Menettely : 2015/2044(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0143/2015

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0143/2015

Keskustelut :

PV 18/05/2015 - 17
CRE 18/05/2015 - 17

Äänestykset :

PV 19/05/2015 - 5.12
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2015)0196

MIETINTÖ     
PDF 238kWORD 112k
27.4.2015
PE 549.307v03-00 A8-0143/2015

kehitystyön rahoituksesta

(2015/2044(INI))

Kehitysvaliokunta

Esittelijä: Pedro Silva Pereira

TARKISTUKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 BUDJETTIVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

kehitystyön rahoituksesta

(2015/2044(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–       ottaa huomioon ensimmäisen ja toisen kansainvälisen kehitysrahoituskokouksen tuloksista hyväksytyt asiakirjat ja erityisesti Monterreyn konsensuksen vuodelta 2002 sekä Dohan julistuksen vuodelta 2008,

–       ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselmat 68/204 ja 68/279, jotka koskevat kolmatta, Addis Abebassa (Etiopia) 13.–16. heinäkuuta 2015 järjestettävää kansainvälistä kehitysrahoituskokousta,

–       ottaa huomioon kolmannen kansainvälisen kehitysrahoituskokouksen valmisteluprosessin yhteispuheenjohtajien 21. tammikuuta 2015 esittelemän asiakirjan keskeisistä näkökohdista,

–       ottaa huomioon YK:n pääsihteerin joulukuussa 2014 antaman tiivistelmäraportin vuoden 2015 jälkeisestä ohjelmasta "The Road to Dignity by 2030: Ending Poverty, Transforming All Lives and Protecting the Planet",

–       ottaa huomioon hallitustenvälisen asiantuntijakomitean kestävää kehitysrahoitusta koskevan raportin, joka hyväksyttiin elokuussa 2014,

–       ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteita käsittelevän avoimen työryhmän heinäkuussa 2014 esittämän raportin,

–       ottaa huomioon YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) World Investment Report 2014 -julkaisun ”Investing in the SDGs: An Action Plan’(1),

–       ottaa huomioon kesäkuussa 2012 järjestetyn YK:n kestävän kehityksen konferenssin (Rio+20) tuloksista hyväksytyn asiakirjan ”The Future We Want”,

–       ottaa huomioon syyskuussa 2014 pidetyn YK:n yleiskokouksen antaman päätöslauselman ”Towards the establishment of a multilateral legal framework for sovereign debt restructurings”,

–       ottaa huomioon 5. helmikuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Köyhyyden poistamista ja kestävää kehitystä koskeva maailmanlaajuinen kumppanuus vuoden 2015 jälkeen” (COM(2015)0044)(2),

–       ottaa huomioon 2. kesäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Ihmisarvoinen elämä kaikille: visiosta yhteisiin toimiin” (COM(2014)0335)(3),

–       ottaa huomioon 16. heinäkuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Tilanne vuoden 2015 jälkeen: kokonaisvaltainen ja yhdennetty lähestymistapa köyhyyden poistamisen ja kestävän kehityksen rahoittamiseen” (COM(2013)0531)(4),

–       ottaa huomioon 27. helmikuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Ihmisarvoinen elämä kaikille: köyhyyden poistaminen ja kestävän tulevaisuuden turvaaminen maailmanlaajuisesti” (COM(2013)0092)(5),

–       ottaa huomioon 12. joulukuuta 2013 annetut ulkoasiainneuvoston päätelmät kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuudesta,

–       ottaa huomioon 16. joulukuuta 2014 annetut yleisten asioiden neuvoston päätelmät vuoden 2015 jälkeistä aikaa koskevasta toimintasuunnitelmasta(6),

–       ottaa huomioon 12. joulukuuta 2013 annetut ulkoasiainneuvoston päätelmät köyhyyden poistamisen ja kestävän kehityksen rahoittamisesta vuoden 2015 jälkeen(7),

–       ottaa huomioon 12. joulukuuta 2014 annetut ulkoasiainneuvoston päätelmät yksityissektorin roolin vahvistamisesta kehitysyhteistyössä,

–       ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2013 annetut yleisten asioiden neuvoston päätelmät vuoden 2015 jälkeisen ajan kokonaisvaltaisesta suunnitelmasta(8),

–       ottaa huomioon 25. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:sta ja vuoden 2015 jälkeisestä globaalista kehityksen toimintakehyksestä(9),

–       ottaa huomioon 23. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman vuonna 2002 pidetyn Monterreyn kehitysrahoituskokouksen seurannasta(10),

–       ottaa huomioon 26. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman YK:n ilmastonmuutoskonferenssista 2014 – COP 20 Lima, Peru (1.–12. joulukuuta 2014)(11), 26. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman kehityksen edistämisestä vastuullisten yrityskäytäntöjen avulla ja kaivannaisteollisuuden roolista kehitysmaissa(12), 8. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman korruptiosta julkisella ja yksityisellä sektorilla ja sen vaikutuksista ihmisoikeuksiin kolmansissa maissa(13), 21. toukokuuta 2013 antamansa päätöslauselman veropetosten, veronkierron ja veroparatiisien torjunnasta(14) sekä 16. huhtikuuta 2013 antamansa päätöslauselman kehityksen edistämisestä kaupan kautta(15),

–       ottaa huomioon kehitysyhteistyön eurooppalaisesta teemavuodesta (2015) 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 472/2014/EU(16),

–       ottaa huomioon kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta kaudelle 2014–2020 11. maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 233/2014,

–       ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 208 artiklan, jossa vahvistetaan, että unionin kehitysyhteistyöpolitiikan päätavoite on köyhyyden poistaminen, ja määrätään kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta,

–       ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–       ottaa huomioon kehitysvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan lausunnon (A80143/2015),

A.     ottaa huomioon, että vuosi 2015 on maailmanlaajuisten kehitysponnistelujen kannalta ratkaisevan tärkeä vuosi, koska sen kuluessa hyväksytään kestävän kehityksen tavoitteet sekä maailmanlaajuisia ilmastotoimia koskeva sopimus, jotka ovat kumpikin voimassa vuoteen 2030 asti;

B.     ottaa huomioon, että kolmannessa kansainvälisessä kehitysrahoituskokouksessa, joka järjestetään Addis Abebassa Etiopiassa 13.–16. heinäkuuta 2015, on luotava edellytykset vuoden 2015 jälkeistä aikaa koskevan toimintasuunnitelman rahoittamiselle ja täytäntöönpanolle ja että kyseisen toimintasuunnitelman onnistuminen riippuu siitä, miten suurta kunnianhimoa kokouksessa osoitetaan;

C.     toteaa, että 1,5 miljardia ihmistä elää yhä köyhyydessä ja kärsii huono-osaisuudesta, joka liittyy terveydenhuoltoon, koulutukseen ja elinoloihin varsinkin hauraissa ja konfliktien koettelemissa maissa; katsoo, ettei tällainen asiaintila ole hyväksyttävä, koska maailmassa on käytettävissä riittävästi resursseja tilanteen korjaamiseksi vähitellen;

D.     ottaa huomioon, että köyhyys ja epätasa-arvo voidaan poistaa vain ottamalla käyttöön riittävästi ja tarkoituksenmukaisesti resursseja kaikille ja kohdentamalla niitä paremmin haavoittuville ryhmille, kuten lapsille, naisille, ikääntyville ja vammaisille; ottaa huomioon, että äärimmäisen köyhyyden vähenemisestä huolimatta lasten tapauksessa edistys on ollut hitaampaa, ja siksi on investoitava lapsiin ottamalla käyttöön kotimaisia resursseja ja kansainvälistä julkista rahoitusta, mikä on avaintekijä;

E.     ottaa huomion, ettei kestävää kehitystä voi olla ilman rauhaa ja turvallisuutta, kuten vuonna 2005 vahvistetussa kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa todetaan;

F.     toteaa, että kolme neljäsosaa maailman köyhistä – arviolta 960 miljoonaa ihmistä – asuu nyt keskitulotason maissa, ja katsoo, että uusi kehitysmalli edellyttää näin ollen sitä, että ohjelmia kohdennetaan sekä köyhille ihmisille että köyhille maille;

G.     ottaa huomioon, että UNCTAD:n arvioiden mukaan kehitysmaat tarvitsevat tulevia kestävän kehityksen tavoitteita varten vuosittain rahoitusta noin 3,9 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria ja että kyseisestä määrästä puuttuu tällä hetkellä 2,5 biljoonaa dollaria; katsoo, että niukoista toimista aiheutuvat kustannukset ovat loppujen lopuksi paljon suuremmat kuin määrätietoisten kestävää kehitystä edistävien toimien kustannukset;

H.     katsoo, että kestävän kehityksen tavoitteiden rahoittamiseen liittyvän haasteen suuruus edellyttää vahvaa maailmanlaajuista kumppanuutta sekä kaikkien rahoitusmuotojen (kotimaisten, kansainvälisten, julkisten, yksityisten sekä innovatiivisten lähteiden) ja muiden kuin rahoitusvälineiden käyttöä; katsoo, että yksityinen rahoitus voi täydentää julkista rahoitusta muttei korvata sitä;

I.      katsoo, että kotimaisten resurssien käyttöönotto ja julkinen kehitysapu ovat korvaamattomia kehitystyön rahoituksen ankkureita, joita on vahvistettava;

J.      ottaa huomioon, että kehitysmaiden kotimaisten resurssien käyttöönoton potentiaali on huomattava, mutta omin avuin maat pystyvät nykytilanteessa vain rajallisiin saavutuksiin; ottaa huomioon, että verotuksen avulla saatujen varojen osuus BKT:stä on edelleen alhainen useimmissa kehitysmaissa ja että sen vuoksi on olennaisen tärkeää edistää tasapainoisia, oikeudenmukaisia ja tehokkaita verotusjärjestelmiä, jotka perustuvat yksittäisten veronmaksajien ja yhtiöiden maksukykyyn; ottaa huomioon, että kotimaisten resurssien käyttöönotto edellyttää myös luonnonvaroista saatavan hyödyn oikeudenmukaista ja avointa jakautumista;

K.     ottaa huomioon, että vain hyvin harva kehittynyt maa pitäytyy sitoumuksessaan antaa 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan kehitysmaille julkisena kehitysapuna, johon sisältyy 0,15–0,20 prosenttia bruttokansantulosta vähiten kehittyneille maille; ottaa huomioon, että jäsenvaltiot, jotka ovat liittyneet Euroopan unioniin vuonna 2004 tai sen jälkeen, ovat sitoutuneet pyrkimään 0,33 prosenttiin bruttokansantulosta, mutta yksikään niistä ei ole vielä saavuttanut tätä tavoitetta;

L.     ottaa huomioon, että monet vähiten kehittyneistä valtioista ovat epävakaassa asemassa tai joutuneet epävakaaseen asemaan aseellisten konfliktien, epidemioiden, kuten ebola-epidemian, ja luonnonkatastrofien kaltaisten ulkoisten tekijöiden vuoksi ja että ne tarvitsevat lisätukea;

M.    katsoo, että köyhyyden vähentäminen, talouskasvu ja turvallisuus riippuvat suurelta osin valtion kyvystä täyttää julkisen vallan tehtävät oikeusvaltion toteutumisen varmistamisessa ja tarjota julkisia peruspalveluja, kuten koulutusta ja terveydenhuoltoa, ja että tässä olisi noudatettava omavastuullisuuden periaatetta; ottaa huomioon, että kyseiset maat tarvitsevat erityisesti lisää tukea vakaiden terveydenhuoltojärjestelmien perustamiseen;

N.     ottaa huomioon, että kehityksen toimintakehys on muodostumassa entistä laajemmaksi ja että siksi on tärkeää antaa tunnustusta julkista kehitysapua pidemmälle meneville pyrkimyksille ja edelleen kannustaa niihin; ottaa huomioon, että monessa OECD-maassa julkisen kehitysavun taso pysyi korkeana haastavasta valtiontalouden tilanteesta huolimatta ja että vuonna 2013 saavutettiin kaikkien aikojen ennätyslukema, 134,8 miljardia Yhdysvaltain dollaria; katsoo, että julkinen kehitysapu voi olla katalyytti yksityisten investointien houkuttelussa ja että innovatiivisten rahoitusvälineiden merkitys olisi otettava tässä yhteydessä huomioon;

O.     ottaa huomioon, että yksityisellä sektorilla ja suorilla ulkomaisilla investoinneilla, jos niitä säännellään asianmukaisesti ja jos ne kytketään kotimaisen talouden konkreettisiin parannuksiin, on mahdollista edistää merkittävästi kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista, kuten UNCTAD:n investointeja kestävän kehityksen tavoitteisiin koskevassa toimintasuunnitelmaehdotuksessa todetaan;

P.     ottaa huomioon, että yksityinen pääomavirta tuntuu kehitysmaissa monin eri tavoin, niin myönteisesti kuin kielteisestikin; ottaa huomioon, että rahoitusvirrat yksityisistä lähteistä kehitysmaihin ovat merkittäviä mutta hyvin vaihtelevia ja ne jakautuvat epätasaisesti ja niihin liittyy usein varojen siirtymistä pois esimerkiksi siten, että voittoja viedään pois maasta, ja että varoja on siirtynyt vuodesta 2010 lähtien kehitysmaista pois enemmän kuin niihin on virrannut suoria ulkomaisia investointeja;

Q.     ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskunnalla on keskeinen osa yleismaailmallisen ja osallistavan prosessin varmistamisessa sekä kansallisesti että maailmanlaajuisesti ja että se edistää hyvää hallintoa ja vastuullisuutta; ottaa huomioon, että kehitysapu ja korruptio ovat keskenään yhteensopimattomia;

R.     ottaa huomioon, että on tärkeää edistää pankkipalvelujen käyttöä kehitysmaissa;

S.     katsoo, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on suurimpina kehitysavun antajina johdettava kehitysrahoitusprosessia ja autettava saamaan aikaan uskottava vastaus kehitystyön rahoituksen haasteisiin varmistamalla kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus vuoden 2015 jälkeistä aikaa koskevassa toimintasuunnitelmassa; katsoo, että muiden kehittyneiden maiden ja kehittyvän talouden maiden olisi noudatettava EU:n esimerkkiä;

Maailmanlaajuinen kumppanuus

1.      on tyytyväinen kolmannen kehitysrahoituskokouksen päätösasiakirjan alustavaan luonnokseen ja kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan sitä;

2.      pitää myönteisenä YK:n pääsihteerin tiivistelmäraporttia ja sen muutoshakuista, yleismaailmallista, kokonaisvaltaista ja yhdennettyä lähestymistapaa uusia kehitystavoitteita ja niihin liittyvää rahoituskehystä koskevan, sellaisen kunnianhimoisen maailmanlaajuisen kumppanuuden saavuttamiseen, jossa keskitytään köyhyyden poistamiseen, ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuteen ja sukupuolten tasa-arvoon; painottaa, että tällainen kunnianhimoinen kumppanuus ei menesty ilman kattavia ja huomattavia täytäntöönpanokeinoja;

3.      kehottaa EU:ta vahvistamaan poliittista johtajuuttaan koko kestävän kehityksen puitteiden, uudistetun kehitysrahoitusta koskevan sopimuksen ja muiden täytäntöönpanovälineiden määrittelyyn tähtäävän valmisteluprosessin ajan, EU:n perussopimuksissa vahvistettujen sitoumusten ja arvojen mukaisesti; katsoo, että se, antaako EU kehitysapua, ei saisi riippua muista avunantajakumppaneista;

4.      vaatii EU:ta ja sen jäsenvaltioita säilyttämään asemansa merkittävinä kehitysavun antajina pyrkien samalla kuitenkin vastuun jakamiseen; kehottaa korkean tulotason ja ylemmän keskitulotason maita sekä nousevia talouksia antamaan merkittäviä sitoumuksia;

5.      pitää tervetulleena komission äskettäin antamaa tiedonantoa ”Köyhyyden poistamista ja kestävää kehitystä koskeva maailmanlaajuinen kumppanuus vuoden 2015 jälkeen” sen kattavuuden ja politiikkojen johdonmukaisuuteen painottumisen vuoksi sekä siksi, että sen mukaan EU on sitoutunut täyttämään täysimääräisesti tehtävänsä kyseisessä maailmanlaajuisessa kumppanuudessa; pahoittelee kuitenkin sitä, että sitoutuminen on melko löyhää tulevien rahoitustavoitteiden aikarajaa koskevassa asiassa;

Kansainvälinen julkinen rahoitus

6.      korostaa, että julkinen kehitysapu on edelleenkin keskeinen kehitystyön rahoitusväline; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita sitoutumaan viipymättä uudelleen tavoitteeseen, jonka mukaan 0,7 prosentin osuus bruttokansantulosta olisi annettava julkisena kehitysapuna kehitysmaille (siten, että 50 prosenttia julkisesta kehitysavusta ja vähintään 0,2 prosenttia BKT:stä varataan vähiten kehittyneille maille), ja esittämään talousarviorajoitukset huomioon ottaen monivuotiset talousarvioaikataulut näiden tasojen saavuttamiseksi asteittain vuoteen 2020 mennessä; pitää myönteisenä sitä, että EU keskittää päättäväisesti ponnistelunsa kehitysavun määrään ja laatuun; kehottaa muita kehittyneitä kumppaneita ja kehittyvän talouden maita lisäämään kehitysapua, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vaikuttamaan julkisiin ja yksityisiin kehitysavun antajiin kaikkialla maailmassa, jotta ne täyttäisivät rahoituslupauksensa ja antaisivat uusia sitoumuksia; painottaa, että kaikkien kehitysavun antajien olisi varmistettava, että julkinen kehitysapu tarkoittaa aitoja siirtoja kehitysmaihin;

7.      korostaa, että EU:n ja muiden kehittyneiden maiden on pidettävä kiinni sitoumuksestaan antaa kehitysmaille vuosittain korotettua, uutta ja ylimääräistä ilmastorahoitusta, jotta vuoteen 2020 mennessä saavutetaan yhdessä sadan miljardin Yhdysvaltain dollarin vuotuinen tavoite käyttämällä monia eri lähteitä, julkisia ja yksityisiä, kahdenvälisiä ja monenvälisiä, myös kahdenvälisiä vaihtoehtoisia lähteitä; pitää valitettavana sitä, ettei ilmastorahoituksen lisäämisessä julkiseen kehitysapuun ole edistytty; kehottaa tutkimaan kehittyneiden maiden ja kehittyvän talouden maiden yhteisin kansainvälisin ponnistuksin mahdollisuuksia osoittaa uutta ja ylimääräistä ilmastorahoitusta – muuten kuin kehitystyömäärärahojen kustannuksella – kehitysmaille joulukuussa 2015 pidettävässä Pariisin konferenssissa tehtävässä, maailmanlaajuisia ilmastotoimia koskevassa sopimuksessa; katsoo, että EU:n olisi ehdotettava välitavoitteita matkalla täyden ylimääräisen rahoituksen saavuttamiseen; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään hiilimarkkinoiden kautta saatavia tuottoja ilmastotoimiin kehitysmaissa; kehottaa myös kehittyvän talouden maita tarjoamaan kehitysmaille ilmastorahoitusta;

8.      tukee lisäkehitysrahoituksen ja lisäilmastorahoituksen innovatiivisia lähteitä, kuten finanssitransaktioveroja, kansainväliselle ilmailulle ja meriliikenteelle määrättäviä hiiliveroja ja hiilimarkkinoiden tuottojen automaattista kohdentamista; pitää myönteisinä eurooppalaisia ja kansainvälisiä ponnisteluja muiden lisärahoituslähteiden löytämiseksi;

9.      korostaa, että julkisen kehitysavun olisi oltava jatkossakin rahoitusponnisteluissa noudatettava standardimenetelmä; kannattaa täydentävän kestävän kehityksen julkisen kokonaistuen (TOSSD, Total Official support for Sustainable Development) indikaattorin käyttöönottoa edellyttäen, että tehdään täysin selväksi, ettei se millään muotoa korvaa julkisen kehitysavun menetelmää tai vähennä sen merkitystä;

10.    panee merkille, että vaikka suurin osa julkisesta kehitysavusta annetaan avustuksina, edullisin ehdoin annettavat lainat ovat niin ikään tärkeitä mutta kasvattavat velkataakkaa ja uhkaavat johtaa velkakuplaan varsinkin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Karibian maissa, missä velkojen korkojen maksamiseen on käytettävissä rajallisesti valtion tuloja; kehottaa siksi kehitysavun antajia antamaan vähiten kehittyneille maille tukea avustuksien muodossa; katsoo, että edullisin ehdoin annettavat lainat eivät ehkä sovi investointeihin sosiaalisektorille, jolla ei tavoitella voittoa; suhtautuu myönteisesti OECD:n kehitysapukomitean DAC:n sopimukseen edullisin ehdoin annettavia lainoja koskevan raportoinnin nykyaikaistamisesta niin, että otetaan käyttöön avustusekvivalenttijärjestelmä julkisen kehitysavun lukujen laskemiseen;

11.    toteaa, että EU on maailman johtava kehitysavun antaja, jonka osuus maailman virallisesta kehitysavusta on lähes 60 prosenttia; kehottaa tästä huolimatta komissiota antamaan selkeitä ja avoimia tietoja EU:n kehitysapuun myönnetystä kokonaistalousarviosta, jotta voidaan arvioida, miten kaikki eurooppalaiset avunantajat noudattavat Monterreyn konsensusta; pitää myös valitettavana, että EU:n kehitysmaille antamalta rahoitusosuudelta puuttuu näkyvyys, ja kehottaa komissiota kehittämään asianmukaisia ja kohdennettuja viestintä- ja tiedotusvälineitä EU:n kehitysavun näkyvyyden lisäämiseksi;

12.    kehottaa EU:ta huomioimaan pitkäaikaiset rahoitustarpeet suosimalla ja noudattamalla strategisempaa, kunnianhimoisempaa ja yleisempää lähestymistapaa, joka on yhdenmukainen kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa;

13.    muistuttaa, että EU:n talousarviosta rahoitetaan kehitystyötä seuraavasti: 2,2 miljardin hätäapuvarauksen lisäksi 19,7 miljardia euroa kehitysyhteistyöhön ja 6,8 miljardia humanitaariseen apuun vuosien 2014 ja 2020 välillä; panee lisäksi merkille 30,5 miljardin euron suuruisen Euroopan kehitysrahaston; kannustaa liittämään Euroopan kehitysrahaston osaksi talousarviota, koska tällöin saataisiin avoimuuden lisäämisen, näkyvyyden ja tehokkuuden kaltaisia etuja; pitää myönteisenä vaalien jälkeisen väliarvioinnin ja monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamisen tarjoamaa mahdollisuutta huomioida humanitaaristen avustusohjelmien kasvavat rakenteelliset tarpeet sekä köyhimpien ja hauraimpien maiden kehitystarpeet;

14.    toteaa, että vuoden 2015 talousarviossa on varattu kehitysyhteistyölle 2,4 miljardia euroa maksusitoumusmäärärahoina (2,1 miljardia euroa maksumäärärahoina) sekä humanitaariselle avulle 928,8 miljoonaa euroa maksusitoumusmäärärahoina (918,8 miljoonaa euroa maksumäärärahoina); kannattaa toimenpiteitä, joilla vähennetään maksamatta olevien laskujen määrää, etenkin jotta haavoittuvimpien yhteistyökumppanien taloudellinen elinkelpoisuus pystytään säilyttämään, ja painottaa tärkeää periaatetta siitä, että humanitaarisen avun tapauksessa maksusitoumus- ja maksumäärärahojen on vastattava toisiaan, sillä kriisitilanteita syntyy useammin ja varat on saatava käyttöön nopeasti;

15.    muistuttaa, että kehitysyhteistyö on EU:n ja jäsenvaltioiden yhteisellä vastuulla ja että niiden olisi toimittava toisiaan täydentäen ja koordinoidusti; painottaa, että koordinointiprosessiin on tarpeen ottaa mukaan kansalaisyhteiskunta ja paikallisviranomaiset;

16.    kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita edistämään kehitysavun tuloksellisuuden tehostamisohjelmaa, joka perustuisi Busanin tulokselliseen kehitysyhteistyökumppanuuteen liittyviin sitoumuksiin, avun hajanaisuuden vähentämiseen yhdistetyn rahoitusmekanismin avulla sekä erilaisten avunantomekanismien ja sidosryhmien väliseen parempaan koordinointiin; korostaa, että kaiken kehitysrahoituksen olisi oltava köyhiä hyödyttävää, sukupuolinäkökohdat huomioon ottavaa, ympäristön kannalta järkevää ja ilmastonmuutoksen kestävää;

17.    muistuttaa, että SEUT-sopimuksen mukaan köyhyyden vähentäminen ja viime kädessä sen poistaminen on EU:n ensisijainen tavoite kehityksen alalla; katsoo, että myös ihmisoikeuksien puolustamisen, sukupuolten yhtäläisten mahdollisuuksien, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja epätasa-arvon torjunnan olisi säilyttävä kehitystoimien ytimessä;

18.    korostaa, että menoille on asetettava selkeät prioriteetit ja on keskityttävä erityisesti terveydenhuollon, koulutuksen, energia- ja vesihuollon sekä infrastruktuurin alan toimiin; tähdentää, että avun tuloksellisuuteen on entisestään panostettava ja sitä on parannettava eri apumekanismien ja avunantajien välisellä tiiviimmällä koordinoinnilla;

19.    korostaa, että julkisessa kehitysavussa olisi asetettava etusijalle kaikille tarjottavat perussosiaalipalvelut ja ”julkiset hyödykkeet”, jotka yksityinen sektori tarjoaa vähemmän tehokkaasti, kuten perusopetus, sosiaaliset turvaverkot, terveydenhuolto sekä viemäri-, vesihuolto- ja energiainfrastruktuuri, jotta kehitysmaat voivat hyödyntää potentiaalinsa täysimääräisesti; painottaa, että esteettömyyden olisi oltava yksi keskeinen peruste kansainvälisessä julkisessa rahoituksessa, jolla tuetaan yleisiä ja osallistavia palveluita ja infrastruktuureja;

20.    korostaa, että on varmistettava kaikkein heikoimmassa asemassa olevan väestön pääsy kehitysmahdollisuuksien piiriin; muistuttaa tässä yhteydessä, että avun välittäminen vain hallitusten kautta sisältää sen riskin, että syrjäytyneet tai heikoimmassa asemassa olevat väestöryhmät eivät saa riittävästi apua;

21.    korostaa, että kehityspankkien on tärkeää saada liikkeelle lisävaroja, joilla kurotaan kiinni kehitysmaiden infrastruktuurirahoituksen ja lainansaantimahdollisuuksien välistä kuilua huolehtien samalla valvonta- ja vaikutustenarviointimekanismeista;

22.    korostaa ehdotonta tarvetta pyrkiä mahdollisimman tehokkaaseen koordinaatioon johdonmukaisuuden varmistamiseksi muiden politiikanalojen kanssa (ympäristö, muuttoliike, kansainvälinen kauppa, ihmisoikeudet, maatalous jne.) ja päällekkäisen työn ja toimien epäjohdonmukaisuuden välttämiseksi; muistuttaa, että Lissabonin sopimuksessa (SEUT 208 artikla) kehitystoimien johdonmukaisuudesta tuli perussopimukseen kirjattu velvoite;

Kotimaisten resurssien käyttöönotto ja kansainvälinen veroyhteistyö

23.    painottaa, että kotimaisten resurssien käyttöönotto on paremmin ennakoitavissa oleva ja kestävämpi rahoituslähde kuin ulkomainen apu ja että sen on oltava keskeisessä asemassa; tukee kehitysmaiden pyrkimyksiä ottaa enemmän kotimaisia resursseja käyttöön; korostaa, että on tärkeää parantaa kotimaisten verojen kantoa kehitysmaissa ja että tarvitaan vakaita, tasapainoisia, oikeudenmukaisia ja tehokkaita verojärjestelmiä, jotka hyödyttävät köyhiä, joissa otetaan huomioon kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ryhmät ja jotka ovat kansainvälisten kestävän kehityksen sitoumusten mukaisia; vaatii poistamaan haitalliset tuet energia-alalta (varsinkin fossiilisilta polttoaineilta), kalastukselta ja maataloudelta;

24.    kehottaa komissiota tehostamaan valmiuksien kehittämiseen myönnettävää tukea verohallinnon, talouden hallinnan, julkisen varainhoidon, korruption torjunnan, varastetun varallisuuden takaisin hankinnan sekä veropetosten ja siirtomaksujen väärän hinnoittelun torjunnan aloilla; uskoo, että EU:lla voisi olla tässä asiassa keskeinen rooli; muistuttaa, että luonnonvaroista saatavien verotulojen jakaminen esimerkiksi valtiollisia sijoitusrahastoja perustamalla on tärkeää; korostaa, että on nopeutettava ja tehostettava meneillään olevia pyrkimyksiä parantaa talousarvion toteuttamista koskevia selvityksiä, ja pyytää yhdenmukaistamaan tehokkaammin talousarvion toteuttamista koskeviin selvityksiin liittyviä käytäntöjä eri maissa;

25.    kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita puuttumaan aktiivisesti veroparatiiseihin, veropetoksiin ja laittomiin pääomavirtoihin, jotka heikentävät kehitysapua ja pahentavat kehitysmaiden velkataakkaa, tekemään kehitysmaiden kanssa yhteistyötä joidenkin monikansallisten yhtiöiden harjoittaman aggressiivisen veronkierron torjumiseksi ja etsimään tapoja auttaa kehitysmaita kestämään paineita verokilpailuun osallistumiseksi, koska se haittaa kotimaisten resurssien käyttöönottoa kehityksen hyväksi;

26.    kannattaa hallitustenvälisen elimen perustamista veroyhteistyön käynnistämiseksi YK:n puitteissa; kannattaa automaattista tietojenvaihtoa; kehottaa luomaan monikansallisten yritysten tosiasiallisia edunsaajia koskevat julkiset rekisterit ja ottamaan niitä varten käyttöön pakollista maakohtaista raportointia koskevat vaatimukset kaikilla aloilla, varmistamaan verotusoikeuksien oikeudenmukaisen jakamisen sekä käymään kehitysmaiden kanssa neuvotteluja verotusta ja investointeja koskevista sopimuksista;

27.    katsoo, että kansainvälisiin yhtiöverosääntöihin olisi sisällyttävä sellainen periaate, että verot olisi maksettava siellä, missä arvoa tuotetaan tai luodaan;

28.    korostaa hyvän hallinnon, ihmisoikeuksien suojelun, oikeusvaltioperiaatteen, institutionaalisten puitteiden ja sääntelyvälineiden keskeistä merkitystä; tukee erityisesti investointeja valmiuksien kehittämiseen, peruspalveluihin, kuten koulutukseen ja terveyteen (siten, että varmistetaan terveydenhuollon yleinen kattavuus), myös seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin, ravintoon, julkisiin palveluihin, sosiaaliturvaan sekä köyhyyden ja eriarvoisuuden – myös lasten välisen ja sukupuoleen liittyvän eriarvoisuuden – torjuntaan; toteaa, että kehitysmaissa tarvitaan esteettömiä infrastruktuureja ja valikoivia julkisia investointeja sekä luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä, myös kaivannaisteollisuudessa;

29.    painottaa, että kehityksen rahoittamisella on lisättävä resursseja, joita voidaan käyttää naisten ja miesten tasa-arvon, naisten oikeuksien ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen edistämiseen; korostaa naisten erityistehtävää yhteiskunnassa, ja korostaa, että tähän olisi sisällyttävä tasa-arvonäkökohdat huomioon ottavaa budjetointia, keskeisiin aloihin, kuten terveydenhuoltoon ja koulutukseen, tehtäviä kohdennettuja investointeja sekä toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että kaikessa kehitysrahoituksessa naisten ja tyttöjen tilanne otetaan täysimääräisesti huomioon;

30.    kehottaa myöntämään enemmän rahoitusta tutkimukseen ja kehittämiseen kehitysmaissa tieteen, teknologian ja innovoinnin aloilla, ja toteaa, että tämän rahoituksen on oltava sekä kotimaista että ulkoista; kehottaa edistämään tutkimusta ja kehittämistä, joilla voidaan helpottaa monimutkaisiin haasteisiin vastaamista ja edistää globaalien julkishyödykkeiden, kuten terveyteen liittyvien tekniikoiden ja innovaatioiden, hyvää hallintoa; panee merkille mikroyritysten sekä pk-yritysten tärkeän roolin tässä yhteydessä; kehottaa tarkistamaan immateriaalioikeuksiin liittyviä järjestelmiä, joita on otettu käyttöön kehitysmaissa vapaakauppasopimusten myötä, jotta voidaan määritellä niiden mahdolliset kielteiset vaikutukset kansanterveyteen, ympäristöön tai teknologiansiirtoon;

Yksityinen sektori ja kansalaisyhteiskunta

31.    korostaa, että on erittäin tärkeää luoda yksityisille yrityksille (varsinkin mikroyrityksille sekä pk-yrityksille) ja yksityisyrittäjyydelle suotuisat olosuhteet kehitysmaissa, koska tällaiset yritykset ovat perustavanlaatuisessa asemassa työpaikkojen luomisen ja osallistavan kasvun moottorina; kehottaa erityisesti vahvistamaan entisestään mikroluotto- ja takuujärjestelmiä; korostaa tarvetta kehittää paikallisia ja alueellisia pankki- ja luottoyhdistyksiä, jotta voidaan alentaa merkittävästi markkinaluottojen liian korkeita korkoja ja siten tukea paremmin yhteisön kehitystä paikallistasolla(17); kehottaa sitouttamaan yksityisen sektorin mukaan kestävän kehityksen tavoitteisiin soveltuvien kumppanuuksien, rahoitusvälineiden, kannustimien, vastuuvelvollisuuskehyksen ja yritysten aidon yhteiskunnallisen vastuun kautta; muistuttaa, että on noudatettava sovittuja kansainvälisiä normeja, kuten ILOn normeja sekä yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia YK:n suuntaviivoja;

32.    painottaa tarvetta edistää tiedotus- ja koulutusvälineiden sekä neuvontapalvelujen tarjoamista yrityksille, sillä ne ovat välttämättömiä yritysten kehitykselle;

33.    korostaa, että on välttämätöntä taata luoton saanti nuorille ja naisille uusien yritysten perustamiseksi, jotta voidaan taata talouteen kohdistuva pitkäaikainen kannustava vaikutus;

34.    painottaa tuottajajärjestöjen kollektiivisen yrittäjyyden yhteydessä ilmenevän sosiaalisen yhteenkuuluvuuden merkitystä etnisyyteen ja uskontoon perustuvien konfliktien torjunnassa;

35.    vaatii, että EU:n tuen yksityiselle sektorille sekä EU:n sen kanssa tekemän yhteistyön on voitava myötävaikuttaa köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiseen, ja kehottaa kunnioittamaan ja edistämään ihmisoikeuksia, ympäristönormeja, ilmastositoumuksia ja sosiaalista vuoropuhelua; kehottaa laatimaan yhtiöille, myös monikansallisille yhtiöille, sellaiset oikeudellisesti sitovat sääntelypuitteet, joihin sisältyy valitusmekanismi;

36.    kehottaa EU:ta laatimaan yhdessä kehitysmaiden kanssa sääntelypuitteet, jotka olisivat YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin kestävää kehitystä koskevan kattavan investointipoliittisen kehyksen mukaiset ja jotka toimisivat sysäyksenä vastuullisemmille, avoimille ja luotettaville investoinneille, jotka osaltaan auttaisivat kehittämään sosiaalisesti tiedostavaa yksityistä sektoria kehitysmaissa;

37.    kehottaa komissiota tukemaan kehitysmaiden mikroyritysten ja pk-yritysten sekä osuuskuntien rahoituksen saannin helpottamista; korostaa mikroluottojärjestelmien merkitystä etenkin naisten kannalta; kannattaa paikallisten ja alueellisten pankki- ja luottoyhdistysten kehittämistä; kehottaa komissiota kannustamaan kehitysmaita laatimaan sellaisia politiikkoja ja oikeudellisia puitteita, jotka edistävät pankkipalvelujen kehittämistä; korostaa, että eri tasoilla, kuten köyhien ihmisten sekä naisten ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien keskuudessa, tarvitaan rahoitusasioita sekä pankkituotteiden ja vakuutusten käyttöä koskevaa tietoa ja koulutusta sekä asiaankuuluvaa uutta teknologiaa;

38.    muistuttaa, ettei julkinen apu yksin riitä läheskään kattamaan kaikkia kehitysmaiden investointitarpeita; painottaa sen vuoksi sekarahoituksen sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien merkitystä vipuvoimana, joka auttaa tehostamaan kehitysavun vaikutuksia, houkuttelemaan yksityistä rahoitusta ja tukemaan paikallisia yrityksiä; korostaa kuitenkin, ettei sekarahoitus saa korvata valtion vastuuta yhteiskunnallisiin tarpeisiin vastaamisessa ja että sen olisi oltava sopusoinnussa kansallisten kehitystavoitteiden ja kehitystyön tuloksellisuutta koskevien periaatteiden kanssa; kannustaa julkisten ja yksityisten tahojen välisiin yhteistyökumppanuuksiin erityisesti innovatiivisia lääkkeitä koskevaan yhteiseen teknologia-aloitteeseen liittyvässä tutkimustyössä, kuten Ebola+ -ohjelmassa;

39.    kehottaa hyväksymään erilaisten hankkeiden ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien yhdistämistä koskevia kansainvälisiä normeja ja kriteerejä sekä velkariskianalyysin yksityisen rahoituksen houkuttelemiseksi ja paikallisten yritysten tukemiseksi kunnioittaen samalla kuitenkin ILOn ja WHOn normeja sekä kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja; toteaa, että komissio haluaisi laajentaa merkittävästi sekarahoituksen käyttöä tulevaisuudessa, ja kehottaa sitä panemaan täytäntöön Euroopan tilintarkastustuomioistuimen yhdistämismekanismien käytöstä antaman erityiskertomuksen suositukset ja arvioimaan mekanismia lainojen ja avustusten yhdistämiseksi erityisesti kehityksen ja rahoituksen täydentävyyden, avoimuuden ja luotettavuuden osalta; kehottaa Euroopan investointipankkia ja muita kehitysrahoittajia asettamaan etusijalle investoinnit sellaisiin yhtiöihin ja rahastoihin, jotka julkistavat tosiasiallista edunsaajaa koskevat tiedot ja soveltavat maakohtaista raportointia;

40.    kannattaa kehitysmaiden ja erityisesti vähiten kehittyneiden maiden markkinoille pääsyn lisäämistä, sillä se voi vahvistaa yksityistä sektoria ja luoda kannustimia uudistuksille; kehottaa komissiota varmistamaan, että kauppa- ja investointisopimukset ja erityisesti ne, jotka tehdään kehitysmaiden, vähiten kehittyneiden maiden ja hauraiden valtioiden kanssa, ovat kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisia ja edistävät ihmisoikeuksia ja alueellista yhdentymistä; painottaa, että tällaisista sopimuksista olisi tehtävä vaikutustenarvioinnit kestävän kehityksen tavoitteiden näkökulmasta; tukee komission ehdotusta kauppaa tukevan avun strategian ajantasaistamisesta vuoden 2015 jälkeistä aikaa koskevien neuvottelujen tulosten mukaisesti ja erityis- ja erilliskohtelun myöntämisestä kauppasopimuksissa kehitysmaille, vähiten kehittyneille maille ja hauraille valtioille kunnioittaen kuitenkin niiden poliittista liikkumavaraa tehdä suvereeneja päätöksiä niiden oman kansallisen tilanteen ja niiden väestön tarpeiden mukaisesti;

41.    kehottaa toteuttamaan toimia julkisia hankintoja koskevien kansallisten järjestelmien hyödyntämisen ja avoimuuden lisäämiseksi julkisen sektorin hallinnoimissa toiminnoissa, ja kehottaa vahvistamaan kilpailuviranomaisten asemaa kehitysmaissa;

42.    korostaa siirtolaisten myönteistä vaikutusta alkuperämaidensa kehitykseen ja kehottaa tekemään tehokkaampaa ja innovatiivisempaa yhteistyötä muuttoliikepolitiikassa alkuperä- ja kohdemaiden välillä; kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, miten huomattavista ja yhä kasvavista rahavirroista maasta muuttaneiden rahalähetyksissä on kyse, ja tukee maasta muuttaneiden rahastojen perustamista; kehottaa toteuttamaan lisää toimenpiteitä rahasiirtojen kustannusten alentamiseksi, jotta parannetaan rahalähetysten vaikutusta paikalliseen kehitykseen alkuperämaissa;

43.    kehottaa lisäämään paikallisviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan, myös yhteisöpohjaisten kansalaisjärjestöjen, osallistumista kehitystyön prioriteeteista käytävään keskusteluun varsinkin Addis Abeban konferenssissa, ja kehottaa panemaan vuoden 2015 jälkeistä aikaa koskevan toimintasuunnitelman täytäntöön osallistavammalla ja vastuullisella tavalla; korostaa kansalaisjärjestöjen roolia operaatioiden toteuttamisessa paikan päällä sekä vastuuvelvollisuus-, seuranta- ja uudelleentarkastelumekanismien kehittämisessä; toteaa, että paikallisviranomaisten rooli kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa edellyttää tarvittavien varojen osoittamista tähän tarkoitukseen; kehottaa kuulemaan laajemmin nuorisoa vuoden 2015 jälkeistä aikaa koskevaan toimintasuunnitelmaan liittyvissä keskusteluissa innovatiivisten viestintätekniikoiden avulla; korostaa EU:n edustustojen roolia näiden keskustelujen välittäjinä;

Globaali hallinta

44.    muistuttaa YK:n keskeisestä roolista, jota muut olemassa olevat instituutiot ja foorumit, kuten OECD, täydentävät, maailmantalouden hallinnassa ja kehityksessä; vaatii kaikilta mailta sukupuolten tasa-arvoa noudattavaa ja tasapuolista edustusta monenvälisissä instituutioissa ja muissa normeja ja standardeja asettavissa elimissä, myös kansainvälisissä rahoituslaitoksissa; muistuttaa, että kaikkien kansainvälisten rahoituslaitosten on noudatettava avoimuutta koskevia perusvaatimuksia kansainvälisten rahoituslaitosten avoimuutta koskevan peruskirjan (Transparency Charter for International Financial Institutions) mukaisesti ja pantava täytäntöön julkisuuspolitiikkaa;

45.    painottaa, että kestäviä velkaratkaisuja, myös vastuullista lainanantoa ja lainanottoa koskevia normeja, on tuettava luomalla valtioiden velkojen uudelleenjärjestelyprosesseja varten monenväliset oikeudelliset puitteet velkataakan helpottamiseksi ja kestämättömän velan välttämiseksi; kehottaa EU:ta osallistumaan rakentavasti näihin puitteisiin tähtääviin YK:n neuvotteluihin; kehottaa EU:ta edistämään painokkaasti lainanantajan ja -ottajan vastuuta valtionvelan maksun yhteydessä koskevien UNCTAD:n periaatteiden soveltamista;

46.    suhtautuu myönteisesti kansainvälisiin ponnistuksiin keventää ebolan vaivaamien maiden kansainvälisiä velkasitoumuksia ja siten auttaa näitä maita selviytymään epidemian aiheuttamasta talouskriisistä;

47.    kehottaa tarkistamaan kansainvälisten järjestöjen kehitysavun rahoitusohjelmia ja -välineitä niiden yhdenmukaistamiseksi uusien kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa; kehottaa erityisesti Euroopan investointipankkia, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankkia, Kansainvälistä valuuttarahastoa ja Maailmanpankkia vahvistamaan tiukimmat mahdolliset vastuullisen rahoituksen vaatimukset ja kohdentamaan varansa paremmin kehitysmaiden tarpeisiin muun muassa vastavuoroisesti tehokkailla, köyhiä maita hyödyttävillä lainajärjestelyillä; kehottaa erityisesti lisäämään Euroopan investointipankin käytettävissä olevia määriä sen nykyistä toimeksiantoa suuremmaksi, jotta se voi lisätä matalan tulotason maille myöntämänsä rahoituksen määrää;

Seuranta, vastuuvelvollisuus ja arviointi

48.    kehottaa tekemään Addis Abeban konferenssissa sopimuksen luotettavasta, avoimesta ja helposti käytettävissä olevasta seuranta- ja vastuuvelvollisuuskehyksestä, joka mahdollistaisi investointien ja edistymisen tehokkaan jäljityksen ja seurannan yksittäisten sitoumusten ja tavoitteiden tapauksessa; kehottaa aikaansaamaan kansainvälisen aloitteen tilastojen ja tietojen laadun parantamiseksi muun muassa jaottelemalla tiedot tulojen, sukupuolen, iän, rodun, etnisyyden ja maahanmuuttaja-aseman, vammaisuuden, maantieteellisen sijainnin ja muiden kansallisella tasolla merkittävien ominaisuuksien mukaan; kehottaa kaikkia osapuolia varmistamaan avun ja rahoituksen avoimen ja tehokkaan täytäntöönpanon erityisesti allekirjoittamalla YK:n korruptiosopimuksen ja panemalla sen määräykset tehokkaasti täytäntöön sekä sitoutumalla julkaisemaan järjestelmällisesti täsmällisiä, tuoreita ja vertailukelpoisia tietoja tuloista ja menoista sekä talousarvioasiakirjoja; kehottaa komissiota seuraamaan ja valvomaan edelleen tukiohjelmiensa ja hankkeidensa rahoitusta ja toteuttamaan asian vaatimia toimenpiteitä, jos esille nousee todisteita korruptiosta ja huonosta hallinnosta; kehottaa komissiota myös lisäämään oikeuslaitoksen ja korruptiontorjuntavirastojen vahvistamiseen annettavaa tukea kehitysmaissa;

49.    kehottaa aikaansaamaan kansainvälisen aloitteen tilastojen ja tietojen laadun parantamiseksi, jotta voidaan jäljittää tiettyjä sitoumuksia ja tavoitteita koskevat menot ja investoinnit sekä niissä tapahtunut edistyminen; suhtautuu myönteisesti maailmanlaajuisiin pyrkimyksiin varmistaa, että kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa käytetään tietoja, jotka on jaoteltu riittävän selkeästi tulojen, sukupuolen, iän ja muiden indikaattoreiden mukaan, jotta toimintapolitiikkojen vaikutuksia voidaan seurata tehokkaasti;

50.    huomauttaa, että bruttokansantuotteen täydentämiseksi on tarpeen kehittää uusia indikaattoreita, jotta voidaan ottaa huomioon uudet yhteiskunnalliset ja ympäristöhaasteet, ja toteaa, että näihin uusiin indikaattoreihin olisi erityisesti sisällytettävä inhimillisen kehityksen indeksi, Gini-kerroin, sukupuolten tasa-arvoa koskeva mittapuu, hiilijalanjälki ja ekologinen jalanjälki;

51.    kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille sekä kolmannen kansainvälisen kehitysrahoituskokouksen valmisteluprosessin yhteisvälittäjille.

(1)

http://unctad.org/en/publicationslibrary/wir2014_en.pdf

(2)

http://eur-lex.europa.eu/resource.html?uri=cellar:afc5ef38-ad24-11e4-b5b2-01aa75ed71a1.0005.02/DOC_1&format=PDF

(3)

http://eur-lex.europa.eu/resource.html?uri=cellar:441ba0c0-eb02-11e3-8cd4-01aa75ed71a1.0002.01/DOC_1&format=PDF

(4)

http://ec.europa.eu/transparency/regdoc/rep/1/2013/FI/1-2013-531-FI-F1-1.Pdf

(5)

http://ec.europa.eu/europeaid/documents/2013-02-22_communication_a_decent_life_for_all_post_2015_en.pdf

(6)

http://eu-un.europa.eu/articles/en/article_15873_en.htm

(7)

http://eu-un.europa.eu/articles/en/article_14363_en.htm

(8)

http://eu-un.europa.eu/articles/en/article_13692_en.htm

(9)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0059.

(10)

EUVL C 8, 14.1.2010, s.1.

(11)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0063.

(12)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0163.

(13)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0394.

(14)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0205.

(15)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0119.

(16)

http://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX:32014D0472

(17)

Report on Support for SMEs in Developing Countries Through Financial Intermediaries, Dalberg, marraskuu 2011, www.eib.org.


BUDJETTIVALIOKUNNAN LAUSUNTO (16.4.2015)

kehitysvaliokunnalle

kehitystyön rahoituksesta

(2015/2044(INI))

Valmistelija: Charles Goerens

EHDOTUKSET

Budjettivaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kehitysvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.        toteaa, että EU on maailman johtava kehitysavun antaja, jonka osuus maailman virallisesta kehitysavusta on lähes 60 prosenttia; kehottaa tästä huolimatta komissiota antamaan selkeitä ja avoimia tietoja EU:n kehitysapuun myönnetystä kokonaistalousarviosta, jotta voidaan arvioida, miten kaikki eurooppalaiset avunantajat noudattavat Monterreyn konsensusta; pitää myös valitettavana, että EU:n kehitysmaille antamalta rahoitusosuudelta puuttuu näkyvyys, ja kehottaa komissiota kehittämään asianmukaisia ja kohdennettuja viestintä- ja tiedotusvälineitä EU:n kehitysavun näkyvyyden lisäämiseksi;

2.        kehottaa EU:ta huomioimaan pitkäaikaiset rahoitustarpeet suosimalla ja noudattamalla strategisempaa, kunnianhimoisempaa ja yleisempää lähestymistapaa, joka on yhdenmukainen kestävän kehityksen tavoitteiden (SDG) kanssa;

3.        kehottaa kehittyneitä maita ja nousevia talouksia etsimään yhteisellä kansainvälisellä toiminnalla uutta ja täydentävää ilmastorahoitusta kehitysmaille – ei kuitenkaan kehitysyhteistyömäärärahojen kustannuksella – niiden maailmanlaajuisten ilmastotoimien yhteydessä, joista sovitaan Pariisin ilmastokokouksessa joulukuussa 2015;

4.        muistuttaa, että unionin talousarviossa tulee vahvistaa kehitystyön rahoitusta seuraavasti: 2,2 miljardin hätäapuvarauksen lisäksi 19,7 miljardia euroa kehitysyhteistyöhön ja 6,8 miljardia humanitaariseen apuun vuosien 2014 ja 2020 välillä; panee lisäksi merkille 30,5 miljardin euron suuruisen Euroopan kehitysrahaston; kannustaa liittämään Euroopan kehitysrahaston osaksi talousarviota, koska tällöin saataisiin avoimuuden lisäämisen, näkyvyyden ja tehokkuuden kaltaisia etuja; pitää myönteisenä vaalien jälkeisen väliarvioinnin ja monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamisen tarjoamaa mahdollisuutta huomioida humanitaaristen avustusohjelmien kasvavat rakenteelliset tarpeet sekä köyhimpien ja hauraimpien maiden kehitystarpeet;

5.        toteaa, että vuoden 2015 talousarviossa on varattu kehitysyhteistyölle 2,4 miljardia euroa maksusitoumusmäärärahoina (2,1 miljardia euroa maksumäärärahoina) sekä humanitaariselle avulle 928,8 miljoonaa euroa maksusitoumusmäärärahoina (918,8 miljoonaa euroa maksumäärärahoina); tukee toimenpiteitä, joilla vähennetään maksamatta olevien laskujen määrää, etenkin jotta haavoittuvimpien yhteistyökumppanien taloudellinen elinkelpoisuus pystytään säilyttämään, ja painottaa tärkeää periaatetta siitä, että maksusitoumus- ja maksumäärärahojen on vastattava toisiaan, sillä kriisitilanteita syntyy useammin ja varat on saatava käyttöön nopeasti;

6.        korostaa, että menoille on asetettava selkeät prioriteetit ja keskityttävä erityisesti terveydenhoidon, koulutuksen, energia- ja vesihuollon sekä infrastruktuurin alan toimiin; tähdentää, että avun tuloksellisuuteen on entisestään panostettava ja sitä on parannettava eri apumekanismien ja lahjoittajien välisellä tiiviimmällä koordinoinnilla;

7.        pitää myönteisenä EU:n tiukkaa kantaa toimien keskittämisestä sekä kehitysavun määrään että sen laatuun; pyytää komissiota käyttämään asiantuntemustaan ja vaikutusvaltaansa kannustaakseen muita julkisia ja yksityisiä avunantajia eri puolilla maailmaa täyttämään rahoitussitoumuksensa;

8.        korostaa ehdotonta tarvetta pyrkiä mahdollisimman tehokkaaseen koordinaatioon johdonmukaisuuden varmistamiseksi muiden politiikan alojen kanssa (ympäristö, maahanmuutto, kansainvälinen kauppa, ihmisoikeudet, maatalous jne.) ja päällekkäisen työn ja toimien epäjohdonmukaisuuden välttämiseksi; muistuttaa, että Lissabonin sopimuksessa (SEUT 208 artikla) kehitystoimien johdonmukaisuudesta tuli perussopimukseen kirjattu velvoite;

9.        painottaa, että julkinen kehitysapu säilyy edelleen yhtenä keskeisenä kehitystyön rahoitusvälineenä ja kehottaa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita ottamaan uudelleen tavoitteeksi 0,7 prosentin BKTL-osuuden; painottaa lisäksi kehitykseen vaikuttamisen suhteen asianmukaisesti säänneltyjen yksityisten investointien tarjoamia mahdollisuuksia ja innovatiivisten rahoitusvälineiden olennaista osuutta tällaisten lisäresurssien käyttöön saamisessa; muistuttaa, että julkinen apu ei läheskään riitä kattamaan kaikkia kehitysmaiden investointitarpeita; vaatii siksi yhdistämisen ja julkisten ja yksityisten kumppanuuksien käyttämistä keinona parantaa kehitysavun vaikutusta, houkutella yksityistä rahoitusta ja tukea paikallisia yrityksiä; korostaa kuitenkin, ettei sekarahoitus saa korvata valtion vastuuta yhteiskunnallisiin tarpeisiin vastaamisessa, ja sitä olisi toteutettava kehitystyön tuloksellisuutta koskevien periaatteiden mukaisesti; kannustaa julkisten ja yksityisten tahojen välisiin yhteistyökumppanuuksiin erityisesti innovatiivisia lääkkeitä koskevaan yhteiseen teknologia-aloitteeseen liittyvässä tutkimustyössä, kuten Ebola+ -ohjelmassa;

10.      korostaa, että kotimaisten resurssien käyttöönotto veronkantoa parantamalla on tärkeää kehitysmaissa; korostaa, että veroresurssit ovat ennakoitavampi ja kestävämpi rahoituslähde kuin ulkomainen apu; katsoo, että unionilla on keskeinen rooli kehitysmaiden tukemisessa, kun ne perustavat hallinnollisia valmiuksiaan, torjuvat veronkiertoa ja siirtomaksujen väärää hinnoittelua sekä auttavat varastetun omaisuuden palauttamisessa;

11.      kehottaa komissiota panemaan täytäntöön Euroopan tilintarkastustuomioistuimen yhdistämismekanismien käytöstä antaman erityiskertomuksen suositukset ja arvioimaan lainojen ja avustusten yhdistämismekanismin, erityisesti kehityksen ja rahoituksen täydentävyyden, avoimuuden ja luotettavuuden osalta, sillä se on ilmaissut toiveensa laajentaa merkittävästi yhdistämismekanismin käyttöä tulevina vuosina;

12.      korostaa, että yhdistämisen vaarana on velkakuplan syntyminen varsinkin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Karibian maissa, missä velkojen korkojen maksamiseen on käytettävissä rajallisesti valtion tuloja; kehottaa siksi kehitysavun antajia antamaan vähiten kehittyneille maille apua avustuksien muodossa;

13.      painottaa, että mikroyritysten ja pk-yritysten tukemisen merkitys on suuri ja kehottaa ennen kaikkea lujittamaan entisestään mikrorahoituslainoja ja takuita koskevia järjestelmiä; vaatii kehittämään edelleen paikallisia ja alueellisia pankkeja ja luottoyhtiöitä, jotta markkinalainojen ylisuuret korot saataisiin alemmiksi ja yhteisön kehitystä tuettaisiin paremmin paikallisella tasolla(1);

14.      muistuttaa, että kehitysyhteistyö on EU:n ja jäsenvaltioiden yhteisellä vastuulla ja että sen yhteydessä on käytettävä johdonmukaisesti täydentävyyden ja koordinoinnin käsitteitä; painottaa, että koordinointiprosessiin on tarpeen ottaa mukaan kansalaisyhteiskunta ja paikallisviranomaiset;

15.      muistuttaa, että SEUT-sopimuksen mukaan köyhyyden vähentäminen ja viime kädessä sen poistaminen on EU:n ensisijainen tavoite kehityksen alalla; katsoo, että myös ihmisoikeuksien puolustamisen, sukupuolten yhtäläisten mahdollisuuksien, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja epätasa-arvon torjunnan olisi säilyttävä kehitystoimien keskiössä;

16.      huomauttaa, että köyhyyden luonne on muuttunut nyt, kun suurin osa maailman köyhistä asuu keskituloisissa maissa, jolloin tämän uuden todellisuuden pitää näkyä kehitysparadigman muutoksessa; korostaa, että on varmistettava kaikkein heikoimmassa asemassa olevan väestön pääsy kehitysmahdollisuuksien piiriin; muistuttaa tässä yhteydessä, että avun välittäminen vain hallitusten kautta sisältää sen riskin, että syrjäytyneet tai heikoimmassa asemassa olevat väestöryhmät eivät saa riittävästi apua;

17.      korostaa, että kehityspankkien on tärkeää saada liikkeelle lisävaroja, joilla kurotaan kiinni kehitysmaiden infrastruktuurirahoituksen ja lainansaantimahdollisuuksien välistä kuilua huolehtien samalla valvonta- ja vaikutustenarviointimekanismeista;

18.      kehottaa lisäämään Euroopan investointipankin käytettävissä oleviin avustusvälineisiin sisältyviä määriä sen nykyistä toimeksiantoa suuremmiksi, jotta alhaisen tulotason maiden rahoitusta voitaisiin lisätä entisestään;

19.      kehottaa aikaansaamaan kansainvälisen aloitteen tilastojen ja tietojen laadun parantamiseksi, jotta voidaan jäljittää yksittäisiä sitoumuksia ja tavoitteita koskevat menot ja investoinnit sekä niissä tapahtunut edistyminen; suhtautuu myönteisesti maailmanlaajuisiin pyrkimyksiin varmistaa, että kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa käytetään tietoja, jotka on jaoteltu riittävän selkeästi tulojen, sukupuolen, iän ja muiden indikaattoreiden mukaan, jotta kestävän kehityksen tavoitteisiin tähtääviä menettelytapoja voidaan valvoa tehokkaasti.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

16.4.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

24

1

3

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Reimer Böge, Lefteris Christoforou, Jean-Paul Denanot, Gérard Deprez, José Manuel Fernandes, Eider Gardiazabal Rubial, Ingeborg Gräßle, Iris Hoffmann, Monika Hohlmeier, Bernd Kölmel, Vladimír Maňka, Ernest Maragall, Sophie Montel, Siegfried Mureșan, Younous Omarjee, Pina Picierno, Paul Rübig, Patricija Šulin, Eleftherios Synadinos, Indrek Tarand, Isabelle Thomas, Marco Valli, Daniele Viotti, Marco Zanni

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Andrey Novakov, Ivan Štefanec, Nils Torvalds, Tomáš Zdechovský

(1)

Report on Support for SMEs in Developing Countries Through Financial Intermediaries, Dalberg, marraskuu 2011, www.eib.org


VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

20.4.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

19

1

3

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Beatriz Becerra Basterrechea, Ignazio Corrao, Nirj Deva, Doru-Claudian Frunzulică, Enrique Guerrero Salom, Maria Heubuch, Hans Jansen, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Stelios Kouloglou, Arne Lietz, Linda McAvan, Norbert Neuser, Maurice Ponga, Lola Sánchez Caldentey, György Schöpflin, Pedro Silva Pereira, Davor Ivo Stier, Bogdan Brunon Wenta, Anna Záborská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Louis-Joseph Manscour, Judith Sargentini, Eleni Theocharous, Joachim Zeller

Oikeudellinen huomautus