Menettely : 2016/2143(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0381/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0381/2016

Keskustelut :

PV 01/02/2017 - 21
CRE 01/02/2017 - 21

Äänestykset :

PV 02/02/2017 - 7.1
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2017)0012

MIETINTÖ     
PDF 388kWORD 68k
12.12.2016
PE 589.221v02-00 A8-0381/2016

yhtenäistetystä lähestymistavasta urheilupolitiikkaan: hyvä hallinto, saavutettavuus ja rehellisyys

(2016/2143(INI))

Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta

Esittelijä: Hannu Takkula

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

yhtenäistetystä lähestymistavasta urheilupolitiikkaan: hyvä hallinto, saavutettavuus ja rehellisyys

(2016/2143(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 165 artiklan, jossa määritellään unionin urheilupolitiikan päämäärät,

–  ottaa huomioon 18. tammikuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Urheilun eurooppalaisen ulottuvuuden kehittäminen” (COM(2011)0012),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin hyvää hallintotapaa käsittelevän asiantuntijaryhmän lokakuussa 2013 antaman kertomuksen urheilun hyvän hallintotavan periaatteista unionissa,

  ottaa huomioon ruohonjuuritason urheilua käsittelevän korkean tason ryhmän kesäkuussa 2016 antaman kertomuksen ruohonjuuritason urheilun vaikutuksesta Euroopassa,

  ottaa huomioon korkean tason ryhmän kesäkuussa 2016 antaman kertomuksen urheiludiplomatiasta,

  ottaa huomioon Erasmus+-ohjelman, jonka tavoitteena on torjua urheilun rehellisyyteen kohdistuvia rajat ylittäviä uhkia ja edistää ja tukee hyvää hallintotapaa urheilussa, urheilijoiden kaksoisurajärjestelmiä ja vapaaehtoistoimintaa sekä sosiaalista osallisuutta ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia urheilussa,

–  ottaa huomioon urheilua koskevan komission valkoisen kirjan (COM(2007)0391),

–  ottaa huomioon 11. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman korkean tason korruptiotapauksia FIFAssa koskevista viimeaikaisista paljastuksista(1),

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman järjestäytyneestä rikollisuudesta, korruptiosta ja rahanpesusta: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi(2),

–  ottaa huomioon 10. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman sähköisesti välitettävistä rahapeleistä sisämarkkinoilla(3),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman sopupeleistä ja lahjonnasta urheilussa(4),

–  ottaa huomioon 2. helmikuuta 2012 antamansa päätöslauselman urheilun eurooppalaisesta ulottuvuudesta(5),

–  ottaa huomioon 8. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman urheilua koskevasta valkoisesta kirjasta(6),

–  ottaa huomioon 29. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman ammattilaisjalkapalloilun tulevaisuudesta Euroopassa(7),

  ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman pelaajien urheiluagenteista(8),

  ottaa huomioon 21. marraskuuta 2013 antamansa päätöslauselman Qatarin siirtotyöläisten tilanteesta(9),

  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman kulttuurienvälisen vuoropuhelun, kulttuurisen monimuotoisuuden ja koulutuksen merkityksestä EU:n perusarvojen edistämisessä(10),

–  ottaa huomioon 31. toukokuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät rehellisyyden, avoimuuden ja hyvän hallintotavan tehostamisesta suurissa urheilutapahtumissa,

–  ottaa huomioon 26. toukokuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät ruohonjuuritason urheilun aseman maksimoimisesta monialaisten taitojen kehittämisessä erityisesti nuorten keskuudessa,

–  ottaa huomioon 21. toukokuuta 2014 annetun neuvoston päätöslauselman Euroopan unionin urheilualan työsuunnitelmasta vuosiksi 2014–2017,

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2013 annetut neuvoston päätelmät urheilun vaikutuksesta EU:n talouteen ja erityisesti nuorisotyöttömyyden torjumiseen ja sosiaaliseen osallisuuteen,

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2013 annetun neuvoston suosituksen monialaisesta terveyttä edistävän liikunnan lisäämisestä,

–  ottaa huomioon 18. marraskuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät urheilun asemasta aktiivisen sosiaalisen osallisuuden lähteenä ja edistäjänä(11),

–  ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2016 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen integroidusta lähestymistavasta jalkapallo-otteluiden ja muiden urheilutapahtumien turvallisuuteen ja palveluihin;

–  ottaa huomioon 18. syyskuuta 2014 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen urheilukilpailujen manipuloinnista,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen ja yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännön ja komission päätökset urheilua koskevista kysymyksistä, vedonlyönnistä ja rahapeleistä,

–  ottaa huomioon kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 6 ja 165 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön (A8-0381/2016),

A.  toteaa, että Lissabonin sopimuksen tultua voimaan vuonna 2009 Euroopan unionilla on ollut urheilussa erityinen toimivalta luoda ja panna täytäntöön unionin koordinoitua urheilupolitiikkaa sitä koskevan budjettikohdan tuella sekä kehittää urheilualalla yhteistyötä kansainvälisten elinten kanssa ottaen samanaikaisesti huomioon urheilun erityisluonteen ja kunnioittaen urheilun hallintorakenteiden itsenäisyyttä;

B.  ottaa huomioon, että urheilulla on merkittävä rooli miljoonien unionin kansalaisten elämässä; ottaa huomioon, että amatööri- ja ammattilaisurheilu ei ole pelkästään atleettisia kykyjä, urheilusaavutuksia ja kilpailuja, vaan sillä on myös merkittävä sosiaalinen, kasvatuksellinen, taloudellinen, kulttuurillinen ja yhtenäistävä vaikutus unionin talouteen ja yhteiskuntaan sekä unionin keskeisiin tavoitteisiin ja yhteiskunnallisiin arvoihin;

C.  ottaa huomioon, että urheilu edustaa merkittävää ja nopeasti kasvavaa unionin talouden alaa ja vaikuttaa arvokkaalla tavalla kasvuun, työpaikkoihin ja yhteiskuntaan tuottaen myös paikallisella tasolla lisäarvoa ja työllisyysvaikutuksia yli keskimääräisen kasvuvauhdin; ottaa huomioon, että urheiluun liittyvän työllisyyden on arvioitu vastaavan 3,51:tä prosenttia unionin kokonaistyöllisyydestä ja urheiluun liittyvän bruttoarvonlisäyksen on arvioitu olevan 294 miljardia euroa (2,98 prosenttia unionin koko bruttoarvonlisäyksestä);

D.  ottaa huomioon, että urheilu ei ole vain kasvava osa taloutta vaan myös sosiaalinen ilmiö, jolla on merkittävä vaikutus unionin strategisiin tavoitteisiin ja sosiaalisiin arvoihin, joita ovat muun muassa suvaitsevaisuus, yhteisvastuu, hyvinvointi, rauha, ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja kansojen ja kulttuurien keskinäinen yhteisymmärrys;

E.  ottaa huomioon, että urheilun harrastaminen parantaa elämänlaatua, ehkäisee sairauksia ja on merkittävä tekijä ihmisten itsensä kehittämisessä ja terveydentilan vahvistamisessa;

F.  ottaa huomioon, että työntekijöiden perusoikeuksien kunnioittaminen on ammattiurheilijoiden kannalta ratkaisevan tärkeää;

G.  ottaa huomioon, että urheilu myös yhdistää ihmisiä ja nousee rodun, uskonnon ja etnisyyden yläpuolelle;

H.  ottaa huomioon, että urheilun rehellisyys on sen uskottavuuden ja houkuttelevuuden edistämisen kannalta ensiarvoisen tärkeää;

I.  ottaa huomioon, että urheilulla on erityisluonne, joka perustuu vapaaehtoisiin rakenteisiin ja joka on sen kasvatuksellisten ja yhteiskunnallisten tehtävien perusedellytys;

J.  ottaa huomioon, että viimeaikaiset korruptioskandaalit urheilussa sekä eurooppalaisissa ja kansainvälisissä urheilujärjestöissä ovat tahranneet urheilun julkisuuskuvaa sekä aiheuttaneet huolta ja kysymyksiä siitä, että urheilun hallintoelimissä ja järjestöissä tarvitaan todellisia ja rakenteellisia uudistuksia siten, että samalla otetaan huomioon urheilun rakenteiden huomattava monimuotoisuus Euroopan eri maissa ja se, että urheilujärjestöt ovat luonteenomaisesti suurelta osin itsesääteleviä;

K.  ottaa huomioon, että sekä ammattilais- että ruohonjuuritason urheilu on keskeisessä osassa rauhan, ihmisoikeuksien ja solidaarisuuden kunnioittamisen edistämisessä maailmanlaajuisesti, tuottaa yhteiskunnille terveys- ja taloushyötyjä ja on olennaisessa osassa kasvatuksellisten ja kulttuuristen perusarvojen korostamisessa sekä sosiaalisen osallisuuden edistämisessä;

L.  ottaa huomioon, että urheilun hyvässä hallinnossa olisi noudatettava urheilun asianmukaista sääntelyä tehokkaan, avoimen, eettisen ja demokraattisen johtamisen periaatteiden sekä osallistavien hallintotapojen, prosessien ja rakenteiden kautta osallistaen siihen myös sidosryhmät;

M.  ottaa huomioon, että urheilujärjestöt vastaavat korkeatasoisten hallinnon ja rehellisyyden normien täytäntöönpanosta ja niiden olisi parannettava niitä entisestään ja noudatettava niitä kaikissa olosuhteissa, jotta voitaisiin palauttaa kansalaisten luottamus ja yleisön usko siihen, että urheilulla on myönteinen arvo;

N.  ottaa huomioon, että tasapuoliset toimintaperiaatteet, joiden tavoitteena on lisätä urheilun rahoituksen avoimuutta, vakautta ja uskottavuutta, ovat keskeisiä tekijöitä rahoituksen ja hallinnon normien parantamisessa;

O.  ottaa huomioon, että unionin järjestäytyneen urheilun malli perustuu alueellisuuden ja kansallisuuden periaatteisiin siten, että kutakin lajia kohti on yksi liitto, sekä eliitti- ja ruohonjuuritason urheilun välisiin solidaarisuusmekanismeihin ja nousuihin ja putoamisiin sekä avoimiin kilpailuihin ja taloudelliseen jakamiseen;

P.  ottaa huomioon, että on erityisen tärkeää tunnustaa periaate, jonka mukaan kutakin lajia kohti on yksi liitto ja joka juontaa juurensa urheilun sosiaalisesta merkityksestä, koska se on paras keino turvata urheilun edut ja sen yhteiskunnalle tuottamat hyödyt;

Q.  ottaa huomioon, että on perusteltua ja kaikkien sidosryhmien kannalta välttämätöntä vaatia, että kaikki urheilukilpailut käydään ja ratkaistaan kansainvälisesti sovittujen pelisääntöjen mukaisesti;

R.  ottaa huomioon, että urheilun vetoomustuomioistuimilla on keskeinen rooli, kun pyritään takaamaan pelisääntöjen yleismaailmallisuus, oikeus urheiluun liittyvien kiistojen oikeudenmukaiseen käsittelyyn sekä hyvä hallinto, koska ne ovat tarkoituksenmukaisin keino urheilualan kiistojen ratkaisemiseen unionin perustavalaatuisten prosessuaalisten oikeuksien mukaisesti;

S.  ottaa huomioon, että urheilualalla ja -järjestöissä kiertävät entistä suuremmat rahamäärät ovat herättäneet vaatimuksia paremmasta hallinnosta ja avoimuudesta; ottaa huomioon, että taloudelliseksi toiminnaksi katsottavan urheilun alalla esiintyy joukko sopupeliskandaaleja, joihin liittyy erilaista muuta rikollista ja laitonta toimintaa, kuten rahanpesua, korruptiota ja lahjontaa;

T.  ottaa huomioon, että lisääntyvä dopingin käyttö uhkaa edelleen urheilun rehellisyyttä ja mainetta, koska se rikkoo urheilun eettisiä arvoja ja periaatteita, kuten reilun pelin henkeä; katsoo, että dopingin käyttö vaarantaa vakavasti kyseisten urheilijoiden terveyden ja aiheuttaa usein vakavaa ja pysyvää vahinkoa; katsoo, että dopingin vastainen taistelu on yleiseen etuun ja kansanterveyteen liittyvä kysymys;

U.  katsoo, että väkivalta, huliganismi ja syrjintä, joka kohdistuu ihmisryhmään tai ryhmän jäseneen amatööri- tai ammattilaisurheilussa, tahrii urheilun julkisuuskuvaa ja aiheuttaa sen, että ihmiset eivät halua mennä urheilutapahtumiin;

V.  ottaa huomioon, että urheilun edistämisen psyykkisesti tai fyysisesti vammaisten ihmisten keskuudessa olisi oltava yksi keskeisistä painopisteistä unionin, kansallisella ja paikallisella tasolla;

W.  ottaa huomioon, että naisten osallistumista ja näkyvyyttä urheilualalla ja urheilukilpailuissa on parannettava;

X.  ottaa huomioon, että urheilijoihin ja erityisesti alaikäisiin kohdistuu taloudellista painetta ja heitä kohdellaan hyödykkeinä, joten heitä on suojeltava kaikenlaiselta huonolta kohtelulta, väkivallalta ja syrjinnältä, jota saattaa ilmetä heidän harjoittaessaan urheilua;

Y.  ottaa huomioon, että eurooppalaisessa joukkueurheilussa vallitsee kasvava ja huolestuttava suuntaus kohti kolmansien osapuolten omistajuutta, jonka yhteydessä pelaajat, jotka ovat usein hyvin nuoria, ovat osittain tai kokonaan yksityisten sijoittajien omistuksessa eivätkä voi enää itse päättää oman uransa kehittymisestä;

Z.  ottaa huomioon, että agentteihin ja pelaajasiirtoihin liittyvät huonot käytännöt ovat johtaneet rahanpesuun, petoksiin ja alaikäisten hyväksikäyttöön;

AA.  ottaa huomioon, että ruohonjuuritason urheilu tarjoaa mahdollisuuksia puuttua syrjintään, edistää sosiaalista osallisuutta, yhteenkuuluvuutta ja integraatiota ja vaikuttaa merkittävällä tavalla monialaisten taitojen kehittymiseen;

AB.  ottaa huomioon, että yhä useammat seurat tukeutuvat pääosin siirtomarkkinoihin kootessaan joukkueitaan, vaikka niiden olisi kiinnitettävä enemmän huomiota paikalliseen valmennukseen;

AC.  ottaa huomioon, että urheilun katsotaan olevan kaikkien ihmisten perusoikeus ja että kaikilla olisi oltava yhtäläiset oikeudet harrastaa liikuntaa ja urheilua;

AD.  ottaa huomioon, että liikunta on yleisesti vähentynyt, vaikka on vankkaa näyttöä siitä, että se parantaa ihmisten terveyttä – mukaan luettuna mielenterveys – ja hyvinvointia, minkä seurauksena jäsenvaltiot säästävät huomattavasti julkisissa terveydenhuoltomenoissa, ja vaikka kaikkien järjestelmällisten rakenteiden ulkopuolella harjoitettava vapaa-ajan urheilu, kuten lenkkeily, on lisääntynyt;

AE.  ottaa huomioon, että urheilutapahtumat ja -tilaisuudet ja erityisesti suuret kansainväliset kilpailut osoittavat urheilun edut ja niillä on myönteinen sosiaalinen, taloudellinen ja ympäristöllinen vaikutus;

AF.  ottaa huomioon, että maajoukkueet ovat olennaisessa asemassa kansallisen identiteetin vaalimisessa ja nuorten urheilijoiden innostamisessa korkeimman tason urheilusuorituksiin mutta myös solidaarisuuden edistämisessä ruohonjuuritason urheilun kanssa;

AG.  ottaa huomioon, että urheilijoiden koulutus on ratkaisevan tärkeää valmistamaan heitä heidän uraansa urheilun jälkeen;

AH.  ottaa huomioon, että investoiminen nuorten lahjakkaiden urheilijoiden koulutukseen ja sen edistäminen paikallisella tasolla on ratkaisevan tärkeää urheilun kehitykselle ja asemalle yhteiskunnassa pitkällä aikavälillä;

AI.  ottaa huomioon, että vapaaehtoiset ovat järjestäytyneen urheilun selkäranka ja takaavat urheilutilaisuuksien kehityksen ja saavutettavuuden erityisesti ruohonjuuritasolla; ottaa huomioon, että se tarjoaa lisäksi nuorille erinomaisen mahdollisuuden lisäharjoitteluun ja vapaamuotoiseen oppimiseen myös kansainvälisesti ja silloin, kun toteutetaan yhteistyö- ja kehitysohjelmia unionin ulkopuolisilla alueilla, joilla on tarpeen vahvistaa vuoropuhelua ja tukea EU:n ulkopolitiikkaa;

AJ.  ottaa huomioon, että urheilu laajimmassa merkityksessään edustaa yhteisön arvojärjestelmää ja että kyseiset arvot muodostavat perustan yhteiselle kielelle, joka ylittää kaikki kulttuuriset ja kielelliset esteet; ottaa huomioon, että urheilua voidaan pitää voi ja sitä olisi pidettävä mahdollisuutena vahvistaa kolmansien maiden kanssa käytävää vuoropuhelua ja solidaarisuutta niiden kanssa, edistää perusihmisoikeuksien ja -vapauksien suojelua maailmanlaajuisesti ja tukea unionin ulkopolitiikkaa;

AK.  ottaa huomioon, että urheilujärjestöjen teollis- ja tekijänoikeuksien rikkomiset, mukaan luettuna digitaalinen piratismi ja erityisesti urheilutapahtumien luvattomat suorat lähetykset herättävät vakavaa huolta urheilun rahoituksesta pitkällä aikavälillä kaikilla tasoilla;

AL.  ottaa huomioon, että lehdistönvapaus on varmistettava kaikissa urheilutapahtumissa;

AM.  ottaa huomioon, että urheilu voi auttaa täyttämään Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet;

Urheilun rehellisyys ja hyvä hallintotapa

1.  muistuttaa, että korruption torjuminen urheilussa edellyttää kansainvälisiä toimia ja kaikkien sidosryhmien, kuten viranomaisten, lainvalvontavirastojen, urheilualan, urheilijoiden ja kannattajien, välistä yhteistyötä;

2.  kehottaa kansainvälisiä, eurooppalaisia ja kansallisia urheilujärjestöjä sitoutumaan hyvän hallinnon käytäntöihin ja kehittämään avoimuuden ja kestävän rahoituksen kulttuuria antamalla julkisesti saataville talouttaan ja toimintaansa koskevia tietoja, mukaan luettuna ylimmälle johdolle maksettavien korvausten ilmoitusvelvollisuus ja toimikausien rajoittaminen;

3.  katsoo, että avoimuuden kulttuurin kehittämistä on täydennettävä parantamalla vallanjakoa urheilualan hallintoelimissä, erottamalla kaupalliset ja yleishyödylliset toiminnot paremmin toisistaan sekä parantamalla sisäisen itsesääntelyn menetelmiä urheilurikosten ja urheilujärjestöjen sisäisen laittoman toiminnan ennakoimiseksi, paljastamiseksi ja tutkimiseksi sekä seuraamusten langettamiseksi siitä;

4.  muistuttaa, että hyvän hallintotavan olisi kuuluttava unionin seuraavan urheilua koskevan toimintasuunnitelman painopisteisiin ja sen on oltava edellytyksenä urheilujärjestöjen itsenäisyydelle siten, että noudatetaan sellaisia periaatteita kuten avoimuus, vastuullisuus, yhdenvertaiset mahdollisuudet, sosiaalinen osallisuus ja demokratia, mukaan luettuna sidosryhmien asianmukainen osallistaminen;

5.  korostaa, että urheilun korruption ja muun tyyppisten rikosten alalla tarvitaan nollatoleranssia;

6.  korostaa, että hyvän hallinnon periaatteiden soveltaminen urheilussa sekä seuranta, tarkkailu ja soveltuvat oikeudelliset välineet ovat keskeisiä tekijöitä korruption ja muiden huonojen käytäntöjen kitkemisessä;

7.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sekä urheilujärjestöjä ja järjestäjäehdokkaita varmistamaan, että suurtapahtumien isännöintiä koskevissa tarjouksissa noudatetaan hyvän hallinnon normeja, ihmisoikeuksia ja työoikeuksia sekä demokratian periaatetta paikallisyhteisöihin kohdistuvien myönteisten sosiaalisten, taloudellisten ja ympäristöön liittyvien vaikutusten varmistamiseksi kunnioittaen samalla monimuotoisuutta ja perinteitä, jotta taataan urheilun kestävä perintö ja uskottavuus;

8.  katsoo, että maiden, jotka tarjoutuvat järjestämään tai isännöivät urheilutapahtumia, on toteutettava näiden tapahtumien suunnittelu, organisointi, toteutus, osallistuminen ja seuranta sosiaalisesti, ympäristön kannalta ja taloudellisesti vastuullisella tavalla; kehottaa urheilujärjestöjä ja tällaisten tapahtumien isäntämaita välttämään ei-toivottuja muutoksia paikallisten asukkaiden elinympäristöön, mikä koskee myös paikallisväestön pakkomuuttoa;

9.  kehottaa komissiota kehittämään sitoumusluettelon ja selvittämään mahdollisuutta laatia urheilualan hyvän hallinnon ja rehellisyyden käytännesäännöt; katsoo, että urheilujärjestöjen olisi laadittava avoimuussäännöt ja eettiset normit sekä hallintoelimiään, johtavia komiteoitaan ja jäseniään koskevat menettelysäännöt sekä operatiiviset politiikat ja käytännöt, joilla taataan riippumattomuus ja vahvistettujen sääntöjen noudattaminen; uskoo lisäksi, että hallitusten, urheilujärjestöjen ja unionin välisten uusien yhteistyövälineiden tarkastelu voi auttaa ratkaisemaan joitakin urheilun alan nykyisistä haasteista;

10.  kehottaa jäsenvaltioita asettamaan urheilun julkisen rahoituksen edellytykseksi vakiintuneiden ja julkisesti saatavilla olevien hallintoa, valvontaa ja raportointia koskevien vähimmäisnormien noudattamisen;

11.  katsoo, että urheilun hyvän hallinnon ja rehellisyyden parantaminen edellyttää kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien ajattelutapojen muuttamista; tukee urheilujärjestöjen ja muiden sidosryhmien aloitteita, joilla pyritään parantamaan hallinnollisia normeja urheilun alalla ja tehostamaan yhteistyötä paikallisten ja kansallisten viranomaisten kanssa;

12.  kehottaa urheilujärjestöjä esittämään vuoteen 2018 mennessä käytännön ehdotuksia urheilujärjestöjen, urheilun johtoelinten ja niiden jäsenyhdistysten hyvän hallinnon normien parantamisesta ja panemaan ne sitten viipymättä täytäntöön; korostaa tässä yhteydessä asianmukaisen valvonnan tärkeyttä;

13.  kehottaa jäsenvaltioita määrittelemään sopupelien järjestämisen erityiseksi rikokseksi ja varmistamaan, että kaikkeen rikolliseen toimintaan, kuten sopupelien järjestämiseen ja urheilun alalla tapahtuvaan lahjontaan, sovelletaan oikeusmenettelyjä ja asianmukaisia seuraamuksia, jos näin ei vielä ole, koska sopupelit ja urheilukilpailujen manipulointi vahingoittavat urheilun etiikkaa ja rehellisyyttä ja niihin sovelletaan jo urheilualan viranomaisten seuraamuksia;

14.  toteaa, että kansainvälisten sopupelitapausten tutkintaan liittyvät haasteet edellyttävät rajatylittävää tietojen jakamista ja yhteistyötä urheiluelinten, valtiollisten viranomaisten ja vedonvälittäjien välillä kansallisten foorumien puitteissa, jotta sopupelit voidaan havaita ja tutkia ja niistä voidaan nostaa syytteitä; kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan erityisen syyttäjänviraston perustamista erityisesti urheiluun liittyvien petosten tutkintaa varten, jos ne eivät vielä ole tehneet niin; muistuttaa, että neljännessä rahanpesun vastaisessa direktiivissä vaaditaan rahapelipalvelujen tarjoajia tekemään due diligence ‑tarkastus suurille rahansiirroille;

15.   kehottaa neuvostoa löytämään ratkaisun, joka antaa unionille ja sen jäsenvaltioille mahdollisuuden allekirjoittaa ja ratifioida urheilukilpailujen manipuloinnista tehty Euroopan neuvoston yleissopimus, jotta varmistetaan sen täysimääräinen täytäntöönpano ja ratifiointi, ja kehottaa komissiota tukemaan ja helpottamaan tätä prosessia ja varmistamaan sen tehokkaan seurannan;

16.  muistuttaa komissiota sen sitoumuksesta antaa suositus vedonlyöntiin liittyvien sopupelien estämistä ja torjumista koskevien parhaiden käytäntöjen vaihdosta ja kehottaa komissiota antamaan viipymättä tämän suosituksen;

17.  kehottaa komissiota vahvistamaan instituutioiden välisiä yhteyksiä Euroopan neuvoston kanssa ja kehittämään sen myötä koordinoituja toimintaohjelmia voimavarojen mahdollisimman tehokkaan käytön varmistamiseksi;

18.  tukee ja rohkaisee ennaltaehkäisy-, koulutus- ja tietoisuuskampanjoita ja tiedotusohjelmia, joissa annetaan urheilijoille, valmentajille, virkailijoille ja asiaankuuluville sidosryhmille kaikilla tasoilla neuvoja sopupelien, dopingin ja muiden rehellisyyteen vaikuttavien kysymysten muodostamasta uhasta, mukaan luettuna mahdollisesti eteen tulevat riskit ja miten epäilyttävistä menettelytavoista voidaan ilmoittaa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ehdottamaan käytännön toimenpiteitä sisällytettäviksi seuraavan unionin toimintasuunnitelmaan, kuten kokeiluhankkeet ja ‑ohjelmat, joilla pyritään varmistamaan, että nuorille annetaan kansalaiskasvatusta urheilussa mahdollisimman varhaisessa iässä;

19.  kehottaa komissiota tukemaan edelleen dopingin vastaisia hankkeita Erasmus+‑ohjelman kautta ja arvioimaan samalla sen vaikutuksia ja varmistamaan, että se täydentää hyödyllisesti olemassa olevia dopingin vastaisia rahoitusjärjestelyjä;

20.  kehottaa komissiota tukemaan urheilujohtamisen hankkeiden hyvää hallintoa Erasmus+‑ohjelman kautta;

21.  kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan doping-valvontaa, kansallisia testausohjelmia ja lainsäädäntöä, joka mahdollistaa koordinoinnin ja tietojen jakamisen viranomaisten, urheilujärjestöjen ja antidoping-virastojen välillä, kehottaa jäsenvaltioita mahdollistamaan sen, että viimeksi mainitut voivat perustaa laajoja dopingvalvontaohjelmia sekä käsittelemään ja vaihtamaan tietoja unionin voimassa olevien ja tulevien tietosuojasääntöjen mukaisesti;

22.  pitää tärkeänä sitä, että Maailman antidopingtoimisto (WADA) seuraa ja koordinoi antidopingpolitiikkaa ja -sääntöjä kaikkialla maailmassa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tiiviiseen yhteistyöhön WADAn, Unescon ja Euroopan neuvoston kanssa, jotta dopingia voidaan ehkäistä ja torjua tehokkaammin vahvistamalla maailman antidopingsäännöstön (WADAC) oikeudellisia ja poliittisia sitoumuksia; kehottaa unionia kannustamaan terveys- ja ennaltaehkäisypolitiikkoja koskevien tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtamista dopingin vastaisessa taistelussa maailmanlaajuisesti;

23.  kehottaa komissiota ja neuvostoa edistämään ja helpottamaan neuvotteluja maiden välisistä sopimuksista, joilla sallitaan se, että muiden maiden asianmukaisesti valtuutetut dopingvalvontaryhmät tekevät testejä urheilijoiden perusoikeuksia kunnioittaen ja kansainvälisen dopingin vastaisen yleissopimuksen mukaisesti;

24.  katsoo, että doping on kasvava ongelma myös vapaa-ajan urheilussa, jossa tarvitaan koulutus- ja tiedotuskampanjoita sekä kokeneita ja ammattimaisia ohjaajia ja valmentajia, jotka auttavat edistämään tervettä suhtautumista dopingiin;

25.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tiiviiseen yhteistyöhön WADAn ja Euroopan neuvoston kanssa määriteltäessä ilmiantajia suojelevaa politiikkaa;

26.  kannustaa urheilujärjestöjä ja kansallisia viranomaisia perustamaan koordinoituja antidopingjärjestelmiä rajatylittävää valvontaa varten ja ryhtymään käytännön toimenpiteisiin, joilla vastustetaan laittomien suorituskykyä parantavien aineiden valmistamista ja kauppaamista urheilumaailmassa;

27.  pitää myönteisenä Euroopan neuvoston uutta yleissopimusta integroidusta lähestymistavasta jalkapallo-otteluiden ja muiden urheilutapahtumien turvallisuuteen ja palveluihin ja kehottaa jäsenvaltioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan sen viipymättä; kehottaa jälleen ottamaan käyttöön stadionkieltojen vastavuoroisen tunnustamisen Euroopassa ja tätä koskevan tietojen vaihdon;

28.  kehottaa komissiota selvittämään keinoja jakaa urheilussa esiintyvää väkivaltaa koskevia tietoja olemassa olevien verkostojen kautta;

29.  panee merkille, että terrorismin uhka edellyttää uusia ponnisteluja, jotta voidaan varmistaa turvallinen toiminta ja turvallisuus urheilutapahtumissa;

30.  painottaa, että urheiluelinten olisi varmistettava riippumattomille uutisvälineille tarvittava pääsy kaikkiin urheilutapahtumiin ja mahdollisuus saada uutisia niistä, jotta ne voivat täyttää tehtävänsä urheilutapahtumien ja urheiluhallinnon tärkeinä ja kriittisinä tarkkailijoina;

31.   tuomitsee jyrkästi kaikenlaisen syrjinnän ja väkivallan urheilussa sekä kentällä että sen ulkopuolella ja korostaa tarvetta estää tällainen käytös kaikilla tasoilla, parantaa tällaisista tapauksista ilmoittamista ja niiden valvontaa sekä edistää kunnioituksen, ystävyyden, suvaitsevaisuuden ja reilun pelin kaltaisia keskeisiä arvoja; katsoo, että korkeita hyvän hallintotavan normeja noudattavilla urheilujärjestöillä on paremmat valmiudet edistää urheilun yhteiskunnallista tehtävää ja torjua rasismia, syrjintää ja väkivaltaa;

32.  muistuttaa tarpeesta tehostaa ihmiskaupan ja erityisesti lapsikaupan torjuntaa urheilun alalla;

33.   pitää myönteisenä hyviä itsesääntelyn käytäntöjä, kuten reilua rahoitusta koskevaa aloitetta (FFP), koska sillä kannustetaan rationaalisempaan talouteen ja parempien taloushallinnon normien soveltamiseen ammattiurheilussa siten, että keskitytään lyhyen aikavälin sijasta pitkään, mikä edistää urheilun tervettä ja kestävää kehitystä Euroopassa; korostaa, että FFP on kannustanut parempiin taloushallinnon normeihin ja sitä olisi siksi sovellettava tiukasti;

34.  pitää avoimia ja kestäviä urheiluun ja urheilujärjestöihin tehtäviä investointeja myönteisinä, kunhan ne tehdään tiukan valvonnan ja tiedonantovaatimusten puitteissa ja siten, että ne eivät haittaa kilpailujen ja urheilijoiden rehellisyyttä;

35.  pitää omistusmallia, jossa määräysvalta säilyy seuran jäsenillä (50+1-sääntö), hyvänä käytäntönä unionissa, ja kehottaa jäsenvaltioita, urheilua hallinnoivia elimiä, kansallisia urheiluliittoja ja liigoja aloittamaan rakentavan vuoropuhelun ja ajatusten vaihdon tästä mallista;

36.  korostaa, että urheilijoita ja erityisesti alaikäisiä on suojeltava kolmannen osapuolen omistajuuden kaltaisilta väärinkäytöksiltä, jotka nostavat esiin lukuisia kysymyksiä rehellisyydestä ja laajempia eettisiä seikkoja; tukee hallintoelinten päätöksiä, joilla kielletään kolmansien osapuolten pelaajaomistus, ja kehottaa komissiota harkitsemaan kolmannen osapuolen omistajuuden kieltämistä unionin lainsäädännössä ja kannustamaan jäsenvaltioita lisätoimenpiteisiin urheilijoiden oikeuksiin liittyvien kysymysten ratkaisemiseksi;

37.  katsoo, että on arvioitava uudelleen paikallisten pelaajien tukemista koskevia sääntöjä, jotta voidaan laajentaa lahjakkaiden nuorten pelaajien mahdollisuuksia pelata seurojensa edustusjoukkueessa ja siten parantaa kilpailun tasapainoa kaikkialla Euroopassa;

38.  kehottaa hallintoelimiä ja kansallisia viranomaisia kaikilla tasoilla toteuttamaan toimenpiteitä, joilla varmistetaan korvaukset kasvattajaseuroille, jotta kannustetaan saavuttamaan nuorten pelaajien työhön ottamisen ja kouluttamisen edistämisen tavoite unionin tuomioistuimen asiassa Bernard 16. maaliskuuta 2010 antaman tuomion mukaisesti;

39.  vahvistaa olevansa sitoutunut eurooppalaiseen järjestäytyneen urheilun malliin, jossa liitoilla on keskeinen rooli, kun mallissa saatetaan tasapainoon kaikkien osapuolten, kuten pelaajien, seurojen, liigojen, yhdistysten ja vapaaehtoisten erilaiset toisistaan poikkeavat edut, päätöksenteossa noudatetaan asianmukaisia ja demokraattisia edustus- ja avoimuusmekanismeja ja avoimet kilpailut perustuvat urheilullisiin ansioihin; vaatii lisää taloudellista yhteisvastuuta kaikilla tasoilla;

40.  pitää myönteisenä EU:n vuotuista urheilufoorumia, jossa edistetään kansainvälisten ja eurooppalaisten urheiluliittojen, olympialiikkeen, urheilun eurooppalaisten ja kansallisten kattojärjestöjen ja muiden urheilujärjestöjen kaltaisten sidosryhmien vuoropuhelua; painottaa, että on parannettava edelleen sidosryhmien kanssa käytävän vuoropuhelun rakennetta, foorumin toimintoja ja keskustelujen seurantaa;

41.  pitää myönteisenä komission ja kaikkien sidosryhmien pyrkimyksiä edistää sosiaalista vuoropuhelua urheilun alalla, koska se on erinomainen mahdollisuus luoda tasapainoa urheilijoiden perus- ja työoikeuksien sekä urheilun taloudellisen luonteen välillä ottamalla kaikki sidosryhmät, myös työmarkkinajärjestöt, mukaan keskusteluihin ja sopimusten tekoon; tunnustaa, että sitoutuminen avoimuuden kulttuurin kehittämiseen on urheilujärjestöjen vastuulla; painottaa, että unionin olisi aktiivisesti edistettävä työn vähimmäisnormien soveltamista ammattilaisurheilijoihin kaikkialla Euroopassa;

42.  kehottaa jälleen perustamaan urheiluagenttien maksuja varten avoimuusrekisterin, jota tuetaan tehokkaalla seurantajärjestelmällä, kuten maksujen clearing-järjestelyllä ja asianmukaisilla seuraamuksilla, yhteistyössä asiaankuuluvien viranomaisten kanssa agenttien väärinkäytösten torjumiseksi; vaatii jälleen urheiluagenttien lupamenettelyä ja rekisteröintiä sekä vähimmäispätevyysvaatimusten käyttöön ottamista; kehottaa komissiota panemaan täytäntöön urheiluagentteja Euroopan unionissa koskevan tutkimuksensa päätelmät erityisesti siltä osin, että agenteilla on keskeinen asema rahoitusvirroissa, jotka eivät usein ole avoimia, mikä tekee niistä laittomalle toiminnalle alttiita;

43.  katsoo, että integroitu lähestymistapa sukupuolten tasa-arvoon urheilussa voi auttaa välttämään stereotypioita ja luoda positiivisen sosiaalisen ympäristön kaikille; pitää myönteisenä aloitteita, joilla kannustetaan sukupuolten tasa-arvoon ja yhdenvertaiseen osallistumiseen urheilua koskevassa päätöksenteossa, annetaan naisurheilijoille mahdollisuus yhdistää perhe ja ammattilaisura sekä pyritään supistamaan sukupuoleen perustuvaa palkkiokuilua ja torjumaan kaikenlaisia stereotypioita ja ahdistelua urheilussa; kehottaa urheilujärjestöjä kiinnittämään erityistä huomiota sukupuoliulottuvuuteen kannustamalla naisurheilua;

Sosiaalinen osallisuus, sosiaalinen tehtävä ja saavutettavuus

44.  katsoo, että investoiminen urheiluun auttaa meitä rakentamaan yhtenäisiä ja osallistavia yhteiskuntia, poistamaan esteitä ja antamaan ihmisille mahdollisuuden kunnioittaa toisiaan rakentamalla siltoja kulttuuristen sekä etnisten ja sosiaalisten kuilujen ylitse sekä välittämään myönteistä viestiä yhteisistä arvoista, joita ovat keskinäinen kunnioitus, suvaitsevaisuus, myötätunto, johtajuus, yhdenvertaiset mahdollisuudet ja oikeusvaltio;

45.  pitää myönteisenä kansainvälisten urheilutapahtumien järjestämistä Euroopan eri valtioissa, koska se edistää osaltaan EU:n keskeisiä yhteisiä arvoja, kuten moniarvoisuutta, suvaitsevaisuutta, oikeudenmukaisuutta, solidaarisuutta ja tasa-arvoa; muistuttaa, että urheilutapahtumat ja -tilaisuudet edistävät matkailua unionin kaupungeissa ja alueilla;

46.  painottaa urheilussa hankittujen monialaisten taitojen arvoa epävirallisessa oppimisessa ja arkioppimisessa ja painottaa lisäksi urheilun, työllistettävyyden ja koulutuksen välisiä yhteyksiä;

47  korostaa urheilun roolia heikoimmassa asemassa olevien ryhmien osallistamisessa ja integroinnissa; pitää myönteisenä aloitteita, joilla pakolaisille, muuttajille ja turvapaikanhakijoille tarjotaan mahdollisuus osallistua urheilijoina kilpailuihin;

48.  painottaa urheilun avulla kouluttamisen merkitystä sekä urheilun tarjoamia mahdollisuuksia saada sosiaalisesti haavoittuvassa asemassa olevat nuoret takaisin raiteille; tunnustaa ruohonjuuritason urheilun merkityksen radikalisoitumisen ehkäisemisessä ja torjumisessa ja kannustaa ja tukee tätä koskevia aloitteita; pitää myönteisenä kahta Euroopan parlamentin hyväksymää pilottihanketta: ”Urheilu pakolaisten integraation ja sosiaalisen osallistamisen välineenä” ja ”Radikalisoitumisvaarassa olevien nuorten seuranta ja valmennus urheilun avulla”;

49.  muistuttaa, että nuoret eurooppalaiset urheilijat kohtaavat usein haasteita urheilu-uran sekä koulutuksen ja työn yhteensovittamisessa; tunnustaa, että korkea-asteen koulutus ja ammattikoulutus ovat ratkaisevassa asemassa huippu-urheilijoiden myöhemmän työmarkkinoille pääsyn maksimoimisessa; tukee tehokkaita kaksoisurajärjestelmiä, joihin liittyy vähimmäislaatuvaatimuksia, ja eurooppalaisten kaksoisuraohjelmien edistyksen asianmukaista valvontaa sekä ammatinvalintapalvelujen tarjoamista yliopistojen tai korkea-asteen oppilaitosten kanssa tehtävien sopimusten kautta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan urheilijoiden rajatylittävää liikkuvuutta, yhdenmukaistamaan urheilun ja koulutuksen pätevyysvaatimuksia, mukaan luettuna urheilun kautta hankittu vapaamuotoinen ja epävirallinen oppiminen, sekä vahvistamaan hyvien käytäntöjen vaihtoa;

50.  painottaa tarvetta varmistaa kestävä taloudellinen tuki unionin ja kansallisen tason kaksoisuraohjelmissa tapahtuvalle vaihdolle Erasmus+-ohjelman kautta sekä tarvetta edistää alan lisätutkimusta; kehottaa jäsenvaltioita edistämään yhteistyössä oppilaitosten kanssa rajatylittävää urheilijavaihtoa ja tarjoamaan urheilijoille stipendejä,

51.  tukee valmentajien ja muiden palveluntarjoajien (kuten fysioterapeuttien ja kaksoisuraneuvojien) liikkuvuutta ja hyvien käytäntöjen vaihtoa siten, että keskitytään pätevyyksien ja teknisten innovaatioiden tunnustamiseen;

52.  kehottaa urheilujärjestöjä yhdessä jäsenvaltioiden kanssa edistämään valmentajia koskevia vähimmäisnormeja, jotka käsittävät rikosrekisterin tarkistuksen sekä alaikäisten ja haavoittuvien aikuisten turvallisuutta ja suojelua sekä dopingin ja sopupelien ehkäisyä ja torjuntaa koskevan koulutuksen;

53.  painottaa, että WHO on todennut liikunnan puutteen neljänneksi merkittävimmäksi kuolleisuuden riskitekijäksi, jolla on merkittäviä suoria ja välillisiä sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia jäsenvaltioihin ja josta aiheutuu kustannuksia jäsenvaltioille; on huolestunut siitä, että vaikka liikunnan lisäämiseen on käytetty merkittävästi varoja ja vaikka sen puutteella on merkittävä vaikutus yleiseen terveyteen, liikunnan taso laskee edelleen joissakin jäsenvaltioissa;

54.  kehottaa urheilujärjestöjä ja jäsenvaltioita yhteistyössä tukemaan eri puolilla Eurooppaa työskentelemään pyrkivien valmentajien työllistettävyyttä ja liikkuvuutta sitoutumalla valmennusosaamisen laadunvalvonnan sekä pätevyys- ja koulutusnormien varmistamiseen;

55.  kannustaa jäsenvaltioita ja komissiota tekemään liikunnasta poliittisen painopistealan EU:n seuraavassa urheilua koskevassa työsuunnitelmassa erityisesti siltä osin kuin kyseessä ovat nuoret ja haavoittuvat yhteisöt syrjäytyneillä alueilla, joilla liikunta on vähäistä;

56.  kehottaa kansainvälisiä ja kansallisia liittoja ja muita koulutuksen tarjoajia varmistamaan, että urheilun rehellisyyteen liittyvät aiheet sisällytetään urheiluvalmentajan pätevyyteen johtavaan opetusohjelmaan;

57.  korostaa, että liikunnan edistäminen kouluissa on olennainen lähtökohta lapsille, mitä tulee elämäntaitojen oppimiseen, asenteisiin, arvoihin, tietoon ja ymmärrykseen sekä koko elämän kestävään liikunnasta nauttimiseen; muistuttaa, että osallistuminen urheiluun yliopistoissa ja vanhemmalla iällä on tärkeässä roolissa terveiden elämäntapojen ylläpitämisen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen kannalta;

58.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin väestö ikääntyy, joten erityistä huomiota olisi kiinnitettävä myönteiseen vaikutukseen, joka liikunnalla voi olla ikääntyneiden terveyteen ja hyvinvointiin;

59.  painottaa, että urheilua ja liikuntaa olisi edistettävä paremmin kaikilla toimintapolitiikan aloilla; kannustaa paikallisia viranomaisia ja kuntia edistämään yhtäläisiä liikuntamahdollisuuksia; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota kannustamaan kansalaisia liikkumaan säännöllisemmin asianmukaisten terveystoimintalinjojen ja -ohjelmien avulla;

60.  kehottaa jäsenvaltioita tukemaan urheilua vahvemmin sosiaalisesti syrjäytyneissä ryhmissä ja väestöryhmissä, jotka asuvat sosiaalisesti epäsuotuisilla alueilla, joilla osallistuminen urheiluun on usein vähäistä, sekä parantamaan yhteistyötä tällä alalla toimivien hallituksesta riippumattomien järjestöjen ja koulujen kanssa erityisesti kaupunkisuunnittelussa ja urheilupaikkojen rakentamisessa, jotta yleisön ja erityisesti haavoittuvien ryhmien erityistarpeet otetaan huomioon; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan täydet ja yhdenvertaiset mahdollisuudet käyttää julkisia urheilupaikkoja kaikilla alueilla ja edistämään uusien urheiluseurojen perustamista erityisesti maaseudulla ja kaupunkien epäsuotuisilla alueilla;

61.  korostaa, että vammaisilla olisi oltava yhdenvertaiset mahdollisuudet käyttää kaikkia urheilupaikkoja sekä liikennevälineitä ja muita välineitä – sekä tämän edellyttämää pätevää tukihenkilöstöä; vaatii integroimaan kaikki urheiluun liittyvät komponentit paremmin noudattaen periaatetta, jonka mukaan kaikilla olisi oltava mahdollisuus käyttää urheilupaikkoja; kehottaa jäsenvaltioita panemaan kouluissa ja korkeakouluissa täytäntöön osallistavia urheiluohjelmia vammaisia varten, mukaan luettuna koulutettujen valmentajien ja mukautettujen liikuntaohjelmien tarjoaminen ala-asteelta lähtien, jotta vammaiset oppilaat ja opiskelijat voivat osallistua liikuntatunneille ja opetusohjelman ulkopuolisiin liikuntaharrastuksiin;

62.  tunnustaa kansainvälisten paralympialaisten ratkaisevan aseman tietoisuuden lisäämisessä, syrjinnän torjumisessa ja vammaisten urheilumahdollisuuksien edistämisessä; kehottaa jäsenvaltioita vauhdittamaan toimia vammaisten osallistamiseksi urheilutoimintaan sekä lisäämään paralympialaisten ja muiden vammaisurheilijoiden kilpailujen näkyvyyttä julkisissa tiedotusvälineissä ja yleisradiolähetyksissä;

63.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan, että lapset harrastavat urheilua turvallisessa ympäristössä;

64.  on tyytyväinen esitettyihin aloitteisiin osallistamisen, rehellisyyden ja saavutettavuuden edistämiseksi urheilussa uuden teknologian ja innovoinnin avulla;

65.  pitää myönteisenä menestyksekästä Euroopan urheiluviikkoa, jonka tavoitteena on edistää kaikkien urheilua, liikuntaa ja terveellisempiä elintapoja kaikkialla Euroopassa ikään, taustaan tai kuntoon katsomatta, ja kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita edelleen osallistumaan tähän aloitteeseen ja edistämään sitä varmistaen samalla, että se saavuttaa mahdollisimman laajan yleisön erityisesti kouluissa;

66.  katsoo, että perinneurheilu on osa Euroopan kulttuuriperintöä;

67.  on tyytyväinen komission tutkimukseen urheilun erityispiirteistä; kehottaa komissiota ja urheilujärjestöjä harkitsemaan lisätoimia urheilun erityispiirteiden kehittämiseksi;

68.  painottaa, että rahoitus on merkittävä unionin toimintapoliittinen väline, jota käytetään parantamaan unionin urheilualan toiminnan keskeisiä osia; kehottaa komissiota kohdistamaan urheiluun enemmän varoja Erasmus+-ohjelmasta siten, että keskitytään ruohonjuuritason urheiluun ja koulutukseen, sekä parantamaan sen näkyvyyttä ja saavutettavuutta, jotta voidaan tehostaa urheilun valtavirtaistamista muihin rahoitusohjelmiin, kuten ERI-rahastoihin tai terveysalan ohjelmaan; kehottaa parantamaan komission ja jäsenvaltioiden välistä viestintää, jotta näitä varoja voidaan käyttää tehokkaammin ja jotta voidaan minimoida ruohonjuuritason urheilujärjestöille aiheutuva hallinnollinen taakka;

69.  kannustaa jäsenvaltioita ja komissiota tukemaan toimenpiteitä ja ohjelmia, joilla edistetään urheilualan vapaaehtoisten liikkuvuutta, osallistumista, koulutusta, taitojen kehittämistä ja harjoittelua sekä heidän työnsä tunnustamista; suosittelee vapaaehtoistoiminnan parhaiden käytäntöjen vaihtoa urheiluharrastuksen ja -kulttuurin kasvun edistämiseksi myös Erasmus+-ohjelmassa tätä varten varattujen kohtien kautta;

70.  kehottaa komissiota oikeusvarmuuden lisäämiseksi esittämään suuntaviivoja valtiontukisääntöjen soveltamisesta urheilussa ottaen huomioon urheilun sosiaaliset, kulttuuriset ja koulutukselliset tavoitteet; katsoo tässä yhteydessä, että mitään urheilujärjestöjä eikä etenkään ruohonjuuritason urheilujärjestöjä ei pitäisi syrjiä haettaessa julkista rahoitusta kansallisella tai paikallisella tasolla;

71.  pitää ratkaisevan tärkeänä, että ammattilais- ja amatööriurheilun välille luodaan tarvittava yhteys rahoituksen solidaarisuusmekanismeilla, pitää tältä osin myönteisenä kansallisten veikkausyhtiöiden panosta ruohonjuuritason urheilussa ja kannustaa jäsenvaltioita vaatimaan toimiluvan saaneita vedonvälittäjiä maksamaan pakollisen ja oikeudenmukaisen osuuden voitoista ruohonjuuritason urheilulle ja hankkeille, joilla edistetään massojen pääsyä urheiluharrastuksen pariin, jotta voidaan parantaa niiden kestävyyttä, avoimuutta ja jäljitettävyyttä sekä täydentämään media- ja lähetysoikeuksien myynnistä jo saatavaa rahoitusosuutta;

72.  toteaa, että tv-oikeuksien myyminen keskitetyltä, yksinomaiselta ja alueelliselta pohjalta siten, että tulot jaetaan tasapuolisesti, on olennaista kaiken tasoisen urheilun kestävän rahoituksen ja tasapuolisten kilpailuedellytysten takaamisen kannalta;

73.  korostaa, että teollis- ja tekijänoikeuksien rikkomukset urheilun alalla ovat uhka sen pitkän aikavälin rahoitukselle;

74.  suosittelee, että jäsenvaltiot ottavat verojärjestelmissään käyttöön ruohonjuuritason urheilua koskevan arvonlisäverovapauden, verohelpotuksia ja muita taloudellisia kannustimia ja käyttävät niitä aktiivisesti; tunnustaa, että valtiontukisääntöjä ei pitäisi soveltaa tällaiseen tukemiseen;

75.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan lisää varoja julkisille avoimille urheilu- ja leikkipaikoille ruohonjuuritason urheilun helpon saavutettavuuden edistämiseksi;

76.  katsoo, että kestävyyden ja ympäristönsuojelun olisi oltava urheilutapahtumien kiinteä osa ja urheilun sidosryhmien olisi osaltaan edistettävä kestävän kehityksen toimintaohjelmaa 2030;

77.  pyytää jäsenvaltioiden kansallisia olympiakomiteoita ja urheiluliittoja ottamaan käyttöön Euroopan unionin lipun ja tunnuksen ja käyttämään niitä yhdessä yksilöllisten kansallisten lippujen ja tunnusten kanssa kansainvälisissä urheilutapahtumissa;

78.  painottaa, että urheilu on voimakas tekijä, jolla voidaan luoda ja vahvistaa paikalliseen ja kansalliseen yhteisöön ja jopa Eurooppaan kuulumisen tunnetta;

79.  painottaa, että on tärkeää tehdä ammattilaisseurojen omistajuudesta täysin avointa;

80.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä eurooppalaisille, kansainvälisille ja kansallisille urheiluliitoille ja liigoille.

(1)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0233.

(2)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0444.

(3)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0348.

(4)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0098.

(5)

EUVL C 239 E, 20.8.2013, s. 46.

(6)

EUVL C 271 E 12.11.2009, s. 51.

(7)

EUVL C 27 E, 31.1.2008, s. 232.

(8)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0233.

(9)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0517.

(10)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0005.

(11)

EUVL C 312, 3.12.2010, s. 5


PERUSTELUT

Euroopan unionilla on ollut niin sanottua pehmeää toimivaltaa urheilupolitiikassa vuonna 2009 tapahtuneesta Lissabonin sopimuksen ratifioinnista lähtien. Seitsemän vuotta myöhemmin tässä mietinnössä pyritään arvioimaan tämän politiikan kehitystä. Se perustuu Fisasin mietintöön urheilun eurooppalaisesta ulottuvuudesta(1). Yksi tämän mietinnön tavoitteista on antaa suuntaviivoja ja suosituksia komission työlle, jota se tekee arvioidessaan toimintalinjojensa täytäntöönpanoa, sekä antaa jäsenvaltioille ja järjestäytyneen urheilun alalle ohjeistusta yhteistyössä kansallisten ja unionin tason viranomaisten kanssa. Mietintö on jaettu kolmeen pääteemaan: rehellisyys, hyvä hallinto ja saavutettavuus.

Urheilu heijastaa yhteiskuntaa. Syy siihen, miksi tuomme urheilupolitiikkaan uuden ajattelutavan, eli saavutettavuuden, on se, että urheilun saavutettavuutta pidetään nyt perusoikeutena(2), ja kaikilla, mukaan luettuina vanhukset, maahanmuuttajat ja vammaiset, on oltava yhtäläinen oikeus harrastaa liikuntaa ja urheilua. Urheilu on kanava, jolla ihmisiä voidaan integroida yli kulttuuristen, etnisten, yhteiskunnallisten ja kansallisten rajalinjojen. Nykypäivän Euroopassa, jolla on vakavia yhteiskunnallisia haasteita, siitä on myös tullut yhteiskunnallisen osallistamisen keskeinen tekijä.

Liikunta on toinen saavutettavuuteen liittyvä kysymys. Urheilun harrastaminen estää rappeuttavia sairauksia ja vaikuttaa osaltaan parempaan elämänlaatuun ja aktiiviseen ikääntymiseen. Maailman terveysjärjestö on listannut liikunnan puutteen neljänneksi yleisimmäksi kuolinsyyksi maailmassa. Euroopan väestön ikääntyessä edessä on demografisia vaikeuksia, joiden myötä nousevat sosiaalimenot aiheuttavat talousarvioon liittyviä haasteita. Samaan aikaan liikunnan väheneminen yleistyy. Liikunnan lisäämisen on oltava keskeisellä sijalla paitsi urheilupolitiikassa niin myös koulutus-, sosiaali- ja terveyspolitiikassa. Yksi konkreettinen poliittinen aloite ruohonjuuritason urheilun ja urheilualan vapaaehtoistoiminnan edistämiseksi olisi tarjota alv-vapautusta ruohonjuuritason urheilulle kaikissa jäsenvaltioissa.

Urheilu ei ole pelkästään sosiaalinen ilmiö. Urheilun taloudellinen panos yhteiskunnalle on valtava, ja suuntaus on kasvussa. Urheilu on taloudellinen vaikuttaja matkailun, hyvinvoinnin, valmistavan teollisuuden ja enenevässä määrin digitaalisten palvelujen alalla. Urheilun alalla työskentelee yli 7 miljoonaa eurooppalaista, ja urheiluliiketoiminnan arvo on lähes 300 miljoonaa euroa(3). Tästä syystä urheilupolitiikan suunnittelussa edellytetään monialaista ajattelua.

Mietinnössä vaaditaan urheilun alan korruptiolle nollatoleranssia. Kansallisissa, eurooppalaisissa ja kansainvälisissä urheilujärjestöissä viime aikoina ilmenneet hallintoon liittyvät skandaalit osoittavat, että on korkea aika toimia. Kehotamme kaikkien tasojen urheilujärjestöjä esittämään käytännön ehdotuksia siitä, miten hyvää hallintoa voidaan tehokkaasti parantaa vuoteen 2018 mennessä.

Eurooppalainen urheilun malli on ainutlaatuinen ja menestyksekäs perusta järjestäytyneelle urheilulle. Sitä on kehitetty Euroopassa yli sadan vuoden ajan. Tätä mallia on suojeltava lukuisilta uhkatekijöiltä. Samanaikaisesti sen on kohdattava uusia haasteita ja saatettava tasapainoon monia erilaisia etuja. On selvää, että eurooppalaiseen urheilun malliin eivät sovi minkäänlaiset väärinkäytökset tai huonot käytännöt, eikä sellaisia voida hyväksyä.

On hyvin tärkeää ymmärtää, että urheilupolitiikka ei koske yksinomaan järjestäytynyttä urheilua. Vapaa-ajan urheilua harrastetaan yhä laajemmin järjestäytyneiden rakenteiden ulkopuolella. Kuntoilu, hölkkääminen, skeittailu tai jalkapallon pelaaminen puistossa on yhtä tärkeää kuin urheilun harrastaminen järjestäytyneessä ryhmässä. Jopa portaiden käveleminen hissillä kulkemisen sijasta on liikuntaa. Unionin urheilupolitiikan on heijastettava tätä tervetullutta suuntausta.

Urheilussa on myös herkkiä alueita ja aloja, kun sidosryhmien edut vaihtelevat esimerkiksi vapaa-ajan urheilun ja järjestäytyneen urheilun, ruohonjuuritason urheilun ja huippu-urheilun, kansallisten veikkausyhtiöiden ja yksityisten vedonlyöntialan toimijoiden sekä liittojen ja seurojen välillä. Mietinnön tavoitteena on lisätä yhteenkuuluvuutta ja rakentaa siltoja. Samanaikaisesti ensisijaisena tavoitteena on oltava liikunnan lisääminen kaikilla yhteiskunnan tasoilla.

Urheilun vetoomustuomioistuimilla on suuri merkitys, kun varmistetaan pelisääntöjen kansainvälisesti johdonmukainen tulkinta samalla kun taataan oikeussuoja kaikille. Samanaikaisesti kaikkia hallintoon liittyviä laiminlyöntejä ja huonoja käytäntöjä on käsiteltävä normaalissa rikosoikeudellisessa menettelyssä. Julkisen tuen järjestelyt urheilun alalla ansaitsevat enemmän selkeyttä paikallisten hallintojen, urheilujärjestöjen ja veronmaksajien edun nimissä.

Huippu-urheilijat voivat olla nuorison roolimalleja, kunhan he noudattavat urheilun rehellisyyden periaatetta. Valitettavasti huippu-urheilun alalla esiintyy vakavia eettisiä haasteita, kuten doping, sopupelit ja kolmansien osapuolten omistajuus, joihin on puututtava tehokkaammin. Rehellisyyden haasteeseen voidaan vastata vain unionin ja kansainvälisellä tasolla, ja alaikäisten suojelun on oltava tämän taistelun ytimessä. Mietinnöllä pyritään näin ollen löytämään ratkaisuja näihin rehellisyyskysymyksiin käytännön toimin esimerkiksi urheiluagenttien avoimuusrekisterillä ja siten tuomaan urheiluun lisää avoimuutta.

Suurten urheilutapahtumien myönteisen ja kestävän perinnön varmistaminen on tärkeää paitsi urheilun niin myös näitä kilpailuja järjestävien kaupunkien ja maiden koheesion kannalta. Suuret urheilutapahtumat tarjoavat järjestäytyneelle urheilulle erinomaisen mahdollisuuden edistää myönteisiä arvoja etenkin, jos ne noudattavat ympäristöpolitiikkoja. Ne tarjoavat myös mahdollisuuksia käyttää urheilua matkailun ja paikallisen liiketoiminnan keskeisenä vauhdittajana.

Erasmus+ on unionin urheilupolitiikan tehokkain väline. Sitä voitaisiin kuitenkin käyttää vielä tehokkaammin. Komission ja jäsenvaltioiden välistä viestintää olisi lisättävä. Unionin on kohdennettava lisää varoja urheilulle Erasmus+-ohjelman kautta, sillä se ohjaa myös vastaamaan liikunnan puutteen muodostamaan ongelmaan Euroopassa. Vapaaehtoisten, valmentajien ja urheilijoiden liikkuvuutta on parannettava. Huippu-urheilijan ura vaatii päivittäistä sitoutumista, mutta tiukin paikka koittaa, kun ura on ohi. Olisi harkittava kaksoisurajärjestelmän parantamista ja Erasmus+-ohjelman käyttöä tähän tarkoitukseen.

(1)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0025.

(2)

UNESCO Revised International Charter of Physical Education, Physical Activity and Sport

(3)

http://www.europarl.europa.eu/EPRS/EPRS-IDA-565908-EU-sport-policy-overview-FINAL-28pages.pdf


LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

5.12.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

24

0

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Isabella Adinolfi, Dominique Bilde, Andrea Bocskor, Nikolaos Chountis, Silvia Costa, Mircea Diaconu, Angel Dzhambazki, María Teresa Giménez Barbat, Giorgos Grammatikakis, Petra Kammerevert, Andrew Lewer, Svetoslav Hristov Malinov, Stefano Maullu, Luigi Morgano, Momchil Nekov, Michaela Šojdrová, Helga Trüpel, Sabine Verheyen, Bogdan Brunon Wenta, Bogdan Andrzej Zdrojewski, Milan Zver, Krystyna Łybacka

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Dietmar Köster, Ernest Maragall, António Marinho e Pinto

Oikeudellinen huomautus