Menettely : 2017/2029(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0264/2017

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0264/2017

Keskustelut :

PV 12/09/2017 - 12
CRE 12/09/2017 - 12

Äänestykset :

PV 13/09/2017 - 9.14
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2017)0344

MIETINTÖ     
PDF 305kWORD 62k
18.7.2017
PE 604.505v02-00 A8-0264/2017

aseviennistä: yhteisen kannan 2008/944/YUTP täytäntöönpano

(2017/2029(INI))

Ulkoasiainvaliokunta

Esittelijä: Bodil Valero

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASSA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

aseviennistä: yhteisen kannan 2008/944/YUTP täytäntöönpano

(2017/2029(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 21 artiklassa vahvistetut periaatteet, joita ovat erityisesti demokratian ja oikeusvaltion edistäminen ja rauhan säilyttäminen, konfliktien estäminen ja kansainvälisen turvallisuuden lujittaminen,

–  ottaa huomioon 8. joulukuuta 2008 vahvistetun neuvoston yhteisen kannan 2008/944/YUTP sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä (jäljempänä ’yhteinen kanta’)(1),

–  ottaa huomioon seitsemännentoista(2) ja kahdeksannentoista(3) EU:n vuosikertomuksen, jotka on laadittu yhteisen kannan 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 2015 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2015/2309 tehokkaan asevientivalvonnan edistämisestä(4) ja 29. toukokuuta 2017 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2017/915 asekauppasopimuksen täytäntöönpanoa tukevista EU:n tiedotustoimista(5),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yhteisen puolustustarvikeluettelon päivitetyn version, jonka neuvosto hyväksyi 6. maaliskuuta 2017(6),

–  ottaa huomioon sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä hyväksyttyyn neuvoston yhteiseen kantaan liittyvän käyttäjän oppaan,

–  ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2012 hyväksytyn ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman ja sen 11 kohdan e alakohdan sekä 20. heinäkuuta 2015 hyväksytyn ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman (2015–2019) ja sen 21 kohdan d alakohdan,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 2. huhtikuuta 2013 hyväksymän asekauppasopimuksen(7), joka tuli voimaan 24. joulukuuta 2014,

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2013 annetun neuvoston päätöksen 2013/768/YUTP asekauppasopimuksen täytäntöönpanoa Euroopan turvallisuusstrategian puitteissa tukevista EU:n toimista(8),

–  ottaa huomioon 6. toukokuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/43/EY yhteisön sisällä tapahtuvia puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevien ehtojen yksinkertaistamisesta(9),

–  ottaa huomioon 5. toukokuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 428/2009 kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta(10), sellaisena kuin se on muutettuna 16. huhtikuuta 2014 annetulla asetuksella (EU) N:o 599/2014, ja asetuksen liitteessä I esitetyn luettelon kaksikäyttötuotteista ja -teknologiasta (jäljempänä ’kaksikäyttötuoteasetus’),

–  ottaa huomioon 23. marraskuuta 2016 annetun asetuksen (EU) 2016/2134 tiettyjen sellaisten tavaroiden kaupasta, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen, annetun neuvoston asetuksen (EY) 1236/2005 muuttamisesta(11),

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa asiasta, etenkin 17. joulukuuta 2015 yhteisen kannan täytäntöönpanosta(12), 25. helmikuuta 2016 Jemenin humanitaarisesta tilanteesta(13), 14. joulukuuta 2016 vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2015 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla(14) sekä 27. helmikuuta 2014 aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten käytöstä(15) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman yksityisistä turvallisuusalan yrityksistä(16),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan ja 132 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0264/2017),

A.  ottaa huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 51 artiklassa vahvistetaan luonnollinen oikeus erilliseen tai yhteiseen puolustautumiseen;

B.  huomauttaa, että tuoreimmat tiedot(17) osoittavat, että raskaita aseita siirrettiin kansainvälisesti vuosina 2012–2016 enemmän kuin minkään viisivuotisjakson aikana kylmän sodan päättymisen jälkeen ja että näiden siirtojen määrä oli 8,4 prosenttia korkeampi kuin jaksolla 2007–2011;

C.  ottaa huomioon, että aseiden viennillä ja siirroilla on vaikutusta ihmisten turvallisuuteen, ihmisoikeuksiin, demokratiaan, hyvään hallintoon ja sosioekonomiseen kehitykseen; ottaa huomioon, että aseiden vienti myötävaikuttaa myös olosuhteisiin, joiden vuoksi ihmiset joutuvat pakenemaan kotimaistaan; katsoo, että tätä varten tarvitaan tiukkaa, avointa, tehokasta sekä yhteisesti hyväksyttyä ja määriteltyä asevalvontajärjestelmää;

D.  huomauttaa, että viimeisimmät luvut(18) osoittavat, että vienti 28 jäsenvaltion EU:sta oli 26 prosenttia maailmanlaajuisesta kokonaisviennistä vuosina 2012–2016, joten 28 jäsenvaltion EU on maailman toiseksi suurin aseiden toimittaja Yhdysvaltojen (33 prosenttia) jälkeen ja ennen Venäjää (23 prosenttia); toteaa, että neuvoston tavanomaisten aseiden viennin työryhmän (COARM) viimeisimmän raportin mukaan EU:n jäsenvaltioille myönnettiin asevientilupia vuonna 2014 yhteensä 94,4 miljardin euron arvosta;

E.  huomauttaa, että viimeisimmät luvut(19) osoittavat, että asevienti Lähi-idän alueelle kasvoi 86 prosenttia ja muodosti 29 prosenttia koko maailman viennistä vuosina 2012–2016;

F.  huomauttaa, että tuoreimpien EU:n virallisten tietojen mukaan vuonna 2015 Lähi-itä oli 28 jäsenvaltion EU:n merkittävin asevientialue, jonne myönnettiin asevientilupia yhteensä 78,8 miljardin euron arvosta;

G.  huomauttaa, että osaa aseista, jotka oli toimitettu EU:n jäsenvaltioista epävakaisiin ja kriiseille alttiisiin maihin tai tällaisille alueille, käytettiin aseellisissa konflikteissa tai kansallisiin tukahduttamistoimiin; huomauttaa, että osa näistä aseista kulkeutui tiettävästi terroristiryhmien käsiin esimerkiksi Syyriassa ja Irakissa; huomauttaa, että joissain tapauksissa tiettyihin maihin, kuten Saudi-Arabiaan, vietyjä aseita on käytetty konflikteissa, esimerkiksi Jemenissä; toteaa, että tällainen vienti rikkoo selvästi yhteistä kantaa ja siten osoittaa paremman valvonnan ja avoimuuden tarpeen;

H.  ottaa huomioon, että ei ole olemassa standardoitua tarkastus- ja raportointijärjestelmää, joka antaisi tietoja siitä, onko yksittäisten jäsenvaltioiden vienti yhteisen kannan kahdeksan perusteen vastaista ja jos on, missä määrin, eikä myöskään seuraamusmekanismeja siltä varalta, että jokin jäsenvaltio harjoittaa vientiä, joka ei selvästikään ole näiden kahdeksan perusteen mukaista;

I.  ottaa huomioon, että Bonnin kansainvälisen konversiokeskuksen (BICC) tutkimusten mukaan esimerkiksi vuonna 2015 yksin Saksassa myönnettiin 4 256 asevientilupaa, jotka koskivat vientiä 83 valtioon, jotka määriteltiin ongelmalliseksi yhteisen kannan osalta(20);

J.  huomauttaa, että sekä maailmanlaajuinen että alueellinen turvallisuusympäristö on muuttunut suuresti, erityisesti unionin eteläisellä ja itäisellä naapurialueella, mikä korostaa sitä, että on kiireellisesti parannettava menetelmiä, joiden avulla vientilupiin liittyviin riskinarviointeihin tuotetaan tietoa, ja tehtävä niistä turvallisempia;

K.  ottaa huomioon, että eräät jäsenvaltiot ovat äskettäin allekirjoittaneet strategisia sopimuksia sotilaallisesta yhteistyöstä, muun muassa korkealaatuisen sotilasteknologian suurten määrien siirroista Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen epädemokraattisten maiden kanssa;

L.  ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen mukaan köyhyyden poistaminen on EU:n kehityspolitiikan ensisijainen tavoite ja se on myös yksi EU:n ulkoisen toiminnan painopistealueista vakaamman ja vauraamman maailman aikaansaamiseksi; ottaa myös huomioon, että asevienti konfliktimaihin mahdollistaa suurimittaiset väkivallanteot ja vaikuttaa lisäksi kielteisesti näiden maiden kehitysmahdollisuuksiin;

M.  huomauttaa, että Euroopan puolustusteollisuuden kokonaiskuvassa näkyy ensisijaisen merkittävä ala, jolle samaan aikaan on luonteenomaista ylikapasiteetti, päällekkäisyydet ja pirstoutuneisuus, mikä heikentää puolustusalan yritysten kilpailukykyä ja on johtanut kasvuhakuiseen vientipolitiikkaan;

N.  huomauttaa, että 25. helmikuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa Jemenin humanitaarisesta tilanteesta Euroopan parlamentti kehotti komission varapuheenjohtajaa ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa tekemään aloitteen EU:n asevientikiellon määräämiseksi Saudi-Arabialle;

O.  toteaa, että Jemenin tilanne on sen jälkeen pahentunut myös Saudi-Arabian johtaman liittouman sotilaallisten toimien takia; ottaa huomioon, että eräät jäsenvaltiot ovat lopettaneet aseiden toimittamisen Saudi-Arabiaan sen Jemenissä harjoittaman toiminnan vuoksi ja että eräät muut jäsenvaltiot sen sijaan ovat jatkaneet aseteknologian vientiä perusteiden 2, 4, 6, 7 ja 8 vastaisesti;

P.  huomauttaa, että 14. joulukuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2015 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla parlamentti korosti, että ihmisoikeuksien olisi oltava prioriteetti, ja kehotti jäsenvaltioita sopimaan siirtymisestä kohti uudenaikaisempaa, joustavampaa ja enemmän ihmisoikeuksiin perustuvaa vientipolitiikkaa varsinkin sellaisia maita kohtaan, joiden on osoitettu syyllistyneen väkivaltaiseen kansalliseen sortotoimintaan ja ihmisoikeusloukkauksiin;

Q.  korostaa, että EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian on osaltaan lisättävä aseviennin valvontaa koskevan politiikan johdonmukaisuutta;

1.  toteaa, että valtioilla on legitiimi oikeus hankkia sotilasteknologiaa itsepuolustustarkoituksiin; korostaa, että puolustusteollisuuden ylläpitäminen on osa jäsenvaltioiden itsepuolustusta; muistuttaa, että yhtenä yhteisen kannan laatimisen vaikuttimena oli estää eurooppalaisten aseiden käyttö jäsenvaltioiden asevoimia vastaan ja estää ihmisoikeusloukkaukset ja aseellisten konfliktien pitkittyminen; muistuttaa, että yhteinen kanta on oikeudellisesti sitova kehys, jossa asetetaan vähimmäisvaatimukset, joita jäsenvaltioiden on sovellettava asevientivalvonnan alalla, ja että yhteisessä kannassa velvoitetaan arvioimaan vientilupapyyntöjä kaikkien siinä lueteltujen kahdeksan kriteerin perusteella;

2.  toteaa, että puolustuskaluston kehittäminen on merkittävä väline puolustusteollisuudelle ja että kilpailukykyisen ja innovatiivisen Euroopan puolustuksen teollisen ja teknologisen perustan, joka on vielä kehitettävä, olisi oltava jäsenvaltioiden ja unionin kansalaisten turvallisuuden ja puolustuksen takaamiseen tarkoitettu väline ja sen olisi edesautettava yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) ja erityisesti yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) täytäntöönpanoa; kehottaa jäsenvaltioita pääsemään eroon parhaillaan vallitsevasta puolustusmenojen tehottomuudesta, joka johtuu päällekkäisyyksistä, pirstaloitumisesta ja yhteentoimivuuden puutteesta, ja pyrkimään siihen, että EU:sta tulisi turvallisuuden tuottaja, muun muassa valvomalla asevientiä nykyistä paremmin; muistuttaa, että yhteisen kannan 10 artiklassa todetaan, että jäsenvaltioiden taloudelliset, kaupalliset ja teolliset edut eivät saa vaikuttaa aseiden vientiä koskevan kahdeksan perusteen soveltamiseen;

3.  panee kuitenkin merkille, että sotilasteknologiaa päätyy toisinaan kohteisiin ja loppukäyttäjille, jotka eivät täytä yhteisen kannan kahdeksaa perustetta; on huolissaan siitä, että sodan aikana ja huomattavien poliittisten jännitteiden vallitessa tapahtuva asejärjestelmien leviäminen voi kohdistua kohtuuttomasti siviileihin; on erittäin huolestunut maailmanlaajuisesta asevarustelukilvasta ja siitä, että poliittisten konfliktien ja levottomuuksien ratkaisukeinona käytetään sotilaallisia menettelyjä; korostaa, että konfliktit olisi ratkaistava ensisijaisesti diplomaattisin keinoin;

4.  kehottaa jäsenvaltioita ja Euroopan ulkosuhdehallintoa lisäämään huomattavasti yhteisen kannan täytäntöönpanon johdonmukaisuutta kolmansissa maissa konflikteista ja ihmisoikeusloukkauksista kärsivien siviilien turvallisuuden sekä unionin ja sen kansalaisten turvallisuuden parantamiseksi ja tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi EU:n yrityksille; korostaa tässä mielessä, että yhteisen kannan johdonmukainen täytäntöönpano on oleellista EU:n uskottavuudelle arvopohjaisena maailmanlaajuisena toimijana;

5.  kannustaa maita, jotka ovat saamassa ehdokasmaan aseman, tai maita, jotka haluavat muutoin asettua unioniin liittymiseen johtavalle tielle, soveltamaan yhteisen kannan säännöksiä; panee tyytyväisenä merkille, että Albania, Bosnia ja Hertsegovina, Kanada, Georgia, Islanti, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Montenegro ja Norja ovat omaksuneet yhteisen kannan perusteet ja periaatteet ja pyrkivät täten yhdenmukaistamaan kantojaan yhä enemmän YUTP:n ja YTPP:n kanssa; kehottaa jäsenvaltioita tekemään tiivistä yhteistyötä niiden kolmansien maiden kanssa, jotka ovat virallisesti sitoutuneet noudattamaan yhteisen kannan perusteita, tavoitteenaan etenkin parantaa tietojenvaihtoa ja varmistaa, että lupien myöntäminen tapahtuu avoimemmin; kehottaa lisäksi Euroopan ulkosuhdehallintoa kannustamaan erityisesti eurooppalaisia maita yhtymään yhteiseen kantaan, jotta varmistetaan turvallisempi laajempi eurooppalainen alue;

6.  kehottaa jäsenvaltioita ja Euroopan ulkosuhdehallintoa tekemään tiivistä yhteistyötä sellaisten riskien ehkäisemiseksi, jotka johtuvat aseiden joutumisesta vääriin käsiin ja varastoimisesta, esimerkiksi laittoman asekaupan ja salakuljetuksen avulla; korostaa, että vaarana on kolmansiin maihin vietyjen aseiden tuominen takaisin unioniin salakuljettamalla ja laittomalla asekaupalla;

7.  toteaa, että unionin turvallisuutta vaarantaa suuresti se, että unioni ei anna voimakasta tukea Bosnia ja Hertsegovinassa, Albaniassa ja Ukrainassa yhä olevien asevarastojen käytöstä poistamiselle eikä sitoudu siihen;

8.  katsoo, että vientilupiin liittyvissä riskinarviointimenetelmissä olisi noudatettava ennalta varautumisen periaatetta ja että jäsenvaltioiden olisi sen lisäksi, että ne arvioivat, voidaanko jotakin tiettyä sotilasteknologiaa käyttää kansallisiin tukahduttamistoimiin tai muihin ei-toivottuihin tarkoituksiin (toiminnallinen arviointitapa), arvioitava myös kohdemaan kokonaistilanteeseen perustuvia riskejä (periaatteellinen arviointitapa);

9.  toteaa, että brexitin yhteydessä olisi tärkeää, että yhteinen kanta sitoisi jatkossakin Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja että se soveltaisi sen toimintaohjeita muiden eurooppalaisten kolmansien maiden tapaan;

10.  pyytää jäsenvaltioita ja Euroopan ulkosuhdehallintoa kehittämään erityisstrategian sellaisten väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi virallisesti, jotka paljastavat aseteollisuudessa toimivien yhteisöjen ja yhtiöiden käytäntöjä, jotka ovat yhteisen kannan perusteiden ja periaatteiden vastaisia;

11.  korostaa kaikkien unionin vientivalvontajärjestelmien johdonmukaisuuden merkitystä erityisesti valvontaperusteiden tulkinnassa; palauttaa mieliin lisäksi vientivalvonnan ja muiden ulkopolitiikan välineiden sekä kaupankäynnin välineiden, kuten yleisen tullietuusjärjestelmän ja konfliktialueiden mineraaleista annetun asetuksen, välisen johdonmukaisuuden merkityksen;

12.  palauttaa mieliin, että EU:n yritysten valvomattoman verkkovalvontateknologian viennin haittavaikutukset voivat heikentää EU:n digitaalisen infrastruktuurin turvallisuutta ja ihmisoikeuksia; korostaa tässä yhteydessä EU:n kaksikäyttötuotteita koskevan asetuksen nopean, tehokkaan ja kokonaisvaltaisen uudistamisen merkitystä ja kehottaa neuvostoa hyväksymään kunnianhimoisen tätä asiaa koskevan aikataulun;

13.  korostaa, että on tärkeää rajoittaa sellaisten aseiden vientiä, jossa loppukäyttäjinä ovat yksityiset turvallisuusalan yritykset, ja että tällainen lupa tulisi myöntää ainoastaan, jos perinpohjaisten due diligence -tarkastusten jälkeen osoitetaan, että yksityinen turvallisuusalan yritys ei ole osallistunut ihmisoikeusloukkauksiin; korostaa, että on otettava käyttöön vastuuvelvollisuusjärjestelmiä, jotta varmistetaan, että yksityiset turvallisuusalan yritykset käyttävät aseita vastuullisesti;

Yhteisen kannan perusteiden täytäntöönpano

14.  toteaa, että vuosikertomusten mukaan perustetta 1 käytettiin epäämiseen 81 kertaa vuonna 2014 ja 109 kertaa vuonna 2015;

15.  kehottaa jälleen komission varapuheenjohtajaa ja korkeaa edustajaa tekemään aloitteen unionin asevientikiellon määräämiseksi maille, joita epäillään vakavista kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksista ja etenkin tahallisista siviili-infrastruktuuriin suunnatuista iskuista; korostaa jälleen kerran, että jatkuva lupien myöntäminen aseiden myyntiin tällaisiin maihin on yhteisen kannan vastaista;

16.  toteaa, että vuosikertomusten mukaan perustetta 2 käytettiin epäämiseen 72 kertaa vuonna 2014 ja 89 kertaa vuonna 2015; pitää valitettavana tiedoista ilmenevää yhteisen toimintatavan puutetta erityisesti suhteessa Syyriaan, Irakiin ja Jemeniin; kannustaa jäsenvaltioita ja Euroopan ulkosuhdehallintoa ryhtymään selvittelemään perusteen 2 laajentamista koskemaan myös demokraattista hallintotapaa kuvaavia indikaattoreita, koska tällaiset arviointiperusteet voisivat auttaa laatimaan lisäsuojatoimia aseviennin tahattomia kielteisiä seurauksia vastaan; katsoo lisäksi, että periaatteellisempi riskien arviointitapa painottaisi sitä, miten vastaanottajamaassa yleisesti ottaen noudatetaan kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja ihmisoikeuksia koskevaa kansainvälistä oikeutta;

17.  katsoo, että vienti Saudi-Arabiaan on ainakin perusteen 2 vastaista, sillä YK:n toimivaltaisten viranomaisten mukaan maa syyllistyy vakaviin humanitaarisen oikeuden loukkauksiin; toistaa 26. helmikuuta 2016 esittämänsä kehotuksen määrätä kiireesti asevientikielto Saudi-Arabiaa vastaan;

18.  toteaa, että vuosikertomusten mukaan perustetta 3 käytettiin epäämiseen 99 kertaa vuonna 2014 ja 139 kertaa vuonna 2015; korostaa, että perusteen 3 yhteydessä on arvioitava jäsenvaltioiden viimeaikaiset asesiirrot valtiosta riippumattomille toimijoille, teknisen avun ja koulutuksen tarjoaminen mukaan luettuna, vuonna 2002 hyväksytyn Euroopan unionin osallistumista käsiaseiden ja kevyiden aseiden epävakauttavan keskittymisen ja leviämisen torjumiseen koskevan yhteisen toiminnan 2002/589/YUTP mukaisesti; muistuttaa, että yhteisen toiminnan mukaan jäsenvaltiot eivät saa siirtää pienaseita ja kevyitä aseita valtiosta riippumattomille toimijoille;

19.  toteaa, että vuosikertomusten mukaan perustetta 4 käytettiin epäämiseen 57 kertaa vuonna 2014 ja 85 kertaa vuonna 2015; pitää valitettavana, että jäsenvaltioiden viemää sotilasteknologiaa käytetään Jemenin konfliktissa; kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita noudattamaan yhteistä kantaa johdonmukaisesti perusteellisen pitkän aikavälin riskinarvioinnin perusteella;

20.  toteaa, että vuosikertomusten mukaan perustetta 5 käytettiin epäämiseen 7 kertaa vuonna 2014 ja 16 kertaa vuonna 2015; muistuttaa, että tämä peruste koskee jäsenvaltioiden ja liittoutuneiden valtioiden turvallisuusetuja, mutta toteaa samalla, että nämä edut eivät saa vaikuttaa ihmisoikeuksien kunnioittamista ja alueellista rauhaa, turvallisuutta ja vakautta koskevien perusteiden arviointiin;

21.  toteaa, että vuosikertomusten mukaan perustetta 6 käytettiin epäämiseen 6 kertaa vuonna 2014, kun taas vuoden 2015 osalta ei tehty yhtään ilmoitusta perusteen 6 käytöstä; on huolissaan siitä, että jäsenvaltioiden viemiä aseita on tiettävästi tarkoituksenvastaisesti siirretty valtiosta riippumattomille toimijoille, myös terroristiryhmille, ja varoittaa, että näitä aseita voitaisiin käyttää siviilejä vastaan EU:n alueella ja sen ulkopuolella; palauttaa mieliin, että tällaiseen asevientiin kohdistuvan valvonnan kiristäminen on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan täyttää kansainväliset sitoumukset terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi;

22.  on huolissaan Saudi-Arabiaan ja Qatariin vietävien aseiden mahdollisesta joutumisesta Syyriassa valtiosta riippumattomille aseistautuneille toimijoille, jotka rikkovat vakavasti ihmisoikeuslainsäädäntöä ja humanitaarista oikeutta, ja kehottaa tavanomaisten aseiden viennin työryhmää puuttumaan asiaan kiireellisesti; toteaa, että suurin osa kapinallisten ja terroristiryhmittymien hallussa olevista aseista on peräisin Euroopan ulkopuolelta;

23.  toteaa, että vuosikertomusten mukaan perustetta 7 käytettiin epäämiseen 117 kertaa vuonna 2014 ja 149 kertaa vuonna 2015; on huolissaan muun muassa vietyjen pienaseiden ja kevyiden aseiden väitetyistä tarkoituksenvastaisista siirroista Euroopan maista kohteisiin, joista nämä aseet kulkeutuivat valtiosta riippumattomien toimijoiden käsiin ja muille loppukäyttäjille, jotka toimivat Syyrian, Irakin, Jemenin ja Etelä-Sudanin kaltaisissa maissa eivätkä noudata yhteistä kantaa; painottaa, että aseiden tarkoituksenvastaisiin siirtoihin liittyvän riskin arviointi on kiireellisesti perustettava muuhunkin kuin pelkkään vastaanottajamaan loppukäyttäjätodistuksessa antamaan sitoumusten hyväksyntään; korostaa, että toimituksen jälkeiseen valvontaan on saatava tehokkaat mekanismit, joilla varmistetaan, että aseita ei viedä edelleen luvattomille loppukäyttäjille; korostaa Euroopan ulkosuhdehallinnon mahdollista roolia jäsenvaltioiden työn tukemisessa tällä alalla;

24.  toteaa, että vuosikertomusten mukaan perustetta 8 käytettiin epäämiseen yhden kerran vuonna 2014, kun taas vuoden 2015 osalta ei tehty yhtään ilmoitusta perusteen 8 käytöstä; toteaa, että perusteen 8 parempi täytäntöönpano edistäisi merkittävästi kehitystä tukevaan politiikkajohdonmukaisuuteen liittyviä EU:n tavoitteita ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteita, erityisesti tavoitetta 16.4; kehottaa jäsenvaltioita ja Euroopan ulkosuhdehallintoa tältä osin päivittämään neuvoston yhteisen kannan 2008/944/YUTP käyttäjän opasta ja painottamaan aseiden käytöstä kehitykselle mahdollisesti aiheutuvia haittoja;

25.  kehottaa jäsenvaltioita ja Euroopan ulkosuhdehallintoa lisäämään yhteiseen kantaan uuden perusteen sen varmistamiseksi, että lupia myönnettäessä otetaan asianmukaisesti huomioon vientiin liittyvä korruption riski;

Jäsenvaltioiden välisen tietojenvaihdon edistäminen

26.  kehottaa jäsenvaltioita ja Euroopan ulkosuhdehallintoa parantamaan yhteisen kannan täytäntöönpanon johdonmukaisuutta ja vahvistamaan tietojenvaihtoa koskevia mekanismeja siten, että vientilupiin liittyviä riskinarviointeja varten asetetaan saataville sekä laadullisesti että määrällisesti parempia tietoja digitalisoimalla nykyinen järjestelmä suojatusti ja kattavasti seuraavalla tavalla:

a)  vientiluvista ja todellisesta viennistä tulee antaa enemmän tietoja, jotka tulee jakaa järjestelmällisesti ja kohtuullisessa ajassa; tietojen tulee koskea muun muassa huolestuttavia loppukäyttäjiä, tapauksia, joissa aseita on siirretty tarkoituksenvastaisesti, väärennettyjä tai muuten huolestuttavia loppukäyttäjätodistuksia sekä epäilyttäviä välittäjiä tai kuljetusyrityksiä kotimaisen lainsäädännön mukaisesti;

b)  tulee pitää luetteloa yhteisöistä ja henkilöistä, jotka on tuomittu asevientilainsäädännön rikkomisesta, todetuista tarkoituksenvastaisista siirroista sekä henkilöistä, joiden on todettu tai epäillään osallistuneen laittomaan asekauppaan tai toimiin, jotka aiheuttavat vaaraa kansainväliselle ja kansalliselle turvallisuudelle;

c)  kahdeksan perusteen täytäntöönpanossa parhaiksi havaitut käytännöt tulee jakaa;

d)  käyttäjän opas tulee muuntaa interaktiiviseksi verkkosivustoksi;

e)  EU:n vuosikertomus tulee muuntaa hakutoiminnolla varustetuksi verkkotietokannaksi vuoden 2018 loppuun mennessä, ja uutta mallia tulee soveltaa vuoden 2016 tietoihin;

f)   lainvalvontaviranomaisten ja rajavalvontaviranomaisten välisiä selkeitä ja vakiintuneita tietojenvaihtoon perustuvia yhteistyömenettelyjä tulee kannustaa turvallisuusyhteistyön vahvistamiseksi ja EU:n ja sen kansalaisten turvallisuutta vaarantavan laittoman asekaupan kitkemiseksi;

27.  pitää myönteisenä, että tavanomaisten aseiden viennin työryhmä aikoo ottaa Euroopan ulkosuhdehallinnon aiempaa järjestelmällisemmin mukaan valmistellessaan kohdemaiden tilanteesta ja mahdollisista loppukäyttäjistä käytäviä keskusteluja; korostaa, että ihmisoikeustyöryhmää on tärkeää kuulla säännöllisesti tässä prosessissa;

28.  toteaa, että tehokas tietojenvaihto ja yhteistyö vaativat myös toimintapolitiikasta, luvista ja valvonnasta vastaavan henkilöstön kokouksia, ja kannustaa myöntämään tarpeeksi voimavaroja tätä varten; katsoo, että ratkaiseva tekijä yhteisen kannan täytäntöönpanon vahvistamisessa on jäsenvaltioiden valmiuksien lisääminen; kehottaa jäsenvaltioita ja Euroopan ulkosuhdehallintoa lisäämään vientiin liittyvien asioiden parissa työskentelevää henkilöstöään sekä kansallisella että EU:n tasolla; kannustaa osoittamaan EU:n varoja jäsenvaltioiden lupien myöntämisestä ja valvonnasta vastaavien viranomaisten valmiuksien kehittämiseen;

29.  korostaa, että on kehitettävä toimintatapa tilanteisiin, joissa jäsenvaltiot tulkitsevat eri tavalla yhteisen kannan kahdeksaa perustetta, kun on kyse pohjimmiltaan samanlaisten tuotteiden viennistä samankaltaisiin kohteisiin ja loppukäyttäjille, jotta voidaan säilyttää tasapuoliset toimintaedellytykset ja EU:n uskottavuus ulkomailla; katsoo, että on aika harkita EU:n toimielimille vahvempaa roolia lupamenettelyissä jäsenvaltioiden tasolla, erityisesti kun on kyse tällaisista tilanteista; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan riippumattoman asevalvontaviranomaisen perustamista komission varapuheenjohtajan ja korkean edustajan alaisuuteen; toteaa, että jäsenvaltioille, jotka suunnittelevat myöntävänsä luvan, joka on toisessa jäsenvaltiossa tai jäsenvaltioissa evätty, olisi annettava lausunto;

30.  korostaa, että on kiireesti vahvistettava EU:n edustustojen roolia jäsenvaltioiden ja Euroopan ulkosuhdehallinnon avustamisessa vientilupiin liittyvissä riskinarvioinneissa ja loppukäyttäjien valvonnan, toimituksen jälkeisen valvonnan sekä paikan päällä tehtävien tarkastusten suorittamisessa;

31.  kehottaa jäsenvaltioita laatimaan yhteiseen kantaan säännöksen, jolla varmistetaan, että EU:n asevientikielto kolmanteen maahan peruuttaisi automaattisesti luvat, jotka on jo myönnetty kiellon kattamille tavaroille;

32.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita auttamaan edelleen EU:n ulkopuolisia maita tarpeen mukaan laatimaan, päivittämään ja panemaan täytäntöön asiaan liittyviä lainsäädännöllisiä ja hallinnollisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että saadaan aikaan aseiden ja sotilasteknologian vientivalvontajärjestelmä;

Ilmoitusvelvollisuuksien noudattamisen vahvistaminen

33.  pitää valitettavana, että seitsemästoista EU:n vuosikertomus julkaistiin erittäin myöhään – vähintään 17 kuukautta lupien myöntämisen tai vientitapahtumien jälkeen; pitää samoin valitettavana, että kahdeksastoista EU:n vuosikertomus julkaistiin vasta maaliskuussa 2017;

34.  paheksuu kahdeksan perusteen rikkomisia jäsenvaltioissa; katsoo, että kahdeksan perusteen yhtenäistä ja johdonmukaista soveltamista olisi edistettävä; panee merkille, että seuraamuksista jäsenvaltioille, jotka jättävät noudattamatta kahdeksaa perustetta lupia myöntäessään, ei ole annettu säännöksiä, ja kehottaa, että jäsenvaltiot laatisivat menettelyitä riippumattomien tarkastusten suorittamiseksi; katsoo, että on aika käynnistää prosessi sellaisen mekanismin luomiseksi, jolla rangaistaan jäsenvaltioita, joiden toiminta ei ole yhteisen kannan mukaista;

35.  muistuttaa, että yhteisen kannan 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti kaikkien jäsenvaltioiden on ilmoitettava aseviennistään, ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita noudattamaan velvoitteitaan; pitää valitettavana, että seitsemänteentoista EU:n vuosikertomukseen ilmoituksensa jätti täydellisinä, eriteltyjä tietoja vientiluvista ja todellisesta viennistä käyttäen 21 jäsenvaltiota ja kahdeksanteentoista vuosikertomukseen vain 20 jäsenvaltiota; pyytää kaikkia jäsenvaltioita, mukaan lukien jäsenvaltioista kolmea suurinta aseiden viejää eli Ranskaa, Saksaa ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa, jotka eivät ole jättäneet ilmoituksiaan täydellisinä, antamaan täydelliset tiedot aiemmasta viennistään seuraavaa vuosikertomusta varten;

36.  pyytää varmistamaan yhdenmukaisemman ja nopeamman raportointi- ja ilmoitusmenettelyn asettamalla tietojen ilmoittamisen tiukaksi määräajaksi viimeistään sitä vuotta seuraavan vuoden tammikuun, jolloin vientitapahtumat toteutuivat, ja määrittämällä kiinteäksi julkaisupäivämääräksi viimeistään vientivuotta seuraavan vuoden maaliskuun;

37.  katsoo, että yhteistä kantaa olisi täydennettävä jatkuvasti päivitettävällä ja julkisella luettelolla, jossa on kattavat perustelut ja josta käy ilmi, onko tiettyihin vastaanottajamaihin suuntautuva vienti yhteisen kannan kahdeksan perusteen mukaista vai ei ja missä määrin;

38.  pitää tarpeellisena, että luodaan standardoitu tarkastus- ja raportointijärjestelmä, joka antaa tietoja siitä, onko yksittäisten EU:n jäsenvaltioiden vienti yhteisen kannan kahdeksan perusteen vastaista ja jos on, missä määrin;

39.  kehottaa painokkaasti kaikkia jäsenvaltioita noudattamaan täysimääräisesti yhteisessä kannassa määrättyjä ilmoitusvelvoitteitaan; korostaa, että on ensiarvoisen tärkeää saada laadukkaita tietoja todellisista toimituksista, jotta voitaisiin ymmärtää, miten kahdeksaa perustetta sovelletaan; kehottaa jäsenvaltioita ja Euroopan ulkosuhdehallintoa selvittämään, miten tulliviranomaisten tuottamia tietoja voitaisiin hyödyntää, mukaan luettuna osoittamalla asetarvikkeille erilliset tullikoodit;

40.  toteaa, että kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet asekauppasopimuksen; kehottaa saattamaan asekauppasopimuksen yleismaailmalliseksi ja keskittymään enemmän niihin maihin, jotka eivät ole allekirjoittaneet sopimusta, Venäjä ja Kiina mukaan lukien; kiittää asekauppasopimusta koskevia tiedotustoimia ja tukee sen tehokasta täytäntöönpanoa;

Asiaan liittyvien välineiden nykyaikaistaminen

41.  kehottaa painokkaasti tarkistamaan yhteisen puolustustarvikeluettelon ja kaksikäyttötuoteasetukseen liitetyt luettelot, jotta varmistettaisiin, että ne kattavat täysin kaikki asiaankuuluvat miehittämättömät järjestelmät; palauttaa mieliin 27. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten käytöstä ja erityisesti sen 2 kohdan c alakohdan, jossa kehotettiin sisällyttämään aseistetut miehittämättömät ilma-alukset asiaa koskeviin asevalvontajärjestelyihin;

42.  kannustaa jäsenvaltioita arvioimaan aikaisempaa yksityiskohtaisemmin kolmansissa maissa tapahtuvaa lisensoitua valmistusta ja varmistamaan vahvemman suojan ei-toivottua käyttöä vastaan; vaatii yhteisen kannan tiukkaa soveltamista kolmansissa maissa tapahtuvaan lisensoituun valmistukseen; kannustaa jäsenvaltioita arvioimaan kolmannen maan asennoitumista asekauppasopimukseen ja kolmannen maan asemaa asekauppasopimuksessa, kun ne päättävät siirroista, jotka lisäisivät kyseisen maan puolustustarvikkeiden valmistus- ja/tai vientikapasiteettia;

43.  katsoo, että yhteisön sisällä tapahtuvien puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevien ehtojen yksinkertaistamisesta annetun direktiivin 2009/43/EY täytäntöönpanon on oltava johdonmukaista yhteisen kannan täytäntöönpanon kanssa, varaosat ja komponentit mukaan lukien; panee merkille, että yhteinen kanta ei sisällä soveltamisalan rajoituksia ja siten sen kahdeksan perustetta koskevat myös EU:n sisäistä vientiä;

44.  panee huolestuneena merkille kyberturvallisuuteen liittyvät haasteet ja erityisesti hakkerointimenetelmien alalla aikaansaadut läpimurrot, joiden avulla saadaan pääsy kansallisten lupaviranomaisten tietoihin; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota investoimaan riittävästi teknologia- ja henkilöstöresursseihin, jotta voidaan antaa erityistä kyberturvallisuusohjelmia ja -menetelmiä koskevaa koulutusta kyberturvallisuushaasteiden ehkäisemiseksi ja näihin haasteisiin vastaamiseksi;

Parlamenttien ja yleisen mielipiteen merkitys

45.  toteaa, että kaikki EU:n kansalliset parlamentit eivät valvo hallitustensa tekemiä lupapäätöksiä muun muassa tuottamalla vuosittaisia aseiden vientiä koskevia raportteja, ja kannustaa tässä mielessä lisäämään yleisesti parlamentaarista ja julkista valvontaa; viittaa Euroopan parlamentin työjärjestykseen, joka sisältää mahdollisuuden reagoida säännöllisesti aseiden vientiä koskeviin EU:n vuosikertomuksiin;

46.  pitää kansallisten parlamenttien, asevientiä valvovien viranomaisten, alaa edustavien järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan säännöllistä kuulemista keskeisenä merkityksellisen avoimuuden kannalta; kehottaa tavanomaisten aseiden viennin työryhmää, kaikkia jäsenvaltioita ja Euroopan ulkosuhdehallintoa lisäämään vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan kanssa ja kansallisten parlamenttien ja asevientiä valvovien viranomaisten kuulemista; kannustaa kansallisia parlamentteja, kansalaisyhteiskuntaa ja tiedemaailmaa valvomaan asekauppaa itsenäisesti sekä kehottaa jäsenvaltioita ja Euroopan ulkosuhdehallintoa tukemaan tällaista toimintaa, myös taloudellisesti;

o

o  o

47.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)

EUVL L 335, 13.12.2008, s. 99.

(2)

EUVL C 163, 4.5.2016, s. 1.

(3)

Ei vielä julkaistu.

(4)

EUVL L 326, 11.12.2015, s. 56.

(5)

EUVL L 139, 30.5.2017, s. 38.

(6)

EUVL C 97, 28.3.2017, s. 1.

(7)

Asekauppasopimus, YK, 13-27217.

(8)

EUVL L 341, 18.12.2013, s. 56.

(9)

EUVL L 146, 10.6.2009, s. 1.

(10)

EUVL L 134, 29.5.2009, s. 1.

(11)

EUVL L 338, 13.12.2016, s. 1.

(12)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0472.

(13)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0066.

(14)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0502.

(15)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0172.

(16)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0289.

(17)

”Trends in international arms transfers, 2016” (SIPRI Fact Sheet, helmikuu 2017).

(18)

Ks. edellä.

(19)

Ks. edellä.

(20)

Kirkko ja kehitys -konferenssin GKKE:n (Gemeinsame Konferenz Kirche und Entwicklung) asevientiraportti 2016, s. 54.


TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

11.7.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

36

14

14

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Lars Adaktusson, Michèle Alliot-Marie, Francisco Assis, Petras Auštrevičius, Bas Belder, Mario Borghezio, Victor Boştinaru, Elmar Brok, Klaus Buchner, James Carver, Fabio Massimo Castaldo, Lorenzo Cesa, Aymeric Chauprade, Javier Couso Permuy, Andi Cristea, Arnaud Danjean, Knut Fleckenstein, Eugen Freund, Michael Gahler, Iveta Grigule, Sandra Kalniete, Tunne Kelam, Janusz Korwin-Mikke, Andrey Kovatchev, Eduard Kukan, Ryszard Antoni Legutko, Arne Lietz, Barbara Lochbihler, Sabine Lösing, Andrejs Mamikins, Alex Mayer, David McAllister, Tamás Meszerics, Francisco José Millán Mon, Javier Nart, Demetris Papadakis, Ioan Mircea Paşcu, Alojz Peterle, Tonino Picula, Julia Pitera, Cristian Dan Preda, Jozo Radoš, Sofia Sakorafa, Jordi Solé, Jaromír Štětina, Charles Tannock, László Tőkés, Miguel Urbán Crespo, Ivo Vajgl, Elena Valenciano, Geoffrey Van Orden, Hilde Vautmans, Boris Zala

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Brando Benifei, Luis de Grandes Pascual, Javi López, Miroslav Poche, Eleni Theocharous, Ernest Urtasun, Bodil Valero, Paavo Väyrynen, Marie-Christine Vergiat

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Inés Ayala Sender, Ádám Kósa


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASSA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

36

+

ALDE

Petras Auštrevičius, Iveta Grigule, Javier Nart, Jozo Radoš, Ivo Vajgl, Hilde Vautmans, Paavo Väyrynen

EFDD

Fabio Massimo Castaldo

GUE/NGL

Javier Couso Permuy, Sabine Lösing, Sofia Sakorafa, Miguel Urbán Crespo, Marie-Christine Vergiat

S&D

Francisco Assis, Inés Ayala Sender, Brando Benifei, Victor Boştinaru, Andi Cristea, Knut Fleckenstein, Eugen Freund, Arne Lietz, Javi López, Andrejs Mamikins, Alex Mayer, Demetris Papadakis, Ioan Mircea Paşcu, Tonino Picula, Miroslav Poche, Elena Valenciano, Boris Zala

VERTS/ALE

Klaus Buchner, Barbara Lochbihler, Tamás Meszerics, Jordi Solé, Ernest Urtasun, Bodil Valero

14

-

ECR

Bas Belder, Ryszard Antoni Legutko, Charles Tannock, Eleni Theocharous, Geoffrey Van Orden

EFDD

James Carver

NI

Aymeric Chauprade

PPE

Michèle Alliot-Marie, Elmar Brok, Lorenzo Cesa, Arnaud Danjean, Ádám Kósa, Cristian Dan Preda, Luis de Grandes Pascual

14

0

ENF

Mario Borghezio

NI

Janusz Korwin-Mikke

PPE

Lars Adaktusson, Michael Gahler, Sandra Kalniete, Tunne Kelam, Andrey Kovatchev, Eduard Kukan, David McAllister, Francisco José Millán Mon, Alojz Peterle, Julia Pitera, Jaromír Štětina, László Tőkés

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Oikeudellinen huomautus