Menettely : 2015/2326(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0262/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0262/2016

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 06/10/2016 - 5.8
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0385

MIETINTÖ     
PDF 345kWORD 73k
9.9.2016
PE 578.513v02-00 A8-0262/2016

unionin lainsäädännön soveltamisen valvonnasta: vuosikertomus 2014

(2015/2326(INI))

Oikeudellisten asioiden valiokunta

Esittelijä: Heidi Hautala

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 TALOUS- JA RAHA-ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 VETOOMUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

unionin lainsäädännön soveltamisen valvonnasta: vuosikertomus 2014

(2015/2326(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 32. vuosikertomuksen unionin lainsäädännön soveltamisen valvonnasta (2014) (COM(2015)0329),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen ”EU Pilot -hankkeen arviointikertomus” (COM(2010)0070),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen ”EU Pilot -hankkeen toinen arviointikertomus” (COM(2011)0930),

–  ottaa huomioon 20. maaliskuuta 2002 annetun komission tiedonannon kantelijan asemasta yhteisön oikeuden rikkomista koskevissa asioissa (COM(2002)0141),

–  ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Kantelijan asema unionin oikeuden soveltamista koskevissa asioissa – menettelyn päivittäminen” (COM(2012)0154),

–  ottaa huomioon puitesopimuksen Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista,

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisen toimielinten sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä,

–  ottaa huomioon 10. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman 30. ja 31. vuosikertomuksesta Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan ja 132 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja vetoomusvaliokunnan lausunnot (A8-0262/2016),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 17 artiklassa määritetään komission päätehtäväksi toimia perussopimusten valvojana;

B.  ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan Euroopan unionin perusoikeuskirjalla on sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla ja se koskee unionin toimielimiä, elimiä ja laitoksia sekä jäsenvaltioita silloin, kun ne soveltavat unionin oikeutta (perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohta);

C.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 258 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan siinä tapauksessa, että komissio katsoo, että jäsenvaltio on jättänyt täyttämättä sille perussopimusten mukaan kuuluvan velvollisuuden, se antaa asiasta lausunnon perusteluineen ja se voi saattaa asian Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, jos valtio, jota asia koskee, ei noudata lausuntoa komission asettamassa määräajassa;

D.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisiä suhteita koskevassa puitesopimuksessa määrätään kaikkia viralliseen ilmoitukseen perustuvia rikkomusmenettelyjä koskevan tiedon jakamisesta mutta se ei kata epävirallista EU Pilot -menettelyä, joka edeltää muodollisen rikkomusmenettelyn käynnistämistä;

E.  ottaa huomioon, että komissio tukeutuu SEU-sopimuksen 4 artiklan 3 kohtaan ja unionin ja jäsenvaltioiden välisen vilpittömän yhteistyön periaatteeseen toteuttaakseen velvoitettaan noudattaa vaitiolovelvollisuutta suhteessa jäsenvaltioihin EU Pilot ‑menettelyjen aikana;

F.  ottaa huomioon, että EU Pilot -menettelyjen tarkoituksena on edistää komission ja jäsenvaltioiden välistä tiiviimpää ja johdonmukaisempaa yhteistyötä, jotta voidaan korjata unionin oikeuden rikkomiset varhaisemmassa vaiheessa ja välttää mahdollisuuksien mukaan turvautuminen muodolliseen rikkomusmenettelyyn;

G.  ottaa huomioon, että vuonna 2014 komissio sai 3 715 kantelua mahdollisista unionin oikeuden rikkomisista; toteaa, että suurin osa kanteluista tehtiin Espanjaa (553), Italiaa (475) ja Saksaa (276) vastaan;

H.  ottaa huomioon, että komissio käynnisti 893 uutta rikkomusmenettelyä vuonna 2014 ja vireillä olleista tapauksista suurin osa koski Kreikkaa (89), Italiaa (89) ja Espanjaa (86);

I.  ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan 41 artiklassa määritellään hyvä hallinto henkilön oikeudeksi saada asiansa käsitellyksi unionin toimielimissä puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa ja SEUT-sopimuksen 298 artiklassa määrätään, että unionin toimielinten, elinten ja laitosten on tehtäviään hoitaessaan tukeuduttava avoimeen, tehokkaaseen ja riippumattomaan eurooppalaiseen hallintoon;

1.  muistuttaa, että komission tehtävänä on SEU-sopimuksen 17 artiklan mukaan huolehtia siitä, että unionin oikeutta sovelletaan, mikä kattaa myös perusoikeuskirjan (SEU‑sopimuksen 6 artiklan 1 kohta), jonka määräykset koskevat unionin toimielimiä, elimiä ja laitoksia sekä jäsenvaltioita silloin, kun ne soveltavat unionin oikeutta;

2.  on tietoinen siitä, että ensisijainen vastuu unionin oikeuden asianmukaisesta täytäntöönpanosta ja soveltamisesta on jäsenvaltioilla, mutta toteaa, että tämä ei vapauta unionin toimielimiä niiden velvollisuudesta noudattaa unionin primaarioikeutta, kun ne tuottavat unionin sekundaarilainsäädäntöä;

3.  painottaa komission merkittävää roolia unionin oikeuden soveltamisen valvonnassa ja vuosikertomuksen antamisessa parlamentille ja neuvostolle; kehottaa komissiota jatkamaan aktiivista rooliaan eri välineiden kehittämisessä unionin oikeuden soveltamisen, täytäntöönpanon ja noudattamisen parantamiseksi jäsenvaltioissa ja toimittamaan seuraavassa vuosikertomuksessaan tietoja unionin direktiivien täytäntöönpanon lisäksi unionin asetusten täytäntöönpanosta;

4.   on tietoinen siitä, että ensisijainen vastuu unionin oikeuden asianmukaisesta täytäntöönpanosta ja soveltamisesta on jäsenvaltioilla, ja painottaa, että jäsenvaltioiden on unionin oikeutta täytäntöön pannessaan myös kunnioitettava täysimääräisesti perussopimuksissa ja unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusarvoja ja -oikeuksia; muistuttaa, että unionin oikeuden täytäntöönpanon seuranta ja arviointi kuuluu komissiolle; kehottaa tämän vuoksi jälleen kerran jäsenvaltioita käyttämään järjestelmällisesti vastaavuustaulukoita mutta toteaa, että tämä ei vapauta unionin toimielimiä niiden velvollisuudesta noudattaa unionin primaarioikeutta, kun ne tuottavat unionin sekundaarilainsäädäntöä; toteaa tämän olevan muistutus siitä, että parlamentin on hyödynnettävä alakohtaisen lainsäädännön täytäntöönpanoa koskevia selvityksiään ja mietintöjään;

5.  toteaa, että myös parlamentilla on tärkeä rooli tässä suhteessa, sillä se valvoo komission täytäntöönpanotoimia poliittisesti, käy yksityiskohtaisesti läpi vuosikertomukset unionin lainsäädännön soveltamisen valvonnasta ja antaa asiaa koskevia päätöslauselmia; ehdottaa, että parlamentti voisi osaltaan myötävaikuttaa enemmänkin unionin lainsäädännön oikea-aikaiseen ja asianmukaiseen saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä antamalla lainsäädännöllistä päätöksentekoprosessia koskevaa asiantuntemustaan kansallisten parlamenttien käyttöön ennalta luotujen yhteyksien kautta;

6.  toteaa, että jäsenvaltioiden olisi asetettava etusijalle unionin lainsäädännön oikea-aikainen ja asianmukainen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä selkeä kansallinen lainsäädäntökehys, jotta vältetään unionin oikeuden rikkominen ja tarjotaan kansalaisille ja yrityksille ne tavoitellut edut, jotka unionin oikeuden tehokas ja vaikuttava soveltaminen mahdollistaa;

7.  korostaa, että työmarkkinaosapuolet, kansalaisjärjestöt ja muut sidosryhmät ovat tärkeässä roolissa, kun laaditaan lainsäädäntöä ja valvotaan sitä, miten jäsenvaltiot saattavat unionin lainsäädäntöä osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltavat sitä, ja kun tässä yhteydessä havaituista puutteista raportoidaan; panee merkille, että komissio tunnusti sidosryhmien roolin ottamalla vuonna 2014 käyttöön tätä prosessia helpottavia uusia työvälineitä; kehottaa sidosryhmiä pysymään valppaina tämän suhteen myös tulevaisuudessa;

8.  panee merkille unionin oikeuden tehokkaan soveltamisen vaikutuksen unionin toimielinten uskottavuuden lisääntymiseen; pitää myönteisenä, että komission vuosikertomuksessa korostetaan kansalaisten, yritysten ja kansalaisjärjestöjen esittämien vetoomusten merkitystä, sillä niiden esittäminen on Lissabonin sopimuksessa määrätty perusoikeus, tärkeä osa unionin kansalaisuutta ja tärkeä toissijainen keino valvoa unionin oikeuden soveltamista ja tunnistaa sen mahdolliset porsaanreiät niin, että kansalaiset ilmaisevat mielipiteensä ja kokemuksensa suoraan, mikä on lisänä heidän ensisijaiselle demokraattisen ilmaisun väylälleen eli vaaleille ja kansanäänestyksille;

9.  katsoo, että lainsäädännön epärealistiset täytäntöönpanomääräajat voivat johtaa siihen, että jäsenvaltiot eivät pysty noudattamaan niitä, mikä tarkoittaa soveltamisen viivästymisen epäsuoraa hyväksymistä; kehottaa unionin toimielimiä sopimaan asetusten ja direktiivien täytäntöönpanolle sopivammat aikataulut, joissa otetaan asianmukaisesti huomioon tarvittavat valvonta- ja kuulemisajat; katsoo, että komission olisi esitettävä kertomukset, katsaukset ja lainsäädännön tarkistukset lainsäätäjien sopimina ja asiaa koskevassa lainsäädännössä vahvistettuina määräpäivinä;

10.   panee tyytyväisenä merkille, että uusi toimielinten sopimus paremmasta lainsäädännöstä sisältää määräyksiä, joiden tarkoituksena on parantaa unionin oikeuden täytäntöönpanoa ja soveltamista ja edistää jäsennellympää yhteistyötä tässä asiassa; kannattaa sopimuksessa ilmaistua kehotusta tehdä paremmin tunnistettaviksi kansalliset toimenpiteet, jotka eivät tiukasti ottaen liity unionin lainsäädäntöön (ylisääntely); korostaa, että on tärkeää tehostaa säädösten saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja että jäsenvaltioiden on tarpeen ilmoittaa unionin direktiivejä täydentävistä kansallisista toimenpiteistä ja tuoda ne selvästi esille; painottaa, että unionin lainsäädäntöä soveltaessaan jäsenvaltioiden olisi vältettävä lisäämästä tarpeettomasti unionin lainsäädännöstä aiheutuvaa rasitusta, koska se johtaa vääriin käsityksiin unionin lainsäädäntötoiminnasta ja lisää kansalaisten perusteetonta skeptisyyttä unionia kohtaan; huomauttaa kuitenkin, että tämä ei millään tavalla vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen hyväksyä kansallisesti korkeampia sosiaalisia tai ympäristönormeja kuin unionissa sovitut;

11.  korostaa, että parlamentilla olisi oltava vahvempi rooli analysoitaessa sitä, miten liittymisneuvotteluja käyvät maat ja maat, jotka ovat tehneet assosiaatiosopimuksen Euroopan unionin kanssa, noudattavat unionin oikeutta; tarjoutuu antamaan näille maille tätä varten asianmukaista apua toimien jatkuvassa yhteistyössä kansallisten parlamenttien kanssa unionin oikeuden seurannan ja soveltamisen alalla;

12.  esittää, että parlamentin olisi laadittava varsinaisia mietintöjä eikä vain päätöslauselmia kaikista ehdokasmaista vastauksena komission julkaisemiin vuotuisiin edistymiskertomuksiin, jotta kaikille asianomaisille valiokunnille annettaisiin mahdollisuus antaa lausuntonsa; katsoo, että komission olisi edelleen julkaistava edistymiskertomuksia kaikista Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvista maista, jotka ovat allekirjoittaneet assosiaatiosopimuksia, jotta parlamentti voi arvioida perusteellisesti ja järjestelmällisesti sitä, miten nämä maat ovat edenneet assosiaatio-ohjelmaan liittyvässä unionin säännöstön täytäntöönpanossa;

13.  suhtautuu myönteisesti komission 32. vuosikertomukseen Euroopan unionin lainsäädännön soveltamisen valvonnasta ja panee merkille, että ympäristö, liikenne sekä sisämarkkinat ja palvelut olivat vuonna 2013 ne politiikka-alat, joilla oli eniten vireillä rikkomustapauksia vielä vuonna 2014; toteaa lisäksi, että ympäristö, terveys, kuluttajansuoja, liikkuvuus ja liikenne olivat vuonna 2014 jälleen ne politiikanalat, joilla aloitettiin eniten uusia rikkomusmenettelyjä; kannustaa komissiota antamaan toimielinten välisen avoimuuden varmistamiseksi parlamentille enemmän tietoa tapauksista, joihin liittyy unionin oikeuden rikkomista;

14.  panee merkille, että vuosikertomuksen mukaan muodollisten rikkomusmenettelyjen kokonaismäärä on vähentynyt viiden viime vuoden aikana ja että komission mukaan tämä kertoo jäsenvaltioiden kanssa käytävän jäsennellyn EU Pilot -vuoropuhelun tehokkuudesta; katsoo kuitenkin, että viime vuosina tapahtunut ja lähivuosina odotettavissa oleva vähentyminen johtuu pääasiassa komission uusien lainsäädäntöehdotusten määrän jatkuvasta supistumisesta; huomauttaa, että komissio ei toteuta EU Pilot -menettelyjä, kun direktiivien saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on viivästynyt;

15.   muistuttaa, että tämä jälkiarviointi ei vapauta komissiota velvollisuudesta valvoa tehokkaasti ja oikea-aikaisesti unionin oikeuden soveltamista ja täytäntöönpanoa, ja toteaa, että parlamentti voisi avustaa lainsäädännön täytäntöönpanon valvonnassa, kun se tarkastelee komission toimintaa;

16.  panee merkille, että vuosikertomuksen mukaan uusien EU Pilot -hankkeen tapausten määrän kasvu tarkastelujaksolla sekä vireillä olevien rikkomusmenettelyjen määrän supistuminen osoittavat, että EU Pilot -järjestelmä on osoittautunut hyödylliseksi ja että sillä on ollut myönteinen vaikutus, sillä se on tehostanut unionin oikeuden täytäntöönpanoa; toteaa kuitenkin jälleen, että unionin oikeuden täytäntöönpano ei ole riittävän avointa eikä se tosiasiallisesti ole kantelijoiden ja asianomaisten osapuolten valvottavissa, ja pitää valitettavana, että parlamentilla ei ole toistuvista pyynnöistään huolimatta edelleenkään mahdollisuutta saada riittävästi tietoa EU Pilot -menettelystä ja vireillä olevista tapauksista; kehottaa komissiota siksi varmistamaan avoimemman tiedottamisen EU Pilot -menettelystä ja vireillä olevista tapauksista;

17.  katsoo, että unionin oikeuden noudattamatta jättämisestä määrättyjen taloudellisten seuraamusten olisi oltava vaikuttavia, oikeasuhteisia ja varoittavia ja niissä olisi otettava huomioon toistuvat laiminlyönnit samalla alalla ja että jäsenvaltioiden laillisia oikeuksia on kunnioitettava;

18.  huomauttaa, että oikeusvaltion periaatteeseen ja lainsäädännön varmuuteen ja ennakoitavuuteen perustuvassa Euroopan unionissa unionin kansalaisten oikeutena on saada ensimmäisinä tietää selkeällä, helposti saatavalla, avoimella ja oikea-aikaisella tavalla (internetin ja muiden välineiden kautta), onko unionin lainsäädännön nojalla saatettu voimaan kansallista lainsäädäntöä ja millaista lainsäädäntöä voimaan on saatettu sekä mitkä kansalliset viranomaiset vastaavat tämän lainsäädännön oikeasta täytäntöönpanosta;

19.  kehottaa komissiota yhdistämään kaikki eri portaalit, yhteyspisteet ja tiedotussivustot ja tarjoamaan kansalaisille mahdollisuuden käyttää helposti sähköisiä valituslomakkeita sekä käyttäjäystävällistä tietoa rikkomusmenettelyistä; kehottaa lisäksi komissiota sisällyttämään seuraavaan seurantakertomukseensa yksityiskohtaisempia tietoja näiden portaalien käytöstä;

20.  huomauttaa, että komission ja parlamentin välinen vilpitön yhteistyö on velvoite, joka sitoo niitä molempia; kehottaakin tarkistamaan Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisiä suhteita koskevaa puitesopimusta, jotta EU Pilot -menettelyistä voidaan antaa tietoa (luottamuksellisessa) asiakirjassa, joka toimitetaan unionin oikeuden tulkinnasta ja soveltamisesta vastaavalle parlamentin valiokunnalle;

21.  palauttaa mieliin, että 15. tammikuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa parlamentti kehotti hyväksymään EU:n asetuksen Euroopan unionin hallintomenettelylaista SEUT‑sopimuksen 298 artiklan nojalla mutta että siitä huolimatta, että päätöslauselma hyväksyttiin suurella äänten enemmistöllä (572 puolesta, 16 vastaan, 12 tyhjää), parlamentin pyyntö ei johtanut komission ehdotukseen; kehottaa komissiota ottamaan parlamentin päätöslauselman uudelleentarkasteltavaksi, jotta voitaisiin antaa ehdotus hallintomenettelylakia koskevaksi säädökseksi;

22.  pitää valitettavana erityisesti sitä, että komissio ei ole reagoinut sen kehotukseen antaa asetuksen muodossa sitovia sääntöjä, joissa vahvistetaan rikkomusmenettelyyn ja rikkomusmenettelyä edeltävään vaiheeseen kuuluvat eri näkökohdat, kuten ilmoitukset, sitovat määräajat, oikeus tulla kuulluksi, perusteluvelvollisuus ja jokaisen oikeus tutustua häntä koskeviin asiakirjoihin, jotta voidaan lujittaa kansalaisten oikeuksia ja taata avoimuus;

23.  muistuttaa tässä yhteydessä, että oikeudellisten asioiden valiokunta on perustanut uuden hallinto-oikeutta käsittelevän työryhmän, joka on päättänyt laatia oikeaoppisen asetusluonnoksen unionin hallinnon hallintomenettelystä ”inspiraation lähteeksi” komissiolle, ei kyseenalaistaakseen komission aloiteoikeutta vaan osoittaakseen, että tällainen asetus olisi sekä hyödyllinen että mahdollinen toteuttaa;

24.  katsoo, että tämän asetusluonnoksen tarkoituksena ei ole korvata nykyistä unionin lainsäädäntöä vaan pikemminkin täydentää sitä silloin, kun siinä on puutteita tai sen tulkintaan liittyy ongelmia, sekä selkeyttää ja yhdenmukaistaa voimassa olevien sääntöjen tulkintaa ja parantaa saatavuutta, mistä hyötyvät sekä kansalaiset ja yritykset että hallinto ja sen virkamiehet;

25.  kehottaa siksi jälleen kerran komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksen Euroopan unionin hallintomenettelylaiksi ja ottamaan siinä huomioon parlamentin asiassa tähän mennessä toteuttamat toimet;

26.   muistuttaa, että perussopimukset ja Euroopan unionin perusoikeuskirja sitovat unionin toimielimiä myös silloin, kun ne toimivat kansainvälisten lainanantajien ryhmien (”troikka”) jäseninä;

27.  kehottaa komissiota tekemään unionin oikeuden noudattamisesta todellisen poliittisen prioriteetin, johon on pyrittävä tiiviissä yhteistyössä parlamentin kanssa, sillä parlamentin tehtävänä on a) pitää komissio poliittisesti vastuuvelvollisena ja b) lainsäädäntövallan käyttäjänä varmistaa, että se on itse ajan tasalla, voidakseen parantaa jatkuvasti lainsäädäntötyötään;

28.  tukee ajatusta ottaa parlamentissa käyttöön prosessi, jolla seurataan unionin oikeuden soveltamista jäsenvaltioissa, ja toteaa, että prosessissa on voitava analysoida noudattamatta jättämistä maakohtaisesti ja otettava huomioon, että parlamentin asianomaiset pysyvät valiokunnat seuraavat unionin oikeuden soveltamista kukin omalla vastuualueellaan;

29.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä alueiden komitealle, talous- ja sosiaalikomitealle ja kansallisille parlamenteille.

(1)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0322.


PERUSTELUT

Komission 32. vuosikertomus unionin lainsäädännön soveltamisen valvonnasta sisältää jälleen kerran mielenkiintoista tietoa unionin oikeuden tosiasiallisesta täytäntöönpanosta ja käytännön soveltamisesta. Kertomuksen mukaan ympäristö ja liikenne sekä sisämarkkinat ja palvelut olivat edelleen ne politiikka-alat, joilla oli eniten vireillä olevia rikkomustapauksia vuonna 2014. Vuosikertomuksessa korostetaan myös, että muodollisten rikkomusmenettelyjen lukumäärä on vähentynyt viiden viime vuoden aikana. Komission mukaan tämä kertoo siitä, että EU Pilot -menettelyssä käyty vuoropuhelu jäsenvaltioiden kanssa on ollut tehokasta. On kuitenkin muistettava, että parlamentilla on edelleen vain vähän mahdollisuuksia saada tietoa EU Pilot -menettelystä ja vireillä olevista tapauksista, joten on vaikea arvioida, missä määrin muodollisten rikkomusmenettelyjen väheneminen tosiasiallisesti kertoo siitä, että jäsenvaltiot noudattavat paremmin unionin oikeutta, eikä komission ja rikkomiseen syyllistyneiden jäsenvaltioiden välisistä kompromissiratkaisuista. Kertomuksesta voidaankin tehdä se johtopäätös, että unionin oikeuden täytäntöönpano ei edelleenkään ole riittävän avointa. Tämän vuoksi esittelijä katsoo, että oikeudellisten asioiden valiokunnan perustaman uuden hallinto-oikeutta käsittelevän työryhmän tekemät ehdotukset voisivat tarjota komissiolle arvokasta apua, sillä ne osoittavat, että unionin oman hallinnon hallintomenettelyä koskeva asetus olisi sekä hyödyllinen että mahdollinen toteuttaa. Esittelijä myös katsoo, että Euroopan parlamentilla voisi ja sillä pitäisi olla jäsennetympi rooli analysoitaessa sitä, miten liittymisneuvotteluja käyvät maat ja maat, jotka ovat tehneet assosiaatiosopimuksen Euroopan unionin kanssa, noudattavat unionin oikeutta, ja kehitettäessä näille maille asiassa annettavaa asianmukaista tukea.


TALOUS- JA RAHA-ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (28.4.2016)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle

unionin lainsäädännön soveltamisen valvonnasta: vuosikertomus 2014

(2015/2326(INI))

Valmistelija: Ramon Tremosa i Balcells

EHDOTUKSET

Talous- ja raha-asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.  ottaa huomioon, että vuonna 2014 komissio sai 3 715 kantelua mahdollisista unionin oikeuden rikkomisista; toteaa, että suurin osa kanteluista tehtiin Espanjaa (553), Italiaa (475) ja Saksaa (276) vastaan;

B.  ottaa huomioon, että komissio käynnisti 893 uutta rikkomusmenettelyä vuonna 2014 ja vireillä olleista tapauksista suurin osa koski Kreikkaa (89), Italiaa (89) ja Espanjaa (86);

C.  ottaa huomioon, että vuosien 2010 ja 2014 välillä pantiin vireille 3 550 rikkomustapausta, jotka johtuivat siitä, että jäsenvaltioilla oli viiveitä 439 direktiivin saattamisessa osaksi lainsäädäntöään, ja keskimäärin kahdeksan jäsenvaltiota rikkoi kaikkia kyseisenä ajanjaksona hyväksyttyjä direktiivejä; toteaa, että suurin osa tapauksista koski Belgiaa (36), Romaniaa (34) ja Sloveniaa (26)(1);

1.  toteaa, että unionin oikeuden tehokkuutta heikentää järjestelmällisesti se, että jäsenvaltiot eivät sovella sitä tyydyttävällä tavalla eivätkä komission seurantatoimet ole tyydyttäviä; toteaa, että tämä täytäntöönpanon ja valvonnan laiminlyönti on merkittävä osatekijä joissakin unionin kriiseissä ja luo epätasapuoliset toimintaedellytykset sisämarkkinoille; korostaa, että unionin lainsäädännön täytäntöönpanon parantaminen voi lisätä Euroopan unionin kansalaisten uskoa ja luottamusta unionin päämääriin ja tavoitteisiin;

2.  katsoo, että lainsäädännön epärealistiset täytäntöönpanomääräajat voivat johtaa siihen, että jäsenvaltiot eivät pysty noudattamaan niitä, mikä tarkoittaa soveltamisen viivästymisen epäsuoraa hyväksymistä; kehottaa unionin toimielimiä sopimaan asetusten ja direktiivien täytäntöönpanolle sopivammat aikataulut, joissa otetaan asianmukaisesti huomioon tarvittavat valvonta- ja kuulemisajat; katsoo, että komission olisi esitettävä kertomukset, katsaukset ja lainsäädännön tarkistukset lainsäätäjien sopimina ja asiaa koskevassa lainsäädännössä vahvistettuina määräpäivinä;

3.  kehottaa komissiota varaamaan kullekin pääosastolle verkkosivun, jolla luetellaan jäsenvaltiot, jotka eivät ole saattaneet direktiivejä osaksi lainsäädäntöään tai jotka eivät ole noudattaneet päätöksiä ja asetuksia; katsoo, että sivu olisi saatettava kuukausittain ajan tasalle ja siinä olisi esitettävä yksityiskohtaisesti direktiivit, joita ei ole saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja/tai päätökset ja asetukset, joita ei ole noudatettu;

4.  katsoo, että komission olisi puututtava aktiivisemmin tapauksiin, joissa direktiivit on saatettu puutteellisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä, jotta voitaisiin ottaa huomioon sekä jäsenvaltioiden tahattomat että tahalliset toimet;

5.  katsoo, että komissio on velvollinen vastustamaan unionin tason kahta lainsäädäntövallan käyttäjää, jotka jättävät yhteispäätösmenettelyssä sisältökohtia päätettäviksi delegoiduilla säädöksillä / täytäntöönpanosäädöksillä, koska tuloksena voi olla oikeudellista epävarmuutta sekä potentiaalisia riskejä, vaaroja ja vaikeuksia;

6.  panee huolestuneena merkille, että ainakin yksi tai vieläkin useampi jäsenvaltio ei vielä ole saattanut osaksi lainsäädäntöään yhtätoista direktiiviä, jotka koskevat pankki- ja rahoitusalan lainsäädäntöä, ja toteaa, että Saksa on ainoa maa, joka on saattanut kaiken tämän alan lainsäädännön osaksi kansallista lainsäädäntöään, ja että Itävalta on muista jäsenvaltioista ainoa, jolla on vähemmän kuin kolme direktiiviä edelleen saatettavana osaksi lainsäädäntöään(2);

7.  huomauttaa, että maksuviivästyksiä koskevaa direktiiviä ei ole pantu asianmukaisesti täytäntöön yhdessätoista jäsenvaltiossa ja että tilanne on pahin Italiassa, Kyproksessa, Espanjassa, Portugalissa ja Kreikassa, joissa yritysten välisten maksujen viivästykset ovat paljon keskimääräistä suurempia(3), mikä aiheuttaa ylimääräisiä ongelmia pk‑yrityksille;

8.  huomauttaa lisäksi, että myöskään direktiiviä oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiiviä jäsenvaltioiden julkisen talouden kehyksiä koskevista vaatimuksista ja direktiiviä kuluttajan oikeuksista ei ole vielä saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä kaikissa jäsenvaltioissa(4); kehottaa komissiota valvomaan tiiviimmin veroihin ja tulleihin liittyviä valtiontukitapauksia, sillä kyseessä on yksi neljästä politiikka-alasta, joilla pantiin vireille eniten uusia rikkomustapauksia vuonna 2014;

9.  muistuttaa, että Maastrichtin kriteerien noudattamatta jättäminen ja se, että komissio ja neuvosto valvoivat vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjen noudattamista riittämättömästi ja harkinnanvaraisesti, myötävaikuttivat osaltaan maailmanlaajuista talouskriisiä seuranneen Euroopan valtioiden velkakriisin syntymiseen; on huolissaan vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjen jatkuvasta noudattamatta jättämisestä ja epäjohdonmukaisesta valvonnasta; toteaa, että nykyisiä sääntöjä on kuitenkin sovellettava hyödyntäen sopimuksessa olevia joustavuuslausekkeita; pyytää komissiota ja neuvostoa ottamaan käyttöön ennakoivamman lähestymistavan makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn täytäntöönpanoon ja erityisesti vakavan makrotalouden ja rahoituksen epätasapainon tehokkaaseen ennaltaehkäisyyn;

10.  toteaa, että vuonna 2014 eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä jäsenvaltioille annetuista 157 tärkeimmästä suosituksesta vain kymmenen pantiin kokonaisuudessaan täytäntöön tai niiden täytäntöönpanossa tapahtui merkittävää edistymistä(5); kehottaa tässä yhteydessä noudattamaan viiden EU-johtajan talous- ja rahaliiton syventämisestä laatimassa kertomuksessa annettuja eurooppalaista ohjausjaksoa koskevia suosituksia: konkreettisemmat ja kunnianhimoisemmat maakohtaiset suositukset ja selkeämpi keskittyminen ensisijaisiksi määriteltyihin tavoitteisiin samalla, kun jätetään jäsenvaltioille riittävä liikkumavara maakohtaisten suositusten täytäntöön panemiseksi, raportoinnin, vertaisarvioinnin ja ”noudata tai selitä” -periaatteen järjestelmällisempi käyttö asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi sekä laajempi julkinen keskustelu, joka johtaa kansallisen omavastuullisuuden lisääntymiseen;

11.  korostaa, että euroalueeseen kuuluvien tai pankkiunioniin osallistuvien jäsenvaltioiden on ehdottomasti saatettava pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivi osaksi lainsäädäntöään, jotta yhteinen kriisinratkaisumekanismi toimisi, sillä monessa tapauksessa yhteisen kriisinratkaisuneuvoston päätökset on pantava täytäntöön direktiivin täytäntöön panemiseksi annetun kansallisen lainsäädännön perusteella(6);

12.  panee merkille, että 22. lokakuuta 2015 komissio nosti kuutta jäsenvaltiota(7) vastaan kanteen Euroopan unionin tuomioistuimessa, koska ne eivät olleet saattaneet pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöään;

13.  on erittäin huolissaan siitä, että kymmenen jäsenvaltiota ei vielä ole pannut täytäntöön talletussuojajärjestelmädirektiiviä(8), ja kehottaa komissiota varmistamaan sen täytäntöönpanon; kehottaa tästä syystä panemaan ajoissa täytäntöön olemassa olevan pankkiunionia koskevan lainsäädännön ja lisäämään vuoropuhelua alan asiantuntijoiden ja kuluttajajärjestöjen kanssa, jotta voidaan arvioida annetun lainsäädännön vaikutusta ja vaikuttavuutta;

14.  pitää ilahduttavina komission ensimmäisiä ehdotuksia pääomamarkkinaunionin alalla ja korostaa, että on tärkeää kannustaa reaalitalouteen tehtäviin uusiin investointeihin;

15.  katsoo, että hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla annetun direktiivin nojalla toteutettavan asianmukaisen tiedonvaihdon laiminlyönti oli se syy, joka johti LuxLeaks‑tapauksen ja muissa jäsenvaltioissa tehtyjen veroväärinkäytösten taustalla oleviin väärinkäytöksiin;

16.  kehottaa Euroopan pankkiviranomaista arvioimaan, ovatko niiden jäsenvaltioiden pankkijärjestelmät, jotka eivät noudata pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiiviä eivätkä talletussuojajärjestelmädirektiiviä, epäedullisessa kilpailuasemassa;

17.  toteaa pettyneenä, että johtuen Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (ESMA) ja komission kyvyttömyydestä laatia ja hyväksyä tarvittavia tason 2 toimenpiteitä asetetussa aikataulussa komissio on katsonut tarpeelliseksi ehdottaa rahoitusmarkkinadirektiivin (MIFID II) ja siihen liittyvän MiFIR-asetuksen voimaantulon lykkäämistä yhdellä vuodella samoin kuin markkinoiden väärinkäyttöasetuksen ja arvopaperikeskusasetuksen joidenkin säännösten täytäntöönpanon lykkäämistä;

18.  kehottaa komissiota panemaan vireille rikkomusmenettelyn niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka ovat avoimesti kieltäytyneet panemasta täytäntöön velvoitteita, jotka johtuvat 14. syyskuuta 2015 annetusta neuvoston päätöksestä (EU) 1601/2015 ja 22. syyskuuta 2015 annetusta neuvoston päätöksestä (EU) 1523/2015, joilla otetaan käyttöön pakolliset kiintiöt käsittävä järjestelmä pakolaisten vastaanottamiseksi;

19.  katsoo, että komission olisi ehdotettava enemmän asetuksia ja vähemmän direktiivejä, mikäli mahdollista ja oikeasuhteista, jotta varmistetaan jäsenvaltioiden kesken tasapuoliset toimintaedellytykset lainsäädännön ja etenkin sisämarkkinoihin liittyvän unionin oikeuden suhteen, ottaen kuitenkin huomioon, että lakitekstien muodon on vastattava ehdotusten tavoitteita ja pyrkimyksiä;

20.  katsoo, että unionin oikeuden noudattamatta jättämisestä määrättyjen taloudellisten seuraamusten olisi oltava vaikuttavia, oikeasuhteisia ja varoittavia ja niissä olisi otettava huomioon toistuva laiminlyönti samalla alalla ja että jäsenvaltioiden laillisia oikeuksia on kunnioitettava;

21.  katsoo, että muodollisten rikkomusmenettelyjen kokonaismäärä väheni myös jäsenvaltioiden kanssa EU Pilot -sovelluksen kautta käytävän jäsennellyn vuoropuhelun tehokkuuden ansiosta;

22.  pitää ilahduttavina komission pyrkimyksiä parantaa unionin oikeuden soveltamista koskevaa tiedonsaantia; kannustaa lisätoimiin avoimuuden lisäämiseksi;

23.  tukee ajatusta ottaa parlamentissa käyttöön vakiomuotoinen jäsennelty prosessi, jolla seurataan unionin oikeuden soveltamista jäsenvaltioissa, ja toteaa, että prosessissa on voitava analysoida noudattamatta jättämistä maakohtaisesti ja otettava huomioon, että parlamentin asianomaiset pysyvät valiokunnat seuraavat unionin oikeuden soveltamista kukin omalla vastuualueellaan.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

26.4.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

32

24

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Gerolf Annemans, Hugues Bayet, Pervenche Berès, Esther de Lange, Markus Ferber, Jonás Fernández, Elisa Ferreira, Neena Gill, Roberto Gualtieri, Brian Hayes, Gunnar Hökmark, Danuta Maria Hübner, Cătălin Sorin Ivan, Othmar Karas, Georgios Kyrtsos, Alain Lamassoure, Philippe Lamberts, Werner Langen, Sander Loones, Bernd Lucke, Olle Ludvigsson, Ivana Maletić, Fulvio Martusciello, Bernard Monot, Luděk Niedermayer, Stanisław Ożóg, Dimitrios Papadimoulis, Sirpa Pietikäinen, Dariusz Rosati, Pirkko Ruohonen-Lerner, Alfred Sant, Molly Scott Cato, Peter Simon, Theodor Dumitru Stolojan, Paul Tang, Ramon Tremosa i Balcells, Ernest Urtasun, Marco Valli, Cora van Nieuwenhuizen, Jakob von Weizsäcker, Pablo Zalba Bidegain, Marco Zanni

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Matt Carthy, Philippe De Backer, Mady Delvaux, Marian Harkin, Ian Hudghton, Sophia in ‘t Veld, Syed Kamall, Krišjānis Kariņš, Paloma López Bermejo, Emmanuel Maurel, Siôn Simon, Romana Tomc

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Daniela Aiuto, Virginie Rozière

(1)

Johdanto-osan A, B ja C kappaleen tiedot tulevat komission kertomuksesta ”Unionin lainsäädännön soveltamisen valvonta – Vuosikertomus 2014” (9.7.2015).

(2)

Erityisen huolestuttavia ovat rikkomustapaukset Puolassa (10), Luxemburgissa (9) sekä Sloveniassa, Espanjassa ja Virossa (8 kussakin).

(3)

”Transposition and Implementation of the Directive on Late Payments in Commercial Transactions”, Euroopan parlamentin tutkimuspalvelu.

(4)

Euroopan komissio, Unionin lainsäädännön soveltamisen valvonta – Vuosikertomus 2014, s. 21–22 – http://ec.europa.eu/atwork/applying-eu-law/docs/annual_report_32/com_2015_329_fi.pdf

(5)

Onnistumisaste noin 6,5 prosenttia: Zsolt Darvas ja Alvaro Leandro, ”The Limitations of Policy Coordination in the Euro Area under the European Semester”, Bruegel, marraskuu 2015.

(6)

Komission 22. lokakuuta 2015 antama lehdistötiedote kanteen nostamisesta unionin tuomioistuimessa kuutta maata vastaan pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin täytäntöönpanon laiminlyönnin vuoksi.

(7)

Alankomaat, Luxemburg, Puola, Romania, Ruotsi ja Tšekin tasavalta.

(8)

Belgia, Italia, Kreikka, Kypros, Luxemburg, Puola, Romania, Ruotsi, Slovenia ja Viro: komission lehdistötiedote, 10. joulukuuta 2015.


TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (18.2.2016)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle

unionin lainsäädännön soveltamisen valvonnasta: Vuosikertomus 2014

(2015/2326(INI))

Valmistelija: Agnieszka Kozłowska-Rajewicz

EHDOTUKSET

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  painottaa, että komissiolla on valta ja velvollisuus valvoa unionin oikeuden soveltamista ja käynnistää rikkomusmenettelyt sellaisia jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät ole noudattaneet perussopimusten mukaisia velvoitteitaan; kehottaa kuitenkin komissiota ennen muodollisten rikkomusmenettelyjen aloittamista asettamaan etusijalle EU Pilot ‑aloitteen ja käynnistämään vuoropuhelun jäsenvaltioiden kanssa; muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että unionin lainsäädäntö on keskeinen osa niiden kansallista oikeusperustaa ja että ne ovat velvollisia soveltamaan sitä oikein;

2.  toteaa, että jäsenvaltioiden olisi asetettava etusijalle unionin lainsäädännön oikea-aikainen ja asianmukainen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä selkeä kansallinen lainsäädäntökehys, jotta vältetään unionin lainsäädännön rikkomukset ja tarjotaan kansalaisille ja yrityksille ne tavoitellut edut, jotka unionin lainsäädännön tehokas ja vaikuttava soveltaminen mahdollistaa;

3.  korostaa, että työmarkkinaosapuolet, kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ja muut sidosryhmät ovat tärkeässä roolissa lainsäädäntöä laadittaessa ja kun valvotaan sitä, miten jäsenvaltiot saattavat unionin lainsäädäntöä osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltavat sitä, ja kun tässä yhteydessä havaituista puutteista raportoidaan; panee merkille, että komissio tunnusti sidosryhmien roolin ottamalla vuonna 2014 käyttöön tätä prosessia helpottavia uusia työvälineitä; kehottaa sidosryhmiä pysymään valppaina tämän suhteen myös tulevaisuudessa;

4.  korostaa, että vuonna 2014 rekisteröitiin 3 715 uutta valitusta, ja komissio vastaanotti eniten uusia työllisyyteen, sosiaaliasioihin ja osallisuuteen liittyviä valituksia (666 kpl) sitten vuoden 2011(1); muistuttaa, että jos jäsenvaltiot laiminlyövät unionin lainsäädännön täytäntöönpanon ja soveltavat sitä puutteellisesti tai eivät lainkaan, lainsäädäntö jää tehottomaksi, heikentää merkittävästi sosiaalisia ja työntekijöiden oikeuksia ja saattaa edellyttää muita toimia unionin tasolla toissijaisuusperiaate täysin huomioon ottaen;

5.  korostaa, että työllisyyden, sosiaaliasioiden ja osallisuuden alalta ei vuonna 2014 ollut merkittäviä Euroopan unionin tuomioistuimen tuomioita;

6.  toteaa, että vuonna 2014 eurooppalaisessa SOLVIT-verkossa käsitellyistä 2 341:stä valituksesta 1 458 koski asetuksen 883/2004/EY mukaisten sosiaaliturvaan liittyvien oikeuksien saantia ja käyttämistä, ja eniten rekisteröitiin valituksia, jotka koskivat lapsista maksettuja tukia, eläkkeitä sekä työttömyyskorvauksia;

7.  kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pian asetuksen (EY) N:o 883/2004sekä sen täytäntöönpanoasetuksen jo pitkään odotetun tarkistuksen sen takaamiseksi, että kaikki voivat nauttia täysin sosiaaliturvaa koskevia oikeuksiaan; muistuttaa jäsenvaltioita niiden velvollisuudesta toimia tältä osin tiiviissä yhteistyössä, jotta varmistetaan, että liikkuvat EU:n kansalaiset eivät menetä oikeuksiaan; kehottaa sosiaaliturvajärjestelmien koordinoinnista vastaavaa hallinnollista komiteaa arvioimaan vuosittain, millaiset ongelmat ovat kaikkein tavallisimpia, esittämään konkreettisia ehdotuksia tilanteen parantamiseksi sekä julkistamaan arvionsa ja ehdotuksensa;

8.  huomauttaa, että vuonna 2014 työllisyyteen liittyvien täytäntöönpanon viivästymistä koskevien uusien rikkomustapausten määrä (17) nousi hieman edellisvuotisesta (13), ja kaikki tapaukset liittyivät työlainsäädäntöön(2); toteaa, että työlainsäädännön täytäntöönpanoon liittyvät viivytykset ovat joissakin jäsenvaltioissa pysyvä ongelma, joka estää ihmisiä hyödyntämästä heille unionin lainsäädännön nojalla kuuluvia oikeuksiaan ja etujaan; korostaa, että unionin direktiivien viivästyneellä ja virheellisellä saattamisella osaksi kansallista lainsäädäntöä on kielteinen vaikutus yleiseen oikeusvarmuuteen ja yhtäläisiin toimintaedellytyksiin sisämarkkinoilla; kehottaa jäsenvaltioita toimiin ja tarvittaessa lainsäädäntötoimiin, jotta varmistetaan unionin direktiivien käytännöllinen ja hyödyllinen saattaminen osaksi kaikkia kansallisia oikeusjärjestelmiä;

9.  korostaa, että kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen liittyvät viivytykset häiritsevät sisämarkkinoiden asianmukaista toimintaa, ovat kansalaisten ja yritysten etujen vastaisia ja haittaavat joitakin näiden oikeuksista; kehottaa tähän liittyen jäsenvaltioita saattamaan potilaan oikeuksien soveltamisesta rajatylittävässä terveydenhuollossa annetun direktiivin 2011/24/EU mahdollisimman nopeasti oman lainsäädäntönsä osaksi sen varmistamiseksi, että kaikilla unionin kansalaisilla on mahdollisuus saada korkealaatuista terveydenhoitoa muissa jäsenvaltioissa;

10.  korostaa, että vuoden 2014 päättyessä avattuja rikkomusmenettelyjä oli 1 347, ja niistä 72 liittyi työllisyyteen(3);

11.  pitää myönteisenä, että komissio kiinnittää sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevan ohjelmansa (REFIT) yhteydessä paljon huomiota EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoon ja sen valvontaan, jotta voidaan estää ja rajoittaa viivytyksiä sen saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä;

12.  panee merkille, että direktiivien saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä viivästyy eri maissa eri syistä; kehottaa komissiota suorittamaan perusteellisia analyyseja jäsenvaltioissa, jotta saadaan kattavat tiedot asiasta ja jotta voidaan tulevaisuudessa torjua myöhäistä kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista tarjoamalla ratkaisuja, jotka ovat yhteensopivia kunkin jäsenvaltion oikeudellisen kehyksen kanssa;

13.  pitää myönteisenä, että komissio on edellisten viiden vuoden aikana pyrkinyt vähentämään virallisten rikkomusmenettelyjen määrää käymällä jäsenvaltioiden kanssa tehokasta ja jäsenneltyä vuoropuhelua EU Pilot -hankkeen kautta ennen virallisen rikkomusmenettelyn käynnistämistä;

14.  kehottaa komissiota ottamaan lainsäädännön laatimisen ja arvioinnin yhteydessä huomioon mahdolliset edut ja haitat etenkin pk-yrityksille, joiden osuus unionin yrityksistä on 99 prosenttia ja joissa luodaan 85 prosenttia uusista työpaikoista; korostaa tässä yhteydessä tarvetta soveltaa ”pienet ensin” -periaatetta; painottaa, että on arvioitava paitsi lainsäädännön lyhyen aikavälin vaikutukset niin myös sen pitkän aikavälin arvo; korostaa kuitenkin, että kaikilla työntekijöillä on oikeus nauttia mahdollisimman korkeasta työterveyteen ja -turvallisuuteen liittyvän suojan tasosta heidät työllistävän yrityksen koosta riippumatta;

15.  kehottaa toteuttamaan lisätoimia, joilla taataan lainsäädännön tehokas valvonta ja täytäntöönpano, mukaan luettuna lainsäädännön saattaminen ajoissa osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä kyseisen lainsäädännön tavoitteiden noudattaminen ja mahdollisesti syntyvien haitallisten porsaanreikien tukkiminen; korostaa, että noudattamisen helpottaminen edellyttää selkeästi muotoiltua lainsäädäntöä;

16.  korostaa kuitenkin, että unionin lainsäädännössä vahvistetaan ainoastaan vähimmäisnormit, joita jäsenvaltiot voivat parantaa kansallisessa lainsäädännössään;

17.  katsoo, että vaikutustenarviointien tulisi käsittää pk-yritykset ja kilpailukykytestit sen varmistamiseksi, että uusi lainsäädäntö ei kuormita liikaa yrityksiä eikä etenkään pk‑yrityksiä;

18.  suhtautuu myönteisesti komission viime vuosien ponnisteluihin ja panee merkille lukuisat toimenpiteet, joita on toteutettu jäsenvaltioiden avustamiseksi täytäntöönpanossa, kuten vastaavuustaulukot, vuotuisen tulostaulun sekä suuntaviivat; pitää myönteisenä, että komissio esittää täytäntöönpanosuunnitelmia helpottaakseen unionin lainsäädännön välitöntä ja tehokasta soveltamista; pitää tärkeänä, että komissio valvoo sitä, miten jäsenvaltiot käyttävät täytäntöönpanosuunnitelmia;

19.  panee merkille, että komissio tarkistaa parhaillaan olemassa olevaa lainsäädäntöä paremman sääntelyn toimintaohjelmalla, jolla pyritään varmistamaan unionin lainsäädännön korkea laatu avoimuuden, julkisen kuulemisen, täytäntöönpanon ja toissijaisuusperiaatteen noudattamisen osalta; kehottaa komissiota siksi koordinoimaan ponnistelunsa jäsenvaltioiden ja Euroopan parlamentin toimenpiteiden kanssa lainsäädäntömenettelyn varhaisemmassa vaiheessa sen varmistamiseksi, että tuleva unionin lainsäädäntö voidaan panna tehokkaammin täytäntöön, sillä sääntelyn poistaminen, ylisääntely tai sääntelemättä jättäminen voi aiheuttaa enemmän haittaa yrityksille ja työllisyydelle; toteaa kuitenkin, että tällainen koordinointi ei saa vaikuttaa lainsäätäjien oikeuksiin ja siinä on täysin kunnioitettava tavanomaista lainsäädäntömenettelyä ja jäsenvaltioiden demokraattista legitiimiyttä;

20.  painottaa, että yhtäläisen kohtelun ja syrjimättömyyden periaate on keskeisellä sijalla unionin lainsäädännössä, ja se on otettava huomioon ja sitä on noudatettava unionin lainsäädäntöä laadittaessa;

21.  kehottaa komissiota vahvistamaan yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa, jotta unionin lainsäädännön rikkomukset saadaan tarvittaessa oikaistua nopeammin; korostaa, että tämän yhteistyön on oltava avointa ja parlamentin on voitava seurata sitä;

22.  kehottaa komissiota tarkastelemaan kehystä, jota käyttäen jäsenvaltiot antavat lisätietoja siitä, miten ne ovat saattaneet direktiivejä osaksi kansallista lainsäädäntöä;

23.  kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita nykyistä enemmän unionin lainsäädännön täytäntöönpanossa ja asianmukaisessa soveltamisessa tarjoamalla käyttöön räätälöityjä työkaluja, kuten yksityiskohtaisia täytäntöönpanosuunnitelmia sekä ohjeasiakirjoja, jotka perustuvat lainsäädäntötyön alkuvaiheessa aloitettuun vahvistettuun ja vastavuoroiseen yhteistyöhön komission ja jäsenvaltioiden välillä; uskoo, että säännöllinen vuoropuhelu työmarkkinaosapuolten kanssa on myös keskeinen tapa, jolla jäsenvaltiot voivat varmistaa unionin työlainsäädännön tehokkaan täytäntöönpanon;

24.  korostaa, että jäsenvaltioiden työsuojelutarkastusviranomaisten vahvistaminen on olennaista, jotta voidaan varmistaa unionin työlainsäädännön täytäntöönpano jäsenvaltioissa;

25.  pitää myönteisenä, että komissio on kehittänyt sidosryhmien tueksi työvälineitä, kuten Your European Portal, SOLVIT ja CHAP, mutta pitää valitettavana, että näitä työvälineitä ei vieläkään juuri tunneta eikä käytetä;

26.  kehottaa jäsenvaltioita antamaan komissiolle selkeämpää ja yksityiskohtaisempaa tietoa direktiivien saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä, jotta mahdollistetaan parempi tarkastelu.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

17.2.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

44

10

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Laura Agea, Guillaume Balas, Brando Benifei, Mara Bizzotto, Vilija Blinkevičiūtė, Enrique Calvet Chambon, David Casa, Ole Christensen, Jane Collins, Martina Dlabajová, Lampros Fountoulis, Elena Gentile, Arne Gericke, Marian Harkin, Czesław Hoc, Danuta Jazłowiecka, Agnes Jongerius, Jan Keller, Ádám Kósa, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Kostadinka Kuneva, Jean Lambert, Jérôme Lavrilleux, Patrick Le Hyaric, Jeroen Lenaers, Verónica Lope Fontagné, Javi López, Thomas Mann, Dominique Martin, Joëlle Mélin, Elisabeth Morin-Chartier, Emilian Pavel, João Pimenta Lopes, Marek Plura, Terry Reintke, Sofia Ribeiro, Maria João Rodrigues, Claude Rolin, Anne Sander, Sven Schulze, Siôn Simon, Jutta Steinruck, Romana Tomc, Ulrike Trebesius, Marita Ulvskog, Renate Weber, Jana Žitňanská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Amjad Bashir, Tania González Peñas, Miapetra Kumpula-Natri, António Marinho e Pinto, Tamás Meszerics, Neoklis Sylikiotis, Ivo Vajgl

(1)

Unionin lainsäädännön soveltamisen valvonta: Vuosikertomus 2014 (COM(2015)0329), s. 8.

(2)

Komission henkilöstön työasiakirja ”Part I – Policy areas” (asiakirjan ”Unionin lainsäädännön soveltamisen valvonta: Vuosikertomus 2014” liitteenä), s. 40.

(3)

Unionin lainsäädännön soveltamisen valvonta: Vuosikertomus 2014 (COM(2015)0329), s. 15.


VETOOMUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO (22.4.2016)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle

unionin lainsäädännön soveltamisen valvonnasta: vuosikertomus 2014

(2015/2326(INI))

Valmistelija: Cecilia Wikström

EHDOTUKSET

Vetoomusvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  toteaa jälleen, että EU:n lainsäädännön soveltamisessa ja täytäntöönpanossa on ollut ongelmia jo pitkään, ja tukee EU:n yhteisten sääntöjen tehokasta soveltamista jäsenvaltioissa, mikä on olennaisen tärkeää unionin uskottavuuden lisäämiseksi ja kansalaisten odotusten täyttämiseksi niiden etujen suhteen, joita EU voi kansalaisille tarjota;

2.  painottaa komission merkittävää roolia EU:n lainsäädännön soveltamisen valvonnassa ja vuosikertomuksen antamisessa parlamentille ja neuvostolle; kehottaa komissiota jatkamaan aktiivista rooliaan eri välineiden kehittämisessä EU:n lainsäädännön soveltamisen, täytäntöönpanon ja noudattamisen parantamiseksi jäsenvaltioissa ja toimittamaan seuraavassa vuosikertomuksessaan tietoja EU:n direktiivien soveltamisen lisäksi EU:n asetusten soveltamisesta;

3.  toteaa, että parlamentilla on tärkeä rooli myös komission täytäntöönpanotoimien poliittisessa valvonnassa, kun se käy yksityiskohtaisesti läpi vuosikertomukset unionin lainsäädännön soveltamisen valvonnasta ja antaa asiaa koskevat päätöslauselmansa; ehdottaa, että parlamentti voisi osaltaan myötävaikuttaa enemmänkin EU:n lainsäädännön nopeaan ja asianmukaiseen saattamiseen osaksi kansallisia lainsäädäntöjä jakamalla lainsäädännöllistä päätöksentekoprosessia koskevaa asiantuntemustaan kansallisille parlamenteille ennalta päätettyjen kanavien kautta;

4.  muistuttaa parlamentin SEUT:n 227 artiklan nojalla vastaanottamien vetoomusten ja kysymysten merkityksestä, sillä niiden perusteella komissio usein aloittaa rikkomismenettelyn jäsenvaltiota kohtaan; painottaa, että yksittäisten kansalaisten esittämät valitukset ovat tärkeimpiä lähteitä, joiden avulla määritetään EU:n lainsäädännön heikkoudet ja havaitaan sen puutteet ja rikkomiset jäsenvaltioiden taholta, ja ne toimivat myös tietolähteenä komissiolle; panee merkille, että vuonna 2014 suuren yleisön edustajat, yritykset, kansalaisjärjestöt ja muut organisaatiot olivat edelleen hyvin aktiivisia ilmoittamaan mahdollisista EU:n lainsäädännön rikkomisista ja näin ollen vuonna 2014 avoimien valitusten kokonaismäärä kasvoi noin 5,7 prosenttia ja uusia EU Pilot -tapauksia avattiin 1 208; panee myönteisenä asiana merkille käsiteltyjen valitusten ja EU Pilot -hankkeiden määrän vuonna 2014 ja arvostaa EU Pilot ‑hankkeiden 75 prosentin ratkaisuastetta sekä pitää sitä nopeana ja tehokkaana ongelmanratkaisumenettelynä;

5.  panee merkille EU:n lainsäädännön tehokkaan soveltamisen vaikutuksen EU:n toimielinten uskottavuuden lisäämisessä; pitää myönteisenä, että komission vuosikertomuksessa korostetaan kansalaisten, yritysten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden esittämien vetoomusten merkitystä toissijaisena keinona valvoa EU:n lainsäädännön soveltamista ja tunnistaa sen mahdolliset porsaanreiät niin, että kansalaiset ilmaisevat mielipiteensä ja kokemuksensa suoraan, mikä on lisänä heidän ensisijaiselle väylälleen demokraattiseen ilmaisuun eli vaaleihin ja kansanäänestyksiin, jotka ovat Lissabonin sopimuksessa määrätty perusoikeus ja tärkeä osa unionin kansalaisuutta;

6.  huomauttaa, että erot siinä, kuinka jäsenvaltiot täytäntöönpanevat EU:n lainsäädäntöä ja saattavat sitä osaksi kansallisia lainsäädäntöjään, luovat jatkuvasti esteitä yrityksille ja kansalaisille, erityisesti niille, jotka haluavat hyödyntää sisämarkkinoita ja asua, työskennellä, harjoittaa liiketoimintaa tai opiskella jossakin toisessa jäsenvaltiossa; painottaa, että viivästyksillä, jotka koskevat EU:n lainsäädännön saattamista osaksi kansallisia lainsäädäntöjä, on kielteinen vaikutus myös oikeusvarmuuteen; toistaa kantansa, jonka mukaan komission olisi tehtävä EU:n lainsäädännön noudattamisesta aito poliittinen prioriteetti tehokkaalla yhteistyöllä toimielinten ja erityisesti neuvoston kanssa, etenkin käyttämällä korrelaatiotaulukoita järjestelmällisesti, sekä jäsenvaltioiden ja muiden asianomaisten tahojen kanssa; korostaa, että ensisijainen vastuu EU:n lainsäädännön asianmukaisesta täytäntöönpanosta ja soveltamisesta on jäsenvaltioilla;

7.  panee merkille valitusten esittäjille myönnetyt hallinnolliset takuut, jotka koskevat esimerkiksi heidän valituksiinsa liittyvien tietojen antamista ajoissa ja ilmoituksia, kuten vetoomusvaliokuntakin pyysi edellä mainitusta kertomuksesta vuonna 2015 antamassaan lausunnossa; pitää kuitenkin valitettavana komission antamien vastausten viivästyksiä, sillä ne koskevat lukuisia vetoomuksia, joista siltä on pyydetty lausuntoa, ja kehottaa komissiota parantamaan nykyisiä käytäntöjään, jotta kansalaisille ilmoitetaan nopeasti ja asianmukaisesti mahdollisista toimista, joita toteutetaan heidän valitustensa johdosta; painottaa, että vetoomusten tapauskohtaisen käsittelyn laatu komissiossa ei saisi missään tapauksessa kärsiä sen takia, että vetoomuksia saadaan enemmän kuin ennen;

8.  panee merkille EU Pilot -hankkeen myönteisen vaikutuksen komission ja jäsenvaltioiden väliseen tiedonvaihtoon sekä sellaisten ongelmien ratkaisuun, jotka liittyvät EU:n lainsäädännön soveltamiseen kansallisella tasolla, ja pyytää komissiota kiinnittämään erityistä huomiota varsinaiseen täytäntöönpanoon ja EU Pilot -menettelyn aikana tehtyjen päätösten sisäiseen tarkastukseen; korostaa, että näin voidaan myös saada arvokasta tietoa vetoomuksista, joiden käsittely on vielä kesken, ja kehottaa komissiota ottamaan vetoomuksen esittäjät mukaan sellaisten EU Pilot -tapausten käsittelyyn, jotka saavat alkunsa vetoomuksista, jotta muun muassa helpotetaan vuoropuhelua vetoomuksen esittäjien ja asianomaisten kansallisten viranomaisten välillä; suhtautuu myönteisesti jäsenvaltioiden lisääntyviin pyrkimyksiin ratkaista rikkomistapaukset ennen tuomioistuinkäsittelyä; toteaa, että ennakkoratkaisut auttavat selvittämään kysymyksiä EU:n lainsäädännön soveltamisesta ja voivat estää rikkomismenettelyjä;

9.  kehottaa parlamenttia ja erityisesti vetoomusvaliokuntaa edistämään tiedotuskampanjoita kansalaisten valitusjärjestelmästä, kun EU:n lainsäädäntöä on rikottu, sekä EU Pilot -hankkeesta ja rikkomismenettelyistä ja lisäämään niiden käyttöä ja helpottamaan kansalaisten tiedonsaantia parlamentin verkkosivuston kautta;

10.  pitää myönteisenä komission yksiköiden osoittamaa sitoutumista tiedonvaihdon vahvistamiseen vetoomusvaliokunnan kanssa ja pyytää edelleen parantamaan näiden kahden osapuolen välistä yhteydenpitoa erityisesti tapauksissa, joissa komissio panee alulle rikkomismenettelyn ja soveltaa sitä, sekä EU Pilot -hankkeessa; kehottaa toteuttamaan toimia, joiden avulla tiedot saadaan vetoomusvaliokunnalle kohtuullisessa ajassa, jotta se voi vastata kansalaisten pyyntöihin entistä tehokkaammin; pyytää jälleen komissiolta, että se ottaisi valvonta- ja lainsäädäntätyössään huomioon vetoomusvaliokunnan mietinnöt ja havainnot;

11.  on tyytyväinen komission parempaan tiedottamiseen kansalaisille heidän oikeuksistaan ja soveliaista oikaisumekanismeista verkkosivustojen, tietokantojen, yksinkertaisempien valituslomakkeiden ja sähköisten ongelmanratkaisuvälineiden kautta, millä pyritään avoimuuden lisäämiseen; pitää tältä osin myönteisenä, että on parannettu rikkomisia koskevien päätösten sähköistä saatavuutta samoin kuin Europa-portaalin unionin lainsäädännön soveltamista koskevia uudistettuja verkkosivuja ja kansalaisten oikeuksia koskevia sivuja, ja toteaa, että näiden sivustojen kautta kansalaiset saavat asianmukaista tietoa siitä, kuinka EU:n lainsäädäntöä sovelletaan jäsenvaltioissa ja kuinka valitus tehdään; painottaa, että tarvitaan lisätoimia, jotta kansalaiset pääsevät paremmin käsiksi EU:n lainsäädännön soveltamista koskevaan tietoon ja ongelmanratkaisuvälineisiin, ja lisäksi olisi parannettava EU:n kansalaisilta ja yrityksiltä tulevien, EU:n lainsäädännön rikkomista koskevien valitusten käsittelyä;

12.  kehottaa komissiota yhdistämään kaikki eri portaalit, yhteyspisteet ja tiedotussivustot ja tarjoamaan kansalaisille mahdollisuuden käyttää helposti sähköistä valituslomaketta sekä käyttäjäystävällistä tietoa rikkomismenettelyistä; kehottaa lisäksi komissiota sisällyttämään seuraavaan seurantakertomukseensa yksityiskohtaisempia tietoja näiden portaalien käytöstä;

13.  pitää valitettavana, että EU:n kansalaisten esittämät vetoomukset koskevat yhä EU:n lainsäädännön rikkomisia; painottaa, että vetoomukset koskevat pääasiassa EU:n lainsäädännön väitettyjä rikkomisia sellaisilla aloilla kuin perusoikeudet, vähemmistöihin kuuluvien ja vammaisten henkilöiden oikeudet mukaan luettuina, syrjintä, kansalaisuuteen perustuvat syrjintä mukaan luettuna, sisämarkkinat, vapaa liikkuvuus, liikenne, ympäristö, koulutus, työllisyys ja terveydenhuolto; katsoo näiden vetoomusten osoittavan, että on edelleen yleistä ja laajalle levinnyttä, että EU:n lainsäädäntöä saatetaan kansallisen lainsäädännön osaksi myöhässä tai epätäydellisesti tai sitä sovelletaan väärin, ja korostaa, että jäsenvaltioiden olisi pantava EU:n lainsäädäntöä täytäntöön ja sovellettava sitä tehokkaasti sekä säädettävä lainsäädäntöä kunnioittaen täysimääräisesti perussopimuksissa ja unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusarvoja ja -periaatteita; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan huomattavasti vetoomusvaliokunnan kanssa harjoitettavan tietojenvaihdon ja toimitettavien selvitysten laatua; painottaa, että jäsenvaltioiden edustajien olisi oltava läsnä vetoomusvaliokunnan kokouksissa ja käytävä tasapainoista vuoropuhelua käsiteltävänä olevista vetoomuksista; ehdottaa ennalta ehkäisevien mekanismien tehokkaampaa käyttöönottoa;

14.  muistuttaa, että luonnollisten henkilöiden esittämät vetoomukset koskevat usein rikosasioihin liittyvää poliisi- ja oikeusyhteistyötä (aiemmin ”kolmas pilari”); toteaa, että vetoomuksia käsiteltäessä usein esiin nousevat toistuvat puutteet, kuten EU:n lainsäädäntöä koskevien asioiden viivästymiset kansallisissa oikeuskäsittelyissä; korostaa Euroopan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisujen hyödyllisyyttä ja asianmukaisuutta ja katsoo, että ne voivat toimia ohjeina näissä tapauksissa, ja pitää valitettavana, että kansalliset tuomioistuimet eivät useinkaan anna ennakkoratkaisuja; pitää siksi myönteisenä komission toimivallan lisäämistä niin, että se on kattanut poliisi- ja oikeusyhteistyön 1. joulukuuta 2014 alkaen; muistuttaa, että vetoomusten tutkinta ja käsittely on riippumatonta kansallisista oikeudellisista menettelyistä ja luonteeltaan erilaista;

15.  pitää tärkeinä komission hyväksymiä täytäntöönpanosuunnitelmia, joiden avulla pyritään tukemaan ja ohjaamaan jäsenvaltioita EU:n direktiivien nopeassa, selkeässä ja asianmukaisessa saattamisessa kansallisen lainsäädännön osaksi, mikä on tarpeen EU:n toiminnan pitämiseksi tehokkaana ja toimivana; pitää myönteisenä merkitystä, joka on annettu parempaa sääntelyä koskevalle toimintaohjelmalle, ja panee merkille EU:n sääntelyn tilan seurannan REFIT-ohjelman kautta vuosikertomuksessa unionin lainsäädännön soveltamisen valvonnasta; kehottaa komissiota ottamaan kaikki sidosryhmät, mukaan luettuina työmarkkinaosapuolet, kuluttajajärjestöt, kansalaisjärjestöt ja yritykset, aktiivisesti mukaan EU:n lainsäädännön vaikutusten arviointiin, tarkastamaan suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteiden noudattamisen (etukäteen) ja seuraamaan täytäntöönpanoa (jälkikäteen); kehottaa komissiota sisällyttämään arviointiinsa kansalaisten kohtaamien hallinnollisten rasitteiden mittaamisen ja vähentämisen ja ottamaan huomioon EU:n lainsäädännön laajemmat taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöä koskevat vaikutukset sekä pohtimaan EU:n lainsäädännön hyötyjä ja arvoja; muistuttaa komissiota siitä, että sen on noudatettava jäsenvaltioiden tasapuolisen kohtelun periaatteita ja oltava puolueeton, kun se tutkii EU:n lainsäädännön soveltamista; odottaa EU:n lainsäädännön laadun paranevan ja tämän vaikuttavan myönteisesti esitettävien vetoomusten määrään;

16.  korostaa, että komission olisi toimittava uskaliaammin, kun se tarkastelee perusoikeuksia koskevia vetoomuksia, kuitenkin pitäen mielessä toissijaisuusperiaatteen.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

19.4.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

26

0

4

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Marina Albiol Guzmán, Margrete Auken, Alberto Cirio, Pál Csáky, Miriam Dalli, Rosa Estaràs Ferragut, Eleonora Evi, Peter Jahr, Rikke Karlsson, Jude Kirton-Darling, Notis Marias, Edouard Martin, Roberta Metsola, Marlene Mizzi, Julia Pitera, Gabriele Preuß, Eleni Theocharous, Jarosław Wałęsa, Cecilia Wikström, Tatjana Ždanoka

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Enrique Calvet Chambon, Kostadinka Kuneva, Miltiadis Kyrkos, Jérôme Lavrilleux, Julia Reda, Ángela Vallina, Rainer Wieland

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

José Blanco López, Martina Dlabajová, Zbigniew Kuźmiuk


LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

5.9.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

16

2

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Joëlle Bergeron, Marie-Christine Boutonnet, Jean-Marie Cavada, Kostas Chrysogonos, Therese Comodini Cachia, Mady Delvaux, Mary Honeyball, Dietmar Köster, Gilles Lebreton, Evelyn Regner, Pavel Svoboda, Axel Voss, Tadeusz Zwiefka

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Pascal Durand, Heidi Hautala, Sylvia-Yvonne Kaufmann, Stefano Maullu, Virginie Rozière, Cecilia Wikström

Oikeudellinen huomautus