Menettely : 2016/2060(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0365/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0365/2016

Keskustelut :

PV 12/12/2016 - 17
CRE 12/12/2016 - 17

Äänestykset :

PV 13/12/2016 - 5.6
CRE 13/12/2016 - 5.6
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0487

MIETINTÖ     
PDF 375kWORD 75k
2.12.2016
PE 589.329v04-00 A8-0365/2016

naisten oikeuksista itäisen kumppanuuden valtioissa

(2016/2060(INI))

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta

Esittelijä: Mariya Gabriel

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 ULKOASIAINVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

naisten oikeuksista itäisen kumppanuuden valtioissa

(2016/2060(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan, joissa sukupuolten tasa-arvon todetaan olevan yksi unionin perustana olevista perusperiaatteista,

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 1979 tehdyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen (CEDAW),

–  ottaa huomioon tasa-arvoa, kehitystä ja rauhaa käsittelevän YK:n Pekingin toimintaohjelman (1995),

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1820 (2008), 1325 (2000) ja viimeisimpänä 2242 (2015) naisista, rauhasta ja turvallisuudesta,

–  ottaa huomioon syyskuussa 1995 hyväksytyn Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman ja syyskuussa 1994 pidetyn kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin (Kairon konferenssin) toimintaohjelman sekä niiden tarkistuskonferenssien tulokset,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle 18. marraskuuta 2015 annetun yhteisen tiedonannon Euroopan naapuruuspolitiikan tarkistuksesta,

–  ottaa huomioon 18. helmikuuta 2008 annetut Euroopan naapuruuspolitiikkaa, 20. huhtikuuta 2015 annetut Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelua ja 14. joulukuuta 2015 annetut Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelua koskevat neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 7. toukokuuta 2009 kokoontuneen itäistä kumppanuutta käsitelleen Prahan huippukokouksen yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon 28.–29. marraskuuta 2013 kokoontuneen itäistä kumppanuutta käsitelleen Vilnan huippukokouksen yhteisen julkilausuman ”Eastern Partnership: the way ahead”,

–  ottaa huomioon 21.–22. toukokuuta 2015 kokoontuneen itäistä kumppanuutta käsitelleen Riian huippukokouksen yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön ja niiden jäsenvaltioiden sekä Georgian, Moldovan ja Ukrainan väliset assosiaatiosopimukset / pitkälle menevät ja laaja-alaiset vapaakauppa-alueet,

–  ottaa huomioon Euroopan naapuruusvälineen perustamisesta 11. maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 232/2014(1),

–  ottaa huomioon 20. heinäkuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevasta toimintasuunnitelmasta 2015–2019,

–  ottaa huomioon 26. lokakuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät sukupuolten tasa‑arvon edistämistä koskevasta toimintasuunnitelmasta (2016–2020),

–  ottaa huomioon 22. syyskuuta 2015 laaditun yhteisen valmisteluasiakirjan ”Gender equality and Women's Empowerment: Transforming lives of Girls and Women Through EU External relations 2016–2020”,

–  ottaa huomioon 21. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman Georgian, Moldovan ja Ukrainan kanssa tehdyistä assosiaatiosopimuksista / pitkälle menevistä ja laaja-alaisista vapaakauppa-alueista(2),

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2014 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla(3),

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä kehitysyhteistyössä koskevan Euroopan unionin toimintasuunnitelman uudistamisesta(4),

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman ”Sukupuoleen perustuvat murhat: puuttuuko naisia?”(5),

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa ja 9. heinäkuuta 2015 antamansa viimeisimmän päätöslauselman Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta(6),

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston hankkeen naisten oikeussuojan parantamisesta viidessä itäisessä kumppanimaassa,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston vuonna 2011 tekemän Istanbulin yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon OECD:n korruption torjuntaa koskevan Istanbulin toimintasuunnitelman maakohtaiset raportit ja itäisten kumppanimaiden edistymiskertomukset,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön sukupuolten tasa-arvoa koskevat yleissopimukset, joita ovat yleissopimus nro 100 samanarvoisesta työstä maksettavasta samasta palkasta (1951), yleissopimus nro 111 työmarkkinoilla tapahtuvasta syrjinnästä (1958), yleissopimus nro 156 perheenhuoltovelvollisuuksia omaavien työntekijöiden yhdenvertaisesta kohtelusta (1981) ja yleissopimus nro 183 äitiyssuojelusta (2000),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön ja ulkoasiainvaliokunnan lausunnon (A8-0365/2016),

A.  toteaa, että Prahan julkilausuman mukaan itäinen kumppanuus perustuu sitoutumiseen kansainvälisen oikeuden periaatteisiin sekä perusarvoihin, joihin kuuluvat demokratia, oikeusvaltioperiaate sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien turvaaminen; toteaa, että Riian julkilausumassa sukupuolten tasa-arvoon viitattiin lupaavana uutena yhteistyöalueena;

B.  toteaa, että kumppanimaiden tehostettu eriytyminen ja oman vastuun ottaminen ovat tarkistetun Euroopan naapuruuspolitiikan tärkeimpiä periaatteita, kun otetaan huomioon kunkin maan erityistilanne;

C.  toteaa, että naisten ja miesten tasa-arvosta määrätään kaikkien itäisten kumppanimaiden perustuslaeissa ja oikeusjärjestelmissä ja että kaikki nämä maat ovat ratifioineet varauksitta alan useimmat merkittävät kansainväliset yleissopimukset; pitää valitettavana, että naisiin kohdistuu edelleen sosiaalista syrjintää itäisissä kumppanimaissa;

D.  toteaa, että kaikki itäiset kumppanimaat ovat kehittäneet strategioita, ohjelmia tai toimintasuunnitelmia naisten aseman parantamiseksi;

E.  toteaa, että itäisissä kumppanimaissa 136 ministeristä ainoastaan 17 oli naisia vuonna 2015, vaaleilla valituista parlamentin jäsenistä keskimäärin 16 prosenttia oli naisia ja korkeimmista julkishallinnon viroista oli naisten hallussa keskimäärin vain 17 prosenttia; toteaa, että ainoastaan kolmea poliittista puoluetta koko alueella johti nainen;

F.  toteaa, että vertikaalinen ja horisontaalinen eriytyminen naisten sijoittumisessa itäisten kumppanimaiden työmarkkinoille on edelleen juurtunut syvään kyseisten maiden kulttuurisiin ja sosiaalisiin normeihin; toteaa, että naisten taakkana on myös palkattomasta kotityöstä muodostuva ”toinen työvuoro”;

G.  toteaa, että yhteiskunnassa vallitsevissa stereotypioissa naisilla on toissijainen asema yhteiskunnassa; toteaa, että nämä stereotypiat kehittyvät jo lapsuudessa, heijastuvat koulutusvalintoihin ja vaikuttavat edelleen työmarkkinoilla;

H.  toteaa, että monilla maaseudun naisilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin ottaa vastaan huonosti palkattuja maataloustöitä usein ilman virallista rekisteröintiä ja minkäänlaisia sosiaaliturvaoikeuksia; toteaa, että naisten ja miesten välisen eriarvoisuuden poistaminen maataloudessa voisi auttaa varmistamaan naisille ja miehille yhtäläiset mahdollisuudet työhön sekä sen, että samanarvoisesta työstä maksetaan sama palkka;

I.  toteaa, että naisten ja miesten on itäisissä kumppanimaissa usein vaikea saada seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuollon palveluja ja harjoittaa niihin liittyviä oikeuksia ja että köyhät naiset, maahanmuuttajat, etniset vähemmistöt ja maaseudun asukkaat kohtaavat edelleen suuria esteitä; ottaa huomioon, että itäisten kumppanimaiden naisista alle 50 prosenttia – joissain maissa jopa alle 20 prosenttia – käyttää nykyaikaisia ehkäisymenetelmiä ja että suurimpia syitä tähän ovat heikkotasoinen neuvonta, korkeat kustannukset ja vaihtoehtojen puute sekä ehkäisyvälineiden epäluotettava tarjonta;

J.  ottaa huomioon, että sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreiksi joutuneiden naisten oikeussuojassa on edelleen vakavia puutteita ja erityisesti, että kaikkia naisiin kohdistuvan väkivallan muotoja ei ole kriminalisoitu, tällaisista rikoksista raportoidaan aivan liian harvoin, raiskauksista saa vain harvoin tuomion ja valtio rahoittaa vain vähän tai ei lainkaan tukipalveluja;

K.  toteaa, että vaikka itäisten kumppanimaiden välillä on huomattavia eroja siinä, kuinka paljon naisiin kohdistuvaa väkivaltaa esiintyy ja miten hyväksyttävää tämä väkivalta on(7), väkivalta on kuitenkin suhteellisen yleistä, sillä näistä kuudesta maasta neljässä yli 20 prosenttia naisista joutuu elämänsä aikana väkivallan kohteeksi; toteaa, että vertailukelpoista tietoa ei ole riittävästi, jotta voitaisiin määrittää työssä tapahtuvan fyysisen, seksuaalisen ja psyykkisen väkivallan yleisyys, mikä johtuu hyvin todennäköisesti myös vähäisestä raportoinnista; toteaa, että etnisiin vähemmistöihin, kuten romaneihin, kuuluvien naisten riski joutua väkivallan kohteeksi on paljon suurempi;

L.  toteaa, että itäiset kumppanimaat ovat edelleen naisiin ja nuoriin tyttöihin kohdistuvan ihmiskaupan, myös seksuaaliseen hyväksikäyttöön tähtäävän ihmiskaupan, alkuperämaita ja joissakin tapauksissa kauttakulku- ja kohdemaita;

M.  toteaa, että pitkittyneet konfliktit haittaavat edelleen alueen kehitystä, millä on syviä vaikutuksia alueella elävien ihmisten, myös naisten ja tyttöjen, elämään ja ihmisoikeuksiin;

N.  toteaa, että Itä-Ukrainassa jatkuva konflikti on syventänyt sukupuolistereotypioita, joissa korostetaan miehiä suojelijoina ja naisia välittävinä huoltajina, ja rajoittanut naisten sitoutumista ja osallistumista konfliktin ratkaisuun;

O.  toteaa, että Ukrainassa yli 1,5 miljoonaa ihmistä, joista kaksi kolmasosaa on naisia ja lapsia, on konfliktin alettua joutunut maan sisäiseksi pakolaiseksi ja kärsii terveydenhuollon, asuntojen ja työpaikkojen puutteesta;

P.  toteaa, että lapsi- ja varhaisavioliittojen, suunnittelemattomien raskauksien ja lastenhoitovelvollisuuksien takia romanitytöt käyvät Moldovassa koulua keskimäärin alle neljä vuotta, verrattuna muiden kuin romanityttöjen 11 vuoteen;

Q.  toteaa, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet turvaamaan naisten ja tyttöjen ihmisoikeudet ja niiden toteutumisen ja käyttämisen ja edistävät näitä oikeuksia kaikissa, myös muissa kuin kehitysyhteistyön liittyvissä ulkosuhteissaan;

R.  toteaa, että sukupuolten tasa-arvo on edelleen Euroopan naapuruuspolitiikan ja Euroopan naapuruusvälineen horisontaalinen painopiste ja että tarkistetussa Euroopan naapuruuspolitiikassa olisi tehostettava tukea kansalaisyhteiskunnalle ja pantava enemmän painoa sukupuolten tasa-arvolle; toteaa, että kansalaisyhteiskunnalla on erittäin tärkeä tehtävä sukupuolten tasa-arvon saavuttamisessa itäisessä kumppanuudessa;

S.  toteaa, että itäiset kumppanimaat pääsevät osallisiksi useista EU:n ohjelmista, kuten Erasmus+, Cosme, Luova Eurooppa ja Horisontti 2020;

T.  katsoo, että äitiyshuolto ja ammattitaitoinen hoito synnytyksen yhteydessä sekä synnytykseen liittyvien hätätilanteiden hallinta ja asianmukainen varustus synnytyspaikalla ovat elintärkeitä tekijöitä äitiyskuolleisuuden vähentämisessä; toteaa, että itäiset kumppanimaat eivät ole vielä tavoittaneet kaikkia naisia, etenkään köyhillä ja syrjäisimmillä alueilla asuvia eivätkä syrjäytyneisiin ryhmiin kuuluvia naisia, kuten kansallisiin vähemmistöihin kuuluvia, maahanmuuttajia ja vammaisia naisia;

1.  pitää tarpeellisena parantaa naisten oikeuksia itäisissä kumppanimaissa; korostaa kuitenkin, että voimakkailla talouden muutoksilla ja taloudellisella epävarmuudella on ollut kielteinen vaikutus naisten taloudelliseen tilanteeseen, mikä on johtanut puutteisiin todellisessa tasa-arvossa;

2.  toteaa, että yleinen poliittinen vakaus ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen ovat yleensä ottaen välttämätön edellytys naisten oikeuksien parantamiselle ja heidän asemansa kohentamiselle kyseisissä maissa;

3.  pitää tarpeellisena, että itäiset kumppanimaat toteutettavat välittömiä toimia, joilla lisätään naisten ja miesten tasa-arvoa yhteiskunnassa, muun muassa hyväksymällä kansallisia toimintasuunnitelmia ja tekemällä yhteistyötä kansainvälisten järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien kanssa;

4.  kehottaa itäisiä kumppanimaita poistamaan syrjinnän vastaisen sääntelynsä puutteet, turvautumaan enemmän lainsäädäntöön sukupuoleen perustuvan syrjinnän torjunnassa sekä hyödyntämään paremmin kansainvälisiä normeja oikeuden päätöksissä, jotta voidaan lisätä lakien täytäntöönpanokelpoisuutta ja tehdä loppu naisten oikeuksien loukkaamisesta näissä maissa;

5.  toteaa, että joissain itäisissä kumppanimaissa homojen, lesbojen, biseksuaalien, transihmisten ja intersukupuolisten tilanne on edelleen epävarma ja hälyttävä, vaikka homoseksuaalisuutta ei pidetäkään enää rikoksena; tuomitsee erittäin jyrkästi kaiken homoihin, lesboihin, biseksuaaleihin, transihmisiin ja intersukupuolisiin kohdistuvan syrjinnän ja väkivallan ja kehottaa kansallisia viranomaisia hyväksymään toimintalinjoja, joilla torjutaan kaikenlaista syrjintää seksuaalisen suuntautumisen perusteella;

6.  korostaa tarvetta lisätä valistuskampanjoita ja toteuttaa institutionaalisia muutoksia, joilla pyritään eliminoimaan vakavat naisia koskevat stereotypiat, jotka vaikuttavat kielteisesti kaikkeen naisten yhteiskuntaan osallistumiseen;

7.  kehottaa kansallisia viranomaisia olemaan valppaita ja päättäväisiä ja rankaisemaan ihmisiä, jotka loukkaavat tai leimaavat homoja, lesboja, biseksuaaleja, transihmisiä ja intersukupuolisia, erityisesti julkisissa palveluissa ja tiloissa;

Naisten osallistuminen päätöksentekomenettelyihin

8.  pitää valitettavana, että itäisissä kumppanimaissa on hyvin vähän naisia valta-asemissa;

9.  panee merkille, että syrjintä jatkuu itäisten kumppanimaiden poliittisessa elämässä, missä jopa korkeisiin poliittisiin tehtäviin ja päätöksentekoasemiin päässeiden naisten kykyjä ja taitoja kyseenalaistetaan yhä;

10.  kehottaa huolehtimaan naisten yhtäläisestä pääsystä valta-asemiin ja yhtäläisestä edustuksesta valtionhallinnon ja päätöksentekokoneiston kaikilla tasoilla, jotta voidaan tukea heidän johtajuuttaan; tunnustaa kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen olennaisen roolin myönteisten uudistusten ja sellaisten toimien edistämisessä, joilla suojellaan naisten oikeuksia ja lisätään heidän osallistumistaan poliittiseen ja taloudelliseen toimintaan; kannustaa vaihtamaan parhaita käytäntöjä, jotka koskevat naisten poliittisen osallistumisen edistämistä hajautetuissa elimissä ja paikallisviranomaisissa; korostaa, että kestäviä tuloksia saavutetaan parhaiten poliittisten puolueiden johdolla, ja painottaa siksi Euroopan tason poliittisten puolueiden ja niiden naisosastojen keskeistä roolia;

11.  kehottaa itäisiä kumppanimaita edistämään ja tehostamaan naisten poliittista osallistumista ja johtajuutta; uskoo, että olisi hyödyllistä lisätä naisten osallistumista tärkeimpiä uudistuksia, kuten korruption torjuntaa ja talousuudistuksia, ajaviin hallintorakenteisiin; pitää ilahduttavina kaikkia ponnisteluja tämän päämäärän eteen, kuten ehdokasluettelojen pakolliset kiintiöt, naispoliitikoille ja -aktivisteille suunnatut avustukset, koulutus ja tuki sekä mentorointiohjelmat ja valistuskampanjat, joilla muutetaan naisten imagoa tiedotusvälineissä;

12.  korostaa myönteistä roolia, joka Euronestin parlamentaarisella edustajakokouksella voi olla naisten poliittisen osallistumisen ja näkyvyyden lisäämisessä itäisissä kumppanimaissa; on tyytyväinen Euronestin naisten foorumin ensimmäiseen kokoukseen, joka pidettiin maaliskuussa 2016; kannustaa myös yleisesti EU:ta perustamaan ja tukemaan politiikan alalla toimivien naisten kansainvälisiä verkostoja;

13.   tukee voimakkaasti naisten osallistumista ja roolia valtiollisissa ja valtiosta riippumattomissa korruption vastaisissa organisaatioissa, toimissa ja ohjelmissa sekä korruption torjunnassa; katsoo, että naisten kasvava osallistuminen poliittiseen elämään ja julkishallinnon johtotehtäviin itäisissä kumppanimaissa edistäisi yleisesti poliittisen luokan uudistumista ja siten käynnissä olevia poliittisia muutoksia;

14.  muistuttaa, että EU:n ja muut kansainväliset vaalitarkkailuvaltuuskunnat antavat raporteissaan suosituksia naisten osallistumisesta vaaliprosessiin; kehottaa EU:ta hyödyntämään täysin kyseiset suositukset Euroopan naapuruuspolitiikan yhteydessä;

Naisten taloudellinen osallistuminen

15.  toteaa, että yleisesti ottaen naiset on integroitu suhteellisen hyvin työvoimaan itäisissä kumppanimaissa mutta heidän taloudellinen osallistumisensa on viime aikoina vähentynyt;

16.  toteaa, että sukupuolistereotypiat ja naisten syrjintä estävät heidän aktiivisemman osallistumisensa työmarkkinoille ja ovat naisyrittäjyyden tiellä olevien lisäesteiden taustalla;

17.  pitää valitettavana, että naisia työskentelee paljon enemmän palvelualoilla ja julkisella sektorilla, joissa on huomattavasti alhaisemmat palkat kuin aloilla, joissa suurin osa työntekijöistä on miehiä, että sukupuolten välinen palkkakuilu on edelleen suuri, sillä palkkaero voi olla jopa 50 prosenttia, ja että – kuten unionissakin usein – naiset kohtaavat kulttuurisia ja sosiologisia esteitä johtotehtäviin pääsyssä;

18.  pitää valitettavana, että naiset työskentelevät korkeatasoisesta koulutuksestaan huolimatta yleensä matalapalkka-aloilla kaikissa itäisissä kumppanimaissa; kehottaa naisia osallistumaan talouspolitiikkaa koskevaan päätöksentekoon ja talouspolitiikan täytäntöönpanoprosessiin; kehottaa edistämään yrityksissä ohjelmia, joilla integroidaan ja kannustetaan naisia yritystoimintaan, ja panemaan täytäntöön paikallisia kehityshankkeita, joilla pyritään naisten taloudelliseen voimaannuttamiseen; kannattaa kohdennettua lähestymistapaa sen varmistamiseksi, että johtoasemiin saadaan lisää naisia esikuvaksi muille, jotta nuori sukupolvi uskoo kykyynsä toimia johtotehtävissä kaikilla työelämän aloilla; korostaa, että naisten on tärkeää osallistua aktiivisesti ammattiyhdistystoimintaan, ja pitää tärkeänä kiireellisesti poistaa naisia työelämässä syrjivät oikeudelliset ja rakenteelliset esteet, jotta he saisivat saman palkan samasta työstä ja sukupuolten väliset palkka- ja eläke-erot saataisiin poistettua;

19.  toteaa, että kohtuuhintaiset lastenhoitopalvelut ja selvät vanhempainvapaata koskevat säännökset ja määräykset ovat ratkaisevan tärkeitä keinoja lisätä naisten työmarkkinoille osallistumista; toteaa, että joissakin tapauksissa niiden puuttuminen vaikuttaa tyttöjen ja nuorten naisten koulutukseen pääsyyn ja urakehitykseen, sillä heidän on huolehdittava sisaruksistaan;

20.  korostaa, että naiset kantavat useimmiten vastuun vanhusten ja huollettavien hoidosta ja että naisten, joilla on lapsia, on usein vaikea palata työelämään; korostaa, että palkattoman työn, kuten hoito- ja kotitöiden, jakaminen tasaisesti miesten ja naisten kesken on yksi edellytys naisten työmarkkinoille osallistumiselle ja taloudelliselle riippumattomuudelle; kehottaa kansallisia viranomaisia vahvistamaan edelleen ikääntyneiden ja huollettavien henkilöiden laadukkaiden hoitolaitosten verkostoa;

21.  korostaa, että joidenkin itäisten kumppanimaiden lainsäädännön suojelevat säännökset, jotka estävät naisten palkkaamisen mahdollisesti vaarallisiin tehtäviin, rajoittavat naisten pääsyä tiettyihin ammatteihin ja tehtäviin ja siten myös heidän mahdollisuuksiaan työmarkkinoilla; kannustaa näitä maita tarkistamaan tällaisia säännöksiään;

22.  korostaa naisten ja tyttöjen korkealaatuisen koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen merkitystä, jotta helpotetaan heidän työmarkkinoille pääsyään, sekä koulutuksen merkitystä naisen rooliin liittyvien stereotypioiden poistamisessa; korostaa, että naisyrittäjille on annettava kohdennettua tukea ja mentorointia, sillä heidän on usein vaikea saada lainaa tai päästä mukaan kaupallisiin verkostoihin, ja he kohtaavat usein merkittäviä sääntelyesteitä;

23.  kehottaa kehittämään naisten sosiaalista taloutta ja helpottamaan mikroluottojen käyttämistä keinona lisätä naisten taloudellista riippumattomuutta ja tukea yritysohjelmia, joilla lisätään naisten osallistumista yritystoimintaan; korostaa tässä yhteydessä avoimuuden sekä rahoitustukivälineitä koskevan tiedon välittämisen ja saatavuuden ratkaisevaa merkitystä;

24.   vaatii kaikille lapsille yhtäläistä mahdollisuutta saada opetusta ja koulutusta kaikilla tasoilla, päivähoito, varhaiskasvatus sekä perus-, keski- ja korkea-asteen koulutus mukaan lukien, sekä ns. STEM-aineissa (luonnontieteet, teknologia, insinööritieteet ja matematiikka) ja kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota maaseudulla elävien tyttöjen koulutukseen valistamalla ja kannustamalla koulutukseen nuoresta iästä lähtien, sillä näin voidaan edistää kasvua tärkeällä taloudellisen kehityksen alalla; kehottaa avaamaan kaiken koulutuksen myös naisille ja sallimaan naisten pääsyn heiltä vielä kiellettyihin ammatteihin; korostaa lapsityön ongelmaa, sillä se estää lapsia saamasta asianmukaista opetusta tai pääsemästä ammatilliseen koulutukseen, mikä vuorostaan vaikuttaa heidän mahdollisuuksiinsa päästä myöhemmin hyvään asemaan työmarkkinoilla; kannattaa kumppanimaiden liittämistä entistä tiiviimmin EU:n virastoihin ja ohjelmiin, kuten Horisontti 2020, Luova Eurooppa, Cosme ja Erasmus+;

25.  korostaa, että lapsityö on yhä keskeinen ongelma tietyissä itäisissä kumppanimaissa, etenkin Moldovassa, Georgiassa ja Azerbaidžanissa; kehottaa näitä maita asettamaan erityisiä tavoitteita kaikkien lapsityön muotojen poistamiseksi ja asiaa koskevan lainsäädännön täysimääräisen täytäntöönpanon varmistamiseksi;

Naisiin kohdistuva väkivalta

26.  pitää tarpeellisena torjua perheväkivaltaa ja sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa, mukaan lukien seksuaalinen häirintä, pakotettu kohdunvuokraus ja ihmiskauppa seksuaalista hyväksikäyttöä varten, itäisissä kumppanimaissa, joissa tällaisesta toiminnasta ilmoittaminen on harvinaista, koska se on yhteiskunnallisesti hyväksyttävää;

27.  tuomitsee naisiin ja tyttöihin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan käytön sodankäynnin välineenä, mukaan lukien joukkoraiskaukset, seksiorjuuden, prostituution ja sukupuoleen perustuvat vainon muodot, kuten ihmiskaupan, sekä seksiturismin; korostaa tarvetta torjua pakkoavioliittoja, myös lapsi- ja varhaisavioliittoja, Yhdistyneiden kansakuntien (YK) määritelmien mukaisesti ja kehottaa itäisiä kumppanimaita torjumaan johdonmukaisesti naisten hyväksikäyttöä kohdunvuokraukseen; kehottaa itäisiä kumppanimaita ryhtymään viipymättä toimiin omalla oikeudenkäyttöalueellaan ja myös sen ulkopuolella tehtyjen tämänkaltaisten vakavien rikosten estämiseksi ja niistä rankaisemiseksi; korostaa tarvetta antaa riittävästi rahoitusta naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan torjuntaa koskeville aloitteille, joilla taataan pitkällä aikavälillä tehokkaat palvelut uhreille ja väkivallasta selviytyneille ja joille olisi siksi annettava riittävästi henkilöstöä ja resursseja; pyytää hyväksymään kiireesti väkivallan uhreille ja erityisesti uhreille, joilla on huollettavia lapsia, tarkoitettuja tukitoimia, kuten ammatillisen koulutuksen ohjelmia, jotta he integroituisivat työmarkkinoille;

28.  pyytää kiinnittämään huomiota siihen, että sukupuoleen perustuvat ja seksuaaliseen väkivaltaan liittyvät rikokset on luokiteltu Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännössä sotarikoksiksi, rikoksiksi ihmisyyttä vastaan tai kansanmurhaan tai kidutukseen liittyviksi teoiksi; pitää tässä yhteydessä myönteisenä YK:n turvallisuusneuvoston 24. kesäkuuta 2013 antamaa päätöslauselmaa 2106 seksuaalisen väkivallan estämisestä konflikteissa;

29.  korostaa, että naispuoliset ihmisoikeuksien puolustajat tarvitsevat tehokkaita suojelumekanismeja;

30.  kehottaa itäisiä kumppanimaita osoittamaan enemmän resursseja kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaan myös muuttamalla säädöksiä ja tarjoamalla apua väkivallan uhreille; korostaa tarvetta toteuttaa institutionaalisia muutoksia, jotta torjutaan yhteiskunnassa vallitsevia stereotypioita, joiden vuoksi raiskauksen ja väkivallan uhrit leimautuvat entisestään;

31.  pitää merkittävänä kestävän kehityksen tavoitetta 5 ja etenkin sen alatavoitetta 2, jossa vaaditaan lopettamaan kaikenlainen naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta julkisissa ja yksityisissä yhteyksissä, ja painottaa itäisten kumppanimaiden tarvetta tarkastella uudelleen voimassa olevaa lainsäädäntöään naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan osalta sen selvittämiseksi, voidaanko nykysäännösten avulla tehokkaasti ehkäistä naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa ja tehdä siitä loppu; katsoo, että samalla on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että lainsäädännössä käsitellään kaikenlaista väkivaltaa (fyysistä, seksuaalista, psyykkistä ja taloudellista) ja säädetään asianmukaisia rangaistuksia syyllisille ja korvauksia uhreille ja väkivallasta selviytyneille;

32.   kehottaa itäisiä kumppanimaita kehittämään toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että oikeuslaitos on sukupuolitietoinen, esimerkiksi kouluttamalla oikeusalan ammattilaisia, poliiseja ja muita työntekijöitä, jotka käsittelevät naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa koskevia ilmoituksia ja raportteja, jotta väkivallan uhreja kuultaisiin asianmukaisesti, ja kehottaa myös lisäämään tällaisten hyökkäysten uhrien kanssa työskentelevien poliisien, oikeusalan ammattilaisten, lääkärien, psykologien, viranomaisten ja vapaaehtoisjärjestöjen yhteistyötä ja asiantuntemusta;

33.  toteaa jälleen, että sukupuolta koskeviin ennakkoluuloihin perustuva lapsen sukupuolen valitseminen on vakava sukupuoleen perustuvan väkivallan muoto ja ihmisoikeusrikkomus; kannustaa toteuttamaan valistuskampanjoita, joilla voidaan muuttaa sukupuolen valitsemiskäytäntöihin liittyviä vallitsevia asenteita, ja vaatii lisäämään ponnisteluja niiden estämiseksi ja torjumiseksi;

34.  kehottaa hallituksia tehostamaan ponnisteluja, jotka koskevat ihmiskaupan harjoittamisesta epäiltyjen henkilöiden toimien tutkimista ja heidän syytteeseenpanoaan, laitonta työvoimaa ja seksityövoimaa välittävien ihmiskauppiaiden tuomitsemista, asianomaisten naisten koskemattomuuden suojelemista ”pohjoismaisen mallin” mukaan ja uhreille kuntoutusta tarjoavien ja heitä yhteiskuntaan sopeuttavien kansalaisjärjestökumppaneiden tukemista;

35.  kehottaa itäisiä kumppanimaita tekemään enemmän yhteistyötä sekä keskenään että EU:n virastojen ja jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten kanssa, jotta voidaan torjua ihmiskauppaa, joka on myös järjestäytyneen rikollisuuden tuottoisimpia toimintamuotoja, ja hajottaa rikollisverkostot;

36.  kehottaa komissiota laatimaan kaikista itäisten kumppanimaiden kanssa tehdyistä takaisinottosopimuksista sukupuolivaikutusten arvioinnin yhdessä EU:n ihmiskaupan torjunnan koordinaattorin ja Euroopan tasa-arvoinstituutin kanssa;

37.  kehottaa itäisiä kumppanimaita allekirjoittamaan ja ratifioimaan mahdollisimman pian Istanbulin yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta, sillä yksikään niistä ei ole ratifioinut sitä, sekä kehottaa viranomaisia panemaan tehokkaasti täytäntöön ja valvomaan tarkasti kansallisia strategioita naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi;

38.   kehottaa soveltamaan Pekingin toimintaohjelmaa koulutukseen ja terveydenhuoltoon perustavina ihmisoikeuksina, mukaan lukien oikeus vapaaehtoiseen perhesuunnitteluun, kaikki lisääntymis- ja seksuaaliterveydenhuollon palvelut, myös ehkäisy, turvallinen ja laillinen abortti sekä seksuaalikasvatus;

39.  korostaa, että riski kuolla kohdunkaulan syöpään on itäisissä kumppanimaissa 10 kertaa suurempi kuin Länsi-Euroopassa, se on 15–44-vuotiaiden naisten yleisin syöpä ja siksi sillä on kauaskantoiset vaikutukset yhteiskuntarakenteeseen; kehottaa perustamaan kansallisia seulonta- ja rokotusohjelmia näiden suuntausten torjumiseksi;

40.  kehottaa jäsenvaltioita takaamaan, että itäisten kumppanimaiden naisten oikeudet, kuten oikeus viisumiin, oikeus lailliseen asuinpaikkaan ja sosiaaliset oikeudet, myönnetään henkilökohtaisesti eivätkä ne ole riippuvaisia siviilisäädystä tai suhteesta puolisoon;

41.  painottaa, että perheenyhdistämismenettelyissä on annettava yksilölliset oikeudet naisille ja tytöille, jotka muuttavat EU:ssa olevan perheensä luokse, jotta heidän pääsynsä terveydenhoitoon, koulutukseen tai työhön ei olisi riippuvainen mahdollisesti väkivaltaisesta suhteesta perheenjäseneen;

Naisten asema konfliktien rauhanomaisessa ratkaisemisessa

42.  korostaa roolia, joka naisilla on konfliktien ratkaisemisessa, rauhanrakentamisessa ja konflikteihin liittyvissä hätätilanteissa, kuten humanitaarisen avun tarjoamisessa siirtymään joutuneille ihmisille; korostaa, että naiset olisi otettava täysimääräisesti mukaan rauhanneuvotteluihin, jälleenrakennusponnisteluihin ja poliittisiin vallanvaihdoksiin;

43.  kannustaa tehostamaan ponnisteluja konfliktien rauhanomaiseksi ratkaisemiseksi ja kehottaa ottamaan naiset paremmin mukaan tällaisiin prosesseihin YK:n turvallisuusneuvoston naisista, rauhasta ja turvallisuudesta antamien päätöslauselmien 1325 ja 2242 mukaisesti;

44.  kehottaa suojelemaan erityisesti turvapaikkaa hakevia naisia ja tyttöjä, sillä naiset ja tytöt ovat erityisen haavoittuvassa asemassa ja saattavat paeta sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa mutta olla kykenemättömiä tai haluttomia kertomaan tietoja pakolaisaseman määrittelyprosessin aikana;

Esimerkkejä parhaista käytännöistä

45.  korostaa, että on tärkeää vaihtaa parhaita käytäntöjä ja myönteisiä esimerkkejä, joita voidaan kopioida muissa itäisissä kumppanimaissa; katsoo, että tärkeisiin hankkeisiin on sisällytettävä Ruotsin hallituksen rahoittama UN Women -järjestön ja UNDP:n hanke ”Women in Politics in Moldova”, joka tukee naisten valmiuksien lisäämistä politiikassa sekä valistuskampanjoita naisten osallistumisesta poliittiseen prosessiin;

46.  pitää ilahduttavana EU:n ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin itäisille kumppanimaille suuntaamaa ”Women in Business”-ohjelmaa, josta naisjohtoisille pk‑yrityksille tarjotaan yhtäältä rahoitusta ja yritysneuvontaa kyseisten yritysten kanssa työskentelevien paikallisten kumppanipankkien välityksellä myöntämällä näille pankeille luottojärjestelyjä, riskinhallintatukea ja teknistä tukea sekä toisaalta yritysneuvontapalveluja, koulutusta ja mentorointia;

47.  korostaa myönteisiä esimerkkejä, joita on saatu naisten laajemmasta osallistumisesta konfliktinratkaisuun ja sovitteluun, kuten vuonna 1994 perustettu ja Yhdysvaltain kansallisen rauhansäätiön kehittämä ”Trans-Caucasus Women’s Peace and Security Dialogue”, jonka tarkoituksena on mahdollistaa Kaukasian naisten työskentely erilaisissa hankkeissa, esimerkiksi sodan uhreiksi joutuneiden lasten kuntoutus, rauhankoulutus ja demokratianrakennus;

48.  tukee voimaannuttamishankkeita, joilla lisätään naisten itseluottamusta, taataan heidän osallistumisensa ja lisätään heidän päätöksentekomahdollisuuksiaan ja -valtaansa kaikissa omaan elämäänsä vaikuttavissa asioissa; kiinnittää erityistä huomiota ilmaisun- ja mielipiteenvapauteen naisten vaikutusvallan lisäämisessä; tukee voimakkaasti voimaannuttamishankkeita, joilla edistetään naisten osallistumista paikallisvaaleihin, kuten WiLD-hanke (Women in Local Democracy) Armeniassa, jossa 70 prosenttia hankkeeseen osallistuneista naisista tuli valituksi vuosien 2013 ja 2014 vaaleissa, tai naisten osallistumista talouspolitiikan täytäntöönpanoon, kuten Azerbaidžanissa meneillään oleva UNDP:n hanke, jolla pyritään tukemaan naisten johtamia yrityksiä Masallin alueella; suhtautuu myönteisesti naisten oikeussuojan parantamista viidessä itäisessä kumppanimaassa koskevaan Euroopan neuvoston hankkeeseen, jossa pyritään tunnistamaan naisten yhtäläisen oikeussuojan esteet ja tukemaan niiden poistamista sekä vahvistamaan itäisten kumppanimaiden valmiuksia suunnitella toimia, joilla varmistetaan, että oikeuslaitos on sukupuolitietoinen, myös kouluttamalla oikeusalan ammattilaisia;

EU:n tuki Euroopan naapuruuspolitiikan yhteydessä

49.  korostaa, että viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana on käytetty 103 miljoonaa euroa 121 hankkeeseen ja ohjelmaan, joilla edistetään sukupuolten tasa-arvoa unionin naapurimaissa, muun muassa 5 miljoonaa euroa itäisten kumppanimaiden ”Women in business” -ohjelmaan; toteaa, että EU on jo myöntänyt merkittävää tukea tavoitteiden saavuttamiseen naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon alalla, kuten TAIEX‑vertaisapu, joka auttaa toteuttamaan julkishallinnon uudistuksia ja edistää perusperiaatteita ja -toimintalinjoja koskevaa yhteistyötä;

50.  korostaa, että sukupuolten tasa-arvo on Euroopan naapuruuspolitiikan ja Euroopan naapuruusvälineen horisontaalinen periaate mutta sukupuolten tasa-arvon alalla olisi silti pyrittävä tarkempiin ja mitattavissa oleviin tavoitteisiin myös uuden sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevan toimintasuunnitelman (2016–2020) yhteydessä; pitää ensiarvoisen tärkeänä ottaa sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen viipymättä sukupuolten tasa-arvon toteuttamisen strategiaksi ja ryhtyä sitä edistäviin toimiin Euroopan naapuruuspolitiikan kansallisissa toimintasuunnitelmissa;

51.  kehottaa komissiota edellyttämään sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen käyttöä sekä toteuttamaan tasa-arvonäkökohdat huomioon ottavan budjetoinnin ja sukupuolivaikutusten arvioinnin Euroopan naapuruuspolitiikan ja Euroopan naapuruusvälineen kaikilla aloilla ja siten turvaamaan tasa-arvoa koskevien konkreettisten tavoitteiden kehittämisen ja valvonnan;

52.  toteaa, että uudistetun Euroopan naapuruuspolitiikan mukaisesti maakohtaisissa raporteissa olisi keskityttävä kumppaneiden kanssa sovittuihin ensisijaisiin tavoitteisiin; pitää ilahduttavana, että säännöllisiin raportteihin, joissa seurataan naapurimaiden kehitystä, sisältyy yhtenä keskeisenä osana myös sukupuolten tasa-arvo;

53.  kehottaa painokkaasti ottamaan naisten oikeudet ja sukupuolten tasa-arvoa koskevat asiat itäisten kumppanimaiden kanssa käytävien säännöllisten poliittisten ja ihmisoikeuksia koskevien vuoropuheluiden asialistalle yhdessä ehdotettujen toimenpiteiden kanssa;

54.  tähdentää parlamentaarisen diplomatian merkittävää roolia kaikilla edellä mainituilla aloilla ja parhaiden käytäntöjen vaihtamisen tarvetta;

55.  pitää tärkeänä kerätä yhdenmukaista tietoa naisten tilanteesta itäisissä kumppanimaissa; tukee mahdollisuutta ottaa Euroopan tasa-arvoinstituutin kehittämä tasa-arvoindeksi käyttöön itäisissä kumppanimaissa osana Euroopan naapuruusvälineestä rahoitettavia hankkeita;

56.  korostaa tarvetta tarjota Euroopan naapuruusvälineestä tukea ruohonjuuritason naisjärjestöille ja kansalaisyhteiskunnalle, jotka voivat parhaiten saavuttaa paikallisen väestön ja auttaa lisäämään tietoisuutta ja puuttumaan naisten ja tyttöjen alueella kohtaamiin ongelmiin;

57.  kannustaa jäsenvaltioita luomaan entistä vahvempia kahden- ja monenvälisiä yhteyksiä itäisiin kumppanimaihin ja ottamaan ne aktiivisesti mukaan siirtymävaiheen tukeen, tekniseen tukeen ja kokemusten jakamiseen; uskoo, että itäisten kumppanimaiden lähellä sijaitsevilla jäsenvaltioilla voi olla merkittävä osa yhteyksien vahvistamisessa ja muiden jäsenvaltioiden houkuttelemisessa mukaan itäisiin kumppanuuksiin;

°

°   °

58.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)

EUVL L 77, 15.3.2014, s. 27.

(2)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0018.

(3)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0470.

(4)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0350.

(5)

EUVL C 181, 19.5.2016, s. 21.

(6)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0272.

(7)

http://eeca.unfpa.org/sites/default/files/pub-pdf/21770%20Brief_web.pdf


PERUSTELUT

Naapurialueiden vakauttaminen on yksi Euroopan unionin ulkopolitiikan ja Euroopan naapuruuspolitiikan päätavoitteista, jotta voidaan turvata kaikille turvallisuus, rauha, vakaus ja vauraus. Naisilla on erittäin tärkeä tehtävä tässä.

Itäinen kumppanuus käynnistettiin vuonna 2009 EU:n, sen jäsenvaltioiden ja seuraavien kuuden Itä-Euroopan ja Etelä-Kaukasian kumppanimaan yhteisestä aloitteesta: Armenia, Azerbaidžan, Georgia, Moldovan tasavalta, Ukraina ja Valko-Venäjä. Koska itäinen kumppanuus perustuu sitoutumiseen kansainvälisen oikeuden periaatteisiin, demokratian perusarvoihin, oikeusvaltioperiaatteeseen ja ihmisoikeuksiin, sukupuolten tasa-arvoa ja naisten oikeuksia ei pidä unohtaa. Euroopan naapuruuspolitiikan strategisissa painopisteissä vuosina 2014–2020 sukupuolten tasa-arvoa on korostettu monialaisena asiana, johon on puututtava ja joka on sisällytettävä kaikkeen asiaankuuluvaan toimintaan. Tasa-arvo on myös mainittu lupaavana uutena yhteistyöalueena itäistä kumppanuutta käsitelleen vuoden 2015 Riian huippukokouksen antamassa itäistä kumppanuutta koskevassa julkilausumassa. Naisten mahdollisuuksien lisääminen ja heidän aktiivinen osallistumisensa sosiaaliseen, poliittiseen ja taloudelliseen elämään on todellakin ratkaisevan tärkeää muutosten aikaansaamiseksi.

Kun otetaan huomioon Euroopan naapuruuspolitiikan eriyttämisperiaate ja itäisille kumppanimaille ominainen moninaisuus, on tärkeää korostaa, että naisten oikeudet ja tasa-arvo on sisällytetty asianmukaisesti kaikkien itäisten kumppanimaiden perustuslakeihin ja oikeusjärjestelmiin. Sosiaalista syrjintää ja sukupuolistereotypioita esiintyy kuitenkin edelleen. Sukupuolistereotypiat eivät ainoastaan estä naisten suurempaa osallistumista työmarkkinoille ja poliittiseen elämään, vaan niiden vuoksi sukupuoleen perustuva ja ilmiantamatta jäävä perheväkivalta saattaa myös säilyä sosiaalisesti hyväksyttynä.

Naiset ovat huomattavan vähän edustettuina poliittisissa valtarakenteissa oli sitten kyse hallitus- tai parlamenttityöskentelystä, mikä johtuu lähinnä syrjivistä käytännöistä. Heidän osuutensa ministereistä on keskimäärin 14 prosenttia ja kansanedustajista 16 prosenttia. Huolimatta siitä, että naiset ovat yleensä miehiä koulutetumpia, talouden alalla naisten osuus on 10 prosenttia työnantajajärjestöjen hallintoelimissä ja 15 prosenttia ammattiyhdistysten jäsenistä. Sukupuolten väliset palkkaerot ovat yleisesti huomattavia, mutta niissä on merkittäviä eroja itäisten kumppanimaiden välillä (24–50 prosenttia) samaan aikaan, kun työmarkkinat ovat horisontaalisesti ja vertikaalisesti merkittävästi eriytyneet. Naiset ottavat sen vuoksi usein vastaan alipalkattua ja jopa epävirallista työtä etenkin maaseutualueilla, tai he valitsevat yritystoiminnan. Naiset edustavat itse asiassa suurta osaa yrittäjistä tai yritysten omistajista, mutta heillä on vastassaan samat esteet kuin EU:ssa, mikä johtuu vallitsevista sukupuolistereotypioista ja miesvaltaisista aloista. (1)

Naisiin kohdistuvan väkivallan torjunta on EU:n ja sen itäisten naapureiden yhteinen haaste. Ilmiannettuja tapauksia koskevat tilastot osoittavat, että 7–25 prosenttia(2) naisista (maasta riippuen) on joutunut perheväkivallan kohteeksi, mutta useimmat tapaukset jäävät raportoimatta. Lisäksi itäiset kumppanimaat on määritetty ihmiskaupan alkuperä- tai kauttakulkumaiksi (joskus kohdemaiksi, mutta lähinnä sisäisen ihmiskaupan tapauksissa). Valtaosa ihmiskaupan uhreista on naisia(3).

Aseelliset konfliktit vaikuttavat eniten naisiin ja lapsiin. Tästä syystä mietinnössä korostetaan naisten tärkeää asemaa konfliktien ratkaisussa, rauhanrakentamisessa ja konflikteihin liittyvissä hätätilanteissa. Mietinnössä vaaditaan myös ottamaan naiset enemmän mukaan rauhanneuvotteluihin ja poliittisiin vallanvaihdoksiin.

Tässä mietinnössä ei pyritä luetteloimaan naisten oikeuksien suojelun puutteita ja vikoja, vaan pikemminkin korostetaan naisten voimaannuttamisen esteitä ja sitä, millä tavoin suurempi tasa-arvo auttaisi saavuttamaan itäisen kumppanuuden ja Euroopan naapuruuspolitiikan tavoitteet. Mietintöön sisältyy myös esimerkkejä hyvistä käytännöistä sekä asiaankuuluvista ja onnistuneista hankkeista, joilla edistetään naisten oikeuksia ja tasa-arvoa itäisissä kumppanimaissa. Myös EU:n tukea Euroopan naapuruuspolitiikan yhteydessä käsitellään ja mietinnössä esitetään joitakin tähän liittyviä suosituksia.

Kuten Riian julkilausumassa korostetaan, EU:n ja itäisten kumppanimaiden välinen tehostettu yhteistyö hyödyttäisi sukupuolten tasa-arvoa koskevaa alaa. Useimmat haasteet ovat luonteeltaan yhteisiä EU:lle ja sen itäisille naapureille, ja tässä mietinnössä pyritään antamaan suurempi merkitys naisten oikeuksille ja sukupuolten tasa-arvolle itäisen kumppanuuden ensisijaisissa poliittisissa tavoitteissa.

(1)

Euroopan tasa-arvoinstituutin raportti sukupuolten tasa-arvosta ja päätöksenteosta itäisissä kumppanimaissa vuonna 2015 http://eige.europa.eu/sites/default/files/documents/gender_equality_and_decision_making_in_eap_countries_2015_-_report_and_annex_one_file.pdf

(2)

UN Women, http://www.endvawnow.org/uploads/browser/files/vawprevalence_matrix_june2013.pdf

(3)

UNODC, http://www.unodc.org/documents/Global_Report_on_TIP.pdf


ULKOASIAINVALIOKUNNAN LAUSUNTO (11.10.2016)

naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnalle

naisten oikeuksista itäisen kumppanuuden valtioissa

(2016/2060(INI))

Valmistelija: Pier Antonio Panzeri

EHDOTUKSET

Ulkoasiainvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

–  ottaa huomioon vuonna 1979 tehdyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon tasa-arvoa, kehitystä ja rauhaa käsittelevän YK:n Pekingin toimintaohjelman (1995),

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1820 (2008), 1325 (2000) ja viimeisimpänä 2242 (2015) naisista, rauhasta ja turvallisuudesta,

–  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston vuonna 2011 tekemän Istanbulin yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön sukupuolten tasa-arvoa koskevat yleissopimukset: yleissopimus nro 100 samanarvoisesta työstä maksettavasta samasta palkasta (1951), yleissopimus nro 111 työmarkkinoilla tapahtuvasta syrjinnästä (1958), yleissopimus nro 156 perheenhuoltovelvollisuuksia omaavien miesten ja naisten yhdenvertaisesta kohtelusta (1981) ja yleissopimus nro 183 äitiyssuojelusta (2000),

1.  kehottaa jakamaan vallan ja edustuksen yhtäläisesti naisten ja miesten kesken valtionhallinnon ja päätöksentekokoneiston kaikilla tasoilla, myös edistämällä naisten osallistumista paikallisvaaleihin ja tarvittaessa kiintiöitä käyttämällä; tukee voimakkaasti naisten osallistumista paikallisvaaleihin edistäviä voimaannuttamishankkeita, kuten WiLD (Women in Local Democracy) Armeniassa, jossa 70 prosenttia siihen osallistuneista naisista tuli valituksi vuosien 2013 ja 2014 vaaleissa; pitää erityisen tärkeänä naisten järjestelmällistä, yhdenvertaista, täysimääräistä ja aktiivista osallistumisesta konfliktien ehkäisyyn ja ratkaisemiseen, ihmisoikeuksien ja demokraattisten uudistusten edistämiseen sekä rauhanturvaoperaatioihin, humanitaarisen avun operaatioihin sekä konfliktien jälkeiseen jälleenrakennukseen ja demokraattisiin siirtymäkauden menettelyihin, jotka johtavat pysyviin ja vakaisiin poliittisiin ratkaisuihin;

2.  toteaa, että yleinen poliittinen vakaus ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen ovat yleensä välttämätön edellytys naisten oikeuksien parantamiseksi ja heidän asemansa kohentamiseksi kyseisissä maissa;

3.  korostaa, että naisten on tärkeää osallistua tasavertaisesti, täysimääräisesti ja aktiivisesti konfliktien estämiseen ja ratkaisemiseen;

4.  tukee voimaannuttamishankkeita, joilla lisätään naisten itseluottamusta, taataan heidän osallistumisensa ja lisätään heidän päätöksentekomahdollisuuksiaan ja -valtaansa kaikissa omaan elämäänsä vaikuttavissa asioissa; kiinnittää erityistä huomiota ilmaisun- ja mielipiteenvapauteen naisten vaikutusvallan lisäämisessä;

5.  pitää ensiarvoisen tärkeänä, että sukupuolten tasa-arvon toteuttamistrategiana sukupuolinäkökulma ja sitä edistävät toimet otetaan huomioon Euroopan naapuruuspolitiikan kansallisissa toimintasuunnitelmissa;

6.  vaatii kaikille lapsille koulutuksen yhtäläistä saatavuutta, mukaan luettuna päivähoitopaikat, varhaiskasvatus, peruskoulutus ja korkeakoulutus sekä STEM-aineiden opiskelu, kiinnittäen erityistä huomiota tyttöjen ja erityisesti maaseudulla elävien tyttöjen koulutukseen tavanomaisesta poikkeavilla aloilla; pitää tältä osin myönteisinä sen kaltaisia hankkeita kuin Sunny State Universityn Ukrainassa täytäntöön panema hanke, jonka tarkoituksena oli tukea nuorten opiskelevien äitien yhtäläisiä mahdollisuuksia saada työpaikkoja korkeakouluista; kehottaa avaamaan kaikenlaiset koulutustiet naisille ja parantamaan heidän mahdollisuuksiaan päästä korkeakoulutukseen ja sellaisiin ammatteihin, joihin naisilla ei edelleenkään ole pääsyä;

7.  korostaa, että lapsityövoima on yhä keskeinen ongelma tietyissä itäisen kumppanuuden valtioissa, kuten Moldovassa, Georgiassa ja Azerbaidžanissa; kehottaa näitä maita asettamaan erityisiä tavoitteita kaikkien lapsityövoiman muotojen poistamiseksi ja asiaa koskevien säädösten täysimääräisen täytäntöönpanon varmistamiseksi;

8.  kehottaa tehostamaan naisten tarpeisiin kohdennettua talouspolitiikkaa ja käyttämään mikroluottoja taloudellisen riippumattomuuden välineenä sekä edistämään yrittäjyystaitoja ; korostaa, että naisille on annettava opastusta ja selvityksiä keinoista tukea makrotaloudellisten toimien avulla heidän oikeuksiaan ja että naisten on saatava tietoa sosiaalisista ja taloudellisista oikeuksistaan;

9.  kehottaa ottamaan naiset mukaan päätöksentekoon ja talouspolitiikan täytäntöönpanoprosessiin; kehottaa edistämään yritysohjelmia, joilla lisätään naisten ja miesten yhtäläisiä mahdollisuuksia yrityksissä, ja panemaan täytäntöön itäisten kumppanuusvaltioiden naisten taloudellisia mahdollisuuksia lisääviä paikallisia kehityshankkeita, kuten Azerbaidžanissa meneillään oleva Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysohjelman hanke, jolla pyritään tukemaan naisten johtamia yrityksiä Masallin alueella; kehottaa myös hyväksymään erityisiä talouspoliittisia toimia naisten työ- ja yksityiselämän tasapainottamiseksi;

10.  korostaa, että naisten yrittäjyyttä ja rahoituksen saatavuutta on edistettävä, kuten myös naisten osallistumista liike-elämään yleensäkin, kehittämällä itäisiin kumppanuusvaltioihin vahvan liikenaisten pk-sektorin siten, että helpotetaan naisten johtamien pk-yritysten rahoituksen ja neuvonnan saatavuutta;

11.  pitää myönteisenä EU:n roolia Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) itäisen kumppanuuden maille suuntaamassa ”Women in Business”-ohjelmassa, joka tarjoaa naisten johtamille yrityksille neuvontaa;

12.  pitää myönteisenä Euroopan neuvoston hanketta, jossa pyritään havaitsemaan naisten yhtäläisen oikeussuojan esteitä ja tukemaan niiden poistamista itäisen kumppanuuden valtioissa;

13.  korostaa, että naisten on tärkeää osallistua aktiivisesti ammattiyhdistystoimintaan ja korostaa, että on kiireellisesti nujerrettava naisiin kohdistuvaa oikeudellista ja rakenteellista syrjintää työelämässä, jotta he saisivat saman palkan samasta työstä ja sukupuolten väliset palkka- ja eläke-erot saataisiin poistettua;

14.  pitää oleellisen tärkeänä laatia käytäntöjä ja lainsäädäntöä, joiden avulla naiset voivat säilyttää työpaikkansa raskauden aikana ja tiettynä ajanjaksona sen jälkeen, jotta lapsiaan hoitavat naiset voisivat valtion tuella pitää laskeneet tulonsa aiemmalla tasolla ja jotta työ- ja yksityiselämän tasapainottuminen helpottuisi;

15.  kehottaa itäisiä kumppanuusmaita kannustamaan mediaa miesten ja naisten tasa-arvoa koskevan politiikan edistämisessä sekä sukupuolia koskevien stereotyyppien torjumisessa;

16.  kehottaa itäisiä kumppanuusvaltioita ratifioimaan Istanbulin yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta, sillä yksikään kyseisistä maista ei ole ratifioinut sitä, sekä kehottaa viranomaisia ottamaan käyttöön kansallisia strategioita naisiin kohdistuvan väkivallan estämiseksi, tutkimiseksi ja siitä rankaisemiseksi, uhrien suojelemiseksi ja tukemiseksi sekä heidän integroimisekseen uudelleen yhteiskuntaan;

17.  tuomitsee naisia ja tyttöjä kohtaan sodan välineenä käytettävän seksuaalisen väkivallan, mukaan lukien joukkoraiskaukset, seksiorjuuden, pakkoprostituution, sukupuoleen perustuvat vainon muodot, kuten ihmiskaupan, seksiturismin sekä lapsi- ja pakkoavioliitot ja kaikki muut seksuaalisen ja psykologisen väkivallan muodot; kehottaa itäisen kumppanuuden maita ryhtymään viipymättä toimiin niiden oikeudenkäyttöalueella ja jopa sen ulkopuolella tehtyjen tämän kaltaisten vakavien rikosten estämiseksi ja niistä rankaisemiseksi; korostaa, että lapsiavioliitot ovat yhä ongelmana Georgiassa ja Moldovassa, joissa tietojen mukaan noin 17–19 prosenttia tytöistä oli naimisissa ennen 18 vuoden ikää; kiinnittää huomiota siiten, että sukupuoleen ja seksuaaliseen väkivaltaan liittyvät rikokset on luokiteltu Rooman perussäännössä sotarikoksiksi, rikoksiksi ihmisyyttä vastaan tai kansanmurhaan tai kidutukseen johtaviksi teoiksi; pitää tässä yhteydessä myönteisenä 24. kesäkuuta 2013 hyväksyttyä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa nro 2106 seksuaalisen väkivallan estämisestä konflikteissa;

18.  painottaa kestävän kehityksen tavoitteiden merkitystä ja mainitsee näistä erityisesti sukupuolten tasa-arvoa ja naisten ja tyttöjen vaikutusvaltaa edistäviä toimenpiteitä koskevan tavoitteen 5 ja erityisesti sen 2 kohdan, jossa kehotetaan lopettamaan kaikenlainen naisiin ja tyttöihin kaikilla julkisen ja yksityisen elämän aloilla kohdistuva väkivalta, ihmiskauppa ja seksuaalinen ja muuntyyppinen hyväksikäyttö mukaan luettuina;

19.  kehottaa suojelemaan erityisesti turvapaikkaa hakevia naisia sekä äitejä pikkulasten kanssa, sillä etenkin naiset saattavat paeta sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa mutta olla kykenemättömiä tai haluttomia antamaan asiaankuuluvia tietoja pakolaisaseman määrittelyprosessin aikana; kehottaa tältä osin komissiota panemaan täytäntöön hankkeita, joilla pyritään suojelemaan vaikeimmassa asemassa olevia ryhmiä, kuten jo tehtiin Georgiassa 2012–2014 EU:n rahoittamalla hankkeella;

20.  kehottaa soveltamaan Pekingin toimintaohjelmaa koulutuksen ja terveydenhuollon aloilla ihmisten perusoikeutena ja vaatii parantamaan seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelujen saatavuutta naisille, vammaiset naiset ja tytöt mukaan luettuna; korostaa, että perhesuunnittelu, äitiysterveydenhuolto ja ehkäisyvälineiden saatavuus sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelujen saatavuus ovat tärkeitä tekijöitä, joiden avulla pelastetaan naisten henkiä; korostaa, että Moldovassa toteutetut EU:n rahoittamat toimet ovat tärkeitä HI-virusta/aidsia torjuvien kansalaisyhteiskunnan järjestöjen vahvistamisessa sekä nais- ja nuorisovankien hoidossa;

21.  tuomitsee voimakkaasti ihmiskaupan ja kaikki muut hyväksikäytön muodot, jotka rikkovat oikeutta ruumiilliseen koskemattomuuteen ja tuottavat väkivaltaa; pitää tärkeänä torjua ihmiskauppaa, jonka uhreista suurin osa on seksuaalisesti hyväksikäytettyjä tai työhön pakotettuja naisia; tukee kyseisten toimien asettamista EU:n naapuruuspolitiikan puitteissa tehtävän kehitysyhteistyön ytimeen;

22.  kehottaa itäisen kumppanuuden maita suunnittelemaan toimia, joilla varmistetaan, että oikeuslaitos on sukupuolitietoinen ja vastaa heikoimmassa olevien naisten (köyhät, lukutaidottomat, maaseudulta kotoisin olevat, vähemmistöjä edustavat ja vammaiset naiset) tarpeisiin;

23.  korostaa, että naispuoliset ihmisoikeuksien puolustajat tarvitsevat tehokkaita suojelumekanismeja;

24.  tähdentää parlamentaarisen diplomatian merkittävää roolia kaikilla edellä mainituilla aloilla ja parhaiden käytäntöjen vaihtamisen merkitystä;

25.  vaatii kiireellisesti naisten ja miesten tasa-arvon järjestelmällistä sisällyttämistä poliittiseen ja ihmisoikeusvuoropuheluun itäisten kumppanuusvaltioiden kanssa.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

10.10.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

48

2

2

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Lars Adaktusson, Michèle Alliot-Marie, Petras Auštrevičius, Mario Borghezio, Elmar Brok, Klaus Buchner, Lorenzo Cesa, Aymeric Chauprade, Javier Couso Permuy, Andi Cristea, Mark Demesmaeker, Eugen Freund, Michael Gahler, Richard Howitt, Sandra Kalniete, Manolis Kefalogiannis, Tunne Kelam, Afzal Khan, Janusz Korwin-Mikke, Andrey Kovatchev, Eduard Kukan, Ilhan Kyuchyuk, Ryszard Antoni Legutko, Arne Lietz, Barbara Lochbihler, Ramona Nicole Mănescu, David McAllister, Tamás Meszerics, Francisco José Millán Mon, Alojz Peterle, Tonino Picula, Kati Piri, Jaromír Štětina, Charles Tannock, Ivo Vajgl, Johannes Cornelis van Baalen, Geoffrey Van Orden

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Neena Gill, María Teresa Giménez Barbat, Ana Gomes, Othmar Karas, Javi López, Antonio López-Istúriz White, Urmas Paet, Eleni Theocharous, Traian Ungureanu, Paavo Väyrynen

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Edward Czesak, Heidi Hautala, Emilian Pavel, Mylène Troszczynski, Michaela Šojdrová


LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

29.11.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

22

3

3

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Daniela Aiuto, Beatriz Becerra Basterrechea, Malin Björk, Vilija Blinkevičiūtė, Iratxe García Pérez, Anna Hedh, Mary Honeyball, Elisabeth Köstinger, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Florent Marcellesi, Maria Noichl, Marijana Petir, João Pimenta Lopes, Michaela Šojdrová, Ernest Urtasun, Elissavet Vozemberg-Vrionidi, Jadwiga Wiśniewska, Anna Záborská, Jana Žitňanská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Biljana Borzan, Stefan Eck, Mariya Gabriel, Clare Moody, Sirpa Pietikäinen, Dubravka Šuica, Marc Tarabella, Monika Vana, Julie Ward


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

22

+

ALDE

Beatriz Becerra Basterrechea

ECR

Jana Žitňanská

EFDD

Daniela Aiuto

GUE/NGL

Malin Björk, Stefan Eck

PPE

Mariya Gabriel, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Sirpa Pietikäinen, Renato Soru, Elissavet Vozemberg-Vrionidi

S&D

Vilija Blinkevičiūtė, Biljana Borzan, Iratxe García Pérez, Anna Hedh, Mary Honeyball, Clare Moody, Maria Noichl, Marc Tarabella, Julie Ward

GREENS/ALE

Florent Marcellesi, Ernest Urtasun, Monika Vana

3

-

EPP

Elisabeth Köstinger, Angelika Niebler, Marijana Petir

3

0

ECR

Jadwiga Wiśniewska

EPP

Anna Záborská

GUE/NGL

João Pimenta Lopes

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Oikeudellinen huomautus