Menettely : 2016/2244(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0199/2017

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0199/2017

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 12/09/2017 - 7.7
CRE 12/09/2017 - 7.7

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2017)0322

MIETINTÖ     
PDF 319kWORD 64k
17.5.2017
PE 597.399v02-00 A8-0199/2017

franchise-toiminnasta vähittäisalalla

(2016/2244(INI))

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta

Esittelijä: Dennis de Jong

Valmistelijat (*):

Doru-Claudian Frunzulică, talous- ja raha-asioiden valiokunta

(*)  Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 54 artikla

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 LIITE: LUETTELO YHTEISÖISTÄ JA HENKILÖISTÄ, JOILTA ESITTELIJÄ ON SAANUT TIETOJA
 TALOUS- JA RAHA-ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

franchise-toiminnasta vähittäisalalla

(2016/2244(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman Euroopan vähittäiskaupan toimintasuunnitelmasta kaikkien toimijoiden eduksi(1) ja erityisesti sen 29 kohdan,

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä elintarvikeketjussa(2),

–  ottaa huomioon IMCO-valiokunnan huhtikuussa 2016 teettämän tutkimuksen franchise-toiminnasta(3),

–  ottaa huomioon IMCO-valiokunnan syyskuussa 2016 teettämän tutkimuksen ”Legal Perspective of the Regulatory Framework and Challenges for Franchising in the EU”(4),

–  ottaa huomioon katsauksen ”Future Policy Options in Franchising in the EU: Confronting Unfair Trading Practices”(5),

–  ottaa huomioon IMCO-valiokuntaa varten 12. heinäkuuta 2016 järjestetyn seminaarin aiheesta ”Relations between franchisors and franchisees: regulatory framework and current challenges”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (A8-0199/2017),

A.  toteaa, ettei franchisingille ole yhteistä eurooppalaista määritelmää ja franchisingsopimuksissa on yritysten välisiä eroja, mutta että yksi tällaisten sopimusten peruselementti on toisistaan oikeudellisesti ja taloudellisesti riippumattomien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden vapaaehtoinen sopimusperusteinen kumppanuus, jossa yksi osapuoli (franchise-antaja) myöntää toiselle osapuolelle (franchise-yrittäjä) oikeuden käyttää franchise-malliaan, nimeään ja tavaramerkkejään ja hyödyntämällä franchise-antajan teknistä ja taloudellista asiantuntemusta ja apua jakaa taitotietoa sopimuksen voimassaoloaikana ja jossa asiakkaat luottavat franchising-järjestelmän yhtenäisyyteen franchise-antajan ja franchise-yrittäjän pyrkiessä pääsemään nopeasti uusille markkinoille vähäisillä investoinneilla ja suuremmin onnistumisen mahdollisuuksin;

B.  toteaa, että parlamentti piti 11. joulukuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa franchisingia myönteisenä liiketoimintamallina, joka tukee uusia yrityksiä ja pienyrittäjyyttä, mutta huomautti, että tietyissä tapauksissa sopimusehdot ovat kohtuuttomat, ja kehotti laatimaan avoimia ja oikeudenmukaisia sopimusehtoja; lisäksi se kiinnitti komission ja jäsenvaltioiden huomiota erityisesti sellaisten franchise-yrittäjien ongelmiin, jotka haluavat myydä yrityksensä tai muuttaa liiketoimintamalliaan ja kuitenkin jatkaa toimintaansa samalla alalla, sekä pyysi, että komissio tarkastelee franchisingjärjestelmien jälleenmyyntihinnan määräämismekanismien kieltämistä ja pitkäaikaisten kilpailulausekkeiden, osto-optioiden ja useiden samanaikaisten franchisingsopimusten kieltämisen vaikutuksia;

C.  toteaa, että franchisingilla on täydet mahdollisuudet toimia liiketoimintamallina, joka kykenee edistämään vähittäiskauppa-alan sisämarkkinoiden päätökseen saattamista, koska se voi olla sopiva tapa perustaa yritys franchise-antajan ja franchise-yrittäjän yhteisellä investoinnilla; on siksi pettynyt siihen, että sen mahdollisuuksia hyödynnetään EU:ssa liian vähän ja sen osuus BKT:sta on vain 1,89 prosenttia, kun sen osuus Yhdysvalloissa on 5,95 prosenttia ja Australiassa 10,83 prosenttia, ja että 83,5 prosenttia franchise-toiminnan liikevaihdosta keskittyy vain seitsemään jäsenvaltioon(6); toteaa, että siksi on tärkeää kannustaa tämän liiketoimintamallin levittämiseen koko EU:hun;

D.  katsoo, että franchisingilla on merkittävä potentiaalinen rajat ylittävä ulottuvuus ja toteaa, että se on tärkeä sisämarkkinoiden toiminnan kannalta ja voi siten edistää työpaikkojen luomista, pk-yritysten ja yrittäjyyden kehittämistä sekä uusien kykyjen ja taitojen hankkimista;

E.  ottaa huomioon, että franchisingia liiketoimintamallina koskeva lainsäädäntö vaihtelee suuresti jäsenvaltioittain, mikä aiheuttaa teknisiä esteitä ja saattaa estää franchise-antajia ja franchise-yrittäjiä laajentamasta toimintaansa rajojen yli; toteaa, että tämä voi puolestaan vaikuttaa loppukuluttajiin rajoittamalla heidän valinnanvapauttaan;

F.  toteaa, että ”kovan” ja ”pehmeän” franchisingin välillä on franchisingsopimuksen ehdoista johtuvia eroja; toteaa lisäksi, että sellaisilla vaihtoehtoisilla malleilla kuten ”itsenäisten vähittäiskauppiaiden ryhmät” on erityispiirteitä ja ainoastaan franchisingia koskevien sääntöjen pitäisi vaikuttaa niihin, jos ne täyttävät franchisingin määritelmän;

G.  toteaa, että alojen välisestä franchise-toiminnasta ei ole riittävästi tietoja, koska asianomaisia tietoja ei kirjata tai niitä esiintyy usein vain franchisingsopimukseen liitetyissä saatekirjeissä, jotka ovat luottamuksellisia eivätkä siis julkisia, eikä EU:n tasolla ole järjestelmää tietojen keräämiseksi mahdollisista kohtuuttomista sopimusehdoista tai sopimusten epäoikeudenmukaisesta täytäntöönpanosta; toteaa, että tämän vuoksi tarvitaan foorumia, jossa nämä tärkeät tiedot ovat saatavilla, jotta sekä franchise-antajien että franchise-yrittäjien tietoisuutta heidän velvollisuuksistaan ja oikeuksistaan voidaan lisätä;

H.  toteaa, että verkkokauppa laajenee ja kuluttajat käyttävät sitä yhä enemmän, minkä vuoksi se olisi otettava paremmin huomioon franchisingsopimuksissa; toteaa, että digitaalisten sisämarkkinoiden toteuttamisen yhteydessä olisi siksi kiinnitettävä erityistä huomiota franchise-antajan ja franchise-yrittäjän välillä mahdollisesti syntyviin sähköistä kaupankäyntiä koskeviin jännitteisiin, esimerkiksi kun on kyse franchise-yrittäjän yksinoikeudesta tietyllä maantieteellisellä alueella, sekä kuluttajatietojen kasvavaan merkitykseen franchisingliiketoimintamallin menestymiselle, etenkin kun franchisingsopimuksiin ei nykyisin sisälly määräyksiä näistä asioista, mikä aiheuttaa tarpeetonta epävarmuutta ja konflikteja;

I.  ottaa huomioon, että komissio on määritellyt hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt ”käytännöiksi, jotka poikkeavat jyrkästi hyvästä kaupallisesta käytänteestä ja ovat vastoin kunniallista ja vilpitöntä kaupankäyntiä ja joita yksi kauppakumppani noudattaa yksipuolisesti suhteessa muihin”(7);

1.  katsoo, että koska franchisingia hyödynnetään liian vähän sisämarkkinoiden päätökseen saattamiseen muihin kehittyneisiin talouksiin verrattuna, sillä saattaa vastedes olla tärkeämpi merkitys;

2.  pitää tärkeänä, että jäsenvaltiot toteuttavat tehokkaita toimia hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi franchisingalalla, mutta toteaa, että jäsenvaltioiden välillä on vielä paljon eroja tässä asiassa; pitää siksi tärkeänä, että vähittäisalan franchise-toimintaan ryhdytään soveltamaan yhtenäisiä, vähittäisalan parhaisiin käytäntöihin perustuvia ei-lainsäädännöllisiä ohjeita;

3.  kehottaa komissiota esittämään franchisingsopimuksia koskevat suuntaviivat, jotta voidaan muokata paremmin franchisingsopimusten sääntelykehystä ja varmistaa työnormien ja asianmukaisten ja korkealaatuisten palvelustandardien noudattaminen;

4.  katsoo, että koska franchisingiin liittyy vahva rajat ylittävä ulottuvuus, on suositeltavaa ottaa käyttöön yhtenäinen lähestymistapa hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen korjaamiseen EU:n tasolla;

5.  toteaa, että kansallisella tasolla lainsäädäntöä on pantu täytäntöön franchise-yrittäjien suojelemiseksi mutta painopiste on ollut sopimusta edeltävässä vaiheessa ilmoittamisvelvollisuuksien asettamiseksi franchise-antajalle; pitää valitettavana, ettei kansallisissa järjestelmissä ole otettu käyttöön täytäntöönpanomekanismeja, joiden avulla voidaan tehokkaasti varmistaa franchise-suhteen jatkuminen;

6.  toteaa, että franchise-yrittäjät ovat usein heikompi sopimuspuoli, varsinkin silloin, kun ne ovat pk-yrityksiä, koska franchise-malli on yleensä franchise-antajan kehittämä ja koska franchise-yrittäjät ovat tavallisesti taloudellisesti heikompia ja heillä saattaa siksi olla vähemmän tietoa kuin franchise-antajalla ja he voivat siksi olla riippuvaisia franchise-antajan asiantuntemuksesta; korostaa, että franchisingjärjestelmät ovat hyvin riippuvaisia franchise-antajan ja francise-yrittäjän toimivasta yhteistyöstä, koska niiden toimivuuden edellytyksenä on, että kaikki osapuolet toteuttavat osuutensa hyvin;

7.  muistuttaa, että franchising tarkoittaa kahden oikeudellisesti riippumattoman yrityksen välistä sopimussuhdetta;

8.  korostaa, että sääntelyllä pitäisi ylläpitää ja lisätä markkinoiden luottamusta franchise-toimintaan tapana harjoittaa liiketoimintaa, koska se edistää franchise-antajiksi ryhtyvien mikro- ja pk-yritysten mutta myös franchise-yrittäjiksi ryhtyvien henkilöiden yrittäjyyttä;

9.  toteaa, että franchise-antajat ovat järjestäytyneet sekä kansallisesti että Euroopan tasolla valvoakseen etujaan, kun taas franchise-yrittäjiltä puuttuu usein myös heitä edustava organisaatio, joka puolustaa heidän yhteisiä etujaan, ja he jatkavat toimintaansa pääasiassa yksittäin;

10.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään franchise-antajien, franchise-yrittäjien ja päätöksentekijöiden välistä vuoropuhelua, helpottamaan franchise-yrittäjiä edustavien yhdistysten perustamista ja varmistamaan, että franchise-yrittäjiä kuullaan aina, kun valmistellaan heihin mahdollisesti vaikuttavia toimia tai lainsäädäntöä, jotta varmistetaan osapuolten tasapuolisempi edustus, samalla kun painotetaan, että näiden järjestöjen jäsenyyden on oltava vapaaehtoista;

11.  korostaa, että vähittäisalan franchise-toiminnasta puuttuu edelleen tietoja, ja kehottaa jäsenvaltioita yhteistyössä komission kanssa nimeämään yhteyspisteitä tietojen saamiseksi franchise-antajien ja franchise-yrittäjien kohtaamista ongelmista, mikäli niistä on saatavissa tietoja, ja kehottaa komissiota parantamaan tietojenkeruuta EU:n tasolla muun muassa yhteyspisteistä saatavien tietojen avulla siten, että näin hankittujen tietojen luottamuksellisuus taataan;

12.  kehottaa komissiota tutkimaan vähittäisalan franchise-toimintaa, kohtuuttomien sopimusehtojen tai muiden hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen olemassaolo mukaan luettuna, sekä pyytämään Eurostatia kiinnittämään huomiota tähän malliin, kun se kerää tämän alan tilastotietoja, aiheuttamatta yrittäjille ylimääräistä hallinnollista tai muuta rasitusta;

13.  on periaatteessa tyytyväinen European Franchise Federationin laatimiin franchisingia koskeviin eurooppalaisiin eettisiin sääntöihin mahdollisesti tehokkaana välineenä edistää parhaita käytäntöjä franchisingalalla itsesääntelyn pohjalta, mutta toteaa myös, että franchise-yrittäjät ovat kohdistaneet sääntöihin perustavanlaatuista kritiikkiä ja huomauttaneet muun muassa, että franchise-antajien sitoumuksia koskevien sääntöjen sanamuoto oli tiukempi ennen kuin sääntöjä tarkistettiin vuonna 2016; kannustaa franchise-antajia ja franchise-yrittäjiä varmistamaan molempien osapuolten tasapuolisen ja oikeudenmukaisen edustuksen sopivan ratkaisun löytämiseksi;

14.  pitää kuitenkin valitettavana, että säännöt kattavat vain pienen osan EU:ssa toimivista franchise-antajista ja franchise-yrittäjistä, sillä valtaosa heistä ei kuulu European Franchise Federationiin eikä kansallisiin yhdistyksiin, jotka ovat ottaneet säännöt käyttöön, ja että monissa jäsenvaltioissa ei ole kansallisia franchisingyhdistyksiä;

15.  panee merkille huolestumisen siitä, ettei eurooppalaisiin eettisiin sääntöihin ole liitetty riippumatonta täytäntöönpanomekanismia, ja panee merkille, että joissakin jäsenvaltioissa on tämän riippumattoman täytäntöönpanon puuttumisen vuoksi otettu käyttöön lainsäädäntöä, jolla ehkäistään hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä franchisingalalla ja puututaan niihin;

16.  muistuttaa, että eettiset säännöt koostuvat franchise-antajien hyväksymistä säännöistä ja lain edellyttämistä säännöistä; katsoo, että eettisten sääntöjen olisi aina tuotettava lisäarvoa niille, jotka haluavat noudattaa niitä;

17.  katsoo, että itsesääntelyjärjestelmän ja EU:n toimitusketjualoitteen tehokkuus on arvioitava, koska kansallisten franchise-yhdistysten jäsenyys on edellytys tähän aloitteeseen osallistumiselle;

18.  toteaa, että franchisingsopimuksissa olisi täysin noudatettava tasapainoisen kumppanuuden periaatteita, joiden mukaan franchise-antajan ja franchise-yrittäjän on toimittava toisiaan kohtaan kohtuullisesti ja oikeudenmukaisesti sekä ratkaistava valitukset, vääryydet ja kiistat avoimen, selkeän, järkevän ja suoran viestinnän avulla;

19.  kehottaa jäsenvaltioita välittämään komissiolle yhteyspisteen kautta tai muulla tavalla saamiaan valituksia ja muita merkityksellisiä tietoja; pyytää komissiota laatimaan näiden tietojen perusteella hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä ei-tyhjentävän luettelon, joka julkaistaan ja asetetaan kaikkien osapuolten saataville; kehottaa lisäksi komissiota perustamaan tarvittaessa asiantuntijafoorumin lisätietojen saamiseksi vähittäisalan franchise-käytännöistä ja erityisesti mahdollisista hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä;

20.  painottaa erityisesti tarvetta erityisiin periaatteisiin, joilla varmistetaan osapuolten tasapuoliset sopimusoikeudet ja -velvollisuudet, kuten selkeiden, oikeiden ja kattavien tietojen saaminen ennen sopimuksen tekoa, muun muassa siten, että tietoja franchise-mallin suorituskyvystä ja luottamuksellisuutta koskevista selkeistä rajoituksista sekä yleensä että kohdennetusti franchise-yrittäjän suunnitellulla sijaintipaikalla on saatavilla kirjallisesti ja hyvissä ajoin ennen sopimuksen allekirjoittamista, ja tarvetta ottaa käyttöön peruuttamisaika sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen, jos se on tarpeellista; toteaa myös, että franchise-antajan on tarvittaessa annettava franchise-yrittäjälle jatkuvasti kaupallista ja teknistä tukea sopimuksen keston ajan;

21.  korostaa, että franchise-antajan on annettava tarvittaessa erityistä alkukoulutusta ja asianmukaista opastusta ja tietoja franchise-yrittäjille sopimuksen voimassaoloaikana;

22.  muistuttaa franchise-yrittäjien velvoitteesta pyrkiä kaikin tavoin franchise-liiketoiminnan kasvattamiseen ja franchise-verkoston yhteisen imagon ja maineen säilyttämiseen sekä velvoitteesta tehdä tässä tarkoituksessa lojaalisti yhteistyötä kaikkien verkostoon kuuluvien kumppaneiden kanssa sekä kunnioittaa franchise-malliin liittyviä teollis- ja tekijänoikeuksia sekä myös kilpailuoikeudellista lainsäädäntöä;

23.  toteaa kuitenkin, että joskus franchise-antajat edellyttävät franchise-yrittäjien ostavan tuotteita ja palveluja, jotka eivät liity franchise-malliin; katsoo, että tällaisen vaatimuksen ei pitäisi katsoa kuuluvan franchise-yrittäjillä olevaan franchise-verkoston yhteisen imagon ja maineen säilyttämistä koskevaan velvoitteeseen, sillä se voi usein olla hyvän kauppatavan vastainen käytäntö;

24.  korostaa, että kilpailukieltolausekkeet olisi muotoiltava selkeästi, niiden olisi oltava kohtuullisia ja oikeasuhteisia eikä niitä saisi soveltaa pitempään kuin on ehdottoman välttämätöntä, kun otetaan erityisesti huomioon franchise-yrittäjien mahdollinen tarve muuttaa franchise-malliaan, jos heidän lähiympäristönsä ja näin ollen myös tuotteiden ja palvelujen kysyntä muuttuu;

25.  panee merkille verkkokauppaan liittyvät kiistat, koska verkkokauppa muodostaa yhä suuremman osan franchise-liiketoimintamallista mutta ei sisälly perinteisiin franchisingsopimuksiin, joissa ei oteta huomioon internetmyynnin mahdollisia vaikutuksia sopimusten määräyksiin; kehottaa siksi sisällyttämään tarvittaessa verkkokauppaa koskevia lausekkeita franchisingsopimuksiin erityisesti tapauksissa, joissa franchise-antajan ja franchise-yrittäjän voimasuhteet ovat epätasapainossa ja varsinkin kun franchise-yrittäjä on pk-yritys;

26.  pyytää komissiota aloittamaan julkisen kuulemisen, jotta saadaan puolueetonta tietoa franchise-toiminnan todellisesta tilanteesta, ja laatimaan jäsenvaltioissa harjoitettavan vähittäisalan franchise-toiminnan parhaisiin käytäntöihin perustuvia muita kuin lainsäädännöllisiä ohjeita, joissa otetaan erityisesti huomioon viimeaikainen teknologian ja markkinoiden kehitys, kuten verkkokauppa, ja toimittamaan ne parlamentille viimeistään tammikuussa 2018; pyytää komissiota laatimaan analyysin olemassa olevista itsesääntelyvälineistä sekä jäsenvaltioiden lainsäädäntökäytännöistä vähittäisalan franchise-toiminnassa sekä toimittamaan analyysinsa tulokset parlamentille yhdessä franchise-alan edelleenkehittämistä EU:ssa koskevien suositusten kanssa;

27.  korostaa, että parlamentin olisi osallistuttava aktiivisesti kaikkeen franchisingia vähittäisalalla koskevaan työhön, mukaan luettuna sitä koskevien asetusten ja direktiivien mukauttaminen sääntelykehyksen yhdenmukaistamiseksi ja johdonmukaistamiseksi;

Kilpailuoikeus

28.  painottaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin 20. huhtikuuta 2010 annettua komission asetusta (EU) N:o 330/2010(8) on sovellettava yhtenäisesti jäsenvaltioissa ja pitää valitettavana puutteellista tiedotusta sen soveltamisesta;

29.  katsoo, että komission on tutkittava, heikentääkö epäyhtenäinen soveltaminen jäsenvaltioissa tämän asetuksen vaikuttavuutta ja vastaako se, erityisesti sopimuksen tekemisen jälkeisiä poikkeuksia koskevien lausekkeiden ja ostoehtojen osalta, viimeaikaista markkinakehitystä;

30.  katsoo, että komission olisi tarkistettava, missä määrin asetuksen täytäntöönpanoa voitaisiin parantaa Euroopan kilpailuviranomaisten verkostoon kuuluvan arviointijärjestelmän avulla; painottaa, että komission epäjohdonmukaiset jatkotoimet haittaavat rajat ylittävää vähittäiskauppaa eivätkä luo tasavertaisia toimintaedellytyksiä sisämarkkinoilla;

31.  katsoo, että asetuksen parempi soveltaminen kansallisella tasolla parantaisi jakelua ja muiden jäsenvaltioiden yritysten markkinoillepääsyä ja tarjoaisi loppukuluttajille mahdollisesti paremman aseman;

32.  katsoo, että komission olisi myös tutkittava kilpailulainsäädännön tahattomia vaikutuksia kaikissa jäsenvaltioissa;

33.  kannustaa komissiota aloittamaan julkiset kuulemiset ja tiedottamaan parlamentille sen mallin soveltuvuudesta, johon tuleva ryhmäpoikkeusasetus perustuu;

34.  pyytää komissiota myös varmistamaan, että franchisingtoiminnassa veroetuina myönnetyt laittomat valtiontuet peritään takaisin, ja toimimaan päättäväisesti meneillään olevissa tutkimuksissa; korostaa lisäksi, että unioni tarvitsee selkeämpää veropäätöksiä koskevaa lainsäädäntöä; kehottaa komissiota puuttumaan kaikkiin rikkomuksiin franchise-toiminnan alalla, jotta voidaan varmistaa oikeudenmukainen kilpailu koko sisämarkkinoilla;

35.  kehottaa komissiota korjaamaan markkinoiden toimintapuutteita ja varmistamaan verovilpin ja veronkierron tehokkaan torjunnan franchise-toiminnan alalla;

36.  pyytää komissiota tutkimaan asetuksen tarkistamisen tarpeellisuuden ja tässä yhteydessä 1) varmistamaan horisontaalisen lähestymistavan vaikutuksen franchisingtoimintaan, 2) testaamaan, kuvastaako asetuksessa hyväksytty franchisingmalli markkinoilla vallitsevaa tilannetta, 3) arvioimaan, missä määrin niin sanotut sallitut vertikaaliset rajoitukset eli ehdot, joiden mukaisesti franchise-yrittäjät voivat ostaa, myydä tai jälleenmyydä tiettyjä tavaroita tai palveluja, ovat oikeasuhteisia ja missä määrin niillä on kielteinen vaikutus markkinoihin ja kuluttajiin, 4) tutkimaan, mitä uusia haasteita franchise-antajat ja franchise-yrittäjät kohtaavat verkkokaupan ja yleensä digitalisoinnin yhteydessä sekä 5) keräämään markkinatietoja uusista suuntauksista, verkosto-organisaatioiden markkinakehityksestä ja teknisestä kehityksestä;

37.  kehottaa komissiota tarkistamaan jäsenvaltioiden asetuksen täytäntöönpanoa koskevat säännöt, ja katsoo, että asetuksen soveltamisen olisi oltava oikeasuhteista sen päämäärän saavuttamiseksi;

°

°  °

38.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)

EUVL C 468, 15.12.2016, s. 140.

(2)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0250.

(3)

IP/A/IMCO/2015-05, PE 578.978

(4)

IP/A/IMCO/2016-08, PE 587.317

(5)

PE 587.325

(6)

‘Legal perspective of the regulatory framework and challenges for franchising in the EU’, IMCO-valiokunnan teettämä tutkimus, syyskuu 2016, s. 12.

(7)

”Hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjunta yritysten välisessä elintarvikeketjussa”, COM(2014)0472.

(8)

EUVL L 102, 23.4.2010, s. 1.


LIITE: LUETTELO YHTEISÖISTÄ JA HENKILÖISTÄ, JOILTA ESITTELIJÄ ON SAANUT TIETOJA

Seuraavan luettelon laatiminen on täysin vapaaehtoista, ja esittelijä on siitä yksin vastuussa. Esittelijä on saanut tietoja seuraavilta yhteisöiltä tai henkilöiltä valmistellessaan mietintöluonnosta:

Yhteisö ja/tai henkilö

Independent Retail Europe

European Franchise Federation

Vakcentrum

Italian Consumers organisation

UEAPME

Nederlandse Franchise Vereniging

Commissie Franchising van de Raad Nederlandse Detailhandel+

FHC Formulebeheer

Bird & Bird Law firm

Eurocommerce

Bueno Legal

Osnabrück University

Mittelstandsverbund


TALOUS- JA RAHA-ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (29.3.2017)

sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle

franchise-toiminnasta vähittäisalalla

(2016/2244(INI))

Valmistelija (*): Doru-Claudian Frunzulică

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 54 artikla

EHDOTUKSET

Talous- ja raha-asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  korostaa, että komission asetusta (EU) N:o 330/2010 on sovellettava yhtenäisesti jäsenvaltioissa, ja pitää valitettavana, että sen soveltamisesta ei ole saatu tietoa; korostaa sähköisen kaupankäynnin kasvua ja sen vaikutusta franchise-liiketoimintamalliin ja toteaa sen muodostavan haasteen alalla;

2.  katsoo, että komission olisi varmistettava kahden osapuolen tasapainoinen edustus franchise-toiminnassa ja tutkittava, heikentääkö epäyhtenäinen soveltaminen jäsenvaltioissa tämän asetuksen vaikuttavuutta ja vastaako se, erityisesti sopimuksen tekemisen jälkeisiä poikkeuksia koskevien lausekkeiden ja ostoehtojen osalta, viimeaikaista markkinakehitystä;

3.  katsoo, että komission olisi tarkistettava, missä määrin asetuksen täytäntöönpanoa voitaisiin parantaa Euroopan kilpailuviranomaisten verkostoon kuuluvan arviointijärjestelmän avulla; painottaa, että komission epäjohdonmukaiset jatkotoimet haittaavat rajatylittävää vähittäiskauppaa eivätkä luo tasavertaisia toimintaedellytyksiä sisämarkkinoilla;

4.  kiinnittää huomiota siihen, että joissakin jäsenvaltioissa on jo franchise-toimintaa koskevaa lainsäädäntöä, joka viime kädessä johtaa markkinoiden suurempaan pirstoutumiseen; katsoo, että asetuksen parempi soveltaminen kansallisella tasolla parantaisi jakelua ja muiden jäsenvaltioiden yritysten markkinoillepääsyä ja tarjoaisi loppukuluttajille mahdollisesti paremman aseman;

5.  katsoo, että komission olisi myös tutkittava kilpailulainsäädännön tahattomia vaikutuksia kaikissa jäsenvaltioissa;

6.  kannustaa komissiota aloittamaan julkiset kuulemiset ja tiedottamaan parlamentille sen mallin soveltuvuudesta, johon tuleva ryhmäpoikkeusasetus perustuu, jotta voidaan vahvistaa franchise-sopimuksen käsite, jota voidaan käyttää tulevassa EU:n lainsäädännössä ja mahdollisissa toimissa yksityisoikeuden alalla;

7.  pyytää komissiota myös varmistamaan, että franchise-toiminnassa veroetuina myönnetyt laittomat valtiontuet peritään takaisin, ja toimimaan päättäväisesti meneillään olevissa tutkimuksissa; korostaa lisäksi, että unioni tarvitsee selkeämpää veropäätöksiä koskevaa lainsäädäntöä; kehottaa komissiota puuttumaan kaikkiin rikkomuksiin franchise-toiminnan alalla, jotta voidaan varmistaa oikeudenmukainen kilpailu koko sisämarkkinoilla;

8.  katsoo, että itsesääntelyjärjestelmän ja EU:n toimitusketjualoitteen tehokkuus on arvioitava, koska kansallisten franchise-yhdistysten jäsenyys on edellytys tähän aloitteeseen osallistumiselle;

9.  pyytää komissiota tutkimaan asetuksen tarkistamisen tarpeellisuuden ja tässä yhteydessä 1) varmistamaan horisontaalisen lähestymistavan vaikutuksen franchise-toimintaan; 2) testaamaan, kuvastaako asetuksessa hyväksytty franchise-malli markkinoilla vallitsevaa tilannetta; 3) arvioimaan, missä määrin niin sanotut sallitut vertikaaliset rajoitukset eli ehdot, joiden mukaisesti franchise-yrittäjät voivat ostaa, myydä tai jälleenmyydä tiettyjä tavaroita tai palveluja, ovat oikeasuhteisia ja missä määrin niillä on kielteinen vaikutus markkinoihin ja kuluttajiin; 4) tutkimaan, mitä uusia haasteita franchise-antajat ja franchise-yrittäjät kohtaavat verkkokaupan ja yleensä digitalisoinnin yhteydessä; sekä 5) keräämään markkinatietoja uusien suuntausten, verkosto-organisaatioita koskevien markkinoiden kehittämisen ja teknisen kehityksen osalta, sekä toimittamaan nämä tiedot parlamentille;

10.  toteaa, että eri jäsenvaltioiden kansallisissa säännöksissä on huomattavan paljon eroja; korostaa, että Euroopan parlamentin olisi osallistuttava aktiivisesti kaikkeen työhön vähittäisalalla harjoitettavan franchise-toiminnan alalla, mukaan luettuna sitä koskevien asetusten ja direktiivien mukauttaminen sääntelykehyksen yhdenmukaistamiseksi ja johdonmukaistamiseksi;

11.  katsoo, että jäsenvaltioiden olisi perustettava malli raportointia varten ja valitusten ja muiden merkityksellisten tietojen, joita ne saavat yhteyspisteen kautta tai muulla tavalla, toimittamiseksi komissiolle, jotta voidaan yksinkertaistaa markkinatilanteen tiedonkeruuta; pyytää komissiota laatimaan näiden tietojen perusteella vilpillisistä sopimusehdoista ja -käytännöistä luettelon, joka ei ole tyhjentävä;

12.  toteaa, että kansallisella tasolla lainsäädäntöä on pantu täytäntöön franchise-yrittäjien suojelemiseksi mutta painopiste on sopimusta edeltävässä vaiheessa ilmoittamisvelvollisuuksien asettamiseksi franchise-antajalle; kehottaa näin ollen komissiota tarkistamaan jäsenvaltioiden asetuksen täytäntöönpanoa koskevat säännöt, ja katsoo, että asetuksen soveltamisen olisi oltava oikeasuhteista sen päämäärän saavuttamiseksi; pitää valitettavana, ettei kansallisissa järjestelmissä ole otettu käyttöön täytäntöönpanomekanismeja, joiden avulla voidaan tehokkaasti varmistaa franchise-suhteen jatkuminen;

13.  kehottaa komissiota pyrkimään franchise-sopimusten asianomaisten osapuolten asianmukaisen ja riippumattoman edustuksen toteuttamiseen Euroopan toimitusketjualoitteessa ja ryhtymään toimiin franchise-yrittäjien omaehtoisen järjestäytymisen vahvistamiseksi EU:n tasolla ja kansallisella tasolla, jotta annetaan franchise-yrittäjille paremmat mahdollisuudet osallistua julkiseen keskusteluun franchise-toiminnasta ja luodaan tasapuoliset toimintaedellytykset; korostaa, että sääntelyllä pitäisi ylläpitää ja lisätä markkinoiden luottamusta franchise-toimintaan tapana harjoittaa liiketoimintaa, koska se edistää franchise-antajiksi ryhtyvien mikro- ja pk-yritysten mutta myös franchise-yrittäjiksi ryhtyvien henkilöiden yrittäjyyttä;

14.  kehottaa komissiota esittämään franchise-sopimuksia koskevat suuntaviivat, jotta voidaan muokata paremmin franchise-sopimusten sääntelykehystä ja varmistaa työnormien ja asianmukaisten ja korkealaatuisten palvelustandardien noudattaminen;

15.  kehottaa komissiota korjaamaan markkinoiden toimintapuutteita ja varmistamaan verovilpin ja veronkierron tehokkaan torjunnan franchise-toiminnan alalla; painottaa, että tarvitaan useiden sidosryhmien välistä keskustelua franchise-toimitusketjujen epäoikeudenmukaisista käytännöistä ja mahdollisista ratkaisuista; toteaa, että tämä voidaan toteuttaa järjestämällä asiantuntijafoorumi, kuten elintarvikeketjujen kohdalla, tai aloittamalla julkiset kuulemiset mahdollisesta tulevasta sääntelystä.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

27.3.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

42

1

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Gerolf Annemans, Burkhard Balz, Hugues Bayet, Pervenche Berès, Udo Bullmann, Esther de Lange, Anneliese Dodds, Markus Ferber, Sven Giegold, Sylvie Goulard, Roberto Gualtieri, Brian Hayes, Gunnar Hökmark, Danuta Maria Hübner, Cătălin Sorin Ivan, Georgios Kyrtsos, Philippe Lamberts, Werner Langen, Sander Loones, Olle Ludvigsson, Ivana Maletić, Fulvio Martusciello, Marisa Matias, Costas Mavrides, Bernard Monot, Luigi Morgano, Luděk Niedermayer, Stanisław Ożóg, Sirpa Pietikäinen, Pirkko Ruohonen-Lerner, Molly Scott Cato, Pedro Silva Pereira, Peter Simon, Kay Swinburne, Paul Tang, Ernest Urtasun, Marco Valli, Tom Vandenkendelaere, Cora van Nieuwenhuizen, Jakob von Weizsäcker, Steven Woolfe

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Simona Bonafè, Enrique Calvet Chambon, David Coburn, Mady Delvaux, Doru-Claudian Frunzulică, Ildikó Gáll-Pelcz, Sophia in ‘t Veld, Thomas Mann, Joachim Starbatty, Nils Torvalds

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Carlos Iturgaiz, Thomas Mann, Bogdan Andrzej Zdrojewski

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

42

+

ALDE

Enrique Calvet Chambon, Sylvie Goulard, Nils Torvalds

ECR

Sander Loones, Stanisław Ożóg, Pirkko Ruohonen-Lerner, Joachim Starbatty, Kay Swinburne

EFDD

Marco Valli

GUE/NGL

Marisa Matias

PPE

Burkhard Balz, Markus Ferber, Ildikó Gáll-Pelcz, Brian Hayes, Gunnar Hökmark, Danuta Maria Hübner, Carlos Iturgaiz, Georgios Kyrtsos, Werner Langen, Ivana Maletić, Thomas Mann, Luděk Niedermayer, Sirpa Pietikäinen, Bogdan Andrzej Zdrojewski

S&D

Hugues Bayet, Pervenche Berès, Udo Bullmann, Anneliese Dodds, Doru-Claudian Frunzulică, Roberto Gualtieri, Cătălin Sorin Ivan, Olle Ludvigsson, Costas Mavrides, Luigi Morgano, Pedro Silva Pereira, Peter Simon, Paul Tang, Jakob von Weizsäcker

Verts/ALE

Sven Giegold, Philippe Lamberts, Molly Scott Cato, Ernest Urtasun

1

-

NI

Steven Woolfe

1

0

EFDD

Bernard Monot

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää


TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

11.5.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

34

0

3

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Dita Charanzová, Carlos Coelho, Anna Maria Corazza Bildt, Daniel Dalton, Nicola Danti, Dennis de Jong, Pascal Durand, Ildikó Gáll-Pelcz, Evelyne Gebhardt, Sergio Gutiérrez Prieto, Robert Jarosław Iwaszkiewicz, Antonio López-Istúriz White, Eva Maydell, Jiří Pospíšil, Virginie Rozière, Christel Schaldemose, Andreas Schwab, Olga Sehnalová, Jasenko Selimovic, Ivan Štefanec, Catherine Stihler, Róża Gräfin von Thun und Hohenstein, Mylène Troszczynski, Anneleen Van Bossuyt, Marco Zullo

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Lucy Anderson, Pascal Arimont, Birgit Collin-Langen, Edward Czesak, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Kaja Kallas, Arndt Kohn, Julia Reda, Adam Szejnfeld, Marc Tarabella, Ulrike Trebesius

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Anne-Marie Mineur


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

34

+

ALDE

Dita Charanzová, Kaja Kallas, Jasenko Selimovic

ECR

Edward Czesak, Daniel Dalton, Ulrike Trebesius, Anneleen Van Bossuyt

GUE/NGL

Anne-Marie Mineur, Dennis de Jong

PPE

Pascal Arimont, Carlos Coelho, Birgit Collin-Langen, Anna Maria Corazza Bildt, Ildikó Gáll-Pelcz, Antonio López-Istúriz White, Eva Maydell, Jiří Pospíšil, Andreas Schwab, Ivan Štefanec, Adam Szejnfeld, Róża Gräfin von Thun und Hohenstein

S&D

Lucy Anderson, Nicola Danti, Evelyne Gebhardt, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Sergio Gutiérrez Prieto, Arndt Kohn, Virginie Rozière, Christel Schaldemose, Olga Sehnalová, Catherine Stihler, Marc Tarabella

VERTS/ALE

Pascal Durand, Julia Reda

0

-

xx

zz

3

0

EFDD

Robert Jarosław Iwaszkiewicz, Marco Zullo

ENF

Mylène Troszczynski

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Oikeudellinen huomautus