Menettely : 2015/2090(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0044/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0044/2016

Keskustelut :

PV 11/04/2016 - 23
CRE 11/04/2016 - 23

Äänestykset :

PV 12/04/2016 - 5.16
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0109

MIETINTÖ     
PDF 309kWORD 116k
26.2.2016
PE 560.801v03-00 A8-0044/2016

pienimuotoisen rannikkokalastuksen innovoinnista ja monipuolistamisesta kalastuksesta riippuvaisilla alueilla

(2015/2090(INI))

Kalatalousvaliokunta

Esittelijä: Ruža Tomašić

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

pienimuotoisen rannikkokalastuksen innovoinnista ja monipuolistamisesta kalastuksesta riippuvaisilla alueilla

(2015/2090(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013,

–  ottaa huomioon Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta ja neuvoston asetusten (EY) N:o 2328/2003, (EY) N:o 861/2006, (EY) N:o 1198/2006 ja (EY) N:o 791/2007 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1255/2011 kumoamisesta 15. toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 508/2014,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 349 artiklan toimenpiteistä, joita sovellettaessa on otettava huomioon syrjäisimpien alueiden erityispiirteet ja rajoitukset,

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman pienimuotoisesta kalastuksesta ja yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksesta(1),

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman ”Meriosaaminen 2020 -aloite: merenpohjan kartoitus kestävän kalastuksen edistämiseksi”(2),

–  ottaa huomioon 13. toukokuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Innovointi siniseen talouteen: hyödynnetään mertemme ja valtamertemme potentiaalia työllisyyden ja kasvun edistämiseksi” (COM(2014)0254),

–  ottaa huomioon 6. lokakuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke: Innovaatiounioni” (COM(2010)0546),

–  ottaa huomioon tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmasta ”Horisontti 2020” (2014–2020) ja päätöksen N:o 1982/2006/EY kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1291/2013,

–  ottaa huomioon 15. lokakuuta 2014 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon komission tiedonannosta ”Innovointi siniseen talouteen: hyödynnetään mertemme ja valtamertemme potentiaalia työllisyyden ja kasvun edistämiseksi” (2015/C 012/15),

–  ottaa huomioon 21. tammikuuta 2015 annetun alueiden komitean lausunnon tiedonannosta ”Innovointi siniseen talouteen: hyödynnetään mertemme ja valtamertemme potentiaalia työllisyyden ja kasvun edistämiseksi” (2015/C 019/15),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Sininen kasvu: Meritalouden ja merenkulkualan kestävän kasvun mahdollisuudet” (COM(2012)0494),

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon 8. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman tutkimuksen ja innovoinnin hyödyntämättömistä mahdollisuuksista sinisessä taloudessa työpaikkojen ja kasvun luomiseksi(3),

–  ottaa huomioon 13. toukokuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Atlantin alueen meristrategiaa koskeva toimintasuunnitelma – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun toteuttaminen” (COM(2013)0279),

–  ottaa huomioon 29. elokuuta 2012 annetun komission vihreän kirjan ”Meriosaaminen 2020 merenpohjan kartoituksesta meriennusteisiin” (COM(2012)0473),

–  ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman ”Sininen kasvu – EU:n meritalouden, merenkulkualan ja matkailualan kestävän kasvun edistäminen”(4),

–  ottaa huomioon 20. helmikuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Eurooppalainen strategia rannikko- ja merimatkailun kasvua ja työpaikkoja varten” (COM(2014)0086),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A8-0044/2016),

A.  ottaa huomioon, että 80 prosenttia unionin kalastuslaivastosta harjoittaa rannikkokalastusta, joka takaa äyriäisten pyynnin kanssa korkean työllisyyden rannikkoalueilla, saarilla ja syrjäisimmillä alueilla ja edustaa yleensä yhteiskunnan ja ympäristön kannalta kestävää kalastusmuotoa, jonka mahdollisuudet ovat huomattavat; ottaa huomioon, että sen vaikutukset rannikko- ja saarialueiden sosiaaliseen perintöön ja kulttuurisiin piirteisiin ovat poikkeuksellisia ja moninaisia;

B.  toteaa, että suurin osa rannikon ja saarten kalastuksesta on perinteistä kaupallista kalastusta, eli elämäntapa sekä pääasiallinen kalastuselinkeino, joka luo työpaikkoja välittömästi ja välillisesti erityisesti rannikkokalastuksesta riippuvaisilla ja erityistoimenpiteitä ja tukea kasvun ja kehityksen edistämiseksi edellyttävillä alueilla;

C.  toteaa, että rannikkokalastuksen perusmääritelmässä ja ominaispiirteissä on suurta vaihtelua yksittäisten jäsenvaltioiden ja myös yhden jäsenvaltion eri alueiden välillä, mikä on korjattava ja yhdenmukaistettava yhteisessä kalastuspolitiikassa (YKP) tulevaisuudessa, ja että jäsenvaltioiden välillä on merkittäviä maantieteeseen, ilmastoon, ekosysteemeihin ja sosioekonomisiin tekijöihin liittyviä eroja;

D.  toteaa, että rannikkokalastuksen ominaispiirteet monilla Euroopan unionin merialueilla, kuten Adrianmerellä ja koko Välimerellä, eroavat Atlantin valtameren avointen merialueiden piirteistä myös Ranskan Guayanan rannikolla ja Intian valtameren alueella;

E.  toteaa, että Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta (EMKR) 15. toukokuuta 2014 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 508/2014 määritellään pienimuotoinen rannikkokalastus kalastukseksi, jota harjoitetaan kokonaispituudeltaan alle 12 metrin pituisilla aluksilla, jotka eivät käytä vedettäviä pyydyksiä, ja että tämä on ainoa rannikkokalastuksen määritelmä EU:n lainsäädännössä;

F.  toteaa, että uudistetun YKP:n yhtenä kulmakivenä on alueellistaminen, koska siinä myönnetään, että unionin kalastusalan valtava monimuotoisuus huomioon ottaen keskitetty hallinto ei ole asianmukainen; toteaa, että rannikoiden ja saarten kalastuksen luonteesta johtuen alueellistaminen ja hajautettu lähestymistapa ovat erityisen tärkeitä tällä alalla ja yhteisöissä, joita se palvelee;

G.  toteaa, että tuen intensiteetti voi kasvaa 30 prosenttiyksikköä EMKR:stä rahoitetuissa toimissa, jos ne koskevat pienimuotoista rannikkokalastusta;

H.  ottaa huomioon, että EMKR:stä 15. toukokuuta 2014 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 508/2014 todetaan, että jäsenvaltioissa, joissa yli 1 000 aluksen voidaan katsoa olevan pienimuotoista rannikkokalastusta harjoittavia aluksia, on laadittava pienimuotoisen rannikkokalastuksen kehittämistä, kilpailukykyä ja kestävyyttä koskeva toimintasuunnitelma;

I.  katsoo, että rannikkokalastusta olisi hallinnoitava asetuksen (EU) N:o 1380/2013 mukaisesti ottaen huomioon laivastojen pyydysten monimuotoisuuden, maantieteelliset ja ilmastoon perustuvat rajoitukset sekä pyyntimenetelmät ja kalakannat yksittäisissä jäsenvaltioissa ja jokaisella pyyntialueella ja edistäen siten paikallisten perinteiden ja kalastukseen liittyvän toiminnan säilymistä;

J.  katsoo, että koska kullakin kalastusalueella on omat erityispiirteensä, tietojen ja hyvien käytäntöjen vaihto eri alueiden välillä voi auttaa lieventämään huomattavasti kalastuksen vaikutusta ympäristöön ja meren ekosysteemeihin ja myös mahdollistaa entistä paremman vuorovaikutuksen rannikkoalueilla ja niiden läheisyydessä tapahtuvan kaiken inhimillisen ja taloudellisen toiminnan välillä;

K.  toteaa, että pienimuotoisesta kalastuksesta saatavat tulot ovat laskeneet huomattavasti toimintakustannusten merkittävän nousun seurauksena, mikä johtuu erityisesti polttoainekustannuksista ja kalan arvon alenemisesta ensimyynnissä ja pakottaa usein lisäämään pyyntiponnistusta;

L.  toteaa, että useiden ensisijaisten kohdelajien eri kantojen hoito on useilla alueilla on aiheuttanut merkittäviä rajoituksia kalastukselle ja pienille kalastusyhteisöille;

M.  toteaa, että rannikkokalastuksessa käytetään pääasiassa tonnikalarysän kaltaisia perinteisiä pyydyksiä ja pyyntimenetelmiä, jotka erityispiirteillään määrittävät rannikkoalueiden identiteetin ja elämäntavan, joten niiden käytön turvaaminen ja suojaaminen kulttuurisena ja historiallisena perintönä on erittäin tärkeää;

N.  toteaa, että pienimuotoinen kalastus edistää rannikko- ja saariyhteisöjen elinkelpoisuutta siten, että se hillitsee väestökadon kiihtymistä sekä torjuu kalastusalan ikääntymistä ja työttömyyttä; toteaa, että kehittämisellä ja innovoinnilla voi olla keskeinen rooli työpaikkojen luomisessa näissä yhteisöissä; toteaa lisäksi, että pienimuotoisessa kalastuksessa hyödynnetään tietyillä alueilla vanhoja pyydyksiä ja pyyntimenetelmiä, jotka ovat ympäristöystävällisiä ja joiden vaikutus vaarantuneiden kantojen asemaan on vähäinen;

O.  toteaa, että pienimuotoinen ja perinteinen rannikkokalastus on ympäristöystävällistä ja se muodostaa rannikko- ja saariyhteisöjen säilymisen, kehittämisen ja työllisyyden kannalta perustavaa laatua olevan talouden osatekijän;

P.  toteaa, että Välimeri-asetuksen mukaan vedettäviin pyydyksiin kuuluvat myös trooliverkot ja nuotat, vaikka kaikissa muissa luokituksissa, kuten YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön luokituksessa, nuotat katsotaan erilliseksi pyydysryhmäksi; katsoo, että vedettäviä trooliverkkoja koskevia säännöksiä ei pitäisi soveltaa rannikkokalastuksen perinteisiin nuottiin, joita käytetään muiden kuin uhanalaisten kantojen kalastukseen;

Q.  katsoo, että kalastusalan uudistamista ja monipuolistamista koskevista puheista huolimatta on otettava huomioon se, että valtava kalastusyhteisö on äärimmäisen riippuvainen perinteisistä ja vanhoista kalastustavoista;

R.  toteaa, että uudessa YKP:ssä tunnustetaan kalastuksesta riippuvaisten rannikko- ja saarialueiden merkitys, ja katsoo, että jäsenvaltioiden tehtävänä on varmistaa asianmukainen elintaso kalastustoiminnasta riippuvaisille, myötävaikuttaa tämän tavoitteen saavuttamiseen rannikkokalastuksen osalta sekä edistää kestävää rannikkokalastusta, kalastusalan toiminnan monipuolistamista ja näillä rannikkoalueilla asuvien tuloja ottaen samalla huomioon sosioekonomisen tilanteen ja ympäristötekijät ja että niiden olisi myös korostettava kalastajien koulutusta sekä terveyttä ja turvallisuutta merellä SEUT-sopimuksen 174 artiklaan perustuvan erityissuojelun mukaisesti;

S.  toteaa, että yhteisestä kalastuspolitiikasta annetussa uudessa asetuksessa asetetaan etusijalle pienimuotoista rannikkoalueiden perinteistä kalastusta harjoittavat kalastajat alueella, joka ulottuu 12 meripeninkulman päähän, toisin sanoen EU:n herkimmillä vesialueilla, ja ottaa huomioon, että yhteisestä kalastuspolitiikasta annetusta vanhasta asetuksesta tehdyssä komission arvioinnissa todettiin, että 12 meripeninkulman vyöhykkeet olivat yksi harvoista onnistuneista toimista vanhassa hallinnointijärjestelmässä, josta aiheutui lukuisia alueen ja resurssien käyttöä koskevia konflikteja rannikkoalueen ihmisten muiden päällekkäisten toimintojen vuoksi;

T.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 349 artiklassa todetaan, että toteutettaessa toimenpiteitä – erityisesti kalastusalaan liittyviä toimenpiteitä – syrjäisimpien alueiden erityispiirteet ja rajoitukset on otettava huomioon ja korostettava niiden maantieteellistä eristyneisyyttä, syrjäistä sijaintia ja valtamerellisiä olosuhteita usein hyvin erityislaatuisessa alueellisessa kontekstissa, jossa elintarvikkeiden tuotannossa tarvitaan itseluottamusta;

U.  toteaa, että olisi otettava huomioon, että syrjäisimpien alueiden erityisten maantieteellisten ominaispiirteiden ja Euroopasta katsottuna erittäin syrjäisen sijainnin vuoksi rannikkokalastus on olennainen osa näiden alueiden taloudellista kehitystä;

V.  toteaa, että syrjäisimmillä alueilla rannikkokalastuksessa on kilpailtava myös EU:n ulkopuolisten maiden lipun alla purjehtivien alusten kanssa, koska ne hyödyntävät samoja kalastusalueita ja samoja kohdelajeja ja myyvät niitä samoilla markkinoilla, ja sen lisäksi kilpailua aiheuttaa EU:n ulkopuolinen tuonti, jonka toimintakustannukset sekä sääntely-, hygienia- ja ympäristörajoitukset ovat täysin erilaisia; toteaa tässä yhteydessä, että kaikki sisäistä kehitystä ja itseluottamusta edistävät toimet elintarviketuotannon alalla olisivat hyödyttömiä ellei niitä tuettaisi näillä alueilla erityisillä EU:n politiikkatoimilla;

W.  toteaa, että syrjäisimmillä alueilla merellä harjoitettava vesiviljely myötävaikuttaa rannikkokalastuksen ohella taloudelliseen kehitykseen ja tuoreiden tuotteiden tarjontaan lähialueella;

X.  toteaa, että suurin osa rannikkoalueista etenkin Etelä-Euroopan maissa ja saarialueilla kärsii merkittävästä talouden taantumasta, josta seuraa väestökatoa asukkaiden muuttaessa pois etsimään uusia mahdollisuuksia parempia työllistymis- ja koulutusnäkymiä tarjoaville alueille;

Y.  toteaa, että kriisi Euroopassa on osoittanut, että Euroopan on monipuolistettava taloudellista toimintaansa ja että on tärkeää analysoida uusia innovointi- ja osaamismalleja, jotka voivat luoda uusia työpaikkoja paikallisella tasolla;

Z.  toteaa, että jotkut rannikon kalastusalueet sijaitsevat lähellä taloudellisesti kehittyneitä alueita ja matkailukohteita mutta eivät kuitenkaan ole onnistuneet saamaan aikaan riittävää talouskasvua; toteaa, että paine meren luonnonvarojen hyödyntämiseen kasvaa jo näillä alueilla ja että kalastusala marginalisoituu matkailun eduksi, vaikka nämä kaksi alaa ovat yhteensopivia ja toisiaan täydentäviä;

AA.  katsoo, että kalastuspäiväkirjat ovat usein hallinnollinen rasite pienille rannikkokalastusyrityksille ja että entistä suurempi joustavuus olisi toivottavaa;

AB.  toteaa, että tämä rannikkoalueisiin kohdistuva matkailualan aiheuttama paine johtuu pääasiassa tietystä erityistoiminnasta kuten valvomattomasta virkistyskalastuksesta, joka koettelee joillakin alueilla meren luonnonvaroja ja vaikuttaa perinteisillä kalastusalueilla asuvien liiketoimintamahdollisuuksiin;

AC.  toteaa, että paikallisten kalatalousalan toimintaryhmien perustaminen kalastuksesta riippuvaisille alueille on tärkeää, koska nämä ryhmät on todettu hyödyllisiksi välineiksi ja ne tarjoavat mahdollisuuksia kalastustoimintojen monipuolistamiseen, mikä lopulta johtaa rannikko- ja saarialueiden yleiseen kehitykseen sekä näiden alueiden sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen, ja katsoo, että sen vuoksi on lisättävä taloudellisia resursseja, jotta tällaisia ryhmiä voidaan muodostaa ja ne voivat toimia asianomaisilla alueilla;

AD.  toteaa, että naispuoliset äyriäistenpyytäjät ovat näkymättömissä ja naiset ovat yleensä aliedustettuja kalastusalalla;

AE.  toteaa, että merialalla verkonkutojina, tavarantoimittajina, purkajina ja pakkaajina työskentelevät naiset ovat ryhmänä näkymättömissä;

AF.  toteaa, että talouskriisi vaikuttaa myös kalastusalaan erityisesti niiden väestöryhmien osalta, joihin työttömyys on vaikuttanut eniten, kuten nuoret ja naiset, ja että työllisyyden lisäämiseksi tarvitaan siksi monipuolistamista ja innovointia, jotta voidaan hyödyntää sinisen ja vihreän kehityksen tarjoamia uusia mahdollisuuksia sekä ehkäistä ja torjua kehittyvien alueiden ja reuna-alueiden kalastusalan marginalisoitumista; toteaa, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä ammatilliseen koulutukseen;

AG.  toteaa, että rannikko- ja saarialueilla monipuolistamista voidaan toteuttaa toiminnoilla, jotka liittyvät kalastustuotteiden markkinoille saattamiseen ja myynnin edistämiseen, gastronomiaan, matkailuun, kulttuuriseen ja historialliseen perintöön, ympäristöön ja vihreään kasvuun;

AH.  toteaa, että sinisen talouden käsite on kehittymässä ja että se voi edistää voimakkaasti kasvua ja talouden kehitystä sekä työpaikkojen luomista erityisesti maissa ja alueilla, joilla on rannikoita ja saaria, ja syrjäisimmillä alueilla;

AI.  ottaa huomioon, että rannikko- ja saariyhteisöillä on ensiarvoinen intressi sen suhteen, että sinisen talouden käsitteestä tulee todellisuutta;

AJ.  toteaa, että EU:n innovaatiounionialoitteessa tunnustettiin ja määriteltiin puutteita, jotka rajoittavat ja estävät tutkimuksen ja innovoinnin kehitystä, kuten riittämättömät investoinnit tutkimukseen, täsmällisen meriä ja valtameriä koskevan tiedon puute, riittämätön rahoitus sekä yhteistyön puuttuminen yksityisen ja julkisen sektorin välillä;

AK.  toteaa, että sinisen talouden kehitys edistäisi yleisesti talouskasvua erityisesti syrjäisimmillä alueilla sekä rannikko- ja saarialueilla, ja nimenomaan kalastuksesta riippuvaisilla alueilla on keskeinen asema innovointien kehittämisessä ja niiden olisi osallistuttava sinisen talouden kaikkiin kehittämisvaiheisiin;

AL.  toteaa, että kalastusalalla, kuten muillakin aloilla, ympäristö ja talous kietoutuvat toisiinsa; katsoo, että sinisen talouden kehittämisessä olisi sen vuoksi keskityttävä yhteisötalouteen sekä kestäviin ja ympäristöystävällisiin hankkeisiin ja toimiin, joilla pyritään ottamaan käyttöön kehittäviä rannikkoalueiden toimintoja ja säilyttämään meriympäristö ja biologinen monimuotoisuus kokonaisuutena tukemalla erityisesti ympäristöystävällistä pienimuotoista kalastusta, joka edistää biologista monimuotoisuutta; toteaa, että näiden hankkeiden ja toimien on oltavat myös kestäviä yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta näkökulmasta, jotta voidaan varmistaa, että pienimuotoinen kalastus säilyy elinkelpoisena;

AM.  toteaa, että sininen talous voi myös edistää kalastusalusten turvallisuuden kehittämistä ja parantaa kalastajien työskentelyolosuhteita ja päivittäistä hyvinvointia;

AN.  toteaa, että ympäristöä ja valikoivuutta koskevia tavoitteita noudatetaan tasapuolisesti kaikilla osa-alueilla mutta että pienten alusten on vaikea noudattaa poisheitettävän saaliin purkamisvelvoitetta;

AO.  toteaa, että ihmisen toiminnan vaikutukset rannikkoalueilla on aliarvioitu ympäristönsuojelua koskevien seikkojen yhteydessä; toteaa, että eri toimintojen kumulatiivisia vaikutuksia rannikkoalueilla ei ole asianmukaisesti otettu huomioon tai arvioitu; toteaa, että joillakin alueilla tapahtuva toiminta, kuten meriliikenne, matkailu, valvomaton ja liiallinen virkistyskalastus joillakin alueilla, tästä toiminnasta saatujen saaliiden myynti, salakalastus, mantereen yhdyskunta- ja teollisuusjätevedet muiden muassa, vaikuttaa erityisesti kalastusalaan;

AP.  toteaa, että meriympäristön tunteminen, erityisesti meriekosysteemien tilan tunteminen, on ratkaisevan tärkeää arvioitaessa erilaisten toimintojen ympäristövaikutuksia sekä otettaessa käyttöön asianmukaisia suojelutoimia ja seurantaohjelmia, joilla pyritään edistämään kalakantojen elpymistä, luonnonvarojen kestävää käyttöä ja innovaatioiden kehittämistä; toteaa, että meriympäristöä koskevat tiedot ovat riittämättömiä ja liian hajanaisia;

AQ.  toteaa, että joillakin alueilla laiton kalastus aiheuttaa todellisen uhan pienimuotoisen rannikkokalastuksen olemassaolon jatkumiselle ja vaarantaa kalavarojen ja biologisen monimuotoisen säilymisen;

AR.  toteaa, että yhdennetyllä meripolitiikalla pyritään vastaamaan merien, teollisuuden ja kalastajien kaikkialla Euroopassa kohtaamiin uusiin haasteisiin aina ympäristönsuojelusta rannikoiden kehittämiseen vesiviljelyn, merimatkailun tai muun siniseen kasvuun liittyvän taloudellisen toiminnan avulla;

1.  kehottaa komissiota mukauttamaan rannikkokalastuksen, pienimuotoisen rannikkokalastuksen ja perinteisen kalastuksen määritelmää pikemminkin eri alueiden sosioekonomisten ominaisuuksien ja erityispiirteiden kuin pelkästään kalastusalusten koon ja tehon perusteella, koska nykyiset EU:n säännökset eivät ole tyydyttäviä; ehdottaa hyödyntämään alueellistamista, jotta rannikkokalastuksen määritelmä voidaan mukauttaa tapauskohtaisesti kunkin kalastuksen erityispiirteiden mukaiseksi; ehdottaa ottamaan huomioon useita ohjeellisia kriteerejä, kuten alusten koko, käytetyt pyydykset, pyyntimenetelmien valikoivuus, pyyntimatkojen pituus, onko omistaja aluksella, perinteiset yrittäjyyden muodota sekä näillä aloilla perinteisesti käytössä olevat omaisuus- ja yritysrakenteet, kalanpyyntialan osallistuminen jalostus- ja myyntitoimintaan, pyyntitoiminnan todellinen luonne ja laajuus sekä muut perinteiseen toimintaan liittyvät tekijät ja yritysten tuki tai paikallisyhteisöjen vaikutus;

2.  kehottaa komissiota arvioimaan pienimuotoisen rannikkokalastuksen mahdollisuuksia saariyhteisöissä, jotka ovat toimeentulonsa vuoksi perinteisesti riippuvaisia kalastuksesta ja harjoittavat kalastusta läpi vuoden;

3.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään asteittain pienimuotoiselle kalastukselle myönnettäviä kiintiöitä tämän sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän kalastusmuodon vahvistamiseksi;

4.  kehottaa komissiota tukemaan innovatiivisia hankkeita ja säännöksiä, joilla helpotetaan rannikko- ja saarialueiden ja syrjäisimpien alueiden kehitystä, ja ottamaan huomioon toiminnan sosioekonominen moninaisuus keinona edistää pienimuotoisen kalastuksen myönteisiä ulkoisvaikutuksia sekä sosiaalista ja taloudellista yhteenkuuluvuutta ja ympäristönsuojelun alalla uudentyyppisen tuen avulla unionin nykyisen rahoituksen puitteissa; korostaa, että etusijalle olisi asetettava hankkeet, joissa keskitytään kestävään työpaikkojen luomiseen ja säilyttämiseen, pyyntialan jalostukseen ja myyntiin osallistumisen lisäämiseen, yhteisötalouteen liittyvien yrittäjyyden muotojen edistämiseen, lyhyiden markkinaketjujen edistämiseen, uusien pyyntimenetelmien käyttöönottoon kalastustuotteiden ja -palvelujen edistämiseen ja myyntiin, uusien tuotteiden ja palvelujen kehittämistä koskevaan innovointiin sekä perinteisten roolien säilyttämiseen ja suojeluun;

5.  katsoo, että teknisten toimenpiteiden puitteissa on otettava huomioon rannikkokalastuksen erityispiirteet ja sallittava tietyt poikkeukset edellyttäen, että ovat perusteltuja alueellistamisen puitteissa;

6.  kehottaa komissiota koordinoimaan unionin tason tutkimusta, jotta voidaan varmistaa rannikolla harjoitettavan virkistyskalastuksen vaikutus perinteiseen kalastustoimintaan ja myös määritellä vaadittavat parametrit rannikolla harjoitettavan virkistyskalastuksen vähentämiseksi joillakin alueilla; kehottaa lisäämään tämän toiminnan valvontaa, jotta vältetään kaikki pyyntialan ja jo nyt huolta aiheuttavien näiden käytäntöjen väliset häiriöt syrjäisimmillä alueilla, joilla matkailuala on merkittävä;

7.  kehottaa jäsenvaltioita asettamaan etusijalle pienimuotoisen rannikkokalastuksen EMKR:n rahoitusta myönnettäessä ja virtaviivaistamaan tämäntyyppistä kalastusta harjoittavien toimijoiden menettelyjä;

8.  kehottaa näiden toimien edistämisessä mukana olevia viranomaisia varmistamaan, että kaikki paikalliset sidosryhmät, yrittäjäyhdistykset, kalastustutkimukseen ja merentutkimukseen erikoistuneet laitokset, yliopistot, teknologiakeskukset sekä paikalliset ja alueelliset laitokset osallistuvat innovointiprosessiin edistääkseen sitä, että hankkeissa otetaan käyttöön kattavia toimenpiteitä, parantaakseen niiden rahoitusmahdollisuuksia ja antaakseen niille riittävästi tukea Euroopan meri- ja kalatalousrahastossa määriteltyjen ehtojen mukaisesti;

9.  katsoo, että komission olisi oltava parlamentille vastuussa jäsenvaltioiden EMKR:n soveltamista varten laatimista pienimuotoisen rannikkokalastuksen kehittämistä, kilpailukykyä ja kestävyyttä koskevista toimintasuunnitelmista;

10.  kehottaa komissiota toteuttamaan merialalla työskenteleviä eri naisryhmiä tukevia tarvittavia toimenpiteitä edistääkseen heidän osallistumistaan ja varmistaakseen heidän edustuksensa kaikilla aloilla päätöksentekoon liittyvissä tehtävissä ja kalastustoiminnassa;

11.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön erityisiä toimenpiteitä, joissa otetaan huomioon verkonkutojina, tavarantoimittajina, purkajina ja pakkaajina työskentelevien naisten työolot ja parannetaan niitä;

12.  kehottaa komissiota vahvistamaan tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa Euroopan kalastusalueiden verkostoa (FARNET), jonka tuki on merkittävää paikallisille kalatalouden toimintaryhmille;

13.  kehottaa komissiota edistämään ja ohjaamaan paikallisten kalatalouden toimintaryhmien perustamista taloudellisia resursseja lisäämällä, koska nämä ryhmät antavat jatkuvasti tukea ja suoria neuvoja kalastusalalle ja edistävät näin sosiaalisesti osallistavaa kestävän kehityksen mallia kalastusalueilla, inspiroivat nuoria ja naisia osallistumaan uusiin liiketoimintahankkeisiin ja edistävät innovointi-infrastruktuurien kehittämistä, taloudellisia investointeja ja monipuolistamista sekä kalastusalan itse laatimia paikallisia hoitosuunnitelmia; kehottaa komissiota vahvistamaan toimivaltaisten viranomaisten roolia ja tehtäviä kehitettäessä uusia innovatiivisia toimia ja tekemään tiivistä yhteistyötä alan eri toimijoiden kanssa;

14.  kehottaa komissiota edistämään kalastusalan yhteisöjen roolin vahvistamista paikallisessa kehityksessä sekä paikallisten kalavarojen ja mereen liittyvien toimintojen hallinnoinnissa;

15.  kehottaa komissiota ottamaan huomioon naisten erityisen roolin rannikkoalueiden taloudessa ja toimimaan johdonmukaisesti tässä suhteessa, kuten maatalousteollisuudessa on jo tehty; kehottaa ottamaan huomioon naisten avustavien roolien osuuden BKT:ssä ja heidän vaikutuksensa erityisen merkityksen kotitalouksille, joissa työn sukupuolijako on perinteisesti tarkoittanut sitä, että pyynti on ollut yksinomaan miesten toimintaa; kehottaa tunnustamaan ammatillisesti kaikilla tasoilla naisten periteiset roolit alalla ja perustamaan erityisiä ohjelmia, joilla pyritään tukemaan naisten yrittäjyyttä näillä aloilla;

16.  kehottaa komissiota edistämään ja tukemaan investointeja kalastusalan monipuolistamiseksi kehittämällä täydentäviä toimintoja sekä monipuolistamalla kalastusalan työuria, mukaan luettuina investoinnit aluksiin, turvalaitteisiin, koulutukseen, kalastusalan toimintoihin liittyviin ympäristöpalveluihin sekä kulttuuri- ja koulutustoimiin korostaen erityisesti ympäristönsuojelua ja kestävän kasvun edistämistä; korostaa, että keskeisenä tavoitteena on oltava sellaisten toimintojen rahoittaminen, jotka ovat sosiaalisesti, ympäristöllisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia ja pystyvät luomaan työpaikkoja erityisesti nuorille ja naisille; korostaa, että merellä harjoitettava vesiviljely on syrjäisimmillä alueilla yhteensopivaa rannikkokalastuksen kanssa ja täydentää sitä, ja kehottaa komissiota tukemaan kalankasvatusta ja lajien valintaa koskevien pyyntimenetelmien kehittämistä trooppisten tai subtrooppisten alueiden lämpimissä vesissä; kehottaa komissiota korostamaan naisten roolia pienimuotoisessa rannikkokalastuksessa ja kaikissa siihen liittyvissä toimissa;

17.  kehottaa komissiota tehostamaan kalastusmatkailun luomista ja kehittämistä ja pyrkimään soveltamaan eriytettyä liiketoimintastrategiaa, joka on tarkoituksenmukainen tämän taloudenalan mahdollisuuksien kannalta ja pystyy täyttämään sen tarpeet entistä tehokkaammin, ja työskentelemään sellaisen uuden matkailumuodon puolesta, jossa keskitytään ensisijaisesti laatuun, joustavuuteen, innovointiin sekä kalastusalueiden historiallisen perinnön ja kulttuuriperinnön säilyttämiseen sekä ympäristöön ja terveyteen muiden näkökohtien ohella; kehottaa komissiota myös edistämään ja tukemaan investointeja kalastukseen matkailun alalla, jotta voidaan luoda eriytettyjä matkailuvalmiuksia edistämällä muun muassa pienimuotoiseen kalastuksen tuotteisiin liittyvää gastronomiaa, kalastusmatkailua, vedenalaista matkailua ja sukellusmatkailua ja näin hyödyntää kestävästi kalastusperintöä ja tietyn kalastusalueen tunnistettavuutta;

18.  korostaa vesiurheilun kasvavaa merkitystä paikallisyhteisöjen vahvistamisessa erityisesti matkailusesongin ulkopuolella uuden vedenalaisen urheilun, sukelluksen tai muun vesiurheilun kuten lainelautailun tai bodyboardingin avulla;

19.  kehottaa komissiota kalastusmatkailun luomisen ja kehittämisen edistämiseksi tukemaan aktiivisesti investointeja kalastusalueiden monipuolistamiseen perinteisen kulttuurin ja perinteisten taiteiden alalla (käsityöt, musiikki ja tanssi) sekä tukemaan investointeja perinteiden, historian ja kalastusperinnön (kuten pyydykset, pyyntimenetelmät ja historialliset asiakirjat) edistämiseen yleisesti perustamalla museoita ja järjestämällä rannikkokalastukseen läheisesti liittyviä näyttelyitä;

20.  kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta sallia pyyntitoimintaan tarkoitettujen alusten monikäyttö, jotta voivat edelleen tarkoituksensa säilyttäen harjoittaa muunlaista toimintaa, joka liittyy virkistyskäyttöön ja matkailualaan, kuten merta koskevat tiedotuspäivät tai esimerkiksi jalostukseen, oppimiseen tai gastronomiaan liittyvät toimet, niiden järjestelmien mukaisesti, jotka ovat toiminnassa maatalousalalla ja johon kuuluvat maatalousoppilaitokset tai maatilamatkailu;

21.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltiota varmistamaan erillisvirastojensa avulla, että pienimuotoinen rannikkokalastus saa oikeudenmukaisen osuutensa EMKR:n rahoituksesta erityisesti niille asetettujen hallinnollisten rajoitusten vuoksi;

22.  kehottaa komissiota toteuttamaan toimenpiteitä, joilla tuetaan ja edistetään mereen liittyvien ammattien välistä liikkuvuutta;

23.  kehottaa julkistamaan julkisin määrärahoin rahoitettujen tutkimusten ja hankkeiden tulokset tietyin ehdoin, varmistamaan nykyisen meriä ja valtameriä koskevan tiedon paremman levittämisen ja saatavuuden sekä poistamaan kasvua ja innovointien kehittämistä haittaavia hallinnollisia esteitä;

24.  kehottaa komissiota parantamaan säännöksiä ottamalla käyttöön mekanismeja, joilla valvotaan yhteisiä kantoja koskevien kiintiöiden oikeudenmukaista jakamista pienimuotoiselle kalastukselle;

25.  korostaa, että kalastuksen tärkein tuote on kala itse ja että on erittäin tärkeätä tehostaa kalan eri käyttötapoja, säilykkeisiin käyttö ja kalan sivutuotteiden käyttö mukaan luettuina; kehottaa komissiota edistämään ja tukemaan aktiivisesti kalastusalan monipuolistamiseen tehtäviä investointeja paikallisten kalatuotteiden markkinoinnin ja jalostuksen osalta ja tehostamaan paikallisten jakelukanavien kehittämistä ja edistämään näitä tuotteita luomalla paikallisia tunnuksia ja/tai tavaramerkkejä tuoreille tuotteille ja tukemalla sellaisten paikallisten liiketoimintahankkeiden luomista, joilla pyritään toteuttamaan näitä toimia; korostaa, että tällä tavalla suoritettavaan innovoinnin edistämiseen on erityisesti sisällytettävä sellaisten etikettien ja sinettien kehittäminen, joilla taataan paikallisten kalatuotteiden laatu;

26.  kehottaa lisäämään alle 12 metriä pitkien alusten kalastuspäiväkirjoja koskevaa joustovaraa erityisesti sen vaatimuksen osalta, että asiakirjat on toimitettava 48 tunnin kuluessa, koska tämä merkitsee huomattavaa hallinnollista rasitetta; ehdottaa tässä yhteydessä, että kaiken kalansa huutokaupalla myyville aluksille myönnetään tästä velvoitteesta poikkeus, joka mahdollistaisi vaadittujen tietojen saamisen tarpeetonta hallinnollista rasitetta aiheuttamatta;

27.  kehottaa perustamaan suojeltuja merialueita, joilla edistetään kalavarojen kestävyyttä ja helpotetaan laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen (LIS) valvontaa ja torjuntaa; korostaa, että EU:n on annettava asianmukaista opastusta, koordinointia ja tukea jäsenvaltioille tässä suhteessa;

28.  kehottaa tukemaan vakaasti naisten työtä, koska heillä on tärkeä rooli pienimuotoisessa kalastuksessa; korostaa erityisesti naisten hoitamia tärkeitä tehtäviä jalostusketjussa ja heidän keskeistä rooliaan äyriäistenpyynnissä;

29.  toteaa, että syrjäisimpien alueiden rannikkokalastus on EMKR:n tunnustaman korvausjärjestelmän mukaan tukikelpoinen sille aiheutuvien merkittävien lisäkustannusten vuoksi; kehottaa komissiota laajentamaan tätä järjestelmää siten, että siihen lisätään erityinen syrjäisimpiä alueita koskeva mekanismi, joka on samanlainen kuin maatalousalan POSEI-järjestelmä;

30.  kehottaa komissiota tukemaan pienimuotoisesta kalastuksesta, äyriäistenpyynnistä ja pienimuotoisesta, kestävästä ja laajamuotoisesta vesiviljelystä saatavien tuoreiden tuotteiden käyttöönottoa julkisissa ruokaloissa (oppilaitokset, sairaalat, ravintolat jne.);

31.  korostaa, että syrjäisimmillä alueilla on niiden syrjäisestä sijainnista ja saariasemasta johtuvat erityispiirteet; korostaa, että nämä erityispiirteet aiheuttavat lisäkustannuksia rannikkokalastukselle näillä alueilla ja että nämä lisäkustannukset olisi korvattava täysimääräisesti EMKR:stä;

32.  korostaa, että syrjäisimpien alueiden rannikkokalastuslaivastot koostuvat usein ikääntyvistä aluksista, joista aiheutuu turvallisuusongelmia; kehottaa komissiota ehdottamaan EMKR:stä 15. toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 508/2014 tarkistamista sen osalta, että pienimuotoista rannikkokalastusta harjoittavien alusten uudistamisen tukeminen sallitaan syrjäisimmillä alueilla edellyttäen, että tämä ei lisää niiden kapasiteettia;

33.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sallimaan merialan liittyvien tietojen ja ekologisten tietojen käytön, jotta edistetään avoimuutta, innovointia ja kehitystä sekä varmistetaan kaikkien kiinnostuneiden osapuolten mahdollisuus käyttää tieteellistä tietoa, jota on saatu julkisen yhteisrahoituksen tuella;

34.  korostaa, että valtamerillä ja rannikoiden läheisyydessä olevilla alueilla on mahdollisuuksia, jotka jäävät pitkälti hyödyntämättä kehityksen, työllisyyden, energiaomavaraisuuden, innovoinnin ja kestävän kehityksen osalta; katsoo, että se, että EU ottaa huomioon tämän potentiaalin ja näiden alueiden roolin, tekisi näistä rannikko- ja saarialueista sekä syrjäisimmistä alueista entistä houkuttelevampia ja edistäisi niiden kehitystä;

35.  ilmaiseen huolensa Horisontti 2020 -ohjelman täytäntöönpanosta sinisen talouden alalla, koska se on tärkein tutkimuksen ja innovoinnin kehittämisen ohjelma unionin tasolla; kannattaa sinisen talouden tieto- ja innovaatiokeskusten perustamista Horisontti 2020 ‑ohjelman puitteissa, koska se vaikuttaa rannikkoalueiden toimintojen vahvistamiseen kansalliset rajat ylittävien julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien avulla;

36.  kannattaa innovointia ja sinistä kasvua varten tarkoitettujen varojen käyttöä perustutkimuksen, tutkimuksen ja kehittämisen, koulutuksen, yritysten perustamisen, ympäristönsuojelun sekä innovatiivisten tuotteiden ja prosessien markkinoille saattamisen rahoittamiseen;

37.  kehottaa komissiota antamaan tukea sellaisten suoraan hallinnoitavien hankkeiden rahoitukseen, joissa painotetaan rannikkokalastusta ja rannikkoalueiden kehittämistä;

38.  painottaa ympäristönsuojelutoimenpiteiden, kuten yksittäisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnin sekä strategioiden, suunnitelmien ja ohjelmien strategisten ympäristöarviontien, merkitystä kestävän kalastusalan edistämisessä;

39.  korostaa yhdennetyn meripolitiikan merkitystä kalastuksesta riippuvaisten tulevaisuudelle ja katsoo, että on sitouduttava entistä voimakkaammin sinisen kasvun strategiaan; toteaa, että tavoitteena on pitkän aikavälin tuen antamiseksi kestävälle kasvulle kaikilla meri- ja merenkulkualoilla ottaen huomioon merien ja valtamerien merkityksen voimalaitoksina, jotka synnyttävät työtä ja luovat työpaikkoja rannikkoalueilla;

40.  painottaa, että rannikko- ja saarialueet sekä syrjäiset alueet ovat innovoinnin päätoimijoita ja että niiden on osallistuttava sinisen talouden kehittämisen kaikkiin vaiheisiin;

41.  painottaa EMKR:n merkitystä, koska siinä painotetaan erityisesti kalastusalan monipuolistamista ja innovointia sosioekonomisesti ja ympäristön kannalta kestävän, innovatiivisen, kilpailukykyisen, tehokkaan ja tietoon perustuvan kalastuksen tukemiseksi; kannattaa Euroopan meri- ja kalastusrahaston toimintalinjan 4 rahoituksen lisäämistä kalastusyhteisöjen jäsenten tukemiseksi ja heidän elintasonsa parantamiseksi uusia toimia kehittämällä; kehottaa komissiota validoimaan EMKR:n alueelliset versiot mahdollisimman pian;

42.  korostaa paikallisyhteisöjen ja yliopistojen ja teknologiakeskusten välisten suhteiden vahvistamisen merkitystä, koska ne vaikuttavat ratkaisevasti perustettaviin yrityshautomoihin, jotka mahdollistavat uusien liikeideoiden syntymisen merialalla;

43.  kehottaa komissiota edistämään aktiivisesti hankkeita, joilla tuetaan innovoinnin ja teknologisen kehittämisen vahvistamista, jolla pyritään kehittämään tai ottamaan käyttöön uusia tuotteita, laitteita, pyyntimenetelmiä sekä uusia tai parannettuja hallinto- ja organisointijärjestelmiä; kehottaa komissiota edistämän ja kannustamaan eri kalastusalojen välistä tietojen vaihtoa ja hyvien käytäntöjen jakamista, jotta voidaan edistää innovatiivisten ja kestävien kalastusmenetelmien kehittämistä; pitää tässä suhteessa tärkeänä, että merialan ammattioppilaitosten ja kalatalousoppilaitosten opetusohjelmiin sisällytetään yrittäjien koulutusta ja monipuolistamista koskevia moduuleja;

44.  kehottaa komissiota edistämään uusien ja innovatiivisten yritysten perustamista kalastuksesta riippuvaisille alueille, kannustamaan yrittäjyyttä ja merialalla perustettavia uusia uusyrityksiä, joilla on hyvät mahdollisuudet menestyä ja jotka edistävät perinteisen rannikkokalastustoiminnan monipuolistumista, luovat työpaikkoja ja houkuttelevat ihmisiä alueelle tai saavat heidät jäämään;

45.  kehottaa komissiota noudattamaan valikoivaa lähestymistapaa, kun se laatii lainsäädäntöehdotuksia pyydysten ja pyyntimenetelmien käytöstä, jotta voidaan ottaa huomioon tämänhetkinen vaikutus, joka näillä pyydyksillä ja pyyntimenetelmillä on pienimuotoisen kalastuksen kalavaroihin kullakin asianomaisilla alueilla; kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikista lainsäädäntöaloitteista tehdään etukäteen vaikutustenarviointi, jossa otetaan huomioon erityiset tekijät, joita sovelletaan kullakin kalastusalueella; katsoo, että pyydysten ja pyyntimenetelmien käyttöä koskevalla ei-valikoivalla lähestymistavalla on vakava vaikutus jo marginalisoituneiden rannikko- ja saariyhteisöjen elinkelpoisuuteen, mikä aiheuttaa lisää väestökatoa sekä estää kehitystä ja innovointia; katsoo, että olisi sovellettava positiivista syrjintää pienimuotoiseen rannikkokalastukseen; katsoo, että tämä lähestymistapa, kuten ajoverkkojen kieltäminen osoittaa, että komissio on vielä mukautumassa uudistettuun YKP:hen, jonka lainsäätäjät päättivät hyväksyä; muistuttaa komissiota sen velvollisuudesta toimia alueellistamisen puitteissa, kuten uudessa YKP:stä annetussa asetuksessa säädetään;

46.  toteaa, että meren ekosysteemit ovat herkkiä, ja kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota arvioimaan ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti ympäristövaikutusta kaiken sellaisen toiminnan osalta, joka voi vaikuttaa kalakantojen kestävyyteen, kuten meriliikenne, jätehuolto, liikenne, pohjavesien saastuminen, poraustoiminta tai uusien matkailupalvelujen rakentaminen rannikoille;

47.  kehottaa komissiota pitämään kaikkein tärkeimpänä pienimuotoisen rannikkokalastuksen ja pienimuotoisen kalastuksen merkitystä EU:ssa, laivaston osien määrittelyn vaihtoehtoisten menetelmien hyväksymistä sekä toiminnan monipuolistamisen merkitystä suuresti kalastuksesta riippuvaisilla rannikkoalueilla; toteaa, että on tärkeää kerätä tieteellisen tiedon aineistokokonaisuus, joka helpottaa pienimuotoisen kalastuksen hallinnoinnin parantamista, jotta niistä voidaan tehdä kestäviä biologisesta, sosiaalisesta, taloudellisesta ja ympäristön näkökulmasta;

48.  kehottaa komissiota nopeuttamaan prosessia, jolla siirretään osaksi asiaa koskevaa EU:n säädöstä työmarkkinaosapuolten sopimus kalastusalan työtä koskevan Kansainvälisen työjärjestön vuoden 2007 yleissopimuksen täytäntöönpanosta;

49.  kehottaa komissiota ottamaan huomioon Välimeri-asetuksessa vahvistetun pyydysten asiantuntijaluokituksen mukaisesti trooliverkkojen ja nuottien väliset erot, jotta voidaan laatia parhaat säännökset kunkin lajin kestävän käytön edistämiseksi ottaen huomioon tuoreimmat tieteelliset tiedot;

50.  kehottaa komissiota varmistamaan, että rannikkoalueille olennaisten kalakantojen tilan arviointi tarkistetaan, ja painottaa, että pienimuotoisen kalastuksen vaikutukset kalakantoihin on analysoitava tonnikalan kalastuksen kaltaisia tärkeitä pyyntimenetelmiä unohtamatta, koska rannikkokalastuksessa kalastettavat lajit ovat erittäin tärkeitä sosioekonomisesti, vaikka ne muodostavat vain pienen osan kaupallisen kalastuksen kokonaissaaliista, ja ne ovat kuitenkin erittäin merkittäviä niiden kalastajien selviytymisen kannalta, joiden päivittäiset ansiot ovat niistä riippuvaisia;

51.  ilmaisee huolestuneisuutensa perinteisten pyyntimenetelmien ja taitojen häviämisestä, mikä johtuu epäsuotuisasta sääntelystä, joka vaikuttaa rannikkoyhteisöihin;

52.  kehottaa komissiota muuttamaan verkkojen teknisiä erittelyjä koskevaa määräystä, kuten vähimmäissilmäkokoa, verkon korkeutta, etäisyyttä rannikosta ja syvyyttä, jossa verkkoja voidaan käyttää, jotta varmistetaan entistä tasapainoisempi kalakantojen hyödyntäminen ja säilytetään biologinen monimuotoisuus;

53.  kehottaa komissiota muuttamaan nykyisen asetuksen säännöksiä, jotka koskevat vaadittua etäisyyttä rannikosta ja syvyyttä, jossa pyydyksiä voidaan käyttää, jotta voidaan ottaa huomioon jäsenvaltioiden raja-alueiden maantieteelliset erityispiirteet;

54.  painottaa, että on tarpeen muuttaa Välimeren kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä annettua asetusta (Välimeri-asetus), joka hyväksyttiin vuonna 2006 ja jossa esitetään pyydysten teknisiä ominaisuuksia ja niiden käyttöä koskevat säännöt; katsoo, että asetus olisi yhdenmukaistettava uuden yhteisen kalastuspolitiikan kanssa ja että samalla on pidettävä mielessä alueen yhteinen hallinnointi EU:n ulkopuolisten maiden kanssa ja erityisesti kestävän enimmäistuoton periaate;

55.  korostaa jäsenvaltioiden välisen tehokkaan koordinoinnin tarvetta, jotta varmistetaan, että kalastajille annetaan ajoissa kattavat tiedot nykyisten asetusten täytäntöönpanosta ja kaikista niihin tehdyistä muutoksista;

56.  kehottaa komissiota edistämään koheesiopolitiikan puitteissa hankkeita, joilla edistetään rannikko- ja saarialueiden suojelua perinteisinä, kulttuurisina ja historiallisina kalastusalueina ja merellisen perinnön alueina;

57.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään unionin rahastoja tonnikalarysien kestävyyteen perustuvan sertifiointijärjestelmän tukemiseen tämän kalastusmenetelmän hyväksynnän edistämiseksi;

58.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

PERUSTELUT

Rannikkokalastus on poikkeuksellisen merkittävä kalastusmuoto EU:n jäsenvaltioissa. Erityisen merkittävä se on siksi, että se työllistää paljon ihmisiä ja on sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestävä kalastusmuoto.

Rannikkokalastus luokitellaan ja määritellään eri jäsenvaltioissa eri tavoin (esimerkiksi rannikkokalastus, perinteinen kalastus ja pienimuotoinen kalastus). Suurimmassa osassa rannikko- ja saarialueita rannikkokalastus on perinteinen kalastusmuoto, joka on elämäntapa ja merkittävä toimeentulon lähde. Rannikkokalastuksesta riippuvaisilla alueilla tarvitaan erityistoimenpiteitä ja tukea, jotta ne voivat kasvaa ja kehittyä.

Yhteisestä kalastuspolitiikasta (YKP) vuonna 2013 annetussa asetuksessa painotetaan rannikkoalueiden talouskasvua. Siinä otetaan huomioon tärkeät kalastuksesta riippuvaiset avomeren saarialueet, joita on tuettava, jotta ne selviytyvät ja saavat mahdollisuuden kehittyä. Asetuksessa asetetaan etusijalle pienimuotoinen, rannikkoalueiden perinteinen kalastus, joka ulottuu 12 meripeninkulman päähän, toisin sanoen kattaa EU:n vesien herkimmät alueet.

Myös Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta (EMKR) vuonna 2014 annetussa asetuksessa painotetaan erityisesti pienimuotoista rannikkokalastusta. EMKR-asetuksessa painotetaan erityisesti kalastusalan monipuolistamista ja innovointia. Lisäksi EMKR:sta voidaan tukea investointeja monipuolistamiseen ja vaikuttaa myönteisesti kalastajien tuloihin kehittämällä täydentäviä toimia, muun muassa aluksiin, ravintoloihin, kalastusalan ympäristöpalveluihin, kulttuuri- ja koulutustoimiin tehtäviä investointeja ja kalastusmatkailua.

Innovaatiounioni-lippulaivahanke on perustavan tärkeä sinisen talouden kehittämiselle. Horisontti 2020 -ohjelma, jonka arvo on noin 79 miljardia euroa, on suurin tutkimusta ja innovointia koskeva ohjelma. Tämän lisäksi joitakin EU:n investointi- ja rakennerahastojen varoja on korvamerkitty innovoinnille.

Innovoinnin kehittämisen helpottamiseksi on ratkaistava havaitut puutteet kuten tieteeseen investoimisen riittämättömyys, meriä ja valtameriä koskevien tietojen puute, riittämätön rahoitus, yksityisen ja julkisen sektorin välisen yhteistyön puute jne.

Viime vuosina on investoitu entistä enemmän merien ja valtamerien seurantajärjestelmiin, mutta ne ovat edelleen riittämättömiä. Lisäksi perustavaa laatua oleva ongelma on nykyisten tietojen vaikea saatavuus. Pelkästään lupamenettely asianmukaisen luvan saamiseksi tietojen käyttämiseen on aikaa vievä ja edellyttää lisävaroja. Kaikki edellä mainittu muodostaa merkittäviä rajoituksia innovointikehitykselle ja edellä mainittujen resurssien käytölle.

Pääasialliset syyt sille, miksi kalastusalan toimintoja on monipuolistettava, ovat seuraavat: alan työllisyyden ja kannattavuuden väheneminen, kalastusalan marginalisoitumisen torjuminen kehittyvillä alueilla sekä mahdollisuudet hyödyntää uusia mahdollisuuksia, kuten vihreää kehitystä.

Jotkut rannikko- ja saarialueet kärsivät merkittävästä talouden taantumasta, josta seuraa väestökatoa asukkaiden muuttaessa pois etsimään uusia mahdollisuuksia parempia työllistymis- ja koulutusnäkymiä tarjoaville alueille. Lisäksi jotkut rannikon kalastusalueet sijaitsevat lähellä taloudellisesti kehittyneitä alueita (esimerkiksi houkuttelevia kaupunkeja tai matkailukohteita), mutta eivät kuitenkaan ole onnistuneet saavuttamaan riittävää talouskasvua. Juuri näillä alueilla paine meren luonnonvarojen hyödyntämiseen kasvaa, ja kalastusala syrjäytyy matkailun tieltä.

Matkailu on kasvava talouden ala, joten se tarjoaa suuria mahdollisuuksia kalastusalan monipuolistamiseen. Matkailuala voisi hyödyntää kalastusalaa (kalatuotteet, ravintolat, majoitus, kalastusmatkailu) tarjoamalla kalastustuotteita osana perinteistä ruokalistaa ja kapitalisoimalla näin kalastusperinnettä ja erityisten kalastusalueiden tunnustusta. Matkailun lisäksi kulttuuri- ja taidetoiminnoilla voisi olla merkittävä asema kalastusalan monipuolistamisessa. Myös kulttuuriarvot kuuluvat kulttuuriperintöön (käsityöt, musiikki ja tanssi), ja niitä voidaan hyödyntää kalastusalan monipuolistamisessa. Perinteiden, historian ja kalastusperinteen (muun muassa pyydykset, alukset, pyyntimenetelmät ja historialliset asiakirjat) edistäminen tietyllä alueella voidaan toteuttaa avaamalla museoita ja järjestämällä alaan liittyviä näyttelyitä. Lisäksi vedenalainen matkailu ja sukellusmatkailu tarjoavat mahdollisuuden edistää matkailua tietyllä alueella.

Kalastusalalla ympäristö ja talous kietoutuvat toisiinsa enemmän kuin muilla aloilla. Ympäristön ja vihreän talouden alalla kalastusalan monipuolistamista, uusiutuviin energiavaroihin liittyvien toimintojen merkitystä ja ympäristön suojelua on painotettava.

On tiedostettava kaikki rannikkokalastukseen liittyvät ongelmat, erityisesti pyydysten ja pyyntimenetelmien valintaa koskevat ongelmat (esimerkiksi verkkojen käyttö kaupallisen kalastuksen ulkopuolella), kun tällaiset pyydykset ja pyyntimenetelmät ovat osa paikallisten asukkaiden perinteitä ja elämäntapaa. Jos rannikkokalastusta halutaan suojella, on käynnistettävä nykyisen lainsäädännön tarkistaminen.

Koska meillä on uusi YKP, tarvitsemme uudet puitteet ja meidän on käynnistettävä menettely, jolla muutetaan Välimeren kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä annettua asetusta (Välimeri-asetus), joka hyväksyttiin vuonna 2006 ja jossa esitetään pyydysten teknisiä ominaisuuksia ja niiden käyttöä koskevat säännöt, jotta asetus voidaan yhdenmukaistaa uuden yhteisen kalastuspolitiikan ja rannikkokalastuksen tarpeiden kanssa.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

17.2.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

20

3

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Marco Affronte, Clara Eugenia Aguilera García, Renata Briano, Alain Cadec, David Coburn, Richard Corbett, Diane Dodds, Raymond Finch, Ian Hudghton, Carlos Iturgaiz, Werner Kuhn, António Marinho e Pinto, Gabriel Mato, Norica Nicolai, Liadh Ní Riada, Ulrike Rodust, Remo Sernagiotto, Isabelle Thomas, Ruža Tomašić, Peter van Dalen, Jarosław Wałęsa

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

José Blanco López, Anja Hazekamp, Francisco José Millán Mon

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Liliana Rodrigues

(1)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0460.

(2)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0438.

(3)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0291.

(4)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0300.

Oikeudellinen huomautus