Menettely : 2014/2254(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0230/2015

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0230/2015

Keskustelut :

PV 07/09/2015 - 21
CRE 07/09/2015 - 21

Äänestykset :

PV 08/09/2015 - 5.6
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2015)0286

MIETINTÖ     
PDF 690kWORD 307k
22.7.2015
PE 546.782v02-00 A8-0230/2015

perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa (2013–2014)

(2014/2254(INI))

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta

Esittelijä: Laura Ferrara

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 PERUSSOPIMUS-, TYÖJÄRJESTYS- JA TOIMIELINASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 NAISTEN OIKEUKSIEN JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 VETOOMUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa (2013–2014)

(2014/2254(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–       ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) johdanto-osan ja erityisesti sen 2 ja 4–7 kappaleen,

–       ottaa huomioon muun muassa SEU-sopimuksen 2 artiklan, 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan sekä 6, 7 ja 9 artiklan,

–       ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 168 artiklan ja erityisesti sen 7 kohdan,

–       ottaa huomioon 7. joulukuuta 2000 allekirjoitetun Euroopan unionin perusoikeuskirjan, josta annettiin juhlallinen julistus 12. joulukuuta 2007 Strasbourgissa ja joka tuli voimaan yhdessä Lissabonin sopimuksen kanssa joulukuussa 2009,

–       ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien (YK) yleiskokouksessaan vuonna 1948 hyväksymän ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–       ottaa huomioon YK:n perussopimukset ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi sekä YK:n perussopimusten mukaisten elinten oikeuskäytännön,

–       ottaa huomioon 13. joulukuuta 2006 New Yorkissa tehdyn vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen, jonka EU ratifioi 23. joulukuuta 2010,

       ottaa huomioon New Yorkissa 20. marraskuuta 1989 tehdyn YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

       ottaa huomioon seuraavat YK:n lapsen oikeuksien komitean esittämät yleiset huomiot: nro 7 (2005) lapsen oikeuksien toteuttamisesta varhaislapsuudessa, nro 9 (2006) vammaisten lasten oikeuksista, nro 10 (2007) lasten oikeudesta nuoriso-oikeusjärjestelmään, nro 12 (2009) lapsen oikeudesta tulla kuulluksi, nro 13 (2011) lapsen oikeudesta elää vapaana kaikista väkivallan muodoista sekä nro 14 (2013) lapsen oikeudesta saada etunsa otetuksi ensisijaisesti huomioon,

–       ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen vuodelta 1979 ja Pekingin toimintaohjelman; ottaa huomioon suosituksista komissiolle naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnasta 25. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman(1), komission tiedonannosta ”Nollatoleranssi naisten sukuelinten silpomiseen” 6. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman(2) sekä naisiin ja tyttöihin kohdistuvan kaikenlaisen väkivallan, myös sukuelinten silpomisen, ehkäisystä ja torjunnasta 5. kesäkuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät,

–       ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (ECHR), Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen, ministerikomitean, ihmisoikeusvaltuutetun sekä Venetsian komission yleissopimukset, suositukset, päätöslauselmat ja selonteot,

       ottaa huomioon ihmisoikeusneuvoston riippumattoman asiantuntijan Cephas Luminan raportin, jossa käsitellään valtioiden ulkomaisen velan ja siihen liittyvien kansainvälisten talousvelvoitteiden vaikutuksia mahdollisuuteen nauttia kaikista ihmisoikeuksista, kuten taloudellisista, sosiaalisista ja kulttuurisista oikeuksista täysimääräisesti (liite, Kreikan-vierailu, UN A/HRC/25/50/Add.1),

       ottaa huomioon huhtikuussa 2013 julkaistun YK:n erityisraportoijan raportin (”Management of the external borders of the European Union and its impact on the human rights of migrants”), jossa käsitellään EU:n ulkorajojen hallintaa ja sen vaikutusta maahanmuuttajien ihmisoikeuksiin,

       ottaa huomioon 26. kesäkuuta 2014 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman, jossa kehotetaan perustamaan avoin hallitustenvälinen työryhmä, jonka tehtävänä on laatia oikeudellisesti sitova kansainvälinen väline monikansallisten yhtiöiden ja muiden yritysten sääntelyä varten kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön puitteissa,

–       ottaa huomioon Euroopan neuvoston 27. kesäkuuta 2014 hyväksymät strategiset suuntaviivat vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella,

–       ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus),

–       ottaa huomioon Euroopan sosiaalisen peruskirjan, sellaisena kuin se on vuonna 1996 tarkistettuna, sekä Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean oikeuskäytännön,

       ottaa huomioon kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan Euroopan neuvoston puiteyleissopimuksen ja alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan,

–       ottaa huomioon rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY(3),

–       ottaa huomioon jäsenvaltioissa toteutettavista romanien integraatiota edistävistä tuloksellisista toimenpiteistä 9. joulukuuta 2013 annetun neuvoston suosituksen(4),

–       ottaa huomioon prosessuaalisia oikeuksia rikosoikeudellisissa menettelyissä koskevan unionin direktiivipaketin(5),

       ottaa huomioon rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin 28. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/913/YOS(6),

–       ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2012 hyväksytyn neuvoston ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategisen kehyksen ja toimintasuunnitelman,

–       ottaa huomioon yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY(7),

–       ottaa huomioon unionin jäsenvaltioiden neuvostossa 16. joulukuuta 2014 hyväksymät päätelmät oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisen varmistamisesta,

–       ottaa huomioon miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY (uudelleenlaadittu toisinto)(8),

–       ottaa huomioon 13. joulukuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/113/EY miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla(9),

–       ottaa huomioon ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta 5. huhtikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/36/EU(10),

–       ottaa huomioon yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24. lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY(11),

–       ottaa huomioon lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS korvaamisesta 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/93/EU(12),

–       ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30. toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001(13),

–    ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (COM(2008)0229),

–       ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen päätökset ja oikeuskäytännön sekä jäsenvaltioiden perustuslakituomioistuimien oikeuskäytännön, joissa perusoikeuskirjaa pidetään yhtenä viitteenä kansallisen lain tulkinnassa,

–       ottaa huomioon uuden komission poliittiset suuntaviivat, jotka puheenjohtaja Juncker esitteli Euroopan parlamentille 15. heinäkuuta 2014,

–       ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (yleinen tietosuoja-asetus) (COM(2012)0011),

–       ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yksilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten torjumista, tutkimista, selvittämistä ja syytteeseenpanoa tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (COM(2012)0010),

–       ottaa huomioon ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävän EU:n strategian (2012–2016) (COM(2012)0286) ja erityisesti säännökset, jotka koskevat lastensuojelujärjestelmiä koskevien suuntaviivojen laatimisen rahoittamista sekä parhaiden käytänteiden vaihtoa,

–       ottaa huomioon 20. helmikuuta 2013 annetun komission suosituksen 2013/112/EU ”Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre”(14),

–       ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston 24. kesäkuuta 2013 hyväksymät suuntaviivat homo- ja biseksuaalien, transihmisten sekä intersukupuolisten henkilöiden (HLBTI) kaikkien ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi,

       ottaa huomioon komission tiedonannon ”EU:n puitekehys vuoteen 2020 ulottuville romanien kansallisille integrointistrategioille” (COM(2011)0173) ja 24. kesäkuuta 2011 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

       ottaa huomioon komission tiedonannon "Eteneminen romanien integraatiota edistävien kansallisten strategioiden täytäntöönpanossa" (COM(2013)0454),

–       ottaa huomioon komission korruptiontorjuntakertomuksen (COM(2014)0038),

–       ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta (COM(2008)0426),

–       ottaa huomioon 12. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman kansallisten romaneja koskevien integrointistrategioiden täytäntöönpanossa edistymisestä(15),

–       ottaa huomioon 4. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman homofobian ja seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän vastaisesta EU:n etenemissuunnitelmasta(16),

–       ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvoa koskevat eri päätöslauselmansa,

–       ottaa huomioon 14. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman asunnottomuutta koskevasta EU:n strategiasta(17),

–       ottaa huomioon Yhdysvaltojen senaatin raportin CIA:n vangitsemis- ja kuulusteluohjelmista,

–       ottaa huomioon 12. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman ilman huoltajaa olevien alaikäisten tilanteesta EU:ssa(18),

–       ottaa huomioon perusoikeuksista ja ihmisoikeuksista antamansa päätöslauselmat, erityisesti 27. helmikuuta 2014 antamansa viimeisimmän päätöslauselman perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa (2012)(19),

–       ottaa huomioon maahanmuuttoa käsittelevät päätöslauselmansa, erityisesti 17. joulukuuta 2014 annetun päätöslauselman Välimeren tilanteesta ja tarpeesta kokonaisvaltaiselle EU:n lähestymistavalle muuttoliikkeeseen(20),

–       ottaa huomioon vähemmistöjen suojelusta ja syrjinnän vastaisista politiikoista laajentuneessa Euroopan unionissa 8. kesäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman(21),

       ottaa huomioon 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 25. vuosipäivästä(22),

       ottaa huomioon Yhdysvaltojen Kansallisen turvallisuusviraston (NSA) valvontaohjelmasta, eri jäsenvaltioiden valvontaelimistä ja niiden vaikutuksesta EU:n kansalaisten yksityisyydensuojaan 4. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman(23), jossa kehotetaan kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa tekemään kattavan tutkimuksen asiasta, sekä 12. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusviraston valvontaohjelmasta, eri jäsenvaltioiden valvontaelimistä ja niiden vaikutuksesta EU:n kansalaisten perusoikeuksiin ja transatlanttiseen yhteistyöhön oikeus- ja sisäasioissa(24),

      ottaa huomioon 11. helmikuuta 2015 antamansa päätöslauselman Yhdysvaltojen senaatin raportista CIA:n käyttämästä kidutuksesta(25),

      ottaa huomioon 11. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman uhanalaisista eurooppalaisista kielistä ja kielellisestä monimuotoisuudesta Euroopan unionissa(26),

–       ottaa huomioon 25. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin tuomioistuimen lausunnon pyytämisestä matkustajarekisteritietojen siirtämistä ja käsittelyä koskevan Kanadan ja Euroopan unionin välisen sopimuksen yhteensopivuudesta perussopimusten kanssa(27),

–       ottaa huomioon 11. syyskuuta 2012(28) ja 10. lokakuuta 2013(29) antamansa päätöslauselmat Euroopan maiden alueen epäillystä käytöstä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen,

–       ottaa huomioon Guantánamo Bayn vankileiriä koskevat päätöslauselmansa,

      ottaa huomioon 21. toukokuuta 2013 antamansa päätöslauselman EU:n perusoikeuskirjasta: tiedotusvälineiden vapauden yleiset edellytykset EU:ssa(30),

–       ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen lausunnon 2/2013, joka koskee ehdotusta sopimukseksi Euroopan unionin liittymisestä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn yleissopimukseen,

–       ottaa huomioon unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-293/12, Digital Rights Ireland, ja C-594/12, Seitlinger ym, 8. huhtikuuta 2014 antaman tuomion, jossa yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tai yleisten viestintäverkkojen yhteydessä tuotettavien tai käsiteltävien tietojen säilyttämisestä ja direktiivin 2002/58/EY muuttamisesta 15. maaliskuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/24/EY julistetaan pätemättömäksi,

–       ottaa huomioon Frans Timmermansin kuulemistilaisuudet Euroopan parlamentissa 7. lokakuuta 2014 ja 11. helmikuuta 2015,

      ottaa huomioon Dimitris Avramopoulosin kuulemistilaisuuden Euroopan parlamentissa 30. syyskuuta 2014,

–       ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston 10. marraskuuta 2014 järjestämän vuotuisen konferenssin aiheesta ”Perusoikeudet ja muuttoliike Euroopan unionissa” sekä erityisesti perusoikeusviraston laatiman strategia-asiakirjan ”Legal entry channels to the EU for persons in need of international protection: a toolbox”, joka koskee kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien henkilöiden laillisia maahantuloväyliä unioniin,

–       ottaa huomioon perusoikeusviraston ja Euroopan tasa-arvoinstituutin toiminnan, vuotuiset kertomukset ja tutkimukset sekä perusoikeusviraston laaja-alaiset kyselyt juutalaisiin kohdistuvista viharikoksista ja syrjinnästä unionin jäsenvaltioissa, naisiin kohdistuvasta väkivallasta EU:ssa sekä HLTB-henkilöiden syrjintään, väkivaltaan ja häirintään liittyvistä kokemuksista,

      ottaa huomioon kansalaisjärjestöjen panosten merkityksen Euroopan unionin perusoikeusviraston perusoikeusfoorumissa (FRA Fundamental Rights Platform),

–       ottaa huomioon kansalaisjärjestöjen raportit ja selvitykset ihmisoikeuksista sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan aiheesta teettämät tutkimukset, erityisesti politiikkayksikkö C:n tutkimuksen kriisin vaikutuksista perusoikeuksiin unionin jäsenvaltioissa,

–       ottaa huomioon tutkimuksensa kriisin vaikutuksesta perusoikeuksiin EU:n jäsenvaltioissa,

–       ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen antaman päätöslauselman nro 48/134 liitteessä esitetyt periaatteet kansallisten ihmisoikeusinstituutioiden asemasta (niin kutsutut Pariisin periaatteet), 

–       ottaa huomioon kansalaisoikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (2012/2130(INI)),

–       ottaa huomioon Euroopan unionin strategian perusoikeuskirjan panemiseksi tehokkaasti täytäntöön (COM(2010)0573) ja toimintaohjeet perusoikeuksien huomioon ottamisesta komission vaikutustenarvioinneissa (SEC(2011)0567),

–       ottaa huomioon komission tiedonannon uudesta EU:n toimintakehyksestä oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi (COM(2014)0158) ja neuvoston 16. joulukuuta 2014 antamat päätelmät oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisen varmistamisesta,

–       ottaa huomioon EU:n perusoikeuskirjan soveltamista koskevan komission kertomuksen vuodelta 2013 (COM(2014)0224) sekä siihen liittyvät työasiakirjat,

–       ottaa huomioon komission kertomuksen ”Katsaus Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2013 – EU:n kansalaiset: sinun oikeutesi, sinun tulevaisuutesi” (COM(2013)0269),

–       ottaa huomion komission kertomuksen romanien integraatiota edistäviä strategioita koskevan EU:n puitekehyksen täytäntöönpanosta (COM(2014)0209) ja neuvoston 9. joulukuuta 2013 antaman suosituksen romanien integraatiota jäsenvaltioissa edistävistä tuloksellisista toimenpiteistä,

–       ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–       ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan sekä vetoomusvaliokunnan lausunnot (A8-0230/2015),

A.     katsoo, että Euroopan yhdentyminen aloitettiin osittain siksi, että toisen maailmansodan järkyttävät seuraukset ja natsihallinnon toteuttama vaino ja sorto eivät toistuisi ja että demokratiaa ja oikeusvaltiota koskeva edistys ei hidastuisi tai pysähtyisi, mikä varmistetaan edistämällä, kunnioittamalla ja suojelemalla ihmisoikeuksia;

B.     katsoo, että ihmisoikeuksien, perusoikeuksien, demokratian ja EU:n perussopimuksissa ja kansainvälisissä ihmisoikeusvälineissä (kuten ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, Euroopan ihmisoikeussopimus, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus) vahvistettujen arvojen ja periaatteiden kunnioittaminen ja edistäminen ovat EU:n ja sen jäsenvaltion velvoitteita ja että niiden on oltava Euroopan yhdentymisen keskiössä;

C.     katsoo, että nämä oikeudet on taattava kaikille EU:n alueella asuville ihmisille, mukaan lukien viranomaisten harjoittaman väärinkäytön ja väkivallan torjunta hallinnon kaikilla tasoilla;

D.     ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 2 artiklan mukaisesti Euroopan unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeudet mukaan luettuna, ja että nämä ovat jäsenvaltioille yhteisiä arvoja, joita unionin samoin kuin yksittäisten jäsenvaltioiden on kunnioitettava kaikessa toiminnassaan niin sisäisellä kuin ulkoisella tasolla; toteaa, että komission on SEU-sopimuksen 17 artiklan nojalla varmistettava perussopimusten soveltaminen;

E.     ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 6 artiklan mukaisesti unionilla on velvollisuus kunnioittaa toiminnassaan perusoikeuksia toimivallasta riippumatta; kannustaa jäsenvaltioita toimimaan samoin;

F.     pitää EU:n perussopimusten tarkistamista välttämättömänä, jotta voidaan vahvistaa demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja perusoikeuksien suojelua;

G.     toteaa, että jäsenvaltiot ovat SEU-sopimuksen johdanto-osan mukaisesti vahvistaneet noudattavansa sosiaalisia oikeuksia sellaisina kuin ne ovat määritettyinä Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa; ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 151 artiklassa viitataan erikseen sosiaalisiin perusoikeuksiin sellaisina kuin ne ovat Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa;

H.     panee merkille, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä perusoikeuskirja sisällytettiin kokonaisuudessaan perussopimuksiin ja että se sitoo vastedes oikeudellisesti EU:n toimielimiä, elimiä ja virastoja samoin kuin jäsenvaltioita EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon yhteydessä; katsoo, että EU:n toimielimissä ja jäsenvaltioissa on kehitettävä aito perusoikeuksien kulttuuri, jota edistetään ja vahvistetaan erityisesti silloin, kun sovelletaan EU:n lainsäädäntöä sekä unionissa että suhteissa kolmansien maiden kanssa;

I.      ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan 2 ja 3 artiklassa tunnustetaan oikeus elämään ja oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen;

J.      ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 4 artiklassa vahvistetaan epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kielto;

K.     toteaa, että EU:n perusoikeuskirjan 8, 9, 10, 19 ja 21 artiklassa sekä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tunnustetaan sosiaalisten perusoikeuksien merkitys, ja korostaa, että näitä oikeuksia ja erityisesti ammattiyhdistys-, lakko-, yhdistymis- ja kokoontumisoikeuksia on suojeltava samalla tavoin kuin muita peruskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia;

L.     ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 22 artiklan nojalla unionilla on velvollisuus kunnioittaa kulttuurista, uskonnollista ja kielellistä monimuotoisuutta ja että perusoikeuskirjan 21 artiklassa kielletään kieleen ja/tai kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen perustuva syrjintä;

M.    ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan 33 artiklassa varmistetaan perheen oikeudellinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen suoja;

N.     toteaa, että peruskirjan 37 ja 38 artiklassa tunnustetaan oikeus siihen, että ympäristönsuojelun korkea taso sisällytetään unionin politiikkoihin;

O.     ottaa huomioon, että jäsenvaltiot eivät voi heikentää perustuslaeissaan tiettyjen oikeuksien suhteen antamiaan takuita sillä verukkeella, että perusoikeuskirjassa määrätään tai muualla unionin lainsäädännössä säädetään alhaisemmasta suojelun tasosta;

P.     toteaa yleisesti tunnustettavan, että kansalliset viranomaiset (oikeusviranomaiset sekä lainvalvonta- ja hallintoviranomaiset) ovat tärkeimpiä toimijoita huolehdittaessa perusoikeuskirjaan kirjattujen oikeuksien ja vapauksien toteutumisesta käytännössä;

Q.     ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen V osastossa tarkoitetun vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toteutuminen edellyttää, että sekä unioni että jäsenvaltiot kunnioittavat täysin perusoikeuksia;

R.     ottaa huomioon, että jokainen ihminen, niin maan kansalainen kuin maassa asuva henkilö, on asetettava EU:ssa etusijalle ja että perusoikeuskirjassa tunnustetuilla henkilökohtaisilla oikeuksilla, kansalaisoikeuksilla sekä taloudellisilla ja sosiaalisilla oikeuksilla vahvistetaan tavoitetta suojella Euroopan kansalaisia ja asukkaita mahdolliselta häirinnältä, hyväksikäytöltä ja väkivallalta, ja muistuttaa, että ne ovat kuitenkin tämän tavoitteen täysipainoisen ja maltillisen toteutumisen edellytys;

S.     katsoo, että oikeusvaltion periaate on eurooppalaisen liberaalin demokratian selkäranka ja yksi unionin perusarvoista, jotka perustuvat kaikkien jäsenvaltioiden yhteisiin perustuslaillisiin perinteisiin;

T.     ottaa huomioon, että tapa, jolla oikeusvaltion periaatetta toteutetaan kansallisesti, on keskeisessä asemassa jäsenvaltioiden keskinäisen luottamuksen ja niiden oikeusjärjestelmien toimivuuden varmistamisessa, joten SEUT-sopimuksen V osastossa tarkoitetun vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toteuttaminen on ensisijaisen tärkeää;

U.     katsoo, että oikeusvaltion periaate on ehdoton edellytys perusoikeuksien turvaamiselle ja erittäin tärkeä asia EU:lle, koska se on myös ehdoton edellytys kaikkien perussopimuksissa määrättyjen ja kansainvälisessä oikeudessa säädettyjen oikeuksien ja velvollisuuksien toteuttamisessa;

V.     katsoo, että EU ja sen jäsenvaltiot osallistuvat maailmanlaajuiseen prosessiin, jossa päämääränä ovat uudet kestävän kehityksen tavoitteet, joiden mukaan ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia, jakamattomia ja luovuttamattomia;

W.    katsoo, että näiden arvojen ja periaatteiden täytäntöönpanon on perustuttava myös perusoikeuskirjassa taattujen perusoikeuksien kunnioittamisen tehokkaaseen seurantaan aina lainsäädäntöehdotusten laadinnasta lähtien;

X.     toteaa, että EU:ssa on nyt käynnissä vakavien talous- ja rahoituskriisien ajanjakso, joka yhdessä eräissä jäsenvaltioissa toteutettujen kriisien hoitamiseen tähtäävien toimenpiteiden, kuten tuntuvien budjettileikkausten, kanssa vaikuttaa kielteisesti unionin kansalaisten elinoloihin (työttömyyden kasvu, köyhyyden, eriarvoistumisen ja epävarmojen työsuhteiden lisääntyminen sekä palvelujen saatavuuden ja laadun heikkeneminen) ja sitä myöten heidän hyvinvointiinsa;

Y.     toteaa, että lähes kolmannes parlamentin saamista vetoomuksista liittyy perusoikeuskirjan mukaisten perusoikeuksien väitettyyn rikkomiseen esimerkiksi kansalaisuuteen, neljään perusvapauteen, työllisyyteen, taloudellisiin olosuhteisiin, ympäristönsuojeluun ja kuluttajansuojaan, oikeusjärjestelmiin, äänioikeuteen ja demokraattiseen osallistumiseen, päätöksenteon avoimuuteen, vammaisuuteen, lasten oikeuksiin, koulutusmahdollisuuksiin tai kielellisiin oikeuksiin liittyvissä kysymyksissä; toteaa, että joissakin vetoomuksissa tuodaan talouskriisin suorana seurauksena esiin kysymyksiä, jotka liittyvät terveyteen ja terveydenhoidon sekä terveydenhoitopalveluiden saatavuuteen, ja kysymyksiä oikeudesta työhön; toteaa, että vetoomukset ovat yleensä varhaisin osoitus perusoikeuksien tilanteesta jäsenvaltioissa;

Z.     ottaa huomioon, että unionin toiminnan pontena on olettamus siitä ja keskinäinen luottamus siihen, että unionin jäsenvaltiot kunnioittavat demokratiaa, oikeusvaltion periaatetta ja perusoikeuksia sellaisina kuin niistä määrätään Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja perusoikeuskirjassa ja erityisesti periaatteessa, joka koskee vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kehittämistä sekä vastavuoroista tunnustamista;

Aa.   toteaa, että työttömyys, köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen vaikuttavat merkittävästi perusoikeuksien toteutumiseen ja käyttöön ja korostavat tarvetta varmistaa peruspalvelujen, etenkin sosiaali- ja rahoituspalvelujen, saatavuus vaikeassa tilanteessa oleville ihmisille;

Ab.   toteaa unionin alueella äskettäin tehtyjen terrori-iskujen jälkeen, että tietyt terrorisminvastaiset menettelytavat ja toimenpiteet vaarantavat todennäköisesti perusoikeuksia ja -vapauksia unionissa; pitää olennaisena varmistaa, että perusvapauksien ja -oikeuksien suojelu sekä turvallisuuden vahvistaminen toteutetaan tasapainoisesti; toteaa, että unionilla ja sen jäsenvaltioilla on velvollisuus suojella unionin kansalaisia, mutta on varmistettava, että turvallisuuspolitiikan suunnittelussa ja toteuttamisessa kunnioitetaan kansalaisten perusoikeuksia ja -vapauksia; toteaa, että alan tärkeimpinä periaatteina on sovellettava tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta, jotta toteutettavilla toimilla ei loukattaisi kansalaisvapauksia;

Ac.   ottaa huomioon, että Välimerellä on menetetty viime aikoina tuhansia henkiä ennennäkemättömällä tavalla, joten unionilla on vastuu ryhtyä toimiin ihmishenkien pelastamiseksi, ihmiskauppiaiden pysäyttämiseksi, laillisten maahantuloväylien tarjoamiseksi siirtolaisille ja turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten auttamiseksi ja suojelemiseksi;

Ad.   muistuttaa, että lähes 3 500 maahanmuuttajaa kuoli tai katosi vuonna 2014 yrittäessään päästä Eurooppaan ja että kahdenkymmenen viime vuoden aikana kuolleiden ja kadonneiden määrä on ollut kaikkiaan lähes 30 000; toteaa, että Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön mukaan Eurooppaan suuntautuvasta muuttoreitistä on tullut maailman vaarallisin reitti muuttajille;

Ae.   toteaa, että vuosittain noin tuhat turvapaikkahakemusta liittyy suoraan sukuelinten silpomiseen;

Af.    toteaa, että turvapaikkaoikeus taataan vuonna 1951 tehdyssä pakolaisten oikeusasemaa koskevassa yleissopimuksessa (Geneven yleissopimus) sekä 31. tammikuuta 1967 hyväksytyssä pöytäkirjassa;

Ag.   ottaa huomioon, että äärinationalismia, rasismia, muukalaisvihaa ja suvaitsemattomuutta esiintyy edelleen yhteisöissämme; toteaa, että viimeaikaisten terrori-iskujen johdosta ne näyttävät lisäksi lisääntyvän monissa jäsenvaltioissa, mikä vaikuttaa niin perinteisten kuin uusien kansallisten vähemmistöjen tilanteeseen yhteisöissämme;

Ah.   ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 49 artiklan mukaisesti jokainen Euroopan valtio, joka kunnioittaa 2 artiklassa tarkoitettuja arvoja ja sitoutuu edistämään niitä, voi hakea unionin jäsenyyttä; katsoo, että Kööpenhaminan kriteerien noudattaminen on olennainen ennakkoedellytys EU:n jäsenyydelle; katsoo, että ehdokasvaltioille Kööpenhaminan kriteereiden perusteella kuuluvat velvoitteet eivät ole ainoastaan jäsenyyden perusvaatimuksia, vaan että niitä on sovellettava SEU-sopimuksen 2 artiklan mukaisesti myös sen jälkeen, kun maa on liittynyt unioniin; katsoo edellä mainitun perusteella, että kaikkia jäsenvaltioita olisi jatkuvasti arvioitava, jotta voidaan todentaa, noudattavatko ne edelleen perusoikeuksien kunnioittamisen, demokraattisten instituutioiden ja oikeusvaltioperiaatteen kaltaisia unionin perusarvoja; toteaa lisäksi, että on otettava käyttöön asteittainen ja korjaava mekanismi, jotta voidaan korjata poliittisen vuoropuhelun ja SEU-sopimuksen 7 artiklan ”ydinvaihtoehdon” välinen kuilu ja ratkaista ”Kööpenhaminan dilemma” voimassa olevien sopimusten mukaisesti;

Ai.    toteaa, että poliittisten ja institutionaalisten näkökohtien perusteella oikeusvaltioperiaatteen, demokratian ja perusoikeuksien asema jäsenvaltioissa kyseenalaistetaan jatkuvasti, mikä johtuu selkeiden yhteisten indikaattoreiden puuttumisesta; toteaa, että sitovien menettelyjen puute johtaa liian usein pysyvään toimimattomuuteen sekä EU:n perussopimusten ja arvojen noudattamatta jättämiseen, mihin syyllistyvät myös EU:n toimielimet;

Aj.    toteaa, että oikeus vetoomusten esittämiseen on luonut tiukan siteen unionin kansalaisten ja Euroopan parlamentin välille; toteaa, että eurooppalainen kansalaisaloite on luonut unionin kansalaisten ja toimielinten välille uuden suoran yhteyden, joka saattaa tehostaa perusoikeuksien ja kansalaisten oikeuksien kehittämistä; toteaa, että kansalaisten oikeuksiin kuuluu oikeus esittää vetoomuksia perusoikeuksiaan toteuttavina kansalaisina, kuten perusoikeuskirjan 44 artiklassa ja SEUT-sopimuksen 227 artiklassa määrätään;

Ak.   toteaa, että naisiin kohdistuu edelleen monenlaista syrjintää EU:ssa ja että naiset joutuvat liian usein hyökkäysten ja väkivallan, etenkin seksuaalisen väkivallan, uhreiksi;

Al.    katsoo, että naisiin kohdistuva väkivalta on yleisin perusoikeusrikkomus unionissa ja maailmanlaajuisesti ja että se vaikuttaa yhteiskunnan kaikkiin tasoihin iästä, koulutuksesta, tuloista, yhteiskunnallisesta asemasta ja alkuperä- tai asuinmaasta riippumatta ja on merkittävä este naisten ja miesten tasa-arvolle;

Am.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeusviraston vuonna 2014 tekemän kyselytutkimuksen mukaan suurin osa väkivallan kohteeksi joutuneista naisista ei tee poliisille ilmoitusta tapahtuneesta;

An.   toteaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveys ja niitä koskevat oikeudet pohjautuvat perusihmisoikeuksiin ja ovat olennainen osa ihmisarvoa(31); katsoo, että hengen pelastavan abortin kieltäminen on vakava ihmisoikeusrikkomus;

Ao.   katsoo, että naisten ja lasten ihmiskauppa ja seksuaalinen hyväksikäyttö ovat räikeä loukkaus ihmisoikeuksia, ihmisarvoa ja oikeuden ja demokratian perusperiaatteita vastaan; katsoo, että naiset ovat nykyisin tällaisiin uhkiin nähden heikommassa asemassa lisääntyneen taloudellisen epävarmuuden ja kohonneen työttömyys- ja köyhyysriskin vuoksi;

Ap.   toteaa, että naisiin kohdistuvaa väkivaltaa sukupuoleen perustuvan syrjinnän muotona ei ole nimenomaisesti sisällytetty EU:n lainsäädäntöön ja että se sisältyy käsitteenä vain kolmen maan (Espanja, Ruotsi ja Saksa) kansalliseen lainsäädäntöön, minkä vuoksi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei nähdä todellisena tasa-arvokysymyksenä; toteaa, että jäsenvaltiot määrittelevät naisiin kohdistuvan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan aina tapauskohtaisesti ja että määritelmät vaihtelevat merkittävästi kansallisessa lainsäädännössä, mikä tarkoittaa, että tiedot eivät ole vertailukelpoisia;

Aq.   toteaa, että sukuelinten silpomista esiintyy myös jäsenvaltioissa ja että unionissa tämän julman ilmiön uhriksi joutuu 500 000 henkeä ja sen riskille altistuu lisäksi 180 000 henkeä;

Ar.    ottaa huomioon, että perusoikeuksia loukataan edelleen toistuvasti unionissa ja jäsenvaltioissa, kuten käy ilmi esimerkiksi ihmisoikeustuomioistuimen tuomioista sekä komission perusoikeusviraston, kansalaisjärjestöjen, Euroopan neuvoston ja YK:n raporteista; toteaa, että edelleen rikotaan kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kokoontumisvapautta ja ilmaisunvapautta, HLBTI-vähemmistöihin kuuluvia henkilöitä syrjitään institutionaalisesti avioliittokieltojen ja propagandan kieltävän lainsäädännön kautta ja rasismin, muukalaisvihan ja uskontoon liittyvän suvaitsemattomuuden aiheuttamia viharikoksia ja syrjintää esiintyy edelleen runsaasti ja henkilöitä syrjitään myös vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin vuoksi; toteaa, että komission, neuvoston ja jäsenvaltioiden reaktiot eivät vastaa todettujen ja toistuvien loukkausten vakavuutta;

As. ottaa huomioon, että yhteisöillä on paremmat mahdollisuudet kehittyä dynaamisiksi ja kilpailukykyisiksi talouksiksi, jos ne varmistavat perusoikeuksien täysimääräisen toteuttamisen ja turvaamisen;

At. ottaa huomioon, että romanit, jotka muodostavat Euroopan suurimman etnisen vähemmistöryhmän, ovat edelleen vakavan syrjinnän, rasististen hyökkäysten, vihapuheen, köyhyyden ja syrjäytymisen uhreja;

Au.   ottaa huomioon, että unionin ulkopolitiikka perustuu samoihin periaatteisiin, jotka vaikuttavat unionin perustamisen ja kehittämisen taustalla, eli demokratiaan, solidaarisuuteen, ihmisarvon kunnioittamiseen ja kaikkiin perusoikeuksiin; ottaa huomioon, että unionin ulkopoliittisia toimia varten on laadittu ihmisoikeuksia koskevia erityisiä suuntaviivoja mutta että näin ei ole tehty unionin sisäisissä toimissa, mistä johtuen unionia voitaisiin syyttää kaksinaismoralismista; katsoo, että sen lisäksi, että unioni edistää perusoikeuksia ulkoisessa toiminnassaan, on ehdottomasti toteutettava kestävää ja suunnitelmallista sisäistä politiikkaa, jolla valvotaan perusoikeuksien kunnioittamista itse unionin alueella;

Av. katsoo, että henkilötietojen suojaa koskevissa määräyksissä on kunnioitettava käyttötarkoituksen, välttämättömyyden ja suhteellisuuden periaatteita, myös kansainvälisissä neuvotteluissa ja sopimuksissa, kuten korostetaan unionin tuomioistuimen 6. huhtikuuta 2014 antamassa tuomiossa, jossa julistetaan direktiivi 2006/24/EY pätemättömäksi, sekä Euroopan tietosuojavaltuutetun lausunnoissa;

Aw.  toteaa, että yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta ja henkilötietojen suojaa koskevat oikeudet vahvistetaan perusoikeuskirjassa, joten ne ovat olennainen osa unionin primaarilainsäädäntöä;

Ax.   katsoo, että uusilla teknologioilla voi olla vaikutusta perusoikeuksiin ja erityisesti yksityiselämän kunnioittamista koskevaan oikeuteen ja henkilötietojen suojaa koskevaan oikeuteen, joista määrätään perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa;

Ay.   ottaa huomioon, että laaja internet-yhteyksien saatavuus on lisännyt tilaisuuksia vahingoittaa naisia fyysisesti ja henkisesti esimerkiksi verkossa tapahtuvan viettelyn kautta;

Az.   toteaa, että digitaalisen ympäristön nopea kehitys (mukaan lukien internetin, sovelluksien ja sosiaalisten verkostojen lisääntynyt käyttö) edellyttää henkilötietojen ja yksityisyyden tehokkaampaa suojaa, jotta voidaan taata tietojen luottamuksellisuus ja suojelu;

Ba.   katsoo, että perusoikeudet, ihmisoikeudet ja yhdenvertaiset mahdollisuudet on taattava kaikille unionin kansalaisille, myös kansallisiin ja kielellisiin vähemmistöihin kuuluville henkilöille;

Bb.   toteaa, että WHO:n mukaan ainakin 850 alle 15-vuotiasta lasta kuolee Euroopassa vuosittain kaltoinkohtelun vuoksi;

Bc.   toteaa, että HLBTI-henkilöihin kohdistuvaa syrjintää ja viharikoksia koskevan perusoikeusviraston tutkimuksen mukaan sen lisäksi, että nämä henkilöt joutuvat syrjinnän tai väkivallan uhreiksi, lähes puolet tutkimukseen osallistuneista HLBTI-henkilöistä oli sitä mieltä, että heidän asuinmaansa politiikassa käytetään yleisesti HLBTI-henkilöihin kohdistuvaa loukkaavaa kielenkäyttöä; ;

Bd.   katsoo, että HLBTI-henkilöt ovat institutionaalisen syrjinnän uhreja joko siksi, että kielletään siviiliavioliitot, tai siksi, että lainsäädännöllä kielletään seksuaalisen suuntautumisen osoittaminen;

Be.   katsoo, että vammaisiin henkilöihin kohdistuu moninkertaista syrjintää, mikä estää heitä nauttimasta täysimääräisesti perusoikeuksistaan;

Bf.    panee merkille, että vammaisten henkilöiden köyhyysaste on 70 prosenttia yleistä keskiarvoa korkeampi, mikä johtuu osittain heidän vähäisistä mahdollisuuksistaan saada työpaikka;

Bg.   katsoo, että valtion sekularismi ja puolueettomuus on paras keino taata, että maan eri uskonnollisia ryhmiä ei syrjitä;

Bh.   toteaa, että lehdistönvapaus ja yhteiskunnallisten toimijoiden, kuten kansalaisjärjestöjen, toiminnan vapaus on olennainen osa demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien periaatteita; katsoo, että eräissä jäsenvaltioissa tämä vapaus on uhattuna kansallisen lainsäädännön tai viranomaisten suoran toiminnan vuoksi;

Bi.    katsoo, että ikääntyneillä on peruskirjan mukaisesti oikeus ihmisarvoiseen ja itsenäiseen elämään sekä oikeus osallistua yhteiskunnalliseen elämään ja kulttuurielämään;

Bj.    katsoo, että vaikka oikeasuhteiset rangaistukset tehdyistä rikoksista toimivat pelotteena perusoikeuksien loukkaamisen yhteydessä, päätavoitteena on edelleen oltava pikemminkin rikosten ehkäiseminen (koulutus- ja kasvatustoimien avulla) kuin toimien toteuttaminen jälkikäteen;

Bk.   toteaa, että erityisten elinten, kuten kansallisten ihmisoikeuslaitosten tai tasa-arvolautakuntien, tehokkuus on tärkeää, jotta kansalaisia voidaan auttaa toteuttamaan paremmin perusoikeuksiaan siinä määrin kuin jäsenvaltiot soveltavat unionin lainsäädäntöä;

Bl.    ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan 39 ja 40 artiklassa on tunnustettu asuinjäsenvaltioon perustuva äänioikeus ja vaalikelpoisuus Euroopan parlamentin vaaleissa ja kunnallisvaaleissa; toteaa, että liikkuvuutta koskevan oikeuden toteuttaminen ei saisi haitata kyseisiä oikeuksia;

Bm.  ottaa huomioon, että komissio ja jäsenvaltiot ovat reagoineet vain vähäisessä määrin mittaviin internet- ja tietoliikennevakoilutapauksiin, jotka Edward Snowden paljasti NSA–Prism-ohjelman yhteydessä ja jotka koskivat myös Euroopan valtioita; on huolissaan siitä, että komissio ja jäsenvaltiot eivät ole kyenneet toteuttamaan toimenpiteitä, joilla suojeltaisiin unionin kansalaisia tai Euroopan alueella asuvia kolmansien maiden kansalaisia;

1.      pitää olennaisena taata SEU-sopimuksen 2 artiklassa määrättyjen yhteisten eurooppalaisten arvojen kaikkinainen kunnioittaminen sekä unionin että kansallisessa lainsäädännössä, julkisissa toimissa ja niiden toteuttamisessa siten, että samalla noudatetaan täysimääräisesti toissijaisuusperiaatetta;

2.      kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikkea unionin lainsäädäntöä, mukaan lukien talous- ja finanssipoliittiset sopeutusohjelmat, toteutetaan sopusoinnussa perusoikeuskirjan ja Euroopan sosiaalisen peruskirjan kanssa (SEUT-sopimuksen 151 artikla);

3.      muistuttaa, että SEU-sopimuksen 6 artiklassa edellytetään unionin liittyvän ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn yleissopimukseen; ottaa huomioon unionin tuomioistuimen lausunnon 2/2013; kehottaa komissiota ja neuvostoa huolehtimaan tarvittavista välineistä, joilla varmistetaan, että edellä mainittu, perussopimukseen kirjattu velvoite täytetään ilman turhia viivästyksiä; katsoo, että asia on hoidettava soveltaen täyttä avoimuutta, koska näin saadaan aikaan uusi mekanismi, jolla parannetaan perusoikeuksien kunnioittamista ja vahvistetaan yksittäisten henkilöiden suojaa tapauksissa, joissa rikotaan perusoikeuksia, kuten oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, ja saadaan unionin toimielimet paremmin vastuuseen toimistaan tai toimimattomuudestaan perusoikeuksien saralla;

4.      pitää myönteisenä, että komissioon perustettiin oikeusvaltioon ja perusoikeuskirjaan liittyvistä asioista vastaavan ensimmäisen varapuheenjohtajan toimi; odottaa, että piakkoin hyväksytään perusoikeuksia koskeva sisäinen strategia tiiviissä yhteistyössä muiden toimielinten kanssa, kun ensin on kuultu laajalti kansalaisyhteiskuntaa ja muita asiasta kiinnostuneita tahoja; katsoo, että strategian olisi perustuttava SEU-sopimuksen 2, 6 ja 7 artiklaan ja oltava johdonmukainen SEUT-sopimuksen 8 ja 10 artiklassa vahvistettujen periaatteiden ja tavoitteiden kanssa; pitää valitettavana, että puuttuu poliittista tahtoa vedota SEU-sopimuksen 7 artiklaan, jotta perusoikeuksien rikkomisesta vastuussa olevia jäsenvaltioita voitaisiin rangaista, mikä toimisi myös pelotteena;

5.      painottaa tarvetta hyödyntää täysimääräisesti nykyisiä mekanismeja, jotta varmistetaan SEU-sopimuksen 2 artiklassa ja perusoikeuskirjassa määrättyjen perusoikeuksien ja unionin arvojen kunnioittaminen, suojeleminen ja edistäminen; korostaa tässä yhteydessä, että kaikki asiaa koskevat, nykyisissä perussopimuksissa määrätyt välineet on otettava käyttöön ja niitä on alettava soveltaa kiireellisesti;

6.      painottaa, että nykyisiä mekanismeja on hyödynnettävä täysimääräisesti ja on käynnistettävä objektiivisia arviointeja ja tutkimuksia ja turvauduttava perustelluissa tapauksissa rikkomismenettelyyn;

7.      korostaa, että perussopimuksia on mahdollisesti muutettava, jotta niissä taattua perusoikeuksien suojaamista voidaan parantaa;

8.      panee merkille komission tiedonannon uudesta EU:n toimintakehyksestä oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi ja pitää sitä ensimmäisenä yrityksenä korjata nykyiset puutteet, jotka koskevat perusoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen loukkaamisen ehkäisemistä ja selvittämistä; toteaa, että komissio aikoo tiedottaa parlamentille ja neuvostolle säännöllisesti kunkin vaiheen edistymisestä; katsoo kuitenkin, että ehdotettu kehys ei kenties ole riittävä tai tehokas pelote pyrittäessä ehkäisemään tai selvittämään jäsenvaltioiden perusoikeusloukkauksia, koska komissio esittelee kyseisen toimintakehyksen tiedonantona, joka ei ole sitova ja jossa ei täsmennetä, milloin toimintakehys on otettava käyttöön;

9. kehottaa komissiota luomaan tämän toimintakehyksen ja parantamaan sitä entisestään pyrkien:

a)  sisällyttämään siihen perusoikeuksia koskevan sisäisen strategian, koska oikeusvaltioperiaate on ehdoton edellytys perusoikeuksien suojaamiselle Euroopan unionissa ja sen jäsenvaltioissa;

b)  hyödyntämään paremmin Euroopan neuvoston asiantuntijuutta ja luomaan virallisen yhteistyökanavan oikeusvaltioperiaatetta ja perusoikeuksia koskevia asioita varten;

c) määrittelemään selväsanaisesti sen soveltamisperusteet ja varmistamaan, että sen ennakoivalla ja avoimella soveltamisella voidaan tehokkaasti ehkäistä perusoikeusloukkauksien konkretisoituminen; määrittelemään erityisesti kriteerit, jotka koskevat "selvää loukkaamiseen vaaraa" ja "vakavaa ja jatkuvaa loukkaamista", ja käyttämään perustana muun muassa unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä; harkitsemaan näiden kriteereiden käyttöön ottamista siten, että kaikki loukkaukset voisivat johtaa automaattisesti toimintakehyksen soveltamiseen;

d)  käynnistämään rikkomismenettelyjä, jotka saattavat SEUT-sopimuksen 260 artiklan nojalla johtaa myös taloudellisiin seuraamuksiin, jos perusoikeusvirasto toteaa, että SEU-sopimuksen 2 artiklaa on loukattu järjestelmällisesti tai toistuvasti;

e)  varmistamaan, että SEU-sopimuksen 7 artiklan mukainen menettely käynnistyy automaattisesti, jos kysymystä ei kyetä ratkaisemaan toimintakehyksessä kaavaillun kolmivaiheisen menettelyn avulla; ilmoittamaan, millaisten kyseiselle jäsenvaltiolle perussopimusten soveltamisen nojalla kuuluvien oikeuksien (lukuun ottamatta neuvostossa äänestämistä koskevia oikeuksia) soveltaminen voidaan keskeyttää, jotta voidaan harkita mahdollisia uusia seuraamuksia, joilla varmistettaisiin toimintakehyksen toimivuus unionin lainsäädännön noudattamisen ja perusoikeuksien kunnioittamisen kannalta;

f)   edellyttämään, että unionin kaikkien lainsäädäntöehdotusten, politiikkojen ja toimien sekä kaikkien unionin rahoittamien toimenpiteiden on oltava perusoikeuskirjan mukaisia myös talouden ja ulkosuhteiden alalla ja niiden vaikutuksia perusoikeuksiin on arvioitava sekä etu- että jälkikäteen; sisällyttämään toimintakehykseen ennakoivan toimintasuunnitelman, jolla varmistetaan voimassa olevien normien tehokas soveltaminen ja yksilöidään alat, joilla tarvitaan uudistuksia; hyödyntämään yhdessä neuvoston ja parlamentin kanssa täysipainoisesti perusoikeusviraston riippumatonta ulkoista asiantuntemusta politiikkaa suunniteltaessa ja kehitettäessä;

g)  kehittämään yhdessä perusoikeusviraston ja jäsenvaltioiden ihmisoikeuselinten kanssa ja laaja-alaisesti edustetulta kansalaisyhteiskunnalta saadun aineiston perusteella tietopankki, johon kerätään ja jossa julkaistaan kaikki tiedot ja raportit, jotka koskevat unionin ja yksittäisten jäsenvaltioiden perusoikeustilannetta;

10.    kehottaa komissiota varmistamaan, että edellä mainittua sisäistä strategiaa täydennetään selkeällä ja yksityiskohtaisella uudella mekanismilla, joka perustuu vankasti kansainväliseen oikeuteen ja unionin lainsäädäntöön ja kattaa kaikki SEU-sopimuksen 2 artiklan nojalla suojeltavat arvot, jotta voidaan varmistaa yhdenmukaisuus unionin ulkosuhteissa jo sovellettavan ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen kanssa ja saattaa unionin toimielimet ja jäsenvaltiot vastuuseen niiden toimista ja toimimattomuudesta perusoikeuksien saralla; katsoo, että mekanismin avulla olisi voitava valvoa, miten kaikki unionin jäsenvaltiot kunnioittavat perusoikeuksia, ja huolehtia järjestelmällisestä ja institutionalisoidusta vuoropuhelusta, jos yksi tai useampi jäsenvaltio loukkaa perusoikeuksia; katsoo, että perussopimusten määräyksien täysimääräisen hyödyntämisen mahdollistamiseksi komission olisi

a)      luotava tulostaulu, joka perustuu yhteisiin ja objektiivisiin indikaattoreihin, joiden avulla demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta ja perusoikeuksia arvioidaan ja joiden olisi vastattava liittymistä koskevia Kööpenhaminan poliittisia kriteereitä sekä perussopimusten 2 artiklassa ja perusoikeuskirjassa vahvistettuja arvoja ja oikeuksia ja jotka olisi laadittava voimassa olevien normien perusteella; harkittava unionin oikeusalan tulostaulun laajentamista siten, että siinä arvioidaan säännöllisesti ja jäsenvaltioittain myös perusoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamista;

b)     varmistettava vakiintuneeseen tulostauluun ja maiden vuosittaisten arviointien järjestelmään perustuva jatkuva valvonta, jota kehitetään yhteistyössä neuvoston ja parlamentin kanssa ja joka koskee oikeusvaltioperiaatteen noudattamista ja perusoikeustilannetta kaikissa unionin jäsenvaltioissa perusoikeusviraston, Euroopan neuvoston ja sen alaisen Venetsian komission sekä kansalaisjärjestöjen toimittamien tietojen perusteella;

c)      ehdotettava tässä yhteydessä perusoikeusvirastoa koskevan asetuksen tarkistamista, jotta virastolle voidaan antaa laajemmat valtuudet ja jotta sen henkilöresursseja ja varoja voidaan lisätä siten, että se voi valvoa eri jäsenvaltioiden tilannetta ja julkaista vuosittain valvontaraportin, jossa arvioidaan yksityiskohtaisesti kunkin jäsenvaltion saavutuksia;

d)     annettava virallinen varoitus, jos indikaattorit osoittavat vakiintuneen tulostaulun ja edellä mainitun vuosittaisen valvontaraportin perusteella, että jäsenvaltiot loukkaavat oikeusvaltioperiaatetta tai perusoikeuksia; virallista varoitusta olisi täydennettävä järjestelmällisesti siten, että käynnistetään institutionalisoitu vuoropuhelu, johon komission ja asianomaisen jäsenvaltion ohella osallistuvat neuvosto, Euroopan parlamentti sekä kyseisen jäsenvaltion parlamentti;

e)      edistettävä osaltaan unionin toimielinten ja virastojen, Euroopan neuvoston, YK:n ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden koordinoinnin parantamista; tehostettava unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden yhteistyötä, mukaan luettuna Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien yhteistyö;

11.    pitää myönteisenä, että neuvosto aikoo käydä keskusteluja oikeusvaltioperiaatteesta; katsoo kuitenkin, että keskustelujen käyminen ei ole tehokkain tapa ratkaista ongelmia, jotka liittyvät Euroopan unionin perusarvojen noudattamatta jättämiseen; pitää valitettavana, että Euroopan parlamentti ei saa tietoa kyseisten keskustelujen järjestämisestä eikä voi myöskään osallistua niiden järjestämiseen; kehottaa neuvostoa ottamaan keskustelujensa perustaksi Euroopan komission, Euroopan parlamentin, kansalaisyhteiskunnan, Euroopan neuvoston ja sen alaisen Venetsian komission sekä muiden institutionaalisten toimijoiden ja niiden ulkopuolisten tahojen laatimat vuotuiset raportit ja erityiskertomukset;

12.    pyytää komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan selvityksen perusoikeuskirjassa taattujen perusoikeuksien väitetyistä loukkauksista ja ryhtymään näitä väitteitä koskeviin toimiin, mikäli niiden paikkansapitävyys voidaan todistaa; kehottaa etenkin komissiota käynnistämään rikkomismenettelyjä, mikäli jäsenvaltioiden epäillään loukanneen näitä oikeuksia;

13.    kehottaa komissiota antamaan enemmän painoarvoa unionin liittymiselle Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan, joka allekirjoitettiin Torinossa 18. lokakuuta 1961 ja jota tarkistettiin Strasbourgissa 3. toukokuuta 1996;

14.    kehottaa jäsenvaltioita perustamaan ja vahvistamaan kansallisia ihmisoikeusinstituutioita Pariisin periaatteiden mukaisesti, jotta voidaan varmistaa ihmisoikeuksien riippumaton edistäminen ja suojelu kansallisella tasolla;

15.    vaatii parlamentin, Euroopan neuvoston, perusoikeusviraston ja Euroopan tasa-arvoinstituutin toiminnan tehokkaamman koordinoinnin ja yhtenäisyyden varmistamista;

16.    on huolissaan perusoikeuksien loukkaamisen huolestuttavasta kehityksestä unionissa, etenkin maahanmuutto- ja turvapaikka-asioiden, tiettyihin väestöryhmiin kohdistuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden osalta, sekä iskuista ja painostuksesta, joita kohdistuu näiden väestöryhmien ja yhteisöjen oikeuksia puolustaviin kansalaisjärjestöihin; panee merkille jäsenvaltioiden haluttomuuden varmistaa näiden perusvapauksien ja -oikeuksien kunnioittaminen, varsinkin romanien, naisten, HLBTI-henkilöiden, turvapaikanhakijoiden, maahanmuuttajien ja muiden heikossa asemassa olevien väestöryhmien osalta;

17.    kehottaa neuvostoa määrittämään yhteisen perustan sellaisia oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvia periaatteita ja normeja varten, joissa on nykyisin eroavaisuuksia jäsenvaltioiden välillä; kehottaa neuvostoa myös tarkastelemaan Euroopan unionin tuomioistuimen nykyisin soveltamaa määritelmää oikeusvaltioperiaatteesta neuvoston käynnistäessä aihetta koskevat keskustelut, joissa käsitellään esimerkiksi lainmukaisuutta, mukaan luettuna lainsäädännön täytäntöönpanoa koskeva avoin, vastuuvelvollinen, demokraattinen ja moniarvoinen prosessi, ja oikeusvarmuutta, täytäntöönpanovallan mielivaltaisen käytön kieltämistä, riippumattomia ja puolueettomia tuomioistuimia, oikeussuojan tehokasta tarkistamista ja perusoikeuksien kunnioittamista sekä yhdenvertaisuutta lain edessä;

18.    muistuttaa, että oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen on ennakkoedellytys perusoikeuksien suojelemiselle ja että turvallisuustoimenpiteet eivät perusoikeuskirjan 52 artiklan mukaisesti saa haitata näitä oikeuksia; muistuttaa myös, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 6 artiklan nojalla jokaisella on oikeus vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen;

19.    kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita varmistamaan, että perusoikeudet ja periaatteet - sellaisina kuin ne ovat määritettyinä erityisesti perussopimuksissa, perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa - sisällytetään sisäisiin turvallisuuspolitiikkoihin ja -toimenpiteisiin heti alusta lähtien, kuten ehdotetaan perusoikeusviraston laatimassa strategia-asiakirjassa ”Embedding fundamental rights in the security agenda”; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita ottamaan sosiaalista osallisuutta ja syrjimättömyyttä koskevat toimenpiteet huomioon tulevissa sisäisissä turvallisuusstrategioissa;

20.    pyytää komissiota Euroopan perusoikeusviraston tuella vahvistamaan perusoikeuksia koskevia valistus-, opetus- ja koulutustoimia ja -ohjelmia; toteaa, että näiden ohjelmien tavoitteena olisi luoda yhteenkuuluvuutta ja luottamusta kaikkien työmarkkinaosapuolten välillä kuulemalla myös kansalaisjärjestöjä, kansallisia perusoikeusinstituutioita sekä yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä edistäviä kansallisia virastoja;

21.    korostaa, että komission tehtävä perussopimusten valvojana ei rajoitu sen varmistamiseen, että jäsenvaltiot saattavat lainsäädännön osaksi kansallista lainsäädäntöään, vaan se kattaa myös lainsäädännön täysimääräisen ja oikean soveltamisen erityisesti kansalaisten perusoikeuksien suojelemiseksi; pitää valitettavana, että käytännössä perusoikeuskirjan soveltamisalaa rajoitetaan, koska sen 51 artiklaa tulkitaan liian ahtaasti, mikä estää sen soveltamisen unionin lainsäädännön täytäntöönpanoon; katsoo, että tätä lähestymistapaa olisi tarkasteltava uudelleen, jotta voidaan täyttää perusoikeuksia koskevat unionin kansalaisten odotukset; muistuttaa, että kansalaisten odotukset ovat perusoikeuskirjan tiukkaa tulkintaa korkeammalla ja että tavoitteeksi olisi asetettava kyseisten oikeuksien toteutuminen mahdollisimman hyvin; pitää siksi valitettavana, että kun komissio vastaa perusoikeuksien mahdollista rikkomista koskeviin vetoomuksiin, se vetoaa usein siihen, että sillä ei ole toimivaltaa asiassa; kehottaa tässä yhteydessä ottamaan käyttöön suositusten seurantaa, järjestelmällistä arviointia ja antamista koskevan mekanismin, jolla edistetään perusarvojen yleistä kunnioittamista jäsenvaltioissa;

22.    muistuttaa, että on ratkaisevan tärkeää soveltaa unionin lainsäädäntöä ja saattaa se oikea-aikaisesti ja oikein osaksi kansallista lainsäädäntöä, etenkin kun sillä vaikutetaan perusoikeuksiin tai kehitetään niitä;

Vapaus ja turvallisuus

Ilmaisunvapaus ja tiedotusvälineet

23.    muistuttaa, että sananvapaus, tiedonvälityksen vapaus ja lehdistönvapaus ovat keskeisessä asemassa demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen turvaamisessa; tuomitsee jyrkästi toimittajiin ja tiedotusvälineisiin kohdistetun väkivallan, painostuksen tai uhkailun myös silloin, kun kyse on hallitusten ja valtioiden tekemiin perusoikeuksien loukkauksiin liittyvien tietojen ja tietolähteiden julkituomisesta; kehottaa jäsenvaltioita pidättymään toimenpiteistä, jotka haittaisivat näitä vapauksia; kehottaa uudelleen komissiota arvioimaan audiovisuaalisia mediapalveluja koskevaa direktiiviä ja muuttamaan sitä siten kuin parlamentti on ohjeistanut 22. toukokuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa;

24.    korostaa, että julkiset, riippumattomat, vapaat, monimuotoiset ja moniarvoiset tiedotusvälineet, jotka toimivat sekä verkkoympäristössä että perinteisesti, ja toimittajat ovat demokratian keskeinen osa; katsoo, että tiedotusvälineiden omistus ja hallinta eivät saisi keskittyä; korostaa tässä yhteydessä, että tiedotusvälineiden omistusta koskeva avoimuus on olennaista, jotta voidaan valvoa investointeja, jotka saattaisivat vaikuttaa tietojen tarjontaan; vaatii kehittämään riittävät ja oikeudenmukaiset taloutta koskevat säännöt, jotta voidaan taata myös verkkoympäristössä toimivien tiedotusvälineiden moniarvoisuus; kehottaa komissiota laatimaan toimintasuunnitelman, jolla varmistetaan, että kaikki tiedotusvälineet täyttävät riippumattomuutta ja laatua koskevat vähimmäisvaatimukset;

25.    on huolissaan siitä, että eräissä jäsenvaltioissa toteutetaan yhä tukahduttavampia toimenpiteitä yhteiskunnallisia liikkeitä ja mielenosoituksia, kokoontumisvapautta ja ilmaisunvapautta vastaan; on erityisen huolissaan suhteettomasta voimankäytöstä rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan sekä tähän kysymykseen paneutuvien poliisien ja tutkintatapausten pienestä määrästä; kehottaa jäsenvaltioita suojelemaan kokoontumisvapautta ja olemaan hyväksymättä toimenpiteitä, joilla kyseenalaistetaan tai jopa kriminalisoidaan perusoikeuksien ja -vapauksien käyttäminen ja jotka kohdistuvat esimerkiksi mielenosoitus- ja lakko-oikeutta, kokoontumis- ja yhdistymisvapautta sekä ilmaisunvapautta vastaan; on erittäin huolissaan monien jäsenvaltioiden kansallisesta lainsäädännöstä, jolla vaikutetaan perusoikeuksiin julkisilla paikoilla ja rajoitetaan kokoontumisvapautta; kehottaa komissiota seuraamaan tapauksia, joissa perusoikeuksiin puututaan vakavalla tavalla ja jotka ovat seurausta siitä, että kansallisessa lainsäädännössä annetaan julkisia paikkoja koskevia rajoituksia turvallisuuteen vedoten, ja puuttumaan näihin tapauksiin;

26.    toteaa, että terrorismitapaukset ovat saaneet unionin ja jäsenvaltiot tehostamaan terrorismin ja radikalisoitumisen vastaisia toimenpiteitään; kehottaa unionia ja kansallisia viranomaisia kunnioittamaan tällaisia toimenpiteitä hyväksyttäessä täysimääräisesti demokratian ja oikeusvaltion periaatteita ja perusoikeuksia, etenkin puolustusoikeutta, syyttömyysolettamaa, oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaa oikeutta, oikeutta yksityiselämään ja henkilötietojen suojaa; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota arvioimaan täysin avoimesti kaikkia terrorismin torjuntaan liittyviä kansallisia sääntely- ja lainsäädäntöaloitteita tai -ehdotuksia voidakseen todeta, ovatko ne SEU-sopimuksen 2 artiklan ja perusoikeuskirjan mukaisia;

27.    myöntää, että kansainvälisen kyberrikollisuuden ja kyberterrorismin voimakas leviäminen asettaa vakavia haasteita ja herättää vakavaa huolta perusoikeuksien suojelemisesta verkkoympäristössä; pitää olennaisena, että unioni laatii kyberturvallisuutta koskevia täsmällisiä asiantuntija-arviointeja, jotta kybertoimintaympäristössä voidaan noudattaa tiukasti perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklaa;

28.    pitää myönteisenä, että Yhdysvaltojen senaatti on antanut raportin CIA:n tutkintavankeus- ja kuulusteluohjelmasta; kehottaa jäsenvaltioita olemaan suvaitsematta minkäänlaisen kidutuksen harjoittamista tai muunlaista epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua alueellaan; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan vastuuseen saattamisen tapauksissa, joissa perusoikeuksia on loukattu, kun epäillään, että Euroopan maiden aluetta on käytetty CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen; kehottaa jäsenvaltioita tekemään avoimia tutkimuksia selvittääkseen totuuden alueensa ja ilmatilansa käyttämisestä ja tekemään täyttä yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa sen käynnistettyä hiljattain uudelleen asiaa koskevat tutkimuksensa ja asian seurannassa; kehottaa suojelemaan tällaisia loukkauksia paljastaneita henkilöitä, kuten toimittajia ja tietolähteitä;

29.    on huolissaan toistuvista raporteista, joissa väitetään, että jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden tiedustelupalvelutoiminta loukkaa unionin perusoikeuksia ja etenkin tietosuojalainsäädäntöä ja mahdollistaa unionin kansalaisten sähköistä viestintää koskevien tietojen säilyttämisen ja niihin pääsemisen; tuomitsee voimakkaasti laajamittaiset valvontatoimet, joita on paljastunut vuodesta 2013 lähtien, ja pitää niiden jatkumista valitettavana; kehottaa tekemään selvityksiä näistä toimista ja erityisesti niiden vaikutuksista sekä eräiden jäsenvaltioiden tiedustelupalvelujen nykyisistä toimista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan täysin huomioon vaatimukset ja suositukset, joita parlamentti esitti 12. maaliskuuta 2014 antamassaan päätöslauselman Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusviraston valvontaohjelmasta, eri jäsenvaltioiden valvontaelimistä ja niiden vaikutuksesta EU:n kansalaisten perusoikeuksiin ja transatlanttiseen yhteistyöhön oikeus- ja sisäasioissa, kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden tiedustelupalvelut noudattavat perusoikeuksien mukaisia velvoitteita ja että ne asetetaan parlamentaarisen ja oikeudellisen valvonnan alaisuuteen;

30.    on huolissaan siitä, että jäsenvaltioissa on hyväksytty kaiken kattavaa valvontaa koskevia kansallisia lakeja, ja muistuttaa, että tarvitaan turvallisuusvälineitä, jotka ovat kohdennettuja, ehdottoman välttämättömiä ja oikeasuhteisia demokraattisessa yhteiskunnassa; kehottaa uudelleen unionia ja jäsenvaltioita perustamaan ilmiantajien suojelujärjestelmän;

31.    pitää valitettavana, että kansalaiset eivät tunne riittävästi oikeuttaan tietosuojaan ja yksityiselämän suojaan eivätkä tarjolla olevia muutoksenhakukeinoja; korostaa sen vuoksi kansallisten tietoturvaviranomaisten roolia näiden oikeuksien edistämisessä ja tunnetuksi tekemisessä; pitää tärkeänä perehdyttää kansalaiset ja erityisesti lapset henkilötietojensa suojeluun, myös kyberavaruudessa, ja niihin vaaroihin, joille he saattavat altistua; kehottaa jäsenvaltioita käynnistämään valistuskampanjoita erityisesti kouluissa; korostaa, että nopean teknologiakehityksen ja lisääntyvien kyberhyökkäysten vuoksi on kiinnitettävä erityistä huomiota henkilötietojen suojaan internetissä keskittymällä ennen kaikkea tietojen käsittelyn ja säilytyksen turvallisuuteen; painottaa, että vaikka oikeus tulla unohdetuksi ei ole ehdoton ja sitä on kunnioitettava oikeassa suhteessa muihin perusoikeuksiin nähden, yksityishenkilöille on annettava oikeus oikaista verkossa olevia henkilötietojaan; on erittäin huolissaan siitä, että useimmilla käyttäjillä on vaikeuksia varmistaa oikeuksiensa kunnioittaminen digitaalisessa ympäristössä; kehottaa neuvostoa edistämään pikaisesti henkilötietosuojapaketin täytäntöönpanoa, jotta koko unionin alueella voidaan varmistaa korkea tietosuojan taso;

32. muistuttaa, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden tiedustelupalveluiden toiminta on lainmukaista ja noudattaa täysin perussopimuksia ja perusoikeuskirjaa; kehottaa tässä tarkoituksessa jäsenvaltioita varmistamaan, että kansallisessa lainsäädännössä sallitaan henkilötietojen (myös ns. metatietojen) keruu ja analysointi vain asianomaisen henkilön suostumuksella tai tuomioistuimen päätöksellä, joka on annettu asianomaisen henkilön rikollistoimintaan osallistumista koskevan perustellun epäilyn perusteella;

33. korostaa, että laittomasta tietojen keruusta ja käsittelystä olisi rangaistava samalla tavalla kuin perinteisen kirjesalaisuuden loukkaamisesta; painottaa, että ”takaporttien” ja kaikkien muiden sellaisten tekniikoiden kehittäminen, joilla heikennetään tai kierretään turvatoimenpiteitä tai hyödynnetään niissä olevia heikkouksia, olisi ankarasti kiellettävä;

34. paheksuu sitä, että julkiset ja yksityiset toimijat ovat painostaneet yksityisiä yrityksiä luovuttamaan käyttäjiin liittyviä tietoja, valvomaan internetin sisältöä tai kyseenalaistamaan verkon neutraaliuden periaatteen;

35.    korostaa, että perusoikeuksien takaaminen nykyisessä tietoyhteiskunnassa on unionille keskeinen haaste, sillä tieto- ja viestintätekniikan kasvava käyttö muodostaa kybertoimintaympäristössä uusia perusoikeuksiin kohdistuvia uhkia; toteaa, että näiden oikeuksien suojelua olisi vahvistettava varmistamalla, että niitä edistetään ja suojellaan verkkoympäristössä samalla tavalla ja yhtä laajasti kuin sen ulkopuolella;

36.    kehottaa komissiota valvomaan tarkasti tätä alaa koskevan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoa ja katsoo, että jäsenvaltioiden on sovellettava rikoslainsäädäntöä käytäntöön tehokkaalla rikostutkinnalla ja syytteeseen asettamisella, jotta varmistetaan uhrien perusoikeuksien kunnioittaminen;

37.    kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita valvomaan valppaasti, miten tietyt uudet tekniikat, kuten miehittämättömät ilma-alukset, voivat vaikuttaa kansalaisten perusoikeuksiin ja erityisesti yksityiselämää koskevaan oikeuteen ja henkilötietojen suojaan;

38.    korostaa koulutuksen keskeistä merkitystä radikalisoitumisen sekä suvaitsemattomuuden ja ääriliikehdinnän kasvun torjumisessa;

39.    pitää valitettavana syrjintätapauksia, joissa joidenkin jäsenvaltioiden poliisivoimat ovat käyttäneet väkivaltaa maahanmuuttajia, romaneja, HLBTI-henkilöitä tai vammaisia henkilöitä kohtaan; kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan näitä tapauksia ja määräämään niiden johdosta rangaistuksia; katsoo, että poliisille olisi annettava ohjausta ja koulutusta nykyistä enemmän syrjintä- ja väkivaltatapauksista, joiden uhriksi nämä vähemmistöt joutuvat; kehottaa jäsenvaltioita palauttamaan luottamuksen, joka vähemmistöillä on ollut poliisiin, ja kannustaa niitä ilmiantamaan tällaiset tapaukset; kehottaa myös jäsenvaltioiden viranomaisia torjumaan joidenkin poliisivoimien harjoittamaa syrjivää etnistä profilointia;

Uskonnonvapaus ja omantunnon vapaus

40.    viittaa perusoikeuskirjan 10 artiklaan, jossa suojellaan ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapautta, mukaan luettuna vapaus harjoittaa valitsemaansa uskontoa ja vaihtaa uskontoa tai vakaumusta; katsoo, että tämä kattaa myös ei-uskovien vapauden; tuomitsee kaikki syrjinnän ja suvaitsemattomuuden muodot ja vaatii kieltämään kaiken niihin perustuvan syrjinnän; pitää tässä yhteydessä valitettavina viimeaikaisia juutalaisvastaisia ja muslimivastaisia syrjintätapauksia ja väkivaltaisuuksia; kehottaa jäsenvaltioita, mukaan luettuina paikallisviranomaiset, suojelemaan kaikin keinoin uskonnon tai vakaumuksen vapautta sekä edistämään suvaitsevaisuutta ja kulttuurien välistä vuoropuhelua harjoittamalla vaikuttavaa politiikkaa ja tehostamalla tarvittaessa syrjinnänvastaisia toimia; muistuttaa maallisen ja neutraalin valtion merkityksestä suojana kaikenlaiselta uskonnollisen, ateistisen tai agnostisen yhteisön toista yhteisöä vastaan kohdistamalta syrjinnältä sekä kaikkien uskontojen ja vakaumusten yhdenvertaisen kohtelun takaajana; on huolissaan jumalanpilkkaa ja uskonnollisia loukkauksia koskevien lakien soveltamisesta Euroopan unionissa, sillä ne voivat vaikuttaa tuntuvasti ilmaisunvapauteen, ja kehottaa jäsenvaltioita kumoamaan tällaiset lait; tuomitsee tiukasti pyhäkköihin tehdyt iskut ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että nämä rikokset eivät jää vaille rangaistusta;

41.    kehottaa kunnioittamaan uskonnon ja vakaumuksen vapautta Kyproksen miehitetyssä osassa, jossa yli 500 uskonnollista ja kulttuurista muistomerkkiä on sortumaisillaan;

42.    pitää huolestuttavana antisemitismin voimistumista Euroopassa ja holokaustin kieltävien tai sitä vähättelevien puheiden arkipäiväistymistä; on hyvin huolestunut siitä, että useat juutalaisyhteisön jäsenet suunnittelevat lähtevänsä pois Euroopasta antisemitistisen ilmapiirin ja juutalaisiin kohdistuvan syrjinnän ja väkivallan vuoksi;

43.    ilmaisee olevansa erittäin huolissaan islaminvastaisten mielenosoitusten ja moskeijoihin tehtyjen iskujen lisääntymisestä ja siitä, että islam kytketään laajalti uskontona pienen vähemmistön uskonnolliseen fanatismiin; pitää muslimiyhteisön kokemaa syrjintää ja väkivaltaa valitettavana; kehottaa jäsenvaltioita tuomitsemaan johdonmukaisesti nämä teot ja noudattamaan tältä osin nollatoleranssia;

Tasa-arvo ja syrjimättömyys

44.    pitää erittäin valitettavana, ettei neuvosto ole vielä hyväksynyt vuonna 2008 annettua ehdotusta direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta; suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on asettanut tämän direktiivin ensisijaiseksi tavoitteeksi; kehottaa neuvostoa jälleen hyväksymään ehdotuksen mahdollisimman pikaisesti;

45.    muistuttaa, että moniarvoisuus, syrjimättömyys ja suvaitsevaisuus ovat SEU-sopimuksen 2 artiklan mukaisesti unionin perusarvoja; katsoo, että yhteiskunnan yhteenkuuluvuutta voidaan edistää ainoastaan harjoittamalla politiikkaa, jolla pyritään edistämään sekä virallista että konkreettista yhdenvertaisuutta ja torjumaan kaikkia ennakkoasenteita ja syrjintää, ja lopettamalla tällaisen politiikan avulla ennakkoluulot, jotka haittaavat yhteiskuntaan sopeuttamista; pitää valitettavana, että unionissa ilmenee vielä nykyäänkin syrjintää, marginalisoitumista ja jopa väkivaltaa ja huonoa kohtelua, joka perustuu sukupuoleen, rotuun, ihonväriin tai etniseen taikka yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen;

46.    katsoo, että unionin ja jäsenvaltioiden olisi vauhditettava pyrkimyksiään torjua syrjintää, ja suojella kulttuurista, uskonnollista ja kielellistä monimuotoisuutta ja edistettävä toimenpiteitä, joilla tehostetaan miesten ja naisten tasa-arvoa, lasten oikeuksia, ikääntyneiden ihmisten oikeuksia, vammaisten henkilöiden oikeuksia, HLBTI-henkilöiden oikeuksia ja kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksia; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita sisällyttämään moniperusteisen syrjinnän torjumisen tasa-arvoa koskevaan politiikkaansa;

47.    kehottaa komissiota ja neuvostoa tunnustamaan, että tarvitaan luotettavia ja vertailukelpoisia yhdenvertaisuutta koskevia tietoja, joilla mitataan syrjintää jaoteltuna syrjinnän eri syiden mukaan, jotta voidaan toimittaa tietoja poliittista päätöksentekoa varten, arvioida EU:n syrjinnän vastaisen lainsäädännön täytäntöönpanoa ja valvoa sitä paremmin; kehottaa komissiota määrittelemään yhdenvertaisuutta koskevien tietojen yhdenmukaiset keräysperiaatteet, jotka perustuvat itsemäärittelyyn, unionin tietosuojanormeihin ja asianomaisten yhteisöjen kuulemiseen; kehottaa jäsenvaltioita keräämään tietoja kaikista syrjinnän syistä;

48.    vaatii painokkaasti EU:ta tuomitsemaan sukupuoleen perustuvan syrjinnän ja torjumaan sukupuoleen perustuvia ennakkoluuloja ja kliseitä koulutuksessa ja tiedotusvälineissä;

Vähemmistöjen aseman edistäminen

49. kehottaa unionia parantamaan johdonmukaisuuttaan vähemmistöjen suojelun alalla; on vahvasti sitä mieltä, että kaikki jäsenvaltiot sekä ehdokasvaltiot olisi velvoitettava samojen periaatteiden noudattamiseen ja kriteerien täyttämiseen, jotta vältetään kaksinaismoralismi; edellyttää siksi, että perustetaan tehokas mekanismi, jolla valvotaan kaikenlaisten vähemmistöjen perusoikeuksien kunnioittamista ja varmistetaan se sekä ehdokasmaissa että jäsenvaltioissa;

50.    korostaa, että Euroopan unionin on oltava alue, jossa kunnioitetaan etnistä, kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta; kehottaa EU:n toimielimiä laatimaan kattavan EU:n suojelujärjestelmän kansallisia, etnisiä ja kielellisiä vähemmistöjä varten, jotta varmistetaan heidän yhdenvertainen kohtelunsa ottaen huomioon kansainväliset oikeusperiaatteet ja olemassa olevat hyvät käytännöt, ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan näiden vähemmistöjen tosiasiallisen yhdenvertaisuuden erityisesti kieltä, koulutusta ja kulttuuria koskevissa asioissa; kannustaa jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole ratifioineet ja panneet täytäntöön kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevaa puiteyleissopimusta, tekemään niin; muistuttaa myös tarpeesta panna täytäntöön Etyjin puitteissa kehitetyt periaatteet;

51.    tuomitsee kaikki kielen käyttöön perustuvat syrjinnän muodot ja kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole ratifioineet ja panneet täytäntöön alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevaa eurooppalaista peruskirjaa, tekemään niin; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet puuttuakseen kaikkiin suhteettomiin hallinnollisiin tai lainsäädännöllisiin esteisiin, jotka voisivat haitata kielellistä monimuotoisuutta EU:ssa tai kansallisella tasolla;

52.    painottaa, että ihmisarvoa, yhdenvertaisuutta lain edessä ja kaikenlaisen syrjinnän kieltoa koskevat periaatteet ovat oikeusvaltion perusta; kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään kansallisen lainsäädäntökehyksen, jolla puututaan kaikenlaiseen syrjintään ja taataan voimassa olevan EU:n oikeuskehyksen tehokas täytäntöönpano;

Romanien tilanne

53.    pitää valitettavana, että romanivastaisuus on voimistumassa unionissa, ja on huolissaan romanien tilanteesta Euroopan unionissa ja useista tapauksista, joissa heitä on vainottu, pahoinpidelty, leimattu, syrjitty ja karkotettu laittomasti, mikä on vastoin perusoikeuksia ja unionin lainsäädäntöä; kehottaa komissiota toteuttamaan toimia niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka sallivat institutionaalisen syrjinnän ja erottelun; kehottaa jälleen kerran jäsenvaltioita soveltamaan vaikuttavasti strategioita, joilla edistetään todellista osallisuutta, toteutetaan tehostettuja ja asiaankuuluvia toimia osallisuuden edistämiseksi etenkin perusoikeuksien suojelemisen, koulutuksen, työllisyyden, asuntotarjonnan ja terveydenhuollon alalla ja torjumaan romaneihin kohdistuvaa väkivaltaa, vihapuhetta ja syrjintää, kuten edellytetään neuvoston 9, joulukuuta 2013 antamassa suosituksessa tehokkaista toimista romanien sopeuttamiseksi jäsenvaltioihin;

54.    korostaa, että romanien integroimiseksi toteutettavat kansalliset strategiat on pantava asianmukaisesti täytäntöön kehittämällä yhdennettyjä politiikkoja ja käymällä vuoropuhelua paikallisviranomaisten, kansalaisjärjestöjen ja romaniyhteisöjen kanssa; kehottaa komissiota huolehtimaan täytäntöönpanon valvonnasta ja yhteensovittamisen parantamisesta; kehottaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä romaniväestön edustajien kanssa hallinnoitaessa, valvottaessa ja arvioitaessa hankkeita, jotka vaikuttavat kyseisiin yhteisöihin, ja hyödyntämään tällöin käytettävissä olevia varoja, myös EU-varoja, samalla kun valvotaan tiukasti, miten romanien perusoikeudet toteutuvat, mukaan luettuna direktiivin 2004/38/EY (Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäseniensä oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella) mukainen vapaa liikkuvuus;

55.    pitää valitettavana romanien jatkuvaa syrjintää kansallisissa koulutusjärjestelmissä ja työmarkkinoilla; painottaa vähemmistöjen ja erityisesti romaninaisten ja -lapsien lisääntynyttä altistumista perusoikeuksiensa moninkertaisille ja samanaikaisille loukkaamisille; toteaa jälleen kerran, että on tärkeää suojella ja edistää romanilasten yhtäläisiä mahdollisuuksia käyttää kaikkia oikeuksia;

56.    vaatii, että jäsenvaltiot toteuttavat sterilisaatiota koskevaan kysymykseen liittyvät tarvittavat lainsäädännölliset muutokset ja että ne maksavat taloudellisia korvauksia pakkosterilisaation uhreiksi joutuneille romaninaisille ja mielenterveyshäiriöistä kärsiville naisille Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti;

Naisiin kohdistuva väkivalta sekä naisten ja miesten tasa-arvo

57.    kehottaa unionia ja jäsenvaltioita torjumaan kaikkia naisiin kohdistuvan väkivallan ja syrjinnän muotoja ja nostamaan syytteitä niiden vuoksi; pyytää jäsenvaltioita ryhtymään erityisen tehokkaasti toimiin perheväkivaltaa ja kaikenlaista seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan varsinkin pakolaisten, maahanmuuttajien lasten sekä varhais- ja pakkoavioliittojen kohdalla;

58.    on huolissaan perusoikeusviraston unionin laajuisessa tutkimuksessa raportoidun naisiin kohdistuvan väkivallan laajuudesta ja muodoista unionissa; toteaa, että tutkimuksen mukaan joka kolmas nainen on kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa täytettyään 15 vuotta ja että 3,7 miljoonan naisen EU:ssa arvioidaan kokevan seksuaalista väkivaltaa yhden vuoden aikana; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan nykyistä lainsäädäntöä uudelleen ja pitämään naisiin kohdistuvan väkivallan asialistan kärjessä, koska sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ei tulisi suvaita; kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioita Istanbulin yleissopimuksen ratifioimiseen ja käynnistämään prosessin unionin liittymiseksi kyseiseen yleissopimukseen mahdollisimman pian; toteaa, että kaikkien jäsenvaltioiden välitön liittyminen Istanbulin yleissopimukseen edistäisi yhdennetyn politiikan laatimista ja kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaa koskevaa kansainvälistä yhteistyötä, mukaan luettuna seksuaalinen häirintä sekä verkossa että muualla;

59.    kehottaa jäsenvaltioita perustamaan tuki- ja suojaverkostoja ihmiskaupan ja prostituution uhreiksi joutuneille naisille ja varmistamaan, että he saavat psykologista, lääketieteellistä, sosiaalista ja oikeudellista tukea ja että heitä kannustetaan hankkimaan vakituinen työpaikka ja siihen liittyvät etuudet;

60.    on erittäin huolissaan siitä, että sukuelinten silpomista harjoitetaan edelleen, sillä se on naisiin ja tyttöihin kohdistuva vakava väkivallan muoto ja ruumiillista koskemattomuutta koskevan oikeuden loukkaus, jota ei voida hyväksyä; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita tarkkailemaan näitä käytäntöjä alueellaan ja lopettamaan ne mahdollisimman nopeasti; kehottaa erityisesti jäsenvaltioita omaksumaan päättäväisen ja varoittavan toimintatavan kouluttamalla maahanmuuttajien kanssa toimivia ammattilaisia ja asettamalla syytteeseen ja rankaisemalla järjestelmällisesti ja vaikuttavasti sukuelinten silpomiseen syyllistyneitä; korostaa, että sukuelinten silpomiseen on sovellettava nollatoleranssia; korostaa, että samanaikaisesti olisi järjestettävä asianomaisille ryhmille kohdennettuja tiedotus- ja valistuskampanjoita; suhtautuu myönteisesti siihen, että unionin turvapaikkalainsäädännössä pidetään sukuelinten silpomisen uhreja haavoittuvassa asemassa olevina henkilöinä ja sisällytetään sukuelinten silpominen turvapaikan myöntämistä koskeviin kriteereihin;

61.    kehottaa komissiota varmistamaan naisiin kohdistuvan väkivallan esiintyvyyttä ja luonnetta koskevan tietojenkeruun jatkuvuuden, jotta näiden tietojen pohjalta voidaan laatia tiukkoja toimenpiteitä, joilla ehkäistään väkivaltaa ja vastataan uhrien tarpeisiin sekä arvioidaan uhreja koskevan direktiivin (2012/29/EU) täytäntöönpanoa, sekä järjestää seksuaalisen häirinnän vastaisia valistuskampanjoita; katsoo, että tiedonkeruutoimien on perustuttava perusoikeusviraston ensimmäiseen EU:n laajuiseen tutkimukseen sekä komission (Eurostat mukaan lukien), perusoikeusviraston ja Euroopan tasa-arvoinstituutin väliseen yhteistyöhön; toistaa kehotuksen, jonka se on esittänyt 25. helmikuuta 2014 antamassaan päätöslauselmassa suosituksista komissiolle naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnasta (2013/2004(INL)) ja joka koskee säädösehdotuksen antamista toimenpiteistä, joilla edistetään ja tuetaan naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan, mukaan luettuna naisten sukuelinten silpomisen, torjumista koskevia jäsenvaltioiden toimia; kehottaa komissiota nimeämään vuoden 2016 naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan torjumista koskevaksi teemavuodeksi;

62.    kehottaa unionia ja jäsenvaltioita torjumaan naisiin kohdistuvan väkivallan kaikissa muodoissaan ja nostamaan sitä koskevia syytteitä; kehottaa komissiota ehdottamaan lainsäädäntöaloitetta, jolla naisiin kohdistuva väkivalta kielletään unionissa;

63.    kehottaa komissiota lisäämään tietoisuutta tarpeesta edistää kunnioitukseen ja suvaitsevaisuuteen perustuvaa kulttuuria kaikenlaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän lopettamiseksi; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita varmistamaan naisten seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja niihin liittyvien oikeuksien kunnioittamista ja suojelemista koskevien kansallisten strategioiden täytäntöönpanon; korostaa, että unionilla on tärkeä rooli tätä asiaa koskevan tietämyksen lisäämisessä ja parhaiden käytäntöjen edistämisessä ottaen huomioon, että terveys on perusihmisoikeus, joka on olennaisen tärkeä muiden ihmisoikeuksien toteuttamiselle;

64.    pitää huolestuttavana naisten aliedustusta päätöksentekoprosesseissa, yhtiöissä ja niiden johtokunnissa, tieteessä ja politiikassa sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla (suuryritykset, kansalliset vaalit ja Euroopan parlamenttivaalit) ja erityisesti paikallistasolla; kehottaa tukemaan naisten ammatillista kehitystä ja pyrkimyksiä päästä johtavaan asemaan ja kehottaa unionin toimielimiä kiinnittämään enemmän huomiota niihin tietoihin, joiden mukaan EU:ssa suurimpien pörssissä noteerattujen yhtiöiden johtokunnissa on naisia vain 17,8 prosenttia;

65.    kehottaa neuvostoa jatkamaan äitiysvapaata koskevan direktiivin käsittelyä, koska kyseinen säädös mahdollistaa sukupuolten aidon ja konkreettisen tasa-arvon ja luo yhdenmukaisuutta unionin tasolla;

66.    muistuttaa, että tohtorintutkinnon suorittaneista yli puolet on naisia, mutta tämä seikka ei näy työmarkkinoilla eikä etenkään johtotehtävissä; kehottaa siksi jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan naisten ja miesten yhdenvertainen osallistuminen työmarkkinoille ja autetaan naisia siirtymään johtotehtäviin; kehottaa jäsenvaltioita erityisesti pääsemään sopimukseen direktiiviehdotuksesta julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimivaan johtoon kuulumattomien johtokunnan jäsenten sukupuolijakauman tasapainottamisesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä; pitää valitettavana, että naiset saavat unionissa edelleen keskimäärin 16 prosenttia vähemmän palkkaa samasta työstä kuin miehet; kehottaa siksi unionia jatkamaan työtä sen varmistamiseksi, että naiset ja miehet saavat samasta työstä samaa palkkaa SEUT-sopimuksen 157 artiklan mukaisesti ja samat eläke-edut ja pystyvät osallistumaan tasa-arvoisesti työmarkkinoille, myös ylimmän johdon tehtäviin; katsoo, että näillä toimilla olisi torjuttava köyhyyttä ja varmistettava, että unioni hyödyntää kaikkia käytettävissään olevia kykyjä; pitää valitettavana, että naisten työttömyysaste on edelleen merkittävästi suurempi kuin miesten, ja korostaa, että naisten taloudellisesta riippumattomuudesta on tultava köyhyyden torjumisen osatekijä;

67.    kehottaa komissiota valvomaan entistä tehokkaammin, että unionin lainsäädännön sisältämän naisten ja miesten yhdenvertaisen kohtelun periaatetta noudatetaan; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan vastaavan analyysin kansallisista lainsäädännöistään;

68.    tunnustaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvät oikeudet ovat perusoikeuksia ja ihmisarvon, sukupuolten tasa-arvon ja itsemääräämisoikeuden keskeinen tekijä; vaatii komissiota sisällyttämään seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja niitä koskevat oikeudet perusihmisoikeuksina unionin seuraavaan terveysstrategiaan, jotta varmistetaan perusoikeuksia koskevan unionin sisäisen ja ulkoisen politiikan yhtenäisyys, kuten parlamentti vaati 10. maaliskuuta 2015;

69.    tunnustaa, että ihmishengen pelastamiseksi tehtävien aborttien kieltäminen loukkaa vakavasti perusoikeuksia;

70.    kehottaa jäsenvaltioita yhdessä komission kanssa tunnustamaan oikeuden saada turvallisia ja nykyaikaisia ehkäisyvälineitä ja seksuaalivalistusta kouluissa; kehottaa komissiota täydentämään kansallisia poliittisia toimintalinjoja kansanterveyden kohentamiseksi sekä pitämään parlamentin asiasta täysin ajan tasalla;

Lasten oikeudet

71.    tuomitsee jyrkästi kaiken lapsiin kohdistuvan väkivallan ja lasten huonon kohtelun; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen osapuolina asianmukaisia toimenpiteitä lasten suojelemiseksi kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, mukaan luettuna fyysinen ja seksuaalinen väkivalta, pakkoavioliitot, lapsityövoiman käyttö ja seksuaalinen hyväksikäyttö;

72.    tuomitsee ankarasti lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja etenkin internetissä esiintyvän lasten seksuaalisen hyväksikäytön lisääntymisen; vaatii painokkaasti unionia ja jäsenvaltioita yhdistämään voimansa näiden oikeuksien vakavien loukkausten torjumiseksi ja ottamaan asianmukaisesti huomioon parlamentin suositukset, jotka sisältyvät sen 11. maaliskuuta 2015 antamaan päätöslauselmaan verkossa tapahtuvasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä; toistaa kehotuksensa siirtää lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta annettu direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä niille jäsenvaltioille, jotka eivät vielä ole näin tehneet; kehottaa lisäksi unionia ratifioimaan yleissopimuksen lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan samoin kuin niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä näin tehneet;

73.    kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta annetun direktiivin 2011/93/EU ja parantamaan lainvalvontaviranomaisten oikeudellisia mahdollisuuksia, teknisiä valmiuksia ja rahoitusresursseja yhteistyön lisäämiseksi muun muassa Europolin kanssa, tavoitteena lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tekijöiden verkostojen tehokkaampi purkaminen ja siten, että asetetaan etusijalle kyseisten lasten oikeudet ja turvallisuus;

74.    painottaa lasten parissa työtä tekevien ammattilaisten, kuten opettajien, nuorisotyöntekijöiden ja lastenlääkäreiden, roolia, kun on tarpeen löytää merkkejä lapsiin kohdistuvasta ruumiillisesta ja henkisestä väkivallasta, mukaan luettuna verkkokiusaaminen; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että tällaisia ammattilaisia valistetaan tästä asiasta ja valmennetaan siihen; kehottaa jäsenvaltioita myös perustamaan puhelinlinjoja, jossa lapset voivat ilmoittaa kaikki huonoon kohteluun, seksuaaliseen väkivaltaan, pelotteluun tai ahdisteluun liittyvät teot, joiden uhreiksi he ovat joutuneet;

75.    katsoo, että verkossa olevat lasten henkilötiedot on suojattava asianmukaisesti ja että lapsille on annettava lapsiystävällisellä tavalla tietoa riskeistä ja seurauksista, joita liittyy heidän henkilötietojensa käyttämiseen verkossa; kehottaa jäsenvaltioita käynnistämään valistuskampanjoita erityisesti kouluissa; korostaa, että lasten verkkoprofilointi on kiellettävä;

76.    tuomitsee kaikki lapsiin kohdistuvan syrjinnän muodot ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään yhdessä toimiin lapsiin kohdistuvan syrjinnän poistamiseksi; kehottaa erityisesti jäsenvaltioita ja komissiota harkitsemaan erikseen lasten asettamista etusijalle alue- ja koheesiopolitiikan ohjelmien suunnittelussa ja täytäntöönpanossa;

77.    kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan kaikille lapsille tehokkaan oikeussuojan saatavuuden, olivatpa he sitten epäiltyjä, rikoksentekijöitä, uhreja tai oikeudenkäynnin osapuolia; vahvistaa, että on tärkeää lujittaa lapsia koskevia menettelytakeita rikosoikeudellisissa menettelyissä, erityisesti rikoksesta epäiltyjä ja syytettyjä lapsia koskevista menettelytakeista rikosoikeudellisissa menettelyissä annettavaa direktiiviä koskevien käynnissä olevien keskustelujen yhteydessä;

78.    on huolestunut kansainvälisten lapsikaappaustapausten kasvusta; korostaa näin ollen Euroopan parlamentin roolin merkitystä sen toimiessa vanhempien tekemiä lapsikaappauksia hoitavana sovittelijana; korostaa unionin yhteisen lähestymistavan merkitystä kadonneiden lasten etsimisessä unionissa; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä rajat ylittävissä tapauksissa, kun kyse on kadonneista lapsista, ja perustamaan vihje- ja palvelupuhelinnumeroita kadonneiden lasten etsimiseksi;

79.    muistuttaa, että on ensiarvoisen tärkeää ottaa lapsen etu huomioon kaikissa lapsia koskevissa poliittisissa linjauksissa ja toimissa sellaisena kuin se on esitetty Euroopan unionin perusoikeuskirjan 24 artiklassa; muistuttaa, että oikeus koulutukseen sisältyy perusoikeuskirjaan ja että koulutus on ensisijaisen tärkeää sekä lapsen hyvinvoinnin ja kehittymisen että yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta; katsoo, että matalapalkkaisten perheiden lasten koulutus on ehdoton edellytys, jotta lapset voivat pelastua köyhyydeltä; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita edistämään laadukkaan koulutuksen saatavuutta kaikille;

80.    tähdentää, että unionin kansalaisten lasten etuja ja oikeuksia olisi suojattava asianmukaisesti sekä unionissa että sen rajojen ulkopuolella; edellyttää siksi yhteistyön tehostamista niiden laitosten kanssa, jotka ovat vastuussa lasten hyvinvoinnista unioniin kuulumattomissa Pohjoismaissa; katsoo, että unionin kaikkien kumppaneiden (myös ETA-maiden) olisi ratifioitava vuonna 1996 tehty yleissopimus toimivallasta, sovellettavasta lainsäädännöstä, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä lapsen huoltoa ja lastensuojelutoimenpiteitä koskevissa asioissa;

81.    tunnustaa, että rahoitus- ja talouskriisillä on ollut vakavia kielteisiä vaikutuksia lasten oikeuksien ja hyvinvoinnin toteutumiseen; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan toimenpiteitään lapsiköyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi panemalla tehokkaasti täytäntöön komission suosituksen ”Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre” yhdennetyillä strategioilla, jotka tukevat riittävien resurssien saantia, helpottavat edullisten ja laadukkaiden palvelujen saantia ja edistävät lasten osallistumista heitä koskevaan päätöksentekoon; kehottaa komissiota toteuttamaan lisätoimenpiteitä suosituksen täytäntöönpanon valvomiseksi;

82.    kehottaa komissiota ehdottamaan lasten oikeuksia koskevalle unionin toimintasuunnitelmalle vuodelle 2015 kunnianhimoisia ja kattavia jatkotoimia; kehottaa komissiota varmistamaan, että lasten oikeudet valtavirtaistetaan tehokkaasti kaikkiin unionin säädösehdotuksiin, politiikkoihin ja rahoituspäätöksiin; kehottaa komissiota antamaan vuosittain kertomuksen lasten oikeuksien etenemisestä ja lasten oikeuksia koskevan unionin säännöstön täytäntöönpanosta kaikilta osin; kehottaa komissiota varmistamaan, että lasten oikeuksien koordinaattorin valtuudet ja resurssit kuvastavat asiaankuuluvasti unionin sitoutumista lasten oikeuksien järjestelmälliseen ja tehokkaaseen valtavirtaistamiseen; kehottaa komissiota hyväksymään ilmoitetut unionin ohjeet integroiduista lastensuojelujärjestelmistä;

83.    pitää myönteisenä suuntausta, jossa pakkoavioliitto halutaan määritellä jäsenvaltioissa rangaistavaksi teoksi; kehottaa jäsenvaltioita toimimaan valppaasti kouluttamalla lasten kanssa tekemisissä olevia opettajien ja nuorisotyöntekijöiden kaltaisia ammatti-ihmisiä ja antamaan heille tietoa, jotta he kykenisivät tunnistamaan sellaiset lapset, jotka ovat vaarassa joutua kaapatuksi alkuperämaahansa pakkoavioliiton solmimista varten;

HLBTI-ihmisten oikeudet

84.    tuomitsee erittäin jyrkästi homoihin, lesboihin, biseksuaaleihin, transihmisiin ja intersukupuolisiin (HLBTI) unionin alueella kohdistuvan syrjinnän ja väkivallan, joita lietsovat näiden henkilöiden perusoikeuksia rajoittavat lait ja politiikat; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan lainsäädäntöä ja hyväksymään toimintalinjoja, joilla torjutaan homofobiaa ja transfobiaa; kehottaa komissiota laatimaan unionin tason toimintasuunnitelman tai strategian seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvan yhdenvertaisuuden edistämiseksi, kuten parlamentti on toistuvasti pyytänyt ja kuten komission jäsen Jourová on luvannut komission kuulemismenettelyssä; muistuttaa tässä yhteydessä 4. helmikuuta 2014 antamastaan päätöslauselmasta, joka koskee homofobian ja seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän vastaista unionin etenemissuunnitelmaa; painottaa kuitenkin, että tässä kattavassa politiikassa on kunnioitettava unionin, sen virastojen ja sen jäsenvaltioiden toimivaltuuksia;

85.    katsoo, että HLBTI-ihmisten perusoikeudet voidaan todennäköisemmin turvata, jos heillä on mahdollisuus oikeudellisiin instituutioihin, kuten avoliittoon, rekisteröityyn parisuhteeseen tai avioliittoon; pitää myönteisenä sitä, että nämä vaihtoehdot ovat tällä hetkellä mahdollisia 19 jäsenvaltiossa, ja kehottaa muita jäsenvaltioita harkitsemaan niiden takaamista; kehottaa lisäksi uudelleen komissiota antamaan kunnianhimoisen asetusehdotuksen, jolla varmistetaan väestörekisteriasiakirjojen (mukaan luettuna oikeudellinen sukupuolen vahvistaminen, avioliitot ja rekisteröidyt parisuhteet) ja niiden oikeudellisten vaikutusten vastavuoroinen tunnustaminen, jotta oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen käyttävien kansalaisten tiellä olevia syrjiviä oikeudellisia ja hallinnollisia esteitä voidaan vähentää;

86.    kehottaa jäsenvaltioita toimimaan valppaasti ja päättäväisesti ja määräämään rangaistuksia niille julkisissa viroissa toimiville, jotka kohdistavat HLBTI-ihmisiin solvauksia ja leimaamista julkisissa yhteyksissä;

87.    kannustaa jäsenvaltioita tukemaan työmarkkinajärjestöjä ja työntekijäorganisaatioita niiden pyrkimyksissä toteuttaa monimuotoisuutta ja syrjimättömyyttä koskevaa politiikkaa kiinnittäen erityistä huomiota HLBTI-ihmisiin;

88.    katsoo, että jäsenvaltioiden viranomaisten olisi helpotettava käytäntöjä, joiden ansiosta sukupuoltaan vaihtaneiden henkilöiden uusi sukupuoli tunnustetaan virallisissa asiakirjoissa; toistaa tuomitsevansa kaikki juridiset tunnustamismenettelyt, joissa transihmiset pakotetaan sterilisaatioon;

89.    pitää valitettavana, että transihmisiä pidetään edelleen mielisairaina useimmissa jäsenvaltioissa, ja kehottaa näitä maita tarkistamaan kansallisia mielenterveysalan tautiluetteloitaan ja varmistamaan, että kaikille transihmisille on saatavana lääketieteellisesti välttämätöntä hoitoa;

90.    pitää myönteisenä komission aloitetta, jolla pyritään transsukupuolisen identiteetin tautiluokituksen poistamiseen, kun WHO:n kansainvälistä tautiluokitusta tarkastellaan uudelleen; kehottaa komissiota pyrkimään tarmokkaammin estämään se, että lapsuusajan sukupuolen moninaisuudesta tulee uusi kansainvälisen tautiluokituksen mukainen diagnoosi;

91.    pitää erittäin valitettavana, että intersukupuolisten lasten sukuelinten ”normalisoivia” leikkauksia tehdään laajalti, vaikkeivät ne ole lääketieteellisessä mielessä tarpeellisia; suhtautuu tämän vuoksi myönteisesti huhtikuussa 2015 annettuun Maltan sukupuoli-identiteettiä, sukupuoli-ilmaisua ja seksuaalisia ominaisuuksia koskevaan lakiin, jossa kielletään tällaiset intersukupuolisille lapsille tehtävät leikkaukset ja vahvistetaan intersukupuolisten henkilöiden itsemääräämisoikeutta; kehottaa muita valtioita seuraamaan Maltan esimerkkiä;

Vammaisten henkilöiden oikeudet

92.    pitää valitettavina syrjintää ja syrjäytymistä, joista vammaiset henkilöt tänä päivänä edelleen kärsivät; pyytää komissiota, jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia laatimaan eurooppalaisen vammaisstrategian ja valvomaan sekä soveltamaan asiaa koskevaa unionin lainsäädäntöä; kehottaa komissiota tältä osin ottamaan uudelleen käsittelyyn lainsäädäntöaloitteen saavutettavuutta koskevaksi säädökseksi laaja-alaisena välineenä, jolla voitaisiin edistää vammaisten suojelua ja varmistaa, että kaikki unionin politiikat ovat tämän suhteen johdonmukaisia; kehottaa lisäksi komissiota maksimoimaan unionin vammaisstrategian sekä CEDAW-sopimuksen ja lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen määräysten synergian, jotta voidaan varmistaa, että tunnustetuista oikeuksista voidaan konkreettisesti nauttia ja että ne voivat aidosti toteutua, muun muassa yhdenmukaistamalla lainsäädäntöpuitteita ja panemalla ne täytäntöön sekä toteuttamalla kulttuurillisia ja poliittisia toimia;

93.    kehottaa komissiota antamaan jäsenvaltioille ohjeita siitä, miten unionin varoja voidaan hyödyntää parhaiten vammaisyleissopimuksen mukaisten unionin velvoitteiden täyttämiseen, ja tukemaan kansalaisjärjestöjä ja organisaatioita ja tekemään tiivistä yhteistyötä niiden kanssa, jotta voidaan varmistaa, että kyseinen yleissopimus pannaan täytäntöön asianmukaisesti; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita parantamaan vammaisten henkilöiden, myös psykososiaalisesti vammaisten henkilöiden, pääsemistä töihin ja koulutukseen ja tukemaan heidän itsenäisen elämänsä edellytyksiä ja laitoshoidosta pääsemiseen tähtääviä ohjelmia perusoikeuskirjan 26 artiklan mukaisesti;

94.    korostaa, että on kunnioitettava vammaisten henkilöiden oikeutta poliittiseen osallistumiseen vaaleissa; kehottaa tässä yhteydessä komissiota sisällyttämään Euroopan parlamentin vaaleissa ja kunnallisvaaleissa kansalaisille kuuluvaa äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta koskevien direktiivien 93/109/EY ja 94/80/EY täytäntöönpanoa koskevaan kertomukseensa arvioinnin direktiivien yhteensopivuudesta vammaisyleissopimuksen kanssa; pitää valitettavana, että huomattavalta määrältä vammaisia henkilöitä, joilta on poistettu oikeuskelpoisuus, on peruutettu myös äänioikeus; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita muuttamaan kansallista lainsäädäntöään siten, etteivät ne järjestelmällisesti peru äänioikeutta oikeuskelvottomiksi todetuilta vammaisilta henkilöiltä, vaan pikemmin tarkastelisivat tilanteita tapauskohtaisesti ja huolehtisivat siitä, että vammaiset henkilöt saavat apua äänestysmenettelyissä;

95.    kehottaa komissiota arvioimaan, vastaako unionin lainsäädäntö vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa yleissopimusta, sekä arvioimaan vaikutustenarviointiensa kautta kaikki tulevat ehdotukset tämän yleissopimuksen perusteella;

96.    tuomitsee fyysisten ja lääkkeisiin perustuvien pakottamiskeinojen käytön henkisesti vammaisilla henkilöillä ja kehottaa unionia ja jäsenvaltioita toteuttamaan yhteiskuntaan sopeuttamiseen tähtääviä toimia;

97.    pitää valitettavana, että vammaiset henkilöillä kohtaavat edelleen unionin alueella esteitä pääsyssä tavaroiden ja palvelujen markkinoille; katsoo, että nämä esteet rajoittavat heidän osallistumistaan yhteiskunnan elämään ja loukkaavat heidän oikeuksiaan, jotka perustuvat etenkin Euroopan unionin kansalaisuuteen; kehottaa komissiota vauhdittamaan pikaisesti esteettömyyttä edistäviä toimenpiteitä unionissa, jotta asiaa koskeva säädös voitaisiin hyväksyä mahdollisimman pian;

98.    kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita ottamaan vammaiset henkilöt mukaan toimivaltaansa kuuluvia aloja koskevaan päätöksentekoon muun muassa vammaisia henkilöitä edustavien järjestöjen kautta vammaisyleissopimuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

99.    kehottaa unionin jäsenvaltioita ja toimielimiä varmistamaan, että mahdollisuudesta osallistua kuulemisprosesseihin tiedotetaan selkeästi ja laajasti käyttäen esteetöntä viestintää, että aineisto voidaan tarjota myös muissa muodoissa, kuten pistekirjoituksella tai helppolukuisena tekstinä, ja että vammaisilla henkilöillä on pääsy ehdotettua lainsäädäntöä ja politiikkaa koskeviin julkisiin kuulemisiin ja kokouksiin;

100.  kehottaa komissiota yhdenmukaistamaan unionin sosiaalisilla tutkimuksilla tapahtuvan vammaisuutta koskevien tietojen keruuta vammaisyleissopimuksen 31 artiklan vaatimusten mukaisesti; korostaa, että tällaisten tietojen keruussa on käytettävä menetelmiä, joissa otetaan huomioon kaikki vammaiset henkilöt, vaikeavammaiset ja laitoksissa asuvat henkilöt mukaan luettuina;

Ikäsyrjintä

101.  pitää valitettavana, että monet ikääntyneet kohtaavat syrjintää ja että heidän perusoikeuksiaan loukataan päivittäin etenkin riittävien tulojen, työn, terveydenhoidon ja välttämättömien tavaroiden ja palvelujen saatavuuden aloilla; muistuttaa, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 25 artiklan mukaan ikääntyneillä henkilöillä on oikeus ihmisarvoiseen ja itsenäiseen elämään sekä oikeus osallistua yhteiskunnalliseen elämään ja kulttuurielämään; kehottaa komissiota kehittämään väestörakenteen muutosta koskevan strategian perusoikeuskirjan 25 artiklan voimaansaattamiseksi;

102.  ilmaisee huolensa siitä, että ikääntyneiden huono kohtelu, laiminlyönti ja hyväksikäyttö on jäsenvaltioissa yleistä; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia, joilla torjutaan iäkkäiden ihmisten hyväksikäyttöä ja kaikenlaista iäkkäisiin kohdistuvaa väkivaltaa, sekä edistämään heidän itsenäisyyttään tukemalla asuntojen kunnostamista ja saatavuutta; muistuttaa, että ikääntyneet naiset elävät useammin köyhyysrajan alapuolella, mikä johtuu sukupuolien välisistä palkkaeroista ja myöhemmin eläke-eroista;

103.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan erityisesti talouskriisistä kärsivien nuorten työntekijöiden osallistuminen työmarkkinoille myös siten, että nuorille järjestetään ja tarjotaan heidän sosiaalisen asemansa parantamiseen tähtääviä koulutusmahdollisuuksia;

104.  kehottaa kunnioittamaan ihmisarvoa kuoleman hetkellä, erityisesti varmistamalla, että hoitotestamenteissa ilmaistut päätökset tunnustetaan ja niitä kunnioitetaan;

105.  ilmaisee huolensa siitä, että jäsenvaltioiden julkisten menojen ja eläkkeiden leikkaukset lisäävät huomattavasti vanhuusiän köyhyyttä ja vähentävät siten ikääntyneiden käytettävissä olevia tuloja sekä heikentävät heidän elinolojaan, luovat epätasa-arvoa sen suhteen, mihin palveluihin on varaa ja lisäävät niiden ikääntyneiden määrä, joiden tulot ylittävät juuri ja juuri köyhyysrajan;

Viharikokset ja vihapuhe

106.  pitää valitettavina rasismin, muukalaisvihan, uskontoon liittyvän suvaitsemattomuuden tai henkilön vammaisuuteen, sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin liittyvien ennakkoluulojen aiheuttamia vihapuhe- ja viharikostapauksia, joita ilmenee unionissa päivittäin; kehottaa jäsenvaltioita suojelemaan perusoikeuksia ja edistämään alueensa eri yhteisöjen keskinäistä ymmärtämystä, hyväksymistä ja suvaitsevaisuutta; kehottaa unionia torjumaan viharikoksia ensisijassa määrittelemällä eurooppalaisia syrjinnän vastaisia toimintalinjoja sekä oikeusalan toimilla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita voimistamaan viharikosten ja syrjivien asenteiden ja toimien torjuntaa kehittämällä kattavan strategian viharikosten, ennakkoluuloihin pohjautuvan väkivallan ja syrjinnän torjumiseen;

107.  on huolissaan vihapuheen yleistymisestä internetissä ja kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön yksinkertaisen menettelyn, jolla kansalaiset voivat ilmoittaa vihapuheesta internetissä;

108.  on huolissaan viharikoksia koskevista tutkimuksista ja tuomioista jäsenvaltioissa; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, mukaan luettuna asianmukaisen suojelun järjestäminen, kannustaakseen tekemään ilmoituksia tällaisia rikoksista, koska perusoikeusviraston laajat tutkimukset ovat osoittaneet toistuvasti, että rikoksen uhrit ovat haluttomia ilmoittautumaan ja kertomaan asiasta poliisille;

109.  on huolissaan siitä, että useat jäsenvaltiot eivät ole saattaneet puitepäätöstä 2008/913/YOS asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään; kehottaa jäsenvaltioita omaksumaan ja panemaan unionin normit täytäntöön kokonaisuudessaan ja varmistamaan, että saatetaan voimaan kansallinen lainsäädäntö, jolla rangaistaan kaikista viharikosten muodoista ja vihaan ja ahdisteluun yllyttämisestä ja jolla käynnistetään järjestelmällisesti tällaisia rikoksia koskeva syytteeseenpano; kehottaa komissiota seuraamaan puitepäätöksen asianmukaista soveltamista ja käynnistämään rikkomismenettelyn niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät saata kyseistä puitepäätöstä osaksi kansallista lainsäädäntöään; vaatii lisäksi tarkastelemaan uudelleen puitepäätöstä, jotta se kattaisi kaikki viharikosten muodot ja rikokset, jotka tehdään ennakkoluulojen vuoksi tai joiden motiivina on syrjintävuoksi, ja jotta siinä määritellään selvästi yhdenmukaiset tutkinta- ja syytteeseenpanonormit;

110.  kehottaa komissiota tukemaan lainvalvonta- ja oikeusviranomaisille sekä asiaankuuluville unionin virastoille tarkoitettuja koulutusohjelmia, jotka koskevat syrjivien käytäntöjen ja viharikosten ehkäisemistä ja selvittämistä; kehottaa jäsenvaltioita antamaan tutkinnasta ja syytteeseenpanosta vastaavien viranomaisten käyttöön käytännön välineet ja asiantuntemuksen, jotta ne pystyvät tunnistamaan ja käsittelemään puitepäätöksen kattamia rikoksia ja toimimaan vuorovaikutuksessa ja viestimään uhrien kanssa;

111.  panee huolestuneena merkille sellaisten puolueiden suosion kasvun, joiden poliittiset ohjelmat perustuvat poissulkemiseen etnisen alkuperän, sukupuolisen suuntautumisen tai uskonnon perusteella;

112.  on hyvin huolestunut rasististen ja ulkomaalaisvihamielisten tekojen ja puheiden arkipäiväistymisestä; katsoo, että syynä on rasististen ja ulkomaalaisvihamielisten ryhmien, joista jotkin ovat saaneet tai pyrkivät saamaan poliittisen puolueen aseman, entistä suurempi näkyvyys;

113.  pitää erittäin huolestuttavana rasismia, muukalaisvihaa ja islamiin kohdistuvaa pelkoa levittävien, nykyisellä talous- ja yhteiskuntakriisillä näkemyksensä perustelevien poliittisten puolueiden nousua;

114.  suhtautuu erittäin tuomitsevasti siihen, että puolisotilaalliset joukot, joista jotkin ovat suoraan sidoksissa poliittisiin puolueisiin, pelottelevat ja vainoavat vähemmistöjä ja erityisesti romaneja ja maahanmuuttajia; kehottaa jäsenvaltioita kieltämään nämä käytännöt ja määräämään niiden johdosta rangaistuksia;

Asunnottomat

115.  on huolestunut talouskriisin seurauksena kotinsa menettäneiden henkilöiden määrästä; katsoo, että on ylläpidettävä asunnottomien sopeutumista yhteiskuntaan ja että on torjuttava heidän eristäytymistään ja syrjäytymistään; kehottaa tältä osin jäsenvaltioita hyväksymään kunnianhimoista politiikkaa heidän auttamisekseen; muistuttaa asunnottomien haavoittuvasta asemasta ja kehottaa uudelleen jäsenvaltioita olemaan leimaamatta heitä rikollisiksi; kehottaa jäsenvaltioita kumoamaan kaikki lait ja toimintamallit, joissa asunnottomia pidetään rikollisina; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan kansallisia strategioita, joilla torjutaan asunnottomuutta niiden omalla alueella; muistuttaa, että perusoikeuskirjassa määrätään vähävaraisimpien oikeudesta asumisen tukeen;

Maahanmuuttajien ja kansainvälistä suojelua anovien oikeudet

116.  pitää valitettavana, että Välimerellä menetetään traagisesti ja toistuvasti ihmishenkiä ja että tässä on mukana salakuljettajia ja ihmiskauppiaita, jotka kiistävät maahanmuuttajilta näiden perusoikeudet; korostaa, että unionin ja jäsenvaltioiden olisi tehtävä enemmän ehkäistäkseen vastaavien tragedioiden toistumisen merillä; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita asettamaan maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita koskevan yhteisvastuun ja heidän perusoikeutensa unionin maahanmuuttopolitiikan ytimeen, ja erityisesti:

–   korostaa, että perusoikeudet on sisällytettävä kaikkeen unionin maahanmuuttopolitiikkaan ja että on arvioitava perusteellisesti, miten kaikki maahanmuuttoa, turvapaikkaa ja rajavalvontaa koskevat toimenpiteet ja mekanismit vaikuttavat maahanmuuttajien perusoikeuksiin; kehottaa jäsenvaltioita erityisesti kunnioittamaan haavoittuvassa asemassa olevien maahanmuuttajien oikeuksia;

–   korostaa, että unionissa tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jolla parannetaan unionin sisäisten toimien ja ulkopolitiikan johdonmukaisuutta; kannustaa unionia ja jäsenvaltioita asettamaan maahanmuuttajien oikeudet jokaisen Euroopan unionin ulkopuolisen valtion kanssa tehtävän kahdenvälisen tai monenvälisen yhteistyösopimuksen keskiöön ottamalla huomioon myös takaisinottosopimukset, mobiliteettikumppanuudet ja teknisen yhteistyön sopimukset;

–   muistuttaa, että jäsenvaltioilla on kansainvälinen velvoite auttaa merihätään joutuneita;

–   kehottaa unionia ja jäsenvaltioita muuttamaan tai tarkistamaan kaikkea lainsäädäntöä, jossa määrätään seuraamuksia merihätään joutuneiden maahanpyrkijöiden auttamisesta;

–   korostaa, että turvapaikan hakeminen kuuluu perusoikeuksiin; kannustaa unionia ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön ja kohdentamaan riittävästi resursseja siihen, että turvapaikanhakijoilla on uusia turvallisia ja laillisia mahdollisuuksia ja väyliä saapua unioniin, jotta voidaan pienentää laittomaan saapumisyritykseen liittyviä riskejä ja torjua ihmiskauppa- ja salakuljetusverkostoja, jotka saavat voittoa vaarantamalla maahanmuuttajien hengen ja käyttämällä näitä hyväkseen seksuaalisesti ja työvoimana;

–   kehottaa kaikkia jäsenvaltioita osallistumaan unionin uudelleensijoittamisohjelmiin ja kannustaa käyttämään humanitaarisin perustein myönnettäviä viisumeja;

–   kehottaa jäsenvaltioita takaamaan kunnolliset vastaanotto-olosuhteet, jotka vastaavat voimassa olevaa perusoikeus- ja turvapaikkalainsäädäntöä, ja ottamaan tällöin erityisesti huomioon haavoittuvassa asemassa olevat sekä pienentämään turvapaikanhakijoiden syrjäytymisriskiä; kehottaa komissiota seuraamaan Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän ja erityisesti direktiivin 2013/32/EU täytäntöönpanoa ja kiinnittämään tällöin erityistä huomiota turvapaikanhakijoihin, jotka tarvitsevat erityisiä menettelyllisiä takeita;

–   vaatii perustamaan unioniin tehokkaan ja yhdenmukaistetun turvapaikkajärjestelmän, jotta turvapaikanhakijat voidaan jakaa oikeudenmukaisesti jäsenvaltioiden kesken;

–   pitää valitettavina äskettäin raportoituja tapauksia, joissa unionin rajoilla on ollut väkivaltaisia käännytyksiä; muistuttaa, että jäsenvaltiot ovat velvollisia noudattamaan Geneven yleissopimuksessa ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä tunnustettua palauttamiskiellon periaatetta sekä perusoikeuskirjan 19 artiklassa vahvistettua joukkokarkotusten kieltämistä; kehottaa komissiota, sen virastoja ja jäsenvaltioita varmistamaan, että näitä velvoitteita ja unionin muita kansainvälisiä velvoitteita noudatetaan;

117.  suhtautuu hyvin tuomitsevasti Euroopan unionin rajojen turvallisuusvalvontaan, jota toteutetaan jopa siten, että rakennetaan muureja ja piikkilankaesteitä eikä taata laillisia saapumisreittejä Euroopan unioniin, minkä seurauksena lukuisat turvapaikanhakijat ja maahanmuuttajat joutuvat turvautumaan entistä vaarallisempiin reitteihin ihmissalakuljettajien ja -kauppiaiden armoilla;

118.  vaatii perusoikeudet huomioon ottavaa rajavalvontaa ja painottaa, että parlamentin on harjoitettava Frontexin toimintaa koskevaa demokraattista valvontaa;

119.  vaatii keskeyttämään kaikki sellaiset toimet, joiden katsotaan unionin lainsäädännön tai Frontexin toimivaltuuksien nojalla loukkaavan perusoikeuksia;

120.  korostaa Dublin-asetuksen kielteistä vaikutusta kansainvälisen suojelun tosiasialliseen saamiseen todellisen Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän puuttuessa, erityisesti Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön seurauksena; suhtautuu tuomitsevasti siihen, että asetuksen tarkistaminen ei johtanut sen täytäntöönpanon keskeyttämiseen eikä vähintään sen periaatteen kumoamiseen, joka koskee palauttamista ensimmäiseen tulomaahan EU:ssa, sekä siihen, että komissio ja jäsenvaltiot eivät ole pyrkineet ottamaan käyttöön jäsenvaltioiden solidaarisuuteen perustuvaa mahdollista vaihtoehtoa;

121.  kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan kansainvälisen yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista;

122.  tuomitsee sen, että laittomia maahanmuuttajia, mukaan luettuina turvapaikanhakijat, ilman huoltajaa saapuvat alaikäiset ja kansalaisuudettomat henkilöt, pidetään erotuksetta ja laittomasti säilössä; pyytää jäsenvaltioita noudattamaan palauttamisdirektiivin säännöksiä sekä noudattamaan ihmisarvon kunnioitusta ja lapsen edun periaatetta kansainvälisen oikeuden ja unionin lainsäädännön mukaisesti; muistuttaa, että maahanmuuttajien säilöönoton on säilyttävä toimenpiteenä, johon turvaudutaan viimeisenä keinona, ja kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan vaihtoehtoisia toimia; tuomitsee eräiden jäsenvaltioiden säilöönotto-olosuhteet pöyristyttävinä ja kehottaa komissiota paneutumaan asiaan mahdollisimman pian; toistaa pitävänsä tarpeellisena varmistaa, että laittomille maahanmuuttajille taataan oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan, kun heidän oikeuksiaan on rikottu;

123.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota toteuttamaan tarvittavia toimia, jotta taataan tiedonsaanti ja avoimuus liittyen maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden säilöönottoon monissa jäsenvaltioissa, ja kehottaa kiireellisesti komissiota esittämään asetuksen (EY) N:o 862/2007 tarkistamista, jotta tässä asetuksessa katettaisiin säilöönottojärjestelmien ja -laitoksien toimintaa koskevat tilastotiedot;

124.  korostaa, että kaikki maahanmuutto- ja turvapaikkalakeihin perustuvat vapaudenriistotapaukset kuuluvat demokraattisen valvonnan piiriin; kehottaa Euroopan parlamentin jäseniä ja kansallisia kansanedustajia vierailemaan säännöllisesti maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden vastaanotto- ja säilöönottokeskuksissa ja kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota helpottamaan kansalaisjärjestöjen ja toimittajien pääsyä näihin keskuksiin;

125.  kehottaa valvomaan tarkemmin maahanmuuttajien vastaanotto- ja säilöönottokeskusten toimintaa ja maahanmuuttajien kohtelua niissä sekä jäsenvaltioiden turvapaikan myöntämisessä soveltamia menettelyjä; on huolissaan niin sanotuista välittömistä maastapoistamisista ja väkivaltaisista tapahtumista, joita ilmenee monilla ns. kuumilla alueilla Euroopan eteläosissa ja joiden vuoksi komission on välittömästi käynnistettävä asiaa koskeva poliittinen vuoropuhelu, jotta taataan oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen niissä jäsenvaltioissa, jotka turvautuvat näihin käytäntöihin;

126.  kehottaa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita toteuttamaan konkreettisia toimenpiteitä ja parhaita käytäntöjä, joiden tavoitteena on edistää käsittelyssä ja sosiaalisessa osallistamisessa yhdenvertaisuutta, jotta voidaan parantaa maahanmuuttajien sopeutumista yhteiskuntaan; muistuttaa tässä mielessä siitä, että on ratkaisevaa torjua maahaanmuuttajia koskevia kielteisiä stereotypioita ja vääriä tietoja kehittämällä vastapainoksi toisenlaisia kertomuksia ensisijaisesti kouluissa ja nuorille, jotta voidaan lisätä maahanmuuton myönteisiä vaikutuksia;

127.  katsoo, että maahanmuuttajalapset ovat erityisen haavoittuvia, varsinkin silloin, kun heillä ei ole huoltajaa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan täytäntöön parlamentin 12. syyskuuta 2013 antaman päätöslauselman ilman huoltajaa olevien alaikäisten tilanteesta EU:ssa; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysin täytäntöön Euroopan yhteistä turvapaikkajärjestelmää koskevan ehdotuspaketin, jotta ilman huoltajaa olevien lasten tilannetta voidaan parantaa unionissa; pitää myönteisenä unionin tuomioistuimen asiassa C-648/11 antamaa tuomiota, jossa todetaan, että ilman huoltajaa olevan alaikäisen useammasta jäsenvaltiossa tekemän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio on se valtio, jossa alaikäinen oleskelee siellä hakemuksen tehtyään; muistuttaa, että ilman huoltajaa oleva alaikäinen on ennen kaikkea lapsi ja siksi pikemminkin lasten suojelun kuin maahanmuuton valvomisen on oltava jäsenvaltioiden ja unionin keskeisenä periaatteena alaikäisten ollessa kyseessä;

128.  vaatii arviointia siitä, mihin sisäasioihin kohdennetut varat ja etenkin turvapaikanhakijoiden vastaanottamiseen kohdennetut varat on käytetty; kehottaa unionia toteuttamaan toimia, mikäli käy ilmi, että varoja on käytetty perusoikeuksien vastaiseen toimintaan;

129.  kehottaa avustamaan unionin ulkorajoilla sijaitsevia jäsenvaltioita, jotta ne voivat korjata vastaanottoedellytyksien ja turvapaikkamenettelyjen järjestelmään liittyvät puutteet, joita turvapaikanhakijoiden määrän kasvaminen on kärjistänyt;

130.  vaatii unionia takaamaan, että sen omat toimijat kantavat vastuun perusoikeusloukkauksista, joihin ne ovat syyllistyneet; kehottaa erityisesti varmistamaan, että Frontex-viraston koordinoitujen toimien yhteydessä väitetyistä loukkauksista käynnistetään selvitys ja että ryhdytään joko kurinpidollisiin tai muun tyyppisiin tarkoituksenmukaisiin toimiin sellaisten tahojen kohdalla, jotka osoittautuvat syyllistyneen tällaisiin loukkauksiin; kehottaa perustamaan tätä varten Frontexin sisäisen oikeussuojakeinon, kuten Euroopan oikeusasiamies pyysi selvityksessään OI/5/2012/BEH-MHZ, ja julkistamaan väitettyjen ihmisoikeusloukkausten perusteella tehtyjen selvitysten päätelmät; kehottaa lisäksi keskeyttämään viraston operaatiot, mikäli niiden aikana ilmenee, että perusoikeuksia on loukattu, kuten on säädetty asetuksen (EU) N:o 1168/2011 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa;

131.  kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan mahdollisimman pian Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmiskaupan vastaisista toimista;

132.  vaatii jäsenvaltioita takaamaan, että sukupuoleen perustuvan vainon uhreiksi joutuneilla naisilla on aidosti mahdollisuus saada kansainvälistä suojelua; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan Euroopan komission suuntaviivoja oikeudesta perheenyhdistämiseen annetun direktiivin 2003/86/EY soveltamiseksi, erityisesti varmistamalla erillisen oleskeluluvan myöntäminen välittömästi niille perheenjäsenille, jotka ovat saapuneet maahan perheenyhdistämistarkoituksissa, kun on kysymys erityisen vaikeasta tilanteesta, kuten perheväkivallasta;

133.  suhtautuu myönteisesti siihen, että unionin turvapaikka-asioita koskevassa lainsäädännössä pidetään sukuelinten silpomisen uhreja haavoittuvassa asemassa olevina henkilöinä ja että sukuelinten silpominen otetaan huomioon turvapaikkahakemuksen käsittelyssä; kehottaa jäsenvaltioita kouluttamaan maahanmuuttajien kanssa toimivia ammattilaisia, jotta he osaisivat tunnistaa naisia ja tyttöjä, jotka ovat saattaneet joutua sukuelinten silpomisen uhriksi alkuperämaassaan;

134.  korostaa, että perussopimuksiin kirjattu ja vapaata liikkuvuutta koskevassa direktiivissä 2004/38/EY taattu unionin kansalaisten oikeus vapaaseen liikkuvuuteen ja oleskeluun on yksi konkreettisimmista unionin kansalaisten perusoikeuksista; tuomitsee kaikki yritykset arvioida uudelleen tätä säännöstöä ja etenkin yritykset palauttaa Schengen-alueen rajavalvonta laajemmalle kuin Schengenin rajasäännöstössä ja vaatii, että kaikki sääntöjen rikkomiset on vietävä tuomioistuimeen; on huolestunut siitä kasvavasta suuntauksesta, että EU:n kansalaisia pikakarkotetaan nykyisen järjestelmän vastaisesti asuinmaastaan heidän menetettyään työpaikkansa ja elantonsa; katsoo, että tämä on vastoin vapaan liikkuvuuden henkeä;

Yhteisvastuu talouskriisin yhteydessä

135.  pitää valitettavana sitä, miten finanssi- ja talouskriisi ja julkisen talouden velkakriisi ovat yhdessä julkisen talouden leikkausten kanssa vaikuttaneet taloudellisiin oikeuksiin, kansalaisoikeuksiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin, mikä on usein lisännyt työttömyyttä, köyhyyttä, epävarmoja työsuhteita ja elinoloja sekä syrjäytymistä ja eristäytyneisyyttä etenkin niissä jäsenvaltioissa, joissa on hyväksytty talouden sopeuttamisohjelmia; korostaa, että äskettäin julkaistussa Eurostatin muistiossa todettiin, että yksi eurooppalainen neljästä on nyt vaarassa joutua köyhyyteen ja syrjäytyä;

136.  toteaa, että talouskriisi ja sen hoitamiseksi toteutetut toimenpiteet ovat vaikuttaneet oikeuteen saada peruspalveluja (esimerkiksi koulutus, asuminen, terveydenhuolto ja sosiaaliturva) ja ne ovat vaikuttaneet eräissä jäsenvaltioissa kielteisesti väestön yleiseen terveydentilaan; korostaa, että on noudatettava Euroopan sosiaalisen peruskirjan 30 artiklan mukaista oikeutta suojeluun köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä vastaan; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita käynnistämään kansallisten käytänteiden mukaisesti tukitoimenpiteitä, jotta kansalaisille voidaan tarjota kunnolliset elinolot ja jotta voidaan torjua sosiaalista syrjäytymistä;

137.  huomauttaa, että unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden, jotka toteuttavat sosiaali- ja talousjärjestelmiensä rakenneuudistuksia, on aina noudatettava perusoikeuskirjaa ja kansainvälisiä velvoitteitaan ja että ne kantavat siten vastuun tehdyistä päätöksistä; toistaa kehotuksensa mukauttaa talouden sopeuttamisohjelmat SEUT-sopimuksen 151 artiklassa vahvistettuihin unionin tavoitteisiin, työllisyyden edistämiseen sekä elin- ja työolojen kohentamiseen liittyvät tavoitteet mukaan luettuina; toteaa olevan syytä varmistaa, että unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden kriisiin reagoimiseksi toteuttamat toimenpiteet kuuluvat täyden demokraattisen valvonnan piiriin siten, että parlamentit otetaan tehokkaasti mukaan;

138.  kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita tarkastelemaan ehdotettujen tai toteutettujen säästötoimien vaikutusta perusoikeuksiin sukupuolinäkökulmasta ja ottaen huomioon säästötoimien kohtuuttoman vaikutuksen naisiin; kehottaa EU:n toimielimiä ryhtymään välittömästi korjaaviin toimiin, mikäli säästötoimilla on ollut kielteinen vaikutus naisten taloudellisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin;

139. kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita selvittämään kriisin torjumiseksi esitettyjen tai hyväksyttyjen toimien vaikutuksia perusoikeuksiin ja -vapauksiin, mukaan luettuna sosiaaliset oikeudet ja työhön liittyvät oikeudet, ja puuttumaan tarvittaessa kyseisiin toimiin, mikäli paljastuu, että oikeuksien suoja on heikentynyt tai kansainvälistä oikeutta, kuten ILO:n yleissopimuksia ja suosituksia, on loukattu;

140.  kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita teettämään arvion hyväksyttyjen ja toteutettujen korjaavien toimenpiteiden ja budjettileikkausten vaikutuksista perusoikeuksiin ja takaamaan, että varoja on edelleen riittävästi perusoikeuksien kunnioittamisen varmistamiseen ja kansalaisoikeuksien, taloudellisten, sivistyksellisten ja sosiaalisten oikeuksien olennaisen vähimmäistason varmistamiseen, samalla kun kiinnitetään erityistä huomiota kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin ja sosiaalisesti heikossa asemassa oleviin ryhmiin;

141.  kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita tunnustamaan, että pitkän aikavälin investoinnit sosiaaliseen osallisuuteen ovat hyödyllisiä, koska ne vähentävät syrjinnän ja eriarvoisuuden aiheuttamia suuria kustannuksia; kehottaa jäsenvaltioita tekemään riittäviä julkisia investointeja koulutuksen ja terveydenhuollon jatkamiseksi ja varmistamaan, että oikeussuojan saantia ja syrjintätapauksia koskevaa muutoksenhakua ei vaaranneta yhdenvertaisuutta edistävien elinten budjettirahoituksen radikaaleilla leikkauksilla; vetoaa EU:n ja kansallisiin toimielimiin, että ne eivät heikentäisi sosiaalista osallisuutta budjettitoimenpiteillä, jotka vaikuttavat yhdenvertaisuuden puolesta toimivien yhteisölähtöisten järjestöjen toimintaan;

142. kehottaa komissiota harkitsemaan ehdotusta liittyä Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan, jotta voidaan suojella tehokkaasti eurooppalaisten sosiaalisia oikeuksia; kehottaa jäsenvaltioita edistämään EU:n peruskirjan sosiaalisten oikeuksien laajentamista käsittämään muut sosiaaliset oikeudet, jotka on mainittu tarkistetussa Euroopan neuvoston sosiaalisessa peruskirjassa, kuten oikeus työhön, oikeus kohtuulliseen palkkaan ja oikeus saada suojelua köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä vastaan;

Rikollisuus ja korruptiontorjunta

143.  korostaa, että korruptio ja rikollisuus, erityisesti järjestäytynyt rikollisuus, loukkaavat suuresti perusoikeuksia ja vaarantavat demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen; korostaa, että korruptio ohjaa julkisia varoja pois yleishyödyllisiltä kohteilta, joihin ne on tarkoitettu, ja laskee julkisten palvelujen tasoa ja laatua, ja että näin ollen se haittaa tuntuvasti kaikkien kansalaisten oikeudenmukaista kohtelua; kehottaa jäsenvaltioita ja toimielimiä kehittämään tehokkaita välineitä korruption ja rikollisuuden ehkäisemiseksi, torjumiseksi ja siitä rankaisemiseksi ja jatkamaan julkisten – sekä unionin että jäsenvaltioiden – varojen käytön säännöllistä valvontaa; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita ja toimielimiä helpottamaan nopeasti Euroopan syyttäjänviraston perustamista ja takaamaan näin sen toiminnan riippumattomuuden ja tehokkuuden;

144.  korostaa, että korruptio loukkaa suuresti perusoikeuksia; kehottaa jäsenvaltioita ja toimielimiä kehittämään tehokkaita välineitä korruption torjumiseksi ja tarkistamaan säännöllisesti julkisten – sekä unionin että jäsenvaltioiden – varojen käytön; painottaa, että avoimuuden lisääminen sekä kansalaisten ja toimittajien mahdollisuus tutustua julkisiin asiakirjoihin ovat tehokkaita keinoja paljastaa ja torjua korruptiota;

145.  kehottaa komissiota hyväksymään korruptionvastaisen strategian, jota täydennetään tehokkailla välineillä; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ja unionia liittymään avoimen hallinnon kumppanuuteen ja kehittämään konkreettisia strategioita avoimuuden edistämiseksi, kansalaisten vaikutusvallan lisäämiseksi ja korruption torjumiseksi; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan suosituksia, jotka on annettu korruption torjuntaa koskevassa komission kertomuksessa sekä 23. lokakuuta 2013 annetussa parlamentin päätöslauselmassa "Järjestäytynyt rikollisuus, korruptio ja rahanpesu: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi", ja vahvistamaan poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä korruption torjunnassa;

146.  kehottaa jäsenvaltioita torjumaan entistä tiukemmin kaikenlaisia vakavan järjestäytyneen rikollisuuden muotoja, kuten ihmiskauppaa, seksuaalista hyväksikäyttöä ja riistoa, kidutusta ja pakkotyötä erityisesti silloin, kun on kyse naisista ja lapsista;

147.  kehottaa komissiota määrittämään rikokset, jotta voidaan torjua yksittäisten tahojen tai järjestäytyneiden ryhmien tekemiä ympäristörikoksia, jotka vaikuttavat ihmisten oikeuksiin, terveyteen, elämään, mahdollisuuteen nauttia terveellisestä ympäristöstä sekä talouteen ja julkisten varojen käyttöön; vaatii komissiota tutkimaan oikeussuojan saatavuutta koskevan oikeuden tosiasiallista täytäntöönpanoa unionin kehyksessä, joka liittyy nykyiseen sukupolveen ja tuleviin sukupolviin kuuluvien oikeuteen elää heidän terveyttään ja hyvinvointiaan edistävässä ympäristössä;

148.  ehdottaa, että otetaan käyttöön korruption estämistä koskeva eurooppalainen säännöstö, korruption levinneisyyttä jäsenvaltioissa ja sen kitkemisessä tapahtunutta edistymistä koskeva avoin indikaattorijärjestelmä sekä vertaileva vuosikertomus tämän vitsauksen tilanteesta Euroopan unionissa;

149.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lopettamaan verokilpailun ja torjumaan tehokkaasti haitallisia verokäytäntöjä, verovilppiä ja veronkiertoa unionissa, koska ne heikentävät jäsenvaltioiden kykyä valjastaa kaikki käytettävissä olevat voimavaransa taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen oikeuksien toteuttamiseen;

150.  tuomitsee yhä kasvavan ihmiskaupan ja erityisesti seksuaalisissa tarkoituksissa harjoitettavan ihmiskaupan, ja kehottaa unionia ja jäsenvaltioita ryhtymään unionin direktiivin mukaisiin toimiin torjuakseen kaikenlaisen ihmiskauppaa edistävän hyväksikäytön kysyntää;

Olot vankiloissa ja muissa rangaistuslaitoksissa

151.  muistuttaa, että kansallisten viranomaisten on taattava vankien perusoikeudet; pitää valitettavina huonoja vankeusoloja, kuten useiden jäsenvaltioiden vankiloiden ja muiden rangaistuslaitosten tilanahtautta ja vankien huonoa kohtelua; pitää välttämättömänä, että unioni hyväksyy välineen, jolla taataan kidutuksen vastaisen komitean (CPT) suositusten ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioiden täytäntöönpano;

152.  muistuttaa, että vangitsemistoimenpiteiden väärinkäyttö johtaa vankiloiden tilanahtauteen kaikkialla Euroopassa, mikä on perusoikeuksien vastaista ja vaarantaa oikeudellisen yhteistyön tiivistämiseen tarvittavan keskinäisen luottamuksen Euroopassa; vahvistaa, että jäsenvaltioiden on kunnioitettava kansainvälisillä ja Euroopan foorumeilla annettuja sitoumuksia sellaisten valvontatoimenpiteiden ja seuraamusten parempaan hyödyntämiseen, jotka tarjoavat vaihtoehdon vankeudelle, ja asetettava vankeusajan perimmäiseksi tavoitteeksi uudelleen yhteiskuntaan sopeuttaminen; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita ottamaan käyttöön strategioita, joissa pyritään edistämään henkilöiden koulutusta ja työntekoa vankeusrangaistuksen aikana;

153.  toistaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen uudelleentarkastelusta 27. helmikuuta 2014 antamassaan päätöslauselmassa (2013/2109(INL)) komissiolle esitetyt suositukset, erityisesti ne, jotka koskevat suhteellisuustarkistuksen ja perusoikeuspoikkeuksen käyttöönottoa eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä tai yleisemmin vastavuoroisen tunnustamisen toimenpiteissä;

154.  pitää valitettavana, että vain muutama jäsenvaltio on pannut täytäntöön kolme puitepäätöstä, jotka koskevat vankien siirtämistä, valvontapäätöstä ja vaihtoehtoisia seuraamuksia sekä eurooppalaista valvontamääräystä ja joiden avulla on hyvät mahdollisuudet vähentää vankiloiden ahtautta;

155.  kehottaa komissiota arvioimaan pidätyskäytäntöjen ja rikosoikeusjärjestelmien vaikutusta lapsiin; huomauttaa, että kaikkialla unionissa tapauksissa, joissa lapset asuvat vanhempiensa kanssa vankiloissa tai säilöönottolaitoksissa, tämä vaikuttaa suoraan lasten oikeuksiin; korostaa, että joka vuosi arviolta 800 000 lasta unionissa erotetaan vankilassa olevasta vanhemmastaan, mikä vaikuttaa lasten oikeuksiin monin tavoin;

Oikeusasiat

156.  korostaa, että yhtenä unionin toimielinten painopistealueista vuoteen 2020 ulottuvassa EU:n oikeusasioiden toimintasuunnitelmassa olisi edelleen pidettävä sellaisen keskinäiseen kunnioitukseen ja oikeussuojakeinoihin perustuvan yhteisen Euroopan oikeusalueen luomista, joka yhdenmukaistaisi jäsenvaltioiden erilaisia oikeusjärjestelmiä erityisesti rikosasioissa; katsoo, että peruskirjan ja perusoikeuksia koskevan unionin johdetun lainsäädännön tehokkaan soveltamisen edistäminen on ratkaisevaa, jotta kansalaiset voivat luottaa Euroopan oikeusalueen asianmukaiseen toimintaan;

157.  korostaa, että oikeussuojan saatavuus sekä oikeus riippumattomaan ja puolueettomaan tuomioistuimeen on olennaista perusoikeuksien suojelemiselle, demokratialle ja oikeusvaltioperiaatteelle ja että perusoikeudet ovat vaikuttavia vain, jos niiden loukkaamisesta voidaan nostaa syyte; muistuttaa, että on tärkeää taata sekä siviilioikeudellisten että rikosoikeudellisten oikeusjärjestelmien tehokkuus sekä oikeuslaitoksen riippumattomuus;

158.  pitää myönteisenä Euroopan oikeusportaalia, jota komissio pitää yllä ja jossa annetaan ammattilaisille ja suurelle yleisölle tietoja oikeusjärjestelmistä; pitää sitä käytännöllisenä välineenä, jolla parannetaan oikeussuojan saatavuutta ja jossa on erillinen perusoikeuksia koskeva osio, jonka avulla pyritään tiedottamaan kansalaisille, mihin heidän on ilmoitettava perusoikeuksiensa loukkaamista koskevista tapauksista;

159. pitää myönteisinä toimenpiteitä, joita Euroopan tasolla on jo toteutettu rikosoikeudellisia menettelyjä koskevien takeiden ja niistä kansalaisille koituvien etujen yhdenmukaistamiseksi; toteaa, että on tärkeää hyväksyä menettelyllisiä oikeuksia koskevaa unionin lainsäädäntöä perusoikeuskirjassa, kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa ja jäsenvaltioiden perustuslaeissa vahvistetun suojelun korkeimman tason mukaisesti;

160. pitää valitettavana, että monissa jäsenvaltioissa ei saa oikeusapua, mikä vähentää oikeussuojan saatavuutta, kun asianomaisella henkilöllä ei ole riittävästi varoja; pitää olennaisena sitä, että EU hyväksyy oikeusapua koskevan vahvan ja kattavan direktiivin;

161.  kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä laittomuuksista ilmoittavien ilmiantajien tukemiseksi ja suojelemiseksi;

Kansalaisuus

162. katsoo, että olisi kannustettava aktiiviseen ja osallistuvaan unionin kansalaisuuteen takaamalla oikeus tutustua asiakirjoihin ja tietoon, avoimuus, hyvä hallintotapa ja hallinto, demokraattinen osallistuminen ja edustaminen sekä päätöksenteko mahdollisimman lähellä unionin kansalaisia; painottaa tarvetta taata kansalaisyhteiskunnan täysimääräinen osallistuminen päätöksentekoon unionissa SEU-sopimuksen 11 artiklan mukaisesti ja korostaa tässä yhteydessä avoimuuden ja vuoropuhelun periaatteiden merkitystä; toteaa, että kansalaisten oikeus tutustua julkisten laitosten hallussa oleviin asiakirjoihin lisäävät kansalaisten vaikutusvaltaa ja tarjoavat heille mahdollisuuden valvoa ja arvioida viranomaisia ja vetää heidät vastuuseen; pitää valitettavana asetuksen (EY) N:o 1049/2001 tarkistamisen keskeyttämistä ja pyytää uudelleen komissiota ja neuvostoa jatkamaan työtä ottaen parlamentin ehdotukset huomioon;

163. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että järjestetään tiedotuskampanjoita unionin kansalaisuudesta ja siihen liittyvistä oikeuksista: oikeus konsuli- ja diplomaattiviranomaisten antamaan suojeluun, vetoomusoikeus, oikeus esittää kanteluja Euroopan oikeusasiamiehelle, oikeus äänestää ja olla ehdokkaana Euroopan parlamentin vaaleissa ja oikeus tehdä kansalaisaloitteita;

164. kiittää Euroopan oikeusasiamiestä tämän päättäväisyydestä pyrittäessä varmistamaan hyvä hallinto ja läpinäkyvyys unionin toimielimissä ja elimissä;

165. suhtautuu tuomitsevasti siihen, että yli 15 miljoonaa kolmansien maiden kansalaista ja 500 000 kansalaisuudetonta henkilöä Euroopan unionissa kärsii syrjivästä kohtelusta, koska heidän kansalaisuuttaan ei tunnusteta; vaatii, että unionin ja sen jäsenvaltioiden on kunnioitettava kansalaisuutta koskevaa perusoikeutta, ja kehottaa erityisesti jäsenvaltioita ratifioimaan ja panemaan täysimääräisesti täytäntöön vuonna 1961 tehdyn valtiottomuuden poistamista koskevan yleissopimuksen ja vuonna 1997 tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen kansalaisuudesta;

166. muistuttaa, että kansalaisille tiedottaminen heidän perusoikeuksistaan on olennainen osa perusoikeuskirjaan merkittyä oikeutta hyvään hallintoon; kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota siihen, että kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia henkilöitä autetaan ymmärtämään oikeutensa ja että heitä tuetaan sen varmistamisessa, että näitä oikeuksia myös kunnioitetaan;

167. katsoo, että jäsenvaltioissa vakituisesti asuvilla kansalaisuudettomilla henkilöillä ja kolmansien maiden kansalaisilla olisi oltava äänioikeus kunnallisvaaleissa ja Euroopan parlamentin vaaleissa;

168. pyytää komissiota etenemään hyvää hallintoa koskevan oikeuden vakiinnuttamisessa tekemällä hyvää hallintotapaa koskevasta unionin säännöstöstä oikeudellisesti sitovan säädöksen;

169. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan politiikallaan, että perusoikeuksia kunnioitetaan unionissa ja ne taataan ja niitä sovelletaan ja kehitetään edelleen asianmukaisella tavalla; kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään uudelleen siihen, että oikeus vetoomuksen esittämiseen ja oikeus saattaa asia oikeusasiamiehen käsiteltäväksi tunnustettaisiin kansalaisten keinoksi vaalia oikeuksiaan;

170. on vuositasolla esitettyjen satojen vetoomusten vuoksi huolissaan siitä, että jäsenvaltiot eivät noudata asianmukaisesti unionin ympäristölainsäädännön (kuten ympäristövaikutusten arviointia koskevan direktiivin ja strategista ympäristöarviointia koskevan direktiivin) kirjainta eivätkä henkeä; pyytää komissiota tarkastelemaan lähemmin tällaisten tapausten asiasisältöä etenkin kun vetoomukset koskevat jotain tiettyä tapausta;

171. ottaa huomioon eurooppalaisen kansalaisaloitteen merkityksen uutena Lissabonin sopimuksella määriteltynä kansalaisten oikeutena, jolla pyritään lisäämään demokraattista osallistumista unionissa; pitää kansalaisaloitetta voimakkaana välineenä, jolla unionin kansalaisille annetaan välitön demokraattinen oikeus osallistua unionin päätöksentekoon, minkä ohella unionin kansalaisilla on oikeus esittää vetoomuksia Euroopan parlamentille ja kannella Euroopan oikeusasiamiehelle;

172. kehottaa komissiota lujittamaan eurooppalaisen kansalaisaloitteen roolia hyväksymällä asetuksen 211/2011 tarkistamisessa kansalaisystävällisen lähestymistavan, jolla ratkaistaan kaikki välineen puutteet; katsoo, että samalla on parannettava kansalaisille suunnattuja tietokampanjoita, jotka koskevat eurooppalaisen kansalaisaloitteen käyttöä ja mahdollisuuksia vaikuttaa unionin päätöksentekoprosessiin;

Rikoksen uhrit

173. pitää rikoksen uhrien suojelemista ensisijaisena asiana; kehottaa jäsenvaltiota panemaan asianmukaisesti ja viivyttelemättä täytäntöön uhreja koskevan direktiivin 2012/29/EU, jotta ne noudattaisivat osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisen määräaikaa, joka on 16. marraskuuta 2015; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan direktiivin 28 artiklan mukaisesti, että kerätään tätä osaksi saattamista koskevat vertailukelpoiset tiedot ja etenkin tiedot siitä, miten uhrit, mukaan luettuina syrjintämotiivein tehtyjen rikosten uhrit, ovat käyttäneet oikeuksiaan; katsoo, että on vielä paljon tehtävissä rikosten uhrien tekemiseksi, mihin sisältyy tiedottaminen heidän oikeuksistaan, tehokkaiden ohjausjärjestelmien varmistaminen, poliisien ja oikeusalan ammattilaisten kouluttaminen luottamuksellisen suhteen luomisessa uhreihin, kuten uhrien tukemista koskeva perusoikeusviraston tutkimus on osoittanut; suhtautuu myönteisesti siihen, että vuonna 2013 hyväksyttiin asetus yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpiteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta;

174. kehottaa komissiota ja EU:n jäsenvaltioita varmistamaan, että tiedot, jotka koskevat EU:n uhrien oikeuksia koskevan direktiivin (2012/29/EU) saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä sitä, miten uhrit, myös ennakkoluuloihin ja syrjintään perustuvien rikosten uhrit, ovat käyttäneet oikeuksiaan direktiivin 28 artiklassa edellytetyllä tavalla, ovat vertailukelpoisia ja mahdollisimman laadukkaita;

175.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan politiikan suunnittelussa huomioon väestökehityksen ja muutokset kotitalouksien koossa ja kokoonpanossa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden sosiaali- ja työllisyyspolitiikka ei syrji kotitalouksia näiden koon ja kokoonpanon perusteella;

176.  viittaa oikeudelliseen tyhjiöön, joka liittyy kansalaisten oikeussuojan toteutumiseen, kun jäsenvaltiot eivät ole saattaneet heitä suoraan koskevaa EU:n lainsäädäntöä osaksi kansallista lainsäädäntöä tai ovat tehneet sen myöhässä; tähdentää, että perusoikeuksien suojelemiseksi ja edistämiseksi on koordinoitava toimia kaikilla tasoilla, mukaan luettuna unionin toimielimet, jäsenvaltiot, alue- ja paikallisviranomaiset, kansalaisjärjestöt ja kansalaisyhteiskunta;

177. painottaa institutionaalisen avoimuuden ja demokraattisen vastuuvelvollisuuden lisäämisen tarvetta unionissa ja kehottaa toimivaltaisia unionin toimielimiä sekä kaikkia jäsenvaltioita

     –   tehostamaan toimiaan yleisön oikeudesta tutustua Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjoihin annetun asetuksen (EY) N:o 1049/2001 uudelleentarkastelussa mahdollisimman laajan avoimuuden ja yksinkertaisten toimenpiteiden takaamiseksi sen hyväksi, että yleisön oikeus saada tietoa ja tutustua asiakirjoihin toteutuu; kehottaa komissiota tässä yhteydessä käynnistämään uudelleen saavutettavuutta koskevaan säädökseen tähtäävän lainsäädäntöaloitteen monialaisena välineenä, jonka avulla voidaan parantaa vammaisille henkilöille tarjottavaa suojaa ja varmistaa, että kaikki unionin politiikat ovat tässä suhteessa johdonmukaisia;

     –   esittämään, että eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta annettua asetusta (asetus (EU) N:o 211/2011) tarkastellaan uudelleen tällä vaalikaudella sen toimivuuden parantamiseksi sekä muutosten tekemiseksi, joilla poistetaan sellaiset hallinnolliset, organisatoriset ja taloudelliset esteet, joiden seurauksena kaikki unionin kansalaiset eivät ole voineet käyttää demokraattista vaikutusvaltaansa eurooppalaisen kansalaisaloitteen suomin keinoin kuten perussopimuksissa määrätään; kehottaa komissiota myös sisällyttämään ehdotukseensa tarpeelliset säännökset kansalaisaloitteiden kannatusoikeuden turvaamiseksi tietyille kansalaisryhmille, kuten sokeille ja ulkomailla asuville, sillä tällainen ulkopuolelle jättäminen rajoittaa kansalaisten tasa-arvon toteutumista;

     –   tarkastelemaan uudelleen direktiiviä 93/109/EY, joka koskee yksityiskohtaisia sääntöjä niille unionin kansalaisille, jotka asuvat jäsenvaltiossa, mutta eivät ole sen kansalaisia, Euroopan parlamentin vaaleissa kuuluvasta äänioikeudesta ja vaalikelpoisuudesta, jotta ne EU:n kansalaiset, jotka asuvat muualla kuin omassa kotijäsenvaltiossaan, voisivat osallistua Euroopan parlamentin vaaleihin oleskeluvaltiossaan; kehottaa jäsenvaltioita antamaan kaikille kansalaisilleen mahdollisuuden äänestää Euroopan parlamentin vaaleissa, mukaan lukien niille, jotka asuvat EU:n ulkopuolella, erityisesti toteuttamalla tiedotuskampanjan hyvissä ajoin;

     –   ottaa huomioon sellaisten ihmisten kasvavan määrän, jotka ovat täysin vailla äänioikeutta kansallisissa vaaleissa, koska he eivät voi äänestää koti- eikä oleskeluvaltiossaan.

178.    kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0126.

(2)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0105.

(3)

EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22.

(4)

EUVL C 378, 24.12.2013, s. 1.

(5)

20. lokakuuta 2010 annettu direktiivi 2010/64/EU, 22. toukokuuta 2012 annettu direktiivi 2012/13/EU ja 22. lokakuuta 2013 annettu direktiivi 2013/48/EU.

(6)

EUVL L 328, 6.12.2008, s. 55.

(7)

EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16.

(8)

EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23.

(9)

EUVL L 373, 21.12.2004, s. 37.

(10)

EUVL L 101, 15.4.2011, s. 1.

(11)

EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.

(12)

EUVL L 335, 17.12.2011, s. 1.

(13)

EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43.

(14)

EUVL L 59, 2.3.2013, s. 5.

(15)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0594.

(16)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0062.

(17)

EUVL C 51E, 22.2.2013, s. 101.

(18)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0387.

(19)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0173.

(20)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0105.

(21)

EUVL C 124E, 25.5.2006, s. 405.

(22)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0070.

(23)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0322.

(24)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0230.

(25)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0031.

(26)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0350.

(27)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0058.

(28)

EUVL C 353E, 3.12.2013, s. 1.

(29)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0418.

(30)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0203.

(31)

Kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin (ICPD) toimintaohjelma, 7.2 ja 7.3 kohta.


PERUSTELUT

Tämä mietintö perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa vuosina 2013–2014 laaditaan institutionaaliselta kannalta erittäin suotuisassa tilanteessa, jossa perusoikeuksien kunnioittaminen tämän päivän unionissa on noussut esille. Uuden lainsäädännön laatiminen on juuri aloitettu ja uusi komissio astunut virkaansa. Komissiossa perusoikeuskirjan noudattaminen on keskeisessä asemassa, sillä ensimmäisen varapuheenjohtajan tehtävänä on taata perusoikeuksien suojelu Euroopan unionissa.

Perusoikeuskirjassa tunnustetaan useita unionin kansalaisille ja asukkaille kuuluvia, yksityiselämää, kansalaisuutta, politiikkaa ja taloutta koskevia sekä sosiaalisia oikeuksia. Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä perusoikeuskirja sai saman sitovan oikeusvaikutuksen kuin perussopimukset.

Kaikkien unionin kansalaisten ja asukkaiden olisi voitava nauttia sen sisältämistä oikeuksista sukupuolesta, uskonnosta, sukupuolisesta suuntautumisesta ja ihonväristä riippumatta. On hälyttävää, että sekä institutionaalisilta toimijoilta että kansalaisjärjestöiltä saatujen tietojen mukaan perusoikeuksien loukkaukset ovat edelleen hyvin yleisiä unionin jäsenvaltioiden alueella.

Tätä ei voida hyväksyä. Unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden on torjuttava näitä loukkauksia tiukasti ja päättäväisesti, jotta ne saadaan loppumaan. On aivan liikaa Euroopan parlamentin aiemmin ehdottamia toimia, joita ei ole pantu täytäntöön, ja aivan liikaa perusoikeuksien loukkauksia, joista ei ole päästy eroon ja jotka jatkuvat.

Tämän mietinnön lähtökohtana ovat parlamentin aiemmissa perusoikeuksien tilannetta koskevissa mietinnöissä esittämät ehdotukset ja suositukset, mutta siinä ehdotetaan myös uusia ratkaisuja. Mietintö jakautuu kahteen osaan: ensimmäisessä osassa käsitellään institutionaalisia kysymyksiä ja toisessa analysoidaan yksittäisten perusoikeuksien tilannetta.

Esittelijä on ottanut työhönsä mukaan tärkeimmät institutionaaliset toimijat, muun muassa Euroopan unionin perusoikeusviraston ja neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun, jäsenvaltioiden oikeusasiamiehet sekä kaikki tärkeimmät kansalaisyhteiskunnan toimijat. Näihin kaikkiin on otettu yhteyttä kyselylomakkeen avulla, joka käsittelee perusoikeuksien tilannetta heidän aloillaan ja maissaan.

Mietinnön ensimmäisessä osassa esittelijä ehdottaa perusoikeuksia koskevan tosiasiallisen unionin sisäisen strategian laatimista SEU-sopimuksen 2 artiklan perusteella. Strategiaan osallistuisivat kaikki perusoikeuksien alalla toimivat unionin elimet. On tarpeen varmistaa johdonmukaisuus ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan strategiakehyksen kanssa ulkosuhteiden alalla ja lisäksi löydettävä ratkaisu "Kööpenhaminan dilemmaan", eli varmennettava huolellisesti perusoikeuksien kunnioittaminen ei pelkästään unioniin liittyvissä valtioissa vaan myös jäsenvaltioissa. Jotta ehdotettu strategia olisi todellakin tehokas, on lisäksi tarpeen perustaa mekanismi, joka muodostaisi riittävän pelotteen ehkäisemään perusoikeuksien loukkauksia jäsenvaltioissa ja poistamaan ne.

Mietinnön toisessa osassa esittelijä käsittelee puolestaan yksityiskohtaisesti nykyisen poliittisen tilanteen valossa ensisijaisina pitämiään loukkauksia, jotka koskevat muun muassa sananvapautta, tarvetta taata oikea tasapaino perusoikeuksien kunnioittamisen ja yhteisen turvallisuuden välillä, säästötoimien ja korruption vaikutuksia perusoikeuksiin sekä vankiloiden tilannetta. Lisäksi käsitellään aihealueita, joilla unionilla on täysi toimivalta, kuten syrjinnän torjuminen ja maahanmuuttajien ja pakolaisten suojelu.


PERUSSOPIMUS-, TYÖJÄRJESTYS- JA TOIMIELINASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (13.5.2015)

kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle

perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa (2013–2014)

(2014/2254(INI))

Valmistelija: Ramón Jáuregui Atondo

EHDOTUKSET

Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  huomauttaa, että on tarpeen edistää ja parantaa perusoikeuksien suojelua ja täysipainoista kehittämistä Euroopan unionin perussopimusten ja perusoikeuskirjan mukaisesti sekä erityisesti varmistaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa sekä kaikissa olennaisissa artikloissa määriteltyjä unionin arvoja kunnioitetaan ja edistetään unionissa, sen toimielimissä ja kaikissa jäsenvaltioissa; painottaa, että unionin toimielinten tulisi olla edelläkävijöitä näiden pyrkimysten toteuttamisessa ja korostaa, että jäsenvaltioiden tulisi näyttää esimerkkiä näiden velvollisuuksien täyttämisessä;

2.  painottaa, että EU:n liittyminen yleissopimukseen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (ECHR) auttaa merkittävästi unionin kansalaisten ja jäsenvaltioiden ihmisoikeuksien ja perusvapauksien turvaamisessa; panee merkille unionin tuomioistuimen lausunnon 2/13, jossa tuomioistuin toteaa, ettei sopimusluonnos Euroopan unionin liittymisestä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn yleissopimukseen ole sopusoinnussa unionin lainsäädännön kanssa; kehottaa komissiota ja neuvostoa ottamaan huomioon tuomioistuimen huolenaiheet mahdollisimman pian, jotta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan 2 kohdassa vahvistettu velvoite liittymisestä ihmisoikeussopimukseen saataisiin täytettyä, ja jatkamaan neuvotteluja mahdollisimman pian tavalla, joka antaa lisäarvoa oikeuksien suojelulle EU:ssa;

3.  kiinnittää huomiota siihen, että kaikkia säädösehdotuksia, mukaan lukien kansainväliset sopimukset, ja yleisesti ottaen kaikkia EU:n politiikkoja tulisi valvoa sen takaamiseksi, että ne ovat sopusoinnussa perusoikeuskirjan kanssa; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan, että kaikkea unionin lainsäädäntöä, erityisesti talouden sopeutusohjelmia, jotka ovat vaikuttaneet haitallisesti monien ihmisten elinolosuhteisiin, toteutetaan jatkuvasti sopusoinnussa perusoikeuskirjan ja Euroopan sosiaalisen peruskirjan kanssa (Seutusopimuksen 151 artikla), erityisesti taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien suojelun suhteen;

4.  katsoo, että jäsenmaissa tapahtuvat oikeusrikkomukset, oikeuksien väärinkäyttö ja eriarvoisuus heikentävät demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta sekä kansalaisten luottamusta unionin toimielimiin; korostaa parlamentin roolia ainoana suoraan vaaleilla valittuna toimielimenä valvottaessa lainsäädäntöehdotuksia ja politiikkaa sen varmistamiseksi, että ne ovat perusoikeuskirjan mukaisia; kehottaa unionin lainsäätäjiä edistämään unionin arvoja SEU-sopimuksen 3 artiklassa määrätyllä tavalla ja erityisesti edistämään osallisuutta ja yhdenvertaisuutta Seutusopimuksen 8, 9 ja 10 artiklassa määrätyllä tavalla;

5.  muistuttaa, että tässä yhteydessä tarve varmistaa ihmisoikeuksien suojelun ja edistämisen sisäisten ja ulkoisten osatekijöiden yhteneväisyys myös kansainvälisissä sopimuksissa on suurempi kuin koskaan, ja painottaa, että turvallisuuden ja oikeuden alan lainsäädännön ja politiikanteon sekä unionin politiikkojen ulkoisen ulottuvuuden tulee olla perusoikeuskirjan ja ihmisoikeussopimuksen mukaisia, koska turvallisuus- ja oikeuspolitiikkojen tarkoituksena on oltava vapauden ja perusoikeuksien suojeleminen;

6.  painottaa oikeusvaltioperiaatteen sekä perusoikeuksien suojelun tuloksellisen ja yhdenmukaisen varmistamisen tärkeyttä kaikissa jäsenvaltioissa ja tiedostaa, että oikeusvaltioperiaatteella on keskeinen rooli perusoikeuksien rikkomisen estämisessä; muistuttaa, että perusoikeudet kuuluvat unionin arvopakettiin ja että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklassa on määritelty keinot puuttua asiaan, mikäli jäsenvaltio loukkaa vakavasti ja jatkuvasti perusoikeuksia, joihin viitataan SEU-sopimuksen 2 artiklassa, tai mikäli jossakin jäsenvaltiossa on selvä riski perusoikeuksien loukkaamiseen ja korostaa, että 7 artiklaa pitäisi soveltaa yhtenäisesti kaikissa jäsenvaltioissa yhdenvertaisen kohtelun takaamiseksi;

7.  suhtautuu sen vuoksi myönteisesti komission 11. maaliskuuta 2014 hyväksymiin vakiosäännöksiin EU:n uudesta toimintakehyksestä oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi ja yleisten asioiden neuvoston 16. joulukuuta 2014 tekemään päätökseen jatkuvan vuoropuhelun aloittamisesta oikeusvaltioperiaatteen tilasta jäsenmaiden välillä neuvostossa, sillä molempia mekanismeja olisi sovellettava ennen SEU-sopimuksen 7 artiklassa mainittujen toimien aloittamista, ja kehottaa komissiota ja neuvostoa tekemään parlamentille ilmoituksen säännöllisesti;

8.  huomauttaa, että samaan aikaan 7 artiklan soveltamisen tiellä on monia esteitä, erityisesti että jäsenvaltiossa tapahtuvan SEU-sopimuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisen vakavan ja jatkuvan unionin perusarvojen rikkomuksen virallinen toteaminen edellyttää neuvoston yksimielisyyttä;

9.  kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön lisämekanismin perusoikeuksien sekä jäsenvaltioiden oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisen tehokkaan valvonnan toteuttamiseksi; katsoo, että rajoittamatta jo olemassa olevia mekanismeja, joita voidaan käyttää vakavissa ja jatkuvissa rikkomuksissa, ehdotetun vaihtoehdon tulisi

     a)  laajentaa EU:n perusoikeusviraston toimivaltaa perusoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen valvontaan kaikissa jäsenvaltioissa sekä EU-oikeutta sovellettaessa että sen ulkopuolella ja sallia julkaista tietoa jäsenvaltion tekemästä perusoikeusrikkomuksesta;

     b)  mahdollistaa perusoikeusviraston tekemiin selvityksiin sisältyvien havaintojen pohjalta komission käynnistämät SEU-sopimuksen 2 artiklan rikkomismenettelyt, jotta jäsenvaltioissa voidaan tehokkaasti turvata perusoikeuksien korkeatasoinen suojelu;

10. korostaa sekä EU:n toimielinten ja kansallisten parlamenttien välisen että vastaavien elinten ja Euroopan neuvoston sekä muiden organisaatioiden välisen yhteistyön tärkeyttä; painottaa, että vähemmistöjen oikeuksien suojelu on demokratian perusperiaate, ja tuomitsee kaiken SEU-sopimuksen 2 artiklassa määritellyn vähemmistöyhteisöihin kohdistuvan syrjinnän ja panee merkille neuvoston päätöksen valvoa Euroopan unionin ihmisoikeustilannetta;

11. muistuttaa, että on ratkaisevan tärkeää soveltaa unionin lainsäädäntöä ja saattaa se oikea-aikaisesti ja oikein osaksi kansallista lainsäädäntöä, etenkin sen vaikuttaessa perusoikeuksiin ja kehittäessä niitä;

12. painottaa institutionaalisen avoimuuden ja demokraattisen vastuuvelvollisuuden lisäämisen tarvetta EU:ssa ja kehottaa toimivaltaisia EU:n toimielimiä sekä kaikkia jäsenvaltioita

     –   tehostamaan toimiaan yleisön oikeudesta tutustua Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjoihin annetun asetuksen (EY) N:o 1049/2001 uudelleentarkastelussa mahdollisimman laajan avoimuuden ja yksinkertaisten toimenpiteiden takaamiseksi sen hyväksi, että yleisön oikeus saada tietoa ja tutustua asiakirjoihin toteutuu; kehottaa komissiota tässä yhteydessä käynnistämään uudelleen saavutettavuutta koskevaan säädökseen tähtäävän lainsäädäntöaloitteen monialaisena välineenä, jonka avulla voidaan parantaa vammaisille henkilöille tarjottavaa suojaa ja varmistaa, että kaikki unionin politiikat ovat tässä suhteessa johdonmukaisia;

     –   esittämään, että eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta annettua asetusta (asetus (EU) N:o 211/2011) tarkastellaan uudelleen tällä vaalikaudella sen toimivuuden parantamiseksi sekä muutosten tekemiseksi, joilla poistetaan sellaiset hallinnolliset, organisatoriset ja taloudelliset esteet, joiden seurauksena kaikki unionin kansalaiset eivät ole voineet käyttää demokraattista vaikutusvaltaansa eurooppalaisen kansalaisaloitteen suomin keinoin kuten perussopimuksissa määrätään; kehottaa komissiota myös sisällyttämään ehdotukseensa tarpeelliset säännökset kansalaisaloitteiden kannatusoikeuden turvaamiseksi tietyille kansalaisryhmille, kuten sokeille ja ulkomailla asuville, sillä tällainen ulkopuolelle jättäminen rajoittaa kansalaisten tasa-arvon toteutumista;

     –   esittämään, että tarkastellaan uudelleen direktiiviä 93/109/EY, joka koskee yksityiskohtaisia sääntöjä niille unionin kansalaisille, jotka asuvat jäsenvaltiossa, mutta eivät ole sen kansalaisia, Euroopan parlamentin vaaleissa kuuluvasta äänioikeudesta ja vaalikelpoisuudesta, jotta ne EU:n kansalaiset, jotka asuvat muualla kuin omassa kotijäsenvaltiossaan, voisivat osallistua Euroopan parlamentin vaaleihin oleskeluvaltiossaan; kehottaa jäsenvaltioita antamaan kaikille kansalaisilleen mahdollisuuden äänestää Euroopan parlamentin vaaleissa, mukaan lukien niille, jotka asuvat EU:n ulkopuolella, erityisesti toteuttamalla tiedotuskampanjan hyvissä ajoin;

     –   ottamaan huomioon sellaisten ihmisten kasvavan määrän, jotka ovat täysin vailla äänioikeutta kansallisissa vaaleissa, koska he eivät voi äänestää koti- eikä oleskeluvaltiossaan.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pnä)

5.5.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0.

20

2

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Mercedes Bresso, Fabio Massimo Castaldo, Kostas Chrysogonos, Richard Corbett, Esteban González Pons, Danuta Maria Hübner, Ramón Jáuregui Atondo, Jo Leinen, Morten Messerschmidt, Maite Pagazaurtundúa Ruiz, Paulo Rangel, György Schöpflin, Pedro Silva Pereira, Barbara Spinelli, Claudia Tapardel, Josep-Maria Terricabras, Kazimierz Michał Ujazdowski

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Max Andersson, Sylvie Goulard, David McAllister, Cristian Dan Preda, Viviane Reding


NAISTEN OIKEUKSIEN JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALIOKUNNAN LAUSUNTO (6.5.2015)

kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle

perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa (2013–2014)

(2014/2254(INI))

Valmistelija: Daniela Aiuto

EHDOTUKSET

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklassa todetaan, että unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina;

B.  katsoo, että miesten ja naisten tasa-arvo on perusoikeus ja EU:n yleinen periaate ja että sen saavuttaminen on vielä kaukana; ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 ja 23 artiklaan sisältyy kaikenlaisen sukupuoleen perustuvan syrjinnän kielto, ja katsoo, että naisiin kohdistuva väkivalta ilmentää karkeasti sukupuolten välistä eriarvoisuutta ja on yksi yleisimmistä ihmisoikeuksien loukkaamisen muodoista EU:ssa;

C. ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 4 artiklassa vahvistetaan epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kielto;

D. toteaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveys ja niitä koskevat oikeudet pohjautuvat perusihmisoikeuksiin ja ovat olennainen osa ihmisarvoa(1); katsoo, että hengen pelastavan abortin kieltäminen on vakava ihmisoikeusrikkomus;

E.  ottaa huomioon, että vaikka viime vuosina on saavutettu edistystä tietyillä aloilla, joka toinen nainen on kokenut elämänsä aikana yhdessä tai useammassa muodossa ilmenevää seksuaalista häirintää ja joka kolmas nainen EU:ssa on joutunut fyysisen ja/tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi 15 vuotta täytettyään(2); ottaa huomioon, että noin 500 000 naiselle EU:ssa on tehty naisten sukupuolielinten silpomistoimenpide(3), ja katsoo, että naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta on merkittävä este sukupuolten tasa-arvolle ja loukkaa perusoikeuksia ja on edelleen yksi yleisimmistä ihmisoikeuksien loukkaamisen muodoista EU:ssa;

F.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeusviraston vuonna 2014 tekemän kyselytutkimuksen mukaan suurin osa väkivallan kohteeksi joutuneista naisista ei tee poliisille ilmoitusta tapahtuneesta;

G. toteaa, että naisiin kohdistuvaa väkivaltaa sukupuoleen perustuvan syrjinnän muotona ei ole nimenomaisesti sisällytetty EU:n lainsäädäntöön ja että se sisältyy vain kolmen maan (Espanja, Ruotsi ja Saksa) kansalliseen lainsäädäntöön, minkä vuoksi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei nähdä todellisena tasa-arvokysymyksenä; toteaa, että jäsenvaltiot määrittelevät naisiin kohdistuvan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan aina tapauskohtaisesti ja että määritelmät vaihtelevat merkittävästi kansallisessa lainsäädännössä, minkä vuoksi tiedot eivät ole vertailukelpoisia;

H. katsoo, että vaikka oikeasuhteiset rangaistukset tehdyistä rikoksista toimivat pelotteena perusoikeuksien loukkaamiselle, päätavoitteena on edelleen oltava rikosten torjunta (koulutus- ja kasvatustoimien avulla) pikemmin kuin toimien toteuttaminen jälkikäteen;

I.   katsoo, että naisiin kohdistuva väkivalta on yleisin perusoikeusrikkomus EU:ssa ja maailmanlaajuisesti ja että se vaikuttaa yhteiskunnan kaikkiin tasoihin iästä, koulutuksesta, tuloista, yhteiskunnallisesta asemasta ja alkuperä- tai asuinmaasta riippumatta ja on merkittävä este naisten ja miesten tasa-arvolle;

J.   ottaa huomioon, että naisiin ja tyttöihin kohdistuvaan väkivaltaan sisältyy fyysinen ja henkinen hyväksikäyttö, raiskaus, lapsen hyväksikäyttö, uskontoon tai muuhun vakaumukseen liittyvä hyväksikäyttö, seksuaalinen häirintä ja vainoaminen sekä perheväkivalta, myös vihapuhe, uhkaukset ja solvaukset uuden teknologian ja internetin vuoksi, ja toteaa, että joissakin tapauksissa tällainen väkivalta voi johtaa naisten murhiin ja/tai niin kutsuttuihin kunniarikoksiin ja loukkaa naisten perusoikeutta ihmisarvoon, yhdenvertaiseen kohteluun ja oikeussuojan saatavuuteen, kuten YK on todennut; katsoo, että naisilla ja tytöillä on oikeus nauttia yhdenvertaisesti kaikista perusvapauksista ja niiden suojelusta poliittisten, taloudellisten, sosiaalisten, kulttuuristen ja kansalaisoikeuksien aloilla tai kaikilla muilla aloilla(4);

K. katsoo, että oikeussuojan saatavuus on ihmisoikeus ja miesten ja naisten yhtäläinen oikeussuojan saatavuus on sukupuolten tasa-arvon saavuttamisen perusedellytys; toteaa, että naiset kohtaavat oikeussuojan saatavuudessa usein sosioekonomisia esteitä, kuten taloudellinen riippuvuus, taloudellisten resurssien tai oikeusavun puute sekä pelkoa ja häpeää aiheuttavat kulttuuristereotypiat, ja menettelyyn liittyviä esteitä, kuten pitkittyneet rikosoikeudenkäynnit, syrjivät käytännöt ja annettujen tuomioiden vähäinen määrä; katsoo, että vammaiset, maaseudun, vähemmistöön kuuluvat, maahanmuuttajan tai pakolaisen asemassa olevat tai hlbti-henkilöihin kuuluvat naiset ja tytöt voivat kohdata muita naisia enemmän institutionaalisia ennakkoasenteita oikeussuojan saatavuudessa;

L.  katsoo, että naisten ja lasten ihmiskauppa ja seksuaalinen hyväksikäyttö ovat räikeä loukkaus ihmisoikeuksia, ihmisarvoa ja oikeuden ja demokratian perusperiaatteita vastaan; katsoo, että naiset ovat nykyisin näihin uhkiin nähden heikommassa asemassa lisääntyneen taloudellisen epävarmuuden ja kohonneen työttömyys- ja köyhyysriskin vuoksi;

M. katsoo, että työ- ja perhe-elämän tasapainottamisen vaikeus sekä naisten taitojen ja työn aliarviointi kuuluvat niihin monitahoisiin syihin, joiden vuoksi työmarkkinoilla, jotka ovat perinteisesti eriytyneet sukupuolen perusteella, on edelleen sukupuolten välinen palkka- ja eläkekuilu;

N. katsoo, että sukupuoleen perustuva syrjintä vaikuttaa naisten ja erityisesti ikääntyneiden naisten, yksinhuoltajien, vammaisten naisten, maahanmuuttajanaisten ja etnisten tai kulttuuristen vähemmistöjen naisten osallistumiseen työmarkkinoille;

O. ottaa huomioon, että laaja internet-yhteyksien saatavuus on lisännyt tilaisuuksia vahingoittaa naisia fyysisesti ja henkisesti esimerkiksi verkossa tapahtuvan viettelyn kautta;

P.  ottaa huomioon, että sukupuoleen perustuvaa syrjintää esiintyy edelleen, että sillä on vakavia seurauksia työ-, perhe- ja yksityiselämälle ja että syrjintää ilmenee usein koulutus- ja palvelualalla; ottaa huomioon, että useissa tapauksissa naisiin kohdistuu moniperusteista syrjintää myös muun kuin sukupuolen perusteella, esimerkiksi etnisen taustan, vakaumuksen, yhteiskunnallisen luokan, seksuaalisen suuntautumisen, uskonnon ja vammaisuuden perusteella;

Q. toteaa, että talouskriisi ja useissa jäsenvaltioissa toteutetut säästötoimet ovat supistaneet määrärahoja ja vähentäneet julkisia palveluja naisiin kohdistuvan väkivallan uhrien tukemiseksi ja tähän liittyy kielteinen vaikutus, joka heikentää perusoikeuksia ja altistaa naiset suuremmalle köyhyyden, syrjäytymisen, syrjinnän ja väkivallan riskille;

1.  vaatii komissiota sisällyttämään seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja niitä koskevat oikeudet perusihmisoikeuksina EU:n seuraavaan terveysstrategiaan, jotta varmistetaan perusoikeuksia koskevan EU:n sisäisen ja ulkoisen politiikan yhtenäisyys, kuten parlamentti vaati 10. maaliskuuta 2015(5);

2.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tunnustamaan oikeuden saada turvallisia ja nykyaikaisia ehkäisyvälineitä ja seksuaalivalistusta kouluissa;

3.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan naisten seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja sitä koskevien oikeuksien kunnioittamista ja suojelemista koskevien kansallisten strategioiden täytäntöönpanon; korostaa, että unionilla on tärkeä rooli tätä asiaa koskevan tietämyksen lisäämisessä ja parhaiden käytäntöjen edistämisessä ottaen huomioon, että terveys on perusihmisoikeus, joka on olennaisen tärkeä muiden ihmisoikeuksien toteuttamiselle;

4.  kehottaa komissiota ehdottamaan erityistoimia, joihin jäsenvaltiot voivat ryhtyä moniperusteisen syrjinnän torjumiseksi;

5.  kehottaa komissiota edistämään strategiaa ja toimintasuunnitelmaa, joilla torjuttaisiin kaikenlaista sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ja homofobiaa, tehostettaisiin ennaltaehkäisyä ja taattaisiin uhreille suojelun ja avun saanti, ottamalla erityisesti huomioon haavoittuvimmassa asemassa olevat henkilöt, kuten lapset, ikääntyneet, vammaiset henkilöt, pakolaiset, turvapaikanhakijat ja syrjinnän uhrit; kehottaa komissiota esittämään konkreettisen ja kunnianhimoisen sukupuolten tasa-arvostrategian vuoden 2015 jälkeen;

6.  kehottaa jäsenvaltioita perustamaan tuki- ja suojaverkostoja ihmiskaupan ja prostituution uhreiksi joutuneille naisille ja varmistamaan, että he saavat psykologista, lääketieteellistä, sosiaalista ja oikeudellista tukea ja että heitä kannustetaan saamaan vakituinen työpaikka ja siihen liittyvät etuudet;

7.  tuomitsee ankarasti kaikenlaisen naisiin kohdistuvan henkisen ja fyysisen väkivallan, seksuaalinen väkivalta mukaan lukien; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita varmistamaan, että uhrit saavat apua ja suojelua;

8.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön rikoksen uhrien oikeuksista, tuesta ja suojelusta annetun direktiivin 2012/29/EU ja eurooppalaisesta suojelumääräyksestä annetun direktiivin 2011/99/EU;

9.  katsoo, että naisiin kohdistuva väkivalta, kuten kunniamurhat, lapsiavioliitot, ihmiskauppa, naisten sukuelinten silpominen ja perheväkivalta, ovat vakavia ihmisoikeusrikkomuksia, eikä niitä saisi koskaan perustella uskonnolla, kulttuurilla ja perinteillä;

10. korostaa, että naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja rankaisemattomuutta voidaan torjua tehokkaasti vain, jos asennetta naisiin ja tyttöihin muutetaan yhteiskunnassa, jossa naiset esitetään liian usein alisteisessa asemassa ja jossa heihin kohdistuvaa väkivaltaa siedetään tai vähätellään liian usein;

11. kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan väkivallan uhreiksi joutuneiden naisten mahdollisuutta saada oikeussuojaa ja edistämään parhaiden käytäntöjen vaihtoa;

12. korostaa tarvetta puuttua sukupuoleen perustuviin oikeussuojan saatavuutta koskeviin sekä sosioekonomisiin että menettelyyn liittyviin esteisiin jäsenvaltioissa ja vaatii komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimiin näiden esteiden poistamiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita keräämään tehokkaammin sukupuolen perusteella eriteltyjä tietoja oikeussuojan saatavuutta koskevista esteistä;

13. vaatii komissiota ja jäsenvaltioita ratifioimaan Istanbulin yleissopimuksen, jolla voidaan puuttua tehokkaasti ja kattavasti naisiin ja tyttöihin kohdistuvaan väkivaltaan, mukaan lukien avioliitossa tapahtuva raiskaus, perheväkivalta ja naisen sukuelinten silpominen;

14. on erittäin huolissaan siitä, että sukuelinten silpomista harjoitetaan edelleen, sillä se on naisiin ja tyttöihin kohdistuva vakava väkivallan muoto ja ruumiillista koskemattomuutta koskevan oikeuden loukkaus, jota ei voida hyväksyä; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tarkkailemaan näitä käytäntöjä alueellaan ja lopettamaan ne mahdollisimman nopeasti; kehottaa erityisesti jäsenvaltioita omaksumaan päättäväisen ja varoittavan toimintatavan kouluttamalla maahanmuuttajien kanssa toimivia ammattilaisia ja asettamalla syytteeseen ja rankaisemalla järjestelmällisesti ja vaikuttavasti sukuelinten silpomiseen syyllistyneitä; korostaa, että sukuelinten silpomiseen on sovellettava nollatoleranssia; korostaa, että samanaikaisesti olisi järjestettävä asianomaisille ryhmille kohdennettuja tiedotus- ja valistuskampanjoita; suhtautuu myönteisesti siihen, että EU:n turvapaikkalainsäädännössä pidetään sukuelinten silpomisen uhreja haavoittuvassa asemassa olevina henkilöinä ja sisällytetään sukuelinten silpominen turvapaikan myöntämistä koskeviin kriteereihin;

15. kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita tarkastelemaan ehdotettujen tai toteutettujen säästötoimien vaikutusta perusoikeuksiin sukupuolinäkökulmasta ja ottaen huomioon säästötoimien kohtuuttoman vaikutuksen naisiin; kehottaa EU:n toimielimiä ryhtymään välittömästi korjaaviin toimiin, mikäli säästötoimilla on ollut kielteinen vaikutus naisten taloudellisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin;

16. korostaa, että liian monet naiset joutuvat edelleen kokemaan seksuaalista häirintää työpaikalla ja että tätä ilmiötä esiintyy kaikilla työmarkkinoiden aloilla; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan valistuskampanjoita sekä yksityisellä sektorilla että julkishallinnossa; vaatii jäsenvaltioita lisäksi torjumaan rankaisemattomuutta tällä alalla;

17. pitää huolestuttavana naisten aliedustusta päätöksentekoprosesseissa, yhtiöissä ja niiden johtokunnissa, tieteessä ja politiikassa sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla (suuryritykset, kansalliset vaalit ja Euroopan parlamenttivaalit) ja erityisesti paikallistasolla; kehottaa tukemaan naisten ammatillista kehitystä ja pyrkimyksiä päästä johtavaan asemaan ja kehottaa EU:n toimielimiä kiinnittämään enemmän huomiota niihin tietoihin, joiden mukaan EU:ssa suurimpien julkisesti noteerattujen yhtiöiden johtokunnissa on naisia vain 17,8 prosenttia;

18. pitää myönteisenä, että perusoikeuskirjan soveltamista koskevaan kertomukseen sisältyy kohta, jossa käsitellään julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimivaan johtoon kuulumattomien johtokunnan jäsenten sukupuolijakauman tasapainottamisesta annettua direktiiviä perusoikeuksien edistämisen välineenä, jonka avulla yritysten johtokunnissa saavutetaan todellinen naisten ja miesten tasa-arvo;

19. kehottaa komissiota lisäämään tietoisuutta tarpeesta edistää kunnioitukseen ja suvaitsevaisuuteen perustuvaa kulttuuria kaikenlaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän lopettamiseksi;

20. muistuttaa, että tohtorintutkinnon suorittaneista yli puolet on naisia; katsoo, että jos naisten tasapuolista edustusta ei saavuteta päätöksentekotehtävissä, olisi toteutettava positiivista syrjintää; kehottaa jäsenvaltioita edistämään kaikin tavoin naisten nimittämistä johtotehtäviin;

21. korostaa, että miesten ja naisten välinen palkkakuilu on syrjintää, jota ei voida hyväksyä ja joka on vastoin EU:n perussopimuksia (SEUT:n 157 artikla); pitää valitettavana, että EU:ssa naiset saavat edelleen keskimäärin 16 prosenttia vähemmän palkkaa samasta työstä kuin miehet; vaatii jäsenvaltioita varmistamaan, että samapalkkaisuuden periaatetta noudatetaan kaikilla työmarkkinoiden lohkoilla;

22. kehottaa komissiota seuraamaan perusoikeuksien tilannetta EU:ssa sukupuolen perusteella eriteltyjen tietojen pohjalta;

23. kehottaa jäsenvaltioita takaamaan kansallisille tasa-arvoasioista vastaaville elimille itsenäisyyden ja taloudellisen riippumattomuuden, jotta ne voivat palkata tarvittavan henkilöstön ja toimia itsenäisesti; pitää tärkeänä, että jäsenvaltiot tekevät parlamentin kanssa yhteistyötä sukupuolten tasa-arvoa koskevissa kysymyksissä toimintasuunnitelmien ja kohdennettujen suositusten täytäntöönpanemiseksi, jotta voidaan lujittaa tasa-arvoa, torjua naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja lisätä naisten osallistumista yhteiskuntaan kaikissa jäsenvaltioissa;

24. kehottaa komissiota lisäämään rahoitusta jäsenvaltioiden ja sellaisten kansalaisjärjestöjen välisiä hankkeita ja kumppanuuksia varten, joilla on tunnetusti kokemusta ihmiskaupan ja prostituution uhreiksi joutuneiden naisten tukemisesta;

25. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita veropolitiikkaa, sosiaaliturvaa ja julkisia palveluja suunnitellessaan ottamaan huomioon väestökehityksen ja muutokset kotitalouksien koossa ja kokoonpanossa; panee merkille, että yhden henkilön kotitalouksien määrä kasvaa useimmissa jäsenvaltioissa mutta yksineläjiä syrjitään useimmilla toimilla suoraan tai välillisesti ja heidät asetetaan perusteettomasti epäedulliseen asemaan; katsoo, että ihmisiä ei pitäisi palkita tai rangaista kotitalouden koon ja kokoonpanon vuoksi; vaatii sen vuoksi huolehtimaan siitä, että toimet ovat neutraaleja kotitalouksien koon tai kokoonpanon osalta;

26. kehottaa jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä tekemään yhteistyötä Euroopan tasa-arvoinstituutin ja Euroopan unionin perusoikeusviraston kanssa torjuakseen yhdessä päättäväisesti väkivaltaa ja sukupuoleen perustuvaa syrjintää;

27. kehottaa jäsenvaltioita puuttumaan tarmokkaammin sosiaalisen median häiriköihin, jotka ovat kohdistaneet naisiin suhteettoman paljon verkossa tapahtuvaa häirintää;

28. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon, että virallisen ja epävirallisen koulutuksen avulla voidaan parantaa sukupuolten tasa-arvoa naisten ja hlbti-henkilöiden voimaantumisen kautta, ja edistämään tällaisen koulutuksen asemaa ja suojelemaan siten näiden henkilöiden perusoikeuksia;

29. kehottaa jäsenvaltioita tarkistamaan kansallista lainsäädäntöään ja kumoamaan säännöksiä, joissa syrjitään naisia, kuten äskettäin erään jäsenvaltion kansallisen eläkejärjestelmän säännökset, joissa määriteltiin ”yleinen eläkeikä” eri tavalla henkilön sukupuolen perusteella ja naispuolisten hakijoiden osalta asianomaisen kasvattamien lasten lukumäärän perusteella(6);

30. kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tunnustamaan naisten ja tyttöjen luovuttamattomat oikeudet ruumiilliseen koskemattomuuteen ja itsenäiseen päätöksentekoon.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

6.5.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

27

5

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Daniela Aiuto, Maria Arena, Catherine Bearder, Beatriz Becerra Basterrechea, Malin Björk, Vilija Blinkevičiūtė, Anna Maria Corazza Bildt, Viorica Dăncilă, Iratxe García Pérez, Anna Hedh, Mary Honeyball, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Elisabeth Köstinger, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Angelika Mlinar, Angelika Niebler, Maria Noichl, Marijana Petir, Terry Reintke, Liliana Rodrigues, Jordi Sebastià, Michaela Šojdrová, Ernest Urtasun, Ángela Vallina, Beatrix von Storch, Anna Záborská, Jana Žitňanská, Inês Cristina Zuber

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Rosa Estaràs Ferragut, Constance Le Grip, Georg Mayer, Branislav Škripek, Monika Vana, Julie Ward

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Isabella Adinolfi

(1)

Kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin (ICPD) toimintaohjelma, 7.2 ja 7.3 kohta.

(2)

Euroopan unionin perusoikeusvirasto (FRA), ”Violence against women: an EU-wide survey. Main results” (2014) http://fra.europa.eu/sites/default/files/fra-2014-vaw-survey-main-results_en.pdf

(3)

Komission toimia naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi koskevassa tutkimuksessa ”European Commission actions to combat violence against women” esitettyjen lukujen mukaisesti (tammikuu 2015).

(4)

Naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta 20. joulukuuta 1993 annetun YK:n julistuksen 1 ja 3 artikla (A/RES/48/104).

(5)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0050.

(6)

Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio 11.4.2013, Blanka Soukupová v. Ministerstvo zemědělství, EU:C:2013:223.


VETOOMUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO (5.5.2015)

kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle

perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa (2013–2014)

(2014/2254(INI))

Valmistelija: Soledad Cabezón Ruiz

EHDOTUKSET

Vetoomusvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) toisen osan ”Syrjintäkielto ja unionin kansalaisuus” ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–   ottaa huomioon vetoomuksen esittämistä koskevan oikeuden, joka on kirjattu SEUT-sopimuksen 227 artiklaan ja työjärjestyksen 215–218 artiklaan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 53 artiklan,

–   ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa vetoomusvaliokunnan käsittelemistä asioista,

–   ottaa huomioon 8. toukokuuta 2013 annetun komission kertomuksen ”Katsaus Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2013 – EU:n kansalaiset: sinun oikeutesi, sinun tulevaisuutesi” (COM(2013)0269),

–   ottaa huomioon 18. joulukuuta 2014 annetun Euroopan unionin tuomioistuimen lausunnon 2/2013, joka koskee ehdotusta sopimukseksi Euroopan unionin liittymisestä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn yleissopimukseen, ja lausunnossa käsitellyt ongelmat, jotka liittyvät yhteensopivuuteen unionin lainsäädännön kanssa,

A. ottaa huomioon, että unionin kansalaisuuteen liittyvät oikeudet sisältyvät perussopimuksiin ja Euroopan unionin perusoikeuskirjaan; toteaa, että Lissabonin sopimus on vahvistanut perusoikeuksien toteuttamista liittyen siihen, miten jäsenvaltiot panevat EU:n oikeutta täytäntöön kansallisella tasolla; toteaa, että perusoikeuskirjan voimaantulo loi yhdessä Lissabonin sopimuksen kanssa unionin kansalaisille suuria odotuksia sen suhteen, että Euroopassa oli koittanut uusi tehostettujen oikeuksien aikakausi; ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan 51 artiklassa määrätään, että unionin jäsenvaltioiden sekä toimielinten, laitosten ja virastojen on kunnioitettava näitä oikeuksia ja noudatettava peruskirjan periaatteita ja edistettävä niiden soveltamista kukin toimivaltuuksiensa mukaisesti; toteaa, että komissio katsoo tämän artiklan rajoittavan sen tehtäviä perussopimusten valvojana; toteaa, että unionin liittyminen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn yleissopimukseen lujittaa unionin sitoutumista perusoikeuksien suojaamiseen;

B.  toteaa, että demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuuden ja jakamattomuuden periaatteita ja ihmisarvon kunnioittamista voidaan edistää kansainvälisellä foorumilla vilpittömästi ainoastaan siinä tapauksessa, että kyseisiä periaatteita noudatetaan ja ne pannaan täytäntöön kokonaisuudessaan ja perinpohjaisesti itse unionin jäsenvaltioissa; toteaa, että Eurobarometri-tutkimuksen mukaan oikeuslaitokseen luotetaan eräissä jäsenvaltioissa erittäin vähän;

C. toteaa, että lähes kolmannes parlamentin saamista vetoomuksista liittyy perusoikeuskirjan mukaisten perusoikeuksien väitettyyn rikkomiseen esimerkiksi kansalaisuuteen, neljään perusvapauteen, työllisyyteen, taloudellisiin olosuhteisiin, ympäristönsuojeluun ja kuluttajansuojaan, oikeusjärjestelmiin, äänioikeuteen ja demokraattiseen osallistumiseen, päätöksenteon avoimuuteen, vammaisuuteen, lasten oikeuksiin, koulutusmahdollisuuksiin tai kielellisiin oikeuksiin liittyvissä kysymyksissä; toteaa, että joissakin vetoomuksissa tuodaan esiin kysymyksiä, jotka liittyvät terveyteen ja terveydenhoidon sekä terveydenhoitopalveluiden saatavuuteen, ja kysymyksiä oikeudesta työhön talouskriisin suorana seurauksena; toteaa, että vetoomukset ovat yleensä varhaisin osoitus perusoikeuksien tilanteesta jäsenvaltioissa;

D  toteaa, että Euroopan unionin tuomioistuimella on erityisesti yleisten oikeusperiaatteiden myötä keskeinen rooli perusoikeuksien suojaamisessa unionissa; toteaa, että unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeuksien tuomioistuimen oikeuskäytännöt ovat yleensä keskenään samansuuntaisia; toteaa, että unionin liittymistä ihmisoikeusyleissopimukseen olisi harkittava uudelleen, kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimen 18. joulukuuta 2014 antama lausunto;

E.  toteaa, että oikeus vetoomusten esittämiseen on luonut tiukan siteen unionin kansalaisten ja Euroopan parlamentin välille; toteaa, että eurooppalainen kansalaisaloite on luonut unionin kansalaisten ja toimielinten välille uuden suoran yhteyden, joka saattaa tehostaa perusoikeuksien ja kansalaisten oikeuksien kehittämistä; toteaa, että kansalaisten oikeuksiin kuuluu oikeus esittää vetoomuksia perusoikeuksiaan toteuttavina kansalaisina, kuten perusoikeuskirjan 44 artiklassa ja SEUT-sopimuksen 227 artiklassa määrätään;

F.  toteaa yleisesti tunnustettavan, että kansalliset viranomaiset (oikeusviranomaiset sekä lainvalvonta- ja hallintoviranomaiset) ovat tärkeimpiä toimijoita huolehdittaessa perusoikeuskirjaan kirjattujen oikeuksien ja vapauksien toteutumisesta käytännössä;

G. toteaa, että komission olisi edelleen seurattava valppaasti jäsenvaltioita, jotka eivät ole kyenneet saattamaan unionin lainsäädäntöä osaksi kansallista lainsäädäntöään tai ovat tehneet sen huonosti; toteaa, että unionin kansalaiset eivät ole saaneet riittävästi tietoja perusoikeuksistaan;

H. toteaa, että erityisten elinten, kuten kansallisten ihmisoikeuslaitosten tai tasa-arvolautakuntien, tehokkuus on tärkeää, jotta kansalaisia voidaan auttaa toteuttamaan paremmin perusoikeuksiaan siinä määrin kuin jäsenvaltiot soveltavat unionin lainsäädäntöä;

I.   toteaa, että talouskriisi ja julkisten palvelujen leikkaamiseen perustuvat säästötoimenpiteet, työntekijöiden perusoikeuksien kumoaminen, yksityistäminen ja julkisten menojen supistaminen ovat myös vaikuttaneet kielteisesti perusoikeuskirjan 14 artiklassa tarkoitettuun laadukkaan koulutuksen yleiseen saatavuuteen, 31 artiklassa tarkoitettuun oikeudenmukaista ja ihmisarvoista työtä koskevaan oikeuteen, 35 artiklassa tarkoitettuun terveydenhoitoa koskevaan oikeuteen, 17 artiklassa tarkoitettuun omistusoikeuteen sekä 34 artiklassa tarkoitettuun sosiaali- ja toimeentuloturvaa koskevaan oikeuteen;

J.   ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan 39 ja 40 artiklassa on tunnustettu asuinjäsenvaltioon perustuva äänioikeus ja vaalikelpoisuus Euroopan parlamentin vaaleissa ja kunnallisvaaleissa; toteaa, että liikkuvuutta koskevan oikeuden toteuttaminen ei saisi haitata kyseisiä oikeuksia;

K. ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan 21 artiklassa kielletään muun muassa sukupuoleen, rotuun, ihonväriin tai etniseen taikka yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä; ottaa huomioon, että unioni voi SEUT-sopimuksen 19 artiklan 1 kohdan nojalla hyväksyä syrjinnän eri lajien vastaista lainsäädäntöä;

L.  toteaa, että peruskirjaan on kirjattu oikeus hyvään hallintoon unionissa; toteaa, että siinä vahvistetaan myös oikeus tutustua unionin kolmen tärkeimmän toimielimen asiakirjoihin; toteaa, että Euroopan oikeusasiamies huolehtii siitä, että näitä oikeuksia kunnioitetaan;

M. panee merkille, että vammaisten henkilöiden köyhyysaste on 70 prosenttia yleistä keskiarvoa korkeampi, mikä johtuu osittain heidän vähäisistä mahdollisuuksistaan saada työpaikka;

N. toteaa, että peruskirjan 37 ja 38 artiklassa tunnustetaan oikeus siihen, että ympäristönsuojelun korkea taso sisällytetään unionin politiikkoihin;

1.  pitää vähemmistöihin, myös etnisiin ja kansallisiin vähemmistöihin, kohdistuvaa syrjintää valitettavana, sillä ihmisarvo on loukkaamaton; pyytää, että neuvostossa alettaisiin jälleen käsitellä syrjinnän vastaista direktiiviä, jonka avulla pyritään toteuttamaan henkilöiden tasavertaisen kohtelun periaate uskonnosta, vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta; korostaa, että haavoittuvimmassa asemassa olevien kansalaisten, kuten vähemmistöihin kuuluvien ihmisten, erityistarpeet olisi otettava asianmukaisesti huomioon; kehottaa neuvostoa ja komissiota toimimaan tehokkaasti ja vastuullisesti vaaliakseen unionin arvoja suhteessa niihin jäsenvaltioihin, jotka eivät täysin noudata velvoitteita, jotka aiheutuvat perussopimuksista ja liittyvät edellä mainittuihin kysymyksiin;

2.  pitää valitettavana, että eräissä jäsenvaltioissa ajetaan lakeja, jotka hankaloittavat perusoikeuskirjan asianmukaista noudattamista tai estävät sen kokonaan, koska niillä rajoitetaan kokoontumis- ja yhdistymisvapautta, ilmaisunvapautta sekä kollektiivista neuvotteluoikeutta ja oikeutta toteuttaa työtaistelutoimenpiteitä;

3.  kehottaa komissiota varmistamaan pikaisesti, että jäsenvaltiot saattavat Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetun direktiivin 2004/38/EY osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltavat sitä oikein, koska aiheesta esitetään tiuhaan vetoomuksia, joita saapuu myös puolisoilta ja lapsilta; toteaa, että eräissä jäsenvaltioissa on esitetty Bryssel II a -asetuksen yhteydessä entistä enemmän vetoomuksia, jotka koskevat lapsen huoltajuuskiistoja rajatylittävissä tapauksissa; toteaa, että vetoomuksia on esitetty etenkin eräiden jäsenvaltioiden viranomaisia vastaan näiden evättyä huoltajuuden vanhemmilta, jotka ovat käyttäneet oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen unionissa;

4.  korostaa, että perussopimuksia on mahdollisesti muutettava, jotta niissä taattua perusoikeuksien suojaamista voidaan lujittaa lisää;

5.  kehottaa unionin jäsenvaltioita ja toimielimiä sitoutumaan täysipainoisesti lasten oikeuksien suojaamiseen rajatylittävissä perhekiistoissa; korostaa, että lasten oikeuksia on edistettävä unionin kaikissa politiikoissa, jotta voidaan varmistaa, että lapsen edut otetaan aina parhaiten huomioon;

6.  tähdentää, että unionin kansalaisten lasten etuja ja oikeuksia olisi suojattava asianmukaisesti sekä unionissa että sen rajojen ulkopuolella; edellyttää siksi yhteistyön tehostamista niiden laitosten kanssa, jotka ovat vastuussa lasten hyvinvoinnista unioniin kuulumattomissa Pohjoismaissa; katsoo, että unionin kaikkien kumppaneiden (myös ETA‑maiden) olisi ratifioitava vuonna 1996 tehty yleissopimus toimivallasta, sovellettavasta lainsäädännöstä, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä lapsen huoltoa ja lastensuojelutoimenpiteitä koskevissa asioissa;

7.  edellyttää, että lasten oikeuksien suojaamista korostetaan enemmän, etenkin autettaessa lapsia, jotka on viety heidän kotoaan ulkomailla oleskelun aikana; katsoo, että lapsen oikeuksia koskevaa YK:n yleissopimusta olisi aina käytettävä perustana ratkaistaessa lastenhuoltajuuskiistoja, joissa on mukana muualla kuin omassa maassaan asuvia perheitä, koska kyseisessä yleissopimuksessa kiinnitetään erityistä huomiota lapsen oikeuteen säilyttää henkilöllisyytensä;

8.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ratifioimaan Istanbulin yleissopimuksen, jotta vuodesta 2016 voidaan tehdä naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisen teemavuosi;

9.  korostaa, että komission tehtävä perussopimusten valvojana ei rajoitu sen varmistamiseen, että jäsenvaltiot saattavat lainsäädännön osaksi kansallista lainsäädäntöään, vaan se kattaa myös lainsäädännön täysimääräisen ja oikean soveltamisen erityisesti kansalaisten perusoikeuksien suojelemiseksi; pitää valitettavana, että käytännössä perusoikeuskirjan soveltamisalaa rajoitetaan, koska sen 51 artiklaa tulkitaan liian ahtaasti, mikä estää sen soveltamisen unionin lainsäädännön täytäntöönpanoon; katsoo, että tätä lähestymistapaa olisi tarkasteltava uudelleen, jotta voidaan täyttää perusoikeuksia koskevat unionin kansalaisten odotukset; muistuttaa, että kansalaisten odotukset ovat perusoikeuskirjan tiukkaa tulkintaa korkeammalla ja että tavoitteeksi olisi asetettava kyseisten oikeuksien toteutuminen mahdollisimman hyvin; pitää siksi valitettavana, että kun komissio vastaa perusoikeuksien mahdollista rikkomista koskeviin vetoomuksiin, se vetoaa usein siihen, että sillä ei ole toimivaltaa asiassa; kehottaa tässä yhteydessä ottamaan käyttöön suositusten seurantaa, järjestelmällistä arviointia ja antamista koskevan mekanismin, jolla edistetään perusarvojen yleistä kunnioittamista jäsenvaltioissa;

10. muistuttaa, että perusoikeuksien kunnioittaminen taataan myös unioniin kuulumattomien maiden kansalaisille näiden ollessa unionin alueella ja että summittaiset palautukset, säilöönottokeskuksessa määrittelemättömän pitkään pitäminen tai perusterveydenhuollon epääminen ovat vastoin perusoikeuskirjan määräyksiä;

11. viittaa oikeudelliseen tyhjiöön, joka liittyy kansalaisten oikeussuojan toteutumiseen, kun jäsenvaltiot eivät ole saattaneet heitä suoraan koskevaa EU:n lainsäädäntöä osaksi kansallista lainsäädäntöä tai ovat tehneet sen myöhässä; tähdentää, että perusoikeuksien suojelemiseksi ja edistämiseksi on koordinoitava toimia kaikilla tasoilla, mukaan luettuna unionin toimielimet, jäsenvaltiot, alue- ja paikallisviranomaiset, kansalaisjärjestöt ja kansalaisyhteiskunta;

12. korostaa, että kansalaisten on usein vaikea tietää, minkä instanssiin puoleen heidän olisi käännyttävä, kun heidän perusoikeuksiaan loukataan; korostaa, että tarvitaan selkeitä ja helposti saatavilla olevia tietoja, joilla pyritään välttämään sekaannukset perusoikeuskirjan soveltamisalasta ja sovellettavuudesta taikka oikeussuojan toteutumista koskevasta menettelystä;

13. muistuttaa, että komissiolla on toimielimenä velvoite analysoida kansalaisten valitukset, jotka koskevat sekä perusoikeuksien mahdollista loukkaamista kun unioni ja jäsenvaltiot soveltavat unionin lainsäädäntöä tai kun jäsenvaltiot jättävät systemaattisesti perusoikeudet suojaamatta;

14. kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään toissijaisuusperiaatetta täysipainoisesti noudattaen kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta voidaan varmistaa laadukkaan terveydenhuollon, oikeuden, sosiaalipalvelujen ja laadukkaan opetuksen olevan kaikkien unionin 122 miljoonan kansalaisen saatavilla ja etenkin köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen uhan alla olevien kansalaisten saatavilla; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että vammaisia henkilöitä koskevat konkreettiset ja aineettomat esteet poistetaan; korostaa, että kohtuuhintaisen energian saatavuus joka kotitalouteen on olennainen kysymys ja että asiassa on toteutettava kohdennettuja toimenpiteitä; kehottaa jäsenvaltioita myös tunnustamaan ympäristönsuojelun keskeiseksi tekijäksi, kun taataan perusoikeus terveyteen;

15. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota poistamaan sisämarkkinoilla vielä olevat esteet, jotta vapaata liikkuvuutta koskeva oikeus toteutuisi täysipainoisesti;

16. muistuttaa, että sosiaaliturvaetujen, työttömyysetuuksien, eläkkeiden ja terveydenhoidon siirrettävyys etenkin vammaisten henkilöiden tapauksessa sekä ammattitutkintojen ja akateemisten oppiarvojen tunnustaminen on tärkeää, jotta perusoikeudet ja kansalaisvapaudet voidaan toteuttaa täysin myös viime vuosina talouskriisin seurauksena lisääntyneen työntekijöiden liikkuvuuden yhteydessä; toteaa kuitenkin, että monilla kansalaisilla on edelleen vaikeuksia näiden oikeuksien käyttämisessä; toteaa, että korkeakoulututkintojen vastavuoroinen tunnustaminen on olennaista, jotta unionin kansalaisten liikkuvuus toteutuisi asianmukaisesti;

17. kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään säännöksiä ja hallinnollisia määräyksiä, joilla varmistetaan, että kaikki äänestysikäiset unionin kansalaiset voivat käyttää äänioikeuttaan heihin vaikuttavissa kansallis- ja aluevaaleissa;

18. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota lainsäädäntöä ehdottaessaan pyrkimään löytämään tasapainon terrorismin vastustamisen ja toisaalta perusoikeuksien suojelun välillä, jotta perusoikeudet eivät vaarannu;

19. on erityisen huolissaan siitä, että tietyissä jäsenvaltioissa on äskettäin hyväksytty lainsäädäntöä, joka rajoittaa perusoikeuksiksi tunnustettua ilmaisunvapautta ja kokoontumisvapautta; katsoo, että tällainen kansalaisoikeuksia vesittävä lainsäädäntö johtaa demokratian rapautumiseen;

20. pitää valitettavana ja paheksuttavana eräissä jäsenvaltioissa hyväksyttyä luonteeltaan hlbti-kammoista lainsäädäntöä, jolla rajoitetaan homo-, ja biseksuaalisten sekä transihmisten sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän kieltoa ja ilmaisunvapautta ja kiistetään kaikille kansalaisille kuuluva oikeus avioliiton solmimiseen ja perheen perustamiseen;

21. kehottaa neuvostoa jatkamaan äitiysvapaata koskevan direktiivin käsittelyä, koska kyseinen säädös mahdollistaa sukupuolten aidon ja konkreettisen tasa-arvon ja luo yhdenmukaisuutta unionin tasolla;

22. kehottaa komissiota käynnistämään uudelleen saavutettavuutta koskevaan säädökseen tähtäävän lainsäädäntöaloitteen monialaisena välineenä, jonka avulla voidaan parantaa vammaisille henkilöille tarjottavaa suojaa ja varmistaa, että kaikki unionin politiikat ovat tässä suhteessa johdonmukaisia;

23. pyytää komissiota etenemään hyvää hallintoa koskevan oikeuden vakiinnuttamisessa tekemällä hyvää hallintotapaa koskevasta unionin säännöstöstä oikeudellisesti sitovan säädöksen;

24. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan politiikallaan, että perusoikeuksia kunnioitetaan unionissa ja ne taataan ja niitä sovelletaan ja kehitetään edelleen asianmukaisella tavalla; kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään uudelleen siihen, että oikeus vetoomuksen esittämiseen ja oikeus saattaa asia oikeusasiamiehen käsiteltäväksi tunnustettaisiin kansalaisten keinoksi vaalia oikeuksiaan;

25. on vuositasolla satojen esitettyjen vetoomusten vuoksi huolissaan siitä, että jäsenvaltiot eivät noudata asianmukaisesti unionin ympäristölainsäädännön (kuten ympäristövaikutusten arviointia koskevan direktiivin ja strategista ympäristöarviointia koskevan direktiivin) kirjainta eivätkä henkeä; pyytää komissiota tarkastelemaan lähemmin tällaisten tapausten asiasisältöä, etenkin kun vetoomukset koskevat jotain tiettyä tapausta;

26. ottaa huomioon eurooppalaisen kansalaisaloitteen merkityksen uutena Lissabonin sopimuksella määriteltynä kansalaisten oikeutena, jolla pyritään lisäämään demokraattista osallistumista unionissa; pitää kansalaisaloitetta voimakkaana välineenä, jolla unionin kansalaisille annetaan välitön demokraattinen oikeus osallistua unionin päätöksentekoon, minkä ohella unionin kansalaisilla on oikeus esittää vetoomuksia Euroopan parlamentille ja hakea muutosta Euroopan oikeusasiamieheltä;

27. kehottaa komissiota lujittamaan eurooppalaisen kansalaisaloitteen roolia hyväksymällä asetuksen 211/2011 tarkistamisessa kansalaisystävällisen lähestymistavan, jolla ratkaistaan kaikki välineen puutteet; katsoo, että samalla on parannettava kansalaisille suunnattuja tietokampanjoita, jotka koskevat eurooppalaisen kansalaisaloitteen käyttöä ja mahdollisuuksia vaikuttaa unionin päätöksentekoprosessiin;

28. kehottaa kaikkia unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita varmistamaan, että demokratian ja oikeusvaltion, ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden ja jakamattomuuden ja ihmisarvon periaatteita ja ihmisarvoa kunnioitetaan sekä jäsenvaltioissa että kansainvälisissä yhteyksissä;

29. kannattaa unionin koulutusohjelmia kansallisille tuomareille, jotka ovat tärkeimpiä toimijoita kansalaisten oikeuksien toteuttamisessa; varoittaa, että oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan saattaa vaarantua tapauksissa, joissa kansalliset oikeudenkäyntimenettelyt viivästyvät kohtuuttomasti; toteaa, että jokaisessa jäsenvaltiossa olisi puututtava liiallisten oikeudellisten maksujen ja verojen kaltaisiin sosiaalis-taloudellisiin esteisiin, jotta voidaan huolehtia yhdenvertaisuutta oikeuden edessä ja tehokkaan oikeussuojan saatavuutta koskevasta periaatteesta; ottaa huomioon oikeudellisen epävarmuuden, joka aiheutuu kaikista jäsenvaltioiden uuteen lainsäädäntöön kuuluvista taannehtivista säännöksistä sekä samaa alaa koskevan sääntelyn alituisesta muuttamisesta ja joka tosiasiallisesti estää oikeussuojan saatavuuden; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että oikeussuojan saatavuutta koskevan oikeus toteutuu tehokkaasti ja että oikeusjärjestelmä on riippumaton, oikeudenmukainen, tehokas ja puolueeton ja toimii kohtuullisessa ajassa;

30. kehottaa komissiota ottamaan huomioon 17. helmikuuta 2014 annetun Gönczin mietinnön, joka koskee oikeudenkäytön arviointia rikosoikeuden ja oikeusvaltion yhteydessä ja jossa pidetään kansallisia oikeusjärjestelmiä koskevien tietojen puuttumista valitettavana; kehottaa siksi jäsenvaltioita tekemään täyttä yhteistyötä unionin toimielinten ja Euroopan neuvoston instituutioiden kanssa ja keräämään ja toimittamaan säännöllisesti puolueettomia, luotettavia, objektiivisia ja vertailukelpoisia tietoja oikeusjärjestelmistään; edellyttää tehokasta mekanismia, jolla arvioidaan säännöllisesti, miten jäsenvaltiot ovat kunnioittaneet unionin perusarvoja sellaisina kuin ne on esitetty Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa, ja joka muodostaa perustan varhaisvaroitusta koskevalle välineelle; korostaa, että komissiolla on valtuudet haastaa Euroopan unionin tuomioistuimeen jäsenvaltio, joka ei ole noudattanut jotain perussopimuksista aiheutuvaa velvoitetta;

31. pitää myönteisenä Euroopan oikeusportaalia, jota komissio pitää yllä ja jossa annetaan ammattilaisille ja suurelle yleisölle tietoja oikeusjärjestelmistä; pitää sitä käytännöllisenä välineenä, jolla parannetaan oikeussuojan saatavuutta ja jossa on erillinen perusoikeuksia koskeva osio, jonka avulla pyritään tiedottamaan kansalaisille, mihin heidän on ilmoitettava perusoikeuksiensa loukkaamista koskevista tapauksista.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

16.4.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

30

0

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Marina Albiol Guzmán, Margrete Auken, Beatriz Becerra Basterrechea, Heinz K. Becker, Soledad Cabezón Ruiz, Andrea Cozzolino, Pál Csáky, Miriam Dalli, Eleonora Evi, Sylvie Goddyn, Peter Jahr, Rikke Karlsson, Jude Kirton-Darling, Svetoslav Hristov Malinov, Notis Marias, Edouard Martin, Roberta Metsola, Julia Pitera, Gabriele Preuß, Laurențiu Rebega, Sofia Sakorafa, Jarosław Wałęsa, Cecilia Wikström, Tatjana Ždanoka

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Michela Giuffrida, Jérôme Lavrilleux, Josep-Maria Terricabras, Ángela Vallina, Rainer Wieland

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Isabella Adinolfi, Paul Brannen


VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

2.7.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

32

25

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Martina Anderson, Heinz K. Becker, Michał Boni, Ignazio Corrao, Rachida Dati, Frank Engel, Tanja Fajon, Laura Ferrara, Monika Flašíková Beňová, Lorenzo Fontana, Kinga Gál, Ana Gomes, Nathalie Griesbeck, Sylvie Guillaume, Jussi Halla-aho, Monika Hohlmeier, Brice Hortefeux, Filiz Hyusmenova, Sophia in ‘t Veld, Iliana Iotova, Eva Joly, Timothy Kirkhope, Barbara Kudrycka, Kashetu Kyenge, Marju Lauristin, Juan Fernando López Aguilar, Monica Macovei, Louis Michel, Claude Moraes, Péter Niedermüller, Judith Sargentini, Birgit Sippel, Branislav Škripek, Csaba Sógor, Helga Stevens, Traian Ungureanu, Marie-Christine Vergiat, Udo Voigt, Josef Weidenholzer

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Laura Agea, Marina Albiol Guzmán, Carlos Coelho, Pál Csáky, Miriam Dalli, Gérard Deprez, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Marek Jurek, Jeroen Lenaers, Ulrike Lunacek, Andrejs Mamikins, Angelika Mlinar, Maite Pagazaurtundúa Ruiz, Kati Piri, Barbara Spinelli, Jaromír Štětina, Josep-Maria Terricabras, Róża Gräfin von Thun und Hohenstein, Elissavet Vozemberg

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Daniela Aiuto, Jude Kirton-Darling, Momchil Nekov, Charles Tannock, Romana Tomc, Mihai Ţurcanu


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

[32]

+

ALDE

Gérard Deprez, Nathalie Griesbeck, Louis Michel, Angelika Mlinar, Maite Pagazaurtundúa Ruiz

ECR

 

EFDD

Laura Agea, Daniela Aiuto, Ignazio Corrao, Laura Ferrara

EFN

 

EPP

 

GREENS/EFA

Eva Joly, Ulrike Lunacek, Judith Sargentini, Josep-Maria Terricabras,

GUE/NGL

Marina Albiol Guzmán, Martina Anderson, Barbara Spinelli, Marie-Christine Vergiat

NI

Juan Fernando López Aguilar

S&D

Miriam Dalli, Tanja Fajon, Monika Flašíková Beňová, Ana Gomes, Sylvie Guillaume, Iliana Iotova, Jude Kirton-Darling, Kashetu Kyenge, Marju Lauristin, Andrejs Mamikins, Momchil Nekov, Péter Niedermüller, Kati Piri, Birgit Sippel

[25]

-

ALDE

 

ECR

Jussi Halla-aho, Marek Jurek, Timothy Kirkhope, Branislav Škripek, Helga Stevens, Charles Tannock

EFDD

 

EFN

Lorenzo Fontana

EPP

Heinz K. Becker, Michal Boni, Carlos Coelho, Pál Csáky, Rachida Dati, Frank Engel, Kinga Gál, Brice Hortefeux, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Barbara Kudrycka, Jeroen Lenaers, Monica Macovei, Jaromír Štětina, Csaba Sógor, Róża Gräfin von Thun und Hohenstein, Romana Tomc, Mihai Ţurcanu, Elissavet Vozemberg

GREENS/EFA

 

GUE/NGL

 

S&D

 

[1]

0

NI

VOIGT UDO

Symbolien selitys:

+ : puolesta

-  : vstaan

0  : tyhjää

Oikeudellinen huomautus