Menettely : 2015/2118(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0144/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0144/2016

Keskustelut :

PV 12/05/2016 - 7

Äänestykset :

PV 12/05/2016 - 9.10
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0227

MIETINTÖ     
PDF 403kWORD 186k
22.4.2016
PE 576.788v03-00 A8-0144/2016

ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta 5. huhtikuuta 2011 annetun direktiivin 2011/36/EU täytäntöönpanosta

(2015/2118(INI))

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta

Esittelijä: Catherine Bearder

Valmistelija (*): Malin Björk, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 54 artikla

TARKISTUKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta 5. huhtikuuta 2011 annetun direktiivin 2011/36/EU täytäntöönpanosta

(2015/2118(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8, 79 ja 83 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 3, 5 ja 23 artiklan,

–  ottaa huomioon vuonna 1979 hyväksytyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamisesta annetun YK:n yleissopimuksen ja erityisesti sen 6 artiklan, jolla pyritään torjumaan kaikkia naisiin kohdistuvan ihmiskaupan muotoja sekä naisten prostituution hyväksikäyttöä,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus),

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1949 tehdyn YK:n yleissopimuksen ihmisten kaupasta ja toisten prostituutiosta hyötymisen tukahduttamisesta,

–  ottaa huomioon neljännessä naisten maailmankonferenssissa 15. syyskuuta 1995 hyväksytyn Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman sekä myöhemmin YK:n erityisistunnoissa Peking +5 (2000), Peking +10 (2005) ja Peking +15 (2010) hyväksytyt päätösasiakirjat sekä Peking +20 -tarkistuskonferenssin päätösasiakirjan,

–  ottaa huomioon vuonna 2000 annetun, kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaista YK:n yleissopimusta täydentävän lisäpöytäkirjan ihmiskaupan, erityisesti nais- ja lapsikaupan ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta ja erityisesti siihen sisältyvän kansainvälisesti sovitun määritelmän ihmiskaupasta,

–  ottaa huomioon vuonna 1989 tehdyn YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista ja sen valinnaisen pöytäkirjan lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta sekä 27. marraskuuta 2014 hyväksytyn Euroopan parlamentin päätöslauselman YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 25. vuosipäivästä(1),

–  ottaa huomioon Oviedon yleissopimuksen ihmisoikeuksista ja biolääketieteestä,

–  ottaa huomioon adoptioita koskevan Haagin yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta annetusta EU-direktiivistä laaditut YK:n yhteiset kommentit, joissa vaaditaan, että ihmiskaupan uhreille on tarjottava kansainvälistä suojelua siten, että otetaan huomioon sukupuolinäkökohdat,

–  ottaa huomioon pakollista työtä koskevan ILOn yleissopimukseen n:o 29, jonka 2 artiklassa määritellään pakollinen työ,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta ja Euroopan neuvoston tätä alaa koskevat suositukset,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin lainvalvontakoulutusviraston (CEPOL) perustamisesta ja neuvoston päätöksen 2005/681/YOS korvaamisesta ja kumoamisesta 25. lokakuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 2015/2219(2),

–  ottaa huomioon rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/29/EU(3),

–  ottaa huomioon ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta 5. huhtikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/36/EU(4),

–  ottaa huomioon maassa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työnantajiin kohdistettavia seuraamuksia ja toimenpiteitä koskevista vähimmäisvaatimuksista 18. kesäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/52/EY(5),

–  ottaa huomioon jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16. joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY(6),

–  ottaa huomioon oleskeluluvasta, joka myönnetään yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa tekeville kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat ihmiskaupan uhreja tai jotka ovat joutuneet laittomassa maahantulossa avustamisen kohteiksi, 29. huhtikuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/81/EY(7),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävä EU:n strategia vuosiksi 2012–2016” (COM(2012)0286),

–  ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Mid-term report on the implementation of the EU Strategy towards the Eradication of Trafficking in Human Beings” (SWD(2014)0318),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Euroopan turvallisuusagenda” (COM(2015)0185),

–  ottaa huomioon julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Strategic engagement for gender equality 2016–2019” (SWD(2015)0278),

–  ottaa huomioon Europolin julkistaman tilanneraportin ihmiskaupasta Euroopan unionissa (helmikuu 2016),

–  ottaa huomioon Eurostatin ihmiskaupparaportin vuoden 2015 painoksen,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelujen pääosaston tuottaman Euroopan tason täytäntöönpanon arvioinnin direktiivistä 2011/36/EU,

–  ottaa huomioon komission vuonna 2016 teettämän tutkimuksen ihmiskaupan sukupuoliulottuvuudesta,

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnasta(8),

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman seksuaalisen hyväksikäytön ja prostituution vaikutuksesta sukupuolten tasa-arvoon(9),

–  ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n naisten ja miesten tasa-arvostrategiasta vuoden 2015 jälkeen(10),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon (A8‑0144/2016),

A.  katsoo, että ihmiskauppa on vakava ihmisoikeusloukkaus, kuten EU:n perusoikeuskirjan 5 artiklan 3 kohdassa esitetään, sekä ihmisarvon ja uhrin fyysisen ja henkisen loukkaamattomuuden loukkaus, joka aiheuttaa vakavaa vahinkoa ja vaikuttaa uhreihin usein koko heidän elämänsä ajan, ja toteaa, että ihmiskauppa on vakavaa ja useimmiten järjestäytynyttä rikollisuutta, jota suuri kysyntä ja suuret, arvioiden(11) mukaan noin 150 miljardiin Yhdysvaltain dollariin nousevat voitot ohjaavat ja joka horjuttaa oikeusvaltiota; toteaa, että jäsenvaltioiden lainsäädännön väliset erot helpottavat ihmiskauppaan osallistuvien järjestäytyneiden rikollisryhmien toimintaa, että syytteeseen joutumisen riski on edelleen liian pieni ja että tähän rikokseen sovelletut seuraamukset ovat riittämättömiä mahdollisiin suuriin voittoihin verrattuina;

B  ottaa huomioon, että ihmiskauppa on määritelty direktiivin 2011/36/EU 2 artiklassa hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvaksi henkilöiden värväämiseksi, kuljettamiseksi, siirtämiseksi, kätkemiseksi tai vastaanottamiseksi, mukaan lukien näihin henkilöihin kohdistuvan määräysvallan vaihtaminen tai siirtäminen, voimankäytöllä uhkaamisen tai voimankäytön tai muun pakottamisen, sieppauksen, petoksen, harhaanjohtamisen, vallan väärinkäytön tai haavoittuvan aseman hyödyntämisen avulla taikka toista henkilöä määräysvallassaan pitävän henkilön suostumuksen saamiseksi annetun tai vastaanotetun maksun tai edun avulla; ottaa huomioon, että hyväksikäytöksi katsotaan ainakin hyväksikäyttö prostituutiotarkoituksessa ja muut seksuaalisen hyväksikäytön muodot, pakkotyö tai pakollinen palvelu, mukaan lukien kerjääminen, orjuus ja muut orjuuden kaltaiset käytännöt, orjuuden kaltaiset olot, rikollisen toiminnan hyväksikäyttö ja elinten poistaminen;

C.  katsoo, että ihmiskaupalla on monia eri muotoja ja erilaisia uhreja monissa laillisissa ja laittomissa toiminnoissa, mukaan lukien muun muassa maatalous, elintarvikkeiden jalostus, seksiteollisuus, kotitaloustyö, tuotantotyö, hoivatyö, siivous, muut alat (erityisesti palvelualat), kerjäämään pakottaminen, pakkoavioliitot, verkossa tapahtuva lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, laittomat adoptiot ja ihmisen elinten kauppa;

D.  ottaa huomioon, että kuten YK:n yhteisessä kannanotossa "Joint UN Commentary on the EU Directive – A Human Rights-Based Approach" (2011) todetaan, useat YK:n järjestöt muistuttavat, että olisi myönnettävä, että sekä mies- että naiskauppaa esiintyy, ja olisi tarkasteltava naisten ja miesten kokemusten yhtenevyyksiä ja eroja haavoittuvuuden ja väärinkäytön osalta;

E.  ottaa huomioon, että nykyinen pakolaiskriisi on paljastanut, että Euroopassa ei ole tarkoituksenmukaisia välineitä, joilla voitaisiin yhdessä torjua ihmiskauppaa, erityisesti kun ihmiskaupan tarkoituksena on naisten ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö;

F.  ottaa huomioon, että ei ole olemassa yhtä ainoaa kaikille soveltuvaa strategiaa ja että ihmiskaupan eri muotoja, kuten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää kauppaa, työntekijöiden hyväksikäyttöön liittyvää kauppaa ja lapsikauppaa, on käsiteltävä erityisin ja tarkoitusta varten laadituin toimin;

G.  katsoo, että direktiivin 2011/36/EU ihmisoikeus- ja uhrikeskeiseen lähestymistapaan on syytä olla tyytyväinen ja että ihmiskaupan uhrit ovat oikeutettuja tiettyihin oikeuksiin ja palveluihin kansainvälisen oikeuden nojalla, riippumatta heidän halukkuudestaan tai kyvystään osallistua rikosoikeudellisiin menettelyihin (direktiivin 11 artiklan 3 kohdan nojalla);

H.  ottaa huomioon, että kaikki ihmiskaupan uhreille tarkoitetut tukipalvelut on tarjottava ilman ehtoja ja varmistettava, että he eivät joudu uudelleen uhriksi;

I.  katsoo, että ihmiskauppa on toisaalta maailmanlaajuisen taloudellisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden tulos ja että toisaalta sitä lisää entisestään naisten ja miesten taloudellinen, yhteiskunnallinen ja koulutuksellinen eriarvoisuus;

J.  ottaa huomioon viimeaikaisten tilastojen osoittavan, että useimmat ihmiskaupan uhrit ovat naisia; katsoo, että sukupuoli sinänsä ei luontaisesti aiheuta haavoittuvuutta ja että on monia tekijöitä, kuten köyhyys, sosiaalinen syrjäytyminen, seksismi ja syrjintä, jotka edistävät naisten ja tyttöjen haavoittuvaan asemaan joutumista;

K.  katsoo, että 80 prosenttia ihmiskaupan uhreista on naisia ja tyttöjä(12) ja että tämän voidaan katsoa johtuvan osaksi rakenteellisesta väkivallasta ja naisten ja tyttöjen syrjinnästä;

L.  toteaa, että naisten, tyttöjen, miesten ja poikien kysyntä prostituutioaloilla on ratkaiseva seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksessa harjoitetun ihmiskaupan vetotekijä; toteaa myös, että halvan työvoiman kysyntä ja kykenemättömyys puolustaa työntekijöiden oikeuksia ovat työvoiman riiston tarkoituksessa harjoitetun ihmiskaupan vetotekijöitä;

M.  ottaa huomioon, että sukupuolten epätasa-arvon sekä naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan yhteiskunnallinen hyväksyminen ja yleisen tietoisuuden puute ihmiskauppaan liittyvistä asioista lisää ihmiskaupan sallivaa ilmapiiriä;

N.  ottaa huomioon, että naisiin ja lapsiin, miehiin ja poikiin kohdistuva seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvä ihmiskauppa on vähentänyt maissa, jotka ovat kriminalisoineet kysynnän, mukaan lukien sekä parituksen että seksipalvelujen oston;

O.  katsoo, että vähemmistöryhmät, kuten romanit, ja maahanmuuttajat muodostavat suhteettoman suuren osan ihmiskaupan uhreista, mikä johtuu heidän sosiaalisesta ja taloudellisesta marginalisoitumisestaan;

P.  ottaa huomioon, että sukupuoliin liittyvät odotukset ja syrjintä ovat haitaksi kaikille ja että miehet eivät kovin helposti myönnä joutuneensa hyväksikäytön uhreiksi;

Q.  katsoo, että naisten ja vähemmistöryhmien taloudellinen ja sosiaalinen voimaannuttaminen vähentäisi heidän alttiuttaan joutua ihmiskaupan uhreiksi;

R.  toteaa, että uhrien tunnistaminen on edelleen ongelmallista; katsoo, että ihmiskaupan uhrien auttamiseksi ja ihmiskaupan harjoittajien syytteeseenpanemiseksi ja tuomitsemiseksi on tehostettava uhrien tukemista ja suojelua, mukaan luettuna uhrin oikeus laillisesti asua ja työskennellä jäsenvaltiossa, johon hänet on kaupattu, ja on parannettava uhrien oikeussuojaa ja mahdollisuuksia saada korvauksia;

S.  ottaa huomioon, että rekisteröidyistä ihmiskaupan uhreista noin 16 prosenttia on lapsia(13) ja 13 prosenttia tyttöjä(14), ja ottaa huomioon, että he ovat erityisen haavoittuvia ja että lapsiuhreilla on vakavia ja pysyviä fyysisiä, psykologisia ja emotionaalisia vaurioita;

T.  ottaa huomioon, että 70 prosenttia ihmiskaupan tunnistetuista uhreista ja 70 prosenttia epäillyistä ihmiskauppiaista Euroopan unionissa on EU:n jäsenvaltioiden kansalaisia ja että eniten seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi ilmoitetaan naispuolisia EU:n jäsenvaltioiden kansalaisia Keski- ja Itä-Euroopasta(15); korostaa, että tilastotiedot on otettava huomioon kehitettäessä tunnistusjärjestelmiä, jotta ihmiskaupan uhrit voidaan tunnistaa nykyistä paremmin;

U.  ottaa huomioon, että rekisteröityjen uhrien enemmistö on seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneita naisia ja tyttöjä, ja heitä on yhteensä jopa 95 prosenttia seksuaalisen hyväksikäytön uhreista(16); ottaa huomioon, että ihmiskauppa on naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan muoto;

V.  ottaa huomioon, että ihmiskauppa on monimutkainen ja rajat ylittävä ilmiö, jota voidaan torjua tehokkaasti vain, jos EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot tekevät koordinoitua yhteistyötä rikollisryhmien ja yksittäisten henkilöiden harjoittaman ns. oikeuspaikkakeinottelun ehkäisemiseksi ja keskittyvät mahdollisten ja todellisten uhrien tunnistamiseen ja suojelemiseen moniperusteista näkökulmaa hyödyntäen; katsoo, että ihmiskaupan ja ihmissalakuljetuksen välillä on selvä ero mutta että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä turvapaikanhakijoihin, pakolaisiin, maahanmuuttajiin ja muihin heikossa asemassa oleviin ryhmiin ja etenkin lapsiin, ilman huoltajia oleviin alaikäisiin ja naisiin, sillä he kohtaavat moninkertaisia riskejä ja ovat erityisen alttiita hyväksikäytölle ja uudelleen uhriksi joutumiselle;

W.  ottaa huomioon, että ihmiskauppa mielletään usein ainoastaan järjestäytyneiden rikollisryhmien harjoittamaksi toiminnaksi, mutta itse asiassa sitä voivat harjoittaa myös uhrin perheenjäsenet, ystävät, sukulaiset, kumppanit ja tavalliset työnantajat;

X.  ottaa huomioon, että valtaosa (70 prosenttia) epäillyistä, syytteeseen asetetuista ja tuomituista ihmiskauppiaista on miehiä, vaikka naispuoliset rikoksentekijät muodostavat suurehkon vähemmistön (29 prosenttia) ja heillä voi olla merkittävä rooli ihmiskauppaprosessissa(17), erityisesti lapsiin kohdistuvassa ihmiskaupassa;

Y.  ottaa huomioon, että ollakseen tehokkaita kaikkien ihmiskauppaa torjuvien lakien lisäksi on saatava aikaan selkeä kulttuurinen muutos rankaisemattomuuden kulttuurista nollatoleranssiin ihmiskauppaa vastaan;

Z.  ottaa huomioon, että usein uhreilla ei ole riittävästi tietoa oikeuksistaan ja siitä, miten ne voi tehokkaasti toteuttaa;

AA.  ottaa huomioon, että ihmiskauppa on orjuudesta ja laajemmasta hyväksikäytöstä käytävistä laajemmista keskusteluista erillinen käsite; ottaa huomioon, että kaikkia hyväksikäytön muotoja ei voi määritellä ihmiskaupaksi;

Yleinen arvio toimenpiteistä ihmiskaupan sukupuoliulottuvuuden huomioon ottamiseksi direktiivin täytäntöönpanossa

1.  toteaa, että direktiivi 2011/36/EU oli määrä saattaa osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä 6. huhtikuuta 2013 mennessä ja että kaikki jäsenvaltiot yhtä lukuun ottamatta ovat ilmoittaneet komissiolle tämän direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä;

2.  kehottaa jäsenvaltioita vauhdittamaan ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta annetun direktiivin 2011/36/EU täysimääräistä ja asianmukaista täytäntöönpanoa;

3.  korostaa, että EU:n oikeudellisessa ja poliittisessa kehyksessä tunnustetaan, että ihmiskauppa on sukupuolispesifinen ilmiö, ja kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään sukupuolikohtaisiin toimenpiteisiin(18); muistuttaa, että direktiivin 1 artiklassa korostetaan tarvetta noudattaa ihmiskaupan suhteen sukupuolinäkökulman huomioon ottavaa lähestymistapaa; korostaa, että naiset, miehet, tytöt ja pojat ovat eri tavoin haavoittuvia, he joutuvat ihmiskaupan uhreiksi usein eri tarkoituksia varten ja että ennaltaehkäisyn, avun ja tukitoimenpiteiden on siksi oltava sukupuolikohtaisia; huomauttaa lisäksi, että EU:n strategiassa on määritelty naisiin kohdistuva väkivalta ja sukupuolten välinen epätasa-arvo ihmiskaupan merkittäviksi syiksi ja vahvistettu erilaisia toimenpiteitä ihmiskaupan sukupuolinäkökohtien huomioon ottamiseksi;

4.  huomauttaa, että komissiota vaaditaan julkaisemaan useita kertomuksia direktiivin täytäntöönpanon eri näkökohdista; ilmaisee syvän huolensa siitä, että nämä kertomukset toimitetaan myöhässä, koska se antaa huolestuttavan signaalin sen toimeenpanoa koskevista prioriteeteista; kehottaa komissiota noudattamaan direktiivissä esitettyjä raportointivelvoitteita ja aikataulua;

5.  muistuttaa komission direktiivin 2011/36/EU 23 artiklan 1 kohdan mukaisesta velvollisuudesta esittää huhtikuussa Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuoden 2015 kertomus, jossa arvioidaan, missä määrin jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tarvittavat toimenpiteet direktiivin noudattamiseksi; muistuttaa, että tätä raportointitehtävää ei ole saatettu loppuun määräaikaan mennessä;

6.  painottaa, että sukupuoliulottuvuutta on seurattava johdonmukaisesti EU:n ihmiskaupan torjuntaa koskevan lainsäädännön täytäntöönpanossa, ja kehottaa komissiota jatkamaan edelleen tämän seuraamista arviossaan siitä, miten jäsenvaltiot noudattavat direktiiviä ja panevat sen täytäntöön;

7.  antaa tunnustusta EU:n ihmiskaupan torjunnan koordinaattorin hyvälle työlle ihmiskaupan eri näkökohtia koskevan tieto- ja näyttöpohjan kehittämisessä, kuten sukupuoliulottuvuutta ja erityisesti lasten haavoittuvuutta koskevassa tutkimuksessa; katsoo kuitenkin, että ihmiskaupan torjumiseksi toteutettavien EU:n toimien vauhdittamiseksi EU:n ihmiskaupan torjunnan koordinaattorin valtuuksia voitaisiin laajentaa;

8.  pitää valitettavana, että jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaiset eivät käytä täysin hyväksi Europolin voimavaroja tietojen jakamisen lisäämiseksi Europolin kanssa niin, että voitaisiin luoda tutkimusten välisiä yhteyksiä eri jäsenvaltioissa ja saada aikaan laajempi tiedusteluun pohjautuva kuva kaikkein uhkaavimmista järjestäytyneistä rikollisverkostoista, jotka toimivat aktiivisesti EU:ssa;

9.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on luonut ihmiskaupan vastaisen verkkosivun, joka sisältää tietokannan EU:n rahoittamista hankkeista unionin alueella ja muualla, ajan tasalla olevat tiedot EU:n oikeudellisista ja poliittisista välineistä, toimenpiteet ihmiskaupan torjumiseksi EU:n jäsenvaltioissa, rahoitusmahdollisuudet ja EU:n aloitteet;

10.  korostaa sen merkitystä, että uhrien ja heidän kanssaan mahdollisesti tekemisissä olevien kentällä työskentelevien virkamiesten, turvallisuusjoukkojen, oikeusviranomaisten, poliisin ja sosiaalipalvelujen käytettävissä ovat selvät ja johdonmukaiset tiedot, joihin kuuluvat tiedot esimerkiksi hätäapuun ja terveydenhuoltoon liittyvistä oikeuksista, oleskeluluvista, työoikeuksista, oikeuden saatavuudesta ja oikeudesta asianajajaan, mahdollisuuksista hakea korvausta ja lasten erityisistä oikeuksista;

11.  korostaa, että lisäksi on tärkeää kiinnittää enemmän huomiota työmarkkinoiden välittäjiin, urakoitsijoihin, aliurakoitsijoihin ja työnvälitystoimistoihin erityisesti korkean riskin aloilla, jotta voidaan ehkäistä ihmiskauppaa ja erityisesti työvoiman hyväksikäyttöä mutta myös seksuaalista hyväksikäyttöä, joka piilotetaan hotellipalveluihin ja henkilökohtaisiin hoitopalveluihin liittyvien sopimusten taakse;

12.  korostaa, että ihmiskauppaa koskevassa EU:n oikeudellisessa ja poliittisessa kehyksessä yhdistetään sisäinen ja ulkoinen ulottuvuus ja tunnustetaan, että ihmiskauppa on vakava ihmisoikeusrikkomus ja että ihmiskaupan torjuminen on selkeä EU:n ulkoisen toiminnan tavoite; korostaa myös, että EU:n ulkopuoliset maat ovat usein EU:n sisäisen ihmiskaupan alkuperä- ja kauttakulkumaita ja että ihmiskauppa, joka on rajat ylittävää laitonta toimintaa, on tärkeä yhteistyöalue EU:n ulkopuolisille maille; suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) ovat laatineet neuvoston pyynnöstä tietopaketin ensisijaisissa maissa toteutetuista toimenpiteistä ihmiskaupan torjumiseksi ja luettelon EU:n ja jäsenvaltioiden käytössä olevista työkaluista ja välineistä, mukaan lukien ihmiskauppaa koskevat ulkopolitiikat ja EU:n ja jäsenvaltioiden tällä alalla rahoittamat hankkeet; pyytää jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä komission ja EUH:n kanssa ihmiskaupan torjumiseksi;

13.  katsoo, että turvapaikanhakijat, pakolaiset ja maahanmuuttajat ovat erityisen suuressa vaarassa joutua ihmiskaupan uhreiksi ja että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä naisten, lasten ja muihin heikossa asemassa oleviin ryhmiin kuuluvien kauppaan; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tutkimaan yhteyttä saapuvien pakolaisten yhä suurempien määrien ja ihmiskaupan välillä; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään yhteistyötä myös järjestelykeskuksissa, jotta voitaisiin tunnistaa mahdolliset uhrit ja käyttää kaikkia keinoja ihmiskauppiaiden ja salakuljettajien torjumiseksi muun muassa parantamalla tietojen keruuta ja varmistamalla olemassa olevien suojelustandardien noudattaminen; palauttaa mieliin EU:n virastojen ja verkostojen roolin uhrien varhaisessa tunnistamisessa EU:n rajoilla ja ihmiskaupan torjunnassa, ja korostaa tässä yhteydessä, että on lisättävä Europolin, Eurojustin, kansallisten viranomaisten ja kolmansien maiden välistä yhteistyötä sekä käytettävä eurooppalaista rikosrekisteritietojärjestelmää (ECRIS); kehottaa vahvistamaan oikeus- ja sisäasioiden virastoille suunnattavia resursseja, jotta voidaan nimittää sukupuolinäkökohtiin perehtyneitä virkailijoita, erityisesti niissä jäsenvaltioissa, joissa on yhä suurempia erilaisista ryhmistä koostuvia muuttovirtoja; korostaa, että muuttoliikeagendassa esitetyssä uudessa hotspot-lähestymistavassa ei pitäisi rajoittua ruuhkautuneiden hakemusten nopeaan käsittelyyn ja selvittämiseen, vaan sen pitäisi myös sisältää oikeasuhtaisen ihmiskaupan torjuntaosion, joka painottuisi mahdollisten uhrien tehokkaaseen ohjaukseen;

14.  kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan kriittisesti sitä, miten pakolaisten rekisteröinti sekä asiaankuuluvat palvelut ja hoitorakenteet on hoidettu, koska pakolaiset ja erityisesti ilman huoltajaa olevat alaikäiset ovat erittäin alttiita joutumaan rikollisryhmien hyväksikäyttämiksi ja sitten ihmiskaupan uhreiksi;

15.  katsoo, että olisi kiinnitettävä enemmän huomiota transsukupuolisten uhrien tilanteeseen, sillä he kokevat usein syrjintää, leimaamista ja väkivallalla uhkaamista sukupuoli-identiteettinsä vuoksi; katsoo, että transihmisiä olisi pidettävä haavoittuvana ryhmänä, jonka jäsenet ovat erityisen alttiita joutumaan heidän epätoivoaan hyväksikäyttävien ihmiskauppiaiden käsiin; katsoo, että tämä haavoittuvuustekijä olisi otettava huomioon, kun jäsenvaltiot suorittavat yksilöllisiä riskinarviointeja, jotta varmistetaan, että ihmiskaupan uhrit saavat asianmukaista suojelua ja huolenpitoa; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan transsukupuolisten uhrien erityispiirteitä koskevan riittävän koulutuksen virkamiehille, jotka todennäköisesti joutuvat kohtaamaan ihmiskaupan uhreja tai mahdollisia uhreja, jotta he pystyvät tunnistamaan heidät ennakoivammin ja mukauttamaan avustuspalvelut heidän tarpeisiinsa;

Sukupuolinäkökulma ihmiskaupan ehkäisyssä

16.  korostaa, että direktiivin 11 artiklan mukaan jäsenvaltioilla on velvoite luoda mekanismit uhrien tunnistamiseksi varhaisessa vaiheessa samoin kuin heidän auttamisekseen ja tukemisekseen yhteistyössä alan tukijärjestöjen kanssa; korostaa, että tarvitaan lähestymistapa, joka pohjautuu neljään perusstrategiaan: rikosten ennaltaehkäisy, syytteeseenpano rikoksesta, uhrien suojelu ja monitasoiset kumppanuudet;

17.  kehottaa jäsenvaltioita torjumaan rankaisemattomuutta, kriminalisoimaan ihmiskaupan sekä varmistamaan, että siihen syyllistyvät henkilöt saatetaan oikeuden eteen ja että seuraamuksia kovennetaan; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita näin ollen ratifioimaan kaikki asiaankuuluvat kansainväliset välineet, sopimukset ja oikeudelliset velvoitteet, jotka tekevät ihmiskaupan torjunnasta tehokkaampaa, koordinoidumpaa ja johdonmukaisempaa, ihmiskaupan vastainen Euroopan neuvoston yleissopimus mukaan luettuna;

18.  kehottaa yhtenäiseen lähestymistapaan syytteeseenpanossa ihmiskauppaa koskevista rikoksista ja kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan tutkintaa ja syytteeseenpanoa; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita lisäämään rajat ylittävää yhteistyötään ja yhteistyötä asiaankuuluvien EU:n virastojen kanssa;

19.  muistuttaa, että naiset ja lapset voidaan pakottaa seksiin vaihtokauppana suojelusta, henkiinjäämisestä, etenemisestä muuttoreitillä sekä peruselannon saamisesta; korostaa, että eloonjäämiseksi harjoitettavaan seksiin joutuneita naisia ja lapsia ei pidetä ihmiskaupan uhreina, jolloin he eivät saa tarvittavaa apua;

20.  korostaa, että ihmiskaupan ja ihmisten salakuljetuksen torjumiseksi on tärkeää luoda kanavia naisten ja lasten lailliselle ja turvalliselle maahanmuutolle (esimerkiksi humanitaariset viisumit); huomauttaa, että lisäksi on tärkeää, että kohdemaat varmistavat, että kohdemaissa laillisen oleskeluluvan saaneilla maahanmuuttajanaisilla on mahdollisuus opetella kieliä ja muita yhteiskuntaan sopeutumisen välineitä ja erityisesti saada koulutusta, jotta naiset voivat käyttää kansalaisoikeuksiaan;

21.  kehottaa jäsenvaltioita järjestämään uhreille hyvin jäsennettyjä haastatteluja, jotka auttavat käymään tapahtumat täsmällisesti läpi aiheuttamatta kuitenkaan samalla uhrille psykologista painetta, sillä hän on jo valmiiksi peloissaan ja hämmentynyt;

22.  korostaa, että kaikissa ihmiskaupan vastaisissa pyrkimyksissä on tasapainoisesti keskityttävä vastuulliseen syytteeseenpanoon uhrien suojelemiseksi; toteaa, että uhrien tukemisella on ihmiskaupan ehkäisemisessä tärkeä rooli, koska asianmukaisesti tuetut uhrit pystyvät toipumaan kokemustensa aiheuttamista traumoista, auttamaan rikollisten syytteeseenpanossa ja ennaltaehkäisevien ohjelmien laadinnassa ja antamaan tietoja päätöksentekoa varten sekä välttymään joutumasta uudelleen ihmiskaupan uhriksi;

23.  korostaa, että internet on avainasemassa ihmiskaupan helpottamisessa, minkä vuoksi internet lisää haasteita tämän vakavan järjestäytyneen rikollisuuden muodon torjumisessa; toteaa, että internetiä käytetään yhä enemmän uhrien houkuttelemiseen EU:ssa ja sen ulkopuolella esittämällä valheellisia työtarjouksia hyväksikäytettyjen uhrien tarjoamien palvelujen mainostamisen avulla sekä rikollisjärjestöjen väliseen tietojenvaihtoon; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden ihmiskaupan torjuntaa koskevissa politiikoissa tämä otetaan huomioon ja että kyberteknologiaan liittyvissä lainvalvontatoimissa on käytettävissä tarvittava tasa-arvoasiantuntemus, jotta voidaan ehkäistä ja tehokkaasti torjua kaikkia tämän rikollisuuden muotoja erityisesti seksuaalista hyväksikäyttöä varten harjoitettavan ihmiskaupan yhteydessä; korostaa, että myös uusia tekniikoita, sosiaalista mediaa ja internetiä olisi käytettävä ihmiskaupan torjunnassa sovellettavien hyvien käytänteiden levittämiseksi, tietoisuuden lisäämiseksi ja mahdollisten uhrien varoittamiseksi ihmiskaupan riskeistä; kehottaa tässä yhteydessä komissiota tutkimaan edelleen internetin roolia ihmiskaupassa ja huolehtimaan asianmukaisesti tiedottamisesta Euroopan parlamentille;

24.  korostaa, että uhrien tunnistaminen on edelleen yksi täytäntöönpanon kaikkein vaikeimmista ja epätäydellisimmistä puolista, mutta korostaa, että tämä ei vähennä jäsenvaltioiden velvollisuutta suojella näitä haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä; korostaa, että tämän rikoksen pakottavan ja harhauttavan luonteen takia uhrit voivat olla kyvyttömiä tunnistamaan omaa haavoittuvuuttaan; korostaa, että teot, joita ihmiskaupan uhrit pakotetaan tekemään, ovat rikoksia joissakin jäsenvaltioissa, mikä osittain huonontaa uhrien ja viranomaisten välistä luottamusta; huomauttaa, että direktiivissä 2011/36/EU kielletään ihmiskaupan uhrien kriminalisointi; kehottaa jäsenvaltioita panemaan ihmiskaupan uhrien suojelua ja tukemista koskevat direktiivin 2011/36/EU 11–17 artiklat täysimääräisesti täytäntöön (erityisesti lisäämällä uhreille tarkoitettujen turvakotien määrää ja vahvistamalla ohjelmia, joilla uhreja autetaan integroitumaan uudelleen yhteiskuntaan) sekä soveltamaan täysimääräisesti rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annettua direktiiviä 2012/29/EU, jotta varmistetaan, että ihmiskaupan uhrit saavat asianmukaista tukea ja apua, mukaan luettuna oikeus oleskella sen jäsenvaltion alueella ja päästä sen jäsenvaltion työmarkkinoille, jossa uhri on ollut kaupan kohteena; korostaa, että näiden säännösten ehtona ei saisi olla, että uhrit tekevät kanteluita tai yhteistyötä rikostutkinnoissa; kehottaa komissiota vahvistamaan uhrien suojeluun liittyvien parhaiden käytäntöjen vaihtoa;

25.  korostaa, että kansalaisjärjestöjä ja henkilöitä, jotka tekevät työtä ihmiskaupan uhrien suojelemiseksi ja auttamiseksi, ei pitäisi asettaa vastuuseen mistään rikoksesta;

26.  suhtautuu hyvin kriittisesti siihen, ettei ihmiskaupan uhrien palvelujen käyttö ole jo nyt rikos kaikissa jäsenvaltioissa, mutta myöntää, että tietoisuuden osoittaminen juridisesti on vaikeaa, ja katsoo, että tämä olisi tärkeä askel, jolla tunnustettaisiin tämän rikoksen vakavuus ja varmistettaisiin todelliset puitteet ihmiskaupan ehkäisemiselle ja rankaisemattomuuden kulttuurin lopettamiselle;

27.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön vahvat rikosoikeudelliset rangaistukset ihmiskauppaa, nykyaikaista orjuutta ja hyväksikäyttöä koskevista rikoksista; kehottaa kriminalisoimaan sellaisten palvelujen tietoisen käytön, joissa palvelun tarjoaja on ihmiskaupan uhri, mukaan lukien prostituutiotarkoituksessa harjoitettu ihmiskauppa, hyväksikäyttö prostituutiotarkoituksessa ja muut seksuaalisen hyväksikäytön muodot, pakkotyö tai pakollinen palvelu mukaan lukien kerjääminen, orjuus ja muut orjuuden kaltaiset käytännöt, orjuuden kaltaiset olot, rikollisen toiminnan hyväksikäyttö ja elinten poistaminen; panee merkille, että ihmiskauppaa koskeviin rikoksiin liittyvien syytteeseenpanojen ja tuomioiden määrä on vähäinen kansallisella tasolla;

28.  huomauttaa, että uhrien rekisteröinnin kannalta tärkein tietolähde on poliisi ja korostaa riittävien henkilöresurssien ja varojen tarvetta, lainvalvontaviranomaisten täsmä- ja erityiskoulutus mukaan luettuna, sekä tarvetta huolehtia entistä paremmasta sukupuolten edustuksen tasapainosta henkilökunnan keskuudessa; painottaa, että vankiloiden ja säilöönottokeskusten käyttö ihmiskaupan uhrien rekisteröimiseen eräissä jäsenvaltioissa osoittaa järjestelmän ja asianomaisten ammattilaisten tietojen puutteellisuuden; vaatii unionin jäsenvaltioita soveltamaan tehokkaasti ihmiskaupan torjumiseen tarkoitettua lainsäädäntöä, ja korostaa myös, että uhrien tunnistamisen parantamiseksi ja ihmiskaupassa käytettäviä ovelia keinoja koskevan ymmärryksen lisäämiseksi rikosoikeusjärjestelmässä olisi keskityttävä enemmän hyväksikäytön ja lainsäädännön täytäntöönpanon dynamiikkaan, huomauttaa tässä yhteydessä, että asetuksen (EU) 2015/2219 mukaan CEPOLin olisi koulutustoiminnassaan edistettävä perusoikeuksien, myös uhrien oikeuksien, tuen ja suojelun, yleistä kunnioittamista ja ymmärtämistä lainvalvonnassa;

29.  kehottaa Europolia ja kansallisia poliisivoimia antamaan entistä keskeisemmän aseman ja enemmän resursseja ihmiskauppaa helpottavien henkilöiden syytteeseenpanemiselle ja kiinnittämään erityistä huomiota sekä poliisivoimien että kansalaisten valistamiseen ihmiskaupan uusista muodoista;

30.  kehottaa Europolia ja jäsenvaltioita vahvistamaan toimiaan värvääjiä vastaan, tapahtuipa tämä ennakoivan lähestymistavan avulla tai uhrin antaman todistajanlausunnon pohjalta direktiivin 2011/36/EU 9 artiklan mukaisesti; korostaa, että värvääjät käyttävät useita erilaisia kanavia, mukaan luettuna sosiaaliset verkostot ja internetsivustot (verkossa toimivat värväystoimistot); kehottaa komissiota laajentamaan Europolin EU:n internetsisällöstä ilmoittamista käsittelevän yksikön (EU IRU) toimivaltuuksia ihmiskaupan torjumisessa;

31.  kehottaa komissiota arvioimaan jäsenvaltioiden ja Europolin välisen, ihmiskaupan torjuntaa koskevan yhteistyön tehokkuutta; korostaa, että on tärkeää, että tietoja vaihdetaan järjestelmällisesti ja että kaikki jäsenvaltiot toimittavat tietoja tähän tarkoitukseen käytettäviin eurooppalaisiin tietokantoihin, mukaan luettuna Europolin tietokannat Focal Point Phoenix ja Focal Point Twins; korostaa, että raja- ja rannikkovartijoiden on saatava käyttää Europolin tietokantoja;

32.  huomauttaa, että uhrit kohtaavat hyväksikäyttöä eri tavoin ja että tunnistamismenetelmä, jossa käytetään indikaattoreista koostuvaa ”tarkistuslistaa”, voi vaikeuttaa virallista tunnistamista, ja se voi siten vaikuttaa uhrien palvelujen, avun ja suojelun saantiin;

33.  korostaa, että lainsäädäntöä on muutettava siten, että siinä tunnustetaan ihmiskaupan uhrit oikeudenhaltijoiksi lain edessä, jotta heitä voidaan kannustaa kääntymään viranomaisten puoleen ja ilmoittamaan tilanteestaan, minkä avulla voidaan parantaa uhrien varhaista tunnistamista; korostaa, että ihmiskaupan uhreilla on oltava oikeus tuki- ja suojelutoimenpiteisiin, minkä on koskettava heitä, vaikka heidän kanteensa jätettäisiin oikeudessa tutkimatta; korostaa, että sosiaali- ja terveystyöntekijöille ja maahanmuuttopalveluille on annettava suuremmat valtuudet määritellä, mitä ihmiskauppa on ja keitä on lain mukaan autettava ja suojeltava;

34.  kehottaa panemaan direktiivin 2011/36/EU 8 artiklan paremmin täytäntöön ja seuraamaan sen noudattamista, jotta voidaan varmistaa uhrin syytämättä jättäminen tai tälle määrättyjen seuraamusten tai rangaistusten soveltamatta jättäminen, ja korostaa, että tähän sisältyy seuraamusten tai rangaistusten soveltamatta jättäminen prostituution tapauksessa ja rankaisematta jättäminen tapauksissa, joissa henkilö tulee luvattomasti kauttakulku- tai määränpäämaahan tai oleskelee näissä laittomasti;

35.  panee huolestuneena merkille todisteet siitä, että joitakin ihmiskaupan uhreja pikemminkin pidätetään ja karkotetaan kuin että heidän annettaisiin käyttää oikeuksiaan uhreina ja heitä autettaisiin saamaan tarvittavaa apua, kuten direktiivin 2004/81/EY mukaan pitäisi tapahtua;

36.  kehottaa komissiota laatimaan parhaisiin käytäntöihin perustuvat ohjeet tasa-arvoasiantuntemuksen tuottamiseksi ja sen valtavirtaistamiseksi lainvalvontaviranomaisten toimintaan kaikkialla EU:ssa;

37.  kehottaa jäsenvaltioita tekemään keskenään yhteistyötä kehitettäessä ihmiskaupan uhrien tunnistamista helpottavia parempia ohjeita, joilla voidaan auttaa konsulipalveluja ja rajavartijoita tässä tehtävässä;

38.  painottaa, että on tärkeää "seurata rahavirtaa" keskeisenä strategiana ihmiskaupasta hyötyvien järjestäytyneiden rikollisverkostojen tutkinnassa ja syytteeseenpanossa, ja kehottaa Europolia ja Eurojustia vahvistamaan valmiuksiaan ihmiskaupan torjunnan alalla; kehottaa jäsenvaltioita tekemään tiivistä yhteistyötä Europolin kanssa ja keskenään tutkiakseen ihmiskauppatapauksiin liittyviä rahoitusnäkökohtia ja rahanpesua; korostaa, että jäsenvaltioiden olisi tehostettava yhteistyötään ihmiskauppaan osallistuvien varojen jäädyttämiseksi ja takavarikoimiseksi, sillä tämä voisi olla tehokas keino muuttaa ihmiskauppa liiketoiminnasta, jossa riski on pieni ja voitto suuri, liiketoiminnaksi, jossa riski on suuri ja voitto pieni; kehottaa jäsenvaltioita tässä yhteydessä käyttämään tehokkaammin kaikkia käytettävissä olevia nykyisiä välineitä, kuten tuomioistuinten tuomioiden vastavuoroista tunnustamista, yhteisiä tutkintaryhmiä ja eurooppalaista tutkintamääräystä; katsoo, että ihmiskauppaa koskevista rikoksista tuomittujen henkilöiden takavarikoidut varat olisi käytettävä ihmiskaupan uhrien tukemiseen ja heille maksettavien korvausten kattamiseen; panee lisäksi merkille, että ihmiskaupasta ja ihmisten hyväksikäytöstä saaduilla suunnattomilla varoilla rahoitetaan muunlaisia vakavan rikollisuuden muotoja;

39.  kehottaa oikeus- ja sisäasioiden (OSA) virastoja, kuten Eurojustia, Europolia, perusoikeusvirastoa, Frontexia, CEPOLia ja EASOa laatimaan pysyvän ohjelman sukupuolten tasapainon parantamiseksi ihmiskauppaan liittyvässä päätöksenteossa; kehottaa julkaisemaan tiedot hallintoneuvostojen ja henkilökunnan sukupuolijakaumasta, minkä jälkeen jäsenvaltioiden kanssa käytäisiin keskusteluja tasavertaisen rekrytoinnin eduista ja sen edistämisestä lain- ja rajavalvontapalvelujen piirissä; kehottaa myös ottamaan käyttöön Europolin ”Female Factor” -ohjelman kaltaisia ohjelmia suurelta osin miesvaltaisissa oikeus- ja sisäasioiden virastoissa kausittaiselta pikemmin kuin kertaluonteiselta pohjalta;

40.  palauttaa mieliin, että alan toimijoiden ja viranomaisten kouluttaminen on keskeisen tärkeää, jotta voidaan tunnistaa varhaisessa vaiheessa mahdolliset uhrit ja ehkäistä rikokset; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita soveltamaan täysimääräisesti direktiivin 2011/36/EU 18 artiklan 3 kohtaa ja vaihtamaan parhaita käytänteitä, erityisesti silloin, kun luodaan sukupuolinäkökulman huomioon ottavia koulutusohjelmia viranomaisen asemassa ihmiskaupan uhrien kanssa tekemisiin joutuville henkilöille, kuten poliisi- ja muille turvallisuusviranomaisille, rajaviranomaisille, tuomareille, asianajajille ja muille oikeusviranomaisille, kentällä työskentelevälle lääkintähenkilöstölle, sosiaalityöntekijöille ja psykologeille; korostaa, että koulutukseen tulisi sisältyä sukupuoleen perustuvan väkivallan ja hyväksikäytön ymmärtämisen kehittäminen, uhrien havaitseminen, virallinen tunnistamisprosessi ja asianmukainen, sukupuolinäkökohdat huomioon ottava apu uhreille;

41.  vaatii tietämyksen parantamiseen tarkoitettujen tietoisuutta lisäävien julkaisujen edelleen kehittämistä ja niiden levittämistä ammattien sisällä, esimerkkinä julkaisu ”Handbook for consular and diplomatic staff on how to assist and protect victims of human trafficking”(19);

42.  tunnustaa pitkäaikaisten suhteiden kehittämisen merkityksen lainvalvontaviranomaisten, palveluntarjoajien, eri sidosryhmien ja uhrien välillä, jotta voidaan ymmärtäväisesti rakentaa luottamusta ja vastata uhrien tarpeisiin; korostaa, että tukijärjestöt tarvitsevat riittävästi rahoitusta hankkeilleen, ja ilmaisee huolensa siitä, että monet järjestöt, erityisesti naisjärjestöt, kamppailevat rahoitusleikkausten takia;

43.  korostaa, että komission ja jäsenvaltioiden rahoitus tulisi kohdentaa sopivimmille palveluntarjoajille ja perustua uhrien tarpeisiin, myös sukupuoli- ja lapsinäkökohtien huomioon ottamiseen, sekä palveluntarjoajan asiantuntemukseen ja tämän mahdollisuuksiin tarjota pitkälle menevää ja pitkäkestoista apua ja hoitoa;

44.  kehottaa jäsenvaltiota ottamaan työmarkkinaosapuolet, yksityisen sektorin, ammattijärjestöt ja kansalaisyhteiskunnan sekä erityisesti ihmiskaupan torjumisen ja uhrien auttamisen parissa työskentelevät kansalaisjärjestöt mukaan erityisesti työvoiman hyväksikäytön alalla tapahtuvan ihmiskaupan ehkäisemistä koskeviin aloitteisiinsa, ja myös uhrien tunnistamisen ja tietoisuuden lisäämistä koskeviin toimiin;

45.  huomauttaa, että vaikka seksuaalinen hyväksikäyttö on laitonta kaikissa jäsenvaltioissa, se ei estä kauppaamista seksuaalista hyväksikäyttöä varten; vaatii jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumista koskevan direktiivin 2011/92/EU ja tehostamaan poliisi- ja oikeudellista yhteistyötään lasten seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisemistä ja torjumista varten; vaatii komissiota tutkimaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa, miten seksipalvelujen kysyntä pitää yllä ihmiskauppaa ja myös lapsikauppaa ja miten kysyntää voitaisiin parhaiten vähentää; palauttaa tässä yhteydessä mieliin, että jäsenvaltioilla on velvollisuus kiinnittää erityistä huomiota ihmiskaupan lapsiuhreihin, mukaan luettuna ilman huoltajaa kolmansista maista tulevat alaikäiset, ja tarjota lapsille erityistä suojelua rikosoikeudenkäyntien yhteydessä ja että lapsen etua on aina pidettävä ensisijaisena;

46.  huomauttaa, että lapsikauppaa koskevien tietojen keruun pitäisi perustua tämän rikosilmiön yhteiseen määritelmään; huomauttaa myös, että jotkut jäsenvaltiot katsovat lapsikaupan olevan erillinen hyväksikäytön muoto ja että jotkut liittävät lapsiuhrit aikuisiin, mikä haittaa mahdollisuutta luoda kokonaisvaltainen tiedustelukuva ja määrittää parhaat EU:n laajuiset tutkintatoimet;

47.  korostaa komission direktiivin 23 artiklan 2 kohdan mukaista velvoitetta esittää vuoteen 2016 mennessä kertomus, jossa arvioidaan voimassa olevan kansallisen lainsäädännön vaikutusta ihmiskaupan uhrien palvelujen tietoisen käytön kriminalisointiin, sekä jatkotoimien tarvetta; korostaa, että komission ei pitäisi turvautua ainoastaan jäsenvaltioiden raportointiin, vaan sen olisi myös arvioitava lainsäädännön noudattamista luomalla yhteyksiä kansalaisyhteiskuntaan ja muihin asiaankuuluviin elimiin, kuten GRETAan, sekä tutustumalla ihmiskaupan torjumista käsittelevän ETYJ:n erityisedustajan laatimaan raporttiin ja YK:n erityisraportoijan ihmiskauppaa ja uudenlaisia orjuuden muotoja käsittelevään raporttiin;

48.  panee merkille, että jäsenvaltioiden keskuudessa ei ole yhteisymmärrystä siitä, mistä hyväksikäytön kysyntä muodostuu, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ehdottamaan pohjoismaiseen malliin perustuvia asiakkaan rankaisemista koskevia suuntaviivoja ja lisäämään samalla tietoisuutta ihmiskaupan kaikista muodoista, erityisesti seksuaalisesta hyväksikäytöstä, ja tekemään muunlaisista hyväksikäytön muodoista, kuten kotiorjuudesta, näkyvää;

49.  huomauttaa, että tiettyjen henkilöryhmien suurempi haavoittuvuus asettaa kyseiset henkilöt suurempaan vaaraan joutua ihmiskaupan uhreiksi; pitää kuitenkin hyvin valitettavana, että ihmiskauppaa esiintyy siksi, että ihmisten hyväksikäyttöön perustuville tuotteille ja palveluille on suuri kysyntä, minkä vuoksi ihmiskauppa on hyvin kannattava järjestäytyneen rikollisuuden muoto;

50.  korostaa sitä tietoa, jonka mukaan seksipalvelujen oston kriminalisoinnilla on ollut varoittava vaikutus Ruotsissa; korostaa tämän asetusmallin normatiivista vaikutusta ja sen mahdollisuutta muuttaa sosiaalisia asenteita ihmiskaupan uhreja koskevien palvelujen kysynnän vähentämiseksi yleisesti;

51.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan direktiivin 18 artiklan 4 kohta täysimääräisesti täytäntöön ja kehittämään erityisiä strategioita, joilla vähennetään seksuaalista hyväksikäyttöä varten käydyn ihmiskaupan kysyntää, esimerkiksi niin sanottuja irtautumisstrategioita ja -järjestelmiä prostituutiota harjoittamaan joutuneiden oikeuksien suojaamiseksi ja heidän voimaannuttamisekseen ja hyväksikäyttöön altistumisen vähentämiseksi, sekä kampanjoita seksuaalisten palvelujen kysynnän rajoittamiseksi, ja panee samalla merkille, että prostituution sääntely kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan; kehottaa komissiota selvittämään lisää mahdollisia seksuaalipalvelujen kysynnän ja ihmiskaupan välisiä yhteyksiä; katsoo, että kysynnän vähentäminen voidaan saada aikaan lainsäädännöllä, joka siirtää rikostaakan ihmiskaupan uhrien tarjoamia seksipalveluja myyviltä niitä ostavilta;

52.  kehottaa EU:ta kiinnittämään huomiota uusiin ihmiskaupan ja ihmisten hyväksikäytön muotoihin ja tekemään ne näkyviksi, mukaan luettuna hyväksikäyttö lisääntymistarkoituksiin ja vastasyntyneillä lapsilla käytävä kauppa;

53.  panee huolestuneena merkille, että hyvin harvat jäsenvaltiot ovat muotoilleet selvästi kysynnän vähentämistä koskevia ohjelmia ja että niissä on yleisesti keskitytty seksuaalista hyväksikäyttöä varten tapahtuvaan ihmiskauppaan; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään kysynnän vähentämistä koskevia ohjelmia, jotka koskevat kaikentyyppistä ihmiskauppaa;

54.  huomauttaa, että valeavioliitot voidaan määritellä tietyissä olosuhteissa ihmiskaupaksi, jos niihin liittyy hyväksikäytön elementti, ja että naiset ja tytöt joutuvat todennäköisimmin niiden uhreiksi;

55.  korostaa, että toimet sukupuolten tasa-arvoisuuden lisäämiseksi edistävät ihmiskaupan ehkäisyä ja että niiden tulisi sisältää koulutusta koskevia strategioita ja ohjelmia naisten ja tyttöjen voimaannuttamiseksi, jotta heidän asemaansa yhteiskunnassa voidaan voimistaa ja jotta heidän haavoittuvuuttaan ihmiskaupalle voidaan vähentää; kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään ennakoivampiin ennaltaehkäiseviin toimiin, kuten järjestämään tiedotus- ja valistuskampanjoita, erityisesti miehille tarkoitettua koulutusta, alttiille ryhmille suunnattuja työpajoja ja opetustoimintaa kouluissa, edistämään tasa-arvoa, torjumaan sovinistisia stereotypioita ja sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa pitäen mielessä, että yhtäläiseen kohteluun olisi pyrittävä koko yhteiskunnassa;

56.  korostaa merkitystä, joka tietoisuuden lisäämistä koskevilla järjestelmillä on kuluttajien valistamisessa valitsemaan sellaisten yritysten tuotteita, joiden toimitusketjuun ei liity orjuutta, mutta huomauttaa, että tämä itsessään ei riitä ihmiskaupan kysynnän vähentämiseksi;

57.  huomauttaa, että jo direktiivin 2009/52/EY mukaan työnantajien on laitonta käyttää ilman EU:ssa laittomasti oleskelevien kolmannen maan kansalaisten työtä tai palveluja tietäen, että nämä ovat ihmiskaupan uhreja; toteaa, että ihmiskaupan uhreja olevat EU:n kansalaiset eivät kuulu tämän lainsäädännön piiriin; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden kansallisessa lainsäädännössä ihmiskaupan uhreja, jotka ovat unionin kansalaisia, suojellaan työntekoon liittyvältä hyväksikäytöltä ja että ne ottavat käyttöön asiaan liittyviä seuraamuksia;

58.  muistuttaa, että Europolin mukaan noin 10 000 ilman huoltajaa olevaa lasta on kadonnut saavuttuaan EU:hun vuonna 2015 ja että heistä on saattanut tulla ihmiskaupan uhreja ja he ovat saattaneet joutua alttiiksi kaikenlaiselle riistolle ja hyväksikäytölle; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön turvapaikkapaketin ja rekisteröimään lapset heidän saapuessaan, jotta varmistetaan, että heidät otetaan mukaan lastensuojelujärjestelmiin; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään tietojenvaihtoa, jotta maahanmuuttajalapsia voidaan suojella paremmin Euroopassa;

59.  ilmaisee huolensa siitä, ettei ole tarpeeksi tietoja romaninaisista ja -lapsista, jotka ovat vaarassa joutua ihmiskaupan uhriksi ja joutua tekemään pakkotyötä tai tarjoamaan pakollisista palvelua, johon sisältyy kerjääminen; kehottaa komissiota toimittamaan ihmiskaupan uhreiksi tunnistettuja romaninaisia ja -lapsia koskevia tietoja siitä, miten moni on saanut uhreille suunnattavaa tukea ja missä maissa;

60.  korostaa, että pakkoavioliittoa voidaan pitää ihmiskaupan muotona, jos siihen sisältyy uhrin hyväksikäyttöä, ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ottamaan huomioon tämän ulottuvuuden; korostaa, että hyväksikäyttö voi olla seksuaalista (avioliitossa tapahtuva raiskaus, pakkoprostituutio tai pornografia) tai taloudellista (kotitaloustyö ja kerjäämään pakottaminen) ja että ihmiskaupan perimmäisenä tavoitteena voi olla pakkoavioliitto (uhri myydään puolisoksi tai hänet painostetaan avioliittoon); korostaa, että viranomaisten on vaikeaa havaita tällaista ihmiskauppaa, koska se tapahtuu yksityisesti; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan asianmukaisia suojapalveluja näille uhreille; kehottaa komissiota vahvistamaan tähän liittyvää parhaiden käytäntöjen vaihtoa;

61.  on huolissaan siitä, että seksuaaliseen hyväksikäyttöön valmistelevasta houkuttelusta (grooming) on tullut kasvava ilmiö; huomauttaa, että uhrit ovat usein emotionaalisen riippuvuuden tilassa, mikä estää tutkintatyötä, koska heitä on vaikeampi tunnistaa ihmiskaupan uhreiksi ja he usein kieltäytyvät todistamasta niitä henkilöitä vastaan, jotka heitä ovat houkutelleet; kehottaa komissiota vahvistamaan tähän liittyvää parhaiden käytäntöjen vaihtoa; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan erityisen turvakodin tällaisille uhreille ja varmistamaan, että lainvalvonta- ja oikeusviranomaiset tunnustavat heidän asemansa uhreina, erityisesti jos he ovat alaikäisiä, jotta vältytään heidän leimaamiseltaan poikkeavan käyttäytymisen vuoksi;

Uhreille annettavan avun ja heidän suojelunsa sukupuoliulottuvuus

62.  ilmaisee huolensa siitä, että kaikki uhrit eivät pysty saamaan helposti palveluja tai tietoja niistä; korostaa, että palvelujen saannissa ei saa esiintyä syrjintää;

63.  huomauttaa, että ihmiskaupan uhrit tarvitsevat erityispalveluita, kuten lyhyt- ja pitkäaikaisia asuntoja, todistajansuojelua, terveydenhoitoa ja neuvontaa, käännös- ja tulkkauspalveluja, oikeussuojaa, korvauksia, matka-apua, mahdollisuutta kouluttautua ja oppia asuinmaansa kieltä, työhön sijoittamista, (uudelleen)kotouttamisapua, perhesovittelua ja asettautumisapua, ja että näitä palveluja olisi edelleen yksilöllistettävä tapauskohtaisesti siten, että sukupuolikysymys otetaan erityisesti huomioon;

64.  korostaa, että ihmiskaupan sukupuoliulottuvuuden johdosta jäsenvaltioilla on velvollisuus puuttua siihen yhtenä naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan muotona; korostaa, että on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota hyväksikäytön dynamiikkaan ja siihen liittyviin pitkäaikaisiin emotionaalisiin ja psykologisiin vaurioihin; vaatii komissiota esittämään sukupuoleen perustavan väkivallan torjuntaa koskevan eurooppalaisen strategian, joka sisältää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan lainsäädäntöehdotuksen, johon sisältyy ihmiskauppa;

65.  korostaa useiden viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan tekemää hyvää työtä ihmiskaupan uhrien tunnistamisessa ja avun tarjoamisessa ja uhrien tukemisessa, vaikka tätä työtä ei tehdä johdonmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa tai ihmiskaupan eri lajit huomioon ottaen;

66.  korostaa tarvetta varmistaa riittävä rahoitus riippumattomille kansalaisjärjestöille ja sukupuolijaotteluun perustuville turvakodeille, jotta voidaan tarkoituksenmukaisesti vastata tarpeisiin uhrin matkan kaikissa vaiheissa kohti määränpäämaita sekä tehdä ennaltaehkäisevää työtä asiaankuuluvissa alkuperä-, kauttakulku- ja määränpäämaissa;

67.  kehottaa jäsenvaltioita perustamaan puhelinnumeroita, joihin ihmiskaupan ja hyväksikäytön uhrit voivat soittaa hakeakseen apua ja neuvoja; toteaa, että tällaiset puhelinnumerot ovat osoittautuneet menestyksellisiksi muilla aloilla, joista voidaan mainita radikalisoituminen ja lapsikaappaukset;

68.  kehottaa jäsenvaltioita takaamaan sukupuolinäkökohdat huomioon ottavien, heidän tarpeisiinsa soveltuvien palvelujen tarjoamisen ihmiskaupan uhreille ja tunnustamaan tällöin kaikki tarpeet, jotka saattavat liittyä erityisesti heidän osakseen tulleen ihmiskaupan muotoon; korostaa, että vaikka uhrien enemmistö on naisia ja tyttöjä, erityispalveluita olisi oltava kaikkia sukupuolia edustaville uhreille ;

69.  korostaa, että monet seksuaalisen hyväksikäytön uhreista huumataan, jotta heidät saadaan pidettyä fyysisen ja psykologisen riippuvuuden tilassa; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita tarjoamaan erityistukiohjelmia näille uhreille ja tunnustamaan tämän raskauttavaksi asianhaaraksi ihmiskaupan rikosoikeudellisissa vastatoimissa;

70.  painottaa, että seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän eri muotojen kasautuva vaikutus tekee HLBTI-ihmisistä erityisen alttiita ihmiskaupan uhriksi joutumiselle; kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan HLBTI-ihmisten ainutlaatuisiin tarpeisiin vastaamisesta; kehottaa komissiota edistämään tähän liittyvää parhaiden käytäntöjen vaihtoa;

71.  korostaa, että kaikkien jäsenvaltioiden on tärkeä todeta systemaattisesti oikeus turvallisiin aborttipalveluihin ihmiskaupan uhreiksi joutuneille naisille, joiden raskaus on seurausta heidän hyväksikäytöstään;

72.  katsoo, että direktiivin 2011/36/EU 11 artiklan 5 kohtaa olisi laajennettava siten, että otetaan käyttöön tulevaa integroitumista koskeva apu (kielen opiskelu, tutustuminen kulttuuriin ja yhteisöön jne.), kun uhrien olosuhteet mahdollistavat heille oleskeluluvan anomisen;

73.  huomauttaa, että maassa luvattomasti oleskeleminen ei estä ihmistä olemasta ihmiskaupan uhri ja että tällaisilla uhreilla olisi siksi oltava samat oikeudet kuin muilla; kehottaa jäsenvaltioita olemaan liittämättä muuttoliikekysymystä ihmiskauppaan ja korostaa direktiivissä määriteltyä periaatetta, jonka mukaan apua on annettava ehdoitta;

74.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita takaamaan tosiasiallisesti uhrien oikeudet ja pyytää analysoimaan direktiivin 2011/36/EU täytäntöönpanoa direktiivin 2012/29/EU säännösten pohjalta; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan ilmaista oikeusapua, myös oikeudellista neuvontaa ja edustusta, sekä antamaan psykologista ja lääketieteellistä tukea ja tietoja oikeudesta apuun ja terveydenhuoltoon, mukaan luettuna seksuaalisen hyväksikäytön uhrien oikeus aborttiin, kaikille henkilöille, jotka joko itse tunnistavat olevansa ihmiskaupan uhreja tai täyttävät riittävän määrän kriteereitä, joilla he ovat tunnistettavissa ihmiskaupan uhreiksi, ja auttamaan heitä käyttämään oikeuksiaan, saamaan korvauksia ja/tai oikeussuojaa; korostaa, että itse tapahtuva tunnistaminen ei saisi koskaan olla ainoa edellytys sille, että uhri voi käyttää oikeuksiaan ja saada palveluja;

75.  kehottaa jäsenvaltioita asettamaan oikeusapua ihmiskaupan uhrien saataville paitsi rikosoikeudenkäynneissä myös sellaisissa siviili- tai työoikeudellisissa menettelyissä tai maahanmuutto- tai turvapaikkamenettelyissä, joissa he ovat osallisina;

76.  kehottaa jäsenvaltioita tunnustamaan niiden päättäessä uhreille annettavan avun rajoista , että toipumiseen seksuaalista hyväksikäyttöä varten käydyn ihmiskaupan aiheuttamista vaurioista tarvitaan pidempi aika kuin toipumiseen muista ihmiskaupan muodoista; vaatii seksuaalista hyväksikäyttöä varten käydyn ihmiskaupan uhreille tarjottujen suojelutoimien laajentamista, jotta pystytään minimoimaan vauriot ja ehkäisemään uudelleen ihmiskaupan uhriksi joutuminen ja lisäkärsimykset sekä ottamaan huomioon yksittäisten henkilöiden tarpeet kaikissa tapauksissa;

Arvio muista sukupuolinäkökulman huomioon ottavista toimenpiteistä direktiivin täytäntöönpanossa

77.  korostaa, että mikä tahansa uhrien velvoite osallistua ihmiskauppiaiden syytteeseenpanoon voi olla haitallinen; korostaa, että ihmisoikeuksiin perustuvassa lähestymistavassa sellainen velvoite ei saisi olla palvelujen saannin ehto;

78.  korostaa, että kaikille ihmiskaupan uhreille olisi järjestelmällisesti ilmoitettava mahdollisuudesta hyödyntää toipumis- ja harkinta-aikaa, ja että heille olisi käytännössä myönnettävä sellainen aika; pitää valitettavana, että joissakin jäsenvaltioissa nämä oikeudet on ainoastaan siirretty osaksi maahanmuuttolakeja, ja että sen vuoksi ne eivät koske kaikkia ihmiskaupan uhreja vaan ainoastaan laittomasti maassa oleskelevia; muistuttaa, että nämä oikeudet on myönnettävä kaikille ihmiskaupan uhreille;

79.  muistuttaa, että direktiivin 2004/81/EY nojalla jäsenvaltiot ovat velvoitettuja sallimaan harkinta- ja toipumisajan ihmiskaupan uhreille; kehottaa jäsenvaltioita kyseisen ajan kestoa määrittäessään ottamaan huomioon ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta annetun Euroopan neuvoston yleissopimuksen 13 artiklan ja ulottamaan neuvoston yleissopimuksen sisältämä 30 päivän vähimmäistoipumis- ja harkinta-aika koskemaan seksuaalista hyväksikäyttöä varten käydyn ihmiskaupan uhreja, koska tämä väkivallan muoto aiheuttaa merkittäviä ja pysyviä vaurioita;

80.  huomauttaa, että ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävä EU:n nykyinen strategia päättyy vuonna 2016, ja kehottaa komissiota arvioimaan nykyistä strategiaa ja esittelemään uuden strategian, johon kuuluu ihmisoikeuksiin perustuva ja uhreihin keskittyvä lähestymistapa ja joka sisältää selkeän sukupuoliulottuvuuden ja sisältää tässä suhteessa konkreettisia toimia; toteaa, että strategiassa on myös käsiteltävä ihmiskaupan muotoja aiheuttavan kysynnän asianmukaista ja tehokasta ehkäisemistä ja sen rajoittamista; vaatii, että tämä strategia sisällytetään muihin politiikanaloihin ja yhtenäistetään niiden kanssa, jotta voidaan taata ihmiskaupan torjuntatoimien tehokas täytäntöönpano, mihin yhteyteen kuuluvat muun muassa turvallisuus, sukupuolten tasa-arvo, muuttoliike, kyberturvallisuus ja lainvalvonta;

81.  ilmaisee tyytyväisyytensä niihin jäsenvaltioihin, jotka ovat ottaneet käyttöön tehokkaat kansalliset raportointimekanismit ja kansalliset raportoijat, ja kehottaa niitä varmistamaan, että nämä toimenpiteet ovat riittävästi resursoituja ja riippumattomia, jotta ne täyttävät tehtävänsä parhaalla mahdollisella tavalla;

82.  pyytää jäsenvaltioita nimittämään kansallisen raportoijan, joka voi lain puolesta esiintyä suoraan kansallisen parlamentin edessä ja esittää suosituksia ihmiskaupan torjumisen parantamiseksi, jotta voidaan arvioida strategiat ja toteutetut toimenpiteet ja parantaa ponnisteluja ihmiskaupan torjumiseksi;

83.  kehottaa jäsenvaltioita keräämään aikaisempaa yksityiskohtaisempaa ja ajantasaisempaa tietoaineistoa kokoamalla luotettavaa tilastollisia tietoja kaikilta keskeisiltä toimijoilta varmistamalla, että tiedot ovat yhtenäiset ja että ne on eritelty sukupuolen, iän, hyväksikäytön lajin mukaan (ihmiskaupan lajin mukaan alaryhmien sisällä) sekä lähtö- ja kohdemaan mukaan, sekä sisällyttämällä niihin sisäisen ihmiskaupan kohteena olevat ihmiset, jotta pystytään tunnistamaan paremmin mahdolliset uhrit ja ehkäisemään rikokset; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään tietojenvaihtoa voidakseen paremmin arvioida sukupuoliulottuvuutta ja viimeaikaisia suuntauksia ihmiskaupassa sekä torjua ihmiskauppaa entistä tehokkaammin; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kansallisilla esittelijöillä on aikaisempaa merkittävämpi rooli tietojenkeruuta koskevien aloitteiden koordinoinnissa ja että se tapahtuu tiiviissä yhteistyössä asiaankuuluvien tällä alalla toimivien kansalaisjärjestöjen kanssa;

84.  huomauttaa, että direktiivissä annetusta ihmiskauppaa koskevasta selkeästä määritelmästä huolimatta jäsenvaltioiden kansallisissa lainsäädännöissä on otettu käyttöön monia erilaisia määritelmiä; kehottaa komissiota panemaan toimeen tutkimuksen tästä ja raportoimaan, mitä nämä määritelmän erot käytännössä merkitsevät direktiivin soveltamisessa; korostaa käsitteiden selkeyden merkitystä, jotta voidaan välttää muiden aiheeseen liittyvien mutta erillisten asioiden yhdistäminen;

85.  huomauttaa, että sidosryhmät yleensä vahvistavat, että valtaosa ihmiskaupan uhreista jää huomaamatta; toteaa, että tiettyjen haavoittuvien ryhmien, kuten (kodittomien) nuorten, lasten, vammaisten ja HLBTI-ihmisten ihmiskauppa on jossakin määrin sivuutettu; korostaa paremman tiedonkeruun merkitystä näihin ryhmiin kuuluvien uhrien tunnistamispyrkimysten parantamisessa sekä parhaiden käytänteiden kehittämistä näiden uhrien erityistarpeiden käsittelyssä;

86.  korostaa, että ihmiskaupan torjuntaa koskevien Euroopan unionin ponnistelujen tehostamiseksi EU:n toimielinten on arvioitava huolellisesti EU:n lainsäädännön soveltaminen jäsenvaltioissa ja ryhdyttävä tarvittaessa oikeudellisiin ja muihin lisätoimenpiteisiin;

87.  kehottaa komissiota kehittämään tietojen keruuta koskevat standardoidut ohjeet, mukaan lukien tietosuojaa koskevat, asiaankuuluville elimille, kuten lainvalvontaviranomaisille, raja- ja maahanmuuttoviranomaisille, sosiaaliviranomaisille, paikallisviranomaisille, vankiloille, kansalaisjärjestöille ja muille toimijoille;

88.  kehottaa komissiota varmistamaan, että ihmiskaupan torjunta asetetaan entistä paremmin etusijalle Euroopan muuttoliikeagendassa (COM(2015)0240), jotta voidaan helpottaa ihmiskauppiaiden asettamista syytteeseen uudistamalla ihmiskaupan uhrien asuinpaikkaa koskevia sääntöjä;

89.  kehottaa komissiota käsittelemään itsenäisen ammatinharjoittamisen väärinkäyttöä siirtotyöläisten palkkaamisessa joissakin jäsenvaltioissa paikallisten työelämän normien ja työvelvollisuuksien välttämiseksi, ja toteaa, että näennäisyrittäjyyttä käytetään usein siirtolaisten työaloilla, jotka ovat eniten alttiita ihmiskaupalle;

90.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita vahvistamaan alueellista yhteistyötä sellaisen ihmiskaupan alalla, jonka kuljetusreitit tunnetaan, kuten reitit idästä EU:n alueelle, käyttämällä vakautusvälinettä ja ehdokasvaltioiden jatkuvia velvollisuuksia;

91.  kehottaa EU:ta tarjoamaan Eurostatin välityksellä ihmiskaupan uhrien lukumääriä koskevia arvioita, joissa otetaan huomioon sekä rekisteröidyt uhrit että muut uhrit, noudattaen yleistä mallia, jota järjestöt, kuten Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö (IOM), YK:n huume- ja rikosjärjestö (UNODC) ja Kansainvälinen työjärjestö (ILO) käyttävät;

92.  kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään palautuskiellon periaatteen ihmiskaupan torjumista koskeviin direktiiveihin, kuten on tehty ihmiskauppaa koskevassa YK:n pöytäkirjassa ja Euroopan neuvoston yleissopimuksessa ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta ja noudattaen velvoitteita, joita valtioilla on kansainvälisen pakolaisoikeuden ja kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön nojalla;

93.  kannustaa EU:ta ja jäsenvaltioita tekemään tutkimuksia ihmiskaupan uusimmista suuntauksista ja muodoista, mukaan luettuna siitä, millä tavoin nykyinen muuttoliikekriisi voi vaikuttaa ihmiskauppaan, jotta uusiin kehityssuuntauksiin voidaan puuttua riittävillä ja kohdennetuilla toimilla;

94.  pyytää komissiota esittämään tulevassa direktiivin 2011/36/EU täytäntöönpanoa koskevassa kertomuksessaan analyysin ihmiskaupan eri lajien välisistä yhteyksistä ja niiden välisistä reiteistä, sillä uhreja käytetään usein hyväksi eri tavoin yhtä aikaa tai heidät siirretään yhdenlaisesta ihmiskaupan muodosta toiseen; kehottaa komissiota myös edistämään edelleen tutkimusta ihmiskaupan pääasiallisista syistä ja niiden vaikutuksista sukupuolten väliseen tasa-arvoon;

95.  kehottaa komissiota arvioimaan tarvetta tarkistaa tulevan Euroopan syyttäjänviraston toimeksiantoa siten, että siihen sisällytetään virastolle, kun se on perustettu, valtuudet puuttua ihmiskauppaan;

96.  kehottaa Euroopan komissiota ottamaan huomioon, että Istanbulin yleissopimus on tehokas väline naisiin kohdistuvan väkivallan, myös ihmiskaupan, ehkäisemisessä ja torjumisessa sekä uhrien suojelemisessa ja tukemisessa, ja kehottaa edistämään kyseisen yleissopimuksen ratifiointia jäsenvaltioissa;

97.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

PERUSTELUT

Ihmiskauppa on Euroopan unionin perusoikeuskirjan 5 artiklan mukaan perusoikeuksien loukkaus sekä uhrin henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkaus, ja se on vakavaa järjestäytynyttä rikollisuutta, joka horjuttaa valtiota ja oikeusvaltiota. Siihen on puututtu monilla hallintotasoilla, erityisesti EU:ssa 5. huhtikuuta 2011 annetulla direktiivillä 2011/36/EU ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta, jolla luodaan oikeudellinen kehys, jonka avulla mahdollistetaan paremmin syytetoimet ihmiskauppiaita vastaan. Erityisesti direktiivin 2011/36/EU (jäljempänä ”direktiivi") tarkoituksena on suojata paremmin ihmiskaupan uhreja ja vähentää mahdollisten uhrien haavoittuvuutta. Direktiivin on yleisesti tunnustettu olevan kattava säädös, jossa on kiitettävä ihmisoikeuksia koskeva lähestymistapa ja jossa selkeästi korostetaan ihmiskaupan sukupuoliulottuvuutta.

Direktiivi oli määrä saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä 6. huhtikuuta 2013 mennessä. Jäsenvaltioista 26 on virallisesti ilmoittanut saattamisesta osaksi lainsäädäntöä, ja vain Saksa ei ole tätä tehnyt. Ihmiskaupan torjuntaa koskeva lainsäädäntö ei sido Tanskaa.

Direktiivissä komissiolle annettiin joukko raportointivelvollisuuksia. Direktiivin 23 artiklan mukaan komissio on 6. huhtikuuta 2015 mennessä velvollinen esittämään kertomuksen, jossa se arvioi toimenpiteitä, jotka jäsenvaltiot ovat toteuttaneet direktiivin noudattamiseksi. Kertomukseen pitäisi sisältyä selitys, jonka mukaan ihmiskaupan hyväksikäytön kohteena olevien palvelujen käyttö tietäen, että henkilö on ihmiskaupan uhri, säädetään rangaistavaksi teoksi. Komission mukaan nämä kertomukset on määrä julkaista vuoden 2016 loppupuolella. Komissio on myös velvollinen esittämään 6. huhtikuuta 2016 mennessä kertomuksen, jossa arvioidaan palvelujen käytön kriminalisoinnin vaikutuksia, sekä liittämään siihen tarvittaessa asianmukaisia ehdotuksia. Komissio ei ole noudattanut direktiivissä esitettyä aikataulua.

Sukupuoliulottuvuus

Vaikka uhreihin kuuluu laaja joukko kaikkia sukupuolia olevia, kaikenikäisiä ja -taustaisia ihmisiä, tilastot osoittavat, että uhrien enemmistö (80 prosenttia) on naisia ja tyttöjä. Sukupuoli on haavoittuvuustekijä sekä miesten että naisten tapauksessa. Naisten osalta haavoittuvuuden voidaan katsoa johtuvan koulutukseen pääsyn esteistä, sukupuolten palkkaeroista, eriarvoisuudesta kunnollisen työtilaisuuksien saannissa, sukupuoleen perustuvasta väkivallasta, työttömyydestä tai alityöllisyydestä, köyhyyden ja muuttoliikkeen naisvaltaisuudesta, sukupuolinäkökulman huomiotta jättävistä kehitysstrategioista, rajoittavista maahanmuuttolainsäädännöstä ja -politiikasta sekä aseellisista konflikteista. Tämä epätasa-arvo merkitsee, että naiset näkevät mahdollisesti vähemmän todennäköisesti kokemuksensa hyväksikäyttönä ja sen sijaan ajattelevat täyttävänsä tehtävänsä hoivaajina ja palvelujen tarjoajina. Sukupuolen sosiaalistuminen vaikuttaa myös miehiin, koska he ovat sosiaalistuneet ymmärtämään, että heidän tehtävänään on elättää perhe ja että hyväksikäyttö osoittaa heikkoutta ja merkitsee epäonnistumista heidän tehtävässään "elättäjänä".

Direktiivin 1 artiklan mukaan jäsenvaltiot ovat velvolliset liittämään sukupuolinäkökulman ihmiskaupan torjuntaa koskeviin aloitteisiinsa, mutta tämän velvoitteen käytännön merkitystä ei ole selvästi määritelty. Jäsenvaltiot eivät ole selväsi ilmoittaneet tämän vaatimuksen täysimääräisestä täytäntöönpanosta, ja kaikkia sukupuolia olevat uhrit kohtaavat avustuspalvelujen saannin esteitä. Transihmisiin kuuluvien ihmisten tapauksessa riittävien palvelujen hankkiminen on vieläkin suurempi kysymys.

Koska uhrien enemmistö on naisia ja tyttöjä, on tärkeää, että tämän mietinnön keskeisiä asioita ovat uhrien tunnistaminen, kohtelu ja uhrien suojelu sekä heidän saatavillaan oleva tuki. Direktiivistä huolimatta ihmiskaupan uhreja ei edelleenkään tunnisteta riittävän aikaisin tai johdonmukaisesti, ja heidän on ponnisteltava oikeussuojan, palvelujen ja oikeudenmukaisen kohtelun saamisessa, johon he EU:n lainsäädännön mukaan ovat oikeutettuja.

Ihmiskaupan määritelmät

Direktiivissä käytetty ihmiskaupan määritelmä laajentaa kysymystä aikaisempiin välineisiin nähden. Ihmiskauppa koostuu laajasta joukosta toimintoja, joita ovat seksuaalinen hyväksikäyttö, pakkotyö, pakkoavioliitot, kotiorjuus, elinten poisto, pakkokerjääminen, laittomat adoptiot, pakkoavioliitto ja muut toiminnot. Näissä uhreja käytetään hyväksi eri tavoin, ja siksi meidän olisi otettava käyttöön aikaisempaa yksityiskohtaisemmat strategiat. On kuitenkin tärkeää muistaa, että näiden kesken on jonkinasteista päällekkäisyyttä, kun rikoksentekijöillä on useita intressejä ja uhreissa on liikehdintää ihmiskaupan eri muotojen kesken. Esimerkiksi tyttö, joka on alun perin ollut pakkokerjäämistä varten käydyn ihmiskaupan kohteena, voi myöhemmin joutua seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi.

On myös hyvin tärkeää varmistaa, ettemme aseta etusijalle yhdentyyppistä ihmiskauppaa toisen ohi. Ihmiskaupan oikeudellisessa määritelmässä ei tehdä eroa ihmiskaupan eri muotojen kesken, ja ne kaikki määritellään vakaviksi rikoksiksi. Kokemus kentällä kaikkialla EU:ssa kuitenkin osoittaa, että näin ei ole. Esimerkiksi ihmiskauppaa työvoiman hyväksikäyttöä varten pidetään usein pienempänä rikoksena kuin ihmiskauppaa seksuaalista hyväksikäyttöä varten, sillä sitä todennäköisemmin pidetään laittomana työnä ja työlainsäädännön rikkomisena kuin rikoksena. Toisaalta seksuaalista hyväksikäyttöä varten käyty ihmiskauppa sekoittuu laajempiin seksiteollisuutta koskeviin keskusteluihin (onko laillista vai laitonta), ja keskittyminen uhreihin jää pois.

Tiedot

Tilastot eivät anna täsmällistä kuvausta todellisesta tilanteesta, koska merkittävää määrää uhreja ei koskaan tunnisteta. Koska ihmiskauppa on rikos, joka vaikuttaa etupäässä niin sanottuihin ”piiloon jääneisiin”, on aina merkittävää rikollisuuden aliraportointia yleensä, ja kaikkia sukupuolia olevien uhrien tunnistamisen tulokset ovat laihoja.

Direktiivissä korostetaan, että unionin olisi edelleen kehitettävä menetelmiään ja tietojenkeruumenetelmiään vertailukelpoisten ihmiskauppaa koskevien tilastojen tuottamiseksi, ja sen 19 artiklassa säädetään erityistoimenpiteistä. Direktiivin täytäntöönpanossa käyttöön otetuille kansallisille esittelijöille tulisi antaa riittävät resurssit ja heidän tulisi olla riippumattomia, jotta he voivat hankkia mahdollisimman laadukkaita tietoja hyödyttämään ihmiskaupan ehkäisyä koskevia tulevia aloitteita;

Jotkut jäsenvaltiot toimittavat yksityiskohtaisempia tietoja kuin toiset, mutta direktiivin täysimääräisen täytäntöönpanon pitäisi auttaa tässä. Tietoja toimittaa lähinnä poliisi, mutta niitä saadaan myös kansalaisjärjestöiltä, raja- ja maahanmuuttoviranomaisilta, sosiaaliviranomaisilta, paikallisviranomaisilta sekä – mitä huolestuttavinta – vankiloilta ja säilöönottokeskuksilta.

Erilaisten menetelmien käyttö johtaa tietoihin, jotka eivät ole vertailukelpoisia. Nämä määritelmien erot tarkoittavat, että kerätyt tiedot vaihtelevat jäsenvaltioiden kesken. Lisäksi vain 24 jäsenvaltiota on pystynyt toimittamaan sukupuolikohtaisia tietoja. Jotta ihmiskaupan sukupuoliulottuvuutta voitaisiin arvioida paremmin, jäsenvaltioiden olisi kerättävä sukupuolen mukaan eriteltyjä ja sukupuolikohtaisia tietoja.

Ennaltaehkäisy

Ennaltaehkäisy on ihmiskauppaan puuttumisessa olennaista, ja jäsenvaltioiden on varmistettava, että ne tekevät kaiken voitavansa ehkäistäkseen ihmisiä alun alkaen joutumasta uhreiksi;

Aloitteet, joiden tavoitteena on puuttua sukupuolten epätasa-arvoisuuteen ja voimaannuttaa naisia ja tyttöjä (sekä marginalisoituneita ryhmiä), vähentäisivät heidän alttiuttaan ihmiskaupalle. Tässä auttaisivat valistus- ja voimaannuttamisjärjestelmät. Lisäksi parlamentti on aiemmin vaatinut komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksen naisiin kohdistuvaan väkivaltaan puuttumiseksi.

Monilla jäsenvaltioilla on kampanjoita, joilla pyritään lisäämään väestön tietoisuutta ihmiskaupan riskeistä, mutta jotta ne olisivat tehokkaita, niiden on oltava kohdennettuja. Jotkut jäsenvaltiot ovat esimerkiksi käyttäneet hyväkseen ennakoivampia toimia, kuten tietylle ihmiskaupalle alttiille väestölle ja heidän kanssaan työskenteleville suunnattuja seminaareja. Kohdennetut toimet kouluissa voisivat auttaa lapsiuhrien suojelemisessa.

Lisäksi kaikkein tärkeimpien sidosryhmien tulisi olla mukana ennaltaehkäisyä koskevien aloitteiden kehittämisessä. Siksi jäsenvaltioiden olisi muotoiltava ennaltaehkäisyä koskevat aloitteensa työmarkkinaosapuolten, kansalaisyhteiskunnan ja ihmiskaupasta selviytyneiden kanssa, ottaen huomioon parhaat käytännöt.

Uhrien tunnistaminen

Direktiivin mukaan jäsenvaltioilla on velvollisuus luoda järjestelmät uhrien varhaista havaitsemista ja tunnistamista ja heidän auttamistaan varten. Uhrien tunnistamista on johdonmukaisesti pidetty ongelmana ihmiskauppaan puuttumisessa, ja tähän on monia eri syitä. Vaikka on käynnistetty useita komission rahoittamia aloitteita ja hankkeita uhrien tunnistamisessa auttamiseksi, käytäntö kentällä osoittaa selviä täytäntöönpanon puutteita, mikä kertoo poliittisen tahdon puutteesta. Ihmiskaupan yhdistäminen muihin hyvin poliittisiin kysymyksiin kuten muuttoliikkeeseen tai pakolaisten tuloon haastaa saavutetun edistyksen ja vaarantaa entisestään ihmiskaupalle alttiita henkilöitä.

Jäsenvaltiot ovat direktiivin 9 artiklan mukaan velvolliset varmistamaan, että ihmiskaupan tutkimisesta tai syytteeseenpanosta vastaavat henkilöt, yksiköt tai viranomaiset koulutetaan sen mukaisesti. Näin asia ei ole johdonmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa. Koulutusohjelmia olisi laajennettava edelleen koskemaan muita tärkeitä ammattilaisia, muun muassa poliiseja, tuomareita, asianajajia, kentällä työskentelevää lääkintähenkilöstöä ja sosiaalityöntekijöitä. Koulutuksessa olisi kiinnitettävä päähuomio uhrien havaitsemiseen, erityisesti heidän haavoittuvuuteensa ja erityistarpeisiinsa, kuten sukupuolikohtaisiin tarpeisiin. Tunnistamismenettelyissä, joissa käytetään yksistään indikaattoreista koostuvia niin sanottuja tarkistuslistoja, ei oteta huomioon niitä vaihtelevia kokemuksia, joita ihmiskaupan uhreilla on, ja niiden erilaisia seurauksia. ”Yksi koko sopii kaikille” -lähestymistapa on liian yksinkertainen ja jättää pulaan kaikkein haavoittuvimmat.

Komissio on tuottanut käyttöön joukon julkaisuja, joilla se pyrkii lisäämään tietoisuutta näistä kysymyksistä tietyissä ammateissa, kuten konsulaatti- tai diplomaattihenkilöstössä, ja tätä pitäisi kehittää sisältämään muita ammatteja ja levittää laajemmin.

Väestön tietoisuuden lisäämiseen tähtäävät aloitteet ovat myös erittäin tärkeitä, koska usein esiintyy harhaluulo, että ihmiskauppaa ei voi olla ihmisen omassa elinpiirissä. Ihmiskauppaa koskevan tietoisuuden lisääminen on yhtä tärkeää niin kohdemaissa kuin lähtömaissa. Lähtömaissa tietoisuuden lisääminen voi auttaa ehkäisemään ihmiskauppaa, mutta kohdemaissa se voi auttaa tunnistamaan, mihin ihmiskaupan uhrit päätyvät.

Uhrien auttaminen

Direktiivin mukaan henkilöille on annettava apua ja tukea heti, kun on viitteitä siitä, että he ovat saattanut joutua ihmiskaupan kohteiksi, riippumatta heidän valmiudestaan todistaa. Näissä palveluissa on otettava huomioon sukupuoliulottuvuus ja tunnustettava, että eri sukupuolilla (jotka kohtaavat erityyppistä ihmiskauppaa) on erilaiset avun tarpeet.

Ihmiskaupan sukupuoliulottuvuutta koskevan komission tutkimuksen mukaan seksuaalista hyväksikäyttöä varten käydyn ihmiskaupan uhreilla on sukupuoleen liittyviä vaurioita verrattuna ihmiskaupan muihin muotoihin, ja sen vuoksi tämän on heijastuttava uhreilla tarjotuissa palveluissa ja avussa.

Mielenkiintoista on, että vuonna 2014 Itävallassa tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että miespuolisilla uhreilla on taipumus olla heikommassa asemassa palvelujen saannissa naisiin verrattuna, koska monet uhreille tarkoitetut palvelut on suunniteltu seksuaalista hyväksikäyttöä varten käydyn ihmiskaupan naispuolisia uhreja silmällä pitäen.

Direktiivissä esitettyihin uhreille tarkoitettuihin palveluihin kuuluvat uhrien sukupuolesta riippumatta majoitus, materiaalinen apu, sairaanhoito, neuvonta ja tiedottaminen sekä käännös- ja tulkkauspalvelut. Uhrien, joilla on erityistarpeita, pitäisi saada lisäapua. Uhreilla on oikeus myös oikeudelliseen neuvontaan ja edustukseen, muun muassa korvausten vaatimista varten. Tämän pitäisi olla maksutonta silloin, kun uhrilla ei ole tarvittavia varoja. Ihmiskaupan luonteesta johtuen uhreilla ei todennäköisesti ole varaa maksaa tällaisesta avusta, minkä vuoksi sen pitäisi olla maksutonta.

Asiaankuuluvat palvelut ja uhrien oikeudenmukainen kohtelu toimivat myös ennaltaehkäisynä, koska uhrit, joita on tuettu asianmukaisesti, pysyvät paremmin toipumaan kokemustensa aiheuttamista traumoista ja sopeutumaan jälleen talouteen ja yhteiskuntaan, auttamaan syytteeseenpanossa ja lisäämään yleisön ja päätöksentekijöiden tietoisuutta. Lisäksi heidän todennäköisyytensä joutua uudelleen ihmiskaupan uhriksi on pienempi.

11.4.2016

KANSALAISVAPAUKSIEN SEKÄ OIKEUS- JA SISÄASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO

naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnalle

ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta annetun direktiivin 2011/36/EU täytäntöönpanosta sukupuolinäkökulmaa painottaen

(2015/2118(INI))

Valmistelija: Malin Björk

EHDOTUKSET

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

–  ottaa huomioon ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta 5. huhtikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/36/EU,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1979 hyväksytyn YK:n yleissopimuksen kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamisesta,

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 1989 tehdyn YK:n yleissopimuksen lasten oikeuksista,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus),

–  ottaa huomioon neljännessä naisten maailmankonferenssissa 15. syyskuuta 1995 hyväksytyn Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman sekä myöhemmin YK:n erityisistunnoissa Peking +5, Peking +10 ja Peking +15 hyväksytyt päätösasiakirjat, sekä Peking +20 -tarkistuskonferenssin päätösasiakirjan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 5 artiklan,

A.  toteaa, että kolmivuotiskaudella 2010–2012 rekisteröidyistä ihmiskaupan uhreista 69 prosenttia oli seksuaalisen hyväksikäytön uhreja, 19 prosenttia pakkotyöhön kaupattuja ja 12 prosenttia muunlaisen hyväksikäytön, esimerkiksi elinkaupan tai rikollisen toiminnan, uhreja; toteaa, että kyseisellä kaudella ihmiskaupan uhreiksi joutuneista 67 prosenttia oli naisia, 17 prosenttia miehiä, 13 prosenttia tyttöjä ja 3 prosenttia poikia, transihmiset mukaan luettuina; katsoo, että ihmiskaupan eri muotoihin on puututtava erityisillä kohdennetuilla politiikkatoimilla;

B.  ottaa huomioon, että kuten YK:n yhteisessä kannanotossa "Joint UN Commentary on the EU Directive – A Human Rights-Based Approach" (2011) todetaan, useat YK:n järjestöt muistuttavat, että olisi myönnettävä, että sekä mies- että naiskauppaa esiintyy, ja olisi tarkasteltava naisten ja miesten kokemusten yhtenevyyksiä ja eroja;

C.  toteaa, että ihmiskauppa on orjuuden nykyaikainen muoto, jota ei voida hyväksyä ihmisoikeuksien kunnioittamiseen perustuvassa yhteiskunnassa; ottaa huomioon, että ihmiskauppa on luonteeltaan valtioiden rajat ylittävää; toteaa, että tarvitaan eurooppalaista lähestymistapaa sekä tämän ilmiön seurannassa että niiden toimien koordinoinnissa, joilla siihen vastataan, jotta tämäntyyppiseen järjestäytyneeseen rikollisuuteen voidaan tehokkaasti puuttua;

D.  ottaa huomioon, että direktiivin 2011/36/EU mukaan seuraavat tahalliset teot ovat rangaistavia: hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuva henkilöiden värvääminen, kuljettaminen, siirtäminen, kätkeminen tai vastaanottaminen, mukaan lukien näihin henkilöihin kohdistuvan määräysvallan vaihtaminen tai siirtäminen, voimankäytöllä uhkaamisen tai voimankäytön tai muun pakottamisen, sieppauksen, petoksen, harhaanjohtamisen, vallan väärinkäytön tai haavoittuvan aseman hyödyntämisen avulla taikka toista henkilöä määräysvallassaan pitävän henkilön suostumuksen saamiseksi annetun tai vastaanotetun maksun tai edun avulla; ottaa huomioon, että valiokunta-aloitteinen mietintö, johon tämä lausunto perustuu, rajoittuu direktiivin 2011/36/EU täytäntöönpanon analysointiin;

E.  katsoo, että jotta ihmiskaupan torjuntatoimet olisivat vaikuttavia, niillä on puututtava ihmiskaupan perimmäisiin syihin ja ihmiskauppaan liittyviin työntö- ja vetotekijöihin, mukaan lukien sellaisten palvelujen kysynnän ja käytön vähentäminen, joissa käytetään ihmiskaupan uhreja;

F.  toteaa, että naisten, tyttöjen, miesten ja poikien kysyntä prostituutioaloilla on ratkaiseva seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksessa käytävän ihmiskaupan vetotekijä; toteaa, että halvan työvoiman kysyntä ja kykenemättömyys puolustaa työntekijöiden oikeuksia ovat työvoiman riiston tarkoituksessa harjoitettavan ihmiskaupan vetotekijöitä;

G.  toteaa, että direktiivien 2004/81/EY ja 2009/52/EY ja direktiivin 2011/36/EU välillä on ristiriitaisuuksia, jotka estävät ihmiskaupan uhreja saamasta asianmukaista apua ja tukea ilman ehtoa osallistua oikeudenkäyntiin;

H.  toteaa, että uhrien tunnistaminen on edelleen ongelmallista; katsoo, että ihmiskaupan uhrien auttamiseksi ja ihmiskaupan harjoittajien syytteeseenpanemiseksi ja tuomitsemiseksi on tehostettava uhrien tukemista ja suojelua, mukaan luettuna uhrin oikeus laillisesti asua ja työskennellä jäsenvaltiossa, johon hänet on kaupattu, ja on parannettava uhrien oikeussuojaa ja mahdollisuuksia saada korvauksia;

I.  katsoo, että ihmisten hyväksikäyttöä seksinäytöksissä olisi pidettävä ihmiskauppana;

J.  toteaa, että uudet tekniikat ja internet voivat helpottaa ihmiskauppaan liittyvää uhrien värväämistä ja palvelujen mainostamista ja myyntiä maailmanlaajuisessa mittakaavassa;

K.  katsoo, että tehokas työ ihmiskaupan torjumiseksi edellyttää vahvaa toimintakehystä, jossa uhreja tarkastellaan moniperusteisesta näkökulmasta siten, että otetaan huomioon muun muassa sukupuoli ja vammaisuus, ja jossa erityistä huomiota kiinnitetään äärimmäisessä köyhyydessä eläviin ihmisiin ja haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin kuten romaneihin, vammaisiin, homoihin, lesboihin, biseksuaaleihin, transihmisiin ja intersukupuolisiin (HLBTI-henkilöihin), kotitaloustyöntekijöihin, dokumentoimattomiin työntekijöihin, turvapaikanhakijoihin, pakolaisiin ja lapsiin, mukaan luettuna ilman huoltajaa olevat alaikäiset;

L.  ottaa huomioon, että naisia ja lapsia voidaan pakottaa seksiin suojelun saamiseksi, hengissä pysymiseksi, muuttoreitillä etenemiseksi ja peruselannon saamiseksi; toteaa, että "eloonjäämisseksi" on usein suoraa seurausta avunannon puutteista, rekisteröintijärjestelmien heikkouksista, perheenjäsenten joutumisesta erilleen toisistaan sekä siitä, ettei turvallisia ja laillisia matkustusreittejä Eurooppaan ole käytettävissä;

1.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan, että direktiivi 2011/36/EU pannaan täytäntöön integroidusti ja kokonaisvaltaisesti sekä ihmisoikeusnäkökohdat huomioon ottaen ja korostaen uhrille annettavaa apua, tukea ja suojelua;

2.  korostaa, että ihmissalakuljetus ja ihmiskauppa ovat eri ilmiöitä mutta että ne ovat usein osittain päällekkäisiä ja niihin on puututtava yhtenäisellä tavalla; palauttaa mieliin EU:n virastojen ja verkostojen roolin uhrien varhaisessa tunnistamisessa EU:n rajoilla ja ihmiskaupan torjunnassa; korostaa, että näin ollen ihmiskaupan kaikkien muotojen, seksuaalinen hyväksikäyttö mukaan luettuna, ehkäisemiseksi ja torjumiseksi EU:ssa on parannettava parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja lainvalvontaviranomaisille annettavan ihmiskauppaa koskevan koulutuksen riittävyyttä sekä korostettava koulutuksen yhteydessä sukupuoliulottuvuutta ja ihmiskaupan uhreiksi joutuneiden naisten, lasten ja muiden haavoittuvien ryhmien erityistarpeita, jotta asianosaiset ymmärtävät täysin, mistä on kyse tässä ilmiössä, jota he pyrkivät torjumaan, ja jotta he osaavat tunnistaa sen varhaisessa vaiheessa, ja lisättävä Europolin, Eurojustin, kansallisten viranomaisten ja kolmansien maiden välistä yhteistyötä sekä käytettävä eurooppalaista rikosrekisteritietojärjestelmää (ECRIS);

3.  kehottaa jäsenvaltioita tekemään keskenään yhteistyötä kehitettäessä ihmiskaupan uhrien tunnistamista helpottavia parempia ohjeita, joilla voidaan auttaa konsulipalveluja ja rajavartijoita tässä tehtävässä;

4.  kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota haavoittuviin ryhmiin, joihin luonnollisesti kuuluvat lapset; muistuttaa, että jäsenvaltioiden on otettava uhrin haavoittuvuutta arvioitaessa huomioon sellaiset tekijät kuin köyhyys, sukupuoli, vamma, raskaus, terveydentila, maahanmuuttajastatus ja etniseen vähemmistöön kuuluminen;

5.  katsoo, että olisi kiinnitettävä enemmän huomiota transsukupuolisten uhrien tilanteeseen, sillä he kokevat usein syrjintää, leimaamista ja väkivallalla uhkaamista sukupuoli-identiteettinsä vuoksi; katsoo, että transihmisiä olisi pidettävä haavoittuvana ryhmänä, jonka jäsenet ovat erityisen alttiita joutumaan heidän epätoivoaan hyväksikäyttävien ihmiskauppiaiden käsiin; katsoo, että tämä haavoittuvuustekijä olisi otettava huomioon, kun jäsenvaltiot suorittavat yksilöllisiä riskinarviointeja, jotta varmistetaan, että ihmiskaupan uhrit saavat asianmukaista suojelua ja huolenpitoa; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan transsukupuolisten uhrien erityispiirteitä koskevan riittävän koulutuksen virkamiehille, jotka todennäköisesti joutuvat kosketuksiin ihmiskaupan uhrien tai mahdollisten uhrien kanssa, jotta he pystyvät tunnistamaan heidät ennakoivammin ja mukauttamaan avustuspalvelut heidän tarpeisiinsa;

6.  kehottaa jäsenvaltioita torjumaan rankaisemattomuutta, kriminalisoimaan ihmiskaupan sekä varmistamaan, että siihen syyllistyvät henkilöt saatetaan oikeuden eteen ja että seuraamuksia kovennetaan; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita näin ollen ratifioimaan kaikki asiaankuuluvat kansainväliset välineet, sopimukset ja lainmukaiset velvoitteet, jotka tekevät ihmiskaupan torjunnasta tehokkaampaa, koordinoidumpaa ja johdonmukaisempaa, ihmiskaupan vastainen Euroopan neuvoston yleissopimus mukaan luettuna;

7.  kehottaa jäsenvaltioita ja hallitustenvälisiä organisaatioita varmistamaan, että niiden toimilla puututaan tekijöihin, jotka lisäävät alttiutta joutua ihmiskaupan uhriksi ja joita ovat muun muassa eriarvoisuus, köyhyys ja kaikki syrjinnän muodot;

8.  kehottaa jäsenvaltioita vauhdittamaan ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta annetun direktiivin 2011/36/EU täysimääräistä ja asianmukaista täytäntöönpanoa;

9.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön vahvat rikosoikeudelliset rangaistukset ihmiskauppaa, nykyaikaista orjuutta ja hyväksikäyttöä koskevista rikoksista; kehottaa kriminalisoimaan sellaisten palvelujen tietoisen käytön, joissa palvelun tarjoaja on ihmiskaupan uhri, mukaan lukien prostituutiotarkoituksessa harjoitettu ihmiskauppa, hyväksikäyttö prostituutiotarkoituksessa ja muut seksuaalisen hyväksikäytön muodot, pakkotyö tai pakollinen palvelu mukaan lukien kerjääminen, orjuus ja muut orjuuden kaltaiset käytännöt, orjuuden kaltaiset olot, rikollisen toiminnan hyväksikäyttö ja elinten poistaminen; panee merkille, että ihmiskauppaa koskeviin rikoksiin liittyvien syytteeseenpanojen ja tuomioiden määrä on vähäinen kansallisella tasolla;

10.  kehottaa Europolia ja kansallisia poliisivoimia antamaan entistä keskeisemmän aseman ja enemmän resursseja ihmiskauppaa helpottavien henkilöiden syytteeseenpanemiselle ja kiinnittämään erityistä huomiota sekä poliisivoimien että kansalaisten valistamiseen ihmiskaupan uusista muodoista;

11.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota kehittämään konkreettisia toimenpiteitä, joilla vähennetään naisten, tyttöjen, miesten ja poikien kysyntää prostituution alalla, pitäen tätä keskeisenä strategiana ihmiskaupan estämisessä ja vähentämisessä; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita panemaan direktiivin 2011/36/EU 18 artiklan 4 kohdan täysimääräisesti täytäntöön ja komissiota raportoimaan tuloksesta;

12.  painottaa, että seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän eri muotojen kasautuva vaikutus tekee HLBTI-ihmisistä erityisen alttiita ihmiskaupan uhriksi joutumiselle; kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan HLBTI-ihmisten ainutlaatuisiin tarpeisiin vastaamisesta; kehottaa komissiota edistämään tähän liittyvää parhaiden käytäntöjen vaihtoa;

13.  kehottaa jäsenvaltioita perustamaan puhelinnumeroita, joihin ihmiskaupan ja hyväksikäytön uhrit voivat soittaa hakeakseen apua ja neuvoja; toteaa, että tällaiset puhelinnumerot ovat osoittautuneet menestyksellisiksi muilla aloilla, joista voidaan mainita radikalisoituminen ja lapsikaappaukset;

14.  kehottaa jäsenvaltioita asettamaan oikeusapua ihmiskaupan uhrien saataville paitsi rikosoikeudenkäynneissä myös sellaisissa siviili- tai työoikeudellisissa menettelyissä tai maahanmuutto- tai turvapaikkamenettelyissä, joissa he ovat osallisina;

15.  korostaa, että pakkoavioliittoa voidaan pitää ihmiskaupan muotona, jos siihen sisältyy uhrin hyväksikäyttöä, ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ottamaan huomioon tämän ulottuvuuden; korostaa, että hyväksikäyttö voi olla seksuaalista (avioliitossa tapahtuva raiskaus, pakkoprostituutio tai pornografia) tai taloudellista (kotitaloustyö ja kerjäämään pakottaminen) ja että ihmiskaupan perimmäisenä tavoitteena voi olla pakkoavioliitto (uhri myydään puolisoksi tai hänet painostetaan avioliittoon); korostaa, että viranomaisten on vaikeaa havaita tällaista ihmiskauppaa, koska se tapahtuu yksityisesti; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan asianmukaisia pakolaispalveluja näille uhreille; kehottaa komissiota vahvistamaan tähän liittyvää parhaiden käytäntöjen vaihtoa;

16.  on huolissaan siitä, että seksuaalisiin tarkoituksiin houkuttelusta on tullut kasvava ilmiö; huomauttaa, että uhrit ovat usein emotionaalisen riippuvuuden tilassa, mikä estää tutkintatyötä, koska heitä on vaikeampi tunnistaa ihmiskaupan uhreiksi ja he usein kieltäytyvät todistamasta niitä henkilöitä vastaan, jotka heitä ovat houkutelleet; kehottaa komissiota vahvistamaan tähän liittyvää parhaiden käytäntöjen vaihtoa; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan erityisen turvakodin tällaisille uhreille ja varmistamaan, että lainvalvonta- ja oikeusviranomaiset tunnustavat heidän asemansa uhreina, erityisesti jos he ovat alaikäisiä, jotta vältytään heidän leimaamiseltaan käyttäytymisongelmien vuoksi;

17.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita vahvistamaan alueellista yhteistyötä sellaisen ihmiskaupan alalla, jonka kuljetusreitit tunnetaan, kuten reitit idästä EU:n alueelle, käyttämällä vakautusvälinettä ja ehdokasvaltioiden käynnissä olevia jatkuvia velvollisuuksia;

18.  korostaa, että monet seksuaalisen hyväksikäytön uhreista huumataan, jotta heidät saadaan pidettyä fyysisen ja psykologisen riippuvuuden tilassa; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita tarjoamaan erityistuen ohjelmia näille uhreille ja tunnustamaan tämän raskauttavaksi asianhaaraksi ihmiskaupan rikosoikeudellisissa vastatoimissa;

19.  kehottaa jäsenvaltioita ja EU:ta keräämään ja vaihtamaan ihmiskauppaa koskevia luotettavia ja yksityiskohtaisia tietoja;

20.  muistuttaa, että Euroopan unionin lainvalvontakoulutusvirastosta (CEPOL) annetussa asetuksessa 2015/2219/EU säädetään, että CEPOLin olisi koulutustoiminnassaan edistettävä perusoikeuksien, kuten rikoksen uhrien oikeuksien, tuen ja suojelun, mukaan lukien sukupuoleen perustuvan väkivallan uhrien oikeuksien turvaaminen, yleistä kunnioittamista ja ymmärtämistä lainvalvonnassa; korostaa näiden säännösten merkitystä ihmiskaupan yhteydessä, kun otetaan huomioon uhrien haavoittuvuus, ja kehottaa CEPOLia ottamaan tämän ulottuvuuden täysin huomioon kaiken uuden koulutuksen suunnittelussa;

21.  kehottaa jäsenvaltioita torjumaan ihmiskauppaa tiukentamalla niiden henkilöiden valvontaa, jotka käyttävät internetiä ja sosiaalisia verkostoja henkilöiden rekrytoimiseen ja hyväksikäyttämiseen;

22.  panee merkille, että direktiivissä 2011/36/EU kielletään ihmiskaupan uhrien kriminalisointi; kehottaa jäsenvaltioita, ottaen huomioon ihmiskaupan luonteen, joka voi olla rajatylittävää ja EU:n sisäistä, panemaan ihmiskaupan uhrien suojelua ja tukemista koskevat direktiivin 2011/36/EU 11–17 artiklat täysimääräisesti täytäntöön (erityisesti lisäämällä uhreille tarkoitettujen turvakotien määrää ja vahvistamalla ohjelmia, joilla uhreja autetaan integroitumaan yhteiskuntaan), sekä panemaan täysimääräisesti täytäntöön rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin 2012/29/EU, jotta varmistetaan johdonmukaisuus ja ihmiskaupan uhrien asianmukainen auttaminen ja tukeminen, mukaan luettuna oikeus oleskella sen jäsenvaltion alueella ja päästä sen jäsenvaltion työmarkkinoille, jossa uhri on ollut kaupan kohteena; korostaa, että näiden säännösten ehtona ei saisi olla, että uhrit tekevät kanteluita tai yhteistyötä rikostutkinnoissa; kehottaa komissiota vahvistamaan uhrien suojeluun liittyvien parhaiden käytäntöjen vaihtoa;

23.  kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan kriittisesti sitä, miten pakolaisten rekisteröinti sekä asiaankuuluvat palvelut ja hoitorakenteet on hoidettu, koska pakolaiset, ja erityisesti ilman huoltajaa olevat alaikäiset, ovat erittäin alttiita joutumaan rikollisryhmien hyväksikäyttämiksi ja sitten ihmiskaupan uhreiksi;

24.  muistuttaa, että Europolin mukaan noin 10 000 ilman huoltajaa olevaa lasta on kadonnut saavuttuaan EU:hun vuonna 2015 ja että heistä on saattanut tulla ihmiskaupan uhreja ja he ovat saattaneet joutua alttiiksi kaikenlaiselle riistolle ja hyväksikäytölle; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön turvapaikkapaketin ja rekisteröimään lapset heidän saapuessaan, jotta varmistetaan, että heidät otetaan mukaan lastensuojelujärjestelmiin; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään tietojenvaihtoa, jotta maahanmuuttajalapsia voidaan suojella paremmin Euroopassa;

25.  kehottaa jäsenvaltioita tehokkaasti takaamaan uhrien oikeudet, erityisesti tarjoamalla heille mahdollisuudet saada oikeusapua, oikeudellista neuvontaa ja edustusta, psykologista tukea ja lääketieteellistä apua, tietoja heidän oikeuksistaan apuun ja terveydenhuoltoon, mukaan luettuna seksuaalisen hyväksikäytön uhrien oikeus aborttiin, tietoja heidän oikeuksistaan saada oikeussuoja ja lakimiehen palveluja sekä mahdollisista korvauksista ja mahdollisuudesta päästä todistajansuojeluohjelmiin; panee merkille, että direktiivissä 2012/29/EU säädetään rikosten uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevat vähimmäisvaatimukset ja että direktiivin 2011/36/EU täytäntöönpanoa olisi analysoitava direktiivin 2012/29/EU säännösten pohjalta; katsoo, että voidaan myös ottaa käyttöön erityistoimia uhrien suojelemiseksi siltä, että he joutuvat uudelleen uhreiksi ja traumatisoituvat entisestään tutkinnan ja oikeudenkäynnin aikana;

26.  korostaa, että ihmiskaupan tehokkaan torjunnan kannalta ratkaisevan tärkeää on ennaltaehkäisy asianmukaisia toimia toteuttamalla, joita ovat esimerkiksi koulutus, jolla pyritään hillitsemään ja vähentämään kysyntää, sekä muun muassa nykyaikaista orjuutta koskevat tiedotus- ja valistuskampanjat ja tutkimus- ja koulutusohjelmat, joiden tarkoituksena on vähentää henkilöiden riskiä joutua ihmiskaupan uhreiksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita näin ollen toteuttamaan kohdennettuja toimia kysynnän hillitsemiseksi ihmiskaupan alalla; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kovemmat rangaistukset, joita määrätään niille lukuisille työnantajille ja vuokranantajille, jotka mahdollistavat ihmiskaupan käyttämällä ihmisiä edelleen hyväkseen; pyytää jäsenvaltioita ja lainvalvontaviranomaisia myös vahvistamaan yhteistyötään työsuojelutarkastajien, sosiaalialan tarkastajien, terveys- ja turvallisuustarkastajien sekä kalastustarkastajien kanssa;

27.  kehottaa komissiota arvioimaan jäsenvaltioiden ja Europolin välisen, ihmiskaupan torjuntaa koskevan yhteistyön tehokkuutta; korostaa, että on tärkeää, että tietoja vaihdetaan järjestelmällisesti ja että kaikki jäsenvaltiot toimittavat tietoja tähän tarkoitukseen käytettäviin eurooppalaisiin tietokantoihin, mukaan luettuna Europolin tietokannat Focal Point Phoenix ja Focal Point Twins; korostaa, että raja- ja rannikkovartijoiden on saatava käyttää Europolin tietokantoja;

28.  kehottaa komissiota tutkimaan edelleen direktiivin 2011/36/EU pohjalta internetin, sosiaalisten verkostojen ja uuden teknologian roolia ihmiskaupassa, erityisesti pornografiasivustoilla tapahtuvan seksuaalisen hyväksikäytön ja seksinäytöksiä verkossa tarjoavien sivustojen osalta;

29.  kehottaa Europolia ja jäsenvaltioita vahvistamaan toimiaan värvääjiä vastaan, tapahtuipa tämä ennakoivan lähestymistavan avulla tai uhrin antaman todistajanlausunnon pohjalta direktiivin 2011/36/EU 9 artiklan mukaisesti; korostaa, että värvääjät käyttävät useita erilaisia kanavia, mukaan luettuna sosiaaliset verkostot ja internetsivustot (verkossa toimivat värväystoimistot); kehottaa komissiota laajentamaan Europolin EU:n internetsisällöstä ilmoittamista käsittelevän yksikön (EU IRU) toimivaltuuksia ihmiskaupan torjumisessa;

30.  kehottaa komissiota kehittämään erityiskumppanuuden tärkeimpien internetyritysten kanssa ja huolehtimaan asianmukaisesti tiedottamisesta Euroopan parlamentille;

31.  kehottaa panemaan direktiivin 2011/36/EU 8 artiklan paremmin täytäntöön ja seuraaman sen noudattamista, jotta voidaan varmistaa uhrin syytämättä jättäminen tai tälle määrättyjen seuraamusten tai rangaistusten soveltamatta jättäminen, ja korostaa, että tähän sisältyvät seuraamusten tai rangaistusten soveltamatta jättäminen prostituution tapauksessa ja rankaisematta jättäminen tapauksissa, joissa henkilö tulee luvattomasti kauttakulku- tai määränpäämaahan tai oleskelee näissä laittomasti;

32.  painottaa, että on tärkeää "seurata rahavirtaa" keskeisenä strategiana ihmiskaupasta hyötyvien järjestäytyneiden rikollisverkostojen tutkinnassa ja syytteeseenpanossa, ja kehottaa Europolia ja Eurojustia vahvistamaan valmiuksiaan ihmiskaupan torjunnan alalla; kehottaa jäsenvaltioita tekemään tiivistä yhteistyötä Europolin kanssa ja keskenään tutkiakseen ihmiskauppatapauksiin liittyviä rahoitusnäkökohtia ja rahanpesua; korostaa, että jäsenvaltioiden olisi tehostettava yhteistyötään ihmiskauppaan osallistuvien varojen jäädyttämiseksi ja takavarikoimiseksi, sillä tämä voisi olla tehokas keino muuttaa ihmiskauppa liiketoiminnasta, jossa riski on pieni ja voitto suuri, liiketoiminnaksi, jossa riski on suuri ja voitto pieni; kehottaa jäsenvaltioita tässä yhteydessä käyttämään tehokkaammin kaikkia käytettävissä olevia nykyisiä välineitä, kuten tuomioistuinten tuomioiden vastavuoroista tunnustamista, yhteisiä tutkintaryhmiä ja eurooppalaista tutkintamääräystä; katsoo, että ihmiskauppaa koskevista rikoksista tuomittujen henkilöiden takavarikoidut varat olisi käytettävä ihmiskaupan uhrien tukemiseen ja heille maksettavien korvausten kattamiseen; panee lisäksi merkille, että ihmiskaupasta ja ihmisten hyväksikäytöstä saaduilla suunnattomilla varoilla rahoitetaan muunlaisia vakavan rikollisuuden muotoja;

33.  katsoo, että direktiivin 2011/36/EU 11 artiklan 5 kohtaa olisi laajennettava siten, että otetaan käyttöön tulevaa integroitumista koskeva apu (kielen opiskelu, tutustuminen kulttuuriin ja yhteisöön jne.), kun uhrien olosuhteet mahdollistavat heille oleskeluluvan anomisen;

34.  katsoo, että jäsenvaltioiden on vahvistettava poliisiyhteistyötään ja oikeudellista yhteistyötään erityisesti Europolin ja Eurojustin kautta, mukaan luettuna tietojenvaihto ja internetin kautta tapahtuvan ihmiskauppaan värväämisen torjuminen;

35.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan viipymättä täytäntöön direktiivin 2011/36/EU sekä kaikki muut merkitykselliset ihmiskauppaa koskevat oikeudelliset kehykset; kehottaa komissiota ryhtymään oikeustoimiin velvoitteitaan laiminlyöviä jäsenvaltioita vastaan;

36.  korostaa, että kansalaisjärjestöjä ja henkilöitä, jotka tekevät työtä ihmiskaupan uhrien suojelemiseksi ja auttamiseksi, ei pitäisi asettaa vastuuseen mistään rikoksesta;

37.  kehottaa jäsenvaltioita antamaan kansalaisilleen ihmiskauppaa ja uhrien tunnistamista koskevaa koulutusta tiedotuskampanjoiden avulla; kehottaa jäsenvaltioita ja EU:ta kohdentamaan rahoitusta kansalaisjärjestöille, jotka tukevat ihmiskaupan uhreja;

38.  kehottaa komissiota selvittämään, millä tavoin erilaiset kansallisessa lainsäädännössä omaksutut prostituutiota koskevat lähestymistavat vaikuttavat ihmiskauppaan;

39.  kehottaa EU:ta kiinnittämään huomiota uusiin ihmiskaupan ja ihmisten hyväksikäytön muotoihin ja tekemään ne näkyviksi, mukaan luettuna hyväksikäyttö lisääntymistarkoituksiin ja vastasyntyneillä lapsilla käytävä kauppa;

40.  kehottaa yhtenäiseen lähestymistapaan syytteeseenpanossa ihmiskauppaa koskevista rikoksista ja kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan tutkintaa ja syytteeseenpanoa; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita lisäämään rajatylittävää yhteistyötään ja yhteistyötä asiaankuuluvien EU:n virastojen kanssa;

41.  kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään palautuskiellon periaatteen ihmiskaupan torjumista koskeviin direktiiveihin, kuten on tehty ihmiskauppaa koskevassa YK:n pöytäkirjassa ja Euroopan neuvoston yleissopimuksessa ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta ja noudattaen velvoitteita, joita valtioilla on kansainvälisen pakolaisoikeuden ja kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön nojalla;

42.  palauttaa mieliin, että alan toimijoiden ja viranomaisten kouluttaminen on keskeisen tärkeää, jotta voidaan tunnistaa varhaisessa vaiheessa mahdolliset uhrit ja ehkäistä rikokset; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita soveltamaan täysimääräisesti direktiivin 2011/36/EU 18 artiklan 3 kohtaa sekä jakamaan parhaita käytäntöjä;

43.  kehottaa komissiota arvioimaan tarvetta tarkistaa tulevan Euroopan syyttäjänviraston toimeksiantoa siten, että siihen sisällytetään virastolle, kun se on perustettu, valtuudet puuttua ihmiskauppaan;

44.  kehottaa EU:ta tarjoamaan Eurostatin välityksellä ihmiskaupan uhrien lukumääriä koskevia arvioita, joissa otetaan huomioon sekä rekisteröidyt uhrit että muut uhrit, noudattaen yleistä mallia, jota järjestöt, kuten Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö (IOM), YK:n huume- ja rikosjärjestö (UNODC) ja Kansainvälinen työjärjestö (ILO) käyttävät;

45.  kehottaa vahvistamaan yhteistyötä verkkovälitteisillä foorumeilla hankkeissa, joiden tarkoitus on valistaa internetin tai sosiaalisten verkostojen kautta tapahtuvan kohteeksi joutumisen ja värvätyksi tulemisen riskeistä;

46.  katsoo, että maahanmuuttajat ja varsinkin lapset ovat erityisen alttiita joutumaan ihmiskaupan uhreiksi; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään yhteistyötä myös järjestelykeskuksissa, jotta voitaisiin tunnistaa mahdolliset uhrit ja torjua ihmiskaupan ja salakuljetuksen harjoittajat; palauttaa tässä yhteydessä mieliin, että jäsenvaltioilla on velvollisuus kiinnittää erityistä huomiota ihmiskaupan lapsiuhreihin, mukaan luettuna ilman huoltajaa kolmansista maista tulevat alaikäiset, ja tarjota lapsille erityistä suojelua rikosoikeudenkäyntien yhteydessä ja että lapsen etua on aina pidettävä ensisijaisena (13, 14, 15 ja 16 artikla);

47.  kannustaa EU:ta ja jäsenvaltioita tekemään tutkimuksia ihmiskaupan uusimmista suuntauksista ja muodoista, mukaan luettuna siitä, millä tavoin nykyinen muuttoliikekriisi voi vaikuttaa ihmiskauppaan, jotta uusiin kehityssuuntauksiin voidaan puuttua riittävillä ja kohdennetuilla toimilla;

48.  katsoo, että turvalliset ja lailliset kanavat saapua EU:hun vähentäisivät ihmiskauppaa ja alttiutta joutua sen uhriksi;

49.  arvostaa EU:n ihmiskaupan torjunnan koordinaattorin, joka on vastuussa koordinoinnin parantamisesta ja toiminnan yhtenäisyydestä EU:n toimielinten, EU:n virastojen, jäsenvaltioiden ja kansainvälisten toimijoiden välillä sekä nykyisten ja uusien EU:n toimintalinjojen kehittämisestä ihmiskaupan torjumiseksi, tekemää työtä; katsoo kuitenkin, että ihmiskaupan torjumiseksi toteutettavien EU:n toimien tehostamiseksi EU:n ihmiskaupan torjunnan koordinaattorin valtuuksia voitaisiin laajentaa.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

7.4.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

31

1

18

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Jan Philipp Albrecht, Malin Björk, Michał Boni, Caterina Chinnici, Rachida Dati, Cornelia Ernst, Laura Ferrara, Monika Flašíková Beňová, Kinga Gál, Sylvie Guillaume, Jussi Halla-aho, Monika Hohlmeier, Sophia in ‘t Veld, Eva Joly, Sylvia-Yvonne Kaufmann, Timothy Kirkhope, Barbara Kudrycka, Kashetu Kyenge, Juan Fernando López Aguilar, Monica Macovei, Claude Moraes, Péter Niedermüller, Judith Sargentini, Birgit Sippel, Branislav Škripek, Csaba Sógor, Traian Ungureanu, Kristina Winberg, Tomáš Zdechovský

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Laura Agea, Carlos Coelho, Pál Csáky, Miriam Dalli, Daniel Dalton, Gérard Deprez, Anna Hedh, Jean Lambert, Jeroen Lenaers, Andrejs Mamikins, Morten Helveg Petersen, Emil Radev, Barbara Spinelli, Jaromír Štětina, Elissavet Vozemberg-Vrionidi

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Petras Auštrevičius, Herbert Dorfmann, José Inácio Faria, Eugen Freund, David McAllister, Marita Ulvskog

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

7.4.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

31

1

18

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Jan Philipp Albrecht, Malin Björk, Michał Boni, Caterina Chinnici, Rachida Dati, Cornelia Ernst, Laura Ferrara, Monika Flašíková Beňová, Kinga Gál, Sylvie Guillaume, Jussi Halla-aho, Monika Hohlmeier, Sophia in ‘t Veld, Eva Joly, Sylvia-Yvonne Kaufmann, Timothy Kirkhope, Barbara Kudrycka, Kashetu Kyenge, Juan Fernando López Aguilar, Monica Macovei, Claude Moraes, Péter Niedermüller, Judith Sargentini, Birgit Sippel, Branislav Škripek, Csaba Sógor, Traian Ungureanu, Kristina Winberg, Tomáš Zdechovský

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Laura Agea, Carlos Coelho, Pál Csáky, Miriam Dalli, Daniel Dalton, Gérard Deprez, Anna Hedh, Jean Lambert, Jeroen Lenaers, Andrejs Mamikins, Morten Helveg Petersen, Emil Radev, Barbara Spinelli, Jaromír Štětina, Elissavet Vozemberg-Vrionidi

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Petras Auštrevičius, Herbert Dorfmann, José Inácio Faria, Eugen Freund, David McAllister, Marita Ulvskog

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

19.4.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

26

0

6

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Maria Arena, Catherine Bearder, Beatriz Becerra Basterrechea, Malin Björk, Vilija Blinkevičiūtė, Anna Maria Corazza Bildt, Viorica Dăncilă, Iratxe García Pérez, Anna Hedh, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Elisabeth Köstinger, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Angelika Mlinar, Maria Noichl, Marijana Petir, Pina Picierno, João Pimenta Lopes, Terry Reintke, Jordi Sebastià, Michaela Šojdrová, Ernest Urtasun, Elissavet Vozemberg-Vrionidi, Jadwiga Wiśniewska, Anna Záborská, Jana Žitňanská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Rosa Estaràs Ferragut, Kostadinka Kuneva, Constance Le Grip, Evelyn Regner, Marc Tarabella

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Julia Reid, Marco Zanni

(1)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0070.

(2)

EUVL L 319, 4.12.2015, s. 1.

(3)

EUVL L 315, 14.11.2012, s. 57.

(4)

EUVL L 101, 15.4.2011, s. 1.

(5)

EUVL L 168, 30.6.2009, s. 24.

(6)

EUVL L 348, 24.12.2008, s. 98.

(7)

EUVL L 261, 6.8.2004, s. 19.

(8)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0126.

(9)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0162.

(10)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0218.

(11)

ILO:n arvio, 2014, "Profits and poverty the economics of forced labour" -tutkimus.

(12)

Eurostatin raportti ”Trafficking in Human beings” (Ihmiskauppa), vuoden 2015 painos.

(13)

Sama kuin edellä, Eurostatin raportti.

(14)

Sama kuin edellä, Eurostatin raportti.

(15)

3 Europol, tilanneraportti ihmiskaupasta Euroopan unionissa (helmikuu 2016).

(16)

Sama kuin edellä, Eurostatin raportti.

(17)

Eurostatin raportti 2015.

(18)

”Mid-term report on the implementation of the EU strategy towards the eradication of trafficking in human beings” SWD(2014)0318, s. 9.

(19)

https://ec.europa.eu/anti-trafficking/publications/handbook-consular-and-diplomatic-staff-how-assist-and-protect-victims-human-trafficking_en.

Oikeudellinen huomautus