Menettely : 2014/2145(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0190/2015

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0190/2015

Keskustelut :

PV 24/06/2015 - 20
CRE 24/06/2015 - 20

Äänestykset :

PV 24/06/2015 - 23.5
CRE 24/06/2015 - 23.5
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2015)0238

MIETINTÖ     
PDF 339kWORD 169k
17.6.2015
PE 546.753v03-00 A8-0190/2015

talouden ohjausjärjestelmän uudelleentarkastelusta: tilannekatsaus ja haasteet

(2014/2145(INI))

Talous- ja raha-asioiden valiokunta

Esittelijä: Pervenche Berès

TARKISTUKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 VÄHEMMISTÖÖN JÄÄNYT MIELIPIDE
 VÄHEMMISTÖÖN JÄÄNYT MIELIPIDE
 TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 SISÄMARKKINA- JA KULUTTAJANSUOJAVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 PERUSSOPIMUS-, TYÖJÄRJESTYS- JA TOIMIELINASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

talouden ohjausjärjestelmän uudelleentarkastelusta: tilannekatsaus ja haasteet

(2014/2145(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–       ottaa huomioon rahoitusvakautensa osalta vakavissa vaikeuksissa olevien tai vakavien vaikeuksien uhasta kärsivien euroalueen jäsenvaltioiden talouden ja julkisen talouden valvonnan tiukentamisesta 21. toukokuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 472/2013(1),

–       ottaa huomioon julkista taloutta koskevien suunnitelmien seurantaa ja arviointia sekä euroalueen jäsenvaltioiden liiallisen alijäämän tilanteen korjaamisen varmistamista koskevista yhteisistä säännöksistä 21. toukokuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 473/2013(2),

–       ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2013 päivätyn komission varapuheenjohtaja Olli Rehnin kirjeen julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja koordinoinnin tehostamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 5 artiklan 1 kohdan soveltamisesta,

–       ottaa huomioon julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja koordinoinnin tehostamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 muuttamisesta 16. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1175/2011(3),

–       ottaa huomioon liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1467/97 muuttamisesta 8. marraskuuta 2011 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1177/2011(4),

–       ottaa huomioon julkisen talouden valvonnan tehokkaasta täytäntöönpanosta euroalueella 16. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1173/2011(5), ottaa huomioon jäsenvaltioiden julkisen talouden kehyksiä koskevista vaatimuksista 8. marraskuuta 2011 annetun neuvoston direktiivin 2011/85/EU(6),

–       ottaa huomioon makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta 16. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011(7),

–       ottaa huomioon täytäntöönpanotoimista liiallisen makrotalouden epätasapainon korjaamiseksi euroalueella 16. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1174/2011(8),

–       ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman tutkimuksesta troikan (EKP, komissio ja IMF) roolista ja toiminnoista euroalueen ohjelmamaiden osalta(9),

–       ottaa huomioon 12. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin monitasoisen hallinnoinnin perustuslaillisista ongelmista(10),

–       ottaa huomioon 1. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta(11),

–       ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisistä: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi(12),

–       ottaa huomioon komission 28. marraskuuta 2014 antaman tiedonannon ”Talouden ohjausjärjestelmän uudelleentarkastelu – Kertomus asetusten (EU) N:o 1173/2011, 1174/2011, 1175/2011, 1176/2011, 1177/2011, 472/2013 ja 473/2013 soveltamisesta” (COM(2014)0905),

–       ottaa huomioon komission 13. tammikuuta 2015 antaman tiedonannon nimeltä ”Vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvän jouston mahdollisimman tehokas hyödyntäminen” (COM(2015)0012),

–       ottaa huomioon komission 23. heinäkuuta 2014 esittämän kuudennen taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän kertomuksen (COM(2014)0473),

–       ottaa huomioon kesäkuussa ja joulukuussa 2014 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–       ottaa huomioon lokakuussa 2014 pidetyn eurohuippukokouksen päätelmät,

–       ottaa huomioon komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin Euroopan parlamentissa 15. heinäkuuta 2014 pitämän puheen,

–       ottaa huomioon EKP:n pääjohtajan Mario Draghin keskuspankin vuosisymposiumissa Jackson Holessa 22. elokuuta 2014 pitämän puheen,

–       ottaa huomioon marraskuussa 2014 julkaistun valtiontalouden ja makrotalouden epätasapainoa koskevan EKP:n Occasional Paper -sarjan julkaisun nro 157 ”The identification of fiscal and macroeconomic imbalances – unexploited synergies under the strengthened EU governance framework”,

–       ottaa huomioon 9. joulukuuta 2014 julkaistun OECD:n tulojen eriarvoisuuden suuntauksia ja vaikutuksia talouskasvuun käsittelevän Social, Employment and Migration -työasiakirjan nro 163 ”Trends in income inequality and its impact on economic growth”,

–       ottaa huomioon syyskuussa 2013 julkaistun euroalueen fiskaaliunionia koskevan IMF:n staff discussion note -asiakirjan ”Towards a fiscal union for the euro area”,

–       ottaa huomioon EKP:n neuvoston 10. kesäkuuta 2012 esittämät ehdotukset talouden ohjauksen vahvistamisesta euroalueella,

–       ottaa huomioon komission 13. tammikuuta 2015 antaman tiedonannon nimeltä ”Vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvän jouston mahdollisimman tehokas hyödyntäminen” (COM(2015)0012),

–       ottaa huomioon neuvoston päätelmät kuudennesta taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevästä kertomuksesta: investoiminen työpaikkoihin ja kasvuun, annettu yleisten asioiden neuvoston (koheesio) kokouksessa 19. marraskuuta 2014,

–       ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–       ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnot (A8-0190/2015),

A.     toteaa, että euroalueen talouden ohjausjärjestelmä suunniteltiin, jotta voitaisiin välttää julkisen talouden joutuminen kestämättömälle pohjalle ja koordinoida finanssipolitiikkoja, ja toteaa, että se sai alkunsa vakaus- ja kasvusopimuksesta, jonka kahdella yksinkertaisella säännöllä pyrittiin estämään haitalliset vaikutukset koko talous- ja rahaliittoon;

B.     toteaa, että heti euron käyttöönoton jälkeen sääntöjen täytäntöönpanossa ilmeni vakiinnuttamista koskevaa väsymystä, ja katsoo, että tällöin luotiin perusta talous- ja rahaliiton tämänhetkiselle kriisille;

C.     panee merkille, että alkuperäistä vakaus- ja kasvusopimusta uudistettiin vuonna 2005 ja tällöin siihen tehtiin parannuksia ja sen joustavuutta lisättiin, mutta toteaa, että uudistuksessa ei käsitelty riittävästi heikkoja täytäntöönpanon valvontaa koskevia säännöksiä ja koordinointia;

D.     toteaa, että monet maat olivat lähellä velkaansa koskevaa maksukyvyttömyyttä, mikä olisi johtanut kriisin maailmanlaajuiseen leviämiseen ja lamaan, ja katsoo, että tilanne olisi voitu välttää ottamalla käyttöön tilannekohtaisia mekanismeja, kuten Euroopan rahoitusvakautusväline ja Euroopan rahoitusvakautusmekanismi;

E.     panee merkille, että toteutettiin useita toimia, joiden tarkoituksena oli estää tällaisen kriisin toistuminen ja kriisin leviäminen muihin maihin ja joihin kuuluivat pankkiunionin perustaminen, Euroopan vakausmekanismi, talouden ohjausta koskevan lainsäädännön parantaminen kuusi- ja kaksiosaisen paketin muodossa, vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen sekä eurooppalainen ohjausjakso, joita kaikkia on pidettävä pakettina;

F.     toteaa, että komission uusimman kevään talousennusteen mukaan kasvun pysyttyä negatiivisena kahden peräkkäisen vuoden ajan bruttokansantuotteen (BKT) odotetaan kasvavan euroalueella, mikä tarkoittaa, että talous on hitaasti elpymässä ja elpymistä on vahvistettava edelleen, sillä tuotantokuilu on edelleen suuri;

G.     toteaa, että jäsenvaltioiden välillä on edelleen valtavia eroavuuksia, jotka liittyvät velkaantumisasteeseen, alijäämään, työttömyyteen, vaihtotaseeseen sekä sosiaalisen suojelun tasoon, myös ohjelmien täytäntöönpanon jälkeen, mikä kuvastaa eroja kriisien syissä ja lähtötilanteissa sekä kunnianhimossa, vaikutuksessa ja kansallisessa omistajuudessa, kun toimielinten sekä asianomaisten jäsenvaltioiden kesken sovittuja toimia pannaan täytäntöön;

H.     toteaa, että investoinnit ovat vähentyneet euroalueella 17 prosenttia kriisiä edeltävään aikaan nähden ja ovat edelleen heikolla tasolla; toteaa, että sekä tulevaisuuteen suuntautuvien kasvua lisäävien investointien puute että kestämätön julkinen ja yksityinen velka ovat lamauttavana taakkana tuleville sukupolville;

I.      toteaa, että parhaillaan laaditaan investointisuunnitelmaa, joka on tärkeä väline erityisesti yksityisten sijoitusten vauhdittamiseksi, 315 miljardin euron liikkeelle saamiseksi uusiin investointeihin kolmen seuraavan vuoden ajalle; toteaa, että jos ehdotetut rahoitustavoitteet saavutetaan, tällä suunnitelmalla korjataan vain osa tähän mennessä aiheutuneesta sijoituskuilusta, ja toteaa, että lisäksi on toteutettava rakenteellisia muutoksia sijoittajaystävällisen ympäristön luomiseksi jäsenvaltioissa;

Talouden nykyisen ohjausjärjestelmän tilannekatsaus

1.      on tyytyväinen 28. marraskuuta 2014 annetun komission tiedonannon talouden ohjausjärjestelmän uudelleentarkastelusta; katsoo, että komission tekemästä arvioinnista saa kuvan siitä, miten eri välineitä ja menettelyjä on käytetty ja missä määrin ne on pantu täytäntöön;

2.      korostaa, että talouden ohjausjärjestelmän keskiössä on liiallisen alijäämän ja velkaantuneisuuden ja makrotalouden epätasapainon estäminen samoin kuin talouspolitiikan koordinointi; korostaa tämän vuoksi, että uudelleentarkastelun keskeinen kysymys on, onko talouden uusi ohjausjärjestelmä tehnyt talous- ja rahaliitosta entistä kestävämmän etenkin, mitä tulee sen kykyyn välttää tilanne, jossa jäsenvaltio ei pysty maksamaan velkaansa, kun samalla pyritään tiivistämään jäsenvaltioiden talouspolitiikan koordinointia ja lähentämään niitä ja takaamaan avoimuuden, uskottavuuden ja demokraattisen seurattavuuden korkea taso;

3.      panee merkille, että joissakin jäsenvaltioissa on edistytty niin, että niiden velkaantumisaste on lähtenyt laskuun tai ne ovat pääsemässä pois liiallista alijäämää koskevasta menettelystä;

4.      on komission kanssa samaa mieltä siitä, että joillakin uuden järjestelmän osista on saatu aikaan tuloksia, mutta mahdollisuudet tehdä johtopäätöksiä säännösten tehokkuudesta normaalissa taloustilanteessa ovat rajalliset;

5.      on tietoinen siitä, että budjettikuripaketin (two-pack) ja talouspolitiikan ohjauspaketin (six-pack) soveltamisen arviointi tässä vaiheessa on edelleen puolueellista eikä sitä voida tehdä erillään eurooppalaisesta ohjausjaksosta, SEUT‑sopimuksesta ja finanssipoliittisesta sopimuksesta;

6.      pitää myönteisenä talouspolitiikan ohjauspaketin ja budjettikuripaketin mukaista vakaus- ja kasvusopimuksen entistä laajempaa soveltamisalaa, kun mukaan on otettu menettelyjä, joiden avulla estetään ja korjataan makrotalouden epätasapainoa jäsenvaltioissa ja siirrytään liiallisesta alijäämäkriteerien soveltamisesta sekä alijäämän että kokonaisvelan huomioonottoon ja yritetään tunnistaa ja korjata mahdollisia ongelmia varhaisessa vaiheessa ja estetään näin kriisien syntyminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja samalla sallitaan joustavuus rakenneuudistuksille, investoinneille sekä talouden huonoille suhdanteille tarkoitettujen poikkeuslausekkeiden avulla; muistuttaa, että joustavuus ei saa vaarantaa sopimuksen ennaltaehkäisevää luonnetta;

7.      pitää tärkeänä tulostaulua, joka auttaa havaitsemaan makrotalouden epätasapainon varhaisessa vaiheessa, ja korostaa rakenteellisille uudistuksille annettua merkitystä makrotalouden epätasapainon korjaamisessa;

8.      korostaa, että järjestelmän uskottavuus paranee, kun sitä toteutetaan johdonmukaisesti ja oikeudenmukaisesti eri maissa pitkällä aikavälillä; kehottaa komissiota ja neuvostoa toimimaan niiden muutosten hengessä, joita vakaus- ja kasvusopimukseen tehtiin talouspolitiikan ohjauspaketin ja budjettikuripaketin yhteydessä, erityisesti täytäntöönpanon valvontaa koskevien säännösten osalta;

9.      katsoo, että nykyinen taloustilanne, jossa kasvu on haurasta ja työttömyys korkealla, edellyttää kiireellisiä, kattavia ja määrätietoisia toimenpiteitä sellaisen kokonaisvaltaisen lähestymistavan mukaisesti, joka perustuu julkisen talouden vakauttamiseen kasvua tukevalla tavalla, rakenneuudistuksiin ja investointien edistämiseen, jotta voidaan palauttaa kestävää kasvua ja kilpailukykyä, edistää innovointia sekä torjua työttömyyttä ja samalla torjua matalalla pysyvän inflaation riskiä tai mahdollista deflaatiopaineen uhkaa sekä makrotalouden epätasapainoa; korostaa, että talouden ohjausjärjestelmän on oltava keskeinen osa tässä kokonaisvaltaisessa lähestymistavassa, jotta näihin haasteisiin voidaan vastata;

10.    yhtyy komission jäsenen Thyssenin lausuntoon siitä, että maat, joissa on tarjolla korkealaatuisia työpaikkoja ja parempi sosiaalinen suojelu ja joissa investoidaan inhimilliseen pääomaan, selviytyvät paremmin talouskriiseissä; kehottaa komissiota toimimaan tämän näkemyksen mukaisesti, kun se etenee talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson ja maakohtaisten suositustensa mukaisesti;

11.    korostaa, että nykyinen talouden ohjausjärjestelmä on pantava täytäntöön ja sitä on tarvittaessa parannettava, jotta voitaisiin saavuttaa julkisen talouden vakaus, edistää asianmukaista keskustelua koko euroalueesta tehtävästä yleisarvioinnista, mikä mahdollistaa kasvua tukevan finanssipoliittisen vastuun, parantaa euroalueen talouden lähentymisen näkymiä ja tarkastella tasavertaisesti jäsenvaltioiden erilaisia taloustilanteita ja finanssipoliittisia tilanteita; on vakuuttunut siitä, että talouden nykyisestä ohjausjärjestelmästä puuttuu kansallisen tason omistajuus, eikä siinä kiinnitetä tarpeeksi huomiota kansainvälisiin talouden näkymiin eikä se tarjoa asianmukaista demokraattisen vastuun mekanismia;

12.    painottaa, että nykytilanne edellyttää tehostettua ja osallistavampaa talouden koordinointia siten, että otetaan huomioon koko euroalue ja parannetaan kansallista omistajuutta ja demokraattista vastuuvelvollisuutta sääntöjen täytäntöönpanosta (jotta voidaan palauttaa luottamus, edistää jäsenvaltioiden lähentymistä, parantaa julkisen talouden kestävyyttä, kannustaa kestävien rakenneuudistusten tekemiseen ja edistää investointeja), ja katsoo, että on myös reagoitava nopeasti talouden ohjausjärjestelmän ilmeisimpien virheiden korjaamiseksi, talouden ohjausjärjestelmän tehokkuuden parantamiseksi ja sen varmistamiseksi, että järjestelmää toteutetaan johdonmukaisesti ja oikeudenmukaisesti eri maissa pitkällä aikavälillä;

13.    korostaa yksinkertaisten ja avointen talouden ohjausmenettelyjen tärkeyttä ja varoittaa, että järjestelmän nykyinen monimutkaisuus sekä toteutuksen puutteet ja omistajuuden puuttuminen vievät siltä tehoa ja haittaavat sitä, että kansalliset parlamentit, paikallisviranomaiset, työmarkkinaosapuolet ja kansalaiset hyväksyvät sen jäsenvaltioissa;

14.    tunnustaa, että keskustelussa keskipitkän aikavälin tavoitteesta on edistytty jonkin verran ja että euroalueen jäsenvaltioiden kansallinen keskustelu on omaksuttu laajemmin, myös kansallisten finanssipoliittisten neuvostojen ansiosta, jotka toimivat riippumattomina eliminä valvoen finanssipoliittisen sääntöjen noudattamista ja makrotalouden ennusteita; kehottaa komissiota esittämään yleiskuvan eri jäsenvaltioiden kansallisten finanssipoliittisten neuvostojen rakenteesta ja toiminnasta sekä siitä, miten nämä neuvostot voivat edistää omistajuutta kansallisella tasolla;

15.    pitää talouden ohjausjärjestelmää tärkeänä poliittisena aloitteena, joka edistää Eurooppa 2020 -ohjelman sisämarkkinoiden käyttämättömän kasvupotentiaalin täyteen hyödyntämiseen tähtääviä tavoitteita ja lippulaivahankkeita; katsoo, että hyödyntämällä sisämarkkinoiden kasvupotentiaalin jäsenvaltiot saavuttavat helpommin talouden ohjausjärjestelmään sisällytetyt tavoitteet; katsoo lisäksi, että sisämarkkinoiden pääasiallisia toimijoita ovat kuluttajat ja yrittäjät;

Nykyisten sääntöjen joustovaran käyttö parhaalla mahdollisella tavalla

16.    on tietoinen siitä, että vakaus- ja kasvusopimus, jonka täytäntöönpanolla pyritään varmistamaan talous- ja rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden talouden kestävyys, antaa jäsenvaltioille erityisesti mahdollisuuden harjoittaa tarvittaessa suhdanteita tasoittavaa politiikkaa, ja se antaa finanssipoliittista liikkumavaraa, jotta automaattiset vakauttajat voivat toimia asianmukaisesti; korostaa, että kaikissa jäsenvaltioissa ei päästy ylijäämään, vaikka talous kasvoi, ja huomauttaa, että kaikkia lainsäädännössä säädettyjä nykyisiä joustavuuslausekkeita ei hyödynnetty täysin aikaisempina vuosina;

17.    on tyytyväinen siihen, että komissio tunnustaa joustoa koskevassa tulkitsevassa tiedonannossaan, että tapa, jolla nykyisiä finanssipoliittisia sääntöjä tulkitaan, on yksi osatekijä investointikuilun umpeen kuromisessa EU:ssa sekä kasvua edistävien, kestävien ja sosiaalisesti tasapainoisten rakenneuudistusten täytäntöönpanon helpottamisessa; panee merkille, että tiedonanto ei sisällä muutoksia alijäämän laskutapaan, mutta tietyt investoinnit voivat olla perusteena väliaikaiselle poikkeamiselle asianomaisen jäsenvaltion keskipitkän aikavälin tavoitteesta tai siihen johtavista mukautustoimista;

18.    kannattaa kaikkia komission ehdottamia kannustimia uuden Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) rahoittamiseksi, pääasiassa siten, että kansalliset rahoitusosuudet rahastoon tehdään finanssipoliittisesti neutraaleiksi keskipitkän tavoitteen saavuttamisen sekä vaaditun julkisen talouden sopeutuksen osalta niin, että sitä ei muuteta vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevässä eikä korjaavassa osiossa; palauttaa mieliin komission aikeen, että se ei käynnistä liiallisia alijäämiä koskevaa menettelyä, jos jäsenvaltion alijäämä nousee hiukan ja väliaikaisesti yli 3 prosentin ainoastaan sen ESIR-rahastoon maksaman ylimääräisen rahoitusosuuden vuoksi; kiinnittää huomiota vakaus- ja kasvusopimuksen keskeiseen panokseen luottamuksen lisäämisessä pyrittäessä houkuttelemaan ulkomaisia sijoituksia; korostaa ESIR-rahoituksen täydentävyyttä, sillä ESIR-rahastosta rahoitetut hankkeet eivät saa missään tapauksessa yksinkertaisesti korvata jo suunniteltuja investointeja, ja tähdentää, että ESIR-rahoituksen on lisättävä nettoinvestointien määrää;

19.    panee tyytyväisenä merkille, että komission tiedonannossa pyritään selkeyttämään investointilausekkeen soveltamisalaa, mikä sallii väliaikaisesti jonkin verran joustovaraa vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevän osion osalta niin, että keskipitkän aikavälin tavoitteista voidaan poiketa väliaikaisesti, jos poikkeama ei aiheuta alijäämän 3 prosentin viitearvon ja asianmukaisen turvarajan ylittymistä, jäsenvaltioiden toteuttamien investointiohjelmien ja erityisesti rakenne- ja koheesiopolitiikan, myös nuorisotyöllisyysaloitteen mukaisten aloitteiden menojen, Euroopan laajuisten verkkojen, Verkkojen Eurooppa ‑välineen ja ESIR-rahaston yhteisrahoituksen osalta;

20.    on sitä mieltä, että ennalta ehkäisevän osion rakenneuudistuslausekkeen soveltaminen ja korjaavan osion rakenneuudistussuunnitelmien tarkasteleminen edellyttää, että jäsenvaltion parlamentti hyväksyy uudistuksen ja sen tosiasiallisen toteuttamisen, sillä tämä parantaa tehokkuutta ja omistajuutta; korostaa, että työmarkkinaosapuolet olisi otettava täysimääräisesti mukaan uudistusprosessin kaikissa vaiheissa;

21.    kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään vuoropuhelua siitä, minkä tyyppiset rakenneuudistukset olisivat sopivimpia ja tehokkaimpia ja mikä olisi oltava niiden sisältö ja minkä tyyppisiä rakenneuudistuksia komission olisi ehdotettava maakohtaisissa suosituksissa, ja katsoo, että rakenneuudistusten olisi oltava perussopimusten ja sekundäärilainsäädännön mukaisia, niissä olisi otettava huomioon kustannus-hyötyanalyysi, tulosperusteinen arviointi sekä aikatauluvaikutukset ja niiden olisi edistettävä keskipitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamista;

22.    kannustaa kansallisten parlamenttien talousvaliokuntia kutsumaan säännöllisesti talouden ohjausjärjestelmästä vastaavat komission jäsenet julkisiin keskusteluihin omissa parlamenteissaan ennen jäsenvaltioiden talousarvioesitysten hyväksymistä;

23.    katsoo, että kansallisissa uudistusohjelmissa toteutetuilla uudistusohjelmilla olisi keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä oltava positiivinen taloudellinen, yhteiskunnallinen ja ympäristöä koskeva tuotto ja niiden olisi lisättävä hallinnon tehokkuutta ja vaikuttavuutta;

24.    panee merkille, että tiedonannossa ei tarkastella sellaisten ”epätavallisten tapahtumien” luonnetta, joihin jäsenvaltiot eivät voi vaikuttaa ja jotka voisivat oikeuttaa väliaikaisen poikkeamisen mukautuksista keskipitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseksi, sillä se voisi johtaa yritykseen määritellä kaikenlaiset mahdolliset epätavalliset tapahtumat, ja vaarana olisi, että jätettäisiin pois se, joka todella tapahtuisi; painottaa, että samankaltaisiin tilanteisiin on suhtauduttava samalla tavalla;

25.    vaatii lisäämään taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta lujittamalla Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa, jotta työttömyyden ja köyhyyden torjuntaa koskevien tukitoimien avulla voidaan säilyttää ja luoda työpaikkoja, joissa kunnioitetaan työntekijöiden oikeuksia;

26.    korostaa talouskasvun tehostamisen ja uusien, erityisesti nuorille suunnattujen työpaikkojen luomisen merkitystä, jotta suuri yleisö hyväksyy EU:n talouden ohjausjärjestelmän;

27.    panee hyvin huolestuneena merkille, että pitkäaikaistyöttömyys on kaksinkertaistunut kriisin aikana; toteaa lisäksi, että tämä kasvu on ollut jopa suurempaa alhaisen osaamistason työntekijöiden keskuudessa; kehottaa komissiota varmistamaan, että se ottaa pitkäaikaistyöttömyyden torjunnan huomioon toimissaan ja maakohtaisissa suosituksissaan;

28.    katsoo, että eriarvoisuuden lisääntymistä Euroopassa olisi pidettävä unionin taloudellisessa järjestelmässä ensiarvoisen tärkeänä kysymyksenä; katsoo, että parhaita keinoja torjua eriarvoisuuden lisääntymistä on lisätä pyrkimyksiä laadukkaampien työpaikkojen luomiseksi Euroopassa;

Tiiviimpi koordinointi, talouden lähentyminen ja eurooppalaisen ohjausjakson virtaviivaistaminen

29.    kehottaa komissiota soveltamaan vakaus- ja kasvusopimusta kaikilta osin ja varmistamaan sen oikeudenmukaisen toteuttamisen ottaen huomioon talouspolitiikan ohjauspakettia ja budjettikuripakettia koskevan uusimman tarkistuksen sekä joustovaraa koskevan tiedonannon; on sitä mieltä, että eurooppalaista ohjausjaksoa olisi tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan virtaviivaistettava ja vahvistettava nykyisen lainsäädäntökehyksen yhteydessä; tähdentää, että mahdollisen virtaviivaistamisen ja vahvistamisen olisi joka tapauksessa tähdättävä vakauden parantamiseen;

30.    katsoo, että komission tiedonannossa täsmennetään, missä jousto on nykyisen lainsäädännön mukaan mahdollinen; suhtautuu myönteisesti pyrkimykseen selkeyttää tätä monimutkaista asiaa ja toivoo, että komissio käyttää nykyisiin sääntöihin sisäänrakennettua joustovaraa tiedonannon mukaisesti ja varmistaa samalla talouden ohjausjärjestelmän ennustettavuuden, avoimuuden ja tehokkuuden;

31.    kehottaa komissiota ja neuvostoa mahdollistamaan kaikkien sidosryhmien varhaisemman ja johdonmukaisemman keskustelun ottaen huomioon järjestelmän tuomat eurooppalaiset edut, tarpeen lisätä euroalueen jäsenvaltioiden lähentymistä, käsittelyn kansallisissa parlamenteissa, työmarkkinaosapuolten tai paikallisviranomaisten aseman kestävien ja sosiaalisesti tasapainoisten rakenneuudistusten omistajuudessa;

32.    vaatii, että vuotuinen kasvuselvitys sekä maakohtaiset suositukset on pantava paremmin täytäntöön ja niissä on otettava huomioon budjettitilanteen arviointi ja koko euroalueen ja yksittäisten jäsenvaltioiden näkymät; ehdottaa, että julkista taloutta koskevien suunnitelmien seurantaa ja arviointia sekä euroalueen jäsenvaltioiden liiallisen alijäämän tilanteen korjaamisen varmistamista koskevista yhteisistä säännöksistä annetussa asetuksessa (EU) N:o 473/2013 tarkoitettu yleisarviointi olisi toimitettava Euroopan parlamentin neuvoston, euroryhmän puheenjohtajan ja komission kanssa käymään täysistuntokeskusteluun ennen kevään neuvostoa ja sitä olisi toteutettava asianmukaisesti koko eurooppalaisen ohjausjakson ajan;

33.    on tietoinen siitä, että eurooppalaisesta ohjausjaksosta on tullut tärkeä väline uudistusten toteuttamiseen kansallisella ja unionin tasolla, sillä ohjausjaksolla varmistetaan, että unioni ja jäsenvaltiot koordinoivat talouspolitiikkaansa; pitää kuitenkin valitettavana omistajuuden puuttumista, mikä johtaa maakohtaisten suositusten epätyydyttävään täytäntöönpanoasteeseen;

34.    katsoo, että eurooppalaista ohjausjaksoa olisi virtaviivaistettava ja vahvistettava tekemättä muutoksia nykyiseen lainsäädäntökehykseen ja että ohjausjaksoon liittyviä asiakirjoja olisi koordinoitava paremmin, mikä lisäisi keskittymistä talouden hyvään ohjaukseen ja hallintaan liittyvien eurooppalaisten tavoitteiden saavuttamiseen ja lisäisi tehokkuutta ja omistajuutta;

35.    vaatii, että maakohtaisia suosituksia olisi tarvittaessa koordinoitava paremmin liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn suositusten kanssa, jotta voidaan varmistaa, että julkistalouden tilan valvonta on johdonmukainen talouspolitiikan koordinoinnin kanssa;

36.    kannattaa unionin ja jäsenvaltioiden tasolla tehostettua prosessia maakohtaisten suositusten laadintaan, seurantaan ja valvontaan, jolloin voidaan myös valvoa niiden todellista täytäntöönpanoa ja laatua;

37.    muistuttaa, että lainsäädännön mukaan komission on otettava huomioon muun muassa vuoden 2020 tavoitteet valmistellessaan suosituksiaan ja siinä säädetään periaatteesta, että neuvoston odotetaan yleensä noudattavan komission suosituksia ja ehdotuksia tai selittävän kantansa julkisesti;

38.    on huolissaan velan määrän kasvusta maissa, joiden velkaantumisaste on jo erittäin korkea, ja toteaa, että tämä on täysin ristiriidassa velan vähennyksen 1/20-säännön kanssa; pyytää komissiota selittämään, miten se aikoo korjata tämän ristiriidan, ja varmistamaan, että velkaantumisasteet vähenevät kestävälle tasolle vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti;

39.    tukee komission vuoden 2015 vuotuisessa kasvuselvityksessä esitettyä kolmipilarista (investoinnit, finanssipoliittiset säännöt ja rakenneuudistukset) strategiaa ja pyytää komissiota tekemään siitä konkreettisemman budjettitilanteen yleisarvioinnin sekä euroaluetta koskevien näkymien ja maakohtaisten suositusten osalta;

40.    on tietoinen siitä, että jäsenvaltioiden talousnäkymistä on tehtävä riippumaton ja moniarvoinen analyysi unionin tasolla; vaatii tässä yhteydessä kehittämään pidemmälle komission nimellä ”talouden pääanalyytikko” tunnettua yksikköä, joka tekee puolueettomia, riippumattomia ja avoimia analyysejä merkityksellisistä tiedoista, ja katsoo, että analyysit olisi julkaistava ja niitä olisi käytettävä tietoon perustuvan keskustelun ja päätöksenteon pohjana komissiossa, neuvostossa ja Euroopan parlamentissa; pyytää, että talouden pääanalyytikolle toimitetaan ajoissa kaikki merkitykselliset asiakirjat, jotta se voi suorittaa tehtävänsä; korostaa, että kansallisilla finanssipoliittisilla neuvostoilla on merkittävä tehtävä sekä jäsenvaltioiden että unionin tasolla, ja kannustaa perustamaan eurooppalaisen verkoston;

41.    palauttaa mieliin, että makrotalouden epätasapainoa koskeva menettely on tarkoitettu välttämään kriisien puhkeaminen tunnistamalla makrotalouden haitalliset epätasapainotilat varhaisessa vaiheessa arvioimalla puolueettomasti keskeisten makrotalouden muuttujien kehitystä; katsoo, että makrotalouden epätasapainoa koskevaa menettelyä on käytettävä puolueettomasti arvioimaan keskeisten makrotalouden muuttujien kehitystä sekä alijäämä- että ylijäämämaissa, jotta voitaisiin etenkin vahvistaa kilpailukykyä ja ottaa paremmin huomioon koko euroalue, myös heijastusvaikutukset; muistuttaa, että makrotaloudellisella valvonnalla on tarkoitus havaita maat, jotka todennäköisesti ajautuvat epätasapainotilaan tulevaisuudessa, ja välttää tämä käynnistämällä varhaisessa vaiheessa kestäviä ja sosiaalisesti tasapainoisia rakenneuudistuksia, kun liikkumavaraa toimille vielä on;

42.    korostaa, että komissio erottaa selvästi toisistaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevän ja korjaavan osion, mitä tulee investointeihin, jotka oikeuttavat väliaikaiseen poikkeamaan keskipitkän aikavälin tavoitteesta, tai sen edellyttämät mukautukset ennalta ehkäisevän osion turvamarginaalissa; kehottaa komissiota ja neuvostoa olemaan tässä asiassa johdonmukaisia sen kanssa, mikä on lainsäätäjien kanta Euroopan strategisten investointien rahastoa koskevaan asetukseen;

43.    pyytää komissiota ottamaan analyyseissään huomioon kaikki merkitykselliset tekijät, myös tosiasiallisen kasvun, inflaation, pitkäaikaiset julkiset investoinnit sekä työttömyysasteen, kun se arvioi jäsenvaltioiden taloustilannetta ja finanssipoliittista tilannetta, ja puuttumaan kiireesti investointikuiluun unionissa siten, että suunnataan menoja sellaisiin investointeihin, jotka tuottavat eniten kestävää kasvua ja työpaikkoja;

44.    kehottaa komissiota varmistamaan, että tapa, jolla tehokkaat toimet otetaan huomioon liiallisia alijäämiä koskevassa menettelyssä, perustuu selkeisiin, mitattaviin määrällisiin ja laadullisiin kriteereihin;

45.    painottaa, että keskittyminen rakenteelliseen alijäämään vuoden 2005 vakaus- ja kasvusopimuksen uudistuksesta lähtien sekä menosäännön käyttöönotto vuoden 2011 uudistuksen myötä ja tuotantokuilun käsite, jota on vaikea määrittää, aiheuttaa epävarmuutta, monimutkaisuutta ja tuo liikkumavaraa ja johtaa näin vakaus- ja kasvusopimuksen harkinnanvaraiseen täytäntöönpanoon; on huolissaan, että potentiaalisen kasvun ja tuotoksen laskentaan, joka on rakenteellisten alijäämien arvioinnin taustalla, sekä menosääntöön liittyy useita kyseenalaisia oletuksia ja se johtaa komission syksyn ja kevään ennusteiden välisiin oikaisuihin, mistä johtuen laskelmat ja arviot vakaus- ja kasvusopimuksen täytäntöönpanosta vaihtelevat;

46.    kehottaa komissiota jäsenvaltioiden julkistalouden tilaa seuratessaan ja arvioidessaan ottamaan huomioon sovittujen finanssipoliittisten toimenpiteiden ja uudistusten käytännön vaikutukset; kehottaa komissiota pyrkimään ennustettavaan ja johdonmukaiseen politiikkaan, perustamaan analyysinsä kiistattomiin tosiasioihin ja luotettaviin tietoihin sekä toimimaan äärimmäisen varovasti käyttäessään esimerkiksi BKT:n potentiaalista kasvua ja tuotantokuilua koskevia arvioita;

47.    korostaa uuden kasvun ja työpaikkojen luomisen merkitystä talouden ohjausjärjestelmää koskevan yleisen mielipiteen kannalta ja kehottaa näin ollen komissiota parantamaan eurooppalaista liiketoimintaympäristöä erityisesti pk‑yritysten osalta sekä vähentämään byrokratiaa ja parantamaan rahoituksen saatavuutta; muistuttaa tässä yhteydessä, että pk‑yrityksiä on tuettava myös pääsyssä EU:n ulkopuolisille markkinoille, kuten Yhdysvaltoihin, Kanadaan, Kiinaan ja Intiaan;

Demokraattinen vastuu ja tulevat haasteet talouden ohjausjärjestelmän syventämisessä

48.    katsoo, että syvemmässä ja kestävämmässä EMU:ssa on pyrittävä pikaisesti vähentämään monimutkaisuutta, parantamaan osallisuutta ja lisäämään avoimuutta sen sijaan, että lisättäisiin uusia sääntöjen kerroksia jo olemassa oleviin; korostaa, että koska EMU:ta koskevat vastuut jakautuvat kansalliselle tasolle ja Euroopan tasolle, on kiinnitettävä erityistä huomiota sen varmistamiseen, että talouspolitiikan ohjausjärjestelmä on johdonmukaista ja vastuullista sekä kansallisella tasolla että eurooppalaisella tasolla; katsoo lisäksi, että demokraattisen vastuuvelvollisuuden piiriin kuuluvilla laitoksilla on oltava merkittävä rooli, ja korostaa, että parlamentin on oltava pysyvästi mukana ja että vastuu on kannettava sillä tasolla, jolla päätökset tehdään tai pannaan täytäntöön;

49.    korostaa nykytilanteen perusteella, että talouden ohjausjärjestelmää on yksinkertaistettava, sen täytäntöönpanon valvontaa on parannettava ja sitä on tarvittaessa korjattava ja täydennettävä, jotta EU ja euroalue voivat vastata lähentymisen, kestävän kasvun, täystyöllisyyden, kansalaisten hyvinvoinnin, kilpailukyvyn, moitteettoman ja kestävän julkisen talouden, tulevaisuuteen painottuvien huomattavaa sosiaalista ja taloudellista etua tuottavien pitkäkestoisten investointien ja luottamuksen haasteisiin;

50.    toteaa, että parlamentin osallistuminen talouspolitiikan suuntaviivojen laatimiseen on merkittävä osa demokraattista järjestelmää, ja katsoo siksi, että Euroopan tason suurempi legitiimiys voidaan varmistaa hyväksymällä sellaiset talouden lähentymistä koskevat suuntaviivat, joissa asetetaan täsmällisiä prioriteetteja tuleville vuosille ja joista päätetään yhteispäätösmenettelyssä, mikä olisi sisällytettävä perustamissopimuksiin, kun niitä muutetaan seuraavan kerran;

51.    muistuttaa todenneensa päätöslauselmissaan, että Euroopan vakausmekanismin perustaminen ja sopimus vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta (finanssipoliittinen sopimus) unionin toimielinrakenteen ulkopuolelle on takaisku unionin poliittiselle lähentymiselle, ja pyytää tämän vuoksi yhdentämään Euroopan vakausmekanismin ja finanssipoliittisen sopimuksen kokonaisuudessaan yhteisökehykseen sen täytäntöönpanosta saadun kokemuksen arvioinnin perusteella talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen 16 artiklan mukaisesti, jolloin mekanismista ja sopimuksesta oltaisiin virallisesti vastuussa parlamentille;

52.    muistuttaa pyytäneensä kehittämään troikan korvaavia vaihtoehtoja uudeksi oikeudelliseksi kehykseksi tulevia makrotalouden sopeutusohjelmia varten, jotta voidaan parantaa avoimuutta sekä ohjelmien omistajuutta ja varmistaa, että kaikki EU-päätökset tehdään mahdollisuuksien mukaan yhteisömenetelmää noudattaen; katsoo, että käytetyn vakausmekanismin luonteen ja sen käyttöön ottamisesta vastaavan instituution olisi oltava johdonmukaisia, mutta myöntää samalla, että koska euroalueen jäsenvaltiot ovat antaneet takeet rahoitusavusta, niiden on oltava mukana päättämässä mekanismiin turvautumisesta;

53.    pyytää toteuttamaan euroryhmän päätöksentekoprosessin uudelleenarvioinnin, jotta siihen sisällytettäisiin asianmukainen demokraattinen vastuuvelvollisuus; panee tyytyväisenä merkille, että euroryhmän puheenjohtaja osallistuu säännöllisesti talous- ja raha-asioiden valiokunnan kokouksiin samalla tavalla kuin Ecofin-neuvoston puheenjohtaja, jolloin edistetään samantasoista demokraattista vastuuvelvollisuutta;

54.    muistuttaa, että talouspolitiikan ohjauspaketti ja budjettikuripaketti perustuvat sellaisen erillisen komission jäsenen roolin tehostamiseen, jonka olisi varmistettava määräysten oikeudenmukainen ja syrjimätön soveltaminen; katsoo, että kun toteutetaan uusia talouden ohjausjärjestelmää koskevia toimielinjärjestelyjä – esimerkiksi talous- ja raha-asioista vastaavan komission jäsenen roolin vahvistaminen tai Euroopan valtiovarainministeriön perustaminen – on noudatettava eri toimielinten keskinäistä toimivallan jakoa ja kytkettävä niihin asianmukaisia tapoja demokraattisen vastuuvelvollisuuden ja legitiimiyden sekä Euroopan parlamentin osallistumisen varmistamiseksi;

55.    muistuttaa, että pankkiunioni oli tulosta poliittisesta tahdosta välttää finanssikriisien uusiutuminen ja katkaista pankkien ja valtioiden välinen noidankehä ja että pankkiunioni oli samalla keino minimoida valtioiden velkakriisistä aiheutuvat kielteiset heijastusvaikutukset; muistuttaa, että EMU:n syventämiseen tarvitaan samaa poliittista tahtoa;

56.    pyytää komissiota esittämään syvennetyn talous- ja rahaliiton perustamiseksi kunnianhimoisen etenemissuunnitelman, jossa otetaan huomioon tässä mietinnössä esitetyt ehdotukset ja joka perustuu euroalueen huippukokouksessa annettuihin valtuuksiin, jotka Eurooppa-neuvosto vahvisti pyytäessään ”valmistelemaan jatkotoimia euroalueen talouden ohjauksen ja hallinnan parantamiseksi”, sekä aiempaan työhön, kuten 20. marraskuuta 2012 hyväksyttyyn Thyssenin mietintöön aiheesta ”Kohti todellista talous- ja rahaliittoa”, komission 28. marraskuuta 2012 antamaan tiedonantoon ”Suunnitelma tiiviin ja aidon talous- ja rahaliiton luomiseksi – Keskustelunavaus” sekä neljän puheenjohtajan 5. joulukuuta 2012 esittämään kertomukseen;

57.    kehottaa sidosryhmiä tässä EMU:n välttämättömässä seuraavassa vaiheessa ottamaan huomioon lähitulevaisuudessa tapahtuvan euroalueen laajentumisen ja tutkimaan kaikki vaihtoehdot tavoista syventää ja vahvistaa EMU:ta ja tehdä siitä kestävämpi ja otollinen kasvun, työpaikkojen ja vakauden lisääntymiselle, kuten esimerkiksi

a) demokraattista vastuuvelvollisuutta koskevien mekanismien parantaminen sekä unionin että jäsenvaltioiden tasolla siten, että vastuu on kannettava sillä tasolla, jolla päätökset tehdään, ja perustana käytetään yhteispäätösmenettelyssä hyväksyttyjä talouden lähentymisen suuntaviivoja, samalla kun Euroopan parlamentin rooli talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson valvojana vahvistetaan toimielinten sopimuksella varmistaen samalla, että kaikki euroalueen kansalliset parlamentit pystyvät seuraamaan talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson jokaista vaihetta;

b) sosiaalinen ulottuvuus, jolla pyritään vaalimaan Euroopan sosiaalista markkinataloutta ja kunnioitetaan kollektiivista neuvotteluoikeutta ja jonka avulla varmistettaisiin jäsenvaltioiden sosiaalipolitiikkojen koordinoiminen, mihin sisältyy kullekin jäsenvaltiolle soveltuva, sen itsensä päättämä vähimmäispalkka- tai vähimmäistulomekanismi, sekä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuminen, työntekijöiden uudelleen integroituminen työmarkkinoille, vapaaehtoisuuteen perustuva liikkuvuus ja joustavuus eri ammattien ja jäsenvaltioiden välillä;

c) euroalueen yhteinen rahoituskapasiteetti, joka perustuu erityisiin omiin varoihin, joilla olisi unionin talousarvion yhteydessä ja siten Euroopan parlamentin valvonnan alaisena autettava jäsenvaltioita sovittujen rakenteellisten uudistusten toteuttamisessa tietyin edellytyksin, joihin kuuluu myös kansallisten uudistusohjelmien tehokas täytäntöönpano; pitää tässä yhteydessä myönteisenä työtä, jonka omia varoja käsittelevä Mario Montin johtama EU-ryhmä on tehnyt;

d) EMU:n kestävyyden parantaminen, jotta se voi selviytyä talous- ja rahaliittoon suoraan kytkeytyvistä taloushäiriöistä ja ‑kriiseistä ja välttää samalla kaikki pysyvät varojen siirrot;

e) verotusasioissa sitoutuminen koko Euroopassa sovellettaviin toimenpiteisiin, joilla torjutaan veropetoksia ja verovilppiä sekä yhtiöiden aggressiivista verosuunnittelua, kansallisten veroviranomaisten yhteistyöhön, jotta voidaan vaihtaa veron kiertämistä ja veropetoksia koskevia tietoja, ja toimenpiteisiin, joilla lähennetään jäsenvaltioiden veropolitiikkoja toisiinsa, yhteiseen yhdistettyyn yhtiöveropohjaan, yksinkertaisempiin ja avoimempiin verotusjärjestelmiin sekä yrityksille, myös pk-yrityksille, asetettavaan maakohtaiseen raportointivelvollisuuteen;

f)  pankkiunionin perustaminen vaiheittain;

g) Euroopan vakausmekanismin ja vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen sisällyttäminen unionin lainsäädäntöön samanaikaisesti talouspolitiikan tehokkaamman koordinoinnin, todellisen lähentymisen ja yhteisten sääntöjen täytäntöönpanon kanssa sekä selkeä sitoutuminen taloudellisesti ja sosiaalisesti kestäviin rakenteellisiin uudistuksiin;

h) nykyisen järjestelmän sellaisten heikkouksien ratkaiseminen, joiden vuoksi tuomioistuin valvoo vain tiettyjä perussopimuksen osia muiden osien jäädessä valvonnan ulkopuolelle;

i)  euroalueen suurempi ulkoinen rooli ja sen edustuksen tehostaminen;

58.    pyytää, että EMU:n mahdollisia tulevia vaiheita suunnitellaan ”4+1 puheenjohtajan” lähestymistavan pohjalta, ja toteaa, että puheenjohtajissa on mukana Euroopan parlamentin puhemies, joka olisi kutsuttava kaikkiin kokouksiin, jolle olisi annettava kaikki asiaa koskevat tiedot ja jolla olisi oltava oikeus osallistua keskusteluihin; toteaa, että komission puheenjohtaja on ilmoittanut aikomuksestaan hyödyntää Euroopan parlamentin puhemiehen panosta neljän puheenjohtajan kertomusten valmistelussa;

59.    pyytää puhemiestä koordinoimaan etukäteen yhdessä poliittisten ryhmien puheenjohtajien tai ryhmien tai parlamentin erikseen nimeämien parlamentin jäsenten kanssa tapaa, jolla hän edustaa parlamenttia tässä tulevassa tehtävässä tässä päätöslauselmassa annettujen valtuuksien mukaisesti, ja käsittelemään tällöin muun muassa kysymyksiä, jotka on esitetty neljän puheenjohtajan analyysissä euroalueen talouden ohjausjärjestelmän parantamisen seuraavista vaiheista;

60.    kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvoston, komission ja euroryhmän puheenjohtajille sekä EKP:n pääjohtajalle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.

(1)

EUVL L 140, 27.5.2013, s. 1.

(2)

EUVL L 140, 27.5.2013, s. 11.

(3)

EUVL L 306, 23.11.2011, s. 12.

(4)

EUVL L 306, 23.11.2011, s. 33.

(5)

EUVL L 306, 23.11.2011, s. 1.

(6)

EUVL L 306, 23.11.2011, s. 41.

(7)

EUVL L 306, 23.11.2011, s. 25.

(8)

EUVL L 306, 23.11.2011, s. 8.

(9)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0239.

(10)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0598.

(11)

EUVL C 165 E, 11.6.2013, s. 24.

(12)

EUVL C 33 E, 5.2.2013, s. 140.


PERUSTELUT

Talous- ja raha-asioiden valiokunnan koordinaattoreilta syyskuussa 2014 saadun toimeksiannon perusteella tässä mietinnössä arvioidaan oikeuskehyksen tehokkuutta, erityisesti sitä, ovatko päätöksentekoa koskevat säännökset osoittautuneet riittävän vankoiksi, ja missä määrin säännöt ovat auttaneet talouspolitiikan tiiviimmän koordinoinnin ja jäsenvaltioiden taloudellisen suorituskyvyn jatkuvan lähentymisen varmistamisessa SEUT-sopimuksen mukaisesti. Tämän jälkeen on tapahtunut kolme merkittävää seikkaa: euroalueen huippukokouksessa 24. lokakuuta 2014 pyydettiin komission puheenjohtajaa palaamaan kolmen puheenjohtajan ja yhden pääjohtajan antamaan kertomukseen, komissio julkaisi kaksi tiedonantoa, toisen talouden ohjausjärjestelmän uudelleentarkastelusta ja asetusten soveltamisesta 28. marraskuuta 2014 ja toisen aiheesta ”Vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvän jouston mahdollisimman tehokas hyödyntäminen”.

Valmistelu tapahtuu tilanteessa, jossa seitsemän vuotta kriisin käynnistymisen jälkeen euro on pelastettu sellaisin toimin, muun muassa vakaus- ja kasvusopimuksen tarkistuksella, finanssipoliittisella sopimuksella, Euroopan vakausmekanismin perustamisella, pankkiunionilla sekä Euroopan keskuspankin johtavalla asemalla, joita kukaan ei olisi voinut etukäteen kuvitella. Euroopassa ja euroalueella kohdataan myös tilanne, jossa Eurostatin viimeisimpien lukujen mukaan työttömyysaste oli marraskuussa 2014 11,5 prosenttia, vuotuisen inflaation odotetaan laskevan joulukuun 2014 osalta -0,2 prosenttiin ja Euroopan syksyn talousennusteessa vuoden 2014 kasvu ennakoitiin heikoksi (+0,8 prosenttia).

Tämä mietintö on laadittu tältä pohjalta sekä talouden ohjausjärjestelmän ensimmäisten täytäntöönpanovuosien analyysin pohjalta, koska järjestelmää muutettiin kriisin aikana. Nykyhetken tiedoilla talous- ja rahaliiton (EMU) epätäydellisyys sekä euroalueen heikko tulos vuodesta 2011 alkaen ovat herättäneet keskustelun valtionvelkakriisin alkuvaiheessa sovelletusta politiikkayhdistelmästä, sillä euroalue on jäänyt kumppaneistaan jälkeen. Tämän osalta komission Economic Paper ‑julkaisussa(1), jossa analysoidaan euroaluetta vuodesta 2011 vuoteen 2013, todetaan, että samanaikaisella vakauttamisella euroalueen valtioissa – sen jälkeen kun G20‑kokouksessa oli Lehman Brothersin kaatumisen jälkeen hyväksytty kasvuhakuinen politiikka – oli merkittäviä kielteisiä vaikutuksia tuotantoon sekä huomattavia kielteisiä heijastusvaikutuksia. Mietinnössä todetaan, että uudet säädökset eivät mahdollistaneet kansallisella tasolla noudatetun politiikan kumulatiivisten ja Euroopan laajuisten vaikutusten riittävää huomioon ottamista, varsinkaan finanssipolitiikan kokonaisvirityksen osalta, joten euroalueen talouksien kasvavista eroavuuksista seuraaviin riskeihin, deflaation uhkaan, matalaan kasvuun ja korkeaan työttömyyteen ei ole puututtu.

Tämän perusteella mietinnössä esitetään, että samanaikaisten finanssipolitiikan kiristysten toteuttamisesta kaikkialla Euroopassa seuraava kielteinen vaikutus kasvunäkymiin on merkittävästi aliarvioitu ja että vakaus- ja kasvusopimuksen joustolausekkeita suhdanteita tasoittavan politiikan soveltamiseksi silloin, kun kasvu alittaa potentiaalin, ei ole täysimääräisesti hyödynnetty tai ne eivät ole tähän mennessä, yhtä lailla liian tiukan tulkinnan vuoksi, antaneet riittävästi liikkumavaraa EU:n kohtaamiin haasteisiin vastaamiseksi.

Rakenteellisen alijäämän voimakas painottaminen arvioitaessa vakaus- ja kasvusopimuksen määräysten täytäntöönpanoa johti harkinnanvaraisiin tulkintoihin, koska tulkinnan mukaan indikaattoriin liittyy useita kyseenalaisia oletuksia, joten asiasta on keskusteltava. Tämän vakaus- ja kasvusopimuksen tulkinnan mukainen vakauttamisen painottaminen viime vuosina on toisinaan haitannut rakenneuudistusten rahoitusta, viivästyttänyt investointitarpeita ja on saattanut johtaa ristiriitoihin poliittisten suositusten osalta, mitä tulee Eurooppa 2020 ‑tavoitteiden saavuttamiseen.

Komissio on laatinut tästä kaksi tiedonantoa, joissa se täsmentää keskustelun puitteita. Joustavuutta koskeva tiedonanto on tulkinnallinen ja koskee välittömiä vaikutuksia investointien ja kasvun edistämiseksi nykyisillä säännöillä. Katsomalla kansalliset ESIR-rahoitusosuudet neutraaleiksi vakaus- ja kasvusopimuksen osalta tiedonannossa tuetaan komission käynnistämää investointisuunnitelmaa. Esittelijä uskoo, että on edettävä pidemmälle, erityisesti sovellettava symmetristä lähestymistapaa maksuosuuksiin hankkeiden rahoittamiseksi ESIR-rahaston puitteissa laajemman ”investointilausekkeen” nojalla ennalta ehkäisevässä ja korjaavassa osiossa. Tiedonannossa ehdotetaan myös uutta tapaa huomioida rakenneuudistusten täytäntöönpanokustannukset arvioitaessa jäsenvaltioiden finanssipoliittista tilannetta. Tätä koskevilla säännöksillä voitaisiin parantaa uudistusten täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa sekä lisätä niiden osallisuuden tunnetta, kunhan samaa lähestymistapaa sovelletaan sekä ennalta ehkäisevässä että korjaavassa osiossa.

Toinen tiedonanto on eräänlainen tilastollinen yhteenveto siitä, miten talouspolitiikan ohjauspaketilla (six-pack) ja budjettikuripaketilla (two-pack) käyttöön otettuja eri menettelyjä on hyödynnetty. Siinä tuodaan esiin mahdollisia politiikanteon läpinäkyvyyteen ja mutkikkuuteen liittyviä parannuskohteita, mutta myös niiden vaikutus kasvuun, epätasapainotiloihin ja lähentymiseen, ja todetaan, että komissio aikoo keskustella niistä Euroopan parlamentin ja neuvoston kanssa lähikuukausina.

Tämä suuntaus on sitäkin merkittävämpi rahapuolella, koska EKP päätti 22. tammikuuta 2015 laajennetusta varojen osto-ohjelmasta, joka käsittää euroalueen hallitusten liikkeelle laskemia joukkovelkakirjalainoja ja jonka määrä on 60 miljardia euroa kuukaudessa ainakin syyskuuhun 2016 saakka.

Esittelijä on vakuuttunut siitä, että Euroopan parlamentin olisi hyödynnettävä tätä mahdollisuutta ja osallistuttava keskusteluun paremmin toimivasta EMU:sta pitäen myös mielessä keskustelun, joka kohta käynnistetään kolmen puheenjohtajan ja yhden pääjohtajan antaman kertomuksen pohjalta.

Tämän osalta vaikuttaa, että tiettyjä ratkaisevan tärkeitä seikkoja on tarkasteltava.

1) Euroalueelta puuttuu asianmukainen arviointi sen taloudellisesta tilanteesta, yhteinen diagnoosi, joka yhteisen valuutan jakavalla alueella tulisi olla. Tämä on käynyt ilmeiseksi voimakkaista eroavuuksista, joita nykyinen kriisi ja troikan väliintulo ovat jopa lisänneet, sekä investointien historiallisesta romahtamisesta EU:ssa. EMU:sta puuttuu selkeästi soveltuvat välineet asianmukaisen keskustelun käymiseksi dynamiikasta, jota eri jäsenvaltioiden olisi noudatettava julkistalouden tilansa osalta. Tämä on ollut keskustelun kulmakivi EMU:n perustamisesta saakka. Asiaa on pyritty lähestymään erilaisin välinein, myös talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen alkuvaiheessa. Tuolloin ajateltiin sen olevan mahdollista eurooppalaisessa ohjausjaksossa vuotuisine kasvuselvityksineen ja makrotalouden epätasapainoa koskevine menettelyineen. On myönnettävä, että viimeksi mainittu on antanut meille mahdollisuuden aloittaa alijäämäisten ja ylijäämäisten valtioiden tarkkailun, vaikka se ei olekaan johtanut laajaan keskusteluun sidosryhmien kesken ja vaikuttaa pääasiassa keskusteluvälineeltä, jota komissio käyttää jäsenvaltioiden kanssa keskusteltaessa niiden odotetuista rakenneuudistuksista. Kun EU:n talous nyt on ilmeisesti japanilaistyyppisen skenaarion riskialueella, on kenties oikea aika käydä tätä keskustelua ja kehittää asianmukaisia välineitä sitä varten. Jostain syystä se käynnistyi nykyisessä keskustelussa euroalueen finanssipolitiikan kokonaisvirityksestä, mutta ratkaistavana on se, olisiko ratkaisun oltava vain lisäys kansallisesti tarkkailtuun julkistalouden tilaan vai olisiko se poliittinen lähestymistapa suhdanteisiin, jolloin voitaisiin määrittää kunkin mahdollinen dynaaminen tehtävä, jotta tulos olisi kokonaisuudessaan optimaalinen. Tätä varten esittelijä ehdottaa komission euroaluetta varten laatiman suosituksen päivittämistä, sen tekemistä pakolliseksi ja sitä, että neuvosto hyväksyy sen aikaisemmin, jo keväällä.

2) Nykyisin suurin osa tarkkailijoista, mutta myös komissio, tunnustavat, että talouden ohjausjärjestelmän monimutkaisuus haittaa jo demokratiaa, avoimuutta ja osallisuutta. On myönnettävä, että tämä on tulos luottamuksen puutteesta, joka on johtanut aina uusiin sääntöihin entisten lisäksi. Tämä on johtanut myös siihen, että komissio on seurannut tungettelevasti jäsenvaltioiden rakenneuudistuksia, mikä tietyn pisteen jälkeen voi olla haitallista. Euron käyttöönoton jälkeen uudistuspaineet ovat saattaneet vähentyä useimmissa jäsenvaltioissa, mutta nykyinen kriisi on herättänyt ne kaikki. Paras tapa uudistusten toteuttamiseen vaarantamatta demokratiaa, työmarkkinavuoropuhelua ja osallisuutta, jotka myös liittyvät EU:n kilpailukykyyn, on sallia kunkin jäsenvaltion toimia yhteisen tilannekäsityksen perusteella. Tätä tarvitaan, jotta lopputulos on menestyksekäs, myös sääntöjen noudattamisen hengessä. Se voi toimia, kun myönnetään, että asianmukaiset uudistukset on määritettävä kansallisella tasolla EU:n yleisen strategian mukaisesti, että joillakin uudistuksilla on pitkäaikaisia vaikutuksia ja että nykyisessä taloustilanteessa on haettava oikeaa tasapainoa rakenneuudistusten ja budjettikurin kesken.

3) Nykyiset talouden ohjaus- ja hallintasäännöt ja seuraamukset perustuvat tuotantokuilun kaltaisiin käsitteisiin, joista asiantuntijat, kuten talous- ja raha-asioiden valiokunnassa hiljattain vierailleet Euroopan tilastohallinnoinnin neuvoa-antavan lautakunnan puheenjohtaja Martti Hetemäki tai OECD:tä edustava Stefan Kapferer käyvät merkittävää kiistaa. Tuotantokuilun merkitys on jopa kasvanut komission viimeisimmässä joustoa käsitelleessä tiedonannossa. Tilanne ei ole mielekäs ja sitä olisi selvennettävä joko pääsemällä yhteisymmärrykseen näistä käsitteistä tai muuttamalla niitä, mutta joka tapauksessa siten, että tehtävään osallistuvat sekä EKP, OECD että IMF.

4) Talouden nykyisen ohjausjärjestelmän täytäntöönpanon jälkeen nykyisessä taloudellisessa kontekstissa käynnistyy keskustelu joidenkin aiemmin hyväksyttyjen sääntöjen kestävyydestä. Myös niitä on tarkasteltava huolellisesti tulevassa keskustelussa. Ensimmäinen on luonnollisesti velan vähennyksen 1/20-sääntö, mutta sama voi koskea 0,5 prosentin vuotuista rakenteellista sopeuttamista.

5) Euroopan parlamentti käynnisti viime vaalikauden lopussa keskustelun troikan avustusohjelmien legitiimiydestä ja vaikuttavuudesta. Vaikuttaa siltä, että esitettyään ohjelmansa komission puheenjohtajana 15. heinäkuuta 2014 Jean-Claude Juncker ei aio jatkaa troikan toimintaa sellaisenaan. Tarvetta on vahvistanut unionin tuomioistuimen julkisasiamiehen ratkaisuehdotus EKP:n OMT-ohjelman laillisuudesta. Tämän tuloksena ja sen lisäksi, että Euroopan parlamentti pyytää Euroopan vakausmekanismin sisällyttämistä perussopimukseen, eri sidosryhmien vastuuta ja välineitä on tarkasteltava ja selvennettävä edelleen.

6) Mitään talouden ohjausjärjestelmää ei kuitenkaan voida tuomita yksinomaan sen tulosten perusteella (”tulosten legitimointi”), vaan sitä on arvioitava myös sen demokraattisen vastuullisuuden kannalta. Koska vahvistetun talouden ohjausjärjestelmän demokratiavaje on yhä ilmeisempi, mietinnössä katsotaan, että puhtaasti hallitusten välisistä järjestelyistä on luovuttava ja niiden sijaan tarvitaan Euroopan parlamentin laajempaa osallistumista unionin tasolla, mikä on ehdoton edellytys demokraattisen legitiimiyden lisäämiselle. Koska järjestelmän liiallinen monimutkaisuus lisäksi heikentää demokraattista vastuuvelvollisuutta, mietinnössä pyydetään komissiota esittämään tämän vuoden keväällä kunnianhimoinen lainsäädäntöohjelma järjestelmän uudistamiseksi.

7) Lopuksi EMU:n talouden ohjausjärjestelmästä keskusteltaessa on ajateltava myös kriisin ulkopuolella. Keskustelua EMU:n syventämisestä on rehellisesti sanoen lykätty jo liian kauan. Viime vaalikaudella keskustelua piristivät komission tiedonanto EMU-hahmotelmasta, Euroopan parlamentin arvioima kolmen puheenjohtajan ja yhden pääjohtajan antama kertomus sekä suositukset komissiolle Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, euroryhmän puheenjohtajan ja EKP:n pääjohtajan esittämästä selvityksestä ”Kohti todellista talous- ja rahaliittoa”, toisin sanoen Thyssenin mietintö. Viime kädessä päätöksentekijät ovat kuitenkin odottaneet Saksan yleisten vaalien tulosta ja sitten Euroopan parlamentin vaalien tulosta. Nyt Kreikan vaalitulos muuttaa keskustelun luonnetta, joten vaikuttaa siltä, että keskustelu lopulta käydään Yhdistyneen kuningaskunnan parlamenttivaalien jälkeen. On aika valmistella tätä tehtävää, jonka osalta Jean-Clauden Juncker on saanut uuden mandaatin yhdessä Eurooppa-neuvoston ja euroryhmän puheenjohtajien sekä EKP:n pääjohtajan kanssa. Euroopan parlamentin on osallistuttava täysimääräisesti neuvotteluihin ja varmistettava, ettei vaihtoehtoja varata EMU:n varustamiseksi vahvistetulta pohjalta. Näitä vaihtoehtoja ovat muun muassa ja ainakin neljä tekijää: finanssipoliittiset toimintamahdollisuudet, uudistetut tukimekanismit, sosiaalinen ulottuvuus sekä institutionaalinen ja demokraattinen pilari. EU ja euroalue tarvitsevat sitä varmistaakseen riittävän koon ja oikean ajoituksen, jotta Euroopan kansalaiset hyötyisivät eurosta.

(1)

Fiscal consolidations and spillovers in the euro area periphery and core, Jan in’t Veld, Economic Papers N:o 506, Euroopan komissio, lokakuu 2013,

http://ec.europa.eu/economy_finance/publications/economic_paper/2013/pdf/ecp506_en.pdf


VÄHEMMISTÖÖN JÄÄNYT MIELIPIDE

työjärjestyksen 56 artiklan 3 kohdan mukaisesti

Esittäjä: Bernd Lucke

Mietinnöllä pyrittiin muodostamaan kanta talouspolitiikan ohjausjärjestelmän nykytilanteeseen. Tavoitteena oli erityisesti arvioida talouspolitiikan ohjausjärjestelmää koskevien nykyisten määräysten toimivuutta ja luoda käsitys tulevista haasteista.

Tämä mietintö ei vastaa millään tapaa kyseistä toimeksiantoa.

Mietinnössä ei analysoida järjestelmällisesti nykyisin vallitsevaa tilannetta. Sen sijaan siinä esitetään pilvin pimein normatiivisia yleistyksiä eikä siinä puututa asiassa sovellettavaan eurooppalaiseen oikeuteen eikä etenkään avustamiskieltolausekkeeseen (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 125 artikla).

Mietinnössä edellytetään talouspolitiikan keskittämistä ja vastuun siirtämistä yhteisölle euroalueen yhteydessä. Tämä johtaa siihen, että menokuri ja vastuu erkanevat yhä etäämmäs toisistaan.

Tässä kysymyksessä edelleen sovellettavassa Maastrichtin sopimuksessa määrätään, että talous- ja rahaunionin talouspolitiikan ohjausjärjestelmä perustuu kunkin omaan vastuuseen finanssipolitiikasta.

Tämä käy selvästi ilmi avustamiskieltolausekkeesta, jota korostetaan kahdella yksinkertaisella finanssipolitiikan säännöllä.

Tähän mennessä näitä sääntöjä on rikottu jo yli 90 tapauksessa. Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV) avulla vuonna 2010 käynnistetty pelastamispolitiikka on kumonnut avustamiskieltolausekkeen ja johtanut järjenvastaiseen tilanteeseen.

Ainoa tapa huolehtia siitä, että kukin jäsenvaltio harjoittaa itse vastuullista politiikkaa ja että päätöksiä ei tehdä yhteisön kustannuksella, on säilyttää valtion ajautuminen selvitystilaan uskottavana vaihtoehtona ja aloittaa jälleen avustamiskieltolausekkeen soveltaminen.


VÄHEMMISTÖÖN JÄÄNYT MIELIPIDE

työjärjestyksen 56 artiklan 3 kohdan mukaisesti

Esittäjä: Beatrix von Storch

Eurooppalainen talouden ohjaus ja hallinta on muuttunut vuodesta 1999 lähtien entistä monimutkaisemmaksi, mutta sillä ei ole kuitenkaan saavutettu mainittavia tuloksia. Finanssi- ja talouskriisi ja luottamuspula ovat johtaneet viiden viime vuoden aikana siihen, että uusia EU-säädöksiä on annettu enemmän kuin koskaan aiemmin harkitsematta vaihtoehtoja. Nimi on tässä tapauksessa enne: ”Euroopan talouden ohjausjärjestelmä” johtaa vääjäämättä kansallisen itsemääräämisoikeuden kaventumiseen tehtäessä talous-, finanssi-, sosiaali-, ja veropoliittisia päätöksiä, jotka kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan. Euroopan talouden ohjausjärjestelmän perustuslaillisuutta kohtaan on jo pitkään esitetty perusteltuja epäilyjä. Nyt käsiteltävänä olevassa valiokunta-aloitteisessa mietinnössä ei kuitenkaan puututa tähän kysymykseen lainkaan. EU aikoo jatkossa puuttua ”Euroopan talouden ohjausjärjestelmällä” tuntuvasti jäsenvaltioiden talousarviosuunnitteluun ja olla mukana kansallista verolainsäädäntöä, palkkakehitystä ja sosiaalietuuksia koskevassa päätöksenteossa. Sitovilla maakohtaisilla suosituksilla hyökätään suoraan toissijaisuusperiaatteen kimppuun. Lisäksi Euroopan talouden ohjausjärjestelmää koskeviin konkreettisiin ehdotuksiin kuuluvat EU:n keskustason talousarvio, eurooppalainen työttömyysvakuutus, euroalueen yhteisten joukkovelkakirjalainojen liikkeeseen laskeminen sekä euroryhmän aseman vahvistaminen toimielinjärjestelmässä. Tähän en suostu.


TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (1.4.2015)

talous- ja raha-asioiden valiokunnalle

talouden ohjausjärjestelmän uudelleentarkastelusta: tilannekatsaus ja haasteet

(2014/2145(INI))

Valmistelija: Anne Sander

EHDOTUKSET

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa talous- ja raha-asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 3 kohdassa säädetään, että ”unioni pyrkii Euroopan kestävään kehitykseen, jonka perustana ovat tasapainoinen talouskasvu ja hintavakaus, täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä tavoitteleva erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous sekä korkeatasoinen ympäristönsuojelu”; katsoo, että on välttämätöntä varmistaa talouden ohjausjärjestelmän sosiaalinen ulottuvuus unionin eri tasoilla Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 9 artiklassa säädetyn mukaisesti; ottaa huomioon, että parlamentti totesi 1. joulukuuta 2011 talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta antamassaan päätöslauselmassa, että ”neuvoston ja/tai komission organisaatiota ja päätöksentekoprosessia uudistettaessa tai tehostettaessa on parannettava demokraattista legitiimiyttä ja vastuuvelvollisuutta Euroopan parlamenttiin nähden”;

1.  korostaa, että EU:n talouden ohjausjärjestelmästä olisi pyrittävä tekemään ohjausväline, jolla korjataan huomattavaa talouden epätasapainoa, työttömyysaste mukaan lukien, joka on johtanut kasvun jyrkkään laskuun ja kasvavaan epätasa-arvoisuuteen ja vaarantanut Euroopan taloudet; muistuttaa, että EU:n 28 jäsenvaltion kokonaisvelan osuus BKT:stä on vähentynyt 4,5 prosentista vuonna 2011 ennustettuun kolmeen prosenttiin vuonna 2014; muistuttaa kuitenkin, että talouden tasapainon olisi koko jaksolla lujitettava tehokkaammin älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua, joka on pysynyt viime vuosina maltillisena tai pysähtynyt ja jonka ennustetaan jäävän alle 1,5 prosenttiin EU:n BKT:n kasvuennusteiden mukaisesti; muistuttaa, että toimilla, joilla pyritään varmistamaan kestävä ja osallistava kasvu, on myös pyrittävä toteuttamaan tehokkaammin työllisyyttä ja köyhyyttä koskevia Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita, koska niiden saavuttamisessa ei ole edistytty riittävästi;

2.  yhtyy komission jäsenen Thyssenin lausuntoon siitä, että maat, joissa on tarjolla korkealaatuisia työpaikkoja ja parempi sosiaalinen suojelu ja joissa investoidaan inhimilliseen pääomaan, selviytyvät paremmin talouskriiseissä; kehottaa komissiota toimimaan tämän näkemyksen mukaisesti, kun se etenee talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson ja maakohtaisten suositustensa mukaisesti;

3.  pitää myönteisenä ohjausjärjestelmän vaikuttavuuden uudelleentarkastelua, jotta voidaan arvioida hallinnointia koskevien sääntöjen tehokasta ja yhdenmukaista soveltamista jäsenvaltioissa ja komissiossa; ehdottaa, että uudelleentarkastelu tarjoaa tilaisuuden vaihtaa näkemyksiä erityisesti Euroopan parlamentin asiasta vastaavien valiokuntien kanssa ohjausjärjestelmän toimintaa koskevista säännöistä ja keinoista, joilla ohjausjärjestelmän vaikuttavuutta sekä yhteiskunnallista ja demokraattista ulottuvuutta voitaisiin lisätä erityisesti Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi; ehdottaa, että uudelleentarkasteluun sisältyisi toimia, joilla parannetaan luottamusta talouteen, sillä se on edellytys yksityisille investoinneille, jotka puolestaan ovat tärkein tekijä työpaikkojen luomisessa;

4.  painottaa, että solidaarisuus on keskeinen arvo, johon unioni ja EU:n talouden ohjausjärjestelmä perustuvat; katsoo, että tämä uudelleentarkastelu tarjoaa tilaisuuden tehostaa talouden ohjausjärjestelmää muun muassa koordinoinnin parantamiseksi sosiaalipolitiikkaa koskevan unionin säännöstön kanssa ja unionin sosiaalipolitiikan ohjausjärjestelmän tehostamiseksi, jotta työttömyyttä, köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä voidaan vähentää; painottaa tässä yhteydessä, että on tärkeää saada koko euroalueelle parempi koordinointijärjestelmä;

5.  vaatii, että eurooppalaisesta ohjausjaksosta tehdään tehokas väline kriisien ehkäisemiseen edistämällä jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalipolitiikkojen ja sellaisten toimien koordinointia, joilla pyritään luomaan parempia ja kestäviä työpaikkoja ja tehostamaan kasvua; pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission ehdotusta kohdentaa toimintansa sekä talousarviovastuuseen että investointeihin – erityisesti sosiaalisiin investointeihin, joilla tuetaan kestävien työpaikkojen luomista, varmistetaan parempi sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja sukupuolten tasa-arvo sekä torjutaan köyhyyttä – ja rakenneuudistuksiin, jotta markkinatalouden uudistus voidaan yhdistää sosiaaliseen kehitykseen; muistuttaa, että parlamentti on toistuvasti todennut, että ehdotettujen rakenneuudistusten olisi oltava kunnianhimoisia, taloudellisesti tehokkaita ja yhteiskunnallisesti vastuullisia;

6.  korostaa, että SEUT:n 121 ja 148 artiklaan perustuva työllisyyspolitiikan ja talouspolitiikan välinen tasapaino on välttämätöntä EU:n myönteisen kehityksen varmistamiseksi; muistuttaa, että SEUT:n 9 artiklassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi talous-, sosiaali- ja työllisyyspolitiikkaan olisi kiinnitettävä yhtä paljon huomiota, ja korostaa siksi tarvetta estää taloudellista ja sosiaalista epätasapainoa ja varmistaa siten täysin johdonmukainen yhteiskuntapolitiikka; vaatii tässä yhteydessä kiinnittämään yhtä paljon huomiota taloudellisiin vapauksiin sekä kansalaisoikeuksiin ja sosiaalisiin oikeuksiin EU:n perussopimusten mukaisesti;

7.  vaatii lisäämään taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta lujittamalla Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa, jotta työttömyyden ja köyhyyden torjuntaa koskevien tukitoimien avulla voidaan säilyttää ja luoda työpaikkoja, joissa kunnioitetaan työntekijöiden oikeuksia;

8.  korostaa, että työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvostoon (EPSCO) ja talous- ja rahoitusasioiden neuvostoon (Ecofin) liittyvien elinten välistä yhteistyötä on parannettava, ja ehdottaa siksi, että järjestetään EPSCO-neuvoston ja Ecofin-neuvoston yhteisiä kokouksia, jotta voidaan edistää koordinoituja sosioekonomisia toimia, joilla pyritään parantamaan kilpailukykyä, luomaan parempia ja kestäviä työpaikkoja, torjumaan työttömyyttä ja vähentämään eriarvoisuutta, köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä osallistavan kasvun tehostamiseksi Euroopassa;

9.  korostaa sosiaalisten indikaattoreiden tulostaulun merkitystä varoitusmekanismia koskevassa kertomuksessa, sillä sen avulla voidaan määrittää etukäteen sellaisten toimien sosiaalinen vaikutus, joilla pyritään korjaamaan makrotalouden epätasapainoa; kehottaa komissiota arvioimaan sen soveltamisalaa ja tehokkuutta; kannustaa komissiota ottamaan huomioon yhdenvertaisesti sosiaaliset ja taloudelliset näkökohdat ja kiinnittämään lisäksi huomiota parempiin ja kestäviin työpaikkoihin, pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyyteen ja lasten köyhyyteen sekä kunkin jäsenvaltion erityiseen yhteiskunnalliseen tilanteeseen laatiessaan maakohtaisia suosituksia ja arvioidessaan niiden täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään sosiaalisia indikaattoreita varhaisvaroitusjärjestelmänä tulevien yhteiskunnan ja talouden laskusuhdanteiden ehkäisemiseksi;

10. korostaa, että liiallisen eriarvoisuuden olisi oltava varoitusmekanismin laukaisija, sillä se horjuttaa yhteiskuntien vakautta ja vaarantaa yhteenkuuluvuuden sekä talouden suorituskyvyn; korostaa, että EU:ssa lisääntynyt eriarvoisuus, joka on vahvistettu ohjausjakson maakohtaisessa raportoinnissa, sisältää huomattavia uhkia demokratialle; panee merkille Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ja Kansainvälisen työjärjestön (ILO) varoitukset, joiden mukaan lisääntyvä eriarvoisuus EU:ssa voisi horjuttaa eurooppalaisia yhteiskuntia;

11 kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön maakohtaiset suositukset tukeakseen kestävää kasvua parempien ja kestävien työpaikkojen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden avulla ja edistyäkseen Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa; kehottaa komissiota toimittamaan parlamentille vuotuisen arvion näiden suositusten todellisessa täytäntöönpanossa saavutetusta edistyksestä ja niiden vaikutuksesta jäsenvaltioiden velkoihin ja vajeisiin sekä sosiaalisiin indikaattoreihin; huomauttaa, että arvio olisi liitettävä vuotuiseen kasvuselvitykseen;

12. muistuttaa komissiota siitä, että vaikka palkkoja pidetään tärkeänä tekijänä euroalueen makrotalouden epätasapainon korjaamisessa, ne eivät ole pelkästään talouden sopeuttamisväline vaan ennen kaikkea tulo, jota työntekijät tarvitsevat elääkseen; kehottaa komissiota suorittamaan vaikutustenarvioinnin suositusten täytäntöönpanon arvioinnin yhteydessä, jotta palkkoja koskevilla suosituksilla ei lisätä työssäkäyvien köyhyyttä tai palkkoihin liittyvää eriarvoisuutta jäsenvaltioissa ja jotta niillä kannustetaan jäsenvaltioita siirtämään verotuksen painopiste pois työn verottamisesta kasvun vauhdittamiseksi ja työllisyysasteen parantamiseksi; kannustaa jäsenvaltioita suunnittelemaan vähimmäistulojärjestelmiä kunkin jäsenvaltion tapojen ja perinteiden mukaisesti ja kannustaa niitä noudattamaan 24. kesäkuuta 1992 annettua neuvoston suositusta yhteisistä perusteista liittyen riittäviin resursseihin ja sosiaaliavustukseen sosiaalisen suojelun järjestelmissä;

13. kehottaa komissiota yhteistyössä EIP:n kanssa eri alueiden erityispiirteen huomioon ottaen laatimaan perusteita, joilla mahdollistetaan pk-yritysten rahoituksen saanti Euroopan strategisten investointien rahastosta ja Euroopan investointirahastosta, sillä pk-yritykset ovat luoneet yli 80 prosenttia unionin työpaikoista ja saavat aikaan kestävää ja osallistavaa kasvua ja muodostavat työpaikkojen luomisen tukipilarin; huomauttaa, että jos hankkeiden tukikelpoisuuskriteerit ja osallistumisvaatimukset määritetään mahdollisimman pian, myös pk-yritykset voivat tehdä valmisteluja ja koordinoida toimia paremmin; korostaa talouskasvun tehostamisen ja uusien, erityisesti nuorille suunnattujen työpaikkojen luomisen merkitystä, jotta suuri yleisö hyväksyy EU:n talouden ohjausjärjestelmän; kehottaa siksi komissiota toteuttamaan toimia, joilla lisätään luottamusta talouteen ja parannetaan liiketoimintaympäristöä erityisesti pk-yritysten osalta, vähennetään hallinnollista rasitusta mutta säilytetään samantasoiset sosiaaliset oikeudet ja parannetaan rahoituksen saantia;

14. muistuttaa, että rakenneuudistuksia suunniteltaessa ja toteutettaessa olisi säilytettävä asianmukainen sosiaalinen suojelu, jolla varmistetaan sosiaalinen yhteenkuuluvuus, kilpailukyky sekä talous- ja rahoituskriisien sietokyky, samalla kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden valmiudet, sosiaaliset ja työelämän normit sekä työntekijöiden oikeudet, työn laatu sekä paremmat ja kestävät työpaikat; kannustaa jäsenvaltioita jakamaan parhaita käytäntöjä ja edistämään keskinäistä oppimista ja solidaarisuutta myös alue- ja paikallistasolla; kehottaa jäsenvaltioita uudistamaan työmarkkinoitaan ja sosiaaliturvajärjestelmiään sekä koulutusjärjestelmiään finanssipolitiikan tehokkuuden ja kohdentamisen parantamiseksi; katsoo, että työmarkkinauudistuksissa olisi otettava käyttöön sisäinen joustavuus työllisyyden ylläpitämiseksi taloudellisesti vaikeina aikoina ja että niissä olisi varmistettava työn laatu, erityisesti paremmat ja kestävät työpaikat, ja työpaikan vaihtamisen turvallisuus sekä realistisiin aktivointivaatimuksiin perustuvat työttömyyskorvausjärjestelmät, jotka varmistavat riittävän tuen työttömiksi jääneille ja jotka on yhdistetty työelämään palaamista helpottaviin toimiin jäsenvaltioiden tapojen ja perinteiden mukaisesti; huomauttaa, että EU:n työmarkkinoiden tehokas ja lisääntynyt yhdentyminen on edelleen keskipitkän aikavälin tavoite, jotta yhteiskunnallista kehitystä ja köyhyyden vähentämistä voidaan edistää tasapainoisessa ja kilpailukykyisessä ympäristössä;

15. kehottaa jäsenvaltiota puuttumaan nuorisotyöttömyyttä koskevaan hätätilanteeseen sekä elvyttämällä reaalitaloutta (lisäämällä tavaroiden ja palvelujen kysyntää ja tarjontaa) ja työmarkkinoita että panemalla täytäntöön tehokkaasti ja kohdennetusti nuorisotyöllisyysaloitteen; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään kaikkia saatavilla olevia resursseja erityisesti investoimalla inhimilliseen pääomaan, etenkin koulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen, jotta nuorten työllistämistä voidaan tukea parantamalla osaamisen ja työpaikkojen vastaavuutta;

16. kehottaa jäsenvaltioita asettamaan etusijalle toimet, joissa keskitytään iäkkäisiin työntekijöihin, ikääntyvän väestön ja eläkejärjestelmien uudistusten vuoksi; kehottaa komissiota määrittämään iäkkäille työntekijöille ohjattavien EU:n varojen käytön perusteet ja lisäämään valvontaa sekä lisäämään iäkkäiden työllistämistoimia;

17. panee hyvin huolestuneena merkille, että pitkäaikaistyöttömyys on kaksinkertaistunut kriisin aikana; toteaa lisäksi, että tämä kasvu on ollut jopa suurempaa alhaisen osaamistason työntekijöiden keskuudessa; kehottaa komissiota varmistamaan, että se ottaa pitkäaikaistyöttömyyden torjunnan huomioon toimissaan ja maakohtaisissa suosituksissaan;

18. katsoo, että eriarvoisuuden lisääntymistä Euroopassa olisi pidettävä unionin taloudellisessa järjestelmässä ensiarvoisen tärkeänä kysymyksenä; katsoo, että parhaita keinoja torjua eriarvoisuuden lisääntymistä on lisätä pyrkimyksiä laadukkaampien työpaikkojen luomiseksi Euroopassa;

19. kehottaa kiinnittämään huomiota eurooppalaisen ohjausjakson demokraattisen valvonnan vajeeseen; suosittaa, että talouden ohjausjärjestelmän vastuuvelvollisuuden varmistamiseksi, eurooppalaisen ohjausjakson laadun ja omavastuullisuuden parantamiseksi sekä unionin toimielinten ja kansalaisten välisen kasvavan kuilun kaventamiseksi Euroopan parlamentti, kansalliset parlamentit, kansalaisyhteiskunta ja työmarkkinaosapuolet otetaan tiiviimmin mukaan jäsenvaltioiden ja komission väliseen taloudelliseen vuoropuheluun ja erityisesti talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon, samalla kun varmistetaan, ettei tästä aiheudu tarpeetonta hallinnollista rasitusta tai kustannuksia asianomaisille sidosryhmille;

20. suosittaa, että komissio järjestää keskustelutilaisuuden ennen vuotuisen kasvuselvityksen julkaisemista Euroopan parlamentin edustajien kanssa selvityksen yleisistä suuntaviivoista, jotta voidaan varmistaa talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson suurempi avoimuus ja demokratia; pyytää, ettei Eurooppa-neuvosto hyväksy maakohtaisia suosituksia ottamatta huomioon parlamentin kantaa;

21 palauttaa mieliin vaatimuksensa toimielinten välisen sopimuksen tekemisestä, jotta parlamentti otetaan mukaan vuotuisen kasvuselvityksen sekä laajojen talouspolitiikan ja työllisyyden suuntaviivojen laatimiseen ja hyväksymiseen;

22. muistuttaa, että komissio ja parlamentti ovat kehottaneet jäsenvaltioita ottamaan mukaan kansalliset parlamentit ja kansalaisjärjestöt kansallisten uudistusohjelmiensa sekä vakaus- ja lähentymisohjelmiensa laatimiseen; kehottaa jäsenvaltioita ainakin tiedottamaan kansallisille parlamenteilleen kansallisten uudistusohjelmiensa sekä vakaus- ja lähentymisohjelmiensa sisällöstä, samalla kun ne ottavat huomioon edustavimpien kansalaisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan mielipiteet; kehottaa jäsenvaltioita tiedottamaan tarvittaessa unionin toimielimille näiden kansallisten keskustelujen etenemisestä;

23. vaatii, että komission, neuvoston ja parlamentin sekä kansalaisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan välisestä keskustelusta unionin tasolla tehdään virallisesti vakiintunut toimintatapa vuotuisen kasvuselvityksen julkaisemisen ja Eurooppa-neuvoston maaliskuun kokouksen välillä ja ennen kuin Eurooppa-neuvosto hyväksyy maakohtaiset suositukset;

24. korostaa tässä yhteydessä, että tarvitaan suotuisa ilmapiiri julkisia investointeja varten erityisesti kun otetaan huomioon uusien tilinpäätösstandardien (SEC2010) vaikutus tiettyjen viranomaisten investointivalmiuksiin; vaatii mukauttamaan Euroopan keskuspankin päätöksenteon vastaavasti; kehottaa kiinnittämään huomiota ehdotuksiin, joilla varmistetaan, että jäsenvaltiot osallistuvat aktiivisesti Junckerin suunnitelman täytäntöönpanoon; kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään talousarvion laadinnan yhteydessä erityistä huomiota sosiaalisiin investointeihin, kuten koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen, ja luomaan työpaikkoja sekä lisäämään yrittäjyyttä; kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta lisätä talousarvion joustavuutta talouden ohjausjärjestelmän sääntöjen puitteissa erityisesti vakavan talous- ja rahoituskriisin aikana;

25. panee merkille neljän puheenjohtajan esittämän analyysin euroalueen talouden ohjausjärjestelmän parantamisesta (”Preparing for next steps on better economic governance in the euro area”); vaatii, että neljän toimielimen puheenjohtajat toimittavat kunnianhimoisen etenemissuunnitelman, jossa hahmotellaan, miten lainsäädäntöä ja toimielimiä on edistettävä parhaan mahdollisen tulevaisuuden luomiseksi euroalueelle, EU:lle ja sen kansalaisille; korostaa, että parlamentin olisi oltava täysimääräisesti mukana tulevissa keskusteluissa ja päätöksenteossa täysistunnossa hyväksytyn päätöslauselman muodossa, jonka olisi toimittava perustana puhemiehen panokselle etenemissuunnitelmaan.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

1.4.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

38

13

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Laura Agea, Guillaume Balas, Brando Benifei, Enrique Calvet Chambon, Martina Dlabajová, Arne Gericke, Marian Harkin, Danuta Jazłowiecka, Agnes Jongerius, Rina Ronja Kari, Jan Keller, Ádám Kósa, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Zdzisław Krasnodębski, Jean Lambert, Jérôme Lavrilleux, Patrick Le Hyaric, Jeroen Lenaers, Verónica Lope Fontagné, Javi López, Thomas Mann, Dominique Martin, Anthea McIntyre, Joëlle Mélin, Elisabeth Morin-Chartier, Emilian Pavel, Georgi Pirinski, Sofia Ribeiro, Claude Rolin, Anne Sander, Sven Schulze, Siôn Simon, Jutta Steinruck, Romana Tomc, Ulrike Trebesius, Marita Ulvskog, Renate Weber, Tatjana Ždanoka, Jana Žitňanská, Inês Cristina Zuber

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Daniela Aiuto, Maria Arena, Georges Bach, Elmar Brok, Karima Delli, Sergio Gutiérrez Prieto, Joachim Schuster, Neoklis Sylikiotis, Claudiu Ciprian Tănăsescu, Ivo Vajgl

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Eleonora Evi


SISÄMARKKINA- JA KULUTTAJANSUOJAVALIOKUNNAN LAUSUNTO (18.3.2015)

talous- ja raha-asioiden valiokunnalle

talouden ohjausjärjestelmän uudelleentarkastelusta: tilannekatsaus ja haasteet

(2014/2145(INI))

Valmistelija: Ildikó Gáll-Pelcz

EHDOTUKSET

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa talous- ja raha-asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. ottaa huomioon, että talous- ja rahoituskriisi on aiheuttanut sen, että investoinnit ovat EU:ssa vähentyneet noin 15 prosenttia vuoden 2007 huippulukemista;

B.  ottaa huomioon, että tällainen investointikuilu haittaa talouden elpymistä, työpaikkojen luomista, teollisuuden pitkän aikavälin kasvua ja kilpailukykyä sekä sisämarkkinoita yleisesti ja vaarantaa Eurooppa 2020 -strategiassa asetettujen tavoitteiden saavuttamisen;

C. katsoo, että sisämarkkinoiden talouden ohjausjärjestelmän uudelleentarkastelun ja parantamisen olisi perustuttava kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan ja sellaisten toisiinsa liittyvien ja keskenään johdonmukaisten toimien kokonaisuuteen, jotka vauhdittavat älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua sekä kilpailukykyä ja auttavat luomaan entistä parempia ja kestäviä työpaikkoja pelkän vajeeseen keskittymisen asemesta; toteaa, että myös toimivien, tehokkaiden ja vakaiden sisämarkkinoiden etujen hyödyntäminen ja teollisen perustan lujittaminen ovat keskeisellä sijalla näiden tavoitteiden saavuttamisessa;

D. katsoo, että komission olisi tarkkailtava sisämarkkinoita ottaen huomioon talouden ohjausjärjestelmään liittyvien toimien täytäntöönpanon laatu; katsoo, että komission on sisällytettävä vuosittaiseen ohjausjärjestelmän tarkasteluun ja tulostauluun sisämarkkinalainsäädännön täytäntöönpanon esteet; katsoo, että valvonnassa on arvioitava, missä määrin kuluttajat, kansalaiset ja yrittäjät hyötyvät sisämarkkinoista, ja otettava huomioon haasteet, joita kuluttajat ja sisämarkkinoilla toimivat yrittäjät kohtaavat erityisesti alueilla, joilla jäsenvaltiot eivät ole panneet täytäntöön sisämarkkinalainsäädäntöä tai valvoneet sen täytäntöönpanoa;

E.  ottaa huomioon, että sisämarkkinoiden toteutuminen julkisten hankintojen ja kuluttajansuojan alalla edistäisi osaltaan bkt:n kasvua 300 miljardilla eurolla vuosittain;

F.  toteaa, että parhaillaan laaditaan unionin investointisuunnitelmaa 315 miljardin euron keräämiseksi uusiin investointeihin kolmen seuraavan vuoden aikana;

G. toteaa, että Euroopan unionin kilpailukyky on syvässä kriisissä yhä haastavammassa maailmantaloudessa ja sisämarkkinoilla, joilla vain hyvin kilpailukykyiset taloudet voivat luoda työpaikkoja ja nostaa kansalaistensa elintasoa;

1.  pitää myönteisenä sitä, että komission tiedonannossa ”Euroopan investointiohjelma” (COM(2014)0903), komission tiedonannossa ”Vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvän jouston mahdollisimman tehokas hyödyntäminen” (COM(2015)0012) ja ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan strategisten investointien rahastosta (COM(2015)0010) nostetaan etusijalle tarve liittää talouden ohjausjärjestelmän uudelleentarkastelu suoraan reaalitalouden tarpeisiin ja toteuttaa sisämarkkinat sekä luoda digitaaliset sisämarkkinat;

2.  pitää talouden ohjausjärjestelmää tärkeänä poliittisena aloitteena, joka edistää Eurooppa 2020 -ohjelman sisämarkkinoiden käyttämättömän kasvupotentiaalin täyteen hyödyntämiseen tähtääviä tavoitteita ja lippulaivahankkeita; katsoo, että hyödyntämällä sisämarkkinoiden kasvupotentiaalin jäsenvaltiot saavuttavat helpommin talouden ohjausjärjestelmään sisällytetyt tavoitteet; katsoo lisäksi, että sisämarkkinoiden pääasiallisia toimijoita ovat kuluttajat ja yrittäjät;

3.  korostaa, että sisämarkkinat ovat keskeinen kasvun ja työpaikkojen vauhdittaja ja että kasvun keskeisenä alueena ovat digitaaliset sisämarkkinat, joiden olisi oltava tavaroiden ja palveluiden rajat ylittävän verkkomyynnin sekä julkisten hankintojen aidot markkinat;

4.  korostaa talouskriisin osoittaneen selvästi, että on tärkeää vahvistaa ja ohjata Euroopan unionin sekä jäsenvaltioiden taloutta kohti tutkimusta ja kehittämistä sekä tekniikkaa ja tietoa niin, että helpotetaan sekä kuluttajien että yritysten markkinoille pääsyä ja liikkuvuutta, laajennetaan digitaalisia sisämarkkinoita, torjutaan sisämarkkinoiden pirstoutumista unionissa jäsenvaltioiden asianmukaisesti täytäntöönpaneman sisämarkkinalainsäädännön avulla ja edistetään investointeja reaalitalouteen etenkin aloilla, jotka edistävät kestävää kehitystä, resurssitehokkuutta ja siirtymistä ympäristöystävällisiin energiamuotoihin; katsoo, että samalla on edistettävä työpaikkoja luovaa kasvua ja jäsenvaltioiden taloudellista lähentymistä ja poistettava euroalueeseen kuuluvien ja siihen kuulumattomien jäsenvaltioiden välinen kuilu;

5.  katsoo, että eurooppalaisen talouden ohjausjärjestelmän uudelleentarkastelun tulisi kulkea rinnan kokonaisvaltaisen Eurooppa 2020 -strategian ja eurooppalaisen ohjausjakson tarkistuksen kanssa, jotta voidaan edistää kestävää ja kilpailukykyistä kasvua; kehottaa näin ollen laatimaan uuden lähestymistavan sisämarkkinoille ja digitaalisille sisämarkkinoille Eurooppa 2020 -strategian tarkistuksen yhteydessä sisällyttämällä asianmukaisesti sisämarkkinoiden painopistealueet/tavoitteet uusiin yksinkertaistettuihin suuntaviivoihin, yleistavoitteisiin tai lippulaivahankkeisiin;

6.  pitää myönteisenä ohjausjärjestelmän vaikuttavuuden uudelleentarkastelua, jotta voidaan arvioida hallinnointia koskevien sääntöjen tehokasta ja yhdenmukaista soveltamista komissiossa, neuvostossa ja jäsenvaltioissa; katsoo, että uudelleentarkastelun on vain tarvittaessa johdettava sisämarkkinoiden ohjausjärjestelmän uudelleenarviointiin ja että näiden kahden menettelyn mahdollisia synergiaetuja on tutkittava;

7.  vaatii jälleen menettelyjä, joiden avulla Euroopan parlamentti voi osallistua asianmukaisella tavalla talouden ohjausjärjestelmän menettelyihin, jotta mahdollistetaan sisämarkkinoiden hallintaan tarvittavien toimenpiteiden hyväksyminen parlamentissa ja neuvostossa erityisesti liittyen niihin aloihin, joilla unionin sääntelykehys on jo laadittu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan mukaista tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen;

8.  kehottaa jälleen komissiota ja neuvostoa tekemään parlamentin kanssa toimielinten välisen sopimuksen, jotta voidaan varmistaa asianmukaisesti parlamentin osallistuminen ohjausjaksoa koskevaan prosessiin;

9.  katsoo, että talouden ohjausjärjestelmän on oltava osallistava sekä entistä avoimempi ja yksinkertaisempi ja siinä on otettava huomioon kansalliset erityispiirteet; katsoo myös että poliittisista prioriteeteista on keskusteltava entistä kattavammin asianomaisten sidosryhmien kanssa ja samalla on säilytettävä riippumattomuus eturyhmien vaikutuksesta;

10. katsoo, että kansallisten parlamenttien olisi osallistuttava entistä enemmän talouden ohjausjärjestelmän ja sisämarkkinoiden ohjauksen yhteydessä määritettyjen toimien tehokkaaseen täytäntöönpanoon;

11. korostaa uuden kasvun ja työpaikkojen luomisen merkitystä talouden ohjausjärjestelmää koskevan yleisen mielipiteen kannalta ja kehottaa näin ollen komissiota parantamaan eurooppalaista liiketoimintaympäristöä erityisesti pk-yritysten osalta sekä vähentämään byrokratiaa ja parantamaan rahoituksen saatavuutta; muistuttaa tässä yhteydessä, että pk-yrityksiä on tuettava myös pääsyssä EU:n ulkopuolisille markkinoille, kuten Yhdysvaltoihin, Kanadaan, Kiinaan ja Intiaan;

12. vaatii, että sisämarkkinoiden tilan tarkastelusta on tehtävä talouden ohjausjärjestelmän osa, jolla luodaan perusteet vuosittaiselle yhteismarkkinasyklille vahvistamalla eurooppalaisen ohjausjakson sisämarkkinoita koskevaa pilaria; katsoo, että tällainen integroitu politiikan kehys voisi edistää sisämarkkinoiden esteiden tunnistamista ja parantaa talouden ohjausta koskevien EU:n sääntöjen täytäntöönpanoa; korostaa, että tarkistettujen julkisia hankintoja koskevien direktiivien ja etenkin niiden myöntämisperusteita koskevien säännösten täysi täytäntöönpano voi auttaa viranomaisia käyttämään julkisia resursseja paremmin ja välttämään pitkällä aikavälillä tarpeettomia ympäristö- ja sosiaalikustannuksia, millä on myönteinen vaikutus julkisen talouden vakauteen;

13. uskoo vahvasti, että toimet on kohdistettava eurooppalaisen ohjausjakson eri osien keskeisiin prioriteetteihin; korostaa, että on tärkeää keskittyä alueisiin, jotka tuottavat merkittävää eurooppalaista lisäarvoa toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti; kehottaa komissiota työskentelemään jäsenvaltioiden kanssa sellaisten keinojen tunnistamiseksi, joiden avulla voidaan varmistaa näiden periaatteiden entistä tehokkaampi toteutus;

14. kehottaa komissiota laatimaan Euroopan parlamentille sisämarkkinoiden integraatiota koskevan vuosittaisen kertomuksen, jossa keskitytään erityisesti suurimman kasvupotentiaalin mahdollistaviin keskeisiin alueisiin ja entistä parempien ja kestävien työpaikkojen luomiseen sekä arvioidaan maakohtaisten suositusten täytäntöönpanon tehokkuutta ja sisämarkkinoita koskevan lainsäädännön täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa; toteaa, että arvio voitaisiin tehdä osana vuotuista kasvuselvitystä;

15. muistuttaa, että hyvä talouden ohjaus ja sen vaikutukset voivat toteutua vain, kun kaikki sidosryhmät ovat siinä mukana; painottaa, että EU, jäsenvaltiot, alueet, kunnat, työmarkkinaosapuolet ja sidosryhmät tarvitsevat kokonaisvaltaista lähestymistapaa politiikan täytäntöönpanossa ja kehittämisessä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan kansalaiskeskustelua koskevan demokraattisen periaatteen noudattamisen siten, että huolehditaan asianmukaisten sidosryhmien jäsennellystä osallistumisesta talouden ohjausjärjestelmään ja erityisesti eurooppalaiseen ohjausjaksoon liittyvään prosessiin;

16. korostaa mahdollisuutta kanavoida ylimääräistä julkista ja yksityistä rahaa toteuttamiskelpoisille hankkeille, jotka tuottavat todellista lisäarvoa Euroopan sosiaaliselle markkinataloudelle, ja painottaa, että sisämarkkinoiden keskeiset sektorit – liikenne, energia, palvelut ja tuotteet sekä tutkimus ja innovointi – ja digitaaliset sisämarkkinat edustavat riittävän suurta (ja sopivinta) mittakaavaa investoinneille, jotka ovat tukikelpoisia investointihankesuunnitelmissa;

17. pitää myönteisenä joustoa käsitelleessä komission tiedonannossa määritellyn investointilausekkeen tarjoamaa ylimääräistä liikkumavaraa; katsoo, että uuden mahdollisuuden koko potentiaali tulisi hyödyntää, jotta jäsenvaltioita kannustetaan investoimaan selkeää eurooppalaista lisäarvoa tuoviin hankkeisiin, kuten hankkeisiin, jotka liittyvät läheisesti sisämarkkinoiden ja digitaalisten sisämarkkinoiden kehittämiseen edelleen; katsoo, että kohdennetut investoinnit ja uudistukset sisämarkkinoiden keskeisillä aloilla ja julkishallinnon uudenaikaistamisessa – etenkin sähköisen hallinnon ja sähköisten hankintojen alalla – tulisi katsoa rakenneuudistuksiksi;

18. on huolissaan maakohtaisten suositusten täytäntöönpanon puutteista joissakin jäsenvaltioissa, joissa vain 12 prosenttia maakohtaisista suosituksista oli toteutettu täysin vuonna 2013; painottaa, että tarvitaan maakohtaisten suositusten parempaa täytäntöönpanoa, jotta voidaan edistää kasvua ja työllisyyttä; kehottaa komissiota lujittamaan sitoutumista maakohtaisiin suosituksiin jäsenvaltioissa vahvistamalla kansallisten parlamenttien osallistumista.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

17.3.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

33

2

4

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Data Charanzová, Carlos Coelho, Sergio Gaetano Cofferati, Lara Comi, Anna Maria Corazza Bildt, Daniel Dalton, Dennis de Jong, Pascal Durand, Vicky Ford, Ildikó Gáll-Pelcz, Antanas Guoga, Robert Jarosław Iwaszkiewicz, Liisa Jaakonsaari, Antonio López-Istúriz White, Jiří Maštálka, Eva Paunova, Jiří Pospíšil, Virginie Rozière, Christel Schaldemose, Olga Sehnalová, Mylène Troszczynski, Anneleen Van Bossuyt, Marco Zullo

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Lucy Anderson, Jussi Halla-aho, Kaja Kallas, Othmar Karas, Emma McClarkin, Jens Nilsson, Julia Reda, Adam Szejnfeld, Lambert van Nistelrooij, Josef Weidenholzer, Kerstin Westphal

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

José Blanco López, Andrea Bocskor, Roger Helmer, György Hölvényi, Emilian Pavel


PERUSSOPIMUS-, TYÖJÄRJESTYS- JA TOIMIELINASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (19.3.2015)

talous- ja raha-asioiden valiokunnalle

talouden ohjausjärjestelmän uudelleentarkastelusta: tilannekatsaus ja haasteet

(2014/2145(INI))

Valmistelija: Sylvie Goulard

EHDOTUKSET

Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa talous- ja raha-asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.      katsoo, että on ehdottoman välttämätöntä parantaa huomattavasti talous- ja rahaliiton (EMU) demokraattista legitiimiyttä unionin institutionaalisissa puitteissa ja yhteisömenetelmää noudattaen; katsoo, että hallitustenvälisiin sopimuksiin perustuva lainsäädäntö, joka on pantu täytäntöön kriisin aikana, on hankaloittanut EMUn demokraattista legitiimiyttä; kehottaa tästä syystä sisällyttämään Euroopan vakausmekanismin mahdollisimman pian EU:n säännöstöön ottaen huomioon, että parlamentin sisäiset säännöt tarjoavat riittävän liikkumavaran erityisten eriyttämisen muotojen järjestämiseksi poliittisten ryhmien välisen ja sisäisen poliittisen sopimuksen perusteella, jotta talous- ja rahaliittoa voidaan valvoa asianmukaisella tavalla; kehottaa myös sisällyttämään sopimuksen vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta (finanssipoliittinen sopimus) Euroopan unionin lainsäädäntöjärjestelmään viimeistään viiden vuoden kuluessa sen voimaantulosta ja sen täytäntöönpanon perinpohjaisen arvioinnin jälkeen;

2.      kannattaa vähemmän monimutkaisen, tehokkaamman ja avoimemman talouden ohjausjärjestelmän kehittämistä, jolla pyritään pitkällä aikavälillä syventämään EU:n integraatiota ja tarjoamaan keskipitkän aikavälin ratkaisuja, joiden avulla euroalue ja unioni selviytyvät nykyisistä haasteista;

3.      korostaa, että euroryhmä ja euroalueen huippukokous ovat molemmat talous- ja rahoitusasioiden neuvoston ja Eurooppa-neuvoston epävirallisia kokoonpanoja ja että ne tekivät suuria päätöksiä EMUn alalla talous- ja rahoituskriisin aikana mutta noihin päätöksiin liittyy tästä syystä demokraattisen legitiimiyden puute;

4.      suosittelee toimielinten sopimuksen tekemistä parlamentin, komission ja neuvoston välillä, jotta parlamentti voi valvoa eurooppalaisen ohjausjakson eri vaiheita alkaen vuotuisesta kasvuselvityksestä;

5.      pitää välttämättömänä arvioida huolellisesti taloudellisen vuoropuhelun täytäntöönpanoa, jotta voidaan taata riittävä parlamentaarinen valvonta menettelyn kaikissa vaiheissa (vakaus- ja kasvusopimus sekä makrotalouden epätasapainoa koskeva menettely);

6.      pitää myönteisenä Euroopan unionin talous- ja finanssipolitiikan ohjausta käsittelevän parlamenttien välisen kokouksen järjestämistä; korostaa kuitenkin sen rajoituksia, kun kyse on päättäjien saattamisesta vastuuvelvollisiksi; katsoo, että EMUn alalla parlamentaarinen valvonta on jaettava kansallisen ja EU:n tason välillä, ja korostaa, että vastuuta on harjoitettava tasolla, jolla päätökset tehdään ja pannaan täytäntöön, siten, että kansalliset parlamentit valvovat kansallisia hallituksia ja Euroopan parlamentti valvoo unionin toimeenpanovallan käyttäjiä; katsoo, että vain tällä tavalla voidaan varmistaa vaadittu päätöksenteon suurempi vastuunalaisuus; katsoo, että tällainen suurempi legitiimiys voidaan varmistaa siten, että tulevaisuudessa kansalliset parlamentit hyväksyvät kansallisia uudistusohjelmia ja mahdollisia lähentymiskumppanuuksia ja että yhteispäätösmenettelyllä hyväksytään laajat eurooppalaiset politiikkalinjaukset lähentymistä koskevien ohjeiden muodossa ja uusi EU:n säädös, jossa asetetaan erittäin rajallinen määrä asetetun ajanjakson voimassa olevia prioriteetteja, joita käytetään hyväksyttäessä vuotuista kasvuselvitystä ja maakohtaisia suosituksia; korostaa, että tämän yhteistyön ei pitäisi merkitä uuden parlamentaarisen yhteiselimen perustamista, koska se olisi tehoton eikä sillä olisi demokraattista eikä perustuslaillista oikeutusta;

7.      pitää valitettavana, että kansallisten parlamenttien kyky valvoa hallitustensa toimia unionissa ja vaikuttaa niihin on riittämätön; katsoo, että kansallisten parlamenttien olisi osallistuttava aktiivisemmin politiikantekoon valvomalla ja muokkaamalla hallitustensa kantoja ennen niiden toimittamista komissiolle;

8.      korostaa, että on parannettava avustusohjelmien oikeuskehystä sen varmistamiseksi, että kaikki päätökset tehdään komission vastuulla ja että parlamentti osallistuu tähän täysimääräisesti kattavan demokraattisen legitiimiyden ja vastuuvelvollisuuden varmistamiseksi; kehottaa komissiota raportoimaan säännöllisesti parlamentille tehdyistä asiaankuuluvista päätöksistä, kun se on mukana tarkistamassa jäsenvaltioiden ohjelmien täytäntöönpanoa; korostaa, että parlamentin olisi ryhdyttävä lisätoimenpiteisiin tutkimuksesta troikan (EKP, komissio ja IMF) roolista ja toiminnoista euroalueen ohjelmamaiden osalta 13. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman perusteella(1) viipymättä ja laadittava uusi erillinen päätöslauselma, jossa keskityttäisiin täysin tähän kysymykseen ja käytettäisiin hyväksi ensimmäisen tutkimuksen tuloksia;

9.      katsoo, että kansallisten julkisten talouksien pitkän aikavälin kestävyyden takaamiseksi on erittäin tärkeää, että komissio tarkastaa julkisen talouden laadun ja erityisesti sen, että kansalliset budjetit ovat tulevaisuuteen suunnattuja, niin että se määrittää yhdessä Eurostatin kanssa investointimenoja ja kannustaa niihin kulutusmenojen asemesta;

10.    katsoo, että ”todellinen EMU” ei voi rajoittua sääntöjärjestelmään, vaan se edellyttää laajempia EU:n talousarvioon kuuluvia erityisiin omiin varoihin perustuvia talousarviovalmiuksia, joilla olisi tuettava kasvua ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja puututtava rakenteellisiin eroihin ja talouden hätätilanteisiin, jotka liittyvät suoraan talous- ja rahaliittoon ja edellyttävät rakenteellisia uudistuksia;

11.    katsoo, että on otettava huomioon EMUn sosiaalinen ulottuvuus ja muistuttaa, että SEUT-sopimuksen 9 artiklassa todetaan, että "unioni ottaa politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa huomioon korkean työllisyystason edistämiseen, riittävän sosiaalisen suojelun takaamiseen, sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen [...] liittyvät vaatimukset"; muistuttaa myös, että SEU-sopimuksen 3 artiklassa todetaan, että unionin perustana on "täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä tavoitteleva erittäin kilpailukykyinen markkinatalous [...]"; katsoo, että perussopimuksessa määrätyn ihmisarvon periaatteen mukaisesti inhimillisiä resursseja ei saisi tuhlata ja ne olisi nähtävä kilpailukyvyn ratkaisevana osatekijänä; vaatii sosiaalisten oikeuksien ja sisämarkkinoiden vapauksien yhtäläistä kohtelua normihierarkiassa;

12.    pyytää komission ja neuvoston puheenjohtajia, parlamentin puhemiestä ja EKP:n pääjohtajaa esittämään kunnianhimoisen etenemissuunnitelman, jossa hahmotellaan tarvittava lainsäädännöllinen ja institutionaalinen kehitys, jotta voidaan luoda paras mahdollinen tulevaisuus euroalueelle, unionille ja sen kansalaisille; korostaa, että parlamentin on oltava täysimääräisesti mukana tulevissa keskusteluissa ja päätöksenteossa täysistunnossa hyväksytyn päätöslauselman muodossa, joka toimii perustana puhemiehen panokselle etenemissuunnitelmaan, kuten todetaan 12. helmikuuta 2015 epäviralliseen kokoukseen kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle esitetyn analyysin ensimmäisessä alaviitteessä (euroalueen talouden ohjausjärjestelmän parantamisen seuraavat vaiheet): komission puheenjohtaja on ilmoittanut aikomuksestaan hyödyntää Euroopan parlamentin puhemiehen panosta kertomuksen valmistelussa;

13.    katsoo, että todellinen EMU edellyttää oikeusvaltion vahvistamista, kuten SEU-sopimuksen 2 artiklassa todetaan; katsoo, että oikeusvaltio määritellään institutionaaliseksi järjestelmäksi, jossa julkista viranomaista velvoittavat lait ja jossa riippumattomat oikeusistuimet takaavat oikeussubjektien tasa-arvon; katsoo, että tämän kysymyksen olisi oltava yksi prioriteeteista, johon olisi puututtava muun muassa Euroopan unionin nykyisen toimielinrakenteen mahdollisia kehityskulkuja ja mukautuksia koskevan mietinnön yhteydessä, ja siihen olisi sisällytettävä rikkomusmenettelyt ja kumoamiskanteet komission ja neuvoston päätöksistä; katsoo, että Euroopan unionin tuomioistuimen osallistuminen voi olla tae siitä, että sääntöjä sovelletaan yhdenmukaisella tavalla riippumatta jäsenvaltion koosta ja suojellaan kansalaisten ja heidän järjestöjensä oikeuksia ohjelman piiriin kuuluvissa maissa; katsoo, että tuomioistuimen rooli ei aiheuta viiveitä talouden ohjausjärjestelmän menettelyihin, sillä näillä menettelyillä ei ole lykkääviä vaikutuksia.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

17.3.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

12

3

7

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Kostas Chrysogonos, Richard Corbett, Pascal Durand, Esteban González Pons, Danuta Maria Hübner, Jo Leinen, Morten Messerschmidt, Maite Pagazaurtundúa Ruiz, György Schöpflin, Pedro Silva Pereira, Barbara Spinelli, Rainer Wieland

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Max Andersson, Gerolf Annemans, Pervenche Berès, Sylvie Goulard, Roberto Gualtieri, Sylvia-Yvonne Kaufmann, Marcus Pretzell

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Frank Engel, Markus Pieper, Adam Szejnfeld

(1)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0239.


VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

16.6.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

33

25

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Gerolf Annemans, Burkhard Balz, Pervenche Berès, Udo Bullmann, Esther de Lange, Fabio De Masi, Anneliese Dodds, Markus Ferber, Jonás Fernández, Elisa Ferreira, Sven Giegold, Roberto Gualtieri, Brian Hayes, Gunnar Hökmark, Danuta Maria Hübner, Cătălin Sorin Ivan, Diane James, Othmar Karas, Georgios Kyrtsos, Philippe Lamberts, Werner Langen, Bernd Lucke, Olle Ludvigsson, Ivana Maletić, Notis Marias, Fulvio Martusciello, Bernard Monot, Luděk Niedermayer, Stanisław Ożóg, Dimitrios Papadimoulis, Sirpa Pietikäinen, Pirkko Ruohonen-Lerner, Molly Scott Cato, Peter Simon, Theodor Dumitru Stolojan, Kay Swinburne, Paul Tang, Michael Theurer, Ramon Tremosa i Balcells, Ernest Urtasun, Marco Valli, Tom Vandenkendelaere, Cora van Nieuwenhuizen, Miguel Viegas, Jakob von Weizsäcker, Steven Woolfe, Pablo Zalba Bidegain, Marco Zanni, Sotirios Zarianopoulos

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Andrea Cozzolino, Barbara Kappel, Rina Ronja Kari, Thomas Mann, Siegfried Mureşan, Maria João Rodrigues, Siôn Simon, Beatrix von Storch

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Francisco Assis, Javi López

Oikeudellinen huomautus