Menettely : 2015/2277(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0169/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0169/2016

Keskustelut :

PV 06/06/2016 - 14
CRE 06/06/2016 - 14

Äänestykset :

PV 07/06/2016 - 5.10
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0247

MIETINTÖ     
PDF 585kWORD 199k
3.5.2016
PE 576.686v02-00 A8-0169/2016

uudesta kumppanuudesta elintarviketurvan ja ravitsemuksen parantamiseksi

(2015/2277(INI))

Kehitysvaliokunta

Esittelijä: Maria Heubuch

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 MAATALOUDEN JA MAASEUDUN KEHITTÄMISEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

uudesta kumppanuudesta elintarviketurvan ja ravitsemuksen parantamiseksi

(2015/2277(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen huippukokouksen ja sen päätösasiakirjan ”Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development”, jonka YK:n yleiskokous hyväksyi 25. syyskuuta 2015 sekä erityisesti asiakirjassa vahvistettuihin kestävän kehityksen tavoitteisiin kuuluvan tavoitteen 2, jonka mukaisesti poistetaan nälkä, saavutetaan ruokaturva, parannetaan ravitsemusta ja edistetään kestävää maataloutta(1),

–  ottaa huomioon YK:n ilmastonmuutoskonventin sopimuspuolten 12. joulukuuta 2015 hyväksymän Pariisin sopimuksen(2),

–  ottaa huomioon Afrikan maatalouden kokonaisvaltaisen kehittämisohjelman (CAADP), josta Afrikan unioni (AU) sopi vuonna 2002(3),

–  ottaa huomioon Maputossa (Mosambik) vuonna 2003 järjestetyn Afrikan unionin valtionpäämiesten huippukokouksen, jossa AU-maiden hallitukset sopivat investoivansa yli 10 prosenttia kansallisten budjettiensa kokonaismäärärahoista maatalousalaan(4),

–  ottaa huomioon heinäkuussa 2012 pidetyn Afrikan unionin valtion- ja hallitusten päämiesten kokouksen, jossa vuosi 2014 nimettiin Afrikan maatalouden ja ruokaturvan vuodeksi(5)CAADP:n hyväksymisen kymmenennen vuosipäivän kunniaksi,

–  ottaa huomioon 27. kesäkuuta 2014 Malabossa (Päiväntasaajan Guinea) järjestetyssä Afrikan unionin valtionpäämiesten huippukokouksessa hyväksytyn julistuksen ”Accelerated Agricultural Growth and Transformation for Shared Prosperity and Improved Livelihoods”, jossa AU-maiden hallitukset vahvistivat sitoumuksensa osoittaa vähintään 10 prosenttia julkisista menoista maatalouteen(6),

–  ottaa huomioon G8-maiden vuonna 2009 hyväksymän Aquilan elintarviketurva-aloitteen(7),

–  ottaa huomioon maataloudesta, maasta ja karjasta vastaavien ministerien Afrikan unionin yhteiskonferenssissa Addis Abebassa (Etiopia)(8)huhtikuussa 2009 hyväksymät Afrikan maapolitiikkaa koskevat puitteet ja ohjeet sekä Afrikan unionin valtionpäämiesten Sirtessä (Libya) heinäkuussa 2009 järjestetyssä huippukokouksessa hyväksymän julistuksen ”Land Issues and Challenges in Africa”(9) , jossa vaadittiin puitteiden ja ohjeiden tehokasta täytäntöönpanoa,

–  ottaa huomioon laajamittaisia maa-alueinvestointeja Afrikassa koskevat perusperiaatteet, jotka hyväksyttiin maataloudesta, maaseudun kehittämisestä, kalatalous- ja vesiviljelyalasta vastaavien ministerien yhteiskonferenssissa Addis Abebassa 1. ja 2. toukokuuta 2014(10),

–  ottaa huomioon Afrikan unionin kansalaisyhteiskunnan järjestöjen toukokuussa 2013 antaman julistuksen ”Modernising African agriculture – Who benefits?” (11),

–  ottaa huomioon Länsi-Afrikan pienviljelijöiden järjestön 13. maaliskuuta 2014 antaman Djiminin julistuksen(12),

–  ottaa huomioon FAO:n vapaaehtoisesti noudatettavan ohjeiston, joka koskee riittävän ravinnon saantia koskevan oikeuden asteittaisen toteuttamisen tukemista kansallisen elintarviketurvan yhteydessä(13),

–  ottaa huomioon vuonna 2009 laaditun maataloustieteen ja -tekniikan kehitystä koskevan kansainvälisen arvioinnin (IAASTD) raportin ”Agriculture at a crossroads”(14),

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen(15),

–  ottaa huomioon vuonna 1979 tehdyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen(16),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan vuodelta 1987(17),

–  ottaa huomioon vuonna 2007 annetun alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan YK:n julistuksen(18),

–  ottaa huomioon YK:n perusperiaatteet ja suuntaviivat kehitykseen perustuvista häädöistä ja pakkosiirroista vuodelta 2007(19),

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston hyväksymät yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n ohjaavat periaatteet vuodelta 2011(20) sekä vuonna 2011 päivitetyt OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille(21),

–  ottaa huomioon kehitystä edistävää tehokasta yhteistyötä koskevan Busanin kumppanuuden vuodelta 2011(22),

–  ottaa huomioon maanomistuksen, kalastuksen ja metsien vastuullista hallintaa koskevat vapaaehtoiset suuntaviivat vuodelta 2012(23),

–  ottaa huomioon uusien kasvilajikkeiden suojaamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuodelta 1991 (UPOV-yleissopimus)(24),

–  ottaa huomioon elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroja koskevan kansainvälisen sopimuksen vuodelta 2001(25),

–  ottaa huomioon biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen vuodelta 1992 sekä siihen liittyvät Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjan vuodelta 2000 ja geenivarojen saantia ja saatavuutta sekä niiden käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaista ja tasapuolista jakoa koskevan Nagoyan pöytäkirjan vuodelta 2010(26),

–  ottaa huomioon bioturvallisuutta koskevan Afrikan mallilain(27),

–  ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2012 annetun ranskankielisten maiden järjestön parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman elintarvikeomavaraisuuden varmistavasta maankäyttölainsäädännöstä(28),

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2013 annetun Addis Abebassa pidetyn AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen päätöslauselman laiduntamisen sosiaalisista ja ympäristöön kohdistuvista vaikutuksista(29),

–  ottaa huomioon 31. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”EU:n poliittinen toimintakehys kehitysmaiden auttamiseksi selviämään elintarviketurvaan liittyvistä haasteista”(30) sekä 10. toukokuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät poliittisesta toimintakehyksestä(31),

–  ottaa huomioon 28. toukokuuta 2013 annetut neuvoston päätelmät elintarvike- ja ravitsemusturvasta ulkoisessa avussa(32),

–  ottaa huomioon komission heinäkuussa 2014 julkaiseman ravitsemusta koskevan toimintasuunnitelman(33),

–  ottaa huomioon 27. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman kehitysmaiden elintarviketurvaa koskevasta poliittisesta toimintakehyksestä(34),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman EU:n kehitysmaiden selviytymiskyvyn kehittämisestä ja katastrofiriskin vähentämisestä(35),

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman omistusoikeuksien, kiinteistönomistuksen ja vaurauden luomisen merkityksestä köyhyyden poistamisessa ja kestävän kehityksen edistämisessä kehitysmaissa(36),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman Tansaniasta ja erityisesti maananastusta koskevasta ongelmasta(37),

–  ottaa huomioon globaalista lähentymisestä maa- ja vesikiistoissa maaliskuussa 2015 Tunisissa pidetyssä maailman sosiaalifoorumissa annetun julistuksen ”Declaration of the Global Convergence of Land and Water Struggles”(38),

–  ottaa huomioon 30. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Milanon maailmannäyttely 2015: Planeetalle ravintoa, elämälle energiaa”(39),

–  ottaa huomioon Afrikan unionin kansalaisyhteiskunnan vaatimukset sisällyttää ruokasuvereniteetti ja oikeus ruokaan Saksan G7-kokouksen esityslistalle kesäkuussa 2015(40),

–  ottaa huomioon Milanon peruskirjan (41), joka esiteltiin vuoden 2015 maailmannäyttelyssä teemalla ”planeetalle ravintoa, elämälle energiaa” ja jonka yli miljoona valtion- ja hallituksenpäämiestä ja kansalaista allekirjoitti ja jossa vaaditaan jokaista kansalaista, yhdistystä, yritystä sekä kansallista ja kansainvälistä elintä kantamaan vastuu ja takaamaan tuleville sukupolville, että ne voivat hyödyntää oikeuttaan ravintoon, ja jossa asetetaan sitovia velvoitteita, joilla taataan maailmanlaajuinen oikeus ruokaan,

–  ottaa huomioon, että YK:n Maailman ruokaturvakomitea on tarkoituksenmukainen foorumi sopia kansainvälisesti poliittisista suuntaviivoista ja että kaikilla kyseisillä osapuolilla on sananvaltaa tässä foorumissa,

–  ottaa huomioon Milanossa 15. lokakuuta 2015 allekirjoitetun elintarvikepolitiikkaa koskevan kaupunkien sopimuksen(42) , jonka allekirjoitti 113 maailman kaupunkia ja joka luovutettiin YK:n pääsihteerille Ban Ki-moonille, ja toteaa, että sopimus on osoitus kaupunkien keskeisestä roolista elintarvikepolitiikan laatimisessa,

–  ottaa huomioon 21. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman Etiopian tilanteesta(43),

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan 1. joulukuuta 2015 järjestämän julkisen kuulemisen Afrikan elintarviketurvan ja ravitsemuksen parantamiseen tähtäävästä uudesta kumppanuudesta (New Alliance for Food and Nutrition Security, NAFSN)(44),

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan teettämän, Afrikan elintarviketurvaa ja ravitsemusta käsittelevän professori Olivier de Schutterin tutkimuksen ”New Alliance for Food and Nutrition Security in Africa”, jonka ulkoasioiden pääosasto julkaisi marraskuussa 2015(45),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon (A8-0169/2016),

A.  panee merkille, että Afrikan elintarviketurvan ja ravitsemuksen parantamiseen tähtäävän uuden kumppanuuden (NAFSN) tavoitteena on parantaa elintarviketurvaa ja ravitsemusta, jotta voidaan auttaa 50:tä miljoonaa Saharan eteläpuolisen Afrikan asukasta pääsemään köyhyydestä vuoteen 2020 mennessä; panee merkille, että kumppanuuteen osallistuvat maat ovat neuvotelleet maakohtaisia yhteistyökehyksiä, joissa vahvistetaan sitoumuksia yksityisten sijoitusten edistämiseksi maatalousalalla Afrikassa;

B.  toteaa, että pienimuotoiseen maatalouteen tehtyjä investointeja on laiminlyöty viimeksi kuluneiden 30 vuoden ajan Afrikassa samaan aikaan, kun alhaisen tulotason maiden riippuvuus elintarviketuonnista on kasvanut huomattavasti ja saattanut ne haavoittuvaan asemaan kansainvälisten markkinoiden hintavaihteluiden yhteydessä;

C.  toteaa, että suurissa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksissa on se vaara, että ne saattavat luoda suurille maatalousyrityksille hallitsevan aseman Afrikan maataloudessa ja syrjäyttää paikalliset yritykset;

D.  toteaa, että NAFSN:n puitteissa tehtyjen yksityisten investointien kohteena on ollut yli 8,2 miljoonaa pientilallista ja ne ovat luoneet yli 21 000 työpaikkaa, joista yli puolet naisille;

E.  toteaa, että vuoden 2008 elintarvikekriisin ansiosta tunnustettiin yleisesti tarve tukea pientilojen elintarviketuotantoa kotimaisille markkinoille;

F.  toteaa, että rakennesopeutusohjelmien käynnistäminen 1980-luvun alussa edisti osaltaan vientijohtoisen maatalouden kehitystä, ja toteaa, että tässä etusija annettiin globaaleille markkinoille myytävien satojen tuotannon lisäämiselle; toteaa, että tällainen valinta suosi laajamittaisia, pääomavaltaisia ja mekaanisia tuotantomuotoja, kun taas pienimuotoista maataloutta vastaavasti laiminlyötiin;

G.  toteaa, että kansainväliset markkinat ovat tulevaisuudessa epävakaammat; katsoo, että maiden ei pitäisi ottaa sitä riskiä, että ne ovat liian riippuvaisia tuonnista, vaan niiden pitäisi investoida ensisijaisesti kotimaiseen elintarviketuotantoon selviytymiskyvyn kehittämiseksi;

H.  ottaa huomioon, että perheviljelijöiden ja pientilallisten on oltava NASFN:n ytimessä;

I.  toteaa, että kehitysmaiden elintarviketurva riippuu pitkälti luonnonvarojen kestävästä käytöstä;

J.  toteaa, että niin kutsuttujen kasvukeskusten tarkoituksena on houkutella kansainvälisiä sijoittajia antamalla maata suurten yksityisten yritysten käyttöön, ja katsoo, että tämä ei saa tapahtua perheviljelijöiden kustannuksella;

K.  toteaa, että NASFN:n sopimukset eivät sisällä nälkää ja aliravitsemusta koskevia käytännön indikaattoreita;

L.  toteaa, että perheviljelijät ja pientilalliset ovat osoittaneet pystyvänsä monipuolistamaan tuotantoa ja lisäämään elintarvikkeiden tuotantoa kestävästi agroekologisten menetelmien avulla;

M.  panee merkille, että yhden lajin viljeleminen lisää riippuvuutta kemiallisista lannoitteista ja torjunta-aineista, johtaa mittavaan maaperän huononemiseen ja edistää ilmastonmuutosta;

N.  toteaa, että maatalous muodostaa vähintään 14 prosenttia vuosittaisista kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä lähinnä typpilannoitteiden käytöstä johtuen;

O.  ottaa huomioon, että on olemassa erilaisia maanomistuksen muotoja (tapaoikeuteen perustuva, julkinen ja yksityinen), mutta NAFSN:ssä viitataan lähes yksinomaan maanomistusoikeuksien jakamiseen, kun puhutaan maanomistusoikeuksista;

P.  ottaa huomioon, että vuonna 2050 maailman asukkaista 70 prosenttia elää suurkaupungeissa ja ravinto tulee olemaan yhä enenevässä määrin globaalia ja paikallista vastausta edellyttävä kysymys;

Q.  panee merkille, että maanomistusoikeuksien jakaminen ei yksin suojaa maan pakkolunastukselta ja uudelleenjaolta;

R.  toteaa, että sukupuoli on erittäin tärkeä maatalousinvestointien ulottuvuus Afrikassa; toteaa, että maaseudun naisia on syrjitty pitkään monien tuottavien resurssien, kuten maan, luoton, tuotantopanosten ja palvelujen saatavuuden suhteen;

S.  toteaa, että viime aikoihin saakka tuen antamisessa maataloudelle on keskitytty miesten viljelemiin vientiin tarkoitettuihin kasveihin ja jätetty naiset pitkälti vastaamaan perheen elättämiseen tarkoitetun ruoan tuotantoon liittyvistä tehtävistä;

T.  toteaa, että FAO:n arvioiden mukaan noin 75 prosenttia kasvigeenidiversiteetistä on menetetty maailmanlaajuisesti; toteaa, että laajamittainen geenieroosio lisää haavoittuvuuttamme ilmastonmuutosta ja uusien tuholaisten ja tautien esiintymistä vastaan;

U.  toteaa, että siementen valvonta, omistaminen ja edullisuus ovat ratkaisevan tärkeitä köyhien viljelijöiden selviytymiskyvylle elintarviketurvan yhteydessä;

V.  katsoo, että viljelijöiden oikeus lisätä, käyttää, vaihtaa ja myydä omia siemeniään olisi suojattava;

W.  toteaa, että Afrikan ravintoepäkohtien parantaminen on keskeistä kestävän kehityksen agendan kannalta; toteaa, että huono ravinto johtuu joukosta toisiinsa vaikuttavia prosesseja, jotka liittyvät muiden muassa terveydenhuoltoon, koulutukseen, sanitaatioon ja hygieniaan, resurssien saantiin sekä naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen;

X.  ottaa huomioon, että maiden yhteistyöjärjestelmän yhteydessä annetuilla siemenalan sääntelyuudistuksia koskevilla sitoumuksilla pyritään vahvistamaan kasvinjalostajien oikeuksia viljelijöiden nykyisten siemenjärjestelmien kustannuksella, joiden varassa köyhimmät viljelijät vielä pitkälti ovat;

Investoiminen Afrikan maatalouteen ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen

1.  panee merkille, että useissa maakohtaisissa yhteistyökehyksissä keskitytään kehittämään erityisiä talousalueita ja pyritään maksimoimaan investoinnit toteuttamalla aloitteita, jotka ulottuvat tie- ja energiainfrastruktuurista vero-, tulli- tai maanomistusjärjestelmiin; korostaa myös tarvetta varmistaa keskittyminen vedensaannin parantamiseen, ravitsemuskasvatuksen lisäämiseen ja parhaan käytännön strategioiden jakamiseen sekä parantaa niitä;

2.  panee merkille, että maatalouteen tehtäviä investointeja koskevissa politiikoissa keskitytään enimmäkseen mittaviin maahankintoihin ja vientiin suuntautuneeseen maatalouteen, joka on yleensä erillään paikallistaloudesta; panee merkille, että kattavan kastelun kehittäminen NAFSN:n kohdennetuille maantieteellisille investointialueille saattaa vähentää muiden käyttäjien, kuten pienviljelijöiden tai paimentolaisten, vedensaantia; korostaa, että näissä olosuhteissa erittäin suurikokoisten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien mahdollisuuksia myötävaikuttaa köyhyyden vähentämiseen ja ruokaturvan edistämiseen on arvioitava kriittisesti ja parannettava; korostaa, että maatalouteen tehtäviä investointeja koskevien politiikkojen olisi liityttävä paikallisen talouden kehittämiseen ja tuettava sitä, pientilalliset ja perheviljely mukaan luettuina; muistuttaa, että FAO:n maanomistusta koskevissa suuntaviivoissa suositellaan maan saatavuuden varmistamista, jotta perheet voivat tuottaa ravintoa kotitalouskäyttöön ja lisätä kotitalouden tuloja; korostaa tarvetta perustaa laajamittaiset maa-alueinvestoinnit näihin suuntaviivoihin, jotta taataan pientilallisten ja paikallisyhteisöjen maan saatavuus, edistetään paikallisia pk-yritysinvestointeja ja varmistetaan, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet edistävät osaltaan elintarviketurvaa ja vähentävät köyhyyttä ja epätasa-arvoa;

3.  korostaa, että kaikkia sidosryhmiä ei ole otettu mukaan yhteistyöjärjestelmän päätöksentekoprosessiin vaan pikemminkin suljettu sen ulkopuolelle, kuten maaseutuyhteisöt, maataloustyöntekijät, pienviljelijät, kalastajat ja alkuperäisväestö, ja heidän oikeutensa osallistua on jätetty huomiotta;

4.  pitää valitettavana, ettei afrikkalaisia kansalaisjärjestöjä ole kuultu NAFSN:n käynnistämisessä; korostaa, että elintarvikkeiden saannin suhteen turvattomien ryhmien osallistumisen heitä koskevaan toimintaan olisi oltava kaikkien elintarviketurvaa koskevien toimintalinjojen kulmakivi;

5.  muistuttaa, että NAFSN on sitoutunut edistämään maatalouteen perustuvaa osallistavaa kasvua, joka tukee pienimuotoista maataloutta ja auttaa vähentämään köyhyyttä, nälkää ja aliravitsemusta; korostaa tämän vuoksi, että NAFSN:n on rajoitettava mahdollisimman paljon kemiallisten lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä, sillä niillä saattaa olla terveydellisiä ja ympäristöön liittyviä paikallisyhteisöihin kohdistuvia seurauksia, kuten biologisen monimuotoisuuden väheneminen ja maaperän eroosio;

6.  arvostelee oletusta, että maatalouteen tehdyt yritysinvestoinnit parantavat automaattisesti elintarvike- ja ravintoturvaa ja vähentävät köyhyyttä;

7.  panee merkille G20-maiden vuoden 2011 raportin, jossa korostettiin, että verotuksellisista syistä tehdyt investoinnit voivat osoittautua tilapäisiksi; muistuttaa, että lukuisat investoijien motiiveja koskeneet tutkimukset ovat osoittaneet, että verokannustimilla on neutraali tai kielteinen vaikutus investointipäätöksiin(46);

8.  panee merkille, että verokannustimet, joihin sisältyy vapautus yhtiöverosta erityisillä talousalueilla, vähentävät Afrikan maiden verotuloja, jotka olisivat voineet olla maatalouteen ja erityisesti elintarviketurvaan ja ravitsemusohjelmiin tehtävien tärkeiden julkisten investointien lähde(47);

9.  kehottaa hallituksia ja avunantajia keskeyttämään kaikki menettelyt, hankkeet ja tuet, jotka suoraan kannustavat maananastukseen erittäin epäoikeudenmukaisten hankkeiden ja investointien kautta tai jotka epäsuorasti lisäävät maahan ja luonnonvaroihin kohdistuvaa painetta ja voivat olla syynä vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin, ja tarkastelemaan niitä uudelleen; kehottaa korvaamaan ne menettelyillä, jotka suojaavat pienten tuottajien, eritoten naisten, tarpeita ja asettavat ne ja maaperän kestävän käytön etusijalle;

10.  varoittaa toistamasta Afrikassa Aasian 1960-luvun vihreän vallankumouksen mallia ja unohtamasta sen kielteisiä sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia; palauttaa mieliin, että kestävän kehityksen tavoitteisiin kuuluu kestävän maatalouden edistäminen, ja toteaa, että tavoite olisi saavutettava vuoteen 2030 mennessä;

11.  panee huolestuneena merkille, että NAFSN edistää Malawissa tupakkatuotannon laajentamista sen sijaan, että se tukisi vaihtoehtoisia elinkeinoja Maailman terveysjärjestön tupakoinnin torjuntaa koskevan vuoden 2005 puitesopimuksen sekä kestävän kehityksen toimintaohjelma 2030:n sitoumusten mukaisesti;

12.  kehottaa EU:n jäsenvaltioita pyrkimään siihen, että NAFSN muutetaan kestävän kehityksen välineeksi ja sellaiseksi, että se aidosti tukee perheviljelyä ja paikallistalouksia Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, ja muistuttaa, että perheviljelijät ja pientilalliset tuottavat noin 80 prosenttia maailman elintarvikkeista ja tarjoavat 60 prosenttia työpaikoista alueella;

13.  panee huolestuneena merkille, että maakohtaisissa yhteistyökehyksissä viitataan vain valikoivasti kansainvälisiin normeihin, joissa määritetään vastuullinen investoiminen maatalouteen ja että niissä ei viitata FAO:n vuoden 2004 vapaaehtoisiin suuntaviivoihin, joilla tuetaan riittävää ravintoa koskevan oikeuden vaiheittaista toteuttamista kansallisen elintarviketurvan yhteydessä, eikä yksityisten sijoittajien velvollisuuteen noudattaa ihmisoikeuksia;

14.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita yhdessä maailman suurimpina kehitysavun antajina

–  varmistamaan, että EU:hun sijoittautuneet investoijat kunnioittavat ja kannustavat muita kumppaneita kunnioittamaan paikallisyhteisöjen oikeuksia ja pientilojen tarpeita noudatettaessa ihmisoikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa yhteistyöjärjestelmässä, mukaan luettuina ympäristöä koskevien oikeuksien, sosiaalisten oikeuksien, maankäyttöoikeuksien, työntekijöiden oikeuksien ja ihmisoikeuksien sekä niiden investointisuunnitelmia koskevien tiukimpien avoimuusvaatimusten säilyttäminen

–  varmistamaan, että EU:hun sijoittautuneet investoijat noudattavat yhteiskuntavastuuta koskevaa politiikkaa työsopimuksia tehdessään eivätkä käytä hyväksi taloudellista etulyöntiasemaansa suhteessa paikallisyhteisöistä tuleviin työntekijöihin

–  tukemaan ja puolustamaan paikallisia afrikkalaisia yrityksiä ja sidosryhmiä ensisijaisina toimijoina ja NAFSN:n aloitteiden edunsaajina

–  panemaan täytäntöön WTO:n äskettäisen päätöksen poistaa maatalouden vientituet, jotka vääristävät paikallisia markkinoita ja tuhoavat elinkeinot kehitysmaissa

–  poistamaan tulliesteet, jotka ehkäisevät sitä, että Afrikan maat tuottaisivat raakatuotteille lisäarvoa paikallisesti;

15. kehottaa osallistuvia maita

–  varmistamaan, että finanssi-, vero- tai hallintouudistuksilla ei estetä investoijia lujittamasta osallistuvien maiden veropohjaa oikeudenmukaisesti eikä toisaalta anneta investoijille epäoikeudenmukaista etua pientilallisiin nähden

–  varmistamaan, että niiden omat hallitukset säilyttävät oikeutensa suojella maatalous- ja elintarvikemarkkinoitaan asianmukaisilla tulli- ja verojärjestelmillä, jotka ovat erityisesti tarpeen taloudellisen keinottelun ja verojen välttelyn torjumiseksi

–  toteuttamaan toimia, joilla edistetään vastuullista kaupankäyntiä ja sitoudutaan poistamaan alueellista kauppaa haittaavat tulliesteet;

Hallinto, omavastuullisuus ja vastuuvelvollisuus

16.  muistuttaa NAFSN:n osapuolten sitoutumisesta noudattaa FAO:n vapaaehtoisia suuntaviivoja, joilla tuetaan riittävää ravintoa koskevan oikeuden vaiheittaista toteuttamista kansallisen elintarviketurvan yhteydessä, ja kehottaa NAFSN:n osapuolia sitoutumaan panemaan täytäntöön kansainväliset normit, jotka määrittelevät vastuullisen investoimisen maatalouteen, sekä noudattamaan yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia suuntaviivoja ja OECD:n toimintaohjeita monikansallisille yrityksille;

17.  vaatii, että NAFSN vahvistaa luonnonvarojen hyvää hallintoa siten, että se takaa muun muassa väestölle omien luonnonvarojensa käytön ja suojelee sen oikeuksia luonnonvaroihin liittyvien kauppasopimusten yhteydessä;

18.  kehottaa Euroopan unionia yhdessä YK:n kanssa kannustamaan kaikkia jäsenvaltioita hyväksymään sitovasti Milanon peruskirjan ja siihen sisältyvät velvoitteet;

19.  muistuttaa hydrologisen sääntelyn ja ilmastonmuutoksen torjunnan merkityksestä kestävälle maataloudelle; kehottaa kaikkia NAFSN:n kumppaneita kiinnittämään erityistä huomiota vedensaannin ja kastelutekniikoiden parantamiseen sekä ympäristön- ja maaperänsuojelun tehostamiseen;

20.  kehottaa EU:ta yhdessä YK:n kanssa edistämään elintarvikepolitiikkaa koskevan kaupunkien sopimuksen hyväksymistä ja levittämistä;

21.  kehottaa kaikkia osallistuvia maita sitoutumaan panemaan täytäntöön kansainväliset normit, joilla säännellään investoimista ihmisoikeuksiin perustuvan lähestymistavan pohjalta, myös Afrikan unionin vahvistamat Afrikan maapolitiikkaa koskevat puitteet ja ohjeet sekä laajamittaisia maa-alueinvestointeja Afrikassa koskevat perusperiaatteet;

22.  kehottaa julkaisemaan kokonaisuudessaan kaikki maakohtaisten yhteistyökehysten yhteydessä tehdyt aiesopimukset; korostaa, että tarvitaan vahva institutionaalinen ja oikeudellinen kehys, jotta voidaan varmistaa, että riskit ja hyödyt jakautuvat oikeudenmukaisesti; korostaa, että kansalaisyhteiskunnan aktiivinen osallistuminen NAFSN:ään on ratkaisevan tärkeää avoimuuden lujittamiseksi ja sen tavoitteiden toteutumiseksi; muistuttaa, että kaikkien kansalaisyhteiskunnan ryhmien välistä vuoropuhelua ja kuulemista on edistettävä;

23.  pitää valitettavana, että NAFSN:n kymmenen yhteistyöjärjestelmän ainoa yhteinen indikaattori on Maailmanpankin ”Doing Business” -indeksi;

24.  tähdentää, että monenvälisissä kehitysaloitteissa mukana olevien yksityisten yritysten olisi vastattava toiminnastaan; kehottaa NAFSN:n osapuolia tämän varmistamiseksi laatimaan julkisen ja paikallisten ihmisten ja yhteisöjen saatavilla olevan vuosikertomuksen NAFSN:n yhteydessä toteutetuista toimista ja perustamaan riippumattoman vastuuvelvollisuusmekanismin, johon kuuluu myös paikallisten ihmisten ja yhteisöjen käytössä oleva valitusmekanismi; korostaa myös, että maaoikeuksiin vaikuttavia uuden kumppanuuden investointeja on arvioitava maaoikeuksien osalta riippumattomasti etukäteen ja niiden on oltava maanomistuksen, kalastuksen ja metsien vastuullista hallintaa koskevien FAO:n vapaaehtoisten suuntaviivojen mukaisia;

25.  panee merkille, että NAFSN:n puitteissa toimivat monikansalliset yritykset suosivat laajamittaista sopimusviljelyä, joka on vaarassa syrjäyttää pientuottajat; kehottaa NAFSN:ään osallistuvaa kymmentä Afrikan valtiota varmistamaan, että sopimusviljely hyödyttää sekä ostajia että paikallisia toimittajia; pitää tätä tarkoitusta varten ratkaisevan tärkeänä lujittaa esimerkiksi viljelijäjärjestöjä viljelijöiden neuvotteluaseman parantamiseksi;

26.  korostaa, että yksityisen sektorin hallussa on jo 90 prosenttia kumppanimaiden työpaikoista ja että yksityisen sektorin osallistumispotentiaali on kiistämätön, sillä yksityiset yritykset sopivat ihanteellisesti tarjoamaan kestävän perustan kotimaisten luonnonvarojen mobilisoinnille, joka muodostaa kaikkien avustusohjelmien perustan; korostaa, että sellaisen avoimen sääntelykehyksen merkitystä, jossa asetetaan selkeästi kaikkien toimijoiden oikeudet ja velvollisuudet, köyhät viljelijät ja haavoittuvat ryhmät mukaan luettuina, koska ilman tällaista kehystä ei voida onnistuneesti suojella kyseisiä oikeuksia;

27.  kehottaa tarkistamaan maakohtaisia yhteistyökehyksiä niin, että voidaan tehokkaasti torjua sopimusviljelyjärjestelmistä pientuottajille aiheutuvia riskejä varmistamalla oikeudenmukaiset sopimusmääräykset, myös hintajärjestelyt, naisten oikeuksien kunnioittamisen, kestävän maanviljelyn tukemisen ja asianmukaiset riidanratkaisumekanismit;

Maan käyttömahdollisuus ja maanomistusoikeuksien turvaaminen

28.  varoittaa, että keskittyminen pelkästään maanomistusoikeuksien jakamiseen aiheuttaa usein epävarmuutta elintarvikkeiden pientuottajille ja alkuperäisväestölle sekä erityisesti naisille, joiden maaoikeuksia ei ole tunnustettu oikeudellisesti ja jotka ovat vilpillisten maakauppojen, ilman suostumusta tehtävien pakkolunastusten ja oikeudenmukaisen korvauksen puuttumisen vuoksi haavoittuvassa asemassa;

29.  korostaa, että johtavissa asemissa on tarpeen olla elintarvikkeiden pientuottajia, jolloin niiden omat riippumattomat järjestöt voivat tukea niitä maan, luonnonvarojen ja ohjelmien valvonnassa;

30.  panee huolestuneena merkille, että maakauppoihin osallistuvat investoijat ja paikallinen eliitti kuvaavat kohteena olevia alueita usein ”tyhjiksi”, ”joutomaiksi” tai ”alihyödynnetyiksi”, vaikka hyvin pieni osa Afrikan maa-alueesta on todella joutomaata, kun otetaan huomioon esimerkiksi laiduntamistoiminnan harjoittaminen;

31.  korostaa, että 1,2 miljardia ihmistä elää edelleen ilman pysyvää mahdollisuutta hankkia maata tai muuten maalla, johon heillä ei ole virallista oikeutta tai laillista omistusoikeutta, ilman mitattuja maanrajoja tai ilman laillisia tai taloudellisia keinoja muuttaa omaisuus pääomaksi;

32.  suhtautuu myönteisesti siihen, että kaikkiin maakohtaisiin yhteistyökehyksiin sisältyvät maanomistuksen, kalastuksen ja metsien vastuullista hallintaa koskevat vapaaehtoiset suuntaviivat vuodelta 2012; kehottaa panemaan tehokkaasti täytäntöön maanomistuksen, kalastuksen ja metsien vastuullista hallintaa koskevat vapaaehtoiset suuntaviivat ja arvioimaan järjestelmällisesti niiden ja kestävän kehityksen tavoitteiden noudattamista maakohtaisten yhteistyökehysten tarkistamisen yhteydessä;

33.  korostaa, että NAFSN:n olisi keskityttävä maan anastamisen torjumiseen, koska se on ihmisoikeusloukkaus ja vie paikallisyhteisöiltä maat, joista niiden ravinnontuotanto ja perheiden ruokkiminen ovat riippuvaisia; muistuttaa, että maan anastaminen on useissa kehitysmaissa johtanut siihen, että ihmiset ovat menettäneet työnsä ja elinkeinonsa ja heidän on ollut pakko lähteä kodeistaan;

34.  kehottaa osallistuvia maita

–  varmistamaan osallistavat järjestelyt, joissa asetetaan etusijalle erityisesti niiden pienviljelijöiden ja pienten perhetilallisten oikeudet, tarpeet ja edut, jotka ovat maaoikeuksien legitiimejä haltijoita, ja varmistamaan erityisesti, että kaikilta yhteisöiltä, jotka asuvat maalla, jonka omistusoikeus ja/tai hallinta siirretään, on saatu vapaa ja tietoinen ennakkosuostumus

–  toteuttamaan sitovia kansallisia toimenpiteitä, joilla torjutaan maan anastamista sekä maa-alueiden luovuttamiseen perustuvaa korruptiota sekä maan käyttämistä keinottelutarkoituksessa tehtäviin investointeihin

–  valvomaan maan omistusoikeus- ja sertifiointijärjestelmiä sen varmistamiseksi, että ne ovat avoimia eikä niissä keskitetä maan omistamista eikä riistetä yhteisöltä resursseja, joista ne ovat riippuvaisia

–  varmistamaan, että rahoitusapua ei käytetä sellaisten aloitteiden tukemiseen, jotka antavat yrityksille mahdollisuuden siirtää paikallisyhteisöjä muualle

–  tunnustamaan kaikki legitiimit maaoikeudet ja takaamaan maanomistusta koskevan oikeusvarmuuden, epäviralliset, alkuperäiset ja perinteiset maanomistusoikeudet mukaan luettuina, kalastuksen ja metsien vastuullista hallintaa koskevien vapaaehtoisten suuntaviivojen suositusten mukaisesti, edistämään uusia lakeja ja/tai lujittamaan tehokkaasti olemassa olevia lakeja, jotka takaavat tehokkaan suojan laajamittaisille maakaupoille, kuten ylärajat sallituille maakaupoille, ja sääntelemään sitä, millä tavoin tietyn arvon ylittävät kaupat olisi hyväksyttävä kansallisissa parlamenteissa;

–  varmistamaan, että vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen periaatetta noudatetaan kaikkien sellaisten yhteisöjen osalta, joita maananastus koskee, ja että kuulemisia järjestetään sen varmistamiseksi, että kaikki paikallisyhteisöihin kuuluvat ryhmät, erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevat ja marginalisoituneet ryhmät, voivat osallistua yhdenvertaisesti neuvotteluihin;

35.  muistuttaa myös, että perinteisten maanomistusoikeuksien mukaiset käyttöoikeudet olisi tunnustettava ja niitä olisi suojeltava laillisella järjestelmällä Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunnan säännösten ja päätösten mukaisesti;

36.  kehottaa tekemään maaoikeuksien osalta etukäteen vaikutustutkimuksen NAFSN:stä ja asettamaan sen ehdoksi paikallisen väestön vapaasti muodostetun, etukäteen annetun ja tietoisen suostumuksen;

37.  tukee vankan ja innovatiivisen valvontamekanismin käyttöä maakohtaisten yhteistyökehysten yhteydessä; kehottaa EU:ta kehittämään yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa voimakkaan aseman, jotta se voi tuoda panoksensa globaaliin valvontatapahtumaan lokakuussa 2016 pidettävässä 43:nnessa maakohtaisia yhteistyökehyksiä käsittelevässä kokouksessa, jolloin varmistetaan maanomistusta koskevien suuntaviivojen käytön ja soveltamisen kattava ja perusteellinen arviointi;

38.  kehottaa mukana olevien valtioiden hallituksia varmistamaan, että yritykset tekevät perusteelliset analyysit toimintansa mahdollisista vaikutuksista ihmisoikeuksiin (due diligence) ja toteuttavat ja julkaisevat riippumattomia ennakkotutkimuksia vaikutuksista ihmisoikeuksiin, sosiaalisiin oikeuksiin ja ympäristöä koskeviin oikeuksiin sekä parantavat mahdollisuuksia ja varmistavat mahdollisuudet hyödyntää ihmisoikeuksia koskevia valitusmekanismeja, joiden on oltava riippumattomia, avoimia, luotettavia ja vastuullisia;

39.  kehottaa NAFSN:n osapuolia luomaan riippumattomat valitusmekanismit laajamittaisten investointihankkeiden seurauksena maattomuudesta kärsiville yhteisöille;

40.  muistuttaa, että aliravitsemuksen torjunta edellyttää maatalous-, elintarvike- ja kansanterveysalojen tiivistä yhteyttä;

Elintarviketurva, ravitsemus ja kestävä perheviljely

41.  muistuttaa tarpeesta ponnistella kaikin tavoin ravitsemuksen ja elintarviketurvan parantamiseksi sekä nälän torjumiseksi kestävän kehityksen tavoitteen 2 mukaisesti; vaatii tukemaan paremmin viljelijöiden osuuskuntia, jotka ovat keskeisiä maatalouden ja elintarviketurvan kehittämisen kannalta;

42.  panee merkille, että elintarviketurva, joka perustuu terveeseen elävään maaperään ja ilmastonmuutosta kestäviin maatalouden ekosysteemeihin, lisää vakautta ja vähentää maastamuuttoa;

43.  korostaa, että korkealaatuinen ja tasapainoinen ravitsemus on tärkeää, ja toteaa, että ravitsemus olisi otettava elintarvikejärjestelmien (jälleen)rakentamisen keskeiseksi tekijäksi;

44.  kehottaa sen vuoksi toteuttamaan toimia, joilla liiallinen tukeutuminen tuotuihin elintarvikkeisiin korvataan kotimaisella elintarviketuotannolla ja asetetaan etusijalle paikalliset viljelykasvit, jotka täyttävät ravitsemukselliset vaatimukset; toteaa, että tästä on tulossa entistä tärkeämpää, koska ilmaston ja markkinaolosuhteiden vaihtelu on yhä voimakkaampaa;

45.  muistuttaa, että ravitsemustilaa ei voida kuvata pelkästään energiansaannilla;

46.  korostaa, että tarvitaan strategioita, joilla minimoidaan elintarvikejäte koko elintarvikeketjussa;

47.  korostaa, että maatalouden biologista monimuotoisuutta on suojeltava; kehottaa EU:n jäsenvaltioita investoimaan agroekologisiin viljelykäytäntöihin kehitysmaissa IAASTD:n päätelmien, oikeutta ruokaan käsittelevän YK:n erityisraportoijan suositusten ja kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti;

48.  tukee kestävää perheviljelyä edistävien toimintalinjojen kehittämistä ja hallitusten kannustamista luomaan perheviljelyn kehittämisen kannalta suotuisan ympäristön (tätä tukevat toimintalinjat, asianmukainen lainsäädäntö, osallistava suunnittelu ja vuoropuhelu, investoinnit);

49.  kehottaa Afrikan maiden hallituksia

–  investoimaan paikallisiin elintarvikejärjestelmiin, jotta voidaan edistää maaseututaloutta ja varmistaa ihmisarvoiset työpaikat, oikeudenmukaiset sosiaaliturvaverkot ja työntekijän oikeudet, parantaa luonnonvarojen käyttöä koskevaa demokraattista valvontaa, viljelijöiden siemenet mukaan luettuina, ja varmistamaan pientuottajien tehokkaan sitoutumisen toimintaprosesseihin ja täytäntöönpanoon; korostaa erityisesti, että NAFSN:n on kannustettava jalostusteollisuuden luomista maatalousalalle, elintarviketuotteiden säilöntätekniikoiden parantamista ja maatalouden ja kaupan välisen yhteyden lujittamista, jotta voidaan rakentaa paikalliset, kansalliset ja alueelliset markkinat, jotka hyödyttävät perheviljelijöitä ja tarjoavat laadukkaita elintarvikkeita kuluttajille huokeaan hintaan;

–  välttämään sitä, että elintarvikkeiden tuotantojärjestelmistä tehdään liian riippuvaisia fossiilisista polttoaineista hintavaihtelun rajoittamiseksi ja ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseksi

–  kehittämään lyhyitä elintarvikkeiden toimitusketjuja paikallisesti ja alueellisesti sekä asianmukaista varastointi- ja viestintäinfrastruktuuria tätä varten, koska lyhyet toimitusketjut ovat tehokkaimpia torjuttaessa nälkää ja maaseudun köyhyyttä

–  antamaan afrikkalaisille viljelijöille mahdollisuuden kohtuuhintaisiin ja vähän tuotantopanoksia vaativiin teknisiin ratkaisuihin Afrikalle tyypillisiin maatalouden haasteisiin vastaamiseksi

–  kannustamaan käyttämään monia erilaisia ravitsevia, paikallisia ja mahdollisimman paljon kausittain ravintona käytettäviä viljelykasveja, jotka ovat mieluiten paikallisesti mukautettuja tai alkuperäisiä lajikkeita, sekä mausteita ja myös hedelmiä, vihanneksia ja pähkinöitä, jotta voidaan parantaa ravitsemusta siten, että on jatkuvasti mahdollista noudattaa monipuolista ja terveellistä ruokavaliota, joka on asianmukainen pikemminkin laadun, määrän ja monipuolisuuden kuin pelkästään nautitun kalorimäärän osalta ja johdonmukainen kulttuuristen arvojen kanssa

–  sitoutumaan äidinmaidonkorvikkeiden kansainvälisen markkinointikoodin ja Maailman terveyskokouksen (WHA) imeväisten ja pikkulasten ravitsemuksesta antamien päätöslauselmien täysimääräiseen täytäntöönpanoon

–  perustamaan, edistämään ja tukemaan osuuskuntien kaltaisia tuottajajärjestöjä, jotka vahvistavat pienviljelijöiden neuvotteluasemaa, luovat tarvittavat olosuhteet, joilla varmistetaan, että markkinat maksavat entistä paremmin pienviljelijöille ja jotka mahdollistavat tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihdon pienviljelijöiden välillä

50.  painottaa, että NAFSN:n on saatava aikaan alueellisesti mukautettu maatalouden rakenne tuotanto- ja jalostusvaiheessa;

51.  kehottaa Afrikan maiden hallituksia tukemaan sukupolvien välistä solidaarisuutta, sillä se on tärkeässä asemassa köyhyyden torjunnassa;

52.  korostaa, että on tärkeää edistää ravitsemuskasvatusohjelmia kouluissa ja paikallisyhteisöissä;

53.  korostaa, että oikeus veteen täydentää oikeutta ravintoon ja että YK:n vuoden 2010 päätöslauselma ei ole vielä johtanut ratkaisevaan toimintaan, jolla taataan vettä koskeva ihmisoikeus; kehottaa unionia tarkastelemaan italialaisen maailmanlaajuista vesitilannetta käsittelevän komitean ehdotusta PIDESC-sopimuksen vapaaehtoisesta pöytäkirjasta;

54.  on tietoinen, että puhtaan veden saannilla on elintärkeä merkitys ja että maatalous voi vaikuttaa siihen;

55.  on tietoinen veden saannin merkityksestä maataloudelle ja riskeistä, joita aiheuttaa liiallinen tukeutuminen arvokkaaseen kasteluveteen, ja toteaa tämän perusteella, että tuhlaavia kastelukäytäntöjä on vähennettävä, ja korostaa roolia, joka vettä säästävillä viljelytekniikoilla voi olla haihtumisen estämisessä sekä sen suhteen, että vesi säilyy terveessä elävässä maaperässä ja juomavesilähteet pysyvät puhtaina;

56.  toteaa, että kestävä maaperän hoito voi lisätä maailman elintarviketuotantoa jopa 58 prosenttia(48);

57.  panee merkille synergiat maaperään ja puihin perustuvien lähestymistapojen välillä sekä maatalouden ekosysteemien ilmastonmuutokseen mukauttamisen merkityksen; panee erityisesti merkille polttopuun suuren kysynnän; panee erityisesti merkille typpeä sitovien puiden moninaiset käyttötavat;

58.  ottaa huomioon trooppisten ja puolikuivien alueiden maatalouden erityistarpeet etenkin suojaa auringolta tarvitsevien viljelykasvien ja maaperän suojelun osalta, ja toteaa, että yhden lajin viljely on vanhentunutta, ja panee myös merkille, että siitä ollaan kasvavassa määrin asteittain luopumassa NAFSN:n avunantajamaissa;

59.  varoittaa turvautumasta liiaksi muiden maataloushyödykkeiden kuin elintarvikkeiden ja erityisesti biopolttoaineiden raaka-aineiden tuotantoon NAFSN:n rahoittamissa aloitteissa, koska näiden hyödykkeiden tuotannolla voi olla haitallinen vaikutus elintarviketurvaan ja elintarvikeomavaraisuuteen osallistuvissa maissa;

60.  toteaa, että viljelytekniikat – luonnollisten prosessien kuten pintamaan muodostuksen edistäminen, veden ja tuholaisten sääntely tai ravinteiden suljettu kierto – voivat taata viljelijöille ja hallinnoijille pitkän aikavälin tuottavuuden ja viljavuuden alhaisin kustannuksin;

61.  toteaa, että maatalouden kemikaaleja voidaan käyttää sekä liiallisesti että epäasianmukaisesti kehitysmaissa, muun muassa niissä, jotka ovat mukana NAFSN:ssä;

62.  panee merkille, että tilannetta pahentaa lukutaidottomuus ja asianmukaisen koulutuksen puuttuminen ja että tämä voi johtaa siihen, että tuoreissa hedelmissä ja vihanneksissa on merkittävän suuria määriä torjunta-ainejäämiä ja että viljelijät ja heidän perheensä kärsivät myrkytyksistä sekä muista ihmisen terveyteen kohdistuvia vaikutuksista;

Siemenalan sääntelyuudistus

63.  palauttaa mieliin, että viljelijöiden oikeus tuottaa, vaihtaa ja myydä siemeniä vapaasti muodostaa perustan 90 prosentille maatalouden elinkeinoista Afrikassa ja että siementen monimuotoisuus on elintärkeä maatalouden ilmastonmuutosta koskevan sietokyvyn kehittämiselle; korostaa, että yritysten vaatimukset vahvistaa UPOV:in vuoden 1991 yleissopimuksen mukaisesti eivät saisi johtaa tällaisten epävirallisten järjestelyjen kieltämiseen;

64.  panee merkille siemenalan sääntelyn purkamisen vaarat osallistuvissa maissa, koska se voi johtaa pientilallisten liialliseen riippuvuuteen ulkomaisten yritysten tuottamista siemenistä ja kasvinsuojeluaineista;

65.  muistuttaa, että TRIPS-sopimuksen määräykset, joissa kehotetaan jonkinlaiseen kasvilajikkeiden suojeluun, eivät pakota kehitysmaita hyväksymään UPOV‑järjestelmää; korostaa, että näiden määräysten mukaisesti maat voivat kuitenkin kehittää sui generis -järjestelmiä, jotka on mukautettu paremmin kunkin maan maataloustuotannon erityispiirteisiin ja perinteisiin viljelijäperusteisiin siemenjärjestelmiin, kun taas vähiten kehittyneet maat, jotka ovat WTO:n osapuolia, voivat jättää noudattamatta TRIPS-sopimuksen määräyksiä; korostaa, että sui generis ‑järjestelmien on oltava kannustavia eivätkä ne saa olla biodiversiteettisopimuksen, Nagoyan pöytäkirjan ja elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroja koskevan kansainvälisen sopimuksen tavoitteiden ja velvoitteiden vastaisia;

66.  pitää valitettavana yritysten pyyntöä yhdenmukaistaa siemeniä koskevat lait selkeyden, yhdenmukaisuuden ja vakauden periaatteen mukaisesti Afrikassa alueellisten elinten välityksellä, koska tämä haittaa viljelijäperusteisten siemenjärjestelmien kehitystä ja kasvua kansallisella ja alueellisella tasolla, sillä tällaisissa järjestelmissä ei tavallisesti jalosteta ja tallenneta siemeniä, jotka täyttävät selkeyden, yhdenmukaisuuden ja vakauden kriteerit;

67.  kehottaa G7-jäsenvaltioita tukemaan viljelijöiden hallinnoimia siemenjärjestelmiä yhteisön siemenpankkien avulla;

68.  muistuttaa, että vaikka kaupalliset siemenlajikkeet voivat lyhyellä aikavälillä parantaa satoja, perinteiset viljelijöiden lajikkeet, maatiaiskannat ja niihin liittyvä tieto soveltuvat parhaiten mukautettaviksi erityisiin agroekologisiin ympäristöihin ja ilmastonmuutokseen; koristaa lisäksi, että niillä saavutetut paremmat tulokset riippuvat erilaisten tekijöiden käytöstä (lannoitteet, torjunta-aineet, hybridisiemenet), jotka saattavat johtaa viljelijöiden velkakierteeseen;

69.  panee huolestuneena merkille, että varmennettujen siementen käyttöönotto ja leviäminen Afrikassa lisää pienviljelijöiden riippuvuutta, tekee velkaantumisesta entistä todennäköisempää ja vähentää siementen monimuotoisuutta;

70.  kannattaa sitä, että tuetaan paikallistason toimia, joiden tarkoituksena on varmistaa monipuolisen ja ravitsevan ruokavalion yhtenäinen ja kestävä saatavuus omavastuullisuus- ja toissijaisuusperiaatteen mukaisesti;

71.  kehottaa komissiota varmistamaan, että elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroja koskevan kansainvälisen sopimuksen mukaisesti tehdyt EU:n sitoumukset viljelijöiden oikeuksien alalla heijastuvat kaikessa siemenpolitiikan kehittämiseen liittyvässä teknisessä avussa ja taloudellisessa tuessa; kehottaa EU:ta tukemaan teollis- ja tekijänoikeusjärjestelmiä, joilla tehostetaan paikallisesti mukautettujen siemenlajikkeiden ja viljelijöiden säästämien siementen kehittämistä;

72.  kehottaa G8-valtioita pidättäytymään tukemasta muuntogeenisiä viljelykasveja Afrikassa;

73.  palauttaa mieliin, että bioturvallisuutta koskevassa afrikkalaisessa mallilaissa asetetaan korkea viitearvo bioturvallisuudelle; katsoo, että kaikki ulkomaisten avunantajien bioturvallisuuden kehittämiseen antama apu kansallisella ja alueellisella tasolla olisi rajattava sen mukaisesti;

74.  kehottaa Afrikan maita pidättäytymään panemasta täytäntöön kansallisia tai alueellisia järjestelmiä, joissa on Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjaa alhaisemmat standardit;

75.  kehottaa osallistuvia maita tarjoamaan maanviljelijöille panosriippuvuuden välttämiseen soveltuvia vaihtoehtoja ja tukemaan maanviljelijöiden siemenjärjestelmiä, jotta maatalouden biologista monimuotoisuutta voidaan vaalia ja parantaa ylläpitämällä paikallisia julkisessa omistuksessa olevia siemenpankkeja sekä vaihtotoiminnan ja paikallisten siemenlajikkeiden jatkuvan kehittämisen avulla, sekä erityisesti huolehtimaan siemenluetteloita koskevasta joustavuudesta, jotta maanviljelijöiden lajikkeita ei jätettäisi niiden ulkopuolelle ja varmistettaisiin perinteisen tuotannon jatkuminen;

76.  kehottaa osallistuvia maita turvaamaan pientilallisten ja heikoimmassa asemassa olevien ryhmien ja maaseutuyhteisöjen siementen ja maatalouden tuotantopanosten saanti sekä vaihto ja noudattamaan kansainvälisiä sopimuksia, joiden mukaisesti elämä ja biologiset prosessit eivät ole patentoitavissa erityisesti silloin, kun kyse on alkuperäisistä kannoista ja lajeista;

77.  korostaa, että tiettyjen kaupallisten viljelykasvien kehittämisen seurauksena naiset ovat vaarassa syrjäytyä entisestään päätöksenteossa; panee merkille, että maatalouskoulutus kohdistuu usein miehiin jättäen syrjään naiset, jotka tämän vuoksi jäävät perinteisesti heidän tehtäviinsä kuuluneen maan ja satojen hallinnoinnin ulkopuolelle;

Sukupuoli

78.  pitää valitettavana, että maakohtaisissa yhteistyökehyksissä ei juurikaan onnistuta määrittelemään sukupuolinäkökohdat huomioon ottavaa budjetointia koskevia tarkkoja sitoumuksia tai seuraamaan edistystä eriteltyjen tietojen perusteella; korostaa tarvetta siirtyä abstrakteista ja yleisistä sitoumuksista konkreettisiin ja tarkkoihin sitoumuksiin kansallisten toimintasuunnitelmien valtuuksissa naisten oikeuksien turvaamiseksi;

79.  kehottaa hallituksia poistamaan kaiken naisia koskevan syrjinnän maan sekä mikroluottojärjestelmien ja palvelujen käyttömahdollisuuksien osalta ja ottamaan naiset tosiasiallisesti mukaan maataloustutkimuksen ja kehitystoimien suunnitteluun ja täytäntöönpanoon;

Afrikan maatalousinvestointien rahoittaminen

80.  korostaa, että on varmistettava yksityisen sektorin yrityksille myönnetyn kaikenlaisen rahoituksen avoimuus ja että kyseinen rahoitus on julkistettava;

81.  kehottaa avunantajia mukauttamaan julkisen kehitysavun (ODA) kehitystyön tuloksellisuutta koskevien periaatteiden mukaiseksi, keskittymään tuloksiin köyhyyden poistamiseksi ja edistämään osallistavia kumppanuuksia, avoimuutta ja vastuullisuutta;

82.  kehottaa lahjoittajia kanavoimaan tukensa maatalouden kehittämiseen ensisijaisesti kansallisten kehitysrahastojen avulla, jotka myöntävät tukia ja lainoja pientilallisille ja perheviljelyyn;

83.  kehottaa avunantajia tukemaan viljelijöiden koulutusta ja teknistä neuvontaa;

84.  kehottaa avunantajia edistämään luonteeltaan ammatillisten ja taloudellisten viljelijäjärjestöjen muodostumista ja tukemaan viljelijöiden osuuskuntien perustamista, jotka mahdollistavat kohtuuhintaiset tuotantovälineet ja auttavat viljelijöitä jalostamaan ja markkinoimaan tuotteitaan tavalla, joka turvaa heidän tuotantonsa kannattavuuden;

85.  katsoo, että G8-jäsenvaltioiden myöntämä rahoitus NAFSN:lle on vastoin kotimaisten paikallisten yritysten tukemista koskevaa tavoitetta, koska paikalliset yritykset eivät pysty kilpailemaan sellaisten monikansallisten yritysten kanssa, jotka jo hyötyvät määräävästä markkina-asemasta ja joille myönnetään usein erioikeuksia liiketoiminnan, tullien ja verotuksen alalla;

86.  palauttaa mieliin, että kehitysavun tavoitteena on vähentää ja lopulta poistaa köyhyys; katsoo, että julkinen kehitysapu olisi keskitettävä pikemminkin pienimuotoisen maatalouden suoraan tukemiseen;

87.  korostaa tarvetta elvyttää Afrikan maatalouteen tehtäviä julkisia investointeja yksityisten investointien tukemisen lisäksi sekä asettaa etusijalle investoinnit agroekologiaan, jotta voidaan kestävästi lisätä elintarviketurvaa ja elintarvikeomavaraisuutta sekä vähentää köyhyyttä ja nälkää ja säilyttää samalla biologinen monimuotoisuus ja kunnioittaa alkuperäisväestön tietämystä ja innovointia;

88.  korostaa, että G7-jäsenvaltioiden olisi taattava Afrikan maille oikeus suojella maatalousalaansa tulli- ja verojärjestelmillä, jotka suosivat perheviljelyä ja pientilallisia;

89.  kehottaa EU:ta korjaamaan kaikki edellä kuvatut NAFSN:n puutteet, lujittamaan sen avoimuutta ja hallintoa sekä varmistamaan, että sen mukaisesti toteutetut toimet ovat kehityspolitiikan tavoitteiden mukaisia;

90.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja NAFSN:n osapuolille.

(1)

YK:n yleiskokouksen päätöslauselma A/RES/70/1.

(2)

UN FCCC/CP/2015/L.9/Rev.1.

(3)

http://www.nepad.org/system/files/caadp.pdf

(4)

Assembly/AU/Decl.7(II).

(5)

Assembly/AU/Decl.449(XIX).

(6)

Assembly/AU/Decl.1(XXIII).

(7)

http://www.ifad.org/events/g8/statement.pdf

(8)

http://www.uneca.org/publications/framework-and-guidelines-landpolicy-africa

(9)

Assembly/AU/Decl.1(XIII) Rev.1.

(10)

http://www.uneca.org/publications/guiding-principles-large-scale-land-based-investments-africa

(11)

http://acbio.org.za/modernising-african-agriculture-who-benefits-civil-society-statement-on-the-g8-agra-and-the-african-unions-caadp/

(12)

https://www.grain.org/bulletin_board/entries/4914-djimini-declaration

(13)

http://www.fao.org/docrep/009/y7937e/y7937e00.htm

(14)

http://www.unep.org/dewa/Assessments/Ecosystems/IAASTD/tabid/105853/Defa

(15)

https://treaties.un.org/pages/ViewDetails.aspx?src=IND&mtdsg_no=IV-4&chapter=4&lang=en

(16)

http://www.un.org/womenwatch/daw/cedaw/

(17)

http://www.achpr.org/instruments/achpr/

(18)

http://www.un.org/esa/socdev/unpfii/documents/DRIPS_en.pdf.

(19)

http://www.ohchr.org/EN/Issues/Housing/Pages/ForcedEvictions.aspx

(20)

https://www.unglobalcompact.org/library/2

(21)

http://www.oecd.org/corporate/mne/oecdguidelinesformultinationalenterprises.htm

(22)

http://www.oecd.org/development/effectiveness/busanpartnership.htm

(23)

http://www.fao.org/nr/tenure/voluntary-guidelines/en/

(24)

http://www.upov.int/upovlex/en/conventions/1991/content.html

(25)

http://www.planttreaty.org/

(26)

https://www.cbd.int/

(27)

http://hrst.au.int/en/biosafety/modellaw

(28)

http://apf.francophonie.org/IMG/pdf/2012_07_session_58_Resolution_Regulation_du_foncier.pdf

(29)

http://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=uriserv:OJ.C_.2014.064.01.0008.01.ENG -

(30)

COM(2010)0127.

(31)

http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/EN/foraff/114357.pdf

(32)

http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_Data/docs/pressdata/EN/foraff/137318.pdf

(33)

SWD(2014)0234.

(34)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0410.

(35)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0578.

(36)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0250.

(37)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0073.

(38)

http://viacampesina.org/en/index.php/main-issues-mainmenu-27/agrarian-reform-mainmenu-36/1775-declaration-of-the-global-convergence-of-land-and-water-struggles

(39)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0184.

(40)

http://afsafrica.org/wp-content/uploads/2015/05/AFSA-Demands-to-the-Germany-G7-Presidency-Agenda.pdf

(41)

http://carta.milano.it/wp-content/uploads/2015/04/English_version_Milan_Charter.pdf

(42)

http://www.foodpolicymilano.org/wp-content/uploads/2015/10/Milan-Urban-Food-Policy-Pact-EN.pdf

(43)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0023.

(44)

http://www.europarl.europa.eu/committees/en/deve/events.html?id=20151201CHE00041

(45)

http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2015/535010/EXPO_STU(2015)535010_EN.pdf

(46)

Mwachinga, E. (Global Tax Simplification Team, World Bank Group), ”Results of investor motivation survey conducted in the EAC”, Lusakassa 12. helmikuuta 2013 pidetty esitelmä.

(47)

”Supporting the development of more effective tax systems” – IMF:n, OECD:n ja Maailmanpankin G20‑työryhmälle vuonna 2011 laatima kertomus.

(48)

FAO, Maailmanlaajuinen maaperäkumppanuus.


PERUSTELUT

Afrikan elintarviketurvan ja ravitsemuksen parantamiseen tähtäävä uusi kumppanuus (NAFSN) käynnistettiin vuonna 2012 G8-maiden johdolla laajana julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutena, jolla pyritään edistämään yksityisiä investointeja maatalouteen, jotta voidaan parantaa elintarviketurvaa ja ravitsemusta Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Se muodostuu G8-ryhmän jäsenistä, Afrikan unionista (AU), uudesta kumppanuudesta Afrikan kehittämiseksi (NEPAD) ja siihen liittyvästä Afrikan maatalouden kokonaisvaltaisesta kehittämisohjelmasta (CAADP), Burkina Fason, Beninin, Norsunluurannikon, Etiopian, Ghanan, Malawin, Mosambikin, Nigerian, Senegalin ja Tansanian hallituksista sekä paikallisista ja kansainvälisistä yrityksistä. Tietyille G7-kumppaneille on annettu vastuu aloitteen täytäntöönpanosta tietyssä Afrikan maassa. EU vastaa koordinoinnista Norsunluurannikossa ja Malawissa.

Kukin osallistuva Afrikan maa hyväksyi maakohtaiset yhteistyökehykset, joissa vahvistetaan kunkin osallistuvan osapuolen sitoumukset. Nämä sitoumukset koskevat lainsäädäntöuudistuksia asianomaisissa Afrikan maissa, G7-avunantajien rahoitusaikeita ja 180 osallistuvan yrityksen lupaamia yhteensä 8 miljardin Yhdysvaltain dollarin suuruisia investointeja. Seuraavien kahden yrityksen maatalousinvestointien osuutta on korostettava: sveitsiläinen siemenalan yritys Syngenta ja norjalainen lannoitealan yritys Yara International.

Esittelijä on tietoinen Afrikan maiden maatalousalan investointitarpeesta. Vaikka NAFSN:n tavoitteet ovat terveitä, useita puutteita ilmenee.

NAFSN pyrkii soveltamaan Afrikassa 1960- ja 1970-luvulla Aasiassa toteutettua ”vihreän vallankumouksen” mallia, joka perustuu monokulttuuriin, koneistamiseen, lannoiteriippuvuuteen, pitkiin jakelukanaviin ja vientiin tarkoitettujen kasvien tuotantoon. Tällaisen menettelytavan rajoitukset ja erityisesti siihen liittyvät ympäristöriskit tunnetaan laajasti.

Lisäksi sovituilla toimilla vastaanottajamaissa on tarkoitus luoda yritysystävällinen toimintaympäristö uudistamalla infrastruktuuria ja verotusta sekä maa- tai kauppapolitiikkaa, helpottamalla ”joutomaan” hankintaa pitkäaikaiseen vuokraukseen ja uudistamalla sääntelyä siemenalalla kasvinjalostajien teollis- ja tekijänoikeuksien vahvistamiseksi.

On hätkähdyttävää, että pientilallisia ei kuultu juuri lainkaan maakohtaisten yhteistyökehysten laatimisen yhteydessä, vaikka juuri heidän on tarkoitus olla NAFSN:n lopullisia edunsaajia. Tämän vuoksi kansalaisyhteiskunta, julkiset henkilöt, kuten oikeutta ruokaan käsittelevä YK:n erityisraportoija, ja afrikkalaiset pienviljelijät ovat arvostelleet ankarasti NAFSN:ää. Ne varoittavat, että NAFSN:n vaarana on maananastuksen helpottuminen sekä pientuottajien ja naisten marginalisoituminen entisestään samalla kun tuetaan kestämätöntä viljelyä.

EU:lla ja jäsenvaltioilla on keskeinen rooli NAFSN:n muuttamisessa aidoksi perheviljelyä ja paikallisia talouksia Saharan eteläpuolisessa Afrikassa tukevaksi välineeksi, jolla torjutaan köyhyyttä sekä ruokaan ja ravitsemukseen liittyvää epävarmuutta. Tämän vuoksi on ensisijaisen tärkeää vastata seuraaviin haasteisiin:

1.  Hallinto ja omavastuullisuus

Ulkomaisilta suuryrityksiltä ja avunantajilta edellytetään vahvoja hallintorakenteita asianomaisissa kumppanimaissa, jotta varmistetaan oikeudenmukainen riskien ja hyötyjen jako osapuolten välillä. Ne tarvitsevat myös asianmukaiset institutionaaliset ja oikeudelliset puitteet, joilla säännellään asianmukaisesti julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia, ja niiden on kuultava etukäteen eri sidosryhmiä ja loppukäyttäjiä. NAFSN:n puitteissa tuottajajärjestöjen ja paikallisten ryhmien ääni jää kuitenkin pitkälti vaille huomiota. Suuret julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet ovat luonnostaan riskialttiita Saharan eteläpuolisen Afrikan maissa – joissa hallinto on usein heikkoa – ja tarjoavat mahdollisuuksia korruptioon.

Esittelijä on huolissaan siitä, että maakohtaisissa yhteistyökehyksissä viitataan vain valikoivasti olemassa oleviin kansainvälisiin normeihin, jotka koskevat vastuullista investoimista maatalouteen. Maakohtaisissa yhteistyökehyksissä ei esimerkiksi viitata FAO:n vapaaehtoisiin suuntaviivoihin, joilla tuetaan riittävää ravintoa koskevan oikeuden vaiheittaista toteuttamista kansallisen elintarviketurvan yhteydessä, eikä ihmisoikeusvelvoitteita koskeviin yksityisten sijoittajien velvollisuuksiin, kuten yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat suuntaviivat ja OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille.

Esittelijä katsoo, että kaikkien osallistuvien maiden on sitouduttava panemaan täytäntöön kansainväliset normit, joilla säännellään investoimista ihmisoikeuksiin perustuvan lähestymistavan pohjalta, mukaan luettuina Afrikan unionin vahvistamat Afrikan maapolitiikkaa koskevat puitteet ja ohjeet sekä laajamittaisia maa-alueinvestointeja Afrikassa koskevat perusperiaatteet.

2.  Vastuuvelvollisuuskehys

Maakohtaiset yhteistyökehykset eivät ole täysin käytettävissä, mikä estää paikallista kansalaisyhteiskuntaa harjoittamasta järkevää seurantaa. Lisäksi osallistuvat yritykset eivät noudata yhteistä muotoa tai käytä hankkeiden arvioinnit mahdollistavia laatuindikaattoreita.

Esittelijä vaatii julkistamaan kokonaisuudessaan kaikki aiesopimukset ja sisällyttämään tiukat valvontamenetelmät ja tulosindikaattorit kaikkiin maakohtaisiin yhteistyökehyksiin. Lisäksi on toteutettava asianosaista paikallisväestöä ja paikallisyhteisöjä koskeva muutoksenhakumekanismi. Paikallinen kansalaisyhteiskunta on otettava tiiviisti mukaan NAFSN:n seurantaan ja arviointiin.

Sopimusviljely on keskeinen tekijä siinä, että pientilalliset saadaan integroitua osaksi arvonlisäketjua. Maakohtaisia yhteistyökehyksiä olisi tarkistettava, jotta ostajien ja paikallisten toimittajien välisiä sopimusehtoja voidaan parantaa ja luoda suotuisat lainsäädäntöpuitteet, jotka koskevat muun muassa hinnoittelujärjestelyjä, naisten oikeuksien kunnioittamista, kestävän maatalouden tukemista, asianmukaisten riitojenratkaisumekanismien perustamista ja viljelijäjärjestöjen vahvistamista, jotta viljelijöiden neuvotteluasemaa voidaan parantaa viljelysopimuksia koskevien neuvottelujen yhteydessä.

3.  Kestävän perheviljelyn edistäminen

Vuoteen 2030 ulottuvassa kestävän kehityksen ohjelmassa ja joulukuussa 2015 tehdyssä Pariisin ilmastosopimuksessa korostetaan sellaisen maatalousmallin kehittämisen merkitystä, jolla parannetaan selviytymiskykyä ja luodaan kestäviä elintarvikejärjestelmiä. Perheviljelijät ja pientilalliset sijoittavat eniten Afrikan maatalouteen ja tarjoavat yli 60 prosenttia Saharan eteläpuolisen Afrikan työpaikoista(1). He ovat osoittaneet pystyvänsä lisäämään elintarvikkeiden tuotantoa kestävästi (useimmiten agroekologisten menetelmien avulla), monipuolistamaan tuotantoa, vaikuttamaan maaseudun kehitykseen, lisäämään tuloja ja puolestaan auttamaan köyhyyden vähentämisessä.

Sen sijaan, että esittelijä kannattaisi NAFSN:n ”nykyaikaiseen”, laajamittaiseen teolliseen viljelyyn perustuvaa ”liiketoimintakeskeistä” mallia, hän kehottaa oikeutta ruokaan käsittelevän YK:n erityisraportoijan suositusten sekä maataloustieteen ja -tekniikan kehitystä koskevan kansainvälisen arvioinnin (IAASTD) mukaisesti Afrikan maiden hallituksia investoimaan perheviljelyyn ja agroekologiaan.

4.  Maan käyttömahdollisuus ja maanomistusoikeuksien turvaaminen

Vaikka Afrikassa on olemassa erilaisia maanomistuksen muotoja (tapaoikeuteen perustuva, julkinen ja yksityinen), maakohtaisissa yhteistyökehyksissä viitataan lähes yksinomaan maanomistusoikeuksiin.

Todisteet viittaavat siihen, että maanomistusoikeuksien jakaminen ei automaattisesti johda paikallisten yhteisöjen maaomistuksen varmistamiseen. Itse asiassa perinteiseen tai yhteiseen maanomistukseen perustuvien järjestelmien kumoaminen ja keskittyminen maanomistusoikeuksien jakamiseen lisää usein köyhien ja erityisesti naisten maaoikeuksiin liittyvää epävarmuutta. Elintarvikkeiden pientuottajien ja alkuperäisväestön maaoikeuksia ei ole usein tunnustettu oikeudellisesti, joten he ovat vilpillisten maakauppojen, ilman suostumusta tehtävien pakkolunastusten ja oikeudenmukaisen korvauksen puuttumisen vuoksi haavoittuvassa asemassa erityisesti huonoon hallintoon ja keskeneräiseen maareformiin liittyvissä tapauksissa. Lisäksi maakauppoihin osallistuvat investoijat ja paikallinen eliitti pyrkivät kuvailemaan myynnissä olevaa maata ”joutomaana” tai ”alikäytettynä” ja jättävät usein huomiotta tai salaavat laiduntamiseen liittyvän toiminnan.

Näitä riskejä kuvaa onnistuneesti niin sanottujen ”kasvukeskusten” kehittäminen (esimerkiksi PROSAVANA-hanke Mosambikissa), jolla pyritään houkuttelemaan kansainvälisiä sijoittajia Afrikkaan antamalla perheviljelijöiden kustannuksella suurten yksityisten yritysten käyttöön maata usein hyvin hedelmällisiltä alueilta.

Tämän vuoksi esittelijä kehottaa osallistuvia Afrikan maita kunnioittamaan yhteisöjen perinteisiä maaoikeuksia ja panemaan kokonaisuudessaan täytäntöön maanomistuksen, kalastuksen ja metsien vastuullista hallintaa koskevat vapaaehtoiset suuntaviivat vuodelta 2012. NAFSN:n puitteissa tehdyistä investoinneista olisi tehtävä etukäteen maaoikeuksia koskevat vaikutustenarvioinnit ja paikallisia yhteisöjä olisi kuultava niistä vapaasti, ennakolta ja informoidusti.

5.  Siemeniä koskeva lainsäädäntö

Viljelijöiden oikeus tuottaa, vaihtaa ja myydä siemeniä vapaasti muodostaa perustan noin 90 prosentille Afrikan mantereen maatalouselinkeinoista(2). Esittelijä on huolestunut yritysten vaatimuksesta vahvistaa kasvinjalostajien oikeuksia yhdenmukaistamalla siemeniä koskevaa lainsäädäntöä Afrikassa vuonna 1991 tehdyn UPOV-yleissopimuksen mukaisesti, vaikka siinä kielletään useimmat tällaisista epävirallisista käytännöistä. Tämä voisi vaarantaa siementen monimuotoisuuden, joka on erittäin tärkeää ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja elintarviketurvan kannalta. Lisäksi patentit, jotka liittyvät varmennettujen siementen myyntiin Afrikassa, lisäävät pienviljelijöiden riippuvuutta ja velkaantumisen todennäköisyyttä.

Koska siementen valvonta, omistaminen ja edullisuus ovat ratkaisevan tärkeitä köyhien viljelijöiden elintarviketurvalle ja sietokyvylle, esittelijä katsoo, että avunantajien olisi tuettava viljelijöiden siemenjärjestelmiä, jotta voidaan sallia tietyn tasoinen riippumattomuus kaupallisesta siemenalasta ja koska geneettisillä siemenlajikkeilla voidaan varmistaa paremmin siementen soveltuvuus paikallisiin agroekologisiin olosuhteisiin.

6.  Sukupuoli

Viime aikoihin saakka tuen antamisessa maataloudelle on usein keskitytty miesten viljelemiin vientiin tarkoitettuihin kasveihin ja jätetty naiset pitkälti vastaamaan perheen elättämiseen tarkoitetun ruoan tuotantoon liittyvistä tehtävistä.

Vuotta 2014 koskevassa NAFSN:n edistyskertomuksessa korostetaan, että ainoastaan 21 prosenttia pienviljelijöistä, jotka ottavat osaa uuden kumppanuuden hankkeisiin, on naisia. He muodostavat kuitenkin jopa 50 prosenttia Saharan eteläpuolisen Afrikan perheviljelijöistä(3). Kiinnittämällä vähän huomiota sukupuoleen NAFSN lisää eriarvoisuutta ja marginalisoi entisestään Afrikan naisia.

Erityisillä indikaattoreilla olisi mitattava NAFSN:n vaikutusta sukupuoleen. Samoin olisi asetettava etusijalle kaiken naisiin kohdistuvan syrjinnän poistaminen maan hankinnassa, parannettava naisten mahdollisuuksia käyttää mikroluottoja ja palveluja sekä ottaa naiset tosiasiallisesti mukaan maataloustutkimuksen ja kehitystoimien suunnitteluun ja täytäntöönpanoon.

7.  Afrikan maatalousinvestointien rahoittaminen

Esittelijä suhtautuu hyvin varauksellisesti maatalousinvestointien tukemiseen Afrikassa NAFSN:n kaltaisten suurikokoisten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kautta.

NAFSN:n pääasialliset yksityiset toimijat ovat monikansallisia yrityksiä, jotka hyötyvät jo nyt määräävästä markkina-asemasta ja joille myönnetään usein helpotuksia liiketoiminnan, tullien ja verotuksen alalla vastaanottajamaissa. Suunnitellut investoinnit perustuvat käsitykseen, että pientilalliset voidaan auttaa pois köyhyydestä integroimalla heidät elintarviketeollisuuden arvonlisäketjuihin. Todellisuudessa tuottajien suurelta enemmistöltä puuttuu riittävä markkinaläheisyys, kyky tuottaa tarvittavia volyymeja ja tekninen koulutus, jota tarvitaan, jotta voidaan täyttää tuotannon hallinnointia, kirjanpitoa, hygieniatoimenpiteitä ja investointeja koskevat korkeatasoiset vaatimukset. Lisäksi on olemassa suunnattomia valtasuhteiden epäsymmetrioita monikansallisten maatalousteollisuuden yritysten, alueellisten ja kansallisten toimijoiden ja pienten yritysten välillä Afrikan maissa.

Julkisen kehitysavun olisi palveltava köyhyyden poistamistavoitetta eikä EU:n kauppapolitiikan intressejä. Esittelijä katsoo, että EU:n ei pitäisi käyttää julkista kehitysapua sellaisten kansainvälisten yritysten tukemiseen, jotka toimivat monopoleina tai kartelleissa, jotka heikentävät paikallista yksityistä sektoria ja näin aiheuttavat vaaraa perheviljelijöille ja pientilallisille.

***

Tästä seuraa, että esittelijä asettaa vakavasti kyseenalaiseksi NAFSN:n kaltaisten suurikokoisten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kyvyn vaikuttaa köyhyyden vähentämiseen ja elintarviketurvaan, koska köyhimpiin yhteisöihin kohdistuu suurin osa kumppanuuksiin liittyvistä sosiaalisista ja ympäristöriskeistä. Olemassa olevat puutteet huomioon ottaen esittelijä katsoo, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi lopetettava nykyinen tukensa NAFSN:lle. Sen sijaan avunantajien ja kansallisten hallitusten olisi investoitava sellaiseen maatalousmalliin, joka on kestävä sekä pienviljelijöitä ja naisia tukeva ja joka vapauttaa kotimaisten ja alueellisten markkinoiden potentiaalin perheviljelijöitä hyödyttävällä tavalla ja tarjoaa laadukkaita elintarvikkeita kuluttajille huokeaan hintaan.

(1)

FAO Statistical Yearbook 2012, s.18

(2)

Olivier De Schutter (2009): ’ , s. 23.

(3)

FAO (2011): The State of Food and Agriculture. Women in Agriculture. Closing the gender gap for development


MAATALOUDEN JA MAASEUDUN KEHITTÄMISEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (18.3.2016)

kehitysvaliokunnalle

uudesta kumppanuudesta elintarviketurvan ja ravitsemuksen parantamisesta

(2015/2277(INI))

Valmistelija: Molly Scott Cato

EHDOTUKSET

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kehitysvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

Yleinen lähestymistapa

1.  panee merkille, että G8-maiden hallitukset ovat L’Aquilassa vuonna 2009 maailman elintarviketurvasta annetussa yhteisessä julkilausumassa sitoutuneet tukemaan maiden itsensä ohjaamia strategioita elintarviketuotannon lisäämiseksi ja siten elintarvikkeiden saatavuuden parantamiseksi sitä kautta, että keskitytään erityisesti pientilallisten ja naisviljelijöiden vaikutusmahdollisuuksien parantamiseen sekä edistämään heidän kohdallaan maan ja rahoituspalvelujen saatavuutta, mikrorahoituksen saatavuus ja markkinoille pääsy mukaan luettuina;

2.  toteaa, että EU:n FSPF:ssä(1) korostetaan, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on keskityttävä pienimuotoiseen elintarviketuotantoon lisätäkseen elintarvikkeiden saatavuutta vähiten kehittyneissä maissa; toteaa, että tällä on moninaisia vaikutuksia, kuten se, että maaseudun tuottajien tulot lisääntyvät ja selviytymiskyky paranee, väestölle saadaan enemmän elintarvikkeita, ympäristön laatua parannetaan, pk-yrityksiä kannustetaan ja maaseudun kehittymistä jalostuksen avulla edistetään;

3.  toteaa, että kehitysmaiden elintarviketurvapolitiikassa painopiste on siirtynyt pelkästä maataloushyödykkeiden lisäämisestä sen varmistamisen, että mailla on valmius ruokkia itsensä ja parantaa elintarvikeomavaraisuutta, joka ymmärretään kansan oikeutena päättää omista maatalous- ja elintarviketoimistaan sekä tuotannostaan;

4.  kehottaa sen vuoksi toteuttamaan toimia, joilla liiallinen tukeutuminen tuotuihin elintarvikkeisiin korvataan kotimaisella elintarviketuotannolla ja asetetaan etusijalle paikalliset viljelykasvit, jotka täyttävät ravitsemukselliset vaatimukset; toteaa, että tästä on tulossa entistä tärkeämpää, koska ilmaston ja markkinaolosuhteiden vaihtelu on yhä voimakkaampaa;

5.  katsoo, että kotimaiseen elintarviketuotantoon ja entistä lyhyempiin alueellisiin elintarvikeketjuihin keskittyvä omavaraisuus vähentäisi nälkää ja varmistaisi yhtäläisen elintarvikkeiden saatavuuden paikallisen väestön keskuudessa ja entistä paremmat elinolosuhteet sekä elintarviketurvan pitkällä aikavälillä; korostaa, että koska epäoikeudenmukaiset kauppasopimukset voivat heikentää näiden maiden valmiuksia ruokkia itsensä ja sulkea niiden viljelijät joidenkin markkinoiden ulkopuolelle, vientiä olisi harkittava vasta sitten, kun nämä peruselintarviketurvaa koskevat tavoitteet on saavutettu;

6.  kannattaa keskipitkän ja pitkän aikavälin kestäviä maatalous-, elintarviketurva- ja ravitsemusohjelmia ja maaseudun kehittämisen ohjelmia nälän ja köyhyyden perimmäisten syiden poistamiseksi myös toteuttamalla asteittain riittävää ravintoa koskevan oikeuden sekä oikeuden puhtaaseen veteen ja ottamalla yhteisön mukaan maatalouden kehittämistoimiin (viljelyyn, jalostukseen ja markkinointiin) erityisesti kehittämällä valmiuksia, keskittymällä politiikkaa, instituutioita ja kansalaisia koskeviin integroituihin toimiin, joissa korostetaan erityisesti pienviljelijöitä ja naispuolisia viljelijöitä(2), parannetaan heidän vaikutusmahdollisuuksiaan ja edistetään heidän oikeuttaan ihmisarvoiseen työhön;

7.  panee merkille, että elintarviketurva, joka perustuu terveeseen elävään maaperään ja ilmastonmuutosta kestäviin maatalouden ekosysteemeihin, lisää vakautta ja vähentää maastamuuttoa;

Pienviljely

8.  toteaa, että pienviljely on aina ollut keskeisessä asemassa eri maiden taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen käynnistysprosessissa, sillä se on taannut elintarviketurvan koko väestölle, auttanut välttämään valuuttavarantojen kuluttamista elintarvikkeiden tuontiin sekä tarjonnut myös työpaikkoja;

9.  korostaa, että pienviljelijät, jotka tuottavat noin 70 prosenttia Afrikassa kulutettavista elintarvikkeista, ovat keskeisessä asemassa paikallisten elinkeinojen joukossa ja korvaamattomia maatalouden osallistavan kehittämisen kannalta;

10.  korostaa sen vuoksi, että Afrikan elintarviketurvan ja ravitsemuksen parantamiseen tähtäävän uuden kumppanuuden (NAFSN) on ennen kaikkea hyödytettävä pienviljelijöitä ja pieniä perheyrityksiä, jotta ne voivat varmistaa paikkansa ja vahvistaa asemaansa elintarvikeketjussa;

11.  toteaa, että ulkomaisilla yksityisillä investoinneilla ja kaupan vapauttamisen politiikalla voi olla merkittäviä vaikutuksia kehitysmaiden maatalouden aloihin;

Maananastus, maan hankkiminen ja maanomistuksen keskittyminen

12.  panee merkille vaarat, jotka aiheutuvat maanomistuksen sääntelyn liiallisesta purkamisesta; korostaa tässä yhteydessä, että elinkeinot, maatalousmaan hankkiminen ja pienviljelijöiden käyttämät perinteiset viljelymenetelmät ovat vakavasti uhattuina;

13.  pitää valitettavana maanomistuksen voimakasta keskittymistä ja myös ulkomaisten sijoittajien harjoittamaa maananastusta, sillä nämä koettelevat kovalla kädellä pienviljelijöitä ja aiheuttavat vakavia vaikutuksia maataloustuotannolle, nostavat elintarvikkeiden hintoja sekä aiheuttavat paikallista, alueellista ja kansallista elintarviketurvan puutetta ja köyhyyttä;

Maatalousmallin muuttuminen

14.  on tietoinen veden saannin merkityksestä maataloudelle ja riskeistä, joita aiheuttaa liiallinen tukeutuminen arvokkaaseen kasteluveteen, ja toteaa tämän perusteella, että tuhlaavia kastelukäytäntöjä on vähennettävä, ja korostaa roolia, joka vettä säästävillä viljelytekniikoilla voi olla haihtumisen estämisessä sekä sen suhteen, että vesi säilyy terveessä elävässä maaperässä ja juomavesilähteet pysyvät puhtaina;

15.  ottaa huomioon trooppisten ja puolikuivien alueiden maatalouden erityistarpeet etenkin suojaa auringolta tarvitsevien viljelykasvien ja maaperän suojelun osalta, ja toteaa, että yhden lajin viljely on vanhentunutta ja että siitä ollaan kasvavassa määrin asteittain luopumassa NAFSN:n avunantajamaissa;

16.  ottaa huomioon, että on siirryttävä kestävään monimuotoiseen maatalouteen, jonka panosriippuvuus ja maaperää huonontava vaikutus ovat pienempiä ja ilmastonmuutoksen kielteisten vaikutusten sietokyky suurempi;

17.  painottaa, että NAFSN:n on saatava aikaan alueellisesti mukautettu maatalouden rakenne ensi- ja jalostusvaiheessa;

18.  varoittaa turvautumasta liiaksi muiden maataloushyödykkeiden kuin elintarvikkeiden ja erityisesti biopolttoaineiden raaka-aineiden tuotantoon NAFSN:n rahoittamissa aloitteissa, koska näiden hyödykkeiden tuotannolla voi olla haitallinen vaikutus elintarviketurvaan ja elintarvikeomavaraisuuteen osallistuvissa maissa;

19.  kehottaa ottamaan strategioiden ja toimintasuunnitelmien laatimisessa huomioon paikallisen tietämyksen ja paikalliset lajikkeet sekä soveltamaan luonnollisia menetelmiä siementen tuottamiseksi paikallisia yhteisöjä kuullen;

Agroekologia ja peltometsätalous

20.  toteaa, että resurssitehokkaat pitkän aikavälin agroekologiset toimintatavat, jotka perustuvat lajien runsaaseen kirjoon, hyödyllisten lajien esiintymiseen, riskien hajauttamiseen ja jätteiden kierrätykseen, tarjoavat merkittäviä mahdollisuuksia;

21.  toteaa, että tällaiset viljelytekniikat, luonnollisten prosessien kuten pintamaan muodostuksen edistäminen, veden ja tuholaisten sääntely tai ravinteiden suljettu kierto, voivat taata viljelijöille ja hallinnoijille pitkän aikavälin tuottavuuden ja viljavuuden alhaisin kustannuksin;

22.  toteaa, että kestävä maaperän hoito voi tuottaa jopa 58 prosenttia enemmän maailman elintarvikkeista(3);

23.  kannattaa agroekologisia toimintatapoja ja erityisesti niitä, joissa keskitytään maaperään, kuten permakulttuuri, peltometsätalous, kasvinvuorotus ja sekaviljelmät, ja joissa käytetään erityisesti palkokasveja, kylvämistä pääkasvin alle, kompostointia ja maan kattamista ekosysteemitoimintojen suorituksen parantamiseksi ja siten tuottavuuden ja viljavuuden lisäämiseksi pitkällä aikavälillä luonnollisia prosesseja käyttäen;

24.  panee merkille synergiat maaperään ja puihin perustuvien lähestymistapojen sekä maatalouden ekosysteemien ilmastonmuutokseen mukauttamisen välillä; panee erityisesti merkille polttopuun suuren kysynnän; panee erityisesti merkille typpeä sitovien puiden moninaiset käyttötavat;

25.  toteaa, että maatalouden kemikaaleja voidaan käyttää sekä liiallisesti että epäasianmukaisesti kehitysmaissa, muun muassa niissä, jotka ovat mukana NAFSN:ssa;

26.  panee merkille, että tilannetta pahentaa lukutaidottomuus ja asianmukaisen koulutuksen puuttuminen ja että tämä voi johtaa siihen, että tuoreissa hedelmissä ja vihanneksissa on merkittävän suuria määriä torjunta-ainejäämiä ja että viljelijät ja heidän perheensä kärsivät myrkytyksistä sekä muista ihmisen terveyteen kohdistuvia vaikutuksista;

Ravitsevien elintarvikkeiden ja veden saatavuus

27.  korostaa, että korkealaatuinen ja tasapainoinen ravitsemus on tärkeää, ja toteaa, että ravitsemus olisi otettava elintarvikejärjestelmien (jälleen)rakentamisen keskeiseksi tekijäksi;

28.  muistuttaa, että ravitsemustilaa ei voida kuvata pelkästään energiansaannilla;

29.  korostaa, että miljoonat ihmiset Afrikassa, etenkin lapset, kärsivät nälästä ja virheravitsemuksesta, jotka ovat tärkeimpiä kuolleisuuden syitä mantereella, ja että maananastuksen ja ilmastonmuutoksen ohella nälkä on yksi tärkeimmistä syistä, joiden vuoksi ihmiset pakenevat kodeistaan;

30.  on tietoinen, että puhtaan veden saannilla on elintärkeä merkitys ja että maatalous voi vaikuttaa siihen;

31.  kehottaa toteuttamaan paikallisesti asianmukaisia maatalous- ja elintarviketoimia, joilla vastataan koko yhteiskunnan tarpeisiin, kun tavoitteena on nälän ja virheravitsemuksen poistaminen;

32.  korostaa, että tarvitaan strategioita, joilla minimoidaan elintarvikejäte koko elintarvikeketjussa;

Kriittiset huomiot

33.  pitää myönteisenä, että NAFSN on sitoutunut elintarviketurvaan, mutta pelkää, että sovelletut keinot perustuvat vanhentuneisiin maatalouden kehittämisen malleihin ja vallan epätasapainoon;

34.  on huolissaan siitä, että NAFSN ei ehkä hyödytä pieniä perheviljelijöitä alkuperäisen tavoitteen mukaisesti vaan edistää sitä, että heistä tulee kalliista ulkoisista tuotantopanoksista riippuvaisia;

35.  panee merkille siemenalan sääntelyn purkamisen vaarat osallistuvissa maissa, koska se voi johtaa pientilallisten liialliseen riippuvuuteen ulkomaisten yritysten tuottamista siemenistä ja kasvinsuojeluaineista;

36.  korostaa, että kaikkia sidosryhmiä ei ole otettu mukaan yhteistyöjärjestelmän päätöksentekoprosessiin, vaan pikemminkin on suljettu sen ulkopuolelle muiden muassa maaseutuyhteisöt, maataloustyöntekijät, pienviljelijät, kalastajat ja alkuperäisväestö ja heidän oikeutensa osallistua on jätetty huomiotta;

37.  katsoo, että Afrikan valtioita olisi kohdeltava kumppaneina tässä kumppanuudessa sen sijaan, että ne nähdään pelkästään palveluntarjoajina, jotka vähentävät yksityisten sijoittajien riskejä ja epävarmuustekijöitä;

38.  panee merkille G20-maiden vuoden 2011 raportin, jossa korostetaan, että verotuksellisista syistä tehdyt investoinnit voivat osoittautua tilapäisiksi;

palauttaa mieliin, että lukuisat sijoittajien vaikuttimista tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että verokannustimet eivät vaikuta lainkaan tai vaikuttavat korkeintaan kielteisesti heidän investointipäätöksiinsä

(4);

39.  panee merkille, että verokannustimet, joihin sisältyy vapautus yhtiöverosta erityisillä talousalueilla, vähentävät Afrikan maiden verotuloja, jotka olisivat voineet olla maatalouteen ja erityisesti elintarviketurvaan ja ravitsemusohjelmiin tehtävien tärkeiden julkisten investointien lähde(5);

40.  pitää valitettavana, että NAFSN:n kymmenen yhteistyöjärjetelmän ainoa yhteinen indikaattori on Maailmanpankin ”Doing Business” -indeksi;

Vaatimukset – osallistuvat maat

41.  kehottaa osallistuvia maita

–  panemaan täytäntöön FAO:n vuoden 2014 vapaaehtoiset suuntaviivat, joilla tuetaan riittävää ravintoa koskevan oikeuden vaiheittaista toteuttamista kansallisen elintarviketurvan yhteydessä, sekä FAO:n vuonna 2014 julkaisemat periaatteet, jotka koskevat vastuullista investoimista maatalous- ja elintarvikejärjestelmiin, ja varmistamaan yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n suuntaviivojen noudattaminen

–  varmistamaan, että NAFSN:n toimien arvioinnissa mennään investointien laadun arviointia pidemmälle ja että niissä otetaan myös huomioon kehitykseen kohdistuvan vaikutuksen laatu ja tarkastellaan naisten oikeuksia ja hyväksyntää sidosryhmien keskuudessa, tasapainoista ja terveellistä ravitsemusta ja elintarvikehuollon kestävyyttä

–  arvioimaan vuosittain, osana maiden edistymiskertomuksia, maiden yhteistyöjärjestelmän soveltamista sen tarkastamiseksi, onko annetut sitoumukset täytetty, ja myös julkistamaan nämä tulokset

–  varmistamaan ihmisoikeuksiin perustuvan lähestymistavan maanomistusoikeuksien jakamiseen ja hyväksymään maanomistusta koskevat FAO:n vuoden 2012 vapaaehtoiset suuntaviivat ja panemaan ne täysimääräisesti täytäntöön kansallisen elintarviketurvan puitteissa

–  varmistamaan osallistavat järjestelyt, joissa asetetaan etusijalle erityisesti niiden pienviljelijöiden ja pienten perhetilalliset oikeudet, tarpeet ja edut, jotka ovat maaoikeuksien legitiimejä haltijoita; varmistamaan erityisesti, että kaikilta yhteisöiltä, jotka asuvat maalla, jonka omistusoikeus ja/tai hallinta siirretään, on saatu vapaa ja tietoinen ennakkosuostumus

–  tarkistamaan julkisia toimia ja hankkeita siinä tarkoituksessa, että maananastukselta ja tuottamattomalta maan omistamiselta poistetaan kaikki kannustimet

–  toteuttamaan sitovia kansallisia toimenpiteitä, joilla torjutaan maan anastamista sekä maa-alueiden luovuttamiseen perustuvaa korruptiota sekä maan käyttämistä keinottelutarkoituksessa tehtäviin investointeihin

–  valvomaan maan omistusoikeus- ja sertifiointijärjestelmiä sen varmistamiseksi, että ne ovat avoimia eikä niissä keskitetä maan omistamista eikä riistetä yhteisöltä resursseja, joista ne ovat riippuvaisia

–  varmistamaan, että rahoitusapua ei käytetä sellaisten aloitteiden tukemiseen, jotka antavat yrityksille mahdollisuuden siirtää paikallisyhteisöjä muualle

–  soveltamaan osallistavia prosesseja, jotta laaditaan mallisopimuksiin perustuvia viljelyjärjestelmiä, joilla täytetään paikallisyhteisöjen tarpeet

–  perustamaan, edistämään ja tukemaan osuuskuntien kaltaisia tuottajajärjestöjä, jotka vahvistavat pienviljelijöiden neuvotteluasemaa, luovat tarvittavat olosuhteet, joilla varmistetaan, että markkinat maksavat entistä paremmin pienviljelijöille ja jotka mahdollistavat tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihdon pienviljelijöiden välillä

–  aloittamaan kotimaisten viljelijöiden, paikallisyhteisöjen, paikallisviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen välisen yhteistyön, jotta voidaan torjua puutteellista elintarviketurvaa ja parantaa toimeentuloa, kuulla kotimaisia sidosryhmiä ja varmistaa, että paikalliset toimijat ovat täysin mukana ohjelman täytäntöönpanossa

–  vauhdittamaan monen toimijan foorumin luomista (pienviljelijäjärjestöt, asianomaiset yhteisöt, järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajat)

–  varmistamaan, että pienviljelijöillä ja erityisesti naisilla on selkeästi määritellyt maan ja veden saatavuutta koskevat oikeudet ja että he hyötyvät täysin kehityksestä; kuulemaan asianmukaisesti paimentolaisia, kun harkitaan NAFSN:n rahoittamia investointeja, jotta vältetään maanomistuskiistoja ja optimoidaan yhteisen maan käyttö ottamaan kaiken toiminnan perustaksi kotimaan pienviljelijöiden edut ja mahdollisuudet

–  varmistamaan riittävän julkisten investointien tason pitkäaikaisten, kestävien ja osallistavien ratkaisujen takaamiseksi

–  tarjoamaan maanviljelijöille panosriippuvuuden välttämiseen soveltuvia vaihtoehtoja ja tukemaan maanviljelijöiden siemenjärjestelmiä, jotta maatalouden luonnon monimuotoisuutta voidaan vaalia ja parantaa ylläpitämällä paikallisia julkisessa omistuksessa olevia siemenpankkeja sekä vaihtotoiminnan ja paikallisten siemenlajikkeiden jatkuvan kehittämisen avulla, sekä erityisesti huolehtimaan siemenluetteloita koskevasta joustavuudesta, jotta maanviljelijöiden lajikkeita ei jätettäisi niiden ulkopuolelle ja varmistettaisiin perinteisen tuotannon jatkuminen

–  turvaamaan pienviljelijöiden ja heikoimmassa asemassa olevien ryhmien ja maaseutuyhteisöjen siementen ja maatalouden tuotantopanosten saanti sekä vaihto; noudattamaan kansainvälisiä sopimuksia, joiden mukaisesti elämä ja biologiset prosessit eivät ole patentoitavissa erityisesti silloin, kun kyse on alkuperäisistä kannoista ja lajeista

–  välttämään sitä, että elintarvikkeiden tuotantojärjestelmistä tehdään liiallisen riippuvaisia fossiilisista polttoaineista hintavaihtelun rajoittamiseksi ja ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseksi

–  kehittämään lyhyitä elintarvikkeiden toimitusketjuja paikallisesti ja alueellisesti sekä asianmukaista varastointi- ja viestintäinfrastruktuuria tätä varten, koska lyhyet toimitusketjut ovat tehokkaimpia torjuttaessa nälkää ja maaseudun köyhyyttä

–  laatimaan toimintalinjoja, jotka tukevat kestävää maataloutta, edistävät monimuotoisempia maatalousjärjestelmiä, joita johdetaan agroekologian periaatteiden mukaisesti, peltometsätalous ja integroitu tuholaistorjunta mukaan lukien

–  antamaan afrikkalaisille viljelijöille mahdollisuuden kohtuuhintaisiin ja vähän tuotantopanoksia vaativiin teknisiin ratkaisuihin Afrikalle tyypillisiin maatalouden haasteisiin vastaamiseksi

–  varmistamaan toivottujen NAFSN:n tavoitteiden ulottuvuuden lisääminen ja täytäntöönpano investoimalla koulutukseen ja maatalouden neuvontapalveluihin ja painottamaan yhteisöllisiä osallistavia lähestymistapoja, jotka kattavat ravitsemuksen, maanomistussuhteet, oikeudet ja peltometsätalouden sekä vähän tuotantopanoksia vaativan maatalouden, kestävät perinteiset tekniikat mukaan luettuina

–  kannustamaan käyttämään monia erilaisia ravitsevia, paikallisia ja mahdollisimman paljon kausittain ravintona käytettäviä viljelykasveja, jotka ovat mieluiten paikallisesti mukautettuja tai alkuperäisiä lajikkeita, sekä mausteita ja myös hedelmiä, vihanneksia ja pähkinöitä, jotta voidaan parantaa ravitsemusta siten, että on jatkuvasti mahdollista noudattaa monipuolista ja terveellistä ruokavaliota, joka on asianmukainen pikemminkin laadun, määrän ja monipuolisuuden kuin pelkästään nautitun kalorimäärän osalta ja johdonmukainen kulttuuristen arvojen kanssa

–  varmistamaan, että strategiat eivät perustu ainoastaan siihen, että tuotetaan lisää elintarvikkeita erityisesti tuottamalla suuria määriä viljelykasveja, jotka ovat vain kaloripitoisia ja joiden hallitseva asema voi johtaa ravintoaineiden puutteeseen ruokavaliossa

–  välttämään toimenpiteitä, jotka estävät riittävän ravitsemuksen ja elintarvikkeiden saannin, ja erityisesti toimia, jotka estävät väestöä saamasta ja käyttämästä resursseja ja tuotantopanoksia, jotka varmistavat heidän selviytymisensä

–  varmistamaan, että ravitsemus sisältyy julkisiin peruspalveluihin (mukaan luettuina terveydenhoito, vesi ja sanitaatio)

–  sitoutumaan äidinmaidonkorvikkeiden kansainvälisen markkinointikoodin ja Maailman terveyskokouksen (WHA) imeväisten ja pikkulasten ravitsemuksesta antamien päätöslauselmien täysimääräiseen täytäntöönpanoon

–  suunnittelemaan toimia, joilla parannetaan maaseudun naisten mahdollisuuksia vaikuttaa ja itsenäistyä ottaen erityisesti huomioon heidän aikaa ja liikkuvuutta koskevat rajoituksensa

–  varmistamaan naisten yhdenvertaiset oikeudet sekä yhteiskunnalliset ja päätöksentekoon liittyvät roolinsa erityisesti maan hankkimisen, rahoituksen ja resurssien osalta

–  varmistamaan, että naiset hyötyvät maatalouden muutoksesta, ja torjumaan tätä varten syrjiviä tapoja ja poistamaan syrjivät määräykset, jotka estävät resurssien saantia

–  sisällyttämään maiden yhteistyöjärjestelmään erityiset tavoitteet, joiden mukaisesti parannetaan naisten vaikutusmahdollisuuksia, sekä niiden saavuttamista koskevan aikataulun; toteuttamaan hankkeissa sukupuolitietoista budjetointia ja jatkuvaa arviointia käyttämällä sukupuolen mukaan luokiteltuja tietoja

–  sisällyttämään sukupuolinäkökulman virallisiin tilastoihin ja maaseudun kehittämistoimia koskeviin indekseihin, jotta voidaan määrittää parhaat käytännöt ja suunnata strategioita paremmin

–  perustamaan järjestelmiä, joilla varmistetaan avoimuus ja vastuuvelvollisuus kaikissa aloitteissa

–  varmistamaan, että riippumattomat elimet suorittavat kaikkien hankkeiden arvioinnit, vaikutusten arvioinnin mukaan luettuina, käyttämällä useita indikaattoreita, joilla mitataan vaikutusta elintarviketurvaan, ravitsemukseen ja köyhyyteen ja näin ollen arvioikaan kattavasti kunkin maan edistymistä NAFSN:n puitteissa

–  varmistamaan, että finanssi-, vero- tai hallintouudistuksilla ei estetä sijoittajia lujittamasta oikeudenmukaisesti osallistuvien maiden veropohjaa eikä toisaalta anneta sijoittajille epäoikeudenmukaista etua pientilallisiin nähden

–  varmistamaan, että niiden omat hallitukset säilyttävät oikeutensa suojella maatalous- ja elintarvikemarkkinoitaan asianmukaisilla tulli- ja verojärjestelmillä, jotka ovat erityisesti tarpeen taloudellisen keinottelun ja verojen välttelyn torjumiseksi

–  panemaan täytäntöön maanomistuksen, kalastuksen ja metsien vastuullista hallintaa koskevat FAO:n vuoden 2012 vapaaehtoiset suuntaviivat kaikki osapuolet osallistavilla järjestelyillä, joissa etusijalle asetetaan niiden ihmisten oikeudet ja tarpeet, jotka ovat maaoikeuksien legitiimejä haltijoita

–  tarkistamaan julkisia toimia ja hankkeita siinä tarkoituksessa, että maananastukselta poistetaan kaikki kannustimet

–  toteuttamaan toimia, joilla edistetään vastuullista kaupankäyntiä ja sitoudutaan poistamaan alueellista kauppaa haittaavat tulliesteet;

Vaatimukset – EU ja jäsenvaltiot

42.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita maailman suurimpina kehitysavun antajina

–  edellyttämään tuen jatkamisen ja tehokkaan yhteistyön ehtona, että NASFN toteuttaa edellä mainitut seikat

–  tekemään yrityksistä vastuuvelvollisia ihmisoikeuksien, maaoikeuksien sekä sosiaalisten normien, ympäristöä koskevien normien ja työnormien osalta ja erityisesti varmistamaan, että jäsenvaltiot täyttävät ekstraterritoriaaliset velvoitteensa ja että niiden toimintapolitiikat eivät edistä ihmisoikeuksien loukkaamista muissa maissa ja että valtiolliset toimijat eivät estä näiden oikeuksien käyttämistä

–  varmistamaan, että EU:hun sijoittautuneet investoijat kunnioittavat ja kannustavat muita kumppaneita kunnioittamaan paikallisyhteisöjen oikeuksia ja pientilojen tarpeita noudatettaessa ihmisoikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa yhteistyöjärjestelmässä, mukaan luettuina ympäristöä koskevien oikeuksien, sosiaalisten oikeuksien, maankäyttöoikeuksien, työntekijöiden oikeuksien ja ihmisoikeuksien sekä niiden investointisuunnitelmia koskevien tiukimpien avoimuusvaatimusten säilyttäminen

–  varmistamaan, että EU:hun sijoittautuneet investoijat noudattavat yhteiskuntavastuuta koskevaa politiikkaa työsopimuksia tehdessään eivätkä käytä hyväksi taloudellista etulyöntiasemaansa suhteessa paikallisyhteisöistä tuleviin työntekijöihin

–  kannustamaan osallistuvia maita panemaan demokraattisesti täytäntöön omat maatalous- ja elintarviketoimensa, prioriteettinsa ja strategiansa, jotka on määritelty kestävän maatalouden mallissa

–  ottamaan huomioon osallistuvien maiden tarpeen saavuttaa elintarviketurva ja niiden oikeuden olla mahdollisimman omavaraisia sekä puolustaa sitä

–  tukemaan ja puolustamaan paikallisia afrikkalaisia yrityksiä ja sidosryhmiä ensisijaisina toimijoina ja NAFSN:n aloitteiden edunsaajina

–  panemaan täytäntöön WTO:n äskettäisen päätöksen poistaa maatalouden vientituet, jotka vääristävät paikallisia markkinoita ja tuhoavat elinkeinot kehitysmaissa

–  poistamaan tulliesteet, jotka ehkäisevät sitä, että Afrikan maat tuottaisivat raakatuotteille lisäarvoa paikallisesti

–  varmistamaan tehokkaat EU:n ohjelmat, joissa keskitytään entistä enemmän paikallisella ja alueellisella tasolla täytäntöönpantaviin pienen mittaluokan hankkeisiin

–  ottamaan huomioon, että elinvoimaiset ja terveet maaseutuyhteisöt ja taloudet sekä hedelmälliset, tuottavat ja kestokykyiset maatalouden järjestelmät voivat auttaa ihmisiä elämään maaseudulla ja näin lisäämään maailmanlaajuista vakautta olemalla edistämättä massamuuttoa;

43.  kehottaa osallistuvia hallituksia ja sijoittajia aloittamaan vuoropuhelun kansalaisyhteiskunnan, paikallisten yhteisöjen ja muiden NASFN:ään kuuluvien instituutioiden kanssa ja varmistamaan, että tehdyt sopimukset ovat avoimella tavalla julkisesti saatavilla, sekä varmistamaan tärkeiden kansalaisyhteiskunnan järjestöjen osallistumisen NAFSN:n päätöksentekoelimiin.

(1)

EU:n poliittinen toimintakehys kehitysmaiden auttamiseksi selviämään elintarviketurvaan liittyvistä haasteista, COM(2010)0127.

(2)

Maailman huippukokouksen lopullinen julistus maailman elintarviketurvasta, FAO 2009.

(3)

FAO, Maailmanlaajuinen maaperäkumppanuus.

(4)

Mwachinga, E. (Global Tax Simplification Team, World Bank Group), ”Results of investor motivation survey conducted in the EAC”, Lusakassa 12.2.2013 pidetty esitelmä.

(5)

”Supporting the development of more effective tax systems” – a report to the G20 working group by the IMF, the OECD and the World Bank, 2011.


LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

15.3.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

35

3

5

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

John Stuart Agnew, Clara Eugenia Aguilera García, Eric Andrieu, Paul Brannen, Daniel Buda, Nicola Caputo, Matt Carthy, Michel Dantin, Paolo De Castro, Albert Deß, Diane Dodds, Herbert Dorfmann, Norbert Erdős, Edouard Ferrand, Luke Ming Flanagan, Beata Gosiewska, Martin Häusling, Esther Herranz García, Jan Huitema, Peter Jahr, Elisabeth Köstinger, Zbigniew Kuźmiuk, Philippe Loiseau, Mairead McGuinness, Giulia Moi, Ulrike Müller, James Nicholson, Maria Noichl, Marijana Petir, Laurenţiu Rebega, Bronis Ropė, Jordi Sebastià, Jasenko Selimovic, Lidia Senra Rodríguez, Czesław Adam Siekierski, Marc Tarabella

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Pilar Ayuso, Franc Bogovič, Rosa D’Amato, Jørn Dohrmann, Peter Eriksson, Julie Girling, Ivan Jakovčić, Karin Kadenbach, Sofia Ribeiro, Tibor Szanyi


LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

20.4.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

23

0

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Beatriz Becerra Basterrechea, Ignazio Corrao, Nirj Deva, Doru-Claudian Frunzulică, Enrique Guerrero Salom, Heidi Hautala, Maria Heubuch, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Linda McAvan, Maurice Ponga, Cristian Dan Preda, Lola Sánchez Caldentey, Elly Schlein, Pedro Silva Pereira, Davor Ivo Stier, Paavo Väyrynen, Bogdan Brunon Wenta, Anna Záborská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Marina Albiol Guzmán, Brian Hayes, Paul Rübig

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Amjad Bashir, Tiziana Beghin, Miroslav Poche

Oikeudellinen huomautus