Menettely : 2014/2218(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0361/2015

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0361/2015

Keskustelut :

PV 21/01/2016 - 6
CRE 21/01/2016 - 6

Äänestykset :

PV 21/01/2016 - 8.6
CRE 21/01/2016 - 8.6
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0021

MIETINTÖ     
PDF 733kWORD 481k
10.12.2015
PE 544.272v03-00 A8-0361/2015

vetoomusvaliokunnan toiminnasta vuonna 2014

(2014/2218(INI))

Vetoomusvaliokunta

Esittelijä: Lidia Joanna Geringer de Oedenberg

TARKISTUKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

vetoomusvaliokunnan toiminnasta vuonna 2014

(2014/2218(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa vetoomusvaliokunnan toimintakertomuksista,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 10 ja 11 artiklan,

–  ottaa huomioon vetoomusoikeuden merkityksen ja pitää tärkeänä, että Euroopan parlamentille annetaan välittömästi tietoa Euroopan unionin kansalaisten ja asukkaiden erityisistä huolenaiheista Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 24 ja 227 artiklan mukaisesti,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 228 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 44 artiklan, joka koskee oikeutta vedota Euroopan parlamenttiin,

–  ottaa huomioon jäsenyysvelvoitteen noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä koskevat SEUT-sopimuksen määräykset ja erityisesti sen 258 ja 260 artiklan,

  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan, 215 artiklan, 216 artiklan 8 kohdan, 217 artiklan ja 218 artiklan,

–  ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan mietinnön (A8-0361/2015),

A.  toteaa, että vuonna 2014 vastaanotettiin 2 714 vetoomusta, mikä on lähes kuusi prosenttia vähemmän kuin vuonna 2013, jolloin parlamentille esitettiin 2 885 vetoomusta; ottaa huomioon, että 790 vetoomusta hyväksyttiin käsiteltäväksi ja että toteutettiin niitä koskevia jatkotoimia, 1 070:tä vetoomusta ei hyväksytty käsiteltäväksi, 817 vetoomusta hyväksyttiin käsiteltäväksi ja niiden käsittely saatettiin päätökseen ja 37 vetoomuksen suosituksia ei hyväksytty; toteaa, että luvut olivat lähes kaksinkertaistuneet vuonna 2009 vastaanotettuihin vetoomuksiin verrattuina; ottaa huomioon, että vetoomusten käsittelyä hoitavien virkamiesten määrää ei ole lisätty suhteessa vetoomusten määrään;

B.  ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunnan toimintaa koskevan vuotuisen mietinnön tarkoituksena on esittää analyysi vuonna 2014 vastaanotetuista vetoomuksista ja keskustella mahdollisista parannuksista menettelyihin ja suhteisiin muiden toimielinten kanssa;

C.   toteaa, että vastaanotettujen vetoomusten määrä on vaatimaton verrattuna unionin kokonaisväkilukuun, mikä osoittaa, että suuri enemmistö unionin kansalaisista ei vielä tunne vetoomusoikeutta eikä sen mahdollista hyödyllisyyttä keinona kiinnittää unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden huomio heitä koskeviin ja huolestuttaviin asioihin; ottaa huomioon, että vaikka jotkut unionin kansalaiset ovat tietoisia vetoomusmenettelystä, unionin toiminta-alasta on vielä laajaa epäselvyyttä, kuten niiden vastaanotettujen vetoomusten, joita ei hyväksytty käsiteltäväksi, korkea määrä (39,4 prosenttia) osoittaa;

D.  pitää erittäin tärkeänä käsitellä vetoomuksia asianmukaisesti koko prosessin ajan, jotta varmistetaan vetoomusoikeuden kunnioittaminen; toteaa, että yleensä vetoomusten esittäjät haluavat kehittää yhteiskuntaa ja lisätä tulevaa hyvinvointia; katsoo, että näiden kansalaisten kokemukset vetoomuksia käsiteltäessä saattavat muokata heidän mielipidettään Euroopan yhdentymisestä;

E.  ottaa huomioon, että vuonna 2014 saatettiin päätökseen 1 887 vetoomuksen käsittely, ja näistä käsiteltäväksi ei hyväksytty 1 070:tä vetoomusta; ottaa huomioon, että kasvu on lähes 10 prosenttia verrattuna vuoteen 2013, jolloin saatettiin päätökseen 1 723 vetoomuksen käsittely;

F.  muistuttaa, että Euroopan parlamentti edustaa unionin kansalaisia ja se on ainoa kansalaisten suoraan valitsema toimielin; toteaa, että vetoomusoikeus tarjoaa kansalaisille keinon herättää valitsemiensa edustajien huomio;

G.  toteaa, että parlamentin ja ennen kaikkea vetoomusvaliokunnan olisi asetettava työssään etusijalle unionin kansalaiset ja heidän palvelemisensa ennen muita näkökohtia tai tehokkuusperusteita; ottaa huomioon, että vetoomusyksikön palveluksessa tällä hetkellä olevan henkilöstön määrä vaarantaa näiden perusperiaatteiden saavuttamisen;

H.  katsoo, että parlamentin valmiudet vastata unionin kansalaisille ja asukkaille paranevat, jos vetoomusoikeutta kunnioitetaan täysimääräisesti ja jos vetoomusprosessin kaikissa vaiheissa sovelletaan avointa, demokraattista, osallistavaa ja läpinäkyvää mekanismia, jonka tavoitteena on ratkaista pääasiassa unionin lainsäädännön soveltamiseen liittyvät ongelmat;

I.  ottaa huomioon, että vetoomusoikeus on osallistuvan demokratian keskeinen tekijä;

J.  ottaa huomioon, että vetoomusoikeudella pyritään Euroopan oikeusasiamiehen toiminnan ohella ratkaisemaan unionin toimielinten tai jäsenvaltioiden elinten hallinnollisia väärinkäytöksiä, kun ne panevat täytäntöön unionin oikeutta;

K.  katsoo, että unionin ja jäsenvaltioiden lainsäätäjät ja täytäntöönpanoelimet saavat vetoomuksista arvokasta palautetta, etenkin kun on kyse unionin oikeuden täytäntöönpanoon liittyvistä mahdollisista puutteista; katsoo, että vetoomukset voivat olla jäsenvaltioille ennakkovaroitus unionin oikeuden täytäntöönpanon viivästymisestä;

L.  toteaa, että vetoomusvaliokunnalle esitetyistä vetoomuksista on usein ollut välitöntä hyötyä parlamentin muille valiokunnille niiden omassa lainsäädäntötyössä;

M.  katsoo, että vetoomuksia koskevan perusoikeuden asianmukaisen kunnioittamisen varmistaminen ei kuulu ainoastaan vetoomusvaliokunnan vastuulle vaan sen olisi pikemminkin oltava kaikkien parlamentin valiokuntien sekä muiden unionin toimielinten yhteinen pyrkimys; katsoo, että yhdenkään vetoomuksen käsittelyä ei pitäisi päättää ennen kuin parlamentin muilla valiokunnilla on ollut mahdollisuus antaa palautetta;

N.  katsoo, että vetoomusvaliokunnan olisi pyrittävä hyödyntämään enemmän oikeuksiaan ja käytössään olevia yleisiä ja erityisiä välineitä, kuten suullisia kysymyksiä ja lyhyitä päätöslauselmia, jotta vastaanotettujen vetoomusten pohjalta annettaisiin näkyvyyttä unionin kansalaisia ja asukkaita huolestuttaville asioille esittämällä ne parlamentin täysistunnossa;

O.  katsoo, että kukin vetoomus on arvioitava huolellisesti, tehokkaasti, ripeästi ja avoimesti erikseen ja sitä on käsiteltävä siten, että huolehditaan vetoomusvaliokunnan jäsenten osallistumisoikeuksista; katsoo, että vetoomuksen esittäjän on saatava lyhyessä ajassa vastaus, jossa ilmoitetaan joko syyt vetoomuksen käsittelyn päättämiseen tai toteutetut jatko-, täytäntöönpano- tai valvontatoimenpiteet; ottaa huomioon, että unionin, jäsenvaltioiden ja aluehallintojen on parannettava institutionaalista koordinointia, jotta vetoomuksia voitaisiin käsitellä ripeästi;

P.  katsoo, että vetoomusten tehokas ja ripeä käsittely on taattava myös vaalikausien välisenä siirtymäaikana ja sen yhteydessä tapahtuvien henkilöstövaihdosten yhteydessä;

Q.  pitää käsiteltäväksi hyväksyttyjen ja perusteltujen vetoomusten kannalta ensiarvoisen tärkeänä, että vetoomusvaliokunnan työtä ei kuormiteta käsittelemällä aiheettoman pitkään vetoomuksia, joita ei voida hyväksyä käsiteltäviksi tai jotka eivät ole perusteltuja;

R.  ottaa huomioon, että vetoomuksen esittäjälle on tiedotettava asianmukaisesti syistä, joiden vuoksi vetoomusta ei hyväksytä käsiteltäväksi;

S.  toteaa, että vetoomuksista keskustellaan vetoomusvaliokunnan kokouksissa ja että vetoomuksen esittäjät saavat osallistua keskusteluun, heillä on oikeus esitellä vetoomuksensa ja antaa asiasta yksityiskohtaisempia tietoja ja että he voivat näin osallistua aktiivisesti valiokunnan työhön ja antaa valiokunnan jäsenille, komissiolle ja mahdollisesti läsnä oleville jäsenvaltioiden edustajille lisätietoja; toteaa, että vuonna 2014 valiokunnassa käytyihin keskusteluihin osallistui 127 vetoomuksen esittäjää; toteaa, että suoran osallistumisen osuus on pysynyt suhteellisen alhaisena ja että sitä olisi nostettava muun muassa uuden teknologian avulla ja järjestämällä aikatauluja siten, että vetoomuksen esittäjillä olisi paremmat mahdollisuudet järjestää osallistumisensa valiokunnan kokouksiin;

T.  ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunnan kokouksissa järjestettyjen julkisten keskustelujen jälkeen vetoomusten käsittely usein jatkuu, toteutetaan jatkotoimia ja odotetaan palautetta, erityisesti komission ja parlamentin muiden valiokuntien lisätiedusteluja tai käytännön tietoja jäsenvaltioilta ja alueviranomaisilta;

U.  katsoo, että kokousaikaa on lisättävä, jotta voitaisiin keskustella monista eri aiheista ja varmistaa keskustelujen laatu; katsoo, että poliittisten ryhmien koordinaattorien kokoukset ovat ratkaisevan tärkeitä sujuvan valiokuntatyön suunnittelussa ja kulussa ja että demokraattiseen päätöksentekoon olisi siksi annettava riittävästi aikaa;

V.  ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunnan toiminta perustuu vetoomuksen esittäjien toimittamiin kirjallisiin tietoihin ja heidän suullisiin ja audiovisuaalisiin esityksiinsä kokouksissa sekä komission, jäsenvaltioiden, oikeusasiamiehen tai muiden poliittisten edustuselinten asiantuntemukseen;

W.  katsoo, että vetoomusten esittäjien huolenaiheet olisi käsiteltävä asianmukaisesti perusteellisella tavalla vetoomusprosessin ajan; ottaa huomioon, että prosessiin voi kuulua useita eri vaiheita, joissa vetoomuksen esittäjältä ja kyseisiltä unionin toimielimiltä ja kansallisilta viranomaisilta voidaan pyytää palautetta;

X.  ottaa huomioon, että perussopimuksissa ja parlamentin työjärjestyksessä edellytetään, että käsiteltäväksi hyväksytyt vetoomukset täyttävät muodolliset vaatimukset (työjärjestyksen 215 artikla) eli että ne käsittelevät aihetta, joka kuuluu unionin toiminnan alaan ja koskee välittömästi vetoomuksen esittäjää, jonka on oltava unionin kansalainen tai asukas; ottaa huomioon, että osaa vetoomuksista ei siten voida hyväksyä käsiteltäväksi, koska ne eivät täytä näitä muodollisia vaatimuksia; ottaa huomioon, että käsiteltäväksi ottaminen määräytyy pikemminkin näiden oikeudellisten ja teknisten perusteiden mukaan eikä sen pitäisi perustua poliittisiin päätöksiin; katsoo, että vetoomuksia koskevan verkkoportaalin pitäisi olla tehokas väline tarvittavien tietojen tarjoamisessa ja vetoomusten esittäjien opastamisessa siinä, millä perusteella vetoomus otetaan käsiteltäväksi;

Y.  toteaa, että nyt on hyväksytty erityinen tapa käsitellä lapsia koskevia vetoomuksia, sillä minkä tahansa viivästyksen näissä tapauksissa on todettu aiheuttavan erityisen vakavaa vahinkoa asianomaisille;

Z.  katsoo, että vetoomukset ovat unionin kansalaisille keino valvoa unionin oikeuden laatimista ja soveltamista; katsoo, että näin unionin kansalaiset voivat toimia hyödyllisinä tiedonlähteinä, kun on kyse unionin oikeudesta ja sen rikkomisesta, mikä erityisen tärkeää asioissa, jotka liittyvät ympäristöön, sisämarkkinoihin, ammatillisen pätevyyden tunnustamiseen, kuluttajansuojaan ja rahoituspalveluihin;

AA.  panee merkille, että vetoomus esitetään usein samanaikaisesti kuin komissiolle tehtävä kanne, joka voi johtaa jäsenyysvelvoitteen noudattamatta jättämistä koskevien menettelyjen käynnistämiseen tai laiminlyöntikanteen nostamiseen; panee merkille, että tilastojen mukaan neljännes tai jopa kolmannes vuonna 2014 käsitellyistä vetoomuksista tai valituksista liittyi tai antoi aihetta jäsenyysvelvoitteen noudattamatta jättämistä koskeviin menettelyihin (ks. komission 23. vuosikertomus unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta (COM(2006)0416); ottaa huomioon, että parlamentin osallistuminen näihin vetoomusmenettelyihin antaa mahdollisuuden lisätä unionin toimivaltaisten toimielinten tutkintatyön valvontaa; katsoo, että yhdenkään vetoomuksen käsittelyä ei pitäisi päättää ennen kuin komissio on saattanut päätökseen sitä koskevat tutkimuksensa;

AB.  toteaa, että vetoomuksissa kannetaan huolta monista tärkeistä asioista, kuten ympäristölainsäädännöstä (erityisesti vesi- ja jätehuollosta, öljyn ja maakaasun etsinnästä ja porauksista ja suurista infrastruktuuri- ja kehityshankkeista), perusoikeuksista (erityisesti lasten oikeuksista ja vammaisten henkilöiden oikeuksista ottaen erityisesti huomioon, että neljännes unionin äänestäjistä on ilmoittanut omaavansa jonkinasteisen vamman tai invaliditeetin), henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta, syrjinnästä, maahanmuutosta, työllisyydestä, transatlanttista kauppa- ja investointikumppanuutta (TTIP) koskevista neuvotteluista, eläinten hyvinvoinnista, oikeudenkäytöstä ja vammaisten henkilöiden sosiaalisesta osallisuudesta;

AC.  ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunnan verkkoportaali otettiin käyttöön vuoden myöhässä 19. marraskuuta 2014, ja toteaa, että sillä korvattiin aiemmin Europarl-portaalissa ollut sähköinen vetoomusfoorumi ja sen tarkoituksena on edistää vetoomusoikeutta ja tehostaa kansalaisten aktiivista osallistumista unionin elämään; ottaa huomioon, että toiminnoiltaan vielä jonkin verran keskeneräinen portaali on tarkoitettu vetoomusprosessin erityistarpeet huomioon ottavaksi kattavaksi ratkaisuksi, joka tarjoaa unionin kansalaisille paremman verkkopohjaisen välineen vetoomusten esittämiseen niin, että vetoomusten eri vaiheita voi seurata reaaliajassa; ottaa huomioon, että sen käytössä ja varsinkin hakutoiminnossa on havaittu monia puutteita, jotka heikentävät sen käyttöä julkisena vetoomusrekisterinä; toteaa, että toinen vaihe, jonka tavoitteena on ratkaista kaikki nykyiset ongelmat, olisi pitänyt jo saattaa päätökseen; ottaa huomioon, että portaali voi parantaa palvelua ja lisää näkyvyyttä kansalaisten ja valiokunnan jäsenten keskuudessa ja että se toimii sähköisenä rekisterinä (jota suunniteltiin työjärjestyksen 216 artiklan 4 kohdassa), jonka kautta kansalaiset voivat jättää vetoomuksensa ja seurata niitä sekä lisätä sähköisen nimikirjoituksensa omiin vetoomuksiinsa; toteaa, että uuden portaalin tarkoituksena on lisätä vetoomusprosessin avoimuutta ja vuorovaikutusta sekä tehostaa hallintoa vetoomusten esittäjien, Euroopan parlamentin jäsenten ja suuren yleisön etujen mukaisesti; katsoo, että verkkoportaalin olisi oltava väline, jolla voidaan lisätä vetoomusprosessin avoimuutta, tehostaa vetoomuksien esittäjien mahdollisuutta tutustua tietoihin ja kasvattaa kansalaisten tietoisuutta vetoomusvaliokunnan valmiuksista ja mahdollisuuksista auttaa heitä tilanteensa korjaamisessa; korostaa, että uuden tieto- ja viestintätekniikan käyttöä olisi lisättävä ja sen käyttöä olisi kannustettava, jotta valiokunnan työ tuotaisiin lähemmäksi kansalaisia;

AD.  katsoo, että eurooppalainen kansalaisaloite on tärkeä väline, jonka avulla kansalaiset voivat osallistua unionin poliittiseen päätöksentekoprosessiin, ja tämän aloitteen potentiaalia on hyödynnettävä täysin; katsoo, että välinettä olisi parannettava edelleen, sen edustuksen tasoja ja siihen liittyviä käytäntöjä olisi tehostettava ja unionin toimielinten, varsinkin komission, olisi kunnioitettava sitä ja pantava väline täysipainoisesti täytäntöön, jotta saavutettaisiin parhaat tulokset kansalaisten osallistumisen kannalta;

AE.  toteaa, että vetoomusvaliokunta seuraa tiiviisti eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta annetun asetuksen soveltamista, ja tiedostaa, että tarvitaan uusi asetus, jolla voidaan poistaa nykyisen lainsäädäntökehyksen lukuisat puutteet, esteet, heikkoudet ja vaikeaselkoisuus, ja tarvitaan mekanismeja eurooppalaisen kansalaisaloitteen käynnistämiseksi ja sitä koskevien lisätoimien toteuttamiseksi varsinkin nykyisen allekirjoitusten keräämisen osalta;

AF.  ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunta katsoo, että kolme vuotta 1. huhtikuuta 2012 voimaantulleen asetuksen (EU) N:o 211/2011 voimaantulon jälkeen sen täytäntöönpanoa olisi arvioitava heikkouksien havaitsemiseksi ja toteuttamiskelpoisten ratkaisujen ehdottamiseksi asetuksen nopeaa tarkistamista varten, jotta sen täytäntöönpanoa voidaan parantaa;

AG.  panee merkille, että tuloksekkaista kansalaisaloitteista järjestetyt julkiset kuulemiset ovat olleet menestys ja että parlamentin jäsenet ja kansalaisyhteiskunta ovat olleet erittäin tyytyväisiä vetoomusvaliokunnan panokseen yhteistyöhön osallistuvana valiokuntana aloitteita koskevissa kuulemisissa; toteaa, että vetoomusvaliokunta tukee tätä prosessia ja haluaa edistää tämän tavoitteen saavuttamista kansalaisten parissa hankkimansa pitkän kokemuksen avulla; toteaa, että komissiolta odotetaan todellisia lisätoimia ja konkreettisia ehdotuksia kaikkia tuloksekkaita kansalaisaloitteita varten;

AH.  katsoo, että olisi pantava merkille, että vetoomusvaliokunnan työtaakan ja sen sihteeristön henkilöstön lisäystarpeiden vuoksi vuonna 2014 ei tehty tutkittavana olevia vetoomuksia koskevia tiedonhankintamatkoja; toteaa, että tutkittavana olevia vetoomuksia koskevia tiedonhankintamatkoja tehdään tulevaisuudessa;

AI.  katsoo, että tiedonhankintamatkojen määrän olisi palattava normaalitasolle vuonna 2016, sillä ne ovat valiokunnan oikeus ja olennainen osa sen työtä, johon kuuluu vuorovaikutus asianomaisten jäsenvaltioiden kansalaisten ja viranomaisten kanssa; ottaa huomioon, että näiden valtuuskuntien jäsenet ottavat samoin perustein osaa kaikkiin asiaan liittyviin toimintoihin, muun muassa raportointiin;

AJ.  ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunnalla on Euroopan oikeusasiamieheen liittyviä velvoitteita, ja toteaa, että oikeusasiamies tutkii unionin kansalaisten tekemät kantelut unionin toimielimissä tai elimissä ilmenneistä hallinnollisista epäkohdista ja valiokunta laatii niistä vuosittain mietinnön, joka perustuu Euroopan oikeusasiamiehen omaan vuosikertomukseen; ottaa huomioon, että vuonna 2014 valiokunta osallistui aktiivisesti oikeusasiamiehen vaalin järjestämiseen parlamentin työjärjestyksen 204 artiklan mukaisesti; ottaa huomioon, että Emily O’Reilly palasi joulukuussa 2014 tehokkaasti ja avoimesti pidetyn vaalin perusteella oikeusasiamiehen virkaan viiden vuoden toimikaudeksi;

AK.  ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunta on Euroopan oikeusasiamiesten verkoston jäsen ja että verkostoon kuuluu sellaisten kansallisten parlamenttien vetoomusvaliokuntia, joissa on tällainen valiokunta; pitää tärkeänä, että jäsenvaltioiden parlamentit nimittävät vetoomusvaliokunnat ja vahvistavat jo olemassa olevia vetoomusvaliokuntia ja että näiden valiokuntien välistä yhteistyötä parannetaan;

1.  korostaa vetoomusvaliokunnan työtä, joka mahdollistaa sen, että unionin kansalaiset ja asukkaat voivat osallistua jossakin määrin oikeuksiensa puolustamiseen ja edistämiseen ja että unionin säännöksiä voidaan asianmukaisesti valvoa, koska vetoomusten ansiosta kansalaisten huolenaiheista ollaan tietoisia ja heidän perustellut valituksensa voidaan ratkaista kohtuullisessa ajassa; toteaa jälleen, että parempi institutionaalinen koordinointi unionin, jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla sekä muiden elinten kanssa on erittäin tärkeää, jos vetoomuksissa esitettyihin aiheisiin aiotaan puuttua ripeästi;

2.  korostaa, että kansalaisten yhteyspisteenä toimiva vetoomusvaliokunta, Euroopan oikeusasiamies ja eurooppalaisen kansalaisaloite muodostavat perusvälineet kansalaisten laajempaa poliittista osallistumista varten, ja siksi niiden avoimuus, asianmukainen saatavuus ja sujuva toiminta on varmistettava; painottaa vastuuta, joka niillä on Euroopan kansalaisuuden edistämisessä ja unionin toimielinten näkyvyyden ja uskottavuuden lujittamisessa; kehottaa unionin toimielimiä kiinnittämään enemmän huomiota Euroopan oikeusasiamiehen tekemään työhön; kehottaa perustamaan uusia mekanismeja, joilla varmistetaan kansalaisten suora osallistuminen unionin toimielinten päätöksentekoprosesseihin;

3.  korostaa, että lisääntynyt yhteistyö kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa unionin oikeuden soveltamiseen liittyvissä asioissa on ratkaisevan tärkeää, kun unionia pyritään tuomaan lähemmäs kansalaisia ja kun parlamentin demokraattista legitiimiyttä ja sen päätöksentekoprosessin vastuullisuutta pyritään lujittamaan; panee merkille, että yhteistyötä tehostetaan aktiivisella tiedonvaihdolla kaikilla toimielintasoilla ja että tämä on ratkaisevan tärkeää käsiteltäessä vetoomusten esittäjien esille tuomia seikkoja; pitää valitettavana, että joissakin tapauksissa kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset eivät vastaa vetoomusvaliokunnan pyyntöihin;

4.  varoittaa vetoomusten käsittelyä koskevasta jatkuvasta ruuhkasta, joka johtuu valiokunnan sihteeristön henkilöstöpulasta, jolla puolestaan on selvä vaikutus vetoomusten käsittelyyn käytettävissä olevaan aikaan ja erityisesti niiden käsiteltäväksi ottamista koskevaan päätökseen; katsoo, että tällaiset viipeet eivät ole hyväksyttäviä, jos tavoitteena on varmistaa laadukas palvelu, ja että viipeet eivät ainoastaan vesitä vetoomusoikeuden tehokkuutta vaan haittaavat myös unionin toimielinten luotettavuutta huolestuneiden kansalaisten silmissä; kehottaa parlamentin vastuullisia ja hallinnollisia tahoja yhdessä budjettivaliokunnan kanssa löytämään asianmukaisen ratkaisun, jolla varmistetaan, että vetoomusvaliokunnan toiminta on perussopimuksien hengen mukaista;

5.  katsoo myös, että parlamentilla on erityinen velvoite varmistaa, että vetoomuksia, joita ei hyväksytä käsiteltäviksi ja jotka eivät ole perusteltuja, ei julisteta vetoomuksiksi, joita ei käsitellä tai joiden käsittely päätetään, epäoikeudenmukaisen pitkäksi ajaksi; vaatii tässä yhteydessä painokkaasti, että syyt, miksi vetoomusta ei oteta käsiteltäväksi tai miksi sen käsittely päätetään perusteettomuuden vuoksi, on perusteltava yksityiskohtaisesti suoraan vetoomuksen esittäjälle;

6.  kehottaa vetoomusvaliokuntaa ja tarvittaessa työjärjestyksen muuttamisesta vastaavia parlamentin valiokuntia jäsentämään selkeämmin eron sen välillä, miten määritellään perusteltu vetoomus ja käsiteltäväksi otettava vetoomus, ja sen välillä, miten määritellään vetoomuksen käsittelyn jatkaminen tai vetoomuksen käsittelyn päättyminen, ja tekemään rakenteen selväksi myös mahdollisille vetoomuksen esittäjille;

7.  painottaa komission merkittävää roolia, sillä se avustaa vetoomusten esittäjien julki tuomien tapausten käsittelyssä, ja pyytää sitä seuraamaan aktiivisesti ja oikea-aikaisesti tiettyjä vetoomusten esittäjien esiin tuomia hankkeita, joissa on rikottu tai tullaan myöhemmin rikkomaan unionin oikeutta, kun suunnitelmia pannaan täytäntöön; kehottaa komissiota perussopimusten valvojana huolehtimaan siitä, että lukuisissa parlamentille toimitetuissa vetoomuksissa raportoidut puutteet unionin lainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä tai sitä koskevat laiminlyönnit korjataan; kehottaa komissiota myös käyttämään tässä yhteydessä päättäväisemmin jäsenyysvelvoitteen noudattamatta jättämistä koskevia menettelyjä; korostaa, että on torjuttava käsitystä siitä, että suurempiin jäsenvaltioihin kiinnitetään enemmän huomiota jäsenyysvelvoitteen noudattamatta jättämistä koskevia menettelyjä käynnistettäessä; kehottaa komissiota tiedottamaan vetoomusvaliokunnalle säännöllisesti vetoomukseen mahdollisesti suoraan liittyvän jäsenyysvelvoitteen noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn kehityksestä ja konkreettisista tuloksista;

8.  kehottaa komissiota sitoutumaan täysin vetoomusprosessiin varsinkin teettämällä perusteellisia tutkimuksia sille lähetetyistä käsiteltäväksi hyväksytyistä tapauksista ja antamaan ennen kaikkea tarkkoja ja ajantasaisia kirjallisia vastauksia vetoomuksen esittäjille; odottaa, että näitä vastauksia käsitellään lisää asiaa koskevissa suullisissa keskusteluissa vetoomusvaliokunnan julkisissa kokouksissa; katsoo, että toimielinten uskottavuuden tähden komission edustajana olisi oltava näissä keskusteluissa asianmukaisessa virka-asemassa oleva virkamies;

9.  pyytää, että avoimuuden vuoksi ja unionin toimielinten lojaalin yhteistyön hengessä komissio helpottaa tutustumista asiakirjoihin, joissa on kaikki EU Pilot -menettelyihin liittyvät olennaiset tiedot, varsinkin vastaanotettujen vetoomusten tapauksessa sekä kysymysten ja vastausten vaihtoa komission ja asianomaisten jäsenvaltioiden välillä ainakin silloin, kun menettelyt on saatu päätökseen;

10.  pitää tärkeänä, että komissio toteuttaa aktiivista seurantaa ja oikea-aikaisia ehkäiseviä toimia silloin, kun on olemassa perusteltuja todisteita siitä, että tietyt suunnitellut ja julkaistut hankkeet saattavat rikkoa unionin lainsäädäntöä; on huolissaan, että tällä hetkellä komissiolla on taipumus rajoittaa menettelyllisin perustein monien vetoomusten sisältöä koskevia tutkimuksia; vastustaa toistuvia ehdotuksia päättää moniin vetoomuksiin liittyvien asiakirjojen käsittely odottamatta esitettyjen aiheiden tutkimustuloksia ja katsoo, että se ei vastaa komission perimmäistä tehtävää perussopimusten valvojana; kehottaa kiinnittämään entistä tarkemmin vetoomuksiin, joissa komissio on itse saattanut rikkoa unionin lainsäädäntöä, esimerkiksi kun on kyse Århusin yleissopimuksella taatusta asiakirjojen julkisesta saatavuudesta, ja toteuttamaan niiden osalta toimenpiteitä;

11.  huomauttaa, että on tärkeää varmistaa, että komissio vastaa kaikkiin vetoomuksiin yksityiskohtaisesti, aktiivisesti ja mahdollisimman ripeästi;

12.   pyytää lisäämään valiokunnan sihteeristön henkilöstön määrää valiokunnan erityisluonteen vuoksi ja siksi, että sillä on huomattava työtaakka sen pitäessä yhteyttä tuhansiin vetoomuksia vuosittain esittäviin unionin kansalaisiin ja asukkaisiin;

13.  painottaa, että yhteydenpitoa kansalaisiin on parannettava heidän pyyntöjensä käsittelemiseksi;

14.  pitää ensisijaisen tärkeänä lujittaa yhteistyötä jäsenvaltioiden parlamenttien ja niiden asiaankuuluvien valiokuntien sekä hallitusten kanssa ja kannustaa jäsenvaltioiden viranomaisia olemaan täysin avoimia unionin lainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen soveltamisessa; tähdentää komission ja jäsenvaltioiden yhteistyön tärkeyttä kansalaisten oikeuksien puolustamisessa tehokkaammin ja avoimemmin ja kannustaa jäsenvaltioiden edustajien läsnäoloon kokouksissa; korostaa, että neuvoston ja komission on osallistuttava valiokunnan kokouksiin ja kuulemisiin mahdollisimman korkeatasoisella edustuksella, jos käsiteltävät aiheet edellyttävät edellä mainittujen toimielinten osallistumista; toistaa vetoomusvaliokunnan vuonna 2013 käsittelemistä asioista annetussa mietinnössä (2014/2008(INI)) esitetyn kehotuksen parantaa rakenteellista vuoropuhelua jäsenvaltioiden kanssa, esimerkiksi järjestämällä säännöllisiä kokouksia kansallisten vetoomusvaliokuntien jäsenten tai muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa;

15.  kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan lainsäädännössä velvoitteen perustaa toimintakykyisiä vetoomusvaliokuntia kansallisiin parlamentteihin, mikä lisäisi vetoomusvaliokunnan ja kansallisten parlamenttien välisen yhteistyön tehokkuutta;

16.  pitää erittäin tärkeänä, että vetoomusvaliokunta tekee enemmän yhteistyötä Euroopan parlamentin muiden valiokuntien kanssa ja pyytää niiltä lausuntoa vetoomuksista, kutsuu niiden jäseniä osallistumaan valiokuntansa toimivaltaan kuuluviin keskusteluihin sekä osallistuu enemmän niiden työskentelyyn laatimalla lausuntoja tietyistä mietinnöistä ja varsinkin unionin lainsäädännön moitteetonta saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa koskevista mietinnöistä; pyytää toimivaltaisia valiokuntia ottamaan niille välitetyt vetoomukset asianmukaisesti huomioon ja antamaan palautetta, jota tarvitaan vetoomusten asianmukaista käsittelyä varten;

17.  korostaa, että vetoomusvaliokunnalla on yhä enemmän merkitystä valvontavaliokuntana, jonka olisi oltava viitekehys, kun unionin lainsäädäntöä saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pannaan täytäntöön jäsenvaltioiden hallinnossa; kehottaa käymään enemmän poliittista keskustelua täysistunnoissa ja vaatii vireämpää kommunikointia unionin kansalaisten vetoomuksista vetoomusvaliokunnan vuonna 2013 käsittelemistä asioista annetun päätöslauselman mukaisesti(1):

18.  pitää valitettavana, että useimmat vetoomusten esittäjät eivät voi esittää tapauksiaan suoraan vetoomusvaliokunnalle osittain kokousajan puutteen ja valiokunnan sihteeristön henkilöstöpulan vuoksi; vaatii tiedottamaan vetoomusten esittäjille paremmin ajankohdista, jolloin heidän vetoomuksiaan käsitellään ja ne otetaan esille valiokunnassa; tukee videokonferenssien käytön lisäämistä ja muita keinoja, joiden avulla vetoomusten esittäjät voivat osallistua aktiivisesti vetoomusvaliokunnan työhön, vaikka eivät pysty osallistumaan kokouksiin;

19.  kehottaa perustamaan parlamenttiin pikaisesti epävirallisen vetoomusverkoston, johon osallistuu jäseniä parlamentin jokaisesta valiokunnasta, jotta varmistetaan vetoomuksia koskevan työn sujuva ja tehokas koordinointi, jolla parannetaan vetoomusoikeuden käyttöä;

20.   painottaa, että parlamentin muilla valiokunnilla on tärkeä rooli etenkin silloin, kun niiden kokouksissa käsitellään vetoomuksissa esille tuotuja, niiden toimivaltaan kuuluvia asioita, ja tilanteissa, joissa vastaanotettuja vetoomuksia käytetään tietolähteenä lainsäädäntömenettelyssä;

21.  pitää valitettavana, että kaikki jäsenvaltiot eivät ole hyväksyneet Euroopan unionin perusoikeuskirjaa ja että sen täytäntöönpano on osoittautunut epäselväksi ja jossain määrin pettymykseksi monille kansalaisille; pitää samoin valitettavana, että unioni ei ole vielä hyväksynyt Euroopan ihmisoikeussopimusta sellaisenaan SEU-sopimuksen 6 artiklan 2 kohdan tarkoittamalla tavalla ja että unionin kansalaisten saatavilla ei ole riittävästi tietoa asiassa käytössä olevista menettelyistä; pitää valitettavana tiukkaa tapaa, jolla komissio on tulkinnut perusoikeusoikeuskirjan 51 artiklaa, jonka mukaan perusoikeuskirjan määräykset koskevat unionin toimielimiä, elimiä ja laitoksia toissijaisuusperiaatteen mukaisesti sekä jäsenvaltioita ainoastaan silloin, kun viimeksi mainitut soveltavat unionin oikeutta; muistuttaa, että komissio on usein perusoikeuskirjan 51 artiklaan vedoten todennut olevansa kykenemätön toimimaan perusoikeuksien alalla, kun vetoomusvaliokunta on sitä pyytänyt; korostaa, että kansalaisten odotukset menevät usein paljon pidemmälle kuin mitä perusoikeuskirjan puhtaasti oikeudelliset määräykset jättävät sijaa; kehottaa komissiota tekemään enemmän vastatakseen kansalaisten odotuksiin ja löytääkseen uuden lähestymistavan 51 artiklan tulkinnalle;

22.  painottaa vetoomusvaliokunnan tärkeää työtä vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen täytäntöönpanossa; panee asianmukaisesti merkille vammaisten henkilöiden oikeuksia käsittelevän YK:n komitean loppupäätelmät Euroopan unionin ensimmäisestä kertomuksesta(2); korostaa, että unionin toimintakehykselle olisi tarjottava riittävät resurssit yleissopimuksen vaatimuksen mukaisesti; kehottaa tässä yhteydessä tehostamaan vetoomusvaliokunnan ja sen sihteeristön kapasiteettia, jotta valiokunta voi huolehtia asianmukaisesti suojeluroolistaan; kehottaa perustamaan viran, johon nimetään virkamies, joka on vastuussa vammaisuuteen liittyvien asioiden käsittelystä; korostaa valiokunnan tahtoa työskennellä tiiviisti niiden muiden lainsäädäntövaliokuntien kanssa, jotka osallistuvat vammaisuutta koskevaan parlamentin verkostoon; panee merkille, että valiokunnan on toteutettava lisätoimia vammaisten henkilöiden suojelemiseksi, kuten toimet Marrakeshin sopimuksen pikaisen ratifioinnin edistämiseksi;

23.  painottaa, että monien vuonna 2014 vastaanotettujen vetoomusten perusteella kansalaisia huolestuttaa transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus (TTIP) ja vaikeaselkoiset neuvottelut, joihin komissio osallistuu, eivätkä kansalaiset hyväksy sopimusta; huomauttaa, että on tärkeää, että komissio panee kiireellisesti täytäntöön asiaa koskevat Euroopan oikeusasiamiehen suositukset;

24.   muistuttaa vetoomusvaliokunnan antamasta lausunnosta, joka koskee TTIP:stä käytäviä neuvotteluja koskevia komission suosituksia, joissa komissio, kuten monissa vastaanotetuissa vetoomuksissa korostetaan, hylkää sijoittajan ja valtion välisenä riitojenratkaisuna tunnetun sovitteluvälineen, ja pitää valitettavana, että kansalaisaloite TTIP:tä vastaan hylättiin;

25.  pitää valitettavana, että tietyt jäsenvaltiot eivät ole vielä ratifioineet Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimusta vammaisten henkilöiden oikeuksista, ja kehottaa niitä allekirjoittamaan ja ratifioimaan sen mahdollisimman pian;

26.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan;

27.  kehottaa jäsenvaltioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan julkaistujen teosten saatavuuden helpottamista sokeiden, heikkonäköisten tai muulla tavoin lukemisesteisten hyväksi koskevan Marrakeshin sopimuksen;

28.  painottaa niiden vetoomusten saamaa erityishuomiota, jotka koskevat suunnitelmia etsiä ja hyödyntää mahdollisia öljyvarantoja Kanariansaarilla; myöntää, että hanketta ympäristösyistä vastustaneet vetoomuksen esittäjät auttoivat merkittävällä tavalla selkeyttämään keskustelua; toteaa, että ympäristöasiat ovat yhä vetoomuksen esittäjien ensisijainen huolenaihe, mikä osoittaa, että jäsenvaltioiden toiminta tällä alalla on puutteellista; toteaa, että monet näistä vetoomuksista koskevat jätehuoltoa, vesihuollon varmuutta, ydinenergiaa, vesisärötystä ja eläinlajien suojelua;

29.  korostaa, että monissa vastaanotetuissa vetoomuksissa vastustetaan vesisärötystä maakaasun ja öljyn talteenotossa pohjamaasta ja korostetaan tämän tekniikan käyttöön liittyviä haitallisia ympäristöllisiä, taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia;

30.  pitää erityisen tuomittavana käytäntöä, jossa asian käsittelyä koskevat asiakirjat jaetaan osiin ja jota käytetään usein suuremmissa infrastruktuuri- tai poraushankkeissa, jotka ovat johtaneet useisiin ympäristöasioita koskeviin vetoomuksiin;

31.  panee merkille vetoomusten esittäjien huolen väitetyistä oikeudenvastaisuustapauksista vanhempien asumus- ja avioeroa koskevissa hallinnollisissa ja oikeusmenettelyissä, joissa tulee esille lasten huoltajuutta ja pakkoadoptiota koskevia kysymyksiä; panee tässä yhteydessä merkille, että joissakin jäsenvaltioissa saattaa esiintyä kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää, kun vanhemmat ovat eri maan kansalaisia, siten, että oikeudenkäyntivaltiosta peräisin olevaa vanhempaa suositaan toisen vanhemman, jolla on muun valtion kansalaisuus, kustannuksella, ja toteaa, että tästä aiheutuu usein rankkoja ja hyvin dramaattisia seurauksia lapsen oikeuksille; korostaa, että tämä on havaittu monissa jäsenvaltioissa (Saksassa erityisesti lastensuojeluviraston toiminnan yhteydessä, Ranskassa, Alankomaissa, Slovakiassa ja Tanskassa) sekä Norjassa, ja panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille Bryssel IIa -asetuksen tulevan tarkistuksen; korostaa, että vuonna 2015 vetoomusvaliokuntaan perustettiin uusi työryhmä, jonka tehtävänä on nopean ja johdonmukaisen vastauksen antaminen näihin huolenaiheisiin, ja että se on tehnyt tiedonhankintamatkan tutkiakseen tällaisia valituksia paikan päällä;

32.  huomauttaa, että suuressa osassa vastaanotettuja vetoomuksia kritisoidaan kiihkeästi unionin maahanmuutto-, kauppa- ja ulkopolitiikkaa asioista, jotka liittyvät niitä koskevien säännösten noudattamiseen maahanmuuttajien ihmisoikeuksien varmistamisen yhteydessä, ja varoitetaan niiden seurauksista; tähdentää kaikkien unionin virastojen, elinten ja toimielinten, myös Frontexin, velvoitetta varmistaa aina ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja perusoikeuskirjan noudattaminen toiminta-alallaan;

33.  pitää tervetulleena komission aloitteesta vuodesta 2007 lähtien vuosittain järjestettyä sosiaalista vuoropuhelua lapsen oikeuksia käsittelevässä eurooppalaisessa foorumissa, jonka tavoitteena on tukea lasten oikeuksia osana unionin sisäisiä ja ulkoisia toimenpiteitä; panee merkille, että tähän vuoropuheluun osallistuu jäsenvaltioiden edustajia, lasten oikeuksien puolustajien edustajia, alueiden komitean, Euroopan talous- ja sosiaalikomitean, Euroopan neuvoston, Unicefin ja monien kansalaisjärjestöjen edustajia;

34.  painottaa, että kansalaisten vetoomuksissa käsitellään hyvin erilaisia aiheita, kuten perusoikeudet, ihmisoikeudet, vammaisten henkilöiden oikeudet, sisämarkkinat, ympäristölainsäädäntö, työsuhteet, maahanmuuttopolitiikat, kauppasopimukset, kansanterveysasiat, lasten hyvinvointi, liikenne, eläinten oikeudet ja syrjintä; kehottaa vetoomusvaliokuntaa erikoistumaan työssään nimittämällä vetoomusten esittäjien tärkeimpinä pitämille politiikanaloille sisäisiä esittelijöitä; pyytää lisäämään vetoomusvaliokunnan resursseja, jotta se voisi käsitellä kaikkia näitä intensiivisiä ja laaja-alaisia vetoomuksia;

35.  katsoo, että julkisten kuulemisten järjestäminen on tärkeä keino tarkastella kansalaisten julki tuomia ongelmia; haluaa kiinnittää huomiota ympäristövaliokunnan kanssa järjestettyyn julkiseen kuulemiseen vastauksena vettä ihmisoikeutena koskevaan eurooppalaiseen ”Water is a Human Right” -kansalaisaloitteeseen ja oikeudellisten asioiden valiokunnan kanssa järjestettyyn julkiseen kuulemiseen eurooppalaisesta ”One of Us” -kansalaisaloitteesta; katsoo, että eurooppalainen kansalaisaloite on väline, jolla edistetään monikansallista, osallistavaa ja edustavaa demokratiaa, joka uuden asetuksen hyväksymisen jälkeen voi mahdollistaa, että kansalaiset ovat välittömämmin laatimassa puitteita sekä esittämässä ja priorisoimassa unionin toimintapolitiikka- ja lainsäädäntökysymyksiä, joihin on puututtava; toistaa sitoumuksensa osallistua aktiivisesti tuloksekkaita aloitteita koskevien julkisten kuulemisten järjestämiseen; sitoutuu asettamaan tämän osallistavan prosessin tehokkuuden etusijalle toimielintasolla ja varmistamaan tarvittaessa asiamukaiset lainsäädännölliset jatkotoimet; panee tyytyväisenä merkille, että kuulemisissa käytetään vammaisille henkilöille tarkoitettuja esteettömyysvälineitä, kuten puhesyntetisaattori;

36.  pitää valitettavana komission vastausta muutamiin tuloksellisiin eurooppalaisiin kansalaisaloitteisiin ja sitä, että unionin ainoan monikansallisen demokratian välineen seuranta on ollut vähäistä;

37.  kiinnittää huomiota useisiin vuonna 2014 mietinnöissä annettuihin päätöslauselmiin, kuten 12. maaliskuuta 2014 annettu päätöslauselma ”Katsaus Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2013 – EU:n kansalaiset: sinun oikeutesi, sinun tulevaisuutesi”(3), joka herätti keskustelua kansalaisten eläkeoikeuksien, äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden yhdenmukaistamisesta; panee merkille päätöslauselman vetoomusvaliokunnan vuonna 2013 käsittelemistä asioista(4) sekä 15. tammikuuta 2015 antamansa päätöslauselmaan Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomuksesta 2013(5), eritoten TTIP-sopimuksen osalta;

38.  pitää tervetulleena komission päätöstä jatkaa toimia, jotka aloitettiin vuonna 2013 ja joiden käsittelyä jatkettiin vuonna 2014 Euroopan kansalaisten teemavuoden yhteydessä, painottamalla enemmän Euroopan parlamentin vaaleja (jotka pidettiin 22. ja 25. toukokuuta 2014); pitää myönteisinä komission aikeita tiedottaa kansalaisten käyttöön annetuista välineistä, joiden avulla he voivat osallistua unionin päätöksentekoprosesseihin, sekä valmiutta tiedottaa unionin kansalaisille ja neuvoa heitä heidän oikeuksistaan sekä niistä demokraattisista välineistä, joita heillä on käytössään puolustaakseen oikeuksiaan; painottaa, että olisi toteutettava lisätoimia tietoisuuden lisäämiseksi Euroopan parlamentin vaaleista, sillä äänestysprosentti vuoden 2014 vaaleissa oli monissa jäsenvaltioissa alle 50 prosenttia;

39.  pitää erittäin tärkeänä varmistaa, että vetoomusvaliokunnalla on täysin toimintakykyinen verkkoportaali, jonka käyttäjiksi vetoomuksen esittäjät voivat rekisteröityä ja jossa he voivat esittää vetoomuksen, ladata sen tueksi liiteasiakirjoja, tukea käsiteltäväksi otettuja vetoomuksia, saada tietoja vetoomuksensa tilasta ja automaattisen sähköposti-ilmoituksen, jos heidän vetoomuksiensa tilassa tapahtuu muutos, sekä jonka kautta he voivat ottaa suoraan yhteyttä unionin virkamiehiin saadakseen vaivattomasti selkeää tietoa vetoomuksensa käsittelyn edistymisestä; pitää valitettavana, että toivottua täytäntöönpanoaikataulua ei ole saavutettu ja että liian moni toivotuista ominaisuuksista ei ole vielä yksityiskohdiltaan täydellinen; vaatii vastuussa olevia hallinnollisia elimiä vauhdittamaan tarvittavia toimia hankkeen jäljellä olevien vaiheiden täytäntöönpanemiseksi ja korjaamaan mahdolliset nykyiset puutteet; tähdentää, että olisi toteutettava lisätoimia vetoomusprosessin avoimuuden tehostamiseksi;

40.  kehottaa Euroopan parlamentin, kansallisten parlamenttien ja jäsenvaltioiden alemman tason viranomaisia sekä asianmukaisia vetoomuselimiä soveltamaan yhteistä lähestymistapaa, jotta kansalaisille tehdään avoimesti selväksi, millä tasolla heidän vetoomuksiaan voidaan käsitellä ja mikä taho sen tekee;

41.  kehottaa tekemään vetoomusvaliokunnan sihteeristöstä tehokkaan arvioinnin, jossa keskitytään henkilöstön riittävyyden varmistamiseen laadullisesti ja määrällisesti ottaen huomioon vetoomusten suuren määrän ja jatkuvat viipeet niiden käsittelyssä; uskoo, että käsiteltäväksi otettujen vetoomusten asianmukainen käsittely ja tutkiminen yhdessä vetoomusten esittäjille annetun oikeudenmukaisen palautteen kanssa on ratkaisevan tärkeää unionin kansalaisyhteiskunnan ja unionin toimielinten välisten siteiden vahvistamisessa;

42.  korostaa, että on varmistettava rakentavampi tiedottaminen kansalaisille vetoomusvaliokunnan verkkoportaalin kautta järjestämällä koulutusseminaareja jäsenvaltioissa;

43.  korostaa SOLVIT-verkoston merkittävää roolia, sillä sen avulla löydetään ja ratkaistaan säännöllisesti sisämarkkinalainsäädännön täytäntöönpanoon liittyviä ongelmia; vaatii komissiota parantamaan tätä välinettä niin, että vetoomusvaliokunnan jäsenet pääsevät tutustumaan kaikkiin saatavilla oleviin tietoihin SOLVITin kautta ja heidät pidetään ajan tasalla esitettyihin vetoomuksiin liittyvistä tapauksista;

44.   korostaa tarvetta vahvistaa vetoomusvaliokunnan yhteistyötä muiden unionin toimielinten ja elinten sekä jäsenvaltioiden kansallisten viranomaisten kanssa; pitää keskeisen tärkeänä parantaa keskusteluja ja järjestelmällistä yhteistyötä jäsenvaltioiden ja erityisesti kansallisten parlamenttien vetoomusvaliokuntien kanssa; suosittaa, että kaikki jäsenvaltiot, jotka eivät vielä ole perustaneet vetoomusvaliokuntaa, perustavat sen; pitää Skotlannin parlamentin vetoomusvaliokunnan valtuuskunnan vierailua 2. joulukuuta 2014 esimerkkinä tästä yhteistyöstä ja katsoo, että tällaiset kumppanuudet antavat tilaisuuden vaihtaa hyviä käytäntöjä, oppia toistensa kokemuksista sekä kehittää järjestelmällinen ja tehokas menettely vetoomusten välittämiseksi toimivaltaisille elimille;

45.  korostaa, että tiivis yhteistyö jäsenvaltioiden kanssa on erittäin tärkeää vetoomusvaliokunnan työlle; kannustaa jäsenvaltioita olemaan aloitteellisia etsittäessä ratkaisuja unionin oikeuden käyttöönottoon ja täytäntöönpanoon liittyviin vetoomuksiin ja pitää äärimmäisen tärkeänä, että jäsenvaltioiden edustajat ovat läsnä ja tekevät yhteistyötä vetoomusvaliokunnan kokouksissa; painottaa, että Kreikan hallituksen edustajat olivat läsnä 10. helmikuuta 2014 pidetyssä kokouksessa, jossa esitettiin raportti jätehuoltoa käsitelleestä 18.–20. syyskuuta 2013 tehdystä tiedonhankintamatkasta Kreikkaan;

46.  muistuttaa, että tiedonhankintamatkat ovat tärkeimpiä vetoomusvaliokunnan tutkimusvälineitä, vaikkei vuonna 2014 tehty yhtään matkaa; pitää olennaisen tärkeänä, että tiedonhankintamatkan aikana tutkittavana olevien vetoomusten seuranta ei keskeydy esimerkiksi Euroopan parlamentin vaalien ja parlamentin uudelleen järjestäytymisen välisenä aikana, ja kehottaa parlamentin valiokuntia tekemään asianmukaiset järjestelyt; korostaa, että tiedonhankintamatkoja tarvitaan, jotta tuloksena saadaan vetoomusten esittäjien ongelmia ratkaisevia selkeitä suosituksia; toivoo, että vetoomusvaliokunnan säännölliset tiedonhankintamatkat voidaan aloittaa uudestaan vuonna 2016;

47.  pyytää Kreikkaa ottamaan huomioon vetoomusvaliokunnan helmikuussa 2014 hyväksymän tiedonhankintamatkaa koskevan raportin suositukset jätteen keräyksestä ja kaatopaikkojen sijainnista Kreikassa; pyytää komissiota valvomaan tarkkaan jätteen keräykseen osoitettujen varojen käyttöä; pyytää jäsenvaltioita noudattamaan unionin direktiivejä jätteen kierrätyksestä;

48.  pitää erittäin tärkeänä jäsenvaltioiden edustajien läsnäoloa ja aktiivista yhteistyötä vetoomusvaliokunnan kokouksissa; pitää myönteisenä asianomaisen jäsenvaltion viranomaisten läsnäoloa, heidän osallistumistaan ja aktiivista yhteistyötään ja kannustaa siihen; kannustaa kaikkia jäsenvaltioita osallistumaan aktiivisesti vetoomusprosessiin;

49.  pitää tärkeänä yhteistyötä Euroopan oikeusasiamiehen kanssa ja Euroopan parlamentin osallistumista Euroopan oikeusasiamiesten verkostoon; on tyytyväinen oikeusasiamiehen ja vetoomusvaliokunnan välisiin erinomaisiin toimielinsuhteisiin; arvostaa erityisesti oikeusasiamiehen säännöllistä panosta vetoomusvaliokunnan työhön kautta vuoden;

50.  odottaa innolla eri jäsenvaltioiden olemassa olevien kansallisten ja alueellisten vetoomusvaliokuntien yhteistyön edistämistä; on sitoutunut tarjoamaan opastusta vetoomusvaliokuntien perustamisessa niissä jäsenvaltioissa, joissa näitä valiokuntia ei ole ja jotka haluavat perustaa niitä;

51.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän vetoomusvaliokunnan päätöslauselman ja mietinnön neuvostolle, komissiolle, Euroopan oikeusasiamiehelle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, niiden vetoomusvaliokunnille sekä oikeusasiamiehille tai vastaaville toimivaltaisille elimille.

PERUSTELUT

Vetoomusvaliokunnan vuonna 2014 käsittelemiä asioita koskevassa mietinnössä on tarkoitus luoda katsaus vetoomusvaliokunnan työhön Valiokunnan työaikataulu ei vastaa komission lainsäädäntöohjelmaa, vaan sen asettavat kansalaiset, jotka käyttämällä oikeuttaan vedota Euroopan parlamenttiin tuovat esiin unionin politiikkaa ja oikeutta koskevat huolensa.

Vuosittaisen mietinnön tavoitteena on kuvata vetoomusvaliokunnan toimintaa yksityiskohtaisesti ja kattavasti. Siinä esitetään tilastotietoja valiokunnan vastaanottamien, päättämien ja käsittelemien vetoomusten määrästä, maista, joita ne koskevat, sekä käsitellyistä aiheista. Nämä tilastotiedot ovat tärkeä väline, jonka avulla voidaan arvioida valiokunnan työmäärää. Niiden lisäksi on muita huomionarvoisia näkökohtia, kuten suhteet muihin unionin toimielimiin sekä kansallisiin ja alueellisiin viranomaisiin.

Euroopan kansalaisten teemavuonna 2014 painotettiin Euroopan parlamentin vaaleja, jotka pidettiin 22. ja 25. toukokuuta välisenä aikana. Vetoomusvaliokunnan järjestäytymiskokous pidettiin 17. heinäkuuta 2014: Cecilia Wikström valittiin puheenjohtajaksi, Rosa Estaràs Ferragut ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi, Roberta Metsola toiseksi varapuheenjohtajaksi, Marlene Mizzi kolmanneksi varapuheenjohtajaksi ja Pál Csáky neljänneksi varapuheenjohtajaksi.

Oikeus esittää vetoomus Euroopan parlamentille: unionin kansalaisuuden kulmakivi

Lissabonin sopimuksen voimaantulo teki oikeudesta esittää vetoomus Euroopan parlamentille lopullisesti yhden unionin kansalaisuuden kulmakivistä. Se on perussopimuksen 227 artiklassa määrätty perusoikeus, joka tarkoittaa, että kaikilla unionin kansalaisilla sekä niillä luonnollisilla henkilöillä ja oikeushenkilöillä, joiden asuinpaikka tai sääntömääräinen kotipaikka on jossakin jäsenvaltiossa, on oikeus yksin taikka yhdessä toisten kansalaisten tai henkilöiden kanssa esittää Euroopan parlamentille vetoomus asiassa, joka kuuluu unionin toiminnan alaan ja koskee häntä välittömästi. Kyseessä on siis väline, jonka avulla kansalaiset voivat esittää parlamentille huolensa unionin eri politiikkojen ja oikeuden vaikutuksista heidän jokapäiväiseen elämäänsä.

Vuotuisista tilastoista käy ilmi, että suurin osa kansalaisista pyytää Euroopan parlamentilta apua oikeudenkäyttöön, ympäristöön, sisämarkkinoihin tai perusoikeuksiin liittyvissä asioissa. Jotkut vetoomuksen esittäjistä haluavat saada ehdotuksensa unionin politiikan kehittymisestä kuulluksi, toiset kääntyvät parlamentin puoleen valittaakseen kansallisten viranomaisten tai tuomioistuinten tekemistä päätöksistä. Osa vetoomuksen esittäjistä valittaa virheistä unionin lainsäädännön soveltamisessa – niin lainsäädännön puutteellisesta täytäntöönpanosta kuin unionin säännösten soveltamisen laiminlyönnistä tai niiden rikkomisesta.

Tilastojen mukaan Euroopan parlamentti vastaanotti vuonna 2014 yhteensä 2 714 vetoomusta, mikä on 6 % vähemmän kuin vuonna 2013 vastaanotetut 2 891 vetoomusta. Vuosina 2013 ja 2014 vastaanotettujen vetoomusten määrä kohosi huippuunsa, mutta vuonna 2014 havaittu hienoinen lasku kuvastaa suunnanmuutosta verrattuna viime vaalikauteen, jolloin vastaanotettujen vetoomusten määrä kasvoi jatkuvasti.

Tilastollinen analyysi vuonna 2014 ja vuonna 2013 vastaanotetuista vetoomuksista

Vetoomusten käsittely

Vetoomusten käsittely

Vetoomusten määrä

%

Vetoomusten määrä

%

 

2014

2013

Hyväksyttiin käsiteltäväksi ja toteutettiin jatkotoimia

790

29,1

1168

40,4

Ei hyväksytty käsiteltäväksi

1070

39,4

1046

36,2

Hyväksyttiin käsiteltäväksi, käsittely päätetty

817

30,1

677

23,4

Suosituksia ei hyväksytty

37

1,4

0

0

Kirjattuja vetoomuksia yhteensä

2714

100

2891

100,0

Hyväksyttiin käsiteltäväksi ja välitettiin muille elimille lausuntoa varten

77

9,7

156

13,3

Hyväksyttiin käsiteltäväksi ja välitettiin tiedoksi muille elimille

380

48,1

404

34,5

Hyväksyttiin käsiteltäväksi ja välitettiin komissiolle lausuntoa varten

688

87,0

1123

95,8

Vuonna 2013 vastaanotetuista vetoomuksista noin 59,6 % eli 1 723 vetoomusta käsiteltiin loppuun menettelyn alkuvaiheessa: joko niitä ei voitu hyväksyä käsiteltäväksi (36,2 %) tai niiden käsittely päätettiin välittömästi käsiteltäväksi ottamisen jälkeen, kun vetoomuksen esittäjille oli toimitettu tarvittavat tiedot tai kun vetoomukset oli välitetty muille parlamentin valiokunnille, joiden toimivaltaan ne kuuluivat (23,4 %). Käsiteltäväksi hyväksyttiin 1 168 vetoomusta (40,4 %) ja näistä 95,6 % (1 119 vetoomusta) välitettiin komissiolle lausuntoa varten.

2013

 

2014

Käsittely

Vetoomusten määrä

%-osuus

 

Käsittely

Vetoomusten määrä

%-osuus

Hyväksyttiin käsiteltäväksi

1844

63,8

 

Hyväksyttiin käsiteltäväksi

1607

59,2

Ei hyväksytty käsiteltäväksi

1047

36,2

 

Ei hyväksytty käsiteltäväksi

1070

39,4

Yhteensä

2891

100

 

Odottaa päätöstä

37

1,4

 

 

 

 

Yhteensä

2714

100

Vuonna 2014 vastaanotetuista vetoomuksista 69,5 % (1 887 vetoomusta) käsiteltiin loppuun menettelyn alkuvaiheessa: joko niitä ei voitu hyväksyä käsiteltäväksi (39,4 %) tai niiden käsittely päätettiin välittömästi käsiteltäväksi ottamisen jälkeen, kun vetoomuksen esittäjille oli toimitettu tarvittavat tiedot tai kun vetoomukset oli välitetty muille parlamentin valiokunnille, joiden toimivaltaan ne kuuluivat (30,1 %). Vaikka hylättyjen vetoomusten prosenttiosuus on pysynyt vakaana (se nousi hieman eli 3,2 % vuonna 2014) samoin kuin käsiteltäväksi hyväksyttyjen vetoomusten prosenttiosuus (se laski hieman eli 4,6 % vuonna 2014), näinä vuosina (2013–2014) käsiteltyjen vetoomusten käsittelyn erilaisuus käy selvästi ilmi vetoomusvaliokunnan jäsenten tekemistä päätöksistä: päätöksiä toimittaa vetoomuksen esittäjille tietoja ja päättää vetoomuksen käsittely menettelyn alkuvaiheessa tehtiin selvästi enemmän kuin vuonna 2013 (+11,3 %). Vetoomusten jatkotoimista todettakoon, että tiedoksi antaminen on lisääntynyt (+13,6 %) mutta lausunnon pyytäminen muilta parlamentin valiokunnilta (-3,6 %) tai komissiolta (-8,8 %) on vähentynyt.

Vetoomusten määrä maittain

Vuoteen 2013 verrattuna vetoomusten esittäjien kotimaissa on tapahtunut joitain muutoksia vuonna 2014: Espanja on yhä kärjessä ja seuraavina ovat Saksa, Italia, Romania ja Yhdistynyt kuningaskunta (vuonna 2013 viidennellä sijalla oli Ranska).

Viro on yhä viimeisellä sijalla ja Luxemburg sen edellä, kuten edellisenä vuonna.

2013

 

2014

Maa

Vetoomusten määrä

%

 

Maa

Vetoomusten määrä

%

Euroopan unioni

751

23,5

 

Euroopan unioni

908

28,9

espanjalainen

453

14,2

 

espanjalainen

449

14,3

saksalainen

362

11,3

 

saksalainen

271

8,6

italialainen

278

8,7

 

italialainen

248

7,9

romanialainen

223

7,0

 

romanialainen

199

6,3

ranskalainen

129

4,0

 

britannialainen

109

3,5

muu

1003

31,4

 

muu

1071

34,0

Vetoomusten määrä vuonna 2014 maittain

Vetoomusten pääaiheet

Kuten edellä mainittiin, vuonna 2014 vetoomusten esittäjiä huolettivat yhä eniten oikeudenkäyttö ja sen jälkeen ympäristö, sisämarkkinoiden toiminta, perusoikeudet ja terveys. On syytä tuoda esiin, että omaisuuden palauttamiseen liittyvien vetoomusten määrä väheni merkittävästi aiempiin vuosiin verrattuna.

2013

 

2014

Aihe

Vetoomusten määrä

%-osuus

 

Aihe

Vetoomusten määrä

%-osuus

Oikeudenkäyttö

387

10,5

 

Oikeudenkäyttö

300

8,3

Ympäristö

361

9,8

 

Ympäristö

284

7,8

Perusoikeudet

268

7,2

 

Sisämarkkinat

266

7,3

Sisämarkkinat

223

6,0

 

Perusoikeudet

208

5,7

Sosiaaliasiat

199

5,4

 

Terveys

173

4,8

Koulutus ja kulttuuri

141

3,8

 

Sosiaaliasiat

158

4,4

Terveys

137

3,7

 

Liikenne

117

3,2

Työllisyys

117

3,2

 

Koulutus ja kulttuuri

113

3,1

Liikenne

107

2,9

 

Työllisyys

108

3,0

Omistusoikeudet ja niiden palauttaminen

91

2,5

 

Omistusoikeudet ja niiden palauttaminen

55

1,5

muu

1 669

45,1

 

muu

1 844

50,9

Vetoomuksen esittäjän kieli

Pieniä muutoksia voidaan havaita myös vetoomusten kielijakaumassa: kuten vuonna 2013, saksa ja englanti olivat vuonna 2014 edelleen vetoomusten esittäjien eniten käyttämät kielet, ja kolmatta ja neljättä sijaa pitivät espanja ja italia, joiden osuudet ja määrä kasvoivat hieman. Yhteensä 72 % vetoomuksista on laadittu jollakin näistä neljästä kielestä (DE, EN, ES ja IT).

Malta ja viro olivat vähiten käytetyt kielet (kullakin esitettiin yksi vetoomus).

2013

 

2014

Kieli

Vetoomusten määrä

%-osuus

 

Kieli

Vetoomusten määrä

%-osuus

saksa

701

24,2

 

saksa

607

22,4

englanti

525

18,2

 

englanti

496

18,3

espanja

442

15,3

 

espanja

456

16,8

italia

316

10,9

 

italia

400

14,7

ranska

203

7,0

 

ranska

151

5,6

romania

166

5,7

 

romania

135

5,0

puola

131

4,5

 

puola

105

3,9

muu

276

9,0

 

kreikka

92

3,4

 

 

 

 

muu

273

10

Vetoomusten määrä vuonna 2014 kielittäin

 

Vetoomuksen esittäjän kansalaisuus

Kansalaisuuden mukaan jaoteltuina aktiivisimpia vetoomusten esittäjiä olivat Saksan kansalaiset ja seuraavina tulivat Espanjan ja Italian kansalaiset, kuten vuonna 2013. Seuraavaksi eniten vetoomuksia esittivät Romanian, Puolan ja Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset. Viimeisiltä sijoilta löytyvät Viron ja Luxemburgin kansalaiset, jotka esittivät yhteensä vain kahdeksan vetoomusta vuonna 2014.

2013

 

2014

Vetoomuksen esittäjän kansalaisuus

Vetoomusten määrä

%-osuus

 

Vetoomuksen esittäjän kansalaisuus

Vetoomusten määrä

%-osuus

saksalainen

649

22,4

 

saksalainen

551

20,2

espanjalainen

456

15,8

 

espanjalainen

468

17,1

italialainen

344

11,9

 

italialainen

425

15,6

romanialainen

213

7,4

 

romanialainen

196

7,2

ranskalainen

152

5,3

 

britannialainen

143

5,2

puolalainen

143

4,9

 

ranskalainen

129

4,7

britannialainen

138

4,8

 

puolalainen

123

4,5

kreikkalainen

113

3,9

 

kreikkalainen

113

4,1

muu

800

23,6

 

muu

574

21,9

Vetoomusten määrä vuonna 2014 kansalaisuuksittain

 

Vetoomuksen esittämistapa

Vetoomusten esittämistavassa vahvistui vuonna 2013 havaittu suuntaus: vetoomusten esittäjät ovat yhä aktiivisempia ja esittävät vetoomuksensa käyttämällä sähköistä lomaketta perinteisen kirjeen sijasta (80 % vuonna 2014 vastaanotetuista vetoomuksista esitettiin verkossa, kun tämä osuus oli vuonna 2013 75,2 %).

2013

 

2014

Vetoomuksen esittämistapa

Vetoomusten määrä

%

 

Vetoomuksen esittämistapa

Vetoomusten määrä

%

Sähköposti

2173

75,2

 

Sähköposti

2174

80

Kirje

718

24,8

 

Kirje

540

20

Vetoomusten esittämistapa vuonna 2014

 

Vetoomusten tila

Vetoomusten tilasta todettakoon, että pääosa eli 80 % vetoomuksista saadaan käsiteltyä sen vuoden kuluessa, jona ne on päätetty ottaa käsiteltäväksi. Voidaan sanoa, että vain harvan vetoomuksen käsittely jatkuu yli neljä vuotta. Pääosa tällaisista vetoomuksista joko koskee unionin tuomioistuimessa aloitettua rikkomusmenettelyä tai aihetta, jonka jäsenet ovat katsoneet vaativan perusteellisempaa seurantaa (8. vaalikauden alussa jäsenet pyysivät, että otetaan käyttöön erityinen seulontamenettely, jolla useita vaalikausia käsiteltävänä olleet vetoomukset arvioidaan uudelleen).

Vetoomusten tila

Vuosi

Käsittely kesken

Käsittely päätetty

2014

763

28,1 %

1 925

70,9 %

2013

531

18,4 %

2 360

81,6 %

2012

213

10,7 %

1 773

89,3 %

2011

120

8,5 %

1 294

91,5 %

2010

66

4,0 %

1 590

96,0 %

2009

27

1,4 %

1 897

98,6 %

2008

35

1,9 %

1 848

98,1 %

2007

32

2,1 %

1 474

97,9 %

2006

10

1,0 %

1 011

99,0 %

2005

4

0,4 %

1 012

99,6 %

2004

5

0,5 %

997

99,5 %

2003

0

0 %

1 315

100 %

2001

0

0 %

1 132

100 %

2000

0

0 %

908

100 %

Vetoomuksia koskevien tilastojen perusteella näyttää siltä, että valtaosaa hylätyistä vetoomuksista ei voitu hyväksyä käsiteltäväksi siksi, että vetoomuksen esittäjät eivät hahmota, mikä kuuluu unionin ja mikä jäsenvaltioiden, unionin toimielinten, Euroopan neuvoston tai varsinkin ihmisoikeustuomioistuimen toimivaltaan. Siksi kansalaisille on välttämätöntä tiedottaa enemmän ja paremmin siitä, mistä vetoomusoikeudessa on kyse ja mitä parlamentille esitetyllä vetoomuksella voi saada aikaan.

Marraskuussa 2014 käyttöön tullut uusi verkkoportaali on parannus aiempaan järjestelmään, jossa Euroopan parlamentin Europarl-sivustolla oli vetoomuksille tarkoitettu verkkosivu. Uudessa vetoomusportaalissa vetoomuksen esittävillä kansalaisilla on saatavilla kaikki tarvittavat tiedot Euroopan parlamentin toimivallasta, ja he voivat rekisteröityä käyttäjäksi, esittää vetoomuksen, ladata vetoomuksen tueksi liiteasiakirjoja, tukea käsiteltäväksi hyväksyttyjä vetoomuksia, saada tietoja vetoomuksensa tilasta ja automaattisen sähköposti-ilmoituksen, kun vetoomuksen tilassa tapahtuu muutos. Portaalissa on myös tietoa vetoomusvaliokunnan työskentelystä sekä mahdollisuuksista nopeampaan oikaisuun käyttäen muita unionin tai jäsenvaltioiden tasolla tarjolla olevia verkostoja (SOLVIT, EU Pilot, Euroopan kuluttajakeskusten verkosto, Euroopan oikeusasiamies, kansalliset oikeusasiamiehet tai kansallisten parlamenttien vetoomusvaliokunnat).

Tässä mietinnössä halutaan painottaa tarvetta tarjota kansalaisten käyttöön yksi unionin tason yhteyspiste, joka voi opastaa heitä löytämään ratkaisun oikeuksiensa väitettyihin loukkauksiin. Tämä on edelleen hyvin tärkeä tavoite. Euroopan komission aloite koota viralliset ja epäviralliset valitusmekanismit verkkosivuston www.europa.eu osaan ”Kansalaisten oikeudet EU:ssa” voi olla tältä osin merkittävä edistysaskel. Virallisten mekanismien (valitus komissiolle, vetoomus parlamentille, kantelu Euroopan oikeusasiamiehelle) ja epävirallisten mekanismien (SOLVIT, Euroopan kuluttajakeskusten verkosto, FIN-NET-verkosto jne.) välillä olisi kuitenkin tehtävä selvempi ero, joka on myös selitettävä kansalaisille. Kansalaisten on tiedettävä, mistä he voivat saada etsimäänsä tietoa. Komission toimenpiteitä olisikin kiitettävä, sillä komissio on parantanut kansalaisten mahdollisuuksia saada tietoa kansalaisten oikeuksista ja hyödyntää tarjolla olevaa apua ”Sinun Eurooppasi” -portaalin kautta.

Myös parlamentti on edistynyt asiassa avaamalla uuden verkkoportaalin 19. marraskuuta 2014, mutta varjopuolena on, että Europarl-portaalissa vetoomusvaliokunnan sivusto ei näy etusivulla vaan vasta neljännellä tasolla. Vetoomussivulle päästäkseen käyttäjien on klikattava ”EP ja kansalaiset” ja sen jälkeen ”Anna äänesi kuulua”. Sen jälkeen he pääsevät erityiselle vetoomusten esittämiselle tarkoitetulle sivulle http://www.petiport.europarl.europa.eu/petitions/en/main

Suhteet Euroopan komissioon

Euroopan komissio on yhä vetoomusvaliokunnan luonnollinen kumppani vetoomusten käsittelyssä, koska komissio on vastuussa unionin lainsäädännön täytäntöönpanon ja noudattamisen valvonnasta. Vaikka näiden kahden elimen välillä on hyvä työsuhde, tutkimuspyyntöihin vastaamisaikaa – nykyisin keskimäärin neljä kuukautta – olisi lyhennettävä. Komission olisi myös toimielinten hyvän yhteistyön hengessä ilmoitettava vetoomusvaliokunnalle suoraan vetoomuksiin liittyvien jäsenyysvelvoitteen noudattamatta jättämistä koskevien menettelyjen edistymisestä.

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa komission varapuheenjohtajan Frans Timmermansin kuulemistilaisuus 7. lokakuuta 2014. Vastauksissaan ennalta esitettyihin kysymyksiin ja ollessaan puheenjohtajakokouksen kuultavana komission jäsenehdokas Frans Timmermans, joka nykyään vastaa toimielinten välisistä suhteista ja hallinnosta, antoi tiettyjä sitoumuksia eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta sekä lupasi paneutua EU:n perusoikeuskirjan 51 artiklasta johtuviin vetoomuksia koskeviin vaikeuksiin ja rajoituksiin. Vetoomusvaliokunta osallistui myös komission silloisen jäsenehdokkaan Navracsicsin (koulutus, kulttuuri, nuoriso ja kansalaisuus) kuulemiseen 1. lokakuuta 2014.

Vetoomusvaliokunta piti hyvänä komission pääsihteeristön linjan F johtajan Pascal Leardinin esitystä komission kokouksessa syyskuussa 2014. Siinä korostettiin, että lausuntoa varten välitetyt vetoomukset käsittelevät etupäässä neljää pääaihetta: ympäristö, perusoikeudet, kansalaisten ja työntekijöiden vapaa liikkuvuus sekä talous- ja sosiaalikriisi. Hän selosti yhteistyössä ilmenneitä pääasiallisia ongelmia ja piti tarpeellisena arvioida tiukemmin, voidaanko komissiolle tarkoitetut vetoomukset ottaa käsiteltäväksi, kuulla myös jäsenvaltioita ja niiden viranomaisia sekä varmistaa komission virkamiesten läsnäolo valmistelukokouksissa. Lisäksi hän painotti keskeneräisten vetoomusten suurta määrää, joka lisää huomattavasti työtaakkaa.

Parantaakseen nykyistä, tiivistä yhteistyötä komissio ehdotti ratkaisuja tärkeimpiin esiin tuotuihin ongelmiin ja muun muassa jäsenvaltioiden viranomaisten kutsumista kokouksiin sekä saatavilla olevien ongelmanratkaisuvälineiden käytön tehostamista.

Suhteet neuvostoon

Vetoomusvaliokunta on tyytyväinen siihen, että neuvoston edustajia osallistuu valiokunnan kokouksiin, mutta pitää valitettavana, ettei yhteistoiminta ole tästä osallistumisesta huolimatta aktiivisempaa. Yhteistoiminnan avulla voitaisiin ratkaista sellaisia vetoomuksia, jotka edellyttävät yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa. Valiokunta painottaa kuitenkin tiettyjen jäsenvaltioiden, kuten Italian, Kreikan ja Espanjan, uutteraa osallistumista valiokunnan kokouksiin.

Suhteet Euroopan oikeusasiamieheen – oikeusasiamiehen kuulemiset

Emily O'Reilly valittiin ensimmäistä kertaa Euroopan oikeusasiamieheksi heinäkuussa 2013 ja uudelle viisivuotiskaudelle joulukuussa 2014. Tämän mietinnön kattaman ajanjakson aikana hän käytti toimivaltaansa tarmokkaalla ja tasapainoisella tavalla niin tarkastellessaan ja käsitellessään kanteluja, tehdessään ja päättäessään tutkimuksia kuin pitäessään yllä rakentavia suhteita unionin toimielimiin ja muihin elimiin sekä rohkaistessaan kansalaisia käyttämään oikeuksiaan suhteessa näihin toimielimiin ja muihin elimiin.

Vetoomusvaliokunnalla on erinomainen toimielinten välinen suhde Euroopan oikeusasiamiehen kanssa. Tämä osallistui useita kertoja valiokunnan kokouksiin, myös 24. syyskuuta 2014 esitelläkseen vuosikertomuksensa 2013. Puheenvuorossaan hän kertoi oikeusasiamiehen yksiköiden vuonna 2013 auttamien kansalaisten määrästä, kyseisenä vuonna aloitettujen ja päätökseen saatettujen tutkimusten määrästä, siitä mitä toimielimiä tutkimukset koskivat, mitä tuloksia saavutettiin ja kuinka suuressa määrin oikeusasiamiehen päätöksiä noudatettiin, sekä vastaanotettuja kanteluita ja aloitettuja tutkimuksia koskevista maakohtaisista tilastoista. Hän selosti oikeusasiamiehen toiminnassa esiin nousevia pääteemoja (avoimuus, eettiset kysymykset, kansalaisten osallistuminen, unionin rahoittamat hankkeet, perusoikeudet ja palvelukulttuuri) ja esitteli tulevia linjauksiaan, etenkin toimintansa päälinjoja (vaikuttavuus, tarkoituksenmukaisuus, näkyvyys) samoin kuin käynnissä olevia strategisia tutkimuksia.

Oikeusasiamies puhui valiokunnan kokouksessa 2. joulukuuta, kun häntä kuultiin ehdokkaana. Hän käytti myös valintansa yhteydessä joulukuun täysistunnossa jäsenten suuresti arvostaman puheenvuoron.

Yhteistyö Euroopan parlamentin oikeudellisen yksikön kanssa

Euroopan parlamentin oikeudellisen yksikön päällikkö Antonio Caiola esitteli syyskuussa 2014 lyhyesti yksikkönsä yhteistyötä vetoomusvaliokunnan kanssa. Oikeudellinen yksikkö edustaa Euroopan parlamenttia tuomioistuimissa ja antaa oikeudellisia lausuntoja parlamentin elimille. Caiola viittasi laajasti vetoomuksia ja niiden käsittelyä koskeviin unionin yleisen tuomioistuimen päätöksiin. Näitä oikeustapauksia on kahdenlaisia:

Ÿ  Ensimmäinen ovat vetoomukset, joita ei hyväksytä käsiteltäväksi. Huomionarvoisin esimerkki näistä on asia T-308/07 (Ingo-Jens Tegebauer vastaan Euroopan parlamentti). Tämän tuomion mukaan vetoomusvaliokunnan on aina perusteltava tyhjentävästi ja selvästi päätöksensä olla ottamatta vetoomusta käsiteltäväksi. Sama periaate vahvistettiin myöhemmissä tuomioissa, esimerkiksi asioissa T-280/09 (José Carlos Morte Navarro vastaan Euroopan parlamentti) ja T-160/10 (J vastaan Euroopan parlamentti).

Ÿ  Toinen oikeustapausten laji on asiat, jotka koskevat valiokunnan päätöstä lopettaa vetoomuksen käsittely. Ensimmäinen tällainen oikeustapaus oli asia T-186/11 (Peter Schönberger vastaan Euroopan parlamentti). Valiokunta katsoi, että vetoomus olisi hyväksyttävä käsiteltäväksi, sihteeristö päätti käsittelyn ja välitti asian henkilöstöasioiden pääosastolle. Vetoomuksen esittäjä valitti sihteeristön päätöksestä mutta tuomioistuin katsoi, että kanne oli kumottava, koska oikaisumahdollisuutta ei ollut. Tämä näkökanta toistettiin muissa tapauksissa, kuten asiassa T-650/13 (Zoltán Lomnici vastaan Euroopan parlamentti).

Ÿ  Toinen merkittävä lausunto saatiin Schönbergerin asiassa (C-261/13), jossa julkisasiamies Jääskinen tulkitsi oikeutta esittää vetoomus koskevia säännöksiä uudessa valossa siten, että valiokunta voisi päättää hylätä vetoomuksen jättämisen käsittelemättä niin, että vetoomuksen esittäjällä ei ole oikaisumahdollisuutta päätökseen, mikä kumosi täysin Tegebauerin päätöksen. Nähtäväksi jää, hyväksyykö tuomioistuin julkisasiamiehen näkemyksen tulevissa tuomioissa.

Tiedonhankintamatkat vuonna 2014 ja muiden toimielinten vierailut

Ÿ  Vetoomusvaliokunta isännöi Skotlannin parlamentin vetoomusvaliokunnan valtuuskunnan vierailua joulukuussa 2014. Skotlannin parlamentin vetoomusvaliokunnan puheenjohtaja David Stewart esitteli valiokuntansa työskentelyä. Se asetettiin vuonna 1999 Skotlannin parlamentin pysyväksi valiokunnaksi. Vuonna 2004 luotu järjestelmä, joka mahdollistaa vetoomuksen esittämisen verkossa, on tehnyt vetoamisen helpommaksi kansalaisille. Skotlannin parlamentti oli maailman ensimmäinen parlamentti, joka otti käyttöön tämänkaltaisen järjestelmän. Verkkopohjaisen järjestelmän kehittäminen oli keskeisen tärkeää vetoomusmenettelyn hyvän toiminnan kannalta, koska se takasi menettelyn käytettävyyden opastamalla kansalaiset eri vaiheiden läpi.

Ÿ  Vetoomusvaliokunnan työtaakan vuoksi vuonna 2014 ei tehty tiedonhankintamatkoja mutta sellaisia on suunnitteilla vuodeksi 2015 (Ebro-joen valuma-alueeseen tutustuminen ja lastensuojeluun liittyvät kysymykset Yhdistyneessä kuningaskunnassa).

Julkiset kuulemiset ensimmäisistä eurooppalaisista kansalaisaloitteista

Ÿ  Ympäristövaliokunta järjesti 17. helmikuuta 2014 julkisen kuulemisen oikeutta veteen koskevasta aiheesta ”Right2Water”, joka liittyi ensimmäiseen eurooppalaiseen kansalaisaloitteeseen. Vetoomusvaliokunta ja kaksi muuta valiokuntaa osallistuivat siihen. Vetoomusvaliokunta pitää eurooppalaista kansalaisaloitetta uutena unionin laajuisen osallistavan demokratian välineenä, jolla saadaan nostettua erinäisiä kysymyksiä julkiseen keskusteluun. Kansalaisaloitteella halutaan antaa kansalaisille mahdollisuus tulla kuulluiksi ja saattaa heitä kiinnostavia asioita unionin toimielinten käsiteltäviksi. Eurooppalaisen kansalaisaloitteen toisena tavoitteena on lisätä keskustelua yli valtioiden rajojen. Vetoomusvaliokunta arvelee Euroopan parlamentin voivan edesauttaa näiden tavoitteiden saavuttamista tukemalla kansalaisaloitteita kaikin keinoin, etenkin julkisia kuulemisia järjestämällä. Vetoomusvaliokunta tukee tätä prosessia ja hyödyntää kansalaisten parissa hankkimaansa pitkää kokemusta tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Ÿ  Oikeudellisten asioiden valiokunta järjesti 10. huhtikuuta 2014 julkisen kuulemisen toisesta onnistuneesta eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta otsikolla ”One of Us”. Vetoomusvaliokunta osallistui kuulemisen järjestämiseen.

Ÿ  Vetoomusvaliokunnan ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan pyynnöstä kansalaisaloitteesta teetettiin tutkimus 'European Citizens’ Initiative – First lessons of implementation”, jossa pyrittiin löytämään ongelmat, jotka eurooppalaisen kansalaisaloitteen järjestäjät kohtaavat aloitteiden käynnistämisessä ja järjestämisessä. Tutkimuksessa analysoitiin mahdollisia ratkaisuja ja annettiin suosituksia eurooppalainen kansalaisaloitteen parantamisesta, jotta se olisi tehokas osallistavan demokratian väline Euroopan unionissa. Siinä ehdotettiin toimia menettelyn yksinkertaistamiseksi, kustannusten vähentämiseksi ja Euroopan unionin kansalaisille lankeavan taakan keventämiseksi. Lopullinen päämäärä on määritellä konkreettinen toimintasuunnitelma, jonka avulla unionin kansalaisille annetaan mahdollisuus osallistua aktiivisesti Euroopan tulevaisuuden muovaamiseen. Tutkimuksen tavoitteena oli määrittää esteet, joita järjestäjät kohtasivat eurooppalaista kansalaisaloitetta käynnistäessään ja hallinnoidessaan, tarkastella mahdollisia ratkaisuja näiden esteiden poistamiseksi sekä antaa suosituksia eurooppalaisen kansalaisaloitteen toiminnan parantamiseksi. Tutkimuksen keskeiset päätelmät koskevat seuraavia näkökohtia: sähköinen sertifiointijärjestelmä, eurooppalaisen kansalaisaloitteen rekisteröinti komissiossa, sähköinen keruujärjestelmä, allekirjoitusten kerääminen kansalaisten toimesta, allekirjoitusten varmentaminen jäsenvaltioissa ja eurooppalaisen kansalaisaloitteen esittäminen komissiossa. Käytännön suositukset koskevat tietoteknisen infrastruktuurin (laitteistot ja ohjelmistot) käyttöön asettamista komission toimesta, työjärjestyksen ja perussopimuksen asiaankuuluvien määräysten muuttamista sekä kääntämisvelvollisuutta.

Ÿ  Tuloksettoman eurooppalaisen kansalaisaloitteen ”Lopetetaan ympäristötuho Euroopassa: kansalaisten aloite oikeuksien antamiseksi maapallolle” (End Ecocide in Europe: a citizens’ initiative to give the Earth rights) järjestäjät pyrkivät tuomaan aloitteen vetoomusvaliokunnan huomioon työjärjestyksen 218 artiklan mukaisesti järjestetyssä kokouksessa. Tämä kansalaisaloite käsiteltiin kokouksessa tavanomaisen vetoomuksen tavoin.

Vuoden 2014 pääaiheet

Lissabonin sopimuksen voimaantulo 1. joulukuuta 2009 teki Euroopan unionin perusoikeuskirjasta oikeudellisesti sitovan. Vastaanotettujen vetoomusten perusteella perusoikeudet ovat muiden oikeusasioiden ohella vetoomusten esittäjien tärkeimpiä huolenaiheita. On kuitenkin todettava, että perusoikeuskirjan sisällyttäminen unionin primaarioikeuteen perustuu toissijaisuusperiaatteeseen, mikä tarkoittaa, että jäsenvaltiot takaavat perusoikeuskirjassa esitettyjen periaatteiden noudattamisen. Tämä luo uusia vastuita päätöksenteko- ja täytäntöönpanoelimille samoin kuin jäsenvaltioille, kun ne soveltavat unionin lainsäädäntöä kansallisesti, sillä perusoikeuskirjan määräyksiin voidaan nyt vedota suoraan Euroopan unionin tuomioistuimessa ja kansallisissa tuomioistuimissa. Vetoomusvaliokunta pitää tärkeänä määritellä tarkemmin, miten perusoikeuskirjaa sovelletaan.

Oikeudenkäyttö ja perusoikeudet

Ÿ  Helmikuussa 2014 keskusteltiin noin kolmestakymmenestä vetoomuksesta, jotka koskivat joidenkin Tanskan kansalaisten kohtaamaa syrjintää. Komissio huomautti kokouksessa vetoomusvaliokunnalle, että koska Tanska ei ole mukana unionin oikeusalueessa eikä täten sen nojalla mahdollisesti sovellettavissa välineissä (kuten Bryssel IIa -asetuksessa) kyseisiä välineitä ei voida soveltaa siihen. Asetusta tuomioistuinten päätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta (Rooma III -asetus) ei sovelleta yksittäistapausten asiasisältöön. Komissio teki joitain aloitteita, joihin kuuluvat tiedonsaantioikeutta koskeva pilottihanke, jossa tiedotetaan tiettyjen jäsenvaltioiden erityistilanteista, sekä tutkimus, jossa kartoitetaan jäsenvaltioiden erilaisia menettelyjä. Lisäksi se valmisteli suuntaviivoja lastensuojelujärjestelmiä varten.

Ÿ  Maaliskuussa 2014 keskusteltiin vetoomuksista, jotka koskivat Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten harjoittamaa etniseen alkuperään, uskontoon tai kieleen perustuvaa syrjintää sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen rikkomista. Vetoomusten esittäjät, joiden lapsia on otettu huostaan, ovat tuoneet julki Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Alankomaissa alaikäisistä vastaavien viranomaisten käytäntöjä, joiden seurauksena lapset on erotettu kulttuuri- ja kielitaustastaan ja lasten ja vanhempien välinen yhteydenpito on minimoitu. Vetoomusvaliokunnan jäsenet ovat pyytäneet komissiota tarkistamaan ja parantamaan lainsäädäntöä, jota sovelletaan vapaaseen liikkuvuuteen Euroopan unionissa, koska useimmissa tapauksissa on kyse unionin kansalaisista, jotka ovat muuttaneet perheineen toiseen jäsenvaltioon asuakseen ja työskennelläkseen siellä. EU:n perusoikeuskirjaa ei sovelleta, koska näissä tapauksissa ei sovelleta unionin oikeuden säännöksiä. Perusoikeuskirjan 51 artiklan mukaisesti sen määräykset kuitenkin koskevat jäsenvaltioita, kun ne soveltavat unionin oikeutta. Valiokunnan jäsenet ehdottavat tiedonhankintamatkaa Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, jotta vetoomusten esittäjien väitteet voidaan tutkia ja näistä kysymyksistä voidaan järjestää julkinen kuuleminen seuraavalla vaalikaudella. Tiedonhankintamatka sovittiin tehtäväksi syksyllä 2015, ja vetoomusvaliokunnalle esitettiin heinäkuussa 2015 tutkimus adoptiosta ilman vanhempien suostumusta. Kyseisessä tutkimuksessa tarkastellaan lainsäädäntöä ja käytäntöjä Englannissa ja Walesissa verrattuna muihin EU-maihin. Siinä selostetaan myös yksityiskohtaisesti englantilaisten tuomioistuinten menettelyjä lastensuojelutapauksissa, joissa lapsella on yhdysside toiseen EU-maahan, ja annetaan suosituksia jäsenvaltioiden välisestä yhteistyöstä tulevissa menettelyissä.

Ympäristö

Ÿ  Yksi esimerkki valiokunnassa esitellyistä ja keskustelluista vetoomuksista ovat vetoomukset, jotka koskevat Kanariansaarten Fuerteventuralla ja Lanzarotella tapahtuvan öljynetsinnän ympäristö- ja energianäkökohtia. Vetoomusten esittäjien mukaan nämä syvänmeren poraukset saattavat aiheuttaa maanjäristysvaaran tai öljyvuotoja, ja Kanariansaaret ovat öljyvahingon sattuessa erityisen haavoittuvainen ympäristö, koska ne elävät matkailusta. Komission näkemyksen mukaan on kansallisten viranomaisten tehtävä panna unionin lainsäädäntö täytäntöön ja noudattaa sitä sekä ehkäistä tämän tyyppiseen toimintaan liittyvät riskit. Näiden öljynporaushankkeiden ympäristövaikutukset on arvioitu sekä välittömien että välillisten vaikutusten osalta, ja komission on sitoutunut valvomaan hyvin tarkkaan kaikkien unionin lainsäädännön vaatimusten noudattamista.

Eläinten hyvinvointi

Ÿ  Huhtikuussa 2014 keskusteltiin vetoomuksesta, jossa käsiteltiin porsaiden saparon typistämistä Tanskassa, ja jäsenet pyysivät politiikkayksikköä tekemään vertailevan tutkimuksen porsaiden saparonkatkaisusta Tanskassa, Ruotsissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Saksassa, Alankomaissa ja Belgiassa. Marraskuussa 2014 esitellyssä tutkimuksessa tarkasteltiin vetoomuksessa nro 0336/2012 julki tuotuja asioita eli sikojen suojelun lainsäädäntökehystä, sikojen suojelusta annetun direktiivin täytäntöönpanoastetta saparon typistämiskiellon suhteen saatavilla olevien tietojen pohjalta sekä käynnissä olevia tai mahdollisia toimenpiteitä direktiivin moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi jäsenvaltioissa.

Vammaiset henkilöt

Ÿ  Monet vetoomukset kertovat vammaisten henkilöiden kohtaamista vaikeuksista ja siitä, että vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevassa YK:n yleissopimuksessa vahvistetut perusoikeudet ja -vapaudet eivät toteudu heidän kohdallaan. Vetoomusvaliokunnan jäsenet suhtautuvat erittäin vakavasti velvollisuuteensa luoda kehykset yleissopimuksen täytäntöönpanolle. Vuonna 2014 työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta päätti antaa vetoomusvaliokunnalle oman tehtävänsä puitekokouksissa, jotka koskevat Euroopan parlamentin osallistumista YK:n yleissopimukseen vammaisten henkilöiden oikeuksista.

Päätelmä

Komissio julisti vuoden 2014 Euroopan kansalaisten teemavuodeksi ja painotti Euroopan parlamentin vaaleja, jotka pidettiin 22. ja 25. toukokuuta. Euroopan parlamentti ja vetoomusvaliokunta kannustavat vuoropuheluun eri hallintotasojen ja kansalaisyhteiskunnan välillä sekä edustukselliseen ja osallistavaan demokratiaan. Vetoomusvaliokunta on merkittävä kansalaisten käytettävissä oleva väline, joka helpottaa unionin demokraattisiin prosesseihin osallistumista. Se luo mahdollisuuden keskusteluun sekä antaa unionin kansalaisille tukea ja tietoa heidän oikeuksistaan. Vetoomusvaliokunta haluaa tarjota kansalaisille suoran yhteyden toimielimiin ja varmistaa, että toimielimet kiinnittävät huomiota kansalaisten konkreettisiin ongelmiin.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

3.12.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

17

10

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Beatriz Becerra Basterrechea, Heinz K. Becker, Miriam Dalli, Eleonora Evi, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Peter Jahr, Jude Kirton-Darling, Svetoslav Hristov Malinov, Notis Marias, Edouard Martin, Roberta Metsola, Marlene Mizzi, Julia Pitera, Gabriele Preuß, Yana Toom, Bodil Valero, Jarosław Wałęsa, Tatjana Ždanoka

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Marco Affronte, Jérôme Lavrilleux, Sven Schulze, Josep-Maria Terricabras, Janusz Wojciechowski

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Clara Eugenia Aguilera García, Lynn Boylan, Jens Gieseke, Csaba Sógor

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

17

+

ALDE

Beatriz Becerra Basterrechea, Yana Toom

ECR

Notis Marias, Janusz Wojciechowski

EFDD

Marco Affronte, Eleonora Evi

GUE/NGL

Lynn Boylan,

S & D

Clara Eugenia Aguilera García, Miriam Dalli, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Jude Kirton-Darling, Edouard Martin, Marlene Mizzi, Gabriele Preuß

Verts/ALE

Josep-Maria Terricabras, Bodil Valero, Tatjana Ždanoka

10

-

PPE

Heinz K. Becker, Jens Gieseke , Peter Jahr, Jérôme Lavrilleux, Svetoslav Hristov Malinov, Roberta Metsola, Julia Pitera,Sven Schulze, Csaba Sógor, Jarosław Wałęsa,

 

 

0

0

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

(1)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0204.

(2)

Hyväksytty YK:n komitean 17. elokuuta – 4.syyskuuta 2015 pidetyssä 14. istunnossa; ks. http://tbinternet.ohchr.org/_layouts/treatybodyexternal/Download.aspx?symbolno=CRPD%2fC%2fEU%2fCO%2f1&Lang=en

(3)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0233.

(4)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0204.

(5)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0009.

Oikeudellinen huomautus