Menettely : 2015/2010(INL)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0349/2015

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0349/2015

Keskustelut :

PV 15/12/2015 - 11
CRE 15/12/2015 - 11

Äänestykset :

PV 16/12/2015 - 11.8
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2015)0457

MIETINTÖ     
PDF 515kWORD 200k
2.12.2015
PE 560.686v02-00 A8-03492015

johon sisältyy suosituksia komissiolle aiheesta lisää läpinäkyvyyttä, koordinointia ja lähentymistä unionin yhtiöveropolitiikkoihin

(2015/2010(INL))

Talous- ja raha-asioiden valiokunta

Esittelijät: Anneliese Dodds, Luděk Niedermayer

(Aloite – työjärjestyksen 46 artikla)

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

johon sisältyy suosituksia komissiolle aiheesta lisää läpinäkyvyyttä, koordinointia ja lähentymistä unionin yhtiöveropolitiikkoihin

(2015/2010(INL))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan,

–  ottaa huomioon veropäätöksiä ja muita luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisia toimenpiteitä käsittelevän erityisvaliokunnan mietintöluonnoksen (2015/2066(INI) (TAXE-valiokunta),

–  ottaa huomioon taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD)/G20:n 5. lokakuuta 2015 julkaistun veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja (BEPS) koskevan lopullisen hankkeen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 46 ja 52 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A8-03492015),

TÄRKEIMMÄT HAVAINNOT LUXLEAKS-SKANDAALISTA

A.  ottaa huomioon, että veropäätöksiä ja muita haitallisia käytäntöjä Luxemburgissa (LuxLeaks) tutkinut tutkivien journalistien kansainvälinen yhteenliittymä (ICIJ) paljasti marraskuussa 2014, että lähes 340 monikansallista yhtiötä oli tehnyt Luxemburgin kanssa salaisia sopimuksia, joiden avulla monet niistä onnistuivat saamaan kokonaisverotuksensa mahdollisimman pieneksi unionin yleisen edun tappioksi, vaikka niillä oli vähän tai ei lainkaan taloudellista toimintaa Luxemburgissa;

B.  ottaa huomioon, että paljastusten mukaan jotkut veroneuvojat ovat tietoisesti ja kohdennetusti auttaneet monikansallisia yhtiöitä saamaan ainakin 548 veropäätöstä Luxemburgissa vuosien 2002 ja 2010 välisenä aikana; ottaa huomioon, että kyseisiin salaisiin sopimuksiin sisältyy monimutkaisia rahoitusjärjestelyjä, jotka on suunniteltu huomattavien veronalennusten aikaansaamiseksi;

C.  ottaa huomioon, että tällaisten veropäätösten johdosta lukuisien yhtiöiden Luxemburgiin siirtämiin voittoihin on sovellettu alle yhden prosentin suuruista tosiasiallista verotusta; ottaa huomioon, että monikansalliset yritykset hyötyvät toimintamaissaan julkisista hyödykkeistä ja palveluista, mutta eivät maksa niistä omaa osuuttaan; ottaa huomioon, että eräiden monikansallisten yritysten lähes nollaveroaste niiden tekemien voittojen osalta voi vahingoittaa unionia ja muita talouksia;

D.  ottaa huomioon, että monissa tapauksissa Luxemburgissa toimivien tytäryhtiöiden, jotka käsittelevät satojen miljoonien eurojen arvoista liiketoimintaa, läsnäolo ja taloudellinen toiminta Luxemburgissa ovat vähäisiä ja että joissakin osoitteissa toimii yli 1 600 yhtiötä;

E.  ottaa huomioon, että veropäätöksiä ja muita luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisia toimenpiteitä käsittelevän erityisvaliokunnan suorittamissa tutkimuksissa paljastui, ettei veropäätöskäytäntöä noudateta ainoastaan Luxemburgissa vaan se on yleinen kaikkialla unionissa; ottaa huomioon, että veropäätöskäytäntöä voidaan käyttää täysin laillisesti välttämättömän oikeusvarmuuden tarjoamiseen yrityksille ja taloudellisen riskin vähentämiseen rehellisille yrityksille, mutta se jättää kuitenkin sijaa väärinkäytöksille ja veronkierrolle ja saattaa tarjotessaan oikeusvarmuuden ainoastaan valikoiduille toimijoille luoda jonkinasteista eriarvoisuutta sellaisten yritysten välille, joille on myönnetty veropäätöskäytäntö, ja sellaisten, jotka eivät hyödynnä tällaisia päätöksiä;

F.  ottaa huomioon OECD:n 12. helmikuuta 2013 julkaiseman raportin ”Addressing Base Erosion and Profit Shifting”, jossa ehdotettiin uusia kansainvälisiä standardeja veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen (BEPS) torjumiseksi;

G.  ottaa huomioon myös 5. lokakuuta 2015 pidetyn valtiovarainministerien ja keskuspankkien pääjohtajien G20-kokouksen antaman tiedonannon;

H.  toteaa, että eräitä kunnioitettavia poikkeuksia lukuun ottamatta kansalliset poliittiset johtajat eivät ole kyllin innokkaasti käsitelleet veron kiertämisen ongelmaa yhtiöverotuksessa;

I.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni on toteuttanut taloudellisen yhdentymisen edistämiseksi merkittäviä toimia, kuten talous- ja rahaunionin sekä pankkiunionin, ja että veropolitiikan unionin tason koordinointi perussopimuksen rajoissa on välttämätön osa yhdentymisprosessia;

YHTIÖVEROTUS JA AGGRESSIIVINEN VEROSUUNNITTELU

J.  ottaa huomioon, että EU:n 28 jäsenvaltion yhtiöverotulot muodostivat keskimäärin noin 2,6 prosenttia BKT:sta vuonna 2012(1);

K.  ottaa huomioon, että tilanteessa, jossa investointeja on vähän ja kasvu hidasta, on tärkeää säilyttää yritykset unionissa tai houkutella niitä unioniin, ja että siksi unionille on tärkeää edistää houkuttavuuttaan paikallisille ja ulkomaisille yrityksille;

L.  toteaa, että kaikessa verosuunnittelussa olisi noudatettava lakeja ja voimassa olevia sopimuksia;

M.  ottaa huomioon, että aggressiivisessa verosuunnittelussa pyritään verovelvollisuuden pienentämiseen hyödyntämällä verojärjestelmän muotoseikkoja tai kahden tai useamman verojärjestelmän keskinäisiä eroja tai lainsäädännön porsaanreikiä;

N.  ottaa huomioon, että aggressiivisen verosuunnittelun järjestelmät johtavat usein yhdistelmään, jossa hyödynnetään eri maiden verojärjestelmien eroja, erityisen suotuisia kansallisia verosääntöjä sekä veroparatiiseja;

O.  ottaa huomioon, että päinvastoin kuin aggressiivinen verosuunnittelu, veropetos ja verovilppi ovat ennen kaikkea laitonta toimintaa, koska niissä on kyse verovelvollisuuden välttelystä;

P.  ottaa huomioon, että kaikkein paras vastaus aggressiiviseen verosuunnitteluun näyttää olevan hyvä lainsäädäntö, sen asianmukainen täytäntöönpano ja toivottuja tuloksia koskeva kansainvälinen koordinointi;

Q.  ottaa huomioon, että yhtiöverojen kiertämisestä aiheutuvaa valtion tulojen kokonaismenetystä yleensä kompensoidaan joko nostamalla yleistä verotasoa, leikkaamalla julkisia palveluja tai lisäämällä valtion luotonottoa ja tuottaen siten vahinkoa muille veronmaksajille ja koko taloudelle;

R.  ottaa huomioon, että tutkimuksessa(2) arvioitiin, että unionissa yhtiöverotuksen kiertämisen vuoksi menetettävät tulot saattavat olla vuosittain noin 50–70 miljardia euroa, jotka vastaavat voitonsiirroissa menetettävää summaa, ja ottaa huomioon, että tässä tutkimuksessa arvioitiin myös, että unionissa yhtiöverotuksen kiertämisen vuoksi menetettävät tulot saattavat todellisuudessa olla jopa noin 160–190 miljardia euroa, jos myös erityisverotusjärjestelyt, veronkannon tehottomuus sekä muu vastaava toiminta otetaan huomioon;

S.  ottaa huomioon, että samassa tutkimuksessa arvioitiin yhtiöverotuksen tehokkuudeksi 75 prosenttia, vaikka siinä myöskin todettiin, ettei kyseinen arvio vastaa niitä summia, jotka veroviranomaisten voitaisiin olettaa keräävän, koska tietty prosenttiosuus kyseisistä summista olisi liian kallista tai teknisesti vaikeaa kerätä; ottaa huomioon, että kyseisessä tutkimuksessa todetaan, että jos veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen ongelmaan löytyisi kokonaisvaltainen ratkaisu, joka voitaisiin toteuttaa kaikkialla EU:ssa, sen myönteiset vaikutukset jäsenvaltioiden hallitusten verotuloihin olisivat arviolta 0,2 prosenttia verotulojen kokonaismäärästä;

T.   ottaa huomioon, että veropohjan rapautumisesta ja voitonsiirroista aiheutuvat menetykset vaarantavat sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan sekä EU:n yhtiöverojärjestelmien uskottavuuden, tehokkuuden ja oikeudenmukaisuuden; ottaa huomioon, että samassa tutkimuksessa tehdään myös selväksi, ettei sen laskelmiin sisälly arvioita harmaan talouden toiminnasta ja että joidenkin yhtiöiden rakenteita ja maksuja koskevan avoimuuden puutteen vuoksi on vaikeaa arvioida tarkasti verotuloihin kohdistuvia vaikutuksia, minkä vuoksi ne voivat olla huomattavasti laajempia kuin kyseisessä raportissa arvioidaan;

U.  ottaa huomioon, että veropohjan rapautumisesta ja voitonsiirroista aiheutuvat menetykset osoittavat myös selvästi, että yhtiöillä, etenkin pk- ja perheyrityksillä ja itsensä työllistävillä henkilöillä, jotka toimivat vain yhdessä jäsenvaltiossa ja maksavat siellä veronsa, ja eräillä monikansallisilla yrityksillä, jotka pystyvät siirtämään kohdennetusti voittojaan korkean verotuksen oikeudenkäyttöalueilta matalamman verotuksen oikeudenkäyttöalueille sekä harjoittamaan aggressiivista verosuunnittelua pienentäen näin kokonaisveropohjaa ja lisäten valtiontalouden paineita unionin kansalaisten ja pk-yritysten tappioksi, ei ole keskenään tasapuolisia toimintaedellytyksiä;

V.  katsoo, että monikansallisten yhtiöiden harjoittama aggressiivinen verosuunnittelu on ristiriidassa reilun kilpailun ja tiedonannon COM(2011)0681 mukaisen yritysten yhteiskuntavastuun periaatteiden kanssa, sillä verosuunnittelustrategioiden laatiminen edellyttää voimavaroja, jotka ovat ainoastaan suurien yritysten saatavilla, että tämä estää pk-yritysten ja suurten yhtiöiden väliset tasapuoliset toimintaedellytykset ja että tähän on kiireellisesti puututtava;

W.  painottaa lisäksi, että verokilpailu EU:ssa ja kolmansien maiden kanssa voi joissakin tapauksissa olla vahingollista ja johtaa kilpajuoksuun kohti yhä alhaisempia veroasteita, kun taas läpinäkyvyyden, koordinoinnin ja lähentymisen parantaminen tarjoaisi tehokkaan kehyksen reilun kilpailun takaamiseksi unionin yritysten välillä ja suojelisi valtioiden talousarvioita haitallisilta tuloksilta;

X.  toteaa, että aggressiivisen verosuunnittelun mahdollistavat toimenpiteet eivät sovi yhteen jäsenvaltioiden vilpittömän yhteistyön periaatteen kanssa;

Y.  ottaa huomioon, että aggressiivista verosuunnittelua helpottavat muiden tekijöiden ohella yritysten yhä suurempi monimutkaistuminen sekä talouden digitalisoituminen ja globaalistuminen, jotka johtavat talouskasvulle ja unionin yrityksille, etenkin pk-yrityksille, haitallisiin kilpailun vääristymiin;

Z.  toteaa, etteivät yksittäiset jäsenvaltiot pysty torjumaan aggressiivista verosuunnittelua; toteaa, että läpinäkymättömään ja koordinoimattomaan yhtiöveropolitiikkaan liittyy jäsenvaltioiden finanssipolitiikkaan kohdistuva riski, mikä johtaa epäedullisiin tuloksiin kuten vähemmän liikkuvien veropohjien verotuksen kiristämiseen;

AA.  ottaa huomioon, että koordinoitujen toimien puute johtaa siihen, että monet jäsenvaltiot toteuttavat yksipuolisia kansallisia toimenpiteitä; ottaa huomioon, että tällaiset toimenpiteet ovat usein tehottomia, riittämättömiä ja joissakin tapauksissa jopa vahingoksi;

AB.  toteaa, että näin ollen tarvitaan koordinoitua ja monitahoista toimintamallia kansallisella, unionin ja kansainvälisellä tasolla;

AC.  ottaa huomioon, että EU on ollut edelläkävijä aggressiivisen verosuunnittelun maailmanlaajuisessa torjunnassa ja se on edistänyt veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja käsittelevän hankkeen etenemistä OECD:n tasolla; toteaa, että EU:n olisi edelleenkin toimittava edelläkävijänä veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja käsittelevän hankkeen edetessä ja pyrittävä estämään vahinko, jota veropohjan rapautuminen ja voitonsiirrot voivat aiheuttaa sekä jäsenvaltioille että kehitysmaille kaikkialla maailmassa; toteaa, että unionin olisi varmistettava veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja käsittelevän hankkeen lisäksi toimet, joilla on merkitystä kehitysmaiden kannalta ja joita ovat esimerkiksi G20-kokouksen kehitystyöryhmälle vuonna 2014 annetussa raportissa yksilöidyt kysymykset;

AD.  katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden on varmistettava, että veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja koskeva OECD:n kattava toimenpidepaketti toteutetaan vähimmäisstandardina EU:n tasolla ja että toimenpiteet ovat kunnianhimoisia; pitää erittäin tärkeänä, että kaikki OECD:n jäsenvaltiot panevat veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja käsittelevän hankkeen täytäntöön;

AE.  katsoo, että komission olisi ilmoitettava selvästi, miten se aikoo toteuttaa kaikki veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja koskevan OECD:n/G20:n hankkeen tuloksena esitetyt 15 toimea tässä mietinnössä jo mainittujen toiminta-alojen lisäksi ja ehdotettava mahdollisimman pian kunnianhimoista lainsäädäntötoimenpiteitä koskevaa suunnitelmaa, jotta kannustetaan muita valtioita seuraamaan OECD:n suuntaviivoja ja unionin esimerkkiä toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa; katsoo, että komission olisi myös pohdittava, millä aloilla EU:n olisi mentävä OECD:n suosittelemia vähimmäissääntöjä pidemmälle;

AF.  ottaa huomioon, että unionin perussopimusten mukaan jäsenvaltioilla on tällä hetkellä toimivalta yhtiöverotusta koskevan lainsäädännön alalla mutta suuri osa aggressiiviseen verosuunnitteluun liittyvistä ongelmista on luonteelta monikansallisia;

AG.  katsoo, että kansallisten veropolitiikkojen parempi koordinointi on näin ollen ainoa toteutettavissa oleva tapa luoda tasapuoliset toimintaedellytykset ja välttää toimenpiteet, jotka suosivat suuria monikansallisia yrityksiä pienten ja keskisuurten yritysten kustannuksella;

AH.  katsoo, että yhteensovitettujen veropolitiikkojen puute EU:ssa johtaa huomattaviin kustannuksiin ja hallinnollisiin rasitteisiin kansalaisille ja EU:ssa useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa toimiville yrityksille ja etenkin pk-yrityksille ja aiheuttaa tahatonta kaksinkertaista verotusta, kaksinkertaista verottamattomuutta tai edistää aggressiivista verosuunnittelua, ja katsoo, että tällaiset tapaukset olisi eliminoitava ja ne edellyttävät siksi avoimempia ja yksinkertaisempia ratkaisuja;

AI.  katsoo, että verosääntöjen ja oikeasuhteisten hallinnollisten menettelyjen suunnittelussa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota pk-yrityksiin ja perheyrityksiin, jotka ovat unionin talouden selkäranka;

AJ.  ottaa huomioon, että viimeistään 26. kesäkuuta 2017 on oltava toiminnassa unionin laajuinen todellisista omistajia ja edunsaajia koskeva rekisteri, joka auttaa jäljittämään mahdolliset veronkierto- ja voitonsiirtotapaukset;

AK.  ottaa huomioon, että LuxLeaks-skandaalin myötä ilmi tulleet asiat sekä veropäätöksiä ja muita luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisia toimenpiteitä käsittelevän erityisvaliokunnan tutkimukset osoittavat selvästi, että tarvitaan EU:n tason lainsäädäntötoimia EU:n yhtiöveropolitiikkojen avoimuuden, koordinoinnin ja lähentämisen parantamiseksi;

AL.  katsoo, että yhtiöverotuksen johtavana periaatteena olisi oltava, että voittoja verotetaan siellä, missä ne syntyvät;

AM.  katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi edelleen toimittava hyvin aktiivisesti kansainvälisillä foorumeilla sellaisten kansainvälisten sääntöjen laatimiseksi, jotka perustuvat ensisijaisesti avoimuuden, tietojenvaihdon ja haitallisten verokäytäntöjen käytöstä poistamisen periaatteille;

AN  ottaa huomioon, että sopimuksessa Euroopan unionin toiminnasta (SEUT) vahvistettu kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden periaate edellyttää, että EU varmistaa, että kaikki politiikkojen laadinnan vaiheet kaikilla aloilla, myös yhtiöverotuksen alalla, ovat sopusoinnussa kestävän kehityksen tavoitteen kanssa ja edistävät sitä;

AO.  ottaa huomioon, että koordinoitu lähestymistapa yhtiöverojärjestelmään kaikkialla Euroopan unionissa antaisi mahdollisuuden torjua epäreilua kilpailua ja vahvistaa EU:n yritysten ja varsinkin pk-yritysten kilpailukykyä;

AP.  katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi verotukseen liittyvissä menettelyissä otettava laajemmin käyttöön elektronisia ratkaisuja vähentääkseen siten hallinnollista rasitusta ja yksinkertaistaakseen rajatylittäviä menettelyjä;

AQ.  katsoo, että komission olisi arvioitava vaikutuksia, joita aiheutuu unionin nykyisten erityistalousalueiden veroeduista, ja kannustaa tässä yhteydessä vaihtamaan parhaita käytäntöjä veroviranomaisten välillä;

LÄPINÄKYVYYS

AR.  katsoo, että yhtiöverotuksen suurempi läpinäkyvyys voi parantaa veronkantoa ja tehostaa veroviranomaisten työtä, ja että se on erittäin tärkeä yleisön uskon ja luottamuksen lisäämisessä verojärjestelmiin ja hallituksiin, mikä olisi asetettava ensisijaiseksi tavoitteeksi;

(i)  katsoo, että suurten monikansallisten yhtiöiden toimintaa ja varsinkin niiden tekemiä voittoja ja niistä maksettuja veroja sekä niiden vastaanottamia tukia ja veronpalautuksia, työntekijöiden määrää ja hallussa olevia varoja koskeva suurempi läpinäkyvyys on olennaisen tärkeää sen varmistamiseksi, että verohallinnot puuttuvat tehokkaasti veropohjan rapautumiseen ja voitonsiirtoihin; ottaa huomioon, että on luotava oikea tasapaino, jossa otetaan huomioon avoimuus, henkilötietojen suojaaminen ja kaupallinen arkaluontoisuus sekä vaikutus pieniin yrityksiin; toteaa, että yksi tämän läpinäkyvyyden olennaisen tärkeä muoto on maakohtainen raportointi; katsoo, että maakohtaista raportointia koskevien EU:n ehdotusten olisi perustuttava ensisijaisesti OECD:n malliin; katsoo, että EU:n on mahdollista mennä OECD:n suuntaviivoja pidemmälle ja tehdä tällaisen maakohtaisen raportoinnin pakolliseksi ja julkiseksi, ja toteaa äänestäneensä osakkeenomistajien oikeuksia koskevan direktiivin uudelleentarkastelua koskevaan ehdotukseen 8. heinäkuuta 2015(3) hyväksytyissä tarkistuksissa täysimääräisen maakohtaisen raportoinnin puolesta; ottaa huomioon, että komissio järjesti kyseisestä asiasta konsultoinnin 17. kesäkuuta – 9. syyskuuta 2015 tutkiakseen eri vaihtoehtoja maakohtaisen raportoinnin täytäntöönpanemiseksi(4); toteaa, että tähän konsultointiin julkisesti vastanneista 88 prosenttia sanoi tukevansa yritysten verotietojen julkistamista;

(ii)  ottaa huomioon, että yritysten harjoittama aggressiivinen verosuunnittelu ei sovi yhteen yritysten yhteiskuntavastuun kanssa; ottaa huomioon, että eräät unionissa toimivat yhtiöt ovat jo alkaneet osoittaa maksavansa tunnollisesti kaikki veronsa hakemalla Fair Tax Payer -merkkiä(5) ja mainostamalla sitä, että niillä on tämä merkki, että tällaisilla toimenpiteillä voi olla suuri pelotevaikutus ja koska ne voivat muuttaa käyttäytymistä, sillä sääntöjä rikkovia yrityksiä uhkaa maineen tahraantuminen, merkkien olisi perustuttava yhteisiin eurooppalaisiin kriteereihin;

(iii)  ottaa huomioon, että läpinäkyvyyttä olisi mahdollista lisätä, jos jäsenvaltiot ilmoittaisivat toisilleen ja komissiolle mahdollisista uusista tuista, helpotuksista, poikkeuksista, kannustimista ja muista vastaavista toimenpiteistä, joilla voi olla vaikutuksia niiden tosiasialliseen verokantaan; katsoo, että tällainen ilmoittaminen auttaisi jäsenvaltioita tunnistamaan haitallisia verokäytäntöjä;

(iv)  ottaa huomioon, että huolimatta neuvoston äskettäisestä sopimuksesta direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse veropäätöksiä koskevasta automaattisesta tietojenvaihdosta, on edelleen olemassa riski, etteivät jäsenvaltiot tiedota toisilleen riittävästi niiden tiettyihin yhtiöihin soveltamien verotusjärjestelyjen mahdollisista vaikutuksista veronkantoon muissa jäsenvaltioissa; katsoo, että kansallisten veroviranomaisten olisi automaattisesti annettava tietoa kaikista veropäätöksistä viipymättä sen jälkeen, kun ne on tehty; katsoo, että komissiolla olisi oltava pääsy veropäätöksiin suojatun keskitetyn hakemiston kautta; katsoo, että veroviranomaisten tekemissä veropäätöksissä olisi noudatettava suurempaa avoimuutta edellyttäen kuitenkin, että luottamukselliset tiedot ja yritysten kannalta arkaluontoiset tiedot suojataan;

(v)  ottaa huomioon, että tullivapaita satamia on ilmoitettu käytettävän liiketoimien salaamiseen veroviranomaisilta;

(vi)  katsoo, että edistymistä verovilpin, veron välttelyn ja aggressiivisen verosuunnittelun torjunnassa voidaan seurata ainoastaan yhdenmukaistetuin menettelyin, joita voidaan käyttää suoran ja välillisen verotuksen vajauksen suuruuden arvioimiseen kaikissa jäsenvaltioissa sekä koko EU:ssa; toteaa, että verotuksen vajauksen arvioinnin olisi oltava vain alku tietojen antamiselle veroasioista;

(vii)  pitää ilmiantajien suojelua koskevia nykyisiä unionin laajuisia oikeudellisia puitteita riittämättöminä, ja toteaa, että siinä, miten eri jäsenvaltiot suojelevat ilmiantajia, on huomattavan suuria eroja; toteaa, että tällaisen suojan puuttuessa olennaisen tärkeitä tietoja hallussaan pitävät työntekijät ovat luonnollisesti haluttomia tulemaan esiin ja että sen vuoksi tietoja ei ole saatavilla; katsoo, että koska ilmiantajat ovat auttaneet kiinnittämään yleisön huomion epäoikeudenmukaiseen verotukseen, jäsenvaltioiden olisi harkittava toimenpiteitä tällaisen toiminnan suojelemiseksi; katsoo, että näin ollen olisi aiheellista tarjota EU:n laajuista suojelua ilmiantajille, jotka ilmoittavat kansallisille tai unionin tason viranomaisille epäillyistä väärinkäytöksistä, petoksista tai laittomuuksista tai jotka kertovat julkisesti tapauksista, joissa on kyse jatkuvista viranomaisten valvonnan ulottumattomissa olevista väärinkäytöksistä, petoksista tai laittomuuksista, joilla voi olla vaikutuksia yleiseen etuun; katsoo, että tällaisen suojelun olisi oltava sopusoinnussa yleisen oikeusjärjestelmän kanssa; toteaa, että tällaisen suojelun olisi suojeltava perusteettomalta syytteeseen asettamiselta, taloudellisilta seuraamuksilta ja syrjinnältä;

KOORDINOINTI

AS.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioilla on toimivalta yhtiöverotusta koskevan lainsäädännön alalla mutta suuri osa aggressiiviseen verosuunnitteluun liittyvistä ongelmista on luonteelta monikansallisia; katsoo, että kansallisten veropolitiikkojen parempi koordinointi on näin ollen ainoa toteutettavissa oleva tapa puuttua veropohjan rapautumiseen ja voitonsiirtoihin sekä aggressiiviseen verosuunnitteluun liittyviin ongelmiin;

(i)  katsoo, että pakollinen EU:n laajuinen yhteinen yhdistetty yhtiöveropohja olisi merkittävä edistysaskel EU:ssa ilmenevään aggressiiviseen verosuunnitteluun liittyvien ongelmien ratkaisemisessa ja että se olisi otettava pikaisesti käyttöön; katsoo, että lopullisena tavoitteena on pakollinen yhteinen yhdistetty yhtiöveropohja mahdollisin tilapäisin poikkeuksin pk-yritysten ja sellaisten yhtiöiden tapauksessa, jotka eivät ole monikansallisia yhtiöitä ja joilla ei ole rajatylittävää toimintaa, ja objektiivisiin muuttujiin perustuva jakomenetelmä; ottaa huomioon, että ennen täyden yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan käyttöönottoa komissio harkitsee väliaikaisia toimenpiteitä voitonsiirtomahdollisuuksien torjumiseksi; katsoo, että on välttämätöntä varmistaa, että nämä toimenpiteet, mukaan luettuna rajatylittävien tappioiden kompensointi, eivät lisää veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen riskiä; toteaa, että nämä toimenpiteet eivät myöskään sovellu täydellisesti yhdistämisen korvaamiseen, ja uuden järjestelmän täyden toimintakyvyn saavuttamiseen tarvitaan aikaa;

(ii)  ottaa huomioon, että haitallisen yritysverotuksen käytännesääntötyöryhmän toiminnasta huolimatta aggressiivista verosuunnittelua esiintyy kaikkialla EU:ssa; ottaa huomioon, että aiemmat yritykset, joilla on pyritty vahvistamaan työryhmän hallintoa ja toimenkuvaa sekä mukauttamaan ja laajentamaan käytännesäännöissä vahvistettuja työskentelymenetelmiä ja kriteerejä nykyisessä taloustilanteessa haitallisten uusien verokäytäntöjen torjumiseksi, eivät ole tuottaneet tulosta; ottaa huomioon, että ryhmän toiminnalle on ominaista yleinen avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden puuttuminen; katsoo näin ollen, että ryhmän tehokkuutta ja toimintaa olisi syytä uudistaa voimakkaasti ja tehdä siitä vaikuttavampaa ja avoimempaa esimerkiksi julkaisemalla vuosikertomukset ja pöytäkirjat, jäsenvaltioiden kannat mukaan luettuina; katsoo, että ryhmän olisi voitava ottaa kantaa kysymyksiin, joita useamman kuin yhden jäsenvaltion veropolitiikka synnyttää ilman, että jäsenvaltioiden pieni enemmistö estää suositukset;

(iii)  katsoo, että yhtiöverotuksen perusperiaatteena EU:ssa olisi oltava, että verot maksetaan niissä maissa, joissa yhtiö harjoittaa tosiasiallista taloudellista toimintaa ja joissa arvonmuodostus tapahtuu; katsoo, että olisi laadittava kriteerit sen varmistamiseksi, että näin tapahtuu; katsoo, että nk. patenttiboksien tai muiden veroetuuskohtelujärjestelmien käytössä on myös varmistettava, että verot maksetaan siellä, missä arvonmuodostus tapahtuu, kuten veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja koskevan hankkeen toimen numero 5 perusteissa on määritelty samalla, kun vahvistetaan yhteiset eurooppalaiset määritelmät sen suhteen, mitä pidetään tutkimuksen ja kehittämisen edistämisenä ja mitä ei, ja miten harmonisoidaan patentti- ja innovointiboksien käyttöä, mihin sisältyy vanhan järjestelmän lopettamisen aikaistaminen niin, että se tapahtuu 30. kesäkuuta 2017;

(iv)  ottaa huomioon, että jotkin jäsenvaltiot ovat ottaneet yksipuolisesti käyttöön ulkomaisia väliyhtiöitä koskevia sääntöjä varmistaakseen riittävällä tavalla, että matalan verotuksen tai nollaverotuksen maihin sijoitettuja voittoja tosiasiallisesti verotetaan; ottaa huomioon, että kyseisiä sääntöjä on koordinoitava, jotta voidaan estää sellaisten erilaisten ulkomaisia väliyhtiöitä koskevien kansallisten sääntöjen syntyminen EU:ssa, jotka vääristäisivät sisämarkkinoiden toimintaa;

(v)  ottaa huomioon, että 15. helmikuuta 2011 annetussa neuvoston direktiivissä 2011/16/EU(6) säädetään jäsenvaltioiden yhteistyöstä verotarkastuksissa ja tilintarkastuksissa ja kannustetaan veroviranomaisia parhaiden toimintatapojen vaihtoon; katsoo kuitenkin, etteivät kyseisessä direktiivissä säädetyt välineet ole tarpeeksi tehokkaita ja että kirjavat kansalliset lähestymistavat tilintarkastusyrityksiin ovat ristiriidassa joidenkin yhtiöiden varsin pitkälle organisoitujen verosuunnittelutekniikoiden kanssa;

(vi)  katsoo, että tarvitaan yhteinen eurooppalainen verotunniste, jotta automaattinen tietojenvaihto yleisesti ottaen ja erityisesti veropäätösten tapauksessa olisi tehokasta; katsoo, että komission olisi harkittava yhteisen eurooppalaisen yritysrekisterin perustamista;

(vii)  ottaa huomioon, että komissio päätti jatkaa verotusalan hyvän hallintotavan foorumin toimeksiantoa, jonka oli määrä päättyä vuonna 2016, sekä laajentaa sen tehtäväkenttää ja tehostaa sen työmenetelmiä; ottaa huomioon, että foorumi voi auttaa saavuttamaan uuden toimintasuunnitelman tavoitteet veropetosten ja verovilpin torjunnan tehostamisessa, edistää keskusteluja jäsenvaltioiden veropäätöksistä ehdotettujen uusien tietojenvaihtosääntöjen valossa sekä antaa palautetta uusista verotuksen välttelyn torjuntaa koskevista aloitteista; katsoo, että komission on kuitenkin kohotettava verotusalan hyvän hallintotavan foorumin profiilia, laajennettava sen jäsenyyttä ja parannettava tehokkuutta;

(viii)  katsoo, että komission olisi arvioitava ja pyydettävä verohallintojen uudistusten täytäntöönpanoa talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa, jotta kansallisten ja EU:n tason verohallintojen veronkantovalmiuksia voidaan vahvistaa niin, että ne pystyvät suorittamaan tehtävänsä tehokkaasti ja siten vahvistamaan tehokkaan veronkannon ja veropetosten ja verovilpin vastaisten tehokkaiden toimien myönteisiä vaikutuksia jäsenvaltioiden tuloihin;

SÄÄNTÖJEN LÄHENTÄMINEN

AT.  ottaa huomioon, ettei koordinoinnin parantaminen yksistään ratkaise niitä perustavanlaatuisia ongelmia, jotka johtuvat siitä, että eri jäsenvaltioissa on erilaiset yhtiöverotusta koskevat säännöt; katsoo, että joitakin kansallisia verotuskäytäntöjä on lähennettävä osana kokonaisvaltaista vastausta aggressiiviseen verosuunnitteluun; katsoo, että tämä voidaan saavuttaa säilyttäen samalla jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeus niiden yhtiöverojärjestelmien muita osa-alueita koskevissa asioissa;

(i)  ottaa huomioon, että aggressiiviset verosuunnittelukäytännöt voivat joskus perustua eri jäsenvaltioiden tekemien kaksinkertaista verotusta koskevien sopimusten mahdollistamiin kumulatiivisiin hyötyihin, jolloin tällaiset sopimukset johtavatkin päinvastoin kaksinkertaiseen verottamattomuuteen; katsoo, että yksittäisten jäsenvaltioiden kolmansien maiden kanssa tekemien kaksinkertaista verotusta koskevien sopimusten yleistyminen voi lisätä uusien porsaanreikien syntymisen mahdollisuuksia; katsoo, että veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja koskevan OECD:n/G20:n hankkeen toimen numero 15 mukaisesti on tarpeen kehittää monenvälinen väline kahdenvälisten verosopimusten muuttamiseksi; katsoo, että komissio olisi valtuutettava neuvottelemaan verosopimuksista kolmansien maiden kanssa unionin puolesta nykyisen käytännön sijasta, jossa käydään kahdenvälisiä neuvotteluja ja josta seuraa optimaalista heikompia tuloksia. katsoo, että komission olisi varmistettava, että tällaiset sopimukset sisältävät vastavuoroisuussäännökset ja niissä kielletään kaikki unionin kansalaisiin ja yrityksiin, etenkin pk-yrityksiin, kohdistuvat haittavaikutukset, jotka johtuvat kolmannen maan lainsäädännön ekstraterritoriaalisesta soveltamisesta unionin ja sen jäsenvaltioiden lainkäyttöalueella;

(ii)  katsoo, että EU:lla olisi oltava oma ajantasainen määritelmänsä veroparatiiseista;

(iii)  katsoo, että EU:n olisi sovellettava vastatoimia veroparatiiseja käyttäviin yhtiöihin; toteaa, että tätä vaadittiin jo parlamentin päätöslauselmassa(7), jossa käsiteltiin vuotta 2014 koskenutta vuotuista kertomusta verotuksesta ja jossa vaadittiin ”ottamaan veronormeja rikkoville tai niitä kiertäville yrityksille käyttöön kovia pakotteita, kuten EU:n rahoituksen tai valtiontukien tai julkisiin hankintoihin osallistumisen epääminen väärinkäytöksiin syyllistyneiltä yrityksiltä ja yrityksiltä, jotka sijaitsevat veroparatiiseissa tai maissa, joissa vääristetään kilpailua noudattamalla edullisia veroehtoja”; kehottaa ”jäsenvaltioita perimään takaisin kaikenlaisen julkisen tuen, jota yrityksille on myönnetty, kun ne ovat osallistuneet unionin veronormien rikkomiseen”; katsoo, että jäsenvaltioihin olisi sovellettava myös vastatoimenpiteitä, jos ne kieltäytyvät toimista, joilla muutetaan niiden haitallisia veroetuuskohtelujärjestelmiä, jotka vahingoittavat tasapuolisten toimintaedellytysten toteutumista unionissa;

(iv)  katsoo, että tarvitaan uusi sitova ”kiinteän toimipaikan” määritelmä sen varmistamiseksi, että verottaminen tapahtuu siellä, missä taloudellinen toiminta ja arvomuodostuskin tapahtuu; katsoo, että tässä yhteydessä olisi otettava käyttöön myös sitovat vähimmäiskriteerit, joilla määriteltäisiin, onko taloudellinen toiminta niin merkittävää, että sitä voidaan verottaa jossakin jäsenvaltiossa, jolloin vältetään nk. postilaatikkoyhtiöiden ongelma, ottaen erityisesti huomioon digitaalitalouden synnyttämät haasteet;

(v)  ottaa huomioon, että komission meneillään olevat tutkimukset oletetuista EU:n valtiotukisääntöjen rikkomisista ovat tuoneet esille haitallisen avoimuuden puutteen, joka koskee näiden sääntöjen soveltamistapaa; katsoo, että tämän asiaintilan korjaamiseksi komission olisi julkaistava valtiontukia koskevat suuntaviivat sen selventämiseksi, miten se aikoo määritellä verotukseen liittyvän valtiontuen ja tarjota näin suuremman oikeusvarmuuden sekä yhtiöille että jäsenvaltioille; toteaa, että valtiontukijärjestelmän nykyaikaistamisen yhteydessä komission olisi varmistettava myönnettyjen valtiontukien laillisuuden tehokas jälkikäteisvalvonta;

(vi)  ottaa huomioon, että yksi neuvoston direktiivin 2003/49/EY(8) tahattomista vaikutuksista on, että tulo rajatylittävistä koroista ja rojalteista saatetaan jättää verottamatta (tai niitä saatetaan verottaa hyvin kevyesti); katsoo, että kyseiseen direktiiviin sekä neuvoston direktiiviin 2005/19/EY(9), kuten myös EU:n muuhun asiaa koskevaan lainsäädäntöön, olisi sisällytettävä yleisluontoinen sääntö, jolla kielletään väärinkäytökset;

(vii)  katsoo, että koko unionissa sovellettava lähdevero tai vastaava toimenpide varmistaisi, että kaikkia unionissa kerrytettyjä ja unionista poistumassa olevia voittoja verotetaan ainakin kertaalleen unionissa ennen kuin ne siirtyvät unionin rajojen ulkopuolelle;

(viii)  ottaa huomioon, ettei EU:n nykyinen kaksinkertaiseen verotukseen liittyvää riitojenratkaisua jäsenvaltioiden välillä koskeva lainsäädäntökehys toimi tehokkaasti ja että selkeämmät säännöt ja sitovammat määräajat, jotka perustuvat jo olemassa oleviin järjestelmiin, parantaisivat tilannetta;

(ix)  ottaa huomioon, että veroneuvojilla on keskeinen rooli aggressiivisen verosuunnittelun edistämisessä, kun ne auttavat yrityksiä luomaan monimutkaisia oikeudellisia rakenteita, joiden avulla yritykset voivat hyödyntää erilaisten verojärjestelmien eroavuuksia ja porsaanreikiä; ottaa huomioon, että yhtiöverojärjestelmän perusteellinen tarkistaminen ei ole mahdollista tutkimatta näiden neuvontayritysten toimintaa; toteaa, että tällaisessa tutkimuksessa on tarkasteltava myös eturistiriitaa, joka oleellisesti liittyy näihin yrityksiin, jotka neuvovat jäsenvaltioiden hallituksia verojärjestelmien luomisessa ja samaan aikaan neuvovat yrityksiä siinä, miten parhaiten optimoida yrityksen verovelvollisuuksia kyseisissä järjestelmissä;

AU.  ottaa huomioon, että veronkannon kokonaistehokkuutta, verotuksen oikeudenmukaisuuden periaatetta ja kansallisten verohallintojen uskottavuutta eivät heikennä ainoastaan aggressiivinen verosuunnittelu sekä veropohjan rapautuminen ja voitonsiirrot; katsoo, että unionin ja jäsenvaltioiden olisi toteutettava yhtä tuntuvia toimenpiteitä verovilppiin ja veropetoksiin puuttumiseksi sekä yhtiöiden että yksityishenkilöiden verotuksessa sekä niihin ongelmiin puuttumiseksi, jotka liittyvät muiden verojen kuin yhtiöveron ja varsinkin arvonlisäveron keruuseen; ottaa huomioon, että nämä veronkannon ja hallinnon muut osat muodostavat huomattavan osan nykyisestä verokuilusta;

AV.  katsoo, että komission olisi näin ollen myös harkittava, miten se aikoo puuttua laajempiin epäkohtiin, erityisesti arvonlisäverosääntöjen noudattamisen valvontaan jäsenvaltioissa ja arvonlisäverosääntöjen soveltamiseen rajatylittävissä tapauksissa, tehottomuuteen arvonlisäveron (joka on joissakin jäsenvaltioissa tärkeä valtion tulonlähde) kannossa, arvonlisäveron välttelyä koskeviin käytäntöihin sekä myös joidenkin veroarmahduksien tai ei-avoimien verojen anteeksiantojärjestelmien kielteisiin seurauksiin; katsoo, että mahdollisissa tämänsuuntaisissa uusissa toimenpiteissä olisi otettava huomioon kustannusten ja hyötyjen tasapaino;

1.  pyytää komissiota esittämään parlamentille kesäkuuhun 2016 mennessä yhden tai useamman lainsäädäntöesityksen tämän asiakirjan liitteessä esitettyjen yksityiskohtaisten suositusten pohjalta;

2.  toteaa, että suosituksissa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan toissijaisuusperiaatetta;

3.  katsoo, että pyydetyn ehdotuksen rahoitusvaikutukset olisi katettava asianmukaisista budjettimäärärahoista;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja siihen liittyvät yksityiskohtaiset suositukset komissiolle ja neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

LIITE: PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT YKSITYISKOHTAISET SUOSITUKSET

A. Läpinäkyvyys

Suositus A1. Monikansallisten yhtiöiden pakollinen ja julkaistava maakohtainen raportointi kaikilla aloilla

Euroopan parlamentti pyytää jälleen kerran komissiota toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta kesäkuuhun 2016 mennessä voidaan ottaa käyttöön kattava ja julkaistava kaikkien monikansallisten yhtiöiden maakohtainen raportointi kaikilla aloilla.

•Tämä ehdotus olisi laadittava OECD:n syyskuussa 2014 julkaisemassa maakohtaista raportointia koskevassa tietomallissa esitettyjen vaatimusten pohjalta (veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja koskeva OECD:n/G20:n hankkeen toimi numero 13).

•Ehdotusta laatiessaan komission olisi otettava huomioon myös

o  tulokset komission 17. kesäkuuta – 9. syyskuuta 2015 järjestämästä maakohtaista raportointia koskeneesta konsultoinnista, jossa tutkittiin eri vaihtoehtoja maakohtaisen raportoinnin mahdolliseksi täytäntöönpanemiseksi EU:ssa

o  tarkistetun osakkeenomistajien oikeuksia koskevan direktiivin, sellaisena kuin Euroopan parlamentti äänesti siitä 8. heinäkuuta 2015(10), täyttä julkista maakohtaista raportointia koskevat ehdotukset sekä tätä direktiiviä koskevat edelleen käynnissä olevat trilogimenettelyt.

Suositus A2. Uusi Fair Tax Payer -merkki hyviä käytäntöjä noudattaville yhtiöille

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota esittämään parlamentille mahdollisimman pian ehdotuksen vapaaehtoisesta eurooppalaisesta Fair Tax Payer -merkistä.

•  Ehdotukseen olisi sisällyttävä eurooppalaiset myöntämisperusteet, joiden mukaisesti kansalliset elimet voisivat myöntää merkin.

•  Näissä myöntämisperusteissa olisi tehtävä selväksi, että Fair Tax Payer -merkki myönnetään ainoastaan sellaisille yhtiöille, jotka ovat tehneet enemmän kuin niiltä kirjaimellisesti edellytetään unionin ja kansallisessa lainsäädännössä.

•  yhtiöitä olisi kannustettava Fair Tax Payer -merkillä tekemään verojen oikeudenmukaisesta maksamisesta olennaisen osan yritysten yhteiskuntavastuuta koskevaa politiikkaansa ja julkaisemaan verotuskysymysten tilannetta koskevat tiedot vuosikertomuksessaan.

Suositus A3. Uusien verotoimenpiteiden pakollinen ilmoittaminen

Euroopan parlamentti pyytää komissiota esittämään mahdollisimman pian ehdotuksen sellaisesta uudesta mekanismista, joka velvoittaisi jäsenvaltiot ilmoittamaan muille jäsenvaltioille ja komissiolle viipymättä, jos ne aikovat ottaa käyttöön uuden tuen, helpotuksen, vapautuksen, kannustimen tai muun vastaavan toimenpiteen, jolla voisi olla merkittäviä vaikutuksia tosiasialliseen verokantaan kyseisessä jäsenvaltiossa tai jonkin toisen jäsenvaltion veropohjaan.

•  Näihin jäsenvaltioiden antamiin ilmoituksiin on sisällyttävä uusista verotoimenpiteistä muille jäsenvaltioille ja kehitysmaille aiheutuvien merkittävien vaikutusten heijastusvaikutusanalyysi, joka tukisi käytännesääntötyöryhmän toimintaa haitallisten verokäytäntöjen tunnistamisessa.

•  Nämä uudet verotoimenpiteet olisi myös sisällytettävä talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon ja niistä olisi esitettävä suosituksia seurantaa varten.

•  Euroopan parlamentin olisi saatava säännöllisesti ajantasaiset tiedot sekä ilmoituksista että komission laatimista arvioinneista.

•  Olisi kannustettava käynnistämään seuraamuksia sellaisia jäsenvaltioita kohtaan, jotka eivät noudata kyseisiä raportointivaatimuksia.

•  Komission olisi myös harkittava sitä, että veroneuvontaa harjoittavat yritykset velvoitetaan ilmoittamaan kansallisille veroviranomaisille aina, kun ne kehittävät ja käynnistävät tiettyjä verojen optimointia koskevia järjestelmiä, joilla pyritään auttamaan yhtiöitä huojentamaan verovelvollisuudesta aiheutuvaa kokonaisrasitusta, kuten joissakin jäsenvaltioissa tehdään nykyisin; sen olisi myös harkittava, olisiko tällaisten tietojen jakaminen jäsenvaltioiden välillä käytännesääntötyöryhmän välityksellä tehokas väline parannusten toteuttamiseksi unionin yhtiöverotuksen alalla.

Suositus A4. Veropäätöksiä koskevan automaattisen tietojenvaihdon ulottaminen koskemaan kaikkia veropäätöksiä ja näiden tietojen tietynasteinen julkistaminen

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota täydentämään direktiiviä 2011/16/EU, johon sisältyy veropäätöksiä koskevaa automaattista tietojenvaihtoa koskevia osatekijöitä, seuraavasti:

•  Ulotetaan automaattisen tietojenvaihdon soveltaminen rajatylittäviä veropäätöksiä pidemmälle kattamaan kaikki yhtiöverotuksen alan veropäätökset. Annettavien tietojen on oltava kattavia ja yhteisesti sovitussa muodossa, jotta voidaan varmistaa, että asianomaisten maiden veroviranomaiset voivat käyttää niitä.

•  Lisätään veropäätösten avoimuutta huomattavasti EU:n tasolla siten, että otetaan kuitenkin asianmukaisella tavalla huomioon yritysten luottamukselliset tiedot ja liikesalaisuudet sekä joissakin jäsenvaltiossa tällä hetkellä sovellettavat hyvät käytännöt julkaisemalla äskettäin perustetun veropäätöksiä ja ennakkohinnoittelusopimuksia koskevan turvallisen keskusrekisterin sisältöön perustuva vuosikertomus.

•  Annettavat tiedot on esitettävä sovitussa vakiomuodossa, jotta suuri yleisö voi käyttää niitä tehokkaasti.

•  Taataan, että komissio osallistuu täysimääräisesti ja mielekkäällä tavalla veropäätöksiä koskevaan pakolliseen tietojenvaihtoon luomalla sellaisen suojatun keskitetyn hakemiston, joka on jäsenvaltioiden ja komission käytettävissä kaikkia EU:ssa tehtyjä veropäätöksiä koskevissa asioissa.

•  Varmistetaan asianmukaisten seuraamusten soveltaminen jäsenvaltioihin, jotka eivät vaihda automaattisesti veropäätöksiä koskevia tietoja siten kuin niiden pitäisi.

Suositus A5. Läpinäkyvyys ja tullivapaat satamat

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota tekemään lainsäädäntöesityksen, jossa

•  Säädetään enimmäisaikaraja, jonka kuluessa tavaroita voidaan myydä tullivapaissa satamissa tullivapaasti sekä ilman valmisteveroa ja arvonlisäveroa;

•  Velvoitetaan tullivapaiden satamien viranomaiset ilmoittamaan asianomaisen jäsenvaltion ja kolmansien maiden veroviranomaisille välittömästi niiden verovelvollisten tullivapaiden satamien alueella suorittamista liiketoimista.

Suositus A6. Komission arvio yhtiöveron vajauksesta

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota

  luomaan jäsenvaltioiden tällä hetkellä noudattamien parhaiden käytäntöjen pohjalta yhdenmukaistetut menettelyt, jotka olisi julkaistava ja joita jäsenvaltiot voivat käyttää suoran ja välillisen yhtiöverotuksen vajauksen – maksettavien ja keräämättä jäävien yhtiöverojen välisen erotuksen – suuruuden arvioimiseen kaikissa jäsenvaltioissa;

  tekemään jäsenvaltioiden kanssa yhteistyötä sen varmistamiseksi, että ne antavat kaikki tarvittavat tiedot, joita analysoidaan näitä menettelyjä käyttäen, jotta lopputulokseksi saadaan mahdollisimman tarkat luvut;

  käyttämään sovittuja menettelyjä ja kaikkia tarvittavia tietoja suoran ja välillisen yhtiöverotuksen vajauksen suuruutta koko unionissa koskevan arvion laatimiseksi ja julkistamiseksi kahden vuoden välein.

Suositus A7. Ilmiantajien suojelu

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota tekemään lainsäädäntöehdotuksen, jossa

  suojellaan ilmiantajia, jotka toimivat vain yleisen edun nimissä (eivätkä samalla rahaa tai muuta henkilökohtaista etua tavoitellen) tuodakseen esille yhtiöverotukseen liittyviä väärinkäytöksiä, petoksia tai laittomuuksia jossakin EU:n jäsenvaltiossa; varmistetaan, että tällaisia ilmiantajia on suojeltava, jos he ilmoittavat epäillyistä väärinkäytöksistä, petoksista tai laittomuuksista kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, ja heitä olisi suojeltava myös, jos he tuovat julkisesti esille huolenaiheitaan tapauksissa, joissa jatkuvasti viranomaisten valvonnan ulottumattomissa olevat yhtiöverotukseen liittyvät väärinkäytökset, petokset tai laittomuudet voisivat vahingoittaa yleistä etua;

  varmistetaan, että oikeus sananvapauteen ja tiedonvälityksen vapauteen säilyy EU:ssa;

  varmistetaan, että tällainen suojelu on sopusoinnussa yleisen oikeusjärjestelmän kanssa ja se suojelee perusteettomalta syytteeseen asettamiselta, taloudellisilta seuraamuksilta ja syrjinnältä;

  varmistetaan, että tällaisen lainsäädäntöehdotuksen pohjana on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 596/2014 ja siinä on otettava huomioon kaikki unionin tuleva lainsäädäntö kyseisellä alalla;

•  varmistetaan, että tällaisessa lainsäädäntöehdotuksessa olisi myös otettava huomioon ilmiantajien suojelua koskeva Euroopan neuvoston suositus CM/Rec(2014)(11) ja etenkin ilmaisun ”ilmiantaja” määritelmä, jonka mukaan ”ilmiantajalla” tarkoitetaan henkilöä, joka antaa tai paljastaa työsuhteensa yhteydessä tietoja yleisen edun vastaisesta uhasta tai haitasta riippumatta siitä, työskenteleekö kyseinen henkilö julkisella vai yksityisellä sektorilla.

B. Koordinointi

Suositus B1. Yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan käyttöönotto

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota tekemään mahdollisimman pian lainsäädäntöehdotuksen yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan käyttöönottamisesta:

Ensimmäisessä vaiheessa olisi otettava kesäkuuhun 2016 mennessä EU:ssa käyttöön pakollinen yhteinen yhtiöveropohja mahdollisin tilapäisin poikkeuksin pk-yritysten ja sellaisten yhtiöiden tapauksessa, jotka eivät ole monikansallisia yhtiöitä ja joilla ei ole rajatylittävää toimintaa, jotta useassa jäsenvaltiossa toimiviin yhtiöihin sovellettaisiin vain yksiä sääntöjä niiden veronalaisia voittoja laskettaessa.

Toisessa vaiheessa eli mahdollisimman pian ja ehdottomasti viimeistään vuoden 2017 lopussa olisi otettava käyttöön pakollinen yhteinen yhdistetty yhtiöveropohja ottaen asianmukaisesti huomioon kaikki erilaiset vaihtoehdot (ottaen esimerkiksi lukuun ne kustannukset, jotka syntyvät siitä, että mukaan otetaan pk-yritykset ja yhtiöt, joilla ei ole rajatylittävää toimintaa).

Pakollisen yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan olisi perustuttava jakokaavaan, joka vastaisi yhtiöiden todellista taloudellista toimintaa eikä suosisi aiheettomasti tiettyjä jäsenvaltioita.

Pakollisen yhteisen yhtiöveropohjan käyttöönoton ja täyden yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan käyttöönoton välisenä aikana olisi toteutettava toimenpiteitä voitonsiirtojen vähentämiseksi (lähinnä siirtohinnoittelun avulla), ja näihin toimenpiteisiin olisi sisällyttävä vähintäänkin EU:n lainsäädäntöesitys veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen torjumiseksi. Näihin toimenpiteisiin ei saisi sisällyttää väliaikaista rajatylittävää tappiontasausjärjestelmää, jollei komissio voi taata, että siitä tulee avoin ja ettei se suo mahdollisuutta aggressiiviseen verosuunnitteluun.

Komission olisi pohdittava, missä määrin olisi tarpeen laatia yleisesti hyväksytyt kirjanpitoperiaatteet yhteistä yhdistettyä yhtiöveropohjaa varten tarvittavien perustavanlaatuisten tilinpäätöstietojen valmistelemiseksi.

Kaikkiin joko yhteistä yhtiöveropohjaa tai täysimääräistä yhteistä yhdistettyä yhtiöveropohjaa koskeviin ehdotuksiin olisi sisällytettävä lauseke verojen välttelyn torjumisesta.

Suositus B2. Neuvoston käytännesääntötyöryhmän (yhtiöverotus) valtuutuksen vahvistaminen ja avoimuuden parantaminen

Euroopan parlamentti pyytää komissiota esittämään parlamentille ehdotuksen käytännesääntötyöryhmän sisällyttämiseksi yhteisömenetelmään neuvoston työryhmän muodossa siten, että komissio ja parlamentti osallistuisivat siihen tarkkailijoina.

•  Käytännesääntötyöryhmä on muutettava avoimemmaksi ja sen tehokkuutta ja vastuuvelvollisuutta on lisättävä esimerkiksi seuraavin keinoin:

o  Sen on ilmoitettava säännöllisesti havainnoistaan, joita se on tehnyt seuratessaan sitä, missä määrin jäsenvaltiot noudattavat ryhmän valtiovarainministereille puolivuosittain antamassa edistymiskertomuksessa esittämiä suosituksia, ja päivitettävä havaintojaan ja julkistettava ne.

o  Sen on laadittava säännöllisesti kahden vuoden välein luettelo haitallisista verokäytännöistä ja päivitettävä luetteloa ja julkistettava se.

o  Sen on laadittava säännöllisesti kokouksistaan pöytäkirjat ja julkistettava ne ja suositusten laadintaprosessin on myös oltava avoimempi, jäsenvaltioiden edustajien kantojen ilmoittaminen mukaan luettuna.

o  Valtiovarainministerit nimittävät työryhmän poliittisen puheenjohtajan.

o  Kukin jäsenvaltio nimittää korkean tason edustajan ja tämän varajäsenen ryhmän profiilin kohottamiseksi.

•  Käytännesääntötyöryhmän tehtäviin on kuuluttava

o  EU:ssa noudatettavien haitallisten verokäytäntöjen tunnistaminen

o  toimenpiteiden ja määräaikojen ehdottaminen haitallisten verokäytäntöjen poistamiseksi sekä ehdotettujen suositusten/toimenpiteiden tulosten seuranta

o  jäsenvaltioiden edellä esitetyn mukaisesti käyttöön ottamien uusien verotoimenpiteiden heijastusvaikutuksia koskevien raporttien tarkastelu sekä toimien käynnistämisen tarpeellisuuden arviointi

o  muiden verotoimenpiteisiin EU:n ulkopolitiikassa keskittyvien aloitteiden ehdottaminen

o  valvontamekanismien parantaminen sellaisten käytäntöjen tapauksessa, jotka edistävät aggressiivista verosuunnittelua.

Suositus B3. Patenttiboksit ja muut veroetuuskohtelujärjestelmät: veroetuuskohtelujärjestelmien kytkeminen siihen paikkaan, jossa arvonmuodostus tapahtuu

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota jatkamaan ohjeistuksen tarjoamista jäsenvaltioille siitä, miten patenttiboksijärjestelmät pannaan täytäntöön muutetun ”nexus-lähestymistavan” mukaisesti sen varmistamiseksi, etteivät ne ole haitallisia.

•  Ohjeistuksessa olisi tehtävä selväksi, että veroetuuskohtelujärjestelmien, kuten patenttiboksien, on perustuttava OECD:n veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja koskevan hankkeen toimessa numero 5 määriteltyyn muutettuun ”nexus-lähestymistapaan” eli veroetuuksien ja niiden perustana olevan tutkimus- ja kehittämistoiminnan välillä on oltava suora yhteys.

•  Laajat patenttiboksijärjestelmät, joilla ei ole yhteyttä tietotaidon maantieteelliseen alkuperään ja ”ikään”, olisi katsottava haitallisiksi käytännöiksi.

•  Jos jäsenvaltiot eivät ole 12 kuukauden kuluessa alkaneet soveltaa tätä uutta lähestymistapaa johdonmukaisesti, komission olisi tehtävä sitova lainsäädäntöesitys.

•  Komission olisi annettava ehdotuksia yhteisistä eurooppalaisista standardeista ja määritelmistä sen suhteen, mitä pidetään tutkimuksen ja kehittämisen edistämisenä ja mitä ei, ja miten harmonisoidaan patentti- ja innovointiboksien käyttöä, mihin sisältyy vanhan järjestelmän lopettamisen aikaistaminen siten, että se tapahtuu 30. kesäkuuta 2017, lyhentämällä saavutettujen etuuksien säilyttämisaikaa.

Suositus B4. Ulkomaiset väliyhtiöt

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota tekemään lainsäädäntöehdotuksen, jonka avulla

•  otetaan käyttöön unionin koordinoima ulkomaisia väliyhtiöitä koskevien sääntöjen järjestelmä sen varmistamiseksi, että alhaisen tai nollaverotuksen maihin sijoitettuja voittoja verotetaan tosiasiallisesti, ja sen estämiseksi, että kansallisten ulkomaisia väliyhtiöitä koskevien sääntöjen monimuotoisuus unionissa vääristäisi sisämarkkinoiden toimintaa. Tällä järjestelmällä varmistettaisiin ulkomaisia väliyhtiöitä koskevan lainsäädännön täysimääräinen soveltaminen myös silloin, kun järjestelyt ovat täysin keinotekoisia. Tällä ei estetä yksittäisiä jäsenvaltioita ottamasta käyttöön tiukempia sääntöjä.

Suositus B5. Jäsenvaltioiden verotarkastuksia koskevan koordinoinnin parantaminen

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta, jotta voidaan

•  varmistaa tehokkaammat samanaikaiset verotarkastukset ja valvonta silloin, kun kaksi tai useampi kansallista veroviranomaista päättää kohdistaa valvontaa yhteen tai useampaan yhteisen tai täydentävän kiinnostuksen kohteena olevaan henkilöön;

•  varmistaa, että asianomaiset veroviranomaiset tarkastavat EU:ssa sijaitsevan emoyhtiön ja tytäryhtiöt samalla ajanjaksolla emoyhtiöstä vastaavien veroviranomaisten johdolla, jotta voidaan varmistaa veroviranomaisten välinen tehokas tiedonkulku. Osana tätä järjestelyä

o  veroviranomaisten olisi vaihdettava säännöllisesti tietoja tutkimuksistaan sen varmistamiseksi, etteivät yhtiöt hyödy erilaisten kansallisten verojärjestelmien yhdistelmien eroavuuksista tai porsaanrei'istä

o  meneillään olevia verotarkastuksia koskevien tietojen vaihtamisen määräaikojen olisi oltava mahdollisimman lyhyitä

o  jostakin tietystä yhtiöstä vastaavien veroviranomaisten olisi ilmoitettava järjestelmällisesti saman yhtiön muista yksiköistä vastaaville veroviranomaisille verotarkastusten tuloksista

o  yhdenkään veroviranomaisen ei pitäisi tehdä verotarkastuksen tulosta koskevaa päätöstä tiedottamatta asiasta muille asianomaisille veroviranomaisille.

Suositus B6. Yhteisen eurooppalaisen verotunnisteen käyttöönotto

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen yhteisestä eurooppalaisesta verotunnisteesta (TIN).

•  Ehdotuksen on perustuttava eurooppalaisen verotunnisteen luonnokseen, joka sisältyi komission vuonna 2012 laatimaan toimintasuunnitelmaan veropetosten ja veronkierron torjunnan tehostamiseksi (toimi numero 22)(12), sekä vuonna 2013 toteutetun konsultoinnin tuloksiin(13).

C. Lähentyminen

Suositus C1. Uusi lähestymistapa kansainvälisiin verojärjestelyihin

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota tekemään lainsäädäntöehdotuksen, jotta unioni voi puhua yhdellä äänellä kansainvälisten verojärjestelyjen yhteydessä.

•  Komissio olisi valtuutettava neuvottelemaan verosopimuksista kolmansien maiden kanssa unionin puolesta nykyisen käytännön sijasta, jossa käydään kahdenvälisiä neuvotteluja ja josta seuraa optimaalista heikompia tuloksia etenkin kehitysmaille.

•  Komission olisi varmistettava, että tällaiset sopimukset sisältävät vastavuoroisuussäännökset ja niissä kielletään kaikki unionin kansalaisiin ja yrityksiin, etenkin pk-yrityksiin, kohdistuvat haittavaikutukset, jotka johtuvat kolmannen maan lainsäädännön ekstraterritoriaalisesta soveltamisesta unionin ja sen jäsenvaltioiden lainkäyttöalueella;

•  Olisi otettava käyttöön unionin yhteinen monenvälinen verotusta koskeva sopimus, joka korvaisi moninaiset jäsenvaltioiden väliset ja kolmansien maiden kanssa tehdyt kahdenväliset verosopimukset.

•  Kaikkiin uusiin unionin tekemiin kansainvälisiin kauppasopimuksiin olisi sisällytettävä verotusalan hyvää hallintotapaa koskeva lauseke.

•  Kaikissa kansainvälisissä verojärjestelyissä olisi huolehdittava voimaan saattamisen mekanismista.

Suositus C2. Luodaan veroparatiiseja koskeva yhteinen ja tiukka määritelmä

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen tiukkojen kriteerien asettamisesta veroparatiisien määrittelemiseksi yhteistyössä muun muassa OECD:n ja YK:n kanssa.

•  Kyseisten kriteerien olisi perustuttava laaja-alaisiin, avoimiin, vakaisiin, objektiivisesti tarkistettavissa oleviin ja yhteisesti hyväksyttyihin indikaattoreihin, joiden avulla kehitettäisiin edelleen vuonna 2009 annetussa komission tiedonannossa ”Hyvän hallintotavan edistäminen verotusalalla” määriteltyjä hyvän hallinnon periaatteita(14): tietojenvaihto ja hallinnollinen yhteistyö, oikeudenmukainen verokilpailu ja avoimuus.

•  Näiden kriteereiden olisi katettava erilaisia käsitteitä, kuten pankkisalaisuus, yhtiöiden, trustien ja säätiöiden omistusrekisterit, yhtiön kirjanpidon julkaiseminen, valmius tietojenvaihtoon, verohallinnon tehokkuus, verovilpin edistäminen, haitallisten laillisten välineiden olemassaolo, rahanpesun ehkäiseminen, tietojenvaihtovalmius, kahdenvälisten sopimusten olemassaolo sekä kansainväliset avoimuutta koskevat sitoumukset ja oikeudellinen yhteistyö.

•  Näiden kriteerien perusteella komission olisi laadittava veroparatiiseista tarkistettu luettelo, jolla korvattaisiin kesäkuussa 2015 laadittu väliaikainen luettelo.

•Tämä veroparatiisien luettelo olisi kytkettävä asiaa koskevaan verotuslainsäädäntöön käytettäväksi muiden politiikkojen ja lainsäädännön viitekohtana.

•  Komission olisi tarkistettava luettelo vähintään kahdesti vuodessa tai luettelossa esiintyvän lainkäyttöalueen perustellusta pyynnöstä.

Suositus C3. Veroparatiiseja käyttäviin yhtiöihin kohdistettavat vastatoimet

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota laatimaan luettelon vastatoimista, joita unionin ja jäsenvaltioiden olisi sovellettava julkisten elinten, pankkien ja rahoitusohjelmien osakkaina ja rahoittajina veroparatiiseja aggressiivisten verosuunnittelujärjestelmien täytäntöönpanossa käyttäviin ja unionin verotusalan hyvää hallintotapaa rikkoviin yhtiöihin.

•  Kyseisiin vastatoimiin olisi sisällytettävä

o  valtiontuen tai unionin tai jäsenvaltion julkisia hankintoja koskevien mahdollisuuksien ulkopuolelle jättäminen

o  tietyn unionin rahoituksen ulkopuolelle jättäminen.

•  Tähän voidaan päästä muun muassa:

o  muuttamalla Euroopan investointipankin (EIP) perussääntöä (perussopimuksiin liitetty pöytäkirja nro 5), jotta varmistetaan, ettei EIP:n rahoitusta mene loppukäyttäjille tai rahoituksen välittäjille, jotka käyttävät veroparatiiseja tai hyödyntävät haitallisia verokäytäntöjä(15)

o  muuttamalla Euroopan strategisten investointien rahastoa (ESIR) koskevaa asetusta, jotta varmistetaan, ettei ESIR:in varoja mene tällaisille yhtiöille(16)

o  muuttamalla yhteistä maatalouspolitiikkaa (YMP) koskevaa neljää asetusta, jotta varmistetaan, ettei YMP:n varoja mene tällaisille yhtiöille

o  jatkamalla valtiontukiuudistusta koskevaa prosessia, jotta varmistetaan, etteivät jäsenvaltiot myönnä valtiontukea tällaisille yhtiöille(17)

o  muuttamalla yhteisiä säännöksiä koskevaa asetusta, jotta varmistetaan, ettei viiden Euroopan rakenne- ja investointirahaston (Euroopan aluekehitysrahasto, Euroopan sosiaalirahasto, koheesiorahasto, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto ja Euroopan meri- ja kalatalousrahasto) rahoitusta voi mennä tällaisille yhtiöille(18)

o  muuttamalla sopimusta Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin perustamisesta, jotta varmistetaan, ettei sen rahoitusta voi mennä tällaisille yhtiöille(19)

o  kieltämällä, ettei unioni saa tehdä kauppasopimuksia komission veroparatiiseiksi määrittelemien lainkäyttöalueiden kanssa.

Komissio tarkastaa, voidaanko veroparatiiseiksi julistettavien maiden kanssa tehdyt nykyiset kauppasopimukset keskeyttää tai irtisanoa.

Suositus C4. Kiinteä toimipaikka

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota tekemään lainsäädäntöehdotuksen, jonka avulla

•  mukautetaan kiinteän toimipaikan määritelmää niin, että yhtiöt eivät voi keinotekoisesti välttää veronalaista läsnäoloa jäsenvaltioissa, joissa niillä on taloudellista toimintaa; tämän määritelmän olisi katettava myös tilanteet, joissa täysin aineetonta digitaalista toimintaa harjoittavien yhtiöiden katsotaan sijoittautuneen pysyvästi jäsenvaltioon, jos ne tuottavat merkittävää digitaalista sisältöä kyseisen jäsenvaltion taloudessa

•  otetaan käyttöön myös digitaalitalouden käsittävä taloudellista vähimmäissisältöä koskeva unionin määritelmä, jotta voidaan varmistaa, että yhtiöt todella luovat arvoa ja kerryttävät sen jäsenvaltion taloutta, jossa ne harjoittavat veronalaista toimintaa.

Edellä mainittujen määritelmien olisi oltava osa niin kutsuttujen postilaatikkoyhtiöiden konkreettista kieltämistä.

Suositus C5. Unionin siirtohinnoittelukehyksen parantaminen

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota tekemään lainsäädäntöehdotuksen, jonka avulla

•  kehitetään komission kokemusten ja siirtohinnoittelua koskevien uusien OECD:n periaatteiden analysoinnin perusteella erityiset unionin suuntaviivat, joissa vahvistetaan, millä tavoin OECD:n periaatteita olisi sovellettava ja kuinka niitä olisi tulkittava unionissa, jotta

o  heijastetaan sisämarkkinoiden taloudellista todellisuutta

o  tilanne on varma, selkeä ja oikeudenmukainen jäsenvaltioiden ja unionissa toimivien yhtiöiden kannalta

o  vähennetään sääntöjen väärinkäyttöriskiä voitonsiirtotarkoituksiin.

Suositus C6. Verokohtelun eroavuudet

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota tekemään lainsäädäntöehdotuksen, jolla

•  yhdenmukaistetaan velkaa, pääomaa sekä ei-avoimia ja avoimia oikeushenkilöitä koskevat kansalliset määritelmät, yhdenmukaistetaan varojen ja velkojen luokittelu kiinteään toimipaikkaan ja yhdenmukaistetaan kulujen ja voittojen jakaminen saman ryhmän eri yksiköiden välillä tai

•  estetään kaksinkertainen verottamattomuus, jos on olemassa epäsuhta.

Suositus C7. Muutetaan unionin valtiontukijärjestelmän suhdetta verotukseen

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota tekemään vuoden 2017 puoleenväliin mennessä lainsäädäntöehdotuksen, jossa

•  esitetään sitovia valtiontuen suuntaviivoja sen selventämiseksi, miten komissio aikoo määritellä verotukseen liittyvän valtiontuen ja tarjota näin suuremman oikeusvarmuuden sekä yhtiöille että jäsenvaltioille, kun otetaan huomioon, että tällaiset suuntaviivat ovat osoittautuneet muilla aloilla erittäin tehokkaiksi pyrittäessä lopettamaan ja ehkäisemään jäsenvaltioiden käytänteitä, jotka ovat unionin valtiontukilainsäädännön vastaisia; tähän voidaan päästä ainoastaan tekemällä suuntaviivoista erittäin yksityiskohtaisia ja asettamalla numeerisia raja-arvoja

•  ilmoitetaan julkisesti ne veropolitiikan toimenpiteet, jotka eivät ole johdonmukaisia valtiontukipolitiikan kanssa, jotta yhtiöt ja jäsenvaltiot saavat ohjeistusta ja jotta niiden oikeusvarmuus paranee. Komission on jaettava tätä tarkoitusta varten resursseja kilpailun pääosastolle, jotta se voi tehokkaasti puuttua kaikkiin laittomia valtiontukia koskeviin asioihin (valikoivat veroedut mukaan luettuina).

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota myös arvioimaan pitkällä aikavälillä mahdollisuutta muuttaa voimassa olevia sääntöjä, jotta estetään, ettei valtiontukisääntöjen rikkomisen seurauksena takaisin perittyjä määriä palauteta laitonta verotukseen liittyvää apua antaneelle jäsenvaltiolle, kuten nyt tehdään. Takaisin peritty valtiontuki voitaisiin kohdentaa unionin talousarvioon tai palauttaa jäsenvaltioille, joiden veropohja on rapautunut.

Suositus C8. Muutetaan neuvoston direktiiviä 90/435/EY(20), direktiiviä 2003/49/EY, direktiiviä 2005/19/EY ja muuta asiaa koskevaa unionin lainsäädäntöä ja otetaan käyttöön yleinen veronkierron vastainen säännöstö

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota tekemään lainsäädäntöehdotuksen, jotta

•  sen jälkeen, kun yleinen veronkierron vastainen säännöstö on sisällytetty direktiiviin 90/435/EY, tällainen säännöstö voidaan sisällyttää mahdollisimman pian direktiiviin 2003/49/EY ja voidaan tehdä ehdotuksia tällaisen säännöstön sisällyttämiseksi direktiiviin 2005/19/EY ja muuhun asiaa koskevaan unionin lainsäädäntöön

•  tällainen yleinen veronkierron vastainen säännöstö sisällytetään kaikkeen veroasioita koskevaan tai verovaikutuksia sisältävään unionin tulevaan lainsäädäntöön

•  direktiivin 2003/49/EY yhteydessä yleisen veronkierron vastaisen säännöstön käyttöönoton lisäksi poistetaan jäsenvaltioille asetettu vaatimus myöntää etuuskohtelua korko- ja rojaltimaksuille, ellei muualla unionissa ole tosiasiallista verotusta

•  direktiivin 2005/19/EY yhteydessä otetaan yleisen veronkierron vastaisen säännöstön käyttöönoton lisäksi käyttöön myös avoimuutta koskevia lisävelvoitteita ja jos nämä muutokset osoittautuvat riittämättömiksi estämään aggressiivista verosuunnittelua, otetaan käyttöön myös vähimmäisverotussäännös, jota olisi käytettävä ”veroetujen” käytön yhteydessä (kuten osinkojen verottamattomuus) tai muiden vastaavasti vaikuttavien toimenpiteiden yhteydessä.

Suositus C9. Verotusta koskevien rajatylittävien riitojenratkaisumenetelmien parantaminen

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota tekemään kesään 2016 mennessä lainsäädäntöehdotuksen, jonka avulla

•  parannetaan nykyisiä rajatylittäviä verotuskiistoja unionissa koskevia ratkaisumekanismeja siten, että ei keskitytä ainoastaan kaksinkertaista verotusta koskeviin tapauksiin, vaan myös kaksinkertaiseen verottamattomuuteen. Tavoitteena on luoda riitojenratkaisuun koordinoitu unionin lähestymistapa, jossa on selvemmät säännöt ja tiukemmat aikarajat ja joka perustuu jo olemassa oleviin järjestelmiin.

•  taataan riitojenratkaisumenetelmän työskentelyn ja päätöksenteon avoimuus, jotta voidaan vähentää yhtiöiden epävarmuutta sovellettavasta verolainsäädännöstä.

Suositus C10. Otetaan käyttöön lähdevero tai vastaava toimenpide, jotta estetään voittojen valuminen verottomasti ulos unionista

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota tekemään kesään 2016 mennessä ehdotuksen, jonka avulla otetaan käyttöön lähdevero tai vastaava toimenpide varmistamaan, että kaikkia unionissa kerrytettyjä ja unionista poistumassa olevia voittoja verotetaan tosiasiallisesti unionissa ennen kuin ne siirtyvät unionin rajojen ulkopuolelle.

D. Muut toimenpiteet

Suositus D1. Lisätoimenpiteet verokuiluun puuttumiseksi

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota keskittymään myös muihin tekijöihin kuin aggressiiviseen verosuunnitteluun ja veropohjan rapautumiseen ja voitonsiirtoihin, jotka osaltaan vaikuttavat olemassa olevaan verovajaukseen, kuten

•  veronkannon, alv:n kanto mukaan luettuna, tehottomuuden syiden tutkiminen

•  verojen epäoikeudenmukaisuuden tai veroviranomaisten heikon uskottavuuden syiden tutkiminen muilla kuin yhtiöverotuksen aloilla

•  verojen anteeksiantojärjestelmiä koskevien periaatteiden määritteleminen mukaan luettuina olosuhteet, joissa tämä olisi asianmukaista sekä olosuhteet, joissa muut poliittiset vaihtoehdot olisivat suotavampia, sekä sen edellyttäminen, että jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle etukäteen kaikista verojen anteeksiannoista, jotta eliminoidaan tällaisen toiminnan kielteiset vaikutukset tulevaan veronkantoon.

•  hallitusten noudattamien verojen anteeksiantojärjestelmien ja harkinnanvaraisten verohelpotusten avoimuuden vähimmäistason ehdottaminen;

•  suurempien valtuuksien antaminen jäsenvaltioille tarkastella yhtiöiden veronmaksua ja erityisesti järjestelmällisiä laiminlyöntitapauksia julkisia hankintoja koskevien sopimusten yhteydessä;

•  sen varmistaminen, että veroviranomaisilla on täysimääräinen ja mielekäs pääsy keskusrekistereihin, jotka sisältävät sekä yhtiöiden että trustien todellisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot ja että kyseisiä rekistereitä pidetään asianmukaisesti yllä ja niiden tietoja tarkistetaan.

Jäsenvaltiot voivat päästä tähän saattamalla rahanpesun torjumista koskevan neljännen direktiivin ripeästi osaksi kansallista lainsäädäntöään, ja varmistamalla, että keskusrekistereissä olevat edunsaajia ja omistajia koskevat tiedot ovat saatavilla laajalti ja helposti, myös kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden, toimittajien ja kansalaisten kannalta

PERUSTELUT

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan mukaan Euroopan parlamentti voi jäsentensä enemmistöllä pyytää komissiota tekemään sille aiheellisia ehdotuksia asioista, joissa se katsoo, että on valmisteltava unionin säädös perussopimusten panemiseksi täytäntöön. Jollei komissio tee ehdotusta, se ilmoittaa parlamentille perustelunsa.

Euroopan parlamentti päätti joulukuussa 2014 antaa luvan valiokunta-aloitteisen lainsäädäntömietinnön laatimiseen aiheesta yhtiöveropolitiikkojen läpinäkyvyyden, koordinoinnin ja lähentymisen edistäminen Euroopan unionissa. Päätös oli suora seuraus toimittajien yhteenliittymän marraskuussa 2014 tekemistä Luxleaks-paljastuksista, joista kävi ilmi, että monilla monikansallisilla yhtiöillä oli Luxemburgin viranomaisten kanssa salaisia sopimuksia, joiden avulla ne onnistuivat pienentämään verovelvoitteitaan, vaikka niillä oli vähän tai ei lainkaan taloudellista toimintaa Luxemburgissa.

Tästä seuranneissa julkisissa keskusteluissa, muun muassa Euroopan parlamentin uuden TAXE-valiokunnan yhteydessä, kävi ilmi, että tällainen aggressiivinen verosuunnittelu ei suinkaan rajoitu Luxemburgiin, vaan se on levinnyt laajalle koko unioniin. Aggressiivisessa verosuunnittelussa pyritään verovelvoitteiden pienentämiseen hyödyntämällä verojärjestelmän muotoseikkoja tai kahden tai useamman verojärjestelmän keskinäisiä eroja. Vaikka tämä eroaa veropetoksista ja verovilpistä, jotka ovat verovelvollisuuden välttelyä koskevaa laitonta toimintaa, kaikkien näiden kolmen käytännön avulla pyritään kuitenkin pienentämään veropohjaa, mikä horjuttaa luottamusta sekä hallituksiin että yrityksiin.

Euroopan parlamentin tilaaman tutkimuksen(21) mukaan unioni menettää noin 50–70 miljardia vuosittain pelkästään voitonsiirron avulla toteutettavan yhtiöveron välttelyn avulla. Luku nousee 160–190 miljardiin euroon, jos myös erityisverotusjärjestelyt, veronkannon tehottomuus sekä muu vastaava toiminta otetaan huomioon.

Tällaisia käytäntöjä ei saisi milloinkaan hyväksyä, mutta esittelijät pitävät erittäin tärkeänä tänä Euroopan vaikeiden taloudellisten olosuhteiden aikana, että kaikkien talouden toimijoiden osallistuminen on tasapuolista. Jos jotkut monikansalliset yhtiöt eivät osallistu verojenmaksuun, tämä aiheuttaa epätasapuoliset toimintaedellytykset pienemmille, kansallisille yrityksille, jotka koettavat kilpailla muita vastaan, mikä on täysin ristiriidassa sisämarkkinoiden periaatteen kanssa. Jäsenvaltioiden hallitukset kärsivät myös muunlaisista vaikutuksista, sillä veropohjan pienentyessä niiden on harkittava julkisten palvelujen leikkaamista, kansalaisten verotuksen kiristämistä tai rahan lainaamista.

Äskettäiset kokemukset ovat osoittaneet, että jäsenvaltiot eivät voi toimia yksittäin aggressiivisen verosuunnittelun torjunnassa. Tosiasia on, että Euroopan unionin sisämarkkinat edellyttävät koordinoitua toimintaa. Esittelijät katsovat – kaikella kunnioituksella jäsenvaltioiden veropolitiikkaa koskevaa itsemääräämisoikeutta kohtaan – että tarvitaan unionin lainsäädäntötoimenpiteitä, jotta voidaan parantaa unionin yhtiöveropolitiikan läpinäkyvyyttä, koordinointia ja lähentymistä.

Tässä mietinnössä luetellaan joukko toimenpiteitä, joita esittelijät kehottavat komissiota säädösten muodossa ehdottamaan. Selvyyden vuoksi toimenpiteet on lueteltu erillisten otsakkeiden alla: (i) läpinäkyvyys, (ii) koordinointi ja (iii) lähentyminen.

11.11.2015

TEOLLISUUS-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO

talous- ja raha-asioiden valiokunnalle

yritysveropolitiikkojen avoimuuden, koordinoinnin ja lähentymisen edistämisestä Euroopan unionissa

(2015/2010(INL))

Valmistelija: Massimiliano Salini

(Aloite – työjärjestyksen 46 artikla)

EHDOTUKSET

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa talous- ja raha-asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  suhtautuu myönteisesti komission äskettäisiin aloitteisiin ja kehottaa jäsenvaltioita torjumaan tehokkaammin veropetoksia, veronkiertoa ja verojen välttelyä, edistämään selkeämpiä, avoimempia ja oikeudenmukaisempia veropäätöksiä, torjumaan aggressiivista verosuunnittelua, välttämään kaksinkertaista verotusta ja verottamatta jättämistä ja lopettamaan epäoikeudenmukaisen ja haitallisen keskinäisen verokilpailunsa;

2.  edellyttää, että yhteistä yhdistettyä yhtiöveropohjaa koskeva järjestelmä käynnistetään uudelleen, ja kehottaa panemaan sen täytäntöön kokonaisuudessaan soveltaen perustana kattavaa vaikutustenarviointia ja toissijaisuusperiaatteen kunnioittamista sekä asianmukaisia välineitä, joilla vältetään järjestelmän väärinkäyttö; katsoo, että yhteistä yhdistettyä yhtiöveropohjaa koskevassa järjestelmässä olisi vältettävä tarpeetonta hallinnollista kuormitusta ja säännösten noudattamisesta aiheutuvien kustannusten lisäämistä ja että olisi tukittava kansallisten järjestelmien väliset porsaanreiät; katsoo myös, että yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan olisi täydennettävä sitä, että monikansallisilta yhtiöiltä aletaan edellyttää julkista ja avointa maakohtaista raportointia;

3.  muistuttaa, että viimeaikaisesta kehityksestä huolimatta neuvoston tasolla ei ole tehty merkittäviä päätöksiä yhtiöiden verottamisesta, ja pitää yhteistä yhdistettyä yhtiöveropohjaa kriittisenä askeleena kohti unionin integraation syventämistä;

4.  panee merkille komission ehdotuksen, jonka mukaan ensimmäisessä vaiheessa otetaan käyttöön yksinkertainen yhteinen yhtiöveropohja (ilman yhdistämistä) ja siihen asti, kunnes yhdistäminen otetaan jälleen käyttöön myöhemmässä vaiheessa, komissio sisällyttää aloitteeseen rajatylittävien tappioiden hyvityksen; huomauttaa, ettei tämä hyvitys täysin korvaa yhdistämistä ja että tämän uuden järjestelmän täysin toimintavalmiiksi saamiseen tarvitaan aikaa;

5.  katsoo, että veropolitiikan ja yritysverotuksen olisi muodostettava merkittävä väline, jolla lisätään innovointia, kilpailukykyä, kasvua, työpaikkoja ja investointeja; katsoo, että jäsenvaltioiden on kaikkien yritysten tehokkaamman, merkittävästi vähemmän veronkiertoa suosivan, avoimemman ja oikeudenmukaisemman verokohtelun avulla edistettävä houkuttavaa, kilpailukykyistä ja vakaata liiketoimintaympäristöä, joka antaa yrityksille, myös pk-yrityksille, innovaatioyrityksille, perheyrityksille, itsensä työllistäneille henkilöille ja vapaan ammatin harjoittajille, mahdollisuuden yksinkertaisempaan rajojen yli ulottuvaan toimintaan unionissa, minkä yhtenä tarkoituksena on houkutella lisää ulkomaisia investointeja; pitää valitettavana, että pk-yrityksiin nähden etulyöntiasemassa olevat monikansalliset yhtiöt käyttävät aggressiivisen verosuunnittelun välineitä, mikä heikentää pk-yritysten kilpailukykyä; vaatii edistämään kilpailukykyisiä, yksinkertaisia ja koordinoidumpia verojärjestelmiä, joissa myönnetään vähemmän verovapautuksia; vaatii myös poistamaan haitalliset verotustoimenpiteet tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ja jäsenvaltioiden kesken;

6.  on vahvasti sitä mieltä, että veropetosten, veronkierron ja verojen välttelyn torjuntaa olisi toteutettava laajemmassa mittakaavassa ja OECD:n suositusten mukaisesti; kehottaa komissiota antamaan ehdotuksen, jolla vahvistetaan kriteerit ”veroparatiisien” määrittelemiseksi unionin määritelmän perusteella, sekä neuvottelemaan unionin puolesta verosopimuksista kolmansien maiden kanssa tässä asiassa; korostaa, että yhteisen määritelmän puuttuminen vääristää sisämarkkinoita ja aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta;

7.  korostaa, että veroja ja osinkoja on maksettava niissä maissa, joissa harjoitetaan taloudellista toimintaa tai luodaan arvoa ja joissa käytetään julkisia palveluja ja infrastruktuureja; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan kyseisiä periaatteita kansallisessa verolainsäädännössään; pitää valitettavana, että kansallisten verojärjestelmien liiallista monimutkaisuutta ja niiden välisiä eroja käytetään aggressiiviseen verosuunnitteluun;

8.  korostaa, että tässä yhteydessä tarvitaan selkeitä, avoimia ja yhtenäisiä sääntöjä voittoja ja arvonmuodostusta koskevaa kirjanpitoa varten;

9.  kannattaa avoimuusperiaatetta ja veroviranomaisten välistä automaattista tietojenvaihtoa veropäätösten yhteydessä; toteaa, että näin voidaan parantaa jäsenvaltioiden keskinäistä luottamusta; katsoo, että veropäätöksiä käytetään, jotta veronmaksajille voidaan taata oikeusvarmuus ja suotuisa liiketoimintaympäristö;

10.  toteaa, että myös digitalisoituminen on haasteena kansallisille verotusjärjestelmille ja rajatylittävälle toiminnalle; korostaa tässä yhteydessä, että yritysverotuksen yleisiä periaatteita on sovellettava yhtenäisesti; kehottaa komissiota edistämään yhtenäisen määritelmän antamista digitaalisen yrityksen ”pysyvälle toimipaikalle” ja ”taloudelliselle sisällölle”, jotta parannetaan tietyllä alueella tuotetun voiton arvioimista ja jotta vero voidaan määrittää sen mukaisesti;

11.  katsoo, että yritysten hyvän hallintotavan mukaiset avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta koskevat perusperiaatteet edistävät vahvaa ja vakaata taloutta vähentämällä markkinoiden epävakautta ja lisäämällä luottamusta yrityksiin; kehottaa laatimaan julkisia maakohtaisia raportteja suurista yrityksistä kaikilla aloilla, jotta lisätään niiden toimintaa koskevaa avoimuutta etenkin tehtyjen voittojen, voitoista maksettujen verojen ja saatujen tukien osalta; katsoo, että pakollinen raportointi tällä alalla on tärkeä osa vastuuta, joka yrityksillä on sidosryhmiä ja yhteiskuntaa kohtaan;

12.  katsoo, että sisämarkkinoiden tehokas toimivuus edellyttää avoimempaa, yhteistyöhön perustuvaa ja asteittain yhdenmukaistettua verokehystä; painottaa, että nykytilanteessa unionin pk-yritykset voivat kohdata epäreilua kilpailua verrattuna monikansallisiin yhtiöihin, jotka voivat suunnitella rakenteensa keinotekoisesti siten, että niiden verojen määrä alenee;

13.  katsoo, että on otettava huomioon jäsenvaltioiden täysivaltaiset oikeudet sekä erot talous-, kauppa- ja yrityssektoreilla näiden kasvuun ja kehitykseen sekä sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen kohdistuvien vaikutusten kannalta niin jäsenvaltioissa kuin koko unionissa;

14.  painottaa, että on tärkeää varmistaa verotuksen avoimuutta koskevan tavoitteen täyttyminen sekä turvata henkilötietojen suoja, vaihdettujen tietojen luottamuksellisuus ja liiketoiminnan harjoittamisen vapaus; kehottaa etsimään tässä yhteydessä ratkaisuja, joissa avoimuus ja luottamuksellisuus ovat tasapainossa;

15.  korostaa, että unionin aloitteet eivät saisi lisätä tarpeettomasti hallinnollista kuormitusta eivätkä säännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia; katsoo, että kaikilla ehdotuksilla olisi lisättävä hallinnollisen prosessin oikeusvarmuutta, avoimuutta, yksinkertaisuutta ja nopeutta;

16.  muistuttaa, että toteutetuista toimenpiteistä huolimatta ilmenee edelleen kaksinkertaiseen verotukseen liittyviä tapauksia, jotka on ratkaistava; kannustaa laatimaan helpompia, nopeampia ja avoimempia ratkaisuja, erityisesti pk-yrityksille, itsenäisille ammatinharjoittajille ja vapaan ammatin harjoittajille; ehdottaa ulkomaille maksettuihin veroihin perustuvien luottojen käytön helpottamista;

17.  toteaa, että kahdenvälisten ja monenvälisten verosopimusten monimutkaisuus johtaa usein porsaanreikiin, jotka suosivat veronkiertoa kotimaan verotusjärjestelmissä;

18.  korostaa, että asiasta vastaavien veroviranomaisten on vaihdettava tietoja, myös veropäätöksistä, automaattisesti, avoimesti, välittömästi ja kattavasti; katsoo, että tämä voitaisiin toteuttaa unionin keskitetyllä hakemistolla, ja kannustaa verotusasioissa toimivaltaisia viranomaisia parantamaan tietojenvaihtoaan;

19.  katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi verotukseen liittyvissä menettelyissä otettava laajemmin käyttöön elektronisia ratkaisuja vähentääkseen siten hallinnollista rasitusta ja yksinkertaistaakseen rajatylittäviä menettelyjä;

20.  korostaa laajan itsemääräämisoikeuden merkitystä verotuksen alalla ja kehottaa säilyttämään verotuksen jokaisen jäsenvaltion kansallisen toimivallan alaisuudessa, kuten perustamissopimuksissa määrätään; kannustaa kuitenkin lisäämään viranomaisten välistä tietojenvaihtoa verotukseen liittyvissä asioissa;

21.  ehdottaa, että komissio arvioi vaikutuksia, joita aiheutuu unionin nykyisistä erityistalousalueista, joita käytettiin edistämään kasvua ja talouden elpymistä rajatulla, kriisin tai korkean työttömyyden koettelemalla alueella, kuten raja-alueilla; kehottaa tässä yhteydessä vaihtamaan parhaita käytäntöjä veroviranomaisten välillä; korostaa, että veroetuja epäedullisessa asemassa oleville alueille tuottamaan suunniteltujen menettelytapojen on oltava yhdenmukaisia veroavoimuuden parantamista sekä veronkierron ja veropetosten torjumista koskevien unionin tavoitteiden kanssa eivätkä ne saa vesittää alueellista apua koskevaa unionin nykyistä oikeudellista järjestelmää;

22.  pyytää, että pääsyn EU:ssa toimivien yritysten tosiasiallista omistajaa ja edunsaajaa koskeviin tietoihin, josta säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) N:o 2015/849(22), on katettava myös yritysten yleistä voimassa olevaa yhtiöverokantaa koskevat tiedot, jotka perustuvat tilinpäätökseen, joka vahvistetaan ja julkistetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU(23) mukaisesti; pyytää myös, että pääsyn näihin tietoihin on oltava suora ja se on tarjottava sähköisesti, ilman tarpeettomia muodollisuuksia ja asianomaisten viranomaisten helposti ymmärtämällä kielellä;

23.  korostaa, että unionin talouden vakauttaminen pitkällä aikavälillä edellyttää finanssivakausunionin toteutumista;

24.  katsoo, että tehokkaampaa yhtiöverotusta koskevien aloitteiden olisi sisällettävä uusien yritysten liiketoimintaympäristöä parantavia ehdotuksia, kuten sijoittajille myönnettävät verokannustimet, jotta nämä sijoittaisivat uudelleen pääomavoittoja pieniin ja suuririskisiin unionin yrityksiin, tai selkeämmät osakeoptioiden verotusta koskevat säännöt;

25.  korostaa, että kunnes yhteinen yhdistetty yhtiöveropohja on pantu kokonaisuudessaan täytäntöön, on tuettava veropäätöksiä ja muita luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisia toimenpiteitä käsittelevää erityisvaliokuntaa, joka tutkii patenttiboksien väärinkäyttöä, pöytälaatikkoyrityksiä ja muita verosuunnitteluun liittyviä käytäntöjä, joiden tarkoituksena on välttää veroja tai minimoida ne, sillä kaikenlainen verojen välttely johtaa lopulta julkisen velan kasvuun ja/tai pk-yrityksiltä ja kansalaisilta perittävien verojen lisääntymiseen;

26.  kehottaa vahvistamaan säännön, jonka mukaan julkiset laitokset, unioni, jäsenvaltiot ja niiden omistamat yritykset mukaan luettuina, eivät voi antaa julkisia varoja yrityksille, jotka eivät ole julkistaneet tosiasiallista omistajaansa ja edunsaajaansa, yleistä voimassa olevaa yhtiöverokantaansa eivätkä maakohtaisia raportteja;

27.  pyytää komissiota ehdottamaan yhdenmukaisia kriteerejä yritysten tutkimukseen ja kehittämiseen tekemien investointien verovapautuksille, jotta voidaan saavuttaa unionin tavoite kasvattaa tutkimus- ja kehitysmenot kolmeen prosenttiin BKT:stä vuoteen 2020 mennessä;

28.  kehottaa komissiota hyödyntämään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 116 artiklaa, joka tarjoaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle välttämättömän oikeusperustan, jotta ne voivat tavanomaista lainsäätämisjärjestystä noudattaen poistaa kilpailun vääristymiseen sisämarkkinoilla johtavia käytäntöjä, kuten verokilpailua, jota jäsenvaltiot käyvät ei-avoimien ja epäoikeudenmukaisten veropäätösten avulla;

29.  kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pian yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan käyttöönottoa koskevan lainsäädäntöehdotuksen, jotta voidaan parantaa liiketoimintaympäristöä ja torjua veron välttelyä unionissa.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

10.11.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

49

8

4

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Zigmantas Balčytis, Nicolas Bay, Bendt Bendtsen, Reinhard Bütikofer, Jerzy Buzek, Philippe De Backer, Pilar del Castillo Vera, Christian Ehler, Peter Eriksson, Fredrick Federley, Ashley Fox, Adam Gierek, Juan Carlos Girauta Vidal, Theresa Griffin, Marek Józef Gróbarczyk, Roger Helmer, Hans-Olaf Henkel, Kaja Kallas, Barbara Kappel, Krišjānis Kariņš, Seán Kelly, Jeppe Kofod, Miapetra Kumpula-Natri, Janusz Lewandowski, Paloma López Bermejo, Ernest Maragall, Edouard Martin, Dan Nica, Angelika Niebler, Morten Helveg Petersen, Michel Reimon, Herbert Reul, Paul Rübig, Algirdas Saudargas, Jean-Luc Schaffhauser, Neoklis Sylikiotis, Antonio Tajani, Dario Tamburrano, Patrizia Toia, Evžen Tošenovský, Claude Turmes, Miguel Urbán Crespo, Vladimir Urutchev, Adina-Ioana Vălean, Kathleen Van Brempt, Henna Virkkunen, Martina Werner, Anna Záborská, Flavio Zanonato

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Ian Duncan, Cornelia Ernst, Jude Kirton-Darling, Olle Ludvigsson, Marian-Jean Marinescu, Clare Moody, Massimiliano Salini, Maria Spyraki, Pavel Telička

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Isabella Adinolfi, Paul Brannen, Nessa Childers

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

1.12.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

45

3

10

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Gerolf Annemans, Burkhard Balz, Hugues Bayet, Pervenche Berès, Udo Bullmann, Esther de Lange, Fabio De Masi, Anneliese Dodds, Markus Ferber, Jonás Fernández, Sven Giegold, Sylvie Goulard, Roberto Gualtieri, Brian Hayes, Gunnar Hökmark, Danuta Maria Hübner, Petr Ježek, Georgios Kyrtsos, Philippe Lamberts, Werner Langen, Sander Loones, Bernd Lucke, Olle Ludvigsson, Ivana Maletić, Costas Mavrides, Bernard Monot, Luděk Niedermayer, Stanisław Ożóg, Dimitrios Papadimoulis, Sirpa Pietikäinen, Dariusz Rosati, Pirkko Ruohonen-Lerner, Alfred Sant, Molly Scott Cato, Peter Simon, Renato Soru, Theodor Dumitru Stolojan, Marco Valli, Tom Vandenkendelaere, Cora van Nieuwenhuizen, Jakob von Weizsäcker, Marco Zanni, Sotirios Zarianopoulos

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Enrique Calvet Chambon, Matt Carthy, Philippe De Backer, Ashley Fox, Doru-Claudian Frunzulică, Ildikó Gáll-Pelcz, Barbara Kappel, Verónica Lope Fontagné, Paloma López Bermejo, Thomas Mann, Alessia Maria Mosca, Maria João Rodrigues

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Agnes Jongerius, Anneleen Van Bossuyt, Igor Šoltes

(1)

http://ec.europa.eu/taxation_customs/resources/documents/taxation/gen_info/economic_analysis/tax_structures/2014/report.pdf

(2)

”European added value of legislative report on bringing Transparency, coordination and convergence to corporate tax policies in the European Union”, Benjamin Ferrett, Daniel Gravino ja Silvia Merler – Ei vielä julkaistu.

(3)

Hyväksytyt tekstit, 8.7.2015, P8_TA(2015)0257.

(4)

http://ec.europa.eu/finance/consultations/2015/further-corporate-tax-transparency/index_en.htm

(5)

Kuten Fair Tax Mark: http://www.fairtaxmark.net/.

(6)

Neuvoston direktiivi 2011/16/EU, annettu 15. helmikuuta 2011, hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta (EUVL L 64, 11.3.2011, s. 1).

(7)

http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//TEXT+REPORT+A8-2015-0040+0+DOC+XML+V0//FI

(8)

Neuvoston direktiivi 2003/49/EY, annettu 3. kesäkuuta 2003, eri jäsenvaltioissa sijaitsevien lähiyhtiöiden välisiin korko- ja rojaltimaksuihin sovellettavasta yhteisestä verotusjärjestelmästä (EUVL L 157, 26.6.2003, s. 49).

(9)

Neuvoston direktiivi 2005/19/EY, annettu 17. helmikuuta 2005, eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, diffuusioihin, varojensiirtoihin ja osakkeidenvaihtoihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä annetun direktiivin 90/434/ETY muuttamisesta (EUVL L 58, 4.3.2005, s. 19).

(10)

Hyväksytyt tekstit, 8.7.2015, P8_TA(2015)0257.

(11)

http://www.coe.int/t/dghl/standardsetting/cdcj/Whistleblowers/protecting_whistleblowers_en.asp

(12)

COM(2012)0722.

(13)

https://circabc.europa.eu/faces/jsp/extension/wai/navigation/container.jsp

(14)

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2009:0201:FIN:EN:PDF

(15)

http://www.eib.org/attachments/general/governance_of_the_eib_en.pdf

(16)

http://ec.europa.eu/priorities/jobs-growth-investment/plan/docs/proposal_regulation_efsi_en.pdf

(17)

http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//TEXT+TA+P7-TA-2013-0026+0+DOC+XML+V0//EN

(18)

http://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/PDF/?uri=CELEX:32013R1303&:PDF

(19)

http://www.ebrd.com/news/publications/institutional-documents/basic-documents-of-the-ebrd.html

(20)

Neuvoston direktiivi 90/435/ETY, annettu 23 päivänä heinäkuuta 1990, eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä (EYVL L 225, 20.8.1990, s. 6).

(21)

Benjamin Ferrettin, Daniel Gravinon ja Silvia Merlerin toteuttama tutkimus Euroopan parlamentin tutkimuspalvelujen pääosaston vaikutustenarvioinnin ja Euroopan tason lisäarvon osastoon kuuluvan Euroopan tason lisäarvoyksikön pyynnöstä.

(22)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/849, annettu 20 päivänä toukokuuta 2015, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta (EUVL L 141, 5.6.2015, s. 73).

(23)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/34/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta (EUVL L 182, 29.6.2013, s. 19).

Oikeudellinen huomautus