Menettely : 2016/2096(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0380/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0380/2016

Keskustelut :

PV 13/02/2017 - 15
CRE 13/02/2017 - 15

Äänestykset :

PV 14/02/2017 - 8.10
CRE 14/02/2017 - 8.10
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2017)0028

MIETINTÖ     
PDF 390kWORD 81k
12.12.2016
PE 587.677v02-00 A8-0380/2016

sukupuolten tasa-arvon edistämisestä mielenterveyspalveluissa ja kliinisessä tutkimuksessa

(2016/2096(INI))

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta

Esittelijä: Beatriz Becerra Basterrechea

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 KEHITYSVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

sukupuolten tasa-arvon edistämisestä mielenterveyspalveluissa ja kliinisessä tutkimuksessa

(2016/2096(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 19 artiklan ja 168 artiklan, jonka mukaan ”ihmisten terveyden korkeatasoisen suojelun” varmistaminen kuuluu unionin kaikkien politiikkojen tavoitteisiin,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 21, 23 ja 35 artiklan,

–  ottaa huomioon ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden kliinisistä lääketutkimuksista ja direktiivin 2001/20/EY kumoamisesta 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 536/2014,

–  ottaa huomioon hyvän kliinisen tutkimustavan noudattamista ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden kliinisissä tutkimuksissa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 4. huhtikuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/20/EY (”kliinisiä tutkimuksia koskeva direktiivi”),

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon komission vihreän kirjan ”Väestön mielenterveyden parantaminen – Tavoitteena Euroopan unionin mielenterveysstrategia” (COM(2005)0484),

–  ottaa huomioon mielenterveyttä edistäviä toimia koskevan mekanismin ”EU-Compass for Action on Mental Health and Well-being”,

–  ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön (WHO) mielenterveyttä koskevan toimintaohjelman vuosiksi 2013–2020 ”Comprehensive Mental Health Action Plan 2013–2020”,

–  ottaa huomioon naisten, lasten ja nuorten terveyttä koskevan WHO:n maailmanlaajuisen strategian vuosiksi 2016–2030 ”Global Strategy for Women’s, Children’s and Adolescents’ Health 2016-2030”,

–  ottaa huomioon WHO:n, Euroopan komission ja Euroopan neuvoston allekirjoittaman Euroopan mielenterveysjulistuksen 2005,

–  ottaa huomioon mielenterveyttä koskevan WHO:n eurooppalaisen toimintasuunnitelman vuosiksi 2013–2020 ”European Mental Health Action Plan 2013-2020”,

–  ottaa huomioon vuonna 2008 tehdyn Euroopan mielenterveys- ja hyvinvointisopimuksen,

–  ottaa huomioon mielenterveyttä ja henkistä hyvinvointia koskevan komission yhteisen toiminnan (2013–2016),

–  ottaa huomioon taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia käsittelevän komitean yleisen huomion nro 14 oikeudesta mahdollisimman hyvään terveyteen (YK:n asiakirja E/C.12/2000/4) ja yleisen huomion nro 20 syrjimättömyydestä taloudellisissa, sosiaalisissa ja sivistyksellisissä oikeuksissa (YK:n asiakirja E/C.12/GC/2009),

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen CM/Rec(2010)5 jäsenvaltioille toimenpiteistä seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän torjumiseksi,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön sekä kehitysvaliokunnan lausunnon (A8-0380/2016),

A.  katsoo, että oikeus mahdollisimman hyvään fyysiseen terveyteen ja mielenterveyteen on perusihmisoikeus, johon sisältyy syrjimättömyysvelvoite; katsoo, että terveydenhuollon olisi oltava kaikkien saatavilla; katsoo, että mielenterveyspalveluiden saatavuudella on keskeinen merkitys Euroopan kansalaisten elämänlaadun parantamiselle, yhteiskunnallisen osallisuuden edistämiselle sekä unionin taloudelliselle ja kulttuuriselle kehitykselle;

B.  ottaa huomioon, että nykyisessä maailmantilanteessa, jossa talouskriisi jatkuu ja työttömyys on lisääntynyt voimakkaasti etenkin nuorten ja naisten keskuudessa, mielenterveyden häiriöiden, kuten masennuksen, kaksisuuntaisen mielialahäiriön, skitsofrenian, ahdistuksen ja dementian, määrä kasvaa jatkuvasti;

C.  ottaa huomioon, että WHO on määritellyt mielenterveyden fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilaksi eikä vain sairauksien tai vammojen puuttumiseksi, ottaa huomioon, että WHO:n mukaan ”mielenterveysongelmat” tarkoittavat erilaisia mielenterveys- ja käyttäytymishäiriöitä, kuten masennusta, kaksisuuntaista mielialahäiriötä, skitsofreniaa, ahdistuneisuushäiriöitä, dementiaa ja autismia; ottaa huomioon, että WHO:n määritelmän mukaan mielenterveys on emotionaalisen ja psyykkisen hyvinvoinnin tila, jossa yksilö kykenee hyödyntämään kognitiivisia tai emotionaalisia valmiuksiaan, toimimaan yhteiskunnassa, vastaamaan arkielämän tavallisiin vaatimuksiin, luomaan tyydyttäviä ja kypsiä suhteita muihin ihmisiin, osallistumaan rakentavasti sosiaalisiin muutoksiin sekä sopeutumaan ulkoisiin olosuhteisiin ja sisäisiin ristiriitoihin;

D.  katsoo, että mielenterveys on nähtävä ja sitä on käsiteltävä kokonaisvaltaisesti ottamalla huomioon sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristöä koskevat näkökohdat, mikä edellyttää koko yhteiskunnan kattavaa psykososiaalista lähestymistapaa mahdollisimman hyvän henkisen hyvinvoinnin saavuttamiseksi kaikille kansalaisille;

E.  katsoo, että mielenterveyttä ja hyvinvointia koskevassa kokonaisvaltaisessa strategiassa on oltava elinkaarinäkökulma, jossa huomioidaan eri-ikäisiin ihmisiin vaikuttavat eri tekijät; katsoo, että teini-ikäisten tyttöjen ja vanhempien naisten erityiset haavoittuvuudet on otettava huomioon;

F.  toteaa, että fyysinen terveys ja mielenterveys liittyvät toisiinsa ja molemmat ovat keskeisiä yleisen hyvinvoinnin kannalta; ottaa huomioon, että heikon mielenterveyden on todettu johtavan kroonisiin fyysisiin sairauksiin ja että kroonisista fyysisistä sairauksista kärsiville on todettu kehittyvän helpommin mielenterveyshäiriöitä; toteaa, että näistä tunnetuista yhteyksistä huolimatta fyysistä terveyttä koskeva tutkimus asetetaan usein etusijalle mielenterveystutkimukseen nähden;

G.  ottaa huomioon, että naisten ja tyttöjen mielenterveyteen vaikuttavat haitallisesti monet tekijät, kuten vallitsevat sukupuolistereotypiat ja -syrjintä, esineistäminen, sukupuoleen perustuva väkivalta ja häirintä, työympäristö, työ- ja yksityiselämän tasapaino, sosioekonomiset olosuhteet, mielenterveyskoulutuksen puute tai huono laatu sekä mielenterveyspalvelujen rajallinen saatavuus;

H.  ottaa huomioon, että lähes yhdeksän kymmenestä mielenterveysongelmista kärsivästä henkilöstä sanoo tulleensa leimatuksi ja syrjityksi ja että yli seitsemän kymmenestä sanoo leimautumisen ja syrjinnän heikentävän elämänlaatuaan;

I.  katsoo, että on otettava huomioon mielenterveyteen ja hyvinvointiin liittyvät maantieteelliset seikat sekä kaupunki- ja maaseutuympäristöjen erot, kuten väestörakenteen, hoitoon pääsyn ja palvelutarjonnan erot;

J.  ottaa huomioon, että vaihdevuosien aikana ja niiden jälkeen tapahtuvat hormonaaliset muutokset saattavat vaikuttaa naisen henkiseen terveyteen ja aiheuttaa mielenterveysongelmia, kuten masennusta ja ahdistusta; ottaa huomioon, että yliherkkyys oireille saattaa estää ajoissa tapahtuvan toteamisen ja asianmukaisen hoidon;

K.  toteaa, että mielenterveyden ja hyvinvoinnin ratkaisevat tekijät vaihtelevat sukupuolen ja ikäryhmän mukaan; toteaa, että muun muassa sukupuolten epätasa-arvo, tuloerot, naisten suurempi altistuminen köyhyydelle ja liikarasitukselle, sosioekonominen syrjintä, sukupuoleen perustuva väkivalta, aliravitsemus ja nälkä ovat tekijöitä, jotka lisäksi altistavat naisia mielenterveysongelmille; ottaa huomioon, että WHO:n mukaan vakavissa mielenterveyshäiriöissä ei ole huomattavaa eroa sukupuolten välillä, mutta naisilla on enemmän masennusta, ahdistusta, stressiä, somatisaatiota ja syömishäiriöitä, kun taas miehillä esiintyy enemmän päihteiden väärinkäyttöä ja epäsosiaalista persoonallisuutta; ottaa huomioon, että masennus on kaikkein yleisin neuropsykiatrinen häiriö ja naiset kärsivät siitä miehiä todennäköisemmin; toteaa, että se on myös kaikkein yleisin sairaus 15–44-vuotiaiden naisten keskuudessa;

L.  toteaa, että mielenterveyshäiriöt ja henkinen hyvinvointi jätetään usein huomiotta, sivuutetaan tai salataan leimautumisen, ennakkoluulojen ja tiedon tai resurssien puutteen vuoksi; toteaa tämän johtavan siihen, että monet mielenterveyshäiriöistä kärsivät eivät hakeudu hoitoon ja että lääkärit eivät osaa diagnosoida sairautta tai tekevät joskus väärän diagnoosin; toteaa, että mielenterveyshäiriöiden diagnosointi on tiukasti sidoksissa sukupuoleen, sillä tiettyjä häiriöitä diagnosoidaan naisilla todennäköisemmin kuin miehillä;

M.  ottaa huomioon, että varsinkin lesboilla ja biseksuaalisilla naisilla sekä transihmisillä ja intersukupuolisilla on erityisiä mielenterveysongelmia, jotka johtuvat vähemmistöön kuulumiseen liittyvästä stressistä, kuten ennakkoluulojen, leimautumisen ja syrjinnän kokemisen aiheuttamasta suuresta ahdistuksesta ja stressistä, sekä lääketieteellistämisestä ja patologisoinnista; katsoo, että hlbti-henkilöillä saattaa olla erityisiä mielenterveyteen ja hyvinvointiin liittyviä haasteita, jotka on otettava huomioon mielenterveyttä koskevissa strategioissa;

N.  ottaa huomioon, että naisten keskuudessa yleisimmin esiintyviä ja naisilla miehiä todennäköisemmin diagnosoituja somatisaation muotoja ovat fibromyalgia ja krooninen väsymys, joiden yleisimpiä oireita ovat kipu ja uupumus, mutta naisilla on monia muita oireita, joita esiintyy muissakin sairauksissa;

O.  ottaa huomioon, että transsukupuoli-identiteetit eivät ole patologisia, mutta niitä pidetään valitettavasti yhä mielenterveyshäiriönä, ja useimmissa jäsenvaltioissa tämä diagnoosi vaaditaan sukupuolen lailliseen vahvistamiseen tai transsukupuolisuuteen liittyvään terveydenhoitoon pääsemiseksi, vaikka tutkimukset osoittavat ”sukupuoli-identiteettihäiriön” diagnoosin aiheuttavan huomattavaa ahdistusta transihmisille;

P.  toteaa, että kaikista neuropsykiatristen häiriöiden aiheuttamista vajaakuntoisuustapauksista masennuksen osuus on 41,9 prosenttia naisilla ja 29,3 prosenttia miehillä;

Q.  toteaa, että Maailman terveysjärjestö WHO on arvioinut, että masennuksesta kärsii maailmassa 350 miljoonaa ihmistä ja että se aiheuttaa 850 000 ihmisen kuoleman joka vuosi; toteaa, että vuoteen 2020 mennessä tämä sairaus on toiseksi suurin työkyvyttömyyden syy;

R.  katsoo, että sukupuoleltaan moninaisiin esimurrosikäisiin lapsiin kohdistuu yhä tarpeettomia ja haitallisia diagnostisia käytäntöjä, vaikka jokaisen lapsen tulisi saada turvallisesti tutustua omaan sukupuoli-identiteettiinsä ja sukupuolen ilmaisuunsa;

S.  toteaa, että naisilla esiintyy masennusta noin kaksi kertaa enemmän kuin miehillä, mikä johtuu useista eri tekijöistä, joista useimmat liittyvät erilaisiin sukupuolirooleihin, sukupuolten epätasa-arvoon ja syrjintään, ja että itsemurha-aikeet ja -yritykset ovat transihmisillä huomattavasti muita yleisempiä; toteaa tutkimusten osoittavan, että pakotetut perinteiset sukupuoliroolit vaikuttavat kielteisesti naisten mielenterveyteen ja hyvinvointiin;

T.  katsoo, että jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmissä ja työpaikoilla ei kiinnitetä riittävästi huomiota mielenterveyteen ja hyvinvointiin, sillä mielenterveyteen liittyy usein paljon leimautumista tai se on vaiettu puheenaihe; katsoo, että mielenterveyskoulutuksella torjutaan aiheeseen liittyvän leimautumista ja sillä olisi puututtava myös sukupuolikohtaiseen haavoittuvuuteen, sukupuolistereotypioihin sekä naisiin ja tyttöihin kohdistuvaan syrjintään;

U.  toteaa, että miehillä ja pojilla on sukupuolisidonnaisia mielenterveyshäiriöitä; toteaa, että Euroopassa miehet tekevät itsemurhan lähes viisi kertaa naisia todennäköisemmin ja että itsemurha on alle 35-vuotiaiden miesten yleisin kuolinsyy; toteaa, että miehistä tulee alkoholiriippuvaisia kolme kertaa naisia todennäköisemmin ja miehet käyttävät laittomia huumausaineita (ja kuolevat niihin) naisia todennäköisemmin; toteaa, että miehet pääsevät psykoterapiaan naisia epätodennäköisemmin; toteaa, että miehiin ja poikiin kohdistuu maskuliinisuuteen liittyviä stereotypioita, jotka voivat aiheuttaa tunteiden patoamista tai vihaan turvautumista, ja tämä vaikuttaa miesten mielenterveyteen sekä sukupuoleen perustuvan väkivallan ilmenemiseen;

V.  ottaa huomioon, että EU:ssa tehdään vuosittain lähes 58 000 itsemurhaa ja neljännes niistä on naisten tekemiä ja että itsemurha on edelleen merkittävä kuolinsyy;

W.  katsoo, että psykososiaalinen, koko yhteiskunnan kattava lähestymistapa mielenterveyteen edellyttää johdonmukaista hyvinvointipolitiikkaa, jossa koordinoidaan terveydenhoito, koulutus, työllisyys sekä talous- ja sosiaalipoliittiset toimet henkisen hyvinvoinnin yleisen tason nostamiseksi;

X.  ottaa huomioon, että anoreksian ja bulimian kaltaisia syömishäiriöitä esiintyy yhä enemmän murrosikäisten tyttöjen ja murrosiän ohittaneiden nuorten naisten keskuudessa;

Y.  toteaa, että anoreksian ja bulimian kaltaisten syömishäiriöiden pitkän aikavälin vaikutuksista fyysiseen terveyteen ja mielenterveyteen on olemassa paljon aineistoa, aivan kuten niiden syiden sukupuoliulottuvuudestakin;

Z.  toteaa, että työympäristössä naiset ovat alttiimpia kiusaamiselle ja/tai seksuaaliselle häirinnälle, joista aiheutuu uhrille psyykkisiä ja fyysisiä ongelmia;

AA.  katsoo, että kansanterveysohjelmissa olisi otettava huomioon sellaiset sosiaalipalveluiden mallit, joissa mielisairauksiin liittyvä ennaltaehkäisy, hoito ja kuntoutus toteutetaan urheilun, taiteiden tai sosiaalisen toiminnan muodossa;

AB.  toteaa, että vammaiset henkilöt ovat alttiita vaikeammille mielenterveyshäiriöille;

AC.  katsoo, että seksuaali- ja suhdekasvatus on ratkaisevan tärkeää sukupuolistereotypioiden poistamiseksi, sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumiseksi ja sekä tyttöjen ja poikien että naisten ja miesten mielenterveyden ja hyvinvoinnin parantamiseksi;

AD.  ottaa huomioon, että mielenterveyshäiriöt ja mielisairaudet ovat yksi tärkeimmistä työkyvyttömyyden syistä ja vaikuttavat kielteisesti terveyteen, koulutukseen, talouteen, työmarkkinoihin sekä unionin sosiaalihuoltojärjestelmiin aiheuttamalla merkittäviä taloudellisia kustannuksia ja heikentämällä huomattavasti unionin taloutta, mikä lisää tarvetta hoitaa mielenterveyttä kokonaisvaltaisella, kattavalla ja sukupuolierot huomioon ottavalla tavalla; ottaa huomioon, että European Depression Association -järjestön mukaan EU:ssa yksi työntekijä kymmenestä on ollut pois töistä masennuksen vuoksi, mikä on aiheuttanut yhteiskunnalle noin 92 miljardin euron kustannukset lähinnä tuottavuuden menetyksenä;

AE.  toteaa, että EU:ssa Maltalla on 100 000:ta henkeä kohden 185 psykiatrisen sairaanhoidon vuodepaikkaa ja Italiassa puolestaan kahdeksan; toteaa, että Suomessa on 100 000:ta henkeä kohden 163 mielenterveyshoitajaa, kun vastaava määrä Kreikassa on kolme;

AF.  katsoo, että biologisia ominaisuuksia enemmän naisten mielenterveyteen vaikuttavat muun muassa seuraavat tekijät: heidän saamansa koulutus ja se, kuinka paljon he ovat sisäistäneet sosiaalisia ja kulttuurisia arvoja, normeja ja stereotypioita, kuinka he ovat selviytyneet omista kokemuksistaan ja käsitelleet niitä, mikä on heidän asenteensa toisia ihmisiä ja itseään kohtaan, mitä rooleja he esittävät ja mitä esteitä ja paineita heihin kohdistuu;

AG.  toteaa, että naisten moninaisuuden ja heidän miehiin verrattuna erilaisen fysiologiansa huomioon ottaminen ja näiden seikkojen sisällyttäminen naisille tarjottaviin, sekä ennalta ehkäiseviin että hoidollisiin terveyspoliittisiin toimiin ja erityistoimien kohdistaminen haavoittuvaisiin ja marginalisoituneisiin ryhmiin lisäisivät näiden toimien vaikuttavuutta;

AH.  toteaa, että naiset on eri syistä jätetty toksikologisten tai biolääketieteellisten tutkimusten sekä kliinisten kokeiden ulkopuolelle ja että sukupuolieroja koskevan tutkimuksen puutteellisuus rajoittaa tietämystämme naisten ja miesten terveyden eroista; toteaa seurauksena olleen sen, että biolääketieteellisessä tutkimuksessa on keskitytty pääasiassa miesnäkökulmaan ja oletettu virheellisesti naisten ja miesten olevan samanlaisia sellaisilla alueilla, joilla esiintyy fysiologisia eroja; toteaa, ettei intersukupuolisten naisten erityistarpeita ole tutkittu;

AI.  katsoo, että naisten syrjäyttäminen ja aliedustus tutkimuskohteina sekä sukupuolen huomioimatta jättäminen biolääketieteellisessä tutkimuksessa ja kliinisissä kokeissa vaarantaa naisten hengen ja terveyden;

AJ.  toteaa, että ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden kliinisistä lääketutkimuksista annetun asetuksen EU N:o 536/2014 mukaan sukupuoli on otettava huomioon tutkimuksissa, mutta tämän asetuksen täytäntöönpanoa on arvioitava; toteaa, että asetuksessa ei oteta naisia erityisesti huomioon, paitsi kun kyseessä ovat raskaana olevat ja imettävät naiset;

AK.  toteaa, että Euroopan lääkevirasto (EMA) ei ole kehittänyt erityisstrategioita, jotta otettaisiin käyttöön suuntaviivat sukupuolierojen tutkimiseksi ja arvioimiseksi lääkkeiden kliinisessä arvioinnissa, huolimatta siitä, että se on todennut, että jotkut tekijät, jotka vaikuttavat lääkkeen tehoon väestössä, voivat olla tärkeitä, kun otetaan huomioon miesten ja naisten vasteiden mahdolliset erot, ja että sukupuolikohtaiset tekijät voivat myös vaikuttaa merkittävästi lääkkeen tehoon(1);

AL.  katsoo, että siitä, miten tällaisten lääkkeiden käyttö ehkäisyvälineinä, masennuslääkkeinä ja rauhoittavina lääkkeinä vaikuttaa naisten fyysiseen terveyteen ja mielenterveyteen, on edelleen vain vähän tietoa ja että asiaa on tutkittava lisää haitallisten sivuvaikutusten poistamiseksi ja hoidon parantamiseksi;

AM.  toteaa, että terveyden sukupuoliulottuvuudet merkitsevät sitä, että naiset kohtaavat joitakin erityisiä terveysriskejä elämänsä aikana;

AN.  ottaa huomioon, että transihmisille tarkoitetuista, saatavilla olevista, kohtuuhintaisista ja laadukkaista terveyspalveluista ei ole vertailukelpoisia tietoja ja että hormonihoidossa käytettäviä tuotteita ei ole testattu ja lisensoitu asianmukaisesti;

AO.  toteaa, että äitiyskuolleisuuden katsotaan olevan tärkeä terveydenhuoltojärjestelmän tehokkuuden, laadun ja suorituskyvyn mittari;

AP.  toteaa, että seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien, muun muassa turvallisten ja laillisten aborttipalvelujen, puute vaarantaa naisten, tyttöjen ja kaikkien lisääntymiskykyisten henkilöiden hengen ja terveyden, lisää äitien kuolleisuutta ja sairastuvuutta ja johtaa elintärkeän hoidon epäämiseen ja lisää laittomien aborttien lukumäärää;

AQ.  ottaa huomioon, että kaikissa maissa, joista on saatavilla tietoja, sosioekonomisten ryhmien sekä naisten ja miesten välillä on huomattavia terveyseroja, jotka ilmenevät siten, että sairastuvuus ja kuolleisuus ovat järjestelmällisesti korkeampia sellaisten ihmisten keskuudessa, joiden koulutus-, työ- ja/tai tulotaso ovat alhaisemmat; katsoo, että nämä terveyserot ovat nykyisin yksi suurimmista kansanterveyspolitiikan haasteista; toteaa, että huonoilla sosioekonomisilla olosuhteilla, köyhyydellä ja sosiaalisella syrjäytymisellä on merkittävä kielteinen vaikutus mielenterveyteen ja hyvinvointiin;

AR.  ottaa huomioon, että kattava, ikätasolle sopiva, näyttöön perustuva, tieteellisesti paikkansapitävä ja ei-tuomitseva seksuaalikasvatus, laadukkaat perhesuunnittelupalvelut ja ehkäisyvälineiden saatavuus auttavat estämään tahattomia ja ei-toivottuja raskauksia, vähentävät abortin tarvetta sekä edistävät HIV-tartuntojen ja sukupuolitautien ehkäisemistä; toteaa, että kun nuoria opetetaan ottamaan vastuuta omasta seksuaali- ja lisääntymisterveydestään, sillä on pitkäaikaisia myönteisiä vaikutuksia, jotka kestävät heidän elinaikansa ja vaikuttavat myönteisesti yhteiskuntaan;

AS.  ottaa huomioon, että tätä nykyä EU:ssa joka neljäs lapsi syntyy keisarileikkauksella ja että siihen liittyvät äitien ja lasten terveysongelmat lisääntyvät tilastollisesti;

AT.  katsoo, että synnytyssairaaloiden sulkeminen ja kätilöiden ja synnytyslääkäreiden määrän voimakas supistaminen on jo aiheuttanut joissakin jäsenvaltioissa vaarallisia puutteita hoidossa;

AU.  toteaa, että kansallisten hallitusten tekemät julkisen terveydenhuollon ja koulutuksen rajoitukset ja määrärahojen leikkaukset vaikeuttavat terveys- ja mielenterveyspalveluihin pääsyä entisestään, mikä vaikuttaa suhteettoman paljon naisiin, erityisesti yksinhuoltajaäiteihin ja suurperheisiin;

AV.  toteaa, että naispuolisilla maahantulijoilla, pakolaisilla ja turvapaikanhakijoilla voi olla lisäksi joskus hyvinkin vakavia sairauksia, jotka johtuvat asianmukaisen hoidon puutteesta, tai erityisiä lisääntymisterveyteen liittyviä ongelmia, kuten raskaus- tai synnytyskomplikaatioita, ja mahdollisesti myös psykologisia traumoja, kuten synnytystä edeltävää tai synnytyksen jälkeistä masennusta, ja he ovat myös alttiita traumaattiselle (seksuaaliselle) väkivallalle ja hyväksikäytölle tai niiden seurauksille ja lisäksi heidän mielenterveyteensä ja hyvinvointiinsa kohdistuu erityisiä riskejä; ottaa huomioon, että mielenterveyspalvelujen tarjoamiseen näille ihmisryhmille liittyy monia erityisiä haasteita, joiden suuruus riippuu useista tekijöistä, kuten siitä, mistä henkilöt ovat tulleet ja kuinka kauan he ovat olleet vastaanottajamaassa;

AW.  ottaa huomioon, että naiset sairastavat tietyntyyppisiä syöpäsairauksia, kuten rinta- ja kohtusyöpää ja kohdunkaulan syöpää, joita esiintyy pääasiallisesti tai pelkästään naisilla;

AX.  toteaa, että syöpään sairastuneet naiset, joita on hoidettu leikkauksella sekä invasiivisilla hoitotoimenpiteillä, kuten säde- ja kemoterapialla, ovat yleensä muita taipuvaisempia masennukseen;

AY.  toteaa, että vain kymmenen EU:n jäsenvaltiota on asettanut tavoitteen, että 100 prosenttia naispuolisesta väestöstä kävisi rintasyöpäseulonnassa, ja vain kahdeksan pyrkii samaan tavoitteeseen kohdunkaulan syövän seulonnassa;

AZ.  toteaa, että osteoporoosin sekä tuki- ja liikuntaelinten ongelmien kaltaisilla sairauksilla sekä keskushermoston sairauksilla, kuten Alzheimerin taudilla ja/tai dementialla, on yhteys hormonaalisiin muutoksiin, joita naiset kokevat vaihdevuosien aikana tai niitä ennen hormonihoitojen vuoksi; toteaa, että vaikka näiden sairauksien tiedetään esiintyvän naisilla paljon useammin kuin miehillä, on niitä koskevan tutkimuksen sukupuoliulottuvuus ollut heikkoa;

BA.  ottaa huomioon, että endometrioosi on parantumaton sairaus, josta kärsii yksi nainen ja tyttö kymmenestä (eli noin 180 miljoonaa naista maailmassa ja 15 miljoonaa EU:ssa); ottaa huomioon, että tämä sairaus johtaa yleisesti hedelmättömyyteen ja aiheuttaa usein erittäin kovia kipuja ja mielenterveysongelmia, joista seuraa toimintakyvyttömyyttä monilla työ- ja yksityiselämän sekä sosiaalisen elämän alueilla;

BB.  toteaa, että fyysinen ja henkinen sukupuoleen perustuva väkivalta sekä naisiin kohdistuva väkivalta ja niiden vaikutus uhrien terveyteen ovat perustavanlaatuinen este sukupuolten tasa-arvon saavuttamiselle ja sille, että naiset nauttisivat täysimääräisesti perusihmisoikeuksien takaamista vapauksista;

BC.  toteaa, että sukuelinten silpominen aiheuttaa vakavia pitkän ja lyhyen aikavälin vaikutuksia naisten ja tyttöjen fyysiselle ja psyykkiselle terveydelle sekä seksuaali- ja lisääntymisterveydelle;

BD.  toteaa, että intersukupuolisten henkilöiden sukuelinten silpominen vaikuttaa myös heidän fyysiseen ja psyykkiseen terveyteensä sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyteensä;

BE.  ottaa huomioon, että 13 jäsenvaltiossa transihmisiä pakkosteriloidaan yhä sukupuolen vahvistamiseen liittyvissä menettelyssä;

BF.  katsoo, että järjestelmällinen ja riittävä tiedonkeruu naisiin kohdistuvasta väkivallasta on ratkaisevan tärkeää tehokkaan päätöksenteon varmistamiseksi alalla, niin keskushallinnon tasolla kuin alueellisella ja paikallisellakin tasolla, sekä lainsäädännön täytäntöönpanon valvomiseksi;

BG.  toteaa, että sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa kokeneet naiset kärsivät usein loppuelämänsä ajan heidän fyysiseen ja psyykkiseen terveyteensä vaikuttaneista seurauksista; toteaa, että Maailman terveysjärjestön julkaiseman Väkivalta ja terveys maailmassa -raportin(2) mukaan sukupuoleen perustuvan väkivallan vaikutukset naisiin voivat olla monenlaisia: fyysiset vaikutukset (kuten ruhjeet, murtumat, krooninen kipuoireyhtymä, vammautuminen, fibromyalgia, ruoansulatushäiriöt), psykologiset ja käyttäytymiseen kohdistuvat vaikutukset (kuten alkoholin ja muiden päihteiden väärinkäyttö, masennus ja ahdistus, syömis- ja unihäiriöt, häpeän ja syyllisyyden tunteet, fobiat ja paniikkihäiriö, heikko itsetunto, traumanjälkeinen stressihäiriö, psykosomaattiset häiriöt, itsetuhoinen käyttäytyminen, epävarmuus myöhemmissä suhteissa), seksuaalisuuteen ja lisääntymiseen kohdistuvat vaikutukset (kuten gynekologiset häiriöt, hedelmättömyys, raskausajan komplikaatiot, keskenmenot, seksuaaliset toimintahäiriöt, sukupuolitaudit, ei-toivottu raskaus) ja kuolemaan johtavat vaikutukset (kuten murha, itsemurha, sukupuolitaudin aiheuttama kuolema);

  Sukupuolten tasa-arvo mielenterveyspalveluissa

1.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan mielenterveyttä edistäviä toimia koskevaa mekanismia ”EU-Compass for Action on Mental Health and Well-being” kunnianhimoisella uudella mielenterveysstrategialla, jolla edistetään kokonaisvaltaista, koko yhteiskunnan kattavaa psykososiaalista lähestymistapaa, joka sisältää vahvan sukupuolikysymyksiä koskevan pilarin ja takaa mielenterveyspolitiikan johdonmukaisuuden;

2.  panee merkille, että 27 prosenttia EU:n aikuisväestöstä, miehet ja naiset mukaan luettuina, on käynyt läpi ainakin yhden mielisairausjakson;

3.  kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään toimiin ja myöntämään riittävästi resursseja varmistaakseen terveydenhuoltopalveluiden ja erityisesti mielenterveyspalveluiden, mukaan lukien naisten turvakodit, saatavuuden kaikille naisille riippumatta heidän oikeudellisesta asemastaan, vammaisuudestaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan, sukupuoli-identiteetistään, sukupuoliominaisuuksistaan, rodustaan tai etnisestä alkuperästään, iästään tai uskonnostaan; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota puuttumaan mielenterveyspalveluiden saatavuudessa esiintyviin eroihin;

4.  panee merkille, että sukupuoleen perustuvan väkivallan, myös sanallisen ja henkisen väkivallan, häirinnän ja pelottelun, vaikutuksia mielenterveyteen on tutkittava lisää;

5.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja paikallisia viranomaisia varmistamaan, että niiden mielenterveysstrategioissa käsitellään hlbti-henkilöiden mahdollisesti kokemia mielenterveyden ongelmia; kannustaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön Euroopan neuvoston asiakirjaan CM/Rec2010(5) sisältyvät suositukset sekä ottamaan huomioon lesbojen, biseksuaalien ja transihmisten erityistarpeet terveyttä koskevia toimintapolitiikkoja, ohjelmia ja käytäntöjä laadittaessa;

6.  kehottaa jäsenvaltioita vauhdittamaan syöpäpotilaiden psykologisten tukikeskusten perustamista, jotta potilaille voidaan tarjota psykologista tukea heidän hoitojensa ja kuntoutuksensa ajan;

7.  kiinnittää huomiota vammaisten naisten vakavaan tilanteeseen, sillä he ovat muita alttiimpia vaikeuksille, jotka liittyvät suoraan heidän vammaansa sekä lisääntyvään sosiaaliseen eristyneisyyteen ja tahdosta riippumattomaan työmarkkinoiden ulkopuolella olemiseen; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään järjestelmällisesti vammaisten naisten ennaltaehkäisevän psykologisen hoidon saatavuutta sekä mahdollistamaan psykologisen tuen vakavasti vammaisista lapsistaan huolehtiville äideille; korostaa tarvetta laatia vammaisten naisten ja tyttöjen mielenterveyttä ja hyvinvointia koskeva strategia sekä jakaa niitä koskevia parhaita käytäntöjä;

8.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään mielenterveysongelmia koskevia tiedotus- ja ennaltaehkäisykampanjoita ja muita aloitteita, jotta asia tulisi yleisesti tunnetuksi ja vältettäisiin leimautuminen; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota investoimaan kaikille ikäryhmille suunnattuun, mielenterveyttä ja hyvinvointia koskevaan viralliseen ja epäviralliseen opetukseen sekä arkioppimiseen, joissa keskitytään sukupuolisensitiivisiin mielenterveyshäiriöihin, kuten masennukseen, ahdistukseen tai päihteiden väärinkäyttöön; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kouluilla on asianmukaiset valmiudet mielenterveysongelmista kärsivien henkilöiden tunnistamiseksi ja tukemiseksi sukupuolinäkökohdat huomioon ottaen, ja varmistamaan mielenterveyspalveluiden saatavuuden; panee merkille, että 70 prosenttia mielenterveysongelmia kokeneista lapsista ja nuorista ei ole saanut asianmukaista hoitoa riittävän varhaisessa iässä;

9.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja Euroopan tasa-arvoinstituuttia lisäämään mielenterveyttä, ja erityisesti masennuksen esiintyvyyttä, koskevan tiedon säännöllistä keräämistä unionin ja kansallisella tasolla siten, että kerätyt tiedot on eritelty vähintään sukupuolen, ikäryhmän ja sosioekonomisen aseman mukaan ja niihin sisältyy seksuaali- ja lisääntymisterveyden indikaattoreita;

10.  katsoo, että politiikan, terveydenhoito-, koulutus- ja sosiaalialan johtohahmojen sekä työmarkkinaosapuolten ja kansalaisjärjestöjen olisi osallistuttava EU:n tasolla toteutettaviin mielenterveyttä ja hyvinvointia koskeviin toimiin; pitää tärkeänä, että mielenterveyttä lakataan pitämästä tabuna tietyissä sosiaalisissa ympäristöissä;

11.  korostaa, että sosioekonomisten olosuhteiden yhteys mielenterveyteen ja hyvinvointiin on ratkaisevan tärkeä mielenterveyspolitiikan johdonmukaisuuden kannalta, sillä köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen johtavat suurempiin mielenterveysongelmiin; toteaa, että köyhyyden naisistuminen ja naisiin suhteettoman paljon vaikuttavat säästötoimet vaarantavat naisten henkisen hyvinvoinnin entisestään;

12.  korostaa, että mielenterveyden sosiaalinen hoito esimerkiksi urheilun, musiikin, taiteen ja kulttuurin muodossa on terveydenhuoltopalvelujen tärkeä osa, joka vähentää mielenterveysongelmista yksittäisille ihmisille ja koko yhteiskunnalle aiheutuvia taloudellisia ja inhimillisiä kustannuksia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita investoimaan enemmän mielenterveyden sosiaalisiin hoito-ohjelmiin, kuten sosiaalisiin hoitomääräyksiin;

13.  panee huolestuneena merkille, että WHO:n tietojen mukaan vain 13:lla EU:n jäsenvaltiolla on kansallinen itsemurhien estostrategia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan ja toteuttamaan kansallisen itsemurhien estostrategian ja ryhtymään toimenpiteisiin, joilla vähennetään itsemurhaan liittyviä riskitekijöitä, kuten alkoholin väärinkäyttöä, huumeita, sosiaalista syrjäytymistä, masennusta ja stressiä; pyytää myös luomaan järjestelmiä itsemurhayritysten jälkeisen tuen tarjoamiseksi;

14.  panee merkille viestimien, erityisesti internetin ja sosiaalisen median, vaikutuksen varsinkin nuorten naisten ja tyttöjen mielenterveyteen ja hyvinvointiin ja katsoo, että aiheesta on tehtävä lisätutkimusta; toteaa, että mediakulttuuri, joka korostaa naisten ikää ja ulkonäköä, voi mahdollisesti vaikuttaa kielteisesti naisten ja tyttöjen mielenterveyteen ja henkiseen hyvinvointiin ja aiheuttaa ahdistuneisuutta, masennusta tai pakko-oireista käyttäytymistä; painottaa, että verkkokiusaamisen ja -häirinnän sekä esineistämisen torjumiseksi on kehitettävä tehokkaita työkaluja, myös oikeudellisia toimenpiteitä; korostaa tarvetta laatia mielenterveyttä ja hyvinvointia verkossa koskeva kunnianhimoinen strategia ja tehdä yhteistyötä sidosryhmien kanssa uusien verkkoterapiamuotojen kehittämiseksi; on tietoinen, että mielenterveyttä koskevaan mediastrategiaan on saatava mukaan kaikki sidosryhmät, myös kustantajat ja mainosala, joiden on omaksuttava eettisiä normeja, jotta vältetään naisten esineistämistä ja sukupuolistereotypioiden edistämistä;

15.  toteaa, että joissakin tapauksissa naisilla on vääristynyt kuva kehostaan, mikä johtuu mediasta, stereotyyppisestä mainonnasta ja sosiaalisista paineista, ja he sairastuvat syömis- ja käyttäytymishäiriöihin, kuten anoreksiaan, bulimiaan, ortoreksiaan, ahmimishäiriöön ja bigoreksiaan; tukee sukupuolinäkökulman huomioon ottavaa lähestymistapaa syömishäiriöihin ja pitää tarpeellisena sen valtavirtaistamista terveyttä koskevaan keskusteluun ja kansalaisille kohdistettuun tietoon; kehottaa jäsenvaltioita perustamaan kouluihin avustus- ja tukiyksiköitä, jotka tarjoavat psykologista tukea oppilaille, erityisesti murrosikäisille tytöille, jotka ovat taipuvaisempia syömishäiriöihin;

16.    pitää myönteisenä, että maailman johtajat tunnustavat ensimmäistä kertaa mielenterveyden ja hyvinvoinnin edistämisen sekä päihteiden väärinkäytön ennaltaehkäisyn ja hoidon ensisijaisina terveystavoitteina maailmanlaajuisessa kehitysohjelmassa;

17.  on erittäin huolissaan mielenterveyspalvelujen tarjonnasta pakolaisnaisille ja -tytöille Euroopassa, erityisesti niille, jotka elävät tilapäisoloissa eri jäsenvaltioissa; korostaa, että pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden säilöönotto ilman heidän turvapaikkahakemuksiensa tehokasta ja tuloksellista käsittelyä on kansainvälisen oikeuden vastaista ja vaikuttaa haitallisesti heidän mielenterveyteensä ja hyvinvointiinsa; kehottaa jäsenvaltioita suojelemaan säilöön otettuja naispuolisia turvapaikanhakijoita, jotka ovat tehneet ilmoituksen hyväksikäytöstä, ja korostaa, että näille naisille on tarjottava välittömästi suojelua, heidät on vapautettava säilöönotosta, heidän siirtoaan on nopeutettava ja heille on annettava tukea ja neuvontaa; kehottaa jäsenvaltioita erottamaan terveyspolitiikan maahanmuuttovalvonnasta sallimalla pääsyn terveydenhuollon peruspalveluihin ja poistamalla terveydenhuollon ammattilaisilta velvollisuuden tehdä ilmoitus paperittomista maahanmuuttajista; pyytää myös jäsenvaltioita panemaan täytäntöön pakolaisten, turvapaikanhakijoiden ja muuttajien mielenterveyden ja psykososiaalisen hyvinvoinnin suojelua ja tukemista koskevat suuntaviivat, jotka WHO-Europe, YK:n pakolaisjärjestö ja Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö ovat yhdessä laatineet;

18.  toteaa, että naisten on usein tehtävä kaksinkertaista työpäivää, toisin sanoen yksi työpäivä työpaikalla ja toinen työpäivä kotona, koska miehet eivät osallistu riittävästi kotitaloustöihin eivätkä lasten kasvattamiseen, mikä aiheuttaa monille naisille masennusta, ahdistusta, stressiä sekä syyllisyyden tunteita siitä, etteivät he pysty huolehtimaan perheestään riittävällä tavalla, sillä tämä rooli lankeaa perinteisesti naisille;

19.  tuomitsee laajalle levinneen uuden seksistisen stereotypian, jonka mukaan nykyaikaisen naisen on loistettava opinnoissaan ja työssään mutta myös täytettävä perinteiset odotukset olemalla hyvä vaimo ja kotiäiti sekä täydellinen äiti, samalla kun hän pitää huolta ulkonäöstään; toteaa, että tämä käyttäytymismalli aiheuttaa monille naisille stressiä ja ahdistusta;

20.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia laatimaan erityisiä räätälöityjä toimintapolitiikkoja mielenterveyspalvelujen tarjoamiseksi marginalisoituneiden yhteisöjen haavoittuville naisille sekä moniperusteisen syrjinnän kohteena oleville naisille, kuten pakolais- ja maahantulijanaisille, köyhyydessä eläville ja sosiaalisesti syrjäytyneille naisille, inter- ja transsukupuolisille henkilöille, etnisiin vähemmistöihin kuuluville naisille, vammaisille naisille, ikääntyneille naisille ja maaseudulla asuville naisille;

21.  korostaa, että mielenterveyden alalla on tärkeää noudattaa elinkaariajattelua, jossa jokaisen ikäryhmän tarpeet otetaan huomioon johdonmukaisella ja kattavalla tavalla ja jossa pääpaino on murrosikäisissä tytöissä ja vanhemmissa naisissa, jotka ovat keskimäärin tyytymättömämpiä elämäänsä kuin saman ikäluokan miehet;

22.  suosittaa, että raskaudenaikainen mielenterveyshoito alkaisi mahdollisimman pian, jo raskauden ensimmäisellä kolmanneksella, jotta voidaan tunnistaa mahdollisesti seurantaa edellyttävät erityiset vaivat, tunnistaa sosiaaliset ongelmat, joihin nainen voi tarvita sosiaali- tai mielenterveyspalveluiden apua, ja antaa naiselle tietoa raskauteen liittyvistä kysymyksistä; katsoo, että kaikissa EU:n jäsenvaltioissa olisi taattava entistä paremmin synnytykseen liittyvien kattavien hoitojen, mukaan lukien kätilöt ja synnytyslääkärit, saatavuus lähellä asuinpaikkaa; korostaa tämän haasteen erityistä merkitystä maaseudulle; korostaa, että psyykkinen terveydenhuolto on aivan yhtä tärkeää kuin fyysinen terveydenhuolto, ja toteaa, että 10–15 prosenttia juuri synnyttäneistä naisista EU:ssa kärsii synnytyksen jälkeisestä masennuksesta; korostaa keskenmenon jälkeisen psykologisen ja lääketieteellisen hoidon saatavuuden merkitystä naisille sekä hienovaraisen ja yksilöllisen lähestymistavan tarpeellisuutta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään, kehittämään ja tarjoamaan lapsivuodepsykoosin ja synnytysmasennuksen varhaista toteamista ja hoitoa;

23.  korostaa, että sosiaali- ja työllisyyspolitiikassa, erityisesti työ- ja yksityiselämän tasapainoa koskevissa toimissa, on omaksuttava kokonaisvaltainen lähestymistapa, jossa naisten mielenterveys ja henkinen hyvinvointi otetaan huomioon; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä ammattiyhdistysten, työnantajien, terveydenhuollon ammattilaisten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa, jotta kehitetään kokonaisvaltainen ja sukupuolisensitiivinen lähestymistapa henkiseen hyvinvointiin työpaikalla; pitää tärkeänä mielenterveyttä koskevan koulutuksen antamista johtotehtävissä toimiville henkilöille sekä yksityisellä että julkisella sektorilla;

24.  on tietoinen virallisten ja epävirallisten hoitajien, joista ylivoimaisesti suurin osa on naisia, tärkeästä roolista mielenterveyden hoidossa; kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota virallisten hoitajien ja omaishoitajien, varsinkin naispuolisten, rooliin mielenterveysalalla sekä toimiin näiden hoitajien oman mielenterveyden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi;

25.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon mielenterveyteen ja hyvinvointiin liittyvät haasteet, joita miehet ja pojat kohtaavat sukupuolistereotypioiden vuoksi ja jotka johtavat suurempaan päihteiden väärinkäytön ja itsemurhan todennäköisyyteen kuin naisten keskuudessa; korostaa, että miesten mielenterveyttä koskevissa toimintapolitiikoissa on otettava huomioon myös ikä ja elinkaari, sosioekonominen tilanne, sosiaalinen syrjäytyminen ja maantieteelliset tekijät;

  Sukupuolten tasa-arvo kliinisissä kokeissa

26.  korostaa, että lääkkeiden kliinisiä kokeita on tehtävä sekä miehillä että naisilla ja niiden olisi oltava osallistavia ja syrjimättömiä, ne olisi toteutettava tasa-arvoa ja osallistamista noudattaen ja marginalisoitumista torjuen ja niiden olisi vastattava kohtuullisella tavalla tuotteita käyttävää väestöä; ehdottaa, että kliinisissä kokeissa otetaan huomioon myös erityiset haavoittuvaiset väestöryhmät, kuten lapsipotilaat, ikääntyneet potilaat sekä etnisiin vähemmistöihin kuuluvat henkilöt; katsoo, että sukupuolen mukaan eriteltyä tietoa olisi kerättävä myös valmisteen markkinoille saattamisen jälkeen, jotta eri sivuvaikutukset voidaan rekisteröidä asiaankuuluvan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa koskevan tutkimuksen ja tietojen ohella;

27.  ilmaisee syvän huolensa siitä, että naisten terveys ja henki vaarantuu, jos he eivät ole nykyistä paremmin edustettuina kliinisissä kokeissa ja biolääketieteellisessä tutkimuksessa; korostaa, että kliinisten kokeiden menetelmien ja suunnittelun on mahdollistettava iän ja sukupuolen mukaan ositettu analyysi; korostaa siksi kiireellistä tarvetta sisällyttää sukupuolten väliset erot mielenterveysalan kliinisiin toimenpiteisiin;

28.  pitää erittäin tärkeänä kliinisten kokeiden tulosten julkaisemista, jotta niiden metodiikka on avoin ja helposti saatavilla;

29.  muistuttaa, että tartuntatauteja (esim. HIV ja malaria) ja raskaudenaikaisia ongelmia (esim. kohtukuolema) esiintyy eniten alemman keskitulotason maissa; kehottaa ottamaan raskaana olevia naisia mukaan kliinisiin kokeisiin keinona vähentää äitien ja pikkulasten sairastuvuutta ja kuolevuutta;

30.  kehottaa merkitsemään lääkkeiden etiketteihin selvästi, onko kokeisiin osallistunut naisia vai ei ja onko miehille ja naisille odotettavissa erilaisia sivuvaikutuksia; kehottaa jäsenvaltioita edistämään tutkimusta hormonikorvaushoidossa käytettävien tuotteiden pitkän aikavälin vaikutuksista;

31.  pyytää komissiota tukemaan unionin tason hankkeita, joissa keskitytään siihen, kuinka naisia kohdellaan kliinisissä kokeissa; katsoo, että tällaisiin hankkeisiin olisi otettava mukaan terveysviranomaiset kaikilla tasoilla sekä lääketeollisuus, jotta voidaan laatia erityisiä strategioita niiden suuntaviivojen toteuttamiseksi, jotka koskevat sukupuolierojen tutkimusta ja arviointia kliinisessä lääketutkimuksessa;

32.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita investoimaan valistuskampanjoihin, joilla kannustetaan naisia osallistumaan kliinisiin kokeisiin;

33.  kehottaa Euroopan lääkevirastoa laatimaan erilliset ohjeet naisista erityisenä väestönosana kliinisissä kokeissa;

34.  kehottaa jäsenvaltioita ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden kliinisistä lääketutkimuksista annettua asetusta (EU) N:o 536/2014 soveltaessaan käyttämään kliinisissä kokeissa menetelmää, jolla taataan miesten ja naisten riittävä edustus, ja kiinnittämään erityistä huomiota osallistujien sukupuolijakautumaa koskevaan avoimuuteen ja – tarkastellessaan tämän asetuksen asianmukaista täytäntöönpanoa – valvomaan erityisesti, kuinka hyvin miehet ja naiset ovat edustettuina;

35.  kehottaa jäsenvaltioita, Euroopan lääkevirastoa ja asianomaisia sidosryhmiä varmistamaan, että sukupuoleen liittyvät tekijät otetaan huomioon lääkkeiden tutkimuksen ja kehittämisen ensimmäisissä vaiheissa jo ennen kliinisten kokeiden vaihetta; korostaa tarvetta parantaa asiaa koskevien parhaiden käytäntöjen jakamista tutkimuslaitosten ja terveydenhuoltopalvelujen tarjoajien keskuudessa kaikkialla Euroopassa;

36.  korostaa, että pikaiset toimet ovat tarpeen sukupuolten edustuksen erojen korjaamiseksi kliinisissä kokeissa sellaisilla terveydenhuollon aloilla, joilla nämä erot ovat erityisen haitallisia, kuten Alzheimerin taudin, syövän ja aivohalvauksen hoidossa sekä masennuslääkkeiden ja sydän- ja verisuonitautien kohdalla;

37.  korostaa, että tutkijoiden ja kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien on toimittava yhdessä erityisesti naisia koskevien lääkkeiden, kuten masennuslääkkeiden, ehkäisymenetelmien ja muiden lääkkeiden, haitallisten sivuvaikutusten poistamiseksi, jotta parannetaan naisten terveyttä ja terveydenhuollon laatua;

38.    panee huolestuneena merkille, että kehitysmaiden terveydenhuoltoa ja sosiaalipalveluja koskevassa tutkimuksessa ilmenee sukupuoleen perustuvaa syrjintää ja eriarvoisuutta, mikä vaikeuttaa asianmukaisten ja kohdennettujen hoitojen kehittämistä; korostaa erityisesti, että kehitysmaiden potilaat eivät ole riittävästi edustettuina farmakologisessa tutkimuksessa; toteaa, että tiettyjä väestöryhmiä, kuten lapsia ja raskaana olevia naisia, on laiminlyöty tuberkuloosilääkkeen kehittämisessä; korostaa tarvetta kerätä ja varastoida näytteitä tulevissa, sukupuoleen perustuvissa kliinisissä kokeissa tehtävää farmakogeneettistä tutkimusta varten; toteaa, että naisten erilaisen biologisen ja fysiologisen rakenteen vuoksi tarvitaan asianmukaista tietoa lääkkeiden vaikutuksesta heidän elimistöönsä;

39.    panee huolestuneena merkille, että lääkkeiden testauksen siirtäminen enenevässä määrin Afrikkaan ja muille alikehittyneille alueille voi aiheuttaa vakavia eettisiä rikkomuksia ja unionin perusperiaatteiden, joihin kuuluu muun muassa oikeus terveyden suojeluun ja terveydenhoitoon, rikkomuksia; korostaa, että kohtuuhintaisen terveydenhuollon, sairausvakuutuksen tai kohtuuhintaisten lääkkeiden puuttuessa haavoittuvassa asemassa olevilla ihmisillä, etenkin naisilla, ei ole sairaanhoidon saamiseksi muuta mahdollisuutta kuin osallistua kliinisiin kokeisiin mahdollisesti tietämättöminä niihin liittyvistä riskeistä;

40.  toteaa, että on kiistattomasti todistettu, että naiset käyttävät miehiä enemmän psyykenlääkkeitä, mutta sitä, vaikuttavatko nämä miehille naisille samalla tavoin ja samanlaisin annostuksin määrättävät lääkkeet eri tavalla eri sukupuoliin, on tutkittu hyvin vähän; on huolissaan siitä, että naiset kärsivät enemmän psyykenlääkkeiden haittavaikutuksista, koska heitä ei oteta mukaan kliinisiin kokeisiin eikä naisten fysiologiaa siten oteta mitenkään huomioon; toteaa, että naiset myös turvautuvat miehiä useammin psykoterapiaan mielenterveysongelmiensa ratkaisemiseksi;

  Yleiset huomautukset

41.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita

a)  edistämään terveydenhuoltoa varmistamalla palveluiden helpon saatavuuden sekä miesten ja naisten erityistarpeiden mukaan räätälöidyn asianmukaisen tiedottamisen sekä hyvien käytäntöjen vaihdon mielenterveyden ja kliinisen tutkimuksen aloilla;

b)  arvioimaan naisten ja miesten terveyteen liittyvät erityistarpeet ja varmistamaan, että sukupuolinäkökulma sisällytetään niiden terveyspoliittisiin toimiin, ohjelmiin ja tutkimuksiin niiden kehittämisestä ja suunnittelusta vaikutustenarviointiin ja budjetointiin saakka;

c)  varmistamaan, että ennaltaehkäisystrategiat kohdistetaan erityisesti naisiin, jotka ovat vaarassa joutua moniperusteisen syrjinnän kohteeksi, kuten romaninaisiin, vammaisiin naisiin, lesboihin, biseksuaalisiin naisiin, maahantulija- ja pakolaisnaisiin, köyhyydessä eläviin naisiin sekä trans- ja intersukupuolisiin ihmisiin;

d)  tunnustamaan sukupuoleen perustuvan väkivallan ja naisiin kohdistuvan väkivallan kansanterveysongelmaksi, joka vaikuttaa suoraan naisten mielenterveyteen ja hyvinvointiin, kuten todetaan 25. toukokuuta 1996 annetussa WHO:n päätöslauselmassa WHA49.25;

e)  huolehtimaan siitä, että kehitetään nopeasti sukupuoleen perustuvan väkivallan esiintyvyyttä koskeva, Euroopan tilastojärjestelmässä täytäntöönpantava EU:n laajuinen tutkimus Eurostatin vuoden 2016 työohjelman mukaisesti, ja keräämään säännöllisesti erityisesti masennuksen esiintyvyydestä eriteltyjä tietoja, jotka olisi eriteltävä ainakin sukupuolen, ikäryhmän ja sosioekonomisen aseman perusteella;

f)  tukemaan kansalais- ja naisjärjestöjä, jotka edistävät naisten oikeuksia, ja työskentelemään sen varmistamiseksi, että naiset saavat äänensä kuuluviin eurooppalaisissa ja kansallisissa terveyspolitiikan kysymyksissä ja että eurooppalaisella ja kansallisella terveyspolitiikalla vastataan heidän tarpeisiinsa;

g)  kannustamaan sellaisten ohjelmien laatimiseen, joilla puututaan naisten erityistarpeisiin, jotka koskevat osteoporoosin sekä tuki- ja liikuntaelinten ongelmien kaltaisia sairauksia sekä keskushermoston sairauksia, kuten Alzheimerin tautia ja/tai dementiaa, sekä sellaisten ohjelmien laatimiseen, joilla tiedotetaan naisille ennaltaehkäisevistä menetelmistä ja tarjotaan koulutusta hoitohenkilöstölle;

h)  kiinnittämään erityistä huomiota sellaisten naisten erityistarpeisiin, joilla on diagnosoitu krooninen väsymysoireyhtymä tai fibromyalgia, tarjoamalla heille asianmukaisia laadukkaita terveydenhuoltopalveluja;

i)  lisäämään rahoitusta endometrioosin syitä ja mahdollisia hoitoja koskevan tutkimuksen sekä hoitosuositusten laatimisen ja tietokeskusten perustamisen tukemiseksi; edistämään endometrioosia koskevia tiedotus-, ennaltaehkäisy- ja valistuskampanjoita sekä tukemaan erikoistuneen terveydenhuoltohenkilöstön kouluttamista ja tutkimusaloitteita;

42.  kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään toimia, joilla parannetaan väestön keskimääräistä terveyden tasoa poistamalla heikossa sosioekonomisessa asemassa oleviin ryhmiin vaikuttavia terveyseroja; vaatii tässä yhteydessä aktiivista osallistumista monen toimintapolitiikan alalla, kansanterveyden ja julkisen terveydenhuoltojärjestelmän lisäksi myös koulutuksen, sosiaaliturvan, työ- ja yksityiselämän tasapainon sekä kaupunkisuunnittelun alalla siten, että sukupuolten tasa-arvon näkökulma otetaan selvästi huomioon;

43.  kehottaa kehitysmaiden hallituksia valtavirtaistamaan sukupuolinäkökulman mielenterveyspolitiikassa ja kehittämään toimintalinjoja ja ohjelmia, joissa käsitellään sekä naisten mielenterveyshoidon erityistarpeita että henkisen ahdistuksen yhteiskunnallista alkuperää; panee huolestuneena merkille, että erityisesti vähiten kehittyneissä maissa naisten jääminen biolääketieteellisen tutkimuksen ulkopuolelle johtuu usein tiedon ja valistuskampanjoiden puutteesta, heidän rooleistaan äiteinä ja hoivaajina sekä siitä, että heiltä puuttuu vapaus tehdä päätöksiä kotitaloudessaan; on vahvasti sitä mieltä, että sukupuolten välisiä eroja mielenterveyden alalla voitaisiin entisestään vähentää saattamalla paremmin tasapainoon sukupuoliroolit ja velvollisuudet, toimeentuloturva, yhdenvertainen pääsy koulutukseen, työmarkkinoille osallistuminen ja integroituminen, tehokkaammat toimenpiteet etenkin yksinhuoltajaäitien työ- ja perhe-elämän tasapainon edistämiseksi, sosiaalisten turvaverkkojen kehittäminen ja köyhyyden vähentäminen;

44.  katsoo, että seksuaali- ja lisääntymisoikeuksiin kuuluvat laillisen ja turvallisen abortin, luotettavan, turvallisen ja kohtuuhintaisen ehkäisyn sekä kattavan seksuaali- ja ihmissuhdekasvatuksen saatavuus;

45.  pitää valitettavana, että monissa EU:n jäsenvaltioissa seksuaali- ja lisääntymisoikeudet ovat erittäin rajoitettuja ja/tai niihin liittyy tiettyjä ehtoja;

46.  katsoo, että se, että jäsenvaltioissa yhä useammat terveydenhuollon ammattilaiset kieltäytyvät tekemästä aborttia, on uhka naisten terveydelle ja oikeuksille; vaatii jäsenvaltioita varmistamaan, että sairaaloissa on ainakin vähimmäismäärä terveydenhuollon ammattilaisia, jotka voivat tehdä abortteja;

47.  kehottaa jäsenvaltioita estämään ja kieltämään naisten pakkosterilisaation ja asettamaan siihen syyllistyneet syytteeseen; toteaa, että ilmiöstä kärsivät erityisesti vammaiset naiset, trans- ja intersukupuoliset henkilöt ja romaninaiset;

48.  korostaa, että syövän alkuvaiheessa toteutetun seulontamenettelyn sekä tiedotusohjelmien katsotaan kuuluvan tehokkaimpiin toimiin syövän torjumiseksi, ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että tällaiset seulonnat ovat kaikkien naisten ja tyttöjen saatavilla;

49.    korostaa, että naisten mahdollisuuksien lisääminen ja sukupuolten tasa-arvon edistäminen ovat erittäin tärkeitä kestävän kehityksen vauhdittamisessa ja siten kaikenlaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan syrjinnän, myös mielenterveydessä ja kliinisessä tutkimuksessa ilmenevän syrjinnän, lopettamisessa; katsoo, että kyseessä ei ole ainoastaan perustavanlaatuinen ihmisoikeus, vaan sillä on kerrannaisvaikutuksia myös kaikilla muilla kehityksen aloilla (kestävän kehityksen tavoite 5);

50.  katsoo, että jäsenvaltioilla on velvollisuus taata synnytykseen liittyvien hoitojen saatavuus lähellä asuinpaikkaa osana yleishyödyllisiä palveluja sekä varmistaa, että kätilöitä on saatavilla myös maaseudulla ja vuoristoalueilla;

51.  kehottaa jäsenvaltioiden terveysviranomaisia tunnustamaan endometrioosin toimintakyvyttömyyttä aiheuttavaksi sairaudeksi, minkä ansiosta siitä kärsivät naiset saisivat ilmaista hoitoa, jopa kalliiden hoitojen ja/tai leikkausten tapauksessa, sekä erityistä sairauslomaa työstä kaikkien akuuteimpina ajankohtina, jotta vältettäisiin leimautuminen työpaikalla;

52.  kehottaa jäsenvaltioita, komissiota ja asianomaisia virastoja varmistamaan kaikille pakolaisille, turvapaikanhakijoille ja maahantulijoille, erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville naisille ja tytöille, täysimääräisen pääsyn korkealaatuiseen fyysiseen terveydenhoitoon ja mielenterveyspalveluihin yleismaailmallisena ihmisoikeutena ja valmistelemaan pitkällä aikavälillä ja asianmukaisesti kansallisia terveydenhuoltojärjestelmiään tulevia pakolaisia ja turvapaikanhakijoita varten; korostaa, että maahanmuutto-, turvapaikka- ja lainvalvontahenkilöstölle sekä pakolaisten, turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien, erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien naisten ja tyttöjen, kanssa toimiville virkailijoille on annettava sukupuolinäkökulman huomioon ottavaa mielenterveyskoulutusta; katsoo, että näihin tarpeellisiin terveydenhoitotoimenpiteisiin sisältyy turvallisen majoituksen ja saniteettitilojen järjestäminen naisille ja lapsille, oikeudellinen neuvonta sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevat palvelut ja oikeudet, kuten ehkäisy, seksuaalisen väkivallan uhreille annettava tuki sekä laillinen ja turvallinen abortti;

53.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita lopettamaan heti nykyiset säästötoimet ja julkisten menojen leikkaukset, jotka kohdistuvat sellaisiin palveluihin, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä korkeatasoisen terveydenhoidon tarjoamiseksi kaikille naisille ja miehille sekä tytöille ja pojille EU:ssa heidän taustastaan ja oikeudellisesta asemastaan riippumatta;

54.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan maksuttoman terveydenhuollon naisille, jotka ovat työttömiä, asuvat maaseudulla tai ovat pienituloisia eläkeläisiä ja joilla ei ole varaa terveystarkastuksiin tai lääketieteelliseen hoitoon;

55.  suosittelee, että vammaisen lapsen tai hengenvaarallista sairautta sairastavan lapsen syntymän jälkeen naisille olisi tarjottava erityistukea, muun muassa ilmaista ja pitkäaikaista lapsen kotihoitoa, lapsen palliatiivista hoitoon sekä erikoistunutta ja helposti saatavilla olevaa psykologista tukea;

56.  korostaa, että oikeus terveyteen kuuluu kaikille ja sen saavuttaminen on teollis- ja tekijänoikeuksien suojelua tärkeämpää ja riippuu investoinneista eurooppalaiseen terveystutkimukseen, kuten tutkimukseen, joka käsittelee köyhyyteen liittyviä ja laiminlyötyjä sairauksia koskevia terveydenhuollon menetelmiä ja lääkkeitä;

57.  pitää valitettavana jäsenvaltioiden julkisten terveydenhuoltomenojen leikkauksia ja on pettynyt siihen, että sukupuoleen perustuvan väkivallan ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseen tarkoitetut vuosittaiset määrärahat ovat kaikissa jäsenvaltioissa paljon alhaisemmat kuin tällaisen väkivallan todelliset kustannukset, olivatpa ne luonteeltaan taloudellisia, sosiaalisia tai moraalisia; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään rahoitusta sellaisten ohjelmien tukemiseksi, joilla pyritään ehkäisemään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa sekä auttamaan ja suojelemaan uhreja tehokkaasti;

58.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan terveydenhoitoalalla toimenpiteitä, joilla sukupuoleen perustuvan väkivallan uhrit voidaan havaita varhaisessa vaiheessa ja heitä voidaan tukea, sekä käyttämään uhrien pahoinpitelytapauksissa terveyspöytäkirjoja, jotka toimitetaan asianomaisille tuomioistuimille oikeuskäsittelyn nopeuttamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita takaamaan oikeuden saada tietoa ja yhdennettyä sosiaaliapua, joka tarjotaan monialaisiin asiantuntijapalveluihin erikoistuneiden vakituisten päivystyspalveluiden avulla;

59.  suhtautuu myönteisesti komission toimiin, jotta EU ratifioisi Istanbulin sopimuksen, ja pitää valitettavana, että monet jäsenvaltiot eivät ole vielä ratifioineet sitä; kehottaa neuvostoa varmistamaan EU:n liittymisen Istanbulin sopimukseen mahdollisimman pian;

60.  korostaa, että prostituutio on myös terveyteen liittyvä kysymys, koska sillä on haitallisia terveysvaikutuksia prostituutiota harjoittaviin henkilöihin, jotka kärsivät muita todennäköisemmin seksuaalisista, fyysisistä ja henkisistä terveysongelmista, huume- ja alkoholiriippuvuudesta, itsekunnioituksen puutteesta sekä korkeammasta kuolleisuudesta kuin väestö keskimäärin; korostaa lisäksi, että monet seksinostajista pyytävät suojaamatonta maksullista seksiä, mikä lisää haitallisten terveysvaikutusten riskiä sekä prostituutiota harjoittaville henkilöille että ostajille;

61.  kehottaa jäsenvaltioita estämään ja kieltämään naisten sekä intersukupuolisten henkilöiden sukuelinten silpomisen ja asettamaan siihen syyllistyneet syytteeseen sekä tarjoamaan mielenterveyspalveluja ja fyysistä hoitoa sen uhreille ja sen kohteeksi todennäköisesti joutuville henkilöille;

62.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota kaikkein haavoittuvimmassa ja heikoimmassa asemassa oleviin ryhmiin ja käynnistämään ohjelmia, joilla puututaan niiden tilanteeseen;

63.  katsoo, että verrannollisten, kattavien, luotettavien ja säännöllisesti päivitettävien sukupuolen mukaan eriteltyjen tietojen puuttuminen johtaa naisten terveyteen liittyvään syrjintään;

64.  muistuttaa, että terveydenhuolto ja terveyspolitiikka kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan ja että komission tehtävänä on täydentää kansallista politiikkaa;

65.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)

EMEA/CHMP/3916/2005 - ICH http://www.ema.europa.eu/docs/en_GB/document_library/Scientific_guideline/2010/01/WC500059887.pdf

(2)

Krug, Dahlberg, Mercy, Zwi ja Lozano, 2002.


PERUSTELUT

Terveys ei ole pelkästään biologinen asia, vaan Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan se on ”täydellisen ruumiillisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila eikä ainoastaan taudin tai vamman puuttuminen”(1). Sekä sukupuolen biologinen käsite että sen sosiaalinen rakenne vaikuttavat terveyteen kaikilla tasoilla, ja niiden vaikutus on erilainen miesten ja naisten terveyteen sekä terveys- ja terveydenhuoltopalvelujen saatavuuteen(2).

Resurssien epätasa-arvoinen saatavuus yhdistettynä muihin sosiaalisiin tekijöihin aiheuttaa miehille ja naisille epäsuhtaisia terveysriskejä sekä terveyttä koskevan tiedon, hoidon ja terveyspalvelujen epätasa-arvoisen saatavuuden. Tämän lisäksi biologisten erojen vuoksi naisilla on erityisiä terveyteen ja etenkin heidän seksuaali- ja lisääntymisterveyteensä liittyviä huolenaiheita ja tarpeita. Tieteellisen tutkimuksen perusteella miesten ja naisten väliset biologiset erot ulottuvat paljon kauemmaksi kuin lisääntymiselimiin. Esimerkiksi sydänsairaudet ovat naisten yleisin kuolinsyy. Sydänkohtauksen oireet ja merkit ovat miehillä ja naisilla erilaiset, ja naiset kuolevat miehiä todennäköisemmin vuoden kuluessa sydänkohtauksesta.

Vasta uusimmissa naisten sydänsairauksia ja oireita koskevissa tutkimuksissa on osoitettu, että naisilla on sydän- ja verisuonisairauksia paljon enemmän kuin miehillä(3), mutta ne ilmenevät myöhemmin elämässä ja niiden oireet ovat erilaisia kuin miehillä. Näin ollen niiden lääkehoidon olisi myös oltava erilainen. Kuitenkin tutkimuksen alalla ja käytännössä ei vieläkään oteta riittävällä tavalla huomioon miesten ja naisten eroja terveyden, sairauksien ja hoitojen suhteen. Huolimatta siitä, että naisia on yli puolet EU:n väestöstä, he ovat aliedustettuina biolääketieteellisessä tutkimuksessa.

Tutkimustuloksista ilmenee sukupuolten välistä eriarvoisuutta terveydentilassa, terveyskäyttäytymisessä sekä terveyspalvelujen ja hoidon saatavuudessa. Päättäjien ja lääketieteellisen tutkimuksen tekijöiden on pohdittava ja tutkittava näiden erojen syitä ja löydettävä kysymyksiin tehokkaat ratkaisut. Esimerkiksi biolääketieteellinen tutkimus perustuu edelleen ääneen lausumattomaan oletukseen, jonka mukaan miehet ja naiset ovat fysiologisesti samanlaisia kaikilta osin paitsi lisääntymiselimiltään, eikä siinä oteta huomioon muita biologisia, sosiaalisia ja sukupuoleen liittyviä eroja, joilla on huomattava vaikutus terveyteen.

Kivun osalta voidaan todeta, että naisilla on kipuja useammin ja ne ovat voimakkaampia kuin miehillä ja että kipulääkkeet eivät tehoa naisiin yhtä hyvin kuin miehiin. Monissa tapauksissa naisiin sovelletaan ennaltaehkäiseviä ja hoitavia menetelmiä, joita on testattu vain miehillä ja joilla saattaa olla hyvin vähän vaikutusta naisiin tai jopa haitallisia vaikutuksia.

Raportissa mainitaan erityisesti endometrioosi esimerkkinä naistentautien tutkimukseen ja hoitoon kohdistuvasta syrjinnästä.

Mitä tulee mielenterveyteen, Maailman terveysjärjestön mukaan jossain elämänvaiheessa jonkinlaiseen psyykkiseen häiriöön sairastuneiden määrä on suurempi kuin aiemmin ajateltiin, määrä kasvaa koko ajan ja häiriöistä kärsii lähes puolet väestöstä. Vaikka psyykkisiin häiriöihin sairastuu melkein yhtä paljon miehiä ja naisia, sairaustyypeissä on merkittäviä eroja sukupuolten välillä. Sukupuoli määrittää sen, kuinka erilainen määräysvalta miehillä ja naisilla on sosioekonomisiin tekijöihin, jotka koskevat heidän mielenterveyttään ja elämäänsä, sosiaalista asemaansa, heidän asemaansa ja kohteluaan yhteiskunnassa sekä heidän alttiuttaan kohdata erityisiä mielenterveydellisiä riskejä. Sukupuolierot näkyvät etenkin yleisten mielenterveysongelmien, kuten masennuksen ja ahdistuksen, määrissä.

Terveysalan yleisissä toimintapolitiikoissa otetaan joskus teoriassa huomioon, että sukupuoli on merkittävä terveyden taustatekijä koko elämän ajan(4). Naisten terveyteen liittyviä tarpeita ei kuitenkaan ole sisällytetty täysipainoisesti ja johdonmukaisesti unionin eikä kansallisiin terveyspolitiikkoihin. Terveyspolitiikasta puuttuu yhdenmukainen ja yhtenäinen lähestymistapa naisten oikeuksiin ja sukupuolten tasa-arvoon. Asiaan on puututtava kiireellisesti, ja on olennaisen tärkeää, että se korjataan, jotta saavutetaan ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu, kuten EU:n perussopimuksissa(5) määrätään. Jotta terveyspolitiikan kaikki näkökohdat – joissa ei nykyisin käytännössä juurikaan oteta sukupuolta huomioon – olisivat tehokkaita, niihin on sisällytettävä erityisesti naisia koskeva lähestymistapa, ja sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista on hyödynnettävä välineenä täysipainoisesti.

EU:n terveyspolitiikka: sukupuolten tasa-arvoa koskevan näkökulman puute

EU:n perussopimuksissa edellytetään, että unionin kaikkien politiikkojen toteuttamisessa varmistetaan ihmisten terveyden suojelu ja että unioni työskentelee jäsenvaltioiden kanssa kansanterveyden parantamiseksi, ihmisten sairauksien ehkäisemiseksi sekä fyysistä ja mielenterveyttä vaarantavien tekijöiden torjumiseksi. Eurooppa 2020 -strategialla unioniin pyritään saamaan aikaan kasvua edistävä älykäs, kestävä ja osallistava talous. Tämän yksi edellytys on väestö, jolla on hyvä terveys.

EU:n terveyspolitiikassa, jota sovelletaan terveysstrategian avulla, keskitytään ehkäiseviin toimiin, yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin saada hyvä terveys sekä kaikille kansalaisille tarjottavaan korkealaatuiseen terveydenhuoltoon (riippumatta tuloista, sukupuolesta, etnisestä taustasta jne.). Lisäksi siinä pyritään torjumaan vakavat terveysriskit, jotka uhkaavat useampaa kuin yhtä jäsenvaltiota, pitämään ihmiset terveinä vielä ikääntyneinäkin ja tukemaan dynaamisia terveydenhoitojärjestelmiä ja uutta teknologiaa.

Neuvosto on tukenut universaalisuutta, korkealaatuisen hoidon saantia, oikeudenmukaisuutta ja yhteisvastuullisuutta yhteisinä arvoina ja periaatteina, joihin EU:n jäsenvaltioiden terveysjärjestelmät perustuvat(6). Universaalisuuden käsite edellyttää, että keneltäkään ei evätä pääsyä terveydenhuollon piiriin. Yhteisvastuullisuus liittyy kansallisten terveydenhoitojärjestelmien rahoitusrakenteisiin, joilla varmistetaan, että universaalisuus voidaan toteuttaa. Oikeudenmukaisuus merkitsee yhtäläisiä mahdollisuuksia saada tarvittaessa terveydenhoitoa etnisestä ryhmästä, sukupuolesta, iästä, yhteiskunnallisesta asemasta tai maksukyvystä riippumatta.

Lisäksi Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaan jokaisella on oikeus saada ehkäisevää terveydenhuoltoa ja sairaanhoitoa kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisin edellytyksin. Näitä periaatteita täydennetään perussopimuksessa määrätyllä velvoitteella yleisestä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta, jota sovelletaan myös kaikkien unionin ja jäsenvaltioiden päättäjien työhön terveyspolitiikan alalla.

Terveydenhuoltojärjestelmillä olisi pyrittävä vähentämään terveyseroja, joiden joukossa sukupuoli tunnustetaan terveyttä määrittäväksi tekijäksi. Tämän vuoksi unionin ja jäsenvaltioiden päätöksentekijöillä on sekä oikeudellinen että sosiaalinen vastuu ottaa täysipainoisesti huomioon naisten kokemukset ja tarpeet, kun terveydenhoitoalan julkista politiikkaa määritellään. Valitettavasti nykyinen tilanne osoittaa, että asia ei tällä hetkellä ole näin.

Terveyteen liittyviä toimintatapoja koskeva pääasiallinen vastuu unionissa on jäsenvaltioilla. EU:lla on kuitenkin toimivaltaa terveyden edistämisessä ja sairauksien ehkäisemisessä samoin kuin koordinoinnissa ja tuen antamisessa jäsenvaltioille ihmisten terveyden suojelun korkean tason saavuttamiseksi. Naisten terveyttä on käsitelty poliittisena kysymyksenä EU:n tasolla terveyden sosiaalisten ja taloudellisten taustatekijöiden ja tiettyjen ikäryhmien yhteydessä. Teoriassa EU tunnustaa, että sukupuoli – samoin kuin ikä ja koulutus sekä taloudellinen ja yhteiskunnallinen asema – on merkittävä taustatekijä terveyden ja terveydenhuollon kannalta. Euroopan komission kansanterveyden pääosasto on julkaissut useita raportteja, joissa on tietoa naisten terveystilanteesta ja heidän mahdollisuuksistaan saada terveydenhoitoa. Käytännössä niiden seurauksena ei ollut konkreettisia toimia ja ohjelmia, joissa olisi käsitelty naisten terveydenhoidollisia tarpeita, ja unionin kansanterveyspolitiikoissa ei juurikaan oteta sukupuolinäkökulmaa huomioon.

Huolimatta nykyisestä perussopimuksen velvoitteesta ottaa sukupuolten tasa-arvo huomioon kaikessa EU:n toiminnassa (sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen), tätä tapahtuu komission toimintapoliittisissa asiakirjoissa harvoin ja vielä vähemmän sen toimissa ja ohjelmissa. Etenkään unionin rahoittamassa, terveydenhoitoa koskevassa tutkimuksessa sukupuolten tasa-arvoa ja naisten tarpeita koskeville näkökohdille ei anneta riittävästi huomiota ja resursseja.

(1)

Maailman terveysjärjestön perussäännön johdanto-osa.

(2)

”Unequal, Unfair, Ineffective and Inefficient Gender Inequity in Health: Why it exists and how we can change it”, terveyden sosiaalisia taustatekijöitä käsittelevän WHO:n komission loppuraportti, syyskuu 2007.

(3)

Sydän- ja verisuonitaudin on perinteisesti katsottu olevan miesten tauti, mutta se on suurin syy naisten kuolemantapauksiin kaikkialla maailmassa. Se on myös merkittävä vakavien sairauksien ja vammaisuuden syy, se aiheuttaa kustannuksia terveydenhuoltojärjestelmille ja tuhoaa naisten elämänlaadun. EU:ssa sydän- ja verisuonitauti on naisten yleisin kuolinsyy kussakin unionin 27 jäsenvaltiossa. Vasta viime vuosikymmeninä on alettu tiedostaa, kuinka sydän- ja verisuonitauti vaikuttaa naisiin eri tavalla kuin miehiin, ja naisia on varoitettu sairastumisriskistä. Unionissa 43 prosenttia naisista ja 36 prosenttia miehistä kuoli sydän- ja verisuonitautiin. Katso: http://eurohealth.ie/wp-content/uploads/2013/02/Women-and-CVDfin.pdf

(4)

Euroopan unionin neuvosto, päätelmät naisten terveydestä, 2005, päätelmät terveydestä ja maahanmuutosta EU:ssa, 2007, päätelmät romanien osallistamisesta, 2008, päätöslauselma nuorten terveydestä ja hyvinvoinnista, 2008.

(5)

SEUT:n 168 artikla.

(6)

Neuvoston päätelmät Euroopan unionin terveysjärjestelmien yhteisistä arvoista ja periaatteista (2006) http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A52006XG0622%2801%29


KEHITYSVALIOKUNNAN LAUSUNTO (9.11.2016)

naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnalle

sukupuolten tasa-arvon edistämisestä mielenterveyspalveluissa ja kliinisessä tutkimuksessa

(2016/2096(INI))

Valmistelija: Florent Marcellesi

EHDOTUKSET

Kehitysvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  korostaa, että oikeus terveyteen kuuluu kaikille ja sen saavuttaminen on teollis- ja tekijänoikeuksien suojelua tärkeämpää ja riippuu muun muassa investoinneista globaaliin terveystutkimukseen, kuten tutkimukseen, joka käsittelee köyhyyteen liittyviä ja laiminlyötyjä sairauksia koskevia terveysteknologioita;

2.  muistuttaa, että köyhyyteen liittyvät ja laiminlyödyt sairaudet koskevat yli miljardia ihmistä, vaativat vuosittain miljoonia ihmishenkiä ja niitä esiintyy pääasiassa kehitysmaissa; toteaa, että köyhyyteen liittyvien ja laiminlyötyjen sairauksien ennaltaehkäisyyn, diagnosointiin ja hoitoon tarkoitetut välineet ovat edelleen usein puutteellisia tai sopimattomia kehitysmaiden ihmisten ja yhteisöjen olosuhteisiin;

3.  toteaa, että EDCTP2 (toinen Euroopan maiden ja kehitysmaiden välinen kliinisiä tutkimuksia koskeva yhteistyökumppanuusohjelma) pyrkii vähentämään köyhyyteen liittyvistä sairauksista aiheutuvaa yhteiskunnallista ja taloudellista taakkaa kehitysmaissa ja etenkin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa nopeuttamalla köyhyyteen liittyvien sairauksien torjumiseen tarkoitettujen tehokkaiden, turvallisten, käytettävissä olevien, asianmukaisten ja kohtuuhintaisten lääketieteellisten toimenpiteiden kliinistä kehittämistä yhteistyössä Saharan eteläpuolisen Afrikan kanssa;

4.  panee huolestuneena merkille, että sukupuoleen perustuvaa syrjintää ja eriarvoisuutta esiintyy kehitysmaiden terveydenhuoltoa ja sosiaalipalveluja koskevassa tutkimuksessa, mikä vaikuttaa asianmukaisten kohdennettujen hoitojen kehittämiseen; korostaa erityisesti, että kehitysmaiden potilaat eivät ole riittävästi edustettuina farmakologisessa tutkimuksessa; toteaa, että tiettyjä väestöryhmiä, kuten lapsia ja raskaana olevia naisia, on laiminlyöty tuberkuloosilääkkeen kehittämisessä; korostaa, että on kerättävä ja varastoitava sukupuolikohtaisia näytteitä farmakogenetiikan tutkimukseen tulevia kliinisiä kokeita varten; toteaa, että naisten erilainen biologinen ja fysiologinen rakenne edellyttää asianmukaista tietoa lääkkeiden vaikutuksesta heidän elimistöönsä;

5.  toteaa, että tartuntatauteja (esim. hiv ja malaria) ja raskaudenaikaisia ongelmia (esim. kohtukuolema) on eniten alemman keskitulotason maissa; vaatii ottamaan raskaana olevia naisia mukaan kliinisiin kokeisiin keinona vähentää äitien ja pikkulasten sairastuvuutta ja kuolevuutta;

6.  muistuttaa, että WHO:n mukaan ”mielenterveysongelmat” tarkoittavat erilaisia mielenterveys- ja käyttäytymishäiriöitä, kuten masennusta, kaksisuuntaista mielialahäiriötä, skitsofreniaa, ahdistuneisuushäiriöitä, dementiaa ja autismia, kun taas ”mielenterveys” käsitetään hyvinvoinnin tilaksi, jossa yksilö ymmärtää omat kykynsä, pystyy selviytymään elämän normaalista stressistä, kykenee työskentelemään tuottavasti ja tuloksellisesti ja olemaan osallinen yhteisössään; pitää ilahduttavana, että maailman johtajat tunnustavat ensimmäistä kertaa mielenterveyden ja hyvinvoinnin edistämisen sekä päihteiden väärinkäytön ennaltaehkäisyn ja hoidon globaalin kehityspoliittisen ohjelman ensisijaisina terveyteen liittyvinä tavoitteina;

7.  toteaa, että mielenterveys on voimakkaasti sukupuoliperusteinen; korostaa, että sukupuolten epätasa-arvo, tuloerot, naisten suurempi altistuminen köyhyydelle ja liikarasitukselle, sosioekonominen syrjintä sekä sukupuoleen perustuva väkivalta, kuten heidän seksuaali- ja lisääntymisterveyteensä liittyvien oikeuksiensa rikkominen, aliravitsemus ja nälkä, altistavat heidät edelleen masennuksen ja ahdistuneisuuden kaltaisille mielenterveysongelmille; kehottaa komissiota puuttumaan niihin perimmäisiin syihin, joiden vuoksi naisia ei ole mukana kliinisissä kokeissa, ja kohdentamaan varoja naisia koskevaan tutkimukseen, ennaltaehkäisyyn, hoitoon ja heille tarkoitettuihin tukipalveluihin; korostaa laajemmin, että on edistettävä kaikkien taloudellista osallisuutta (kestävän kehityksen tavoite 10) esimerkiksi parantamalla rahoitusmarkkinoiden ja -laitosten sääntelyä ja valvontaa ja edistettävä elinikäisen oppimisen avulla perusterveyspalvelujen tarjoajien kykyä tunnistaa naisten mielenterveyshäiriöt ja hoitaa niitä, jotta voidaan puuttua terveydenhuollon sukupuolisyrjintään;

8.  korostaa, että Maailman terveysjärjestö (WHO) ei ole raportoinut merkittävistä sukupuolten välisistä eroista vakavien mielenterveyshäiriöiden yhteydessä, kuten skitsofrenia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö, mutta masennuksen ja ahdistuneisuuden yhteydessä on havaittavissa suuria sukupuolten välisiä eroja;

9.  korostaa, että naisten mahdollisuuksien lisääminen ja sukupuolten tasa-arvon edistäminen ovat erittäin tärkeitä kestävän kehityksen kiihdyttämisessä ja siten kaikenlaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan syrjinnän, myös mielenterveydessä ja kliinisessä tutkimuksessa ilmenevän syrjinnän, lopettamisessa; katsoo, että kyseessä ei ole ainoastaan perustavanlaatuinen ihmisoikeus, vaan tällä on kerrannaisvaikutuksia myös kaikilla muilla kehityksen aloilla (kestävän kehityksen tavoite 5);

10.  kehottaa kehitysmaiden hallituksia valtavirtaistamaan sukupuolinäkökulman mielenterveyspolitiikassa ja kehittämään toimintalinjoja ja ohjelmia, joissa käsitellään sekä naisten mielenterveyshoidon erityistarpeita että henkisen ahdistuksen yhteiskunnallista alkuperää; panee huolestuneena merkille, että erityisesti vähiten kehittyneissä maissa naisten jääminen biolääketieteellisen tutkimuksen ulkopuolelle johtuu usein tiedon ja valistuskampanjoiden puutteesta, heidän roolistaan äiteinä ja huoltajina ja siitä, että heiltä puuttuu vapaus tehdä päätöksiä kotitaloudessaan; on vahvasti sitä mieltä, että sukupuolten välisiä eroja mielenterveyden alalla voitaisiin entisestään vähentää saattamalla paremmin tasapainoon sukupuoliroolit ja velvollisuudet, toimeentuloturva, yhtäläinen koulutuksen saanti, työmarkkinoille osallistuminen ja integroituminen, tehokkaammat toimenpiteet etenkin yksinhuoltajaäitien työ- ja perhe-elämän tasapainon edistämiseksi, sosiaalisten turvaverkkojen kehittäminen ja köyhyyden vähentäminen;

11.  pitää valitettavana, että EU ei ole sisällyttänyt globaalin terveyspolitiikkansa periaatteita innovointistrategiaansa; pitää valitettavana, että missään mekanismeissa ei ole sitovia säännöksiä, joilla varmistetaan, että EU:n rahoittama köyhyyteen liittyviä ja laiminlyötyjä sairauksia käsittelevä tutkimus- ja kehittämistoiminta tuottaa helposti saatavia, kohtuuhintaisia ja sopivia lääkkeitä kaikkein haavoittuvimmille ja suurimmassa vaarassa oleville väestöryhmille tai että tutkimustiedot ovat avoimesti saatavilla; korostaa tarvetta tehostaa paikallista ja kunkin maan tarpeisiin räätälöityä tutkimusta ja laajemmin investoida globaalin terveyden tutkimukseen ja kehittämiseen kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien vahvistamiseksi ja kattavan yleisen terveydenhuollon aikaansaamiseksi myös yhdistämällä resursseja; vaatii EU:ta lisäämään EU:n rahoitusta näihin tarkoituksiin;

12.  panee merkille, että 26 köyhyyteen liittyvän ja laiminlyödyn sairauden osuus on 14 prosenttia globaalista tautitaakasta, mutta ne saivat ainoastaan 1,4 prosenttia yleisistä terveyteen liittyvistä tutkimus- ja kehittämismenoista(1);

13.  kehottaa unionia edistämään sellaisen tutkimuksen tehokasta ja oikeudenmukaista rahoitusta, jolla edistetään yleismaailmallista terveyttä ja varmistetaan, että innovaatioista ja toimenpiteistä syntyy kohtuuhintaisia ja käyttökelpoisia ratkaisuja; katsoo, että olisi erityisesti tutkittava malleja, joilla tutkimus- ja kehittämiskustannukset erotetaan lääkkeiden hinnasta, sekä mahdollisuuksia siirtää teknologiaa kehitysmaihin;

14.  panee merkille, että teollisuuden sponsoroimien kliinisten lääkekokeiden toteutuspaikoissa on tapahtunut huomattava muutos viimeisten 20 vuoden aikana; toteaa, että näitä kokeita tehdään yhä enemmän alhaisen tai keskitulotason maissa, joissa on helpompi löytää osallistujia ja joissa on edullisempaa tehdä kliinisiä kokeita ja joissa sääntely ei ole niin tiukkaa tai sitä ei valvota yhtä aktiivisesti;

15.  panee huolestuneena merkille, että lääkkeiden testauksen siirtäminen enenevässä määrin Afrikkaan ja muille alikehittyneille alueille voi aiheuttaa vakavia eettisiä rikkomuksia ja unionin perusperiaatteiden, kuten oikeuden terveyden suojeluun ja terveydenhoitoon, rikkomuksia; korostaa, että kohtuuhintaisen terveydenhoidon tai sairausvakuutuksen tai kohtuuhintaisten lääkkeiden puuttuessa haavoittuvassa asemassa olevilla ihmisillä, etenkin naisilla, ei ole sairaanhoidon saamiseksi muuta mahdollisuutta kuin osallistua kliinisiin kokeisiin mahdollisesti tietämättöminä niihin liittyvistä riskeistä;

16.  kehottaa monikansallisia lääkealan yrityksiä huolehtimaan ihmisoikeuksien kunnioittamiseen liittyvästä yhteiskuntavastuustaan yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n suuntaviivojen mukaisesti, kun ne tekevät kliinisiä kokeita matalan tulotason tai keskitulotason maissa; katsoo, että niiden olisi varmistettava osallistujien turvallisuuden ja oikeuksien asianmukainen suojelu sekä se, että niiden käytännöt ovat yhdenmukaisia korkeimpien eettisten normien ja Maailman lääkäriliiton Helsingin julistuksessa asetettujen kansainvälisten suuntaviivojen sekä lääketieteellisten tutkimusjärjestöjen kansainvälisen neuvoston ja WHO:n hyviä kliinisiä käytäntöjä koskevien suuntaviivojen kanssa;

17.  kehottaa unionin sääntelyviranomaisia varmistamaan, että kliinisiä kokeita koskevia samoja normeja noudatetaan sekä EU:ssa että sen ulkopuolella sijaitsevilla oikeudenkäyttöalueilla ennen markkinointiluvan myöntämistä lääkkeelle;

18.  kehottaa kehitysmaita laatimaan kestävän lainsäädäntökehyksen, johon sisältyy tarkoituksenmukainen riippumaton valvontajärjestelmä, joka noudattaa Maailman terveysjärjestön (WHO) lääkekokeita koskevia hyviä kliinisiä käytäntöjä ja Maailman lääkäriliiton Helsingin julistusta.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

8.11.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

20

1

3

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Louis Aliot, Nicolas Bay, Beatriz Becerra Basterrechea, Ignazio Corrao, Raymond Finch, Enrique Guerrero Salom, Maria Heubuch, György Hölvényi, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Arne Lietz, Linda McAvan, Norbert Neuser, Cristian Dan Preda, Elly Schlein, Eleni Theocharous, Paavo Väyrynen, Bogdan Brunon Wenta, Anna Záborská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Marina Albiol Guzmán, Agustín Díaz de Mera García Consuegra, Bernd Lucke, Judith Sargentini, Patrizia Toia

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Maria Grapini

(1)

Research and development expenditure for poverty-related and neglected diseases: an analysis of economic and epidemiological data. The Lancet, 2013.


LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

29.11.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

19

11

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Daniela Aiuto, Beatriz Becerra Basterrechea, Malin Björk, Vilija Blinkevičiūtė, Iratxe García Pérez, Anna Hedh, Mary Honeyball, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Elisabeth Köstinger, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Florent Marcellesi, Angelika Mlinar, Angelika Niebler, Maria Noichl, Marijana Petir, João Pimenta Lopes, Michaela Šojdrová, Ernest Urtasun, Elissavet Vozemberg-Vrionidi, Jadwiga Wiśniewska, Jana Žitňanská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Biljana Borzan, Stefan Eck, Rosa Estaràs Ferragut, Clare Moody, Sirpa Pietikäinen, Marc Tarabella, Monika Vana, Julie Ward, Anna Záborská


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

19

+

ALDE

Beatriz Becerra Basterrechea, Angelika Mlinar

EFDD

Daniela Aiuto

GUE/NGL

Malin Björk, Stefan Eck, João Pimenta Lopes

PPE

Sirpa Pietikäinen

S&D

Vilija Blinkevičiūtė, Biljana Borzan, Iratxe García Pérez, Anna Hedh, Mary Honeyball, Clare Moody, Maria Noichl, Marc Tarabella, Julie Ward

VERTS/ALE

Florent Marcellesi, Ernest Urtasun, Monika Vana

11

-

ECR

Jadwiga Wiśniewska, Jana Žitňanská

PPE

Rosa Estaràs Ferragut, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Elisabeth Köstinger, Angelika Niebler, Marijana Petir, Michaela Šojdrová, Elissavet Vozemberg-Vrionidi, Anna Záborská

0

0

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Oikeudellinen huomautus