Menettely : 2017/2008(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0271/2017

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0271/2017

Keskustelut :

PV 02/10/2017 - 15
CRE 02/10/2017 - 15

Äänestykset :

PV 03/10/2017 - 4.4
CRE 03/10/2017 - 4.4
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2017)0364

MIETINTÖ     
PDF 401kWORD 84k
13.9.2017
PE 601.154v04-00 A8-0271/2017

naisten taloudellisesta voimaannuttamisesta yksityisellä ja julkisella sektorilla EU:ssa

(2017/2008(INI))

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta

Esittelijä: Anna Hedh

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

naisten taloudellisesta voimaannuttamisesta yksityisellä ja julkisella sektorilla EU:ssa

(2017/2008(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 8 ja 10 artiklan, 153 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä 157 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 ja 33 artiklan,

–  ottaa huomioon miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY (uudelleenlaadittu toisinto)(1),

–  ottaa huomioon miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin sekä neuvoston direktiivin 86/613/ETY kumoamisesta 7. heinäkuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/41/EU(2),

–  ottaa huomioon toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä 19. lokakuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/85/ETY (äitiyslomadirektiivi)(3),

–  ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2008 annetun komission ehdotuksen neuvoston direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta (COM(2008)0426),

–  ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2009 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta(4),

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2008 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi äitiyslomadirektiivin muuttamisesta (COM(2008)0637),

–  ottaa huomioon 20. lokakuuta 2010 ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/.../EU antamiseksi toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä annetun neuvoston direktiivin 92/85/ETY muuttamisesta sekä toimenpiteiden toteuttamisesta työntekijöiden tukemiseksi työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisessa(5),

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2013 annetun neuvoston direktiivin 2013/62/EU(6) BUSINESSEUROPEn, UEAPME:n, CEEP:n ja EAY:n tekemän vanhempainvapaata koskevan tarkistetun puitesopimuksen täytäntöönpanosta annetun direktiivin 2010/18/EU muuttamisesta sen johdosta, että Mayotten asema Euroopan unioniin nähden muuttuu,

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2012 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimivaan johtoon kuulumattomien johtokunnan jäsenten sukupuolijakauman tasapainottamisesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä (naisten johtokuntapaikkoja koskeva direktiivi) (COM(2012)0614),

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 2013 ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimivaan johtoon kuulumattomien johtokunnan jäsenten sukupuolijakauman tasapainottamisesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä(7),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman sukupuolistereotypioiden poistamisesta EU:ssa(8),

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman mies- ja naispuolisille työntekijöille samasta tai samanarvoisesta työstä maksettavan saman palkan periaatteen soveltamisesta(9),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2015 antamansa päätöslauselman äitiyslomasta(10),

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman kotitalous- ja hoivatyötä tekevistä naisista EU:ssa(11),

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman BUSINESSEUROPEN, UEAPME:n, CEEP:n ja EAY:n tekemän vanhempainvapaata koskevan tarkistetun puitesopimuksen täytäntöönpanosta ja direktiivin 96/34/EY kumoamisesta 8 päivänä maaliskuuta 2010 annetun neuvoston direktiivin 2010/18/EU soveltamisesta(12),

–  ottaa huomioon 26. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman köyhyydestä: sukupuolinäkökulma(13),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman työ- ja yksityiselämän tasapainolle suotuisten työmarkkinaolosuhteiden luomisesta(14),

–  ottaa huomioon 15. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (”työsyrjintädirektiivi”) soveltamisesta(15),

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY soveltamisesta(16),

–  ottaa huomioon 14. helmikuuta 2017 neuvostolle antamansa suosituksen Euroopan unionin painopisteistä naisten asemaa käsittelevän YK:n toimikunnan (CSW) 61. istuntoa varten(17),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa vuosina 2014–2015(18),

–  ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman naisista ja heidän asemastaan maaseutualueilla(19),

–  ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät ”Naisten ja miesten yhtäläiset tulonsaantimahdollisuudet: Sukupuolten välisten eläke-erojen poistaminen”,

–  ottaa huomioon neuvoston päätelmien yhteydessä 7. maaliskuuta 2011 hyväksytyn Euroopan tasa-arvosopimuksen vuosiksi 2011–2020(20),

–  ottaa huomioon miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen lujittamisesta läpinäkyvyyden avulla 7. maaliskuuta 2014 annetun komission suosituksen (2014/124/EU)(21),

–  ottaa huomioon joulukuussa 2015 annetun työssäkäyvien perheiden työ- ja yksityiselämän tasapainoon liittyviä haasteita koskevan komission aloitteen ”Roadmap: A new start to address the challenges of work-life balance faced by working families” sekä sitä koskevat julkiset ja sidosryhmien kuulemiset,

–  ottaa huomioon yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat, jotka ovat ensimmäiset maailmanlaajuiset yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat suuntaviivat ja jotka kaikki YK:n jäsenvaltiot hyväksyivät yksimielisesti YK:n ihmisoikeusneuvoston kokouksessa 16. kesäkuuta 2011, ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 annetun komission tiedonannon yritysten yhteiskuntavastuusta (COM(2011)0681), jossa kannustetaan jäsenvaltioita soveltamaan YK:n suuntaviivoja kansallisiin olosuhteisiin,

–  ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2017 annetun komission tiedonannon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin perustamisesta (COM(2017)0250),

–  ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2017 annetun komission tiedonannon työssäkäyvien vanhempien ja omaisiaan hoitavien työ- ja yksityiselämän tasapainottamisen tukemista koskevasta aloitteesta (COM(2017)0252),

–  ottaa huomioon Euroopan investointipankkiryhmän sukupuolten tasa-arvoa ja naisten taloudellista voimaannuttamista koskevan strategian,

–  ottaa huomioon 3. joulukuuta 2015 annetun sukupuolten tasa-arvoa koskevaa strategiaa käsittelevän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”The Strategic engagement for gender equality 2016–2019” (SWD(2015)0278), ja erityisesti sen 3.1. luvun ”Increasing female labour-market participation and the equal economic independence of women and men”, jossa tarkastellaan keinoja lisätä naisten osallistumista työmarkkinoille sekä naisten ja miesten tasa-arvoista taloudellista riippumattomuutta,

–  ottaa huomioon komission vuoden 2017 kertomuksen naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa ja erityisesti sen 1. luvun, jossa tarkastellaan keinoja lisätä naisten osallistumista työmarkkinoille ja tasa-arvoista taloudellista riippumattomuutta, sekä 2. luvun, jossa käsitellään sukupuolten välisten palkka-, tulo- ja eläke-erojen umpeen kuromista,

–  ottaa huomion Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Eurofound) raportit ”The gender employment gap: challenges and solutions” (2016), ”Work-life balance: creating solutions for everyone” (2016), ”Social partners and gender equality in Europe” (2014) ja ”Developments in working life in Europe: EurWORK annual review” (2014 ja 2015) sekä kuudennen Euroopan työolotutkimuksen (EWCS) (2016),

–  ottaa huomioon samanarvoisesta työstä maksettavasta samasta palkasta tehdyn ILO:n yleissopimuksen vuodelta 1951, osa-aikatyöstä tehdyn ILO:n yleissopimuksen vuodelta 1994, kotityöstä tehdyn ILO:n yleissopimuksen vuodelta 1996, äitiyssuojelusta tehdyn ILO:n yleissopimuksen vuodelta 2000 sekä kotitaloustyöntekijöistä tehdyn ILO:n yleissopimuksen vuodelta 2011,

–  ottaa huomioon naisten asemaa käsittelevän YK:n toimikunnan 61. istunnossa 24. maaliskuuta 2017 hyväksytyt päätelmät ”Naisten taloudellinen voimaannuttaminen muuttuvassa työelämässä”,

–  ottaa huomioon syyskuussa 2016 annetun naisten taloudellista voimaannuttamista käsittelevän YK:n pääsihteerin korkean tason paneelin raportin ”Leave no one behind: A call to action for gender equality and women’s economic empowerment”,

–  ottaa huomioon Pekingin toimintaohjelman ja YK:n yleissopimuksen kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamisesta (CEDAW),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0271/2017),

A.  ottaa huomioon, että unioni on sitoutunut edistämään sukupuolten tasa-arvoa ja varmistamaan sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen kaikissa toimissaan;

B.  toteaa, että naisten tasa-arvoinen osallistuminen työmarkkinoille ja taloudelliseen päätöksentekoon on naisten voimaannuttamisen ennakkoedellytys ja myös sen seuraus;

C.  ottaa huomioon, että koko unionissa naiset ovat edelleen aliedustettuina työmarkkinoilla ja johtotehtävissä ja että naisten kokonaistyöllisyysaste on yhä lähes 12 prosenttia alhaisempi kuin miesten;

D.  toteaa, että naisten taloudellisen voimaannuttamisen suurimpia esteitä ovat epäsuotuisat sosiaaliset normit, syrjivät lait tai oikeusturvan puute, se, etteivät palkaton kotitaloustyö ja hoivatyö jakaudu tasaisesti miesten ja naisten välillä, sekä se, etteivät taloudellinen, digitaalinen ja kiinteä omaisuus ole naisten saatavilla; toteaa, että näitä esteitä voi pahentaa moniperusteinen syrjintä(22), joka voi perustua rotuun ja etnisyyteen, uskontoon, vammaisuuteen, terveyteen, sukupuoli-identiteettiin, seksuaaliseen suuntautumiseen ja/tai sosio-ekonomisiin olosuhteisiin;

E.  ottaa huomioon, että naisten taloudellisen voimaannuttamisen rakenteelliset esteet ovat moninaisten ja risteävien eriarvoisuuksien, stereotypioiden sekä julkisen ja yksityisen sektorin syrjinnän tulosta;

F.  toteaa, että naisten taloudellinen voimaannuttaminen on ”sekä oikein että älykästä” ennen kaikkea siksi, että se on sukupuolten tasa-arvon olennainen ulottuvuus ja siten ihmisen perusoikeuksia koskeva asia, ja myös siksi, että naisten parempi osallistuminen työmarkkinoille edistää kestävää talouskehitystä yhteiskunnan kaikilla tasoilla; ottaa huomioon, että yritykset, jotka arvostavat naisia ja mahdollistavat heidän täysimääräisen osallistumisensa työelämään ja päätöksentekoon, ovat vauraampia ja auttavat lisäämään tuottavuutta ja talouskasvua; ottaa huomioon, että Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) tiedot osoittavat, että sukupuolten tasa-arvoa koskevat parannukset loisivat unioniin jopa 10,5 miljoonaa lisätyöpaikkaa vuoteen 2050 mennessä, että unionin työllisyysaste nousisi lähes 80 prosenttiin ja että unionin BKT asukasta kohti voisi nousta 6,1–9,6 prosenttia ja edistää kasvua jäsenvaltioissa 15–45 prosenttia vuoteen 2050 mennessä;

G.  toteaa, että Eurooppa 2020 -strategiassa vahvistetaan yhdeksi EU:n tavoitteeksi, että miesten ja naisten työllisyys nousee 75 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä, ja erityisesti, että sukupuolten välinen kuilu työllisyydessä poistetaan; toteaa, että tarvitaan koordinoituja toimia naisten työmarkkinoille osallistumisen helpottamiseksi;

H.  toteaa, että vuoden 2015 lopulla komissio julkaisi sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevan toimintasuunnitelman (2016–2020), jossa naisten taloudelliset oikeudet ja taloudellinen voimaannuttaminen asetetaan yhdeksi toimintasuunnitelman neljästä keskeisestä alasta;

I.  ottaa huomioon, että ”sukupuolten palkka-, tulo- ja eläke-erojen pienentäminen ja naisten köyhyyden torjuminen sen avulla” on yksi komission asiakirjassaan ”Strateginen sitoutuminen sukupuolten tasa-arvon edistämiseen vuosina 2016–2019” esittämistä painopisteistä;

J.  toteaa, että kaikissa 17:ssä kestävän kehityksen tavoitteessa on asetettu naisten taloudellista voimaannuttamista koskevia tavoitteita;

K.  katsoo, että työ- ja yksityiselämän tosiasiallinen tasapaino vaikuttaa myönteisesti edistymiseen kohti naisten ja miesten välistä ”tasavertainen tulonsaaja / tasavertainen huoltaja” -mallia sekä terveysnäkökohtiin ja edistää osallistavaa talousympäristöä, kasvua, kilpailukykyä, työmarkkinoille osallistumista yleensä, sukupuolten tasa-arvoa, köyhyysriskin alenemista ja sukupolvien välistä solidaarisuutta sekä auttaa ratkaisemaan ikääntyvän yhteiskunnan haasteita;

L.  toteaa Eurostatin tutkimuksesta käyvän ilmi, että EU:ssa 31,5 prosenttia työssäkäyvistä naisista tekee osa-aikatyötä, kun miesten vastaava osuus on 8,2 prosenttia, ja että vain 50 prosenttia naisista tekee kokopäivätyötä, kun miesten vastaava osuus on 71,2 prosenttia, joten kokopäiväisen työllisyysasteen ero on 25,5 prosenttia; ottaa huomioon, että hoitovelvoitteet ovat työssäkäymättömyyden syy lähes 20 prosentille työelämän ulkopuolella olevista naisista, kun taas ne ovat syynä vain alle kahdelle prosentille työelämän ulkopuolella olevista miehistä; ottaa huomioon, että hoitovelvoitteet sekä työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisesta aiheutuvat vaikeudet johtavat siihen, että naiset tekevät paljon miehiä todennäköisemmin osa-aikatyötä tai ovat työelämän ulkopuolella, mikä vaikuttaa kielteisesti heidän palkka- ja eläketuloihinsa;

M.  ottaa huomioon, että hoivaa tarvitsevista suurin osa on yleensä palkattoman hoivatyöntekijän lapsia tai ikääntyneitä tai vammaisia perheenjäseniä;

N.  toteaa, että naiset tekevät ainakin kaksi ja puoli kertaa enemmän palkatonta kotitalous- ja hoivatyötä kuin miehet;

O.  katsoo, ettei äitiyttä saisi pitää naisten ammatillisen kehityksen ja siten heidän emansipaationsa esteenä;

P.  toteaa, että naisilla ja miehillä on yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet vanhemmuuden suhteen (lukuun ottamatta synnytyksestä toipumista), ja muistuttaa, että vastuu lasten kasvatuksesta olisi jaettava eikä sitä siis pitäisi antaa yksinomaan äitien tehtäväksi;

Q.  ottaa huomioon, että vuonna 2015 naisten, joilla oli yksi alle kuusivuotias lapsi, keskimääräinen työllisyysaste oli lähes yhdeksän prosenttia alhaisempi kuin naisten, joilla ei ollut pieniä lapsia, ja että joissakin jäsenvaltioissa ero oli yli 30 prosenttia;

R.  toteaa, että äitiys ja vanhemmuus eivät ole hyväksyttäviä perusteita syrjiä naisia työmarkkinoille pääsyssä ja siellä pysymisessä;

S.  katsoo, että olisi perustettava julkisesti saatavilla oleva, tiedonkeruun sisältävä palkkojen kartoitusjärjestelmä, jonka tarkoituksena on poistaa sukupuolten palkkaero painostamalla sekä julkista että yksityistä sektoria arvioimaan palkkarakenteitaan ja korjaamaan mahdollisesti havaitut sukupuoleen perustuvat erot ja jonka avulla on mahdollista luoda uutta tietoisuutta, joka johtaa siihen, etteivät sukupuolten palkkaerot ole sosiaalisesti hyväksyttäviä millään alalla tai missään yrityksessä;

T.  toteaa, että kiintiöiden on havaittu parantavan yksityisyritysten suorituskykyä ja edistävän laajempaa talouskasvua sen lisäksi, että niiden avulla hyödynnetään paremmin työvoiman lahjakkuusreserviä;

U.  katsoo, että sukupuolten tasa-arvo ja monimuotoisuus työntekijöiden edustuksessa yrityksien hallituksissa on keskeinen demokratian periaate, jolla on myönteisiä taloudellisia vaikutuksia, muun muassa osallistava strateginen päätöksenteko ja sukupuolten palkkaeron pieneneminen;

V.  ottaa huomioon, että OECD:n tutkimusten mukaan ne yritykset, joiden hallituksessa on enemmän naisia, ovat taloudellisesti kannattavampia kuin ne, joiden hallituksessa on pelkästään miehiä;

W.  toteaa, että tyypillisesti naisvaltaisille aloille tai tehtäville on yleensä ominaista vastaavia miesvaltaisia aloja tai tehtäviä alhaisemmat palkat, mikä kasvattaa osaltaan sukupuolten palkka- ja eläke-eroja, jotka ovat tällä hetkellä 16 prosenttia ja 40 prosenttia;

X.  toteaa, että ILO on kehittänyt puitteet, joilla työtä arvioidaan neljän tekijän perusteella: pätevyysvaatimukset, kuormittavuus, vastuullisuus ja työolot, ja niitä painotetaan sen mukaan, kuinka tärkeitä ne ovat kyseessä olevalle yritykselle tai organisaatiolle;

Y.  katsoo, että työmarkkinaosapuolilla on mahdollisuus vahvistaa naisten taloudellista voimaannuttamista työehtosopimusneuvottelujen avulla siten, että edistetään naisten ja miesten samapalkkaisuutta, investoidaan työ- ja yksityiselämän tasapainoon, tuetaan naisten urakehitystä yrityksissä ja tarjotaan tietoa ja koulutusta työntekijöiden oikeuksista;

Z.  toteaa, että on näyttöä siitä, että sukupuolten palkkaerot ovat pienempiä silloin, kun kollektiivinen neuvottelu on vahvaa(23);

Aa.  toteaa, että Eurostatin mukaan 24,4 prosenttia unionin naisista on köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa ja että yksinhuoltajaäidit, yli 55-vuotiaat naiset ja vammaiset naiset ovat erityisesti vaarassa joutua työttömiksi tai työelämän ulkopuolelle;

Ab.  katsoo, että naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (Istanbulin yleissopimus) täytäntöönpano on naisten voimaannuttamisen, ja siten sukupuolten tasa-arvon, ennakkoedellytys; katsoo, että sukupuoleen perustuva väkivalta on tuomittava syrjinnän muoto ja perusoikeuksien loukkaus, joka ei vaikuta pelkästään naisten terveyteen ja hyvinvointiin vaan myös heidän mahdollisuuksiinsa työllistyä ja olla taloudellisesti riippumattomia; katsoo, että naisiin kohdistuva väkivalta on yksi tärkeimmistä sukupuolten tasa-arvon esteistä ja että koulutuksen avulla on mahdollista vähentää sukupuoleen perustuvan väkivallan riskiä; katsoo, että myöhempi sosiaalinen ja taloudellinen voimaantuminen voi auttaa naisia pääsemään irti väkivaltatilanteista; katsoo, että työpaikalla tapahtuvasta väkivallasta ja häirinnästä, mukaan lukien seksismi ja seksuaalinen häirintä, on vakavat kielteiset seuraukset kaikille asianomaisille työntekijöille, heidän kollegoilleen ja perheilleen sekä organisaatioille, joissa he työskentelevät, sekä koko yhteiskunnalle ja ne voivat olla osasyynä naisten jäämiselle pois työmarkkinoilta;

Ac.  ottaa huomioon, että taloudellinen väkivalta on sukupuoleen perustuvan väkivallan muoto, jota esiintyy naisten päivittäisessä elämässä ja joka estää heitä nauttimasta täysimääräisesti oikeudestaan vapauteen, aiheuttaa sukupuolten eriarvoisuutta ja heikentää naisten roolia yhteiskunnassa yleensä;

Ad.  ottaa huomioon, että monissa tutkimuksissa on todettu säästöpolitiikalla ja julkisen sektorin leikkauksilla olevan erittäin kielteinen vaikutus naisiin, heidän taloudelliseen voimaannuttamiseensa ja sukupuolten tasa-arvoon;

Ae.  katsoo, että koulutus, pätevyydet ja taitojen hankkiminen ovat olennaisen tärkeitä naisten voimaannuttamiselle sosiaalisella, kulttuurisella ja taloudellisella tasolla ja että koulutusmahdollisuuksien tiedetään olevan keskeinen tekijä, kun torjutaan eriarvoisuutta, kuten aliedustusta päätöksenteko- ja johtoasemissa insinööri- ja luonnontieteiden aloilla, ja parannetaan siten naisten ja tyttöjen taloudellista voimaantumista;

Af.  katsoo, että digitalisaatiolla on myönteisiä vaikutuksia, sillä se luo uusia työllistymismahdollisuuksia ja mahdollistaa rakentavan siirtymisen kohti joustavampia työskentelymuotoja erityisesti naisille, jotka siirtyvät tai palaavat työmarkkinoille, ja auttaa myös saavuttamaan paremman tasapainon hoitovastuun ja työelämän välillä sekä naisille että miehille;

I. Yleiset näkökohdat

1.  katsoo, että naisten taloudellinen osallistuminen ja voimaannuttaminen ovat olennaisen tärkeitä heidän perusoikeuksiensa vahvistamiseksi ja jotta he voivat saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden, käyttää vaikutusvaltaa yhteiskunnassa ja hallita omaa elämäänsä ja samalla rikkoa lasikattoja, jotka estävät sen, että heitä kohdeltaisiin työelämässä tasa-arvoisesti miehiin verrattuna; kannustaa siksi naisten taloudelliseen voimaannuttamiseen poliittisin ja rahoituksellisin keinoin;

2.  korostaa, että naisten oikeuksien ja taloudellisen voimaannuttamisen vahvistaminen merkitsee, että on puututtava syvälle juurtuneisiin eriarvoisiin sukupuolten valtasuhteisiin, jotka aiheuttavat naisiin ja tyttöihin sekä hlbti-henkilöihin kohdistuvaa syrjintää ja väkivaltaa, ja korostaa, että sukupuolten valtarakenteet kytkeytyvät muihin syrjinnän ja eriarvoisuuden muotoihin, jotka liittyvät muun muassa rotuun, vammaisuuteen, ikään ja sukupuoli-identiteettiin;

3.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan kaikille tasa-arvon ja syrjimättömyyden työpaikoilla;

4.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön sekä työsyrjintädirektiivin että miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin annetun direktiivin 2010/41/EU; vaatii komissiota varmistamaan näiden direktiivien paremman soveltamisen;

5.  huomauttaa, että naisten alhaisella työllisyysasteella ja naisten jäämisellä työelämän ulkopuolelle on kielteinen vaikutus naisten taloudelliseen voimaannuttamiseen; korostaa, että naisten alhaisemman työllisyysasteen vuotuiset kokonaiskustannukset, kun otetaan huomioon saamatta jääneet ansiotulot, menetetyt sosiaaliturvamaksut sekä julkiselle taloudelle koituneet lisäkustannukset, vastasivat 2,8:aa prosenttia unionin BKT:stä eli 370:tä miljardia euroa vuonna 2013 Eurofoundin arvion mukaan ja että kustannukset, jotka aiheutuvat siitä, että nainen on työelämän ulkopuolella, ovat Euroopan tasa-arvoinstituutin arvion mukaan 1,2–2 miljoonaa euroa hänen koulutustasostaan riippuen;

6.  korostaa, että naisten taloudellinen voimaannuttaminen ja yhtäläiset mahdollisuudet työmarkkinoilla ovat ennen kaikkea ratkaisevan tärkeitä naisille yksilökohtaisesti, mutta myös tärkeitä tekijöitä EU:n talouskasvun edistämisessä, sillä ne vaikuttavat myönteisesti BKT:hen, osallistavuuteen ja yritysten kilpailukykyyn ja auttavat myös ratkaisemaan EU:n ikääntyvään väestöön liittyviä haasteita; huomauttaa, että vuonna 2009 tehdyn tutkimuksen mukaan EU:n BKT voisi teoreettisesti kasvaa lähes 27 prosenttia, jos työmarkkinoilla vallitsisi täysimääräinen sukupuolten tasapuolinen edustus;

II. Toimet ja välineet naisten taloudellisen voimaannuttamisen parantamiseksi

Parempi työ- ja yksityiselämän tasapaino

7.  panee merkille, että vastauksena parlamentin pyyntöön parantaa työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista komissio on antanut muita kuin lainsäädäntöehdotuksia ja yhden lainsäädäntöehdotuksen, joissa ehdotetaan useantyyppisiä vapaita ja lomia 2000-luvun haasteisiin vastaamiseksi; korostaa, että komission tekemät ehdotukset ovat hyvä ensi askel kohti unionin kansalaisten odotuksiin vastaamista, sillä niiden ansiosta naiset ja miehet voivat jakaa työhön, perheeseen ja sosiaaliseen elämään liittyvät vastuut entistä tasavertaisemmin, erityisesti kun on kyse huollettavien hoidosta ja lastenhoidosta; kehottaa kaikkia toimielimiä ottamaan kantaa tähän pakettiin mahdollisimman pian;

8.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan suojelua työ- ja yksityiselämän tasapainoon liittyvältä syrjinnältä ja laittomalta irtisanomiselta sekä varmistamaan oikeussuojan saatavuuden ja muutoksenhakumahdollisuuden; kehottaa komissiota tehostamaan syrjinnän torjunnasta annetun EU:n lainsäädännön seurantaa, saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanoa sekä käynnistämään rikkomusmenettelyn tarvittaessa ja edistämään lainsäädännön noudattamista muun muassa tiedotuskampanjoilla, joilla lisätään tietoisuutta laillisista oikeuksista yhdenvertaiseen kohteluun;

9.  painottaa, että palkan ja sosiaaliturvamaksujen maksamista olisi jatkettava myös vapaajaksojen aikana;

10.  kehottaa jäsenvaltioita takaamaan vammaisten lasten vanhemmille virkistysloman ja kiinnittämään erityistä huomiota yksinhuoltajaäiteihin ja perustamaan toimet parhaiden käytäntöjen tutkimiseen;

11.  kehottaa jäsenvaltioita investoimaan epävirallisiin koulupäivän jälkeisiin leikkikeskeisiin oppimisjärjestelyihin, jotka voisivat tarjota tukea lapsille erityisesti koulu- ja päiväkotiaikojen jälkeen ja siten täyttää koulu- ja työaikojen eroavuudesta johtuvan aukon;

12.  korostaa, että Barcelonan tavoitteiden saavuttaminen sekä huollettavia ja ikääntyviä yhteiskunnan jäseniä koskevien hoitotavoitteiden asettaminen, mukaan lukien helposti saatavilla olevat, kohtuuhintaiset ja laadukkaat lasten ja muiden huollettavien hoitopaikat ja -palvelut sekä vammaisten henkilöiden itsenäistä elämää koskevat toimet, ovat välttämättömiä, jotta jäsenvaltiot voivat saavuttaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet; muistuttaa, että sosiaaliseen infrastruktuuriin, kuten lastenhoitoon, tehtävät investoinnit vaikuttavat merkittävästi työllisyyteen mutta lisäksi ne tuottavat huomattavia lisätuloja julkiselle sektorille työstä perittävien verojen ja työttömyysvakuutussäästöjen ansiosta; pitää erittäin tarpeellisena, että kaikkialla maaseudulla on saatavilla lastenhoitopalveluja, ja kannustaa jäsenvaltioita edistämään investointeja elinikäisten, saatavilla olevien, kohtuuhintaisten ja laadukkaiden hoitopalvelujen tarjoamiseen, myös lapsille, huollettaville ja ikääntyneille; katsoo, että asianmukaista lastenhoitoa olisi oltava saatavilla kohtuuhintaan myös siksi, että vanhemmat voisivat käyttää mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen;

13.  korostaa korkealaatuisten julkisten palvelujen ratkaisevaa roolia erityisesti naisten kannalta; korostaa laadukkaiden, kohtuuhintaisten, lähellä sijaitsevien ja kysyntään perustuvien julkisten palvelujen yleisen saatavuuden merkitystä keinona varmistaa naisten taloudellinen voimaannuttaminen;

14.  panee merkille nykyisen epäjohdonmukaisuuden jäsenvaltioiden saavutusten ja Barcelonan tavoitteiden välillä ja kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti jäsenvaltioiden toteuttamia toimia, jotta voidaan varmistaa, että ne täyttävät velvoitteensa;

15.  on vakuuttunut, että miesten sitoutuminen hoitovastuuseen on ennakkoedellytys sukupuolirooleihin liittyvien perinteisten stereotypioiden muuttamiseksi; katsoo myös, että molemmat sukupuolet ja koko yhteiskunta hyötyvät palkattoman työn oikeudenmukaisemmasta jakamisesta ja tasapuolisemmasta hoitovapaiden pitämisestä; on vakuuttunut, että ”tasavertainen tulonsaaja / tasavertainen huoltaja” -malli on kaikkein tehokkain tapa saavuttaa sukupuolten tasa-arvo kaikilla elämän aloilla;

16.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan erityistä aktiivista työllisyys- ja koulutuspolitiikkaa, jolla tuetaan sellaisten naisten paluuta työhön, jotka ovat keskeyttäneet uransa hoitaakseen huollettavinaan olevia henkilöitä;

17.  korostaa, että parempi työ- ja yksityiselämän tasapaino ja sukupuolten tasa-arvo ovat olennaisen tärkeitä naisten voimaannuttamista koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi; korostaa, että parempi työ- ja yksityiselämän tasapaino varmistaisi palkallisen ja palkattoman työn oikeudenmukaisemman jakautumisen perheissä, lisäisi naisten osallistumista työmarkkinoille ja siten pienentäisi sukupuolten välisiä palkka- ja eläke-eroja;

18.  korostaa sellaisten hyvien ja turvattujen työolojen merkitystä, joiden ansiosta sekä miehet että naiset voivat sovittaa yhteen työ- ja yksityiselämän, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään työntekijöiden oikeuksien vahvistamista, työehtosopimusneuvotteluja ja sukupuolten tasa-arvon parantamista;

19.  kannustaa voimakkaasti edistämään lomajärjestelyjä koskevien oikeuksien yksilöllistämistä, vanhempainvapaan käyttöoikeuden siirtokieltoa vanhempien välillä sekä hoitoon liittyvien tehtävien tasavertaista jakautumista molempien vanhempien välillä, jotta työ- ja yksityiselämä voidaan sovittaa yhteen sukupuolten kannalta tasapuolisesti;

20.  kehottaa komissiota rahoittamaan tutkimuksia, joissa analysoidaan naisten ja miesten perheissä tekemän palkattoman hoivatyön määrää ja arvoa sekä palkattuun ja palkattomaan työhön keskimäärin käytettyä tuntimäärää, ja kiinnittämään erityistä huomiota ikääntyneiden, lasten ja vammaisten henkilöiden hoitoon;

21.  kehottaa kehittämään naisille ja miehille työntekijälähtöisiä joustavia työllistämismalleja koskevan järjestelmän, johon liittyy asianmukainen sosiaaliturva, jotta helpotetaan tasapainon säilyttämistä henkilökohtaisten ja työhön liittyvien velvollisuuksien välillä; katsoo myös, että työntekijöiden oikeuksien ja oikeuden turvattuun työpaikkaan on oltava tärkeämpää kuin joustavuuden lisääminen työmarkkinoilla, jotta varmistetaan, että joustavuus ei lisää epävarmoja, ei-toivottuja ja turvattomia työn ja työsuhteiden muotoja eikä heikennä työelämän normeja, jotka nykyisin koskevat enemmän naisia kuin miehiä, kun epävarmalla työllä ymmärretään työsuhteita, joissa ei noudateta kansainvälisen, kansallisen ja unionin tason vaatimuksia ja lainsäädäntöä ja/tai jotka eivät tarjoa riittävää, ihmisarvoisen elämän takaavaa toimeentuloa tai asianmukaista sosiaaliturvaa, kuten pätkätyötä, valtaosaa määräaikaisista sopimuksista, nollatuntisopimuksia tai vastoin tahtoa tehtävää osa-aikatyötä; korostaa myös tarvetta luoda edellytykset, joilla taataan oikeus palata vapaaehtoisesta osa-aikatyöstä kokopäivätyöhön;

Sama palkka samasta ja samanarvoisesta työstä sekä palkkojen kartoitus

22.  muistuttaa, että mies- ja naispuolisille työntekijöille samasta tai samanarvoisesta työstä maksettavan saman palkan periaate on vahvistettu ja määritelty SEUT-sopimuksen 157 artiklassa ja kaikkien jäsenvaltioiden on sovellettava sitä tehokkaasti; vaatii tässä yhteydessä, että komission suositusta miesten ja naisten samapalkkaisuusperiaatteen vahvistamisesta hyödyntäen avoimuutta olisi käytettävä jäsenvaltioiden tilanteen tarkkaan seurantaan ja edistymiskertomusten laatimiseen, myös työmarkkinaosapuolten tuella; kannustaa jäsenvaltioita ja komissiota laatimaan ja panemaan täytäntöön kyseisen suosituksen mukaisia asiaankuuluvia toimintapolitiikkoja sukupuolten välisen sitkeän palkkaeron poistamiseksi;

23.  kehottaa jäsenvaltioita ja yrityksiä noudattamaan samapalkkaisuutta ja ottamaan käyttöön palkkojen avoimuutta koskevia sitovia toimenpiteitä, jotta yrityksille luodaan keinoja puuttua sukupuolten palkkakuilua koskevaan ongelmaan muun muassa palkkatarkastuksilla ja sisällyttämällä samapalkkaisuutta koskevat toimet kollektiiviseen neuvotteluun; pitää erittäin tärkeänä, että kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten sekä lainvalvontaelimien työntekijöille sekä työsuojelutarkastajille annetaan asianmukaista koulutusta lainsäädännöstä ja oikeuskäytännöstä, jotka koskevat syrjimättömyyttä työelämässä;

24.  korostaa tarvetta yksilöidä ja uudelleenarvioida tyypillisesti naisvaltaista työtä, kuten terveys-, sosiaali- ja opetusalan työtä, verrattuna tyypillisesti miesvaltaiseen työhön;

25.  on vakuuttunut, että jotta voidaan saavuttaa sama palkka mies- ja naistyöntekijöille samasta ja samanarvoisesta työstä, tarvitaan erityisten työnarviointivälineiden selkeää kehystä, johon liittyy verrannollisia indikaattoreita, joilla arvioidaan työpaikkojen tai alojen ”arvoa”; kannustaa komissiota näin ollen harkitsemaan tällaisen kehyksen laatimista ja auttamaan jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia sen täytäntöönpanossa; kannustaa kaikkia osapuolia hyväksymään toimia ja säätämään lakeja, joilla varmistetaan, että samasta tai samanarvoisesta työstä maksetaan samaa palkkaa;

26.  muistuttaa, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan työn arvoa on arvioitava ja verrattava objektiivisten kriteerien perusteella, kuten koulutusvaatimusten ja ammatillisten vaatimusten, taitojen, kuormittavuuden ja vastuullisuuden, tehdyn työn ja siihen liittyvien tehtävien luonteen perusteella;

27.   korostaa sukupuolineutraaliuden periaatteen merkitystä työn arviointi- ja luokitusjärjestelmissä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla; pitää myönteisinä jäsenvaltioiden ponnisteluja sellaisten toimintalinjojen edistämiseksi, jotka estävät syrjintää työhönotossa, ja kannustaa niitä edistämään sellaisten ansioluetteloiden käyttöä, joista sukupuoli ei ilmene, jotta vähennetään yritysten ja julkisen hallinnon taipumusta sukupuolittuneisiin käytäntöihin työhönottoprosesseissaan; kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta kehittää anonymisoitu Europass-ansioluettelo; ehdottaa, että jäsenvaltiot laativat ohjelmia, joilla torjutaan sosiaalisia ja sukupuolistereotypioita erityisesti nuoremmissa ikäryhmissä keinona estää ammatillista työasteikkojen luokittelua, joka usein rajoittaa naisten pääsyä parhaiten palkattuihin tehtäviin ja työpaikkoihin;

Sukupuolten tasa-arvo julkisella ja yksityisellä sektorilla

28.  katsoo, että kiintiöt saattavat olla tarpeellisia julkisella sektorilla silloin, kun julkiset laitokset eivät noudata velvoitettaan varmistaa oikeudenmukainen edustus, ja että kiintiöt voisivat siten parantaa päätöksentekoelinten demokraattista legitimiteettiä;

29.  toteaa, että sukupuolikiintiöiden ja molempien sukupuolten edustajista koostuvien listojen käyttö poliittisessa päätöksenteossa ovat osoittautuneet tehokkaimmiksi välineiksi, joilla voidaan puuttua syrjintään ja sukupuolten eriarvoiseen vaikutusvaltaan ja parantaa demokraattista edustusta poliittisissa päätöksentekoelimissä;

30.  kehottaa komissiota parantamaan naisten osallistumista päätöksentekoon koskevien kattavien, vertailtavissa olevien ja luotettavien sekä säännöllisesti ajantasaistettavien tietojen keruuta, analysointia ja levittämistä;

31.  kehottaa EU:n toimielimiä kannustamaan naisia osallistumaan Euroopan parlamentin vaalimenettelyyn sisällyttämällä seuraavaan Euroopan parlamentin vaaleja koskevan lainsäädännön tarkistukseen ehdokasluettelot, joissa on tasapainoinen sukupuolijakauma;

32.  kehottaa jälleen neuvostoa hyväksymään nopeasti direktiivin julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimivaan johtoon kuulumattomien johtokunnan jäsenten sukupuolijakauman tasapainottamisesta, mikä olisi tärkeä ensiaskel kohti tasapuolista edustusta yksityisellä ja julkisella sektorilla; toteaa lisäksi, että yritysten hallitusten, joissa on enemmän naisia, on todettu parantavan yksityisyritysten suorituskykyä; panee merkille, että kehitys on ollut näkyvintä (11,9 prosenttia vuonna 2010 ja 22,7 prosenttia vuonna 2015) jäsenvaltioissa, joissa on annettu sitovaa lainsäädäntöä johtokuntien sukupuolikiintiöistä(24); kehottaa komissiota jatkamaan jäsenvaltioiden painostusta sopimukseen pääsemiseksi;

Tasa-arvoa koskevat suunnitelmat

33.  on tietoinen, että komissio tukee sukupuolten tasa-arvoa koskevien suunnitelmien vahvistamista tutkimustoimintaa harjoittavissa ja tutkimustoimintaa rahoittavissa organisaatioissa;

34.  toteaa, että yritys- tai toimialatasolla sukupuolten tasa-arvoa koskeviin suunnitelmiin saattaa sisältyä monia henkilöstötoimenpiteitä, jotka koskevat rekrytointia, palkkausta, ylennystä ja koulutusta sekä työ- ja yksityiselämän tasapainoa; toteaa, että niihin sisältyy usein konkreettisia toimenpiteitä, kuten sukupuolineutraali kielenkäyttö, seksuaalisen häirinnän ennaltaehkäisy, aliedustetun sukupuolen edustajan nimittäminen johtotehtäviin, osa-aikatyö ja isien osallistuminen lastenhoitoon; toteaa, että jäsenvaltioissa on monenlaisia lähestymistapoja näiden toimenpiteiden pakolliseen käyttöönottoon;

35.  on tietoinen, että sukupuolten tasa-arvoa koskevat suunnitelmat ja tasa-arvotarkastukset yksityisellä sektorilla voivat edistää yritysten myönteistä, työ- ja yksityiselämän tasapainoa tukevaa imagoa sekä auttaa lisäämään työntekijöiden motivaatiota ja vähentää henkilöstön vaihtuvuutta; kehottaa siksi komissiota kannustamaan yli 50 työntekijän yrityksiä neuvottelemaan sukupuolten tasa-arvoa koskevista suunnitelmista työmarkkinaosapuolten kanssa sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi ja syrjinnän torjumiseksi työpaikoilla; kehottaa sisällyttämään kyseisiin sukupuolten tasa-arvoa koskeviin suunnitelmiin strategian, jolla puututaan seksuaaliseen häirintään työpaikoilla sekä estetään ja poistetaan se;

Työehtosopimukset ja työmarkkinaosapuolet

36.  on vakuuttunut, että työmarkkinaosapuolilla ja työehtosopimuksilla on mahdollista edistää sukupuolten tasa-arvoa, voimaannuttaa naisia yhtenäisyyden avulla sekä torjua naisten ja miesten palkkauksen eriarvoisuutta; korostaa, että naisten ja miesten tasavertaisen ja asianmukaisen edustuksen varmistaminen työehtosopimusneuvottelujen ryhmissä on ehdottoman tärkeää naisten taloudellisen voimaannuttamisen edistämiseksi ja katsoo siksi, että työmarkkinaosapuolten olisi vahvistettava naisten asemaa niiden rakenteessa ja johtavissa päätöksentekorooleissa sekä neuvoteltava sukupuolten tasa-arvoa koskevia suunnitelmia yritys- ja toimialatasolla;

37.  kannustaa komissiota tekemään yhteistyötä työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa, jotta vahvistetaan niiden keskeistä roolia palkka-asteikkojen syrjivien sukupuoleen liittyvien vääristymien havaitsemisessa ja sukupuolineutraalien työnarviointien tarjoamisessa;

III. Suositukset naisten taloudellisen voimaannuttamisen edistämiseksi

38.  katsoo, että taloudellisiin malleihin ja käytäntöihin, veropolitiikkoihin ja menojen painopisteisiin olisi erityisesti kriisiaikoina sisällyttävä sukupuolinäkökulma, niissä olisi otettava naiset huomioon talouden toimijoina ja niissä olisi pyrittävä poistamaan sukupuolten väliset erot kansalaisten, yritysten ja koko yhteiskunnan eduksi; muistuttaa tässä yhteydessä, että talouskriisien vuoksi erityisesti naiset ovat joutuneet epäedulliseen asemaan;

39.  kehottaa tekemään uudistuksia, joilla parannetaan sukupuolten tasa-arvoa sekä perhe-elämässä että työmarkkinoilla; on vakuuttunut, että yksilöidyt sosiaaliturvaoikeudet ja vahva lakisääteinen oikeus kokopäivätyöhön, johon sisältyy mahdollisuus osa-aikasopimuksiin, edistävät naisten taloudellista voimaannuttamista;

40.  panee merkille, että naisten urakehitys ei yleensä ole merkittävää; kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan ja tukemaan naisia menestyksellisen uran rakentamisessa muun muassa positiivisilla toimilla, joita voivat olla esimerkiksi verkostoituminen ja mentorointiohjelmat, ja luomalla sopivat olosuhteet sekä varmistamalla kaikille ikäryhmille miesten kanssa yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen, uralla etenemiseen, uusien taitojen hankkimiseen ja uudelleen kouluttautumiseen sekä turvaamalla samat eläkeoikeudet ja työttömyysetuudet kuin miehillä;

41.  kannustaa jäsenvaltioita julkisista hankinnoista 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU(25) (julkisia hankintoja koskeva direktiivi) säännösten mukaisesti edistämään sosiaalilausekkeiden käyttöä julkisissa hankinnoissa välineenä, jolla parannetaan naisten ja miesten tasa-arvoa, kun on olemassa asiaa koskevaa kansallista lainsäädäntöä, jota voidaan käyttää sosiaalilausekkeiden perustana;

42.  pyytää tarkastelemaan uudelleen makrotaloudellisia painotuksia, joissa uudelleenarvioidaan julkisten menojen ja eläkkeiden ensisijaisia tavoitteita, jotta varmistetaan, että ne edistävät naisten ja miesten tasa-arvoa, sosiaalista oikeudenmukaisuutta sekä köyhyyden vähentämistä, ja että naiset ja miehet voivat hyötyä korkealaatuisista, kohtuuhintaisista julkisista palveluista ja investoinneista sosiaaliseen infrastruktuuriin, pääasiassa terveydenhuolto-, hoito- ja sosiaalialoilla;

43.  korostaa tarvetta torjua kaikkia sukupuoleen perustuvan väkivallan muotoja, mukaan lukien perheväkivalta, raiskaukset, naisten sukuelinten silpominen, seksuaalinen hyväksikäyttö, riisto ja häirintä sekä varhaiset tai lasten pakkoavioliitot ja taloudellinen väkivalta; kiinnittää huomiota erittäin huolestuttaviin, seksuaalisen häirinnän korkeisiin tasoihin työpaikoilla(26) ja korostaa, että naisten taloudellisen voimaannuttamisen onnistumiseksi työpaikoilla ei saa olla minkäänlaista syrjintää tai väkivaltaa; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita ratifioimaan Istanbulin yleissopimuksen ilman varaumia ja järjestämään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevia valistus- ja tiedotuskampanjoita sekä kannustamaan hyvien käytäntöjen vaihtoon; muistuttaa, että naisten taloudellinen riippumattomuus on olennaisen tärkeää heidän kyvylleen päästä irti väkivaltatilanteista; kehottaa siksi jäsenvaltioita tarjoamaan sosiaalisen suojelun järjestelmiä naisten tukemiseksi tällaisissa tilanteissa;

44.  muistuttaa, että naisten yksilöllinen, sosiaalinen ja taloudellinen voimaannuttaminen ja riippumattomuus liittyvät heidän oikeuteensa päättää omasta kehostaan ja seksuaalisuudestaan; muistuttaa, että kaikkien seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja lisääntymisoikeuksia koskevien palvelujen yleinen saatavuus on keskeinen tekijä kaikkien ihmisten tasa-arvon edistämisessä;

45.  pitää myönteisinä naisten asemaa käsittelevän YK:n toimikunnan (CSW) 61. istunnossa hyväksyttyjä päätelmiä ”Naisten taloudellinen voimaannuttaminen muuttuvassa työelämässä”, joissa ensimmäistä kertaa nähdään suora ja selkeä yhteys naisten taloudellisen voimaannuttamisen sekä heidän seksuaali- ja lisääntymisterveytensä ja lisääntymisoikeuksiensa välillä; pitää kuitenkin valitettavana, että kattava seksuaalikasvatus jätettiin kokonaan pois sopimuksesta;

46.  toteaa, että naisten osuus Euroopan koko väestöstä on 52 prosenttia mutta vain kolmasosa itsenäisistä ammatinharjoittajista tai yritysten perustajista EU:ssa; panee myös merkille, että naiset kohtaavat miehiä enemmän vaikeuksia rahoituksen ja koulutuksen saannissa, verkostoitumisessa sekä työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisessa; kannustaa jäsenvaltioita edistämään toimenpiteitä ja toimia yrittäjiksi ryhtyvien naisten auttamiseksi ja neuvomiseksi ja painottaa samalla, että taloudellinen riippumattomuus on keskeinen keino tasa-arvon saavuttamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan luotonsaantia, vähentämään byrokratiaa ja poistamaan muut esteet naisten startup-yritysten tieltä; kehottaa komissiota tehostamaan jäsenvaltioiden kanssa tekemäänsä työtä naisten yrittäjyyden esteiden tunnistamiseksi ja poistamiseksi sekä kannustamaan useampia naisia perustamaan oman yrityksen, muun muassa parantamalla rahoituksen, markkinatutkimuksen, koulutuksen ja liiketoimintaverkostojen, kuten naisyrittäjien WEgate Platformin ja muiden eurooppalaisten verkostojen, saatavuutta;

47.  korostaa, että parantamalla naisten ja tyttöjen digitaalisia taitoja ja tietoteknistä osaamista sekä lisäämällä heidän osallistumistaan tieto- ja viestintätekniikan alalla voitaisiin lisätä naisten taloudellista voimaannuttamista ja riippumattomuutta, mikä pienentäisi sukupuolten kokonaispalkkaeroa; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tehostamaan toimiaan Euroopan digitaalistrategiassa (2020) mainitun sukupuolten välisen digitaalisen kuilun umpeen kuromiseksi lisäämällä naisten pääsyä osaksi tietoyhteiskuntaa ja keskittymällä erityisesti naisten parempaan näkyvyyteen digitaalialalla;

48.  huomauttaa, että EU:ssa lähes 60 prosenttia loppututkinnon suorittaneista on naisia, mutta sitkeässä olevien estävien tekijöiden vuoksi he ovat edelleen aliedustettuina luonnontieteiden, matematiikan, tietotekniikan, insinööritieteiden ja muiden vastaavien alojen ammattiurilla; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota edistämään tiedotus- ja valistuskampanjoiden avulla naisten osallistumista perinteisesti miesvaltaisille aloille, erityisesti tiedealalle ja uusien teknologioiden alalle, valtavirtaistamalla sukupuolten tasa-arvoa tulevien vuosien digitaalistrategiassa sekä edistämällä miesten osallistumista perinteisesti naisvaltaisille aloille, erityisesti hoito- ja opetusaloille; korostaa, että on tärkeää parantaa sosiaaliturvaa ja nostaa palkkoja aloilla, joilla enemmistö työvoimasta on naisia, kuten hoitotyöntekijöiden, siivoojien ja kotiapulaisten, ravintolahenkilökunnan ja terveydenhuollon asiantuntijoiden tapauksissa; korostaa ammatillisen koulutuksen merkitystä, kun halutaan monipuolistaa ammatinvalintoja ja esitellä naisille ja miehille muita kuin perinteisiä uravaihtoehtoja, jotta voidaan estää horisontaalista ja vertikaalista syrjäytymistä sekä lisätä naisten lukumäärää politiikan ja elinkeinoelämän päätöksentekoelimissä;

49.  pyytää jäsenvaltioita toteuttamaan lainsäädäntötoimia ja muita toimia, joilla taataan niin kutsutuilla naisvaltaisilla aloilla työskentelevien työntekijöiden taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet; korostaa, että on tärkeää välttää naisten yliedustus epävarmoissa työsuhteissa, ja muistuttaa tarpeesta torjua näiden alojen, kuten kotitaloustyön tai hoiva-alan, epävarmaa luonnetta; toteaa, että kotitaloustyötä ja kotitalouksille tarjottavia palveluja, jotka ovat laajalti naisvaltaistuneita, tehdään usein pimeänä työnä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ja kehittämään edelleen kotitalouspalvelujen virallista sektoria myös pimeän työn vastaisen EU-foorumin kautta ja tunnustamaan, että kotitalouksille tarjotut palvelut, työnteko perheissä ja kotihoito muodostavat arvokkaan talouden alan, jolla on suuri työllistämiskapasiteetti ja jota on säänneltävä paremmin jäsenvaltioissa, jotta luodaan turvatumpi asema kotitaloustyöntekijöille ja annetaan perheille valmiudet hoitaa tehtävänsä työnantajina sekä työssäkäyville perheille mahdollisuudet työ- ja yksityiselämän yhteensovittamiseen;

50.  korostaa koulutuksen merkitystä sukupuolistereotypioiden torjumisessa; kehottaa näin ollen komissiota edistämään aloitteita, joilla kehitetään koulutusalan ammattilaisille suunnattuja sukupuolten tasa-arvoa koskevia koulutusohjelmia ja ehkäistään stereotypioiden siirtymistä opinto-ohjelmien ja oppimateriaalien välityksellä;

51.  korostaa sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen merkitystä keskeisenä välineenä sukupuolisensitiivisten toimintapolitiikkojen ja lainsäädännön suunnittelussa, myös työllisyys- ja sosiaaliasioiden aloilla, ja siten naisten taloudellisen voimaannuttamisen varmistamisessa; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön järjestelmällisiä sukupuolivaikutusten arviointeja; vahvistaa komissiolle esittämänsä pyynnön sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevan strategisen toimintaohjelman (2016–2019) aseman vahvistamisesta sillä, että se annetaan tiedonantona; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön sukupuolitietoisen budjetoinnin seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä sekä sitoutumaan EU:n talousarviomenettelyiden ja menojen entistä tiukempaan valvontaan, myös toteuttamalla toimia varojen käyttöä koskevan avoimuuden ja raportoinnin parantamiseksi; kehottaa lisäksi Euroopan investointipankkia valtavirtaistamaan sukupuolten tasa-arvon ja naisten taloudellisen voimaannuttamisen sen kaikissa toiminnoissa unionissa ja sen ulkopuolella;

52.  kehottaa jäsenvaltioita valtavirtaistamaan sukupuolinäkökulman kansallisiin osaamis- ja työvoimapolitiikkoihinsa ja sisällyttämään tällaisia toimia kansallisiin toimintasuunnitelmiinsa ja liittämään ne osaksi eurooppalaista ohjausjaksoa työllisyyden suuntaviivojen mukaisesti;

53.  pitää erityisen tärkeänä elinikäisen oppimisen tarjoamista maaseudun naisille, esimerkiksi yritysten yhteisten kurssien avulla; korostaa itsenäisten ammatinharjoittajien, joilla ei ole asianmukaista sosiaaliturvaa, suurta osuutta maaseudulla sekä erityisesti naisten tekemän ”näkymättömän” työn suurta osuutta; kehottaa siksi jäsenvaltioita ja alueita, joilla on lainsäädäntövaltaa, varmistamaan sosiaaliturvan maaseudulla työskenteleville miehille ja naisille; kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan naisten tasavertaisia mahdollisuuksia maanhankintaan, varmistamaan naisten omistus- ja perimysoikeuden ja helpottamaan heidän luotonsaantiaan;

54.  huomauttaa, että köyhyys- ja syrjäytymisriskiaste on naisten keskuudessa korkeampi kuin miesten keskuudessa, ja korostaa siksi, että köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä torjuvilla toimilla on erityinen vaikutus naisten taloudelliseen voimaannuttamiseen; korostaa, että sukupuolten välisten eläke-erojen estämisen ja poistamisen sekä ikääntyvien naisten köyhyyden vähentämisen edellytyksenä on ennen kaikkea se, että naisille luodaan olosuhteet, joissa he voivat suorittaa yhtäläisiä eläkemaksuja osallistumalla entistä enemmän työmarkkinoille, ja että heille turvataan yhtäläiset mahdollisuudet palkan, urakehityksen ja kokopäivätyön tekemistä koskevien mahdollisuuksien suhteen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita takaamaan, että ERI-rahastoilla sekä Euroopan strategisten investointien rahastolla edistetään osaltaan naisten köyhyyden vähentämistä niin, että pyritään saavuttamaan yleinen Euroopan köyhyyden vähentämistavoite vuoteen 2020 mennessä; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että sosiaalisen osallisuuden toimiin varattua 20 prosentin osuutta Euroopan sosiaalirahastosta käytetään myös sellaisten pienten paikallisten hankkeiden tukemiseen, joilla pyritään voimaannuttamaan köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä kärsiviä naisia;

55.  panee merkille, että köyhyyttä mitataan edelleen kotitalouksien kokonaistulojen perusteella niin, että oletuksena on, että kaikki kotitalouden jäsenet ansaitsevat saman verran ja jakavat varat yhdenvertaisesti; kehottaa käyttämään henkilökohtaisiin tuloihin perustuvia yksilökohtaisia oikeuksia ja laskelmia, jotta voidaan tuoda esiin naisten köyhyyden todellinen laajuus;

56.  panee merkille, että julkisen sektorin säästötoimet ja leikkaukset ovat vaikuttaneet eniten naisiin (vähäisempi ja entistä kalliimpi lastenhoito, ikääntyneiden ja vammaisten palvelujen väheneminen, sairaaloiden yksityistäminen ja sulkeminen) erityisesti koulutuksen, terveydenhuollon ja sosiaalityön aloilla, sillä heidän osuutensa on 70 prosenttia julkisen sektorin työvoimasta;

57.  korostaa myös, että on tärkeää kiinnittää huomiota joidenkin sellaisten haavoittuvien ryhmien erityistarpeisiin ja monitahoisiin haasteisiin, jotka kohtaavat erityisiä esteitä työmarkkinoille pääsyssä, kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan kyseisten henkilöiden varhaisen ja helpon pääsyn laadukkaaseen koulutukseen, mukaan lukien työharjoittelu, jotta voidaan varmistaa heidän täysimääräinen integroitumisensa yhteiskuntaan ja työmarkkinoille, kun otetaan huomioon pakolaisten olemassa olevat, virallisen ja epävirallisen oppimisen kautta saavutetut taidot ja pätevyydet, kyvyt ja osaaminen; kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään toimenpiteisiin erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin naisiin vaikuttavan moniperusteisen syrjinnän ehkäisemiseksi; korostaa sitä, kuinka tärkeää on panna asianmukaisesti täytäntöön yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista annettu direktiivi 2000/78/EY sekä rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29. kesäkuuta 2000 annettu direktiivi 2000/43/EY(27);

58.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota panemaan täytäntöön jo olemassa olevat lait ja työpaikkojen toimintalinjat ja parantamaan niiden käytännön soveltamista sekä parantamaan tarvittaessa kyseisiä lakeja ja toimintalinjoja naisten suojelemiseksi välittömältä ja välilliseltä syrjinnältä erityisesti työhön valinnassa, työhönotossa, työssä pitämisessä, ammatillisessa koulutuksessa ja aseman edistämisessä työpaikoilla sekä julkisella että yksityisellä sektorilla ja tarjoamaan naisille palkkaa ja urakehitystä koskevat yhtäläiset mahdollisuudet;

59.  pitää erittäin valitettavana, ettei neuvosto ole vieläkään hyväksynyt vuonna 2008 annettua ehdotusta direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta; suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on asettanut tämän direktiivin ensisijaiseksi tavoitteeksi; kehottaa neuvostoa jälleen hyväksymään ehdotuksen mahdollisimman pikaisesti;

60.  kehottaa komissiota parantamaan erityisten sukupuoli-indikaattoreiden ja sukupuolen mukaan jaoteltujen tietojen keruuta, jotta voidaan arvioida jäsenvaltioiden ja unionin politiikkojen vaikutusta sukupuolten tasa-arvoon;

61.  korostaa, että naisia on usein suhteettoman paljon ja vastoin tahtoaan epävarmoissa työsuhteissa; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön ILO:n suositukset, joiden tarkoituksena on vähentää epävarmojen työsuhteiden määrää esimerkiksi rajoittamalla olosuhteita, joissa epävarmoja työsopimuksia voidaan käyttää, ja rajoittamalla sen ajan pituutta, joksi työntekijät voidaan palkata tällaisella sopimuksella;

62.  pitää valitettavana, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin kehittämistä koskevasta komission ehdotuksesta puuttuu kunnianhimoa, ja kehottaa komissiota ehdottamaan direktiiviä ihmisarvoisista työoloista kaikille työntekijöille;

63.  kiinnittää huomiota verotulojen rooliin hyvinvointijärjestelmien rahoituksessa;

64.  kehottaa Euroopan tasa-arvoinstituuttia jatkamaan työtään, joka koskee sukupuolen mukaan eriteltyjen tietojen keräämistä ja tulostaulujen laatimista kaikilla asiaankuuluvilla politiikka-aloilla;

65.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)

EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23.

(2)

EUVL L 180, 15.7.2010, s. 1.

(3)

EYVL L 348, 28.11.1992, s. 1.

(4)

EUVL C 137 E, 27.5.2010, s. 68.

(5)

EUVL C 70 E, 8.3.2012, s. 163.

(6)

EUVL L 353, 28.12.2013, s. 7.

(7)

EUVL C 436, 24.11.2016, p. 225.

(8)

EUVL C 36, 29.1.2016, s. 18.

(9)

EUVL C 93, 9.3.2016, s. 110.

(10)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0207.

(11)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0203.

(12)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0226.

(13)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0235.

(14)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0338.

(15)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0360.

(16)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0351.

(17)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0029.

(18)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0073.

(19)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0099

(20)

Neuvoston 3073. istunto (työllisyys, sosiaalipolitiikka, terveys ja kuluttaja-asiat), Bryssel, 7. maaliskuuta 2011.

(21)

EUVL L 69, 8.3.2014, s. 112.

(22)

Naisten taloudellista voimaannuttamista käsittelevän YK:n korkean tason paneelin raportti ”Leave no one behind: A call to action for gender equality and economic women’s empowerment” (syyskuu 2016).

(23)

Katso ”The European Trade Union Confederation”, ”Collective bargaining: our powerful tool to close the gender gap” (2015).

(24)

Ks. European Commission Fact sheet ”Gender balance on corporate boards – Europe is cracking the glass ceiling”, lokakuu 2015; Euroopan komissio, oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosasto, ”Women in economic decision-making in the EU: Progress report: A Europe 2020 initiative”, 2012; Aagoth Storvik ja Mari Teigen, ”Women on Board: The Norwegian Experience”, kesäkuu 2010.

(25)

EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65.

(26)

Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskeva Euroopan unionin perusoikeusviraston tutkimus.

(27)

EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22.


PERUSTELUT

Eurooppa on kiistatta yksi maailman edistyneimmistä alueista, kun on kyse naisten oikeuksista ja sukupuolten tasa-arvosta. Erinomaisen tuloksen saavuttaminen tasa-arvossa ja naisten voimaannuttamisessa edellyttää kuitenkin naisten tasa-arvoista osallistumista työmarkkinoille ja taloudelliseen päätöksentekoon.

Uusimmat tilastot osoittavat, että EU on vasta puolivälissä matkalla kohti sukupuolten tasa-arvoa. Euroopan tasa-arvoinstituutin vuoden 2015 tasa-arvoindeksin mukaan EU:ssa ei ollut tapahtunut juuri lainkaan edistystä, sillä nousu oli merkityksettömän pientä.

Monissa maissa naisten taloudellisen voimaannuttamisen suurimpina esteinä ovat useat sosiaaliset normit tai syrjivät lait. Huolimatta siitä, että naisten koulutustaso on keskimäärin miehiä korkeampi, on sukupuolten välisen palkkakuilun suuruus yhä 16,1 prosenttia ja eläkekuilun suuruus hälyttävät 40,2 prosenttia. Jäsenvaltioiden väliset erot ovat kuitenkin huomattavat. Palkattoman kotitaloustyön tasaisempi jakaminen on myös välttämätöntä, jotta naiset voisivat osallistua työmarkkinoille samassa määrin kuin miehet. Kun palkaton kotitaloustyö tehdään yhdessä ja jaetaan tasaisesti ja kun Barcelonan tavoitteet on saavutettu, saadaan aikaan parempi perusta entistä paremmalle työ- ja yksityiselämän tasapainolle, jonka ansiosta naiset ja miehet voivat kilpailla tasapuolisesti.

Se, että pystyy kilpailemaan samoin ehdoin, on muutakin kuin ihmisoikeus, eikä sitä pitäisi vastustaa, koska jokaisella on samat oikeudet, riippumatta siitä, keitä he ovat tai mikä heidän biologinen sukupuolensa on, eikä ketään saa syrjiä. Kyseessä on siis ihmisoikeus ja lisäksi tasa-arvoisemmista työmarkkinoista koituu hyötyä. Naiset tekevät osa-aikatyötä enemmän kuin miehet, usein vastentahtoisesti, ja tämä yhdistettynä palkkaeroihin aiheuttaa suuria verotulojen menetyksiä jäsenvaltioille. Eurofoundin mukaan naisten alhaisemman työllisyysasteen vuotuiset kustannukset vastaavat 2,8:aa prosenttia unionin BKT:stä(1), ja että kustannukset, jotka aiheutuvat siitä, että nainen on työuransa ajan työelämän ulkopuolella, ovat arviolta 1,2–2 miljoonaa euroa hänen koulutustasostaan riippuen.

On olemassa erilaisia välineitä, joista on hyötyä naisten taloudellista voimaannuttamista koskevan tavoitteen saavuttamisessa. Palkkakuilun olemassaolo on perustavanlaatuinen ongelma samasta tai samanarvoisesta työstä maksettavan saman palkan kannalta. Jotta saavutetaan sama palkka samasta työstä, tarvitaan järjestelmällistä kartoitusta, jotta voidaan varmistaa, että sekä julkinen että yksityinen sektori noudattavat tätä periaatetta.

Jotta voidaan puuttua naisten taloudellisen voimaannuttamisen riittämättömään tasoon EU:ssa, on välttämätöntä, että perinteisiä naisten ammatteja arvostetaan yhtä paljon kuin tyypillisiä miesten ammatteja. Tämä edellyttää sitä, että kyseisillä naisvaltaisilla aloilla maksetaan parempia palkkoja työntekijöille.

Kuten edellä mainittiin, naisten työmarkkinoille osallistumisen lisäämisestä on vain myönteisiä seurauksia. Naisten lukumäärän lisääminen yritysten johtokunnissa ja julkisen sektorin korkean tason päätöksenteossa on kokemusten mukaan tuottanut myönteisiä tuloksia. Neuvostoa kehotetaan hyväksymään nopeasti direktiivi julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimivaan johtoon kuulumattomien johtokunnan jäsenten sukupuolijakauman tasapainottamisesta (naisten johtokuntapaikkoja koskeva direktiivi). Tällä alalla on tapahtunut edistystä, mutta eteneminen on liian hidasta. Eniten edistystä on tapahtunut maissa, jotka ovat hyväksyneet sitovaa lainsäädäntöä kiintiöistä. Esimerkin näyttäminen on myös tärkeä osatekijä. EU:n toimielimissä on tällä hetkellä hyvin vähän naisia korkean tason tehtävissä tai johtotehtävissä, ja asiaan on saatava jyrkkä muutos.

Sukupuolten tasa-arvoa koskevat suunnitelmat ovat väline, jolla voidaan puuttuu eriarvoisuuteen työpaikoilla monin eri tavoin, jotka koskevat rekrytointia, palkkausta, ylennyksiä ja koulutusta sekä työ- ja yksityiselämän tasapainoa. Sukupuolten tasa-arvoa koskevalla suunnitelmalla voidaan myös edistää seksuaalisen häirinnän ennaltaehkäisyä. EU:ssa 32 prosenttia naisiin kohdistuneista seksuaalisen häirinnän tapauksista tapahtui naisen työpaikalla, ja koettuaan tällaista väkivaltaa monet naiset muuttavat käyttäytymistään ja välttävät kahdestaan olemista kollegan tai päällikön kanssa. Häirintää kohtaan on oltava nollatoleranssi, ja kaikkien, naiset mukaan lukien, on voitava tuntea olonsa turvalliseksi työympäristössään.

Vuoteen 2020 on enää kolme vuotta, ja olemme itse asettaneet hyvin korkeita tavoitteita, jotka meidän on saavutettava. Emme voi hyväksyä epäonnistumista ja meidän on jatkettava työtä naisten voimaannuttamista ja osallistumista työmarkkinoille koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi. Meidän on näytettävä suuntaa ja osoitettava päättäväisesti, ettemme hyväksy eriarvoisuutta ja että odotamme sekä julkisen että yksityisen sektorin ottavan vastuun eriarvoisuudesta, jota ne toistuvasti aiheuttavat tässä mietinnössä esiteltyjen ongelmien vuoksi.

(1)

Vuonna 2013, ”The gender employment gap – challenges and solutions”.


TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (23.6.2017)

naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnalle

naisten taloudellisesta voimaannuttamisesta yksityisellä ja julkisella sektorilla EU:ssa

(2017/2008(INI))

Valmistelija: Tania González Peñas

EHDOTUKSET

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.  ottaa huomioon, että naisten taloudellisen voimaannuttamisen rakenteelliset esteet ovat moninaisten ja risteävien eriarvoisuuksien, stereotypioiden sekä julkisen ja yksityisen sektorin syrjinnän tulosta;

B.   ottaa huomioon, että naisten taloudellisen voimaannuttamisen ja sukupuolten tasa-arvon lisääminen merkitsee taloudellista mahdollisuutta, jolla on voimakas myönteinen vaikutus EU:n BKT:hen, ja vuoteen 2050 mennessä se kasvattaa EU:n henkeä kohden laskettua BKT:tä 6,1–9,6 prosenttia(1), ja ottaa huomioon, että työllisyyden alalla esiintyvän sukupuolten välisen kuilun poistaminen johtaa kasvun lisääntymiseen 15–45 prosentilla jäsenvaltioissa(2); toteaa, että kun otetaan huomioon saamatta jääneet ansiotulot, menetetyt sosiaaliturvamaksut sekä julkiselle taloudelle koituneet lisäkustannukset, naisten alhaisemman työllisyysasteen vuosittaiset kustannukset olivat yhteensä 370 miljardia euroa vuonna 2013 eli 2,8 prosenttia EU:n BKT:stä(3); toteaa myös, että sukupuolten tasa-arvon lisääminen johtaisi 10,5 miljoonaan lisätyöpaikkaan(4);

C.  toteaa, että naisten osallistuminen talouselämään ja heidän voimaannuttamisensa ovat keskeisiä, jotta naiset voivat hallita elämäänsä ja vaikuttaa yhteiskunnassa ja jotta voidaan lisätä naisten mahdollisuuksia hyödyntää taloudellisia resursseja ja tilaisuuksia kuten ansiotyötä, rahoituspalveluja, kiinteää ja muuta omaisuutta sekä osaamisen kehittämistä; toteaa, että on ratkaisevan tärkeää varmistaa, että naisilla ja miehillä on samat oikeudet ja mahdollisuudet osallistua talouselämään ja työmarkkinoille, mikä on paitsi ratkaisevan tärkeää myös tärkeä apu EU:n talouskasvun edistämisessä, sillä ne vaikuttavat myönteisesti BKT:hen, osallisuuteen ja yritysten kilpailukykyyn sekä EU:n väestön ikääntymiseen liittyviin haasteisiin vastaamiseen;

D.  toteaa, että Eurooppa 2020 -strategiassa vahvistetaan EU:n tavoitteeksi, että 75 prosenttia miehistä ja naisista on työllistettyjä vuoteen 2020 mennessä, ja erityisesti, että sukupuolten välinen kuilu poistetaan työllisyyden alalla; toteaa, että tarvitaan koordinoituja toimia naisten työmarkkinoille osallistumisen helpottamiseksi;

E.  katsoo, ettei äitiyttä saisi pitää naisten ammatillisen kehityksen ja siten heidän emansipaationsa esteenä;

F.  toteaa, että naisilla ja miehillä on yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet vanhemmuuden suhteen (lukuun ottamatta synnytyksestä toipumista) ottaen huomioon, että lasten kasvattamisen taakka olisi jaettava eikä sitä siis pitäisi antaa yksinomaan äitien tehtäväksi;

G.  ottaa huomioon, että kotitalouksissa, joissa nuorin lapsi on alle 7-vuotias, miehet tekevät palkkatyötä 41 tuntia ja palkatonta työtä 15 tuntia viikossa, kun taas naiset tekevät palkkatyötä 32 tuntia mutta palkatonta työtä 39 tuntia viikossa;

H.  toteaa, että työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on erittäin tärkeää naisten ammattiurien tukemiseksi ja että tämä edellyttää julkisia ja yksityisiä päivähoitorakenteita;

I.  toteaa, että vaikka EU:ssa lähes 60 prosenttia loppututkinnon suorittaneista on naisia, he ovat edelleen aliedustettuina luonnontieteiden, matematiikan, tietotekniikan, insinööritieteiden ja muiden vastaavien alojen ammattiurilla sitkeässä olevista estävistä tekijöistä johtuen; korostaa näin ollen, että ammatillinen eriarvoisuus on saamassa uusia muotoja ja että koulutukseen panostamisesta huolimatta nuoret naiset ovat yhä kaksi kertaa nuoria miehiä todennäköisemmin työelämän ulkopuolella; toteaa, että arvioiden mukaan tieto- ja viestintätekniikan sekä tietojenkäsittelytieteen aloilla olevat työpaikat ovat merkittävässä roolissa lyhyellä aikavälillä sekä avointen työpaikkojen että ansiotulojen näkökulmasta, ja katsoo, että on äärimmäisen tärkeää houkutella enemmän naisia opiskelemaan näitä aineita;

J.  toteaa, että ennusteiden mukaan EU:n BKT voisi olla 27 prosenttia suurempi, jos naisten tuottavuustaso nousisi miesten tasolle;

K.  toteaa, että OECD:n tutkimusten mukaan yritykset, joiden johtokunnissa on enemmän naisia, ovat taloudellisesti kannattavampia kuin ne, joiden johtokunnassa on pelkästään miehiä, mutta silti vuonna 2014 naisten osuus suurimpien EU-maissa rekisteröityjen pörssiyhtiöiden hallitusten jäsenistä oli vain 20,2 prosenttia;

1.  katsoo, että naisten taloudellinen voimaannuttaminen on ratkaisevan tärkeää köyhyyden vähentämiseksi ja talouden kehityksen edistämiseksi; katsoo kuitenkin, että taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen on vasta ensimmäinen vaihe naisten taloudellisessa voimaannuttamisessa ja tarvitaan myös tasa-arvoa poliittisella areenalla sekä sosiaali- ja kulttuurialalla naisten voimaannuttamiseksi yksityisellä ja julkisella sektorilla; ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden soveltaman periaatteen täytäntöönpano, jonka mukaan miehille ja naisille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka, on tärkeä vaihe naisten taloudellisessa voimaannuttamisessa ja heidän perusoikeuksiensa vahvistamisessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita turvaamaan tämän periaatteen sellaisena kuin se on määritelty SEUT-sopimuksen 157 artiklassa ja torjumaan välitöntä ja välillistä syrjintää työmarkkinoilla naisten taloudellisen voimaannuttamisen toteuttamiseksi;

2.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön työsyrjintädirektiivin ja miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin annetun direktiivin 2010/41/EU; vaatii komissiota varmistamaan näiden direktiivien paremman soveltamisen ja edistämään sukupuolten tasa-arvoa koskevien suunnitelmien täytäntöönpanoa yritysten keskuudessa;

3.  kehottaa jäsenvaltioita suojelemaan naisten oikeuksia sekä edistämään sukupuolten tasa-arvoa ja sosiaalista hyvinvointia torjumalla palkka- ja eläke-eroja, puuttumalla syrjinnän torjuntaa työllisyyden alalla koskevan lainsäädännön rikkomiseen ja lopettamalla sen rikkomisen sekä torjumalla epävarmoja, epätoivottuja ja turvattomia työn ja työsuhteiden muotoja (kun epävarmalla työllä ymmärretään työsuhteita, joissa ei noudateta kansainvälisen, kansallisen ja unionin tason vaatimuksia ja lainsäädäntöä ja/tai jotka eivät tarjoa riittävää, ihmisarvoisen elämän takaavaa toimeentuloa tai asianmukaista sosiaaliturvaa, kuten pätkätyötä, valtaosaa määräaikaisista sopimuksista, nollatuntisopimuksia tai vastoin tahtoa tehtävää osa-aikatyötä), sekä luomalla olosuhteet, joilla turvataan oikeus palata vapaaehtoisesta osa-aikatyöstä kokopäivätyöhön;

4.  pitää hyvin valitettavana sitkeää sukupuolten palkkaeroa, joka on vastoin SEUT-sopimuksen 157 artiklaan kirjattua miesten ja naisten samapalkkaisuuden perusperiaatetta ja josta erityisesti lapsia saavat ja kasvattavat naiset kärsivät; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita laatimaan ja panemaan täytäntöön yhteistyössä työmarkkinaosapuolten ja tasa-arvojärjestöjen kanssa sukupuolten palkkaeron poistamiseen tähtääviä toimintapolitiikkoja; kehottaa jäsenvaltioita tekemään määräajoin palkkakartoituksia näiden toimien täydentämiseksi;

5.  korostaa, että sukupuolten välisten eläke-erojen estämisen ja poistamisen sekä ikääntyvien naisten köyhyyden vähentämisen edellytyksenä on ennen kaikkea se, että naisille luodaan olosuhteet, joissa he voivat suorittaa yhtäläisiä eläkemaksuja osallistumalla entistä enemmän työmarkkinoille, ja heille turvataan yhtäläiset mahdollisuudet palkan, urakehityksen ja kokopäivätyön tekemistä koskevien mahdollisuuksien suhteen;

6.  korostaa, että sukupuolten välisen eläke-eron syihin ja seurauksiin on puututtava, koska se muodostaa esteen naisten taloudelliselle riippumattomuudelle vanhuusiässä, jolloin heillä on suurempi köyhyysriski kuin miehillä; korostaa, että jäsenvaltioissa on tärkeää olla sellaisia vero- ja etuusjärjestelmiä, jotka eivät toimi pidäkkeinä kotitalouden toisen tulonsaajan työnteolle tai työnteon lisäämiselle, sillä naiset ovat usein toisen tulonsaajan asemassa; kehottaa jäsenvaltioita korvaamaan kotitalousyksiköihin perustuvat mallit yksilöllistetyillä vero- ja sosiaaliturvaoikeuksilla, jotta taataan naisten yksilölliset oikeudet ja torjutaan heidän riippuvuuttaan kumppaneistaan tai valtiosta;

7.  korostaa, että joustavat työmuodot tekevät työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen naisille helpommaksi ja ne voivat osaltaan vaikuttaa myönteisesti heikossa asemassa olevien naisryhmien integroimiseen työelämään;

8.  kehottaa jäsenvaltioita parantamaan yleisiä työoloja, mukaan luettuna perhe-elämän huomioon ottava työajan organisointi työntekijöitä kuullen;

9.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan riittävän isyysloman ja isyysrahan, jotta naisille ja miehille turvataan samat urakehitysmahdollisuudet;

10.  korostaa tarvetta eliminoida työmarkkinoiden horisontaalinen ja vertikaalinen jakautuminen sukupuolen mukaan puuttumalla välittömiin ja välillisiin syihin sekä syrjiviin sosiaalisiin käyttäytymismalleihin ja stereotypioihin, monipuolistamalla naisten ja miesten uravalintoja ja edistämällä naisten ja miesten yhtäläistä osallistumista työmarkkinoille, laadukkaaseen koulutukseen, viralliseen koulutukseen ja epäviralliseen oppimiseen sekä elinikäiseen oppimiseen sekä hoitovastuun jakamista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimia sukupuolistereotypioiden ja työmarkkinoilla, koulutuksessa sekä kotityössä ja hoitovastuissa tapahtuvan erottelun vähentämiseksi, jotta parannetaan naisten tulevaisuuden ansiotuloja ja sosioekonomisia olosuhteita;

11.  muistuttaa, että koulutuksen kestävä julkinen ja yksityinen rahoittaminen on osallistavan, sosiaalisesti oikeudenmukaisen ja demokraattisen yhteiskunnan perusta ja että tämän prioriteetin täytyy näkyä tulo- ja menoarvioissa; korostaa tyttöjen ja nuorten naisten koulutuksen erityistä merkitystä heidän tulevien työllistymisnäkymiensä ja taloudellisen voimaannuttamisensa kannalta; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan ja lisäämään investointejaan korkealaatuiseen koulutukseen ja edistämään aloja, joilla naiset ovat aliedustettuina, kuten luonnontieteet, teknologia, insinööritieteet ja matematiikka (STEM-tieteet), sekä lisäämään naisten työllistymistä näihin laadukkaisiin työpaikkoihin; korostaa ammatillisen koulutuksen merkitystä, kun halutaan monipuolistaa ammatinvalintoja ja esitellä naisille ja miehille muita kuin perinteisiä uravaihtoehtoja; muistuttaa, että on tärkeää korostaa koulutusjärjestelmissä miesten ja naisten välisen tasa-arvon periaatetta ja yhtäläistä oikeutta osallistua talouselämään;

12.  korostaa, että digitaaliteknologian nopealla leviämisellä on syvällekäyvä vaikutus työmarkkinoihin, sillä se on muuttanut arvoketjuja, työolosuhteita ja työn luonnetta; panee merkille, että digitalisoinnin tuomat mahdollisuudet voivat toimia tehokkaana välineenä naisten tuomisessa entistä enemmän mukaan työmarkkinoille ja sekä naisten että miesten työ- ja perhe-elämän paremmassa yhteensovittamisessa; huomauttaa lisäksi, että digitalisointi johtaa sellaisten taitojen kasvavaan kysyntään, joilla voidaan puuttua miesten ja naisten väliseen nykyisen digitaaliseen kuiluun; korostaa, että uusien taitojen kysyntään erityisesti tieto- ja viestintätekniikan alalla on vastattava koulutuksella, täydennyskoulutuksella ja elinikäisellä oppimisella digitaalisen lukutaidon edistämiseksi ja olemassa olevan sukupuolten välisen kuilun kaventamiseksi, jolloin erittäin pätevien ehdokkaiden joukko kasvaa; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita ja komissiota jouduttamaan toimiaan osallistumisen lisäämiseksi tieto- ja viestintätekniikan alalla ja edistämään toimiaan digitaalisen osaamisen ja digitaalisen lukutaidon edistämiseksi naisten ja tyttöjen keskuudessa, jotka ovat edelleen aliedustettuina tällä alalla, mikä voi lisätä heidän taloudellista voimaannuttamistaan ja riippumattomuuttaan, jolloin vähennettäisiin sukupuolten kokonaispalkkaeroa;

13.  kehottaa komissiota yhdessä jäsenvaltioiden kanssa edistämään ja tukemaan naisten yrittäjyyttä koskevia aloitteita, koska ne voivat tarjota naisille tietoja, joita he tarvitsevat perustaakseen innovatiivisiin ideoihinsa perustuvia omia yrityksiään yksin tai yhdessä muiden kanssa; toteaa, että tässä yhteydessä on ratkaisevan tärkeää tarjota tietoja koulutukseen pääsystä, tukea naisyrittäjiä vaihtoehtoisten rahoituslähteiden ja yritysverkostoitumisen käyttämisessä sekä antaa heidän yrityksensä käynnistämiseen, johtamiseen ja kasvuun liittyviä neuvoja varhaisessa vaiheessa;

14.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan erityistä aktiivista työllisyys- ja koulutuspolitiikkaa, jolla tuetaan sellaisten naisten paluuta työhön, jotka ovat keskeyttäneet uransa hoitaakseen huollettavinaan olevia henkilöitä;

15.  korostaa tarvetta varmistaa, että rakenne- ja investointirahastoja käytetään koulutuksen parantamiseksi, jotta voidaan edistää naisten pääsyä työmarkkinoille ja torjua naisten työttömyyttä, köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä; painottaa, että sosiaalisen osallisuuden toimiin ja sosiaalisiin innovaatiohankkeisiin varattua 20 prosentin osuutta Euroopan sosiaalirahastosta (ESR) voitaisiin käyttää entistä aktiivisemmin muun muassa sellaisten aloitteiden tukemiseen, joilla pyritään köyhien ja sosiaalisesti syrjäytyneiden naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen;

16.  pyytää jäsenvaltioita toteuttamaan lainsäädäntötoimia ja muita toimia, joilla taataan niin kutsutuilla naisvaltaisilla aloilla työskentelevien työntekijöiden taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet; korostaa, että on tärkeää välttää naisten yliedustus epävarmoissa työsuhteissa, ja muistuttaa tarpeesta torjua näiden alojen, kuten kotitaloustyön tai hoiva-alan, epävarmaa luonnetta; toteaa, että kotitaloustyötä ja kotitalouksille tarjottavia palveluja, jotka ovat laajalti naisvaltaistuneita, tehdään usein pimeänä työnä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ja kehittämään edelleen kotitalouspalvelujen virallista sektoria myös pimeän työn vastaisen EU-foorumin kautta, tunnustamaan kotitalouksille tarjotut palvelut, työnteon perheissä ja kotihoidon arvokkaaksi talouden alaksi, jolla on suuri työllistämiskapasiteetti ja jota on säänneltävä paremmin jäsenvaltioissa, jotta sekä luodaan kotitaloustyöntekijöille turvatumpi asema että annetaan perheille valmiudet hoitaa tehtävänsä työnantajina ja parannetaan työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista työssäkäyvissä perheissä;

17.  korostaa hoiva-alan ja kotitaloustyön merkityksellisyyttä ja sen työllistämispotentiaalia ja korostaa tarvetta luoda ihmisarvoisia ja laadukkaita julkisen ja yksityisen sektorin työpaikkoja hoivatalouden alalla; korostaa, että on tärkeää parantaa sosiaaliturvaa ja nostaa palkkoja näillä aloilla, joilla enemmistö työvoimasta on naisia, kuten hoitotyöntekijät, siivoojat ja kotiapulaiset, ravintolahenkilökunta ja terveydenhuollon asiantuntijat;

18.  korostaa myös, että on tärkeää kiinnittää huomiota joidenkin sellaisten haavoittuvien ryhmien erityistarpeisiin ja monitahoisiin haasteisiin, jotka kohtaavat erityisiä esteitä työmarkkinoille pääsyssä, kuten nuorten naisten, maaseutualueiden naisten, vammaisten naisten sekä pakolais- ja maahanmuuttajanaisten tarpeisiin; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan varhaisen ja helpon pääsyn laadukkaaseen koulutukseen, mukaan lukien työharjoittelu, jotta voidaan varmistaa täysimääräinen integroituminen yhteiskuntaan ja työmarkkinoille, kun otetaan huomioon pakolaisten olemassa olevat virallisen ja epävirallisen oppimisen kautta saavutetut taidot ja pätevyydet, kyvyt ja osaaminen; kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään toimenpiteisiin erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin naisiin vaikuttavan moniperusteisen syrjinnän ehkäisemiseksi; korostaa sitä, kuinka tärkeää on panna asianmukaisesti täytäntöön yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista annettu direktiivi 2000/78/EY ja rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta annettu direktiivi 2000/43/EY;

19.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota panemaan täytäntöön jo olemassa olevat lait ja työpaikkojen toimintalinjat ja parantamaan niiden käytännön soveltamista sekä parantamaan tarvittaessa kyseisiä lakeja ja toimintalinjoja naisten suojelemiseksi välittömältä ja välilliseltä syrjinnältä erityisesti työhön valinnassa, työhönotossa, työssä pitämisessä, ammatillisessa koulutuksessa ja aseman edistämisessä työpaikoilla sekä julkisella että yksityisellä sektorilla ja tarjoamaan naisille palkkaa ja urakehitystä koskevat yhtäläiset mahdollisuudet;

20. korostaa sukupuolineutraaliuden periaatteen merkitystä työn arviointi- ja luokitusjärjestelmissä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla; pitää myönteisinä jäsenvaltioiden ponnisteluja sellaisten toimintalinjojen edistämiseksi, jotka estävät syrjintää työhönotossa, ja kannustaa niitä edistämään sellaisten ansioluetteloiden käyttöä, joista sukupuoli ei ilmene, jotta vähennetään yritysten ja julkisen hallinnon taipumusta sukupuolittuneisiin käytäntöihin työhönottoprosessissa; kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta kehittää anonymisoitu Europass-ansioluettelo; ehdottaa, että jäsenvaltiot laativat ohjelmia, joilla torjutaan sosiaalisia ja sukupuolistereotypioita erityisesti nuorimmissa ikäryhmissä keinona estää ammatillista työasteikkojen luokittelua, joka usein rajoittaa naisten pääsyä parhaiten palkattuihin tehtäviin ja työpaikkoihin;

21.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön ennakoivia toimintapolitiikkoja ja asianmukaisia investointitoimia, joiden tarkoituksena on tukea naisia ja miehiä, jotka tulevat tai palaavat työmarkkinoille tai pysyvät tai etenevät niillä perhe- ja hoitovapailla vietettyjen poissaolojaksojen jälkeen, varmistamalla, että he saavat kestävää ja laadukasta työtä, Euroopan sosiaalisen peruskirjan 27 artiklan mukaisesti; korostaa erityisesti tarvetta taata mahdollisuus palata samoihin, vastaaviin tai samantyyppisiin työtehtäviin, suojella irtisanomiselta ja epäedulliselta kohtelulta raskauden johdosta tai perhevapaan hakemisen tai pitämisen vuoksi sekä työhönpaluun jälkeinen suoja-aika, jonka kuluessa työntekijät voivat tottua uudelleen työtehtäviinsä;

22.  kehottaa jäsenvaltioita tarvittaessa panemaan täytäntöön vanhemmuuden tukemisen järjestelmiä, jotka koostuvat pakollisesta äitiys- ja isyyslomasta kullekin vanhemmalle sekä vanhempainlomasta, jota voidaan käyttää vanhempien yhteisellä päätöksellä, tapana tunnustaa molempien vanhempien oikeudet ja vastustaa työnantajan kaikkia oletuksia siitä, että vanhemman velvollisuudet lankeavat yksinomaan äideille;

23.  painottaa, että palkan ja sosiaaliturvamaksujen maksamista olisi jatkettava myös vapaajaksojen aikana;

24.  korostaa naisten ja miesten yhtäläisen edustuksen tärkeyttä päätöksentekoasemissa sekä julkisella että yksityisellä sektorilla; muistuttaa naisten johtokuntapaikkoja koskevan direktiivin tärkeydestä, sillä siinä pyritään tasapainottamaan aliedustetun sukupuolen osuus julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimivaan johtoon kuulumattomista johtokunnan jäsenistä, pieniä ja keskisuuria yrityksiä lukuun ottamatta; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita viemään päätökseen neuvostossa tehtävän työn, jotta voidaan aloittaa parlamentin kanssa käytävät neuvottelut sen eteen työskentelemiseksi, että vuoteen 2020 mennessä vähintään 40 prosenttia julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimivaan johtoon kuulumattomista johtokunnan jäsenistä on naisia; kehottaa jäsenvaltioita ja yrityksiä parantamaan sukupuolten tasapuolista edustusta johtotehtävissä työmarkkinoilla, taloudellisissa ja poliittisissa päätöksentekorakenteissa ja -elimissä sekä yrityksissä ja yritysten johtokunnissa esimerkiksi kiintiöiden avulla;

25.  painottaa, että lainansaanti sekä rahoitus- ja neuvontapalveluiden saanti ovat ratkaisevassa asemassa lisättäessä sosiaalisesti syrjäytyneiden naisten mahdollisuuksia perustaa yrityksiä ja laajennettaessa heidän edustustaan yksityisellä sektorilla; suosittelee siksi, että olisi tutkittava Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) ja ESR-rahaston käyttämistä joustavammin ja vähemmän byrokraattisella tavalla naisyrittäjien tukemiseksi käynnistysvaiheessa;

26.  kannustaa naisten johtajuutta ammattiyhdistyksissä ja työntekijäjärjestöissä ja kehottaa kaikkia ammattiyhdistysten johtajia takaamaan yhtäläisen edustuksen ja edustamaan tehokkaasti naistyöntekijöiden etuja;

27.  korostaa työmarkkinaosapuolten ja työehtosopimusneuvottelujen merkitystä naistyöntekijöiden taloudellisen voimaannuttamisen kannalta ja kannustaa tarkistamaan työluokitusta, jos sukupuolittuminen toimiluokissa voi johtaa siihen, että eri työnimikkeillä työskentelevät suorittavat samoja tehtäviä;

28.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan oikeutta työehtosopimusneuvotteluihin yksityisellä ja julkisella sektorilla ja panemaan oikeuden täysimääräisesti täytäntöön; kehottaa erityisesti työmarkkinaosapuolia käyttämään työehtosopimusneuvotteluja naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien edistämiseen, sen varmistamiseen, että yhtäläistä kohtelua koskevaa nykyistä lainsäädäntöä sovelletaan käytännössä, sekä sukupuolten palkkaeroon puuttumiseen; painottaa, että tässä suhteessa työmarkkinaosapuolilla on hyvät mahdollisuudet tukea sukupuolten tasa-arvoa työmarkkinoilla ottamalla samaa ja asianmukaista palkkaa koskevan kysymyksen aktiivisesti esiin työehtosopimusneuvotteluissa; pitää hyvänä käytäntönä sitä, että nimitetään tasa-arvoedustajia, jotka valistavat, huolehtivat tiedottamisesta ja toimivat yhteyshenkilöinä asioissa, jotka koskevat sukupuolten tasa-arvoa työelämässä;

29.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön julkisen sosiaalipolitiikan toimia ja valvomaan niiden täytäntöönpanoa sekä varmistamaan, että on saatavilla ja mahdollista käyttää korkealaatuisia, kohtuuhintaisia ja yleisesti saatavilla olevia lasten, vanhusten ja muiden huollettavien hoitopalveluja, tarkistamalla lastenhoitopalveluja koskevia Barcelonan tavoitteita kunnianhimoisemmiksi; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita määrittelemään niiden ohelle vastaavanlaisia tavoitteita, jotka koskevat pitkäaikaishoidon palveluja, ja edistämään palkattoman kotityön ja hoitovastuun tasaista jakoa; painottaa, että päivähoitopalvelujen saatavuus on keskeinen edellytys sille, että naiset kykenevät hyödyntämään koko potentiaalinsa työpaikoilla ja jotta voidaan parantaa työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista työssäkäyvissä perheissä ja lisätä naisten työmarkkinoille osallistumista; muistuttaa julkisten palvelujen merkittävästä roolista sukupuolten tasa-arvon saavuttamisessa; toteaa, että näiden alojen menoja olisi pidettävä investointeina, jotka tuovat taloudellisia tuottoja;

30.  painottaa tarvetta poistaa sukupuolten eriarvoisuus palkallisessa ja palkattomassa työssä ja edistää lapsia ja huollettavia henkilöitä koskevien vastuiden, kustannusten ja hoitotehtävien tasapuolista jakamista naisten ja miesten välillä ja koko yhteiskunnan tasolla, jotta turvataan sukupuolten asema tasavertaisina palkansaajina ja huoltajina; korostaa tässä yhteydessä, että tarvitaan erityisiä ehdotuksia, joiden tarkoituksena on tasapainottaa paremmin työ- ja yksityiselämä;

31.  kehottaa lainsäädäntövallan käyttäjiä esittämään uusia tehokkaita toimia työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisen parantamiseksi, myös äitiys-, isyys- ja vanhempainlomaa sekä hoitovapaata koskevia lainsäädäntöehdotuksia, jotta edistetään sukupuolten tasa-arvoa parantamalla naisten pääsyä työmarkkinoille ja kotitöiden ja hoitotyön tasapuolista jakautumista naisten ja miesten välillä;

32.  kehottaa jäsenvaltioita liittämään työlainsäädäntöönsä mekanismeja, joiden tarkoituksena on tarjota kannustin sellaisten joustavien työjärjestelyjen ja etätyömallien luomiselle, jotka tekevät lapsista huolehtimisen koulupäivän jälkeen vanhemmille helpommaksi ja auttavat yhteensovittamaan työ- ja perhevelvoitteet; katsoo samaan aikaan, että työntekijöillä ja työnantajilla on yhteinen vastuu tarkoituksenmukaisimpien järjestelyjen kehittämisestä ja niistä sopimisesta;

33.  kehottaa jäsenvaltioita takaamaan vammaisten lasten vanhemmille virkistysloman ja kiinnittämään erityistä huomiota yksinhuoltajaäiteihin parhaiden käytäntöjen tutkimisen pohjalta;

34.  kehottaa jäsenvaltioita investoimaan epävirallisiin koulupäivän jälkeisiin leikkikeskeisiin oppimisjärjestelyihin, jotka voisivat tarjota tukea lapsille erityisesti koulu- ja päiväkotiaikojen jälkeen ja siten täyttää koulu- ja työaikojen eroavuudesta johtuvan aukon;

35.  kannustaa jäsenvaltioita julkisia hankintoja koskevan direktiivin (2014/24/EU) säännösten mukaisesti edistämään sosiaalilausekkeiden käyttöä julkisissa hankinnoissa välineenä, jolla parannetaan naisten ja miesten tasa-arvoa, kun on olemassa asiaa koskevaa kansallista lainsäädäntöä, joka voi toimia sosiaalilausekkeiden perustana;

36.  korostaa sellaisten kansallisten aloitteiden merkitystä, joilla helpotetaan naisyrittäjien rahoituksen saantia, ja painottaa tässä yhteydessä mikroluottojen tarjoamia mahdollisuuksia;

37.  kehottaa jäsenvaltioita valtavirtaistamaan sukupuolinäkökulman kansallisiin osaamis- ja työvoimapolitiikkoihinsa ja sisällyttämään tällaisia toimia kansallisiin toimintasuunnitelmiinsa ja/tai liittämään niitä osaksi eurooppalaista ohjausjaksoa työllisyyden suuntaviivojen mukaisesti.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

21.6.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

35

4

3

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Guillaume Balas, Brando Benifei, Mara Bizzotto, Vilija Blinkevičiūtė, Enrique Calvet Chambon, Lampros Fountoulis, Elena Gentile, Marian Harkin, Czesław Hoc, Danuta Jazłowiecka, Agnes Jongerius, Rina Ronja Kari, Jan Keller, Ádám Kósa, Jean Lambert, Jérôme Lavrilleux, Jeroen Lenaers, Verónica Lope Fontagné, Elisabeth Morin-Chartier, João Pimenta Lopes, Georgi Pirinski, Marek Plura, Terry Reintke, Sofia Ribeiro, Robert Rochefort, Anne Sander, Sven Schulze, Siôn Simon, Romana Tomc, Ulrike Trebesius, Marita Ulvskog, Jana Žitňanská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Georges Bach, Lynn Boylan, Miapetra Kumpula-Natri, António Marinho e Pinto, Tamás Meszerics, Joachim Schuster, Michaela Šojdrová

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Xabier Benito Ziluaga, Monika Smolková, Milan Zver

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

35

+

ALDE

GUE/NGL

PPE

 

S&D

 

VERTS/ALE

Enrique Calvet Chambon, Marian Harkin, Marinho e Pinto, Robert Rochefort

Xabier Benito Ziluaga, Lynn Boylan, Rina Ronja Kari

Georges Bach, Danuta Jazłowiecka, Ádám Kósa, Jérôme Lavrilleux, Verónica Lope Fontagné, Elisabeth Morin-Chartier, Marek Plura, Sofia Ribeiro, Anne Sander, Sven Schulze, Michaela Šojdrová, Romana Tomc, Milan Zver,

Guillaume Balas, Brando Benifei, Vilija Blinkevičiūtė, Elena Gentile, Agnes Jongerius, Jan Keller, Miapetra Kumpula-Natri, Georgi Pirinski, Joachim Schuster, Siôn Simon, Monika Smolková, Marita Ulvskog

Jean Lambert, Tamás Meszerics, Terry Reintke

4

-

ECR

NI

Czesław Hoc, Ulrike Trebesius, Jana Žitňanská

Lampros Fountoulis

3

0

ENF

GUE/GNL

PPE

Mara Bizzotto

João Pimenta Lopes

Jeroen Lenaers

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

(1)

Euroopan tasa-arvoinstituutti (EIGE): Economic benefits of gender equality in the EU (2017), sivu 3.

http://eige.europa.eu/sites/default/files/documents/economic_benefits_of_gender_equality_briefing_paper.pdf

(2)

http://europa.eu/rapid/press-release_IP-09-1527_en.htm?locale=en

(3)

https://www.eurofound.europa.eu/publications/report/2016/labour-market/the-gender-employment-gap-challenges-and-solutions

(4)

Euroopan tasa-arvoinstituutti (EIGE): Economic benefits of gender equality in the EU (2017), sivu 3.

http://eige.europa.eu/sites/default/files/documents/economic_benefits_of_gender_equality_briefing_paper.pdf


TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

12.7.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

22

8

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Daniela Aiuto, Maria Arena, Beatriz Becerra Basterrechea, Malin Björk, Vilija Blinkevičiūtė, Anna Maria Corazza Bildt, Viorica Dăncilă, Iratxe García Pérez, Arne Gericke, Anna Hedh, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Florent Marcellesi, Maria Noichl, Margot Parker, Marijana Petir, Terry Reintke, Michaela Šojdrová, Ernest Urtasun, Ángela Vallina, Elissavet Vozemberg-Vrionidi, Jadwiga Wiśniewska, Anna Záborská, Jana Žitňanská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Catherine Bearder, Ildikó Gáll-Pelcz, Edouard Martin, Dubravka Šuica, Mylène Troszczynski

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Theresa Griffin, Renate Weber


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

22

+

EPP

Ildikó Gáll-Pelcz, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Dubravka Šuica, Elissavet Vozemberg-Vrionidi

S&D

Maria Arena, Vilija Blinkevičiūtė, Viorica Dăncilă, Iratxe García Pérez, Theresa Griffin, Anna Hedh, Edouard Martin, Maria Noichl

ALDE

Catherine Bearder, Beatriz Becerra Basterrechea, Renate Weber

EFDD

Daniela Aiuto

VERTS

Florent Marcellesi, Terry Reintke, Ernest Urtasun

GUE/NGL

Malin Björk, Ángela Vallina

8

-

EPP

Marijana Petir, Michaela Šojdrová, Anna Záborská

ECR

Arne Gericke, Jadwiga Wiśniewska, Jana Žitňanská

EFDD

Margot Parker

ENF

Mylène Troszczynski

1

0

EPP

Anna Maria Corazza Bildt

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Oikeudellinen huomautus