Menettely : 2015/2257(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0049/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0049/2016

Keskustelut :

PV 11/04/2016 - 21
CRE 11/04/2016 - 21

Äänestykset :

PV 12/04/2016 - 5.14
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0107

MIETINTÖ     
PDF 529kWORD 161k
4.3.2016
PE 569.848v03-00 A8-0049/2016

aiheesta ”Erasmus+ ja muut välineet ammatillisen koulutuksen liikkuvuuden edistämiseksi – elinikäisen oppimisen lähestymistapa”

(2015/2257(INI))

Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta

Esittelijä: Ernest Maragall

Lausunnon esittelijä (*):

Enrique Calvet Chambon, Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 54 artikla

TARKISTUKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

aiheesta ”Erasmus+ ja muut välineet ammatillisen koulutuksen liikkuvuuden edistämiseksi – elinikäisen oppimisen lähestymistapa”

(2015/2257(INI))

Euroopan parlamentti, joka

  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 165 artiklan ja 166 artiklan,

  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 14 artiklan,

  ottaa huomioon 30. marraskuuta 2002 annetun Kööpenhaminan julistuksen ammatillisen koulutuksen tehostetusta yhteistyöstä Euroopassa,

  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston 18. kesäkuuta 2009 antamat suositukset ammatillisen koulutuksen laadunvarmistuksen eurooppalaisen viitekehyksen perustamisesta,

  ottaa huomioon eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisista puitteista 12. toukokuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät (ET 2020)(1),

  ottaa huomioon neuvoston 27. marraskuuta 2009 antaman päätöslauselman nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyön uudistetuista puitteista (2010–2018)(2),

  ottaa huomioon unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelman ”Erasmus+” perustamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1288/2013(3),

  ottaa huomioon 20. joulukuuta 2012 annetun neuvoston suosituksen epävirallisen ja arkioppimisen validoinnista (2012/C 398/1)(4),

  ottaa huomioon yhteisön yhteisistä puitteista tutkintojen ja pätevyyksien selkeyttämiseksi (Europass) 15. joulukuuta 2004 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 2241/2004/EY(5),

  ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2011 annetun neuvoston suosituksen ”Nuoret liikkeellä – nuorten oppimiseen liittyvän liikkuvuuden edistäminen”(6),

  ottaa huomioon elinikäisen oppimisen avaintaidoista 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen N:o 2006/962/EY(7),

  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman nuorten työmarkkinoille pääsyn edistämisestä sekä harjoittelijoiden, työharjoittelun ja oppisopimuskoulutuksen aseman vahvistamisesta(8),

–  ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perustamisesta elinikäisen oppimisen edistämiseksi(9),

–  ottaa huomioon erilaiset osaamisen tunnustamista koskevat välineet, kuten eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen, eurooppalaisen opintosuoritusten ja arvosanojen siirto- ja kertymisjärjestelmän (ECTS), ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten eurooppalaisen siirtojärjestelmän (ECVET) ja eurooppalaisen taito-, osaamis-, tutkinto- ja ammattiluokittelun (ESCO),

  ottaa huomioon 20. marraskuuta 2012 annetun komission tiedonannon aiheesta ”Koulutuksen uudelleenajattelu: sosioekonomisten vaikutusten parantaminen investoimalla taitoihin” (COM(2012)0669),

  ottaa huomioon komission 28. tammikuuta 2014 Euroopan parlamentille ja neuvostolle antaman kertomuksen ammatillisen koulutuksen laadunvarmistuksen eurooppalaisen viitekehyksen perustamisesta 18. kesäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen täytäntöönpanosta,

  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät koulutusta tukevasta laadunvarmistuksesta,

  ottaa huomioon ammatillisesta koulutuksesta vastaavien ministerien 22. kesäkuuta 2015 antaman julistuksen ammatillisen koulutuksen alan uusista keskipitkän aikavälin tavoitteista vuosille 2015–2020,

  ottaa huomioon Pariisissa 17. maaliskuuta 2015 pidetyssä EU:n opetusministereiden epävirallisessa kokouksessa annetun Pariisin julistuksen kansalaisuuden sekä vapauden, suvaitsevaisuuden ja syrjimättömyyden yhteisten arvojen edistämisestä koulutuksen avulla (8496/15),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0049/2016),

A.   ottaa huomioon, että oppimiseen ja koulutukseen liittyvä liikkuvuus on tärkeää henkilökohtaisen kehityksen, nuorten sosiaalisen osallisuuden, monikulttuurisen vuoropuhelun, suvaitsevaisuuden, nuorten kyvyn työskennellä monikulttuurisessa ympäristössä sekä aktiivisen kansalaisuuden kannalta ja että on selvästi osoitettu, että silla edistetään korkealaatuista koulutusta ja työllistettävyyttä;

B.  ottaa huomioon, että oppimiseen ja koulutukseen liittyvää liikkuvuutta olisi vahvistettava entisestään sekä nykyisissä että Euroopan unionin peräkkäisissä koulutusohjelmissa ja työllisyys- ja koheesiopolitiikan ohjelmissa;

C.   ottaa huomioon, että ammatillisesta koulutuksesta vastaavat unionin jäsenvaltioiden ministerit käynnistivät vuonna 2002 niin sanotun ”Kööpenhaminan prosessin” yhteistyön parantamiseksi tällä alalla Euroopassa pyrkien siten parantamaan ammatillisen koulutuksen tuloksellisuutta, laatua ja houkuttelevuutta Euroopassa;

D.   ottaa huomioon, että Kööpenhaminan prosessi perustuu keskinäisesti sovittuihin painopisteisiin, jotka tarkistetaan säännöllisin väliajoin ja joiden päämääränä on muun muassa liikkuvuuden helpottaminen sekä erilaisten ammatillisen koulutuksen mahdollisuuksien edistäminen elinikäisen oppimisen yhteydessä;

E.  toteaa, että Eurostatin mukaan työttömyys oli EU:ssa edelleen 10,2 prosenttia vuonna 2014 hitaasta elpymisestä huolimatta; toteaa, että EU:ssa nuorisotyöttömyys on tällä hetkellä 22,1 prosenttia, vain 51 prosenttia 55–64-vuotiaista käy työssä ja sukupuolten välinen kuilu iäkkäämpien työntekijöiden työllisyysasteessa on 13,6 prosenttiyksikköä;

F.   ottaa huomioon, että epävirallisella ja arkioppimisella sekä ammatillisella koulutuksella on tärkeä rooli sellaisten elinikäiseen oppimiseen liittyvien nykyisten haasteiden ratkaisemisessa, joita ovat esimerkiksi koulutuksen keskeyttäminen, työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien (NEET) nuorten liian suuri määrä ja osaamisvaje sekä taitojen yhteensopimattomuus;

G.  toteaa, että työmarkkinoilla vallitsee edelleen ammattitaidon tarjonnan ja kysynnän kohtaamattomuus, kuten komission syksyn 2015 talousennusteen korkeasta avointen työpaikkojen määrästä käy ilmi;

H.   ottaa huomioon, että kielitaito on ammatillisessa koulutuksessa heikompaa ja sitä on erityisesti edistettävä;

I.   toteaa, että on välttämätöntä vahvistaa poliittinen sitoutuminen EU:n elinikäiseen oppimiseen ja ammatilliseen koulutukseen liittyvän toiminnan tukemiseen erityisesti liikkuvuutta edistävillä toimilla, jotka keskitetään sopeutumiskyvyn, uteliaisuuden, oppimaan oppimisen, vuorovaikutustaitojen ja kansalaistaitojen kaltaisten monialaisten taitojen kehittämiseen;

J.   ottaa huomioon, että viimeaikainen sosioekonominen tilanne on korostanut tarvetta tehostaa elinikäisen oppimisen ja ammatillisen koulutuksen järjestelmiä ja myös tehdä niistä helpommin lähestyttäviä ja osallistavampia epäsuotuisassa asemassa olevien ryhmien ja erityistarpeita omaavien ihmisten osalta; ottaa huomioon, että koulutuksen saatavuutta ei saisi lisätä koulutuksen laadun kustannuksella;

K.   katsoo, että jatkuva taloudellinen tuki elinikäiseen oppimiseen ja ammatillisen koulutuksen tietämykseen liittyville liikkuvuustoimenpiteille ja -toimille on ratkaisevan tärkeää erityisesti nykyisen talouskriisin aikana;

L.  toteaa, että alueellisen ja paikallisen tason toimet ovat keskeisen tärkeitä uusien liikkuvuutta edistävien polkujen löytämiseen tähtäävien aloitteiden tukemiseksi, jotta voidaan varmistaa ammatilliselle koulutukselle omistettujen varojen ja ohjelmien vaikuttavuus, avoimuus ja laatu; katsoo, että ammatillisessa koulutuksessa sekä alueellisella ja paikallisella tasolla suoritettavassa harjoittelussa olevien nuorten liikkuvuutta olisi koordinoitava laajassa demokraattisessa ja osallistavassa hallintoprosessissa, jonka tavoitteena on käsitellä olennaisimpia sosioekonomisia ja ympäristöön liittyviä kysymyksiä, ja ottaa siihen mukaan myös mikro-, pieniä ja keskisuuria yrityksiä, uusia yrityksiä, paikallisyhteisöjä ja työmarkkinaosapuolia;

M.   toteaa, että yrittäjien, kauppa- ja teollisuuskamarien ja käsiteollisuus- ja maatalousalan vastaavien ammattijärjestöjen sekä ammattiyhdistysten ja muiden asiaankuuluvien työmarkkinaosapuolten olisi oltava aktiivisesti mukana ammatillisen koulutuksen ja siihen liittyvän liikkuvuuden suunnittelussa, järjestämisessä, toteuttamisessa ja rahoittamisessa; katsoo, että ammatillisen koulutuksen suunnittelussa olisi otettava huomioon sosiaalinen ulottuvuus reilun kaupan, sosiaalisen yrittäjyyden ja vaihtoehtoisten liiketoimintamallien, esimerkiksi osuuskunnat, kaltaisten alojen sisällyttämiseksi, ja että kyseinen suunnittelu olisi järjestettävä yhdessä asiaan liittyvien mainituilla aloilla toimivien kumppaneiden kanssa;

N.   toteaa, että nuorten liikkuvuutta on edistettävä työllistettävyyden parantamiseksi, mutta se ei saa olla ainoa ratkaisu nuorisotyöttömyyteen;

Tulosten arviointi ja keskeisten haasteiden tunnistaminen

1.   katsoo, että koulutus on perusihmisoikeus ja yleishyödyllinen palvelu, jonka olisi oltava yhdenvertaisesti kaikkien saatavilla; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita puuttumaan kaikkiin sosioekonomisiin rajoituksiin, jotka estävät yhdenvertaisen pääsyn kaikkeen ammatilliseen koulutukseen, liikkuvuus mukaan luettuna; toteaa, että nykyisten ammatilliseen koulutukseen liittyvää liikkuvuutta koskevien ohjelmien ja aloitteiden asemaa ja tuloksia olisi parannettava saatavuuden, avoimuuden ja osallisuuden osalta, jotta voidaan edistää yksilöllistä lähestymistapaa koulutukseen, vähentää koulunkäynnin keskeyttävien henkilöiden lukumäärää sekä taata heikommassa asemassa oleville ryhmille ja erityistarpeisille henkilöille yhtäläiset mahdollisuudet päästä Erasmus+-ohjelman liikkuvuutta edistävien toimien piiriin; painottaa siksi, että tarvitaan joustavia, monipuolisia ja räätälöityjä liikkuvuusvaihtoehtoja, ottaen huomioon myös sukupuolinäkökohdat, tarjottaessa koulutusta ihmisille, joilla on maahanmuuttotausta tai joiden perhe on taloudellisesti epäsuotuisassa asemassa, syrjäisten alueiden oppijoille, vammaisille ja muille erityistarpeisille henkilöille;

2.   vahvistaa, että liikkuvuuden ja koulutuksen kohdalla on tarpeen noudattaa sukupuolinäkökulmaa ja ottaa huomioon eri syrjinnän muodoista kärsivien ihmisten, kuten vammaisten henkilöiden, HLBTI-henkilöiksi itsensä määrittävien ja syrjäytyneistä yhteisöistä kotoisin olevien tarpeet; kannustaa ryhtymään tämä vuoksi lisätoimenpiteisiin Erasmus+-ohjelman liikkuvuutta edistävien toimien saatavuuden parantamiseksi epäsuotuisassa asemassa oleville ryhmille ja erityistarpeita omaaville ihmisille;

3.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja keskeisiä sidosryhmiä lisäämään ammatillisen koulutuksen ohjelmien näkyvyyttä, jotta voidaan poistaa kulttuuriset esteet ja torjua motivaation, aktiivisen vastaanottavuuden ja kielitaidon puutteen ilmiöitä etenkin niillä alueilla, joilla nuorisotyöttömyys on suurinta; katsoo, että on varmistettava, että nämä ohjelmat ovat syrjimättä kaikkien kansalaisten saatavilla; kehottaa ottamaan kohteeksi työttömyysriskissä olevat ryhmät, kuten vammaiset; kehottaa helpottamaan ammatillisen koulutuksen ja tutkintojen hankkimista siten, että edistetään oppisopimuskoulutuksen väylien mukautettavuutta ja järjestelyjen sovitettavuutta sekä koulutusmahdollisuuksia erityisesti ryhmille, joiden perustaidot ovat riittämättömät, ja työntekijöille, joilla on heikko tai keskitason koulutus; muistuttaa, että näiden kokemusten saatavuudessa on otettava huomioon sukupuolten tasa-arvo, jotta ammatillisen koulutuksen liikkuvuusohjelmia voidaan edistää tehokkaasti naisten keskuudessa; katsoo, että tässä yhteydessä olisi asetettava kunnianhimoiset tavoitteet ja seurattava kehitystä;

4.  korostaa sukupuolten välistä kuilua luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan (STEM-tieteet) koulutuksessa, taidoissa ja työllisyydessä kaikkialla EU:ssa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sitoutumaan täysimääräisesti Erasmus+ -ohjelmaan ja hyödyntämään tätä järjestelyä keskeisenä mahdollisuutena kehittää naisten STEM-taitoja, jotta heidän kykyään ryhtyä STEM-uralle parannettaisiin ja täten pienennettäisiin osaamisvajetta alalla;

5.  korostaa sellaisen voimakkaaseen liikkuvuustekijään perustuvan yhteisen eurooppalaisen koulutusalueen merkitystä, johon sisältyy korkeakoulutuksen lisäksi ammatillinen koulutus ja joka edistää vahvemman eurooppalaisen identiteetin ja voimakkaamman unionin kansalaisuuden luomista ja kehitystä;

6.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään kaikkensa Eurooppa 2020 -strategian koulutustavoitteiden saavuttamiseksi; toteaa, että liikkuvuudessa on otettava huomioon ammatillinen jatkokoulutus, sillä se on keskeistä taitojen ja asiantuntemuksen parantamisessa ja saattamisessa ajan tasalle; korostaa, että elinikäinen oppiminen ja ammatillinen koulutus ovat keskeisiä pitkäaikaistyöttömien paremmille työllisyysnäkymille;

7.  uskoo, että tämän yhteistyön tuloksena pitäisi tarkastella vaatimuksia, jotta varmistettaisiin niiden merkitys keston, sisällön, kykyjen ja oppimistulosten osalta samalla kun yhdistetään liikkuvuus sekä koulutuskeskusten että työpaikan kanssa ja asetetaan etusijalle pitempiaikaiset kokemusjaksot (esimerkiksi kuusi kuukautta) lyhyempiin jaksoihin nähden;

8.  toteaa, että Erasmus+ -ohjelmalle ja ammatillisen koulutuksen ohjelmille myönnetyt EU:n resurssit eivät ole oikeassa suhteessa näiden järjestelmien tarjoamasta liikkuvuudesta mahdollisesti hyötyä saavien lukumäärään ja tarpeisiin; kehottaa jäsenvaltioita edistämään kahdenvälisiä sopimuksia, joilla täydennetään Erasmus+ -ohjelman ja EU:n ammatillisen koulutuksen ohjelmien toimintaa ja lisätään siten nuorten eurooppalaisten liikkuvuutta;

9.   panee merkille nykyisten liikkuvuutta koskevien ohjelmien ja aloitteiden tärkeän roolin ja tulokset, kuten Erasmus+-ohjelman avaintoimen 1, Europassin, ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten eurooppalaisen siirtojärjestelmän (ECVET) ja eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen; pyytää komissiota ottamaan käyttöön opiskelijoille tarkoitetun eurooppalaisen e-kortin, joka antaa haltijalleen EU-opiskelijan aseman liikkuvuustoimien yhteydessä ja tarjoaa mahdollisuuden käyttää palveluja;

10.   kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja EU:n virastoja, kuten Cedefopia, ryhtymään toimiin parantaakseen ammatillisen koulutuksen liikkuvuutta edistäviä ohjelmia, jotta niistä koituu lisäarvoa kaikille osallistujille laadun, tunnustamisen ja sisällön osalta, ja varmistamaan laatuvaatimusten käyttöönoton oppisopimuskoulutusta varten;

11.   huomauttaa, että liikkuvuutta edistävät aloitteet vahvistavat oppijoiden yhteiskunnallisten arvojen ja Eurooppaan liittyvää yhteenkuuluvuuden tunteen lisäksi myös heidän akateemisia taitojaan ja työnäkymiään, mikä koskee erityisesti osaamista, joka liittyy ongelmanratkaisukykyyn, suunnitteluun, jäsentelyyn, kykyyn toimia uusissa tilanteissa ja sopeutua niihin, yrittäjyyteen, johtamistaitoon, päätöksentekoon, yhteiskuntavastuuseen liittyviin taitoihin, vieraiden kielten osaamiseen, viestintään vaikuttaviin taitoihin ja kykyyn toimia ryhmässä, sekä työllistettävyyteen vaikuttavia henkilökohtaisia taitoja, kuten itseluottamusta, motivaatiota, uteliaisuutta, kriittistä ja luovaa ajattelua, aloitekykyä ja itsevarmuutta;

12.   painottaa tarvetta helpottaa Erasmus+-ohjelmaan liittyvän liikkuvuuden täytäntöönpanoa toteuttamalla toimia hyväksyttyjen hakemusten määrän nostamiseksi, liikkuvuuden hallintaan liittyvien sähköisten työkalujen suunnittelun ja käytön yksinkertaistamiseksi, liikkuvuusohjelmien arvoa koskevan tietoisuuden lisäämiseksi kaikissa unionin yleissivistävää opetusta antavissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa sekä paremmin kohdennetun tiedotuksen ja koulutuksen järjestämiseksi ohjelmien ja toimien edunsaajille ja välittäjäelimille, myös koulujen ja yliopistojen henkilökunnalle; korostaa tässä yhteydessä eurooppalaisen kouluverkon (European SchoolNet) panoksen merkitystä; kehottaa komissiota keventämään hakijoiden sekä Erasmus+-hankkeisiin osallistuvien lähettävien ja vastaanottavien yritysten ja oppilaitosten nykyistä kohtuutonta ja liian monimutkaista hallinnollista rasitusta sekä helpottamaan ja selkeyttämään hakemiseen, rekisteröintiin ja raportointiin liittyviä prosesseja sekä itse hankkeita; nostaa lisäksi esiin, että liialliset hallinnolliset rasitteet asianomaisissa kouluissa ja yliopistoissa hankaloittavat ohjelman yksinkertaista toteuttamista;

13.   kehottaa komissiota ottamaan käyttöön järjestelmiä, joilla pyritään vähentämään liikkuvuusohjelmien organisoinnin kielellisiä ja kulttuurisia esteitä; katsoo, että näiden järjestelmien avulla olisi voitava arvioida täytäntöönpanon edistymistä; painottaa, että toimintaohjelmissa olisi erityisesti tuettava isäntämaan kielen perusasioiden oppimista; kannustaa jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia selvittämään, mitä erityisiä opetustarpeita ammatillisen koulutuksen opettajilla ja kouluttajilla on, kannustamaan ja tukemaan parhaiden käytäntöjen vaihtamista ja tarjoamaan heille lisää ammatillisia kehitysmahdollisuuksia; korostaa, että on tärkeää suunnitella peruskoulutusmalli, jonka avulla voidaan kertoa kohdemaan yritys- ja työkulttuurin keskeisistä piirteistä, sekä edistää ja tarjota opetushenkilökunnan kouluttamiseen tarkoitettuja erityisohjelmia koulutuskeskusten vastuulla olevan liikkuvuuden hallinnan yhteydessä;

14.  huomauttaa, että ammatilliseen koulutukseen liittyvät ammatit ovat tarvittavan joustavia niiden harjoittamiseksi missä tahansa; toteaa, että siksi liikkuvuus ammatillisessa koulutuksessa on yksi tärkeimmistä välineistä työttömyyden torjunnassa, sillä se parantaa työllistettävyyttä, vähentää osaamisvajetta ja helpottaa työnhakijoiden ja työpaikkojen yhteensaattamista varsinkin nuorille sekä tarjoaa taitoja ja ainutlaatuista kokemusta, jota tarvitaan kilpailukykyyn nykypäivän työmarkkinoilla EU:ssa; katsoo, että Erasmus+ -ohjelman avulla voidaan kehittää erityisiä ammattitaitoja sekä poikittaisia ja siirrettäviä kykyjä, kuten yrittäjyyttä, sekä laajentaa tuotantoalan osallistumismahdollisuuksia, joten se on tehokas väline työmarkkinoilla;

15.   painottaa, että markkinointinimien ja logojen tunnistamisarvo Erasmus+-ohjelman ja sen alaohjelmien yhteydessä on merkittävä ja tärkeä asia; katsoo, että näitä markkinointinimiä olisi käytettävä erityisesti Erasmus+-ohjelmaa koskevissa julkaisuissa ja esitteissä;

16.  on huolissaan siitä, että nuoret pitävät Erasmus+ -ohjelmaa lähinnä korkeakouluopiskelijoiden ohjelmana; suosittaa siksi antamaan enemmän merkitystä eri alueiden ja kuhunkin alueeseen liittyvien alaohjelmien eurooppalaisen, kansallisen ja alueellisen tason profiilin nostamiselle, kuten yleissivistävä koulutus (Comenius), korkeakoulutus (Erasmus), kansainvälinen korkeakoulutus (Erasmus Mundus), ammatillinen koulutus (Leonardo da Vinci) ja aikuiskoulutus (Grundtvig) sekä nuoriso (Youth in Action) ja urheilu;

17.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja julkisia työnvälityselimiä tekemään tunnetuksi Erasmus+ -ohjelmaa ja muita välineitä, joilla pyritään edistämään ammatillisen koulutuksen liikkuvuutta, ja lisäämään tietämystä niistä varsinkin pk-yritysten keskuudessa; uskoo, että näiden välineiden tehokkuuden maksimointi mahdollistaa, että useammat ihmiset hyötyvät näistä mahdollisuuksista niin, että liikkuvuustavoite voidaan saavuttaa;

18.  korostaa, että sekä yksityisen että julkisen sektorin on pikaisesti kuultava teollisuutta ja palveluja, muun muassa tuotantoalaa (varsinkin pk-yrityksiä ja mikroyrityksiä), ammatillisen koulutuksen laadukkaiden liikkuvuusohjelmien suunnittelusta, laadinnasta, täytäntöönpanosta ja tuesta ja/tai osallistuttava niihin; katsoo, että ohjelmien valinnassa olisi otettava huomioon työmahdollisuudet vastaanottavissa yrityksissä ja organisaatioissa; uskoo, että kaikkien sidosryhmien väliseen keskusteluun, yhteistyöhön ja hyvään toimintatapaan perustuva joustava ja rakentava kumppanuus varmistaa ammatillisen koulutuksen menestyksen ja lisäarvon; katsoo, että tietoja ja hyviä toimintatapoja on vaihdettava myös koulutuskeskusten ja yritysten välillä; kehottaa komissiota seuraamaan työmarkkinoiden kysyntää ja tarjontaa samoin kuin maantieteellistä ja ammatillista liikkuvuutta EU:ssa, jotta ne vastaavat työmarkkinoiden tarpeita; katsoo, että tämä kaventaisi toisaalta tarjolla olevan koulutuksen ja nuoria liiketoimintaympäristössä odottavan todellisuuden ja toisaalta lisäarvoa tuovien alojen (esimerkiksi digitaalitalouden, vihreän talouden, energian, puolustuksen, hoitoalan ja asuntojen kunnostuksen) markkinoiden tarpeiden välistä kuilua;

19.  korostaa seuraavia keskeisiä seikkoja, jotka on otettava huomioon suunniteltaessa liikkuvuutta edistäviä toimia ja arvioitaessa niiden täytäntöönpanoa: oppijoiden taloudelliset valmiudet liikkuvuuteen; opintojen, osaamisen ja pätevyyden sekä koulutussisältöjen tunnustaminen maiden välillä joko opintopisteinä tai tutkintotodistuksina; kielitaito; koulutusohjelmien tai opintojen järjestäminen; opiskelijan ulkomailla hankkimien saavutusten ja suorittamien tenttien käytännön merkitys, kun hän palaa alkuperäiseen yliopistoonsa; oikeudelliset näkökohdat; opintojen päättämiseen liittyvä tieto tai motivaatio; opastus- ja neuvontatoimet koko liikkuvuusjaksolla sekä opiskelijoiden henkilökohtainen tilanne; kehottaa siksi komissiota vahvistamaan indikaattoreita ja arviointiperusteita, jotta voidaan valvoa säännöllisemmin unionin ohjelmien vaikuttavuutta ja parantaa niitä tarpeen vaatiessa;

20.  muistuttaa, että tällä hetkellä ainoastaan yksi prosentti vuorotteluun perustuvaan ammatilliseen koulutukseen osallistuvista nuorista, joihin kuuluvat myös työharjoittelijat, osallistuu liikkuvuusohjelmaan koulutuksen aikana; toteaa, että on välttämätöntä luoda suotuisat olot työharjoittelijoiden liikkuvuuden kehittämiseksi Euroopan unionissa, jotta heille taataan samat mahdollisuudet kuin korkeakouluopiskelijoille; kannustaa näin ollen unionia määrittelemään eurooppalaisia työharjoittelijoita koskevat säännöt; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita varmistamaan, että oppisopimus- ja harjoittelujaksot säilyvät formatiivisina tilaisuuksina, joita ei käytetä hyväksi työvoiman hankkimiseksi epävarmoihin työpaikkoihin, jotka eivät korvaa kokopäiväisen ammattitaitoisen työntekijän paikkaa ja jotka takaavat harjoittelijoille ihmisarvoiset työolot ja opiskelijan oikeudet, myös taloudelliset ja palkkaan liittyvät oikeudet; kannustaa komissiota myös arvioimaan edellä mainittujen sääntöjen vaikutuksia, seuraamaan asiaan liittyvien toimien täytäntöönpanoa, kehottamaan kaikkia asianosaisia sidosryhmiä, myös eurooppalaista oppisopimusyhteenliittymää, noudattamaan antamiaan suosituksia harjoittelujaksojen ehtojen, laadun ja saatavuuden parantamiseksi unionissa, sekä pitämään tätä strategisesti ensisijaisena kysymyksenä;

21.  kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen EU:n oppisopimusjärjestelmästä, jolla varmistetaan oppisopimuskoulutettavien ja ammatillisessa koulutuksessa olevien oikeuksien suojelu, ja kehottaa jäsenvaltioita tukemaan tätä järjestelmää; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon myönteisen roolin, joka ”senioreilla” voi olla nuorison koulutuksessa, jotta voidaan maksimoida sukupolvien välinen vaihto harjoittelujaksojen ja mentoroinnin avulla sekä edistää kokemukseen perustuvaa oppimista sukupolvien välisissä työryhmissä; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan konkreettisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että Erasmus+ -ohjelman nojalla tehtyjä oppisopimus- ja harjoittelujaksoja ei käytetä väärin muuttamalla ne työn kustannuksia alentavaksi välineeksi;

22.  suhtautuu myönteisesti pilottihankkeisiin ja äskettäin hyväksyttyyn oppisopimuskoulutettavien liikkuvuutta koskevaan eurooppalaiseen järjestelmään perustana Erasmus+-ohjelman parannuksille, joilla pyritään lisäämään ja parantamaan pitkäkestoista liikkuvuutta ammatillisessa koulutuksessa; kehottaa luomaan kehyksen pitkän aikavälin aloitteille vastineeksi ainoastaan hankekohtaisille toimille, jotta luodaan pysyvä ja kestävä järjestelmä, joka on täysin toimiva ja odotustenmukainen ja joka kannustaa taitojen vapaaseen liikkuvuuteen Euroopassa;

23.   huomauttaa, että koulutuksen keskeyttäminen on yksi liikkuvuuden kohderyhmien selvimmistä ongelmista ja että paremmat ammatilliset mahdollisuudet vähentävät koulutuksen keskeyttämistä; painottaa siksi sitä, että koulutusjärjestelmien tulokset voivat olla tärkeitä, jotta voidaan vähentää koulutuksen keskeyttämisiä ja tarjota opiskelijoille paremmin monialaisia taitoja, jotka auttavat heitä sovittamaan osaamisensa työmarkkinoiden vaatimuksiin;

24.  korostaa tarvetta auttaa ammatillisessa koulutuksessa olevia nuoria voittamaan vaikeutensa turvautumalla tiettyihin täydentäviin ja liitännäistoimenpiteisiin, jotka liittyvät esimerkiksi liikkuvuusjärjestelmien ryhmäluonteen vahvistamiseen, lähettävien ja vastaanottavien oppilaitosten suorittamaan parempaan mentorointiin ja avustamiseen ennen liikkuvuusjaksoa ja sen aikana, ammatillisia koulutusmahdollisuuksia koskevan korkealaatuisen tiedon saatavuuden parantamiseen, erityisten ohjaus- ja neuvontatoimien ja -välineiden tarjoamiseen sekä kaikkien osallistujien kielituen rahoittamiseen ilman kielirajoitusta;

25.  muistuttaa, että ammatillisen koulutuksen järjestelmissä opiskelevien nuorten odotuksiin vaikuttavat useat eri tekijät, joita ovat erityisesti sosioekonomiset tekijät, perhetyyppi ja opastavien (ja ohjaavien) työkalujen puute oppivelvollisuuden piiriin kuuluvan ylemmän perusasteen ja keskiasteen koulutuksen päättymisen jälkeen tai ammatillisen koulutuksen aikana;

26.   korostaa oppimiseen ja koulutukseen liittyvän liikkuvuuden keskeistä osuutta sosiaalisiin ja kulttuurisiin haasteisiin vastaamisessa, jotta nuorille voidaan tarjota kaikki mahdollisuudet kehittää oma toimintamallinsa yhteiskunnassa; muistuttaa, että Euroopan unioni on keskittänyt ponnistelunsa erityisesti Eurooppa 2020 -strategian kautta taloutensa kilpailukyvyn lisäämiseen, työpaikkojen luomiseen ja loppujen lopuksi valmiuksiensa vahvistamiseen maailmanlaajuisessa kilpailussa tämän vuosisadan kolmannella vuosikymmenellä; korostaa tässä yhteydessä tutkimuksen, innovaatioiden ja digitaalisen yhteiskunnan sekä kestävän energian suurta merkitystä keinoina tuottaa entistä enemmän lisäarvoa;

27.  korostaa unionin ja jäsenvaltioiden roolia laadukkaan ja hyvin organisoidun ammatillisen koulutuksen järjestelmän kehittämisessä ja edistämisessä ja toteaa, että ne ovat soveltaneet siinä kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa asianomaiseen ammattiin keskittyvä teoreettinen koulutus, käytännön koulutus sekä yleissivistävä koulutus ja virallinen oppiminen, arkioppiminen ja epävirallinen oppiminen ovat tasapainossa; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan ylemmän toisen asteen koulutusjärjestelmissään käyttöön kaksijakoista koulutusta koskevan lähestymistavan tai vahvistamaan nykyisiä järjestelmiään sisällyttämällä niihin harjoittelujaksoja tai työharjoitteluja ja helpottamaan siten ammatillisessa koulutuksessa olevien opiskelijoiden kestävää integroitumista työmarkkinoille sekä lisäämään heidän osallistumista ylikansallisiin liikkuvuusohjelmiin; muistuttaa, että yleisesti ottaen ammatillisen koulutuksen laadun parantaminen yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen ja julkisten työvoimapalvelujen kanssa on keino vahvistaa sosiaalista osallisuutta, lisätä osallistumista korkea-asteen koulutukseen, auttaa opiskelijoita menestymään ja helpottaa heidän siirtymistään työmarkkinoille ja on siten myös liikkuvuutta helpottava tekijä elinikäisen oppimisen prosessissa;

28.  kehottaa puuttumaan kohdennetusti eurooppalaiseen vapaaehtoispalveluun liittyviin ongelmiin, jotka koskevat osallistujien vakuutusta, hyväksymistä, tietokannan hallintaa ja vapaaehtoisten tukemista, jotta estetään osallistumisen väheneminen;

29.  pitää valitettavana, että epävirallinen oppiminen on menettänyt näkyvyyttä sekä siihen osoitettuja määrärahoja nykyisessä Erasmus+ -ohjelmassa; korostaa epävirallisen oppimisen merkitystä Euroopan tasolla erityisesti nuorison työnteon ja ikääntyneiden vapaaehtoistoiminnan kautta; vaatii epäviralliselle oppimiselle ja arkioppimiselle selkeää ja näkyvää sijaa Erasmus+ -ohjelmassa; uskoo myös, että olisi oltava mahdollisuus jättää hakemuksia laajamittaisiin aikuiskoulutushankkeisiin, joita hallinnoitaisiin samoin periaattein kuin alakohtaisia osaamisalliansseja tai osaamisyhteenliittymiä;

30.   tukee nykyaikaisten tekniikoiden ja infrastruktuurien kehittämistä, kun vahvistetaan ja nykyaikaistetaan kansallisia ammattikoulutusjärjestelmiä, jotta voidaan parantaa liikkuvuuden saatavuutta ja laatua; katsoo, että ammattitaidon tarjonnan ja kysynnän kohtaamattomuuden torjumisessa olisi korostettava enemmän innovointia ja uusien akateemisten ja ammattitaitojen, digitaalisten opetus- ja oppimisympäristöjen, biotekniikoiden, kulttuuriperinnön parantamiseen tarkoitettujen innovatiivisten tekniikoiden sekä tieto- ja viestintätekniikoiden kehittämistä; on vahvasti sitä mieltä, että EU:n ja jäsenvaltioiden olisi laadittava tehokas strategia, jonka tavoitteena on saada nykyiset ja tulevat kiertotalouden työtilaisuudet ja ammatilliset koulutusjärjestelmät vastaamaan toisiaan;

31.  toteaa, että työpaikkoja ja taitoja määritellään uudelleen siirryttäessä digitalisoidumpaan talouteen; vaatii tästä syystä jäsenvaltioita ja komissiota tekemään yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa osaamisstrategioiden ja ammatillisen koulutuksen ohjelmien kehittämiseksi työntekijöiden uudelleenkoulutusta varten;

Saatavuus: liikkuvuuteen liittyvien vaihtoehtojen lisääminen ammatilliseen koulutukseen osallistuville nuorille

32.   kannustaa luomaan aiemman Leonardo da Vinci-ohjelman tarjoaman mallin mukaisen kehyksen, jossa on määritelty mahdollisimman selvästi ja täsmällisesti liikkuvuuteen liittyvät vaihtoehdot ammatilliseen koulutukseen osallistuville nuorille, missä hyödynnetään erityisesti viranomaisen käynnistämiä usean eri alustan kampanjoita ja kaikkien sellaisten sidosryhmien koordinoitua osallistumista, joilla on aktiivinen rooli ja vaikutusvaltaa ammatillisessa koulutuksessa; toteaa, että Erasmus+-ohjelmaa koskevissa hakupyynnöissä olisi viitattava tähän kehykseen;

33.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan riittävät rahavarat liikkuvuusohjelmien tukemiseksi, kun otetaan huomioon mahdolliset taloudelliset esteet; kehottaa pohtimaan, onko tarpeen lisätä sen näkyvyyttä, miten yritykset voivat täydentää osoitettua tukea tai tarjota muuntyyppistä tukea; katsoo, että Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ja Erasmus+ -ohjelman välinen täydentävyys olisi varmistettava ja sitä olisi seurattava, jotta tulokset olisivat hedelmällisiä;

34.   pyytää kehittämään parempia synergioita liikkuvuuteen ja koulutukseen vaikuttavien EU:n politiikkojen ja välineiden välille ja erityisesti ESR:n ja Erasmus+-ohjelman välisiä täydentäviä toimia ja koordinoimaan enemmän kaikkia toimia kaikilla eri tasoilla kansallisessa, alueellisessa ja paikallisessa suunnittelussa;

35.   muistuttaa, että on toteutettava toimia, joilla pyritään takaamaan rakennerahastojen, kuten esimerkiksi ESR:n ja Erasmus+-ohjelman kaltaisten ohjelmien koordinointi, täydentävyys ja yhtenevyys kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti;

36.  korostaa tarvetta kompensoida ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden huonommasta sosioekonomisesta tilanteesta aiheutuvia esteitä erilaisilla toimenpiteillä, kuten lisäämällä mahdollisesti komission yksittäisten apurahojen määrää tai lisäämällä jäsenvaltioiden, alue- ja paikallisviranomaisten, välittäjinä toimivien elinten tai kansalaisjärjestöjen osuuksia, jotka voidaan rahoittaa niiden omista talousarvioista tai sellaisten kumppanuusjärjestelyjen avulla, joissa on mukana yrityksiä, säätiöitä ja järjestöjä, jotka ovat mukana alueensa ammatillisen pätevyyden ja koulutuksen järjestelmässä;

Liikkuvuudesta työllistettävyyteen: oppimistulosten, taitojen ja osaamisen validointi ja tunnustaminen

37.   korostaa, että uusien monipuolisten ja luovien ideoiden saaminen ulkomailla voi motivoida ja innostaa yrittäjyyteen ja luovuuteen; painottaa, että koulutukseen liittyvän liikkuvuuden tarjoamat mahdollisuudet, kuten kansainvälisten verkostojen luominen, voi myös vaikuttaa myönteisesti työllistyvyyteen, valtioiden rajat ylittävään yhteistyöhön ja Euroopan kilpailukykyyn;

38.  katsoo, että nykyisillä ja tulevilla ammattitaidon tarjonnan ja kysynnän kohtaamattomuuden torjumistoimilla olisi edistettävä työnantajien, yritysten ja paikallisyhteisöjen osallistamista ja että nämä toimet olisi liitettävä paremmin yhteen työmarkkinoiden kehittymistä ja tulevia taitotarpeita koskevien ennusteiden kanssa;

39.   korostaa, että oppimiseen liittyvän liikkuvuuden ja tulevan liikkuvuuden ja ansioiden välillä on positiivinen yhteys, koska EU:n ja kansainväliset liikkuvuusohjelmat parantavat osallistujien työllistyvyyttä ulkomailla, kuten komission yhteinen tutkimuskeskus havaitsi vuonna 2013; painottaa, että oppisopimuskoulutus ja työharjoittelu ulkomailla parantavat osallistujien kielitaitoa (Eurobarometrin (2013) mukaan 79 prosentissa tapauksista(10));

40.   korostaa liikkuvuutta edistävien uudelleenkoulutusohjelmien merkitystä kaikenikäisille työttömille ja ihmisille, joita uhkaavat uudelleenjärjestelytoimenpiteet;

41.  kiinnittää huomiota jäsenvaltioiden välisten validointia ja tunnustamista koskevien järjestelmien monimuotoisuuteen ja epätasaiseen kehittymiseen siitä huolimatta, että lähentyminen on lisääntynyt viimeisen vuosikymmenen aikana; korostaa tarvetta parantaa ammatillisen koulutuksen eri järjestelmien välistä yhteensopivuutta, helpottaa eri jäsenvaltioissa yrityksissä tai koulutuslaitoksissa hankittujen taitojen ja osaamisen validointia ja tunnustamista sekä lisätä Erasmus+-ohjelman houkuttavuutta; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen(11) täytäntöönpanoa ja poistamaan jäljellä olevat esteet; kannustaa laatimaan eurooppalaisen standardin, joka voidaan hyväksyä ja panna täytäntöön kaikilla tasoilla (jäsenvaltioiden, alue- ja paikallistasolla);

42.  kannustaa ryhtymään lisätoimiin oppimistulosten tunnustamisen ja validoinnin edistämiseksi, mukaan lukien epävirallisen ja arkioppimisen tulokset, erityisesti Europass-kehyksen ja ECVET:n kaltaisten nykyisten työkalujen käyttöä tehostamalla;

43.  muistuttaa, että eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen ansiosta tehdyt tärkeimmät parannukset ovat olleet ammatillisen koulutuksen todistusten, opintosuoritusten, ammattitutkintotodistusten, pätevyyden ja hankitun asiantuntemuksen tunnustaminen; kehottaa asettamaan erityiset tavoitteet, muun muassa täysin operationaalisen opintosuoritusten siirtojärjestelmän ja tunnustamisen täytäntöönpano, joka perustuu ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten eurooppalaiseen siirtojärjestelmään (ECVET); kannustaa kehittämään ammatillisen koulutuksen yhteisiä tutkintoja, millä voidaan varmistaa tutkintojen kansainvälinen tunnustaminen;

44.  kannattaa, että tiiviissä yhteistyössä kaikkien keskeisten sidosryhmien kanssa laaditaan vihreä kirja ammatillisesta koulutuksesta ja liikkuvuudesta sekä taitojen ja oppimistulosten tunnustamisesta Euroopasta; muistuttaa, että ammatillisen koulutuksen tutkintoja koskevat nykyiset suositukset on pantava täysin täytäntöön; huomauttaa, että oppimistulosten tunnustamatta jättäminen vaikuttaa kielteisesti Eurooppa 2020 -strategian työllisyysastetta koskevaan tavoitteeseen ja estää perussopimuksissa määrättyä vapaata liikkuvuutta;

45.  kannattaa työssä, koulutuksessa, oppisopimuskoulutuksessa ja työharjoittelussa olevien liikkuvuuden lisäämistä EU:n kansallisten nuorisotakuujärjestelmien puitteissa, jotta voidaan parantaa nuorten osaamista ja vähentää osaamisen maantieteellistä kohtaanto-ongelmaa EU:ssa;

46.  korostaa nuorisotakuun ja nuorisotyöllisyysaloitteen merkitystä tutkintoon johtavien oppisopimusten, harjoittelujaksojen, ammatillisen koulutuksen, työharjoittelun ja jatkokoulutuksen tukemisessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita takaamaan, että näille ohjelmille myönnetään riittävästi rahoitusta koko ohjelmakaudeksi 2014–2020;

47.   kehottaa kääntämään EU:n osaamispanoraaman verkkosivuston ”Skills Panorama” kaikille unionin virallisille kielille, jotta se toimisi kaikkien käytettävissä olevana kaikkialla Euroopassa tarvittavaa osaamista koskevana tietolähteenä;

48.   panee merkille edistyksen, jota on monissa jäsenvaltioissa tapahtunut ammatillisen koulutuksen korkeamman laadun varmistamisessa ammatillisen koulutuksen laadunvarmistuksen eurooppalaisen viitekehyksen (EQAVET) avulla, ja kannustaa niitä jäsenvaltioita, jotka parhaillaan kehittävät EQAVET:n mukaista kansallista laadunvarmistusjärjestelmää; painottaa, että jäsenvaltioiden olisi lisättävä toimia sen varmistamiseksi, että laadunvarmistusjärjestelyissä otetaan paremmin huomioon oppimistulokset ja että ne arvostavat ja tukevat epävirallista oppimista ja työpaikalla tapahtuvaa oppimista, joka tapahtuu kansallisten käytäntöjen mukaan joko muodollisessa järjestelmässä tai sen ulkopuolella;

49.   korostaa, että oppisopimusohjelmia olisi toteutettava pätevän valvojan ohjauksessa;

Kohti tehokkaampia, helpommin saavutettavissa olevia ja osallistavampia liikkuvuusohjelmia

50.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita, myös yhteistyössä Cedefopin kanssa, määrittelemään ja vahvistamaan sellaisten alueellisten ja alakohtaisten välittäjinä toimivien elinten asemaa, jotka osallistuvat liikkuvuuden valmisteluun, hallintaan ja seurantaan, edellyttäen samalla niitä noudattamaan korkeimpia avoimuusvaatimuksia, ja tukemaan tällaisten elinten perustamista kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla;

51.  korostaa, että tällaisilla välittäjinä toimivilla elimillä on oltava riittävät taloudelliset varat ja henkilöstöresurssit, jotta ne voivat saada aikaan ammattikoulujen verkoston osallistumisen takaavan liikkuvuutta edistävän organisaation ja hallintorakenteet, ja että niillä on oltava toimivaltaa ja valmiuksia perustaa toiminnallisia liittoumia ja tehdä sopimuksia mahdollisten kumppaneiden kanssa sekä kotimaassa että liikkuvuusohjelmiin osallistuvissa maissa;

52.   korostaa tarvetta alaikäisten lainmukaiseen suojeluun ulkomailla;

53.   korostaa, että Erasmus+-ohjelmassa olisi edistettävä ja korostettava liikkuvuustoimia ja/tai -palveluja, jotka on mukautettu kouluttajien, ohjaajien ja yrittäjien tarpeisiin;

54.   huomauttaa, että tarvitaan yhtenäisiä, täydentäviä ja hyvin koordinoituja Euroopan, kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason yhteisrahoitusjärjestelmiä, jotta koulutuskeskukset pystyvät kattamaan kaikki kustannukset ja suunnittelemaan ja toteuttamaan pysyviä toimia;

55.   on tyytyväinen siihen, että Erasmus+-ohjelma on laajentanut ammatillisen koulutuksen ohjelmien edunsaajien määrää huomattavasti kattamaan nuoret, jotka eivät opiskele yliopistossa tai korkeakoulussa;

56.   tukee kaikkia tarpeellisia täydentäviä toimenpiteitä, joilla autetaan ja kannustetaan työharjoittelijoita, jotka haluavat osallistua liikkuvuusohjelmiin, ja tuetaan heitä sen jälkeen tuomaan paremmin esille liikkuvuuden avulla hankkimiaan taitoja ja kehittämään itsevarmuuttaan, jotta he voivat tehdä tietotaidostaan ja arvokkaasta kokemuksestaan näkyvän ja hyödyllisen;

57.   huomauttaa, että oppisopimuskoulutuksen oppimistuloksia olisi suunniteltava ja niistä olisi keskusteltava oppisopimusopiskelijan kanssa ECVET:n periaatteiden mukaisesti, ennen kuin oppisopimuskoulutus alkaa, ja ne olisi kirjattava koulutuksen päättymisen jälkeen tutkintotodistuksen liitteeseen;

58.  korostaa laadukkaan opettajakoulutuksen ja alan valvonnan, arvioinnin ja laadunvarmistuksen tarvetta sekä tarvetta kannustaa osallistavuuteen ja suvaitsevaisuuteen liikkuvuusohjelmissa;

59.   korostaa tarvetta tarjota laadukkaita harjoittelupaikkoja, joiden avulla opiskelijat hankkivat tavoiteltuja ammattitaitoja, ja painottaa lisäksi kaikilla tasoilla läsnä olevaa tarvetta hyvälle viestinnälle yrittäjien kanssa, jotta yrittäjät saadaan mukaan liikkuvuusjärjestelyjä hyödyntävien nuorten hankkiman kokemuksen tunnustamisen kehittämiseen;

60.  tukee kaikkia yrittäjien, kanasalaisjärjestöjen tai kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden Erasmus +-tavoitteiden mukaisesti toteuttamia toimenpiteitä nuorten työntekijöiden tai työharjoittelijoiden liikkuvuusjärjestelyjen kehittämiseksi toimialalla tai kauppa- ja teollisuuskamarien kaltaisten toimialajärjestöjen ja Eurochambersin kaltaisten eurooppalaisten verkostojen sekä asiaankuuluvien ammattiyhdistysten kanssa tehtävän yhteistyön avulla; vaatii tunnustamaan käsityökamarien ja niiden koulutuskeskusten roolin liikkuvuuden ja hyvin pienten yritysten tukemisessa; katsoo, että kaikissa ammattikoulutuksen järjestelmien parantamiseksi toteutetuissa toimissa olisi myös keskityttävä hiilettömään energiaan ja kestävään liikkuvuuteen;

61.  suosittaa, että kaikki keskeiset sidosryhmät pyrkivät laatimaan sellaisia yhteisiä strategioita, joilla on tarkoitus edistää joko ammatillisessa koulutuksessa olevien harjoittelijoiden ja oppisopimuskoulutettavien kotiinpaluuta tai heidän liikkuvuuttaan muihin Euroopan osiin ja joissa otetaan samalla heidän valintansa huomioon pitäen mielessä, että tavoitteena on kanavoida ulkomailla hankittu tieto ja kokemus epätasapainoisuuksien vähentämiseen ja yhteenkuuluvuuden lisäämiseen kyseisten henkilöiden omilla ”taidoitta jääneillä” alkuperäalueilla tai muualla Euroopassa;

62.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan ja panemaan tehokkaasti täytäntöön työpajoista ja ajatushautomoista koostuvan eurooppalaisen verkoston, ja pitää tätä pitää keskeisen tärkeänä, jotta voidaan kannustaa kouluja, yliopistoja ja yrityksiä muodostamaan osaamisyhteenliittymiä ja edistää koulutuksen ja kokemusten saatavuutta sekä opettajien, luennoitsijoiden, harjoittelijoiden ja uusien yritysten mahdollisuuksia saada täydennyskoulutusta;

63.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan ja vahvistamaan eurooppalaista Ecsite-verkkoa, joka yhdistää tiedekeskukset paikkoina, joissa tieteellinen kulttuuri on kaikkien saatavilla;

64.  pyytää perustamaan keskitetyn mekanismin tiedon ja viestintätyökalujen yhdistämiseksi, jotta voidaan tarjota kätevä ja tehokas palvelu niille, jotka hakevat tietoa ja tukea erilaisista EU:n, jäsenvaltioiden ja alueellisen sekä paikallisen tason nykyisistä liikkuvuusohjelmista;

65.  kehottaa komissiota laatimaan ajan tasalla olevia tilastoja ja toteuttamaan mahdollisuuksien mukaan Erasmus+ -ohjelmasta ja muista ammatillisen koulutuksen liikkuvuusohjelmista arviointeja ja/tai tutkimuksia, jotta mitataan niiden vaikutusta työpaikkojen kanssa yhteensopiviin työkokemuksiin työhönottoasteen osalta ja tutkitaan myös, miksi tietyissä jäsenvaltioissa esitetään enemmän hakemuksia ammatillisen koulutuksen työpaikkoihin ja oppimiskokemuksiin ulkomailla, sekä laaditaan suunnitelma niiden laajemmalle osallistumiselle; katsoo, että tilasto- ja arviointitulokset olisi otettava huomioon Erasmus+ -ohjelman väliarviointia laadittaessa ja sisällytettävä siihen.

66.   on tyytyväinen ammatillisesta koulutuksesta vastaavien ministerien 22. kesäkuuta 2015 Riikassa hyväksymiin päätelmiin, joissa asetetaan ammatillisen koulutuksen uudet keskipitkän aikavälin tavoitteet vuosille 2015–2020, ja vaatii panemaan ne täytäntöön oikea-aikaisesti ja perusteellisesti;

67.   painottaa, että on tärkeää edistää hyötyä, jota liikkuvuus tuottaa työllistettävyyden ja hankitun koulutuksen muodossa, jotta osoitetaan sen aito hyödyllisyys ja vähennetään näkemystä, jonka mukaan se on pelkkää ajan hukkaa sellaisten pätevyyksien kannalta, jotka perustuvat ensisijaisesti yksinomaan kansalliseen pätevyyteen;

68.   kannustaa tiedottamaan paremmin nuorille ja yrityksille sellaisista foorumeista kuin Drop'pin@EURES, jonka tarkoituksena on helpottaa nuorten oppisopimuskoulutukseen, työharjoitteluun, koulutusohjelmiin ja verkkokielikursseihin liittyvää liikkuvuutta, ja lisäämään niiden näkyvyyttä;

69.  kannustaa jäsenvaltioita edistämään uuden Erasmus+ -ohjelman tarjoamia mahdollisuuksia täysimääräisesti, sillä se tarjoaa nuorille ulkomaisten opiskelumahdollisuuksien lisäksi mahdollisuuksia oppisopimuksiin ja työharjoitteluun;

70.  kehottaa ottamaan käyttöön vähimmäistukitason, joka mukautetaan jäsenvaltioiden välisiin elinolo-, hinta- ja kustannuseroihin; tukee näkemystä, että jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön toimenpiteitä, jotka mahdollistavat tarvittaessa välttämättömän ja kohtuullisen tuen esimerkiksi asumista ja matkustusta varten, ja kiinnitettävä erityistä huomiota alaikäisten tarpeisiin sekä opiskelijoiden valmistautumiseen ennen heidän kansainvälistä kokemustaan esimerkiksi uraohjauksen, kieltenopetuksen ja kulttuurien välisen viestinnän kautta;

71.  pyytää arvioimaan/tarkistamaan monivuotista rahoituskehystä, jotta se perustuisi perusteisiin, joihin kuuluu muun muassa työttömyyden torjuntaa koskevien toimenpiteiden tehokkuutta koskeva ennakkoarvio ja vähemmän tehokkaiden määrärahojen leikkaaminen; katsoo, että tällainen lähestymistapa on erityisen tärkeä nykyhetken kaltaisina kriisiaikoina, joita leimaavat epätasapainot, joita on mahdoton hyväksyä;

o

o o

72.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioille.

(1)

EUVL C 119, 28.5.2009, s. 2.

(2)

EUVL C 311, 19.12.2009, s. 1.

(3)

EUVL L 347, 20.12.2013, s. 50.

(4)

EUVL C 398, 22.12.2012, s. 1.

(5)

EUVL L 390, 31.12.2004, s. 6.

(6)

EUVL C 199, 7.7.2011, s. 1.

(7)

EUVL L 394, 30.12.2006, s. 10.

(8)

EUVL C 351 E, 2.12.2011, s. 29.

(9)

EUVL C 111, 6.5.2008, s. 1.

(10)

http://ec.europa.eu/public_opinion/flash/fl_381_en.pdf

(11)

Katso Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2008, eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perustamisesta elinikäisen oppimisen edistämiseksi (EUVL C 111, 6.5.2008, s. 1-7).


PERUSTELUT

Useat aiemmat ohjelmat korvanneen Erasmus+-ohjelman hyväksyminen oli merkittävä askel eurooppalaisten korkeakoulujen välisen liikkuvuuden edistämiseksi.

On kuitenkin kiinnitettävä huomiota siihen, että ammatilliseen koulutukseen liittyvän liikkuvuuden painoarvo on vähentynyt. Aiempi Leonardo-ohjelma kattoi menestyksekkäästi sekä opiskelijavaihtojen että työharjoittelujen täytäntöönpanon ensimmäisen vaiheen osallistuvien henkilöiden asuinmaan ulkopuolella.

Yhden ainoan Erasmus+-ohjelman käyttöönotto ja toisaalta vuodesta 2008 vallinneen talouskriisin vaikutukset ovat nostaneet esille koulutukseen ja työhön liittyvää liikkuvuutta varten tarkoitettujen ohjelmien rakenteellisen vajeen.

Tältä osin on täysin selvää, miten akateemisen koulutuksen ja opinto-ohjelmien suunnittelun, koulutuslaitosten organisoinnin ja hallinnan ja koulutusjärjestelmien ja yritysmaailman välisten suhteiden erot lisäävät EU:n jäsenvaltioiden ja alueiden välisen liikkuvuuden kehittämisen monimutkaisuutta, kustannuksia ja toiminnallisia vaikeuksia.

Konkreettisemmin on selvää, että opintojen ja työharjoittelujen tunnustamisen ja validoinnin toteuttaminen riittävissä määrin eri maiden välillä on vaikeaa. Erinomaisesti suunnitellut Europass- ja ECVET-ohjelmat ovat kohdanneet vaiheittaisessa hyväksymisessään ja täytäntöönpanossaan esteitä, jotka eivät ole olleet aina hyväksyttäviä.

Eri jäsenvaltioiden taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen perusteella voidaan myös todeta, että tämä ammatillisen koulutuksen muoto on aktivoitava kiireellisesti uudelleen koko EU:n alueella. EU:n alueiden väliset radikaalit erot työttömyysasteessa osoittavat myös, että asiassa on ryhdyttävä riittäviin ja moninaisiin toimenpiteisiin.

EU:ssa on alueita, joiden todellinen työttömyysaste on nolla, kun taas toisilla alueilla nuorimman väestönosan työttömyysaste on vakiintunut poikkeuksellisella tavalla yli 40 prosentin suuruiseksi. Näistä nuorista monet eivät ole voineet suorittaa loppuun ylemmän perusasteen ja keskiasteen koulutustaan tai ammatillista koulutustaan.

Kunkin maan taloudellisen tilanteen erilaiset kehityssuunnat ja tuotantomallien erityispiirteet selittävät suuren osan näistä eroista, joita on mahdoton hyväksyä. Ne korostavat kuitenkin myös absurdia tilannetta EU:n ja myös euroalueen jäsenvaltioissa, jotka kärsivät ensivaikutelman perusteella vastakkaisista ja ristiriitaisista vaikeuksista.

Joissakin tapauksissa voidaan todeta, että koulutetut nuoret eivät kykene selvästi täyttämään tiettyjen taloudellisten toimialojen tarpeita, kun taas toisissa tapauksissa esiintyy sosiaalisen tilanteen vakavaa heikentymistä sen seurauksena, että tuhansille äskettäin koulutusjärjestelmästä tavalla tai toisella äskettäin valmistuneille nuorille ei kyetä tarjoamaan työmahdollisuuksia.

Näin ollen on hyvin selvää, että todellisten ja kunnianhimoisten liikkuvuusmahdollisuuksien tarjoaminen on välttämätön osa kaikkia yleisiä strategioita talouden elvyttämiseksi ja EU:n kannalta liian korkean nuorisotyöttömyysasteen pienentämiseksi koko EU:ssa ja kussakin jäsenvaltiossa.

Tämä kaikki osoittaa entistä vaativammalla tavalla, että Erasmus+-ohjelman puitteissa säädettyjen toimintalinjojen määrällisen tai laadullisen tavoitetason lisääminen on kannattavaa.

Vastaavasti on tarpeen vauhdittaa tunnustamista, validointia ja laadunarviointia, joiden on muodostettava kaikkia jäsenvaltioita koskeva yhteinen viitekehys. Vain tämän jaetun alueen sääntelyn avulla voimme pyrkiä laatimaan ja panemaan täytäntöön liikkuvuusohjelmia, joita koulutusjärjestelmät voivat tarjota ja joita tuotantotalouden on käynnistettävä oman etunsa mukaisesti.

Voimme kuitenkin panna täytäntöön samanaikaisesti yhteisen eurooppalaisen kehyksen laatimisen kanssa politiikkoja, jotka on tarkoitettu jo saatavilla olevien arvioiden osoittamien vaikeuksien ratkaisemista ja joissakin tapauksissa määrällistämistä varten.

Ensimmäiseksi voidaan todeta, että uusissa määriteltävissä strategioissa on otettava huomioon seuraavat kaksi tärkeää vaatimusta:

  kunkin maan koulutus- ja tuotantojärjestelmien on vastattava täysin yhdessä näiden strategioiden täytäntöönpanosta

  strategioiden on tarjottava mahdollisimman suuri joustavuus, jotta ne sopeutuvat hyvin erilaisiin tilanteisiin samalla kun niiden avulla saadaan aikaan tietyt yhteiset ominaisuudet, joiden avulla edistetään koordinointia ja tehokkaampaa toimintaa, jolla lisätään työllistettävyyden ja sosiaalisen osallisuuden kannalta hyödylliseksi välineeksi nähtyä liikkuvuutta.

Toiseksi strategioissa on viitattava hyvin täsmällisiin ominaisuuksiin, jotka toimivat yhdessä viitekohtana ja joiden avulla määritellään monimutkaisuuden ja vaikeustason mukaan saavutettavat tavoitteet.

Kun otamme huomioon sosioekonomiset tekijät, perhetyypit ja suuremmat tai pienemmät valmiudet jatkaa opiskelua edeltäneiden koulutusvaiheiden jälkeen, on todettava, että eurooppalaista liikkuvuutta ei esiinny yhtä luonnollisesti ja helpon spontaanisti näiden opiskelijoiden kuin yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa.

Ammatillisen koulutuksen alalla ei ole myöskään annettu vielä riittävää painoarvoa korkea-asteen koulutukseen liittyvän eurooppalaisen liikkuvuuden luonnollisiin etuihin: taloudellinen tuki aiempien rajoitteiden ylittämiseksi, opintojen, tutkintojen ja kokemusten vastavuoroinen tunnustaminen, toisen ja kolmannen kielen riittävä osaaminen, opinto-ohjelmien ja niihin liittyvien opintojen järjestäminen ja työsopimusten oikeudelliset seikat.

Tähän liittyen on korostettava myös liikkuvuuden jo tunnustettuja myönteisiä vaikutuksia työllistettävyydelle.

Liikkuvuus vahvistaa myös yhteiskunnallisia arvoja ja lisää Eurooppaan liittyvää yhteenkuuluvuuden tunnetta, mutta ennen kaikkea liikkuvuus vaikuttaa suoraan vakaan ja laadukkaan työn saantiin: se esimerkiksi edistää kykyä ratkaista ongelmia, järjestää asioita ja suunnitella toimenpiteitä sekä toimia uusissa tai ennalta arvaamattomissa tilanteissa ja tehdä päätöksiä. Muita vaikutuksia ovat henkilökohtaiset vaikutukset, kuten yrittäjyys, utelias innovatiivisuus ja itsevarmuus.

Kun arvioimme erilaisia haasteita aiheuttavia ja kiireellisiä toimenpiteitä edellyttäviä tilanteita, on pantava merkille häiriöt, joita aiheutuu ylemmän perusasteen ja keskiasteen koulutuksen sekä ammatillisen koulutuksen varhaiseksi tai ennenaikaiseksi keskeyttämiseksi määritellystä ilmiöstä, jota esiintyy joissakin maissa.

Myös tässä yhteydessä eurooppalainen liikkuvuus tarjoaa laajan kirjon mahdollisia ratkaisuja, joiden avulla pyritään pääsemään asteittain eroon tällaisista henkilökohtaisista päätöksistä, jotka aiheuttavat yhdessä suuria sosiaalisia ja tuotantoon liittyviä vajeita.

Jos näihin alustaviin pohdintoihin lisätään Eurooppa 2020 -strategian suuntaviivat työpaikkojen luomisen ja kansainvälisen kilpailukyvyn lisäämisen tavoittelusta, meillä on enemmän kuin riittävät perusteet pyrkiä määrittelemään Erasmus+-ohjelmaa koskevat tavoitteet, Euroopan unionin ja kunkin jäsenvaltion toimintalinjat, Euroopan komission konkreettiset politiikat sekä muutokset tai parannukset.

1.  Lisätään ja parannetaan ammatilliseen koulutukseen osallistuvien opiskelijoiden liikkuvuuteen liittyviä mahdollisuuksia. Aluksi laaditaan viitekehys, jossa esitetään yksinkertaisella ja selvällä tavalla näille opiskelijoille tarjolla olevat mahdollisuudet: esimerkiksi koulutustarjonta, sijainti, ammattiala, työharjoittelujen saatavuus, yritykset, kesto ja tavoiteltava tutkinto.

2.  Hyväksytään Euroopan sosiaalirahaston ja Erasmus+-ohjelman yhteiset ja täydentävät toimenpiteet molempien vahvistamiseksi ja koordinoimiseksi, minkä avulla vältetään EU:n varojen käytön päällekkäisyydet ja mikä toteutetaan kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason asianmukaisen vastuun mukaisesti.

3.  Määritellään menetelmät taloudellisten varojen lisäämiseksi, mikä on tarpeen näihin eurooppalaisiin ohjelmiin osallistuvien ihmisten erityisten ongelmien ja vaikeuksien kompensoimiseksi. Tässä yhteydessä on tietysti otettava huomioon kunkin mukana olevan toimijan osallistuminen ja ponnistelut: esimerkiksi koulutusviranomaiset, yritykset, hallinto- ja välittäjäelimet, perheet ja opiskelijat sekä säätiöt ja yhteiskunnalliset järjestöt.

4.  Perustetaan ohjelmia, joiden avulla poistetaan liikkuvuutta koskevien aloitteiden esteitä ja luodaan näiden aloitteiden onnistumiselle paremmin soveltuvia ympäristöjä: esimerkiksi kieleen liittyvien esteiden poistaminen sekä eri kulttuurien ja sosioekonomisten tuotantoympäristöjen tuntemus.

5.  Sovitaan Europass-, ECVET- ja EQAVET-ohjelmien aikataulut ja konkreettiset tavoitteet, joiden avulla on lisättävä eurooppalaisten luotettavuutta ja keskinäistä luottamusta, mikä on välttämätöntä kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

6.  Määritellään riittävän selvästi välittäjinä toimivat toimielimet, joiden tehtävänä on vastata nykyisin vain osittain katetuista uusista toiminnoista ja toiminnallisista vastuualueista liikkuvuuden mahdollistamiseksi. Tällä saralla käy hyvin selvästi ilmi koko ammatillisen koulutuksen haavoittuvuus verrattuna eurooppalaisten yliopistojen kehittämiin ja parhaat mahdolliset tulokset yliopistojen kahdenvälisissä suhteissa takaamiin kiistämättömiin valmiuksiin.

Siksi paras toiminnallinen ratkaisu on määritellä alueelliset toimijat tai yhteenliittymät, jotka koostuvat sekä koulutusalan että yrityssektorin edustajista.

7.  Avataan polku, joka johtaa liikkuvuudesta työllistettävyyden lisääntymiseen. Ensimmäinen taistelu on opintojen ja myös hankittujen ammattitaitojen ja ammatillisen kokemuksen tunnustaminen, mukaan lukien muissa maissa liikkuvuusohjelmien avulla hankitut taidot ja kokemukset.

8  Mukautetaan asiaankuuluvia koulutusjärjestelmiä siten, että voidaan ratkaista onnistuneesti ammattitaidon kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuus.

9.  Kiinnitetään erityistä huomiota ammatilliseen koulutukseen osallistuvien opettajien valmisteluun ja liikkuvuuteen hyödyntämällä erityisesti heitä varten suunniteltuja vaihto-ohjelmia, joihin voi sisältyä tai olla sisältymättä ryhmien tai opiskelijoiden ohjausta.

10.  Edistetään sellaisten ala- tai maakohtaisten yrittäjien yhteenliittymien perustamista, jotka päättävät osallistua liikkuvuuden suoraan hallinnointiin ottamalla vastaan työharjoittelijoita ja tarjoamalla koulutusta vastaavia työharjoitteluja.

Nämä kymmenen poliittisen toiminnan suuntaviivaa koskevat kaikkia koulutukseen ja työelämään liittyviä toimijoita, mutta ne edellyttävät selvää johtajuutta Euroopan komissiolta ja eri alojen erityistoimijoilta. Lisäksi Cedefopin on näytettävä johtajuutta ja toimittava kaikkien määrittelemien ja kunnioittamien vastuualueiden mukaisesti.


TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (13.1.2016)

kulttuuri- ja koulutusvaliokunnalle

aiheesta ”Erasmus+ ja muut välineet ammatillisen koulutuksen liikkuvuuden edistämiseksi – elinikäisen oppimisen lähestymistapa”

(2015/2257(INI))

Valmistelija (*): Enrique Calvet Chambon

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 54 artikla

EHDOTUKSET

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kulttuuri- ja koulutusvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.  toteaa, että Eurostatin mukaan työttömyys oli edelleen 10,2 prosenttia vuonna 2014 hitaasta elpymisestä huolimatta; toteaa, että EU:ssa nuorisotyöttömyys on tällä hetkellä 22,1 prosenttia, vain 51 prosenttia 55–64-vuotiaista käy työssä ja sukupuolten välinen kuilu iäkkäämpien työntekijöiden työllisyysasteessa on 13,6 prosenttiyksikköä;

B.  toteaa, että työmarkkinoilla vallitsee edelleen ammattitaidon tarjonnan ja kysynnän kohtaamattomuus, kuten komission syksyn 2015 talousennusteen korkeasta avointen työpaikkojen määrästä käy ilmi;

1.  huomauttaa, että Erasmus ja muut koulutuksen liikkuvuusohjelmat ovat myötävaikuttaneet Euroopan yhdentymiseen, vahvistaneet EU:n kansalaisuutta, helpottaneet opiskelijoiden henkilökohtaista kehitystä ja kriittistä ajattelua sekä tehostaneet uusien kielten oppimista; korostaa, että näillä ohjelmilla on ollut epäsuora vaikutus työllisyyteen, ja uskoo, että Erasmus+ -ohjelman ei pitäisi heikentää näitä saavutuksia vaan pikemminkin vahvistaa niitä varsinkin valmistamalla nuoria työllisyyteen;

2.  korostaa, että Erasmus-järjestelmän kautta ulkomailla suoritettujen opintojaksojen määrä on kasvanut tasaisesti vuodesta 2008 alkaen talous-, rahoitus- ja sosiaalikriisistä huolimatta; kiinnittää huomiota siihen, että samanaikaisesti työharjoittelujen määrä ulkomailla on lisääntynyt räjähdysmäisesti; päättelee, että nuoret pitävät työharjoittelua ilmiselvästi loistavana tilaisuutena parantaa työllistettävyyttään; suosittaa, että komissio ja kansalliset virastot, hankkeiden järjestäjät ja oppilaitokset ottavat huomioon tämän kehityksen(1);

3.  huomauttaa, että ammatilliseen koulutukseen liittyvät ammatit ovat tarvittavan joustavia niiden harjoittamiseksi missä tahansa; toteaa, että siksi liikkuvuus ammatillisessa koulutuksessa on yksi tärkeistä välineistä työttömyyden torjunnassa, sillä se parantaa työllistettävyyttä, vähentää osaamisvajetta ja helpottaa työnhakijoiden ja työpaikkojen yhteensaattamista varsinkin nuorille sekä tarjoaa taitoja ja ainutlaatuista kokemusta, jota tarvitaan kilpailukykyyn nykypäivän työmarkkinoilla EU:ssa; katsoo, että Erasmus+ -ohjelma johtaa erityisten ammatillisten taitojen sekä poikittaisten ja siirrettävien kykyjen, kuten yrittäjyyden, kehittymiseen sekä mahdollisuuksien laajenemiseen työskentelyyn tuotantoalalla, joten se on tehokas väline työmarkkinoilla; kannustaa jäsenvaltioita edistämään uuden Erasmus+ -ohjelman tarjoamia mahdollisuuksia täysimääräisesti, sillä se tarjoaa nuorille ulkomaisten opiskelumahdollisuuksien lisäksi mahdollisuuksia oppisopimuksiin ja työharjoitteluun;

4.  vaatii kaksiosaisten koulutusmallien edistämistä ja arvostuksen parantamista sekä työnhakijoille ja työntekijöille tarkoitetun ammatillisen koulutuksen tehostamista siten, että kiinnitetään erityistä huomiota heikosti koulutettuihin ryhmiin;

5.  katsoo, että liikkuvuusohjelmien olisi oltava ennen kaikkia välineitä, joilla parannetaan henkilön opetussuunnitelmaa silloin, kun tietyt opintomahdollisuudet puuttuvat omasta oppilaitoksesta tai maasta; uskoo siksi, että tällaisen kokemuksen tuoman lisäarvon olisi oltava tärkeä tekijä valittaessa vastaanottavaa oppilaitosta ja että lähettävien oppilaitosten olisi neuvottava ja ohjattava liikkuvuusohjelmiin osallistuvia henkilöitä näiden tehdessä valintaansa opiskeluja tai ammatillisen kokemuksen hankkimista varten; katsoo, että liikkuvuusohjelmien sopivuus on varmistettava myös jälkikäteen;

6.  kehottaa edistämään tehokkaammin korkeakoulutuksen korkeamman tason liikkuvuusohjelmia, jotta saavutetaan Euroopan yliopistojen ja tutkimuskeskusten kansainvälistymistavoitteet;

7.  on huolissaan siitä, että nuoret pitävät Erasmus+ -ohjelmaa lähinnä korkeakouluopiskelijoiden ohjelmana; suosittaa siksi antamaan enemmän merkitystä eri alueiden ja kuhunkin alueeseen liittyvien alaohjelmien eurooppalaisen, kansallisen ja alueellisen tason profiilin nostamiselle, kuten yleissivistävä koulutus (Comenius), korkeakoulutus (Erasmus), kansainvälinen korkeakoulutus (Erasmus Mundus), ammatillinen koulutus (Leonardo da Vinci) ja aikuiskoulutus (Grundtvig) sekä nuoriso (Youth in Action) ja urheilu;

8.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja keskeisiä sidosryhmiä lisäämään ammatillisen koulutuksen ohjelmien näkyvyyttä, jotta voidaan poistaa kulttuuriset esteet ja torjua motivaation, aktiivisen vastaanottavuuden ja kielitaidon puutetta etenkin niillä alueilla, joilla nuorisotyöttömyys on suurinta; toteaa, että on varmistettava, että nämä ohjelmat ovat syrjimättä kaikkien kansalaisten saatavilla; kehottaa ottamaan kohteeksi työttömyysriskissä olevat ryhmät, kuten vammaiset henkilöt; kehottaa helpottamaan ammatillisen koulutuksen ja tutkintojen hankkimista siten, että edistetään oppisopimuskoulutuksen väylien mukautettavuutta ja järjestelyjen sovitettavuutta sekä koulutusmahdollisuuksia erityisesti ryhmille, joiden perustaidot ovat riittämättömät, ja työntekijöille, joilla on heikko tai keskitason koulutus; muistuttaa, että näiden kokemusten saatavuudessa on otettava huomioon sukupuolten tasa-arvo, jotta ammatillisen koulutuksen liikkuvuusohjelmia voidaan edistää tehokkaasti naisten keskuudessa; katsoo, että tässä yhteydessä olisi asetettava kunnianhimoiset tavoitteet ja seurattava kehitystä;

9.  korostaa sukupuolten välistä kuilua luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan (STEM-tieteet) koulutuksessa, taidoissa ja työllisyydessä kaikkialla EU:ssa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sitoutumaan täysimääräisesti Erasmus+ -ohjelmaan ja hyödyntämään tätä järjestelyä keskeisenä mahdollisuutena kehittää naisten STEM-taitoja, jotta heidän kykyään ryhtyä STEM-uralle parannettaisiin ja täten pienennettäisiin osaamisvajetta alalla;

10.  muistuttaa, että vammaisilla henkilöillä on erityisvaatimuksia, ja he tarvitsevat siten asianmukaista tukea Erasmus+ -apurahaohjelmiin pääsemiseksi; kehottaa tästä syystä komissiota ottamaan käyttöön lisätoimenpiteitä, joilla varmistetaan Erasmus+ -ohjelmaan kuuluvien apurahaohjelmien esteetön ja syrjimätön saatavuus vammaisille henkilöille;

11.  kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan asianmukaista koulutusta ja varmistamaan ammatillisen koulutuksen opettajien ja johtajien jatkuvan ammatillisen kehittämisen, jotta heitä autetaan hyödyntämään kaikkein sopivimpia käytännön ja tosielämän kokemusten mukaisia opetusmenetelmiä;

12.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan riittävät rahavarat liikkuvuusohjelmien tukemiseksi, kun otetaan huomioon mahdolliset taloudelliset esteet; uskoo, että olisi tutkittava laajempaa näkemystä siitä, miten yritykset voivat täydentää osoitettua tukea tai tarjota muuntyyppistä tukea; katsoo, että Euroopan sosiaalirahaston ja Erasmus+ -ohjelman välinen täydentävyys olisi varmistettava ja sitä olisi seurattava, jotta tulokset olisivat hedelmällisiä; kehottaa ottamaan käyttöön vähimmäistukitason, joka mukautetaan jäsenvaltioiden välisiin elinolo-, hinta- ja kustannuseroihin; tukee näkemystä, että jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön toimenpiteitä, jotka mahdollistavat tarvittaessa välttämättömän ja kohtuullisen tuen esimerkiksi asumista ja matkustusta varten, ja kiinnitettävä erityistä huomiota alaikäisten tarpeisiin sekä opiskelijoiden valmistautumiseen ennen heidän kansainvälistä kokemustaan esimerkiksi uraohjauksen, kieltenopetuksen ja kulttuurien välisen viestinnän kautta;

13.  kiinnittää huomiota moniin haittoihin, jotka liittyvät esimerkiksi sosiaaliturvaan ja oppimistulosten tunnustamiseen ja joista liikkuvuusoikeuttaan hyödyntävät joutuvat edelleen kärsimään; korostaa, että Erasmus+ -ohjelman liikkuvuuden yhteydessä näistä haitoista on pyrittävä eroon;

14.  kehottaa puuttumaan kohdennetusti eurooppalaiseen vapaaehtoispalveluun liittyviin ongelmiin, jotka koskevat osallistujien vakuutusta, hyväksymistä, tietokannan hallintaa ja vapaaehtoisten tukemista, jotta estetään osallistumisen väheneminen;

15.  toteaa, että tunnustamista koskevista järjestelyistä ei ole edelleenkään riittävästi tietoja, joten järjestelyt ovat etäisiä käyttäjille ja niitä on vaikea käyttää tai ymmärtää;

16.  korostaa sellaisen voimakkaaseen liikkuvuustekijään perustuvan yhteisen eurooppalaisen koulutusalueen merkitystä, johon sisältyy korkeakoulutuksen lisäksi ammatillinen koulutus ja joka edistää vahvemman eurooppalaisen identiteetin ja voimakkaamman unionin kansalaisuuden luomista ja kehitystä;

17.  muistuttaa, että eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen ansiosta tehdyt tärkeimmät parannukset ovat olleet ammatillisen koulutuksen todistusten, opintosuoritusten, ammattitutkintotodistusten, pätevyyden ja hankitun asiantuntemuksen tunnustaminen; vaatii asettamaan erityiset tavoitteet, muun muassa täysin operationaalisen opintosuoritusten siirtojärjestelmän ja tunnustamisen täytäntöönpano, joka perustuu ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten eurooppalaiseen siirtojärjestelmään (ECVET); kannustaa kehittämään ammatillisen koulutuksen yhteisiä tutkintoja, millä voidaan varmistaa tutkintojen kansainvälinen tunnustaminen;

18.  kannattaa, että tiiviissä yhteistyössä kaikkien keskeisten sidosryhmien kanssa laaditaan vihreä kirja ammatillisesta koulutuksesta ja liikkuvuudesta sekä taitojen ja oppimistulosten tunnustamisesta Euroopasta; muistuttaa, että ammatillisen koulutuksen tutkintoja koskevat nykyiset suositukset on pantava täysin täytäntöön; huomauttaa, että oppimistulosten tunnustamatta jättäminen vaikuttaa kielteisesti Eurooppa 2020 -strategian työllisyysastetta koskevaan tavoitteeseen ja estää perussopimuksissa määrättyä vapaata liikkuvuutta;

19.  korostaa, että oppijoiden saavutusten sekä hankittujen taitojen ja oppimistulosten tunnustaminen jäsenvaltioissa on keskeisen tärkeää; katsoo, että EU:n liikkuvuusohjelmilla on suora vaikutus edunsaajien epäviralliseen oppimiseen ja arkioppimiseen ja että ne parantavat lopulta heidän työllistyvyyttään ja kykyään sopeutua työmarkkinoille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan arkioppimisen ja epävirallisen oppimisen tunnustamisen varmistamiseksi taitojen validointimenettelyillä;

20.  pitää valitettavana, että epävirallinen oppiminen on menettänyt näkyvyyttä sekä siihen osoitettuja määrärahoja nykyisessä Erasmus+ -ohjelmassa; korostaa epävirallisen oppimisen merkitystä Euroopan tasolla erityisesti nuorison työnteon ja ikääntyneiden vapaaehtoistoiminnan kautta; vaatii epäviralliselle oppimiselle ja arkioppimiselle selkeää ja näkyvää sijaa Erasmus+ -ohjelmassa; uskoo myös, että olisi oltava mahdollisuus jättää hakemuksia laajamittaisiin aikuiskoulutushankkeisiin, joita hallinnoitaisiin samoin periaattein kuin alakohtaisia osaamisalliansseja tai osaamisyhteenliittymiä;

21.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään kaikkensa Eurooppa 2020 -strategian koulutustavoitteiden saavuttamiseksi; toteaa, että liikkuvuudessa on otettava huomioon ammatillinen jatkokoulutus, sillä se on keskeistä taitojen ja asiantuntemuksen parantamisessa ja saattamisessa ajan tasalle; korostaa, että elinikäinen oppiminen ja ammatillinen koulutus ovat keskeisiä pitkäaikaistyöttömien paremmille työllisyysnäkymille;

22.  kehottaa jäsenvaltioita parantamaan ammatillisen koulutuksen liikkuvuusohjelmien täytäntöönpanoa ja poistamaan jäljellä olevat esteet; pyytää jäsenvaltioita myös jatkamaan yhdessä komission sekä kansallisten ja eurooppalaisten toimeenpanevien virastojen sekä keskeisten sidosryhmien kanssa yhteistyötä, joka on suunnattu ammatillisen koulutuksen liikkuvuusohjelmien parantamiseen; uskoo, että tämän yhteistyön tuloksena pitäisi tarkastella vaatimuksia, jotta varmistettaisiin niiden merkitys keston, sisällön, kykyjen ja oppimistulosten osalta samalla kun yhdistetään liikkuvuus sekä koulutuskeskusten että työpaikan kanssa ja asetetaan etusijalle pitempiaikaiset kokemusjaksot (esimerkiksi kuusi kuukautta) lyhyempiin jaksoihin nähden;

23.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan oppisopimusten laatua ja tarjontaa, jotta jokaiselle ammatillisessa koulutuksessa olevalle taataan oppisopimuspaikka ja varmistetaan näin sellainen ammatillisen koulutuksen laatu, joka todella parantaa työmarkkinoiden tuloksia ja tarjoaa nuorille elämässä tarvittavia taitoja ja osaamista;

24.  kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen EU:n oppisopimusjärjestelmästä, jolla varmistetaan oppisopimuskoulutettavien ja ammatillisessa koulutuksessa olevien oikeuksien suojelu, ja kehottaa jäsenvaltioita tukemaan tätä järjestelmää; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon myönteisen roolin, joka ”senioreilla” voi olla nuorison koulutuksessa, jotta voidaan maksimoida sukupolvien välinen vaihto harjoittelujaksojen ja mentoroinnin avulla sekä edistää kokemukseen perustuvaa oppimista sukupolvien välisissä työryhmissä; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan konkreettisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että Erasmus+ -ohjelman nojalla tehtyjä oppisopimus- ja harjoittelujaksoja ei käytetä väärin muuttamalla ne työn kustannuksia alentavaksi välineeksi;

25.  suosittaa, että kaikki keskeiset sidosryhmät työskentelevät sellaisten yhteisten strategioiden mukaan, jotka on suunnattu ammatillisessa koulutuksessa olevien harjoittelijoiden ja oppisopimuskoulutettavien palaamiseen tai liikkuvuuteen muihin Euroopan osiin, ja kunnioittavat samalla näiden mieltymyksiä sekä tavoitetta olla kanava ulkomailla hankittuun tietoon ja kokemukseen yhteenkuuluvuuden epätasapainojen korjaamiseksi ja tehostamisen parantamiseksi omilla ”taidoitta jääneillä” alkuperäalueilla tai muualla Euroopassa;

26.  korostaa, että sekä yksityisen että julkisen sektorin on pikaisesti kuultava teollisuutta ja palveluja, muun muassa tuotantoalaa (varsinkin pk-yrityksiä ja mikroyrityksiä), ammatillisen koulutuksen laadukkaiden liikkuvuusohjelmien suunnittelusta, laadinnasta, täytäntöönpanosta ja tuesta ja/tai osallistuttava niihin; katsoo, että ohjelmien valinnassa olisi otettava huomioon työmahdollisuudet vastaanottavissa yrityksissä ja organisaatioissa; uskoo, että kaikkien sidosryhmien väliseen keskusteluun, yhteistyöhön ja hyvään toimintatapaan perustuva joustava ja rakentava kumppanuus varmistaa ammatillisen koulutuksen menestyksen ja lisäarvon; katsoo, että tietoja ja hyviä toimintatapoja on vaihdettava myös koulutuskeskusten ja yritysten välillä; kehottaa komissiota seuraamaan työmarkkinoiden kysyntää ja tarjontaa samoin kuin maantieteellistä ja ammatillista liikkuvuutta EU:ssa, jotta ne vastaavat työmarkkinoiden tarpeita; katsoo, että tämä kaventaisi toisaalta tarjolla olevan koulutuksen ja nuoria liiketoimintaympäristössä odottavan todellisuuden ja toisaalta lisäarvoa tuovien alojen (esimerkiksi digitaalitalouden, vihreän talouden, energian, puolustuksen, hoitoalan ja asuntojen kunnostuksen) markkinoiden tarpeiden välistä kuilua;

27.  toteaa, että nykyisessä talouden ilmapiirissä, jolle on ominaista korkea nuorisotyöttömyys sekä taitojen kysynnän ja tarjonnan epäsuhta, ammatillisen koulutuksen liikkuvuusohjelmat on räätälöitävä tarkemmin vastaamaan työmarkkinoiden erityisvaatimuksia;

28.  toteaa, että työpaikkoja ja taitoja määritellään uudelleen siirryttäessä digitalisoidumpaan talouteen; vaatii tästä syystä jäsenvaltioita ja komissiota tekemään yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa osaamisstrategioiden ja ammatillisen koulutuksen ohjelmien kehittämiseksi työntekijöiden uudelleenkoulutusta varten;

29.  korostaa aikaisemman Erasmus-ohjelman nuorille yrittäjille aikaansaamia myönteisiä tuloksia sekä ammatillisen koulutuksen roolia yrittäjähengen edistämisessä nuorten eurooppalaisten parissa; toivoo tästä syystä nuorten yrittäjyyttä ja innovatiivisten uusyritysten perustamista tukevien EU:n aloitteiden vahvistamista;

30.  tukee komission ”Erasmus nuorille yrittäjille” -ohjelmaa, joka tarjoaa tuleville yrittäjille mahdollisuuden kouluttautua yhdessä kokeneiden, pieniä yrityksiä johtavien yrittäjien kanssa ohjelmaan osallistuvissa maissa; korostaa tällaisen vaihdon kaikki voittavat ‑luonnetta, sillä se mahdollistaa, että uudet yrittäjät voivat hankkia yrityksen tuloksekkaan johtamisen kannalta välttämättömiä taitoja ja että kokeneet yrittäjät voivat samanaikaisesti hyötyä tuoreesta näkökulmasta yritykseensä, kehittää ammatillista verkostoaan ja päästä uusille markkinoille;

31.  panee tyytyväisenä merkille komission kehittämät välineet, kuten eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen, europassin, Euroopan ammatillisen liikkuvuuden Eures-portaalin ja oppimismahdollisuuksia esittelevän Ploteus-portaalin, jotka tarjoavat tietoa ammatillisesta koulutuksesta ja liikkuvuudesta, mutta pitää valitettavana, ettei näitä välineitä tunneta eikä hyödynnetä riittävästi; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja julkisia työnvälityselimiä tekemään tunnetuksi Erasmus+ -ohjelmaa ja muita välineitä, joilla pyritään edistämään ammatillisen koulutuksen liikkuvuutta, ja lisäämään tietämystä niistä varsinkin pk-yritysten keskuudessa; uskoo, että näiden välineiden tehokkuuden maksimointi mahdollistaa, että useammat ihmiset hyötyvät näistä mahdollisuuksista niin, että liikkuvuustavoite voidaan saavuttaa; katsoo, että tuotantoalan kuuleminen näiden välineiden suunnittelusta ja päivittämisestä ja/tai sen osallistuminen niihin loisi lisäarvoa ja helpottaisi työmarkkinoiden kysyntään vastaamista; huomauttaa, että komissiolta tarvitaan lisätoimia sekä hakijoiden että vastaanottavien yritysten ja instituutioiden byrokratian vähentämiseksi; toteaa, että ohjelmien avoimempi, yksinkertaisempi ja selkeämpi täytäntöönpano auttaa ratkaisemaan aikaisemmat maksuihin liittyvät ongelmat; kehottaa asiasta vastaavia elimiä tutkimaan asiaa ja puuttumaan tarvittaessa mahdollisimman nopeasti kaikkiin puutteisiin;

32.  pitää ilahduttavana, että ohjelmaan liittyvien asiakirjojen saatavuutta kaikilla EU:n virallisilla kielillä on parannettu; toteaa, että käännösten laatua olisi parannettava osallistujille aiheutuvien epäselvyyksien ja väärinkäsitysten estämiseksi;

33.  toteaa, että ammatillisen koulutuksen liikkuvuudessa kannustetaan ammatilliseen eikä vain akateemiseen liikkuvuuteen; kehottaa komissiota edistämään ammatillista liikkuvuutta ammatillisen mukautumisen järjestelyillä ja kieleen liittyvällä tuella, jotta varmistetaan, että kokemukset muissa maissa ovat onnistuneita ja hyvin toteutettuja; korostaa, että hyvä vieraiden kielto taito on keskeistä työelämässä; pitää ilahduttavana, että Erasmus+ -hankkeisiin osallistuvien vieraiden kielten taitoja edistetään verkossa järjestettävillä vakiomuotoisilla kielikokeilla ja -kursseilla (esimerkiksi OLS-kielitukiportaalin avulla);

34.  korostaa, että on olemassa 20 Eures-rajakumppanuutta, jotka ovat tukena lähes 600 000 rajatyöntekijälle, jotka elävät synnyinmaassaan ja työskentelevät toisessa maassa; toteaa, että nämä kumppanuudet auttavat rajatyöntekijöitä hallinnollisissa, juridisissa ja organisatorisissa ongelmissa, jotka liittyvät työnhakuun ja työhönottoon toisella puolella rajaa; korostaa näiden kumppanuuksien merkitystä liikkuvuuden edistämisessä raja-alueilla; kannustaa jäsenvaltioita tukemaan kumppanuuksia ja edistämään niitä enemmän erityisesti nuorten keskuudessa;

35.  suhtautuu myönteisesti pilottihankkeisiin ja äskettäin hyväksyttyyn oppisopimuskoulutettavien liikkuvuutta koskevaan eurooppalaiseen järjestelmään perustana Erasmus+-ohjelman parannuksille, joilla pyritään lisäämään ja parantamaan pitkäkestoista liikkuvuutta ammatillisessa koulutuksessa; kehottaa luomaan kehyksen pitkän aikavälin aloitteille vastineeksi ainoastaan hankekohtaisille toimille, jotta luodaan pysyvä ja kestävä järjestelmä, joka on täysin toimiva ja odotustenmukainen ja joka kannustaa taitojen vapaaseen liikkuvuuteen Euroopassa;

36.  toteaa, että oppisopimuskoulutettavien liikkuvuutta koskeva eurooppalainen järjestelmä voisi toimia erityisenä ”valtatienä”, jolla vähennetään nuorisotyöttömyyttä helpottamalla sujuvaa siirtymistä koulutuksesta työmarkkinoille; kehottaa parantamaan ammatillisessa koulutuksessa olevien mahdollisuuksia suorittaa työharjoittelu naapurimaissa esimerkiksi rahoittamalla sellaisten opiskelijoiden matkakustannuksia, jotka jäävät asumaan kotimaahansa;

37.  korostaa nuorisotakuun ja nuorisotyöllisyysaloitteen merkitystä tutkintoon johtavien oppisopimusten, harjoittelujaksojen, ammatillisen koulutuksen, työharjoittelun ja jatkokoulutuksen tukemisessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että näille ohjelmille myönnetään riittävästi rahoitusta koko ohjelmakaudeksi 2014–2020;

38.  toteaa, että Erasmus+ -ohjelmalle ja ammatillisen koulutuksen ohjelmille myönnetyt EU:n resurssit eivät ole oikeassa suhteessa näiden järjestelmien tarjoamasta liikkuvuudesta mahdollisesti hyötyä saavien lukumäärään ja tarpeisiin; kehottaa jäsenvaltioita edistämään kahdenvälisiä sopimuksia, joilla täydennetään Erasmus+ -ohjelman ja EU:n ammatillisen koulutuksen ohjelmien toimintaa ja lisätään siten nuorten eurooppalaisten liikkuvuutta;

39.  pyytää tarkastelemaan/tarkistamaan monivuotista rahoituskehystä, jotta se perustuisi perusteisiin, joihin kuuluu muun muassa työttömyyden torjuntaa koskevien toimenpiteiden tehokkuutta koskeva ennakkoarvio ja vähemmän tehokkaiden määrärahojen leikkaaminen; katsoo, että tällainen lähestymistapa on erityisen tärkeä nykyhetken kaltaisina kriisiaikoina, joita leimaavat epätasapainot, joita on mahdoton hyväksyä;

40.  kehottaa komissiota laatimaan ajan tasalla olevia tilastoja ja toteuttamaan mahdollisuuksien mukaan Erasmus+ -ohjelmasta ja muista ammatillisen koulutuksen liikkuvuusohjelmista arviointeja ja/tai tutkimuksia, jotta mitataan niiden vaikutusta työpaikkojen kanssa yhteensopiviin työkokemuksiin työhönottoasteen osalta ja tutkitaan myös, miksi tietyissä jäsenvaltioissa esitetään enemmän hakemuksia ammatillisen koulutuksen työpaikkoihin ja oppimiskokemuksiin ulkomailla, sekä laaditaan suunnitelma niiden laajemmalle osallistumiselle; katsoo, että tilasto- ja arviointitulokset olisi otettava huomioon Erasmus+ -ohjelman väliarviointia laadittaessa ja sisällytettävä siihen.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

11.1.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

47

2

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Laura Agea, Guillaume Balas, Tiziana Beghin, Vilija Blinkevičiūtė, Enrique Calvet Chambon, David Casa, Ole Christensen, Jane Collins, Lampros Fountoulis, Elena Gentile, Arne Gericke, Marian Harkin, Agnes Jongerius, Rina Ronja Kari, Ádám Kósa, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Kostadinka Kuneva, Jérôme Lavrilleux, Jeroen Lenaers, Verónica Lope Fontagné, Thomas Mann, Anthea McIntyre, Elisabeth Morin-Chartier, Emilian Pavel, Georgi Pirinski, Sofia Ribeiro, Maria João Rodrigues, Claude Rolin, Anne Sander, Sven Schulze, Jutta Steinruck, Yana Toom, Ulrike Trebesius, Ulla Tørnæs, Marita Ulvskog, Tatjana Ždanoka, Jana Žitňanská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Maria Arena, Georges Bach, Sergio Gutiérrez Prieto, Krzysztof Hetman, Zdzisław Krasnodębski, Miapetra Kumpula-Natri, Csaba Sógor, Neoklis Sylikiotis, Flavio Zanonato, Gabriele Zimmer

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

María Teresa Giménez Barbat, Angelika Mlinar

(1)

Katso komission rahoittama tutkimus opiskelijoiden ja henkilöstön liikkuvuudesta kriisiaikoina ”Student and staff mobility in times of crisis”, DAAD (German Academic Exchange Service), joulukuu 2014.


LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

17.2.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

25

1

4

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Isabella Adinolfi, Dominique Bilde, Andrea Bocskor, Nikolaos Chountis, Silvia Costa, Angel Dzhambazki, María Teresa Giménez Barbat, Giorgos Grammatikakis, Petra Kammerevert, Rikke Karlsson, Andrew Lewer, Svetoslav Hristov Malinov, Curzio Maltese, Stefano Maullu, Luigi Morgano, Momchil Nekov, Michaela Šojdrová, Helga Trüpel, Sabine Verheyen, Julie Ward, Bogdan Brunon Wenta, Bogdan Andrzej Zdrojewski, Milan Zver, Krystyna Łybacka

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Ilhan Kyuchyuk, Ernest Maragall, Marlene Mizzi, Elisabeth Morin-Chartier, Paul Nuttall, Hannu Takkula

Oikeudellinen huomautus