Menettely : 2015/2095(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0066/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0066/2016

Keskustelut :

PV 12/04/2016 - 3
CRE 12/04/2016 - 3

Äänestykset :

PV 12/04/2016 - 5.9
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0102

MIETINTÖ     
PDF 668kWORD 329k
23.3.2016
PE 575.215v02-00 A8-0066/2016

Välimeren tilanteesta ja tarpeesta kokonaisvaltaiselle EU:n lähestymistavalle muuttoliikkeeseen

(2015/2095(INI))

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta

Esittelijät: Roberta Metsola, Kashetu Kyenge

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

Välimeren tilanteesta ja tarpeesta kokonaisvaltaiselle EU:n lähestymistavalle muuttoliikkeeseen

(2015/2095(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon vuonna 1951 tehdyn Geneven yleissopimuksen ja sen lisäpöytäkirjan sekä erityisesti palauttamiskieltoa koskevan oikeuden,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1989 tehdyn yleissopimuksen lapsen oikeuksista ja 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 25. vuosipäivästä,

–  ottaa huomioon vuonna 1982 tehdyn YK:n merioikeusyleissopimuksen, vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen ihmishengen turvallisuudesta merellä ja vuonna 1979 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen etsintä- ja pelastuspalvelusta merellä, sellaisena kuin se on muutettuna,

–  ottaa huomioon vuonna 1990 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ilman huoltajaa olevia alaikäisiä koskevasta toimintasuunnitelmasta (2010–2014) (COM(2010)0213) ja 12. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman ilman huoltajaa olevien alaikäisten tilanteesta EU:ssa(1),

–  ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman viimeisimmistä tragedioista Välimerellä ja EU:n turvapaikka- ja muuttoliikepolitiikasta(2),

–  ottaa huomioon 10. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman muuttoliikkeestä ja pakolaisista Euroopassa(3),

–  ottaa huomioon seuraavat Europan parlamentin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa käydyt keskustelut: 14. huhtikuuta 2015 komission jäsenen Avramopoulosin läsnä ollessa, 6. toukokuuta 2015 yhteisvastuusta ja oikeudenmukaisesta vastuunjaosta, mukaan lukien etsintä- ja pelastusvelvoitteet, 26. toukokuuta 2015 kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä koskevasta strategiasta, 4. kesäkuuta 2015 turvallisten ja laillisten reittien luomisesta EU:hun pyrkiville turvapaikanhakijoille ja pakolaisille sekä Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän täytäntöönpanosta, 25. kesäkuuta 2015 ihmissalakuljetuksesta, ihmiskaupasta ja laittomien maahanmuuttajien hyväksikäytöstä työvoimana, asianmukaisten kanavien luomisesta laillista taloudellista muuttoliikettä varten sekä rajaturvallisuudesta ja viisumipolitiikasta, 2. heinäkuuta 2015 sisäasioiden alan määrärahojen käyttämisestä muuttoliike- ja kehitysasioissa, 6. heinäkuuta 2015 Euroopan muuttoliikeagendan jälkeen annetusta komission ensimmäisestä ehdotuspaketista, yhteisvastuusta ja oikeudenmukaisesta vastuunjaosta, mukaan lukien etsintä- ja pelastusvelvoitteet, sekä turvallisten ja laillisten reittien luomisesta EU:hun pyrkiville turvapaikanhakijoille ja pakolaisille, 16. heinäkuuta 2015 muuttoliikepolitiikkaan osoitettuja EU:n varoja käsittelevien asiantuntijoiden läsnä ollessa vailla huoltajaa oleviin alaikäisiin liittyvistä toimista, käytännöistä ja tiedoista EU:n jäsenvaltioissa ja Norjassa, EU:n ja kolmansien maiden välisestä yhteistyöstä muuttoliikkeen alalla sekä taloudellista muuttoliikettä koskevien uusien lainsäädäntömahdollisuuksien selvittämisestä, 22. syyskuuta 2015 Euroopan muuttoliikeagendan jälkeen annetusta komission toisesta ehdotuspaketista, 23. syyskuuta 2015 kansallisten parlamenttien kanssa hotspot-lähestymistavasta sekä muuttoliikkeen käsittelystä kansallisella ja paikallisella tasolla, 19. lokakuuta 2015 ihmissalakuljetuksesta, ihmiskaupasta ja laittomien maahanmuuttajien hyväksikäytöstä työvoimana, 10. marraskuuta 2015 komission tiedonannosta ”Pakolaiskriisin hallinta – Tilannekatsaus Euroopan muuttoliikeagendaan sisältyvien ensisijaisten toimien toteutukseen” (COM(2015)0510), 19. marraskuuta 2015 muuttoliike- ja turvapaikkapolitiikkaa koskevasta EU:n sisäisestä ja ulkoisesta rahoituksesta, 10. joulukuuta 2015 EU:n ja kolmansien maiden välisestä yhteistyöstä muuttoliikkeen alalla ja 21. joulukuuta 2015 rajaturvallisuudesta ja viisumipolitiikasta, Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän tehokkaasta täytäntöönpanosta sekä asianmukaisten kanavien luomisesta laillista taloudellista muuttoliikettä varten,

–  ottaa huomioon keskustelut, jotka käytiin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja kehitysvaliokunnan yhteiskokouksessa 1. huhtikuuta 2015 kehityksen ja muuttoliikkeen välisestä yhteydestä sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan, ulkoasiainvaliokunnan ja ihmisoikeuksien alivaliokunnan yhteiskokouksessa 15. syyskuuta 2015 ihmisoikeuksien kunnioittamisesta Välimeren alueen muuttovirtojen yhteydessä,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan Lampedusassa syyskuussa 2015 vierailleen valtuuskunnan selonteon etsintä- ja pelastusoperaatioista sekä Tunisiassa lokakuussa 2015 vierailleen valtuuskunnan selonteon yhteistyöstä kolmansien maiden kanssa muuttoliike-, turvapaikka- ja rajavalvonta-asioissa ja ottaa huomioon budjettivaliokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan Sisiliassa heinäkuussa 2015 vierailleen yhteisen valtuuskunnan selonteon alueen muuttoliikepaineisiin vastaamisesta, myös erityisesti talousarvion näkökulmasta,

–  ottaa huomioon muuttoliikettä koskevan komission kymmenkohtaisen toimintasuunnitelman, joka esiteltiin Luxemburgissa 20. huhtikuuta 2015 pidetyssä ulkoasiainneuvoston ja sisäasioiden neuvoston yhteisessä istunnossa,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Euroopan muuttoliikeagenda” (COM(2015)0240),

–  ottaa huomioon neuvoston päätöksen (YUTP) 2015/778 keskisen Välimeren eteläosassa toteutettavasta Euroopan unionin sotilasoperaatiosta,

–  ottaa huomioon poliittisten ja turvallisuusasioiden komiteassa kokoontuneiden EU:n suurlähettiläiden tekemän päätöksen aloittaa EUNAVFOR MED -operaation toinen vaihe ja nimetä se uudelleen ”operaatio Sofiaksi”(4) ja ottaa huomioon Nato-johtoiset operaatiot Egeanmerellä,

–  ottaa huomioon 9. lokakuuta 2015 annetun YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2240 (2015),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Siirtolaisten salakuljetuksen vastainen EU:n toimintasuunnitelma (2015–2020)” (COM(2015)0285),

–  ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan Eurodac-asetuksen täytäntöönpanosta sormenjälkien ottamisvelvollisuuden osalta (SWD(2015)0150),

–  ottaa huomioon komission suosituksen Euroopan uudelleensijoitusjärjestelmäksi (C(2015)3560) sekä oikeus- ja sisäasioiden neuvoston 20. heinäkuuta 2015 pidetyssä kokouksessa annetut neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätelmät 20 000:n selvästi kansainvälisen suojelun tarpeessa olevan henkilön uudelleensijoittamisesta monenvälisten ja kansallisten järjestelmien avulla,

–  ottaa huomioon komission tulkitsevan huomautuksen hotspot-lähestymistavasta, 10. helmikuuta 2016 päivätyt tilannekatsaukset Kreikasta ja Italiasta sekä 4. maaliskuuta 2016 päivätyn tilanneselvityksen Kreikasta,

–  ottaa huomioon Italian ja Kreikan hyväksi toteutettavien kansainvälistä suojelua koskevien väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisesta 14. syyskuuta 2015 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2015/1523,

–  ottaa huomioon Italian ja Kreikan hyväksi toteutettavien kansainvälistä suojelua koskevien väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisesta 22. syyskuuta 2015 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2015/1601,

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kriisitilanteen siirtomekanismin perustamisesta sekä kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 604/2013 muuttamisesta (COM(2015)0450),

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi turvallisia alkuperämaita koskevan EU:n yhteisen luettelon laatimisesta kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32/EU soveltamista varten ja direktiivin 2013/32/EU muuttamisesta (COM(2015)0452),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Palauttamista koskeva EU:n toimintaohjelma” (COM(2015)0453),

–  ottaa huomioon komission suosituksen palauttamistoimenpiteitä varten laaditusta jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten käyttöön tarkoitetusta yhteisestä ”palauttamiskäsikirjasta” (C(2015)6250) ja sen liitteen,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon julkisia hankintoja koskevista säännöistä nykyisessä turvapaikkakriisissä (COM(2015)0454),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”EU:n ulkoisen toiminnan rooli Euroopan pakolaiskriisin ratkaisemisessa” (JOIN(2015)40),

–  ottaa huomioon komission päätöksen Afrikka-hätärahaston perustamisesta vakauden lisäämiseksi sekä sääntelemättömän muuttoliikkeen ja pakkomuuton perimmäisten syiden ehkäisemiseksi (C(2015)7293),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Pakolaiskriisin hallinta: Euroopan muuttoliikeagendaan perustuvat välittömät operatiiviset, taloudelliset ja lainsäädäntötoimenpiteet” (COM(2015)0490) ja sen liitteet,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Pakolaiskriisin hallinta – Tilannekatsaus Euroopan muuttoliikeagendaan sisältyvien ensisijaisten toimien toteutukseen” (COM(2015)0510) ja sen liitteet,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Euroopan raja- ja rannikkovartiosto ja EU:n ulkorajojen tehokas valvonta” (COM(2015)0673) ja ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan raja- ja rannikkovartiostosta sekä asetuksen (EY) N:o 2007/2004, asetuksen (EY) N:o 863/2007 ja neuvoston päätöksen 2005/267/EY kumoamisesta (COM(2015)0671), ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisesta matkustusasiakirjasta laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamista varten (COM(2015)0668), ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 562/2006 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tietokantojen käyttöön perustuvien tarkastusten vahvistamisesta ulkorajoilla (COM(2015)0670), komission ehdotuksen neuvoston päätökseksi Ruotsin hyväksi toteutettavien kansainvälistä suojelua koskevien väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisesta Italian ja Kreikan hyväksi toteutettavien kansainvälistä suojelua koskevien väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisesta annetun neuvoston päätöksen (EU) 2015/1523 9 artiklan ja neuvoston päätöksen (EU) 2015/1601 9 artiklan mukaisesti (COM(2015)0677) sekä komission suosituksen Turkin kanssa toteutettavasta vapaaehtoisesta humanitaarisen maahanpääsyn järjestelmästä (COM(2015)9490),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Tilannekatsaus Euroopan muuttoliikeagendaan sisältyvien ensisijaisten toimien toteutukseen” (COM(2016)0085),

–  ottaa huomioon komission suosituksen Kreikan tasavallalle kiireellisistä toimenpiteistä, jotka Kreikan on toteutettava asetuksen (EU) N:o 604/2013 nojalla tehtävien siirtojen aloittamiseksi uudelleen (C(2016)871),

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston täytäntöönpanopäätökseksi Italian ja Kreikan hyväksi toteutettavien kansainvälistä suojelua koskevien väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisesta annetun neuvoston päätöksen (EU) 2015/1601 mukaisten sisäisten siirtojen väliaikaisesta keskeyttämisestä 30 prosentin osalta Itävallalle osoitetusta hakijoiden määrästä (COM(2016)0080),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle ja neuvostolle ”Etenemissuunnitelma Schengen-järjestelmän normaalin toiminnan palauttamiseksi” (COM(2016)0120),

–  ottaa huomioon komission toisen kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle Turkin edistymisestä viisumivapautta koskevassa etenemissuunnitelmassa esitettyjen vaatimusten täyttämisessä (COM(2016)0140),

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston asetukseksi hätätilanteen tuen antamisesta unionin sisällä (COM(2016)0069), siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2016)0097) ja tulevan lisätalousarvion vuodeksi 2016 budjettikohdan luomiseksi tätä välinettä varten,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston ylimääräisessä kokouksessaan 23. huhtikuuta 2015, kokouksessaan 25. ja 26. kesäkuuta 2015, muuttoliikkeestä pidetyssä EU:n valtion- tai hallitusten päämiesten epävirallisessa kokouksessa 23. syyskuuta 2015, kokouksessaan 15. lokakuuta 2015, kokouksessaan 17. ja 18. joulukuuta 2015 ja kokouksessaan 18. ja 19. helmikuuta 2016 antamat päätelmät,

–  ottaa huomioon neuvoston turvallisista alkuperämaista kokouksessaan 20. heinäkuuta 2015, muuttoliikkeestä kokouksessaan 20. heinäkuuta 2015, palauttamispolitiikan tulevaisuudesta kokouksessaan 8. lokakuuta 2015, muuttoliikkeestä kokouksessaan 12. lokakuuta 2015, toimenpiteistä pakolais- ja muuttoliikekriisin käsittelemiseksi kokouksessaan 9. marraskuuta 2015, kansalaisuudettomuudesta kokouksessaan 4. joulukuuta 2015 ja muuttajien salakuljetuksesta kokouksessaan 10. maaliskuuta 2016 antamat päätelmät,

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2015 annetut puheenjohtajan päätelmät,

–  ottaa huomioon neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien kokouksessaan 20. heinäkuuta 2015 antamat päätelmät 20 000:n selvästi kansainvälisen suojelun tarpeessa olevan henkilön uudelleensijoittamisesta monenvälisten ja kansallisten järjestelmien avulla,

–  ottaa huomioon 15. lokakuuta 2015 annetun EU:n ja Turkin yhteisen toimintasuunnitelman sekä sen 10. helmikuuta ja 4. maaliskuuta 2016 päivätyt täytäntöönpanokertomukset,

–  ottaa huomioon EU:n valtion- tai hallitusten päämiesten 7. maaliskuuta 2016 antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2015 annetun itäisen Välimeren ja Länsi-Balkanin reittiä käsitelleen korkean tason konferenssin julkilausuman sekä 25. lokakuuta 2015 pidetyssä kokouksessa annetun johtajien julkilausuman Länsi-Balkanin reitin pakolaisvirroista ja sen 10. helmikuuta 2016 päivätyn edistymiskertomuksen,

–  ottaa huomioon Vallettassa 11. ja 12. marraskuuta 2015 pidetyssä muuttoliikettä käsitelleessä EU–Afrikka-huippukokouksessa hyväksytyn toimintasuunnitelman ja poliittisen julistuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston (EASO) työn ja selvitykset ja erityisesti sen vuotuisen selvityksen turvapaikkatilanteesta Euroopan unionissa 2014 sekä sen kuukausittaiset julkaisut turvapaikka-asioihin liittyvistä suuntauksista,

–  ottaa huomioon Frontexin työn ja selvitykset ja erityisesti sen vuotuisen riskianalyysin 2015 sekä sen riskianalyysiverkoston neljännesvuosittaiset selvitykset,

–  ottaa huomioon Europolin työn ja selvitykset ja erityisesti yhteisen operatiivisen Mare-ryhmän sekä ihmisten salakuljetusta tutkivan eurooppalaisen keskuksen (EMSC) perustamisen Europolin yhteyteen,

–  ottaa huomioon Eurojustin työn ja selvitykset ja erityisesti sen selvitykset ihmiskaupasta,

–  ottaa huomioon EU:n perusoikeusviraston työn, vuosikertomukset ja tutkimukset ja erityisesti sen tutkimukset työvoiman vakavista hyväksikäytön muodoista sekä laittomien siirtolaisten ja heidän kanssaan tekemisissä olevien henkilöiden kriminalisoinnista,

–  ottaa huomioon politiikkayksikkö C:n tutkimukset SEUT-sopimuksen 80 artiklan täytäntöönpanosta, uusista lähestymistavoista, vaihtoehtoisista väylistä ja keinoista päästä turvapaikkamenettelyjen piiriin kansainvälistä suojelua hakeville henkilöille, EU:hun suuntautuvaa työvoiman muuttoliikettä koskevien uusien lainsäädäntömahdollisuuksien selvittämisestä, Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän parantamisesta ja vaihtoehdoista Dublinin järjestelmälle, EU:n ja kolmansien maiden välisestä yhteistyöstä muuttoliikkeen alalla sekä naispuolisten pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottamisesta EU:ssa ja ottaa huomioon politiikkayksikkö D:n tutkimuksen muuttoliikepolitiikkaan osoitetuista EU:n varoista: analyysi tehokkuudesta ja parhaista käytännöistä tulevaisuutta varten ja ulkoasioiden pääosaston politiikkayksikön tutkimuksen siirtolaisista Välimerellä ja ihmisoikeuksien suojelemisesta,

–  ottaa huomioon Euroopan muuttoliikeverkoston (EMN) tutkimukset ja erityisesti sen tutkimuksen vailla huoltajaa oleviin alaikäisiin liittyvistä toimista, käytännöistä ja tiedoista,

–  ottaa huomioon YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) työn ja selvitykset,

–  ottaa huomioon siirtolaisten ihmisoikeuksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan työn ja selvitykset,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston työn, selvitykset ja päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) työn ja selvitykset,

–  ottaa huomioon YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan järjestön työn ja selvitykset,

–  ottaa huomioon 3. ja 4. joulukuuta 2015 pidetyssä alueiden komitean 115. täysistunnossa hyväksytyn lausunnon Euroopan muuttoliikeagendasta,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnot Euroopan muuttoliikeagendasta ja siirtolaisten salakuljetuksen vastaisesta EU:n toimintasuunnitelmasta,

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2014 antamansa päätöslauselman Välimeren tilanteesta ja tarpeesta kokonaisvaltaiselle EU:n lähestymistavalle muuttoliikkeeseen(5),

–  ottaa huomioon työasiakirjan SEUT-sopimuksen 80 artiklasta – yhteisvastuu ja oikeudenmukainen vastuunjako, mukaan lukien etsintä- ja pelastusvelvoitteet,

–  ottaa huomioon työasiakirjan ihmissalakuljetuksesta, ihmiskaupasta ja laittomien maahanmuuttajien hyväksikäytöstä työvoimana,

–  ottaa huomioon työasiakirjan rajaturvallisuudesta ja viisumipolitiikasta, mukaan lukien Frontexin ja muiden asiaankuuluvien virastojen rooli,

–  ottaa huomioon työasiakirjan turvallisten ja laillisten reittien luomisesta unioniin pyrkiville turvapaikanhakijoille ja pakolaisille, mukaan lukien EU:n uudelleensijoittamispolitiikka ja kotouttamistoimet,

–  ottaa huomioon työasiakirjan asianmukaisten kanavien luomisesta laillista taloudellista muuttoliikettä varten,

–  ottaa huomioon työasiakirjan muuttoliike- ja turvapaikkapolitiikkaa koskevasta EU:n sisäisestä ja ulkoisesta rahoituksesta,

–  ottaa huomioon työasiakirjan Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän tehokkaasta täytäntöönpanosta, mukaan lukien EASOn rooli,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan, kehitysvaliokunnan, budjettivaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan ja vetoomusvaliokunnan lausunnot (A8-0066/2016),

A.  toteaa 17. joulukuuta 2014 hyväksymässään päätöslauselmassa antaneensa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan tehtäväksi arvioida asiaan liittyviä toimintapolitiikkoja, laatia suosituksia ja antaa täysistunnolle strateginen valiokunta-aloitteinen mietintö;

B.  ottaa huomioon, että Frontexin tietojen(6) mukaan vuonna 2015 EU:n ulkorajojen yli pyrki laittomasti 1,83 miljoonaa ihmistä, mikä on uusi ennätys verrattuna siihen, että unioniin saapui koko vuoden 2014 aikana 282 500 siirtolaista; toteaa, että IOM:n ja Unicefin tietojen mukaan noin 20 prosenttia kaikista meritse saapuvista siirtolaisista on lapsia(7);

C.  huomauttaa, että EASOn tietojen(8) mukaan vuonna 2015 ns. EU+ -alueella(9) tehtiin yli 1,4 miljoonaa kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta ja määrä on kasvanut tasaisesti huhtikuusta, kun taas toistuvien hakemusten osuus on pienentynyt; ottaa huomioon, että noin kuusi prosenttia hakijoista sanoi olevansa vailla huoltajaa olevia alaikäisiä; toteaa, että helmikuussa 2016 kaikista Kreikkaan meritse saapuneista 22 prosenttia oli naisia ja 40 prosenttia lapsia(10);

D.  toteaa, että lapsen oikeuksista tehdyssä YK:n yleissopimuksessa lapsella tarkoitetaan jokaista alle 18-vuotiasta henkilöä;

E.  toteaa, että IOM:n(11) mukaan yli 3 771 henkilön ilmoitettiin kuolleen tai kadonneen Välimerellä vuonna 2015; ottaa huomioon, että 8. maaliskuuta 2016 mennessä 444 henkilön oli ilmoitettu hukkuneen Välimerellä; ottaa huomioon, että vuoden 2016 yhdeksän ensimmäisen viikon aikana kuoli 77 lasta – keskimäärin yli yksi päivässä; toteaa, että Europolin viimeaikaisten tietojen mukaan vähintään 10 000 ilman huoltajaa olevaa lasta on kadonnut saavuttuaan Eurooppaan;

F.  katsoo, että lokakuun 3. päivä olisi julistettava muistopäiväksi kaikille niille miehille, naisille ja lapsille, jotka menehtyvät pyrkiessään pakenemaan maastaan vainon, konfliktin ja sodan takia, sekä kaikille niille miehille ja naisille, jotka vaarantavat päivittäin henkensä heidän pelastamisekseen;

G.  toteaa, että tietyillä maailman alueilla on sotia ja väkivaltaa ja ne kärsivät äärimmäisen köyhyyden, ympäristön pilaantumisen ja nuorten mahdollisuuksien puuttumisen yhteisvaikutuksista, mikä saattaa lietsoa väkivaltaa ja turvattomuutta ja johtaa väestön uusiin muuttoliikkeisiin;

SEUT-sopimuksen 80 artikla – yhteisvastuu ja oikeudenmukainen vastuunjako, mukaan lukien etsintä- ja pelastusvelvoitteet

H.  toteaa, että SEUT-sopimuksen 80 artiklassa asetetaan yhteisvastuun ja oikeudenmukaisen vastuunjaon periaatteet unionin koko järjestelmän ytimeen ja että siitä saadaan oikeusperusta näiden periaatteiden panemiseksi täytäntöön unionin turvapaikka-, muuttoliike- ja rajavalvontapolitiikassa;

I.  huomauttaa, että yhteisvastuu voi olla niin sisäistä kuin ulkoistakin yhteisvastuuta; toteaa, että siirrot, turvapaikkapäätösten vastavuoroinen tunnustaminen, operatiiviset tukitoimet, nykyisen Dublin-asetuksen ennakoiva tulkinta ja tilapäistä suojelua koskeva direktiivi ovat sisäisen yhteisvastuun välineitä, kun taas uudelleensijoittaminen, humanitaarinen maahanpääsy sekä etsintä- ja pelastustoimet merellä edistävät ulkoista yhteisvastuuta, ja korostaa, että pelastuspalvelumekanismi voi kohdistua molempiin;

J.  toteaa, että 3. maaliskuuta 2016 Italian vastaanottokeskuksissa siirtoa odottaneista 39 600 turvapaikanhakijasta ainoastaan 338 oli todella siirretty muihin jäsenvaltioihin ja Kreikan tapauksessa 66 400 kaavaillusta siirrosta oli kyetty toteuttamaan ainoastaan 322;

Ihmissalakuljetus, ihmiskauppa ja laittomien maahanmuuttajien hyväksikäyttö työvoimana

K.  toteaa, että ihmissalakuljetus, ihmiskauppa ja työvoiman hyväksikäyttö ovat erillisiä oikeudellisia ilmiöitä, joita käsitellään erillisissä oikeudellisissa kehyksissä unionissa ja kansainvälisesti ja jotka edellyttävät asianmukaisesti kohdennettuja toimia, vaikka ne käytännössä usein limittyvät toisiinsa; huomauttaa, että ihmissalakuljetus- ja ihmiskauppaverkostot voivat muuttaa toimintatapojaan hyvin nopeasti, joten toimet on mukautettava niihin pikaisesti uusimpien ja paikkansapitävien tietojen perusteella; toteaa, että maahantulijoiden ihmissalakuljetuksen torjumiseksi toteutettavat toimet eivät saisi vaikuttaa toimiin, joilla annetaan humanitaarista apua laittomille maahantulijoille;

L.  katsoo, että ihmissalakuljetuksen, ihmiskaupan ja työvoiman hyväksikäytön torjunta edellyttää lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin toimia, kuten toimia rikollisverkostojen toiminnan estämiseksi ja rikollisten saattamiseksi oikeuden eteen, tietojen keräämistä ja analysointia, toimia uhrien suojelemiseksi ja laittomasti oleskelevien siirtolaisten palauttamiseksi, yhteistyötä kolmansien maiden kanssa sekä pidemmän aikavälin strategioita, joilla puututaan ihmiskaupan ja ihmissalakuljetuksen kohteena olevien henkilöiden kysyntään ja muuttoliikkeen perimmäisiin syihin, jotka pakottavat ihmisiä turvautumaan ihmissalakuljettajiin;

Rajaturvallisuus ja viisumipolitiikka, mukaan lukien ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston ja muiden asiaankuuluvien virastojen rooli

M.  ottaa huomioon, että tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä käsitellään parhaillaan useita rajaturvallisuuteen ja viisumipolitiikkaan liittyviä komission ehdotuksia, erityisesti ehdotusta asetukseksi unionin viisumisäännöstöstä (uudelleenlaatiminen) (2014/0094(COD)), ehdotusta asetukseksi kiertomatkaviisumin luomisesta (2014/0095(COD)) ja ehdotusta asetukseksi yhtenäisestä viisumin kaavasta turvallisuuden parantamiseksi (2015/0134(COD)); huomauttaa, että komissio on äskettäin esittänyt tällä alalla uusia ehdotuksia, jotka käsitellään tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen;

N.  katsoo, että sisärajavalvonnan poistaminen edellyttää ulkorajojen tehokasta valvontaa, johon sovelletaan korkeatasoisia yhteisiä vaatimuksia, sekä jäsenvaltioiden välistä tehokasta tietojenvaihtoa ja jokaisen perusoikeuksien täysimääräistä kunnioittamista;

O.  toteaa kehottaneensa unionin ulkorajayhteistyöstä huolehtivaa virastoa lujittamaan valmiuksiaan käsitellä mahdollisia perusoikeuksien loukkauksia, muun muassa sen kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa sovittujen työjärjestelyjen puitteissa, ja huomauttaa, että komission ehdotus uudeksi unionin ulkorajayhteistyöstä huolehtivaksi virastoksi sisältää valitusmekanismin;

P.  toteaa, että nykyisen viisumisäännöstön nojalla jäsenvaltio voi poiketa viisumihakemuksen tutkittavaksi ottamista koskevista tavanomaisista edellytyksistä ”humanitaarisista syistä” (19 ja 25 artikla);

Turvallisten ja laillisten reittien luominen unioniin pyrkiville turvapaikanhakijoille ja pakolaisille, mukaan lukien EU:n uudelleensijoittamispolitiikka ja kotouttamistoimet

Q.  toteaa, että 86 prosenttia maailman pakolaisista on muissa kuin teollisuusmaissa; ottaa huomioon, että rikollisverkostot ja ihmissalakuljettajat käyttävät hyväkseen unioniin pyrkivien vainoa tai sotaa pakenevien ihmisten epätoivoa;

R.  huomauttaa, että pakolaisille on vain rajoitetusti olemassa laillisia ja turvallisia reittejä päästä unioniin ja monet ottavat edelleen riskin ja käyttävät vaarallisia reittejä; katsoo, että jos turvapaikanhakijoille ja pakolaisille luotaisiin nykyisen lainsäädännön ja nykyisten käytäntöjen pohjalta uusia turvallisia ja laillisia reittejä päästä unioniin, unioni ja jäsenvaltiot saisivat paremman yleiskuvan suojelutarpeista ja unioniin suuntautuvasta muuttovirrasta ja samalla vietäisiin pohja ihmissalakuljettajien liiketoimintamallilta;

Kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä koskeva strategia, jossa käsitellään erityisesti alueellisia suojeluohjelmia, uudelleensijoittamista ja palauttamista sekä puututaan muuttoliikkeen perimmäisiin syihin

S.  toteaa, että EU:n ja kolmansien maiden yhteistyötä kehitetään poliittisilla välineillä, joita ovat alueellinen vuoropuhelu, kahdenvälinen vuoropuhelu, maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevat yhteiset toimintasuunnitelmat ja liikkuvuuskumppanuudet, oikeudellisilla välineillä, kuten ”globaaleihin sopimuksiin”, takaisinottosopimuksiin, viisumihelpotussopimuksiin ja viisumivapaussopimuksiin sisällytettävillä muuttoliikelausekkeilla, ja operatiivisilla välineillä, joihin kuuluvat alueelliset suojeluohjelmat, alueelliset kehitys- ja suojeluohjelmat, Frontexin työjärjestelyt ja EASOn yhteistyö kolmansien maiden kanssa;

T.  ottaa huomioon, että yksittäisillä jäsenvaltioilla on yhä muuttoliikettä koskevia tiiviitä ulkoisia toimia kahdenvälisellä tasolla;

U.  huomauttaa, että unioni on tehostanut ulkoista yhteistyötään kolmansien maiden kanssa muuttoliike- ja turvapaikka-asioissa puuttuakseen asianmukaisesti tämänhetkiseen pakolaiskriisiin ja se on käynnistänyt uusia yhteistyöaloitteita, joista voidaan mainita EU:n ja Turkin yhteinen toimintasuunnitelma, Länsi-Balkanin reitistä annetut sitoumukset ja Vallettan huippukokouksessa hyväksytty toimintasuunnitelma;

Asianmukaisten kanavien luominen laillista taloudellista muuttoliikettä varten

V.  ottaa huomioon, että unionin työikäisen väestön määrän ennustetaan pienentyvän 7,5 miljoonalla vuoteen 2020 mennessä; huomauttaa, että työmarkkinoiden tarpeiden kehityksestä unionissa laadittujen ennusteiden mukaan tietyillä aloilla on jo nyt ja on myös tulevaisuudessa muodostumassa työvoimapulaa; toteaa, että kolmansien maiden kansalaisilla on monia vaikeuksia saada ulkomaiset tutkintonsa tunnustettua, joten he ovat usein ylikoulutettuja työhönsä;

W.  ottaa huomioon, että työvoiman muuttoliikettä koskeva nykyinen unionin toimintamalli on hajanainen ja on annettu useita direktiivejä, joissa keskitytään tiettyihin työntekijöiden ja sellaisten kolmansien maiden kansalaisten ryhmiin, joiden sallitaan tietyin edellytyksin tehdä työtä; huomauttaa, että tämän toimintamallin avulla voidaan puuttua vain lyhytaikaisiin erityistarpeisiin;

Analyysi sisäasioiden alan määrärahojen käyttämisestä muuttoliike- ja kehitysasioissa, hätärahastot mukaan lukien

X.  ottaa huomioon, että unionissa on useita rahoitusvälineitä, joilla voidaan rahoittaa jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden toimia muuttoliikkeen, turvapaikka-asioiden ja rajaturvallisuuden alalla; toteaa, että erityisesti jäsenvaltioiden määrärahat kohdennetaan pääasiassa turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston sekä sisäisen turvallisuuden rahaston kautta, mutta muuttoliikkeeseen liittyviin toimiin voidaan käyttää myös monia muita ohjelmia ja rahastoja; huomauttaa, että useat komission pääosastot ja EU:n ulkosuhdehallinto hallinnoivat kolmansille maille osoitettavaa rahoitusta, joka kohdennetaan pääosin kehitysyhteistyön rahoitusvälineen kautta;

Y.  katsoo, että budjettikohtien ja vastuualueiden nykyisen hajanaisuuden vuoksi voi olla hankalaa saada kattava käsitys siitä, miten määrärahat käytetään, ja jopa määrittää, paljonko unioni tarkalleen ottaen käyttää varoja muuttoliikkeeseen;

Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän tehokas täytäntöönpano, mukaan lukien EASOn rooli

Z.  ottaa huomioon, että Euroopan yhteinen turvapaikkajärjestelmä käsittää yhteistä turvapaikkapolitiikkaa, yhdenmukaista turvapaikka-asemaa ja yhteisiä turvapaikkamenettelyjä koskevat yhteiset säännöt, jotka ovat voimassa koko unionissa; toteaa, että monet kuulutukset ja myös rikkomista koskevat komission päätökset osoittavat kuitenkin, ettei järjestelmää ole pantu kokonaisuudessaan täytäntöön monissa jäsenvaltioissa; toteaa, että järjestelmän täytäntöönpano on välttämätöntä, jotta voidaan yhdenmukaistaa kansallista lainsäädäntöä ja edistää yhteisvastuuta jäsenvaltioiden keskuudessa, ja huomauttaa, että jäsenvaltiot voivat pyytää EASOlta tukea täyttääkseen järjestelmän vaatimukset; katsoo, että vastaanotto-olosuhteiden ja turvapaikkamenettelyjen yhdenmukaistaminen voi vähentää paremmat olosuhteet tarjoaviin maihin kohdistuvia paineita ja se on vastuunjaon kannalta keskeistä;

AA.  huomauttaa, etteivät Dublin-järjestelmän nykyiset mekanismit ole olleet objektiivisia eikä niiden avulla ole pystytty vahvistamaan oikeudenmukaisia perusteita kansainvälistä suojelua koskeviin hakemuksiin liittyvän vastuun määrittämiseksi eikä tarjoamaan pikaisesti suojelua; toteaa, ettei järjestelmää tällä hetkellä käytännössä sovelleta ja että siitä on nimenomaisesti poikettu kahdessa väliaikaisista siirroista tehdyssä neuvoston päätöksessä; ottaa huomioon, että komissio oli ilmoittanut esittävänsä ehdotuksen Dublin III -asetuksen varsinaisesta tarkistamisesta viimeistään maaliskuussa 2016;

Yhteisvastuu

1.  huomauttaa, että muuttoliikettä koskevien unionin toimien on perustuttava yhteisvastuun periaatteeseen; toteaa, että SEUT-sopimuksen 80 artiklassa määrätty yhteisvastuun periaate kattaa turvapaikka-, maahanmuutto- ja rajavalvontapolitiikan; katsoo, että 80 artiklasta saadaan ”yhdessä” SEUT-sopimuksen 77–79 artiklan kanssa oikeusperusta yhteisvastuun periaatteen panemiseksi täytäntöön kyseisillä aloilla;

Etsintä- ja pelastustoimet

2.  pitää lähtökohtana sitä, että ihmishenkien pelastaminen on asetettava etusijalle ja että unionin ja jäsenvaltioiden asianmukainen rahoitus etsintä- ja pelastustoimiin on välttämätöntä; toteaa, että meritse saapuvien laittomien maahantulijoiden ja merellä sattuvien kuolemantapausten määrä on noussut huolestuttavasti ja että Euroopassa on edelleen parannettava toimia;

3.  toteaa, että ihmishenkien pelastaminen on selkeästi solidaarisuuden osoitus vaarassa olevia kohtaan, mutta se on myös kansainvälisessä oikeudessa vahvistettu oikeudellinen velvoite, sillä kaikki jäsenvaltiot ja itse unioni ovat ratifioineet YK:n merioikeusyleissopimuksen, jonka 98 artikla velvoittaa antamaan apua jokaiselle merihätään joutuneelle henkilölle;

4.  katsoo, että unionin pysyvä, luja ja tehokas vastaus etsintä- ja pelastustoimiin merellä on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan jatkossa estää Välimeren ylitystä yrittävien siirtolaisten kuolemat;

5.  toteaa tältä osin, että etsintä- ja pelastusvalmiuksia on lujitettava ja että jäsenvaltioiden hallitusten on annettava käyttöön lisää resursseja – sekä taloudellista apua että muita välineitä – unionin laajuisessa humanitaarisessa operaatiossa, jossa pyritään löytämään, pelastamaan ja auttamaan hädässä olevia maahanpyrkijöitä ja tuomaan heidät lähimpään turvalliseen paikkaan;

6.  huomauttaa, että yksityisten alusten päälliköitä tai kansalaisjärjestöjä, jotka aidosti auttavat merihätään joutuneita henkilöitä, ei saisi uhata rangaistuksella tällaisen avun antamisesta; katsoo, että kauppalaivoja ei pitäisi katsoa vaihtoehdoksi, jolla voidaan täyttää jäsenvaltioiden ja unionin etsintä- ja pelastusvelvoitteet;

Ihmiskaupan ja ihmissalakuljetuksen torjunta

7.  vaatii erottamaan selkeästi toisistaan unioniin salakuljetettavat henkilöt ja unioniin suuntautuvan ihmiskaupan uhrit, sillä politiikkatoimien on oltava sekä asianmukaisesti yhdennettyjä että oikein kohdennettuja; toteaa, että ihmissalakuljetuksessa on yleensä kyse henkilön laittoman maahantulon järjestämisestä jäsenvaltioon, kun taas ihmiskaupassa kyse on hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvasta henkilön värväämisestä, kuljettamisesta tai vastaanottamisesta väkivallan, harhaanjohtamisen tai väärinkäytön avulla;

8.  katsoo, että muuttoliikkeeseen sovellettavaan kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan on välttämättä sisällyttävä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on estää ihmiskauppaa ja ihmissalakuljetusta harjoittavien rikollisverkostojen toiminta;

9.  on tyytyväinen laivaston tähänastiseen myönteiseen rooliin merihädässä olevien pelastamisessa ja rikollisverkostojen toiminnan estämisessä; tukee operaatio Sofian kaltaisten laivasto-operaatioiden tavoitteita ja korostaa, että ihmishenkiä on suojeltava ja kaikilla operaation osa-alueilla on varmistettava maahanpyrkijöiden hengen suojeleminen;

10.  painottaa, etteivät sotilasoperaatiot saisi olla etusijalla muuttoliikkeeseen sovellettavassa kokonaisvaltaisessa lähestymistavassa, ja toistaa, ettei operaatio Sofia saa heikentää välineitä, joita jo käytetään Välimerellä ihmishenkien pelastamiseen merellä;

Unionin virastojen rooli ihmissalakuljetuksen torjunnassa

11.  huomauttaa, että rikolliset voivat muuttaa ja muuttavatkin toimintatapojaan hyvin nopeasti, joten politiikkatoimet on mukautettava uusimpiin ja paikkansapitäviin tietoihin; pitää myönteisenä edistysaskeleena sitä, että komissio hyväksyi 27. toukokuuta 2015 siirtolaisten salakuljetuksen vastaisen unionin toimintasuunnitelman, johon sisältyy ihmissalakuljetusta käsittelevän unionin erillisvirastojen yhteysryhmän perustaminen operatiivisen yhteistyön ja tietojenvaihdon parantamiseksi;

12.  painottaa, että olemassa olevia välineitä, kuten erillisvirastojen riskianalyyseja, olisi hyödynnettävä täysipainoisesti; huomauttaa, että unionin erillisvirastojen olisi tehtävä keskenään tehokasta yhteistyötä mutta myös tehostettava yhteistyötään jäsenvaltioiden kanssa; toteaa, että parantamalla toimien koordinointia voidaan kerätä tietoja kansallisella tasolla ja toimittaa ne edelleen erillisvirastoille;

Siirrot

13.  toteaa jälleen, että siirrot – toisin sanoen kansainvälistä suojelua hakevan tai sitä saavan henkilön siirtäminen yhdestä jäsenvaltiosta toiseen – ovat käytännön osoitus solidaarisuudesta unionin sisällä; muistuttaa lisäksi vaatineensa vuodesta 2009 alkaen sitovaa mekanismia turvapaikanhakijoiden jakamiseksi kaikkien jäsenvaltioiden kesken;

14.  huomauttaa, että neuvosto antoi viime vuonna kaksi päätöstä väliaikaisista siirtotoimenpiteistä unionissa (jäljempänä ’siirtopäätökset’)(12) ja että ne koskevat kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden siirtämistä Kreikasta ja Italiasta muihin jäsenvaltioihin; toteaa, että siirtopäätöksillä ei tosin poisteta vastuunjakoa koskevia nykyisiä Dublinin sääntöjä, mutta ne merkitsevät silti ”väliaikaista poikkeusta” näistä säännöistä;

15.  pitää hätätilanteessa sovellettavien siirtotoimenpiteiden käyttöönottoa oikeansuuntaisena askeleena ja vaatii jäsenvaltioita täyttämään näihin toimenpiteisiin liittyvät velvoitteensa mahdollisimman pian;

16.  toteaa, että siirtopäätösten mukaisesti siirto koskee vain hakijaa, joka kuuluu sellaiseen kansalaisuuteen, jonka osuus kansainvälistä suojelua koskevista myönteisistä päätöksistä unionissa on ollut kolmen edeltävän kuukauden aikana Eurostatin tietojen perusteella vähintään 75 prosenttia; huomauttaa, että siirtopäätökset koskevat varsin pientä ihmismäärää ja että niiden ulkopuolelle jää paljon muista kolmansista maista tulleita hakijoita, joita ei voida siirtää muualle näiden päätösten nojalla;

17.  on huolissaan siitä, että jäsenvaltioiden, joihin maahantulijat ensiksi saapuvat, on nykyisten siirtopäätösten nojalla edelleen käsiteltävä monimutkaisemmat kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset (ja niitä koskevat muutoksenhaut), varauduttava pidempiin vastaanottoaikoihin ja koordinoitava sellaisten henkilöiden palautukset, jotka eivät lopulta ole oikeutettuja kansainväliseen suojeluun; toteaa jälleen, että minkä tahansa Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän hallinnointia koskevan uuden järjestelmän on perustuttava yhteisvastuuseen ja oikeudenmukaiseen vastuunjakoon;

18.  katsoo, että siirtopäätöksiin sisältyvien perusteiden eli jäsenvaltion BKT:n, jäsenvaltion väestömäärän, jäsenvaltion työttömyysasteen ja jäsenvaltion aiemmin vastaanottamien turvapaikanhakijoiden määrän lisäksi olisi otettava huomioon kaksi muuta perustetta: jäsenvaltion pinta-ala ja jäsenvaltion väestötiheys;

19.  katsoo, että hakijan toiveet olisi otettava siirtoa toteutettaessa huomioon niin hyvin kuin on käytännössä mahdollista; toteaa, että tämä on yksi keino ehkäistä edelleen liikkumista ja kannustaa hakijoita hyväksymään siirtopäätökset, mutta se ei saisi pysäyttää siirtoprosessia;

Uudelleensijoittaminen

20.  pitää uudelleensijoittamista yhtenä suositeltavista vaihtoehdoista turvallisen ja laillisen maahanpääsyn tarjoamiseksi unioniin pyrkiville pakolaisille ja kansainvälisen suojelun tarpeessa oleville silloin, kun pakolaiset eivät voi palata kotimaahansa eivätkä saada tehokasta suojelua tai kotoutua vastaanottavaan maahan;

21.  huomauttaa lisäksi, että YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) alaisuudessa tapahtuva uudelleensijoittaminen on vakiintunut humanitaarinen ohjelma, ja pitää uudelleensijoittamista hyödyllisenä välineenä, jonka avulla voidaan hoitaa hallitusti kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien henkilöiden saapuminen jäsenvaltioiden alueelle;

22.  huomauttaa, että unionin ulkorajoille on saapunut ja saapuu jatkuvasti ennennäkemättömiä ihmisvirtoja ja kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden määrä kasvaa tasaisesti, joten unioni tarvitsee uudelleensijoittamiselle sitovan ja pakollisen lainsäädäntökehyksen, kuten komission muuttoliikeagendassa todetaan; katsoo, että kehyksen vaikuttavuuden takaamiseksi siinä on säädettävä uudelleensijoittamisesta merkittävälle määrälle pakolaisia siten, että otetaan huomioon unionissa kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden kokonaismäärä, ja että lisäksi on otettava huomioon UNHCR:n vuosittain julkaisemat maailmanlaajuiset uudelleensijoittamistarpeet;

23.  korostaa, että tarvitaan jäsenvaltioille pakollinen pysyvä unionin laajuinen uudelleensijoittamisohjelma, jossa tarjotaan uudelleensijoittamista merkittävälle määrälle pakolaisia siten, että otetaan huomioon unionissa suojelua hakevien henkilöiden kokonaismäärä;

Humanitaarinen maahanpääsy

24.  huomauttaa, että humanitaarista maahanpääsyä voidaan käyttää täydentämään uudelleensijoittamista, jotta voidaan tarpeen vaatiessa tarjota kiireellistä suojelua, usein väliaikaisesti, kaikkein heikoimmassa asemassa oleville eli vailla huoltajaa oleville alaikäisille tai vammaisille pakolaisille tai kiireellisen lääkinnällisen evakuoinnin tarpeessa oleville;

25.  korostaa, että siltä osin kuin uudelleensijoittaminen ei ole mahdollista kolmansien maiden kansalaisille, kaikkia jäsenvaltioita olisi kannustettava laatimaan ja panemaan täytäntöön humanitaarista maahanpääsyä koskevia ohjelmia;

Humanitaariset viisumit

26.  toteaa, että humanitaariset viisumit mahdollistavat kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien henkilöiden pääsyn kolmanteen maahan hakemaan turvapaikkaa; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään nykyisiä mahdollisuuksia tarjota humanitaarisia viisumeja etenkin haavoittuvassa asemassa oleville henkilöille lähtö- tai kauttakulkumaissa sijaitsevissa unionin suurlähetystöissä ja konsulaateissa;

27.  katsoo, että kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden olisi voitava hakea unionin humanitaarista viisumia suoraan kaikissa jäsenvaltioiden konsulaateissa tai suurlähetystöissä ja, kun humanitaarinen viisumi arvioinnin perusteella myönnetään, sen haltijan olisi voitava saapua viisumin myöntäneen jäsenvaltion alueelle ainoana tarkoituksenaan esittää siellä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus; katsoo siksi, että unionin viisumisäännöstöä on tarpeen muuttaa sisällyttämällä siihen yksityiskohtaisempia säännöksiä humanitaarisista viisumeista;

Euroopan yhteinen turvapaikkajärjestelmä

28.  huomauttaa, että tarvitaan lisätoimia, jotta Euroopan yhteisestä turvapaikkajärjestelmästä tulisi aidosti yhdenmukainen;

29.  toteaa jälleen, että yhdenmukaistamisen tehostamiseksi on ehdottomasti tarpeen tehdä perusteellinen arviointi (komission arviointikertomusten muodossa) tämän paketin täytäntöönpanosta ja toteuttaa sen perusteella pikaisesti jatkotoimia, jos täytäntöönpano ei joissakin jäsenvaltioissa ole tyydyttävää;

30.  huomauttaa, että esimerkiksi hakemukset, joita ei voida ottaa tutkittavaksi, myöhemmät hakemukset, nopeutetut menettelyt ja rajamenettelyt ovat kaikki erityistapauksia, joissa turvapaikkamenettelydirektiivin uudelleenlaadinnan yhteydessä pyrittiin löytämään herkkä tasapaino järjestelmän tehokkuuden ja hakijoiden oikeuksien välille erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden kohdalla; korostaa, että tällainen tasapaino voidaan saavuttaa vain, jos lainsäädäntö pannaan täysimääräisesti ja asianmukaisesti täytäntöön;

31.  pitää tärkeänä kaikenlaisen maahanmuutto- ja turvapaikkalainsäädäntöön perustuvan säilöönoton tuomioistuinvalvontaa; muistuttaa, että niin kansainvälisessä oikeudessa kuin perusoikeuskirjassakin jäsenvaltioiden edellytetään tarkastelevan vaihtoehtoja säilöönotolle; kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan oikein turvapaikkamenettelydirektiiviä ja vastaanotto-olosuhteita koskevaa direktiiviä, kun kyse on pääsystä säilöönottokeskuksiin;

32.  toteaa jälleen, että on tärkeää vähentää kansalaisuudettomien henkilöiden määrää, ja kannustaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kansalaisuudettomuuden määrittämistä koskevia menettelyjä ja vaihtamaan keskenään hyviä käytäntöjä, jotka koskevat luotettavien tietojen keräämistä kansalaisuudettomista henkilöistä sekä kansalaisuudettomuuden määrittämistä koskevista menettelyistä;

Dublin III -asetuksen tarkistaminen

33.  huomauttaa, että Dublin III -asetuksen(13) toiminta on herättänyt monia kysymyksiä, jotka liittyvät oikeudenmukaisuuteen ja yhteisvastuuseen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisessä; toteaa, että nykyisessä järjestelmässä ei oteta riittävästi huomioon unionin ulkorajoilla sijaitseviin jäsenvaltioihin kohdistuvia erityisiä muuttoliikepaineita; katsoo, että jäsenvaltioiden on hyväksyttävä Dublinin periaatteen jatkuvat ongelmat ja että unionin on laadittava vaihtoehtoja sekä jäsenvaltioiden että kyseessä olevien muuttajien väliselle yhteisvastuulle;

34.  huomauttaa, että Dublin-asetuksella perustettuun järjestelmään kohdistuu paineita unioniin pyrkivien kasvavan määrän takia ja että tämä on osoittanut, että järjestelmä – sellaisena kuin se on pantu täytäntöön – on suurelta osin epäonnistunut kahden ensisijaisen tavoitteensa saavuttamisessa eli vastuunjakoa koskevien objektiivisten ja oikeudenmukaisten perusteiden vahvistamisessa ja nopean pääsyn tarjoamisessa kansainvälisen suojelun piiriin; toistaa suhtautuvansa varauksellisesti perusteeseen, jossa jäsenvaltio, johon hakija saapuu ensimmäisenä, määritetään nykyisin kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaksi jäsenvaltioksi, ja katsoo, että tätä perustetta olisi tarkistettava;

35.  huomauttaa lisäksi, että hakijoiden edelleen liikkuminen on edelleen yleistä unionissa; pitää täysin selvänä, ettei Dublinin järjestelmää alun pitäen suunniteltu vastuun jakamiseksi jäsenvaltioiden kesken, vaan sen päätarkoituksena oli kohdentaa nopeasti vastuu turvapaikkahakemuksen käsittelystä tietylle jäsenvaltiolle;

36.  katsoo, että siirtopäätösten perusteet olisi sisällytettävä suoraan vastuunjakoa kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelystä koskeviin unionin vakiosääntöihin; korostaa, että Dublin-asetuksen uudelleentarkastelussa on tarpeen tarkastella uudelleen ”selvästi kansainvälisen suojelun tarpeessa olevan henkilön” käsitettä, sillä ne maahantulijat ja pakolaiset, jotka eivät kuulu tähän ryhmään, olisivat silloin edelleen sen jäsenvaltion vastuulla, johon he ensiksi saapuvat;

37.  katsoo, että unionin olisi tuettava eniten turvapaikkahakemuksia vastaanottavia jäsenvaltioita oikeasuhteisella ja riittävällä taloudellisella ja teknisellä tuella; katsoo, että yhteisvastuuta ja vastuunjakoa koskevien toimenpiteiden käyttämisen perusteena on Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän laadun ja toiminnan parantaminen;

38.  huomauttaa, että yksi vaihtoehto Dublinin järjestelmän uudistamiseksi kokonaan olisi aloittaa hakemusten keskitetty keruu unionin tasolla – jolloin kunkin turvapaikanhakijan katsotaan hakevan turvapaikkaa koko unionissa eikä yksittäisessä jäsenvaltiossa – ja ottaa käyttöön keskitetty järjestelmä vastuun jakamiseksi unionista turvapaikkaa hakevien henkilöiden tapauksessa; toteaa, että tällaisessa järjestelmässä voitaisiin asettaa jäsenvaltiokohtaisesti tiettyjä maahantulijoiden määrään suhteutettuja kynnysarvoja, mikä voisi ehkä auttaa estämään edelleen liikkumista, sillä kaikki jäsenvaltiot olisivat täysipainoisesti mukana keskitetyssä järjestelmässä eikä niillä enää olisi yksittäistä vastuuta hakijoiden kohdentamisesta muille jäsenvaltioille; katsoo, että tällaisen järjestelmän toiminta voisi perustua tiettyihin unionin järjestelykeskuksiin, joista hakijat olisi jaettava unioniin; tähdentää, että vastuunjakoa koskevassa uudessa järjestelmässä on otettava huomioon perheen yhtenäisyyttä ja lapsen etua koskevat keskeiset käsitteet;

Vastavuoroinen tunnustaminen

39.  toteaa, että tällä hetkellä jäsenvaltiot tunnustavat toisten jäsenvaltioiden turvapaikkapäätökset vain silloin, kun ne ovat kielteisiä; toistaa, että myönteisten turvapaikkapäätösten vastavuoroinen tunnustaminen jäsenvaltioissa on looginen vaihe SEUT-sopimuksen 78 artiklan 2 kohdan a alakohdan asianmukaisessa täytäntöönpanossa, koska siinä kehotetaan ottamaan käyttöön ”koko unionissa voimassa oleva yhdenmukainen turvapaikka-asema”;

Tilapäistä suojelua koskeva direktiivi

40.  huomauttaa, että joukoittaisen maahantulon tilanteessa komissio voi omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion tekemän pyynnön tutkimisen jälkeen ehdottaa tilapäistä suojelua koskevan direktiivin 2001/55/EY(14) soveltamista; toteaa, että direktiivin soveltaminen edellyttää määräenemmistöllä hyväksyttyä neuvoston päätöstä; toteaa, että direktiiviä olisi sovellettava silloin, kun on vaara, että unionin turvapaikkajärjestelmä ei kykene käsittelemään siirtymään joutuneiden henkilöiden kolmansista maista tapahtuvaa tai tapahtuvaksi uhkaavaa joukoittaista maahantuloa; korostaa kuitenkin, ettei tilapäistä suojelua koskevan direktiivin mukaisia toimia ole koskaan käynnistetty sitten direktiivin antamisen vuonna 2001;

41.  huomauttaa, että tilapäistä suojelua koskevassa direktiivissä säädetään myös mahdollisuudesta evakuoida siirtymään joutuneita henkilöitä kolmansista maista ja että tällaisessa evakuoinnissa voitaisiin käyttää humanitaarisia käytäviä yhteistyössä UNHCR:n kanssa ja jäsenvaltioilla olisi velvoite – tarpeen mukaan – antaa kaikki apu viisumien saamiseksi;

42.  katsoo, että joidenkin etulinjan jäsenvaltioiden turvapaikkajärjestelmät ovat jo selvästi ylikuormitettuja ja että tilapäistä suojelua koskevan direktiivin mukaiset toimet olisi – sen oman logiikan perusteella – pitänyt käynnistää; kehottaa joka tapauksessa antamaan ”joukoittaiselle maahantulolle” tämän direktiivin tarkistamisen yhteydessä selkeän määritelmän; toteaa, että tällainen tilapäistä suojelua koskevan direktiivin tarkistaminen voi olla osa Dublinin järjestelmän uudelleentarkastelua;

Kotouttaminen

43.  huomauttaa, että kaikkien yhteiskunnan toimijoiden osallistuminen on erittäin tärkeää, ja ehdottaa sen vuoksi, että parhaiden käytäntöjen vaihtoa olisi lujitettava tällä alalla kunnioittaen kuitenkin kotouttamistoimiin liittyvää jäsenvaltioiden toimivaltaa; korostaa, että kaikkien laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten kotouttamistoimilla olisi edistettävä osallisuutta pikemminkin kuin eristäytymistä; toteaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla ja myös kaupungeilla on kotouttamisprosesseissa keskeinen rooli;

44.  painottaa, että vastaanottavien jäsenvaltioiden on tarjottava pakolaisille tukea ja mahdollisuuksia kotoutua ja rakentaa elämää uudessa yhteiskunnassaan; huomauttaa, että tähän olisi välttämättä sisällytettävä majoitus, luku- ja kirjoitustaidon kurssit sekä kielikurssit, kulttuurien välinen vuoropuhelu, yleissivistävä ja ammatillinen koulutus ja myös tosiasiallinen mahdollisuus osallistua yhteiskunnan demokraattisiin rakenteisiin – kuten aseman määrittelyä koskevassa direktiivissä(15) säädetään; toteaa, että pakolaisilla – aivan kuten unionin kansalaisillakin – on sekä oikeuksia että velvoitteita vastaanottavissa jäsenvaltioissa; korostaa sen vuoksi, että kotouttaminen on kaksisuuntainen prosessi ja että unionin perustana olevien arvojen kunnioittamisen, kuten myös pakolaisten perusoikeuksien kunnioittamisen, on oltava olennainen osa kotouttamisprosessia;

45.  toteaa jälleen, että vastaanotto-olosuhteita koskevan direktiivin 15 artiklan nojalla jäsenvaltioiden on päätettävä, millä edellytyksillä kansainvälistä suojelua hakevalle henkilölle sallitaan pääsy niiden työmarkkinoille, edellyttäen, että tällainen pääsy on tosiasiallista ja siinä noudatetaan kyseisen artiklan 1 kohdassa säädettyä määräaikaa; toteaa, että saman direktiivin 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti jäsenvaltiot voivat työmarkkinapoliittisista syistä asettaa etusijalle unionin kansalaiset ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimusvaltioiden kansalaiset sekä laillisesti oleskelevat kolmansien maiden kansalaiset;

46.  katsoo, että jos unionissa kansainvälistä suojelua saava henkilö on saanut työtarjouksen muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa hän saa kansainvälistä suojelua, hänen olisi voitava ottaa vastaan tällainen tarjous;

47.  toteaa, että ulkomaisten tutkintojen tunnustamisen tehostaminen on yksi käytännön keino varmistaa, että unionissa jo olevat kolmansien maiden kansalaiset voivat kotoutua sinne paremmin, ja vaatii komissiota esittämään tästä asianmukaisia ehdotuksia;

48.  kannustaa toteuttamaan yksityisiä ja yhteisöllisiä kotouttamisohjelmia henkilöille, jotka on otettu uudelleensijoittamisen piiriin, yhteistyössä jäsenvaltioiden ja paikallisviranomaisten kanssa ja niiden parhaita käytäntöjä hyödyntäen;

Perheen yhtenäisyys

49.  kannustaa jäsenvaltioita pyrkimään siihen, että perheet pidetään yhdessä, sillä pitkän aikavälin kotoutumisnäkymät paranevat, kun ihmiset voivat keskittyä uuden elämän rakentamiseen eikä heidän tarvitse huolehtia epävarmoissa oloissa yhä elävien perheenjäsenten tilanteesta;

50.  korostaa, että jäsenvaltioiden olisi poistettava kaikki oikeudelliset ja käytännön esteet, jotta perheenyhdistämistä koskevia päätöksiä voitaisiin nopeuttaa;

51.  pitää tärkeänä, että ennen kuin Dublin-asetusta uudistetaan perusteellisesti, jäsenvaltiot hyödyntävät useammin harkintavaltalausekkeita kunnioittaakseen perheen yhtenäisyyden periaatetta;

Lapset

52.  korostaa, että unioniin saapuvat lapset ovat haavoittuvassa asemassa, ja palauttaa mieliin, että jokaisella lapsella on oikeus tulla kohdelluksi ensisijaisesti lapsena; vaatii jäsenvaltioita soveltamaan täysimääräisesti vailla huoltajaa olevia alaikäisiä koskevia Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän erityissäännöksiä, jotka koskevat esimerkiksi oikeusavun saatavuutta, edunvalvontaa, terveydenhuollon, majoituksen ja koulutuksen saatavuutta sekä oikeutta siihen, että heille puhutaan heidän ymmärtämäänsä kieltä ja että heitä haastattelevat asianmukaisesti koulutetut virkailijat; toteaa jälleen, etteivät jäsenvaltiot saisi ottaa lapsia säilöön sillä perusteella, että he ovat siirtolaisia;

53.  huomauttaa, että tuki, tiedotus ja suojelu olisi ulotettava koskemaan vailla huoltajaa olevia ja huoltajastaan eroon joutuneita lapsia heidän etunsa mukaisesti ja että näiden lasten tekemien perheenyhdistämistä koskevien hakemusten käsittelyä olisi nopeutettava;

54.  toteaa, että tehokas edunvalvonta ja lapsen huomioon ottava suojelujärjestelmä ovat keskeisessä asemassa estettäessä vailla vanhempien huolenpitoa olevien lasten huonoa kohtelua, laiminlyöntiä ja hyväksikäyttöä; toteaa, että on tärkeää määritellä unionin suuntaviivat sellaiselle edunvalvontajärjestelmälle, jonka avulla pyritään antamaan riittävää tukea ja suojelua ja takaamaan ulkomaisten ja oman maan lasten yhdenvertainen kohtelu;

55.   katsoo, että iän arviointi olisi toteutettava tavalla, joka on vähiten invasiivinen, ja että sen olisi oltava monialainen, turvallinen ja lapsen fyysistä koskemattomuutta ja ihmisarvoa kunnioittava, siinä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota tyttöihin ja se olisi annettava riippumattomien ja pätevien ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden tehtäväksi;

56.  kehottaa jäsenvaltioita keräämään eriteltyjä tietoja pakolais- ja siirtolaislasten tilanteesta, jotta voidaan parantaa järjestelmien valmiuksia kotouttaa nämä lapset;

Palauttaminen

57.  katsoo, että jos henkilön ei hänen turvapaikkahakemuksensa yksilöllisen arvioinnin jälkeen katsota voivan saada suojelua unionissa, hänet on palautettava turvallisesti osana Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän asianmukaista täytäntöönpanoa;

58.  toteaa, että unionin palauttamisjärjestelmää on tehostettava, sillä vuonna 2014 pystyttiin tosiasiallisesti palauttamaan 36 prosenttia niistä kolmansien maiden kansalaisista, jotka oli määrätty poistumaan unionista;

59.  katsoo, että takaisinottojen tehostamiseksi ja palauttamisten johdonmukaisuuden varmistamiseksi Euroopan tasolla on tarpeen tehdä uusia EU:n takaisinottosopimuksia, joiden olisi oltava etusijalla jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden tekemiin kahdenvälisiin sopimuksiin nähden;

60.  katsoo, että muuttajien palauttaminen olisi aina toteutettava turvallisesti noudattaen täysin asianosaisten perusoikeuksia ja prosessuaalisia oikeuksia ja vain silloin, kun maa, johon heidät palautetaan, on heille turvallinen; toistaa tältä osin, että vapaaehtoinen paluu olisi asetettava pakkoon perustuvan paluun edelle;

61.  katsoo, että jäsenvaltioiden yritykset ”käännyttää” maahantulijoita ilman, että heille annetaan mahdollisuutta hakea turvapaikkaa, ovat unionin lainsäädännön ja kansainvälisen oikeuden vastaisia ja että komission olisi ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin kaikkia tällaisia ”käännytyksiä” yrittäviä jäsenvaltioita vastaan;

Luettelo turvallisista alkuperämaista

62.  panee merkille komission tuoreen ehdotuksen turvallisia alkuperämaita koskevan unionin luettelon laatimisesta ja turvapaikkamenettelydirektiivin(16) muuttamisesta; huomauttaa, että jos unionin luettelosta tulisi jäsenvaltioille pakollinen, se voisi periaatteessa olla tärkeä väline turvapaikkaprosessin ja myös palauttamisen helpottamiseksi;

63.  pitää valitettavana nykytilannetta, jossa jäsenvaltiot käyttävät toisistaan poikkeavia turvallisten maiden luetteloja, mikä estää yhdenmukaisen soveltamisen ja kannustaa edelleen liikkumiseen;

64.  korostaa, että turvallisten alkuperämaiden luettelo ei saisi missään tapauksessa heikentää periaatetta, jonka mukaan jokaiselle henkilölle on annettava mahdollisuus hänen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa asianmukaiseen yksilölliseen tarkasteluun;

Rikkomismenettelyt

65.  huomauttaa, että syyskuussa 2015 komissio joutui tekemään 40 rikkomispäätöstä Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän täytäntöönpanosta 19:ää jäsenvaltiota vastaan ja että niiden lisäksi vireillä oli jo 34 tapausta; toistaa, että parlamentti olisi pidettävä täysin ajan tasalla menettelyistä, jotka komissio panee vireille sellaisia jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät ole panneet täytäntöön unionin lainsäädäntöä tällä alalla tai ovat panneet sen täytäntöön puutteellisesti;

66.  tähdentää jälleen pitävänsä olennaisen tärkeänä, että sitten kun unionin lainsäädäntö on hyväksytty, jäsenvaltiot pitävät lupauksensa ja panevat lainsäädännön täytäntöön;

67.  toteaa myös, että on mahdotonta arvioida asianmukaisesti Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän tiettyjen osatekijöiden etuja ja haittoja, sillä monet jäsenvaltiot eivät ole vielä panneet lainsäädäntöä täysimääräisesti täytäntöön;

Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto (EASO)

68.  suosittaa, että EASOsta kehitetään pitkällä aikavälillä Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän pääkoordinaattori, jotta voidaan taata järjestelmän sääntöjen yhteinen soveltaminen; toistaa, että kun Euroopan yhteisestä turvapaikkajärjestelmästä tulee aidosti eurooppalainen, EASOn on kehityttävä jäsenvaltioiden asiantuntijoiden ryhmästä täysipainoiseksi unionin virastoksi, joka tarjoaa operatiivista tukea jäsenvaltioissa ja ulkorajoilla; korostaa tältä osin, että EASOlle on annettava lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä tarvittavat rahoitus- ja henkilöresurssit;

69.  huomauttaa, että EASOn vuoden 2015 talousarvio siirtoa, uudelleensijoittamista ja ulkoista toimintaa varten oli vain 30 000 euroa; toteaa, että näin pieneen talousarvioon ei voida suhtautua vakavasti Välimeren tämänhetkisten tapahtumien vuoksi eikä siirtopäätöksissä EASOon tehtyjen lukuisien viittausten vuoksi; huomauttaa, että EASOn talousarviota, sen henkilöresursseja sekä sen siirtoon ja uudelleensijoittamiseen osoittamia määriä on lisättävä huomattavasti lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä;

Frontex sekä ehdotettu uusi Euroopan raja- ja rannikkovartiosto

70.  panee merkille Frontexin viimeaikaisen roolin avun antamisessa merihädässä oleville aluksille tai henkilöille ja antaa tunnustusta panoksesta, jonka se on antanut yhteisissä Triton- ja Poseidon-operaatioissa monien ihmishenkien pelastamiseen Välimerellä;

71.  huomauttaa, että äskettäin ehdotetun Euroopan raja- ja rannikkovartioston on määrä korvata Frontex ja tarkoitus varmistaa eurooppalainen yhdennetty valvonta ulkorajoilla, jolloin tavoitteena on hallita muuttoliikettä tehokkaasti ja varmistaa korkea turvallisuuden taso unionissa ja samalla suojata henkilöiden vapaa liikkuvuus unionin sisällä perussopimusten ja niiden pöytäkirjojen mukaisesti; toteaa, että jäsenvaltiot, jotka ovat Schengenin sopimusten osapuolia mutta eivät vielä kuulu Schengen-alueeseen, jolta on poistettu sisärajavalvonta, voivat osallistua kaikkiin uuden ehdotuksen mukaisiin toimiin ja/tai hyötyä niistä;

72.  odottaa neuvotteluja, jotka ehdotuksesta käydään lainsäätäjien sisällä ja välillä tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen SEUT-sopimuksen 294 artiklan mukaisesti;

Schengen sekä ulkorajojen valvonta ja turvallisuus

73.  toteaa, että unioni on Schengen-alueen perustamisesta lähtien ollut alue, jolla ei ole sisärajoja, ja Schengen-maat ovat kehittäneet Schengen-alueen ulkorajoja koskevan vaiheittaisen yhteisen politiikan, ja huomauttaa, että tällaisen järjestelmän perusajatuksena on aina ollut, että sisärajavalvonnan poistaminen edellyttää vastaavasti toimenpiteitä Schengen-alueen ulkorajojen vahvistamiseksi ja tietojenvaihtoa Schengenin tietojärjestelmässä (SIS);

74.  toteaa, että Schengen-alueen yhtenäisyys ja sisärajavalvonnan poistaminen edellyttävät ulkorajojen tehokasta valvontaa, jolloin kaikki jäsenvaltiot soveltavat ulkorajoilla korkeatasoisia yhteisiä vaatimuksia ja vaihtavat tehokkaasti tietoja keskenään;

75.  myöntää, että unionin on lujitettava ulkorajojensa suojelua ja kehitettävä edelleen Euroopan yhteistä turvapaikkajärjestelmää ja että tarvitaan toimia Schengen-alueen valmiuksien tehostamiseksi, jotta voidaan ratkaista Eurooppaan kohdistuvat uudet haasteet ja taata turvallisuuden ja henkilöiden vapaan liikkuvuuden perusperiaatteet;

76.  huomauttaa, että pääsyä Schengen-alueelle valvotaan yleensä ulkorajoilla Schengenin rajasäännöstön nojalla ja että lisäksi monien kolmansien maiden kansalaiset tarvitsevat viisumin päästäkseen Schengen-alueelle;

77.  toistaa UNHCR:n kannan, että perusoikeuksien ja kansainvälisten velvoitteiden kunnioittaminen voidaan varmistaa vain, jos toimintatavat ja suunnitelmat vastaavat näitä velvoitteita niin maa-, meri- kuin ilmarajoillakin toimiville rajavartijoille annettavassa selkeässä käytännön ohjeistuksessa; toteaa, että unionin pelastuspalvelumekanismia on vahvistettava edelleen, jotta voidaan vastata sellaisiin laajalle ulottuviin tapahtumiin, jotka vaikuttavat merkittävään määrään jäsenvaltioita;

78.  korostaa jälleen nimenomaan turvapaikka-asioita ja muuttoliikettä koskevan lainsäädännön osalta, että sisä- ja ulkorajoista annettu lainsäädäntö voi olla tehokasta vain, jos jäsenvaltiot toteuttavat asianmukaisesti unionin tasolla sovitut toimenpiteet; pitää olennaisen tärkeänä, että paineiden lisääntyessä jäsenvaltiot tehostavat toimenpiteiden toteuttamista ulkorajoilla, sillä näin voidaan jossakin määrin lievittää kansalaisten turvallisuuteen liittyviä pelkoja;

79.  panee merkille, että komissio teki 15. joulukuuta 2015 Schengenin rajasäännöstön kohdennettua tarkistamista koskevan ehdotuksen, jossa se esitti kaikkiin unionin kansalaisiin (ei ainoastaan kolmansien maiden kansalaisiin) kohdistuvia tietokantojen käyttöön perustuvia systemaattisia tarkastuksia Schengen-alueen ulkorajoilla;

80.   pitää Schengen-aluetta yhtenä Euroopan yhdentymisen suurimmista saavutuksista; huomauttaa, että Syyrian konfliktin ja muiden sen lähialueen selkkausten takia unioniin on saapunut ennätysmäärä pakolaisia ja siirtolaisia, mikä on puolestaan tuonut esille puutteita joissakin unionin ulkorajojen osissa; on huolestunut siitä, että tämän vuoksi tietyt jäsenvaltiot ovat kokeneet tarvetta sulkea sisärajansa tai ottaa käyttöön tilapäisiä rajatarkastuksia, mikä vaarantaa koko Schengen-alueen toimivuuden;

Hotspot-lähestymistapa

81.  muistuttaa, että Euroopan muuttoliikeagendassa komissio ehdotti ns. hotspot-lähestymistapaa, jossa ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto, EASO, Europol ja Eurojust tarjoavat jäsenvaltioille operatiivista apua kukin oman toimeksiantonsa mukaisesti;

82.  huomauttaa tältä osin, että unionin virastoille on annettava tarvittavat resurssit, jotta ne voivat hoitaa niille osoitetut tehtävät; vaatii, että unionin virastot ja jäsenvaltiot pitävät parlamentin täysin ajan tasalla järjestelykeskuksissa tehdystä työstä;

83.  huomauttaa, että kummassakin siirtopäätöksessä säädetään Italialle ja Kreikalle järjestelykeskuksissa annettavasta operatiivisesta tuesta, joka koskee maahantulijoiden seulontaa heidän saapuessaan maahan ensimmäisen kerran, heidän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa kirjaamista, siirtämistä koskevan tiedon tarjoamista hakijoille, sellaisten henkilöiden palauttamisen järjestämistä, jotka eivät ole hakeneet kansainvälistä suojelua ja joilla ei muuten ole oikeutta jäädä maahan tai joiden hakemus on hylätty, sekä itse siirtomenettelyn kaikkien vaiheiden helpottamista;

84.  vaatii perustamaan järjestelykeskukset mahdollisimman pian, jotta kyseisille jäsenvaltioille voidaan antaa konkreettista operatiivista apua; kehottaa osoittamaan teknisiä ja taloudellisia resursseja sekä tukea jäsenvaltioille, joihin maahantulijat ensiksi saapuvat ja joihin kuuluvat esimerkiksi Italia ja Kreikka, jotta voidaan mahdollistaa kaikkien unioniin saapuvien henkilöiden nopea ja tehokas rekisteröinti ja ohjaaminen toimivaltaisten viranomaisten piiriin täysin heidän perusoikeuksiaan kunnioittaen; katsoo, että unionin nopea ja tehokas tuki jäsenvaltioille sekä tällaisen tuen vastaanottaminen ovat tärkeitä keskinäisen luottamuksen kannalta;

85.  huomauttaa, että yhtenä järjestelykeskusten tärkeimmistä tehtävistä on auttaa unionia tarjoamaan nopeasti suojelua ja humanitaarista apua niitä tarvitseville; painottaa, että on huolehdittava tarkasti siitä, että maahantulijoiden luokittelu järjestelykeskuksissa toteutetaan täysin heidän oikeuksiaan kunnioittaen; toteaa kuitenkin, että kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden henkilöllisyyden asianmukainen tarkistaminen ensimmäisessä unionin alueella sijaitsevassa saapumispaikassa on omiaan helpottamaan uudistetun Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän toimintaa yleensä;

Rikosoikeus ja muuttoliike

86.  huomauttaa, että komissio toteaa salakuljetuksen vastaisessa toimintasuunnitelmassaan harkitsevansa sitä, että se tarkistaisi neuvoston direktiiviä 2004/81/EY oleskeluluvasta, joka myönnetään yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa tekeville kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat ihmiskaupan uhreja tai jotka ovat joutuneet laittomassa maahantulossa avustamisen kohteiksi;

87.  katsoo, että tarkistaminen on tarpeen ja että olisi harkittava sellaisen järjestelmän käyttöönottoa, jonka avulla ihmiskaupan ja ihmissalakuljetuksen uhrit voivat tulla esiin ja auttaa ihmiskauppiaan tai ihmissalakuljettajan asettamisessa syytteeseen pelkäämättä, että he itse joutuvat syytteeseen;

88.  toteaa, että komissio harkitsee laittomassa maahantulossa, kauttakulussa ja maassa oleskelussa avustamisen määrittelystä annetun neuvoston direktiivin 2002/90/EY tarkistamista; katsoo, ettei ketään, joka tarjoaa humanitaarista apua eri muodoissa sitä tarvitseville, saisi syyttää rikoksesta ja että tämä periaate olisi sisällytettävä unionin oikeuteen;

89.  korostaa, että ihmissalakuljetus- ja ihmiskauppaverkostojen hajottamisessa keskeistä on myös asettaa etusijalle talousrikostutkinta, sillä rikollisverkostojen voittojen jäljitys ja takavarikointi on välttämätöntä, jos verkostoja halutaan heikentää ja lopulta hajottaa; vaatii tältä osin jäsenvaltioita saattamaan neljännen rahanpesunvastaisen direktiivin pikaisesti ja tehokkaasti osaksi lainsäädäntöään;

90.  toteaa, että tehokkaan rikostutkinnan varmistamiseksi on välttämätöntä kouluttaa oikeusalan toimijoita, jotta asianosaiset ymmärtävät täysin, mistä on kyse tässä ilmiössä, jota he pyrkivät torjumaan, ja he osaavat tunnistaa sen varhaisessa vaiheessa;

Yhteistyö kolmansien maiden kanssa

91.  huomauttaa, että maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan (GAMM) turvapaikka-asioita ja kansainvälistä suojelua koskevaa pilaria olisi kehitettävä edelleen niin, että kolmannet maat osallistuvat siihen entistä tiiviimmin; toteaa, että tämän alan nykyisissä toimissa, joita toteutetaan alueellisissa suojeluohjelmissa sekä alueellisissa kehitys- ja suojeluohjelmissa, keskitytään kehittämään valmiuksia puuttua ihmissalakuljetus- ja ihmiskauppaverkostojen toimintaan kolmansissa lähtö- ja kauttakulkumaissa; toteaa samalla, että näiden ohjelmien uudelleensijoittamista koskevalla osa-alueella on edelleen puutteita; katsoo, että valmiuksien kehittämistä ja uudelleensijoittamista koskevia toimia olisi tehostettava ja toteutettava yhdessä sellaisten kolmansien maiden kanssa, joissa on paljon pakolaisia;

92.  toteaa, että GAMM on perusväline, jossa vahvistetaan unionin ulkoisten muuttoliike-, turvapaikka- ja rajavalvontapolitiikkojen tavoitteet; panee merkille, että sen piiriin kuuluu useita välineitä, kuten alueellinen vuoropuhelu, kahdenvälinen vuoropuhelu, liikkuvuuskumppanuudet, maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevat yhteiset toimintasuunnitelmat, takaisinottosopimukset, viisumihelpotussopimukset, viisumivapaussopimukset, alueelliset suojeluohjelmat sekä alueelliset kehitys- ja suojeluohjelmat;

93.  toteaa, että ulkoisessa ulottuvuudessa olisi keskityttävä yhteistyöhön kolmansien maiden kanssa Eurooppaan suuntautuvien laittomien ihmisvirtojen perimmäisten syiden käsittelemiseksi ja ratkaisemiseksi; katsoo, että painopisteen olisi edelleen oltava kumppanuuksissa ja yhteistyössä keskeisten lähtö-, kauttakulku- ja kohdemaiden kanssa, esimerkiksi Khartumin ja Rabatin prosessin, muuttoliikettä ja liikkuvuutta koskevan EU:n ja Afrikan vuoropuhelun, Budapestin prosessin ja Prahan prosessin kautta;

94.  huomauttaa, että unionin ja sen jäsenvaltioiden on tuettava kolmansien maiden lainvalvontaviranomaisia valikoivasti ja otettava huomioon näiden viranomaisten maine siirtolaisten ihmisoikeuksien loukkaamisessa;

95.  suosittaa, että kaikessa yhteistyössä kolmansien maiden kanssa arvioitaisiin kyseisten maiden turvapaikkajärjestelmiä, niiden pakolaisille antamaa tukea ja niiden kykyä ja halukkuutta torjua näihin maihin suuntautuvaa ja niiden kautta kulkevaa ihmiskauppaa ja ihmissalakuljetusta;

96.  vaatii unionia auttamaan kolmansia maita vahvistamaan turvapaikkajärjestelmiään ja kotouttamisstrategioitaan, jotta kansainvälisen suojelun tarpeessa olevat kolmansien maiden kansalaiset voivat hakea suojelua näistä maista; katsoo, että unionin on otettava kolmansien maiden kanssa tehtävässä yhteistyössä käyttöön kaikkia osapuolia hyödyttävä lähestymistapa eli lähestymistapa, josta on hyötyä unionille, kyseiselle kolmannelle maalle sekä pakolaisille ja muuttajille tässä maassa;

97.  huomauttaa, että unioni on tehostanut ulkoista yhteistyötään kolmansien maiden kanssa muuttoliike- ja turvapaikka-asioissa puuttuakseen asianmukaisesti tämänhetkiseen pakolaiskriisiin ja se on käynnistänyt uusia yhteistyöaloitteita, kuten EU:n ja Turkin yhteisen toimintasuunnitelman; korostaa tältä osin, että kaikkien osapuolten on täytettävä toimintasuunnitelmasta johtuvat sitoumuksensa, kuten puututtava syyrialaisten joukoittaisen maahantulon perimmäisiin syihin ja tehostettava yhteistyötä tilapäisen suojelun saavien syyrialaisten ja heitä vastaanottavien yhteisöjen tukemiseksi Turkissa, ja Turkin on täytettävä sitoumuksensa estääkseen laittomat muuttovirrat sen alueelta unioniin;

Valistuskampanjat

98.  huomauttaa, että monet salakuljetettavat henkilöt ovat jossakin määrin tietoisia Eurooppaan suuntautuvan mahdollisesti vaarallisen matkan riskeistä mutta päättävät silti lähteä matkalle, koska he arvioivat sen riskit lähtemättä jäämisen riskejä pienemmiksi;

99.  pitää ilahduttavana, että salakuljetuksen vastaisessa toimintasuunnitelmassa uusien valistuskampanjoiden käynnistäminen kytketään nykyisten kampanjoiden arviointiin; suosittaa, että kampanjoissa annettaisiin tietoa suojeluaseman määrittämisperusteista unionissa, sillä jotkut voivat päättää olla lähtemättä, kun he tietävät, että vaarallisella matkalla riskin ottavat siirtolaiset palautetaan, jos heille ei myönnetä suojeluasemaa;

Perimmäisiin syihin puuttuminen

100.  toteaa, että unionin on laadittava pitkän aikavälin strategia, jolla autetaan torjumaan kolmansien maiden työntötekijöitä (konflikti, vaino, etninen puhdistus, yleinen väkivalta tai muut tekijät, kuten äärimmäinen köyhyys, ilmastonmuutos tai luonnonkatastrofit), jotka pakottavat ihmiset turvautumaan ihmissalakuljetusverkostoihin, koska he näkevät tämän ainoana keinonaan päästä unioniin;

101.  toteaa, että myös siirtolaisten ihmisoikeuksia käsittelevä YK:n erityisraportoija on kehottanut unionia avaamaan laillisia maahanmuuttoväyliä, jotta siirtolaiset voivat käyttää virallisia maahantulo- ja maastapoistumiskanavia eikä heidän tarvitse turvautua ihmissalakuljetusverkostoihin;

102.  korostaa, että unioniin saapuvien pakolaisten määrä on viime aikoina kasvanut, mikä osoittaa, että ennaltaehkäisytoimet eivät yksinään riitä tämänhetkisen muuttoliikeilmiön hallitsemiseen;

103.  katsoo, että pitkällä aikavälillä on vauhditettava muuttoliikkeen perimmäisiin syihin vaikuttavien geopoliittisten kysymysten ratkaisemista, sillä sota, köyhyys, korruptio, nälkä ja näköalattomuus ajavat ihmisiä edelleen pakoon Eurooppaan, ellei unioni yritä auttaa kyseisten maiden jälleenrakentamisessa; toteaa tämän tarkoittavan, että komission ja jäsenvaltioiden on myönnettävä varoja auttaakseen kolmansia maita niiden valmiuksien kehittämisessä esimerkiksi edistämällä investointeja ja koulutusta, lujittamalla turvapaikkajärjestelmiä ja parantamalla niiden täytäntöönpanoa, lisäämällä rajaturvallisuutta ja vahvistamalla oikeusjärjestelmää ja oikeuslaitosta;

Kolmansille maille myönnettävä rahoitus

104.  toteaa, että tärkein rahoitusväline kolmansille maille myönnettävässä rahoituksessa on kehitysyhteistyön rahoitusväline (DCI) ja siihen sisältyy unionin ainoa globaali temaattinen rahoitus muuttoliikkeelle globaaleja julkishyödykkeitä ja haasteita koskevassa ohjelmassa, jota hallinnoi kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosasto (DEVCO); huomauttaa, että muut komission pääosastot ja unionin elimet osallistuvat DCI-välineen hallinnointiin, kuten toimitaan jäsenvaltioille suoraan kohdennettujen määrärahojen yhteydessä, siten, että unionin apua naapuruusmaille hallinnoi naapuruuspolitiikan ja laajentumisneuvottelujen pääosasto liittymistä valmistelevan tukivälineen avulla, humanitaarisesta avusta huolehtii humanitaarisen avun ja pelastuspalveluasioiden pääosasto (ECHO) ja Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) hallinnoi vakautta ja rauhaa edistävää välinettä; toteaa, että muuttoliike- ja sisäasioiden pääosaston (HOME) hallinnoimat kaksi rahastoa – turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahasto (AMIF) ja sisäisen turvallisuuden rahasto (ISF) – sisältävät myös ulkoisen ulottuvuuden, joten kyseessä on ulkoisen rahoituksen kannalta uusi sidosryhmä;

105.  on ilahtunut siitä, että äskettäin perustettuun Afrikka-hätärahastoon on luvattu osoittaa 1,8 miljardia euroa, mikä osaltaan lisää kolmansille maille myönnettävää rahoitusta; kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan osuuksien suorittamista rahastoon;

106.  suosittaa, että maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan neljä temaattista pilaria eli i) laillinen muuttoliike ja liikkuvuus, ii) laiton muuttoliike ja ihmiskauppa, iii) kansainvälinen suojelu ja iv) muuttoliikkeen kehitysvaikutus olisivat yhtä tärkeitä unionin ulkopolitiikassa ja rahoituksessa;

Rahoituksen avoimuus

107.  huomauttaa, että unionin muuttoliikepolitiikkaa toteutetaan erilaisilla toimintapoliittisilla välineillä, joista jokaisella on omat tavoitteensa, joilla ei välttämättä ole yhteyksiä toisiinsa, ja katsoo, että rahoituksen koordinointi monien eri toimijoiden välillä on riittämätöntä; toteaa, että budjettikohtien ja vastuualueiden hajanaisuus synnyttää hallinnointirakenteen, jonka vuoksi voi olla hankalaa saada kattava käsitys siitä, miten käytettävissä olevat eri määrärahat kohdennetaan ja miten ne viime kädessä käytetään; toteaa myös, että tämä hajanaisuus vaikeuttaa sen määrittämistä, paljonko unioni yhteensä käyttää varoja muuttoliikepolitiikkaan;

108.  katsoo, että muuttoliikkeeseen niin unionin sisällä kuin sen ulkopuolellakin liittyvästä unionin rahoituksesta on saatava kattava käsitys, sillä tällaisen käsityksen puuttuminen on selkeä este avoimuudelle ja järkevälle päätöksenteolle; huomauttaa tältä osin, että yksi mahdollinen vaihtoehto voisi olla verkkosivusto, jolla on tietokanta kaikista unionin rahoittamista muuttoliikepolitiikkaan liittyvistä hankkeista; korostaa, että avoimuutta tarvitaan myös budjettikohdissa, jotta voidaan varmistaa riittävä rahoitus kaikissa unionin muuttoliikepolitiikan tavoitteissa;

109.  muistuttaa, että EU:n muuttoliikerahastojen myönteinen vaikutus edellyttää kansallisia ja unionin tason prosesseja, joilla varmistetaan avoimuus, tehokas valvonta ja vastuuvelvollisuus; katsoo, että olisi syytä harkita, kuinka valvonnasta ja arvioinnista voidaan tehdä jatkuvia eikä pelkästään jälkikäteen toteutettavia prosesseja, ja että tilintarkastustuomioistuimen roolia tässä asiassa olisi vahvistettava; toteaa, että olisi otettava käyttöön vertailukelpoisia laadullisia ja määrällisiä indikaattoreita, jotta voidaan mitata EU:n rahastojen vaikutus ja arvioida, ovatko rahastot saavuttaneet niille asetetut tavoitteet;

Muuttoliikkeeseen liittyvä lisärahoitus

110.  on tyytyväinen siihen, että unionin talousarvioon vuodeksi 2016 on otettu lisärahoitusta, jolla voidaan alkaa käsitellä tämänhetkistä muuttoliikeilmiötä; huomauttaa, että uusi rahoitus on enimmäkseen monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 mukaista rahoitusta, jota on aikaistettu, joten unioni kuluttaa tänään sen, mikä oli tarkoitus kuluttaa huomenna;

111.  toteaa, että talousarviota koskeviin viimeaikaisiin ehdotuksiin ja unionin talousarviossa vuodeksi 2016 kaavailtuun lisärahoitukseen, kuten joustovälineen käyttöön, on syytä olla tyytyväinen, mutta keskipitkän ja pidemmän aikavälin rahoitus on edelleen ongelma; on huolestunut siitä, että turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston budjettikohtien määriin on ehdotettu korotuksia vuodeksi 2016, mutta rahastoon kaikkiaan rahoituskaudella 2014–2020 kohdennettavia varoja ei ole ehdotettu lisättäväksi; arvelee tämän tarkoittavan lopulta, että rahaston rahoitus ehtyy jo kauan ennen vuotta 2020;

112.  kannustaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysin sellaisten rahastojen tarjoamia mahdollisuuksia, jotka eivät liity suoraan muuttoliikepolitiikkaan mutta joita voidaan käyttää alan toimien (kuten kotouttamistoimien) rahoittamiseen, ja mainitsee esimerkkinä Euroopan sosiaalirahaston, vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahaston, Horisontti 2020 -ohjelman, Euroopan aluekehitysrahaston sekä perusoikeus- ja kansalaisuusohjelman;

113.  suosittaa, että vuoden 2016 loppuun kaavaillussa monivuotisen rahoituskehyksen uudelleenarvioinnissa kohdennettaisiin huomattavasti lisävaroja unionin talousarvion otsakkeeseen 3 (Kansalaisuus, vapaus, turvallisuus ja oikeus), jotta rahoitusta olisi saatavilla riittävästi muuttoliikkeen suuntausten perusteella, kun otetaan huomioon niistä aiheutuvat taloudelliset vaatimukset unionin ja jäsenvaltioiden turvapaikka-, muuttoliike- ja kotouttamispolitiikassa;

Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen

114.  huomauttaa, että kansalaisjärjestöjen suurena haasteena on toiminnan rahoituksen turvaaminen, koska valtaosa rahoituksesta on hankesidonnaista; toteaa, että olisi edistettävä maahantulijoiden auttamiseen tähtääviä vapaaehtoistyöntekijöiden ja kansalaisyhteiskunnan aloitteita, joita komission ja jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa rahoitettava; vaatii jäsenvaltioita ja komissiota tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan rahoittamaan hankkeita, joita hallinnoivat muuttoliike-, turvapaikka- ja kotouttamisasioita käsittelevät kansalaisyhteiskunnan organisaatiot;

115.  toteaa, että on varmistettava kansalaisyhteiskunnan osallistuminen unionin toimien ja kansallisten ohjelmien laatimiseen turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastossa vahvistetun kumppanuusperiaatteen mukaisesti; ehdottaa, että unionin tasolla harkittaisiin säännöllisiä kuulemisia komission sekä muuttoliike-, turvapaikka- ja kotouttamisasioita käsittelevien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden välillä;

Väestönkehitys

116.  huomauttaa, että ennen kuin muuttovirrat unioniin kasvoivat vuonna 2015, OECD:n ja komission tutkimuksessa vuodelta 2014 ennustettiin unionin työikäisen väestön (15–64-vuotiaiden) määrän supistuvan 7,5 miljoonalla vuosina 2013–2020 ja arveltiin laskun olevan vielä selvempää, jos laskelmista jätetään pois nettomuutto, jolloin työikäisen väestön määrä vähenisi 11,7 miljoonalla;

117.  huomauttaa kuitenkin, että marraskuussa 2015 nuorisotyöttömyysaste kaikissa jäsenvaltioissa oli 20 prosenttia;

118.  toteaa vielä, että Eurostatin tuoreiden ennusteiden mukaan 65 vuotta täyttäneiden ja 15–64-vuotiaiden välinen suhde kohoaa 27,5 prosentista vuoden 2013 alussa noin 50 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä; huomauttaa, että tämä tarkoittaisi, että vanhushuoltosuhde laskisi nykyisestä neljästä työikäisestä henkilöstä jokaista 65 vuotta täyttänyttä kohti enää kahteen työikäiseen jokaista 65 vuotta täyttänyttä kohti;

Laillinen työvoiman muuttoliike

119.  toteaa, että oikeusperusta laillisen muuttoliikkeen hallintaan unionin tasolla löytyy SEUT-sopimuksen 79 artiklasta;

120.  huomauttaa, että SEUT-sopimuksen 79 artiklan 5 artiklassa nimenomaisesti varataan jäsenvaltioille oikeus päättää siitä, kuinka paljon kolmansista maista tulevia kolmansien maiden kansalaisia päästetään niiden alueelle hakemaan työtä;

121.  huomauttaa, että Eurooppa 2020 -strategiassa mainitaan tarve harjoittaa työvoiman muuttoliikettä koskevaa kattavaa politiikkaa ja parantaa muuttajien kotouttamista, jotta unioni voi saavuttaa älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevat tavoitteensa;

122.  toteaa, että nykyinen unionin lainsäädäntökehys, jolla säännellään kolmansien maiden kansalaisten maahanpääsyä unionissa työskentelyä varten, on varsin hajanainen, sillä siinä keskitytään tiettyihin työntekijäryhmiin sen sijaan, että se koskisi yleisesti kaikkia siirtotyöläisiä;

123.  katsoo, että unionin on pitkällä aikavälillä annettava yleisempiä sääntöjä, jotka koskevat unionista työtä hakevien kolmansien maiden kansalaisten maahantuloa ja oleskelua, jotta voidaan korjata unionin työmarkkinoilla havaitut puutteet;

Tarve saada parempaa tietoa

124.  peräänkuuluttaa kattavaa näkemystä unionin työmarkkinoista, sillä se on välttämätön edellytys työmarkkinapolitiikan kehittämiselle; huomauttaa, että on tarpeen kehittää välineitä, joilla voidaan entistä paremmin havaita ja ennustaa unionin työmarkkinoiden nykyisiä ja tulevia tarpeita; ehdottaa tältä osin, että olemassa olevia välineitä – joita esimerkiksi Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus (Cedefop) tai OECD ovat kehittäneet – voitaisiin parantaa tai jopa yhdistää käyttämällä kansainvälisiä tilastoja mahdollisesta kolmansien maiden työvoiman tarjonnasta, jolloin tilanteesta saataisiin tarkempi kuva;

125.  katsoo, että paremmat tiedot ja tehokkaammat välineet tällaisten tietojen analysoimiseksi auttavat päättäjiä linjaamaan työvoiman muuttoliikettä koskevia tulevia politiikkatoimia ja että unionin ja jäsenvaltioiden olisi määritettävä työmarkkinoidensa puutteet, jolloin ne voisivat saada täytettyä työpaikat, jotka muuten jäisivät avoimiksi;

Työvoiman hyväksikäyttö

126.  toteaa, että työvoiman hyväksikäyttöä voi tapahtua ihmiskaupan tai ihmissalakuljetuksen seurauksena tai jopa ilman niitä, jolloin laittomia siirtolaisia hyväksi käyttävät henkilöt jäävät rankaisematta jäsenvaltioissa, joissa hyväksikäyttöä ei ole tässä muodossa kriminalisoitu;

127.  pitää valitettavana, että on todettu, että vähäinen riski paljastua laittomien siirtolaisten työvoimaa hyväksi käyttäväksi työnantajaksi ja/tai joutua tästä syytteeseen on merkittävä tekijä työvoiman hyväksikäytössä etenkin niillä toimialoilla, joilla hyväksikäytön riski on suurin (maatalous, rakennusala, hotelli- ja ravintola-ala, kotitaloustyö ja hoitopalvelut); katsoo, että rankaisemattomuuden torjumiseksi on välttämätöntä ensinnäkin varmistaa, että kaikenlainen työvoiman vakava hyväksikäyttö säädetään rangaistavaksi teoksi ja siitä langetetaan kansallisen lainsäädännön nojalla asianmukainen rangaistus, ja toiseksi lisätä työsuojelutarkastuksia riskialoilla;

128.  panee merkille, että tällä hetkellä työvoiman hyväksikäyttö on rangaistava teko monissa jäsenvaltioissa vain silloin, kun se tapahtuu ihmiskaupan muotona, jolloin lainsäädäntöön jää ammottava aukko kaikissa tapauksissa, joissa työvoiman hyväksikäyttäjät eivät ole osallistuneet ihmiskauppaan tai heidän osallistumistaan ei voida näyttää toteen;

129.  toteaa, että maassa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työnantajiin kohdistettavia seuraamuksia ja toimenpiteitä koskevista vähimmäisvaatimuksista annetussa direktiivissä 2009/52/EY säädetyt erityismenettelyt kantelujen helpottamiseksi olisi pantava täysimääräisesti täytäntöön ja niitä olisi sovellettava oikein käytännössä; katsoo, että on välttämätöntä tarjota lisäsuojelua ihmiskaupan uhreille ja unioniin salakuljetetuille henkilöille, jotka tekevät yhteistyötä ja helpottavat siten ihmiskauppaa ja/tai ihmissalakuljetusta harjoittavien asettamista syytteeseen; kehottaa myös tukemaan (ihmiskaupan vastaisessa strategiassa vuonna 2014 esitettyä) ajatusta perustaa ihmiskaupan vastainen eurooppalaisten yritysten yhteenliittymä, jonka tarkoituksena olisi kehittää toimitusketjuja, joihin ei liity ihmiskauppaa;

130.  katsoo, että kaikissa toimissa, joilla pyritään kitkemään työvoiman hyväksikäyttö, on viime kädessä sovellettava kaksitahoista lähestymistapaa, jossa hyväksikäyttöä harjoittavat työnantajat saadaan asetettua tehokkaasti syytteeseen ja samalla suojellaan hyväksikäytön uhreja;

Sinistä korttia koskevan direktiivin tarkistaminen

131.  muistuttaa, että komissio ilmoitti muuttoliikeagendassaan aikomuksestaan tarkistaa kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä varten annettua direktiiviä (jäljempänä ’sinistä korttia koskeva direktiivi’) tarkastelemalla erityisesti sen soveltamisalaa (mahdollisuus sisällyttää soveltamisalaan yrittäjät, jotka ovat halukkaita investoimaan Eurooppaan) ja parantamalla EU:n sisäistä liikkuvuutta koskevia sääntöjä;

132.  toistaa, että komission täytäntöönpanokertomuksessa nykyisestä sinistä korttia koskevasta direktiivistä korostettiin direktiivin puutteita, kuten sitä, että yhdenmukaistamisen taso on erittäin alhainen, sillä direktiivissä annetaan jäsenvaltioille paljon täytäntöönpanoon liittyvää harkintavaltaa, erityisesti jäsenvaltioiden oikeus pitää yllä rinnakkaisia kansallisia järjestelmiä;

133.  katsoo myös, että direktiivissä olisi ilman muuta keskityttävä paitsi korkeasti koulutettuihin henkilöihin myös tiettyihin korkeaa pätevyyttä vaativiin ammatteihin, joissa on todettu esiintyvän työvoimapulaa; katsoo lisäksi, että sinistä korttia koskevan direktiivin tarkistamisen olisi oltava kunnianhimoinen ja kohdennettu ja siinä olisi pyrittävä poistamaan voimassa olevan direktiivin epäjohdonmukaisuudet, jotka koskevat etenkin rinnakkaisia kansallisia järjestelmiä; suosittaa, että harkittaisiin soveltamisalan tarkistamista siten, että sen piiriin kuuluisivat ne kolmansien maiden kansalaiset, jotka voivat auttaa korjaamaan unionin työmarkkinoilla havaitut puutteet;

134.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, EASOlle, Frontexille, Europolille, Eurojustille, perusoikeusvirastolle, eu-LISAlle, Euroopan neuvostolle, alueiden komitealle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle.

16.11.2015

ULKOASIAINVALIOKUNNAN LAUSUNTO

kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle

Välimeren tilanteesta ja tarpeesta kokonaisvaltaiselle EU:n lähestymistavalle muuttoliikkeeseen

(2015/2095(INI))

Valmistelija: Demetris Papadakis

EHDOTUKSET

Ulkoasiainvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  ilmaisee huolensa viimeaikaisista tapahtumista EU:n rajoilla ja toteaa, että ne ovat tulosta tästä ennennäkemättömästä muuttoliikekriisistä ja ovat tuoneet esille ne epäkohdat, joita nykyisessä pakolaisten ja muuttajien vastaanottojärjestelmässä on; korostaa muuttoliike- ja turvapaikkapolitiikkojen yhdenmukaistamisen lisäämisen merkitystä EU:ssa ja kansainvälisesti;

2.  korostaa, että EU tarvitsee muuttoliikettä koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan, jolla varmistetaan EU:n sisä- ja ulkopolitiikan johdonmukaisuus, joka kattaa kaikki muuttoreitit ja joka perustuu solidaarisuuteen, ihmisoikeuksien kaikinpuoliseen kunnioittamiseen, kansainvälisen oikeuden noudattamiseen ja EU:n perustana oleviin arvoihin;

3.  katsoo, että tällaisen laaja-alaisen EU:n strategian olisi kuuluttava keskeisenä elementtinä uuteen kokonaisvaltaiseen EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittiseen strategiaan, jotta voidaan aktiivisesti edistää EU:n naapurialueen vakauttamista ja välttää vastaavat humanitaariset kriisit tulevaisuudessa;

4.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita keskeyttämään aitojen rakentamisen EU:n ulkorajoille sekä lopettamaan toiminnan, jolla estetään pakolaisia ja muuttajia pääsemästä EU:n alueelle;

5.  ilmaisee huolestumisensa laittomien paikalla tapahtuvien karkotusten lisääntymisestä ja tuomitsee nämä käytännöt ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen vastaisina; pitää erityisen huolestuttavana EU:n takaisinottosopimusten mukaisesti takaisinotettujen kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden kohtaloa, joka saattaa olla määräämättömän ajan kestävä säilöönotto, oikeudellisesti epäselvä tilanne tai palauttaminen alkuperämaahan;

6.  korostaa, että jatkuva epävakaisuus ja konfliktit EU:n naapurimaissa vaikuttavat merkittävästi muuttajien, pakolaisten ja siirtymään joutuneiden henkilöiden määrään; katsoo, että Välimeren alueen humanitaariseen kriisiin on mahdollista löytää pitkän aikavälin aito ja toimiva ratkaisu vain puuttumalla sen perimmäisiin syihin, erityisesti epävakauteen, sotiin, terrorismiin, turvallisuuden puutteeseen ja ihmisoikeusloukkauksiin sekä köyhyyteen, epätasa-arvoon, vainoihin, korruptioon, ilmastonmuutokseen ja luonnonkatastrofeihin; korostaa, että EU:n on mitä pikimmin ryhdyttävä toteuttamaan yhteisiä diplomaattisia toimia kansainvälisten kumppaneiden ja alueen keskeisten valtioiden ja järjestöjen, kuten Afrikan unionin ja Arabiliiton, kanssa, jotta voidaan käsitellä hauraiden valtioiden kohtaamia haasteita ja keskittyä konfliktinehkäisyyn;

7.  on vakuuttunut siitä, että nykyinen muuttoliike- ja pakolaiskriisi liittyy suoraan konfliktiin Syyriassa ja muissa Lähi-idän osissa ja epävakauteen Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueella laajemminkin, ja katsoo, että EU:n on tehtävä kaikkensa niiden lopettamiseksi; vaatii panemaan asianmukaisesti täytäntöön EU:n strategian Da’eshin vastustamiseksi; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan aktiivisesti YK-johtoisia toimia Syyrian konfliktin ratkaisemiseksi ja lisäämään merkittävästi diplomaattisia pyrkimyksiään, jotta EU:n naapurimaissa ja Lähi-idässä meneillään olevat konfliktit voitaisiin ratkaista yhteistyössä kaikkien alueen toimijoiden kanssa ja YK:n kanssa ja tuella;

8.  pitää myönteisenä Vallettan huippukokouksessa hyväksyttyä toimintasuunnitelmaa, jonka on tarkoitus toimia periaatteellisena pohjana pitkälle ulottuvalle EU:n Afrikka-strategialle, jolle suuntaa antavat solidaarisuuden, kumppanuuden ja yhteisvastuun periaatteet ja jolla vastataan Afrikan ja EU:n välisten muuttovirtojen aiheuttamiin inhimillisiin, sosiaalisiin ja poliittisiin haasteisiin; kehottaa panemaan Vallettan huippukokouksen tulokset kattavasti täytäntöön ja seuraamaan niitä; korostaa, että EU:n on toimittava Afrikassa kehitysyhteistyön kautta, jotta voidaan puuttua laittoman muuttoliikkeen ja väestön pakkosiirtojen perimmäisiin syihin; katsoo, että olisi lisättävä toimia laillisen muuttoliikkeen ja liikkumismahdollisuuksien edistämiseksi;

9.  korostaa, että Länsi-Balkanin maat, joiden kautta EU:n jäsenvaltioihin suuntaavat pakolaiset ja muuttajat kulkevat, ovat olleet kasvavan ja ankaran paineen alla, millä on ollut vakavia humanitaarisia seurauksia, ja että niitä olisi tämän vuoksi tuettava; pitää myönteisenä neuvoston 12. lokakuuta 2015 antamiin päätelmiin (12880/15) sisältyvää ehdotusta laajentaa Syyrian kriisin johdosta perustetun Euroopan unionin alueellisen erityisrahaston (ns. Madad-rahaston) soveltamisalaa Länsi-Balkanin maihin; tukee Luxemburgissa 8. lokakuuta 2015 kokoontuneen itäisen Välimeren ja Länsi-Balkanin reittiä käsitelleen korkean tason konferenssin julkilausumaa ja kehottaa sen pikaiseen täytäntöönpanoon ja seurantaan;

10.  korostaa, että UNHCR:n arvioiden mukaan Syyrian naapurimaat ovat ottaneet vastaan noin neljä miljoonaa syyrialaispakolaista; muistuttaa, että Turkkiin, Libanoniin ja Jordaniaan kohdistuu suuria pakolaisvirtoja, ja korostaa, että unionin on tuettava tehokkaasti näitä maita ja tehtävä niiden kanssa tiivistä yhteistyötä humanitaarisen kriisin ratkaisemiseksi ja parempien olosuhteiden tarjoamiseksi pakolaisille; korostaa, että Persianlahden maiden aktiivisella osallistumisella olisi myönteinen vaikutus, sillä se osoittaisi solidaarisuutta; korostaa myös, että on tärkeää tukea etulinjassa olevia maita, kuten Kreikkaa, Italiaa ja Maltaa, uusien tai tehostettujen mekanismien avulla, jotka on tarkoitettu näin laajojen humanitaaristen kriisien torjuntaan;

11.  katsoo, että liittymisneuvotteluja käyvien maiden eli entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian ja Serbian olisi saatava EU:lta täysi tuki muuttaja- ja pakolaisvirtojen käsittelyyn; varoittaa kuitenkin kielteisestä vaikutuksesta, joka liittymisneuvotteluja käyvien maiden toimilla voi olla edistymiseen EU:hun yhdentymisessä, ja muistuttaa kyseisten maiden hallituksia niiden kansainvälisistä ihmisoikeusvelvoitteista;

12.  kehottaa antamaan varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle sekä Euroopan ulkosuhdehallinnolle tarvittavat välineet ja valtuudet, jotta ne voivat toteuttaa alueella tarvittavat poliittiset ja diplomaattiset toimet yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan puitteissa ja jäsenvaltioiden kanssa koordinoiden;

13.  kehottaa EU:ta tekemään kolmansien alkuperä- ja kauttakulkumaiden kanssa kattavampaa ja intensiivisempää yhteistyötä muuttajien oikeuksia täysin kunnioittaen sellaisten kahdenvälisten sopimusten, liikkuvuuskumppanuuksien ja teknistä yhteistyötä koskevien sopimusten puitteissa, joissa on taattu paikalliset kansalaisyhteiskunnan järjestöt mukaan ottavat seurantamekanismit, jotta voidaan

  –  kehittää tulevaisuuteen suuntautuva lähestymistapa Välimeren alueen muuttoliikekriisiin, niin että muuttoliikevirtojen syyt erotellaan ja toiminta mukautetaan niiden perusteella

  –  torjua salakuljetus- ja ihmiskauppaverkostoja

  –  varmistaa turvapaikkajärjestelmiin ja rajavalvontaan liittyvien valmiuksien kehittäminen

  –  tarjota suojelua sitä tarvitseville ihmisille yhteistyössä UNHCR:n ja erikoistuneiden kansalaisjärjestöjen kanssa

  –  vahvistaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa muuttoliikkeeseen ja liikkuvuuteen

  –  perustaa humanitaarisia käytäviä

  –  luoda puitteet turvalliselle ja lailliselle muutolle ja helpottaa nykyisiä perheenyhdistämisen rajoitteita

  –  myöntää humanitaarisia viisumeja

  –  ottaa käyttöön humaani ja toimiva palautuspolitiikka laittomia muuttajia varten;

14.  kehottaa solmimaan liikkuvuuskumppanuuksia ja kiertomuuttosopimuksia, jotka helpottavat kolmansien maiden kansalaisten liikkumista omien maidensa ja EU:n välillä ja tukevat molempien osapuolten sosioekonomista kehitystä;

15.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ryhtymään YK:ssa käytännön toimiin, jotta turvallisuusneuvosto myöntäisi unionille valtuudet kohdistaa satamissa toimia ihmisiä salakuljettavien ryhmien infrastruktuuriin;

16.  panee merkille komission ehdotuksen ”turvallisista ja turvattomista” kolmansista maista; kehottaa EU:hun suuntautuvan laittoman maahanmuuton keskeisiä alkuperä- ja kauttakulkumaita panemaan olemassa olevat kahdenväliset takaisinottosopimukset mahdollisimman nopeasti täytäntöön; korostaa, että takaisinottosopimusten tekemisellä ja soveltamisella olisi taattava, että nämä sopimukset ovat asiaan liittyvän kansainvälisen oikeuden ja kyseisten kolmansien maiden ihmisoikeuksien suojelua koskevien velvoitteiden mukaisia; korostaa lisäksi, että rajat ylittävää yhteistyötä naapurijäsenvaltioiden kesken on tarpeen tältä osin parantaa esimerkiksi tehostamalla Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston (EASO) ja Frontexin kanssa tehtävää operatiivista ja teknistä yhteistyötä;

17.   katsoo myös, että EU:n olisi otettava tiiviissä yhteistyössä UNHCR:n kanssa käyttöön sitova pakolaisten uudelleensijoittamisohjelma, johon sisältyisivät vuosittaiset kiintiöt sekä pysyvä, pakollinen mutta joustava ja automaattisesti aktivoituva uudelleensijoitusjärjestelmä kaikkialla EU:ssa; katsoo, että ohjelman olisi perustuttava objektiivisiin kriteereihin ja siinä olisi otettava huomioon saapumisjäsenvaltioiden tilanne ja vastaanotto-olosuhteet sekä mahdollisuuksien mukaan pakolaisten tarpeet ja mieltymykset;

18.  pitää myönteisenä, että Triton- ja Poseidon-operaatioiden resursseja on lisätty; pitää myönteisenä EUNAVFOR MED SOPHIA -operaation käynnistämistä ihmissalakuljettajia ja ihmiskauppiaita vastaan Välimerellä, ja kannattaa EU:n ulkorajojen hallinnoinnin vahvistamista; toteaa, että operaatiossa on siirrytty toiseen vaiheeseen kansainvälisen oikeuden mukaisesti, ja korostaa, että kolmansien maiden kanssa on tehtävä yhteistyötä, jotta voidaan torjua tehokkaasti muuttajia salakuljettavia järjestäytyneitä rikollisverkostoja; painottaa kuitenkin, että Välimerellä on tarpeen toteuttaa laajempia, pitkäkestoisia, koordinoituja ja tehokkaita etsintä- ja pelastusoperaatioita ihmishenkien pelastamiseksi etenkin perustamalla eurooppalainen rannikkovartiosto ja että on kehitettävä sellainen turvapaikka-asioita, toissijaista suojelua sekä tilapäistä suojelua koskeva EU:n toimintapolitiikka, jossa noudatetaan kaikin puolin Geneven yleissopimuksesta, lapsen oikeuksien sopimuksesta ja Euroopan ihmisoikeussopimuksesta johtuvia sitovia velvoitteita ja kunnioitetaan palautuskiellon periaatetta;

19.  korostaa, että muuttajat ja pakolaiset, erityisesti ilman huoltajaa olevat lapset, ovat hyvin haavoittuvassa asemassa ja siten vaarassa joutua ihmiskaupan uhreiksi; korostaa, että on huolehdittava erityisesti ihmissalakuljettajien uhreiksi joutuneista naisista ja alaikäisistä pakolaisista ja muuttajista ja tarjottava heille lääketieteellistä ja psykologista apua ja asianmukaista lastensuojelua; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita sisällyttämään maahanmuutto-, kotouttamis- ja turvapaikkapolitiikkoihinsa lapsiin ja sukupuolten tasa-arvoon liittyviä näkökohtia sekä painottaa tarvetta sellaiseen EU:n lähestymistapaan muuttoliikkeeseen ja rajavalvontaan, jossa kunnioitetaan haavoittuvassa asemassa olevien oikeuksia ja lapsen edun perusperiaatetta;

20.  katsoo, että yhteistyö ja kehitysapu on kehityspolitiikan johdonmukaisuuteen sovellettavien periaatteiden mukaisesti keskeisessä asemassa muuttoliikkeen perimmäisiin syihin puututtaessa; kehottaa jäsenvaltioita tarkistamaan kehitysapuaan, niin että se olisi 0,7 prosenttia bktl:sta -tavoitteen mukainen, jotta saavutetaan kestävän kehityksen tavoitteet; pitää myönteisenä, että yksi Vallettan huippukokouksen tavoitteista on kehitysavun ja -yhteistyön parempi kohdentaminen Afrikassa; korostaa, että EU:n on jatkossakin tuettava pitkällä aikavälillä ja käytännön tasolla kansainvälisiä ponnisteluja köyhyyden vähentämiseksi ja korruption poistamiseksi sekä rauhan rakentamiseksi ja demokratian ja hallinnoinnin, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien, sukupuolten tasa-arvon, työllisyyden ja koulutuksen, alueellisen, poliittisen ja taloudellisen vakauden, turvallisuuden ja vaurauden edistämiseksi;

21.  katsoo, että Välimeren muuttoliike- ja pakolaiskriisi voidaan ratkaista vain siten, että unionin toimielimet ja jäsenvaltiot osoittavat poliittista tahtoa, harjoittavat kansainvälistä yhteistyötä ja sovittavat toimiaan yhteen; katsoo, että EU voisi tehdä aloitteen kansainvälisen konferenssin järjestämisestä YK:n puitteissa nykyisen kriisin käsittelemiseksi humanitaarisella tasolla;

22.  katsoo, että alueellisen suojelun ohjelmia – joilla pyritään lisäämään unioniin kuulumattomien maiden valmiuksia alueilla, joilta huomattava määrä pakolaisia on peräisin tai joiden kautta he kulkevat – voitaisiin lujittaa merkittävästi käynnistämällä poliittista vuoropuhelua unionin ja kolmansien maiden välillä, mikä lisäisi ohjelmien painoarvoa ja sitoutuneisuutta;

23.  kehottaa komissiota ja unionin jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin lainsäädännöllisiin ja hallinnollisiin toimiin, joilla edistetään pikaviisumien myöntämistä ja väliaikaisen suojan tarjoamista Välimeren alueella vaarassa oleville ihmisoikeuksien puolustajille; kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota tapauksiin, joissa on anottu poliittista turvapaikkaa, jotta voidaan estää kaikki palauttamiset, jotka saattavat johtaa ihmisoikeuksien loukkaamiseen;

24.  pitää ilahduttavana EU:n hätärahaston perustamista, millä pyritään vakauttamaan tilannetta ja puuttumaan laittoman muuttoliikkeen ja siirtymään joutuneiden henkilöiden tilanteen pohjimmaisiin syihin Afrikassa ja edistämään vakautta ja muuttoliikkeen parempaa hallinnointia niissä Afrikan maissa ja alueilla, joihin muuttoliike eniten vaikuttaa; korostaa kuitenkin tarvetta takuisiin sen suhteen, mistä rahat tulevat ja mihin toimiin niitä käytetään; kehottaa jäsenvaltioita osoittamaan vahvan sitoutuneisuutensa antamalla varoja esitetyn 1,8 miljardin euron verran; korostaa, että on tarpeen saada lisää varoja, jotta voidaan hyödyntää Afrikan mantereen käyttämätön potentiaali, mikä osaltaan edistää kaupan ja investointien kautta kestävää kehitystä ja köyhyyden vähentämistä;

25.  korostaa, että unionin talousarviosta on myönnettävä lisätukea, erityisesti humanitaarista apua, jotta Välimeren alueen muuttoliike- ja pakolaiskriisi voidaan ratkaista;   kehottaa perustamaan kolmansiin maihin muuttoliikettä koskevia tiedotuskeskuksia ja panee merkille, että keskeisissä kolmansissa maissa oleviin unionin edustustoihin on otettu ripeästi palvelukseen maahanmuuttoasioita käsitteleviä yhteyshenkilöitä, jotka keräävät tietoa muuttovirroista, koordinoivat toimintaansa kansallisten yhteyshenkilöiden kanssa ja tekevät yhteistyötä suoraan paikallisviranomaisten kanssa, mikä mahdollistaa unionin varhaisvaroitusjärjestelmän aktivoimisen siten, että uusiin muuttoliikekriiseihin voidaan reagoida ajoissa;

26.  kannustaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa antamaan myös jatkossa tukensa ratifiointiprosessille, joka koskee kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaista YK:n yleissopimusta ja siihen liittyviä lisäpöytäkirjoja, joita ovat lisäpöytäkirja ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta, lisäpöytäkirja maitse, meritse ja ilmateitse tapahtuvan maahanmuuttajien salakuljetuksen kieltämisestä sekä lisäpöytäkirja ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden laittoman valmistuksen ja kaupan torjumisesta;

27.  tuo julki huolensa nykyisen muuttoliikeongelman yleistyvästä kriminalisoinnista kyseessä olevien ihmisten ihmisoikeuksien kustannuksella ja pakolaisten huonosta kohtelusta ja mielivaltaisista vangitsemisista kolmansissa maissa; kehottaa unionia ottamaan tämän kysymyksen esille myös ihmisoikeusvuoropuheluissa sekä oikeutta, vapautta ja turvallisuutta käsittelevissä alakomiteoissa ja kehittämään suojeluvalmiuksia kolmansissa kauttakulkumaissa;

28.  pyytää komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa osallistumaan aktiivisesti keskusteluun termistä ”ilmastopakolainen”, myös sen mahdollisesta määrittelystä kansainvälisessä oikeudessa tai oikeudellisesti sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa;

29.  toteaa kansalaisuudettomuuden olevan merkittävä ihmisoikeusongelma; pyytää komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa torjumaan kansalaisuudettomuutta kaikissa EU:n ulkoisissa toimissa erityisesti puuttumalla sukupuoleen, uskontoon tai vähemmistöasemaan perustuvaan syrjintään kansallisissa laeissa, edistämällä lapsen oikeuksia kansalaisuuteen ja tukemalla UNHCR:n kampanjaa, jonka tavoitteena on poistaa kansalaisuudettomuus vuoteen 2024 mennessä;

30.  pyytää, että komissio kuulee parlamenttia ennen Frontexin ja kolmansien maiden välisten sopimusten tekemistä; vaatii, että mainittuihin sopimuksiin on sisällytettävä asianmukaiset takeet, joilla varmistetaan ihmisoikeuksien kaikinpuolinen kunnioittaminen, myös palauttamisen sekä yhteisten partiointi-, etsintä-, pelastus- ja torjuntaoperaatioiden yhteydessä.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

16.11.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

49

6

6

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Lars Adaktusson, Michèle Alliot-Marie, Francisco Assis, James Carver, Javier Couso Permuy, Andi Cristea, Arnaud Danjean, Mark Demesmaeker, Georgios Epitideios, Knut Fleckenstein, Eugen Freund, Sandra Kalniete, Manolis Kefalogiannis, Afzal Khan, Janusz Korwin-Mikke, Eduard Kukan, Ilhan Kyuchyuk, Barbara Lochbihler, Sabine Lösing, Ulrike Lunacek, Andrejs Mamikins, Ramona Nicole Mănescu, Tamás Meszerics, Francisco José Millán Mon, Javier Nart, Pier Antonio Panzeri, Demetris Papadakis, Vincent Peillon, Tonino Picula, Kati Piri, Andrej Plenković, Cristian Dan Preda, Jozo Radoš, Sofia Sakorafa, Jacek Saryusz-Wolski, Alyn Smith, Jaromír Štětina, Charles Tannock, László Tőkés, Johannes Cornelis van Baalen

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Ignazio Corrao, Luis de Grandes Pascual, Angel Dzhambazki, Tanja Fajon, Mariya Gabriel, Liisa Jaakonsaari, Javi López, Norica Nicolai, Urmas Paet, Miroslav Poche, Soraya Post, Marietje Schaake, Helmut Scholz, Igor Šoltes, Renate Sommer, Traian Ungureanu, Marie-Christine Vergiat

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Beatriz Becerra Basterrechea, Claudiu Ciprian Tănăsescu, Ivan Štefanec, Patricija Šulin

12.11.2015

KEHITYSVALIOKUNNAN LAUSUNTO

kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle

Välimeren tilanteesta ja tarpeesta kokonaisvaltaiselle EU:n lähestymistavalle muuttoliikkeeseen

(2015/2095(INI))

Valmistelija: Beatriz Becerra Basterrechea

EHDOTUKSET

Kehitysvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  katsoo, että pitkän aikavälin kestävien ratkaisujen löytämiseksi nykyistä muuttoliiketilannetta voidaan käsitellä ainoastaan sellaisen eurooppalaisen kokonaisvaltaisen lähestymistavan puitteissa, jonka olisi oltava osa Agenda 2030:een pohjautuvaa muuttoliikettä koskevaa globaalia näkemystä; korostaa, että jäsenvaltioiden on sen vuoksi tehostettava yhteistyötä muuttovirtojen hallitsemiseksi; suhtautuu myönteisesti aloitteeseen käynnistää Euroopan parlamentin, komission ja Eurooppa-neuvoston suunnittelema uusi eurooppalainen muuttoliikeohjelma, jonka on perustuttava oikeuksiin, jonka päätöksentekoprosessissa kuullaan kansalaisyhteiskuntaa, ja jossa ovat suoraan mukana asiaankuuluvat sidosryhmät, kuten muuttajien järjestöt, ja joka perustuu jäsenvaltioiden väliseen solidaarisuuteen ja vastuullisuuteen; korostaa, että tähän ohjelmaan on sisällytettävä Dublinin asetuksen korvaaminen keskitetyllä eurooppalaisella turvapaikkajärjestelmällä, jossa otetaan huomioon turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten toivomukset, mikä mahdollistaa turvallisuuden, vapauden ja oikeuden alueen luomisen sekä turvapaikkamenettelyjen yhdenmukaistamisen ja varmistaa yhteisten ulkorajojen tehokkaan valvonnan; korostaa, että tarvitaan sitova ja pysyvä uudelleensijoittamisjärjestelmä turvapaikanhakijoille, jotka ovat oikeutettuja kansainväliseen suojeluun;

2.  arvostelee sitä, että komission on täytynyt odottaa ennennäkemättömään humanitaariseen kriisiin ja sitä seuranneeseen kansalaisyhteiskunnan voimakkaaseen protestireaktioon ja solidaarisuuden ilmaisuun asti arvioidakseen uudelleen epäonnistunutta muuttoliikepolitiikkaansa siten, että otetaan käyttöön kokonaisvaltainen lähestymistapa, johon sisältyy kehitys, yhteistyö ja kehityspolitiikan johdonmukaisuuden periaatteen noudattaminen;

3.  vaatii parantamaan välittömästi miljoonien pakolaisleireillä elävien ihmisten elinoloja erityisesti Turkissa, Jordaniassa ja Libanonissa; pyytää unionia ja jäsenvaltioita tehostamaan niille annettavaa humanitaarista apua ja tarkoitettuja tukimekanismeja konfliktialueiden naapurimaille, jotka vastaanottavat suurimman osan pakolaisista; suhtautuu myönteisesti komission sitoumukseen lisätä näille maille annettavaa taloudellista tukea ja kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan sitoumuksiaan; muistuttaa, että on puututtava tehokkaasti muuttoliikkeen perimmäisiin syihin reagoimalla globaaliin eriarvoisuuteen, ihmisoikeusloukkauksiin, köyhyyteen, työttömyyteen, valtioiden haurauteen ja ilmastonmuutokseen, ja korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää pyrkiä ratkaisemaan aseelliset konfliktit rauhanomaisesti; panee merkille, että Vallettassa pidettiin 11. ja 12. marraskuuta muuttoliikettä koskeva huippukokous, joka tarjosi tilaisuuden noudattaa yhdennettyä lähestymistapaa pakkomuuton perimmäisiin syihin puuttumisessa;

4.  katsoo, että eurooppalaisessa maahanmuuttopolitiikassa olisi tehtävä ero pakolaisen ja taloudellisen siirtolaisen välillä; korostaa, että näihin kahteen muuttajakategoriaan olisi sovellettava erilaisia lähestymistapoja;

5.  korostaa, että miehet, naiset ja lapset, joita nykyinen kriisi koskee, pakenevat uskonnollista tai poliittista vainoa, sotaa, diktatuuria, sortoa, kidutusta, teloituksia jne.; toteaa, että heidän oikeutensa inhimillisinä olentoina ovat kiistattomat; toteaa, että suurinta osaa heistä koskee Geneven yleissopimus vuodelta 1951, jonka kaikki 28 jäsenvaltiota ovat ratifioineet; vaatii EU:ta määräämään seuraamuksia niille maille, jotka rikkovat näitä oikeuksia ja hidastavat tällä rikkomuksella yhtä EU-jäsenyytensä perusedellytyksistä;

6.  kehottaa komissiota ja neuvostoa kutsumaan Yhdysvallat osana transatlanttista kehitysyhteistyötä työskentelemään unionin kanssa muuttoliiketulvan tyrehdyttämiseksi tehostamalla kehitysyhteistyötä Afrikassa ja Lähi-idässä ja antamalla tehokasta tukea miljoonille pakolaisleireillä eläville ihmisille;

7.  vaatii, että kehityksen ja muuttoliikkeen välinen monimutkainen yhteys otetaan entistä paremmin huomioon, jotta EU:n politiikkatoimista, joilla pyritään hallinnoimaan muuttoliikettä EU:ssa, voidaan tehdä yhteensopivia niiden toimien kanssa, joilla pyritään vähentämään kehitysmaiden köyhyyttä ja joitakin pakkomuuton syitä esimerkiksi maksimoimalla kehityspolitiikassa rahalähetysten vaikutukset niiden kustannuksia alentamalla; korostaa tarvetta työskennellä tehokkaasti kolmansien maiden kanssa, jotta voidaan määritellä kyseisen muuttoliikkeen syyt sen sijaan, että keskitytään vain sen seurauksiin; palauttaa mieliin, että maastamuutto lisääntyy talouskehityksen myötä, kunnes maat saavuttavat ylemmän keskitulotason maan aseman (noin 7 000–8 000 Yhdysvaltain dollaria henkeä kohti), jolloin maastamuutto alkaa vähetä; korostaa, että pitkän aikavälin kestävän ratkaisun saavuttamiseksi yhteistyötä ja muuttovirtojen hallintaa on sen vuoksi tehostettava; toteaa, että kestävä taloudellinen kehitys ja demokraattisiin, vahvoihin ja avoimiin instituutioihin perustuvan valtion rakentaminen auttaa osaltaan tehokkaasti poistamaan joitakin pakkomuuton perimmäisiä syitä; kehottaa EU:ta ja kaikkia kansainvälisiä sidosryhmiä tehostamaan kehitysyhteistyötä ja pysyvän poliittisen vuoropuhelun välineitä;

8.  on huolestunut yrityksistä suunnata kehitysapumäärärahoja muuttoliikeongelmiin, jotka eivät liity kehitystyöhön; ei hyväksy sitä, että pakolaisille suunnatut tukimenot voidaan avunantajamaissa jo laskea viralliseksi kehitysavuksi; torjuu suunnitelmat kehitysavun käyttämisestä ja yhdistämisestä rajavalvonnan lisäämiseen tai kolmansien maiden takaisinottosopimusten valvontaan; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota lisäämään rahoitusta ja käytettävissä olevia keinoja, joilla reagoidaan humanitaarisiin kriiseihin; kehottaa laatimaan pidemmän aikavälin suunnitelman, johon sisällytetään toimenpiteitä, joilla pyritään vahvistamaan YK:n virastojen roolia; suhtautuu myönteisesti Syyrian kriisin johdosta perustettuun EU:n alueelliseen erityisrahastoon ja EU:n Afrikka-hätärahaston perustamiseen tehokkaaksi välineeksi, joka mahdollistaa epävakauden, pakkosiirtymisten ja laittoman maahanmuuton torjunnan; pyytää komissiota lisäämään EU:n Afrikka-hätärahaston avoimuutta; kehottaa jäsenvaltioita avustamaan hätärahastoa ja korostaa, että rahoitettavien hankkeiden ja ohjelmien seuranta ja arviointi on erittäin tärkeää, jotta varmistetaan, että rahasto palvelee tarkoitustaan ja auttaa tarpeessa olevia eikä rahoita ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneitä hallituksia;

9.   kehottaa EU:ta, Afrikan unionia ja Yhdistyneitä kansakuntia lujittamaan kansainvälistä yhteistyötä muuttoliikkeen alalla, jotta saadaan laillisia muuttokanavia, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita maksimoimaan muuttoliikkeen ja ihmisten liikkuvuuden myönteiset vaikutukset globaaliin kehitykseen, kuten ensimmäistä kertaa todetaan vuoden 2015 jälkeisessä kehityspoliittisessa ohjelmassa sekä ehdotetuissa kestävän kehityksen tavoitteissa ja niiden muuttoliikettä koskevissa tavoitteissa; kehottaa jäsenvaltioita edistämään muuttajien kotoutumista, sillä heidän aktiivinen osallistumisensa edistää osaltaan unionin yhteiskunnallista ja taloudellista kehitystä sekä kulttuurista monimuotoisuutta; kannustaa EU:n ja jäsenvaltioiden viranomaisia parantamaan maahanmuuttajien akateemisten tutkintojen ja ammattitutkintojen tunnustamista, jotta he voivat päästä nopeammin ja paremmin työmarkkinoille;

10.  palauttaa mieliin, että oikeus lähteä mistä tahansa maasta, myös omasta maasta, vahvistetaan YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 13 artiklassa; korostaa, että vaikka kyseessä on vapausoikeus ja perusoikeus, jonka olisi hyödytettävä kaikkia, ainoastaan pohjoisen pallonpuoliskon kansalaiset ja eteläisen pallonpuoliskon vauraimmat kansalaiset voivat aidosti käyttää tätä oikeutta; korostaa, että on pantava entistä paremmin ja täysimääräisesti täytäntöön palauttamiskiellon periaate, joka johtuu suoraan erityisesti turvapaikan hakijoiden oikeudesta muuttaa maasta ja josta on määrätty pakolaisten oikeusasemaa koskevan vuoden 1951 yleissopimuksen 33 artiklassa, joka sisältyy pakolaisasemaa koskevaan vuoden 1967 pöytäkirjaan, ja joka on vahvistettu kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen ja halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen vuoden 1984 yleissopimuksen 3 artiklassa;

11.  korostaa tarvetta suojella, edistää ja saavuttaa kansainvälinen turvapaikkaoikeus sellaisena kuin siitä on määrätty YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 14 artiklassa, palautuskiellon periaatteen parempi ja täysimääräinen noudattaminen mukaan luettuna; korostaa, että on tärkeää perustaa maastamuutto- ja kauttakulkumaihin muuttoliikettä koskevia tiedotuskeskuksia Malissa perustetun CIGEM-keskuksen (Centre d'Information et de Gestion des Migrations) tapaan; korostaa, että laillisten reittien puute ei jätä monille miehille, naisille ja lapsille muuta vaihtoehtoa kuin kääntyä salakuljettajien puoleen, mikä tulee valtavan kalliiksi ja vaarantaa heidän henkensä; kehottaa EU:ta panemaan nykyisen lainsäädännön täytäntöön ja luomaan lisää turvallisia ja laillisia väyliä tulla EU:hun ja jäädä sinne;

12.  torjuu jäsenvaltioiden ehdotukset perustaa turvapaikkakeskuksia kolmansiin maihin ja ottaa Pohjois-Afrikan maita ja Turkki mukaan eurooppalaisiin etsintä- ja pelastusoperaatioihin, joiden tavoitteena on pysäyttää pakolaiset ja viedä heidät takaisin Afrikan ja Turkin maaperälle; kehottaa komissiota tässä yhteydessä toimittamaan parlamentille arvion siitä, ovatko nämä ehdotukset kansainvälisen turvapaikkalainsäädännön mukaisia, sekä muista ehdotusten toteuttamiseen liittyvistä käytännön ja oikeudellisista esteistä; kehottaa korvaamaan Khartumin prosessin sellaisella prosessilla, joka perustuu ihmisoikeuksien täysimääräiseen kunnioittamiseen ja keskittyy parantamaan elinoloja, jotta voidaan puuttua muuttoliikkeen perimmäisiin syihin; kehottaa komissiota ja neuvostoa keskittymään Vallettan huippukokouksessa marraskuussa muuttoliikkeen perimmäisiin syihin, kuten köyhyyteen, eriarvoisuuteen, epäoikeudenmukaisuuteen, ilmastonmuutokseen, korruptioon, huonoon hallintoon ja aseellisiin konflikteihin;

13.  pitää erittäin tärkeinä kysymyksiä ja ongelmia, joita naiset, tytöt ja haavoittuvat ihmisryhmät kuten vanhukset, lapset, vammaiset henkilöt, vähemmistöt ja muut kohtaavat maahanmuuttoprosessissa EU:n alueella, sekä niiden vaikutusta heidän voimaannuttamiseensa ja ihmisoikeuksiinsa; katsoo, että HLBTI-maahanmuuttajia koskevat asiat ja ongelmat muuttoprosessissa ja EU:ssa ovat myös erittäin tärkeitä; kehottaa sisällyttämään nimenomaisesti HLBTI-ulottuvuuden kaikkiin muuttoliikkeeseen liittyviin politiikkatoimiin; korostaa, että muuttopolitiikassa tarvitaan ehdottomasti osallistavaa ulottuvuutta, jossa otetaan huomioon kunkin haavoittuvassa asemassa olevan ryhmän erityispiirteet, ja kehottaa sisällyttämään sen muuttajia koskeviin kaikkiin toimiin; muistuttaa, että EU:n turvapaikka-asioita koskevassa lainsäädännössä sisällytetään sukuelinten silpominen kriteereihin, jotka otetaan huomioon turvapaikkahakemuksen käsittelyssä; korostaa, että on kunnioitettava kaikkein haavoittuvimpien muuttajien ihmisoikeuksia ja yksilön oikeuksia;

14.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita varmistamaan, että muuttajille kuuluvat oikeudenmukaisuuden takaavat ja rasismin ja muukalaisvihan kasvun EU:ssa estävät oikeudet ja mahdollisuudet saada palveluja;

15.  muistuttaa, että on taattava lasten ja ilman huoltajaa matkustavien alaikäisten tärkeimmät edut myös turvapaikka-tapauksissa, kuten vuonna 1989 annetussa kansainvälisessä yleissopimuksessa lapsen oikeuksista ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa määrätään; korostaa, että on tehostettava lastensuojelujärjestelmiä, joilla suojellaan lapsia väärinkäytöksiltä ja hyväksikäytöltä kaikkina aikoina tarjoamalla myös olennaisia palveluja kuten terveydenhoitoa, psykologista tukea, laadukasta koulutusta ja toteuttamalla erityistoimenpiteitä, jotta he kotoutuvat asteittain jäsenvaltioihin; katsoo, että on kiinnitettävä erityistä huomiota toisistaan erossa olevien perheenjäsenten ja alkuperämaihin jääneiden perheenjäsenten tarpeisiin ja että neuvoston direktiiviä 2003/86/EY on tarkistettava perheiden yhdistämisen helpottamiseksi;

16.  kehottaa komissiota ja EU:ta noudattamaan täysimääräisesti kehityspolitiikan johdonmukaisuuden periaatetta muuttoliikettä koskevissa toimissaan ja erityisesti Euroopan muuttoliikeagendan täytäntöönpanossa, ja ottamaan tässä tapauksessa huomioon sisä- ja ulkopolitiikan välisen vuorovaikutuksen ja siten jäsenvaltioissa voimassa olevan kehityspolitiikan ja muuttoliikepolitiikan sekä sosiaaliturvaa ja työllisyyttä koskevan politiikan välisen suhteen; korostaa, että sen vuoksi kehityspolitiikka on sisällytettävä järjestelmällisemmin muuttoliikepolitiikkaan; palauttaa mieliin, että jotkut EU:n toimintapolitiikat ja rajoitetut toimet kehitysmaista peräisin olevien laittomien pääomavirtojen torjumiseksi kasvattavat välillisesti epävakautta ja muuttovirtoja; pyytää sen vuoksi komissiota laatimaan politiikan johdonmukaisuutta koskevan toimintaohjelman; korostaa, että on varmistettava poliittinen johdonmukaisuus ja koordinointi turvallisuutta, puolustusta, kauppaa, humanitaarista apua, maahanmuuttoa ja kehitysyhteistyötä koskevien unionin ulkoisten toimien välillä; katsoo, että unionin olisi otettava täysimääräinen vastuu konflikteissa siten, että se sitoutuu edistämään rauhansäilyttämistä ja tukemaan pitkän aikavälin ratkaisujen löytämistä pakolaisille (uudelleensijoittaminen, paikallinen integrointi, liikkuvuus ja mahdollisuuksien salliessa paluu); kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita mukauttamaan paremmin toisiinsa muuttoliikettä koskevan sisä- ja ulkopolitiikan, jotta voidaan edistää henkilöiden liikkuvuutta ja heidän perheidensä hyvinvointia;

17.  on huolestunut ilmastopakolaisten kasvavasta määrästä, johon ovat syynä kuivuus, nälänhätä sekä heikkenevä terveydenhuollon ja elämisen taso; katsoo, että vähiten kehittyneiden maiden väestö on haavoittuvampi ilmastonmuutoksen vaikutuksille, mikä voi lisätä epätasa-arvoa ja yhteiskunnallista epävakautta;

18.  kehottaa komissiota koordinoimaan kehitys- ja talouspolitiikkaansa, jotta tehdään loppu inhimillisten resurssien ja luonnonvarojen riistosta kolmansissa maissa, mikä tekee tyhjäksi kaiken kehitysavun; kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita sääntelemään kolmansissa maissa toimivien eurooppalaista alkuperää olevien monikansallisten yritysten toimintaa;

19.  tukee voimakkaasti yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n ohjaavien periaatteiden tehokasta ja kattavaa levittämistä ja täytäntöönpanoa sekä unionissa että sen ulkopuolella; korostaa, että on ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin poliittisiin ja lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin YK:n ohjaavien periaatteiden täytäntöönpanossa olevien puutteiden korjaamiseksi, ja toteaa, että tämä koskee esimerkiksi oikeussuojan saatavuutta; muistuttaa, että YK:n ohjaavien periaatteiden tavoitteena ei ole luoda uutta kansainvälistä lainsäädäntövelvoitetta, vaan perustaa yhteiset maailmanlaajuiset normit, joiden avulla estetään liiketoiminnan kielteiset ihmisoikeusvaikutukset tai puututaan niihin;

20.  korostaa, että mahdollisuus hyödyntää tärkeimpiä lääkkeitä on sisällytettävä johdonmukaiseen kehityspolitiikkaan; toteaa, että on kiinnitettävä erityistä huomiota kauppaa sekä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevaan sääntelyyn, sillä ne ovat erittäin tärkeitä kehitysmaiden lääkehuollon kannalta;

21.  on tyrmistynyt siitä, että muun muassa julkisten hankintasopimusten ja velanhoidon vuoksi 61 prosenttia virallisesta kehitysavusta palautuu avunantajamaille; kehottaa tästä syystä lisäämään todellista apua, jolla on myönteinen vaikutus ihmisten tarpeisiin;

22.  kehottaa komissiota tarkistamaan EuropeAidin arviointia ja tulospainotteista valvontajärjestelmää, jotka ovat olennaisia EU:n toimien suunnittelun, kehittelyn ja täytäntöönpanon sekä avoimuuden ja demokraattisen vastuun lisäämisen kannalta; muistuttaa, että EU:n toimien keskeisenä tavoitteena olisi oltava mahdollisuuksien lisääminen ja kestävien rakenteellisten muutosten mahdollistaminen;

23.  pitää valitettavana, että joissakin jäsenvaltioissa, kuten Italiassa, joidenkin turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskusten hallinnossa on esiintynyt useita vakavia petoksia ja hallinnollisia säännönvastaisuuksia usein yhteydessä järjestäytyneeseen rikollisuuteen, mikä on johtanut sekä unionin varojen väärinkäyttöön että maahanmuuttajien elinolojen ja ihmisoikeuksien suojelun heikkenemiseen edelleen.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

10.11.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

21

1

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Beatriz Becerra Basterrechea, Ignazio Corrao, Doru-Claudian Frunzulică, Nathan Gill, Charles Goerens, Enrique Guerrero Salom, Heidi Hautala, Maria Heubuch, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Linda McAvan, Norbert Neuser, Cristian Dan Preda, Lola Sánchez Caldentey, Elly Schlein, Pedro Silva Pereira, Davor Ivo Stier, Paavo Väyrynen, Bogdan Brunon Wenta, Rainer Wieland, Anna Záborská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Marina Albiol Guzmán, Louis-Joseph Manscour, Joachim Zeller

4.9.2015

BUDJETTIVALIOKUNNAN LAUSUNTO

kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle

Välimeren tilanteesta ja tarpeesta kokonaisvaltaiselle EU:n lähestymistavalle muuttoliikkeeseen

(2015/2095(INI))

Valmistelija: Gérard Deprez

EHDOTUKSET

Budjettivaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  on tyytyväinen, että komissio hyväksyi kunnianhimoisen Euroopan muuttoliikeagendan; pitää valitettavana, että Eurooppa-neuvosto ei ole julistuksistaan huolimatta yhtä kunnianhimoinen eikä tue toiminnallaan komissiota;

2.  panee tyytyväisenä merkille komission ehdotuksen perustaa väline, jolla vuosien 2016 ja 2017 aikana sijoitettaisiin uudelleen 40 000 henkilöä ja jonka kokonaiskustannukset olisivat 240 000 000 euroa; tukee tiettyjen jäsenvaltioiden ponnisteluja, koska ne ovat hyväksyneet komission ehdottaman määrän ja joissakin tapauksissa enemmänkin, mutta pitää valitettavana, että tiettyjen jäsenvaltioiden haluttomuuden vuoksi 40 000 henkilön määrää ei ole vielä saavutettu;

3.  on niin ikään tyytyväinen uudelleensijoittamisohjelmaa koskevaan komission suositukseen sekä tarkoitukseen osoitettujen määrärahojen korottamiseen 50 000 000 eurolla vuosina 2015 ja 2016; korostaa, että osoitettujen määrärahojen olisi vastattava todellisia tarpeita, jotka riippuvat tulevista muuttovirroista, ja siksi niitä olisi mukautettava vastaavasti;

4.  on tyytyväinen, että lisätalousarvioesityksessä nro 5 vuoden 2015 talousarvioon turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston määrärahoja korotettiin 57 000 000 eurolla ja vuoden 2016 talousarvioesityksessä näitä määrärahoja korotettiin vielä 169 000 000 eurolla (171 900 000 eurolla, jos otetaan huomioon uudelleenkohdentaminen); toteaa, että rahaston sisällä yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän vahvistamiseen ja kehittämiseen käytettävissä olevat määrärahat lisääntyvät yli 174 000 000 eurolla (161 694 285 eurolla, jos otetaan huomioon uudelleenkohdentaminen), mutta pitää valitettavana, että lailliseen maahanmuuttoon, kotouttamiseen ja oikeudenmukaista palauttamista koskevien strategioiden parantamiseen käytettävissä olevat määrät ja voimavarat vähenevät lähes 5 000 000 eurolla (+9 985 847 euroa, jos otetaan huomioon uudelleenkohdentaminen);

5.  pyytää komissiota arvioimaan mahdollisimman tarkkaan turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston tarpeita vuoteen 2020 asti ja tekemään tällä perusteella otsakkeen 3 määrärahojen lisäämistä koskevan ehdotuksen ja jakamaan tarvittaessa määrärahat uudelleen rahaston täytäntöönpanoa koskevien eri ohjelmien kesken vuoden 2016 loppuun mennessä toteutettavan monivuotisen rahoituskehyksen tarkistuksen yhteydessä; korostaa lisäksi, että tällaisen rahoituksen on tuotava todellista eurooppalaista lisäarvoa sen sijaan, että ainoastaan tuetaan olemassa olevia kansallisia ohjelmia;

6.  ilmaisee aikovansa muuttaa turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston budjettinimikkeistöä, jotta voidaan lisätä avoimuutta ja parantaa valvontaa vuotuisten määrärahojen kohdentamisessa rahaston eri ohjelmien ja toteutusmenetelmien välillä; toivoo, että tulevaisuudessa rahaston joustavuus kasvaisi;

7.  on tyytyväinen, että talousarvioesityksessä 2016 ehdotetaan 41 245 000 euron lisäystä Frontexin määrärahoihin; pyytää luotettavia tietoja Triton- ja Poseidon-operaatioiden kustannuksista; pitää valitettavana, että vaikka Frontex perustettiin 11 vuotta sitten Varsovassa, Frontex ja Puolan hallitus eivät ole vielä allekirjoittaneet toimipaikkasopimusta, mikä estää viraston henkilöstöä työskentelemästä parhaissa mahdollisissa olosuhteissa; kehottaa komissiota antamaan lisätietoja Frontexin toimeksiannon tarkistamista koskevasta ehdotuksesta, joka koskee palauttamisen järjestämistä;

8.  toteaa, että neuvosto ei leikannut turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston eikä sisäisen turvallisuuden rahaston tärkeimpiä budjettikohtia otsakkeessa 3 sillä perusteella, että määrärahoja olisi lisättävä; pitää kuitenkin valitettavana leikkauksia, jotka ovat kohdistuneet kehitysyhteistyön rahoitusvälineen maahanmuutto- ja turvapaikka‑asioita koskevaan budjettikohtaan (maksusitoumusmäärärahojen 200 000 euron ja maksumäärärahojen 5 miljoonan euron vähennys) ja köyhyyden vähentämistä koskevaan budjettikohtaan sekä Välimeren maissa (maksumäärärahojen 50 miljoonan euron vähennys) että itäisen kumppanuuden maissa (maksumäärärahojen 12 miljoonan euron vähennys) ja yleisemmin liittymistä valmistelevaan tukivälineeseen; katsoo, että leikkausehdotuksilla on haitallisia vaikutuksia tulevien muuttovirtojen yleiseen hallinnointistrategiaan;

9.  korostaa, että Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston rooli turvapaikka-asioiden hallinnoinnissa kasvaa tulevaisuudessa; toteaa, että lisätalousarvioesityksessä nro 5/2015 viraston toimien määrää lisättiin neljällä, mikä ei selvästikään riitä, ja vuoden 2016 talousarvioesityksessä viraston määrärahoja leikattiin (paitsi käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja), mikä on täysin vastoin tämänhetkisiä todellisia tarpeita;

10.  pitää merkittävänä Europolin roolia ihmiskaupan torjunnassa ja erityisesti sen toteuttamaa rikollisverkostojen vastaista toimintaa, johon tarvitaan lisähenkilöstöä ainakin kolmella hiljattain määritellyllä kriittisellä alueella; toteaa, että viraston toimien määrän lisääminen kolmella ei riitä näiden äärimmäisen vaativien tehtävien suorittamiseen ja että vuoden 2016 talousarvioesityksessä virastolle osoitetuilla määrärahoilla ei varmisteta riittäviä resursseja näiden tehtävien asianmukaiseen toteuttamiseen;

11.  katsoo, että oikeus- ja sisäasioista vastaavien erillisvirastojen henkilöstöä ei saisi vähentää tai siirtää automaattisesti toisiin tehtäviin; kehottaa laatimaan näitä virastoja koskevan todellisen keskipitkän ja pitkän aikavälin strategian;

12.  on tyytyväinen, että talousarvioesityksessä 2016 ehdotetaan turvapaikka- ja maahanmuuttomäärärahojen lisäystä; korostaa, että käyttämättömät varat voidaan siirtää muihin budjettikohtiin, jotta voidaan puuttua odottamattomiin haasteisiin ja kehityssuuntiin, joita on käsitelty Euroopan muuttoliikeagendassa;

13.  pitää tärkeänä, että kaikkien maahanmuuttoon liittyvien varojen käyttöä valvotaan tarkasti, erityisesti hankinta- ja alihankintamenettelyjä, koska jäsenvaltioissa on havaittu joitakin petoksia ja väärinkäytöksiä.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

3.9.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

23

4

3

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Nedzhmi Ali, Jonathan Arnott, Lefteris Christoforou, Jean-Paul Denanot, Gérard Deprez, José Manuel Fernandes, Eider Gardiazabal Rubial, Carlos Iturgaiz, Bernd Kölmel, Zbigniew Kuźmiuk, Vladimír Maňka, Ernest Maragall, Clare Moody, Siegfried Mureşan, Victor Negrescu, Liadh Ní Riada, Patricija Šulin, Eleftherios Synadinos, Paul Tang, Indrek Tarand, Isabelle Thomas, Inese Vaidere, Daniele Viotti, Marco Zanni

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Anneli Jäätteenmäki, Andrey Novakov, Nils Torvalds, Tomáš Zdechovský

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Anthea McIntyre, Tatjana Ždanoka

18.2.2016

TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO

kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle

Välimeren tilanteesta ja tarpeesta kokonaisvaltaiselle EU:n lähestymistavalle muuttoliikkeeseen

(2015/2095(INI))

Valmistelija: Elisabeth Morin-Chartier

EHDOTUKSET

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  panee merkille komission pyrkimykset luoda kunnianhimoinen muuttoliikeagenda ja vaatii Eurooppa-neuvostoa olemaan erittäin kunnianhimoinen ja kiinnittämään huomiota yksityiskohtiin sekä pysymään yhtenäisenä, jotta se voi esittää oikea-aikaisia ja vahvoja keinoja reagoida muuttoliikekriisiin; kehottaa neuvostoa tukemaan aktiivisesti komission toimintaa konkreettisilla teoilla ja ripeällä toiminnalla sekä käytännön toimenpiteillä, joilla pyritään saavuttamaan yhteiset tavoitteet, jotka perustuvat yhteisvastuullisuuden periaatteisiin sekä vastuun jakamiseen kaikkien jäsenvaltioiden välillä; pitää valitettavana, että tietyt jäsenvaltiot vastustavat sellaisen tehokkaan ja kestävän poliittisen ratkaisun hyväksymistä, joka olisi niiden perusarvojen mukainen, joiden varaan Euroopan unioni on luotu, kuten oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä syrjimättömyyden, yhteisvastuullisuuden ja jaetun vastuun periaatteet;

2.  toteaa, että nykyinen pakolaisaalto on Euroopalle haaste globaalissa toimintaympäristössä, ja sitä on käsiteltävä sellaisena myös Eurooppa-neuvostossa;

3.  korostaa, että juuri pakolaisaallon sosiaalinen ulottuvuus edellyttää yhteistä eurooppalaista turvapaikkapolitiikkaa, keskustelua EU:n kiintiösopimuksista sekä toimenpiteitä erityisen haavoittuvassa asemassa olevien pakolaisryhmien rekisteröimiseksi kriisialueiden naapurimaissa, joihin kohdistuu erityinen kuormitus;

4.  korostaa, että ainoa toteutuskelpoinen ratkaisu kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden virran hallitsemiseksi on ottaa käyttöön pysyvä siirtomekanismi kaikille jäsenvaltioille mahdollisimman pian; palauttaa mieliin, että keskipitkällä aikavälillä merkittävin kysymys nykyisessä pakolaiskriisissä on, haluaako Eurooppa kotouttaa pakolaiset yhteiskuntaansa, sillä he eivät pyri pysyvään oleskeluun; korostaa, että koulutus ja työ ovat välttämätön perusta pakolaisten ja maahanmuuttajien kotouttamisen onnistumiselle; kehottaa näin ollen komissiota toteuttamaan hyvin tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa välittömiä toimenpiteitä ja ottamaan käyttöön suunnitelman, jossa keskitytään edistämään pakolaisten sosiaalista osallisuutta ja heidän integroimistaan talouskriisin vaikutuksista yhä kärsiville EU:n työmarkkinoille, ja ottamaan myös huomioon taloudellisista syistä muuttavien ja pakolaisten väliset erot;

5.  painottaa, että todellinen kotoutuminen on kaksisuuntainen prosessi, joka edellyttää pakolaisten sekä Euroopan unionin ja sen kansalaisten vastavuoroista sitoutumista; korostaa, että on tärkeää varmistaa tehokas ja nopea järjestelmä pakolaisaseman tunnustamiseksi ja pakolaisten siirtämiseksi kohdemaihinsa, jotta sosiaaliseen osallisuuteen ja integroitumiseen työmarkkinoille tähtäävä prosessi voidaan aloittaa mahdollisimman pian; kehottaa komissiota edistämään sosiaaliturvan lähentämistä korkeammalle tasolle ja vakiomuotoista menetelmää työluvan myöntämiseksi pakolaisaseman saaneille henkilöille nopeasti kaikissa jäsenvaltioissa;

6.  kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan hyviä käytäntöjä siitä, miten pakolaiset kotoutetaan eurooppalaiseen yhteiskuntaan ja työmarkkinoille; kehottaa komissiota hyödyntämään jäsenvaltioiden kokemuksia ja esittämään suosituksia siitä, miten tämä prosessi toteutetaan tehokkaasti;

7.  muistuttaa EU:n maahanmuuttajien kotouttamispolitiikan yhteisistä perusperiaatteista(17) kotouttamiseen sovellettavana lähestymistapana;

8.  kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota kansainväliseen suojeluun oikeutettujen henkilöiden ja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien, kuten ilman huoltajaa saapuvien alaikäisten, naisten, nuorten, lasten ja vanhusten tarpeisiin, ja mahdollisuuksien mukaan edistämään asianmukaisia toimia kolmansissa maissa lähtöä edeltävässä vaiheessa; kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota naisten usein heikkoon asemaan sosiaaliseen osallisuuteen ja työmarkkinoille integroitumiseen tähtäävässä prosessissa; on huolissaan viimeaikaisista havainnoista, jotka koskevat suurta määrää kadonneita yksin liikkuneita pakolaislapsia, ja kehottaa viranomaisia selvittämään, missä he ovat;

9.  kannustaa komissiota parantamaan muuttoliikettä ja osaamista koskevaa vuoropuhelua yritysten ja työntekijöiden kanssa työvoimapulan tunnistamiseksi tietyillä teollisuuden aloilla, yrittäjyys mukaan luettuna, jotta voitaisiin avata hyvin hallinnoituja laillisia maahanmuuttoväyliä tai tarjota pakolaisille työllistymismahdollisuuksia; katsoo, että tällaisen vuoropuhelun olisi perustuttava intressien tasapuoliseen edustukseen, ja sen tarkoituksena on varmistaa maahanmuuttajien ja pakolaisten oikeuksiin perustuva integroituminen työmarkkinoille;

10.  korostaa, että suunniteltaessa EU:n kotouttamispolitiikkaa pakolaisten pysyvässä siirtomekanismissa on otettava huomioon työmarkkinoita koskevat tiedot, erityisesti työttömyyden ja työmahdollisuuksien osalta, ja yhteiskunnallista tilannetta koskevat tiedot, jotta prosessilla ei heikennetä vastaanottavien alueiden sosiaalista ja taloudellista tilannetta, varsinkaan alueilla, joita talouskriisi on koetellut eniten, ja jäsenvaltioissa, jotka ovat velkaantuneimpia ja joissa julkisen talouden vakauttamisprosessi on vielä kesken, ja on varmistettava pakolaisten parempi sosiaalinen osallisuus ja integroituminen työmarkkinoille, unohtamatta sitä, että näiden alueiden ja niiden asukkaiden sosiaalisella ja taloudellisella turvattomuudella ei ole juurikaan tekemistä nykyisen pakolaisiin liittyvän hätätilan kanssa, ottaen huomioon näiden alueiden todelliset työllistämismahdollisuudet;

11.  ehdottaa, että järjestelmä, jossa turvapaikanhakijat voisivat, siinä määrin kuin se on käytännössä mahdollista, hakea turvapaikkaa siinä jäsenvaltiossa, jossa heillä on jo perhesiteitä, siteitä yhteisöön tai paremmat työllistymismahdollisuudet, parantaisi merkittävästi heidän kotoutumismahdollisuuksiaan;

12.  korostaa, että muuttoliikkeeseen on myös kehitettävä kokonaisvaltainen lähestymistapa, jossa otetaan huomioon Eurooppaa ja sen taloutta tällä hetkellä koetteleva merkittävä väestökehitykseen liittyvä haaste; huomauttaa kuitenkin samalla, että pakolaisten ja maahanmuuttajien kotouttaminen merkitsee keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä myös mahdollisuutta Euroopan väestökehityksen ja osaamispohjan vahvistamisen kannalta; pyytää jäsenvaltioita luomaan sähköisen tietokannan pakolaisten ammattiprofiileista, jotta heidän uudelleensijoittamistaan voidaan koordinoida kansallisen ja alueellisen työmarkkinatilanteen perusteella;

13.  muistuttaa komission ilmoittaneen, että EU:n rahastoja, erityisesti Euroopan sosiaalirahastoa, voitaisiin käyttää pakolaisten kotouttamistyön tukemiseen; kehottaa rahastojen hallinnasta vastuussa olevia viranomaisia käyttämään niitä mahdollisimman tehokkaasti pakolaisten kotouttamisen tukemiseen tavalla, joka ei heikennä muita tavoitteita ja edunsaajia, erityisesti heikoimmassa asemassa olevia ryhmiä, sekä varmistamaan, että kaikki tuensaajat hyötyvät siitä; panee merkille, että komissio on myös ilmoittanut olevansa valmis auttamaan hallintoviranomaisia mukauttamaan Euroopan sosiaalirahaston toimintaohjelmia, jotta maahanmuuttajien ja pakolaisten kotouttaminen voidaan toteuttaa tehokkaasti heikentämättä kuitenkaan rahaston työllisyystavoitteita; kiinnittää huomiota myös rahastoihin, joita voidaan käyttää monimuotoisuuden ja tasa-arvon hallintaa työpaikalla koskevaan koulutukseen sekä paikallis- ja alueviranomaisten tukemiseen kotouttamistyössä;

14.  kehottaa komissiota varmistamaan vuonna 2016 toteutettavassa monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnissa, että EU:n talousarviossa ja erityisesti Euroopan sosiaalirahastossa keskitytään enemmän laillisen aseman saaneiden pakolaisten kotouttamiseen yhteiskuntaan ja työmarkkinoille; kehottaa komissiota tarkastelemaan turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston (AMIF) käyttämistä toimenpiteisiin, joilla pyritään kolmansien maiden kansalaisten kotouttamiseen yhteiskuntaan ja työmarkkinoille; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti Euroopan strategisten investointien rahastoa (ESIR) yhdessä muiden EU:n rahastojen kanssa pakolaisvirtojen kotouttamiseen keskipitkällä aikavälillä tarvittaviin investointeihin; kehottaa komissiota monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamisen yhteydessä lisäämään sosiaalipolitiikkaan myönnettäviä määrärahoja koheesiopolitiikan vahvistamiseksi, jotta sillä voidaan hoitaa pakolaisten yhteiskuntaan kotouttamista ja integroimista työmarkkinoille;

15.  pyytää jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden julkisilla työvoimapalveluilla on riittävästi voimavaroja, jotta varmistetaan, että työntekoon oikeutetut pakolaiset integroituvat täysin työmarkkinoille; muistuttaa, että Euroopan työnvälitysverkostolla voi olla tärkeä tehtävä maahanmuuttajien integroimisessa Euroopan työmarkkinoille;

16.  muistuttaa myös, että on tärkeää avustaa tarvittaessa pk-yrityksiä siirtotyöläisten työllistämisessä;

17.  painottaa, että työmarkkinoille pääsy on ratkaiseva tekijä kotouttamisessa ja pakolaisten ihmisarvon säilyttämisessä; on tyytyväinen joidenkin jäsenvaltioiden toimintaan pakolaisten työmarkkinoille pääsyyn kuluvan ajan lyhentämiseksi direktiivin 2013/33/EU(18) täytäntöönpanon yhteydessä;

18.  kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan huolellisesti koulutusjärjestelmiään ja pohtimaan keinoja, joilla pakolaislapset pääsevät mahdollisimman pian osallistumaan koulutukseen;

19.  kehottaa uudelleen komissiota ottamaan käyttöön yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa olemassa olevien eurooppalaisten järjestelmien kanssa yhteensovitetun yhtenäisen järjestelmän, jolla mahdollistetaan tutkintojen vastaavuus ja pätevyyksien virallinen ja epävirallinen tunnustaminen ja nopeutetaan tätä yhdessä jäsenvaltioiden välisen pätevyyden tunnustamisen ja tutkintojen vastaavuuden standardoimisen kanssa EU:n tasolla, jotta pakolaiset ja maahanmuuttajat voivat päästä yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi ja saada mieluummin omaa osaamistasoaan vastaavaa työtä kuin työtä, johon he ovat liian päteviä, kuten yleensä;

20.  korostaa, että koulutusta on oltava helposti pakolaisten ja maahanmuuttajien saatavilla ja että heidän on saatava nopeasti kielikoulutusta ja osallistuttava kotouttamiskursseille, jotka kuuluvat ja tarjotaan elimellisenä osana uudelleensijoitusohjelmaa, siitä hetkestä lähtien, kun siirretyt henkilöt saapuvat vastaanottavaan jäsenvaltioon, turvapaikanhakijoille ja pakolaisille tarkoitettujen terveydenhoito- ja psykologisten palvelujen lisäksi;

21.  muistuttaa, että on tärkeää, että EU:ssa työskennellessä hankittu osaaminen myös todennetaan, jotta henkilöt saavat siitä lisäarvoa, jos he lähtevät EU:sta muualle töihin;

22.  toteaa, että pakolaisten ja maahanmuuttajien sujuva kotouttaminen vastaanottaviin yhteisöihin edellyttää oikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa ja kaikkien institutionaalisten ja kansalaisyhteiskunnan voimien käyttöönottoa, sillä työmarkkinaosapuolet voivat hyötyä maahanmuuttajien ja pakolaisten nopeammasta integroitumisesta paikallisille työmarkkinoille; kehottaa jäsenvaltioita tämän vuoksi ottamaan kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät asianmukaisesti huomioon suunnitellessaan kotouttamisstrategioita;

23.  kehottaa jäsenvaltioita valmistelemaan paikallisyhteisöjä pakolaisten ja heidän perheidensä vastaanottamiseen toteuttamalla hyvin suunniteltuja tiedotuskampanjoita;

24.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ja tukemaan järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan aloitteita, joiden tarkoituksena on tarjota apua maahanmuuttajille ja pakolaisille esimerkiksi maahanmuuttajille tarkoitettujen neuvontapisteiden eurooppalaisen verkoston ja unionin maahanmuuttajaverkoston (Union-Migrant-Net) välityksellä, jotka ovat vain kaksi esimerkkiä neuvontapisteiden välisestä rajat ylittävästä yhteistyöstä, jossa tarjotaan maahanmuuttajille kotouttamiseen liittyvää tietoa ja apua;

25.  huomauttaa komissiolle, että maahanmuuttajien laiton työ vaarantaa heidän terveytensä ja turvallisuutensa ja estää heitä käyttämästä työsuhteeseen ja sosiaaliturvaan liittyviä oikeuksiaan; kehottaa komissiota estämään työvoiman vakavan hyväksikäytön; muistuttaa, että työnantajia voidaan rangaista maahanmuuttajatyövoiman hyväksikäyttämisestä työnantajiin kohdistettavia seuraamuksia koskevan direktiivin(19) ja kausityöntekijöitä koskevan direktiivin(20) nojalla; kehottaa kuitenkin komissiota pyrkimään kehittämään osallistavampi järjestelmä, jossa voidaan ottaa huomioon kaikki näiden ongelmien eri näkökohdat myös siksi, että pakolaisille voitaisiin tarjota asianmukaista suojelua maahanmuuttajatyövoiman hyväksikäytön lopettamiseksi;

26.  muistuttaa, että kaksitasoisen järjestelmän välttämiseksi työpaikalla on tärkeää, että työssä käyvät maahanmuuttajat voivat käyttää täysimääräisesti työntekijän perusoikeuksiaan, myös oikeuttaan kuulua ammattijärjestöön;

27.  muistuttaa, että turvapaikanhakijan allekirjoittaessa työsopimuksen sekä työntekijä että työnantaja ottavat riskin, sillä turvapaikkahakemus voidaan evätä; katsoo, että tämä saattaa vaarantaa myös komission tavoitteet alkuperämaahan palauttamista koskevan politiikan osalta;

28.  toteaa, että valtaosa turvapaikanhakijoista, joiden hakemukset on hylätty jossakin jäsenvaltiossa, oleskelee EU:n alueella ilman laillista asemaa, mikä tarkoittaa, että EU:ssa on kasvava määrä laittomia maahanmuuttajia, joilla ei ole oikeutta tehdä työtä ja joiden lapset eivät pääse kouluun; korostaa sen vuoksi tarvetta valvoa ja seurata laittomia maahanmuuttajia, sillä he ovat syrjäytymis- ja köyhyysvaarassa, mikä altistaa heidät kaikenlaisille ulkopuolisille vaikutteille, kuten radikalismille;

29.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan maahanmuuttajien lähtömaissa tiedotuskampanjan, jossa maahanmuuttajille tarjotaan asianmukaista ja riittävää tietoa unioniin tuloon liittyvistä oikeudellisista menettelyistä sekä heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan jäsenvaltioissa, jotta varmistetaan, että matkaan lähtijöillä on laillinen oikeus maahantuloon;

30.  korostaa, että EU:n olisi tarjottava laillisia väyliä EU:hun saapumista ja EU:ssa oleskelua varten henkilöille, jotka haluavat tulla Eurooppaan, ja tarjottava heille myös keinoja muuttaa maahanmuuttajastatustaan EU:ssa ollessaan sekä kehitettävä todellista kiertomuuttopolitiikkaa; kehottaa perustamaan EU:n ehdokasvaltioita varten työvoiman maahanmuuttokäytävän, jolla helpotettaisiin kyseisten maiden kansalaisten pääsyä Euroopan työmarkkinoille;

31.  pyytää komissiota olemaan kunnianhimoinen sinistä korttia koskevaa direktiiviä(21) tarkistaessaan, jotta voidaan antaa lisää painoarvoa EU:n siniselle kortille, jota sovelletaan kolmansista maista tuleviin korkeasti koulutettuihin työntekijöihin ja joka auttaa vastaamaan EU:n väestöhaasteisiin torjumalla EU:n työmarkkinoilla vallitsevaa työvoimapulaa; korostaa, että korkeasti koulutetut työntekijät voisivat olla voimavara muiden unionin ulkopuolelta tulevien ihmisten kotoutumisessa ja sopeutumisessa eurooppalaisiin yhteiskuntiin, ja korostaa, että maahanmuuttoa on arvioitava kattavasti arvioimalla muun muassa toimintatapoja, joilla torjutaan EU:n työmarkkinoilla vallitsevaa työvoimapulaa niin, että kaikki hyötyvät siitä;

32.  suosittelee tuen merkittävää lisäämistä niille etelän maille, jotka ovat vastaanottaneet suuren määrän pakolaisia ja maahanmuuttajia, ja tiiviin yhteistyön tekemistä paikan päällä Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun ja kansalaisjärjestöjen kanssa.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

17.2.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

42

9

3

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Laura Agea, Guillaume Balas, Brando Benifei, Mara Bizzotto, Vilija Blinkevičiūtė, Enrique Calvet Chambon, David Casa, Ole Christensen, Jane Collins, Martina Dlabajová, Lampros Fountoulis, Elena Gentile, Arne Gericke, Marian Harkin, Czesław Hoc, Danuta Jazłowiecka, Agnes Jongerius, Jan Keller, Ádám Kósa, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Kostadinka Kuneva, Jean Lambert, Jérôme Lavrilleux, Patrick Le Hyaric, Jeroen Lenaers, Verónica Lope Fontagné, Javi López, Thomas Mann, Dominique Martin, Joëlle Mélin, Elisabeth Morin-Chartier, Emilian Pavel, João Pimenta Lopes, Marek Plura, Terry Reintke, Sofia Ribeiro, Maria João Rodrigues, Claude Rolin, Anne Sander, Sven Schulze, Siôn Simon, Jutta Steinruck, Romana Tomc, Ulrike Trebesius, Marita Ulvskog, Renate Weber, Jana Žitňanská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Amjad Bashir, Tania González Peñas, Miapetra Kumpula-Natri, António Marinho e Pinto, Tamás Meszerics, Neoklis Sylikiotis, Ivo Vajgl

19.10.2015

LIIKENNE- JA MATKAILUVALIOKUNNAN LAUSUNTO

kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle

Välimeren tilanteesta ja tarpeesta kokonaisvaltaiselle EU:n lähestymistavalle muuttoliikkeeseen

(2015/2095(INI))

Valmistelija: Merja Kyllönen

EHDOTUKSET

Liikenne- ja matkailuvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.  toteaa, että Välimerellä sijaitsevat unionin merirajat ovat unionin ulkorajoja, joita ei voida sulkea maarajojen tapaan, ja toteaa, että pakolaisvirtaongelmaa on käsiteltävä kiireellisenä asiana, jotta voidaan estää pakolaisten joutuminen ihmiskauppiaiden ja mafiosojen uhreiksi;

1.  on huolissaan siitä, että unioniin Välimeren yli hengenvaarallisella tavalla pyrkivien ihmisten määrä on jyrkässä nousussa; korostaa, että Välimeri on maailman suurin muuttoliikkeen merireitti, jolla on tiheä kauppamerenkulun verkosto; painottaa, että nykyinen pakolaiskriisi on luonut suuria paineita kauppamerenkululle ja lisännyt sen osuutta taakanjaosta, erityisesti kun on kyse miehistön turvallisuudesta ja yleisten turvallisuussääntöjen noudattamisesta; katsoo, että asia olisi otettava asianmukaisesti huomioon kattavissa toimenpiteissä, joilla unioni reagoi kriisin monitahoisiin ongelmiin ja joilla siten lievennettäisiin kielteisiä vaikutuksia liikennealalle;

2.  muistuttaa, että pakolaisten asemaa koskevan Geneven yleissopimuksen(22), YK:n merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS)(23) ja kansainvälisen meriturvallisuussopimuksen (SOLAS)(24) sekä etsintä- ja pelastuspalvelusta merellä tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (SAR)(25) mukaisesti kunkin yleissopimukseen liittyneen valtion on velvoitettava lippunsa alla purjehtivan aluksen kapteeni auttamaan merellä hengenvaarassa olevia henkilöitä, jos se on mahdollista aiheuttamatta vakavaa vaaraa alukselle, miehistölle tai matkustajille; toteaa, että tällaista apua on tarjottava riippumatta autettavien henkilöiden kansalaisuudesta tai asemasta taikka olosuhteista, joissa henkilöt löydetään, ja heille on järjestettävä ensisairaanhoitoa ja huolehdittava heidän muista tarpeistaan ja toimitettava heidät turvaan sekä osallistuttava aktiivisesti etsintä- ja pelastusoperaatioihin merellä; korostaa, että merillä vaaraan joutuneen henkilön pelastaminen on sekä kansainvälinen että eettinen velvoite;

3.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioiden satama- ja merenkulkuviranomaisia ja Euroopan meriturvallisuusvirastoa (EMSA) ja erityisesti Välimerellä purjehtivien alusten kapteeneja suhtautumaan erittäin valppaasti kaikkiin aluksiin, joissa on mahdollisesti vaarassa olevia maahanpyrkijöitä ja pakolaisia; suosittelee tässä yhteydessä, että noudatetaan tiukasti Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) ja YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) laatimia ohjeita merillä pelastettujen ihmisten kohtelusta(26);

4.  toteaa, että ajanjaksona 1. tammikuuta –31. toukokuuta 2015 Välimerestä pelastettiin 47 265 maahanpyrkijää, ja heistä 13 475 pelastettiin kauppalaivoihin(27)6; panee merkille, että näiden viiden kuukauden aikana 302:ta kauppalaivaa pyydettiin vaihtamaan reittiään ja muuttamaan kurssiaan pelastusoperaatioiden avustamiseksi ja että tilanteen kiireellisyyden vuoksi näistä aluksista 104:ä pyydettiin lopulta pelastamaan ja saattamaan maihin maahanpyrkijöitä;

5.  ilmaisee pahoittelunsa, että toistaiseksi yli 3 000 ihmistä on menettänyt henkensä kohtalokkaissa merenylityksissä pelkästään vuonna 2015 UNHCR:n antamien tietojen mukaan(28)7;

6.  kehottaa neuvostoa hyväksymään kiireellisenä asiana ehdotuksen, jonka komissio antoi 9. syyskuuta 2015 ja jonka parlamentti hyväksyi 17. syyskuuta pidetyssä istunnossa; toteaa, että ehdotuksella pyritään sijoittamaan uudelleen 120 000 kansainvälistä suojelua tarvitsevaa henkilöä ja arvioimaan jatkuvasti pakolaisten suojelemisen mahdollisia lisätarpeita;

7.  korostaa, että kauppalaivat ovat etsintä- ja pelastusoperaatioiden eturintamassa sekä määrän että toiminnan osalta, vaikka ensisijainen vastuu kuuluu jäsenvaltioille; toteaa, että kauppalaivoja ei ole varustettu eikä niiden henkilöstöä koulutettu siten, että ne olisivat valmiita ottamaan järjestelmällisesti osaa näin mittaviin pelastusoperaatioihin;

8.  muistuttaa, että kauppalaivojen ja niiden miehistöjen osallistuminen pelastusoperaatioihin ei saisi korvata maahanpyrkijöiden merillä auttamista, jota EU:n ja jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat ja jota niiden olisi jatkettava ja johon olisi osoitettava tarvittavat henkilöresurssit ja varat; antaa tunnustusta humanitaarisille organisaatioille, jotka osallistuvat merkittävällä ja anteliaalla tavalla veneiden pelastamiseen omilla Välimerellä purjehtivilla aluksillaan, etenkin aluksilla, jotka kuuluvat Lääkärit ilman rajoja -järjestölle tai ovat mukana Migrant Offshore Aid Station -hankkeessa (MOAS);

9.  toteaa, että pelastustoimintaan osallistuville aluksille ja niiden varustajille mahdollisesti koituvat taloudelliset ja oikeudelliset seuraamukset estävät eräitä aluksia tarjoamasta apua; kehottaa jäsenvaltioita olemaan rankaisematta niitä, jotka vapaaehtoisesti auttavat maahanpyrkijöitä humanitaarisin perustein, kuten liikenteenharjoittajia ja alusten omistajia; kehottaa komissiota ehdottamaan neuvoston direktiivin 2001/51/EY tarkistamista;

10.  on huolissaan siitä, että koska aluksia ja niiden miehistöjä ei voida valmistella riittävästi tällaisten etsintä- ja pelastusoperaatioiden toteuttamiseen eikä se kuulu niiden tavanomaiseen toimintaan, jo nyt inhimillisen tragedian näyttämöksi joutuneella Välimerellä saatetaan nähdä onnettomuuksia sekä niin maahanpyrkijöiden kuin alusten miehistöjen menehtymisiä; toteaa, että tähän sisältyy myös meriturvallisuus- ja ympäristöriskejä;

11.  pitää myönteisenä komission tiedonantoa ”Euroopan muuttoliikeagenda” (COM(2015)0240) ja kehottaa painokkaasti kaikkia jäsenvaltioita kantamaan vastuunsa ja toteuttamaan sekä kansallisella että unionin tasolla riittäviä ja välittömiä toimenpiteitä, joilla estetään Välimeren inhimilliset tragediat ja varmistetaan, että kansainväliset ja eettiset velvoitteet täytetään solidaarisuuden ja vastuunjaon periaatteiden mukaisesti; vaatii unionia ja sen jäsenvaltioita kehittämään tehokkaan ja kestävän ratkaisun muuttoliikettä koskevan unionin järjestelmän nykyisiin puutteisiin, puuttumaan nykyisen muuttoliikekriisin perimmäisiin syihin ja estämään uudet salakuljettajien alusten lähdöt ja ihmishenkien menetykset Välimerellä; katsoo, että unionin tason toimenpiteiden olisi oltava kattavia ja niiden on johdettava valvottuun, hallittavissa olevaan, turvalliseen ja lailliseen muuttoliikkeeseen;

12.  on erittäin huolissaan meneillään olevasta Välimeren muuttoliikekriisistä ja etenkin sen humanitaarisista näkökohdista, mutta myös sen vaikutuksista muun muassa matkustaja-aluksilla, risteilyaluksilla ja konttialuksilla tapahtuvaan meriliikenteeseen, alusten ja niiden miehistöjen ja lastien turvallisuuteen sekä yleiseen meriturvallisuuteen;

13.  katsoo, että maahanpyrkijöiden salakuljettamisen torjuminen ei saisi heikentää merenkulun vapautta;

14.  vaatii jäsenvaltioita, neuvostoa ja komissiota tarvittavia keskipitkän ja pitkän aikavälin toimenpiteitä odotettaessa lisäämään Välimerellä tapahtuvien etsintä- ja pelastusoperaatioiden rahoitusta riittävästi ja laajentamaan nykyisten operaatioiden toimintasädettä yhdessä toimivaltaisten viranomaisten kanssa, jotta sekä Eurooppaan pyrkivien maahanmuuttajien ja kansainväliseen suojeluun oikeutettujen henkilöiden että Välimerellä työskentelevien alusten henkilöstöjen turvallisuus ja perusoikeudet voidaan varmistaa;

15.  vaatii, että tarkastetaan tiukasti, miten pelastusoperaatioihin ja vastaanottokeskuksiin tarkoitettuja varoja todella käytetään, jotta voidaan varmistaa, että niitä käytetään asianmukaisesti kaavailtuun tarkoitukseen eikä niitä kanavoida laittomasti muualle;

16.  kannustaa EU:n viranomaisia ja jäsenvaltioita käyttämään täysimääräisesti nykyisiä laivaliikenteen seuranta- ja tietojärjestelmiä Välimerellä EU:n rannikoilla liikkuvia aluksia koskevien ajantasaisten tietojen keräämistä varten, sekä kehittämään edelleen eri meriviranomaisten, kuten liikenneturvallisuus-, laivasto- ja rannikkovartiostoviranomaisten välistä yhteistyötä, tarvittaessa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 20 artiklassa ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 329 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tiiviimpää yhteistyötä, jotta voitaisiin paremmin koordinoida ja panna täytäntöön tehokkaita meriturvallisuutta koskevia toimia, joilla edistetään salakuljettajaverkostojen hajottamista ja niihin kuuluvien alusten takavarikoimista sekä reaaliaikaisen tilannekuvan yllä pitämistä pelastusoperaatioiden tukemiseksi; korostaa Euroopan meriturvallisuusviraston täysipainoista mukaan ottamista integroitujen meripalvelujen tarjoajana tukemaan Välimerellä toteutettavia etsintä- ja pelastusoperaatioita; katsoo, että meriturvallisuusviraston roolia olisi vahvistettava;

17.  korostaa, että jäsenvaltioiden ja asiasta vastaavien viranomaisten on varmistettava, että pelastetut pakolaiset ja maahanpyrkijät pääsevät nimetyssä satamassa sujuvasti maihin pelastusoperaatioon osallistuneista aluksista;

18.  tähdentää, että pelastusoperaatioihin osallistuvien matkustaja-, risteily- ja konttialusten miehistöjen ei pidä missään tapauksessa haitata tai estää ulkorajajäsenvaltioissa maahanpyrkijöiden valvonnasta Frontexin koordinoimana vastaavien viranomaisten työtä riippumatta siitä, millaisen päätöksen kyseiset alukset tekevät jäsenvaltion ja unionin lainsäädännön mukaisesti;

19.  korostaa, että Frontexin valmiuksia ja valtuuksia on lisättävä pikaisesti;

20.  kehottaa kaikkia Välimeren tilanteen osapuolia etsimään ratkaisuja pakolaiskriisiin sekä parantamaan pakolaisten turvallisuutta ja perusoikeustilannetta näiden kotimaissa; kannustaa unionia ja sen jäsenvaltioita tarjoamaan apua ja resursseja maahanpyrkijöitä ensimmäisinä vastaanottaville jäsenvaltioille, löytämään laajan muuttoliikkeen perimmäisiin syihin ratkaisuja, tehostamaan yhteistyötä Turkin, Libyan, Libanonin ja Jordanian kaltaisten unioniin kuulumattomien Välimeren alueen maiden kanssa tiedonvaihdon, yhteisten etsintä- ja pelastusoperaatioiden perustamisen, rajavalvonnan ja seurannan sekä muuttoliikkeen valvontaa koskevien sopimusten tekemisen alalla, ja langettamaan ankaria rikosoikeudellisia seuraamuksia ihmiskauppiaiden sekä salakuljettajien rikollisten verkostojen ja niiden johtajien torjumiseksi;

21.  kehottaa komissiota perustamaan jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, paikalla toimivien humanitaaristen organisaatioiden sekä unionin ja YK:n virastojen kanssa työryhmän, jotta pakolaisten kuljetusmenetelmät voitaisiin ottaa käyttöön kiireellisenä asiana ja perustaa sekä merillä että maissa laillisia ja turvallisia reittejä, joiden kautta turvapaikanhakijat ja pakolaiset voidaan siirtää konfliktialueelta pakolaisleireihin ja määränpäämaihin turvallisiin ja ihmisarvoisiin oloihin; katsoo, että on avattava laillisia ja säänneltyjä maahanmuuttokanavia, joista unionin 28 jäsenvaltiota kantavat vastuun yhdessä;

22.  toteaa, että useiden jäsenvaltioiden väliaikaisesti palauttamat rajatarkastukset vaarantavat unionin avoimia sisärajoja ja henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan tavanomaisen Schengen-järjestelmän, heikentävät rajoilla olevien pakolaisten olosuhteita ja vaikeuttavat EU:n liikennejärjestelmän toimintaa, matkustajaliikenne mukaan luettuna; kehottaa komissiota kehittämään asianmukaisia nopean reagoinnin välineitä ja ratkaisuja siihen, miten säilytetään liikennejärjestelmän moitteeton toiminta ja henkilöiden oikeudet vapaaseen liikkuvuuteen, matkustajien oikeudet mukaan luettuina;

23.  korostaa, että on luotava infrastruktuuri ja järjestelmä, jolla ennakoidaan, mille unionin ulkorajojen osuudelle seuraavat suunnattomasti kasvaneet muuttovirrat suuntautuvat, ja valmistaudutaan tähän.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

13.10.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

34

9

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Daniela Aiuto, Lucy Anderson, Marie-Christine Arnautu, Inés Ayala Sender, Georges Bach, Izaskun Bilbao Barandica, Deirdre Clune, Michael Cramer, Luis de Grandes Pascual, Andor Deli, Karima Delli, Isabella De Monte, Ismail Ertug, Jacqueline Foster, Tania González Peñas, Dieter-Lebrecht Koch, Merja Kyllönen, Miltiadis Kyrkos, Bogusław Liberadzki, Peter Lundgren, Marian-Jean Marinescu, Georg Mayer, Gesine Meissner, Jens Nilsson, Markus Pieper, Salvatore Domenico Pogliese, Tomasz Piotr Poręba, Gabriele Preuß, Christine Revault D’Allonnes Bonnefoy, Massimiliano Salini, David-Maria Sassoli, Claudia Schmidt, Jill Seymour, Claudia Tapardel, Pavel Telička, István Ujhelyi, Wim van de Camp, Elissavet Vozemberg-Vrionidi, Janusz Zemke, Roberts Zīle, Kosma Złotowski, Elżbieta Katarzyna Łukacijewska

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Evžen Tošenovský

17.2.2016

ALUEKEHITYSVALIOKUNNAN LAUSUNTO

kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle

Välimeren tilanteesta ja tarpeesta kokonaisvaltaiselle EU:n lähestymistavalle muuttoliikkeeseen

(2015/2095(INI))

Valmistelija: Andrea Cozzolino

EHDOTUKSET

Aluekehitysvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  katsoo, että nykyiseen muuttoliikehaasteeseen olisi vastattava EU:n yhteisellä muuttoliike- ja turvapaikkapolitiikalla, jossa noudatetaan kokonaisvaltaista ja yhtenäistä lähestymistapaa, jossa käsitellään keskeisiä kysymyksiä, kuten pakolaisten kansainvälistä suojelua, ihmiskauppaverkostojen torjuntaa sekä muuttoliikkeen sääntelyä; korostaa, että EU:n, jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten välistä yhteistyötä varten on perustettava asianmukainen monitasoinen järjestelmä, jota koordinoivat ja johon osallistuvat kaikki sidosryhmät ja jossa keskitytään jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden, erityisesti lähtö- ja kauttakulkumaiden, väliseen rajat ylittävään yhteistyöhön;

2.  katsoo, että yhteisessä eurooppalaisessa muuttoliike- ja turvapaikkapolitiikassa olisi tehtävä ero pakolaisen ja taloudellisen siirtolaisen välillä; kehottaa kiinnittämään huomiota yleisesti ottaen maahantulijoiden sekä sotaa ja vainoa pakanevien pakolaisten vaikeaan tilanteeseen, joka edellyttää ihmisarvoa kunnioittavaa ja inhimillistä vastausta, jossa tehdään pesäero muukalaisvihamielisiin suuntauksiin ja muuttoliikekriisin manipulointiin, jos sellaista ilmenee; korostaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 80 artiklassa todetaan, että unionin politiikassa noudatetaan jäsenvaltioiden yhteisvastuun ja oikeudenmukaisen vastuunjaon periaatetta, myös rahoituksen osalta; korostaa, että asiaan on reagoitava EU:n tasolla ja että kaikkien jäsenvaltioiden on ponnisteltava yhdessä; muistuttaa, että jäsenvaltioiden on kannettava osansa vastuusta, kuten SEUT-sopimuksen 80 artiklassa määrätään;

3.  korostaa, että muuttoliike on vakava, globaali ja perin inhimillinen ilmiö, joka voisi olla EU:lle myös tilaisuus edistää taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä talouskriisin ja väestöhaasteiden yhteydessä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hallinnoimaan yhteistyössä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa tehokkaasti muuttoliikeasioita myös ottamalla mukaan kaikki sidosryhmät kansalaisyhteiskunta mukaan lukien ja panemaan täytäntöön sekä edistämään kestäviä, vaikuttavia ja kohdennettuja toimenpiteitä, joilla autetaan maahantulijoiden asettautumista ja kotoutumista varsinkin koulutuksen, työmarkkinoille pääsyn, sosiaalipalvelujen ja asumisen osalta;

4.  muistuttaa, että maahantulijat usein saapuvat ja – viranomaisten tasaamispyrkimyksistä huolimatta – asettuvatkin kaupunkialueille; korostaa, ettei maahantulijoita pitäisi sijoittaa ainoastaan kaupunkialueille, ja kehottaa jakamaan maahantulijat oikeudenmukaisesti jäsenvaltioiden sisällä ja niiden kesken; toteaa, että kaupungeilla on lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä tärkeä tehtävä maahantulijoiden vastaanottamisessa, majoittamisessa ja kotouttamisessa, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan kaupunkiköyhyyden torjunnan yhdeksi painopisteekseen;

5.  pitää ilahduttavina neuvoston puheenjohtajavaltio Luxemburgin alueellista yhteenkuuluvuutta ja kaupunkipolitiikkaa käsitelleen epävirallisen ministerikokouksen yhteydessä 27. marraskuuta 2015 antamia päätelmiä, joissa pohditaan riittävän tuen antamista kaupungeille ja kunnille, jotta ne selviytyvät pakolaistilanteesta, ottamalla käyttöön Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastoja) varoja, jotka on tarkoitettu tukemaan kaupunkikehitystä ja sisällyttämään muuttoliike- ja pakolaiskysymys kaupunkeja koskevaan EU:n toimintaohjelmaan;

6.  muistuttaa, että ohjelmakaudella 2014–2020 Euroopan sosiaalirahaston (ESR) lisäksi myös Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) myötävaikuttaa sosiaalisen osallisuuden edistämistä sekä köyhyyden ja syrjinnän torjuntaa koskevan temaattisen tavoitteen saavuttamiseen toteuttaessaan toimenpiteitä maahantulijoiden kotouttamiseksi – kuten investointeja sosiaalipalveluihin, terveydenhuoltoon, koulutukseen, asumiseen (vesi mukaan luettuna) ja lastenhoitopalveluihin – sekä epäsuotuisassa asemassa olevien kaupunkialueiden ja uusyritysten hyväksi – kuten valmennus, kielen oppiminen ja koulutus – sekä syrjinnänvastaisia toimenpiteitä; kehottaa koordinoimaan nykyistä paremmin kaikkien kotouttamispolitiikkoihin osoitettujen EU:n varojen käyttöä;

7.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään olemassa olevia ohjelmia joustavasti, jotta voidaan puuttua nykyisiin koheesiopolitiikan lisähaasteisiin; panee merkille komission joustavuuden jäsenvaltioiden nykyisten toimintaohjelmien puitteissa tekemien ehdotusten tarkastelussa ja arvostaa komission halukkuutta arvioida kyseisiä ohjelmia ja hyväksyä niihin nopeasti muutoksia, mikä auttaa jäsenvaltioita sopeutumaan uusiin olosuhteisiin kullekin jäsenvaltiolle välttämättömien investointien ansiosta; kehottaa jäsenvaltioita vastaavasti hyödyntämään ERI-rahastojen kautta tarjolla olevaa rahoitusta ja sisällyttämään vuoden 2016 loppuun mennessä toteutettavaan monivuotisen rahoituskehyksen väliarviointiin liittyviin ehdotuksiin asianmukaisia Euroopan muuttoliikeagendaa koskevia toimenpiteitä; muistuttaa samalla kuitenkin koheesiopolitiikan ensisijaisesta roolista investointivälineenä, jolla edistetään kasvua ja työpaikkojen luomista kaikkialla EU:ssa ja vähennetään eri alueiden kehitystasoissa vallitsevia eroja;

8.  katsoo, että ERI-rahastot ovat yhdessä turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston kanssa hyödyllisiä välineitä muuttoliikehaasteisiin puuttumiseksi sellaisilla aloilla, kuten majoitus, uudelleensijoittaminen, kielikoulutus, ammatillinen koulutus, kotouttaminen ja köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen liittyvät asiat; kehottaa siksi jäsenvaltioita lisäämään toimiaan hallintojensa ja instituutioidensa valmiuksien kehittämiseksi; korostaa, että koheesiopolitiikan kokonaispuitteissa ERI-rahastoista muuttoliikekysymyksiin myönnettävien määrien tarkan uudelleenkohdentamisen olisi kuuluttava jäsenvaltioiden ja alueiden toimivaltaan niiden erityistarpeista riippuen;

9.  kehottaa komissiota kehittämään muuttoliikkeeseen makroalueellisen strategian yhteydessä käytettävän menettelyn kaltaisen lähestymistavan; korostaa, että tällaisen yhdennetyn ja kattavan lähestymistavan olisi perustuttava INTERREG-ohjelmaan ja siihen olisi sisällytettävä erityistavoitteita ja siinä olisi hyödynnettävä myös yhdennettyjen alueellisten investointien ja paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden kaltaisia välineitä; muistuttaa, että koheesiopolitiikan yhteydessä alueellisen yhteistyön tavoite mahdollistaa, että eri toimijat löytävät yhteisiä, myös kolmansien maiden kanssa toimivia, ratkaisuja; muistuttaa tässä yhteydessä olevan tärkeää vahvistaa kansalaisyhteiskunnan, myös vapaaehtoistyöntekijöiden, valmiuksia sekä kansalaisyhteiskunnan ja paikallisten toimijoiden välistä yhteistyötä sekä tukea ja kehittää yrittäjyyttä kasvun, sosiaalisen osallisuuden ja työllisyyden välineenä;

10.  kehottaa komissiota nykyisen vakaus- ja kasvusopimuksen määräysten puitteissa siinä tapauksessa, että 23 artiklan 11 kohtaa sovelletaan analysoitaessa asianomaisten jäsenvaltioiden sosiaalisia ja taloudellisia oloja yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen (EU) N:o 1303/2013 liitteessä III vahvistetulta pohjalta, ottamaan huomioon jäsenvaltioiden osalle ennennäkemättömästä pakolaisten virrasta koituvat poikkeukselliset julkiset lisämenot;

11.  katsoo, että rajat ylittävä yhteistyö on ratkaisevaa muuttovirtojen käsittelyssä; muistuttaa Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmien tärkeästä panoksesta ja niiden täytäntöönpanosta saadusta kokemuksesta, joka tarjoaa myös hyvän perustan yhteistyölle eri jäsenvaltioiden viranomaisten ja kolmansien osapuolten välillä; korostaa lisäksi, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi myös mentävä hätätilan- ja kriisinhallintaa pidemmälle ja harjoitettava sellaisia ulko- ja kehityspolitiikkoja, joilla puututaan alituisiin rakenteellisiin ongelmiin, jotka johtavat valtaviin maahantulijoiden virtoihin;

12.  painottaa, että ihmisiä salakuljettavia ja ihmiskauppaa harjoittavia rikollisverkostoja on torjuttava tehokkaasti; katsoo, että on toteutettava toimia tehokkaan EU:n rajapolitiikan edistämiseksi ja sellaisen turvallisen ja laillisen pääsymahdollisuuden luomiseksi pakolaisille, joka mahdollistaa ihmishenkien säästämisen ja varmistaa turvallisuuden, joka tunnustetaan osaksi muuttoliikepolitiikkaa ja jolla samalla edistetään toimintapolitiikkoja ja toimenpiteitä laittomien maahantulijoiden palauttamiseksi, mikä olisi toteutettava alusta loppuun yhteistyössä alkuperä- ja kauttakulkumaiden kanssa;

13.  korostaa yhteiskunnallisten yritysten tärkeää roolia maahantulijoiden osallistamisessa ja vastaanottamisessa sekä sosiaalisesti että taloudellisesti; kehottaa komissiota perustamaan foorumin muuttoliikekysymyksiä koskevaa yhteistyötä ja vuoropuhelua varten kerätäkseen esimerkkejä alueiden ja kaupunkien hyvistä käytännöistä suhtautumisessa tämänhetkiseen muuttoliikekriisiin ja varmistamaan näiden käytäntöjen levittämisen.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

16.2.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

28

7

3

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Pascal Arimont, Franc Bogovič, Victor Boştinaru, Mercedes Bresso, Steeve Briois, Andrea Cozzolino, Rosa D’Amato, Tamás Deutsch, Bill Etheridge, Iratxe García Pérez, Anna Hedh, Krzysztof Hetman, Ivan Jakovčić, Constanze Krehl, Sławomir Kłosowski, Andrew Lewer, Iskra Mihaylova, Andrey Novakov, Younous Omarjee, Konstantinos Papadakis, Mirosław Piotrowski, Stanislav Polčák, Liliana Rodrigues, Fernando Ruas, Monika Smolková, Ruža Tomašić, Ramón Luis Valcárcel Siso, Matthijs van Miltenburg, Lambert van Nistelrooij, Derek Vaughan, Joachim Zeller

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Viorica Dăncilă, Ivana Maletić, Bronis Ropė, Davor Škrlec, Hannu Takkula, Damiano Zoffoli, Marco Zullo

22.10.2015

NAISTEN OIKEUKSIEN JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALIOKUNNAN LAUSUNTO

kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle

Välimeren tilanteesta ja tarpeesta kokonaisvaltaiselle EU:n lähestymistavalle muuttoliikkeeseen

(2015/2095(INI))

Valmistelija: Mary Honeyball

EHDOTUKSET

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

–  ottaa huomioon neuvoston 12. lokakuuta 2015 esittämät päätelmät muuttoliikkeestä ja erityisesti niissä ilmaistun sitoutumisen naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksiin,

A.  toteaa, että käynnissä oleva kriisi on ensisijaisesti humanitaarinen ja EU:n toimien on perustuttava yhteisvastuuseen ja oikeudenmukaiseen vastuunjakoon;

B.  toteaa, että tarvitaan koordinoitua ja EU:n laajuista uudelleensijoitusmekanismia pakolaisten sijoittamiseksi kaikkiin jäsenvaltioihin;

C.  toteaa, että jäsenvaltioissa esiintyy merkittävää sukupuolten eriarvoisuutta turvapaikkaa hakevien naisten ja tyttöjen kohtelussa ja muuttoliikettä koskevalla EU:n kokonaisvaltaisella lähestymistavalla on varmistettava, että turvapaikkamenettelyn yhteydessä varmistetaan yhdenmukaiset ja sukupuolen huomioon ottavat menettelyt, ohjeet ja tukipalvelut;

D.  ottaa huomioon, että maahan pyrkivät naiset ja tytöt ovat erityisen alttiita kaikenlaiselle väkivallalle ja myös seksuaaliselle väkivallalle, matkansa kaikissa vaiheissa riippumatta siitä, onko heillä papereita;

E.  toteaa, että turvapaikkaa hakevat lapset matkustavat useammin naisten kuin miesten kanssa ja he kohtaavat erityisiä haasteita, joiden vuoksi he ovat erityisen haavoittuvia konflikteissa matkustaessaan Eurooppaan ja jäsenvaltioiden ottaessa heidät vastaan;

F.  toteaa, että naispuolisilla turvapaikanhakijoilla on erityisiä suojeluun liittyviä ongelmia ja huolia, jotka eroavat miesten ongelmista, ja sukupuolinäkökulman sisällyttäminen turvapaikkamenettelyihin mahdollistaa näiden erojen huomioonottamisen;

G.  toteaa, että naiset sekä homo- ja biseksuaalit, transihmiset sekä intersukupuoliset henkilöt kohtaavat erityisiä sukupuoleen perustuvan vainon muotoja, jota ei vieläkään usein tunnisteta turvapaikkamenettelyjen yhteydessä;

H.  toteaa, että fyysisen, psyykkisen ja seksuaalisen väkivallan uhrit ovat jo haavoittuvassa asemassa ja että säilöönotto voi pahentaa heidän traumaansa;

I.  katsoo, että avun tulee käsittää myös erityisiä raskaana oleville naisille sekä vakavista terveysongelmista kärsiville naisille tarkoitettuja hoitopalveluja; toteaa, että maahanmuuttajanaiset eivät joissakin maissa aina saa raskausajan terveydenhoitoa, vaikka sellaista olisikin saatavissa;

J.  toteaa, että järjestäytyneet rikollisryhmät hyödyntävät Välimeren alueen, Lähi-idän sekä Pohjois-Afrikan alueen tämänhetkistä epävakaata tilannetta sekä turvaa etsivien naisten ja tyttöjen haavoittuvuutta käyttääkseen heitä hyväkseen ihmissalakuljetuksen, seksuaalisen väkivallan ja ihmiskaupan muodossa tarkoituksena käyttää heitä työhön, prostituutioon ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön;

K.  toteaa, että maahanmuuttajanaisten integraatioprosessia ja oikeuksia heikentää naisten oikeudellisen aseman riippuvuus heidän puolisoistaan;

1.  katsoo, että unionin lähestymistavassa muuttoliikkeeseen on tapahduttava radikaaleja ja kauaskantoisia muutoksia; katsoo, että kaikkien kauaskantoisten ja kestävien strategioiden pitää käsittää kaikki muuttoliikkeeseen ja turvapaikka-asioihin liittyvät näkökohdat, mikä kattaa diplomatian ja ulkopolitiikan, globaalin rikollisen talouden, humanitaarisen avun ja entistä paremman tuen unionissa jo oleville; katsoo myös, että sukupuolinäkökohdat on valtavirtaistettava kaikilla aloilla;

2.  kehottaa EU:ta ottamaan entistä enemmän vastuuta myös muuttaviin naisiin ja tyttöihin vaikuttavan humanitaarisen hätätilanteen ratkaisemiseksi soveltaen kokonaisvaltaista lähestymistapaa sekä sitovaa mekanismia pakolaisten jakamiseksi jäsenvaltioiden kesken ja kiinnittäen samalla erityistä huomiota raskaana olevien naisten, vammaisten naisten, väkivallan ja myös sukuelinten silpomisen uhrien, yksinhuoltajaäitien, ikääntyneiden naisten sekä tyttöjen tarpeisiin;

3.  kehottaa jäsenvaltioita perustamaan tehokkaan koordinoidun mekanismin tulevien pakolaisten vastaanottoa, käsittelyä, siirtämistä ja uudelleensijoittamista varten ottaen huomioon sukupuolisidonnaiset kysymykset; kehottaa EU:n virastoja sekä jäsenvaltioita takaamaan, että julkisen sektorin sekä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen työntekijöille annetaan koulutusta sukupuolinäkökohtien huomioonottamisesta pakolaisten vastaanoton yhteydessä;

4.  korostaa, että pakolaiskriisiin liittyvän EU:n koordinoidun vastauksen pitää käsittää erityisiä toimia, joiden avulla käsitellään lasten ja erityisesti nuorten tyttöjen haavoittuvuutta ja tarpeita mukaan luettuna heidän oikeutensa koulutukseen;

5.  korostaa ja tunnustaa, että henkilön oikeudellisesta asemasta riippumatta on tärkeää omaksua kokonaisvaltainen ja sukupuolten tasa-arvoon perustuva lähestymistapa muuttoliikkeeseen; katsoo, että säilöönottopäätösten yhteydessä on otettava huomioon, ovatko naiset kokeneet seksuaaliseen väkivaltaan liittyviä traumoja tai sukuelinten silpomista, ja raskaana olevat naiset on majoitettava nykyistä paremmin juuri heille sopiviin tiloihin, joissa voidaan taata ihmisten yksityisyys ja joissa on tällaisia tilanteita varten koulutettu pätevä henkilökunta; korostaa, ettei tyttöjä eikä poikia saisi koskaan ottaa säilöön heidän maahanmuuttaja-asemansa vuoksi;

6.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että turvapaikkamenettelyissä (myös rajoilla) noudatetaan vuoden 1951 pakolaisyleissopimukseen liittyviä UNHCR:n suuntaviivoja, jotka koskevat sukupuoleen liittyvää vainoa, ja kehottaa ottamaan sukupuolen huomioon tulkittaessa yleissopimusta ja määritettäessä pakolaisasemaa tai turvapaikkaa koskevia perusteita;

7.  katsoo, että humanitaarisessa hätätilanteessa toimivalle UNHCR:n sekä jäsenvaltioiden henkilöstölle on annettava asianmukaista koulutusta psykologisen tuen antamisessa maahanmuuttajanaisille ja -tytöille, jotka ovat kokeneet matkansa aikana psyykkistä tai fyysistä väkivaltaa;

8.  on erittäin huolissaan ihmissalakuljetuksen nykyisestä yleisyydestä, mikä pahentaa tämänhetkistä kriisiä ja pakottaa haavoittuvat ryhmät, kuten naiset, tytöt ja lapset, epäinhimillisiin ja hengenvaarallisiin matkustusjärjestelyihin; toteaa, että käytännössä ihmissalakuljetuksen ja ihmiskaupan raja voi hämärtyä, kun ihmisistä tulee väkivallan ja hyväksikäytön uhreja; kehottaa siksi jäsenvaltioita vahvistamaan poliisi- ja oikeusyhteistyötään ihmiskaupan ja ihmissalakuljetuksen takana olevien rikollisjärjestöjen vastustamiseksi;

9.  vastustaa raskaana olevien naisten sekä lasten ja imettävien äitien säilöönottoa; kehottaa lopettamaan kaiken lasten säilöönoton EU:ssa ja kehottaa mahdollistamaan vanhemmille oleskelun lastensa kanssa asianmukaisesti mukautetuissa olosuhteissa turvapaikkapäätöstä odotettaessa; korostaa tarvetta varmistaa, ettei ihmisoikeuksia loukata;

10.  kehottaa jäsenvaltioita käyttämään säilöönottoa säästeliäästi eikä järjestelmällisesti, ja kehottaa soveltamaan perinpohjaisia seurantamenettelyjä ja mahdollistamaan kansalaisjärjestöille ja muille toimivaltaisille elimille vierailut ja vastaanotto-olosuhteiden sekä vähimmäisvaatimusten tarkastukset, mukaan luettuina naisten oikeudet säilöönottokeskuksissa;

11.  korostaa, että jäsenvaltioihin on perustettava vastaanottokeskuksia, jotka ovat perheystävällisiä ja joissa otetaan huomioon lasten kanssa saapuneiden äitien sekä imettävien ja raskaana olevien naisten erityistarpeet;

12.  katsoo, että on toteutettava toimia maahanmuuttaja- ja turvapaikanhakijanaisten suojelemiseksi muun muassa tarjoamalla erilliset majoitus- ja saniteettitilat miehille ja naisille, jotka eivät ole toisilleen sukua;

13.  korostaa, että turvapaikka- ja pakolaismenettelyihin on sisällytettävä sukupuolen huomioon ottavat menettelyt, suuntaviivat ja tukipalvelut, ja katsoo, että mies- ja naispuoliset pakolaiset ja turvapaikanhakijat on haastateltava erikseen, on voitava valita samaa sukupuolta oleva haastattelija ja on tarjottava mahdollisuus saada psykososiaalista ja traumoihin liittyvää neuvontaa;

14.  korostaa, että pakolais- ja maahanmuuttajanaisten käytettävissä on oltava aina naispuolisia avustajia, joille he voivat ilmaista huolensa turvallisessa ja luottamuksellisessa ympäristössä; katsoo, että tämän pitää käsittää ainakin terveyteen liittyvät kysymykset, lisääntymisterveyteen liittyvät seikat, aineelliset tekijät, seksuaalinen häirintä ja väkivalta sekä kaikki muut kysymykset ja tieto;

15.  korostaa, että kaikissa muuttoliikettä ja turvapaikkoja koskevissa EU:n toimissa on otettava huomioon sukupuoli ja lähtöpaikka niin toimien suunnittelussa ja toteutuksessa kuin niiden arvioinnissakin;

16.  pitää tärkeänä, että luodaan turvallisia ja laillisia reittejä unioniin; katsoo, että tämä auttaa maahanmuuttaja-, pakolais- ja turvapaikanhakijanaisia välttämään salakuljetusverkostoja ja nauttimaan keskeisistä perusoikeuksistaan;

17.  korostaa, että etsintä- ja pelastustoimia on tehostettava ja ylläpidettävä merellä tapahtuvien kuolemien minimoimiseksi;

18.  kehottaa vahvistamaan oikeutta perheiden yhdistämiseen koko EU:ssa ja parantamaan sen toteutusta entistä nopeammilla ja edullisemmilla menettelyillä;

19.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan erityisiä toimia, joilla helpotetaan pakolais- ja maahanmuuttajanaisten pääsyä työmarkkinoille muun muassa mahdollistamalla koulutus, työ itsenäisenä ammatinharjoittajana, kieliopinnot, elinikäinen oppiminen sekä vapaaehtoistyö; katsoo, että turvapaikanhakija-, maahanmuuttaja- ja pakolaisnaisten koulutus ja pätevyydet olisi tunnustettava ja otettava huomioon ja että olisi otettava käyttöön avoimia menettelyjä ulkomailla saavutettujen pätevyyksien tunnustamista varten;

20.  pitää erityisen tärkeänä, että maahanmuuttajatytöille ja etenkin yksin tulleille tytöille mahdollistetaan koulutuksen saanti;

21.  katsoo, että taloudellinen riippumattomuus on tasa-arvon ja integroitumisen avain; kehottaa siksi jäsenvaltioita mahdollistamaan maahanmuuttajanaisille pääsyn työhön;

22.  palauttaa mieliin kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen 12 artiklan, jonka mukaan sopimusvaltioiden on taattava naisten mahdollisuus saada asianmukaisia naisten terveyteen liittyviä palveluja ja ainakin synnytystä edeltävää ja synnytyksen jälkeistä hoitoa sekä kuukautishygieniaan liittyviä palveluja;

23.  kehottaa suomaan naisille ja erityisesti raskaana oleville naisille sekä tytöille, joilla ei ole papereita, sekä yksin matkustaville lapsille asianmukaisen ja ensisijaisen käsittelyn ja kehottaa tunnistamaan tällaiset henkilöt välittömästi, jotta viranomaiset voivat pitää heistä lukua;

24.  korostaa, että vastaanottavien maiden olisi taattava täysi oikeus saada vapaata julkista ja korkealaatuista koulutusta, terveydenhoitopalveluita, erityisesti seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuoltoon liittyviä palveluita ja mahdollisuus nauttia niihin liittyvistä oikeuksista, sekä oikeus työhön ja asuntoon, jotka kaikki vastaavat pakolaisnaisten ja -tyttöjen tarpeita ja kykyjä;

25.  pitää myönteisinä vastaanotto-olosuhteita koskevaan uudelleenlaadittuun direktiiviin(29) tehtyjä lisäyksiä ja erityisesti ihmiskaupan ja naisen sukuelinten silpomisen uhrien sisällyttämistä tekstiin erillisenä haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden luokkana; on hyvin huolestunut siitä, että vain 12 jäsenvaltiota on soveltanut ihmiskaupan uhreihin haavoittuvassa asemassa olevan henkilön asemaa; kehottaa muita jäsenvaltioita panemaan täytäntöön uudelleenlaaditun direktiivin säännökset ja kehottaa komissiota kannustamaan näitä jäsenvaltioita asianmukaisten toimien täytäntöönpanoon;

26.  katsoo, että lapsiavioliittojen, nuorena solmittujen avioliitojen ja pakkoavioliittojen uhreille sekä riskiryhmään kuuluville henkilöille olisi myönnettävä haavoittuvassa asemassa olevan henkilön asema myös maissa, joihin he saapuvat;

27.  kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota sekä omien lastensa että orvoiksi jääneiden lasten kanssa matkustavien maahanmuuttaja- ja pakolaisäitien tilanteeseen niin, että taataan turvallinen ruoan, veden ja suojan saanti sekä lastenhoitotilat ja täytetään asianmukaiset lääke- ja sanitaatiotarpeet sekä kaikki muut tarpeet matkan kaikissa vaiheissa ja saapumisen jälkeen; kehottaa jäsenvaltioita myöntämään turvapaikanhakija- ja maahanmuuttajanaisille, jotka ovat tulleet EU:hun perheiden yhdistämisen yhteydessä, itsenäisen oikeudellisen aseman, jotta voidaan välttää hyväksikäyttö, vähentää haavoittuvuutta ja parantaa tasa-arvoa;

28.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysin täytäntöön ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta annetun direktiivin 2011/36/EU sekä seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin 2012/29/EU;

29.  kehottaa jäsenvaltioita takaamaan kansainvälisen suojelun naisille, jotka ovat vainon uhreja, ja kehottaa noudattamaan komission suuntaviivoja oikeudesta perheiden yhdistämiseen annetun direktiivin 2003/86/EY soveltamisesta;

30.  pitää valitettavana, ettei komission Euroopan muuttoliikeagendan tavoitteisiin sisälly perheiden yhdistämisen rajoitusten helpottaminen; pitää tärkeänä, että EU:ssa jo oleville mahdollistetaan perheiden yhdistäminen, yksin matkustavat lapset mukaan luettuina;

31.  korostaa, että riippumatta pakolais- ja muuttovirtojen vaihteluista, jotka voivat asettaa vastaanottokeskukset ankaraan paineeseen, hädänalaisten henkilöiden, naiset ja tytöt ja etenkin yksin matkustavat tytöt mukaan luettuina, tarpeet on kaikissa tapauksissa asetettava etusijalle; on huolissaan siitä, miten unionin yhteistä turvapaikkajärjestelmää sovelletaan käytännössä;

32.  kiinnittää erityistä huomiota haavoittuviin muuttajaryhmiin ja korostaa tässä osatekijöinä esimerkiksi henkilöiden ikää, sukupuolta, vammaisuutta, sukupuoli-identiteettiä ja uskoa; on huolissaan siitä, ettei suojeluun liittyviä ihmisten erityistarpeita täytetä;

33.  tuomitsee jyrkästi naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan käytön sodankäyntiaseena; katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä maahanmuuttajanaisiin ja -tyttöihin, joita on kohdeltu huonosti konfliktien yhteydessä, ja heille on annettava lääketieteellistä ja psykologista tukea;

34.  suosittelee, että kaikki legitiimit ja asiaan liittyvät organisaatiot, kuten UNHCR, FRONTEX, EASO ja IOM, sekä kansalaisjärjestöt ja jäsenvaltiot takaavat mahdollisimman korkeat normit palkattaessa naispuolista henkilöstöä kaikkiin tehtäviin; katsoo, että sukupuolinäkökohtien huomioonottamista koskevan koulutuksen pitäisi olla pakollista kaikelle henkilöstölle, jotta naisten ja miesten välinen tasa-arvo voitaisiin valtavirtaistaa kaikissa toimissa ja ohjelmissa, jotka keskittyvät pakolaisten liikkumiseen tai turvapaikkamenettelyihin;

35.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan Euroopan neuvoston yleissopimukseen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimuksen) maahanmuuttajanaisten ja -tyttöjen suojelemiseksi väkivallalta ja kehottaa ja soveltamaan yleissopimuksen 59 artiklaa, jossa määrätään selvästi, että sopimuspuolten on toteutettava tarvittavat toimet karkotusmenettelyn keskeyttämiseksi ja/tai itsenäisen oleskeluluvan myöntämiseksi avioerotapauksissa maahanmuuttajanaisille, joiden oleskelulupa on riippuvainen heidän puolisostaan;

36.  kehottaa laajempaan yhteistyöhön maahanmuuttajien alkuperämaiden ja näissä maissa työskentelevien kansalaisjärjestöjen kanssa, jotta voidaan parantaa naisten – konfliktien ensisijaisten uhrien – asemaa;

37.  ottaa huomioon 13. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Euroopan muuttoliikeagenda” (COM(2015)0240)(30); panee merkille komission aikeen vahvistaa turvallista alkuperämaata koskevia turvapaikkamenettelydirektiivin säännöksiä; on vakaasti sitä mieltä, että kaikissa päätöksissä, joilla yhdenmukaistetaan turvallista alkuperämaata koskevia säännöksiä ja mahdollisesti laaditaan EU:n yhteinen luettelo turvallisista alkuperämaista, on valtavirtaistettava sukupuoleen liittyvät kysymykset; toteaa kuitenkin, ettei mitään alkuperämaata tai kolmatta maata voida katsoa todella turvalliseksi, kun sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa esiintyy kaikissa maissa; katsoo, ettei sukupuoleen liittyvän väkivallan pelkoon tai syrjintään perustuvia anomuksia saa koskaan käsitellä nopeutetulla turvapaikkamenettelyllä;

38.  katsoo, että naisjärjestöjen ja pakolaisnaisten on osallistuttava heidän kohteluaan koskevaan päätöksentekoon, mikä koskee myös avun jakamisen prioriteetteja sekä rauhanrakentamisaloitteita naisten alkuperämaissa;

39.  korostaa, että turvapaikkaan liittyvien tapaamisten ja haastattelujen yhteydessä on tarjottava lastenhoitoa, jotta voidaan taata oikeudenmukainen mahdollisuus turvapaikka-anomuksen esittämiseen; toteaa, että turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten lastenhoidon puute on suurena esteenä valtavirtaistetulle palvelujen tarjoamiselle, mikä vaikuttaa suhteettoman paljon juuri lastenhoidosta pääosin vastaaviin naisiin; korostaa, että etulinjan palveluiden yhteydessä on otettava huomioon perheiden lastenhoitotarpeet;

40.  katsoo, että paperittomat maahanmuuttajanaiset ja heistä riippuvaiset henkilöt ovat erityisen suuressa vaarassa joutua väkivallan, hyväksikäytön sekä rotuun ja sukupuoleen perustuvan monialaisen syrjinnän uhreiksi; toteaa, että paperittomien maahanmuuttajanaisten oikeudellinen asema voi estää heiltä asianmukaisen palveluiden saannin, kuten pääsyn naisille tarkoitettuihin suojiin;

41.  on hyvin huolissaan yleisistä maahanmuuttaja-, pakolais- ja turvapaikanhakijanaisia koskevista kielteisistä stereotyypeistä; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään ponnistuksiaan kaikkien maahanmuuttajien, pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden suojelemiseksi äärioikeistolaisuudelta ja väkivallalta.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

15.10.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

20

5

6

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Daniela Aiuto, Maria Arena, Catherine Bearder, Malin Björk, Vilija Blinkevičiūtė, Anna Maria Corazza Bildt, Viorica Dăncilă, Iratxe García Pérez, Anna Hedh, Mary Honeyball, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Elisabeth Köstinger, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Vicky Maeijer, Barbara Matera, Angelika Mlinar, Maria Noichl, Marijana Petir, Jordi Sebastià, Michaela Šojdrová, Ernest Urtasun, Ángela Vallina, Jadwiga Wiśniewska, Jana Žitňanská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Izaskun Bilbao Barandica, Stefan Eck, Arne Gericke, Constance Le Grip, Evelyn Regner, Monika Vana

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Jane Collins

26.10.2015

VETOOMUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO

kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle

Välimeren tilanteesta ja tarpeesta kokonaisvaltaiselle EU:n lähestymistavalle muuttoliikkeeseen

(2015/2095(INI))

Valmistelija: Marlene Mizzi

EHDOTUKSET

Vetoomusvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  pitää myönteisenä, että komissio on sitoutunut toteuttamaan toimia, joilla vastataan Välimeren ennennäkemättömään kriisiin ja parannetaan muuttoliikkeen käsittelyä kaikin tavoin lujittamalla muuttoliikepolitiikkaa ja hyväksymällä strategisen Euroopan muuttoliikeagendan; panee myös tässä yhteydessä merkille muuttoliikepolitiikan puutteista johtuvat kansalaisten voimakkaat protestit; katsoo, että riittävillä resursseilla varustettu sekä täysimittaisesti ja välittömästi täytäntöön pantu Euroopan muuttoliikeagenda voisi olla tärkeä ensimmäinen askel kohti ihmishenkien pelastamista, kansainvälisen suojan saatavuuden parantamista, etenemistä kohti velvollisuuksien ja solidaarisuuden oikeudenmukaista jakamista sekä nykyjärjestelmän vääristymien korjaamista; kehottaa komissiota ottamaan parlamentin aktiivisesti mukaan ja huomioimaan sen suositukset sekä kuulemaan päätöksenteossa kaikkia asianomaisia sidosryhmiä, muun muassa UNHCR:n kaltaisia kansainvälisiä elimiä sekä muuttoliike- ja pakolaisjärjestöjä, kun se kehittää muuttoliikepolitiikan tulevia toimia;

2.  panee merkille, että EU:n kansalaiset ovat toimittaneet lukuisia vetoomuksia erilaisista Välimeren kriisiin liittyvistä aiheista sekä merellä tapahtuneista traagisista kuolemantapauksista ja pyytäneet Euroopan unionia toimimaan nopeasti ja päättäväisesti tilanteen parantamiseksi ja lopettamaan kaikki lainvastaiset käytänteet, joilla rikotaan ihmisoikeuksia ja oikeusvaltion periaatteita; korostaa, että vetoomusten esittäjien yleiset huolenaiheet liittyivät seuraaviin aiheisiin: Euroopan turvapaikka- ja muuttoliikepolitiikkaa koskevan säännöstön täytäntöönpanon puutteet ja nykyisin sovellettavan Dublin III -asetuksen tehottomuus; EU:n kattavan muuttoliikepolitiikan puute ja yhteisvastuuperiaatteen soveltamisen epäonnistuminen, mitkä ovat johtaneet vastaanottavien jäsenvaltioiden suhteettoman suuriin taakkoihin; perusoikeuksien rikkomukset, joiden seurauksena maahanpyrkijöiden veneitä on työnnetty takaisin merelle, rajoilla heitä ei ole päästetty maahan ja paikan päällä on suoritettu laittomia pikakarkotuksia; tarve lisätä Euroopan tason toimia muukalaisvihan ja suvaitsemattomuuden torjumiseksi ja maahanmuuttajien, turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten oikeuksien puolustamiseksi sekä heidän integroimisekseen Euroopan unioniin;

3.  korostaa, että viimeaikaisten tragedioiden laajuus ja laittomien maahanpyrkijöiden ja merellä tapahtuneiden kuolemantapausten määrän hälyttävä lisääntyminen (YK:n tietojen mukaan vuoden 2015 ensimmäisten kuuden kuukauden aikana yli 100 000 ihmistä saapui Eurooppaan) aiheuttavat sen, että EU ja jäsenvaltiot eivät enää voi olla pelkkiä tarkkailijoita vaan niiden on osallistuttava vuoropuheluun ja omaksuttava siinä vahva poliittinen johtajuus, mikä tarkoittaa kouriintuntuvia tekoja ja erityistoimia sekä komission muuttoliikeagendan hyväksymistä täysimääräisesti;

4.  kehottaa tunnustamaan vastavuoroisesti jäsenvaltioiden turvapaikkapäätökset kielteisten päätösten lisäksi myös niissä tapauksissa, kun turvapaikka myönnetään, jotta SEUT-sopimuksen 78 artiklan 2 kohdan a alakohta pantaisiin täytäntöön asianmukaisesti, koska siinä kehotetaan ottamaan käyttöön koko unionissa voimassa oleva yhdenmukainen turvapaikka-asema;

5.  korostaa, että EU:n ja sen eri elinten ja laitosten toteuttamia toimia on säännöllisesti valvottava ja arvioitava vallitsevien olosuhteiden valossa ja tarvittaessa sopeutettava tai tehostettava niitä sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot saattavat Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän täysimääräisesti osaksi lainsäädäntöään, että turvapaikkajärjestelmän hallintaa parannetaan ja että siirrytään kohti käytännöllisempiä ja konkreettisempia yhteisvastuun muotoja, velvoitteiden tasapuolista jakamista ja perusoikeuksien kunnioittamista;

6.  vaatii EU:ta jatkamaan operaatio Tritonin vahvistamista samalle tasolle Mare Nostrum -operaation kanssa; kehottaa komissiota antamaan Frontexille ja sen operatiivisille menoille ja toimille jatkuvaa taloudellista tukea ja valvomaan sitä avoimesti;

7.  korostaa, että tietoja muuttovirroista ja meren ylittämistavoista Afrikan maiden ja unionin välillä on seurattava, kerättävä ja analysoitava paremmin ja koordinoidummin EU:n keskitetyllä muuttoliiketietojen hallintomekanismilla, jolla laadittaisiin säännölliset arviointiraportit ja lujitettaisiin yhdenmukaisuutta, suunnitelmallisuutta ja kriisinhallintaa ja siten autettaisiin käynnistämään EU:n tason ennakkovaroitusjärjestelmiä reagoimaan oikea-aikaisesti tuleviin muuttoliikekriiseihin;

8.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita hyväksymään mitä pikimmin kattavan eurooppalaisen muuttoliike- ja pakolaispolitiikan, joka perustuu ihmisoikeuksien ja ihmisarvon kunnioittamiseen, kansainvälisiin normeihin ja EU:n perustana oleviin arvoihin sekä EU:n perusoikeuskirjaan kirjattuihin oikeuksiin; korostaa, että on konkreettisesti pantava täytäntöön SEUT-sopimuksen 80 artikla, jossa todetaan, että unionin politiikassa noudatetaan jäsenvaltioiden yhteisvastuun ja oikeudenmukaisen vastuunjaon periaatetta, myös rahoituksen osalta; painottaa, että muuttoliikettä koskevat unionin ja kansallisen tason politiikat on saatettava vastaamaan täysin vuonna 1951 tehtyä YK:n yleissopimusta pakolaisten oikeusasemasta ja siihen liitettyä pöytäkirjaa ja niissä on kunnioitettava palauttamiskiellon periaatetta;

9.  varoittaa laittomien paikan päällä tapahtuvien pikakarkotusten lisääntymisestä, kuten on tapahtunut Marokon ympäröimillä Espanjan alueilla Ceutassa ja Melillassa, ja tuomitsee nämä käytännöt ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen vastaisina; kiinnittää huomiota tahdonvastaisiin palauttamisiin muihin kolmansiin maihin kuin alkuperämaahan, jolloin ilman henkilöpapereita olevilla ihmisillä ei ole mahdollisuutta poistua näistä kolmansista maista;

10.  ilmaisee huolensa siitä, että suuri määrä lapsia ja heidän joukossaan ilman aikuista matkustavia alaikäisiä, jotka ovat erityisen haavoittuvassa asemassa, ovat ylittämässä Välimerta; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita noudattamaan lapsen etua koskevaa periaatetta, johon sisältyy tarve huolehtia siitä, että kohtelu on asianmukaista ja turvapaikkamenettelyt ovat lapsiystävällisiä, että alaikäiset henkilöt eivät matkusta ilman aikuista ellei se ole heidän etujensa mukaista ja että perheiden yhdistämismahdollisuudet ja lapsen turvallisuus otetaan huomioon;

11.  panee merkille etenkin ihmishenkien pelastamista, tilanteen kiireellisyyteen vastaamista, salakuljetusverkostojen torjuntaa ja muuttoliikkeen perussyihin puuttumista koskevat komission agendaan sisältyvät tärkeät toimet mutta korostaa, että komission agenda ei pysäytä nykyisiä muuttovirtoja ja että siksi kansainvälistä suojelua tarvitseville ihmisille tarvitaan pikaisesti EU:n laajuista pysyvää sisäisten siirtojen järjestelmää, johon kaikkien jäsenvaltioiden on pakko osallistua; katsoo, että sitovien sisäisten siirtojen järjestelmien on käynnistyttävä nopeasti ja automaattisesti, niiden on perustuttava jäsenvaltioiden kannalta oikeudenmukaisiin, selkeisiin, objektiivisiin, mitattavissa oleviin ja tunnistettavissa oleviin kriteereihin ja niissä on samalla otettava mahdollisuuksien mukaan huomioon pakolaisten näkemykset;

12.  pitää myönteisenä komission lainsäädäntöehdotusta pysyvästä kriisitilanteen siirtomekanismista, joka perustuu SEUT-sopimuksen 78 artiklan 2 kohtaan, ja sitä, että syyskuun oikeus- ja sisäasioita käsittelevän neuvoston kokouksissa jäsenvaltioiden ministerit onnistuivat pääsemään sopuun Italiassa ja Kreikassa selkeästi kansainvälistä suojelua tarvitsevien 40 000 henkilön hätäsijoituksesta ja 120 000 muun henkilön uudelleensijoituksesta; vaatii komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan neuvoston direktiiviin 2001/55/EY ja erityisesti sen johdanto-osan 20 kappaleeseen sisältyviä säännöksiä väliaikaisen suojelun antamisesta joukoittain asuinsijoiltaan siirtymään joutuneille ihmisille mutta muistuttaa, että koska kyseisen direktiivin toimia ei ole koskaan käynnistetty, komission on pantava alulle sen säännösten uudelleentarkastelu, jotta EU:n yhteisvastuumekanismi voidaan panna paremmin täytäntöön ja jotta väline kiireellisiin pakolaiskriiseihin vastaamiseksi viipymättä, turvallisesti ja laillisesti voidaan ottaa välittömästi käyttöön; kaipaa tässä yhteydessä myös selkeää määritelmää sille, mitä pakolaisten "tulva" tarkoittaa;

13.  painottaa, että yksi EU:n muuttoliikepolitiikan suurimpia epätasapainon aiheuttajia ovat EU:n ulkoisilla meri- ja maarajoilla olevat valtiot, jotka vastaanottavat yhä suurempia kansainvälisen suojelun tarpeessa olevia ihmismääriä, ja Saksan ja Ruotsin kaltaiset maat EU:n sisärajoilla, jotka vuonna 2014 vastaanottivat 43 prosenttia EU:n alueella tehdyistä turvapaikkahakemuksista; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota siksi varmistamaan, että Dublin III -asetusta tarkistetaan asianmukaisesti, jotta päivittäisten muuttovirtojen kohteena olevien yhä useampien jäsenvaltioiden ja etenkin EU:n ulkorajoilla sijaitsevien valtioiden äkillistä ja suhteetonta muuttoliikepainetta helpotettaisiin ilman, että unionin ulkorajojen turvallisuudesta tingitään;

14.  katsoo, että tavanomainen muuttoliike ei ole sosioekonominen taakka vaan mahdollisuus, josta yhteiskunta voi hyötyä, ja että laillisten reittien kehittäminen EU:n alueelle voisi auttaa salakuljettajien rikollisverkostojen torjumisessa ja vähentää merellä menetettyjen ihmishenkien määrää; korostaa siksi, että turvallisen ja laillisen pääsyn EU:n alueelle olisi oltava saatavilla kansainvälistä suojelua tarvitseville henkilöille; korostaa tarvetta pakolliseen uudelleensijoitusohjelmaan, jossa merkittävä osa pakolaisista päätyisi uudelleensijoitukseen; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita hyödyntämään nykyisin sovellettavan lainsäädännön mahdollisuuksia, kehittämään muita välineitä, rakenteellisia mekanismeja ja avoimia, käyttökelpoisia menettelyjä EU:n alueelle pääsemiseksi ja esimerkiksi tarjoamaan humanitaarisia viisumeita alkuperämaissa ja kauttakulkumaissa sijaitsevissa EU:n suurlähetystöissä ja konsulaateissa;

15.  kehottaa EU:ta, jäsenvaltioita ja ehdokasvaltioita laatimaan kansainvälisen kehyksen lähtömaiden ja kauttakulkumaiden kanssa käytävälle vuoropuhelulle ja kattavalle keskustelulle muuttoliikkeestä, jotta varmistetaan suurempi yhteisvastuu ja läheisempi yhteistyö EU:n kanssa ja puututaan muuttoliikkeen perussyihin; suhtautuu tässä suhteessa myönteisesti marraskuussa 2015 pidettävään Vallettan huippukokoukseen, jossa yhdessä afrikkalaisten kumppanien kanssa hyväksytään perusta köyhyyden perussyiden torjumista koskeville tuleville puitesopimuksille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään edelleen konfliktien ratkaisua alkuperämaissa, lujittamaan kauttakulkumaiden valmiuksia ja varmistamaan, että rahoitus ohjataan oikeille hankkeille, jolloin henkilöresurssien ja luonnonvarojen väärinkäyttö lopetetaan ja terveydenhuollon, koulutuksen, teollisuuden ja infrastruktuurin tilaa parannetaan, jotta voidaan luoda työpaikkoja ja lisätä mahdollisuuksia ihmisarvoiseen tulevaisuuteen muuttajien alkuperämaissa;

16.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että palauttamisdirektiivin täytäntöönpano tapahtuu yhdessä sellaisten menettelyjen, normien ja perusihmisoikeuksien noudattamisen kanssa, jotka antavat Euroopalle mahdollisuuden palautettavien henkilöiden inhimillisen ja ihmisarvoisen kohtelun varmistamiseen palauttamiskiellon periaatteen mukaisesti; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota tapauksiin, joissa on anottu turvapaikkaa mahdollisen poliittisen vainon perusteella, jotta voidaan estää kaikki sellaiset palauttamiset, jotka saattavat johtaa ihmisoikeuksien loukkaamiseen alkuperämaassa tai kolmannessa maassa;

17.  kehottaa EU:ta vahvistamaan entisestään jo vakiintuneita puitesopimuksiaan, kuten Euroopan naapuruuspolitiikkaa, Khartumin prosessia ja Rabatin prosessia; korostaa, että on kiinnitettävä huomiota pitkittyneisiin pakolaistilanteisiin, jotka hoitamattomina saattavat johtaa katkeamattomiin ja kasvaviin pakolaisvirtoihin, jotka ylittävät Välimeren laittomasti ja henkensä kaupalla;

18.  pitää valitettavana, että joissakin jäsenvaltioissa tiettyjen turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskusten hallinnossa on esiintynyt useita vakavia petoksia ja hallinnollisia sääntöjenvastaisuuksia, jotka ovat usein olleet yhteydessä järjestäytyneeseen rikollisuuteen, mikä on johtanut sekä unionin varojen väärinkäyttöön että maahanmuuttajien elinolojen ja ihmisoikeuksien suojelun heikkenemiseen edelleen;

19.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita lopettamaan muurien rakentamisen, purkamaan jo rakennetut muurit ja lopettamaan kaiken yhteistyön, joka mahdollistaa sellaisten muurien rakentamisen kolmansiin maihin, joilla pyritään estämään muuttajien tulo EU:hun tai muille alueille;

20.  kehottaa jäsenvaltioita perustamaan kansallisia kotouttamisen tukiohjelmia, kohdentamaan riittävästi resursseja ja tukea sekä parantamaan EU:n kotouttamispolitiikkaa koskevien yhteisten perusperiaatteiden soveltamista; kehottaa komissiota lujittamaan kotouttamista käsittelevien kansallisten yhteyspisteiden verkoston ja Euroopan kotouttamisfoorumin rooleja vuoropuhelun kanavina, jotta varmistetaan kotouttamisen parempi onnistuminen ja lupaavien käytäntöjen vaihto jäsenvaltioiden kesken;

21.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita panemaan täytäntöön koulutukseen ja ennaltaehkäisyyn perustuvia tehokkaita toimia, joilla torjutaan kasvavaa muukalaisvihaa ja viharikoksia, sekä rankaisemaan kaikenlaisesta väkivallasta ja syrjinnästä, vihapuhe mukaan luettuna.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

15.10.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

23

0

3

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Tim Aker, Marina Albiol Guzmán, Margrete Auken, Beatriz Becerra Basterrechea, Heinz K. Becker, Soledad Cabezón Ruiz, Alberto Cirio, Andrea Cozzolino, Pál Csáky, Miriam Dalli, Rosa Estaràs Ferragut, Eleonora Evi, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Sylvie Goddyn, Takis Hadjigeorgiou, Daniel Hannan, Peter Jahr, Rikke Karlsson, Jude Kirton-Darling, Svetoslav Hristov Malinov, Notis Marias, Edouard Martin, Roberta Metsola, Marlene Mizzi, Julia Pitera, Gabriele Preuß, Laurenţiu Rebega, Sofia Sakorafa, Eleni Theocharous, Yana Toom, Bodil Valero, Jarosław Wałęsa, Cecilia Wikström, Tatjana Ždanoka

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Marco Affronte, Laura Agea, Mara Bizzotto, Enrique Calvet Chambon, Elisabetta Gardini, Michela Giuffrida, Marian Harkin, Anja Hazekamp, György Hölvényi, Kostadinka Kuneva, Miltiadis Kyrkos, Jérôme Lavrilleux, Gabriel Mato, József Nagy, Javier Nart, Demetris Papadakis, Julia Reda, Michèle Rivasi, Sven Schulze, Josep-Maria Terricabras, László Tőkés, Elena Valenciano, Ángela Vallina, Axel Voss, Rainer Wieland, Janusz Wojciechowski, Boris Zala

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Agustín Díaz de Mera García Consuegra, Emilian Pavel, Vladimir Urutchev, Julie Ward

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

16.3.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

44

11

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Jan Philipp Albrecht, Gerard Batten, Heinz K. Becker, Michał Boni, Caterina Chinnici, Ignazio Corrao, Rachida Dati, Agustín Díaz de Mera García Consuegra, Frank Engel, Cornelia Ernst, Tanja Fajon, Laura Ferrara, Lorenzo Fontana, Mariya Gabriel, Ana Gomes, Nathalie Griesbeck, Jussi Halla-aho, Monika Hohlmeier, Sophia in ‘t Veld, Iliana Iotova, Sylvia-Yvonne Kaufmann, Timothy Kirkhope, Barbara Kudrycka, Kashetu Kyenge, Marju Lauristin, Juan Fernando López Aguilar, Roberta Metsola, Louis Michel, Claude Moraes, Birgit Sippel, Branislav Škripek, Csaba Sógor, Helga Stevens, Bodil Valero, Udo Voigt, Beatrix von Storch, Josef Weidenholzer, Cecilia Wikström, Kristina Winberg, Tomáš Zdechovský

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Marina Albiol Guzmán, Kostas Chrysogonos, Carlos Coelho, Anna Maria Corazza Bildt, Gérard Deprez, Anna Hedh, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Miltiadis Kyrkos, Gilles Lebreton, Andrejs Mamikins, Petri Sarvamaa, Elly Schlein, Barbara Spinelli, Geoffrey Van Orden, Axel Voss

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Margrete Auken

(1)

EUVL C 93, 9.3.2016, s. 165.

(2)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0176.

(3)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0317.

(4)

http://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2015/09/28-eunavfor/.

(5)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0105.

(6)

Frontexin uutiset, http://frontex.europa.eu/news/number-of-migrants-arriving-in-greece-dropped-by-half-in-november-cITv3V.

(7)

IOM ja Unicef, Data Brief: Migration of Children to Europe, http://www.iom.int/sites/default/files/press_release/file/IOM-UNICEF-Data-Brief-Refugee-and-Migrant-Crisis-in-Europe-30.11.15.pdf.

(8)

EASO Newsletter, marras-joulukuu 2015, https://easo.europa.eu/wp-content/uploads/EASO-Newsletter-NOV-DEC_-20151.pdf.

(9)

EU+ koostuu EU:n 28 jäsenvaltiosta sekä Norjasta ja Sveitsistä.

(10)

UNHCR, Greece data snapshot, 7. maaliskuuta 2016.

(11)

IOM, Missing Migrants -hanke, http://missingmigrants.iom.int/.

(12)

Neuvoston päätös (EU) 2015/1523 ja neuvoston päätös (EU) 2015/1601.

(13)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 604/2013, annettu 26. kesäkuuta 2013, kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta (uudelleenlaadittu) (EUVL L 180, 29.6.2013, s. 31).

(14)

Neuvoston direktiivi 2001/55/EY, annettu 20. heinäkuuta 2001, vähimmäisvaatimuksista tilapäisen suojelun antamiseksi siirtymään joutuneiden henkilöiden joukoittaisen maahantulon tilanteissa, ja toimenpiteistä näiden henkilöiden vastaanottamisen ja vastaanottamisesta jäsenvaltioille aiheutuvien rasitusten tasapuolisen jakautumisen edistämiseksi (EYVL L 212, 7.8.2001, s. 12).

(15)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/95/EU, annettu 13. joulukuuta 2011, vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (EUVL L 337, 20.12.2011, s. 9).

(16)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/32/EU, annettu 26. kesäkuuta 2013, kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä (EUVL L 180, 29.6.2013, s. 60).

(17)

Neuvoston päätelmät, 19. marraskuuta 2004.

(18)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/33/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista (EUVL L 180, 29.6.2013, s. 96).

(19)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/52/EY, annettu 18 päivänä kesäkuuta 2009, maassa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työnantajiin kohdistettavia seuraamuksia ja toimenpiteitä koskevista vähimmäisvaatimuksista (EUVL L 168, 30.6.2009, s. 24).

(20)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/36/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä kausityöntekijänä työskentelyä varten (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 375).

(21)

Neuvoston direktiivi 2009/50/EY, annettu 25 päivänä toukokuuta 2009, kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä varten (EUVL L 155, 18.6.2009, s. 17).

(22)

Vuonna 1951 tehty YK:n yleissopimus pakolaisten oikeusasemasta,

(23)

Vuonna 1982 tehty YK:n merioikeusyleissopimus, 98 artikla “Avunantovelvollisuus”.

(24)

Vuonna 1974 tehty kansainvälinen yleissopimus ihmishengen turvallisuudesta merellä, 33 artikla ”Hätäviestit: velvoitteet ja menettelyt”.

(25)

Vuonna 1979 tehty kansainvälinen yleissopimus etsintä- ja pelastuspalvelusta merellä, sellaisena kuin se on muutettuna.

(26)

Kansainvälisen merenkulkujärjestön päätöslauselma MSC.167(78) ja opas "Rescue at Sea: A guide to principles and practice as applied to migrants and refugees".

(27)

6 Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestön (ECSA) tilastojen mukaan.

(28)

7 http://data.unhcr.org/mediterranean/regional.php

(29)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/33/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista, EUVL L 180, 29.6.2013, s. 96)

(30)

COM(2015)0240.

Oikeudellinen huomautus