Menettely : 2014/2208(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0215/2015

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0215/2015

Keskustelut :

PV 06/07/2015 - 13
CRE 06/07/2015 - 13

Äänestykset :

PV 09/07/2015 - 12.1
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2015)0266

MIETINTÖ     
PDF 233kWORD 171k
25.6.2015
PE 552.085v02-00 A8-0215/2015

resurssitehokkuudesta: siirtyminen kohti kiertotaloutta

(2014/2208(INI))

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta

Esittelijä: Sirpa Pietikäinen

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TEOLLISUUS-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

resurssitehokkuudesta: siirtyminen kohti kiertotaloutta

(2014/2208(INI))

Euroopan parlamentti, joka

‒      ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kohti kiertotaloutta: jätteetön Eurooppa” (COM(2014)0398),

‒      ottaa huomioon komission tiedonannon ”Rakennusalan resurssitehokkuuden parantaminen” (COM(2014)0445),

       ottaa huomioon komission tiedonannon ”Vihreä toimintasuunnitelma pk-yrityksille: Ympäristöhaasteiden kääntäminen liiketoimintamahdollisuuksiksi” (COM(2014)0440),

       ottaa huomioon komission tiedonannon ”Joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskeva puitestrategia” (COM(2015)0080),

‒      ottaa huomioon komission tiedonannon ”Sisämarkkinoiden luominen vihreille tuotteille – Tuotteiden ja organisaatioiden ympäristötehokkuutta koskevan tiedottamisen helpottaminen” (COM(2013)0196),

       ottaa huomioon komission tiedonannon ”Innovointistrategia kestävää kasvua varten: biotalousstrategia Euroopalle” (COM(2012)0060),

‒      ottaa huomioon komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa” (COM(2011)0571),

‒      ottaa huomioon komission tiedonannon ”Resurssitehokas Eurooppa – Eurooppa 2020 ‑strategian lippulaivahanke” (COM(2011)0021),

‒      ottaa huomioon komission tiedonannon ”Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

       ottaa huomioon 12. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman ekoinnovoinnista – työpaikkoja ja kasvua ympäristöpolitiikan avulla(1)1,

       ottaa huomioon 14. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman ympäristössä olevaa muovijätettä koskevasta eurooppalaisesta strategiasta(2)2,

‒      ottaa huomioon 24. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman resurssitehokkaasta Euroopasta(3)3,

‒      ottaa huomioon 13. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman tehokkaasta eurooppalaisesta raaka-ainestrategiasta(4)4,

‒      ottaa huomioon seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman,

       ottaa huomioon EU:n kestävän kehityksen strategian (2006) ja sen vuonna 2009 toteutetun uudelleentarkastelun,

‒      ottaa huomioon 28. lokakuuta 2014 annetut ympäristöneuvoston päätelmät ”Eurooppalaisen ohjausjakson ja Eurooppa 2020 -strategian viherryttäminen – Väliarviointi”,

       ottaa huomioon Euroopan ympäristökeskuksen tiivistelmäraportin Euroopan ympäristön tilasta ja näkymistä (”The European environment – state and outlook 2015”),

‒      ottaa huomioon biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen,

‒      ottaa huomioon YK:n ympäristöohjelman (UNEP) selvityksen kestävän rahoitusjärjestelmän rakenteesta,

‒      ottaa huomioon UNEP:n alaisen luonnonvarojen kestävää hallintaa edistävän kansainvälisen paneelin vuonna 2013 antamat päätelmät antropogeenisten metallivirtojen ja -syklien aiheuttamista ympäristöriskeistä ja -haasteista (”Environmental Risks and Challenges of Anthropogenic Metals Flows and Cycles”),

‒      ottaa huomioon UNEP:n alaisen luonnonvarojen kestävää hallintaa edistävän kansainvälisen paneelin vuonna 2011 antamat päätelmät luonnonvarojen käytön ja ympäristövaikutusten sekä talouskasvun välisen yhteyden purkamisesta (”Decoupling natural resource use and environmental impacts from economic growth”),

‒      ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 10. joulukuuta 2014 antaman lausunnon(5),

‒      ottaa huomioon alueiden komitean 12. helmikuuta 2015 antaman lausunnon(6),

–       ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–       ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnot (A8-0215/2015),

A.     toteaa, että resurssien kestämätön käyttö on perimmäisenä syynä moniin ympäristöongelmiin, kuten ilmastonmuutokseen, aavikoitumiseen, metsäkatoon, biologisen monimuotoisuuden vähenemiseen ja ekosysteemipalvelujen heikkenemiseen; huomauttaa, että maailmantalous kuluttaa tuotantoon ja jätteenkäsittelyyn puolentoista maapallon verran resursseja ja että kulutuksen arvioidaan kasvavan niin, että resursseja tarvitaan 2030-luvulla jo kahden maapallon verran;

B.     ottaa huomioon, että Eurooppa on riippuvaisempi resurssien tuonnista kuin mikään muu alue maailmassa ja että monet resurssit käytetään loppuun varsin lyhyellä aikavälillä; ottaa huomioon, että Euroopan kilpailukykyä voidaan parantaa tuntuvasti lisäämällä resursseista taloudessa saatavaa lisäarvoa ja edistämällä eurooppalaisista lähteistä peräisin olevien materiaalien kestävää tarjontaa; toteaa lisäksi, että raaka-aineiden tarjonnan turvaamiseksi olisi tehostettava elinkeinoelämän ja jätehuoltoalan välisiä innovointikumppanuuksia sekä tutkimusta, jotta voitaisiin lisätä tärkeiden raaka-aineiden kierrätysmahdollisuuksia;

C.     katsoo, että siirtyminen kiertotalouteen on ensisijaisesti taloudellinen kysymys, joka koskee raaka-aineiden saantia tai kestävää saatavuutta, Euroopan uudelleenteollistamista ja digitalisoinnin jatkamista, uusien työpaikkojen luomista sekä ilmastonmuutokseen, heikkoon energiavarmuuteen ja resurssien niukkuuteen liittyviä haasteita; toteaa, että kiertotalouteen investoiminen voi sen vuoksi olla täysin sopusoinnussa työllisyyttä, kasvua ja kilpailukykyä koskevien komission tavoitteiden kanssa ja että sillä on mahdollista saada aikaan tilanne, josta hyötyvät kaikki sidosryhmät;

D.     toteaa, että resurssitehokkuudessa on otettava huomioon myös laajempia kestävyyteen liittyviä näkökohtia, kuten ympäristöön liittyvät, eettiset, taloudelliset ja sosiaaliset seikat, ja sen on oltava johdonmukaista niiden kanssa;

E.     toteaa, että seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman tavoitteet ja lopulliset ensisijaiset toimet ovat luonteeltaan sitovia;

F.     ottaa huomioon, että Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) ympäristöohjelman mukaan vapaaehtoisten toimintamallien ympäristötehokkuus on usein kyseenalainen ja niiden taloudellinen tehokkuus yleensä vähäinen(7)7;

G.     huomauttaa, että siirtyminen kiertotalouteen edellyttää koko järjestelmän kattavaa muutosta, joka vaikuttaa arvoketjun kaikkiin sidosryhmiin, sekä huomattavia innovaatioita teknologiassa, yrityksissä ja koko yhteiskunnassa;

H.     ottaa huomioon, että kansalaisilla, pienyrityksillä ja paikallisviranomaisilla on erityinen tehtävä resurssitehokkuuden varmistamisessa sekä talouskasvun ja resurssien kulutuksen välisen yhteyden purkamisessa;

I.      ottaa huomioon, että asianmukaisesti toimivassa kiertotaloudessa tarvitaan kilpailukykyisiä yrityksiä ja että yritykset itse ovat liikkeellepanevana voimana siirryttäessä kiertotalouteen;

J.      toteaa, että on tärkeää asettaa pk-yritykset EU:n resurssitehokkuusstrategian ytimeen, koska niiden osuus EU:n yrityksistä on 99 prosenttia ja ne työllistävät kaksi kolmasosaa työvoimasta;

K.     toteaa, että kunnianhimoisella EU:n kiertotalouspaketilla luodaan liiketoimintamahdollisuuksia, turvataan raaka-aineiden saanti, pidennetään niiden tuottavaa käyttöä (uudelleenkäytettyinä, uudelleenvalmistettuina, kierrätettyinä tai varaosina), taataan laadukkaat kierrätysprosessit niiden käyttöiän päättyessä sekä kohdellaan kaikkia sivutuotteita ja jätteitä arvokkaina resurssivirtoina jatkokäyttöä varten;

L.     toteaa, että kestävä ja vastuullinen ensiöraaka-aineiden hankinta on resurssitehokkuuden toteutumisen ja kiertotalouden tavoitteiden saavuttamisen kannalta ratkaisevaa;

M.    katsoo, että on välttämätöntä kehittää uusioraaka-aineiden markkinoita, jotta saavutetaan resurssitehokkuuden tavoitteet ja saadaan käyttöön kiertotalous;

N.     toteaa kehottaneensa toistuvasti komissiota laatimaan resurssitehokkuudelle indikaattoreita ja oikeudellisesti sitovia tavoitteita;

O.     ottaa huomioon, että kiertotalouden kehittämisessä keskeinen merkitys on sellaisten myrkyllisten kemikaalien poistamisella käytöstä, joille on olemassa tai kehitteillä voimassa olevan kemikaalilainsäädännön mukaisia turvallisempia vaihtoehtoja;

P.     ottaa huomioon, että Eurostatin tiedot yhdyskuntajätteen käsittelystä EU:n 28 jäsenvaltiossa osoittavat selvästi, että jätepolitiikan alalla toimintaedellytykset eivät ole vieläkään tasapuoliset ja että voimassa olevan lainsäädännön täytäntöönpano ja valvonta aiheuttavat huomattavia haasteita;

Q.     huomauttaa, että keskimäärin vain 40 prosenttia kiinteästä jätteestä käytetään uudelleen tai kierrätetään ja loppuosa päätyy kaatopaikoille tai polttolaitoksiin;

R.     ottaa huomioon, että eläintarvikkeina käytettävien maataloustuotteiden tuotannon ja kulutuksen osuus resurssien käytöstä on huomattava ja ne vaikuttavat merkittävästi ympäristöön, kansanterveyteen sekä eläinten terveyteen ja hyvinvointiin; toteaa, että tarvitaan kestäviä ratkaisuja, jotta elintarvikealan vähäiseen resurssitehokkuuteen voidaan puuttua kokonaisvaltaisesti;

S.     katsoo, että poistamalla ympäristön kannalta haitalliset tuet, kuten fossiilisten polttoaineiden suorat ja välilliset tuet, voitaisiin tuntuvasti vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, osaltaan torjua ilmastonmuutosta ja mahdollistaa siirtyminen kiertotalouteen;

1.      suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon ”Kohti kiertotaloutta: jätteetön Eurooppa” (COM(2014)0398); kannattaa kiertotalouden suunnittelua ja siihen liittyvää innovointia koskevaa komission lähestymistapaa, joka sisältää resurssitehokkuutta tukevan toimintaympäristön luomisen, resurssitehokkuustavoitteen asettamisen tiedonannossa kuvatulla tavalla ja sellaisen erityisen toimintakehyksen laatimisen, jonka mukaisesti pk-yritykset voivat kääntää ympäristöhaasteet ympäristön kannalta kestäviksi liiketoimintamahdollisuuksiksi; korostaa, että siirtyminen kiertotalouteen edellyttää lainsäädäntötoimenpiteitä, ja kehottaa komissiota esittämään kiertotaloutta käsittelevän kunnianhimoisen ehdotuksen vuoden 2015 loppuun mennessä, kuten se ilmoitti työohjelmassaan vuodeksi 2015;

2.      korostaa, että resurssien niukkuutta koskevan ongelman ratkaisemiseksi on välttämätöntä vähentää resurssien käyttöönottoa ja hyödyntämistä ja purkaa täysin kasvun ja luonnonvarojen käytön välinen yhteys ja että tällainen koko järjestelmän kattava muutos edellyttää ennakointia, jossa tarvittavia toimia tarkastellaan kestävyyden näkökulmasta vuodesta 2050 käsin ja toimiin ryhdytään välittömästi;

3.      korostaa tuotantoa ja kulutusta osa-alueina, joihin on puututtava niin, että varmistetaan johdonmukaisuus laajempien kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa;

4.      toteaa, että resurssien tehokkaassa käytössä jo aikaan saaduista parannuksista huolimatta tuotannon jatkuva kasvu on mitätöinyt nämä tehokkuudessa syntyneet hyödyt ja resurssien käyttöönotto lisääntyy edelleen jyrkästi maailmanlaajuisesti, joten resurssien käyttöönottoa ja hyödyntämistä on pikaisesti vähennettävä yleisesti tällaisen vastavaikutuksen estämiseksi; kehottaa komissiota ehdottamaan tämänsuuntaisia toimenpiteitä;

5.      muistuttaa, että vesi niin tuotantoprosesseissa käytettävänä luonnonvarana kuin myös julkisena hyödykkeenä olisi otettava huomioon laskettaessa raaka-aineiden kulutusmääriä ja että sitä olisi käytettävä tehokkaasti;

6.      korostaa, että resurssien käytön tehostaminen parempaa suunnittelua koskevilla vaatimuksilla sekä jätelainsäädännöllä, jolla varmistetaan nousu jätehierarkiassa (ja edistetään siten jätteen syntymisen ehkäisemistä, uudelleenkäyttöä, valmistelua uudelleenkäyttöä varten ja kierrätystä), voisi tuoda EU:n yrityksille, viranomaisille ja kuluttajille huomattavat nettosäästöt, arviolta 600 miljardia euroa tai 8 prosenttia vuotuisesta liikevaihdosta, ja vähentää samalla vuotuisia kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjä 2–4 prosenttia; korostaa, että lisäämällä resurssituottavuutta 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä voitaisiin kasvattaa BKT:tä lähes prosentilla ja luoda kaksi miljoonaa uutta kestävää työpaikkaa(8)1; muistuttaa, että resurssitehokkuus on yksi ensisijaisista tavoitteista seitsemännessä ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa, jossa korostetaan, että on tarpeen edistää ympäristöystävällisten tuotteiden ja palvelujen tuotantoa ja kysyntää kuluttajien keskuudessa toimilla, joilla parannetaan niiden saatavuutta, taloudellista saavutettavuutta, toimivuutta ja houkuttavuutta;

7.      on vakuuttunut siitä, että resurssitehokkuuden parantamiseksi tarvitaan niin lainsäädäntötoimenpiteitä kuin myös taloudellisia kannustimia, ulkoisten kustannusten sisällyttämistä hintoihin sekä lisärahoitusta tutkimukseen ja innovointiin samoin kuin sosiaalisia ja elämäntapamuutoksia; huomauttaa, että eri toimintatasoilla tarvitaan toissijaisuusperiaatteen vuoksi erilaisia välineitä;

8.      katsoo, että täysimääräisen kiertotalouden toteuttaminen edellyttää kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien, alueiden, kaupunkien, paikallisyhteisöjen, pk-yritysten, kansalaisjärjestöjen, elinkeinoelämän edustajien, ammattiyhdistysten ja kansalaisten osallistumista;

9.      kehottaa komissiota ottamaan paikallis- ja alueviranomaiset mukaan kiertotalouspaketin kehittämiseen;

10.    korostaa, että yleinen tietoisuus sekä kansalaisten mielikuvat ja heidän osallistumisensa ovat ratkaisevassa asemassa, jotta siirtyminen kiertotalouteen voi onnistua; toteaa, että valistukseen ja tiedotukseen sekä kestävien kulutus- ja tuotantomallien edistämiseen olisi osoitettava asianmukaista huomiota ja tarvittavat resurssit, ja korostaa resurssitehokkaaseen kiertotalouteen siirtymisen hyötyjä;

11.    huomauttaa, että siirtyminen kiertotalouteen edellyttää ammattitaitoista työvoimaa ja että koulutuksessa on otettava huomioon vihreän osaamisen tarve;

12.    painottaa, että EU on jo ottanut käyttöön kiertotaloutta edistäviä rahoitusvälineitä erityisesti Horisontti 2020 -ohjelman ja Life+ -välineen kautta ja että asianmukaisesti käytettyinä nämä välineet voisivat osaltaan edistää ympäristöinnovaatioita ja teollista ekologiaa EU:n jäsenvaltioissa ja alueilla;

13.    korostaa, että oikeusvarmuus ja pitkän aikavälin ennustettavuus ovat avainasemassa Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) mahdollisuuksien hyödyntämiseksi kiertotaloudessa, jotta saadaan kanavoitua investointeja kestävään talouteen;

14.    korostaa, että siirryttäessä kestävään kiertotalouteen olisi yhdistettävä toisiinsa kunnianhimoiset ympäristötavoitteet ja tiukat sosiaaliset vaatimukset, joihin sisältyy kunnollisen työn sekä terveellisten ja turvallisten työolojen edistäminen (eli varmistetaan, etteivät työntekijät altistu työpaikallaan haitallisille aineille);

15.    korostaa tarvetta luoda kestävää tuotantoa ja kulutusta varten entistä johdonmukaisempi lainsäädäntökehys, joka kattaa koko tuotantosyklin kestävistä hankinnoista käytöstäpoiston jälkeiseen talteenottoon;

Indikaattorit ja tavoitteet

16.    korostaa, että EU:n resurssien käytön on oltava kestävää vuonna 2050 ja että tämä edellyttää muun muassa resurssien kulutuksen absoluuttista vähentämistä resurssien kulutuksen luotettaviin mittauksiin koko toimitusketjussa perustuvalle kestävälle tasolle, jätehierarkian ehdotonta noudattamista, resurssien käyttöä kaskadiperiaatteen mukaisesti varsinkin biomassan käytön osalta, vastuullisia ja kestäviä hankintoja, uusiutumattomien resurssien käyttöä suljetussa kierrossa, uusiutuvien resurssien käyttöä yhä enemmän niiden uusiutuvuuden rajoissa, myrkyllisten aineiden käytön asteittaista lopettamista erityisesti silloin, kun niille on olemassa tai kehitteillä nykyisen kemikaalilainsäädännön mukaisia turvallisempia vaihtoehtoja, jotta voidaan varmistaa myrkyttömien materiaalikiertojen kehittäminen, ja ekosysteemipalvelujen laadun parantamista;

17.    muistuttaa kehottaneensa jo vuonna 2012 sopimaan selkeistä, luotettavista ja mitattavissa olevista taloudellisen toiminnan indikaattoreista, joissa otetaan huomioon ilmastonmuutos, biologinen monimuotoisuus ja resurssitehokkuus elinkaarinäkökulmasta, sekä käyttämään näitä indikaattoreita lainsäädäntöehdotusten ja konkreettisten vähennystavoitteiden perustana;

18.    kehottaa komissiota ehdottamaan vuoden 2015 loppuun mennessä resurssitehokkuuden pääindikaattoria ja alaindikaattoreita, kuten ekosysteemipalveluja koskevaa alaindikaattoria; toteaa, että näiden yhdenmukaistettujen indikaattoreiden käytön olisi oltava oikeudellisesti sitovaa vuodesta 2018 alkaen ja että niillä olisi mitattava resurssien kulutusta, tuonti ja vienti mukaan luettuina, EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla sekä eri toimialoilla ja niissä olisi otettava huomioon tuotteiden ja palvelujen koko elinkaari, ja katsoo, että indikaattoreiden olisi perustuttava jalanjälkimenetelmään ja niillä olisi mitattava vähintään maankäytön jalanjälki, vesijalanjälki ja materiaalien käytön jalanjälki sekä hiilijalanjälki;

19.    kehottaa komissiota ehdottamaan vuoden 2015 loppuun mennessä sitovaa tavoitetta, jonka mukaan resurssitehokkuutta parannetaan EU:n tasolla 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 2014 tasoon verrattuna, sekä yksilöllisiä tavoitteita kullekin jäsenvaltiolle; korostaa, että ennen kuin resurssitehokkuutta koskevia tavoitteita voidaan ottaa käyttöön, niitä on tuettava indikaattoreilla;

20.    kehottaa komissiota edistämään resurssitehokkuuden indikaattoreiden käyttöä kansainvälisillä yleissopimuksilla, jotta mahdollistetaan toimialojen ja talouksien vertailukelpoisuus ja varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset, sekä tukemaan vuoropuhelua ja yhteistyötä kolmansien maiden kanssa;

21.    korostaa, että kyseiset indikaattorit olisi sisällytettävä osaksi eurooppalaista ohjausjaksoa ja kaikkia vaikutustenarviointeja;

Tuotepolitiikka ja ekosuunnittelu

22.    korostaa huolellisesti harkitun tuotepolitiikan merkitystä ja toteaa, että se lisää tuotteiden odotettua käyttöikää, kestävyyttä, uudelleenkäytettävyyttä ja kierrätettävyyttä; huomauttaa, että se, minkä verran resursseja jokin tuote käyttöikänsä aikana käyttää ja voidaanko se korjata, käyttää uudelleen ja kierrättää, määräytyy suurelta osin suunnitteluvaiheessa; kehottaa komissiota edistämään tuotepolitiikassa elinkaariajattelua etenkin ottamalla käyttöön yhdenmukaistettuja menetelmiä tuotteiden ympäristöjalanjäljen arvioimiseksi;

23.    kehottaa komissiota tältä osin esittämään kunnianhimoisen työohjelman ja panemaan voimassa olevan ekosuunnitteludirektiivin ekosuunnitteluvaatimukset kattavasti ja kunnianhimoisesti täytäntöön uusilla ja päivitetyillä täytäntöönpanotoimenpiteillä siten, että aloitetaan jo kehitettyjen toimenpiteiden välittömästä toteuttamisesta;

24.    kehottaa komissiota ehdottamaan ekosuunnittelulainsäädännön ja tuotepolitiikkaa koskevan muun asiaankuuluvan lainsäädännön tarkistamista vuoden 2016 loppuun mennessä vaikutustenarvioinnin perusteella siten, että niihin sisällytetään seuraavat olennaiset muutokset: ekosuunnitteluvaatimusten soveltamisalaa laajennetaan kattamaan kaikki tärkeimmät tuoteryhmät, ei ainoastaan energiaan liittyviä tuotteita, pakollisiin tuotesuunnitteluvaatimuksiin sisällytetään vähitellen kaikki resurssitehokkuuden olennaiset osatekijät, näiden vaatimusten perusteella otetaan käyttöön pakollinen tuotepassi, aloitetaan omavalvonta ja kolmannen osapuolen toteuttamat tarkastukset sen varmistamiseksi, että tuotteet ovat vaatimusten mukaisia, ja määritellään esimerkiksi lujuutta, korjattavuutta, uudelleenkäytettävyyttä ja kierrätettävyyttä koskevia horisontaalisia vaatimuksia;

25.    kehottaa komissiota arvioimaan kustannus-hyötyanalyysin perusteella mahdollisuutta ottaa käyttöön kierrätetyn materiaalin vähimmäispitoisuus uusissa tuotteissa ekosuunnitteludirektiivin tulevan tarkistamisen yhteydessä;

26.    kehottaa komissiota laatimaan toimenpiteitä suunnitellun vanhenemisen torjumiseksi ja kehittämään edelleen kiertotalouden tuotestandardeja, jotka koskevat muun muassa kunnostusta ja korjausta, purkamisen helpottamista sekä raaka-aineiden, uusiutuvien resurssien ja kierrätysmateriaalien tehokasta käyttöä tuotteissa;

27.    muistuttaa, että myös standardoitujen ja modulaaristen komponenttien saatavuudella, purkamisen suunnittelulla, pitkäikäisten tuotteiden suunnittelulla ja tehokkailla tuotantoprosesseilla on keskeinen merkitys onnistuneessa kiertotaloudessa; kehottaa komissiota ryhtymään asiaankuuluviin toimiin sen varmistamiseksi, että tuotteet ovat kestäviä ja niitä on helppo parantaa, käyttää uudelleen, kunnostaa, korjata, kierrättää ja purkaa niin, että niistä saadaan uusia resursseja, ja että vaarallisia aineita sisältävät osat ilmoitetaan selvästi tuotteiden käyttöoppaissa, jotta voidaan helpottaa näiden osien erottamista ennen kierrätystä; kehottaa komissiota tältä osin laatimaan biopohjaisten tuotteiden määritelmän, jossa edellytetään, että tuotteesta vähintään 50 prosenttia on uusiutuvaa materiaalia;

28.    kehottaa komissiota ehdottamaan vaatimuksia tiedoista, jotka koskevat tuotteen sisältämiä resursseja ja sen odotettua käyttöikää, asettamatta pk-yrityksille liiallista hallinnollista rasitetta; korostaa, että näiden tietojen olisi oltava kuluttajien ja yritysten kannalta helposti ymmärrettävässä muodossa, jotta voitaisiin helpottaa tietoihin perustuvaa päätöksentekoa sekä tuotteiden korjausta ja kierrätystä; huomauttaa, että on välttämätöntä lisätä kuluttajien tietoisuutta ja tehostaa heidän ennakoivaa rooliaan;

29.    pyytää komissiota ehdottamaan vähimmäistakuun pidentämistä kestokulutustavaroiden osalta, jotta voidaan pidentää tuotteiden odotettua käyttöikää, ja täsmentämään, että direktiivin 1999/44/EY mukaisesti kulutustavaroiden myyjän olisi tutkittava virheet lakisääteisen takuun kahden ensimmäisen voimassaolovuoden aikana ja myyjä voi periä kuluttajalta korvauksen vain, jos virhe on aiheutunut epäasianmukaisesta käytöstä;

30.    kehottaa komissiota ehdottamaan varaosien saatavuutta koskevia asianmukaisia toimenpiteitä, jotta voidaan varmistaa tuotteiden korjattavuus niiden käyttöiän ajan;

31.    kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja Euroopan kemikaalivirastoa (ECHA) tehostamaan REACH-asetuksen yhteydessä toimiaan erityistä huolta aiheuttavien aineiden korvaamiseksi ja sellaisten aineiden käytön rajoittamiseksi, joiden ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheuttamia riskejä ei voida hyväksyä, erityisesti keinona täyttää seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman vaatimus myrkyttömien materiaalikiertojen kehittämisestä niin, että kierrätysjätettä voidaan käyttää merkittävänä ja luotettavana raaka-aineiden lähteenä unionissa; kehottaa tältä osin komissiota lopettamaan välittömästi erityistä huolta aiheuttavien aineiden lisäämistä REACH-asetuksen liitteeseen XIV koskevien ECHA:n suositusten käsittelyn yksipuolisen keskeyttämisen ja tekemään tällaiset lisäykset nopeasti; painottaa jätehierarkian mukaisesti, että jätteen syntymisen ehkäiseminen on kierrätykseen nähden etusijalla ja että vastaavasti kierrätys ei saisi oikeuttaa jatkamaan vaarallisten aineiden käyttöä loputtomiin;

32.    kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan vaarallisten aineiden korvaamiseksi tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa annetun direktiivin 2011/65/EU yhteydessä, jotta voidaan luoda myrkyttömiä materiaalikiertoja;

33.    kehottaa jäsenvaltioita harjoittamaan tehokasta markkinavalvontaa, jotta voidaan varmistaa, että niin eurooppalaiset kuin myös Eurooppaan tuotavat tuotteet täyttävät tuotepolitiikkaa ja ekosuunnittelua koskevat vaatimukset; kehottaa jäsenvaltioita tehokkaan markkinavalvonnan varmistamiseksi edistymään viipymättä markkinavalvonta-asetuksen uudelleentarkastelua koskevassa lainsäädäntömenettelyssä; toteaa, että lisäviivästykset vahingoittaisivat yritysten ja kansalaisten etuja;

Kohti jätteettömyyttä

34.    tuo esiin komission analyysin, jonka mukaan uusien jätetavoitteiden käyttöönotto loisi 180 000 työpaikkaa, tekisi EU:sta entistä kilpailukykyisemmän ja vähentäisi kalliiden ja niukkojen resurssien kysyntää(9)2; pitää valitettavana jätelainsäädäntöehdotuksen(10)3 perumista mutta pitää varapuhemies Timmermansin parlamentin joulukuun 2014 istuntojaksolla antamaa ilmoitusta mahdollisuutena laatia uusi, entistä kunnianhimoisempi kiertotalouspaketti;

35.    kehottaa komissiota tekemään ilmoittamansa ehdotuksen jätelainsäädännön tarkistamisesta vuoden 2015 loppuun mennessä siten, että siinä noudatetaan tarkasti jätehierarkiaa, ja sisällyttämään siihen seuraavat seikat: –

  otetaan käyttöön selkeitä ja yksiselitteisiä määritelmiä

         –    laaditaan toimenpiteitä jätteen syntymisen ehkäisemiseksi

–    asetetaan vuoteen 2025 mennessä saavutettavia sitovia vähennystavoitteita yhdyskuntajätteelle, kaupalliselle jätteelle ja teollisuusjätteelle

–    asetetaan laajennettua tuottajavastuuta koskevia selkeitä vähimmäisvaatimuksia laajennettua tuottajavastuuta koskevien järjestelmien avoimuuden ja kustannustehokkuuden varmistamiseksi

–    sovelletaan jäännösjätteeseen maksa itse omat jätekustannuksesi -periaatetta (”pay-as-you-throw”) yhdistettynä paperin, metallin, muovin ja lasin pakollisiin erilliskeräysjärjestelmiin, jotta kierrätysmateriaalit olisivat laadukkaita, sekä aloitetaan biojätteen pakollinen erilliskeräys vuoteen 2020 mennessä

–    kierrätykselle ja valmistelulle uudelleenkäyttöä varten asetetut tavoitteet nostetaan vähintään 70 prosenttiin kiinteästä yhdyskuntajätteestä ja 80 prosenttiin kierrätetystä pakkausjätteestä vuoteen 2030 mennessä siten, että käytetään vankkaa raportointimenetelmää, jolla estetään käytöstä poistetun (kaatopaikoille viedyn tai poltetun) jätteen ilmoittaminen kierrätetyksi jätteeksi, sovelletaan kaikkiin jäsenvaltioihin samaa yhdenmukaistettua menetelmää ja käytetään ulkoisesti todennettuja tilastotietoja, sekä asetetaan kierrättäjille velvoite raportoida lajittelulaitokseen menevistä jätemääristä ja niistä ulos tulevien uusiomateriaalien määristä

–    rajataan jätteenpoltto joko energian talteenottoa varten tai muuten koskemaan ehdottomasti vain kierrätyskelvotonta ja biologisesti hajoamatonta jätettä vuoteen 2020 mennessä

–    vähennetään vähitellen sitovasti kaikkea jätteen sijoittamista kaatopaikoille ja toteutetaan tämä kierrätystä koskevien vaatimusten mukaisesti kolmessa vaiheessa (vuosiin 2020, 2025 ja 2030 mennessä) siten, että lopulta kielletään kaikki jätteen sijoittaminen kaatopaikoille lukuun ottamatta tiettyjä vaarallisia jätteitä sekä jäännösjätteitä, joille kaatopaikoille sijoittaminen on ympäristön kannalta järkevin vaihtoehto

–    tehdään jätteen sijoittamisesta kaatopaikoille ja jätteenpoltosta maksullista;

36.    korostaa jätepolitiikkaa koskevien unionin tavoitteiden merkitystä ja lisäarvoa, kun kyse on oikeusvarmuudesta, ennustettavuudesta ja tasapuolisten toimintaedellytysten luomisesta sisämarkkinoilla sekä siitä, että kaikkien EU:n kansalaisten elinympäristöä suojellaan ja parannetaan;

37.    kehottaa komissiota asettamaan kaikille EU:n jäsenvaltioille samat tavoitteet, jotta varmistetaan ympäristönsuojelun yhtä korkea taso kaikkialla EU:ssa sisämarkkinoita vaarantamatta;

38.    kehottaa komissiota varmistamaan nykyisen jätelainsäädännön ja sen tavoitteiden, erityisesti erilliskeräysjärjestelmiä koskevan velvoitteen, kattavan ja asianmukaisen täytäntöönpanon, huolehtimaan siitä, että jäsenvaltiot tehostavat toimiaan nykyisten tavoitteiden saavuttamiseksi, ja toteuttamaan toimia jäsenvaltioiden tukemiseksi oikeiden välineiden käyttöönotossa, jotta tavoitteet voidaan saavuttaa määräajassa;

39.    painottaa, että käytettävissä olevan jätehuoltokapasiteetin hyödyntäminen parhaalla mahdollisella tavalla EU:ssa edellyttää suunnittelun ja tietojenvaihdon parantamista ylikapasiteetin välttämiseksi;

40.    pyytää komissiota tarkastelemaan lähemmin tehostettua kaatopaikkalouhintaa koskevan sääntelykehysehdotuksen toteutettavuutta, jotta nykyisillä kaatopaikoilla olevia uusioraaka-aineita voidaan käyttää uudelleen, ja selvittämään ympäristölupajärjestelmän kehittämistä kierrätysteollisuutta varten;

41.    kehottaa komissiota lisäämään avoimuutta ja parantamaan valvontaa, jotta vältetään jätteen kuljettaminen maihin, joissa sovelletaan alhaisempia ympäristö- ja sosiaalialan vaatimuksia kuin EU:ssa;

42.    kehottaa komissiota yhdessä jäsenvaltioiden kanssa tehostamaan toimiaan kuluttajien tuottaman jätteen laittoman viennin torjumiseksi;

43.    kehottaa komissiota vahvistamaan jätehuollon puitedirektiivissä vähimmäisvaatimukset jätteen syntymisen ehkäisemistä koskevia kansallisia ohjelmia varten sekä määrittämään tavoitteita ja indikaattoreita, jotta jäsenvaltioiden saavuttamista tuloksista saadaan vertailukelpoisia;

44.    kehottaa komissiota ratkaisemaan erityiset jäteongelmat ja ryhtymään toimiin, joita se ehdottaa kiertotaloudesta antamassaan tiedonannossa (COM(2014)0398); kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan, että EU:n varoja käytetään erilliskeräyksen ja kierrätysinfrastruktuurin kehittämisen kaltaisten yhdennettyjen jätehuoltotavoitteiden saavuttamiseksi;

45.    kehottaa komissiota ehdottamaan tavoitetta, jonka mukaan merten roskaantumista vähennetään 50 prosenttia vuoteen 2025 mennessä vuoden 2014 tasoon verrattuna;

46.    korostaa tarvetta laatia tavoitteita tiettyjen kriittisten metallien keräystä ja kierrätystä varten, koska ne hupenevat jatkuvasti, jotta voidaan vähentää riippuvuutta niistä;

47.    kehottaa komissiota ehdottamaan vuoden 2015 loppuun mennessä tavoitteita, toimenpiteitä ja välineitä, jotta elintarvikejätettä koskevaan ongelmaan voidaan puuttua tehokkaasti, ja asettamaan sitovan tavoitteen, jonka mukaan elintarvikejätettä vähennetään vähintään 30 prosenttia vuoteen 2025 mennessä valmistus-, jälleenmyynti-, jakelu-, ravitsemispalvelu- ja ravintola-alalla sekä kotitalouksissa; kehottaa komissiota asiaa koskevien uusien säädösehdotusten vaikutustenarviointia tehdessään arvioimaan niiden mahdollista vaikutusta elintarvikejätteeseen;

Kestävät rakennukset

48.    suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon ”Rakennusalan resurssitehokkuuden parantaminen” (COM(2014)0445); pitää tarpeellisena rakennusalaa koskevaa lähestymistapaa, joka perustuu etenemissuunnitelmaan ja pitkän aikavälin tavoitteisiin;

49.    kehottaa komissiota ehdottamaan kiertotalouden periaatteiden ja vaatimusten täysimääräistä täytäntöönpanoa rakennusalalla ja kehittämään edelleen rakennusten resurssitehokkuutta koskevaa toimintakehystä, ja toteaa, että tähän sisältyy indikaattoreiden, standardien ja menetelmien sekä laatuvaatimusten kehittäminen maankäyttöä ja kaupunkisuunnittelua, arkkitehtuuria, rakennesuunnittelua, rakentamista, huoltoa, mukautettavuutta, energiatehokkuutta, peruskorjausta sekä uudelleenkäyttöä ja kierrätystä varten; huomauttaa, että kestäviä rakennuksia koskevien tavoitteiden ja indikaattoreiden olisi käsitettävä myös vihreä infrastruktuuri, kuten viherkatot; korostaa, että Euroopan rakennuskantaa varten tarvitaan kokonaisvaltainen näkemys, joka sisältää selkeitä ja kunnianhimoisia tavoitteita keskipitkälle ja pitkälle aikavälille sekä etenemissuunnitelmia näkemyksen täytäntöönpanemiseksi;

50.    katsoo, että rakennusten kestävyyden arvioinnissa olisi otettava huomioon sisäilman laatu sekä käyttäjien hyvinvointi ja sosiaaliset tarpeet;

51.    kehottaa komissiota laatimaan resurssitehokkuuden yleisten indikaattoreiden yhteydessä indikaattoreita, joilla voidaan arvioida rakennusten kestävyyttä niiden koko elinkaaren ajan, käyttäen olemassa olevia standardeja ja menetelmiä sekä soveltaen sosiaalista, taloudellista ja ympäristökestävyyttä koskevaa lähestymistapaa;

52.    kehottaa komissiota ehdottamaan, että parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevia periaatteita ja vaatimuksia sovellettaisiin rakennusten kaikkiin materiaaleihin ja osiin, ja laatimaan rakennuksen koko elinkaareen perustuvan rakennuspassin; katsoo, että rakennuspassin pitäisi lisätä avoimuutta ja sisältää tietoja, jotka helpottavat huoltoa, korjausta, peruskorjausta ja kierrätystä;

53.    huomauttaa, että vuoden 2050 rakennetusta ympäristöstä on jo olemassa 90 prosenttia, ja toteaa, että peruskorjausalalle olisi asetettava erityisvaatimuksia ja tarjottava kannustimia, jotta rakennukset olisivat pääosin energiapositiivisia vuonna 2050; kehottaa komissiota sen vuoksi laatimaan pitkän aikavälin strategian olemassa olevien rakennusten peruskorjausta varten ja tehostamaan energiatehokkuudesta annetulla direktiivillä 2012/27/EU käyttöön otettujen kansallisten peruskorjausstrategioiden roolia;

54.    kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan kierrätyksen tehostamista kehittämällä rakennusalalle valikoivan keräyksen ja kierrätyksen infrastruktuuria;

55.    kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan mahdollisuuksia, joita liittyy purkamista edeltäviin tarkastuksiin (eli rakennuksen arviointiin ennen sen purkamista siinä käytettyjen materiaalien kuvaamiseksi ja sen määrittämiseksi, mitkä jakeet voitaisiin erottaa kierrätettäviksi) ja kierrätettävien materiaalien paikan päällä tapahtuvaan lajitteluun (näin saadaan yleensä puhtaampia uusioraaka-aineita kuin muualla tehtävästä lajittelusta ja voidaan vähentää kuljetuksen ympäristövaikutuksia esimerkiksi murskaamalla/tiivistämällä materiaalia paikan päällä);

56.    toteaa, että betoni on yksi rakennusalalla eniten käytetyistä materiaaleista; kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisuuksia lisätä betonin kierrätystä rakennusalalla, kuten Saksassa ja Sveitsissä jo tehdään;

Uusioraaka-aineiden markkinoiden kehittäminen

57.    kehottaa komissiota laatimaan toimenpiteitä, joilla edistetään ja helpotetaan laadukkaiden uusioraaka-aineiden markkinoiden ja uusioraaka-aineiden uudelleenkäyttöön perustuvan liiketoiminnan kehittämistä;

58.    katsoo, että pitkän aikavälin ennustettavissa oleva toimintakehys auttaa osaltaan lisäämään investointeja ja toimia, joita tarvitaan, jotta voidaan todella kehittää vihreämpien teknologioiden markkinoita ja edistää kestäviä liiketoimintaratkaisuja; korostaa, että vankkaan tietopohjaan perustuvat resurssitehokkuuden indikaattorit ja tavoitteet antaisivat julkisen ja yksityisen sektorin päättäjille tarvittavaa ohjausta talouden muuntamiseksi;

59.    pitää tärkeänä, että komissio ja jäsenvaltiot edistävät sellaisten teollisen symbioosin ohjelmien luomista, joilla tuetaan uudelleenkäytön ja kierrätyksen teollisia synergioita ja autetaan yrityksiä, erityisesti pk-yrityksiä, saamaan selville, miten niiden energia, jäte ja sivutuotteet voivat toimia muiden resursseina; viittaa muihin vastaaviin käsitteisiin, kuten kehdosta kehtoon -malli ja teollinen ekologia;

Muut toimenpiteet

60.    kehottaa komissiota ehdottamaan pakollisia vihreitä julkisia hankintoja koskevia menettelyjä; katsoo, että kaikissa julkisissa hankinnoissa olisi suosittava uudelleenkäytettyjä, korjattuja, uudelleenvalmistettuja, kunnostettuja ja muita kestäviä ja resurssitehokkaita tuotteita ja ratkaisuja ja että muussa tapauksessa olisi sovellettava noudata tai selitä -periaatetta;

61.    korostaa tarvetta ottaa käyttöön finanssipoliittinen kehys, joka on saastuttaja maksaa -periaatteen mukainen ja jolla annetaan oikeita signaaleja investointien tekemiseksi resurssitehokkuuteen, tuotantoprosessien nykyaikaistamiseksi ja entistä helpommin korjattavien ja kestävämpien tuotteiden valmistamiseksi (esimerkiksi korjauspalveluista perittävien verojen alentaminen ja paljon resursseja kuluttavien, kierrätyskelvottomien ja kertakäyttötuotteiden verotuksen nostaminen); kehottaa jäsenvaltioita etenemään tällä alalla osana eurooppalaista ohjausjaksoa(11)1;

62.    kehottaa komissiota tutkimaan ja ehdottamaan verotukseen liittyviä toimenpiteitä, kuten alennettua alv-kantaa kierrätetyille, uudelleenkäytetyille ja resurssitehokkaille tuotteille;

63.    kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön pk-yritysten vihreän toimintasuunnitelman;

64.    kehottaa komissiota laatimaan ravinteita koskevat toimintapuitteet, jotta voidaan lisätä niiden kierrätystä, edistää innovaatioita, parantaa markkinaolosuhteita ja sisällyttää niiden kestävä käyttö lannoitteita, elintarvikkeita, vettä ja jätettä koskevaan EU:n lainsäädäntöön;

65.    kehottaa komissiota esittämään jo monta kertaa vuoden 2013 jälkeen lykätyn tiedonannon kestävistä elintarvikkeista vuoden 2016 ensimmäisellä puoliskolla; korostaa, että elintarvikkeiden tuotannon ja kulutuksen osuus resurssien käytöstä on huomattava, ja toteaa sen vuoksi, että tiedonannossa olisi kokonaisvaltaisesti tarkasteltava resurssitehokkuuden puutteita elintarvikeketjussa ja rohkaistava kehittämään kestävää elintarvikepolitiikkaa; kehottaa komissiota arvioimaan ympäristöystävällisten elintarvikepakkausten käytön lisäämistä ja myös mahdollisuutta korvata elintarvikepakkaukset asteittain biopohjaisilla ja biohajoavilla, kompostoitavilla materiaaleilla eurooppalaisten standardien mukaisesti;

66.    pyytää komissiota perustamaan pysyvän resurssitehokkuusfoorumin, johon otetaan mukaan kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät, jotta voidaan edistää ja helpottaa uusimpien tutkimustulosten soveltamista, parhaiden käytäntöjen vaihtoa sekä uusien teollisten synteesien ja teollisten ekosysteemien kehittämistä;

67.    pyytää komissiota perustamaan monialaisen, pääosastojen välisen kestävän rahoituksen työryhmän, jotta resurssitehokkuuden indikaattorit voidaan sisällyttää yritystason yhdennettyyn raportointiin ja kirjanpitoon kunnioittaen samalla tiettyjen liiketoimintatietojen luottamuksellisuutta; pyytää komissiota myös selvittämään, miten resurssitehokkuus ja ympäristöriskit voitaisiin ottaa huomioon muun muassa pankkien luottoluokituksissa ja pääomavaatimuksissa, kehittämään ympäristöongelmille kattavan vakuutusjärjestelmän ja vahvistamaan sijoitustuotteita koskevat tietovaatimukset asianmukaisen vaikutustenarvioinnin perusteella; katsoo, että komissio hyötyisi tässä yhteistyöstä kestävän rahoitusjärjestelmän rakenteesta tehtävää selvitystä koskevan YK:n ympäristöohjelman aloitteen kanssa; kehottaa komissiota tarkastelemaan jäsenvaltioiden nykyisiä vapaaehtoisia aloitteita, jotta voitaisiin mahdollisesti vaihtaa parhaita käytäntöjä;

68.    toteaa, että kestävä ja vastuullinen ensiöraaka-aineiden hankinta on resurssitehokkuuden toteutumisen ja kiertotalouden tavoitteiden saavuttamisen kannalta ratkaisevaa, ja kehottaa sen vuoksi komissiota tarkastelemaan Euroopan energiatehokkuusfoorumin toimintasuosituksia kestävien hankintastandardien kehittämiseksi ensisijaisia materiaaleja ja hyödykkeitä varten; panee tältä osin merkille parlamentin ja neuvoston yhteisen tuen metallien vastuullista hankintaa ja konfliktialueilta peräisin olevia mineraaleja koskeville komission ehdotuksille;

69.    kehottaa komissiota tarkistamaan ns. kriittisten raaka-aineiden määritelmäänsä siten, että voidaan ottaa entistä paremmin huomioon niiden käyttöönottoon ja jalostukseen liittyvät ympäristövaikutukset ja -riskit sekä mahdollisuudet korvata ne uusioraaka-aineilla;

70.    korostaa, että resurssitehokkuuden edistämiseksi jätehierarkian mukaisesti on hyödynnettävä kaikkea EU:n rahoitusta, kuten ESIR-rahastosta, Horisontti 2020 ‑ohjelmasta, koheesiorahastoista ja Euroopan investointipankista saatavaa rahoitusta, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lakkauttamaan kaikki ympäristön kannalta haitalliset tuet, mukaan luettuina uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetun direktiivin 2009/28/EY mukaiset energian tuottamiseksi teollisuus- ja yhdyskuntajätteiden biohajoavasta osasta polttamalla tarkoitetut tuet sekä fossiilisten polttoaineiden suorat ja välilliset tuet;

71.    pyytää keskittämään yritysten kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskevan ohjelman (COSME), Horisontti 2020 -ohjelman sekä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen rahoitusta kestävien, innovatiivisten ja resurssitehokkaiden ratkaisujen ja uusien liiketoimintamallien (kuten vuokraus- tai tuotepalvelujärjestelmien) kehittämiseen sekä tuotesuunnittelun ja tuotteen materiaali- ja prosessitehokkuuden parantamiseen;

72.    korostaa, että tutkimus ja innovointi ovat keskeisiä tuettaessa siirtymistä kiertotalouteen Euroopassa ja että Horisontti 2020 -ohjelmassa on välttämätöntä edistää tutkimus- ja innovointihankkeita, joilla voidaan osoittaa kiertotalouden taloudellinen ja ympäristökestävyys ja testata sitä käytännössä; korostaa myös, että koko järjestelmän kattavan lähestymistavan kautta näillä hankkeilla voidaan helpottaa innovointia suosivan ja entistä helpommin täytäntöönpantavan sääntelyn laatimista tunnistamalla mahdolliset sääntelyyn liittyvät epävarmuustekijät, esteet ja/tai puutteet, jotka voivat vaikeuttaa energiatehokkuuteen perustuvien liiketoimintamallien kehittämistä;

73.    pyytää komissiota hyödyntämään digitaalistrategian ja tietotekniikan kaikkia mahdollisuuksia resurssitehokkuuden edistämiseksi ja kiertotalouteen siirtymiseksi;

74.    korostaa, että EU:ssa on avoin talous, joka toimii maailmanlaajuisilla tuonti- ja vientimarkkinoilla; kiinnittää huomiota tarpeeseen käsitellä resurssien ehtymiseen liittyvää globaalia haastetta myös kansainvälisellä tasolla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan aktiivisesti YK:n ympäristöohjelman alaisen luonnonvarojen kestävää hallintaa edistävän kansainvälisen paneelin työtä sen tutkiessa maailman kriittisiä resursseja koskevia kysymyksiä ja kehittäessä käytännön ratkaisuja päättäjiä, elinkeinoelämää ja yhteiskuntaa varten;

75.    kehottaa komissiota toteuttamaan kansainvälisellä tasolla tarvittavat toimet tuotteiden jäljitettävyyden parantamiseksi;

76.    korostaa, että energiatehokkuuden parantaminen voi vähentää EU:n energiariippuvuutta ja energiaköyhyyttä, joka koskettaa noin 125:tä miljoonaa eurooppalaista; toteaa, että energiatehokkuutta olisi pidettävä erillisenä energianlähteenä, jonka lisääntyminen edistää merkittävästi EU:n teollisuuden kehittymistä, työpaikkojen luomista ja talouksien energialaskujen pienenemistä;

77.    kehottaa komissiota selvittämään, onko voimassa ja suunnitteilla oleva lainsäädäntö esteenä kiertotaloudelle, nykyisille innovatiivisille liiketoimintamalleille tai uusien liiketoimintamallien, kuten vuokratalouden tai jakamis-/yhteistyötalouden, kehittämiselle tai onko tähän olemassa rahoituksellisia tai institutionaalisia esteitä; kehottaa komissiota parantamaan tällaista lainsäädäntöä ja tarvittaessa puuttumaan kyseisiin esteisiin; kehottaa komissiota tarkistamaan asiaa koskevaa lainsäädäntöä, jotta voidaan parantaa tuotteiden ympäristö- ja resurssitehokkuutta niiden koko elinkaaren ajan, yhdenmukaistaa olemassa olevia välineitä ja laatia edelläkävijyyteen perustuva toimintatapa;

78.    pyytää komissiota selventämään EU:n kilpailupolitiikkaan liittyviä näkökohtia kiertotalouden osalta ja erityisesti selventämään tasapainoa markkinoilla tapahtuvan kilpailunvastaisen yhteistyön riskin sekä valmistajien ja näiden toimittajien yhteistyön tiivistämisen tarpeen välillä;

79.    pyytää komissiota tiedottamaan parlamentille kaikista edellä mainituista toimenpiteistä ja ehdottamaan uusia toimenpiteitä viimeistään vuonna 2018;

o

o       o

80.    kehottaa puhemiestä välittämään tämän kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1)

1 Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0584.

(2)

2 Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0016.

(3)

3 Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0223.

(4)

4 Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0364.

(5)

Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

(6)

Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

(7)

7 OECD:n ympäristöohjelma, ”Voluntary approaches to environmental policy”, 2003.

(8)

1 Komission 2. heinäkuuta 2014 annettu tiedonanto ”Kohti kiertotaloutta: jätteetön Eurooppa” (COM(2014)0398),

(9)

2 Komission yksiköiden 2. heinäkuuta 2014 annettu valmisteluasiakirja, joka sisältää tiivistelmän jätedirektiivien muuttamista koskevan direktiiviehdotuksen (COM(2014)0397) liitteenä olevasta vaikutustenarvioinnista (SWD(2014)0208).

(10)

3 Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi jätteistä annetun direktiivin 2008/98/EY, pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun direktiivin 94/62/EY, kaatopaikoista annetun direktiivin 1991/31/EY, romuajoneuvoista annetun direktiivin 2000/53/EY, paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista annetun direktiivin 2006/66/EY ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annetun direktiivin 2012/19/EU muuttamisesta (COM(2014)0397).

(11)

1 Budget Europe, 2015, ”Country-Specific Recommendations in Support of the European Semester

Process”, s. 6, http://www.foes.de/pdf/2015-02-25_CSR%20Recommendations_FINAL.pdf.


PERUSTELUT

Resurssitehokkuuden pakko

Resurssien kestämätön käyttö aiheuttaa ympäristöhaittoja ja on myös taloudellinen riski. Maailmantalous kuluttaa tuotantotoimintaan ja jätteenkäsittelyyn puolentoista maapallon verran resursseja. Kulutuksen arvioidaan kasvavan niin, että resursseja tarvitaan 2030-luvulla jo kahden maapallon verran.

Mineraalien, fossiilisten polttoaineiden ja biomassan vuotuisen kulutuksen ennustetaan vuoteen 2050 mennessä kaksinkertaistuvan 140 miljoonaan tonniin. Tämä on seurausta väestönkasvusta, käytettävissä olevien tulojen lisääntymisestä, tuotevalikoiman laajentumisesta ja tuotteiden käyttöiän lyhentymisestä.

Tällainen kehityskulku johtaisi ekologiseen ja taloudelliseen umpikujaan.

Ihmiskunta on jo ylittämässä maapallon sietokyvyn rajat, joiden sisällä on pysyttävä, jotta vältytään ajautumasta pisteeseen, jossa kielteiset ympäristömuutokset ovat väistämättömiä. Ekologiset seuraukset ovat moninaisia ja usein peruuttamattomia: ilmastonmuutos, metsäkato, aavikoituminen, maan kasvukunnon heikkeneminen, biologisen monimuotoisuuden väheneminen, geneettisen monimuotoisuuden köyhtyminen ja ekosysteemipalvelujen heikentyminen.

Välttyäksemme näiltä biosfäärin muutoksilta meidän on vähennettävä resurssien käyttöä. Me voimme saavuttaa – ja on myös välttämätöntä, että saavutamme – vähintään samanlaisen elintason ja hyvinvoinnin tason kuin nyt kymmenesosalla nykyisin käytettävistä resursseista. Voimme parantaa kilpailukykyämme, toteuttaa Euroopan uudelleenteollistamisen ja nostaa elintasoamme vain purkamalla talouskasvun ja resurssien käytön välisen yhteyden.

Eurooppa on riippuvaisempi resurssien tuonnista kuin mikään muu alue maailmassa. Kaikista EU:ssa käytetyistä materiaaleista 40 prosenttia on tuontitavaraa. Tietyissä strategisissa resursseissa, kuten metallimalmit ja ravinteet, prosenttiosuus on tätäkin korkeampi. Euroopan maataloudelle välttämättömästä fosforista 92 prosenttia tuodaan muualta, suurin osa siitä Venäjältä, Syyriasta, Marokosta ja Tunisiasta.

Resurssitehokkuuden parantaminen hyödyttäisi talouttamme ja lisäisi turvallisuuttamme. Resurssien käytön tehostaminen vähentäisi resurssiriippuvuutta ja toisi säästöjä materiaalikustannuksiin. Samalla Eurooppaan syntyisi uutta liiketoimintaa ja uusia työpaikkoja. Komission arvioiden mukaan kahden prosentin vuotuinen kasvu resurssituottavuudessa toisi EU:hun kaksi miljoonaa uutta työpaikkaa vuoteen 2030 mennessä.

Tällaisesta skenaariosta hyötyvät kaikki. Resurssitehokkuus on ratkaisu edessämme olevaan ekologiseen dilemmaan ja Euroopan nykyisiin taloudellisiin haasteisiin.

Uusi ajattelutapa

Resurssitehokkuuden parantaminen perustuu kuuteen keskeiseen käsitteeseen: kiertotalous, resurssien käyttö kaskadiperiaatteen mukaisesti, jätehierarkia, laajennettu tuottajavastuu, teollinen symbioosi ja uudet liiketoimintamallit.

1.   Resurssitehokkuuden parantaminen merkitsee siirtymistä pois nykyisestä lineaarisesta taloudesta, jossa tuotannon ja kulutuksen malliksi on muotoutunut ”ota, valmista, kuluta ja hävitä”. Kiertotaloudessa lähes kaikki uusiutumattomat materiaalit ovat suljetussa kierrossa. Kulutuksesta syntyvä jäte kerätään tehokkaasti, kierrätetään ja käytetään uusien tuotteiden valmistukseen. Kiertotaloudessa jäte ”suunnitellaan pois” järjestelmästä. Ensiöraaka-aineita – niin uusiutuvia kuin uusiutumattomia – käytetään vain silloin, kun uusioraaka-aineita ei ole saatavilla. Uusiutuvia resursseja käytetään kestävyyden ja ekosysteemien kantokyvyn rajoissa.

2.   Resurssitehokkuus voidaan maksimoida käyttämällä resursseja kaskadiperiaatteen mukaisesti. Siinä pyritään järjestelmällisesti ensin hyödyntämään materiaaleja tuotteisiin, joista saadaan enemmän lisäarvoa, ja sitten käyttämään niitä useita kertoja resursseina muissa tuoteryhmissä.

3.   Jätehierarkian avulla (ehkäiseminen, uudelleenkäyttö, kierrätys, muu hyödyntäminen, loppukäsittely) tuotteista saadaan mahdollisimman suuri hyöty siten, että jätettä ei käytännössä synny lainkaan ja viime kädessä päästään jätteettömään talouteen.

4.   Laajennettu tuottajavastuu tarkoittaa, että tuottajat ovat vastuussa tuotteidensa käsittelystä niiden käyttöiän lopussa. Vähittäismyyjien voidaan tällöin katsoa ainoastaan myyvän tuotteisiin liittyviä palveluja – tuote pysyy tuottajien omistuksessa ja tuotteen käyttöiän lopussa tuottajat ovat vastuussa sen käsittelystä voimassa olevien sääntöjen mukaisesti.

5.   Teollisessa symbioosissa tuottajat tekevät yhteistyötä ja käyttävät toistensa sivutuotteita.

6.   Resurssitehokkuuden parantamisen yhteydessä syntyy uusia liiketoimintamalleja. Yhtenä esimerkkinä uusista resurssitehokkaista liiketoimintamalleista on vuokratalous, jossa myydään ja ylläpidetään tuotteeseen liittyvää palvelua sen sijaan, että myytäisiin itse tuote. Vuokraus tarjoaa yrityksille vakaan tulovirran ja kannustaa niin yrityksiä kuin asiakkaita vähentämään resurssien käyttöä ja säilyttämään tuotteen hyvän laadun.

Lainsäädännöllisillä ja taloudellisilla kannustimilla saadaan tarvittava vipuvaikutus

Nykyisellä politiikalla ei riittävästi edistetä tällaista uutta ajattelutapaa. Yhä vieläkin Euroopassa kaatopaikoille tai polttolaitoksiin päätyy arvokkaita materiaaleja, mikä tulee usein kalliiksi ympäristölle ja yhteiskunnalle. Uusioraaka-aineille ei vielä ole olemassa toimivia markkinoita.

Muutokseen tarvitaan paitsi lainsäädännöllisiä myös taloudellisia kannustimia, joilla saadaan aikaan vipuvaikutus esimerkiksi seuraavin keinoin:

•    Resurssitehokkaisiin tuotteisiin ja palveluihin liittyvää innovointia tuetaan erilaisten rahoitusmekanismien avulla.

•    Tällaisten tuotteiden kysyntää tuetaan julkisilla hankinnoilla ja ympäristöystävällisellä verotuksella, ja käyttöön otetaan maksuja sellaisten tuotteiden ja palvelujen kulutuksen hillitsemiseksi, jotka eivät ole resurssitehokkaita.

•    Tuotteille asetetaan ekosuunnittelua koskevia vaatimuksia esimerkiksi asianmukaisessa ekosuunnitteludirektiivissä. Varmistetaan, että myös tuontitavarat täyttävät samat vaatimukset, ja parannetaan tuntuvasti nykyisin löyhää markkinavalvontaa edellytyksenä sille, että tuotteiden resurssitehokkuus voidaan varmistaa.

•    Huolehditaan siitä, ettei voimassa oleva lainsäädäntö ole esteenä resurssitehokkaiden tuotteiden tai palvelujen tai liiketoimintamallien kehittämiselle. Tällaisia esteitä on esimerkiksi turvallisuus- ja kilpailulainsäädännössä.

•    Lopetetaan vähitellen ympäristön kannalta haitalliset tuet (esimerkiksi koheesiorahastoista maksettavat avustukset uusien kaatopaikkojen tai polttolaitosten rakentamiseen).

Finanssi- ja talousalan lainsäädännössä ei oteta huomioon ekosysteemipalvelujen ja biologisen monimuotoisuuden arvoa eikä ekologisia ja sosiaalisia riskejä. Tällaiset riskit ovat myös pitkän aikavälin taloudelliseen tulokseen liittyvä taloudellinen riski, joka ei käy ilmi tavanomaisessa rahoitusanalyysissa. Tämä johtaa pääoman vääränlaiseen kohdentamiseen.

Tilinpäätöksissä, kirjanpidossa ja yhdennetyssä raportoinnissa olisi otettava entistä paremmin huomioon järjestelmäriskit, jotka aiheutuvat ympäristön pilaantumisesta ja resurssien liikakäytöstä sekä nykyisten lyhyen aikavälin markkinasuuntausten sanelemasta toimimattomuudesta. Resurssien niukkuus ja ympäristöriskit olisi sisällytettävä esimerkiksi luottoluokituksia, pääomavaatimuksia, vakuutuksia, rahoitustuotetietoja, kirjanpitoa ja tilintarkastusta koskevaan finanssialan lainsäädäntöön. Pääomamarkkinat voidaan suunnata uudelleen pitkän aikavälin kestävyyteen ottamalla huomioon ympäristölliset, sosiaaliset ja hallintoon liittyvät tekijät. Korkeiden ympäristöriskien olisi merkittävä korotettuja pääomavaatimuksia.

Lisäksi tarvitaan selkeää uutta toimintakehystä, jotta yksityiset ja yhteisösijoittajat voivat muuttaa sijoituskäytäntöjään kohti pitkällä aikavälillä kestäviä investointeja. Päättäjien on turvattava resurssitehokkaille investoinneille ja liiketoimintastrategioille tarvittava oikeusvarmuus.

Yritysmaailman ja ympäristön edut ja hyödyt eivät ole ristiriidassa keskenään vaan vastavuoroiset. On yrityksiä, jotka perustavat liiketoimintansa innovointiin ja resurssitehokkuuteen, ja toisaalta yrityksiä, jotka ovat jämähtäneet menneisyyteen sidottuihin toimintatapoihin ja markkinaolosuhteisiin, ja kaikilla toimialoilla jännite on nimenomaan näiden yritysten välillä.

Euroopan uudelleenteollistaminen voidaan perustaa vain resurssitehokkaiden ja innovatiivisten yritysten varaan. Muutos on saatava pikaisesti alulle, jottemme jää resurssitehottomien rakenteiden vangiksi.

Kestävät rakennukset

Rakennusten osuus EU:n energian loppukäytöstä on 40 prosenttia ja hiilidioksidipäästöistä 36 prosenttia. Rakennetun ympäristön ja rakennusten resurssitehokkuuteen on sen vuoksi kiinnitettävä erityistä huomiota.

Käsitettä ”kestävät rakennukset” tulkitaan joskus suppeasti niin, että se pitää sisällään vain materiaalivalinnat tai energiatehokkuuden. Käsite on kuitenkin paljon tätä laajempi. Jotta rakennukset olisivat kestäviä, on välttämätöntä tarkastella niiden koko elinkaarta arkkitehtisuunnittelusta, rakennesuunnittelusta ja muusta suunnittelusta rakentamiseen ja materiaalivalintoihin ja sieltä käyttöön, mukauttamiseen ja peruskorjaukseen ja viimein loppukäsittelyyn. Älykäs ja kestävä maankäytön suunnittelu ja vihreä infrastruktuuri on niin ikään otettava huomioon kestävien rakennusten yhteydessä. Myös kaupunkisuunnittelulla ja liikenneratkaisuilla on oma tärkeä osuutensa rakennettaessa kestävää yhteiskuntaa.

Asetettaessa vaatimuksia kestäville rakennuksille ei saa tyytyä puolivillaisiin ratkaisuihin. Peruskorjauksia tehdään varsin harvoin, joten on yhteiskunnan ja rakennuksen omistajan edun mukaista tehdä kerralla kunnollista jälkeä. Kaikissa nykyisissä peruskorjausurakoissa olisi pyrittävä saavuttamaan korkein saavutettavissa oleva resurssitehokkuuden taso.

Vuoden 2050 asuinrakennuskannasta on jo olemassa 90 prosenttia, joten kunnianhimoisella politiikalla olemassa olevien rakennusten peruskorjauksen tukemiseksi on ratkaiseva merkitys tulevaisuuden huipputasoisen resurssitehokkaan rakennetun ympäristön kannalta. Peruskorjauksesta voidaan saada monenlaista hyötyä, sillä se voi esimerkiksi parantaa sisäilman laatua ja lisätä pk-yritysten kysyntää. Euroopan peruskorjausalalla toimii enimmäkseen pk-yrityksiä, eikä tällä toimialalla pystytä siirtämään työpaikkoja pois Euroopasta.

Kestävien rakennusten ja rakennusmateriaalien määrittelyyn liittyy tällä alalla vielä paljon epäjohdonmukaisuutta. Kestävien rakennusten käsite on heikko vähäisen yhdenmukaistamisen vuoksi, ja tämä nostaa kustannuksia, heikentää luottamusta, hankaloittaa viestintää ja tekee koko toimialan vertailuanalyysista lähes mahdotonta.

Rakennuksiin sisältyvien resurssien mahdollisuuksien hyödyntämisen esteet ovat usein taloudelliset: kaatopaikalle sijoittaminen tulee keräämistä, lajittelua ja kierrätystä halvemmaksi. Monista jäsenvaltioista sitä paitsi puuttuu kierrätysinfrastruktuuri.

Kannustimien ja velvoitteiden avulla voitaisiin parantaa resurssien käytön suunnittelua ja edistää kestäviä materiaalivalintoja koko elinkaaren aikana.

Edistymisen mittaaminen

Tehokas resurssien hallinta edellyttää mittaamista ja mittaaminen puolestaan yhteisesti sovittuja indikaattoreita sekä kaikkien asianosaisten osallistumista.

EU:n on sen vuoksi kehitettävä resurssitehokkuudelle sitova pääindikaattori. Pääindikaattori ei kuitenkaan yksin riitä edistymisen mittaamiseen, vaan sitä on täydennettävä resurssitehokkuuden eri osa-alueisiin liittyvillä alaindikaattoreilla. Alaindikaattorit helpottavat kustannustehokkaimpien ja järkevimpien ratkaisujen valintaa.

Indikaattoreiden merkitys näkyy selvästi kirjanpidon yhteydessä. Yritykset ilmoittavat kirjanpidollisen tuloksensa määräajoin tilinpäätösstandardien mukaisissa kertomuksissa. Kirjanpidollinen tulos kertoo, paljonko rahaa yritys on tiettynä ajanjaksona ansainnut. Erilaisten taloudellisten alaindikaattoreiden avulla voidaan nähdä, mihin yrityksen tappiot tai voitot perustuvat.

Jos kukin yritys ilmoittaisi rahavirtansa itse haluamallaan tavalla ja jos tällainen raportointi olisi vapaaehtoista, mitkään tiedot eivät olisi vertailukelpoisia eivätkä merkityksellisiä. Resurssitehokkuuden indikaattoreista on hyötyä samoista syistä. Resurssien kulutusta kussakin jäsenvaltiossa samoin kuin julkisella ja yksityisellä sektorilla olisi mitattava yhdenmukaisin menetelmin. Indikaattoreissa olisi otettava kotimaassa tuotettujen tavaroiden lisäksi huomioon myös tuontitavarat. Yritystasolla tapahtuvaan resurssikirjanpitoon olisi kehitettävä samanlaisia menetelmiä kuin liikekirjanpidossa.

EU:n on näiden indikaattoreiden perusteella asetettava resurssitehokkuudelle kunnianhimoinen päätavoite ja jätettävä innovatiivisille liiketoimintamalleille ja toimintavaihtoehdoille runsaasti liikkumavaraa.


TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (1.6.2015)

ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle

resurssitehokkuudesta: siirtyminen kohti kiertotaloutta

(2014/2208(INI))

Valmistelija: Tiziana Beghin

EHDOTUKSET

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  pitää valitettavana kiertotaloutta koskevan lainsäädäntöpaketin peruuttamista, koska sen säädökset olisivat vaikuttaneet jopa 180 000 työpaikan luomiseen pelkästään EU:n jätehuoltosektorilla, ja kehottaa komissiota esittämään vuoden 2015 loppuun mennessä uuden, tasapainoisen ehdotuksen, joka on vähintään yhtä kunnianhimoinen kuin alkuperäinen ehdotus, johon liitetään perusteellinen vaikutustenarviointi ja jossa keskitytään siihen ajatukseen, ettei jätettä tuotettaisi alun perinkään;

2.  huomauttaa, että ympäristöpalvelujen ala on osoittanut vahvaa kestävyyttä jopa talouskriisin vuosina, ja korostaa, että hyvin kehitetyn kiertotalouden avulla on mahdollista luoda eri puolilla Eurooppaa miljoonia uusia työpaikkoja, joita ei voida siirtää muualle ja jotka edellyttävät eritasoista ammattitaitoa, kunnioittaen samalla työntekijöiden oikeuksia ja työehtosopimuksia; katsoo, että jotta mahdollisuuksia voitaisiin hyödyntää täysmääräisesti, on ymmärrettävä yhteiskunnan tasolla, kuinka äärettömän tärkeää resurssitehokkuus on; korostaa, että hallitusten on varmistettava johdonmukainen ja yhdennetty lähestymistapa tämän muutoksen tukemiseksi ja että olisi luotava mahdollisuuksia hankkia kiertotaloutta varten tarvittavia uusia taitoja;

3.  korostaa, että kiertotalous johtaa kestävään ja osallistavaan kasvuun, että sillä on pitkäaikainen myönteinen vaikutus työmarkkinoihin ja että se mahdollistaa laadukkaiden ja kestävien työpaikkojen luomisen sekä piristysruiskeen antamisen innovoinnille; katsoo, että sellainen aito eurooppalainen teollisuuspolitiikka, joka perustuu taloudelliseen ja ekologiseen kestävyyteen ja tähtää ”ota-valmista-kuluta-heitä pois” -liiketalousmallista luopumiseen, on olennaisen tärkeä saavutus;

4.  korostaa, että kiertotalous tuottaa hajautettuja työpaikkoja ja tukee siten pk-yrityksiä ja auttaa helpottamaan korkean työttömyyden ongelmaa köyhillä alueilla, jotka kärsivät globalisaation vaikutuksista ja teollisuustoiminnan vähenemisestä, vähentämään eriarvoisuutta ja saavuttamaan EU:n koheesiopolitiikan tavoitteet; korostaa paikallisten ja alueellisten viranomaisten roolin merkitystä tämän kehityksen suunnittelussa ja tukemisessa;

5.  toteaa, että yhteiskunnallisilla yrityksillä on merkittävä rooli erityisesti työmarkkinoilta syrjäytyneiden ihmisten työmahdollisuuksien parantamisessa esimerkiksi korjaus- ja uudelleenkäyttöalalla; katsoo, että ekologinen suunnittelu, joka tukee korjausta, uudelleenkäyttöä ja kierrätystä, on olennainen osa kiertotaloutta;

6.  korostaa, että kiertotalouteen pohjautuva toiminta ei käytä runsaasti luonnonvaroja, mutta se käyttää runsaasti työvoimaa perinteiseen talouteen verrattuna ja sillä on siten suuret mahdollisuudet luoda työpaikkoja; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan työntekijöille kattavaa työterveyden suojelua erityisesti aloilla, joilla kierrätetään erityisen vaarallisia ainesosia sisältäviä tuotteita; katsoo, että siksi nämä toimet olisi asetettava etusijalle EU:n investoinneissa ja erityisesti Euroopan strategisten investointien rahastosta (ESIR) tehtävissä investoinneissa;

7.  katsoo, että kaatopaikkoihin ja jätteenpolttoon investoiminen vie resursseja, joita voitaisiin sijoittaa työpaikkoja luovaan toimintaan, kuten jätteen syntymisen vähentämiseen, uudelleenkäyttöön, korjaukseen ja uudelleenkäytön valmisteluun; kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n koheesiopolitiikan puitteissa myönnettävä rahoitus suunnataan kiertotalouden toimintaan eikä sitä myönnetä kaatopaikoille ja jätteenpolttoon;

8.  uskoo, että kiertotalous on yksi tärkeimmistä asioista, jotka kompensoivat ammattitaitoa vaativien työpaikkojen ja keskitason työpaikkojen vähenemistä ja luovat kestäviä työpaikkoja korkeaa ammattitaitoa vaativissa tehtävissä, kuten tutkimuksessa ja kehittämisessä sekä suunnittelutehtävissä koko tuotteen elinkaaren ajan;

9.  korostaa, että tehokas ja työpaikkoja luova siirtyminen kohti kiertotaloutta edellyttää ennakointia (eli osaamisen puutteiden tunnistamista), aktiivista siirtymävaiheen hallintaa ja pitkän aikavälin suunnittelua myös uudelleenteollistamisen yhteydessä varsinkin talouskriisistä eniten kärsineillä alueilla; panee näin ollen merkille työntekijöiden koulutuksen, ammatillisen koulutuksen ja uudelleenpätevöittämisen merkityksen erityisesti resurssitehokkailla aloilla sekä sosiaalisen vuoropuhelun tärkeyden kiertotalouden linjauksissa; kehottaa ryhtymään toimiin, joilla parannetaan sen tarjolla olevan tiedon, neuvonnan ja ohjauksen laatua, joka koskee kiertotalouden tarjoamia työuria ja työllistymismahdollisuuksien hyödyntämiseen tarvittavia taitoja;

10. huomauttaa, että kiertotalouteen siirryttäessä sisäiset muutokset ja työnkuvien uudelleenmäärittely voivat vaikuttaa sektoreihin, joiden osuus päästöistä on korkea; kehottaa siksi jäsenvaltioita ja komissiota työskentelemään yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa ja kehittämään tarpeellisia etenemissuunnitelmia ja asianmukaisia solidaarisuusmekanismeja (eli taloudellista tukea, yritystoiminta-aloitteisiin liittyviä taloudellisia kannustimia sekä uudelleenkoulutusta ja ammattitaidon parantamista koskevien EU:n olemassa olevien rahastojen käyttöä) kompensoidakseen siirtymävaiheen kielteisiä vaikutuksia kaikkiin asianomaisiin ja erityisesti tiettyihin työntekijäryhmiin sekä sosiaalisesti haavoittuvaisiin ryhmiin;

11. on vakuuttunut siitä, että siirtyminen kiertotalouteen edellyttää sekä jäsenvaltioilta että komissiolta päättäväisiä toimia ja kannustimia; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota luomaan terveen sääntely-ympäristön ja laatimaan asianmukaisia uudelleenkäyttöä, korjausta ja uudelleenkäytön valmistelua koskevia toimintapolitiikkoja; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön sellaisia verokannustimia, jotka antavat piristysruiskeen kiertotalouden kehittämiselle, esimerkiksi siirtämällä verotaakkaa pois työn verotuksesta ja luomalla erilliset arvonlisäverokannat jätehierarkian mukaisesti, jolloin resurssitehokkuudesta, kierrätyksestä, peruskorjauksesta ja uudelleenkäytöstä voitaisiin tehdä entistä houkuttelevampaa, mikä edistäisi työpaikkoja luovaa kasvua; korostaa, etteivät toteutettavat toimenpiteet saa missään tilanteessa johtaa työntekijöiden sosiaaliturvajärjestelmän leikkauksiin ja että niissä on kunnioitettava työntekijöiden sosiaaliseen suojeluun liittyviä oikeuksia;

12. kehottaa jäsenvaltioita edistämään kiertotaloutta alueellisten ja kunnallisten viranomaisten keskuudessa, koska ne ovat kaikkein asianmukaisin taso siihen liittyvien toimien kestävässä täytäntöönpanossa;

13. korostaa, että yritysten ja varsinkin 99 prosenttia unionin liikeyrityksistä muodostavien ja yli 85 prosenttia maanosan työpaikoista luovien pk-yritysten ja mikroyritysten hallinnollista taakkaa on tarpeen keventää säilyttäen kuitenkin työntekijöillä samat sosiaaliset oikeudet; muistuttaa, että ennakoivassa lähestymistavassa verokannustimilla ja alan yritysten luotonsaannin helpottamisella voi olla huomattava vipuvaikutus;

14. korostaa, että siirryttäessä kestävään kiertotalouteen olisi yhdistettävä kunnianhimoiset ympäristötavoitteet ja sosiaaliset vaatimukset, joihin sisältyy kunnollisen työn sekä terveellisten ja turvallisten työolojen edistäminen (eli varmistetaan, etteivät työntekijät altistu työpaikallaan haitallisille aineille);

15. muistuttaa, että on tärkeää yksinkertaistaa jäsenvaltioiden raportointivelvoitteita muun muassa järkeistämällä yhdyskunta-, kaatopaikka- ja pakkausjätettä koskevien tavoitteiden laskentamenetelmiä;

16. kehottaa komissiota varmistamaan, että sosiaaliset ja ympäristönäkökohdat otetaan huomioon julkisissa hankintamenettelyissä, mikä on välttämätöntä kestävän kehityksen ja kiertotalouteen siirtymisen edistämiseksi;

17. kehottaa eri toimijoita solmimaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia, jotta optimoidaan kiertotalouden perustaminen useilla aloilla;

18. muistuttaa, että vaarallisen jätteen asianmukainen käsittely on edelleen ongelma, erityisesti työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden kannalta; pitää myönteisenä halua vahvistaa vaarallista jätettä koskevaa tiedonkeruuta ja jäljitettävyyttä perustamalla rekistereitä ja selvittämällä jäsenvaltioiden huoltojärjestelmien vahvuudet ja heikkoudet; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ottamaan käyttöön kaikki tarvittavat välineet vaarallisten aineiden kanssa kosketuksiin joutuvien työntekijöiden suojelemiseksi.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

28.5.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

50

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Laura Agea, Guillaume Balas, Brando Benifei, David Casa, Ole Christensen, Agnes Jongerius, Jan Keller, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Zdzisław Krasnodębski, Jean Lambert, Jérôme Lavrilleux, Patrick Le Hyaric, Jeroen Lenaers, Verónica Lope Fontagné, Javi López, Thomas Mann, Dominique Martin, Anthea McIntyre, Joëlle Mélin, Elisabeth Morin-Chartier, Emilian Pavel, Georgi Pirinski, Terry Reintke, Claude Rolin, Anne Sander, Sven Schulze, Siôn Simon, Jutta Steinruck, Yana Toom, Ulrike Trebesius, Marita Ulvskog, Tatjana Ždanoka, Jana Žitňanská, Inês Cristina Zuber

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Amjad Bashir, Heinz K. Becker, Lynn Boylan, Mercedes Bresso, Deirdre Clune, Tania González Peñas, Eduard Kukan, Edouard Martin, Evelyn Regner, Csaba Sógor

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Marco Affronte, Andor Deli, Norica Nicolai, Urmas Paet, Pavel Telička, Marco Zanni


TEOLLISUUS-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO (2.6.2015)

ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle

resurssitehokkuudesta: siirtyminen kohti kiertotaloutta

(2014/2208(INI))

Valmistelija: Benedek Jávor

EHDOTUKSET

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.      muistuttaa, että EU on luonnonvarojen nettotuoja ja että resurssien hinnat ovat nousseet 147 prosenttia 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä(1)1, minkä vuoksi Euroopan taloudesta on tullut erityisen haavoittuva; katsoo, että globaaleihin haasteisiin vastaamiseksi ja EU:n resurssiriippuvuudesta irti pääsemiseksi on erittäin tärkeää, että energia- ja resurssitehokkuus muodostavat Euroopan teollisuuden uudistumisen perustan, jotta EU voi tulevaisuudessa säilyttää kilpailukykynsä innovatiivisten alojen ansiosta, elvyttää tuotantokapasiteettia ja synnyttää uusia, kestäviä ja asianmukaisesti palkattuja työpaikkoja, korkeaa ammattitaitoa vaativat tehtävät mukaan luettuina;

2.      korostaa, että kiertotalouden eteenpäin viemiseksi tarvitaan ajattelutavan muutosta, ettei luonnonvaroja haaskattaisi; katsoo, että tämä muutos edellyttää asianmukaisten signaalien antamista tuottajille ja kuluttajille dynaamisen vero- ja sääntelykehyksen avulla, nopeuttamalla siirtymistä uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvaan talouteen ja lieventämällä heijastusvaikutusta; katsoo, että tarvitaan erilaisia lähestymistapoja, jotka noudattavat toissijaisuusperiaatetta politiikan eri tasoilla mukaan luettuina seuraavat, mutta rajoittumatta kuitenkaan niihin:

–  ulkoisten kustannusten sisällyttäminen hintoihin ja kaskadiperiaatteen mukaisesti tapahtuvan resurssien käytön edistäminen

–  kierrätetyn jätteen käyttäminen merkittävänä ja luotettavana raaka-aineiden lähteenä kehittämällä myrkyttömiä materiaalikiertoja

–  keskeisiin materiaalivirtoihin keskittyminen, runsaasti resursseja käyttävien tuotteiden torjuminen ja edelläkävijöiden palkitseminen

–  sellaisten liiketoimintamallien luominen, jotka kannustavat materiaali- ja tuotekierron sulkemiseen

–  sellaisten tuotteiden suunnitteleminen, jotka voidaan helposti korjata ja joiden osia voidaan helposti käyttää uudelleen tai kierrättää

–  logistiikan järjestäminen siten, että tuotteet, joille ei enää ole käyttöä, voidaan helposti ja tehokkaasti palauttaa ketjun alkuun

–  pyrkiminen älykkääseen sääntelyyn, hyviksi havaittujen käytäntöjen säilyttäminen, EU:n lainsäädännön rationalisoiminen ja/tai yhdenmukaistaminen tarvittaessa ja paremman täytäntöönpanon varmistaminen;

3.      korostaa, että resurssien käytön tehostaminen paremmilla suunnittelua koskevilla vaatimuksilla ja jätelainsäädännöllä, jolla varmistetaan nouseminen jätehierarkiassa ja edistetään siten jätteen syntymisen ehkäisemistä, uudelleenkäyttöä, uudelleenkäytön ja kierrätyksen valmistelua, voisivat tuoda huomattavat nettosäästöt (arviolta 600 miljardia tai 8 prosenttia vuosittaisesta liikevaihdosta) EU:n yrityksille ja vähentää samalla vuosittaisia kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjä 2–4 prosentilla; korostaa, että resurssituottavuuden lisääminen 30 prosentilla vuoteen 2030 mennessä voisi kasvattaa BKT:tä jopa prosentilla ja luoda kaksi miljoonaa uutta kestävää työpaikkaa(2)1; muistuttaa, että resurssitehokkuus on yksi ensisijaisista tavoitteista seitsemännessä ympäristöä koskevassa toimintasuunnitelmassa, jossa korostetaan, että on tarpeen edistää ympäristön kannalta kestävien tuotteiden ja palvelujen tuottamista ja niiden kysyntää kuluttajien keskuudessa toimilla, joilla parannetaan niiden saatavuutta, taloudellista saavutettavuutta, toimivuutta ja houkuttavuutta; korostaa, että resurssien niukkuuden takia on välttämätöntä katkaista kytkös täysin, jotta säilytetään resurssien käyttö ja BKT:n kasvu planeetan biofyysisten rajojen sisällä;

4.      korostaa, että EU:n tavoitteiden saavuttaminen on tärkeä edellytys tasapuolisten toimintaedellytysten luomiselle;

5.      tuo esiin komission analyysin, jonka mukaan uusien jätetavoitteiden käyttöönotto loisi 180 000 työpaikkaa, tekisi EU:sta kilpailukykyisemmän ja vähentäisi kalliiden ja niukkojen resurssien kysyntää(3)2; pitää valitettavana jätelainsäädäntöehdotuksen perumista(4)3, mutta suhtautuu myönteisesti varapuhemies Timmermansin joulukuun 2014 istuntojaksolla antamaan ilmoitukseen uudesta vuoteen 2015 mennessä ehdotettavasta kiertotalouspaketista; kehottaa laatimaan vaikutustenarviointiin perustuvan lainsäädäntöehdotuksen, jossa puututaan kotitalouksien mutta myös teollisuuden ja kaupan jätevirtoihin ja määrällisiin tavoitteisiin, jotka on esitettävä vuoteen 2015 mennessä osana uutta kiertotalouspakettia; kehottaa puuttumaan uudessa kiertotalouspaketissa erityisjätteisiin, kuten orgaanisiin jätteisiin, sähkö- ja elektroniikkaromuun (SER) ja rakennusjätteeseen;

6.      kehottaa sisällyttämään kiertotalouspakettiin Euroopan energiatehokkuusfoorumin suositusten mukaisesti(5)4EU:n ilmasto- ja energiapaketin, seitsemännen ympäristöalan toimintaohjelman, kattavan politiikkakehyksen, jolla vähennetään merkittävästi unionin resurssiriippuvuutta, johon sisältyy konkreettisia toimintatavoitteita ja jossa integroidaan ja yksinkertaistetaan olemassa olevia toimintavälineitä, joista ovat esimerkkinä ekosuunnittelu- ja ympäristömerkintädirektiivien täysimääräinen täytäntöönpano ja tehostaminen siten, että ne kattavat eri tuotetyypit ja resurssitehokkuuden ulottuvuuden; vaatii, että välineiden ja toimenpiteiden on taattava tärkeimpinä toimijoina pk-yrityksille mutta myös yhteisötalouden yrityksille ja paikallisille viranomaisille todellisia mahdollisuuksia ja aktiivinen osallistuminen; korostaa, että kehykseen olisi sisällytettävä käytännön toimintalinjat kestävien ja paikallisten työpaikkojen luomiseksi, vältettävä kohtuuttomia hallinnollisia vaatimuksia ja säilyttävä huokeina kotitalouksille;

7.      kehottaa säätämään kiertotalouspaketissa pk-yrityksiin kohdistettavista konkreettisista tukitoimenpiteistä, joita ovat esimerkiksi tiedotus, tekninen apu ja rahoituksen, tiedon ja osaamisen saanti; kannattaa komission vihreän toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa pk-yrityksissä ja pitää myönteisenä Euroopan resurssitehokkuuden osaamiskeskuksen perustamista; toteaa, että keskus pyrkii neuvomaan ja avustamaan pk-yrityksiä, jotka haluavat parantaa resurssitehokkuuttaan;

8.      korostaa tarvetta taata jätteistä huolehtivien yksityisten ja julkisten yritysten oikeudenmukainen kilpailu silloinkin, kun keruujärjestelmästä vastaa kunnallinen tai julkinen jätemonopoli;

9.      kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota vahvistamaan laajennettua tuottajavastuuta koskevaa sääntelykehystä ja parantamaan laajennettujen tuottajavastuujärjestelmien täytäntöönpanon avoimuutta; katsoo, että keskeisiä tekijöitä ovat selkeät määritelmät, näyttöön perustuviin tietoihin pohjautuva yhteinen laskentamenetelmä ja vähimmäisvaatimukset laajennetulle tuottajan vastuuta koskevalle järjestelmälle; korostaa, että pakkausten suunnittelua koskevia vaatimuksia on parannettava materiaalien käytön vähentämiseksi ja kierrätyksen tehostamiseksi;

10.    kehottaa sisällyttämään kiertotalouspakettiin säännökset voimassa olevan lainsäädännön täytäntöönpanon parantamiseksi ja tehostamiseksi ja ottamaan käyttöön kestävien materiaalien hallintaa koskevan EU:n tason politiikan, jossa ovat mukana kaikki asiaankuuluvat osapuolet, omaksumaan elinkaarilähestymistavan ja pyrkimään ekotehokkaaseen, kestävään ja ympäristön kannalta vastuulliseen materiaalien käyttöön myös keruu-, suunnittelu-, tuotanto-, kulutus-, huolto-, jätehuolto- ja uudelleenkäyttövaiheissa sekä vaarallisten aineiden ja materiaalien tehokkaaseen korvaamiseen; katsoo, että kotitalouksien kannalta edellä mainittujen toimenpiteiden on aina oltava kohtuuhintaisia;

11.    korostaa, että biopohjaisille tuotteille ja niihin liittyville palveluille on taattava erityisasema kiertotaloudessa; kehottaa komissiota huomioimaan vuoden 2012 biotalousstrategian tavoitteet(6); katsoo, että kestävällä puun ja puupohjaisten materiaalien käytöllä voidaan korvata uusiutumattomia materiaaleja alkutuotannossa ja siten vahvistaa kiertotalouden kestävyyttä koko arvoketjun kattavaksi;

12.    muistuttaa, että on tarpeen varmistaa työterveys- ja työturvallisuustoimenpiteiden korkea taso, joka vastaa erityisesti niitä riskejä, joille työntekijät altistuvat joillakin näillä aloilla;

13.    korostaa niin sanotun urbaanin kaivostoiminnan potentiaalia jätemateriaalin uudelleen käyttöön ottamisessa ja EU:n riippuvuuden vähentämisessä raaka-aineiden tuonnista; kehottaa jäsenvaltioita panemaan jätelainsäädännön täysimääräisesti täytäntöön erityisesti jätteiden ja vaarallisten jätteiden kuljetusten yhteydessä sekä parantamaan tarkastustoimintaa laittomien jätteensiirtojen torjumiseksi; kehottaa komissiota poistamaan jätteiden siirtoja koskevan asetuksen porsaanreiät; korostaa tarvetta edistää kierrätysmateriaalien markkinakysyntää tarjoamalla kannustimia uusioraaka-aineiden markkinoille sekä tarvetta luoda eurooppalaiset markkinat kierrätystuotteille;

14.    korostaa entistä vahvempien uudelleenkäyttöä, korjausta ja uudelleenkäytön valmistelua koskevien menetelmien potentiaalia korkealaatuisten kestävien ja paikallisten työpaikkojen luomisessa, resurssien säästämisessä sekä yhteisötalouden ja pk-yritysten toimijoiden roolin kehittämisessä, sosiaaliset yritykset mukaan luettuina; kehottaa sisällyttämään uuteen kiertotalouspakettiin säännökset, joilla tarjotaan kannustimia sekä uudelleenkäytölle että uudelleenkäytön valmistelulle asettamalla määrällisiä tavoitteita, varmistamalla mahdollisuudet hyödyntää jätevirtoja hyväksyttyjen uudelleenkäsittelylaitosten kautta sekä tukemalla uudelleenkäyttö- ja korjauskeskusten ja verkostojen kehittämistä ja vakiinnuttamista; korostaa, että on laadittava paremmat tuotesuunnittelua koskevat vaatimukset, joiden mukaan kulutustavaroista tehdään kestävämpiä, helposti purettavia, päivitettäviä, korjauskelpoisia ja kierrätettäviä; kehottaa komissiota antamaan eurooppalaisille standardointielimille tehtäväksi tehdä aktiivisti yhteistyötä pk-yritysten edustajien ja kuluttaja- ja kansalaisjärjestöjen kanssa tämän tavoitteen saavuttamiseksi;

15.    katsoo, että suunnitellun vanhenemisen torjumiseksi tarvitaan EU:n tason toimenpiteitä; pyytää komissiota harkitsemaan esimerkiksi kulutustavaroiden lakisääteisten takuiden vähimmäisaikojen pidentämistä ja sisällyttämään asiaa koskevaan lainsäädäntöön korjauslausekkeita, joissa asianomaisten (jätteitä, ekologista suunnittelua, SER:ää, paristoja, kuluttajan oikeuksia koskevien) direktiivien soveltamisen kohteena olevia valmistajia vaadittaisiin tarjoamaan jätteiden uudelleenkäytön alan toimijoille, hankintaviranomaisille ja kuluttajille asiaankuuluvia ja luotettavia tietoja (esimerkiksi käyttöiästä, käytöstä poistosta, kierrätettävyydestä, purettavuudesta ja ympäristövaikutuksista), jotta voidaan toteuttaa tietoon perustuvia hankintoja, päivityksiä ja korjauksia sekä uudelleenkäyttöä ja kierrätystä;

16.    vaatii jäsenvaltioita edistämään kestävien tuotteiden uudelleenkäyttöä, korjausta ja kysyntää käyttämällä kysyntäpuolen välineitä, joita ovat esimerkiksi arvonlisäveron poistaminen käytettyjen tuotteiden korjaukselta ja myynniltä sekä ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevien kriteerien tehostaminen siten, että edistetään entistä resurssitehokkaampien, vähemmän jätettä synnyttävien ja helpommin kierrätettävien tuotteiden hankintaa;

17.    pitää myönteisenä, että komissio käsittelee tiedonannossaan monia erityisiä jätealan ongelmia, kuten jätteen syntymisen ehkäisemistä, merien roskaantumista ja elintarvikejätettä; viittaa yrityksille ja kuluttajille elintarvikejätteestä suoraan aiheutuvaan taloudelliseen vaikutukseen, joka johtuu jätteiden käsittelyn kustannuksista ja taloudellisista menetyksistä, jotka liittyvät myynti- tai syömäkelpoisen ruuan poisheittämiseen (EU:ssa menee vuosittain 100 miljoonaa tonnia ruokaa hukkaan); muistuttaa, että yhden euron käyttäminen elintarvikejätteiden torjuntaan voisi estää 500 euron arvoisen 250 kilogramman elintarvikejätemäärän syntymisen; korostaa ympäristöön liittyvää ja taloudellista potentiaalia, joka saadaan suljetun ravinnepiirin kehittämisestä kaupunki- ja maaseutualueiden välille sekä kierron sulkemisesta kaupunkien ja maatalousalan välillä; kehottaa komissiota puuttumaan elintarvikejäte- ja ravinnekiertoasiaan kiertotalouspaketin yhteydessä; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön erilliset keruujärjestelmät elintarvike- ja orgaaniselle jätteelle (kuten tarvittaessa keruu suoraan kotitalouksista) ja asettamaan etusijalle orgaanisen aineksen kompostoinnin;

18.    korostaa, että on tärkeää, että komissio ja jäsenvaltiot edistävät kierrätystä koskevien teollisten synergiaohjelmien luomista ja auttavat yrityksiä, eritoten pk-yrityksiä, saamaan selville, kuinka niiden energia-, jäte- ja sivutuotteet voivat toimia muiden resursseina; viittaa vastaaviin käsitteisiin, kuten kehdosta kehtoon -malli ja teollinen ekologia;

19.    kehottaa emoyhtiöiden tuotanto- ja jakeluyhtiöitä ja näiden yritysten tuotteita markkinoilleen päästäneitä jäsenvaltioita perustamaan markkinaehtoisia keräyskeskuksia ja vastaanottamaan käytettyjä koneita ja laitteita siten, että kierrätyksestä saadut uusioraaka-aineet voitaisiin ottaa markkinoiden asettamin edellytyksin suoraan käyttöön;

20.    korostaa tarvetta luoda verokehys, joka on saastuttaja maksaa -periaatteen mukainen ja antaa oikeita signaaleja resurssitehokkaiden investointien tekemiseksi, tuotantoprosessien nykyaikaistamiseksi ja helpommin korjattavien ja kestävämpien tuotteiden valmistamiseksi (esimerkiksi huoltopalveluista perittävien verojen alentaminen ja paljon resursseja kuluttavien kierrätyskelvottomien ja kertakäyttötuotteiden verotuksen nostaminen); kehottaa etenemään tällä alalla jäsenvaltioissa osana eurooppalaista ohjausjaksoa(7); kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita lopettamaan vähitellen ympäristön kannalta haitalliset tuet ja ottamaan käyttöön asianmukaiset maksut resurssitehottomalle toiminnalle, kuten hyödyntämis- ja kierrätyskelpoisten materiaalien poltolle ja sijoittamiselle kaatopaikoille;

21.    toteaa, että tehokas resurssien käyttö voi auttaa EU:n yrityksiä hyötymään ympäristöä säästävien teollisuuden alojen nopeasti kasvavista markkinoista, mutta toteaa, että innovatiivisiin liiketoiminnan malleihin saadut investoinnit ovat usein riittämättömiä; kehottaa komissiota luomaan kierrätystaloudelle suotuisan poliittisen perustan; kehottaa komissiota ja Euroopan investointipankkia varmistamaan, että Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR) tukee resurssi- ja energiatehokkuustavoitteita, myös rakennusten energiatehokkuutta koskevia tavoitteita (sosiaalinen asuntotuotanto mukaan luettuna) sekä ympäristön kannalta kestävien ja innovatiivisten pk-yritysten, uusyritysten ja yrittäjien kehittämistä ja tehostaa resurssitehokkuutta koskevia neuvontapalveluita; vaatii, että yritysten kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskevassa ohjelmassa (COSME), Horisontti 2020 -ohjelmassa ja Euroopan rakenne- ja investointirahastoissa keskityttäisiin enemmän kestävien, innovatiivisten ja resurssitehokkaiden ratkaisujen ja uusien liiketoimintamallien (kuten leasing-järjestelmien tai tuotepalvelujärjestelmien) kehittämiseen sekä tuotesuunnittelun ja tuotteen materiaali- ja prosessitehokkuuden parantamiseen; kehottaa komissiota lopettamaan EU:n varojen käytön kaatopaikkoihin ja välttämään arvokkaiden materiaalien haaskausta ja lukkiutumisvaikutuksia ja liikakapasiteettia ja pyytää, ettei komissio edistäisi energiana hyödyntämiseen tarvittavaa infrastruktuuria eikä investoisi siihen;

22.    korostaa, että EU:lla on sekä tuonnin että viennin osalta avoin talous, joka toimii maailmanlaajuisilla tuonti- ja vientimarkkinoilla; kiinnittää huomiota tarpeeseen käsitellä resurssien vähenemiseen liittyvää haastetta myös kansainvälisellä tasolla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan aktiivisesti Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman alaisen luonnonvarojen kestävää hallintaa edistävän kansainvälisen paneelin työtä sen tutkiessa maailmanlaajuisesti kriittisiä resursseja koskevia kysymyksiä ja kehittäessä käytännön ratkaisuja poliitikkoja, teollisuutta ja yhteiskuntaa varten;

23.    kehottaa komissiota painottamaan nykyistä enemmän tarvetta kehittää asianmukaisia ammatillisia taitoja ja katsoo, että kiertotalouspakettiin on sisällyttävä työntekijöille ja työttömille suunnattujen koulutusohjelmien rahoitustoimia;

24.    korostaa, että energiatehokkuuden parantaminen voi vähentää EU:n resurssiriippuvuutta ja 125:ttä miljoonaa Euroopan kansalaista koskevaa energiaköyhyyttä; toteaa, että energiatehokkuutta olisi pidettävä erillisenä energianlähteenä, jonka lisääntyminen edistää EU:n teollisuuden kehittymistä, työpaikkojen luomista ja talouksien energialaskujen pienenemistä.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

28.5.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

53

8

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Nicolas Bay, Jerzy Buzek, Soledad Cabezón Ruiz, Philippe De Backer, Pilar del Castillo Vera, Christian Ehler, Peter Eriksson, Adam Gierek, Theresa Griffin, Marek Józef Gróbarczyk, András Gyürk, Roger Helmer, Hans-Olaf Henkel, Dawid Bohdan Jackiewicz, Eva Kaili, Kaja Kallas, Barbara Kappel, Krišjānis Kariņš, Seán Kelly, Jeppe Kofod, Janusz Lewandowski, Paloma López Bermejo, Edouard Martin, Angelika Mlinar, Csaba Molnár, Nadine Morano, Dan Nica, Morten Helveg Petersen, Herbert Reul, Paul Rübig, Algirdas Saudargas, Jean-Luc Schaffhauser, Neoklis Sylikiotis, Dario Tamburrano, Evžen Tošenovský, Claude Turmes, Vladimir Urutchev, Adina-Ioana Vălean, Henna Virkkunen, Martina Werner, Anna Záborská, Flavio Zanonato, Carlos Zorrinho

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Pervenche Berès, David Coburn, Miriam Dalli, João Ferreira, Francesc Gambús, Jens Geier, Gerben-Jan Gerbrandy, Benedek Jávor, Constanze Krehl, Barbara Kudrycka, Werner Langen, Olle Ludvigsson, Vladimír Maňka, Marian-Jean Marinescu, Sofia Sakorafa, Massimiliano Salini

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Eleonora Evi, Cecilia Wikström

(1)

1 McKinsey Global Instituten julkaisun mukaan energian hinnat nousivat 190 prosenttia, elintarvikkeiden 135 prosenttia ja raaka-aineiden 135 prosenttia. Ks. Resource Revolution: "Meeting the world’s energy, materials, food, and water needs", November 2011, p. 30 (http://www.mckinsey.com/insights/energy_resources_materials/resource_revolution) .

(2)

1 Komission 2. heinäkuuta 2014 annettu tiedonanto ”Kohti kiertotaloutta: jätteetön Eurooppa” (COM(2014)0398),

(3)

2 Komission yksiköiden 2. heinäkuuta 2014 annettu valmisteluasiakirja, joka sisältää jätedirektiivien muuttamista koskevan direktiiviehdotuksen liitteenä olevan vaikutustenarvioinnin tiivistelmän (COM(2014)0397) (SWD(2014)0208).

(4)

3 Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi jätteistä annetun direktiivin 2008/98/EY, pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun direktiivin 94/62/EY, kaatopaikoista annetun direktiivin 1991/31/EY, romuajoneuvoista annetun direktiivin 2000/53/EY, paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista annetun direktiivin 2006/66/EY ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annetun direktiivin 2012/19/EU muuttamisesta COM(2014)0397.

(5)

4 European Resource Efficiency Platform (EREP) Manifesto and Policy Recommendations, March 2014:http://ec.europa.eu/environment/resource_efficiency/documents/erep_manifesto_and_policy_recommendations_31-03-2014.pdf

(6)

Innovointistrategia kestävää kasvua varten: biotalousstrategia Euroopalle (COM(2012)0060), (SWD(2012)0011), http://ec.europa.eu/research/bioeconomy/pdf/official-strategy_en.pdf.

(7)

Green Budget Europe, 2015, Country-Specific Recommendations in Support of the European Semester Process, page 6 http://www.foes.de/pdf/2015-02-25_CSR%20Recommendations_FINAL.pdf.


VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

17.6.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

56

5

5

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Marco Affronte, Pilar Ayuso, Zoltán Balczó, Lynn Boylan, Nessa Childers, Alberto Cirio, Birgit Collin-Langen, Mireille D’Ornano, Seb Dance, Angélique Delahaye, Jørn Dohrmann, Stefan Eck, Bas Eickhout, Eleonora Evi, José Inácio Faria, Karl-Heinz Florenz, Iratxe García Pérez, Elisabetta Gardini, Gerben-Jan Gerbrandy, Jens Gieseke, Julie Girling, Sylvie Goddyn, Matthias Groote, Françoise Grossetête, Andrzej Grzyb, Anneli Jäätteenmäki, Jean-François Jalkh, Benedek Jávor, Karin Kadenbach, Kateřina Konečná, Giovanni La Via, Peter Liese, Norbert Lins, Susanne Melior, Miroslav Mikolášik, Massimo Paolucci, Gilles Pargneaux, Piernicola Pedicini, Pavel Poc, Marcus Pretzell, Frédérique Ries, Annie Schreijer-Pierik, Davor Škrlec, Renate Sommer, Dubravka Šuica, Tibor Szanyi, Glenis Willmott, Jadwiga Wiśniewska, Damiano Zoffoli

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Nikos Androulakis, Paul Brannen, Renata Briano, Nicola Caputo, Mark Demesmaeker, James Nicholson, Marit Paulsen, Marijana Petir, Sirpa Pietikäinen, Bart Staes, Claude Turmes, Tom Vandenkendelaere

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Damian Drăghici, Fredrick Federley, Anthea McIntyre, Jens Nilsson, Morten Helveg Petersen

Oikeudellinen huomautus