Menettely : 2016/2100(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0001/2017

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0001/2017

Keskustelut :

PV 13/02/2017 - 14
CRE 13/02/2017 - 14

Äänestykset :

PV 14/02/2017 - 8.9
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2017)0027

MIETINTÖ     
PDF 465kWORD 113k
12.1.2017
PE 589.234v02-00 A8-0001/2017

EU:n kilpailupolitiikkaa koskevasta vuosikertomuksesta

(2016/2100(INI))

Talous- ja raha-asioiden valiokunta

Esittelijä: Tibor Szanyi

TARKISTUKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 KANSAINVÄLISEN KAUPAN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 SISÄMARKKINA- JA KULUTTAJANSUOJAVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 LIIKENNE- JA MATKAILUVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 MAATALOUDEN JA MAASEUDUN KEHITTÄMISEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

EU:n kilpailupolitiikkaa koskevasta vuosikertomuksesta

(2016/2100(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2016 annetun komission kertomuksen kilpailupolitiikasta vuonna 2015 (COM(2016)0393) sekä sen oheisasiakirjana samana päivänä julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 39, 42 ja 101–109 artiklan,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen pöytäkirjan (N:o 26) yleistä etua koskevista palveluista,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen pöytäkirjan (N:o 2) toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta,

–  ottaa huomioon elintarvike- ja maatalousjärjestelmien kestävyyden arviointiin tarkoitetun yleisen SAFA-viitekehyksen, jonka YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO on kehittänyt,

–  ottaa huomioon kilpailua koskevat asianomaiset komission säännöt, suuntaviivat, päätöslauselmat, tiedonannot ja asiakirjat,

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä(1),

–  ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman uusiutuvan energian tilannekatsauksesta(2),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman sosiaalisesta polkumyynnistä Euroopan unionissa(3),

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n kilpailupolitiikkaa koskevasta vuosikertomuksesta 2014(4) ja 10. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n kilpailupolitiikkaa koskevasta vuosikertomuksesta 2013(5),

–  ottaa huomioon 6. toukokuuta 2015 tehdyn komission päätöksen sähköistä kaupankäyntiä koskevan tutkimuksen käynnistämisestä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 17 artiklan mukaisesti (C(2015)3026),

–  ottaa huomioon 6. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Digitaalisten sisämarkkinoiden strategia Euroopalle” (COM(2015)0192),

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskeva puitestrategia” (COM(2015)0080),

–  ottaa huomioon korttipohjaisista maksutapahtumista veloitettavista siirtohinnoista 29. huhtikuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 2015/751(6),

–  ottaa huomioon tiettyjen tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi SEUT-sopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti 17. kesäkuuta 2014 annetun komission asetuksen (EU) N:o 651/2014(7),

–  ottaa huomioon 20. tammikuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 yrityskeskittymien valvonnasta(8),

–  ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2014 päivätyn valkoisen kirjan ”Sulautumien valvonnan tehostaminen EU:ssa” (COM(2014)0449),

–  ottaa huomioon komission vastaukset Euroopan parlamentin kirjallisiin kysymyksiin E‑000344/2016, E-002666/2016 ja E-002112/2016,

–  ottaa huomioon 11. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman ilmailualasta(9) ja erityisesti sen 6, 7 ja 11 kohdat, jotka koskevat asetuksen (EY) N:o 868/2004 tarkistamista siten, että asetuksella turvataan oikeudenmukainen kilpailu unionin ulkoisissa ilmailusuhteissa ja vahvistetaan unionin ilmailualan kilpailuasemaa, ehkäistään aiempaa tehokkaammin epäoikeudenmukaista kilpailua, varmistetaan vastavuoroisuus ja lopetetaan epäoikeudenmukaiset käytännöt, myös tietyissä kolmansissa maissa lentoyhtiöille myönnetyt ja markkinoita vääristävät tuet ja valtionavut, koska oikeudenmukaisen kilpailun lausekkeen taloudellinen avoimuus on olennainen tekijä tasapuolisten toimintaedellytysten takaamiseksi,

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 992/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta(10),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamisesta erikoistumissopimusten tiettyihin ryhmiin 14. joulukuuta 2010 annetun komission asetuksen (EU) N:o 1218/2010(11),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot (A8-0001/2017),

A.  ottaa huomioon, että vahva ja tehokas EU:n kilpailupolitiikka on aina ollut sisämarkkinoiden kulmakivi, sillä se kannustaa taloudelliseen tehokkuuteen ja luo suotuisan ympäristön kasvulle, innovoinnille ja tekniselle edistykselle ja laskee samalla hintoja;

B.  ottaa huomioon, että EU:n kilpailupolitiikka on keskeinen väline sisämarkkinoiden pirstoutumisen torjunnassa ja siten tasapuolisten toimintaedellytysten luomisessa yrityksille koko EU:ssa;

C.  toteaa, että Euroopan unionin olisi komission johdolla edistettävä kilpailukulttuuria EU:ssa ja koko maailmassa;

D.  toteaa, että kilpailupolitiikka on sinänsä eurooppalaista demokratiaa turvaava väline, koska se estää taloudellisen ja rahoituksellisen vallan liiallisen keskittymisen harvoihin käsiin, mikä vaarantaisi EU:n poliittisen vallan riippumattomuuden suurista teollisuus- ja pankkialan ryhmittymistä;

E.  toteaa, että kilpailusääntöjen (mukaan luettuina kartellien vastaiset säännöt) asianmukaisen täytäntöönpanon pitäisi yhdessä sosiaalisen markkinatalouden kanssa estää taloudellisen ja rahoituksellisen vallan liiallinen keskittyminen harvojen yksityisten yritysten käsiin ja myös kannustaa toimijoita dynaamisuuteen, innovatiivisuuteen ja erottumaan kilpailijoistaan markkinoilla;

F.  ottaa huomioon, että oikeudenmukaisen kilpailupolitiikan avulla markkinat pysyvät tehokkaina ja avoimina, mikä johtaa hintojen alenemiseen, uusien toimijoiden syntymiseen, tuotteiden ja palvelujen laadun paranemiseen ja kuluttajien valinnanvaran kasvamiseen ja edistää myös tutkimusta ja innovointia sekä talouskasvua ja vahvistaa yritysten kestokykyä;

G.  toteaa, että kilpailupolitiikalla voidaan edistää ja olisi edistettävä merkittävästi keskeisiä poliittisia tavoitteita, kuten innovointia, laadukkaiden työpaikkojen luomista, ilmastonmuutoksen torjuntaa, kestävää kasvua ja kestävää kehitystä, investointeja, resurssitehokkuutta, kuluttajien suojelua ja ihmisten terveyttä samalla kun lujitetaan sisämarkkinoita erityisesti digitaalisten sisämarkkinoiden ja energiaunionin osalta;

H.  ottaa huomioon, että onnistuneessa kilpailupolitiikassa ei saa keskittyä yksinomaan kuluttajahintojen alentamiseen vaan siinä on otettava huomioon myös Euroopan teollisuuden innovointikyky ja investoinnit sekä pienten ja keskisuurten yritysten erityiset kilpailuedellytykset;

I.  toteaa, että EU:n kilpailupolitiikkaa määrittelevät myös sellaiset arvot kuin sosiaalinen oikeudenmukaisuus, poliittinen riippumattomuus, avoimuus ja oikeudenmukainen menettely;

J.  ottaa huomioon, että EU:n kilpailupolitiikka on riippuvainen EU:n muista tärkeistä politiikoista, kuten vero-, teollisuus- ja digitaalipolitiikoista, joiden koordinoinnin avulla pyritään varmistamaan perussopimuksissa vahvistettujen perusperiaatteiden, erityisesti avoimuuden ja lojaaliuden, noudattaminen;

K.  ottaa huomioon, että verovilppi, veropetokset ja veroparatiisit maksavat EU:n veronmaksajille miljardeja euroja (joidenkin arvioiden mukaan jopa biljoona euroa) vuodessa tulonmenetyksinä ja vääristävät kilpailua sisämarkkinoilla omat veronsa maksavien ja maksamatta jättävien yritysten välillä;

L.  katsoo, että kilpailusääntöjen täytäntöönpanon valvontaa koskeva maailmanlaajuinen yhteistyö auttaa välttämään korjauskeinoihin ja täytäntöönpanotoimenpiteiden tuloksiin liittyviä epäjohdonmukaisuuksia sekä auttaa yrityksiä vähentämään noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia;

M.  ottaa huomioon, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä ja komission päätöksentekokäytännössä tulkitaan käsitettä ”taloudellinen toiminta” eri tavoin sen mukaan, ovatko kyseessä sisämarkkinasäännöt vai kilpailusäännöt; toteaa, että tämä hämmentävä käytäntö sumentaa jo ennestään hankalaa ”taloudellisen toiminnan” käsitettä;

N.  katsoo, että kilpailupolitiikan mukauttamisessa maatalouden erityispiirteisiin selkeä, johdonmukainen ja toimiva sääntely-ympäristö voi osaltaan vahvistaa viljelijöiden asemaa elintarvikeketjussa puuttumalla vallan epätasapainoon toimijoiden välillä, lisäämällä markkinoiden tehokkuutta ja varmistamalla oikeusvarmuuden ja tasapuoliset toimintaedellytykset sisämarkkinoilla;

O.  ottaa huomioon, että taloudellisten riskien muotoa, voimakkuutta ja ajankohtaa on vaikea ennakoida ja että markkinasuuntautuneessa YMP:ssä on tuettava viljelijöitä ja otettava käyttöön määräaikaisia lisäpoikkeuksia kilpailusääntöihin vakavien markkinahäiriöiden tapauksessa; ottaa huomioon, että maitokriisin yhteydessä komissio päätti soveltaa viimeisenä keinona yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen 222 artiklaa ja vapauttaa hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden yhteisen maidontuotannon suunnittelun kilpailulainsäädännön soveltamisesta;

P.  ottaa huomioon, että kilpailupolitiikka ei yksin riitä poistamaan hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä elintarvikeketjusta;

Q.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 102 artiklassa todetaan selvästi, että kohtuuttomien kauppaehtojen määrääminen suoraan tai välillisesti elintarvikeketjun muille sektoreille on kyseisen sopimuksen vastaista;

R.  toteaa, että maatalousmarkkinoiden työryhmä on perustettu parantamaan viljelijöiden asemaa elintarvikeketjussa kartoittamalla mahdollisuuksia heidän asemansa lujittamiseksi, mukaan lukien oikeudelliset mahdollisuudet sopimussuhteiden luomiseen ja viljelijöiden kollektiivisten toimien järjestämiseen; katsoo siksi, että maatalousmarkkinoiden työryhmän päätelmät on otettava soveltuvin osin huomioon tulevia keskusteluja ja toimia varten;

1.  on tyytyväinen kilpailupolitiikkaa koskevaan komission vuosikertomukseen, joka osoittaa sen, että asianmukainen EU:n kilpailupolitiikka voi auttaa palauttamaan riittävän investointien ja innovoinnin tason luomalla yhtäläiset kilpailuedellytykset kaikille; suhtautuu myönteisesti siihen, että kertomuksessa keskitytään kilpailupolitiikan osuuteen esteiden ja vääristävien valtiontukitoimenpiteiden poistamisessa sisämarkkinoiden eduksi; toteaa myös, että unionin tulevaisuuden olisi perustuttava innovointiin, sosiaaliseen markkinatalouteen ja resurssitehokkuuteen, millä luodaan korkea elintaso kaikille unionin kansalaisille;

Sisämarkkinoiden yhdentymiskehitys

2.  pitää myönteisenä komission tavoitetta avata kansalaisille ja yrityksille uusia mahdollisuuksia ja muistuttaa, että pääoman, palvelujen, tavaroiden ja ihmisten vapaa liikkuvuus muodostaa sisämarkkinoiden neljä vapautta ja että niiden täytäntöönpano on keskeinen tekijä unionin lähentämisessä kansalaisiin; painottaa, että ilman tehokasta EU:n kilpailupolitiikkaa sisämarkkinat eivät voi saavuttaa täyttä potentiaaliaan; on tyytyväinen siihen, että komissio hyödyntää erilaisia käytettävissään olevia välineitä, kuten yrityskeskittymien valvontaa, määräävän aseman väärinkäytön ja kilpailunvastaisten menettelyjen torjuntaa, kartellien torjuntaa, valtiontukien valvontaa, koordinointia kansallisten ja tarvittaessa alueellisten kilpailuviranomaisten kanssa sekä alakohtaisia selvityksiä;

3.  muistuttaa, että tehokkaassa kilpailupolitiikassa on pidettävä mielessä erityiset markkinaolosuhteet, jotka vaikuttavat pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, mikroyrityksiin ja uusyrityksiin, ja että sen on taattava työntekijöiden oikeuksien suojelu ja oikeudenmukainen verotus;

4.  kehottaa jäsenvaltioita ja toimielimiä panostamaan Brexitin jälkeisten sisämarkkinoiden vahvistamiseen varmistamalla EU:n kilpailulainsäädännön täysimääräisen noudattamisen ja lisäämällä jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä verotusasioissa; toteaa myös, että Brexit voi vaikuttaa kielteisesti EU:n kilpailupolitiikkaan; korostaa, että vaarana on erityisesti menettelyjen päällekkäisyys, joka voi kasvattaa hallinnollisia kustannuksia ja viivästyttää tutkimusprosesseja;

5.  toistaa, että oikeudenmukainen verokilpailu on unionin sisämarkkinoiden eheyden kannalta olennaista ja että siksi kaikkien markkinatoimijoiden olisi maksettava oikeudenmukainen osuus veroista ja että verot on maksettava paikassa, jossa tuotot syntyvät; korostaa, että Luxleaks-paljastuksesta lähtien unioni on tiedostanut – sisämarkkinoiden oikeudenmukaisen kilpailun vahvistamiseksi – että se tarvitsee yksinkertaisia ja avoimia veropolitiikkoja ja sääntelyä, ja se on myös tiedostanut, että on tehtävä loppu jäsenvaltioiden epäoikeudenmukaisesta verokilpailusta (mukaan luettuina laittomat veroedut), joka aiheuttaa moraalikatoa ja raskaamman verotaakan rehellisille veronmaksajille ja estää pk-yritysten kehittymisen myös silloin, kun uusia yrittäjiä ja vain yhdessä maassa toimivia pk-yrityksiä rangaistaan verrattuna monikansallisiin yrityksiin, jotka voivat siirtää voittoja tai panna täytäntöön muita aggressiivisen verosuunnittelun muotoja erilaisilla päätöksillä ja välineillä, jotka ovat vain niiden käytettävissä; korostaa, että on tutkittava perusteellisesti kaikki tapaukset, joissa epäillään, että tavoitteena on monikansallisten yritysten verotuksen optimointi; pitää myönteisenä komission perusteellisia tutkimuksia kilpailunvastaisista käytännöistä, joita ovat muun muassa valikoivat veroedut, joihin voi sisältyä ylivoittoihin sovellettavia veropäätösjärjestelmiä, ja pitää myönteisenä myös tutkimuksista saatuja tuoreita tuloksia, jotka osoittavat, että valikoivat veroedut ovat unionin kilpailulainsäädännön vastaista laitonta valtiontukea; korostaa tarvetta varmistaa, että komissiolla on mahdollisuus saada laajasti tietoja, jotta voidaan aloittaa lisää tutkimuksia epäilyttävistä tapauksista; kehottaa komissiota laatimaan selkeät suuntaviivat veroihin liittyvistä valtiontuista epäoikeudenmukaista kilpailua edustavien tapausten toteamiseksi ja myös käyttämään kilpailulainsäädännön mukaista toimivaltaansa täysimääräisesti auttaakseen jäsenvaltioita haitallisten verokäytäntöjen torjumisessa; muistuttaa, että tarvitaan lisätoimia myös aggressiivisten verokäytäntöjen varalta; painottaa, että erityisesti jäsenvaltioiden veroviranomaisten keskenään vaihtamat verotuspäätöksiä ja siirtohinnoittelujärjestelyjä koskevat tiedot ovat ratkaisevia; pitää valitettavana, että jäsenvaltiot eivät anna kilpailun pääosastolle näitä tietoja; suosittaa kansallisten viranomaisten välisen tiedonjaon lisäämistä ja kehottaa myös jäsenvaltioita julkistamaan veropäätöksiään koskevat tiedot ja ehdottaa niiden esittämistä tarvittaessa alueittain jaoteltuina; katsoo, että komission päätökset, joissa on annettu selvät menetelmät sille, miten lasketaan arvo ja aiheeton kilpailuetu, joista virheellisiin päätöksiin osallisina olleet yritykset ovat hyötyneet, tarjoavat hyvän oikeusperustan lähentymisen jatkamiselle;

6.  korostaa, että julkisiin hankintoihin liittyvällä korruptiolla on vakavat markkinoita vääristävät vaikutukset Euroopan kilpailukykyyn; toteaa, että julkiset hankinnat ovat yksi korruptiolle altteimmista valtion toimista; korostaa, että tietyissä jäsenvaltioissa unionin rahoittamilla hankinnoilla on suurempi korruption riski kuin kansallisesti rahoitetuilla hankinnoilla; muistuttaa, että räätälöityjä tarjouspyyntöjä käytetään paljon markkinakilpailun rajoittamiseksi; kehottaa komissiota jatkamaan ponnistelujaan unionin varojen väärinkäytön estämiseksi ja julkisten hankintojen vastuullisuuden lisäämiseksi; kehottaa perustamaan Euroopan syyttäjänviraston, jolla on riittävät valtuudet tutkia entistä paremmin unionin varoihin kohdistuneita rikoksia;

7.  korostaa, että valtiontukia koskevilla menettelyillä ei yksinään kyetä kokonaan lopettamaan unionin jäsenvaltioissa vallitsevaa vääristynyttä verokilpailua; suosittelee siksi, että otetaan käyttöön yhteinen yhdistetty yhteisöveropohja (CCCTB), joka auttaa eliminoimaan kilpailuvääristymät ja antaa takeet siitä, että voittoja ei viedä unionista verottamatta, julkistetaan veropäätöksiä koskevat asiaankuuluvat tiedot, tarkistetaan arvonlisäverodirektiiviä petosten estämiseksi ja velvoitetaan kansainvälisesti toimivat suuryritykset ilmoittamaan julkisesti ja maakohtaisesti liikevaihtonsa ja voittonsa, ja kehottaa jäsenvaltioita lisäämään verotuskäytäntöjensä avoimuutta ja ottamaan käyttöön vastavuoroiset ilmoitusvelvollisuudet; toteaa, että on pantava täytäntöön verojen kiertämisen estämistä koskeva paketti, säännöt jäsenvaltioiden välisestä tietojenvaihdosta ja arvonlisäveropetosten vastainen nopean reagoinnin mekanismi, niin että voidaan varmistaa tasapuolinen kilpailu;

8.  katsoo, että verosuunnittelu voi haitata oikeudenmukaista kilpailua; on tyytyväinen komission suositukseen mukauttaa kiinteän toimipaikan määritelmää niin, että yhtiöt eivät voi keinotekoisesti välttää veronalaista läsnäoloa jäsenvaltioissa, joissa niillä on taloudellista toimintaa; korostaa, että tässä määritelmässä olisi myös puututtava digitaalialan erityistilanteisiin, jotta täysin aineetonta toimintaa harjoittavilla yrityksillä katsotaan olevan pysyvä toimipaikka jäsenvaltiossa, jos ne ovat digitaalisesti merkittävästi läsnä kyseisen maan taloudessa;

9.  korostaa, että sisämarkkinasäännöt on pantava täytäntöön myös jäsenvaltioiden tasolla ja rikkomuksiin on puututtava sisämarkkinoiden pirstoutumisen estämiseksi;

10.  kehottaa parantamaan keskitettyä yhteyspistettä digitaalisia tuotteita koskevasta pienimuotoisesta keskitetystä yhteyspisteestä tähän mennessä saatujen kokemusten perusteella; toteaa, että pieniin yrityksiin ja mikroyrityksiin voi kohdistua huomattava hallinnollinen rasitus myös pienimuotoista keskitettyä yhteyspistettä käytettäessä;

11.  korostaa, että sisämarkkinoita on edelleen vahvistettava poistamalla jäljellä olevat esteet; katsoo, että vankka budjetti- ja finanssialan lähentämisen kehys vahvistaisi unionin taloudellista koheesiota ja kilpailukykyä ja parantaisi sen valmiuksia vastata maailmanlaajuiseen kilpailuun;

12.  muistuttaa komissiota, että sisämarkkinoiden sujuva toiminta edellyttää, että kansalliset ja alueelliset viranomaiset voivat puuttua tilanteisiin, jotka johtuvat maantieteellisistä haitoista, jotka estävät markkinoita kukoistamasta taloudellisesti ja sosiaalisesti;

13.  painottaa, että verotuksellista ja sosiaalista polkumyyntiä, vilpillistä verosuunnittelua ja veronkiertoa on torjuttava oikeudenmukaisen kilpailun varmistamiseksi koko sisämarkkinoilla;

14.  kehottaa komissiota saattamaan päätökseen yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen täytäntöönpanon, varmistamaan infrastruktuurin haltijan ja rautatieyritysten välisen rahaliikenteen täyden avoimuuden ja tarkistamaan, että kaikilla jäsenvaltioilla on vahva ja riippumaton kansallinen sääntelyviranomainen;

15.  vaatii neuvostoa hyväksymään nopeasti komission ehdotuksen yhteisen yhdistetyn yhteisöveropohjan (CCCTB) yhdenmukaistamisesta;

16.  katsoo, että euron käyttöönotto jäsenvaltioissa, jotka eivät vielä ole liittyneet euroalueeseen, vahvistaisi vapaata kilpailua sisämarkkinoilla;

Digitaaliset sisämarkkinat

17.  suhtautuu myönteisesti digitaalisia sisämarkkinoita koskevaan komission strategiaan ja korostaa kilpailupolitiikan ratkaisevaa roolia digitaalisten sisämarkkinoiden loppuun saattamisessa; kannattaa myös komission aikomusta varmistaa, että digitaalisiin sisämarkkinoihin sovelletaan täysipainoisesti unionin kilpailupolitiikkaa, koska kilpailu parantaa kuluttajien valinnanmahdollisuuksia ja takaa yhdenvertaiset lähtökohdat; pitää valitettavana, että unionin digitaalisen kehyksen puuttuminen tuo korostetusti esille sen, että suurten ja pienten tarjoajien etuja ei ole kyetty saamaan tasapainoon; korostaa, että perinteiset kilpailupolitiikan markkinamallit eivät yleensä ole riittävän tarkoituksenmukaisia digitaalisille sisämarkkinoille; vaatii kiinnittämään enemmän huomiota digitaaliyritysten käyttämiin uusiin liiketoimintamalleihin; toistaa, että yhtenäiset digitaaliset sisämarkkinat voisivat luoda satojatuhansia uusia työpaikkoja ja tuottaa 415 miljardia euroa vuodessa unionin talouteen;

18.  korostaa, että komission olisi saatettava päätökseen kaikki muut meneillään olevat kartellitutkimukset huolellisesti laatua vaarantamatta, jotta sen digitaalisia sisämarkkinoita koskevan strategian uskottavuus säilyy; kehottaa nopeuttamaan menettelyjä, jotta tuloksia voidaan saavuttaa mahdollisimman pian; on siksi tyytyväinen komission lähettämään täydentävään väitetiedoksiantoon hintaseurantapalvelusta sekä väitetiedoksiantoon Android-tapauksesta; kehottaa komissiota edelleen tutkimaan määrätietoisesti kaikkia sen tutkimuksissa havaittuja huolenaiheita, mukaan luettuina muut hakujen painottamisen alueet (hotellit, paikallishaut, lennot), koska tällä varmistetaan osaltaan tasapuoliset kilpailuedellytykset kaikille digitaalisten markkinoiden toimijoille; kehottaa tutkimaan hallitsevia hotellivarausalustoja; on tyytyväinen verkkokauppaa koskevaan komission alakohtaiseen tutkimukseen, jonka alustavissa tuloksissa on tunnistettavissa tiettyjä tätä alaa koskevia liiketoimintakäytäntöjä, jotka voivat rajoittaa verkkokaupan kilpailua; pitää myös myönteisenä komission sitoutumista Euroopan digitaalisiin sisämarkkinoihin ja ehdotusta geoblokkauksesta ja muista syrjinnän muodoista, jotka perustuvat asiakkaan kansallisuuteen ja asuinpaikkaan; kehottaa komissiota toteuttamaan kunnianhimoisia toimia verkkokaupan kilpailun perusteettomien esteiden poistamiseksi, jotta varmistetaan esteetön verkkokauppa EU:n kuluttajille, jotka ostavat toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneilta myyjiltä; katsoo, että tavaroiden ja palvelujen saatavuuden parantamiseksi tarvitaan kunnianhimoisia ja kohdennettuja toimia ja että on erityisesti poistettava perusteettomat maarajoitukset ja kohtuuton hintasyrjintä maantieteellisen sijainnin tai kansallisuuden perusteella, sillä ne johtavat usein monopolien syntymiseen ja siihen, että jotkut kuluttajat turvautuvat laittomaan sisältöön; vaatii myös unionin tasoista sivustojen laatumerkintää, jotta voidaan taata tarjottujen palvelujen tai tuotteiden olemassaolo ja laatu sekä varmistaa entistä korkeampi oikeudenmukaisen kilpailun taso ja myös vahvistaa kuluttajansuojaa;

20.  katsoo, että pk-yritysten osallistumisen lisäämisen olisi oltava keskeisessä asemassa yhtenäisten digitaalisten sisämarkkinoiden edistämisessä, ja korostaa tarvetta arvioida, miten kaikki aloitteet ja erityisesti ne, joilla pyritään edistämään sähköistä kaupankäyntiä ja selkeyttämään ”kiinteän toimipaikan” asemaa digitaalialalla, vaikuttavat pk-yritysten valmiuksiin hyötyä digitaalisista sisämarkkinoista;

21.  muistuttaa, että verkon neutraalius on erittäin tärkeää sen varmistamiseksi, ettei internetpalvelujen välillä esiinny syrjintää ja että kilpailu on täysin taattua (ˮverkon neutraaliudellaˮ tarkoitetaan periaatetta, jonka mukaan kaikkea internetliikennettä kohdellaan yhdenvertaisesti, syrjimättä, rajoituksitta ja häiriöittä riippumatta lähettäjästä, vastaanottajasta, tyypistä, sisällöstä, laitteesta, palvelusta tai sovelluksesta);

22.  korostaa, että digitaalisia mahdollisuuksia hyödyntävien ja erityisesti internetin ja matkapuhelinsovellusten alalla toimivien uusien yritysten nousu nykyisten operaattorien rinnalle on avannut kuluttajille uusia kanavia löytää, vertailla ja valita tavaroita ja palveluja sisämarkkinoilla, mikä on johtanut kuluttajien voimaantumiseen ja siihen, että he tekevät tietoon perustuvia päätöksiä henkilökohtaisten tarpeidensa ja tavoitteidensa pohjalta;

23.  korostaa, että jakamistalous tarjoaa unionin kuluttajille monia innovatiivisia tuotteita ja palveluita; korostaa, että jakamistalouden foorumeilla on nostettu esiin ajatus määräävässä markkina-asemassa olevien perinteisten toimijoiden haastamisesta, jotta luodaan entistä kilpaillumpi ympäristö kuluttajille ja yrityksille; toistaa, että komission olisi tarkasteltava verotukseen, hallinnollisiin puitteisiin ja turvallisuuteen liittyvien näkökohtien ohella myös kilpailuun liittyviä näkökohtia ja poistettava yritysten markkinoille pääsyn esteitä tasapuolisten kilpailuedellytysten luomiseksi; korostaa, että tämän tyyppinen talous on vakiintunut jo vuosia sitten ja että oikeudellisen johdonmukaisuuden vuoksi mahdolliset epäselvyydet olisi ratkaistava unionin tasolla toissijaisuusperiaatteen mukaisesti; korostaa, että digitaalisilla sisämarkkinoilla on tarpeen taata kuluttajien ja henkilötietojen korkeatasoinen suojelu; kehottaa komissiota luomaan välineistön, joka on tarpeen, jotta jakamistalouden lukuisat muodot ja muunnelmat voivat saada tukea unionin tasolla ja myös yksittäisissä jäsenvaltioissa ja jotta niitä voidaan soveltaa, ne saavat uskottavuutta ja saavuttavat luottamuksen, ja on tietoinen siitä, että salliva ja tukea tarjoava sääntelykehys ei johda kilpailun vääristymiseen; pyytää komissiota käsittelemään uudelleen näitä huolenaiheita, jotta näiden liiketoimintamallien yhteiskunnalle tarjoamat edut toteutuisivat lainsäädännön puitteissa;

24.  kehottaa komissiota tarkastelemaan laaja-alaisesti nykyisten kilpailuoikeudellisten välineiden tehokkuutta digitaalisella aikakaudella ja tarvittaessa kehittämään niitä edelleen;

25.  painottaa, että juuri digitaalitalouden kaltaisella dynaamisella sektorilla on ehdottoman tärkeää, että kilpailuoikeudelliset prosessit saatetaan loppuun nopeasti, jottei määräävän markkina-aseman väärinkäyttö voi johtaa markkinoiden häiriintymiseen;

26.  kehottaa komissiota kiinnittämään huomiota digitaalisten markkinoiden lisääntyvään lähentymiseen esimerkiksi vertaamalla pikaviestintäsovellusten kaltaisia palveluja yleisen televiestintäalan tarjoamiin vastaaviin palveluihin;

27.  panee tyytyväisenä merkille komission tutkimuksen, joka koskee erinäisten yritysten ja erityisesti internet- ja televiestintäjättien ja muiden mediayritysten, elokuvastudioiden ja tv-jakeluyhtiöiden tiettyjä kilpailunvastaisia menettelytapoja; kehottaa komissiota nopeuttamaan kaikkia EU:n kilpailusääntöjä rikkovien käytäntöjen vastaisia menettelyitä;

28.  pitää myönteisenä Applen valtiontukien tapauksessa tehtyä komission takaisinperimispäätöstä, joka muodostaa tärkeän virstanpylvään veroetujen kautta annettavien laittomien valtiontukien torjunnassa; muistuttaa kuitenkin, että unioni tarvitsee tiukempaa veropäätöksiä koskevaa lainsäädäntöä, jossa säädetään myös tehokkaasta järjestelmästä ja saatavien perintämekanismista unionin talousarvion omiin varoihin; kehottaa komissiota puuttumaan kaikkiin rikkomuksiin, jotta voidaan varmistaa oikeudenmukainen kilpailu koko sisämarkkinoilla;

29.  kehottaa komissiota esittelemään sääntelystrategian, jossa otetaan huomioon teknologioiden lähentyminen ja alustojen määrän lisääntyminen; muistuttaa, että tämän vuoksi alakohtaisissa ennakkoasetuksissa on sovitettava yhteen moniarvoisuuden suojelu, ilmaisunvapaus ja henkilötietojen suoja, kuluttajan riippumattomuuden ja valinnanvapauden suojelu sekä se, että edistetään tasavertaisesti kilpailevia tarjouksia Euroopassa sekä menestyvien eurooppalaisten yritysten vastaavia tarjouksia kansainvälisessä kilpailussa; katsoo, että arvon tasapuolisen jakautumisen kannalta on tärkeää korjata voimasuhteiden epätasapaino ja höllentää taloudellisten toimijoiden välisiä riippuvuuksia;

30.  pitää myönteisenä, että digitaalisten markkinoiden markkinavoiman toteamisessa kiinnitetään enemmän huomiota verkostovaikutuksiin sekä tietojen keräämiseen ja analysointiin; katsoo, että tiedolla on suuri merkitys digitaalisessa taloudessa, ja siksi se olisi sisällytettävä kilpailuoikeudelliseen arviointiin;

31.  katsoo, että internetin hakupalvelujen ja televiestinnän alojen kilpailu on tärkeää paitsi digitaalitalouden verkkoinnovoinnille ja -investoinneille niin myös kohtuullisille hinnoille ja palvelujen valinnanvaralle kuluttajien kannalta; kehottaa siksi komissiota turvaamaan kilpailun näillä aloilla myös internetpalvelujen ja taajuuksien jakamisen osalta; pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission aikomusta ottaa televiestintäpaketin strategiset tavoitteet huomioon laajakaistaverkkojen valtiontukea koskevien suuntaviivojen soveltamisessa; on tyytyväinen komission päätökseen estää matkapuhelinpalveluntarjoajien O2 ja Three fuusio Yhdistyneessä kuningaskunnassa eurooppalaisten kuluttajien hyväksi; toteaa, että on tärkeää soveltaa sähköistä viestintää koskevia EU:n käytännesääntöjä ja parantaa yhteyksiä koko unionissa;

32.  katsoo, että verkkovierailumaksujen poistaminen ei riitä ja että unionin sisäisiä puheluita on myös säänneltävä samalla lailla kuin paikallispuheluita; kehottaa komissiota antamaan unionin sisäisiä puheluita koskevan lainsäädäntöehdotuksen;

33.  katsoo, että toimet kuluttajilta perittävien verkkovierailumaksujen lopettamiseksi unionissa eivät riitä pitkällä aikavälillä, jos sisämarkkinoita aiotaan syventää edelleen, ja että on kehitettävä kannustimet unionin sisäisten puhelujen laskemiseksi samalle tasolle kuin paikallispuhelut helpottamalla investointeja täysin eurooppalaisiin tai jaettuihin verkkoihin; kehottaa komissiota kuulemaan huolellisesti verkko-operaattoreita ja asianomaisia sidosryhmiä siitä, miten unionin sisäisten puhelujen maksut lasketaan tehokkaimmin paikallispuhelujen tasolle ja kannustetaan samalla investointeihin ja turvataan maailmanlaajuinen kilpailukyky ja innovointi;

34.  kehottaa komissiota käyttämään poliittisia välineitään ja rahoitusvälineitään ja edistämään parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä, jotta voidaan edistää investointeja erilaisille perinteisille aloille ja pk-yrityksiin, jotka ovat jääneet jälkeen digitaalisen teollisen vallankumouksen kehityksestä;

35.  korostaa, että Euroopan unionin olisi kannustettava kaikkia yrityksiä (määräävässä markkina-asemassa olevia ja myös uusyrityksiä) innovointiin;

36.  kehottaa komissiota olemaan yhtä päättäväinen meneillään olevassa tutkimuksessaan McDonald’sista ja ilmoittaessaan sen tuloksesta;

Valtiontuki

37.  pitää valtiontukisääntöjen tarkistamista myönteisenä ja ehdottaa, että parlamentille lähetetään erityinen vuosikertomus; muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että tarkoituksena oli kohdentaa tukitoimet paremmin pitkäaikaiseen, kestävään talouskasvuun, laadukkaiden työpaikkojen luomiseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen siten, että samalla taataan tasapuoliset kilpailuedellytykset ja sosiaalisen markkinatalouden vapaa toiminta; korostaa, että jäsenvaltioilla on entistä suurempi vastuu tukien myöntämisestä ilman ennakkoilmoitusta komissiolle; korostaa, että komission olisi annettava riittävä kilpailulainsäädännöllinen oikeusperusta matkailun vahvistamiseksi unionin talouden tärkeänä osatekijänä ja että julkisten matkailuorganisaatioiden rahoittamisen olisi siten kuuluttava yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen piiriin; kehottaa komissiota arvioimaan kaikki jäsenvaltion viime hetken transaktiot ottamatta huomioon viimeksi mainitun harjoittamaa poliittista painostusta; muistuttaa komissiota myös tarpeesta estää tiettyjä hallituksia toimimasta vilpillisessä mielessä, mistä on kyse niiden käyttäessä väärin unionin varoja;

38.  korostaa, että valtiolliset tai alueelliset kannustimet ovat toimintapoliittisia välineitä, joilla voidaan varmistaa palvelut, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä taloudellisten ja sosiaalisten olojen tukemiseksi unionin eristyksissä olevilla, kaukaisilla tai syrjäisillä alueilla ja saarilla, mutta että olisi myös otettava huomioon aikaisemmat kokemukset eikä näiden välineiden pitäisi olla sisämarkkinaperiaatteiden vastaisia; korostaa, että syrjäisten saarialueiden yhteyksistä huolehtiminen on myös olennaista, ja pitää myönteisenä, että syrjäisten alueiden asukkaiden liikkumisen sosiaalinen tukeminen on sisällytetty ryhmäpoikkeusasetukseen, kun yhteysongelmia havaitaan; pyytää komissiota ottamaan käynnissä olevassa yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen tarkistuksessa kaikilta osin huomioon SEUT-sopimuksen 349 artiklassa määrätyt Euroopan unionin syrjäisimpien alueiden erityispiirteet, koska yhteydet ovat elintärkeitä syrjäisimpien alueiden paikallisille pk-yrityksille ja vaikuttavat myös hyvin epätodennäköisesti kilpailuun sisämarkkinoilla;

39.  pitää myönteisenä komission ilmoitusta valtiontuesta osana valtiontukiuudistusta koskevaa aloitetta; toteaa, että yksinkertaisemmista säännöistä on hyötyä, koska ne tuovat varmuutta sekä viranomaisille että yrityksille; kehottaa komissiota samalla arvioimaan tarkemmin kiellettyjä valtiontukia, joilla on suuri kielteinen vaikutus sisämarkkinoihin;

40.  kehottaa komissiota laatimaan mahdollisimman pian ohjeasiakirjan valtiontuen käsitteestä oikeuskäytännön ja täytäntöönpanon valvontakäytäntöjen tärkeiden muutosten vuoksi oikeusvarmuuden ja ennakoitavuuden varmistamiseksi;

41.  kehottaa komissiota laatimaan pienempää mutta paremmin kohdennettua valtiontukea varten etenemissuunnitelman, jolla pyritään mahdollistamaan valtiontuen vähentäminen alentamalla veroja, jolloin kannustetaan pikemminkin uusia yrityksiä ja edistetään oikeudenmukaista kilpailua kuin tuetaan vanhoja rakenteita ja markkinoilla jo olevia toimijoita;

42.  pyytää komissiota omaksumaan rakentavan kannan valtiontukikysymykseen, kun otetaan huomioon, että eri jäsenvaltioiden on vastattava erilaisiin politiikan vaatimuksiin sijaintinsa, kokonsa, fyysisten ja muiden ominaisuuksiensa sekä taloudellisen ja sosiaalisen kehityksensä tilan perusteella;

43.  korostaa, että kun käytetään valtiontukea yleishyödyllisten palvelujen edistämiseksi, ratkaisevaa on kuluttajien ja kansalaisten etu eikä yksittäisille yrityksille tai julkisille laitoksille aiheutuva etu;

44.  kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti yleishyödyllisten palvelujen uudelleen kansallistamista jäsenvaltioissa ja estämään laittoman valtiontuen myöntämisen julkisista palveluista maksettavan korvauksen muodossa;

45.  kehottaa komissiota vaatimaan yhdenmukaista valtiontuen määritelmää kansainvälisissä kilpailuorganisaatioissa, kuten kansainvälisessä kilpailuverkostossa;

46.  painottaa, että täysin toimivan energiaunionin luomiseksi ja valtiontukisääntöjen noudattamatta jättämisen sekä unionin varojen väärinkäytön välttämiseksi on seurattava tiukasti ja tutkittava perusteellisesti kaikkia valtiontukitapauksia ja julkisia hankintoja koskevia sääntöjenvastaisuuksia, jotka liittyvät energia- ja ympäristöinvestointeihin, kuten Unkarin Paksin ydinvoimalaitoksen kiisteltyyn laajennushankkeeseen;

47.  korostaa, että kuten komissio on vuotuisessa kilpailukertomuksessaan todennut kuudennen kerran, rahoitusalan väliaikaisia valtiontukia pidettiin tarpeellisina maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän vakauttamiseksi mutta pankkiunionin loppuun saattamisen jälkeen niitä on nopeasti vähennettävä tai ne on poistettava kokonaan ja arvioitava uudelleen; kehottaa komissiota ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaista varmistamaan, että kaikkea kuluttajansuojalainsäädäntöä, kuten rahoitusvälineiden markkinoista annettua asetusta ja vakuutusedustusdirektiiviä, sovelletaan johdonmukaisesti kaikkialla sisämarkkinoilla, ja kehottaa komissiota ja arvopaperimarkkinaviranomaista varmistamaan, että tämän lainsäädännön täytäntöönpanon yhteydessä ei ilmene sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttöä; kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta asettaa pankkien valtiontuen ehdoksi pk-yrityksille myönnettävät lainat;

48.  muistuttaa kannastaan, joka koskee komission tutkimusta useiden jäsenvaltioiden pankkialaa hyödyttävistä laskennallisista verosaamisista ja -veloista (DTA/DTC:t); katsoo, että DTA/DTC:t olisi hyväksyttävä valtiontukea koskevissa säännöksissä takautuvasti, jos ne ovat sidoksissa nimenomaisiin ehtoihin, jotka koskevat reaalitalouden kohteiden rahoittamista;

49.  pitää valitettavana, että komissio ei ole toteuttanut toimia korjatakseen yksityisten pankkien rakenneuudistuksissa tapahtuneita väärinkäytöksiä, jotka vaikuttavat pientallettajiin ja etuoikeutettujen osakkeiden kaltaisten rahoitusvälineiden omistajiin, koska monessa tapauksessa osakkeet on myyty noudattamatta täysimääräisesti unionin lainsäädäntöä; vaatii komissiota puuttumaan rahoitustuotteiden väärin perustein myymisen laajalle levinneisiin vaikutuksiin, mitä ei tehty talouskriisin koettelemien pankkien rakennemuutoksen yhteydessä;

50.  kehottaa jälleen komissiota tutkimaan, onko pankkiala kriisin alusta lähtien saanut etua implisiittisestä avusta ja epätavanomaisen maksuvalmiustuen kautta annetusta valtiontuesta;

51.  toteaa, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin on havainnut valtiontukeen liittyviä virheitä noin viidesosassa tarkastamistaan hankkeista, jotka ovat saaneet yhteisrahoitusta koheesio-ohjelmista vuosina 2010–2014 ja joissa vaikutti olevan kyse valtiontuesta(12); toteaa, että kolmasosalla näistä virheistä arvioitiin olevan taloudellista vaikutusta ja niiden katsotaan vaikuttaneen koheesiopolitiikan virhetasoon; katsoo siksi, että koheesiopolitiikan alalla on parantamisen varaa siinä, miten valtiontukea koskevien sääntöjen noudattamatta jättämiseen puututaan; katsoo, että on erityisesti välttämätöntä parantaa valtiontukea koskevien sääntöjen tuntemusta vastaanottajamaissa, jotta vältetään hyvässä uskossa tehdyt virheet, sekä parantaa sääntöjenvastaisuuksien kirjaamista, jotta saadaan asiasta parempi näkemys;

52.  katsoo, että laittomien valtiontukien luokittelu olisi tunnettava paremmin paikallisella ja kansallisella tasolla; on tyytyväinen komission uusimpiin päätöksiin, jotka selventävät, mitä julkisia edistämistoimia jäsenvaltiot voivat toteuttaa ilman komission suorittamaa valtiontuen arviointia; katsoo, että nämä päätökset tarjoavat paikallisille ja kunnallisille hankkeille hyödyllistä ohjeistusta, jonka avulla voidaan vähentää hallinnollista rasitusta ja samalla lisätä oikeusvarmuutta;

53.  kehottaa komissiota tarkastelemaan, miten asiaankuuluvia kilpailusäännöksiä tulkitaan talletusvakuusdirektiivin yhteydessä, jotta voidaan todella käyttää unionin lainsäätäjien mahdollistamia varhaisvaiheen vakautusvälineitä;

54.  korostaa komission verotukseen liittyvien valtiontukien alalla tekemien tutkimusten merkitystä, sillä niistä saadaan tarvittavaa tukea eurooppalaiselle ja kansainväliselle verotusta koskevalle toimintaohjelmalle erityisesti aggressiivisen verosuunnittelun torjunnassa;

55.  kehottaa komissiota kohdentamaan lisää resursseja valtiontueksi epäiltyjen veropäätösten tutkimiseen ja tekemään näitä tutkimuksia järjestelmällisesti; toteaa, että komissio luokittelee joissakin jäsenvaltioissa eräistä monikansallisista yrityksistä tehdyt epämääräiset veropäätökset laittomiksi valtiontuiksi, sillä ne vääristävät kilpailua sisämarkkinoilla; pitää myös myönteisenä, että nykyään tiedostetaan paremmin yhteydet yhtäältä veropolitiikkojen ja verotuksen alan hallinnollisten käytäntöjen ja toisaalta kilpailupolitiikan välillä; kehottaa komissiota julkaisemaan edellisenä vuotena tehdyistä keskeisistä veropäätöksistä turvallisen keskusrekisterin tietojen perusteella yhteenvedon, joka sisältää ainakin veropäätöksessä käsiteltyjen kysymysten kuvauksen ja kuvauksen kriteereistä, joiden avulla ennakkohinnoittelusopimus on määritelty, ja jossa määritellään jäsenvaltiot, joihin se todennäköisimmin vaikuttaa;

56.  kehottaa komissiota harkitsemaan laittomaan valtiontukeen liittyvien seuraamusten käyttöönottoa alkuperäisen valtiontuen takaisinmaksun lisäksi; katsoo, että tällaisia seuraamuksia olisi sovellettava joko asiaankuuluvaan valtioon tai yritykseen tai kumpaankin, jotta vältetään tilanne, joissa valtiontukirikkomukseen syyllistynyttä jäsenvaltiota rangaistaan vain perimällä alkuperäinen maksu takaisin;

Kilpailuoikeus, kartellien vastaiset menettelyt ja yrityskeskittymien valvonta

57.  pitää myönteisinä komission pyrkimyksiä laatia ohjeita, jotka koskevat sen menettelyjä ja unionin oikeudellisen kehyksen jatkuvaa arviointia;

58.  korostaa, että on tärkeää hajottaa kartellit unionin kansalaisten ja yritysten, erityisesti pk-yritysten, edun vuoksi; kannustaa komissiota yhtenäistämään tätä koskevia hallinnollisia menettelyjä käsittelyjen nopeuttamiseksi;

59.  katsoo, että ehdotetut maailman suurimpien maatalouskemikaali- ja siemenyritysten sulautumat aiheuttavat siementen hintojen nousuriskin ja vähentävät mahdollisuuksia valita maanviljely- ja ympäristöoloihin sopeutuneita lajikkeita; korostaa, että jos nämä sulautumat toteutuvat, 61 prosenttia maailmanlaajuisista siemenmarkkinoista ja 65 prosenttia maailmanlaajuisista torjunta-ainemarkkinoista olisi vain kolmen yhtiön hallinnassa;

60.  kehottaa komissiota tehostamaan toimintaansa maailmanlaajuisesti sen varmistamiseksi, että kolmansien maiden kilpailusäännöt eivät ole ristiriidassa unionin määräysten kanssa eurooppalaisten yritysten edun vastaisesti;

61.  kehottaa komissiota toteuttamaan edelleen tiukasti ja tehokkaasti kartellien vastaisia toimiaan kaikissa niissä tapauksissa, joissa on riittäviä todisteita kartellien vastaisten sääntöjen rikkomisesta; muistuttaa, että kilpailupolitiikan avulla myös kilpailijat voivat tehdä yhteistyötä innovoinnin alalla ilman, että tätä yhteistyötä käytetään väärin kilpailunvastaisiin tarkoituksiin; panee merkille viisi viimevuotista päätöstä, jotka koskevat yhteensä noin 365 miljoonan euron sakkoja, mikä on dokumentoitu komission kilpailupolitiikkaa koskevan vuoden 2015 kertomukseen liittyvässä yksiköiden valmisteluasiakirjassa;

62.  katsoo, että rikkomuksista määrättäviä sakkoja koskevia voimassa olevia sääntöjä voitaisiin täydentää määräämällä vastuussa oleville toimijoille pidemmälle meneviä rangaistuksia; kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta täydentää kartellisakkoja yritysten päätöksentekijöihin kohdennetuilla henkilökohtaisilla seuraamuksilla sekä yksittäisillä seuraamuksilla työntekijöille, jotka ovat tosiasiallisessa vastuussa siitä, että yritys on rikkonut kilpailulainsäädäntöä – komission olisi näin ollen voitava tarvittaessa määrätä sellaisia toimenpiteitä kuin liiketoimintakieltoja tai henkilökohtaisia sakkoja;

63.  katsoo, että yhä korkeammat sakot ainoana välineenä kilpailuoikeuden rikkomisen käsittelyssä voi olla liian jäykkä menettely; korostaa, että suurien sakkojen langettamista ei pidä käyttää vaihtoehtoisena talousarvion rahoituskeinona; kannattaa ”keppi ja porkkana” -strategiaa, jossa seuraamukset toimivat tehokkaana pelotteena ennen kaikkea rikkomusten uusijoille ja sääntöjen noudattamiseen kannustetaan;

64.  panee merkille, että ilmoitettujen sulautumien määrä kasvoi merkittävästi vuonna 2015; pyytää näin ollen, että asiasta vastaaville yksiköille annetaan käyttöön tarvittavat resurssit (henkilöstön sisäisen uudelleensijoittamisen kautta), jotta ne voivat edelleen käsitellä tehokkaasti tätä tilannetta;

65.  on tyytyväinen komission hiljattain järjestämään kuulemiseen yrityskeskittymien EU-valvonnan tietyistä menettelyteknisistä ja oikeudellisista näkökohdista; kehottaa komissiota tarkistamaan suunnitellun yrityskeskittymien valvontaa koskevan asetuksen uudistuksen yhteydessä huolellisesti, otetaanko nykyisessä arviointikäytännössä riittävästi huomioon digitaalisten markkinoiden näkökohdat ja markkinoiden kansainvälistyminen; katsoo, että ennen kaikkea digitaalisessa taloudessa sulautumien arvioinnissa käytettäviä kriteerejä on mukautettava;

66.  on huolissaan käynnissä olevista Bayer AG:n ja Monsanto Company Inc.:n sulautumista koskevista neuvotteluista; kiinnittää huomiota siihen, että suunniteltu sulautuma voisi johtaa eurooppalaiseen ja maailmanlaajuiseen oligopoliin, jos sen annetaan toteutua; painottaa, että tämä sulautuma johtaisi monopolitilanteeseen siemen- ja torjunta-ainemarkkinoilla, jotka ovat maatalousalan kannalta tärkeitä; pyytää siksi komissiota tekemään tästä sulautumasta ennakkoarvioinnin ja toivoo selkeää kuvaa komission aikataulusta;

67.  katsoo, että unionin yrityskeskittymien valvonnassa olisi otettava ostohinta huomioon puuttumiskriteerinä, koska digitaalisten markkinoiden sulautumat ovat tehneet selväksi sen, että liikevaihtoon perustuvat raja-arvot eivät riitä;

68.  kehottaa komissiota antamaan lainsäädäntöehdotuksen, jolla luodaan yrityskeskittymien valvonnasta vastaavien kansallisten kilpailuviranomaisten unionin tason koordinointikehys;

69.  kehottaa jälleen komissiota valvomaan tarkasti vahingonkorvauskanteita kartelliasioissa koskevan direktiivin 2014/104/EU täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa; toteaa, että tämä direktiivi on saatettava asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä 27. joulukuuta 2016 mennessä; pitää erittäin valitettavana sitä, että saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on ollut toistaiseksi hyvin hidasta ja moni jäsenvaltio ei ole vielä tehnyt säädösesitystä; kehottaa komissiota perussopimusten valvojana muistuttamaan jäsenvaltioita niiden velvollisuuksista;

Alakohtaiset näkökohdat

70.  on tyytyväinen komission esittämään joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskevaan puitestrategiaan ja on samaa mieltä sen viidestä toisiinsa liittyvästä poliittisesta ulottuvuudesta; korostaa, että energiayhdistelmää koskevien päätösten tekeminen on jäsenvaltioiden vastuulla;

71.  panee tyytyväisenä merkille kilpailusääntöjen rikkomista koskevat eri tutkimukset ja erityisesti Gazpromia ja Bulgargazia koskevat tutkimukset, joiden avulla pyritään varmistamaan energiaunionin markkinoiden yhdentyminen; pitää kuitenkin valitettavana eräiden jäsenvaltioiden tapaa ostaa kaasua offshore-yritysten kautta, sillä sellainen käytäntö on tyypillinen esimerkki veronkierrosta ja toiminnasta, joka on asianmukaisesti toimivan energiaunionin vastaista; korostaa myös, että on tärkeää estää markkinarakenteet, jotka voisivat haitata tehokasta kilpailua energia-alalla;

72.  panee merkille komission pyrkimykset edistää uusiutuvien energialähteiden integroimista markkinoille kilpailun vääristymien välttämiseksi; korostaa kuitenkin jäsenvaltioiden tehneen COP21-ilmastokonferenssissa oikeudellisesti sitovia sitoumuksia, jotka eivät voi toteutua ilman konkreettisia (valtiollisia) toimenpiteitä uusiutuvan energian tuotannon ja käytön edistämiseksi ja rahoittamiseksi;

73.  painottaa, että unionin kilpailupolitiikalla on suuret mahdollisuudet edistää korkeampia sosiaalisia normeja ja ympäristönormeja; pitää valitettavana, että Unkarin hallitus vääristää kilpailua uusiutuvan energian alalla soveltamalla korkeita veroja ja estämällä energiatehokkaiden ja uusiutuvien energiateknologioiden käyttöönoton; kehottaa komissiota tukemaan edelleen uusiutuvan energian käyttöä Euroopassa, jotta voidaan saavuttaa Euroopan unionin kymmenvuotisessa Eurooppa 2020 -kasvustrategiassa asetetut ympäristötavoitteet; kehottaa komissiota edelleen tukemaan ympäristö-, sosiaali- ja työlainsäädännön vaatimusten sisällyttämistä julkisiin hankintamenettelyihin;

74.  kehottaa komissiota tarkistamaan komission asetusta (EU) N:o 267/2010, jossa on säädetty poikkeuksen soveltamisesta tiettyihin sopimuksiin vakuutusalalla, sillä riskien arvioimiseen ja riskien yhteiseen kattamiseen tarvittavien tietojen vaihto lisää alan oikeusvarmuutta ja kilpailukykyä ja helpottaa siten uusien yritysten tuloa markkinoille ja lisää kuluttajien valinnanmahdollisuuksia ja parantaa taloudellisia toimintaedellytyksiä;

75.  korostaa tarvetta erottaa käsitteellisesti ja politiikan tasolla toisistaan kilpailusäännöt ja kunkin jäsenvaltion sosiaalipolitiikka; tunnustaa, että jokainen hallitus on velvollinen toimimaan välttääkseen kansalaistensa energiaköyhyyden;

76.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vähentämään energiatuotteiden verorasitusta ja torjumaan tehokkaasti energiaköyhyyttä;

77.  palauttaa mieliin, että energiajärjestelmä on verkkoinfrastruktuuri, joka edellyttää erityiskohtelua ja joka mahdollistaa oman tuotannon ja myös edistää sitä;

78.  toteaa, että nykyiset valtion monopolit, kuten rahapelimonopolit, voivat johtaa epäoikeudenmukaisiin ja kilpailunvastaisiin käytäntöihin; kiinnittää huomiota vaaraan, että jos lisenssejä myönnetään ilman toimilupaa koskevia tarjouskilpailuja tai jos tarjouskilpailut ovat läpinäkymättömiä tai kyseenalaisia, jäsenvaltioiden hallitukset pystyvät suosimaan tiettyjä yrityksiä muihin nähden, mistä syntyy hyvin kilpailunvastainen ympäristö; kehottaa komissiota seuraamaan tarkasti nykyisiä valtion monopoleja ja toimilupaa koskevien tarjouskilpailujen lainmukaisuutta kilpailun liiallisen vääristymisen ehkäisemiseksi;

79.  kehottaa komissiota ehdottamaan muutoksia asetukseen (EY) N:o 261/2004 samantasoisen suojelun varmistamiseksi kolmansista maista tulevien lentojen matkustajille riippumatta siitä, onko liikenteenharjoittaja unionista vai sen ulkopuolelta;

80.  muistuttaa, että SEUT-sopimuksen 42 artiklassa annetaan maatalousalalle erityisasema kilpailupolitiikan soveltamisen alalla, mikä vahvistettiin yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) edellisen uudistuksen yhteydessä sallimalla joukko poikkeuksia ja vapautuksia SEUT-sopimuksen 101 artiklan määräyksistä; katsoo, että nykyinen maatalousalan kriisi heikentää entisestään maanviljelijöiden valmiiksi heikkoa asemaa elintarvikeketjussa;

81.  katsoo, että tuottajaorganisaatioiden ja niiden liittojen yhteiset toimet esimerkiksi tuotannon suunnittelussa ja myyntineuvotteluissa ja tarvittaessa sopimusehtoja koskevissa neuvotteluissa ovat tarpeen SEUT-sopimuksen 39 artiklassa määriteltyjen YMP:n tavoitteiden saavuttamiseksi, joten niiden olisi oletettava periaatteessa olevan sopusoinnussa SEUT-sopimuksen 101 artiklan kanssa; toteaa, että nykyisiä poikkeuksia ei käytetä kaikessa laajuudessaan ja että poikkeusten selkeyden puute, niiden täytäntöönpanoon liittyvät vaikeudet ja kansallisten kilpailuviranomaisten epäyhtenäinen tapa soveltaa niitä eivät tarjoa maanviljelijöille ja heidän organisaatioilleen riittävää oikeusvarmuutta, estävät viljelijöiden oma-aloitteisen järjestäytymisen ja haittaavat sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa; kehottaa siksi komissiota parantamaan käytettävissä olevia välineitä varmistamalla, että kilpailupolitiikassa otetaan paremmin huomioon maatalousalan erityispiirteet, ja täsmentämällä asianmukaisesti maatalouden yleisen poikkeuksen soveltamisalaa, maito-, oliiviöljy-, naudanliha-, vasikanliha- ja peltokasvialalla sovellettavia erityisiä sääntöjä sekä SEUT-sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan mukaisia yksittäisiä poikkeuksia;

82.  kehottaa komissiota torjumaan elintarvikeketjussa esiintyviä hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä, jotka haittaavat maanviljelijöitä ja kuluttajia, ja antamaan unionin tasolla sitovaa niiden vastaista sääntelyä; kehottaa komissiota ja kansallisia kilpailuviranomaisia vastaamaan kysymyksiin siitä, miten jakelualan kansallisen tason nopea keskittyminen sekä keskeisten jakelijoiden kansainvälisten ja unionin tasoisten yhteenliittymien kehittyminen vaikuttavat kumulatiivisesti elintarvikeketjun yläpäässä sekä jälleenmyyjien ja kuluttajien kannalta; katsoo, että tämä rakenteellinen kehitys voi johtaa hintojen heittelehtimiseen ja maanviljelijöiden tulojen laskuun ja että se herättää huolta mahdollisista strategisista mukautuksista, kilpailun vähenemisestä ja elintarvikeketjussa innovointia varten käytettävissä olevan investointimarginaalin kapenemisesta;

83.  korostaa, että kilpailupolitiikassa puolustetaan kuluttajien etuja mutta ei oteta huomioon maataloustuottajien etuja; korostaa, että kilpailupolitiikassa on asetettava maataloustuottajien etujen puolustaminen samalle tasolle kuluttajien etujen puolustamisen kanssa ja varmistettava, että kilpailun ja sisämarkkinoille pääsyn edellytykset ovat oikeudenmukaiset, jotta voidaan edistää investointeja, työllisyyttä ja innovointia, maatalousyritysten elinkelpoisuutta sekä unionin maaseutualueiden tasapainoista kehitystä;

84.  painottaa, että oikeudenmukaisen hinnan käsite ei saa tarkoittaa vain alinta mahdollista hintaa kuluttajalle, vaan hinnan on oltava kohtuullinen ja mahdollistettava kohtuullinen palkkio kaikille elintarvikeketjun osapuolille;

85.  kehottaa komissiota toimittamaan parlamentille ja neuvostolle tiedot siitä, kuinka paljon viljelijät eri jäsenvaltioissa käyttävät yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan asetuksen 225 artiklan mukaisia nykyisiä poikkeuksia, ja selkeyttämään asianmukaisesti tällaisten poikkeusten ja SEUT-sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan mukaisten yksittäisten kilpailusääntöpoikkeusten soveltamisalaa; kehottaa komissiota selvittämään erityisesti, voidaanko kestävyyssopimukset, joita tehtiin elintarvikeketjussa yhteiskunnallisten vaatimusten täyttämiseksi ja joiden määräykset ovat pakollisia vaatimuksia tiukempia, vapauttaa kilpailulainsäädännön noudattamisesta, jos niillä vaikutetaan tuotannon parantamiseen ja innovoinnin edistämiseen samalla, kun kuluttajat hyötyvät;

86.  kehottaa komissiota noudattamaan laaja-alaisempaa lähestymistapaa, kun määritellään ”määräävä asema” ja se, onko yksittäinen maatalousyritys tai useampi horisontaalisen sopimuksen nojalla toisiinsa sidoksissa oleva maatalousyritys käyttänyt väärin tällaista asemaa, ja ottamaan tässä huomioon keskittymisasteen sekä tuotantopanos-, valmistus- ja vähittäismyyntialojen neuvotteluvoimasta seuraavat rajoitukset;

87.  katsoo, että maatalouden sisämarkkinoilla ”merkityksellisten markkinoiden” määritelmän olisi kehityttävä ja se olisi ymmärrettävä ensi sijassa unionin laajuisesta näkökulmasta ennen alempien tasojen huomioon ottamista, jotta ei vaaranneta maataloustuotteiden tarjonnan keskittämisen tavoitetta sillä, että lokeroidaan tiukasti alat, joilla maatalousalan yritys saa toimia;

88.  katsoo, että viljelijöille kaikilla tuotannon aloilla olisi taattava oikeus keskitettyyn sopimiseen, johon sisältyy mahdollisuus sopia vähimmäishinnoista;

89.  katsoo, että viljelijöiden olisi tehtävä täysimääräisesti yhteistyötä tuottajaorganisaatioiden kanssa, mukaan lukien tuottajaosuuskunnat, niiden yhdistykset ja eri alojen yhteiset elimet, ja hyödynnettävä niiden mahdollisuuksia; kehottaa komissiota kannustamaan tällaisia kollektiivisia itseavun välineitä kehittämään osaamistaan ja tehostamaan toimintaansa selkeyttämällä ja yksinkertaistamalla niihin sovellettavia sääntöjä, jotta vahvistetaan viljelijöiden neuvotteluvoimaa ja kilpailukykyä siten, että samalla varmistetaan SEUT-sopimuksen 39 artiklassa vahvistettujen periaatteiden noudattaminen;

90.  kehottaa komissiota varmistamaan, että yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen 222 artiklan säännökset otetaan käyttöön nopeasti, jos markkinat ovat vakavasti epätasapainossa, ja arvioimaan edelleen tämän toimenpiteen tehokkuutta, kun sitä sovelletaan maitoalan markkinoilla, jotta voidaan ehdottaa kilpailulainsäädännön ja menettelyjen tilapäistä mukauttamista vakavien markkinahäiriöiden tapauksessa;

91.  panee tyytyväisenä merkille äskettäin julkaistut suuntaviivat, jotka koskevat näiden sääntöjen soveltamista; katsoo kuitenkin, että niiden oikeudellinen soveltamisala on liian rajallinen ja täytettävät kriteerit ovat liian tiukkoja ja heterogeenisiä eri aloilla taatakseen riittävän oikeudellisen selkeyden oikeusvarmuuden viljelijöille, jotka haluavat hyödyntää näitä poikkeuksia;

92.  katsoo, että merkittävien markkinoiden kategorisointi ei sovi oliiviöljyalan nykytilanteeseen, ja ehdottaa siksi, että oliiviöljyn kuluttajamarkkinoita olisi pidettävä sisämarkkinoina, jotta voidaan parantaa yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen 169 artiklan sääntöjen täytäntöönpanoa;

93.  katsoo, että koska oliiviöljytuotannon vaihtelut johtuvat yleensä sääoloista ja jotta taattaisiin tuottajaorganisaatioiden ja tuottajaorganisaatioiden liittojen jäsenten tavoitteet, olisi otettava huomioon tapaukset, joissa tuottajaorganisaatiot joutuvat hankkimaan oliiviöljyä muilta kuin jäseniltä, samalla, kun taataan tämän toiminnan liitännäinen luonne suhteessa organisaatioiden omien jäsenten tuotteiden markkinointiin;

94.  ehdottaa, että naudan- ja vasikanlihantuotantoa koskevien 170 artiklan säännösten soveltamisalaa laajennetaan koskemaan lihakarja-alaa, jotta niiden täytäntöönpano olisi tehokkaampaa;

95.  suhtautuu sokerialan kiintiöiden poistamisen yhteydessä myönteisesti sopimuskehyksen(13) säilyttämiseen sokerijuurikkaanviljelijöiden, viljelijäjärjestöjen ja sokerialan yritysten välillä, jotta muun muassa määritetään arvon jakoperusteet sokerimarkkinoiden tai muiden raaka-ainemarkkinoiden kehityksen perusteella; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että tätä mahdollisuutta tarjotaan kaikille alan toimijoille, jotta säilytetään yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen tavoite ja näin varmistetaan sokeriyritysten ja sokerijuurikkaan viljelijöiden oikeuksien ja velvollisuuksien kohtuullinen tasapaino;

96.  kehottaa komissiota arvioimaan, mikä on jakelijoiden vaikutus yrityksiin, jotka valmistavat niiden omien merkkien tuotteita;

97.  muistuttaa parlamentin myönteisestä kannasta(14) EU:n puitelainsäädännön antamiseen hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen kitkemiseksi elintarvikeketjusta; korostaa, että kyseisellä lainsäädännöllä on varmistettava, että unionin viljelijöillä ja kuluttajilla on mahdollisuus hyötyä oikeudenmukaisista myynti- ja ostoehdoista;

98.  katsoo, että maitoalan paketin(15) täysimääräinen ja tyydyttävä täytäntöönpano on välttämätöntä maitoalan vahvistamisen kannalta, ja kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen maitoalan paketin voimassaoloajan jatkumisesta vuoden 2020 puolivälin jälkeen ja tarkastelemaan mahdollisuutta soveltaa sen sääntöjä myös muihin maatalouden aloihin;

99.  panee merkille päätelmät, jotka esitettiin kilpailun pääosaston tutkimuksessa uudenaikaisen vähittäiskauppa-alan vaikutuksesta unionin elintarvikealan valikoimaan ja innovointiin, mukaan luettuna elintarvikemarkkinoille tulevien oman merkin tuotteiden mahdollisesti kielteinen vaikutus innovointiin; kehottaa komissiota tekemään parlamentille selkoa kaikista käynnissä olevista neuvotteluista, joissa pyritään määrittämään, vähentääkö tämä kielteinen vaikutus innovointia ja kuluttajien saatavilla olevaa tuotevalikoimaa ja mikä olisi sen pitkäaikainen vaikutus toimitusketjuun ja maanviljelijöiden tilanteeseen;

100.  muistuttaa jälleen tarpeesta kehittää vaiheittain unionin kilpailupuitteita siten, että elintarvikeketjun valvontaan Euroopassa sisällytetään elintarvike- ja maatalousjärjestelmien kestävyyttä mittaavat Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n SAFA-indikaattorit, oikeudenmukaista hinnoittelua ja avoimia sopimuksia (S.2.1.1.) ja tavarantoimittajien oikeuksia (S.2.2.1) koskevat indikaattorit mukaan luettuina;

101.  korostaa, että minkä tahansa teollisuudenalan liiallinen verotus voisi helposti tuhota kilpailun ja olisi vastoin kuluttajien etua;

102.  kehottaa kehittämään edelleen eurooppalaista elintarvikkeiden hintojen seurantavälinettä, jotta voidaan tehostaa maatalouselintarvikealan kriisien havaitsemista parempien ja eritellympien tietojen avulla; korostaa tämän osalta tarvetta ottaa maanviljelijäjärjestöt mukaan tietojen määrittelyyn ja keruuseen;

103.  kehottaa komissiota ottamaan täysimääräisesti huomioon kolmansien maiden kanssa tehdyistä kauppasopimuksista mahdollisesti seuraavat markkinavääristymät eurooppalaisten maataloustuottajien kannalta, koska he ovat taloudellisesti haavoittuvassa tilanteessa ja heillä on perustavaa laatua oleva asema yhteiskunnassamme; katsoo, että komission olisi kiinnitettävä erityistä huomiota sopimuksiin sellaisten valtioiden kanssa, joissa maataloutta ja terveyttä säännellään huomattavasti vähemmän kuin unionissa;

104.  kehottaa komissiota tutkimaan vähittäismarkkinoiden vääristymien luonnetta ja sisältöä sekä sisällyttämään tähän jakelijoita koskevien alueellisten toimitusrajoitusten mahdollisen vaikutuksen, koska vääristyminen johtaa markkinoiden pirstaloitumiseen ja suurilla supermarketeilla on mahdollisuus hallita markkinoita ja vääristää kilpailua toimitusketjuissa; painottaa sen merkitystä, että kaikki sidosryhmät antavat tarvittavat tiedot; kehottaa komissiota aloittamaan uudelleen vähittäismyyntihinnan määräämistä koskevat tutkimukset;

105.  katsoo, että komission olisi vahvistettava entisestään kilpailupolitiikan ja liikennepolitiikan välistä yhteyttä; panee merkille, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 21/2014 todetaan, että alueellisten lentoasemien tai syrjäisillä alueilla sijaitsevien lentoasemien muodostamia erityistapauksia lukuun ottamatta yhteyksien on Euroopassa perustuttava taloudelliseen kestävyyteen; pitää valitettavana, että lentoasemainvestoinneilla ei aina ole saavutettu ennakoituja tuloksia; kehottaa siksi komissiota määrittämään onnistuneet ja epäonnistuneet lentoasemahankkeet; kehottaa komissiota tarkistamaan asetusta (EY) N:o 868/2004 siten, että vahvistetaan unionin ilmailualan kilpailuasemaa, ehkäistään aiempaa tehokkaammin epäoikeudenmukaista kilpailua, varmistetaan vastavuoroisuus ja lopetetaan epäoikeudenmukaiset käytännöt, myös eräiden kolmansien maiden kaikille lentoyhtiöille myönnettävät tuet ja valtionavut; kehottaa komissiota tutkimaan, haittaavatko tietyt käytännöt – jotka perustuvat jäsenvaltioiden ja unionin ulkopuolisten maiden välisiin bilateraalisiin lentoliikennesopimuksiin – lentoyhtiöiden ja lentoasemien välistä tervettä kilpailua ja ovatko ne eurooppalaisten kuluttajien etujen vastaisia; kehottaa myös komissiota torjumaan tehokkaasti kilpailunvastaisia käytäntöjä, jotka voivat heikentää eurooppalaisten kuluttajien mahdollisuuksia käyttää eri verkkokanavia, myös metahakuun perustuvia vertailupalveluja ja verkkomatkatoimistoja;

106.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan enemmän poliittista tahtoa liikenteen sisämarkkinoiden syventämiseksi ja vahvistamiseksi edelleen ja tasapuolisten toimintaedellytysten takaamiseksi, jotta varmistetaan avoin ja oikeudenmukainen kilpailu julkisten ja yksityisten toimijoiden välillä liikenne-, posti- ja matkailualoilla noudattamalla sen yhteydessä muita unionin politiikkoja, tavoitteita ja periaatteita, mukaan lukien sosiaalinen ulottuvuus, joka on tärkeä liikenteen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta;

107.  korostaa, että liikenneyhteydet ja -infrastruktuurit ovat tärkeitä syrjäisten ja kaukaisten alueiden elinvoimaisuuden, taloudellisen kehityksen sekä julkisten ja yksityisten palveluiden kannalta;

108.  pitää toivottavana kattavan TEN-T-verkon loppuunsaattamista;

109.  painottaa, että tarvetta taata liikennealan työntekijöiden oikeuksien entistä tehokkaampi suojelu väärinkäytöksiltä ei pidä käyttää verukkeena avoimen kilpailun rajoittamiselle eri jäsenvaltioiden toimijoiden välillä; kehottaa komissiota noudattamaan suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteita laatiessaan lainsäädäntöä, jolla on merkittävä vaikutus liikenteen sisämarkkinoiden toimintaan;

110.  panee merkille haasteet, joita postipalvelualan toimijat ovat kohdanneet digitaalisten sisämarkkinoiden luomisen johdosta; painottaa, että tämän kunnianhimoisen hankkeen onnistuminen riippuu varsinkin sähköisen kaupankäynnin alalla suuresti postipakettilähetysten markkinoiden tulevasta muodosta; painottaa tarvetta taata oikeudenmukaiset ja tasapuoliset rajat ylittävät kilpailuedellytykset kaupallisia palveluja tarjoaville yksityisille tahoille ja julkisille toimijoille;

111.  korostaa, että kaikessa kilpailupolitiikassa on kunnioitettava asianomaisten alojen kaikkien toimijoiden sosiaalisia oikeuksia;

112.  korostaa, että jäsenvaltiot panevat unionin liikennelainsäädäntöä usein puutteellisesti täytäntöön eikä perussopimusten periaatteita noudateta etenkään jäsenvaltioissa, joissa liikennettä hallinnoi monopoliasemassa oleva keskushallinto; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan asianmukaisesti täytäntöön sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta keskeisen voimassa olevan unionin lainsäädännön ja valvomaan sen noudattamista yritysten ja teollisuuden, kuluttajien, työntekijöiden sosiaaliolojen ja ympäristön kannalta hyödyllisten lisähyötyjen aikaansaamiseksi;

113.  korostaa, että on tärkeää poistaa fyysiset, tekniset ja sääntelyyn liittyvät esteet jäsenvaltioiden väliltä, jotta estetään sisämarkkinoiden pirstaloituminen ja helpotetaan rajat ylittävää liikkuvuutta ja alueellista yhteistyötä ja siten edistetään kilpailua;

114.  pyytää komissiota kiinnittämään huomiota epäsuoriin kilpailun esteisiin, jotka ovat seurausta verotusta, turvallisuutta, ajo- ja lepoaikojen eroja, tyyppihyväksyntiä ja matkustajien oikeuksia koskevien sääntöjen eroista;

115.  pitää myönteisenä liikenteen ja matkailun alalla tapahtunutta digitaaliteknologian kehitystä, joka edistää kilpailua, luo työpaikkoja, helpottaa pk-yritysten pääsyä suuremmille markkinoille ja on kuluttajille konkreettisesti hyödyllistä; korostaa, että digitalisointi ja yhteisötalouden myönteinen kehitys saavat aikaan merkittäviä muutoksia alojen toimintaympäristössä ja että tarvitaan asianmukainen ja selkeä oikeuskehys, jotta digitalisointiprosessista voidaan hyötyä;

116.  painottaa, että uusien liiketoimintamallien mukaisesti toimivat toimijat vaikuttavat myönteisellä tavalla unionin liikenne- ja matkailumarkkinoihin erityisesti helpottamalla palveluiden saatavuutta ja parantamalla niiden laatua;

117.  suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen neuvotella ulkoiset ilmailusopimukset useiden maailman keskeisten maiden ja alueiden kanssa; katsoo, että ne eivät pelkästään paranna markkinoille pääsyä vaan myös avaavat uusia liiketoimintamahdollisuuksia maailman huippuluokkaa olevalle Euroopan ilmailualalle, auttavat luomaan korkealaatuisia työpaikkoja, pitävät yllä tiukkoja turvallisuusnormeja ja ottavat huomioon työntekijöiden oikeudet alalla ja ovat kuluttajille hyödyllisiä; korostaa, että parlamentilla on tärkeä rooli näissä neuvotteluissa;

118.  kehottaa komissiota näistä ulkoisista ilmailusopimuksista neuvotellessaan sisällyttämään niihin oikeudenmukaista kilpailua koskevan lausekkeen, jotta varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset;

119.  katsoo, että satamapalvelujen osalta Euroopan julkisille satamille on luotava yhä avoimempi, kilpailukykyisempi ja läpinäkyvämpi sääntelykehys samalla kun lisätään työllistymismahdollisuuksia;

120.  uskoo, että unionin maanteiden tavaraliikenteen markkinoiden asteittaisen avaamisen mukanaan tuoma kilpailun lisääntyminen voi hyödyttää kuluttajia, mutta tuomitsee voimakkaasti sen, että joidenkin jäsenvaltioiden toteuttamat eräät toimenpiteet heikentävät sisämarkkinoiden yhtenäisyyttä tällä alalla; tukee komission kantaa tällaisten toimenpiteiden vastustamisesta;

121.  pitää toivottavana, että tavaraliikenteen markkinoiden avaaminen ei aiheuta lisää sosiaalista polkumyyntiä, ja pitää lisäksi valitettavana niin sanottuihin postilaatikkoyrityksiin liittyvää ilmiötä;

122.  pitää lisäksi valitettavana, että unionin politiikassa ei ole käsitelty asianmukaisella tavalla pienempiä pakettiautoja huolimatta siitä, että niitä käytetään yhä enemmän kiertämään työ-, turvallisuus- ja ympäristölainsäädännön moitteetonta soveltamista;

123.  kehottaa komissiota seuraamaan tarkasti oligopolistisia polkumyyntisuuntauksia erityisesti ilmailualalla ja pitkän matkan linja-autoliikenteen aloilla ja vaatii unionin lainsäädännön asianmukaista soveltamista sekä oikeudenmukaisia ja kilpailtuja toimintaedellytyksiä liikennemuotojen kesken;

124.  kehottaa saattamaan neljättä rautatiepakettia koskevat neuvottelut pikaisesti päätökseen ja uskoo, että siten voidaan avata rautatiealan matkustajaliikennettä entisestään, ja parantaa rautatiealan tehokkuutta siten, että samalla taataan julkisen palvelun velvoitteiden laatu ja jatkuvuus;

125.  pitää myönteisenä neljännen rautatiepaketin teknisten näkökohtien pilarin hyväksymistä ja katsoo, että tämä lisää rautatieturvallisuutta ja poistaa samalla kilpailun teknisiä esteitä yhteentoimivuuden kautta;

126.  korostaa matkailun merkitystä tärkeänä talouskasvua ja työpaikkoja luovana tekijänä ja kehottaa komissiota proaktiivisesti edistämään Euroopan matkailualan kilpailukykyä ja luomaan suotuisan ympäristön sen kasvulle ja kehitykselle;

127.  korostaa, että postipalvelut ja erityisesti rajat ylittävät pakettipalvelut ovat erittäin tärkeitä sähköisen kaupankäynnin alan kehittymisen kannalta koko unionissa; suhtautuu myönteisesti komission kilpailunrajoitusselvitykseen sähköisen kaupankäynnin alalla ja kehottaa komissiota jatkamaan paketti- ja postimarkkinoiden kehittymisen seurantaa;

128.  korostaa tarvetta rahoittaa kestäviä, esteettömiä ja turvallisia liikennehankkeita, joilla voidaan edistää koko eurooppalaisen liikennejärjestelmän toimivuutta;

129.  kehottaa käyttämään unionin rahastoja, kuten Verkkojen Eurooppa -välinettä, koheesiorahastoa, aluekehitysrahastoa ja Horisontti 2020 -ohjelmaa, Euroopan kuljetusinfrastruktuurien kehittämiseen sekä palvelujen määrän ja laadun parantamiseen;

130.  kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään riittävästi huomiota rajatylittävien infrastruktuurihankkeiden valmiiksi saattamiseen sekä koordinoimaan keskeisimmät liikennesuunnitelmansa naapurijäsenvaltioiden kanssa;

131.  pitää tärkeänä hyödyntää täysimääräisesti innovatiivisia rahoitusvälineitä, kuten Euroopan strategisten investointien rahastoa, sillä ne soveltuvat kasvua ja kilpailukykyä tukevien liikennealan hankkeiden rahoittamiseen; korostaa kuitenkin, että ESIR-rahastoon osoitettavat varat eivät saa vaikuttaa kielteisesti Verkkojen Eurooppa -välineeseen ja Horisontti 2020 -ohjelmaan, jotka ovat keskeisiä välineitä liikennealan yhteismarkkinoiden kehittämiselle;

132.  painottaa, että rautatiekuljetusten markkinoiden täysimääräisestä avaamisesta voisi koitua monia etuja kaikkien jäsenvaltioiden toimijoille ja matkustajille; toteaa kuitenkin, että tässä on otettava huomioon rautatieinfrastruktuurin eriasteinen kehitys eri jäsenvaltioissa; painottaa tarvetta säilyttää seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä investointien nykyinen taso rautatieinfrastruktuurien eroavuuksien tasoittamiseksi;

133.  painottaa, että tarvetta taata liikennealan työntekijöiden oikeuksien entistä tehokkaampi suojelu väärinkäytöksiltä ei pidä käyttää verukkeena avoimen kilpailun rajoittamiselle eri jäsenvaltioiden toimijoiden välillä; kehottaa komissiota noudattamaan suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteita laatiessaan lainsäädäntöä, jolla on merkittävä vaikutus liikenteen sisämarkkinoiden toimintaan;

134.  kannustaa komissiota kehittämään analyysimenetelmiä, joiden avulla voidaan määritellä uusia merkittäviä markkinoita talouden digitalisoinnin ja erityisesti teknologioiden lähentymisen ja henkilötietojen laajamittaisen kaupallisen käytön yhteydessä;

135.  kehottaa jäsenvaltioita lopettamaan kaupunkialueiden ympäristössä sijaitsevia teitä koskevien toimilupien myöntämisen, mikäli lupien johdosta aletaan periä tiemaksuja, jotta voidaan taata todellinen kilpailu eurooppalaisten tiekuljetusyritysten välillä;

136.  kehottaa komissiota tutkimaan väitettyjä alv-petoksia sianliha-alalla; pitää valitettavana, että komissio ei ole vielä käynnistänyt tätä koskevaa tutkimusta huolimatta maataloustuottajayhdistyksiltä saamistaan kanteluista;

137.  toteaa, että käyttö- ja säästötileistä ei pidä periä maksuja käyttäjiltä, jos tileihin ei liity erityisiä palveluja;

138.  toistaa huolensa (jonka se on esittänyt sosiaalisesta asuntotuotannosta Euroopan unionissa 11. kesäkuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa) komission kilpailupolitiikan alalla esittämästä suppeasta sosiaalisen asumisen määritelmästä; kehottaa komissiota selventämään tätä määritelmää jäsenvaltioiden välisen parhaiden käytäntöjen ja kokemusten vaihdon perusteella ottaen huomioon sen, että sosiaalinen asuminen käsitetään ja sitä hallinnoidaan eri tavoin eri jäsenvaltioissa, alueilla ja paikallisyhteisöissä;

139.  pitää valitettavana, ettei komissio ole reagoinut nopeasti ja päättäväisesti joidenkin jäsenvaltioiden yrityksiin rajoittaa vapaata kilpailua liikenteen alalla; vaatii lakkauttamaan tällaiset käytännöt ja ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta varmistetaan, että kaikilla alan toimijoilla kaikista jäsenvaltioista on yhtäläinen pääsy sisämarkkinoille samoin edellytyksin;

140.  pitää tärkeänä taata rahoituspalvelujen ja myös vakuutuspalvelujen kilpailu sisämarkkinoilla, minkä vuoksi on turvattava mahdollisuus hankkia näitä palveluja yli rajojen;

141.  kehottaa jälleen komissiota julkistamaan elintarviketuotannon, energian, liikenteen ja median alojen kilpailukäytäntöjä koskevien meneillään olevien tutkimusten tulokset;

142.  on huolissaan vaikutuksista, joita komission ehdottamilla muutoksilla direktiiviin 96/71/EY voi olla tieliikenteen alalla; korostaa, että minimipalkkalainsäädännön yhdenmukaistamispyrkimykset eivät ole toissijaisuusperiaatteen mukaisia, johtaisivat joistakin jäsenvaltioista tulevien toimijoiden syrjintään sisämarkkinoilla ja voisivat vakavasti loukata periaatetta palveluiden vapaasta liikkuvuudesta unionissa;

143.  torjuu vaatimuksen siitä, että käyttäjän kotipaikan olisi oltava rahoitus- tai vakuutuslaitoksen sijoittautumisjäsenvaltiossa, jotta käyttäjä voisi käyttää kyseisen laitoksen palveluja, sillä tämä vaatimus on ristiriidassa vähittäisrahoituspalvelujen sisämarkkinoiden tavoitteen kanssa;

144.  kehottaa tutkimaan välittömästi Formula 1 -kilpailuja koskevat kilpailuoikeudelliset huolet;

145.  kehottaa komissiota kilpailupolitiikkaa kehittäessään ja täytäntöönpannessaan ottamaan huomioon, että mikro- ja pk-yritykset muodostavat pääosan EU:ssa toimivista yrityksistä; korostaa tässä yhteydessä, että pienet yritykset tarvitsevat käyttäjäystävällisiä kilpailusääntöjä, jos ne haluavat toimia sisämarkkinoilla verkossa ja yli rajojen;

146.  muistuttaa lisäksi komissiota siitä, että rahoituslaitokset edelleen mitätöivät maksukortit, jos niiden haltija muuttaa toiseen jäsenvaltioon, ja kehottaa ryhtymään tätä koskeviin toimiin, mukaan lukien jäsenvaltioiden viranomaisille ilmoittaminen;

147.  painottaa tarvetta varmistaa lääkkeiden saatavuus torjumalla lääketeollisuuden väärinkäytöksiä; panee merkille tarpeen kannustaa jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmissä rinnakkaislääkkeiden käyttöä, kun sellaisia on saatavilla;

148.  korostaa, että käteisen saatavuus pankkiautomaateista on välttämätön yleispalvelu, jota on tarjottava ilman syrjiviä, kilpailunvastaisia tai epäoikeudenmukaisia käytäntöjä ja josta ei siksi saa periä kohtuuttomia maksuja;

149.  korostaa tarvetta torjua epäoikeudenmukaisia yleisiä boikotteja, jotka määritellään tilanteeksi, jossa kilpailijoiden ryhmä päättää sulkea pois todellisen tai mahdollisen kilpailijan tavoitteenaan kilpailun rajoittaminen;

150.  ilmaisee huolensa unionin kilpailuviranomaisiin liittyvistä ”pyöröovi”-skandaaleista ja erityisesti entisen kilpailusta vastaavan komission jäsenen Neelie Kroesin tapauksesta, koska tämä lobbaa Uberin puolesta ja hänen nimensä on tullut esiin Bahaman tietovuotojen paljastuksissa;

EU:n kansallisten kilpailuviranomaisten toiminnan tehostaminen

151.  pitää myönteisenä EU:n kilpailusääntöjen hajautettua täytäntöönpanoa unionissa, mutta katsoo, että kansalaisten ja yritysten tehokas suojelu kilpailunvastaisilta käytänteiltä ei saisi riippua ainoastaan asuin- tai sijoittautumisjäsenvaltiosta; katsoo, että kartelliasetus (EY) N:o 1/2003 on edistänyt olennaisesti tasapuolisten toimintaedellytysten luomista yrityksille koko Euroopan sisämarkkinoilla; huomauttaa kuitenkin, että kansallisten järjestelmien ja kansallisten kilpailuviranomaisten välillä on edelleen eroja erityisesti riippumattomuudessa, sakkojen määräämisessä sekä sakkojen lieventämistä koskevissa ohjelmissa; katsoo, että tehokkaat ja yhtenäiset prosessuaaliset säännökset ovat olennaisia, jotta unionin kilpailulainsäädännön täytäntöönpanoa voidaan valvoa ja jotta kuluttajille ja yrityksille voidaan taata oikeusvarmuus; vaatii jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisia hyödyntämään laajasti eurooppalaisen yhteistyön mahdollisuuksia Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston kautta;

152.  pitää näin ollen erittäin tärkeänä, että EU:n kansallisilla kilpailuviranomaisilla on käytettävissään tarvittavat keinot ja välineet, joiden avulla ne voivat valvoa tehokkaasti EU:n kilpailusääntöjen täytäntöönpanoa, mukaan lukien välineet, joiden avulla ne voivat havaita ja käsitellä rikkomuksia ja määrätä niistä seuraamuksia, sekä seuraamusten lieventämistä koskevat ohjelmat, jotka ovat ratkaisevia sille, että yritykset saadaan kertomaan totuus kartelleista kaikkialla Euroopassa;

153.  toistaa, että kansallisten kilpailuviranomaisten riippumattomuus on erittäin tärkeää ja että tähän sisältyy sen varmistaminen, että niillä on tarvittavat resurssit tehtäviensä hoitamiseen;

154.  pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission kuulemista, jonka seurauksena tehtäneen lainsäädäntöehdotus niin sanotusta ECN+-aloitteesta eli sääntöjen noudattamisen valvomiseksi ja seuraamusten määräämiseksi tarkoitettujen, kansallisten kilpailuviranomaisten käytettävissä olevien välineiden vahvistamisesta; muistuttaa, että jos useat viranomaiset valvovat täytäntöönpanoa samoissa tai toisiinsa liittyvissä tapauksissa, vaarana ovat päällekkäiset ja mahdollisesti epäjohdonmukaiset toimet, mikä vähentää oikeusvarmuutta ja aiheuttaa yrityksille tarpeettomia kustannuksia; kehottaa siksi komissiota esittämään ehdotuksen proaktiivisista unionin toimista, joilla varmistetaan, että kansalliset kilpailuviranomaiset ovat tehokkaampia täytäntöönpanon valvojia ja toimivat johdonmukaisesti ja yhdenmukaisesti, jotta voidaan hyödyntää EU:n kilpailusääntöjen noudattamisen valvonnan hajautetun järjestelmän koko potentiaalia; kehottaa ottamaan parlamentin täysimääräisesti mukaan päätöksentekoon yhteispäätösmenettelyn puitteissa;

155.  painottaa, että kilpailuviranomaisten kansainvälinen yhteistyö on globalisoituneessa maailmassa välttämätöntä; tukee siksi komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten aktiivista osallistumista kansainväliseen kilpailuviranomaisverkkoon; kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta tehdä useampien kolmansien maiden kanssa kilpailuoikeudellinen sopimus, jolla mahdollistetaan tietojen vaihto tutkivien viranomaisten välillä; painottaa, että tähän mennessä Sveitsin ja Kanadan kanssa tehdyt kilpailusopimukset voivat tässä yhteydessä toimia uusien sopimusten esikuvana; katsoo, että kansainvälisissä kauppa- ja investointisopimuksissa olisi oltava vahva kilpailua koskeva luku;

156.  kehottaa komissiota kansallisten kilpailuviranomaisten riippumattomuuteen puuttumatta arvioimaan rikkomuksista jäsenvaltioissa määrättävien kansallisten seuraamusten eri tasoja sekä tarkastelemaan näiden erojen yhdenmukaistamisen mahdollisuutta ja suotavuutta;

157.  katsoo, että komission on edelleen edistettävä kansallisten kilpailuviranomaisten välisen yhteistyön parantamista unionissa;

158.  on tyytyväinen komission kilpailulainsäädäntöön soveltamaan taloudellisempaan lähestymistapaan myös yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen alalla; on samaa mieltä komission kanssa siitä, että markkinoiden puutteellinen toiminta on yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen luontainen edellytys; panee kuitenkin merkille tutkijapiireissä käytävän keskustelun siitä, minkälainen markkinoiden puutteellinen toiminta soveltuu yleistä taloudellista etua koskevan palvelun perusteeksi;

159.  korostaa, että kilpailun pääosaston riippumattomuus on hyvin tärkeää, jotta se voi menestyksekkäästi saavuttaa tavoitteensa; vaatii erottamaan tiukasti toisistaan suuntaviivoja laativat yksiköt ja ne yksiköt, jotka vastaavat kyseisten suuntaviivojen soveltamisesta; kehottaa komissiota siirtämään kilpailun pääosastolle riittävästi taloudellisia resursseja ja henkilöresursseja; vaatii, että komissiolla on käytettävissään riittävästi teknisesti taitavia insinöörejä tutkiessaan korkean teknologian yrityksiä; kehottaa komissiota saattamaan kilpailun pääosaston pääekonomistien ryhmän eettiset säännöt vastaamaan muihin komission virkamiehiin sovellettavia käytäntöjä;

Kilpailupolitiikan demokraattinen vahvistaminen

160.  on tyytyväinen kilpailusta vastaavan komission jäsen Vestagerin pyrkimyksiin käydä säännöllistä jäsenneltyä vuoropuhelua parlamentin ja erityisesti sen talous- ja raha-asioiden valiokunnan sekä kilpailupolitiikkaa käsittelevän työryhmän kanssa; pyytää komissiota antamaan kattavampia vastauksia parlamentin vuotuisessa kilpailumietinnössään esittämiin erityisiin pyyntöihin; katsoo, että erityisellä jäsennellyllä vuoropuhelulla voitaisiin edistää perusteellisempaa vuotuisten kilpailukertomusten seurantamenettelyä;

161.  pitää myönteisenä, että komissio on esittänyt julkista kuulemista yrityskeskittymien valvonnan soveltamisesta, ja kehottaa keskustelemaan tuloksista parlamentin kanssa;

162.  kehottaa laajentamaan vuoropuhelua unionin toimielinten ja kansallisten kilpailuviranomaisten välillä erityisesti Euroopan parlamentin valiokuntien kanssa käytäviin keskusteluihin;

163.  kehottaa jälleen komissiota sisällyttämään sakkojen määrittämistä koskevat suuntaviivat sitoviin säädöksiin;

Kilpailupolitiikan kansainvälinen ulottuvuus

164.  on tyytyväinen siihen, että komissio on sitoutunut maailmanlaajuiseen avoimeen ja rakentavaan vuoropuheluun kilpailuasioissa; on tyytyväinen eräiden vapaakauppasopimusten kilpailua koskevien määräysten alalla saavutettuun edistymiseen, mutta kehottaa komissiota jatkamaan työtään kilpailua ja valtiontukea koskevien määräysten sisällyttämiseksi kaikkiin vapaakauppasopimuksia koskeviin neuvotteluihin;

165.  painottaa, että kaupan, palvelujen ja investointien alan oikeudenmukaisella kilpailulla on myönteinen vaikutus unionin ja sen kauppakumppanien sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen; kehottaa komissiota ja neuvostoa pian saattamaan päätökseen kaupan suojatoimien nykyaikaistamista koskeva työnsä; toteaa, että suojatoimia tarvitaan turvaamaan terve kilpailu unionin markkinoilla, ja katsoo, että kauppasopimuksissa olisi järjestelmällisesti vastattava kolmansien maiden käyttämien hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen haasteeseen;

166.  kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä kauppakumppanien kanssa sen varmistamiseksi, että niiden markkinat ovat avoimempia unionin yrityksille erityisesti energian, liikenteen, televiestinnän, julkisten hankintojen ja palvelujen alalla, mukaan luettuina säänneltyjen ammattien harjoittamisen yhteydessä tarjotut palvelut;

167.  kehottaa komissiota sisällyttämään kaikkiin kauppasopimuksiin kilpailua koskevia kunnianhimoisia määräyksiä ja huolehtimaan tehokkaasta seurannasta sen varmistamiseksi, että osapuolet panevat nämä määräykset asianmukaisesti täytäntöön kaikkien sääntöjen (myös valtiontukisäännöt) ja kaikkien talouden toimijoiden (myös valtionyhtiöt) osalta;

168.  korostaa, että on tärkeää tukea kehitysmaita niiden pyrkiessä edistämään ja panemaan täytäntöön kilpailusääntöjä käytännössä;

169.  kehottaa komissiota tukemaan toimia, joilla luodaan kattava ja käyttäjäystävällinen tietokanta, joka sisältää vapaakauppasopimuksista koottuja kilpailua koskevia määräyksiä ja jota voisi pitää yllä Maailman kauppajärjestön sihteeristö;

170.  pitää myönteisenä Nairobissa pidetyssä WTO:n ministerikokouksessa saavutettua edistystä vientitukien vähentämisessä, jolla varmistetaan vääristymätön kilpailu maataloustuotteiden kansainvälisillä markkinoilla; korostaa tässä yhteydessä maatalousalan herkkyyttä ja tarvetta toteuttaa myös WTO-sopimusten puitteissa selkeitä ja tehokkaita toimenpiteitä, joilla annetaan unionin tuottajille mahdollisuus säilyä kilpailukykyisinä kansainvälisillä markkinoilla;

171.  toteaa, että luonnonvarojen, myös energianlähteiden, yhtäläinen saatavuus on ratkaisevan tärkeää maailmanmarkkinoiden oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kilpailun kannalta, ja kehottaa komissiota sisällyttämään kauppasopimuksiin määräyksiä, joilla parannetaan näiden resurssien saatavuutta, mukaan lukien määräykset valtionyhtiöiden kilpailunvastaisista käytännöistä, syrjimättömyydestä ja kauttakulusta;

172.  korostaa, että kilpailupolitiikka on perussopimuksen mukaisesti sisämarkkinoiden tärkeä osa; toteaa, että kilpaillut ja täysin toimivat sisämarkkinat ovat tarpeen kestävän kasvun, työllisyyden ja innovointien vauhdittamiseksi unionissa ja että pyrkimykset pitää yllä oikeudenmukaista kilpailua koko unionissa palvelevat kuluttajien, uusyritysten ja pk-yritysten etua; katsoo, että unionin lainsäädännön täytäntöönpanon valvontaa ei pitäisi heikentää turvautumalla muodollisten rikkomusmenettelyiden sijaan EU Pilot -hankkeen käyttöön ja että on tarpeen pyrkiä ylläpitämään kilpailua;

173.  toivoo, että komissio ei kohdista kaikkia pyrkimyksiään oikeudenmukaisen kilpailun turvaamiseen paljon näkyvyyttä saaviin tapauksiin tunnettuja suuryhtiöitä vastaan; muistuttaa komissiota siitä, että oikeudenmukaista kilpailua koskevien sääntöjen noudattamisen valvonta on tärkeää myös pk-yrityksille;

174.  kehottaa vahvistamaan kuluttajien valinnanvapautta; katsoo, että yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädetty oikeus tietojen siirrettävyyteen on hyvä lähestymistapa kuluttajien oikeuksien ja kilpailun vahvistamiseksi; korostaa tarvetta tutkia, kuinka digitaalisten verkkojen välinen yhteentoimivuus voidaan taata avointen standardien ja rajapintojen avulla;

175.  kehottaa komissiota selvittämään ja korjaamaan sellaisten itsenäisten vähittäiskauppiaiden tilanteen, jotka saavat kilpailulainsäädännön mukaan tehdä yhteistyötä kivijalkamyymälöidensä kautta mutta joita kuitenkin syytetään epäoikeudenmukaisesta kilpailusta, jos ne tekevät yhteisiä tarjouksia myös verkkokaupassa;

176.  kehottaa komissiota varmistamaan, että unionin julkisia hankintoja koskevat säännöt pannaan täytäntöön nopeasti, erityisesti sähköisiä hankintoja koskevat säännöt ja uudet säännöt, joilla kannustetaan jakamaan sopimukset osiin, koska se on tärkeää innovoinnin ja kilpailun lisäämiseksi ja pk-yritysten tukemiseksi hankintamarkkinoilla;

177.  kehottaa komissiota välttämään monopolien ja suljettujen arvoketjujen luomista standardoinnin kautta; katsoo, että käyttöön olisi otettava valitusmenettelyt standardien arvioimiseksi tilanteissa, joissa vaarana ovat kilpailukykyyn kohdistuvat vaikutukset;

178.  on viimeaikaisten yritysfuusioiden valossa huolissaan toiminnan merkittävästä keskittymisestä joillakin aloilla, kuten kemian alalla; pyytää komissiota selittämään, miten se ottaa huomioon etenkin uusyritysten mahdollisen markkinoillepääsyn; pyytää komissiota tutkimaan, olisiko yrityksen tietoihin ja tietojen käsittelyyn perustuva markkinavoima sekä tiedon käyttäjien lukumäärä otettava huomioon yhtenä yrityskeskittymien valvonnan testiperusteena; kehottaa pohtimaan, voisiko tietojen ja erityisesti asiakkaita koskevien tietojen yhdistäminen johtaa kilpailun vääristymiseen;

179.  katsoo, että televiestintäalan kilpailu on erittäin tärkeää innovoinnin ja verkkoihin tehtävien investointien edistämiseksi ja myös palvelujen valinnan vapauden takaamiseksi kuluttajille; katsoo, että nopean laajakaistan laajentaminen on keskeistä digitaalisten sisämarkkinoiden toteuttamiseksi; pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että komissio ottaa huomioon televiestintäpaketissa määritetyt strategiset liitettävyyden tavoitteet, kun se soveltaa laajakaistaverkkoihin liittyvistä valtiontuista annettuja suuntaviivoja;

180.  viittaa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen viimeisimpään kertomukseen, jossa käsitellään valtiontukisääntöjen noudattamatta jättämistä koheesiopolitiikassa ja jossa huomautetaan merkittävän korkeasta noudattamatta jättämisen tasosta ja kehotetaan panemaan täytäntöön useita suosituksia; pitää huolestuttavana näitä havaintoja, sillä kyseinen noudattamatta jättäminen heikentää hyvin toimivia sisämarkkinoita, ja pyytääkin komissiota ottamaan huomioon tilintarkastustuomioistuimen antamat suositukset ja lisäämään toimiaan uusien puutteiden välttämiseksi;

181.  tukee komission kartellien vastaisen toiminnan alalla toteuttamia toimia, kuten äskettäisiä toimia elintarvikkeiden vähittäismyynnin ja optisten levyasemien aloilla; toteaa, että näillä toimilla komissio pyrkii takaamaan oikeudenmukaiset hinnat kuluttajille;

182.  huomauttaa, että kuluttajille myydään sisämarkkinoilla samalla tuotenimellä ja samassa pakkauksessa erilaisia ainesosia sisältäviä tuotteita; kehottaa komissiota arvioimaan, onko tällä käytännöllä kielteisiä vaikutuksia paikallisille tuottajille ja erityisesti pk-yrityksille ja johtaako se kuluttajien syrjimiseen tapauksissa, joissa markkinoille saatetaan huonompilaatuisia tuotteita;

183.  muistuttaa, että EU:n kilpailupolitiikkaa koskevasta vuosikertomuksesta vuodelta 2014 antamassaan päätöslauselmassa parlamentti kehotti komissiota seuraamaan tiiviisti Euroopan suurten jakelijoiden kumppanuuksia, ja suhtautuu myönteisesti komission haluun keskustella näiden kumppanuuksien vaikutuksesta tuottajiin ja kuluttajiin Euroopan kilpailuviranomaisten verkostossa;

°

°   °

184.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, kansallisille ja tarvittaessa myös alueellisille kilpailuviranomaisille.

(1)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0310.

(2)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0292.

(3)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0346.

(4)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0004.

(5)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0051.

(6)

EUVL L 123, 19.5.2015, s. 1.

(7)

EUVL L 187, 26.6.2014, s. 1.

(8)

EUVL L 24, 29.1.2004, s. 1.

(9)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0394.

(10)

EUVL L 347, 20.12.2013. s. 671.

(11)

EUVL L 335, 18.12.2010, s. 43.

(12)

Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 24/2016: ”Koheesiopolitiikan alalla lisätoimet tarpeen valtiontukisääntöjen noudattamisen valvomiseksi ja niitä koskevan tietoisuuden lisäämiseksi” – http://www.eca.europa.eu/Lists/ECADocuments/SR16_24/SR_STATE_AIDS_FI.pdf

(13)

Komission delegoitu asetus (EU) N:o 2016/1166, annettu 17 päivänä toukokuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 liitteen X muuttamisesta sokerialalla 1 päivästä lokakuuta 2017 sovellettavien sokerijuurikkaan ostoehtojen osalta.

(14)

Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. kesäkuuta 2016 hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä elintarvikeketjussa (P8_TA(2016)0250).

(15)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 261/2012, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2012, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 muuttamisesta maito- ja maitotuotealan sopimussuhteiden osalta.


PERUSTELUT

Kilpailupolitiikka on aina kuulunut niihin keskeisiin EU:n politiikanaloihin, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä sisämarkkinoiden asianmukaiselle toiminnalle. Euroopan unioni tarvitsee vahvaa ja tiukasti täytäntöönpantua kilpailupolitiikkaa nyt enemmän kuin koskaan.

Unionin kansalaiset hyötyvät suuresti kilpailusääntöjen tiukasta noudattamisesta. Sen myötä unionin kansalaisille voidaan tarjota laaja kirjo laadukkaita tuotteita ja palveluja. Sillä luodaan tasapuolisemmat toimintaedellytykset kaikkialla unionissa toimiville yrityksille ja estetään taloudellisen ja rahoituksellisen vallan liiallinen keskittyminen harvojen käsiin. Sen avulla edistetään laadukkaiden työpaikkojen luomista, kasvua, innovointia ja investointeja. Sillä varmistetaan, että kaikki yritykset noudattavat velvollisuuksiaan ja maksavat veronsa ja ettei mikään yritys saa etuuskohtelua. Prosessi toimii myös päinvastoin. Mitä enemmän yritykset ja jäsenvaltiot rikkovat tahallisesti näitä sääntöjä, sitä enemmän ne aiheuttavat vahinkoa kuluttajille, yrityksille ja koko sisämarkkinoille. Kaikilla laittomilla veroeduilla tai muilla valtiontuilla, kaikilla kilpailusääntöjen vastaisilla käytänteillä ja kaikilla protektionistisilla, innovointia haittaavilla hallitusten päätöksillä on vakavia vaikutuksia unionin kansalaisten elämään.

Varsinkin nyt, kun suurin uhka Euroopan yhdentymiskehitykselle tulee unionin sisältä euroskeptisen populismin muodossa, suuryrityksiä suosivien epäterveiden käytänteiden jatkaminen voi johtaa kansalaisten unionia kohtaan tunteman epäluottamuksen voimistumiseen.

EU:n kilpailupolitiikalla ei voida eikä sillä ole tarkoitus ratkaista kaikkia unionin ongelmia, mutta sen avulla on erittäin mahdollista saada aikaan tuntuvia parannuksia monilla aloilla. Onneksi parannuksia on jo näkyvissä. Komission perusteelliset tutkimukset, jotka koskevat kilpailunvastaisia käytäntöjä, kuten veroetuja, osoittavat unionin paneutumista tähän asiaan ja sen toiminnan tehokkuutta.

Komissio on viime aikoina havainnut useita tapauksia, joissa monikansalliset suuryritykset ovat pimittäneet miljardeja euroja verovaroja kansallisista talousarvioista usein jäsenvaltioiden avulla. Nämä tapaukset ovat erittäin huolestuttavia ja antavat aiheen tarkastella lähemmin epäiltyjä valtiontukikäytänteitä ja lopettaa välittömästi sellaiset räätälöidyt veroratkaisut kuin kasvuun perustuvat verohyvitykset tai ylivoittoihin sovellettavat veropäätösjärjestelmät. Lisäksi fiskaaliunionin luominen on välttämätöntä sisämarkkinoiden vahvistamisen ja tiukemman fiskaalisen kurin valvonnan kannalta.

Tässä yhteydessä on tärkeää mainita erityisvaliokuntien TAXE ja TAXE II työ, koska niiden pyrkimykset jäljittää jäsenvaltioiden veropäätöskäytänteitä ja tarkastella keinoja torjua haitallista verokilpailua ja veronkiertoa olivat täysin sopusoinnussa komission työn kanssa. TAXE-erityisvaliokunnat torjuivat aktiivisesti veronkiertoa ja veropetoksia sekä tekivät kauaskantoisia paljastuksia ja suosituksia verotuksen oikeudenmukaisuuden palauttamiseksi. Komissio oli parlamentin tärkeä kumppani tässä työssä, ja uusien positiivisten tulosten saavuttaminen edellyttää komission ja parlamentin aktiivista yhteistyötä kilpailu- ja veroasioissa.

Kilpailupolitiikalla edistetään merkittävästi myös unionin tämänhetkisten ensisijaisten poliittisten tavoitteiden saavuttamista ja vahvistetaan sisämarkkinoiden ja erityisesti digitaalisten sisämarkkinoiden ja energiaunionin toteutumista.

Koska digitaaliset sisämarkkinat voisivat luoda satoja tuhansia uusia työpaikkoja ja tuottaa unionin taloudelle 415 miljardia euroa vuodessa, jäsenvaltioiden odotetaan poistavan sellaiset esteet kuin laajakaistayhteyksien saatavuutta ja infrastruktuuria koskevat ongelmat. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että unionin kansalaisilla ja yrityksillä, etenkin pk-yrityksillä ja uusyrityksillä, ei ole vastassaan verkossa esteitä, joiden vuoksi ne eivät voisi täysin hyödyntää verkkopalveluja ja digitaalista teknologiaa.

Lisäksi kansallisten sääntelyviranomaisten on löydettävä ratkaisuja, jotta ei heikennetä jakamistalouden piiriin kuuluvien verkkoalustojen ja innovatiivisten yritysten toimintaa, sillä ne voivat tarjota satoja tuhansia työpaikkoja ja kohtuuhintaisia palveluja asiakkailleen. Verkkoalustojen täydellisen tai osittaisen kiellon sijaan (kuten on tapahtunut yhdysvaltalaisen kuljetuspalveluja tarjoavan verkkoyrityksen Uberin tapauksessa Belgiassa, Saksassa, Unkarissa ja Alankomaissa) jäsenvaltioiden olisi seurattava olemassa olevia myönteisiä esimerkkejä ja tarkasteltava erilaisia sääntelyn vaihtoehtoja.

Lisäksi komission olisi jatkettava digitaali- ja verkkoalan kilpailunvastaisten käytäntöjen tutkimista ja nopeutettava huomattavasti kaikkien käynnissä olevien kilpailuoikeus- ja verotuskysymyksiä koskevien menettelyjen käsittelyä, jotta voidaan varmistaa pk-yrityksille ja digitaalialan uusyrityksille tasapainoisempi ja oikeudenmukaisempi kilpailuasema markkinoilla, joita usein hallitsevat monikansalliset teknologia-alan jätit.

Esittelijä kehottaa komissiota turvaamaan kilpailun televiestintäalalla siten, että kiinnitetään erityistä huomiota taajuuksien jakamiseen ja pyritään tarjoamaan kuluttajille kohtuullisia hintoja ja palvelujen valinnan varaa. Kalliiden unionin sisäisten puheluiden sääntely sopisi tähän ajattelutapaan unionin alueen verkkovierailumaksujen poistamista seuraavana välttämättömänä askeleena.

EU:n ensisijaisiin hankkeisiin kuuluvan energiaunionin toteutuminen riippuu myös komission kyvystä varmistaa rehti kilpailu, jotta voidaan varmistaa palvelujen kohtuuhintaisuus ja kestävyys ja saavuttaa unionin energia- ja ympäristötavoitteet vuoteen 2020 mennessä. Näin ollen energia- ja ympäristöinvestointeihin liittyviä valtiontukijärjestelyjä ja julkisia hankintoja koskevia sääntöjenvastaisuuksia (esimerkiksi kiistanalainen Unkarin Paksin ydinvoimalan laajennushanke) on seurattava ja tutkittava perusteellisesti.

Kaiken kaikkiaan komission pyrkimykset estää ja korjata kilpailunvastaisia käytänteitä ovat myönteisiä. Äskettäin tarkistetut valtiontukisäännöt ovat kyseisten toimien tulos. Jäsenvaltioita on kuitenkin muistutettava siitä, että tarkoituksena oli kuitenkin kohdentaa tukitoimet entistä paremmin talouskasvuun, laadukkaiden työpaikkojen luomiseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen. Todettakoon, että vaikka rahoitusalan väliaikaiset valtiontuet olivat tarpeen tiettynä aikana, niitä on nopeasti vähennettävä tai ne on poistettava kokonaan, jos pankkiunioni on määrä toteuttaa. Rahoitusalan valtiontukeen sovellettavia sääntöjä ja menettelyjä koskevat komission selvennykset ovat sen vuoksi tarpeen.

Meneillään olevat korkean tason tutkimukset ja määrätyt sakot osoittavat komission työn tehokkuuden. Kansallisille kilpailuviranomaisille on annettava suurempi rooli, jotta ne kykenevät torjumaan kilpailun vastaiset käytännöt ja kilpailuoikeuden rikkomisen. Näin ollen on tärkeää, että kun kansallisten kilpailuviranomaisten riippumattomuutta on vahvistettu, niillä on käytettävissä tarvittavat keinot ja välineet EU:n kilpailusääntöjen noudattamisen tehokasta valvontaa varten.

Konkreettisista tuloksista huolimatta sekä yksityisen että julkisen sektorin kilpailunvastaisista menettelytavoista koituu eurooppalaisille kuluttajille ja veronmaksajille valitettavasti edelleen vakavaa haittaa. Näillä käytännöillä on suora kielteinen vaikutus innovoinnin tasoon, ja ne heikentävät luottamusta unioniin ja sisämarkkinoihin. Nyt kun Yhdistynyt kuningaskunta on äänestänyt Euroopan unionista eroamisen puolesta, tehtävänämme on vahvistaa unionin kansalaisten, yritysten ja sijoittajien luottamusta sisämarkkinoihin, ja katsomme, että terveen kilpailun periaatteiden noudattaminen on keskeisiä keinoja tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tämän toteutumiseksi tarvitaan kuitenkin komission, riippumattomien kansallisten kilpailuviranomaisten ja parlamentin tiiviin yhteistyön jatkamista ja tehostamista.


KANSAINVÄLISEN KAUPAN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (10.11.2016)

talous- ja raha-asioiden valiokunnalle

EU:n kilpailupolitiikkaa koskevasta vuosikertomuksesta

(2016/2100(INI))

Valmistelija: Adam Szejnfeld

EHDOTUKSET

Kansainvälisen kaupan valiokunta pyytää asiasta vastaavaa talous- ja raha-asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  painottaa, että rehellisellä kilpailulla kaupan, palvelujen ja investointien alalla on myönteinen vaikutus unionin ja sen kauppakumppanien sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen; kehottaa komissiota ja neuvostoa pian saattamaan päätökseen kaupan suojatoimien nykyaikaistamista koskeva työnsä; toteaa, että suojatoimia tarvitaan turvaamaan terve kilpailu unionin markkinoilla, ja katsoo, että kauppasopimuksissa olisi järjestelmällisesti vastattava kolmansien maiden käyttämien hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen haasteeseen;

2.  kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä kauppakumppanien kanssa sen varmistamiseksi, että niiden markkinat ovat avoimet unionin yrityksille erityisesti energian, liikenteen, televiestinnän, julkisten hankintojen ja palvelujen, mukaan luettuina säänneltyjen ammattien harjoittamisen yhteydessä tarjotut palvelut, alalla;

3.  kehottaa komissiota sisällyttämään kaikkiin kauppasopimuksiin kilpailua koskevia kunnianhimoisia määräyksiä ja huolehtimaan tehokkaasta seurannasta sen varmistamiseksi, että osapuolet panevat nämä määräykset asianmukaisesti täytäntöön kaikkien sääntöjen osalta, myös valtiontukisääntöjen, ja kaikkien talouden toimijoiden, myös valtionyritysten, osalta;

4.  painottaa, että unionin kilpailupolitiikan tehokas täytäntöönpano edellyttää yhteistyötä unionin ulkopuolisten maiden kilpailuviranomaisten kanssa erityisesti nousevien talouksien maissa;

5.  korostaa, että on tärkeää tukea kehitysmaita niiden pyrkiessä edistämään ja panemaan täytäntöön kilpailusääntöjä käytännössä;

6.  pitää myönteisenä komission aktiivista osallistumista monenvälisiin kilpailuorganisaatioihin, kuten kansainväliseen kilpailuviranomaisverkkoon, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestöön, YK:n kauppa- ja kehityskonferenssiin ja Maailman kauppajärjestöön; painottaa, että kilpailusääntöjen täytäntöönpanon valvontaa koskeva maailmanlaajuinen yhteistyö auttaa poistamaan täytäntöönpanon valvonnan epäjohdonmukaisuuksia ja auttaa yrityksiä vähentämään sääntöjen noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia;

7.  kehottaa komissiota tukemaan toimia sellaisen kattavan ja käyttäjäystävällisen tietokannan luomiseksi, joka sisältää vapaakauppasopimuksista koottuja kilpailua koskevia määräyksiä ja jota voisi pitää yllä Maailman kauppajärjestön sihteeristö;

8.  pitää myönteisenä Nairobissa pidetyssä WTO:n ministerikokouksessa saavutettua edistystä vientitukien vähentämisessä, jolla varmistetaan vääristymätön kilpailu maataloustuotteiden kansainvälisillä markkinoilla; korostaa tässä yhteydessä maatalousalan herkkyyttä ja tarvetta toteuttaa myös WTO-sopimusten puitteissa selkeitä ja tehokkaita toimenpiteitä, joilla annetaan unionin tuottajille mahdollisuus säilyä kilpailukykyisinä kansainvälisillä markkinoilla;

9.  toteaa, että luonnonvarojen, myös energianlähteiden, yhtäläinen saatavuus on ratkaisevan tärkeää maailmanmarkkinoiden rehellisen ja tasapuolisen kilpailun kannalta, ja kehottaa komissiota sisällyttämään kauppasopimuksiin määräyksiä, joilla parannetaan näiden resurssien saatavuutta, mukaan lukien määräykset valtionyritysten kilpailunvastaisista käytännöistä, syrjimättömyydestä ja kauttakulusta.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

10.11.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

31

5

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Laima Liucija Andrikienė, Maria Arena, Tiziana Beghin, David Borrelli, David Campbell Bannerman, Daniel Caspary, Salvatore Cicu, Santiago Fisas Ayxelà, Christofer Fjellner, Karoline Graswander-Hainz, Ska Keller, Jude Kirton-Darling, Bernd Lange, David Martin, Anne-Marie Mineur, Sorin Moisă, Alessia Maria Mosca, Franz Obermayr, Artis Pabriks, Franck Proust, Godelieve Quisthoudt-Rowohl, Inmaculada Rodríguez-Piñero Fernández, Marietje Schaake, Helmut Scholz, Joachim Schuster, Joachim Starbatty, Adam Szejnfeld, Hannu Takkula, Iuliu Winkler, Jan Zahradil

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Klaus Buchner, Nicola Danti, Syed Kamall, Frédérique Ries, Fernando Ruas, Jarosław Wałęsa

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Philippe Loiseau


SISÄMARKKINA- JA KULUTTAJANSUOJAVALIOKUNNAN LAUSUNTO (29.11.2016)

talous- ja raha-asioiden valiokunnalle

EU:n kilpailupolitiikkaa koskevasta vuosikertomuksesta

(2016/2100(INI))

Valmistelija: Andreas Schwab

EHDOTUKSET

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa talous- ja raha-asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  korostaa, että kilpailupolitiikka on perussopimuksen mukaisesti sisämarkkinoiden tärkeä osa; toteaa, että kilpailukykyiset ja täysin toimivat sisämarkkinat ovat tarpeen kestävän kasvun, työllisyyden ja innovointien vauhdittamiseksi EU:ssa ja että pyrkimykset pitää yllä oikeudenmukaista kilpailua koko EU:ssa palvelevat kuluttajien, uusyritysten ja pk-yritysten etua; katsoo, että unionin lainsäädännön täytäntöönpanon valvontaa ei pitäisi heikentää turvautumalla muodollisten rikkomusmenettelyiden sijaan EU Pilot -hankkeen käyttöön ja että on tarpeen pyrkiä ylläpitämään kilpailua;

2.  katsoo, että komission riippumattomuutta päättää kilpailusta sisämarkkinoilla ja EU:n toimielinten välistä vallanjakoa on kunnioitettava täysimääräisesti; korostaa, että päätösten olisi perustuttava tapausta koskeviin tosiasioihin ja että EU:n kilpailupolitiikan tavoitteiden olisi ohjattava päätöksiä;

3.  kannustaa komissiota pidättäytymään kohdistamasta kaikkia ponnistuksiaan paljon näkyvyyttä saaneisiin tapauksiin oikeudenmukaisen kilpailun varmistamiseksi tunnettuja suuryhtiöitä vastaan; muistuttaa komissiota siitä, että oikeudenmukaista kilpailua koskevien sääntöjen noudattamisen valvonta on tärkeää myös pk-yrityksille;

4.  korostaa, että EU:n kilpailulainsäädännöllä ja kilpailuviranomaisten toimilla on taattava yhtäläiset toimintaedellytykset yrityksille ja todellinen valinnanmahdollisuus kuluttajille digitaalisilla sisämarkkinoilla; panee tyytyväisenä merkille komission tutkimukset, jotka koskevat yritysten tiettyjä kilpailunvastaisia käytäntöjä; kehottaa komissiota käynnistämään keskustelun siitä, missä määrin kilpailuoikeuden perinteiset perustelut ovat sovellettavissa digitaalitalouden erityisominaisuuksiin ja sen uusiin haasteisiin, ja kehottaa sitä noudattamaan politiikkaa, jolla tähdätään kilpailusääntöjen aktiiviseen, tehokkaaseen ja aiempaa nopeampaan täytäntöönpanoon, jotta voidaan torjua määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä ja tällä tavoin edistää innovointia ja innovatiivisia liiketoimintamalleja ja jotta EU:n kuluttajat voivat hyödyntää kaikki aitojen digitaalisten sisämarkkinoiden tarjoamat mahdollisuudet; kannustaa komissiota saattamaan nämä pitkät keskeiset menettelyt päätökseen mahdollisimman pian;

5.  kehottaa vahvistamaan kuluttajien valinnanvapautta; katsoo, että yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädetty oikeus tietojen siirrettävyyteen on hyvä lähestymistapa kuluttajien oikeuksien ja kilpailun vahvistamiseksi; korostaa tarvetta tutkia, kuinka digitaalisten verkkojen välinen yhteentoimivuus voidaan taata avointen standardien ja rajapintojen avulla;

6.  kehottaa seuraamaan aktiivisesti kaikkia mahdollisia kilpailukysymyksiä, jotka liittyvät perusteettomiin maarajoituksiin tai muihin verkkokaupan rajoituksiin; pitää valitettavana, että suurin osa sähköisestä kaupankäynnistä tapahtuu valtioiden sisällä ja että tällä alalla ei ole todellisia sisämarkkinoita ilman valtioiden rajoja; on tyytyväinen meneillään olevaan verkkokauppaa koskevaan kyselyyn ja katsoo, että kysely olisi toteutettava perusteellisesti ja vietävä nopeasti päätökseen ja että se saattaa tuottaa hyödyllistä tietoa muita digitaalisten sisämarkkinoiden strategian mukaisia toimia ja rajatylittävää kaupankäyntiä ajatellen; kannustaa komissiota luomaan liiketoimintaympäristön, jolla varmistetaan innovatiivisten ideoiden kehittäminen;

7.  kehottaa komissiota selvittämään ja korjaamaan sellaisten itsenäisten vähittäiskauppiaiden tilanteen, jotka saavat kilpailulainsäädännön mukaan tehdä yhteistyötä kivijalkamyymälöidensä kautta mutta joita kuitenkin syytetään epäoikeudenmukaisesta kilpailusta, jos ne tekevät yhteisiä tarjouksia myös verkkokaupassa;

8.  toteaa, että verkkoalustojen ansiosta miljoonat yritykset, joista monet ovat eurooppalaisia pk-yrityksiä, voivat hyödyntää sähköisen kaupan tarjoamia etuja; katsoo, että yhdenvertaisten kilpailuedellytysten luomiseksi on taattava vertailukelpoiset säännöt vertailukelpoisille digitaalipalveluille; katsoo, että järjestelmien ja jakamistalouden välittäjien edustamat uudet kaupalliset mallit tuovat esiin kiireellisiä kysymyksiä, jotka liittyvät muun muassa unionin ja kansallisten säännösten soveltamiseen, yritysten välisiin suhteisiin, asiaankuuluvien verojen maksamisen varmistamiseen sekä työntekijöiden oikeuksien tunnustamiseen; kehottaakin komissiota ja jäsenvaltioita käsittelemään näitä huolenaiheita;

9.  katsoo, että komission olisi tutkittava kilpailunvastaisia käytäntöjä, joita jäsenvaltiot ja alue- ja paikallisviranomaiset kohdistavat jakamistalouden välittäjiin; korostaa, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä kohtuuttomaan sääntelytaakkaan, nykyisten sääntöjen soveltamiseen vertailukelvottomiin liiketoimintamalleihin, mikä on kohtuutonta, ja suorien kieltojen laillisuuteen;

10.  palauttaa mieliin tarpeen panna hyvissä ajoin ja asianmukaisesti täytäntöön direktiivi 2014/104/EU tietyistä säännöistä, joita sovelletaan jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin kilpailuoikeuden säännösten rikkomisen johdosta kansallisen lainsäädännön nojalla nostettuihin vahingonkorvauskanteisiin; pitää erittäin valitettavana, että saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä etenee hitaasti ja että monet jäsenvaltiot eivät ole hyväksyneet edes ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi; kannustaa siksi painokkaasti komissiota seuraamaan tiiviisti direktiivin täytäntöönpanoa ja viemään asiaa eteenpäin yhdessä jäsenvaltioiden kanssa sekä esittämään vuosittain kertomuksen tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvista kanteista; korostaa, että muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus, johon voivat sisältyä kollektiiviset oikeussuojakeinot, on hyvin tärkeä EU:n kilpailupolitiikan tavoitteiden saavuttamisen kannalta;

11.  suhtautuu myönteisesti komission pohdintoihin lisätyökalujen tarpeesta oikeudenmukaista kilpailua koskevien ponnistelujen vahvistamiseksi; odottaa (Euroopan kilpailuviranomaisten verkostoon liittyvää) ECN+-aloitetta koskevaa komission ehdotusta ja kehottaa varmistamaan parlamentin täysimääräisen osallistumisen menettelyyn tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisesti; katsoo, että tehokkaat välineet kilpailun vääristymien torjumiseksi ovat olennaisen tärkeitä sisämarkkinoiden toimivuuden kannalta ja että on ehdottomasti varmistettava, että kuluttajat ja yritykset voivat luottaa EU:n kilpailusääntöjen johdonmukaiseen soveltamiseen kaikkialla unionissa; korostaa, että EU:n lainsäädäntö olisi pantava täytäntöön samalla tavoin kaikissa jäsenvaltioissa; katsoo, että Euroopan laajuiset vähimmäisvaatimukset ovat erityisen tarpeellisia sakkolievennys- ja sakkovapautusohjelmien, seuraamusten ja kansallisten kilpailuviranomaisten riippumattomuuden kannalta; viittaa mahdollisuuteen luoda komission tutkintatoimia tukevia välineitä, joiden avulla se voisi tutkia laitonta valtiontukea koskevia epäilyjä itsenäisesti ilman jäsenvaltioiden toimittamia tietoja;

12.  korostaa, että verotuksen koordinointi on yksi sisämarkkinoiden kilpailukyvyn keskeisistä tekijöistä, ja muistuttaa, että kaikkien markkinatoimijoiden olisi maksettava oma osuutensa veroista; pitää myönteisenä komission perusteellisia tutkimuksia kilpailunvastaisista käytännöistä, joita ovat muun muassa valikoivat veroedut ja tietyissä jäsenvaltioissa ylivoittoihin sovelletut veropäätösjärjestelmät, jotka ovat mahdollisesti EU:n valtionapusääntöjen vastaisia, ja on tässä yhteydessä tyytyväinen komission viime aikoina tekemiin valtionapupäätöksiin; huomauttaa kuitenkin, että kyseisiä päätöksiä ei ollut kohdistettu niinkään itse yrityksiä vastaan vaan jäsenvaltioiden niille tarjoamia ehtoja vastaan, koska ehtojen väitettiin rikkovan unionin valtionapusääntöjä; kehottaa komissiota ottamaan tämän huomioon ja toimimaan samalla tavalla vastaavanlaisissa tapauksissa;

13.  kehottaa komissiota varmistamaan, että unionin julkisia hankintoja koskevat säännöt pannaan täytäntöön nopeasti, erityisesti sähköisiä hankintoja koskevat säännöt ja uudet säännöt, joilla kannustetaan jakamaan sopimukset osiin, koska se on tärkeää innovoinnin ja kilpailun lisäämiseksi ja pk-yritysten tukemiseksi hankintamarkkinoilla;

14.  kehottaa komissiota välttämään standardointeja, koska ne luovat monopoleja ja suljettuja arvoketjuja; katsoo, että käyttöön olisi otettava valitusmenettelyt standardien arvioimiseksi tilanteissa, joissa niiden vaarana ovat kilpailukykyyn kohdistuvat vaikutukset;

15.  on huolissaan toiminnan merkittävästä keskittymisestä joillakin aloilla, kuten kemian alalla, kun otetaan huomioon äskettäiset fuusiot; pyytää komissiota selittämään, miten se ottaa huomioon etenkin uusyritysten mahdollisen markkinoillepääsyn; pyytää komissiota tutkimaan, olisiko tietoihin ja tietojen käsittelyyn perustuva yrityksen markkinavoima sekä tiedon käyttäjien lukumäärä otettava huomioon yhtenä yrityskeskittymien valvonnan testiperusteena; pyytää pohtimaan, voisiko tietojen ja erityisesti asiakkaita koskevien tietojen yhdistäminen johtaa kilpailun vääristymiseen;

16.  katsoo, että kilpailu televiestintäalalla on erittäin tärkeää innovoinnin ja verkkoihin tehtävien investointien edistämiseksi ja myös palvelujen valinnan vapauden takaamiseksi kuluttajille; katsoo, että nopean laajakaistan laajentaminen on keskeistä digitaalisten sisämarkkinoiden toteuttamiseksi; pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että komissio harkitsee televiestintäpaketissa määritettyjä strategisia liitettävyyden tavoitteita, kun se soveltaa laajakaistaverkkoihin liittyvistä valtiontuista annettuja suuntaviivoja;

17.  viittaa valtiontukisääntöjen noudattamatta jättämistä koheesiopolitiikassa käsitelleeseen Euroopan tilintarkastustuomioistuimen viimeisimpään kertomukseen, jossa huomautetaan merkittävän korkeasta noudattamatta jättämisen tasosta ja kehotetaan panemaan täytäntöön useita suosituksia; pitää huolestuttavana näitä havaintoja, sillä kyseinen noudattamatta jättäminen heikentää hyvin toimivia sisämarkkinoita, ja pyytääkin komissiota ottamaan huomioon tilintarkastustuomioistuimen antamat suositukset ja lisäämään toimiaan uusien puutteiden ilmenemisen välttämiseksi;

18.  kehottaa tässä yhteydessä komissiota takaamaan heinäkuussa 2014 voimaan tulleen yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen (EU) N:o 651/2014 asianmukaisen täytäntöönpanon; pitää myönteisenä yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen meneillään olevaa tarkistusta; muistuttaa, että on oikeudellisesti epävarmaa, onko julkisen rahoituksen osoittaminen matkailujärjestöille nykyisessä muodossaan sopusoinnussa EU:n valtiontukisääntöjen kanssa vai ei; kehottaa komissiota tarjoamaan jäsenvaltioille valtiontukisääntöjen soveltamista koskevaa ohjeistusta, jotta ne voivat tukea matkailua, joka on tärkeä talouden osa-alue sisämarkkinoilla; korostaa siksi tarvetta ottaa käyttöön uusi yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen mukainen poikkeus;

19.  tukee komission kartellien vastaisen toiminnan alalla toteuttamia toimia, kuten äskettäisiä toimia elintarvikkeiden vähittäismyynnin ja optisten levyasemien aloilla; toteaa, että näillä toimilla komissio pyrkii takaamaan oikeudenmukaiset hinnat kuluttajille;

20.  huomauttaa, että kuluttajille myydään sisämarkkinoilla samalla tuotenimellä ja samassa pakkauksessa erilaisia ainesosia sisältäviä tuotteita; kehottaa komissiota arvioimaan, onko tällä käytännöllä kielteisiä vaikutuksia paikallisille tuottajille ja erityisesti pk-yrityksille ja johtaako se kuluttajien syrjimiseen tapauksissa, joissa markkinoille saatetaan huonompilaatuisia tuotteita;

21.  muistuttaa, että EU:n kilpailupolitiikkaa koskevasta vuosikertomuksesta vuodelta 2014 antamassaan päätöslauselmassa parlamentti kehotti komissiota seuraamaan tiiviisti Euroopan suurten jakelijoiden kumppanuuksia, ja suhtautuu myönteisesti komission haluun keskustella näiden kumppanuuksien vaikutuksesta tuottajiin ja kuluttajiin Euroopan kilpailuviranomaisten verkostossa;

22.  pitää myönteisinä komission ja parlamentin tähän mennessä toteuttamia toimia hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi elintarvikeketjussa; panee merkille komission yksikköjen käynnissä olevan analyysin, jossa pyritään määrittämään, voivatko jakelijoiden omat merkit luoda kilpailunvastaisia etuja markkinoille, ja kehottaa Euroopan komissiota tiedottamaan Euroopan parlamentille tämän tutkimuksen tuloksista; katsoo, että mahdollisuus luoda EU-tason kehys, jossa vahvistetaan yleiset periaatteet ja otetaan huomioon parhaat käytännöt ja vapaaehtoiset järjestelyt, kuten toimitusketjualoite, tarjoaa keinon päästä eteenpäin;

23.  pyytää komissiota sallimaan kilpailupolitiikoissaan tietynlaiset yhteistyömuodot itsenäisten elintarviketoimittajien välillä, jotta estetään ja torjutaan valintamyymälöiden hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

29.11.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

29

2

3

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Dita Charanzová, Carlos Coelho, Anna Maria Corazza Bildt, Daniel Dalton, Dennis de Jong, Pascal Durand, Vicky Ford, Ildikó Gáll-Pelcz, Evelyne Gebhardt, Maria Grapini, Sergio Gutiérrez Prieto, Robert Jarosław Iwaszkiewicz, Liisa Jaakonsaari, Morten Løkkegaard, Marlene Mizzi, Jiří Pospíšil, Virginie Rozière, Christel Schaldemose, Olga Sehnalová, Igor Šoltes, Ivan Štefanec, Mylène Troszczynski, Mihai Ţurcanu, Marco Zullo

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Lucy Anderson, Anna Hedh, Kaja Kallas, Roberta Metsola, Dariusz Rosati, Adam Szejnfeld, Marc Tarabella, Theodoros Zagorakis

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Bill Etheridge, Andrey Kovatchev


LIIKENNE- JA MATKAILUVALIOKUNNAN LAUSUNTO (14.11.2016)

talous- ja raha-asioiden valiokunnalle

EU:n kilpailupolitiikkaa koskevasta vuosikertomuksesta

(2016/2100(INI))

Valmistelija: Jacqueline Foster

EHDOTUKSET

Liikenne- ja matkailuvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa talous- ja raha-asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan enemmän poliittista tahtoa liikenteen sisämarkkinoiden syventämiseksi ja vahvistamiseksi edelleen ja tasapuolisten toimintaedellytysten takaamiseksi, jotta varmistetaan avoin ja reilu kilpailu julkisten ja yksityisten toimijoiden välillä liikenne-, posti- ja matkailualoilla noudattamalla sen yhteydessä muita EU:n politiikkoja, tavoitteita ja periaatteita, mukaan lukien sosiaalinen ulottuvuus, joka on tärkeä liikenteen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta;

2.  korostaa, että liikenneyhteydet ja -infrastruktuurit ovat tärkeitä syrjäisten ja kaukaisten alueiden elinvoimaisuuden, taloudellisen kehityksen sekä julkisten ja yksityisten palveluiden kannalta;

3.  pitää toivottavana kattavan TEN-T-verkon loppuunsaattamista;

4.  painottaa, että tarvetta taata liikennealan työntekijöiden oikeuksien entistä tehokkaampi suojelu väärinkäytöksiltä ei pidä käyttää verukkeena avoimen kilpailun rajoittamiselle eri jäsenvaltioiden toimijoiden välillä; kehottaa komissiota noudattamaan suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteita laatiessaan lainsäädäntöä, jolla on merkittävä vaikutus liikenteen sisämarkkinoiden toimintaan;

5.  panee merkille haasteet, joita postipalvelualan toimijat ovat kohdanneet digitaalisten sisämarkkinoiden luomisen johdosta; painottaa, että tämän kunnianhimoisen hankkeen onnistuminen riippuu varsinkin sähköisen kaupankäynnin alalla suuresti postipakettilähetysten markkinoiden tulevasta muodosta; painottaa tarvetta taata oikeudenmukaiset ja tasapuoliset rajat ylittävät kilpailuedellytykset kaupallisia palveluja tarjoaville yksityisille tahoille ja julkisille toimijoille;

6.  korostaa, että kaikessa kilpailupolitiikassa on kunnioitettava asianomaisten alojen kaikkien toimijoiden sosiaaliturvaoikeuksia;

7.  korostaa, että jäsenvaltiot panevat EU:n liikennelainsäädäntöä usein puutteellisesti täytäntöön eikä perussopimusten periaatteita noudateta etenkään jäsenvaltioissa, joissa liikennettä hallinnoi monopoliasemassa oleva keskushallinto; kehottaa komissiota ja jäsenvaltiota panemaan asianmukaisesti täytäntöön sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta keskeisen EU:n voimassa olevan lainsäädännön ja valvomaan sen noudattamista yritysten ja teollisuuden, kuluttajien, työntekijöiden sosiaaliolojen ja ympäristön kannalta hyödyllisten lisähyötyjen aikaansaamiseksi;

8.  korostaa, että on tärkeää poistaa fyysiset, tekniset ja sääntelyyn liittyvät esteet jäsenvaltioiden väliltä, jotta estetään sisämarkkinoiden hajautuminen ja helpotetaan rajat ylittävää liikkuvuutta ja alueellista yhteistyötä ja siten edistetään kilpailua;

9.  pyytää komissiota kiinnittämään huomiota epäsuoriin kilpailun esteisiin, jotka ovat seurausta verotusta, turvallisuutta, ajo- ja lepoaikojen eroja, tyyppihyväksyntöjä ja matkustajien oikeuksia koskevien sääntöjen eroista;

10.  pitää myönteisenä digitaaliteknologian kehittymistä liikenteen ja matkailun alalla, sillä se edistää kilpailua, luo työpaikkoja, helpottaa pk-yritysten pääsyä suuremmille markkinoille ja tuo kuluttajille konkreettisia hyötyjä; korostaa, että digitalisointi ja myönteinen kehitys yhteisötaloudessa saavat aikaan merkittäviä muutoksia alojen toimintaympäristössä ja että tarvitaan asianmukainen ja selkeä oikeuskehys, jotta digitalisointiprosessista voidaan hyötyä;

11.  painottaa, että uusien liiketoimintamallien mukaisesti toimivat toimijat vaikuttavat myönteisellä tavalla unionin liikenne- ja matkailumarkkinoihin erityisesti helpottamalla palveluiden saatavuutta ja parantamalla niiden laatua;

12.  suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen neuvotella ulkoiset ilmailusopimukset useiden maailman keskeisten maiden ja alueiden kanssa; katsoo, että ne eivät pelkästään paranna markkinoille pääsyä vaan myös avaavat uusia liiketoimintamahdollisuuksia maailman huippuluokkaa olevalle Euroopan ilmailualalle, auttavat luomaan korkealaatuisia työpaikkoja, pitävät yllä tiukkoja turvallisuusnormeja ja ottamaan huomioon työntekijöiden oikeudet alalla ja ovat kuluttajille hyödyllisiä; korostaa, että parlamentilla on tärkeä rooli näissä neuvotteluissa;

13.  kehottaa komissiota ottamaan esille tasapuolista kilpailua koskevan lausekkeen, kun se neuvottelee näistä ulkoisista ilmailusopimuksista, jotta varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset;

14.  kannustaa komissiota edistämään johdonmukaisuutta, myös EU:n tukien osalta, sellaisten lentoasemien välillä, jotka sijaitsevat maantieteellisesti lähellä toisiaan mutta valtioiden rajojen eri puolilla;

15.  katsoo, että satamapalvelujen yhteydessä on luotava Euroopan julkisille satamille yhä avoimempi, kilpailukykyisempi ja läpinäkyvämpi sääntelykehys ja samalla lisää työllistymismahdollisuuksia;

16.  uskoo, että EU:n maanteiden tavaraliikenteen markkinoiden asteittaisen avaamisen mukanaan tuoma kilpailun lisääntyminen voi hyödyttää kuluttajia, mutta tuomitsee voimakkaasti sen, että joidenkin jäsenvaltioiden toteuttamat tietyt toimenpiteet heikentävät sisämarkkinoiden yhtenäisyyttä tällä alalla; tukee tällaisten toimenpiteiden vastustamista koskevaa komission kantaa;

17.  pitää toivottavana, että tavaraliikenteen markkinoiden avaaminen ei aiheuta yhä enemmän sosiaalista polkumyyntiä, ja pitää lisäksi valitettavana niin sanottuihin postilaatikkoyrityksiin liittyvää ilmiötä;

18.  pitää lisäksi valitettavana, että EU:n politiikassa ei ole käsitelty asianmukaisella tavalla pienempiä pakettiautoja huolimatta siitä, että niitä käytetään yhä enemmän työtä, turvallisuutta ja ympäristönsuojelua koskevan lainsäädännön moitteettoman soveltamisen kiertämiseksi;

19.  kehottaa komissiota seuraamaan tarkasti oligopolistisia polkuhintoihin liittyviä suuntauksia erityisesti ilmailualalla sekä pitkän matkan bussien / linjabussien aloilla ja vaatii panemaan EU:n lainsäädännön oikeaoppisesti täytäntöön sekä takaamaan oikeudenmukaiset, kilpailukykyiset ja tasapuoliset intermodaaliset toimintaedellytykset;

20.  kehottaa saattamaan neljättä rautatiepakettia koskevat neuvottelut pikaisesti päätökseen ja uskoo, että siten voidaan avata rautatiealan matkustajaliikennettä entisestään, lisätä tehokkuutta ja taata etenkin julkisen palvelun velvoitteiden laatu ja jatkuvuus;

21.  pitää myönteisenä neljännen rautatiepaketin teknisten näkökohtien pilarin hyväksymistä ja katsoo, että tämä lisää rautatieturvallisuutta ja poistaa samalla kilpailun teknisiä esteitä yhteentoimivuuden kautta;

22. korostaa matkailun merkitystä tärkeänä talouskasvua ja työpaikkoja luovana tekijänä ja kehottaa komissiota omaksumaan ennakoivan lähestymistavan Euroopan matkailualan kilpailukyvyn edistämiseen ja luomaan suotuisan ympäristön kasvulle ja kehitykselle;

23.  korostaa, että postipalvelut ja erityisesti rajat ylittävät pakettilähetykset ovat erittäin tärkeitä sähköisen kaupankäynnin alan kehittymisen kannalta koko EU:ssa; suhtautuu myönteisesti komission kilpailunrajoitusselvitykseen sähköisen kaupankäynnin alalla ja kehottaa komissiota jatkamaan paketti- ja postimarkkinoiden kehittymisen seurantaa;

24.  korostaa tarvetta rahoittaa kestäviä, esteettömiä ja turvallisia liikennehankkeita, joilla voidaan edistää koko eurooppalaisen liikennejärjestelmän toimivuutta;

25.  kehottaa käyttämään EU:n rahastoja, kuten Verkkojen Eurooppa -välinettä, koheesiorahastoa, aluekehitysrahastoa ja Horisontti 2020 -ohjelmaa, Euroopan kuljetusinfrastruktuurien kehittämiseen sekä palvelujen määrän ja laadun parantamiseen;

26.  kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään riittävästi huomiota infrastruktuuriin liittyvien rajat ylittävien projektien päätökseen saattamiseen sekä koordinoimaan keskeisimmät liikennesuunnitelmansa naapureina olevien jäsenvaltioiden kanssa;

27.  pitää tärkeänä hyödyntää täysimääräisesti innovatiivisia rahoitusvälineitä, kuten Euroopan strategisten investointien rahastoa, sillä ne soveltuvat kasvua ja kilpailukykyä tukevien liikennealan hankkeiden rahoittamiseen; korostaa kuitenkin, että ESIR-rahastoa varten varattuja varoja ei voi käyttää Verkkojen Eurooppa -välineen ja Horisontti 2020-ohjelman kustannuksella, koska ne ovat keskeisiä välineitä liikennealan yhteisten markkinoiden kehittämiselle;

28.  painottaa, että rautateiden liikennemarkkinoiden täysimääräisestä avaamisesta voisi koitua monia etuja kaikkien jäsenvaltioiden toimijoille ja matkustajille; toteaa kuitenkin, että tässä on otettava huomioon rautatieinfrastruktuurin eriasteinen kehitys eri jäsenvaltioissa; painottaa tarvetta säilyttää seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä investointien nykyinen taso rautatieinfrastruktuurien eroavuuksien tasoittamiseksi.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

10.11.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

29

10

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Daniela Aiuto, Lucy Anderson, Marie-Christine Arnautu, Georges Bach, Izaskun Bilbao Barandica, Deirdre Clune, Michael Cramer, Luis de Grandes Pascual, Andor Deli, Karima Delli, Isabella De Monte, Ismail Ertug, Jacqueline Foster, Bruno Gollnisch, Merja Kyllönen, Miltiadis Kyrkos, Bogusław Liberadzki, Peter Lundgren, Cláudia Monteiro de Aguiar, Renaud Muselier, Jens Nilsson, Markus Pieper, Salvatore Domenico Pogliese, Gabriele Preuß, Dominique Riquet, Massimiliano Salini, David-Maria Sassoli, Claudia Schmidt, Jill Seymour, Claudia Țapardel, Pavel Telička, István Ujhelyi, Wim van de Camp, Roberts Zīle, Elżbieta Katarzyna Łukacijewska

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Maria Grapini, Ramona Nicole Mănescu, Matthijs van Miltenburg

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Virginie Rozière


MAATALOUDEN JA MAASEUDUN KEHITTÄMISEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (29.11.2016)

talous- ja raha-asioiden valiokunnalle

EU:n kilpailupolitiikkaa koskevasta vuosikertomuksesta

(2016/2100(INI))

Valmistelija: Michel Dantin

EHDOTUKSET

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta pyytää asiasta vastaavaa talous- ja raha-asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 39 ja 42 artiklan(1),

–  ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013(2)(3),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamisesta erikoistumissopimusten tiettyihin ryhmiin 14. joulukuuta 2010 annetun komission asetuksen (EU) N:o 1218/2010(4),(5),

A.  toteaa, että SEUT:n 42 artiklassa maataloudelle annetaan erityinen asema kilpailuoikeutta sovellettaessa;

B.  ottaa huomioon, että SEUT:n 39 artiklan 1 kohdan b alakohdassa vahvistetaan, että yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) tavoitteena on taata maatalousväestölle kohtuullinen elintaso erityisesti lisäämällä maataloudessa työskentelevien henkeä kohti laskettuja tuloja;

C.  ottaa huomioon, että EU:n maatalousala koostuu pääasiassa pienistä perhetiloista, jotka pystyvät sopeutumaan heikommin markkinahäiriöihin ja muutoksiin; ottaa huomioon, että maatalousalalle on luonteenomaista joustamattomuus tarjonnan hallinnassa, mikä johtuu tuotantosyklien pituudesta, ja se johtaa viljelijöiden rakenteellisesti heikkoon asemaan elintarvikeketjussa;

D.  toteaa, että maatalousmarkkinoita luonnehtii maataloushintojen lisääntynyt epävakaus ja niillä vallitsee ennennäkemätön kriisi, etenkin maitoalalla, jota pahentaa viljelijöiden heikko asema elintarvikeketjussa;

E.  toteaa, että viljelijöiden tulot riippuvat yhä selkeämmin heidän asemastaan elintarvikeketjussa, ja maatalouden kriisi koettelee vähiten maita, joissa maatalousala on paremmin organisoitu;

F.  toteaa, että viljelijöiden välisellä yhteistyöllä pyritään vahvistamaan heidän neuvotteluasemaansa, auttamaan heitä saamaan suuremman osuuden tuotteidensa lisäarvosta, lisäämään viljelijöiden kilpailukykyä, näkyvyyttä ja suojelua ja myös auttamaan heitä täyttämään lisääntyneet yhteiskunnalliset vaatimukset;

G.  ottaa huomioon, että yhteisen maatalouspolitiikan viimeisimmässä uudistuksessa haluttiin parantaa viljelijöiden asemaa elintarvikeketjussa ottamalla käyttöön useita poikkeuksia ja vapautuksia SEUT-sopimuksen 101 artiklan soveltamisesta; ottaa huomioon, että parlamentti esitti yhteisen maatalouspolitiikan viimeisimmän uudistuksen yhteydessä innovatiivisia ja kunnianhimoisia ehdotuksia kilpailulainsäädännön mukauttamiseksi paremmin maatalousmarkkinoita varten;

H.  katsoo, että kilpailupolitiikan mukauttamisessa maatalouden erityispiirteisiin selkeä, johdonmukainen ja toimiva sääntely-ympäristö voi osaltaan vahvistaa viljelijöiden asemaa elintarvikeketjussa puuttumalla vallan epätasapainoon toimijoiden välillä, lisäämällä markkinoiden tehokkuutta ja varmistamalla oikeusvarmuuden ja tasapuoliset toimintaedellytykset sisämarkkinoilla;

I.  ottaa huomioon, että taloudellisten riskien muotoa, voimakkuutta ja ajankohtaa on vaikea ennakoida ja että markkinasuuntautuneessa YMP:ssä on tuettava viljelijöitä ja otettava käyttöön määräaikaisia lisäpoikkeuksia kilpailusääntöihin vakavien markkinahäiriöiden tapauksessa; ottaa huomioon, että maitokriisin yhteydessä komissio päätti ottaa käyttöön viimeisenä keinona yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen 222 artiklan, jotta hyväksytyille tuottajaorganisaatioille annetaan lupa poiketa kilpailulainsäädännöstä ja suunnitella maidontuotantonsa yhteisesti;

J.  ottaa huomioon, että kilpailupolitiikka yksistään on riittämätön poistamaan hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä elintarvikeketjussa;

K.  toteaa, että maatalousmarkkinoiden työryhmä on perustettu parantamaan viljelijöiden asemaa elintarvikeketjussa kartoittamalla mahdollisuuksia heidän asemansa parantamiseksi, mukaan lukien oikeudelliset mahdollisuudet sopimussuhteiden ja kollektiivisten toimien järjestämiseksi; katsoo siksi, että maatalousmarkkinoiden työryhmän päätelmät on otettava soveltuvin osin huomioon tulevia keskusteluja ja toimia varten;

Yleiset huomautukset

1.  korostaa, että kilpailupolitiikassa puolustetaan kuluttajien etuja mutta ei oteta huomioon maataloustuottajien etuja; korostaa, että kilpailupolitiikassa on asetettava maataloustuottajien etujen puolustaminen samalle tasolle kuluttajien etujen puolustamisen kanssa ja varmistettava, että edellytykset kilpailulle ja sisämarkkinoille pääsylle ovat oikeudenmukaiset, jotta voidaan edistää investointeja, työllisyyttä ja innovointia, maatalousyritysten elinkelpoisuutta sekä unionin maaseutualueiden tasapainoista kehitystä;

2.  painottaa, että oikeudenmukaisen hinnan käsite ei saa tarkoittaa vain alinta mahdollista hintaa kuluttajalle, vaan hinnan on oltava kohtuullinen ja mahdollistettava kohtuullinen palkkio kaikille elintarvikeketjun osapuolille;

3.  katsoo, että nykyisen maatalousalan kriisin voittamiseksi olisi tehtävä uusia aloitteita saatavilla olevien välineiden parantamiseksi ja sen varmistamiseksi, että kilpailupolitiikassa otetaan paremmin huomioon maatalouden erityispiirteet ja maatalouden tuotantoalojen moninaisuus SEUT-sopimuksen 39 artiklan mukaisesti;

4.  pitää valitettavana, että nykyisiä poikkeuksia ei käytetä kaikessa laajuudessaan, ja katsoo, että poikkeukset ovat edelleen epäselviä, vaikeita panna täytäntöön ja kansallisten kilpailuviranomaisten epätasaisesti soveltamia, ne estävät viljelijöiden oma-aloitteisen järjestäytymisen ja haittaavat sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa;

5.  kehottaa komissiota toimittamaan parlamentille ja neuvostolle tiedot siitä, kuinka paljon viljelijät eri jäsenvaltioissa käyttävät yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan asetuksen 225 artiklan mukaisia nykyisiä poikkeuksia, ja selkeyttämään asianmukaisesti tällaisten poikkeusten ja SEUT-sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan mukaisten yksittäisten kilpailusääntöpoikkeusten soveltamisalaa; kehottaa komissiota selvittämään erityisesti, voidaanko kestävyyssopimukset, joita tehtiin elintarvikeketjussa yhteiskunnallisten vaatimusten täyttämiseksi ja joiden määräykset ovat pakollisia vaatimuksia tiukempia, vapauttaa kilpailulainsäädännön noudattamisesta, jos niillä vaikutetaan tuotannon parantamiseen ja innovoinnin edistämiseen samalla, kun kuluttajat hyötyvät;

6.  kehottaa komissiota noudattamaan laaja-alaisempaa lähestymistapaa määräävän aseman ja sen määrittelyssä, onko yksittäinen maatalousyritys tai useampi horisontaalisen sopimuksen nojalla toisiinsa sidoksissa oleva maatalousyritys käyttänyt väärin tällaista asemaa, ottaen huomioon keskittymisasteen sekä tuotantopanos-, valmistus- ja vähittäismyyntialojen neuvotteluvoimasta seuraavat rajoitukset;

7.  korostaa, että maatalouden sisämarkkinoiden puitteissa merkityksellisten markkinoiden määritelmää olisi laajennettava tarkastelemalla sitä ensisijaisesti unionin tasolla ennen alempien tasojen ottamista huomioon, jottei vaaranneta maataloustuotteiden tarjonnan keskittämisen tavoitetta lokeroimalla tiukasti maatalousyritysten toiminta-alaa;

8.  painottaa, että tuottajaorganisaatioiden ja niiden liittojen yhteiset toimet esimerkiksi tuotannon suunnittelussa ja myyntineuvotteluissa ja tarvittaessa sopimusehtoja koskevissa neuvotteluissa ovat myönteisiä maatalouden kannalta, kun niillä pyritään saavuttamaan SEUT-sopimuksen 39 artiklassa määritellyt YMP:n tavoitteet, joten niiden olisi oletettava periaatteessa olevan sopusoinnussa SEUT-sopimuksen 101 artiklan kanssa;

9.  katsoo, että viljelijöille kaikilla tuotannon aloilla on taattava oikeus keskitettyyn sopimiseen, johon sisältyy mahdollisuus sopia vähimmäishinnoista;

10.  katsoo, että viljelijöiden olisi tehtävä täysimääräisesti yhteistyötä tuottajaorganisaatioiden kanssa, mukaan lukien tuottajaosuuskunnat, niiden yhdistykset ja eri alojen yhteiset elimet, ja hyödynnettävä niiden mahdollisuuksia; kehottaa komissiota kannustamaan tällaisia omatoimisia yhteisiä välineitä kehittämään osaamistaan ja tehostamaan toimintaansa selkeyttämällä ja yksinkertaistamalla niihin sovellettavia sääntöjä, jotta vahvistetaan viljelijöiden neuvotteluvoimaa ja kilpailukykyä, ja varmistamaan samalla SEUT-sopimuksen 39 artiklassa vahvistettujen periaatteiden noudattaminen;

11.  kehottaa komissiota varmistamaan, että yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen 222 artiklan säännökset otetaan käyttöön nopeasti, jos markkinat ovat vakavasti epätasapainossa, ja arvioimaan edelleen tämän toimenpiteen tehokkuutta, kun sitä sovelletaan maitoalan markkinoilla, jotta voidaan ehdottaa kilpailulainsäädännön ja menettelyjen tilapäistä mukauttamista vakavien markkinahäiriöiden tapauksessa;

Alakohtaiset arviot

12.  painottaa yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen oliiviöljy-, naudanliha- ja peltokasvialojen sopimusneuvotteluita koskevien 169, 170 ja 171 artiklan säännösten tarjoamia mahdollisuuksia;

13.  panee tyytyväisenä merkille äskettäin julkaistut suuntaviivat, jotka koskevat näiden sääntöjen soveltamista; katsoo, että niiden oikeudelliset vaikutukset ovat liian rajalliset ja täytettävät kriteerit ovat liian tiukkoja ja heterogeenisiä eri aloilla taatakseen riittävän oikeusvarmuuden viljelijöille, jotka haluavat hyödyntää näitä poikkeuksia;

14.  katsoo, että merkittävien markkinoiden kategorisointi ei sovi oliiviöljyalan nykytilanteeseen, ja ehdottaa siksi, että oliiviöljyn kuluttajamarkkinoita olisi pidettävä sisämarkkinoina, jotta voidaan parantaa yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen 169 artiklan sääntöjen täytäntöönpanoa;

15.  katsoo, että koska oliiviöljytuotannon vaihtelut johtuvat yleensä sääoloista ja jotta taattaisiin tuottajaorganisaatioiden ja tuottajaorganisaatioiden liittojen jäsenten tavoitteet, olisi otettava huomioon tapaukset, joissa tuottajaorganisaatiot joutuvat hankkimaan oliiviöljyä muilta kuin jäseniltä samalla, kun taataan tämän toiminnan liitännäinen luonne suhteessa organisaatioiden omien jäsenten tuotteiden markkinointiin;

16.  ehdottaa, että naudanlihantuotantoa koskevien 170 artiklan säännösten soveltamisalaa laajennetaan koskemaan lihotusalaa, jotta niiden täytäntöönpano olisi tehokkaampaa;

17.  on erityisen huolissaan maitoalan tilanteesta ja katsoo, että maitoalaa on tuettava sen siirtymävaiheessa maitokiintiöjärjestelmän lakkautuksen jälkeen ja sitä olisi kannustettava reagoimaan tehokkaammin markkinoiden liikkeisiin ja hintojen vaihteluun; katsoo siksi, että maitoalan paketin(6) täysimääräinen ja tyydyttävä täytäntöönpano on välttämätöntä maitoalan vahvistamisen kannalta, erityisesti sopimusehtoja koskevien kollektiivisten neuvottelujen turvaamiseksi; kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen maitoalan paketin voimassaoloajan jatkumisesta vuoden 2020 puolivälin jälkeen ja ehdottamaan, että sen sääntöjä sovelletaan myös muihin maatalouden aloihin;

18.  suhtautuu sokerialan kiintiöiden poistamisen yhteydessä myönteisesti sopimuskehyksen säilyttämiseen(7) sokerijuurikkaanviljelijöiden, viljelijäjärjestöjen ja sokerialan yritysten välillä, jotta muun muassa määritetään arvon jakoperusteet sokerimarkkinoiden tai muiden raaka-ainemarkkinoiden kehityksen perusteella; pyytää jäsenvaltioita varmistamaan, että tätä mahdollisuutta tarjotaan kaikille alan toimijoille, jotta säilytetään yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen tavoite ja näin varmistetaan sokeriyritysten ja sokerijuurikkaan viljelijöiden oikeuksien ja velvollisuuksien kohtuullinen tasapaino;

Suhteet elintarvikeketjuun

19.  kehottaa komissiota ja kansallisia kilpailuviranomaisia vastaamaan tehokkaasti huolenaiheisiin, jotka koskevat yhtäältä kansallisen jakelun nopean keskittämisen ja toisaalta kansainvälisten ja unionin laajuisten suurten jakelijoiden kumppanuuksien luomisen kumulatiivista vaikutusta sekä elintarvikeketjun alkupäässä että jakelijoiden ja kuluttajien kannalta; katsoo, että tällainen rakenteellinen kehitys herättää huolta mahdollisista strategisista mukautuksista, kilpailun vähenemisestä ja innovaatioon tehtävien investointien marginaalien kapenemisesta elintarvikeketjussa;

20.  panee merkille kilpailun pääosaston uudenaikaisen vähittäiskauppa-alan vaikutusta EU:n elintarvikealan valikoimaan ja innovointiin koskeneen tutkimuksen päätelmät, myös mahdollisesti kielteisen suhteen innovoinnin, kuluttajien valinnanvaran ja yksityisten tuotemerkkien tuotteiden elintarvikemarkkinoille pääsyn välillä;

21.  kehottaa komissiota esittämään parlamentille laajasti pohdintansa tutkimuksen päätelmien aiheuttamista jatkotoimista ja erityisesti tämän kehityskulun pitkäaikaisista vaikutuksista koko elintarvikeketjuun ja viljelijöiden asemaan tässä ketjussa;

22.  kehottaa komissiota arvioimaan, mikä on jakelijoiden vaikutus yrityksiin, jotka valmistavat niiden omia merkkituotteita;

23.  muistuttaa parlamentin myönteisestä kannasta(8) EU:n puitelainsäädännön antamiseen hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen kitkemiseksi elintarvikeketjusta; korostaa, että kyseisellä lainsäädännöllä on varmistettava, että EU:n viljelijöillä ja kuluttajilla on mahdollisuus hyötyä oikeudenmukaisista myynti- ja ostoehdoista.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

29.11.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

37

4

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

John Stuart Agnew, Clara Eugenia Aguilera García, Eric Andrieu, Daniel Buda, Michel Dantin, Paolo De Castro, Albert Deß, Diane Dodds, Herbert Dorfmann, Norbert Erdős, Edouard Ferrand, Luke Ming Flanagan, Beata Gosiewska, Martin Häusling, Anja Hazekamp, Esther Herranz García, Jan Huitema, Elisabeth Köstinger, Urszula Krupa, Zbigniew Kuźmiuk, Philippe Loiseau, Florent Marcellesi, Mairead McGuinness, Ulrike Müller, James Nicholson, Maria Noichl, Marijana Petir, Jens Rohde, Bronis Ropė, Jasenko Selimovic, Maria Lidia Senra Rodríguez, Tibor Szanyi, Marc Tarabella, Marco Zullo

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Bas Belder, Franc Bogovič, Jakop Dalunde, Anthea McIntyre, Sofia Ribeiro, Annie Schreijer-Pierik, Ricardo Serrão Santos, Miguel Viegas

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Carlos Iturgaiz

(1)

Tämä ehdotus on sisällytettävä päätöslauselmaan johdanto-osan viitteenä, jos asiasta vastaava valiokunta hyväksyy sen.

(2)

Tämä ehdotus on sisällytettävä päätöslauselmaan johdanto-osan viitteenä, jos asiasta vastaava valiokunta hyväksyy sen.

(3)

EUVL L 347, 20.12.2013. s. 671.

(4)

Tämä ehdotus on sisällytettävä päätöslauselmaan johdanto-osan viitteenä, jos asiasta vastaava valiokunta hyväksyy sen.

(5)

EUVL L 335, 18.12.2010, s. 43.

(6)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 261/2012, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2012, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 muuttamisesta maito- ja maitotuotealan sopimussuhteiden osalta.

(7)

Komission delegoitu asetus (EU) N:o 2016/1166, annettu 17 päivänä toukokuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 liitteen X muuttamisesta sokerialalla 1 päivästä lokakuuta 2017 sovellettavien sokerijuurikkaan ostoehtojen osalta.

(8)

Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. kesäkuuta 2016 hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä elintarvikeketjussa (P8_TA(2016)0250).


LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

8.12.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

33

6

5

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Burkhard Balz, Hugues Bayet, Pervenche Berès, Udo Bullmann, Esther de Lange, Fabio De Masi, Anneliese Dodds, Markus Ferber, Jonás Fernández, Neena Gill, Sylvie Goulard, Roberto Gualtieri, Brian Hayes, Petr Ježek, Othmar Karas, Alain Lamassoure, Werner Langen, Sander Loones, Fulvio Martusciello, Bernard Monot, Luděk Niedermayer, Dimitrios Papadimoulis, Sirpa Pietikäinen, Dariusz Rosati, Pirkko Ruohonen-Lerner, Alfred Sant, Pedro Silva Pereira, Peter Simon, Theodor Dumitru Stolojan, Paul Tang, Ramon Tremosa i Balcells, Ernest Urtasun, Marco Valli, Jakob von Weizsäcker

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

David Coburn, Ildikó Gáll-Pelcz, Eva Joly, Joachim Starbatty, Tibor Szanyi

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Salvatore Cicu, Jan Huitema, Seán Kelly, Mairead McGuinness, Jens Nilsson

Oikeudellinen huomautus