Menettely : 2014/2210(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0223/2015

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0223/2015

Keskustelut :

PV 07/09/2015 - 26
CRE 07/09/2015 - 26

Äänestykset :

PV 08/09/2015 - 5.10
CRE 08/09/2015 - 5.10
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2015)0290

MIETINTÖ     
PDF 349kWORD 139k
30.6.2015
PE 544.219v02-00 A8-0223/2015

perheyrityksistä Euroopassa

(2014/2210(INI))

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta

Esittelijä: Angelika Niebler

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

perheyrityksistä Euroopassa

(2014/2210(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–       ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan,

–       ottaa huomioon komission vuonna 2003 määrittämät perusteet pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) määrittelemiseksi,

–       ottaa huomioon komission tiedonannon ”Yrittäjyys 2020 -toimintasuunnitelma” (COM(2012)0795),

–       ottaa huomioon vuonna 2009 laaditun komission asiantuntijaryhmän raportin perheyrityksistä ”Overview of family-business-relevant issues: research, policy measures and existing studies”,

–       ottaa huomioon 5. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman pk-yritysten rahoituksen saannin parantamisesta(1),

–       ottaa huomioon 15. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan uudelleenteollistamisesta kilpailukyvyn ja kestävyyden edistämiseksi(2),

–       ottaa huomioon komission tiedonannon ”Pienet ensin: eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite (”Small Business Act”)” (COM(2008)0394),

–       ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–       ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0223/2015),

A.     toteaa, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklalla suojataan omaisuutta;

B.     ottaa huomioon, että perheyritykset ovat yleensä menneisyydessä antaneet huomattavan panoksen Euroopan talouden kasvuun ja että niillä on merkittävä rooli talouskasvussa ja sosiaalisessa kehityksessä, työttömyyden vähentämisessä varsinkin nuorten keskuudessa ja investoimisessa inhimilliseen pääomaan; toteaa, että perheyritysten monisukupolvinen luonne vahvistaa talouden vakautta; toteaa, että perheyrityksillä on yleensä ratkaiseva rooli aluekehityksessä työllisyyden, taitotiedon välittämisen ja aluesuunnittelun aloilla; katsoo, että perheyrityksiin suunnatuilla toimintapolitiikoilla voitaisiin kannusta yrittäjyyteen ja motivoida eurooppalaisia perheitä perustamaan oma yrityksensä;

C.     toteaa, että Ernst & Youngin vuoden 2014 Family Business Yearbookin mukaan 85 prosenttia kaikista eurooppalaisista yrityksistä on perheyrityksiä ja niiden osuus yksityisen sektorin työpaikoista on 60 prosenttia;

D.     toteaa, että perheyrityksiä on monenkokoisia, minkä vuoksi ne altistuvat erilaisille vaikeuksille ja ongelmille;

E.     toteaa, että vaikka useimmat perheyritykset ovat pk-yrityksiä, ne voivat olla pieniä, keskisuuria tai suuria yrityksiä, julkisesti noteerattuja tai noteerattomia; toteaa, että niiden on laajasti katsottu olevan pk-yrityksiä unohtaen, että myös hyvin suurten monikansallisten yritysten joukossa on perheyrityksiä; toteaa, että joissakin EU:n jäsenvaltioissa pieni perheyritysten joukko vastaa suuresta osasta kaikkien yritysten kokonaisliikevaihdosta ja antaa näin ratkaisevan panoksen työpaikkojen säilyttämiseen ja luomiseen myös kriisiaikoina, kasvuun ja maan taloudelliseen menestykseen; katsoo, että siksi monet perheyritykset, jotka eivät enää kuulu pk-yritysten määritelmän piiriin mutta jotka ovat kuitenkin kaukana suuryrityksestä, eivät voi hyödyntää tiettyjä tukimahdollisuuksia eikä niitä vapauteta tietyistä hallinnollisista rasitteista; katsoo, että tämä aiheuttaa väistämättä tarpeetonta byrokratiaa, joka on suuri rasite erityisesti näille markkina-arvoltaan keskisuurille perheyrityksille;

F.     toteaa, että huomattava osa perheyrityksistä toimii useammassa kuin yhdessä valtiossa, mikä tarkoittaa, että perheyritysmallilla on rajat ylittävä ulottuvuus;

G.     toteaa, että välitön verotus ja perintöoikeus kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan ja että jotkut jäsenvaltiot ovat hyväksyneet toimenpiteitä perheyritysten tukemiseksi ja niiden huolenaiheisiin puuttumiseksi;

H.     katsoo, että perheyritysten mielletään ilmentävän tärkeitä rehellisiä arvoja, jotka ohjaavat niiden liiketoimintaa, ja että ne soveltavat työntekijöihinsä ja ympäristöön korkeita yrityksen yhteiskuntavastuuvaatimuksia, mikä myös luo suotuisan ympäristön työn ja perhe-elämän yhteensovittamiselle; toteaa, että perheyrityksissä varmistetaan yleensä tietämyksen ja taitojen välittyminen eteenpäin ja että perheyrityksillä on joissakin tapauksissa tärkeä rooli sosiaalisissa yhteyksissä;

I.      toteaa, että maataloudessa perhetilat ovat yleisin liiketoimintamalli, että niillä on tärkeä rooli maaseudun autioitumisen estämisessä ja että ne ovat usein ainoita työllistäjiä kehityksessä selvimmin jälkeen jääneillä ja erityisesti vähemmän teollistuneilla Euroopan alueilla; toteaa, että maatalousalan perheyritykset voivat olla esimerkki menestyksestä, koska niissä noudatetaan yleensä aktiivisesti ekologisen ja sosiaalisen kiertotalouden periaatetta ja naiset maatalousyritysten johtajina eivät ainoastaan hyödynnä yrittäjyysajattelua vaan heillä on myös erityisiä viestinnällisiä ja sosiaalisia taitoja;

J.      toteaa, että perheyrityksiä käsittelevän komission työryhmän työ saatiin päätökseen jo yli viisi vuotta sitten eikä sen jälkeen ole käynnistetty EU:n tasolla mitään uusia eurooppalaisia aloitteita; toteaa, että perheyritysten erityistarpeiden ja -rakenteiden ymmärtämiseksi tarvittavat kansallisen ja Euroopan tason tutkimus ja tiedot puuttuvat edelleen;

K.     toteaa, että ei ole olemassa Euroopan laajuista oikeudellisesti sitovaa, konkreettista, yksinkertaista ja yhdenmukaistettua perheyritysten määritelmää;

L.     katsoo, että määritelmän puuttumisen vuoksi ei ole mahdollista kerätä EU:n jäsenvaltioista vertailukelpoisia tietoja huomion kiinnittämiseksi perheyritysten erityistilanteeseen, tarpeisiin ja taloudelliseen suorituskykyyn; toteaa, että luotettavien ja vertailukelpoisten tietojen puuttuminen voi haitata poliittista päätöksentekoa ja saattaa merkitä sitä, että perheyritysten tarpeisiin ei vastata;

M.    toteaa, että taloudellisen merkityksensä lisäksi perheyrityksillä on myös merkittävä yhteiskunnallinen asema;

N.     toteaa, ettei EU:n kaikissa 28 jäsenvaltiossa ole liittoja tai muita edunvalvontajärjestöjä, jotka keskittyisivät erityisesti perheyritysten tarpeisiin;

O.     katsoo, että olisi tehostettava EU:n tason toimia yrittäjyyden ja startup-yritysten edistämiseksi, ja lisäksi niitä olisi täydennettävä huolehtimalla paremmin perheyritysten pitkän aikavälin elinkelpoisuudesta;

P.     toteaa, että perheyritysmalli on jakaantunut epätasaisesti jäsenvaltioiden kesken; toteaa, että merkittävällä osalla Euroopan perheyrityksistä on rajat ylittävä ulottuvuus ja että ne harjoittavat toimintaansa eri jäsenvaltioissa;

Q.     toteaa, että naiset ansaitsevat EU:ssa keskimäärin 16 prosenttia vähemmän tunnissa kuin miehet, että naisia on hyvin vähän korkean tason tehtävissä ja johtopaikoilla ja että naisiin ja miehiin ei sovelleta samoja työkäytäntöjä ja palkkajärjestelmiä, mikä vaikeuttaa naisten taloudellista riippumattomuutta, täysimääräistä osallistumista työmarkkinoille ja työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista;

R.     toteaa, että naisten rooli on usein näkymätön tai nimellinen ja että naisten rooli työntekijänä tai palkansaajana ei saa asianmukaista tunnustusta, mikä vaikuttaa alentavasti heidän sosiaaliturvamaksuihinsa, eläkkeeseensä ja sosiaalietuuksiinsa ja myös heidän taitojensa tunnustamiseen, kuten käy ilmi sukupuolten palkkaeroa ja eläke-eroa koskevista tiedoista(3);

Merkitys taloudelle

1.      korostaa, että perheyrityksillä on taipumus kantaa suurta sosiaalista vastuuta henkilökunnastaan sekä hallinnoida resursseja aktiivisesti ja vastuullisesti ja että niillä on yleensä kestävä pitkän aikavälin lähestymistapa liiketoiminnan taloudelliseen tulevaisuuteen (toimimalla ”kunniallisena kauppiaana”, vastuullisena omistajana tai valvojana), joten ne antavat tärkeän panoksen paikallisille yhteisöille ja Euroopan kilpailukyvylle sekä luovat ja säilyttävät laadukkaita työpaikkoja;

2.      korostaa, että perheyritykset ovat oman historiansa johdosta vahvasti sitoutuneita sijaintipaikkaansa ja luovat ja ylläpitävät siten työpaikkoja myös maaseudulla ja epäsuotuisilla alueilla, mikä auttaa torjumaan väestön ikääntymistä ja väestökatoa, jotka vaikuttavat moniin EU:n alueisiin; vaatii siksi komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan tarpeellisesta kustannustehokkaasta infrastruktuurista näiden yritysten ja erityisesti mikroyritysten ja startup-yritysten kilpailukyvyn, uusiutumisen, kasvun ja kestävyyden turvaamiseksi ja helpottamaan monialaista ja rajat ylittävää yhteisyötä näiden yritysten kasvun ja kansainvälistymisen helpottamiseksi;

3.      toteaa, että perheyritykset ovat suurin työllistäjä yksityissektorilla, joten se mikä edistää jatkuvuutta, uusiutumista ja kasvua perheyrityssektorilla, edistää myös Euroopan talouden jatkuvuutta, uusiutumista ja kasvua;

4.      toteaa, että etenkin hyvin pitkälle erikoistuneilla perheyrityksillä, jotka ovat suurten yritysten alihankkijoita ja innovoijia, on tärkeä asema ja ne tuovat pitkäjänteisellä ja useita sukupolvia kattavalla taloudellisella toiminnallaan materiaalista turvaa palvelemilleen yrityksille ja antavat näin merkittävän panoksen talouskasvuun;

5.      muistuttaa komissiota siitä, että useimmat perheyritykset ovat pk-yrityksiä(4) ja että siksi on olennaista soveltaa ”pienet ensin” -periaatetta, jotta EU:n lainsäädäntöä voidaan mukauttaa paremmin näiden yritysten realiteetteihin ja tarpeisiin, mahdollistaa niiden hyötyminen rahoitusohjelmista ja karsia byrokratiaa;

6.      toteaa, että perheyrityksillä voi olla merkittävä tehtävä vähemmistöjen ja aliedustettujen ryhmien rohkaisemisessa paikalliseen talouteen osallistumiseen;

7.      painottaa, että perheenjäsenten välinen suurempi luottamus tekee perheyrityksistä hyvin joustavia ja kykeneviä mukautumaan nopeasti ekososiaalisen ympäristön muutoksiin; toteaa, että toimiminen pitkään erikoismarkkinoilla antaa perheyrityksille samalla mahdollisuuden kehittyä erityisen taitaviksi tunnistamaan uusia mahdollisuuksia ja innovaatioita;

Rahoitus

8.      toteaa, että perheyrityksillä on usein selvästi korkeampi vakavaraisuussuhde kuin muilla yrityksillä ja että korkea vakavaraisuussuhde vaikuttaa yrityksen ja koko talouden vakauteen samalla, kun se antaa mahdollisuuksia yritykseen tehtäviin lisäinvestointeihin, joita ei siksi pitäisi enää rajoittaa;

9.      vaatii siksi jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että kansallisella perintö-, lahja-, laina-, osake- ja yritysverotuksella pikemminkin tuetaan kuin syrjitään oman pääoman ehtoista rahoitusta, jolla on hyvin suuri merkitys perheyrityksille; muistuttaa, että välitön verotus ja perintölainsäädäntö kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan; kehottaa jäsenvaltioita siksi tarkastelemaan velkarahoituksen suosimista verojärjestelmissään arvioimalla sen vaikutusta yritysten rahoitusrakenteeseen ja investointitasoon sekä varmistamaan oman pääoman ehtoisen rahoituksen yhtäläisen kohtelun verrattuna velkarahoitukseen, jotta perheyritysten omistajuuden periminen ja pitkän aikavälin näkymät eivät hankaloidu; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan oman pääoman ehtoisen rahoituksen verotuksellista syrjintää tasapuolisen kilpailun kannalta;

10.    korostaa, että yritysrahoituksen varmistamisesta pitkällä aikavälillä on tullut keskeinen kilpailutekijä; korostaa tässä yhteydessä kansainvälisesti vakaiden rahoitusmarkkinoiden merkitystä; vaatii komissiota varmistamaan, ettei se luo yrityksille tarpeettomia rasitteita rahoitusmarkkinoiden sääntelyn yhteydessä;

11.    kehottaa komissiota harkitsemaan kaikkien pk-yritysten ja/tai -yrittäjien tukivälineiden ja erityisesti COSMEn laajentamista markkina-arvoltaan keskisuuriin perheyrityksiin;

12.    painottaa, että rahoituskriisin ja talouden taantuman vuoksi monet perheyritysten toiminnot ovat vailla riittävää rahoitusta ja että perheyrityksille on tärkeää, että vaihtoehtoiset rahoituslähteet ovat avoimesti ja helposti saatavilla;

13.    pitää tässä yhteydessä tärkeänä edistää perheyrityksiin kohdistuvia luotto-osuuskunnan kaltaisia vaihtoehtoisia lainanantomuotoja;

Haasteet

14.    toteaa, että 35 prosenttia yrityksistä, jotka eivät investoi ulkomaiden markkinoille, jättää tällaiset investoinnit tekemättä ulkomaiden markkinoita koskevan tietämyksen ja kansainvälistymistä koskevien kokemusten puutteen vuoksi; vaatii siksi komissiota ja jäsenvaltioita antamaan etenkin pienille perheyrityksille tietoja kansainvälistymismahdollisuuksista pk-yritysten kansainvälistymisportaalin ja Euroopan klusteriyhteistyöfoorumin (ECCP) kautta ja kehottaa niitä huolehtimaan, että näillä yrityksillä on mahdollisuus kokemusten ja parhaiden käytäntöjen tehokkaampaan vaihtoon, muun muassa kansainvälistymismahdollisuuksiin internetin kautta; vaatii lisäksi jäsenvaltioita tukemaan suunniteltua kansainvälistymistä esimerkiksi tarjoamalla tietoa yrityksille ja myös myöntämällä vientitakuita, poistamalla kaupan esteitä ja edistämällä erityistä koulutusta yrittäjyys- ja perheyrityskulttuuria varten;

15.    toteaa, että perheyritysten lisääntyvä kansainvälistyminen tarjoaa lisää mahdollisuuksia talouskasvuun ja uusien työpaikkojen luomiseen; kehottaa tämän vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan pienemmille perheyrityksille tukea, jonka avulla niiden on mahdollista hyödyntää paremmin digitaalista infrastruktuuria;

16.    toteaa, että verotukselliseen, oikeudelliseen ja hallinnolliseen ympäristöön, jossa perheyritykset (ja omistajajohtoiset yritykset) toimivat, vaikuttavat sekä yrityslainsäädäntö että yksityisoikeus;

17.    toteaa, että 87 prosenttia perheyrityksistä katsoo, että yksi keskeisistä menestyksen tekijöistä on se, että niillä säilyy yrityksen hallinta(5); toteaa, että komission yrittäjyys 2020 -toimintasuunnitelman(6) mukaan yrityksen omistajuuden ja johdon sukupolvenvaihdos on perheyrityksen suurin mahdollinen haaste;

18.    toteaa, että pienet ja keskisuuret perheyritykset tarvitsevat jatkuvasti innovointia ja niiden on houkuteltava oikeita taitoja ja kykyjä; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan pienille perheyrityksille kannustimia riskien ottamiseen kasvun edistämiseksi, henkilökunnan kouluttamiseksi ja ulkopuolisen asiantuntemuksen hankkimiseksi;

19.    kehottaa jäsenvaltioita yksinkertaistamaan hallinnollisia menettelyjä ja verojärjestelmiä ottaen erityisesti huomioon pienten ja keskisuurten yritysten ja perheyritysten erityiset haasteet;

20.    kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimia digitaalisen yrittäjyyden ja digitaalisten taitojen kehittämiseksi, jotta perheyritykset voivat hyödyntää täysimääräisesti digitaaliteknologiaa;

21.    vaatii siksi jäsenvaltioita parantamaan perheyritysten sukupolvenvaihdoksen oikeudellisia puitteita sekä luomaan vaihdosta varten erityisiä rahoitusvälineitä, joiden avulla estetään ennalta käteisvarojen riittämättömyys, jotta voidaan turvata perheyritysten jatkuvuus ja estää hätätilassa tapahtuvat myynnit; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään erityisesti perheyritysten omistajuuden siirron onnistumiseen pitkällä aikavälillä myötävaikuttavaa perheyritysten koulutusta yrityksen omistajuuden siirron, hallintorakenteiden, omistus- ja innovointistrategioiden toteuttamisen alalla erityisesti maissa, joissa perheyritysten käsite ei historiallisista syistä vielä ole kovin vakiintunut;

22.    painottaa, että perheyrityksillä on oltava suora yhteys koulutustoimintaan, jotta ne saavat jatkuvasti tietoa uusimmista hyvää yritysjohtamista koskevista käytännöistä; korostaa tässä yhteydessä, että perheyrityksillä on ratkaiseva merkitys ammatillisen koulutuksen uudistusten onnistumisessa ja oppisopimuskoulutuksen määrän lisäämisessä; toteaa, että hyvin toimivat ammatilliset koulutusjärjestelmät auttavat pitkällä aikavälillä katsottuna torjumaan pulaa ammattitaitoisesta työvoimasta sekä nuorisotyöttömyyttä; huomauttaa, että komission ja jäsenvaltioiden olisi tuettava parhaiden käytäntöjen vaihtoa siitä, kuinka ammatilliset koulutusjärjestelmät voisivat tarjota perheyrityksille parhaan mahdollisen toimintaympäristön investoinneille oppisopimuksiin;

23.    toteaa, että on puututtava myös perheyritysten muihin haasteisiin, kuten vaikeuksiin ammattitaitoisen työvoiman löytämisessä ja pitämisessä, ja korostaa, että on tehostettava yrittäjyyskoulutusta ja perheyrityksille räätälöityä johtamiskoulutusta;

24.    korostaa EU:n rahoittamien pienyrittäjille suunnattujen koulutusjärjestelmien merkitystä; toteaa niiden auttavan perheyritysten omistajia sopeuttamaan yritystensä toimintaa nopeasti muuttuvassa ympäristössä, jota leimaavat yhä syvempi talouden maailmanlaajuinen yhdentyminen, uusien teknologioiden ilmaantuminen ja keskittyminen vähähiiliseen ja ympäristöystävällisempään talouteen;

25.    toteaa, että on hyvin tärkeää edistää yrittäjyyttä kouluissa ja opetuksen eri aloilla yrittäjähenkisyyden kehittämiseksi; toteaa lisäksi, että koulutukseen olisi sisällyttävä erityisesti perheyrityksiin liittyviä seikkoja, kuten omistajuus, perintö ja perhejohtaminen, sekä yleisempää tietoa esimerkiksi innovoinnin merkityksestä yrityksen edelleenkehittämiselle;

26.    kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon perheenjäsenten perheyrityksissä tekemän virallisen ja epävirallisen ja satunnaisen ja näkymättömän työn, ja kannustaa jäsenvaltioita laatimaan selkeän oikeudellisen kehyksen;

27.    painottaa, että perheyritysten panosta innovoinnissa voitaisiin vahvistaa edistämällä niiden osallistumista yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuksiin ja klustereihin sekä edistämällä niiden yhteistyötä tutkimuslaitosten kanssa;

Tulevaisuudennäkymät

28.    kehottaa komissiota paremman sääntelyn periaatteen mukaisesti analysoimaan nykyistä perheyrityksiin vaikuttavaa lainsäädäntöä määrittääkseen ongelmat ja kasvun esteet;

29.    kehottaa komissiota teettämään säännöllisiä ja asianmukaisesti rahoitettuja tutkimuksia, joiden avulla analysoidaan omistajuuden merkitystä yrityksen menestykselle ja jatkuvuudelle sekä painotetaan perheyrityksiin kohdistuvia erityishaasteita, ja ehdottamaan Euroopan parlamentille ja jäsenvaltioille tilastollisesti käyttökelpoista Euroopan laajuista perheyrityksen määritelmää – joka laaditaan yhteistyössä Eurostatin kanssa – siten, että huomioon otetaan jäsenvaltioiden erilaiset olosuhteet; kehottaa komissiota lisäksi hyödyntämään nykyistä pienten ja keskisuurten yritysten tietoja käsittelevää työryhmää riittävän tiedon keräämiseksi myös perheyrityksistä kaikissa jäsenvaltioissa, jotta voidaan vertailla perheyritysten tilannetta sekä perheyritysten ja muiden yritysten tilannetta, sekä edistämään tietotaitoa ja parhaita käytäntöjä koskevista esimerkeistä tiedottamista ja niiden levittämistä kaikkialla EU:ssa esimerkiksi perustamalla komissioon perheyritysten asiointipisteen sekä hyödyntämällä mahdollisimman hyvin eri ohjelmia, muun muassa Erasmus nuorille yrittäjille -ohjelmaa, ja mahdollistamalla kohdennetumman tuen;

30.    kehottaa komissiota laatimaan vaikutustenarvioinnin siitä, miten olisi mahdollista laajentaa vuodesta 2003 asti EU:n pk-yrityksiin sovelletun määritelmän perustaa täysin määrällisistä seikoista laadullisiin perusteisiin, joiden yhteydessä otetaan huomioon myös yritysten omistajuus sekä omistajuuden, määräysvallan ja johdon välinen riippuvuus, perheen yksin kantama riski ja vastuu, yrityksen sosiaalinen vastuu ja yleisesti liiketoiminnan harjoittamisen henkilökeskeisyys myös silloin, kun on kyse työntekijöiden osallistumisesta liiketoiminnan johtamiseen ja seurauksista, joita tällä voisi olla perheyrityksiin esimerkiksi valtiontukien tai yritysten tukikelpoisuuden aloilla;

31.    kehottaa komissiota tekemään tällä välin osana säädösten vaikutustenarviointia toteutettavuustutkimuksen testistä, joka koskee perheyrityksiä (toimintapolitiikoista, jotka liittyvät esimerkiksi omistajuuteen, hallintorakenteeseen tai yksityisyyden suojaan) pk-yrityksiä koskevan mallin mukaisesti, ja tutkimuksen osoittaessa testin toteutettavuuden ottamaan sen mahdollisimman pian käyttöön, jotta voidaan selvittää tiettyjen säädösten vaikutus perheyrityksiin jo etukäteen ja välttää näin perheyrityksille aiheutuva tarpeeton byrokratia ja hankalat esteet kiinnittämällä erityistä huomiota yhtiö- ja yksityisoikeuden lainsäädännön yhteisvaikutuksiin;

32.    panee merkille, että verolainsäädäntöön, tukijärjestelmiin tai EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoon liittyvät erot naapurivaltioissa voivat aiheuttaa ongelmia raja-alueen yrittäjille, kuten perheyrityksille; kehottaa tästä syystä jäsenvaltioita tarkastelemaan uudelleen ehdotettua kansallista lainsäädäntöä ja ehdotettua EU:n lainsäädännön täytäntöönpanomenetelmää, jotta selvitetään, mitä vaikutuksia yrittäjille ja varsinkin perheyrityksille aiheutuu raja-alueilla;

33.    kehottaa komissiota perustamaan sisäisen ja pysyvän työryhmän ja määrittelemään sen tehtävät; katsoo, että työryhmän olisi käsiteltävä erityisesti perheyritysten tarpeita ja niiden erityisominaisuuksia, raportoitava säännöllisesti parlamentille ja jäsenvaltioille, rohkaistava parhaiden käytäntöjen vaihtoon jäsenvaltioiden perheyrityksiä edustavien järjestöjen välillä ja levitettävä suuntaviivoja ja vakiotekstejä sekä ratkaisuja perheyrityksille niiden erityisongelmista selviämiseksi; kehottaa komissiota myös perustamaan yrityksille asiointipisteen, joka voi toimia yhteisenä Euroopan tason foorumina perheyrityksille ja perheyritysten eturyhmille ja auttaa erityiskysymyksissä, jotka liittyvät varsinkin EU:n lainsäädäntöön ja EU-rahoituksen saantiin;

34.    korostaa naisten roolia yrittäjinä perheyrityksissä; kehottaa komissiota tekemään tutkimuksen naisten osallistumisesta perheyrityksiin ja arvioimaan perheyritysten tarjoamia mahdollisuuksia naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen, yhdenvertaisia mahdollisuuksia sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamista; painottaa, että on suojeltava naisten oikeutta periä perheyrityksiä tasapuolisesti miesten kanssa edistämällä miesten ja naisten välisen tasa-arvon kulttuuria, jossa arvostetaan naisten roolia yrittäjänä myös perheyritysten johtotehtävissä; painottaa myös, että perheyritysten on noudatettava sosiaaliturvaa, eläkemaksuja ja turvallisia työoloja koskevia säännöksiä;

35.    muistuttaa jälleen kerran jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia sen tärkeydestä, että tarjolla on riittävästi laadukkaita ja kohtuuhintaisia lasten, vanhusten ja muiden huollettavien henkilöiden hoitopalveluja, verokannustimia yrityksille ja muita etuuksia, joilla autetaan palkansaajina, ammatinharjoittajina tai johtokunnan jäseninä perheyrityksissä työskenteleviä naisia ja miehiä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisessa;

36.    pitää tarpeellisena, että käytettävissä ovat sellaiset äitiys-, isyys- ja vanhempainlomat, jotka ovat toisistaan riippumattomia, joiden ajalta maksetaan asianmukainen palkka ja jotka vastaavat työntekijöiden, ammatinharjoittajien ja yrittäjien tarpeita;

37.    kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään naisyrittäjien lähettiläiden eurooppalaista verkostoa ja eurooppalaista mentoriverkostoa niiden näkyvyyden lisäämiseksi;

38.    toteaa, että maatalousalan perheyritykset ovat maaomaisuutensa vuoksi sidoksissa sijaintipaikkaansa; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, ettei ainakaan liiallinen byrokratia vaaranna näiden perheyritysten jatkuvuutta; kiinnittää huomiota naisten tärkeään rooliin maatalousalan perheyrityksissä ja kehottaa jäsenvaltioita edistämään erityisesti naispuolisille maanviljelijöille tarkoitettua liiketoimintakoulutusta, jotta naisten osallisuutta maatalousalan perheyrityksissä vahvistetaan edelleen;

39.    kehottaa komissiota edistämään yrittäjähengen vahvistamista EU:ssa pitäen mielessä perheyritysten merkityksen EU:n taloudelle ja luomaan talouden huippusuoritusten kannalta suotuisan ympäristön;

40.    kehottaa komissiota laatimaan pikaisesti tiedonannon, jossa analysoidaan perheyritysten roolia ja mahdollisuutta parantaa EU:n talouden kilpailukykyä ja kasvua vuoteen 2020 mennessä, ja kehottaa laatimaan etenemissuunnitelman, jonka sisältämien toimien avulla voidaan vahvistaa EU:n perheyrityksiä niiden taloudellisessa ympäristössä, edistää niiden kehitystä, lisätä tietoisuutta toimia edellyttävistä perheyritysten erityishaasteista ja parantaa niiden kilpailu-, kansainvälistymis- ja työpaikkojen luomiskykyä;

41.    kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

PERUSTELUT

Työpaikkojen, kasvun ja investointien tukeminen on seuraavan komission poliittisten suuntaviivojen ensisijainen tavoite, kuten komission puheenjohtaja Juncker totesi virkakautensa alussa kesällä 2014, ja tähän on hyvä syy: rahoitus- ja talouskriisi on johtanut siihen, että koko EU:ssa työttöminä on edelleen noin 25 miljoonaa ihmistä ja alle 25-vuotiaita työttömiä on yli viisi miljoonaa. Bruttokansantuote on kriisin aikana pudonnut joissakin jäsenvaltioissa kymmeniä prosentteja.(7)

Ensimmäiset heikot myönteiset tulokset tiukemmasta talous- ja budjettipoliittisesta ohjauksesta EU:ssa ovat jo nähtävissä, ja Euroopan talous kasvaa jälleen hitaasti. Komissio ennusti bkt:n kasvavan 1,3 prosenttia vuonna 2015 (kasvu oli edellisvuonna 1,1 prosenttia) ja 1,9 prosenttia vuonna 2016 (verrattuna edellisvuoden 1,7 prosenttiin). EU pystyy kuitenkin parempaan, emmekä ole vielä käyttäneet läheskään koko potentiaaliamme. On tärkeää luoda yrityksillemme myönteinen investointiympäristö ja kannustaa yrittäjyyteen koko EU:ssa.

Erityisesti perheyrityksemme voivat antaa ratkaisevan panoksen rahoitus- ja talouskriisin hallitsemisessa ja talouden elvyttämisessä. Yli 60 prosenttia kaikista EU:n yrityksistä on perheyrityksiä, ja niiden osuus yksityisen sektorin työpaikoista on noin 40–50 prosenttia. Komission asiantuntijaryhmä tuli tähän tulokseen jo vuonna 2009 esittämässään loppuraportissa.

Perheyritykset toimivat pitkäjänteisemmin kuin yritykset, jotka eivät ole niiden omistajien johtamia, koska ne haluavat varmistaa, että yritys menestyy taloudellisesti myös seuraavien sukupolvien aikana. Monissa EU:n jäsenvaltiossa on kolmannen, neljännen tai viidennen sukupolven perheyrityksiä. Tällaista menestymistä on luonnollisesti jatkettava. Monet perheyritykset ovat historiallisista syistä erittäin uskollisia sijaintipaikalleen. Näin ne antavat ratkaisevan panoksen EU:n kilpailukyvyn turvaamiseen ja työpaikkojen luomiseen.

Vaikka perheyrityksillä onkin näin tärkeä asema taloudessamme, ne eivät saa paljonkaan huomiota politiikassa. Komissio esitti jo vuonna 2003 EU:ssa käytettävän pk-yritysten määritelmän. Komission asiantuntijaryhmä yritti vuonna 2009 seurata esimerkkiä ja esittää perheyritysten määritelmän. Se ei kuitenkaan ole oikeudellisesti sitova eikä sitä sovelleta yksittäisissä jäsenvaltioissa. Siksi monet perheyritykset, jotka eivät enää kuulu pk-yritysten määritelmän piiriin mutta jotka ovat kuitenkin kaukana suuryrityksestä, eivät voi hyödyntää tiettyjä tukimahdollisuuksia eikä niitä toisaalta myöskään vapauteta tietyistä rasitteista. Tämä aiheuttaa väistämättä tarpeetonta byrokratiaa, joka on suuri rasite myös ja erityisesti juuri perheyrityksille.

Lisäksi monet perheyritykset yrittävät pakonomaisesti pysytellä komission asettaman pk-yritysten kynnyksen alapuolella. Seuraukset ovat selvät: uusia työntekijöitä ei palkata ja voiton ja liikevaihdon kasvu estetään mikä estää automaattisesti myös kasvun.

Toinen puuttuvan määritelmän aiheuttama ongelma on se, että on vaikeaa vertailla perheyritysten tilannetta EU:n eri jäsenvaltioissa. Komission asiantuntijaryhmä totesi tehtävänsä yhteydessä vuonna 2009, että EU:ssa on yli 90 erilaista perheyrityksen määritelmää. Siksi erityispiirteiden, vaikeuksien ja muiden seikkojen arviointi on mahdotonta.

Joka tapauksessa kaikki perheyritykset kohtaavat ennemmin tai myöhemmin keskeisen haasteen: kuka jatkaa yrityksen johtamista? EU:ssa tapahtuu vuosittain noin 450 000 yritysluovutusta, ja nämä yritykset työllistävät yhteensä noin 2 miljoonaa henkeä. Koska tällaisiin sukupolvenvaihdoksiin liittyy monia vaikeuksia, vuosittain arviolta jopa 150 000 perheyritystä joutuu lopettamaan toimintansa, ja samalla menetetään noin 600 000 työpaikkaa(8). Toimintapolitiikan avulla on luotava asianmukaiset edellytykset tällaisen työpaikkojen menetyksen estämiseksi. Erityisesti kansalliset perintö-, lahja- ja yritysverosäännökset vaikeuttavat yritysten siirtämistä perheiden sisällä. Monet perheyritykset ratkaisevat ongelman perustamalla säätiön tai ”ostamalla” ulkoisen johtajan. Tällöin yrityksen hallinta on kuitenkin luovutettava suurimmaksi osaksi perheen ulkopuolelle. Tällaisen hallinnan säilyttäminen on kuitenkin yritysten näkökulmasta yksi keskeisistä tekijöistä.

Nyt kun on kulunut yli kuusi vuotta perheyrityksiä käsittelevän komission työryhmän työn päättymisestä, on hyvin tärkeää keskittyä vielä kerran tähän tärkeään yritysryhmään. Tarvitsemme kipeästi lisää tietoja, lukuja ja faktoja yksittäisistä jäsenvaltioista, jotta voimme ymmärtää entistä paremmin perheyrityksiä koskevia ongelmia ja haasteita ja tukea parhaiden käytäntöjen vaihtoa. On melko epätodennäköistä, että tarvitsisimme EU:n tasolla konkreettista lainsäädäntöä asian sääntelemiseksi (verotusasioita koskevaa kansallista sääntelyä lukuun ottamatta). Pikemminkin on kyse siitä, että politiikassa kiinnitetään huomiota tähän tärkeään yrittäjien ryhmään ja annetaan tukea siinä määrin kuin se on tarpeen. Yksi mahdollisuus olisi esimerkiksi sellaisen ”perheyritystestin” (väliaikainen) käyttöönotto, joka suoritetaan lainsäädännön vaikutustenarvioinnin yhteydessä ja jonka avulla voidaan määrittää, millaisia vaikutuksia suunnitelluilla EU:n lainsäädännön muutoksilla mahdollisesti on perheyrityksiin ja niiden rakenteeseen.

11.5.2015

TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO

teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle

perheyrityksistä Euroopassa

(2014/2210(INI))

Valmistelija: Marita Ulvskog

EHDOTUKSET

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.     toteaa, että ”perhe” käsittää sukulaisuuden neljänteen asteeseen saakka ja että perheenjäseninä pidetään myös erillään asuvia sukulaisia sekä eronneita avio- ja avopuolisoita;

B.     toteaa, että perheyritykset voivat toimia myös yhtiömuotoisina ja että perheyrityksessä ei tehdä työtä vastikkeetta;

C.     ottaa huomioon, että perheyritykset muodostavat 60 prosenttia Euroopan yrityksistä ja tarjoavat 40–50 prosenttia kaikista työpaikoista ja että niihin kuuluu sekä pienyrityksiä että osakeyhtiöitä, mikä tarkoittaa, että niiden ongelmat ja vaikeudet ovat erilaisia; toteaa, että suurin osa perheyrityksistä on pk-yrityksiä, että kaksi kolmasosaa unionin työntekijöistä työskentelee pk-yrityksissä ja että pk-yritykset luovat 85 prosenttia Euroopan uusista työpaikoista; toteaa, että uudet yritykset luovat keskimäärin kaksi uutta työpaikkaa ja että toiminnan laajentuessa syntyy noin viisi uutta työpaikkaa;

D.     toteaa, että suurin osa perheyrityksistä on pk-yrityksiä ja että perheyrityksen määritelmässä olisi otettava keskeisenä tekijänä huomioon perheyrityksen koko;

E.     toteaa, että perheyrityksillä on tärkeä rooli aluekehityksessä, työllisyydessä ja aluesuunnittelussa;

F.     toteaa, että perheyritysten toiminta on usein pitkäjänteistä ja ne edistävät talouselämää, luovat pitkän aikavälin vakautta, ovat omistajina sosiaalisesti vastuullisia ja erityisen sitoutuneita paikallisiin ja alueellisiin yhteisöihinsä ja talousalueisiinsa sekä edustavat eurooppalaista kunniallisen kauppiaan perinnettä, ja toteaa lisäksi, että vaikka perheyritykset kärsivät suuresti talouskriiseistä, ne toimivat yleensä myös kriisiaikoina päättäväisemmin eivätkä irtisano työntekijöitään kovin herkästi; toteaa tässä yhteydessä, että EU tukee perheyrityksiä erilaisin toimin, esimerkiksi niin kutsutuilla perhesopimuksilla; toteaa, että perheyrityksillä on tärkeä rooli maaseudun autioitumisen estämisessä ja että ne ovat usein ainoita työllistäjiä niillä Euroopan alueilla, jotka ovat jääneet kehityksessä selvimmin jälkeen muista alueista, ja erityisesti vähemmän teollistuneilla alueilla;

G.     katsoo, että olisi tehostettava unionin tason toimia yrittäjyyden ja uusyritysten edistämiseksi, ja lisäksi niitä olisi täydennettävä huolehtimalla paremmin siitä, että edistetään perheyritysten pitkän aikavälin elinkelpoisuutta;

H.     pitää erittäin tärkeänä, että parannetaan omistajanvaihdosta (yrityksen siirtäminen perheenjäseneltä toiselle) koskevaa oikeudellista kehystä ja etenkin perimykseen ja kiinteistöveroon unionissa sovellettavien eri lähestymistapojen laajuutta ja kokoluokkaa, kun otetaan huomioon, että unionissa omistajanvaihdoksia tehdään vuosittain 480 000 yrityksessä, mikä vaikuttaa yli 2 miljoonaan työpaikkaan; toteaa, että koska tällaiset siirrot ovat usein vaikeita, vuosittain arviolta 150 000 yritystä joutuu lopettamaan toimintansa, mikä tarkoittaa 600 000 työpaikan katoamista(9);

I.      pitää perintöveroja etenkin pienten ja keskisuurten perheyritysten vakavana ongelmana, joka pakottaa joitakin näistä yrityksistä joko supistamaan toimintaansa tai lopettamaan toiminnan kokonaan;

J.      katsoo, että perheyrityksille tarvitaan yhteinen eurooppalainen määritelmä, jotta alan toimintakyvystä saadaan paremmanlaatuista tilastotietoa ja jotta poliittiset päättäjät voivat paneutua paremmin perheyritysten ja yhteiskunnan tarpeisiin;

K.     toteaa, että perheyrityksissä varmistetaan tietämyksen ja taitojen välittyminen eteenpäin ja että perheyrityksillä on joillakin alueilla tärkeä sosiaalisia suhteita luova ja ylläpitävä rooli;

L.     toteaa, että perheomistuksessa olevat maatilat ovat perheyrityksiä, jotka tarjoavat menestymismallin, koska niissä sovelletaan ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän kiertotalouden periaatetta;

M.    toteaa, että yrittäjyyskoulutuksella voidaan parantaa merkittävästi nuorten työllistymismahdollisuuksia, sillä yrittäjyyskoulutukseen osallistuneet nuoret perustavat todennäköisemmin oman yrityksen ja heidän yrityksensä ovat yleensä innovatiivisempia ja menestyksekkäämpiä kuin ilman yrittäjäkoulutustaustaa johdetut yritykset; toteaa, että tällaisilla nuorilla on pienempi riski joutua työttömäksi ja että he ovat useammin vakituisessa työsuhteessa ja paremmissa ja paremmin palkatuissa töissä;

N.     toteaa, että perheyritysmalli on jakaantunut epätasaisesti jäsenvaltioiden kesken; toteaa, että merkittävällä osalla Euroopan perheyrityksistä on rajatylittävä ulottuvuus ja että ne harjoittavat toimintaansa eri jäsenvaltioissa;

1.      panee merkille, että unionissa on yli 90 eri määritelmää perheyritykselle; suhtautuu myönteisesti pyrkimyksiin luoda unionin tason määritelmä perheyritykselle ja kehottaa jatkamaan työtä sellaisen virallisen määritelmän luomiseksi, jossa otetaan huomioon yhtiöoikeus sekä jäsenvaltioiden erityispiirteet sosiaalisten oikeuksien, sosiaaliturvan ja eläkeoikeuksien varmistamisessa sekä työsuojelusäännösten noudattamisessa; korostaa, että yksinkertainen, selkeä, helposti sovellettava ja maiden välisen vertailun mahdollistava määritelmä auttaisi ymmärtämään paremmin itse ilmiötä ja perheyritysten haasteita, antaisi selvän käsityksen niiden yhteiskunnallisesta panoksesta ja mahdollistaisi vaikuttavien erityistoimenpiteiden käyttöönoton;

2.      kehottaa komissiota jatkamaan työtään perheyrityksen yhteisen EU-määritelmän luomiseksi, tekemään vaikutustenarvioinnin vuodelta 2003 peräisin olevan eurooppalaisen pk-yrityksen määritelmän mahdollisesta tarkistamisesta, harkitsemaan perheyrityksen kokoa yhtenä keskeisenä tekijänä, sillä ns. yhden koon lähestymistapa ei ole riittävä, jotta voitaisiin ottaa huomioon perheyritysten erilaiset tarpeet verotukseen ja rahoituksen saantiin liittyvissä kysymyksissä, sekä laatimaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa luettelon yhteisistä indikaattoreista, joilla perheyritys voitaisiin kuvata ja joiden avulla voitaisiin tuottaa tilastotietoa perheyritysten osuudesta työllisyydessä, jotta olisi helpompi ymmärtää omistajuutta ja auttaa luomaan parempia politiikkoja perheyritysten markkinoille pääsyn ja rahoituksen saannin helpottamiseksi; katsoo, että määritelmän olisi oltava yksinkertainen, selkeä ja kaikissa jäsenvaltioissa helposti sovellettava;

3.      kehottaa perheyrityksen unionin tason määritelmää laativia varmistamaan, että määritelmässä otetaan huomioon unionin yhteiskunnissa esiintyvien perhemuotojen monimuotoisuus ja että siinä varmistetaan, ettei mitään perhemuotoa syrjitä niin, että perhe miellettäisiin pelkästään mieheksi, naiseksi ja heidän biologisiksi jälkeläisikseen;

4.      pitää omistajuutta perheyrityksiä ajatellen keskeisenä kysymyksenä ja kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan verojärjestelmiensä ja yhtiölakiensa muuttamista siten, että yritys on helpompi siirtää tehokkaasti toiselle perheenjäsenelle tai pitää perheen omistuksessa; pitää tärkeänä edistää ja levittää hyviä käytäntöjä ja ehdottaa siksi, että alennetaan lahja- ja perintöveroja, sallitaan uudelleensijoitettujen voittojen suotuisa verokohtelu velkarahoitukseen nähden ja suositaan äänivaltaa tuomattomia osakkeita keinona parantaa rahoituksen saamista menettämättä määräysvaltaa yrityksessä;

5.      katsoo, että olisi vaalittava ja edistettävä perheen sisäisiä omistajanvaihdoksia, koska niissä on usein kyse sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman ja tietämyksen siirtymisestä sukupolvelta toiselle; toteaa, että vuodelta 2011 peräisin olevien lukujen perusteella unionissa tarvittaisiin vuosittain toiminnanjatkajia noin 450 000 yrityksessä, mikä vaikuttaa jopa 2 miljoonaan työntekijään; toteaa, että toimimattomien omistajanvaihdosten takia EU:sta saattaa hävitä vuosittain noin 150 000 yritystä ja niiden mukana 600 000 työpaikkaa; pitää tässä yhteydessä erittäin tärkeinä hyviä käytäntöjä omistajanvaihdossuunnitelmista ilmoittamisesta hyvissä ajoin; katsoo, että yrityksen myyminen työntekijöille on yksi mahdollinen keino ratkaista näiden eurooppalaisten pk-yritysten seuraajaongelmat; katsoo, että asianmukaisesti suunnitellut työntekijöiden taloudellista osallistumista koskevat pitkän aikavälin mallit voisivat myös edistää näiden pienten yritysten säilymistä ja vahvistaa alueellista taloutta ja työllisyyttä koko unionissa;

6.      kehottaa jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia vaalimaan yrittäjyyttä ja edistämään ”miniyrittäjyyttä” koskevia hankkeita kouluissa, sillä perheyritykset ovat usein hyviä työllistäjiä; toteaa, että perheyritykset edustavat laajinta yrittäjyyspotentiaalia ja ovat luonnollisia yrityshautomoja, minkä vuoksi on entistä tärkeämpää tukea niiden innovointia ja kehitystä; korostaa, että perheyritysten johdon ammattimaistamiseksi on erittäin tärkeää edistää yrittäjäkoulutusta sekä uusyrityksissä että nykyisissä perheyrityksissä ja kannustaa innovointia ja kehitystä etenkin johtotasolla, mukaan lukien koulutus henkilöstöasioissa, urasuunnittelussa ja johtamistaidoissa, mikä auttaa ammattitaitoisen työvoiman saamisessa ja sen pitämisessä yrityksen palveluksessa;

7.      pitää huolestuttavana, että talouskriisi ja sitä seurannut taantuma ovat koetelleet erityisesti eurooppalaisia mikro- ja pk-yrityksiä, joista monet ovat perheyrityksiä; korostaa, että talouskasvun käynnistämiseksi uudelleen tarvitaan unionin tukea laadukkaiden työpaikkojen luomiseksi; korostaa myös suotuisan sääntelykehyksen merkitystä erityisesti rahoituksen saatavuuden, verolainsäädännön ja pk-yritysten rakenteiden kaikkien toimijoiden osallistavan sosiaaliturvan yhteydessä; katsoo, että järkeviin rakenneuudistuksiin oikealla tavalla kohdennettu tuki saattaa auttaa säilyttämään työpaikkoja; tähdentää lisäksi, että perheyrityksiä koskevia hallinnollisia menettelyjä olisi yksinkertaistettava muun muassa keskitettyjen asioimispisteiden avulla; korostaa pk-yritysten potentiaalia paikallisten työpaikkojen luomisessa uusilla ja kehittymässä olevilla aloilla, kuten kiertotaloudessa; korostaa, että koska perheyritysten suurimpana haasteena on yrityksen siirtäminen sukupolvelta toiselle, jäsenvaltioiden olisi pyrittävä parantamaan perheyritysten omistajanvaihdoksia koskevaa oikeudellista kehystä ja helpotettava rahoituksen saamista tällaisia vaihdoksia varten, sillä näin voidaan ehkäistä kassavirtaongelmia ja ahdingossa tapahtuvia yritysmyyntejä ja varmistaa perheyritysten selviytyminen; korostaa samalla, että oikeudellisessa kehyksessä ei saa sallia työntekijöiden oikeuksien, ei myöskään sosiaalisten oikeuksien, rajoittamista;

8.      kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että perheyrityksille tiedotetaan paremmin kansainvälisistä kehittymismahdollisuuksista; kehottaa myös parantamaan kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihtamista etenkin EURES-ohjelman välityksellä tukemalla rajatylittävää liikkuvuutta työmarkkinoilla, sillä näin voidaan edistää työpaikkojen luojina merkittävien perheyritysten elinkelpoisuutta ja vaurautta; korostaa EURES-T-palvelun merkitystä, sillä palvelulla voidaan antaa neuvoja työvoiman liikkuvuusmahdollisuuksista rajaseuduilla ja auttaa toisessa maassa työssä käyviä käsittelemään työvoiman liikkuvuuteen liittyviä oikeudellisia, hallinnollisia ja verotuksellisia ongelmia;

9.      toteaa, että on puututtava myös perheyritysten muihin haasteisiin, kuten vaikeuksiin ammattitaitoisen työvoiman löytämisessä ja pitämisessä, ja korostaa, että on tehostettava yrittäjyyskoulutusta ja perheyrityksille räätälöityä johtamiskoulutusta;

10.    muistuttaa, että perhetiloilla on monissa jäsenvaltioissa merkittävä rooli maaseudulla, ja kehottaa jäsenvaltioita tukemaan etenkin maanviljelijöille suunnattua liiketoimintakoulutusta; kehottaa tukemaan erityisesti maatalousalan perheyrityksiä johtaville nuorille yrittäjille tarkoitettuja koulutushankkeita, joilla voidaan edistää heidän osallistumistaan maatalousalan ja alueellisten organisaatioiden toimintaan;

11.    kehottaa komissiota helpottamaan ja edistämään perheyritysten säilymistä pitkällä aikavälillä ja keskittymään pontevammin perheyritysten omistajanvaihdoksia ja perimystä koskevan tuen ja ohjeistuksen kehittämiseen;

12.    korostaa, että perheyrityksissä yhdistyvät perhettä, omistajuutta ja liiketoimintaa koskevat tekijät, minkä vuoksi niillä on tiettyjä erityispiirteitä, jotka olisi otettava huomioon; tähdentää kuitenkin, että on syytä käsitellä oikeudenmukaisesti ja sosiaalisesti vastuullisella tavalla työlainsäädäntöä koskevia kysymyksiä, sosiaalipolitiikkaa ja sosiaalisia oikeuksia, kuten yritysten hallitusten tasapainoisempaa sukupuolijakaumaa, työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista koskevia säännöksiä ja työntekijöiden taloudellista osallistumista;

13.    pyytää jäsenvaltioita löytämään sovellettavissa ja hyväksyttävissä olevia ratkaisuja perheomistuksessa olevien yritysten perintöverotukseen ja varmistamaan, että verojen maksaminen ei aiheuta yritykselle maksuvalmiusongelmia eikä vaikuta kielteisesti työntekijöiden määrään tai seuraavalle sukupolvelle siirtyvän yrityksen kestävään kehitykseen;

14.    kehottaa komissiota jatkamaan unionin jo antamien suositusten(10) täytäntöönpanon tehostamista vero- ja sääntelyjärjestelmän yksinkertaistamiseksi, jotta voidaan parantaa perimykseen liittyvää oikeudellista toimintaympäristöä;

15.    kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään edelleen etenkin sääntelyyn liittyvien parhaiden käytäntöjen vaihtoa, jotta perheyrityksiä voidaan auttaa omistajanvaihdoksissa;

16.    katsoo, että perheyritysten liikkeenjohdon parantamiseksi niitä olisi kannustettava palkkaamaan ulkopuolisia johtamisen ammattilaisia;

17.    kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan työntekijöiden taloudellista osallistumista, sillä sen ansiot on tunnustettu julkisesti yhä laajemmin finanssi- ja talouskriisin valossa;

18.    kehottaa komissiota edistämään aktiivisesti sukupuolten tasa-arvoa kysymyksissä, jotka koskevat yrittäjyyttä, ammattitaitoa, johtamista, omistajanvaihdosta ja perimystä perheyrityksissä; kehottaa hyödyntämään jäsenvaltiotason nykyisiä hallintorakenteita ja edistämään keskitetyn asioimispisteen perustamista naisyrittäjiä varten; kehottaa lisäämään yrittäjinä toimiville äideille tarjottavia lastenhoitopalveluja;

19.    kiinnittää komission huomion siihen, että useimmat perheyritykset ovat pk-yrityksiä ja että siksi on olennaista soveltaa ”pienet ensin” -periaatetta ja mukauttaa näin unionin lainsäädäntöä vastaamaan paremmin tällaisten yritysten todellisuutta ja tarpeita sekä antaa niille mahdollisuus hyötyä rahoitusohjelmista ja karsia byrokratiaa;

20.    kiinnittää komission huomion siihen, että kaikille unionissa toimiville yrityksille on taattava tasapuoliset kilpailuedellytykset ja samalla on kunnioitettava ja vaalittava perheyritysten ainutlaatuisuutta;

21.    korostaa, että myös perheyritykset ovat osaltaan vastuussa soveltuvien koulutuspaikkojen tai niihin rinnastuvien harjoittelujaksojen tarjoamisesta ja että niiden on tuettava työntekijöidensä jatkokoulutusta ehkäistäkseen pulan ammattitaitoisesta työvoimasta ja tukeakseen elinikäistä oppimista;

22.    korostaa unionin rahoittamien pienyrittäjille suunnattujen koulutusjärjestelmien merkitystä; toteaa niiden auttavan perheyritysten omistajia sopeuttamaan yritystensä toimintaa nopeasti muuttuvassa ympäristössä, jota leimaavat talouden yhä pidemmälle menevä maailmanlaajuinen integroituminen, uusien teknologioiden ilmaantuminen ja keskittyminen vähähiiliseen ympäristöystävällisempään talouteen;

23.    kehottaa komissiota laatimaan oikeudellisesti sitomattoman eurooppalaisen perhestrategian, jossa otetaan täysipainoisesti huomioon vanhempien rooli perheyrityksissä, mukaan lukien ”yrittäjä-äitien” sosiaalinen ja taloudellinen merkitys sekä heidän erityinen panoksensa oikeudenmukaisen johtamisen, yritysten yhteiskuntavastuun ja uudenlaisen kestävän työkulttuurin toteuttamisessa;

24.    kehottaa komissiota perustamaan yritystoiminnan pääosastoon erillisen yksikön, joka tukee ja informoi perheyrityksiä, mukaan lukien kuhunkin jäsenvaltioon perustettava keskitetty asioimispiste, joka opastaa EU-tukien ja muun rahoituksen hankinnassa ja antaa yritystukea;

25.    kehottaa komissiota sisällyttämään talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon jäsenvaltioille annettavia suosituksia siitä, kuinka luodaan oikeudenmukainen ja perheyrityksille suotuisa toimintaympäristö etenkin verotuksen, omistajanvaihdoksen ja yrittäjyyskoulutuksen osalta;

26.    kehottaa komissiota edistämään aktiivisesti perheyritysmallia ja levittämään siitä tietoa kaikkialla EU:ssa esimerkiksi perustamalla komissioon perheyrityksiä koskevan yhteyspisteen ja edistämällä taitotiedon ja parhaiden käytäntöjen siirtämistä jäsenvaltiosta toiseen sekä hyödyntämällä mahdollisimman hyvin eri ohjelmia, kuten Erasmus nuorille yrittäjille -ohjelmaa;

27.    kannustaa jäsenvaltioita luomaan selkeän oikeudellisen kehyksen perheenjäsenten virallista ja epävirallista tilapäistyöllistämistä varten;

28.    kannustaa jäsenvaltioita luomaan perheyritysten omistajille samanlaisen sosiaaliturvan kuin perheyrityksen työntekijöille, jotta voidaan kannustaa toteuttamaan omistajanvaihdoksia perheyrityksissä.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

7.5.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

24

20

3

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Guillaume Balas, Tiziana Beghin, Brando Benifei, Vilija Blinkevičiūtė, Enrique Calvet Chambon, Martina Dlabajová, Elena Gentile, Arne Gericke, Marian Harkin, Danuta Jazłowiecka, Agnes Jongerius, Rina Ronja Kari, Ádám Kósa, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Zdzisław Krasnodębski, Kostadinka Kuneva, Jérôme Lavrilleux, Patrick Le Hyaric, Verónica Lope Fontagné, Javi López, Thomas Mann, Dominique Martin, Elisabeth Morin-Chartier, Georgi Pirinski, Terry Reintke, Sofia Ribeiro, Claude Rolin, Anne Sander, Sven Schulze, Jutta Steinruck, Romana Tomc, Ulla Tørnæs, Marita Ulvskog, Renate Weber, Tatjana Ždanoka, Jana Žitňanská, Inês Cristina Zuber

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Georges Bach, Heinz K. Becker, Karima Delli, Tania González Peñas, Marju Lauristin, Helga Stevens, Ivo Vajgl, Tom Vandenkendelaere

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Andrea Cozzolino, Rosa D’Amato

3.3.2015

NAISTEN OIKEUKSIEN JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALIOKUNNAN LAUSUNTO

teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle

perheyrityksistä Euroopan unionissa

(2014/2210(INI))

Valmistelija: Daniela Aiuto

EHDOTUKSET

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta pyytää asiasta vastaavaa teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.     panee merkille, että naisten osuus perheyrityksissä kasvaa ja että naiset ovat merkittävä voimavara, sillä heillä on korkea koulutustaso ja osoitetut valmiudet hallita strategioiden määrittelyä, päätöksentekoa, yrityksen johtamista ja ongelmien ratkaisua;

B.     panee kuitenkin merkille, ettei tietoja naisten työskentelystä perheyrityksissä ole vielä kovinkaan paljon, sillä perheyritysten käsitekin on vielä jokseenkin tuntematon;

C.     painottaa, että perheyrityksissä työskenteleminen, perheiden johtamat pk-yritykset ja vastaavat startup-yritykset ovat naisille tärkeä tilaisuus luoda uraa ja kehittyä henkilökohtaisesti, vaikka tätä ei tunnusteta, mikä johtuu naispuolisten esimerkkitapauksien puutteesta;

D.     toteaa, että naisilla on huomattavia vaikeuksia päästä mukaan perheyritysten toimintaan ja he joutuvat kohtaamaan sekä ”vertikaalista” että ”horisontaalista” erottelua, vaikka naisten koulutustaso on korkea ja naiset muodostavat 60 prosenttia korkeakoulututkinnon suorittajista;

E.     toteaa, että monissa maissa ongelma on edelleen siinä, että yhteiskunnassa miehet ovat määräävässä asemassa elämän kaikilla osa-alueilla eivätkä pelkästään työelämässä;

F.     toteaa, että maatalousalan perheyritykset ovat menestynyt esimerkki, koska niissä sovelletaan ekologisen ja sosiaalisen kiertotalouden periaatetta ja naiset maatalousyritysten johtajina myötävaikuttavat osaltaan yrittäjyysajatteluun;

G.     toteaa, että naiset ansaitsevat EU:ssa keskimäärin 16 prosenttia vähemmän tunnissa kuin miehet ja että naisia on hyvin vähän johtopaikoilla ja korkea-arvoisissa tehtävissä ja että naisiin ja miehiin ei sovelleta samoja työkäytäntöjä ja palkkajärjestelmiä, mikä vaikeuttaa naisten taloudellista riippuvuutta, täysimääräistä osallistumista työmarkkinoille ja työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista;

H.     toteaa, että naisten rooli on usein näkymätön tai nimellinen eikä heidän työntekijän tai palkansaajan asemansa saa asianmukaista tunnustusta, mikä vaikuttaa alentavasti heidän palkkaansa, eläkkeeseensä ja tukiinsa ja myös heidän osaamisensa tunnustamiseen, kuten käy ilmi sukupuolten palkkaeroa ja eläke-eroa koskevista tiedoista(11);

I.      toteaa, että monissa Euroopan maissa naisten on usein toimittava nimellisessä roolissa, koska se on verotuksellisista syistä kannattavaa tai koska miesyrittäjällä ei juridisista syistä voi olla roolia yrityksessä tai hän ei voi ottaa omaisuutta omiin nimiinsä;

J.      painottaa, että naisilla on vaikeuksia saada periä perheyritys, sillä yleensä etusijalle asetetaan miespuoliset perijät ja naispuoliset jätetään hyvin usein perinnöttä;

K.     toteaa, että äidit, jotka haluavat toimia samanaikaisesti yrittäjinä, joutuvat joissakin tapauksissa marginalisoimaan roolinsa äitinä tai toisinaan jopa luopumaan äitiydestä voidakseen hoitaa yritystä;

L.     toteaa, että noin 60 prosenttia kaikista eurooppalaisista yrityksistä on perheyrityksiä;

M.    toteaa, että pätevän johtajan varmistaminen perheen seuraavasta sukupolvesta on yksi perheyritysten suurimmista huolenaiheista ja että sukupuoleen liittyvät stereotypiat suosivat tytärten sijasta poikia perheyritysten perimisessä;

N.     tunnustaa, että toimivalla perheyrityksen johtamisella on tärkeä esikuvatehtävä ja merkitystä Euroopan talouden kestävyyden sekä eurooppalaisen sosiaalisen markkinatalouden kannalta;

1.      kehottaa soveltamaan ja toteuttamaan tehokkaammin toimia, jotka liittyvät naisten ja miesten tasapuolisiin mahdollisuuksiin ja yhdenvertaiseen kohteluun työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa, sekä toimia vähemmän edustetun sukupuolen osallistumisen lisäämiseksi, jotta vältetään horisontaalinen ja vertikaalinen erottelu, palkkasyrjintä ja asemaa koskeva syrjintä (näkymättömyys ja nimellisyys) erityisesti hallinto-, vastuu- ja johtotehtävissä ja jotta miehille ja naisille annetaan samat mahdollisuudet, sosiaalietuudet, terveydenhuolto, palkka ja eläke;

2.      muistuttaa, että on tärkeää varmistaa perheyrityksissä työskennelleiden naisten osaamisen tunnustaminen, jotta edistetään heidän ammatillista uraansa muunlaisissa yrityksissä;

3.      pyytää, että kaikissa jäsenvaltioissa otetaan käyttöön yksiselitteinen perheyritystä koskeva määritelmä, joka olisi asianmukainen keino edistää molempien sukupuolten työuraa, kuten eurooppalaisen asiantuntijaryhmän loppuraportissa ”Overview of Family-Business-Relevant Issues 2009” suositellaan;

4.      painottaa tarvetta suojella naisten oikeutta periä perheyrityksiä tasapuolisesti miesten kanssa siten, että edistetään miesten ja naisten välistä oikeudenmukaisuuden kulttuuria, jossa korostetaan naisten roolia yrittäjänä perheyritysten hallinnossa, johdossa tai muissa vastuunkantotehtävissä, ja luoda olosuhteet, joissa naisyrittäjät ja perheyritykset voivat menestyä ja joissa yrittäjyydestä palkitaan;

5.      kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään naisyrittäjien lähettiläiden eurooppalaista verkostoa ja eurooppalaista mentoriverkostoa niiden näkyvyyden lisäämiseksi;

6.      viittaa naisten tärkeään rooliin maatalousalan perheyrityksissä ja kehottaa jäsenvaltioita edistämään erityisesti naispuolisille maanviljelijöille tarkoitettua liiketoimintakoulutusta, jotta naisten osallisuutta maatalousalan perheyrityksissä vahvistetaan edelleen; pyrkii tässä yhteydessä tukemaan erityisesti maatalousalan perheyritysten naispuolisille johtajille tarkoitettuja koulutushankkeita, jotta edistetään naisten osallistumista maataloudellisissa ja alueellisissa elimissä;

7.      korostaa tarvetta taata työpaikoilla parhaat mahdolliset työolosuhteet työterveyden ja -turvallisuuden osalta;

8.      suosittaa eräänlaisen ”äitiyrittäjän” roolin tukemista, jotta taataan oikeus äitiyteen ja tarjotaan taloudellisia helpotuksia työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi; kehottaa ryhtymään toimenpiteisiin perhetyöllisyyden ja kotona tarjottavien lastenhoitopalvelujen tukemiseksi, jotta naisyrittäjille voidaan tarjota mahdollisuus työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiselle;

9.      korostaa, että lisämahdollisuuksien tarjoaminen naisille perheyrityksissä hyödyttää sekä naisia että perheyrityksiä;

10.    pyytää, että otetaan käyttöön kaikki mahdolliset keinot, joilla estetään tai saatetaan rangaistaviksi väärinkäytökset, pakottamiset, kiristys- ja/tai alistamistilanteet ja naisiin työssä kohdistuva väkivalta, ja toteaa, että fyysisen väkivallan lisäksi esiintyy myös erottelua ja syrjintää, jotka ovat yksi henkisen ja psykologisen väkivallan muoto;

11.    muistuttaa jälleen kerran jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia sen tärkeydestä, että tarjolla on riittävästi laadukkaita ja kohtuuhintaisia lasten, vanhusten ja muiden huollettavien henkilöiden hoitopalveluja, verokannustimia yrityksille ja muita etuuksia, joilla autetaan palkansaajina, ammatinharjoittajina tai johtokunnan jäseninä perheyrityksissä työskenteleviä naisia ja miehiä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisessa;

12.    kehottaa komissiota panemaan alulle tutkimuksen ja tilastotietojen analysoinnin naisista perheyrityksissä Euroopassa;

13.    pitää tarpeellisena, että käytettävissä on sellaiset äitiyslomat, isyyslomat ja vanhempainlomat, jotka ovat toisistaan riippumattomia ja joiden ajalta maksetaan asianmukainen palkka ja jotka on suunniteltu työntekijöiden, ammatinharjoittajien ja yrittäjien tarpeiden mukaan;

14.    suosittaa Euroopan unionille ja jäsenvaltioille, että ne ottavat huomioon miesten ja naisten tasapuoliset mahdollisuudet ja tarkastelevat mahdollisuutta sisällyttää kaikkeen perheyrityksiä koskevaan lainsäädäntöön tasa-arvoistavia toimenpiteitä, joilla kannustetaan vähemmän edustetun sukupuolen osallistumista ja naisten ammatilliseen koulutukseen pääsyn edistämistä, erityisesti naisten johtokuntapaikkoja koskevan direktiivin yhteydessä;

15.    korostaa, että kaikkien perheyrityksissä työskentelevien miesten ja naisten välisten erojen poistaminen hyödyttäisi taloutta ja yleisesti koko yhteiskuntaa; huomauttaa, että vuosia 2010–2015 koskevan naisten ja miesten tasa-arvostrategian tavoitteena on, että naisten työllisyysaste nousisi 75 prosenttiin, joka on Eurooppa 2020 -strategiassa määritelty tavoite, ja että työllisyys laajentuisi kattamaan naiset, joiden työllisyysaste on kaikkein alhaisin;

16.    korostaa tarvetta laatia tukikehykset perheyrityksiä omistavia ja/tai johtavia naisia varten, jotta heidän itseluottamustaan ja tehokkuuttaan voidaan parantaa;

17.    vaatii, että perheyrityksissä on kunnioitettava miesten ja naisten yhdenvertaista kohtelua ja tasapuolisia mahdollisuuksia työelämässä, yrityksen johtamisessa ja päätöksenteossa ja että perheyritysten on ryhdyttävä tämän vuoksi toimenpiteisiin, jotka on tarkoitettu kaikenlaisen syrjinnän estämiseksi ja sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi;

18.    korostaa, että tarvitaan konkreettisia ehdotuksia työn, perheen ja yksityiselämän tasapainottamiseksi paremmin kannustamalla miehiä ja naisia jakamaan työhön, perheeseen ja sosiaalisiin seikkoihin liittyvät velvoitteet tasapainoisemmin varsinkin silloin, kun on kyse huollettavien auttamisesta ja lastenhoidosta; huomauttaa, että kattavammat päivähoito- ja lastentarhapalvelut eivät ole riippuvaisia ainoastaan tarpeellisista julkisista toimintalinjoista vaan myös yritysten kannustamisesta näiden palvelujen tarjoamiseen; toteaa, että työaikaa ja työjärjestelyjä koskeva jousto ja osa-aikatyö voivat osaltaan auttaa tällaisessa yhteensovittamisessa;

19.    pyytää neuvostoa pääsemään mahdollisimman pian sopuun julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimivaan johtoon kuulumattomien johtokunnan jäsenten sukupuolijakauman tasapainottamista varten tarkoitetun direktiivin hyväksymiseksi, jotta kaikissa julkisesti noteeratuissa yhtiöissä ja myös perheyrityksissä saavutetaan naisten vähintään 40 prosentin edustus niiden johtokunnissa.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

26.2.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

21

3

3

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Daniela Aiuto, Anna Maria Corazza Bildt, Viorica Dăncilă, Anna Hedh, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Elisabeth Köstinger, Vicky Maeijer, Angelika Mlinar, Krisztina Morvai, Maria Noichl, Marijana Petir, Liliana Rodrigues, Jordi Sebastià, Ernest Urtasun, Ángela Vallina, Beatrix von Storch, Jadwiga Wiśniewska, Anna Záborská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Inés Ayala Sender, Linnéa Engström, Eleonora Forenza, Kostadinka Kuneva, Constance Le Grip, Dubravka Šuica, Marc Tarabella

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Rosa D’Amato, José Inácio Faria

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

16.6.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

48

5

5

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Zigmantas Balčytis, Bendt Bendtsen, Reinhard Bütikofer, Jerzy Buzek, Philippe De Backer, Pilar del Castillo Vera, Christian Ehler, Fredrick Federley, Ashley Fox, Adam Gierek, Theresa Griffin, Marek Józef Gróbarczyk, András Gyürk, Roger Helmer, Eva Kaili, Barbara Kappel, Krišjānis Kariņš, Seán Kelly, Jeppe Kofod, Miapetra Kumpula-Natri, Janusz Lewandowski, Ernest Maragall, Edouard Martin, Nadine Morano, Dan Nica, Aldo Patriciello, Morten Helveg Petersen, Miroslav Poche, Miloslav Ransdorf, Michel Reimon, Herbert Reul, Paul Rübig, Algirdas Saudargas, Dario Tamburrano, Patrizia Toia, Evžen Tošenovský, Miguel Urbán Crespo, Vladimir Urutchev, Kathleen Van Brempt, Martina Werner, Flavio Zanonato

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Michał Boni, David Coburn, Miriam Dalli, João Ferreira, Gerben-Jan Gerbrandy, Françoise Grossetête, Janusz Korwin-Mikke, Constanze Krehl, Olle Ludvigsson, Piernicola Pedicini, Sofia Sakorafa, Maria Spyraki, Indrek Tarand, Mihai Ţurcanu, Anneleen Van Bossuyt

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Marietje Schaake, Bart Staes

(1)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0036.

(2)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0032.

(3)

http://ec.europa.eu/justice/gender-equality/files/gender_pay_gap/140319_gpg_fi.pdf

(4)

Komission asiantuntijaryhmän lopullinen raportti ”Overview of Family-Business-Relevant Issues”, marraskuu 2009”.

(5)

Euroopan perheyritysbarometri, kesäkuu 2014.

(6)

COM(2012)0795.

(7)

Viro, Latvia ja Liettua, lähde: komissio.

(8)

Yrittäjyys 2020 -toimintaohjelma, COM(2012)0795.

(9)

Yrittäjyys 2020 -toimintaohjelma, COM(2012)0795.

(10)

Vuoden 1994 suositus, vuoden 1998 tiedonanto ja Lillen foorumi, vuoden 2003 hyvien käytänteiden opas ja vuonna 2006 annettu komission tiedonanto aiheesta ”omistajanvaihdos: jatkuvuutta uudella alulla”.

(11)

http://ec.europa.eu/justice/gender-equality/files/gender_pay_gap/140319_gpg_fi.pdf

Oikeudellinen huomautus