Menettely : 2015/2004(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0232/2015

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0232/2015

Keskustelut :

PV 05/10/2015 - 11
CRE 05/10/2015 - 11

Äänestykset :

PV 06/10/2015 - 7.12
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2015)0336

MIETINTÖ     
PDF 161kWORD 94k
22.7.2015
PE 557.178v02-00 A8-0232/2015

kehitysmaiden paikallisviranomaisten roolista kehitysyhteistyössä

(2015/2004(INI))

Kehitysvaliokunta

Esittelijä: Eleni Theocharous

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

kehitysmaiden paikallisviranomaisten roolista kehitysyhteistyössä

(2015/2004(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–       ottaa huomioon 8. syyskuuta 2000 annetun Yhdistyneiden kansakuntien (YK) vuosituhatjulistuksen,

–       ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteita käsittelevän avoimen työryhmän heinäkuussa 2014 esittämän raportin,

–       ottaa huomioon EU:sta ja vuoden 2015 jälkeisestä globaalista kehityksen toimintakehyksestä 25. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman(1),

–       ottaa huomioon kestävän kehityksen rahoitusta käsittelevän hallitustenvälisen asiantuntijakomitean 8. elokuuta 2014 esittämän raportin,

–       ottaa huomioon kestävää kehitystä käsitelleen korkean tason poliittisen foorumin heinäkuussa 2014 antaman ministeritason julkilausuman,

–       ottaa huomioon YK:n vuosituhannen kehitystavoitteita koskevan raportin vuodelta 2014,

–       ottaa huomioon Méxicossa huhtikuussa 2014 pidetyn tehokasta kehitysyhteistyötä koskevan maailmanlaajuisen kumppanuuden korkean tason kokouksen päätösasiakirjan,

–       ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman (UNDP), Global Taskforce -verkoston(2) ja YK:n asuinyhdyskuntaohjelman 31. lokakuuta 2014 laatiman raportin vuoden 2015 jälkeisen kehitysohjelman toteuttamista koskevasta vuoropuhelusta,

–       ottaa huomioon YK:n kehitysryhmän (UNDG) vuonna 2014 antaman vuoden 2015 jälkeisen kehitysohjelman toteuttamista koskevan raportin ”Delivering the Post-2015 development agenda: opportunities at the national and local levels”,

–       ottaa huomioon UNDP:n inhimillisen kehityksen raportin vuodelta 2014 ”Sustaining Human Progress: Reducing Vulnerabilities and Building Resilience”,

–       ottaa huomioon YK:n pääsihteerin tiivistelmäraportin vuoden 2015 jälkeisestä ohjelmasta,

–       ottaa huomioon YK:n selvityksen ”Gender Chart 2012”, jossa arvioidaan edistymistä kahdeksassa vuosituhattavoitteessa sukupuolten tasa-arvon kannalta,

–       ottaa huomioon vuonna 1992 pidetyn YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssin tulokset sekä sen seurantakokouksena Rio de Janeirossa Brasiliassa 20.–22. kesäkuuta 2012 pidetyn kestävän kehityksen konferenssin raportin,

–       ottaa huomioon YK:n korkea-arvoisista henkilöistä koostuvan ryhmän toukokuussa 2013 antaman vuoden 2015 jälkeistä kehitysohjelmaa koskevan raportin,

–       ottaa huomioon kesäkuussa 2012 YK:n pääsihteerille annetun vuoden 2015 jälkeistä YK:n kehitysohjelmaa käsittelevän YK-järjestelmän työryhmän raportin ”Realising the future we want for all”,

–       ottaa huomioon vähiten kehittyneitä maita koskevan Istanbulin toimintaohjelman vuosiksi 2011–2020,

–       ottaa huomioon Busanissa Etelä-Koreassa joulukuussa 2011 pidetyssä avun tuloksellisuutta koskeneessa korkean tason kokouksessa annetun julistuksen ja toimintasuunnitelman,

–       ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja ihmisoikeuksien oikeudellisen kehyksen,

–       ottaa huomioon Pariisin julistuksen avun tehokkuudesta ja Accran toimintaohjelman,

–       ottaa huomioon vuonna 1986 annetun YK:n julistuksen oikeudesta kehitykseen,

–       ottaa huomioon kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen(3) ja EU:n menettelysäännöt täydentävyydestä ja työnjaosta kehitysyhteistyöpolitiikassa(4),

–       ottaa huomioon 15. toukokuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Kumppanimaiden paikallisviranomaisten vaikutusvallan lisääminen hallinnon tehostamiseksi ja kehitystulosten vaikuttavuuden parantamiseksi” (COM(2013)0280),

–       ottaa huomioon 22. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Paikallisviranomaiset ja kansalaisyhteiskunta: Euroopan sitoutuminen kestävän kehityksen tukemiseen(5)” ja 22. heinäkuuta 2013 annetut neuvoston päätelmät paikallisviranomaisista ja kehityksestä,

–       ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 7 artiklan, jonka mukaan ”unioni varmistaa eri politiikkojensa ja toimiensa välisen johdonmukaisuuden kaikki tavoitteensa huomioon ottaen”,

–       ottaa huomioon SEUT:n 208 artiklan, jossa määrätään, että unioni ”ottaa huomioon kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet toteuttaessaan muita sellaisia politiikkoja, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin”,

–       ottaa huomioon 5. helmikuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Köyhyyden poistamista ja kestävää kehitystä koskeva maailmanlaajuinen kumppanuus vuoden 2015 jälkeen” (COM(2015)0044),

–       ottaa huomioon 2. kesäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Ihmisarvoinen elämä kaikille: visiosta yhteisiin toimiin” (COM(2014)0335),

–       ottaa huomioon 13. toukokuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Yksityissektorin roolin vahvistaminen kehitysmaiden osallistavan ja kestävän kasvun tavoittelussa” (COM(2014)0263),

–       ottaa huomioon 30. huhtikuuta 2014 annetun kaikki ihmisoikeudet käsittävää oikeusperusteista lähestymistapaa koskevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”A right-based approach, encompassing all human rights for EU development cooperation” (SWD(2014)0152),

–       ottaa huomioon 27. helmikuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Ihmisarvoinen elämä kaikille: köyhyyden poistaminen ja kestävän tulevaisuuden turvaaminen maailmanlaajuisesti” (COM(2013)0092),

–       ottaa huomioon 12. syyskuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Demokratian ja kestävän kehityksen juuret: EU:n suhtautuminen kansalaisyhteiskuntaan ulkosuhteissa” (COM(2012)0492),

–       ottaa huomioon EU:n kannan valmistelemiseksi 15. kesäkuuta–15. syyskuuta 2012 järjestetyt komission julkiset kuulemiset kehitystä koskevan toimintakehyksen valmistelusta vuoden 2015 jälkeiseksi ajaksi (”Towards a Post-2015 Development Framework”),

–       ottaa huomioon 8. lokakuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Paikallisviranomaiset kehitysyhteistyön toimijoina” (SEC(2008)2570),

–       ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission Euroopan unionin kehityspolitiikkaa koskevan yhteisen julkilausuman ”Eurooppalainen konsensus”(6),

–       ottaa huomioon EU:n kehitysyhteistyöpäivillä 16. marraskuuta 2008 laaditun paikallishallintoa tukevaa kehitysyhteistyötä koskevan eurooppalaisen peruskirjan,

–       ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2005 annetun komission tiedonannon ”Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus – Kehityksen vauhdittaminen vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi” (COM(2005)0134) sekä 14. toukokuuta 2012 pidetyn ulkoasiainneuvoston 3166. istunnon päätelmät ”EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma”,

–       ottaa huomioon 24. helmikuuta 2015 annetun alueiden komitean lausunnon aiheesta ”Ihmisarvoinen elämä kaikille: visiosta yhteisiin toimiin”,

–       ottaa huomioon 9. lokakuuta 2013 annetun alueiden komitean lausunnon aiheesta ”Kumppanimaiden paikallisviranomaisten vaikutusvallan lisääminen hallinnon tehostamiseksi ja kehitystulosten vaikuttavuuden parantamiseksi”,

–       ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2010 annetun alueiden komitean lausunnon aiheesta ”Kevätpaketti: EU:n toimintasuunnitelma vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi”,

–       ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2009 annetun alueiden komitean lausunnon aiheesta ”Paikallisviranomaiset kehitysyhteistyön toimijoina”,

–       ottaa huomioon kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta kaudelle 2014–2020 11. maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 233/2014(7),

–       ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2014 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi kehitysyhteistyön eurooppalaisesta teemavuodesta (2015)(8),

–       ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Vuosituhannen kehitystavoitteet – vuoden 2015 jälkeisen toimintakehyksen määrittely”(9),

–       ottaa huomioon 19. toukokuuta 2014 annetut ulkoasiainneuvoston päätelmät kaikki ihmisoikeudet käsittävän oikeusperusteisen lähestymistavan soveltamisesta kehitysyhteistyössä,

–       ottaa huomioon 12. joulukuuta 2013 annetut ulkoasiainneuvoston päätelmät köyhyyden poistamisen ja kestävän kehityksen rahoittamisesta vuoden 2015 jälkeen,

–       ottaa huomioon AKT-valtioiden ja EU:n 20. kesäkuuta 2014 antaman yhteisen julistuksen vuoden 2015 jälkeisestä kehitysohjelmasta,

–       ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–       ottaa huomioon kehitysvaliokunnan mietinnön (A8-0232/2015),

A.     toteaa, että paikallisviranomaiset ovat tärkeitä valtiollisia ja institutionaalisia toimijoita paikallishallinnossa, ruohonjuuritason demokratian synnyttämisessä ja alueiden kestävässä kehittämisessä, ne tukeutuvat paikallisen väestön demokraattiseen osallistumiseen, ja niillä on tärkeä rooli vuoden 2015 jälkeisten tavoitteiden toteuttamisessa;

B.     ottaa huomioon, että paikallisviranomaisilla on ratkaiseva rooli kehitystavoitteiden määrittelyssä, organisoinnissa ja saavuttamisessa;

C.     ottaa huomioon, että paikallisviranomaiset ovat vahva alueellisten, kansallisten ja maailmanlaajuisten tavoitteiden välinen kohtaamisalue vuoden 2015 jälkeisessä ohjelmassa;

D.     ottaa huomioon, että paikallisviranomaisilla on ratkaiseva rooli heikossa asemassa olevien väestönosien suojelussa epävakaissa kriisivaltioissa ja keskitulotason maissa;

E.     katsoo, että globaalin kestävän kehityksen uusi toimintakehys antaa mahdollisuuden varmistaa kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, paikallisviranomaisten ja kansallisten parlamenttien laajan osallistumisen; toteaa, että paikallisviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen voimaannuttaminen on ehdottoman välttämätöntä asianmukaisen, avoimen ja vastuullisen hallinnon varmistamiseksi;

F.     ottaa huomioon, että EU on osallistunut aktiivisesti paikallisviranomaisten tukemiseen kehitysmaissa ja pyrkinyt siten osaltaan vähentämään köyhyyttä ja edistämään vuosituhattavoitteiden saavuttamista sekä demokraattista hallintoa paikallistasolla;

G.     ottaa huomioon, että alue- ja paikallisviranomaisten edustajat ovat osallistuneet kestävän kehityksen tavoitteita käsittelevän YK:n yleiskokouksen avoimen työryhmän kokouksiin ja että Global Taskforce -verkosto on yhteistyössä UNDP:n ja YK:n asuinyhdyskuntaohjelman kanssa johtanut vuoden 2015 jälkeisen kehitysohjelman toteuttamista koskevia YK:n kuulemisia;

H.     ottaa huomioon, että YK:n pääsihteerin tiivistelmäraportissa vuoden 2015 jälkeisestä kehitysohjelmasta todetaan, että tarvitaan uusi kehitysohjelma, jolla uudistetaan kehitysyhteistyötä ja joka on yleismaailmallinen ja ihmiskeskeinen ja perustuu ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteisiin; ottaa huomioon, että pääsihteeri kehottaa innovatiivisia kumppanuuksia, paikallisviranomaiset mukaan luettuina, olemaan pääasiallisia toimijoita tämän ohjelman toteuttamisessa ja toteuttamaan ohjelman mahdollisimman kansalaisläheisesti;

I.      toteaa, että vuoden 2015 jälkeisen globaalin kehitysohjelman kriittisimmät tavoitteet ja haasteet edellyttävät paikallista toimintaa ja vahvoja kumppanuuksia;

J.      ottaa huomioon, että maailman väestömäärän arvioidaan kasvavan noin 7 miljardista 9,3 miljardiin vuoteen 2050 mennessä ja että suurin osa kasvusta tapahtuu kehitysmaissa ja erityisesti niiden kaupungeissa; katsoo, että liian voimakas kaupungistuminen vaarantaa kestävän kehityksen kaikki ulottuvuudet;

K.     toteaa, että 2,5 miljardia uutta kaupunkilaista tarvitsee koulutusta, terveyspalveluja, työtä, ruokaa, hygienia- ja saniteettipalveluja, liikennepalveluja, asuntoja ja sähköä; toteaa, että tästä aiheutuu suuria haasteita paikallis- ja alueviranomaisille sekä näiden palvelujen tarjoamisesta vastuussa oleville kuntien ja kaupunkien viranomaisille;

L.     ottaa huomioon, että Rion julistuksessa korostetaan, että alkuperäiskansoilla ja niiden yhteisöillä on tärkeä rooli ympäristöasioiden hallinnassa ja kehittämisessä; katsoo, että hallitusten olisi tunnustettava niiden identiteetti, kulttuuri ja intressit ja tuettava niitä sekä mahdollistettava niiden aktiivinen osallistuminen kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen;

M.    ottaa huomioon, että köyhyys on vähentynyt epätasaisesti ja että eriarvoisuuden lisääntyminen sekä teollistuneissa että kehitysmaissa on merkittävä kehityshaaste;

N.     toteaa, että väkivaltaiset konfliktit ja humanitaariset kriisit haittaavat edelleen kehitystoimia; ottaa huomioon, että erityisesti heikoimmassa asemassa olevat väestöryhmät, kuten naiset, lapset ja iäkkäät henkilöt kärsivät sotilaallisista konflikteista ja kriiseistä ja että paikallisviranomaiset ovat ensisijaisia toimijoita konfliktien ehkäisemisessä ja hallinnassa;

O.     katsoo, että nälkää kärsivien määrän puolittamiseksi tarvitaan edelleen lisätoimia, sillä 162 miljoonaa lasta kärsii aliravitsemuksesta; katsoo, että piilonälkä voidaan määritellä hivenaineiden puutokseksi, ja toteaa, että se voi vahingoittaa peruuttamattomasti terveyttä ja sillä voi myös olla ihmisten tuottavuutta heikentäviä sosioekonomisia seurauksia;

P.     toteaa, että ilmastonmuutos ja ympäristön tilan heikkeneminen uhkaavat köyhyyden vähentämistä ja ovat suuri haaste paikallisviranomaisille, sillä ne vaikuttavat ensimmäiseksi paikallisväestöön;

Q.     katsoo, että on luotava lisää uusia ihmisarvoisia työpaikkoja, jotta voidaan vastata väestönkasvuun globaalilla tasolla; toteaa, että yksityinen sektori on merkittävä työllistäjä sekä teollistuneissa että kehitysmaissa ja että se voi siksi olla tärkeä yhteistyökumppani köyhyyden torjumisessa;

R.     toteaa, että kehitysavulla on edelleen ainutlaatuinen merkitys köyhyyden vähentämisessä ja suunnan muuttamisessa kehitysmaissa; katsoo, että kehitysavun olisi oltava kohdennetumpaa, jotta sillä voitaisiin vastata heikoimmassa asemassa olevien väestönosien tarpeisiin; katsoo lisäksi, että kehitysapu yksinään ei riitä ja että on turvauduttava innovatiivisiin rahoitusmenetelmiin;

S.     katsoo, että kansainvälisen, julkisen ja yksityisen rahoituksen käyttöönotto on ratkaisevan tärkeää kestävän paikallisen kehityksen edistämiselle;

T.     toteaa, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat suurimpia kehitysavun antajia ja myös keskeisiä politiikan muotoilijoita ja hajautetun yhteistyön toimijoita ja että niiden olisi siksi edelleen oltava liikkeellepanevia voimia YK:n johdolla käytävien neuvottelujen seuraavassa vaiheessa erityisesti kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisen osalta;

U.     toteaa, että SEUT:n 208 artiklassa vahvistetaan, että unionin kehitysyhteistyöpolitiikan päätavoite on köyhyyden poistaminen, ja määrätään kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta;

I.      Paikallisviranomaiset kehitysyhteistyön toimijoina ja Euroopan unionin rooli

1.      palauttaa mieliin, että Busanin kumppanuus tarjoaa laajenevan foorumin uusille kehitysalan toimijoille, kuten paikallisille ja alueellisille toimijoille;

2.      korostaa, että komission tiedonannossa esitetyt paikallisviranomaisia koskevat uudet suuntaviivat ja paikallisviranomaisten tunnustaminen valtiollisina toimijoina ovat merkittävä askel eteenpäin uudessa Euroopan unionin kehitysohjelmassa;

3.      korostaa, että on tärkeää panna nämä uudet suuntaviivat konkreettisesti täytäntöön eurooppalaisessa yhteistyössä yhdennessätoista Euroopan kehitysrahastossa (EKR) ja kehitysyhteistyön rahoitusvälineessä (DCI);

4.      korostaa, että strateginen suunnittelu kansallisella ja paikallisella tasolla on aivan välttämätöntä, jotta voidaan edistää ja yhdentää kehityksen kolme pääulottuvuutta: sosiaalinen, taloudellinen ja ympäristöulottuvuus;

5.      on ilahtunut siitä, että paikallisviranomaisten kapasiteetin vahvistamista tuetaan paikallisviranomaisia koskevalla budjettikohdalla ja erityisesti siitä, että paikallisviranomaisten toiminnan koordinointiin tarvittavien rakenteiden lujittamista kansallisella ja alueellisella tasolla ja EU:n tasolla sekä kumppanuuden toteuttamista EU:n tasolla tuetaan;

6.      toteaa, että paikallisviranomaisilla on tärkeä rooli kehitysmaissa; kannustaa tekemään EU:n jäsenvaltioiden paikallisviranomaisten ja kehitysmaiden paikallisviranomaisten välisiä kumppanuusjärjestelyjä muun muassa koulutuksen ja inhimillisten voimavarojen alalla suuremman hyödyn saamiseksi ja esimerkiksi ympäristösuunnittelun parantamiseksi;

7.      katsoo, että nämä koordinointirakenteet ovat ratkaisevan tärkeitä teknisen ja menetelmiä koskevan tuen antamisessa paikallisen kapasiteetin kehittämiseksi, asiantuntemuksen vaihdossa hajauttamisprosessin tukemiseksi ja peruspalvelujen tuottamisessa; katsoo, että ne ovat myös tarkoituksenmukainen viitekehys poliittiselle vuoropuhelulle ja paikallisviranomaisten äänen kuuluviin saattamiseksi kaikilla hallinnon tasoilla;

8.      kehottaa EU:ta edistämään hajautettua yhteistyötä keinona panna täytäntöön vuoden 2015 jälkeinen kehitysohjelma; vaatii komissiota tekemään hajauttamisesta yhden rahoituksen keskittämisen pääkohteista ulkoisen avun rahoitusvälineissään kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä ja Euroopan kehitysrahastosta alkaen, sekä tehostamaan toimia paikallisviranomaisten osallistamiseksi täysimääräisesti yhdennentoista Euroopan kehitysrahaston täytäntöön panemiseen kumppanimaissa, alueilla sekä alakohtaisen ja talousarviota koskevan tuen antamisessa; kehottaa jäsenvaltioita varaamaan kehitysohjelmissaan asianmukaisen roolin paikallisviranomaisille sovittamalla yhteen niidet toimet komission ja muiden jäsenvaltioiden toimien kanssa;

II.     Poliittinen vuoropuhelu, rahoitusvarojen käyttöönotto ja tilitys

9.      korostaa, että on varmistettava rahoitusvarojen tasapuolisempi siirto kansalliselta tasolta alueita alemmille tasoille, kaupungeille ja kunnille;

10.    painottaa, että meneillään olevassa hajauttamisprosessissa on kannustettava jäsenvaltioiden hallituksia siirtämään osa kansallisen talousarvion määrärahoista alue- ja paikallisviranomaisille; katsoo siksi, että paikallisviranomaisten rahoitus- ja talousarviokapasiteettia on vahvistettava erityisesti yhteenliittymien avulla;

11.    katsoo, että osa EU:n talousarviosta myönnettävästä tuesta on kohdennettava paikallisyhteisöjen rahoittamiseen;

12.    vaatii aloittamaan todellisen poliittisen vuoropuhelun paikallisviranomaisten kanssa osana eurooppalaista yhteistyötä siten, että on mahdollista arvioida edistymistä, ongelmia ja mahdollisuuksia lisätä avun tuloksellisuutta paikallistasolla;

13.    pyytää institutionalisoimaan tämän vuoropuhelun käyttäen nykyisiä eri yhteistyömuotojen sisällä olevia koordinointirakenteita;

III.   Paikallisviranomaisten rooli vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa: kokemuksista opittua

14.    painottaa, että vuosituhattavoitteista ilmeni, että paikallisviranomaisilla on tärkeä rooli köyhyyden torjunnassa sekä vesihuollon, hygienia- ja saniteettipalvelujen, perusterveydenhuollon ja koulutuksen kaltaisten julkisten palvelujen tarjoamisessa;

15.    pitää myönteisenä hajautettua kehitysyhteistyötä koskevien aloitteiden leviämistä ja kaupunkien välisten yhteistyömekanismien käyttöä;

16.    korostaa, että on myönnettävä lisää varoja hajautettujen viranomaisten kapasiteetin vahvistamiseen, jotta ne voivat tarjota laadukkaita julkisia palveluja, taata yhtäläiset mahdollisuudet ja edistää sosiaalista yhteenkuuluvuutta;

17.    pitää valitettavana, ettei vuosituhannen kehitystavoitteissa ole otettu riittävästi huomioon kehityksen paikallisen ulottuvuuden merkitystä; pitää valitettavana, ettei kehitysohjelmiin ole sisällytetty riittävässä määrin kulttuurista ulottuvuutta, joka on välttämätön edellytys paikallisten olojen ymmärtämiselle; kehottaa ottamaan huomioon kulttuurisen ulottuvuuden paikallisissa, kansallisissa ja kansainvälisissä strategioissa köyhyyden vähentämiseksi;

18.    pitää valitettavana, että vuosituhattavoitteissa ei ole selkeästi mukautettu globaaleja tavoitteita kansallisiin ja paikallisiin olosuhteisiin;

IV.   Vuoden 2015 jälkeisen kehitysohjelman määrittely: haasteet ja mahdollisuudet

19.    katsoo, että vuoden 2015 jälkeiseen prosessiin olisi sisällytettävä selkeä visio Rio+20-kokouksen tulosten täytäntöönpanosta ja siinä olisi tunnustettava paikallisviranomaisten rooli;

20.    korostaa, että kestävän kehityksen tavoitteille on määriteltävä tavoiteltavat tulokset ja luotettavat indikaattorit, joiden on oltava olosuhteisiin sopivia ja vastattava paikallisväestön tarpeisiin ja huolenaiheisiin; kehottaa EU:ta vahvistamaan paikallisviranomaisten roolia ja ottamaan niiden asiantuntemuksen huomioon muissa kestävän kehityksen tavoitteissa;

21.    kehottaa EU:ta kiinnittämään vastedeskin erityistä huomiota paikallisviranomaisiin kehitystoimien suunnittelussa ja täytäntöönpanossa sekä rahoitustuen antamisessa; tähdentää, että tämä edellyttäisi aidosti osallistavaa prosessia, jota aletaan toteuttaa jo kehityspolitiikan suunnittelun alkuvaiheessa, ja toteaa, että hajautetun julkisen avun merkitys on näin ollen tunnustettava ja sitä on vahvistettava; korostaa tarvetta varmistaa niiden lisääntyvä osallistuminen kehitysstrategioiden määrittelyyn;

22.    kehottaa unionia huolehtimaan siitä, että paikallisviranomaiset ovat paremmin edustettuina vuoden 2015 jälkeisen kehitysohjelman hyväksymistä koskevissa kansainvälisissä neuvotteluissa, kehitysyhteistyön rahoittamista koskevassa kansainvälisessä konferenssissa ja kansainvälisessä ilmastokonferenssissa;

23.    kehottaa EU:ta edelleen tukemaan kaupunkeja ja asuinalueita koskeviin riippumattomiin tavoitteisiin pyrkimistä;

V.     Uuden ja tehokkaan globaalin kumppanuuden tarve (muun muassa kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja yksityisen sektorin kanssa)

24.    kehottaa EU:ta osaltaan vahvistamaan monien sidosryhmien välisiä kumppanuuksia ja toteuttamaan vuoden 2015 jälkeisen ohjelman paikallisella tasolla;

25.    kehottaa määrittelemään ja jakamaan selkeästi kumppaneiden vastuualueet;

VI.   Kumppanuus yksityisen sektorin kanssa

26.    muistuttaa, että julkinen sektori on uuden globaalin kehitysohjelman tärkein mahdollistaja ja toteuttaja; korostaa, että julkisten varojen käyttöönotto ja kansalaisten panokseen sekä luonnonvarojen läpinäkyvään hyödyntämiseen ja oikeudenmukaiseen tulonjakoon perustuvan verotusjärjestelmän vahvistaminen on sen tehokkuuden olennainen edellytys;

27.    toistaa, että on välttämätöntä tukea keskiluokan syntymistä edistämällä erityisesti nuorten ja naisten yksityisyrittäjyyttä;

28.    korostaa, että on tärkeää voimaannuttaa paikalliset mikroyritykset ja pk-yritykset työpaikkojen luomisessa ja kestävän ja osallistavan talouskasvun edistämisessä julkisten ja yksityisten toimien avulla;

29.    toteaa, että on pantava täytäntöön tehokkaat vastuumekanismit ja määriteltävä pakolliset sosiaali- ja ympäristötakuut;

VII.  Kumppanuus kansalaisyhteiskunnan kanssa

30.    katsoo, että vuoden 2015 jälkeisellä globaalilla kehitysohjelmalla on muutettava kansalaisyhteiskunnan järjestöjen roolia ja vaikutusta; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa luomalla mekanismeja säännöllistä vuoropuhelua varten, joka olisi riittävän tehokasta myönteisen palautteen saamiseksi kansalaisyhteiskunnalta;

VIII. Paikallisen vastuun ja paikallisten valmiuksien kehittämisen tukeminen

31.    korostaa, että hallitusten on oltava vastuussa sekä omassa maassa toimiville sidosryhmille että kansainväliselle yhteisölle;

32.    korostaa, että on tärkeää edistää avoimuutta ja monien sidosryhmien välistä vuoropuhelua, jotta voidaan lisätä paikallisen väestön, alkuperäiskansojen, maahanmuuttajien ja vähemmistöjen osallistumista;

33.    katsoo, että on toteutettava tehokkaita toimia, joilla parannetaan paikallisviranomaisten mahdollisuuksia tarjota julkisia palveluja;

34.    painottaa, että on tärkeää kehittää hyvää hallintoa paikallistasolla edistämällä vastuuvelvollisuuden, avoimuuden, osallistumisen, reagoinnin ja oikeusvaltion periaatteita;

35.    kannustaa luomaan talousarviota laadittaessa foorumeja paikallistasolla käytäviä neuvotteluja varten;

36.    korostaa, että julkisia tietojenkeruujärjestelmiä on pikaisesti uudistettava;

IX.   Alkuperäiskansat ja kehitystoimien suunnittelu

37.    korostaa, että alkuperäiskansat olisi otettava tiiviisti mukaan paikallisten ja alueellisten kehittämis- ja investointisuunnitelmien valmisteluun;

38.    kehottaa hallituksia ja paikallisviranomaisia a) vahvistamaan paikallista lainsäädäntöä perinteisten maanhallintajärjestelyjen tunnustamiseksi, b) tekemään yhteistyötä perinteisten auktoriteettien kanssa luonnonvarojen hallinnoinnissa, c) puuttumaan alkuperäiskansoja koskeviin sukupuoleen ja sukupolvien välisiin suhteisiin liittyviin kysymyksiin, d) suojelemaan alkuperäiskansojen tietämystä ja e) lisäämään alkuperäiskansojen mahdollisuuksia osallistua kehitystoimien suunnitteluun;

X.     Teknologian siirto

39.    korostaa, että hallitusten ja paikallisviranomaisten olisi luotava mahdollisuudet teknologian siirrolle;

40.    katsoo, että tällaiseen yhteistyöhön olisi sisällytettävä myös pitkän aikavälin investoinnit;

XI.   Kaupungit ja asuinalueet

41.    pitää myönteisenä afrikkalaisten kaupunkien osallistumista Yhdistyneiden kansakuntien asuin- ja kestävän kaupunkikehityksen konferenssin (Habitat III) valmisteluun; kehottaa komissiota tukemaan tällaista osallistumista ja varaamaan kumppanuutta koskevissa suunnitelmissaan tukea kestävää kaupunkikehitystä koskevan prosessin hallinnointiin;

42.    pitää myönteisenä avoimen työryhmän päätöstä kaupunkien kestävää kehitystä koskevan itsenäisen tavoitteen sisällyttämisestä ohjelmaan;

43.    painottaa, että on tärkeää hyväksyä alueellinen lähestymistapa kysymyksiin, jotka koskevat esimerkiksi jätehuoltoa ja köyhyyttä kaupungeissa, epätasa-arvoisuuden vähentämistä, kansalaisten emansipoitumista, osallistavaa hallintoa, innovatiivisen infrastruktuurin suunnittelua, palvelujen tuottamista, maankäytön hallinnointia, kaupunkien osuutta globaalissa ympäristönmuutoksessa sekä niiden vaikutusta ekosysteemeihin, luonnonkatastrofien riskien vähentämistä, energiankäyttöä jne.;

44.    korostaa, että on tärkeää tukea kehitysmaita ja vähiten kehittyneitä maita myös antamalla niille taloudellista ja teknistä apua;

XII.  Hyvä hallinto ja korruption torjunta

45.    korostaa, että kansainvälistä yhteistyötä laittomien rahavirtojen pysäyttämiseksi olisi tehostettava, jotta varmistetaan paikallisten ja kansainvälisten yritysten tasapuolinen kohtelu verotusta koskevissa kysymyksissä;

46.    korostaa, että vallan hajauttaminen on tehokas keino torjua korruptiota, mukaan luettuna monikansallisten yritysten harjoittaman korruption torjunta, sekä edistää julkishallinnon nykyaikaistamista ja kansalaisten tarpeisiin vastaavien taloudellisten ja sosiaalisten uudistusten toteuttamista;

XIII. Resurssien käyttöönoton tehostaminen

47.    korostaa, että on tutkittava mahdollisuuksia ottaa käyttöön luovia ja oikeudenmukaisia rahoitusmekanismeja;

48.    korostaa että kansallisten resurssien käyttöönotto paikallistasolla on erittäin tärkeää vuoden 2015 jälkeisen kehitysohjelman toteuttamisen onnistumiselle, sillä se on yksi avaintekijöistä kansallista ja paikallista kehitystä edistävien politiikkojen ja strategioiden täytäntöön panemisessa; korostaa tässä yhteydessä, että on ehdottomasti vahvistettava kumppanimaiden paikallisviranomaisten kapasiteettia kunnallisverotuksessa ja talousarvion suunnittelussa; pitää myönteisenä paikallisen rahoituksen tarkkailupisteiden asteittaista perustamista, ja katsoo, että niiden olisi saatava enemmän tukea Euroopan unionilta;

49.    katsoo, että erityisesti maaseudulla on tehokkaampaa toimia paikallistasolla kansalaisten elinolojen parantamiseksi ja että yksi tärkeä haaste paikallisille ja kansallisille viranomaisille on kannustaa epävirallisen sektorin asteittaista virallistamista, ilman että heikennetään innovointihalukkuutta;

50.    kehottaa Maailmanpankkia ja kansainvälisiä rahoituslaitoksia päivittämään ympäristö- ja sosiaalitakuita koskevia toimintaperiaatteitaan;

51.    muistuttaa, että paikallisviranomaiset joutuvat ensimmäisinä vastaamaan yhä lisääntyviin kriiseihin, mutta useimmiten niiltä puuttuu valmiuksia ja keinoja vastata niihin tehokkaasti;

52.    kehottaa komissiota edistämään innovatiivisten rahoituslähteiden käyttöönottoa hajautettuun yhteistyöhön, mukaan lukien lainan ja tuen yhdistämisvälineitä, joita ei ole vielä mukautettu paikallisviranomaisten erityistarpeisiin;

53.    kehottaa Euroopan unionia lisäämään paikalliselle kehitykselle välttämättömän hajautetun rahoituksen määrärahoja;

54.    kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0059.

(2)

paikallis- ja aluehallitusten Global Taskforce -verkosto

vuoden 2015 jälkeisen kehitysohjelman Habitat III -konferenssin valmistelemiseksi.

(3)

EUVL C 46, 24.2.2006, s.1.

(4)

Neuvoston päätelmät 9558/07, 15.5.2007.

(5)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0432

(6)

EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1.

(7)

EUVL L 77, 15.3.2014, s. 44.

(8)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0269.

(9)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0283.


VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

14.7.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

19

2

2

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Louis Aliot, Ignazio Corrao, Nirj Deva, Doru-Claudian Frunzulică, Charles Goerens, Heidi Hautala, Maria Heubuch, Stelios Kouloglou, Arne Lietz, Norbert Neuser, Maurice Ponga, Cristian Dan Preda, Lola Sánchez Caldentey, Elly Schlein, Paavo Väyrynen, Bogdan Brunon Wenta

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Seb Dance, Eider Gardiazabal Rubial, Louis Michel, Eleni Theocharous, Jan Zahradil, Joachim Zeller

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

James Carver


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

19

+

ALDE

Charles Goerens, Louis Michel, Paavo Väyrynen

ECR

Nirj Deva, Jan Zahradil

EFDD

Ignazio Corrao

PPE

Maurice Ponga, Cristian Dan Preda, Eleni Theocharous, Bogdan Brunon Wenta, Joachim Zeller

S&D

Seb Dance, Doru-Claudian Frunzulică, Eider Gardiazabal Rubial, Arne Lietz, Norbert Neuser, Elly Schlein

VERTS/ALE

Heidi Hautala, Maria Heubuch

2

-

EFDD

James Carver

ENF

Louis Aliot

2

0

GUE/GL

Stelios Kouloglou, Lola Sánchez Caldentey

Symbolien selitys:

+ : puolesta

-  : vastaan

0  : tyhjää

Oikeudellinen huomautus