Menettely : 2015/2094(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0053/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0053/2016

Keskustelut :

PV 27/04/2016 - 21
CRE 27/04/2016 - 21

Äänestykset :

PV 28/04/2016 - 4.67
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0203

MIETINTÖ     
PDF 422kWORD 204k
5.4.2016
PE 569.470v04-00 A8-0053/2016

kotitalous- ja hoivatyötä tekevistä naisista EU:ssa

(2015/2094(INI))

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta

Esittelijä: Kostadinka Kuneva

Valmistelija (*):

Tania González Peñas, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta

(*)  Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 54 artikla

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

kotitalous- ja hoivatyötä tekevistä naisista EU:ssa

(2015/2094(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen johdanto-osan sekä 3 ja 6 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 1, 3, 5, 27, 31, 32, 33 ja 47 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta,

–  ottaa huomioon yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (ECHR) ja erityisesti sen 4 artiklan 1 kohdan, jossa kielletään orjuus ja orjuuden kaltainen pakkotyö, sekä sen 14 artiklan, jossa kielletään syrjintä,

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 1979 tehdyn YK:n yleissopimuksen kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamisesta (CEDAW),

–  ottaa huomioon 3. toukokuuta 1996 voimaan tulleen Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja erityisesti sen I osan sekä II osan 3 artiklan,

–  ottaa huomioon 6. kesäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon työterveyttä ja ‑turvallisuutta koskevasta EU:n strategiakehyksestä kaudelle 2014–2020 (COM(2014)0332),

–  ottaa huomioon 19. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman epävarmassa asemassa olevista naistyöntekijöistä(1),

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman epätyypillisistä työsuhteista, turvatusta työurasta, joustoturvasta ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun uusista muodoista(2),

–  ottaa huomioon 20. syyskuuta 2001 antamansa päätöslauselman työpaikoilla tapahtuvasta häirinnästä(3),

–  ottaa huomioon Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Eurofound) vuonna 2013 laatiman raportin ”Women, men and working conditions in Europe”,

–  ottaa huomioon Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön vuonna 2008 laatiman raportin ”Measures to tackle undeclared work in the European Union” ja vuonna 2013 laatiman raportin ”Tackling undeclared work in 27 EU Member States and Norway: Approaches and measures since 2008”,

–  ottaa huomioon 23. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman ihmisarvoisesta työstä kaikille(4),

–  ottaa huomioon 24. toukokuuta 2006 annetun komission tiedonannon ”Ihmisarvoista työtä kaikille – Yhteisön osallistuminen ihmisarvoisen työn toimintaohjelman maailmanlaajuiseen täytäntöönpanoon” (COM(2006)0249),

–  ottaa huomioon perusoikeusviraston (FRA) vuonna 2015 laatiman raportin ”Severe labour exploitation: workers moving within or into the European Union. States' obligations and victims' rights”,

–  ottaa huomioon perusoikeusviraston vuonna 2011 laatiman raportin ”Migrants in an irregular situation employed in domestic work: Fundamental rights challenges for the European Union and its Member States”,

–  ottaa huomioon miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY (uudelleenlaadittu toisinto)(5),

–  ottaa huomioon 16. lokakuuta 2014 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ”Perheille suunnattujen palvelujen kehittäminen työllisyysasteen nostamiseksi ja sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi työelämässä”,

–  ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n naisten ja miesten tasa-arvostrategiasta vuoden 2015 jälkeen(6),

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvon edistymisestä Euroopan unionissa vuonna 2013(7),

–  ottaa huomioon 18. marraskuuta 2008 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamisesta(8),

–  ottaa huomioon Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön vuonna 2007 laatiman raportin ”Working conditions in the European Union: The gender perspective”,

–  ottaa huomioon Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön vuonna 2014 laatiman raportin ”Residential care sector: Working conditions and job quality”,

–  ottaa huomioon 4. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman paperittomista maahanmuuttajanaisista Euroopan unionissa(9),

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 1990 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelemisesta,

–  ottaa huomioon 24. marraskuuta 1977 tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen siirtotyöläisten oikeudellisesta asemasta,

–  ottaa huomioon 18. huhtikuuta 1961 tehdyn Wienin yleissopimuksen diplomaattisista suhteista,

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2006 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista,

–  ottaa huomioon Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön vuonna 2011 laatiman raportin ”Company initiatives for workers with care responsibilities for disabled children or adults”,

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman eläkeikää lähestyvien naisten tilanteesta(10),

–  ottaa huomioon 10. lokakuuta 2014 annetun sosiaalisen suojelun komitean ja komission yhteisen kertomuksen ”Riittävä sosiaalinen suojelu pitkäaikaishoidon tarpeisiin vastaamiseksi ikääntyvässä yhteiskunnassa”,

–  ottaa huomioon Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön vuonna 2015 laatiman raportin ”Working and caring: Reconciliation measures in times of demographic change”,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työllisyys-, sosiaali- ja kansalaisuusasioita käsittelevän osaston 26. toukokuuta 2010 antaman lausunnon kodinhoitotyön ammattimaistumisesta(11),

–  ottaa huomioon kotitaloustyöntekijöiden ihmisarvoista työtä koskevan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksen nro 189 ja suosituksen nro 201, jotka ILOn kansainvälinen työkonferenssi hyväksyi 16. kesäkuuta 2011,

–  ottaa huomioon neuvoston päätöksen jäsenvaltioiden valtuuttamisesta ratifioimaan, Euroopan unionin edun vuoksi, kotitaloustyöntekijöiden ihmisarvoista työtä koskeva Kansainvälisen työjärjestön vuoden 2011 yleissopimus (yleissopimus nro 189)(12),

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman ehdotetusta kotitaloustyöntekijöitä koskevasta ILOn yleissopimuksesta ja suosituksesta(13),

–  ottaa huomioon ILOn raportit IV(1) ja IV(2) kotitaloustyöntekijöiden ihmisarvoisesta työstä (”Decent work for domestic workers”), jotka hyväksyttiin kansainvälisen työkonferenssin kesäkuussa 2010 kokoontuneessa 99. istunnossa, ja raportit IV(1) ja IV(2) (julkaistu kahtena painoksena) kotitaloustyöntekijöiden ihmisarvoisesta työstä (”Decent work for domestic workers”), jotka hyväksyttiin kansainvälisen työkonferenssin kesäkuussa 2011 kokoontuneessa 100. istunnossa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0053/2016),

A.  toteaa, että ILOn yleissopimuksen nro 189 mukaan ”kotitaloustyöntekijällä” tarkoitetaan henkilöä, joka tekee kotitaloustyötä työsuhteessa yhdelle tai useammalle kotitaloudelle, mutta henkilö, joka tekee kotitaloustyötä ainoastaan tilapäisesti tai satunnaisesti eikä tee sitä ammatikseen, ei ole kotitaloustyöntekijä;

B.  toteaa, että ”hoivalla” tarkoitetaan työtä, jota tehdään julkisissa tai yksityisissä laitoksissa tai yhdessä tai useammassa yksityisessä kotitaloudessa hoivan antamiseksi lapsille, ikääntyneille, sairaille tai vammaisille henkilöille; toteaa, että hoivatyötä voivat tehdä ammattihoitajat, jotka voivat työskennellä julkisissa tai yksityisissä laitoksissa tai perheissä tai toimia itsenäisinä ammatinharjoittajina, tai sitä voivat tehdä myös muut kuin ammattihoitajat, jotka ovat yleensä perheenjäseniä;

C.  ottaa huomioon, että kotitalous- ja hoivatyöntekijän määritelmä kattaa monia erilaisia työntekijäryhmiä, joista voidaan mainita esimerkkeinä perheessä asuvat kotitalous- ja hoivatyöntekijät, ulkopuoliset työntekijät, useissa kotitalouksissa työskentelevät kotitalous- ja hoivatyöntekijät, joille maksetaan palkkaa tunneittain, perhetyöntekijät, päivä- tai yöhoitajat, lastenhoitajat, au pair -työntekijät sekä puutarhurit, ja toteaa, että todellisuus ja olosuhteet näiden ryhmien välillä saattavat vaihdella merkittävästi;

D.  ottaa huomioon, että kotitaloustyö työllisti ILOn lukujen mukaan vuonna 2010 maailmanlaajuisesti yli 52 miljoonaa ihmistä ja lisäksi alle 15-vuotiaita kotitaloustyöntekijöitä oli 7,4 miljoonaa, ja panee merkille, että teollisuusmaissa kotitaloustyöpaikkojen osuus kaikista työpaikoista on 5–9 prosenttia; ottaa huomioon, että ILOn mukaan valtaosa tämän alan työntekijöistä on naisia ja vuonna 2010 yli 83 prosenttia maailman kotitaloustyöntekijöistä oli naisia, ja toteaa, että EU:n 2,5 miljoonasta kotitaloustyöntekijästä 88 prosenttia on naisia; toteaa, että ala on selvästi naisvoittoinen; toteaa, että kotitalous- ja hoivatyöntekijät edistävät osaltaan suuresti sukupuolten tasa-arvoa koskevia Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita luomalla tehokkaan infrastruktuurin työ- ja perhe-elämän yhdistämiseksi monille perheille EU:ssa;

E.  toteaa, että ammattilaistuminen tarkoittaa sitä, että tietyn alan työntekijöille annetaan työsuhde- ja sosiaaliturvaoikeudet, jotka ovat samankaltaiset kuin lakien säätelemillä työsopimuksilla työskentelevien työntekijöiden, mukaan luettuina kohtuullinen palkka, säännelty työaika, palkallinen loma, työterveys ja -turvallisuus, eläke, äitiys- ja isyysvapaat ja sairauslomat, työkyvyttömyyskorvaukset, irtisanomista tai työsuhteen päättämistä koskevat säännöt, oikeussuojakeinot hyväksikäyttötapauksissa ja pääsy koulutukseen; toteaa, että kotitalous- ja hoivatyön ammatillistaminen on mahdollista vain siten, että lisätään julkista varainkäyttöä (verokannustimet), sosiaalista tukea (perhe-etuudet, yritystuet, sairausvakuutukset, yritysneuvostot jne.) ja yksityistä varainkäyttöä (yksityishenkilöiden maksamat palvelut);

F.  toteaa, että pimeä työ ja hyväksikäyttö ovat levinneet laajalle molemmilla aloilla;

G.  toteaa, että kotitalous- ja hoivatyötä kuvaavat ensisijaisesti seuraavat seikat: työpaikkojen epävarmuus, maantieteellinen liikkuvuus, vaihtelevat työajat, kausityö, vuorotyö, puutteellinen työsuhdeturva, tilapäistyö ja pääosin pimeä työ;

H.  ottaa huomioon, että ILOn mukaan 29,9 prosenttia kotitaloustyöntekijöistä on suljettu täysin pois kansallisen työlainsäädännön piiristä ja että vielä nykyäänkin kotitalous- ja hoivatyö EU:ssa on hyvin heikosti ja epätasaisesti säänneltyä jäsenvaltioissa, minkä vuoksi kotitaloustyöntekijöitä ei usein pidetä tyypillisinä tai vakinaisina työntekijöinä, ja siksi heidän työoikeutensa sekä sosiaaliturvansa ovat perin rajalliset(14);

I.  toteaa, että kotitaloustyöntekijöille ja hoivatyöntekijöille, jotka eivät kuulu työlainsäädännön piiriin, ei voida taata turvallista ja terveellistä työympäristöä ja he kokevat merkittävää syrjintää, joka liittyy heihin sovellettavien oikeuksien ja suojelun tasoon verrattuna tietyn maan yleiseen tasoon, erityisesti silloin kun kotitaloustyötä säännellään erityislainsäädännöllä ja/tai työehtosopimuksilla yleisen työlainsäädännön sijasta; toteaa lisäksi, että heillä ei ole oikeutta osallistua liittoihin tai keskitettyihin sopimusneuvotteluihin muilla keinoin tai he eivät tiedä, miten osallistua niihin, tai heillä on hankaluuksia siinä, mikä tekee heistä erityisen haavoittuvia, koska heidän sosiaaliturvansa on puutteellinen (mikä koskee erityisesti työttömyyskorvauksia, sairaus- ja tapaturma-ajan palkkaa sekä äitiys- ja vanhempainlomaa ja muita hoitovapaita) ja heillä ei useinkaan ole irtisanomissuojaa;

J.  toteaa, että kaikki jäsenvaltiot eivät ole vielä huolehtineet kotitalous- ja hoivatyöntekijöiden työelämäoikeuksien suojelemista koskevien voimassa olevien kansallisten lakien seurannasta ja soveltamisesta;

K.  ottaa huomioon, että useimmissa jäsenvaltioissa kotitaloustyötä tehdään pimeästi epävirallisen talouden puitteissa, mikä mahdollistaa epätasa-arvoisen ja loukkaavan kohtelun tai häirinnän, koska nämä työntekijät ovat ”näkymättömiä” ja erillään muista vastaavia työtehtäviä suorittavista henkilöistä;

L.  katsoo, että tämän alan asianmukainen sääntely auttaisi osaltaan torjumaan pimeää työntekoa;

M.  ottaa huomioon, että joillakin alakohtaisilla tukitoimenpiteillä, joista voidaan mainita esimerkkeinä Ruotsin kotitalousvähennys sekä Ranskan ja Belgian palveluseteli, ovat osoittautuneet tehokkaiksi laittoman työnteon vähentämisessä, työolojen parantamisessa ja lakisääteisten työoikeuksien takaamisessa kotitalous- ja hoivatyöntekijöille;

N.  toteaa, että EU:ssa hoitoa antavat usein omaishoitajat, jotka eivät saa työstään palkkaa ja joita voidaan pitää heikossa asemassa olevana ryhmänä, koska paineet entistä kehittyneemmän ja teknisemmän hoidon antamiseksi ovat lisääntyneet; toteaa, että 80 prosenttia kaikista hoivatyön tekijöistä on naisia, mikä vaikuttaa naisten työllisyyteen, työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen, sukupuolten tasa-arvoon ja terveeseen ikääntymiseen;

O.  toteaa, että enimmäkseen naisia työllistävä kotitaloustyöala on otollinen työntekijöiden hyväksikäytölle; toteaa, että hyväksikäyttö on vakava perusoikeusloukkaus, jolta sekä laittomia että EU:sta lähtöisin olevia työntekijöitä olisi suojeltava; toteaa, että ainoastaan neljä jäsenvaltiota suojelee EU:sta lähtöisin olevia työntekijöitä hyväksikäytöltä samalla tavalla kuin EU:n ulkopuolisista maista lähtöisin olevia laittomia työntekijöitä;

P.  toteaa, että perusoikeusviraston mukaan kotitalous- ja hoivatyö kuuluu aloihin, joilla on suurin työvoiman vakavan hyväksikäytön riski EU:ssa; toteaa, että hyväksikäyttö näkyy usein virallisen työsopimuksen puuttumisena tai siinä, että tehty sopimus ei vastaa todellisia suoritettuja tehtäviä, palkka on matala eikä sitä makseta ajallaan tai lainkaan, työajat ovat kohtuuttoman pitkät, lomia ei ole ja työntekijät kärsivät seksuaalisesta, rodullisesta ja/tai seksistisestä hyväksikäytöstä;

Q.  ottaa huomioon, että kotitaloustyöntekijöitä pyydetään usein työskentelemään kohtuuttomia tuntimääriä ja että 45 prosenttia heistä ei ole oikeutettu viikoittaiseen lepoaikaan tai palkalliseen vuosilomaan(15); ottaa huomioon, että erityisesti kotitalouksissa asuvilla kotitalous- ja hoivatyöntekijöillä on vastuita ja tehtäviä, jotka eivät mahdollista heille riittävän pitkää lepoaikaa;

R.  ottaa huomioon, että yli kolmasosa naispuolisista kotitaloustyöntekijöistä ei ole oikeutettu äitiyslomaan ja siihen liittyviin oikeuksiin ja avustuksiin(16) ja joissakin maissa kotitalous- ja hoivatyöntekijöillä ei ole oikeutta työttömyyskorvaukseen;

S.  ottaa huomioon, että joissakin jäsenvaltioissa terveydenhoitoalan työ on edelleen huonosti palkattua, usein siihen ei liity muodollisia sopimuksia tai muita työntekijän perusoikeuksia ja sen suosio on alhaista epävarmojen työolojen, fyysisen ja psyykkisen stressin korkean riskin, loppuun palamisen uhan sekä uranäkymien puutteen vuoksi; ottaa huomioon, että alan tarjoamat koulutusmahdollisuudet ovat vähäiset ja että alalla työskentelevät ovat etupäässä ikääntyviä ihmisiä, naisia ja maahanmuuttajia;

T.  toteaa, että kotitaloustyöntekijät työskentelevät usein huonoissa tai vaarallisissa olosuhteissa tai heillä ei ole asianmukaista koulutusta erityisten tehtävien suorittamiseen, mikä saattaa johtaa työssä tapahtuviin loukkaantumisiin; katsoo, että samat työterveys- ja työturvallisuusmääräykset olisi taattava kaikille kotitalous- ja hoivatyöntekijöille riippumatta työsuhteen tyypistä, eli sekä virallisesti palkatuille työntekijöille että suoraan yksityiseen kotitalouteen palkatuille työntekijöille;

U.  toteaa, että näiden ihmisten työpaikan erityispiirteet eivät vapauta työnantajaa noudattamasta terveyttä, turvallisuutta ja riskien ehkäisyä koskevia vaatimuksia tai kunnioittamasta työpaikallaan yöpyvien henkilöiden yksityisyyttä;

V.  toteaa, että au pair -työntekijät muodostavat sellaisten kotityöntekijöiden ryhmän, joita ei usein mielletä vakinaisiksi työntekijöiksi; toteaa useiden raporttien osoittavan, että tämä saattaa johtaa väärinkäytöksiin, kuten au pair -työntekijöiden pakottamiseen tekemään ylimääräisiä työtunteja; toteaa, että au pair -työntekijöitä on suojeltava samalla tavalla kuin muita kotityöntekijöitä,

W.  ottaa huomioon, että suurin osa kotitalous- ja hoivatyöntekijöistä on maahanmuuttajanaisia, joista huomattava osa on maassa laittomasti, joista monet ovat alaikäisiä tai tilapäisiä työntekijöitä tai työntekijöitä, joiden oikeuksia ja ammattipätevyyttä ei tunnusteta, jotka ovat usein oikeuksistaan tietämättömiä ja joilla on rajoitettu oikeus julkisiin palveluihin ja joilla on vaikeuksia saada näitä palveluja, jotka osaavat vain vähän paikallista kieltä ja jotka eivät ole sosiaalisesti osallisia;

X.  toteaa, että muun muassa kotitaloustyöntekijöinä työskentelevät maahanmuuttajatyöntekijät voivat joutua moniperustaisen syrjinnän kohteeksi ja he ovat erityisen alttiita sukupuoleen perustuvan väkivallan ja syrjinnän muodoille, koska he työskentelevät usein heikoissa ja sääntöjenvastaisissa olosuhteissa; katsoo, että olisi toteutettava konkreettisia toimia näiden työntekijöiden huonon kohtelun, epäsäännöllisen palkanmaksun, laittomien irtisanomisten sekä väkivallan tai seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi joutumisen estämiseksi;

Y.  toteaa, että erityisesti kotitaloustyötä hakevat laittomat maahanmuuttajat ovat suuressa vaarassa joutua syrjityiksi ja hyväksikäytetyiksi; toteaa, että laittoman asemansa vuoksi he eivät uskalla puolustautua eivätkä pyytää apua, koska pelkäävät, että heidät havaitaan ja karkotetaan maasta; toteaa, että häikäilemättömät työnantajat käyttävät tätä tilannetta hyväkseen;

Z.  toteaa, että paperittomat naispuoliset maahanmuuttajatyöntekijät joutuvat kohtaamaan huolestuttavan suurta syrjintää ja että he eivät ilmoita hyväksikäytöstä, epäoikeudenmukaisista irtisanomisista, palkkojen maksamatta jättämisestä, väkivallasta, syrjinnästä, huonosta kohtelusta, pakkotyöstä, orjuudesta tai vapauden rajoittamisesta, koska he eivät ole tietoisia oikeuksistaan, heillä on kielellisiä esteitä tai he pelkäävät tulevansa pidätetyiksi tai karkotetuiksi tai menettävänsä työpaikkansa;

AA.  toteaa, että maahanmuuttajanaiset päättävät usein etsiä töitä tai heidät tuodaan etsimään töitä kotitalous- tai hoivatyöntekijöinä, koska näitä työpaikkoja pidetään väliaikaisina ja niissä vaaditaan vähäistä ammatillista pätevyyttä;

AB.  katsoo, että kotitalousavun ja lasten, vammaisten henkilöiden sekä ikääntyneiden hoitotarjonnan kasvava kysyntä on johtanut naisten osuuden lisääntymiseen Eurooppaan suuntautuvassa maahanmuutossa;

AC.  toteaa, että maahanmuuttajanaisten on usein pakko turvautua pimeään työhön;

AD.  ottaa huomioon, että yksityiset työnvälitystoimistot ovat toisinaan sidoksissa naiskauppa- ja pakkotyöverkostoihin tai muihin rikollisiin toimintoihin, joihin kuuluu naisten laiton palkkaaminen ja heidän riistämisensä eri tavoin; ottaa huomioon Eurostatin tiedot, joiden mukaan ihmiskaupan rekisteröidyistä uhreista 80 prosenttia on naisia ja että 19 prosenttia heistä joutuu työntekijöiden hyväksikäytön uhreiksi, hyväksikäyttö kotitaloustyön tekemiseksi mukaan luettuna;

AE.  toteaa, että on kiinnitettävä huomiota lapsityövoiman käyttöön, häirintään ja laajaan työntekijöiden oikeuksien rikkomiseen kotitaloustyön alalla erityisesti jäsenvaltioissa toimivien kolmansien maiden diplomaattien kotitalouksissa, sillä useimmissa tapauksissa kotitaloustyöntekijät ovat tulleet unioniin erilaisilla työluvilla kuin muut kotitaloustyötä tekevät maahanmuuttajat ja kyseisiä kotitalouksia koskee eksterritoriaalisuuden periaate;

AF.  katsoo, että maahanmuuttajien integroiminen työmarkkinoille on tärkeä askel kohti sosiaalista ja kulttuurista osallistamista;

AG.  katsoo, että standardeista poikkeavien ja epätyypillisten sopimusten määrä poikkeaa suuresti eri sukupolvien välillä, mikä vaikuttaa eniten nuoriin naisiin;

AH.  toteaa, että patriarkaalisissa yhteiskunnissa kotitalous- ja hoivatyö on ollut sukupuoleen sidottua ja sille on pitkään ollut tyypillistä työn alhainen arvostus ja näkymättömyys, ja toteaa, että nyky-yhteiskunnissakaan kotitalous- ja hoivatyötä ei pidetä arvokkaana; toteaa, että myös palkallinen kotitalous- ja hoivatyö on aliarvostettua, alipalkattua, suojaamatonta ja puutteellisesti säänneltyä, vaikka kotitaloustyöntekijät myötävaikuttavat panoksellaan miljoonien kotitalouksien hoitoon ja hyvinvointiin;

AI.  katsoo, että kotitalous- tai hoivatyöntekijän työ on usein aliarvostettua ja siten alipalkattua, mikä hankaloittaa näiden työntekijöiden pyrkimyksiä itsenäistyä ja ansaita tarpeeksi ihmisarvoisen elämän elämiseksi ja perheen elättämiseksi;

AJ.  katsoo, että naisten vastuu kotitaloustyöstä on paljon suurempi kuin miesten ja että sitä ei arvioida rahallisesti tai sen arvon tunnustamisen kannalta; ottaa huomioon, että naisten työllisyysaste korreloi sen kanssa, kuinka paljon heillä on perheeseen liittyviä velvollisuuksia; ottaa huomioon, että yli 20 miljoonalla eurooppalaisella (joista kaksi kolmasosaa on naisia) on hoitovastuu aikuisesta huollettavasta henkilöstä, mikä estää heitä käymästä kokoaikatyössä ja lisää näin sukupuolten välistä palkkakuilua ja kasvattaa eläkkeelle jäämässä olevien naisten köyhyysriskiä vanhuudessa;

AK.  ottaa huomioon, että useimpia kotitalous- ja hoivatyöhön kuuluvista tehtävistä pidetään ”naisten työnä” ja että tällä työllä on alhainen status, minkä vuoksi tämän toimialan naiset ansaitsevat vähemmän kuin useimmissa muissa työpaikoissa tai jopa samantyyppisissä töissä mutta eri aloilla työskentelevät naiset ja vähemmän kuin kotitaloustyössä työskentelevät miehet;

AL.  ottaa huomioon, että vaikka lähes 20 prosenttia Euroopan väestöstä on yli 65-vuotiaita ja heidän osuutensa arvioidaan nousevan 25 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä, ajassa mitattuna 80 prosenttia ikäihmisten ja vammaisten henkilöiden päivittäin tai useita kertoja viikossa tapahtuvasta hoidosta on edelleen omaishoitajien ja/tai läheishoitajien vastuulla ja hoivatyöntekijöiden kasvavasta määrästä huolimatta omaishoito on EU:ssa useimmiten 45–70-vuotiaiden naisten (yleensä puolison, keski-ikäisten tytärten ja miniöiden) vastuulla;

AM.  toteaa, että kriisin vuoksi käyttöön otetut julkisen talouden säästötoimet ovat vähentäneet julkisia investointeja hoiva-alalla, mikä on pakottanut monet ihmiset, pääasiassa naiset, vähentämään työaikaansa tai jäämään kotiin, jotta he voivat hoitaa heidän apuaan tarvitsevia ikääntyneitä, sairaita tai lapsia;

AN.  toteaa, että ikääntyneiden yhä suurempi määrä, työikäisten vähenevä määrä ja julkisen sektorin budjettirajoitteet vaikuttavat merkittävästi sosiaalipalveluihin ja että tämä vaikuttaa myös ihmisiin, joiden on yhdistettävä työelämä ja hoitovastuut usein vaikeissa olosuhteissa;

AO.  ottaa huomioon, että talous- ja sosiaalikriisi ja EU:ssa toteutetut julkisen talouden säästötoimet ovat vaikuttaneet huomattavasti sen kansalaisiin ja asukkaisiin, lisänneet työpaikkojen epävarmuutta, köyhyyttä, työttömyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä sekä johtaneet siihen, että ihmisillä on rajallinen mahdollisuus tai ei lainkaan mahdollisuuksia käyttää julkisia palveluja ja sosiaalipalveluja;

AP.  panee merkille, että useimmissa jäsenvaltioissa pitkäaikaishoitoa koskevat nykyiset toimintamallit eivät ole sopivia vastaamaan ikääntyvien yhteiskuntien tarpeisiin ja useimmat jäsenvaltiot eivät vielä ole ottaneet väestörakenteen muutosta huomioon toimintapoliittisissa aloitteissaan;

AQ.  katsoo, että perheiden tavat, tottumukset ja muodot ovat kaikki kehittyneet huomattavasti, jolloin kotitaloustyöntekijöiden tarve kasvaa ja syntyy väistämättä uusia hoito- ja tukitarpeita nykyaikaisissa kotitalouksissa ja varsinkin niissä, joissa naiset työskentelevät kodin ulkopuolella tai jotka ovat yksihuoltajaperheitä;

AR.  toteaa, että monet hoivaa tarvitsevat asuvat myös alueilla, joilla on niukasti julkisia palveluja tai joilla heidän on eristyneisyyden tai muiden olosuhteiden vuoksi vaikea saada ammattihoitajien apua tai päästä julkisiin tai yksityisiin hoivalaitoksiin, ja huomauttaa, että heitä saattavat hoivata ainoastaan muut kuin ammattihoitajat, jotka ovat hyvin usein, vaikkakaan eivät aina, perheenjäseniä;

AS.  ottaa huomioon, että joissakin jäsenvaltioissa ei ole laadukasta terveydenhuoltopalvelua, joka olisi kaikkien saatavilla tuloista riippumatta, eli katsoo, että palvelujen olisi oltava kaikkien käyttäjien ja heidän perheidensä saatavilla ja kohtuuhintaisia;

AT.  ottaa huomioon, että tuki- ja hoivapalelujen jonotuslistojen piteneminen lisää kotitalous- ja hoivatyöntekijöiden käyttöä, mikä johtaa usein näistä palveluista riippuvaisten henkilöiden köyhtymiseen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen;

AU.  toteaa, että riittävän suojelun tarjoaminen vammaisille henkilöille, ikääntyneille, sairaille, hoivaa tarvitseville ja alaikäisille on yksi EU:n perusperiaatteista ja että kotitalous- ja hoivatyö on ala, joka on olennaisen tärkeä tämän suojelun säilyttämisen kannalta;

AV.  ottaa huomioon, että oikeus erilaisiin kotona tarjottaviin palveluihin sekä asumis- ja laitospalveluihin ja muihin yhteiskunnan tukipalveluihin, mukaan luettuna henkilökohtainen apu, vahvistetaan vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen 19 ja 26 artiklassa;

AW.  ottaa huomioon, että kohtuuhintaan käytettävissä olevilla naispuolisilla kotitalous- ja hoivatyöntekijöillä on merkittävä rooli sekä taloudellisesti että yhteiskunnallisesti, sillä he mahdollistavat, että pääasiassa muut naiset voivat edetä urallaan ja nauttia sosiaalisesta elämästään vapaasti, ja heidän työnantajansa voivat heidän avullaan sovittaa työ- ja perhe-elämänsä paremmin yhteen ja samalla moni saa mahdollisuuden työntekoon;

AX.  ottaa huomioon, että kotitalouksille tarjotut palvelut, työnteko perheissä ja kotihoito voivat parantaa taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta EU:ssa;

AY.  toteaa, että ala on taloudellisesti merkittävä ja se tarjoaa työmahdollisuuksia suurelle osalle työvoimaa, etenkin niille työntekijöille, joiden ammattipätevyys on heikko;

AZ.  toteaa, että kotitalous- ja hoivatyö on uusia työpaikkoja luova ala; katsoo, että näiden työpaikkojen on oltava laadukkaita, koska tämän alan työntekijöiden tekemän työn ansiosta monet ihmiset voivat olla taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti aktiivisia kodin ulkopuolella;

BA.  toteaa, että säännelty ja virallisesti ilmoitettu kotitalous- ja hoivatyö parantaa sitä tekevien ihmisten elämän laatua, tarjoaa heille mahdollisuuden sosiaalipalveluihin ja suojan hyväksikäyttöä ja syrjintää vastaan, vähentää köyhyyden riskiä, marginalisoitumista, leimautumista ja kasvojen menetystä sekä antaa työnantajalle paremmat takeet laadukkaasta palvelusta ja auttaa lisäämään jäsenvaltioiden verotuloja sosiaaliturvan rahoittamiseksi;

BB.  toteaa, että joissakin EU:n jäsenvaltioissa laajalle levinnyt käytäntö kotitalous- ja hoivatyöntekijöiden palkkaamisessa ovat työnantajan ja kotitalouden omistajan tai huollettavana olevan henkilön kahdenväliset sopimukset pikemminkin kuin viralliset välineet, kuten valtion organisaatiot tai yritykset ja yhtiöt;

BC.  katsoo, että kotitalous- ja hoivatyöntekijöillä on oikeus ihmisarvoiseen elämään ottaen huomioon heidän työn ja perhe- ja yksityiselämän yhdistämistä koskevat tarpeensa erityisesti perheessä asuvien kotitaloustyöntekijöiden tapauksessa, ja että heillä on oltava samat sosiaaliset ja työoikeudet kuin muillakin työntekijöillä;

BD.  toteaa, että kotitaloustyöntekijöiden ihmisarvoista työtä koskeva ILOn yleissopimus nro 189 ja suositus nro 201 ovat historiallisesti merkittäviä kansainvälisiä normeja, joilla pyrittiin parantamaan kymmenien miljoonien kotitaloustyöntekijöiden oloja maailmanlaajuisesti; toteaa, että suurin osa kotitaloustyöntekijöistä on naisia ja että ILOn yleissopimuksessa määrätyt uudet normit ovat tärkeä askel sukupuolten tasa-arvon edistämisessä työelämässä ja naisten tasavertaisten oikeuksien ja oikeussuojan varmistamisessa; panee merkille, että sopimuksen ratifioineiden 22 valtion joukossa on ainoastaan kuusi jäsenvaltiota (Belgia, Suomi, Saksa, Irlanti, Italia ja Portugali);

BE.  toteaa, että ILOn yleissopimuksella nro 189 pyritään kotitaloustyön lailliseen tunnustamiseen niin, että oikeudet ulotetaan kaikkiin kotitaloustyöntekijöihin ja estetään väkivalta ja väärinkäytökset;

BF.  ottaa huomioon, että 48 valtiota on jo ratifioinut vuoden 1990 kansainvälisen yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista ja 18 muuta on allekirjoittanut sen, mutta yksikään EU:n jäsenvaltio ei ole tähän päivään mennessä allekirjoittanut tai ratifioinut sitä;

BG.  toteaa, että kotitalous- ja hoivatyöntekijät ovat sosiaaliturvajärjestelmien merkittäviä maksajia, mutta heidän osuutensa on usein aliarvostettu, väärinymmärretty tai se jätetään vaille huomiota tätä alaa koskevista uudistuksista käytävissä keskusteluissa;

BH.  toteaa, että kotitalous- ja hoivatyöntekijöiden työsuhteet ovat hyvin erilaisia eri jäsenvaltiossa ja että he ovat voivat olla alipalkattuja, pimeän työn tekijöitä, paperittomia työntekijöitä tai ilman työsopimusta työskenteleviä maahanmuuttajia ja tietyissä maissa kotitalous- ja hoivatyö voi olla myös julkista sosiaalipalvelua tai yksityisiä sosiaalipalveluja, joita tarjoavat yritykset, välitystoimistot, yhdistykset ja osuuskunnat, tai se voi olla yksityisten toimijoiden suoraa työllistämistä;

BI.  toteaa, että EU:ssa myös miehiä toimii kotitaloustyöntekijöinä etenkin hoivatyössä ja että heidän osaltaan edellytetään samaa suojelun ja tuen tasoa, jotta ehkäistään mahdollinen sukupuoleen perustuva syrjintä ja varmistetaan, että sukupuolilla on yhtäläiset mahdollisuudet työmarkkinoilla Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 19 ja 153 artiklan mukaisesti;

BJ.  katsoo, että useimmilla kotitaloustyöntekijöiden työnantajilla ei ole käsitystä työntekijöiden velvoitteista ja oikeuksista;

BK.  toteaa, että työsuojelutarkastukset eivät usein ulotu kotitaloustyöhön, koska seuranta alalla on puutteellista useimmissa jäsenvaltioissa;

BL.  ottaa huomioon, että oikeusjärjestelyt ovat usein vaikeasti työlainsäädännön rikkomisen sekä hyväksikäytön tai riiston uhrien saatavilla; toteaa, että pelko karkotuksesta ja eristämisestä työpaikalla sekä vaikeudet saada oikeudellista tukea saattavat muodostaa ratkaisevia esteitä laittomasti maassa oleville maahanmuuttajataustaisille kotitalous- ja hoivatyöntekijöille;

BM.  katsoo, että miespuolisten kotitalous- ja hoivatyöntekijöiden tilannetta ei saa jättää huomiotta ja että heidän erityisongelmistaan ja haasteistaan olisi laadittava mietintö pikimmiten;

BN.  toteaa, että nykyinen toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä annettu direktiivi (89/391/ETY) kattaa virallisesti palkatut kotitalous- ja hoivatyöntekijät mutta ei työntekijöitä, jotka on suoraan palkattu yksityisiin kotitalouksiin;

1.  katsoo, että EU:n on yleisesti tunnustettava kotitalous- ja hoivatyö ammatiksi sekä sen arvo todellisena työnä, sillä tämän ammattialan tunnustaminen todennäköisesti vähentää laitonta työntekoa ja edistää sosiaalista osallisuutta, ja kehottaakin jäsenvaltioita vahvistamaan yhteisiä sääntöjä kotitalous- ja hoivatyöstä;

2.  kehottaa komissiota esittämään kotitalous- ja hoivatyötä koskevia niin lainsäädännöllisiä kuin muita kuin lainsäädännöllisiä toimintapoliittisia välineitä ja määrittelemään näin kotitalous- ja hoivatyön laatua koskevat suuntaviivat; katsoo, että tällaisissa aloitteissa olisi keskityttävä

a)  ottamaan käyttöön yleinen kehys kotitalous- ja hoivatyön ammattimaistamiseksi niin, että se johtaa asiaankuuluvien ammattien ja taitojen ja urakehityksen tunnustamiseen ja standardointiin, mihin kuuluu myös kertyneet oikeudet jäsenvaltioiden erityispiirteiden mukaisesti;

b)  ehdottamaan kiireellisesti hoivatyöntekijöiden lomaa koskevaa direktiiviä ja muiden kuin ammattihoitajien aseman tunnustamiseksi kehystä, joka tarjoaisi heille palkkauksen ja sosiaalisen suojelun vähimmäistason sinä aikana, kun he tekevät hoivatyötä, sekä koulutustukea ja erityistoimia, jotka auttaisivat heitä parantamaan elin- ja työolojaan;

3.  pitää myönteisenä, että komissio on sitoutunut aloitteeseen, joka koskee ”uutta alkua” työssäkäyville vanhemmille ja hoivatyön tekijöille;

4.  kehottaa jäsenvaltioita vaatimaan asianomaista ammatillista pätevyyttä sellaiseen kotitaloustyöhön (vanhusten, lasten ja vammaisten henkilöiden avustaminen), jossa edellytetään erityistä osaamista ja pätevyyttä;

5.  katsoo, että kotitalous- ja hoivatyöala sekä sen ammattimaistaminen voi luoda työpaikkoja ja kasvua, ja katsoo tämän vuoksi, että työstä on maksettava kohtuullinen korvaus; katsoo, että ratkaisut voisivat kuulua sosiaalisen innovoinnin malliin;

6.  on sitä mieltä, että kotitaloustyöntekijöiden ammattimaistuminen parantaa alan houkuttavuutta ja tarjottujen palvelujen laatua ja edistää ihmisarvoista ja tunnustettua työtä;

7.  korostaa, että alalla on edistettävä kotitalous- ja hoivatyötä tekevien valmiuksien ja tutkintojen tunnustamista, jotta voidaan edistää heidän ammatillista kehittymistään; korostaa, että ikääntyvien ja lasten parissa työskenteleville on järjestettävä erityiskoulutusta, jolla pyritään edistämään laadukkaita työpaikkoja, laadukasta työtä ja parempia työoloja, mihin kuuluu virallisten sopimusten tekeminen, koulutuksen pääsyn edistäminen sekä yhteiskunnan antaman tunnustuksen parantaminen; toteaa, että on tärkeää varmistaa hankittujen taitojen ja tutkintojen sekä työkokemuksen todentaminen ja varmentaminen sekä edistää urakehitystä; katsoo, että tätä varten on ehdottomasti järjestettävä koulutus- ja uudelleenkoulutuskursseja;

8.  kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioita luomaan järjestelmiä, jotka koskevat kotitalous- ja hoivatyötä tekevien naisten työn ammatillistamista sekä heidän koulutustaan, heidän ammattitaitonsa jatkuvaa kehittämistä ja heidän pätevyytensä tunnustamista sekä tarvittaessa luku- ja kirjoitustaidon hankkimista, jotta heillä olisi paremmat mahdollisuudet henkilökohtaisen, ammatillisen ja uran kehityksen kannalta;

9.  pyytää tällä välin jäsenvaltioita sääntelemään kaikkia työsuhteita työantajina toimivien kotitalouksien ja työnantajan kotitaloudessa tekemistään palveluista palkkaa saavien työntekijöiden välillä;

10.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään selkeän sääntelykehyksen, jossa annetaan kotitalous- ja hoivatyöntekijöille mahdollisuus laillisiin ja järjestäytyneisiin työsuhteisiin ja jossa määritellään osapuolten oikeudet ja velvollisuudet, jotta taataan oikeusvarmuus sekä alan työntekijöille että heidän mahdollisille työnantajilleen; pyytää, että otetaan huomioon tällaisen työsopimuksen erityispiirteet ja se, että moni työnantaja on yksityishenkilö, joka ei välttämättä tunne kaikkia asiaan liittyviä juridisia muodollisuuksia;

11.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan päättäväisiä toimia kotitalous- ja hoivatyön aloilla, jotka tuottavat suurta lisäarvoa talouteen; kehottaa niitä sen vuoksi tunnustamaan alalla tehtävän työn ammatiksi ja varmistamaan työlainsäädännön tai työehtosopimusten avulla, että kotitalous- ja hoivatyötä tekevillä on työntekijöille kuuluvat oikeudet ja sosiaaliturva, etenkin palkkojen, työajan, työterveyden ja -turvallisuuden, lomien, äitiysloman, eläkeoikeuksien sekä ammattitaidolle annettavan tunnustuksen osalta, samalla kun otetaan huomioon alan erityispiirteet;

12.  tukee kotitaloustyöntekijöiden ihmisarvoista työtä koskevaa ILOn yleissopimusta nro 189, jota täydentää suositus nro 201, sillä siinä käsitellään yleisesti työntekijöiden tarpeita tulla turvatuksi työoikeudella ja pyydetään sosiaalisia oikeuksia, syrjinnän torjuntaa ja yhdenvertaista kohtelua;

13.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ratifioimaan kiireellisesti ILO:n yleissopimuksen nro 189 ja varmistamaan, että sitä sovelletaan tiukasti, jotta voidaan kohentaa työoloja ja varmistaa, että noudatetaan kyseisen yleissopimuksen artikloja ja ILOn vuonna 2011 antamaa suositusta nro 201; muistuttaa, että ILOn peruskirjan mukaisesti hallitusten on saatettava yleissopimus ja suositus lainsäädäntöelintensä käsiteltäväksi, jotta edistetään toimia niiden täytäntöönpanemiseksi, ja että yleissopimuksen lainsäädäntöelinten käsiteltäväksi saattamisella pyritään myös edistämään sen ratifioimista;

14.  katsoo, että yleissopimuksen ratifiointi kaikissa jäsenvaltioissa olisi tärkeä askel kohti ihmisoikeuksien edistämistä ja suojelua ja voimakas poliittinen signaali kaikkiin työntekijöihin ja etenkin naispuolisiin kotitaloustyöntekijöihin kohdistuvaa kaikenlaista hyväksikäyttöä, häirintää ja väkivaltaa vastaan;

15.  pyytää EU:n toimielimiä tarkistamaan kaikkia unionin direktiivejä, jotka ovat ristiriidassa ILOn yleissopimuksen nro 189 kanssa;

16.  kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään kotitalous- ja hoivatyöntekijät kaikkiin työtä, terveydenhuoltoa, sosiaaliturvaa, vakuutuksia ja syrjinnän torjumista koskeviin kansallisiin säädöksiin ja tunnustamaan näin heidän panoksensa taloudessa ja yhteiskunnassa; kehottaakin komissiota harkitsemaan sellaisten unionin direktiivien tarkistamista, jotka mahdollisesti jättävät kotitalous- ja hoivatyöntekijät muiden alojen työntekijöillä olevien oikeuksien ulkopuolelle;

17.  panee merkille eräiden jäsenvaltioiden vastahakoisuuden antaa säännöksiä yksityisyyden alaan kuuluvasta asiasta; katsoo kuitenkin, että jos mitään ei tehdä, hinta muodostuu korkeaksi sekä yhteiskunnan että asianomaisten työntekijöiden kannalta; painottaa, että hoivatyöntekijöiden kysynnän ennustettu kasvu etenkin kotitalouksissa tekee tällaisista säännöksistä välttämättömiä, jotta näitä työntekijöitä voidaan täysipainoisesti suojella; kehottaa siksi jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia toteuttamaan ILO:n yleissopimuksen nro 189 17 artiklan mukaisesti toimenpiteitä asianmukaisen ja riittävän tarkastusjärjestelmän käyttöön ottamiseksi ja asianmukaisten seuraamusten langettamiseksi tapauksissa, joissa on rikottu työsuojelulainsäädäntöä ja -säännöksiä;

18.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan riittävän työsuojelun tason esimerkiksi äitiyssuojelun yhteydessä ja toteuttamaan toimia työperäisten tapaturmien sekä loukkaantumisvaaran ja ammattitautien ehkäisemiseksi; painottaa tarvetta parantaa tällä alalla jo työskentelevien henkilöiden tietämystä käytännönläheisten koulutus- ja uudelleenkoulutussuunnitelmien avulla; toteaa, että tällaiseen koulutukseen olisi kuuluttava sellaisten riskien hallinta, jotka koskevat tehtäviä, jotka on suoritettava tietyssä asennossa tai tietyin liikkein, sekä biologisten ja kemiallisten riskien hallinta ja apuvälineiden käyttö;

19.  kehottaa komissiota arvioimaan työterveydestä ja -turvallisuudesta annetussa direktiivissä 89/391/ETY säädettyä poikkeusta;

20.  pitää tärkeänä torjua epävarmoja työsuhteita ja pimeää työtä, koska ne vaikuttavat vakavasti kotitaloustyöntekijöihin, myös erityisesti naispuolisiin maahanmuuttajatyöntekijöihin, ja heikentävät heidän jo ennestään heikkoa asemaansa; korostaa, että tällaiset käytännöt, lapsityövoiman käyttö mukaan luettuna, on tärkeää kitkeä ja tekijät on asetettava syytteeseen; kannattaa tässä yhteydessä, että kotitalous- ja hoivatyöntekijöiden epävarmaan tilanteeseen puututaan pimeän työn vastaisen eurooppalaisen foorumin yhteydessä; muistuttaa, että pimeä työ vie heiltä sosiaaliturvan ja sillä on kielteinen vaikutus heidän työoloihinsa terveyden ja turvallisuuden kannalta; toivoo, että eurooppalainen pimeän työn vastainen foorumi ehkäisee ja torjuu pimeää työtä, sillä harmaa talous on uhka työsuhdeturvalle, vaikuttaa useiden pimeästi työskentelevien hoivatyöntekijöiden antaman hoivan laatuun ja työoloihin, vaarantaa sosiaaliturvajärjestelmän kestävyyden ja vähentää valtion verotulojen määrää;

21.  kehottaa jäsenvaltioita etsimään uusia entistä parempia tapoja, joilla ehkäistään, paljastetaan ja torjutaan kotitalous- ja hoivatyöalalla yleistä pimeää työtä, ja puuttumaan erityisesti ihmiskauppaa ja työvoiman hyväksikäyttöä koskeviin tapauksiin sekä tapauksiin, joissa yritykset tarjoavat kotitaloustyö- ja hoiva-alan palveluja hyödyntämällä pimeää työvoimaa ja näennäistä itsenäisenä yrittäjänä toimimista, jotta voidaan suojella työntekijöitä ja edistää siirtymistä pimeästä työstä laillisiin työsuhteisiin parantamalla suojelua sekä tehostamalla ja sujuvoittamalla valvonta- ja tarkastusmekanismeja;

22.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että EU:hun on mahdollista muuttaa laillista tietä, ja ottamaan käyttöön kohdennettuja laillisen maahanmuuton ohjelmia; korostaa, että jäsenvaltioiden on tehtävä kahdenvälisiä sopimuksia niiden valtioiden kanssa, jotka tilastojen mukaan ovat kotitalous- ja hoivatyöntekijöiden lähettäjämaita, jotta voidaan säännellä lähetys- ja vastaanottovirtaa ja auttaa tällä tavalla torjumaan ihmiskauppa- ja pakkotyöverkostoja ehkäisten samalla sosiaalista polkumyyntiä; kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta, jonka Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous hyväksyi 18. joulukuuta 1990;

23.  muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että diplomaattisia suhteita koskevan vuonna 1961 tehdyn Wienin yleissopimuksen nojalla diplomaattiset edustustot ovat velvollisia noudattamaan isäntävaltionsa lakeja ja asetuksia, työlainsäädäntö mukaan luettuna, ja kannustaa jäsenvaltioita soveltamaan yleissopimusta tehokkaasti, jotta vältetään tilanteet, joissa diplomaattien kotitaloudet välttävät rangaistukset, kun kotitaloustyöntekijää on hyväksikäytetty; pyytää myös jäsenvaltioita harkitsemaan, kuinka diplomaattikunnassa ja diplomaattikunnalle työskenteleviä voidaan suojella paremmin ja kuinka kotitaloustyöntekijöille voidaan antaa oikeus vaihtaa työpaikkaa;

24.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kotitalous- ja hoivatyöntekijöiden viisumit sallivat heidän vaihtaa työnantajaa, jos heitä on hyväksikäytetty tai heidän ihmisoikeuksiaan on loukattu tai jos heidän työympäristönsä ei täytä vaadittuja normeja tai jos katsotaan, että työolot eivät muutoin täytä kansallisessa tai unionin työlainsäädännössä säädettyjä kansallisia normeja;

25.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään laillistamista koskevia järjestelmiä aiempien kokemusten perusteella, sillä näin voitaisiin vähentää laittomien maahanmuuttajatyöntekijöiden altistumista riistolle ja hyväksikäytölle; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan ja suojelemaan kotitalous- tai hoivatyötä laittomasti tekeviä työntekijöitä, kun he päättävät irrottautua pimeän työn noidankehästä;

26.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään sellaisten ihmiskauppatapausten tutkintaa, jotka on tehty riistotarkoituksessa ja etenkin kotitaloustyöntekijän riistämiseksi sekä parantamaan mekanismeja riiston uhrien havaitsemiseksi ja suojelemiseksi ja osallistamaan ihmiskaupan ja vakavan riiston havaitsemiseen kansalaisjärjestöt, ammattiliitot, viranomaiset ja kaikki kansalaiset;

27.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laajentamaan ihmiskaupan torjumiseksi käyttöön otettuja välineitä ja mekanismeja, joista voidaan mainita vireillepanomekanismit ja tilapäiset oleskeluluvat, ja tarkistamaan niitä niiden soveltamisalan laajentamiseksi sellaisiin vakaviin riistotapauksiin, joihin ei sisälly ihmiskauppaa;

28.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan ILOn yleissopimuksen nro 189 17 artiklan mukaisesti käyttöön vaikuttavia ja helposti käytettävissä olevia muutoksenhakumekanismeja ja -keinoja, joilla varmistetaan kansallisten lakien ja säännösten noudattaminen kotitaloustyöntekijöiden suojelemiseksi; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita laatimaan ja toteuttamaan kansallisten lakien ja säännösten mukaisesti työsuojelutarkastuksia, toimeenpanoa ja seuraamuksia koskevia toimenpiteitä siten, että kotitaloustyön erityispiirteet otetaan asianmukaisesti huomioon; katsoo, että kyseisissä toimenpiteissä on, sikäli kuin se sopii yhteen kansallisten lakien ja säännösten kanssa, määriteltävä edellytykset, joilla voidaan myöntää pääsy kotitalouden tiloihin ottamalla yksityisyys samalla asianmukaisesti huomioon; pyytää jäsenvaltioita harkitsemaan kansallisten säännösten mukaisesti mekanismeja, joilla puututaan tehokkaasti hyväksikäyttöön, kuten kotitarkastuksia silloin, kun on perustetta epäillä hyväksikäyttöä;

29.  on huolestunut siitä, että välitystoimistojen ja -yritysten kautta kotitalous- ja hoivatyötä tekevien naisten palvelukseen ottamisen valvontaa ja seurantaa koskevia tarkastuksia ei tehdä riittävästi, ja painottaa, että on lisättävä viranomaistarkastajien ja -tarkastusten määrää, jotta lakien noudattaminen varmistetaan;

30.  vaatii jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet tarkastusten lisäämiseksi ja löytämään innovatiivisia yksityisyyttä kunnioittavia tarkastusmenetelmiä erityisesti yksityiskoteja varten, sillä tarkastajilla ei ole pääsyä näihin ilman oikeuden päätöstä, ja opastamaan tarkastajia ja kouluttamaan heidät asianmukaisesti, jotta poistetaan kotitaloustyöntekijöihin kohdistuva huono kohtelu, hyväksikäyttö, mukaan lukien taloudellinen hyväksikäyttö, ja väkivaltaiset teot tai seksuaalinen hyväksikäyttö;

31.  kehottaa jäsenvaltioita järjestämään kampanjoita näkyvyyden parantamiseksi ja ymmärtämyksen lisäämiseksi kotitalous- ja hoivatyön laillistamisesta koituvista hyödyistä suuren yleisön ja yksityisten elinten keskuudessa, jotta kotitalous- ja hoivatyölle annetaan sen ansaitsema arvo ja tunnustetaan kotitalous- ja hoivatyötä tekevien naisten työn tärkeys ja merkitys yhteiskunnan toimivuuden kannalta; kehottaa jäsenvaltioita samaan aikaan lisäämään tietoisuutta siitä, että yksityisissä kotitalouksissa tapahtuu vakavaa riistoa, ja vahvistamaan, että näiden työntekijöiden riistoon sovelletaan nollatoleranssia;

32.  kehottaa jäsenvaltioita käynnistämään kampanjoita, joilla pyritään lisäämään tietoisuutta kotitalous- ja hoivatyöntekijöiden sekä työnantajien oikeuksista ja velvollisuuksista sekä hyväksikäytön vaikutuksista ja riskeistä kotitaloustyöalalla,sekä edistämään kotitalous- ja hoivatyön tunnustamista; suosittaa jäsenvaltioille, että ne laativat toimintasuunnitelmia;

33.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan ja parantamaan yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa tiedotusta kotitalous- ja hoivatyöntekijöiden oikeuksista ja varmistamaan, että tiedot ovat mahdollisimman hyvin kaikkien työntekijöiden saatavilla; suosittaa eräiden jäsenvaltioiden soveltamien parhaiden käytänteiden perusteella, että alueellisella ja paikallisella tasolla perustetaan tiedotuspisteitä, puhelinpalveluja ja verkkosivustoja, joilla annetaan myös erilaisten kampanjoiden avulla neuvoja ja tietoja kotityö- ja hoiva-alan työntekijöiden oikeuksista kunkin jäsenvaltion kansallisella kielellä ja muilla soveltuvilla kielillä; korostaa, että myös kansalaisyhteiskuntaa edustavien järjestöjen, kuten naisten ja maahanmuuttajien hyväksi toimivien järjestöjen, olisi voitava antaa kyseisiä tietoja; korostaa, että näitä välineitä on kehitettävä siten, että mahdollistetaan parhaiden käytäntöjen soveltaminen sekä neuvojen ja ohjeiden antaminen mahdollisille työnantajille, mukaan luettuina perheet ja välitystoimistot, ja että olisi tarjottava työsopimusmalleja, joilla varmistetaan, että työnantajat huolehtivat vastuustaan;

34.  vaatii, että kaikilla aloilla suhtaudutaan ankarasti yrityksiin, joiden liiketoimintamalli perustuu laittomien työntekijöiden hyväksikäyttöön toimintakulujen minimoimiseksi, voittojen maksimoimiseksi ja laillisten yritysten saamiseksi pois alalta;

35.  kehottaa ammattiliittoja lähestymään kaikkia kotitalous- ja hoivatyötä tekeviä hienotunteisesti ja käyttämään menetelmiä, jotka on mukautettu näiden työntekijöiden erityiseen työympäristöön ja heidän työpaikkojensa epävarmuuteen;

36.  korostaa tärkeää roolia, joka ammattiliitoilla voi olla työntekijöiden järjestäytymisessä ja tiedottamisessa heitä koskevista oikeuksista ja velvoitteista; panee merkille, että tällä tavoin kotitaloustyöntekijät voivat olla edustettuina yhtenäisesti, neuvotella kollektiivisesti sopimuksistaan sekä puolustaa oikeuksiaan ja etujaan;

37.  vaatii työmarkkinaosapuolten ja erityisesti ammattiliittojen vankkaa edustusta EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla, jotta voidaan tehostaa kansallisten käytänteiden mukaisesti alakohtaisia työehtosopimusneuvotteluja asianmukaisten työolojen edistämiseksi ja tukemiseksi tehokkaasti näillä aloilla; edellyttää myös ammattijärjestöjen sekä kotitalousalan työntekijöiden kanssa ja puolesta toimivien järjestöjen ja muiden kansalaisyhteiskuntaa edustavien järjestöjen vankkaa edustusta; edellyttää sen varmistamista, että ne ovat täysin perillä haasteista, joita kotitalous- ja hoivatyötä tekevien naisten oikeuksien turvaamiseen liittyy;

38.  pitää valitettavana, että kotitalous- ja hoivatyötä tekevät naiset ovat edelleen heikosti edustettuina ammattiliitoissa eri jäsenvaltioissa, ja painottaa tarvetta kannustaa näitä naispuolisia työntekijöitä liittymään ammattiliittoihin;

39.  korostaa myös, että on tärkeää ryhmittää työnantajat liittoihin tai muunlaisiin organisaatioihin kansallisella tasolla, sillä ilman työnantajaorganisaatioita toimet kotitalous- ja hoivatyön laillistamiseksi sekä työolojen parantamiseksi ja näiden työpaikkojen houkuttelevuuden lisäämiseksi ovat turhia;

40.  panee merkille, että yksityistalouksien työnantajilla on keskeinen rooli oikeudenmukaisten työehtojen ja -oikeuksien noudattamisessa; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että työnantajille ja työntekijöille on saatavilla relevanttia tietoa;

41.  kehottaa komissiota toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, jotta voidaan paremmin seurata kotitalous- ja hoivatyöntekijöiden suojatonta ja aliarvostettua ammattia ja kerätä tietoja siitä sekä ehdottaa toimia tämän ilmiön torjumiseksi;

42.  pyytää komissiota ja toimivaltaisia EU:n virastoja tekemään tutkimuksen, jossa vertaillaan erilaisia säännellyn kotitaloustyön järjestelmiä ja kerätään tietoja jäsenvaltioiden tilanteesta; katsoo, että näitä tietoja olisi hyödynnettävä jäsenvaltioiden välisessä hyvien käytänteiden vaihdossa, jotta kotitaloustyöntekijöiden hyväksikäyttöä voitaisiin torjua parhain mahdollisin keinoin; pyytää komissiota teettämään tutkimuksen EU:ssa työskentelevien kotitalous- ja hoivatyöntekijöiden maksuosuuksista jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmiin ja talouksiin;

43.  kannustaa parhaiden käytäntöjen vaihtoon jäsenvaltioiden välillä toimien ja vaikutusten parantamiseksi;

44.  uskoo, että tiettyjen jäsenvaltioiden parhaiden käytäntöjen omaksuminen ja niiden mukauttaminen voisi johtaa kotitalous- ja hoivatyöntekijöiden laillisiin työmuotoihin;

45.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita keräämään, analysoimaan ja julkaisemaan luotettavia iän, sukupuolen ja kansalaisuuden mukaan jaoteltuja tilastotietoja, jotta mahdollistetaan tietoon perustuvat keskustelut etsittäessä parhaita ratkaisuja kotitaloustyöalan ammatillistamiseen; pyytää, että Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiölle ja Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirastolle annetaan tehtäväksi suunnitella menetelmiä suojelua, valitusten tekemistä ja valistustyötä varten;

46.  kehottaa komissiota sisällyttämään kotitalous- ja hoivatyöalan tilannetta koskevat keskustelut työllisyyskomitean (EMCO) esityslistalle;

47.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan asiaa koskevaa lainsäädäntöä ja kansallisia lakeja arvioitaessa ja ehdotettaessa siitä, että kotitalous- ja hoivatyöntekijöiden edut otetaan huomioon ja että samalla kunnioitetaan kansallisen tason toimivaltaa;

48.  tunnustaa omaishoitajina toimivien perheenjäsenten ja vapaaehtoisten (epävirallinen hoito) valtavan sosiaalisen ja taloudellisen merkityksen ja on tietoinen siitä, että heidän vastuunsa lisääntyy palvelujen tarjonnan supistamisen tai palvelujen kustannusten kasvun myötä;

49.  panee merkille pitkäaikaista laitoshoitoa tarvitsevien henkilöiden määrän lisääntymisen ja vammaisten henkilöiden entistä pahemman sosiaalisen syrjäytymisen EU:ssa, mikä on selkeästi vastoin vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaan YK:n yleissopimukseen ja Euroopan vammaisstrategiaan 2010‒2020 perustuvia EU:n sitoumuksia;

50.  katsoo, että olisi edistettävä tuettujen kotihoitopalvelujen kehittämistä sellaisen itsenäisen elämänmuodon mahdollistamiseksi, jossa esimerkiksi vammaisella henkilöllä, varsinkin vakavasti vammaisella henkilöllä, on mahdollisuus valita ja käyttää pätevien ammattilaisten palveluita omassa kodissaan;

51.  korostaa, että jäsenvaltioiden on varmistettava helposti saatavilla olevien, kohtuuhintaisten, laadukkaiden ja osallistavien lasten-, vammais- ja vanhustenhoitopalvelujen saatavuus ja varmistettava niiden asianmukainen rahoitus, jotta voidaan minimoida syyt näiden tehtävien hoitamiseen epäviralliselta tai epävarmalta pohjalta ja parantaa hoitoalan ammattilaisten tekemän työn arvon tunnustamista; korostaa, että jäsenvaltioiden on kehitettävä perheille sekä virallisille ja epävirallisille hoitajille tarkoitettuja tukipalveluja;

52.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään työhönottoa sosiaalihuoltopalveluissa ja lisäämään alan kiinnostavuutta mahdollisena uravaihtoehtona;

53.  vaatii jäsenvaltioita investoimaan pysyvien laadukkaiden työpaikkojen luomiseen kotitalous- ja hoivatyön alalla myös käyttämällä unionin rahastoja, kuten Euroopan sosiaalirahastoa (ESR) ja työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevaa Euroopan unionin ohjelmaa;

54.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan ja edistämään innovatiivisia ratkaisuja ja investointeja sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluihin, joilla on suuri potentiaali luoda työpaikkoja, ja katsoo, että näillä palveluilla on keskeinen merkitys ikääntyvien yhteiskuntien tarpeisiin ja yleensäkin väestörakenteen muutokseen vastaamiseksi ja ne ovat tarpeen kriisin kielteisten sosiaalisten seurausten käsittelemiseksi;

55.  kehottaa komissiota vaihtamaan tietoja ja kotitalous- ja hoivatyöntekijöiden yhdistysten ja osuuskuntien hyviä käytäntöjä, jotka on sisällytetty EU:n yhteisötalouden malleihin;

56.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään kotitalous- ja hoivapalvelualojen työntekijöiden osuuskuntien perustamista kiinnittäen erityistä huomiota maaseutualueisiin, sillä tällä on myönteisiä vaikutuksia laadukkaiden ja kestävien työpaikkojen luomiselle erityisesti niille työntekijöille, joilla on vaikeuksia päästä työmarkkinoille;

57.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että nuoret kotitaloustyöntekijät eivät keskeytä koulunkäyntiään työnteon vuoksi;

58.  kehottaa komissiota tarkistamaan miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annettua direktiiviä 2006/54/EY; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita panemaan tämän direktiivin johdonmukaisesti täytäntöön;

59.  pyytää jäsenvaltioita harkitsemaan kannustimia, joilla rohkaistaan käyttämään laillisia kotitalous- ja hoivatyöntekijöitä; kannustaa jäsenvaltioita toteuttamaan yksinkertaisia ilmoitusjärjestelmiä, joiden avulla ehkäistään ja torjutaan laitonta työntekoa, kuten Euroopan talous- ja sosiaalikomitea suosittelee lausunnossaan perheille suunnattujen palvelujen kehittämisestä työllisyysasteen nostamiseksi ja sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi työelämässä (SOC/508); suosittaa, että komissio edistää parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä ja ottaa mallia onnistuneista esimerkeistä, joilla on ollut myönteinen vaikutus alaan sosiaali- ja työmarkkinapoliittisesti ja joita ovat muun muassa palvelusetelijärjestelmä Belgiassa ja vastaava järjestelmä Ranskassa (le chèque emploi service universel, CESU);

60.  suosittaa, että jokaisessa jäsenvaltiossa laaditaan kotitalous- ja hoivatyötä koskeva yhteisymmärrykseen perustuva sopimus sen jälkeen, kun on asiasta on keskusteltu sosiaalityöntekijöiden, työnantajien ja naispuolisten työntekijöiden välillä;

61.  pitää hyödyllisenä mukauttaa lainsäädäntöä joustavien mutta pääosin varmojen sopimusjärjestelyjen luomiseksi kotitalous- ja hoivatyöntekijöiden ja kotitalouksien työnantajien välillä, jotta autetaan molempia osapuolia kotitalouspalvelujen käyttämisessä tai tarjoamisessa sopivimmalla tavalla samalla kun varmistetaan työntekijöiden suojelu;

62.  ohjeistaa jäsenvaltioita, että selkeää sääntelyä kotitalous- ja hoivatyöntekijöiden työsuhteiden laillistamiseksi olisi tuettava kannustimilla, jotka saisivat kotitaloustyöntekijät ja mahdolliset työnantajat valitsemaan laillisen työnteon; kehottaa jäsenvaltioita lisäksi poistamaan lainsäädännölliset esteet, jotka nykyään vähentävät merkittävästi työntekijöiden laillista palkkaamista suoraan perheisiin;

63.  toistaa vaatimuksensa siitä, että hoivatyön alalla tarvitaan jäsennettyä alakohtaista vuoropuhelua(17);

64.  kehottaa jäsenvaltioita kohtelemaan EU:sta ja EU:n ulkopuolelta tulevia au pair -työntekijöitä yhdenvertaisesti ja myöntämään näille yhdistetyn oleskelu-/työluvan, jossa määritellään työaika, sopimustyyppi ja palkanmaksuehdot; kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan au pair -sijoitusta koskevan eurooppalaisen sopimuksen; pyytää jäsenvaltioita parantamaan au pair -sijoituksia hoitavien toimistojen akkreditointijärjestelmää ja valvontamekanismeja;

65.  muistuttaa, että au pair -työntekijöiden asema on tunnustettava virallisesti ja asiasta tehdyn eurooppalaisen sopimuksen mukaisesti; muistuttaa myös, että tarkastuksia on lisättävä, jotta näistä työntekijöistä ei tulisi kotitalous- ja hoivatyötä tekevien epävirallisia ja halpoja korvaajia;

66.  ehdottaa, että komissio harkitsisi, olisiko tarpeen ja hyödyllistä antaa säädös, jossa käsiteltäisiin ILOn yleissopimuksen nro 189 piiriin kuuluvia oikeuksia ja joka kattaisi hoivatyötä tekevät ja henkilöt, jotka tarjoavat hoivapalveluja maksua vastaan väliaikaisesti, tilapäisesti ja satunnaisesti, ajatellen etenkin erityisen heikossa asemassa olevien ryhmien tilannetta;

67.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kotitalous- ja hoivatyöntekijöitä arvostetaan unionissa ihmisinä, että heillä on mahdollisuus työ- ja perhe-elämän yhdistämiseen ja että heihin sovelletaan työaikadirektiiviä (2003/88/EY), jotta työntekijöillä on olennaisen tärkeitä lepoaikoja ja jotta heitä ei pakoteta tekemään kohtuuttomasti työtunteja;

68.  pyytää jäsenvaltioita hyväksymään toimia työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi, sillä tästä on se hyöty, että tuetaan naisia pysymään palkkatyössä ja kavennetaan myöhempää eläke-eroa;

69.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kotitalous- ja hoivatyöntekijöiden osalta maksetaan eläkemaksut kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

70.  kehottaa jäsenvaltioita, joissa on voimassa kansallinen vähimmäispalkka, varmistamaan, että kaikille kotitalous- ja hoivatyöntekijöille maksetaan vähintään tämäntasoista palkkaa;

71.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja ILOlle.

PERUSTELUT

Ihmisarvokysymys

Anton Tšehov kirjoitti veljelleen lähettämässä kirjeessä seuraavasti:

"Hyvinkäyttäytyvien ihmisten täytyy minun mielestäni täyttää seuraavat edellytykset: He kunnioittavat toisia ihmisiä..."

Kotitalous- ja hoivatyötekijöiden tapauksessa kyse on ennen kaikkea ihmisten kunnioittamisesta ja tässä yhteydessä erityisesti naisten ihmisarvosta. Vaikka tässä mietinnössä ehdotetaan toimenpiteitä naisten suojelemiseksi ja siksi puhuessamme työntekijöistä tarkoitamme naispuolisia työntekijöitä, on sanomatta selvää, että ehdotettuja toimenpiteitä olisi sovellettava kaikkiin näiden toimialojen työntekijöihin, sillä ihmisarvo ei ole sukupuolen etuoikeus, vaikka ihmisarvoa saatetaan polkea useammin ja kovemmin naisten tapauksissa.

Määritelmät

Ensin on yritettävä määritellä, mitä kotitaloustyö ja hoivatyö ovat. Aiheesta on hyvin helppoa saada lähdeviitteitä.

Tähän mennessä akateemisen maailman lisäksi työhön liittyviä kysymyksiä kansallisella, EU:n tai kansainvälisellä tasolla käsittelevistä virallisista instituutioista vain Kansainvälinen työjärjestö (ILO) on laatinut vallitsevan määritelmän kotitaloustyöstä ja kotitaloustyöntekijöistä. ILOn määritelmissä tarkoitetaan

”kotitaloustyöllä” kotitaloudessa tai kotitaloudelle tai kotitalouksille tehtävää työtä; ja

”kotitaloustyöntekijällä” jokaista henkilöä, joka tekee kotitaloustyötä työsuhteessa.

Vaikka määritelmästä ollaankin yhtä mieltä, katsotaan, että sitä olisi tarkistettava niin, että se kattaa myös ”tilapäisesti tai satunnaisesti tehtävän osa-aikatyön”. Mietinnössä käsitellään myös tätä työntekijäluokkaa.

Mietinnössä käsitellään myös hoivatyöntekijöitä, joille ei myöskään ole yleisesti sertifioitua ja sovellettua määritelmää. Eri sidosryhmät, pääasiassa tutkijat, käyttävät eri määritelmiä, jotka ovat riippuvaisia heidän tutkimusnäkökulmastaan. Hoivatyöntekijäksi katsotaan melko yleisesti henkilö, joka tarjoaa enemmän tai vähemmän järjestelmällistä apua ja palveluja vanhuksille, vammaisille tai sairaille. Vaikeus määritellä hoivatyöntekijä käy ilmi myös jäsenvaltioiden eri lähestymistavoista käsitykseen tästä toiminnasta. Sama kuvastuu myös niiden hyvinvointijärjestelmissä.

Keitä ovat kotitalous- ja hoivatyöntekijät

Kotitalous- ja hoivatyöntekijöiden molemmissa laajoissa luokissa suurin osa työntekijöistä on naisia. Useimmat näistä naisista ovat myös maahanmuuttajia.

Heillä on yleensä alhainen koulutus, ja he tarvitsevat työtä selviytyäkseen tai elättääkseen myös perheensä.

Miksi tarvitsemme kotitalous- ja hoivatyöntekijöitä

Viimeisten vuosikymmenten aikana on havaittu merkittäviä demografisia ja sosioekonomisia muutoksia Euroopassa.

Väestömme ikääntyy, elinajanodote nousee ja syntyvien lasten määrä laskee.

Myös perhemallit muuttuvat. Suuret kotitaloudet ovat korvaantuneet pienemmillä kotitalouksilla, mikä aiheuttaa muutoksia vastuiden jaossa.

Samanaikaisesti naiset osallistuvat paljon enemmän työmarkkinoille.

Elintaso on noussut bkt:n noustua Euroopassa.

Nämä muutokset edellyttävät, että ammattilaiset ottavat hoitaakseen tehtäviä (muun muassa siivous ja apua tarvitsevien perheenjäsenten hoito), joista naiset perinteisesti huolehtivat kotonaan.

Suurin osa kansallisista hyvinvointijärjestelmistä ei ole varautunut näiden tarpeiden täyttämiseen (ainakaan vaadittavassa määrin), mikä johtuu myös hyvinvointivaltion yleisestä heikentymisestä.

Tärkeimmät kysymykset

Jäsenvaltiot ovat tietoisia kotitalous- ja hoivatyön tarpeista, mutta ne antavat harmaan talouden täyttää nämä tarpeet, koska ne haluavat vähentää julkisia menoja ja hyötyä lisääntyneistä maahanmuuttovirroista uutena työvoimana, joka on valmis täyttämään näiden palveluiden puutteet.

Monissa tapauksissa asianmukaiset viralliset rakenteet kotitalous- ja hoivatyön hoitamiseksi puuttuvat ja kysyntä on suuri, joten palveluja tarjotaan yleisesti epäviralliselta pohjalta, mikä aiheuttaa useita ongelmia ja luo ongelmaketjun.

A.  Laittomuus

Useimmissa EU:n jäsenvaltioissa kotitalous- ja hoivatyötä tehdään laittomasti, ja työntekijät joutuvat elämään varjossa, olemaan näkymättömiä ja jäämään ilman perusoikeuksia ja sosiaaliturvaa.

Lisäksi tämä tilanne edistää epävirallista taloutta, mikä tukee sosiaalisten hyvinvointijärjestelmien kestävyyden heikkenemisen noidankehää.

B.  Työlainsäädännön soveltamattomuus

Toinen kotona tehtävän työn ristiriita varsinkin työpaikassaan asuville kotitalous- ja hoivatyöntekijöille on, että työlainsäädäntöä ei sovelleta heihin, koska heidän ammateistaan ei ole säädetty kansallisissa lainsäädännöissä, joten heitä ei tunnusteta lainkaan työntekijöiksi.

Tämä vakava puute estää työntekijöitä nauttimaan oikeuksistaan, jotka koskevat esimerkiksi palkan määrittelyä, työajan organisointia, viikoittaista lepoaikaa, vuosilomaa ja äitiyslomaa sekä siihen liittyviä avustuksia.

Se ei myöskään mahdollista takeita turvallisesta ja terveellisestä työympäristöstä. Kotitalous- ja hoivatyöntekijät joutuvat usein vaarallisiin työoloihin tai he eivät saa erityistehtävien suorittamiseen tarvittavaa koulutusta, minkä vuoksi he ovat alttiita onnettomuuksille samalla kun heillä ei ole aina oikeutta terveydenhuoltoon.

C.  Häirintä

Kun työelämän perusoikeuksista ja sosiaaliturvasta ei ole varmuutta, tilaa jää syrjinnälle, huonolle kohtelulle tai jopa väärinkäytöksille ja väkivallalle sekä naisten tapauksessa jopa seksuaaliselle hyväksikäytölle, joka on kaikkein tuomittavinta.

Maahanmuuttajien erityisongelmat / ihmiskauppa

Monille kotitalous- ja hoivatyöntekijöille lisää ongelmia aiheutuu siitä, että he ovat maahanmuuttajia. Heidät ohjataan usein tulemaan Eurooppaan sääntöjenvastaisissa olosuhteissa, ja he ovat täysin tietämättömiä oikeuksistaan. Näin ollen he ovat vieläkin heikommassa asemassa.

Eurooppaan työskentelemään tuleville naisille luvataan usein parempi elämä, tai he ajattelevat saavansa työtä rajoitetuksi ajanjaksoksi auttaakseen perhettään vaikeassa tilanteessa, ja he päätyvät työskentelemään olosuhteissa, joissa he eivät pysty hallitsemaan pyydettävien tehtävien suorittamista tai palveluolosuhteitaan. On tapauksia, joissa ihmiskauppaa ja pakkotyötä edistävät verkostot osallistuvat naispuolisten työntekijöiden työhönottoon ja manipulointiin.

Nämä naiset ovat täysin avuttomia ja eristyksissä myös kielestä johtuvan lisäesteen vuoksi, sillä todennäköisimmin he eivät puhu lopullisena kohteena olevan maan kieltä.

D.  Sosiaalinen syrjäytyminen / köyhyys / tulevaisuudennäkymien puute

Kun kotitalous- ja hoivatyöntekijät jätetään epävarmoihin olosuhteisiin ja ilman työhön ja sosiaalisiin palveluihin liittyviä oikeuksia, he voivat päätyä elämään köyhyydessä ja yhteiskunnasta syrjäytyneinä tuntien, että heidän elämänsä on mennyttä.

Tukeen ja henkilökohtaiseen kehittämiseen liittyvien rakenteiden (esimerkiksi koulutuksen) saatavuuden puute jättää heidät ilman näkymiä elämänsä parantamisesta ja voi tuomita heidät ja heidän lapsensa köyhyyden noidankehään.

E.  Psyykkinen taakka

Kotitalous- ja hoivatyöntekijöillä on joissakin tapauksissa kannettavanaan emotionaalinen taakka, josta kärsivät erityisesti kotitalouksissa työskentelevät työntekijät, jotka käsittelevät vaikeita tilanteita hoidettavinaan olevien potilaiden kanssa. Lisäksi heidän tilaansa vaikuttavat kehnoista työoloista mahdollisesti aiheutuva henkinen pahoinvointi ja asuminen usein kaukana kodista ja perheestä.

F.  Puutteelliset tiedot, suojarakenteet ja yhteydet ammattiliittoihin

Samaan aikaan kun monilta kotitalous- ja hoivatyöntekijöiltä puuttuvat oikeudet, he eivät tiedä kenen puoleen kääntyä päättäessään hakea apua.

Jopa maissa, joissa kotitalous- ja hoivatyötä koskevalla lainsäädännöllä pyritään sääntelemään näitä ammatteja, ei ole helppoa lähestyä asianomaisia työntekijöitä ja tiedottaa heille heidän oikeuksistaan. Ammattiliitot eivät myöskään johdonmukaisesti sisällytä tämäntyyppisiä työntekijöitä ammattiosastoihinsa, mikä tekee kollektiiviset neuvottelut käytännössä mahdottomiksi.

Koska nämä työntekijät ovat usein paperittomia maahanmuuttajia ilman laillista oleskelulupaa tai voimassa oleva työviisumia, he pelkäävät kääntyä kenen tahansa puoleen mahdollisten seurausten vuoksi.

G.  Naiset suurimpina kärsijöinä

Kotitalous- ja hoivatyöksi luonnehdittua työtä ovat perinteisesti vuosien ajan tehneet naiset vaimoina, äiteinä tai tyttärinä ja siskoina, ja siksi sitä ei ole arvostettu tarpeeksi eikä pidetty todellisena työnä tai se on mielletty alempiarvoiseksi työksi. Näin ollen näiden toimialojen palkat voivat olla alhaisia, ja ne eivät mahdollista ihmisarvoista elämää eivätkä anna kotitalous- ja hoivatyötä tekeville naisille näiden ansaitsemaa tunnustusta.

Koska pääasiassa naiset tarjoavat näitä palveluja, vaarana on, että luodaan kaksi naistyövoiman luokkaa. On tärkeää, että naiset, joilla on varaa maksaa toisten naisten palveluista, ja yleensäkin työnantajat tajuavat, että kotitalous- ja hoivatyöntekijät voivat antaa heille mahdollisuuden nauttia ammatillisesta ja sosiaalisesta elämästään, mikä on ratkaisevan tärkeää kenen tahansa henkilökohtaiselle tasapainolle. Samalla tavoin heidän olisi autettava näitä ihmisiä vastaavasti rakentamaan oma turvallinen elämänsä ja otettava huomioon heidän tarpeensa.

Lisäksi koska naiset ovat melko kysyttyjä näihin töihin, ja maahanmuuttajat voivat olla matalapalkkaisempia työntekijöitä ja myös helposti hyväksikäytettäviä, naisten osuus maahanmuuttajista on lisääntymässä.

Ratkaisut

Olisi toteutettava yhdistelmä toimenpiteitä, jotka liittyvät toisiinsa yhteydessä oleviin eri politiikanaloihin, kotitalous- ja hoivatyön epävarmuutta koskevan monimutkaisen ongelman käsittelemiseksi. Sekä lainsäädännölliset ja muut aloitteet että kansalliset ja eurooppalaiset sitoumukset ovat tarpeen.

Euroopan parlamentin olisi viitoitettava tietä laatimalla valiokunta-aloitteinen lainsäädäntömietintö kotitalous- ja hoivatyötä koskevien yhteisten sääntöjen vahvistamisesta EU:ssa. Ehdotukseen olisi sisällytettävä erityisnormeja, joissa keskitytään naisiin ja maahanmuuttajiin, koska nämä väestönosat ovat useimmiten kotitalous- ja hoivatyöntekijöitä.

Komission olisi

–  seurattava edellä mainitun lainsäädäntöaloitteen käsittelyä

–  vaadittava jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet kotitalous- ja hoivatyön ammattimaistamiseksi todellisena ja omaleimaisena toimialana niin, että se johtaa asiaankuuluvien ammattien ja taitojen tunnustamiseen ja standardointiin

–  tehtävä yhdessä toimivaltaisten EU:n virastojen kanssa tutkimus, jossa vertaillaan erilaisia säännellyn kotitaloustyön järjestelmiä ja kerätään tietoja jäsenvaltioiden tilanteesta

–  tuettava tiettyjen alueiden tai jäsenvaltioiden parhaiden käytäntöjen omaksumista ja niiden mukauttamista

–  toteutettava tarvittavat toimenpiteet EU:n kotitalous- ja hoivatyön seurantakeskuksen perustamiseksi, jotta voidaan paremmin seurata näitä aliarvostettuja ammatteja ja kerätä tietoja niistä, ja ehdotettava toimia epävarmuuden torjumiseksi näillä toimialoilla

–  toteutettava nopeasti toimenpiteitä maahanmuuttopolitiikoita koskevan EU:n lainsäädännön uudistamiseksi ja hyväksymiseksi maahanmuuttajien laillistamisen helpottamiseksi.

Jäsenvaltioiden olisi

–  sisällytettävä kotitalous- ja hoivatyöntekijöiden ammattimaistamisen jälkeen nämä kaikkiin kansallisiin työtä ja syrjinnän torjumista koskeviin säädöksiin

–  ratifioitava viipymättä kotitaloustyöntekijöiden ihmisarvoista työtä koskeva ILOn yleissopimus nro 189 ja pantava se täytäntöön, sillä siinä puututaan näiden työntekijöiden tarpeisiin globaalisti

–  pantava tehokkaasti täytäntöön nykyisiä sääntöjä

–  jätettävä laitonta kotitalous- tai hoivatyötä tekevät työntekijät rankaisematta ja sen sijaan tuettava ja suojeltava heitä, kun he päättävät irrottautua pimeän työn noidankehästä

–  sovellettava välittömästi direktiivistä 2006/54/EY johdettuja suuntaviivoja miesten ja naisten samapalkkaisuudesta ja yhdenvertaisesta kohtelusta työssä

–  toteutettava tarvittavat toimenpiteet ja löydettävä innovatiivisia tutkimusmenetelmiä, jotta poistetaan kotitaloustyöntekijöihin kohdistuva huono kohtelu ja väkivalta tai jopa seksuaalinen ja taloudellinen hyväksikäyttö

–  laadittava etenemisohjelmia, joilla tiedotetaan työntekijöille ja valistetaan heitä epävarmojen työpaikkojen vaikutuksista, ja perustettava tiedotuskeskuksia ja puhelinpalveluja työntekijöille, jotta he voivat saada helposti tietoa oikeuksistaan

–  torjuttava epävarmoja työsuhteita ja pimeää työtä, koska ne vaikuttavat vakavasti kotitaloustyöntekijöihin ja erityisesti naispuolisiin maahanmuuttajatyöntekijöihin; perusteilla olevaa ”pimeän työn vastaista yhteistyötä edistävää eurooppalaista foorumia” olisi käytettävä keskeisenä välineenä tässä asiassa

–  järjestettävä laajoja kampanjoita, joilla työnantajille ja kansalaisille tiedotetaan eduista ja omasta vastuusta oikeudenmukaisten työelämän normien ja oikeuksien käytössä

–  tuettava työnantajien ryhmittämistä liittoihin tai muunlaisiin organisaatioihin, koska yksityisillä työnantajilla on keskeinen rooli kotitalous- ja hoivatyön laillistamisessa sekä työolojen parantamisessa; loppujen lopuksi kotitalous- ja hoivatyöntekijöiden työnantajat ovat itse työntekijöitä muilla toimialoilla ja siksi tilanteessa, jossa he voivat täysin ymmärtää oikeuden työntekijöiden oikeuksiin ja suojeluun

–  luotava työnantajille kannustimia, kuten apua tarvitseville suunnattuja tukia tai verovähennyksiä, joilla rohkaistaan käyttämään laillisia kotitalous- ja hoivatyöntekijöitä

–  pantava täytäntöön kotitalous- ja hoivatyöntekijöiden palkkaamista koskevia yksinkertaistettuja hallinnollisia menettelyjä, millä helpotetaan laillisten työsuhteiden vahvistamista

–  varmistettava helposti saatavilla olevien, kohtuuhintaisten ja laadukkaiden lasten-, vammais- ja vanhustenhoitopalvelujen saatavuus, millä minimoidaan syyt näiden tehtävien hoitamiseen epäviralliselta tai epävarmalta pohjalta

–  otettava kotitalous- ja hoivatyöntekijät mukaan koulutusjärjestelmiinsä ja varmistettava, että nuoret kotitaloustyöntekijät eivät keskeytä koulunkäyntiään työnteon vuoksi.

Lisäksi ammattiliittojen osallistuminen voisi osoittautua ratkaisevaksi, jos ne lähestyvät kotitalous- ja hoivatyötä tekeviä asianmukaisin tavoin, jotka olisi mukautettava näiden työntekijöiden erityiseen työympäristöön. Olisi yritettävä saada nämä työntekijät järjestäytymään ja tiedotettava heille heidän oikeuksistaan ja velvoitteistaan, autettava heitä oleman edustettuina yhtenäisesti ja saamaan mahdollisuus neuvotella kollektiivisesti sekä tarjottava heille oikeudellista tukea.

Kotitalous- ja hoivatyön olisi loppujen lopuksi oltava vapaavalintainen ammatti, joka riittävästi ja humaanisti turvaa näiden toimialojen työntekijöiden oikeudet, suojelun, ihmisarvoisen toimeentulon ja henkilökohtaiset kehitysnäkymät.

7.12.2015

TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO

naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnalle

kotitalous- ja hoivatyötä tekevistä naisista EU:ssa

(2015/2094(INI))

Valmistelija: Tania González Peñas (*)

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 54 artikla

EHDOTUKSET

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman ehdotetusta kotitaloustyöntekijöitä koskevasta Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksesta ja suosituksesta,

–  ottaa huomioon kotitaloustyöntekijöiden ihmisarvoista työtä koskevan ILOn yleissopimuksen nro 189 ja suosituksen nro 201, jotka ILOn kansainvälinen työkonferenssi hyväksyi 16. kesäkuuta 2011,

–  ottaa huomioon diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen vuodelta 1961,

A.  toteaa, että huolimatta kotitaloustyön yhteiskunnalle ja taloudelle tuomasta lisäarvosta ja sen potentiaalista, se on edelleenkin aliarvostettua rahallisesti ja usein epävirallista tai pimeää työtä ja siitä ajatellaan, että se on jotain muuta kuin säännöllistä työtä;

B.  toteaa, että kotitaloustyöntekijöiden ihmisarvoista työtä koskeva ILOn yleissopimus nro 189 ja suositus nro 201 ovat historiallisesti merkittäviä kansainvälisiä normeja, joilla pyrittiin parantamaan kymmenien miljoonien kotitaloustyöntekijöiden oloja maailmanlaajuisesti; toteaa, että suurin osa kotitaloustyöntekijöistä on naisia ja että ILOn yleissopimuksessa määrätyt uudet normit ovat tärkeä askel sukupuolten tasa-arvon edistämisessä työelämässä ja naisten tasavertaisten oikeuksien ja oikeussuojan varmistamisessa; toteaa kuitenkin, että ILOn yleissopimuksen nro 189 on tähän mennessä ratifioinut 22 valtiota, joista vain kuusi on EU:n jäsenvaltioita;

C.  toteaa, että vielä nykyäänkin kotitalous- ja hoivatyö EU:ssa on hyvin heikosti ja epätasaisesti säänneltyä jäsenvaltioissa ja vaikka se on kasvava ala Euroopan väestörakenteen muutoksen johdosta, sen tosiasiallisesta osuudesta taloudessa tiedetään hyvin vähän eikä siitä ole juurikaan saatavilla luotettavaa tilastotietoa;

D.  toteaa, että kotitalous- ja hoivatyöntekijöiden työsuhteet ovat hyvin erilaisia eri jäsenvaltiossa ja että he ovat voivat olla alipalkattuja, pimeän työn tekijöitä, paperittomia työntekijöitä tai ilman työsopimusta työskenteleviä maahanmuuttajia ja tietyissä maissa kotitalous- ja hoivatyö voi olla myös julkista sosiaalipalvelua tai yksityisiä sosiaalipalveluja, joita tarjoavat yritykset, välitystoimistot, yhdistykset ja osuuskunnat, tai se voi olla yksityisten toimijoiden suoraa työllistämistä;

E.  ottaa huomioon, että kotitaloustyö työllisti ILOn ilmoittamien lukujen mukaan vuonna 2010 maailmanlaajuisesti yli 52 miljoonaa ihmistä ja lisäksi alle 15-vuotiaita kotitaloustyöntekijöitä oli 7,4 miljoonaa; toteaa, että ILOn mukaan vuonna 2010 naisten osuus kotitaloustyövoimasta maailmanlaajuisesti oli 83 prosenttia ja että heidän työnsä oli pitkälti pimeää työtä; toteaa, että ILOn mukaan EU:ssa on noin 2,5 miljoonaa kotitaloustyöntekijää, joista 88 prosenttia on naisia; joten ala on selvästi naisvoittoinen; toteaa, että kotitalous- ja hoivatyöntekijät edistävät osaltaan suuresti sukupuolten tasa-arvoa koskevia Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita luomalla tehokkaan infrastruktuurin työ- ja perhe-elämän yhdistämiseksi monille perheille EU:ssa; toteaa, että koska pimeä työ on hyvin yleistä sekä maailmanlaajuisesti että EU:n tasolla, on todennäköistä, että edellä mainitut lukemat ovat aliarvioituja; toteaa, että harmaa talous muodostaa yli 15 prosenttia unionin BKT:sta, mikä merkitsee yli 2 000 miljardin euron vajetta;

F.  toteaa, että kotitalous- ja hoivatyötä tekevät naiset on kasvava työntekijäryhmä, jonka osuus kokonaistyövoimasta on keskimäärin noin 1 prosentti;

G.  toteaa, että kotitaloustyöntekijät kokevat merkittävää syrjintää, joka liittyy heihin sovellettavien oikeuksien ja suojelun tasoon verrattuna tietyn maan yleiseen tasoon, erityisesti silloin kun kotitaloustyötä säännellään erityislainsäädännöllä ja/tai työehtosopimuksilla yleisen työlainsäädännön sijasta; toteaa, että pahimmat syrjinnän muodot koskevat kotitaloustyöntekijöiden puutteellista sosiaaliturvaa (erityisesti työttömyyskorvauksia, sairaus- ja tapaturma-ajan palkkaa sekä äitiys- ja vanhempainlomaa ja muita hoitovapaita) ja sitä, että heillä ei useinkaan ole irtisanomissuojaa;

H.  toteaa, että kotitalous- ja hoivatyötä kuvaavat ensisijaisesti seuraavat seikat: työpaikkojen epävarmuus, maantieteellinen liikkuvuus, vaihtelevat työajat, kausityö, vuorotyö, puutteellinen työsuhdeturva, tilapäistyö ja pääosin pimeä työ;

I.  ottaa huomioon, että tällä alalla työskentelevistä monet ovat pimeää työtä tekeviä, alaikäisiä, maahanmuuttajia, ilman työsopimusta tai sosiaaliturvaa työskenteleviä, tilapäisiä työntekijöitä tai työntekijöitä, joiden oikeuksia ja ammattipätevyyttä ei tunnusteta;

J.  toteaa, että ILOn yleissopimuksen nro 189 mukaan ”kotitaloustyöntekijällä” tarkoitetaan henkilöä, joka tekee kotitaloustyötä työsuhteessa yhdelle tai useammalle kotitaloudelle, kun taas henkilö, joka tekee kotitaloustyötä ainoastaan tilapäisesti tai satunnaisesti eikä tee sitä ammatikseen, ei ole kotitaloustyöntekijä;

K.  toteaa, että ”hoivalla” tarkoitetaan työtä, jota tehdään julkisissa tai yksityisissä laitoksissa tai yhdessä tai useammassa kotitaloudessa hoivan antamiseksi ikääntyneille, sairaille tai vammaisille henkilöille, ja että hoivatyötä voivat tehdä ammattihoitajat, jotka voivat työskennellä julkisissa tai yksityisissä laitoksissa tai perheissä tai toimia itsenäisinä ammatinharjoittajina, tai sitä voivat tehdä myös muut kuin ammattihoitajat, jotka ovat yleensä perheenjäseniä;

L.  toteaa, että EU:ssa myös miehiä toimii kotitaloustyöntekijöinä etenkin hoivatyössä ja että heidän osaltaan edellytetään samaa suojelun ja tuen tasoa, jotta ehkäistään mahdollinen sukupuoleen perustuva syrjintä ja varmistetaan, että sukupuolilla on yhtäläiset mahdollisuudet työmarkkinoilla Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 19 ja 153 artiklan mukaisesti;

M.  katsoo, että miespuolisten kotitalous- ja hoivatyöntekijöiden tilannetta ei saa jättää huomiotta ja että heidän erityisongelmistaan ja haasteistaan olisi laadittava mietintö pikimmiten;

N.  toteaa, että kaksi suurta väestönkehityksen suuntausta vaikuttavat kotitaloustyöntekijöiden kysyntään, nimittäin Euroopan väestön vanheneminen ja naisten lisääntynyt osallistuminen työmarkkinoille;

O.  ottaa huomioon, että kotitalous- ja hoivatyötä tekevillä naisilla ja miehillä on merkittävä rooli sekä taloudellisesti että yhteiskunnallisesti, sillä heidän työnantajansa voivat heidän avullaan sovittaa työ- ja perhe-elämänsä paremmin yhteen ja samalla moni saa mahdollisuuden työntekoon;

P.  toteaa, että ikääntyneiden yhä suurempi määrä, työikäisten vähenevä määrä ja julkisen sektorin budjettirajoitteet vaikuttavat voimakkaasti sosiaalipalveluihin ja että tämä vaikuttaa myös henkilöihin, joiden on yhdistettävä työelämä ja hoitovastuut usein vaikeissa olosuhteissa;

Q.  toteaa, että todellinen muutos kotitaloustyöntekijöiden elämässä edellyttää muutoksia yhteiskunnassa ja asennemuutosta ja näiden aikaansaaminen on mutkikas ja pitkä prosessi;

R.  toteaa, että hoivaa tarvitsevat voivat asua alueilla, joilla on niukasti julkisia resursseja tai joilla eristyneisyyden tai muiden olosuhteiden vuoksi on vaikea saada ammattihoitajien apua tai päästä julkisiin tai yksityisiin hoivalaitoksiin, ja huomauttaa, että heitä saattavat hoivata ainoastaan muut kuin ammattihoitajat, jotka ovat hyvin usein, vaikkakaan eivät aina, perheenjäseniä;

S.  toteaa, että ammattilaistuminen tarkoittaa sitä, että tietyn alan työntekijöille annetaan työsuhde- ja sosiaaliturvaoikeudet, jotka ovat samankaltaiset kuin lakien säätelemillä työsopimuksilla työskentelevien työntekijöiden, mukaan luettuina kohtuullinen palkka, säännelty työaika, palkallinen loma, työterveys ja -turvallisuus, eläke, äitiys- ja isyysvapaat ja sairauslomat, työkyvyttömyyskorvaukset, irtisanomista tai työsuhteen päättämistä koskevat säännöt, oikeussuojakeinot hyväksikäyttötapauksissa ja pääsy koulutukseen; toteaa, että kotitalous- ja hoivatyön ammatillistaminen on mahdollista vain siten, että lisätään julkista varainkäyttöä (verokannustimet), sosiaalista tukea (perhe-etuudet, yritystuet, sairausvakuutukset, yritysneuvostot jne.) ja yksityistä varainkäyttöä (yksityishenkilöiden maksamat palvelut);

T.  toteaa, että kotitalous- ja hoivatyöntekijöiden on usein vaikeaa päästä tavanomaisille työmarkkinoille muiden muassa hallinnollisten esteiden, kielivaikeuksien, tietyissä maissa pitkään jatkuneen pimeän kotitaloustyön perinteen sekä työ- ja perhe-elämän yhdistämisvaikeuksien vuoksi;

U.  toteaa, että pimeä työ ja hyväksikäyttö ovat levinneet laajalle molemmilla aloilla;

V.  toteaa, että on kiinnitettävä huomiota lapsityövoiman käyttöön, häirintään ja laajaan työoikeuksien rikkomiseen kotitaloustyön alalla erityisesti jäsenvaltioissa toimivien kolmansien maiden diplomaattien kotitalouksissa, joissa kotitaloustyöntekijät useimmissa tapauksissa ovat tulleet unioniin erilaisilla työluvilla kuin muut kotitaloustyötä tekevät maahanmuuttajat ja joissa kotitalouksia koskee eksterritoriaalisuuden periaate;

W.  toteaa, että hoivatyö voi olla sekä virallista että epävirallista, ja katsoo, että sitä koskevissa toimissa on otettava huomioon tämä kaksitahoisuus;

X.  toteaa, että paperittomat naispuoliset maahanmuuttajatyöntekijät joutuvat kohtaamaan huolestuttavan suurta syrjintää ja että he eivät ilmoita hyväksikäytöstä, epäoikeudenmukaisista irtisanomisista, palkkojen maksamatta jättämisestä, väkivallasta, syrjinnästä, huonosta kohtelusta, pakkotyöstä, orjuudesta tai vapauden rajoittamisesta, koska he eivät ole tietoisia oikeuksistaan, heillä on kielellisiä esteitä tai he pelkäävät tulevansa pidätetyiksi tai karkotetuiksi tai menettävänsä työpaikkansa;

Y.  toteaa, että nykyinen toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä annettu direktiivi (89/391/ETY) kattaa virallisesti palkatut kotitalous- ja hoivatyöntekijät mutta ei työntekijöitä, jotka on suoraan palkattu kotitalouksiin;

Z.  toteaa, että kotitalous- ja hoivatyö on uusia työpaikkoja luova ala; katsoo, että näiden työpaikkojen on oltava laadukkaita, koska tämän alan työntekijöiden tekemän työn ansiosta monet ihmiset voivat olla taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti aktiivisia kodin ulkopuolella;

AA.  toteaa, että työnantajan ja kotitaloustyötä tekevän naispuolisen työntekijän suhde on erityinen, koska naistyöntekijä tekee usein työtä ja toisinaan myös asuu työnantajan kotona; toteaa, että olisi kunnioitettava oikeutta saada suojaa häirinnältä sekä kasvaneelta hyväksikäytön riskiltä;

AB.  panee merkille tämän alan taloudellisen merkityksen, sillä se tarjoaa työmahdollisuuksia suurelle osalle työvoimaa, etenkin niille työntekijöille, joiden ammattipätevyys on heikko;

AC.  toteaa, että perheille tehty työ ja suoritetut palvelut ovat arviolta 4,9 prosenttia unionin työpaikoista, yhteensä 10,7 miljoonaa työpaikkaa, mikä osoittaa tällaisten palvelujen taloudellisen merkityksen;

AD.  ottaa huomioon sosiaaliset haasteet, kuten väestön ikääntymisen tai sosiaalisen syrjäytymisen, samoin kuin tarpeen helpottaa työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista;

AE.  toteaa, että kotitalous- ja hoivatyöntekijöiden työ tekee ikääntyneiden ihmisten, vanhempien (yksinhuoltajat mukaan luettuina) ja lasten elämästä huomattavasti helpompaa ja että he ansaitsevat siksi paljon tunnustusta yhteiskunnalta; toteaa lisäksi, että vapaaehtoisten ja perheenjäsenten suunnatonta sitoutumista hoivatyöhön ei voi arvostaa liikaa;

AF.  toteaa, että kotitaloudet ja etenkin lapsiperheet ja laajemmat perheyhteisöt hyötyvät kaikkialla unionissa siitä avusta, jota ammatillisten kotitalouspalvelujen tarjoajat antavat;

AG.  ottaa huomioon, että kotitalouksille tarjotut palvelut, työnteko perheissä ja kotihoito voivat parantaa taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta EU:ssa;

AH.  panee merkille maahanmuuttajien viime vuosina lisääntyneen osuuden naispuolisista kotitaloustyöntekijöistä;

AI.  toteaa, että kaikki jäsenvaltiot eivät ole vielä huolehtineet kotitalous- ja hoivatyöntekijöiden työelämäoikeuksien suojelemista koskevien voimassa olevien kansallisten lakien seurannasta ja soveltamisesta;

AJ.  ottaa huomioon, että tämän alan asianmukainen sääntely auttaisi osaltaan torjumaan pimeää työntekoa;

AK.  toteaa, että säännelty ja virallisesti ilmoitettu kotitalous- ja hoivatyö parantaa sitä tekevien ihmisten elämän laatua, tarjoaa heille mahdollisuuden sosiaalipalveluihin ja suojan hyväksikäyttöä ja syrjintää vastaan, vähentää köyhyyden riskiä, marginalisoitumista, leimautumista ja kasvojen menetystä sekä antaa työnantajalle paremmat takeet laadukkaasta palvelusta ja auttaa lisäämään jäsenvaltioiden verotuloja sosiaaliturva rahoittamiseksi;

AL.  toteaa, että riittävän suojelun tarjoaminen vammaisille henkilöille, ikääntyneille, sairaille, hoivaa tarvitseville ja alaikäisille on yksi EU:n perusperiaatteista ja että kotitalous- ja hoivatyö on ala, joka on olennaisen tärkeä tämän suojelun säilyttämisen kannalta;

AM.  toteaa, että kriisin vuoksi käyttöön otetut julkisen talouden säästötoimet ovat vähentäneet julkisia investointeja hoiva-alalla, mikä on pakottanut monet ihmiset, pääasiassa naiset, vähentämään työaikaansa tai jäämään kotiin, jotta he voivat hoitaa heidän apuaan tarvitsevia ikääntyneitä, sairaita tai lapsia;

AN.  toteaa, että näiden ihmisten työpaikan erityispiirteet eivät vapauta työnantajaa noudattamasta terveyttä, turvallisuutta ja riskien ehkäisyä koskevia vaatimuksia tai kunnioittamasta työpaikallaan yöpyvien henkilöiden yksityisyyttä;

1.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ratifioimaan kiireellisesti ILO:n yleissopimuksen nro 189 ja varmistamaan, että sitä sovelletaan tiukasti, jotta voidaan kohentaa työoloja ja varmistaa, että noudatetaan edellä mainitun yleissopimuksen artikloja ja ILOn vuonna 2011 antamaa suositusta nro 201, joka koskee kotitaloustyön tekijöiden ihmisarvoista työtä; muistuttaa, että ILOn peruskirjan mukaisesti hallitusten on saatettava yleissopimus ja suositus lainsäädäntöelintensä käsiteltäväksi, jotta edistetään toimia niiden täytäntöönpanemiseksi, ja että yleissopimuksen lainsäädäntöelinten käsiteltäväksi saattamisella pyritään myös edistämään sen ratifioimista;

2.  katsoo, että yleissopimuksen ratifiointi kaikissa jäsenvaltioissa olisi tärkeä askel kohti ihmisoikeuksien edistämistä ja suojelua ja voimakas poliittinen signaali kaikkiin työntekijöihin ja etenkin naispuolisiin kotitaloustyöntekijöihin kohdistuvaa kaikenlaista hyväksikäyttöä, häirintää ja väkivaltaa vastaan;

3.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan asiaa koskevaa lainsäädäntöä ja kansallisia lakeja arvioitaessa ja ehdotettaessa siitä, että kotitalous- ja hoivatyöntekijöiden edut otetaan huomioon ja että samalla kunnioitetaan kansallisen tason toimivaltaa;

4.  kehottaa komissiota jatkamaan parlamentin pyytämällä tavalla työtä hoivatyöntekijöiden lomia koskevan direktiivin aikaansaamiseksi ja pitää myönteisenä, että komissio on sitoutunut aloitteeseen, joka koskee ”uutta alkua” työssäkäyville vanhemmille ja hoivatyön tekijöille;

5.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään selkeän sääntelykehyksen, jossa määritellään osapuolten oikeudet ja velvollisuudet ja annetaan kotitalous- ja hoivatyöntekijöille mahdollisuus laillisiin ja järjestäytyneisiin työsuhteisiin, jotta taataan oikeusvarmuus sekä alan työntekijöille että heidän mahdollisille työnantajilleen; pyytää, että otetaan huomioon tällaisen työsopimuksen erityispiirteet ja se, että moni työnantaja on yksityishenkilö, joka ei välttämättä tunne kaikkia asiaan liittyviä juridisia muodollisuuksia;

6.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään kotitalous- ja hoivapalvelualojen työntekijöiden osuuskuntien perustamista kiinnittäen erityistä huomiota maaseutualueisiin, sillä tällä on myönteisiä vaikutuksia laadukkaiden ja kestävien työpaikkojen luomiselle erityisesti niille työntekijöille, joilla on vaikeuksia päästä työmarkkinoille;

7.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan ILOn yleissopimuksen nro 189 17 artiklan mukaisesti käyttöön vaikuttavia ja helposti käytettävissä olevia muutoksenhakumekanismeja ja -keinoja, joilla varmistetaan kansallisten lakien ja säännösten noudattaminen kotitaloustyöntekijöiden suojelemiseksi; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita laatimaan ja toteuttamaan kansallisten lakien ja säännösten mukaisesti työsuojelutarkastuksia, toimeenpanoa ja seuraamuksia koskevia toimenpiteitä siten, että kotitaloustyön erityispiirteet otetaan asianmukaisesti huomioon; katsoo, että kyseisissä toimenpiteissä on, sikäli kuin ne ovat yhteensopivia kansallisten lakien ja säännösten kanssa, määriteltävä edellytykset, joilla voidaan myöntää pääsy kotitalouden tiloihin ottamalla yksityisyys samalla asianmukaisesti huomioon; pyytää jäsenvaltioita harkitsemaan kansallisten säännösten mukaisesti mekanismeja, joilla puututaan tehokkaasti hyväksikäyttöön, kuten kotitarkastuksia silloin, kun on perustetta epäillä hyväksikäyttöä;

8.  panee merkille eräiden jäsenvaltioiden vastahakoisuuden antaa säännöksiä yksityisyyden alaan kuuluvasta asiasta mutta katsoo kuitenkin, että jos mitään ei tehdä, hinta muodostuu korkeaksi sekä yhteiskunnan että asianomaisten työntekijöiden kannalta; painottaa, että hoivatyöntekijöiden kysynnän ennustettu kasvu etenkin kodeissa tekee tällaisista säännöksistä välttämättömiä, jotta näitä työntekijöitä voidaan täysipainoisesti suojella; kehottaa siksi jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia toteuttamaan ILO:n yleissopimuksen nro 189 17 artiklan mukaisesti toimenpiteitä asianmukaisen ja riittävän tarkastusjärjestelmän käyttöön ottamiseksi ja asianmukaisten seuraamusten langettamiseksi tapauksissa, joissa on rikottu työsuojelulainsäädäntöä ja -säännöksiä;

9.  muistuttaa jäsenvaltioita siitä, kuinka tärkeää on torjua tehokkaasti pimeää työtä, jota kotitalous- ja hoivatyöntekijät usein joutuvat tekemään; muistuttaa, että pimeä työ vie heiltä sosiaaliturvan ja sillä on kielteinen vaikutus heidän työoloihinsa terveyden ja turvallisuuden kannalta; suhtautuu myönteisesti eurooppalaisen foorumin perustamiseen pimeän työn ehkäisemiseksi ja torjumiseksi, koska harmaa talous on uhka työsuhdeturvalle, vaikuttaa useiden pimeästi työskentelevien hoivatyöntekijöiden antaman hoivan laatuun ja työoloihin, vaarantaa sosiaaliturvajärjestelmän kestävyyden ja vähentää valtion verotulojen määrää;

10.  kehottaa jäsenvaltioita etsimään uusia entistä parempia tapoja, joilla ehkäistään, paljastetaan ja torjutaan kotitalous- ja hoivatyöalalla yleistä pimeää työtä, ja puuttumaan erityisesti ihmiskauppaa ja työvoiman hyväksikäyttöä koskeviin tapauksiin sekä tapauksiin, joissa yritykset tarjoavat kotitaloustyö- ja hoiva-alan palveluja hyödyntämällä pimeää työvoimaa ja näennäistä itsenäisenä yrittäjänä toimimista, jotta voidaan suojella työntekijöitä ja edistää siirtymistä pimeästä työstä laillisiin työsuhteisiin parantamalla suojelua sekä tehostamalla ja sujuvoittamalla valvonta- ja tarkastusmekanismeja;

11.  toteaa, että jäsenvaltioiden olisi tuettava selkeää sääntelyä kotitalous- ja hoivatyöntekijöiden työsuhteiden laillistamiseksi kannustimilla, jotka saisivat sekä kotitaloustyöntekijät että mahdolliset työnantajat valitsemaan laillisen työnteon; kannustaa jäsenvaltioita myöntämään verokannustimia kotitalous- ja hoivatyötä tekeviä palkkaaville perheille ja ottamaan käyttöön yksinkertaisia ilmoitusjärjestelmiä, joiden avulla ehkäistään ja torjutaan laitonta työntekoa, kuten Euroopan talous- ja sosiaalikomitea suosittelee lausunnossaan ”Perheille suunnattujen palvelujen kehittäminen työllisyysasteen nostamiseksi ja sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi työelämässä” SOC/508); suosittaa, että komissio edistää parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä ja ottaa mallia onnistuneista esimerkeistä, joilla on ollut myönteinen vaikutus alaan sosiaali- ja työmarkkinapoliittisesti ja joita ovat muun muassa palvelusetelijärjestelmä Belgiassa ja vastaava järjestelmä Ranskassa (le chèque emploi service universel, CESU); pitää myönteisenä tällaisten ammatillistamistoimien myönteisiä sosiaalisia vaikutuksia etenkin maaseutualueilla;

12.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan riittävän työsuojelun tason esimerkiksi äitiyssuojelun yhteydessä ja toteuttamaan toimia työperäisten tapaturmien, loukkaantumisvaaran ja ammattitautien ehkäisemiseksi; painottaa tarvetta parantaa tällä alalla jo työskentelevien henkilöiden tietämystä käytännönläheisten koulutus- ja uudelleenkoulutussuunnitelmien avulla; toteaa, että tällaiseen koulutukseen olisi kuuluttava sellaisten riskien hallinta, jotka koskevat tehtäviä, jotka on suoritettava tietyssä asennossa tai tietyin liikkein, sekä biologisten ja kemiallisten riskien hallinta ja apuvälineiden käyttö;

13.  kehottaa komissiota arvioimaan työterveydestä ja -turvallisuudesta annettua direktiiviä 89/391/ETY koskevaa poikkeusta;

14.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita keräämään, analysoimaan ja julkaisemaan luotettavia iän, sukupuolen ja kansalaisuuden mukaan jaoteltuja tilastotietoja, jotta mahdollistetaan tietoon perustuvat keskustelut etsittäessä parhaita ratkaisuja kotitaloustyöalan ammatillistamiseen; pyytää, että Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiölle ja Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirastolle annetaan tehtäväksi suunnitella menetelmiä suojelua, valitusten tekemistä ja valistustyötä varten;

15.  kehottaa komissiota sisällyttämään kotitalous- ja hoivatyöalan tilannetta koskevat keskustelut työllisyyskomitean (EMCO) esityslistalle;

16.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan ja parantamaan yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa tiedotusta kotitalous- ja hoivatyöntekijöiden oikeuksista ja varmistamaan, että tiedot ovat mahdollisimman hyvin kaikkien työntekijöiden saatavilla; suosittelee eräiden jäsenvaltioiden soveltamien parhaiden käytänteiden perusteella, että alueellisella ja paikallisella tasolla perustetaan tiedotuspisteitä, puhelinpalveluja ja verkkosivustoja, joilla annetaan myös erilaisten kampanjoiden avulla neuvoja ja tietoja kotityö- ja hoiva-alan työntekijöiden oikeuksista kunkin jäsenvaltion kansallisella kielellä ja muilla soveltuvilla kielillä; korostaa, että myös kansalaisyhteiskuntaa edustavien järjestöjen, kuten naisten ja maahanmuuttajien hyväksi toimivien järjestöjen, olisi voitava antaa kyseisiä tietoja; korostaa, että näitä välineitä on kehitettävä siten, että mahdollistetaan parhaiden käytäntöjen soveltaminen sekä neuvojen ja ohjeiden antaminen mahdollisille työnantajille, mukaan luettuina perheet ja välitystoimistot, ja että olisi tarjottava työsopimusmalleja, joilla varmistetaan, että työnantajat huolehtivat vastuustaan;

17.  muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että diplomaattisia suhteita koskevan vuonna 1961 tehdyn Wienin yleissopimuksen nojalla diplomaattiset edustustot ovat velvollisia noudattamaan isäntävaltionsa lakeja ja asetuksia, työlainsäädäntö mukaan luettuna, ja kannustaa jäsenvaltioita soveltamaan tätä tehokkaasti, jotta vältetään tilanteet, joissa diplomaattien kotitaloudet välttävät rangaistukset, kun kotitaloustyöntekijää on hyväksikäytetty; pyytää myös jäsenvaltioita harkitsemaan, kuinka diplomaattikunnassa ja diplomaattikunnalle työskenteleviä voidaan suojella paremmin ja kuinka kotitaloustyöntekijöille voidaan antaa oikeus vaihtaa työpaikkaa;

18.  suosittaa, että jokaisessa jäsenvaltiossa laaditaan kotitalous- ja hoivatyötä koskeva yhteisymmärrykseen perustuva sopimus sen jälkeen, kun on asiasta on keskusteltu sosiaalityöntekijöiden, työnantajien ja naispuolisten työntekijöiden välillä;

19.  painottaa tarvetta lisätä työnantajien tietoisuutta velvollisuuksistaan ja tarjota heille tietoa palvelukseen ottamista koskevista hyvistä käytännöistä, heidän oikeudellisista velvollisuuksistaan, rikkomuksista koituvista seuraamuksista sekä osapuolten käytettävissä olevista tiedoista ja avusta, ja korostaa, että työnantajan on tunnustettava, että kyse on työntekijöistä, joille kuuluu oikeuksia;

20.  suosittaa, että jäsenvaltiot laativat kampanjoita näkyvyyden ja ymmärtämyksen parantamiseksi sekä julkisten ja yksityisten toimijoiden, perheiden ja yleisesti kansalaisten tietoisuuden lisäämiseksi, jotta kotitalous- ja hoivatyölle annetaan sen ansaitsema arvo ja tunnustetaan kotitalous- ja hoivatyötä tekevien naisten työn tärkeys ja merkitys yhteiskunnan toimivuuden kannalta;

21.  vaatii työmarkkinaosapuolten ja erityisesti ammattiliittojen vankkaa edustusta EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla, jotta voidaan tehostaa kansallisten käytänteiden mukaisesti alakohtaisia työehtosopimusneuvotteluja asianmukaisten työolojen edistämiseksi ja tukemiseksi tehokkaasti näillä aloilla; edellyttää myös ammattijärjestöjen sekä kotitalousalan työntekijöiden kanssa ja puolesta toimivien järjestöjen ja muiden kansalaisyhteiskuntaa edustavian järjestöjen vankkaa edustusta; edellyttää sen varmistamista, että ne ovat täysin perillä haasteista, joita kotitalous- ja hoivatyötä tekevien naisten oikeuksien turvaamiseen liittyy;

22.  pitää valitettavana, että kotitalous- ja hoivatyötä tekevät naiset ovat edelleen heikosti edustettuina ammattiliitoissa eri jäsenvaltioissa, ja painottaa tarvetta kannustaa näitä naispuolisia työntekijöitä liittymään ammattiliittoihin;

23.  kehottaa julkisen avun myöntämisestä vastaavia kansallisia viranomaisia tukemaan kotitalous- ja hoivatyötä tekeviä koskevien osuuskuntien, itsenäisten yhdistysten ja foorumien perustamista, koska näillä organisaatioilla edistetään tämän ryhmän järjestäytynyttä etujen ajamista;

24.  vaatii, että kaikilla sektoreilla suhtaudutaan ankarasti yrityksiin, joiden liiketoimintamalli perustuu laittomien työntekijöiden hyväksikäyttöön toimintakulujen minimoimiseksi, voittojen maksimoimiseksi ja laillisten yritysten saamiseksi pois alalta;

25.  kehottaa päättäjiä myöntämään, että kotitalouspalvelut, työnteko perheissä ja kotihoito ovat arvokas talouden ala, jota on säänneltävä jäsenvaltioissa enemmän, jotta kotitaloustyöntekijöille voidaan luoda suotuisa ympäristö ja perheille tarjota valmiudet toimia työnantajina;

26.  suosittaa asiaa koskevaa koulutusohjelmaa sosiaalialan toimijoille, jotka ovat suoraan mukana tämän ongelman käsittelyssä (poliisit ja sosiaalityöntekijät), jotta he voivat auttaa syrjinnän uhreja entistä tehokkaammin;

27.  korostaa, että alalla on edistettävä kotitalous- ja hoivatyötä tekevien valmiuksien ja tutkintojen tunnustamista, jotta voidaan edistää heidän ammatillista kehittymistään; korostaa, että ikääntyvien ja lasten parissa työskenteleville on järjestettävä erityiskoulutusta, jolla pyritään edistämään laadukkaita työpaikkoja, laadukasta työtä ja parempia työoloja, mihin kuuluu virallisten sopimusten tekeminen, koulutuksen pääsyn edistäminen sekä yhteiskunnan antaman tunnustuksen parantaminen; toteaa, että on tärkeää varmistaa hankittujen taitojen ja tutkintojen sekä työkokemuksen todentaminen ja varmentaminen sekä edistää urakehitystä; katsoo, että tätä varten on ehdottomasti järjestettävä koulutus- ja uudelleenkoulutuskursseja;

28.  painottaa ammatillisten kotitalouspalvelujen merkitystä lapsiperheiden ja laajempien sukuyhteisöjen taakan keventämisessä;

29.  kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioita luomaan järjestelmiä, jotka koskevat kotitalous- ja hoivatyötä tekevien naisten työn ammatillistamista sekä heidän koulutustaan, heidän ammattitaitonsa jatkuvaa kehittämistä ja heidän pätevyytensä tunnustamista sekä tarvittaessa luku- ja kirjoitustaidon hankkimista, jotta heillä olisi paremmat mahdollisuudet henkilökohtaisen, ammatillisen ja uran kehityksen kannalta;

30.  on huolestunut siitä, että välitystoimistojen ja -yritysten kautta kotitalous- ja hoivatyötä tekevien naisten palvelukseen ottamisen valvontaa ja seurantaa koskevia tarkastuksia ei tehdä riittävästi, ja painottaa, että on lisättävä viranomaistarkastajien ja -tarkastusten määrää, jotta lakien noudattaminen varmistetaan;

31.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan päättäväisiä toimia kotitalous- ja hoivatyön aloilla, jotka tuottavat suurta lisäarvoa talouteen; kehottaa niitä sen vuoksi tunnustamaan alalla tehtävän työn ammatiksi ja varmistamaan työlainsäädännön tai työehtosopimusten avulla, että kotitalous- ja hoivatyötä tekevillä on työntekijöille kuuluvat oikeudet ja sosiaaliturva, etenkin palkkojen, työajan, työterveyden ja -turvallisuuden, lomien, äitiysloman, eläkeoikeuksien sekä ammattitaidolle annettavan tunnustuksen osalta, samalla kun otetaan huomioon alan erityispiirteet;

32.  toistaa vaatimuksensa siitä, että hoivatyön alalla tarvitaan jäsennettyä alakohtaista vuoropuhelua(18);

33.  kannustaa parhaiden käytäntöjen vaihtoon jäsenvaltioiden välillä toimien ja vaikutusten parantamiseksi;

34.  muistuttaa, että au pair -työntekijöiden asema on tunnustettava virallisesti ja asiasta tehdyn eurooppalaisen sopimuksen mukaisesti; muistuttaa myös, että tarkastuksia on lisättävä, jotta näistä työntekijöistä ei tulisi kotitalous- ja hoivatyötä tekevien epävirallisia ja halpoja korvaajia;

35.  ehdottaa, että komissio harkitsisi, olisiko tarpeen ja hyödyllistä antaa säädös, jossa käsiteltäisiin ILOn yleissopimuksen nro 189 piiriin kuuluvia oikeuksia ja joka kattaisi hoivatyötä tekevät ja henkilöt, jotka tarjoavat hoivapalveluja maksua vastaan väliaikaisesti, tilapäisesti ja satunnaisesti, ajatellen etenkin erityisen heikossa asemassa olevien ryhmien tilannetta;

36.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kotitalous- ja hoivatyöntekijöitä arvostetaan unionissa ihmisinä, että heillä on mahdollisuus työ- ja perhe-elämän yhdistämiseen ja että heihin sovelletaan työaikadirektiiviä (2003/88/EY), jotta työntekijöillä on olennaisen tärkeitä lepoaikoja ja jotta heitä ei pakoteta tekemään kohtuuttomasti työtunteja;

37.  toistaa vaatimuksensa omaishoitajien asianmukaisesta ja riittävästä tukemisesta;

38.  painottaa, että on luotava eurooppalainen muuttoliikepolitiikka, joka vastaa kotitaloustyöntekijöiden työmarkkinoiden tarpeita, jotta suojellaan naispuolisia maahanmuuttajia joutumasta tekemään pimeää työtä;

39.  muistuttaa Euroopan neuvostoa sen velvollisuudesta tarkistaa, sovelletaanko eurooppalaista yleissopimusta siirtotyöläisten oikeudellisesta asemasta ja siirtotyöläisten ja heidän perheenjäseniensä oikeuksia koskevaa kansainvälistä yleissopimusta, joka on hyväksytty 18. joulukuuta 1990 annetulla YK:n yleiskokouksen päätöslauselmalla nro 45/158;

40.  painottaa, että on tärkeää on taata kotitalous- ja hoivatyöntekijöille riittävä suojelun taso, mutta korostaa, että ei kuitenkaan pidä hidastaa tai vaikeuttaa näiden työntekijöiden palkkausta, koska se voisi johtaa siihen, että tietyt työnantajat eivät enää haluaisi käyttää heidän palvelujaan; kannustaa jäsenvaltioita tältä osin luomaan virallisia järjestelmiä kotitaloustyöntekijöiden palkkaamiseen, kuten niin sanotut palvelusetelit, jotka ovat yksityisille kotitalouksille yksinkertainen ja nopea keino maksaa näille työntekijöille ja taata heille sosiaaliturva;

41.  pyytää EU:n toimielimiä tarkistamaan kaikkia unionin direktiivejä, jotka ovat ristiriidassa ILOn yleissopimuksen nro 189 kanssa;

42.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kotitalous- ja hoivatyöntekijöiden viisumit sallivat heidän vaihtaa työnantajaa, jos heitä on hyväksikäytetty tai heidän ihmisoikeuksiaan on loukattu tai jos heidän työympäristönsä ei täytä vaadittuja normeja tai jos katsotaan, että työolot eivät muutoin täytä kansallisessa tai unionin työlainsäädännössä säädettyjä kansallisia normeja;

43.  kehottaa jäsenvaltioita, joissa on voimassa kansallinen vähimmäispalkka, varmistamaan, että kaikille kotitalous- ja hoivatyöntekijöille maksetaan vähintään tämäntasoista palkkaa;

44.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kotitalous- ja hoivatyöntekijöiden osalta maksetaan eläkemaksut kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

3.12.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

43

6

2

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Laura Agea, Guillaume Balas, Tiziana Beghin, Brando Benifei, Mara Bizzotto, Vilija Blinkevičiūtė, Enrique Calvet Chambon, David Casa, Ole Christensen, Elena Gentile, Arne Gericke, Marian Harkin, Danuta Jazłowiecka, Agnes Jongerius, Jan Keller, Ádám Kósa, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Zdzisław Krasnodębski, Jean Lambert, Jérôme Lavrilleux, Jeroen Lenaers, Verónica Lope Fontagné, Javi López, Thomas Mann, Dominique Martin, Anthea McIntyre, Joëlle Mélin, Elisabeth Morin-Chartier, Emilian Pavel, Georgi Pirinski, Marek Plura, Sofia Ribeiro, Anne Sander, Sven Schulze, Siôn Simon, Jutta Steinruck, Yana Toom, Ulrike Trebesius, Marita Ulvskog, Tatjana Ždanoka, Jana Žitňanská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Heinz K. Becker, Lynn Boylan, Mircea Diaconu, Tania González Peñas, Paloma López Bermejo, Monika Vana

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Diane James, Martina Michels, Estefanía Torres Martínez, Flavio Zanonato

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

18.2.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0

16

1

14

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Daniela Aiuto, Maria Arena, Catherine Bearder, Beatriz Becerra Basterrechea, Malin Björk, Viorica Dăncilă, Iratxe García Pérez, Mary Honeyball, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Elisabeth Köstinger, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Angelika Mlinar, Angelika Niebler, Maria Noichl, Marijana Petir, João Pimenta Lopes, Terry Reintke, Jordi Sebastià, Michaela Šojdrová, Ernest Urtasun, Jadwiga Wiśniewska, Anna Záborská, Jana Žitňanská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Biljana Borzan, Rosa Estaràs Ferragut, Arne Gericke, Kostadinka Kuneva, Constance Le Grip, Marc Tarabella

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Mike Hookem

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

16

+

ECR

Arne Gericke

EFDD

Daniela Aiuto

GUE/NGL

Malin Björk, Kostadinka Kuneva, João Pimenta Lopes

PPE

Marijana Petir

S&D

Maria Arena, Biljana Borzan, Viorica Dăncilă, Iratxe García Pérez, Mary Honeyball, Maria Noichl, Marc Tarabella

VERTS/ALE

Terry Reintke, Jordi Sebastià, Ernest Urtasun

1

-

EFDD

Mike Hookem

14

0

ALDE

Catherine Bearder, Beatriz Becerra Basterrechea, Angelika Mlinar

ECR

Jadwiga Wiśniewska, Jana Žitňanská

PPE

Rosa Estaràs Ferragut, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Elisabeth Köstinger, Constance Le Grip, Angelika Niebler, Michaela Šojdrová, Dubravka Šuica, Anna Záborská

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

(1)

EUVL C 70 E, 8.3.2012, s. 1.

(2)

EUVL C 351 E, 2.12.2011, s. 39.

(3)

EYVL C 77 E, 28.3.2002, s. 138.

(4)

EUVL C 102 E, 24.4.2008, s. 321.

(5)

EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23.

(6)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0218.

(7)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0050.

(8)

EUVL C 16 E, 22.1.2010, s. 21.

(9)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA-PROV(2014)0068.

(10)

EUVL C 51 E, 22.2.2013, s. 9.

(11)

SOC/372 – CESE 336/2010 fin.

(12)

COM(2013)0152, 21. maaliskuuta 2013.

(13)

EUVL C 377E, 7.12.2012, s. 128.

(14)

Domestic workers across the world: global and regional statistics and the extent of legal protection, International Labour Office, Geneve: ILO, 2013.

(15)

Kuten edellä.

(16)

Kuten edellä.

(17)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0328.

(18)

http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?type=TA&reference=P7-TA-2013-0328&language=EN&ring=A7-2013-0221

Oikeudellinen huomautus