Menettely : 2016/2077(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0011/2017

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0011/2017

Keskustelut :

PV 13/03/2017 - 16
CRE 13/03/2017 - 16

Äänestykset :

PV 14/03/2017 - 6.13
CRE 14/03/2017 - 6.13
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2017)0077

MIETINTÖ     
PDF 300kWORD 62k
30.1.2017
PE 587.419v02-00 A8-0011/2017

tuotantokanien suojelun vähimmäisvaatimuksista

(2016/2077(INI))

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta

Esittelijä: Stefan Eck

TARKISTUKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

tuotantokanien suojelun vähimmäisvaatimuksista

(2016/2077(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 13 ja 43 artiklan,

–  ottaa huomioon sikojen suojelun vähimmäisvaatimuksista annetun neuvoston direktiivin 2008/120/EY,

–  ottaa huomioon vasikoiden suojelun vähimmäisvaatimuksista 18. joulukuuta 2008 annetun neuvoston direktiivin 2008/119/EY,

–  ottaa huomioon munivien kanojen suojelun vähimmäisvaatimuksista 19. heinäkuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/74/EY,

–  ottaa huomioon lihantuotantoa varten pidettävien kanojen suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista 28. kesäkuuta 2007 annetun neuvoston direktiivin 2007/43/EY,

–  ottaa huomioon tuotantoeläinten suojelusta 20. heinäkuuta 1998 annetun neuvoston direktiivin 98/58/EY,

–  ottaa huomioon maaliskuussa 2016 julkaistun erityiseurobarometrin 442 ”Attitudes of Europeans towards Animal Welfare”, joka koskee eurooppalaisten asenteita eläinten hyvinvointia kohtaan,

–  ottaa huomioon Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) 12. tammikuuta 2011 antaman tieteellisen lausunnon eläinten hyvinvoinnista kuljetuksen aikana,

–  ottaa huomioon EFSAn 11. lokakuuta 2005 antaman tieteellisen lausunnon tuotantokanien terveyttä ja hyvinvointia käsittelevästä asiakirjasta ”The impact of the current housing and husbandry systems on the health and welfare of farmed domestic rabbits”,

–  ottaa huomioon Maailman eläintautijärjestön (OIE) maaeläinsäännöstön 7.5 luvun eläinten teurastuksesta (”Slaughter of animals”),

–  ottaa huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan säännöstöön sisältyvät suositukset kanien hyvinvoinnista,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön (A8-0011/2017),

A.  ottaa huomioon, että kani on lukumääräisesti maailman neljänneksi yleisin tuotantoeläin ja toiseksi yleisin tuotantoeläin EU:ssa;

B.  ottaa huomioon, että eurooppalaisten tuottajien on noudatettava eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevia tiukkoja vaatimuksia, jotka eivät aina ole pakollisia kolmansissa maissa, joista EU tuo teuraseläimiä;

C.  ottaa huomioon, että kuluttajat ovat yhä paremmin tietoisia eläinten kasvatusoloista;

D.  ottaa huomioon, että kaninkasvatusala on kärsinyt pahasti lihan kulutuksen vähenemisestä unionissa sekä maatalousalan talouskriisistä ja että myyntihinnat ovat laskeneet noin 20 prosenttia kolmessa vuodessa, kun taas tuotantokustannukset ovat pysyneet samoina;

E.  ottaa huomioon kaninlihan ravintoarvon sekä tämän tuotannon merkityksen naisia merkittävästi työllistävissä perheyrityksissä monilla maaseutualueilla, joilla mahdollisuudet kotieläintalouden monipuolistamiseen ovat niukat;

F.  katsoo, että maataloustuottajien hyvinvointi on otettava huomioon samoin kuin eläinten hyvinvointikin;

G.  ottaa huomioon, että suurin osa kaneista kasvatetaan lihantuotantoa varten ja joka vuosi teurastetaan yli 340 miljoonaa kania lihan vuoksi; ottaa huomioon, että kaninkasvatuksen osuus EU:n kotieläintuotannosta on alle prosentti;

H.   ottaa huomioon, että kaninkasvatus vähenee EU:ssa jatkuvasti ja vuoden 2016 näkymien mukaan tuotanto laskee 3,9 prosenttia, mikä johtuu kaninlihan kulutuksen vähenemisestä kuluttajien keskuudessa; ottaa huomioon, että kaninkasvatusta harjoitetaan maailmanmarkkinoiden sanelemissa olosuhteissa eikä ala hyödy yhteisen maatalouspolitiikan ensimmäisen pilarin mukaisesta suorasta tuesta tai markkinoiden interventiotoimenpiteistä;

I.   ottaa huomioon, että kaninlihan kohdalla unionin ja Kiinan kauppatase on unionille negatiivinen; ottaa huomioon, että 99 prosenttia unioniin tuodusta kaninlihasta on peräisin Kiinasta; toteaa, että kiinalaiset tuottajat kilpailevat unionin viljelijät ulos markkinoilta ja eläinten hyvinvoinnille aiheutuu kielteisiä vaikutuksia, jos toimiin ei ryhdytä;

J.  katsoo, että on tarpeen ja suotavaa tehdä kaninkasvatuksesta kannattavaa ja myös säilyttää se kannattavana niin, että sen avulla voidaan jatkossakin ylläpitää talouden rakennetta ja varsinkin naisten työllisyyttä maaseudulla, missä muun tyyppinen tuotanto ei ole mahdollista, samoin kuin tarjota edelleen kuluttajille monipuolista ja laadukasta ravintoa;

K.  ottaa huomioon, että unioni on maailman suurimpia kanintuottajia, suurempi kuin Aasia ja erityisesti Kiina, joka tuottaa 417 000 tonnia ruhoja ja on suurin viejämaa;

L.  toteaa, että on kaninkasvattajien ja koko alan edun mukaista, että kaninkasvatuksessa noudatetaan eurooppalaisen tuotantomallin mukaisesti jatkossakin maailman tiukimpia vaatimuksia elintarviketurvallisuuden, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin sekä ympäristönsuojelun alalla;

M.  toteaa, että eurooppalainen kaninkasvatus perustuu erilaisten tuotantomenetelmien yhteiseloon ja että kaninkasvatus on tärkeä keino monipuolistaa monien pienten tilojen tulonlähteitä kaikilla alueilla;

N.  ottaa huomioon, että kaninlihan keskimääräinen kulutus asukasta kohden on 1,7 kiloa ja että se on siten yksi vähiten kulutetuista lihoista unionissa (1–2 prosenttia kaikesta lihankulutuksesta);

O.  ottaa huomioon, että tuotantokanien puutteelliseen hyvinvointiin, korkeisiin stressitasoihin sekä korkeaan kuolleisuuteen ja sairastuvuuteen liittyy vakavia huolenaiheita, kuten EFSA totesi jo vuonna 2005; ottaa huomioon, että tuotantokanien pitopaikka, ruokinta, perintötekijät, terveysnäkökohdat ja henkisen hyvinvoinnin optimointi ovat tärkeitä kysymyksiä kaninkasvatusalan toimijoille erityisesti eläinten terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämisen näkökulmasta;

P.  toteaa, että suurinta osa EU:ssa kasvatettavista kaneista pidetään niiden jalostuksesta alkaen yleensä kerroshäkeissä, joita koskevat säännöt voivat vaihdella – ja usein vaihtelevatkin – maasta toiseen;

Q.  toteaa, että kani, aivan kuten muut ihmisen kanssa rinnakkain elävät lajit, on säilyttänyt tiettyjä piirteitä luontaisesta käyttäytymisestään, joten on tarpeen tutkia tarkemmin toimenpiteitä ja olosuhteita, jotka voidaan ottaa käyttöön kasvatuksen aikana sen varmistamiseksi, että kanit voivat säilyttää mahdollisuuksien mukaan luontaisen käyttäytymisensä, kunhan se on sen oman terveyden kannalta myönteistä;

R.   toteaa, että tehotuotannossa käytetään nopeakasvuisia kanirotuja, joita aikaisemmin kutsuttiin ”lihakaneiksi”, ja erityisesti kaupallisia hybridejä, joita käytetään teollisissa kasvatuslaitoksissa lihaeläinten tuottamiseksi;

S.  toteaa, että luonnonmukaiset tuotantojärjestelmät, joissa lihantuotantoa varten pidettäviä kaneja pidetään ryhmäkarsinoissa, joista pääsee pienelle laidunalueelle ja joissa on enemmän tilaa, ovat mahdollisia vaihtoehtoja häkkikasvatukselle, vaikka tällaiset ryhmäkasvatusjärjestelmät saattavat aiheuttaa kielteisiin sosiaalisen vuorovaikutuksen muotoihin ja eläinten väliseen aggressiivisuuteen liittyviä ongelmia, mikä voi aiheuttaa niiden terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavia vammoja ja lisätä suun kautta ja ulosteiden välityksellä leviäviä tauteja;

T.   ottaa huomioon, että joissakin luonnonmukaista tuotantoa koskevissa kansallisissa säännöissä edellytetään, että kanit kasvatetaan ryhmäkarsinoissa, joiden päädystä on pääsy pienelle laidunalueelle;

U.   katsoo, että samoin kuin muiden lajien, kuten siipikarjan, kohdalla, voitaisiin selvittää vaihtoehtoisia tuotantojärjestelmiä, esimerkiksi luonnonmukaisen tuotannon järjestelmiä, jotka voivat tarjota kuluttajille laajemman valikoiman elintarvikkeita ja joita on toistaiseksi kehitetty vain vähän;

V.   toteaa edellä esitetyn huomioon ottaen, että ryhmäkasvatusjärjestelmien haasteita ja mahdollisuuksia olisi tutkittava lisää;

W.   toteaa, että tämän alan vähäinen taloudellinen merkitys Euroopan unionissa on vahva pidäke tutkimukselle ja innovoinnille, joiden tavoitteena on parantaa kanien terveyttä ja hyvinvointia;

X.  ottaa huomioon, että EU:ssa on annettu sikojen(1), vasikoiden(2), munivien kanojen(3) ja lihantuotantoa varten pidettävien kanojen(4) suojelun vähimmäisvaatimukset ja yleinen tuotantoeläinten suojelua koskeva neuvoston direktiivi(5) mutta ei erityistä EU:n lainsäädäntöä tuotantokanien suojelun vähimmäisvaatimuksista; ottaa huomioon, että yhä useammat kuluttajat ja kansalaiset eri puolilla unionia toivovat tuotantokaneja koskevaa sääntelyä ja kanien parempaa hyvinvointia;

Y.   ottaa huomioon, että direktiivin 1999/74/EY mukaisesti munivien kanojen pitäminen perinteisissä häkeissä on kielletty ja kielto on pantu jäsenvaltioissa suurelta osin menestyksekkäästi täytäntöön;

Z.  ottaa huomioon, että joissakin jäsenvaltioissa on annettu kansallista lainsäädäntöä ja oikeudellisia vaatimuksia kaninkasvatuksesta ja laadittu hyvän käytännön oppaita yhteistyössä alan kanssa; ottaa huomioon, että Itävalta kielsi vuonna 2012 kanien pitämisen häkeissä lihantuotantoa varten ja Belgiassa on voimassa lainsäädäntö, jolla pyritään luopumaan kerroshäkeistä vaiheittain ja korvaamaan ne pihatoilla vuoteen 2025 mennessä;

AA.  toteaa, että eläinten hyvinvointia koskevan unionin strategian mukaan olisi pantava kokonaisuudessaan täytäntöön voimassa oleva lainsäädäntö, ennen kuin otetaan käyttöön lisää lainsäädäntöä, ja olisi kannustettava laatimaan hyvän käytännön oppaita;

AB.  toteaa, että kun otetaan huomioon vaihtoehtoisiin tuotantojärjestelmiin siirtymistä koskeva kysyntä ja kaninkasvatuksen vähäinen taloudellinen painoarvo Euroopan lihantuotannossa, jäsenvaltioita ja komissiota olisi kannustettava jatkamaan tutkimusta kanien terveyden, hyvinvoinnin, kasvatuksen, kasvatusolojen, ravinnon, käyttäytymisen ja tainnutuksen alalla;

AC.  ottaa huomioon, että vuonna 2005 annetussa EFSAn tieteellisessä lausunnossa tuotantokanien kasvatusoloista ja hoitojärjestelmistä suositeltiin häkkikoon kasvattamista, kasvavien eläinten enimmäistiheyden alentamista ja hoitotoimenpiteitä, esimerkiksi lisäaineiden käyttöä tautien vähentämiseksi;

AD.  ottaa huomioon, että OIE:n maaeläinsäännöstöä eläinten teurastuksesta, myös tainnutusmenetelmiä ja toimijoiden tietovaatimuksia, sovelletaan kaneihin;

AE.  ottaa huomioon, että tuotantoeläinten suojelusta annetun neuvoston direktiivin 98/58/EY 3 artiklassa säädetään, että on toteutettava ”kaikki asianmukaiset toimenpiteet” eläinten hyvinvoinnin takaamiseksi, ja 4 artiklassa säädetään, että olosuhteet, joissa elämiä pidetään, on määriteltävä ”saadun kokemuksen ja tieteellisen tiedon” mukaisesti, mikä kattaa myös EFSAn ja OIE:n standardit;

Yleisiä huomioita

1.  ottaa huomioon, että EU:ssa kaneja kasvatetaan yleensä tavanomaisissa virikkeettömissä häkeissä, joka on karu ympäristö, jossa on vain juotto- ja syöttölaite ja joka ei täytä uusimpien tieteellisten tulosten mukaisia optimaalisen kasvatuksen edellytyksiä; panee merkille myös, että kaneille syötetään joskus pelkästään pellettejä eikä niillä ole saatavilla kuitupitoista ravintoa ja että metallilankahäkkien ahtaat tilat voivat johtaa epänormaaliin käyttäytymiseen;

2.   toteaa, että kasvatusjärjestelmien tieteellistä tutkimusta olisi jatkettava, jotta voitaisiin edistää hygienian tasoa ja vähentää eläinten sairastumisen ja infektioiden riskiä;

3.  toteaa, että kanien häkkikasvatuksen vaihtoehtoja pannaan menestyksekkäästi täytäntöön ja näistä voidaan mainita esimerkkeinä kasvatus ulkoilmapihatoissa tai koppijärjestelmä, jossa kaneja ruokitaan pääasiassa ruoholla, ja toteaa, että nämä parantavat tuotantokanien viihtyvyyttä ja hyvinvointia; katsoo, että vaihtoehtoisia järjestelmiä olisi kehitettävä, parannettava ja kannustettava, ja on samalla tietoinen siitä, että tällaisissa järjestelmissä tuotetun kaninlihan kysyntä saattaisi jäädä vähäisemmäksi siksi, että ylimääräiset tuotantokustannukset näkyvät kuluttajahinnoissa;

4.  kannustaa käyttämään kaneille kollektiivisia pihattoja, koska suurempi elintila mahdollistaa sosiaalisen käyttäytymisen ja liikkumisen; muistuttaa, että kollektiivisten pihattojärjestelmien käyttö lisää tuotantokanien hyvinvointia, sillä näin ne voivat elää luonnonmukaisemmissa olosuhteissa; korostaa, että eläinten terveys riippuu myös kahdesta tärkeästä kasvatuskäytännöstä, jotka ovat rakennusten kasvatusympäristöolot sekä hoitoa, bioturvaamista ja huoltoa koskevien asianmukaisten käytäntöjen kehittäminen;

5.   kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota jatkamaan tutkimusta parhaiden kasvatusjärjestelmien löytämiseksi, jotta voidaan parantaa eläinten hyvinvointia erilaisissa kaninkasvatuksen muodoissa, siten että voidaan toteuttaa parannustoimenpiteitä tiloilla sekä taata samalla niiden kannattavuus;

6.  korostaa, että kaiken unionin markkinoilla olevan kaninlihan, myös kolmansista maista tuodun kaninlihan, on täytettävä elintarvikkeiden turvallisuutta ja laatua koskevat tiukat vaatimukset sekä eläinten hyvinvointia koskevat kriteerit; korostaa kolmansista maista peräisin olevan vilpillisen kilpailun vaaroja, jos tuontilihaan ei sovelleta vastaavia vaatimuksia ja kriteerejä;

7.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita säilyttämään tuontikaninlihan laadun ja turvallisuuden toteuttamalla perusteellisia tarkastuksia näiden tuotteiden tullessa unioniin;

8.  pitää myönteisenä eläinten hyvinvointia käsittelevän eurooppalaisen foorumin perustamista ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vaihtamaan ja arvostamaan kaninkasvatusta koskevia hyviä käytäntöjä;

Kanien jalostus

9.  korostaa, että kanien jalostus EU:ssa on hyvin intensiivistä, vaikka olosuhteet, joissa kaneja jalostetaan ja pidetään, vaihtelevat kanien jalostustavoitteiden mukaisesti sekä eri jäsenvaltioiden kuluttajien erilaisten vaatimusten vuoksi;

10.  huomauttaa, että häkkien koko vaihtelee eläinten iän ja painon perusteella ja että tämä vaikuttaa liikkeisiin, kuten venyttelyyn, istumiseen ja korvat pystyssä seisomiseen (lajille ominainen tähystysasento), takajaloille nousemiseen, mukavasti ympäri kääntymiseen ja hyppimiseen; korostaa, että liikunnan puute voi johtaa myös heikkoihin luihin, stereotyyppiseen käyttäytymiseen ja anturoiden loukkaantumisiin;

11.  huomauttaa, että eläinsuojat ovat ajan mittaan parantuneet niin, että niihin on sisällytetty uusia laitteita, kuten käpälätuet, joiden tavoitteena on vähentää raajavammoja ja lisätä hyvinvointia; huomauttaa kuitenkin, että jotkin vanhat käytössä olevat häkkimallit eivät ehkä ole suunnittelultaan nykyisten vaatimusten mukaisia;

12.  panee huolestuneena merkille, että tuotantokanien sairastumis- ja kuolleisuusaste on luontaisesti korkea, mikä johtuu muita lajeja suuremmista loisinfektioiden (kokkidioosi, kihomadot jne.) määristä ja suuremmasta tartunta-alttiudesta infektiosairauksille, joista voidaan mainita RHD ja limakasvaintauti;

13.   huomauttaa EFSAn todenneen vuonna 2005, että tuotantokanien kuolleisuus ja sairastuvuus vaikuttivat olevan huomattavasti korkeammat kuin muilla tuotantoeläinlajeilla, mikä johtuu ruoansulatus- ja hengityselimistön infektioista sekä lisääntymisongelmista; panee niin ikään merkille, että samassa EFSAn raportissa varoitettiin suuremmista terveysriskeistä lattialla pidetyillä eläimillä verrattuna häkeissä pidettyihin eläimiin, mikä johtuu erityisesti kokkidioosista ja loisinfektioista;

14.  panee tyytyväisenä merkille eläinsuojien suunnitteluun tehdyt parannukset, joita monet kasvattajat ovat ottaneet käyttöön EFSAn suositusten mukaisesti; ilmaisee kuitenkin huolestumisensa siitä, että tuotantokanien sairauksien torjumiseksi on saatavilla niukasti hoitokeinoja ja tutkimustietoa;

Kaninkasvatus

15.  ilmaisee huolensa siitä, että EU:ssa lihantuotantoa varten kasvatettavia ja lihotettavia kaneja pidetään yleensä vanhanaikaisissa häkeissä, jotka eivät ole nykyisten kasvatusvaatimusten mukaisia ja joissa kania kohtaan on tilaa on vähemmän kuin kahden A4-arkin verran;

16.  toteaa, että kanit ovat erittäin herkkiä eläimiä ja voivat kärsiä monista niiden epäasianmukaisiin kasvatusolosuhteisiin liittyvistä ongelmista ja sairauksista, mukaan luettuina tappavat virukset, hengityselinten sairaudet ja kipeät kintereet, jotka aiheutuvat istumisesta metallilankahäkin lattialla;

17.  huomauttaa, että kaninkasvattajien ja eläinlääkärien käytettävissä on vain niukasti hoitokeinoja terveysongelmien ratkaisemiseksi ja että tarvitaan lisätoimia toissijaisiin käyttötarkoituksiin ja toissijaisille lajeille tarkoitettuja lääkkeitä koskevan tutkimuksen ja investointien puutteen korjaamiseksi;

18.  panee lisäksi merkille, että ravinnolla on suuri vaikutus eläinten hyvinvointiin ja terveyteen, ja katsoo tämän vuoksi, että kaneilla olisi oltava jatkuvasti mahdollisuus tasapainoiseen ruokavalioon ja niillä olisi oltava saatavilla kuitupitoista ravintoa;

19.  korostaa kuitenkin, että terveysriskejä on rajoitettu erittäin tiukkojen unionin hygieniavaatimusten ansiosta, ja korostaa, että voimassa olevan lainsäädännön(6) ansiosta sairaat eläimet saavat välittömästi lääkintähoitoa, johon liittyy eristäminen toipumisen aikana tai eutanasia tarpeen vaatiessa;

20.  toteaa kaikille kaninkasvatukseen osallistuville henkilöille tarjottavien kurssien sekä luotettaviin teknisiin ja tieteellisiin analyyseihin perustuvien hyvän käytännön oppaiden merkityksen, jotta heidän työnsä laatu paranee ja he tuntevat keskeiset eläinten hyvinvointia koskevat vaatimukset ja osaavat näin välttää tarpeetonta kärsimyksen aiheuttamista eläimille;

21.  huomauttaa, että lihottamista varten vieroitetut kanit ja naaraat, joita pidetään vaihtoehtoisissa kollektiivisissa pihattojärjestelmissä (yleensä 750 cm²/kasvava kani ja 800 cm²/naaras), hyötyvät liikunnan mahdollistavasta lisätilasta, sosiaalisesta vuorovaikutuksesta ja leikistä ja että pihattojärjestelmien lavat antavat kaneille mahdollisuuden paeta aggressiivisia kaneja, kun imettäville naaraille on erilliset tilat;

22.  on tietoinen, että tällaiset järjestelmät aiheuttavat tiloille kustannuksia, mikä on otettava huomioon auttamalla taloudellisesti tämän kasvatusjärjestelmän valinneita kasvattajia; pyytää komissiota tukemaan kaninkasvatusalaa tulevista unionin talousarvioista; panee merkille, että maaseudun kehittämisohjelmissa on saatavilla taloudellista tukea niiden kasvattajien tukemiseksi, jotka soveltavat eläinten hyvinvointia koskevia toimenpiteitä, jotka parantavat kanien hyvinvointia;

23.  muistuttaa, että kaikkiin pakollisiin toimenpiteisiin, jotka otetaan käyttöön, on yhdistettävä riittävät määrärahat kaninkasvattajien tukemiseksi; katsoo lisäksi, että olisi otettava käyttöön erillinen budjettikohta kaninlihan kulutuksen edistämiseksi;

24.  korostaa, että naaraskanien ryhmäkasvatustiloista tehtävästä lisätutkimuksesta olisi hyötyä naaraskanien hyvinvoinnille, ja katsoo, että erityisesti olisi tutkittava sitä, miten kauan naaraskaneja olisi pidettävä erillisissä kasvatustiloissa ja milloin ne olisi siirrettävä takaisin ryhmään;

25.  neuvoo erottamaan jalostusta varten pidettävät yli 12 viikon ikäiset uroskanit erillisiin tiloihin kaikissa järjestelmissä niiden aggressiivisuuden takia;

Kuljetus ja teurastus

26.  toteaa, että kuljetus on kaneille stressaava kokemus; korostaa, että kanit on ruokittava ja juotettava ennen pitkän matkan kuljetusta ja niille on tarjottava kuljetuksen aikana riittävästi ruokaa, vettä ja tilaa ja että kuljetusaikojen on oltava mahdollisimman lyhyitä lajin herkkyyden takia; korostaa, että on olemassa erittäin monia stressitekijöitä, jotka vaikuttavat eläinten hyvinvointiin, ja toteaa, että stressitekijöitä ovat esimerkiksi kuumuus, nälkiintyminen, nestehukka, kipu ja traumat, kylmä, matkapahoinvointi ja pelko;

27.  korostaa, että tuotantokanien hyvinvointi kuljetuksen ja teurastuksen aikana riippuu myös viljelijöiden, kuljettajien ja teurastamohenkilökunnan asenteista ja käsittelymenetelmistä sekä kuljetuslogistiikasta; kehottaa komissiota seuraamaan asiaa koskevan unionin lainsäädännön täytäntöönpanoa ja täytäntöönpanon valvontaa, ja toteaa, että tämä koskee erityisesti eläinten suojelusta kuljetuksen aikana annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1/2005;

28.  korostaa, että kanit on tainnutettava täysin ennen teurastusta, millä suljetaan pois kärsimys, kipu ja stressi; palauttaa mieliin, että teurastuksen on tapahduttava niin, että tainnutettu eläin ei voi tulla tajuihinsa, eläinten suojelusta lopetuksen yhteydessä 24. syyskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1099/2009 mukaisesti; muistuttaa, että muiden lajien kohdalla käytettäviä tainnutustekniikkoja koskevan käytännön tutkimuksen kehittyminen mahdollistaisi sellaisten kanien erityispiirteisiin soveltuvien sähköisten tai muiden tainnutusmenetelmien, esimerkiksi kaasuseoksella tapahtuvan tainnutuksen, käyttöönoton, jotka voisivat olla kaupallisesti kannattavia ja inhimillisempiä;

Mikrobilääkeresistenssi

29.  on tietoinen eurooppalaisten tuottajien pyrkimyksistä vähentää antibioottien käyttöä kaninkasvatuksessa; korostaa, että antibioottien runsas käyttö kaninkasvatuksessa, erityisesti intensiivisessä kasvatuksessa, voi johtaa mikrobilääkeresistenssin kasvuun;

30.  panee merkille, että antibioottien runsas käyttö voi johtaa antibioottiresistenssin lisääntymiseen, minkä vuoksi on välttämätöntä edistää vastuullisempaa käyttöä; katsoo, että kaninkasvatus on samassa tilanteessa muiden eläintuotantoalojen kanssa ja myös siltä vaaditaan merkittäviä toimia antibioottien vastuullisemman käytön edistämiseksi, jotta voidaan säilyttää niiden teho ja estää mikrobilääkeresistenssin syntyminen;

31.   korostaa, että jäsenvaltioita olisi kannustettava luopumaan vähitellen perinteisistä kerroshäkeistä kaikkialla EU:ssa ja edistämään samalla taloudellisesti kannattavia parannettuja kasvatusjärjestelmiä, jotta voidaan saavuttaa korkeat hygieniavaatimukset ja ylläpitää niitä kaikissa kasvatusjärjestelmissä pääasiassa siten, että kehitetään ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ja kohdennettuja tarkastuksia;

32.   korostaa, että antibiootteja on käytettävä ainoastaan hoitotarkoituksiin ja niiden käytön jälkeen olisi pidettävä riittävän pitkä varoaika ennen teurastusta farmakologisesti vaikuttavien aineiden jäämien enimmäismääriä koskevan asetuksen (EY) N:o 470/2009 mukaisesti, jotta taataan, että kaninliha on turvallista;

33.   korostaa, että antibioottien käytön väheneminen ja siitä johtuva myönteinen vaikutus kansanterveyteen voidaan saavuttaa vain kiinnittämällä enemmän huomiota kanitilojen hallintoon ja seurantaan;

Päätelmät

34.  ottaa huomioon EU:ssa kasvatettujen ja teurastettujen kanien suuren määrän ja kaninkasvatuksessa tällä hetkellä käytettävien järjestelmien vakavat vaikutukset eläinten hyvinvointiin ja kannustaa komissiota laatimaan etenemissuunnitelman tuotantokanien suojelun taloudellisesti kestävien vähimmäisvaatimusten antamiseksi; korostaa, että etenemissuunnitelmaan olisi sisällytettävä mitattavissa olevia välitavoitteita, joista raportoidaan säännöllisesti, ja siinä olisi (aikajärjestyksessä esitettynä) asetettava tavoitteeksi ainakin, että

–  laaditaan suuntaviivat hyvistä käytännöistä ja kanien hyvinvointia koskevista säännöistä yhteistyössä kaikkien tuotantoon osallistuvien ja kaninkasvatusalan muiden sidosryhmien kanssa,

–  annetaan komission suositus, jossa otetaan huomioon voimassa olevat kansalliset toimet ja joihin sisältyy tarvittaessa ehdotuksia erityisesti kanien terveyttä, hyvinvointia ja kasvatustiloja koskevaksi yhteiseksi unionin lähestymistavaksi;

35.  kehottaa komissiota käyttämään tieteellisiä todisteita ja tuloksia ohjaavana periaatteena, kun se ehdottaa toimia, jotka koskevat jalostusnaaraiden ja lihantuotannossa pidettävien kanien kasvatustiloja, ja kiinnittämään asianmukaista huomiota eläinten biologisiin tarpeisiin ja niiden lajille ominaiseen käyttäytymiseen kasvatustilojen osalta;

36.  katsoo, että direktiivin 98/58/EY 3 artiklassa tarkoitettuja vaatimuksia, joiden mukaan on toteutettava ”kaikki asianmukaiset toimenpiteet” eläinten hyvinvoinnin takaamiseksi, ja 4 artiklassa tarkoitettuja ”saadun kokemuksen ja tieteellisen tiedon” mukaisesti asetettuja vähimmäisvaatimuksia olisi käytettävä EFSAn ja OIE:n vahvistamien kanien hyvinvointia koskevien tieteellisten suositusten täytäntöönpanon valvomiseksi;

37.  kehottaa pitämään tasapainossa huomioon otettavat eri näkökohdat, jotka koskevat eläinten hyvinvointia ja terveyttä, kasvattajien taloudellista tilannetta ja työoloja, tuotannon kestävyyttä, ympäristövaikutuksia ja kuluttajansuojaa; huomauttaa, että on myös otettava huomioon kohtuuhintaista ja korkealaatuista kaninlihaa koskevat kuluttajien tarpeet;

38.   korostaa, että yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteena on tuottaa maataloustuotteita ja elintarvikkeita kuluttajille kaikkialla unionissa ottaen huomioon heidän tarpeensa ja toiveensa saada terveellisiä ja laadukkaita maataloustuotteita ja elintarvikkeita kohtuulliseen hintaan;

39.  kannustaa jäsenvaltioita ja alaa luomaan selkeitä merkintäjärjestelmiä ja hyödyntämään elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun asetuksen (EU) N:o 1169/2011 V luvussa säädettyjä merkintäjärjestelmiä, lisäämään markkinoiden avoimuutta, säilyttämään laatuvaatimukset ja suojelemaan kuluttajien terveyttä niin, että kuluttajat voivat tehdä tietoon perustuvia ja läpinäkyviä ostovalintoja, ja toteaa, että samalla voidaan korostaa tuotteen alkuperää ja suojella sitä vilpilliseltä kilpailulta;

40.  korostaa, että kaikki voimassa olevat säännöt olisi yhdenmukaistettava EU:n tasolla; korostaa, että tietojen vaihtaminen hyvän käytännön oppaiden laatimiseksi ja kansallisten suuntaviivojen tukeminen ovat ratkaisevan tärkeitä tässä prosessissa;

41.  kannustaa kaikkia jäsenvaltioita noudattamaan Itävallassa, Belgiassa, Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa annettuja kanien hyvinvointia koskevia nykyisiä säännöksiä, jotta voidaan varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset;

42.  toteaa, että kun otetaan huomioon vaihtoehtoisiin tuotantojärjestelmiin siirtymistä koskeva kysyntä, kaninkasvatuksen tieteellistä tutkimusta on jatkettava; kannustaa jäsenvaltioita ja komissiota tukemaan talousarviosta ja tekemään tutkimusta, joka koskee seuraavia:

–   tuotantokanien terveys

–   tuotantokanien hyvinvointi

–   tuotantokanien kasvatustilat

–   tuotantokanien jalostus, mukaan lukien kanien jalostus temperamentiltaan rauhallisemmista sukulinjoista

–   tuotantokanien kasvatus

–   tuotantokanien käyttäytyminen

–   tuotantokanien ravinto

–   tuotantokanien lajikohtaiset sairaudet, sairastuvuus ja kuolleisuus

–   tuotantokaneille sopivat lääkkeet, rokotteet ja hoidot ottaen huomioon mikrobilääkeresistenssiä koskevat kasvavat ongelmat

–   tuotantokaneille soveltuvat lajikohtaiset inhimilliset tainnutusmenetelmät;

43.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toimittamaan tietoja kaninlihan tuotannosta ja kaupasta ja sisällyttämään kaninlihan Euroopan lihamarkkinoiden seurantakeskukseen;

°

°  °

44.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)

Neuvoston direktiivi 2008/120/EY, annettu 18. joulukuuta 2008, sikojen suojelun vähimmäisvaatimuksista. EUVL L 47, 18.2.2009, s. 5.

(2)

Neuvoston direktiivi 2008/119/EY, annettu 18. joulukuuta 2008, vasikoiden suojelun vähimmäisvaatimuksista. EUVL L 10, 11.1.2009, s. 7.

(3)

Neuvoston direktiivi 1999/74/EY, annettu 19. heinäkuuta 1999, munivien kanojen suojelun vähimmäisvaatimuksista. EYVL L 203, 3.8.1999, s. 53.

(4)

Neuvoston direktiivi 2007/43/EY, annettu 28. kesäkuuta 2007, lihantuotantoa varten pidettävien kanojen suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista. EUVL L 182, 12.7.2007, s. 19.

(5)

Neuvoston direktiivi 98/58/EY, annettu 20. heinäkuuta 1998, tuotantoeläinten suojelusta. EYVL L 221, 8.8.1998, s. 23.

(6)

Neuvoston direktiivi 98/58/EY tuotantoeläinten suojelusta.


PERUSTELUT

Taustaa

Kanit ovat lukumääräisesti toiseksi eniten kasvatettu kotieläinlaji Euroopan unionissa, kun joka vuosi teurastetaan yli 340 miljoonaa kania. Kaninkasvatus muodostaa kuitenkin vain noin 1,1 prosenttia EU:n koko lihantuotannosta. Tällä hetkellä EU:ssa on voimassa sikojen, vasikoiden, munivien kanojen ja lihantuotantoa varten pidettävien kanojen suojelun vähimmäisvaatimukset ja yleinen tuotantoeläinten suojelua koskeva neuvoston direktiivi mutta ei vielä erityistä EU:n lainsäädäntöä tuotantokanien suojelun vähimmäisvaatimuksista.

Tällä hetkellä kaneja pidetään kasvatus- ja tuotantotiloilla hirvittävissä olosuhteissa huolimatta EU:n lainsäädännön tarjoamasta suojelusta, kuten neuvoston direktiivi (1998/58/EY) tuotantoeläinten suojelusta ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 13 artikla, jossa todetaan, että unioni ja jäsenvaltiot ottavat eläinten, jotka ovat tuntevia olentoja, hyvinvoinnin vaatimukset täysimääräisesti huomioon.

Useimmilla jäsenvaltioilla ei ole erityistä lainsäädäntöä kanien pitämisestä, jalostuksesta ja tuotannosta. Tästä on kuitenkin joitakin poikkeuksia: Itävalta (2012, kerroshäkkien kielto), Belgia (2014, vaiheittainen häkeistä luopuminen ja karsinoiden käyttöönotto vuonna 2025), Saksa (2014, eläinten hyvinvointia koskevan lainsäädännön parantaminen erityisesti kanien kasvatuksen osalta) ja Yhdistynyt kuningaskunta (2007, kotieläinten hyvinvointia koskevat säännökset, joissa asetetaan erityisiä vaatimuksia kaninkasvatukselle).

Maaliskuussa 2016 julkaistun erityiseurobarometrin 442 (”Attitudes of Europeans towards Animal Welfare”) mukaan kuluttajat edellyttävät entistä korkeampia eläinten hyvinvointia koskevia vaatimuksia. Suurin osa eurobarometritutkimukseen vastanneista kuluttajista totesi voivansa maksaa enemmän ruoasta, joka on tuotettu eläinten hyvinvointi huomioon ottaen. Myös käsiteltävänä olevan luonnonmukaista tuotantoa koskevan uuden lainsäädäntöehdotuksen mukaan kaneja on pidettävä ryhmäkarsinoissa, joissa tilaa kania kohden on vähintään 0,4 m2 ja josta pääsee ulos laitumelle.

Esittelijän kanta

Tämän valiokunta-aloitteisen mietinnön tarkoituksena on käynnistää laaja keskustelu kaninkasvatuksesta EU:ssa ja kaninkasvatusmenetelmistä sekä kannustaa Euroopan komissiota esittämään kunnianhimoinen lainsäädäntöehdotus. Ehdotuksella olisi pyrittävä poistamaan sääntelyn nykyiset aukot, jotka johtavat eläinten hyvinvointiin kohdistuviin vakaviin väärinkäytöksiin kanien pitämisessä, jalostuksessa, hoidossa, kuljetuksessa ja teurastuksessa.

EU:ssa kanien lajikohtaisia tarpeita ja hyvinvointia ei ole yleensä otettu huomioon. Suurimmassa osassa jäsenvaltioita ei ole lainsäädäntöä pakollisista vähimmäisvaatimuksista kanien suojelemiseksi maataloudessa. EU:n ja jäsenvaltioiden yleisen eläinten hyvinvointia koskevan lainsäädännön soveltaminen, täytäntöönpano ja täytäntöönpanon valvonta eivät yleensä riitä ja lihantuotantoa varten pidettävien kanien kasvatus- ja tuotantotilat eivät yleensä täytä EU:ssa edes eläinten hyvinvointia koskevia perustason vaatimuksia. Tuotantokanien tilannetta on parannettava EU:ssa nopeasti, ja esittelijä katsoo, että paras tapa olisi EU:n lainsäädäntö tuotantokanien suojelun vähimmäisvaatimuksista.

Esittelijä antaa tässä mietinnössä ja sitä edeltävässä työasiakirjassa useita suosituksia. Lyhyesti sanottuna häkit on kiellettävä kaninkasvatuksessa ja on siirryttävä vaihtoehtoisiin kanien kasvatusmenetelmiin, kuten karsinajärjestelmiin, jotka tarjoavat riittävästi tilaa kania kohden ja joissa kanit voivat elää ryhmissä. Maanviljelijöitä, jotka toteuttavat muutoksen, olisi tuettava YMP:n maaseudun kehittämisohjelmilla. Kanien elintiloissa on oltava lavoja tai vastaavia kohotettuja aloja ja riittävästi virikkeitä. Myös kuljetusaikojen olisi oltava mahdollisimman lyhyitä lajin herkkyyden takia, ja kanit olisi ruokittava ennen kuljetusta ja niille olisi annettava riittävästi ruokaa ja vettä kuljetuksen aikana. Kanien normaalien asentojen on oltava mahdollisia kuljetushäkeissä. Kanit on myös tainnutettava täysin ennen teurastusta, millä suljetaan pois kärsimys, kipu ja stressi. Teurastuksen on tapahduttava niin, että tainnutettu eläin ei voi tulla tajuihinsa.

Esittelijä katsoo, että EU:n lainsäädännöllä varmistettaisiin yhdenmukainen tulkinta, luotaisiin tasapuoliset toimintaedellytykset ja vastattaisiin kuluttajien kasvaviin vaatimuksiin eläinten hyvinvoinnista maataloudessa. Viime vuosina suuret eurooppalaiset eläinsuojelujärjestöt ja kansalaisjärjestöt ovat nostaneet kaninkasvatuksen yhä useammin esiin ja käynnistäneet kampanjoita kerroshäkkien kieltämiseksi. Julkisen paineen voidaan odottaa kasvavan lähitulevaisuudessa.

Tuotantokaneille ominaisten lajikohtaisten sairauksien ja kaninkasvatukseen liittyvän korkean kuolleisuuden takia antibioottien yleisestä käytöstä on tullut välttämätöntä. Se on lisännyt kasvavaan mikrobilääkeresistenssiin liittyviä ongelmia. Kaninkasvatus on nykymuodossaan kansanterveydellinen ongelma erityisesti siksi, että kaninkasvatuksessa käytetään voimakkaita viimeiseksi keinoksi tarkoitettuja toissijaisia antibiootteja. Esittelijä katsoo, että siirtyminen häkkikasvatuksesta karsinajärjestelmiin vähentäisi antibioottien käytön tarvetta ja pienentäisi siten kansanterveydellisiä riskejä.

Esittelijä katsoo, että jos nämä suositukset otetaan huomioon tulevassa lainsäädäntöehdotuksessa, joka koskee tuotantokanien suojelun vähimmäisvaatimuksia, ja jos samoja vaatimuksia sovelletaan tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi muualta tuotuihin kanituotteisiin, EU:ssa kasvatettavien miljoonien kanien terveys- ja hyvinvointitilanne paranee vihdoin ja tyydyttää kuluttajia, jotka edellyttävät maataloudelta entistä korkeampia eläinten hyvinvointia koskevia vaatimuksia.


LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

25.1.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

29

7

9

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

John Stuart Agnew, Clara Eugenia Aguilera García, Eric Andrieu, Richard Ashworth, Daniel Buda, Matt Carthy, Viorica Dăncilă, Michel Dantin, Jean-Paul Denanot, Albert Deß, Diane Dodds, Jørn Dohrmann, Herbert Dorfmann, Norbert Erdős, Luke Ming Flanagan, Martin Häusling, Anja Hazekamp, Esther Herranz García, Jan Huitema, Peter Jahr, Ivan Jakovčić, Jarosław Kalinowski, Elisabeth Köstinger, Zbigniew Kuźmiuk, Philippe Loiseau, Giulia Moi, Ulrike Müller, James Nicholson, Maria Noichl, Laurenţiu Rebega, Jens Rohde, Bronis Ropė, Czesław Adam Siekierski, Tibor Szanyi, Marc Tarabella, Marco Zullo

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Franc Bogovič, Angélique Delahaye, Stefan Eck, Jonás Fernández, Julie Girling, Karin Kadenbach, Norbert Lins, Florent Marcellesi, John Procter, Vladimir Urutchev, Miguel Viegas

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Pilar Ayuso, Stanislav Polčák, Damiano Zoffoli

Oikeudellinen huomautus