Menettely : 2015/2138(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0021/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0021/2016

Keskustelut :

PV 11/04/2016 - 20
CRE 11/04/2016 - 20

Äänestykset :

PV 12/04/2016 - 5.13
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0106

MIETINTÖ     
PDF 314kWORD 121k
3.2.2016
PE 567.672v02-00 A8-0021/2016

EU-asioiden oppimisesta koulussa

(2015/2138(INI))

Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta

Esittelijä: Damian Drăghici

TARKISTUKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

EU-asioiden oppimisesta koulussa

(2015/2138(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 165 artiklan,

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1288/2013 unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelman ”Erasmus+” perustamisesta ja päätösten N:o 1719/2006/EY, 1720/2006/EY ja 1298/2008/EY kumoamisesta(1),

–  ottaa huomioon 21. marraskuuta 2012 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1093/2012/EY Euroopan kansalaisten teemavuodesta (2013)(2),

–  ottaa huomioon 14. huhtikuuta 2014 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 390/2014 Kansalaisten Eurooppa -ohjelmasta vuosina 2014–2020(3),

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen elinikäisen oppimisen avaintaidoista(4),

–  ottaa huomioon 17. maaliskuuta 2015 pidetyssä unionin opetusministereiden epävirallisessa kokouksessa annetun julistuksen kansalaisuuden sekä vapauden, suvaitsevaisuuden ja syrjimättömyyden yhteisten arvojen edistämisestä koulutuksen avulla (Pariisin julistus),

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisista puitteista (ET 2020)(5),

–  ottaa huomioon 26. elokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Luonnos neuvoston ja komission vuoden 2015 yhteiseksi raportiksi eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisen kehyksen (ET 2020) täytäntöönpanemisesta” (COM(2015)0408),

–  ottaa huomioon komission 14. syyskuuta 2015 tekemän täytäntöönpanopäätöksen vuoden 2016 työohjelman hyväksymisestä Erasmus+ -ohjelman täytäntöön panemiseksi: EU:n koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelma (C(2015)6151),

–  ottaa huomioon 28. ja 29. marraskuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät oppimiseen liittyvää liikkuvuutta koskevasta vertailuarvosta(6),

–  ottaa huomioon 15. syyskuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Luonnos neuvoston ja komission yhteiseksi vuoden 2015 raportiksi nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyön uudistettujen puitteiden täytäntöönpanosta (2010–2018)” (COM(2015)0429),

–  ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2009 annetun komission tiedonannon ”EU:n nuorisostrategia – Satsataan nuorten vaikutusmahdollisuuksiin. Uudistetulla avoimella koordinointimenetelmällä kiinni nuorison haasteisiin ja mahdollisuuksiin” (COM(2009)0200),

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2009 annetun neuvoston päätöslauselman nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyön uudistetuista puitteista (2010–2018)(7),

–  ottaa huomioon 20. joulukuuta 2012 annetun neuvoston suosituksen epävirallisen ja arkioppimisen validoinnista(8),

–  ottaa huomioon päätöslauselmansa koulutuspolitiikasta ennen vuotta 1993(9),

–  ottaa huomioon päätöslauselmansa aloitteista, joilla pyritään täydentämään koulutusohjelmia eurooppalaisen ulottuvuuden sisältävillä asianmukaisilla tukitoimilla(10),

–  ottaa huomioon päätöslauselmansa opettajankoulutuksen laadun parantamisesta(11),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön (A8-0021/2016),

A.  katsoo, että koulutus on perusihmisoikeus ja julkishyödyke, jonka olisi oltava tasapuolisesti kaikkien saatavilla;

B.  katsoo, että koulutuksen pääasiallinen tehtävä on tuottaa asioista hyvin perillä olevia kansalaisia ja että siinä näin ollen on kyse muustakin kuin EU:n ja jäsenvaltioiden strategioiden taloudellisten päämäärien saavuttamisesta;

C.  katsoo, että koulutuksen tavoitteisiin kuuluu yksilöiden valmistaminen elämää ja aktiivista kansalaisuutta varten yhteiskunnissa, jotka ovat yhä monimutkaisempia, vaativampia, monikulttuurisempia ja integroituneempia;

D.  ottaa huomioon, että vuoden 2014 eurobarometritutkimuksen mukaan 44 prosenttia EU:n kansalaisista katsoo, että he eivät ymmärrä kovin hyvin, miten EU toimii, ja 52 prosenttia heistä katsoo, että heidän äänellään ei ole merkitystä EU:ssa(12);

E.  ottaa huomioon, että vain 42,61 prosenttia EU:n kansalaisista ja vain 27,8 prosenttia 18–24-vuotiaista äänesti edellisissä Euroopan parlamentin vaaleissa, mikä oli alhaisin äänestysaktiivisuus vuoden 1979 jälkeen(13);

F.   katsoo, että hatarat tiedot EU:sta ja sen tuoman konkreettisen lisäarvon huono tuntemus voivat osaltaan aiheuttaa tunnetta demokratiavajeesta ja johtaa euroskeptisyyden yleistymiseen jäsenvaltioissa ja ehdokasvaltioissa; toteaa, että demokratiavajeeseen on puututtava, jotta voidaan torjua EU:n kansalaisten näkemysten ja EU:n toimielinten välistä kasvavaa kuilua;

G.   toteaa, että vuoden 2015 erityiseurobarometrin 437 mukaan suurin osa eurooppalaisista on sitä mieltä, että kouluissa annettavan opetuksen ja koulujen oppimateriaalin tulee sisältää tietoja uskontoon tai vakaumukseen, etniseen alkuperään, seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin liittyvästä ihmisten erilaisuudesta(14);

H.   katsoo, että unionin politiikkojen, kuten ihmisten ja palvelujen vapaan liikkuvuuden ja EU:n liikkuvuusohjelmien, tuottaman hyödyn parempi tuntemus voi auttaa synnyttämään yhteenkuuluvuuden tunnetta unionia kohtaan, yhteisöllisyyttä ja monikulttuuristen ja monikansallisten yhteiskuntien hyväksyntää;

I.  toteaa, että onnistuneet koulutusjärjestelmät ja opetussuunnitelmat sekä eurooppalaisten lisääntyneet mahdollisuudet vaikuttaa ja osallistua EU-politiikan päätöksentekoon voivat lisätä mielenkiintoa EU-asioihin ja saada aikaan ymmärrystä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta ja samalla auttaa torjumaan yhteiskunnallista jakautumista, kulttuurista eriytymistä ja osattomuuden tunteita;

J.  toteaa, että suurimmassa osassa jäsenvaltioita EU-asioiden opetus on otettu osaksi opetussuunnitelmia ja opettajankoulutusohjelmia; ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden välillä ja niiden sisällä on yhä eroja;

K.  toteaa, että vaikka joissakin jäsenvaltioissa EU-asioita opetetaan yleensä kaikilla koulutustasoilla ja monissa erilaisissa oppivelvollisuuden piiriin kuuluvan opetuksen oppiaineissa, ne muodostavat pääosin pienen osan opetussuunnitelmasta, jota kunkin opettajan on seurattava;

L.  toteaa, että opettajien ja muun opetushenkilökunnan taitoja ja osaamista EU-asioissa on kehitettävä edelleen ja päivitettävä perus- ja jatkokoulutuksessa ja että oppilaitokset ja opettajat tarvitsevat tehokasta tukea, joka on suunniteltu vastaamaan heidän erityistarpeisiinsa;

M.  toteaa, että yksityisen konsulttiyrityksen ICF GHK:n koulutuksen ja kulttuurin pääosastolle tekemän tutkimuksen ”Learning Europe at school”(15) mukaan opettajille opetetaan EU-asioita lähinnä laitoksissa ja yhdistyksissä, jotka toimivat korkeakouluopetuksen ulkopuolella;

N.  toteaa, että komission vuonna 2014 esittelemä Erasmus-ohjelman vaikutustenarviointi osoittaa, että koulutukseen liittyvällä liikkuvuudella ja opintojen kansainvälistymisellä on myönteinen vaikutus opetussuunnitelmien ja työllistymisen lisäksi myös Eurooppa-tuntemukseen, unionin kansalaisuuden tunteen kehittymiseen ja myönteiseen asennoitumiseen Eurooppaa kohtaan sekä halukkuuteen osallistua Euroopan parlamentin vaaleihin;

Koulutuksen eurooppalainen ulottuvuus

1.   korostaa eurooppalaisen ulottuvuuden kasvavaa merkitystä eri koulutusaloilla, -tasoilla ja muodoissa mutta korostaa samalla, että asia on ymmärrettävä laajasti ja syvällisesti niin, että otetaan huomioon sen monimutkainen, dynaaminen ja monikerroksinen luonne ja se, että EU-asioiden oppiminen koulussa on keskeinen osa koulutusta;

2.   korostaa, että koulutuksen EU-ulottuvuus on ratkaisevan tärkeää, jotta kansalaisten EU-tuntemus paranisi ja he tuntisivat jälleen yhteenkuuluvuutta unionia kohtaan, ja sen avulla voidaan korostaa SEU-sopimuksen 2 artiklassa tarkoitettujen arvojen merkitystä ja vahvistaa unionin ääntä keskinäisten riippuvuuksien maailmassa;

3.  korostaa tarvetta ymmärtää ja edistää sitoutumista EU:n perusarvoihin; huomauttaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden yhteisen historian ja yhteisten arvojen tunteminen ja ymmärtäminen on avain keskinäiseen ymmärrykseen, rauhanomaiseen rinnakkaiseloon, suvaitsevaisuuteen ja yhteisvastuuseen sekä EU:n perusperiaatteiden ymmärtämiseen;

4.   huomauttaa, että EU:n olisi oltava näkyvämmin esillä opetusmateriaaleissa ja opetussuunnitelmien ulkopuolisessa toiminnassa ja muodostettava kiinteämpi osa niitä, sillä se vaikuttaa kansalaisten jokapäiväiseen elämään; katsoo, että nimenomaisesti EU:hun liittyvä sisältö voi tuoda arvokkaan lisän koulujen opetussuunnitelmiin ja oppijoiden henkilökohtaiseen kehitykseen ja kasvuun;

5.  korostaa, että on käytettävä aktiivisia ja osallistumista korostavia opetusmenetelmiä, jotka on räätälöity oppilaiden iän, tason, tarpeiden ja kiinnostuksen mukaan, ja hyödynnettävä täysimääräisesti tieto- ja viestintätekniikan ja median, myös sosiaalisen median, tarjoamia mahdollisuuksia;

6.  korostaa, että koulutuksen EU-ulottuvuuden avulla oppilaiden pitäisi pystyä paitsi hankkimaan tietoa, tuntemaan yhteenkuuluvuutta ja omaksumaan EU-kansalaisuuden edellyttämiä taitoja myös osallistumaan kriittiseen EU-asioiden pohdintaan muun muassa saamalla tietoa EU:n perusarvoista, jotka perustuvat oikeusvaltioperiaatteeseen ja ihmisoikeuksiin, sekä EU:n hallinto- ja päätöksentekomenettelyistä ja niiden vaikutuksista heidän jäsenvaltioihinsa ja heidän omaan demokraattiseen osallistumiseensa; kannustaa käyttämään Euroopan nuorisoparlamenttiin liittyviä roolipelejä, jotta lasten ja opiskelijoiden olisi helpompi ymmärtää EU:n menettelytapoja ja jotta heidän EU-tuntemuksensa paranisi;

7.   korostaa, että EU:n ovat muovanneet sen jäsenvaltiot ainutlaatuisine historioineen ja kulttuureineen ja että unionin kehitys on yhä kiinteästi sidoksissa sen jäsenvaltioihin; painottaa samalla eri kulttuurien vaikutusta eurooppalaisiin yhteiskuntiin ja kulttuuriperintöön;

8.  toteaa, että EU:n vaikutus jäsenvaltioihin on huomattava ja että EU-asioiden opetuksessa koulussa olisi tuotava esiin sekä jäsenvaltioiden rooli unionin kehityksessä että EU:n vaikutus kansalliseen kehitykseen;

9.   toteaa, että jäsenvaltioiden ja EU:n on näytettävä esimerkkiä kaikille EU-asioiden opettamiseen ja oppimiseen kouluissa osallistuville toimijoille toteuttamalla käytännössä keskeisiä eurooppalaisia sosiaalisen osallistamisen sekä eurooppalaisen ja kansainvälisen yhteisvastuun arvoja;

10.  muistuttaa, että on varmistettava perus- ja jatkotason ammatilliset elinikäiset kehitysmahdollisuudet opettajille ja kasvattajille ja parannettava ja laajennettava niitä sekä tarjottava heille asianmukaista tukea ja asianmukaisia resursseja, jotta he pystyvät sisällyttämään EU-ulottuvuuden opetukseensa, erityisesti historian opetukseen ja kansalaisuuskasvatukseen, ja toteuttamaan oppijakeskeisiä strategioita sekä mukauttamaan opetusmenetelmiään oppijoiden tarpeisiin;

11.  korostaa, että on edistettävä kasvattajien monikielisiä ja monikulttuurisia taitoja ja rohkaistava niiden hankkimiseen sekä lisättävä opetushenkilökunnan liikkuvuusmahdollisuuksia, vertaisoppimismahdollisuuksia sekä parhaiden käytäntöjen vaihtoa esimerkiksi järjestämällä seminaareja Euroopan tasolla;

12.  painottaa yliopistojen merkitystä pätevien ja motivoituneiden opettajien ja kasvattajien valmennuksessa ja koulutuksessa; vaatii edistämään ja tukemaan jäsenvaltioiden toimia, kun ne pyrkivät tarjoamaan yliopistojen sisällä mahdollisuuksia erikoistuneeseen pätevöitymiskoulutukseen, joka olisi avointa ja sekä opiskelijoiden että ammatissa toimivien opettajien ja kasvattajien saatavilla;

13.  korostaa eurooppalaisen lähestymistavan merkitystä ja mahdollisuuksia historian opetuksessa pitäen kuitenkin mielessä jäsenvaltioiden toimivallan tällä alalla, koska tietyt historialliset tapahtumat ovat olleet ratkaisevia eurooppalaisten ihanteiden ja arvojen kehittymiselle; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan historiaseuroja ja historian tutkimuskeskuksia ja korostamaan näin niiden merkittävää tieteellistä tehtävää Euroopan historian valottajana sekä niiden merkitystä kouluopettajien pitämisessä ajan tasalla;

14.  suosittelee, että Euroopan historian talo laatii opiskelijoille ja opettajille kaikilla koulutustasoilla erityisohjelmia, -välineitä ja -toimintoja, joiden avulla voitaisiin kertoa vakuuttavasti Euroopan integraatiosta ja sen perusarvoista;

15.  kehottaa kiireellisesti uudistamaan ja vahvistamaan opetusta unionin kansalaisuudesta ja kansalaistaidon opetusta nykyisissä ja tulevissa jäsenvaltioissa, jotta oppijat voivat omaksua tarvittavat ikätasolleen soveltuvat tiedot, arvot, taidot ja osaamisen ja jotta he oppivat ajattelemaan kriittisesti ja muodostamaan tietoon perustuvia tasapainoisia mielipiteitä, käyttämään demokraattisia oikeuksiaan, kuten äänioikeuttaan, täyttämään demokratiaan liittyvät velvollisuutensa, antamaan arvoa erilaisuudelle, edistämään kulttuurien ja uskontojen välistä vuoropuhelua ja olemaan aktiivisia ja vastuullisia kansalaisia;

16.  huomauttaa, että opiskelijoiden ja vanhempien entistä tiiviimpiosallistuminen koulujen hallintoon voi edesauttaa syrjinnän torjuntaa ja kestävän osallistuvan demokratian ja kansalaisuuden vahvistamista sekä luottamuksen ja yhteistyön edistämistä eri toimijoiden välillä; kehottaa oppilaitoksia ottamaan käyttöön demokraattisen hallintotavan ja laajentamaan sen soveltamisalaa, myös antamalla enemmän painoarvoa opiskelijoiden edustajien näkemyksille, sillä demokratiaa on opittava ja koettava;

17.  korostaa tarvetta parantaa opettajien ja oppijoiden motivaatiota ja mahdollisuuksia parantaa EU-tuntemustaan omakohtaisin kokemuksin, joita ovat muun muassa kouluvierailut muihin maihin, vierailut EU:n toimielimiin, yhteydenpito EU:n virkamiehiin ja harjoittelumahdollisuudet opiskelijoille EU:n toimielimissä, sekä mediakasvatuksen keinoin esimerkiksi Euroopan nuorisoportaalin avulla ja hyödyntäen täysin uutta tieto- ja viestintätekniikkaa ja avoimia koulutusresursseja;

18.  kehottaa hyödyntämään täysimääräisesti digitaalitekniikan tarjoamia mahdollisuuksia rajatylittävän opetuksen kehittämisessä digitaalisten kurssien ja videoyhteyksien avulla, jotta opiskelijoita voidaan auttaa löytämään uusia näkökulmia ja lähestymistapoja omilla aloillaan;

19.  korostaa, että vieraiden kielten oppimisella voi olla ratkaiseva merkitys muiden kulttuurien tuntemuksen lisäämisessä ja sellaisten taitojen tarjoamisessa kansalaisille, joita he tarvitsevat elääkseen ja työskennelläkseen yhä monimutkaisemmassa ja globalisoituneemmassa maailmassa;

20.  korostaa, että epävirallisella ja arkioppimisella, kuten nuorisotyöllä, vapaaehtoistyöllä, sukupolvien välisellä ja perheiden sisäisellä oppimisella, aikuiskoulutuksella sekä pedagogisena välineenä käytetyllä urheilulla, on suuri merkitys sosiaalisten taitojen, kansalaistaitojen, osaamisen ja käyttäytymismallien kehityksessä ja vastuullisten ja aktiivisten unionin kansalaisten muovaamisessa; korostaa, että tällaiset taidot on tunnustettava ja validoitava virallisessa koulutuksessa ja että on luotava läheisemmät yhteydet virallisen, epävirallisen ja arkioppimisen välillä;

21.  suosittelee omaksumaan koulutuspolitiikassa kulttuurien välisen lähestymistavan, joka mahdollistaisi maahanmuuttajaopiskelijoiden tehokkaan sopeutumisen koulumaailmaan ja joka perustuisi eri kulttuurien keskinäiseen tuntemukseen, jotta päästäisiin yhteisymmärrykseen yhteisistä arvoista;

EU:n rooli

22.  kannustaa komissiota tukemaan edelleen pyrkimyksiä kehittää ja edistää EU-ulottuvuutta koulutuksessa sekä opetusalan toimijoiden liikkuvuutta sekä levittää aktiivisesti tietoa keskeisille sidosryhmille ja kansalaisille muun muassa rahoitusmahdollisuuksista ja saatavilla olevista tutkimuksista ja raporteista; kehottaa hyödyntämään tässä tehokkaammin uutta viestintäteknologiaa ja mediaa, myös sosiaalista mediaa;

23.  kehottaa komissiota määrittelemään yhteiset puitteet ja laatimaan konkreettisia esimerkkejä sisältävää ohjeistusta EU-tuntemuksen lisäämiseksi, jotta voidaan edistää objektiivista ja kriittistä pohdintaa EU:n kansalaisilleen tarjoamista eduista kunnioittaen samalla jäsenvaltioiden toimivaltaa koulutuksen alalla;

24.  kehottaa komissiota kannustamaan lisätutkimuksia siitä, miten EU-asioita nykyään opetetaan kouluissa eri puolilla Eurooppaa ja miten ne ovat esillä opetussuunnitelmissa ja tutkinnoissa sekä a) onko opettajilla ja kasvattajilla riittävät mahdollisuudet hyödyntää ammatilliseen kehittymiseen ja elinikäiseen oppimiseen sekä parhaiden käytäntöjen vaihtoon liittyviä EU:n ohjelmia ja toimia ja b) onko rahoitetulla toiminnalla EU-asioiden sisällyttämiseksi tehokkaasti kouluopetukseen loppujen lopuksi vaikutusta kouluihin;

25.  kehottaa komissiota kannustamaan, tukemaan ja edistämään verkostoja, joilla tuetaan EU-tuntemuksen kohentamista ja jotka osallistuvat siihen kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla, ja parhaiden käytäntöjen vaihtamista näiden verkostojen välillä unionin tasolla, sekä määrittämään parannuskohteet;

26.  kehottaa komissiota edistämään jäsenvaltioiden kesken ja myös niiden ja ehdokasvaltioiden kesken parhaiden käytäntöjen vaihtoa EU-ulottuvuudesta koulutuksessa sekä syrjinnän ja ennakkoluulojen torjumisesta oppimisympäristöissä muun muassa arvioimalla opetusmateriaaleja sekä kiusaamisen ja syrjinnän vastaisia toimintatapoja;

27.  korostaa Erasmus+ -, Kansalaisten Eurooppa- ja Luova Eurooppa -ohjelmien suurta merkitystä koulutuksen, kielitaidon, aktiivisen kansalaisuuden, kulttuuritietoisuuden ja kulttuurien välisen ymmärryksen sekä muiden arvokkaiden monialaisten avaintaitojen edistämisessä; korostaa näiden ohjelmien merkitystä unionin kansalaisuuden lujittamiselle ja katsoo, että on tarjottava niille enemmän asianmukaista taloudellista tukea ja keskityttävä niiden laadullisiin tuloksiin sekä lisättävä mahdollisuuksia hyödyntää liikkuvuutta kiinnittäen huomiota erityisesti opettajiin ja muihin kasvattajiin, sosiaalis-taloudelliselta taustaltaan erilaisiin nuoriin sekä haavoittuvassa ja huonossa asemassa oleviin ja eritystarpeisiin väestöryhmiin;

28.  muistuttaa Erasmus+ -ohjelman tarjoamasta monipuolisesta toiminnasta ja toteaa, että se on kansalaisten hyvin tuntema ja heidän suosiossaan, mikä koskee erityisesti opiskelijoiden liikkuvuutta osana heidän opiskeluaan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään tietoisuutta niistä Erasmus+ -ohjelman osista, jotka ovat tuntemattomampia, kuten eurooppalainen vapaaehtoispalvelu;

29.  panee tyytyväisenä merkille komission vuoden 2016 työohjelman Erasmus+ -ohjelman täytäntöön panemiseksi sekä sen sitoutumisen konkreettisiin toimiin Pariisin julistuksen johdosta, erityisesti toimiin, joilla pyritään lisäämään Erasmus+ -ohjelman vaikutusta aktiivisen ja demokraattisen kansalaisuuden, kulttuurien välisen vuoropuhelun, sosiaalisen osallistamisen ja yhteisvastuun edistämiseen muun muassa lisäämällä tukea kansalaisyhteiskunnan järjestöille niiden keskeisessä kansalaisuuskasvatustehtävässä;

30.  kehottaa komissiota parantamaan pedagogisia näkökohtia ja ottamaan koulujen tarpeet paremmin huomioon hankkeissa, jotka rahoitetaan Jean Monnet -ohjelmasta, varmistamalla, että koulut voivat hakea suoraan ohjelmaan, ja myöntämällä rahoitusta pidemmäksi aikaa, esimerkiksi kolmeksi vuodeksi, kuten Jean Monnet -moduulien rahoituksessa; kehottaa komissiota antamaan opettajankoulutuslaitoksille mahdollisuuden hyödyntää Jean Monnet -moduuleihin liittyvää toimintaa ja kannustamaan niitä sisällyttämään nämä ohjelmiinsa;

31.  toteaa, että unionissa on tällä hetkellä kriisi, joka liittyy sen demokraattiseen oikeutukseen, mikä ei johdu vain eurooppalaisten riittämättömästä EU:n mekanismien tuntemuksesta vaan myös siitä, että he eivät saa ääntään kuuluville päätöksenteossa; korostaa, että saadakseen takaisin oikeutuksensa unionin on pysäytettävä demokraattisten rakenteidensa purkaminen ja luotava uudelleen yhteys kansalaisiinsa;

32.  kehottaa komissiota panemaan Kansalaisten Eurooppa -ohjelman tehokkaasti täytäntöön, jotta voidaan saavuttaa demokraattisen ja osallistavamman yhteiskunnan tavoitteet ja lisätä näin kansalaisten osallistumista päätöksentekoon;

33.  kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti, miten EU:n kaikki eri ohjelmat vaikuttavat niihin osallistuvien kokemukseen unionin kansalaisuudesta ja kansalaisten osallistumiseen;

34.   pyytää komissiota kehittämään ja tekemään mahdollisimman laajasti tunnetuksi eTwinning-, EPALE-, ja School Education Gateway -portaaleja ja jatkamaan digitaalisten alustojen kuten Opettajainhuoneen tukemista ja kehittämistä, jotta voidaan parantaa EU-tuntemuksen parantamisen kannalta merkityksellisen korkealaatuisen, helppokäyttöisen ja ajantasaisen oppimateriaalin saatavuutta kaikilla unionin virallisilla kielillä;

35.  pyytää komissiota edistämään sitä, että opetustehtävissä toimivat kasvattajat ja EU-tietouteen erikoistuneet tiedemaailman edustajat tarkastelevat kriittisesti Opettajainhuone-alustalla tällä hetkellä saatavilla olevia aineistoja niiden laadun ja asianmukaisuuden varmistamiseksi;

36.  korostaa EU:n toimielinten tiedotustoimistojen merkitystä ja on tyytyväinen niiden sitoutumiseen suhteiden edistämiseen jäsenvaltioiden, kansallisten, alueellisten ja paikallisten oppilaitosten, nuorisojärjestöjen ja tiedotusvälineiden kanssa näiden tuomiseksi lähemmäs toisiaan ja sen varmistamiseksi, että nuoret ymmärtävät toimielinten merkityksen jokapäiväisessä elämässään;

37.  kehottaa käynnistämään avoimen ja yhteisen vuoropuhelun komission ja kaupunkien sekä paikallis- ja alueviranomaisten kesken koulujärjestelmien ja kaupunkimallien välisestä yhteydestä keinona ymmärtää, miten eri lähestymistavat kulttuurien välisiin suhteisiin vaikuttavat nykypäivän Euroopassa;

38.  kannustaa komissiota pyrkimään siihen, että EU-asioiden opettaminen koulussa esitetään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa suosituksena EU:n jäseniksi pyrkivien ehdokasvaltioiden neuvotteluprosessissa;

Jäsenvaltioiden rooli

39.   kannustaa jäsenvaltioita tukemaan, tarkistamaan ja saattamaan ajan tasalle koulutusjärjestelmiään sekä opetussuunnitelmien erityyppistä EU-aiheista sisältöä kaikilla koulutuksen tasoilla – mukaan lukien ammatillinen koulutus –, jotta voidaan vahvistaa EU-ulottuvuutta tiiviissä yhteistyössä kaikkien asiaankuuluvien EU:n ja kansallisen tason toimijoiden kanssa kannustaen samalla voimakkaasti alueita ja paikallisviranomaisia toimimaan samoin, erityisesti kun niillä on koulutusjärjestelmien alalla suoraa toimivaltaa;

40.  kannustaa jäsenvaltioita tukemaan kaikkia mahdollisia tapoja välittää enemmän EU-tietoa oppijoille sekä opettajille ja kasvattajille virallisen, epävirallisen ja arkioppimisen kautta ja kehottaa niitä myös hyödyntämään täysimääräisesti ja täydentämään EU:n rahoitusvälineitä, ohjelmia ja aloitteita;

41.  kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään lisätoimiin kulttuurien välisen, syrjimättömän ja osallistavan koulutuksen ja kansalaisuuteen kuuluvien arvojen edistämiseksi koulujen ja yliopistojen opetussuunnitelmissa;

42.  kehottaa jäsenvaltioita lisäämään investointeja laadukkaaseen koulutukseen muun muassa laajentamalla kumppanuuksia yksityisen sektorin kanssa, edistämään kaikkien yhtäläisiä mahdollisuuksia ja tukemaan riittävästi kaikkia oppi- ja koulutuslaitoksia sekä opettajia ja kasvattajia, jotta nämä voivat sisällyttää EU-ulottuvuuden koulutukseen jo varhaisvaiheen opetuksesta lähtien ja myös luokkaopetuksen ulkopuolella ja jatkuvasti kehittää sitä;

43.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikilla oppijoilla on yhtäläinen ja avoin mahdollisuus innovatiiviseen ja korkeatasoiseen viralliseen ja epäviralliseen oppimiseen sekä elinikäiseen oppimiseen; vetoaa tässä suhteessa jäsenvaltioihin, jotta ne hyväksyisivät vuonna 2008 annetun ehdotuksen direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta, koska se suojelisi näihin perustuvalta syrjinnältä koulutuksessa;

44.  kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan maahanmuuttajien, pakolaisten ja uskonnollisten yhteisöjen mahdollisuudesta osallistua kunnioittaviin ja voimaannuttaviin kansalaisuutta rakentaviin prosesseihin, joilla varmistetaan heidän osallistumisensa yhteiskunnalliseen ja kulttuurielämään;

45.  kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan ja edistämään korkealaatuisen EU-koulutuksen järjestämistä opettajille, muulle opetushenkilökunnalle, nuoriso-ohjaajille ja kouluttajille muun muassa antamalla heille mahdollisuus suorittaa osa koulutuksestaan toisessa jäsenvaltiossa ja varmistamalla, että heidän pätevyytensä opettaa EU-asioita tunnustetaan esimerkiksi luomalla ”euro-opettaja”-merkki ja tekemällä sitä tunnetuksi;

46.  katsoo, että jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä koulutusalan toimijoiden kanssa ja käytävä vuoropuhelua heidän kanssaan löytääkseen mahdollisuuksia vaihtaa ajatuksia ja hyviä käytäntöjä EU-ulottuvuuden sisällyttämisestä koulutusohjelmiinsa, jotta nuoret esimerkiksi voisivat parantaa tietojaan ja ymmärrystään unionin kansalaisuuden rakentumisesta ja sen toimielimistä ja nähdä näin unionin kiinteänä osana omaa elinympäristöään, jota he voivat muovata ja jota heidän odotetaankin muovaavan;

47.  kehottaa jäsenvaltioita tunnustamaan työmarkkinaosapuolten ja kansalaisjärjestöjen, erityisesti nuorisojärjestöjen, työn EU:n toimielinten ja sen kansalaisten välisen kuilun kuromisessa umpeen rakenteellisin ja pitkäjännitteisin keinoin edistäen ja vahvistaen osallistavia suoran demokratian välineitä, ja kehottaa niitä myös tukemaan tätä työtä;

48.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

PERUSTELUT

Euroopan unionilla on tällä hetkellä edessään ennenkokemattomia haasteita. Viime vuosina EU on kokenut valtavan talous- ja rahoituskriisin. Sen sosiaaliset ja poliittiset vaikutukset asettavat kyseenalaiseksi unionin toimielimet ja yhteiset arvot, myös ajatuksen eurooppalaisesta identiteetistä.

Tässä yhteydessä vuoropuhelun lisääminen EU:sta Euroopan kouluissa, yhdistyksissä ja julkisessa tilassa vaikuttaa tärkeämmältä kuin koskaan, jotta kansalaisten luottamus Euroopan yhdentymisprosessin saavutuksiin ja tarpeellisuuteen palautuisi.

Kansalaiset tuntevat nykyisin huonosti unionia ja sen toimielinten toimintaa, ja keväällä 2014 tehdyssä Eurobarometri-kyselyssä 44 prosenttia oli eri mieltä väitteen ”ymmärrän miten EU toimii” kanssa(16). Tässä tilanteessa ei ole ihme, että kansalaiset pitävät poliittista EU-projektia kaukaisena ja itselleen yhä vieraampana, heistä tulee yhä euroskeptisempiä ja he katsovat, että unionin päätöksentekoprosesseissa on demokratiavaje.

Tilanne voidaan korjata, jos kansalaiset saavat enemmän tietoa ja heitä rohkaistaan osallistumaan ja kiinnostumaan aktiivisesti Euroopan yhdentymisestä. Keskeinen keino tässä on lisätä EU-ulottuvuutta kouluopetuksessa, mikä auttaa poistamaan euroskeptisyyttä ja valmistamaan kansalaisia elämään ja työhön yhä monimutkaisemmassa ja globalisoituneemmassa maailmassa. EU-aiheisen kouluopetussisällön osalta jäsenvaltioiden tilanne ei ole lainkaan yhdenmukainen, ja se vaatiikin aloitteita kaikilla tasoilla: EU:n, jäsenvaltioiden ja kuntien tasolla.

Koulutuksen eurooppalaisen ulottuvuuden käsite

Euroopan integraatioprosessin alkuvaiheessa koulutus oli sivuosassa. Merkittävä toiminta koulutusasioissa unionin tasolla alkoi vuonna 1976, kun ensimmäinen koulutusalan ohjelma hyväksyttiin(17). Sen tarkoituksena oli poistaa siirtolaisuuden kielteiset vaikutukset muista jäsenvaltioista muuttavien työntekijöiden ja heidän lastensa koulutusmahdollisuuksiin ja oppimistuloksiin, ja se käsitteli tutkintojen vastavuoroista tunnustamista.

Oikeusperusta koulutuspoliittiselle toiminnalle vahvistettiin vasta Maastrichtin sopimuksessa 1992. Sopimuksen 149 artiklan – nykyisin SEUT-sopimuksen 165 artiklan – mukaan unioni voi rohkaista jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä sekä tukea ja täydentää jäsenvaltioiden toimintaa mutta jäsenvaltiot ovat yksin vastuussa opetuksen sisällöstä ja koulutusjärjestelmän järjestämisestä sekä niiden sivistyksellisestä ja kielellisestä monimuotoisuudesta. Jäsenvaltioiden lakien ja asetusten yhdenmukaistaminen on nimenomaisesti poissuljettu.

Unionin toiminta voi liittyä muun muassa koulutuksen eurooppalaisen ulottuvuuden kehittämiseen sanan laajassa merkityksessä, mukaan lukien jäsenvaltioiden kielten opetus ja levittäminen, sekä toimiin, joilla edistetään opiskelijoiden ja opettajien liikkuvuutta sekä oppilaitosten välistä yhteistyötä. Unioni voi myös edistää tiedonvaihtoa jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmistä ja parhaista käytännöistä sekä kannustaa nuorisovaihtoa, kansalaistoimintaa ja nuorten osallistumista Euroopan demokraattiseen elämään.

Vuoden 1976 toimintasuunnitelman jälkeen on hyväksytty useita päätöslauselmia ja ohjelmia perussopimuksissa vahvistettujen EU:n koulutuspolitiikan päämäärien edistämiseksi. Nyt kaikki EU:n koulutusalan aloitteet on yhdistetty 1. tammikuuta 2014 voimaan tulleen Erasmus+ -ohjelman alaisuuteen.

Koulutuksen eurooppalaisen ulottuvuus on erittäin monisyinen käsite, mutta tässä mietinnössä keskitytään vain yhteen, vaikkakin ratkaisevan tärkeään näkökohtaan: EU-asioiden oppimiseen koulussa, jota voidaan nimittää koulutuksen EU-ulottuvuudeksi. Valinta perustuu näkemykseen, että kouluopetuksen olisi annettava oppilaille vankka ymmärrys siitä, miten EU toimii, ja annettava heille valmiudet pohtia kriittisesti EU-asioita, myös Euroopan integraation perustana olevia arvoja, ja sitä, miten ne vaikuttavat heidän omiin maihinsa ja heidän omaan toimintaansa, ja valmistettava heitä elämään ja työhön yhä yhdentyneemmässä Euroopassa ja globalisoituneessa maailmassa.

Koulutuksen EU-ulottuvuus

Ajatuksessa koulutuksen EU-ulottuvuudesta on kaksi keskeistä ja samalla keskenään sidoksissa olevaa näkökohtaa. Ensimmäinen ja ilmiselvä näkökohta liittyy tietojen hankkimiseen EU:n maantieteestä, historiasta ja kulttuurista sekä EU:sta itsestään, myös siitä miten toimielimet työskentelevät. Toista näkökohtaa – joka perustuu siihen oletukseen, että kaikkien demokraattisten järjestelmien legitimiteetti ja vakaus perustuu pitkälti kansalaisten osallistumiseen – voidaan laajassa mielessä nimittää ”kansalaiskasvatukseksi”.

Tätä silmälläpitäen ja ottaen huomioon monien kansalaisten rajalliset tiedot EU:sta unionin olisi oltava näkyvämmässä asemassa oppikirjoissa ja EU-asioiden opettamisessa olisi tuotava esiin unionin ja sen jäsenvaltioiden monisyiset suhteet: EU:n ovat muovanneet sen jäsenvaltiot ainutlaatuisine historioineen ja kulttuureineen, ja unionin kehitys on yhä kiinteästi sidoksissa sen jäsenvaltioihin. Vastaavasti EU:n vaikutus jäsenvaltioihin on huomattava. EU-asioiden opetuksessa koulussa olisi tuotava esiin sekä jäsenvaltioiden rooli EU:n kehityksessä että EU:n vaikutus kansalliseen kehitykseen. Tässä yhteydessä historialla kouluaineena on merkittävä asema menneisyyttä koskevan pohtivan tietoisuuden ja kriittisen ”muistamisen kulttuurin” kehittämisessä. Se perustuu eurooppalaisiin arvoihin ja sille on luonteenomaista pyrkimys tehdä oikeutta monille historiallisille muistoille ja eri historioille Euroopassa.

Monimuotoisuuden osalta kansalaiskasvatuksella EU-ulottuvuuden toisena näkökohtana pyritään pääasiallisesti siihen, että nuoret pystyvät hankkimaan taitoja, joita he tarvitsevat elääkseen ja toimiakseen aktiivisesti moniarvoisissa demokraattisissa yhteiskunnissa ja voidakseen tuoda esiin omia huolenaiheitaan. Näin ollen keskeisinä aiheina opetuksessa on oltava suvaitsevuus, tietoisuus muista kulttuureista ja niiden ymmärtäminen sekä demokraattiset arvot ja ihmisoikeudet. Tällainen kansalaistoiminnan ja aktiivisen demokraattisen kansalaisuuden ”työkalupakki” on vietävissä Euroopan rajojen ulkopuolellekin, ja sillä on ratkaisevan tärkeä merkitys myös kansainvälisissä yhteyksissä.

Näin ymmärrettynä ”kansalaiskasvatusta” voidaan antaa yksittäisissä oppiaineissa, mutta on syytä muistaa, että oppiainerajat ylittävä lähestymistapa voi toimia vielä paremmin, kun pyritään varmistamaan, että oppilaat omaksuvat sellaisia asenteita ja arvoja, jotka soveltuvat kulttuuri- ja uskonnolliselta taustaltaan erilaisten ihmisten kanssa elämiseen ja työskentelemiseen. Lisäksi oppilaitosten olisi otettava käyttöön opetussuunnitelmien sisältöjä täydentäviä demokraattisia hallintorakenteita, jotta demokratiaa voidaan opetella ja elää myös koulussa.

Asioiden nykytila ja tuleva kehitys

Enemmistö jäsenvaltioista on ottanut EU-ulottuvuuden vähitellen osaksi opetussuunnitelmiaan ja opettajankoulutusta, mutta jäsenvaltioiden välisiä ja niiden sisäisiä eroja on yhä. Vielä paljon enemmän olisi tehtävää esimerkiksi opetussuunnitelmien, opettajankoulutuksen, oppikirjojen ja opetusmenetelmien osalta.

Kansalliset opetussuunnitelmat ovat EU-ulottuvuuden osalta usein hajanaisia ja niistä puuttuu edistyksellisyys, ne ovat liian yleisluontoisia ja suhteessa muihin oppiaineisiin ne eivät ole johdonmukaisia ja täydentäviä, minkä vuoksi oppilaiden on vaikeaa rakentaa kokonaiskuvaa unionista. EU:n olisi oltava näkyvämpi opetusmateriaaleissa kaikilla tasoilla ja kaikentyyppisessä koulutuksessa, sillä se vaikuttaa kansalaisten jokapäiväiseen elämään. Tässä yhteydessä olisi kiinnitettävä erityishuomiota ammatilliseen koulutukseen. Opettajien koulutuksessa – peruskoulutuksessa ja täydennyskoulutuksessa – olisi järjestelmällisesti valmisteltava opettajia opettamaan EU:ta ja sen perusarvoja koskevia asioita sekä teoriassa että käytännössä. Oppikirjoissa olisi varmistettava EU-aiheiden laajempi käsittely, ja samaan aikaan ne olisi mukautettava eri ikäryhmille ottaen huomioon oppilaiden kiinnostuksenkohteet. Luokissa käytettävien opetusmenetelmien olisi annettava opiskelijoille vastuuta omasta oppimisestaan, ja niissä olisi käytettävä interaktiivisia menetelmiä ja ulkoisia virikkeitä sekä esimerkkejä EU:n merkityksestä opiskelijoiden jokapäiväisessä elämässä.

Euroopan tasolla olisi hyödynnettävä täysimääräisesti EU:n ohjelmien tarjoamia mahdollisuuksia koulutuksen ja kulttuurin aloilla kielitaidon, aktiivisen kansalaisuuden, kulttuuritietoisuuden ja kulttuurien välisen ymmärryksen edistämiseksi. Jatkuva taloudellinen tuki ja paremmat mahdollisuudet hyödyntää näiden ohjelmien tarjoamaa liikkuvuutta ovat ratkaisevassa asemassa, kun halutaan varmistaa positiivinen vaikutus osallistujien tietoisuuteen unionin kansalaisuudesta ja kansalaisosallistumiseen.

Komission olisi varmistettava, että keskeisille sidosryhmille tiedotetaan näiden ohjelmien tarjoamista asiaankuuluvista rahoitusmahdollisuuksista ja niitä kannustetaan käyttämään niitä. Lisäksi eTwinning-, School Education Gateway- ja aikuiskoulutuksen EPALE -portaalien kaltaisia alustoja voidaan käyttää unioniin ja sen toimielimiin liittyvien opetusmateriaalien ja hankkeiden kehittämiseen ja vaihtamiseen sekä kansalaiskasvatukseen.

On tuettava mahdollisimman paljon nykyisiä kansallisia ja eurooppalaisia verkostoja, joilla edistetään EU-asioiden opetusta eri tasoilla ja jotka osallistuvat siihen, sekä parhaiden käytäntöjen vaihtamista näiden verkostojen välillä.

Kansallisella tasolla jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden opetussuunnitelmat ja koulutusjärjestelmät, myös ammatillisessa koulutuksessa, ovat yleisesti yhä asianmukaisia. Näitä järjestelmiä on saatettava säännöllisesti ajan tasalle uusien yhteiskunnallisten ja teknologisten haasteiden edessä, jotta oppilaat voivat hankkia taidot ja osaamisen, joita he tarvitsevat nykyisissä nopeasti muuttuvissa ja vuorovaikutteisissa yhteiskunnissa.

Oppilaitokset ovat peilikuva monimutkaisista yhteiskunnistamme, ja ne ovat yhteisöjä, joissa taustoiltaan erilaiset ihmiset elävät ja opiskelevat yhdessä. Jäsenvaltioiden olisi siksi ryhdyttävä lisätoimiin monikulttuurisen, syrjimättömän ja osallistavan koulutuksen ja kansalaisuuteen kuuluvien arvojen edistämiseksi koulussa ja yliopisto-opetuksessa. Näiden arvojen on läpäistävä horisontaalisesti opetussuunnitelmat. Jotta koulut voivat täyttää arvojen opettamisen kunnianhimoisen tavoitteen, niiden on saatava rahallista ja muuta tukea.

Lopuksi on sanottava, että jäsenvaltioiden olisi annettava tunnustusta työmarkkinaosapuolten ja kansalaisjärjestöjen työlle EU:n ja sen kansalaisten välisen kuilun kuromisessa umpeen ja tuettava tätä työtä.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

25.1.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

23

4

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Isabella Adinolfi, Andrea Bocskor, Louise Bours, Nikolaos Chountis, Silvia Costa, Mircea Diaconu, Damian Drăghici, Jill Evans, María Teresa Giménez Barbat, Giorgos Grammatikakis, Petra Kammerevert, Rikke Karlsson, Andrew Lewer, Svetoslav Hristov Malinov, Curzio Maltese, Stefano Maullu, Luigi Morgano, Michaela Šojdrová, Yana Toom, Helga Trüpel, Sabine Verheyen, Julie Ward, Bogdan Brunon Wenta, Bogdan Andrzej Zdrojewski, Milan Zver

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Eider Gardiazabal Rubial, Dietmar Köster, Zdzisław Krasnodębski, Ernest Maragall, Algirdas Saudargas

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Gabriel Mato, Jaromír Štětina

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

23

+

ALDE

Mircea Diaconu, María Teresa Giménez Barbat, Yana Toom

EFDD

Isabella Adinolfi  

PPE

Andrea Bocskor, Svetoslav Hristov Malinov, Gabriel Mato, Stefano Maullu, Jaromír Štětina, Sabine Verheyen, Bogdan Brunon Wenta, Bogdan Andrzej Zdrojewski, Milan Zver

S&D

Silvia Costa, Damian Drăghici, Eider Gardiazabal Rubial, Giorgos Grammatikakis, Petra Kammerevert, Dietmar Köster, Luigi Morgano, Julie Ward

Verts/ALE

Ernest Maragall, Helga Trüpel

4

-

ECR

Rikke Karlsson, Zdzisław Krasnodębski, Andrew Lewer

EFDD

Louise Bours

1

0

GUE/NGL

Nikolaos Chountis

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

(1)

EUVL L 347, 20.12.2013, s. 50.

(2)

EUVL L 325, 23.11.2012, s. 1.

(3)

EUVL L 115, 17.4.2014, s. 3.

(4)

EUVL L 394, 30.12.2006, s. 10.

(5)

EUVL C 119, 28.5.2009, s. 2.

(6)

EUVL C 372, 20.12.2011, s. 31.

(7)

EUVL C 311, 19.12.2009, s. 1.

(8)

EUVL C 398, 22.12.2012, s. 1.

(9)

EYVL C 150, 15.6.1992, s. 366.

(10)

EUVL C 306 E, 15.12.2006, s. 100.

(11)

EUVL C 8 E, 22.1.2010, s. 12.

(12)

Standard Eurobarometer 81, Spring 2014: ”Public opinion in the European Union” (http://ec.europa.eu/public_opinion/archives/eb/eb81/eb81_publ_en.pdf), s. 117 ja 131.

(13)

http://www.eprs.sso.ep.parl.union.eu/lis/lisrep/13-EPRS-publications/2015/COMM_STUD_558351_UpdateReview-EN.pdf, s. 43–45.

(14)

Special Eurobarometer 437, 2015: ”Discrimination in the EU in 2015” (http://ec.europa.eu/COMMFrontOffice/PublicOpinion/index.cfm/ResultDoc/download/DocumentKy/68004), s. 100.

(15)

http://www.eupika.mfdps.si/Files/Learning%20Europe%20at%20School%20final%20report.pdf.

(16)

Standard Eurobarometer 81, Spring 2014: ”Public opinion in the European Union” (http://ec.europa.eu/public_opinion/archives/eb/eb81/eb81_publ_en.pdf), s. 117.

(17)

EYVL C 38, 19.2.1976, s. 1.

Oikeudellinen huomautus