Menettely : 2016/2324(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0283/2017

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0283/2017

Keskustelut :

PV 02/10/2017 - 16
CRE 02/10/2017 - 16

Äänestykset :

PV 03/10/2017 - 4.5
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2017)0365

MIETINTÖ     
PDF 427kWORD 75k
5.9.2017
PE 602.940v02-00 A8-0283/2017

kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien kaventumisesta kehitysmaissa

(2016/2324(INI))

Kehitysvaliokunta

Esittelijä: Teresa Jiménez-Becerril Barrio

Valmistelija (*):

Francisco Assis, ulkoasiainvaliokunta

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 54 artikla

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 ULKOASIAINVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien kaventumisesta kehitysmaissa

(2016/2324(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 21 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 208 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 7 artiklan, jonka mukaan ”unioni varmistaa eri politiikkojensa ja toimiensa välisen johdonmukaisuuden kaikki tavoitteensa huomioon ottaen”,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja muut YK:n ihmisoikeussopimukset ja -välineet ja erityisesti kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä New Yorkissa 16. joulukuuta 1966 allekirjoitetun taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä vuonna 1979 tehdyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (CEDAW),

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen huippukokouksen ja YK:n yleiskokouksen 25. syyskuuta 2015 hyväksymän päätösasiakirjan kestävän kehityksen toimintaohjelmasta ”Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development”(1),

–  ottaa huomioon kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian ”Jaettu näkemys, yhteinen toiminta: vahvempi Eurooppa”, jonka komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja esitteli kesäkuussa 2016(2),

–  ottaa huomioon neuvoston 20. heinäkuuta 2015 hyväksymän ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan toimintasuunnitelman vuosiksi 2015–2019(3),

–  ottaa huomioon yhteistoimintaa kansalaisyhteiskunnan kanssa koskevat EU:n maakohtaiset etenemissuunnitelmat,

–  ottaa huomioon Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus) ja siihen vuonna 2005 ja 2010 tehdyt tarkistukset,

–  ottaa huomioon kansainvälisten kansalaisjärjestöjen kokouksen 1. lokakuuta 2009 hyväksymät menettelyohjeet, jotka koskevat kansalaisyhteiskunnan osallistumista päätöksentekoprosessiin,

–  ottaa huomioon Civil Society Platform for Peacebuilding and Statebuilding (CSPPS) -koalition ydinryhmän 6.–9. heinäkuuta 2016 pitämän vuosikokouksen antaman Berliinin julistuksen,

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 233/2014 kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta kaudelle 2014–2020(4) ja 11. maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 230/2014 vakautta ja rauhaa edistävän välineen perustamisesta(5),

–  ottaa huomioon 2. maaliskuuta 2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/323 yhdenteentoista Euroopan kehitysrahastoon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta(6) ja Cotonoun sopimuksen I julistuksen (”Yhteinen julistus kumppanuuden toimijoista”),

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (varainhoitoasetus) kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(7) 187 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon kehitysyhteistyön rahoitusvälineen (DCI) kansalaisjärjestöjä ja paikallisviranomaisia koskevan suuntaa-antavan monivuotisen ohjelman (2014–2020)(8),

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Demokratian ja kestävän kehityksen juuret: EU:n suhtautuminen kansalaisyhteiskuntaan ulkosuhteissa” (COM(2012)0492),

–  ottaa huomioon 27. kesäkuuta 2016 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksista(9),

–  ottaa huomioon EU:n vuosikertomuksen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa ja EU:n asiaa koskevan politiikan vuonna 2015,

–  ottaa huomioon 26. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman yritysten vastuusta kolmansissa maissa tehdyistä vakavista ihmisoikeusrikkomuksista(10),

–  ottaa huomioon 4. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman AKT-maiden ja EU:n suhteiden tulevaisuudesta vuoden 2020 jälkeen(11),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia koskevat EU:n suuntaviivat, mukaan lukien ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat, sekä neuvoston 24. kesäkuuta 2013 hyväksymät EU:n suuntaviivat uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämisestä ja suojelemisesta,

–  ottaa huomioon parlamenttien välisistä suhteista vastaaville Euroopan parlamentin valtuuskunnille tarkoitetut suuntaviivat ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisestä niiden EU:n ulkopuolisiin maihin suuntautuvilla vierailuilla(12),

–  ottaa huomioon 9. lokakuuta 2013 annetun alueiden komitean lausunnon aiheesta ”Kumppanimaiden paikallisviranomaisten vaikutusvallan lisääminen hallinnon tehostamiseksi ja kehitystulosten vaikuttavuuden parantamiseksi”,

–  ottaa huomioon 24. helmikuuta 2015 annetun alueiden komitean lausunnon aiheesta ”Ihmisarvoinen elämä kaikille: visiosta yhteisiin toimiin”,

–  ottaa huomioon 11. huhtikuuta 2016 laaditun YK:n ihmisoikeusvaltuutetun raportin, joka koskee hyviin käytäntöihin ja saatuihin kokemuksiin perustuvia käytännön suosituksia kansalaisyhteiskunnan kannalta turvallisen ja suotuisan ympäristön luomiseksi ja säilyttämiseksi(13), sekä YK:n kokoontumis- ja yhdistymisvapauden erityisraportoijan raportit,

–  ottaa huomioon Maailman talousfoorumin vuoden 2017 raportin maailmanlaajuisista riskeistä(14),

–  ottaa huomioon 14. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen uudelleentarkastelusta(15),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2016 antamansa päätöslauselman kehitysyhteistyön tehokkuuden parantamisesta(16),

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n vuotta 2015 koskevasta kertomuksesta kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta(17),

–  ottaa huomioon liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat,

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman Agenda 2030:n seurannasta ja arvioinnista(18),

–  ottaa huomioon 22. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman ”Paikallisviranomaiset ja kansalaisyhteiskunta: Euroopan sitoutuminen kestävän kehityksen tukemiseen”(19),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan lausunnon (A8-0283/2017),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan mukaisesti unionin kansainvälisellä tasolla toteuttaman toiminnan, johon kuuluu kehitysyhteistyö, on perustuttava demokratian, oikeusvaltion sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuuden ja jakamattomuuden periaatteisiin;

B.  ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskunta on terveen ja ihmisarvoisen yhteiskunnan kolmas sektori julkisen ja yksityisen sektorin ohella; ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskunta koostuu valtiosta riippumattomista ja voittoa tavoittelemattomista organisaatioista, jotka osallistuvat julkiseen elämään ja tuovat esiin jäsentensä tai muiden henkilöiden etuja ja arvoja eettisten, kulttuuristen, poliittisten, tieteellisten, uskonnollisten tai filantrooppisten näkökohtien pohjalta;

C.  ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskunnalla on keskeinen rooli demokratian rakentamisessa ja vahvistamisessa, valtiovallan seurannassa sekä hyvän hallintotavan, läpinäkyvyyden ja vastuuvelvollisuuden edistämisessä; toteaa, että kansalaisyhteiskunnan järjestöjen vahva läsnäolo yhteiskunnassa on ensiarvoisen tärkeää, sillä ne tuovat välttämättömän vastapainon olemassa oleville valtarakenteille toimimalla välittäjän ja sovittelijan roolissa kansalaisten ja valtion välillä ja valvomalla demokratian toteutumista; ottaa huomioon, että monet kansalaisyhteiskunnan ryhmittymät ovat pyrkineet osallistumaan perustuslakiuudistusprosesseihin demokraattisten periaatteiden ja instituutioiden suojelemiseksi;

D.  toteaa, että kansalaisyhteiskunnan järjestöt kattavat koko ihmisoikeuksien kirjon, myös oikeuden kehitykseen, koulutukseen ja sukupuolten tasa-arvoon, ja toimivat lisäksi sosiaali- ja ympäristöaloilla; ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskuntaan kuuluu laaja ja heterogeeninen joukko eri ryhmittymiä, joilla on erilaisia tavoitteita ja jotka eivät ole pelkästään kansalaisjärjestöjä (NGO) vaan myös ihmisoikeus- ja yhteisöryhmiä, maahanmuuttajayhteisöjä, kirkkoja, uskonnollisia yhdistyksiä ja yhteisöjä, vammaisten edunvalvontajärjestöjä, yhteiskunnallisia liikkeitä ja ammattiliittoja, alkuperäiskansojen ryhmittymiä, säätiöitä ja heikossa asemassa olevia, syrjittyjä ja marginalisoituneita ihmisiä edustavia järjestöjä;

E.  ottaa huomioon, että Cotonoun sopimuksessa tunnustetaan kansalaisyhteiskunta keskeiseksi toimijaksi EU:n ja AKT-maiden yhteistyössä; katsoo, että sopimuksen voimassaolon päättyminen vuonna 2020 tarjoaa mahdollisuuden tarkistaa kumppanuutta sekä lisätä entisestään kansalaisyhteiskunnan järjestöjen osallistumista;

F.  katsoo, että kansalaisyhteiskunnan järjestöistä on tullut tärkeitä toimijoita maailmanlaajuisen kehitysavun alalla, erityisesti perussosiaalipalvelujen tarjoamisessa, yleisen tietoisuuden lisäämisessä, demokratian, ihmisoikeuksien ja hyvän hallinnon sekä rauhanomaisten ja osallistavien yhteiskuntien edistämisessä, henkilöiden, perheiden ja paikallisyhteisöjen selviytymiskyvyn parantamisessa, väkivaltaisten ääriliikkeiden torjunnassa sekä humanitaarisiin kriiseihin reagoinnissa;

G.  katsoo, että kuten kansainväliset järjestöt ovat pöytäkirjoissaan ja käytännöissään tunnustaneet, kirkot, uskonnolliset yhteisöt ja muut uskontoon tai vakaumukseen perustuvat järjestöt toimivat etulinjassa ja niillä on pitkä käytännön kokemus kehitysavun ja humanitaarisen avun toimittamisessa;

H.  ottaa huomioon, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen (DCI) kansalaisyhteiskunnan järjestöjä ja paikallisviranomaisia koskevaan suuntaa-antavaan monivuotiseen ohjelmaan (2014–2020) sisältyvän aihekohtaisen ohjelman yhtenä monialaisena aiheena on kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja paikallisviranomaisten kannalta suotuisan ympäristön edistäminen; toteaa, että ohjelman tavoitteena on vahvistaa näiden järjestöjen sananvaltaa ja osallistumista kumppanimaiden kehitysprosessiin sekä edistää poliittista, sosiaalista ja taloudellista vuoropuhelua;

I.  ottaa huomioon, että EU on paikallisten kansalaisyhteiskunnan järjestöjen suurin avunantaja kehitysmaissa ja se on ollut johtavassa asemassa kansalaisyhteiskunnan toimijoiden ja ihmisoikeuksien puolustajien suojelussa ja käyttänyt ja pannut täytäntöön monia eri välineitä ja politiikkoja, joita ovat esimerkiksi demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen rahoitusväline, DCI:n kansalaisyhteiskunnan järjestöjä ja paikallisviranomaisia koskeva aihekohtainen ohjelma, eurooppalainen demokratiarahasto, 105 maassa toteutetut kansalaisyhteiskunnan etenemissuunnitelmat ja maakohtaiset strategia-asiakirjat;

J.  katsoo, että kansalaisyhteiskunnan koko, toiminta-ala, kokoonpano ja vaikutusvalta ovat viime vuosikymmenen aikana laajentuneet kaikkialla maailmassa samalla kun kansalaisyhteiskunnan toimijoihin ja toimintaan kohdistetut rajoitukset ovat yhä useammissa maissa, sekä kehitysmaissa että kehittyneissä maissa, kaikkialla maailmassa muuttuneet yhä sortavammiksi ja voimakkaammiksi;

K.  ottaa lisäksi huomioon, että institutionaalisten avunantajien vahvistamassa strategiassa saatetaan joissakin tapauksissa jättää priorisoimatta paikan päällä toimivien kansalaisyhteiskunnan toimijoiden todelliset tarpeet;

L.  ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskunnan tilannetta käsitelleessä vuoden 2016 raportissa todettiin vuoden 2015 olleen kansalaisyhteiskunnan kannalta synkkä, sillä kansalaisoikeudet olivat vakavasti uhattuina yli sadassa maassa; raportissa korostetaan erityisesti Saharan eteläpuolisia Afrikan sekä Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan (MENA) alueita, joilla esiintyy tavallista useammin poliittisia paineita, konflikteja ja epävakautta;

M.  toteaa, että yhä useammat hallitukset rajoittavat kansalaisyhteiskunnan järjestöjen toimintaa oikeudellisin tai hallinnollisin keinoin, muun muassa määräämällä rajoittavia lakeja, rahoitusta koskevia rajoituksia, tiukkoja lupamenettelyjä ja epäoikeudenmukaisia veroja;

N.  katsoo, että vainottuja, ahdisteltuja, ”ulkomaisiksi agenteiksi” leimattuja ja mielivaltaisesti pidätettyjä tai vangittuja aktivisteja, kansalaisyhteiskunnan järjestöjen työntekijöitä, ihmisoikeuksien puolustajia, ammattiyhdistysaktiiveja, lakimiehiä, älymystön edustajia, toimittajia ja uskonnollisia johtajia koskevien raporttien sekä pahoinpitelyn ja väkivallan uhrien määrä on huolestuttavasti noussut viime vuosina kehitysmaissa; toteaa, että joissakin maissa näistä toimista ei seuraa mitään rangaistuksia ja ajoittain niihin ryhdytään viranomaisten tuella tai myötävaikutuksella;

O.  ottaa huomioon, että ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia ja luovuttamattomia, jakamattomia, toisiaan tukevia ja toisiinsa liittyviä; ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskunnan toimintakyky perustuu perusvapauksien käyttöön, joihin kuuluvat yhdistymisvapaus, oikeus kokoontua rauhanomaisesti, sanan-, ajatuksen-, omantunnon-, uskonnon- ja vakaumuksenvapaus sekä oikeus tiedonsaantiin;

P.  katsoo, että kansalaisyhteiskunnan heikentyminen, poliittisen toimintatilan ja kansalaistoiminnan mahdollisuuksien kaventuminen, korruption lisääntyminen, sosiaalinen ja sukupuolten välinen eriarvoisuus, heikko inhimillinen ja sosioekonominen kehitys sekä epävakaus ja konfliktit ovat yhteydessä toisiinsa;

Q.  katsoo, että kaikki EU:n toiminta, jolla pyritään uskottavasti ja tehokkaasti puuttumaan kansalaistoiminnan tilan kaventumiseen, edellyttää rajoituksiin johtavien uhkien ja tekijöiden täsmällistä ja oikea-aikaista arviointia; katsoo, että tällainen puuttuminen edellyttää myös kehitysyhteistyön ja poliittisen yhteistyön koordinointia, jotta voidaan taata johdonmukaisuus kaikkien EU:n ulkoisten ja sisäisten välineiden kesken esittämällä yhteinen viesti vapaasti toimivan kansalaisyhteiskunnan merkityksestä, sekä yhteistyötä paikallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla;

R.  katsoo, että Agenda 2030:n ja etenkin kestävän kehityksen tavoitteiden 16 ja 17 mukaan on lisättävä yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan kanssa, joka on keskeinen kumppani ja mahdollistaja kestävän kehityksen tavoitteiden edistämisessä, täytäntöönpanossa, seurannassa ja arvioinnissa;

1.  uskoo, että aidosti riippumaton, moninainen, moniarvoinen ja elinvoimainen kansalaisyhteiskunta on ratkaisevan tärkeä maan kehityksen ja vakauden kannalta sekä demokratian lujittamisen, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen varmistamiseksi ja osallistavien yhteiskuntien rakentamiseksi niin, että ketään ei jätetä jälkeen; palauttaa lisäksi mieliin, että kansalaisyhteiskunta on keskeinen toimija kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta;

2.  tähdentää, että kansalaisyhteiskunnalla on kaikkialla maailmassa keskeinen rooli demokratian tukemisessa, vallanjaon takaamisessa ja avoimuuden, vastuullisuuden ja hyvän hallinnon edistämisessä, erityisesti korruption ja väkivaltaisten ääriliikkeiden ja niistä maiden taloudelliseen ja inhimilliseen kehitykseen aiheutuvien suorien vaikutusten torjunnassa sekä ympäristökestävyydessä;

3.  on erittäin huolissaan siitä, että kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia ollaan kehitysmaissa, etenkin konfliktien vaivaamissa valtioissa, kaventamassa yhä moninaisemmin ja hienovaraisemmin keinoin, joihin on vaikeampi puuttua ja joita sovelletaan käyttämällä lainsäädäntöä, verotusta, rahoituksen rajoituksia, byrokratian lisäämistä, raportointi- ja pankkialan vaatimuksia, kansalaisyhteiskunnan järjestöjen edustajien kriminalisointia ja leimaamista sekä kunnianloukkauksia, kaikenlaista ahdistelua, verkossa tapahtuvaa tukahduttamista, internetin käytön rajoituksia, sensuuria, mielivaltaisia pidätyksiä, sukupuoliperusteista väkivaltaa, kidutusta ja murhia; korostaa, että on välttämätöntä puuttua hallitusten ja niiden ulkopuolisten tahojen taktiikkaan, jolla marginalisoidaan kriittiset äänet;

4.  pitää huolestuttavana, että kun kansalaisyhteiskunnan järjestöt voivat laillisesti vastaanottaa ulkomaista rahoitusta, ne saatetaan leimata ”ulkomaisiksi agenteiksi”, mikä asettaa ne huonoon valoon ja lisää huomattavasti niihin kohdistuvaa vaaraa; kehottaa EU:ta tehostamaan instituutioiden kehittämistä ja oikeusvaltiota koskevia välineitään ja toimiaan ja sisällyttämään niihin vahvoja vertailuarvoja, joita sovelletaan vastuullisuuteen ja toimiin, joilla torjutaan mielivaltaisten pidätysten, poliisin väärinkäytösten, kidutuksen ja muun ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuvan huonon kohtelun rankaisemattomuutta, sekä pitämään mielessä, että naiset ja miehet kokevat tällaiset väärinkäytökset eri tavalla;

5.  painottaa, että kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien kaventuminen on maailmanlaajuinen ilmiö, joka ei rajoitu pelkästään kehitysmaihin vaan jota tapahtuu yhä useammin vakiintuneissa demokratioissa ja keski- tai korkean tulotason maissa, myös EU:n jäsenvaltioissa ja eräissä EU:n läheisissä liittolaismaissa; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita näyttämään esimerkkiä ja säilyttämään tinkimättä kansalaisyhteiskunnan perusoikeudet ja puuttumaan mahdollisiin kielteisiin kehityskulkuihin tällä alalla;

6.   korostaa, että valtioilla on ensisijainen vastuu ja velvollisuus suojella kaikkien ihmisten kaikkia ihmisoikeuksia ja perusvapauksia ja niillä on velvollisuus luoda vapaata ja toimivaa kansalaisyhteiskuntaa edistävä poliittinen, oikeudellinen ja hallinnollinen toimintaympäristö, jossa vapaa ja turvallinen toiminta ja rahoituksen saanti myös ulkomaisista lähteistä on turvattu;

7.  kehottaa EU:ta tunnustamaan, että edunsaajamaiden hallituksille, puolueille, parlamenteille ja hallinnoille on tarpeen antaa ohjausta sellaisten strategioiden kehittämiseksi, joilla luodaan asianmukainen oikeudellinen, hallinnollinen ja poliittinen ympäristö kansalaisyhteiskunnan järjestöjen tehokkaan toiminnan mahdollistamiseksi;

8.  on erittäin huolissaan lisääntyvistä hyökkäyksistä ihmisoikeuksien puolustajia vastaan kaikkialla maailmassa; kehottaa unionia ja erityisesti komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa omaksumaan toimintapolitiikan, jolla tuomitaan järjestelmällisesti ja yksiselitteisesti ihmisoikeuksien puolustajien surmaamiset ja kaikki yritykset kohdistaa heihin minkäänlaista väkivaltaa, vainoa, uhkailua, ahdistelua, tahdonvastaisia katoamisia, vangitsemisia tai mielivaltaisia pidätyksiä, tuomitsemaan ne, jotka tekevät tai suvaitsevat tällaisia julmuuksia, ja tehostamaan julkista diplomaattista toimintaa siten, että ihmisoikeuksien puolustajia tuetaan avoimesti ja selkeästi; kannustaa unionin edustustoja ja jäsenvaltioiden diplomaattiedustustoja tukemaan jatkossakin aktiivisesti ihmisoikeuksien puolustajia, erityisesti seuraamalla järjestelmällisesti oikeudenkäyntejä, vierailemalla heidän luonaan vankilassa ja antamalla tarvittaessa julkilausumia yksittäisistä tapauksista;

9.  katsoo, että tapauksissa, joissa kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuudet ovat kaventuneet nopeasti ja rajusti, jäsenvaltioiden olisi annettava korkean tason julkinen tunnustus kärsimään joutuneiden ihmisoikeusjärjestöjen ja yksittäisten ihmisoikeuksien puolustajien työlle esimerkiksi vierailemalla näiden luona virallisten vierailujen yhteydessä;

10.  kehottaa EU:ta laatimaan suuntaviivat oikeudesta rauhanomaiseen kokoontumiseen ja yhdistymisvapaudesta; kehottaa EU:ta käyttämään täysimääräisesti hyväksi ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevia EU:n maakohtaisia strategioita, ottamaan käyttöön ihmisoikeuksien puolustajia koskevien EU:n suuntaviivojen tehokasta yhteistä täytäntöönpanoa koskevia seurantavälineitä ja varmistamaan, että suojelussa ei ole puutteita ja että vakavista ihmisoikeusloukkauksista langetetaan sanktioita;

11.  muistuttaa, että kansalaisyhteiskunnalla on merkittävä rooli ajatuksen, omantunnon, uskonnon ja vakaumuksen vapauden edistämisessä, ja korostaa tukevansa uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämisestä ja suojelemisesta annettujen suuntaviivojen täytäntöönpanoa;

12.  korostaa, että on olennaisen tärkeää vahvistaa kansalaisyhteiskunnan järjestöjen suhdetta kansalaisiin ja valtioon, jotta yhteisöt ja vaalipiirit, myös naiset ja naisten oikeuksia ajavat järjestöt ja kaikki haavoittuvat ryhmät, tulisivat aidosti edustetuiksi ja jotta autettaisiin tekemään valtiosta tehokkaampi ja vastuullisempi kehityksen edistämisessä ja kaikkien ihmisoikeuksien turvaamisessa;

13.  on tyytyväinen EU:n pitkäaikaiseen sitoutumiseen kehitysmaiden kansalaisyhteiskuntiin ja niiden tukemiseen ja toistaa yksiselitteisen vetoomuksensa, jonka mukaan EU:n olisi jatkettava ja lisättävä tukea ja rahoitusta vapaan ja suotuisan ympäristön luomiseksi kansalaisyhteiskunnalle valtakunnallisella ja paikallisella tasolla muun muassa vuotuisen ohjelmasuunnittelun avulla; kehottaa EU:ta monipuolistamaan ja maksimoimaan kansalaisyhteiskunnan toimijoiden rahoitusta koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä ja mekanismeja ottamalla huomioon kansalaisyhteiskunnan toimijoiden erityispiirteet ja varmistamalla, että niiden toimintamahdollisuuksia tai mahdollisten keskustelukumppanien lukumäärää ei rajoiteta;

14.  kehottaa EU:ta varmistamaan, että EU:n rahoitusta käytetään sekä pitkäaikaiseen tukeen että hätätoimiin erityisesti vaarassa olevien kansalaisyhteiskunnan aktivistien auttamiseksi;

15.   muistuttaa, että kansalaisten osallistuminen ja kansalaisyhteiskunnan vahvuus olisi otettava huomioon demokratian indikaattorina; kannustaa voimakkaasti sisällyttämään kansalaisyhteiskunnan järjestöjen jäseniä kaikkiin parlamenttien välisiin demokratiakeskusteluihin ja kuulemaan kansalaisyhteiskuntaa kaikesta siihen vaikuttavasta lainsäädännöstä;

16.  kehottaa EU:ta jatkamaan työtä kohti kansalaisyhteiskunnan autonomisempia toimintamahdollisuuksia paitsi EU:n kehitys- ja ihmisoikeuspolitiikkojen avulla myös hyödyntäen kaikkia muita EU:n sisäisiä ja ulkoisia politiikkoja, kuten oikeus- ja sisäasioita sekä kauppaa ja turvallisuutta koskevia politiikkoja, kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden periaatteen mukaisesti;

17.  varoittaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita soveltamasta suvaitsevampaa lähestymistapaa kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien kaventamiseen ja muihin ihmisoikeuskysymyksiin niissä valtioissa, joiden kanssa se tekee yhteistyötä muuttoliikeasioissa; painottaa, että kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien kaventuminen ja ihmisoikeusrikkomukset voivat osaltaan edistää pakkomuuttoa; 

18.  korostaa, että kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien kaventumiseen puuttuminen vaatii yhtenäisen ja johdonmukaisen toimintamallin noudattamista EU:n ja kolmansien maiden välisissä suhteissa; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita puuttumaan proaktiivisesti kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien kaventumisen perussyihin erityisesti edistämällä vapaiden ja vastuullisten kansalaisyhteiskunnan järjestöjen osallistumista kaikkeen kahdenväliseen ja monenväliseen yhteistyöhön poliittisen, taloudellisen ja sosiaalisen vuoropuhelun osapuolena; kehottaa EU:ta ottamaan tässä yhteydessä huomioon kansalaisyhteiskunnan järjestöjen erilaiset koot, valmiudet ja asiantuntemuksen;

19.  kannustaa EU:ta ryhtymään aktiiviseksi välittäjäksi ja edistämään institutionaalisia mekanismeja ja monen sidosryhmän aloitteita, joilla pyritään lisäämään vuoropuhelua, ja kehittämään vahvempia ja laajempia koalitioita ja kumppanuuksia kehitysmaiden hallitusten, kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, paikallisviranomaisten ja yksityisen sektorin kesken kansalaisyhteiskunnan kannalta suotuisassa ympäristössä; painottaa turvallisten tilojen merkitystä näille vuoropuheluille;

20.  kehottaa EU:ta seuraamaan terrorismin vastaisia toimenpiteitä sekä rahanpesun torjuntaa ja avoimuutta koskevaa lainsäädäntöä sekä toimimaan sen varmistamiseksi, että nämä eivät rajoita laittomasti kansalaisyhteiskunnan järjestöjen rahoitusta ja toimintaa; muistuttaa tässä yhteydessä että rahanpesunvastaisen toimintaryhmän (FATF) suosituksia ei pidä tulkita ja soveltaa siten, että rajoitetaan perusteetta kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia; 

21.  muistuttaa, että yksityinen sektori on kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta keskeinen kumppani ja sillä on tärkeä rooli kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien lisäämisessä, kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja ammattiliittojen toiminnan mahdollistavan ympäristön edistämisessä erityisesti vahvistamalla yritysten yhteiskunnallista vastuuta ja due diligence -velvoitteita toimitusketjuissa sekä käyttämällä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia;

22.   muistuttaa yksityisen sektorin velvoitteesta kunnioittaa sekä ihmisoikeuksia että korkeimpia mahdollisia sosiaali- ja ympäristönormeja; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita osallistumaan edelleen aktiivisesti YK:n työhön sellaisen kansainvälisen sopimuksen tekemiseksi, jolla yhtiöt asetetaan vastuuseen kaikenlaisesta osallistumisesta ihmisoikeusluokkauksiin, ja ottamaan käyttöön julkisia hankintoja ja investointeja koskevan ihmisoikeusriskien arvioinnin;

23.  kehottaa EU:ta ottamaan käyttöön pakollisen ja oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisen ihmisoikeuksia koskevan due diligence -menettelyn niiden yritysten toiminnalle kolmansissa maissa, joiden kotipaikka on EU:ssa;

24.  katsoo, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden tekemät kauppa- ja investointisopimukset eivät saa suoraan eivätkä välillisesti vaikuttaa heikentävästi ihmisoikeuksien ja kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien edistämiseen ja turvaamiseen kehitysmaissa; katsoo, että sitovat ihmisoikeuslausekkeet kauppasopimuksissa ovat vaikuttava väline kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien avaamisessa; kehottaa komissiota vahvistamaan kansalaisyhteiskunnan toimijoiden asemaa kauppasopimuksiin liittyvissä elimissä, myös kansallisissa neuvoa-antavissa ryhmissä ja talouskumppanuussopimusten neuvoa-antavissa komiteoissa;

25.  kehottaa komissiota kehittämään EU:n ulkoisten rahoitusvälineiden seurantakehyksen, jossa keskitytään erityisesti ihmisoikeuksiin;

26.  kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) vahvistamaan ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman ja EIDHR:n väliarvioinnin yhteydessä parhaat käytännöt ja kehittämään selkeitä kaventuvia toimintamahdollisuuksia koskevia vertailuarvoja ja osoittimia, jotta edistymistä voidaan mitata konkreettisella tavalla;

27.  kehottaa kaikkia EU:n toimijoita puhumaan monenvälisillä foorumeilla tehokkaammin sellaisen kansainvälisen oikeuskehyksen vahvistamisen puolesta, jossa keskeisiä ovat demokratia ja ihmisoikeudet, ja muun muassa toteuttamaan yhteisiä toimia YK:n kaltaisten monenvälisten organisaatioiden, myös YK:n erityismenettelyjen ja YK:n ihmisoikeusneuvoston yleisiä määräaikaisarviointeja koskevan mekanismin, kanssa sekä alueellisten järjestöjen, kuten Amerikan valtioiden järjestön (OAS), Afrikan unionin (AU), Kaakkois-Aasian maiden liiton (ASEAN), Arabiliiton ja Demokratioiden yhteisön kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia ja suojelua käsittelevän työryhmän, kanssa; muistuttaa, että on tärkeää, että unioni käynnistää osallistavan ihmisoikeusvuoropuhelun kaikkien kumppanimaiden kanssa ja ottaa kansalaisyhteiskunnan järjestöt mukaan tähän vuoropuheluun; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita tehostamaan hyvää hallintoa koskevia ohjelmiaan kolmansien maiden kanssa ja edistämään kansalaisjärjestöjen osallistamista ja osallistumista päätöksentekoon koskevien hyvien käytäntöjen vaihtoa; katsoo, että on edistettävä hallitusten, EU:n ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen välisiä kolmen osapuolen neuvotteluja myös vaikeista kysymyksistä, kuten turvallisuudesta ja muuttoliikkeestä;

28.  pyytää luomaan kansalaisyhteiskunnan kaventuneiden toimintamahdollisuuksien seuranta- ja varhaisvaroitusmekanismin, johon asiaankuuluvat EU:n toimielimet osallistuvat ja joka voi seurata kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksiin ja ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuvia uhkia ja antaa varoituksen heti kun on näyttöä siitä, että kehitysmaa valmistelee vakavia uusia rajoituksia kansalaisyhteiskuntaa vastaan, tai kun hallitus käyttää itse organisoimiaan kansalaisjärjestöjä riippumattoman kansalaisyhteiskunnan olemassaolon simuloimiseen, jotta EU kykenee vastaamaan rajoituksiin nopeammin, koordinoidummin ja konkreettisemmin;

29.  kehottaa EU:ta lisäämään tukeaan, jolla pyritään varmistamaan vähemmistöjen ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien, kuten vammaisten, alkuperäiskansojen ja eristyksissä olevien väestöryhmien, täysipainoinen osallistuminen kulttuurisiin, sosiaalisiin, taloudellisiin ja poliittisiin prosesseihin ja parantamaan niiden vaikutusmahdollisuuksia; kehottaa valtioita tässä yhteydessä varmistamaan, että niiden lainsäädännöllä ja politiikoilla ei vaaranneta näiden ryhmien ihmisoikeuksien toteutumista tai kansalaisyhteiskunnan toimintaa näiden oikeuksien puolustamisessa;

30.  pitää valitettavana, että kolmansissa maissa ei ole terrorismin uhreja auttavia järjestöjä maailmanlaajuisen terrorismin lisääntyessä; painottaa tämän vuoksi kiireellistä tarvetta luoda turvallinen ympäristö tällaisille järjestöille, jotta terrorismin uhreja voidaan suojella;

31.  korostaa naisten ja naisoikeusjärjestöjen, mukaan lukien nuorten johtamat liikkeet, ratkaisevaa roolia sosiaalisessa edistyksessä; kehottaa EU:ta painottamaan tarvetta tukea naisten vaikutusvallan lisäämistä ja turvallisen ja suotuisan ympäristön luomista naisia edustaville kansalaisyhteiskunnan järjestöille sekä naisten oikeuksien puolustajille ja puuttumaan sukupuoliperusteisiin sorron muotoihin erityisesti konfliktialueilla;

32.  painottaa, että on tärkeää edistää aktiivisesti naisten oikeuksiin ja myös seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyvää politiikkaa ja toimia;

33.  toistaa, että on tärkeää valtavirtaistaa oikeusperustainen lähestymistapa EU:n kehityspolitiikassa ja pyrkiä siten sisällyttämään ihmisoikeus- ja oikeusvaltioperiaatteet EU:n kehitystoimiin sekä synkronoimaan ihmisoikeus- ja kehitysyhteistyötoimet;

34.  painottaa alueellisen yhteistyön merkitystä kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien vahvistamisessa; kehottaa kehitysmaita edistämään vuoropuhelua ja parhaita käytäntöjä kansalaisyhteiskunnan suojelemiseksi ja osallistamiseksi;

35.  on tyytyväinen yhteistoimintaa kansalaisyhteiskunnan kanssa koskeviin EU:n maakohtaisiin etenemissuunnitelmiin ja pitää niitä tehokkaana välineenä ja mahdollisena uutena EU:n kehyksenä kansalaisyhteiskunnan kanssa tehtävää yhteistyötä varten; pitää äärimmäisen tärkeänä, että kansalaisyhteiskunnan järjestöt osallistuvat paitsi etenemissuunnitelmien laatimiseen johtavaan kuulemisprosessiin myös niiden täytäntöönpanoon, seurantaan ja arviointiin;

36.  sitoutuu laatimaan vuosittain ja tiiviissä yhteistyössä asiaankuuluvien institutionaalisten toimijoiden ja kansalaisjärjestöjen toimijoiden kanssa luettelon maista, joissa kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuudet ovat eniten uhattuina;

37.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ottamaan säännöllisesti ulkoasiainneuvoston esityslistalle keskustelun toimista, joita unioni toteuttaa vangittujen ihmisoikeuksien puolustajien, avustustyöntekijöiden, toimittajien ja poliittisten aktivistien sekä uskonnollisista syistä tai vakaumuksen vuoksi vangittujen ja muiden kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien kaventumisen seurauksena vangittujen vapauttamiseksi, ja näiden toimien jatkotoimet;

38.  on tyytyväinen siihen, että EU:n edustustoihin on nimitetty ihmisoikeuksien ja kansalaisyhteiskunnan yhteyspisteitä, joiden tehtävänä on parantaa yhteistyötä paikallisen kansalaisyhteiskunnan kanssa, etenkin antamalla apua haavoittuvassa asemassa oleville ja marginalisoituneille ryhmille ja ihmisille; kehottaa EU:n edustustoja järjestelmällisesti lisäämään tietoisuutta kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien kaventumisesta ja aktivistien suojelusta parlamenttien kansallisten jäsenten, hallitusten ja paikallisviranomaisten keskuudessa ja ottamaan kansalaisjärjestöt tiiviimmin mukaan EU:n varojen ohjelmasuunnitteluun ja niiden myöhempään seurantaan myös siellä, missä kahdenvälinen yhteistyö ollaan lopettamassa asteittain; kehottaa EU:n edustustoja myös antamaan kansalaisyhteiskunnalle säännöllisesti ja avoimesti tietoja määrärahoista ja rahoitusmahdollisuuksista;

39.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita sisällyttämään järjestelmällisesti kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien kaventumisen kahdenvälisiin suhteisiinsa sekä hyödyntämään kaikkia saatavilla olevia välineitä ja keinoja sen varmistamiseksi, että kumppanimaat noudattavat ihmisoikeuksien suojelemista ja takaamista koskevia velvoitteitaan; pyytää EU:ta seuraamana tarkasti kansalaisyhteiskunnan toimijoiden osallistumista kumppanimaissa ja kehottaa hallituksia kumoamaan kaikki lait, joilla rikotaan oikeutta kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen; katsoo siksi, että EU:n olisi sovellettava budjettituessa positiivista ehdollisuutta, jos kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia rajoitetaan;

40.  painottaa, että länsimaisen kansalaisyhteiskunnan olisi tuettava kansalaisjärjestöjen syntymistä ja vahvistumista välittämällä taitotietoa ja autettava siten niitä edistämään maidensa kehitystä;

41.  kannustaa voimakkaasti EU:n ulkoisten rahoitusvälineiden väliseen synergiaan kansalaisyhteiskunnan tueksi ja kehottaa laatimaan maakohtaisella tasolla kattavan kartoituksen kaikesta EU:n kansalaisyhteiskunnalle myöntämästä rahoituksesta, jotta voidaan välttää päällekkäisyydet ja havaita mahdollisia rahoitusvajeita ja -tarpeita;

42.  kehottaa EU:ta laatimaan kirkkojen ja uskonnollisten järjestöjen sekä uskonnollisten johtajien kanssa tehtävää kehitysyhteistyökumppanuutta varten suuntaviivat, jotka perustuvat kansainvälisistä järjestöistä ja ohjelmista (kuten Unicef, Maailmanpankki, WHO tai YK:n kehitysohjelma) saatuun kokemukseen sekä EU:n jäsenvaltioissa ja ulkomailla sovellettaviin parhaisiin käytäntöihin;

43.  kehottaa vahvasti suojelemaan paremmin kansalaisyhteiskunnan järjestöjen edustajia kolmansissa maissa näihin edustajiin mahdollisesti kohdistuvan vihamielisyyden torjumiseksi;

44.  on tyytyväinen eräiden kehitysyhteistyön kannalta merkityksellisten EU:n rahoitusvälineiden tarjoamaan suurempaan joustavuuteen, joka mahdollistaa muun muassa avustusten hakijoiden helpomman rekisteröinnin ja tarvittaessa avunsaajia koskevan luottamuksellisuuden; katsoo kuitenkin, että enemmänkin voidaan tehdä asianmukaisimman ja räätälöidyn vastauksen tarjoamiseksi yksittäisten maiden tilanteisiin muun muassa hankkimalla laajemmat ennakkotiedot tulevista ehdotuspyynnöistä, tarjoamalla enemmän rahoitusmahdollisuuksia, päivittämällä etenemissuunnitelmia säännöllisemmin, asettamalla etenemissuunnitelmat julkisesti saataville, yhdenmukaistamalla ja yksinkertaistamalla rahoitusjärjestelyjä ja tukemalla kansalaisyhteiskunnan järjestöjen hallintomenettelyjä;

45.  kehottaa komissiota sisällyttämään vuosia 2018–2020 koskevaan DCI:n suuntaa‑antavaan monivuotiseen ohjelmaan aihekohtaisen maailmanlaajuisen ehdotuspyynnön, jossa käsitellään erityisesti kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien kaventumista;

46.  kehottaa komissiota lisäämään EIDHR:n määrärahoja, jotta se voi käsitellä ihmisoikeuksien puolustajien kaventuvia toimintamahdollisuuksia ja tilannetta; pitää valitettavana, että eräissä maissa vuosittaiset määrärahat ovat erittäin pienet; kehottaa komissiota määrittelemään uusia aktivismin muotoja, joita voidaan rahoittaa EIDHR:stä, ottamalla käyttöön kokonaisvaltaisen lähestymistavan kansalaisyhteiskunnan järjestöihin sekä jatkamaan toimia, joilla erityisesti nuoret voivat joustavammalla ja yksinkertaisemmalla menettelyllä saada EIDHR:n rahoitusta, esimerkiksi antamalla huomattavampia poikkeuksia erityisessä vaarassa oleville kansalaisyhteiskunnan järjestöille ja tukemalla rekisteröimättömiä ryhmiä, joiden olisi lopulta saatava viranomaisten hyväksyntä; katsoo, että olisi kiinnitettävä enemmän huomiota paikallisten ryhmien ja toimijoiden tukemiseen, sillä ihmisoikeusongelmat ovat usein todellisempia ja kärjistyneempiä paikallistasolla; toistaa, että on tärkeää, että EIDHR tarjoaa kiireellistä suoraa rahoituksellista ja aineellista tukea vaarassa oleville ihmisoikeuksien puolustajille sekä hätärahoitusta, jonka avulla EU:n edustustot voivat antaa heille suoria tilapäisavustuksia; tunnustaa kansainvälisten ja kansallisten kansalaisyhteiskunnan toimijoiden yhteenliittymien ja konsortioiden merkityksen paikallisten kansalaisjärjestöjen auttamisessa ja suojelemisessa tukahduttamistoimenpiteiltä; kehottaa komissiota, EUH:ta ja jäsenvaltioita edistämään ihmisoikeuksien puolustajia koskevien EU:n suuntaviivojen tehokasta ja yhteistä toteuttamista kaikissa niissä kolmansissa maissa, joissa kansalaisyhteiskunta on vaarassa, hyväksymällä suuntaviivojen täysimääräistä täytäntöönpanoa koskevia paikallisia strategioita;

47.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)

http://www.un.org/ga/search/view_doc.asp?symbol=A/RES/70/1&Lang=E

(2)

Neuvoston asiakirja 10715/16.

(3)

http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-10897-2015-INIT/fi/pdf

(4)

EUVL L 77, 15.3.2014, s. 44.

(5)

Edellinen viite, sivu 77.

(6)

EUVL L 58, 3.3.2015, s. 17.

(7)

EUVL L 298, 26.10.2012, s. 77.

(8)

C(2014) 4865 final.

(9)

A/HRC/32/L.29.

(10)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0405.

(11)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0371.

(12)

 http://www.europarl.europa.eu/document/activities/cont/201203/20120329ATT42170/20120329ATT42170EN.pdf

(13)

A/HRC/32/20.

(14)

http://www3.weforum.org/docs/GRR17_Report_web.pdf

(15)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0026.

(16)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0437.

(17)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0246.

(18)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0224.

(19)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0432.


ULKOASIAINVALIOKUNNAN LAUSUNTO (11.7.2017)

kehitysvaliokunnalle

kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien kaventumisesta kehitysmaissa

(2016/2324(INI))

Valmistelija(*): Francisco Assis

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 54 artikla

EHDOTUKSET

Ulkoasiainvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kehitysvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  tuomitsee kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien kaventumisen, joka on osa maailmanlaajuista autoritääristä demokratian ja ihmisoikeuksien vastaista ilmiötä; pitää valitettavana, että tietyissä kolmansissa maissa rajoitetaan usein sananvapautta toisinajattelun tai arvostelun hiljentämiseksi ja että tämä tapahtuu myös verkossa sulkemalla mobiili internet, rajoittamalla sosiaalista mediaa ja kieltämällä viestintä ulkomaisten ryhmien kanssa; muistuttaa, että eräät ryhmät, kuten naiset, nuoret, hlbti-henkilöt ja vähemmistöt, esimerkiksi romanit, alkuperäiskansoihin kuuluvat henkilöt ja vammaiset henkilöt, kärsivät kohtuuttomasti näistä rajoituksista; kehottaa hallituksia tutkimaan tapaukset, joissa kansalaisyhteiskunnan järjestöjä ja yksittäisiä aktivisteja häiritään ja pelotellaan pelkästään siksi, että nämä järjestöt ja aktivistit harjoittavat sanan-, kokoontumis- ja yhdistymisvapauttaan, ja varmistamaan, että häirinnästä ja pelottelusta joutuu vastuuseen; varoittaa turvallisuusjoukkojen lisääntyneestä tarpeettomasta ja kohtuuttomasta voimankäytöstä kokoontumisten tukahduttamiseksi, mukaan lukien valvonta, mielivaltaiset pidätykset, kidutus ja muu huono kohtelu, ja kuolemantuomioiden määräämisestä; on huolissaan tiettyjen valtioiden asettamista vakavista lehdistönvapauden rajoituksista, joilla tuhotaan riippumaton media häirinnän ja tukahduttavan lainsäädännön avulla niin, että toimittajien ja bloginpitäjien on valittava itsesensuuri, häirintä ja pidätys tai pako ulkomaille; muistuttaa, että yhteiskunnan pitkäaikainen vakaus, demokratia ja selviytymiskyky voidaan saavuttaa ja niitä voidaan ylläpitää ainoastaan varmistamalla kansalaisyhteiskunnan avoimuus ja riippumattomuus ja säilyttämällä oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen myös internetissä sekä oikeus rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen ja yhdistymisvapauteen; panee merkille, että kansalaisyhteiskuntaan kohdistuvat rajoitukset ja uhkaukset saattavat olla peräisin myös muilta kuin valtiollisilta toimijoilta, myös yrityssektorilta; arvostelee rankaisemattomuutta, jota erinäiset valtiot hyödyntävät hyökkäyksissään kansalaisyhteiskuntaa vastaan, ja pitää valitettavana, että kyseiset hyökkäykset eivät aina vaikuta mitenkään näiden valtioiden ja EU:n välisiin suhteisiin;

2.  on erittäin huolissaan lisääntyvistä hyökkäyksistä ihmisoikeuksien puolustajia vastaan kaikkialla maailmassa; kehottaa unionia ja erityisesti komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa omaksumaan toimintapolitiikan, jolla tuomitaan järjestelmällisesti ja yksiselitteisesti ihmisoikeuksien puolustajien surmaamiset ja kaikki yritykset kohdistaa heihin minkäänlaista väkivaltaa, vainoa, uhkailua, ahdistelua, tahdonvastaisia katoamisia, vangitsemisia tai mielivaltaisia pidätyksiä, tuomitsemaan ne, jotka tekevät tai suvaitsevat tällaisia julmuuksia, ja tehostamaan julkista diplomaattista toimintaa siten, että ihmisoikeuksien puolustajia tuetaan avoimesti ja selkeästi; kannustaa unionin edustustoja ja jäsenvaltioiden diplomaattiedustustoja tukemaan jatkossakin aktiivisesti ihmisoikeuksien puolustajia, erityisesti seuraamalla järjestelmällisesti oikeudenkäyntejä, vierailemalla heidän luonaan vankilassa ja antamalla tarvittaessa julkilausumia yksittäisistä tapauksista;

3.  painottaa, että kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien kaventuminen on maailmanlaajuinen ilmiö, joka ei rajoitu pelkästään kehitysmaihin vaan jota tapahtuu yhä useammin vakiintuneissa demokratioissa ja keski- tai korkean tulotason maissa, myös EU:n jäsenvaltioissa ja eräissä EU:n läheisissä liittolaismaissa; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita näyttämään esimerkkiä ja säilyttämään tinkimättä kansalaisyhteiskunnan perusoikeudet ja puuttumaan mahdollisiin kielteisiin kehityskulkuihin tällä alalla;

4.  kehottaa EU:ta tunnustamaan, että edunsaajamaiden hallituksille, puolueille, parlamenteille ja hallinnoille on tarpeen antaa ohjausta sellaisten strategioiden kehittämiseksi, joilla luodaan asianmukainen oikeudellinen, hallinnollinen ja poliittinen ympäristö kansalaisjärjestöjen tehokkaan toiminnan mahdollistamiseksi;

5.  katsoo, että EU:n olisi käytettävä ulkopoliittisia välineitään, myös ihmisoikeuksia ja kehitystä koskevia välineitä sekä kolmansien maiden kanssa tehtyjä kahdenvälisiä sopimuksia, käsitelläkseen kansalaisyhteiskunnan kaventuvan toimintatilan ongelman syitä ja otettava käyttöön monitahoinen lähestymistapa, sillä eräät maat, joihin kuuluu myös kehitysmaita, asettavat rajoituksia, kuten mielivaltaisia rekisteröinti- ja raportointivaatimuksia, vääristeltyjä rikossyytteitä, kuten vankeusrangaistuksiin johtavia kunnianloukkauslakeja, ratsioita ja kuulusteluja sekä terrorismintorjunta- ja turvallisuustoimenpiteitä, matkustuskieltoja, varojen jäädyttämisiä ja vapaudenmenetystä; pitää huolestuttavana, että kun kansalaisjärjestöt voivat laillisesti vastaanottaa ulkomaista rahoitusta, ne saatetaan leimata ”ulkomaisiksi toimijoiksi”, mikä asettaa ne huonoon valoon ja lisää huomattavasti niihin kohdistuvaa vaaraa; kehottaa EU:ta tehostamaan instituutioiden kehittämistä ja oikeusvaltiota koskevia välineitään ja toimintalinjojaan ja sisällyttämään niihin vahvoja vastuullisuutta koskevia vertailuarvoja ja torjumaan mielivaltaisia pidätyksiä, poliisin väärinkäytöksiä, kidutusta ja muuta ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuvaa huonoa kohtelua koskevaa rankaisemattomuutta sekä pitämään tässä yhteydessä mielessä, että naiset ja miehet kokevat tällaiset väärinkäytökset eri tavalla;

6.  katsoo, että EU:n eri ulkopoliittisten välineiden välillä on oltava selkeämpi yhteys ja että esimerkiksi määriteltäessä kehitysyhteistyötukia kolmansille maille olisi otettava huomioon kyseisen maan ihmisoikeuksien ja demokraattisten vapauksien kehitys ja tilanne sekä se, miten lähellä maan ulkopoliittiset kannat ovat EU:n kantoja;

7.  kehottaa komissiota, Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH), jäsenvaltioita, varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja ihmisoikeuksista vastaavaa EU:n erityisedustajaa ilmaisemaan tarmokkaammin, johdonmukaisemmin ja oikea-aikaisemmin vastustuksensa hyvissä ajoin ennen kun annetaan lakeja ja hyväksytään käytäntöjä, joilla rajoitetaan kansalaisjärjestöjä, ja ottamaan tämän kysymyksen järjestelmällisesti esiin korkeimmalla mahdollisella tasolla käytävässä poliittisessa ja ihmisoikeusvuoropuhelussa; varoittaa tapauksista, joissa terrorismista on käytetty liiallisen laajaa määritelmää toimittajien, ihmisoikeuksien puolustajien ja poliittisten toisinajattelijoiden vaientamiseksi; katsoo, että EU:n toimijoiden olisi taloudellista tukea kehitysmaiden hallituksille jakaessaan jatkossakin käytettävä positiivista ehdollisuutta, joka perustuu kansalaisyhteiskunnalle annettuihin toimintamahdollisuuksiin; korostaa EU:n edustustojen tärkeää roolia ja kehottaa niitä osallistumaan entistä enemmän kansalaisjärjestöjen ja yksittäisten aktivistien tukemiseen muun muassa tarjoamalla tukea oikeudellisissa menettelyissä ja seuraamalla ihmisoikeuksien puolustajien oikeudenkäyntejä; katsoo, että tapauksissa, joissa kansalaisyhteiskunnan toiminta-ala kapenee nopeasti ja rajusti, jäsenvaltioiden olisi annettava korkean tason julkinen tunnustus kärsimään joutuneiden ihmisoikeusjärjestöjen ja yksittäisten ihmisoikeuksien puolustajien työlle esimerkiksi vierailemalla näiden luona virallisten vierailujen yhteydessä;

8.  kehottaa kaikkia EU:n toimijoita puhumaan monenvälisillä foorumeilla tehokkaammin sellaisen kansainvälisen oikeuskehyksen vahvistamisen puolesta, jossa keskeisiä ovat demokratia ja ihmisoikeudet, ja toteuttamaan esimerkiksi yhteisiä toimia YK:n kaltaisten monenvälisten organisaatioiden, myös YK:n erityismenettelyjen ja YK:n ihmisoikeusneuvoston yleisiä määräaikaisarviointeja koskevan mekanismin, sekä alueellisten järjestöjen, kuten Amerikan valtioiden järjestön (OAS), Afrikan unionin (AU), Kaakkois-Aasian maiden liiton (ASEAN), Arabiliiton ja Demokratioiden yhteisön kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia ja suojelua käsittelevän työryhmän, kanssa; muistuttaa, että on tärkeää, että unioni käynnistää osallistavan ihmisoikeusvuoropuhelun kaikkien kumppanimaiden kanssa ja ottaa kansalaisjärjestöt mukaan tähän vuoropuheluun; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita tehostamaan hyvää hallintoa koskevia ohjelmiaan kolmansien maiden kanssa ja edistämään kansalaisjärjestöjen osallistamista ja osallistumista päätöksentekoon koskevien hyvien käytänteiden vaihtoa; katsoo, että on edistettävä hallitusten, EU:n ja kansalaisjärjestöjen välisiä kolmen osapuolen neuvotteluja myös vaikeista kysymyksistä, kuten turvallisuudesta ja muuttoliikkeestä;

9.  pyytää luomaan kansalaisyhteiskunnan kaventuneen toimintatilan seuranta- ja varhaisvaroitusmekanismin, johon asiaankuuluvat EU:n toimielimet osallistuvat ja joka voi seurata kansalaisyhteiskunnan toimintatilaa ja ihmisoikeuksien puolustajia koskevia uhkia ja antaa varoituksen heti kun on näyttöä siitä, että kehitysmaa valmistelee vakavia uusia rajoituksia kansalaisyhteiskuntaa vastaan, tai kun hallitus käyttää itse organisoimiaan kansalaisjärjestöjä riippumattoman kansalaisyhteiskunnan olemassaolon simuloimiseen, jotta EU kykenee vastaamaan rajoituksiin nopeammin, koordinoidummin ja konkreettisemmin;

10.  sitoutuu laatimaan vuosittain ja tiiviissä yhteistyössä asiaankuuluvien institutionaalisten toimijoiden ja kansalaisjärjestöjen toimijoiden kanssa luettelon maista, joissa kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuudet ovat eniten uhattuina;

11.  kehottaa komissiota lisäämään demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen (EIDHR) määrärahoja, jotta se voi käsitellä ihmisoikeuksien puolustajien kaventuvaa toimintatilaa ja tilannetta; pitää valitettavana, että eräissä maissa vuosittaiset määrärahat ovat erittäin pienet; kehottaa komissiota määrittelemään uusia aktivismin muotoja, joita voidaan rahoittaa EIDHR:stä, ottamalla käyttöön kokonaisvaltaisen lähestymistavan kansalaisjärjestöihin sekä jatkamaan toimia, joilla erityisesti nuoret voivat joustavammalla ja yksinkertaisemmalla menettelyllä saada EIDHR:n rahoitusta, esimerkiksi antamalla huomattavampia poikkeuksia erityisessä vaarassa oleville kansalaisjärjestöille ja tukemalla rekisteröimättömiä ryhmiä, joiden olisi lopulta saatava viranomaisten hyväksyntä; katsoo, että olisi kiinnitettävä enemmän huomiota paikallisten ryhmien ja toimijoiden tukemiseen, sillä ihmisoikeusongelmat ovat usein todellisempia ja kärjistyneempiä paikallistasolla; toistaa, että on tärkeää, että EIDHR tarjoaa kiireellistä suoraa rahoituksellista ja aineellista tukea vaarassa oleville ihmisoikeuksien puolustajille sekä hätärahoitusta, jonka avulla EU:n edustustot voivat antaa heille suoria tilapäisavustuksia; tunnustaa kansainvälisten ja kansallisten kansalaisyhteiskunnan toimijoiden yhteenliittymien ja konsortioiden merkityksen paikallisten kansalaisjärjestöjen auttamisessa ja suojelemisessa tukahduttamistoimenpiteiltä; kehottaa komissiota, EUH:ta ja jäsenvaltioita edistämään ihmisoikeuksien puolustajia koskevien EU:n suuntaviivojen tehokasta ja yhteistä toteuttamista kaikissa niissä kolmansissa maissa, joissa kansalaisyhteiskunta on vaarassa, hyväksymällä suuntaviivojen täysimääräistä täytäntöönpanoa koskevia paikallisia strategioita;

12.  kehottaa komissiota ja EUH:ta vahvistamaan ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman ja EIDHR:n väliarvioinnin yhteydessä parhaat käytännöt ja kehittämään selkeitä kaventuvaa toimintatilaa koskevia vertailuarvoja ja osoittimia, jotta edistymistä voidaan mitata konkreettisella tavalla.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

11.7.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

58

1

7

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Lars Adaktusson, Michèle Alliot-Marie, Francisco Assis, Petras Auštrevičius, Bas Belder, Mario Borghezio, Victor Boştinaru, Elmar Brok, Klaus Buchner, James Carver, Fabio Massimo Castaldo, Lorenzo Cesa, Aymeric Chauprade, Javier Couso Permuy, Andi Cristea, Arnaud Danjean, Knut Fleckenstein, Eugen Freund, Michael Gahler, Iveta Grigule, Sandra Kalniete, Tunne Kelam, Janusz Korwin-Mikke, Andrey Kovatchev, Eduard Kukan, Ryszard Antoni Legutko, Arne Lietz, Barbara Lochbihler, Sabine Lösing, Andrejs Mamikins, Alex Mayer, David McAllister, Tamás Meszerics, Francisco José Millán Mon, Javier Nart, Demetris Papadakis, Ioan Mircea Paşcu, Alojz Peterle, Tonino Picula, Julia Pitera, Cristian Dan Preda, Jozo Radoš, Sofia Sakorafa, Jordi Solé, Jaromír Štětina, Charles Tannock, László Tőkés, Miguel Urbán Crespo, Ivo Vajgl, Elena Valenciano, Geoffrey Van Orden, Hilde Vautmans, Anders Primdahl Vistisen, Boris Zala

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Brando Benifei, Luis de Grandes Pascual, András Gyürk, Javi López, Marietje Schaake, Eleni Theocharous, Paavo Väyrynen, Marie-Christine Vergiat

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Inés Ayala Sender, Ádám Kósa, Ernest Urtasun, Bodil Valero

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

58

+

ALDE

Petras Auštrevičius, Iveta Grigule, Javier Nart, Jozo Radoš, Marietje Schaake, Ivo Vajgl, Hilde Vautmans, Paavo Väyrynen

ECR

Bas Belder, Ryszard Antoni Legutko, Charles Tannock, Eleni Theocharous, Geoffrey Van Orden, Anders Primdahl Vistisen

EFDD

Fabio Massimo Castaldo

NI

Aymeric Chauprade

PPE

Lars Adaktusson, Michèle Alliot-Marie, Elmar Brok, Lorenzo Cesa, Arnaud Danjean, Michael Gahler, András Gyürk, Sandra Kalniete, Tunne Kelam, Andrey Kovatchev, Eduard Kukan, Ádám Kósa, David McAllister, Francisco José Millán Mon, Alojz Peterle, Julia Pitera, Cristian Dan Preda, Jaromír Štětina, László Tőkés, Luis de Grandes Pascual

S&D

Francisco Assis, Inés Ayala Sender, Brando Benifei, Victor Boştinaru, Andi Cristea, Knut Fleckenstein, Eugen Freund, Arne Lietz, Javi López, Andrejs Mamikins, Alex Mayer, Demetris Papadakis, Ioan Mircea Paşcu, Tonino Picula, Elena Valenciano, Boris Zala

VERTS/ALE

Klaus Buchner, Barbara Lochbihler, Tamás Meszerics, Jordi Solé, Ernest Urtasun, Bodil Valero

1

EFDD

James Carver

7

0

ENF

Mario Borghezio

GUE/NGL

Javier Couso Permuy, Sabine Lösing, Sofia Sakorafa, Miguel Urbán Crespo, Marie-Christine Vergiat

NI

Janusz Korwin-Mikke

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää


TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

30.8.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

22

1

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Ignazio Corrao, Raymond Finch, Doru-Claudian Frunzulică, Charles Goerens, Enrique Guerrero Salom, Heidi Hautala, Maria Heubuch, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Arne Lietz, Linda McAvan, Norbert Neuser, Vincent Peillon, Elly Schlein, Eleni Theocharous, Paavo Väyrynen, Bogdan Brunon Wenta, Anna Záborská, Joachim Zeller

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Marina Albiol Guzmán, Thierry Cornillet, Agustín Díaz de Mera García Consuegra, Frank Engel, Paul Rübig, Rainer Wieland


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

22

+

ALDE

Thierry Cornillet, Charles Goerens, Paavo Väyrynen

ECR

Eleni Theocharous

EFDD

Ignazio Corrao

PPE

Agustín Díaz de Mera García Consuegra, Frank Engel, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Paul Rübig, Bogdan Brunon Wenta, Rainer Wieland, Joachim Zeller, Anna Záborská

S&D

Doru-Claudian Frunzulică, Enrique Guerrero Salom, Arne Lietz, Linda McAvan, Norbert Neuser, Vincent Peillon, Elly Schlein

VERTS/ALE

Heidi Hautala, Maria Heubuch

1

-

EFDD

Raymond Finch

1

0

GUE/NGL

Marina Albiol Guzmán

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Oikeudellinen huomautus