Menettely : 2016/0043(NLE)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0247/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0247/2016

Keskustelut :

PV 14/09/2016 - 17
CRE 14/09/2016 - 17

Äänestykset :

PV 15/09/2016 - 11.8
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0355

MIETINTÖ     *
PDF 525kWORD 318k
20.7.2016
PE 582.270v02-00 A8-0247/2016

ehdotuksesta neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista

(COM(2016)0071 – C8-0098/2016 – 2016/0043(NLE))

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta

Esittelijä: Laura Agea

TARKISTUKSET
LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI
 ASIAN KÄSITTELYASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

ehdotuksesta neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista

(COM(2016)0071 – C8-0098/2016 – 2016/0043(NLE))

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2016)0071),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 148 artiklan 2 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0098/2016),

–  ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2015 vahvistamansa kannan ehdotuksesta neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön (A8‑0247/2016),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.  pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Tarkistus    1

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan -1 kappale (uusi)

 

Komission teksti

Tarkistus

 

(-1) Neuvosto päätti päätöksellään (EU) 2015/18481 a jälleen kerran jättää huomiotta parlamentin 8 päivänä heinäkuuta 2015 antaman päätöslauselman. Neuvoston lähestymistapa ei ole perussopimusten hengen mukainen, se heikentää unionin toimielinten yhteistyötä ja kasvattaa demokratiavajetta unionin kansalaisia kohtaan. Parlamentti pitää neuvoston lähestymistapaa erittään valitettavana ja korostaa, että parlamentin kanta olisi otettava huomioon.

 

____________

 

1 a Neuvoston päätös (EU) 2015/1848, annettu 5 päivänä lokakuuta 2015, jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista vuodelle 2015 (EUVL L 268, 15.10.2015, s. 28).

Tarkistus    2

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 1 kappale

 

Komission teksti

Tarkistus

(1)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 145 artiklassa määrätään, että jäsenvaltiot ja unioni pyrkivät kehittämään yhteensovitettua työllisyysstrategiaa ja erityisesti edistämään ammattitaitoisen, koulutetun ja mukautumiskykyisen työvoiman sekä talouden muutoksiin reagoivien työmarkkinoiden kehittymistä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklassa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseksi.

(1)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 145 artiklassa määrätään, että jäsenvaltiot ja unioni pyrkivät kehittämään yhteensovitettua työllisyysstrategiaa ja erityisesti edistämään ammattitaitoisen, koulutetun ja mukautumiskykyisen työvoiman sekä talouden muutoksiin reagoivien työmarkkinoiden kehittymistä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklassa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. SEUT-sopimuksen 9 ja 10 artiklan mukaan unionin on politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa huolehdittava osallistavista ja yhteensovitetuista työmarkkinoista, jotka kykenevät vastaamaan työttömyyden vakaviin vaikutuksiin, turvattava korkea työllisyysaste, varmistettava ihmisarvoiset työolot kaikkialla unionissa, mukaan luettuna riittävä palkka, ja taattava riittävä sosiaalinen suojelu työmarkkinasäännösten, työehtosopimusten ja toissijaisuusperiaatteen mukaisesti sekä tarjottava korkeatasoinen koulutus ja torjuttava kaikenlainen sukupuoleen, rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon, vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä.

Tarkistus    3

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 2 kappale

 

Komission teksti

Tarkistus

(2)  Komission esittämän ”Eurooppa 2020” -strategian avulla unioni pystyy ohjaamaan taloutensa kohti älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua yhdistettynä työllisyyden, tuottavuuden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden korkeaan tasoon. Asianomaisten suuntaviivojen alla luetellut viisi yleistavoitetta muodostavat yhteiset jäsenvaltioiden toimia ohjaavat tavoitteet, ja niissä otetaan huomioon jäsenvaltioiden suhteelliset lähtökohdat ja kansalliset olosuhteet sekä unionin lähtökohdat ja olosuhteet. Euroopan työllisyysstrategia on keskeisessä asemassa pantaessa täytäntöön uuteen strategiaan sisältyviä työllisyys- ja työmarkkinatavoitteita.

(2)   Komission esittämän ”Eurooppa 2020” -strategian olisi annettava unionille mahdollisuus ohjata taloutensa kohti älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua yhdistettynä työllisyyden, tuottavuuden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden korkeaan tasoon. Unioni tarvitsee kokonaisvaltaisia politiikkatoimia ja julkisia investointeja, joilla torjutaan työttömyyttä ja köyhyyttä. Työttömyyden ja Eurooppa 2020 -strategian sosiaalisten indikaattorien kehitys on tähän mennessä ollut erittäin huolestuttavaa, sillä köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten lukumäärä on noussut viidellä miljoonalla sen sijaan, että se olisi laskenut, joissakin maissa työttömyysaste ei ole vielä palannut kriisiä edeltävälle tasolle ja joissakin jäsenvaltioissa työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten (NEET) osuus on yli 20 prosenttia ja koulunsa keskeyttäneiden osuus jopa 23 prosenttia. Euroopan työllisyysstrategia on keskeisessä asemassa pantaessa täytäntöön uuteen kasvustrategiaan sisältyviä työllisyyttä, sosiaalista osallisuutta ja työmarkkinoita koskevia tavoitteita. Nämä tavoitteita ei kuitenkaan ole saavutettu ja jäsenvaltioiden on toteutettava tehokkaampia toimia odotettujen tulosten saamiseksi. Eurooppa 2020 -strategian toteuttaminen työllisyyspolitiikassa ja sosiaalialalla on edelleen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan keskeinen tavoite.

Tarkistus    4

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 3 kappale

 

Komission teksti

Tarkistus

(3)   Nämä yhdennetyt suuntaviivat ovat Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisia. Jäsenvaltioille annetaan niissä täsmällisiä ohjeita niiden kansallisten uudistusohjelmien määrittelemisestä ja uudistusten toteuttamisesta siten, että niissä otetaan huomioon keskinäinen riippuvuus ja että ne ovat vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisia. Työllisyyspolitiikan suuntaviivojen olisi oltava perustana maakohtaisille suosituksille, joita neuvosto voi antaa jäsenvaltioille SEUT-sopimuksen 148 artiklan 4 kohdan nojalla rinnakkain jäsenvaltioille SEUT-sopimuksen 121 artiklan 2 kohdan nojalla annettujen maakohtaisten suositusten kanssa. Työllisyyspolitiikan suuntaviivojen olisi myös oltava perustana yhteiselle työllisyysraportille, jonka neuvosto ja Euroopan komissio antavat vuosittain Eurooppa-neuvostolle.

(3)  Näiden yhdennettyjen suuntaviivojen olisi oltava Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisia. Jäsenvaltioille annetaan niissä täsmällisiä ohjeita niiden kansallisten uudistusohjelmien määrittelemisestä ja uudistusten toteuttamisesta siten, että niissä otetaan huomioon keskinäinen riippuvuus ja että ne ovat vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisia. Työllisyyspolitiikan suuntaviivat olisi otettava huomioon kaikissa maakohtaisissa suosituksissa, joita neuvosto voi antaa jäsenvaltioille Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 148 artiklan 4 kohdan nojalla, huolehtien tasapainosta jäsenvaltioille kyseisen perussopimuksen 121 artiklan 2 kohdan nojalla annettujen maakohtaisten suositusten kanssa. Maakohtaisissa suosituksissa olisi tarvittaessa otettava huomioon taloudellisten indikaattoreiden lisäksi myös työllisyyttä koskevat ja sosiaaliset indikaattorit ja arvioitava ennakkoon toteutettavat uudistukset ja niiden vaikutukset kansalaisiin. Työllisyyspolitiikan suuntaviivat olisi vahvistettava tiiviissä yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa ja niiden olisi oltava perustana yhteiselle työllisyysraportille, jonka neuvosto ja Euroopan komissio antavat vuosittain Eurooppa-neuvostolle. Nämä kolme työllisyysindikaattoria eli työssäkäyntiaste, nuorisotyöttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys sisällytettiin äskettäin makrotalouden epätasapainoa koskevaan menettelyyn ja Euroopan parlamentti kehotti 25 päivänä helmikuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa1a tekemään asianomaisissa jäsenvaltioissa näiden indikaattorien pohjalta perusteellisia analyyseja ja varmistamaan, että ehdotetaan ja valvotaan taloudellisia, työmarkkinoita koskevia ja sosiaalisia uudistuksia.

 

________________

 

1 a http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//TEXT+REPORT+A8-2016-0030+0+DOC+XML+V0//FI

Tarkistus    5

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 4 kappale

 

Komission teksti

Tarkistus

(4)   Yhteiseen työllisyysraporttiin sisältyvä jäsenvaltioiden kansallisten uudistusohjelmien tarkastelu osoittaa, että jäsenvaltioiden olisi jatkettava toimia painopistealueilla, joita ovat työvoimaosuuden nostaminen ja rakennetyöttömyyden vähentäminen, työvoimamarkkinoiden tarpeita vastaavan ammattitaitoisen työvoiman kehittäminen, työn laadun ja elinikäisen oppimisen edistäminen, koulutusjärjestelmien tulosten parantaminen kaikilla tasoilla ja korkea-asteen koulutukseen osallistumisen lisääminen, yhteiskunnallisen osallisuuden edistäminen ja köyhyyden torjuminen.

(4)   Yhteiseen työllisyysraporttiin sisältyvä jäsenvaltioiden kansallisten uudistusohjelmien tarkastelu osoittaa, että jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon Euroopan parlamentin suositukset vuotuisesta kasvuselvityksestä, maakohtaiset suositukset sekä työllisyyspolitiikan suuntaviiva ja jatkettava toimia painopistealueilla, joita ovat työvoimaosuuden nostaminen ja rakennetyöttömyyden vähentäminen luomalla työpaikkoja, toimivien dynaamisten ja osallistavien työmarkkinoiden tukeminen, työmarkkinoiden tarpeita vastaavan ammattitaitoisen työvoiman kehittäminen, ihmisarvoisen työn ja elinikäisen oppimisen edistäminen, koulutusjärjestelmien tulosten parantaminen kaikilla tasoilla ja korkea-asteen koulutukseen osallistumisen lisääminen, yhteiskunnallisen osallisuuden edistäminen ja perhe-elämän ja ammatillisen elämän tarpeiden yhteensovittaminen, kaikenlaisen syrjinnän vastustaminen ja köyhyyden, erityisesti lasten köyhyyden, torjuminen sekä ikääntyvän väestönosan valmiuksien parantaminen.

Tarkistus    6

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 6 a kappale (uusi)

 

Komission teksti

Tarkistus

 

6 a)   Nykyisellään 120 miljoonaa unionin kansalaista eli noin neljännes unionin asukkaista on vaarassa ajautua köyhyyteen ja syrjäytyä sosiaalisesti. Tämä hätätilanne, jolle on myös tyypillistä yhä useampien kansalaisten työttömyys, edellyttää, että komissio toteuttaa toimenpiteitä, joilla jäsenvaltioita kannustetaan kehittämään kansallisia vähimmäisperustulojärjestelmiä, jotta näille kansalaisille voidaan taata ihmisarvoiset elinolot.

Tarkistus    7

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta

Komission teksti

Tarkistus

Jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista 5 päivänä lokakuuta 2015 hyväksytyn neuvoston päätöksen4 liitteessä vahvistetut jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivat pidetään voimassa vuonna 2016, ja jäsenvaltioiden on otettava ne huomioon työllisyyspolitiikassaan.

Hyväksytään liitteessä olevat jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivat. Jäsenvaltioiden on otettava huomioon nämä suuntaviivat työllisyyspolitiikassaan ja uudistusohjelmissaan, joista annetaan selvitys Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 148 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

__________________

 

4 Neuvoston päätös (EU) 2015/1848, annettu 5 päivänä lokakuuta 2015, jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (EUVL L 268, 15.10.2015, s. 28).

 

Tarkistus    8

Ehdotus päätökseksi

Liite (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

Suuntaviiva 5: Työvoiman kysynnän lisääminen

 

Jäsenvaltioiden olisi yhteistyössä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa käsiteltävä tehokkaasti ja viipymättä erittäin vakavaa työttömyysongelmaa ja edistettävä kestävien ja laadukkaiden työpaikkojen luomista ja investoitava siihen, käsiteltävä riskiryhmien esteettömyyttä ja vähennettävä tekijöitä, jotka estävät yrityksiä palkkaamasta ihmisiä kaikilla taitotasoilla ja kaikilla työmarkkinoiden aloilla, myös byrokratiaa poistamalla, kunnioittaen työ- ja sosiaalinormeja, edistettävä nuorten yrittäjyyttä ja erityisesti tuettava mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten perustamista ja kasvua sekä naisten että miesten työllisyysasteen nostamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi aktiivisesti edistettävä muun muassa vihreän, valkoisen ja sinisen sektorin työpaikkoja sekä yhteisötaloutta ja kannustettava sosiaalisiin innovaatioihin.

 

Verorasitus olisi siirrettävä työstä muihin verotuslähteisiin, jotka eivät ole niin haitallisia työllisyyden ja kasvun kannalta, mutta samalla olisi suojattava verotuloja riittävää sosiaalista suojelua ja julkisiin investointeihin, innovointiin ja työpaikkojen luomiseen suunnattuja maksuja varten. Työn verotuksen alennukset olisi kohdistettava verorasituksen asianmukaisiin komponentteihin, syrjinnän torjumiseen ja sellaisten tekijöiden poistamiseen, jotka estävät eivätkä kannusta osallistumista työmarkkinoille, etenkin vammaisten henkilöiden ja niiden osalta, jotka ovat kauimpana työmarkkinoista, ja samalla olisi noudatettava voimassa olevia työelämän normeja.

 

Toimintalinjat, joilla varmistetaan, että palkoilla on mahdollista saavuttaa riittävä toimeentulo, ovat edelleen tärkeitä sekä työpaikkojen luomiseksi että köyhyyden vähentämiseksi unionissa. Jäsenvaltioiden olisi siksi yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa noudatettava sellaisia palkanmuodostusmekanismeja ja kannustettava sellaisiin palkanmuodostusmekanismeihin, joilla mahdollistetaan reaalipalkkojen reagointi tuottavuuden kehitykseen ja autetaan korjaamaan aiemmat eroavuudet ruokkimatta deflaatiopaineita. Näillä mekanismeilla olisi varmistettava riittävät resurssit perustarpeiden tyydyttämiseen, kun otetaan huomioon kunkin jäsenvaltion omat köyhyysindikaattorit. Tässä yhteydessä olisi asianmukaisesti arvioitava osaamiserot ja paikallisten työmarkkinaolosuhteiden erot, jotta voidaan taata kohtuulliseen toimeentuloon riittävä palkkataso kaikkialla unionissa. Asettaessaan vähimmäispalkkoja kansallisen lainsäädännön ja kansallisten käytäntöjen mukaisesti jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten olisi varmistettava niiden riittävyys ja otettava huomioon niiden vaikutus työssäkäyvien köyhyyteen, kotitalouksien tuloihin, kokonaiskysyntään, työpaikkojen luomiseen ja kilpailukykyyn.

 

Jäsenvaltioiden olisi vähennettävä byrokratiaa pienten ja keskisuurten yritysten rasituksen keventämiseksi, sillä nämä edistävät huomattavasti työpaikkojen luomista.

 

Suuntaviiva 6: Työvoiman tarjonnan ja osaamisen parantaminen

 

Jäsenvaltioiden olisi edistettävä kestävää tuottavuutta ja laadukasta työllistettävyyttä tarjoamalla asianmukaisia tietoja ja taitoja, jotka ovat kaikkien saavutettavissa ja käytettävissä. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä terveydenhuoltoon, sosiaalipalveluihin ja liikennepalveluihin, joilla on tai joilla tulee olemaan keskipitkällä aikavälillä pulaa työntekijöistä. Jäsenvaltioiden olisi tehtävä vaikuttavia investointeja laadukkaisiin ja osallistaviin yleissivistävän koulutuksen järjestelmiin varhaisesta iästä alkaen ja ammatillisen koulutuksen järjestelmiin ja parannettava niiden tehokkuutta ja toimivuutta työvoiman osaamis- ja taitotason kohottamiseksi ja taitojen monipuolisuuden lisäämiseksi, jotta työntekijät pystyvät paremmin ennakoimaan dynaamisten työmarkkinoiden nopeasti muuttuvia tarpeita ja vastaamaan niihin yhä digitaalisemmaksi muuttuvassa taloudessa. Tämän vuoksi olisi otettava huomioon, että ”pehmeät taidot”, kuten viestintätaidot, ovat muuttumassa entistä tärkeämmiksi monissa ammateissa.

 

Jäsenvaltioiden olisi edistettävä nuorten yrittäjyyttä muun muassa järjestämällä vapaaehtoisia yrittäjyyskursseja ja kannustamalla opiskelijoita perustamaan yrityksiä lukioissa ja korkeakouluissa. Jäsenvaltioiden olisi yhteistyössä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa tehostettava pyrkimyksiä, joilla nuoria estetään keskeyttämästä koulunkäyntiä ja joilla varmistetaan joustavampi siirtyminen koulutuksesta työelämään, parannetaan laadukkaan aikuiskoulutuksen saatavuutta ja poistetaan sen tiellä olevia esteitä kaikkien kohdalla sekä kiinnitetään erityistä huomiota riskiryhmiin ja niiden tarpeisiin tarjoamalla uudelleenkouluttautumista, jos työpaikkojen menetykset ja työmarkkinoiden muutokset edellyttävät aktiivista paluuta työmarkkinoille. Samanaikaisesti jäsenvaltioiden olisi pantava täytäntöön aktiivista ikääntymistä koskevia strategioita, jotta mahdollistetaan pysyminen terveenä työelämässä todelliseen eläkeikään asti.

 

Varmistaessaan jatkuvasti muuttuvien työmarkkinoiden vaatiman taitotason ja tukiessaan aikuiskoulutusohjelmien lisäksi muutakin koulutusta jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon, että myös matalan taitotason työpaikkoja tarvitaan ja että korkeasti koulutettujen työllistymismahdollisuudet ovat paremmat kuin keskitason tai matalan tason koulutuksen saaneiden.

 

Kohtuuhintaisen ja laadukkaan varhaiskasvatuksen ja päivähoidon saatavuuden olisi oltava ensisijaista laaja-alaisessa politiikassa ja investoinneissa, jotka liittyvät perheiden ja vanhempien tuki- ja yhteensovittamistoimenpiteisiin, joilla autetaan vanhempia työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisessa, jotta voidaan ehkäistä koulunkäynnin keskeyttämistä ja lisätä nuorten mahdollisuuksia työmarkkinoilla.

 

Työttömyyttä, erityisesti pitkäaikaistyöttömyyttä ja alueellista korkeaa työttömyyttä, koskeva ongelma olisi ratkaistava tehokkaasti ja nopeasti, ja sitä olisi ehkäistävä kysyntä- ja tarjontapuolen toimenpiteiden yhdistelmällä. Pitkäaikaistyöttömien lukumäärään ja osaamisen kysynnän ja tarjonnan kohtaannon sekä osaamisen vanhentumisen ongelmaan olisi puututtava kattavilla ja toisiaan vahvistavilla strategioilla, myös antamalla yksilöllistä ja tarpeisiin perustuvaa aktiivista tukea ja tarjoamalla asianmukaisia sosiaaliturvajärjestelmiä pitkäaikaistyöttömille työmarkkinoille palaamista varten tietoon perustuvalla ja vastuullisella tavalla. Nuorisotyöttömyyteen olisi puututtava kattavasti yleisellä nuorisotyöttömyysstrategialla. Siihen sisältyy investoiminen aloille, joilla voidaan luoda laadukkaita työpaikkoja nuorille, ja antamalla nuorisotukipalvelujen, koulutuksen tarjoajien, nuorisojärjestöjen ja julkisten työvoimapalvelujen kaltaisille toimijoille tarvittavat välineet, jotta ne voivat panna täysimittaisesti ja johdonmukaisesti täytäntöön nuorisotakuun toteuttamista koskevat kansalliset suunnitelmansa, sekä myös siten, että jäsenvaltiot ottavat tarjolla olevat resurssit ripeästi käyttöön. Lisäksi olisi helpotettava rahoituksen saatavuutta niille, jotka päättävät ryhtyä yrittäjiksi, tehokkaamman tiedottamisen kautta ja vähentämällä liiallista byrokratiaa sekä tarjoamalla mahdollisuuksia muuttaa useiden kuukausien työttömyyskorvaukset etukäteen annettavaksi avustukseksi uusyrityksen perustamiseen liiketoimintasuunnitelman esittämisen jälkeen ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

 

Jäsenvaltioiden olisi otettava työttömyyden torjuntaa koskevien toimenpiteiden laatimisessa ja toteutuksessa huomioon paikalliset ja alueelliset erot ja tehtävä yhteistyötä paikallisten työnvälitystoimistojen kanssa.

 

Koulutusjärjestelmien rakenteellisiin heikkouksiin olisi puututtava, jotta varmistetaan laadukkaat oppimistulokset ja ehkäistään ja torjutaan koulunkäynnin keskeyttämistä ja edistetään kattavaa ja laadukasta koulutusta aina perustasolta lähtien. Siihen tarvitaan joustavia ja käytännöllisiä koulutusjärjestelmiä. Jäsenvaltioiden olisi yhteistyössä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa kohotettava oppimistulosten laatua huolehtimalla siitä, että koulutus on kaikkien saatavilla, perustamalla ja parantamalla teorian ja käytännön yhdistäviä oppimisjärjestelmiä, jotka on mukautettu jäsenvaltioiden tarpeisiin, päivittämällä ammatillista koulutusta ja esimerkiksi Europassin kaltaisia jo olemassa olevia puitteita sekä turvaamalla tarvittaessa asianmukainen uudelleenkouluttautuminen ja virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella hankittujen taitojen tunnustaminen. Koulutuksen ja työmarkkinoiden välisiä yhteyksiä olisi lujitettava, ja olisi varmistettava, että koulutus on riittävän laaja-alaista tarjotakseen ihmisille elinikäisen työllistettävyyden vankan perustan.

 

Jäsenvaltioiden olisi mukautettava koulutusjärjestelmänsä vastaamaan paremmin työmarkkinoita, jotta siirtyminen koulutuksesta työelämään helpottuu. Erityisesti digitalisaation ja uusien teknologioiden yhteydessä vihreät työpaikat ja terveydenhuolto ovat hyvin tärkeitä.

 

Syrjintää työmarkkinoilla ja pääsyssä työmarkkinoille on edelleen vähennettävä, erityisesti syrjintää tai eristämistä kohtaavien ryhmien, kuten naisten, ikääntyvien työntekijöiden, nuorten, vammaisten ja laillisten maahanmuuttajien osalta. Työmarkkinoilla on varmistettava sukupuolten tasa-arvo, myös samapalkkaisuus, sekä kohtuuhintaisen ja laadukkaan varhaiskasvatuksen ja päivähoidon saatavuus ja joustavuus, joka on välttämätöntä niiden henkilöiden syrjäytymisen ehkäisemiseksi, joiden työura katkeaa välillä perhevastuiden, kuten omaishoitajana toimimisen, vuoksi. Tähän liittyen jäsenvaltioiden olisi purettava naisten johtokuntapaikkoja koskevan direktiivin umpikuja.

 

Tässä suhteessa jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon, että naisten kohdalla työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten osuus on suurempi kuin miesten kohdalla ja että nuorten jääminen työelämän ja koulutuksen ulkopuolelle on lähinnä seurausta nuorisotyöttömyyden kasvusta mutta myös sellaisten koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten osuuden kasvusta, jotka eivät aktiivisesti hae työtä.

 

Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä Euroopan sosiaalirahaston ja unionin muiden rahastojen tukea täysimääräisesti, tehokkaasti ja tuloksellisesti köyhyyden torjumiseksi ja laadukkaan työllisyyden, sosiaaliseen osallisuuden, koulutuksen, julkishallinnon ja julkisten palveluiden edistämiseksi. Euroopan strategisten investointien rahasto ja sen investointijärjestelyt olisi myös otettava käyttöön, jotta varmistetaan laadukkaiden työpaikkojen luominen ja sellaisten taitojen tarjoaminen työntekijöille, joita tarvitaan unionin siirtyessä kohti kestävän kasvun mallia.

 

Suuntaviiva 7: Työmarkkinoiden toiminnan parantaminen

 

Jäsenvaltioiden olisi vähennettävä työmarkkinoiden segmentoitumista torjumalla epävarmoja työsuhteita, vajaatyöllisyyttä, pimeää työtä ja nollatuntisopimuksia. Työsuhdeturvasääntöjen ja -laitosten olisi taattava asianmukainen rekrytointiympäristö ja tarjottava samalla riittävä suojan taso työssä oleville ja työtä etsiville taikka tilapäisessä, osa-aikaisessa tai epätyypillisessä työssä oleville tai itsenäisinä ammatinharjoittajina toimiville, siten että työmarkkinaosapuolet ovat aktiivisesti mukana ja että edistetään keskitettyjä sopimusneuvotteluja. Olisi varmistettava laadukkaat työpaikat kaikille siltä osin kuin on kyse sosioekonomisesta turvallisuudesta, kestävyydestä, asianmukaisista palkoista, työelämän oikeuksista, asianmukaisista työoloista (työterveys ja -turvallisuus mukaan luettuna), sosiaaliturvasta, sukupuolten tasa-arvosta ja koulutusmahdollisuuksista. Siksi on välttämätöntä edistää nuorten tuloa työmarkkinoille, pitkäaikaistyöttömien paluuta työmarkkinoille ja työn ja perhe-elämän yhteensovittamista sekä tarjota kohtuuhintaisia hoitopalveluja ja uudenaikaistaa työn organisointia. Kaikkialla unionissa olisi edistettävä työolojen parempaan suuntaan tapahtuvaa lähentymistä.

 

Työmarkkinoille pääsyssä olisi tuettava yrittäjyyttä, kestävien työpaikkojen luomista kaikille aloille, vihreät työpaikat mukaan luettuina, hoitopalveluja ja sosiaalisia innovaatioita, jotta voidaan hyödyntää ihmisten taitoja parhaalla mahdollisella tavalla, edistää heidän elinikäistä kehittymistään ja rohkaista työntekijöitä luomaan innovaatioita.

 

Jäsenvaltioiden olisi otettava kansalliset parlamentit, työmarkkinaosapuolet, kansalaisjärjestöt ja alue- ja paikallisviranomaiset tiiviisti mukaan uudistusten ja politiikan suunnitteluun ja täytäntöönpanoon kumppanuusperiaatteen ja kansallisten käytäntöjen mukaisesti vahvistamalla samalla työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun toimivuutta ja tehokkuutta kansallisella tasolla, erityisesti niissä maissa, joissa on suuria ongelmia työmarkkinoiden viimeaikaisen sääntelyn purkamisen ja puutteellisten työehtosopimusneuvottelujen aiheuttaman palkkojen alentumisen vuoksi.

 

Jäsenvaltioiden olisi turvattava aktiivisen työmarkkinapolitiikan perustavat laatustandardit parantamalla sen kohdentamista, saavuttavuutta, kattavuutta ja vuorovaikutusta tukitoimenpiteiden, esimerkiksi sosiaaliturvan, kanssa. Politiikalla olisi pyrittävä parantamaan pääsyä työmarkkinoille, vahvistamaan keskitettyjä sopimusneuvotteluja ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja tukemaan kestäviä siirtymiä työmarkkinoilla niin, että korkeatasoiset julkiset työvoimapalvelut tarjoavat yksilöllistä tukea ja panevat täytäntöön tuloksellisuuden mittausjärjestelmiä. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että sosiaaliturvajärjestelmät aktivoivat ja antavat mahdollisuuksia niille, jotka voivat osallistua työmarkkinoille, suojaavat niitä, jotka ovat (tilapäisesti) työmarkkinoiden ulkopuolella ja/tai eivät kykene osallistumaan niille, ja valmistavat ihmisiä potentiaalisia riskejä ja muuttuvia taloudellisia ja sosiaalisia olosuhteita varten investoimalla inhimilliseen pääomaan. Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön yhtenä mahdollisista toimenpiteistä, joilla köyhyyttä voidaan vähentää, ja kansallisen käytännön mukaisesti vähimmäistulo, joka on suhteutettu kyseisen valtion erityiseen sosioekonomiseen tilanteeseen. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä osallisuutta edistäviä työmarkkinoita, jotka ovat avoimet kaikille, ja toteutettava myös tehokkaita syrjinnän vastaisia toimenpiteitä.

 

Työntekijöiden liikkuvuus perusoikeutena ja vapaana valintana olisi varmistettava, jotta voitaisiin hyödyntää täysimääräisesti eurooppalaisten työmarkkinoiden mahdollisuudet, myös parantamalla eläkkeiden siirrettävyyttä ja tutkintojen ja pätevyyksien tosiasiallista tunnustamista sekä tehostamalla byrokratian ja muiden nykyisten esteiden poistamista. Jäsenvaltioiden olisi samaan aikaan poistettava kieliesteet parantamalla asiaan liittyviä koulutusjärjestelmiä. Jäsenvaltioiden olisi myös hyödynnettävä Eures-verkostoa asianmukaisesti työvoiman liikkuvuuden edistämiseksi. Investointeja alueille, joilta lähtee työvoimaa pois, olisi tuettava aivovuodon vähentämiseksi ja liikkuvien työntekijöiden kannustamiseksi palaamaan alueelle.

 

Suuntaviiva 8: Koulutusjärjestelmien laadun ja tulosten parantaminen kaikilla tasoilla

 

Jäsenvaltioiden olisi asetettava etusijalle hoidon ja kohtuuhintaisen ja laadukkaan varhaiskasvatuksen saatavuus, koska ne kumpikin ovat työmarkkinatoimijoiden tärkeitä tukitoimia ja auttavat lisäämään kokonaistyöllisyysastetta samalla, kun ne tukevat yksilöitä heidän vastuidensa kantamisessa. Jäsenvaltioiden olisi luotava kattavaa politiikkaa ja investointeja, joita tarvitaan parantamaan perheiden ja vanhempien tuki- ja yhteensovittamistoimenpiteitä, joilla autetaan vanhempia työ- ja perhe-elämän tasapainottamisessa, jotta voidaan ehkäistä koulunkäynnin keskeyttämistä ja lisätä nuorten mahdollisuuksia työmarkkinoilla.

 

Suuntaviiva 9: Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden varmistaminen, köyhyyden torjuminen ja yhdenvertaisten mahdollisuuksien edistäminen

 

Jäsenvaltioiden olisi yhteistyössä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa parannettava sosiaaliturvajärjestelmiään turvaamalla perusstandardit tehokkaan, toimivan ja kestävän suojan tarjoamiseksi kaikissa elämänvaiheissa ja turvaamalla ihmisarvoinen elämä, solidaarisuus, sosiaalisen suojelun saatavuus, sosiaalisten oikeuksien täysimääräinen kunnioittaminen, oikeudenmukaisuus ja eriarvoisuuksiin puuttuminen sekä turvaamalla osallistaminen köyhyyden poistamiseksi erityisesti niiden ihmisten osalta, jotka ovat syrjäytyneet työmarkkinoilta, ja heikossa asemassa olevien väestöryhmien osalta. Tarvitaan yksinkertaisempaa, paremmin kohdennettua ja kunnianhimoisempaa sosiaalipolitiikkaa, joka käsittää kohtuuhintaisen ja laadukkaan lastenhoidon ja koulutuksen, tehokkaan koulutus- ja työpaikkatuen, asumistuen ja korkeatasoisen ja kaikkien saatavilla olevan terveydenhoidon ja peruspalvelujen, kuten pankkitilien ja internetyhteyden, saatavuuden. Tarvitaan myös toimia, joilla ehkäistään koulunkäynnin keskeyttämistä ja torjutaan äärimmäistä köyhyyttä, sosiaalista syrjäytymistä ja yleensä köyhyyttä kaikissa sen muodoissa. Erityisesti lapsiköyhyyttä on torjuttava päättäväisesti.

 

Tätä varten olisi hyödynnettävä eri välineitä toisiaan täydentävästi, mukaan luettuina työvoiman aktivoinnin mahdollistavat palvelut ja tulotuki, joka on kohdennettu yksilöllisiin tarpeisiin. On kunkin jäsenvaltion asia määrittää vähimmäistulotasot kansallisen käytännön mukaisesti ja suhteutettuina kyseisen jäsenvaltion erityiseen sosioekonomiseen tilanteeseen. Sosiaaliturvajärjestelmät olisi suunniteltava niin, että helpotetaan etuuksien saatavuutta ja käyttöä kaikkien kohdalla syrjimättömästi, tuetaan investointeja inhimilliseen pääomaan ja edistetään köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen sekä muiden riskien, kuten terveyden tai työpaikan menettämisen riskien, ehkäisyä ja vähentämistä sekä suojaa niitä vastaan. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä lapsiin, joilla on köyhyysriski vanhempien pitkäaikaistyöttömyyden vuoksi.

 

Eläkejärjestelmien rakenteesta olisi tehtävä sellainen, että niiden kestävyys, turvallisuus ja riittävyys sekä naisten että miesten kohdalla turvataan vahvistamalla eläkkeellesiirtymisjärjestelyjä, joiden avulla pyritään asianmukaisiin eläketuloihin, jotka vähintään ylittävät köyhyysrajan. Eläkejärjestelmillä olisi vahvistettava eläkesäästöjärjestelmien kolmea pilaria, kehitettävä niitä edelleen ja parannettava niitä. Eläkeiän liittäminen elinajanodotteeseen ei ole ainoa väline, jonka avulla voidaan suoriutua ikääntymisen haasteesta. Eläkejärjestelmien uudistuksissa olisi myös muun muassa reagoitava työmarkkinoiden suuntauksiin, syntyvyyteen, väestötilanteeseen, terveydentilaan ja varallisuustilanteeseen, työoloihin ja elatussuhteeseen. Paras keino vastata ikääntymisen haasteeseen on lisätä kokonaistyöllisyysastetta muun muassa sosiaalisilla investoinneilla aktiiviseen ikääntymiseen.

 

Jäsenvaltioiden olisi parannettava terveydenhuolto- ja pitkäaikaishoitojärjestelmiensä ja sosiaalipalvelujensa laatua, kohtuuhintaisuutta, saatavuutta, tehokkuutta ja toimivuutta sekä asianmukaisia työoloja niihin liittyvillä aloilla, mutta samalla olisi turvattava näiden järjestelmien rahoituksen kestävyys parantamalla yhteisvastuuseen perustuvaa rahoitusta.

 

Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä täysimääräisesti Euroopan sosiaalirahaston ja muiden unionin rahastojen tukia köyhyyden, sosiaalisen syrjäytymisen ja syrjinnän torjumiseksi, vammaisten henkilöiden osallistumismahdollisuuksien parantamiseksi, naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistämiseksi ja julkishallinnon parantamiseksi.

 

Eurooppa 2020 -strategian yleistavoitteena, jonka perusteella jäsenvaltiot asettavat kansalliset tavoitteensa ottaen huomioon suhteelliset lähtökohtansa ja kansalliset olosuhteensa, on nostaa 20–64-vuotiaiden naisten ja miesten työllisyysaste vuoteen 2020 mennessä 75 prosenttiin, alentaa koulunkäynnin keskeyttäneiden osuus alle 10 prosenttiin, nostaa korkea-asteen tai vastaavan tason tutkinnon suorittaneiden 30–34-vuotiaiden osuus vähintään 40 prosenttiin ja edistää sosiaalista osallisuutta erityisesti vähentämällä köyhyyttä pyrkien saamaan vähintään 20 miljoonaa ihmistä pois köyhyys- tai syrjäytymisriskin piiristä1 a.

 

______________

 

1 a Tämä joukko ilmaistaan niiden henkilöiden lukumääränä, joilla on riskinä köyhyys ja syrjäytyminen kolmen indikaattorin perusteella (köyhyysriski, aineellinen puute, työtön kotitalous). Jäsenvaltiot saavat vapaasti asettaa kansalliset tavoitteensa tarkoituksenmukaisimpien indikaattoreiden perusteella, omat kansalliset olosuhteensa ja etusijapainotuksensa huomioon ottaen.


ASIAN KÄSITTELYASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Otsikko

Jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivat

Viiteasiakirjat

COM(2016)0071 – C8-0098/2016 – 2016/0043(NLE)

Kuuleminen / hyväksyntäpyyntö (pvä)

24.2.2016

 

 

 

Asiasta vastaava valiokunta

       Ilmoitettu istunnossa (pvä)

EMPL

7.3.2016

 

 

 

Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto

       Ilmoitettu istunnossa (pvä)

ECON

7.3.2016

 

 

 

Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa

       Päätös tehty (pvä)

ECON

22.3.2016

 

 

 

Esittelijä(t)

       Nimitetty (pvä)

Laura Agea

18.2.2016

 

 

 

Alkuperäinen esittelijä

Thomas Händel

 

 

 

Valiokuntakäsittely

30.5.2016

21.6.2016

 

 

Hyväksytty (pvä)

13.7.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

40

4

5

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Laura Agea, Guillaume Balas, Tiziana Beghin, Brando Benifei, Mara Bizzotto, David Casa, Ole Christensen, Lampros Fountoulis, Elena Gentile, Arne Gericke, Marian Harkin, Czesław Hoc, Danuta Jazłowiecka, Agnes Jongerius, Jan Keller, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Kostadinka Kuneva, Jean Lambert, Jérôme Lavrilleux, Patrick Le Hyaric, Javi López, Thomas Mann, Anthea McIntyre, Elisabeth Morin-Chartier, Emilian Pavel, Georgi Pirinski, Marek Plura, Terry Reintke, Sofia Ribeiro, Anne Sander, Sven Schulze, Siôn Simon, Jutta Steinruck, Romana Tomc, Yana Toom, Ulrike Trebesius, Marita Ulvskog, Renate Weber, Tatjana Ždanoka

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Daniela Aiuto, Georges Bach, Tania González Peñas, Dieter-Lebrecht Koch, Zdzisław Krasnodębski, Paloma López Bermejo, Edouard Martin, Csaba Sógor, Neoklis Sylikiotis

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Isabella De Monte

Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

20.7.2016


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

40

+

ALDE

ECR

EFDD

GUE/NGL

NI

PPE

 

S&D

 

VERTS/ALE

Marian Harkin, Yana Toom, Renate Weber

Zdzisław Krasnodębski

Laura Agea, Daniela Aiuto, Tiziana Beghin

Kostadinka Kuneva,

Lampros Fountoulis

Georges Bach, David Casa, Danuta Jazłowiecka, Dieter-Lebrecht Koch, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Jérôme Lavrilleux, Thomas Mann, Elisabeth Morin-Chartier, Marek Plura, Sofia Ribeiro, Anne Sander, Sven Schulze, Csaba Sógor, Romana Tomc

Guillaume Balas, Brando Benifei, Ole Christensen, Isabella De Monte, Elena Gentile, Agnes Jongerius, Jan Keller, Javi López, Edouard Martin, Emilian Pavel, Georgi Pirinski, Siôn Simon, Jutta Steinruck, Marita Ulvskog

Jean Lambert, Terry Reintke, Tatjana Ždanoka

4

-

ECR

Arne Gericke,, Czesław Hoc, Anthea McIntyre, Ulrike Trebesius

5

0

ENF

GUE/NGL

Mara Bizzotto

Tania González Peñas, Patrick Le Hyaric, Paloma López Bermejo, Neoklis Sylikiotis

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Oikeudellinen huomautus