Menettely : 2015/2229(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0344/2015

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0344/2015

Keskustelut :

PV 16/12/2015 - 15
CRE 16/12/2015 - 15

Äänestykset :

PV 17/12/2015 - 9.9
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2015)0470

MIETINTÖ     
PDF 858kWORD 437k
30.11.2015
PE 567.654v03-00 A8-0344/2015

vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2014 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla

(2015/2229(INI))

Ulkoasiainvaliokunta

Esittelijä: Cristian Dan Preda

TARKISTUKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2014 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla

(2015/2229(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja muut YK:n ihmisoikeussopimukset ja -välineet ja erityisesti kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä New Yorkissa 16. joulukuuta 1966 allekirjoitetun taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen ja 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman kyseisen sopimuksen 25. vuosipäivästä(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2, 3, 8, 21 ja 23 artiklan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman sellaisena kuin ulkoasiainneuvosto sen hyväksyi 25. kesäkuuta 2012(2),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia koskevat EU:n suuntaviivat,

–  ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston 12. toukokuuta 2014 hyväksymät sananvapautta verkossa ja verkon ulkopuolella koskevat EU:n ihmisoikeussuuntaviivat(3),

–  ottaa huomioon EU:n suuntaviivat uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämiseksi ja suojelemiseksi(4),

–  ottaa huomioon parlamenttien välisistä suhteista vastaaville Euroopan parlamentin valtuuskunnille tarkoitetut suuntaviivat ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisestä niiden EU:n ulkopuolisiin maihin suuntautuvilla vierailuilla(5),

–  ottaa huomioon neuvoston 22. kesäkuuta 2015 hyväksymän EU:n vuosikertomuksen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2014(6),

–  ottaa huomioon neuvoston 20. heinäkuuta 2015 hyväksymän ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan toimintasuunnitelman 2015–2019(7),

–  ottaa huomioon neuvoston 26. lokakuuta 2015 hyväksymän toimintasuunnitelman ”Gender Equality and Women's Empowerment: Transforming the Lives of Girls and Women through EU External Relations 2016-2020 (GAPII)(8),

–  ottaa huomioon 14. toukokuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisäämisestä: muutossuunnitelma(9),

–  ottaa huomioon 5. joulukuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät lasten oikeuksien edistämisestä ja suojelusta(10),

–  ottaa huomioon 17. helmikuuta 2015 annetun neuvoston päätöksen 2015/260 ihmisoikeuksista vastaavan Euroopan unionin erityisedustajan toimeksiannon jatkamisesta(11),

–  ottaa huomioon 26. toukokuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät sukupuolten tasa-arvosta ja kehityksestä(12),

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 31. lokakuuta 2000 antaman päätöslauselman 1325 naisista, rauhasta ja turvallisuudesta(13),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen loukkauksista antamansa kiireelliset päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksien puolustajien hyväksi toteutettavista Euroopan unionin toimista(14),

–  ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman demokratiakehitystä edistävästä ulkopolitiikasta(15),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman digitaalisen vapauden strategiasta EU:n ulkopolitiikassa(16),

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman lehdistön ja tiedotusvälineiden vapaudesta maailmassa(17),

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman korruptiosta julkisella ja yksityisellä sektorilla ja sen vaikutuksista ihmisoikeuksiin kolmansissa maissa(18),

–  ottaa huomioon 10. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman kastijärjestelmään perustuvasta syrjinnästä(19),

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:n painopisteistä YK:n ihmisoikeusneuvoston 25. istunnossa(20),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n painopisteistä YK:n ihmisoikeusneuvostossa vuonna 2015(21),

–  ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2014 neuvostolle antamansa suosituksen YK:n yleiskokouksen 69. istunnosta(22),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman kidutuksen poistamisesta maailmasta(23),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2013 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla(24),

–  ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta(25),

–  ottaa huomioon 8. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksista ja teknologiasta: murtohälytys- ja valvontajärjestelmien vaikutus ihmisoikeuksiin kolmansissa maissa(26),

–  ottaa huomioon 10. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman muuttoliikkeestä ja pakolaisista Euroopassa(27),

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvosta ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä kehitysyhteistyössä laaditun EU:n toimintasuunnitelman uudistamisesta(28),

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman kuolemanrangaistuksen soveltamisesta Japanissa(29),

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2014 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Laajentumisstrategia ja vuosien 2014 ja 2015 tärkeimmät haasteet”(30),

–  ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission Eurooppa-neuvostolle, Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle 8. maaliskuuta 2011 antaman yhteisen tiedonannon ”Demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävä kumppanuus eteläisen Välimeren maiden kanssa”(31),

–  ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle 25. toukokuuta 2011 antaman yhteisen tiedonannon ”Uusi strategia muutostilassa olevia naapurimaita varten”(32),

–  ottaa huomioon 30. huhtikuuta 2014 julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ihmisoikeusperustaisesta lähestymistavasta ja kaikkien ihmisoikeuksien huomioon ottamisesta EU:n kehitysyhteistyössä(33),

–  ottaa huomioon 26. kesäkuuta 2014 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman, jossa kehotetaan perustamaan avoin hallitustenvälinen työryhmä, jonka tehtävänä olisi laatia oikeudellisesti sitova kansainvälinen asiakirja ylikansallisista yhtiöistä ja muista liikeyrityksistä ja ihmisoikeuksista(34),

–  ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n uudesta lähestymistavasta ihmisoikeuksiin ja demokratiaan – eurooppalaisen demokratiarahaston EED:n toiminta sen perustamisen jälkeen(35),

–  ottaa huomioon YK:n väestörahaston ja Unicefin vuosikertomuksen 2014 niiden yhteisestä ohjelmasta naisten sukuelinten silpomisen kieltämiseksi(36),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kehitysvaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0344/2015),

A.  toteaa, että SEU:n 21 artikla velvoittaa unionin määrittelemään yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP), joka perustuu demokratian ja oikeusvaltion periaatteisiin, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuuteen ja jakamattomuuteen, ihmisarvon kunnioittamiseen, tasa-arvon ja yhteisvastuun periaatteisiin sekä YK:n peruskirjan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden noudattamiseen;

B.  ottaa huomioon, että SEU:n 6 artiklan mukaan unioni liittyy ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen;

C.  toteaa, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden ja jakamattomuuden kunnioittamisen, edistämisen ja turvaamisen on oltava unionin ulkoisen toiminnan kulmakiviä;

D.  katsoo, että unionin sisäisen ja ulkoisen politiikan ja ulkoisen politiikan eri toimien keskinäistä yhtenäisyyttä on lisättävä, jos unioni haluaa toteuttaa menestyksellistä ja vaikuttavaa ihmisoikeuspolitiikkaa; katsoo, että suurempi johdonmukaisuus antaisi unionille mahdollisuuden reagoida ihmisoikeusloukkauksiin nopeasti heti niiden ilmettyä;

E.  ottaa huomioon, että unionin sitoutuminen tehokkaaseen monenvälisyyteen, jonka ytimessä on YK, on olennainen osa unionin ulkopolitiikkaa ja perustuu vakaumukseen, että yleismaailmallisiin normeihin ja arvoihin perustuvan monenvälisen järjestelmän avulla voidaan parhaiten käsitellä maailmanlaajuisia kriisejä, haasteita ja uhkia;

F.  toteaa, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen ei ole itsestäänselvyys missään päin maailmaa; toteaa, että monet autoritaariset hallinnot ovat vakava uhka ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden periaatteelle erityisesti monenvälisillä foorumeilla;

G.  toteaa, että yli puolet maailman väestöstä elää edelleen epädemokraattisissa sortohallinnoissa ja että maailmanlaajuinen vapaus on heikentynyt jatkuvasti viime vuosien aikana; toteaa, että ihmisoikeusloukkaukset tapahtuvat aina yhteiskuntien ja yksilöiden kustannuksella;

H.  toteaa, että maailmassa on lukuisia pyrkimyksiä kaventaa kansalaisyhteiskunnan liikkumatilaa, YK:n ihmisoikeusneuvosto mukaan luettuna;

I.  toteaa, että demokraattisille hallintojärjestelmille on vapaiden vaalien lisäksi tunnusomaista avoin hallinto, oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen, sananvapaus, ihmisoikeuksien kunnioittaminen, riippumaton oikeuslaitos, kansainvälisen oikeuden ja kansainvälisten sopimusten noudattaminen sekä ohjeisto ihmisoikeuksien kunnioittamisesta;

J.  muistuttaa komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan todenneen ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevaa uutta yhteistä toimintasuunnitelmaa laadittaessa, että ihmisoikeudet ovat hänen toimintansa keskiössä ja suunnannäyttäjinä kaikissa suhteissa niin unionin toimielimiin kuin kolmansiin maihin, kansainvälisiin järjestöihin ja kansalaisyhteiskuntaan; toteaa, että vuonna 2017 on tarkoitus tehdä ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan toimintasuunnitelman väliarviointi, joka osuu yhteen niiden ulkoisen rahoituksen välineiden väliarvioinnin kanssa, joilla on tarkoitus lisätä unionin ulkoisen toiminnan johdonmukaisuutta;

K.  toteaa, että Euroopan ulkosuhdehallinto, komissio, neuvosto ja jäsenvaltiot ovat vastuussa uuden toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta; katsoo, että kolmansissa maissa toteuttavilla unionin operaatioilla ja sijaitsevilla unionin edustustoilla voi olla merkittävä täydentävä rooli toimintasuunnitelman toteuttamisessa menestyksellisesti;

L.  katsoo, että on huolehdittava asiamukaisista resursseista ja resurssien mahdollisimman tehokkaasta käytöstä, jotta voidaan tehostaa ihmisoikeuksien ja demokratian edistämistä kolmansissa maissa;

M.  toteaa, että unionin olisi mitattava tarkemmin omien toimiensa ihmisoikeusvaikutuksia, maksimoitava myönteiset vaikutukset ja estettävä kielteiset vaikutukset ja vähennettävä niitä sekä parannettava kärsimään joutuneille väestönosille tarkoitettuja oikeussuojakeinoja;

N.  toteaa, että toimiminen yhdessä kolmansien maiden kanssa kaikilla kahden- ja monenvälisillä foorumeilla on tehokkaimpia keinoja käsitellä kolmansien maiden ihmisoikeuskysymyksiä; toteaa, että kolmansissa maissa toimivat kansalaisjärjestöt ovat tärkeitä kumppaneita EU:n ihmisoikeuspolitiikan laadinnassa ja täytäntöönpanossa;

O.  toteaa, että unionin tärkeimpiä prioriteetteja ihmisoikeusloukkausten torjunnassa on tiivis yhteistyö kolmansien maiden kansalaisyhteiskuntien ja ihmisoikeusaktivistien kanssa;

P.  katsoo, että tarvitaan enemmän kansainvälistä yhteistyötä, kun pyritään tehostamaan perusoikeuksien kunnioittamista ja digitaalista valvontateknologiaa hyödyntävien tiedustelupalvelujen parlamentaarista valvontaa;

Q.  toteaa, että unioni ja sen jäsenvaltiot ovat olleet Kansainvälisen rikostuomioistuimen läheisiä liittolaisia tuomioistuimen perustamisesta lähtien ja tukeneet sitä taloudellisesti, poliittisesti, logistisesti ja diplomatian keinoin sekä edistäneet Rooman perussäännön yleismaailmallista luonnetta ja puolustaneet tuomioistuimen koskemattomuutta sen riippumattomuuden lujittamiseksi;

R.  toteaa, että ihmisoikeudet ja demokratiatuki olisi sisällytettävä kaikkiin unionin ulkoisen ulottuvuuden politiikkoihin, kuten kehitysyhteistyö, muuttoliike, turvallisuus, terrorismin torjunta, laajentuminen ja kauppa, jotta voidaan jatkossakin edistää ihmisoikeuksien kunnioittamista;

S.  toteaa, että SEUT:n 207 artiklan mukaan unionin kauppapolitiikkaa harjoitetaan unionin ulkoista toimintaa koskevien periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti;

T.  toteaa, että erilaiset muuttoliikkeet ovat unionin ulkoisen toiminnan suuri haaste, joka edellyttää välittömiä, tehokkaita ja kestäviä ratkaisuja, jotta voidaan varmistaa, että esimerkiksi sotaa ja väkivaltaa pakenevien turvattomien ihmisten ihmisoikeuksia kunnioitetaan eurooppalaisten arvojen ja kansainvälisten ihmisoikeusnormien hengessä;

U.  toteaa, että maailmantalous on suuressa kriisissä, joka yhdessä tiettyjen toimien ja varsinkin suurten budjettileikkausten kanssa vaikuttaa haitallisesti ihmisoikeuksiin, erityisesti taloudellisiin ja sosiaalisiin oikeuksiin, ihmisten elinoloihin (kasvava työttömyys, köyhyys ja epätasa-arvo, epävarma työllisyystilanne, palvelujen väheneminen ja niiden laadun heikentyminen) ja näin ollen myös ihmisten hyvinvointiin;

V.  katsoo, että yleismaailmallisten ja jakamattomien arvojen perusteella ajatuksen-, omantunnon-, uskonnon- ja vakaumuksenvapauden olisi oltava unionin prioriteetteja, joille on annettava ehdoton tuki; toteaa, että nämä oikeudet ovat suuresti uhattuina, sillä niitä koskevien loukkausten määrä on lisääntynyt merkittävästi;

W.  toteaa, että kuolemanrangaistuksen poistaminen kaikkialta maailmasta kuuluu edelleen unionin ulkoisen ihmisoikeuspolitiikan prioriteetteihin; panee merkille, että kuolemanrangaistuksen poistamista koskeva kuudes maailmankonferenssi on tarkoitus pitää Oslossa kesäkuussa 2016;

X.  toteaa, että lapsiin, naisiin ja vähemmistöihin kuuluviin ihmisiin kohdistuu varsinkin sota-alueilla entistä suurempia erityisuhkia sekä fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa;

Y.  toteaa, että vuoden 2014 Saharov-palkinto myönnettiin Denis Mukwegelle tunnustuksena hänen uupumattomasta työstään lääkärinä ja ihmisoikeusaktivistina seksuaalisen väkivallan ja ympärileikkausten uhrien hyväksi; toteaa, että naisten sukuelinten silpominen on perustavanlaatuinen naisten ja lasten oikeuksien loukkaus ja että sukuelinten silpomisen ja seksuaalisen väkivallan torjuntatoimille on ehdottomasti annettava keskeinen rooli unionin ulko- ja ihmisoikeuspolitiikassa;

Z.  toteaa, että arvioiden mukaan 230 miljoonaa lasta sotaa käyvissä maissa ja sota-alueilla joutui vuonna 2014 elämään äärimmäisen väkivaltaisissa ja traumaattisissa oloissa ja väkivaltaisten ryhmien pakolla tai tarkoituksellisesti rekrytoimiksi;

AA.  toteaa, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 25 artiklan mukaan jokaisella on oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin, ja äideillä ja lapsilla on oikeus erityiseen huoltoon ja apuun, myös lääkintähuoltoon; toteaa, että YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselmassa 26/28(37) vaaditaan, että seuraavassa ihmisoikeusneuvoston sosiaalifoorumin kokouksessa keskitytään lääkkeiden saatavuuteen osana jokaisen ihmisen oikeutta parhaimpaan mahdolliseen fyysiseen terveyteen ja mielenterveyteen; toteaa, että Maailman terveysjärjestön WHO:n perussäännön mukaan mahdollisimman hyvä terveydentila on jokaisen ihmisen perusoikeus rotuun, uskontoon, poliittiseen kantaan ja taloudelliseen tai yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta;

AB.  toteaa, että ilmastonmuutos heikentää kaikkein perustavimmanlaatuisia ihmisoikeuksia, kuten veden, luonnonvarojen ja elintarvikkeiden saatavuus;

AC.  toteaa, että arvokkaiden arkeologisten maailmanperintökohteiden tahallisella systemaattisella tuhoamisella, jota harjoittavat terroristijärjestöt ja sotivat ryhmittymät, on tarkoitus horjuttaa kansakuntia ja viedä ihmisiltä heidän kulttuurinen identiteettinsä, minkä vuoksi sitä ei pitäisi katsoa pelkästään sotarikokseksi vaan myös rikokseksi ihmisyyttä vastaan;

Yleisiä näkökohtia

1.  pitää erittäin huolestuttavana, että ihmisoikeudet ja demokraattiset arvot, kuten sananvapaus, ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapaus, ovat suuresti uhattuina eri puolilla maailmaa ja autoritaarisissa hallintojärjestelmissä; pitää erittäin huolestuttavana maailmanlaajuisesti myös sitä, että kansalaisyhteiskunnan liikkumatila kutistuu ja yhä useampi ihmisoikeusaktivisti joutuu vainotuksi;

2.  kehottaa unionia ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan, jotta ihmisoikeudet ja demokraattiset arvot saadaan ulkosuhteiden keskiöön, kuten SEU niitä velvoittaa; katsoo, että unionin olisi käytettävä asianmukaisia toimia, kun se puuttuu kolmansien maiden ja varsinkin autoritaaristen järjestelmien vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin, kauppa-, energia- ja turvallisuuspoliittiset toimet mukaan luettuina;

3.  muistuttaa, että on erittäin tärkeää varmistaa unionin sisäisen ja ulkoisen toiminnan yhtenäisyys ihmisoikeuksiin ja demokraattisiin arvoihin liittyvissä asioissa; korostaa tässä yhteydessä, että vaikka tässä mietinnössä käsitellään unionin ulkoista toimintaa ihmisoikeuksien edistämiseksi, parlamentti antaa myös kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan laatiman vuotuisen mietinnön perusoikeustilanteesta Euroopan unionissa; pitää myös tärkeänä, että unionin ulkoisissa toimissa ja kaikissa sen välineissä toimitaan johdonmukaisesti ja samoja vaatimuksia noudattaen;

4.  kehottaa unionia ja jäsenvaltioita puuttumaan tehokkaasti sisäisiin ihmisoikeusongelmiin, kuten romanien tilanteeseen, pakolaisten ja muuttajien kohteluun, hlbti-ihmisiin kohdistuvaan syrjintään, rasismiin, naisiin kohdistuvaan väkivaltaan sekä vankilaoloihin ja tiedotusvälineiden vapauteen jäsenvaltioissa, jotta säilyy unionin ulkoisen ihmisoikeuspolitiikan uskottavuus ja johdonmukaisuus;

5.  pitää erittäin tärkeänä, että varmistetaan unionin politiikan johdonmukaisuus miehitys- ja alueliitostilanteissa; muistuttaa, että unionin politiikan ohjenuorana kaikissa tilanteissa on oltava kansainvälinen humanitaarinen oikeus;

6.  vastustaa jyrkästi alueliitoksia, alueiden miehityksiä ja siirtokuntia ja vaatii kansoille ehdotonta itsemääräämisoikeutta;

7.  katsoo, että jotta unioni ja jäsenvaltiot voivat täyttää sitoumuksensa ja edistää maailman ihmisoikeuksia ja demokratiaa, niiden on puhuttava johdonmukaisesti yhdellä äänellä ja varmistettava viestinsä perillemeno;

8.  pitää lisäksi tärkeänä, että komissio, neuvosto, ulkosuhdehallinto, parlamentti ja unionin edustustot tehostavat yhteistyötään, jotta voidaan lisätä unionin ihmisoikeus- ja demokratiapolitiikan johdonmukaisuutta ja varmistaa sen keskeinen asema kaikissa unionin ulkoisen ulottuvuuden toimissa ja erityisesti kehitysyhteistyö-, turvallisuus-, työllisyys- ja muuttoliikealan sekä kaupan ja tekniikan alan toimissa;

9.  kehottaa unionia parantamaan omien politiikkojensa ihmisoikeusvaikutuksia ja systemoimaan ne täysimääräisesti sekä varmistamaan analyysien avulla politiikkojen uudistukset tarvittaessa; kehottaa unionia kehittämään toimivampia mekanismeja omien politiikkojensa myönteisten ihmisoikeusvaikutusten maksimoimiseksi, kielteisten vaikutusten estämiseksi tai niiden vähentämiseksi sekä kärsimään joutuneille väestönosille tarkoitettujen oikeussuojakeinojen parantamiseksi;

10.  palauttaa mieliin pitkäaikaisen sitoutumisensa ihmisoikeuksien ja demokraattisten arvojen edistämiseen, mitä ilmentävät muun muassa vuosittain myönnettävä mielipiteenvapauden Saharov-palkinto, ihmisoikeuksien alivaliokunnan toiminta ja kuukausittaiset täysistuntokeskustelut ja päätöslauselmat tapauksista, joissa on loukattu ihmisoikeuksia, demokraattisia arvoja ja oikeusvaltioperiaatetta;

11.  pitää erittäin huolestuttavana arvokkaiden arkeologisten maailmanperintökohteiden tahallista systemaattista tuhoamista ja ryöstelyä, jolla terroristijärjestöt ja sotivat ryhmittymät, jotka rahoittavat rikollista toimintaansa varastettujen taideaarteiden laittomalla kaupalla, pyrkivät horjuttamaan kansakuntia ja viemään ihmisiltä heidän kulttuurisen identiteettinsä; kehottaa siksi komissiota yhdessä YK:n ja Unescon kanssa torjumaan sota-alueilta peräisin olevilla taideaarteilla käytävää laitonta kauppaa ja tekemään aloitteita tällaisten alueiden kulttuuriperinnön suojelemiseksi; kehottaa komissiota luokittelemaan ihmiskunnan yhteisen kulttuuriperinnön tahallisen tuhoamisen rikokseksi ihmisyyttä vastaan ja toteuttamaan tarvittavia oikeustoimia;

EU:n politiikan välineet maailman ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisessä

EU:n vuosikertomus ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa

12.  pitää myönteisenä EU:n vuosikertomusta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2014; katsoo, että vuosikertomus on tarpeellinen väline, jonka avulla voidaan seurata unionin toimintaa maailman ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen edistämisessä sekä viestiä ja keskustella siitä; kehottaa ulkosuhdehallintoa ja komissiota huolehtimaan vuosikertomuksessa käsiteltyjen asioiden kattavasta seurannasta ja tekemään täsmäehdotuksia ongelmien ratkaisemiseksi sekä varmistamaan johdonmukaisuuden unionin ulkoisesta ihmisoikeus- ja demokratiapolitiikasta raportoinnissa;

13.  toistaa varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle osoittamansa pyynnön saapua keskustelemaan parlamentin jäsenten kanssa vuosittain kahdessa täysistunnossa, kerran unionin vuosikertomuksen esittelyn yhteydessä ja toisen kerran parlamentin mietinnön hyväksymisen jälkeen; painottaa, että komission ja ulkosuhdehallinnon kirjalliset vastaukset parlamentin päätöslauselmaan EU:n ihmisoikeus- ja demokratiavuosikertomuksesta ovat tärkeä osa toimielinten välisiä suhteita, sillä ne mahdollistavat kaikkien parlamentin esille ottamien seikkojen järjestelmällisen ja perusteellisen seurannan;

14.  antaa tunnustusta ulkosuhdehallinnolle ja komissiolle niiden kattavasta raportoinnista, jossa kuvataan unionin vuonna 2014 toteuttamia toimia ihmisoikeus- ja demokratiakysymyksissä; katsoo kuitenkin, että ihmisoikeus- ja demokratiavuosikertomuksen nykyistä muotoa voitaisiin selkeyttää esittämällä parempi yleiskuva siitä, mitä konkreettisia vaikutuksia unionin ihmisoikeus- ja demokratiatoimilla kolmansissa maissa on ja miten näissä asioissa on edistytty, ja julkaisemalla kertomus lukijaystävällisemmässä muodossa; kehottaa raportoimaan siitä, mitä toimia on toteutettu niiden päätöslauselmien johdosta, jotka parlamentti on antanut ihmisoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta koskevista rikkomuksista;

15.  suosittaa, että ulkosuhdehallinto omaksuisi analyyttisemman tavan laatia vuosikertomus ja jatkaisi raportointiaan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta; katsoo, että vuosikertomuksessa ei pitäisi pelkästään korostaa unionin saavutuksia ja alan parhaita käytäntöjä vaan siinä olisi myös esitettävä, millaisia haasteita ja esteitä unioni kohtaa pyrkiessään edistämään kolmansien maiden ihmisoikeuksia ja demokraattisia arvoja ja mitä voidaan oppia tulevien vuosien konkreettisia toimia ajatellen;

16.  toistaa näkemyksensä, että vuosikertomuksessa esitettävien maakohtaisten katsausten olisi oltava vähemmän kuvailevia ja entistä dynaamisempia ja että niiden olisi ilmennettävä paremmin maakohtaisten ihmisoikeusstrategioiden täytäntöönpanoa ja annettava yleiskuva unionin paikan päällä toteuttamien toimien vaikutuksista;

Ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskeva EU:n strategiakehys ja (uusi) toimintasuunnitelma

17.  toistaa näkemyksensä, että ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja ensimmäisen toimintasuunnitelman hyväksyminen vuonna 2012 oli unionille tärkeä merkkipaalu ihmisoikeuksien ja demokratian asettamisessa poikkeuksetta unionin kansainvälisten suhteiden keskiöön;

18.  pitää myönteisenä, että neuvosto hyväksyi heinäkuussa 2015 ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan uuden toimintasuunnitelman 2015–2019; antaa ulkosuhdehallinnolle tunnustusta siitä, että se on kuullut komissiota, parlamenttia, jäsenvaltioita, kansalaisyhteiskuntaa sekä alueellisia ja kansainvälisiä järjestöjä ensimmäisen toimintasuunnitelman arvioinnissa ja uuden laadinnassa;

19.  pitää myönteisenä, että unioni on edelleen sitoutunut suojelemaan ja edistämään ihmisoikeuksia ja tukemaan demokratiaa kaikkialla maailmassa; panee merkille, että toimintasuunnitelman tavoitteena on antaa unionille keskitetympi, järjestelmällisempi ja koordinoidumpi tapa käsitellä ihmisoikeus- ja demokratiakysymyksiä ja tehostaa sen kentällä toteuttamien toimien ja käyttämien välineiden vaikutuksia; kannattaa tässä mielessä viiden strategisen toiminta-alan priorisointia;

20.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, ulkosuhdehallintoa, komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita varmistamaan, että uusi toimintasuunnitelma pannaan tehokkaasti ja johdonmukaisesti täytäntöön; pitää erityisen tärkeänä, että lisätään unionin käyttämien välineiden tehokkuutta ja maksimoidaan niiden paikalliset vaikutukset maailman ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisessä; korostaa, että ihmisoikeusloukkauksiin pitää reagoida nopeasti ja riittävän painokkaasti; muistuttaa, että on tärkeää tehostaa ponnisteluja ihmisoikeus- ja demokratiakysymysten sisällyttämiseksi kaikkeen unionin ulkoiseen toimintaan, myös korkean poliittisen tason toimintaan;

21.  korostaa, että unionin on uuden toimintasuunnitelman kunnianhimoisten tavoitteiden täyttämiseksi huolehdittava riittävistä resursseista ja asiantuntemuksesta eli saatava asialle omistautuneita henkilöitä edustustoihin ja päätoimipaikkoihin ja varoja hankkeiden toteuttamiseen;

22.  toistaa näkemyksensä, että tarvitaan jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten vankkaa yhteisymmärrystä ja tehostettua yhteistyötä, jotta voidaan edistää ihmisoikeuksia ja demokratiaa johdonmukaisesti; muistuttaa, että toimintasuunnitelma koskee niin unionia kuin jäsenvaltioita; korostaa siksi, että kaikkien jäsenvaltioiden olisi sitouduttava lujemmin toimintasuunnitelman ja EU:n strategiakehyksen täytäntöönpanoon ja käytettävä niitä mallina ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisessä kahden- ja monenvälisesti; panee tyytyväisenä merkille uuden toimintasuunnitelman tulevan väliarvioinnin ja korostaa, että on toteutettava laajapohjaisia kuulemisia, jotta voidaan seurata jatkuvasti ihmisoikeuksien valtavirtaistamisessa saavutettuja tuloksia;

23.  kehottaa ulkoasiainneuvostoa keskustelemaan säännöllisesti demokratia- ja ihmisoikeuskysymyksistä; toistaa ulkoasiainneuvostolle esittämänsä kehotuksen käydä vuosittain julkinen keskustelu unionin ihmisoikeus- ja demokratiatoimista;

24.  antaa ulkosuhdehallinnolle ja komissiolle tunnustusta siitä, miten ne ovat raportoineet ensimmäisen toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta; odottaa samanlaista raportointia myös uudesta toimintasuunnitelmasta; muistuttaa myös haluavansa ehdottomasti saada olla tiiviisti mukana uuden toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa ja tulla kuulluksi asiassa;

25.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa koordinoidusti kaikkien muiden komission jäsenten kanssa laatimaan ohjelman, jolla ihmisoikeudet sisällytetään unionin kaikkeen toimintaan, erityisesti kehitysyhteistyö-, muuttoliike-, ympäristö- ja työllisyysalan sekä internetin tietosuojan, kaupan, investointien, tekniikan ja liike-elämän alan toimintaan;

Muita EU:n politiikan välineitä

Ihmisoikeuksista vastaavan Euroopan unionin erityisedustajan mandaatti

26.  muistuttaa, että ihmisoikeuksista vastaavalla Euroopan unionin erityisedustajalla on tärkeä rooli lisättäessä unionin näkyvyyttä ja tehokkuutta ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteiden edistämisessä kaikkialla maailmassa; antaa tehtävän nykyiselle haltijalle tunnustusta merkittävistä saavutuksista ja osallistumisesta säännölliseen näkemysten vaihtoon parlamentin ja kansalaisyhteiskunnan kanssa;

27.  pitää myönteisenä EU:n erityisedustajan mandaatin jatkamista helmikuuhun 2017 saakka ja toistaa pyyntönsä tämän mandaatin muuttamisesta pysyväksi; kehottaa tarkistamaan mandaattia siten, että erityisedustalle annetaan aloiteoikeus, riittävästi henkilöstöä ja taloudellisia resursseja ja oikeus esiintyä julkisuudessa, raportoida kolmansiin maihin tehtyjen käyntien saavutuksista sekä ilmaista unionin kanta ihmisoikeuskysymyksiin, sillä näin voidaan vahvistaa erityisedustajan asemaa sen näkyvyyttä ja vaikuttuvuutta lisäämällä;

28.  toistaa neuvostolle esittämänsä kehotuksen sisällyttää alueellisten erityisedustajien mandaattiin vaatimus tehdä tiivistä yhteistyötä ihmisoikeuksista vastaavan erityisedustajan kanssa;

Maakohtaiset ihmisoikeusstrategiat ja EU:n edustustojen rooli

29.  panee merkille, että poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea on hyväksynyt 132 maakohtaista ihmisoikeusstrategiaa EU:n edustustojen, toimielinten ja jäsenvaltioiden yhteistyön tuloksena; toistaa tukevansa maakohtaisten ihmisoikeusstrategioiden tavoitetta, joka on räätälöidä unionin toimet kussakin maassa niiden erityistilanteeseen ja -tarpeisiin; painottaa, että maakohtaisia ihmisoikeusstrategioita on arvioitava jatkuvasti ja mukautettava tarvittaessa; kehottaa tehostamaan edelleen unionin edustustojen, jäsenvaltioiden suurlähetystöjen ja EU:n toimielinten yhteistyötä maakohtaisten ihmisoikeusstrategioiden laadinnassa ja täytäntöönpanossa;

30.  toistaa kehotuksensa, että parlamentin jäsenille olisi annettava oikeus tutustua strategioiden sisältöön asianmukaisessa muodossa, jotta he voivat hoitaa tehtäväänsä asianmukaisesti ja avoimesti; suosittaa, että ulkosuhdehallinto ja komissio tiedottavat kunkin strategian tavoitteista, jotta voidaan lisätä maakohtaisten ihmisoikeusstrategioiden avoimuutta; vaatii ulkosuhdehallintoa sisällyttämään kuhunkin yksittäiseen strategiaan selkeitä ja mitattavissa olevia edistymisindikaattoreita;

31.  korostaa, että on erittäin tärkeää ottaa maakohtaiset ihmisoikeusstrategiat huomioon kaikessa kolmansien maiden kanssa tehtävässä toiminnassa, myös korkean tason poliittisen vuoropuhelun ja ihmisoikeusvuoropuhelun, maakohtaisten strategia-asiakirjojen ja vuotuisten toimintaohjelmien valmistelussa;

32.  panee tyytyväisenä merkille, että kaikki edustustot ja yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) operaatiot ovat nimenneet ihmisoikeus- ja/tai tasa-arvoalan yhteyshenkilön; toteaa kuitenkin, että verkossa yleisön saatavissa olevat tiedot ovat monelta osin vanhentuneita, ja kehottaa siksi päivittämään ne pikaisesti;

33.  palauttaa mieliin varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle ja ulkosuhdehallinnolle osoittamansa suosituksen laatia selkeät operatiiviset ohjeet edustustojen yhteyshenkilöiden roolista, jotta kyseiset henkilöt kykenevät toimimaan johdonmukaisesti ja osallistavasti ihmisoikeusasioiden neuvonantajina, sillä näin voidaan optimoida edustustojen toiminta; katsoo, että jäsenvaltioiden diplomaattikunnan olisi tuettava ihmisoikeusasioiden yhteyshenkilöiden työtä; katsoo, että ihmisoikeusasioiden yhteyshenkilöiden olisi oltava täysin riippumattomia ja saatava toimia ilman että kolmansien maiden kansalliset viranomaiset puuttuvat poliittisesti heidän työhönsä tai häiritsevät sitä; pitää tätä erityisen tärkeänä, kun on kyse yhteyshenkilöiden yhteyksistä ihmisoikeusaktivisteihin ja kansalaisjärjestöihin;

Ihmisoikeusvuoropuhelut ja -kuulemiset

34.  toteaa, että kolmansien maiden kanssa käytävät ihmisoikeusvuoropuhelut voivat olla tehokas väline ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojaamiseksi tehtävässä kahdenvälisessä toiminnassa ja yhteistyössä, kunhan ne eivät ole itsetarkoitus vaan keino varmistaa, että vastapuoli täyttää sitoumuksensa ja saa aikaan tuloksia; pitää siksi myönteisenä, että yhä useamman maan, esimerkiksi Myanmarin/Burman kanssa on käynnistetty ihmisoikeusvuoropuheluja, ja rohkaisee tällaiseen toimintaan; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille esimerkiksi EU:n ja Moldovan ihmisoikeusvuoropuhelun kuudennen kierroksen;

35.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja ulkosuhdehallintoa jatkamaan ihmisoikeusvuoropuhelujaan ja niihin liittyviä kansalaisyhteiskuntaseminaareja ja keskittymään saavuttamaan maakohtaisissa ihmisoikeusstrategioissa asetettuja tavoitteita; kehottaa ulkosuhdehallintoa käymään aina alustavaa vuoropuhelua kansalaisjärjestöjen kanssa ja sisällyttämään sen sitten varsinaiseen vuoropuheluun; vaatii varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, ihmisoikeuksista vastaavaa Euroopan unionin erityisedustajaa ja ulkosuhdehallintoa ottamaan ihmisoikeusvuoropuheluissa vastuullisella ja avoimella tavalla esille tapauksia, jotka koskevat vaarassa olevia tai vangittuja ihmisoikeusaktivisteja ja poliittisia vankeja sekä ihmisoikeusloukkauksia; pitää tärkeänä, että ulkosuhdehallinto varmistaa aina, että kaikissa ihmisoikeusvuoropuheluissa noudatetaan kaikkia annettuja sitoumuksia;

36.  toistaa ulkosuhdehallinnolle osoittamansa kehotuksen kehittää yhdessä kansalais- ja ihmisoikeusjärjestöjen kanssa kattava mekanismi ihmisoikeusvuoropuhelujen toimivuuden seuraamiseksi, jotta voidaan tehostaa vuoropuhelujen vaikutusta; katsoo, että jos vuoropuhelut eivät ole toimivia, olisi tehtävä poliittisia johtopäätöksiä ja käytettävä vaihtoehtoisia välineitä kulloisenkin maan ihmisoikeuksien edistämiseksi; panee tässä yhteydessä merkille, että Venäjän kanssa käyty ihmisoikeusvuoropuhelu keskeytyi vuonna 2014; panee lisäksi merkille, että Kiinan ja Valko-Venäjän kanssa käydyt vuoropuhelut ovat olleet tuloksettomia; kehottaa siksi ulkosuhdehallintoa pohtimaan perinpohjaisesti uudelleen Venäjää ja Kiinaa koskevia ihmisoikeusstrategioita;

37.  kehottaa unionia ja sen edustustoja lisäämään sellaisten valtioiden kanssa käytävää poliittista vuoropuhelua, jotka loukkaavat ihmisoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta, ja ottamaan kansalaisyhteiskunnan mukaan vuoropuheluun; vaatii, että unionin ja kolmansien maiden väliseen ihmisoikeusasioiden poliittiseen vuoropuheluun on sisällytettävä osallistavampi ja kattavampi syrjimättömyyden määritelmä, mukaan lukien hlbti-ihmisiin kohdistuva syrjintä, uskontoon tai vakaumukseen, sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, ikään, vammaisuuteen ja seksuaaliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä; korostaa, että erityisesti maissa, joissa tulokset niin kehityksessä kuin ihmisoikeuksien kunnioittamisessa ovat kehnoja, kehitysapu olisi säilytettävä ja sitä olisi jopa lisättävä mutta se olisi kanavoitava mieluiten kansalaisjärjestöjen ja valtiosta riippumattomien paikallisten kumppanien kautta; katsoo, että apua olisi seurattava järjestelmällisesti ja että myös hallitusten olisi sitouduttava parantamaan ihmisoikeustilannetta paikan päällä;

38.  pitää tärkeänä, että jos vuoropuhelut eivät tuota tuloksia, autoritaaristen hallintojen edustajiin kohdistetaan lisätoimia (kohdennettuja pakotteita, kuten varojen jäädytys ja matkustuskiellot);

Ihmisoikeuksia koskevat EU:n suuntaviivat

39.  pitää myönteisenä, että ulkoasiainneuvosto hyväksyi toukokuussa 2014 sananvapautta verkossa ja verkon ulkopuolella koskevat EU:n ihmisoikeussuuntaviivat; toistaa kuitenkin ulkosuhdehallinnolle osoittamansa pyynnön selventää menettelyä, jolla valitaan EU:n suuntaviivoihin sisältyvät aiheet, ja kuulemaan myös parlamenttia ja kansalaisyhteiskuntaa ennen aiheiden valitsemista;

40.  toistaa varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle ja ulkosuhdehallinnolle osoittamansa kehotuksen panna kansainvälistä humanitaarista oikeutta koskevat EU:n suuntaviivat(38) tehokkaasti ja johdonmukaisesti täytäntöön ottaen huomioon myös Syyrian, Irakin, Libyan ja Ukrainan konfliktit ja humanitaariset kriisit; kehottaa ulkosuhdehallintoa tukemaan kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, jotka toimivat sen puolesta, että valtiolliset ja muut kuin valtiolliset toimijat noudattavat kansainvälistä humanitaarista oikeutta; kehottaa unionia käyttämään kaikkia mahdollisia välineitä, joilla voidaan edistää sitä, että valtiolliset ja muut kuin valtiolliset toimijat noudattavat kansainvälistä humanitaarista oikeutta; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita osallistumaan Sveitsin ja Punaisen ristin kansainvälisen komitean aloitteeseen, jonka tarkoituksena on tehostaa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamista;

41.  pitää erittäin tärkeänä, että EU:n ihmisoikeussuuntaviivojen ja lapsen oikeuksien edistämiseksi ja suojaamiseksi laadittujen EU:n suuntaviivojen täytäntöönpanoa arvioidaan järjestelmällisesti tarkkojen esikuva-analyysien avulla; katsoo, että suuntaviivojen asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi tarvitaan lisätoimia, joiden tarkoituksena on lisätä ulkosuhdehallinnon, unionin edustustojen ja jäsenvaltioiden ulkomaanedustustojen henkilöstön tietoisuutta suuntaviivojen sisällöstä; toistaa kehotuksensa kansalais- ja ihmisoikeusjärjestöjen ottamisesta aktiivisemmin mukaan suuntaviivojen valintaan, laadintaan, arviointiin ja tarkistamiseen;

Ihmisoikeudet ja demokratia EU:n kaikissa ulkoisissa politiikoissa ja välineissä

42.  muistuttaa, että EU on sitoutunut asettamaan ihmisoikeudet ja demokratian keskeiselle sijalle suhteissaan kolmansiin maihin; korostaa siksi, että ihmisoikeuksia ja demokratian periaatteita on tuettava kaikilla EU:n ulkoisen ulottuvuuden politiikoilla ja rahoitusvälineillä, kuten laajentumis- ja naapuruuspolitiikalla, yhteisellä turvallisuus- ja puolustuspolitiikalla sekä kehitys- ja kauppapolitiikalla ja oikeus- ja sisäasioiden toimilla; korostaa tässä yhteydessä unionin äskeisiä toimia ihmisoikeusloukkausten sisällyttämiseksi kriisien ennaltaehkäisyn varhaisvaroitusmalliin;

43.  korostaa unionin perussopimukseen perustuvaa velvollisuutta varmistaa, että kaikki sen ulkoiset politiikat ja toimet suunnitellaan sellaisiksi ja pannaan täytäntöön siten, että niillä lujitetaan ja tuetaan ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta;

44.  katsoo, että EU:n ulkoiset rahoitusvälineet ovat tärkeitä demokratian arvojen ja ihmisoikeuksien edistämisessä ja puolustamisessa kolmansissa maissa; toistaa kehotuksensa vahvistaa eri temaattisten ja maantieteellisten välineiden käytön johdonmukaisuutta;

45.  panee merkille komission pyrkimykset täyttää sitoumuksensa ihmisoikeussäännösten sisällyttämisestä vaikutustenarviointeihin, joita tehdään lainsäädäntöehdotuksista ja muista kuin lainsäädäntöehdotuksista, täytäntöönpanotoimenpiteistä ja kauppasopimuksista; kehottaa komissiota parantamaan vaikutustenarviointien laatua, kattavuutta ja seurantaa, jotta voidaan varmistaa, että niihin sisällytetään aina myös ihmisoikeuskysymykset; korostaa kansalaisyhteiskunnan roolia tässä prosessissa;

Laajentumis- ja naapuruuspolitiikka

46.  muistuttaa, että EU:n laajentumispolitiikka on tehokkaimpia välineitä, kun halutaan parantaa ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteiden noudattamista; pitää valitettavana Junckerin komission päätöstä pysäyttää laajentuminen, mutta panee tyytyväisenä merkille, että uutta lähestymistapaa sovelletaan liittymisneuvottelujen niihin lukuihin, jotka koskevat oikeuslaitosta ja perusoikeuksia sekä oikeutta, vapautta ja turvallisuutta, ja että otetaan aiheellisesti huomioon uudistusten asianmukaiseen toteuttamiseen tarvittava aika;

47.  on huolissaan siitä, että ilmaisunvapaus ja tiedotusvälineiden vapaus ovat heikentyneet eräissä laajentumisprosessin maissa ja useissa Euroopan naapuruuspolitiikan maissa; pitää erittäin tärkeänä, että vahvistetaan näissä maissa tiedotusvälineiden riippumattomuutta ja lisätään niiden omistuksen avoimuutta ja että käsitellään toimittajiin kohdistuvia poliittisia ja taloudellisia paineita, jotka johtavat usein sensuuriin ja itsesensuuriin; kehottaa komissiota seuraamaan jäsenyysneuvotteluissa edelleen ilmaisunvapauden ja tiedotusvälineiden vapauden kunnioittamista ja priorisoimaan tämän asian;

48.  pitää valitettavana, että vähemmistöjen suojelua koskevien säädöspuitteiden asianmukaisessa täytäntöönpanossa on edelleen ongelmia, kuten todettiin komission laajentumisstrategiassa 2014–2015(39); kehottaa laajentumisprosessissa mukana olevia maita tehostamaan toimiaan ja edistämään vähemmistöjen hyväksymistä lisäämällä niiden osallistumista päätöksentekoon ja parantamalla niiden ja erityisesti romanilasten mahdollisuuksia käydä koulua; kehottaa unionia seuraamaan koko laajentumisprosessissa huolellisesti niiden säännösten täytäntöönpanoa, jotka koskevat ihmisoikeuksien ja vähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeuksien turvaamista sekä kaikenlaisen syrjinnän poistamista, mukaan lukien seksuaalisen suuntautumisen johdosta tapahtuvat viharikokset;

49.  panee huolestuneena merkille demokraattisen poliittisen kulttuurin rapautumisen eräissä ehdokasmaissa ja mahdollisissa ehdokasmaissa sekä useissa Euroopan naapuruuspolitiikan maissa; muistuttaa, että demokraattisissa järjestelmissä on keskeistä hyvä hallinto, oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen, sananvapaus, ihmisoikeudet, kaikkien päätöksentekoon osallistuvien poliittinen vuoropuhelu, kompromissivalmius ja aito osallisuus; panee huolestuneena merkille myös sen, että laajentumisprosessissa mukana olevat maat eivät ole juurikaan onnistuneet lisäämään oikeuslaitoksen riippumattomuutta ja torjumaan korruptiota; kehottaa komission tapaan laajentumisprosessissa mukana olevia maita tuottamaan uskottavaa näyttöä tutkintatoimista, oikeuskäsittelyistä ja lopullisista tuomioista;

50.  muistuttaa Euroopan naapuruuspolitiikan meneillään olevan tarkistamisen yhteydessä siitä, että SEU:n mukaan unioni luo naapurimaittensa kanssa erityissuhteet, jotka perustuvat unionin arvoihin, joihin sisältyvät ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteiden kunnioittaminen(40); palauttaa mieliin, että Euroopan unioni tarkisti naapuruuspolitiikkaansa vuoden 2011 arabikevään jälkeen korostamalla ”enemmällä enemmän” -periaatetta, jolla oli tarkoitus vahvistaa demokraattisia instituutioita ja edistää ihmisoikeuksia; korostaa, että EU:n naapuruuspolitiikan viime vuosina kohtaamat suuret haasteet, kuten Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan kasvanut epävakaus ja konfliktit, joita ääriryhmät ja jihadistit hyödyntävät, sekä Venäjän toimien aiheuttamat inhimilliset kärsimykset, ovat heikentäneet huomattavasti ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta;

51.  on siksi ehdottomasti sitä mieltä, että ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteiden edistäminen on pidettävä keskeisellä sijalla myös tarkistetussa naapuruuspolitiikassa; muistuttaa, että ihmisoikeuksien ja demokratian edistäminen on niin kumppanuusmaiden kuin EU:n etujen mukaista;

52.  korostaa, että unionin olisi jatkossakin tuettava aktiivisesti naapurimaidensa demokraattisia ja toimivia ihmisoikeuselimiä, kansalaisyhteiskuntaa ja vapaita tiedotusvälineitä; panee tyytyväisenä merkille, että demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevasta eurooppalaisesta rahoitusvälineestä ja kansalaisyhteiskuntaa tukevasta naapuruuspolitiikan välineestä annetaan tähän jatkuvasti merkittävää tukea; panee tyytyväisenä merkille myös eurooppalaisen demokratiarahaston johdonmukaisen sitoutumisen EU:n itäisten ja eteläisten naapurimaiden demokratiakehityksen ja perusoikeuksien ja -vapauksien edistämiseen, kuten todettiin parlamentin ensimmäisessä arvioinnissa tästä rahastosta(41); kannustaa unionia ja jäsenvaltioita tarjoamaan jatkossakin tehokkaita kannustimia ja omista siirtymäprosesseistaan saamaansa taitotietoa unionin naapurimaiden demokraattisten uudistusprosessien tueksi;

53.  pitää edelleen aivan välttämättömänä, että Venäjä saadaan lopettamaan sotatoimet Ukrainassa ja että varmistetaan alueen vakaus ja sen asukkaiden ihmisoikeuksien kunnioittaminen;

Ihmisoikeudet ja kauppa

54.  toistaa kannattavansa ihmisoikeuslausekkeiden sisällyttämistä järjestelmällisesti kaikkiin EU:n ja kolmansien maiden kansainvälisiin sopimuksiin ottaen huomioon muun muassa Euroopan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun ja ILO:n työelämän perusnormit; kehottaa komissiota seuraamaan ja arvioimaan tarkasti ja järjestelmällisesti ihmisoikeuslausekkeiden täytäntöönpanoa ja raportoimaan parlamentille säännöllisesti siitä, miten kumppanimaat kunnioittavat ihmisoikeuksia; pitää myönteisenä, että neuvosto soveltaa entistä järjestelmällisemmin rajoittavia toimenpiteitä kolmansiin maihin, jotka loukkaavat tarkoituksellisesti ihmisoikeuksia; suosittaa, että aina kun jossakin kolmannessa maassa, jonka kanssa on tehty sopimus, ilmenee vakava ihmisoikeusrikkomus, unioni toteuttaa asianmukaisia konkreettisia toimenpiteitä, joista määrätään ihmisoikeuslausekkeissa;

55.  pitää myönteisenä 1. tammikuuta 2014 voimaan tullutta asetusta uudesta tullietuusjärjestelmästä (GSP) (asetus (EU) N:o 978/2012); panee tyytyväisenä merkille, että vuoden 2014 loppuun mennessä 14 maalle oli myönnetty GSP+-etuuksia, ja muistuttaa, että maiden on ratifioitava tärkeimmät 27 kansainvälistä yleissopimusta ja seurattava, että ne pannaan tehokkaasti täytäntöön kyseisten sopimusten ja EU:n kriteerien mukaisesti; odottaa komission arvioivan asioita vilpittömästi ja avoimesti ja raportoivan parlamentille ja neuvostolle, miten GSP+-etuuksia saaneet maat olivat ratifioineet ja panneet täytäntöön yleissopimukset vuoden 2015 loppuun mennessä; palauttaa mieliin antamansa suosituksen Rooman perussäännön lisäämisestä tulevaan yleissopimusten luetteloon;

Yritystoiminta ja ihmisoikeudet

56.  toteaa, että kauppa ja ihmisoikeudet eivät ole välttämättä ristiriidassa keskenään ja että elinkeinoelämällä on tärkeä rooli ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisessä; katsoo, että ihmisoikeuksien edistämisen olisi perustuttava julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhön; katsoo, että eurooppalaisten yritysten olisi toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että niiden kolmansissa maissa tapahtuvassa toiminnassa noudatetaan ihmisoikeusnormeja; pitää lisäksi tärkeänä, että EU edistää yritysten yhteiskuntavastuuta ja että eurooppalaiset yritykset näyttävät esimerkkiä yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien kansainvälisten normien edistämisessä; kehottaa unionia toimimaan aktiivisesti ihmisoikeuksia ja ylikansallisia yrityksiä sekä muita yrityksiä käsittelevän YK:n työryhmän 12. istunnossa ja tukemaan toimia, joilla yritysten toimintalinjat saadaan vastaamaan ylikansallisia yrityksiä koskevia OECD:n suuntaviivoja; suosittaa, että unioni ja jäsenvaltiot osallistuvat keskusteluun, jota käydään YK-järjestelmän puitteissa toteutettavasta yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevasta oikeudellisesti sitovasta kansainvälisestä välineestä;

57.  katsoo, että ulkosuhdehallinnon olisi edellytettävä, että unionin edustustot ovat yhteydessä kolmansissa maissa toimiviin EU-alueen yrityksiin, jotta nämä huolehtisivat liiketoimissaan ihmisoikeuksien kunnioittamista; toistaa pyyntönsä, että unionin edustustot sisällyttäisivät ihmisoikeuksien kunnioittamisen liiketoimiin ensisijaisena asiana paikallisissa ehdotuspyynnöissä, jotka tehdään demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen puitteissa, ja että unionin edustustot huolehtisivat kaikin tavoin ihmisoikeusaktivistien suojelemisesta asiasta laadittujen EU:n suuntaviivojen mukaisesti;

58.  kehottaa jälleen kerran komissiota raportoimaan vuoden 2015 loppuun mennessä siitä, miten jäsenvaltiot ovat panneet elinkeinoelämää ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n perusperiaatteet(42) täytäntöön;

59.  kehottaa toteuttamaan unionin yhteisiä toimia maananastuksen torjunnassa edistämällä asianmukaisia ennaltaehkäiseviä toimia, jotta voidaan estää maananastus kyseisissä maissa ja näissä maissa toimintaa harjoittavien EU-alueen ja muiden eurooppalaisten yritysten keskuudessa;

60.  kehottaa unionia luomaan pilottihankkeen, jossa käsitellään ihmisoikeuksien jakamattomuutta, maanomistuskysymyksiä (maananastus ja häädöt) ja unionin politiikkojen johdonmukaisuutta näissä asioissa; kehottaa unionia raportoimaan aikeistaan liittyä taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä oikeuksista tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen valinnaiseen pöytäkirjaan ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa 2015–2019 annetun sitoumuksen mukaisesti;

Ihmisoikeudet ja kehitys

61.  katsoo, että kehitysyhteistyön ja ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteiden edistämisen olisi käytävä käsi kädessä; muistuttaa YK:n todenneen, että kehitystavoitteita ei voida saavuttaa täysimääräisesti, ellei noudateta ihmisoikeuksiin perustuvia menettelytapoja; muistuttaa myös, että EU on sitoutunut tukemaan kumppanimaita ja ottamaan huomioon niiden kehitystilanteen ja niiden edistymisen ihmisoikeuksissa ja demokratiassa; kannustaa sisällyttämään kaikkiin välineisiin selkeästi määriteltyjä tuloskehyksiä, jotta voidaan varmistaa syrjäytyneiden ja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien osallisuus ja valtavirtaistaa ihmisoikeusperustainen lähestymistapa;

62.  panee tyytyväisenä merkille huhtikuussa 2014 julkaistun ja neuvoston myönteisenä pitämän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ihmisoikeusperustaisesta lähestymistavasta ja kaikkien ihmisoikeuksien, myös naisten ja tyttöjen oikeuksien huomioon ottamisesta EU:n kehitysyhteistyössä; kannustaa komissiota seuraamaan ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan soveltamista ja varmistamaan, että ihmisoikeudet ja kehitysyhteistyö vahvistavat toisiaan paikan päällä; kehottaa komissiota laatimaan avoimen ja julkisen arvioinnin EU:n ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan välineistön soveltamisesta; kehottaa unionia lujittamaan rooliaan ihmisoikeuksien vahvana edistäjänä maailmassa käyttämällä kaikkia käytettävissä olevia välineitä tehokkaasti, johdonmukaisesti ja harkitusti ihmisoikeuksien ja niiden puolustajien tukemiseen ja suojaamiseen sekä unionin kehitysyhteistyöpolitiikan tehostamiseen kestävän kehityksen uuden tavoitteen 16 mukaisesti;

63.  pitää myönteisenä YK:n erityisistunnossa New Yorkissa hyväksyttyä kunnianhimoista vuoteen 2030 ulottuvaa kestävän kehityksen toimintaohjelmaa sekä EU:n johtavaa roolia tässä prosessissa ja erityisesti EU:n perusarvoihin kuuluvien ihmisoikeuksien ja hyvän hallinnon sisällyttämistä ohjelmaan; panee tyytyväisenä merkille, että uusi toimintaohjelma kytkeytyy selvästi ihmisoikeussitoumuksiin ja että sen 17 päämäärällä ja 169 tavoitteella pyritään toteuttamaan ihmisoikeudet kaikille; jakaa ohjelman vision maailmasta, jossa kunnioitetaan yleismaailmallisesti ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa ja noudatetaan oikeusvaltioperiaatetta, jossa vallitsee oikeus, tasa-arvo ja syrjimättömyys, jossa kunnioitetaan rotuun, etniseen alkuperään ja kulttuuriin perustuvaa monimuotoisuutta ja jossa kaikilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet, sillä näin voidaan hyödyntää ihmiskunnan potentiaali ja edistää hyvinvoinnin jakautumista tasaisesti; painottaa tarvetta varmistaa, että vuoteen 2030 ulottuva kestävän kehityksen toimintaohjelma, sen seurantatoimenpiteet ja tuleva täytäntöönpano, johon osallistuvat kaikki sidosryhmät, myös kansalaisyhteiskunta ja yksityissektori, perustuvat ihmisoikeuksiin ja sukupuolten tasa-arvoon perustuviin lähestymistapoihin sekä köyhyyden poistamiseen, eriarvoisuuden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentämiseen sekä talouden demokratisointiin;

64.  korostaa, että kestävän kehityksen uuden toimintaohjelman aikaansaamiseksi on tärkeää huolehtia kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta; huomauttaa, että ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan tavoitteena on syventää ymmärrystä kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta, koska on mahdotonta edistyä kohti kestävää kehitystä ja köyhyyden poistamista, ellei puututa ensin oikeuksien toteutumisen esteisiin;

65.  vahvistaa, että on puututtava pikaisesti köyhyyteen liittyvistä ja laiminlyödyistä sairauksista johtuvaan maailmanlaajuiseen ongelmaan; kehottaa laatimaan kunnianhimoisen pitkän aikavälin poliittisen strategian ja toimintasuunnitelman, jossa käsitellään maailman terveystilannetta, innovaatioita ja lääkkeiden saatavuutta ja johon sisältyy muun muassa tutkimus- ja kehitysinvestointeja, jotta voidaan turvata jokaisen ihmisen oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen terveytensä ja hyvinvointinsa, syrjimättä ketään rodun, uskonnon, poliittisen kannan, taloudellisen tai yhteiskunnallisen aseman, sukupuoli-identiteetin tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella;

66.  katsoo, että Addis Abeban toimintasuunnitelmassa on sitouduttu järjestämään yleismaailmallinen sosiaalinen perusturva, yleisesti kattava terveydenhuolto ja tärkeät julkiset palvelut kaikille, mukaan lukien terveys- ja koulutuspalvelut;

67.  panee tyytyväisenä merkille ulkosuhdehallinnon ja komission laatimat ja neuvoston hyväksymät terrorismin torjunnan toimintaohjeet, joiden avulla halutaan varmistaa ihmisoikeuksien kunnioittaminen kolmansissa maissa toteutettavien terrorismin torjunnan tukihankkeiden valmistelussa ja täytäntöönpanossa; kehottaa ulkosuhdehallintoa ja komissiota varmistamaan, että toimintaohjeet pannaan tehokkaasti täytäntöön, ja aloittamaan niiden laajasta levittämisestä; muistuttaa, että terrorismin torjunnassa ja digitaalisen valvontateknologian käytössä on aina kunnioitettava perusoikeuksia ja -vapauksia; antaa tukensa kansainvälisille ponnisteluille, joilla pyritään lopettamaan Isis/Da’eshin tekemät ihmisoikeusrikkomukset;

Alkuperäiskansojen oikeudet

68.  kehottaa ulkosuhdehallintoa, komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevän asiantuntijaryhmän toimeksiannon uudelleenarviointia alkuperäiskansojen maailmankonferenssin päätösasiakirjan (YK:n yleiskokouksen päätöslauselma 69/2(43)) mukaisesti, jotta voidaan valvoa, arvioida ja tehostaa alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen täytäntöönpanoa; kehottaa jäsenvaltioita pyytämään kaikkia YK:n erityismenettelyistä vastaavia tahoja kiinnittämään erityistä huomiota alkuperäiskansojen naisia ja tyttöjä koskeviin kysymyksiin ja raportoimaan järjestelmällisesti näistä kysymyksistä YK:n ihmisoikeusneuvostolle; kehottaa ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita tukemaan aktiivisesti alkuperäiskansoja koskevan järjestelmänlaajuisen toimintasuunnitelman laatimista syyskuussa 2014 annetussa YK:n yleiskokouksen päätöslauselmassa esitetyn pyynnön mukaisesti ja erityisesti siltä osin, mikä koskee alkuperäiskansojen säännöllistä kuulemista kyseisen prosessin yhteydessä; pitää erittäin valitettavana, että eräillä Länsi-Afrikan alueilla kytketään henkisesti sairaita ihmisiä metsissä puihin tai hylätään heidät kaduille ja että näillä laajalle levinneillä käytännöillä on paikallisyhteisöjen hyväksyntä;

Muuttoliikettä ja pakolaisia koskeva EU:n toiminta

69.  ilmaisee suuren myötätuntonsa niille monille pakolaisille ja siirtolaisille, joiden ihmisoikeuksia on loukattu vakavasti konflikteissa ja vainoissa, hallinnon virheiden seurauksena ja laittoman maahanmuuton, ihmiskaupan, salakuljetuksen, ääriryhmien ja rikollisjengien verkostoissa; on syvästi pahoillaan traagisista ihmishenkien menetyksistä ihmisten pyrkiessä EU:n rajoille;

70.  pitää erittäin tärkeänä, että puututaan muuttovirtojen perimmäisiin syihin ja että käsitellään pakolaiskriisin ulkoista ulottuvuutta ja pyritään löytämään kestäviä ratkaisuja unionin naapurustossa vallitseviin konflikteihin yhteistyöllä ja luomalla kumppanuuksia asianomaisten kolmansien maiden kanssa sekä unionin ulkoisten politiikkojen avulla; korostaa, että muuttoliikkeeseen tarvitaan kattava ihmisoikeusperustainen lähestymistapa ja kehottaa unionia tehostamaan yhteistyötään YK:n ja sen järjestöjen sekä alueellisten järjestöjen, hallitusten ja valtiosta riippumattomien järjestöjen kanssa, jotta voidaan puuttua muuttovirtojen perimmäisiin syihin ja parantaa elinoloja konfliktialueiden läheisyydessä sijaitsevilla pakolaisleireillä; toistaa unionille antamansa kehotuksen varmistaa, että kaikenlainen yhteistyö muuttoliikeasioissa ja kaikki kolmansien maiden kanssa tehdyt takaisinottosopimukset ovat kansainvälisen oikeuden mukaisia; muistuttaa, että kattava muuttoliikestrategia liittyy läheisesti kehitysyhteistyöpolitiikkaan ja humanitaarisen avun politiikkaan, mukaan lukien humanitaaristen käytävien perustaminen ja humanitaaristen viisumien myöntäminen, sekä muihin ulkoisiin politiikkoihin; panee merkille Euroopan unionin johtaman merivoimien operaation (EU NAVFOR Med), jonka kohteena ovat Välimerellä toimivat salakuljettajat ja ihmiskauppiaat; korostaa tarvetta luoda pikaisesti vahvempia unionin tason politiikkatoimia, jotta voidaan puuttua muuttoliikkeeseen ja pakolaisiin liittyviin kiperiin ongelmiin ja saada aikaan toimiva, oikeudenmukainen ja kestävä mekanismi taakan jakamiseksi jäsenvaltioiden kesken; nostaa esiin komission 9. syyskuuta 2015 ehdottamat toimet pakolaiskriisin käsittelemiseksi ja mainitsee esimerkkinä Dublin-asetuksen tulevan tarkistamisen;

71.  kehottaa unionia ja jäsenvaltioita lisäämään tukeaan ulkoisen toiminnan avulla tapahtuvaan ihmiskaupan torjuntaan ja kiinnittämään erityistä huomiota uhrien ja varsinkin alaikäisten suojeluun; on vahvasti sitä mieltä, että unionin olisi tehostettava kolmansien maiden ja muiden relevanttien toimijoiden kanssa tehtävää yhteistyötä, jotta voidaan vaihtaa hyviä käytäntöjä ja auttaa hajottamaan kansainväliset ihmiskauppaverkostot; toteaa jälleen kerran, että kaikkien jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta annettu EU-direktiivi(44) ja ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävä strategia 2012–2016(45);

72.  toteaa, että 17,5 miljoonaa ihmistä joutui vuonna 2014 siirtymään kotiseudultaan ilmastokatastrofien seurauksena; toteaa, että nämä siirtymiset vaikuttavat pääasiassa maapallon eteläosien alueisiin, joilla ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat kaikkein suurimpia; toteaa, että 85 prosenttia näistä siirtymistä tapahtuu kehitysmaissa ja ensisijaisesti yhden maan sisällä tai maiden osien sisällä; toteaa, että EU:n jäsenvaltiot ovat vuosituhannen kehitystavoitteiden puitteissa sitoutuneet antamaan kehitysapuun 0,7 prosenttia bruttokansantuotteestaan;

73.  kehottaa unionia osallistumaan aktiivisesti keskusteluun ilmastopakolaisen käsitteestä ja mahdollisuudesta vahvistaa sille oikeudellinen määritelmä kansainvälisessä oikeudessa tai jossakin oikeudellisesti sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa;

74.  toistaa kehotuksensa, että on vahvistettava sellainen unionin yhteinen kanta aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten käyttöön, jossa varmistetaan ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattaminen ja jossa olisi käsiteltävä muun muassa oikeudellista kehystä, suhteellisuutta, vastuuvelvollisuutta, siviilien suojelua ja avoimuutta; kehottaa jälleen kerran unionia kieltämään sellaisten täysin itsenäisesti toimivien aseiden kehittämisen, tuotannon ja käytön, jotka mahdollistavat iskut ilman ihmisen toimintaa; kehottaa unionia vastustamaan laittomia kohdistettuja teloituksia ja kieltämään sellaiset sekä sitoutumaan toteuttamaan kansallisten ja kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti asianmukaisia toimenpiteitä, kun on perusteltua epäillä, että joku tai jotkut sen lainkäyttöalueella voidaan yhdistää ulkomailla tapahtuneisiin laittomiin kohdistettuihin teloituksiin;

Ihmisoikeudet ja kansainväliset kulttuuri- ja urheilutapahtumat

75.  pitää erittäin huolestuttavana, että suuria urheilutapahtumia järjestetään autoritaarisissa valtioissa, joissa rikotaan ihmisoikeuksia ja perusvapauksia; korostaa, että tarvitaan suurelle yleisölle suunnattuja valistuskampanjoita, joissa painotetaan, että urheilutapahtumien yhteydessä on noudatettava ihmisoikeussäännöksiä ja puututtava pakkoprostituutio- ja ihmiskauppaongelmaan; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita käymään vuoropuhelua YK:n ihmisoikeusneuvoston ja muiden monenvälisten tahojen sekä kansallisten urheiluliittojen, liike-elämän toimijoiden ja kansalaisjärjestöjen kanssa, jotta voidaan varmistaa ihmisoikeuksien kunnioittaminen tällaisissa tapahtumissa ja asettaa ihmisoikeuksien kunnioittaminen suurten kansainvälisten urheilutapahtumien järjestämisoikeuden ehdoksi; kiinnittää tässä yhteydessä erityistä huomiota Venäjällä 2018 ja Qatarissa 2022 järjestettäviin jalkapallon maailmanmestaruuskisoihin ja Pekingissä 2022 järjestettäviin olympialaisiin;

EU:n toiminta monenvälisissä järjestöissä

76.  toistaa kannattavansa täysin EU:n vahvaa osallistumista ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteiden edistämiseen yhteistyössä YK:n ja sen erityisjärjestöjen, Euroopan neuvoston, Ety-järjestön ja OECD:n kanssa ja sopusoinnussa SEU:n 21 ja 220 artiklan kanssa; pitää myönteisenä, että on hyväksytty kestävän kehityksen tavoitteet;

77.  muistuttaa, että EU:n on tärkeää osallistua aktiivisesti ja johdonmukaisesti kaikkiin YK:n ihmisoikeusmekanismeihin ja erityisesti YK:n yleiskokouksen kolmannen komitean ja YK:n ihmisoikeusneuvoston toimintaan; antaa tunnustusta ulkosuhdehallinnon, EU:n New Yorkin- ja Geneven-edustustojen ja jäsenvaltioiden toimille EU:n yhtenäisyyden lisäämiseksi ihmisoikeusasioissa YK:n tasolla; kannustaa EU:ta tehostamaan toimiaan äänensä saamiseksi kuuluville ja käyttämään enemmän alueiden rajat ylittäviä aloitteita sekä tukemaan ja edistämään päätöslauselmia;

78.  muistuttaa, että on tärkeää pitää kiinni vakiintuneesta käytännöstä lähettää parlamentin valtuuskunta YK:n yleiskokoukseen; pitää myönteisenä, että käytäntöä sovellettiin jälleen vuonna 2015 YK:n ihmisoikeusneuvoston 28. istunnossa;

79.  korostaa, että YK:n ihmisoikeusneuvoston uskottavuuden ja legitimiteetin lisäämiseksi kaikkien sen jäsenten on noudatettava korkeimpia ihmisoikeusnormeja ja täytettävä ihmisoikeussitoumuksensa; katsoo, että ihmisoikeuksia on edistettävä, kehitettävä ja lujitettava kaikilla kansainvälisillä foorumeilla; kehottaa komissiota raportoimaan julkisesti toimista, joita se toteuttaa ihmisoikeustoimintaohjelman viemiseksi eteenpäin ja kansainvälisten järjestöjen, kuten WTO ja Maailmanpankki (BIRD, IFC, MIGA), ihmisoikeusvastuiden ja -velvollisuuksien lisäämiseksi;

80.  vahvistaa vankan sitoutumisensa siihen, että lopetetaan rankaisematta jättäminen tapauksissa, joissa tekijät ovat syyllistyneet kansainvälisen yhteisön vakavimpina pitämiin rikoksiin, ja varmistetaan oikeuden toteutuminen sotarikosten, ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten ja kansanmurhien uhrien tapauksessa; antaa näin täyden tukensa Kansainväliselle rikostuomioistuimelle (ICC); pitää valitettavana, että yksikään valtio ei ratifioinut Rooman perussääntöä vuonna 2014; korostaa, että on lopetettava rankaisematta jättäminen ja saatettava oikeuden eteen kaikki, jotka ovat syyllistyneet kansanmurhaan, rikoksiin ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksiin, mukaan lukien seksuaaliväkivaltarikokset; pitää erittäin huolestuttavana, että on useita pidätysmääräyksiä, joita ei ole vielä pantu täytäntöön; kehottaa unionia antamaan jatkossakin vankan diplomaattisen ja poliittisen tukensa ICC:n ja YK:n suhteiden lujittamiselle ja laajentamiselle, erityisesti YK:n turvallisuusneuvostossa mutta myös kahdenvälisissä suhteissa ja kaikilla foorumeilla; kehottaa unionia ja sen edustustoja sekä jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan, joilla edistetään Rooman perussäännön yleismaailmallisuutta ja sen ratifiointia ja tehokasta soveltamista; kehottaa jäsenvaltioita antamaan ICC:lle tarvittavat resurssit ja lisäämään tukeaan kansainväliselle rikosoikeusjärjestelmälle muun muassa tukemalla taloudellisesti kansalaisyhteiskunnan toimijoita esimerkiksi demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen avulla; kehottaa panemaan täytäntöön vuonna 2013 perustetun EU-välineistön, joka koskee kansainvälisen oikeuden ja kansallisen oikeuden täydentävyyttä;

81.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita edistämään aktiivisesti ICC:n toimintaa ja korostaa, että sen päätösten täytäntöönpanon valvonnassa tarvitaan vuoropuhelua kolmansien maiden kanssa;

Ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistäminen kaikkialla maailmassa

Ajatuksen-, omantunnon- sekä uskonnon- ja vakaumuksenvapaus

82.  muistuttaa, että ajatuksen-, omantunnon-, uskonnon- ja vakaumuksenvapaus ovat ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan YK:n kansainvälisen yleissopimuksen 18 artiklassa vahvistettuja ihmisen perusoikeuksia; muistuttaa lisäksi, että nämä perusoikeudet ovat sidoksissa muihin ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin ja kattavat oikeuden uskoa tai olla uskomatta ja vapauden omaksua teistinen, ei-teistinen tai ateistinen vakaumus sekä oikeuden oman valinnan mukaisen vakaumuksen omaksumiseen, vaihtamiseen, siitä luopumiseen tai siihen palaamiseen; pitää huolestuttavana, että eräät valtiot eivät edelleenkään noudata YK:n standardeja ja käyttävät sortotoimia, joita voivat olla kuritus, vankilatuomio, kohtuuttomat sakot ja jopa kuolemantuomio, ja loukkaavat näin uskonnon- ja vakaumuksenvapautta; pitää huolestuttavana uskonnollisiin vähemmistöihin, myös kristittyihin vähemmistöihin kohdistuvaa lisääntyvää vainoa sekä vähemmistöjen kokoontumispaikkoihin kohdistuvaa vahingontekoa;

83.  kehottaa unionia ja jäsenvaltioita suhteissaan kolmansiin maihin tehostamaan toimiaan, joiden tavoitteena on auttaa poistamaan kaikenlainen uskontoon perustuva syrjintä ja edistää uskontojen välistä vuoropuhelua; vaatii konkreettisia toimia uskonnollisten vähemmistöjen, uskonnottomien ja uskonnosta luopuneiden ihmisten ja ateistien suojelemiseksi, sillä näihin ryhmiin sovelletaan jumalanpilkkalakeja; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita edistämään tällaisten lakien kumoamista; pitää myönteisenä, että unioni on sitoutunut edistämään kansainvälisillä foorumeilla uskonnon- ja vakaumuksenvapautta muun muassa antamalla tukensa YK:n uskonnon- tai vakaumuksenvapauden erityisraportoijan mandaatille; antaa täyden tukensa EU:n toiminnalle esittää YK:n ihmisoikeusneuvostossa ja yleiskokouksessa aihekohtaisia päätöslauselmia tästä asiasta; vaatii konkreettisia toimia, joilla pannaan tehokkaasti täytäntöön EU:n suuntaviivat uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämisestä ja suojelemisesta ja parannetaan niitä; katsoo, että toimia olisi toteutettava sekä kansainvälisillä että alueellisilla foorumeilla ja että olisi käytävä myös unionin edustustojen välityksellä avointa ja säännöllistä vuoropuhelua uskonnollisten yhdistysten ja yhteisöjen kanssa, kuten määrätään SEUT:n 17 artiklassa; pitää tärkeänä, että varmistetaan järjestelmällinen ja johdonmukainen EU-henkilöstön koulutus unionin päätoimipaikoissa ja edustustoissa;

EU:n toimet kuolemanrangaistuksen poistamiseksi

84.  panee tyytyväisenä merkille varapuheenjohtajan / korkean edustajan ja Euroopan neuvoston pääsihteerin lokakuussa 2014 antaman yhteisen julkilausuman(46), jossa painotettiin heidän vastustavan ehdottomasti kuolemanrangaistusta kaikissa tapauksissa ja kaikissa olosuhteissa; toistaa näkemyksensä, että kuolemanrangaistuksen poistamisen kaikkialta maailmasta olisi oltava EU:n keskeisiä tavoitteita ihmisoikeusasioissa; katsoo, että kolmansille maille huumausaineita koskevassa lainvalvontapolitiikassa annettavan avun tavoitteena olisi oltava kuolemanrangaistuksen poistaminen huumerikoksilta; panee merkille kesäkuussa 2016 Oslossa pidettävän kuolemanrangaistuksen poistamista koskevan kuudennen maailmankonferenssin ja kehottaa unionia ja jäsenvaltioita vaatimaan siellä yksimielisesti kuolemanrangaistuksen poistamista, tehostamaan toimia kuolemanrangaistuksen poistamiseksi ja tukemaan asiasta järjestettäviä julkisia tiedotuskampanjoita;

85.  panee huolestuneena merkille kuolemanrangaistusten ja teloitusten lisääntymisen maailmassa; pitää erittäin valitettavana, että kuolemanrangaistus sisältyy vielä joidenkin kolmansien maiden lainsäädäntöön; pitää valitettavana, että Valko-Venäjä on kahden vuoden tauon jälkeen aloittanut uudelleen teloitukset; toistaa siksi Valko-Venäjälle osoittamansa kehotuksen soveltaa kuolemanrangaistuksen käyttöä koskevaa moratoriota, jonka on tarkoitus johtaa lopulta kuolemanrangaistuksen poistamiseen; toteaa, että kahdeksassa maassa sovelletaan kuolemanrangaistusta homoseksuaalisuuteen;

86.  kehottaa ulkosuhdehallintoa, komissiota ja jäsenvaltioita auttamaan laatimaan kattavan ja vaikuttavan eurooppalaisen toimintalinjan kymmenien kolmansissa maissa teloitusuhan alla olevien unionin kansalaisten auttamiseksi; katsoo, että siihen olisi sisällytettävä vahvoja mekanismeja, jotka koskevat tunnistamista, oikeusavun tarjoamista ja diplomaattiedustusta;

87.  kehottaa unionia olemaan edelleen yhteydessä kuolemanrangaistuksen säilyttämistä kannattaviin maihin ja käyttämään kaikkia diplomatian ja yhteistyön keinoja kuolemanrangaistuksen poistamiseksi; muistuttaa kehottaneensa unionia seuraamaan jatkuvasti olosuhteita, joissa teloituksia suoritetaan kuolemanrangaistusta vielä soveltavissa maissa;

Kidutuksen ja julman kohtelun poistaminen

88.  katsoo, että nyt kun on kulunut 30 vuotta kidutuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen tekemisestä ja maailmassa on edelleen kidutusta ja julmaa kohtelua, unionin olisi tehostettava toimiaan näiden vakavien ihmisoikeusrikkomusten lopettamiseksi; korostaa, että erityistä huomiota on kiinnitettävä haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten naiset ja lapset sekä etnisiin, kielellisiin tai uskonnollisiin ryhmiin kuuluvat ihmiset, jotka joutuvat pidätyskeskuksissa tai vankiloissa kidutuksen tai julman kohtelun uhreiksi; kehottaa ulkosuhdehallintoa ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa paneutumaan tehokkaammin kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rankaisemisen torjuntaan lisäämällä diplomaattisia toimia ja ottamalla asiaan kantaa entistä järjestelmällisemmin ja unionin arvojen ja periaatteiden mukaisesti; suosittaa, että ulkosuhdehallinto, unionin edustustot ja jäsenvaltiot käyttävät täysimääräisesti kaikkia nykyisiä välineitä, kuten kidutuksen vastaisia EU:n suuntaviivoja(47); kehottaa tehostamaan jatkuvasti järjestelmiä, joilla valvotaan sellaisten lääkeaineiden vientiä, joita voidaan käyttää teloituksiin ja kidutukseen, ja ottamaan käyttöön tarkoitettua lopullista käyttöä koskevan lausekkeen, jolla voidaan keskeyttää tai kieltää sellaisten turvallisuuteen liittyvien tavaroiden siirtäminen, joilla selvästi ei ole muuta käyttötarkoitusta kuin käyttö kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon tai kidutukseen;

89.  korostaa, että kaikki maat eivät ole vieläkään laatineet kiireesti tarvittavia ja täysimittaisilla resursseilla varustettuja suunnitelmia vankilaolojen kohentamiseksi; toteaa, ettei ole juurikaan edistytty sen varmistamisessa, että vankilat ovat kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisia ja että on turvattu vankien oikeus elämään, fyysiseen koskemattomuuteen ja ihmisarvoon; korostaa, että on parannettava vankilaoloja, jotta voidaan turvata ihmisoikeudet, ja että vankien ei pitäisi joutua kohtaamaan epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai rankaisemista;

Syrjintä

90.  korostaa, että sosiaaliset, uskonnolliset tai kulttuuriset syyt tai perinteet eivät missään olosuhteissa voi toimia perusteluna minkäänlaiselle syrjinnälle, olipa kyseessä sitten väkivalta, kostorangaistus, kidutus, naisten ja tyttöjen seksuaalinen hyväksikäyttö, sukuelinten silpominen, lapsiavioliitto, pakkoavioliitto, naiskauppa, yhteiskunnalliseen asemaan tai alkuperään perustuva syrjintä tai hyljeksintä taikka perheväkivalta;

91.  tuomitsee jyrkästi kaikenlaisen syrjinnän, mukaan lukien rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin, kieleen, kulttuuriin, uskontoon tai vakaumukseen, yhteiskunnalliseen alkuperään, kastiin, syntyperään, ikään, vammaisuuteen tai muuhun seikkaan perustuvan syrjinnän; kehottaa unionia tehostamaan toimiaan kaikenlaisen syrjinnän, rasismin ja ksenofobian kitkemiseksi maailmasta ihmisoikeusvuoropuhelun ja poliittisen vuoropuhelun, unionin lähetystöjen toiminnan ja julkisen diplomatian avulla; kehottaa unionia myös edistämään edelleen kaikkien asiaa tukevien YK:n yleissopimusten, muun muassa kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen, ratifiointia ja täysimääräistä täytäntöönpanoa;

HLBTI-oikeudet

92.  katsoo, että unionin olisi jatkettava ponnistelujaan, joiden tavoitteena on edistää homojen, lesbojen, biseksuaalien, transihmisten ja intersukupuolisten ihmisten (hlbti‑ihmiset) oikeuksia asiasta annettujen EU:n suuntaviivojen(48) mukaisesti; suosittaa panemaan suuntaviivat täytäntöön muun muassa antamalla kolmansissa maissa toimivalle unionin henkilöstölle koulutusta näissä asioissa; pitää valitettavana, että homoseksuaalisuus on edelleen rikos 75 maassa ja että kahdeksassa maassa siihen sovelletaan kuolemanrangaistusta; katsoo, että ihmisten pahoinpitelyn heidän seksuaalisen suuntautumisensa perusteella olisi oltava rangaistava teko; ilmaisee tukensa YK:n ihmisoikeusasioiden päävaltuutetun jatkuvalle työlle näiden syrjivien lakien kumoamiseksi sekä muiden YK:n elinten työlle; pitää huolestuttava hlbti‑ihmisten oikeuksien puolustajien perusvapauksien rajoittamista ja kehottaa unionia lisäämään tukeaan näille; katsoo, että hlbti-ihmisten perusoikeudet voidaan turvata paremmin, jos heillä on mahdollisuus kuulua oikeudellisiin instituutioihin esimerkiksi rekisteröidyn parisuhteen tai avioliiton kautta;

93.  korostaa, että kolmansien maiden vähemmistöryhmillä on erityistarpeita ja että näiden ryhmien tasa-arvoisuutta kaikilla taloudellisen, sosiaalisen, poliittisen ja kulttuurisen elämän aloilla olisi edistettävä;

Kastijärjestelmään perustuva syrjintä

94.  panee erittäin huolestuneena merkille kastijärjestelmään perustuvan syrjinnän ja ihmisoikeusloukkausten laajuuden ja seuraukset, mukaan lukien oikeusturvan ja työnsaannin epääminen, jatkuva segregaatio, köyhyys ja leimaaminen; kehottaa unionia luomaan EU:n välineen kastijärjestelmään perustuvan syrjinnän estämiseksi ja poistamiseksi; suosittaa valtavirtaistamaan asian ulkosuhdehallinnon ja komission suuntaviivoissa ja toimintasuunnitelmissa, erityisesti EU:n toimissa kaikenlaisen syrjinnän poistamiseksi ja pyrkimyksissä torjua naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa ja kaikenlaista naisten ja tyttöjen syrjintää;

Vammaisten henkilöiden oikeudet

95.  panee tyytyväisenä merkille vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen ratifioinnit; korostaa jälleen, että sekä jäsenvaltioiden että unionin toimielinten on huolehdittava vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumisesta; korostaa erityisesti tarvetta valtavirtaistaa esteettömyyden periaate ja kaikki vammaisten henkilöiden oikeudet kaikissa EU:n asiaankuuluvissa politiikkatoimissa, myös kehitysyhteistyössä, ja painottaa asian ohjailevaa ja horisontaalista luonnetta;

96.  toteaa, että kaikki maat eivät ole vielä ratifioineet ja panneet täytäntöön YK:n vammaisyleissopimusta ja kannustaa siksi varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tukemaan jatkossakin näitä prosesseja;

97.  korostaa, että kansainvälinen yhteisö pitää vammaisten naisten tilannetta painopistealueena; palauttaa mieliin YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston päätelmät, joissa todettiin, että vammaisiin naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan torjumiseen tarkoitettuja toimia ja ohjelmia olisi kehitettävä tiiviissä yhteistyössä vammaisten henkilöiden kanssa heidän itsemääräämisoikeuttaan kunnioittaen sekä vammaisjärjestöjen kanssa; painottaa laitosten säännöllisen valvonnan ja hoitajien asianmukaisen koulutuksen tarvetta; kehottaa unionia sisällyttämään vammaisuuteen perustuvan syrjinnän torjunnan ulkoiseen toimintaansa sekä yhteistyö- ja kehitysapupolitiikkaansa, mukaan lukien demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen rahoitusväline;

Naisten ja tyttöjen oikeudet

98.  palauttaa mieliin, että vuoden 2014 Saharov-palkinto myönnettiin Denis Mukwegelle hänen ansiokkaasta toiminnastaan seksuaalisen väkivallan uhrien hyväksi ja naisten oikeuksien edistämisessä; toteaa tämän lisänneen tietoisuutta väkivallan käytöstä ja naisten, tyttöjen ja lasten sukuelinten silpomisesta sodankäynnin välineenä; tuomitsee jyrkästi kaikenlaisen naisiin, tyttöihin ja lapsiin kohdistuvan hyväksikäytön ja väkivallan käytön sodankäynnin välineenä sekä naisten sukuelinten silpomisen, lapsi- ja pakkoavioliitot, seksiorjuuden, avioliitossa tapahtuvat raiskaukset ja muunlaiset vahingolliset perinteiset käytännöt; pitää erittäin tärkeänä, että konflikteissa hyväksikäytetyt naiset, tytöt ja lapset saavat kansainvälisen oikeuden mukaisesti terveydenhoitoa ja psykologista tukea; panee tässä yhteydessä merkille varapuheenjohtajan / korkean edustajan kirjeen, joka koskee humanitaarisen avun politiikkaa ja erityisesti seksuaalisen väkivallan ehkäisyä ja naisten tukemista asianmukaisin keinoin sekä terveydenhoitoa ja psykologista apua konfliktitilanteissa raiskatuille; kehottaa Euroopan neuvoston jäsenvaltioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Istanbulin yleissopimuksen;

99.  korostaa, että ulkosuhdehallinnon on vaihdettava hyviä käytäntöjä, jotta voidaan parantaa seksuaalisen väkivallan uhrien nykyisellään puutteellista oikeussuojaa; tuomitsee jyrkästi sen, ettei kolmansien maiden naisilla ole mahdollisuutta saada oikeussuojaa ja erityisesti heidän jouduttuaan sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreiksi; kehottaa komissiota ja joissakin tapauksissa myös jäsenvaltioita omaksumaan aktiivisen roolin siinä, että kolmannet maat ryhtyvät näiden rikosten tapauksessa syytetoimiin; kehottaa komissiota yhdessä ulkosuhdehallinnon kanssa tehostamaan uhreille tarjolla olevaa tukea, sisällyttämään sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumisen unionin humanitaariseen toimintaan ja asettamaan etusijalle ne EU:n humanitaariset toimet, joilla puututaan konflikteissa tapahtuvaan sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan ja seksuaaliseen väkivaltaan; pitää myönteisenä, että unioni osallistui Lontoossa kesäkuussa 2014 järjestettyyn maailmanlaajuiseen huippukokoukseen, jossa käsiteltiin seksuaalisen väkivallan lopettamista konflikteissa, ja sitoutui jatkotoimiin; kehottaa näin ollen komissiota ryhtymään konkreettisiin toimiin;

100.  pitää valitettavana sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ehkäisevien toimintapolitiikkojen puutetta, uhreille annettavan tuen puutetta ja sitä, että suuri osa rikoksiin syyllistyneistä jää monissa maissa ilman rangaistusta; pyytää ulkosuhdehallintoa vaihtamaan kolmansien maiden kanssa hyviä käytäntöjä, jotka koskevat lainsäädäntömenettelyjä sekä poliiseille, oikeuslaitosten henkilöstölle ja virkamiehille tarkoitettuja koulutusohjelmia; kehottaa unionia tukemaan ihmisoikeuksia puolustavia kansalaisjärjestöjä, edistämään sukupuolten tasa-arvoa kolmansissa maissa ja tekemään tiiviistä yhteistyötä sellaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa, jotka toimivat aktiivisesti sukupuolten tasa-arvon alalla, kuten ILO, OECD, YK ja Afrikan unioni, jotta voidaan luoda synergiaa ja lisätä naisten vaikutusmahdollisuuksia;

101.  pitää hyvin huolestuttavana sukupuoleen perustuvan väkivallan lisääntymistä eri puolilla maailmaa sekä naismurhien määrän kasvua Latinalaisessa Amerikassa; toteaa, että ne ovat osa yleistynyttä väkivaltaa ja rakenteellista syrjintää; tuomitsee jyrkästi kaikenlaisen sukupuoleen perustuvan väkivallan sekä hirvittävät naismurhat ja sen, että nämä rikokset jäävät useimmiten rankaisematta, mikä voi lisätä väkivaltaa ja murhia;

102.  on erittäin huolissaan Lähi-idässä ja Afrikassa pakolaisleireillä mahdollisesti tapahtuneista naisiin ja tyttöihin kohdistuneista ihmisoikeusloukkauksista sekä raportoiduista tapauksista, joissa naiset ja tytöt ovat joutuneet seksuaalisen väkivallan ja eriarvoisen kohtelun kohteeksi; pyytää ulkosuhdehallintoa vaatimaan, että kolmansissa maissa sovelletaan tiukempia sääntöjä ja hyviä käytäntöjä, jotta voidaan poistaa pakolaisten sukupuoleen perustuva eriarvoisuus;

103.  pitää valitettavana, että puolet maailman väestöstä kokee palkkasyrjintää ja että naiset ansaitsevat maailmanlaajuisesti 60–90 prosenttia miesten keskitulosta;

104.  kehottaa komissiota, ulkosuhdehallintoa ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa edistämään edelleen naisten ja tyttöjen poliittisia ja taloudellisia vaikutusmahdollisuuksia sisällyttämällä sukupuolten tasa-arvonäkökohdat ja kolmansien maiden kanssa käytävän rakentavan vuoropuhelun kaikkiin ulkoisiin politiikkoihin ja ohjelmiin, lisäämällä yleistä tietoisuutta sukupuolinäkökohdista ja huolehtimalla asian vaatimista riittävistä resursseista; panee tyytyväisenä merkille vuosiksi 2016–2020 laaditun uuden kehyksen, jossa käsitellään sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä(49); pitää tärkeänä, että keskitytään horisontaaliseen pilariin, jonka puitteissa komission ja ulkosuhdehallinnon on tarkoitus toteuttaa tehokkaammin unionin sitoumukset naisten ja tyttöjen oikeuksien lujittamisesta ulkosuhteissa;

105.  pitää valitettavana sukupuolten tasa-arvon puutetta poliittisessa elämässä; muistuttaa, että miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia ja että heillä olisi oltava samat poliittiset oikeudet ja kansalaisvapaudet; pitää valitettavana, että naiset ovat aliedustettuina taloudellisessa, yhteiskunnallisessa ja poliittisessa päätöksenteossa; korostaa, että naispuoliset ihmisoikeuksien puolustajat tarvitsevat tehokkaita suojelumekanismeja; suosittaa, että otetaan käyttöön kiintiöjärjestelmä, jotta voidaan edistää naisten osallistumista varsinkin ehdokkaina poliittisiin elimiin ja demokraattiseen prosessiin;

106.  kehottaa unionia jatkamaan naisten taloudellisten, sosiaalisten ja poliittisten vaikutusmahdollisuuksien tukemista, jotta voidaan edistää heidän mahdollisuuksiaan käyttää kaikkia oikeuksiaan ja perusvapauksiaan, sekä kiinnittämään erityistä huomiota siihen, että tytöt saavat laadukasta opetusta, mukaan lukien kaikkein köyhimpien ja syrjäytyneimpien yhteisöjen tytöt; kehottaa tukemaan naisten ammatillista koulutusta, lisäämään tieteen ja teknologian alojen ammattikoulutukseen osallistuvien naisten määrää, laatimaan kolmansien maiden koulutusalan ammattilaisille suunnattuja sukupuolten tasa-arvoa koskevia koulutusohjelmia ja estämään stereotypioiden välittymisen oppimateriaalien kautta; kehottaa unionia sisällyttämään tämän painopistealueen kaikkeen diplomaattiseen, kaupalliseen ja kehitysyhteistyöhön liittyvään toimintaansa;

107.  korostaa, että on tarpeen huolehtia tyttöjen koulutuksen jatkuvuudesta pakolaisleireillä, konfliktialueilla ja äärimmäisen köyhyyden ja äärimmäisten ympäristöolojen, kuten kuivuuden ja tulvien, koettelemilla alueilla;

108.  kannustaa unionia jatkamaan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ja YK:n rauhanrakentamistoimien puitteissa naisille ja tytöille tarkoitetun tuen sujuvoittamista ja toteuttamaan päättäväisiä toimia naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevien YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 1325(2000)(50) ja 1820(2008)(51) täytäntöönpanemiseksi ja lujittamiseksi; kehottaa unionia antamaan kansainvälisellä tasolla tukensa sille, että tunnustetaan siitä syntyvä lisäarvo, että naiset osallistuvat konfliktien ehkäisyyn ja ratkaisemiseen, rauhanturvaoperaatioihin, humanitaarisen avun operaatioihin sekä konfliktien jälkeiseen jälleenrakennukseen ja demokratisoitumisprosesseihin, joilla päästään kestäviin ja vakaisiin poliittisiin ratkaisuihin; pitää tärkeänä, että turvataan naisten kaikki ihmisoikeudet ja lisätään naisten vaikutusmahdollisuuksia esimerkiksi vuoden 2015 jälkeistä aikaa koskevan toimintaohjelman puitteissa ja tukemalla Pekingin toimintaohjelmaa ja Istanbulin yleissopimusta; panee tyytyväisenä merkille unionin tuen sukupuolten tasa-arvoa koskeville YK:n päätöslauselmille erityisesti siinä, mikä koskee sanan- ja mielipiteenvapautta naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisessä; panee tyytyväisenä merkille naisten asemaa käsittelevän YK:n toimikunnan 59. kokouksen päätelmät(52);

109.  kehottaa komissiota sisällyttämään kaikkien EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien tehtäviin järjestelmällisesti konkreettisia toimenpiteitä, joilla lisätään naisten osallistumista vaaliprosesseihin alaa koskevien EU:n suuntaviivojen mukaisesti, ottaen huomioon Brysselissä huhtikuussa 2014 pidetyn johtavien vaaliasiantuntijoiden seminaarin päätelmät ja ottaen oppia aiempien valtuuskuntien kokemuksista;

110.  suhtautuu myönteisesti ulkosuhdehallinnon kolmansissa maissa toteuttamiin toimenpiteisiin, joilla vauhditetaan kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevaan yleissopimukseen, Pekingin toimintaohjelmaan sekä Kairon väestö- ja kehityskonferenssin vuoden 2015 jälkeistä kehitysohjelmaa koskevaan julistukseen sisältyvien naisten oikeuksia koskevien velvoitteiden ja sitoumusten täyttämistä;

111.  pitää tärkeänä, ettei vesitetä Pekingin toimintaohjelman saavutuksia, jotka koskevat koulutuksen ja terveydenhuollon saantia perusihmisoikeutena sekä seksuaali- ja lisääntymisterveydellisten oikeuksien suojaa; korostaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevien oikeuksien yleismaailmallinen kunnioittaminen ja tähän liittyvien palvelujen saatavuus auttavat vähentämään lapsi- ja äitikuolleisuutta; huomauttaa, että perhesuunnittelu, äitiysterveys ja ehkäisyvälineiden ja turvallisen raskaudenkeskeytyksen helppo saatavuus ovat tärkeitä tekijöitä, joiden avulla voidaan pelastaa naisten henkiä ja auttaa heitä rakentamaan elämänsä uudelleen siinä tapauksessa, että he ovat joutuneet raiskauksen uhriksi; korostaa tarvetta sijoittaa nämä toimintapolitiikat kolmansien maiden kanssa tehtävän yhteistyön ytimeen;

112.  katsoo, että alaikäisenä solmittu avioliitto loukkaa perusihmisoikeuksia ja vaikuttaa asianomaisten tyttöjen koko elämään, sillä se vaarantaa heidän koulunkäyntinsä, mikä puolestaan rajoittaa heidän tulevaisuudennäkymiään, vaarantaa heidän terveytensä ja lisää väkivallan ja hyväksikäytön uhriksi joutumisen riskiä;

113.  pitää erittäin vakavana, että 1980-luvulta alkaen postimyyntimorsiamiin liittyvä liiketoiminta on kasvanut hälyttävästi; panee huolestuneena merkille, että on dokumentoitu tapauksia, joissa naisten kimppuun on hyökätty ja/tai heidät on murhattu sen jälkeen kun he ovat avioituneet miehen kanssa postimyyntimorsiamena; pitää valitettavana, että postimyyntisivustoilla on esillä huomattava määrä alaikäisiä tyttöjä; korostaa, että lasten käyttö seksuaalisiin tarkoituksiin on katsottava lasten hyväksikäytöksi;

114.  tuomitsee kohdunvuokrauksen naisen ihmisarvoa alentavana toimintana, jossa naisen kehoa ja lisääntymiskykyä käytetään kauppatavarana; katsoo, että sijaissynnytykset, joihin liittyy ihmiskehon käyttö lisääntymiseen rahaa tai muunlaista palkkiota vastaan ja erityisesti kehitysmaiden haavoittuvassa asemassa olevien naisten tapauksessa, olisi kiellettävä, ja niitä olisi käsiteltävä kiireellisenä asiana ihmisoikeusvälineiden puitteissa;

Lasten oikeudet

115.  kehottaa jälleen kerran ratifioimaan yleismaailmallisesti YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen ja sen valinnaiset lisäpöytäkirjat ja panemaan ne tehokkaasti täytäntöön; kehottaa kaikkia valtioita sitoutumaan ILO:n yleissopimuksen nro 182 3 artiklassa määriteltyjen lapsityön pahimpien muotojen poistamiseen ja muistuttaa, että näitä lapsityön pahimpia muotoja ovat muun muassa lapsiorjuus, lapsikauppa, lapsiprostituutio sekä vaarallinen työ, joka on haitallista lapsen fyysiselle terveydelle ja mielenterveydelle;

116.  pitää myönteisinä joulukuussa 2014 annettuja neuvoston päätelmiä lapsen oikeuksien edistämisestä ja suojelusta(53) ja kehottaa unionia tukemaan edelleen kumppanimaita kaikenlaisen lapsiin kohdistuvan väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön torjunnassa ja vahvistamaan niiden valmiuksia suojella lapsen oikeuksia; pitää myönteisinä vuoden 2014 tuloksia lasten oikeuksien valtavirtaistamista kehitysyhteistyössä koskevan EU:n ja Unicefin välineistön käytössä(54); panee merkille Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun toukokuussa 2014 antaman julkilausuman intersukupuolisten lasten oikeuksista;

117.  kehottaa jälleen komissiota esittämään sellaisen kattavan lapsen oikeuksien strategian ja toimintasuunnitelman seuraaviksi viideksi vuodeksi, jolla tuetaan EU:n toimia lapsen oikeuksien edistämisessä ja huolehditaan erityisesti lapsen oikeudesta juomaveteen, jätevesihuoltoon, terveydenhuoltoon ja koulutukseen, varmistetaan aseistettuihin joukkoihin värvättyjen lasten kuntouttaminen ja uudelleensopeuttaminen, lopetetaan lapsityövoiman käyttö, lasten kidutus, lasten syyttäminen noituudesta, lapsikauppa, lapsiavioliitot ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja autetaan aseellisten konfliktien jalkoihin joutuneita lapsia sekä varmistetaan heidän pääsynsä koulutukseen konfliktialueilla ja pakolaisleireillä; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa raportoimaan vuosittain parlamentille tuloksista, joita on saavutettu lasten hyväksi toteutetuilla unionin ulkoisilla toimilla; kannattaa ”Children No Soldiers” -kampanjaa ja kehottaa unionia ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan, jotta voidaan saavuttaa vuodeksi 2016 asetettu tavoite ja lopettaa valtiollisten armeijoiden harjoittama lasten värväys ja käyttö lapsisotilaina;

118.  panee tyytyväisenä merkille EU:n ja Unicefin sekä YK:n Lähi-idässä olevien palestiinalaispakolaisten avustus- ja työelimen (UNRWA) yhteistyön, jonka tuloksena on saatu aikaan keinovalikoima lapsen oikeuksien valtavirtaistamiseksi kehitysyhteistyössä sekä tuki vuosituhannen kehitystavoitteiden ja lastensuojeluohjelmien edistämiseen, jotta erityisesti epävakaissa oloissa elävien lasten oikeudet voisivat toteutua;

119.  pitää myönteisenä EU:n aktiivista yhteistyötä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia käsittelevien YK:n erityisraportoijien kanssa, mukaan lukien puhdasta juomavettä ja jätevesihuoltoa koskevaa ihmisoikeutta käsittelevä erityisraportoija, oikeutta koulutukseen käsittelevä erityisraportoija, oikeutta ruokaan käsittelevä erityisraportoija, äärimmäistä köyhyyttä ja ihmisoikeuksia käsittelevä erityisraportoija ja oikeutta asianmukaiseen asumiseen käsittelevä erityisraportoija; panee tyytyväisenä merkille, että taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia on vahvistettu demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen suuntaa-antavassa monivuotisessa ohjelmassa 2014–2017, jolla on tarkoitus auttaa lujittamaan ammattiyhdistyksiä, lisäämään tietoisuutta palkkakysymyksistä, parantamaan maa-alueiden suojelua, parantamaan sosiaalista integraatiota taloudellisen voimaannuttamisen avulla sekä vähentämään taloudellista syrjintää ja työpaikkaväkivaltaa;

Demokratian vahvistaminen kaikkialla maailmassa

120.  korostaa EU:n sitoutumista ihmisoikeuksien ja demokraattisten arvojen vaalimiseen ja edistämiseen unionin kansainvälisissä suhteissa; palauttaa mieliin, että demokratian tunnusmerkkejä ovat vapaat ja vilpittömät vaalit sekä sananvapaus, tiedotusvälineiden vapaus ja yhdistymisvapaus, oikeusvaltioperiaate ja vastuuvelvollisuus, riippumaton oikeuslaitos ja puolueeton hallinto; korostaa, että demokratia ja ihmisoikeudet liittyvät erottamattomasti toisiinsa ja vahvistavat toisiaan, kuten muistutettiin 18. marraskuuta 2009 annetuissa neuvoston päätelmissä demokratian tukemisesta EU:n ulkosuhteissa; pitää myönteisenä, että ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa uudessa toimintasuunnitelmassa kiinnitetään entistä suurempi huomio demokratiakehitystä tukeviin toimiin;

Ilmaisunvapauden määrittäminen ja kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen

121.  muistuttaa, että ilmaisunvapaus on demokraattisen yhteiskunnan elintärkeä osa, sillä se lisää moniarvoisuutta, joka antaa kansalaisyhteiskunnalle ja kansalaisille mahdollisuuden vaatia hallituksiltaan ja päätöksentekijöiltään vastuullisuutta, ja edistää oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamista; kehottaa siksi EU:ta tehostamaan toimiaan ilmaisunvapauden edistämiseksi ulkoisilla politiikoillaan ja niiden välineillä;

122.  palauttaa mieliin unionille ja jäsenvaltioille osoittamansa kehotuksen, että niiden olisi tehostettava kaikenlaisten ilmaisunvapauden ja tiedotusvälineiden vapauden rajoitusten tarkkailua kolmansissa maissa ja tuomittava heti ja järjestelmällisesti tällaiset rajoitukset, vaikka niitä asetettaisiin legitiimissä tarkoituksissa, kuten terrorismin torjunta, valtion turvallisuus tai poliisitoiminta; pitää erittäin tärkeänä, että EU:n suuntaviivat sananvapaudesta verkossa ja verkon ulkopuolella pannaan tehokkaasti täytäntöön ja että niiden vaikutuksia seurataan säännöllisesti; palauttaa mieliin unionin tavoitteen varmistaa ja turvata kaikille syrjimätön tiedonsaanti ja ilmaisunvapaus niin verkossa kuin verkon ulkopuolella;

123.  katsoo, että tieto- ja viestintätekniikka, jolla tieto saadaan mahdollisimman hyvin kaikkien saataville, tarjoaa mahdollisuuden edistää ihmisoikeuksia, demokraattisia käytäntöjä ja taloudellista ja sosiaalista kehitystä; korostaa tieto- ja viestintätekniikan roolia kansalaisliikkeiden toiminnassa erityisesti epädemokraattisissa hallintojärjestelmissä; pitää huolestuttavana, että eräät autoritaariset hallintojärjestelmät käyttävät tieto- ja viestintätekniikkaa tavalla, joka muodostaa kasvavan uhkan ihmisoikeus- ja demokratia-aktivisteille; korostaa, että on lisättävä tukea tiedotusvälineiden vapauden lisäämiseen, riippumattomien toimittajien ja bloginpitäjien suojeluun, digitaalisen kuilun kaventamiseen ja tiedon ja viestinnän rajoittamattoman saatavuuden parantamiseen; kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota kaksikäyttötuotteiden ihmisoikeusnäkökohtiin, kun tarkistetaan unionin vientivalvontajärjestelmää;

EU:n tuki ihmisoikeuksien puolustajille

124.  pitää valitettavana kansalaisyhteiskuntaan ja ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuvia lisääntyviä hyökkäyksiä; panee erittäin huolestuneena merkille, että yhä useammat maat, esimerkiksi Venäjä ja jotkut Keski-Aasian maat, säätävät ankaria lakeja kansalaisjärjestöjen toiminnan tukahduttamiseksi ja rajoittavat niiden ulkomaisen rahoituksen saantia sekä asettavat niille työläitä raportointivaatimuksia ja määräävät niille kovia rangaistuksia sääntöjen laiminlyönnistä; muistuttaa, että kokoontumis- ja yhdistymisvapaus ovat olennainen osa demokraattista, avointa ja suvaitsevaista yhteiskuntaa; kehottaa toteuttamaan lisätoimia ja puuttumaan rajoituksiin ja uhkailuun, joita kansalaisjärjestöissä toimivat ihmiset kohtaavat kaikkialla maailmassa; kehottaa unionia toimimaan esimerkkinä näiden ihmisten oikeuksien suojaamisessa ja edistämisessä;

125.  panee tyytyväisenä merkille varapuheenjohtajan / korkean edustajan muistuttaneen uudessa toimintasuunnitelmassa, että unioni on sitoutunut voimaannuttamaan paikallisia toimijoita ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjä; korostaa, että tilanteessa, jossa kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia on rajoitettu merkittävästi, kansalaisyhteiskunta ja varsinkin ihmisoikeuksien puolustajat tarvitsevat unionilta lisää huomiota ja tukea; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita laatimaan kattavan ja johdonmukaisen strategian, jolla voidaan käsitellä kansalaisyhteiskunnan ja ihmisoikeusaktivistien kaikkialla maailmassa kohtaamia suuria haasteita;

126.  kehottaa unionia ja jäsenvaltioita seuraamaan ja nostamaan jatkuvasti keskusteluun tapauksia, joissa loukataan kokoontumis- ja yhdistymisvapautta asettamalla kansalaisyhteiskunnan järjestöille ja niiden toiminnalle erilaisia kieltoja ja rajoituksia;

127.  kehottaa unionia ja jäsenvaltioita lisäksi käyttämään kaikkia mahdollisia keinoja ja nostamaan järjestelmällisesti keskusteluun tapauksia, joissa uhataan ihmisoikeusaktivisteja ja kansalaisaktivisteja ja erityisesti vangittuina olevia aktivisteja; kannustaa unionin edustustoja ja jäsenvaltioiden diplomaattikuntaa tukemaan jatkossakin aktiivisesti ihmisoikeuksien puolustajia seuraamalla järjestelmällisesti oikeudenkäyntejä, vierailemalla pidätettyinä olevien aktivistien luona ja antamalla julkilausumia yksittäisistä tapauksista sekä käsittelemään ihmisoikeusloukkauksia yhdessä vastapuoltensa kanssa; vaatii, että EU:n korkean tason edustajien, erityisesti varapuheenjohtajan / korkean edustajan, komission jäsenten, EU:n erityisedustajien ja jäsenvaltioiden virkamiesten olisi tavattava säännöllisesti ihmisoikeusaktivisteja, kun he matkustavat maihin, joissa kansalaisyhteiskuntaa painostetaan;

128.  panee tyytyväisenä merkille, että unioni on tukenut ihmisoikeuksien puolustajia ja kansalaisyhteiskuntia kaikkialla maailmassa demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen avulla; pitää erittäin tärkeänä, että tätä rahoitusvälinettä käytetään kaikkein suurimmassa vaarassa olevien ihmisoikeusaktivistien suojelemiseen; korostaa, että vaarassa olevien ihmisoikeusaktivistien tukemisessa olisi otettava ensisijaisesti huomioon tehokkuuskriteerit ja vältettävä liian määräävien ehtojen soveltamista; kehottaa komissiota, ulkosuhdehallintoa ja unionin edustustoja varmistamaan, että ihmisoikeusaktivistien tukemiseen tarkoitettua rahoitusta käytetään asianmukaisesti;

Kolmansien maiden vaalimenettelyjen tukeminen, oikeusvaltioperiaatteen vahvistaminen ja oikeuslaitoksen riippumattomuuden ja hallinnon puolueettomuuden lisääminen

129.  pitää myönteisenä, että EU lähetti vuonna 2014 eri puolille maailmaa kahdeksan vaalitarkkailuvaltuuskuntaa ja kahdeksan vaaliasiantuntijavaltuuskuntaa; panee taas tyytyväisenä merkille, että EU on jatkanut vaaliprosessien tukemista ja antanut vaaliapua ja tukea paikallisille tarkkailijoille;

130.  muistuttaa, että on tärkeää seurata asianmukaisesti vaalitarkkailuvaltuuskuntien raportteja ja suosituksia, sillä näin voidaan tehostaa niiden vaikutusta ja lujittaa EU:n tukea kyseisten maiden demokraattisille normeille;

131.  suosittaa, että EU tehostaa toimiaan ja kehittää kattavampia keinoja tukea demokratisoitumisprosesseja, joissa vapaat ja vilpittömät vaalit ovat vain yksi ulottuvuus, sillä näin voidaan auttaa lujittamaan demokraattisia instituutioita ja lisätä kansalaisten luottamusta vaaliprosesseihin kaikkialla maailmassa;

132.  panee tyytyväisenä merkille, että 12 valitussa unionin edustustossa käynnistettiin vuonna 2014 demokratiatuen toisen sukupolven pilottihankkeita, jotka perustuvat marraskuussa 2009 annetuissa neuvoston päätelmissä ja ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa vuoden 2012 toimintasuunnitelmassa annettuun sitoumukseen; korostaa, että nämä pilottihankkeet ovat erittäin tärkeitä siinä, että niillä voidaan johdonmukaistaa unionin ulkoisten politiikkojen ja välineiden avulla annettavaa demokratiatukea;

133.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio, ulkosuhdehallinto ja jäsenvaltiot ovat ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa uudessa toimintasuunnitelmassa sitoutuneet toimimaan tiiviimmin yhdessä kolmansien maiden vaalihallintoelinten, parlamentaaristen elinten, paikallisten valtiosta riippumattomien järjestöjen, ihmisoikeusaktivistien ja kansalaisjärjestöjen kanssa näiden ottamiseksi tiiviimmin mukaan vaalitarkkailutoimintaan ja näiden voimaannuttamiseksi ja sitä kautta demokratiaprosessin lujittamiseksi;

134.  muistuttaa, että unionin, poliitikkojen, tutkijoiden, tiedotusvälineiden, valtiosta riippumattomien järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kokemukset sekä laajentumis- ja naapuruuspolitiikkojen puitteissa demokratisoitumisesta saadut kokemukset ja opit voisivat auttaa määrittelemään parhaita käytäntöjä, joilla voitaisiin tukea ja lujittaa maailman muita demokratisoitumisprosesseja;

135.  palauttaa mieliin, että korruptio vaarantaa ihmisoikeuksien toteutumisen ja heikentää demokraattisia prosesseja, kuten oikeusvaltioperiaate ja oikeudenmukainen lainkäyttö; muistuttaa myös unionin katsoneen, että sillä on yksinomainen toimivalta allekirjoittaa korruption vastainen YK:n yleissopimus;

136.  katsoo, että unionin olisi korostettava kaikessa kolmansien maiden kanssa käytävässä vuoropuhelussa, että on tärkeää huolehtia avoimuudesta, tietojen saatavuudesta, rehellisyydestä, vastuuvelvollisuudesta ja asianmukaisesta hallinnoinnista, kun on kyse yhteiskunnallisten asioiden, julkisen talouden ja julkisen omaisuuden hoidosta, kuten määrätään YK:n korruptiosopimuksessa; katsoo, että kaikenlainen korruptio murentaa demokratian periaatteita ja haittaa taloudellista ja sosiaalista kehitystä; kehottaa toteuttamaan jatkotoimia pyytämässään YK:n korruptiosopimuksen seurannan tehostamisessa ja OECD:n suositusten huolellisessa tarkastelussa; katsoo, että unionin olisi autettava kolmansia maita entistä johdonmukaisemmin ja järjestelmällisemmin torjumaan korruptiota ja tarjottava asiantuntemusta riippumattomien ja toimivien korruptiontorjuntaelinten perustamiseen ja niiden toiminnan vakiinnuttamiseen myös yksityisen sektorin kanssa tehtävän aktiivisen yhteistyön avulla; suosittaa luomaan innovatiivisia rahoitusjärjestelyjä kaikenlaisen korruption torjunnan tehostamiseksi; panee tässä yhteydessä merkille kehotuksen tehostaa finanssitransaktioiden kansainvälistä sääntelyä;

137.  katsoo, että unionin olisi tehostettava kahden- ja monenvälisiä toimiaan oikeusvaltioperiaatteen ja oikeuslaitoksen riippumattomuuden edistämisessä; kannustaa unionia tukemaan oikeudenmukaista oikeudenkäyttöä kaikkialla maailmassa auttamalla kolmansia maita tekemään lainsäädännöllisiä ja institutionaalisia uudistuksia; kannustaa myös unionin edustustoja ja jäsenvaltioiden suurlähetystöjä jatkamaan järjestelmällisesti oikeudenkäyntien seuraamista, jotta voidaan edistää oikeuslaitoksen riippumattomuutta;

Euroopan parlamentin toiminnan kehittäminen ihmisoikeuksien alalla

138.  pitää myönteisenä, että valtuuskuntien puheenjohtajakokous tarkistaa parlamenttien välisistä suhteista vastaaville Euroopan parlamentin valtuuskunnille tarkoitettuja ihmisoikeuksien ja demokratian edistämistä käsitteleviä suuntaviivoja yhteistyössä ihmisoikeuksien alivaliokunnan kanssa; suosittaa tässä yhteydessä soveltamaan järjestelmällisempää ja avoimempaa käytäntöä ihmisoikeuskysymysten käsittelyssä, erityisesti parlamentin päätöslauselmissa, valtuuskuntavierailujen yhteydessä esiin tulevissa yksittäistapauksissa ja kirjallisessa raportoinnissa, jolla kerrotaan ihmisoikeuksien alivaliokunnalle toteutetuista toimista, ja jos se on poliittisesti perusteltua, erityisen tietojenvaihtotilaisuuden muodossa;

139.  korostaa, että on jatkuvasti pohdittava parhaita tapoja maksimoida ihmisoikeusloukkauksia, demokratiaa ja oikeusvaltiota koskevien parlamentin päätöslauselmien uskottavuus, näkyvyys ja vaikuttavuus;

140.  kannustaa keskustelemaan käytettävissään olevien ihmisoikeuksien tukemiseen ja edistämiseen liittyvien eri välineiden yhdistämisestä yhdeksi strategia-asiakirjaksi, joka hyväksyttäisiin täysistunnossa;

* * *

141.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n turvallisuusneuvostolle, YK:n pääsihteerille, YK:n yleiskokouksen 70. istunnon puheenjohtajalle, YK:n ihmisoikeusneuvoston puheenjohtajalle, YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle sekä EU:n edustustojen päälliköille.

12.11.2015

KEHITYSVALIOKUNNAN LAUSUNTO

ulkoasiainvaliokunnalle

vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2014 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla

(2015/2229(INI))

Valmistelija: Doru-Claudian Frunzulică

EHDOTUKSET

Kehitysvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ulkoasiainvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  painottaa, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen, sukupuolten tasa-arvo, hyvä hallinto, oikeusvaltio, rauha ja turvallisuus ovat edellytyksiä köyhyyden ja eriarvoisuuden poistamiselle sekä keskeisiä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiselle; muistuttaa, että ihmisoikeudet ovat universaaleja, luovuttamattomia, jakamattomia ja toisistaan riippuvaisia ja että kulttuurisen monimuotoisuuden varjolla ei saa rajoittaa ihmisoikeuksia, jotka on vahvistettu kansainvälisessä oikeudessa ja perustuvat luonnonoikeuteen;

2.  korostaa, että haitalliset käytännöt, kuten naisten sukupuolielinten silpominen, lapsi- ja pakkoavioliitot, sukupuoleen perustuva järjestelmällinen tappaminen, mukaan lukien tyttöjen järjestelmällinen tappaminen tai naispuolisten sikiöiden tappaminen, kunniarikokset tai se, että naisilta kielletään kunnollinen koulutus, olisi siten kiellettävä ja kieltojen rikkomisesta rangaistava ankarasti; tuomitsee jyrkästi naisten ja tyttöjen raiskausten käytön sodankäynnin välineenä; painottaa, että on tehtävä enemmän sen varmistamiseksi, että kansainvälistä oikeutta noudatetaan ja että konfliktien yhteydessä hyväksikäytetyt naiset ja tytöt saavat terveydenhoitoa ja psykologista tukea, ja että tähän kuuluvat myös kaikenlaiset seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevat palvelut raiskauksen uhreille;

3.  painottaa tarvetta varmistaa, että vuoteen 2030 ulottuva kestävän kehityksen ohjelma, sen seurantatoimenpiteet ja tulevat toteuttamistoimenpiteet, joita kaikki sidosryhmät, kuten kansalaisyhteiskunta ja yksityissektori, toteuttavat, perustuvat ihmisoikeuksiin ja sukupuolten tasa-arvoon perustuviin lähestymistapoihin sekä köyhyyden poistamiseen, eriarvoisuuden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentämiseen sekä talouden demokratisointiin, ja niihin olisi sisällyttävä naisten oikeudet, hlbti-oikeudet, vähemmistöjen oikeudet, myös seksuaalisten vähemmistöjen ja vammaisten henkilöiden oikeudet, lasten oikeudet, kansalaisten paremmat mahdollisuudet poliittiseen osallistumiseen, demokraattiset arvot, hyvä hallinto, demokratian edistäminen ja korruption, rankaisemattomuuden, verovilpin, veronkierron ja veroparatiisien torjunta;

4.  korostaa, että EU:n pitäisi puuttua muuttoliikekriisin ulkoisiin ulottuvuuksiin sekä kolmansien maiden köyhyyden ja kolmansista maista Eurooppaan suuntautuvan muuttoliikkeen perussyihin ottaen kuitenkin samalla huomioon, että muuttoliikkeen, turvallisuuden ja kehityksen välinen yhteys on moniulotteinen eikä sitä voi supistaa kaavamaiseksi nousevan kehitysavun ja harvempien siirtolaisten väliseksi linkiksi; muistuttaa palauttamiskiellon periaatteesta ja kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita pidättymään yhteistyöstä eräiden kolmansien maiden kanssa, etenkin sellaisten, joissa on parhaillaan sisällissota tai joissa ei ole toimivaa tai hyväksyttyä hallitusta; korostaa, että nykyisessä kriisissä lapset ja naiset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa;

5.  painottaa, että Addis Abeban toimintasuunnitelmassa sitouduttiin järjestämään yleismaailmallinen sosiaalinen perusturva, yleisesti kattava terveydenhuolto ja tärkeät julkiset palvelut kaikille, mukaan luettuina terveys- ja koulutuspalvelut;

6.  kannustaa EU:ta lujittamaan rooliaan ihmisoikeuksien vahvana edistäjänä maailmassa ja säilyttämään sen käyttämällä kaikkia käytössään olevia välineitä tehokkaasti, johdonmukaisesti ja harkitusti ihmisoikeuksien ja niiden puolustajien tukemiseen ja suojelemiseen sekä kehitysyhteistyöpolitiikan tehostamiseen kestävän kehityksen tavoitteen 16 mukaisesti; kannustaa komissiota seuraamaan ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan välineistönsä soveltamista ja varmistamaan, että ihmisoikeudet ja kehitysyhteistyö vahvistavat toisiaan paikan päällä; pyytää kiinnittämään EU:n ihmisoikeusvuosikertomuksessa enemmän huomiota kehitysyhteistyön merkitykseen;

7.  vetoaa EU:hun ja sen edustustoihin, että ne lisäisivät poliittista vuoropuheluaan sellaisten valtioiden kanssa, jotka loukkaavat ihmisoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta, ottaen vuoropuheluun mukaan kyseisten valtioiden kansalaisyhteiskunta, sekä vaatii, että EU:n ja kolmansien maiden välisen ihmisoikeuksia koskevan poliittisen vuoropuhelun on katettava osallistavampi ja kokonaisvaltaisempi syrjimättömyyden, myös hlbti-ihmisiin kohdistuvan syrjimättömyyden, määritelmä, jossa kielletään uskontoon tai vakaumukseen, sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, ikään, vammaisuuteen ja seksuaaliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä; korostaa, että erityisesti maissa, joilla on huonoja tuloksia sekä kehityksessä että ihmisoikeuksien kunnioittamisessa, kehitysapu olisi säilytettävä ja sitä olisi jopa lisättävä mutta kanavoitava se mieluiten kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja valtiosta riippumattomien paikallisten kumppanien kautta; katsoo, että tätä apua olisi seurattava järjestelmällisesti samoin kuin hallituksen sitoumuksia parantaa ihmisoikeustilannetta paikan päällä;

8.  muistuttaa, että on ensisijaisen tärkeää noudattaa kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden periaatetta; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan sitovien ihmisoikeuslausekkeiden avulla, että ihmisoikeuksia todella kunnioitetaan solmittaessa tai tarkistettaessa sopimuksia kehitysmaiden kanssa; suosittelee osapuolten välistä kuulemista koskevaa menettelyä, jossa yksilöidään poliittiset ja oikeudelliset mekanismit, joita on käytettävä tilanteissa, joissa on pyydetty kahdenvälisen yhteistyön keskeyttämistä, sekä varoitusmekanismin ja kuvaavassa ja arvioivassa tarkoituksessa käytetyn menettelyn soveltamista; vaatii, että komissio tutkii järjestelmällisesti kauppa- ja sijoitussopimusten vaikutuksia ihmisoikeuksiin niiden tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi; vaatii panemaan GSP+-etuuskohtelun todella täytäntöön siten, että siihen yhdistetään asianmukainen avoin raportointimekanismi ja kansalaisyhteiskunnan seurannan rahoitus; kehottaa komissiota ja EUH:ta tukemaan sellaisia tehokkaita oikeudellisia kehyksiä ja aloitteita, joilla pyritään lisäämään kaivostoiminnan ja muiden luonnonvaroihin liittyvien alojen avoimuutta ja hyvää hallintoa;

9.  painottaa, että yritysten yhteiskuntavastuuta ja avoimuusmekanismeja on tehostettava ja että tarvitaan aloitteita, joilla pannaan täytäntöön yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat; pyytää komissiota kannustamaan jäsenvaltioita tämän täytäntöönpanon raportoimiseen; vetoaa komissioon, että se tekisi kaikki tarvittavat aloitteet, jotta voidaan luoda yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskeva oikeudellisesti sitova kansainvälinen väline Yhdistyneiden kansakuntien puitteissa; korostaa erityisesti, että on analysoitava yritysten toiminnan vaikutuksia ihmisoikeuksiin kehitysmaissa ja otettava käyttöön tehokkaita oikeussuojakeinoja, jotta voidaan rangaista ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneitä yrityksiä ja antaa loukkauksien uhreille mahdollisuus hakea korvausta; korostaa, että on noudatettava kansainvälisiä työelämän normeja ja pantava täytäntöön ILO:n ihmisarvoisen työn toimintaohjelma;

10.  korostaa omaisuuden omistamisen oikeuden ja maanomistuksen varmuuden merkitystä pienviljelijöiden ja paikallisyhteisöjen suojelemisessa valtion tai valtion ulkopuolisten toimijoiden, esimerkiksi yritysten, tekemiltä tarkoituksettomilta maanhankinnoilta tai kansallisten hallintojen esittämiltä perusteettomilta maavaatimuksilta; kehottaa suojelemaan paremmin oikeutta omaisuuden omistamiseen kehitysmaissa ja kiinnittämään tässä erityistä huomiota maanomistuksen varmuuteen sekä teollis- ja tekijänoikeuksiin.

11.  vetoaa Euroopan unioniin ja sen edustustoihin, että ne lisäisivät poliittista vuoropuheluaan valtioiden kanssa, jotka rikkovat ihmisoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta, ja keskeyttäisivät kaikkien assosiaatiosopimusten sekä kyseisten maiden kanssa voimassa olevien muiden sopimusten soveltamisen, sekä vaatii, että EU:n ja kolmansien maiden välinen ihmisoikeuksia koskeva poliittinen vuoropuhelu käsittää kokonaisvaltaisemman, muun muassa uskontoon tai vakaumukseen, sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, ikään, vammaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjimättömyyden määritelmän; painottaa, että kansalaisyhteiskunnan osallistuminen tähän vuoropuheluun on erittäin tärkeää ihmisoikeuksien tosiasiallisen toteutumisen edistämiseksi ja korostaa, että EU:lla voi olla keskeinen rooli kansalaisyhteiskunnan roolin vahvistamisessa tässä asiassa;

12.  toteaa, että ihmisoikeudet, kuten uskonnon-, ajatuksen- ja ilmaisunvapaus, ovat tärkeässä asemassa kulttuurisen monimuotoisuuden edistämisessä ja suojelussa ja että moniarvoinen yhteiskunta edistää ihmisoikeuksien toteutumista;

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

10.11.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

22

1

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Beatriz Becerra Basterrechea, Ignazio Corrao, Doru-Claudian Frunzulică, Nathan Gill, Charles Goerens, Enrique Guerrero Salom, Heidi Hautala, Maria Heubuch, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Linda McAvan, Norbert Neuser, Cristian Dan Preda, Lola Sánchez Caldentey, Elly Schlein, Pedro Silva Pereira, Davor Ivo Stier, Paavo Väyrynen, Bogdan Brunon Wenta, Rainer Wieland, Anna Záborská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Marina Albiol Guzmán, Louis-Joseph Manscour, Paul Rübig, Joachim Zeller

12.11.2015

NAISTEN OIKEUKSIEN JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALIOKUNNAN LAUSUNTO

ulkoasiainvaliokunnalle

vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2014 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla

(2015/2229(INI))

Valmistelija: Teresa Jiménez-Becerril Barrio

EHDOTUKSET

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ulkoasiainvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

–  ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä käsittelevän yhteisen valmisteluasiakirjan ”Gender Equality and Women´s Empowerment: Transforming the lives of Girls and Women through EU External relations 2016-2020”(55),

–  ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä kehitysyhteistyössä koskevan Euroopan unionin toimintasuunnitelman uudistamisesta 8. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman(56),

A.  toteaa, että naiset ja tytöt eri puolilla maailmaa kärsivät yhä sukupuoleen perustuvasta väkivallasta, mukaan lukien raiskaus, orjuus, ihmiskauppa, pakkoavioliitto, kunniarikokset, naisten sukuelinten silpominen sekä julmat ja epäinhimilliset kidutukseen rinnastettavat rangaistukset, jotka loukkaavat heidän perusoikeuksiaan elämään, vapauteen, oikeussuojaan, ihmisarvoon ja turvallisuuteen sekä heidän fyysistä ja henkistä koskemattomuuttaan sekä seksuaali- ja lisääntymisasioihin liittyvää itsemääräämisoikeuttaan; katsoo, ettei minkäänlaista naisiin kohdistuvaa syrjintää ja väkivaltaa saa koskaan yrittää perustella poliittisin, sosiaalisin, uskonnollisin tai kulttuurisin syin eikä minkään kansan- tai heimoperinteen nojalla;

B.  toteaa, että maissa, joissa kuolemanrangaistus on käytössä, naisia teloitetaan kidutukseen verrattavilla menetelmillä (kuten kivittämällä kuoliaaksi), joihin liittyy ruumiillista nöyryyttämistä (kuten julkinen hirttäminen) muiden naisten pelottelemiseksi;

C.  toteaa, että naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta on maailman yleisin ihmisoikeusloukkaus, joka vaikuttaa yhteiskunnan kaikkiin tasoihin iästä, koulutuksesta, tuloista, sosiaalisesta asemasta ja alkuperä- tai asuinmaasta riippumatta, ja se on suuri este naisten ja miesten tasa-arvon saavuttamiselle;

D.  ottaa huomioon, että naismurhan käsite on peräisin Belém do Parán yleissopimuksen 1 artiklassa vahvistetusta naisiin kohdistuvan väkivallan oikeudellisesta määritelmästä, jonka mukaan naisiin kohdistuvana väkivaltana on pidettävä sukupuoleen perustuvaa toimintaa tai käyttäytymistä, joka johtaa naisen kuolemaan tai aiheuttaa hänelle ruumiillista, seksuaalista tai henkistä haittaa tai kärsimystä julkisessa tai yksityiselämässä;

E.  toteaa, että EU on sitoutunut edistämään sukupuolten tasa-arvoa ja varmistamaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen kaikissa toimissaan;

F.  toteaa, että ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevaan EU:n toimintasuunnitelmaan vuosille 2015–2019 sisältyy syrjimättömyyden, sukupuolten tasa-arvon ja naisten vaikutusvallan edistäminen EU:ssa ja sen ulkopuolella;

G.  toteaa, että monilta tytöiltä ja naisilta evätään pääsy korkealaatuisen koulutuksen piiriin ja heidät usein pakotetaan keskeyttämään opintonsa, kun he menevät naimisiin tai saavat lapsia;

H.  toteaa, että aseellisten konfliktien aikana naiset ja lapset, myös pakolaisnaiset ja -lapset, turvapaikanhakijat ja kansalaisuudettomat henkilöt, ovat yhteiskunnan haavoittuvimpia ryhmiä; toteaa myös, että asuinsijoiltaan siirtymään joutuneet teini-ikäiset tytöt ovat huomattavasti suuremmassa vaarassa humanitaaristen kriisien aikana;

I.  toteaa, että kolme viidesosaa miljardista köyhyysrajan alapuolella elävästä ihmisestä on naisia(57);

J.  toteaa, että Maailman terveysjärjestön (WHO) perussäännön mukaan mahdollisimman hyvä terveydentila on jokaisen ihmisen perusoikeus rotuun, uskontoon, poliittisiin mielipiteisiin, taloudelliseen tai yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta(58);

K.  toteaa, että maailman 960 miljoonasta lukutaidottomasta ihmisestä kaksi kolmasosaa on naisia ja tyttöjä(59);

L.  toteaa, että terrorismin ja aseellisten konfliktien äkillinen kasvu Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueella on johtanut tämänkaltaisen väkivallan huomattavaan lisääntymiseen, jolloin naisten ja tyttöjen raiskauksia ja orjuuttamista käytetään järjestelmällisesti sota-aseena sekä ihmiskauppaa, erityisesti naisten ja lasten kauppaa, terroritoiminnan rahoituksen lähteenä; katsoo, että naisten osallistuminen rauhanrakennusprosesseihin ja demokraattisiin uudistuksiin on ratkaisevan tärkeää niiden onnistumiselle;

M.  toteaa, että huolimatta selkeästä velvoitteesta kunnioittaa, suojella ja noudattaa naisten ja tyttöjen seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevia oikeuksia, toistuvia ja laaja-alaisia rikkomuksia esiintyy edelleen monissa valtioissa;

N.  toteaa, että Unicefin mukaan maailmassa kuolee synnytykseen joka vuosi yli 500 000 naista(60);

O.  toteaa, että viime vuosina saavutetusta edistyksestä huolimatta monien maiden koulutusjärjestelmissä tytöt ovat yhä epäedullisessa asemassa ja heitä syrjitään ja eniten kärsivät kaikkein köyhimmistä oloista tulevat tytöt;

P.  ottaa huomioon, että naiset ovat yhä prostituutioon liittyvän ihmiskaupan uhreja useimmiten orjuuteen verrattavissa olosuhteissa, koska heidän henkilöllisyystodistuksensa otetaan pois ja heille sanotaan, että mikäli he kapinoivat, se kostetaan julmasti heidän perheilleen;

Q.  toteaa, että seksuaalista hyväksikäyttöä varten tehtävän ihmiskaupan uhreista naisten ja tyttöjen osuus on 98 prosenttia;

R.  toteaa, että vammaiset naiset ja tytöt ovat suuremmassa vaarassa joutua väkivallan, hyväksikäytön, laiminlyönnin ja monenlaisen syrjinnän kohteiksi;

S.  toteaa, että joissakin maailman maissa naisilla ei vieläkään ole samoja taloudellisia, yhteiskunnallisia, kulttuurillisia ja poliittisia oikeuksia sekä samoja kansalaisoikeuksia kuin miehillä, kuten kokoontumisoikeutta, ja että he ovat myös heikosti edustettuina paikallisissa ja kansallisissa päätöksentekoelimissä; toteaa, että miesten ja naisten tasa-arvoa koskevassa EU:n strategiassa on jo vahvistettu sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen EU:n kauppapolitiikkaan;

T.  toteaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveys ja niitä koskevat oikeudet kuuluvat ihmisen perusoikeuksiin ja ovat olennainen osa ihmisarvoa(61); katsoo näin ollen, että terveydenhuollon peruspalvelujen sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelujen saatavuus kuuluvat olennaisena osana miesten ja naisten tasa-arvoon; toteaa myös, että näitä palveluja ei ole vielä taattu kaikkialla maailmassa;

U.  toteaa, että kulttuurisiin, perinteisiin, kielellisiin ja uskonnollisiin vähemmistöryhmiin sekä sukupuoli-identiteettiin tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuviin vähemmistöryhmiin kuuluviin naisiin ja tyttöihin kohdistuu moninaisia ja monialaisia syrjinnän muotoja, jotka perustuvat sekä heidän vähemmistöasemaansa että sukupuoleensa;

V.  katsoo, että naispuoliset ihmisoikeuksien puolustajat ovat suuremmassa vaarassa joutua tietynlaisen väkivallan kohteeksi kuin vastaavaa työtä tekevät miehet, ja he kohtaavat myös erityisiä haasteita;

1.  muistuttaa, että uskontoon, kulttuuriin ja perinteisiin liittyvillä eroilla ei voida koskaan perustella syrjintää tai minkäänlaista, varsinkaan naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa, väkivaltaa, kuten naisten sukuelinten silpomista, nuorten tyttöjen seksuaalista hyväksikäyttöä, naismurhia, lapsi- ja pakkoavioliittoja, perheväkivaltaa, kunniamurhia ja kunniaan liittyvää väkivaltaa sekä muita kidutuksen muotoja, kuten sellaisia, joita ilmenee, kun kuolemanrangaistus pannaan täytäntöön kivittämällä;

2.  pitää tärkeänä, että viranomaiset sitoutuvat laatimaan tiedotus-, valistus- ja koulutuskampanjoita, joiden tavoitteena on ehkäistä ja poistaa vaiheittain kaikenlainen sukupuoleen perustuva väkivalta erityisesti sellaisissa yhteisöissä, joissa tehdään sukupuoleen perustuvia ihmisoikeusloukkauksia; pitää tässä yhteydessä ratkaisevan tärkeänä sitä, että näiden käytäntöjen lopettamisen puolesta kamppailevat ihmisoikeuksien puolustajat osallistuvat kyseisten kampanjoiden valmisteluun ja toteutukseen; vaatii, että kaikkien jäsenvaltioiden on ratifioitava Istanbulin yleissopimus, vauhditettava kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevassa yleissopimuksessa sekä Pekingin toimintaohjelmassa hyväksyttyjen naisten oikeuksia koskevien velvollisuuksien ja sitoumusten täytäntöönpanoa ja tuettava kansalaisjärjestöjä, jotka toimivat sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi kolmansissa maissa;

3.  kehottaa kaikkia Euroopan neuvoston jäsenvaltioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan viipymättä naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan yleissopimuksen; kehottaa tässä yhteydessä EU:ta ryhtymään toimiin yleissopimukseen liittymiseksi, jotta voidaan varmistaa naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaa koskevien EU:n sisäisten ja ulkoisten toimenpiteiden johdonmukaisuus;

4.  pitää erittäin vakavana, että 1980-luvulta alkaen postimyyntimorsiamiin liittyvä liiketoiminta on kasvanut hälyttävästi; panee huolestuneena merkille, että on dokumentoitu tapauksia, joissa naisten kimppuun on hyökätty ja/tai heidät on murhattu sen jälkeen kun he ovat avioituneet miehen kanssa ”postimyyntimorsiamena”; pitää valitettavana, että ”postimyyntisivustoilla” on esillä huomattava määrä alaikäisiä tyttöjä; korostaa, että jos lapsia käytetään seksuaalisiin tarkoituksiin, on sitä pidettävä lasten hyväksikäyttönä;

5.  pitää hyvin huolestuttavana sukupuoleen perustuvan väkivallan lisääntymistä eri puolilla maailmaa sekä naismurhien määrän kasvua Latinalaisessa Amerikassa, mikä liittyy väkivallan ja rakenteellisen syrjinnän yleistymiseen; tuomitsee jyrkästi kaikenlaisen sukupuoleen perustuvan väkivallan sekä naismurhan hirveän rikoksen ja sen, että nämä rikokset jäävät useimmiten rankaisematta, mikä voi lisätä väkivaltaa ja murhia;

6.  korostaa, että kansainvälinen yhteisö pitää vammaisten naisten tilannetta painopistealueena; palauttaa mieliin YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston päätelmät, joissa todettiin, että vammaisiin naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan torjumiseen tarkoitettuja toimia ja ohjelmia olisi kehitettävä tiiviissä yhteistyössä vammaisten kanssa heidän itsemääräämisoikeuttaan kunnioittaen sekä vammaisjärjestöjen kanssa; painottaa laitosten säännöllisen valvonnan ja hoitajien asianmukaisen koulutuksen tarvetta; kehottaa EU:ta sisällyttämään vammaisuuteen perustuvan syrjinnän torjunnan ulkoiseen toimintaansa sekä yhteistyö- ja kehitysapupolitiikkaansa, mukaan lukien demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen rahoitusväline;

7.  pitää valitettavana sukupuolten tasa-arvon puutetta poliittisessa elämässä; muistuttaa, että miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia ja heidän olisi nautittava samoista poliittisista oikeuksista ja kansalaisvapauksista; pitää myös valitettavana, että naiset ovat aliedustettuina taloudellisessa, sosiaalisessa ja poliittisessa päätöksenteossa; korostaa, että naispuoliset ihmisoikeuksien puolustajat tarvitsevat tehokkaita suojelumekanismeja; suosittelee, että otetaan käyttöön kiintiöjärjestelmä, jotta voidaan edistää naisten osallistumista poliittisiin toimielimiin ja demokraattiseen prosessiin, pääasiassa ehdokkaina;

8.  pitää valitettavana, että kolmannet maat loukkaavat ihmisoikeuksia siten, että valtiovalta määrää, kuinka monta lasta perheessä saa olla;

9.  kehottaa komissiota sisällyttämään järjestelmällisesti kaikkien EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien tehtäviin konkreettisia toimenpiteitä, joilla parannetaan naisten osallistumista vaaliprosesseihin alaa koskevien EU:n suuntaviivojen mukaisesti, ottaen huomioon Brysselissä huhtikuussa 2014 pidetyn johtavien vaaliasiantuntijoiden seminaarin päätelmät ja ottaen oppia aiempien valtuuskuntien kokemuksista;

10.  muistuttaa, että EU:n olisi näytettävä esimerkkiä sukupuolten tasa-arvon alalla; kehottaa EU:n toimielimiä kannustamaan naisia osallistumaan eurooppalaiseen vaalimenettelyyn sisällyttämällä seuraavaan EU:n vaalilainsäädännön tarkistukseen ehdokasluettelot, joissa on tasapainoinen sukupuolijakauma;

11.  korostaa, että on tärkeää vahvistaa naisten roolia konfliktien ennaltaehkäisyssä sekä ihmisoikeuksien ja demokraattisten uudistusten edistämisessä ja tukea naisten järjestelmällistä osallistumista rauhanprosesseihin ja konfliktin jälkeiseen jälleenrakentamiseen niiden välttämättömänä osatekijänä tehostamalla kansalaisyhteiskunnan ja EU:n toimielinten välistä kuulemista ja koordinointia, jotta varmistetaan entistä tarkemmat ja järjestelmällisemmät ihmisoikeuksia koskevat vaikutustenarvioinnit; vastustaa kaikkea lainsäädäntöä, sääntelyä ja hallitusten painostusta, jolla rajoitetaan aiheettomasti erityisesti naisten ja LHBTI-henkilöiden ilmaisunvapautta;

12.  kehottaa sisällyttämään naisten oikeuksien edistämisen, sukupuolten tasa-arvon ja naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnan järjestelmällisesti maakohtaisiin ihmisoikeusstrategioihin sekä kolmansien maiden ja ehdokasmaiden kanssa käytäviin poliittisiin ja ihmisoikeuksia koskeviin vuoropuheluihin; pitää myönteisenä Euroopan ulkosuhdehallinnon tasa-arvoasiain neuvonantajan nimittämistä sekä sukupuolinäkökohdat huomioon ottavia koulutusohjelmia EU:n valtuuskuntiin osallistuville diplomaateille ja virkamiehille; muistuttaa sitoumuksesta sisällyttää ihmisoikeudet kaikkiin EU:n vaikutustenarviointeihin sen varmistamiseksi, että EU kunnioittaa ja ylläpitää ihmisoikeuksia ja toimii niiden mukaisesti ja että sen ulkoinen politiikka ja toiminta suunnitellaan ja pannaan täytäntöön tavalla, joka lujittaa ihmisoikeuksia kansainvälisesti; palauttaa mieliin, ettei sukupuolten tasa-arvo rajoitu pelkästään miesten ja naisten tasa-arvoon, vaan siihen on sisällytettävä koko HLBTI-yhteisö; pitää tarpeellisena sukupuolinäkökohtien entistä parempaa huomioon ottamista EU:n humanitaarisessa avussa;

13.  kehottaa EU:ta varmistamaan, että ihmisten perusoikeuksia, varsinkin naisten ja tyttöjen oikeuksia, koskevia suojalausekkeita kirjataan kolmansien maiden kanssa tehtäviin talous- ja kauppasopimuksiin, ja tarkistamaan kyseisiä sopimuksia, mikäli näitä oikeuksia ei kunnioiteta;

14.  on erittäin huolissaan Lähi-idässä ja Afrikassa pakolaisleireillä mahdollisesti tapahtuneista naisiin ja tyttöihin kohdistuneista ihmisoikeusloukkauksista sekä raportoiduista tapauksista, joissa naiset ja tytöt ovat joutuneet seksuaalisen väkivallan ja eriarvoisen kohtelun kohteeksi; pyytää Euroopan ulkosuhdehallintoa vaatimaan, että kolmansissa maissa sovelletaan tiukempia sääntöjä ja hyviä käytäntöjä, jotta tehdään loppu pakolaisten eriarvoisuudesta, oli sukupuoli mikä hyvänsä;

15.  muistuttaa, että EU:n toimintasuunnitelma sukupuolten tasa-arvosta ja naisten vaikutusvallan lisäämisestä kehitysyhteistyössä on yksi EU:n tärkeimmistä välineistä, joilla parannetaan sukupuolten tasa-arvoa kolmansissa maissa; katsoo sen vuoksi, että komission olisi laadittava tiedonanto toisesta sukupuolten tasa-arvoa koskevasta toimintasuunnitelmasta (GAP2); kehottaa komissiota ottamaan huomioon parlamentin päätöslauselman sukupuolten tasa-arvoa koskevan toimintasuunnitelman uudistamisesta;

16.  kehottaa käyttämään sukupuolinäkökohdat huomioon ottavia määrällisiä ja laadullisia indikaattoreita sekä keräämään järjestelmällisesti ja oikea-aikaisesti sukupuolen mukaan jaoteltuja tietoja osana sukupuolten tasa-arvoa koskevan uuden toimintasuunnitelman seuranta- ja arviointiprosessia;

17.  pitää valitettavana, että joissakin kolmansissa maissa aikuisten ja alaikäisten väliset avioliitot ovat laillisia ja joissakin tapauksessa morsian on alle yhdeksänvuotias (lapsimorsiamet);

18.  katsoo, että alaikäisenä solmittu avioliitto loukkaa perusihmisoikeuksia ja vaikuttaa asianomaisten tyttöjen kaikkiin elämänaloihin, sillä se vaarantaa heidän koulutuksensa, mikä rajoittaa heidän tulevaisuudennäkymiään, vaarantaa heidän terveytensä ja lisää väkivallan ja hyväksikäytön uhriksi joutumisen riskiä;

19.  kiinnittää huomiota siihen, että naisille on tarjottava asianmukaista ja maksutonta terveydenhuoltoa synnytyksen yhteydessä, jotta pienennetään yhä erittäin korkeaa synnytykseen kuolevien äitien ja vauvojen lukumäärää, mikä johtuu puutteellisesta tai olemattomasta terveydenhoidosta useissa kolmansissa maissa;

20.  pitää valitettavana sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ehkäisevien toimintapolitiikkojen puutetta, uhreille annettavan tuen puutetta ja sitä, että suuri osa rikoksiin syyllistyneistä jää ilman rangaistusta monissa maissa; pyytää Euroopan ulkosuhdehallintoa vaihtamaan kolmansien maiden kanssa hyviä käytäntöjä, jotka koskevat lainsäädäntömenettelyjä sekä poliiseille, oikeuslaitosten henkilöstölle ja virkamiehille tarkoitettuja koulutusohjelmia; vaatii EU:ta tukemaan ihmisoikeuksia puolustavia kansalaisjärjestöjä, edistämään sukupuolten tasa-arvoa kolmansissa maissa ja tekemään tiiviistä yhteistyötä sellaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa, jotka toimivat aktiivisesti sukupuolten tasa-arvon alalla, kuten ILO, OECD, YK ja Afrikan unioni, jotta voidaan luoda synergiaa ja lisätä naisten vaikutusvaltaa;

21.  korostaa, että Euroopan ulkosuhdehallinnon on vaihdettava hyviä käytäntöjä, jotta torjutaan seksuaaliseen väkivaltaan liittyvien rikosten uhrien puutteellista oikeussuojaa; tuomitsee jyrkästi sen, ettei naisilla ole kolmansissa maissa mahdollisuutta saada oikeussuojaa erityisesti heidän jouduttuaan sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreiksi; kehottaa komissiota ja joissakin tapauksissa myös jäsenvaltioita omaksumaan aktiivisen roolin näihin rikoksiin liittyvissä syytetoimissa kolmansissa maissa; kehottaa komissiota toimimaan yhdessä Euroopan ulkosuhdehallinnon kanssa, jotta parannetaan uhreille tarjolla olevaa tukea, sisällytetään sukupuoleen perustuvan väkivallan torjuminen EU:n humanitaariseen toimintaan ja asetetaan etusijalle ne EU:n humanitaariset toimet, joilla puututaan sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan ja seksuaaliseen väkivaltaan konflikteissa; pitää myönteisenä, että EU on sitoutunut jatkotoimiin, joista päätettiin kesäkuussa 2014 Lontoossa pidetyssä seksuaalisen väkivallan lopettamista konflikteissa koskevassa kansainvälisessä huippukokouksessa; kehottaa näin ollen komissiota ryhtymään konkreettisiin toimiin;

22.  kehottaa komissiota toteuttamaan myös EU:ssa konkreettisia toimia naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi ehdottamalla asiaa koskevaa direktiiviä;

23.  kehottaa kaikkia konfliktien osapuolia tarjoamaan uhreille kaikki tarvittavat terveydenhoitopalvelut, raskaudenkeskeytykset mukaan luettuina, ilman sukupuoleen perustuvaa erottelua missään vaiheessa ja paikallisesta lainsäädännöstä riippumatta Geneven yleissopimusten ja niiden lisäpöytäkirjojen mukaisesti;

24.  pitää valitettavana, että äärimmäisestä köyhyydestä kärsivät eniten naiset ja tytöt, vaikka on näytetty toteen, että naisiin ja tyttöihin investoiminen ja heidän vaikutusvaltansa lisääminen koulutuksen avulla on yksi tehokkaimmista tavoista torjua köyhyyttä; painottaa, että tarvitaan lisätoimia, jotta varmistetaan varsinkin tyttöjen oikeus koulutukseen ja koulutuksen saatavuus, ja on ryhdyttävä toimiin sen estämiseksi, että tytöt pakotetaan keskeyttämään opintonsa, niin kuin usein tapahtuu, kun he menevät naimisiin ja saavat lapsia; korostaa, että tarvitaan toimia, joilla naiset ja tytöt saadaan osallistumaan investointi- ja kasvuprosesseihin kolmansissa maissa; korostaa, että on välttämätöntä jatkaa sukupuolten välisen palkkakuilun torjuntaa; panee merkille, että kolmansissa maissa toimivilla eurooppalaisilla yrityksillä on keskeinen rooli sukupuolten tasa-arvon edistämisessä näissä maissa, sillä ne toimivat esikuvana; kannustaa naisia osallistumaan aktiivisesti ammattiyhdistysten ja muiden järjestöjen toimintaan, koska se edistää sukupuolinäkökohtien huomioon ottamista työmarkkinasuhteissa ja työoloissa;

25.  pitää valitettavana, että joissakin maissa äärimmäiset ja fundamentalistiset lait sekä sosiaaliset ja uskonnolliset ideologiat estävät naisia harjoittamasta tiettyjä ammatteja;

26.  pitää valitettavana, että puolet maailman väestöstä on palkkasyrjinnän kohteena ja että naiset ansaitsevat maailmanlaajuisesti 60–90 prosenttia miesten keskitulosta;

27.  korostaa, että on tarpeen huolehtia tyttöjen koulutuksen jatkuvuudesta pakolaisleireillä, konfliktialueilla ja äärimmäisen köyhyyden ja äärimmäisten ympäristöolojen, kuten kuivuuden ja tulvien, koettelemilla alueilla;

28.  suhtautuu myönteisesti Euroopan ulkosuhdehallinnon kolmansissa maissa toteuttamiin toimenpiteisiin, joilla se vauhdittaa kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevaan yleissopimukseen, Pekingin toimintaohjelmaan sekä Kairon väestö- ja kehityskonferenssin vuoden 2015 jälkeistä kehitysohjelmaa koskevaan julistukseen sisältyvien naisten oikeuksia koskevien velvoitteiden ja sitoumusten täyttämistä;

29.  suhtautuu myönteisesti tarkistettuun EU:n humanitaarista apua koskevaan toimintapolitiikkaan, joka tarjoaa aseellisissa konflikteissa raiskatuille naisille ja tytöille mahdollisuuden turvalliseen raskaudenkeskeytykseen kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisesti; korostaa, että tämä tarkistettu toimintapolitiikka on pantava kiireellisesti täytäntöön;

30.  kehottaa EU:ta jatkamaan naisten taloudellisen, sosiaalisen ja poliittisen vaikutusvallan tukemista, jotta edistetään heidän mahdollisuuksiaan nauttia asianmukaisesti oikeuksistaan ja perusvapauksistaan, sekä kiinnittämään erityistä huomiota siihen, että tytöt saavat laadukasta opetusta, mukaan lukien kaikkein köyhimpien ja marginalisoituneiden yhteisöjen tytöt; kehottaa tukemaan naisten ammatillista koulutusta, tieteen ja teknologian alojen ammattikoulutukseen osallistuvien naisten määrän lisäämistä, kolmansien maiden koulutusalan ammattilaisille suunnattujen sukupuolten tasa-arvoa koskevien koulutusohjelmien kehittämistä ja sen estämistä, että stereotypiat välittyvät oppimateriaalien kautta; vaatii EU:ta sisällyttämään tämän painopistealueen kaikkeen diplomaattiseen, kaupalliseen ja kehitykseen liittyvään toimintaansa;

31.  korostaa, että on tärkeää torjua sukupuoleen liittyviä stereotypioita ja syrjiviä sosiokulttuurisia asenteita, jotka voimistavat naisten alisteista asemaa yhteiskunnassa ja ovat yksi merkittävimmistä miesten ja naisten epätasa-arvon, naisiin kohdistuvien ihmisoikeusloukkausten ja sukupuoleen perustuvan väkivallan syistä; korostaa, että ponnisteluja sitkeiden stereotypioiden torjumiseksi on lisättävä järjestämällä yhteiskunnan kaikille tasoille suunnattuja valistuskampanjoita, ottamalla enemmän tiedotusvälineitä mukaan, laatimalla strategioita naisten motivoimiseksi ja miesten osallistamiseksi, valtavirtaistamalla sukupuolinäkökohdat koulutukseen ja EU:n kaikkiin toimintapolitiikkoihin ja aloitteisiin, erityisesti ulkoisiin toimiin, yhteistyöhön ja -kehitysapuun sekä humanitaariseen apuun;

32.  pitää valitettavana, että aivan liian usein naisia syrjitään siten, ettei heille tarjota mahdollisuutta saada helposti pankkilainan kaltaista rahoitusta, toisin kuin miehille; korostaa, että naisten vaikutusvallan lisääminen yritysmaailmassa on todettu erittäin tärkeäksi taloutta edistäväksi ja pitkällä aikavälillä myös köyhyyttä torjuvaksi tekijäksi;

33.  pitää tuomittavana, että joissakin kolmansissa maissa homoseksuaalisuutta pidetään rikoksena, josta voidaan määrätä jopa kuolemanrangaistus;

34.  pitää valitettavana, että naisten seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia loukataan usein muun muassa kieltämällä heiltä mahdollisuus käyttää perhesuunnittelupalveluja; palauttaa mieliin kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen 16 artiklan, jossa taataan oikeus valita lasten lukumäärä ja syntymäväli sekä saada tietoa, koulutusta ja keinoja tämän oikeuden käyttämistä varten;

35.  pitää tärkeänä, ettei vesitetä Pekingin toimintaohjelman saavutuksia, jotka koskevat koulutuksen ja terveydenhuollon saantia perusihmisoikeutena sekä seksuaalisuuteen ja lisääntymiseen liittyvien oikeuksien suojelua; korostaa, että terveyden ja seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevien oikeuksien yleismaailmallinen kunnioittaminen ja niihin liittyvien palvelujen saatavuus auttavat vähentämään lapsi- ja äitikuolleisuutta; huomauttaa, että perhesuunnittelu, äitiysterveys ja ehkäisyvälineiden ja turvallisen raskaudenkeskeytyksen helppo saatavuus ovat tärkeitä tekijöitä, joiden avulla voidaan pelastaa naisten henkiä ja auttaa heitä rakentamaan elämänsä uudelleen siinä tapauksessa, että he ovat joutuneet raiskauksen uhreiksi; korostaa tarvetta sijoittaa nämä toimintapolitiikat kolmansien maiden kanssa tehtävän yhteistyön ytimeen;

36.  pitää tuomittavana pakolaisten EU:ssa kokemaa epätoivoista tilannetta ja epäinhimillisiä elinoloja, jotka ovat erityisen vaarallisia lapsille ja myös naisille, jotka ovat alttiimpia joutumaan väkivallan, hyväksikäytön ja jopa ihmiskaupan kohteiksi;

37.  kehottaa EU:ta kiinnittämään asianmukaista huomiota maahanmuuttajanaisiin ja vahvistamaan heidän suojeluaan antamalla heille tarvittavaa tukea sekä suojelemalla heitä ihmiskaupalta ja joutumiselta rikollisjärjestöjen pakottamina prostituutioon, kuten aivan liian usein tapahtuu.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

12.11.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

23

6

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Daniela Aiuto, Maria Arena, Catherine Bearder, Beatriz Becerra Basterrechea, Malin Björk, Anna Maria Corazza Bildt, Iratxe García Pérez, Anna Hedh, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Angelika Mlinar, Maria Noichl, Margot Parker, Terry Reintke, Liliana Rodrigues, Elissavet Vozemberg-Vrionidi, Jadwiga Wiśniewska, Anna Záborská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Inés Ayala Sender, Stefan Eck, Eleonora Forenza, Mariya Gabriel, Constance Le Grip, Elly Schlein, Branislav Škripek, Dubravka Šuica, Monika Vana

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Seb Dance, Davor Ivo Stier, Claudiu Ciprian Tănăsescu

ANNEX I

INDIVIDUAL CASES RAISED BY THE EUROPEAN PARLIAMENT BETWEEN JANUARY AND DECEMBER 2014

COUNTRY

Individual

BACKGROUND

ACTION TAKEN BY THE PARLIAMENT

AZERBAJIAN

Leyla Yunus, Arif Yunus and Rasul Jafarov

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Intigam Aliyev

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hasan Huseynli

Rauf Mirkadirov

Seymur Haziyev

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ilqar Nasibov

 

 

 

 

Ilgar Mammadov

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Anar Mammadli

Bashir Suleymanli

 

 

 

 

 

 

 

Omar Mammadov, Abdul Abilov and Elsever Murselli

 

 

Leyla Yunus is the well-known director of the Institute for Peace and Democracy. She has been imprisoned together with her husband, the historian Arif Yunus, and Rasul Jafarov, the chair of Azerbaijan’s Human Rights Club on apparent politically motivated charges.

Leyla Yunus has been subjected to acts of violence in prison committed by her cellmate, and no measures have been taken to punish the cellmate or to ensure the protection of Ms Yunus. In addition, Ms Yunus’ health has deteriorated in prison and no suitable medical care has been provided.

 

Intigam Aliyev is the chair of Azerbaijan’s Legal Education Society and a human rights lawyer who has defended more than 200 cases before the European Court of Human Rights in the areas of infringement of freedom of speech, the right to a fair trial and electoral law in Azerbaijan, was arrested on 8 August 2014 and subjected to three month’s detention on criminal charges.

 

Hasan Huseynli is another prominent human rights activist and head of the Intelligent Citizen Enlightenment Centre Public Union, was sentenced to 6 years’ imprisonment on 14 July 2014. Rauf Mirkadirov is an investigative journalist with the leading Russian-language newspaper ‘Zerkalo’ who held on pre-trial detention on charges of treason. Seymour Haziyev is a prominent opposition journalist who was charged with criminal hooliganism and held in 2 months' pre-trial custody.

 

Ilqar Nasibov is a journalist who was viciously beaten in his office on 21 August 2014 and no prompt, effective and thorough investigation has been carried out.

 

The European Court of Human Rights (ECHR) has issued numerous rulings in cases of breaches of human rights in Azerbaijan, the latest being on 22 May 2014 in the case of Ilgar Mammadov, chair of the Republican Alternative Civic Movement (REAL); in which despite it being ruled that his detention was politically motivated, the authorities refused to release him.

 

Anar Mammadli is the chair of the Election Monitoring and Democracy Studies Centre (EMDS), and Bashir Suleymanli is the director of the same centre. Both were sentenced to prison terms of, respectively, 5 years and 6 months and 3 years and 6 months, on charges ranging from tax evasion to illegal entrepreneurship.

 

Omar Mammadov, Abdul Abilov and Elsever Murselli are social media activists and were sentenced to between 5 and 5.5 years’ imprisonment on charges of drug possession. None of them is having access to a lawyer of their own choosing and all complaining of ill treatment in police custody.

 

 

 

In its Resolution, adopted on 18 September 2014, the European Parliament:

 

- Condemns in the strongest possible terms the arrest and detention of Leyla Yunus, Arif Yunus, Rasul Jafarov, Intigam Aliyev and Hasan Huseyni, and demands their immediate and unconditional release as well as the withdrawal of all charges against them; demands an immediate and thorough investigation into the assault on Ilqar Nasibov, and calls for all those responsible to be brought to justice

 

- Calls on the authorities in Azerbaijan to guarantee the physical and psychological integrity of Leyla Yunus, Arif Yunusov and all human rights defenders in Azerbaijan, and to ensure the urgent provision of suitable medical care, including medication and

Hospitalisation

 

- Calls on the Azerbaijani authorities to cease their harassment and intimidation of civil society organisations, opposition politicians and independent journalists and to refrain from interfering in or undermining their valuable work for the development of democracy in Azerbaijan; also calls on them to ensure that all detainees, including journalists and political and civil society activists, enjoy their full rights to due process, in particular access to a lawyer of their choosing, access to their families, and other fair trial norms

BAHRAIN

Nabeel Rajab

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Abdulhadi-al-Khawaja

 

Ibrahim Sharif

 

 

 

 

 

 

 

Naji Fateel

 

 

 

 

 

 

 

Zainab Al-Khawaja

 

Nabeel Rajab is the President of the Bahrain Centre for Human Rights (BCHR) and Deputy Secretary General of the International Federation for Human Rights (FIDH). He was convicted to three years in prison in August 2012 on charges of calling for and participating in ‘illegal gatherings’ and ‘disturbing public order’ between February and March 2011. His sentence was reduced to two years in prison on appeal. Before this imprisonment Mr Rajab was repeatedly detained for peacefully expressing criticism of the government during the pro-democracy protests that erupted Bahrain in 2011.

 

On Friday 29 November 2013 Nabeel Rajab had served three-quarters of his two year sentence and had become legally eligible for release. A third request for early release was submitted on 21 January 2014 to the Court, but was rejected.

The United Nations Working Group on Arbitrary Detention has described the detention of Mr Nabeel Rajab as arbitrary.

 

Abdulhadi-al-Khawaja, who has Danish nationality, is the founder of the BCHR and the regional coordinator of Front Line Defenders and Ibrahim Sharif is the Secretary General of the National Democratic Action Society. On 22 June 2011, they were sentenced to life in prison by a special military court. The legal process came to a conclusion after 3 years of appeals and the sentences were upheld.

 

Naji Fateel is a Bahraini human rights activist and a member of the Board of Directors of the Bahraini human rights NGO Bahrain Youth Society for Human Rights (BYSHR). He has been imprisoned since 2007, tortured and also under death threats during the period of the Bahraini uprising (dated February 2011)

 

Zainab Al-Khawaja is a human rights defender and leading social media activist in Bahrain. She has been a crucial figure in the pro-democracy uprising that started in Bahrain in February 2011. She has suffered legal harassment, arrest, imprisonment, denial of procedural rights, and undertaken hunger strikes in defence of human rights in Bahrain.

 

 

In its Resolution, adopted on 6 February 2014, the European Parliament:

 

-Calls for the immediate and unconditional release of all prisoners of conscience, political activists, journalists, human rights defenders and peaceful protesters, including Nabeel Rajab, Abdulhadi Al-Khawaja, Ibrahim Sharif, Naji Fateel, and Zainab Al-Khawaja

 

- Expresses its grave concern regarding the Bahraini authorities’ treatment of Nabeel Rajab and other human rights activists, in addition to their refusal to grant him the early release for which he is eligible in accordance with the law

 

 

Regarding the situation of Mr Rajab, a letter of concern was also sent on 2 October 2014.

BANGLADESH

 

Hana Shams Ahmed

 

Hana Shams Ahmed is the coordinator of the International Chittagong Hill Tracts Commission (CHTC). On 27 August 2014 she and her friend were brutally attacked by 8 to 10 members of Somo Odhikar Andolon during a private visit to Shoilopropat in Bandarban in the Chittagong Hill Tracts. Four members of the police Detective Branch (DB) who were supposedly providing them with security did not intervene, and even disappeared while the assault was taking place.

 

In its Resolution, adopted on , the European Parliament:

 

- Urges the Government of Bangladesh to bring the state security forces, including the police and the RAB, back within the bounds of the law; strongly calls on the Bangladeshi authorities to put an end to the RAB’s impunity by ordering investigations and prosecutions in respect of alleged illegal killings by RAB forces.

 

BURUNDI

 

Pierre Claver Mbonimpa

 

Pierre Claver Mbonimpa is a leading human rights defender and President of the Association for the Protection of Human Rights and Detained Persons (Association pour la protection des droits humains et des personnes détenues, APRODH) who was arrested on 15 May 2014 and later charged with ‘threatening the external security of the state’ and ‘threatening the internal security of the state by causing public disorder’ and has been in pre-trial detention since he was taken in for questioning.

 

Mr Mbonimpa’s work in the defence of democracy and human rights in Burundi over the past two decades and more has earned him several international awards and widespread recognition domestically and beyond. The charges against him relate to comments he made on Radio Publique Africaine (RPA) on 6 May 2014 that the youth wing of the ruling party CNDD-FDD, also known as the Imbonerakure, is being armed and sent to the Democratic Republic of Congo (DRC) for military training.

 

The arrest of Pierre Mbonimpa is representative of the mounting risks facing human rights defenders, the harassment of activists and journalists and the arbitrary arrest of opposition party members, which according to human rights groups and the UN Assistant Secretary-General for Human Rights have largely been carried out by the Imbonerakure.

 

 

In its Resolution, adopted on 18 September 2014, the European Parliament:

 

- Firmly condemns the detention of human rights defender Pierre Claver Mbonimpa and calls for his immediate unconditional release; expresses concern about his deteriorating state of health and demands that he be given urgent medical assistance

 

 

A letter of concern was also sent in this regard on 18 December 2014.

CAMBODIA AND LAOS

 

Sombath Somphone (Laos)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sam Rainsy and Kem Sokha (Cambodia)

 

 

Sombath Somphone is a human rights and environmental rights activist, civil society leader and co-chair of the 9th Asia-Europe People’s Forum held in Vientiane in October 2012 ahead of the ASEM 9 Summit. He was allegedly the victim of an enforced disappearance on 15 December 2012 in Vientiane. Sombath Somphone’s family have been unable to locate him since that day, despite repeated appeals to the local authorities and searches in the surrounding area.

 

During the visit of the Delegation for relations with the countries of South East Asia and the Association of South East Nations (ASEAN) to Laos on 28 October 2013 the disappearance of Sombath Somphone was raised with the Lao authorities. Crucial questions linked to the case, including whether or not an investigation has been carried out, remain unsolved more than a year after his disappearance and the Lao authorities declined assistance from abroad for the investigation into the disappearance.

 

On 15 December 2013 62 NGOs called for a new investigation into his disappearance and on 16 December 2013 the UN Working Group on Enforced or Involuntary Disappearances urged the Government of Laos to do its utmost to locate Sombath Somphone, to establish his fate and whereabouts, and to hold the perpetrators accountable. There have been several other cases of enforced disappearances where the whereabouts of nine other people – two women, Kingkeo and Somchit, and seven men, Soubinh, Souane, Sinpasong, Khamsone, Nou, Somkhit, and Sourigna – who were arbitrarily detained by the Lao security forces in November 2009 in various locations across the country remain unknown.

 

Sam Rainsy and Kem Sokha are the Cambodia National Rescue Party (CNRP) leaders who were summoned to appear at the Phnom Penh Municipal Court on 14 January 2014 for questioning. Sam Rainsy and Kem Sokha may be convicted of incitement to civil unrest. The King amnestied Sam Rainsy on 14 July 2013, making it possible for him to return to Cambodia; however, his right to vote and run in the elections was not restored.

 

 

In its Resolution, adopted on 16 January 2014, the European Parliament:

 

- Calls on the Lao Government to clarify the state of the investigation into the whereabouts of Sombath Somphone, to answer the many outstanding questions around Sombath’s disappearance, and to seek and accept assistance from foreign forensic and law enforcement experts

 

- Considers that the lack of reaction from the Lao Government raises suspicions that the authorities could be involved in his abduction.

- Reiterates its call on the Vice-President / High Representative to closely monitor the Lao Government’s investigations into the disappearance of Sombath Somphone

 

- Calls on the Member States to continue raising the case of Sombath Somphone with the Lao Government; stresses that enforced disappearances remain a major impediment to Laos joining the UN Human Rights Council

 

- Urges the Cambodian Government to recognise the legitimate role played by the political opposition in contributing to Cambodia’s overall economic and political development; calls on the Cambodian authorities to immediately drop the summonses issued to the CNRP leaders, Sam Rainsy and Kem Sokha, and union leader Rong Chhun of the Cambodia Independent Teachers’ Association (CITA) and the Cambodian Confederation of Unions (CCFU)

EGYPT

 

Alaa Abdel Fattah, Mohamed Abdel, Ahmed Maher and Ahmed Douma.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Peter Greste

Mohamed Fahmy

Baher Mohamed

Rena Netjes

 

 

 

 

 

 

 

 

Alaa Abdul Fattah

 

 

 

 

 

 

 

Mohamed Adel, Ahmed Douma, Mahienour El-Massry, Ahmed Mahe, Yara Sallam and Sana Seif

 

Alaa Abdel Fattah, Mohamed Abdel, from the Egyptian Centre for Economic and Social Rights and

Ahmed Maher and Ahmed Douma, leaders of the April 6 movement, are political and civil society activists who were arrested, convicted and held in Tora prison. It has been reported bad conditions of detention and mistreatment in prison.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

The Australian Peter Greste, the Canadian-Egyptian Mohamed Fahmy and the Egyptian Baher Mohamed are three Al Jazeera journalists who were, together and, in absentia, with the Netherlands citizen Rena Netjes, on 23 June 2014 handed down jail sentences of between 7 and 10 years under accusations of ‘falsifying news’ and of belonging to or assisting a terrorist cell. Rena Netjes was falsely accused of working for Al Jazeera.

 

Alaa Abdul Fattah is a prominent activist who played a leading role in the 2011 revolution who was sentenced on 11 June 2014 with others to 15 years’ imprisonment on charges of violating Law 107 on the Right to Public Meetings, Processions and Peaceful Demonstrations of 2013 (Protest Law).

 

Mohamed Adel, Ahmed Douma, Mahienour El-Massry and Ahmed Maher, Yara Sallam and Sana Seif are prominent human rights activists that continue to be detained.

 

 

In its Resolution, adopted on 6 February 2014, the European Parliament:

 

- Strongly condemns all acts of violence, terrorism, incitement, harassment, hate speech and censorship; urges all political actors and security forces to show the utmost restraint and avoid provocation, with the aim of avoiding further violence in the best interests of the country; extends its sincere condolences to the families of the victims

 

- Urges the Egyptian interim authorities and security forces to ensure the security of all citizens, irrespective of their political views, affiliation or confession, to uphold the rule of law and respect human rights and fundamental freedoms, to protect the freedoms of association, of peaceful assembly, of expression and of the press, to commit to dialogue and non-violence, and to respect and fulfil the country’s international obligations

 

- Calls for an immediate end to all acts of violence, harassment or intimidation – by state authorities, security forces or other groups – against political opponents, peaceful protesters, trade union representatives, journalists, women’s rights activists, and other civil society actors in Egypt; calls for serious and impartial investigations in such cases and for those responsible to be brought to justice; calls again on the interim government to guarantee that domestic and international civil society organisations, independent trade unions and journalists can operate freely, without government interference, in the country

 

In its Resolution, adopted on 17 July 2014, the European Parliament:

 

- Expresses its deepest concern over a series of recent court decisions in Egypt, including the lengthy jail terms handed down on 23 June 2014 to three Al Jazeera journalists and 11 other defendants tried in absentia, as well as the confirmation of death sentences against 183 people

 

- Calls on the Egyptian authorities to immediately and unconditionally release all those detained, convicted and/or sentenced for peacefully exercising their rights of freedom of expression and association, as well as all human rights defenders; calls on the Egyptian judiciary to ensure that all court proceedings in the country meet the requirements of a free and fair trial and to ensure respect for defendants’ rights; calls on the Egyptian authorities to order independent and impartial investigations into all allegations of ill-treatment and ensure that all detainees have access to any medical attention they may require

 

ETHIOPIA

 

Andargachew Tsege

 

Andargachew Tsege is a British national and member of the opposition party Ginbot 7, who has apparently been held incommunicado and in an undisclosed location by the Ethiopian authorities since earlier 2014 after being arrested while in transit in Yemen, and then deported to Ethiopia.

 

 

A letter of concern was sent on 7 August 2014 and on 8 October 2014.

IRAN

 

Ms Reyhaneh Jabbari

 

 

 

 

 

Ms Maryam Naghash Zargaran, Mr Saeed Abedinigalangashi, Ms Farhsid Fathi Malayeri, Mr Alireza Sayyedian, Mr Behnam Irani, Mr Amin Khaki, Mr Seyed Abdolreza Ali Hagh Nejad, and the seven members of the "Church of Iran": Mohammad Roghangir, Suroush Saraie, Massoud Rezai, Mehdi Ameruni, Seyed Bijan Farokhpour Haghigi, Eskandar Rezai

 

 

 

 

 

Ms Jabbari was sentenced to death in the Islamic Republic of Iran and she is at risk of imminent execution despite evidence that she has not been granted a fair hearing during the legal procedures that led to her conviction.

The below-mentioned names belong to Iranian citizens of the Christian faith that have been imprisoned, or continue to languish in prison due to their conversion from Islam to Christianity:

 

Ms Maryam Naghash Zargaran who was sentenced to four years in prison in 2013; Mr Saeed Abedinigalangashi who was sentenced to eight years in prison in early 2013; Ms Farhsid Fathi Malayeri who was arrested at her home in Tehran on 26 December 2010 along with at least 22 other Christians, and sentenced in 2012 to six years in prison; Mr Alireza Sayyedian who was convicted in November 2011 and sentenced to a six year (reduced to 3 ½ years in May 2013) imprisonment, 90 lashes and a fine; Mr Behnam Irani who was arrested and tried on two occasions (December 2006, April 2010). Shortly before he was due to be released on 18 October 2011, he was informed by letter that he was required to serve a five year prison sentence imposed back in 2008; Mr Amin Khaki who was arrested in early 2014 and reportedly transferred to the Ministry of Intelligence Security Detention; Mr Seyed Abdolreza Ali Hagh Nejad who was arrested on 5 July 2014 and finally; the seven members of the "Church of Iran" who were arrested on 12 October 2012 in Shiraz and condemned on 16 July 2013 to sentences ranging from one year to six years in prison.

 

 

A letter of concern was sent on 8 October 2014.

 

 

 

 

A letter of concern was sent on 24 September 2014.

MAURITANIA

 

Biram Dah Abeid

 

Biram Dah Abeid is the son of freed slaves and he is engaged in an advocacy campaign to eradicate slavery. In 2008 he founded the Initiative for the Resurgence of the Abolitionist Movement (Initiative pour la Résurgence du Mouvement Abolitionniste). This organisation is seeking to draw attention to the issue and to help take specific cases before courts of law. In addition, Biram Dah Abeid was awarded the United Nations Human Rights Prize for 2013.

 

On 11 November 2014, Biram Dah Abeid was arrested following a peaceful anti-slavery march. He has been charged with calling for a demonstration, participating in a demonstration and belonging to an illegal organisation. Some reports suggest that he is at risk of facing the death penalty. The death penalty is still provided for in the Mauritanian Criminal Code, is not restricted to the most serious crimes, and is imposed following convictions based on confessions obtained under torture.

 

Biram Dah Abeid was voted runner-up in the 2014 Mauritanian presidential elections. His reputation has made him a prime target for the Mauritanian authorities. In fact, his arrest and those of his colleagues represent a crackdown on political opposition as well as civil society.

 

 

In its Resolution, adopted on 18 December 2014, the European Parliament:

 

- Condemns strongly the arrest and ongoing detention of anti-slavery activist Biram Dah Abeid and his fellow campaigners, and calls for their immediate release; expresses concern about reports of violence used against some of the activists, and urges the Mauritanian authorities to prosecute those officials who have been involved in the abuse and torture of prisoners

 

- Calls upon the Mauritanian Government to stop using violence against civilians who participate in peaceful public protests and media campaigns in support of Biram Dah

Abeid, to cease its crackdown on civil society and political opposition, and to permit anti-slavery activists to pursue their non-violent work without fear of harassment or intimidation; urges the Mauritanian authorities to allow freedom of speech and assembly, in accordance with international conventions and Mauritania’s own domestic law.

MEXICO

 

Disappearance of 43 teaching students

 

On 26 September 2014, six people, among them three students, were killed when the police opened fire on protesting teaching students from the Escuela Normal (‘Normal School’) of Ayotzinapa in Iguala, Guerrero state. Since then 43 students remain disappeared. According to various sources those students were rounded up and driven away by police officers and handed over to unidentified armed men linked to a drug cartel.

 

According to the Mexican Government, 51 persons linked to the crimes have been arrested; most of them police agents from the municipalities of Iguala and Cocula. On 14 October 2014 the Mexican Attorney-General declared that according to forensic analyses of the 28 bodies found in clandestine graves near Iguala on 4 October 2014 the bodies do not correspond to those of the missing students. The Mexican authorities have captured the suspected main leader of the criminal gang Guerreros Unidos (United Warriors), allegedly involved in the disappearance of the 43 students.

 

The Mayor of Iguala, his wife, and the police chief of Iguala are fugitives from justice and accused of links to the local Guerreros Unidos drug cartel.

 

 

In its Resolution, adopted on 23 October 2014, the European Parliament:

 

- Strongly condemns the unacceptable forced disappearances and crimes in Iguala and calls on the Mexican authorities to investigate all the crimes, including the finding of 28 bodies in clandestine graves; calls on the relevant authorities to take all necessary steps to act promptly and in a transparent and impartial manner to identify, arrest and bring to justice the perpetrators of the crimes, and calls for those responsible to be identified and prosecuted, using all available information and resources internally and externally and with no margin for impunity; calls for the investigations to be continued until the students have been brought to safety

 

- Extends its sympathy and support to the families and friends of the victims, and to the Mexican people, whom it encourages to continue to fight by peaceful means to defend democracy and the rule of law

 

- Takes note of the detentions that have taken place; calls for the search to be continued for the Mayor of Iguala, his wife and the police chief of Iguala; is deeply concerned at the apparent infiltration of local law enforcement and administrative entities by organised crime.

 

PAKISTAN

 

Shafqat Emmanuel and Shagufta Kausar

 

 

 

 

 

 

 

Sawan Masih

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Asia Bibi

 

 

 

 

 

 

 

 

Rimsha Masih

 

 

 

 

 

 

Mohammad Asgar

 

 

 

 

 

Masood Ahmad

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Shama Bibi and Shahbaz Masih

 

Shafqat Emmanuel and Shagufta Kausar are a Christian couple who was sentenced to death on 4 April 2014 for allegedly sending a text message insulting the Prophet Mohammed, despite of the fact that the couple denied responsibility and declared that the phone from which the text originated was lost a while before the message was sent.

 

Sawan Masih is a Pakistani Christian from Lahore who was sentenced to death on 27 March 2014 for blasphemy against the Prophet Mohammed. The announcement of allegations against Masih sparked fierce rioting in Joseph Colony, a Christian neighbourhood in the city of Lahore, in which many buildings, including two churches, were burnt down.

 

Asia Bibi is a Christian woman from Punjab who was arrested in June 2009 and received a death sentence in November 2010 on charges of blasphemy. After several years, her appeal has finally reached the high court in Lahore; however for the two first hearings in January and March 2014 the presiding judges appeared to be on leave.

 

Rimsha Masih is a 14-year-old Christian girl who was wrongfully accused in 2012 of desecrating the Quran. She was acquitted after being found to have been framed and the person responsible was arrested. However, she and her family had to leave the country.

 

Mohammad Asghar is a UK citizen with a mental illness living in Pakistan. He was arrested after allegedly sending letters to various officials claiming he was a prophet, and was sentenced to death in January 2014.

 

Masood Ahmad is a 72-year-old UK citizen and member of the Ahmaddiya religious community, who was only recently released on bail after having been arrested in 2012 on charges of citing from the Quran, which is considered as blasphemy in the case of Ahmaddis who are not recognised as Muslims and are forbidden to ‘behave as Muslims’ under Section 298-C of the criminal code.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Shama Bibi and Shahbaz Masih are Pakistani Christian couple from Punjab province in Pakistan, who have been beaten and then burned to death by a mob under accusations of insulating and desecrating the Muslim holy book.

 

 

 

In its resolution, adopted on 17 April 2014, the European Parliament:

 

- Expresses its deep concern that the controversial blasphemy laws are open to misuse which can affect people of all faiths in Pakistan; expresses its particular concern that use of the blasphemy laws, which were publicly opposed by the late Minister Shahbaz Bhatti and by the late Governor Salman Taseer, is currently on the rise and targets Christians and other religious minorities in Pakistan

 

- Calls on the Pakistani authorities to release prisoners who are convicted on the grounds of blasphemy, and to overrule the death sentences on appeal; calls on the Pakistani authorities to guarantee the independence of the courts, the rule of law and due process in line with international standards on judicial proceedings; calls furthermore on the Pakistani authorities to provide sufficient protection to all those involved in blasphemy cases, including by shielding judges from outside pressure, by protecting the accused and their families and communities from mob violence, and by providing solutions for those who are acquitted but cannot go back to their places of origin

 

- Strongly condemns the application of the death penalty under any circumstances; calls on the Government of Pakistan as a matter of urgency to turn the de facto moratorium on the death penalty into the effective abolition of the death penalty

 

- Calls on the Government of Pakistan to carry out a thorough review of the blasphemy laws and their current application – as contained in Sections 295 and 298 of the Penal Code – for alleged acts of blasphemy, especially in light of the recent death sentences; encourages the government to withstand pressure from religious groups and some opposition political forces to maintain these laws.

 

A letter of concern was sent on 6 November 2014 and on 16 December 2014 regarding the case of Asia Bibi.

 

 

In its resolution, adopted on 27 November 2014, the European Parliament:

 

- Is deeply concerned and saddened by the Lahore High Court’s decision of 16 October 2014 to confirm the death sentence handed down to Asia Bibi for blasphemy; calls on the Supreme Court to start its proceedings on the case swiftly and without delay and to uphold the rule of law and full respect for human rights in its ruling

 

- Strongly condemns the murders of Shama Bibi and Shahbaz Masih and offers its condolences to their families, as well as to the families of all the innocent victims murdered as a result of the blasphemy laws in Pakistan; calls for the perpetrators of these acts to be brought to justice; takes note of the decision of the Punjab government to set up a committee to fast-track the investigation into the killings of Shama Bibi and Shahbaz Masih and to order additional police protection for Christian neighbourhoods in the province; underlines, however, the need to end the climate of impunity and for broader reforms in order to address the issue of violence against religious minorities, which remains pervasive in Pakistan

 

RUSSIA

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mikhail Kosenko

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Boris Nemtov and Aleksei Navalny

 

 

 

 

 

Ilya Yashin, Gleb Fetisov and Yevgeny Vitishko

 

 

Bolotnaya Square demonstration took place on 6 May 2012 in which, as reported by several international and Russian human rights organizations, excessive use of violence and disproportionate measures have been used leading to the arrest and detention of hundreds of "anti-government" protesters.

 

Mikhail Kosenko is an activist who was sentenced to forced psychiatric treatment by a Russian court due to his involvement at the Bolotnaya Square demonstration. In addition, on 24 February 2014 Russian judicial authorities handed down guilty verdict against eight of those demonstrators, ranging from a suspended sentence to four years’ imprisonment, following three more severe prison sentences in 2013.

 

Boris Nemtov and Aleksei Navalny are opposition leaders who were sentenced to 10-day jail terms. Moreover, Aleksei Navalny has been placed under house arrest for two months and on 5 March 2014 was fitted with an electronic bracelet to monitor his activities.

 

Ilya Yashin is the leader of the Solidarity movement, Gleb Fetisov is the co-chair of the Alliance of Greens and Social Democrats, and Yevgeny Vitishko is an ecological activist and pre-eminent member of Yabloko. All of them belong to opposition parties and movements and have been subject to harassment by the Russian authorities and detained under various allegations.

 

 

In its Resolution, adopted on 13 March 2014, the European Parliament:

 

- Calls on the Russian judicial authorities to reconsider the sentences in the appeal process and to release the eight demonstrators, as well as Bolotnaya prisoner Mikhail Kosenko, who was sentenced to forced psychiatric treatment

 

- Expresses, equally, its deep concern over the detention of a large number of peaceful protesters following the Bolotnaya verdicts and calls for the dropping of all charges against the protesters; calls, furthermore, on the Russian Government to respect the rights of all citizens to exercise their fundamental freedoms and universal human rights

SERBIA

 

The case of accused war criminal Šešelj

 

 

Vojislav Šešelj is the president of the Serbian Radical Party who is indicted before the ICTY for persecutions on political, racial or religious grounds, deportation, inhumane acts (forcible transfer) (crimes against humanity), and for murder, torture, cruel treatment, wanton destruction of villages or devastation not justified by military necessity, destruction or wilful damage done to institutions dedicated to religion or education, plunder of public or private property (violations of the laws or customs of war) in Croatia, Bosnia and Herzegovina and parts of Vojvodina (Serbia), committed between 1991 and 1993.

 

On 6 November 2014, after more than eleven years of detention and while his trial is still ongoing, the Trial Chamber of the Tribunal issued an order proprio motu for the provisional release of Šešelj on the grounds of the deterioration of his health, subject to the conditions that he: (i) does not influence witnesses and victims; and (ii) appears before the Chamber as soon as it so orders.

 

Following his return to Serbia Šešelj made several public speeches in Belgrade in which he emphasised that he will not voluntarily return to the Tribunal when requested to do so, thereby announcing his intention to violate one of the two conditions under which he was released.

 

In his public statements Šešelj repeatedly called for the creation of ‘Greater Serbia’, publicly stating claims on neighbouring countries, including EU Member State Croatia, and inciting hatred against non-Serb people. In a press release he congratulated the Serbian Chetniks on the ‘liberation’ of Vukovar, on the 23rd anniversary of the fall of that Croatian city to Serbian paramilitary forces and the Yugoslav army in 1991 and the associated atrocities, thereby violating the requirement not to influence the victims.

 

In its Resolution, adopted on 27 November 2014, the European Parliament:

 

- Strongly condemns Šešelj’s warmongering, incitement to hatred and encouragement of territorial claims and his attempts to derail Serbia from its European path; deplores his provocative public activities and wartime rhetoric since his provisional release, which have reopened the victims’ psychological wounds from the war and the atrocities of the early 1990s; stresses that Šešelj’s recent statements could have the effect of undermining the progress made in regional cooperation and reconciliation and subverting the efforts of recent years

 

- Reminds the Serbian authorities of their obligations under the framework for cooperation with the ICTY and of Serbia’s obligations as an EU candidate country; notes with concern that the absence of an adequate political reaction and legal response by the Serbian authorities regarding Šešelj’s behaviour undermines the trust of the victims in the judicial process; encourages the Serbian authorities and the democratic parties to condemn any public manifestation of hate speech or wartime rhetoric and to promote the protection of minority and cultural rights; asks the Serbian authorities to investigate whether Šešelj has violated Serbian law and to strengthen and fully apply the legislation outlawing hate speech, discrimination and incitement to violence; supports all political parties, NGOs and individuals in Serbia that fight against hate speech.

 

SUDAN

 

Meriam Yahia Ibrahim

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Dr Amin Mekki Medani

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Farouk Abu Issa

Farah Ibrahim Mohamed Alagar

 

Meriam Yahia Ibrahim is the daughter of an Ethiopian Christian mother and a Sudanese Muslim father, who was raised as a Christian. In 2013 she was accused of adultery by her father’s side of the family after they reported her to the authorities for her marriage to a Christian man. In addition, an accusation of apostasy was added in December 2013. The verdict of the court of first instance was delivered on 12 May 2014, sentencing Meriam Ibrahim, then eight months pregnant, to a hundred lashes on charges of adultery and to death by hanging on charges of apostasy, but giving her three days to renounce Christianity.

Meriam Ibrahim was convicted under Islamic sharia law, in force in Sudan since 1983, which outlaws conversions on pain of death. On 15 May 2014 the verdict was reconfirmed, as Meriam Ibrahim chose not to convert to Islam. On 27 May 2014 Meriam Ibrahim gave birth to a baby girl, Maya, in prison. It is alleged that Meriam Ibrahim’s legs were kept in shackles and chains while she was in labour, seriously endangering the health of both mother and child. On 5 May 2014 her case was successfully transferred to the Appeal Court.

Meriam Ibrahim was released from Omdurman Women’s Prison on 23 June 2014 after the Appeal Court found her not guilty of both charges, but she was arrested again at Khartoum airport as the family was about to depart for the USA, for allegedly attempting to leave the country with forged travel documents issued by the South Sudan Embassy in Khartoum. Meriam Ibrahim was freed again on 26 June 2014 and took refuge in the United States embassy with her family, and negotiations are ongoing to enable her to leave Sudan, where she faces death threats from extremist Muslims.

 

Dr Amin Mekki Medani is a 76 year-old renowned human rights activist and former President of the Sudan Human Rights Monitor (SHRM) who was arrested by the Sudanese National Intelligence and Security Services (NISS) on 6 December 2014 at his house in Khartoum. The NISS allegedly refused to allow him to take his medication with him when he was arrested despite his poor health.

 

Dr Medani symbolises a strong commitment to human rights, humanitarianism and the rule of law, having held high-level positions within a range of different national and international institutions, including the Sudan judiciary, the democratic transitional government of Sudan (as Cabinet Minister for Peace), and the UN. He has represented victims of violations and has persistently spoken out against abuse of power, and was awarded the ‘Heroes for Human Rights Award 2013’ by the EU Delegation in Sudan for his local and international efforts in promoting human rights.

 

Dr Medani was arrested shortly after his return from Addis Ababa, having signed the ‘Sudan Call’ on behalf of civil society organisations – a commitment to work towards the end of the conflicts raging in different regions of Sudan and towards legal, institutional and economic reforms.

 

Farouk Abu Issa, the leader of the opposition National Consensus Forum, and Dr Farah Ibrahim Mohamed Alagar were arrested in a similar manner, on 6 and 7 December 2014 respectively, following their involvement with the ‘Sudan Call’.

 

In its Resolution, adopted on 17 July 2014, the European Parliament:

 

- Condemns the unjustified detention of Meriam Ibrahim; calls on the Government of Sudan to repeal all legislation that discriminates on grounds of gender or religion and to protect the religious identity of minority groups

 

- Stresses that it is degrading and inhumane for a pregnant woman to give birth while chained and physically detained; calls on the Sudanese authorities to ensure that all pregnant women and labouring women in detention receive appropriate and safe maternal and newborn health care

 

- Reaffirms that freedom of religion, conscience or belief is a universal human right that needs to be protected everywhere and for everyone; strongly condemns all forms of violence and intimidation that impair the right to have or not to have, or to adopt, a religion of one’s choice, including the use of threats, physical force or penal sanctions to compel believers or non-believers to renounce their religion or to convert; highlights the fact that adultery and apostasy are acts which should not be considered to be crimes at all.

 

 

 

 

 

In its Resolution, adopted on 18 December 2014, the European Parliament:

 

- Strongly condemns the arbitrary arrest and detention of Dr Medani and other peaceful activists as an unlawful breach of their peaceful and legitimate political and human rights activities; calls for their immediate and unconditional release.

 

SYRIA AND IRAQ

 

James Foley, Steven Sotloff and David Haines

 

James Foley and Steven Sotloff were American journalists, and David Haines was a British aid worker. They were abducted in 2013 and in 2012 in the case of Mr Foley in Syria and held hostage by the Islamic State until 2014 when they were murdered.

 

 

In its Resolution, adopted on 18 September 2014, the European Parliament:

 

- Strongly condemns the murders of the journalists James Foley and Steven Sotloff and the aid worker David Haines by IS, and expresses grave concern for the safety of others still being held captive by the extremists; expresses its deep sympathy and condolences to the families of these victims and to the families of all victims of the conflict.

 

SYRIA

 

Razan Zeitouneh

 

 

 

 

 

 

 

Ioan Ibrahim and Bulos Jazigi

(Buolos

Yazigi and John Ibrahim)

 

 

 

Paolo Dall’Oglio

 

 

 

 

 

Frans van der Lugt

 

 

 

 

 

 

Bassel Safadi Khartabil

 

Razan Zeitouneh is a Syrian human rights defender, writer and winner of the Sakharov Prize in 2011, who was abducted alongside her husband and other human rights defenders in Damascus in December 2013 and their fate remains unknown.

 

 

Ioan Ibrahim and Bulos Jazigi are bishops from Assyrian Orthodox and the Greek Orthodox respectively, who have been kidnapped in the context of harassment, arrest, torture or disappearance against peaceful civil society activists, human rights defenders, religious figures by the Syrian regime and increasingly also of the several rebel groups. Paolo Dall’Oglio is another religious figure who has been missing since July 2013.

 

 

 

 

Dutch Jesuit Father Frans van der Lugt had been living in Syria for many decades and was well known for refusing to leave the besieged city of Homs. He was beaten and shot dead by gunmen on 7 April 2014.

 

 

Bassel Safadi Khartabil is a 34 year-old fervent defender of a free Internet and promoter of open source culture. He has been held prisoner since 15 March 2012 by the Syrian regime of Bashar al-Assad.

 

In its Resolution, adopted on 6 February 2014, the European Parliament:

 

- Calls for the immediate, unconditional and safe release of all political prisoners, medical personnel, humanitarian workers, journalists, religious figures and human rights activists, including 2011 Sakharov Prize winner Razan Zeitouneh, and for coordinated EU action to secure her release; calls on all parties to ensure their safety; urges the Syrian Government to grant immediate and unfettered access to all its detention facilities for international documentation bodies, including the UN Commission of Inquiry on Syria.

 

 

In its Resolution, adopted on 17 April 2014, the European Parliament:

 

- Condemns in the strongest possible terms the killing of Father Frans Van der Lugt, an inhumane act of violence against a man who stood by the people of Syria amid sieges and growing difficulties; pays tribute to his work, which extended beyond the besieged city of Homs and continues to help hundreds of civilians with their everyday survival needs

 

- Recalls the pressing need to release all political detainees, civil society activists, humanitarian aid workers, religious figures (including Father Paolo Dall’Oglio, Greek Orthodox Bishop Boulos Yazigi and Assyrian Orthodox Bishop John Ibrahim), journalists and photographers held by the regime or by rebel fighters, and to grant independent monitors access to all places of detention; urges once again the EU and its Member States to make all possible efforts to achieve the release of 2011 Sakharov Prize winner Razan Zaitouneh and of all other human rights activists in Syria, including internet activist Bassel Safadi Khartabil.

 

UKRAINE

 

Yulya Tymoshenko

 

Yulia Tymoshenko is one of Ukraine's most high-profile political figures. In 2011 she was convicted due to a gas deal arranged and agreed with Russia and given a seven-year sentence on charges of abuse of power; charges that apparently were politically motivated.

 

 

In its resolution, adopted on 6 February 2014, the European Parliament:

 

- Calls on President Yanukovych to order a stop to these practices and demands the immediate and unconditional release and political rehabilitation of all the demonstrators and political prisoners illegally detained, including Yulya Tymoshenko; calls for the setting-up of an independent investigative committee under the auspices of a recognised international body, such as the Council of Europe, in order to investigate all the human rights violations that have taken place since the demonstrations began.

UZBEKISTAN

 

Human rights activists: Azam Farmonov, Mehriniso Hamdamova, Zulhumor Hamdamova, Isroiljon Kholdorov,

Nosim Isakov, Gaybullo Jalilov, Nuriddin Jumaniyazov, Matluba Kamilova, Ganikhon

Mamatkhanov, Chuyan Mamatkulov, Zafarjon Rahimov, Yuldash Rasulov, Bobomurod

Razzokov, Fahriddin Tillaev and Akzam Turgunov

 

Journalists:

Solijon Abdurakhmanov, Muhammad Bekjanov, Gayrat Mikhliboev, Yusuf Ruzimuradov, and Dilmurod Saidov

 

Peaceful political opposition activists: Murod Juraev, Samandar Kukanov, Kudratbek Rasulov and Rustam Usmanov

 

Three independents religious figures: Ruhiddin Fahriddinov, Hayrullo Hamidov and Akram Yuldashev

 

 

The exercise of the right to freedom of expression has been deteriorated in the country. The mentioned group of people, fifteen well-known human rights activists, five journalists, four peaceful political opposition activists and three independent religious figures have been imprisoned for no reason other than exercising peacefully their right to freedom of expression.

 

In addition, peaceful protesters including, Dilorom Abdukodirova, Botirbek Eshkuziev, Bahrom Ibragimov, Davron Kabilov, Erkin Musaev, Davron Tojiey and Ravshanbek Vafoev were shot and killed by governmental forces.

 

In its Resolution, adopted on 23 October 2014, the European Parliament:

 

- Calls for the immediate and unconditional release of all persons imprisoned on politically motivated charges, held for peaceful expression of their political views, civil society activism, journalistic activity or religious views.

VENEZUELA

 

Leopoldo Lopez

 

 

 

 

 

 

 

Daniel Ceballos, Vicencio Scarano and Salvatore Lucchese

 

 

Juan Carlos Caldera, Ismael García and Richard Mardo

 

 

 

 

Sairam Rivas, Cristian Gil and Manuel Cotiz

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

María Corina Machado

 

Leopoldo López is the opposition leader who was arbitrarily detained on 18 February 2014 on charges of conspiracy, instigating violent demonstrations, arson and damage to property. Since his detention he has suffered physical and psychological torture and undergone solitary confinement.

 

Daniel Ceballos and Vicencio Scarano are opposition mayors and Salvatore Lucchese is a police office. They have been arrested for failing to end protests and civil rebellion in their cities, and have been sentenced to several years in prison. In addition, Juan Carlos Caldera, Ismael García and Richard Mardo who are opposition congressmen are facing investigations and trial proceedings aimed at their suspension and disqualification from Congress.

 

Sairam Rivas is the president of the Students’ Centre of the School of Social Work at the Central University of Venezuela. She has been unjustly held on premises belonging to the Bolivarian Intelligence Service for more than 120 days together with Cristian Gil and Manuel Cotiz. They have been subjected to torture and ill-treatment in connection with the protests that took place between February and May 2014, having been accused of the offences of instigating crimes and using minors to commit crimes.

 

María Corina Machado is a Member of the National Assembly who had obtained the largest popular vote in Venezuela. In March 2014 she was unlawfully and arbitrarily removed from office, deprived of her mandate and expelled from Parliament by the President of the National Assembly, Diosdado Cabello, who accused her of treason because she had spoken out against the massive and systematic violation of human rights in Venezuela before the Permanent Council of the OAS. In the course of her political and parliamentary activity María Corina Machado was subjected to a series of criminal proceedings, political persecution, threats, intimidation, harassment and even physical violence from government supporters inside the Chamber of the National Assembly. In addition, she was recently charged with attempting to assassinate President Maduro and may face up to 16 years in prison.

 

In its Resolution, adopted on 18 December 2014, the European Parliament:

 

- Urges the immediate release of those arbitrarily detained prisoners, in line with the demands made by several UN bodies and international organisations

 

- Strongly condemns the political persecution and repression of the democratic opposition, the violations of freedom of expression and of demonstration, and the existence of media and web censorship

 

- Strongly condemns the use of violence against protesters; expresses its sincere condolences to the families of the victims; calls on the Venezuelan authorities to investigate these crimes and to hold those responsible fully accountable with no margin of impunity.

ANNEX II

LIST OF RESOLUTIONS

List of resolutions adopted by the European Parliament during the year 2014 and relating directly or indirectly to human rights violations in the world

Country

Date of adoption in plenary

Title

Africa

Burundi

18.09.2014

Burundi, in particular the case of Pierre Claver Mbonimpa

Egypt

06.02.2014

Situation in Egypt

Egypt

13.03.2014

Security and human trafficking in Sinai

Egypt

17.07.2014

Freedom of expression and assembly in Egypt

Libya

18.09.2014

Situation in Libya

Mauritania

18.12.2014

Mauritania, in particular the case of Biram Dah Abeid

Nigeria

17.07.2014

Nigeria, recent attacks by Boko Haram

Nigeria and Uganda

13.03.2014

Launching consultations to suspend Uganda and Nigeria from the Cotonou

Agreement in view of recent legislation further criminalising homosexuality

South Sudan

16.01.2014

Situation in South Sudan

South Sudan

13.11.2014

Humanitarian situation in South Sudan

Sudan

17.07.2014

Sudan, the case of Meriam Yahia Ibrahim

Sudan

18.12.2014

Sudan: the case of Dr Amin Mekki Medani

Americas

Ecuador

17.12.2014

Tariff treatment for goods originating from Ecuador

Mexico

23.10.2014

Disappearance of 43 teaching students in Mexico

Venezuela

18.12.2014

Persecution of the democratic opposition in Venezuela

Asia

Azerbaijan

18.09.2014

Persecution of human rights defenders in Azerbaijan

Bangladesh

16.01.2014

Recent Elections on Bangladesh

Bangladesh

18.09.2014

Human rights violations in Bangladesh

Cambodia and Laos

16.01.2014

Situation of rights defenders and opposition activists in Cambodia and Laos

Georgia

18.12.2014

Conclusion of the Association agreement with Georgia

Japan

17.04.2014

Negotiation of the EU-Japan strategic partnership agreement

North Korea

17.04.2014

Situation in North Korea

Pakistan

17.04.2014

Pakistan: recent cases of persecution

Pakistan

27.11.2014

Pakistan: blasphemy laws

Thailand

06.02.2014

Situation in Thailand

Uzbekistan

23.10.2014

Human rights in Uzbekistan

Europe

Moldova

13.11.2014

Association agreement between the European Union and the Republic of Moldova

Ukraine

06.02.2014

Situation in Ukraine

Ukraine

17.07.2014

Situation in Ukraine

Ukraine

18.09.2014

Situation in Ukraine and state of play of EU-Russia relations

Russia

13.03.2014

Russia: sentencing of demonstrators involved in the Bolotnaya Square events

Russia

23.10.2014

Closing down of Memorial (Sakharov Prize 2009) in Russia

Russia

06.02.2014

EU-Russia summit

Serbia

27.11.2014

Serbia: the case of accused war criminal Šešelj

Transnistrian region

06.02.2014

Right to education in the Transnistrian region

Middle East

Bahrain

06.02.2014

Bahrain, in particular the cases of Nabeel Rajab, Abdulhadi al-Khawaja and Ibrahim Sharif

Iraq

17.07.2014

Situation in Iraq

Iraq

27.11.2014

Iraq: kidnapping and mistreatment of women

Iraq

27.02.2014

Situation in Iraq

Iraq and Syria

18.09.2014

Situation in Iraq and Syria and the IS offensive including the persecution of

minorities

Syria

06.02.2014

Situation in Syria

Syria

17.04.2014

Syria: situation of certain vulnerable communities

Iran

03.04.2014

EU strategy towards Iran

Israel-Palestine

17.07.2014

Escalation of violence between Israel and Palestine

Israel-Palestine

18.09.2014

Israel-Palestine after the Gaza war and the role of the EU

Cross-cutting issues

LGBTI

16.01.2014

Recent move to criminalise LGBTI people

Female genital mutilation

06.02.2014

Elimination of female genital mutilation

25th Session of the UN Human Rights Council

13.03.2014

EU priorities for the 25th session of the UN Human Rights Council

Right to food

27.11.2014

Child undernutrition in developing countries

Rights of the child

27.11.2014

25th anniversary of the UN Convention on the Rights of the Child

Religious and cultural differences

17.04.2014

Resolution on EU foreign policy in a world of cultural and religious differences

Crime of aggression

17.07.2014

Crime of Aggression

Use of armed drones

27.02.2014

The use of armed drones

Arms Trade Treaty

05.02.2014

Ratification of the Arms Trade Treaty

EU and global development framework after 2015

25.11.2014

The EU and the global development framework after 2015

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

16.11.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

47

4

4

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Lars Adaktusson, Michèle Alliot-Marie, Francisco Assis, James Carver, Javier Couso Permuy, Andi Cristea, Mark Demesmaeker, Georgios Epitideios, Knut Fleckenstein, Eugen Freund, Sandra Kalniete, Manolis Kefalogiannis, Afzal Khan, Janusz Korwin-Mikke, Eduard Kukan, Ilhan Kyuchyuk, Barbara Lochbihler, Sabine Lösing, Ulrike Lunacek, Andrejs Mamikins, Tamás Meszerics, Francisco José Millán Mon, Pier Antonio Panzeri, Demetris Papadakis, Vincent Peillon, Tonino Picula, Kati Piri, Andrej Plenković, Cristian Dan Preda, Jozo Radoš, Sofia Sakorafa, Jacek Saryusz-Wolski, Alyn Smith, László Tőkés, Johannes Cornelis van Baalen

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Ignazio Corrao, Luis de Grandes Pascual, Angel Dzhambazki, Tanja Fajon, Mariya Gabriel, Liisa Jaakonsaari, Javi López, Norica Nicolai, Soraya Post, Marietje Schaake, Helmut Scholz, Igor Šoltes, Traian Ungureanu, Marie-Christine Vergiat

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Beatriz Becerra Basterrechea, Ramona Nicole Mănescu, Claudiu Ciprian Tănăsescu, Ivan Štefanec, Jaromír Štětina, Patricija Šulin

(1)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0070.

(2)

http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-11855-2012-INIT/fi/pdf

(3)

http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/EN/foraff/142549.pdf

(4)

http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/EN/foraff/137585.pdf

(5)

http://www.europarl.europa.eu/document/activities/cont/201203/20120329ATT42170/20120329ATT42170EN.pdf

(6)

http://www.consilium.europa.eu/en/policies/pdf/st10152-en15_pdf/

(7)

http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-10897-2015-INIT/en/pdf

(8)

http://www.consilium.europa.eu/en/meetings/fac/2015/10/st13201-en15_pdf/

(9)

http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/EN/foraff/130243.pdf

(10)

http://register.consilium.europa.eu/doc/srv?l=FI&f=ST%2015559%202014%20INIT

(11)

http://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX:32015D0260

(12)

http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-9242-2015-INIT/fi/pdf

(13)

http://www.un.org/en/ga/search/view_doc.asp?symbol=S/RES/1325(2000)

(14)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0226.

(15)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0334.

(16)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0470.

(17)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0274.

(18)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0394.

(19)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0420.

(20)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0252.

(21)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0079.

(22)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0259.

(23)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0206.

(24)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0076.

(25)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0272.

(26)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0288.

(27)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0317.

(28)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0350.

(29)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0348.

(30)

http://ec.europa.eu/enlargement/pdf/key_documents/2014/20141008-strategy-paper_fi.pdf

(31)

http://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX:52011DC0200

(32)

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2011:0303:FIN:en:PDF

(33)

http://ec.europa.eu/transparency/regdoc/rep/10102/2014/EN/10102-2014-152-EN-F1-1.Pdf

(34)

http://daccess-dds-ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G14/082/52/PDF/G1408252.pdf?OpenElement

(35)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0274.

(36)

http://www.unfpa.org/sites/default/files/pub-pdf/Joint%20Programme%20on%20FGMC%20Summary%20Report.pdf

(37)

http://daccess-dds-ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G14/086/06/PDF/G1408606.pdf?OpenElement

(38)

https://www.consilium.europa.eu/ueDocs/cms_Data/docs/hr/news53.pdf

(39)

http://ec.europa.eu/enlargement/pdf/key_documents/2014/20141008-strategy-paper_fi.pdf

(40)

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2014:077:0027:0043:FI:PDF

(41)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA-PROV(2015)0274.

(42)

http://www.ohchr.org/Documents/Publications/GuidingPrinciplesBusinessHR_EN.pdf

(43)

http://wcip2014.org/wp-content/uploads/2013/03/N1446828.pdf

(44)

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2011:101:0001:0011:FI:PDF

(45)

https://ec.europa.eu/anti-trafficking/sites/antitrafficking/files/eu_strategy_towards_the_eradication_of_trafficking_in_human_beings_2012-2016_1.pdf

(46)

http://www.coe.int/en/web/portal/10-october-against-death-penalty

(47)

http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cmsUpload/TortureGuidelines.pdf

(48)

http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/en/foraff/137584.pdf

(49)

http://europa.eu/rapid/press-release_IP-15-5690_en.pdf

(50)

http://www.un.org/en/ga/search/view_doc.asp?symbol=S/RES/1325(2000)

(51)

http://www.un.org/en/ga/search/view_doc.asp?symbol=S/RES/1820(2008)

(52)

http://www.un.org/ga/search/view_doc.asp?symbol=E/2015/27

(53)

http://register.consilium.europa.eu/doc/srv?l=FI&f=ST%2015559%202014%20INIT

(54)

http://www.unicef.org/eu/crtoolkit/downloads/Child-Rights-Toolkit-Web-Links.pdf

(55)

SWD(2015)0182.

(56)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0350.

(57)

Lähde: http://www.aidos.it/files/1226588271Frontes_Introduzione.pdf

(58)

http://www.ohchr.org/Documents/Publications/Factsheet31.pdf

(59)

Lähde: http://www.aidos.it/files/1226588271Frontes_Introduzione.pdf

(60)

Lähde: http://www.unicef.org/factoftheweek/index_52778.html

(61)

Katso kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin toimintaohjelman 7 kohdan 2 ja 3 alakohta.

Oikeudellinen huomautus