisääntyi merkittävästi monissa jäsenvaltioissa ja unionin tasolla; toteaa lisäksi, että samalla aikavälillä myös kolmannen sukupolven kefalosporiineille resistentin E. coli -bakteerin esiintyvyys lisääntyi merkittävästi monissa jäsenvaltioissa ja unionin tasolla; toteaa lisäksi, että tietyillä Euroopan alueilla monilääkeresistenttiä tuberkuloosia (MDR-TB) on jopa 20 prosenttia kaikista uusista tuberkuloositapauksista ja että MDR-TB:n hoidon onnistuminen on hälyttävän vähäistä;

38.    panee huolestuneena merkille, että hoitovaihtoehdot ovat vähissä maissa, joissa esiintyy paljon useille lääkkeille ja esimerkiksi karbapeneemeille resistenttejä bakteereita; toteaa, että tällöin käytettävissä on vain vähän hoitovaihtoehtoja, joista yksi on polymyksiinien käyttö; painottaa, että näissä maissa polymyksiineille resistenttien bakteerien esiintyminen on varoittava osoitus siitä, että vaihtoehdot tartunnan saaneiden potilaiden hoitamiseksi ovat yhä rajoitetumpia;

39.    toteaa, että mikrobilääkeresistenttien bakteerien aiheuttamat infektiot johtavat hyvin todennäköisesti kalliisiin ja pitkiin hoitojaksoihin sairaaloissa sekä vaihtoehtoisten ja kalliimpien hoitotoimenpiteiden käyttöön, mikä voi aiheuttaa lisärasitetta jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmille;

40.    pitää valitettavana sitä, että viimeisten 25 vuoden aikana tietämys mikrobilääkkeiden ja antibioottien järkevän käytön merkityksestä on ollut puutteellista ja että mikrobilääkkeiden kehittämisessä on poljettu paikallaan, mikä johtuu erityisesti tieteellisten, taloudellisten ja lainsäädännöllisten esteiden ilmenemisestä;

41     toteaa, että sekä Horisontti 2020 -puiteohjelmassa että EU:n kolmannessa kansanterveysalan toimintaohjelmassa painotetaan hoitoon liittyviä infektioita ja mikrobilääkeresistenssiä;

42.    panee merkille, että joitakin nykyisiä ja tehokkaita antibiootteja ei useissa jäsenvaltioissa ole saatavilla, minkä vuoksi asianmukaisen lääkehoidon valinta ei ole mahdollista, ja kehottaa tämän vuoksi jäsenvaltioita ja komissiota tutkimaan, miten tehokkaat antibiootit voidaan pitää markkinoilla;

43.    toteaa, että antibioottiresistenssi usein aiheuttaa oikealla antibiootilla hoidon viivästymisen ja että vaikeista infektiotaudeista kärsivät potilaat saavat vääristä antibiooteista tai hoidon viivästymisestä johtuvia vaikeita komplikaatioita, jotka saattavat joskus johtaa kuolemaan;

44.    panee hyvin huolestuneena merkille antibiooteille resistenttien bakteerien tartuttamien eläinten suuren määrän sekä riskin, että näitä bakteereita siirtyy kontaminoituneen lihan kautta kuluttajiin;

45.    panee hyvin huolestuneena merkille yhteyden mikrobilääkkeiden eläinlääkinnällisen käytön ja viljelijöiden mikrobilääkeresistenssin kehittymisen välillä sekä riskin, että tämä resistenssi leviää sairaalahoidon johdosta;

46.    on tyytyväinen jäsenvaltioiden, eläinlääkinnän ammattilaisten ja eläinten omistajien aloitteisiin ja toimiin, joilla pyritään mikrobilääkkeiden vastuulliseen käyttöön eläimillä ja mikrobilääkkeiden käytön vähentämiseen kotieläintaloudessa;

47.    pitää uusia mikrobilääketutkimuksia äärimmäisen tärkeinä ja kehottaa komissiota hyödyntämään Euroopan strategisten investointien rahastoa tutkimuksen edistämiseen esimerkiksi tukemalla innovatiivisia lääkkeitä koskevan yhteisen teknologia-aloitteen (IMI) kaltaisia nykyisiä rakenteita;

48.    kehottaa kiinnittämään enemmän huomiota mahdollisuuksiin kehittää uusia antimikrobisia aineita, joita voitaisiin suunnata uusiin kohteisiin, ja kehottaa edistämään sellaisten aineiden käyttöä, jotka eivät tapa taudinaiheuttajia vaan pelkästään estävät niitä lisääntymästä, jolloin on vähemmän todennäköistä, että taudinaiheuttajista tulee resistenttejä;

49.    suhtautuu myönteisesti lisätutkimukseen todella uusien mikrobilääkkeiden alalla ja erityisesti tutkimukseen, joka liittyy antibiootteihin, jotka tehoavat laajalle levinneisiin moniresistentteihin gram-negatiivisiin bakteereihin ja sellaisiin antibiooteille yleensä erityisen resistentteihin sairauksiin, kuten K. pneumoniae, Acinetobacter, E. Coli, HIV, Staphylococcus aureus, tuberkuloosi ja malaria; katsoo kuitenkin, että on äärimmäisen tärkeää varmistaa ensisijaisesti mikrobilääkkeiden vastuullinen ja järkevä käyttö; kannustaa lisätutkimusta vaihtoehtoisista keinoista torjua hoitoon liittyviä infektioita ilman antibiootteja ja torjua monilääkeresistenttiä tuberkuloosia;

50.    kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita nopeuttamaan tutkimus- ja kehittämistoimia uusien välineiden tarjoamiseksi Euroopassa jatkuvasti yleistyvien bakteerien aiheuttamien infektioiden torjumiseksi;

51.    kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lujittamaan kannustimia julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhön antibioottien kehitykseen liittyvän tutkimuksen ja kehittämisen vauhdittamiseksi;

52.    kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tehostamaan potilasturvallisuutta sekä mikrobilääkeresistenssiä koskevaa yhteistyötä, jotta resistenttien mikro-organismien leviämistä jäsenvaltioiden välillä voidaan rajoittaa ja vähentää;

53.    kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään joustavia järjestelmiä (”Adaptive Pathways”) ja muita sääntelyvälineitä, jotta innovatiivisia mikrobilääkkeitä on nopeammin potilaiden saatavilla resistenttien infektioiden hoitoon;

54.    kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään Euroopan lääkeviraston ”Adaptive Pathways” -hanketta ja käyttämään kaikkia saatavilla olevia sääntelyvälineitä taatakseen potilaille entistä nopeamman innovatiivisten antibakteeristen hoitojen saannin;

55.    painottaa tarvetta asettaa potilaat etusijalle terveyspolitiikassa ja kehottaa lisäämään terveysosaamista ja potilaiden osallistumista hoitoa koskevaan päätöksentekoon;

56.    pitää äärimmäisen tärkeänä, että komissio varmistaa mikrobilääkeresistenssin torjuntaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman jatkumisen vuoden 2016 jälkeen keskittyen siihen, miten selviydytään mikrobilääkeresistenssiin liittyvistä tieteellisistä, sääntelyä koskevista ja taloudellisista haasteista, ja että suunnitelmaan sisältyy hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisy ja valvonta;

Suosituksia antibioottien käytöstä ihmislääketieteessä

57.    muistuttaa, että antibioottien käyttö itselääkinnässä on kiellettävä tiukasti ja että jäsenvaltioiden kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on valvottava mikrobilääkkeiden säilymistä reseptilääkkeinä;

58.    kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan sopivia toimia sen varmistamiseksi, että kaikkia mikrobilääkkeitä ja etenkin sellaisia antibiootteja, joita pidetään bakteeri-infektioiden viimesijaisena hoitomuotona sairaaloissa, käytetään vastuullisesti ja järkevästi ihmislääketieteessä, koska antibioottien epäasianmukainen käyttö ennaltaehkäisyyn (myös sairaaloissa) on yksi antibioottiresistenssin syntymiseen vaikuttavista tärkeimmistä tekijöistä;

59.    kehottaa jäsenvaltioita edistämään korkealaatuisten lääkkeiden saatavuutta sekä kaikkien potilaiden sitoutumista noudattamaan lääkemääräystä kuurin loppuun saakka tukemalla erityisesti kaikkein haavoittuvimpia ryhmiä, jotta voidaan estää resistenssin kehittymistä;

60.    kehottaa jäsenvaltioita myös tutkimaan niin sanottuja ”unohdettuja” antibiootteja, jotta käytettävissä olevaa lääkevalikoimaa voidaan laajentaa;

61.    kehottaa komissiota osallistumaan WHO:n pyrkimyksiin kehittää uutta taloudellista mallia kansanterveyttä koskevien ongelmien ja tarpeiden ottamiseksi huomioon;

62.    kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota käynnistämään pohdinnan sellaisen uuden taloudellisen mallin kehittämiseksi, jonka avulla poistetaan yhteys uuden antibiootin myytyjen määrien ja siitä saatavan palkkion väliltä, esimerkiksi maksamalla yritykselle yksi kiinteä maksu tai kiinteiden maksujen sarja, joka vastaisi uuden antibiootin yhteiskunnallista arvoa ja mahdollistaisi yritykselle riittävän investointien tuoton samalla, kun ostaja saisi oikeuden käyttää tuotetta ja valvoa sen tuotantomääriä;

63.    kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan seuraavat toimenpiteet tai kehittämään niitä:

a)  lääkärien muistuttaminen siitä, että on tärkeää on varmistaa, että antibioottien määrääminen hoitotarkoituksessa on asianmukaista ja vastuullista

b)  sen varmistaminen, että mahdollisuuksien mukaan tehdään järjestelmällisesti asianmukainen mikrobiologinen diagnoosi ennen antibioottien määräämistä esimerkiksi käyttämällä uusia diagnoosivälineitä, jotka voivat mahdollistaa nopean diagnoosin hoidon antamispaikalla, ja/tai tekemällä antibiogrammeja erityisesti sellaisten sairauksien tapauksessa, joilla on taipumus uusiutua; pyrkimykset poistaa asianmukaisen mikrobiologisen diagnoosin tekemisen esteitä erityisesti avohoidon palveluissa

c)  hoidossa käytettävien antibioottien määräämisen sääntely ja erityisesti sellaisten lakien tiukka täytäntöönpano, jotka kieltävät antibioottien tarjoamisen hoitoa varten ilman reseptiä niin, että varmistetaan lääkkeiden asianmukainen käyttö, määritetään hoitotavoite ja valitaan asianmukainen lääkehoito

d)  vastuullisen markkinoinnin noudattaminen ja lääkkeitä tuottavien ja niitä määräävien tahojen välisten eturistiriitojen välttäminen

e)   tuki sellaisten uusien myyntitulomallien kehittämiselle, joissa lääkeyhtiöiden saama taloudellinen hyöty erotetaan määrättyjen antibioottien määristä samalla, kun rohkaistaan lääketeollisuutta innovointiin ja pyritään tasapainottamaan se terveydenhuoltojärjestelmien kestävyyden kanssa

f)   antibioottien myynnin ja jakelun sääntely siten, että potilaat voivat saada vain juuri sen määrän antibiootteja, jonka heidän lääkärinsä on määrännyt, koska joidenkin jäsenvaltioiden säännöt sallivat edelleen antibioottien myynnin suuremmissa pakkauksissa kuin tietty hoito edellyttää

g)  varmistetaan, että potilaat noudattavat entistä paremmin terveydenhoitoalan ammattilaisten määräämää antibiootti- ja muuta hoitoa, ja kehitetään strategioita, joilla pyritään parantamaan potilaiden ymmärtämystä antibioottihoidon vastuullisen käytön merkityksestä ja mikrobilääkeresistenssin yleistymisen riskeistä

h)  antibioottiresistenssin ja sairaaloissa tapahtuvan antibioottien käytön seuraaminen ja sen varmistaminen, että kun antibiootteja käytetään sairaaloissa, niitä käytetään oikeiden hoidonaiheiden mukaisesti, oikeina annoksina ja mahdollisimman lyhyen aikaa, kuten näyttöön perustuvissa suuntaviivoissa suositellaan

i)   infektioiden hallinnan tehostaminen erityisesti rajatylittävissä yhteyksissä, etenkin seuraamalla tarkasti sellaisista maista ja sairaaloista tai sellaisilta alueilta siirretyissä potilaissa mahdollisesti olevia moniresistenttejä bakteereja, jotka tunnetaan moniresistenttien bakteerien suuresta esiintyvyydestä, ja tällaisia bakteereita kantavien potilaiden eristäminen erillisiin huoneisiin tai heidän hoitamisensa ryhminä

j)   sellaisen monilääkeresistenttiä tuberkuloosia (MDR-TB) koskevan usean sidosryhmän strategian kehittäminen, joka kattaa ennaltaehkäisyn, tiedottamisen, diagnoosin tekemisen, asianmukaisen hoidon sekä määrättyjen lääkkeiden asianmukaisen käytön ja ohjeiden noudattamisen

k)   turvallisuusvaatimusten tiukentaminen etenkin kun on kyse steriloinnille resistenteistä lääkinnällisistä laitteista (kuten endoskoopit), ja sen valvominen tarkoin, että alun perin kertakäyttöä varten suunnitellut ja CE-merkityt lääkinnälliset laitteet ovat kaikkien turvallisuusvaatimusten mukaisia, jos niitä käytetään uudelleen, jotta kuluttajien terveyttä voidaan suojella

l)   sellaisten suurelle yleisölle suunnattujen tiedotuskampanjoiden käynnistäminen, jotka kattavat kouluissa annettavan terveystiedon opetuksen antibioottien järkevästä käytöstä, antibioottiresistenssin lisääntymiseen liittyvistä riskeistä ja henkilökohtaiseen hygieniaan liittyvien hyvien käytäntöjen kehittämisen tärkeydestä; kampanjat on suunnattava sekä nuorille että vanhoille samoin kuin vanhemmille ja hoitajille ja niiden jälkeen olisi suoritettava tulosten arviointi ja otettava huomioon terveydenhuollon sähköisten järjestelmien tässä yhteydessä tarjoamat mahdollisuudet

m) julkisen rahoituksen ja uusien akateemisten virkojen lisääminen, jotta voidaan keskittyä bakteeri-infektioiden hoidon uusien menetelmien tutkimiseen ja validointiin

n)  kannustimien lisääminen erityisesti uusien mikrobilääkkeiden tutkimukselle ja kehittämiselle

o)  kehotetaan tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaista keskusta antamaan jäsenvaltioille paikan päällä tieteellistä ja teknistä apua sekä koulutusta mikrobilääkeresistenssistä tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 851/2004 9 artiklan mukaisesti; kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole sitä tehneet, ja erityisesti niitä jäsenvaltioita, joissa mikrobilääkeresistenssi jo on laajaa tai kasvussa, pyytämään tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaista keskusta toteuttamaan tällaiset toimet

p)   sairaaloiden ja muiden terveydenhuollon toimintayksikköjen hoitoon liittyviä infektioita koskevien tilastojen julkistaminen, jotta potilaat voivat tehdä tietoon perustuvia valintoja;

64.    kehottaa komissiota tarkastelemaan direktiivin 2011/24/EU mukaisen liikkuvuuden kasvun seurauksia, kun mikrobilääkeresistenssi mahdollisesti yleistyy potilaiden matkustaessa kaikkialla Euroopassa saadakseen hoitoa;

Suositukset antibioottien käytöstä eläinlääketieteessä ja maataloudessa

65.    on huolissaan siitä, että Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen ja tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen yhteisessä mikrobilääkeresistenssiä koskevassa raportissa osoitetaan, että ruokamyrkytyksiä yleisimmin aiheuttavien salmonellan ja kampylobakteerin on havaittu kehittäneen merkittävää resistenssiä yleisille mikrobilääkkeille;

66.    toistaa mikrobilääkeresistenssin kansanterveydelle aiheuttamasta uhkasta 27. lokakuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa esittämänsä pyynnön, että antibioottien ennaltaehkäisevästä käytöstä karjankasvatuksessa luovuttaisiin asteittain; ja korostaa, että karjankasvatusalalla ja kalan tehoviljelyssä olisi keskityttävä ehkäisemään sairauksia huolehtimalla hyvästä hygieniasta, hyvistä eläintenpidon ja -kasvatuksen käytännöistä sekä tiukoista bioturvallisuustoimenpiteistä antibioottien ennaltaehkäisevän käytön asemesta;

67.    kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan seuraavat toimenpiteet tai kehittämään niitä:

a)  kaikkien mikrobilääkkeiden vastuullisen ja järkevän käytön edistäminen eläinlääkkeissä ja lääkerehuissa niin, että niiden käyttö hoitoon sallitaan vain eläinlääketieteellisen diagnoosin jälkeen ja kiinnitetään samalla erityistä lisähuomiota antibiootteihin, jotka ovat ihmislääketieteen kannalta erityisen tärkeitä mikrobilääkkeitä koskevassa WHO:n luettelossa

b)   antibioottien käytön rajoittaminen eläimillä lainsäädännön avulla, jos havaitaan merkittävä kansanterveydellinen uhka

c)  tiukempi valvonta antibioottien käytön rajoittamiseksi eläinlääketieteessä; yksi tapa tämän toteuttamiseksi olisi rajoittaa oikeus määrätä antibiootteja ammatillisesti päteviin eläinlääkäreihin sekä erottamalla toisistaan eläinlääkärien lääkkeenmääräämisoikeus sekä oikeus myydä antibiootteja, jotta voitaisiin poistaa kaikki taloudelliset kannustimet

d)     tiedotuskampanjoiden käynnistäminen mikrobilääkkeiden vastuullisesta käytöstä eläimillä lemmikkieläimet mukaan luettuina

e)   antibioottien tarpeen vähentäminen parantamalla eläinten terveyttä bioturvallisuustoimenpiteillä, tautien ehkäisyllä ja asianmukaisilla hallinnointikäytännöillä sekä tehokkaiden ja entistä selkeämpien menetelmien ja painopisteiden käyttöönotto mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi

f)    sen varmistaminen, että kotieläintaloudessa ja tehokalanviljelyssä keskitytään tautien ehkäisemiseen hyvällä hygienialla, hyvillä eläinsuojilla ja hyvällä kotieläintaloudella sekä tiukoilla bioturvallisuustoimenpiteillä antibioottien ennaltaehkäisevän käytön asemesta; sen ymmärtäminen, että järkevä maatilojen ja kotieläinten hoito on mahdollista muuttamalla karjankasvatuksen suurinta sallittua eläintiheyttä koskevia määräyksiä, koska nykyiset eläinmäärät usein estävät eläinten yksittäisen hoidon tai hoidon pienissä ryhmissä, mikä kannustaa mikrobilääkkeiden ennalta ehkäisevään käyttöön

g)   antibioottien käytön rajoittaminen karjan tehokasvatuksessa ja luonnonmukaisten tai laajaperäisten kasvatusmallien käytön edistäminen

h)   antibioottien käytön vähentäminen eläimissä lopettamalla asteittain niiden ennaltaehkäisevä käyttö eli antibioottilääkkeiden antaminen eläimille sairauksien ehkäisemiseksi ja minimoimalla niiden käyttö valvontahoitoon (metafylaksi), jossa eläimiä massalääkitään tilalla sairastuneiden yksilöiden hoitamiseksi ja terveiden yksilöiden infektioiden estämiseksi

i)    sellaisten kansallisten mikrobilääkeresistenssin vastaisten strategioiden ja toimintasuunnitelmien laatiminen ja täytäntöönpano, jotka sisältävät muun muassa seuraavat tekijät:

i)  eläinten mikrobilääkehoidon kansallisten suuntaviivojen täytäntöönpano sen varmistamiseksi, että mikrobilääkkeitä käytetään vastuullisesti nimenomaisen näytön ja kunkin jäsenvaltion olosuhteiden mukaisesti

ii) ennaltaehkäisevän eläinten terveyttä koskevan politiikan täytäntöönpano eläinten terveydentilan parantamiseksi ja mikrobilääkkeiden käyttötarpeen vähentämiseksi kotieläintaloudessa

iii) eläinlääkärien vastuualojen määrittäminen eläinten terveydenhoidossa ja mikrobilääkkeiden käyttöä koskevassa päätöksenteossa

iv) eläinlääkärien ja eläinten omistajien jatkuva koulutus

j)    antibioottien käyttökiellon vahvistaminen kotieläinten kasvun edistäjinä;

68.    vaatii jäsenvaltioita puuttumaan lainsäädännöllä mahdollisiin eturistiriitoihin ja taloudellisiin kannustimiin, jotka koskevat antibiootteja samanaikaisesti myyviä ja määrääviä eläinlääkäreitä;

69.    kehottaa Euroopan lääkevirastoa laatimaan sellaisia eläimillä käytettäviä antibiootteja koskevan luettelon, joiden yhteydessä on havaittu merkittävä kansanterveyteen liittyvä riski;

70.    vaatii kansallisia viranomaisia ja Euroopan lääkevirastoa toteuttamaan seuraavat toimenpiteet tai kehittämään niitä:

a)      eläinten lääkintään tarkoitettujen uusien mikrobilääkeaineiden nykyisen riskinarvioinnin vahvistaminen määrittämällä keskeiset mahdolliset kansanterveysriskit lupamenettelyn hyvin varhaisessa vaiheessa

b)     resistenssin kehittymisen seuraaminen tietyissä bakteereissa sääntelyviranomaisten ja yritysten yhdessä sopimien suunnitelmien mukaisesti, kun uusi mikrobilääkeaine hyväksytään eläinlääkintään ensimmäisen kerran

c)      mikrobilääkkeiden käytössä eläimillä tapahtuvien muutosten seuraaminen osana eläinten mikrobilääkkeiden käytön eurooppalaista seurantajärjestelmää (ESVAC) koskevaa hanketta, jolla mitataan toteutettujen toimien vaikutusta;

71.    vaatii jäsenvaltioita ja komissiota tutkimaan perusteellisesti antibioottien käyttöä lääkerehussa ja harkitsemaan sen kieltämistä, kun eläinlääketiedettä ja lääkerehua koskevaa lainsäädäntöä käsitellään tulevaisuudessa;

72.    kehottaa neuvostoa noudattamaan Yksi terveys -periaatteen mukaista toimintamallia, kun neuvotellaan ehdotuksesta eläinlääkkeitä koskevaksi asetukseksi (2014/0257 (COD)), ja kehottaa erityisesti

–    antamaan säännöksiä, joilla kielletään vain ihmiskäyttöön hyväksyttyjen mikrobilääkkeiden alkuperäistarkoituksesta poikkeava käyttö eläimillä

–    tukemaan kaikkien karjankasvatuksessa käytettyjen mikrobilääkkeiden määrien pakollista kirjaamista ja tiedon välittämistä toimivaltaisille kansallisille viranomaisille, jotta nämä julkistavat ne vuosittain

–    varmistamaan, että eläinlääkkeiden laatu-, turvallisuus- ja tehokkuusvaatimuksia ei lasketa eläinlääkkeitä koskevassa uudessa lainsäädännössä, ja varmistamaan, että nämä tiukat vaatimukset taataan eläinlääkkeiden koko elinkierron ajan

–    luomaan EU:n tietokannan, joka sisältää tiedot siitä milloin, missä, miten ja millä eläimillä mikrobilääkkeitä on käytetty

–    kieltämään mikrobilääkkeiden verkkokaupan;

73.    kehottaa neuvostoa varmistamaan neuvoteltaessa ehdotuksesta asetukseksi lääkerehun valmistuksesta, markkinoille saattamisesta ja käytöstä sekä neuvoston direktiivin 90/167/ETY kumoamisesta (2014/0255 (COD)), että asetukseen sisältyy säännöksiä, joilla vähennetään merkittävästi mikrobilääkkeitä sisältävän lääkerehun käyttöä elintarviketuotantoeläimillä sekä erityisesti kieltämään tiukasti mikrobilääkkeiden ennaltaehkäisevän käytön lääkerehussa;

74.    pyytää komissiota ja tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaista keskusta tutkimaan mahdollisia suoria ja epäsuoria haittoja, joita mikrobilääkkeiden käytöllä lemmikkieläimiin saattaa olla, sekä kehittämään toimia, joilla pienennetään riskiä mikrobilääkeresistenssin siirtymisestä lemmikkieläimistä ihmisiin;

75.    toteaa, että joissakin EU:n jäsenvaltioissa on jo menestyksekkäästi luovuttu lääkkeiden ennaltaehkäisevästä käytöstä maatiloilla; kehottaa tämän vuoksi komissiota ehdottamaan lainsäädäntöä antibioottien ennaltaehkäisevästä käytöstä luopumiseksi;

Yhteistyöhön perustuva lähestymistapa Euroopan unionissa

76.    kehottaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä potilasturvallisuuden vähimmäisvaatimusten ja terveydenhuollon turvallisuus- ja laatuindikaattorien määrittämisessä siten, että kuullaan kaikkia asianmukaisia sidosryhmiä ja myös potilasjärjestöjä;

77.    kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään vuoropuhelua kaikkien sidosryhmien kanssa, luomaan koordinoidun, kattavan ja kestävän EU:n potilasturvallisuusstrategian sekä esittämään konkreettisia ratkaisuja, jotka voidaan toteuttaa unionin tasolla, kansallisesti, alueellisesti, paikallisesti ja/tai perusterveydenhuollossa;

78.    kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota käynnistämään WHO:n kanssa pohdintaprosessin sellaisen uuden taloudellisen mallin kehittämiseksi, jossa erotetaan toisistaan antibioottien myyntimäärät ja uudesta antibiootista maksettava palkkio, jotta varmistetaan oikeudenmukainen investointien tuotto yrityksille ja turvataan samalla kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien kestävyys;

79     kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja lääketeollisuutta optimoimaan tutkijoiden ja lääketeollisuuden väliset EU-kumppanuudet innovatiivisia lääkkeitä koskevan yhteisen teknologia-aloitteen (Innovative Medicine Initiative, IMI) esimerkin mukaisesti;

80.    kannustaa lääkeyhtiöitä, hallituksia ja tiedemaailmaa käyttämään parhaita resurssejaan (infrastruktuuri, yhteenliittymät, ideat ja rahoitus) uraauurtavaan perustutkimukseen sekä kilpailua edeltäviin yhteishankkeisiin; katsoo, että IMI-aloitteen yhteydessä pitäisi mahdollistaa edellä mainittujen hankkeiden yhteydessä tehtyjen uusien havaintojen tarkastelu;

81.    kehottaa hyödyntämään enemmän yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyötä, kuten IMI-aloitteen ohjelmia ”New Drugs for Bad Bugs”, COMBACTE, TRANSLOCATION, Drive AB ja ENABLE yhteistyön voiman hyödyntämiseksi;

82.    suhtautuu myönteisesti mikrobilääkeresistenssiä koskevaan yhteiseen ohjelma-aloitteeseen, jonka ansiosta jäsenvaltiot voivat sopia tutkimustarpeista päällekkäisyyksien estämiseksi, ja pyytää myöntämään rahoitusta antibiooteille vaihtoehtoisten uusien lääkkeiden kehittämiseen mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi;

83.    kehottaa EU:ta liittymään globaaliin innovointirahastoon, jota ehdotettiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa toteutetussa antibioottiresistenssitutkimuksessa, jotta voitaisiin tukea ”uteliaisuustutkimusta”, jonka soveltamismahdollisuudet eivät ole vielä ilmeisiä;

84.    pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan helppokäyttöisiä diagnoosivälineitä sen varmistamiseksi, että asianmukainen diagnoosi on entistä helpommin saatavilla ennen antibiootin määräämistä erityisesti avohoidon palveluissa;

85.    kannustaa EU:ta edistämään kaikkia sellaisia maailmanlaajuisia aloitteita – ja osallistumaan niihin – joiden avulla vahvistetaan antibioottiresistenssin torjuntakeinoja, ja kehottaa tukemaan alan tutkimusta;

86.    kehottaa komissiota laatimaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa elintarviketurvallisuuden normeja koskevia suosituksia, joita sovelletaan (moni)resistentteihin patogeenien esiintymiseen ja/tai tiettyihin resistenssin determinantteihin;

87.    painottaa, että mikrobilääkeresistenssistä on tullut vakava ongelma, johon on puututtava nopeasti; kehottaa komissiota harkitsemaan antibioottien järkevää käyttöä koskevan lainsäädännön esittämistä, jos jäsenvaltioissa ei viiden vuoden kuluessa näiden suositusten antamisesta ole juurikaan edistytty;

88.    kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, alueiden komitealle ja jäsenvaltioiden hallituksille.

(1)

EUVL C 184 E, 8.7.2010, s. 395.

(2)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0483.

(3)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0435.

(4)

”Tackling antibiotic resistance from a food safety perspective in Europe”, WHO Europe, 2011.

(5)

’Antibiotic use in livestock: Time to act’ (lausunto), BEUC (Euroopan kuluttajajärjestö)


PERUSTELUT

Taustaa

Potilasturvallisuus(1) sekä lääkeresistenssin ja erityisesti mikrobilääkeresistenssin torjunta ovat varmasti tuttuja aiheita kaikille niille, jotka vastaavat terveydenhuoltojärjestelmien hallinnasta tai jotka ovat työskennelleet viime vuosina Euroopan parlamentin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa.

Kyseisiä aiheita käsitellään laajalti Maailman terveysjärjestössä (WHO) sekä Euroopan unionin toimielimissä (komissiossa ja neuvostossa) samoin kuin erityisvirastoissa (ECDC, EMA ja EFSA).

Tietoa on siis runsaasti saatavilla, mikä on helpottanut tärkeimpien ongelmien määrittämistä, mutta se edellyttää myös perinpohjaista tarkastelua, jotta voidaan saada aikaan uusia ehdotuksia ja tuoda näin lisäarvoa tähän mietintöön parlamentin muihin viimeaikaisiin säädöksiin verrattuna.

Aihetta on jo käsitelty Euroopan parlamentissa vuoden 2013 lopulla (Rossin mietintö), Euroopan komissiossa vuonna 2014 (toinen kertomus neuvoston vuonna 2009 antamien suositusten täytäntöönpanosta) ja neuvostossa joulukuussa 2014 (työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvoston päätelmät). Kaikki nämä toimielimet ovat antaneet panoksensa ja korostaneet erityisesti SEUT-sopimuksen 168 mukaista perustavaa velvoitetta. Sen mukaan EU:n on – jäsenvaltioiden toimivaltaa rajoittamatta – edistettävä jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja täydentää kansallista terveydenhoitopolitiikkaa niin, että perimmäisenä tavoitteena on ihmisten terveyden suojelun korkea taso.

EU:n toimielinten tekemän työn lisäksi on mainittava myös erillisvirastojen ja etenkin ECDC:n arvokas työ valvonnan ja koordinoinnin alalla. ECDC julkaisi hiljattain (tammikuussa 2015) EMAn ja EFSAn avustamana merkittävän raportin, joka oli ensimmäinen laatuaan ja jossa esitettiin kokonaisvaltainen analyysi mikrobilääkkeiden käytöstä sekä ihmisissä ja elintarviketuotantoon käytettävissä eläimissä esiintyvien bakteerien mikrobilääkeresistenssistä.

Potilasturvallisuus

Mietintöluonnoksessa lähdetään liikkeelle siitä, että potilasturvallisuus, eli potilaan oikeus olla kärsimättä hoidosta aiheutuvaa haittaa tai mahdollista haittaa, on terveydenhuoltojärjestelmien laadun kannalta keskeinen tekijä.

Saatavilla olevien, jo hieman vanhentuneiden lukujen mukaan jopa 8–12 prosenttia Euroopan unionissa hoidetuista sairaalapotilaista, yhteensä yli kolme miljoonaa ihmistä, kärsii haitoista tai todellisista haittatapahtumista(2). Haittatapahtumilla tarkoitetaan esimerkiksi ja sairaalassa tai sen ulkopuolella annettuun lääketieteelliseen hoitoon liittyviä infektioita,(3) joista suuri osa (20–30 prosenttia) voitaisiin arvioiden mukaan estää.

Mitkä tekijät lisäävät eniten potilaille aiheutuvaa riskiä?

Euroopan komissio totesi jo vuonna 2012, että talouden säästötoimet vaarantavat potilasturvallisuuden, kun terveydenhuoltoon kohdistetaan suoraan hoidon laatuun vaikuttavia horisontaalisia leikkauksia. Tällaista tilannetta ei voida mitenkään hyväksyä.

Mietintöluonnoksessa pyritään tuomaan esiin erilaisia potilasturvallisuuden vaarantavia syitä, joista jotkin ovat merkittävämpiä kuin toiset. Kaikki ne luovat yhdessä noidankehän, jonka seurauksena tietyt kuolettavat taudinaiheuttajat vaaralliset sairaudet näyttävät lisääntyvän hälyttävästi erityisesti joissakin jäsenvaltioissa.

Todettuja syitä ovat erimerkiksi seuraavat:

a)  potilasturvallisuutta koskevia toimintatapoja ja ohjelmia ei ole riittävästi kansallisella tasolla;

b)  haittatapahtumia koskevien ilmoitusten tekeminen ja standardoidun tiedon keruu on hankalaa;

c)  terveydenhuoltoalan työntekijöiden asianmukaiseen kouluttamiseen ja heidän suoriutumisensa seuraamiseen ei kiinnitetä riittävästi huomiota;

d)  käytössä ei ole varhaisvaroitusjärjestelmiä eikä aktiivisen valvonnan järjestelmiä;

e)  resistenssiä aiheuttavia lääkkeitä käytetään epäasianmukaisella tavalla, usein kulttuuriin liittyvistä syistä;

f)   joissakin jäsenvaltioissa on edelleen valitettavan yleistä, että lääketieteellinen henkilökunta korvataan teknisillä työntekijöillä sellaisissa hoidoissa, joiden antaminen kuuluisi yksinomaan lääkäreille;

g)  joissakin maissa lääkkeiden myyntikäytännöt ja erityisesti antibioottipakkaukset tekevät mahdottomaksi sen, että lääkettä ostettaisiin vain tietyn hoidon edellyttämä määrä;

h)  joissakin maissa lääkkeiden alkuperäistarkoituksen vastainen käyttö, jossa ei noudateta erityisesti hyväksyttyjä ohjeita eikä lääkkeen antamistapoja, katsotaan asianmukaiseksi hoitovaihtoehdoksi, vaikka sen tehokkuudesta ei välttämättä olekaan todisteita; tällainen toiminta saattaa kuitenkin aiheuttaa riskin, ja siksi sitä on säänneltävä tiukasti;

i)   antibiootteja käytetään liikaa ja väärin, ja lääkemääräykset ovat epäasianmukaisia, mikä johtaa myös hoidosta aiheutuviin sivuvaikutuksiin (lääkehaittoihin) ja mistä aiheutuu uusimpien lukujen mukaan yhteensä 2,7 miljardin euron kustannukset vuosittain;

j)   ihmisten ravinnoksi tarkoitettujen eläinten rehuissa käytetään liikaa antibiootteja, mikä lisää myös ihmisten antibioottiresistenssiä;

k)  vaihtoehtoisia uusia lääkkeitä koskeva tutkimus on hidastunut tai jopa pysähtynyt kokonaan.

Esittelijän suositukset

Esittelijä katsoo, että hoidossa olisi keskityttävä potilaisiin. Terveydenhuoltojärjestelmien määrärahoja saisi leikata kohtuuttomasti säästötoimien vuoksi. On investoitava jatkuvaan koulutukseen, lääkintä- ja hoitopalveluiden valvontaan, varoitusjärjestelmiin sekä ennaltaehkäiseviin toimiin, jotta voidaan välttää suuri osa kielteisistä vaikutuksista lääkkeiden käytöstä aiheutuvat haitat mukaan luettuina.

Vuosien mittaan on ilmennyt, että kaikissa länsimaissa tarvitaan entistä enemmän riskinarviointimenetelmää, joka perustuu periaatteeseen ”ilmoita ilman rangaistusta”. Tällainen menettely voisi auttaa tuomaan esiin kielteisiä vaikutuksia tai mahdollisia riskejä. Se ei saa kuitenkaan missään tapauksessa luoda tilannetta, jossa potilaat ensin altistuvat riskille tai jopa vahingoittuvat lääketieteellisen hoidon seurauksena, mutta heillä ei kuitenkaan ole keinoja muutoksenhakuun ja korvauksen saamiseen viipymättä.

Siksi esittelijä ehdottaa, että haittatapahtumien ja niiden mahdollisten syiden ilmoittamisesta vastaisivat riippumattomat elimet. Lisäksi ne määrittäisivät korvausmuodot tapauksissa, joissa tietyt potilasryhmät ovat kärsineet samanlaista vahinkoa hoidon aikana ilmenneiden samanlaisten tapahtumien johdosta.

Yksi mahdollinen sääntelyn ala liittyisi tuoteasiantuntijoiden läsnäoloon hoitoa annettaessa.

Esittelijä kehottaa myös varmistamaan, että terveydenhuoltojärjestelmien hallinnasta vastaa henkilö, joka on valittu tehtäväänsä osaamisen ja pätevyyden, ei poliittisen suuntautumisen tai suhteiden ansiosta.

Antibioottiresistenssi

Mikrobilääkeresistenssi tarkoittaa sitä, että mikro-organismi (kuten bakteeri, virus tai loinen) on vastustuskykyinen mikrobilääkkeen vaikutukselle. Mikro-organismi on siis mukautunut ympäristöönsä. Mikrobilääkeresistenssi johtaa siihen, että mikrobilääkkeen teho kyseisen mikro-organismin aiheuttaman infektion parantamisessa tai torjunnassa on rajallinen tai olematon. Mikrobilääkeresistenssin suurin ongelma EU:ssa liittyy siihen, että bakteerit kykenevät muuttumaan vastauskykyisiksi antibiootin vaikutuksille.

Antibiootit auttavat vähentämään bakteeritauteihin liittyviä sairaus- ja kuolemantapauksia. Ne ovat myös keskeinen väline nykylääketieteessä: yleiset hoitomenetelmät, kuten elinsiirrot, syövän hoitaminen kemoterapian avulla sekä ortopedinen kirurgia voisivat jopa olla mahdottomia ilman tehoavia antibiootteja.

Valitettavasti antibiootteja käytetään kuitenkin usein väärin. Niitä määrätään turhaan esimerkiksi virusinfektioihin, joihin ne eivät vaikuta. Samoin määrätään automaattisesti laajakirjoisia antibiootteja (eli antibiootteja, jotka tappavat taudin aiheuttavien bakteerien lisäksi myös monia muita bakteereja), kun diagnoosi ei ole täysin tarkka, sen sijaan, että määrättäisiin juuri oikea hoito.

Antibiootteja käytettiin EU:ssa myös karjan kasvun vauhdittajana, kunnes käytäntö kiellettiin vuonna 2006.

Antibioottien väärinkäyttö on johtanut vuosien mittaan kaikkialla maailmassa resistenttien bakteerien syntymiseen ja valikoitumiseen.

Uusimmat ECDC:n, EMAn ja EFSAn toimittamat tiedot osoittavat, että joistakin viimeaikaisista edistysaskeleista huolimatta mikrobilääkeresistenssi on kasvava kansanterveysongelma sairaaloissa sekä EU:ssa.

Vuosina 2010–2013 esimerkiksi fluorokinoloneille, kolmannen sukupolven kefalosporiineille ja aminoglykosideille resistentin K. pneumoniae -bakteerin prosentuaalinen osuus sekä kaikille kolmelle antibioottiryhmälle moniresistenttien bakteerien määrä ovat kasvaneet merkittävästi unionin ja ETA-maiden koko alueella. Myös E. coli -bakteerin resistenssi kolmannen sukupolven kefalosporiineille kasvoi EU:ssa/ETA-maissa merkittävästä samalla kaudella.

Hoitovaihtoehdot ovat vähissä maissa, joissa esiintyy paljon useille lääkkeille ja esimerkiksi karbapeneemeille resistenttejä bakteereita. Yksi harvoista tällöin käytettävissä olevista vaihtoehdoista polymyksiinien käyttö. Polymyksiiniresitenssin löytymistä kyseisistä maista voidaan pitää merkittävänä varoituksena siitä, että vaihtoehtoja infektion saaneiden potilaiden hoitamiseksi on koko ajan entistä vähemmän.

Esittelijä on vakuuttunut siitä, että antibioottien vastuullinen ja oikein kohdennettu käyttö ihmis- ja eläinlääketieteessä sekä kattavien strategioiden laatiminen infektioiden valvomiseksi terveydenhuollon kaikilla (sairaaloissa, pitkäaikaishoitolaitoksissa ja avohoidossa) olisi asettava etusijalle tehokkaissa toimissa, joilla estetään antibiooteille resistenttien bakteerien valikoituminen ja siirtyminen.

Esittelijä katsoo myös, että on käsiteltävä etenkin seuraavia toimia:

–   käytettävissä olevien antibioottien huolellinen käyttö (ihmis- ja eläinlääketieteessä), eli niitä käytetään vain, kun

ne ovat tarpeen asianmukaisen lääkemääräyksen mukaan (jossa määritetään annos, annosvälit ja hoidon kesto);

–  kansalliset ja rajatylittävät toimet, joilla rajoitetaan resistenttien bakteerien tartunnan saaneiden potilaiden liikkumista;

–  hygieniaan liittyvät varotoimenpiteet, joiden avulla hallitaan resistenttien bakteerikantojen siirtyminen infektoituneiden henkilöiden välillä, käsihygienia, bakteerikantojen kulkeutumisen valvonta sekä resistenttien bakteerien tartunnan saaneiden potilaiden eristäminen;

–  antibiootteihin keskittyvä tutkimus ja kehittäminen ja uudet toimintamenetelmät ja uudenlainen suhtautuminen vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin;

Esittelijä antaa tunnustusta ECDC:lle ja toivoo sen jatkavan koordinointi- ja valvontatyötään esimerkiksi mikrobilääkeresistenssin eurooppalaisen seurantaverkoston (EARS-Net) sekä mikrobilääkkeiden käytön eurooppalaisen seurantaverkoston (ESAC-Net) kautta. Esittelijä panee myös tyytyväisenä merkille Euroopan lääkeviraston ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen tekemän työn. Esittelijä on tyytyväinen ECDC:n, EFSAn ja EMAn ensimmäiseen yhteiseen raporttiin kokonaisvaltaisesta analyysista mikrobilääkkeiden käytöstä sekä ihmisissä ja elintarviketuotantoon käytettävissä eläimissä esiintyvien bakteerien mikrobilääkeresistenssistä. Esittelijä kehottaa hyödyntämään vielä paremmin synergiaedut näiden kolmen viraston välillä ja ulottamaan ne kansallisiin toimivaltaisiin viranomaisiin.

Lopuksi esittelijä haluaa vielä korostaa yhtä seikkaa: on varmistettava, ettei terveydenhuollon määrärahoja leikata talouskriisin ja säästötoimien takia. Ei pidä myöskään vaarantaa unionin asettamaa tavoitetta, jonka mukaan unionissa on saavutettava mahdollisimman korkea potilasturvallisuuden taso.

Esittelijä katsoo, että komission on jatkossakin seurattava tiiviisti jäsenvaltioiden edistymistä parlamentin ja neuvoston antamien suositusten täytäntöönpanossa. Komission on myös ilmoitettava kansalaisille kaikista sellaisista edistysaskelista potilasturvallisuuden alalla ja uusien lääkkeiden kehitystyössä, jotka voivat auttaa kääntämään EU:ssa havaitun haittatapahtumien kasvun päinvastaiseksi.

(1)

Maailman terveysjärjestön (WHO) määritelmän mukaan potilasturvallisuus tarkoittaa vältettävissä olevien virheiden sekä hoidosta potilaalle aiheutuvien kielteisten vaikutusten välttämistä.

(2)

Haittatapahtuma on vaaratapahtuma, joka aiheuttaa potilaalle haittaa.

(3)

Tässä asiakirjassa tarkoitetaan hoitoon liittyvillä infektioilla infektioita, jotka aiheutuvat potilaalle (diagnostisessa, hoitavassa tai ehkäisevässä tarkoituksessa) annetun lääkinnällisen hoidon aikana tai sen seurauksena, mikäli infektio ei ollut todettavissa tai itämässä, kun hoito aloitettiin. Tauteja aiheuttavat mikro-organismit (bakteerit, sienet, virukset, loiset ja muut tarttuvat taudinaiheuttajat), jotka aiheuttavat hoitoon liittyviä infektioita, voivat olla peräisin joko potilaan omasta ruumiista (suolisto, iho jne.), jolloin niitä kutsutaan endogeenisiksi infektioiksi, tai ympäristöstä, jolloin niitä kutsutaan ekogeenisiksi infektioiksi tai ristiintartunnaksi. Hoitoon liittyviä infektioita ovat kaikki infektiot, jotka liittyvät terveydenhuoltojärjestelmään yleisesti tai eri hoitomuotoihin. Hoitoon liittyvät infektiot kattavat sairaalainfektiot (jotka leviävät terveydenhuollon laitoksissa tai sairaalahoidon tai avohoidon yhteydessä) ja infektiot, jotka saadaan muissa kuin terveydenhuollon laitoksissa annetun hoidon yhteydessä, joko yhteisissä tiloissa (kuten pitkäaikaishoitolaitoksissa ja keskipitkän aikavälin hoitolaitoksissa ja erityisesti ikääntyneille ihmisille tarkoitetuissa hoitokodeissa) tai kotona.


VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

14.4.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

67

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Margrete Auken, Pilar Ayuso, Zoltán Balczó, Catherine Bearder, Ivo Belet, Nessa Childers, Mireille D’Ornano, Miriam Dalli, Seb Dance, Angélique Delahaye, Jørn Dohrmann, Ian Duncan, Stefan Eck, Eleonora Evi, José Inácio Faria, Karl-Heinz Florenz, Francesc Gambús, Iratxe García Pérez, Elisabetta Gardini, Gerben-Jan Gerbrandy, Jens Gieseke, Julie Girling, Sylvie Goddyn, Matthias Groote, Françoise Grossetête, Andrzej Grzyb, Anneli Jäätteenmäki, Benedek Jávor, Josu Juaristi Abaunz, Karin Kadenbach, Kateřina Konečná, Giovanni La Via, Peter Liese, Norbert Lins, Valentinas Mazuronis, Susanne Melior, Miroslav Mikolášik, Gilles Pargneaux, Piernicola Pedicini, Bolesław G. Piecha, Pavel Poc, Marcus Pretzell, Frédérique Ries, Annie Schreijer-Pierik, Davor Škrlec, Dubravka Šuica, Tibor Szanyi, Estefanía Torres Martínez, Nils Torvalds, Glenis Willmott, Jadwiga Wiśniewska, Damiano Zoffoli

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Paul Brannen, Renata Briano, Nicola Caputo, Ignazio Corrao, Martin Häusling, Joëlle Mélin, József Nagy, Younous Omarjee, Marit Paulsen, Sirpa Pietikäinen, Gabriele Preuß, Christel Schaldemose, Bart Staes, Kay Swinburne, Tom Vandenkendelaere

Oikeudellinen huomautus