Menettely : 2015/2106(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0360/2015

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0360/2015

Keskustelut :

PV 18/01/2016 - 18
CRE 18/01/2016 - 18

Äänestykset :

PV 19/01/2016 - 5.6
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0006

MIETINTÖ     
PDF 477kWORD 139k
9.12.2015
PE 564.921v02-00 A8-0360/2015

aiheesta "Saavutukset ja haasteet rahoituspalveluja koskevan EU:n lainsäädännön alalla: vaikutukset ja eteneminen kohti tehokkaampia ja toimivampia EU:n puitteita rahoituspalvelujen sääntelylle ja pääomamarkkinaunionille"

(2015/2106(INI))

Talous- ja raha-asioiden valiokunta

Esittelijä: Burkhard Balz

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

aiheesta ”Saavutukset ja haasteet rahoituspalveluja koskevan EU:n lainsäädännön alalla: vaikutukset ja eteneminen kohti tehokkaampia ja toimivampia EU:n puitteita rahoituspalvelujen sääntelylle ja pääomamarkkinaunionille”

(2015/2106(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon pääomamarkkinaunionin muodostamisesta annetun komission vihreän kirjan (COM(2015)0063) ja parlamentin 9. heinäkuuta 2015 siitä antaman päätöslauselman(1),

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2009 annetun Jacques De Larosièren johdolla toimineen, EU:n rahoitusvalvontaa käsitelleen korkean tason ryhmän kertomuksen,

–  ottaa huomioon heinäkuussa 2015 annetun Baselin pankkivalvontakomitean raportin pankkivalvonnan vaikutuksista ja vastuuvelvollisuudesta,

–  ottaa huomioon komission valmisteluasiakirjan ”Initial reflections on the obstacles to the development of deep and integrated EU capital markets” (SWD(2015)0013),

–  ottaa huomioon talous- ja rahoitusasioiden neuvoston 19. kesäkuuta 2015 hyväksymät päätelmät pääomamarkkinaunionista,

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2014 annetun komission tiedonannon Euroopan investointiohjelmasta (COM(2014)0903),

–  ottaa huomioon ECON-valiokunnan 30. tammikuuta 2014 hyväksymän epävirallisen mietinnön EU:n finanssipalvelulainsäädännön johdonmukaisuuden parantamisesta,(2)

–  ottaa huomioon 15. toukokuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Euroopan finanssialan uudistus” (COM(2014)0279),

–  ottaa huomioon komission valmisteluasiakirjan ”Taloudellinen katsaus finanssialan sääntelyohjelmaan” (SWD(2014)0158),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan finanssivalvojien järjestelmän (EFVJ) tarkistamisesta​(3),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan järjestelmäriskikomitean (EJRK) tehtävistä ja organisaatiosta (COM(2014)0508),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan valvontaviranomaisten ja Euroopan finanssivalvojien järjestelmän (EFVJ) toiminnasta COM(2014)0509),

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan talouden pitkäaikaisesta rahoituksesta(4),

–  ottaa huomioon 27. maaliskuuta 2014 annetun komission tiedonannon Euroopan talouden pitkäaikaisesta rahoituksesta (COM(2014)0168),

–  ottaa huomioon 19. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”EU-agenda: paremmalla sääntelyllä parempiin tuloksiin” (COM(2015)0215),

–  ottaa huomioon 19. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ehdotuksesta toimielinten väliseksi sopimukseksi paremmasta sääntelystä (COM(2015)0216),

–  ottaa huomioon maaliskuussa 2015 annetun Euroopan järjestelmäriskikomitean kertomuksen valtiovastuiden kohtelusta sääntelyssä(5),

–  ottaa huomioon Ison-Britannian parlamentin pankkialan standardeja käsittelevän valiokunnan loppuraportin pankkialan kokonaisvaltaisesta uudistamisesta ”Changing banking for good”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A8-0360/2015),

A.  ottaa huomioon, että vuosien 2007–2008 rahoituskriisiin ja sen laajalle levinneisiin vaikutuksiin oli syynä muun muassa se, että rahoituspalveluihin ei sovellettu asianmukaista ja laadukasta sääntelyä, vaikka markkinoista ja tuotteista oli tullut monimutkaisempia; ottaa huomioon, että EU:n rahoitusalalla on viime vuosina aloitettu kunnianhimoinen uudistusohjelma rahoitusalan sääntelyn ja valvonnan vahvistamiseksi, rahoitusvakauden palauttamiseksi, veronmaksajiin kohdistuvien riskien vähentämiseksi sekä rahoitusjärjestelmän tekemiseksi häiriönsietokykyisemmäksi ja paremmin sijoittajien tarpeita ja reaalitalouden rahoitustarpeita palvelevaksi; toteaa, että vaikka kasvunäkymät Euroopassa ovat parantuneet, talous ei ole vielä täysin elpynyt;

B.  ottaa huomioon, että kaikilla rahoitusaloilla, mukaan lukien pankit, vakuutukset, arvopaperimarkkinat, investointirahastot ja rahoitusmarkkinoiden infrastruktuuri, on tapahtunut ja tapahtuu yhä perustavanlaatuisia muutoksia;

C.  toteaa, että rahoitusalan sääntelyä koskevien uudistusten saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja niiden täytäntöönpano on kesken eikä sitä ole vielä saatettu päätökseen ja että useita merkittäviä uudistuksia on yhä tekemättä; painottaa erityisesti, että monia asiaa koskevia delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä ei ole vielä hyväksytty lopullisesti; ottaa huomioon, että tilannetta pankki- ja vakuutusalalla ja rahoitusmarkkinoilla leimaa jatkuva muutos ja innovointi, mikä tarkoittaa sitä, että näitä aloja säänteleviä asetuksia on kehitettävä jatkuvasti, jotta varmistetaan oikeasuhtaisuus ja tehokkuus sekä asetusten jatkuva mukauttaminen;

D.  ottaa huomioon, että unionin pääomamarkkinat ovat yhä hajanaiset; katsoo, että pääomamarkkinaunioni voi tarjota käyttökelpoisen kehyksen, jolla varmistetaan rahoituksen tasa-arvoinen saatavuus pk-yrityksille koko EU:ssa ja edistetään innovatiivisia rahoituslähteitä markkinalähtöiselle rahoitukselle; toteaa, että myös pk‑yritysten ja mikroyritysten luototuksessa ilmenevät erityiset ongelmat johtuvat talouden epävakaudesta ja reaalitaloutta koskevien kohdennettujen ratkaisujen puutteesta; ottaa huomioon, että Yhdysvaltojen pääomamarkkinoihin perustuvaan toimintaympäristöön viitataan usein, mutta se eroaa ratkaisevasti pankkitoimintaan perustuvasta EU:n toimintaympäristöstä, eikä sitä pitäisi kopioida tai käyttää mallina; katsoo, että pääomamarkkinaunioni on mahdollisuus vahvistaa EU:n pääomamarkkinoita täydentämällä pankkitoimintaan perustuvaa rahoitusta; katsoo, että Yhdysvalloissa pankkien yrityksille finanssikriisin jälkeen myöntämä lainoitus on kehittynyt voimakkaammin kuin pääomamarkkinoihin perustuva rahoitus;

Tilannekatsaus ja uuteen sääntelykehykseen liittyvät haasteet

1.  panee merkille, että komission tiedonannossa ”Euroopan finanssialan uudistus” esitetään ensimmäinen tilannekatsaus rahoitusalan uudistuksiin, mutta siinä ei tehdä täysimittaista arviota eikä määrällistä analyysia uudistusten kokonaisvaikutuksista eikä yksittäisten toimien keskinäisestä vuorovaikutuksesta;

2.  pitää myönteisenä komission investointipakettia, pääomamarkkinaunioni mukaan luettuna; painottaa, että yritykset tarvitsevat täydentävää pankkien ulkopuolista rahoitusta ja että pääomamarkkinaunionin muodostamisessa on oltava perusperiaatteena, että kiinnitetään enemmän huomiota pääomamarkkinoiden loppukäyttäjiin eli yrityksiin ja sijoittajiin; korostaa, että tehokas ja tuloksellinen rahoituspalvelukehys, jolla varmistetaan rahoitusvakaus, on edellytys (pitkän aikavälin) investointien ja kasvun lisäämiselle kilpailukykyisessä Euroopan taloudessa; korostaa talous- ja rahoitusvakauden välistä yhteyttä; korostaa lisäksi, että luotettava talouspolitiikka, tehokkaat rakenneuudistukset ja moitteeton varainhoito auttavat tervehdyttämään reaalitaloutta ja lisäämään sen kasvupotentiaalia jäsenvaltioissa ja EU:ssa; toteaa, että pääomamarkkinoilla voi olla merkittävä rooli jäsenvaltioiden talouksien rahoitustarpeisiin vastaamisessa;

3.  toteaa, että yhä jatkuvasta finanssi- ja velkakriisistä on aiheutunut ennennäkemätöntä haittaa erityisesti reaalitaloudelle ja veronmaksajille; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille EU:n toimielinten viimeisten viiden vuoden aikana hyväksymän rahoitussääntelyn, joka on vahvistanut Euroopan rahoitusjärjestelmän rakennetta tulevia kriisejä varten; pitää myönteisenä pääomamarkkinaunionia koskevaa komission toimintasuunnitelmaa; panee tyytyväisenä merkille, että komissio on ottanut kuluttajien ja sijoittajien tehokkaan suojelun yhdeksi pääomamarkkinaunionin perusperiaatteeksi;

4.  antaa tunnustusta rahoitussääntelyn avulla saavutetuille tuloksille finanssikriisin seurauksiin vastaamisessa; panee merkille huolen sääntelyn ja valvonnan monimutkaistumisesta, joka ilmenee sääntelyn määrän lisääntymisenä ja sen yksityiskohtaistumisena sekä sääntöjen soveltamisena monitasoisesti kansainvälisellä, kansallisella ja EU:n tasolla; toteaa, että monimutkainen sääntely heijastaa myös rahoitusmarkkinoiden monimutkaisuutta, rahoitusvälineet, markkinainfrastruktuuri ja rahoituslaitokset mukaan luettuina; korostaa, että liian monimutkainen sääntely ja tiukemmat ennakkoehdot voivat vaikuttaa kielteisesti investointeihin; katsoo, että sääntelyn monimutkaisuuteen on puututtava myös, kun on kyse sen soveltamisesta rahoitusalan ulkopuolisiin rahoitustuotteiden loppukäyttäjiin; korostaa, että tarvitaan maailmanlaajuisesti tehtävää kansainvälistä sääntely-yhteistyötä, jossa yhteistyö on tiiviimpää ja vastuuvelvollisuus suurempi;

5.  toteaa, että terveessä ja vakaassa pääomamarkkinaunionissa on otettava huomioon keskinäinen riippuvuus muista rahoituksen osa-alueista ja etsittävä reaalitaloudelle uusia markkinaehtoisia rahoituslähteitä ja että pääomamarkkinaunionin on perustuttava ennen kaikkea vakiintuneisiin rakenteisiin; korostaa, että tarvitaan kokonaisvaltainen näkemys EU:n rahoituspalvelujen sääntelystä, jossa pääomamarkkinaunioni täydentää pankkirahoitusta; kehottaa ottamaan pääomamarkkinaunionissa huomioon kuluttajien ja sijoittajien näkökulman eikä vain suuntautumaan yritysten rahoittamiseen; katsoo, että tätä varten komission olisi tehtävä läheistä yhteistyötä Euroopan järjestelmäriskikomitean, Euroopan valvontaviranomaisten ja toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kanssa sellaisten lähestymistavoissa olevien erojen ratkaisemiseksi, jotka voivat vaarantaa pääomamarkkinaunionin tavoitteet; pyytää komissiota käyttämään hyvin toimivia parhaita käytäntöjä koko unionin kattavien pääomamarkkinoiden kehittämiseksi;

6.  katsoo, että säädös ei aina ole soveltuvin poliittinen toimi ja että muut kuin lainsäädännölliset toimenpiteet ja markkinalähtöiset lähestymistavat olisi otettava asianmukaisesti huomioon;

7.  kehottaa komissiota soveltamaan pääomamarkkinaunioniin yhdennettyä lähestymistapaa ja kiinnittämään huomiota muihin toimintapoliittisiin agendoihin, kuten digitaalisten sisämarkkinoiden kehittämiseen ja yhtiöoikeuden ja omistajaohjauksen aloilla meneillään oleviin uudistusohjelmiin; katsoo lisäksi, että komission olisi otettava huomioon uusin tekninen kehitys; on huolestunut tietoverkkoturvallisuuteen kohdistuvista uhkista ja pyytää komissiota varmistamaan, että niiden torjuminen on yksi unionin strategiaan sisältyvistä ulottuvuuksista;

8.  katsoo, että EU:n rahoituspalvelujen tehokkaan ja tuloksellisen sääntelyn olisi oltava yhtenäistä, johdonmukaista (myös eri alojen välillä), oikeasuhtaista ja päällekkäisyyttä välttävää eikä se saisi olla tarpeettoman monimutkaista, ja sillä pitäisi ehkäistä oikeudellinen epävarmuus, sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttö ja korkeat liiketoimikustannukset; katsoo lisäksi, että sääntelyn olisi tarjottava välittäjille mahdollisuus täyttää tehtävänsä rahoituksen kanavoimisessa reaalitaloudelle ja siten helpotettava sen rahoittamista, palveltava säästäjiä ja sijoittajia, torjuttava tehokkaasti rahoitusvakauteen ja veronmaksajiin kohdistuvia riskejä, ehkäistävä uusia rahoituskriisejä ja toimittava kilpenä järjestelmäriskien torjumiseksi; katsoo, että EU:n rahoituspalvelujen sääntelyllä olisi tuettava sisämarkkinoiden tiivistämistä ja että siinä olisi keskityttävä konkreettisiin tavoitteisiin, jotka saavutetaan paremmin EU:n tasolla, ja jätettävä samalla tilaa luonteeltaan paikalliselle innovatiiviselle rahoitukselle;

9.  on huolissaan IBAN-koodeja koskevista sitkeästi jatkuvista ongelmista, sillä niitä ei vieläkään hyväksytä suoraveloitukseen muissa kuin maksunsaajan omassa jäsenvaltiossa avatuilta pankkitileiltä;

10.  painottaa, että rahoituspalvelukehyksestä on tehtävä tilannearvio, jossa käytetään sekä määrällistä että laadullista lähestymistapaa; toteaa, että samankaltaisia arvioita tehdään myös muilla lainkäyttöalueilla ja etenkin Yhdysvalloissa; korostaa, että tällä tilannearviolla olisi edistettävä paremmin toimivien rahoitusmarkkinoiden luomista, joilla palvellaan reaalitalouden rahoitustarpeita muun muassa tukkimalla porsaanreiät ja aukot ja korjaamalla epäjohdonmukaisuudet, epäyhtenäisyyden ja epäsuhtaisuudet, ja että sillä ei saisi heikentää lainsäädännön alalla tähän asti saavutettuja tuloksia; toteaa, että on muistettava, että kussakin yksittäisessä säädöksessä hyväksytyissä tarkistuslausekkeissa esitettyjen, tuloksiin ennalta vaikuttamattomien pyyntöjen ei pitäisi katsoa johtavan sääntelyn purkamiseen;

11.  katsoo, että rahoituspalvelujen sisämarkkinat palvelevat yrityksiä, mutta että niiden on viime kädessä hyödytettävä asiakkaita ja sijoittajia; katsoo, että rajat ylittäville markkinoille pääsylle, markkinoinnille ja investoinneille on yhä lukuisia esteitä, jotka on selvitettävä, käsiteltävä ja poistettava, ja että samalla on säilytettävä mahdollisimman korkea sijoittajien suojan taso; muistuttaa, että pääomavirtojen esteiden vähentämisen voidaan perustellusti sanovan parantavan pitkäaikaisia kasvunäkymiä vain, jos yleiset kannusteet yrityksille määritellään oikein; pitää edelleen tärkeänä kehittynyttä paikallista ekosysteemiä, joka tarjoaa pienyrityksille mahdollisuuden houkutella kasvuun tarvittavaa pääomaa;

12.  katsoo, että kuluttajien suojelu ei välttämättä edellytä suurta määrää tiedotusta ja että pääpainon tulisi olla pikemminkin tietojen laadussa ja ymmärrettävyydessä, jotta mahdollistetaan järkevä päätöksenteko; toteaa, että tietojen on oltava asianmukaisia, täsmällisiä, vertailukelpoisia, käyttäjäystävällisiä, luotettavia ja ajantasaisia; on huolissaan siitä, että runsas ja monimutkainen tiedottaminen ei välttämättä vastaa kuluttajien todellisiin tarpeisiin; katsoo, että on löydettävä oikea tasapaino kuluttajille annettavan tiedotuksen, jota he tarvitsevat pystyäkseen tekemään perusteltuja valintoja, ja valintoihin liittyvien riskien ymmärtämisen välillä siten, että yrityksille, etenkin pk-yrityksille ei aiheuteta turhaa rasitusta; kannustaa jatkamaan tietojen digitalisointia; korostaa, että rahoitusneuvojille ja rahoituslaitoksissa kuluttajille neuvontaa antaville työntekijöille olisi annettava riittävästi koulutusta ja aikaa, jotta he voivat palvella asiakkaita asianmukaisesti; pitää tärkeinä toimivia valvontavaltuuksia, joilla tuotteiden markkinointiin voidaan puuttua tarvittaessa; toteaa, että viimeistään vuoden 2016 loppuun mennessä on tehtävä eurooppalainen aloite rahoitusalaa koskevan koulutuksen lisäämiseksi ja parantamiseksi; toteaa, että siinä on otettava huomioon kunkin jäsenvaltion erityistarpeet myös sen varmistamiseksi, että pääomamarkkinoilla tehtävien sijoitusten hyödyt ja haitat tiedostetaan kaikilta osin; korostaa myös, että talousvalistus olisi suunnattava pk-yrityksiin, jotta ne oppivat käyttämään pääomamarkkinoita hyväkseen; uskoo, että lisääntynyt avoimuus auttaa yrityksiä, sijoittajia ja kuluttajia ymmärtämään markkinatoimijoiden tarjoamien eri palvelujen kustannukset ja hyödyt, mutta toteaa samalla, että suuremman avoimuuden on tuotava lisäarvoa asiakkaille tai toimivaltaisille valvojille ja se on kohdistettava tietojen hyödyntämiseen käytännössä;

13.  korostaa varojen monimuotoisuudesta omaisuusluokkien ja omaisuuden alkuperän osalta saatavia hyötyjä, koska ne mahdollistavat riskien eriyttämisen ja sijoittajien tarpeiden huomioon ottamisen; painottaa, että vakavaraisuussääntelyn tarkoituksena ei ole suosia tiettyjä omaisuusluokkia; kehottaa soveltamaan sääntelyyn riskiperusteista lähestymistapaa siten, että samoihin riskeihin sovelletaan samoja sääntöjä ja että sääntöjä täydennetään muilla standardoiduilla toimilla; pitää aiheellisena luokitella omaisuusluokat yksityiskohtaisemmin erityisesti ottamalla käyttöön infrastruktuurin kaltainen luokka; toteaa, että infrastruktuurihankkeet eivät itsessään ole vähemmän riskialttiita ja kehottaa sääntelemään niitä asianmukaisesti; kannattaa infrastruktuurin riskejä ja hyötyjä koskevaa lisätutkimusta ja sovelletun menetelmän ilmoittamista, jotta voidaan tehdä näyttöön perustuvia päätelmiä;

14.  korostaa, että riskiperusteisen lähestymistavan on oltava johdonmukainen ja että on vähennettävä mahdollisuuksia sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttöön; painottaa, että on murrettava valtioiden ja pankkien välinen keskinäinen riippuvuus kansallisella tasolla panemalla täysimääräisesti ja johdonmukaisesti täytäntöön pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivi, yhteinen kriisinratkaisumekanismi ja yhteinen kriisinratkaisurahasto; panee merkille Baselin pankkivalvontakomitean ja Euroopan järjestelmäriskikomitean panoksen pankkien valtiovastuiden osalta ja toteaa, että siihen sisältyy perusteellista pohdintaa siitä, mitä toimia seuraavaksi toteutetaan; korostaa, että politiikassa olisi nimenomaisesti otettava huomioon yksittäisten ja sisäsyntyisten riskien välinen vuorovaikutus, erityisesti kun rahoituslaitokset käyttävät samoja sääntelyviranomaisten hyväksymiä riskimalleja;

15.  ottaa huomioon moninaisten pääomaa, likviditeettiä ja velkaantuneisuusastetta koskevien vaatimusten mahdolliset ei-toivotut vaikutukset maturiteettitransformaatioon, pitkän aikavälin rahoituksen saatavuuteen sekä markkinatakaustoimintaan ja likviditeettiin ja muistuttaa samalla, että vaatimukset otettiin käyttöön rahoituskriisiin vastaamiseksi; on huolissaan siitä, että vaatimusten kohtuuttomuus saattaa vaarantaa pienten ja keskisuurten pankkien liiketoimintamallin, ja sillä voi siksi olla tahattomia vaikutuksia rahoitusalan rakenteeseen; kehottaa komissiota analysoimaan yhdessä valvojien kanssa näitä vaikutuksia pankkeihin ja vakuutusalaan ja niiden mahdolliseen keskinäiseen täydentävyyteen ja kehottaa komissiota priorisoimaan tätä tehtävää;

16.  ilmaisee huolensa markkinalainsäädännön ja pääomavaatimusten vuorovaikutuksesta, kun rahoitusmarkkinadirektiivin (MiFID) tarkistamisen yhteydessä sen soveltamisalaan on otettu uusia yrityksiä säänneltyinä yhteisöinä, mutta vakavaraisuusasetusta ei ole laadittu siten, että siinä otettaisiin huomioon monimuotoisempia yritystyyppejä;

17.  on huolissaan siitä, että Euroopan markkinarakenneasetuksessa (EMIR) hyväksytyt poikkeukset finanssialan ulkopuolisille yhtiöille on osittain poistettu vakavaraisuusdirektiivissä ja -asetuksessa vastuun arvonoikaisuriskiä koskevan vaatimuksen soveltamisen osalta; kehottaa komissiota hoitamaan paremmin tehtävänsä johdonmukaisen lähestymistavan ja tulosten takaajana eri lainsäädäntöehdotuksissa;

18.  katsoo, että finanssialan ulkopuolisia yhtiöitä koskevia nykyisen sääntelyn eriytettyjä säännöksiä olisi laajennettava ja kohtuullistettava, jotta voidaan rajoittaa hallinnollista rasitusta ja jotta ei vähennettäisi tulevia investointeja varten talouden käytettävissä olevia pääomia; kehottaa komissiota ratkaisemaan Euroopan markkinarakenneasetusta tarkistaessaan monimutkaisten järjestelmien soveltamisessa ilmenevät ongelmat yksinkertaistamalla menettelyitä mutta tunnustamaan edelleen poikkeuksen tarkoituksen, jotta varmistetaan, että finanssialan ulkopuolisia yhtiöitä ei rasiteta rahoitusmarkkinoiden toimijoille tarkoitetulla lainsäädännöllä;

19.  kehottaa komissiota selvittämään Euroopan markkinarakenneasetuksen tarkistamisen yhteydessä, minkälainen vaikutus keskusvastapuolten hyväksymien vakuuksien laadun madaltamisella voisi olla keskusvastapuolten kestokykyyn, ja harkitsemaan, olisiko tietyt markkinatoimijat, esimerkiksi eläkerahastot, vapautettava pysyvästi keskusvastapuoliselvityksestä, jos niiden osallistuminen heikentää koko rahoitusalan vakautta vaihtoehtoisten, muiden kuin käteisvakuuksien hyväksymisen seurauksena;

20.  on huolestunut siitä, että kuluttajille ei ole tarjolla houkuttelevia ja riskitasoltaan sopivia (pitkän aikavälin) sijoitustuotteita ja kustannustehokkaita ja sopivia säästötuotteita; muistuttaa, että sijoittajien ja kuluttajien on voitava valita erilaisista vaihtoehdoista, koska sijoittajien luottamus on edellytys lisäinvestoinneille; korostaa, että on luotava toimintaedellytykset, jotka kannustavat rahoitustuotteiden innovointiin, edistävät monimuotoisuutta, hyödyttävät reaalitaloutta, tarjoavat lisäkannustimia investointeihin ja voivat lisäksi edistää riittävien, turvattujen ja kestävien eläkkeiden maksamista; mainitsee esimerkkinä yksinkertaisen ja avoimen yleiseurooppalaisen eläketuotteen kehittämisen; kehottaa Euroopan valvontaviranomaisia analysoimaan toimivaltansa rajoissa kulutuksen kehityssuuntauksia ja raportoimaan niistä, erityisesti kun on kyse vähittäismarkkinoille tarkoitetuista tuotteista;

21.  pitää myönteisenä liiketoimintamallien monimuotoisuutta; katsoo, että sääntelyn ja valvonnan on ilmennettävä tätä monimuotoisuutta ja että niissä on otettava täysimääräisesti huomioon kyseisten yksikköjen luonne, koko, riskialttius ja monimutkaisuus edellyttäen että noudatetaan tasapuolisen kilpailun ja tehokkaan valvonnan periaatteita; muistuttaa, että rahoitusvälineiden monimuotoisuus on vahvuus;

22.  katsoo, että menestyksekkään pääomamarkkinaunionin olisi mahdollistettava kaikenkokoisten ja kaikissa kasvuvaiheissa olevien EU:n yritysten pääsy EU:n pääomamarkkinoille helposti, tehokkaasti ja edullisesti; katsoo, että sääntelyllä ei saisi monimutkaistaa pörssiin listautumista eikä sillä saisi estää listaamattomia yrityksiä listautumasta; korostaa, että on saatava aikaan selkeä ensimarkkinoiden sääntelyjärjestelmä, jotta helpotetaan rahoituksen hankintaa ja varmistetaan samalla riittävä sijoittajien suojelun taso; painottaa innovatiivisen markkinalähtöisen rahoituksen potentiaalia ja erityisesti rahoitusteknologioiden, joukkorahoitus ja vertaislainat mukaan luettuina, tarjoamia mahdollisuuksia ja korostaa, että asianomaiseen lainsäädäntöön sisältyviä vaatimuksia on selkeytettävä; pyytää komissiota antamaan tilaa tällaisten uusien mallien kehittymiselle ja tutkimaan ja edistämään niitä sekä asettamaan etusijalle niiden rajatylittävän ulottuvuuden ja varmistamaan markkinoillepääsyn esteiden vähentämisen; kehottaa komissiota tukemaan rakenneuudistusten tukipalvelun avulla jäsenvaltioita, joissa on kehittyvät pääomamarkkinat;

23.  kehottaa jakamaan toimivallan asianmukaisesti ja selkeästi EU:n ja kansallisten viranomaisten välillä muistaen, että kansalliset valvontaviranomaiset tuntevat paremmin markkinoiden erityispiirteet; korostaa, että on varmistettava yhteisen valvontamekanismin tehokkuus, tasapuoliset toimintaedellytykset ja avoimuus ja vältettävä valvontaviranomaisten ja valvottavien yksikköjen välisiä eturistiriitoja; on huolestunut siitä, miten yhden yhtenäisen valvontamenettelyn soveltaminen yhteisessä valvontamekanismissa (YVM) vaikuttaa pieniin ja pääasiassa kansallisesti toimiviin yksikköihin;

24.  panee merkille pankkiunionin perustamisessa saavutetun edistymisen ja korostaa pankkiunionin ratkaisevaa roolia valtioiden ja pankkien riskien keskinäisiin riippuvuussuhteisiin puuttumiseksi ja järjestelmäriskien vähentämiseksi yhteistoimin; panee merkille pankkiunionin vähittäisen päätökseen saattamisen; korostaa, että nykyinen lainsäädäntö on pantava täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti; panee merkille keskustelut eurooppalaisesta talletussuojajärjestelmästä, josta parlamentilla on lainsäädäntövallan käyttäjänä sanansa sanottavana; painottaa, että tarkoituksena on välttää moraalikatoa ja varmistaa, että vastuun periaate säilyy edelleen johtoajatuksena; arvostelee yhteisen kriisinratkaisurahaston maksuosuuksien laskemisessa käytettyä alhaista riskiherkkyyttä; antaa tunnustusta ponnisteluille pankkien rakenneuudistusta koskevan asetuksen päätökseen saattamiseksi;

25.  korostaa, että annettu lainsäädäntö on pantava täytäntöön ja sen soveltamista on valvottava, ennen kuin voidaan harkita kyseisen lainsäädännön merkittävää tarkistamista; korostaa, että direktiivin 2014/59/EU nopea saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja yhteisen kriisinratkaisumekanismin riittävä rahoitus ja tehokkuus on ensisijaisen tärkeää, ja vaatii siksi, että näiden toimien toteuttaminen on saatettava kaikilta osin päätökseen asianomaisen lainsäädäntökehyksen puitteissa; korostaa tässä yhteydessä, että valtioiden talousarvioiden ja pankkien riskien välisen suoran keskinäisen yhteyden katkaisemisella on perustavanlaatuinen merkitys, sillä se on suuri uhka rahoitusvakaudelle; panee merkille, että koska valtioita, jotka eivät raskaan velkaantuneisuutensa takia enää saa rahoitusta finanssimarkkinoilta, koskevia sääntöjä ei ole, toimiin ryhdytään usein liian myöhään, millä voi olla kielteinen vaikutus rahoitusvakauteen;

26.  muistuttaa yhtäläisten mahdollisuuksien tarpeesta EU:ssa, myös kun on kyse yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvista pankeista ja siihen osallistumattomien jäsenvaltioiden pankeista, ja kannustaa ottamaan euroalueeseen kuulumattomat jäsenvaltiot täysimääräisesti mukaan pankkiunioniin; toteaa kuitenkin, että tietyt seikat puhuvat nykyisin vapaaehtoisen osallistumisen puolesta; kehottaa komissiota varmistamaan, että sisämarkkinoita kehitetään edelleen kansalliset erityispiirteet huomioon ottaen; kehottaa komissiota edelleenkin soveltamaan päättäväistä sääntelyä ja valvontaa "varjopankkitoimintaan" järjestelmäriskien liennyttämiseksi ja avoimuuden lisäämiseksi; on ilahtunut siitä, että vakuutusalan eurooppalaisessa sääntelyssä saavutettiin tärkeä edistysaskel ryhdyttäessä 1. tammikuuta 2016 soveltamaan Solvenssi II – direktiiviä, jonka toimivuus on arvioitava ja jota on mahdollisesti kehitettävä edelleen ottaen samalla huomioon maailmanlaajuisesti järjestelmälle tärkeiden vakuutuksenantajien kansainvälinen lainsäädäntökehys;

27.  ottaa huomioon, että pk-yritykset luottavat perinteisesti pankkirahoitukseen erityisluonteensa, erilaisten riskiprofiiliensa ja Euroopan laajuisen monimuotoisuutensa takia; kehottaa komissiota arvioimaan yhdessä Euroopan valvontaviranomaisten, EKP:n ja kansallisten viranomaisten kanssa pk-yritysten rahoituksen riittävyyden sekä selvittämään rahoituskanavien monimuotoistamisen esteet ja hyödyt sekä sen, miten pankit ja muut rahoituslaitokset voisivat lisätä pk-yritysten rahoitusta ja laajentaa eri kehitysvaiheessa olevien yritysten käytettävissä olevien rahoituskeinojen valikoimaa; muistuttaa pk-yritysten tukikertoimen kaltaisten välineiden tärkeydestä; ehdottaa, että pk-yritysten rahoituksen saatavuuden parantamista koskevat aloitteet ulotetaan koskemaan myös uusyrityksiä, mikroyrityksiä sekä markkina-arvoltaan keskisuuria yrityksiä; korostaa vertaislainojen, joukkorahoituksen ja suunnatun osakeannin kaltaisiin innovatiivisiin ja toistaiseksi laajalti hyödyntämättömiin pk-yritysten rahoituslähteisiin sisältyviä mahdollisuuksia ja korostaa, että asianomaisia sääntelyvaatimuksia on selkeytettävä;

28  korostaa, että on tärkeää panna jo hyväksytyt toimenpiteet pikaisesti täytäntöön, sillä niillä tuetaan pääomamarkkinaunionin tavoitteiden saavuttamista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään tulevassa rahoituspalvelualan sääntelyssä aktiivisesti pk‑yritysten kasvumarkkina -luokkaa;

29.  katsoo, että yritysten olisi voitava valita itselleen asianmukaisin markkinatyyppi EU:ssa kokonsa, monimutkaisuutensa ja rahoituksen hankintatavoitteidensa mukaan, ja korostaa tarvetta luoda aiempaa syvemmät ja integroidummat yleiseurooppalaiset pääomamarkkinat, jotka toimivat erillään ratkaisevan tärkeistä alueellisista paikallismarkkinoista, mutta ovat yhteentoimivat niiden kanssa;

30.  pitää ilahduttavana esitedirektiivin tulevaa tarkistamista; korostaa, että tarkistamisessa olisi keskityttävä pk-yritysten kustannusten vähentämiseen ja pk-yrityksiä koskevien menettelyiden selkeyttämiseen säilyttäen kuitenkin asianmukainen tasapaino, kun on kyse sijoittajansuojasta;

31.  antaa tunnustusta pyrkimyksille saada aikaan avoimemmat arvopaperistamismarkkinat varmistamalla menettelyn korkeat vaatimukset ja huolehtimalla oikeusvarmuudesta sekä arvopaperistamisvälineiden keskinäisestä vertailtavuudesta; korostaa tarvetta perustaa tietovarasto; painottaa, että tarvitaan tiukat säännöt taustalla oleville laadukkaille pääomaerille ja todellisen riskiprofiilin mukaiset tarkistukset ja että kaikkien arvopaperistamismarkkinoiden osanottajien on oltava tietoisia riskeistä, ottaen huomioon arvopaperistamisen ja erityisesti synteettisen arvopaperistamisen riskialttiuden, joka on käynyt ilmi kriisin aikana; panee kuitenkin merkille tältä osin eriävät kokemukset EU:ssa ja Yhdysvalloissa; vaatii, että säilyttämisvaatimuksia ei heikennetä, jotta vältytään moraalikadolta; korostaa tarvetta harkita hyväksymisehtojen riippumatonta varmentamista; kehottaa komissiota arvioimaan perusteellisesti arvopaperistamisesta pk-yrityksille, sijoittajille ja rahoitusalan vakaudelle koituvat riskit ja hyödyt sekä arvopaperistamisvälineiden markkinoitavuuden; pyytää komissiota priorisoimaan tätä tehtävää ja antamaan siitä kertomuksen parlamentille;

32.  katsoo, että lähestymistapa, jossa pyritään tekemään tuotteista ja menettelyistä entistä standardoidumpia, voi vähentää monimutkaisuutta mutta myös lisätä keskittymäriskejä; pitää huolestuttavana riskiä siitä, että markkinaosapuolet voivat ”juosta samaan suuntaan” markkinastressitapauksissa, ja kehottaa ottamaan käyttöön asianmukaiset suojatoimet ja valvonnan toimivaltaisella tasolla arvopaperistamismarkkinoiden kehittämiseksi;

33.  korostaa, että kertomusten sisältöä ja niiden antamistiheyttä koskevia vaatimuksia sekä raportointialoja on virtaviivaistettava myös tarjoamalla yrityksille yksi yhteyspiste päällekkäisen vaatimusten ja raportointikanavien välttämiseksi; kehottaa komissiota, Euroopan valvontaviranomaisia ja yhteistä valvontamekanismia tutkimaan, mitkä tiedot todella tarvitaan, ja mukauttamaan malleja toisiinsa, yksinkertaistamaan menettelyä ja myöntämään pk-yrityksille poikkeuksia; korostaa, että raportointitiedoista on eniten hyötyä valvojille, jos nämä voivat esittää niitä koskevia kysymyksiä ja mikäli tiedot ovat kansainvälisesti yhdenmukaiset; pitää tarpeellisena soveltaa suhteellista lähestymistapaa analyyttisen luottoaineiston (AnaCredit) kehittämiseen; katsoo, että yksityiskohtaisuuden soveltamisalaa ja tasoa on tarkasteltava lähemmin sen kustannusten ja hyötyjen näkökulmasta;

34.  pyytää komissiota ja valvontaviranomaisia kiinnittämään huomiota kansainvälisten tilinpäätösstandardien ja vakavaraisuusvaatimusten väliseen vuorovaikutukseen, sillä yhteneväisyyksien lisääminen palvelisi sekä talouden että vakavaraisuuden valvojan etua, ja tarkastelemaan verotuskirjanpidon vaikutusta omiin varoihin; tukee pyrkimyksiä yhdenmukaistaa järjestämättömien lainojen määritelmä;

35.  kehottaa vähentämään huomattavasti velan ja oman pääoman painotusta talouden kestokyvyn ja pääoman kohdentamisen parantamiseksi ja pääomamarkkinaunionin vahvistamiseksi, koska se tekee omasta pääomasta houkuttelevampaa liikkeellelaskijoille ja sijoittajille; korostaa, että finanssitransaktiovero vaikuttaa markkinoiden likviditeettiin erityisesti lyhyellä aikavälillä, samalla kun se myös auttaa vähentämään liiallista spekulointia;

36.  korostaa, että rahoitusalalla on sääntelyn ja valvonnan lisäksi jatkettava ponnisteluja yrityskulttuurin muuttamiseksi; kehottaa kaikkia rahoitusalan toimijoita, myös pankkeja, muita rahoituslaitoksia kuin pankkeja, kansallisia keskuspankkeja ja EKP:tä, toimimaan yhdessä organisaationsa yrityskulttuurin muuttamiseksi sellaiseksi, jossa kuluttajien etu on tärkein, jossa taataan vastuullisia korkeimpia johtajia koskeva vastuujärjestelmä ja rahoitusmarkkinoiden toimijoiden osanottajien pitemmän aikavälin suuntautuminen ja joka edistää rahoituslähteiden monimuotoisuutta; korostaa hyötyjä, joita saadaan rahoitukseen sovellettavasta pitkän aikavälin kumppanuuteen perustuvasta lähestymistavasta ja monimuotoisesta eurooppalaisesta pankkialasta, jossa suhdepankkitoiminnalla on tärkeä rooli kuluttajien, mikroyritysten ja pk-yritysten kannalta, erityisesti kun on kyse tietojen epäsymmetrian vähentämisestä myös uuden digitaaliteknologian ansiosta käytettävissä olevilla välineillä;

37.  kehottaa edistämään vaihtoehtoisia luokittajia kilpailun lisäämiseksi erittäin keskittyneillä markkinoilla; muistuttaa, että komission on määrä julkaista vuoden 2016 loppuun mennessä kertomus siitä, olisiko asianmukaista ja toteutettavissa tukea valtionvelkoja arvioivaa eurooppalaista julkista luottoluokituslaitosta ja/tai eurooppalaista luottoluokitussäätiötä, jonka tehtävät liittyisivät kaikenlaisiin muihin luottoluokituksiin; kritisoi pk-yrityksille ulkopuolisen luottoluokituksen hankkimisesta aiheutuvia suuria kustannuksia; korostaa tarvetta tarkastella lähemmin, miten pk-yritykset voidaan luokittaa vertailukelpoisesti ja kohtuuhintaisesti, esimerkiksi edistyneellä sisäisten luottoluokitusten menetelmällä (AIRBA); kehottaa komissiota jatkamaan ponnistelujaan tietojen epäsymmetrian poistamiseksi;

38.  kehottaa painottamaan enemmän EU:n rahoitusalan globaalia kilpailukykyä poliittisia päätöksiä tehtäessä välttäen kuitenkin kilpailua alhaisimmasta sääntelytasosta ja heikentämättä rahoitusvakautta ja kuluttajansuojaa; korostaa, että EU:n laajuinen pääomamarkkinaunioni on nähtävä asiana, jolla parannetaan eurooppalaisten yritysten ja EU:n talouden kilpailukykyä; korostaa, että tehokas rahoitusala on välttämätön edellytys pääomien tarkoituksenmukaiselle kohdentamiselle ja siten talouskasvulle;

39.  korostaa kansainvälisen sääntelykehyksen merkitystä EU:n sääntelykehykselle, kun on kyse sen soveltamisalasta, menettelyistä ja seuraamuksista; kehottaa jäsenvaltioita, neuvostoa, komissiota ja Euroopan valvontaviranomaisia selkeyttämään EU:n kantaa, jotta EU:n vaikutusvalta voi kasvaa ja jotta sen demokraattisesti hyväksyttyä lainsäädäntöä voidaan edistää; korostaa, että uudesta sääntelystä on tehtävä johdonmukaista sekä unionin säännöstön että kansainvälisten suuntaviivojen kanssa ja että sääntöjä on sovellettava oikeasuhtaisesti, niiden soveltamisala mukaan luettuna, jotta vältytään tarpeettomilta eroavuuksilta ja päällekkäisyyksiltä lainsäädännössä; pitää edellä mainittuja seikkoja edellytyksinä sille, että onnistutaan saavuttamaan kokonaisvaltaiset tavoitteet, joita ovat maailmanlaajuisen rahoitusvakauden edistäminen pitkällä aikavälillä, Euroopan säilyttäminen houkuttelevana kohteena kansainvälisille sijoittajille ja EU:n rahoitusalan kilpailukykyyn kohdistuvien tarpeettomien kielteisten vaikutusten välttäminen; muistuttaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdassa säädetystä unionin ja jäsenvaltioiden välisen vilpittömän yhteistyön periaatteesta; katsoo, että Euroopan valvontaviranomaisten olisi osallistuttava kansainvälisissä standardointielimissä käytyihin keskusteluihin maailmanlaajuisista sääntelyperiaatteista; korostaa, että sääntelyä koskevaa vuoropuhelua Yhdysvaltojen kanssa olisi lujitettava edelleen; muistuttaa tässä yhteydessä, että rahoituspalvelujen sääntelyä koskevat kysymykset olisi tarvittaessa sisällytettävä kansainvälisiin neuvotteluihin;

40.  korostaa vastaavuuspäätösten merkitystä puuttumisessa markkinoillepääsyn ja asianomaisten sääntelykehysten esteisiin; toteaa, että tällaisten yksipuolisten päätösten on hyödytettävä eurooppalaisia yrityksiä ja kuluttajia ja että vastaavuudella muiden oikeudenkäyttöalueiden kanssa voidaan mahdollisesti lisätä unioniin virtaavia pääomia ja houkutella lisää investointeja; korostaa tarvetta siirtyä kohti yhtenäistä ja johdonmukaista järjestelmää, jossa toisten valtioiden vastaavat tai samanlaiset normit tunnustetaan aiempaa rationaalisemmin;

41.  pyytää komissiota ehdottamaan yhtenäistä, johdonmukaista, avointa ja käytännöllistä sääntelykehystä kolmansien maiden vastaavuuksia koskeville menettelyille ja päätöksille ja ottamaan tällöin huomioon tulosperusteisen analyysin ja kansainväliset normit tai sopimukset; pyytää hyväksymään kaikki vastaavuuspäätökset delegoiduilla säädöksillä; katsoo, että Euroopan valvontaviranomaisella olisi oltava asianmukainen rooli vastaavuuspäätöksiin liittyvien kolmansia maita koskevien arvioiden yhteen sovittamisessa;

Rahoituspalvelujen parempi sääntely EU:ssa

42.  katsoo, että rahoituspalvelujen parempi sääntely edellyttää vankkaa sääntelykehystä ja alkaa siitä, että jäsenvaltiot soveltavat nykyistä säännöstöä; korostaa, että on ratkaisevan tärkeää panna lainsäädäntö täytäntöön tehokkaasti, tuloksellisesti ja johdonmukaisesti, ja pyytää komissiota antamaan parlamentille säännöllisesti kertomuksia lainsäädännön osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisen ja täytäntöönpanon vaiheista ja tarvittaessa jäsenvaltioita vastaan käynnistetyistä rikkomusmenettelyistä; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan sovitun lainsäädännön asianmukaisen noudattamisen; katsoo, ettei ylisääntely helpota sisämarkkinoiden toimintaa eikä kilpailua; katsoo, ettei liiketoiminnan houkutteleminen standardeja mielivaltaisesti alentamalla myöskään helpota sisämarkkinoiden toimintaa; pyytää komissiota toimittamaan parlamentille vuoden 2016 loppuun mennessä perusteellisen analyysin ja kertomuksen kaikista ylisääntelytoimista, joita jäsenvaltiot ovat toteuttaneet rahoitusta koskevan lainsäädännön alalla;

43.  kehottaa jäsenvaltioita sitoutumaan direktiivien saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä asetettujen määräaikojen noudattamiseen, sillä se on – sen lisäksi, että kyse on lakiin perustuvasta vaatimuksesta – erittäin tärkeää, jotta vältetään tarpeettomat viiveet täysimääräisessä täytäntöönpanossa sekä direktiivien osittainen tai epäyhtenäinen soveltaminen unionissa, mikä saattaa johtaa siihen, että asianomaisilla toimijoilla ei ole tasapuolisia toimintaedellytyksiä, ja muunlaisiin vääristymiin.

44.  korostaa, että komission tai Euroopan valvontaviranomaisten ehdotusten ja niiden laatimisprosessin on oltava laadukkaampia ja sitä on koordinoitava alojen välisesti; toteaa, että tähän sisältyy ajoitus, priorisointi sekä päällekkäisyyksien välttäminen; painottaa, että tällä olisi pyrittävä välttämään perussäädöksen toistaminen delegoiduissa säädöksissä sekä välttämään se, että poliittiset päätökset, jotka pitäisi tehdä perussäädöksessä, siirretään delegoituihin säädöksiin;

45.  kehottaa komissiota mahdollistamaan kaikkien asianomaisten sidosryhmien, myös asiantuntijaryhmien, osallistuminen varhaisessa vaiheessa; kehottaa komissiota varmistamaan tasapuolisen osallistumisen kuulemisiin ottamalla huomioon sidosryhmien monimuotoisuuden ja luomalla paremmat edellytykset yrityksiä, kuluttajia ja kansalaisyhteiskuntaa edustavien pienten sidosryhmien osallistumiselle ja helpottamalla sitä, myös siltä osin, miten kuulemiset ja kysymysten esittäminen on järjestetty;

46.  pitää paremman sääntelyn agendan tavoitteita myönteisinä; toteaa, että on tarpeen tarkastella yleisesti sääntelyn toimivuutta nyt ja tulevaisuudessa; toteaa, että sen toimivuutta ei voi kuitenkaan erottaa koko rahoitusalan toimivuudesta; painottaa sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevan ohjelman (REFIT) osuutta tehokkaan ja tuloksellisen sekä suhteellisuusperiaatteen asianmukaisesti huomioon ottavan rahoituspalvelujen sääntelyn aikaansaamisessa ja tilannearvion tekemisen tukemisessa; kehottaa lujittamaan parlamentin asemaa tähän ohjelmaan olennaisesti kuuluvien päätösten ja arviointien tekemisessä; palauttaa mieliin, että painopisteen on oltava sääntelyn parantamisessa, ei sen purkamisessa; korostaa, että avoimuuden, selkeyden, saatavuuden ja oikeudenmukaisuuden varmistamisen kaikkialla sisämarkkinoilla olisi oltava osa kuluttajia koskevan paremman sääntelyn agendaa; korostaa myös, että EU:n ei pidä luoda tahattomasti uutta velvoitetaakkaa pyrkiessään lisäämään yhdenmukaisuutta pääomamarkkinaunionin yhteydessä;

47.  katsoo, että Euroopan valvontaviranomaisilla ja yhteisellä valvontamekanismilla on tärkeä osuus parempaa sääntelyä ja valvontaa koskevien tavoitteiden saavuttamisessa; painottaa Euroopan valvontaviranomaisten ja yhteisen valvontamekanismin roolia lainsäädännön eri osien yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden varmistamisessa, epävarmuuden ja sääntelyn katvealueiden hyväksikäytön vähentämisessä sekä markkinatoimijoiden hedelmällisen yhteistyön edistämisessä; korostaa, että Euroopan valvontaviranomaisilla ja yhteisellä valvontamekanismilla on oltava riittävästi rahoitusta ja henkilöstöä, jotta ne voivat suorittaa lainsäädäntövallan käyttäjien niille antamat tehtävät;

48.  korostaa, että Euroopan valvontaviranomaisia koskevien asetusten tarkistamisessa on otettava huomioon yhteistä valvontamekanismia ja yhteistä kriisinratkaisumekanismia koskevissa asetuksissa vahvistetut vastuuvelvollisuutta ja avoimuutta koskevat säännökset, joilla tehostetaan parlamentin suorittamaa valvontaa, ja palautettava Euroopan valvontaviranomaisten riippumattomuus komissiosta; pitää tarpeellisena tutkia mahdollisuuksia helpottaa Euroopan valvontaviranomaisten laajempaa neuvoa-antavaa osallistumista ensimmäisen tason vaiheessa kunnioittaen kuitenkin lainsäädäntövallan käyttäjien valtaoikeuksia;

49.  korostaa, että perussäädösten ja delegoitujen säädösten sekä täytäntöönpanosäädösten on oltava keskenään yhteneviä ja johdonmukaisia; painottaa jälleen, että lainsäädäntövallan käyttäjien on tehtävä poliittiset päätökset perussäädöksessä eikä niiden tekemistä pitäisi siirtää delegoituihin säädöksiin, joilla täydennetään tai muutetaan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn säädöksen tiettyjä, muita kuin sen keskeisiä osia (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artikla); vaatii, että komissio ja Euroopan valvontaviranomaiset pitäytyvät perussäädöksissä vahvistettuihin toimivaltuuksiin ja kunnioittavat lainsäädäntövallan käyttäjien aikaansaamaa sopimusta, kun ne laativat delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä sekä suuntaviivoja; pitää valitettavana, että valvontaviranomaiset eivät aiemmin täytäntöönpanosäädöksiä laatiessaan aina pitäneet kiinni unionin lainsäätäjän vahvistamasta toimivallasta; pitää valitettavana, että komission (delegoidut säädökset) ja Euroopan valvontaviranomaisten (tekniset standardit) välinen koordinointi on riittämätöntä ja voi siksi vaikuttaa kielteisesti vaatimustenmukaisuuden laatuun erityisesti tapauksissa, joissa yksityiskohtaiset vaatimukset hyväksytään vasta juuri ennen perussäädöksen täytäntöönpanon määräaikaa;

50.  kehottaa komissiota erottamaan täydellisesti toisistaan delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset ja välttämään pakettiratkaisuja, jotta kyseiset säädökset voidaan hyväksyä ajoissa;

51.  kehottaa komissiota asettamaan kaikki Euroopan valvontaviranomaisten esittämät teknisten sääntelystandardien ja teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksiin mahdollisesti tehdyt tarkistukset lainsäädäntövallan käyttäjien ja sidosryhmien saataville;

52.  painottaa, että komission varhaisessa vaiheessa suorittama oikeudellinen tarkastelu ei saisi johtaa siihen, että prosessista tulee vähemmän avoin joko parlamentin tai parlamentin oikeuden tulla kuulluksi kannalta; pyytää, että Euroopan valvontaviranomaiset toimittaisivat luonnoksia laatiessaan ennakoivasti parlamentille säännöllisesti ja viipymättä kattavat alustavat luonnokset ja väliaikatiedot työn edistymisestä ja kuulisivat parlamenttia niistä;

53.  kehottaa komissiota ja Euroopan valvontaviranomaisia noudattamaan täysimääräisesti lainsäädäntövallan käyttäjien vahvistamia luonnosten toimittamisen määräaikoja ja antamaan lainsäädäntövallan käyttäjille välittömästi selvityksen, jos ne epäilevät, että eivät voi noudattaa määräaikaa;

54.  muistuttaa Euroopan valvontaviranomaisia siitä, että teknisiin standardeihin, suuntaviivoihin ja suosituksiin sovelletaan suhteellisuusperiaatetta; kehottaa Euroopan valvontaviranomaisia noudattamaan varovaisuutta suuntaviivojen määrässä ja laajuudessa erityisesti, kun niiden antamiseen ei ole nimenomaisia toimivaltuuksia perussäädöksissä; toteaa, että pidättyväisyyttä vaaditaan myös Euroopan valvontaviranomaisten rajallisten resurssien ja niiden tehtävien priorisoinnin vuoksi; toteaa, että määrärahojen rajallisuus ei saa rajoittaa tehokkaan valvonnan toteuttamista käytännössä, ja pyytää varmistamaan, että Euroopan valvontaviranomaisilla on riittävät resurssit luotettavan, riippumattoman ja tehokkaan valvonnan suorittamiseen niiden toimivallan rajoissa;

55.   kehottaa Euroopan valvontaviranomaisia käyttämään oikeuttaan pyytää tietoja siitä, miten perussäädöksiä sovelletaan jäsenvaltioissa, sekä suorittamaan säännöllisemmin kansallisten toimivaltaisten viranomaisten vertaisarviointeja valvonnan keskinäisen mukauttamisen edistämiseksi jäsenvaltioissa;

56.  kehottaa komissiota ja Euroopan valvontaviranomaisia julkaisemaan säännöllisesti verkkosivuillaan konsolidoituja versioita rahoituspalveluja koskevista EU:n säädöksistä sekä tiivistelmän, johon yritykset, kuluttajat, kansalaisjärjestöt ja muut toimijat voivat tutustua ja jonka ne voivat ymmärtää; pitää selvittämisen arvoisena vaihtoehtona sellaisen yhteisen rekisterin luomista, jossa olisi tietoja säädösten täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa;

Tulevat toimet

57.   kehottaa komissiota ja Euroopan valvontaviranomaisia tarkastamaan säännöllisesti (vähintään kerran vuodessa) säädösten ja kaikkien lainsäädäntöehdotusten yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden, myös eri alojen rajat ylittävästi, ja hyväksytyn lainsäädännön täytäntöönpanon, tekniset sääntelystandardit ja tekniset täytäntöönpanostandardit mukaan luettuina, sekä varaamaan resursseja tähän työhön;

58.  kehottaa komissiota ja Euroopan valvontaviranomaisia tarkastamaan säännöllisesti (vähintään kerran vuodessa) säädösten oikeasuhtaisuuden ja tehokkuuden, erityisesti kun on kyse pieniin ja keskisuuriin markkinatoimijoihin sovellettavista vaatimuksista; kehottaa tarkastamaan kaikkien lainsäädäntöehdotusten oikeasuhtaisuuden ja varaamaan resursseja tähän työhön; kehottaa komissiota julkaisemaan vihreän kirjan, jossa tarkastellaan uusia lähestymistapoja rahoituspalvelujen sääntelyn oikeasuhteisuuden edistämiseen;

59.  korostaa, että yksittäisten lainsäädäntötoimien vaikutukset ovat erilaisia kuin niiden kumulatiiviset vaikutukset; kehottaa komission yksikköjä suorittamaan joka viides vuosi yhdessä Euroopan valvontaviranomaisten, yhteisen valvontamekanismin ja Euroopan järjestelmäriskikomitean kanssa kattavan laadullisen ja määrällisen arvion rahoituspalveluja koskevien EU:n säädösten kumulatiivista vaikutuksista rahoitusmarkkinoihin ja niiden osapuoliin EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla puutteiden ja porsaanreikien löytämiseksi, rahoitusalan sääntelyn tuloksellisuuden, tehokkuuden ja toimivuuden arvioimiseksi sekä sen varmistamiseksi, että sääntely ei estä reilua kilpailua eikä talouden kehitystä, ja raportoimaan tuloksista Euroopan parlamentille; korostaa, että tulevaa lainsäädäntöä varten on tärkeää toteuttaa yksityiskohtaisia vaikutustenarviointeja ja kustannus-hyötyanalyyseja, jotta lainsäädännön antama lisäarvo voidaan osoittaa erityisesti talouskasvun ja luotujen työpaikkojen osalta; painottaa, että vaikutustenarviointien ja kustannus-hyötyanalyysien olisi sisällettävä perusteellisia arvioita toisen tason vaiheen toimenpiteiden vaikutuksista; toteaa, että kyseiset toimenpiteet muodostavat merkittävän osan rahoituspalveluja koskevasta unionin sääntelykehyksestä; muistuttaa, että lainsäädäntötoimien vaikutusten määrällinen arviointi saattaa olla vaikeaa, erityisesti koska niistä koituvia hyötyjä on vaikea mitata, mutta katsoo, että määrällisen arvioinnin menetelmiä olisi kuitenkin edelleen käytettävä;

60.  kehottaa komission yksiköitä antamaan ensimmäisen arvion vuoden 2016 loppuun mennessä sekä raportoimaan kokonaisvaikutuksista ja erillisissä luvuissa riippumattoman tutkimuksen perusteella myös seuraavista seikoista:

  – vaikutukset rahoituksen eri osa-alueisiin asianmukaisesti eriteltyinä markkinatoimijoiden koon, monimutkaisuuden ja liiketoimintamallin mukaan, ja vaikutukset muihin kuin rahoitusalan yksikköihin

  – mahdolliset aukot ja porsaanreiät ottaen samalla huomioon uusien uhkien ja riskien mahdollisen kehittymisen sekä päällekkäisyydet ja ei-toivotut vaikutukset

  – nykyiset ja ennakoidut vaikutukset talouteen sekä unionin rahoitusalan kansainvälinen kilpailukyky

  – mahdollisuudet tuottaa hyötyä reaalitaloudelle, pk-yritykset, kuluttajat ja työllisyyden parantaminen mukaan luettuina

  – tarve parantaa entisestään nykyisiä ja laajentaa täydentäviä rahoituskanavia, mukaan luettuna vaikutus pk-yritysten ja markkina-arvoltaan keskisuurten yritysten mahdollisuuksiin saada rahoitusta

  – pitkän aikavälin rahoituksen vaikutukset kysyntään ja tarjontaan

  – vaikutukset varojen ja riskien kohdentamiseen ja monimuotoistamiseen sekä rahoituslaitosten ydinpääoman ja taseen loppusumman välisen suhteen kehitykseen

  – sääntelykehyksen toimivuus ja tarkoituksenmukaisuus piensijoittajien, yhteisösijoittajien, kuluttajien ja asiakkaiden kannalta, avoimuutta koskevat säännöt mukaan luettuina

– sisämarkkinoiden esteiden poistamisen tehokkuus, sääntelyn katvealueiden hyväksikäytön rajoittaminen ja kilpailun edistäminen

– kokonaisvaikutukset rahoitusvakauteen ja moraalikatoon, mukaan luettuina sääntelyn puutteesta aiheutuvien mahdollisten kustannusten ja riskien arviointi, ottaen samalla huomioon G20-ryhmän suositusten tehokkaan täytäntöönpanon ja rahoitusalan yritysten yhdistettävyysasteen

– kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaisen käypään arvoon arvostamisen vaikutus rahoitusalan vakauteen verrattuna varovaisuusperiaatteen mukaisen kirjanpidon vaikutukseen

– makrovakausvalvontaa koskevan unionin kehyksen vaikuttavuus ja tarkoituksenmukaisuus

– Euroopan valvontaviranomaisten valmiudet hoitaa niille voimassa olevassa lainsäädäntökehyksessä osoitetut tehtävät sekä toimet, jotka voivat olla tarpeen kehyksen parantamiseksi, erityisesti valvontaviranomaisten rahoituksen vahvistamiseksi lähitulevaisuudessa

  – säädösten ja kansainvälisten standardien keskinäiset riippuvuussuhteet ja vaikutukset eurooppalaisten yritysten kansainväliseen kilpailukykyyn, ottaen huomioon vertailun unionin ja muiden merkittävien oikeudenkäyttöalueiden sääntelyiden ja niiden täytäntöönpanoasteiden välillä;

61.  kehottaa komissiota esittämään havaintonsa parlamentille ja neuvostolle ja ehdottamaan tarvittaessa toimenpiteitä;

°

°  °

62.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

PERUSTELUT

Vuonna 2007/2008 alkanut rahoitus- ja velkakriisi vaati kattavia toimia eurooppalaisilta lainsäädäntövallan käyttäjiltä ja kansainvälisten standardien laatijoilta. Kriisin alkamisen jälkeen on laadittu lukuisia EU:n rahoituspalveluja koskevia lainsäädäntöaloitteita, joilla on ollut tarkoitus palauttaa rahoitusalan vakaus, vahvistaa kuluttajien suojelua ja panna täytäntöön kriisistä opitut läksyt. Monet lainsäädäntöaloitteet on jo saatu onnistuneesti päätökseen, ja niiden täytäntöönpano ja soveltaminen on jo aloitettu määräpäivinä tai aloitetaan pian.

Tämä valiokunta-aloitteinen mietintö on ensimmäinen askel tätä lainsäädäntätyötä koskevan tilannekatsauksen tekemiseksi, rahoituspalveluja koskevassa lainsäädännässä havaittuihin puutteisiin puuttumiseksi ja niiden huolenaiheiden esille tuomiseksi, joihin on syynä erityisesti se, että yksittäisten lainsäädäntötoimien vaikutuksia ja niiden keskinäistä vuorovaikutusta ei ole analysoitu riittävästi ja että kokonaislainsäädännön kumulatiivisia vaikutuksia ei ole näin ollen arvioitu kaikilta osin.

Investointipaketin ja pääomamarkkinaunionin kaltaisilla tärkeillä komission uusilla aloitteilla saavutetaan parempia tuloksia, kun ne perustuvat tehokkaaseen ja toimivaan nykyiseen rahoituspalvelujen sääntelyyn. Esittelijä katsoo siksi, että rahoituspalvelujen sääntelykehyksen vaikutukset on arvioitava perusteellisesti ja että ne olisi arvioitava uudelleen säännöllisesti. Tämä tehtävä olisi uskottava komission yksiköille, jotta voidaan parhaalla mahdollisella tavalla hyödyntää niiden kokemusta sidosryhmien kuulemisessa ja niiden yhteyksiä valvontaviranomaisiin (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen EIOPA, Euroopan pankkiviranomainen EPV, Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen ESMA sekä Euroopan järjestelmäriskikomitea EJRK ja yhteinen valvontamekanismi YVM). Komission olisi esitettävä arvionsa kummallekin lainsäädäntövallan käyttäjälle ja ehdotettava tarvittaessa parannuksia.

Esittelijä on huolestunut nykyisen lainsäädännön mahdollisesta epäjohdonmukaisuudesta ja epäyhtenäisyydestä ja aikoo ryhtyä jatkotoimiin valiokunnan jo vuoden 2014 alussa esittämän aloitteen pohjalta. Lisäksi esittelijä haluaisi korostaa velvoitetta suhteellisuusperiaatteen huomioon ottamisesta rahoituspalveluja koskevassa lainsäädännössä ja toteaa, että siihen olisi syytä kiinnittää paljon enemmän huomiota myös pk-yrityksiä ja niiden rahoitusta koskevissa toimintapoliittisissa aloitteissa. Kokonaisvaikutukset arvioimalla ja pakollisia säädösten yhtenäisyyden ja oikeasuhtaisuuden tarkastuksia säännöllisesti toteuttamalla olisi varmistettava, että rahoituspalveluja koskevaa lainsäädäntöä sovelletaan yksinkertaisemmin, ymmärrettävämmin ja siten, että otetaan paremmin huomioon pienten ja keskisuurten yritysten tarpeet. Pääomamarkkinaunionin tavoitteiden osalta olisi arvioitava myös, miten rahoituspalveluja koskeva nykyinen lainsäädäntö vaikuttaa rahoituspalveluja tarjoavien toimijoiden mahdollisuuksiin hyödyttää reaalitaloutta. Tähän olisi sisällytettävä perusteellinen arvio siitä, miten nykyiset reaalitalouden rahoituskanavat toimivat ja miten niitä voidaan laajentaa ja täydentää muilla kanavilla.

Esittelijä katsoo, että nykyinen lainsäädäntö on pantava täysimääräisesti ja tehokkaasti täytäntöön jäsenvaltioissa. Hänen mielestään on tärkeää, että lainsäädäntövallan käyttäjät priorisoivat edelleen rahoitusvakautta ja kuluttajien suojelua ja että pannaan enemmän painoa johdonmukaisen riskiperusteisen lähestymistavan soveltamiselle. Lisäksi esittelijä pitää EU:n lainsäädännön ja EU:n rahoitusalan kansainvälistä kilpailukykyä tärkeänä haasteena rahoituspalvelujen sääntelylle. Hän katsoo, että EU:n lainsäätäjien on kiinnitettävä enemmän huomiota säädösten ja kansainvälisten standardien keskinäisiin riippuvuussuhteisiin. Ensimmäistä kokonaisvaikutusten arviointia olisi käytettävä rahoituspalvelujen koko sääntelykehyksen määrätietoiseen tarkasteluun välttäen kuitenkin ottamasta viimeaikaista lainsäädäntöä laajalti uudelleen käsiteltäväksi.

Esittelijä huomauttaa, että rahoituspalvelujen sääntelyn laatu riippuu myös lainsäädäntöprosessin koordinoinnista, ajoituksesta ja avoimuudesta. Tähän mietintöön on siksi koottu pyyntöjä tämän prosessin parantamisesta ja myös puuttumisesta Euroopan valvontaviranomaisten ja yhteisen valvontamekanismin tärkeään rooliin ja vastuuvelvollisuuteen.

14.10.2015

TEOLLISUUS-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO

talous- ja raha-asioiden valiokunnalle

saavutuksista ja haasteista rahoituspalveluja koskevan EU:n lainsäädännön alalla: vaikutukset ja eteneminen kohti tehokkaampia ja toimivampia EU:n puitteita rahoituspalvelujen sääntelylle ja pääomamarkkinaunionille

(2015/2106(INI))

Valmistelija: Janusz Lewandowski

EHDOTUKSET

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa talous- ja raha-asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  on tyytyväinen pääomamarkkinaunionia koskevan kuulemisen aloittamiseen ja korostaa, että on tarpeen oppia kriiseistä, jotta voidaan edistää markkinoiden vakautta sekä helpottaa muuta kuin pankkirahoitusta ja investointeja reaalitalouteen sekä saada aikaan pitkällä aikavälillä kestävää kasvua; uskoo, että tämä aloite, jonka avulla laajennetaan rahoitusmahdollisuuksia ja vapautetaan investointeja, voi olla tärkeä keino saada unionin talouskasvu elpymään sosiaalisesti ja taloudellisesti tasapainoisella ja kestävällä tavalla;

2.  painottaa, että on tarpeen ottaa huomioon laajempi kansainvälinen ympäristö, etenkin kun on kyse unionin rahoitusalan kansainvälisen kilpailukyvyn turvaamiseksi, unionin investointiympäristön parantamiseksi ja pääomavirtojen houkuttelemiseksi unioniin sekä vastavuoroisen pääsyn varmistamiseksi kansainvälisille rahoitusmarkkinoille annettavien lainsäädäntöehdotusten ajoituksesta ja sisällöstä; korostaa, että komission olisi tehtävä tiiviimpää yhteistyötä kansainvälisten elinten, esimerkiksi finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän (FSB) ja kansainvälisen arvopaperimarkkinavalvojien yhteisön IOSCO) kanssa;

3.  korostaa, että EU:n rahoituspalveluasetuksen tavoitteena olisi oltava reaalitalouden palveleminen; katsoo, että sääntelyn pitäisi tämän vuoksi olla johdonmukaista ja oikeasuhteista;

4.  huomauttaa, että reaalitalous on yhä erittäin riippuvainen pankeista, minkä vuoksi pankkien luotonannon tiukentaminen tuntuu herkästi taloudessa; katsoo, että olisi löydettävä vaihtoehtoisia rahoituslähteitä etenkin lisäämällä turvautumista riskipääomaan;

5.  on tyytyväinen suunniteltuun rahoituskanavien monipuolistamiseen, jolla olisi täydennettävä olemassa olevia kanavia ja edistettävä hyödyllisiksi osoittautuneiden välineiden käyttöä ja jossa olisi otettava huomioon innovatiivisten yritysten, esimerkiksi uusyritysten, eri kehitysvaiheissa tarvitseman rahoituksen erityispiirteet; painottaa, että on tarpeen vähentää etenkin pk-yritysten hallinnollisia rasitteita ja edistää toissijaisuus-, suhteellisuus-, johdonmukaisuus-, vaikuttavuus- ja toteutettavuusperiaatteiden soveltamista EU:n lainsäädännössä avointen, tehokkaiden, likvidien ja kustannustehokkaiden pääomamarkkinoiden hyväksi;

6.  on huolissaan siitä, että sääntely on monimutkaista ja usein monitasoista ja sen tulokset ovat vaihtelevia ja ristiriitaisia; kehottaa komissiota toteuttamaan perusteellisen arvioinnin, jossa tarkastellaan rahoituspalveluasetuksen noudattamisesta etenkin pk-yrityksille ja uusyrityksille aiheutuvia kustannuksia, jotta niitä voidaan tarvittaessa vähentää;

7.  korostaa pankkien tärkeää roolia välittäjinä pääomamarkkinoilla; painottaa, että rahoituksen välitys on ratkaisevassa asemassa riskien ja potentiaalisten investoijien tarpeiden asianmukaisen arvioinnin kannalta;

8.  painottaa, että on tarpeen luoda investointimyönteinen ympäristö, jossa ei ole pitkäaikaisia investointeja ehkäiseviä esteitä, kuten pääomavaatimuksia, jotka hillitsevät pitkäaikaisia infrastruktuuri-investointeja;

9.  katsoo, että pääomamarkkinaunionissa olisi myös varmistettava, että yritykset pystyvät valitsemaan eri rahoitustyyppien välillä, poistamalla rajoitukset ja esteet eri rahoitusvälineiden, esimerkiksi joukkovelkakirjojen tai osakkeiden, mahdolliselta käytöltä;

10.  muistuttaa, että tietojen puute pk-yritysten taloudellisesta tilanteesta on merkittävimpiä esteitä investoinneille tämän tyyppisiin yrityksiin; kehottaa komissiota pohtimaan perinpohjaisesti keinoja parantaa sijoittajien mahdollisuuksia saada avoimia ja vertailukelpoisia tietoja pk-yrityksistä; katsoo, että tietokanta, johon kerätään vapaaehtoisesti nimenomaan pk-yrityksiä ja uusyrityksiä koskevia rahoitustietoja, voisi olla hyödyllinen väline, jolla voidaan antaa tietoja sijoittajille;

11.  on tyytyväinen esitedirektiivin tarkistamista koskevien kuulemisten aloittamiseen ja toimiin, joita toteutetaan arvopaperistamisen käytön sääntelyllisten esteiden poistamiseksi; kehottaa elvyttämään arvopaperistamismarkkinoita ja välttämään yksinkertaisen, läpinäkyvän ja standardoidun (STS) arvopaperistamisen liian ohjailevaa ja yksityiskohtaista määrittelyä; tukee komission ehdotusta koota rekisteri ”korkeatasoisista” arvopaperistamisista; korostaa erityisesti, että on tarpeen avata rahoitusmarkkinoita ja laventaa rahoitusvaihtoehtoja pk-yrityksille ja markkina-arvoltaan keskisuurille yrityksille; kehottaa tältä osin harkitsemaan pk-yritysten vertailuarvojen määrittämistä, jotta pankit voivat vertailla ja hinnoitella luottoja; kehottaa parantamaan mahdollisuuksia saada pitkän aikavälin rahoitusta ja kehittämään yleiseurooppalaisia suunnattujen osakeantien markkinoita sekä parantamaan riskipääoman ja vaihtoehtoisten rahoitusmuotojen, kuten vertaislainojen ja joukkolainojen, saatavuutta; pyytää komissiota harkitsemaan ”rahoituksen liukuportaiden” käsitteen sisällyttämistä pääomamarkkinaunioniin, jotta yritysten rahoitustarpeiden erot niiden eri kehitysvaiheissa voidaan ottaa huomioon;

12.  katsoo, että etenkin pk-yritysten rahoituksen saanti on ratkaisevaa talouskasvun ja työpaikkojen luomisen kannalta; huomauttaa, että kannattavat pankit sekä tehokkaat pääomamarkkinat ovat rahoituksen saannin edellytyksiä;

13.  kehottaa komissiota ottamaan huomioon yksittäisten markkinoiden erityispiirteet ja ehdottamaan ainoastaan niitä aloja koskevia muutoksia, joilla toimet ovat välttämättömiä olemassa olevien esteiden poistamiseksi; katsoo, että alhaalta ylöspäin suuntautuvan lähestymistavan, kansallisten parhaiden käytäntöjen vaihdon sekä paikallisten pääomamarkkinoiden ja paikallisten ekosysteemien vahvistamisen olisi oltava pääomamarkkinaunionia koskevan aloitteen ydin; katsoo, että lainsäädäntöä olisi yhdenmukaistettava vain silloin, kun se on välttämätöntä, ja että olisi toteutettava toimia ylisääntelystä aiheutuvien kielteisten vaikutusten välttämiseksi;

14.  kehottaa komissiota ottamaan eri jäsenvaltioiden pk-yritysten erilaiset talous- ja kulttuurirakenteet huomioon pääomamarkkinaunionin täytäntöönpanoa koskevissa politiikka-aloitteissaan;

15.  huomauttaa, että yksityinen oman pääoman ehtoinen rahoitus ja riskipääoma tarjoavat kiinnostavia rahoitusvaihtoehtoja etenkin uusyrityksille; kehottaa komissiota kehittämään lisävälineitä eurooppalaisista riskipääomarahastoista ja eurooppalaisista yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneista rahastoista saatujen kokemusten pohjalta;

16.  pitää tärkeänä kattavien ja monialaisten vaikutusarviointien laatimista ja kehottaa komissiota järjestämään yksityiskohtaisia kuulemisia asioista, jotka askarruttavat kaikkia sidosryhmiä, ja varmistamaan delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten johdonmukaisuus;

17.  katsoo, että säädös ei aina ole soveltuvin politiikkatoimi ja että muut kuin lainsäädännölliset toimenpiteet ja markkinalähtöiset lähestymistavat olisi otettava asianmukaisesti huomioon;

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

13.10.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

50

8

6

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Zigmantas Balčytis, Nicolas Bay, David Borrelli, Jerzy Buzek, Philippe De Backer, Pilar del Castillo Vera, Christian Ehler, Peter Eriksson, Fredrick Federley, Ashley Fox, Theresa Griffin, Marek Józef Gróbarczyk, András Gyürk, Roger Helmer, Hans-Olaf Henkel, Eva Kaili, Kaja Kallas, Barbara Kappel, Krišjānis Kariņš, Seán Kelly, Jeppe Kofod, Miapetra Kumpula-Natri, Janusz Lewandowski, Ernest Maragall, Edouard Martin, Dan Nica, Angelika Niebler, Miroslav Poche, Miloslav Ransdorf, Michel Reimon, Herbert Reul, Paul Rübig, Algirdas Saudargas, Jean-Luc Schaffhauser, Neoklis Sylikiotis, Antonio Tajani, Dario Tamburrano, Patrizia Toia, Evžen Tošenovský, Claude Turmes, Vladimir Urutchev, Kathleen Van Brempt, Henna Virkkunen, Martina Werner, Flavio Zanonato, Carlos Zorrinho

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Michał Boni, David Coburn, Cornelia Ernst, Francesc Gambús, Gunnar Hökmark, Benedek Jávor, Jude Kirton-Darling, Constanze Krehl, Olle Ludvigsson, Notis Marias, Marian-Jean Marinescu, Dominique Riquet, Inmaculada Rodríguez-Piñero Fernández, Sofia Sakorafa, Massimiliano Salini, Theodor Dumitru Stolojan, Pavel Telička, Cora van Nieuwenhuizen

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

1.12.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

48

5

5

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Gerolf Annemans, Burkhard Balz, Hugues Bayet, Pervenche Berès, Udo Bullmann, Esther de Lange, Fabio De Masi, Anneliese Dodds, Markus Ferber, Jonás Fernández, Sven Giegold, Sylvie Goulard, Roberto Gualtieri, Brian Hayes, Gunnar Hökmark, Danuta Maria Hübner, Petr Ježek, Othmar Karas, Georgios Kyrtsos, Werner Langen, Sander Loones, Bernd Lucke, Olle Ludvigsson, Ivana Maletić, Costas Mavrides, Bernard Monot, Luděk Niedermayer, Stanisław Ożóg, Dimitrios Papadimoulis, Sirpa Pietikäinen, Dariusz Rosati, Pirkko Ruohonen-Lerner, Alfred Sant, Molly Scott Cato, Peter Simon, Renato Soru, Theodor Dumitru Stolojan, Marco Valli, Tom Vandenkendelaere, Cora van Nieuwenhuizen, Jakob von Weizsäcker, Marco Zanni, Sotirios Zarianopoulos

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Matt Carthy, Philippe De Backer, Ashley Fox, Doru-Claudian Frunzulică, Ildikó Gáll-Pelcz, Marian Harkin, Barbara Kappel, Verónica Lope Fontagné, Paloma López Bermejo, Thomas Mann, Alessia Maria Mosca, Michel Reimon, Maria João Rodrigues

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Anneleen Van Bossuyt, Igor Šoltes

(1)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0268.

(2)

http://www.europarl.europa.eu/document/activities/cont/201402/20140210ATT79138/20140210ATT79138EN.pdf.

(3)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0202.

(4)

Hyväksytyt tekstit,P7_TA(2014)0161.

(5)

http://www.esrb.europa.eu/pub/pdf/other/esrbreportregulatorytreatmentsovereignexposures032015.en.pdf?29664e3495a886d806863aac942fcdae.

Oikeudellinen huomautus