Menettely : 2014/0091(COD)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0011/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0011/2016

Keskustelut :

PV 23/11/2016 - 17
CRE 23/11/2016 - 17

Äänestykset :

PV 24/11/2016 - 8.5
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0448

MIETINTÖ     ***I
PDF 981kWORD 576k
3.2.2016
PE 565.015v04-00 A8-0011/2016

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta (uudelleenlaadittu)

(COM(2014)0167 – C7‑0112/2014 – 2014/0091(COD))

Talous- ja raha-asioiden valiokunta

Valmistelija: Brian Hayes

(Uudelleenlaatiminen – työjärjestyksen 104 artikla)

TARKISTUKSET
LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta (uudelleenlaadittu)

(COM(2014)0167 – C7‑0112/2014 – 2014/0091(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys – uudelleenlaatiminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2014)0167),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 53 artiklan ja 62 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0112/2014),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(1),

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan talous- ja raha-asioiden valiokunnalle työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan mukaisesti osoittaman 15. heinäkuuta 2014 päivätyn kirjeen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 104 ja 59 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0011/2016),

A.  toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan komission ehdotus ei sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, ja siinä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset näiden muutosten kanssa säännösten asiasisältöä muuttamatta;

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan ja ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositukset;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Tarkistus    1

EUROOPAN PARLAMENTIN TARKISTUKSET(2)*

komission ehdotukseen

---------------------------------------------------------

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta

(uudelleenlaadittu)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 53 ja 62 artiklan sekä 114 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

ovat kuulleet Euroopan tietosuojavaltuutettua,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2003/41/EY(3) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin(4). Koska siihen tehdään uusia muutoksia, se olisi selkeyden vuoksi uudelleenlaadittava.

(2)  Sisämarkkinoilla laitoksilla olisi oltava mahdollisuus toimia muissa jäsenvaltioissa ja olisi varmistettava ammatillisten lisäeläkkeiden järjestelmien jäsenten ja edunsaajien korkeatasoinen suoja ja turva. Tällä direktiivillä vahvistetaan rajatylittävän toiminnan harjoittamiseksi tarvittavat menettelyt.

(2 a)  Tällä direktiivillä pyritään vähimmäistason yhdenmukaistamiseen, eikä se saisi estää jäsenvaltioita säilyttämästä tai ottamasta käyttöön lisäsäännöksiä jäsenten ja edunsaajien suojelemiseksi sillä edellytyksellä, että kyseiset säännökset vastaavat jäsenvaltioiden unionin oikeuden mukaisia velvollisuuksia. Tämä direktiivi ei koske kansallisen sosiaali-, työ-, vero- ja sopimuslainsäädännön kysymyksiä eikä jäsenvaltioiden eläkejärjestelyjen riittävyyttä muiden kuin tässä direktiivissä vahvistettujen ammatillisten lisäeläkkeiden tarjoamista koskevien sääntöjen osalta.

(2 b)  Työntekijöiden liikkuvuuden helpottamiseksi entisestään jäsenvaltioiden välillä tällä direktiivillä pyritään varmistamaan hyvä hallinto, tiedottaminen järjestelmän jäsenille ja ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavan järjestelmän avoimuus ja turvallisuus. Tällä direktiivillä olisi mahdollistettava uusien ja innovatiivisten eläketuotteiden kehittäminen kollektiivisissa järjestelmissä, joilla pyritään takaamaan riittävät eläkkeet kaikille.

(2 c)  Tapa, jolla ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavat laitokset on organisoitu ja jolla niitä säännellään, vaihtelee huomattavasti jäsenvaltioittain. Ammatillisten lisäeläkkeiden järjestelmiä hallinnoivat sekä ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavat laitokset että henkivakuutusyhtiöt. Näin ollen ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten kohdalla ei ole asianmukaista noudattaa kaikkiin samalla tavoin sovellettavaa lähestymistapaa. Komission sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1094/2010(5) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) (”EVLEV”) olisi otettava toiminnassaan huomioon jäsenvaltioiden erilaiset perinteet, eivätkä ne saisi rajoittaa kansallisen sosiaali- ja työlainsäädännön tapaa määritellä ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten organisointia.

(3)  Direktiivi 2003/41/EY oli ensimmäinen lainsäädännöllinen askel kohti Euroopan tasolla organisoituja ammatillisten lisäeläkkeiden sisämarkkinoita. Ammatillisten lisäeläkkeiden todelliset sisämarkkinat ovat välttämättömät talouden kasvulle ja työpaikkojen luomiselle Euroopan unionissa ja Euroopan ikääntyvästä väestöstä eurooppalaiselle yhteiskunnalle aiheutuvan haasteen ratkaisemiseksi. Direktiiviä, joka annettiin vuonna 2003, ei ole muutettu merkittävästi, jotta siinä otettaisiin käyttöön nykyaikainen riskiin perustuva hallintojärjestelmä myös ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoaville laitoksille. Asianmukainen sääntely ja valvonta kansallisella ja unionin tasolla on edelleen tärkeää turvallisten ammatillisten lisäeläkkeiden järjestelmien kehittämiseksi kaikissa jäsenvaltioissa. Jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon kaikkia laitoksia koskeva tavoite taata lisäeläkkeiden järjestelmissä sukupolvien välinen tasapaino, johon pyritään jakamalla riskit ja edut oikeudenmukaisesti sukupolvien välillä.

(3 a)  Ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnalla olisi turvattava sukupolvien välinen tasapaino takaamalla riskien ja etujen yhdenvertainen ja jakautuminen sukupolvien kesken.

(4)  Tarvitaan asianmukaisia toimia, jotta voidaan parantaa edelleen täydentävää yksityistä eläkesäästämistä kuten ammatillisten lisäeläkkeiden järjestelmiä. Tämä on tärkeää, koska sosiaaliturvajärjestelmiin kohdistuu entistä enemmän paineita, mikä tarkoittaa sitä, että kansalaiset saattavat tukeutua yhä useammin ammatillisiin lisäeläkkeisiin tulevien eläkesäästöjen täydentämiseksi. Ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavilla laitoksilla on tärkeä rooli rahoitettaessa unionin taloutta pitkällä aikavälillä ja tarjottaessa varmoja eläke-etuja unionin kansalaisille. Ammatillisia lisäeläkkeitä olisi siksi parannettava asettamatta kuitenkaan kyseenalaiseksi sosiaaliturvan piiriin kuuluvien eläkejärjestelmien perustavaa merkitystä turvallisena, kestävänä ja tehokkaana sosiaalisena suojeluna, jolla olisi taattava kaikille kansalaisille kohtuullinen elintaso vanhuudessa ja jonka olisi tämän vuoksi oltava keskeisellä sijalla pyrittäessä eurooppalaisen sosiaalisen mallin vahvistamiseen.

(4 a)  Unionin demografisen kehityksen ja kansallisten talousarvioiden tilanteen valossa ammatilliset lisäeläkkeet ovat sosiaaliturvan piiriin kuuluvien eläkejärjestelmien tärkeä täydentäjä, mutta ne eivät voi korvata viimeksi mainittujen keskeistä asemaa riittävien, turvallisten ja kestävien eläke-etuja tarjoajana.

(4 b)  Jäsenvaltioiden olisi varmistettava työntekijöiden eläkkeitä koskeva sosiaalinen suojelu tarjoamalla riittäviä julkisia eläkkeitä, jotka mahdollistavat ihmisarvoisen elintason säilyttämisen ja suojaavat vanhuusiän köyhyydeltä, ja edistämällä työsopimuksiin liittyviä lisäeläkejärjestelmiä ylimääräisenä suojana.

(5)  Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan periaatteita, jotka on tunnustettu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, erityisesti oikeutta henkilötietojen suojaan, elinkeinovapautta, omistusoikeutta, kollektiivista neuvotteluoikeutta ja oikeutta työtaistelutoimiin sekä oikeutta korkeatasoiseen kuluttajansuojaan, erityisesti varmistamalla eläkejärjestelyjen avoimuuden korkeampi taso ja tietoihin perustuva henkilökohtainen talous- ja eläkeasioiden suunnittelu sekä helpottamalla ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten ja yritysten rajatylittävää toimintaa ja eläkejärjestelmien siirtoja. Tämä direktiivi olisi pantava täytäntöön näiden oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti.

(5 a)  Yksi direktiivin 2003/41/EY tavoitteista oli mahdollistaa ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten rajatylittävä toiminta, mutta olisi tunnustettava, että tällainen toiminta on ollut rajoitettua kansallisessa sosiaali- ja työlainsäädännössä asetettujen esteiden ja sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan muiden esteiden vuoksi.

(5 b)  Jotta voidaan parantaa sisämarkkinoiden toimintaa ammatillisten lisäeläkkeiden tarjoamisen alalla, on tärkeää selkeyttää menettelyjä, jotka antavat laitoksille mahdollisuuden harjoittaa rajatylittävää toimintaa, ja poistaa tällaista rajatylittävää toimintaa haittaavat tarpeettomat esteet. Kun perustana on asianmukainen unionin järjestelmä vakavaraisuuden valvontaan, rajatylittävän toiminnan helpottamisella voisi olla myönteinen vaikutus tytäryhtiöihin ja niiden työntekijöihin riippumatta siitä, missä jäsenvaltiossa he työskentelevät, kun ammatillisten lisäeläkkeiden tarjoamisen hallinnointi keskitetään.

(5 c)  Jäsenvaltioiden olisi parannettava toiseen jäsenvaltioon tilapäisesti työskentelemään lähetettyjen työntekijöiden eläkeoikeuksien suojaa.

(6)  Direktiivin 2003/41/EY voimaantulosta huolimatta edelleen esiintyy merkittäviä vakavaraisuusvaatimuksiin liittyviä esteitä, minkä vuoksi laitoksille on kalliimpaa hallinnoida eläkejärjestelmiä maiden rajojen yli. Lisäksi tämänhetkistä jäsenten ja edunsaajien suojan vähimmäistasoa on tarpeen korottaa. Tämä on erityisen tärkeää, koska sellaisten eurooppalaisten määrä on kasvanut huomattavasti, jotka tukeutuvat järjestelmiin, joissa pitkäikäisyysriski ja markkinariski siirretään ammatillisen lisäeläkkeen järjestelmää tarjoavalta laitokselta tai yritykseltä (”rahoittava yritys”) eläkevakuutetun henkilön kannettavaksi. Lisäksi tämänhetkistä jäsenille ja edunsaajille annettavien tietojen vähimmäistasoa on tarpeen korottaa. ▌

(7)  Tässä direktiivissä säädetyillä vakavaraisuussäännöillä on määrä sekä varmistaa kaikkien tulevien eläkkeensaajien korkeatasoinen suoja tiukkojen valvontavaatimusten asettamisen avulla että mahdollistaa ammatillisten lisäeläkkeiden järjestelmien järkevä, vakaa ja tehokas hoitaminen.

(8)  Laitoksilla, jotka toimivat täysin erillään rahoittavista yrityksistä ja jotka toimivat rahastointiperiaatteella ainoana tehtävänään tarjota eläke-etuuksia, olisi oltava palvelujen tarjoamisen vapaus sekä sijoittamisen vapaus siten, että niitä koskisivat ainoastaan yhteen sovitetut vakavaraisuusvaatimukset siitä riippumatta, pidetäänkö näitä laitoksia oikeudellisesti itsenäisinä kokonaisuuksina.

(9)  Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioilla pitäisi edelleen olla täysi vastuu eläkejärjestelmiensä järjestämisestä sekä eläkejärjestelmän kunkin kolmen ”pilarin” asemaa koskevasta päätöksestä kussakin jäsenvaltiossa. Toisen pilarin yhteydessä niiden olisi myös otettava täysi vastuu ammatillisia lisäeläkkeitä koskevia etuuksia tarjoavien laitosten, kuten toimialakohtaisten eläkerahastojen, yritysten eläkerahastojen ja henkivakuutusyhtiöiden, asemasta ja tehtävistä. Tätä jäsenvaltioiden oikeutta ei kyseenalaisteta tällä direktiivillä. Tällä direktiivillä pyritään sen sijaan kannustamaan jäsenvaltioita kehittämään turvallisia ja riittäviä ammatillisten lisäeläkkeiden järjestelmiä ja helpottamaan rajatylittävää toimintaa.

(9 a)  Koska ammatillisten lisäeläkejärjestelmien parantamista on tarpeen jatkaa, komission olisi tarjottava unionin tasolla huomattavaa lisäarvoa toteuttamalla lisätoimia, joilla tuetaan jäsenvaltioiden yhteistyötä työmarkkinaosapuolten kanssa uusien toisen pilarin eläkejärjestelmien parantamiseksi, ja perustamalla korkean tason asiantuntijaryhmä lisäämään toisen pilarin eläkesäästämistä jäsenvaltioissa, mukaan luettuna se, että edistetään parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä erityisesti rajatylittävän toiminnan osalta.

(9 b)  Joissakin jäsenvaltioissa on siirrytty yksityisissä eläkkeissä etuusperusteisista maksuperusteisiin järjestelmiin, mikä on johtanut kattavuuseroihin miesten ja naisten välillä.

(9 c)  Koska on tärkeää taata eläkkeiden riittävä taso ja poistaa sukupuolten väliset eläke-erot, komission olisi tutkittava laajasti eri pilareiden, eläkejärjestelmien ja niiden rakenteiden vaikutusta sekä miehiin että naisiin. Näiden tulosten pohjalta komission olisi esitettävä toimia ja mahdollisia rakenteellisia muutoksia, joita tarvitaan, jotta voidaan taata yhtäläinen eläkkeiden taso naisille ja miehille kaikissa jäsenvaltioissa.

(9 d)  Kun otetaan huomioon, että sukupuolten välinen ero eläkkeissä on unionissa keskimäärin 39 prosenttia, komission ei pitäisi ainoastaan turvautua vakavaraisuussääntöihin vaan sen olisi myös kannustettava jäsenvaltioita kehittämään täydentäviä järjestelmiä ja niiden vaikutusta valvovia mekanismeja tukeakseen toisen pilarin eläkkeitä keinona poistaa sukupuolten väliset eläke-erot ja taata naisille mahdollisuus kunnolliseen eläkkeeseen.

(10)  Itsenäisten ammatinharjoittajien jäsenyyttä ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavissa laitoksissa koskevissa kansallisissa säännöissä on eroja. Joissakin jäsenvaltioissa ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavat laitokset voivat toimia joko sellaisten ammattialojen tai ammattialaryhmittymien kanssa tehtyjen sopimusten pohjalta, joiden jäsenet toimivat itsenäisinä ammatinharjoittajina, tai suoraan itsenäisten ammatinharjoittajien ja palkattujen työntekijöiden kanssa. Joissakin jäsenvaltioissa itsenäinen ammatinharjoittaja voi myös liittyä ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavan laitoksen jäseneksi, jos hän toimii työnantajana tai tarjoaa ammatillisia palveluja jollekin yritykselle. Joissakin jäsenvaltioissa itsenäiset ammatinharjoittajat eivät voi liittyä ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitoksen jäseniksi, elleivät tietyt, muun muassa työ- ja sosiaalilainsäädännön, vaatimukset täyty.

(11)  Laitokset, jotka hallinnoivat jo unionin tasolla yhteensovitettuja sosiaaliturvajärjestelmiä, olisi rajattava tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Olisi kuitenkin otettava huomioon niiden laitosten erityisluonne, jotka hallinnoivat yhdessä jäsenvaltiossa sekä sosiaaliturvajärjestelmiä että ammatillisten lisäeläkkeiden järjestelmiä.

(12)  Rahoituslaitokset, jotka jo kuuluvat unionin lainsäädäntökehyksen piiriin, olisi yleisesti jätettävä tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Koska nämä laitokset kuitenkin voivat eräissä tapauksissa tarjota myös ammatillisia lisäeläkkeitä koskevia palveluja, on tärkeää varmistaa, että tämä direktiivi ei johda kilpailun vääristymiseen. Kilpailun vääristyminen voidaan välttää soveltamalla tämän direktiivin sisältämiä vakavaraisuusvaatimuksia sellaisten henkivakuutusyhtiöiden ammatillisia lisäeläkkeitä koskevaan liiketoimintaan, joita tarkoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY(6)a 2 artiklan 3 kohdan a alakohdan i–iii alakohdassa ja 2 artiklan 3 kohdan b alakohdan ii–iv alakohdassa. Komission olisi myös tarkasti valvottava ammatillisten lisäeläkkeiden markkinoiden tilannetta ja arvioitava mahdollisuutta ulottaa tämän direktiivin soveltamisala valinnaisesti koskemaan muita säänneltyjä rahoituslaitoksia.

(13)  Koska ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavat laitokset pyrkivät varmistamaan taloudellisen turvan eläkkeelläolon aikana, ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten myöntämien eläke-etuuksien olisi pääsääntöisesti katettava eläkkeen maksaminen koko jäljellä olevan elinajan, määräaikaisesti tai kertasuorituksena tai millaisena tahansa näiden yhdistelmänä.

(14)  On tärkeää varmistaa, että vanhukset ja vammaiset eivät altistu köyhyysriskille ja voivat nauttia kohtuullisesta elintasosta. Biometristen riskien riittävä kattaminen ammatillisten lisäeläkkeiden järjestelmissä on tärkeä näkökohta vanhusten köyhyyden ja turvattomuuden torjunnassa. Eläkejärjestelmää luotaessa työnantajien ja työntekijöiden tai heidän edustajiensa olisi harkittava mahdollisuutta siihen, että eläkejärjestelmä sisältää määräyksiä eliniänodotukseen ja työkyvyttömyyteen liittyvien riskien kattamisesta sekä määräyksiä perhe-eläkkeistä.

(15)  Tarjoamalla jäsenvaltioille mahdollisuus jättää kansallisen täytäntöönpanolainsäädännön soveltamisalan ulkopuolelle laitokset, jotka hallinnoivat järjestelmiä, joiden yhteinen jäsenmäärä on alle sata, sekä laitokset, joiden vakuutusteknisen vastuuvelan kokonaismäärä on enintään 25 miljoonaa euroa, voidaan valvontaa eräissä jäsenvaltioissa helpottaa haittaamatta alan sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa. Tämä ei saisi kuitenkaan rajoittaa kyseisten laitosten oikeutta nimetä sijoitussalkkujensa hoitajiksi toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneita ja siellä asianmukaisesti hyväksyttyjä omaisuudenhoitajia tai varojensa säilyttäjiksi toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneita ja asianmukaisesti hyväksyttyjä omaisuudenhoitajia tai säilytysyhteisöjä.

(16)  Laitokset, joiden jäsenillä ei ole laillista oikeutta tietynmääräisiin etuuksiin ja joiden jäsenten etuja suojataan pakollisella, lakisääteisellä maksukyvyttömyysvakuutuksella, kuten ”Unterstützungskassen” Saksassa, olisi jätettävä direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.

(17)  Jäsenten ja edunsaajien suojelemiseksi ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten olisi rajoitettava toimintansa ja siitä johtuvat toimintonsa tässä direktiivissä tarkoitettuun liiketoimintaan ja toimitettava jäsenille ja edunsaajille selkeät ja paikkansapitävät tiedot hyvän hallinnon ja hyvän riskienhallinnan takaamiseksi.

(18)  Rahoittavan yrityksen konkurssissa jäsenellä on vaara menettää sekä työpaikkansa että saavuttamansa eläkeoikeudet. Sen vuoksi on tarpeen, että tämä yritys ja ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoava laitos erotetaan selkeästi toisistaan ja että jäsenten suojelemiseksi asetetaan vakavaraisuutta koskevat vähimmäisvaatimukset, joilla on takeet. Vakavaraisuusvaatimuksia vahvistettaessa ja määriteltäessä olisi otettava huomioon laitoksen mahdollisuus päästä eläkkeiden suojajärjestelmiin tai vastaaviin mekanismeihin, joilla suojellaan jäsenten ja edunsaajien kertyneitä etuuksia rahoittavan yrityksen maksukyvyttömyydeltä.

(19)  Ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnassa ja valvonnassa on merkittäviä eroja eri jäsenvaltioiden välillä. Eräissä jäsenvaltioissa valvonnan kohteena voivat olla laitoksen itsensä lisäksi myös yhteisöt tai yritykset, joilla on valtuudet hallinnoida näitä laitoksia. Jäsenvaltioiden olisi voitava ottaa huomioon tällainen erityisseikka, kunhan kaikki tässä direktiivissä esitetyt edellytykset täyttyvät. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava sallia, että vakuutusyhteisöt ja muut rahoituspalveluja tarjoavat yhteisöt hallinnoivat ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavia laitoksia.

(19 a)  Sopeutumiskykyinen järjestelmä perustuu tuotteiden monipuolistamiseen, laitosten erilaisiin muotoihin ja kokoihin sekä tehokkaisiin ja yhdenmukaisiin valvontakäytäntöihin.

(20)  Ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavat laitokset ovat rahoituspalvelujen tarjoajia, jotka kantavat suuren vastuun ammatillisten lisäeläkkeiden maksamisesta, ja sen vuoksi niiden olisi toiminnassaan ja toimintaehdoissaan noudatettava tiettyjä vakavaraisuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia kansallisia sääntöjä ja perinteitä noudattaen. Tällaisia laitoksia ei kuitenkaan pitäisi kohdella puhtaasti rahoituspalvelujen tarjoajina, koska ne hoitavat tärkeää sosiaalista tehtävää, joka aiheutuu työmarkkinaosapuolten keskeisestä roolista laitosten hoitamisessa.

(20 a)  Laitoksen sosiaalinen tehtävä ja työntekijän, työnantajan ja ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavan laitoksen välinen kolmitahoinen suhde olisi otettava huomioon asianmukaisesti, ja sitä olisi tuettava tämän direktiivin ohjaavana periaatteena.

(20 b)  Ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavat laitokset ovat Euroopan talouden keskeinen osa, ja ne hallinnoivat yli 2,5:tä biljoonaa euroa noin 75 miljoonan unionin kansalaisen puolesta.

(21)  Koska tietyissä jäsenvaltioissa näitä laitoksia on erittäin paljon, on laitoksilta ennakolta vaadittavaa hyväksymistä koskevaan kysymykseen löydettävä käytännöllinen ratkaisu. Jos laitos aikoo ryhtyä hallinnoimaan järjestelmää toisessa jäsenvaltiossa, olisi siltä kuitenkin edellytettävä kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten ennakolta antamaa hyväksymistä.

(22)  Laitoksilla olisi oltava mahdollisuus tarjota palvelujaan muissa jäsenvaltioissa saatuaan hyväksymisen kotijäsenvaltionsa toimivaltaiselta viranomaiselta , sanotun kuitenkaan rajoittamatta kuitenkaan eläkejärjestelmiä koskevan kansallisen sosiaali- ja työlainsäädännön soveltamista, mukaan lukien pakollinen jäsenyys ja työehtosopimusten vaikutukset. Laitosten olisi sallittava vastaanottaa rahoitusta mihin tahansa jäsenvaltioon sijoittautuneilta yrityksiltä sekä hallinnoida eläkejärjestelmiä, joissa on jäseniä useammasta kuin yhdestä jäsenvaltiosta. Näin näille laitoksille koituisi merkittäviä mittakaavaetuja, parannettaisiin unionin talouden kilpailukykyä ja helpotettaisiin työvoiman liikkuvuutta. Tämä edellyttää vakavaraisuusvaatimusten vastavuoroista tunnustamista.

(23)  Yhteen jäsenvaltioon sijoittautuneen laitoksen olisi voitava hallinnoida toisessa jäsenvaltiossa sovittua ammatillisen lisäeläkkeen järjestelmää noudattaen samalla vastaanottavan jäsenvaltion voimassa olevaa sosiaali- ja työlainsäädäntöä siltä osin kuin se koskee ammatillisia lisäeläkejärjestelmiä, esimerkiksi eläke-etuuksien määrittämistä ja maksamista sekä eläkeoikeuksien siirrettävyyttä.  Vakavaraisuussääntöjen soveltamisalaa olisi selvennettävä ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten rajatylittävän toiminnan oikeusvarmuuden varmistamiseksi.

(24)  Laitosten olisi ammatillisten lisäeläkkeiden järjestämisen helpottamiseksi unionin tasolla voitava siirtää eläkejärjestelmiä muihin laitoksiin maiden rajojen yli unionissa siten, että siirtäminen edellyttäisi ainoastaan eläkejärjestelmän vastaanottavan laitoksen (”vastaanottava laitos”), kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen lupaa. ▐ Siirtämisen ja sen ehtojen edellytyksenä olisi oltava asianomaisten jäsenten ja edunsaajien tai soveltuvin osin niiden edustajien ennakolta antama suostumus. Jos eläkejärjestelmä siirretään, asianomaisten jäsenten ja edunsaajien olisi annettava etukäteen suostumuksensa siirtämiseen. Jäsenten ja edunsaajien edustajien, kuten omaisuudenhoitoon perustuvien järjestelmien edunvalvojat, olisi voitava antaa suostumus ennakolta jäsenten ja edunsaajien puolesta.

(24 a)  Jos eläkejärjestelystä siirretään osa, sekä siirretty että jäljelle jäävä eläkejärjestelmän osa olisi turvattava ja kaikkien jäsenten ja edunsaajien oikeudet olisi suojattava asianmukaisesti siirron jälkeen edellyttämällä, että sekä siirtävällä että vastaanottavalla laitoksella on riittävästi asianmukaisia varoja sekä siirrettyä että jäljelle jäävää järjestelmän osaa koskevan vakuutusteknisen vastuuvelan kattamiseksi.

(25)  Vakuutusteknisen vastuuvelan varovainen laskeminen on keskeinen edellytys sen varmistamiseksi, että laitos pystyy vastaamaan eläke-etuuksien maksamisvelvoitteista sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Vakuutustekninen vastuuvelka olisi laskettava hyväksyttyjä vakuutusmatemaattisia menetelmiä noudattaen, ja vakuutusmatemaatikon tai muun alan asiantuntijan olisi vahvistettava laskelma. Enimmäiskorkokanta olisi valittava varovaisuusperiaatetta noudattaen kaikkien asiaa koskevien kansallisten sääntöjen mukaisesti. Vakuutusteknisen vastuuvelan vähimmäismäärän olisi oltava riittävä kattamaan edunsaajille jo maksettavien etuuksien jatkuminen ja vastattava jäsenten kertyneistä eläkeoikeuksista aiheutuvista sitoumuksista. Aktuaaritoiminto olisi annettava sellaisten henkilöiden hoidettavaksi, joilla on ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavan laitoksen liiketoimintaan liittyvien riskien luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen nähden riittävät tiedot vakuutus- ja finanssimatematiikasta ja jotka voivat osoittaa kokemuksensa sovellettavien ammatillisten ja muiden standardien avulla.

(26)  Laitosten kattamat riskit eroavat suuresti jäsenvaltioissa. Sen vuoksi kotijäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus laskea vakuutustekninen vastuuvelka tässä direktiivissä säädettyjä sääntöjä täydentävien ja niitä yksityiskohtaisempien sääntöjen mukaisesti.

(27)  Vakuutusteknisen vastuuvelan kattamista riittävillä ja sopivilla varoilla olisi edellytettävä eläkejärjestelmän jäsenten ja edunsaajien etujen suojaamiseksi, jos rahoittava yritys tulee maksukyvyttömäksi. Rahoittavilta yrityksiltä myöhemmin saatava tuki voidaan lukea mukaan varoihin, jos niiden arvostus on tarkastettu riippumattomasti ja arvostuksessa on otettu varovaisuutta noudattaen huomioon rahoittavien yritysten maksukyvyttömyyden riski.

(27 a)  Jäsenvaltioiden olisi vaihdettava ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavia rajatylittäviä laitoksia koskevia parhaita käytäntöjä ja kannustettava toimivaltaisten viranomaisten kahdenvälistä valvontayhteistyötä, jotta voidaan puuttua kansallisiin esteisiin ja kannustaa rajatylittäviä eläkkeitä.

(28)  ▐ Jäsenvaltioiden olisi voitava sallia laitoksen vastuuvajaus rajoitetun ajan sillä edellytyksellä, että laaditaan selkeän aikataulun sisältävä asianmukainen tervehdyttämissuunnitelma täysimääräisen rahoittamisen takaamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta neuvoston direktiivin 80/987/ETY soveltamista.(7)

(29)  Useissa tapauksissa rahoittava yritys voisi ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavan laitoksen sijasta joko kattaa kaikki biometriset riskit tai taata tietyt edut taikka sijoitusten tuottavuuden. Joissakin tapauksissa ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoava laitos kuitenkin itse tarjoaa kyseisen turvan tai takuut, ja rahoittava yritys täyttää velvoitteensa maksamalla tarvittavat maksuosuudet. Näissä tapauksissa tarjottavat tuotteet ovat henkivakuutusyhtiöiden tarjoamien tuotteiden kaltaisia, minkä vuoksi kyseisiltä laitoksilta olisi vaadittava vähintään yhtä suuria omien varojen lisämääriä kuin henkivakuutusyhtiöiltä.

(30)  Ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavat laitokset ovat erittäin pitkän aikavälin sijoittajia. Näiden laitosten varoja ei voida yleensä käyttää muihin tarkoituksiin kuin eläke-etuuksien tarjoamiseen. Jäsenten ja edunsaajien etujen suojaamiseksi riittävästi laitosten olisi voitava valita varojensa sijoittamisessa tapa, joka parhaiten soveltuu niiden vastuiden luonteeseen ja kestoon. Näiden syiden vuoksi tehokas valvonta on tarpeen, ja sijoittamista koskeviin sääntöihin on sovellettava lähestymistapaa, joka tarjoaa laitoksille riittävästi joustavuutta varmimmasta ja tehokkaimmasta sijoituspolitiikasta päättämiseen ja velvoittaa ne toimimaan varovaisesti. Varovaisuusperiaatteen noudattaminen edellyttää siksi kunkin ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavan laitoksen jäsenistön rakenteen mukaan sovitettua sijoituspolitiikkaa.

(31)   Asettamalla varovaisuusperiaate perusperiaatteeksi pääomasijoitusten osalta ja mahdollistamalla laitosten rajatylittävä toiminta kannustetaan säästöjen suuntaamista ammatillisiin eläkkeisiin, mikä siten myötävaikuttaa taloudelliseen ja sosiaaliseen edistykseen.

(32)  Valvontamenetelmissä ja –käytännöissä on eroja jäsenvaltioiden välillä. Sen vuoksi jäsenvaltioille olisi annettava jonkin verran harkintavaltaa sen suhteen, millaisia sijoittamista koskevia sääntöjä ne asettavat alueelleen sijoittautuneille laitoksille. Näillä säännöillä olisi myös sallittava yksilöllisten eläketuotteiden kehittäminen kollektiivisen järjestelmän sisällä, eikä niillä saisi rajoittaa pääoman vapaata liikkuvuutta ▐ .

(33)  Tällä direktiivillä olisi varmistettava, että laitoksilla on asianmukainen sijoittamisvapaus. Koska ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavat laitokset ovat erittäin pitkän aikavälin sijoittajia, joiden maksuvalmiusriskit ovat vähäisiä ja joilla on sosiaalinen tehtävä, niillä on mahdollisuus sijoittaa varovaisuusperiaatetta noudattaen osakkeiden kaltaisiin epälikvideihin varoihin samoin kuin sijoitusinstrumentteihin, joilla on pitkän aikavälin taloudellista merkitystä ja joilla ei käydä kauppaa säännellyillä markkinoilla, monenkeskisissä kaupankäyntijärjestelmissä tai organisoiduissa kaupankäyntijärjestelmissä. Lisäksi ne voivat hyötyä kansainvälisen hajauttamisen eduista. Sijoittamista osakkeisiin muissa valuutoissa kuin niissä, joissa vastuut ovat, ja sijoitusinstrumentteihin, joilla on pitkän aikavälin taloudellista merkitystä ja joilla ei käydä kauppaa säännellyillä markkinoilla, monenkeskisissä kaupankäyntijärjestelmissä tai organisoiduissa kaupankäyntijärjestelmissä, ei siksi tulisi rajoittaa kuin varovaisuussyistä varovaisuusperiaatteen mukaisesti niin, että voidaan suojella jäsenten ja edunsaajien etuja.

(34)  Se, mitä kuuluu sijoitusinstrumentteihin, joilla on pitkän aikavälin taloudellista merkitystä, ymmärretään laajasti. Tällaiset sijoitusinstrumentit ovat arvopapereita, jotka eivät ole siirtokelpoisia, minkä vuoksi jälkimarkkinoiden likviditeettiä ei voida käyttää. Ne edellyttävät usein määräaikaisia sitoumuksia, jotka rajoittavat niiden markkinoitavuutta. Näihin sijoitusvälineisiin olisi katsottava sisältyvän myös osakkuudet, listaamattomia yrityksiä koskevat velkainstrumentit ja tällaisille yrityksille myönnetyt lainat. Listaamattomiin yrityksiin sisältyvät infrastruktuurihankkeet, listaamattomat kasvuyritykset, kiinteistöt tai muut omaisuuserät, jotka voisivat olla sopivia pitkän aikavälin sijoitustarkoituksiin. Vähähiiliset ja ilmastonmuutoksen kestävät infrastruktuurihankkeet ovat usein listaamattomia omaisuuseriä ja perustuvat hankerahoitukseen liittyviin pitkäaikaisiin luottoihin.

(35)  Laitosten olisi voitava tehdä sijoituksia muissa jäsenvaltioissa kotijäsenvaltionsa sääntöjen mukaisesti, jotta rajatylittävän toiminnan kustannuksia voidaan pienentää. Siksi vastaanottavien jäsenvaltioiden ei pitäisi saada määrätä sijoituksia koskevia lisävaatimuksia muissa jäsenvaltioissa sijaitseville laitoksille.

(35 a)  Toisessa jäsenvaltiossa työskentelevät unionin kansalaiset tarvitsevat selkeän käsityksen eläkeoikeuksista, joita heille on kertynyt lakisääteisistä eläkejärjestelmistä ja ammatillisista lisäeläkejärjestelmistä. Tämä voitaisiin saavuttaa perustamalla unionin laajuinen eläketietopalvelu, joka on samanlainen kuin joihinkin jäsenvaltioihin on jo perustettu sen jälkeen, kun komissio julkaisi 16 päivänä helmikuuta 2012 valkoisen kirjansa ”Toimintasuunnitelma riittäviä, turvattuja ja kestäviä eläkkeitä varten”, jossa kannustettiin tällaisten palvelujen kehittämistä.

(36)  Joitakin riskejä ei voida vähentää vakuutusteknistä vastuuvelkaa koskevilla määrällisillä vaatimuksilla ja rahoitusvaatimuksilla vaan niitä voidaan käsitellä asianmukaisesti ainoastaan hallintotapaa koskevien vaatimusten avulla. Sen vuoksi toimivan hallintojärjestelmän varmistaminen on ehdoton edellytys asianmukaisen riskienhallinnan toteutumiselle sekä järjestelmän jäsenten ja edunsaajien suojelemiselle. Näiden järjestelmien olisi oltava oikeasuhteisia laitoksen toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen nähden.

(37)  Palkka- ja palkkiopolitiikka, jolla kannustetaan liialliseen riskinottoon, voi heikentää laitosten moitteetonta ja tehokasta riskienhallintaa. Muihin rahoituslaitoksiin unionissa sovellettavia palkka- ja palkkiopolitiikkaa koskevia periaatteita ja tiedonantovaatimuksia olisi sovellettava ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoaviin laitoksiin kuitenkin pitäen mielessä niiden erityinen hallintorakenne verrattuna toisentyyppisiin rahoituslaitoksiin ja tarve ottaa huomioon niiden toiminnan ▐ luonne, laajuus ja monitahoisuus.

(38)  Keskeinen toiminto on ▐ valmius suorittaa tiettyjä hallintotehtäviä. Ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavilla laitoksilla olisi oltava riittävät valmiudet harjoittaa riskienhallintatoimintoa, sisäinen tarkastuksen toimintoa ja tarvittaessa aktuaaritoimintoa. Tietyn keskeisen toiminnon yksilöinti ei estä laitosta päättämästä vapaasti, miten kyseinen keskeinen toiminto järjestetään käytännössä, jollei tässä direktiivissä toisin säädetä. Tämä ei saisi johtaa kohtuuttoman työläisiin vaatimuksiin, koska laitoksen toiminnan luonne, laajuus ja monitahoisuus olisi huomioitava.

(39)  Laitoksen toiminnasta tosiasiallisesti vastaavien henkilöiden olisi yhdessä oltava sopivia ja luotettavia ja laitoksessa keskeisiä toimintoja suorittavilla henkilöillä olisi oltava riittävästi ammatillista pätevyyttä, taitoja ja kokemusta. Vaatimusta toimivaltaiselle viranomaiselle tehtävästä ilmoituksesta olisi kuitenkin sovellettava ainoastaan keskeisistä toiminnoista vastaaviin.

(40)  Lisäksi lukuun ottamatta sisäisen tarkastuksen toimintoa, ▐ olisi oltava mahdollista, että yksi henkilö tai organisaatioyksikkö suorittaa useampaa kuin yhtä keskeistä toimintoa. Keskeistä toimintoa suorittavan henkilön tai organisaatioyksikön olisi kuitenkin oltava eri kuin rahoittavassa yrityksessä samaa keskeistä toimintoa suorittavan henkilön tai yksikön ▐. Jäsenvaltioiden olisi voitava sallia laitoksen teettää keskeisiä toimintoja samalla henkilöllä tai samalla organisaatioyksiköllä sillä edellytyksellä, että eturistiriitaa ei ole ja laitoksella on käytössään riittävät toimenpiteet ratkaistakseen ja estääkseen kaikki eturistiriidat.

(41)  On olennaisen tärkeää, että laitokset parantavat riskienhallintaansa ottaen huomioon tavoitteen taata eläkejärjestelmässä sukupolvien välinen tasapaino, jotta eläkejärjestelmän kestävyyteen liittyvät mahdolliset heikkoudet voidaan ymmärtää oikein ja niistä voidaan keskustella toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Laitosten olisi osana riskienhallintajärjestelmäänsä tehtävä eläkkeisiin liittyvistä toiminnoistaan riskien arviointi. Tämän riskien arvioinnin olisi myös oltava toimivaltaisten viranomaisten saatavilla, ja sen olisi katettava muun muassa riskit, jotka liittyvät ilmastonmuutokseen, luonnonvarojen käyttöön ja ympäristöön, sekä sosiaaliset riskit ja sääntelyn muuttumisen vuoksi omaisuuseristä tehtäviin poistoihin liittyvät riskit (niin kutsutut hukkainvestoinnit).

(42)  Kunkin jäsenvaltion olisi edellytettävä, että kaikki sen alueelle sijoittautuneet laitokset laativat vuositilinpäätöksen ja vuosikertomuksen, joissa otetaan huomioon jokainen laitoksen hallinnoima eläkejärjestelmä, ja tarvittaessa kunkin eläkejärjestelmän tilinpäätös ja vuosikertomus. Tilintarkastuksesta vastaavan henkilön asianmukaisesti hyväksymä tilinpäätös ja vuosikertomus, joissa annetaan oikea ja riittävä kuva laitoksen varoista, vastuista ja rahoitusasemasta ja joissa otetaan huomioon kaikki laitoksen hoitamat eläkejärjestelmät, ovat järjestelmän jäsenille ja edunsaajille sekä toimivaltaisille viranomaisille keskeinen tietolähde. Niiden avulla etenkin toimivaltaiset viranomaiset pystyvät valvomaan, että laitoksen rahoitus on terveellä pohjalla, sekä arvioimaan, pystyykö laitos selviytymään kaikista sopimusvelvoitteistaan.

(43)  Ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavan laitoksen sijoituspolitiikka on keskeinen tekijä niin ammatillisten lisäeläkkeiden järjestelmien turvan kuin niiden pitkän aikavälin taloudellisen kestävyydenkin kannalta. Laitosten olisi sen vuoksi laadittava selvitys sijoittamista koskevista periaatteista ja vähintään kolmen vuoden välein tarkistettava se. Selvitys olisi annettava toimivaltaisten viranomaisten saataville ja pyynnöstä myös kunkin eläkejärjestelmän jäsenten ja edunsaajien saataville.

(44)  Ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten olisi voitava siirtää kaikki toiminnot, myös keskeiset toiminnot, kokonaan tai osittain palveluntarjoajille, jotka toimivat niiden puolesta. Laitoksilla olisi säilyttävä täysi vastuu kaikkien tämän direktiivin mukaisten velvoitteidensa täyttämisestä, kun ne ulkoistavat keskeisiä toimintoja tai muita tehtäviä.

(45)  Laitosten varoihin liittyviä säilytys- ja valvontatehtäviä olisi lujitettava selventämällä säilytysyhteisön asema ja tehtävät. ▐ Laitoksia, jotka hallinnoivat järjestelmiä, joissa jäsenet ja edunsaajat kantavat kaikki riskit ja joissa vastaavaa suojaa ei vielä ole, olisi vaadittava nimeämään säilytysyhteisö.

(46)  Laitosten olisi annettava mahdollisille jäsenille, jäsenille ja edunsaajille selkeät ja asianmukaiset tiedot, jotka tukevat heidän päätöksentekoaan eläkeasioissaan, ja taattava laaja avoimuus järjestelmän eri vaiheissa eli ennen järjestelmään liittymistä, jäsenyyden aikana (mukaan lukien eläkkeelle siirtymistä edeltävä vaihe) ja eläkkeelle siirtymisen jälkeen. Erityisesti olisi annettava tiedot kertyneistä eläkeoikeuksista, ennustetuista eläke-etuuksien tasoista, riskeistä ja takeista sekä kustannuksista. Jos jäsenet kantavat sijoitusriskin, lisätiedot sijoitusprofiilista, tarjolla olevista vaihtoehdoista ja historiallisesta kehityksestä ovat myös olennaisia. Kaikkien tietojen olisi oltava asianmukaisia käyttäjien tarpeiden kannalta ja sopusoinnussa vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen kanssa ja erityisesti sen esteettömyyttä koskevan 3 artiklan ja tiedonsaantia koskevan 21 artiklan kanssa.

(47)  Ennen kuin mahdolliset jäsenet liittyvät järjestelmään, heille olisi annettava kaikki tarvittavat tiedot, joiden pohjalta he voivat tehdä tietoon perustuvan valinnan, kuten soveltuvin osin tiedot mahdollisuudesta olla liittymättä järjestelmään, maksuosuuksista, kuluista ja sijoitusvaihtoehdoista. Jos mahdolliset jäsenet eivät voi valita ja heidät liitetään automaattisesti eläkejärjestelmään, laitoksen olisi annettava heille keskeiset ja merkitykselliset tiedot jäsenyydestä välittömästi järjestelmään liittämisen jälkeen.

(48)  Laitosten olisi laadittava jäsenille, jotka eivät ole vielä siirtyneet eläkkeelle, ▐ eläke-etuusote, joka sisältää keskeiset henkilökohtaiset ja yleiset tiedot eläkejärjestelmästä. Eläke-etuusotteen olisi oltava selkeä ja ymmärrettävä, ja sen olisi sisällettävä tarvittavat tiedot, jotta eläkeoikeuksien ymmärtäminen olisi helpompaa eri aikoina ja eri järjestelmissä ja jotta ote palvelisi työvoiman liikkuvuutta.

(49)  Laitosten olisi tiedotettava jäsenille riittävän ajoissa ennen jäsenten eläkkeelle siirtymistä heidän maksatusvaihtoehdoistaan. Jos eläke-etuutta ei makseta elinkorkona koko eliniän ajan, eläkkeelle siirtymisen ajankohtaa lähellä olevien jäsenten olisi saatava tietoa käytettävissä olevista etuudenmaksutuotteista eläkeajan talouden suunnittelun helpottamiseksi.

(50)  Siinä vaiheessa, kun eläke-etuuksia maksetaan, edunsaajien olisi edelleen saatava tietoa etuuksistaan ja vastaavista maksatusvaihtoehdoista. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun edunsaajat kantavat merkittävän osan sijoitusriskistä maksatusvaiheen aikana. Edunsaajille olisi myös tiedotettava maksettavaksi tulevien etuuksien tason mahdollisista alentamisesta ennen tällaista mahdollista alentamista koskevan päätöksen tekemistä.

(51)  Toimivaltaisen viranomaisen olisi käytettävä toimivaltaansa, jonka keskeisenä tavoitteena on jäsenten ja edunsaajien oikeuksien suoja sekä laitosten vakaus ja moitteettomuus.

(52)  Vakavaraisuusvalvonnan laajuus vaihtelee jäsenvaltioiden välillä. Tämä voi aiheuttaa ongelmia, jos laitoksen on samanaikaisesti noudatettava kotijäsenvaltionsa vakavaraisuussääntelyä ja vastaanottavan jäsenvaltionsa sosiaali- ja työlainsäädäntöä. Kun selvennetään, minkä osa-alueiden katsotaan tätä direktiiviä sovellettaessa kuuluvan vakavaraisuusvalvonnan piiriin, vähennetään oikeudellista epävarmuutta ja siihen liittyviä liiketoimikustannuksia.

(53)  Ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten sisämarkkinat edellyttävät vakavaraisuusvaatimusten vastavuoroista tunnustamista. Laitoksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten olisi valvottava, että laitokset noudattavat näitä vaatimuksia. Jäsenvaltioiden olisi annettava toimivaltaisille viranomaisille tarvittavat valtuudet toteuttaa ehkäiseviä tai korjaavia toimenpiteitä, jos laitokset rikkovat tämän direktiivin vaatimuksia.

(54)  Jotta voidaan varmistaa ulkoistettujen toimintojen tehokas valvonta, mukaan lukien kaikki edelleenulkoistetut toiminnot, on olennaisen tärkeää, että toimivaltaisilla viranomaisilla on käytössään kaikki ulkoistettuja toimintoja suorittavien palveluntarjoajien hallussa olevat merkitykselliset tiedot riippumatta siitä, onko palveluntarjoaja säännelty vai sääntelemätön yhteisö, ja oikeus toteuttaa paikalla tehtäviä tarkastuksia. Markkinoiden kehityksen huomioon ottamiseksi ja sen varmistamiseksi, että ulkoistamiselle asetettuja edellytyksiä noudatetaan jatkuvasti, toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava tarvittavat valtuudet pyytää laitoksilta tietoja kaikista ulkoistetuista toiminnoista.

(55)  Olisi säädettävä tietojen vaihdosta sellaisten toimivaltaisten viranomaisten, muiden viranomaisten ja elinten välillä, jotka vastaavat rahoitusvakauden lujittamisesta ja eläkejärjestelmien lopettamisesta. Sen vuoksi on tarpeen täsmentää, millä edellytyksin tällainen tietojen vaihto on mahdollista. Lisäksi kun tietoja saa luovuttaa ainoastaan valvontaviranomaisten erityisellä luvalla, mainittujen viranomaisten olisi tarvittaessa voitava asettaa suostumukselleen tiukkoja ehtoja.

(56)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 95/46/EY(8) säännellään tämän direktiivin nojalla ja toimivaltaisten viranomaisten valvonnassa jäsenvaltioissa tapahtuvaa henkilötietojen käsittelyä. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 45/2001(9) säännellään tämän direktiivin nojalla ja Euroopan tietosuojavaltuutetun valvonnassa Euroopan valvontaviranomaisten suorittamaa henkilötietojen käsittelyä. Tämän direktiivin yhteydessä harjoitettavan henkilötietojen käsittelyn, kuten toimivaltaisten viranomaisten välisen henkilötietojen vaihdon tai siirron, olisi tapahduttava direktiivin 95/46/EY täytäntöön panevien kansallisten sääntöjen mukaisesti ja Euroopan valvontaviranomaisten harjoittaman tietojen vaihdon tai siirron olisi tapahduttava asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisesti.

(57)  Unionin tasolla organisoitujen ammatillisten lisäeläkkeiden sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi komission olisi Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista kuultuaan tarkasteltava tämän direktiivin soveltamista ja annettava siitä kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle ... [kuuden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta] .▐

(60)  Suunnitellun toiminnan tavoitetta eli ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavat laitokset kattavan unionin oikeudellisen kehyksen luomista ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(60 a)  HBS:n (Holistic Balance Sheet) kaltaisten solvenssimallien jatkokehittäminen unionin tasolla ei ole käytännössä realistista eikä kustannustehokasta erityisesti kun otetaan huomioon laitosten eroavaisuudet jäsenvaltioissa ja niiden välillä. Siksi unionin tasolla ei pitäisi kehittää kvantitatiivisia pääomavaatimuksia (kuten Solvenssi II tai siitä kehitetyt Holistic Balance Sheet -mallit) ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavia laitoksia varten, koska ne voisivat heikentää työnantajien halukkuutta tarjota ammatillisia lisäeläkkeitä.

(61)  Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman(10) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(62)  Velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoitettava koskemaan ainoastaan niitä säännöksiä, joilla muutetaan aikaisempien direktiivien sisältöä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu aikaisempiin direktiiveihin.

(63)  Tämä direktiivi ei saa vaikuttaa jäsenvaltioiden velvoitteisiin, jotka koskevat liitteessä I olevassa B osassa mainittuja jäsenvaltioita velvoittavia määräaikoja, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä ja alettava soveltaa niitä,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN

I osasto

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tässä direktiivissä säädetään ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta.

2 artikla

Soveltamisala

1. Tätä direktiiviä sovelletaan ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoaviin laitoksiin. Jos kansallisen lainsäädännön mukaan ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavilla laitoksilla ei ole oikeushenkilöyttä, jäsenvaltioiden on sovellettava tätä direktiiviä joko niihin laitoksiin tai, jollei 2 kohdasta muuta johdu, niihin hyväksyttyihin yhteisöihin, jotka vastaavat kyseisten laitosten johtamisesta ja hallinnoinnista ja toimivat niiden puolesta.

2. Tätä direktiiviä ei sovelleta

(a) sosiaaliturvajärjestelmiä hallinnoiviin laitoksiin, jotka kuuluvat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 883/2004(11) ja (EY) N:o 987/2009(12) soveltamisalaan;

  laitoksiin, jotka kuuluvat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien ▐ 2009/65/EY(13), 2009/138/EY(14), 2011/61/EU,(15) 2013/36/EU(16) ja 2014/65/EU(17) soveltamisalaan;

  (c) laitoksiin, jotka toimivat jakoperiaatteella;

  (d) laitoksiin, joissa rahoittavien yritysten työntekijöillä ei ole laillista oikeutta etuuksiin ja joissa rahoittava yritys voi milloin tahansa lunastaa varat takaisin täyttämättä välttämättä eläke-etuuksien maksamista koskevia velvoitteitaan;

  (e) yrityksiin, jotka muodostavat kirjanpidollisia varauksia maksaakseen työntekijöilleen eläke-etuuksia.

3 artikla

Soveltaminen sosiaaliturvajärjestelmiä hoitaviin laitoksiin

Ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavat laitokset, jotka hoitavat myös sellaisia pakollisia työeläkejärjestelmiä, joiden katsotaan olevan asetusten (EY) N:o 883/2004 ja (EY) N:o 987/2009 piiriin kuuluvia sosiaaliturvajärjestelmiä, kuuluvat tämän direktiivin soveltamisalaan ei-pakollisia, ammatillisia lisäeläkkeitä koskevan liiketoiminnan osalta. Tällöin vastuut ja vastaavat varat on pidettävä erillään muista liiketoiminnoista eikä niitä saa siirtää sellaisiin pakollisiin eläkejärjestelmiin, joiden katsotaan olevan sosiaaliturvajärjestelmiä, tai päinvastoin.

3 a artikla

Varmistamisvelvollisuus

1. Kun eläkejärjestelmän jäsenet ja edunsaajat ovat hyväksyneet 13 artiklan 3 kohdan mukaisesti 13 artiklan 1 kohdan mukaisen järjestelmän siirtämisen maiden rajojen yli ja kun siirtävä laitos tarjoaa suojan biometristen riskien varalle tai takaa joko sijoituksen tuoton tai tietyn etuuksien tason, EVLEV arvioi siirtävän laitoksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä, voiko siirtäminen aiheuttaa unionin rahoitusjärjestelmään kohdistuvan järjestelmäriskin ja kohdistuisiko jäsenten ja edunsaajien pitkän aikavälin etuihin kielteisiä vaikutuksia, jos järjestelmää hallinnoitaisiin vastaanottavan laitoksen kotijäsenvaltiossa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 49 ja 56 artiklan soveltamista.

2. EVLEV saattaa päätökseen 1 kohdassa tarkoitetun arvioinnin, joka ei saa haitata rajatylittävää toimintaa, kolmen kuukauden kuluessa siirtävän laitoksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten pyynnön vastaanottamisesta ja toimittaa sen vastaanottavan laitoksen kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

Vastaanottavan laitoksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että jäsenillä ja edunsaajilla on riittävä suoja, kun otetaan huomioon EVLEV:n arvioinnissa esitetyt suositukset.

3. EVLEV:n toteuttama arviointi sekä mahdolliset korjaavat toimet, joihin vastaanottavan laitoksen kotijäsenvaltio sen johdosta ryhtyy, julkistetaan.

4 artikla

Vapaaehtoinen soveltaminen direktiivin 2009/138/EY piiriin kuuluviin laitoksiin

Kotijäsenvaltiot voivat päättää soveltaa tämän direktiivin 9-15 artiklan, 20–23 artiklan, 24 artiklan 1 ja 2 kohdan, 25–29 artiklan, 31–53 artiklan ja 55–71 artiklan säännöksiä direktiivin 2009/138/EY 2 artiklan 3 kohdan a alakohdan i–iii alakohdassa sekä 2 artiklan 3 kohdan b alakohdan ii–iv alakohdassa tarkoitettujen henkivakuutusyritysten ammatillisia lisäeläkkeitä koskevaan liiketoimintaan. Tällöin kaikki vastaavat varat ja vastuut on pidettävä erillään muista liiketoiminnoista ja niitä on hallinnoitava ja ne on järjesteltävä erillään muista henki vakuutusyritysten toiminnoista ilman siirtomahdollisuutta.

Tällaisessa tapauksessa ja vain siltä osin, mikä koskee henkivakuutusyritysten ammatillisia lisäeläkkeitä koskevia liiketoimintoja, henkivakuutusyrityksiin ei sovelleta direktiivin 2009/138/EY 76–86 artiklaa, 132 artiklaa, 134 artiklan 2 kohtaa, 173 artiklaa, 185 artiklan 5, 7 ja 8 kohtaa eikä 209 artiklaa.

Kotijäsenvaltion on varmistettava, että joko toimivaltaiset viranomaiset tai direktiivin 2009/138/EY soveltamisalaan kuuluvien henki vakuutusyritysten valvonnasta vastaavat viranomaiset tarkastavat osana valvontatehtäväänsä, että ammatillisia lisäeläkkeitä koskevat liiketoiminnot on erotettu selkeästi muista liiketoiminnoista.

5 artikla

Pienet eläkelaitokset ja lakisääteiset järjestelmät

Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta tätä direktiiviä tai osia siitä 20 artiklan 1 ja 3–7 kohtaa, 22 artiklan 1–5 kohtaa ja 34–37 artiklaa lukuun ottamatta niiden alueille sijoittautuneeseen laitokseen, joka hallinnoi eläkejärjestelmiä, joilla on yhteensä alle 100 jäsentä tai joiden vakuutusteknisen vastuuvelan kokonaismäärä on enintään 25 miljoonaa euroa. Jollei 2 artiklan 2 kohdasta muuta johdu, kyseisille laitoksille on kuitenkin annettava oikeus soveltaa tätä direktiiviä vapaaehtoisesti. Mitä 12 artiklassa säädetään, voidaan soveltaa ainoastaan, jos tämän direktiivin kaikkia muita säännöksiä sovelletaan.

Jäsenvaltiot voivat päättää soveltaa 1-8 artiklaa, 12 artiklaa, 20 artiklaa ja 34–37 artiklaa laitoksiin, jotka tarjoavat ammatillisia lisäeläkkeitä yhtiöjärjestyksen mukaisesti, lain nojalla ja viranomaisen takaamina. Mitä 12 artiklassa säädetään, voidaan soveltaa ainoastaan, jos tämän direktiivin kaikkia muita säännöksiä sovelletaan.

6 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan

  a)’ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavalla laitoksella’ tai ’laitoksella’ laitoksen oikeudellisesta muodosta riippumatta laitosta, joka toimii rahastointiperiaatteella, joka on perustettu erillään rahoittavista yrityksistä tai toimialoista ja jonka tehtävänä on tarjota työhön perustuvia eläke-etuuksia sopimuksen tai sovitun sitoumuksen perusteella, jotka on tehty

–  yksilöllisesti tai keskitetysti työnantajan (työnantajien) ja työntekijän (työntekijöiden) tai niiden edustajien välillä, tai

–  itsenäisten ammatinharjoittajien kanssa kotijäsenvaltioiden ja vastaanottavien jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti ,

  ja jonka toiminta johtuu suoraan tästä tehtävästä;

  b)’eläkejärjestelmällä’ sopimusta, muuta perustamiskirjaa (”trust deed”) tai sääntöjä, jossa tai joissa määritellään myönnettävät eläke-etuudet ja niiden myöntämisedellytykset;

  c)’rahoittavalla yrityksellä’ ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavalle laitokselle maksuosuuksia maksavaa yritystä tai muuta elintä, joka toimii työnantajana tai itsenäisenä ammatinharjoittajana tai näiden yhdistelmänä riippumatta siitä, onko yrityksen osana tai muodostaako sen yksi tai useampi oikeushenkilö tai luonnollinen henkilö;

  d)’eläke-etuuksilla’ etuuksia, jotka suoritetaan eläkkeelle pääsyn tai odotettavissa olevan eläkkeelle pääsyn perusteella, tai kyseisten etuuksien lisäksi ja niitä täydentävänä kuoleman tai työkyvyttömyyden tapauksessa tai työskentelyn keskeytyessä maksettavia etuuksia, taikka sairastapauksessa, varojen puutteessa tai kuolemantapauksessa myönnettäviä lisätukia tai palveluja; eläkkeelläoloajan taloudellisen turvan mahdollistamiseksi näitä etuuksia maksetaan tavallisesti koko jäljellä olevan elinajan; niitä voidaan kuitenkin maksaa myös määräaikaisesti tai kertasuorituksena;

  e) ’jäsenellä’ henkilöä, joka on nyt tai tulevaisuudessa ammatillisen toimintansa perusteella oikeutettu eläke-etuuksiin eläkejärjestelmän määräysten mukaisesti;

  f) ’edunsaajalla’ henkilöä, joka nauttii eläke-etuuksia;

  g) ’toimivaltaisella viranomaisella’ kansallista viranomaista, joka on nimetty hoitamaan tässä direktiivissä säädettyjä tehtäviä;

  h) ’biometrisillä riskeillä’ kuolemaan, työkyvyttömyyteen ja eliniänodotteeseen liittyviä riskejä;

  i) ’kotijäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, jossa laitoksen rekisteröity toimipaikka sijaitsee, tai jos sillä ei ole rekisteröityä toimipaikkaa, sen keskushallinnon sijaintipaikkaa ▐ ;

  j) ’vastaanottavalla jäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, jonka ammatillisten lisäeläkkeiden järjestelmiä koskevaa sosiaali- ja työlainsäädäntöä sovelletaan laitoksen hallinnoimaan eläkejärjestelmään;

k) ’siirtävällä laitoksella’ laitosta, joka siirtää kokonaan tai osittain eläkejärjestelmän vastuut, vakuutusteknisen vastuuvelan, muut velvoitteet ja oikeudet sekä niitä vastaavat varat ja käteisvarat unioniin sijoittautuneeseen laitokseen;

l) ’vastaanottavalla laitoksella’ laitosta, joka ottaa vastaan kokonaan tai osittain eläkejärjestelmän vastuut, vakuutusteknisen vastuuvelan, muut velvoitteet ja oikeudet sekä niitä vastaavat varat ja käteisvarat unioniin sijoittautuneelta laitokselta;

m) ’säännellyllä markkinalla’ direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 21 alakohdassa määriteltyä säänneltyä markkinaa;

n) ’monenkeskisellä kaupankäyntijärjestelmällä’ direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 22 alakohdassa määriteltyä monenkeskistä kaupankäyntijärjestelmää;

o) ’organisoidulla kaupankäyntijärjestelmällä’ direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 23 alakohdassa määriteltyä organisoitua kaupankäyntijärjestelmää;

p) ’pysyvällä välineellä’ mitä tahansa välinettä, jonka avulla jäsen tai edunsaaja voi tallentaa hänelle henkilökohtaisesti osoitettuja tietoja siten, että ne ovat saatavilla myöhempää käyttöä varten tietojen käyttötarkoituksen kannalta asianmukaisen ajan, ja joka mahdollistaa tallennettujen tietojen jäljentämisen muuttumattomina;

q) ’keskeisellä toiminnolla’ hallintojärjestelmään kuuluvaa ▌valmiutta suorittaa käytännön tehtäviä, joihin kuuluvat riskienhallintatoiminto, sisäisen tarkastuksen toiminto ja ▌aktuaaritoiminto;

q a) ’rajatylittävällä toiminnalla’ jonkin jäsenvaltion ammatillisten lisäeläkejärjestelmien alaa koskevan sosiaali- ja työlainsäädännön piiriin kuuluvan eläkejärjestelmän hallinnointia muussa kuin kotijäsenvaltiossa.

7 artikla

Laitoksen toiminta

Jäsenvaltioiden on vaadittava alueelleen sijoittautuneiden laitosten rajoittavan toimintansa eläke-etuuksiin liittyviin sekä tästä toiminnasta johtuviin toimintoihin.

Jos henkivakuutusyritys hallinnoi ammatillisia lisäeläkkeitä koskevia liiketoimintojaan 4 artiklan mukaisesti pitäen niihin liittyvät varat ja vastuut erillään muista liiketoiminnoista, kyseiset varat ja vastuut rajoitetaan eläke-etuuksiin liittyviin sekä suoraan tästä toiminnasta johtuviin toimintoihin.

8 artikla

Rahoittavan yrityksen ja ▌laitoksen erottaminen oikeudellisesti toisistaan

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahoittava yritys ja ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoava laitos on erotettu oikeudellisesti toisistaan, jotta rahoittavan yrityksen mahdollisessa konkurssissa laitoksen varat on suojattu jäsenten ja edunsaajien edun mukaisesti.

9 artikla

 Rekisteröinti tai hyväksyminen 

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava kaikkien alueellaan sijaitsevien laitosten osalta, että toimivaltainen viranomainen on rekisteröinyt laitoksen kansalliseen rekisteriin tai hyväksynyt sen.

2. Keskushallinnon sijaintipaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa laitoksen keskeiset strategiset päätökset tehdään. Jos kyseessä on 12 artiklassa tarkoitettu rajatylittävä toiminta, rekisterissä on myös ilmoitettava jäsenvaltiot, joissa laitos toimii.

3. Tiedot on toimitettava EVLEV:lle, joka julkistaa ne verkkosivuillaan.

4. Jäsenvaltioiden on vaadittava, että laitoksen keskushallinto sijaitsee samassa jäsenvaltiossa kuin sen rekisteröity toimipaikka.

10 artikla

Toimintavaatimukset

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava kaikkien alueellaan sijaitsevien laitosten osalta, että

a) laitos on pannut täytäntöön eläkejärjestelmien toimintaa koskevat asianmukaisesti asetetut säännöt ▌;

b)▌jos rahoittava yritys takaa eläke-etuuksien maksamisen, se sitoutuu säännölliseen rahoitukseen.

1 a. Jäsenvaltiot voivat toissijaisuusperiaate ja kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien tarjoamien eläke-etujen laajuus huomioon ottaen säätää, että jäsenille tarjotaan lisäetuuksia kuten mahdollisuutta eliniänodotteeseen ja työkyvyttömyyteen liittyvien riskien ja perhe-eläkkeen kattamiseen sekä takuita maksettujen osuuksien palauttamista varten työnantajien ja työntekijöiden tai heidän edustajiensa tekemän sopimuksen mukaisesti. ▌

12 artikla

Rajatylittävä toiminta ja rajatylittävät menettelyt

1. Jäsenvaltioiden on sallittava alueellaan sijaitsevien yritysten rahoittaa laitoksia, jotka aikovat harjoittaa tai harjoittavat rajatylittävää toimintaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta eläkejärjestelmiä koskevan kansallisen sosiaali- ja työlainsäädännön soveltamista, pakollinen jäsenyys ja työehtosopimusten tulokset mukaan lukien. Jäsenvaltioiden on myös sallittava, että niiden alueella hyväksytyt laitokset harjoittavat rajatylittävää toimintaa vastaanottamalla rahoitusta miltä tahansa toisen jäsenvaltion alueella sijaitsevalta yritykseltä.

2. Laitos, joka aikoo harjoittaa rajatylittävää toimintaa ja vastaanottaa rahoitusta rahoittavalta yritykseltä, tarvitsee ennakolta annettavan hyväksymisen kotijäsenvaltionsa toimivaltaiselta viranomaiselta. Sen on ilmoitettava aikomuksestaan vastaanottaa rahoitusta rahoittavalta yritykseltä kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille .

3. Jäsenvaltioiden on vaadittava, että niiden alueella toimivat laitokset, jotka aikovat ottaa vastaan rahoitusta, toimittavat 2 kohdan mukaisen ilmoituksensa yhteydessä seuraavat tiedot:

a)  vastaanottava jäsenvaltio tai vastaanottavat jäsenvaltiot;

b)  rahoittavan yrityksen nimi ja sen keskushallinnon sijaintipaikka;

c)  rahoittavaa yritystä varten hallinnoitavan eläkejärjestelmän pääpiirteet.

4. Kun kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle toimitetaan 2 kohdan mukainen ilmoitus ja se ei ole tehnyt perusteltua päätöstä siitä, että laitoksen hallinnollinen rakenne tai taloudellinen tila taikka laitoksen johtajien hyvä maine tai ammatillinen pätevyys ja kokemus eivät täytä aiotuille rajatylittävälle toiminnalle asetettuja vaatimuksia, sen on kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun se saa kaikki 3 kohdassa tarkoitetut tiedot, toimitettava nämä tiedot vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille ja ilmoitettava asiasta laitokselle.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu perusteltu päätös on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa kaikkien 3 kohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamisesta.

Jos kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen kieltäytyy toimittamasta ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja tietoja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, sen on perusteltava kieltäytymisensä kyseiselle laitokselle kolmen kuukauden kuluessa 3 kohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamisesta. Kieltäytymisestä tai vastaamatta jättämisestä on voitava valittaa kotijäsenvaltion tuomioistuimeen.

5. Ennen kuin laitos ryhtyy harjoittamaan rajatylittävää toimintaa, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava kahden viikon kuluessa 3 kohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamisesta kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille niistä ammatillisiin lisäeläkejärjestelmiin sovellettavista sosiaali- ja työlainsäädännön vaatimuksista, joiden mukaisesti yrityksen rahoittamaa järjestelmää täytyy hallinnoida vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava nämä tiedot laitokselle.

6. Laitos voi ryhtyä harjoittamaan rajatylittävää toimintaa ammatillisiin lisäeläkejärjestelmiin vastaanottavassa jäsenvaltiossa sovellettavan sosiaali- ja työlainsäädännön vaatimusten mukaisesti saatuaan 5 kohdassa tarkoitetun tiedonannon, tai jos se ei saa kotijäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta tiedonantoa 5 kohdassa säädetyn ajan päättyessä.

7. Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille kaikista vastaanottavassa jäsenvaltiossa sovellettavan sosiaali- ja työlainsäädännön vaatimusten merkittävistä muutoksista, jotka voivat vaikuttaa eläkejärjestelmään siltä osin kuin se koskee rajatylittävää toimintaa Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava nämä tiedot laitokselle.

8. Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on valvottava, noudattaako laitos toiminnassaan 5 kohdassa tarkoitettuja ammatillisten lisäeläkkeiden järjestelmiin vastaanottavassa jäsenvaltiossa sovellettavia työ- ja sosiaalilainsäädännön vaatimuksia. Jos tämän valvonnan seurauksena paljastuu väärinkäytöksiä, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava asiasta välittömästi kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille. Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on yhteistyössä vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten kanssa toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että laitos lopettaa havaitun työ- ja sosiaalilainsäädännön rikkomisen.

9. Jos kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen toteuttamista toimenpiteistä huolimatta tai kotijäsenvaltion asianmukaisten toimenpiteiden puuttumisen vuoksi laitos jatkaa vastaanottavan jäsenvaltion sovellettavien ammatillisten lisäeläkkeiden järjestelmiä koskevien sosiaali- ja työlainsäädännön määräysten rikkomista, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat, ilmoitettuaan asiasta kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä määräystenvastaisuuksista rankaisemiseksi tai niiden lopettamiseksi myös estämällä, jos se on ehdottoman tarpeellista, laitosta toimimasta vastaanottavassa jäsenvaltiossa rahoittavaa yritystä varten.

13 artikla

Eläkejärjestelmien ▌siirrot

1. Jäsenvaltioiden on sallittava, että niiden alueella hyväksytyt tai rekisteröidyt laitokset siirtävät kokonaan tai osittain eläkejärjestelmän vastuut, vakuutusteknisen vastuuvelan, muut velvoitteet ja oikeudet sekä niitä vastaavat varat ja käteisvarat vastaanottavaan laitokseen, sanotun rajoittamatta 12 artiklan soveltamista. Jos eläkejärjestelmästä siirretään osa, jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sekä siirtävällä että vastaanottavalla laitoksella on riittävästi asianmukaisia varoja sekä siirrettyä että jäljelle jäävää järjestelmän osaa koskevan vakuutusteknisen vastuuvelan kattamiseksi 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

2. ▌Eläkejärjestelmän vastuiden, vakuutusteknisen vastuuvelan, muiden velvoitteiden ja oikeuksien sekä niitä vastaavien varojen ja käteisvarojen siirtäminen kokonaan tai osittain eri jäsenvaltioissa hyväksyttyjen tai rekisteröityjen siirtävien ja vastaanottavien laitosten välillä edellyttää vastaanottavan laitoksen kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen ennakolta antamaa hyväksymistä. Vastaanottavan laitoksen on esitettävä siirron hyväksymistä koskeva hakemus.

3. ▌Siirtämiseltä ja sen ehdoilta on edellytettävä asianomaisten jäsenten enemmistön ja edunsaajien enemmistön tai soveltuvin osin niiden edustajien enemmistön ennakolta antamaa suostumusta. Tiedot siirtoa koskevista ehdoista on ▌asetettava asianomaisten jäsenten ja edunsaajien saataville tai tarvittaessa heidän edustajiensa saataville vähintään neljä kuukautta ennen 2 kohdassa tarkoitetun hakemuksen jättämistä.

4. Edellä 2 kohdassa tarkoitetun hakemuksen on sisällettävä seuraavat tiedot:

a) siirtävien ja vastaanottavien laitosten välinen kirjallinen sopimus, jossa täsmennetään siirron ehdot ▌;

a a) eläkejärjestelmän pääasiallisten ominaisuuksien kuvaus;

a b) siirrettyjen vastuiden tai vakuutusteknisen vastuuvelan sekä muiden velvoitteiden ja oikeuksien sekä niitä vastaavien varojen tai käteisvarojen kuvaus;

a c) rahoittavan yrityksen sekä siirtävän laitoksen jäsenten ja edunsaajien tai soveltuvin osin heidän edustajiensa hyväksyntä;

b) siirtävän ja vastaanottavan laitoksen nimi ja keskushallinnon sijaintipaikka sekä sen jäsenvaltion nimi, jossa siirtävä laitos on rekisteröity tai hyväksytty;

c) rahoittavan yrityksen nimi ja sen keskushallinnon sijaintipaikka;

d) tarvittaessa niiden vastaanottavien jäsenvaltioiden nimet, joissa ammatillisiin lisäeläkejärjestelmiin sovellettavaa sosiaali- ja työlainsäädäntöä sovelletaan kyseiseen eläkejärjestelmään.

5. Kun vastaanottavan laitoksen kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ▌ei ole tehnyt 12 artiklan 4 kohdan mukaista perusteltua päätöstä▌, sen on kolmen kuukauden kuluessa kaikkien 4 kohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamisesta toimitettava siirron hyväksymistä koskeva päätöksensä tiedoksi vastaanottavalle laitokselle ja siirtävän laitoksen kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Siirtävän laitoksen kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava kyseisestä päätöksestä ja sen perusteista siirtävälle laitokselle.

▌Jos vastaanottavan laitoksen kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen kieltäytyy toimittamasta ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua hyväksymispäätöstä siirtävän laitoksen kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, sen on perusteltava kieltäytymisensä vastaanottavalle laitokselle kolmen kuukauden kuluessa 4 kohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamisesta. Vastaanottavan laitoksen on voitava valittaa kieltäytymisestä tai vastaamatta jättämisestä kotijäsenvaltionsa tuomioistuimeen.

6. Siirtävän laitoksen kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on kahden viikon kuluessa 5 kohdassa tarkoitetun hyväksymispäätöksen vastaanottamisesta ilmoitettava vastaanottavan laitoksen kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle sen vastaanottavan jäsenvaltion ammatillisiin lisäeläkejärjestelmiin sovellettavan sosiaali- ja työlainsäädännön vaatimukset, jonka mukaisesti eläkejärjestelmää hallinnoidaan. Vastaanottavan laitoksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava nämä tiedot vastaanottavalle laitokselle.

7. Vastaanotettuaan 6 kohdassa tarkoitetut tiedot tai jos vastaanottava laitos ei ole vastaanottanut kotijäsenvaltionsa toimivaltaiselta viranomaiselta näitä tietoja 6 kohdassa säädetyssä määräajassa, vastaanottava laitos voi ryhtyä hallinnoimaan eläkejärjestelmää vastaanottavan jäsenvaltion ammatillisiin lisäeläkejärjestelmiin sovellettavan sosiaali- ja työlainsäädännön vaatimusten mukaisesti.

8. Laitokset eivät saa vaatia edunsaajilta sijoittautumisjäsenvaltion IBAN-tunnuksen mukaista pankkitiliä.

II OSASTO

MÄÄRÄLLISET VAATIMUKSET

14 artikla

Vakuutustekninen vastuuvelka

1. Kotijäsenvaltion on varmistettava, että ammatillisten lisäeläkkeiden järjestelmiä hallinnoivat laitokset muodostavat koko ajan kaikkiin eläkejärjestelmiinsä nähden niiden olemassa olevien eläkesopimusten rahoituksellisia sitoumuksia vastaavat riittävät vastuut.

2. Kotijäsenvaltion on varmistettava, että ammatillisten lisäeläkkeiden järjestelmiä hallinnoivat laitokset, silloin kun ne tarjoavat suojan biometristen riskien varalle tai takaavat joko sijoituksen tuottavuuden tai tietyn etuuksien tason, muodostavat kaikkien näiden eläkejärjestelmien osalta riittävän vakuutusteknisen vastuuvelan.

3. Vakuutustekninen vastuuvelka on laskettava vuosittain. Kotijäsenvaltio voi kuitenkin sallia, että se lasketaan kolmen vuoden välein, jos laitos toimittaa jäsenille tai toimivaltaiselle viranomaiselle todistuksen tai selvityksen välivuosina tapahtuneista muutoksista. Todistuksesta tai selvityksestä on käytävä ilmi vakuutusteknisen vastuuvelan mukautettu kehitys ja katettavissa riskeissä tapahtuneet muutokset.

4. Vakuutusmatemaatikon on laskettava ja vakuutusmatemaatikon tai muun alan asiantuntijan, esimerkiksi tilintarkastajan, on kansallisen lainsäädännön mukaisesti vahvistettava kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten hyväksymien vakuutusmatemaattisten menetelmien perusteella vakuutustekninen vastuuvelka seuraavia periaatteita noudattaen:

  a) vakuutusteknisen vastuuvelan vähimmäismäärä lasketaan riittävän varovaisen vakuutusmatemaattisen menetelmän avulla ottaen huomioon kaikki etuuksia ja maksuosuuksia koskevat sitoumukset laitoksen eläkejärjestelyjen mukaisesti. Vastuuvelan on sekä oltava riittävä edunsaajille jo maksettavien eläkkeiden ja etuuksien maksamiseksi vastakin että vastattava jäsenille kertyneistä eläkeoikeuksista syntyviä sitoumuksia. Myös taloudelliset ja vakuutusmatemaattiset olettamukset vastuiden arvioimiseksi on valittava varovaisuutta noudattaen, ottaen tarvittaessa huomioon kohtuullinen marginaali epäedullisten poikkeamien osalta;

  b) käytettävä enimmäiskorkokanta valitaan varovaisuutta noudattaen ja vahvistetaan kotijäsenvaltion mahdollisten asianomaisten sääntöjen mukaisesti. Tällainen varovainen korkokanta määritetään ottaen huomioon

i)   laitoksen vastaavien varojen tuotto ja sijoitusten ennustettu tuotto; ja/tai

ii)  korkealaatuisten joukkovelkakirjalainojen, valtion joukkovelkakirjalainojen, Euroopan vakausmekanismin (EVM) joukkovelkakirjalainojen, Euroopan investointipankin (EIP) joukkovelkakirjalainojen tai Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV) joukkovelkakirjalainojen nykyinen markkinatuotto;

ii a)   i ja ii alakohdan yhdistelmä;

  c) vakuutusteknisen vastuuvelan arvioinnissa käytettyjen biometristen taulukoiden on perustuttava varovaisuusperiaatteeseen, jolloin otetaan huomioon jäsenryhmien ja eläkejärjestelmien tärkeimmät erityispiirteet, erityisesti asiaan liittyvien riskien odotetut muutokset;

  d) vakuutusteknisen vastuuvelan arviointimenetelmän ja -perusteiden on yleensä oltava samat tilikaudesta toiseen. Niiden muuttaminen voi kuitenkin olla perusteltua, jos olettamusten perustana oleva lainsäädäntö taikka väestörakenteellinen tai taloudellinen tilanne muuttuu.

  d a) jos laitos muuttaa vakuutusteknisen vastuuvelan laskentatapaa ja -perusteita, sen on annettava jäsenille ja edunsaajille kattava selvitys muutosten vaikutuksista vakuutustekniseen vastuuvelkaan.

5. Kotijäsenvaltio voi asettaa vakuutusteknisen vastuuvelan laskemiselle täydentäviä yksityiskohtaisempia vaatimuksia, joiden tarkoituksena on varmistaa, että jäsenten ja edunsaajien edut suojataan asianmukaisesti.

15 artikla

Vakuutusteknisen vastuuvelan rahastointi

1. Kotijäsenvaltion on edellytettävä, että kullakin laitoksella on aina riittävästi asianmukaisia varoja kaikkia sen hallinnoimia eläkejärjestelmiä koskevan vakuutusteknisen vastuuvelan kattamiseksi.

2. Kotijäsenvaltio voi sallia, että laitoksen varat ovat rajoitetun ajan vakuutusteknisen vastuuvelan kattamiseen riittämättömät. Tällaisessa tapauksessa toimivaltaisten viranomaisten on edellytettävä, että laitos tekee konkreettisen ja toteuttamiskelpoisen tervehdyttämissuunnitelman, jolla on selkeä aikataulu, sen varmistamiseksi, että 1 kohdan vaatimus jälleen täyttyy. Suunnitelmaa koskevat seuraavat edellytykset:

  a) laitoksen on laadittava konkreettinen ja toteuttamiskelpoinen suunnitelma koko vakuutusteknisen vastuuvelan kattamiseksi tarvittavien varojen määrän palauttamiseksi määräajassa. Suunnitelman on oltava jäsenten tai tarvittaessa heidän edustajiensa saatavilla ja/tai sille on saatava kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten hyväksyntä;

  b) suunnitelmaa laadittaessa on otettava huomioon laitoksen tilanne, erityisesti varojen ja vastuiden vastaavuus (”asset-liability”), riskiprofiili, maksuvalmius, eläke-etuuksien saamiseen oikeutettujen jäsenten ikärakenne, perusteilla olevat järjestelmät ja vailla rahastointia olevien tai osittaiseen rahastointiin perustuvien järjestelmien muuttaminen täysin rahastoiduiksi järjestelmiksi;

  c) jos eläkejärjestelmä puretaan 2 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetun ajan kuluessa, laitoksen on ilmoitettava siitä kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille. Laitoksen on laadittava suunnitelma siitä, miten se aikoo siirtää kaikki varansa sekä kaikki vastaavat vastuunsa toiselle rahoituslaitokselle tai muulle vastaavalle elimelle. ▐

Jos laitos harjoittaa rajatylittävää toimintaa ja asianomaisten vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaiset katsovat, että kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten tämän kohdan mukaisesti tekemät päätökset eivät suojele jäsenten ja edunsaajien etuja täysimääräisesti, EVLEV avustaa mahdollisten erimielisyyksien ratkaisemisessa asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti.

3.Edellä 1 ja 2 kohdassa säädettyjä edellytyksiä sovelletaan myös 12 artiklassa tarkoitetussa rajatylittävässä toiminnassa edellyttäen, että jäsenten ja edunsaajien edut suojataan täysimääräisesti.

16 artikla

Lakisääteiset omat varat

1. Kotijäsenvaltion on varmistettava, että jos laitos itse eikä rahoittava yritys takaa biometrisen riskin, sijoitustoiminnan tuoton tai etuuksien tietyn tason, eläkejärjestelmiä hallinnoivilla laitoksilla on jatkuvasti puskurina toimivia ylimääräisiä varoja, jotka ylittävät vakuutusteknisen vastuuvelan. Puskurin koon on oltava riskityypin ja sijoitussalkun mukainen kaikkien laitoksen hallinnoimien järjestelmien osalta. Näitä varoja ei saa sitoa ennakoituihin vastuisiin, vaan ne toimivat varmuuspääomana, joilla puskuroidaan odotettujen ja toteutuneiden kulujen ja tuottojen eroja.

2. Ylimääräisten varojen vähimmäismäärän laskemiseen sovelletaan 17, 18 ja 19 artiklassa säädettyjä sääntöjä.

3. Mitä 1 kohdassa säädetään, ei kuitenkaan estä jäsenvaltioita vaatimasta alueellaan sijaitsevilta laitoksilta lakisääteisiä omia varoja tai säätämästä yksityiskohtaisemmista säännöistä edellyttäen, että ne ovat varovaisuussyistä perusteltuja.

17 artikla

Käytettävissä oleva solvenssimarginaali

1. Ammatillisten lisäeläkkeiden tarjoamisen pitkän aikavälin kestävyyden varmistamiseksi jäsenvaltioiden on edellytettävä, että jokaisella niiden alueella sijaitsevalla 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla laitoksella on jatkuvasti käytettävissä sen koko liiketoiminnan osalta riittävä ja vähintään tämän direktiivin vaatimuksia vastaava solvenssimarginaali.

2. Käytettävissä olevan solvenssimarginaalin muodostavat laitoksen varat, joista on vähennetty kaikki ennakoitavissa olevat vastuut sekä aineettomat erät, seuraavat erät mukaan luettuina:

  a) maksettu osakepääoma tai keskinäisen yrityksen muodossa olevan laitoksen osalta takuupääoma lisättynä keskinäisen yrityksen osakastileillä, jotka täyttävät seuraavat vaatimukset:

  i) perustamiskirjassa ja yhtiöjärjestyksessä on määrättävä, että näiltä tileiltä voidaan suorittaa maksuja keskinäisen yrityksen jäsenille vain, jos se ei aiheuta käytettävissä olevan solvenssimarginaalin pienenemistä alle vaaditun tason tai, yrityksen tultua puretuksi, jos kaikki yrityksen muut velat on maksettu;

  ii) perustamiskirjassa ja yhtiöjärjestyksessä on määrättävä, että kaikista i alakohdassa tarkoitetuista maksuista, jotka suoritetaan muutoin kuin keskinäisen yrityksen yksittäisen osakkuuden päättymisen vuoksi, on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille vähintään kuukautta aikaisemmin ja että nämä voivat tämän määräajan kuluessa kieltää maksun; ja

  iii) perustamiskirjan ja yhtiöjärjestyksen asiaa koskevia määräyksiä voidaan muuttaa vasta, kun toimivaltaiset viranomaiset ovat ilmoittaneet, etteivät ne vastusta muutosta, jollei i ja ii alakohdassa esitetyistä vaatimuksista muuta johdu;

  b) rahastot ja varaukset (sidotut ja vapaat), jotka eivät vastaa vakuutusliikkeestä johtuvia velvoitteita;

  c) siirtyvä voitto tai tappio sen jälkeen, kun siitä on vähennetty maksettavat osingot; ja

  d) taseessa olevat kansallisessa lainsäädännössä voitonjakoa varten sallitut varaukset, jos niitä voidaan käyttää kattamaan mahdollisia tappioita ja jos niitä ei ole varattu lisäetujen antamiseen jäsenille ja edunsaajille.

Käytettävissä olevasta solvenssimarginaalista vähennetään laitoksen omistuksessa suoraan olevien omien osakkeiden määrä.

3. Jäsenvaltiot voivat säätää, että käytettävissä olevan solvenssimarginaalin voivat muodostaa myös seuraavat erät:

  a) kumulatiivinen etuoikeutettu osakepääoma ja etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevat lainat voivat muodostaa enintään 50 prosenttia käytettävissä olevasta tai vaaditusta solvenssimarginaalista, sen mukaan kumpi on alhaisempi; tästä määrästä enintään 25 prosenttia voi olla määräaikaisia etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevia lainoja tai määräaikaista kumulatiivista etuoikeutettua osakepääomaa, jos sen varalta, että laitos joutuu konkurssiin tai selvitystilaan, on tehty sitovat sopimukset, joiden perusteella etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevilla lainoilla tai etuoikeutetulla osakepääomalla on kaikkien muiden velkojien saatavia huonompi etuoikeus, eikä niitä makseta takaisin ennen kuin kaikki muut kyseisenä ajankohtana voimassa olevat velat on maksettu;

  b) arvopaperit, joiden kestoa ei ole määritetty, ja muut rahoitusvälineet, muut kuin a alakohdassa tarkoitetut kumulatiiviset etuoikeutetut osakkeet mukaan luettuina, voivat muodostaa enintään 50 prosenttia käytettävissä olevasta solvenssimarginaalista tai vaaditusta solvenssimarginaalista, sen mukaan kumpi on alhaisempi, ja a alakohdassa tarkoitetuista etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevista lainoista, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

  i) niitä ei voida maksaa takaisin haltijan aloitteesta eikä ilman toimivaltaisten viranomaisten ennalta antamaa suostumusta;

  ii) liikkeeseen laskemista koskevan sopimuksen on annettava laitokselle mahdollisuus lykätä lainan koron maksamista;

  iii) lainanantajan saatavilla laitokselta on oltava kaikkia muita etuoikeudettomien saatavien haltijoita huonompi etuoikeus;

  iv) arvopapereiden liikkeeseen laskemista koskevissa asiakirjoissa on määrättävä, että velkaa ja maksamattomia korkoja voidaan käyttää tappioiden kattamiseen siten, että turvataan laitoksen liiketoiminnan jatkuminen; ja

  v) ainoastaan täysimääräisesti maksetut määrät otetaan huomioon.

  Etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevan lainan on a alakohdan soveltamiseksi täytettävä myös seuraavat edellytykset:

  i) vain täysimääräisesti maksetut varat otetaan huomioon;

  ii) määräaikaisten lainojen alkuperäisen erääntymisajan on oltava vähintään viisi vuotta. Laitoksen on viimeistään vuotta ennen erääntymisaikaa esitettävä toimivaltaisten viranomaisten hyväksyttäväksi suunnitelma siitä, miten käytettävissä oleva solvenssimarginaali aiotaan pitää vaaditulla tasolla tai saattaa sille tasolle erääntymispäivänä, jollei lainan osuutta käytettävissä olevasta solvenssimarginaalista vähennetä asteittain vähintään viiden erääntymispäivää edeltävän vuoden kuluessa. Toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa luvan näiden varojen aikaistettuun takaisinmaksuun edellyttäen, että liikkeeseen laskeva laitos pyytää sitä ja sen käytettävissä oleva solvenssimarginaali ei laske vaadittua tasoa alemmaksi;

  iii) lainat, joiden erääntymisaikaa ei ole määrätty, on maksettava takaisin noudattaen viiden vuoden irtisanomisaikaa, paitsi siinä tapauksessa, ettei niitä enää pidetä käytettävissä olevan solvenssimarginaalin osana eikä aikaistettu takaisinmaksu edellytä toimivaltaisten viranomaisten ennalta antamaa suostumusta. Jälkimmäisessä tapauksessa laitoksen on ilmoitettava asiasta toimivaltaisille viranomaisille vähintään kuusi kuukautta ennen aiottua takaisinmaksupäivää sekä esitettävä käytettävissä oleva ja vaadittu solvenssimarginaali ennen kyseistä takaisinmaksua ja sen jälkeen. Toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa luvan takaisinmaksuun ainoastaan, jos laitoksen käytettävissä oleva solvenssimarginaali ei laske vaadittua tasoa alemmaksi;

  iv) lainasopimus ei saa sisältää määräystä, jonka mukaan tietyissä muissa olosuhteissa kuin siinä tapauksessa, että laitos puretaan, velka on maksettava takaisin ennen sovittua erääntymispäivää; ja

  v) lainasopimusta voidaan muuttaa ainoastaan, jos toimivaltaiset viranomaiset ovat ilmoittaneet, etteivät ne vastusta muutosta.

4. Jos laitos on tehnyt perustellun hakemuksen kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja toimivaltainen viranomainen on antanut suostumuksensa, käytettävissä olevan solvenssimarginaalin voivat muodostaa myös seuraavat erät:

  a) jos zillmerointia ei suoriteta tai jos zillmerointi on pienempi kuin vakuutusmaksuihin sisältyvä hankintamenon kuormituslisä, erotus zillmeroimattoman tai osittain zillmeroidun vakuutusmaksuvastuun ja sen vakuutusmaksuvastuun välillä, joka on zillmeroitu vakuutusmaksuun sisältyvää hankintamenojen kuormituslisää vastaavan prosentin mukaisesti;

  b) omaisuuden arvostuserot, jos nämä eivät ole luonteeltaan poikkeuksellisia;

  c) puolet maksamattomasta osakepääomasta tai takuupääomasta, kun siitä on maksettu 25 prosenttia, kuitenkin enintään 50 prosenttia käytettävissä olevasta solvenssimarginaalista tai vaaditusta solvenssimarginaalista, sen mukaan kumpi on alhaisempi.

Edellä a alakohdassa tarkoitettu määrä voi olla enintään 3,5 prosenttia kaikkien niiden henkivakuutussopimusten ja ammatillisia lisäeläkkeitä koskevien sopimusten, joissa zillmerointi on mahdollista, vakuutussummien ja vakuutusmaksuvastuun erotuksesta. Erotuksesta vähennetään aktivoitujen hankintamenojen poistamatta oleva osuus.

18 artikla

Vaadittu solvenssimarginaali

1. Vaaditun solvenssimarginaalin laskentaperusteina ovat vakuutusliikkeestä johtuvat velvoitteet 2–6 kohdassa esitetyllä tavalla.

2. Vaaditun solvenssimarginaalin on oltava yhtä suuri kuin seuraavien kahden tuloksen summa:

  a) ensimmäinen tulos:

  4 prosentin osuus laskennallisesta vakuutusmaksuvastuusta, joka liittyy menevän jälleenvakuutuksen sisältävään tulevaan jälleenvakuutukseen ja ensivakuutusliikkeeseen, kerrotaan menevällä jälleenvakuutuksella vähennetyn laskennallisen henkivakuutuksen vakuutusmaksuvastuun kokonaismäärän ja laskennallisen bruttovakuutusmaksuvastuun kokonaismäärän suhteella viime tilikautena; tämä suhde ei kuitenkaan saa olla vähemmän kuin 85 prosenttia;

  b) toinen tulos:

  niiden vakuutusten osalta, joihin liittyvä riskisumma ei ole negatiivinen luku, 0,3 prosentin osuus tästä laitoksen vastuulleen ottamasta riskisummasta kerrotaan laitoksen vastuullaan pitämän, menevällä jälleenvakuutuksella ja edelleenvakuutuksella vähennetyn riskisumman kokonaismäärän sekä menevän jälleenvakuutuksen ja edelleenvakuutuksen sisältävän riskisumman kokonaismäärän suhteella viime tilikautena; tämä suhde ei kuitenkaan saa olla vähemmän kuin 50 prosenttia.

  Enintään kolmen vuoden kuolemanvaravakuutuksessa osuuden on oltava 0,1 prosenttia. Sellaisessa vakuutuksessa, jonka vakuutusaika on pidempi kuin kolme vuotta mutta enintään viisi vuotta, osuuden on oltava 0,15 prosenttia.

3. Vaadittu solvenssimarginaali vastaa direktiivin 2009/138/EY 2 artiklan 3 kohdan a alakohdan iii alakohdassa tarkoitettujen lisävakuutusten osalta 19 artiklan mukaisesti laitoksilta vaadittua solvenssimarginaalia.

4. Direktiivin 2009/138/EY 2 artiklan 3 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitetuissa kertyneen pääoman takaisinmaksua tarkoittavissa sopimuksissa vaadittu solvenssimarginaali on 4 prosentin osuus laskennallisesta vakuutusmaksuvastuusta, joka on laskettu 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

5. Direktiivin 2009/138/EY 2 artiklan 3 kohdan b alakohdan i alakohdassa tarkoitetuissa toiminnoissa vaadittu solvenssimarginaali on 1 prosentti niiden varoista.

6. Sijoitusrahastoihin liittyvissä, direktiivin 2009/138/EY 2 artiklan 3 kohdan a alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitetuissa vakuutuksissa ja direktiivin 2009/138/EY 2 artiklan 3 kohdan b alakohdan iii, iv ja v alakohdassa tarkoitetussa toiminnassa vaadittu solvenssimarginaali on yhtä suuri kuin seuraavien erien summa:

  a) 4 prosentin osuus 2 kohdan a alakohdan mukaisesti lasketusta vakuutusteknisestä vastuuvelasta, kun laitos vastaa sijoitusriskistä;

  b) 1 prosentin osuus 2 kohdan a alakohdan mukaisesti lasketusta vakuutusteknisestä vastuuvelasta, kun laitos ei vastaa sijoitusriskistä, mutta varoja hallintokustannusten kattamiseksi on varattu enemmän kuin viisi vuotta kestäväksi kaudeksi;

  c) 25:tä prosenttia edeltävän tilikauden näistä sopimuksista johtuvista nettohallintokuluista vastaava määrä, kun laitos ei vastaa sijoitusriskistä eikä varoja hallintokustannusten kattamiseksi ole varattu enemmän kuin viisi vuotta kestäväksi kaudeksi;

  d) 0,3 prosentin osuus 2 kohdan b alakohdan mukaisesti lasketusta riskisummasta, kun laitos kattaa kuoleman riskin.

19 artikla

Vaadittu solvenssimarginaali 18 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi

1. Vaaditun solvenssimarginaalin laskentaperusteina ovat joko vuotuiset vakuutusmaksut tai kolmen viimeksi kuluneen tilikauden keskimääräiset korvausmenot.

2. Vaaditun solvenssimarginaalin määrän on vastattava 3 ja 4 kohdan tuloksia sen mukaan kumpi on korkeampi.

3. Kun vakuutusmaksuja käytetään laskelman perusteena, käytetään jäljempänä kuvatulla laskentatavalla saatua vakuutusmaksutulon bruttomäärää tai vakuutusmaksutuottojen bruttomäärää sen mukaan kumpi on korkeampi.

Ensivakuutusliikkeen vakuutusmaksut (vakuutusmaksuihin liittyvät liitännäismaksut mukaan luettuina), jotka ovat erääntyneet edellisellä tilikaudella, lasketaan yhteen.

Näin saatuun summaan lisätään tulevan jälleenvakuutuksen vakuutusmaksut edellisen tilikauden aikana.

Tästä summasta vähennetään edellisen tilikauden aikana erääntyneiden mutta saamatta jääneiden vakuutusmaksujen kokonaismäärä sekä niiden verojen ja veronluonteisten maksujen kokonaismäärä, jotka koskevat tähän summaan sisältyviä vakuutusmaksuja.

Näin saatu määrä jaetaan kahteen osaan, joista ensimmäinen käsittää enintään 50 miljoonaa euroa ja toinen ylimenevän osan; ensimmäisestä otetaan 18 prosenttia ja jälkimmäisestä 16 prosenttia ja lasketaan ne yhteen.

Näin laskettu summa kerrotaan suhdeluvulla, joka saadaan vertaamalla laitoksen kolmen edellisen tilikauden omalle vastuulle jäävien korvausmenojen summaa, josta on vähennetty jälleenvakuutuksesta saatavat korvaukset, korvausmenojen bruttomäärään. Tämän suhdeluvun on kuitenkin aina oltava vähintään 50 prosenttia.

4. Korvausperusteinen tulos lasketaan seuraavalla tavalla:

Edellä 1 kohdassa määritettyinä ajanjaksoina maksetut ensivakuutuksen korvaukset (vähentämättä niistä jälleenvakuuttajien ja edelleenvakuuttajien osuutta) lasketaan yhteen.

Tähän summaan lisätään samoina ajanjaksoina tulevasta jälleenvakuutuksesta ja edelleenvakuutuksesta maksetut korvaukset sekä ensivakuutuksen ja tulevan jälleenvakuutuksen korvausvastuu edellisen tilikauden lopussa.

Tästä summasta vähennetään 1 kohdassa mainittuja ajanjaksoja koskevat takaisin saadut korvaukset.

Näin jäljelle jääneestä määrästä vähennetään sitä tilikautta, jolta tilitiedot on saatavissa, edeltävän kahden tilikauden jakson ensimmäisenä päivänä todettu ensivakuutuksen ja tulevan jälleenvakuutuksen korvausvastuu.

Yksi kolmasosa näin saadusta kokonaismäärästä jaetaan kahteen osaan, joista ensimmäinen käsittää enintään 35 miljoonaa euroa ja toinen ylimenevän osan; ensimmäisestä otetaan 26 prosenttia ja jälkimmäisestä 23 prosenttia ja lasketaan ne yhteen.

Näin laskettu summa kerrotaan suhdeluvulla, joka saadaan vertaamalla laitoksen kolmen edellisen tilikauden omalle vastuulle jäävien korvausmenojen summaa, josta on vähennetty jälleenvakuutuksesta saatavat korvaukset, korvausmenojen bruttomäärään. Tämän suhdeluvun on kuitenkin aina oltava vähintään 50 prosenttia.

5. Jos 2–4 kohdan mukaisesti laskettu vaadittu solvenssimarginaali on alhaisempi kuin edeltävän vuoden vaadittu solvenssimarginaali, vaaditun solvenssimarginaalin on oltava vähintään yhtä suuri kuin edeltävän vuoden vaadittu solvenssimarginaali kerrottuna viimeisen tilikauden lopussa lasketun korvausvastuuta koskevan vakuutusteknisen vastuuvelan määrän ja viimeisen tilikauden alussa lasketun korvausvastuuta koskevan vakuutusteknisen vastuuvelan määrän välisellä suhdeluvulla. Näissä laskelmissa vakuutustekninen vastuuvelka lasketaan jälleenvakuutuksella vähennettynä, mutta tämä suhdeluku ei saa olla suurempi kuin yksi.

20 artikla

Sijoittamista koskevat säännöt

1. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että niiden alueelle sijoittautuneet eläkelaitokset tekevät sijoituksensa varovaisuusperiaatetta noudattaen ja erityisesti seuraavien sääntöjen mukaisesti:

  a) varat sijoitetaan ottaen huomioon jäsenten ja edunsaajien pitkän aikavälin paras etu kokonaisuutena. Mahdollisessa eturistiriitatapauksessa laitos tai sen sijoitussalkkua hoitava yhteisö varmistaa, että sijoitukset tehdään pelkästään jäsenten ja edunsaajien edun mukaisesti;

  a a) varovaisuusperiaatteen noudattaminen ei estä laitoksia ottamasta huomioon sijoituspäätösten mahdollista pitkän aikavälin vaikutusta ympäristöön liittyviin, sosiaalisiin, hallinnollisiin tai eettisiin tekijöihin;

  b) varat sijoitetaan siten, että varmistetaan sijoitussalkun suojaus, laadukkuus, likvidiys ja tuottavuus kokonaisuutena.

  Vakuutusteknisen vastuuvelan kattamiseksi tarkoitetut varat on sijoitettava asianmukaisella tavalla ottaen huomioon odotettavissa olevien vastaisten eläke-etuuksien luonne ja kesto ja tavoite taata eläkejärjestelmässä sukupolvien välinen tasapaino;

  c) varat on sijoitettava pääasiallisesti säännellyillä markkinoilla. Sijoitukset varoihin, joita ei ole otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä rahoitusmarkkinoilla, on joka tilanteessa pidettävä varovaisuuden edellyttämällä tasolla;

  d) johdannaisiin tehdyt sijoitukset ovat mahdollisia sikäli kuin ne osaltaan pienentävät sijoitusriskiä tai helpottavat sijoitusten tehokasta hoitoa. Ne on arvostettava varovaisesti ottaen huomion kohde-etuus ja luettava mukaan laitoksen varoja arvostettaessa. Laitoksen on myös vältettävä liiallista yhteen vastapuoleen ja muita johdannaisoperaatioihin liittyviä riskejä;

  e) varat hajautetaan riittävästi, jotta vältetään liiallinen riippuvuus jostakin yksittäisestä varojen lajista, liikkeeseenlaskijasta tai yritysryhmittymästä ja sijoitussalkun riskien kasautuminen kokonaisuutena.

  Sijoitukset saman liikkeeseenlaskijan tai samaan ryhmään kuuluvien liikkeeseenlaskijoiden varoihin eivät saa asettaa laitosta alttiiksi liialliselle riskien keskittymiselle;

  f) rahoittavaan yritykseen tehtävät sijoitukset eivät saa ylittää viittä prosenttia koko sijoitussalkusta, ja kun rahoittava yritys kuuluu ryhmään, rahoittavan yrityksen kanssa samaan ryhmään kuuluvaan yritykseen tehtävät sijoitukset eivät saa ylittää kymmentä prosenttia sijoitussalkusta.

  Kun laitoksen rahoittajana on useita yrityksiä, sijoitukset rahoittaviin yrityksiin on tehtävä varovaisuusperiaatetta noudattaen ja ottaen huomioon varojen riittävä hajauttaminen.

Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta e ja f alakohdassa mainittuja vaatimuksia valtion joukkovelkakirjalainoihin tehtäviin sijoituksiin.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset valvovat, valvottavien laitosten toiminnan luonne, laajuus ja monitahoisuus huomioon ottaen, laitosten luottoarviointiprosessien riittävyyttä, arvioivat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1060/2009(18) 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin luottoluokituksiin viittaamista niiden sijoituspolitiikoissa ja tarvittaessa edistävät tällaisten viittausten vaikutusten lieventämistä, jotta voidaan vähentää yksinomaista ja mekaanista tukeutumista kyseisiin luottoluokituksiin.

3. Kotijäsenvaltion on kiellettävä laitokselta lainanotto tai kolmannen osapuolen puolesta takaajana toimiminen. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin antaa laitokselle luvan lainanottoon maksuvalmiuden vuoksi ja tilapäisesti.

4. Jäsenvaltiot eivät saa vaatia alueellaan sijaitsevia laitoksia sijoittamaan tietyntyyppisiin omaisuuslajeihin.

5. Jäsenvaltiot eivät saa asettaa alueellaan sijaitsevan laitoksen tai sen omaisuudenhoitajan sijoituspäätöksille ennakkohyväksyntä- tai järjestelmällistä ilmoittamista koskevaa vaatimusta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 32 artiklan soveltamista.

6. Jäsenvaltiot voivat 1–5 kohdan säännösten mukaisesti asettaa alueellaan sijaitseville laitoksille yksityiskohtaisempia sääntöjä, määrälliset säännöt mukaan lukien, jotka ovat perusteltuja laitosten hallinnoimien erilaisten eläkejärjestelmien vuoksi, sekä edellyttäen että niitä voidaan perustella varovaisuudella.

Jäsenvaltiot eivät saa kuitenkaan estää laitoksia

  a) sijoittamasta enintään 70 prosenttia vakuutusteknisen vastuuvelan katteena olevista varoista tai koko niitä järjestelmiä koskevasta sijoitussalkusta, joissa jäsenet vastaavat sijoitusriskeistä, osakkeisiin, osakkeita vastaaviin vaihtokelpoisiin arvopapereihin ja yritysten liikkeeseen laskemiin joukkovelkakirjalainoihin, joilla käydään kauppaa säännellyillä markkinoilla, monenkeskisissä kaupankäyntijärjestelmissä tai organisoiduissa kaupankäyntijärjestelmissä, ja päättämästä näiden arvopapereiden suhteellisesta painoarvosta sijoitussalkussa;

  b) sijoittamasta enintään 30 prosenttia vakuutusteknisen vastuuvelan katteena olevista varoista sellaisiin varoihin, jotka ovat eri valuutassa kuin vastuut;

c) sijoittamasta sijoitusinstrumentteihin, joilla on pitkän aikavälin sijoitushorisontti ja joilla ei käydä kauppaa säännellyillä markkinoilla, monenkeskisissä kaupankäyntijärjestelmissä tai organisoiduissa kaupankäyntijärjestelmissä;

c a) sijoittamasta instrumentteihin, jotka EIP on laskenut liikkeelle tai taannut Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR), eurooppalaisen pitkäaikaissijoitusrahaston (ELTIF), eurooppalaisen yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneen rahaston (EuSEF) tai eurooppalaisen riskipääomarahaston (EuVECA) puitteissa.

7. Jäsenvaltiot voivat vaatia alueellaan hyväksytyiltä tai rekisteröidyiltä laitoksilta ▌yksittäistapauksissa tiukempien sijoittamista koskevien säätöjen soveltamista edellyttäen, että perusteena on erityisesti laitoksen vastuut huomioon ottaen vaadittava varovaisuus, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6 artiklan soveltamista.

8. Edellä 12 artiklassa tarkoitettua rajatylittävää toimintaa harjoittavan laitoksen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät saa ottaa käyttöön rajatylittävään toimintaan liittyvän vakuutusteknisen vastuuvelan katteena olevien varojen osalta 1 ja 6 kohdassa säädettyjen sääntöjen lisäksi muita sijoittamista koskevia sääntöjä.

III osasto

TOIMINNAN HARJOITTAMISTA KOSKEVAT EDELLYTYKSET

1 LUKU

Hallintojärjestelmä

1 jakso

Yleiset säännökset

21 artikla

▌Johto- tai valvontaelimen vastuu

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että laitoksen ▌johto- tai valvontaelimellä on kansallisen lainsäädännön nojalla lopullinen vastuu siitä, että kyseinen laitos noudattaa tämän direktiivin nojalla annettuja lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2. Tämä direktiivi ei rajoita työmarkkinaosapuolten roolia laitosten johtamisen ja hallinnoinnin suhteen.

22 artikla

Yleiset hallintotapaa koskevat vaatimukset

1. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että kaikilla laitoksilla on tehokas hallintojärjestelmä, joka mahdollistaa niiden toimintojen vakaan ja järkevän johtamisen ja hallinnoinnin. Järjestelmässä on oltava tarkoituksenmukainen avoin organisaatiorakenne, jossa vastuualueet on jaettu selvästi ja erotettu toisistaan asianmukaisesti, sekä tehokas järjestelmä tiedonvälityksen varmistamiseksi. Hallintojärjestelmästä on tehtävä säännöllisesti sisäinen arviointi. Hallintojärjestelmässä on vaadittava, että sijoitettuja varoja koskevat ympäristöön liittyvät, sosiaaliset sekä hallinnolliset tekijät on otettava huomioon sijoituspäätöksissä, siihen on otettava mukaan asianomaiset sidosryhmät ja sitä on tarkasteltava sisäisesti säännöllisin väliajoin.

2. ▌Hallintojärjestelmän on oltava oikeassa suhteessa laitoksen toimintojen luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen nähden.

3. Laitosten on vahvistettava ja pantava täytäntöön riskienhallintaa, sisäistä tarkastusta ja tarvittaessa aktuaaritoimintoja ja ulkoistamista koskevat kirjalliset toimintaperiaatteet ▌. Laitosten on varmistettava toimintaperiaatteiden täytäntöönpano. Kirjallisten toimintaperiaatteiden on saatava laitoksen johto- tai valvontaelimen etukäteishyväksyntä, niitä on tarkasteltava vähintään kolmen vuoden välein, ja niitä on mukautettava asianomaisen järjestelmän tai alan merkittäviin muutoksiin.

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että laitoksilla on tehokas sisäisen valvonnan järjestelmä. Järjestelmään on kuuluttava hallinto- ja kirjanpitomenettelyt, sisäisen valvonnan rakenne ja asianmukaiset raportointijärjestelmät laitoksen kaikilla tasoilla.

5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että laitokset toteutettavat kohtuullisia toimenpiteitä toimintansa jatkuvuuden ja säännöllisyyden varmistamiseksi, mukaan lukien varautumissuunnitelmien laatiminen. Tätä varten laitoksen on käytettävä tarkoituksenmukaisia ja oikeasuhteisia järjestelmiä, voimavaroja ja menettelyjä.

6. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että laitoksilla on vähintään kaksi henkilöä, jotka ovat tosiasiallisesti vastuussa laitoksen toiminnasta. Jäsenvaltiot voivat toimivaltaisten viranomaisten perustellun arvion perusteella sallia, että laitosta hoitaa tosiasiallisesti vain yksi henkilö. Arviossa on otettava huomioon työmarkkinaosapuolten rooli laitosten yleisessä johtamisessa sekä laitosten toiminnan laajuus, luonne, mittakaava ja monitahoisuus.

23 artikla

Johdon sopivuutta ja luotettavuutta koskevat vaatimukset

1. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että laitokset varmistavat, että kaikki henkilöt, jotka vastaavat laitoksen tosiasiallisesta toiminnasta, sekä henkilöt, jotka suorittavat siinä ▌ keskeisiä toimintoja, täyttävät tehtäviään hoitaessaan seuraavat vaatimukset:

a)  sopivuutta koskeva vaatimus:

- henkilöt, jotka vastaavat laitoksen tosiasiallisesta toiminnasta: heillä on yhdessä riittävästi ▌pätevyyttä, taitoa ja kokemusta laitoksen järkevään ja vakaaseen johtamiseen ja hallinnointiin;

- henkilöt, jotka suorittavat keskeisiä toimintoja: heillä on riittävästi ammatillista pätevyyttä, taitoa ja kokemusta keskeisten toimintojen asianmukaiseen suorittamiseen ▌; ja

b)  luotettavuutta koskeva vaatimus: he ovat hyvämaineisia ja kunniallisia ▌.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ▌toimivaltaiset viranomaiset arvioivat, täyttävätkö henkilöt, jotka vastaavat laitoksen tosiasiallisesta toiminnasta tai suorittavat siinä ▌keskeisiä toimintoja, 1 kohdassa säädetyt vaatimukset.

3. Jos kotijäsenvaltio vaatii omilta kansalaisiltaan todistuksen hyvästä maineesta tai todistuksen siitä, ettei henkilö ole ollut konkurssissa, tai molemmat todistukset, tämän jäsenvaltion on hyväksyttävä muiden jäsenvaltioiden kansalaisilta riittäväksi todisteeksi esitetty ote tuomioistuimen ylläpitämästä rekisteristä tai jos tällaista ei ole, näiden edellytysten täyttymistä osoittava vastaava asiakirja, jonka toimivaltainen oikeus- tai hallintoviranomainen on antanut kotijäsenvaltiossa, jonka kansalainen kyseinen henkilö on, tai jonka kotijäsenvaltio on antanut.

4. Jos jäsenvaltio tai jäsenvaltio, jonka kansalainen kyseinen henkilö on, ei anna 3 kohdassa tarkoitettua vastaavaa asiakirjaa, kyseisellä henkilöllä on oltava mahdollisuus esittää sen sijaan valaehtoinen vakuutus.

Kuitenkin jäsenvaltioissa, joissa ei ole säädetty valaehtoisista vakuutuksista, kyseisen toisen jäsenvaltion kansalaisella on oltava mahdollisuus esittää virallinen vakuutus, jonka hän on antanut toimivaltaiselle oikeus- tai hallintoviranomaiselle tai notaarille kotijäsenvaltiossa tai jäsenvaltiossa, jonka kansalainen hän on.

Kyseisen viranomaisen tai notaarin on todistettava valaehtoinen tai virallinen vakuutus oikeaksi.

5. Edellä 3 kohdassa tarkoitettu todistus siitä, ettei henkilö ole ollut konkurssissa, voidaan myös esittää vakuutuksena, jonka kyseisen toisen jäsenvaltion kansalainen on antanut kyseisen toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle oikeusviranomaiselle tai ammatti- tai toimialajärjestölle.

6. Edellä 3, 4 ja 5 kohdassa tarkoitetut asiakirjat ja todistukset eivät saa niitä esitettäessä olla kolmea kuukautta vanhempia.

7. Jäsenvaltioiden on nimettävä ne viranomaiset ja elimet, jotka ovat toimivaltaisia antamaan 3, 4 ja 5 kohdassa tarkoitettuja asiakirjoja, sekä ilmoitettava tästä viipymättä muille jäsenvaltioille ja komissiolle.

Jäsenvaltioiden on myös ilmoitettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle ne viranomaiset tai elimet, joille 3 ja 5 kohdassa tarkoitetut asiakirjat on toimitettava haettaessa hyväksymistä 12 artiklassa tarkoitetun toiminnan harjoittamiseen kyseisen jäsenvaltion alueella.

24 artikla

Palkka- ja palkkiopolitiikka

1. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että laitokset vahvistavat moitteettoman palkka- ja palkkiopolitiikan ja soveltavat sitä kaikkiin niihin henkilöihin, jotka tosiasiallisesti vastaavat laitosten toiminnasta, keskeisten toimintojen suorittajiin ja muihin henkilöstöryhmiin, joiden ammatillisella toiminnalla on olennainen vaikutus laitoksen riskiprofiiliin, tavalla, joka on oikeassa suhteessa laitoksen kokoon, sisäiseen organisaatioon sekä toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen.

1 a. Tätä artiklaa ei sovelleta direktiivien 2011/61/EU, 2013/36/EU, 2014/65/EU ja 2014/91/EU mukaisesti hyväksyttyihin laitoksiin.

2. Laitosten on julkistettava säännöllisesti merkitykselliset tiedot palkka- ja palkkiopolitiikastaan, jollei toisin säädetä laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä, joilla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä.(19)

3. Vahvistaessaan ja soveltaessaan 1 kohdassa tarkoitettua palkka- ja palkkiopolitiikkaa laitosten on noudatettava seuraavia periaatteita:

–  palkka- ja palkkiopolitiikka vastaa laitoksen toimintaa, riskiprofiilia, tavoitteita, pitkän aikavälin etua, taloudellista vakautta ja laitoksen koko suorituskykyä sekä tukee laitoksen vakaata, järkevää ja tehokasta johtamista,

–  palkka- ja palkkiopolitiikka vastaa laitoksen hallinnoimien eläkejärjestelmien jäsenten ja edunsaajien riskiprofiilia ja pitkän aikavälin etuja,

–  palkka- ja palkkiopolitiikka sisältää toimenpiteitä, joilla pyritään välttämään eturistiriidat,

–  palkka- ja palkkiopolitiikka vastaa moitteetonta ja tehokasta riskienhallintaa eikä kannusta riskinottoon, joka ylittää laitoksen riskirajat,

–  palkka- ja palkkiopolitiikkaa on sovellettava laitokseen ja osapuoliin, jotka suorittavat laitoksen keskeisiä toimintoja tai muita tehtäviä, ulkoistetut ja edelleenulkoistetut keskeiset toiminnot tai muut tehtävät mukaan lukien,

–  ▐

–  laitoksen ▌ johto- tai valvontaelimen on vahvistettava palkka- ja palkkiopolitiikan yleiset periaatteet ja tarkistettava niitä säännöllisesti, ja se on vastuussa sen täytäntöönpanon valvonnasta,

–  ▐

–  palkkoja ja palkkioita on hallinnoitava ja valvottava selkeästi, avoimesti ja tehokkaasti.

2 jakso

Keskeiset toiminnot

25 artikla

Yleiset säännökset

1. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että laitoksilla on käytössä seuraavat keskeiset toiminnot: riskienhallintatoiminto, sisäisen tarkastuksen toiminto ja tarvittaessa aktuaaritoiminto. Laitosten on mahdollistettava se, että keskeisen toiminnon suorittaja voi hoitaa tehtävänsä tehokkaasti puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja riippumattomasti.

2. Laitokset voivat sallia, että yksi henkilö tai organisaatioyksikkö suorittaa useampaa kuin yhtä keskeistä toimintoa. Sisäisen tarkastuksen toimintoa suorittaa yksi henkilö tai organisaatioyksikkö.

3. Keskeistä toimintoa suorittavan yhden henkilön tai organisaatioyksikön on oltava eri kuin rahoittavassa yrityksessä samaa keskeistä toimintoa suorittavan henkilön tai yksikön. Toimivaltaiset viranomaiset voivat laitoksen perustellusta pyynnöstä sallia, että laitos toteuttaa keskeisiä toimintoja saman henkilön tai organisaatioyksikön kautta sillä edellytyksellä, että ei ilmene eturistiriitaa rahoittavan yrityksen kanssa. Jäsenvaltioiden on sallittava toimivaltaisten viranomaisten ryhtyvän asianmukaisiin toimiin todetuissa eturistiriitatapauksissa.

5. Keskeisen toiminnon suorittajien havainnot ja suositukset on ilmoitettava laitoksen ▌ johto- tai valvontaelimelle, jonka on päätettävä, mihin toimiin on ryhdyttävä.

6. Keskeisen toiminnon suorittajan on ilmoitettava laitoksen toimivaltaiselle viranomaiselle kaikista havainnoista, joilla voi olla merkittävä vaikutus jäsenten ja edunsaajien etuihin.

7. Jäsenvaltioiden on varmistettava toimivaltaiselle viranomaiselle 6 kohdan mukaisesti ilmoittavien henkilöiden oikeussuoja.

26 artikla

Riskienhallinta

1. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että laitoksilla on tehokas riskienhallintajärjestelmä, joka on oikeassa suhteessa kunkin laitoksen kokoon, sisäiseen organisaatioon sekä toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen ja johon kuuluu strategioita, prosesseja ja ilmoitusmenettelyjä, joita tarvitaan sellaisten yksittäisten tai yhdistettyjen riskien ja niiden keskinäisten yhteyksien jatkuvaan tunnistamiseen, mittaamiseen, seurantaan, hallintaan ja ilmoittamiseen toimivaltaisille viranomaisille, joita on kohdistunut tai voi kohdistua kyseisiin laitoksiin.

Riskienhallintajärjestelmän on oltava tehokas ja yhteen sovitettu laitoksen organisaatiorakenteeseen ja päätöksentekoprosesseihin.

2. Riskienhallintajärjestelmän on katettava asianmukaisesti laitoksen tai yrityksen kokoon, sisäiseen organisaatioon sekä toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen nähden riskit, joita voi esiintyä laitoksissa tai yrityksissä, joille tehtävät tai toimet on ulkoistettu ainakin seuraavilla aloilla:

a)  vakuutusliike ja varausten muodostaminen;

b)  varojen ja velkojen hallinta;

c)  sijoitukset, erityisesti johdannaiset, arvopaperistetut tuotteet ja vastaavat sitoumukset;

d)  likviditeetti ja keskittymäriskin hallinta;

e)  operatiivisten riskien hallinta;

f)  vakuuttaminen ja muut riskienvähentämistekniikat.

f a)  sijoitussalkkuun ja sen hoitoon liittyvät sosiaaliset ja ympäristölliset riskit.

3. Jos jäsenet ja edunsaajat kantavat eläkejärjestelmän sääntöjen mukaisesti riskit, riskienhallintajärjestelmässä on tarkasteltava näitä riskejä myös jäsenten ja edunsaajien kannalta.

4. Laitoksilla on oltava riskienhallintatoiminto, joka on rakenteeltaan sellainen, että se helpottaa riskienhallintajärjestelmän toimintaa.

27 artikla

Sisäinen tarkastus ▌

1. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että laitoksilla on oltava tehokas sisäisen tarkastuksen toiminto, joka on oikeassa suhteessa kunkin laitoksen kokoon, sisäiseen organisaatioon sekä toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen. Sisäisen tarkastuksen toiminnon on sisällettävä yrityksen sisäisen valvontajärjestelmän riittävyyden ja tehokkuuden ja hallintojärjestelmän muiden osatekijöiden arviointi ▌.

2. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että laitokset nimeävät vähintään yhden laitokseen kuuluvan tai sen ulkopuolisen riippumattoman henkilön, joka vastaa sisäisen tarkastuksen toiminnosta. ▌

28 artikla

Aktuaaritoiminto

1. Kun laitos itse tarjoaa suojan biometristen riskien varalle tai takaa joko sijoituksen tuoton tai tietyn etuuksien tason, jäsenvaltioiden on edellytettävä, että laitoksella on tehokas aktuaaritoiminto, joka

a)  koordinoi ja valvoo vakuutusteknisen vastuuvelan laskentaa;

b)  varmistaa vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa käytettävien menetelmien ja mallien ja tätä varten tehtyjen olettamien asianmukaisuuden;

c)  arvioi vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa käytettyjen tietojen riittävyyden ja laadun;

d)  vertaa vakuutusteknisen vastuuvelan laskentaa varten tehtyjä olettamia kokemusperäisiin tietoihin;

e)  ilmoittaa ▌johto- tai valvontaelimelle vakuutusteknisen vastuuvelan laskennan luotettavuudesta ja asianmukaisuudesta;

f)  antaa lausunnon laitoksen yleisestä vakuutuspolitiikasta, jos laitoksella on käytössä tällainen politiikka;

g)  antaa lausunnon laitoksen vakuutusjärjestelyjen asianmukaisuudesta, jos laitoksella on käytössä tällaisia järjestelyjä; ja

h)  edistää riskienhallintajärjestelmän tehokasta täytäntöönpanoa.

2. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että laitokset nimeävät vähintään yhden laitokseen kuuluvan tai sen ulkopuolisen riippumattoman henkilön, joka vastaa aktuaaritoiminnosta.

3 jakso

Hallintotapaa koskevat asiakirjat

29 artikla

Oma riskienarviointi

1. Jokaisen laitoksen on osana riskienhallintajärjestelmäänsä tehtävä oma riskien arviointi, joka on oikeassa suhteessa laitoksen kokoon, sisäiseen organisaatioon sekä toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen nähden ▌.

▌Riskien arviointi on tehtävä säännöllisesti ja viipymättä, kun laitoksen tai sen hallinnoimien eläkejärjestelmien riskiprofiilissa tapahtuu merkittäviä muutoksia.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun riskien arviointiin on sisällyttävä, kun se on tarpeellista laitoksen toimintojen luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen nähden,

a)  riskienhallintajärjestelmän tehokkuus;

b)  laitoksen kokonaisrahoitustarpeet;

c)  vakuutusteknisen vastuuvelan riittävyyteen liittyvät riskit kaikkien hallinnoitujen eläkejärjestelmien osalta;

e)  jäsenille ja edunsaajille aiheutuvat riskit, jotka liittyvät heille maksettaviin etuuksiin ja korjaavien toimien tehokkuuteen;

f)  laadullinen arvio laitokselle tai sen jäsenille tai edunsaajille tulevasta taloudellisesta tuesta kuten takuista, eläkkeiden suojajärjestelmistä tai sopimuksista;

g)  laadullinen arviointi ▌operatiivisista riskeistä;

h)  ▌arviointi uusista tai kehittymässä olevista riskeistä, jotka liittyvät esimerkiksi ilmastonmuutokseen, luonnonvarojen käyttöön ja ympäristöön, sosiaalisiin riskeihin ja sääntelyn muuttumisen vuoksi omaisuuseristä tehtäviin poistoihin liittyviin riskeihin.

3. Edellä olevan 2 kohdan soveltamiseksi laitoksilla on oltava käytössä menetelmät, joilla tunnistetaan ja arvioidaan riskejä, joille ne ovat altistuneet tai saattavat altistua lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Näiden menetelmien on oltava oikeasuhteisia laitosten toimintojen luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen nähden. Käytetyt menetelmät on selostettava arvioinnissa.

4. Edellä 3 kohdassa tarkoitetussa riskien arvioinnissa on otettava huomioon tavoite taata eläkejärjestelmässä sukupolvien välinen tasapaino, se on suoritettava säännöllisesti, sen on oltava erottamaton osa liiketoimintastrategiaa, ja se on otettava huomioon laitoksen strategisissa päätöksissä. Se on asetettava järjestelmän jäsenten saataville.

31 artikla

Vuositilinpäätös ja vuosikertomus

Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että kaikki niiden alueelle sijoittautuneet laitokset laativat ja julkistavat vuositilinpäätöksen ja vuosikertomuksen, joissa otetaan huomioon jokainen laitoksen hallinnoima eläkejärjestelmä, ja tarvittaessa kunkin eläkejärjestelmän tilinpäätöksen ja vuosikertomuksen. Vuositilinpäätöksen ja vuosikertomuksen on annettava oikea ja riittävä kuva laitoksen varoista, vastuista ja rahoitusasemasta, ja siinä on esitettävä tärkeimmät sijoitukset. Vuositilinpäätöksen ja vuosikertomuksessa olevien tietojen on oltava keskenään yhtäpitäviä, kattavia ja selkeitä sekä valtuutettujen henkilöiden asianmukaisesti kansallisen lainsäädännön mukaisesti hyväksymiä.

32 artikla

Sijoituspolitiikan periaatteita koskeva selvitys

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jokainen niiden alueella sijaitseva laitos laatii sijoituspolitiikan periaatteita koskevan kirjallisen selvityksen ja tarkistaa sitä vähintään joka kolmas vuosi. Selvitystä on tarkistettava ilman viivytystä kaikkien merkittävien sijoituspolitiikkaa koskevien muutosten jälkeen. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että kyseiseen selvitykseen sisältyvät ainakin käytetyt sijoitusriskien mittaamis- ja hallintamenetelmät ja strategia, jota noudattaen laitos on jakanut sijoittamansa varat ottaen huomioon eläkevastuiden luonteen ja keston ja sen, miten sijoituspolitiikassa otetaan huomioon ympäristöön liittyvät, sosiaaliset ja hallintotapaan liittyvät kysymykset. Selvitys on julkistettava verkkosivustolla.

2 LUKU

Ulkoistaminen ja sijoitusten hoito

33 artikla

Ulkoistaminen

1. Jäsenvaltiot voivat sallia tai vaatia, että niiden alueelle sijoittautuneet laitokset siirtävät laitoksen hallinnon kokonaan tai osittain muille yhteisöille, jotka toimivat kyseisten laitosten puolesta.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että laitoksilla, jotka ulkoistavat keskeisiä toimintoja tai muita tehtäviä, säilyy täysi vastuu tämän direktiivin mukaisista velvoitteistaan.

3. Keskeisten toimintojen tai muiden tehtävien ulkoistamista ei saa toteuttaa tavalla, joka johtaa johonkin seuraavista tapahtumista:

a)  kyseisen laitoksen hallintojärjestelmän laatu heikkenee;

b)  operatiivinen riski kasvaa kohtuuttomasti;

c)  toimivaltaisilla viranomaisilla on heikommat mahdollisuudet valvoa, täyttääkö laitos velvoitteensa;

d)  jatkuvan ja hyvän palvelun tarjoaminen jäsenille ja edunsaajille heikkenee.

4. Laitoksen on varmistettava ulkoistettujen toimien moitteeton toiminta palveluntarjoajan valintamenettelyn ja kyseisen palveluntarjoajan toimien jatkuvan seurannan avulla.

5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että laitokset, jotka ulkoistavat mitä tahansa toimintoja, tekevät ▌ kirjallisen sopimuksen palveluntarjoajan kanssa. Sopimuksen on oltava oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoinen, ja siinä on selkeästi määriteltävä laitoksen ja palveluntarjoajan oikeudet ja velvollisuudet.

6. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että laitokset ilmoittavat hyvissä ajoin ennakolta toimivaltaisille viranomaisille aikomuksistaan ulkoistaa mitä tahansa toimintoja sekä niihin myöhemmin tehtävistä merkittävistä muutoksista.

7. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on riittävät valtuudet pyytää laitoksilta tietoja kaikista ulkoistetuista ▌tehtävistä.

34 artikla

Sijoitusten hoito

Jäsenvaltiot eivät saa estää laitoksia nimeämästä sijoitussalkun hoitajiksi toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneita omaisuudenhoitajia, jotka on asianmukaisesti hyväksytty tämän toiminnan harjoittamiseen ▌direktiivien 2009/65/EY, 2009/138/EY, 2011/61/EU, 2013/36/EU ja 2014/65/EU mukaisesti, sekä laitoksia, joita tarkoitetaan tämän direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa.

3 LUKU

Säilytysyhteisö

35 artikla

Säilytysyhteisön nimeäminen

1. Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että laitos nimeää yhden tai useamman säilytysyhteisön 36 ja 37 artiklan mukaiseen varojen säilyttämiseen ja valvontatehtäviin kunkin sellaisen ammatillista lisäeläkettä koskevan järjestelmän osalta, jossa jäsenet ja edunsaajat kantavat kokonaisuudessaan sijoitusriskin, jos kotijäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä ei säädetä 36 ja 37 artiklan mukaisesta varojen säilyttämisen suojasta ja valvontatehtävistä ja jos eläkejärjestelmän varoihin liittyvää säilytysyhteisöä ei ole jo nimetty rahoitustuotteissa direktiivien 2011/61/EU tai 2009/65/EU mukaisesti, .

2. Kotijäsenvaltio voi edellyttää, että laitos nimeää sellaisten ammatillisten lisäeläkkeiden järjestelmien osalta, jossa jäsenet ja edunsaajat eivät kanna kokonaisuudessaan sijoitusriskiä, säilytysyhteisön 36 ja 37 artiklan mukaiseen varojen säilyttämiseen ja valvontatehtäviin. Tätä vaatimusta ei sovelleta laitoksen varoihin siltä osin kuin kyseinen laitos on sijoittanut nämä varat suoraan yhteen tai useampaan yhteisöön, joiden puolesta nimetään direktiivien 2011/61/EU tai 2014/91/EU mukaisesti säilytysyhteisö varojen säilyttämistä ja eläkejärjestelmän valvontatehtäviä varten, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 36 artiklan 5 kohdan soveltamista.

3. Jäsenvaltiot eivät saa rajoittaa laitoksia nimeämästä ▌toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneita säilytysyhteisöjä, jotka on asianmukaisesti hyväksytty ▌direktiivin 2013/36/EU tai 2014/65/EU mukaisesti tai jotka on hyväksytty direktiivissä 2009/65/EY tai 2011/61/EU tarkoitetuiksi säilytysyhteisöiksi.

4. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti kieltää 62 artiklan mukaisesti alueellaan sijaitsevien ▌varojen vapaan käyttämisen laitoksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä.

5. Säilytysyhteisö on nimettävä ▌kirjallisella sopimuksella. Sopimuksessa on määritettävä se tietojen toimittaminen, joka katsotaan tarpeelliseksi, jotta säilytysyhteisö voi suorittaa ▌sille tässä direktiivissä ▌annetut tehtävät.

6. Suorittaessaan 36 ja 37 artiklassa säädettyjä tehtäviä laitoksen ja säilytysyhteisön on toimittava rehellisesti, oikeudenmukaisesti, ammattimaisesti, riippumattomasti ja järjestelmän jäsenten ja edunsaajien edun mukaisesti.

7. Säilytysyhteisö ei saa harjoittaa laitoksen osalta toimintaa, joka voi aiheuttaa eturistiriitoja laitoksen, eläkejärjestelmän jäsenten ja edunsaajien ja itsensä välillä, paitsi jos säilytysyhteisö on toiminnallisesti ja hierarkkisesti erottanut säilytystehtäviensä hoitamisen muista mahdollisesti ristiriitaisista tehtävistään ja mahdolliset eturistiriidat tunnistetaan ja hoidetaan, niitä valvotaan ja ne ilmoitetaan asianmukaisesti laitokselle sekä eläkejärjestelmän jäsenille ja edunsaajille.

8. Jos säilytysyhteisöä ei nimetä ja jos laitos ei ole sijoittanut kaikkia eläkevaroja direktiivin 2011/61/EU tai 2009/65/EU soveltamisalaan kuuluviin rahoitustuotteisiin eikä säilytysyhteisöä ole nimetty näiden direktiivien mukaisesti, laitosten on otettava käyttöön järjestelyt, joilla ehkäistään ja ratkaistaan eturistiriidat, kun säilytysyhteisö ja omaisuudenhoitaja hoitavat tehtäviä muulla tavoin.

36 artikla

Varojen säilyttäminen ja säilytysyhteisön vastuu

1. Jos sellaisen eläkejärjestelmän varat, jotka muodostuvat rahoitusvälineistä, joita voidaan säilyttää, annetaan säilytysyhteisön säilytettäviksi, säilytysyhteisön on säilytettävä kaikkia rahoitusvälineitä, jotka voidaan kirjata säilytysyhteisön kirjanpitoon avatulle rahoitusvälinetilille, ja kaikkia rahoitusvälineitä, jotka voidaan fyysisesti toimittaa säilytysyhteisölle.

Säilytysyhteisön on tätä varten varmistettava, että rahoitusvälineet, jotka voidaan kirjata säilytysyhteisön kirjanpitoon avatulle rahoitusvälinetilille, kirjataan säilytysyhteisön kirjanpitoon laitoksen nimissä avatuille erillisille tileille direktiivin 2004/39/EY vahvistettujen sääntöjen mukaisesti, jotta niiden voidaan milloin tahansa todeta selkeästi kuuluvan mainitulle laitokselle tai eläkejärjestelmän jäsenille ja edunsaajille.

2. Jos laitoksen varat koostuvat muista kuin 1 kohdassa tarkoitetuista varoista, säilytysyhteisön on todennettava, että laitos ▌omistaa varat, ja sen on pidettävä kirjaa niiden varoista. Todentaminen on tehtävä laitoksen toimittamien tietojen tai asiakirjojen perusteella ja ulkopuolisen näytön perusteella, jos sellaista on saatavilla. Säilytysyhteisön on pidettävä kirjanpitonsa ajan tasalla.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että säilytysyhteisö on vastuussa laitokselle sekä jäsenille ja edunsaajille tappioista, joita niille aiheutuu säilytysyhteisön velvoitteiden täyttämisen laiminlyömisestä tai sen tehtävien puutteellisesta suorittamisesta.

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että se, että säilytysyhteisö on siirtänyt kaikki tai osan säilyttämistään varoista kolmannelle osapuolelle, ei vaikuta kyseisen säilytysyhteisön vastuuseen.

5. Jos varojen säilytykseen ei nimetä säilytysyhteisöä ja jos laitos ei ole sijoittanut kaikkia eläkevaroja direktiivin 2011/61/EU tai 2009/65/EU soveltamisalaan kuuluviin rahoitustuotteisiin eikä säilytysyhteisöä ole nimetty näiden direktiivien mukaisesti, laitosten on vähintään

a)  varmistettava, että rahoitusvälineitä hoidetaan ja suojellaan asianmukaisesti;

b)  pidettävä kirjaa, minkä avulla laitos pystyy yksilöimään kaikki varat jatkuvasti ja viipymättä;

c)  toteutettava tarvittavat toimenpiteet estääkseen varojen säilyttämiseen liittyvät eturistiriidat;

d)  ilmoitettava pyynnöstä toimivaltaisille viranomaisille, miten varoja säilytetään.

37 artikla

Valvontatehtävät

1. Ainakin yhden 35 artiklan mukaisesti nimetyistä säilytysyhteisöistä on suoritettava myös seuraavat tehtävät:

a)  sen on toteutettava laitoksen toimeksiannot, jolleivät ne ole ristiriidassa kansallisen lainsäädännön tai laitoksen sääntöjen kanssa;

b)  sen on varmistettava, että laitoksen ▌varoja koskeviin liiketoimiin liittyvät maksut suoritetaan laitokselle yleensä käytössä olevissa määräajoissa;

c)  sen on varmistettava, että varojen tuottamat tulot käytetään laitoksen sääntöjen mukaisesti.

2. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, laitoksen kotijäsenvaltio voi määrätä muita valvontatehtäviä säilytysyhteisön suoritettaviksi.

3. Jos valvontatehtäviin ei nimetä säilytysyhteisöä ja jos laitos ei ole sijoittanut kaikkia eläkevaroja direktiivin 2011/61/EU tai 2009/65/EU soveltamisalaan kuuluviin rahoitustuotteisiin eikä säilytysyhteisöä ole nimetty näiden direktiivien mukaisesti, laitoksen on otettava käyttöön menettelyt, joilla varmistetaan, että laitos itse suorittaa asianmukaisesti valvontatehtävät, jotka muutoin kuuluisivat säilytysyhteisöjen suoritettaviksi.

IV OSASTO

ELÄKEJÄRJESTELMÄN MAHDOLLISILLE JÄSENILLE, JÄSENILLE JA EDUNSAAJILLE ANNETTAVAT TIEDOT

1 LUKU

Yleiset säännökset

38 artikla

Periaatteet

1. Ottaen huomioon eläkejärjestelmän luonteen ja asiaan liittyvän hallinnollisen rasitteen jäsenvaltioiden on varmistettava, että jokainen niiden alueelle sijoittautunut laitos antaa

a) mahdollisille jäsenille vähintään 55 artiklassa tarkoitetut tiedot;

b)jäsenille vähintään 40 a–58 artiklassa tarkoitetut tiedot; ja

(c) edunsaajille vähintään 57 ja 58 artiklassa tarkoitetut tiedot.

2. Tietojen on täytettävä kaikki seuraavat vaatimukset:

a)  ne on saatettava ajan tasalle säännöllisesti ja niitä on mukautettava mahdollisten jäsenten, jäsenten ja edunsaajien tarpeisiin;

b)  ne on oltava kirjoitettu selkeästi käyttäen selkeää, ytimekästä ja ymmärrettävää kieltä sekä välttäen ammattikielen käyttöä ja teknisiä termejä, jos niiden sijasta voidaan käyttää yleiskielen sanoja;

c)  ne eivät saa olla harhaanjohtavia, ja käsitteistön ja sisällön johdonmukaisuus on varmistettava;

d)  niiden esitystavan on oltava kirjasinkokonsa puolesta ja muutoin helppolukuinen.

d a)  niiden on oltava saatavilla sen jäsenvaltion virallisella kielellä, jonka ammatillisten lisäeläkkeiden järjestelmiä koskevaa sosiaali- ja työlainsäädäntöä sovelletaan kyseiseen eläkejärjestelmään;

d b)  ne on asetettava mahdollisten jäsenten, jäsenten ja edunsaajien käyttöön maksutta sähköisessä muodossa, mukaan luettuna pysyvällä välineellä tai verkkosivun kautta, tai paperikopiona.

Värejä ei saa käyttää, jos ne voivat vähentää tietojen ymmärrettävyyttä silloin, kun eläke-etuusote painetaan tai valokopioidaan mustavalkoisena.

39 artikla

Eläkejärjestelmän ehdot

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava kaikkien niiden alueella sijaitsevien laitosten osalta, että jäsenille tiedotetaan riittävästi eläkejärjestelmän ehdoista, erityisesti

a) eläkejärjestelmän osapuolten oikeuksista ja velvollisuuksista;

b) jäsenten ja edunsaajien kantamista eläkejärjestelmään liittyvistä riskeistä.

2. Niiden eläkejärjestelmien osalta, joissa jäsenet kantavat sijoitusriskin ja joissa tarjotaan useampi kuin yksi vaihtoehto, joilla on eri sijoitusprofiili, jäsenille on ilmoitettava ▌ ehdot, jotka koskevat saatavilla olevia sijoitusvaihtoehtoja, oletuksena olevaa sijoitusvaihtoehtoa ja tarvittaessa eläkejärjestelmän sääntöä liittää tietty jäsen yksittäiseen sijoitusvaihtoehtoon.

3. Jäsenten ja edunsaajien sekä tarvittaessa heidän edustajiensa on saatava kohtuullisen ajan kuluessa kaikki eläkejärjestelmän sääntöihin tehtäviä muutoksia koskevat olennaiset tiedot.

4. Laitosten on julkaistava eläkejärjestelmän ehdot ▌.

2 LUKU

Eläke-etuusote ja muut tiedot

40 a artikla

Eläke-etuusote

1. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että laitokset laativat ytimekkään asiakirjan, jossa annetaan keskeiset merkitykselliset tiedot kullekin jäsenelle. Asiakirjan otsikossa on oltava maininta ”eläke-etuusote”.

2. Jäsenvaltioiden on vaadittava, että eläke-etuusotteen tiedot ovat tarkkoja ja saatetaan ajan tasalle ja lähetetään jokaiselle jäsenelle vähintään vuosittain ja veloituksetta.

3. Eläke-etuusotteeseen sisältyvien tietojen merkittävät muutokset edelliseen vuoteen verrattuna on ilmoitettava selkeästi.

4. Laatiessaan eläke-etuusotetta koskevia sääntöjä jäsenvaltioiden on vaadittava, että sen tulee sisältää keskeiset jäsenten kannalta merkitykselliset tiedot siten, että otetaan huomioon kansallisten eläkejärjestelmien ja kansallisen sosiaali-, työ- ja verolainsäädännön erityispiirteet.

5. Tässä direktiivissä keskeisillä jäsenten kannalta merkityksellisillä tiedoilla tarkoitetaan

a) jäsenen henkilötietoja, mukaan lukien selvä ilmoitus lakisääteiselle eläkkeelle jäämisen päivämäärästä tai päivämäärästä, jolloin eläke-etuudet tulevat maksettaviksi;

b) laitoksen tunnistetietoja ja jäsenen eläkejärjestelmän tunnistetietoja;

c) tarvittaessa tietoja eläkejärjestelmän täydellisistä tai osittaisista takuista; d) tietoja eläke-ennusteista ottaen huomioon eläkejärjestelmän erityisluonne ja organisaatio, sekä vastuuvapauslauseke, jossa todetaan, että kyseiset ennusteet saattavat poiketa saatujen etuuksien lopullisesta arvosta;

e) tietoja sijoitusprofiilista, mukaan luettuna selkeä ilmoitus jäsenen kantamista riskeistä parhaimman skenaarion ja äärimmäisen mutta mahdollisen huonoimman skenaarion mukaisesti eläkejärjestelmän erityisluonne huomioon ottaen;

(f) tietoja eläkejärjestelmän kertyneistä etuuksista, maksuista ja eritellyistä kustannuksista ottaen huomioon eläkejärjestelmän erityisluonne ja organisaatio;

g) tietoja eläkejärjestelmän aikaisemmista tuloksista ottaen huomioon eläkejärjestelmän erityisluonne;

i) tietoja siitä, miten saadaan laitokseen tai eläkejärjestelmään liittyviä lisätietoja, 31 ja 32 artiklassa eritellyt tiedot mukaan luettuina.

Jos eläkejärjestelmässä ei anneta takuuta, on ensimmäisen alakohdan c alakohdan soveltamista varten eläke-etuusotteeseen sisällytettävä asiaa koskeva maininta. Jos takuu annetaan, eläke-etuusotteessa on selostettava lyhyesti takeen luonne ja annettava tiedot jäsenelle kertyneiden etuuksien nykykyisestä rahoitustasosta.

5. Jäsenvaltioiden on vaihdettava eläke-etuusotteen muotoa ja sisältöä koskevia parhaita käytäntöjä.

55 artikla

Eläkejärjestelmän mahdollisille jäsenille annettavat tiedot

Jäsenvaltioiden on vaadittava laitoksia varmistamaan, että mahdollisille jäsenille annetaan ennen eläkejärjestelmään liittymistä tiedot eläkejärjestelmän merkityksellisistä ominaisuuksista sekä tiedot jäsenille tarjolla olevista vaihtoehdoista, myös tiedot siitä, miten ympäristö-, ilmasto- ja sosiaalinäkökohdat sekä hyvään hallintotapaan liittyvät näkökohdat on otettu huomioon sijoituspolitiikassa.

Jos mahdolliset jäsenet eivät voi valita ja heidät liitetään automaattisesti eläkejärjestelmään, laitoksen on annettava heille keskeiset ja merkitykselliset tiedot jäsenyydestä välittömästi järjestelmään liittämisen jälkeen.

56 artikla

Jäsenille eläkkeelle siirtymistä edeltävässä vaiheessa annettavat tiedot

Laitosten on toimitettava eläke-etuusotteen lisäksi kullekin jäsenelle vähintään kaksi vuotta ennen eläkejärjestelmässä vahvistettua eläkeikää tai jäsenen pyynnöstä seuraavat tiedot:

a)  tiedot jäsenille tarjolla olevista eläketulon ottamista koskevista vaihtoehdoista ▌;

b)  jos eläke-etuutta ei makseta elinkorkona koko eliniän ajan, tiedot tarjolla olevista etuudenmaksutuotteista ▌.

57 artikla

Edunsaajille maksatusvaiheessa annettavat tiedot

1. Jäsenvaltioiden on vaadittava laitoksia antamaan edunsaajille säännöllisesti tiedot maksettaviksi tulleista etuuksista ja vastaavista maksuvaihtoehdoista.

1 a. Laitosten on tiedotettava edunsaajille maksettavaksi tulevien etuuksien tason mahdollisesta alentamisesta ennen tällaista mahdollista alentamista koskevan päätöksen tekemistä.

2. Jos edunsaajat kantavat merkittävän sijoitusriskin maksatusvaiheen aikana, jäsenvaltioiden on varmistettava, että edunsaajat saavat asianmukaiset tiedot säännöllisesti ja oikea-aikaisesti.

58 artikla

Eläkejärjestelmän jäsenille ja edunsaajille pyynnöstä annettavat tiedot

1. Laitoksen on annettava jäsenen, edunsaajan tai heidän edustajiensa pyynnöstä seuraavat lisätiedot:

a) 31 artiklassa tarkoitettu vuositilinpäätös ja vuosikertomus, tai jos laitos vastaa useammasta kuin yhdestä järjestelmästä, kunkin eläkejärjestelmän vuositilinpäätös ja vuosikertomus;

b) 32 artiklassa tarkoitettu sijoituspolitiikan periaatteita koskeva selvitys;

c) kaikki muut tiedot olettamista, joita on käytetty 40 a artiklan 4 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen ennusteiden tuottamiseen.

2. Laitoksen on ▌myös annettava ▌tietoa

  a) tarvittaessa eläke-etuuksien tavoitetasosta;

  b) etuuksien tasosta työsuhteen päättyessä.

V osasto

VAKAVARAISUUSVALVONTA

1 luku

Vakavaraisuusvalvontaa koskevat yleiset säännöt

59 artikla

Vakavaraisuusvalvonnan päätavoite

1. Vakavaraisuusvalvonnan päätavoitteena on jäsenten ja edunsaajien oikeuksien suojaaminen sekä laitosten vakaus ja moitteettomuus.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisille viranomaisille annetaan tarvittavat keinot ja niillä on tarvittava asiantuntemus, valmiudet ja toimivalta 1 kohdassa säädetyn valvonnan päätavoitteen toteuttamista varten.

60 artikla

Vakavaraisuusvalvonnan laajuus

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ▌laitosten vakavaraisuutta valvotaan, mukaan lukien seuraavien osa-alueiden valvonta:

a) toiminnan edellytykset;

b) vakuutustekninen vastuuvelka;

c) vakuutusteknisen vastuuvelan rahoittaminen;

d) lakisääteiset omat varat;

e) käytettävissä oleva solvenssimarginaali;

f) vaadittu solvenssimarginaali;

g) sijoittamista koskevat säännöt ja sijoitusten hoito;

h a) sukupolvien välinen tasapaino eläkejärjestelmissä;

(i) hallintojärjestelmä; ja

(j) jäsenille ja edunsaajille toimitettavat tiedot.

61 artikla

Vakavaraisuusvalvonnan yleiset periaatteet

1. Kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat vastuussa ▌laitosten vakavaraisuusvalvonnasta.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvonta perustuu tulevaisuuteen suuntautuvaan ja riskilähtöiseen lähestymistapaan.

3. Laitosten valvonnassa on yhdistyttävä asianmukaisesti laitosten toimitiloissa tapahtuvat tarkastukset ja niiden ulkopuolella toteutetut toimet.

4. Valvontaan liittyvää toimivaltaa on käytettävä tavalla, joka on oikea-aikainen ja oikeasuhteinen laitoksen hallinnoimiin eläkejärjestelmiin liittyvien riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen nähden.

5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset tarkastelevat asianmukaisesti toimiensa mahdollisia vaikutuksia Euroopan unionin rahoitusjärjestelmien vakauteen, erityisesti hätätilanteissa.

62 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten valtuudet puuttua toimintaan ja tehtävät

1. Toimivaltaisten viranomaisten on edellytettävä, että jokaisella niiden alueella sijaitsevalla laitoksella on asianmukainen hallinto- ja kirjanpitojärjestelmä sekä riittävä sisäisen tarkastuksen menettely.

2. Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt ja varmistettava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat määrätä hallinnollisia seuraamuksia ja muita hallinnollisia toimenpiteitä, joita sovelletaan kaikkiin sellaisten kansallisten säännösten ja määräysten rikkomisiin, joilla tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja niiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden määräämät hallinnolliset seuraamukset ja muut hallinnolliset toimenpiteet ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

2 a. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että toimivaltaisen viranomaisen on julkistettava ilman aiheetonta viivytystä kaikki hallinnolliset seuraamukset tai hallinnolliset toimenpiteet, joita se on määrännyt sellaisten kansallisten säännösten ja määräysten rikkomisesta, joilla tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja joista ei ole valitettu ajoissa, mukaan luettuina tiedot rikkomuksen tyypistä ja luonteesta ja vastuullisina pidettyjen henkilöiden henkilöllisyydestä. Jos toimivaltainen viranomainen tällaisten tietojen julkistamisen oikeasuhteisuuden tapauskohtaisen arvioinnin jälkeen katsoo, että näiden tietojen julkistaminen ei ole oikeasuhteista, tai jos tietojen julkistaminen voisi vaarantaa rahoitusmarkkinoiden vakauden tai meneillään olevan tutkinnan, toimivaltainen viranomainen voi päättää lykätä julkistamista, olla julkistamatta tai julkistaa nimiä mainitsematta.

3. Laitoksen toiminnan kieltävä tai sitä rajoittava päätös on perusteltava yksityiskohtaisesti ja annettava tiedoksi kyseiselle laitokselle. Tämä päätös on annettava tiedoksi myös EVLEV:lle, jonka on välitettävä se kaikille unionin toimivaltaisille viranomaisille.

4. Toimivaltaiset viranomaiset voivat myös rajoittaa laitoksen varojen vapaata käyttämistä tai kieltää sen kokonaan, erityisesti kun

a)  laitos ei ole muodostanut riittävää koko liiketoimintansa käsittävää vakuutusteknistä vastuuvelkaa tai sen varat ovat riittämättömät kattamaan vakuutustekninen vastuuvelka;

b)  laitos ei enää täytä lakisääteisiä omia varoja koskevia vaatimuksia.

5. Jäsenten ja edunsaajien etujen suojaamiseksi toimivaltaiset viranomaiset voivat siirtää niiden alueella sijaitsevan laitoksen toiminnasta vastaavien henkilöiden kotijäsenvaltion lainsäädännön mukaisen toimivallan kokonaan tai osittain erityiselle edustajalle, joka on sopiva käyttämään tätä toimivaltaa.

6. Toimivaltainen viranomainen voi rajoittaa sen alueella sijaitsevan laitoksen toimintaa tai kieltää sen kokonaan, erityisesti, jos

a)  laitos ei suojaa eläkejärjestelmän jäsenten ja edunsaajien etuja asianmukaisesti;

b)  laitos ei enää täytä toiminnalle asetettuja edellytyksiä;

c)  laitos laiminlyö vakavasti siihen sovellettavan säännöstön mukaan sille kuuluvia velvoitteita;

d)  laitos ei rajatylittävässä toiminnassaan noudata ammatillisten lisäeläkkeiden järjestelmiin sovellettavia vastaanottavan jäsenvaltion sosiaali- ja työlainsäädännön vaatimuksia.

7. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän direktiivin mukaisesti annettuihin lakeihin, asetuksiin tai hallinnollisiin määräyksiin perustuvista laitosta koskevista päätöksistä voidaan valittaa tuomioistuimeen.

63 artikla

Valvojan tarkastusprosessi

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset tarkastelevat aiheellisiksi katsomissaan tapauksissa sellaisia strategioita, prosesseja ja raportointimenettelyjä, joita laitokset ovat ottaneet käyttöön tämän direktiivin nojalla annettujen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten noudattamiseksi , ottaen huomioon laitoksen toiminnan luonteen, laajuuden ja monitahoisuuden.

Kyseisessä tarkastuksessa on otettava huomioon laitosten toimintaolosuhteet, ja tarvittaessa ulkoistettuja keskeisiä toimintoja tai muita tehtäviä niille suorittavat osapuolet. Tarkastukseen on sisällyttävä seuraavat osat:

a) hallintojärjestelmää koskevien laadullisten vaatimusten arviointi;

b) laitokseen kohdistuvien riskien arviointi;

c) sen arviointi, kuinka laitos kykenee arvioimaan ja hallitsemaan näitä riskejä.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on seurantavälineet, kuten stressitestit, joilla ne voivat todeta laitoksen taloudellisten edellytysten heikkenemisen ja valvoa, kuinka heikkenemistä torjutaan.

3. Toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava tarvittavat valtuudet vaatia laitoksia korjaamaan valvojan tarkastusprosessin aikana todetut heikkoudet ja puutteet.

4. Toimivaltaisten viranomaisten on vahvistettava 1 kohdassa säädetyn tarkastuksen toteuttamisen vähimmäistiheys ja laajuus ottaen huomioon kyseisten laitosten toiminnan luonteen, laajuuden ja monitahoisuuden.

64 artikla

Toimivaltaisille viranomaisille toimitettavat tiedot

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on kaikkien niiden alueella sijaitsevien laitosten osalta tarvittavat valtuudet ja keinot

  a) vaatia laitosta, sen hallituksen jäseniä ja muita johtajia tai laitoksen toiminnasta tosiasiallisesti vastaavia tai keskeisissä tehtävissä toimivia henkilöitä toimittamaan sille milloin tahansa tietoa kaikista laitoksen liiketoimintaan liittyvistä seikoista tai kaikki laitoksen liiketoimintaan liittyvät asiakirjat;

  b) valvoa laitoksen ja muiden yritysten tai laitosten välisiä suhteita, kun kyseisille yrityksille tai laitoksille ulkoistetaan ja edelleenulkoistetaan keskeisiä toimintoja tai muita tehtäviä, joilla on vaikutusta laitoksen taloudelliseen asemaan tai jotka ovat keskeisiä tehokkaan valvonnan kannalta;

  c) saada säännöllisesti seuraavat asiakirjat: oma riskien arviointi, selvitys sijoituspolitiikkaa koskevista periaatteista, ▌vuositilinpäätös ja vuosikertomus ▌ sekä kaikki muut valvonnan kannalta välttämättömät asiakirjat;

  d) vahvistaa, mitkä asiakirjat ovat tarpeen valvontaa varten, mukaan lukien

  i) sisäiset osavuosikatsaukset;

  ii) vakuutusmatemaattiset arviot ja yksityiskohtaiset olettamat;

  iii) varojen ja vastuiden vastaavuutta koskevat (”asset-liability”) selvitykset;

  iv) todisteet sijoituspolitiikkaa koskevien periaatteiden noudattamisesta;

  v) todisteet suunnitelmien mukaisesta maksuosuuksien suorittamisesta;

  vi) edellä 31 artiklassa tarkoitetusta tilintarkastuksesta vastaavien henkilöiden kertomukset;

  e) suorittaa tarkastuksia paikalla laitoksen toimitiloissa ja tarvittaessa ulkoistettujen ja edelleenulkoistettujen toimintojen osalta ja tarkastaa, noudatetaanko toiminnassa valvontasääntöjä;

f) pyytää laitoksilta milloin tahansa tietoja ulkoistetuista ja edelleenulkoistetuista toiminnoista.

65 artikla

Avoimuus ja vastuuvelvollisuus

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset suorittavat tässä direktiivissä säädetyt tehtävät avoimesti, riippumattomasti ja vastuullisesti huolehtimalla asianmukaisesti luottamuksellisten tietojen suojasta.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava seuraavien tietojen julkistaminen:

a) ammatillisia lisäeläkejärjestelmiä koskevat lait, asetukset, hallinnolliset määräykset ja yleisohjeet sekä tieto siitä, onko jäsenvaltio päättänyt soveltaa tätä direktiiviä 4 ja 5 artiklan mukaisesti;

b) 63 artiklassa säädettyä valvojan tarkastusprosessia koskevat tiedot;

c) vakavaraisuuskehyksen soveltamiseen liittyviä keskeisiä seikkoja koskevat yhteen kootut tilastotiedot;

d)▌vakavaraisuusvalvonnan päätavoite ▌ ja tiedot toimivaltaisten viranomaisten pääasiallisista toiminnoista ja tehtävistä;

e) tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavia hallinnollisia seuraamuksia koskevat säännöt.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niillä on käytössä ja ne soveltavat avoimia menettelyjä toimivaltaisten viranomaisten hallinto- ja johtoelinten jäsenten nimittämisessä ja erottamisessa.

2 luku

Salassapitovelvollisuus ja tietojenvaihto

66 artikla

Salassapitovelvollisuus

1. Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt, joilla varmistetaan, että kaikki henkilöt, jotka työskentelevät tai ovat työskennelleet toimivaltaisten viranomaisten palveluksessa, sekä toimivaltaisten viranomaisten puolesta toimivia tilintarkastajia ja asiantuntijoita koskee salassapitovelvollisuus.

Kyseiset henkilöt eivät saa ilmaista tehtäviään hoitaessa saamiaan luottamuksellisia tietoja muille henkilöille tai viranomaisille, paitsi sellaisessa tiivistetyssä tai yhteen kootussa muodossa, josta yksittäisiä laitoksia ei voida tunnistaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta menettelyä rikoslainsäädännön piiriin kuuluvien tapausten osalta.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jos eläkejärjestelmä puretaan, jäsenvaltiot voivat sallia luottamuksellisten tietojen luovuttamisen siviili- tai kauppaoikeudellisessa menettelyssä.

67 artikla

Luottamuksellisten tietojen käyttö

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset, jotka saavat luottamuksellisia tietoja tämän direktiivin nojalla, käyttävät näitä tietoja ainoastaan tehtäviensä hoidossa sekä

a)  tarkastaakseen, että laitokset täyttävät ammatillisten lisäeläkkeiden tarjoamista koskevan liiketoiminnan aloittamista koskevat edellytykset ennen toimintansa aloittamista;

b)  helpottaakseen laitosten toiminnan seurantaa, mukaan lukien vakuutusteknisen vastuuvelan, vakavaraisuuden, hallintojärjestelmän ja jäsenille ja edunsaajille toimitettujen tietojen seuranta;

c)  määrätäkseen korjaavia toimenpiteitä, seuraamukset mukaan lukien;

d)  valituksissa toimivaltaisten viranomaisten päätöksistä, jotka on tehty sellaisten säännösten mukaisesti, joilla tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä;

e)  toimiakseen tuomioistuinmenettelyissä, jotka koskevat säännöksiä, joilla tämä direktiivi pannaan täytäntöön.

67 a artikla

Euroopan parlamentin tutkintavaltuudet

Tämän direktiivin 66 ja 67 artikla eivät rajoita Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 226 artiklalla Euroopan parlamentille annettua tutkintavaltaa.

68 artikla

Tietojenvaihto viranomaisten kesken

1. Mitä 66 ja 67 artiklassa säädetään, ei estä mitään seuraavista:

a)  tietojenvaihtoa samassa jäsenvaltiossa valvontatehtäviään hoitavien eri toimivaltaisten viranomaisten välillä;

b)  tietojenvaihtoa eri jäsenvaltioissa valvontatehtäviään hoitavien eri toimivaltaisten viranomaisten välillä;

c)  tietojenvaihtoa valvontatehtäviään hoitavien toimivaltaisten viranomaisten ja minkä tahansa seuraavien, samassa jäsenvaltiossa toimivien tahojen välillä:

i) rahoitusalan yhteisöjen ja muiden rahoituslaitosten valvonnasta vastaavat viranomaiset ja rahoitusmarkkinoiden valvonnasta vastaavat viranomaiset;

ii) viranomaiset tai elimet, joiden vastuulla on ylläpitää rahoitusjärjestelmän vakautta jäsenvaltioissa makrotason vakautta koskevien sääntöjen avulla;

iii) eläkejärjestelmän purkamiseen ja muihin vastaaviin menettelyihin osallistuvat elimet;

iv) uudelleenjärjestelyelimet tai -viranomaiset, jotka pyrkivät säilyttämään rahoitusjärjestelmän vakauden;

v) laitosten, vakuutusyritysten ja muiden rahoituslaitosten lakisääteisen tilintarkastuksen suorittamisesta vastuussa olevat henkilöt;

d)  sellaisten tietojen luovuttamista eläkejärjestelmän purkamista hoitaville elimille, jotka ovat välttämättömiä niiden tehtävien hoitamiseksi.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten, elinten ja henkilöiden vastaanottamiin tietoihin on sovellettava 66 artiklassa säädettyjä salassapitovelvollisuutta koskevia sääntöjä.

3. Mitä 66 ja 67 artiklassa säädetään, ei estä jäsenvaltioita sallimasta tietojenvaihtoa toimivaltaisten viranomaisten ja seuraavien tahojen välillä:

a)  viranomaiset, jotka ovat vastuussa eläkejärjestelmien purkamiseen sekä muihin vastaaviin menettelyihin osallistuvien elinten valvonnasta;

b)  viranomaiset, jotka ovat vastuussa laitosten, ▌vakuutusyritysten ja muiden rahoituslaitosten lakisääteisiä tilintarkastuksia suorittavien henkilöiden valvonnasta;

c)  laitosten riippumattomat vakuutusmatemaatikot, jotka suorittavat näiden laitosten valvontaa, ja näiden vakuutusmatemaatikkojen valvonnasta vastuussa olevat elimet.

69 artikla

Tietojen toimittaminen keskuspankeille, rahapoliittisille viranomaisille, Euroopan valvontaviranomaisille ja Euroopan järjestelmäriskikomitealle

1. Edellä olevassa 66 ja 67 artiklassa ei estetä toimivaltaista viranomaista toimittamasta tietoja seuraaville tahoille niiden tehtävien hoitamiseksi:

a) keskuspankit ja muut elimet, jotka hoitavat vastaavaa tehtävää rahapoliittisina viranomaisina;

b) tarvittaessa muut maksujärjestelmien valvonnasta vastaavat viranomaiset;

c) Euroopan järjestelmäriskikomitea ja EVLEV ▌.

2. Mitä 68–71 artiklassa säädetään, ei estä 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettuja viranomaisia tai elimiä toimittamasta toimivaltaisille viranomaisille tietoja, joita ne saattavat tarvita 67 artiklassa mainittuihin tarkoituksiin.

3. Edellä olevien 1 ja 2 kohdan mukaisesti saatuihin tietoihin sovelletaan vähintään tässä direktiivissä säädettyjä salassapitovaatimuksia vastaavia vaatimuksia.

70 artikla

Tietojen luovuttaminen rahoituslainsäädännöstä vastaaville hallintoyksiköille

1. Mitä 66 artiklan 1 kohdassa, 67 artiklassa ja 71 artiklan 1 kohdassa säädetään, ei estä jäsenvaltioita sallimasta luottamuksellisten tietojen luovuttamista toimivaltaisten viranomaisten välillä tai muille keskushallinnon yksiköille, jotka vastaavat laitoksia, luottolaitoksia, rahoituslaitoksia, sijoituspalveluyrityksiä ja vakuutusyrityksiä koskevan lainsäädännön valvonnasta, sekä näiden yksiköiden toimeksiannosta toimiville tarkastajille.

Näitä tietoja voidaan luovuttaa ainoastaan, kun se on tarpeellista vakavaraisuusvalvonnan ja laitosten kriisien estämisen ja ratkaisemisen kannalta. Henkilöiden, joilla on pääsy tietoihin, on noudatettava salassapitovaatimuksia, jotka ovat vähintään tässä direktiivissä säädettyjä vastaavat, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 2 kohdan soveltamista. Jäsenvaltioiden on kuitenkin säädettävä, että 68 artiklan mukaisesti paikalla tehdyissä tarkastuksissa saatuja tietoja voidaan luovuttaa ainoastaan, jos siihen on saatu nimenomainen suostumus toimivaltaiselta viranomaiselta, jolta tiedot ovat lähtöisin, tai sen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta, jossa paikalla tehtävä tarkastus on tehty.

2. Jäsenvaltioiden on sallittava, että laitosten vakavaraisuusvalvontaa koskevia luottamuksellisia tietoja luovutetaan asianomaisen jäsenvaltion parlamentaarisille tutkintavaliokunnille ja tilintarkastustuomioistuimille sekä muille asianomaisessa jäsenvaltiossa tutkinnasta vastaaville elimille, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) elimillä on kansallisen lainsäädännön mukainen tehtävä tutkia tai tarkastaa sellaisten viranomaisten toimet, jotka vastaavat laitosten valvonnasta tai tällaista valvontaa koskevasta lainsäädännöstä;

b) tiedot ovat ehdottoman välttämättömiä a alakohdassa tarkoitetun tehtävän suorittamiseksi;

c) henkilöitä, joilla on pääsy tietoihin, koskee kansallisen lainsäädännön mukaiset salassapitovaatimukset, jotka ovat vähintään tässä direktiivissä säädettyjä vastaavat;

d) jos tiedot ovat lähtöisin toisesta jäsenvaltiosta, niitä ei saa luovuttaa ilman tiedot antaneiden toimivaltaisten viranomaisten nimenomaista suostumusta, ja ainoastaan niihin tarkoituksiin, joita varten viranomaiset ovat antaneet suostumuksensa.

71 artikla

Tietojenvaihtoa koskevat edellytykset

1. Jäsenvaltioiden on edellytettävä 68 artiklan mukaisessa tietojenvaihdossa, 69 artiklan mukaisessa tietojen toimittamisessa ja 70 artiklan mukaisessa tietojen luovuttamisessa, että vähintään seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) tietojen vaihdon, toimittamisen ja luovuttamisen tarkoituksena on valvonnan ▌ harjoittaminen;

b) saatuja tietoja koskee 66 artiklassa säädetty salassapitovelvollisuus;

c) jos tiedot ovat lähtöisin toisesta jäsenvaltiosta, ne saa luovuttaa ainoastaan sen toimivaltaisen viranomaisen nimenomaisella suostumuksella, jolta tiedot ovat lähtöisin, ja ainoastaan niihin tarkoituksiin, joita varten kyseinen viranomainen on antanut suostumuksensa.

72 artikla

Vakavaraisuutta koskevat kansalliset säännökset

1. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava EVLEV:lle sellaisiin ammatillisten lisäeläkkeiden järjestelmiin sovellettavat vakavaraisuutta koskevat kansalliset säännökset, joita 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu eläkejärjestelmiä koskeva kansallinen sosiaali- ja työlainsäädäntö ei koske ▌.

2. Jäsenvaltioiden on saatettava nämä tiedot ajan tasalle säännöllisesti ja vähintään kahden vuoden välein, ja EVLEV julkistaa nämä tiedot verkkosivustollaan.

VI OSASTO

LOPPUSÄÄNNÖKSET

73 artikla

Jäsenvaltioiden, EVLEV:n ja komission välinen yhteistyö

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava sopivalla tavalla tämän direktiivin yhdenmukainen soveltaminen säännöllisen tietojen ja kokemusten vaihdon avulla tämän alan parhaiden käytäntöjen ja tiiviimmän yhteistyön kehittämiseksi yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa, jotta vältetään kilpailun vääristyminen ja luodaan tarvittavat edellytykset ongelmattomalle rajatylittävälle jäsenyydelle.

2. Komission ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä tiivistä yhteistyötä ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnan valvonnan helpottamiseksi.

3. Toimivaltaisten viranomaisten on tätä direktiiviä sovellettaessa tehtävä yhteistyötä EVLEV:n kanssa asetuksen (EU) N:o 1094/2010 mukaisesti.

Toimivaltaisten viranomaisten on asetuksen (EU) N:o 1094/2010 35 artiklan mukaisesti toimitettava viipymättä EVLEV:lle kaikki tiedot, jota tämä tarvitsee tämän direktiivin ja mainitun asetuksen mukaisten tehtäviensä suorittamiseksi.

4. Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle ja EVLEV:lle kaikista merkittävistä vaikeuksista, jotka aiheutuvat tämän direktiivin soveltamisesta.

Komission, EVLEV:n sekä kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tutkittava nämä vaikeudet mahdollisimman nopeasti sopivan ratkaisun löytämiseksi.

74 artikla

Henkilötietojen käsittely

Laitosten ja toimivaltaisten viranomaisten on suorittaessaan tehtäviään tämän direktiivin puitteissa käsiteltävä henkilötietoja sellaisen kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jolla direktiivi 95/46/EY pannaan täytäntöön. EVLEV noudattaa asetuksen (EY) N:o 45/2001 säännöksiä henkilötietojen käsittelyssä, jota se suorittaa tämän asetuksen puitteissa.

75 artikla

Arviointi ja uudelleentarkastelu

1. Komissio tarkastelee viimeistään ... *[kuusi vuotta tämän direktiivin voimaantulosta] direktiiviä ja raportoi sen täytäntöönpanosta ja vaikuttavuudesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa tarkastelussa keskitytään erityisesti

a) direktiivin asianmukaisuuteen vakavaraisuuden ja hallinnon kannalta;

b) rajatylittävään toimintaan;

c) tämän direktiivin soveltamisesta saatuihin kokemuksiin ja sen vaikutukseen laitosten vakauteen;

d) laitoksiin sovellettaviin kvantitatiivisiin vaatimuksiin;

e) eläke-etuusotteeseen.

3. Tarkastelun tulokset ilmoitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

76 artikla

Direktiivin 2009/138/EY muuttaminen

1. Lisätään direktiiviin 2009/138/EY 306 a artikla seuraavasti:

”306 a artikla

Jos kotijäsenvaltiot tämän direktiivin tullessa voimaan sovelsivat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin .../../EU(20) 4 artiklassa tarkoitettuja säännöksiä, ne voivat jatkaa 31 päivänä joulukuuta 2022 päättyvän siirtymäkauden ajan sellaisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten soveltamista, jotka ne ovat antaneet direktiivin 2002/83/EY 1–19 artiklan, 27–30 artiklan, 32–35 artiklan ja 37–67 artiklan, sellaisena kuin ne ovat voimassa 31 päivänä joulukuuta 2015, noudattamiseksi.

Jos kotijäsenvaltio jatkaa tällaisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten soveltamista, kyseisen kotijäsenvaltion vakuutusyritysten on laskettava vakavaraisuuspääomavaatimuksensa seuraavien erien summana:

a) vakuutusyritysten vakuutustoimintaa koskeva nimellinen vakavaraisuuspääomavaatimus, joka on laskettu ilman ammatillisia lisäeläkkeitä koskevaa liiketoimintaa direktiivin .../.../EU 4 artiklan mukaisesti;

b) ammatillisia lisäeläkkeitä koskevaa liiketoimintaa koskeva solvenssimarginaali, joka on laskettu direktiivin 2002/83/EY 28 artiklan noudattamiseksi annettujen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti.

Komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2017 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen siitä, olisiko ensimmäisessä kohdassa tarkoitettua määräaikaa jatkettava ottaen huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2009/138/EY(21)perustuvan unionin tai kansallisen lainsäädännön kehityksen.

2. Korvataan direktiivin 2009/138/EY 13 artiklan 7 kohta seuraavasti:

7) ’jälleenvakuutuksella’ tai ’jälleenvakuutustoiminnalla’ yhtä seuraavista toiminnoista:

a) toimintaa, jossa on kyse sellaisten riskien hyväksymisestä, jotka vakuutusyritys tai kolmannen maan vakuutusyritys taikka muu jälleenvakuutusyritys tai kolmannen maan jälleenvakuutusyritys on luovuttanut;

b) kun on kyse Lloyd’s-nimisestä vakuutuksenantajien yhteenliittymästä, toimintaa, jossa muu vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys kuin vakuutuksenantajien yhteenliittymä Lloyd’s hyväksyy Lloyd’sin jäsenen luovuttamia riskejä;

c) jälleenvakuutusyrityksen toimesta tapahtuvaa suojan tarjoamista ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavalle yritykselle, joka kuuluu direktiivin .../.../EU [IORP II] soveltamisalaan.

78 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin 6 artiklan c alakohdan ja i–p alakohdan, 12 artiklan 4 kohdan toisen ja kolmannen alakohdan, 12 artiklan 10 kohdan, 13 artiklan, 20 artiklan 6 ja 8 kohdan, 21–30 artiklan, 33 artiklan, 35 artiklan 1, 2 ja 4–7 kohdan, 36–38 artiklan, 39 artiklan 1 ja 3 kohdan, 40–53 artiklan, 55–57 artiklan, 58 artiklan 1 kohdan, 59–61 artiklan, 63 artiklan, 64 artiklan 1 kohdan b–d ja f alakohdan ja 65–71 artiklan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään ...* [18 kuukautta tämän direktiivin voimaantulosta]. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Niissä on myös mainittava, että voimassa oleviin lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin sisältyviä viittauksia tällä direktiivillä kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset ja maininnat tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tämän direktiivin soveltamisalaan liittyvistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

79 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivi 2003/41/EY, sellaisena kuin se on muutettuna liitteessä I olevassa A osassa mainituilla direktiiveillä, ... päivästä ...kuuta ... *[18 kuukautta tämän direktiivin voimaantulosta], sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioita velvoittavia liitteessä I olevassa B osassa asetettuja määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sovellettava niitä.

Viittauksia kumottuun direktiiviin 2003/41/EY pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä II olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

80 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Direktiivin 1–5 artiklaa, 6 artiklan a, b, d–h ja j alakohtaa, 7–11 artiklaa, 12 artiklan 1–9 kohtaa, 14–19 artiklaa, 20 artiklan 1–5 ja 7 kohtaa, 31, 32 ja 34 artiklaa, 35 artiklan 2 ja 3 kohtaa, 39 artiklan 1 ja 3 kohtaa, 58 artiklan 2 kohtaa, 62 artiklaa, 64 artiklan 1 kohdan a ja e alakohtaa ja 64 artiklan 2 kohtaa sovelletaan ... päivästä ...kuuta ... *[18 kuukautta tämän direktiivin voimaantulosta].

81 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

LIITE I

Osa A

Kumottu direktiivi ja luettelo sen muutoksista (79 artiklassa tarkoitetut)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/41/EU

(EUVL L 235, 23.9.2003, s.10)

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/138/EU

(EUVL L 335, 17.12.2009, s. 1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/78/EU

(EUVL L 331, 15.12.2010, s. 120)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/61/EU

(EUVL L 174, 1.7.2011, s.1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/14/EU

(EUVL L 145, 31.5.2013, s. 1)

Vain 303 artikla

 

 

Vain 4 artikla

 

Vain 62 artikla

 

 

Vain 1 artikla

Osa B

Määräajat kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle ja soveltamiselle

(79 artiklassa tarkoitetut)

Direktiivi

Määräaika kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle

Soveltamispäivä

2003/41/EC

2009/138/EC

2010/78/EU

2011/61/EU

2013/14/EU

23.09.2005

31.03.2015

31.12.2011

22.07.2013

21.12.2014

23.09.2005

01.01.2016

31.12.2011

22.07.2013

21.12.2014

_____________

LIITE II

Vastaavuustaulukko

Direktiivi 2003/41/EY

Tämä direktiivi

1 artikla

2 artikla

3 artikla

4 artikla

5 artikla

6 artiklan a ja b alakohta

6 artiklan c alakohta

 

6 artiklan d–h alakohta

6 artiklan i alakohta

 

6 artiklan j alakohta

 

7 artikla

8 artikla

9 artiklan 1 kohdan a alakohta

9 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta

 

9 artiklan 1 kohdan d alakohta

9 artiklan 1 kohdan e alakohta

9 artiklan 2 kohta

9 artiklan 3 kohta

9 artiklan 5 kohta

20 artiklan 1–9 kohta

 

20 artiklan 10 kohta

 

 

15 artiklan 1–5 kohta

15 artiklan 6 kohta

16 artikla

17 artikla

17 a artiklan 1–4 kohta

17 a artiklan 5 kohta

17 b artikla

17 c artikla

17 d artikla

18 artiklan 1 kohta

18 artiklan 1a kohta

18 artiklan 2–4 kohta

18 artiklan 5 kohdan ensimmäinen alakohta

18 artiklan 5 kohdan toinen ja kolmas alakohta

 

18 artiklan 6 kohta

18 artiklan 7 kohta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

10 artikla

12 artikla

9 artiklan 4 kohta

 

19 artiklan 1 kohta

 

19 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

19 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

19 artiklan 3 kohta

 

 

 

11 artiklan 1 kohta

 

9 artiklan 1 kohdan f alakohta

 

11 artiklan 2 kohdan a alakohta

11 artiklan 2 kohdan b alakohta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

11 artiklan 3 kohta

11 artiklan 4 kohdan a ja b alakohta

11 artiklan 4 kohdan c ja d alakohta

 

 

 

14 artiklan 1 kohta

14 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

14 artiklan 4 kohdan toinen alakohta

14 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

14 artiklan 3 kohta

14 artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta

14 artiklan 5 kohta

 

13 artiklan 1 kohdan a alakohta

13 artiklan 1 kohdan b–d alakohta

 

13 artiklan 2 kohta

 

 

 

 

 

 

 

20 artiklan 11 kohdan ensimmäinen alakohta

20 artiklan 11 kohdan toinen alakohta

20 artiklan 11 kohdan kolmas ja neljäs alakohta

21 artiklan 1 ja 2 kohta

21 artiklan 2 a kohta

21 artiklan 3 kohta

 

 

 

21 a artikla

21 b artikla

22 artikla

23 artikla

 

 

 

 

24 artikla

1 artikla

2 artikla

3 artikla

4 artikla

5 artikla

6 artiklan a ja b alakohta

 

6 artiklan c alakohta

6 artiklan d–h alakohta

 

6 artiklan i alakohta

 

6 artiklan j–p alakohta

7 artikla

8 artikla

9 artikla

 

10 artikla

 

11 artiklan 1 kohta

11 artiklan 2 kohta

 

 

 

12 artiklan 1–8 alakohta

12 artiklan 9 kohta

12 artiklan 10 kohta

13 artikla

14 artiklan 1–5 kohta

 

15 artikla

16 artikla

17 artiklan 1–4 kohta

 

18 artikla

 

19 artikla

20 artiklan 1 kohta

20 artiklan 2 kohta

20 artiklan 3–5 kohta

20 artiklan 6 kohdan ensimmäinen alakohta

 

20 artiklan 6 kohdan toinen alakohta

20 artiklan 7 kohta

 

20 artiklan 8 kohta

21 artikla

22 artikla

23 artikla

24 artikla

25 artikla

26 artikla

27 artikla

28 artikla

29 artikla

30 artikla

31 artikla

32 artikla

33 artiklan 1 kohta

33 artiklan 2–7 kohta

34 artikla

35 artiklan 1 ja 2 kohta

35 artiklan 3 kohta

 

35 artiklan 4 kohta

35 artiklan 5–8 kohta

36 artikla

37 artikla

38 artiklan 1 kohta

38 artiklan 2 kohta

39 artiklan 1 kohta

39 artiklan 2 kohta

 

39 artiklan 3 kohta

39 artiklan 4 kohta

40 artikla

41 artikla

42 artikla

43 artikla

44 artikla

45 artikla

46 artikla

47 artikla

48 artikla

49 artikla

50 artikla

51 artikla

52 artikla

53 artikla

54 artikla

55 artikla

56 artikla

57 artikla

58 artiklan 1 kohta

 

58 artiklan 2 kohdan a ja b alakohta

 

59 artikla

60 artikla

61 artikla

62 artiklan 1 kohta

62 artiklan 2 kohta

62 artiklan 3 kohta

62 artiklan 4 kohta

62 artiklan 5 kohta

62 artiklan 6 kohta

62 artiklan 7 kohta

63 artikla

64 artiklan 1 kohdan a alakohta

 

64 artiklan 1 kohdan b–f alakohta

64 artiklan 2 kohta

65 artikla

66 artikla

67 artikla

68 artikla

69 artikla

70 artikla

71 artikla

72 artiklan 1 kohta

72 artiklan 2 kohta

 

73 artiklan 1 ja 2 kohta

73 artiklan 3 kohta

73 artiklan 4 kohta

74 artikla

75 artikla

76 artikla

 

 

 

 

77 artikla

78 artikla

79 artikla

80 artikla

81 artikla

_____________

LIITE: OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN KIRJE

Viite: D(2014) 40797

Roberto Gualtieri

Talous- ja raha-asioiden valiokunnan puheenjohtaja

ASP 15G206

Bryssel

Asia:  Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta (uudelleenlaadittu)

  (COM(2014)167 – C7-0112/2014 – 2014/0091(COD))

Arvoisa puheenjohtaja

Oikeudellisten asioiden valiokunta on käsitelty edellä mainittua ehdotusta uudelleenlaadintaa koskevien sääntöjen 104 artiklan mukaisesti.

Kyseisen artiklan 3 kohta kuuluu seuraavasti:

"Jos oikeudellisista asioista vastaava valiokunta katsoo, ettei ehdotus aiheuta muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, se antaa siitä tiedon asiasta vastaavalle valiokunnalle.

Tässä tapauksessa asiasta vastaavan valiokunnan käsiteltäväksi otetaan ainoastaan ne 169 ja 170 artiklan mukaiset tarkistukset, jotka koskevat ehdotuksen muutettuja osia.

Jos asiasta vastaava valiokunta kuitenkin aikoo toimielinten välisen sopimuksen 8 kohdan mukaisesti esittää tarkistuksia ehdotuksen kodifioituihin osiin, sen on ilmoitettava aikomuksestaan viipymättä neuvostolle ja komissiolle, jonka olisi ilmoitettava valiokunnalle kantansa tarkistuksiin ennen 58 artiklan mukaista äänestystä ja ilmoitettava samalla, aikooko se peruuttaa uudelleenlaaditun ehdotuksen."

Uudelleenlaadittua ehdotusta käsitelleen neuvoa-antavan ryhmän lausunnon pohjalta oikeudellisten asioiden valiokunta katsoo, ettei käsillä oleva ehdotus sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä tai neuvoa-antavan ryhmän lausunnossa on sellaisiksi yksilöity, ja siinä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset mainittujen muutosten kanssa niiden asiasisältöä muuttamatta.

Käsiteltyään asiaa kokouksessaan 3. syyskuuta 2014 oikeudellisten asioiden valiokunta suosittaa näin ollen äänin 18 puolesta ja 3 tyhjää(22), että asiasta vastaava talous- ja raha-asioiden valiokunta tarkastelee edellä mainittua ehdotusta työjärjestyksen 104 artiklan mukaisesti.

Kunnioittavasti

Pavel Svoboda

Liite: Neuvoa-antavan ryhmän lausunto

LIITE: EUROOPAN PARLAMENTIN, NEUVOSTON JA KOMISSION OIKEUDELLISISTA YKSIKÖISTÄ KOOSTUVAN NEUVOA-ANTAVAN RYHMÄN LAUSUNTO

 

 

 

 

OIKEUDELLISTEN YKSIKÖIDEN

NEUVOA-ANTAVA RYHMÄ

Bryssel, 3.7.2014

LAUSUNTO

    EUROOPAN PARLAMENTILLE

    NEUVOSTOLLE

    KOMISSIOLLE

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta

COM(2014)0167, 27.3.2014 – 2014/0091(COD)

Säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen ja erityisesti sen 9 kohdan mukaisesti Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisten yksiköiden edustajista koostuva neuvoa-antava ryhmä kokoontui 30. huhtikuuta 2014 tarkastelemaan edellä mainittua komission esittämää ehdotusta.

Neuvoa-antava ryhmä tarkasteli ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi, jolla laaditaan uudelleen ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta 3. kesäkuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/41/EY, ja totesi yksimielisesti seuraavaa:

1) Täyttääkseen kaikki toimielinten välisen sopimuksen asiaankuuluvat vaatimukset perusteluissa olisi pitänyt yksilöidä tarkasti, mitkä aikaisemman säädöksen säännökset säilyvät muuttumattomina, kuten sopimuksen 6 kohdan a alakohdan iii luetelmakohdassa määrätään.

2) Seuraavat uudelleenlaatimista koskevan ehdotuksen osat olisi pitänyt merkitä harmaalla taustavärillä, jota yleensä käytetään sisällön muutosten merkitsemiseen:

–  5 artiklan toisessa kohdassa englanninkielisen sanan "not" poistaminen ja viittauksen "Articles 9 to 17" korvaaminen viittauksella "Articles 1 to 8, Article 12, Article 20 and Articles 34 to 37";

–  12 artiklan 2 kohdassa ilmauksen "located within the territory of another Member State" poistaminen;

–  direktiivin 2003/41/EY 18 artiklan 7 kohdan tekstin poistaminen kokonaan;

–  direktiivin 2003/41/EY 20 artiklan 7 kohdan tekstin poistaminen kokonaan.

Tarkastelun perusteella neuvoa-antava ryhmä saattoi todeta yksimielisesti, että ehdotus ei sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity. Neuvoa-antava ryhmä totesi myös, että ehdotuksessa ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset näiden muutosten kanssa säännösten asiasisältöä muuttamatta.

F. DREXLER      H. LEGAL     L. ROMERO REQUENA

Pääjohtaja      Pääjohtaja      Pääjohtaja

Parlamentin lakimies    Neuvoston lakimies

23.6.2015

TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO

talous- ja raha-asioiden valiokunnalle

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta (uudelleenlaadittu)

(COM(2014)0167 – C7‑0112/2014 – 2014/0091(COD))

Valmistelija: Jeroen Lenaers

LYHYET PERUSTELUT

Tämän direktiivin yleistavoitteena on helpottaa lisäeläkesäästöjen kerryttämistä. Valmistelija tukee voimakkaasti tätä tavoitetta. Viime vuosien talous- ja rahoituskriisin aikana erityisesti ensimmäisen pilarin eläkkeet ovat joutuneet vakavan paineen alaisiksi monissa jäsenvaltioissa. Tämän seurauksena monissa maissa eläkemaksuja on jouduttu leikkaamaan.

Kaikissa jäsenvaltioissa puhutaan myös ikääntyvästä väestöstä. Elinajanodotteet ovat erilaisia Euroopan eri maissa, mutta kaikkialla ne ovat kasvussa. Pidempään elävien ja terveiden eläkeläisten määrä kasvaa. Samalla työssä oleva väestö supistuu, syntyvyys laskee ja nuoret opiskelevat pidempään ja tulevat työmarkkinoille myöhemmin. Työssä käyviä 60-vuotiaita tai sitä vanhempia on Euroopassa liian vähän. Sukupolvien välistä solidaarisuutta, jonka perusteella nuoret ja työssäkäyvät varmistavat eläkkeiden maksamisen, ei voida enää laajentaa. Valtiot, joissa on käytössä jakojärjestelmä, jonka perusteella eläkkeet maksetaan senhetkisestä talousarviosta, joutuvat nyt ja jatkossa kamppailemaan riittävien eläkkeiden rahoittamiseksi.

Tämän valossa useampien maiden olisi harkittava täydentävien toisen pilarin eläkejärjestelmien käyttöönottamista, joiden avulla eläke-etuuksista tulisi turvallisempia. Talous- ja rahoituskriiseistä saatujen kokemusten perusteella voidaan sanoa, että hyvät valvonta- ja hallintosäännöt ovat ehdottoman tärkeitä sen kannalta, että ihmiset voivat lujasti luottaa eläkejärjestelmäänsä ja että he haluavat osallistua siihen. Siksi tämän direktiivin uudelleenlaadinnan – edellyttäen, että se kohdistetaan oikein ja että sillä ei luoda tarpeettomia rasitteita – olisi oltava keskeisessä asemassa kannustettaessa jäsenvaltioita kehittämään ammatillisia lisäeläkejärjestelmiä, joihin ihmiset voivat luottaa.

Ammatillisia lisäeläkkeitä olisi kehitettävä asettamatta kuitenkaan kyseenalaiseksi sosiaaliturvan piiriin kuuluvien eläkejärjestelmien merkitystä turvallisena, kestävänä ja tehokkaana sosiaalisena suojeluna, jolla olisi taattava vanhusten kohtuullinen elintaso ja jonka olisi tämän vuoksi oltava keskeisellä sijalla pyrittäessä eurooppalaisten sosiaalisten mallien vahvistamiseen.

Tämän direktiivin yleistavoitteen saavuttamiseksi komissio on ehdottanut neljää erityistavoitetta: poistetaan vakavaraisuusvaatimuksiin liittyvät esteet maiden rajojen yli toimivilta ammattieläkelaitoksilta parantamalla hallintoa ja riskinhallintaa, annetaan selkeää ja asiaankuuluvaa tietoa jäsenille ja edunsaajille ja varmistetaan, että valvojilla on tarvittavat välineet ammattieläkelaitosten tehokasta valvontaa varten.

Valmistelija ymmärtää täysin, että on varmistettava ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten hyvä hallinto, tiedottaminen järjestelmän jäsenille sekä järjestelmän avoimuus ja turvallisuus. Ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavat laitokset ovat eläkelaitoksia, jotka palvelevat ennen kaikkea sosiaalista tarkoitusta ja jotka kantavat suuren vastuun ammatillisten lisäeläkkeiden maksamisesta.

Eläkejärjestelmät ovat kuitenkin erilaisia eri puolilla Eurooppaa ja läheisesti yhteydessä kansallisiin perinteisiin sekä kansalliseen vero-, sosiaali- ja työlainsäädäntöön. Siksi unionin laajuinen kaikille samaa tarjoava lähestymistapa ei johda toivottuihin tuloksiin eikä auta tehokkaasti saavuttamaan tässä direktiivissä asetettua tavoitetta.

Juuri tämän takia valmistelija katsoo, että on tärkeää antaa jäsenvaltioille riittävästi joustovaraa direktiivissä säädettyjen vaatimusten täytäntöönpanoa ja sääntelyä varten niin, että voidaan ottaa huomioon eläkejärjestelmien laaja kirjo Euroopassa ja tavat, joilla kansalliset järjestelmät on järjestetty, sekä palvella jäsenten ja edunsaajien etua.

Tämä on sitäkin tärkeämpää, kun otetaan huomioon, että toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioilla pitäisi edelleen olla täysi vastuu eläkejärjestelmiensä järjestämisestä sekä eläkejärjestelmän kunkin kolmen ”pilarin” asemaa koskevasta päätöksestä kussakin jäsenvaltiossa. Toisen pilarin yhteydessä niiden olisi myös otettava täysi vastuu ammatillisia lisäeläkkeitä koskevia etuuksia tarjoavien laitosten asemasta ja tehtävistä.

Valmistelija on antanut tämän lausunnon käsiteltäväksi, jotta voidaan toisaalta saattaa tasapainoon tarve luoda hallintoa, valvontaa, tiedottamista ja avoimuutta koskevia eurooppalaisia normeja ja toisaalta ottaa täysimääräisesti huomioon jäsenvaltioiden suuresti tarvitsema joustavuus, jonka avulla voidaan tehokkaasti ja onnistuneesti mukauttaa näitä normeja kansallisiin erityisolosuhteisiin.

TARKISTUKSET

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa talous- ja raha-asioiden valiokuntaa ottamaan huomioon seuraavat tarkistukset:

Tarkistus    1

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 1 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

(1 a) Jäsenvaltioiden olisi varmistettava työntekijöiden eläkkeitä koskeva sosiaaliturva tarjoamalla julkisia eläkkeitä, jotka mahdollistavat ihmisarvoisen elintason säilyttämisen ja suojaavat vanhuusiän köyhyydeltä, ja edistämällä työsopimuksiin liittyviä lisäeläkejärjestelmiä ylimääräisenä suojana.

Tarkistus    2

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 2 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(2) Sisämarkkinoilla olisi sallittava, että laitokset voivat toimia muissa jäsenvaltioissa ja varmistettava ammatillisten lisäeläkkeiden järjestelmien jäsenten ja edunsaajien korkeatasoinen suoja.

(2) Sisämarkkinoilla laitoksilla olisi oltava mahdollisuus toimia muissa jäsenvaltioissa sillä edellytyksellä, että ammatillisten lisäeläkkeiden järjestelmien jäsenten ja edunsaajien korkeatasoinen suoja on varmistettu.

Tarkistus     3

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 2 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

(2 a) Työntekijöiden liikkuvuuden helpottamiseksi entisestään jäsenvaltioiden välillä tällä direktiivillä pyritään varmistamaan hyvä hallinto, tiedottaminen järjestelmän jäsenille, ja ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavan järjestelmän turvallisuus.

Tarkistus    4

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 2 b kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

(2 b) Tapa, jolla ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavat laitokset (IOPR) on organisoitu ja jolla niitä säännellään, vaihtelee huomattavasti jäsenvaltioittain. Näin ollen näiden laitosten kohdalla ei ole asianmukaista noudattaa kaikkiin samalla tavoin sovellettavaa lähestymistapaa. Komissio ja EVLEV ottavat toiminnassaan huomioon jäsenvaltioiden erilaiset perinteet ja asettavat kansallisen työ- ja sosiaalioikeuden etusijalle määritellessään ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten organisoitumista.

Tarkistus     5

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 2 c kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

(2 c) Tällä direktiivillä pyritään vähimmäistason yhdenmukaistamiseen eikä sillä pitäisi siten estää jäsenvaltioita pitämästä yllä tai ottamasta käyttöön tiukempia säännöksiä ammatillisten lisäeläkejärjestelmien jäsenten tai edunsaajien suojelemiseksi. Tämä direktiivi ei koske kansalliseen sosiaali-, työ-, vero- tai sopimusoikeuteen liittyviä asioita eikä jäsenvaltioiden eläkejärjestelyjen riittävyyttä.

Tarkistus    6

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 3 kappale

 

Komission teksti

Tarkistus

(3) Direktiivi 2003/41/EY oli ensimmäinen lainsäädännöllinen askel kohti Euroopan tasolla organisoituja ammatillisten lisäeläkkeiden sisämarkkinoita. Ammatillisten lisäeläkkeiden todelliset sisämarkkinat ovat välttämättömät talouden kasvulle ja työpaikkojen luomiselle Euroopan unionissa ja Euroopan ikääntyvästä väestöstä eurooppalaiselle yhteiskunnalle aiheutuvan haasteen ratkaisemiseksi. Direktiiviä, joka annettiin vuonna 2003, ei ole muutettu merkittävästi, jotta siinä otettaisiin käyttöön nykyaikainen riskiin perustuva hallintojärjestelmä myös ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoaville laitoksille.

(3) Direktiivillä 2003/41/EY otettiin käyttöön unionissa organisoitujen lisäeläkejärjestelyjen vähimmäisvaatimukset. Ammatillisten lisäeläkejärjestelmien käyttöönotto ja edelleen kehittäminen useammissa jäsenvaltioissa on välttämätöntä ikääntyvästä väestöstä eurooppalaiselle yhteiskunnalle aiheutuvan haasteen ratkaisemiseksi. Siksi on tärkeää tehostaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua EU:n ja kansallisella tasolla.

Tarkistus    7

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 4 kappale

 

Komission teksti

Tarkistus

(4) Tarvitaan toimia, jotta voidaan kehittää edelleen täydentävää yksityistä eläkesäästämistä kuten ammatillisia lisäeläkkeitä. Tämä on tärkeää, koska sosiaaliturvajärjestelmiin kohdistuu entistä enemmän paineita, mikä tarkoittaa sitä, että kansalaiset tukeutuvat yhä useammin ammatillisiin lisäeläkkeisiin tulevaisuuden tarpeiden täydentämiseksi. Ammatillisia lisäeläkkeitä olisi kehitettävä asettamatta kuitenkaan kyseenalaiseksi sosiaaliturvan piiriin kuuluvien eläkejärjestelmien merkitystä turvallisena, kestävänä ja tehokkaana sosiaalisena suojeluna, jolla olisi taattava vanhusten kohtuullinen elintaso ja jonka olisi tämän vuoksi oltava keskeisellä sijalla pyrittäessä eurooppalaisen sosiaalisen mallin vahvistamiseen.

(4) Tarvitaan toimia, jotta voidaan varmistaa, että lakisääteisten sosiaaliturvajärjestelmät suojelevat vanhuusiän köyhyydeltä, kun taas ammatilliset lisäeläkejärjestelmät voivat olla arvokas lisä. Tämä on tärkeää, koska työntekijät voivat parantaa tulevaa taloudellista tilannettaan ammatillisten lisäeläkkeiden avulla. Siksi tämän direktiivin keskeisiä tavoitteita ovat ammatillisten lisäeläkejärjestelmien edistäminen, ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten menestyksekkäiden mallien vahvistaminen ja niiden pysyvyyden suojeleminen. Ammatillisia lisäeläkkeitä olisi kehitettävä asettamatta kuitenkaan kyseenalaiseksi sosiaaliturvan piiriin kuuluvien eläkejärjestelmien merkitystä turvallisena, kestävänä ja tehokkaana sosiaalisena suojeluna, jolla olisi taattava vanhusten kohtuullinen elintaso ja jonka olisi tämän vuoksi oltava keskeisellä sijalla pyrittäessä eurooppalaisen sosiaalisten mallien vahvistamiseen.

Tarkistus    8

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 5 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(5) Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan periaatteita, jotka on tunnustettu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, erityisesti oikeutta henkilötietojen suojaan, elinkeinovapautta ja oikeutta korkeatasoiseen kuluttajansuojaan, erityisesti varmistamalla eläkejärjestelyjen avoimuuden korkeampi taso ja tietoihin perustuva henkilökohtainen talous- ja eläkeasioiden suunnittelu sekä helpottamalla ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten ja yritysten rajatylittävää liiketoimintaa. Tämä direktiivi olisi pantava täytäntöön näiden oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti.

(5) Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan periaatteita, jotka on tunnustettu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, erityisesti oikeutta henkilötietojen suojaan, elinkeinovapautta, omistusoikeutta, kollektiivista neuvotteluoikeutta ja oikeutta yhteisiin toimiin ja oikeutta korkeatasoiseen kuluttajansuojaan, erityisesti varmistamalla eläkejärjestelyjen avoimuuden korkeampi taso ja tietoihin perustuva henkilökohtainen talous- ja eläkeasioiden suunnittelu sekä helpottamalla ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten ja yritysten rajatylittävää liiketoimintaa. Tämä direktiivi olisi pantava täytäntöön näiden oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti.

Tarkistus     9

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 5 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

(5 a) Jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon tarve tehostaa niiden työntekijöiden eläkeoikeuksien suojelua, jotka on lähetetty tilapäiseen työhön toiseen jäsenvaltioon.

Tarkistus    10

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 9 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(9) Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioilla pitäisi edelleen olla täysi vastuu eläkejärjestelmiensä järjestämisestä sekä eläkejärjestelmän kunkin kolmen ”pilarin” asemaa koskevasta päätöksestä kussakin jäsenvaltiossa. Toisen pilarin yhteydessä niiden olisi myös otettava täysi vastuu ammatillisia lisäeläkkeitä koskevia etuuksia tarjoavien laitosten, kuten toimialakohtaisten eläkerahastojen, yritysten eläkerahastojen ja henkivakuutusyhtiöiden, asemasta ja tehtävistä. Tämän direktiivin tarkoituksena ei ole asettaa kyseenalaiseksi tätä oikeutta.

(9) Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioilla on edelleen täysi vastuu eläkejärjestelmiensä järjestämisestä sekä eläkejärjestelmän kunkin kolmen ”pilarin” asemaa koskevasta päätöksestä kussakin jäsenvaltiossa. Toisen pilarin yhteydessä niiden on myös otettava täysi vastuu ammatillisia lisäeläkkeitä koskevia etuuksia tarjoavien laitosten, kuten toimialakohtaisten eläkerahastojen, yritysten eläkerahastojen ja henkivakuutusyhtiöiden, asemasta ja tehtävistä. Tämän direktiivin tarkoituksena ei ole asettaa kyseenalaiseksi tätä oikeutta.

Tarkistus    11

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 9 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

(9 a) Koska ammatillisten lisäeläkejärjestelmien kehittämistä on tarpeen jatkaa, komission olisi tarjottava unionin tasolla huomattavaa lisäarvoa toteuttamalla lisätoimia, joilla tuetaan jäsenvaltioiden yhteistyötä työmarkkinaosapuolten kanssa uusien toisen pilarin eläkejärjestelmien kehittämiseksi, ja perustamalla korkean tason asiantuntijaryhmän tutkimaan tapoja, joilla voidaan lisätä toisen pilarin eläkesäästämistä jäsenvaltioissa, mukaan luettuna se, että edistetään parhaiden käytäntöjen jakamista jäsenvaltioiden välillä.

Tarkistus     12

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 18 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(18) Rahoittavan yrityksen konkurssissa jäsenellä on vaara menettää sekä työpaikkansa että saavuttamansa eläkeoikeudet. Sen vuoksi on tarpeen, että tämä yritys ja ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoava laitos erotetaan selkeästi toisistaan ja että jäsenten suojelemiseksi asetetaan vakavaraisuutta koskevat vähimmäisvaatimukset.

(18) Rahoittavan yrityksen konkurssissa jäsenellä on vaara menettää sekä työpaikkansa että saavuttamansa eläkeoikeudet. Sen vuoksi on tarpeen, että tämä yritys ja ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoava laitos erotetaan selkeästi toisistaan ja että jäsenten suojelemiseksi asetetaan vakavaraisuutta koskevat vähimmäisvaatimukset, joilla on takeet.

Tarkistus    13

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 20 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(20) Ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavat laitokset ovat rahoituspalvelujen tarjoajia, jotka kantavat suuren vastuun ammatillisten lisäeläkkeiden maksamisesta, ja sen vuoksi niiden olisi toiminnassaan ja toimintaehdoissaan noudatettava tiettyjä vakavaraisuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia.

(20) Ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavat laitokset eivät ole rahoituspalvelujen tarjoajia vaan eläkelaitoksia, joilla on ennen kaikkea sosiaalinen tehtävä, jotka tuottavat kollektiivista sosiaalista hyötyä ja kantavat suuren vastuun ammatillisten lisäeläkkeiden maksamisesta, ja sen vuoksi niiden olisi toiminnassaan ja toimintaehdoissaan noudatettava tiettyjä vakavaraisuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia. Niiden sosiaalinen toiminta ja työntekijän, työnantajan ja näiden laitosten välinen keskinäinen suhde olisi tunnustettava asianmukaisesti ja sitä olisi tuettava tämän direktiivin ohjaavana periaatteena.

Tarkistus    14

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 28 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(28) Jos laitos ei harjoita rajatylittävää toimintaa, jäsenvaltioiden olisi voitava sallia vastuuvajaus sillä edellytyksellä, että laaditaan suunnitelma täysimääräisen rahoittamisen takaamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta työntekijöiden suojaa työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä lokakuuta 1980 annetun neuvoston direktiivin 80/987/ETY28 soveltamista.

(28) Jäsenvaltioiden olisi voitava sallia vastuuvajaus sillä edellytyksellä, että laaditaan suunnitelma täysimääräisen rahoittamisen takaamiseksi ja työntekijöiden suojaamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta työntekijöiden suojaa työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä lokakuuta 1980 annetun neuvoston direktiivin 80/987/ETY28 soveltamista.

_______________

_______________

28 EYVL L 283, 28.10.1980, s. 23.

28 EYVL L 283, 28.10.1980, s. 23.

Tarkistus    15

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 33 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(33) Koska ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavat laitokset ovat erittäin pitkän aikavälin sijoittajia, joiden maksuvalmiusriskit ovat vähäisiä, niillä on mahdollisuus sijoittaa varovaisuusperiaatetta noudattaen osakkeiden kaltaisiin epälikvideihin varoihin samoin kuin sijoitusinstrumentteihin, joilla on pitkän aikavälin taloudellista merkitystä ja joilla ei käydä kauppaa säännellyillä markkinoilla, monenkeskisissä kaupankäyntijärjestelmissä tai organisoiduissa kaupankäyntijärjestelmissä. Lisäksi ne voivat hyötyä kansainvälisen hajauttamisen eduista. Sijoittamista osakkeisiin muissa valuutoissa kuin niissä, joissa vastuut ovat, ja sijoitusinstrumentteihin, joilla on pitkän aikavälin taloudellista merkitystä ja joilla ei käydä kauppaa säännellyillä markkinoilla, monenkeskisissä kaupankäyntijärjestelmissä tai organisoiduissa kaupankäyntijärjestelmissä, ei siksi tulisi rajoittaa kuin varovaisuussyistä.

(33) Koska ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavat laitokset ovat erittäin pitkän aikavälin sijoittajia, joiden maksuvalmiusriskit ovat vähäisiä, niillä on mahdollisuus sijoittaa varovaisuusperiaatetta noudattaen osakkeiden kaltaisiin epälikvideihin varoihin samoin kuin sijoitusinstrumentteihin, joilla on pitkän aikavälin taloudellista merkitystä ja joilla ei käydä kauppaa säännellyillä markkinoilla, monenkeskisissä kaupankäyntijärjestelmissä tai organisoiduissa kaupankäyntijärjestelmissä. Lisäksi ne voivat hyötyä kansainvälisen hajauttamisen eduista. Sijoittamista osakkeisiin muissa valuutoissa kuin niissä, joissa vastuut ovat, ja sijoitusinstrumentteihin, joilla on pitkän aikavälin taloudellista merkitystä ja joilla ei käydä kauppaa säännellyillä markkinoilla, monenkeskisissä kaupankäyntijärjestelmissä tai organisoiduissa kaupankäyntijärjestelmissä, ei siksi tulisi rajoittaa kuin varovaisuussyistä varovaisuusperiaatteen mukaisesti niin, että voidaan suojella jäsenten etuja.

Tarkistus    16

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 35 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(35) Laitosten olisi voitava tehdä sijoituksia muissa jäsenvaltioissa kotijäsenvaltionsa sääntöjen mukaisesti, jotta rajatylittävän toiminnan kustannuksia voidaan pienentää. Siksi vastaanottavien jäsenvaltioiden ei pitäisi saada määrätä sijoituksia koskevia lisävaatimuksia muissa jäsenvaltioissa sijaitseville laitoksille.

(35) Laitosten olisi voitava tehdä sijoituksia muissa jäsenvaltioissa kotijäsenvaltionsa sääntöjen mukaisesti. Jos laitos kuitenkin toimii yli rajojen, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi pyytää laitosta soveltamaan sijoituksia koskevia rajoituksia, jos tällaiset rajoitukset koskevat myös kyseisessä vastaanottavassa jäsenvaltiossa sijaitsevia laitoksia ja siinä määrin kuin nämä rajoitukset ovat tiukempia kuin kotijäsenvaltiossa sovelletut.

Tarkistus    17

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 37 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(37) Palkka- ja palkkiopolitiikka, jolla kannustetaan liialliseen riskinottoon, voi heikentää laitosten moitteetonta ja tehokasta riskienhallintaa. Toisentyyppisiin rahoituslaitoksiin unionissa sovellettavia palkka- ja palkkiopolitiikkaa koskevia periaatteita ja tiedonantovaatimuksia olisi sovellettava ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoaviin laitoksiin kuitenkin pitäen mielessä niiden erityinen hallintorakenne verrattuna toisentyyppisiin rahoituslaitoksiin ja tarve ottaa huomioon niiden toiminnan koko, luonne, laajuus ja monitahoisuus.

(37) Palkka- ja palkkiopolitiikka, jolla kannustetaan liialliseen riskinottoon, voi heikentää laitosten moitteetonta ja tehokasta riskienhallintaa. Toisentyyppisiin rahoituslaitoksiin unionissa sovellettavia palkka- ja palkkiopolitiikkaa koskevia periaatteita ja tiedonantovaatimuksia olisi sovellettava täysimääräisesti ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoaviin laitoksiin kuitenkin pitäen mielessä tasapaino läpinäkyvyyden tarpeen ja näiden laitosten toisentyyppisiin rahoituslaitoksiin verrattuna erityisen hallintorakenteen välillä ja tarve ottaa huomioon niiden toiminnan koko, luonne, laajuus ja monitahoisuus.

Tarkistus    18

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 46 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(46) Laitosten olisi annettava mahdollisille jäsenille, jäsenille ja edunsaajille selkeät ja asianmukaiset tiedot, jotka tukevat heidän päätöksentekoaan eläkeasioissaan, ja taattava laaja avoimuus järjestelmän eri vaiheissa eli ennen järjestelmään liittymistä, jäsenyyden aikana (mukaan lukien eläkkeelle siirtymistä edeltävä vaihe) ja eläkkeelle siirtymisen jälkeen. Erityisesti olisi annettava tiedot kertyneistä eläkeoikeuksista, ennustetuista eläke-etuuksien tasoista, riskeistä ja takeista sekä kustannuksista. Jos jäsenet kantavat sijoitusriskin, lisätiedot sijoitusprofiilista, tarjolla olevista vaihtoehdoista ja historiallisesta kehityksestä ovat myös olennaisia.

(46) Laitosten olisi annettava mahdollisille jäsenille, jäsenille ja edunsaajille selkeät ja asianmukaiset tiedot, jotka tukevat heidän päätöksentekoaan eläkeasioissaan, ja taattava laaja avoimuus järjestelmän eri vaiheissa eli ennen järjestelmään liittymistä, jäsenyyden aikana (mukaan lukien eläkkeelle siirtymistä edeltävä vaihe) ja eläkkeelle siirtymisen jälkeen. Erityisesti olisi annettava tiedot kertyneistä eläkeoikeuksista, ennustetuista eläke-etuuksien tasoista, riskeistä ja takeista sekä kustannuksista. Jos jäsenet kantavat sijoitusriskin, lisätiedot sijoitusprofiilista, tarjolla olevista vaihtoehdoista ja historiallisesta kehityksestä ovat myös olennaisia. Kaikkien tietojen olisi oltava asianmukaisia käyttäjien tarpeiden kannalta ja sopusoinnussa vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen kanssa ja erityisesti sen esteettömyyttä koskevan 3 artiklan ja tiedonsaantia koskevan 21 artiklan kanssa.

Tarkistus     19

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 51 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(51) Toimivaltaisen viranomaisen olisi käytettävä toimivaltaansa, jonka keskeisenä tavoitteena on jäsenten ja edunsaajien suoja.

(51) Toimivaltaisen viranomaisen olisi käytettävä toimivaltaansa, jonka keskeisenä tavoitteena on jäsenten ja edunsaajien oikeuksien suojelu sekä laitosten vakaus ja hyvä hallinto.

Tarkistus     20

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 57 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(57) Euroopan tasolla organisoitujen ammatillisten lisäeläkkeiden sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi komission olisi Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista kuultuaan tarkasteltava tämän direktiivin soveltamista ja annettava siitä kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle neljän vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta. Mainitussa tarkastelussa olisi arvioitava erityisesti vakuutusteknisen vastuuvelan laskentasääntöjen soveltamista, vakuutusteknisen vastuuvelan rahoitusta, lakisääteisiä omia varoja, solvenssimarginaaleja, sijoittamista koskevia sääntöjä ja kaikkia muita laitoksen taloudelliseen vakavaraisuuteen liittyviä seikkoja.

(57) Euroopan tasolla organisoitujen ammatillisten lisäeläkkeiden sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi komission olisi Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista kuultuaan tarkasteltava tämän direktiivin soveltamista ja annettava siitä kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle kuuden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta.

Tarkistus     21

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 59 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(59) Tässä direktiivissä säädettyjen vaatimusten täsmentämiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta antaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan nojalla säädöksiä, joissa selvennetään palkka- ja palkkiopolitiikkaa, eläkkeiden riskien arviointia ja eläke-etuusotetta. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle samanaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

Poistetaan.

Tarkistus    22

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 60 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

(60 a) Solvenssimallien, kuten Holistic Balance Sheet -mallin (HBS), jatkokehittäminen EU:n tasolla ei ole käytännössä realistista eikä kustannusten ja etujen kannalta tehokasta erityisesti, kun huomioon otetaan ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten väliset erot jäsenvaltioissa ja niiden välillä. Siksi määrällisiä pääomavaatimuksia – esimerkiksi Solvency II -asetukseen tai Solvency II -asetuksesta johdettuihin HBS-malleihin liittyviä – ei pitäisi kehittää EU:n tasolla, koska ne saattaisivat olla haitallisia niin työntekijöiden kuin työnantajienkin etujen kannalta ja voisivat heikentää työnantajien halua tarjota ammatillisia lisäeläkeäkeitä.

Tarkistus     23

Ehdotus direktiiviksi

6 artikla – a alakohta – 2 a alakohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

Laitoksen sosiaalinen toiminta ja työntekijän, työnantajan ja laitosten välinen keskinäinen kolmitahoinen suhde on asianmukaisesti tunnustettava, ja sitä on tuettava tämän direktiivin ohjaavana periaatteena.

Tarkistus     24

Ehdotus direktiiviksi

6 artikla – d alakohta

Komission teksti

Tarkistus

(d) ’eläke-etuuksilla’ etuuksia, jotka suoritetaan eläkkeelle siirtymisen tai odotettavissa olevan eläkkeelle siirtymisen perusteella, tai kyseisten etuuksien lisäksi ja niitä täydentävänä kuoleman tai työkyvyttömyyden tapauksessa tai työskentelyn keskeytyessä maksettavia etuuksia, taikka sairaustapauksessa, varojen puutteessa tai kuolemantapauksessa myönnettäviä lisätukia tai palveluja; eläkkeelläoloajan taloudellisen turvan mahdollistamiseksi näitä etuuksia maksetaan tavallisesti koko jäljellä olevan elinajan; niitä voidaan kuitenkin maksaa myös määräaikaisesti tai kertasuorituksena;

(d) ’eläke-etuuksilla’ etuuksia, jotka suoritetaan eläkkeelle siirtymisen tai odotettavissa olevan eläkkeelle siirtymisen perusteella, tai kyseisten etuuksien lisäksi ja niitä täydentävänä kuoleman tai työkyvyttömyyden tapauksessa tai työskentelyn keskeytyessä maksettavia etuuksia, taikka sairaustapauksessa, varojen puutteessa tai kuolemantapauksessa, tai perhe-eläke-etuuksia, jos ne liittyvät lisäeläkejärjestelmiin. myönnettäviä lisätukia tai palveluja; eläkkeelläoloajan taloudellisen turvan mahdollistamiseksi näitä etuuksia maksetaan tavallisesti koko jäljellä olevan elinajan; niitä voidaan kuitenkin maksaa myös määräaikaisesti tai kertasuorituksena;

Tarkistus    25

Ehdotus direktiiviksi

11 artikla – 2 a kohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

2 a. Kukin jäsenvaltio voi asettaa alueelleen sijoittautuneiden laitosten toiminnalle muita edellytyksiä, jotka ovat syrjimättömiä ja varmistavat, että jäsenten ja edunsaajien edut suojataan riittävästi.

Tarkistus     26

Ehdotus direktiiviksi

12 artikla – 10 kohta

Komission teksti

Tarkistus

10. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rajatylittävää toimintaa harjoittavaan laitokseen ei sovelleta mitään sellaisia tietojen antamista jäsenille ja edunsaajille koskevia vaatimuksia, jotka vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat ottaneet käyttöön sellaisten jäsenten osalta, joita rajatylittävä toiminta koskee.

Poistetaan.

Tarkistus     27

Ehdotus direktiiviksi

13 artikla – 1 kohta

Komission teksti

Tarkistus

1. Jäsenvaltioiden on sallittava, että niiden alueella hyväksytyt tai rekisteröidyt laitokset siirtävät koko eläkejärjestelmän tai sen osan muissa jäsenvaltioissa hyväksyttyihin tai rekisteröityihin vastaanottaviin laitoksiin.

1. Jäsenvaltiot voivat sallia, että niiden alueella hyväksytyt tai rekisteröidyt laitokset siirtävät kokonaan tai osittain eläkejärjestelmän vastuut tai vakuutusteknisen vastuuvelan tai muut velvoitteet ja oikeudet sekä niitä vastaavat varat tai käteisvarat muissa jäsenvaltioissa hyväksyttyihin tai rekisteröityihin vastaanottaviin laitoksiin edellyttäen, että jos eläkejärjestelystä siirretään osa, sekä siirretty että jäljelle jäävä eläkkeen osa vakuutetaan ja jäsenten oikeuksia suojellaan asianmukaisesti siirron jälkeen. Vastaanottava laitos hallinnoi eläkejärjestelmää vastaanottavan jäsenvaltion sosiaali- ja työlainsäädännön mukaisesti siten, ettei se muuta sellaisten jäsenten ja edunsaajien suojan tasoa, jota siirto koskee.

Tarkistus     28

Ehdotus direktiiviksi

13 artikla – 3 kohta

Komission teksti

Tarkistus

3. Jollei eläkejärjestelmien järjestämistä koskevassa kansallisessa sosiaali- ja työlainsäädännössä toisin säädetä, siirtämiseltä ja sen ehdoilta on edellytettävä asianomaisten jäsenten ja edunsaajien tai soveltuvin osin niiden edustajien ennakolta antamaa suostumusta. Tiedot siirtoa koskevista ehdoista on kaikissa tapauksissa asetettava asianomaisten jäsenten ja edunsaajien saataville tai tarvittaessa heidän edustajiensa saataville vähintään neljä kuukautta ennen 2 kohdassa tarkoitetun hakemuksen jättämistä.

3. Jollei eläkejärjestelmien järjestämistä koskevassa kansallisessa sosiaali- ja työlainsäädännössä toisin säädetä, siirtämiseltä ja sen ehdoilta on edellytettävä asianomaisten jäsenten ja edunsaajien tai soveltuvin osin niiden edustajien ennakolta antamaa suostumusta tai rahoittavan yrityksen suostumusta, jos se on osittain tai kokonaan vastuussa eläke-etuuksien turvaamisesta. Tiedot siirtoa koskevista ehdoista on kaikissa tapauksissa asetettava asianomaisten jäsenten ja edunsaajien saataville tai tarvittaessa heidän edustajiensa saataville vähintään neljä kuukautta ennen 2 kohdassa tarkoitetun hakemuksen jättämistä.

Tarkistus    29

Ehdotus direktiiviksi

14 artikla – 5 a kohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

5 a. Komissio ehdottaa tarvittavia toimia eritasoisten korkokantojen aiheuttamien mahdollisten vääristymien ehkäisemiseksi ja järjestelmien edunsaajien ja jäsenten etujen suojaamiseksi.

Perustelu

Tarkistuksessa palautetaan direktiivin alkuperäinen sanamuoto, sillä tämän säännöksen tarkoituksena on suojella järjestelmien edunsaajia ja jäseniä.

Tarkistus    30

Ehdotus direktiiviksi

15 artikla – 3 kohta

 

Komission teksti

Tarkistus

3. Jos kyseessä on 12 artiklassa tarkoitettu rajatylittävä toiminta, vakuutustekninen vastuuvelka on katettava täysin ja jatkuvasti kaikkien laitoksen hallinnoimien eläkejärjestelmien osalta. Jos nämä edellytykset eivät täyty, kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on puututtava toimintaan 62 artiklan mukaisesti. Tämän edellytyksen täyttämiseksi kotijäsenvaltio voi vaatia varojen ja vastuiden pitämistä erillään muista liiketoiminnoista.

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa säädettyjä edellytyksiä sovelletaan myös 12 artiklassa tarkoitetussa rajatylittävässä toiminnassa edellyttäen, että työntekijöiden, jäsenten ja edunsaajien edut suojataan riittävästi.

Tarkistus    31

Ehdotus direktiiviksi

20 artikla – 1 kohta – 2 a alakohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

Jäsenvaltiot voivat päättää sallia sijoituskriteerit, jotka tarjoavat pienemmän tuoton mutta enemmän sosiaalista hyötyä, jos asianosaiset ovat tästä yhtä mieltä.

Tarkistus    32

Ehdotus direktiiviksi

23 artikla – 1 kohta – a alakohta

Komission teksti

Tarkistus

a) heillä on riittävästi ammatillista pätevyyttä, taitoa ja kokemusta laitoksen järkevään ja vakaaseen johtamiseen ja hallinnointiin ja keskeisten toimintojen asianmukaiseen suorittamiseen (sopivuutta koskeva vaatimus); ja

a) heillä on yhdessä riittävästi pätevyyttä, taitoa ja kokemusta laitoksen järkevään ja vakaaseen johtamiseen ja hallinnointiin ja keskeisten toimintojen asianmukaiseen suorittamiseen (sopivuutta koskeva vaatimus); ja

Tarkistus    33

Ehdotus direktiiviksi

24 artikla – 1 a kohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

1 a. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä N:o 2010/76/EU1a sovelletaan myös henkilöihin, jotka vastaavat ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten tosiasiallisesta toiminnasta, jotta varmistetaan moitteeton palkka- ja palkkiopolitiikka.

 

__________________

 

1a Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/76/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY muuttamisesta kaupankäyntivarastoa ja uudelleenarvopaperistamista koskevien pääomavaatimusten sekä palkka- ja palkkiopolitiikkaa koskevan valvojan arvion osalta (EUVL L 329, 14.12.2010, s. 3).

Tarkistus     34

Ehdotus direktiiviksi

24 artikla – 3 kohta

Komission teksti

Tarkistus

[...]

Poistetaan.

Tarkistus    35

Ehdotus direktiiviksi

29 artikla – 4 kohta

Komission teksti

Tarkistus

4. Eläkkeiden riskien arvioinnin on oltava erottamaton osa liiketoimintastrategiaa, ja se on otettava huomioon laitoksen strategisissa päätöksissä.

4. Eläkkeiden riskien arviointi on tehtävä säännöllisesti ja viipymättä, kun laitoksen tai eläkejärjestelmän riskiprofiilissa tapahtuu merkittäviä muutoksia. Se on julkistettava, ja sen on oltava järjestelmän jäsenten saatavilla.

Tarkistus     36

Ehdotus direktiiviksi

30 artikla

Komission teksti

Tarkistus

30 artikla

Poistetaan.

Eläkkeiden riskien arviointia koskeva delegoitu säädös

 

Siirretään komissiolle valta antaa 77 artiklan mukaisesti delegoitu säädös, jossa määritellään tarkemmin

 

a) 29 artiklan 2 kohdan kattamat osa-alueet;

 

b) 29 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut menetelmät ottaen huomioon sellaisten riskien tunnistaminen ja arviointi, joille eläkkeet altistuvat tai saattavat altistua lyhyellä ja pitkällä aikavälillä; ja

 

c) eläkkeiden riskien arvioinnin toteuttamistiheys ottaen huomioon 29 artiklan 1 kohdan vaatimukset.

 

Delegoidulla säädöksellä ei saa asettaa ylimääräisiä rahoitusvaatimuksia kuin ne jotka on huomioitu tässä direktiivissä.

 

Tarkistus    37

Ehdotus direktiiviksi

38 artikla – 1 kohta

Komission teksti

Tarkistus

1. Eläkejärjestelmän luonteesta riippuen jäsenvaltioiden on varmistettava, että jokainen niiden alueelle sijoittautunut laitos antaa mahdollisille jäsenille, jäsenille ja edunsaajille vähintään 39–53 ja 55–58 artiklassa tarkoitetut tiedot.

1. Eläkejärjestelmän luonteesta riippuen kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että jokainen niiden alueelle sijoittautunut laitos antaa mahdollisille jäsenille, jäsenille ja edunsaajille merkitykselliset tiedot ottaen huomioon mahdollisten jäsenten, jäsenten ja edunsaajien erilaiset tiedon tarpeet, kuten tässä luvussa on esitetty.

 

Ensimmäisessä kohdassa tarkoitettujen tietojen on oltava asianmukaisia käyttäjien tarpeiden kannalta ja kirjoitettu selkeällä ja helposti ymmärrettävällä kielellä, tietoja on päivitettävä säännöllisesti ja niiden on oltava sopusoinnussa vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen kanssa erityisesti sen esteettömyyttä koskevan 3 artiklan ja tiedonsaantia koskevan 21 artiklan kanssa.

Tarkistus    38

Ehdotus direktiiviksi

38 artikla – 2 kohta

Komission teksti

Tarkistus

2. Tietojen on täytettävä kaikki seuraavat vaatimukset:

Poistetaan.

a) ne on saatettava ajan tasalle säännöllisesti;

 

b) ne on oltava kirjoitettu selkeästi käyttäen selkeää, ytimekästä ja ymmärrettävää kieltä sekä välttäen ammattikielen käyttöä ja teknisiä termejä, jos niiden sijasta voidaan käyttää yleiskielen sanoja;

 

c) ne eivät saa olla harhaanjohtavia, ja käsitteistön ja sisällön johdonmukaisuus on varmistettava;

 

d) niiden esitystavan on oltava kirjasinkokonsa puolesta ja muutoin helppolukuinen.

 

Värejä ei saa käyttää, jos ne voivat vähentää tietojen ymmärrettävyyttä silloin, kun eläke-etuusote painetaan tai valokopioidaan mustavalkoisena.

 

Tarkistus    39

Ehdotus direktiiviksi

39 artikla – 1 kohta

Komission teksti

Tarkistus

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava kaikkien niiden alueella sijaitsevien laitosten osalta, että jäsenille tiedotetaan riittävästi eläkejärjestelmän ehdoista, erityisesti

1. Eläkejärjestelmän luonteesta riippuen jäsenvaltioiden on varmistettava kaikkien niiden alueella sijaitsevien laitosten osalta, että jäsenille tiedotetaan riittävästi eläkejärjestelmän ehdoista, erityisesti

a) eläkejärjestelmän osapuolten oikeuksista ja velvollisuuksista;

a) eläkejärjestelmän osapuolten oikeuksista ja velvollisuuksista;

b) eläkejärjestelmään liittyvistä rahoitusriskeistä sekä teknisistä ja muista riskeistä; ja

b) eläkejärjestelmään liittyvistä rahoitusriskeistä siinä määrin kuin ne ovat merkityksellisiä jäsenille ja edunsaajille.

c) kyseisten riskien luonteesta ja jakautumisesta.

 

Tarkistus    40

Ehdotus direktiiviksi

39 artikla – 2 kohta

Komission teksti

Tarkistus

2. Niiden eläkejärjestelmien osalta, joissa jäsenet kantavat sijoitusriskin ja joissa tarjotaan useampi kuin yksi vaihtoehto, joilla on eri sijoitusprofiili, jäsenille on ilmoitettava 1 kohdan a, b, ja c alakohdan tietojen lisäksi ehdot, jotka koskevat saatavilla olevia sijoitusvaihtoehtoja, oletuksena olevaa sijoitusvaihtoehtoa ja tarvittaessa eläkejärjestelmän sääntöä liittää tietty jäsen yksittäiseen sijoitusvaihtoehtoon.

2. Niiden eläkejärjestelmien osalta, joissa jäsenet kantavat sijoitusriskin ja joissa tarjotaan useampi kuin yksi vaihtoehto, joilla on eri sijoitusprofiili, jäsenille on ilmoitettava ehdot, jotka koskevat saatavilla olevia sijoitusvaihtoehtoja, oletuksena olevaa sijoitusvaihtoehtoa ja tarvittaessa eläkejärjestelmän sääntöä liittää tietty jäsen yksittäiseen sijoitusvaihtoehtoon.

Tarkistus    41

Ehdotus direktiiviksi

40 a artikla (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

40 a artikla

 

Eläke-etuusote

[Korvaa komission ehdotuksen 40–54 artiklan]

1. Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on eläke-etuusotteen sääntöjä laatiessaan tarvittaessa edellytettävä, että

 

a) eläke-etuusote sisältää keskeiset jäsenten kannalta merkitykselliset tiedot, ottaen huomioon kansallisten järjestelmien ja kansallisen sosiaali-, työ- ja verolainsäädännön erityispiirteet;

 

b) eläke-etuusotteessa olevat tiedot on kirjoitettu selkeästi ja esitetty tiiviisti niin, että ne on helppo lukea;

 

c) laitoksille on sallittava eläke-etuusotteen toimittaminen pysyvää välinettä käyttäen tai verkkosivuston välityksellä. Eläke-etuusotteen sähköisen toimittamisen lisäksi paperituloste on toimitettava jäsenille ja edunsaajille pyynnöstä ja veloituksetta.

 

2. Tässä direktiivissä keskeisillä jäsenten kannalta merkityksellisillä tiedoilla tarkoitetaan

 

a) jäsenen henkilötietoja, mukaan lukien selvä ilmoitus eläkkeelle siirtymisiästä tai päivämäärästä, jolloin jäsen saa eläke-etuuksia;

 

b) laitoksen tunnistetiedot ja jäsenen eläkejärjestelmän tunnistetiedot;

 

c) tarkka päivämäärä, johon eläke-etuusotteen tiedot viittaavat;

 

d) soveltuvissa tapauksissa tiedot eläkejärjestelmän täydellisistä tai osittaisista takeista. Jos tae annetaan, eläke-etuusotteessa on selostettava lyhyesti takeen luonne ja annettava tiedot jäsenelle kertyneiden etuuksien nykykyisestä rahoitustasosta;

 

e) tiedot eläke-ennusteista ottaen huomioon eläkejärjestelmän erityisluonne ja organisaatio.

 

3. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että kaikki muut merkitykselliset tiedot ovat helposti saatavilla ja tarkasteltavissa käyttäjäystävällisellä tavalla jäsenen pyynnöstä. Tiedot voidaan antaa eläke-etuusotteessa tai asettaa saataville muulla tavalla ja ne voivat sisältää seuraavaa:

 

a) tiedot eläkejärjestelmän saldosta, maksuista ja kustannuksista ottaen huomioon eläkejärjestelmän erityisluonne ja organisaatio;

 

b) soveltuvissa tapauksissa tiedot sijoitusprofiilista ottaen huomioon eläkejärjestelmän erityisluonne ja organisaatio;

 

c) soveltuvissa tapauksissa tiedot aiemmasta tuotto- tai arvonkehityksestä ottaen huomioon eläkejärjestelmän erityisluonne ja organisaatio;

 

4. Jäsenvaltioiden on vaihdettava eläke-etuusotteen muotoa ja sisältöä koskevia parhaita käytäntöjä.

Tarkistus    42

Ehdotus direktiiviksi

55 a artikla (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

55 a artikla

 

Muut toimitettavat tiedot ja asiakirjat

[Korvaa komission ehdotuksen 55–58 artiklan]

1. Laitoksen on varmistettava, että mahdollisille jäsenille annetaan tiedot eläkejärjestelmän kaikista ominaisuuksista ja sijoitusvaihtoehdoista, myös tiedot siitä, onko ympäristö-, ilmasto- ja sosiaalinäkökohdat sekä hyvään hallintotapaan liittyvät näkökohdat huomioitu sijoituspolitiikassa ja miten se on tehty. Jos mahdolliset jäsenet eivät voi valita ja heidät liitetään automaattisesti eläkejärjestelmään, heidän on saatava keskeiset ja merkitykselliset tiedot jäsenyydestään heti järjestelmään liittämisen jälkeen.

 

2. Laitosten on toimitettava eläke-etuusotteen lisäksi kullekin jäsenelle vähintään kaksi vuotta ennen eläkejärjestelmässä vahvistettua eläkeikää tai jäsenen pyynnöstä seuraavat tiedot:

 

a) objektiiviset tiedot jäsenille tarjolla olevista eläketulon ottamista koskevista vaihtoehdoista;

 

b) jos eläke-etuutta ei makseta elinkorkona koko eliniän ajan, objektiiviset tiedot tarjolla olevista etuudenmaksutuotteista;

 

Laitosten on annettava edunsaajille tiedot maksettaviksi tulleista etuuksista ja vastaavista maksuvaihtoehdoista. Jos edunsaajat kantavat merkittävän sijoitusriskin maksatusvaiheen aikana, jäsenvaltioiden on varmistettava, että edunsaajat saavat asianmukaiset tiedot.

 

3. Laitoksen on annettava jäsenen, edunsaajan tai heidän edustajiensa pyynnöstä seuraavat lisätiedot:

 

a) 31 artiklassa tarkoitettu vuositilinpäätös ja vuosikertomus, tai jos laitos vastaa useammasta kuin yhdestä järjestelmästä, kunkin eläkejärjestelmän vuositilinpäätös ja vuosikertomus;

 

b) 32 artiklassa tarkoitettu sijoituspolitiikan periaatteita koskeva selvitys;

 

c) tiedot olettamista, joita on käytetty 50 artiklassa tarkoitettujen ennusteiden tuottamiseen;

 

d) tiedot 53 artiklan c alakohdassa tarkoitetuista oletetusta elinkoron tasosta, tarjoajan tyypistä ja elinkoron kestosta.

 

Laitoksen on jäsenen pyynnöstä myös annettava tietoa

 

a) tarvittaessa eläke-etuuksien tavoitetasosta;

 

b) etuuksien tasosta työsuhteen päättyessä.

Tarkistus     43

Ehdotus direktiiviksi

59 artikla – 1 kohta

Komission teksti

Tarkistus

1. Vakavaraisuusvalvonnan päätavoitteena on jäsenten ja edunsaajien suojaaminen.

1. Vakavaraisuusvalvonnan päätavoitteena on jäsenten ja edunsaajien oikeuksien suojelu sekä laitosten vakaus ja hyvä hallinto.

Tarkistus     44

Ehdotus direktiiviksi

59 artikla – 2 kohta

Komission teksti

Tarkistus

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset yleisiä tehtäviään hoitaessaan harkitsevat erityisesti kriisitilanteissa asianmukaisesti päätöstensä mahdollisia vaikutuksia unionin rahoitusjärjestelmien vakauteen kyseisenä ajankohtana saatavilla olevien tietojen perusteella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdassa säädetyn vakavaraisuusvalvonnan päätavoitteen toteuttamista.

2. Tällä direktiivillä tuetaan ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten perustamista ja toimintaa, edistetään niiden tehokasta johtamista ja hallinnointia ja lisätään niiden houkuttavuutta työntekijöille ja työnantajille, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdassa säädetyn vakavaraisuusvalvonnan päätavoitteen toteuttamista.

Tarkistus     45

Ehdotus direktiiviksi

60 artikla – 1 kohta – johdantokappale

Komission teksti

Tarkistus

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten vakavaraisuutta valvotaan, mukaan lukien seuraavien osa-alueiden valvonta:

Rajoittamatta kansallisen sosiaali- ja työlainsäädännön soveltamista jäsenvaltioiden on varmistettava, että ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten vakavaraisuutta valvotaan, mukaan lukien seuraavien osa-alueiden valvonta:

Tarkistus    46

Ehdotus direktiiviksi

73 artikla – 2 a kohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

2 a. Koska unionin tasolla on tarpeen kehittää edelleen ammatillisia lisäeläkejärjestelmiä jäsenvaltioissa, komissio

 

a) toteuttaa lisätoimia, joilla tuetaan jäsenvaltioiden yhteistyötä työmarkkinaosapuolten kanssa uusien toisen pilarin eläkkeiden kehittämiseksi;

 

b) perustaa korkean tason asiantuntijaryhmän tutkimaan tapoja, joilla voidaan lisätä toisen pilarin eläkesäästämistä jäsenvaltioissa, mukaan luettuna se, että edistetään parhaiden käytäntöjen jakamista jäsenvaltioiden välillä.

Tarkistus     47

Ehdotus direktiiviksi

75 artikla

Komission teksti

Tarkistus

Komissio tarkastelee neljä vuotta tämän direktiivin voimaantulon jälkeen direktiiviä ja raportoi sen täytäntöönpanosta ja vaikuttavuudesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Komissio tarkastelee kuusi vuotta tämän direktiivin voimaantulon jälkeen direktiiviä ja raportoi sen täytäntöönpanosta ja vaikuttavuudesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Tarkistus     48

Ehdotus direktiiviksi

77 artikla

Komission teksti

Tarkistus

77 artikla

Poistetaan.

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

 

1. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

 

2. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 24 artiklan 3 kohdassa, 30 artiklassa ja 54 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

 

3. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, se antaa säädöksen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

 

4. Edellä olevan 24 artiklan 3 kohdan, 30 artiklan tai 54 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kolmella kuukaudella.

 

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminta ja valvonta (uudelleenlaadittu)

Viiteasiakirjat

COM(2014)0167 – C7-0112/2014 – 2014/0091(COD)

Asiasta vastaava valiokunta

       Ilmoitettu istunnossa (pvä)

ECON

14.4.2014

 

 

 

Lausunnon antanut valiokunta

       Ilmoitettu istunnossa (pvä)

EMPL

14.4.2014

Valmistelija

       Nimitetty (pvä)

Jeroen Lenaers

1.10.2014

Valiokuntakäsittely

5.3.2015

16.4.2015

 

 

Hyväksytty (pvä)

28.5.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

38

10

2

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Laura Agea, Guillaume Balas, Tiziana Beghin, Brando Benifei, Enrique Calvet Chambon, David Casa, Ole Christensen, Lampros Fountoulis, Arne Gericke, Agnes Jongerius, Jan Keller, Ádám Kósa, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Zdzisław Krasnodębski, Jean Lambert, Jérôme Lavrilleux, Patrick Le Hyaric, Jeroen Lenaers, Verónica Lope Fontagné, Javi López, Thomas Mann, Dominique Martin, Anthea McIntyre, Joëlle Mélin, Elisabeth Morin-Chartier, Emilian Pavel, Georgi Pirinski, Terry Reintke, Claude Rolin, Anne Sander, Sven Schulze, Siôn Simon, Jutta Steinruck, Yana Toom, Ulrike Trebesius, Ulla Tørnæs, Marita Ulvskog, Renate Weber, Tatjana Ždanoka, Jana Žitňanská, Inês Cristina Zuber

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Heinz K. Becker, Lynn Boylan, Mercedes Bresso, Eva Kaili, Eduard Kukan, António Marinho e Pinto, Csaba Sógor, Gabriele Zimmer

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Michaela Šojdrová

6.5.2015

NAISTEN OIKEUKSIEN JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALIOKUNNAN LAUSUNTO

talous- ja raha-asioiden valiokunnalle

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta (uudelleenlaadittu)

(COM(2014)0167 – C7‑0112/2014 – 2014/0091(COD))

Valmistelija: Sirpa Pietikäinen

LYHYET PERUSTELUT

Jäsenvaltioiden eläkejärjestelmissä on eroja, mutta niillä on samanlaisia haasteita järjestelmien rahoituksen kestävyyden ja riittävien eläketulojen turvaamisessa. EU‑kansalaisten elinajanodote kasvaa nykyään joka vuosi noin kahdella ja puolella kuukaudella, ja on tärkeää pitää ikääntyneiden köyhyys pienenä ja varmistaa kaikille riittävät eläkkeet.

Kriisi on iskenyt lujaa kotitalouksien eläkesäästöihin, ja yksityiseen eläkesäästämiseen kohdistuu jatkuvia paineita muun muassa alhaisten korkojen vuoksi. Siksi paineita kohdistuu myös ammatillisten lisäeläkerahastojen tuottoihin ja sitä kautta rahastojen rooliin yhtenä Euroopan suurimmista institutionaalisista sijoittajista. Ammatilliset lisäeläkerahastot reagoivat muuttamalla liiketoimintamallejaan ja voivat myös kasvattaa investointistrategioidensa riskejä, ja tämä puolestaan voi lopulta vaikuttaa eläkejärjestelmien jäsenille maksettaviin eläkkeisiin. Ammattieläkelaitosdirektiivin tarkistaminen on siis ajankohtaista. Eikä pidä unohtaa, että nämä haasteet koskevat varsinkin naisia.

Naiset ovat eläkekuopassa. Erot naisten ja miesten eläkkeissä johtuvat ensisijaisesti sukupuolten välisestä palkkakuilusta: naisten keskimääräinen tuntiansio on noin 16 prosenttia alhaisempi kuin miesten (EU-28, 2013). Vaikka palkkaerot pienenevät, ei ole vakuuttavaa näyttöä siitä, että samoin kävisi myös eläkkeiden erolle, joka on keskimäärin 39 prosenttia.

Naisten joustavat työaikajärjestelyt, osa-aikatyö ja työurien keskeytykset johtuvat usein siitä, että naiset ottavat vastuuta kodista ja perheestä, ja voivat kertoa henkilökohtaisista mieltymyksistä. Nämä järjestelyt vaikuttavat usein kielteisesti eläkeoikeuksien kertymiseen. Naisten osallistumiseen työelämään vaikuttaa myös naisten ja miesten ammattien mukainen sijoittuminen työmarkkinoilla eri tehtäviin ja aloille, joilla palkat ovat erilaisia tai eläkerahastoja käytetään eri tavalla, ja eri organisaatiotasoille ja sitä myötä myös eri palkkatasoille.

Eläkekuilusta ja naisten pitkäikäisyydestä seuraa, että ikääntyneet naiset kokevat miehiä enemmän köyhyyttä. Lisäksi vanhemmat naiset ovat usein epävarmassa asemassa, sillä heidän oikeutensa eläkkeeseen riippuu heidän siviilisäädystään (aviolliset tai jälkeenjääneiden etuudet). Varhaiseläkekannustimet johtavat myös pienempiin tuloihin, koska ikääntyvät ihmiset eivät ole kysyttyjä työmarkkinoilla. Vuonna 2012 köyhyysvaarassa oli 22 prosenttia 65-vuotiaista tai sitä vanhemmista naisista, kun miesten vastaava luku oli 16 prosenttia. Vaikka Euroopan unionin tuomioistuin määräsi vuonna 2011 antamassaan tuomiossa, että kaikissa uusissa järjestelmissä on sovellettava miehiin ja naisiin samoja vakuutusmatemaattisia kertoimia, joissa otetaan huomioon naisten odotettavissa oleva pidempi elinaika eläkkeensaajina, on vaikea nähdä, miten eläkerahastot ratkovat naisten pidempään elinajanodotteeseen liittyviä haasteita.

Jotta voidaan vähentää eläkeläisnaisten köyhyyttä ja varmistaa yhtäläiset eläkkeet, on tärkeää luoda Euroopan laajuisia ensimmäisen pilarin julkisia eläkejärjestelmiä, joilla turvataan riittävä tulotaso ja joita täydennetään riittävillä ammatillisilla lisäeläkkeillä. Komission olisi tarkasteltava huolellisesti eri pilarien, eläkejärjestelmien ja niiden rakenteiden vaikutuksia miehiin ja naisiin. Komission olisi tarkastelun tulosten perusteella ehdotettava toimia ja mahdollisia rakenneuudistuksia, joilla voidaan varmistaa eri jäsenvaltioissa samantasoiset eläkkeet miehille ja naisille.

Ikääntyneiden naisten köyhyyden kitkemiseksi tarvitaan parempia julkisia eläkejärjestelmiä, ja riittävän tulotason turvaamiseksi tarvitaan sukupuolisensitiivisempiä toisen pilarin järjestelmiä. Samalla on otettava huomioon, että naiset liittyvät nykyään miehiä harvemmin ammatillisiin lisäeläkejärjestelmiin. Tämä voi kasvattaa eläkekuilua, koska jäsenvaltioissa painopiste näyttää siirtyvän kohti toista pilaria. Samoin eläkemaksujen ja eläke-etuuksien välinen kiinteämpi yhteys, joka rankaisee työmarkkinoiden ulkopuolella vietetyistä kausista tai pienemmistä tuloista, lisää sukupuolten välisiä eroja oikeudessa eläkkeeseen ja eläkkeen suuruudessa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että jäsenvaltioissa, joissa on siirrytty yksityisissä eläkkeissä etuusperusteisuudesta maksuperusteisuuteen, kattavuuskuilu miesten ja naisten välillä on merkittävästi suurempi toisessa pilarissa kuin julkisessa ensimmäisessä pilarissa.

Kaikissa EU:n ehdotuksissa, jotka vaikuttavat suoraan tai välillisesti kansalaisten vanhuudenturvaan, olisi puututtava tähän eriarvoisuuteen. Avoimuuden olisi koskettava myös selvityksiä siitä, miten vakuutusteknistä vastuuvelkaa voidaan vahvistaa niin, että se kattaa naisten odotettavissa olevan pidemmän eliniän, ja miten varmistetaan jatkossa syrjimättömät maksut.

Hyvän hallinnon periaatteisiin olisi kuuluttava myös sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen käsite. Tämä koskee myös rahoituslaitosten tiedotuksen räätälöintiä. Vaikka asia on kiistanalainen ja liittyy sukupuolistereotypioihin, naisilla ajatellaan olevan miehiä vähemmän talousosaamista ja heidän ajatellaan käyttävän vähemmän virallisia rahoitustuotteita. OECD:n tutkimuksen mukaan esimerkiksi vain 49 prosenttia naisista tietää, miten koronkorko toimii; miesten vastaava luku on 75 prosenttia. Joissakin maissa lähes 60 prosenttia naisista ei tiedä, että sijoitusten suuriin tuottoihin sisältyy suuri riski; vastaava luku miesten keskuudessa on 45 prosenttia. Finanssiosaaminen voi olla puutteellista sekä miesten että naisten keskuudessa, ja siksi selkeät ja helposti ymmärrettävät tiedot tuotteiden riskeistä ja luonteesta hyödyttävät kaikkia käyttäjiä.

Eläkerahastojen selkeään ja tarkoituksenmukaiseen viestintään voitaisiin ajatella kuuluvan myös ymmärrys siitä, että ihmiset eivät tiedä eläketuloaan. Yksilöllisissä eläke-etuusotteissa voitaisiin nimenomaisesti mainita jäsenten eläke-erot (verrattuna järjestelmän muihin jäseniin) ja ehdottaa jäsenille keinoja erojen kuromiseksi umpeen. Näin voitaisiin ehkä kannustaa naisia, jotka joutuvat usein jossain määrin ”työskentelemään lujemmin” miesten eläketasoihin päästäkseen, liittymään eläkerahastoihin tai sijoittamaan vapaaehtoisesti säästöjään ammatillisiin lisäeläkkeisiin.

TARKISTUKSET

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta pyytää asiasta vastaavaa talous- ja raha-asioiden valiokuntaa ottamaan huomioon seuraavat tarkistukset:

Tarkistus    1

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 2 kappale

 

Komission teksti

Tarkistus

(2) Sisämarkkinoilla olisi sallittava, että laitokset voivat toimia muissa jäsenvaltioissa ja varmistettava ammatillisten lisäeläkkeiden järjestelmien jäsenten ja edunsaajien korkeatasoinen suoja.

(2) Sisämarkkinoilla olisi sallittava, että laitokset voivat toimia muissa jäsenvaltioissa ja varmistettava ammatillisten lisäeläkkeiden järjestelmien jäsenten ja edunsaajien korkeatasoinen suoja noudattaen samalla täysimääräisesti sukupuolten tasa-arvoa koskevaa unionin säännöstöä ja syrjimättömyyden periaatetta sekä ottaen huomioon muun muassa naisten erityistarpeet ja sukupuolten eläke-erot.

Tarkistus    2

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 3 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

(3 a) Ammatilliset lisäeläkkeet ovat Euroopan väestökehitys ja jäsenvaltioiden taloudellinen tilanne huomioon ottaen lähes välttämätön osa riittävää, varmaa ja kestävää eläkettä.

Tarkistus    3

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 4 kappale

 

Komission teksti

Tarkistus

(4) Tarvitaan toimia, jotta voidaan kehittää edelleen täydentävää yksityistä eläkesäästämistä kuten ammatillisia lisäeläkkeitä. Tämä on tärkeää, koska sosiaaliturvajärjestelmiin kohdistuu entistä enemmän paineita, mikä tarkoittaa sitä, että kansalaiset tukeutuvat yhä useammin ammatillisiin lisäeläkkeisiin tulevaisuuden tarpeiden täydentämiseksi. Ammatillisia lisäeläkkeitä olisi kehitettävä asettamatta kuitenkaan kyseenalaiseksi sosiaaliturvan piiriin kuuluvien eläkejärjestelmien merkitystä turvallisena, kestävänä ja tehokkaana sosiaalisena suojeluna, jolla olisi taattava vanhusten kohtuullinen elintaso ja jonka olisi tämän vuoksi oltava keskeisellä sijalla pyrittäessä eurooppalaisen sosiaalisen mallin vahvistamiseen.

(4) Vaikka julkinen sektori on vastuussa ikääntyneiden kansalaisten riittävän tulotason ja palveluiden varmistamisesta, jäsenvaltioissa tarvitaan jatkuvasti toimia, jotta voidaan kehittää edelleen nykyisiä ammatillisia eläkejärjestelmiä (toinen pilari) ja täydentävänä toimena yksityistä eläkesäästämistä (kolmas pilari), kuten ammatillisia lisäeläkkeitä, jotta eläkkeensaajien olisi helpompi saada henkilökohtaisiin tarpeisiinsa räätälöityjä lisäpalveluja. Tämä on tärkeää, koska sosiaaliturvajärjestelmiin kohdistuu entistä enemmän paineita, mikä tarkoittaa sitä, että kansalaiset tukeutuvat yhä useammin ammatillisiin lisäeläkkeisiin tulevaisuuden tarpeiden täydentämiseksi. Ammatillisia lisäeläkkeitä olisi kehitettävä asettamatta kuitenkaan kyseenalaiseksi sosiaaliturvan piiriin kuuluvien eläkejärjestelmien merkitystä turvallisena, kestävänä ja tehokkaana sosiaalisena suojeluna, jolla olisi taattava vanhusten kohtuullinen elintaso ja jonka olisi tämän vuoksi oltava keskeisellä sijalla pyrittäessä eurooppalaisen sosiaalisen mallin vahvistamiseen. Tällöin olisi kuitenkin otettava huomioon, että työmarkkinoilla vallitseva eriarvoisuus, kuten sukupuolten väliset palkkaerot, ilmenevät kumuloituneina haittoina ensimmäisen ja toisen pilarin eläkkeissä, mistä on seurauksena pienempi eläke ja altistuminen vanhuusiän köyhyydelle.

Tarkistus    4

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 4 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

(4 a) Tarvitaan toimia, joilla varmistetaan naisten tasavertaiset mahdollisuudet päästä mukaan kunnollisiin eläkejärjestelmiin, joilla korjataan työmarkkinoilla edelleen vallitsevasta miesten ja naisten eriarvoisuudesta johtuva epätasapaino.

Tarkistus    5

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 5 kappale

 

Komission teksti

Tarkistus

(5) Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan periaatteita, jotka on tunnustettu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, erityisesti oikeutta henkilötietojen suojaan, elinkeinovapautta ja oikeutta korkeatasoiseen kuluttajansuojaan, erityisesti varmistamalla eläkejärjestelyjen avoimuuden korkeampi taso ja tietoihin perustuva henkilökohtainen talous- ja eläkeasioiden suunnittelu sekä helpottamalla ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten ja yritysten rajatylittävää liiketoimintaa. Tämä direktiivi olisi pantava täytäntöön näiden oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti.

(5) Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan periaatteita, jotka on tunnustettu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, erityisesti oikeutta henkilötietojen suojaan, yhdenvertaiseen kohteluun ja syrjimättömyyteen riippumatta sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta ja kotitalouden kokoonpanosta, elinkeinovapautta ja oikeutta korkeatasoiseen kuluttajansuojaan, erityisesti varmistamalla eläkejärjestelyjen avoimuuden korkeampi taso ja tietoihin perustuva henkilökohtainen talous- ja eläkeasioiden suunnittelu, jossa otetaan huomioon ammatillisen lisäeläkejärjestelmän yksittäisten jäsenten finanssiosaaminen, sekä helpottamalla ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten ja yritysten rajatylittävää liiketoimintaa. Tämä direktiivi olisi pantava täytäntöön näiden oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti.

Tarkistus    6

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 6 kappale

 

Komission teksti

Tarkistus

(6) Direktiivin 2003/41/EY voimaantulosta huolimatta edelleen esiintyy merkittäviä vakavaraisuusvaatimuksiin liittyviä esteitä, minkä vuoksi laitoksille on kalliimpaa hallinnoida eläkejärjestelmiä maiden rajojen yli. Lisäksi tämänhetkistä jäsenten ja edunsaajien suojan vähimmäistasoa on tarpeen korottaa. Tämä on erityisen tärkeää, koska sellaisten eurooppalaisten määrä on kasvanut huomattavasti, jotka tukeutuvat järjestelmiin, joissa pitkäikäisyysriski ja markkinariski siirretään ammatillisen lisäeläkkeen järjestelmää tarjoavalta laitokselta tai yritykseltä (”rahoittava yritys”) eläkevakuutetun henkilön kannettavaksi. Lisäksi tämänhetkistä jäsenille ja edunsaajille annettavien tietojen vähimmäistasoa on tarpeen korottaa. Nämä kehityssuunnat antavat aiheen direktiivin muuttamiseen.

(6) Direktiivin 2003/41/EY voimaantulosta huolimatta edelleen esiintyy merkittäviä vakavaraisuusvaatimuksiin liittyviä esteitä, minkä vuoksi laitoksille on kalliimpaa hallinnoida eläkejärjestelmiä maiden rajojen yli. Lisäksi tämänhetkistä jäsenten ja edunsaajien suojan vähimmäistasoa on tarpeen korottaa, ja se on määriteltävä ottaen huomioon syrjimättömyyttä ja sukupuolten tasa-arvoa koskevat unionin periaatteet. Tämä on erityisen tärkeää, koska sellaisten eurooppalaisten määrä on kasvanut huomattavasti, jotka tukeutuvat järjestelmiin, joissa pitkäikäisyysriski ja markkinariski siirretään ammatillisen lisäeläkkeen järjestelmää tarjoavalta laitokselta tai yritykseltä (”rahoittava yritys”) eläkevakuutetun henkilön kannettavaksi ja joissa uhkana on ikääntyneiden ja varsinkin ikääntyneiden naisten köyhyyden lisääntyminen jäsenvaltioissa. Lisäksi tämänhetkistä jäsenille ja edunsaajille annettavien tietojen vähimmäistasoa on korotettava ja mukautettava niin, että varmistetaan tietojen helpompi saatavuus ja niiden soveltuminen yksittäisten jäsenten, erityisesti naisten, tarpeisiin. Nämä kehityssuunnat antavat aiheen direktiivin muuttamiseen.

Tarkistus    7

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 9 a kappale (uusi)

 

Komission teksti

Tarkistus

 

(9 a) Koska on tärkeää varmistaa riittävät eläketasot ja kuroa umpeen sukupuolten eläke-erot, komission olisi tarkasteltava huolellisesti eri pilarien, eläkejärjestelmien ja niiden rakenteiden vaikutuksia niin naisiin kuin miehiin. Komission olisi tarkastelun tulosten perusteella ehdotettava toimia ja mahdollisia rakenneuudistuksia, joilla voidaan varmistaa jäsenvaltioissa samantasoiset eläkkeet naisille ja miehille.

Tarkistus    8

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 9 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

(9 a) Kun otetaan huomioon, että miesten ja naisten eläkkeiden välinen ero unionissa on keskimäärin 39 prosenttia, komission olisi paitsi turvauduttava vakavaraisuussääntöihin myös kannustettava jäsenvaltioita luomaan eläkesäästämisjärjestelmiä ja ottamaan käyttöön valvontamekanismeja toimien tuloksellisuuden seuraamiseksi, jotta voidaan edistää eläkejärjestelmän toisen pilarin käyttämistä mahdollisuutena kaventaa sukupuoliperusteista eläkekuilua ja varmistaa, että naiset saavat kohtuullisen eläkkeen.

Tarkistus    9

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 13 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(13) Pyrittäessä varmistamaan taloudellinen turva eläkkeelläolon aikana ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten myöntämien etuuksien olisi pääsääntöisesti katettava eläkkeen maksaminen koko jäljellä olevan elinajan. Etuudet olisi voitava maksaa myös määräaikaisesti tai kertasuorituksena.

(13) Pyrittäessä varmistamaan taloudellinen turva eläkkeelläolon aikana ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten myöntämien etuuksien olisi pääsääntöisesti katettava eläkkeen maksaminen koko jäljellä olevan elinajan. Etuudet olisi voitava maksaa myös määräaikaisesti tai kertasuorituksena. Lisäksi komission olisi pyrittävä löytämään yksinkertaisia ja käyttäjäystävällisiä tapoja tehdä toisen ja kolmannen pilarin eläkesäästämistuotteista naisille ja miehille helppotajuisia ja kehitettävä tämänkaltaisille tuotteille kuluttajavalistusta ja kuluttajansuojaa koskevia normeja vapaaehtoisten käytännesääntöjen sekä mahdollisesti ytimekkään ja käyttäjäystävällisen unionin sertifiointijärjestelmän (eurooppalainen eläketunnus) avulla.

Tarkistus    10

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 14 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(14) On tärkeää varmistaa, että vanhukset ja vammaiset eivät altistu köyhyysriskille ja voivat nauttia kohtuullisesta elintasosta. Biometristen riskien riittävä kattaminen ammatillisten lisäeläkkeiden järjestelmissä on tärkeä näkökohta vanhusten köyhyyden ja turvattomuuden torjunnassa. Eläkejärjestelmää luotaessa työnantajien ja työntekijöiden tai heidän edustajiensa olisi harkittava mahdollisuutta siihen, että eläkejärjestelmä sisältää määräyksiä eliniänodotukseen ja työkyvyttömyyteen liittyvien riskien kattamisesta sekä määräyksiä perhe-eläkkeistä.

(14) On tärkeää varmistaa, että maanviljelijät, kotiäidit ja vanhukset ja vammaiset henkilöt eivät altistu köyhyysriskille ja voivat nauttia kohtuullisesta elintasosta ja että erityistä huomiota kiinnitetään ikääntyneiden naisten riskialttiiseen tilanteeseen. Biometristen riskien riittävä kattaminen ammatillisten lisäeläkkeiden järjestelmissä on tärkeä näkökohta vanhusten köyhyyden ja turvattomuuden torjunnassa. Eläkejärjestelmää luotaessa työnantajien ja työntekijöiden tai heidän edustajiensa olisi harkittava mahdollisuutta siihen, että eläkejärjestelmä sisältää määräyksiä eliniänodotukseen ja työkyvyttömyyteen liittyvien riskien kattamisesta, määräyksiä lastenhoidosta johtuvista katkoksista työurissa sekä määräyksiä perhe-eläkkeistä, jotta ikääntyneet voivat muuttaa hoivakoteihin, kun he eivät enää kykene elämään omatoimisesti kodeissaan.

Tarkistus    11

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 17 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(17) Jäsenten ja edunsaajien suojelemiseksi ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten olisi rajoitettava toimintansa tässä direktiivissä tarkoitettuun liiketoimintaan ja siitä johtuviin toimintoihin.

(17) Jäsenten ja edunsaajien suojelemiseksi ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten olisi rajoitettava toimintansa tässä direktiivissä tarkoitettuun liiketoimintaan ja siitä johtuviin toimintoihin ja toimitettava jäsenille ja edunsaajille selkeät ja paikkansapitävät tiedot hyvän hallinnon ja hyvän riskinhallinnan varmistamiseksi.

Tarkistus    12

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 20 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(20) Ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavat laitokset ovat rahoituspalvelujen tarjoajia, jotka kantavat suuren vastuun ammatillisten lisäeläkkeiden maksamisesta, ja sen vuoksi niiden olisi toiminnassaan ja toimintaehdoissaan noudatettava tiettyjä vakavaraisuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia.

(20) Ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavat laitokset ovat eläkelaitoksia, joilla on ennen kaikkea sosiaalinen tehtävä ja jotka kantavat suuren vastuun ammatillisten lisäeläkkeiden maksamisesta, ja sen vuoksi niiden olisi toiminnassaan ja toimintaehdoissaan noudatettava tiettyjä vakavaraisuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia. Ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten sosiaalinen tehtävä sekä työntekijöiden, työnantajien ja ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten välinen keskinäinen suhde olisi tunnustettava täysimääräisesti ja otettava tämän direktiivin johtoajatukseksi, ja lisäksi olisi rohkaistava käyttämään työehtosopimuksiin perustuvia ja sukupuolinäkökohdat huomioon ottavia ammatillisia lisäeläkejärjestelmiä, sillä niillä voitaisiin merkittävästi edistää sukupuolten tasa-arvoa ja vähentää eroja naisten ja miesten eläkkeiden suuruudessa.

Tarkistus    13

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 36 kappale

 

Komission teksti

Tarkistus

(36) Joitakin riskejä ei voida vähentää vakuutusteknistä vastuuvelkaa koskevilla määrällisillä vaatimuksilla ja rahoitusvaatimuksilla vaan niitä voidaan käsitellä asianmukaisesti ainoastaan hallintotapaa koskevien vaatimusten avulla. Sen vuoksi toimivan hallintojärjestelmän varmistaminen on ehdoton edellytys asianmukaisen riskienhallinnan toteutumiselle. Näiden järjestelmien olisi oltava oikeasuhteisia laitosten toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen nähden.

(36) Joitakin riskejä ei voida vähentää vakuutusteknistä vastuuvelkaa koskevilla määrällisillä vaatimuksilla ja rahoitusvaatimuksilla vaan niitä voidaan käsitellä asianmukaisesti ainoastaan hallintotapaa koskevien vaatimusten avulla. Sen vuoksi toimivan hallintojärjestelmän varmistaminen on ehdoton edellytys asianmukaisen riskienhallinnan ja eläkejärjestelmien kaikille jäsenille yhtäläisten suojaoikeuksien toteutumiselle. Näiden järjestelmien olisi oltava oikeasuhteisia laitosten toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen nähden.

Tarkistus    14

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 39 kappale

 

Komission teksti

Tarkistus

(39) Kaikkien keskeisiä toimintoja suorittavien henkilöiden olisi oltava sopivia ja luotettavia. Vaatimusta toimivaltaiselle viranomaiselle tehtävästä ilmoituksesta olisi kuitenkin sovellettava ainoastaan keskeisistä toiminnoista vastaaviin.

(39) Kaikkien keskeisiä toimintoja suorittavien henkilöiden olisi oltava sopivia ja luotettavia sekä kunniallisia ja tietoisia tasa-arvonäkökohdista. Vaatimusta toimivaltaiselle viranomaiselle tehtävästä ilmoituksesta olisi kuitenkin sovellettava ainoastaan keskeisistä toiminnoista vastaaviin.

Tarkistus    15

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 41 kappale

 

Komission teksti

Tarkistus

(41) On olennaisen tärkeää, että laitokset parantavat riskienhallintaansa, jotta eläkejärjestelmän kestävyyteen liittyvät mahdolliset heikkoudet voidaan ymmärtää oikein ja niistä voidaan keskustella toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Laitosten olisi osana riskienhallintajärjestelmäänsä tehtävä eläkkeisiin liittyvistä toiminnoistaan riskien arviointi. Tällainen riskien arviointi olisi myös oltava toimivaltaisten viranomaisten saatavilla. Riskien arvioinnissa laitosten olisi muun muassa annettava laadullinen kuvaus keskeisistä tekijöistä, joiden pohjalta niiden rahoitusasema määräytyy kansallisen lainsäädännön mukaisesti, niiden riskienhallintajärjestelmän tehokkuudesta ja kyvystä täyttää vakuutusteknistä vastuuvelkaa koskevat vaatimukset. Tähän riskien arviointiin olisi sisällyttävä uudet tai kehittymässä olevat riskit, kuten riskit, jotka liittyvät ilmastonmuutokseen, luonnonvarojen käyttöön tai ympäristöön.

(41) On olennaisen tärkeää, että laitokset parantavat riskienhallintaansa, jotta eläkejärjestelmän kestävyyteen liittyvät mahdolliset heikkoudet voidaan ymmärtää oikein ja niistä voidaan keskustella asiakkaiden ja toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Laitosten olisi osana riskienhallintajärjestelmäänsä tehtävä eläkkeisiin liittyvistä toiminnoistaan riskien arviointi. Tällainen riskien arviointi olisi myös oltava asiakkaiden ja toimivaltaisten viranomaisten saatavilla. Riskien arvioinnissa laitosten olisi muun muassa annettava laadullinen kuvaus keskeisistä tekijöistä, joiden pohjalta niiden rahoitusasema määräytyy kansallisen lainsäädännön mukaisesti, niiden riskienhallintajärjestelmän tehokkuudesta ja kyvystä täyttää vakuutusteknistä vastuuvelkaa koskevat vaatimukset, mukaan lukien kyky tehdä ero miehiä ja naisia koskevan vakuutusteknisen vastuuvelan välille. Tähän riskien arviointiin olisi sisällyttävä uudet tai kehittymässä olevat riskit, kuten riskit, jotka liittyvät ilmastonmuutokseen, luonnonvarojen käyttöön tai ympäristöön.

Tarkistus    16

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 46 kappale

 

Komission teksti

Tarkistus

(46) Laitosten olisi annettava mahdollisille jäsenille, jäsenille ja edunsaajille selkeät ja asianmukaiset tiedot, jotka tukevat heidän päätöksentekoaan eläkeasioissaan, ja taattava laaja avoimuus järjestelmän eri vaiheissa eli ennen järjestelmään liittymistä, jäsenyyden aikana (mukaan lukien eläkkeelle siirtymistä edeltävä vaihe) ja eläkkeelle siirtymisen jälkeen. Erityisesti olisi annettava tiedot kertyneistä eläkeoikeuksista, ennustetuista eläke-etuuksien tasoista, riskeistä ja takeista sekä kustannuksista. Jos jäsenet kantavat sijoitusriskin, lisätiedot sijoitusprofiilista, tarjolla olevista vaihtoehdoista ja historiallisesta kehityksestä ovat myös olennaisia.

(46) Laitosten olisi annettava mahdollisille jäsenille, jäsenille ja edunsaajille selkeät ja asianmukaiset tiedot, jotka tukevat heidän päätöksentekoaan eläkeasioissaan, ja taattava laaja avoimuus järjestelmän eri vaiheissa eli ennen järjestelmään liittymistä, jäsenyyden aikana (mukaan lukien eläkkeelle siirtymistä edeltävä vaihe), työelämästä poissaolon aikana tai lyhennettyä työaikaa tekemisen aikana ja eläkkeelle siirtymisen jälkeen. Erityisesti olisi annettava tiedot kertyneistä eläkeoikeuksista tai ennustetuista eläke-etuuksien tasoista verrattuna järjestelmän muihin jäseniin ja edunsaajiin, riskeistä ja takeista sekä kustannuksista. Jos jäsenet kantavat sijoitusriskin, lisätiedot sijoitusprofiilista, tarjolla olevista vaihtoehdoista ja historiallisesta ja ennustetusta kehityksestä, riskiprofiilista ja kustannusrakenteesta olisi annettava ymmärrettävässä muodossa ottaen huomioon järjestelmän jäsenten eritasoinen finanssiosaaminen. Selkeiden ja riittävien tietojen antamisella ei pitäisi pyrkiä ainoastaan mahdollisimman suureen tietomäärään, vaan olisi myös varmistettava, että tiedot vastaavat käyttäjien tarpeita ja ovat sopusoinnussa vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen ja erityisesti esteettömyyttä ja tiedonsaantia koskevien määräysten kanssa ja että otetaan huomioon kunkin käyttäjän finanssiosaaminen. Kuluttajavalistus ja kuluttajansuoja voidaan vapaaehtoisten käytännesääntöjen sekä mahdollisesti ytimekkään ja käyttäjäystävällisen unionin sertifiointijärjestelmän (eurooppalainen eläketunnus) avulla koota yhdeksi helppotajuiseksi paketiksi.

Tarkistus    17

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 47 kappale

 

Komission teksti

Tarkistus

(47) Ennen kuin mahdolliset jäsenet liittyvät järjestelmään, heille olisi annettava kaikki tarvittavat tiedot, joiden pohjalta he voivat tehdä tietoon perustuvan valinnan, kuten soveltuvin osin tiedot mahdollisuudesta olla liittymättä järjestelmään, maksuosuuksista, kuluista ja sijoitusvaihtoehdoista.

(47) Ennen kuin mahdolliset jäsenet liittyvät järjestelmään, heille olisi annettava kaikki tarvittavat tiedot, joiden pohjalta he voivat tehdä tietoon perustuvan valinnan, kuten soveltuvin osin tiedot mahdollisuudesta olla liittymättä järjestelmään, työurien keskeytysten tai osa-aikaisten työsopimusten vaikutuksista, maksuosuuksista, kuluista ja sijoitusvaihtoehdoista.

Tarkistus    18

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 49 kappale

 

Komission teksti

Tarkistus

(49) Laitosten olisi tiedotettava jäsenille riittävän ajoissa ennen jäsenten eläkkeelle siirtymistä heidän maksatusvaihtoehdoistaan. Jos eläke-etuutta ei makseta elinkorkona koko eliniän ajan, eläkkeelle siirtymisen ajankohtaa lähellä olevien jäsenten olisi saatava tietoa käytettävissä olevista etuudenmaksutuotteista eläkeajan talouden suunnittelun helpottamiseksi.

(49) Laitosten olisi tiedotettava jäsenille riittävän ajoissa ennen jäsenten eläkkeelle siirtymistä heidän maksatusvaihtoehdoistaan. Jos eläke-etuutta ei makseta elinkorkona koko eliniän ajan, eläkkeelle siirtymisen ajankohtaa lähellä olevien jäsenten olisi saatava selkeää, räätälöityä ja sukupuolen mukaan eriteltyä tietoa käytettävissä olevista etuudenmaksutuotteista eläkeajan talouden suunnittelun helpottamiseksi.

Tarkistus    19

Ehdotus direktiiviksi

11 artikla – 2 kohta

Komission teksti

Tarkistus

2. Jäsenvaltiot voivat toissijaisuusperiaate ja kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien tarjoamien eläke-etujen laajuus huomioon ottaen säätää, että jäsenille tarjotaan lisäetuutena mahdollisuutta eliniänodotukseen ja työkyvyttömyyteen liittyvien riskien ja perhe-eläkkeen kattamiseen sekä takuita maksettujen osuuksien palauttamista varten, jos työnantajat ja työntekijät tai heidän edustajansa niin sopivat.

2. Jäsenvaltiot voivat toissijaisuusperiaate ja kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien tarjoamien eläke-etujen laajuus huomioon ottaen säätää, että otetaan käyttöön köyhyysrajan ylittävä kansallinen vähimmäiseläke, että jäsenille tarjotaan lisäetuutena mahdollisuutta eliniänodotukseen ja työkyvyttömyyteen liittyvien riskien ja perhe-eläkkeen kattamiseen sekä takuita maksettujen osuuksien palauttamista varten, jos työnantajat ja työntekijät tai heidän edustajansa niin sopivat.

Tarkistus    20

Ehdotus direktiiviksi

23 artikla – 1 kohta – johdantokappale

 

Komission teksti

Tarkistus

1. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että laitokset varmistavat, että kaikki henkilöt, jotka vastaavat laitoksen tosiasiallisesta toiminnasta tai suorittavat siinä muita keskeisiä toimintoja, täyttävät tehtäviään hoitaessaan seuraavat vaatimukset:

1. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että laitokset varmistavat, että niiden hallinnossa on tasapainoinen sukupuolijakauma ja että kaikki henkilöt, jotka vastaavat laitoksen tosiasiallisesta toiminnasta tai suorittavat siinä muita keskeisiä toimintoja, täyttävät tehtäviään hoitaessaan seuraavat vaatimukset:

Tarkistus    21

Ehdotus direktiiviksi

23 artikla – 1 kohta – b alakohta

 

Komission teksti

Tarkistus

b) he ovat hyvämaineisia ja kunniallisia (luotettavuutta koskeva vaatimus).

b) he ovat hyvämaineisia ja kunniallisia sekä tietoisia tasa-arvonäkökohdista (luotettavuutta koskeva vaatimus).

Tarkistus    22

Ehdotus direktiiviksi

24 artikla – 2 kohta

 

Komission teksti

Tarkistus

2. Laitosten on julkistettava säännöllisesti merkitykselliset tiedot palkka- ja palkkiopolitiikastaan, jollei toisin säädetä laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä, joilla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä.

2. Laitosten on julkistettava säännöllisesti merkitykselliset tiedot palkka- ja palkkiopolitiikastaan käyttäen erityisiä indikaattoreita palkkion suhteuttamiseksi hyvään ja luotettavaan sekä kunnialliseen ja tasa-arvonäkökohdista tietoiseen johtamiseen ja hallintoon, jollei toisin säädetä laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä, joilla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Tarkistus    23

Ehdotus direktiiviksi

24 artikla – 3 kohta – a alakohta – 8 luetelmakohta

 

Komission teksti

Tarkistus

– palkkoja ja palkkioita on hallinnoitava ja valvottava selkeästi, avoimesti ja tehokkaasti;

– palkkoja ja palkkioita on hallinnoitava ja valvottava selkeästi, avoimesti, sukupuolisensitiivisesti ja tehokkaasti;

Tarkistus    24

Ehdotus direktiiviksi

25 artikla – 1 kohta

 

Komission teksti

Tarkistus

1. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että laitoksilla on käytössä riskienhallintatoiminto, sisäisen tarkastuksen toiminto ja tarvittaessa aktuaaritoiminto. Kuhunkin keskeiseen toimintoon liittyvillä raportointisuhteilla on varmistettava keskeisen toiminnon kyky hoitaa tehtävänsä tehokkaasti puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja riippumattomasti.

1. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että laitoksilla on käytössä riskienhallintatoiminto, sisäisen ja ulkoisen tarkastuksen toiminto ja tarvittaessa aktuaaritoiminto. Kuhunkin keskeiseen toimintoon liittyvillä raportointisuhteilla on varmistettava keskeisen toiminnon kyky hoitaa tehtävänsä tehokkaasti puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja riippumattomasti sekä sukupuolten tasa-arvo huomioon ottaen.

Tarkistus    25

Ehdotus direktiiviksi

28 artikla – 1 kohta – c alakohta

 

Komission teksti

Tarkistus

c) arvioi vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa käytettyjen tietojen riittävyyden ja laadun;

c) arvioi vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa käytettyjen tietojen riittävyyden ja laadun sekä sukupuolisensitiivisyyden;

Tarkistus    26

Ehdotus direktiiviksi

29 artikla – 2 kohta – c alakohta

 

Komission teksti

Tarkistus

c) kyky noudattaa 14 artiklassa säädettyjä vakuutusteknistä vastuuvelkaa koskevia vaatimuksia;

c) kyky noudattaa 14 artiklassa säädettyjä vakuutusteknistä vastuuvelkaa koskevia vaatimuksia niin, ettei synny naisiin kohdistuvaa epäsuoraa syrjintää;

Tarkistus    27

Ehdotus direktiiviksi

38 artikla – 2 kohta – a alakohta

 

Komission teksti

Tarkistus

a) ne on saatettava ajan tasalle säännöllisesti;

a) ne on saatettava ajan tasalle säännöllisesti, ja niitä on mukautettava jatkuvasti yksittäisten jäsenten tarpeisiin, jotta voidaan ottaa huomioon muun muassa sukupuolesta ja iästä johtuvat erot ymmärryksessä;

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminta ja valvonta (uudelleenlaadittu)

Viiteasiakirjat

COM(2014)0167 – C7-0112/2014 – 2014/0091(COD)

Asiasta vastaava valiokunta

       Ilmoitettu istunnossa (pvä)

ECON

14.4.2014

 

 

 

Lausunnon antanut valiokunta

       Ilmoitettu istunnossa (pvä)

FEMM

14.4.2014

Valmistelija

       Nimitetty (pvä)

Sirpa Pietikäinen

17.10.2014

Valiokuntakäsittely

30.3.2015

 

 

 

Hyväksytty (pvä)

6.5.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

25

6

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Daniela Aiuto, Maria Arena, Catherine Bearder, Beatriz Becerra Basterrechea, Vilija Blinkevičiūtė, Anna Maria Corazza Bildt, Viorica Dăncilă, Iratxe García Pérez, Anna Hedh, Mary Honeyball, Elisabeth Köstinger, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Angelika Mlinar, Angelika Niebler, Maria Noichl, Marijana Petir, Terry Reintke, Liliana Rodrigues, Jordi Sebastià, Ángela Vallina, Beatrix von Storch, Anna Záborská, Jana Žitňanská, Inês Cristina Zuber

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Stefan Eck, Constance Le Grip, Georg Mayer, Sirpa Pietikäinen, Monika Vana, Julie Ward

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Isabella Adinolfi

ASIAN KÄSITTELYASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Otsikko

Ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminta ja valvonta (uudelleenlaadittu)

Viiteasiakirjat

COM(2014)0167 – C7-0112/2014 – 2014/0091(COD)

Annettu EP:lle (pvä)

19.3.2014

 

 

 

Asiasta vastaava valiokunta

  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

ECON

14.4.2014

 

 

 

Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto

  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

EMPL

14.4.2014

JURI

14.4.2014

FEMM

14.4.2014

 

Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa

  Päätös tehty (pvä)

JURI

3.9.2014

 

 

 

Esittelijä(t)

  Nimitetty (pvä)

Brian Hayes

22.7.2014

 

 

 

Valiokuntakäsittely

14.4.2015

15.9.2015

9.11.2015

 

Hyväksytty (pvä)

25.1.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

47

3

7

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Gerolf Annemans, Burkhard Balz, Pervenche Berès, Fabio De Masi, Markus Ferber, Jonás Fernández, Elisa Ferreira, Sven Giegold, Neena Gill, Roberto Gualtieri, Brian Hayes, Gunnar Hökmark, Danuta Maria Hübner, Petr Ježek, Othmar Karas, Georgios Kyrtsos, Werner Langen, Olle Ludvigsson, Ivana Maletić, Notis Marias, Fulvio Martusciello, Costas Mavrides, Bernard Monot, Luděk Niedermayer, Stanisław Ożóg, Dariusz Rosati, Pirkko Ruohonen-Lerner, Molly Scott Cato, Kay Swinburne, Paul Tang, Ernest Urtasun, Marco Valli, Tom Vandenkendelaere, Cora van Nieuwenhuizen, Miguel Viegas, Jakob von Weizsäcker, Pablo Zalba Bidegain, Marco Zanni, Sotirios Zarianopoulos

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Enrique Calvet Chambon, Nessa Childers, Bas Eickhout, Ildikó Gáll-Pelcz, Sophia in ‘t Veld, Ramón Jáuregui Atondo, Eva Kaili, Rina Ronja Kari, Paloma López Bermejo, Thomas Mann, Eva Paunova, Tibor Szanyi, Nils Torvalds, Beatrix von Storch

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Pascal Arimont, Mark Demesmaeker, Theresa Griffin, Marc Tarabella

Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

3.2.2016

(1)

EYVL C 77, 28.3.2002, s. 1.

(2)

* Tarkistukset: uusi tai muutettu teksti merkitään lihavoidulla kursiivilla, poistot symbolilla ▌.

(3)

  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/41/EY, annettu 3 päivänä kesäkuuta 2003, ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta (EUVL L 235, 23.9.2003, s. 10).

(4)

  Katso liitteessä I oleva A osa.

(5)

EUVL L 331, 15.12.2010, s. 48.

(6)

a Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/138/EY, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) (EUVL L 335, 17.12.2009, s. 1).

(7)

  EYVL L 283, 28.10.1980, s. 23.

(8)

  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).

(9)

  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).

(10)

  EUVL C 369, 17.12.2011, s. 14.

(11)

  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 883/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta (EUVL L 166, 30.4.2004, s. 1).

(12)

  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) No 987/2009, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä (EUVL L 284, 30.10.2009, s. 1).

(13)

  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32).

(14)

  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/138/EY, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) (EUVL L 335, 17.12.2009, s. 1).

(15)

  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/61/EU, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2011, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista ja direktiivin 2003/41/EY ja 2009/65/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta (EUVL L 174, 1.7.2011, s. 1).

(16)

  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).

(17)

  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/65/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 349).

(18)

  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1060/2009, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, luottoluokituslaitoksista (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 1).

(19)

  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).

(20)

  EUVL

(21)

EUVL L 335, 17.12.2009, s. 1.

(22)

Max Andersson, Marie-Christine Boutonnet, Jean-Marie Cavada, Kostas Chrysogonos, Therese Comodini Cachia, Mady Delvaux-Stehres, Andrzej Sebastian Duda, Rosa Estaràs Ferragut, Laura Ferrara, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Heidi Hautala, Mary Honeyball, Sylvia-Yvonne Kaufmann, Dietmar Köster, Gilles Lebreton, António Marinho e Pinto, Victor Negrescu, Emil Radev, Evelyn Regner, Virginie Rozière, Pavel Svoboda, Axel Voss ja Tadeusz Zwiefka.

Oikeudellinen huomautus