Menettely : 2014/2245(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0173/2015

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0173/2015

Keskustelut :

PV 08/09/2015 - 11
CRE 08/09/2015 - 11

Äänestykset :

PV 09/09/2015 - 8.12
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2015)0308

MIETINTÖ     
PDF 264kWORD 212k
27.5.2015
PE 546.892v02-00 A8-0173/2015

investoimisesta työpaikkoihin ja kasvuun: unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistäminen

(2014/2245(INI))

Aluekehitysvaliokunta

Esittelijä: Tamás Deutsch

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 BUDJETTIVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TEOLLISUUS-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 KULTTUURI- JA KOULUTUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 NAISTEN OIKEUKSIEN JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

investoimisesta työpaikkoihin ja kasvuun: taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistäminen unionissa

(2014/2245(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–       ottaa huomioon komission 23. heinäkuuta 2014 julkaiseman kuudennen taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän kertomuksen aiheesta ”Työpaikkoihin ja kasvuun tehtävät investoinnit sekä kehityksen ja hyvän hallintotavan edistäminen EU:n alueilla ja kaupungeissa” (jäljempänä ’kuudes koheesiokertomus’),

–       ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 4, 162, 174–178 ja 349 artiklan,

–       ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013(1),

–       ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa ja investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1301/2013(2),

–       ottaa huomioon Euroopan sosiaalirahastosta ja asetuksen (EY) N:o 1081/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1304/2013(3),

–       ottaa huomioon erityissäännöksistä Euroopan alueellista yhteistyötä koskevan tavoitteen tukemiseksi Euroopan aluekehitysrahastosta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1299/2013(4),

–       ottaa huomioon eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) 5. heinäkuuta 2006 annetun asetuksen (EY) N:o 1082/2006 muuttamisesta yhtymien perustamisen ja toteuttamisen selkeyttämiseksi, yksinkertaistamiseksi ja parantamiseksi 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1302/2013(5),

–       ottaa huomioon koheesiorahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1084/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1300/2013(6),

–       ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(7),

–       ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(8),

–       ottaa huomioon asiakirjan ”Euroopan unionin alueellinen agenda 2020: Tavoitteena entistä osallistavampi, älykkäämpi ja kestävämpi moninaisten alueiden Eurooppa”, joka hyväksyttiin aluesuunnittelusta ja -kehityksestä vastaavien ministerien epävirallisessa kokouksessa Gödöllőssä Unkarissa 19. toukokuuta 2011,

–       ottaa huomioon 26. kesäkuuta 2013 annetun komission kahdeksannen taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän kertomuksen aiheesta ”Talouskriisin alueellinen ja kaupunkeja koskeva ulottuvuus”,

–       ottaa huomioon 14. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Älykäs erikoistuminen: huippuosaamisen verkottuminen toimivan koheesiopolitiikan osatekijänä”(9),

–       ottaa huomioon 14. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:n jäsenvaltioiden valmiudesta käynnistää koheesiopolitiikan uusi ohjelmakausi tehokkaasti ja oikea‑aikaisesti(10),

–       ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan komission seitsemännestä ja kahdeksannesta EU:n koheesiopolitiikkaa käsittelevästä kertomuksesta ja strategiakertomuksesta 2013 vuosien 2007–2013 ohjelmien toteuttamisesta(11),

–       ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman syrjäisimpien alueiden potentiaalin optimoimisesta luomalla synergioita EU:n rakennerahastojen ja EU:n muiden ohjelmien välille(12),

–       ottaa huomioon 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman viipeistä vuosien 2014–2020 koheesiopolitiikan käynnistämisessä(13),

–       ottaa huomioon 19. lokakuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Kehys innovatiivisten rahoitusvälineiden seuraavalle sukupolvelle – EU:n oman ja vieraan pääoman mekanismit” (COM(2011)0662),

–       ottaa huomioon 26. marraskuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Euroopan investointiohjelma” (COM(2014)0903),

–       ottaa huomioon 13. tammikuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvän jouston mahdollisimman tehokas hyödyntäminen” (COM(2015)0012),

–       ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen ”Euroopan aluekehitysrahaston osarahoittamat rahoitusvälineet pk-yrityksille” (erityiskertomus nro 2/2012),

–       ottaa huomioon neuvoston päätelmät kuudennesta taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevästä kertomuksesta: investoiminen työpaikkoihin ja kasvuun, annettu yleisten asioiden neuvoston (koheesio) kokouksessa 19. marraskuuta 2014,

–       ottaa huomioon 3. joulukuuta 2014 annetun alueiden komitean lausunnon aiheesta ”Kuudes taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevä kertomus”(14),

–       ottaa huomioon 21. tammikuuta 2015 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon komission tiedonannosta Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Kuudes taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevä kertomus: investoiminen työpaikkoihin ja kasvuun”(15),

–       ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”EU:n oikeusalan tulostaulu 2015” (COM(2015)0116),

–       ottaa huomioon 20. tammikuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Lisätalousarvioesitys nro 2 vuoden 2015 yleiseen talousarvioon” (COM(2015)0016),

–       ottaa huomioon vuosikertomuksen 2013 EU:n taloudellisten etujen suojaamisesta – Petostentorjunta,

–       ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–       ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A7-0173/2015),

A.     ottaa huomioon, että EU:n koheesiopolitiikan ratkaiseva asema alueellisten eroavuuksien vähentämisessä, taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä jäsenvaltioiden alueiden välillä sekä uusien työpaikkojen luomisen tukemisessa on kiistaton; ottaa huomioon, että koheesiopolitiikka edustaa tärkeintä unionin laajuista reaalitalouden investointipolitiikkaa ja se on vuoteen 2020 ulottuvine yli 350 miljardin euron talousarvioineen erinomainen kasvua ja työpaikkoja edistävä tekijä EU:ssa; ottaa huomioon, että talouskriisin aikana koheesiopolitiikka on osoittautunut keskeiseksi välineeksi investointien tason ylläpitämiseksi useissa jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että se on joissakin jäsenvaltioissa julkisten investointien pääasiallinen lähde; ottaa huomioon, että koheesiopolitiikan tulosten konkreettinen ja näkyvä luonne on vahvistettu monin erilaisin arviointimenetelmin;

B.     ottaa huomioon, että viimeisimmät luvut vuodelta 2013 osoittavat pitkäaikaistyöttömyyden unionissa olleen historiallisen korkealla tasolla eli 5,1 prosenttia työvoimasta; ottaa huomioon, että pitkäaikaistyöttömyydellä on ratkaisevia henkilökohtaisia seurauksia koko elämän ajan ja että se voi muuttua rakenteelliseksi työttömyydeksi, erityisesti syrjäisillä alueilla;

C.     ottaa huomioon, että julkiset investoinnit unionissa ovat viime aikoina tosiasiallisesti laskeneet 15 prosenttia ja että monet alueet, erityisesti alueet, joilla on väestökehitykseen liittyviä haasteita, eivät ole onnistuneet myötävaikuttamaan riittävällä tavalla Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden ja erityisesti sen päätavoitteen eli 75 prosentin työllisyysasteen saavuttamiseen vuoteen 2020 mennessä tai köyhyysasteen laskemista 20 miljoonalla ja koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämistä koskevien tavoitteiden saavuttamiseen;

D.     ottaa huomioon, että koheesiopolitiikan tavoitteet ovat luonnollisesti kehittyneet ajan myötä, minkä avulla on vastattu unionin uusiin haasteisiin ja ongelmiin, ja että politiikka itsessään liittyy yhä läheisemmin EU:n yleiseen toimintapoliittiseen ohjelmaan; ottaa huomioon, että koheesiopolitiikan alkuperäistä tehtävää – taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamista kaikilla EU:n alueilla ja erityisesti vähiten kehittyneillä ja muita heikommassa asemassa olevilla alueilla – on kuitenkin vahvistettava; ottaa huomioon, että koheesiopolitiikkaan ei pidä suhtautua pelkkänä välineenä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden ja muiden EU:n kehitystavoitteiden saavuttamiseksi vaan se olisi nähtävä myös alueita koskevana investointipolitiikkana;

E.     ottaa huomioon, että kuudennen koheesiokertomuksen mukaan talouskriisillä on ollut kielteinen vaikutus pitkään jatkuneeseen suuntaukseen, jossa alueelliset erot ovat pienentyneet, ja joistakin myönteisistä piirteistä huolimatta alueiden väliset hyvin moninaiset eroavuudet olivat suuria uuden ohjelmakauden alussa;

F.     ottaa huomioon, että keskeisten aihepiirien kautta koheesiopolitiikan resurssit kohdennetaan rajalliseen määrään strategisia tavoitteita, joihin liittyy kasvua, työpaikkojen luomista ja sosiaalista osallistamista edistävää sekä ympäristöä ja ilmastonmuutosta koskevaa potentiaalia;

G.     ottaa huomioon, että suurta kasvua ja alueiden taloudellista lähentymistä voidaan saada aikaan vain hyvän hallinnon avulla, koska kaikkien kumppanien on osallistuttava entistä tehokkaammin päätöksentekoon kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla monikerroksista hallintoa koskevan periaatteen mukaisesti ja näihin kuuluvat myös työmarkkinaosapuolet ja kansalaisjärjestöt;

H.     ottaa huomioon, että kumppanuussopimukset ja toimenpideohjelmat ovat strategisia välineitä, joilla yhteisistä säännöksistä annetun asetuksen 14, 16 ja 29 artiklan mukaisesti ohjataan jäsenvaltioiden ja alueiden investointeja, ja että niiden esittämiseen ja hyväksymiseen sovelletaan aikataulua, jonka mukaan kumppanuussopimukset olisi pitänyt hyväksyä viimeistään elokuun lopussa 2014 ja toimenpideohjelmat tammikuun lopussa 2015;

I.      ottaa huomioon, että Unkarin Gödöllőssä vuonna 2011 pidetyssä epävirallisessa neuvoston kokouksessa kehotettiin neuvoston vuosien 2015 ja 2016 puheenjohtajavaltioita arvioimaan ja tarkastelemaan sitä, olisiko EU:n alueellista agendaa 2020 tarkistettava ottaen huomioon sen, miten se toimii käytännössä, ja sen jälkeen johtamaan mahdollista uudelleentarkastelua;

J.      toteaa, että SEUT-sopimuksen 175 artiklan mukaan jäsenvaltiot harjoittavat talouspolitiikkaansa ja sovittavat sitä yhteen siten, että saavutetaan koko unionin sopusointuista kehitystä sekä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lujittamista koskevat tavoitteet, ja katsoo, että myös Euroopan uudella investointiohjelmalla on edistettävä näiden tavoitteiden saavuttamista;

Koheesiopolitiikan saavutukset ja haasteet talous- ja finanssikriisin yhteydessä (ohjelmakausi 2007–2013)

1.      painottaa, että koheesiopolitiikka on unionin tärkein väline, jolla pyritään vähentämään Euroopan alueiden välisiä taloudellisia, sosiaalisia ja alueellisia eroavuuksia edistämällä niiden kilpailukykyä sekä puuttumalla ilmastonmuutokseen ja energiariippuvuuteen samalla kun edistetään myös Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteiden saavuttamista; painottaa, että yhteisrahoitukseen liittyvistä joidenkin jäsenvaltioiden ja alueiden ongelmista huolimatta koheesiopolitiikan investoinnit ovat lieventäneet merkittävällä tavalla talous- ja finanssikriisin kielteisiä vaikutuksia ja tarjonneet alueille vakautta varmistamalla rahoitusvirran jatkumisen kansallisten ja alueellisten julkisten ja yksityisten investointien vähennyttyä rajusti; painottaa, että koheesiopolitiikan rahoituksen osuus oli 21 prosenttia julkisista investoinneista koko EU:ssa ja 57 prosenttia ns. koheesiomaissa;

2.      korostaa, että koheesiopolitiikka on osoittanut, että sillä voidaan reagoida nopeasti joustavin toimenpitein jäsenvaltioiden ja alueiden investointivajeen korjaamiseksi esimerkiksi vähentämällä kansallista yhteisrahoitusta ja lisäämällä ennakkomaksuja sekä ohjaamalla 13 prosenttia kokonaisrahoituksesta (45 miljardia euroa) taloudellisen toiminnan ja työllisyyden tukemiseen välittömin vaikutuksin; pitää näin ollen keskeisen tärkeänä tehdä kattava ja perusteellinen väliarviointi, jonka pohjalta on mahdollista määrittää uudelleen tavoitteet ja yhteisrahoituksen taso, mikäli jäsenvaltioiden tai joidenkin niiden alueiden sosioekonomiset olosuhteet muuttuvat;

3.      korostaa, että Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen sisältyy unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden ja jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuun edistämisen tavoite (SEU‑sopimuksen 3 artikla);

4.      on tyytyväinen koheesiopolitiikan hiljattain toteutettuun uudistukseen, jolla pyrittiin vastaamaan näihin haasteisiin ja joka perustui johdonmukaiseen strategiakehykseen kaudelle 2014–2020 selkeine tavoitteineen ja kannustimineen kaikille toimenpideohjelmille; kehottaa kaikkia toimijoita, erityisesti keskeisiä viranomaisia, varmistamaan koheesiopolitiikan uuden lainsäädäntökehyksen täytäntöönpanon tehokkuuden ja vaikuttavuuden keskittymällä voimakkaasti parempiin suorituksiin ja tuloksiin; kehottaa kaikkia asianomaisia toimijoita ottamaan käyttöön asianmukaisesti toimivia monitasoisia hallinto- ja koordinointimekanismeja varmistaakseen ohjelmien välisen johdonmukaisuuden ja tukeakseen Eurooppa 2020 ‑strategiaa ja maakohtaisia suosituksia;

5.      painottaa, että vakaa finanssipoliittinen ja taloudellinen ympäristö – kuten myös tehokas sääntely-, hallinto- ja toimielinympäristö – ovat ratkaisevia koheesiopolitiikan vaikuttavuuden kannalta, mutta niiden ei pidä vaarantaa sen omien tavoitteiden ja päämäärien saavuttamista; muistuttaa tässä yhteydessä, että yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan mukainen maksujen keskeyttäminen voi vaarantaa kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten valmiudet suunnitella ja panna täytäntöön tehokkaasti Euroopan rakenne- ja investointirahastoja (ERI-rahastot) kaudella 2014–2020; painottaa, että sekä koheesiopolitiikan että Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteiden saavuttamiseksi politiikkaa on yhdenmukaistettava tiiviisti alakohtaisten politiikkojen kanssa ja EU:n muiden investointisuunnitelmien kanssa on saatava aikaan synergioita; muistuttaa kuitenkin, että kaikessa talouspolitiikassa on SEUT‑sopimuksen 175 artiklan mukaisesti pyrittävä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden saavuttamiseen;

6.      painottaa, että hallinnollisten valmiuksien lisääminen jäsenvaltioissa tapahtuvan suunnittelun, täytäntöönpanon ja arvioinnin osalta on ratkaisevan tärkeää, jotta koheesiopolitiikkaa toteutetaan oikea-aikaisesti ja menestyksekkäästi;

7.      painottaa, että vaikka koheesiopolitiikalla onkin lievennetty kriisin vaikutuksia, alueelliset eroavuudet ovat edelleen suuria, ja toteaa, että koheesiopolitiikan tavoitetta taloudellisten, sosiaalisten ja alueellisten eroavuuksien vähentämisestä tarjoamalla erityistä tukea vähemmän kehittyneille alueille ei ole vielä saavutettu kaikkialla;

8.      toteaa, että huolimatta kriisistä ja siitä, että paikalliseen talouteen on kohdistunut suurta painetta, paikallis- ja alueviranomaiset ovat joutuneet entiseen tapaan vastaamaan kansalaisten vaatimuksiin entistä laadukkaampien julkisten palvelujen paremmasta saatavuudesta;

9.      korostaa EU:n uudelleenteollistamisen merkitystä sen varmistamisessa, että teollisuustuotannon osuus on vähintään 20 prosenttia jäsenvaltioiden BKT:stä vuoteen 2020 mennessä; muistuttaa sen vuoksi, että on tärkeää tukea ja vahvistaa ennakoivasti kilpailukyvyn, kestävyyden ja sääntelyn luotettavuuden periaatteita työpaikkojen ja kasvun edistämiseksi Euroopassa;

Ongelmat täytäntöönpanossa ja maksuissa

10.    on vakavasti huolissaan koheesiopolitiikan uusien ohjelmakausien käynnistämiseen liittyvistä merkittävistä rakenteellisista viivästyksistä, jotka johtuivat toimenpideohjelmien hyväksymisen viivästymisestä myös siksi, että osa toimenpideohjelmista kuului siirtomenettelyn piiriin; huomauttaa, että tämä viivästyminen voi lisätä maksuihin kohdistuvaa painetta, erityisesti vuosina 2017 ja 2018, ja tämän vuoksi kasvattaa huolta maksattamatta olevista maksuista, joita on noin 25 miljardia euroa ohjelmakaudella 2007–2013; panee merkille, että vaikka – kun asiaa tarkastellaan laajassa yhteydessä – koheesiopolitiikassa tilanne on parempi kuin maaseudun kehittämisessä tai kalataloudessa, huolenaihe on edelleen aiheellinen monissa jäsenvaltioissa, sillä suuri määrä ohjelmia on vielä hyväksymättä; painottaa, että tällaiset viivästykset saattavat vaarantaa EU:n talousarvion ja koheesiopolitiikan uskottavuuden, vaikuttavuuden ja kestävyyden sekä vaarantaa kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten valmiudet saattaa päätökseen kauden 2007–2013 täytäntöönpano sekä suunnitella ja panna tehokkaasti täytäntöön ERI‑rahastot kaudella 2014–2020; panee tyytyväisenä merkille jäsenvaltioiden ja komission äskettäiset toimet tässä yhteydessä mutta kehottaa komissiota tekemään parhaansa varmistaakseen, että kaikki jäljellä olevat toimenpideohjelmat hyväksytään viipymättä, sillä parlamentti on jo hyväksynyt vuonna 2014 käyttämättömien varojen käytön edellyttämän monivuotisen rahoituskehyksen tarkistuksen ja siihen liittyvän lisätalousarvioesityksen;

11.    muistuttaa, että jatkuva maksattamatta olevien määrien ongelma koskee koheesiopolitiikkaa enemmän kuin mitään muuta EU:n politiikanalaa, ja toteaa, että Euroopan sosiaalirahaston (ESR), Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) ja koheesiorahaston vuosien 2007–2013 ohjelmissa oli maksattamatta vuoden 2014 loppuun mennessä 24,8 miljardia euroa, eli 5,6 prosenttia enemmän kuin vuonna 2013; kannustaa komissiota hyödyntämään kaikkia käytettävissä olevia keinoja näiden maksattamatta olevien määrien kattamiseksi; korostaa, että tilanne vaikeuttaa ensisijaisesti koheesiopolitiikan pienimpien ja heikoimpien edunsaajien, kuten pk-yritysten, kansalaisjärjestöjen ja yhdistysten, asemaa, sillä niiden mahdollisuus maksaa kuluja ennakkoon on rajallinen;

12.    pitää myönteisenä, että neuvosto, komissio ja parlamentti ovat päässeet sopimukseen maksattamatta olevien määrien vähentämisestä erityisesti koheesiopolitiikassa vuoden lopussa rakenteelliselle tasolle monivuotisen rahoituskehyksen aikana, kuten vahvistetaan vuoden 2015 talousarviosopimuksen liitteenä olevassa yhteisessä lausumassa, ja panee merkille 23. maaliskuuta 2015 saadun komission asiakirjan ”Elements of a payment plan to bring the EU budget back onto a sustainable track”; muistuttaa komissiota sen sitoumuksesta tehdä ehdotus maksusuunnitelmaksi mahdollisimman pian ja joka tapauksessa ennen vuoden 2016 talousarvioesityksen esittämistä; muistuttaa lisäksi kaikkia toimielimiä niiden sitoumuksesta sopia ja panna täytäntöön tällainen suunnitelma vuodesta 2015 lähtien ja nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen väliarviointiin mennessä;

13.    korostaa, että monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismääriä koskevalla tarkistusehdotuksella(16), jonka mukaisesti 11,2 miljardia euroa maksusitoumusmäärärahoja siirretään otsakkeen 1b välisumman osalta monivuotista rahoituskehystä koskevan asetuksen 19 artiklan 2 kohdan nojalla ja 8,5 miljardia euroa maksusitoumusmäärärahoja siirretään(17) varainhoitovuodelta 2014 varainhoitovuodelle 2015 varainhoitoasetuksen 13 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla, vältetään tarve peruuttaa nämä otsakkeen 1b määrärahat, mutta toteaa, että siinä ei käsitellä ohjelmatyön viipeitä koskevaa perusongelmaa eikä puututa siihen, että jatkuvasti viivästynyt täytäntöönpano ja järjestelmällisesti viivästyneet maksut voivat aiheuttaa merkittäviä ongelmia lopullisille edunsaajille;

14.    painottaa, että edellä mainittu viivästys EU:n talousarvion otsakkeessa 1b on itse asiassa merkittävin koheesiopolitiikan täytäntöönpanon välittömästi vaarantava tekijä niin aiemmilla ohjelmakausilla kuin tulevalla ohjelmakaudella 2014–2020; muistuttaa, että maksattamatta olevilla määrillä on voimakas, toisinaan äärimmäinen vaikutus koheesiopolitiikan toimijoihin paikan päällä; kehottaa tämän vuoksi komissiota laatimaan etenemissuunnitelman ja suunnittelemaan erityisen aikataulun konkreettisille vaiheittaisille toimille, joita tuetaan talousarviovarojen uudelleenkohdentamisella maksattamatta olevien määrien vähentämiseksi ja poistamiseksi lopulta kokonaan; toivoo neuvoston lopulta ymmärtävän tilanteen vakavuuden ja kestämättömyyden sekä olevan valmis aktiivisesti edistämään vakaan ratkaisun löytämistä ongelmaan; on vakuuttunut siitä, että toimien ensimmäisen tavoitteen on oltava, että vuonna 2015 maksattamatta olevat määrät vähenevät kouriintuntuvalla tavalla;

15.    painottaa, että toimenpideohjelmien täytäntöönpano on tärkeää aloittaa heti, kun ne on hyväksytty, jotta maksimoidaan investointien tulokset, vauhditetaan työpaikkojen syntymistä, lisätään tuottavuuden kasvua sekä edistetään unionin ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamista, ja katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi tehtävä kaikkensa nopeuttaakseen toimenpideohjelmien hyväksymistä vaarantamatta niiden laatua; pyytää komissiota – korostaen edelleen tarvetta torjua petoksia – analysoimaan kaikkia mahdollisia tapoja tehostaa sisäisiä menettelyjään vauhdittaakseen toimenpideohjelmien hyväksymiselle laadittuihin kahteen skenaarioon perustuvia menettelyjä, jotta vältetään mahdolliset lisäviipeet täytäntöönpanon käynnistymisessä;

16.    kehottaa komissiota edellä esitetyn huomioon ottaen esittelemään parlamentille toimenpiteet, joilla se aikoo helpottaa toimenpideohjelmien mahdollisimman pikaista täytäntöönpanoa erityisesti varojen vapauttamisen välttämiseksi vuonna 2017, sekä ehdotetun aikataulun ja selittämään maksuviivästysten vaikutuksen uusien toimenpideohjelmien täytäntöönpanon käynnistymiseen ja esittämään ratkaisuja vahingon minimoimiseksi mahdollisuuksien mukaan; kehottaa komissiota yhteisistä säännöksistä annetun asetuksen 16 artiklan 3 kohdan mukaisten neuvottelujen tuloksia koskevan kertomuksen yhteydessä arvioimaan myös, mitä seurauksia vuosien 2014–2020 koheesiopolitiikan käynnistämisen viivästymisestä voi aiheutua kasvulle ja työpaikoille, ja kehottaa sitä esittämään saatuihin kokemuksiin perustuvia suosituksia;

17.    katsoo, että komission rahoituskehyksen muuttamisesta antamaan ehdotukseen perustuva monivuotinen rahoituskehys 2014–2020, jossa vuonna 2014 käyttämättä jääneet määrärahat siirretään pelkästään vuoteen 2015, lisää tuntuvasti määrärahojen vapauttamisriskiä vuonna 2018 vuonna 2014 hyväksymättä jääneiden ohjelmien osalta, eikä se näin ollen edistä varojen täysipainoista käyttöä eikä EU:n investointien tukemista kasvun ja työllisyyden hyväksi; kehottaa komissiota ehdottamaan hyvissä ajoin tarkoituksenmukaisia lainsäädännöllisiä ja muita toimia tällaisen määrärahojen vapauttamisriskin välttämiseksi laatiessaan yhteisistä säännöksistä annetun asetuksen 53 artiklassa tarkoitettua strategista kertomusta vuodeksi 2017;

18.    on huolestunut varojen matalasta käyttöasteesta ohjelmakaudella 2007–2013 tietyissä jäsenvaltioissa ja kehottaa puuttumaan sen taustalla oleviin syihin, jotta vältetään samojen ongelmien toistuminen seuraavalla ohjelmakaudella; painottaa, että hallinnolliset valmiudet ovat ratkaisevassa asemassa koheesiopolitiikan tehokkaassa ja vaikuttavassa täytäntöönpanossa; painottaa, että virkamieskunnan epävakaus yhdistettynä heikkoon koordinointiin voi vaarantaa ERI-rahastojen menestyksekkään täytäntöönpanon ja haitata tehokasta politiikkaa yleisesti;

19.    ehdottaa, että seuraavan ohjelmakauden valmistelua varten suunnittelua koskevat säännökset voitaisiin esittää erikseen ja ennen talousarvioehdotuksia, jolloin erotettaisiin toisistaan sisältöä ja rahaa koskevat keskustelut ja jätettäisiin riittävästi aikaa ohjelmien perusteelliseen valmisteluun; muistuttaa, että vaikka säännökset ovat erittäin laaja-alaiset, tämä ei tarjoa jäsenvaltioille ja alueille täysiä takeita ja tulkintaeroja voi syntyä; katsoo, että säännöksissä on vielä yksinkertaistamisen varaa;

20.    kehottaa komissiota arvioimaan huolellisesti tapaukset, joissa sovelletaan rahoitusoikaisuja tai maksujen keskeyttämistä, ja ottamaan tässä yhteydessä huomioon mahdolliset vaikutukset kasvuun ja työllisyyteen;

Koheesiopolitiikka älykkäiden, kestävien ja osallistavien investointien ytimessä vuosina 2014–2020

21.    muistuttaa, että koheesiopolitiikan alkuperäinen tehtävä oli edistää taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta ja vähentää alueellisia eroavuuksia tarjoamalla erityistä tukea vähiten kehittyneille alueille; painottaa, että luonteensa ja alkuperäisen perussopimuksiin perustuvan muotonsa vuoksi koheesiopolitiikalla edistetään luonnostaan unionin tavoitteita, erityisesti Eurooppa 2020 ‑strategian älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevia tavoitteita sekä perussopimuksissa esitettyä alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamista koskevaa tavoitetta;

22.    on tyytyväinen uuteen Euroopan strategisten investointien rahastoon (ESIR) ja sen mahdolliseen vipuvaikutukseen; painottaa, että ESIR-rahaston päätavoitteena olisi oltava taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden varmistaminen ja että siitä olisi näin ollen oltava hyötyä kaikille EU:n alueille; korostaa, että on varmistettava ESIR-rahaston resurssien täydentävyys ja näin ESIR-rahaston ja ERI-rahastojen välinen täydentävyys ja yhteisvaikutus, ja katsoo, että nämä rahastot on pidettävä taloudellisesti itsenäisinä, ja samoin neuvoo asianomaisia osapuolia hyödyntämään Euroopan talouden elvytyssuunnitelman täytäntöönpanosta vuonna 2008 saatuja kokemuksia erityisesti älykkäiden investointien suhteen;

23.    kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan paremmasta koordinoinnista ja johdonmukaisuudesta kaikkien EU:n investointi- ja kehityspolitiikkojen, erityisesti koheesiopolitiikan, yhteydessä samoin kuin ERI-rahastojen, muiden EU:n rahastojen sekä kansallisten ja alueellisten rahoitusvälineiden välillä, jotta voidaan varmistaa täydentävyys ja synergiavaikutusten lisääntyminen, välttää päällekkäisyyksiä ja tukitoimien päällekkäisyyttä sekä varmistaa unionin rahoituksen suuri eurooppalainen lisäarvo; kehottaa komissiota raportoimaan synergiavaikutuksista tulevissa koheesiokertomuksissaan; ehdottaa, että Euroopan uuden investointiohjelman täytäntöönpanossa hyödynnetään yhteisistä JEREMIE-, JESSICA- ja JASMINE-aloitteista saatuja kokemuksia, koska ne auttoivat lisäämään rakennerahastojen hyödyntämistä 1,2 miljardista eurosta vuosina 2000–2006 jopa 8,4 miljardiin euroon vuosina 2007–2012; kehottaa laatimaan yhteistyössä Euroopan investointipankin (EIP) ja Euroopan investointirahaston (EIR) kanssa laajan ja perusteellisen analyysin;

24.    painottaa, että koheesiopolitiikkaa koskevassa lainsäädännössä säädetään rahoitusvälineiden laajennetusta käytöstä, jotta niiden osuus voidaan kaksinkertaistaa noin 25–30 miljardiin euroon vuosina 2014–2020, kun laajennetaan niiden aihekohtaista soveltamisalaa ja tarjotaan jäsenvaltioille ja alueille enemmän joustovaraa; korostaa rahoitusvälineiden tehtävää täydentävien julkisten ja yksityisten yhteisinvestointien keräämisessä markkinoiden toimintapuutteisiin puuttumiseksi Eurooppa 2020 ‑strategian ja koheesiopolitiikan ensisijaisten tavoitteiden mukaisesti; kannattaa erityisesti pk‑yrityksille suunnattua riskinjakoaloitetta ja kehottaa komissiota tekemään parhaansa, jotta rahoitusvälineet olisivat helppokäyttöisiä ja houkuttelevia jäsenvaltioiden ja alueiden kannalta, koska näin varmistetaan, että rahoitusvälineisiin maksettavien rahoitusosuuksien kaksinkertaistaminen saavutetaan omien ansioiden perusteella ja että tavoitteen sidosryhmien omavastuullisuus vakiinnutetaan; painottaa tarvetta varmistaa avoimuus, vastuuvelvollisuus ja valvonta, kun rahoitusvälineisiin käytetään EU:n varoja;

25.    varoittaa kuitenkin, että ESIR-rahasto ei saa vaarantaa koheesiopolitiikan suunnittelun strategista johdonmukaisuutta ja pitkän ajanjakson näkemystä; painottaa, että rakennerahastojen uudelleensuuntaamisella olisi kielteisiä vaikutuksia eikä sitä voida hyväksyä, koska se vaarantaisi rahastojen tehokkuuden sekä alueiden kehityksen; painottaa, että vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeessa 1b hyväksyttyä määrärahojen jakamista jäsenvaltioittain ei voida muuttaa ESIR-rahaston tarkoituksiin; painottaa, että määrärahojen korvaamiseen lainoilla, pääomalla tai takauksilla liittyy kyllä tiettyjä etuja, mutta se on toteutettava varoen ja ottaen huomioon alueelliset eroavuudet sekä alueiden toisistaan poikkeavat käytännöt ja kokemukset rahoitusvälineiden käytössä; korostaa, että eniten investointeja kaipaavilla alueilla hallinnolliset valmiudet ja hyödyntämiskyky ovat usein heikot;

26.    varoittaa, että ESIR‑rahastosta rahoitettavien hankkeiden valinnassa sallittu jousto voi johtaa siihen, että investointeja kanavoidaan kehittyneempiin jäsenvaltioihin, mikä vaarantaa taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden; pyytää komissiota seuraamaan tiiviisti ESIR-rahaston ja ERI-rahastojen välistä suhdetta;

Koheesiopolitiikan tehokkuus, vaikuttavuus ja tulosperustainen suuntaaminen 2014–2020

27.    painottaa kaikkien sellaisten toimenpiteiden merkitystä, joilla pyritään lisäämään koheesiopolitiikan tehokkuutta, yksinkertaisuutta, vaikuttavuutta sekä tulosperustaista suuntaamista, ja toteaa, että tällaisilla toimenpiteillä olisi varmistettava siirtyminen varojen hyödyntämisastetta koskevista kriteereistä siihen, että varat käytetään laadukkaasti ja yhteisrahoitetut toimet tuottavat suurta lisäarvoa; ehdottaa, että tämän osalta esitettäisiin teknisiä mukautuksia kyseisiin ERI‑rahastojen sääntöihin;

28.    on tyytyväinen aihekohtaiseen keskittymiseen siten, että tuetaan älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun tehtäviä investointeja, joiden avulla on tarkoitus luoda kasvua ja työpaikkoja, torjua ilmastonmuutosta ja energiariippuvuutta sekä vähentää köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä, ja että kauden 2014–2020 ohjelmissa keskitytään voimakkaammin tuloksiin ja mitattavuuteen, minkä pitäisi lisätä entisestään koheesiopolitiikan tehokkuutta ja vaikuttavuutta; katsoo samalla, että alueille olisi annettava enemmän joustovaraa paikallisten ja alueellisten erityispiirteiden huomioon ottamiseksi, erityisesti vakavan kriisin tilanteessa, jotta voitaisiin vähentää unionin eri alueiden välisiä kehityseroja; toivoo aidosti yhdennettyä ja alueellista lähestymistapaa ohjelmien ja hankkeiden kohdentamiseksi paikallisiin tarpeisiin;

29.    kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan johdonmukaisuuden kansallisten uudistusohjelmien ja toimenpideohjelmien välillä, jotta voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon maakohtaiset suositukset ja huolehtia talouden ohjausjärjestelmän menettelyjen täysimääräisestä noudattamisesta ja rajoittaa näin varhaisen uudelleenohjelmoinnin riskiä;

30.    palauttaa tässä yhteydessä mieleen parlamentin alkuperäisen kannan ja painottaa parlamentin täysimääräistä osallistumista ja valvontavastuuta; pyytää komissiota ja neuvostoa toimittamaan kattavat, avoimet ja oikea-aikaiset tiedot kriteereistä ja koko menettelystä, jotka voivat johtaa ERI-rahastojen maksusitoumusmäärärahojen tai maksumäärärahojen uudelleenohjelmointiin tai keskeyttämiseen yhteisistä säännöksistä annetun asetuksen 23 artiklan 15 kohdan mukaisesti; korostaa, että päätöksen maksusitoumusten tai maksujen keskeyttämisestä olisi oltava viimeinen vaihtoehto, johon turvaudutaan vasta, kun kaikki muut vaihtoehdot on jo hyödynnetty ja kun on arvioitu mahdolliset vaikutukset kasvuun ja työpaikkoihin, koska maksusitoumusten tai maksujen keskeyttämisellä voi olla vakavia seurauksia kansallisille, alueellisille ja paikallisille viranomaisille sekä koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamiselle kokonaisuudessaan; katsoo, että makrotaloudellisten ehtojen tavoitteena olisi oltava saada aikaan kestävämpi ja tehokkaampi koheesiopolitiikka, ja vastustaa ajatusta, että alueita, paikkakuntia tai kansalaisia voitaisiin rangaista kansallisten hallitusten tekemistä makrotaloudellisista päätöksistä; kiinnittää huomiota merkittävään hallinnolliseen taakkaan, joka voi syntyä varojen uudelleenohjelmoinnin seurauksena; muistuttaa, että asetuksen 49 artiklan 3 kohdan mukaan seurantakomiteaa on kuultava kaikista ohjelmaa koskevista 23 artiklan 4 kohdan mukaisesti esitetyistä muutosehdotuksista;

31.    painottaa, että merkittävä osa säännönvastaisuuksista johtuu monitahoisista vaatimuksista ja säännöksistä; korostaa, että koheesio-ohjelmien täytäntöönpanoon liittyvien säännönvastaisuuksien määrää voitaisiin vähentää yksinkertaistamalla hallintoa ja menettelyjä, panemalla pikaisesti täytäntöön äskettäin hyväksytyt asiaankuuluvat direktiivit ja vahvistamalla erityisesti vähiten kehittyneiden alueiden hallinnollisia valmiuksia; painottaa, että olisi pyrittävä vähentämään minimiin edunsaajien hallinnollinen rasite, joka johtuu ERI-rahastojen varainkäytön laillisuuteen liittyvistä tarpeellisista tarkastuksista, optimoimaan ja lisäämään hallinto- ja valvontajärjestelmien joustoa ja painottamaan voimakkaammin riskinarviointia ja vastuiden asianmukaista jakautumista viranomaisten kesken ja että samalla olisi vältettävä vaarantamasta vahvempien valvontamenettelyjen käyttöönottoa, jotta torjutaan tehokkaasti säännönvastaisuuksia ja vältetään näin myös rahoitusoikaisuja sekä maksujen keskeyttämistä; on huolestunut rahoitusvälineiden matalasta maksatusasteesta edunsaajille, erityisesti kun otetaan huomioon tavoite lisätä näiden välineiden käyttöä; pyytää tässä yhteydessä jäsenvaltioita, hallintoviranomaisia ja kyseisten rahoitusvälineiden parissa työskenteleviä muita sidosryhmiä hyödyntämään täysimääräisesti rahoitusvälineiden teknisen neuvoa-antavan foorumin (FI‑TAP) ja innovatiivisten rahoitusvälineiden käytön uuden neuvoa-antavan foorumin (Fi‑Compass) tarjoamaa teknistä tukea;

Työllisyys, pk‑yritykset, nuoret ja koulutus

32.    painottaa, että ERI-rahastot voisivat vaikuttaa merkittävällä tavalla kriisin kielteisten vaikutusten kääntämiseen ja että tämän mahdollistamiseksi olisi edistettävä ja yksinkertaistettava useista rahastoista rahoitettavien ohjelmien tarjoamaa yhdennettyä lähestymistapaa, jossa yhdistyvät rahastojen tehokkaampi koordinointi ja niiden suurempi joustovara, jolloin erityisesti ESR:n ja EAKR:n synergiaetuja voidaan paremmin hyödyntää; painottaa, että ESR:n rahoittamilla investoinneilla ei voida tuottaa optimaalisia tuloksia ilman merkityksellistä infrastruktuuria ja asianmukaisia instituutioita; kiinnittää huomiota siihen, että ERI-rahastoista voidaan tukea tosiasiallisesti sosiaalista osallisuutta, joten niitä olisi hyödynnettävä romanien ja vammaisten henkilöiden kaltaisten heikommassa asemassa olevien ja haavoittuvien ryhmien integroimisessa sekä lasten ja aikuisten laitoshoidosta avohoidon palveluihin siirtymisen tukemisessa;

33.    kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota vähemmistöryhmien tilanteeseen kaikkialla unionissa, koska nämä ovat alttiita kaikille sosiaalisen syrjäytymisen muodoille ja kärsivät siten todennäköisesti muita enemmän myös rakenteellisesta työttömyydestä; katsoo, että suunniteltaessa unionin sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevaa toimintapolitiikkaa on otettava huomioon vähemmistöjen integroiminen;

34.    painottaa pk‑yritysten keskeistä asemaa uusien työpaikkojen luomisessa ja korostaa niiden mahdollisuuksia älykkään kasvun sekä sähköisen ja vähähiilisen talouden edistämisessä; toivoo myönteistä sääntely-ympäristöä, joka kannustaa tällaisten yritysten, erityisesti nuorten perustamien ja maaseutualueilla sijaitsevien yritysten, perustamiseen ja pyörittämiseen; painottaa, että on tärkeää vähentää pk‑yrityksiin kohdistuvaa byrokraattista rasitetta ja helpottaa niiden rahoituksen saantia; katsoo, että tarvitaan tukiohjelmia ja koulutusta, joilla edistetään yrittäjyystaitojen kehittämistä;

35.    korostaa, että pk‑yritysten osuus EU:n yrityskentästä on 99 prosenttia ja että niissä on 80 prosenttia unionin työpaikoista;

36.    on huolissaan siitä, että komissio on asettanut liian alhaisen ylärajan (viisi miljoonaa euroa) EAKR:n pienimuotoiseen kulttuurimatkailuun ja kestävään matkailuun liittyville infrastruktuureille myönnettävälle tuelle, joka määritetään tukikelpoisten kustannusten sijaan kokonaiskustannuksina, ja painottaa voimakasta myönteistä vaikutusta, joka tällaisilla hankkeilla voi olla aluekehitykseen sosioekonomisten vaikutusten, sosiaalisen osallisuuden ja houkuttelevuuden osalta;

37.    on yhtä mieltä komission analyysista, jonka mukaan taloudelliset ja sosiaaliset painopistealat, erityisesti painopisteen asettaminen toisaalta talouskasvuun ja toisaalta sosiaaliseen osallisuuteen, koulutukseen ja kestävään kehitykseen, voisivat olla paremmin tasapainossa tietyissä jäsenvaltioissa, ja katsoo, että olisi käytävä merkityksellistä vuoropuhelua kumppanien ja sidosryhmien kanssa; korostaa, että näiden painopistealojen menestyksekäs toteutus edellyttää selkeää strategiaa, jolla parannetaan jäsenvaltioiden institutionaalisia puitteita hallinnollisten valmiuksien ja oikeudenkäytön laadun osalta;

38.    korostaa ESR:n merkitystä sekä nuorisotakuuta ja nuorisotyöllisyysaloitetta, joilla on tuettava mahdollisimman monia toteutuskelpoisia työllistämishankkeita esimerkiksi yritysaloitteiden muodossa;

39.    varoittaa, että nuorisotyöttömyyden hälyttävä taso uhkaa johtaa kokonaisen sukupolven menetykseen erityisesti vähiten kehittyneillä alueilla ja alueilla, jotka ovat kärsineet eniten kriisistä ja työttömyydestä; painottaa, että nuorten työmarkkinoille pääsyn edistämisen on oltava ensisijainen tavoite, ja toteaa, että tavoitteen saavuttaminen edellyttää EU:n aktiivista osallistumista ja sitä voidaan edistää merkittävästi ESR:n, EAKR:n, koheesiorahaston ja nuorisotyöllisyysaloitteen yhdennetyllä käytöllä; katsoo, että tämän osalta olisi sovellettava tuloshakuisempaa lähestymistapaa saatavilla olevien resurssien mahdollisimman tehokkaan hyödyntämisen varmistamiseksi, sillä tämä edistäisi työllisyyttä ja kilpailukykyä ja tuottaisi aiempaa enemmän tuloja ja hyödyttäisi koko EU:n taloutta; painottaa tässä yhteydessä nuorisotakuun ratkaisevaa merkitystä siinä, että alle 25‑vuotiaita nuoria autetaan löytämään joko laadukas työpaikka tai hankkimaan työpaikan löytämisessä tarvittavaa koulutusta, taitoja ja kokemusta; korostaa, että kaikki resurssit, joita nuorisotakuun ja muiden nuorisotyöllisyysaloitteen piiriin kuuluvien toimien täytäntöönpano edellyttää, on asetettava saataville mahdollisimman pian; katsoo, että olisi käytettävä selkeitä ja ymmärrettäviä vaikutusindikaattoreita, jotta EU:n varojen vaikutus kasvuun ja työllisyyteen voidaan mitata asianmukaisesti;

40.    katsoo, että on jatkettava työtä uusien keinojen löytämiseksi tulosten parantamiseen nuorisotyöllisyyden alalla, kun otetaan huomioon, että tulokset eivät ole olleet hyviä ESR-asetuksen ja nuorisotyöttömyysaloitteen hyväksymisestä huolimatta; korostaa EU:n tekemää poliittista lupausta, jonka mukaan nuorille on tarjottava välittömästi tukea heidän integroimisekseen työmarkkinoille;

41.    painottaa, että tuotantomallien muutosten ja väestön ikääntymisen vuoksi ESR:n sekä työntekijöiden taitojen mukauttamiseen tehtävien investointien rooli on kasvanut huomattavasti; on vahvasti sitä mieltä, että ESR:n olisi täydennettävä kansallisia lähestymistapoja jäsenvaltioissa; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota huolehtimaan siitä, että käytettävissä olevat resurssit käytetään mahdollisimman tehokkaasti ja vaikuttavasti työntekijöiden työllistettävyyden, sosiaalisen osallisuuden ja sukupuolten tasa-arvon varmistamiseksi; painottaa samalla, että ESR:stä rahoitetut koulutusohjelmat olisi räätälöitävä myös yrittäjien ja johtotason henkilöstön tarpeisiin, jotta varmistettaisiin yritysten, erityisesti unionissa eniten työpaikkoja luovien pk-yritysten, kestävä kehitys;

42.    kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota edelleen parantamaan ja laajentamaan EURES-verkostoa tehokkaana keinona helpottaa työntekijöiden liikkuvuutta Euroopassa, erityisesti rajat ylittävää liikkuvuutta, parantamaan heidän tietojaan unionin työmarkkinoista sekä tarjoamaan heille tietoa työmahdollisuuksista ja apua muodollisuuksien hoitamisessa; kannustaa jäsenvaltioita kehittämään ja tukemaan EURES-verkostoja ainakin myöntämällä sen, että erityisesti rajatyöntekijöille aiheutuu taitojen mukauttamista ja ammattipätevyyden tunnustamista koskevia ongelmia; toteaa, että koska näihin verkostoihin kuuluvat julkiset työvoimapalvelut, työmarkkinaosapuolet, paikallis- ja alueviranomaiset sekä muut yksityiset sidosryhmät, niillä edistetään ja tuetaan rajat ylittävää liikkuvuutta;

43.    painottaa, että on tarpeen ohjata laadukkaiden työpaikkojen luomista uuden teknologian avulla; katsoo, että komission olisi yhdistettävä työttömyyden vähentäminen digitaalistrategian ja Horisontti 2020 -puiteohjelman välineisiin;

44.    toteaa, että koulunsa keskeyttäneiden nuorten määrä on unionissa edelleen erittäin suuri, mikä vaikuttaa nuorten työttömyysasteeseen; painottaa, että ongelma on ratkaistava uudenaikaistamalla koulutusjärjestelmiä ja opetusohjelmia hyödyntäen ESR:n tukea;

45.    korostaa, että ilman oppilaitosten ja työmarkkinaosapuolten tehokasta yhteistyötä on mahdotonta alentaa tutkinnon juuri suorittaneiden nuorten korkeaa työttömyysastetta unionissa; korostaa, että erityisesti opettamalla nuorille työmarkkinoilla tarpeellisia tietoja ja taitoja on nostettu nuorten työllisyysastetta ja kavennettu sosiaalisia eroja;

46.    painottaa sukupuoliulottuvuuden merkitystä työpaikkojen luomisessa; kehottaa komissiota osoittamaan riittävästi rahoitusta naisten työttömyyden torjuntaan; katsoo, että naiset voisivat hyötyä teknologisesta edistyksestä, mikä mahdollistaa joustavammat työajat, ja kehottaa komissiota panostamaan tähän seikkaan;

47.    vahvistaa, että on luotava pienten lasten hoitopalveluja, jotta voidaan vahvistaa naisten asemaa työmarkkinoilla, ja kehottaa komissiota sen vuoksi tukemaan asiaa koskevia innovatiivisia hankkeita; panee merkille, että investoinnit julkiseen infrastruktuuriin, kuten lastenhoitopalveluihin, lisäävät naisten mahdollisuuksia osallistua aktiivisesti talouselämään ja työmarkkinoille:

48.    kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita työllisyyteen ja sosiaaliseen osallisuuteen liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi ottamaan huomioon äitiyslomalta palaavien naisten tarpeet, motivoimaan työnantajia palkkaamaan äitiyslomalta palaavia naisia, helpottamaan joustavia työjärjestelyjä ja edistämään lisäkoulutusta (elinikäistä oppimista), jonka avulla nämä naiset voivat palata sujuvasti työuralleen;

Politiikan hallinto

49.    painottaa, että koheesiopolitiikkaa on toteutettava noudattaen asianmukaisesti toimivan monitasoisen hallinnon henkeä yhdistettynä tehokkaisiin rakenteisiin viranomaisten ja yritysten pyyntöihin vastaamiseksi ja että se edellyttää avoimia ja innovatiivisia julkisia hankintoja, ja katsoo, että nämä kaikki ovat ratkaisevia tekijöitä politiikan vaikutuksen vahvistamiseksi; painottaa tässä yhteydessä, että huolimatta EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla tehtyjen päätösten tärkeydestä paikallis- ja alueviranomaisilla on usein ensisijainen hallintovastuu julkisista investoinneista ja että koheesiopolitiikka on tärkeä väline, jonka avulla nämä viranomaiset voivat toteuttaa keskeistä tehtävää EU:ssa; muistuttaa tässä yhteydessä, että on otettava laaja-alaisesti käyttöön yhteisistä säännöksistä annetussa asetuksessa ja kumppanuutta koskevissa käytännesäännöissä esitetty kumppanuusperiaate;

50.    suosittaa, että koheesiopolitiikan resursseja ja osaamista hyödynnetään viranomaisten hallinnollisten valmiuksien edistämiseen merkittävällä tavalla, erityisesti paikallis- ja aluetasolla, jotta parannetaan niiden valmiuksia tarjota laadukkaita palveluja kansalaisille, myös hyödyntämällä entistä enemmän uutta teknologiaa ja pyrkien tehostetumpiin menettelyihin; kehottaa komissiota määrittämään hallinnollisen avun muotoja keskeisten seikkojen, kuten aloitteiden tavoitteiden asettamisen, niiden tulosten arvioinnin asianmukaisten indikaattorien avulla ja seuraavien vaiheiden määrittämisen osalta, jotta autetaan luomaan kaikkialla EU:ssa sellaista hallintokulttuuria, joka perustuu seurantaan ja arviointiin; pitää tärkeänä varmistaa, että paikallis- ja alueviranomaisille annetaan tukea niiden innovatiivisten rahoitusvälineiden yhteydessä, jotka ovat ratkaisevassa asemassa resurssien ja investointien lisäämiseksi, sekä julkisten hankintojen osalta, joista olisi enenevässä määrin tultava julkishallinnon innovointia ja luovuutta kannustava väline;

51.    pitää valitettavana, että kuudenteen koheesiokertomukseen ei sisälly perusteellista analyysia saavutuksista, joita saatiin aikaan teknisen avun välineellä JASPERSilla, josta tarjottiin jäsenvaltioille niiden tarvitsemaa teknistä asiantuntemusta laadukkaiden hankkeiden valmistelemiseksi EU:n varoista myönnettävää yhteisrahoitusta varten ajanjaksolla 2007–2013; on tyytyväinen siihen, että vuonna 2013 käynnistettiin JASPERS-verkostoitumisfoorumi valmiuksien kehittämistoimia varten ja että vuonna 2014 perustettiin verkostoitumis- ja valmiuskeskus, joka tarjoaa erityisasiantuntemusta hankkeiden valmisteluun ohjelmakaudelle 2014–2020; on tyytyväinen hallinnollisten valmiuksien kehittämisen osaamiskeskuksen perustamiseen ERI-rahastoja varten, koska sen on määrä edistää kaikkien jäsenvaltioissa ERI-rahastojen hallinnointiin ja täytäntöönpanoon osallistuvien viranomaisten valmiuksien kehittämistä;

52.    on tyytyväinen siihen, että komissio kiinnittää yhä enemmän huomiota hallinnoinnin merkitykseen, ja katsoo, että hyvä hallintotapa ja laadukkaat julkiset palvelut ja korruption poistaminen ovat olennaisia vakaan investointiympäristön aikaansaamiseksi; vaatii kunnianhimoisia ponnisteluja, kun tavoitteena on, että koheesiopolitiikan menot eivät olisi niin alttiita petoksille, ja vaatii petostentorjuntatoimenpiteiden tiukkaa soveltamista;

53.    on vakuuttunut siitä, että kumppanuutta koskevilla käytännesäännöillä vahvistetaan niin muodon kuin sisällön puolesta osallistumista alueilla kaikilla tasoilla ja että ne on pantava täysimääräisesti täytäntöön, koska niillä on ratkaiseva tehtävä koheesiopolitiikan vaikutusten lisäämisessä ja vahvistamisessa; onnittelee niitä jäsenvaltioita ja alueita, jotka ovat onnistuneet osallistamaan kumppaninsa kumppanuussopimusten ja toimenpideohjelmien valmisteluun käytännesääntöjen mukaisesti; esittää kuitenkin vakavan huolensa niistä lukuisista tapauksista, joissa kumppanuusperiaatetta on sovellettu heikosti, ja kehottaa komissiota pidättäytymään hyväksymästä ohjelmia, joissa kumppanien osallistuminen ei ole ollut riittävää; painottaa, että on tärkeää levittää esimerkkejä käytännesääntöjen mukaisista kumppanuuden järjestämisen hyvistä käytännöistä; pyytää komissiota lisäksi esittämään parlamentille säännöllisin väliajoin kertomuksen, jossa se arvioi kumppanuusperiaatteen täytäntöönpanon edistymistä;

Alueellinen ulottuvuus

54.    panee huolestuneena merkille alueellista lähestymistapaa koskevien viittausten puuttumisen ja erityisesti sen, että kuudennessa koheesiokertomuksessa ei viitata rajatylittävään yhteistyöhön, vaikka se on olennainen väline taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamisessa; toteaa, että kaikkien rajatylittävien ja makroalueellisten näkökohtien sisällyttämisellä olisi ollut rikastava vaikutus esimerkiksi infrastruktuurin, työmarkkinoiden ja liikkuvuuden, ympäristön, myös yhteisen varasuunnitelman, veden ja viemäröinnin, jätehuollon, terveydenhoidon, tutkimuksen ja kehittämisen, matkailun, julkisten palvelujen ja hallinnon osalta, koska kaikkiin näihin aloihin liittyy merkittäviä rajatylittäviä tekijöitä ja potentiaalia; katsoo, että ohjelmakaudella 2014–2020 unionin raja-alueiden ja rajatylittävien alueiden selviytyminen kriisistä paranee huomattavasti, sillä ne kehittyvät älykkäämmiksi, osallistavammiksi ja kestävämmiksi;

55.    painottaa, että yhdennetty ja alueellinen lähestymistapa on olennaisen tärkeä erityisesti ympäristö- ja energia-asioissa;

56.    on tyytyväinen uusien välineiden, kuten yhdennettyjen alueellisten investointien ja yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisen välineiden, käyttöönottoon sidosryhmien koordinoimiseksi ja unionin toimintalinjojen integroimiseksi sekä investointien kohdentamiseksi todellisiin paikallisiin tarpeisiin tasapainoisen aluekehityksen toteuttamiseksi; painottaa, että on tärkeää hyväksyä välineitä politiikan alueellisten vaikutusten arvioimiseksi, jossa päätavoitteena on tarkastella EU:n politiikan alueellista vaikutusta paikallis- ja alueviranomaisiin sekä kiinnittää huomiota tähän vaikutukseen lainsäädäntömenettelyssä ottaen samalla huomioon nykyiset haasteet yhdennettyjen alueellisten lähestymistapojen täytäntöönpanolle, koska EU:n rahastoihin sovellettavissa säännöksissä on edelleen eroja ja koska paikallis- ja alueyhteisöjen vaikutusmahdollisuuksien lisääminen on hyvin eritasoista eri jäsenvaltioiden ja eri hallintoviranomaisten kesken; toivoo kattavaa yhdennettyä EU:n investointistrategiaa sekä Unkarin puheenjohtajakaudella vuonna 2011 hyväksytyn EU:n alueellisen agendan 2020 vahvistamista; toteaa, että puheenjohtajavaltioiden on määrä arvioida agendaa, johon sisältyy EU:n kaupunkien toimintaohjelma, vuonna 2015; katsoo, että erityistä huomiota on kiinnitettävä pienten ja keskikokoisten kaupunkialueiden aseman vahvistamiseen;

57.    panee huolestuneena merkille, ettei kuudennessa koheesiokertomuksessa viitata siihen, miten EU:n alueellisen agendan 2020 periaatteet ja painopistealat on otettu huomioon koheesiopolitiikan ohjelmien täytäntöönpanossa kaudella 2007–2013; kehottaa ottamaan kaudella 2014–2020 käyttöön asianmukaiset arviointimekanismit koheesiopolitiikan alueellisen ulottuvuuden arvioimiseksi;

58.    hyväksyy kuitenkin sen, että kuudennessa koheesiokertomuksessa tuodaan esiin kaupunkeja koskevia seikkoja, ottaen huomioon kaupunkien merkityksen globaalissa taloudessa ja niiden mahdollisen vaikutuksen kestävään kehitykseen; panee merkille Euroopan alueiden ja kaupunkien sitoutumisen vihreään kasvuun, joka sisältyy kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimukseen; ehdottaa, että kertomuksessa olisi tarkasteltava myös merkittävää kehityskuilua maaseutu- ja kaupunkialueiden välillä sekä sellaisten metropolialueiden ongelmia, joissa yhdistyvät häiriönsietokyky ja haavoittuvuus;

59.    pitää valitettavana, että kuudennessa koheesiokertomuksessa ei viitata alueiden monikeskuksiseen kehittymiseen keskeisenä osatekijänä alueellisen yhteenkuuluvuuden ja alueellisen kilpailukyvyn saavuttamisessa EU:n alueellisen agendan 2020 ja Euroopan aluesuunnittelun seurantaverkon (ESPON) vuoden 2013 raportin ”Making Europe Open and Polycentric” mukaisesti; painottaa pienten ja keskikokoisten kaupunkien asemaa ja sitä, että on tärkeää vahvistaa kaupunkikeskusten toiminnallisia yhteyksiä niiden ympäristöön tasapainoisen aluekehityksen saavuttamiseksi;

60.    vaatii noudattamaan paremmin alueellista yhteenkuuluvuutta koskevaa SEUT-sopimuksen 174 artiklaa, erityisesti maaseutualueilla, sekä kiinnittämään asianmukaisesti huomiota koheesiopolitiikan ja maaseudun kehittämisen väliseen merkittävään suhteeseen, erityisesti mitä tulee teollisuuden muutosprosessissa oleviin alueisiin sekä vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsiviin alueisiin, kuten syrjäisimpiin alueisiin, pohjoisimpiin alueisiin, joiden väestöntiheys on erittäin pieni, ja saaristo-, rajaseutu- ja vuoristoalueisiin; suosittelee, että tarkastellaan myös muita väestöön liittyviä haasteita, joilla on merkittävä vaikutus alueisiin, kuten väestökatoa, väestön ikääntymistä ja harvaa asutusta; pyytää komissiota kiinnittämään koheesiopolitiikkaa toteuttaessaan erityistä huomiota maantieteellisesti ja väestön kannalta epäsuotuisimmassa asemassa oleviin alueisiin;

61.    katsoo, että kuudennessa koheesiokertomuksessa ei kiinnitetä riittävästi huomiota Euroopan alueelliseen yhteistyöhön, vaikka se on ollut täysimittainen koheesiopolitiikan tavoite ohjelmakaudesta 2007–2013 alkaen; palauttaa mieleen eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymän (EAYY) potentiaalin sekä rajatylittävän hallinnon välineenä että keinona edistää laajasti yhdennettyä aluekehitystä;

62.    kehottaa tiivistämään koordinointia koheesiopolitiikan, liittymistä valmistelevan tukivälineen ja EU:n naapuruuspolitiikan välillä sekä parantamaan hankkeiden tulosten arviointia ja levittämistä;

Koheesiopolitiikka pitkällä aikavälillä

63.    palauttaa mieleen, että EU:n koheesiopolitiikkaa koskevaan keskusteluun on saatava uutta vauhtia, kun otetaan huomioon kaikki edellä esitetyt seikat; toteaa, että Euroopan parlamentin vaalivuosi 2019 tulee olemaan ratkaiseva, sillä vastavalittu parlamentti ja uusi komissio joutuvat ottamaan huomioon Eurooppa 2020 ‑strategian päättymisen sekä uuden monivuotisen rahoituskehyksen ja niiden on varmistettava koheesiopolitiikan tulevaisuus vuoden 2020 jälkeen asianmukaisilla määrärahoilla ja laadittava koheesiopolitiikkaa koskevaa uutta lainsäädäntöä; katsoo, että koheesiopoliittisessa keskustelussa on otettava huomioon vakavat aikarajoitukset ja nykyisen ohjelmakauden alussa koetut viivästykset;

64.    painottaa hallinnollisten valmiuksien ratkaisevaa merkitystä; kehottaa päätöksentekijöitä kaikilla hallinnon tasoilla suosimaan kohdennettua teknistä tukea koheesiopolitiikan täytäntöönpanossa yleensä sekä erityisemmin rahoitusvälineiden laajennetussa, ERI‑rahastoihin yhdistetyssä käytössä;

65.    katsoo, että koheesiopolitiikan toimilla on erittäin tärkeä tehtävä sisäisten kilpailukykyerojen ja rakenteellisen epätasapainon vähentämisessä sitä eniten tarvitsevilla alueilla; kehottaa komissiota harkitsemaan ennakkorahoitusta, jolla voitaisiin edistää sitä, että jäsenvaltiot käyttävät varat täysimääräisesti vuosina 2014–2020, samalla kun varmistetaan talousarvioon liittyvää vastuuta koskevan periaatteen noudattaminen;

66.    kehottaa jäsenvaltioita käymään kansallisten parlamenttien kanssa säännöllistä korkean tason poliittista vuoropuhelua ERI‑rahastojen tehokkuudesta, vaikuttavuudesta ja oikea-aikaisesta täytäntöönpanosta sekä koheesiopolitiikan panoksesta makrotaloudellisten tavoitteiden saavuttamisessa;

67.    pyytää pitämään säännöllisiä neuvoston kokouksia koheesiopolitiikasta vastaavien ministerien kesken, jotta voidaan arvioida tarvetta seurata niitä jatkuvia haasteita, joita EU:n taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen jatkuvasti kohdistuu, ja vastata näihin haasteisiin;

°

°         °

68.    kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)

EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320.

(2)

EUVL L 347, 20.12.2013, s. 289.

(3)

EUVL L 347, 20.12.2013, s. 470.

(4)

EUVL L 347, 20.12.2013, s. 259.

(5)

EUVL L 347, 20.12.2013, s. 303.

(6)

EUVL L 347, 20.12.2013, s. 281.

(7)

EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.

(8)

EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.

(9)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0002.

(10)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0015.

(11)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0132.

(12)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0133.

(13)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0068.

(14)

EUVL C 19, 21.1.2015, s. 9.

(15)

Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

(16)

Ehdotus neuvoston asetukseksi vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta annetun asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 muuttamisesta, COM(2015)0015, 21.1.2015.

(17)

Komission päätös erikseen esitettävästä määrärahasiirrosta varainhoitovuodelta 2014 varainhoitovuodelle 2015 ja varainhoitovuonna 2015 uudelleen käyttöön otettavista maksusitoumusmäärärahoista, C(2015)0827, 11.2.2015.


PERUSTELUT

Tausta

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaan Euroopan komission on laadittava kolmen vuoden välein kertomus siitä, ”miten taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden toteuttamisessa on edistytty”. Kuudennen yhteenkuuluvuutta käsittelevän kertomuksen julkaiseminen viivästyi vuosien 2014–2020 koheesiopolitiikkaa koskevan uuden lainsäädäntökehyksen hyväksymisen vuoksi. Sen perinteistä rakennetta on muutettu vastaamaan Eurooppa 2020 -strategiaa.

Koheesiopolitiikan saavutukset ja haasteet talous- ja finanssikriisin yhteydessä

Menneisyyttä tarkastellen kuudennesta koheesiokertomuksesta käy ilmi, että ohjelmakaudella 2007–2013 koheesiopolitiikka lievensi julkisten investointien jyrkästä vähenemisestä – vähennys oli jopa 60 prosenttia joissakin jäsenvaltioissa ja keskimäärin 20 prosenttia koko EU:ssa – aiheutuvia vaikutuksia. Koheesiopolitiikan välineet toivat vakautta alueille varmistamalla rahoitusvirran jatkumisen kansallisten julkisten ja yksityisten investointien vähentyessä ja jopa lakatessa. Alueelliset eroavuudet ovat kuitenkin hiljattain kasvaneet, ja vuodesta 2000 alkaen syntyneet uudet työpaikat sekä kilpailukyky on menetetty monissa jäsenvaltioissa, erityisesti eteläisissä jäsenvaltioissa.

Tulevaisuuden osalta kertomuksessa painotetaan koheesiopolitiikan investointien keskeisiä tavoitteita ohjelmakaudella 2014–2020. Niitä ovat energiatehokkuus, työllisyys ja pk-yritykset – alat, joilla todennäköisimmin syntyy uusia kestäviä työpaikkoja. Esittelijä katsoo tärkeäksi painottaa, että perussopimuksissa määritetty koheesiopolitiikan alkuperäinen tehtävä ja sen välineet tekevät siitä luonteeltaan tärkeimmän investointipolitiikan älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun aikaansaamiseksi kaikkialla EU:ssa. Koheesiopolitiikkaa ei näin ollen voida pitää pelkkänä muiden alakohtaisten strategioiden välineenä. Päinvastoin, sen pitkän ajanjakson yhdennetty ja monitasoiseen hallintoon perustuva lähestymistapa tarjoaa EU:n toimenpiteiden täytäntöönpanolle ja vastuullisuudelle merkittävää lisäarvoa, jota puhtaasti alakohtainen poliittinen lähestymistapa ei voi tarjota.

Tätä taustaa vasten esittelijä on tyytyväinen Euroopan uuteen investointiohjelmaan rakenteellisten ja koheesiopoliittisten investointien täydentämiseksi. JEREMIEn kaltaisista koheesiopolitiikan yhteisistä aloitteista rahoitusvälineiden kanssa saadut kokemukset voivat olla hyödyksi, koska uuden investointiohjelman keskiössä on rahoitusvälineiden lisääntynyt käyttö. Samalla on kuitenkin myös todettava selvästi, että uusi investointialoite ei saa vaikuttaa kielteisellä tavalla sen paremmin talousarvioon kuin koheesiopolitiikan pitkän ajanjakson strategiseen suunnitteluun, koska tämä vaarantaisi sekä alueiden kehityksen että aluekehitykseen kaudelle 2014–2020 osoitettujen 350 miljardin euron koheesiopoliittisten investointien vaikutuksen. Itse asiassa on otettava huomioon, että eniten investointikannustimia tarvitsevat alueet ovat usein niitä, joiden hallinnolliset valmiudet ja hyödyntämiskyky ovat heikkoja, jolloin ne eivät sovellu uuteen investointiohjelmaan.

Koheesiopolitiikan tehokkuus, vaikuttavuus ja tulosperustainen suuntaaminen

Uusiin toimenpiteisiin, joilla on määrä lisätä tehokkuutta ja tulosperustaista suuntaamista, sisältyy keskittyminen keskeisiin aihepiireihin, joita ovat erityisesti innovointi, sähköinen ja vähähiilinen talous, koulutus ja pk-yritysten tuki. Esittelijä pyytää säilyttämään jonkin verran joustovaraa alueiden osalta paikallisesta tilanteesta riippuen erityisesti vakavan kriisin tilanteessa. Tarvitaan jatkuvia ponnistuksia menettelyjen yksinkertaistamiseksi ja byrokratian vähentämiseksi, jotta voidaan lisätä varojen saatavuutta ja hyödyntämistä sekä pitää virheasteet – jotka usein johtuvat monimutkaisista julkisia hankintoja ja valtiontukea koskevista säännöistä – mahdollisimman pieninä.

Myös yhdistäminen eurooppalaiseen ohjausjaksoon ja maakohtaisiin suosituksiin voi auttaa tehostamaan koheesiopolitiikan investointeja. Tässä yhteydessä on korostettava Euroopan parlamentin keskeistä asemaa koko menettelyn valvonnassa, joka voi johtaa ERI-rahastojen maksusitoumusmäärärahojen tai maksumäärärahojen keskeyttämiseen. Esittelijä pyytää noudattamaan täysimääräisesti yhteisistä säännöksistä annetun asetuksen 23 artiklan 15 kohtaa, jossa vaaditaan komissiota ja neuvostoa toimittamaan avoimesti ja oikea-aikaisesti tietoa parlamentille.

Työllisyys, pk-yritykset, nuoret ja koulutus

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan mukaan EU:n tavoitteita ovat muun muassa täystyöllisyys ja sosiaalinen edistyminen, ja Eurooppa 2020 -strategiassa asetetaan tavoitteeksi, että 75 prosenttia 20–64-vuotiaista on työelämässä vuoteen 2020 mennessä. Kriisin puhkeamisen jälkeen tätä tavoitetta vaikuttaa kuitenkin olevan vaikeampi saavuttaa, kun EU:n työttömyysaste on vuoden 2010 alusta alkaen ollut jatkuvasti yli 9,5 prosenttia ja monissa jäsenvaltioissa se oli yli 15 prosenttia vielä vuonna 2014.

Erityisesti nuorten työllisyystilanne on huolestuttava. Vuoden 2014 toisella neljänneksellä EU:n nuorisotyöttömyysaste oli 21,7 prosenttia, mikä on yli kaksinkertainen aikuisten työttömyysasteeseen (9 prosenttia) nähden. Tämä tarkoittaa, että yli viisi miljoonaa alle 25‑vuotiasta oli ajanjakson aikana työttömänä 28 jäsenvaltiossa. Myös sekä työelämän että koulutuksen ulkopuolella olevien eurooppalaisten nuorten (15–24-vuotiaiden) määrä on liian suuri.

Myös koheesiopolitiikan tuki pk-yrityksille on hyvin tärkeä, sillä pk-yritykset ovat EU:n kasvun ja työllisyyden tukiranka, joka on luonut 85 prosenttia työllisyyden nettokasvusta ajanjaksolla 2002–2010. Näiden kaikkien osalta rakennerahastojen sekä yritysten kilpailukykyä ja pk‑yrityksiä koskevan COSME-ohjelman sekä Horisontti 2020 ‑puiteohjelman välisiä synergioita lisätään kaudella 2014–2020 alueellisen tason älykkään erikoistumisen strategioiden avulla.

Ongelmat täytäntöönpanossa ja maksuissa

Esittelijä muistuttaa, että yhteisistä säännöksistä annetun asetuksen mukaan kumppanuussopimukset olisi pitänyt hyväksyä viimeistään elokuun lopussa 2014 ja toimenpideohjelmat tammikuun lopussa 2015. Suunnitteluvaihe on kuitenkin selvästi viivästynyt, ja vuoden 2014 loppuun mennessä on hyväksytty vain hieman yli sata toimenpideohjelmaa. Toimenpideohjelmien hyväksymiselle on kaksi skenaariota, joista kumpikin merkitsee lisäviipeitä täytäntöönpanon käynnistymisessä: i) 31. joulukuuta 2014 mennessä ”hyväksymisvalmiiksi” katsottujen toimenpideohjelmien määrärahojen siirtomenettely ja ii) vuoden 2014 käyttämättömien määrärahojen uudelleenbudjetointi Euroopan rakenne- ja investointirahastoille (ERI‑rahastot), mikä edellyttää monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamista sellaisten ohjelmien osalta, jotka eivät ole ”hyväksymisvalmiita” vuoden 2014 loppuun mennessä.

Komission esittämän aikataulun mukaan siirtomenettelyn piiriin kuuluvat toimenpideohjelmat voitaisiin hyväksyä 15. helmikuuta ja 31. maaliskuuta 2015 välisenä aikana ja uudelleenbudjetoidut toimenpideohjelmat 1. toukokuuta 2015 jälkeen. Parlamentti ilmaisi vakavan huolensa koheesiopolitiikan täytäntöönpanon merkittävästä viivästymisestä kaudella 2014–2020 ja painotti, että viivästykset haittaavat kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kykyä suunnitella ja panna täytäntöön ERI‑rahastoja kaudella 2014–2020. Esittelijä jakaa tämän huolen. Tämän vuoksi esittelijä pyytää komissiota ehdottamaan parlamentille toimenpiteitä aikatauluineen toimenpideohjelmien täytäntöönpanon helpottamiseksi mahdollisimman pian.

Ohjelmakauden 2014–2020 täytäntöönpanon merkittävän viivästymisen lisäksi koheesiopolitiikan alalla on maksattamatta olevia määriä jopa 25 miljardia euroa ohjelmakaudelta 2007–2013. Komissiota kehotetaan tämän vuoksi selittämään, mikä vaikutus maksujen viivästymisellä on uusien toimenpideohjelmien täytäntöönpanon käynnistämiseen, ja esittämään ratkaisuja vahinkojen välttämiseksi mahdollisimman kattavasti.

Koheesiopolitiikalla on määrä edistää merkittävää kasvua ja työllisyyttä, mutta toistuvat maksuongelmat, jotka johtavat maksuviivästyksiin, haittaavat ohjelmien täytäntöönpanoa ja rasittavat edunsaajien ja jäsenvaltioiden talousarvioita, mitä ei voida hyväksyä. Budjettikuri tarkoittaa, että julkisia varoja ei saa tuhlata, mutta se myös velvoittaa maksamaan maksut ajallaan. Esittelijä katsookin, että tämä ongelma on haastavin ja kiireellisin.

Hallintokysymykset

Koheesiopolitiikan resursseja ja osaamista on hyödynnettävä julkisten viranomaisten hallinnollisten valmiuksien edistämiseen merkittävällä tavalla, erityisesti paikallis- ja aluetasolla, jotta parannetaan niiden valmiuksia tarjota laadukkaita palveluja kansalaisille, myös hyödyntämällä entistä enemmän uutta teknologiaa ja pyrkien tehostetumpiin menettelyihin. On tärkeää varmistaa tuki paikallis- ja alueviranomaisille innovatiivisten rahoitusvälineiden yhteydessä, jotka ovat ratkaisevassa asemassa resurssien ja investointien lisäämiseksi, sekä julkisten hankintojen osalta, joista olisi enenevässä määrin tultava julkishallinnon innovointia ja luovuutta kannustava väline.

Esittelijä korostaa, että kumppanuutta koskevilla käytännesäännöillä vahvistetaan niin muodoltaan kuin sisällöltään osallistumista ohjelmiin alueilla ja että niillä on perustavaa laatua oleva tehtävä koheesiopolitiikan vaikutusten lisäämisessä ja vahvistamisessa.

Alueellinen ulottuvuus

Kuudennessa koheesiokertomuksessa ei hyödynnetä tilaisuutta rajatylittävän yhteistyön ongelmien ja mahdollisuuksien selittämiseen, vaan ne kuvataan vain lyhyesti eikä tuloksia esitetä lainkaan. Lisäksi harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta laatunäkökohdat puuttuvat kokonaan, vaikka tekstissä tarjoutuisi riittävästi mahdollisuuksia niiden pohtimiseen (ks. erityisesti kehykset erillisistä aiheista/alueista, kuten kaupungeista, merialueista ja syrjäisimmistä alueista). Myös aihepiirien ja laadun kannalta rajatylittävien näkökohtien sisällyttämisellä olisi rikastettu monien lukujen sisältöä, kuten esimerkiksi infrastruktuuria, työmarkkinoita ja liikkuvuutta, ympäristöä, vettä ja viemäröintiä, jätehuoltoa, terveydenhoitoa, tutkimusta ja kehittämistä, matkailua, julkisia palveluja ja hallintoa koskevia lukuja. Kaikkiin näihin aloihin liittyy merkittäviä rajatylittäviä osatekijöitä ja potentiaalia. Esittelijä katsoo, että Euroopan alueellinen yhteistyö voi edistää merkittävällä tavalla Euroopan yhdentymistä.

Tämä koskee Euroopan alueellista yhteistyötä sekä eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymän (EAYY) välinettä. Erityisesti Euroopan alueellisen yhteistyön rajatylittävän yhteistyön komponentilla on vaikutusta rajatylittävien alueiden yhteenkuuluvuuteen. Tämän vuoksi esittelijä ehdottaa, että koheesiokertomukseen tulevaisuudessa sisältyisi Euroopan rajatylittävien alueiden yhteenkuuluvuuden arviointi, myös niiden keskeisten ongelmien analyysi, sekä rajatylittävän yhteistyön toimenpideohjelmien vaikutusten arviointi. Välineeseen olisi kiinnitettävä enemmän huomiota senkin vuoksi, että sillä edistetään yhteistyötä ja yhdistetään jäsenvaltioiden viranomaisten asiantuntemusta sekä edetään kohti hallintojärjestelmää, joka perustuu yhä laajemmin yhteisiin arvoihin ja toimintamenetelmiin. Tässä yhteydessä olisi tarkasteltava myös koheesiopolitiikan ulkoista ulottuvuutta.

Koheesiopolitiikka pitkällä aikavälillä

Esittelijä haluaa kiinnittää huomiota koheesiopolitiikan tulevaisuuteen vuoden 2020 jälkeen. Vaikka koheesiopolitiikan täytäntöönpano ohjelmakaudella 2014–2020 on vasta käynnistynyt ja politiikassa on jo ongelmia ohjelmien viivästyneen hyväksymisen vuoksi, on tarkasteltava koheesiopolitiikan asianmukaista täytäntöönpanoa kaudella 2014–2020. On kuitenkin myös muistettava, että vuonna 2019 on tarkasteltava samanaikaisesti monia merkittäviä seikkoja. Tuolloin vastavalitun parlamentin ja uuden komission on otettava huomioon Eurooppa 2020 ‑strategian päättyminen, uusi monivuotinen rahoituskehys sekä vuoden 2020 jälkeistä uutta koheesiopolitiikkaa koskevan lainsäädännön valmistelu, vain joitakin mainiten. Koska aikarajoitukset ovat tiukkoja, esittelijä kehottaa ajattelemaan vuoden 2020 jälkeistä koheesiopolitiikkaa jo nyt, jotta yhteisöt ja kansalaiset voidaan asettaa koheesiopolitiikan ytimeen vuoden 2020 jälkeen sekä toteuttaa yhteistä hyvinvointia, joka perustuu yksilön hyvinvointiin.


BUDJETTIVALIOKUNNAN LAUSUNTO (16.4.2015)

aluekehitysvaliokunnalle

investoimisesta työpaikkoihin ja kasvuun: taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistäminen unionissa

(201472245(INI))

Valmistelija: Jean-Paul Denanot

EHDOTUKSET

Budjettivaliokunta pyytää asiasta vastaavaa aluekehitysvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  pitää myönteisenä, että viime vuosina koheesiopolitiikalla on voitu lieventää talous- ja rahoituskriisin kielteisiä vaikutuksia julkisten investointien tasoon jäsenvaltioissa muun muassa vähentämällä kansallista osarahoitusta koskevia vaatimuksia ja ohjaamalla merkittävä osa koheesiorahaston varoista toimenpiteisiin, joilla on suora ja välitön vaikutus kasvuun ja työpaikkojen luomiseen; korostaa sitä myönteistä vaikutusta, joka muilla kuin yhteenkuuluvuuteen liittyvillä politiikoilla ja välineillä on Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteiden saavuttamiseen; on vakuuttunut siitä, että nämä myönteiset vaikutukset kasvavat edelleen seuraavien viiden vuoden aikana, mikä johtuu toimien ja vaikutuksen välisestä tavanomaisesta viiveestä sekä siitä, että kauden 2007–2013 varoja voidaan käyttää edelleen vuoden 2016 loppuun saakka;

2.  korostaa komission esittämän investointisuunnitelman merkitystä ensimmäisenä vaiheena, jonka aikana tasapainotetaan unionin riittämättömiä julkisia ja yksityisiä investointeja, joiden puute vaarantaa Eurooppa 2020 -strategiassa asetettujen tavoitteiden saavuttamisen; korostaa, että investointien supistuminen talouskriisin jälkeen on ollut erityisen voimakasta köyhimmillä alueilla; muistuttaa kuitenkin, että Junckerin suunnitelma kattaa vain 315 miljardia euroa mahdollisia investointeja kolmen vuoden kuluessa, kun taas komission mukaan EU:n investointien vaje on vähintään 300 miljardia euroa vuodessa; vaatii sen vuoksi palauttamaan investointeja koskevan ylimääräisen liikkumavaran EU:n ja jäsenvaltioiden talousarvioihin; korostaa, että hankkeilla, joilla on Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) takaus, olisi edistettävä SEUT-sopimuksen 174 artiklassa määriteltyjen EU:n poliittisten tavoitteiden saavuttamista ja niissä olisi noudatettava täydentävyyden, taloudellisen elinkelpoisuuden ja moitteettoman varainhoidon periaatteita; muistuttaa tässä yhteydessä, että jäsenvaltioiden rahoitusosuudet, joita ne suorittavat kertaluonteisten toimenpiteiden muodossa ESIR-rahastoon tukeakseen EU:n takuun piiriin kuuluvia erityisiä investointijärjestelyjä ja kansallisia kehityspankkeja, sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen kaikkia voimassa olevia sääntöjä;

3.  toteaa, että huolimatta kriisistä ja siitä, että paikalliseen talouteen on kohdistunut suurta painetta, paikallis- ja alueviranomaisten on edelleen vastattava kansalaisten vaatimuksiin entistä laadukkaampien julkisten palvelujen paremmasta saatavuudesta;

4.  korostaa Euroopan uudelleenteollistamisen merkitystä sen varmistamisessa, että teollisuustuotannon osuus on vähintään 20 prosenttia jäsenvaltioiden BKT:stä vuoteen 2020 mennessä; muistuttaa sen vuoksi, että on tärkeää tukea ja vahvistaa ennakoivasti kilpailukyvyn, kestävyyden ja sääntelyn luotettavuuden periaatteita työpaikkojen ja kasvun edistämiseksi Euroopassa;

5.  muistuttaa, että jatkuva maksattamattomien määrien ongelma koskee koheesiopolitiikkaa enemmän kuin mitään muuta EU:n politiikanalaa, ja toteaa, että Euroopan sosiaalirahaston (ESR), Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) ja koheesiorahaston vuosien 2007–2013 ohjelmissa oli maksattamatta vuoden 2014 loppuun mennessä 24,8 miljardia euroa, eli 5,6 prosenttia enemmän kuin vuonna 2013; kannustaa komissiota hyödyntämään kaikkia käytettävissä olevia keinoja näiden maksattamattomien määrien kattamiseksi; korostaa, että tilanne vaikeuttaa ensisijaisesti koheesiopolitiikan pienimpien ja heikoimpien edunsaajien, kuten pk-yritysten, kansalaisjärjestöjen ja yhdistysten, asemaa, sillä niiden mahdollisuus maksaa kuluja ennakkoon on rajallinen;

6.  pitää myönteisenä, että neuvosto, komissio ja parlamentti ovat päässeet sopimukseen maksattamattomien määrien vähentämisestä erityisesti koheesiopolitiikassa vuoden lopussa rakenteelliselle tasolle nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen aikana, kuten vahvistetaan vuoden 2015 talousarviosopimuksen liitteenä olevassa yhteisessä lausumassa, ja panee merkille 23. maaliskuuta 2015 saadun komission asiakirjan ”Elements of a payment plan to bring the EU budget back onto a sustainable track”; muistuttaa komissiota sen sitoumuksesta tehdä ehdotus maksusuunnitelmaksi mahdollisimman pian ja joka tapauksessa ennen vuoden 2016 talousarvioesityksen esittämistä; muistuttaa lisäksi kaikkia toimielimiä niiden sitoumuksesta sopia ja panna täytäntöön tällainen suunnitelma vuodesta 2015 lähtien ja nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen väliarviointiin mennessä;

7.  on huolissaan, että kauden 2014–2020 ohjelmasuunnittelu tällä alalla viivästyi merkittävästi vuoden 2015 alussa; korostaa, että monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismääriä koskeva tarkistusehdotus(1) , jonka mukaisesti 11,2 miljardia euroa maksusitoumusmäärärahoja siirretään otsakkeen 1b välisumman osalta monivuotista rahoituskehystä koskevan asetuksen 19 artiklan 2 kohdan nojalla ja 8,5 miljardia euroa maksusitoumusmäärärahoja siirretään(2) varainhoitovuodelta 2014 varainhoitovuodelle 2015 varainhoitoasetuksen 13 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla, välttää tarpeen peruttaa nämä otsakkeen 1b määrärahat, mutta toteaa, että siinä ei käsitellä ohjelmatyön viiveitä koskevaa perusongelmaa eikä puututa siihen, että jatkuvasti viivästynyt täytäntöönpano ja järjestelmällisesti viivästyneet maksut voivat aiheuttaa merkittäviä ongelmia lopullisille edunsaajille;

8.  pitää myönteisenä, että koheesiopolitiikassa käytetään laajemmin rahoitusvälineitä, kuten lainoja ja takuita, investointien tukemiseksi ja aikaansaamiseksi sekä uusien työpaikkojen luomiseksi, millä vahvistetaan kestävää kasvua unionin tasolla ja lisätään julkisen rahoituksen tehokkuutta; kannustaa jäsenvaltioita ja alueviranomaisia hyödyntämään täysimääräisesti näitä uusia rahoitusmahdollisuuksia, kuten mahdollisuutta käyttää takuita uuden pk-yrityksiä koskevan aloitteen nojalla suuririskisten hankkeiden rahoittamiseen; painottaa tarvetta varmistaa tällaisten rahoitusvälineiden avoimuus, vastuuvelvollisuus ja valvonta;

9.  panee merkille, että resursseja keskitetään enemmän aihekohtaisesti rajoitettuun määrään painopisteitä, joiden avulla on mahdollista luoda kasvua ja työpaikkoja, torjua ilmastonmuutosta ja energiariippuvuutta sekä vähentää köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä, ja että kauden 2014–2020 ohjelmissa keskitytään voimakkaammin tuloksiin ja mitattavuuteen, minkä pitäisi lisätä entisestään koheesiopolitiikan tehokkuutta ja vaikuttavuutta; tähdentää kuitenkin, että tätä periaatetta on sovellettava joustavasti ottamalla täysimääräisesti huomioon alueelliset, taloudelliset ja sosiaaliset erityispiirteet, jotta vähennetään unionin eri alueiden välisiä kehityseroja;

10. on yhtä mieltä komission analyysista, jonka mukaan taloudelliset ja yhteiskunnalliset painopistealat, erityisesti keskittyminen toisaalta talouskasvuun ja toisaalta sosiaaliseen osallisuuteen, koulutukseen ja kestävään kehitykseen, voisivat olla paremmin tasapainossa tietyissä jäsenvaltioissa, joissa olisi käytävä merkityksellistä vuoropuhelua kumppanien ja sidosryhmien kanssa; korostaa, että näiden painopistealojen menestyksekäs toteutus edellyttää selkeää strategiaa, jolla parannetaan jäsenvaltioiden institutionaalisia puitteita hallinnollisten valmiuksien ja oikeudenkäytön laadun osalta;

11. suhtautuu myönteisesti nuorisotyöllisyysaloitteeseen, jonka avulla tarjotaan kohdennettua rahoitusta nuorisotakuun toteutumisen edistämiseksi, ja kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään enemmän huomiota sellaisten hankkeiden toteutukseen, joilla pyritään vähentämään nuorten työttömyyttä alueilla, joilla nuorisotyöttömyysaste on erityisen korkea; kehottaa komissiota noudattamaan sitoumustaan, joka liittyy jatkuvaan seurantaan sekä tiedottamiseen sellaisten vuotuisten kertomusten ja arvioiden avulla, joissa tarkastellaan ESR:stä myönnetyn tuen ja nuorisotyöllisyysaloitteelle osoitetun erityismäärärahan vaikuttavuutta, tehokkuutta ja vaikutuksia sekä nuorisotakuun täytäntöönpanoa (ERS-asetuksen 19 artikla ja liite II sekä yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 47–59 artikla);

12. pyytää, että niiden toimenpiteiden osalta, joilla yhdistetään Euroopan rakenne- ja investointirahastojen tehokkuus talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan, komissio ottaa huomioon kunkin jäsenvaltion erilaiset lähtökohdat ja sen, että ennakkoehtojen täyttäminen edellyttää eri maissa eritasoisia toimia, ja huolehtii erityisesti siitä, ettei suurimman avun tarpeessa olevia alueita aseteta entistä heikompaan asemaan eikä tiettyjä paikallis- ja alueviranomaisia rangaista kansallisella tasolla ilmenneistä erityishaasteista;

13. muistuttaa olevansa erittäin vakuuttunut siitä, että monivuotista rahoituskehystä koskevan neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 perusteellinen väliarviointi, jonka komissio tekee viimeistään vuoden 2016 loppuun mennessä, olisi ihanteellinen tilaisuus varmistaa, että se kuvaa täsmällisesti unionin painopistealoja ja siinä käsitellään etenkin rakennerahastojen täytäntöönpanon viivästymisen finanssipoliittisia seurauksia, nuorisotyöttömyyteen liittyviä ongelmia Euroopassa, ESIR-rahaston rahoitusta ja unionin omia varoja koskevia uusia ehdotuksia ja että sillä vastataan jäsenvaltioiden ja alueiden kiireellisimpiin tarpeisiin monivuotisen rahoituskehyksen jäljellä olevina vuosina ja puututaan maksumäärärahojen vähyyttä koskevaan jatkuvaan ongelmaan, joka nousi esille monivuotisen rahoituskehyksen loppupuolella, ja mahdollisiin vaikutuksiin, joita toimenpideohjelmien täytäntöönpanon viivästymisestä aiheutuu maksuille koheesiopolitiikan alalla;

14. panee tyytyväisenä merkille komission pyrkimykset varmistaa hyvä hallintotapa ja korostaa, että olisi edelleen pyrittävä kunnianhimoisesti vähentämään koheesiopolitiikan rahoituksen alttiutta petoksille ja soveltamaan tiukasti petostentorjuntatoimenpiteitä.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

16.4.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

23

4

5

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Jean Arthuis, Reimer Böge, Lefteris Christoforou, Jean-Paul Denanot, Gérard Deprez, José Manuel Fernandes, Eider Gardiazabal Rubial, Ingeborg Gräßle, Iris Hoffmann, Monika Hohlmeier, Zbigniew Kuźmiuk, Vladimír Maňka, Ernest Maragall, Sophie Montel, Siegfried Mureșan, Younous Omarjee, Pina Picierno, Paul Rübig, Patricija Šulin, Eleftherios Synadinos, Indrek Tarand, Isabelle Thomas, Inese Vaidere, Marco Valli, Daniele Viotti, Marco Zanni

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Bernd Kölmel, Andrey Novakov, Ivan Štefanec, Nils Torvalds, Derek Vaughan, Tomáš Zdechovský

(1)

Ehdotus neuvoston asetukseksi vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta annetun asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 muuttamisesta, COM(2015)0015 final, 21.1.2015.

(2)

Komission päätös erikseen esitettävästä määrärahasiirrosta varainhoitovuodelta 2014 varainhoitovuodelle 2015 ja varainhoitovuonna 2015 uudelleen käyttöön otettavista maksusitoumusmäärärahoista, C(2015)827 final, 11.2.2015.


TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (20.4.2015)

aluekehitysvaliokunnalle

investoimisesta työpaikkoihin ja kasvuun: taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistäminen unionissa

(2014/2245(INI))

Valmistelija: Danuta Jazłowiecka

EHDOTUKSET

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa aluekehitysvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. toteaa, että tietyissä jäsenvaltioissa rahoituskriisi on vaikuttanut koheesiopolitiikkaan ja johtanut työttömyysasteen kohoamiseen, köyhyyden lisääntymiseen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen sekä unionin alueiden välisten eroavaisuuksien lisääntymiseen entisestään;

B.  ottaa huomioon, että viimeisimmät luvut vuodelta 2013 osoittavat pitkäaikaistyöttömyyden unionissa olleen historiallisen korkealla tasolla, 5,1 prosenttia työvoimasta; ottaa huomioon, että pitkäaikaistyöttömyydellä on ratkaisevia henkilökohtaisia seurauksia koko elämän ajan ja että se voi muuttua rakenteelliseksi työttömyydeksi, erityisesti syrjäisillä alueilla;

C. ottaa huomioon, että julkiset investoinnit unionissa ovat tosiasiallisesti laskeneet 15 prosenttia ja että monet alueet, erityisesti alueet, joita väestökato uhkaa, eivät ole onnistuneet myötävaikuttamaan riittävällä tavalla Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden, erityisesti sen päätavoitteen, 75 prosentin työllisyysasteen saavuttamiseen vuoteen 2020 mennessä, tai köyhyysasteen laskemista 20 miljoonalla ja koulutuksen keskeyttämisen torjuntaa koskevien tavoitteiden saavuttamiseen;

D. ottaa huomioon, että alueilla, jotka kärsivät vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista, on tavallisesti korkeampi työttömyysaste, heikompi talouskasvu ja pula merkittävistä investoinneista, mikä johtaa rakenteellisiin eroavuuksiin unionissa; toteaa, että näillä alueilla työllisyysasteet laahaavat keskimäärin 10 prosenttiyksikköä jäljessä kansallisesta tavoitteesta, kun ne kehittyneemmillä alueilla ovat vain kolmen prosenttiyksikön päässä tavoitteesta;

E.  toteaa, että Euroopan rakenne- ja investointirahastot (ERI-rahastot) ovat yhä unionin tärkeimpiä investointivälineitä, joiden avulla on mahdollista vähentää alueiden välisiä eroavuuksia ja rakenteellista epätasapainoa ja lieventää talouskriisistä johtuvia kielteisiä vaikutuksia sekä luoda laadukkaita ja kestäviä työpaikkoja ja kestävää kasvua erityisesti sitä eniten tarvitsevilla alueilla, jos niitä käytetään tehokkaasti; toteaa, että Euroopan sosiaalirahasto (ESR) on keskeinen väline investoitaessa inhimilliseen pääomaan, edistettäessä työmarkkinoille integroitumista sekä torjuttaessa köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä;

F.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden välinen sosioekonominen epätasapaino on kasvanut edelleen samalla kun alueellinen lähentyminen on kehittynyt päinvastaiseen suuntaan kuin asetetut tavoitteet; ottaa huomioon, että ero ytimeen kuuluvien valtioiden ja reuna-alueilla sijaitsevien valtioiden työttömyyden välillä on kasvanut 3,5 prosentista 10 prosenttiin vuodesta 2000 vuoteen 2013; ottaa huomioon, että erot lisäävät pirstoutumisriskiä ja uhkaavat unionin taloudellista vakautta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta; ottaa huomioon myös, että kuudennessa koheesiokertomuksessa painotetaan ERI-rahastojen tehtävää eriarvoisuuden poistamisessa erityisesti kriisiaikana;

1.  pitää valitettavana, että unionin rahastojen kyky luoda työpaikkoja on yhä riittämätön, ja toteaa, että tätä kykyä olisi tehostettava entistä tehokkaammalla ja tulosperusteisella poliittisella päätöksenteolla ja täytäntöönpanolla; ilmaisee huolensa viivästyksistä toimenpideohjelmien hyväksymisessä ja täytäntöönpanossa ohjelmakaudella 2014–2020 ja kehottaa komissiota vauhdittamaan prosessia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan rahoituksen saatavuutta kaikille edunsaajille, erityisesti pk-yrityksille, jotka ovat viime aikoina luoneet 80 prosenttia uusista työpaikoista unionissa;

2.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita suunnittelemaan räätälöityä politiikkaa, jolla tuetaan korkealaatuisten työpaikkojen luomista pitkäaikaistyöttömille, ikääntyneille työttömille, naisille ja muille etusijalle asetettaville ryhmille, joihin kriisi on vaikuttanut erityisen voimakkaasti;

3.  pitää valitettavana, että nuorten työttömyysaste on edelleen liian korkea erityisesti kriisistä eniten kärsineissä jäsenvaltioissa; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään mahdollisimman hyvin ja pikaisesti nuorisotyöttömyysaloitteen mukaisia käytettävissä olevia varoja, erityisesti ennakkorahoitukseen tarkoitetut 1 miljardi euroa, kun tämä summa on vapautettu, jotta voidaan helpottaa nuorten työllistymistä; kannustaa jäsenvaltioita käyttämään käytettävissä olevia unionin varoja niiden kansallisten ohjelmien täydentämiseen ja tukemiseen, joilla pyritään edistämään yhteenkuuluvuutta, alueen kilpailukykyä ja työllisyyttä sekä vaalimaan yrittäjähenkeä erityisesti nuorten keskuudessa; kehottaa eurooppalaisia korkeakouluja panostamaan enemmän ohjelmiensa mukauttamiseen työmarkkinoiden ja yhteiskunnan tarpeisiin yleensä sekä kehittämään henkilökohtaista neuvontaa ja ohjausta koskevia ohjelmia, joiden avulla voitaisiin torjua laaja-alaista nuorisotyöttömyyttä;

4.  toteaa, että koulunsa keskeyttäneiden nuorten määrä on unionissa edelleen valtava, mikä vaikuttaa nuorison työttömyyteen; painottaa, että ongelma on ratkaistava uudenaikaistamalla koulutusjärjestelmiä ja opetusohjelmia hyödyntäen ESR:n tukea;

5.  painottaa työpaikkojen luomisen sukupuoliulottuvuutta; kehottaa komissiota osoittamaan riittävästi rahoitusta naisten työttömyyden torjuntaan; katsoo, että naiset voisivat hyötyä teknologisesta edistyksestä, mikä mahdollistaisi joustavammat työajat, ja kehottaa komissiota panostamaan tähän seikkaan;

6.  kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota vähemmistöryhmien tilanteeseen kaikkialla unionissa, koska nämä ovat alttiita kaikille sosiaalisen syrjäytymisen muodoille ja kärsivät siten todennäköisesti muita enemmän myös rakenteellisesta työttömyydestä; katsoo, että suunniteltaessa unionin sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevaa toimintapolitiikkaa on otettava huomioon vähemmistöjen integroiminen;

7.  painottaa, että tuotantomallien muutosten ja väestön ikääntymisen vuoksi ESR:n työntekijöiden taitojen mukauttamiseen tehtävien investointien rooli on kasvanut huomattavasti; on vahvasti sitä mieltä, että ESR:n olisi täydennettävä kansallisia lähestymistapoja jäsenvaltioissa; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota huolehtimaan siitä, että käytettävissä olevat resurssit käytetään mahdollisimman tehokkaasti ja vaikuttavasti työntekijöiden työllistettävyyden, sosiaalisen osallisuuden ja sukupuolten tasa-arvon varmistamiseksi; painottaa samalla, että ESR:stä rahoitetut koulutusohjelmat olisi räätälöitävä myös yrittäjien ja johtotason henkilöstön tarpeisiin, jotta varmistettaisiin yritysten, erityisesti unionissa eniten työpaikkoja luovien pk-yritysten, kestävä kehitys;

8.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota edelleen parantamaan ja tehostamaan EURES-verkostoa tehokkaana keinona helpottaa työntekijöiden liikkuvuutta Euroopassa, erityisesti rajat ylittävää liikkuvuutta, parantamaan heidän tietojaan unionin työmarkkinoista, tarjoamaan heille tietoa työmahdollisuuksista ja apua muodollisuuksien hoitamisessa; kannustaa jäsenvaltioita kehittämään ja tukemaan Eures-verkostoja ainakin myöntämällä sen tosiasian, että erityisesti rajatyöntekijöille aiheutuu taitojen mukauttamista ja ammattipätevyyden tunnustamista koskevia ongelmia; toteaa, että koska näihin verkostoihin kuuluvat julkiset työvoimapalvelut, työmarkkinaosapuolet, paikalliset ja alueelliset viranomaiset sekä muut yksityiset sidosryhmät, niillä edistetään ja tuetaan rajat ylittävää liikkuvuutta;

9.  painottaa, että on tarpeen ohjata laadukkaiden työpaikkojen luomista uuden teknologian avulla; katsoo, että komission olisi yhdistettävä työttömyyden vähentäminen digitaalistrategian ja Horisontti 2020 -puiteohjelman välineisiin;

10. painottaa, että unionin olisi investoitava yrityksiin ja tuettava yritysten luomista ja että olisi investoitava erityisesti pk- ja mikroyrityksiin, jotka muodostavat 99 prosenttia kaikista unionin yrityksistä ja ovat luoneet 80 prosenttia uusista työpaikoista, helpottamalla niiden rahoituksen saantia, keventämällä byrokraattista rasitetta sekä yksinkertaistamalla säännöksiä REFIT-ohjelman avulla ja tarjoamalla niille ja myös uusyrityksille myönteinen ilmapiiri ja oikea sääntelykehys; korostaa, että kyseiset toimet eivät saisi kuitenkaan johtaa työ- ja sosiaalilainsäädännön heikentämiseen unionissa; on siksi tyytyväinen aikomukseen uuden Euroopan strategisten investointien rahaston perustamisesta koheesiopolitiikkaa täydentävänä välineenä, jonka avulla on mahdollista luoda 1,3 miljoonaa uutta työpaikkaa kolmessa vuodessa;

11. painottaa, että koheesiopolitiikkaa olisi käytettävä älykkään ja kestävän kasvun aikaansaamiseen alueilla, jotka sitä eniten tarvitsevat, tukemalla mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten perustamista ja kehittämistä moninaisin toimenpitein ja rahoitusvälinein;

12. kehottaa jäsenvaltioita sosioekonomisen lähentymisen aikaansaamiseksi varmistamaan, että myös syrjäisimmillä ja pienillä alueilla on tarvittavat valmiudet, kuten henkilöresurssit, saatavilla olevan rahoituksen hyödyntämiseksi;

13. kehottaa jäsenvaltioita kehittämään hankkeita, joilla puututaan väestön vähenemiseen ja tuetaan liikkuvuutta, ottaen huomioon väestön ikääntymisen ja muun väestökehityksen haasteiden kielteiset vaikutukset työllisyyteen;

14. kehottaa komissiota varmistamaan, että investoinnit kohdennetaan taloudellisesti heikompiin korkean työttömyyden alueisiin ja tällaisten alueiden pk-yrityksiin ottaen huomioon niiden rajalliset rahoituksensaantimahdollisuudet, jotta varmistetaan, että näillä ponnisteluilla on mielekäs vaikutus siellä, missä niitä eniten tarvitaan, ja katsoo, että valinnat on tehtävä ottamalla asianmukaisesti huomioon investointien taloudelliset ominaisuudet; on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että digitaalitalouden, vihreiden alojen ja terveydenhuollon kaltaisilla kasvualoilla tarvitaan osaavaa työvoimaa;

15. muistuttaa, että palkkatason mukauttaminen tuottavuuteen on tärkeää sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kannalta mutta myös tuottavan työvoiman ja vahvan talouden ylläpitämiseksi;

16. painottaa alueellisen yhteenkuuluvuuden merkitystä ja korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää investoida rajat ylittäviin infrastruktuureihin, kuten sisävesiväyliin, ja tunnistaa niiden merkitys alueiden sosioekonomisen kehityksen edistämisessä;

17. katsoo, että koheesiopolitiikan toimilla on erittäin tärkeä tehtävä sisäisten kilpailukykyerojen ja rakenteellisen epätasapainon vähentämisessä sitä eniten tarvitsevilla alueilla; kehottaa komissiota harkitsemaan ennakkorahoitusta, jolla voitaisiin edistää sitä, että jäsenvaltiot käyttävät varat täysimääräisesti vuosina 2014–2020, samalla kun varmistetaan talousarvioon liittyvää vastuuta koskevan periaatteen noudattaminen;

18. katsoo, että budjettikuri on äärimmäisen tärkeää, jotta voidaan saada aikaan älykästä ja kestävää kasvua ja uusia työpaikkoja; kehottaa kiinnittämään enemmän huomiota varainkäytön tehostamiseen ja petosten torjuntaan;

19. korostaa, että kasvu- ja työllisyyspolitiikalla on erilaisia alueellisia vaikutuksia kunkin alueen erityistilanteesta riippuen ja että alueelliset eroavaisuudet ovat lisääntyneet kriisin alkamisen jälkeen; painottaa, että maakohtaisissa suosituksissa olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden sisäiset alueelliset erot, jotta voidaan edistää talouskasvua ja työllisyyttä ja suojella samalla alueellista yhteenkuuluvuutta.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

16.4.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

39

13

2

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Laura Agea, Guillaume Balas, Tiziana Beghin, Brando Benifei, Mara Bizzotto, Vilija Blinkevičiūtė, Enrique Calvet Chambon, David Casa, Ole Christensen, Martina Dlabajová, Lampros Fountoulis, Elena Gentile, Arne Gericke, Danuta Jazłowiecka, Rina Ronja Kari, Jan Keller, Ádám Kósa, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Jean Lambert, Jérôme Lavrilleux, Patrick Le Hyaric, Jeroen Lenaers, Verónica Lope Fontagné, Javi López, Thomas Mann, Dominique Martin, Anthea McIntyre, Joëlle Mélin, Elisabeth Morin-Chartier, Georgi Pirinski, Marek Plura, Terry Reintke, Maria João Rodrigues, Claude Rolin, Anne Sander, Sven Schulze, Siôn Simon, Jutta Steinruck, Romana Tomc, Ulrike Trebesius, Ulla Tørnæs, Marita Ulvskog, Renate Weber, Tatjana Ždanoka, Jana Žitňanská, Inês Cristina Zuber

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Amjad Bashir, Elmar Brok, Tania González Peñas, Eva Kaili, Neoklis Sylikiotis, Ivo Vajgl

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Maria Grapini, Ivan Jakovčić


TEOLLISUUS-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO (25.3.2015)

aluekehitysvaliokunnalle

investoimisesta työpaikkoihin ja kasvuun: unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämisestä

(2014/2245(INI))

Valmistelija: Neoklis Sylikiotis

EHDOTUKSET

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa aluekehitysvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.      korostaa, että talouskriisi on merkinnyt haastetta EU:n taloudelliselle, sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle ja luonut lisää eroja jäsenvaltioiden ja alueiden välille; muistuttaa, että kriisin alkamisen jälkeen teollisuudesta on hävinnyt yli 3,8 miljoonaa työpaikkaa EU:ssa(1); korostaa tarvetta tehostaa EU:n koheesiopolitiikkaa siten, että ilmaistaan selkeästi ensisijaiset tavoitteet ja korostetaan, että on vähennettävä alueellisia eroja ja saavutettava EU:n laajuiset kasvu- ja työllisyystavoitteet;

2.      korostaa, että tarvitaan huomattavia ponnisteluja EU:n saamiseksi takaisin oikealle uralle, jotta voidaan saavuttaa uudelleenteollistamisen 20 prosentin tavoite vuoteen 2020 mennessä; kehottaa lujittamaan ja uudistamaan unionin tuotantorakennetta kilpailukyvyn, kasvun ja työpaikkojen lisäämiseksi; painottaa, että tämän saavuttamiseksi on investoitava digitaaliseen infrastruktuuriin sekä energia- ja liikenneinfrastruktuuriin ja pidemmällä aikavälillä, mutta vähintään yhtä kiireellisesti, myös koulutukseen, tutkimukseen ja työntekijöiden taitojen lisäämiseen;

3.      toteaa, että koheesiopolitiikan investoinnit ovat auttaneet lieventämään talous- ja rahoituskriisin kielteisiä vaikutuksia ja niistä on tullut merkittävä osa joidenkin Euroopan maiden investointibudjettia; pitää ilahduttavina komission pyrkimyksiä suunnata koheesiopolitiikan investoinnit alueille, joita kriisi pahiten koskettaa;

4.      korostaa, että Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen sisältyy unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden ja jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuun edistämisen tavoite (SEU-sopimuksen 3 artikla);

5.      korostaa, että Eurooppa 2020 -strategiassa asetetut tavoitteet olisi otettava täysimääräisesti huomioon koheesiopolitiikassa; korostaa, että koheesiopolitiikan investoinnit olisi suunnattava kasvuun, innovaatioiden lisäämiseen, pk-yrityksiin, digitaalitalouteen ja vähähiiliseen biotalouteen; korostaa, että erityisesti näille aloille tehtävillä investoinneilla voidaan paitsi turvata olemassa olevat työpaikat, myös antaa sysäys kasvulle ja uusien työpaikkojen luomiselle;

6.      korostaa teollisuuden ja erityisesti tavaranvalmistuksen avainasemaa Euroopan taloudessa, sillä sen osuus on 80 prosenttia viennistä ja 80 prosenttia tutkimus- ja kehittämismenoista; toteaa, että pelkästään EU:n aluepolitiikan avulla luotiin arviolta 594 000 uutta työpaikkaa vuosina 2007–2012(2);

7.      kehottaa nykyaikaistamaan koheesiopolitiikkaa; neuvoo asettamaan sen keskipisteeseen teollisuuden ja rakenteiden uudistamisen sekä innovoinnin tukemisen, jotta voidaan lisätä työllisyyttä koko unionissa;

8.      korostaa, että on tärkeää yksinkertaistaa koheesiopolitiikan ohjelmien hallintoa ja menettelyjä; korostaa, että erilaisten hallinto- ja valvontamenettelyjen aiheuttaman hallinnollisen rasituksen on oltava kohtuullista verrattuna koheesiopolitiikan ohjelmista saatavaan rahoitukseen;

9.      korostaa, että pk-yritysten osuus EU:n yrityskentästä on 99 prosenttia ja että niissä on 80 prosenttia unionin työpaikoista;

10.    toteaa, että tarvitaan lisätoimenpiteitä teollisuuden vahvistamiseksi useissa jäsenvaltioissa, tavaranvalmistajien investointien ja luoton saannin edistämiseksi sekä työttömyyden torjumiseksi; korostaa, että tarvitaan alueiden erityisvahvuuksiin perustuvaa lähestymistapaa talouskasvun aikaansaamiseksi;

11.    toteaa, että kaikilla koheesiopolitiikan uusilla hankkeilla ja investoinneilla pyritään saavuttamaan mahdollisimman paljon tuloksia ja vaikutusta, ja ottaa huomioon uuden tuloskehyksen, jolla pyritään edistämään älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua; korostaa myös, että EU:n rahoittamilla hankkeilla ja investoinneilla olisi pyrittävä luomaan uusia työpaikkoja; korostaa tästä syystä, että jäsenvaltioiden on pyrittävä laadukkaiden ja kestävien työpaikkojen luomiseen pannessaan täytäntöön toimintaohjelmiaan nykyisellä rahoituskaudella, jotta voidaan torjua korkeaa nuorisotyöttömyyttä ja auttaa alueita kehittämään talouttaan terveellä ja kestävällä tavalla; muistuttaa, että investoinneissa ja hankkeissa pitäisi ottaa huomioon ympäristönsuojelu erityisesti uusiutuvien energialähteiden sekä energiatehokkuustoimien edistämiseksi; muistuttaa, että ympäristöystävällisten tuotteiden ja palvelujen maailmanmarkkinoiden ennustetaan lähes kaksinkertaistuvan vuoteen 2020 mennessä ja vastaavan noin kahta biljoonaa euroa vuodessa;

12.    panee tyytyväisenä merkille pääomamarkkinaunionia koskevan ehdotuksen ja pitää sitä tärkeänä välineenä Euroopan investointisuunnitelman täydentämisessä ja pk-yritysten luoton saannin parantamisessa sekä pankkilainoille vaihtoehtoisten rahoituslähteiden kehittämisessä, listautumisantien parantaminen mukaan luettuna;

13.    kehottaa toteuttamaan ja ottamaan käyttöön nopeasti pääomamarkkinaunionin, jotta voidaan tukea yritysvetoista työtä suunnattujen osakeantien eurooppalaisten markkinoiden kehittämiseksi ja pitkäaikaissijoitusrahastojen käyttöönoton edistämiseksi; katsoo, että onnistunut pääomamarkkinaunioni vähentää EU:n rahoitusmarkkinoiden sirpaloitumista ja auttaa siten vähentämään rahoituksen kustannuksia;

14.    katsoo, että investoinnit olisi keskitettävä aloille, joilla voidaan saada aikaan työllisyyttä ja kasvua tukevia kerrannaisvaikutuksia, kuten innovointiin ja koulutukseen;

15.    korostaa alueellisen rahoituksen merkitystä pienille ja keskisuurille yrityksille, jotka toimivat työpaikkojen luomisen, älykkään kasvun sekä digitaalitalouteen ja vähähiiliseen talouteen siirtymisen alueellisena moottorina;

16.    korostaa, että koheesiopolitiikan yhteydessä on tärkeää rahoittaa siirtymistä kohti vähähiilistä taloutta sekä hiilidioksidipäästöjen vähentämistä, energiatehokkuutta ja uusiutuvia energialähteitä koskevien vuosien 2020 ja 2030 tavoitteiden saavuttamista;

17.    toteaa, että EU:n varoista rahoitettuja hankkeita koskevassa raportoinnissa keskitytään tavallisesti itse menoihin ja hallinnollisten sääntöjen noudattamiseen eikä saavutettuihin konkreettisiin tuloksiin, minkä vuoksi EU:n tukien tehokkuutta koskevaa tietoa ei ole tarpeeksi saatavilla; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää kerätä järjestelmällisesti tietoa EU:n rahoituksen vaikutuksesta, jotta voidaan määrittää, mitkä toimet olisivat kaikkein tehokkaimpia EU:n alueiden taloudellisen kehityksen edistämisessä;

18.    katsoo, että jäsenvaltioiden sekä paikallis- ja alueviranomaisten julkisia investointeja olisi koordinoitava paremmin ja että olisi luotava vakaampi talous- ja sääntely‑ympäristö EU:ssa, jotta siitä voidaan tehdä yksityisten sijoittajien kannalta houkuttelevampi, koska muuten ei voida päästä tavoitteeseen nostaa teollisuuden osuus bruttokansantuotteesta 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä; korostaa, että on tärkeää keskittää EU:n investoinnit innovatiivisille aloille ja aihekohtaisiin painopisteisiin, kuten tutkimukseen ja innovointiin, pk-yritysten tukemiseen ja vähähiiliseen talouteen, jotta maksimoidaan talouskasvuun ja työpaikkojen luomiseen tehtävien investointien vaikutus; tukee voimakkaasti tutkimuksessa ja kehittämisessä käytettävää lähestymistapaa, jolla pyritään kaventamaan innovaatiokuilua unionissa siten, että vähemmän kehittyneet alueet voivat omaksua, kehittää ja soveltaa johtavilla alueilla kehitettyjä innovatiivisia ratkaisuja; kehottaa selventämään edelleen älykkään erikoistumisen käsitettä ja ottamaan sen ripeästi käyttöön, koska sillä voidaan mahdollisesti edistää EU:n alueiden kestävää kasvua;

19.    kehottaa laatimaan osallistavan teollisuusstrategian, jossa otetaan huomioon väestökadosta ja ikääntymisestä kärsivät alueet; katsoo, että strategian perimmäisenä tavoitteena olisi oltava työttömyyden torjunta ja kilpailukyvyn, kestävän kehityksen ja kasvun turvaaminen sekä uusien työpaikkojen luominen;

20.    korostaa, että innovatiivisen ja tuottavan tutkimustoiminnan mahdollistamiseksi on välttämätöntä lisätä tutkimuksen ja kehittämisen rahoitusta; vaatii tästä syystä yhdistämään paremmin toisiinsa olemassa olevat rahoitusvälineet, esimerkiksi Euroopan rakenne- ja investointirahastoista sekä Horisontti 2020 -ohjelmasta myönnettävän rahoituksen, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1303/2013 säädetään;

21.    kehottaa jäsenvaltioita vauhdittamaan nuorisotakuuohjelmaa, sillä kriisin takia suhteettoman suuri määrä uransa alussa olevista nuorista ei ole löytänyt työpaikkaa ja nuorisotyöttömyys on noussut hälyttävälle tasolle puolella alueista;

22.    kehottaa työllisyystilanteen parantamiseksi ottamaan asianmukaisesti huomioon pk‑yritysten tarpeet lakeja ja sääntelyä laadittaessa sekä tarjoamaan työpaikkoja luoville yrityksille koosta riippumatta paremmat luotonsaantimahdollisuudet;

23.    kehottaa saattamaan digitaaliset sisämarkkinat päätökseen, jotta voidaan parantaa Euroopan yritysten innovaatiotilannetta, tiedon- ja ajatustenvaihtoa sekä kilpailu- ja innovointikykyä.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

24.3.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

47

7

9

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Bendt Bendtsen, Reinhard Bütikofer, Pilar del Castillo Vera, Christian Ehler, Fredrick Federley, Ashley Fox, Adam Gierek, Juan Carlos Girauta Vidal, Theresa Griffin, Marek Józef Gróbarczyk, András Gyürk, Roger Helmer, Dawid Bohdan Jackiewicz, Eva Kaili, Barbara Kappel, Krišjānis Kariņš, Seán Kelly, Jeppe Kofod, Miapetra Kumpula-Natri, Janusz Lewandowski, Ernest Maragall, Edouard Martin, Nadine Morano, Dan Nica, Angelika Niebler, Miroslav Poche, Miloslav Ransdorf, Michel Reimon, Herbert Reul, Paul Rübig, Algirdas Saudargas, Jean-Luc Schaffhauser, Neoklis Sylikiotis, Dario Tamburrano, Evžen Tošenovský, Claude Turmes, Miguel Urbán Crespo, Vladimir Urutchev, Adina-Ioana Vălean, Kathleen Van Brempt, Henna Virkkunen, Martina Werner, Hermann Winkler, Flavio Zanonato, Carlos Zorrinho

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Pervenche Berès, Simona Bonafè, Cornelia Ernst, Yannick Jadot, Werner Langen, Morten Messerschmidt, Clare Moody, Dominique Riquet, Inmaculada Rodríguez-Piñero Fernández, Anne Sander, Maria Spyraki, Paul Tang, Pavel Telička, Anneleen Van Bossuyt, Cora van Nieuwenhuizen

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Isabella Adinolfi, Ignazio Corrao, Antanas Guoga

(1)

Teollisuuden tulostaulu 2013, komission yksiköiden valmisteluasiakirja, (SWD(2013)0346, 20. syyskuuta 2013) s. 6.

(2)

‘Making Europe’s regions and cities more competitive, fostering growth and creating jobs’. http://europa.eu/pol/pdf/flipbook/en/regional_policy_en.pdf - s. 6


KULTTUURI- JA KOULUTUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO (26.3.2015)

aluekehitysvaliokunnalle

investoimisesta työpaikkoihin ja kasvuun: taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistäminen unionissa

(2014/2245(INI))

Valmistelija: Silvia Costa

EHDOTUKSET

Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa aluekehitysvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  muistuttaa, että suuren nuorisotyöttömyyden tehokas torjunta edellyttää, että EU:n koheesiopolitiikka on täysin Eurooppa 2020 -strategian ja erityisesti koulutusta koskevien yleistavoitteiden mukaista, eli koulunkäynnin keskeyttäneiden määrä on laskettava alle kymmeneen prosenttiin, korkea-asteen tutkinnon tai vastaavan ammatillisen koulutuksen tutkinnon suorittaneiden nuorten määrä on nostettava vähintään 40 prosenttiin, on saatava keskimäärin vähintään 15 prosenttia aikuisista osallistumaan elinikäiseen oppimiseen, vähintään 95 prosenttia lapsista on saatava osallistumaan varhaiskasvatukseen, jolloin voidaan ottaa huomioon osaamisen ja hankitun kokemuksen validointi;

2.  korostaa, että Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden ja erityisesti koulutusta sekä koulunkäynnin keskeyttäneiden määrän alentamista koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi on parannettava koulutusinfrastruktuurin saavutettavuutta ja sosiaali- ja kulttuuripalvelujen laatua EU:n alueilla, erityisesti talouden taantumisesta kärsivillä alueilla; muistuttaa, että koulutuksella voidaan merkittävästi edistää sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta ja vahvistaa nuorten demokraattista tietoisuutta ja osallistumista;

3.  korostaa, että 12 prosenttia 18–24 vuotiaista on koulupudokkaita; kehottaa unionia kartoittamaan tärkeimmät koulunkäynnin keskeyttämiseen johtavat tekijät ja seuraamaan tilanteen kehittymistä kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla, jotta voidaan laatia kohdennettuja ja tehokkaita tosiseikkoihin perustuvia toimenpiteitä; katsoo, että koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämiseen tähtäävällä politiikalla on puututtava moniin tekijöihin, mukaan lukien ilmiötä mahdollisesti aiheuttaviin koulutuksellisiin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin;

4.  korostaa, että ilman oppilaitosten ja työmarkkinaosapuolten tehokasta yhteistyötä on mahdotonta alentaa tutkinnon juuri suorittaneiden nuorten korkeaa työttömyysastetta unionissa; korostaa, että erityisesti opettamalla nuorille työmarkkinoilla tarpeellisia tietoja ja taitoja on nostettu nuorten työllisyysastetta ja kavennettu sosiaalisia eroja;

5.  pitää valitettavana, että koulutukseen myönnetään tällä hetkellä liian vähän rahoitusta, ja korostaa tarvetta investoida enemmän koulutusjärjestelmien nykyaikaistamiseen ammatillisen koulutuksen ja koulun ulkopuolisen oppimisen aloilla; muistuttaa, että tämä koskee myös koulurakennusten kunnostamista ja uuden tekniikan käyttöönottoa koulutuksessa ja tutkimuksessa (pääsy tutkimustietokantoihin, tietotekninen koulutus, verkko-oppiminen);

6.  korostaa, että on vahvistettava koulutuksen, tutkimuksen ja yritysten välisiä yhteyksiä alueellisella, paikallisella, kansallisella ja ylikansallisella tasolla; kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään mahdollisimman pian toimiin eurooppalaisen ohjausjakson maakohtaisten koulutussuositusten ja muiden komission suositusten pohjalta;

7.  korostaa, että talouskasvun kannalta keskeisiä tekijöitä ovat elinikäinen oppiminen ja tutkijoille ja professoreille tarjottavat paremmat koulutus- ja työskentelyolosuhteet, jotta voidaan houkutella päteviä opettajia ja saada heidät pidettyä työssään; pitää erittäin tärkeänä, että nuoret hankkivat digitaalisia taitoja ja että opettajia koulutetaan vastaavasti, koska näistä taidoista on tulossa yhä tärkeämpiä Euroopan työmarkkinoilla;

8.  korostaa, että työmarkkinat muuttuvat nopeasti ja että nuorilla on yhä suurempia vaikeuksia päästä töihin opintojen jälkeen, joten nuoret ovat yleensä alttiimpia työttömyydelle; palauttaa mieliin, että on investoitava inhimilliseen pääomaan ja ihmisiin ja erityisesti Euroopan nuoriin, jotta voidaan parantaa heidän työllistettävyyttään ja ammatillista pätevöitymistään; kehottaa parantamaan nykyistä EU:n osaamispanoraamaa, jossa määritellään tarvittavat työpaikat ja taidot, ja muokkaamaan jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmiä niin, että ihmiset voivat hankkia työpaikoilla tarvittavaa oikeanlaista osaamista;

9.  korostaa, että on edistettävä koulutusalan ja työllisyyspolitiikan välisiä kumppanuuksia ottamalla mukaan kaikki sidosryhmät, myös työmarkkinaosapuolet, päätöksentekijät, koulutuksen tarjoajat ja työnantajat;

10. suhtautuu myönteisesti nuorisotyöllisyysaloitteeseen, jonka tarkoituksena on vahvistaa nuorisotakuujärjestelmää etenkin alueilla, joissa nuorisotyöttömyysaste on yli 25 prosenttia, ja katsoo, että se on tehokas tapa vähentää nuorisotyöttömyyttä ja perustavaa laatua oleva rakenteellinen uudistus keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä; kehottaa jäsenvaltioita tekemään tehokasta yhteistyötä sidosryhmien, erityisesti työnantajien ja pk-yritysten kanssa, ja hyödyntämään täysimääräisesti Euroopan sosiaalirahastoa, nuorisotyöllisyysaloitetta ja muita rakennerahastoja järjestelmän täytäntöönpanossa ja tarvittavan infrastruktuurin luomisessa;

11. kehottaa komissiota varmistamaan osaltaan, että nuorisotakuujärjestelmä pannaan tehokkaasti täytäntöön vaihtamalla esimerkkejä hyvistä toimintatavoista; korostaa, että nuorisotyöllisyysaloitteessa on varattu nuorisotakuujärjestelmälle määrärahoja vain 31. joulukuuta 2015 asti; kehottaa komissiota ryhtymään tarvittaviin toimiin sen varmistamiseksi, että ohjelma voi jatkua;

12. korostaa, että nuorisotakuujärjestelmien puitteissa on kehitettävä yrittäjyystaitoja; katsoo kuitenkin, että tarvitaan varhaista puuttumista ja aktivointia sekä monissa tapauksissa uudistuksia, esimerkiksi ammatillisen koulutuksen järjestelmien parantamista; katsoo, että harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdistelevään koulutusmalliin liittyvien parhaiden käytäntöjen vaihto voisi osaltaan edistää rakenteellisia uudistuksia ja parantaa työllisyyttä;

13. suhtautuu myönteisesti uuteen Euroopan strategisten investointien rahastoon; toivoo, että koulutusta pidettäisiin strategisena investointina ja siksi osana ensisijaisina toteutettavia toimia;

14. kehottaa komissiota tunnustamaan kulttuurin koko potentiaalin kestävän talouskehityksen, alueiden kilpailukyvyn ja sosiaalisen koheesion edistämisessä; korostaa erityisesti kulttuurialojen ja luovien alojen asemaa sekä kulttuuriperinnön digitalisointia EU:n talouden elpymisen ja kasvun sekä aluekehityksen moottoreina, sillä ne työllistävät suoraan tai välillisesti yli 7 miljoonaa ihmistä;

15. korostaa, että kulttuuriala on tärkeässä asemassa nuorisotyöttömyyden torjunnassa, koska ala kiinnostaa nuoria erittäin paljon ja tarjoaa heille lisää työmahdollisuuksia; muistuttaa myös, että kulttuuri auttaa lisäämään työpaikkojen määrää ja parantamaan niiden laatua koulutuksen, osaamisen kehittämisen, harjoittelun ja arkioppimisen kautta; katsoo, että on pyrittävä kohdistamaan koheesiopolitiikan välineet kulttuurialan ja luovan toimialan työpaikkojen parantamiseen ja niiden määrän lisäämiseen;

16. kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta käyttää EU:n aluekehitys- ja sosiaalirahastojen määrärahoja kulttuuritoiminnan edistämiseen jäsenvaltioissa ja erityisesti luovien alojen edistämiseen; pyytää komissiota laatimaan kertomuksen tarkastelun tuloksista parlamentille viimeistään yhdessä Luova Eurooppa -ohjelman väliarvioinnin kanssa eli 31. joulukuuta 2017 mennessä;

17. muistuttaa, että kulttuuri ja aineellinen ja aineeton kulttuuriperintö vaikuttavat merkittävästi kaupunkien ja maaseudun kestävään elpymiseen sekä kaupunkien ja alueiden houkuttelevuuteen ja kulttuurimatkailun sekä luovien alojen pk-yritysten ansiosta myös talouden kehitykseen; kehottaa perustamaan alueellisia kulttuurikeskuksia, joissa kaupungit ja alueet voivat työskennellä yhdessä kulttuuriperintönsä edistämiseksi ja säilyttämiseksi ja sen muuttamiseksi taloudelliseksi voimavaraksi;

18. kehottaa komissiota ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin, joilla varmistetaan Euroopan kulttuuriperinnön muodostavien aineellisten ja aineettomien hyödykkeiden tehokas suojelu, sillä niillä on ratkaiseva merkitys edistettäessä yhteiseen eurooppalaiseen identiteettiin ja Euroopan maiden, alueiden ja kaupunkien kulttuuriseen erilaisuuteen perustuvaa ja sitä tukevaa kulttuurista, taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä; kehottaa EU:n kaupunkeja ja alueita hyödyntämään tätä varten tehokkaasti koheesiopolitiikan välineitä;

19. katsoo, että komission hankkeen kokonaiskustannusten perusteella hyväksymä 5 miljoonan euron enimmäismäärä (tai kymmenen miljoonaa euroa kokonaiskustannuksista, jos mukana ovat Unescon luettelossa olevat kohteet) on liian joustamaton ja johtaa kulttuuriperinnön saaman tuen vähenemiseen, muun muassa siksi, että siinä ei oteta huomioon dokumentointi- ja hallintokulujen vähentämistä sekä vähennyskelvottomia menoja (esimerkiksi alv), ja koska siinä supistetaan EU:n sosiaaliselle ja taloudelliselle kehitykselle elintärkeiden julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien ja kulttuuri-investointien soveltamisalaa;

20. korostaa, että tälle toimintamallille ei ole oikeusperustaa unionin oikeudessa, ja kehottaa komissiota tässä yhteydessä tarkastelemaan päätöstä uudelleen ja täsmentämään aihekohtaisissa oppaissa asetuksen (EU) N:o 1301/2013 (EAKR) tulkintaa siltä osin, kun on kyse investoinneista alueiden omien mahdollisuuksien kehittämiseen kiinteillä investoinneilla laitteisiin ja tarvikkeisiin sekä pienimuotoisiin kulttuurin ja kestävän matkailun infrastruktuureihin;

21. kehottaa jäsenvaltioita kohdistamaan suuremman osuuden budjeteistaan ja aluekehitysrahoituksestaan kulttuuriin ja kulttuuriperinnön rahoittamiseen alueiden houkuttelevuuden parantamiseksi, niiden tehokkaan ja kattavan kehityksen edistämiseksi ja niiden potentiaalin hyödyntämiseksi;

22. korostaa yksinkertaistamisen merkitystä ja suosittaa komissiolle ja jäsenvaltioille, että ne jatkavat työtään koheesiopolitiikan toteuttamisen yksinkertaistamiseksi, jotta voidaan parantaa toiminnan tulosten kohdentamista ja vähentää byrokratiaa kaikilla tasoilla; korostaa parhaiden käytäntöjen jakamiseen tarkoitettujen foorumien merkitystä eri toteuttamisaloilla.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

24.3.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

23

3

2

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Isabella Adinolfi, Dominique Bilde, Andrea Bocskor, Silvia Costa, Mircea Diaconu, Damian Drăghici, Angel Dzhambazki, Jill Evans, Emmanouil Glezos, Giorgos Grammatikakis, Petra Kammerevert, Andrew Lewer, Svetoslav Hristov Malinov, Fernando Maura Barandiarán, Luigi Morgano, Momchil Nekov, Michaela Šojdrová, Helga Trüpel, Sabine Verheyen, Julie Ward, Bogdan Brunon Wenta, Theodoros Zagorakis, Bogdan Andrzej Zdrojewski, Milan Zver, Krystyna Łybacka

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Sylvie Guillaume, György Hölvényi, Dietmar Köster, Ilhan Kyuchyuk, Ernest Maragall, Emma McClarkin, Martina Michels


NAISTEN OIKEUKSIEN JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALIOKUNNAN LAUSUNTO (1.4.2015)

aluekehitysvaliokunnalle

investoimisesta työpaikkoihin ja kasvuun: unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistäminen

(2014/2245(INI))

Valmistelija: Julie Girling

EHDOTUKSET

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta pyytää asiasta vastaavaa aluekehitysvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. toteaa, että työttömyys on yleensä koskettanut enemmän naisia kuin miehiä, vaikka yliopistotutkinnon suorittaneista 59 prosenttia on naisia(1), mikä on myös ristiriidassa sen kanssa, että naisia on vähän vastuutehtävissä; toteaa, että naisten työllisyysaste on noussut hieman, 60 prosentista 63 prosenttiin viiden viime vuoden aikana, ja toteaa, että 10 prosenttia EU:n naisväestöstä on työttömänä ja että alueiden välillä on merkittäviä eroja (vaikka nämä erot ovat kaventuneet huomattavasti)(2); toteaa, että vaikka naiset löytäisivät työpaikan, siinä vaadittava ammattipätevyys ja palkkataso eivät välttämättä vastaa suoritettuja tutkintoja;

B.  ottaa huomioon, että tieto- ja viestintätekniikan tutkinnon suorittaneista ainoastaan 29 prosenttia on naisia ja vain neljä prosenttia löytää työpaikan suoraan tieto- ja viestintätekniikan alalta(3); toteaa, että komission tietojen mukaan korkeakoulutetuista suurin osa on naisia, mutta naiset ovat silti aliedustettuina luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan yliopisto-opinnoissa (ns. STEM-aineet), mikä rajoittaa naisten taloudellisia mahdollisuuksia; muistuttaa, että ei ole tieteellistä näyttöä siitä, että miehet olisivat naisia lahjakkaampia STEM-aineissa;

C. katsoo, että matalasta palkkatasosta kärsivät erityisesti naiset (21,2 prosenttia, miesten osuus 13,3 prosenttia vuonna 2010), etenkin matalasti koulutetut ja määräaikaisessa työsuhteessa olevat naispuoliset palkansaajat(4);

D. toteaa sukupuolten eläke-eron paljastavan, että naisten eläkkeet ovat keskimäärin 39 prosenttia miesten eläkkeitä matalammat EU:ssa;

E.  toteaa, että naiset altistuvat miehiä useammin köyhyydelle ja sosiaaliselle syrjäytymiselle ja että heikoimmassa asemassa ovat yli 60-vuotiaat naiset (22 prosenttia, miesten osuus 17,3 prosenttia vuonna 2010)(5);

F.  katsoo, että naisten ja miesten tasa-arvo on tärkeää taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiselle;

G. katsoo, että koheesiopolitiikka on työttömyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vastaisten toimenpiteiden ensisijainen toteuttamisväline, joka perustuu koulutusinvestointeihin ja koulutusvalmiuksien vahvistamiseen;

H. toteaa, että maaseutualueilla on ajan mittaan ilmennyt useita taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia, kuten heikosti kehittynyt yrittäjyyskulttuuri, aikuisten vähäinen osallistuminen elinikäiseen oppimiseen ja koulutukseen, täydennyskoulutuksen puute maaseutualueilla sekä omavaraisviljelyn parissa työskentelevien henkilöiden suuri osuus;

I.   ottaa huomioon, että naisten työllisyysaste on edelleen matala Eurooppa 2020 -strategiassa asetettuihin tavoitteisiin nähden (11,5 prosenttia vähemmän kuin tavoitteeksi asetettu 75 prosenttia)(6);

J.   toteaa, että taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) ennusteiden mukaan naisten ja miesten tasavertainen osallistuminen työmarkkinoille tarkoittaisi, että BKT kasvaisi asukasta kohden 12,4 prosenttia vuoteen 2030 mennessä;

K. ottaa huomioon, että naiset ovat aliedustettuina yrittäjinä ja että ainoastaan 30 prosenttia uusista start-up-yrityksistä Euroopassa on naisten perustamia(7);

L.  toteaa, että yli kaksi kolmasosaa eurooppalaisista asuu kaupungeissa, jotka ovat tuottavia innovaatiokeskuksia; toteaa kuitenkin, että näihin kaupunkeihin keskittyy myös sosiaalisesti syrjäytyneitä ihmisiä, minkä vuoksi on tärkeää puuttua sosiaaliseen syrjäytymiseen kaupungeissa;

M. katsoo, että äitiys tai yksinhuoltajuus on edelleen este työmarkkinoilla;

N. panee merkille, että naisten ja miesten yhtäläiset mahdollisuudet ja sukupuolinäkökohtien valtavirtaistamisen periaate on nimenomaisesti vahvistettu rakennerahastoasetuksissa läpikulkevana ulottuvuutena politiikan suunnittelussa ja täytäntöönpanossa;

O. toteaa, että perheyritykset tarjoavat naisille paremman korvauksen kuin pk-yritykset ja mahdollisuuden päästä miesvaltaisille aloille; toteaa, että perheyrityksissä työskentelevät naiset pääsevät todennäköisemmin johtotehtäviin; katsoo, että EU:ta ja jäsenvaltioita olisi kehotettava edistämään perheyrittäjyyttä ja rohkaisemaan yhä useampia naisia lähtemään mukaan perheyrityksiin;

P.  toteaa, että tasa-arvon edistäminen on myös oikeudellinen ja perusoikeuksiin liittyvä asia sekä kilpailukykyyn vaikuttava tekijä, sillä naisten työhön liittyvä syrjäytyminen tarkoittaa, että työelämästä syrjäytyvien naisten osaamista ei hyödynnetä, mikä on ristiriidassa osaamistalouteen panostamisen kanssa;

1.  pitää valitettavana, että jäsenvaltiot eivät ole puuttuneet sukupuolten palkkaeroihin enemmän; on huolissaan siitä, että EU:ssa naiset ansaitsevat samanarvoisesta työstä keskimäärin 16,4 prosenttia vähemmän kuin miehet eli työskentelevät vuodessa 59 päivää ilmaiseksi; toteaa, että tämä asettaa naiset taloudellisesti heikompaan asemaan ja saattaa lisätä naisten riippuvuutta puolisoistaan; korostaa sellaisten toimenpiteiden merkitystä, joilla kavennetaan sukupuolten palkkaeroja, jotka ovat johtaneet miesten ja naisten väliseen 39 prosentin eläke-eroon EU:ssa; korostaa, että yhdeksässä jäsenvaltiossa tämä ero on kasvanut viimeisten viiden vuoden aikana; panee merkille, että Euroopan tason lisäarvon arvioinnin mukaan sukupuolten palkkaeron kaventaminen yhdellä prosentilla saisi aikaan noin 0,1 prosentin talouskasvun; katsoo, että naisten pääsy vastuutehtäviin voi parantaa organisaatioiden kilpailukykyä; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan ja päivittämään sukupuolten palkkaeroa koskevia tilastojaan;

2.  kehottaa komissiota vaatimaan korvausten avoimuutta työpaikoissa, joita se luo tai rahoittaa koheesiopolitiikalla, ja siten kieltämään perusteettomat palkkaerot;

3.  katsoo, että unionin pitäisi kaikissa ERI-rahastojen toteutusvaiheissa pyrkiä poistamaan eriarvoisuutta, edistämään miesten ja naisten välistä tasa-arvoa ja ottamaan huomioon sukupuolinäkökulma sekä torjumaan sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai uskoon, vammaisuuteen, ikään tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää;

4.  vaatii, että myös muut syrjinnän muodot kuin sukupuoleen perustuva syrjintä, kuten uskontoon tai uskoon, yhteiskunnalliseen alkuperään, seksuaaliseen suuntautumiseen, ikään, etniseen alkuperään tai vammaisuuteen perustuva syrjintä, tunnistetaan ja niihin puututaan, jotta voidaan toteuttaa asianmukaista ja tehokasta sosiaalista osallisuutta edistävää politiikkaa;

5.  panee merkille, että talouskriisi on heikentänyt tasa-arvoa monilla aloilla; korostaa, että talouskriisillä ei voida oikeuttaa miesten ja naisten välisen eriarvoisuuden lisäämistä ja että tasa-arvotyötä on edistettävä myös talouskriisin aikana;

6.  kehottaa jäsenvaltioita muuttamaan tätä dynamiikkaa siten, että ne harjoittavat tasa-arvoa edistävää aktiivista politiikkaa ja keskittyvät tällä tavoin nostamaan asukasta kohti mitattavaa bruttokansantuotetta ohjelmissaan ja talousarvioissaan; 

7.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään aktiivisesti EU:n rakennerahastoja sukupuolten tasa-arvon parantamiseen; pyytää jäsenvaltioita ja komissiota toteuttamaan sukupuolianalyysin ja pyrkimään sukupuolinäkökohdat huomioon ottavalla talousarviolla saavuttamaan taloudellisten resurssien tasapuolisen jaon sukupuolten välillä;

8.  pyytää komissiolta, että Eurostatissa otettaisiin käyttöön valtiokohtaiset tilastolliset indikaattorit, joiden tarkoituksena on mitata, miten tasa-arvo vaikuttaa talouden kehittymiseen, kun naiset osallistetaan tehokkaasti työmarkkinoille ja otetaan mukaan vastuutehtäviin sekä korkeisiin johtoasemiin;

9.  toteaa, että pk-yritykset edistävät merkittävästi Euroopan taloutta erityisesti luomalla uusia työpaikkoja; pitää valitettavana, että pk-yritysten johdossa on huomattavasti vähemmän naisia kuin miehiä; panee merkille, että EU:ssa 5 prosenttia yritysten hallitusten puheenjohtajista ja 18,6 prosenttia yritysten hallitusten jäsenistä on naisia; pitää valitettavana, että kaudella 2003–2012 naisten yrittäjyysaste nousi vain hieman, 10 prosentista 10,4 prosenttiin;

10. kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan parhaita käytäntöjä keinoista, joiden avulla voidaan kannustaa naisia perustamaan pk-yrityksiä ja helpottaa naisyrittäjien mahdollisuuksia saada taloudellista tukea; pitää myönteisenä, että Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) tukee naisjohtoisia pk-yrityksiä ja kehottaa edistämään koulutukseen ja rahoituksen saatavuuteen keskittyviä toimia; kehottaa Euroopan tasa-arvoinstituuttia (EIGE) keskittymään tietojen keräämiseen naisten yrittäjyydestä sekä erityisesti rahoituksen saatavuudesta ja taloudellisiin verkostoihin osallistumisen mahdollisuuksista;

11. pitää valitettavana, että naisten osallistumista päättäviin elimiin tai mahdollisuutta perustaa omia yrityksiä ei edistetä voimakkaammin; toteaa, että esimerkiksi raskauteen perustuva syrjintä sulkee pois lukuisia naisia yksityisiltä ja julkisilta työmarkkinoilta;

12. panee merkille, että naisten aliedustus STEM-aineissa on lähtöisin sukupuolistereotypioista; vaatii jäsenvaltioita ja komissiota edistämään naisten pääsyä tieteiden ja uusien teknologioiden kaltaisille aloille, joita pidetään perinteisesti miesvaltaisina aloina, erityisesti järjestämällä tiedotus- ja valistuskampanjoilla, jotta voidaan hyödyntää täysimääräisesti eurooppalaisten naisten tarjoama henkinen pääoma;

13. toteaa, että naiset päätyvät todennäköisemmin osa-aikatyöhön, matalapalkkaisiin tai epävarmoihin työsuhteisiin, mikä voi hyödyttää äitiyslomalta palaavia äitejä mutta voi myös johtaa työssäkäyvien köyhyyteen ja sukupuolten välisiin eläke-eroihin; toteaa, että osa-aikatyötä tekevien naisten osuus Euroopassa on keskimäärin neljä kertaa suurempi kuin osa-aikatyötä tekevien miesten osuus(8); pitää huolestuttavana, että osa-aikatyötä tekevien määrät vaihtelevat jäsenvaltioiden välillä; kehottaa komissiota laatimaan päivitetyn ja perusteellisen analyysin työsuhteiden erilaisista muodoista ja vertailemaan niitä jäsenvaltioiden sisällä ja jäsenvaltioiden kesken, jotta voidaan kartoittaa sukupuoleen perustuvaa eriarvoisuutta eri työmuodoissa, erityisesti osa-aikatyössä;

14. vahvistaa, että on luotava pienten lasten hoitopalveluita, jotta voidaan vahvistaa naisten asemaa työmarkkinoilla; kehottaa komissiota sen vuoksi tukemaan asiaa koskevia innovatiivisia hankkeita; panee merkille, että investointi julkiseen infrastruktuuriin, kuten lastenhoitopalveluihin, lisää naisten mahdollisuuksia osallistua aktiivisesti talouselämään ja työmarkkinoille:

15. kehottaa komissiota koheesiopolitiikan puitteissa varaamaan suuremman osan EAKR:sta ja ESR:sta hankkeisiin, joilla helpotetaan naisten pääsyä laadukkaaseen koulutukseen ja työhön;

16. toteaa, että maalta kaupunkiin suuntautuva muuttoliike näkyy voimakkaasti työmahdollisuuksien perässä maalta pois muuttavan naisväestön keskuudessa, minkä vuoksi maaseutualueiden työsuhteet jakautuvat epätasaisesti sukupuolten välillä; korostaa, että tämä on taloudellisesti ja väestötieteellisesti tärkeää ja että maaseudun taloutta olisi kehitettävä siten, että hyödynnetään miesten ja naisten kykyjä ja annetaan tavallisesti naisvaltaisille aloille sama asema kuin miesvaltaisille aloille, ja katsoo, että tätä olisi edistettävä ohjelmilla, joilla tuetaan naisten yrittäjyyttä ja helpotetaan maaseutualueilla saatavien palvelujen, kuten lasten päivähoitopaikkojen, vanhusten palvelutalojen sekä terveys- ja koulutuspalvelujen, yhdenmukaistamista; kehottaa lisäksi torjumaan pitkäjänteisellä työllä niitä tekijöitä, joiden vuoksi naiset ja miehet päätyvät eri aloille, jotta luodaan tasa-arvoiset työmarkkinat; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota edistämään naisten yrittäjyyttä maaseutualueilla;

17. korostaa, että on olennaisen tärkeää ottaa käyttöön naisten yrittäjyys- ja johtamistaitojen kehittämiseen keskittyviä ohjelmia yritysten määrän lisäämiseksi sekä kaupunki- että maaseutualueilla; pitää tärkeänä yhtäläisten työmahdollisuuksien edistämistä niin, että erityisesti maaseutualueilla asuvat naiset saadaan perustamaan omia yrityksiä;

18. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita selvittämään, voidaanko julkisia hankintoja koskeviin ilmoituksiin lisätä sukupuolinäkökohtiin liittyviä lausekkeita, joilla kannustetaan yrityksiä pyrkimään nimityksissä sukupuolten tasa-arvoon ja noudattamaan EU:n kilpailulainsäädäntöä;

19. huomauttaa, että naisten ja miesten välillä on merkittävä digitaalinen kuilu, johon on puututtava edistämällä ja helpottamalla naisten pääsyä uusia teknologioita koskeviin koulutusohjelmiin;

20. kehottaa jäsenvaltioita asettamaan digitaalitalouden strategian etusijalle ja korostaa, että laajakaistayhteyksien täydet käyttömahdollisuudet ovat elintärkeitä, kun naisille, miehille ja yrityksille tarjotaan työn joustavan järjestelyn ja kotona työskentelyn vaihtoehtoja; kehottaa jäsenvaltioita, komissiota sekä paikallisia ja alueellisia viranomaisia tukemaan investointia naisten tieto- ja viestintätekniikan alan koulutukseen, jotta siten voidaan edistää työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista;

21. kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita työllisyyteen ja sosiaaliseen osallisuuteen liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi ottamaan huomioon äitiyslomalta palaavien naisten tarpeet, motivoimaan työnantajia palkkaamaan äitiyslomalta palaavia naisia, helpottamaan joustavia työjärjestelyjä ja edistämään lisäkoulutusta (elinikäistä oppimista), jonka avulla nämä naiset voivat palata sujuvasti työuralleen;

22. kehottaa komissiota, jäsenvaltioita sekä paikallisia ja alueellisia viranomaisia ottamaan omissa investointiohjelmissaan huomioon naisia suojelevat politiikat ja varmistamaan, että varat käytetään työllisyyden ja ammatillisen kasvun tehokkaaseen edistämiseen ja ettei varoja käytetä väärin;

23. pyytää komissiota, jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia edistämään järjestelmällisesti verkko-oppimisympäristöjen käyttöön perustuvaa lähestymistapaa naisten yrittäjyystaitojen sekä yrittäjyyden kehittämiseksi rajat ylittävillä alueilla; kiinnittää erityistä huomiota tarpeeseen luoda kumppani-instituutioiden väliseen vuoropuheluun ja viestintään perustuva rajat ylittävä kumppanuusverkosto, jotta voidaan käydä julkista keskustelua naisten yrittäjyydestä ja rajat ylittävästä yrittäjyydestä;

24. kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita pienten lasten hoitopalvelujen lisäämiseen liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi hyödyntämään paremmin sekä määrällisiä että laadullisia indikaattoreita, jotta varmistetaan kaikkien lasten yhtäläinen pääsy laadukkaaseen hoitoon ja koulutukseen;

25. vaatii jäsenvaltioita edistämään investointeja naisten osallistumista työmarkkinoille helpottaviin koulutusohjelmiin, jotka on tarkoitettu erityisesti täysin lastensa tai muiden huollettavien hoitamiseen tai lasten, vanhusten ja muiden huollettavien henkilöiden hoitopalveluihin omistautuneille naisille, ja toteaa, että näiden koulutusohjelmien on oltava helppopääsyisiä ja helposti saatavilla olevia ja että niiden aikataulujen on sovittava yhteen kokopäivätyön kanssa, jotta voidaan varmistaa työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen ja torjua työttömyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä;

26. pyytää jäsenvaltioita ottamaan koheesiopolitiikan alan ohjelmatyössä käyttöön tasa-arvonäkökohdat huomioivan budjetoinnin, jonka tarkoituksena on arvioida erityisesti naisia koskevia ohjelmia ja kaikkia valtion ohjelmia ja toimia sekä niiden vaikutusta resurssien jakamiseen ja naisten ja miesten tasa-arvon edistämiseen;

27. pyytää jäsenvaltioita toteuttamaan ja parantamaan sukupuolinäkökohdat huomioon ottavaa talousarvion suunnittelua ja kehottaa komissiota edistämään sukupuolinäkökohdat huomioon ottavaa talousarvion suunnittelua koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtoa.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

31.3.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

32

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Daniela Aiuto, Maria Arena, Catherine Bearder, Beatriz Becerra Basterrechea, Malin Björk, Vilija Blinkevičiūtė, Anna Maria Corazza Bildt, Viorica Dăncilă, Iratxe García Pérez, Anna Hedh, Elisabeth Köstinger, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Angelika Mlinar, Krisztina Morvai, Maria Noichl, Marijana Petir, Terry Reintke, Michaela Šojdrová, Ernest Urtasun, Ángela Vallina, Elissavet Vozemberg, Jadwiga Wiśniewska, Anna Záborská, Jana Žitňanská, Inês Cristina Zuber

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Rosa Estaràs Ferragut, Julie Girling, Constance Le Grip, Marc Tarabella, Julie Ward, Marco Zullo

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Bart Staes

(1)

Vuoden 2014 tasa-arvoraportti.

(2)

Eurostatin luvut vuosilta 2008 ja 2013.

(3)

Komission kertomus (2013) "Naiset tieto- ja viestintätekniikan alalla".

(4)

Ibid.

(5)

http://www.europarl.europa.eu/eplibrary/Pauvrete-dans-l-Union-europeenne.pdf

(6)

Eurostatin työvoimatutkimus, vuoden 2014 toinen neljännes.

(7)

Yrittäjyys 2020 -toimintasuunnitelma. Uutta kipinää Euroopan yrittäjyyteen (COM(2012)0795).

(8)

Vuoden 2014 tasa-arvoraportti, Euroopan komissio, oikeus-, kuluttaja- ja tasa-arvoasiat.


VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

5.5.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

32

1

6

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Pascal Arimont, José Blanco López, Franc Bogovič, Victor Boştinaru, Mercedes Bresso, Andrea Cozzolino, Rosa D’Amato, Tamás Deutsch, Michela Giuffrida, Anna Hedh, Krzysztof Hetman, Ivan Jakovčić, Marc Joulaud, Constanze Krehl, Martina Michels, Iskra Mihaylova, Andrey Novakov, Mirosław Piotrowski, Stanislav Polčák, Terry Reintke, Liliana Rodrigues, Fernando Ruas, Monika Smolková, Maria Spyraki, Olaf Stuger, Ruža Tomašić, Ramón Luis Valcárcel Siso, Ángela Vallina, Matthijs van Miltenburg, Lambert van Nistelrooij, Derek Vaughan, Joachim Zeller

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Isabella Adinolfi, Enrique Calvet Chambon, Josu Juaristi Abaunz, Ivana Maletić, Miroslav Mikolášik, Bronis Ropė, Marco Zullo

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Ulrike Trebesius

Oikeudellinen huomautus