Menettely : 2015/2230(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0034/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0034/2016

Keskustelut :

PV 07/03/2016 - 17
CRE 07/03/2016 - 17

Äänestykset :

PV 08/03/2016 - 6.6
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0072

MIETINTÖ     
PDF 351kWORD 141k
23.2.2016
PE 573.219v02-00 A8-0034/2016

sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta Euroopan parlamentin työssä

(2015/2230(INI))

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta

Esittelijä: Angelika Mlinar

TARKISTUKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta Euroopan parlamentin työssä

(2015/2230(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus),

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1979 hyväksytyn YK:n yleissopimuksen kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamisesta,

–  ottaa huomioon neljännessä naisten maailmankonferenssissa 15. syyskuuta 1995 hyväksytyn Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman, YK:n erityisistunnoissa Peking +5 (2000), Peking +10 (2005) ja Peking +15 (2010) hyväksytyt päätösasiakirjat, sekä Peking +20 -tarkistuskonferenssin päätösasiakirjan,

–  ottaa huomioon 26. toukokuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät sukupuolten tasa-arvosta ja kehityksestä,

–  ottaa huomioon 21. syyskuuta 2015 päivätyn sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä käsittelevän yhteisen valmisteluasiakirjan ”Gender Equality and Women´s Empowerment: Transforming the Lives of Girls and Women through EU External Relations 2016–2020” ja 26. lokakuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevasta toimintasuunnitelmasta 2016–2020,

–  ottaa huomioon naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen 3 artiklan, jossa ”sukupuoli” tarkoittaa ”yhteiskunnallisesti rakentuneita rooleja, käyttäytymismuotoja, toimintoja ja ominaisuuksia, joita tietty yhteiskunta pitää sopivina naisille ja vastaavasti miehille”,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2011 hyväksymän eurooppalaisen tasa-arvosopimuksen (2011–2020),

–  ottaa huomioon 5. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Vahvistettu sitoumus naisten ja miesten tasa-arvoon – Naisten peruskirja” (COM(2010)0078),

–  ottaa huomioon 21. syyskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Naisten ja miesten tasa-arvostrategia vuosiksi 2010–2015” (COM(2010)0491),

–  ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Strategic engagement for gender equality 2016–2019” (SWD(2015)0278),

–  ottaa huomioon komission tutkimusraportin ”Evaluation of the strengths and weaknesses of the strategy for equality between women and men 2010–2015”,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston sukupuolten tasa-arvoa koskevan strategian 2014–2017,

–  ottaa huomioon Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) vuonna 2015 julkaiseman tutkimuksen ”Advancing women in political decision-making – Way forward”,

–  ottaa huomioon vuonna 2011 julkaistussa Euroopan tasa-arvoinstituutin raportissa ”Gender-Sensitive Parliaments: A Global Review of Good Practice” esitetyt päätelmät ja suositukset,

–  ottaa huomioon 10. helmikuuta 2010 naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2009(1), 8. maaliskuuta 2011 naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2010(2), 13. maaliskuuta 2012 naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2011(3) ja 10. maaliskuuta 2015 naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2013(4) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2003 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta Euroopan parlamentin toiminnassa(5),

–  ottaa huomioon 18. tammikuuta 2007 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta valiokuntatyöskentelyssä(6),

–  ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2009 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta valiokuntien ja valtuuskuntien työssä(7),

–  ottaa huomioon 7. toukokuuta 2009 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta EU:n ulkosuhteissa sekä rauhanrakentamisessa ja valtiorakenteiden kehittämisessä(8),

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2012 antamansa päätöslauselman naisista päättäjinä – laatua ja tasa-arvoa(9),

–  ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n naisten ja miesten tasa-arvostrategiasta vuoden 2015 jälkeen(10),

–  ottaa huomioon naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien sisällyttämisestä yhteisön politiikkaan ja toimintaan kaikilla aloilla 21. helmikuuta 1996 annetun komission tiedonannon (COM(1996)0067), jossa komissio sitoutuu kaikissa toimissaan ja kaikilla tasoilla edistämään tasa-arvoa naisten ja miesten välillä, millä tosiasiallisesti määritellään valtavirtaistamisen periaate,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin politiikkayksikkö C:n vuonna 2014 julkaiseman tutkimuksen ”Study on the Evaluation of the Strategy for Equality between Women and Men 2010–2015 as a contribution to achieve the goals of the Beijing Platform for Action”,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin politiikkayksikkö C:n vuonna 2014 julkaiseman tutkimuksen ”Gender Mainstreaming in Committees and Delegations of the European Parliament”,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin politiikkayksikkö D:n vuonna 2015 julkaiseman tutkimuksen ”The EU Budget for Gender Equality”,

–  ottaa huomioon YK Naiset -järjestön toukokuussa 2014 julkaiseman asiakirjan ”Guidance on the development of gender equality and the empowerment of women policies”,

–  ottaa huomioon European Policy Institutes Network -verkoston vuonna 2014 julkaiseman asiakirjan ”Advances in EU Gender Equality: Missing the mark?”

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin henkilöstöasioiden pääosaston julkaiseman henkilöstöresursseja koskevan vuosikertomuksen 2014,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A8-0034/2016),

A.  toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8 artiklassa vahvistetaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen horisontaaliseksi periaatteeksi ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklassa vahvistetaan sukupuolten tasa-arvo unionin arvoksi;

B.  ottaa huomioon, että perusoikeuskirja sisältää erityisiä määräyksiä sukupuolten tasa-arvon horisontaalisesta periaatteesta ja SEU-sopimuksen 6 artiklassa todetaan, että perusoikeuskirjalla on sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla;

C.  toteaa, että sukupuolten tasa-arvon saavuttaminen on keskeistä ihmisoikeuksien suojelun, demokratian toiminnan, oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen sekä talouskasvun, sosiaalisen osallisuuden ja kestävyyden kannalta;

D.  toteaa, että sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseen liittyvä edistys EU:ssa on pysähtynyt ja tällä tahdilla tasa-arvoa ei saavuteta vielä pitkään aikaan;

E.  toteaa, että strategisessa toimintaohjelmassa sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi 2016–2019 komissio sitoutui jatkamaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevia toimia myös arviointi- ja seurantatoimien avulla; toteaa, että komissio on muuttanut strategisen toimintaohjelmansa sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi vuoden 2015 jälkeen pelkäksi valmisteluasiakirjaksi;

F.  toteaa, että viides kestävän kehityksen tavoite on sukupuolten tasa-arvon toteutuminen vuoteen 2030 mennessä;

G.  toteaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen tarkoittaa sukupuolinäkökulman sisällyttämistä EU:n politiikan kaikkiin osa-alueisiin – politiikkatoimien, oikeudellisten toimenpiteiden ja rahoitusohjelmien valmistelu, suunnittelu, täytäntöönpano, seuranta ja arviointi – naisten ja miesten tasa-arvon saavuttamiseksi(11);

H.  toteaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen on kuuluttava HLBTIQ-henkilöiden ja kaikkia sukupuoli-identiteettejä edustavien ihmisten oikeudet, näkökulmat ja hyvinvointi;

I.  toteaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen olisi oltava sukupuolten tasa-arvon saavuttamisen ennakoiva ja reagoiva väline;

J.  toteaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen ei ole itsessään toimintapolitiikan tavoite vaan sukupuolten tasa-arvon saavuttamisen keskeinen väline aina yhdistettynä muihin erityistoimiin ja -toimintalinjoihin, joiden tavoitteena on sukupuolten tasa-arvon edistäminen;

K.  toteaa, että asiasta vastaavan valiokunnan yhtenä toimivaltuuksiin kuuluvana tehtävänä on edistää sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen toteutumista ja edelleen kehittämistä kaikilla politiikanaloilla;

L.  toteaa, että enemmistö valiokunnista pitää yleisesti sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista tärkeänä (esimerkiksi lainsäädäntötyössä, suhteissaan naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokuntaan ja laatiessaan tasa-arvoa koskevia toimintasuunnitelmia) mutta eräät valiokunnat osoittavat vähäistä tai olematonta kiinnostusta asiaan;

M.  toteaa, että edellisestä vaalikaudesta lähtien asiasta vastaava valiokunta on omaksunut käytännön, jonka mukaisesti muiden valiokuntien mietintöihin vaikutetaan kohdennetusti tekemällä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevia tarkistuksia; toteaa, että vuonna 2014 julkaistun tutkimuksen(12) mukaan 85 prosenttia heinäkuun 2011 ja helmikuun 2013 välisenä aikana esitetyistä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevista tarkistuksista on sisällytetty vastaavien valiokuntien lopullisiin mietintöihin; toteaa, että tarvitaan helmikuun 2013 jälkeistä uutta tietoa Euroopan parlamentin sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevan tilanteen uudelleenarvioimista varten;

N.  toteaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta vuonna 2003 annetun päätöslauselman mukaisesti kukin parlamentin valiokunta nimittää yhden jäsenistään vastaamaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta ja tällä tavoin perustetaan ”sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta vastaava verkosto”; toteaa, että tästä aiheesta annetuissa myöhemmissä päätöslauselmissa kehotettiin kehittämään jatkuvasti tätä verkostoa ja perustamaan vastaava verkosto parlamenttien välisistä suhteista vastaavien valtuuskuntien kesken; toteaa, että verkostolla on tukenaan valiokuntien sihteeristöissä henkilöstötason verkosto;

O.  toteaa, että verkoston jäsenet vastasivat kyselyyn, jossa arvioitiin sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista heidän omalla politiikanalallaan;

P.  toteaa, että monivuotiseen rahoituskehykseen on liitetty kolmen toimielimen sopima yhteinen lausuma, jonka mukaan ”vuosia 2014–2020 koskevaan monivuotiseen rahoituskehykseen sovellettaviin vuotuisiin talousarviomenettelyihin sisällytetään tarvittaessa sukupuolinäkökulmaan perustuvia tekijöitä ottaen huomioon se, miten unionin kokonaisrahoituskehys tukee sukupuolten välisen tasa-arvon edistämistä (ja varmistaa sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen)”; katsoo, että tästä huolimatta on edistettävä todellista sitoutumista sukupuolten tasa-arvon jatkuvaan valtavirtaistamiseen ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen, sillä olemassa olevaa toimintapolitiikkaa on pantu täytäntöön vaatimattomassa määrin ja erityisesti sukupuolten tasa-arvoasioihin on myönnetty riittämättömästi talousarviovaroja;

Q.  toteaa, että sukupuolitietoista budjetointia ei ole sovellettu johdonmukaisesti missään EU:n toimielimessä;

R.  toteaa, että Euroopan tasa-arvoinstituutti on perustettu edistämään ja vahvistamaan sukupuolten tasa-arvoa, mukaan lukien sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista kaikissa EU:n toimintapolitiikoissa ja niihin perustuvissa kansallisissa politiikkatoimissa; ottaa huomioon, että Euroopan tasa-arvoinstituutti on kehittänyt sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista käsittelevän foorumin ja laatinut sukupuolten tasa-arvoa koskevan sanaston ja tesauruksen, jotka auttavat päätöksentekijöitä, EU:n toimielinten henkilöstöä ja hallintoelimiä sisällyttämään sukupuolinäkökulman toimintaansa;

S.  toteaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen kuuluu sukupuolinäkökulman sisällyttäminen eri politiikkatoimiin sekä naisten, miesten ja kaikkien eri sukupuoli-identiteetin omaavien ihmisten edustusta tietyillä politiikanaloilla koskevan kysymyksen käsitteleminen; toteaa, että kummatkin ulottuvuudet on otettava huomioon kaikissa päätöksentekoprosessin vaiheissa;

T.  toteaa, että kaikki sisäiset ja ulkoiset EU:n toimintapolitiikat olisi suunniteltava siten, että ne hyödyttävät yhtäläisesti poikia ja tyttöjä, miehiä ja naisia sekä jonkin muun sukupuoli-identiteetin omaavia ihmisiä;

U.  toteaa, että komission arviossa naisten ja miesten tasa-arvostrategiasta vuosiksi 2010–2015 sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen täytäntöönpano on kirjattu yhdeksi sen keskeisistä heikkouksista;

V.  toteaa, että sukupuolisensitiivisellä parlamentilla on ratkaisevan tärkeä rooli sukupuolten edustuksen epätasapainon korjaamisessa, naisten ja miesten yhtäläisen taloudellisen, sosiaalisen ja poliittisen edustuksen edistämisessä sekä sukupuolten tasa-arvoa koskevan toimintakehyksen laajentamisessa;

W.  katsoo, että parlamentin jäsenille ja henkilöstölle, etenkin johdolle, annettava sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskeva koulutus on keskeisessä asemassa sukupuolinäkökulman edistämisessä kaikilla politiikanaloilla ja kaikissa vaiheissa;

X.  toteaa, että myönnetyt varat ja henkilöresurssit eivät riitä sen varmistamiseen, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen parlamentin toiminnassa todella edistyy;

Y.  toteaa, että toimintalinjojen vaikutusarviointien ja päätöksentekoprosessien yhteydessä tapahtuva sukupuolen mukaan eriteltyjen tietojen ja tilastojen järjestelmällinen ja säännöllinen keruu on välttämätöntä sukupuolten tasa-arvon edistymisen analysointia varten; toteaa, että parlamentissa on tehtävä enemmän kvalitatiivisia tutkimuksia, jotta voidaan määritellä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen välineiden merkitys ja vaikutus toiminnan tuloksiin, päätöslauselmiin ja lainsäädäntöasiakirjoihin;

Z.  toteaa, että naisten osuuskeskeisissä poliittisissa ja hallinnollisissa päätöksentekotehtävissä, myös parlamentin poliittisissa ryhmissä, on edelleen alhainen; toteaa, että naiset ovat taipuvaisia johtamaan valiokuntia, joiden työhön liittyy vähemmän varojen jakamista ja taloudellista päätöksentekoa; toteaa, että tehtyjen päätösten laadun parantamiseksi parlamentin on varmistettava, että päätöksentekotehtävät on jaettu tasan sukupuolten välillä; katsoo, että miesten on sitouduttava sukupuolten tasa-arvon edistämiseen kaikilla aloilla ja kaikilla tasoilla ja että miespuolisia parlamentin jäseniä on kannustettava osallistumaan sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseen työssään;

Aa.  toteaa että parlamentilla on käytössään organisaatiorakenne, jolla voidaan edistää sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista sen toiminnassa; katsoo, että tätä rakennetta on koordinoitava paremmin, vahvistettava ja laajennettava osoittamalla tuoretta poliittista ja hallinnollista tahtoa, jotta saavutetaan sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen korkeampi taso;

Ab.  katsoo, että sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisessa tarvitaan lisää toimielinten välistä yhteistyötä parlamentin, neuvoston ja komission välillä, jotta voidaan varmistaa, että sukupuolinäkökulma voidaan ottaa huomioon poliittisen syklin kaikissa vaiheissa, mikä helpottaisi parlamentin omaa työtä sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseksi;

Ac.  katsoo, että ulkoisten sidosryhmien, kuten kansalaisjärjestöjen, naisten oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa ajavien ruohonjuuritason ryhmien, kansainvälisten instituutioiden, yliopistomaailman ja kansallisten parlamenttien panos on merkittävä parlamentin sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisprosessien ja parhaiden käytäntöjen vastavuoroisen vaihdon edistämisessä;

Ad.  toteaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta vuonna 2007 annetussa parlamentin päätöslauselmassa kehotettiin arvioimaan joka toinen vuosi sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista parlamentin toiminnassa;

Nykyisen toimielinkehyksen yleinen arviointi

1.  katsoo, että sukupuolinäkökulman sisällyttämisessä päätöksentekoprosessiin olisi otettava huomioon muun muassa seuraavia näkökohtia: toimintapolitiikan sisältö ja sukupuolten edustus hallinnossa ja päätöksenteossa; toteaa myös, että selkeät tiedot toimintapolitiikan vaikutuksista ovat sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen jatkuvan parantamisen kannalta ratkaisevan tärkeitä;

2.  panee merkille, että parlamentin organisaatiorakenteessa eri elimet ovat vastuussa sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen kehittämisestä ja täytäntöönpanosta sekä poliittisella että työelämän tasolla:

  –  sukupuolten tasa-arvoa ja monimuotoisuutta käsittelevä korkean tason työryhmä, joka vastaa naisten ja miesten välisen täysimääräisen tasa-arvon edistämisestä kaikilla työelämän osa-alueilla parlamentin pääsihteeristössä

  –  valiokunta, joka vastaa tietystä toimesta, jolla pyritään sisällyttämään sukupuolinäkökulma toisten valiokuntien tai valtuuskuntien työhön

  –  sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta vastaava verkosto

  –  yksiköt, jotka vastaavat sukupuolten tasapuolisen edustuksen toteutumisesta kaikissa organisaatiokaavion työtehtävissä;

3.  pitää valitettavana, että näiden sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta vastaavien eri elinten toimia ei koordinoida eikä niitä sisällytetä parlamentin tai muiden toimielinten toimiin (sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevaa toimielinten välistä yhteistyömekanismia ei ole); sitoutuu edistämään tässä toimielinkehyksessä kaikkien toimijoiden välistä tehokasta yhteistyötä, joka perustuu erityisiin mekanismeihin, kuten seurantaan ja tulosten arviointiin;

4.  toistaa sitoutuneensa hyväksymään säännöllisesti ja panemaan täytäntöön parlamentissa sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevan toimintapoliittisen suunnitelman, jonka yleisenä tavoitteena on edistää sukupuolten tasa-arvoa sisällyttämällä tehokkaasti sukupuolinäkökulma toimintapolitiikkoihin ja toimiin, päätöksentekorakenteet ja hallinto mukaan luettuina;

5.  kehottaa kehittämään jatkuvasti sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta vastaavaa verkostoa, joka edustaa valiokuntia ja myös parlamenttien välisistä suhteista vastaavia valtuuskuntia, ja ottamaan sen kattavasti mukaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen säännölliseen seurantaan kaikilla politiikanaloilla; toteaa, että parlamentin jäsenten osallistumista verkostoon on lisättävä; kehottaa lisäämään verkostoon varajäseniä, samalla tavalla kuin valiokunnissa ja valtuuskunnissa, jotta verkostoon osallistuminen lisääntyisi;

6.  korostaa, että edellä mainitun tästä aiheesta vuonna 2014 tehdyn tutkimuksen mukaan tehokkain väline sukupuolinäkökulman sisällyttämiseksi päätöksentekoprosessiin on ollut sellaisten menettelyjen käyttö, joihin sisältyy yhteistyö muiden valiokuntien kanssa; korostaa, että muiden valiokuntien on tuettava toimia sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseksi ja pantava ne täytäntöön omissa toimissaan;

7.  kehottaa asiasta vastaavia yksiköitä jatkamaan työskentelyä työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisen edistämistä koskevien erityistoimien parissa; pitää valitettavana, että parlamentin virkamiesten joukossa naiset ovat enemmistönä hallintoavustajien (AST) tehtäväryhmässä; kehottaa laatimaan sukupuolten tasa-arvon tilaa parlamentissa koskevan, sukupuolen mukaan eriteltyihin tietoihin perustuvan vuosittaisen analyysin kaikilla henkilöstön ja poliittisten elinten tasoilla, parlamentin jäsenten avustajat mukaan luettuina, ja julkistamaan tällaisen raportoinnin tulokset;

8.  kehottaa puuttumaan rakenteellisiin esteisiin ja luomaan ympäristön, jossa naiset voivat osallistua päätöksentekoon kaikilla tasoilla, toteuttamalla muun muassa työn sekä yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamista edistäviä toimenpiteitä, joiden avulla aliedustettujen sukupuolten osuutta voidaan nostaa joko nais- tai miesvaltaisissa tehtävissä; kehottaa poliittisia puolueita tunnustamaan vastuunsa naisten aseman edistämisessä, sillä valta hankkia, valita ja nimetä ehdokkaita on poliittisilla puolueilla;

9.  pitää valitettavana, että puhemiehistön vuonna 2006 hyväksymiä sukupuolijakauman tasoittamista koskevia tavoitteita ylemmän ja keskijohdon tasolla (Kaufmannin raportti) ei saavutettu vuoden 2009 määräaikaan mennessä eikä niitä ole saavutettu vieläkään; panee merkille, että sukupuolten tasa-arvoa ja monimuotoisuutta käsittelevä korkean tason työryhmä on tämän jälkeen vahvistanut nämä tavoitteet seuraaviksi vuosiksi; vaatii toteuttamaan vaikuttavia ja kauaskantoisia toimia näiden sukupuolten tasa-arvoa koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi mahdollisimman nopeasti;

10.  toteaa, että sukupuolten tasa-arvoa ja monimuotoisuutta käsittelevä korkean tason työryhmä vastaa tasa-arvon ja monimuotoisuuden edistämistä koskevan toimintasuunnitelman hyväksymisestä ja sen täytäntöönpanon varmistamisesta; kehottaa korkean tason työryhmää laatimaan asiasta vastaavien yksiköiden tuella kattavan sukupuolten tasa-arvon etenemissuunnitelman siitä, miten naisten edustus ylemmän ja keskijohdon tehtävissä voitaisiin nostaa 40 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä; kehottaa henkilöstöasioiden pääosastoa ja poliittisia ryhmiä harkitsemaan sekä naisen että miehen ehdottamista yksikön päällikön tehtävään, kun sellainen tulee hakuun;

11.  suosittaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen pysyvä esittelijä, sitten kun tämä tehtävä on perustettu, työskentelee yhdessä korkean tason työryhmän kanssa sen varmistamiseksi, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen tavoitteet parlamentin pääsihteeristössä ja henkilöstössä saavutetaan;

12.  kehottaa poliittisia ryhmiä harkitsemaan sekä naisen että miehen ehdottamista valiokuntien ja ryhmien puheenjohtajan tehtävään;

13.  toteaa, että sukupuolten tasa-arvoinen edustus kussakin valiokunnassa on toivottavaa siinä määrin kuin olosuhteet sen sallivat; pyytää poliittisia ryhmiä harkitsemaan aliedustettua sukupuolta edustavien jäsenten nimittämistä kuhunkin valiokuntaan koordinoidulla tavalla; pyytää poliittisia ryhmiä nimittämään yhtä monta mies- ja naisjäsentä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan jäseniksi ja varajäseniksi, jotta kannustetaan miehiä osallistumaan tasa-arvopolitiikkaan;

Sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen välineet

14.  korostaa, että lausuntoja tehokkaammaksi käytännöksi on osoittautunut sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevien tarkistusten tekeminen, koska ne ovat lyhyempiä, niitä voidaan esittää nopeammin ja niissä voidaan viitata keskeisiin, erityisiin tai rajattuihin aiheisiin; toistaa asiasta vastaavalle valiokunnalle esittämänsä kehotuksen sisällyttää sukupuolten valtavirtaistamista koskevien tarkistusten tekemiseen liittyvä käytäntö työjärjestykseen ottaen huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan erityisen roolin sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisessa yleisenä periaatteena; kehottaa tiivistämään valiokuntien yhteistyötä ja tehostamaan sukupuolten valtavirtaistamisesta vastaavan verkoston ja asiasta vastaavan valiokunnan välistä poliittista ja hallinnollista koordinointia, jotta mietintöihin saadaan kattava sukupuolinäkökulma; korostaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta vastaavan verkoston jäsenillä on kussakin valiokunnassa tärkeä rooli asiasta vastaavan valiokunnan panoksen välittämisessä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevien tarkistusten ja lausuntojen välityksellä, ja kehottaa tehostamaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta tehtäviä tarkistuksia koskevaan menettelyyn liittyvää koordinointia asiasta vastaavien naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan jäsenten ja verkoston jäsenten välillä; muistuttaa, että tarvitaan asiasta vastaavan valiokunnan sekä asiasta vastaavien valiokuntien välistä tiivistä koordinointia laadittaessa sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevia tarkistuksia ja lausuntoja, jotta optimaalisen aikataulun ja suunnittelun avulla voidaan antaa vaikuttava panos asiasta vastaavan valiokunnan mietintöön;

15.  pitää valitettavana, että monivuotiseen rahoituskehykseen liitetystä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen varmistamista koskevasta toimielinten välisestä lausumasta huolimatta mitään sukupuolitietoista budjetointia koskevia toimia ei ole vielä toteutettu; korostaa tässä yhteydessä, että on seurattava tiiviisti sitä, miten yhteisen lausuman periaatteet on pantu täytäntöön vuotuisissa talousarviomenettelyissä, ja kehottaa antamaan asiasta vastaavalle valiokunnalle virallisen roolin monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamisessa;

16.  korostaa, että sukupuolitietoinen budjetointi sellaisen suunnittelun, ohjelmoinnin ja budjetoinnin muodossa, jolla edistetään sukupuolten tasa-arvoa ja naisten oikeuksien toteutumista, on niitä keskeisiä välineitä, joita poliittiset päättäjät käyttävät sukupuolten välisten erojen kaventamiseksi; pitää valitettavana, että sukupuolitietoinen budjetointi on paljastanut, että sukupuolinäkökulmaa ei ole omaksuttu läheskään kaikissa politiikkatoimissa, kaikilla tasoilla ja kaikissa päätöksentekoprosessin vaiheissa; toteaa, että tässä yhteydessä on erityisen tärkeää kohentaa sukupuolitietoista budjetointia koskevia parlamentin sisäisiä valmiuksia, jotta voidaan vahvistaa parlamentin roolia näiden asioiden valvonnassa; toteaa, että meno- ja tulopäätösten seurauksilla on hyvin erilainen vaikutus ja naisiin ja miehiin, ja korostaa, että parlamentin jäsenten olisi otettava nämä erilaiset vaikutukset huomioon talousarvion suunnittelussa; korostaa, että sukupuolitietoisella budjetoinnilla edistetään vastuullisuutta ja avoimuutta parlamentin sitoutumisessa sukupuolten tasa-arvoon;

17.  panee merkille, että komissio aikoo jatkaa sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista ottamalla sukupuolten tasa-arvoa koskevat seikat huomioon vaikutustenarvioinneissa ja paremman sääntelyn periaatteiden mukaisissa arvioinneissa ja harkitsee kertomuksen laatimista sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta komissiossa vuonna 2017;

18.  muistuttaa, että sukupuolivaikutusten arviointien ja sukupuoleen perustuvien analyysien kehittämiseen on myönnettävä riittävästi resursseja myös parlamentin tasolla; kehottaa komissiota tekemään järjestelmällisesti arviointeja kaikkien uusien lainsäädäntö- tai politiikka-aloitteiden sukupuolivaikutuksista niiden perusoikeuksiin kohdistuvia vaikutuksia koskevan komission vahvistetun arvioinnin pohjalta, jotta varmistetaan, että EU turvaa naisten oikeudet; korostaa, että tällaisten analyysien ja tiedonkeruumenetelmien käytössä on otettava huomioon HLBTIQ-henkilöiden kokemukset; painottaa, että valiokuntia on kannustettava sekä sisäisen että ulkoisen asiantuntemuksen, kuten sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista aktiivisesti edistävien yksityisen tai julkisen sektorin instituutioiden ja elinten asiantuntemuksen, hyödyntämiseen;

19.  kehottaa Euroopan tasa-arvoinstituuttia toimittamaan säännöllisesti tietoja kaikille valiokunnille, jotta voidaan korostaa sukupuolinäkökulmaa kaikilla poliittisen päätöksenteon aloilla, ja asettamaan saataville tietoja ja sen kehittämiä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista käsittelevän foorumin kaltaisia välineitä osana laajempia valmiuksien kehittämistoimia, jotka koskevat myös henkilöstöä ja parlamentin jäsenten avustajia; kehottaa parlamentin tutkimuspalvelua teettämään säännöllisesti yksityiskohtaisia kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia tutkimuksia sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisessa saavutetusta edistyksestä parlamentissa ja sitä varten luodun organisaatiorakenteen toiminnasta;

20.  pitää valitettavana, että Euroopan tasa-arvoinstituutilla ei tällä hetkellä ole riittävästi resursseja, jotta se pystyisi tekemään kaiken siltä pyydetyn työn, ja pitää siksi tärkeänä varmistaa, että instituutin talousarviota tarkistetaan sen tehtävän laajuuden mukaisesti;

21.  korostaa sukupuolineutraalin kielenkäytön merkitystä ja myönteistä vaikutusta parlamentin toimissa; toistaa kannattavansa sukupuolineutraalia kielenkäyttöä koskevia puhemiehistön suuntaviivoja ja niiden jatkuvaa päivittämistä myös Euroopan tasa-arvoinstituutin ja toimielinten kehittämien välineiden pohjalta; kehottaa järjestämään sukupuolineutraalia kielenkäyttöä koskevaa erityiskoulutusta käännös- ja tulkkauspalveluille;

22.  toteaa, että vastauksissa kysymyksiin sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta valiokunnissa muun muassa seuraavia erityisvälineitä pidettiin tehokkaina sukupuolinäkökulman sisällyttämisessä valiokuntien työhön:

  –  keskeisten asiakirjojen jakelu ja sukupuolten tasa-arvokysymysten sisällyttäminen tilattujen tutkimusten toimeksiantoon

  –  huomion kiinnittäminen erityisterminologian ja -määritelmien käyttöön sukupuolten tasa-arvoon liittyvissä kysymyksissä

  –  lainsäädäntöehdotuksia ja tulevia sopimuksia koskevien ennakko- ja jälkiarviointien edistäminen

  –  jäseniä, henkilöstöä, poliittisia neuvonantajia ja avustajia koskevat koulutus- ja tiedotustoimet;

suosittaa painokkaasti, että näitä välineitä kehitetään edelleen ja sovelletaan parlamentin työssä;

23.  muistuttaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevat arviot ja ohjelmat edellyttävät myös tehokkaita seurantatoimenpiteitä, jotta kunkin toimen vaikuttavuuteen ja mahdollisiin ongelmiin voidaan puuttua; korostaa, että on tärkeää toteuttaa tarvittaessa korjaavia toimenpiteitä ja, jos niiden täytäntöönpanon jälkeen havaitaan, ettei asiassa ole edistytty, jatkaa sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista edistävien toimien kehittämistä;

24.  kehottaa perustamaan akkreditointijärjestelmän, jotta parlamentissa järjestettyyn sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevaan koulutukseen osallistuvat voivat saada virallisen todistuksen, joka on voimassa koko heidän virkauransa ajan;

25.  suosittaa, että parlamentin viestinnän pääosasto sisällyttää entistä vahvemmin sukupuolinäkökulman parlamentin päätöksentekoa koskevaan raportointiinsa;

26.  antaa täyden tukensa sellaisen sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevan kohdennetun ja säännöllisen koulutuksen kehittämiselle, johon osoitetaan riittävät resurssit, joka räätälöidään parlamentin tarpeisiin sopivaksi ja kohdennetaan parlamentin politiikanaloilla työskentelevälle henkilöstölle siten, että keski- ja ylempään johtoon kuuluville, erityisesti yksikönpäälliköille tarjotaan laajempaa koulutusta; kehottaa antamaan jäsenille, jäsenten avustajille ja poliittisten ryhmien henkilöstölle mahdollisuuden osallistua sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevaan koulutukseen; kehottaa järjestämään johtajakoulutusta naisille ja tarjoamaan naisille kokemusta johtotehtävistä; suosittaa, että koulutustilaisuuksissa annetaan tietoa moninaisista ja monialaisista syrjinnän muodoista; korostaa, että on varmistettava, että kaikki parlamentin yksiköt ovat tietoisia sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen täytäntöönpanoon liittyvästä vastuustaan, henkilöresursseista, turvallisuudesta ja palveluista vastaavat yksiköt mukaan luettuina; kehottaa antamaan erityiset henkilöresursseja koskevat suuntaviivat, joiden avulla pannaan tehokkaasti täytäntöön sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen koko henkilöstön, myös HLBTIQ-henkilöiden, hyvinvoinnin parantamiseksi työpaikalla;

Sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen valiokuntien työssä

27.  kehottaa jälleen noudattamaan sitoumusta laatia puolivuotiskertomus sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta parlamentin työssä; on tietoinen sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta vastaavan verkoston roolista arvioitaessa sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista kullakin politiikanalalla, ja suosittaa, että edellä mainitun kertomuksen perustana toimivasta kyselystä tehdään vuotuinen seurantamenetelmä;

28.  toteaa, että vastauksissaan kyselyihin verkoston jäsenet totesivat yleisesti, että heidän omalla politiikanalallaan sukupuolinäkökulma oli otettu huomioon toiminnan eri aloilla, kuten mietinnöissä, sukupuolten tasa-arvoa koskevissa tarkistuksissa, tutkimuksissa, kuulemistilaisuuksissa, virkamatkoissa ja keskusteluissa;

29.  panee tyytyväisenä merkille monien valiokuntien tällä alalla tekemät erityisaloitteet; pitää valitettavana, että valtaosa valiokunnista ei ole hyväksynyt työhönsä liittyvää sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevaa toimintasuunnitelmaa eikä keskustellut siitä; pitää tärkeänä, että toimivaltaiset elimet työskentelevät kaikkien valiokuntien ja valtuuskuntien kanssa parhaiden käytäntöjen jakamiseksi myös sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta vastaavan verkoston avulla sekä parlamentin työjärjestykseen sisällytettävän selkeän menettelyn luomiseksi siitä, kuinka kukin valiokunta ja valtuuskunta hyväksyy sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevan toimintasuunnitelman; suosittaa, että kukin valiokunta järjestää kuulemistilaisuuden sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta omalla politiikanalallaan joka toinen vuosi samaan aikaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevan mietinnön laatimisen kanssa;

30.  korostaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta vastaavan verkoston toimintaa on arvioitava perusteellisesti ja on pyrittävä löytämään keinot, joilla voidaan varmistaa verkoston jäsenten entistä tiiviimpi osallistuminen ja lisätä tietämystä heidän keskuudessaan; kehottaa sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta vastaavan verkoston jäseniä ja varajäseniä sitoutumaan sukupuolten tasa-arvon edistämiseen, mutta huomauttaa, että heidän ei tarvitse välttämättä olla naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan jäseniä, jolloin saadaan suurempi joukko jäseniä työskentelemään sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen hyväksi; suosittaa säännöllistä yhteydenpitoa ja tiedonvaihtoa asiasta vastaavan valiokunnan ja verkoston välillä;

31.  suosittaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta vastaavan verkoston yhteispuheenjohtajina toimivat asiasta vastaava valiokunta ja verkoston jäsen, joka nimitetään vuorotteluperiaatteella eri valiokunnista, jotta voidaan osoittaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen kuuluu kaikille valiokunnille;

32.  katsoo, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista käsittelevä pysyvä esittelijä vahvistaa nykyistä rakennetta, tuo vakautta sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta vastaavan verkoston ja asiasta vastaavan valiokunnan väliseen yhteistyöhön ja luo pysyvät suhteet parlamentin muihin sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta vastaaviin elimiin;

33.  katsoo, että on perustettava sisäinen valvontaelin, jotta voidaan seurata ja arvioida jälkikäteen sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevien välineiden ja toimien täytäntöönpanoa; kehottaa laatimaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta valiokunnissa vastaavien työntekijöiden erityistoimenkuvat; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia arvioimaan sukupuolten valtavirtaistamisen edistymistä valiokunnissa ja valtuuskunnissa puolivuosittain;

Sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista tukeva toimielinten välinen yhteistyö

34.  katsoo, että vahvemmat toimielinten väliset suhteet tasapainottavat sukupuolijakaumaa EU:n politiikan määrittelyssä; toteaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevaa jäsenneltyä yhteistyötä ei ole vielä aloitettu komission, neuvoston ja Euroopan tasa-arvoinstituutin kaltaisten muiden institutionaalisten kumppaneiden kanssa; kehottaa komissiota ehdottamaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevan yhteistyön toteuttamiselle asianmukaisia puitteita, kuten sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista käsittelevän toimielinten välisen korkean tason työryhmän perustamista, ja ottamaan myös muut sidosryhmät mukaan tällä alalla;

35.  suosittaa, että Euroopan oikeusasiamies toimittaa parlamentissa toimivalle sukupuolten tasa-arvoa ja monimuotoisuutta käsittelevälle korkean tason työryhmälle vuosittain tietoja valituksista, jotka koskevat sukupuolten tasa-arvoon liittyvää huonoa hallintoa parlamentissa ottaen asianmukaisesti huomioon Euroopan parlamentin päätöksen oikeusasiamiehen tehtävien hoitamista koskevasta ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista;

36.  uskoo, että parhaiden käytäntöjen vaihto muiden organisaatioiden kanssa vahvistaa parlamentin valmiuksien kehittämistä ja tehokkuutta sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen toteuttamisessa; kehottaa vaihtamaan parhaita käytäntöjä kaikilla tasoilla muiden instituutioiden kanssa sekä sellaisten organisaatioiden kanssa kuin YK Naiset, Euroopan neuvosto ja EU:n toimielimet sekä sukupuolten tasa-arvon edistämiseen osallistuvien sidosryhmien, kuten sukupuolten tasa-arvoa ajavien elinten, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisjärjestöjen kanssa; kehottaa osallistumaan valmiuksien kehittämistä koskeviin muiden kansainvälisten organisaatioiden erityisohjelmiin sekä pyytämään niitä tukemaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevien räätälöityjen ohjelmien järjestämistä;

37.  pyytää, että henkilöstöasioiden pääosasto vaihtaa esimerkiksi Yhdysvaltojen kongressin ja kansallisten tasa-arvoelinten kanssa sukupuolten tasa-arvoa ja monimuotoisuutta koskevia parhaita käytäntöjä ja teknistä tukea aliedustettujen rodullisten tai etnisten vähemmistöyhteisöjen aseman edistämisestä lyhytaikaisissa palvelukseenottomenettelyissä ja EU:n henkilöstövalintatoimiston (EPSO) kilpailuissa; kehottaa keskittymään harjoittelijoihin ja kehittämään aloitteita ja ohjelmia, jotka on suunnattu harjoittelupaikkojen tarjoamiseen nuorille, erityisesti naisille sekä aliedustettuihin rodullisiin tai etnisiin vähemmistöyhteisöihin kuuluville;

38.  korostaa, että on käytävä jatkuvaa vuoropuhelua kansallisten parlamenttien kanssa, jotta voidaan käydä säännöllisesti keskusteluja, vaihtaa uusia toimintatapoja ja raportoida toimintalinjojen vaikutusarvioinneista yhteisen lähestymistavan edistämiseksi ja sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen edistämistä koskevien parhaiden käytäntöjen kehittämiseksi entisestään; kehottaa järjestämään säännöllisesti parlamenttien välisiä kokouksia sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta;

39.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

PERUSTELUT

Sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen on kansainvälisesti käsitetty strategiana, jonka avulla pyritään toteuttamaan sukupuolten tasa-arvo. Käytännössä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen tarkoittaa sukupuolinäkökulman sisällyttämistä EU:n toiminnan kaikkiin osa-alueisiin – politiikkatoimien, oikeudellisten toimenpiteiden ja rahoitusohjelmien valmistelu, suunnittelu, täytäntöönpano, seuranta ja arviointi – naisten ja miesten tasa-arvon saavuttamiseksi ja syrjinnän torjumiseksi.

Sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisella on kaksi ulottuvuutta: toisaalta edellytetään sukupuolinäkökulman sisällyttämistä eri politiikkatoimien sisältöön ja toisaalta puututaan naisten ja miesten edustukseen tietyllä politiikanalalla. Kummatkin ulottuvuudet – sukupuolten edustus ja sukupuolinäkökulman huomioon ottava sisältö – on otettava huomioon kaikissa päätöksentekoprosessin vaiheissa.

Vaikka numerot ovat tärkeitä, on olennaista myös ottaa huomioon, miten sukupuoli liittyy politiikkatoimien sisältöön ja saavuttaa parempi ymmärtämys siitä, miten naiset ja miehet hyötyisivät niistä. Sukupuolitietoisella politiikalla varmistetaan se, että kaikkien kansalaisten, naisten ja miesten, tarpeita käsitellään tasavertaisesti.

Perinteisesti hallituksen politiikka ja lainsäädäntö on nähty sukupuolineutraaleina välineinä olettaen, että julkinen politiikka hyödyttää kaikkia kansalaisia tasavertaisesti.

Rakenteellista sukupuolten eriarvoisuutta on kuitenkin edelleen yhteiskunnassamme. Vaikka naiset ja miehet ovat lain mukaan tasaveroisia, naisilla ei vielä ole tasavertaisia mahdollisuuksia käyttää resursseja ja varoja tai valvoa niiden käyttöä. Sen vuoksi nykyinen tilanne osoittaa, että sukupuolitietoinen politiikkatoimien sisältö on olennainen osa aitoa sukupuolten tasa-arvostrategiaa.

Sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen EU:ssa

EU on tunnustanut naisten ja miesten tasa-arvon perusoikeutena, EU:n yhteisenä arvona ja välttämättömänä kasvua, työllisyyttä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevien EU:n tavoitteiden saavuttamisen ehtona.

Komissio on vuodesta 1996 lähtien sitoutunut sukupuolten tasa-arvon toteuttamista koskevaan ”kaksijakoiseen” lähestymistapaan. Tähän lähestymistapaan sisältyy sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen kaikissa politiikoissa, vaikka täytäntöön pannaan myös erityistoimenpiteitä, joilla poistetaan, ehkäistään tai korjataan sukupuolten eriarvoisuutta. Kummatkin lähestymistavat kulkevat käsi kädessä, eikä toinen voi korvata toista.

Euroopan parlamentissa naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta (FEMM-valiokunta) on tärkein elin, joka on vastuussa sukupuolten tasa-arvon edistämisestä ja sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta kaikissa Euroopan parlamentin politiikoissa ja lainsäädäntöprosesseissa.

Käytäntöä, jonka mukaisesti ”sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevia tarkistuksia” käytetään sukupuolinäkökulman sisällyttämiseksi muiden valiokuntien mietintöihin, alettiin soveltaa seitsemännen vaalikauden alussa, ja sitä noudatetaan edelleen menestyksekkäästi.

Vuonna 2009 perustettiin sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta parlamentin valiokunnissa vastaavien jäsenten verkosto samoin kuin vastaava henkilöstötason verkosto. Verkosto kokoontuu säännöllisesti, ja tietoja vaihdetaan jatkuvasti verkoston jäseniä kiinnostavista asioista ja parhaita käytäntöjä jaetaan. Viime vaalikaudella valtuuskunnat ovat myös nimittäneet jäseniä vastaamaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta.

Tärkeimmät johtopäätökset verkoston jäsenten kyselyyn antamista vastauksista

Kyselyn tarkoituksena oli tutkia toimia ja politiikan välineitä, joita käytetään sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen kussakin valiokunnassa, ja se osoitettiin kaikille verkoston jäsenille.

Sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta vastaavan verkoston jäsenten vastauksissa kyselyyn oltiin tietoisia joistakin hyvistä käytännöistä mutta myös joistakin ongelmallisista seikoista, jotka koskevat sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevien nykyisten puitteiden tehokkuutta.

Sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta vastaavan verkoston jäsenet vastasivat yleensä, että on olemassa toimia, joissa sukupuoleen liittyvät tarpeet otettiin huomioon heidän toimivaltaansa kuuluvalla alalla kuten mietinnöissä, sukupuolten tasa-arvoa koskevissa tarkistuksissa, tutkimuksissa ja keskusteluissa. Huomioon ottamisen aste vaihtelee merkittävästi tietyn aikavälin toimimattomuudesta siihen, että osoitetaan lukuisia politiikanaloja, joissa sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista noudatetaan tai sitä pidetään jopa vakiotekijänä. Suurin osa jäsenistä kertoo tulevista teemoista, joissa sukupuoliulottuvuus otetaan huomioon valiokunnan eri tehtävissä, kuten kertomuksissa (täytäntöönpanoraportit mukaan luettuina), kuulemistilaisuuksissa, tutkimuksissa, talousarviomenettelyssä ja vuotuisessa vastuuvapausmenettelyssä.

Kun kyse on sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevasta toimintasuunnitelmasta sekä valiokunnan lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteista, valtaosa valiokunnista ei valitettavasti ole hyväksynyt toimintasuunnitelmaa eikä ole edes keskustellut siitä. Yksi valiokunta ja yksi alivaliokunta ovat hyväksyneet sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevan toimintasuunnitelman tähän mennessä, ja muutama muu keskustelee sen hyväksymisen mahdollisuudesta.

Kuitenkin useat sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta vastaavan verkoston jäsenet korostivat, että vaikka heidän valiokuntansa eivät ole hyväksyneet kyseistä toimintasuunnitelmaa, he edistävät ja noudattavat sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista työssään ja esittivät tästä esimerkeiksi miesten ja naisten välistä tasapainon, yhteydenpidon sidosryhmiin ja sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevien tarkistusten hyväksymisen. Tilastot ja koulutus mainittiin toimina, joilla tuetaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa.

Useat valiokunnat mainitsivat, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen parissa toimii aktiivisesti myös useita sellaisia jäseniä, jotka ovat myös FEMM-valiokunnan jäseniä. Jotkut toiset ilmoittivat, että ainoastaan verkoston jäsenet olivat vastuussa sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta, ja yksi valiokunta oli laatinut sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevan tarkistuslistan. Ainoastaan muutamat valiokunnat ilmoittivat, että valiokunnan henkilöstö on saanut asiaa koskevaa koulutusta tai ollut aktiivinen sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisessa.

Vastauksissa kysymykseen sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevien tietojen säännöllisestä vaihtamisesta ja niiden jakelusta jäsenille ja henkilöstölle korostettiin, että tietoja ei useinkaan toimiteta. Kun oli kyse välineistä, joilla tehostetaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen täytäntöönpanoa Euroopan parlamentissa, kaikki verkoston jäsenet pitivät tärkeinä välineinä koulutusta, sukupuolen mukaan eriteltyjen tietojen käyttöä ja sukupuolivaikutusten arviointia. Näiden välineiden käyttöaste vaihtelee huomattavasti valiokuntien välillä hyvin alhaisesta korkeaan. Sukupuolivaikutusten arviointeja korostettiin erityisesti välineenä, jolla voitaisiin helpottaa sellaisten toimintapolitiikkojen laatimista ja täytäntöönpanoa, joilla on mahdollista vastata haasteisiin, joita EU:n kansalaiset usein kohtaavat jokapäiväisessä elämässään ja jotka koskevat erityisesti naisten tarpeita ja vaikeuksia, ja katsottiin, että ne voisivat olla osa yleisempää arviointia siitä, miten säädösluonnos vaikuttaa perusoikeuksiin.

Sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevissa tarkistuksissa noudatettavaa käytäntöä pidettiin hyvänä käytäntönä, mutta sitä kehotetaan parantamaan seuraavasti: menettely on sisällytettävä työjärjestykseen ja FEMM-valiokunnan ja sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta vastaavan erityisvaliokunnan jäsenen välistä yhteistyötä on tehostettava myös tarkistusten laatimisvaiheessa. Toteamuksen ”sukupuolinäkökulma oli sisällytetty talousarviomenettelyn kaikkiin vaiheisiin” sijoitus oli hyvin alhainen kaikissa saaduissa vastauksissa.

Lopuksi vastaukset kysymykseen, onko valiokunta pyytänyt lausuntoa tai tukea muilta valiokunnilta tai elimiltä voidakseen tehdä entistä tarkemman sukupuolijakaumaan perustuvan analyysin tai päätöksen, olivat yleensä kielteisiä kyseisen viiteajankohdan osalta.

Sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskeva rakenne ja toimielinten väliset suhteet

Euroopan parlamentti on muodostanut vähitellen sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevan rakenteen. Kunkin yksittäisen elimen työtä koskeva arviointi on myönteinen, mutta yleinen kuva vaikuttaa hajanaiselta ja vuorovaikutuksen puute tuntuu heikentävän järjestelmän tehokkuutta.

Esittelijä ehdottaa näin ollen seuraavia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on vahvistaa ja tehdä nykyisestä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevasta rakenteesta entistä vaikuttavampi ja tehokkaampi, kiinteän toimielinten välisen verkoston perustaminen mukaan luettuna:

  kansallisten parlamenttien kanssa tehtävän yhteistyön tehostaminen säännöllisten keskustelujen ja yhteydenpidon vahvistamiseksi, jotta voidaan kehittää edelleen parhaita käytäntöjä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen edistämiseksi

  vakaat suhteet sukupuolten tasa-arvoa ja monimuotoisuutta käsittelevään Euroopan parlamentin korkean tason työryhmään

  sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta vastaavan verkoston kiertävä yhteispuheenjohtajuus

  jäsennellyn yhteistyön aloittaminen muiden institutionaalisten kumppaneiden, kuten komission ja Euroopan tasa-arvoinstituutin kanssa

  komission laatimat sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen vakiinnuttamista koskevat puitteet

  sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta vastaava pysyvä esittelijä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan ja sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta vastaavan verkoston välisen yhteistyön vakiinnuttamiseksi

  naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan vaikutuksen tehostaminen talousarvion sukupuolinäkökohtien osalta (sukupuolitietoinen budjetointi).

Ehdotettu integroitu järjestelmä

Raportointitoimet

 

 

 

 

 

 

Koulutus

 

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

18.2.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

23

6

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Daniela Aiuto, Maria Arena, Catherine Bearder, Beatriz Becerra Basterrechea, Malin Björk, Viorica Dăncilă, Iratxe García Pérez, Mary Honeyball, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Elisabeth Köstinger, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Angelika Mlinar, Angelika Niebler, Maria Noichl, Marijana Petir, João Pimenta Lopes, Terry Reintke, Jordi Sebastià, Michaela Šojdrová, Ernest Urtasun, Jadwiga Wiśniewska, Anna Záborská, Jana Žitňanská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Biljana Borzan, Rosa Estaràs Ferragut, Arne Gericke, Kostadinka Kuneva, Constance Le Grip, Sirpa Pietikäinen, Dubravka Šuica, Marc Tarabella, Monika Vana

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Mike Hookem

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ

23

+

ALDE

Beatriz Becerra Basterrechea, Angelika Mlinar, Catherine Bearder

EFDD

Daniela Aiuto

GUE/NGL

Malin Björk, Kostadinka Kuneva, João Pimenta Lopes

PPE

Rosa Estaràs Ferragut, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Elisabeth Köstinger, Constance Le Grip, Angelika Niebler, Dubravka Šuica

S&D

Maria Arena, Biljana Borzan, Mary Honeyball, Viorica Dăncilă, Iratxe García Pérez, Maria Noichl, Marc Tarabella

VERTS/ALE

Jordi Sebastià, Terry Reintke,

6

-

ECR

Arne Gericke, Jadwiga Wiśniewska, Jana Žitňanská

EFDD

Hookem Mike

PPE

Marijana Petir, Anna Záborská

1

0

PPE

Šojdrová Michaela

(1)

EUVL C 341 E, 16.12.2010, s. 35.

(2)

EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 65.

(3)

EUVL C 251 E, 31.8.2013, s. 1.

(4)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0050.

(5)

EUVL C 61 E, 10.3.2004, s. 384.

(6)

EUVL C 244 E, 18.10.2007, s. 225.

(7)

EUVL C 184 E, 8.7.2010, s. 18.

(8)

EUVL C 212 E, 5.8.2010. s. 32.

(9)

EUVL C 251 E, 31.8.2013, s. 11.

(10)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0218.

(11)

SWD(2015)0278.

(12)

Euroopan parlamentin politiikkayksikkö C:n tutkimus ”Gender Mainstreaming in Committees and Delegations of the European Parliament”.

Oikeudellinen huomautus