Menettely : 2016/2239(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0222/2017

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0222/2017

Keskustelut :

PV 03/07/2017 - 22
CRE 03/07/2017 - 22

Äänestykset :

PV 04/07/2017 - 6.14
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2017)0288

MIETINTÖ     
PDF 347kWORD 72k
13.6.2017
PE 599.812v03-00 A8-0222/2017

puuttumisesta ihmisoikeusloukkauksiin sotarikosten ja ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten, kuten joukkotuhonnan, yhteydessä

(2016/2239(INI))

Ulkoasiainvaliokunta

Esittelijä: Cristian Dan Preda

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 NAISTEN OIKEUKSIEN JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

puuttumisesta ihmisoikeusloukkauksiin sotarikosten ja ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten, kuten joukkotuhonnan, yhteydessä

(2016/2239(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 9. joulukuuta 1948 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi,

–  ottaa huomioon YK:n peruskirjan luvun VII ”Toimenpiteet rauhaa uhattaessa tai rikottaessa taikka hyökkäystekojen sattuessa”,

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 1984 tehdyn, kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen 18 artiklan, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 18 artiklan, kaikkinaisen uskontoon tai uskoon perustuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden poistamisesta annetun julistuksen sekä EU:n suuntaviivat uskonnon tai vakaumuksen vapauden edistämiseksi ja suojelemiseksi,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 31. lokakuuta 2000 antaman päätöslauselman nro1325 naisista, rauhasta ja turvallisuudesta,

–  ottaa huomioon 17. heinäkuuta 1998 tehdyn Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) Rooman perussäännön, joka tuli voimaan 1. heinäkuuta 2002,

–  ottaa huomioon tarkistuskonferenssin kesäkuussa 2010 Ugandan Kampalassa Rooman perussääntöön hyväksymät Kampalan tarkistukset,

–  ottaa huomioon joukkotuhonnan ehkäisemistä ja suojeluvastuuta käsittelevien YK:n erityisneuvonantajien YK-toimiston laatiman julmuuksien analysointia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien kehyksen (Framework of Analysis for Atrocity Crimes),

–  ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2015 annetun YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston raportin Irakin ihmisoikeustilanteesta niin sanotun Irakin ja Levantin islamilaisen valtion ja siihen liittyneiden ryhmien tekemien ihmisoikeusloukkausten valossa,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 8. joulukuuta 2016 antaman päätöslauselman A/71/L.48, jolla perustettiin kansainvälinen, puolueeton ja riippumaton mekanismi auttamaan Syyrian arabitasavallassa maaliskuusta 2011 lähtien tehdyistä kansainvälisen lain mukaan vakavimmista rikoksista vastuussa olevien tutkinnassa ja syytteeseenpanosta (IIIM),

–  ottaa huomioon Syyrian arabitasavallan tilannetta käsittelevän riippumattoman kansainvälisen tutkintakomission laatiman Aleppon tapahtumien erityistutkinnan, jonka tulokset julkaistiin 1. maaliskuuta 2017,

–  ottaa huomioon 11. kesäkuuta 2001 annetun neuvoston yhteisen kannan 2001/443/YUTP Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta(1),

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston päätöksen 2002/494/YOS joukkotuhonnasta, ihmisyyttä vastaan tehdyistä rikoksista ja sotarikoksista vastuussa olevia henkilöitä koskevan eurooppalaisen yhteyspisteiden verkoston perustamisesta(2),

–  ottaa huomioon 8. toukokuuta 2003 tehdyn neuvoston päätöksen 2003/335/YOS joukkotuhontarikosten, ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten ja sotarikosten tutkinnasta ja syytteeseenpanosta(3),

–  ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2003 annetun neuvoston yhteisen kannan 2003/444/YUTP Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta(4),

–  ottaa huomioon EU:n suuntaviivat kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämisestä,

–  ottaa huomioon ICC:n ja Euroopan unionin välisen yhteistyö- ja avunantosopimuksen(5),

–  ottaa huomioon 21. maaliskuuta 2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/168/YUTP Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta(6),

–  ottaa huomioon komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon yhteisen valmisteluasiakirjan täydentävyysperiaatteen edistämisestä (SWD(2013)0026),

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät EU:n kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta,

–  ottaa huomioon 30. lokakuuta 2014 hyväksytyn joukkotuhontaa käsittelevän EU:n verkoston strategian joukkotuhonnasta, ihmisyyttä vastaan tehdyistä rikoksista ja sotarikoksista rankaisemattomuuden torjumiseksi Euroopan unionissa ja sen jäsenvaltioissa,

–  ottaa huomioon 16. marraskuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät EU:n tuesta siirtymäkauden oikeusjärjestelyille,

–  ottaa huomioon 23. toukokuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät Syyriaa ja Irakia sekä Da’eshin muodostamaa uhkaa koskevasta EU:n alueellisesta strategiasta,

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan 9. joulukuuta 2016 joukkotuhontana pidettävän rikoksen uhrien muistamisen ja ihmisarvon sekä tämän rikoksen ehkäisemisen kansainvälisen päivän johdosta antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman vuosiksi 2015–2019,

–  ottaa huomioon 17. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n tuesta Kansainväliselle rikostuomioistuimelle: vastaukset haasteisiin ja ongelmien ratkaiseminen(7),

–  ottaa huomioon 17. heinäkuuta 2014 antamansa päätöslauselman hyökkäysrikoksesta(8),

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2015 Boko Haramin iskuista johtuvasta lasten joukkopaosta Nigeriassa(9) ja 17. heinäkuuta 2014 Nigeriasta ja Boko Haramin viimeaikaisista iskuista(10) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman valmistautumisesta maailman humanitaarisen avun huippukokoukseen: humanitaarisen avun haasteet ja mahdollisuudet(11),

–  ottaa huomioon 24. marraskuuta 2016 Syyrian tilanteesta(12), 27. lokakuuta 2016 Pohjois‑Irakin/Mosulin tilanteesta(13), 4. helmikuuta 2016 niin kutsutun Isisin/Da’eshin järjestelmällisesti toteuttamasta uskonnollisten vähemmistöjen joukkomurhasta(14) ja 11. kesäkuuta 2015 Syyriasta: Palmyran tilanteesta ja Mazen Darwishin tapauksesta(15) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A8-0222/2017),

A.  ottaa huomioon, että joukkotuhontana pidettävä rikos, rikokset ihmisyyttä vastaan ja sotarikokset, joista käytetään myös nimitystä ’julmuudet’, ovat kaikkein vakavimpia ihmiskuntaan kohdistuvia rikoksia ja koko kansainvälisen yhteisön huolenaihe; ottaa huomioon, että tällaiset rikokset ovat syvästi järkyttäneet ihmiskuntaa;

B.  ottaa huomioon, että kansainvälisellä yhteisöllä on velvollisuus estää tällaiset julmuudet; toteaa, että kun tällaisia rikoksia tapahtuu, ne eivät saa jäädä rankaisematta, ja että niiden yhteydessä on varmistettava tehokas, oikeudenmukainen ja nopea syytteeseenpano kansainvälisellä tasolla ja täydentävyysperiaatteen mukaisesti;

C.  toteaa, että vastuuvelvollisuus, oikeus, oikeusvaltioperiaate ja rankaisemattomuuden torjunta ovat rauhan ja konfliktinratkaisun sekä sovinto- ja jälleenrakennusponnistelujen perusosatekijöitä;

D.  katsoo, että aito sovinto voi perustua vain totuuteen ja oikeuteen;

E.  toteaa, että tällaisten rikosten uhreilla on oikeus oikeussuojakeinoihin ja hyvityksiin ja että pakolaisten, jotka ovat joutuneet kokemaan julmuuksia, olisi saatava kansainvälisen yhteisön täysi tuki; katsoo, että tässä yhteydessä on tärkeää omaksua sukupuolinäkökulma ottamalla huomioon naisten ja tyttöjen erityistarpeet pakolaisleireillä sekä palauttamisen ja uudelleensijoittamisen yhteydessä ja soveltaa sitä kuntoutusvaiheessa ja konfliktin jälkeisessä jälleenrakennuksessa;

F.  ottaa huomioon, että ICC on keskeisessä asemassa rankaisemattomuuden torjumisessa ja rauhan palauttamisessa sekä oikeuden turvaamisessa uhreille;

G.  katsoo, että rikostuomioistuimen toimivallan alainen rikosten uhrien hyvitysjärjestelmä tekee ICC:stä ainutlaatuisen oikeuslaitoksen kansainvälisellä tasolla;

H.  toteaa, että yleismaailmallinen liittyminen Rooman perussääntöön on olennaista ICC:n täysimääräisen toimivuuden kannalta; ottaa huomioon, että ICC:n Rooman perussäännön on ratifioinut 124 valtiota, myös kaikki EU:n jäsenvaltiot;

I.  ottaa huomioon, että 34 maata on ratifioinut vuonna 2010 lisätyt hyökkäysrikoksia, joita pidetään vakavimpana ja vaarallisimpana laittoman voimankäytön muotona, koskevat Kampalan tarkistukset Rooman perussääntöön, minkä johdosta sen aktivointiin vaadittavien 30 hyväksynnän määrä on ylittynyt ja mikä avaa sopimusvaltioiden yleiskokoukselle mahdollisuuden hyväksyä 1. tammikuuta 2017 jälkeen tuomioistuimen sopimukseen perustuvan hyökkäyksiin liittyvän tuomiovallan aktivointi;

J.  ottaa huomioon, että Venäjä päätti marraskuussa 2016 vetäytyä Rooman perussäännöstä; ottaa huomioon, että myös Etelä-Afrikka, Gambia ja Burundi ilmoittivat lokakuussa 2016 vetäytyvänsä siitä; ottaa huomioon, että Afrikan unioni (AU) hyväksyi 31. tammikuuta 2017 ei-sitovan päätöslauselman, johon sisältyy strategia ICC:stä vetäytymiseksi ja jossa vaaditaan AU:n jäsenvaltioita harkitsemaan sen suositusten täytäntöönpanoa; ottaa huomioon, että Gambia ilmoitti helmikuussa 2017 ja Etelä-Afrikka maaliskuussa 2017 päätöksestään perua vetäytymisensä Rooman perussäännöstä;

K.  katsoo, että Rooman perussäännön sopimusvaltioiden ja alueellisten organisaatioiden välinen yhteistyö on äärimmäisen tärkeää erityisesti tilanteissa, joissa ICC:n toimivalta asetetaan kyseenalaiseksi;

L.  ottaa huomioon, että ICC:llä on parhaillaan meneillään kymmenen tutkintaa yhdeksässä maassa (Georgiassa, Malissa, Norsunluurannikolla, Libyassa, Keniassa, Sudanissa (Darfur), Ugandassa, Kongon demokraattisessa tasavallassa ja Keski-Afrikan tasavallassa (kaksi tutkintaa));

M.  ottaa huomioon, että Rooman perussäännössä vahvistetun täydentävyysperiaatteen mukaisesti ICC toimii vain tapauksissa, joissa kansalliset tuomioistuimet ovat haluttomia tai kykenemättömiä vilpittömästi tutkimaan julmuuksia ja asettamaan ketään niistä syytteeseen, joten sopimusvaltioilla on siis ensisijainen vastuu siitä, että kaikkein vakavimpiin ja kansainvälisesti huolta aiheuttaviin rikoksiin syyllistyneiksi epäillyt saatetaan oikeuteen;

N.  ottaa huomioon, että ICC:stä 11. kesäkuuta 2001 annetussa neuvoston yhteisessä kannassa 2001/443/YUTP jäsenvaltiot totesivat, että ICC:n tuomiovaltaan kuuluvat vakavat rikokset ovat kaikkien jäsenvaltioiden yhteinen huolenaihe, ja jäsenvaltiot toimivat päättäväisesti yhteistyössä niiden ehkäisemiseksi ja lopettaakseen niihin syyllistyneiden henkilöiden rankaisematta jäämisen;

O.  ottaa huomioon, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat olleet ICC:n vankkumattomia liittolaisia sen perustamisesta lähtien ja tukeneet sitä jatkuvasti poliittisesti, diplomatian keinoin, taloudellisesti ja logistisesti sekä edistäneet Rooman perussääntöjärjestelmän yleismaailmallista luonnetta ja puolustaneet sen loukkaamattomuutta;

P.  ottaa huomioon, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat luvanneet Punaisen ristin kansainväliselle komitealle (ICRC) tukea voimakkaasti tehokkaan mekanismin perustamista kansainvälisen humanitaarisen oikeuden lujittamista varten; toteaa pyytäneensä varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa raportoimaan tämän lupauksen lunastamiseksi asetetuista tavoitteista ja laaditusta strategiasta;

Q.  toteaa, että entisen Jugoslavian alueen maissa tapahtui runsaasti julmuuksia vuosien 1991 ja 1995 välillä käydyissä sodissa;

R.  toteaa, että entisen Jugoslavian alueen maissa vuosien 1991 ja 1995 välillä käytyjen sotien aikana tapahtuneita julmuuksia koskevat oikeudenkäynnit edistyvät hyvin hitaasti;

S.  ottaa huomioon, että Syyria liittyi joukkotuhontaa koskevaan yleissopimukseen vuonna 1955 ja kidutuksen vastaiseen yleissopimukseen vuonna 2004;

T.  ottaa huomioon, että parlamentti muistutti 27. lokakuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa, että Isisin/Da’eshin julmuudet käsittävät myös kansanmurhan;

U.  toteaa, että useissa YK:n raporteissa, muun muassa niissä, joita ovat laatineet riippumaton kansainvälinen Syyrian arabitasavaltaa käsittelevä tutkintakomissio, joukkotuhonnan ehkäisemistä käsittelevä YK:n pääsihteerin erityisneuvonantaja, suojeluvastuuta käsittelevä YK:n pääsihteerin erityisneuvonantaja, vähemmistöasioita käsittelevä erityisraportoija ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto, on todettu ja kansalaisjärjestölähteet ovat todenneet, että kaikkien osapuolten teot saattavat olla julmuuksina pidettäviä rikoksia ja että kaikki osapuolet syyllistyivät sotarikoksiin Alepposta joulukuussa 2016 käydyissä taisteluissa;

V.  ottaa huomioon, että ICC on ilmoittanut, että on perusteltua uskoa Boko Haramin syyllistyneen Nigeriassa perussäännön 7 artiklan mukaisiin ihmisyyttä vastaan tehtyihin rikoksiin, joihin kuuluvat murhat ja vainoaminen;

W.  toteaa, että Burundissa huhtikuusta 2015 lähtien tehdyt sadat teloitukset ovat johtaneet siihen, että YK:n Burundia koskevasta riippumattomasta tutkinnasta laaditun raportin johtopäätösten mukaan Burundissa pitäisi asettaa erinäisiä henkilöitä syytteeseen väitetyistä rikoksista ihmisyyttä vastaan;

X.  ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskunnan järjestöt, kansainväliset asianajajat ja kansalaisjärjestöt ovat varoittaneet, että Burundin loppuvuoden 2016 tapahtumia saatetaan pitää joukkotuhontana;

Y.  ottaa huomioon, että sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan koskevat kansainväliset säännöt sitovat myös valtiosta riippumattomia toimijoita ja valtiosta riippumattomien toimijoiden puolesta tai niiden puitteissa toimivia henkilöitä; katsoo, että tätä olisi vahvistettava entistä enemmän nyt, kun valtiosta riippumattomat toimijat ovat yhä enemmän esillä sotanäyttämöillä ja edistävät ja tekevät tällaisia vakavia rikoksia;

Z.  katsoo, että tietyissä olosuhteissa valtioiden voidaan katsoa olevan vastuussa sellaisten kansainvälisten sopimusten mukaisten velvoitteiden rikkomisesta, jotka kuuluvat kansainvälisen tuomioistuimen tuomiovaltaan, kuten vuonna 1984 tehdyn kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen ja joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi vuonna 1948 tehdyn yleissopimuksen mukaisten velvoitteiden rikkomisesta;

AA.  ottaa huomioon, että kansainvälinen tuomioistuin voi asettaa valtion vastuuseen;

AB.  toteaa, että kaikki konfliktin osapuolet käyttävät sotataktiikkana raiskauksia ja seksuaalista väkivaltaa vihollisen pelottelemiseksi ja nöyryyttämiseksi; toteaa lisäksi, että konfliktien aikana sukupuoleen perustuva väkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö lisääntyvät huomattavasti;

AC.  katsoo, että naisiin konfliktien aikana ja niiden jälkeen kohdistuva väkivalta voidaan nähdä osana naisten rauhan aikana kokeman syrjinnän jatkumoa; katsoo, että konfliktit pahentavat aiempia syrjinnän muotoja, jotka perustuvat sukupuoleen sekä sukupuolten historiallisesti epätasa-arvoisiin voimasuhteisiin ja aiheuttavat naisille ja tytöille suuremman seksuaalisen, fyysisen ja psyykkisen väkivallan uhan;

1.  muistuttaa, että EU on sitoutunut toimimaan kansainvälisellä tasolla niiden periaatteiden mukaisesti, joihin EU itse perustuu, kuten demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeuksien kunnioittaminen, sekä puolustamaan YK:n peruskirjan periaatteita ja kansainvälistä oikeutta; muistuttaa tässä yhteydessä, että EU:n olisi pidettävä äärimmäisen tärkeänä vakavimpiin ihmisoikeusloukkauksiin, jotka ylittävät ihmisyyttä vastaan tehtävien rikosten ja joukkotuhonnan vakavuusrajan, sekä sotarikosten tasolle nouseviin kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vakavimpiin loukkauksiin puuttumista ja niihin syyllistyneiden vastuuseen saattamista;

2.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita käyttämään kaikkea poliittista vaikutusvaltaansa ehkäistäkseen julmuuksia tapahtumasta, vastatakseen tehokkaasti ja koordinoidusti tapauksiin, joissa tällaisia rikoksia on tapahtunut, ottaakseen käyttöön kaikki tarvittavat resurssit rikoksista vastuussa olevien saattamiseksi oikeuden eteen ja avustaakseen uhreja sekä tukeakseen vakauttamis- ja sovinnontekoprosesseja;

Keskittyminen julmuuksien ehkäisemiseen

3.  kehottaa joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi vuonna 1948 tehdyn YK:n yleissopimuksen, vuonna 1949 tehdyn neljän Geneven yleissopimuksen, vuonna 1984 tehdyn kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen ja muiden asiaa koskevien kansainvälisten sopimusten osapuolia, myös EU:n jäsenvaltioita, toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet julmuuksien ehkäisemiseksi niiden omalla alueella ja niiden lainkäyttövallan piirissä tai sen estämiseksi, että niiden kansalaiset tekevät julmuuksia, niiden antamien sitoumusten mukaisesti; kehottaa kaikkia valtioita, jotka eivät ole vielä ratifioineet edellä mainittuja yleissopimuksia, ratifioimaan ne;

4.  korostaa, että kansainvälisen yhteisön on kiireellisesti tarpeen tehostaa toimiaan, joilla se seuraa puhjenneita tai mahdollisesti puhkeamassa olevia konflikteja, jotka saattaisivat johtaa tekoihin, joita voitaisiin pitää julmuuksina, sekä tehostamaan myös toimiaan, joilla se vastaa niihin;

5.  kehottaa kansainvälistä yhteisöä luomaan välineitä, joilla voidaan minimoida varoituksen ja reagoinnin välinen aika väkivaltaisen konfliktin syntymisen, uudelleen puhkeamisen tai kärjistymisen estämiseksi, kuten EU:n varhaisvaroitusjärjestelmä;

6.  kehottaa EU:ta tehostamaan toimiaan sellaisen johdonmukaisen ja tehokkaan toimintamallin kehittämiseksi, jolla voidaan tunnistaa kriisi- tai konfliktitilanteet, jotka saattaisivat johtaa julmuuksiin, sekä vastata niihin ajoissa; korostaa erityisesti, että on tärkeää ja välttämätöntä vaihtaa tehokkaasti tietoja ennaltaehkäisevistä toimista ja koordinoida niitä EU:n toimielinten, myös EU:n edustustojen, yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) operaatioiden ja jäsenvaltioiden sekä niiden diplomaattiedustustojen välillä; pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission valkoisessa kirjassa esittämää uutta aloitetta, joka johtaisi EU:n tehokkaampaan ulkoiseen toimintaan; korostaa, että konfliktien jälkeiset YTTP:n alan siviilioperaatiot ovat tärkeitä kolmansien maiden sovinnonteon tukemiseksi erityisesti niissä maissa, joissa on tapahtunut rikoksia ihmisyyttä vastaan;

7.  katsoo, että EU:n olisi sisällytettävä ulkoisia konflikteja ja kriisejä koskevaan kokonaisvaltaiseen lähestymistapaansa tarvittavat välineet, joilla julmuudet on mahdollista havaita ja ehkäistä varhaisessa vaiheessa; kehottaa tässä yhteydessä kiinnittämään huomiota joukkotuhonnan ehkäisemistä ja suojeluvastuuta käsittelevien YK:n erityisneuvonantajien YK-toimiston laatimaan julmuuksien analysointia koskevaan Yhdistyneiden kansakuntien kehykseen; katsoo, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi aina otettava voimakkaasti kantaa tapauksiin, joissa on välitön rikosten uhka, ja käytettävä kaikkia niiden käytettävissä olevia rauhanomaisia välineitä, kuten kahdenvälisiä suhteita, monenvälisiä foorumeita ja julkista diplomatiaa;

8.  pyytää komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa jatkamaan yhteistyötä EU:n edustustojen ja jäsenvaltioiden suurlähetystöjen sekä siviili- ja sotilasoperaatioiden työntekijöiden kanssa sekä heidän kouluttamistaan kansainvälisten ihmisoikeuksien, humanitaarisen oikeuden ja rikosoikeuden aloilla, niin että lisätään myös heidän valmiuksiaan havaita mahdollisia tilanteita, joihin liittyy sotarikoksia, rikoksia ihmisyyttä vastaan, joukkotuhontaa tai vakavia kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomisia, muun muassa säännöllisillä keskusteluilla paikallisen kansalaisyhteiskunnan kanssa ja varmistamaan, että EU:n erityisedustajat toteuttavat suojeluvastuuta aina kuin se on tarpeen, ja ulottamaan ihmisoikeuksista vastaavan EU:n erityisedustajan valtuudet koskemaan myös suojeluvastuuseen liittyviä kysymyksiä ja tukemaan Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) sisällä sen nykyisten rakenteiden ja voimavarojen puitteissa suojeluvastuun periaatteesta vastaavaa yhteyspistettä, jonka tehtävänä on esimerkiksi lisätä tietoisuutta suojeluvastuun vaikutuksista sekä varmistaa huolestuttavissa tilanteissa oikea-aikainen tiedonkulku kaikkien asianosaisten toimijoiden välillä, ja kannustamaan myös perustamaan jäsenvaltioihin suojeluvastuun periaatteesta vastaavia kansallisia yhteyspisteitä sekä tekemään ennalta ehkäisevästä diplomatiasta ja sovittelusta ammattimaisempaa ja vahvempaa;

9.  korostaa, että konfliktiriskille alttiit maat ja alueet tarvitsevat ammattitaitoiset ja luotettavat turvallisuusjoukot; vaatii EU:lta ja jäsenvaltioilta lisätoimia sellaisten turvallisuusalan valmiuksien kehittämisohjelmien sekä foorumien kehittämiseksi, jotka edistävät ihmisoikeuksia ja perustuslakia kunnioittavaa, lahjomattomuuden ja julkisen palvelun kulttuuria paikallisissa turvallisuus- ja asejoukoissa;

10.  korostaa, että väkivallan ja konfliktien perimmäisiin syihin puuttuminen, rauhanomaisten ja demokraattisten olosuhteiden luomisen edistäminen, ihmisoikeuksien kunnioittamisen varmistaminen naisten, nuorten ja alaikäisten, vähemmistöjen ja hlbti‑yhteisön suojelu mukaan luettuna, yhdistettyinä uskontojen välisen ja kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämiseen ovat olennaisen tärkeitä seikkoja joukkotuhonnan ja rikosten ihmisyyttä vastaan ehkäisemisessä;

11.  kehottaa kehittämään kansainvälisellä, alueellisella ja kansallisella tasolla koulutus- ja kulttuuriohjelmia, joilla lisätään tietoutta julmuuksien syistä ja seurauksista ihmiskunnalle sekä tietoisuutta tarpeesta vaalia rauhaa, edistää ihmisoikeuksia ja uskontokuntien välistä suvaitsevaisuutta sekä asettaa näihin rikoksiin syyllistyneet syytteeseen ja tutkia näitä rikoksia ja lisätään tietoisuutta näiden toimien tärkeydestä; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille ensimmäisen vuotuisen EU:n teemapäivän joukkotuhonnasta, ihmisyyttä vastaan tehdyistä rikoksista ja sotarikoksista rankaisemattomuutta vastaan;

Joukkotuhonnan, ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten ja sotarikosten tutkinnan ja syytteeseenpanon tukeminen

12.  toistaa antavansa täyden tukensa ICC:lle, Rooman perussäännölle, syyttäjän toimistolle, syyttäjän valtuuksille käynnistää tutkintoja omasta aloitteestaan ja uusien tutkintojen aloittamisessa saavutetulle edistykselle ja toteaa niiden olevan olennainen keino julmuuksista rankaisemattomuuden torjunnassa;

13.  on tyytyväinen EU:n ja ICC:n toisen pyöreän pöydän tapaamisen valmistelemiseksi Brysselissä 6. heinäkuuta 2016 pidettyyn EU:n ja ICC:n edustajien kokoukseen, jossa ICC:n ja EU:n toimielinten henkilöstöllä oli tilaisuus määritellä yhteisen edun mukaiset osa-alueet, vaihtaa tietoja asiaan liittyvistä toimista ja parantaa EU:n ja ICC:n välistä yhteistyötä;

14.  muistuttaa jälleen, että ICC:n riippumattomuus ei ole ratkaisevan tärkeää pelkästään rikostuomioistuimen täyden tehokkuuden varmistamisen takia vaan myös Rooman perussäännön universaaliuden edistämisen vuoksi;

15.  varoittaa, että oikeudenkäyttö ei voi perustua oikeuden ja poliittisten näkökohtien väliseen tasapainotteluun, koska tällainen tasapainottelu ei edistäisi ponnisteluja sovinnon tekemiseksi vaan heikentäisi niitä;

16.  muistuttaa, että yleismaailmallinen liittyminen ICC:n Rooman perussääntöön on äärimmäisen tärkeää; kehottaa valtioita, jotka eivät ole vielä ratifioineet Rooman perussääntöä, sopimusta Kansainvälisen rikostuomioistuimen erioikeuksista ja vapauksista sekä Rooman perussääntöön tehtyjä Kampalan tarkistuksia, ratifioimaan ne, jotta tuetaan vastuuvelvollisuutta ja sovinnontekoa, jotka ovat keskeisiä tekijöitä enempien julmuuksien ehkäisemisessä; muistuttaa niin ikään Rooman perussäännön loukkaamattomuuden ratkaisevasta merkityksestä;

17.  pitää äärimmäisen valitettavina joidenkin valtioiden äskettäisiä ilmoituksia Rooman perussäännöstä vetäytymisestä erityisesti siksi, että se vaikeuttaa uhrien oikeussuojan toteutumista, ja katsoo, että perussäännöstä vetäytyminen on syytä tuomita jyrkästi; pitää myönteisenä, että Gambia ja Etelä-Afrikka ovat peruneet vetäytymisilmoituksensa; kehottaa painokkaasti jäljellä olevaa maata harkitsemaan päätöstään uudelleen; kehottaa edelleen EU:ta toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, ettei mikään maa vetäydy Rooman perussäännöstä, myös tekemällä yhteistyötä Afrikan unionin kanssa; on tyytyväinen siihen, että ICC:n sopimusvaltioiden yleiskokous on suostunut harkitsemaan Rooman perussääntöön ehdotettuja tarkistuksia Afrikan unionin erityishuippukokouksessa esille tuotuihin huolenaiheisiin puuttumiseksi;

18.  kehottaa niitä neljää allekirjoittajavaltiota, jotka ovat ilmoittaneet YK:n pääsihteerille, että ne eivät enää aio tulla Rooman perussäännön sopimusvaltioiksi, harkitsemaan uudelleen päätöstään; panee lisäksi merkille, että kolme YK:n turvallisuusneuvoston pysyvistä jäsenistä ei ole Rooman perussäännön sopimusvaltioita;

19.  kehottaa lisäksi ICC:n sopimusvaltioita tehostamaan toimiaan, joilla edistetään yleismaailmallista liittymistä ICC:hen sekä sopimukseen Kansainvälisen rikostuomioistuimen erioikeuksista ja vapauksista; katsoo, että komission ja EUH:n olisi yhdessä jäsenvaltioiden kanssa edelleen kannustettava kolmansia maita ratifioimaan Rooman sopimus ja sopimus Kansainvälisen rikostuomioistuimen erioikeuksista ja vapauksista ja panemaan se täytäntöön ja että niiden olisi tehtävä arvio EU:n saavutuksista tässä asiassa;

20.  korostaa olevan tärkeää varmistaa riittävä taloudellinen tuki ICC:lle, jotta se voi toimia tehokkaasti, joko valtio-osapuolten rahoitusosuuksina tai EU:n rahoitusmetkanismien, kuten demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen (EIDHR) tai Euroopan kehitysrahaston (EKR), kautta kiinnittäen erityistä huomiota kansainvälisen rikosoikeusjärjestelmän edistämisen ja ICC:hen liittyvien asioiden parissa työskentelevien kansalaisyhteiskunnan toimijoiden rahoittamiseen;

21.  on tyytyväinen kansalaisyhteiskunnan järjestöjen tuomioistuimelle antamaan korvaamattomaan apuun; on huolissaan tiedoista, joiden mukaan joihinkin tuomioistuimen kanssa yhteistyötä tehneisiin kansalaisyhteiskunnan järjestöihin on kohdistettu uhkailua ja pelottelua; kehottaa toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet sellaisen turvallisen ympäristön varmistamiseksi, jossa kansalaisyhteiskunnan järjestöt voivat toimia ja tehdä yhteistyötä tuomioistuimen kanssa, sekä niihin tältä osin kohdistuvan uhkailun ja pelottelun torjumiseksi;

22.  panee merkille 21. maaliskuuta 2011 annetun, ICC:tä koskevan neuvoston päätöksen seurantaa koskevan, 12. heinäkuuta 2011 julkistetun toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa tapahtuneen edistyksen; kehottaa arvioimaan toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa, jotta voidaan määrittää mahdolliset alueet, joilla EU:n toimien vaikuttavuutta voitaisiin parantaa myös silloin, kun on kyse tuomioistuimen koskemattomuuden ja riippumattomuuden edistämisestä;

23.  kehottaa kaikkia Rooman perussäännön ratifioineita valtioita tekemään ICC:n kanssa kaikilta osin yhteistyötä sen vakavia kansainvälisiä rikoksia koskevissa tutkinnoissa ja niiden tekijöiden saattamisessa oikeuden eteen, kunnioittamaan ICC:n valtuuksia ja panemaan kaikki sen päätökset täysimääräisesti täytäntöön;

24.   kannustaa voimakkaasti EU:ta ja sen jäsenvaltioita hyödyntämään kaikkia niiden käytettävissä olevia poliittisia ja diplomatian keinoja tukeakseen toimivaa yhteistyötä ICC:n kanssa, erityisesti todistajansuojeluohjelmia koskevissa asioissa ja vireillä olevien pidätysmääräysten täytäntöönpanemiseksi ja ottaen erityisesti huomioon 13 epäiltyä, jotka pakoilevat oikeutta; kehottaa komissiota, ulkosuhdehallintoa ja neuvostoa sopimaan konkreettisista toimenpiteistä, joilla vastataan tilanteisiin, joissa joku kieltäytyy yhteistyöstä ICC:n kanssa, ja poliittisiin kannanottoihin;

25.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita käyttämään kaikkia keinoja suhteissaan kolmansiin maihin ja harkitsemaan myös seuraamuksia – erityisesti sellaisten maiden tapauksessa, joissa vallitsevia tilanteita on tutkittavina ICC:ssä, sekä sellaisten maiden tapauksessa, joita koskeva alustava tutkinta on käynnissä ICC:ssä – vahvistaakseen niiden poliittista tahtoa tehdä täysimääräistä yhteistyötä ja tukeakseen niiden valmiutta käynnistää julmuuksia koskevia kansallisia menettelyjä; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita myös tarjoamaan täyden tuen näille maille niiden auttamiseksi täyttämään ICC:n vaatimukset; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan täysimääräisesti 8. joulukuuta 2008 vahvistettua neuvoston yhteistä kantaa 2008/944/YUTP;

26.  katsoo, että julmuuksien uhreille olisi tarjottava tehokkaat ja täytäntöönpanokelpoiset oikeussuojakeinot ja hyvitykset; korostaa, että uhreilla ja todistajilla on erityisrooli tuomioistuinten menettelyissä ja tarvitaan erityistoimia, joilla varmistetaan heidän turvallisuutensa ja tosiasiallinen osallistumisensa Rooman perussäännön mukaisesti; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita pitämään uhrien oikeudet kaikkien rankaisemattomuuden torjuntaa koskevien toimien keskiössä ja suorittamaan vapaehtoisesti maksuja ICC:n uhrien erityisrahastoon;

27.  kehottaa EUH:ta varmistamaan, että julmuuksista vastuuseen saattaminen ja tuki ICC:lle valtavirtaistetaan kaikissa EU:n ulkopolitiikan painopisteissä, myös laajentumisprosessin kautta, ottamalla järjestelmällisesti huomioon rankaisemattomuuden torjumisen; korostaa tässä yhteydessä parlamentin jäsenten tärkeää osuutta ICC:n ja rankaisemattomuuden torjumisen edistämisessä myös parlamentin sisäisen yhteistyön kautta,

28.  kehottaa EU:n jäsenvaltioita varmistamaan, että koordinointi ja yhteistyö ICC:n kanssa sisällytetään asianomaisten alueellisten EU:n erityisedustajien toimivaltuuksiin; kehottaa jälleen komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa nimittämään kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja kansainvälistä oikeutta käsittelevän EU:n erityisedustajan, jonka tehtävänä on edistää, valtavirtaistaa ja edustaa EU:n sitoutumista rankaisemattomuuden torjuntaan ja ICC:hen EU:n kaikessa ulkopolitiikassa;

29.  korostaa Euroopan parlamentin olennaista roolia EU:n toimien seuraamisessa tässä asiassa; on tyytyväinen rankaisemattomuuden torjuntaa ja ICC:tä koskevan osan lisäämiseen parlamentin vuosikertomukseen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa ja ehdottaa lisäksi, että parlamentti omaksuisi ennakoivamman roolin edistämällä rankaisemattomuuden torjuntaa ja ICC:tä ja valtavirtaistamalla ne kaikissa EU:n politiikoissa ja toimielimissä ja erityisesti sen valiokunnissa, jotka vastaavat unionin ulkopolitiikasta, sekä sen suhteista kolmansiin maihin vastaavissa valtuuskunnissa;

30.  korostaa, että ICC:tä koskevaan täydentävyysperiaatteeseen sisältyy sen sopimusvaltioiden ensisijainen vastuu tutkia julmuuksia ja asettaa niihin syyllistyneet syytteeseen; ilmaisee huolensa siitä, että kaikilla EU:n jäsenvaltioilla ei ole lainsäädäntöä, jossa nämä rikokset määritellään kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja joiden osalta niiden tuomioistuimet voivat käyttää toimivaltaa; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti täydentävyysperiaatteen edistämiseen liittyvää keinovalikoimaa;

31.  kehottaa jäsenvaltioita muuttamaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 83 artiklaa niin, että ’julmuudet’ lisätään luetteloon rikoksista, jotka kuuluvat EU:n toimivaltaan;

32.  kannustaa voimakkaasti EU:ta valmistelemaan kansainvälisen oikeuden mukaisiin rikoksiin liittyvän rankaisemattomuuden torjumista Euroopassa koskevan toimintasuunnitelman laadintaa ja tarjoamaan siihen resursseja, ja katsoo, että siinä olisi asetettava EU:n toimielimille ja jäsenvaltioille selvät tavoitteet, joilla pyritään tehostamaan joukkotuhontaan, ihmisyyttä vastaan tehtyihin rikoksiin ja sotarikoksiin liittyviä kansainvälisiä tutkimuksia ja syytteeseenpanoa;

33.  muistuttaa, että valtiot, myös EU:n jäsenvaltiot, voivat kukin erikseen saattaa kansainvälisen tuomioistuimen eteen valtiot, jotka ovat rikkoneet kansainvälisten sopimusten mukaisia velvoitteita, kuten vuonna 1984 tehdyn kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen ja joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi vuonna 1948 tehdyn yleissopimuksen velvoitteita;

34.  muistuttaa tuomitsevansa jyrkästi Assadin hallinnon Syyriassa toteuttamat julmuudet, joiden voidaan katsoa olevan vakavia sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan, ja pitää valitettavana Syyrian ilmapiiriä, jossa tällaisten rikosten tekijöitä ei rangaista;

35.  pitää valitettavana, että kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kunnioittamisen puute on laajalle levinnyttä, siviilejä on kuollut ja siviili-infrastruktuureja vastaan on hyökätty aseellisissa konflikteissa eri puolilla maailmaa hälyttävän paljon; kehottaa kansainvälistä yhteisöä järjestämään kansainvälisen konferenssin uuden kansainvälisen mekanismin luomiseksi aseellisten konfliktien aikana tehtyjä rikkomuksia koskevien tietojen jäljittämistä ja keräämistä sekä niistä raportoimista varten; pyytää jälleen komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa esittämään vuosittain julkisen luettelon kouluihin ja sairaaloihin kohdistuneiden iskujen epäillyistä tekijöistä, jotta voidaan määritellä asianmukaiset EU:n toimet tällaisten iskujen lopettamiseksi;

36.  kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan tärkeimmät kansainvälisen humanitaarisen oikeuden välineet ja muut asiaankuuluvat oikeudelliset välineet; tiedostaa, että kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämistä koskevat EU:n suuntaviivat ovat tärkeitä, ja toistaa komission varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle esittämänsä vaatimuksen suuntaviivojen täytäntöönpanon vauhdittamisesta erityisesti Lähi-idän sotarikoksia koskevassa asiassa; kehottaa EU:ta tukemaan aloitteita, joilla pyritään levittämään tietoa kansainvälisestä humanitaarisesta oikeudesta ja sen soveltamiseen liittyviä hyviä käytäntöjä, ja kehottaa EU:ta käyttämään kaikkia käytettävissään olevia kahdenvälisiä välineitä, myös poliittista vuoropuhelua, edistääkseen tehokkaasti sitä, että sen kumppanit noudattaisivat kansainvälistä humanitaarista oikeutta;

37.  painottaa, että jäsenvaltioiden olisi kieltäydyttävä toimittamasta aseita, varusteita tai taloudellista tai poliittista tukea hallituksille tai valtiosta riippumattomille toimijoille, jotka rikkovat kansainvälistä humanitaarista oikeutta muun muassa raiskauksilla tai muulla naisiin ja lapsiin kohdistuvalla seksuaalisella väkivallalla;

38.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita lisäksi tukemaan uudistusprosesseja ja valmiuksien kehittämiseen tähtääviä kansallisia pyrkimyksiä, joilla vahvistetaan riippumatonta oikeuslaitosta, lainvalvontaa, vankeinhoitojärjestelmää sekä hyvitysohjelmia kolmansissa maissa, joihin väitetyt rikokset suoranaisesti vaikuttavat, ja toteaa, että tähän on sitouduttu ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa vuosiksi 2015–2019; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille siirtymäkauden oikeusjärjestelyjen tukea koskevan EU:n kehyksen vuodelta 2015 ja odottaa, että se pannaan tehokkaasti täytäntöön;

Ei-valtiollisten toimijoiden rankaisemattomuuden torjunta

39.  panee merkille, että kansainvälisessä rikosoikeudessa ja erityisesti kansainvälisten rikostuomioistuinten toimivaltuuksissa ja oikeuskäytännössä on määritelty selvästi sellaisten henkilöiden vastuu, jotka ovat kansainvälisiin rikoksiin osallistuneiden ei-valtiollisten ryhmien jäseniä; painottaa, että tämä vastuu ei koske vain asianomaisia henkilöitä, vaan myös muita kansainvälisiin rikoksiin epäsuorasti osallistuvia tekijöitä; kannustaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita saattamaan oikeuden eteen sotarikoksista, ihmisyyttä vastaan tehdyistä rikoksista ja joukkotuhonnasta vastuussa olevat valtiolliset toimijat, valtiosta riippumattomat toimijat ja yksittäiset henkilöt;

40.  korostaa, että asiaankuuluvat kansainväliset elimet ovat raportoineet laajasti Isisin/Da’eshin tai muiden ei-valtiollisten toimijoiden tekemistä naisiin ja tyttöihin kohdistuneista väkivaltarikoksista, ja panee merkille, että kansainvälinen oikeudellinen yhteisö on ponnistellut näiden rikosten sijoittamiseksi kansainväliseen rikosoikeudelliseen kehykseen;

41.  toistaa tässä yhteydessä tuomitsevansa jyrkästi ne hirvittävät rikokset ja ihmisoikeusloukkaukset, joihin syyllistyvät ei-valtiolliset toimijat, kuten Boko Haram Nigeriassa ja Isis/Da’esh Syyriassa ja Irakissa; on syvästi järkyttynyt tehtyjen rikosten laajasta joukosta, kuten surmista, kidutuksesta, raiskauksista, orjuuttamisesta ja seksiorjuudesta, lapsisotilaiden värväämisestä, uskonnollisesta pakkokäännytyksestä ja uskonnollisten vähemmistöjen (esimerkiksi kristityt ja jesidit) jäsenten järjestelmällisistä surmista; muistuttaa, että seksuaalinen väkivalta voi ICC:n mukaan olla sotarikos ja rikos ihmisyyttä vastaan; katsoo, että kansainvälisen yhteisön olisi pidettävä tekijöiden asettamista syytteeseen etusijalla;

42.  kannustaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita torjumaan rankaisemattomuutta ja tukemaan aktiivisesti kansainvälisiä pyrkimyksiä saada ei-valtiollisten ryhmien, kuten Boko Haramin ja Isisin/Da’eshin, jäsenet tai muut rikoksista ihmisyyttä vastaan vastuussa olevat toimijat oikeuden eteen; kehottaa laatimaan selvän toimintamallin Isisin/Da’eshin taistelijoiden ja heidän avunantajiensa syytteeseenpanoa varten ja käyttämään siinä esimerkiksi joukkotuhontarikosten, ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten ja sotarikosten tutkintaa ja syytteeseenpanoa käsittelevän EU:n verkoston asiantuntemusta;

43.  korostaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi tuettava ei-valtiollisten ryhmien, kuten Isisin/Da’eshin, jäsenten syytteeseenpanoa ICC:ssä pyrkimällä saamaan asiasta aikaan konsensuksen YK:n turvallisuusneuvostossa tuomiovallan antamiseksi ICC:lle, koska Syyria ja Irak eivät ole Rooman perussäännön sopimusvaltioita; korostaa, että EU:n olisi tarkasteltava ja tuettava kansainvälisellä tasolla ja kaikin keinoin vaihtoehtoja Syyrian konfliktin kaikkien osapuolten, myös Isisin/Da’eshin, tekemien rikosten tutkimiseksi ja niiden tekijöiden asettamiseksi syytteeseen esimerkiksi perustamalla Irakin ja Syyrian alueen kansainvälinen rikostuomioistuin;

44.  pitää valitettavana Venäjän ja Kiinan YK:n turvallisuusneuvoston pysyvinä jäseninä käyttämää veto-oikeutta, jolla ne vastustivat Syyrian tilanteen saattamista ICC:n käsiteltäväksi YK:n peruskirjan luvun VII mukaisesti sekä toimenpiteen hyväksymistä Syyrian rankaisemiseksi kemiallisten aseiden käytöstä; kehottaa EU:ta tukemaan pikaisia toimia YK:n turvallisuusneuvoston toiminnan uudistamiseksi varsinkin veto‑oikeuden käytön osalta sekä Ranskan aloitetta, joka koskee veto-oikeuden käyttämisestä pidättäytymistä silloin, kun on olemassa todisteita joukkotuhonnasta, sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastan;

45.  tukee mahdollista vaatimusta YK:n peruskirjan luvun VII periaatteiden soveltamisesta suojeluvastuun periaatteen noudattamiseksi aina kansainvälisen yhteisön alaisuudessa ja YK:n turvallisuusneuvoston valtuutuksella;

46.  panee tyytyväisenä merkille YK:n ihmisoikeusneuvoston perustaman Syyriaa käsittelevän tutkintakomission ja YK:n yleiskokouksen perustaman kansainvälisen, puolueettoman ja riippumattoman mekanismin (IIIM), jotka avustavat Syyriassa tapahtuneiden vakavien rikosten tutkinnassa; korostaa tarvetta perustaa vastaavanlainen riippumaton mekanismi Irakiin, ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita, kaikkia Syyrian konfliktin osapuolia, kansalaisyhteiskuntaa ja koko YK-järjestelmää tekemään täysimääräisesti yhteistyötä IIIM:n kanssa ja antamaan sille kaikki tiedot ja asiakirjat, joita niillä mahdollisesti on ja joista voisi olla apua sen tehtävän toteuttamisessa; kiittää niitä EU:n jäsenvaltioita, jotka ovat osallistuneet taloudellisesti IIIM:ään, ja kehottaa niitä, jotka eivät ole sitä tehneet, tekemään sen;

47.  kehottaa EU:ta rahoittamaan riittävästi järjestöjä, jotka tekevät avointa tutkintaa ja keräävät digitaalisesti todisteita sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan, vastuuvelvollisuuden varmistamiseksi ja tekijöiden saamiseksi oikeuteen;

48.  pitää myönteisinä EU:n toimia kansainvälistä oikeutta ja vastuuvelvollisuutta käsittelevän komission ja muiden, julmuuksista todisteita keräävien kansalaisjärjestöjen työn tukemiseksi; kehottaa EU:ta antamaan välitöntä tukea Irakin ja Syyrian kansalaisyhteiskunnalle kaikkien konfliktin osapuolten, myös Isisin/Da’eshin, Irakissa ja Syyriassa tekemiä rikoksia koskevien todisteiden keräämisessä, säilyttämisessä ja suojaamisessa; painottaa, että konfliktin kaikkien osapuolten tekemistä sotarikoksista, rikoksista ihmisyyttä vastaan ja joukkotuhonnasta saatujen sekä digitaalisten että muunlaisten todisteiden kerääminen ja säilyttäminen on olennaisen tärkeä askel rankaisemattomuuden torjunnassa ja yksi tärkeimmistä perusasioista; tukee Yhdistyneen kuningaskunnan, Belgian ja Irakin YK:ssa tekemää aloitetta (”liittoutuma Da’eshin saamiseksi oikeuden eteen”), jolla pyritään keräämään todisteita Isisin/Da’eshin Syyriassa ja Irakissa tekemistä rikoksista, jotta sen kansainvälinen syytteeseenpano helpottuisi, ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita liittymään kyseiseen liittoumaan tai tukemaan sitä; tukee edelleen arkeologisen perinnön ja kulttuuriperinnön tuhoamiseen liittyviä kulttuuriperintöaloitteen toimia ja tiedonhankintatoimintaa Syyriassa ja Irakissa;

49.  kannustaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet, jotta voidaan katkaista tehokkaasti Isisille/Da’eshille saapuvat resurssivirrat, jotka ulottuvat aseista, kulkuneuvoista ja käteisestä rahasta monen muun tyyppiseen omaisuuteen;

50.  kehottaa EU:ta asettamaan seuraamuksia niille maille ja viranomaisille, jotka auttavat suoraan tai välillisesti resurssien virtaamista Isisille/Da’eshille ja edistävät siten niiden rikollisen terroritoiminnan kehittämistä;

51.  korostaa, että EU:n jäsenvaltioiden olisi tutkittava kaikki väitteet ja pantava syytteeseen omat kansalaisensa ja lainkäyttövaltansa alaiset henkilöt, jotka ovat syyllistyneet julmuuksiin tai yrittäneet toteuttaa julmuuksia tai olleet niissä osallisina Irakissa ja Syyriassa, tai antamaan heidän tapauksensa ICC:n käsiteltäväksi Rooman perussäännön mukaisesti; muistuttaa kuitenkin, että Isisin/Da’eshin jäsenten asettaminen syytteeseen jäsenvaltioissa voi olla vain kansainvälistä oikeutta täydentävä toimi;

52.  korostaa EU:n ja ICC:n välisen yhteistyö- ja avunantosopimuksen merkitystä; pyytää jäsenvaltioita noudattamaan yleismaailmallista tuomiovaltaa rankaisemattomuuden torjumisessa ja painottaa sen merkitystä kansainvälisen rikosoikeusjärjestelmän tehokkuudelle ja toimivuudelle; kehottaa EU:n jäsenvaltioita myös asettamaan kansallisilla lainkäyttöalueillaan syytteeseen sotarikoksiin ja ihmisyyttä vastaan tehtyihin rikoksiin syyllistyneet henkilöt silloinkin, kun rikokset on tehty kolmansissa maissa tai niiden tekijät ovat kolmannen valtion kansalaisia;

53.  kehottaa kaikkia kansainvälisen yhteisön maita, myös EU:n jäsenvaltioita, toimimaan aktiivisesti radikalisoitumisen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi ja parantamaan oikeus- ja tuomioistuinjärjestelmiään sen välttämiseksi, että niiden kansalaiset ja asukkaat liittyvät Isisiin/Da’eshiin;

Sukupuoliulottuvuus ihmisoikeusrikkomuksiin puuttumisessa sotarikosten yhteydessä

54.  korostaa, että seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva väkivalta on ehdottomasti lopetettava puuttumalla sen laajaan ja järjestelmälliseen käyttöön aseena naisia ja tyttöjä vastaan sodissa; kehottaa kaikkia maita kehittämään kansallisia toimintaohjelmia YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman nro 1325 mukaisesti yhdessä naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisstrategioiden kanssa, ja kehottaa sitoutumaan laajasti sen varmistamiseen, että kyseinen päätöslauselma pannaan täytäntöön; vaatii maailmanlaajuista sitoutumista sen varmistamiseen kaikin käytettävissä olevin keinoin, että naiset ja tytöt ovat jokaisen hätätilan tai kriisin alusta saakka sekä konfliktitilanteiden jälkeen turvassa, esimerkiksi varmistamalla, että sotatilanteessa raiskauksen uhreiksi joutuneiden saatavilla on kaikki seksuaali- ja lisääntymisterveyden palvelut, myös laillinen ja turvallinen raskaudenkeskeytys; tähdentää lisäksi, että myös konfliktin päätyttyä naiset kärsivät usein edelleenkin väkivallan fyysisistä, henkisistä ja sosioekonomisista seurauksista;

55.  katsoo, että naisten roolia konfliktien ehkäisyssä, ihmisoikeuksien edistämisessä ja demokratian uudistamisessa olisi kasvatettava, ja korostaa naisten järjestelmällisen osallistumisen merkitystä rauhanprosessin ja konfliktin jälkeisen jälleenrakentamisen olennaisena tekijänä; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita edistämään naisten osallistamista rauhanprosesseihin ja kansallisiin sovinnontekoprosesseihin;

56.  vaatii komissiota ja jäsenvaltioita sekä toimivaltaisia kansainvälisiä viranomaisia toteuttamaan tarvittavia toimenpiteitä, kuten panemaan täytäntöön sotilaallisia kurinpitomenettelyjä, noudattamaan komentovastuuta ja kouluttamaan joukkoja sekä rauhanturva- ja humanitaaristen operaatioiden henkilöstöä, kaikenlaisen seksuaalisen väkivallan estämiseksi;

°

°  °

57.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, YK:n yleiskokouksen puheenjohtajalle ja YK:n jäsenvaltioiden hallituksille.

(1)

EYVL L 155, 12.6.2001, s. 19.

(2)

EYVL L 167, 26.6.2002, s. 1.

(3)

EUVL L 118, 14.5.2003, s. 12.

(4)

EUVL L 150, 18.6.2003, s. 67.

(5)

EUVL L 115, 28.4.2006, s. 49.

(6)

EUVL L 76, 22.3.2011, s. 56.

(7)

EUVL C 153 E, 31.5.2013, s. 115

(8)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0013.

(9)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0344.

(10)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0008.

(11)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0459.

(12)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0449.

(13)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0422.

(14)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0051.

(15)

EUVL C 407, 4.11.2016, s. 61.


NAISTEN OIKEUKSIEN JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALIOKUNNAN LAUSUNTO (15.3.2017)

ulkoasiainvaliokunnalle

puuttumisesta ihmisoikeusloukkauksiin sotarikosten ja ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten, kuten joukkotuhonnan, yhteydessä

(2016/2239(INI))

Valmistelija: Liliana Rodrigues

TARKISTUKSET

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ulkoasiainvaliokuntaa ottamaan huomioon seuraavat tarkistukset:

Tarkistus    1

Mietintöluonnos

Johdanto-osan I a kappale (uusi)

Mietintöluonnos

Tarkistus

 

I a.  toteaa, että kaikki konfliktien osapuolet turvautuvat vihollisen pelottelemiseksi ja nöyryyttämiseksi raiskauksiin ja seksuaaliseen väkivaltaan sotataktiikkana, ja ottaa huomioon myös, että sukupuoleen perustuva väkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö lisääntyvät merkittävästi konfliktien yhteydessä;

Tarkistus    2

Mietintöluonnos

Johdanto-osan I b kappale (uusi)

Mietintöluonnos

Tarkistus

 

I b.  katsoo, että naisiin kohdistuvaa väkivaltaa niin konfliktin aikana kuin sen jälkeenkin voidaan pitää naisten muina kuin konfliktiaikoina kokeman syrjinnän jatkona; katsoo, että konfliktit pahentavat jo olemassa olevia sukupuoleen perustuvia syrjinnän muotoja sekä historiallisesti epätasa-arvoisia voimasuhteita sukupuolten välillä ja lisäävät naisten ja tyttöjen riskiä joutua seksuaalisen, fyysisen ja henkisen väkivallan uhreiksi;

Tarkistus    3

Mietintöluonnos

Alaotsikko 3

Mietintöluonnos

Tarkistus

 

Sotarikosten yhteydessä tapahtuviin ihmisoikeusloukkauksiin puuttumisen sukupuoliulottuvuus

Tarkistus    4

Mietintöluonnos

17 a kohta (uusi)

Mietintöluonnos

Tarkistus

 

17 a.  tuomitsee jyrkästi raiskaukset ja muut seksuaalisen ja sukupuoleen perustuvan väkivallan muodot, joita käytetään edelleen sodankäynnin välineinä naisia ja tyttöjä vastaan; kehottaa kaikkia maita laatimaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 mukaisia kansallisia sopeutumisohjelmia (NAPA) sekä strategioita naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi; kehottaa sopimaan kattavasta kompromissista YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 täytäntöönpanon varmistamiseksi;

Tarkistus    5

Mietintöluonnos

17 b kohta (uusi)

Mietintöluonnos

Tarkistus

 

17 b.  tähdentää, että konfliktin päättyminen ei tarkoita naisten ja tyttöjen kärsimän väkivallan loppumista ja että väkivallan fyysiset, henkiset ja sosioekonomiset seuraukset pitkittävät usein naisten kärsimystä;

Tarkistus    6

Mietintöluonnos

17 c kohta (uusi)

Mietintöluonnos

Tarkistus

 

17 c.  vaatii maailmanlaajuista sitoutumista sen varmistamiseen, että naiset ja tytöt ovat jokaisen hätätilan tai kriisin alusta saakka turvassa; katsoo tämän edellyttävän valistustyötä ja naisten ja tyttöjen oikeussuojan parantamista konfliktitilanteissa ja niiden jälkeen, tällaiseen väkivaltaan syyllistyneiden vastuullisuuden vahvistamista ja oikeudessa tuomitsemisen yleistymistä ja sen varmistamista, että sotatilanteessa raiskauksen uhreiksi joutuneiden saatavilla on kaikki seksuaali- ja lisääntymisterveyden palvelut, myös laillinen ja turvallinen raskaudenkeskeytys;

Tarkistus    7

Mietintöluonnos

17 d kohta (uusi)

Mietintöluonnos

Tarkistus

 

17 d.  katsoo, että naisten roolia konfliktien ehkäisyssä, ihmisoikeuksien edistämisessä ja demokratian uudistamisessa olisi kasvatettava, ja korostaa naisten järjestelmällisen osallistumisen merkitystä rauhanprosessin ja konfliktin jälkeisen jälleenrakentamisen olennaisena tekijänä; vaatii lisäämään naisten edustusta kaikilla päätöksenteon tasoilla ja kaikissa konfliktien ehkäisemiseen, hallitsemiseen ja ratkaisemiseen tarkoitetuissa mekanismeissa, ja kehottaa valtavirtaistamaan sukupuolinäkökulman rauhanturvaoperaatioihin mahdollisuuksien mukaan;

Tarkistus    8

Mietintöluonnos

17 e kohta (uusi)

Mietintöluonnos

Tarkistus

 

17 e.  kehottaa nimittämään konflikteissa esiintyvää seksuaalista väkivaltaa käsittelevän erityisedustajan sekä asiantuntijoista ja naisten suojelualan neuvonantajista koostuvan ryhmän, joka tekee yhteistyötä hallitusten ja rauhanturvaoperaatioiden kanssa seksuaaliseen väkivaltaan liittyvissä kysymyksissä, ja kehottaa perustamaan uusia mekanismeja konflikteihin liittyvän seksuaalisen väkivallan seuraamiseksi ja raportoimiseksi;

Tarkistus    9

Mietintöluonnos

17 f kohta (uusi)

Mietintöluonnos

Tarkistus

 

17 f.  vaatii komissiota, jäsenvaltioita ja toimivaltaisia kansainvälisiä viranomaisia ryhtymään asianmukaisiin toimiin, kuten sotilaallisten kurinpitotoimien täytäntöönpanoon, komentovastuun periaatteen noudattamiseen ja joukkojen, rauhanturvahenkilöstön ja humanitaaristen avustustyöntekijöiden kouluttamiseen kaikenlaista seksuaalista väkivaltaa koskevasta kiellosta;

Tarkistus    10

Mietintöluonnos

17 g kohta (uusi)

Mietintöluonnos

Tarkistus

 

17 g.  kehottaa kaikkia asianosaisia toimijoita omaksumaan sukupuolinäkökulman myös ottamalla huomioon naisten ja tyttöjen erityistarpeet pakolaisleireillä sekä kotiuttamisen ja uudelleensijoittamisen yhteydessä ja soveltamaan sitä kuntoutuksessa ja konfliktin jälkeisessä uudelleenrakentamisessa laadittaessa konkreettisia strategioita, jotka koskevat fyysistä turvallisuutta ja sosioekonomisten olojen kohentamista, koulutuksen ja tuloja tuottavan toiminnan saatavuutta sekä mahdollisuuksia käyttää peruspalveluita, etenkin terveyspalveluita;

Tarkistus    11

Mietintöluonnos

17 h kohta (uusi)

Mietintöluonnos

Tarkistus

 

17 h.  korostaa, että siirtymävaiheissa on kiinnitettävä erityistä huomiota taloudellisten, sosiaalisten ja koulutukseen liittyvien oikeuksien oikeudelliseen täytäntöönpanoon, erityisesti kun on kyse naisista, sillä he ovat entistäkin haavoittuvampia konflikteissa ja konfliktien jälkeen; painottaa tarvetta toteuttaa oikeusvaltiota koskevia uudistuksia, jotta varmistetaan konfliktien jälkeisten muutosten kattavuus ja pysyvyys sekä sellaisen ympäristön luominen, jossa naiset voivat käyttää täysimääräisesti perusoikeuksiaan;

Tarkistus    12

Mietintöluonnos

17 i kohta (uusi)

Mietintöluonnos

Tarkistus

 

17 i.  korostaa, että jäsenvaltioiden olisi kieltäydyttävä toimittamasta aseita, kalustoa ja taloudellista tai poliittista tukea hallituksille tai ei-valtiollisille toimijoille, jotka rikkovat kansainvälistä humanitaarista oikeutta, esimerkiksi raiskaamalla naisia ja lapsia tai kohdistamalla heihin muunlaista seksuaalista väkivaltaa;

Tarkistus    13

Mietintöluonnos

18 a kohta (uusi)

Mietintöluonnos

Tarkistus

 

18 a.  korostaa, että asianomaiset kansainväliset elimet ovat raportoineet laajasti Isis-järjestön tai muiden ei-valtiollisten toimijoiden jatkuvasti naisiin ja tyttöihin kohdistamista väkivaltarikoksista; toteaa, että kansainvälisellä oikeusyhteisöllä on ollut vaikeuksia todeta kyseisiä rikoksia kansainvälisessä rikosoikeudellisissa kehyksessä;


TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

30.5.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

50

2

6

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Louis Aliot, Nikos Androulakis, Petras Auštrevičius, Mario Borghezio, Victor Boştinaru, Elmar Brok, Klaus Buchner, James Carver, Fabio Massimo Castaldo, Javier Couso Permuy, Andi Cristea, Arnaud Danjean, Georgios Epitideios, Knut Fleckenstein, Anna Elżbieta Fotyga, Eugen Freund, Michael Gahler, Iveta Grigule, Sandra Kalniete, Manolis Kefalogiannis, Janusz Korwin-Mikke, Andrey Kovatchev, Eduard Kukan, Ilhan Kyuchyuk, Ryszard Antoni Legutko, Sabine Lösing, Andrejs Mamikins, Ramona Nicole Mănescu, David McAllister, Tamás Meszerics, Javier Nart, Pier Antonio Panzeri, Demetris Papadakis, Alojz Peterle, Tonino Picula, Julia Pitera, Cristian Dan Preda, Jozo Radoš, Jordi Solé, Jaromír Štětina, Dubravka Šuica, Charles Tannock, Miguel Urbán Crespo, Ivo Vajgl, Boris Zala

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Laima Liucija Andrikienė, Neena Gill, Ana Gomes, Marek Jurek, Antonio López-Istúriz White, David Martin, Norica Nicolai, Soraya Post, Marietje Schaake, Igor Šoltes, Bodil Valero, Marie-Christine Vergiat, Željana Zovko


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

50

+

ALDE

Petras Auštrevičius, Iveta Grigule, Ilhan Kyuchyuk, Javier Nart, Norica Nicolai, Jozo Radoš, Marietje Schaake, Ivo Vajgl

ECR

Anna Elżbieta Fotyga, Marek Jurek, Ryszard Antoni Legutko, Charles Tannock

EFDD

Fabio Massimo Castaldo

PPE

Michèle Alliot-Marie, Laima Liucija Andrikienė, Elmar Brok, Arnaud Danjean, Michael Gahler, Sandra Kalniete, Manolis Kefalogiannis, Andrey Kovatchev, Eduard Kukan, Antonio López-Istúriz White, Ramona Nicole Mănescu, David McAllister, Alojz Peterle, Julia Pitera, Cristian Dan Preda, Jaromír Štětina, Dubravka Šuica, Željana Zovko

S&D

Nikos Androulakis, Victor Boştinaru, Andi Cristea, Knut Fleckenstein, Eugen Freund, Neena Gill, Ana Gomes, Andrejs Mamikins, David Martin, Pier Antonio Panzeri, Demetris Papadakis, Tonino Picula, Soraya Post, Boris Zala

VERTS/ALE

Klaus Buchner, Tamás Meszerics, Igor Šoltes, Jordi Solé, Bodil Valero

2

-

NI

Georgios Epitideios, Janusz Korwin-Mikke

6

0

EFDD

James Carver

ENF

Mario Borghezio

GUE/NGL

Javier Couso Permuy, Sabine Lösing, Miguel Urbán Crespo, Marie-Christine Vergiat

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Oikeudellinen huomautus