Menettely : 2015/2062(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0251/2017

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0251/2017

Keskustelut :

PV 05/10/2017 - 2
CRE 05/10/2017 - 2

Äänestykset :

PV 05/10/2017 - 4.5
CRE 05/10/2017 - 4.5
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2017)0385

MIETINTÖ     
PDF 493kWORD 71k
6.7.2017
PE 601.203v02-00 A8-0251/2017

vankilajärjestelmistä ja -oloista

(2015/2062(INI))

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta

Esittelijä: Joëlle Bergeron

TARKISTUKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 NAISTEN OIKEUKSIEN JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASSA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

vankilajärjestelmistä ja -oloista

(2015/2062(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 6 ja 7 artiklan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 4, 19, 47, 48 ja 49 artiklan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) (3 ja 8 artikla), Euroopan ihmisoikeussopimuksen pöytäkirjat ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön, vuoden 1987 eurooppalaisen yleissopimuksen kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämiseksi sekä kidutuksen estämistä käsittelevän eurooppalaisen komitean (CPT) raportit,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen (3 ja 5 artikla), kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (7 artikla) sekä kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon New Yorkissa 20. marraskuuta 1989 tehdyn YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

–  ottaa huomioon seuraavat YK:n lapsen oikeuksien komitean esittämät yleiset huomiot: nro 10 (2007) lasten oikeudesta nuoriso-oikeusjärjestelmään, nro 13 (2011) lapsen oikeudesta elää vapaana kaikista väkivallan muodoista sekä nro 17 (2013) lapsen oikeudesta lepoon, vapaa-aikaan, leikkiin, virkistystoimintaan, kulttuuriin ja taiteisiin (31 artikla),

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien vankien kohtelua koskevat vähimmäissäännöt sekä YK:n yleiskokouksen antamat julistukset ja periaatteet; ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen antamat vähimmäissäännökset nuoriso-oikeudesta (Beijingin säännöt); ottaa huomioon Euroopan neuvoston ministerikomitean suuntaviivat lapsiystävällisestä oikeudesta; ottaa huomioon Euroopan neuvoston ministerikomitean suositukset, etenkin suosituksen CM/Rec (2006) 2 Euroopan vankilasäännöistä, suosituksen CM/Rec (2006) 13 tutkintavankeuden käytöstä, sen ehdoista ja varatoimenpiteistä väärinkäyttöä vastaan, suosituksen CM/Rec (2008) 11 nuorille rikoksentekijöille aiheutuvia seuraamuksia tai toimia koskevista eurooppalaisista säännöistä, suosituksen CM/Rec (2010) 1 Euroopan neuvoston ehdonalaissäännöistä ja suosituksen CM/Rec (2017) 3 Euroopan yhdyskuntaseuraamusten ja -toimenpiteiden säännöistä ja toimenpiteitä koskevista eurooppalaisista säännöistä; ottaa huomioon myös Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen hyväksymät suositukset,

–  ottaa huomioon 18. tammikuuta 1996 huonoista vankeusoloista Euroopan unionin vankiloissa(1), 17. joulukuuta 1998 vankilaoloista Euroopan unionissa: järjestelyt ja korvaavat rangaistukset(2), 25. marraskuuta 2009 vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevasta monivuotisesta ohjelmasta (2010–2014) (Tukholman ohjelma)(3) ja 15. joulukuuta 2011 vankeusolosuhteista EU:ssa(4) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13. kesäkuuta 2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS(5),

–  ottaa huomioon vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta rikosasioissa annettuihin tuomioihin 27. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/909/YOS, joissa määrätään vapausrangaistus tai vapauden menetyksen käsittävä toimenpide, niiden täytäntöön panemiseksi Euroopan unionissa(6) (”vankien siirrot”),

–  ottaa huomioon vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta tuomioihin ja valvontapäätöksiin 27. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/947/YOS(7) (”valvonta ja vaihtoehtoiset seuraamukset”),

–  ottaa huomioon vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta valvontatoimia koskeviin päätöksiin Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tutkintavankeuden vaihtoehtona 23. lokakuuta 2009 annetun neuvoston puitepäätöksen 2009/829/YOS(8),

–  ottaa huomioon rikoksesta epäiltyjä tai syytettyjä lapsia koskevista menettelytakeista rikosoikeudellisissa menettelyissä 11. toukokuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/800(9),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston kertomuksen vangitsemisesta ja sen vaihtoehdoista: perusoikeudet jäsenvaltioiden välisissä siirroissa (‘Criminal detention and alternatives: fundamental rights aspects in EU cross-border transfers’),

–  ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2001 annetun komission vihreän kirjan "Keskinäisen luottamuksen lujittaminen Euroopan oikeudenkäyttöalueella – Vihreä kirja EU:n rikosoikeuden soveltamisesta vapaudenmenetykseen liittyvissä kysymyksissä" (COM(2011)0327),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion yhdistetyissä asioissa C‑404/15 ja C-659/15 PPU, Pál Aranyosi ja Robert Căldăraru,

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman radikalisoitumisen ja terroristijärjestöjen harjoittaman unionin kansalaisten värväyksen ennaltaehkäisemisestä(10) ja YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan toimiston (UNODC) käsikirjan väkivaltaisten ekstremististen vankien hallinnasta ja väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisemisestä vankiloissa(11),

–  ottaa huomioon 14. helmikuuta 2011 antamansa kirjallisen kannanoton 0006/2011 pidätettyjen perusoikeuksien rikkomisesta Euroopan unionissa,

  ottaa huomioon Euroopan neuvoston vankila-asioita koskevat yleissopimukset, suositukset ja päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston 28. syyskuuta 2016 antaman valkoisen kirjan vankiloiden ylikansoituksesta,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston ministerikomitean jäsenvaltioille antaman suosituksen CM/Rec (2017) 3 eurooppalaisista säännöistä yhdyskunnissa täytäntöönpantavista seuraamuksista ja toimista, jonka Euroopan neuvoston ministerineuvosto hyväksyi 22. maaliskuuta 2017,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston ministerikomitean jäsenvaltioille antaman suosituksen CM/Rec (2012) 12 ulkomaalaisista vangeista, jonka Euroopan neuvoston ministerineuvosto hyväksyi 10. lokakuuta 2012,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston ministerineuvoston jäsenvaltioille antaman suosituksen CM/Rec (2012) 5 vankilahenkilökunnan eettisistä säännöistä, jonka Euroopan neuvoston ministerineuvosto hyväksyi 12. huhtikuuta 2012,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston ministerikomitean jäsenvaltioille antaman suosituksen CM/Rec (2008) 11 nuorille rikoksentekijöille aiheutuvia seuraamuksia tai toimia koskevista eurooppalaisista säännöistä, jonka Euroopan neuvoston ministerineuvosto hyväksyi 5. marraskuuta 2008,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston radikalisoitumista ja väkivaltaisia ääriliikkeitä koskevan käsikirjan vankiloita ja rikosseuraamuslaitoksia varten,

–  ottaa huomioon Euroopan vankiloiden seurantakeskuksen (European Prison Observatory) tutkimukset ”From national practices to European guidelines: interesting initiatives in prisons management” (2013) sekä ”National monitoring bodies of prison conditions and the European standards” (2015),

  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A8-0251/2017),

A.  ottaa huomioon, että vuonna 2014 Euroopan unionissa oli yli puoli miljoonaa henkilöä vangittuina ja että tähän lukuun sisältyivät lopullista rangaistustaan kärsivät tuomitut henkilöt ja rikoksesta syytetyt tutkintavankeudessa olevat henkilöt;

B.  ottaa huomioon, että vankeusolot ja vankiloiden hallinto kuuluvat jäsenvaltioiden vastuulle mutta myös EU:lla on tarpeellinen tehtävä vankien perusoikeuksien suojelussa ja vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luomisessa; ottaa huomioon, että hyvien käytäntöjen vaihdon edistäminen jäsenvaltioiden välillä kuuluu EU:n toimivaltaan, kun otetaan huomioon yhteiset ongelmat, jotka liittyvät todellisiin turvallisuusuhkiin koko Euroopassa;

C.  toteaa, että vankiloiden tilanne ja toisinaan alentavat ja epäinhimilliset olot ovat joissakin jäsenvaltioissa hyvin huolestuttavat, kuten muun muassa Euroopan neuvoston kidutuksen vastaisen eurooppalaisen komitean raportit osoittavat;

D.  ottaa huomioon, että vankiloiden tilanpuute on jatkuva ongelma unionissa, kuten esimerkiksi Euroopan neuvoston 14. maaliskuuta 2017 julkaisemien viimeisimpien rikosoikeudellisten SPACE-tilastojen kaltaiset raportit osoittavat; ottaa huomioon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin pitää tätä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan rikkomisena;

E.  ottaa huomioon, että tilanpuute vaikeuttaa tuomittujen vankien luovutusta tai siirtoa, koska huonot vankilaolot vastaanottavassa valtiossa herättävät huolta; ottaa huomioon, että joissakin jäsenvaltioissa tilanne pahenee edelleen entisestään niin, että se on kestämätön joissakin niiden vankiloista;

F.  ottaa huomioon, että vankiloiden tilanpuute heikentää vankeusolojen laatua, se voi edistää radikalisoitumista, sillä on kielteisiä vaikutuksia vankien terveydentilaan ja hyvinvointiin, se on este sosiaalistamistavoitteelle ja se tekee osaltaan vankilan henkilökunnan työympäristöstä turvattoman, hankalan ja vaarallisen;

G.   ottaa huomioon, että 6. lokakuuta 2005 antamassaan päätöksessä asiassa Hirst v. Yhdistynyt kuningaskunta Euroopan ihmisoikeustuomioistuin vahvisti, että vankien äänioikeuden yleinen ja automaattinen kieltäminen ei ole demokratian mukaista; ottaa huomioon, että vuonna 2011 Puolassa vangituiksi joutuneista henkilöistä, joilla on oikeus äänestää, 58,7 prosenttia äänesti parlamenttivaaleissa;

H.   ottaa huomioon, että rangaistusten ankaruuden ja rikosten määrän välillä ei ole yhteyttä;

I.  ottaa huomioon, että vankeus sopii erittäin huonosti joillekin haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille, kuten alaikäisille, vanhuksille, raskaana oleville naisille sekä vakavista mielenterveysongelmista tai fyysisistä sairauksista ja vammoista kärsiville; ottaa huomioon, että tällaiset henkilöt tarvitsevat yksilöllistä ja asianmukaista kohtelua;

J.  ottaa huomioon, että lapsen oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen 37 artiklassa määrätään, että lasten vapaudenriistoon ”on turvauduttava vasta viimeisenä ja mahdollisimman lyhytaikaisena keinona” ja ”lasta on pidettävä erillään aikuisista”, paitsi silloin kun katsotaan olevan lapsen edun mukaista menetellä toisin;

K.  ottaa huomioon, että Eurostatin tietojen mukaan vuonna 2014 yli 20 prosenttia vankiloissa olevasta väestöstä oli tutkintavankeudessa;

L.  toteaa, että tutkintavankeuteen olisi turvauduttava vasta viimeisenä keinona; toteaa, että lapsia ei tulisi pitää laitoksessa, jossa he altistuvat kielteisille vaikutuksille; toteaa, että olisi aina otettava huomioon lasten kehitysvaiheen mukaiset erityiset tarpeet;

M.  ottaa huomioon, että vankeutta, myös tutkintavankeutta, olisi määrättävä vain laillisesti perustelluissa tapauksissa, ja vapauden menettämistä korvaavia vaihtoehtoisia rangaistuksia, kuten kotiarestia tai muita toimenpiteitä, olisi harkittava ensisijaisesti sellaisten vankien kohdalla, jotka eivät aiheuta vakavaa vaaraa yhteiskunnalle, jolloin heille taattaisiin avoin ja tuttu ympäristö ja sosiaalipalvelujen ja hoidon parempi saatavuus ja parempi mahdollisuus integroitua uudelleen yhteiskuntaan;

N.  toteaa, että nuorisorikollisilla olisi periaatteessa aina oltava oikeus vaihtoehtoihin heidän tekemästään rikoksesta riippumatta;

O.  ottaa huomioon, että Euroopan neuvoston vuotta 2015 koskevien tietojen mukaan jopa 10,8 prosenttia eurooppalaisten vankiloiden vangeista on ulkomaalaisia ja vuonna 2014 määrä nousi 13,7 prosenttiin ja että heitä pidetään useimmin tutkintavankeudessa oletetusti merkittävämmän pakenemisriskin vuoksi;

P.  toteaa, että vankilahenkilökunta toteuttaa ratkaisevan tärkeää tehtävää yhteiskunnassa ja että heidän työehtojensa olisi vastattava heidän pätevyyttään ja niissä olisi otettava huomioon heidän työnsä vaativa luonne; ottaa huomioon, että vankilahenkilökunnalle olisi heidän tehtäviensä vaikean ja arkaluonteisen luonteen vuoksi muun muassa annettava parempaa perustason koulutusta ja jatkuvaa koulutusta, heille kohdennettua rahoitusta olisi lisättävä, olisi jaettava parhaita käytäntöjä, heille olisi taattava kunnolliset ja turvalliset työolot ja heidän määräänsä olisi lisättävä, jotta on mahdollista taata hyvät vankilaolot; ottaa huomioon, että jatkuva koulutus tukisi vankilahenkilökuntaa uusiin haasteisiin, kuten vankilassa radikalisoitumiseen, pureutumisessa;

Q.  ottaa huomioon, että motivoitunut, asialleen omistautunut ja kunnioitettu vankilahenkilökunta on ennakkoedellytys inhimillisille vankilaoloille sekä näin ollen sellaisten vankilamallien menestykselle, jotka on suunniteltu parantamaan vankiloiden hallinnointia, onnistunutta uudelleenintegroitumista takaisin yhteiskuntaan sekä pienentämään radikalisoitumisen ja rikosten uusimisen riskiä;

R.  ottaa huomioon, että vankien itsensä vahingoittamisen ja väkivaltaisen käyttäytymisen aiheuttaa usein vankiloiden tilanpuute ja erittäin huonot vankilaolot; ottaa huomioon, että tilannetta heikentää se, että henkilöstö ei ole asianmukaisesti koulutettua ja pätevää; ottaa huomioon, että useissa vankiloissa ilmenevät jännitteet tekevät vankilahenkilökunnan työoloista erityisen vaikeat, mikä on johtanut useissa tapauksissa työtaistelutoimiin jäsenvaltioissa;

S.  toteaa, että tehokkaan vankeinhoitojärjestelmän on saatava riittävä rahoitus ja henkilökunta turvallisuutta ja yhteiskuntaan sopeutumista koskevien tehtäviensä toteuttamiseksi;

T.  ottaa huomioon, että kidutuksen tai muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen kielto on yleismaailmallinen normi, jota sovelletaan sekä aikuisiin että lapsiin, ja että kaikki vankien perusoikeuksien rikkomukset, jotka eivät johdu vapauden menetykseen liittyvistä välttämättömistä rajoituksista, loukkaavat ihmisarvoa;

U.  ottaa huomioon, että itsemurhien määrä EU:n vankiloissa on erityisen hälyttävä;

V.  ottaa huomioon, että radikalisoituminen on suuri huolenaihe monissa EU:n vankiloissa ja siihen on kiinnitettävä erityistä huomiota ja puututtava asianmukaisesti kunnioittaen tinkimättä ihmisoikeuksia ja kansainvälisiä velvoitteita; ottaa huomioon, että tämän ilmiön nousun takana voivat olla myös epäinhimilliset vankilaolot ja vankiloiden tilanpuute, jotka voivat lisätä väkivaltaisten ääriliikkeiden värvääjien vaikutusvaltaa;

W.  ottaa huomioon, että unioni on esittänyt Euroopan turvallisuusagendasta rahoitusta, jolla torjuttaisiin radikalisoitumista vankiloissa; ottaa huomioon, että Euroopassa vallitsevan turvallisuusuhan vuoksi jokaisen jäsenvaltion olisi pikaisesti ryhdyttävä torjumaan radikalisoitumista vankiloissa; ottaa huomioon, että hyvien käytäntöjen vaihto Euroopan laajuisesti on välttämätöntä;

X.  ottaa huomioon, että jotkut nykyisistä vankilajärjestelmistä ja laitoksista sekä merkittävä osuus vankilakäytössä olevista rakennuksista monissa unionin jäsenvaltioissa ovat peräisin 1800-luvulta; toteaa, että osa rakennuksista ei enää sovellu käyttöön 2000-luvulla, koska niiden huonot olot ovat perustavaa laatua olevien ihmisoikeuksien vastaiset;

Y.  toteaa, että tutkimusten mukaan edustuksellisen demokratian ja rakentavan vuoropuhelun kehittäminen vankiloissa on ollut hyödyksi vangeille, henkilökunnalle ja laajemmin yhteiskunnalle sekä auttanut parantamaan vankien ja henkilökunnan välisiä suhteita;

1.  on hyvin huolissaan joidenkin jäsenvaltioiden nykyisistä vankilaoloista ja useiden eurooppalaisten vankiloiden tilasta; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan kansainvälisen oikeuden ja Euroopan neuvoston normien mukaisia vangitsemista koskevia sääntöjä; muistuttaa, että vapauden menettäminen ei tarkoita ihmisarvon menettämistä; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön riippumattomat vankiloiden valvontamekanismit kidutuksen vastaisen yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan (OPCAT) mukaisesti;

2.  kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan oikeusjärjestelmiään sekä investoimaan tuomarien koulutukseen;

3.  toteaa, että vankeusolot ovat ratkaiseva tekijä oikeusviranomaisten päätösten vastavuoroista tunnustamista koskevan periaatteen täytäntöönpanemiseksi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella, kuten Euroopan unionin tuomioistuin vahvisti asioissa Aranyosi ja Căldăraru; muistuttaa myös Euroopan unionista tehdyn sopimuksessa määrätyn vastavuoroista tunnustamista koskevan periaatteen perustavanlaatuisesta merkityksestä;

4.  pitää valitettavana, että ylikansoitus on Euroopan vankiloissa erittäin yleistä; on hyvin huolestunut uusista ennätyksellisen korkeista ylikansoitusluvuista tietyissä Euroopan unionin jäsenvaltioissa; painottaa, että Euroopan neuvoston viimeisimpien, 14. maaliskuuta 2017 julkaistujen vuotuisten rikosoikeudellisten tilastojen mukaan vankien määrä ylittää edelleen saatavilla olevien paikkojen määrän kolmasosassa Euroopan rangaistuslaitoksista; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan Euroopan neuvoston 28. syyskuuta 2016 antamassa valkoisessa kirjassa vankiloiden ylikansoituksesta esitettyjä suosituksia ja Euroopan neuvoston ministerikomitean 30. syyskuuta 1999 antamaa suositusta R(99) 22 vankiloiden ylikansoituksesta ja vankiloissa olevan väestön määrän kasvusta;

5.  muistuttaa, että jäsenvaltiot laskevat vankiloiden kapasiteetin ja näin ollen tilanpuutteen asteen tilaa koskevien muuttujien mukaisesti, jotka vaihtelevat suuresti eri jäsenvaltioiden välillä, minkä vuoksi vertailua on vaikeaa ja jopa mahdotonta tehdä Euroopan unionin laajuisesti;

6.  pitää lisäksi valitettavana, että vankiloiden ylikansoituksella on usein dramaattisia seurauksia vankilahenkilökunnan ja vankien turvallisuudelle ja vaikutukset kohdistuvat myös elinoloihin ja terveyteen, tarjolla oleviin aktiviteetteihin, terveydenhuoltoon ja mielenterveyshuoltoon sekä vankien yhteiskuntaan sopeutumiseen ja valvontaan; kehottaa jäsenvaltioita perustamaan järjestelmiä ja tietokantoja vankien vankilaolojen seuraamiseksi reaaliaikaisesti sekä varmistamaan vankien toimivan jakautumisen;

7.  katsoo, että vankilakapasiteetin lisääminen ei ole ainoa ratkaisu vankiloiden tilanpuutteeseen, sillä vankien määrällä on tapana kasvaa samassa tahdissa kuin vankilakapasiteetti kasvaa; vaatii kuitenkin jäsenvaltioita kohdentamaan riittävät resurssit vankiloiden uudelleenjärjestelyihin ja nykyaikaistamiseen, jotta voidaan suosia pieniä laitoksia, jotka vastaanottavat rajallisen määrän vankeja, varmistaa ihmisarvoiset vankilaolot, luoda toiminta- ja sosiaalistamistavoitteita vastaavia yhteistiloja, kannustaa yhteiskuntaan sopeutumiseen ja uudelleenintegroitumiseen, kehittää lisää koulutusvalmiuksia ja varmistaa turvallisempi ympäristö sekä vangeille että henkilökunnalle;

8.  katsoo, että vankien ja heidän vaarallisuutensa mukaan vaihtelevat vankilasäännöt ovat hyvä ratkaisu rikosten uusimisen ehkäisemiseksi ja heidän integroimisekseen uudelleen yhteiskuntaan; muistuttaa, että uudelleenintegroimistoimet on sisällytettävä rangaistukseen ja aloitettava vankeusrangaistuksen aikana; kannustaa jäsenvaltioita harkitsemaan vankien jakamista heidän tekemiensä rikosten perusteella siten, etteivät lyhytaikaiset ja vähäisistä rikoksista tuomitut vangit olisi tekemisissä pitkäaikaisvankien kanssa;

9.  kannustaa jäsenvaltioita tarjoamaan vangeille tasapainoisen toimintaohjelman ja mahdollisuuden viettää niin monta tuntia päivässä selliensä ulkopuolella kuin asianmukainen inhimillisen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen taso ja turhautumisen ja väkivallan vähentäminen edellyttävät; painottaa, että vankien majoituksen ja erityisesti nukkumisolojen on oltava ihmisarvoisia, niissä on kunnioitettava yksityisyyttä ja niiden on täytettävä terveys- ja hygieniavaatimukset ja että on kiinnitettävä asianmukaista huomiota ilmasto-olosuhteisiin ja erityisesti lattiatilaan, ilman kokonaistilavuuteen, valaistukseen, korkean melutason välttämiseen, lämmitykseen ja tuuletukseen; kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään yhteisen määritelmän ”vähimmäistilasta”, joka kullakin vangilla olisi oltava; muistuttaa, että komissio on ottanut äskettäin esiin mahdollisuuden myöntää jäsenvaltioille tätä tarkoitusta varten EU:n rakennerahastojen varoja;

10.  kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan vapaaehtoisten palkkaamista seuraamusten täytäntöönpanoa varten ammattihenkilökunnan tukemiseksi, jotta voidaan luoda yhteyksiä, jotka edistävät yksilöiden integroitumista uudelleen yhteiskuntaan; katsoo, että vapaaehtoisille suunnatut tehtävät olisi erotettava selkeästi ammattihenkilökunnan tehtävistä ja niiden olisi oltava heidän kykyjensä rajoissa;

11.  ehdottaa jäsenvaltioille, että ne perustaisivat vankiloita varten yleisiä valvontaelimiä, kuten joissakin jäsenvaltioissa on jo tehty, jotta voidaan hyödyntää vankilaoloja valvovien riippumattomien elinten työn tuloksia;

12.  on huolestunut vankeusjärjestelmien kasvavasta yksityistämisestä EU:ssa ja muistuttaa, että rangaistusjärjestelmien yksityistäminen jättää usein ratkaisematta monia kysymyksiä, jotka koskevat sen vaikutuksia vankilaoloihin ja perusoikeuksien kunnioittamiseen; pitää valitettavana, että vertailevia tutkimuksia on tehty hyvin vähän vankiloiden hoidon kustannusten ja laadun arvioimiseksi julkisten ja yksityisten vankiloiden välillä; korostaa, että keskeisten johtamis-, valvonta- ja tuomioistuinten hallintotoimien on edelleen oltava valtion vastuulla;

13.  korostaa, että tutkintavankeuden olisi oltava viimeinen keino, jota käytetään vain ehdottoman välttämättömissä tapauksissa ja mahdollisimman lyhyen aikaa sovellettavan kansallisen rikosprosessilain mukaisesti; pitää valitettavana, että monissa jäsenvaltioissa tutkintavankeutta käytetään järjestelmällisesti, mikä muun muassa huonoihin vankilaoloihin yhdistettynä merkitsee vankien perusoikeuksien rikkomista; katsoo, että tutkintavankeuden liiallista käyttöä koskevan ongelman ratkaiseminen edellyttää innovatiivisia ratkaisuja, myös rikosoikeudellisia menettelyjä koskevien lakien nykyaikaistamista ja oikeuslaitoksen vahvistamista;

14.  muistuttaa, että Euroopan neuvoston ministerikomitean hyväksymissä Euroopan vankilasäännöissä painotetaan, että vankien olisi voitava osallistua vaaleihin ja kansanäänestyksiin ja muuhun julkiseen elämään siinä määrin kuin kansallinen lainsäädäntö ei rajoita heidän oikeuksiaan toimia näin; muistuttaa, että vaaleihin osallistuminen antaa vangeille mahdollisuuden ryhtyä jälleen yhteiskunnan aktiivisiksi jäseniksi, mikä auttaa heidän uudelleenintegroitumistaan; kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan käytännössä vankien mahdollisuutta käyttää äänioikeuttaan esimerkiksi perustamalla vankiloihin äänestyspaikkoja vaalipäivinä;

15.  painottaa, että olisi otettava käyttöön tehokas vankeinhoitojärjestelmien pitkäaikaishallinto ja vähennettävä vankien määrää turvautumalla useammin rankaisutoimiin ilman vapauden menetystä, kuten yhdyskuntapalvelun tai elektronisten rannekkeiden kaltaisiin toimenpiteisiin, sekä minimoimalla tutkintavankeuden soveltaminen;

16.  kannustaa jäsenvaltioita varmistamaan, että vankeuden rangaistusnäkökulman lisäksi kiinnitetään huomiota myös vankien käytännön taitojen kehittämiseen ja yhteiskuntaan sopeutumiseen, jotta rangaistusta voidaan hallinnoida paremmin, yhteiskuntaan uudelleenintegrointi onnistuu ja rikosten uusiminen vähenee; muistuttaa, että lyhyiden vankeusrangaistusten tapauksessa vaihtoehtoisiin toimenpiteisiin verrattuna vankeusrangaistus johtaa useammin rikosten uusimiseen;

17.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia rangaistusten mukauttamiseksi, erityisesti kaikkein lyhimpien rangaistusten kohdalla, muun muassa osittaisen vapautuksen muodossa, rangaistuksen suorittamisena loman aikana työpaikan menettämisen välttämiseksi, yhdyskuntapalveluna sekä kotiarestin ja elektronisen paikannuksen käyttöä lisäämällä; katsoo lisäksi, että rangaistusten olisi oltava yksilöllisempiä, jotta niiden suorittaminen sujuisi paremmin;

18.  katsoo, että jotta nämä uudet toimenpiteet, joihin ei kuulu vapauden menetystä, olisivat tehokkaita, niitä olisi täydennettävä muilla toimenpiteillä, kuten rikosoikeuden, koulutuksen ja sosiaalialan uudistuksilla, joilla pyritään edistämään uudelleenintegroitumista ja yhteyksiä vankilan ulkopuoliseen yhteiskuntaan ja talouteen; katsoo tässä yhteydessä, että vankeinhoitojärjestelmien olisi luotava vankkoja siteitä paikallisyhteisöihin ja tuotettava selittäviä asiakirjoja ja tilastollista näyttöä yleisen mielipiteen kääntämiseksi sille kannalle, että toimenpiteet, joihin ei liity vapauden menetystä, ovat tarpeen rikosten uusimisen vähentämiseksi ja yhteiskunnan turvallisuuden varmistamiseksi pitkällä ajanjaksolla; korostaa tässä yhteydessä Skandinavian maissa olemassa olevia hyviä käytäntöjä;

19.  kehottaa komissiota toteuttamaan vertailevan tutkimuksen vaihtoehtoisten toimenpiteiden analysoimiseksi jäsenvaltioissa sekä tukemaan kansallisten parhaiden käytäntöjen jakamista;

20.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita toteuttamaan entistä tehokkaampia vankien seurantatoimia heidän vankilasta ulospääsynsä jälkeen silloin, kun heidät on tuomittu vankeuteen vakavista teoista; ehdottaa seurantatoimien käyttöönottoa vapautuksen jälkeen kutsumalla koolle tuomarin johtaman kuulemisen, johon osallistuu valvonnasta ja uudelleenintegroinnista vastaavia työntekijöitä yhteiskuntaan uudelleenintegroitumisen ja rikosten uusimisriskin arvioimiseksi;

21.  korostaa, että valvontaa ja vaihtoehtoisia seuraamuksia koskevassa puitepäätöksessä säädetään vastavuoroisen tunnustamisen järjestelmistä, joita sovelletaan jäsenvaltioissa käytettyihin toimenpiteisiin, kuten matkustusrajoitukset, yleishyödyllinen työskentely, viestintää koskeva rajoitukset ja palautukset, ja että Euroopan laajuista valvontaa koskevassa puitepäätöksessä säädetään samoin tutkintavankeudesta;

22.  vaatii jäsenvaltioita noudattamaan erityissuosituksia, jotka koskevat haavoittuvassa asemassa olevien vankien vankilaoloja; pitää valitettavana, että vangituiksi joutuu ja jää toisinaan mielisairaita henkilöitä yksinkertaisesti sen vuoksi, ettei vankilalaitoksen ulkopuolella ole asianmukaisia palveluja, ja muistuttaa, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan mielisairaudesta kärsivien henkilöiden riittämätön hoito saattaa merkitä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan ja itsemurhatapauksissa 2 artiklan (oikeus elämään) rikkomista;

23.  pitää valitettavana sitä, että ikääntyneiden ja vammaisten vankien muita heikompaa tilannetta ei oteta täysin huomioon joissain jäsenvaltioissa; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että vajaakykyisiksi tulevat ikääntyneet vangit vapautetaan ja että vammaisille vangeille tarjotaan tarvittava infrastruktuuri;

24.  kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään toimiin kaikenlaisen sukupuoliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän torjumiseksi vankien kohtelussa ja takaamaan vankien oikeuden seksuaalisuuteen;

25.  korostaa, että naisvangeilla on erityistarpeita ja heillä täytyy olla pääsy asianmukaisiin terveyspalveluihin ja lääkärintarkastuksiin sekä hygieniatoimenpiteisiin; vaatii jäsenvaltioita noudattamaan voimassa olevia naisvankien kohtelua koskevia suosituksia ja välttämään kaikenlaista sukupuoleen perustuvaa syrjintää;

26.  pitää olennaisen tärkeänä, että vankilassa olevien naisten tarpeisiin kiinnitetään erityistä huomiota raskauden aikana ja myös synnytyksen jälkeen tarjoamalla asianmukaiset tilat imetystä varten sekä pätevää ja erikoistunutta lapsenhoitoa; katsoo, että on syytä harkita vaihtoehtoisia malleja, joissa otetaan huomioon lasten hyvinvointi vankiloissa; katsoo, että lapsen ja äidin automaattinen erottaminen luo merkittäviä tunnetilan häiriöitä lapsessa ja voi olla lisärangaistus sekä äidille että lapselle;

27.  on huolissaan itsemurhien suuresta määrästä vankiloissa; kehottaa jokaista jäsenvaltiota laatimaan kansallisen toimintasuunnitelman itsemurhien ehkäisemiseksi vankiloissa;

28.  kehottaa jäsenvaltioita takaamaan, että vangeilla on säännölliset yhteydet perheisiinsä ja ystäviinsä sallimalla heidän suorittaa rangaistuksensa lähellä kotiaan, edistämällä vierailumahdollisuuksia, puheluita ja sähköisen viestinnän käyttöä tuomarin luvalla ja vankilahallinnon valvonnassa perhesiteiden säilyttämiseksi; muistuttaa, että perheen käsitettä on tulkittava laajasti siten, että siihen sisällytetään epäviralliset suhteet; pitää tärkeänä taata, että asianmukaiset edellytykset tällaisten siteiden ylläpitämiseen taataan;

29.  tuomitsee joidenkin jäsenvaltioiden soveltaman vankiloiden hajauttamiskäytännön, koska se on lisärangaistus vankien perheille; kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä, joilla kaikki kauas kotoaan sijoitetut vangit siirretään lähemmäs, elleivät oikeusviranomaiset toisin päätä laillisesti perustelluista syistä; muistuttaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan henkilön sijoittaminen vankilaan, joka on niin kaukana hänen perheestään, että se tekee perheen vierailuista vaikeaa tai jopa mahdotonta, on Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan rikkomista (oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta);

30.  vahvistaa, että on varmistettava, että vankilassa olevien alaikäisten kohtelussa otetaan huomioon heidän etunsa, muun muassa erotetaan heidät aina aikuisista, myös vankien siirron aikana, ja annetaan heidän olla yhteydessä perheisiinsä, ellei oikeudessa toisin päätetä; pitää valitettavana, että joissain jäsenvaltioissa nuorisorikollisia pidetään samoissa laitoksissa aikuisten kanssa, mikä altistaa heidät hyväksikäytölle ja väkivallalle ja estää heiltä erityisen hoidon, jota haavoittuva ryhmä tarvitsee; muistuttaa, että lapsia koskeviin menettelytakeisiin liittyvän direktiivin (EU) 2016/800 mukaan etusija on annettava vaihtoehtoisille toimenpiteille; kehottaa jäsenvaltioita perustamaan nuoria varten keskuksia, joissa näistä huolehditaan;

31.  muistuttaa, että vankilassa olevien lasten olisi saatava hoivaa, suojelua ja kaikki tarvittava yksilöllinen tuki (sosiaalinen, koulutusta koskeva, ammatillinen, psykologinen, lääketieteellinen ja fyysinen tuki), jota he voivat ikänsä, sukupuolensa tai persoonansa puolesta tarvita; kehottaa jäsenvaltioita suosimaan vankeusrangaistusten sijasta suljettuja kasvatuslaitoksia, joissa tarjotaan lasten psykiatrista hoitoa lapsille, jotka ovat kaikkein vaikeimpia tapauksia; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan vankilassa oleville lapsille erityistä hoivaa ja suojelua;

32.  kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan nuorille asianmukaiset koulutuspalvelut vankiloissa; toteaa, että vankilassa olevilla lapsilla on oltava pääsy ohjelmiin, joissa heitä valmistetaan ennalta paluuseen yhteisöönsä ja joissa kiinnitetään kaikin tavoin huomiota heidän emotionaalisiin ja fyysisiin tarpeisiinsa, heidän perhesuhteisiinsa, asumisoloihin, koulunkäyntiin ja työllistymismahdollisuuksiin sekä sosioekonomiseen asemaan;

33.  kehottaa komissiota perustamaan parhaiden käytäntöjen vaihdon helpottamiseksi erityisiä työryhmiä, joihin kuuluu jäsenvaltioiden oikeusministeriöiden ja kansallisten viranomaisten sekä alalla toimien kansalaisjärjestöjen edustajia,;

34.  korostaa, että vankilassa olevien lasten olisi säilytettävä säännölliset ja merkitykselliset yhteydet vanhempiinsa, perheeseen ja ystäviin vierailujen ja kirjeenvaihdon avulla lukuun ottamatta rajoituksia, joita oikeus ja lapsen edut edellyttävät; muistuttaa, että tämän oikeuden rajoittamista ei saisi koskaan käyttää rangaistuksena;

35.  pyytää komissiota edistämään sellaisia toimintapolitiikkoja, joilla pyritään poistamaan syrjintä, jota vankilassa olevien vanhempien lapset saattavat kokea, jotta voidaan parantaa sosiaalista integroitumista ja rakentaa osallistava ja oikeudenmukainen yhteiskunta;

36.  toteaa lasten oikeuden säilyttää suorat yhteydet vankilassa olevaan vanhempaan sekä vangin oikeuden vanhemmuuteen; katsoo, että tämän vuoksi vankiloissa olisi oltava lapsille soveltuva tila, jossa lapsia valvovat asianmukaisesti koulutetut vankilaviranomaiset, sosiaalityöntekijät ja kansalaisjärjestöjen vapaaehtoiset, jotka voivat tukea lapsia ja perheitä vankilavierailujen aikana;

37.  kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisuutta laatia yhteisymmärryspöytäkirja unionin tasolla niin, että voidaan varmistaa vankilassa olevien vanhempien vanhemmuussuhteen säilyminen ja antaa vanhemmille mahdollisuus olla läsnä lastensa koulunkäynnin tärkeissä hetkissä ja siten turvata alaikäisten edut;

38.  painottaa, että vangeilla, jotka ovat vangittuina toisessa jäsenvaltiossa kuin siinä missä asuvat, on enemmän vaikeuksia pitää yhteyttä perheisiinsä;

39.  vaatii jäsenvaltioita noudattamaan voimassa olevia ulkomaisten vankien kohtelua koskevia suosituksia, jotka perustuvat heidän oikeuteensa tulla kohdelluiksi syrjimättä, erityisesti edistämällä kulttuurin välittäjien toimia;

40.  kehottaa jäsenvaltioita turvautumaan eristämiseen vasta viimeisenä keinona tai silloin, kun vanki aiheuttaa vaaraa muille vangeille tai itselleen, ja ottamaan käyttöön kaikki mahdolliset mekanismit väärinkäytön estämiseksi; kehottaa jäsenvaltioita lopettamaan eristämisen soveltamisen alaikäisiin;

41.  kehottaa jäsenvaltioita torjumaan tehokkaammin laittomien aineiden ja huumeiden laitonta kauppaa vankiloissa;

42.  muistuttaa periaatteesta yleismaailmallisesta oikeudesta terveyteen ja kehottaa jäsenvaltioita takaamaan riittävien terveydenhuoltopalvelujen ja asianmukaisten lääkintäpalvelujen saannin vankiloissa ja varmistamaan, että vangeilla on aina tarvittaessa pääsy terveydenhuoltoon siten, että kuhunkin vankilaan on nimetty riittävästi lääkäreitä; on huolissaan siitä, että erinäisissä jäsenvaltioissa vangeilla on ollut vaikeuksia päästä lääkärin vastaanotolle tai saada psyykkistä tukea;

43.  vaatii jäsenvaltioita varmistamaan, että vakavia tai kroonisia sairauksia, syöpä mukaan luettuna, sairastavat vangit saavat tarvittavan erikoissairaanhoidon;

44.  kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät jo toimi niin, mukauttamaan vakavasti sairaiden vankien tuomioita humanitaarisin perustein oikeusviranomaisten luvalla ja ottaen huomioon vankien vaarallisuuden asteen sekä asiantuntijakomitean lausunnon;

45.  vaatii jäsenvaltioita torjumaan yleistyvää radikalisoitumisilmiötä vankiloissa samalla, kun turvataan uskonnonvapaus ja vältetään tietyn uskonnon harjoittamiseen perustuvaa syrjintää; painottaa, että tiettyä vankiryhmää, esimerkiksi radikalisoituneiksi katsottuja vankeja, koskevissa erityisissä ohjelmissa on noudatettava samoja ihmisoikeuskriteereitä ja kansainvälisiä velvoitteita kuin muidenkin vankien osalta; suosittaa, että vankilahallinto tiedottaa toimivaltaisille viranomaisille yksilöiden radikalisoitumisesta;

46.  korostaa, että epäasianmukaiset vankilaolot, huono kohtelu ja tilanpuute voivat olla radikalisoitumisriskiä lisääviä tekijöitä;

47.  katsoo, että radikalisoitumiseen voidaan puuttua tehokkaasti muun muassa parantamalla ilmiön varhaisten merkkien havaitsemista (esim. kouluttamalla henkilökuntaa ja parantamalla vankiloiden tiedustelutoimintaa), parantamalla mekanismeja äärimieliseen käytökseen puuttumiseksi, kehittämällä koulutustoimia ja tukemalla uskontojen välistä vuoropuhelua ja viestintää; katsoo, että parempi mentorointi, psyykkisen hoidon lisääminen ja yhteydet radikalismista luopuneisiin henkilöihin ovat olennaisia radikalisoitumisen torjunnassa; muistuttaa, että nuoret ovat erityisen haavoittuvia terroristijärjestöjen levittämän propagandan edessä; kannustaa jäsenvaltioita perustamaan radikalismista luopumista edistäviä ohjelmia;

48.  katsoo, että jäsenvaltioiden valvontatoimiin olisi sisällytettävä se, että oikeusviranomaiset ja/tai terrorismin torjunnasta vastaavat kansalliset viranomaiset kiinnittävät erityistä huomiota kaikkein vaarallisimpiin radikalisoituneisiin vankeihin;

49.  kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan parhaita käytäntöjä vankiloissa ja alaikäisten rangaistuslaitoksissa tapahtuvan radikalisoitumisen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi; muistuttaa, että EU on antanut rahoitusta Euroopan turvallisuusagendan yhteydessä vankilahenkilökunnan koulutuksen tukemiseen radikalisoitumisen torjumiseksi vankiloissa; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti radikalisoitumisen tunnistamisverkoston osaamiskeskusta ja erityisesti jakamaan edelleen asiantuntemusta sen vankiloita ja ehdonalaista käsittelevässä työryhmässä;

50.  huomauttaa, että eriytetyt vankeussäännöt radikalisoituneina pidetyille vangeille tai terroristijärjestöjen värväämille vangeille ovat yksi mahdollinen keino rajoittaa radikalisoitumista vankiloissa; varoittaa kuitenkin, että tällaisia toimenpiteitä olisi otettava käyttöön vain tapauskohtaisesti, niiden olisi perustuttava oikeuden päätökseen ja toimivaltaisten oikeusviranomaisten olisi tarkastettava ne;

51.  painottaa, että vankilahenkilökunta tekee hyvin vaativaa työtä yhteisön puolesta, joten sen on saatava riittävä korvaus työstään ja sille on taattava asianmukaiset työolot, myös maksuton psykologinen neuvonta ja erityinen tukipuhelin sellaisten henkilökuntaan kuuluvien tukemiseksi, jotka kohtaavat mahdollisesti työhönsä vaikuttavia ongelmia;

52.  muistuttaa, että vankilahenkilökunnalle annettava yhteiskunnallinen tunnustus ja järjestelmällinen koulutus ovat erittäin tärkeitä, jotta voidaan taata turvalliset ja asianmukaiset vankilaolot; kannustaa jäsenvaltioita jakamaan tietoja ja vaihtamaan ja soveltamaan hyviä käytäntöjä sekä ottamaan käyttöön vankilahenkilökuntaa koskevat eettiset säännöt; kehottaa tätä tarkoitusta varten kutsumaan koolle vankeinhoitolaitosten yleiskokouksen, johon myös vankilahenkilökunnan edustajien olisi osallistuttava;

53.  muistuttaa vankilahenkilökunnan kanssa käytävän työmarkkinavuoropuhelun perustavanlaatuisesta merkityksestä sekä sen merkityksestä, että henkilökunta osallistuu tiedottamisen ja kuulemisen avulla erityisesti sellaisten uusien vankilamallien kehittämiseen, joilla on tarkoitus parantaa vankilajärjestelmiä ja -oloja, myös radikalisoitumisuhan hillitsemiseksi;

54.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan vankien ja vankilahenkilökunnan välisen säännöllisen vuoropuhelun, koska henkilökunnan ja vankien välinen hyvä työskentelysuhde on dynaamisen turvallisuuden olennainen osatekijä pyrittäessä liennyttämään potentiaalisia välikohtauksia tai palauttamaan hyvä järjestys vuoropuheluprosessin avulla;

55.  kehottaa jäsenvaltioita rohkaisemaan vankilanjohtajia sitoutumaan vankilaneuvostojen kehittämiseen kaikissa laitoksissa;

56.  kehottaa komissiota perustamaan vankilaoloja tarkastelevan eurooppalaisen foorumin kannustaakseen parhaiden käytäntöjen vaihtoon asiantuntijoiden ja ammattilaisten kesken kaikissa jäsenvaltioissa;

57.  kehottaa komissiota ja EU:n toimielimiä ryhtymään tarvittaessa toimenpiteisiin toimivaltansa puitteissa, jotta taataan vankien ja etenkin haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden, lasten, mielisairaiden, vammaisten ja naisten perusoikeuksien suojelu muun muassa siten, että kaikki jäsenvaltiot hyväksyvät yhteiset vangitsemista koskevat eurooppalaiset normit ja säännöt;

58.  kehottaa komissiota seuraamaan ja keräämään tietoja ja tilastoja vankiloiden oloista kaikissa jäsenvaltioissa sekä tapauksista, joissa vankien perusoikeuksia on rikottu, toissijaisuusperiaatetta noudattaen; kehottaa jäsenvaltioita sallimaan Euroopan parlamentin jäsenille esteettömän pääsyn vankiloihin ja säilöönottokeskuksiin;

59.  kehottaa jäsenvaltioita laatimaan vankiloita koskevan eurooppalaisen peruskirjan Euroopan neuvoston 27. huhtikuuta 2004 antaman suosituksen 1656/2004 mukaisesti;

60.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään politiikkaa, jolla pyritään integroimaan vangit uudelleen yhteiskuntaan, erityisesti toimia, jolla pyritään poistamaan rakenteellisia esteitä, jotka haittaavat entisten vankien uudelleenintegroitumista yhteiskuntaan, ja ottamaan käyttöön seurantaa ja rangaistusten mukauttamista koskevia menettelyjä; muistuttaa, että rikosten uusiminen on vähäisempää silloin, kun vangit siirtyvät asteittain elämästä vankilan sisällä elämään vankilan ulkopuolella;

61.  katsoo, että rikosoikeudellisten järjestelmien restoratiivinen ja suojeleva näkökulma johtaa automaattisesti yksilön ihmisarvon kunnioittamiseen, koska siinä pyritään suojelemaan yhteiskuntaa ja henkilön kuntouttamiseen helpottamalla rangaistuksen uudelleenkoulutuksellisten tavoitteiden saavuttamista, yhteiskuntaan uudelleenintegroitumista ja rikosten uusimisen vähentämistä; pitää valitettavana, että suurimmasta osasta EU:n jäsenvaltioita puuttuu lähes kokonaan sovittelun ja restoratiivisten käytäntöjen kehittäminen kurinpitomenettelyjen sijaan; kannustaa jäsenvaltioita asettamaan etusijalle politiikkatoimet ja lainsäädännön, joiden tavoitteena on oikeudenmukaisen tilanteen palauttamiseen ja sovitteluun tähtäävä oikeus, jossa käytetään sosiaalisia, taloudellisia ja kulttuurisia välineitä pelkästään rankaisemiseen tähtäävien sijasta;

62.  korostaa vangeille tarjottavan koulutuksen ja ammattikoulutuksen varmistamisen tärkeyttä; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan kaikille vangeille mielekästä toimintaa, kuten koulutusta tai työmahdollisuuksia kansainvälisten standardien mukaisesti vankien sopeuttamiseksi uudelleen yhteiskuntaan ja keinojen tarjoamiseksi rikoksista vapaaseen elämään vankeusajan jälkeen; kannustaa jäsenvaltioita varmistamaan, että vangit tekevät työtä tai suorittavat tutkintoon johtavia opintoja tai ammatillisia opintoja vankeusrangaistuksen aikana ajanhallintansa parantamiseksi ja yhteiskuntaan uudelleenintegroitumisen valmistelemiseksi; pitää keskeisenä, että alaikäisillä on mahdollisuus saada kouluopetusta ja ammatillista opetusta;

63.  kannustaa jäsenvaltioita kehittämään välineitä, joilla tuetaan vankien paluuta työelämään pyrkimällä tunnistamaan työmahdollisuudet alueen tarpeiden mukaan, järjestämään ja valvomaan koulutusta ja työtä mahdollisimman yksilöllisesti sekä keskustelemaan jatkuvasti työnantajien edustajien kanssa; kehottaa jäsenvaltioita perustamaan koulutusjärjestelmiä, joilla pyritään rohkaisemaan työnantajia ja yksityisiä yrityksiä tarjoamaan vangeille ammatillista koulutusta tarkoituksena ottaa nämä työhön vankila-ajan jälkeen; kehottaa jäsenvaltioita luomaan kannustimia työnantajille, jotka haluavat työllistää vankeja, tai rohkaisemaan entisiä vankeja perustamaan yrityksiä, taloudelliset kannustimet ja veroedut mukaan luettuina; kehottaa jäsenvaltioita myös perustamaan vankilasta vapautuneille yhteyspisteitä, jotka tarjoavat tietoa ja tukea työnhakuun, sekä tarjoamaan pakollista ja tiukasti valvottua etäopiskelua;

64.  muistuttaa, että Euroopan sosiaalirahasto on unionin rahoitusväline, jolla pyritään parantamaan miljoonien eurooppalaisten, erityisesti vaikeasti työllistettävien, kuten vankien ja entisten rikoksentekijöiden, työllistymisnäkymiä; on tyytyväinen sellaisten hankkeiden käynnistämiseen, joilla autetaan vankeja yhteiskuntaan uudelleenintegroitumisessa heidän suoritettuaan rangaistuksensa;

65.  painottaa, että vankien tekemää työtä ei saa pitää rangaistusmuotona ja että on torjuttava mahdollista hyväksikäyttöä; korostaa, että vangeille tarjottavien työmahdollisuuksien olisi oltava nykyaikaisten työstandardien ja -tekniikoiden mukaisia ja ne olisi järjestettävä toimimaan nykyaikaisissa hallintojärjestelmissä ja tuotantoprosesseissa; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että vankilassa työskentelystä maksetaan parempaa palkkaa kuin nykyään; kehottaa komissiota toteuttamaan vertailevan tutkimuksen vankien palkoista jäsenvaltioissa tarkoituksena määrittää oikeudenmukaiset ja kestävät palkkiotasot, jotka antaisivat jokaiselle vangille mahdollisuuden tehdä työtä;

66.  rohkaisee jäsenvaltioita jakamaan parhaita käytäntöjä koulutusta, yhteiskuntaan sopeutumista ja uudelleenintegroitumista koskevien ohjelmien osalta erityisesti uudelleenintegroitumisen parantamiseksi ja rikosten uusimisen sekä radikalisoitumistapausten ehkäisemiseksi vankilasta pääsyn jälkeen;

67.  kehottaa EU:n toimielimiä tukemaan teknisesti ja taloudellisesti mahdollisuuksien mukaan vankilajärjestelmien ja -olojen parantamista erityisesti vakavista rahoitusongelmista kärsivissä jäsenvaltioissa;

68.  kehottaa komissiota julkaisemaan yksityiskohtaisia raportteja tilanteesta eurooppalaisissa vankiloissa viiden vuoden välein tämän päätöslauselman hyväksymisen jälkeen ja toivoo, että raportit sisältävät perusteellisen analyysin vangeille tarjotun koulutuksen laadusta sekä arvion vapauden menettämiselle vaihtoehtoisten toimenpiteiden tuloksista (myös uusimisasteen);

69.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Euroopan neuvostolle, Euroopan neuvoston parlamentaariselle yleiskokoukselle, Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetulle ja Euroopan neuvoston kidutuksen vastaiselle eurooppalaiselle komitealle.

(1)

  EYVL C 32, 5.2.1996, s. 102.

(2)

  EYVL C 98, 9.4.1999, s. 299.

(3)

  EUVL C 285 E, 21.10.2010, s. 12.

(4)

  EUVL C 168, 14.6.2013, s. 82.

(5)

  EYVL L 190, 18.7.2002, s. 1.

(6)

  EUVL L 327, 5.12.2008, s. 27.

(7)

  EUVL L 337, 16.12.2008, s. 102.

(8)

  EUVL L 294, 11.11.2009, s. 20.

(9)

  EUVL L 132, 21.5.2016, s. 1.

(10)

  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0410.

(11)

  www.unodc.org/documents/brussels/News/2016.10_Handbook_on_VEPs.pdf


PERUSTELUT

Niin oudolta kuin se kuulostaakin, on vankiloissa oleva väestö pienentynyt 7 prosentilla vuosien 2013 ja 2014 välisenä aikana Euroopan neuvostoon kuuluvissa maissa. Vankien määrä 100 paikkaa kohden laski 99 vangista vuonna 2011 96 vankiin vuonna 2013 ja 94 vankiin vuonna 2014 Euroopan neuvoston 8. maaliskuuta 2016 julkaistujen rikosoikeudellisten SPACE-tilastojen mukaisesti. Tilanne on kuitenkin edelleen ongelmallinen monissa maissa, myös joissakin jäsenvaltioissa, kuten Unkari, Belgia, Kreikka, Espanja, Ranska, Portugali ja Italia. Jos Euroopan vankilat ovat lähestulkoon vastaanottokapasiteettinsa äärirajoilla, niin tutkintavankiloissa kapasiteetti ylittyy säännöllisesti. Vuonna 2014 Euroopassa oli vangittuina 1 600 324 henkilöä, joiden joukossa sekä tuomion seurauksena vangittuja että tutkintavankeudessa olevia ja tuomiota odottavia henkilöitä, joten kyseessä on todellinen ihmisarvoon liittyvä ongelma. Vapauden menetykseen, joka on yleisin vangeille langetettu rangaistus, liittyvät aivan liian usein vankeusolosuhteet, joille on ominaista Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklassa tarkoitettu epäinhimillinen tai halventava kohtelu.

Tähän vaikeaan tilanteeseen liittyvät huonokuntoisista vankilatiloista, terveydenhoidon ja -seurannan puutteesta sekä vankien välisistä ja vankien ja vankilahenkilökunnan välisistä väkivaltaisuuksista johtuvat ongelmat. Henkilökuntaa on usein liian vähän ja heidän työhönsä kiinnitetään liian vähän huomiota. Joissakin jäsenvaltioissa laiminlyödään aivan liian usein vankilan sisällä tapahtuvan uudelleenintegroitumisen valmisteluun ja vankien uudelleenintegroitumista edistävään sosiaalis-oikeudelliseen seurantaan myönnettäviä välineitä, mikä merkitsee, että rikoksen uusimisaste ja uudelleenvangitseminen voi olla yli 50 prosenttia viiden vuoden kuluessa vankeudesta pääsyn jälkeen. Tästä syystä on syytä kannustaa kehittämään vankien vapautumiseen liittyviä koulutusta ja sosiaalista valmistautumista koskevia toimia sekä varmistaa vankeuden jälkeinen sosiaalis-oikeudellinen seuranta, jotta rangaistusta voidaan hallinnoida paremmin, yhteiskuntaan uudelleenintegrointi onnistuu ja rikosten uusiminen vähenee.

Esittelijän mielestä on kiireesti katsottava totuutta silmiin. Tosiasiat ovat selvät ja osoittavat, että puhtaasti repressiiviset järjestelmät ovat tehottomia tai jopa haitallisia. On tuettava eri jäsenvaltioissa ja etenkin Skandinavian maissa olemassa olevia hyviä käytäntöjä, joissa asetetaan etusijalle vaihtoehtoiset rangaistukset, vankien terveyteen ja sosiaalisiin seikkoihin liittyvistä asioista huolehtiminen ja valmistautuminen uudelleenintegroitumiseen avoimien vankilajärjestelmien avulla. Vankeinhoitopolitiikkaa koskevassa uudessa näkemyksessä olisi jätettävä enemmän tilaa vaihtoehtoisille toimenpiteille vapauden menetykseen johtavien toimenpiteiden sijasta.

On siis pidettävä mielessä, että vapauden menetyksen ja rangaistuksen täytäntöönpanon lisäksi vankiloiden tehtävänä on huolehtia vankien uudelleenintegroitumisesta yhteiskuntaan. On erittäin todennäköistä, että turvaamalla vankien parempi seuranta, rangaistusten yksilöllistäminen, psyykkisesti sairaista huolehtiminen sijoittamalla heidät ehdottomasti tilapäisiin laitoksiin, huolehtimalla kaikkein heikoimmassa asemassa olevista itsemurhariskien rajoittamiseksi ja suhtautumalla valppaasti radikalisoitumisilmiöön, parannamme järjestelmää ja suojelemme paremmin yhteiskuntiamme vankilan bumerangiefektiltä.

Mietintömme lähtökohtana ovat perusoikeuksien suojelu ja ihmisarvon säilyttäminen. Valitettavasti joudumme vuosi toisensa jälkeen toteamaan kidutuksen estämistä käsittelevän eurooppalaisen komitean (CPT) ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen raporteista, että tässä tavoitteessa on epäonnistuttu monella tavoin.

Nyt on toimittava oikein. Ei ole olemassa yhtä vaan useita ratkaisuja, joiden olisi heijastettava hallitusten ja EU:n todellista poliittista tahtoa.


NAISTEN OIKEUKSIEN JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALIOKUNNAN LAUSUNTO (12.5.2017)

kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle

vankilajärjestelmistä ja -oloista

(2015/2062(INI))

Valmistelija: Barbara Matera

EHDOTUKSET

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.  ottaa huomioon, että naisten osuus vangeista on keskimäärin 4,5 prosenttia 28 jäsenvaltiossa ja että naisten määrän kasvaminen vankiloissa johtuu osittain naisten heikentyneestä taloudellisesta tilanteesta; katsoo, että ikään perustuva naisvankien erottelu on alaikäisten suojelun perusperiaate; katsoo, että jokaisessa säilöönottokeskuksessa olisi oltava siipi, johon haavoittuvassa asemassa olevat vangit voidaan sijoittaa;

B.  ottaa huomioon, että hyvin usein naisvangit ovat äitejä ja pienten lasten yksinhuoltajia; ottaa huomioon, että heille soveltuvien laitosten epätasaisen alueellisen kattavuuden vuoksi nämä naiset sijoitetaan usein kauas lapsistaan ja he kärsivät enemmän perhesiteiden katkeamisesta;

C.  ottaa huomioon, että koska miesten ja naisten toiminta on erillistä ja molemmille sukupuolille tarkoitetuissa vankiloissa naisten asunto-osastot ovat erillään, naisten on erityisen vaikeaa käyttää yhteistä tiloja, kuten saniteettitiloja, sosiokulttuurisia tiloja, liikunta-alueita tai kirjastoja; ottaa huomioon, että kaikki naisvangit eivät voi tehdä työtä vankilan keskeisillä osastoilla, koska heillä ei ole lupaa käyttää tiettyjä yhteisiä tiloja; katsoo, että näiden tilojen käyttöoikeus, joka olisi varmistettava kaikille naisvangeille, auttaa naisia parantamaan sosiaalista elämäänsä ja tekemään vankilaelämästä vähemmän vieraannuttavaa, mikä on yhteiskuntaan sopeutumisen ennakkoedellytys;

D.  toteaa, että Euroopan vankilasäännössä nro 19.7 määrätään, että on annettava naisten hygieniatarpeita koskevia erityissäännöksiä, ja että vankien kohtelua koskevien YK:n vähimmäissääntöjen 23 kohdan 1 alakohdassa määrätään, että naisten laitoksissa on oltava erityisjärjestelyt kaikkea tarvittavaa synnytystä edeltävää ja synnytyksen jälkeistä hoitoa varten; toteaa, että näitä sääntöjä noudatetaan vain harvoin jäsenvaltioissa, ja kuten kansallisia vankilaoloja tutkiva European Prison Observatory -laitos on todennut, naisten hygieniatarpeita ei aina muisteta eikä täytetä;

E.  toteaa, että kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämiseksi toimivan eurooppalaisen komitean (CPT) asettamien vaatimusten mukaan vankiloiden henkilöstöön on kuuluttava sekä miehiä että naisia ja että vapautensa menettäneiden henkilöiden henkilöntarkastuksen saisi suorittaa vain samaa sukupuolta oleva henkilöstön jäsen ja että vangin riisuutumista edellyttävä etsintä olisi tehtävä siten, ettei eri sukupuolta olevilla vankilahenkilöstön jäsenillä ole siihen näköyhteyttä; toteaa, että vankien kohtelua koskevissa YK:n vähimmäissäännöissä määrätään, että miespuolinen henkilöstön jäsen saa mennä naisille varattuun laitoksen osaan ainoastaan naisvirkailijan läsnä ollessa ja että vain naisvirkailijat saavat ohjata ja valvoa naisvankeja; toteaa, ettei tätä käytäntöä aina noudateta jäsenvaltioissa;

1.  kehottaa jäsenvaltioita keräämään tietoja kaikista vankeuteen liittyvistä näkökohdista, esittämään kaikki tiedot sukupuolen mukaan jaoteltuina ja asettamaan tilastot saataville, jotta saadaan selville, mitä rikoksia ja rikkomuksia naiset yleisimmin tekevät, ja harkitsemaan myös vaihtoehtoisia vapaudenrajoituksia vähäisistä rikkomuksista; kehottaa jäsenvaltioita tässä yhteydessä ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin, joilla torjutaan vankiloiden tilanahtautta, joka ei saa missään tapauksessa muodostua naisten ja miesten tasa-arvoperiaatteen tosiasiallisen soveltamisen esteeksi;

2.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että vankiloissa täytetään kaikki naisten hygieniaan ja terveyteen liittyvät tarpeet, joita ovat muun muassa gynekologinen hoito, synnytystä edeltävä ja synnytyksen jälkeinen hoito, kuukautissuojat sekä seksuaali- ja lisääntymisterveydenhoito, ja ryhtymään asianmukaisiin toimiin naisvankien suhteettoman laajan päihteiden käytön torjumiseksi;

3.  toteaa, että vankilassa olevat naiset kärsivät miehiä useammin mielisairauksista ja että naiset ovat alttiita vahingoittamaan itseään ja tekemään itsemurhan tai heillä voi olla huumeiden tai alkoholin väärinkäyttöön liittyviä ongelmia ja he voivat joutua seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan naisten vankilaoloja ottamalla huomioon heidän erityistarpeensa, muun muassa tarjoamalla psykologista tukea sekä fyysisten ja psyykkisten terveysongelmien ennaltaehkäisyä ja seurantaa sekä niiden asianmukaista ja riittävää hoitoa; kehottaa jäsenvaltioita siksi investoimaan pätevään tukihenkilöstöön, jotta varmistetaan, että nämä ongelmat ratkaistaan ja voidaan tehdä konkreettisia parannuksia sekä mahdollisuuksien mukaan erotella naiset iän perusteella ja varata eri siipi kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville vangeille;

4.  kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota naisten terveyden, ihmisarvon ja yksityisyyden suojeluun säilöönottokeskuksissa sekä heidän erityisiin lääketieteellisiin ja hygieniatarpeisiinsa, sillä niitä saatetaan laiminlyödä tai käsitellä epäasiallisesti, koska tällaisissa keskuksissa on vain vähän naisia; muistuttaa jäsenvaltioita, että itsetunnon takaisin saaminen on olennainen osa ihmisarvoa;

5.  pitää olennaisen tärkeänä, että vankilassa olevien naisten tarpeisiin kiinnitetään erityistä huomiota raskauden aikana ja myös synnytyksen jälkeen tarjoamalla asianmukaiset tilat imetystä varten sekä pätevää ja erikoistunutta lapsenhoitoa; katsoo, että on syytä harkita vaihtoehtoisia malleja, joissa otetaan huomioon lasten hyvinvointi vankiloissa; katsoo, että lapsen automaattinen erottaminen äidistään luo merkittäviä tunnetilan häiriöitä lapsessa ja voi olla lisärangaistus äidille; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön järjestelyjä, joiden avulla äidit voivat olla lastensa kanssa mahdollisimman pitkään; kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään toimiin, joilla tuetaan vankeja, jotka ovat äitejä, antamalla käytännön ja rahallista tukea vieraileville lapsille ja heidän hoitajilleen sekä pidentämällä lasten vierailuaikoja ja äitien puhelinaikoja; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan vankilassa oleville naisille seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluja;

6.  kehottaa jäsenvaltioita lopettamaan naisvankeihin kohdistuvan väkivallan ja alentavien käytäntöjen suvaitsemisen, sillä ne ovat ihmisoikeusloukkauksia; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan ennakoivia toimia henkilökunnan ja toisten vankien naisiin ja HLBTQI-henkilöihin kohdistaman kaikenlaisen väkivallan ja torjumiseksi vankilassa; kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin psykologisen tuen tarjoamiseksi pätevän henkilöstön avulla kaikille väkivallan uhreiksi joutuneille naisvangeille;

7.  korostaa, että transihmisten elinolot vankiloissa ovat vaikeat; vaatii jäsenvaltioita varmistamaan hormihoidon ja psykologisen tuen saatavuuden sukupuoltaan vaihtaville ihmisille sekä heidän sijoittamisensa vankiloihin, jotka vastaavat heidän seksuaalista identiteettiään;

8.  korostaa, että HLBTQI-vangit ovat äärimmäisen haavoittuvaisia ja ovat kaikkien suurimmassa vaarassa joutua syrjinnän, hyväksikäytön ja seksuaalisen väkivallan kohteeksi; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan yksityissellejä trans- ja intersukupuolisten vankien turvallisuuden, ihmisarvon ja yksityisyyden varmistamiseksi;

9.  kannustaa niitä jäsenvaltioita, joissa naisprostituoituja vangitaan, pyrkimään uudistamaan lainsäädäntöään Ruotsin mallin mukaisesti ja ehdottamaan strategioita, joilla autetaan prostituoituja hylkäämään prostituutio;

10.  tuomitsee järjestelmällisen käytännön, jonka mukaisesti naisilta poistetaan rintaliivit poliisin säilössä, sillä tämä käytäntö ei ole oikeasuhteinen siihen liittyviin riskeihin nähden;

11.  kehottaa komissiota asettamaan etusijalle sellaisen toimintasuunnitelman laatimisen, jolla toteutetaan ja arvioidaan EU:n strategiaa radikalisoitumisen ja terrorismiin värväyksen torjumiseksi siten, että siinä otetaan erityisesti huomioon sukupuolinäkökohdat, mukaan lukien parhaisiin käytäntöihin perustuvat suositukset naisten vankilassa radikalisoitumisen estämiksi; kehottaa jäsenvaltioita koordinoimaan strategioitaan ja jakamaan tietojaan ja kokemuksiaan, jotta voidaan ryhtyä kaikkiin mahdollisiin toimiin naisten mahdollisen radikalisoitumisen estämiseksi vankiloissa; huomauttaa, että terroristiryhmät saattavat ottaa vankilassa olevia naisia mukaan toimintaan monin eri tavoin, myös avioliittojen kautta ja taivuttelemalla heidät rekrytoimaan muita tai tekemään väkivallantekoja; muistuttaa, että vankeusaikana ja sen jälkeen on tarpeen toteuttaa sosiaalisia tukitoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on vankien valmistautuminen yhteiskuntaan sopeutumiseen ja heidän auttamisensa siinä ja etenkin asunnon ja työpaikan hankkimisessa, jotta ehkäistään sosiaalinen syrjäytyminen ja rikosten uusiminen;

12.  pitää olennaisen tärkeänä, että nais- ja HLBTQI-vankien saatavilla on asianmukaisia kehonhoitoon ja henkilökohtaiseen hygieniaan tarvittavia palveluja; korostaa, että kehonhoito ja henkilökohtainen hygienia ovat ihmisen luovuttamattomia oikeuksia ja niitä on pidettävä henkiseen hyvinvointiin liittyvinä;

13.  on tietoinen, että vankilassa olevien naisten koulutustaso on keskimäärin melko alhainen; kehottaa jäsenvaltioita siksi kiinnittämään enemmän huomiota koulutusohjelmiin, ammattikoulutukseen ja yhteiskuntaan sopeuttamista koskeviin toimiin, jotta helpotetaan naisten sopeutumista yhteiskuntaan;

14.  vaatii jäsenvaltioita varmistamaan, että sukupuolijakaumaa koskevia kansainvälisiä ja unionin normeja noudatetaan, jotta naisvankeja suojellaan miespuolisen henkilöstön tekemältä väkivallalta;

15.  pitää olennaisen tärkeänä, että toteutetaan asianmukaisia toimia naisvankien täyden ja oikeudenmukaisen yhteiskuntaan sopeutumisen varmistamiseksi, muun muassa lopettamalla käytännöt, joilla naisia valmennetaan töihin, joista maksetaan miehiä huonompaa palkkaa, kuten tekstiiliteollisuudessa ja siivoustöissä, sekä ottamalla käyttöön sukupuolikohtaisia sopeutumisohjelmia;

16.  kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan asianmukaista koulutusta hoito- ja vankilahenkilöstölle, jotka ovat tekemisissä naisvankien kanssa, koska naiset joutuvat usein toisten vankien tai henkilöstön harjoittaman sukupuoleen perustuvan hyväksikäytön, väkivallan tai riiston uhreiksi.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

11.5.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

22

2

4

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Daniela Aiuto, Maria Arena, Beatriz Becerra Basterrechea, Malin Björk, Iratxe García Pérez, Arne Gericke, Anna Hedh, Mary Honeyball, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Florent Marcellesi, Angelika Mlinar, Margot Parker, Marijana Petir, Pina Picierno, Jadwiga Wiśniewska, Jana Žitňanská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Izaskun Bilbao Barandica, Edouard Martin, Clare Moody, Jordi Solé, Mylène Troszczynski, Monika Vana, Julie Ward

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Eduard Kukan, Claudia Schmidt, Claudiu Ciprian Tănăsescu, Axel Voss

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

22

+

ALDE

Beatriz Becerra Basterrechea, Izaskun Bilbao Barandica, Angelika Mlinar

EFDD

Daniela Aiuto

GUE/NGL

Malin Björk

PPE

Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Eduard Kukan, Claudia Schmidt, Axel Voss

S&D

Maria Arena, Iratxe García Pérez, Anna Hedh, Mary Honeyball, Edouard Martin, Clare Moody, Pina Picierno, Claudiu Ciprian Tănăsescu, Julie Ward

VERTS/ALE

Florent Marcellesi, Jordi Solé, Monika Vana

2

-

EFDD

Margot Parker

ENF

Mylène Troszczynski

4

0

ECR

Arne Gericke, Jadwiga Wiśniewska, Jana Žitňanská

PPE

Marijana Petir

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää


TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

21.6.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

44

4

3

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Martina Anderson, Gerard Batten, Heinz K. Becker, Michał Boni, Caterina Chinnici, Daniel Dalton, Rachida Dati, Agustín Díaz de Mera García Consuegra, Cornelia Ernst, Laura Ferrara, Monika Flašíková Beňová, Kinga Gál, Ana Gomes, Sylvie Guillaume, Monika Hohlmeier, Sophia in ‘t Veld, Eva Joly, Dietmar Köster, Barbara Kudrycka, Marju Lauristin, Monica Macovei, Roberta Metsola, Claude Moraes, József Nagy, Judith Sargentini, Birgit Sippel, Csaba Sógor, Sergei Stanishev, Traian Ungureanu, Marie-Christine Vergiat, Udo Voigt, Beatrix von Storch, Kristina Winberg, Auke Zijlstra

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Joëlle Bergeron, Carlos Coelho, Pál Csáky, Gérard Deprez, Iratxe García Pérez, Maria Grapini, Petr Ježek, Sylvia-Yvonne Kaufmann, Nuno Melo, Maite Pagazaurtundúa Ruiz, Morten Helveg Petersen, Christine Revault D’Allonnes Bonnefoy, Josep-Maria Terricabras, Anders Primdahl Vistisen, Axel Voss

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Josu Juaristi Abaunz, Karin Kadenbach


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASSA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

44

+

ALDE

Gérard Deprez, Petr Ježek, Maite Pagazaurtundúa Ruiz, Morten Helveg Petersen, Sophia in 't Veld

EFDD

Joëlle Bergeron, Laura Ferrara

GUE/NGL

Lucy Anderson, Cornelia Ernst, Josu Juaristi Abaunz, Marie-Christine Vergiat

NI

Udo Voigt

PPE

Heinz K. Becker, Michał Boni, Carlos Coelho, Pál Csáky, Rachida Dati, Agustín Díaz de Mera García Consuegra, Kinga Gál, Monika Hohlmeier, Barbara Kudrycka, Nuno Melo, Roberta Metsola, József Nagy, Csaba Sógor, Traian Ungureanu, Axel Voss

S&D

Caterina Chinnici, Monika Flašíková Beňová, Iratxe García Pérez, Ana Gomes, Maria Grapini, Sylvie Guillaume, Karin Kadenbach, Sylvia-Yvonne Kaufmann, Dietmar Köster, Marju Lauristin, Claude Moraes, Christine Revault D'Allonnes Bonnefoy, Birgit Sippel, Sergei Stanishev

Verts/ALE

Eva Joly, Judith Sargentini, Josep-Maria Terricabras

4

-

EFDD

Gerard Batten, Kristina Winberg, Beatrix von Storch

ENF

Auke Zijlstra

3

0

ECR

Daniel Dalton, Monica Macovei, Anders Primdahl Vistisen

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Oikeudellinen huomautus