Menettely : 2017/2021(IMM)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0223/2017

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0223/2017

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 15/06/2017 - 7.1

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2017)0266

MIETINTÖ     
PDF 370kWORD 54k
13.6.2017
PE 606.036v02-00 A8-0223/2017

Marine Le Penin koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä

(2017/2021(IMM))

Oikeudellisten asioiden valiokunta

Esittelijä: Sajjad Karim

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSEHDOTUS
 PERUSTELUT
 TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSEHDOTUS

Marine Le Penin koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä

(2017/2021(IMM))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Marine Le Penin koskemattomuuden pidättämistä koskevan, Aix-en-Provencen ylioikeuden syyttäjän Pascal Guinot’n 9. joulukuuta 2016 välittämän pyynnön, josta ilmoitettiin täysistunnossa 19. tammikuuta 2017,

–  on kutsunut Marine Le Penin kuultavaksi 29. toukokuuta ja 12. kesäkuuta 2017 työjärjestyksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(1),

–  ottaa huomioon 29. heinäkuuta 1881 annetun lain 23-1, 29-1, 30 ja 31-1 pykälän sekä 29. heinäkuuta 1982 annetun lain 93-2 ja 93-3 pykälän,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0223/2017),

A.  ottaa huomioon, että ylioikeuden syyttäjä on pyytänyt Euroopan parlamentin jäsenen Marine Le Penin koskemattomuuden pidättämistä väitettyä rikosta koskevan oikeudenkäynnin yhteydessä;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 artiklan mukaan Euroopan parlamentin jäseniä ei voida alistaa tutkittavaksi, pidättää tai haastaa oikeuteen heidän tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden tai äänestystensä perusteella;

C.  toteaa, että pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 9 artiklassa määrätään, että Euroopan parlamentin istuntojen ajan sen jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

D.  ottaa huomioon, että Ranskan perustuslain 26 pykälän mukaan parlamentin jäsentä ei voida pidättää eikä hänen vapauttaan muuten riistää tai rajoittaa törkeästä rikoksesta tai muusta rikoksesta ilman sen parlamentin kamarin puhemiehistön lupaa, jonka jäsen hän on; lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos hänet on tavattu itse teossa tai jos hänet on lainvoimaisesti tuomittu syylliseksi;

E.  toteaa, että Marine Le Peniä syytetään julkisen palvelun tehtävää hoitavaan kansalaiseen kohdistuneesta julkisesta kunnianloukkauksesta, joka on Ranskan lainsäädännön, nimittäin 29. heinäkuuta 1881 annetun lain 23-1, 29-1, 30 ja 31-1 pykälän sekä 29. heinäkuuta 1982 annetun lain 93-2 ja 93-3 pykälän, mukaan rikos;

F.  toteaa, että Christian Estrosi teki 28. heinäkuuta 2015 Nizzan ylimmälle tutkintatuomarille Marine Le Peniä koskevan yksityisoikeudellisen vaatimuksen sisältävän asianomistajan rikosilmoituksen väliaikaista julkisen palvelun tehtävää hoitavaan kansalaiseen kohdistuneesta julkisesta kunnianloukkauksesta; toteaa hänen ilmoittaneen, että 3. toukokuuta 2015 Le Grand Rendez-vous -ohjelmassa, joka lähetettiin samanaikaisesti iTÉLÉ- ja Europe 1 -kanavilla, Marine Le Pen oli käyttänyt ilmaisuja, joihin sisältyy väitteitä tai syytöksiä, jotka loukkaavat hänen kunniaansa tai arvostustaan, seuraavasti:

”Kuulkaapa, minä tiedän, että Estrosi on rahoittanut Ranskan islamististen järjestöjen liittoa (UOIF), sillä hänet on tuomittu hallinto-oikeudessa siitä, että hän on myöntänyt UOIF:n moskeijalle niin alhaisen vuokran, että jopa hallintotuomioistuin näpäytti häntä sormille. Tämä kertoo itse asiassa siitä, kuinka kaupunginjohtajat rahoittavat laittomasti moskeijoita vuoden 1905 lain vastaisesti; ja sitten kun on jäänyt kiinni itse teossa äänestäjien mielistelystä ja yhteisöjen suosimisesta, niin totta kai silloin pitää huutaa kovalla äänellä ja käyttää järkyttäviä sanoja, mutta minä en välitä sanoista, minä keskityn tekoihin...”; vastauksena haastattelijan kysymykseen ”Onko Estrosi siis jihadistien avunantaja?” Marine Le Pen totesi väitteiden mukaan seuraavaa: ”Apu, resurssien tarjoaminen, avustus; silloin kun auttaa islamilaisia fundamentalisteja sijoittautumaan, levittämään sanomaa, rekrytoimaan, niin silloin on jollakin tapaa moraalisesti vähän osallinen”;

G.  huomauttaa, että Marine Le Pen on kutsuttu kuultavaksi kahdesti työjärjestyksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti; ottaa huomioon, että hän ei kuitenkaan ole käyttänyt tilaisuutta esittää huomautuksensa asiasta vastaavalle valiokunnalle;

H.  toteaa, että väitetyllä teolla ei ole suoraa ja ilmeistä yhteyttä Marine Le Penin tehtävien hoitamiseen Euroopan parlamentin jäsenenä eivätkä hänen lausumansa sanat ole hänen Euroopan parlamentin jäsenen tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiaan mielipiteitä tai äänestyksiään Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa tarkoitetulla tavalla;

I.  huomauttaa, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 artiklan huomioon ottaen väitteet ovat selvästi vailla yhteyttä Marine Le Penin asemaan Euroopan parlamentin jäsenenä ja ne liittyvät sen sijaan luonteeltaan yksinomaan kansalliseen tai alueelliseen toimintaan, ja toteaa, että sen vuoksi 8 artiklaa ei sovelleta;

J.  ottaa huomioon, että ainoastaan Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 9 artiklassa tarkoitettu koskemattomuus voidaan pidättää;

K.  toteaa, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan huomioon ottaen ei ole syytä epäillä, että koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö olisi esitetty Marine Le Penin parlamentaarisen toiminnan estämiseksi tai poliittisen toiminnan vahingoittamiseksi (fumus persecutionis ‑olettamus);

1.  päättää pidättää Marine Le Penin koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Ranskan toimivaltaiselle viranomaiselle ja Marine Le Penille.

(1)

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.7.1986, Wybot v. Faure ym., 149/85, ECLI:EU:C:1986:310, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C-200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI: EU:C:2011:543, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T-346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23.


PERUSTELUT

1. Taustaa

Parlamentin puhemies ilmoitti istunnossa 19. tammikuuta 2017 työjärjestyksen 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti vastaanottaneensa Aix-en-Provencen ylioikeuden syyttäjän Pascal Guinot’n hänelle 9. joulukuuta 2016 osoittaman kirjeen, jossa pyydetään Marine Le Penin koskemattomuuden pidättämistä.

Aix-en-Provencen ylioikeuden syyttäjä esitti pyynnön saatuaan Nizzan alioikeuden varapuheenjohtajalta ja tutkintatuomarilta Tallonelta koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön.

Työjärjestyksen 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti puhemies lähetti pyynnön käsiteltäväksi oikeudellisten asioiden valiokuntaan.

Marine Le Penin koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö on esitetty sillä perusteella, että hänen voidaan kohtuullisella varmuudella epäillä syyllistyneen julkisen palvelun tehtävää hoitavaan kansalaiseen kohdistunutta julkista kunnianloukkausta koskevaan rikokseen 29. heinäkuuta 1881 annetun lain 23-1, 29-1, 30 ja 31-1 pykälän sekä 29. heinäkuuta 1982 annetun lain 93-2 ja 93-3 pykälän nojalla.

Heinäkuun 29. päivänä 1881 annetun lain 23-1 pykälässä säädetään seuraavaa: ”Osallisina rikoksena pidettyyn tekoon rangaistaan niitä, jotka ovat suoraan yllyttäneet tekijää tai tekijöitä tekemään kyseisen teon, jos yllytys on johtanut toimintaan; yllytys on voinut tapahtua puheena tai lausuttuina uhkauksina julkisilla paikoilla tai julkisissa kokouksissa joko kirjoitettuna, painettuna, piirustuksina, kaiverruksina, maalauksina, vertauskuvina, kuvina tai missä tahansa muussa sellaisen kirjallisen ilmaisun, puheen tai kuvan muodossa, jota myydään tai jaetaan tai pidetään esillä julkisilla paikoilla tai julkisissa kokouksissa, joko suurelle yleisölle tarkoitetuissa plakaateissa tai julisteissa tai missä tahansa sähköisen viestinnän muodossa.”

Edellä mainitun lain 29-1 pykälässä säädetään seuraavaa: ”Mikä tahansa väite tai syytös, joka aiheuttaa vahinkoa kyseisen henkilön tai yhteisön kunnialle tai arvolle, muodostaa kunnianloukkauksen. Tällaisen väitteen tai syytöksen suora julkaiseminen tai toistaminen on rangaistava teko, vaikka se olisi esitetty epäilyksen muodossa tai kohdistuisi nimeämättömään henkilöön tai yhteisöön, jonka tunnistaminen kuitenkin olisi mahdollista rangaistavaksi määriteltyjen sanojen, uhkausten, kirjoitusten tai painotuotteiden, plakaattien tai julisteiden välityksellä.” Sen 30 ja 31-1 pykälässä puolestaan säädetään seuraavaa: ”23 §:ssä tarkoitetulla tavalla tehdystä kunnianloukkauksesta, joka kohdistuu tuomioistuimiin, maa-, meri- tai ilmavoimiin, hallintoelimiin tai viranomaisiin, määrätään rangaistukseksi 45 000 euron sakko.” ”Sama rangaistus määrätään samalla tavalla tehdystä kunnianloukkauksesta, joka kohdistuu tasavallan presidenttiin, yhteen tai useampaan ministeriin, yhteen tai useampaan parlamentin jommankumman kamarin jäseneen, julkishallinnon virkamieheen, julkista valtaa käyttävään tai sitä edustavaan henkilöön, valtion palveluksessa olevaan pappiin, julkisen palvelun tehtävää väliaikaisesti tai vakituisesti hoitavaan kansalaiseen hänen tehtäviensä tai asemansa vuoksi taikka valamieheen tai todistajaan hänen todistuksensa takia. Mikä tahansa solvaava ja halveksuntaa osoittava ilmaisu tai herjaus, joka ei perustu tosiasioihin, muodostaa kunnianloukkauksen.”

Heinäkuun 29. päivänä 1982 annetun lain 93-2 ja 93-3 pykälässä säädetään seuraavaa: ”Kaikilla julkisilla sähköisillä viestintäpalveluilla on oltava julkaisija. Jos julkaisijalla on perustuslain 26 §:ssä ja Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista 8 päivänä huhtikuuta 1965 tehdyn pöytäkirjan 9 artiklassa tarkoitettu parlamentaarinen koskemattomuus, hänen on nimettävä yhteisjulkaisija, joka valitaan sellaisten henkilöiden keskuudesta, joilla ei ole parlamentaarista koskemattomuutta, ja, kun viestintäpalvelua hoitaa oikeushenkilö, yhdistyksen, hallintoneuvoston tai johtokunnan jäsenten tai johtajien keskuudesta kyseisen oikeushenkilön oikeudellisen muodon mukaan. Yhteisjulkaisija on nimettävä kuukauden kuluessa päivästä, josta alkaen edellisessä kohdassa mainittu julkaisijan koskemattomuus on voimassa. Julkaisijan ja mahdollisen yhteisjulkaisijan on oltava täysi-ikäisiä, heillä on oltava täydet kansalaisoikeudet ja he eivät saa olla menettäneet kansalaisoikeuksiaan tuomioistuimen antaman tuomion takia. Edellisestä poiketen 16 vuotta täyttänyt alaikäinen voidaan nimetä julkaisijaksi tai yhteisjulkaisijaksi, kun kyseessä on vapaaehtoistyönä toteutettava julkaisu. Julkaisijaksi tai yhteisjulkaisijaksi nimetyn, 16 vuotta täyttäneen alaikäisen vanhemmat ovat siviililain 1242 §:n nojalla vastuussa hänestä vain, jos hän on tehnyt teon, josta hän joutuu siviilioikeudelliseen vastuuseen lehdistönvapaudesta 29 päivänä heinäkuuta 1881 annetussa laissa säädettyjen edellytysten mukaisesti. Kaikkia julkaisijaan sovellettavia oikeudellisia velvoitteita sovelletaan myös yhteisjulkaisijaan.

Kun palvelun tarjoaa oikeushenkilö, julkaisija on johtokunnan tai hallintoneuvoston puheenjohtaja, johtaja tai oikeudellinen edustaja oikeushenkilön muodon mukaan. Kun palvelun tarjoaa luonnollinen henkilö, julkaisija on kyseinen luonnollinen henkilö.” Lisäksi: ”Tapauksessa, jossa tehdään jokin lehdistönvapaudesta 29 päivänä heinäkuuta 1881 annetun lain IV luvussa tarkoitettu rikos julkisen sähköisen viestintäpalvelun välityksellä, julkaisijaa tai tämän lain 93-2 §:n toisessa kohdassa tarkoitetussa tapauksessa yhteisjulkaisijaa pidetään pääasiallisena tekijänä, jos kyseessä oleva viesti on vahvistettu ennen sen julkistamista yleisölle. Jos viestiä ei ole vahvistettu, pääasiallisena tekijänä pidetään sen laatijaa, ja jos laatijaa ei ole, viestin tuottajaa. Kun julkaisija tai yhteisjulkaisija haastetaan oikeuteen, tekijä haastetaan oikeuteen osallisena. Osallisina voivat olla myös henkilöt, joihin sovelletaan rikoslain 121-7 §:ää. Jos rikos koskee sellaisen viestin sisältöä, jonka internetin käyttäjä on osoittanut julkiseen sähköiseen viestintäpalveluun ja asettanut sen tämän palvelun kautta yleisön saataville henkilökohtaisten viestien sivustolla, joka tunnustetaan sellaiseksi, julkaisija tai yhteisjulkaisija ei voi olla rikosoikeudellisessa vastuussa pääasiallisena tekijänä, jos on osoitettu, että hän ei tosiasiallisesti tiennyt viestistä ennen sen asettamista verkkoon, tai jos hän ryhtyi välittömästi viestistä kuultuaan toimiin sen poistamiseksi verkosta.”

Syyttäjän antamien tietojen mukaan Christian Estrosi teki 28. heinäkuuta 2015 Nizzan ylimmälle tutkintatuomarille Marine Le Peniä koskevan yksityisoikeudellisen vaatimuksen sisältävän asianomistajan rikosilmoituksen väliaikaista julkisen palvelun tehtävää hoitavaan kansalaiseen kohdistuneesta julkisesta kunnianloukkauksesta. Christian Estrosi ilmoitti, että 3. toukokuuta 2015 Le Grand Rendez-vous -ohjelmassa, joka lähetettiin samanaikaisesti iTÉLÉ- ja Europe 1 -kanavilla, Marine Le Pen oli käyttänyt ilmaisuja, joihin sisältyy väitteitä tai syytöksiä, jotka loukkaavat hänen kunniaansa tai arvostustaan, seuraavasti: ”Kuulkaapa, minä tiedän, että Estrosi on rahoittanut Ranskan islamististen järjestöjen liittoa (UOIF), sillä hänet on tuomittu hallinto-oikeudessa siitä, että hän on myöntänyt UOIF:n moskeijalle niin alhaisen vuokran, että jopa hallintotuomioistuin näpäytti häntä sormille. Tämä kertoo itse asiassa siitä, kuinka kaupunginjohtajat rahoittavat laittomasti moskeijoita vuoden 1905 lain vastaisesti.” ”Apu, resurssien tarjoaminen, avustus; silloin kun auttaa islamilaisia fundamentalisteja sijoittautumaan, levittämään sanomaa, rekrytoimaan, niin silloin on jollakin tapaa moraalisesti vähän osallinen.”

Marine Le Pen on kutsuttu kuultavaksi kaksi kertaa, mutta hän on ilmoittanut tuomioistuimelle neuvonantajansa välityksellä, että Euroopan parlamentin jäsenenä hän nauttii koskemattomuutta.

Lisäksi todetaan, että ylimmän tuomioistuimen oikeuskäytännön (Cass. Crim., 26. toukokuuta 1992) mukaisesti tuomioistuimen ainoa rooli olisi suorittaa näiden ilmausten esittäjän ensimmäinen kuulustelu, sillä tutkintatuomarin rooli ei tiedotusvälineitä koskevissa asioissa ole etsiä tai ottaa vastaan todisteita kunnianloukkauksen todenperäisyydestä. Näin ollen Marine Le Penin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättäminen olisi välttämätöntä vain siksi, että Aix-en-Provencen ylioikeus voi suorittaa ensimmäisen kuulustelunsa.

Työjärjestyksen 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti puhemies lähetti pyynnön käsiteltäväksi oikeudellisten asioiden valiokuntaan. Valiokunta kutsui Marine Le Penin kuultavaksi 29. toukokuuta ja 12. kesäkuuta 2017 työjärjestyksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

2. Euroopan parlamentin jäsenten koskemattomuuteen sovellettavat määräykset ja menettelyt

Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevissa 8 ja 9 artiklassa määrätään seuraavaa:

8 artikla

Euroopan parlamentin jäseniä ei voida alistaa tutkittavaksi, pidättää tai haastaa oikeuteen heidän tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden tai äänestystensä perusteella.

9 artikla

Euroopan parlamentin istuntojen ajan sen jäsenillä on

a. oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

b. toisen jäsenvaltion alueella vapaudenriistoa koskeva koskemattomuus sekä lainkäytöllinen koskemattomuus.

Koskemattomuus koskee jäseniä myös silloin kun he matkustavat Euroopan parlamentin istuntoihin tai palaavat niistä.

Koskemattomuuteen ei voida vedota silloin, kun jäsen tavataan itse teosta, eikä se estä Euroopan parlamenttia käyttämästä oikeuttaan pidättää koskemattomuuden yhden jäsenen osalta.

Euroopan parlamentin työjärjestyksen 6 artiklan 1 kohdassa ja 9 artiklassa todetaan seuraavaa:

6 artikla

Koskemattomuuden pidättäminen

1.  Kaikki koskemattomuuden pidättämistä koskevat pyynnöt arvioidaan Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 7, 8 ja 9 artiklan ja työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen periaatteiden mukaisesti.

9 artikla

Koskemattomuutta koskevat menettelyt

1.  Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen puhemiehelle osoittamasta, jäsenen koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä taikka jäsenen tai entisen jäsenen puhemiehelle osoittamasta, erioikeuksien ja vapauksien puolustamista koskevasta pyynnöstä ilmoitetaan parlamentissa, ja pyyntö lähetetään käsiteltäväksi asiasta vastaavaan valiokuntaan.

2.  Asianomaisen jäsenen tai entisen jäsenen suostumuksella pyynnön voi esittää toinen jäsen, joka saa edustaa asianomaista jäsentä tai entistä jäsentä kaikissa menettelyn vaiheissa.

Asianomaista jäsentä tai entistä jäsentä edustava jäsen ei saa osallistua valiokunnan tekemiin päätöksiin.

3.  Valiokunta käsittelee koskemattomuuden pidättämistä sekä erioikeuksien ja vapauksien puolustamista koskevat pyynnöt viipymättä ottaen kuitenkin huomioon tapausten monimutkaisuuden.

4.  Valiokunta antaa perustellun päätösehdotuksen, jossa on suositus koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön tai erioikeuksien ja vapauksien puolustamista koskevan pyynnön hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Tarkistuksia ei oteta käsiteltäväksi. Jos ehdotus hylätään, päinvastainen päätös katsotaan hyväksytyksi.

5.  Valiokunta voi pyytää asianomaiselta viranomaiselta ne lisätiedot tai selvitykset, jotka valiokunta katsoo tarpeellisiksi voidakseen muodostaa mielipiteensä koskemattomuuden pidättämisestä tai puolustamisesta.

6.  Jäsenelle annetaan tilaisuus tulla kuulluksi, ja hänellä on oikeus esittää kaikki tässä yhteydessä aiheellisiksi katsomansa asiakirjat tai muut kirjalliset todisteet.

Jäsen ei saa olla paikalla koskemattomuutensa pidättämistä tai puolustamista koskevista pyynnöistä käytävien keskustelujen aikana, itse kuulemista lukuun ottamatta.

Valiokunnan puheenjohtaja kutsuu jäsenen kuultavaksi ja ilmoittaa kuulemisen ajankohdan. Jäsen voi luopua oikeudestaan tulla kuulluksi.

Jos jäsen ei saavu kuultavaksi kutsuttaessa, hänen katsotaan luopuneen oikeudestaan tulla kuulluksi, paitsi jos hän on esittänyt pyynnön olla saapumatta kuultavaksi ehdotettuna ajankohtana, ja on myös ilmoittanut syyn siihen. Valiokunnan puheenjohtaja päättää, hyväksytäänkö tällainen pyyntö olla saapumatta kuultavaksi ilmoitetun syyn perusteella, eikä päätökseen voi hakea muutosta.

Jos valiokunnan puheenjohtaja hyväksyy jäsenen pyynnön, hän kutsuu jäsenen kuultavaksi uutena ajankohtana. Jos jäsen ei saavu kuulemiseen tänä toisena ajankohtana, menettelyä jatketaan jäsentä kuulematta. Muita pyyntöjä olla saapumatta kuultavaksi tai tulla kuulluksi ei sen jälkeen hyväksytä.

7.  Jos pyynnössä esitetään koskemattomuuden pidättämistä tai puolustamista useiden syytöskohtien perusteella, jokaisesta kohdasta voidaan tehdä erillinen päätös. Valiokunnan mietinnössä voidaan poikkeuksellisesti ehdottaa, että koskemattomuuden pidättäminen tai puolustaminen koskisi ainoastaan syytteen käsittelyä ja että ennen lopullista tuomiota jäsentä ei saisi pidättää tai vangita eikä hän saisi joutua sellaisten toimenpiteiden kohteeksi, jotka estäisivät häntä hoitamasta edustajantoimeensa kuuluvia tehtäviä.

8.  Valiokunta voi antaa perustellun lausunnon kyseisen viranomaisen toimivallasta asiassa ja pyynnön käsiteltäväksi ottamisesta, mutta se ei missään tapauksessa ilmaise kantaansa jäsenen syyllisyyteen tai syyttömyyteen eikä siihen, oikeuttavatko lausumat tai teot, joihin jäsenen väitetään syyllistyneen, syytteeseen asettamisen, vaikka valiokunta pyyntöä käsitellessään saisi yksityiskohtaista tietoa tapaukseen liittyvistä tosiasioista.

(...)

3. Ehdotetun päätöksen perustelut

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella tapaus täyttää Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan soveltamisen edellytykset.

Tämän määräyksen mukaan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella kyseisen jäsenvaltion kansanedustajille myönnetty koskemattomuus. Ranskan perustuslain 26 pykälän mukaan parlamentin jäsentä ei saa asettaa syytteeseen, alistaa tutkittavaksi, pidättää, vangita tai haastaa oikeuteen hänen tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden tai äänestystensä perusteella eikä parlamentin jäsentä voida pidättää eikä hänen vapauttaan muuten riistää tai rajoittaa rikoksesta ilman parlamentin lupaa.

Päättäessään jäsenen koskemattomuuden pidättämisestä tai pidättämättä jättämisestä Euroopan parlamentti soveltaa omia vakiintuneita periaatteitaan. Yksi näistä periaatteista on, että koskemattomuus yleensä pidätetään, jos rikos kuuluu pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan soveltamisalaan, edellyttäen, ettei ole fumus persecutionis -olettamusta eli riittävän vakavia ja täsmällisiä epäilyjä siitä, että syyte on nostettu jäsenen poliittisen toiminnan vahingoittamiseksi.

Tässä tapauksessa ei ole syytä epäillä, että olisi kyse fumus persecutionis -tilanteesta.

Unionin tuomioistuin on todennut Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 artiklan osalta, että jotta Euroopan parlamentin jäsen voi nauttia absoluuttista koskemattomuutta, hänen on täytynyt esittää mielipide tehtäviään hoitaessaan, mikä näin ollen merkitsee vaatimusta siitä, että ilmaistun mielipiteen ja parlamentaaristen tehtävien välillä on suora ja ilmeinen yhteys(1).

Tässä ei selvästi ole kyse siitä, että Marine Le Penin väitetysti esittämät lausunnot olisivat hänen Euroopan parlamentin jäsenenä tehtäviään hoitaessaan ilmaisemia mielipiteitä Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut, tarkoitetulla tavalla.

4. Johtopäätös

Oikeudellisten asioiden valiokunta suosittaa edellä esitettyjen huomioiden perusteella ja työjärjestyksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti, että Euroopan parlamentti pidättää Marine Le Penin koskemattomuuden.

(1)

Unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI: EU:C:2011:543, 35 kohta.


TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

13.6.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

14

1

2

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Joëlle Bergeron, Mady Delvaux, Rosa Estaràs Ferragut, Laura Ferrara, Mary Honeyball, Sajjad Karim, Sylvia-Yvonne Kaufmann, António Marinho e Pinto, Emil Radev, Evelyn Regner, Pavel Svoboda, Axel Voss, Tadeusz Zwiefka

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Daniel Buda, Angel Dzhambazki, Heidi Hautala, Jens Rohde

Oikeudellinen huomautus