Menettely : 2016/2224(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0295/2017

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0295/2017

Keskustelut :

PV 23/10/2017 - 19
CRE 23/10/2017 - 19

Äänestykset :

PV 24/10/2017 - 5.17
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2017)0402

MIETINTÖ     
PDF 597kWORD 118k
10.10.2017
PE 606.289v02-00 A8-0295/2017

legitiimeistä toimista yleisen edun hyväksi toimivien väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi heidän paljastaessaan luottamuksellisia tietoja yrityksistä ja julkisista elimistä

2016/2224(INI)

Oikeudellisten asioiden valiokunta

Esittelijä: Virginie Rozière

Valmistelija (*):Molly Scott Cato, talous- ja raha-asioiden valiokunta

(*)  Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 54 artikla

TARKISTUKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 LIITE: LUETTELO YHTEISÖISTÄ JA HENKILÖISTÄ, JOILTA ESITTELIJÄ ON SAANUT TIETOJA
 TALOUS- JA RAHA-ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TALOUSARVION VALVONTAVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 KULTTUURI- JA KOULUTUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 KANSALAISVAPAUKSIEN SEKÄ OIKEUS- JA SISÄASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 PERUSSOPIMUS-, TYÖJÄRJESTYS- JA TOIMIELINASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

legitiimeistä toimista yleisen edun hyväksi toimivien väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi heidän paljastaessaan luottamuksellisia tietoja yrityksistä ja julkisista elimistä

2016/2224(INI)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 2 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 11 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen (ECHR) ja erityisesti sen 10 artiklan,

–  ottaa huomioon julkistamattoman taitotiedon ja liiketoimintatiedon (liikesalaisuuksien) suojaamisesta laittomalta hankinnalta, käytöltä ja ilmaisemiselta 8. kesäkuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/943,

–  ottaa huomioon merellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuudesta ja direktiivin 2004/35/EY muuttamisesta 12. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2013/30,

–  ottaa huomioon markkinoiden väärinkäytöstä (markkinoiden väärinkäyttöasetus) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY ja komission direktiivien 2003/124/EY, 2003/125/EY ja 2004/72/EY kumoamisesta 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 596/2014,

–  ottaa huomioon rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta 20. toukokuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849,

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä(1),

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä (TAXE 2)(2),

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman järjestäytyneestä rikollisuudesta, korruptiosta ja rahanpesusta: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi(3),

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen antaman päätöslauselman 1729 (2010) väärinkäytösten paljastajien suojelusta,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen antaman päätöslauselman 2060 (2015) väärinkäytösten paljastajien suojelun parantamisesta,

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman, johon sisältyy suosituksia komissiolle aiheesta ”Lisää läpinäkyvyyttä, koordinointia ja lähentymistä unionin yhtiöveropolitiikkoihin”(4),

–  ottaa huomioon 6. kesäkuuta 2011 annetun komission tiedonannon korruption torjumisesta EU:ssa (COM(2011)0308),

–  ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon lisätoimenpiteistä läpinäkyvyyden parantamiseksi sekä verovilpin ja veronkierron torjunnan tehostamiseksi (COM(2016)0451),

–  ottaa huomioon G20-maiden korruptionvastaisen toimintasuunnitelman ja erityisesti siihen sisältyvät, väärinkäytösten paljastajia suojelevaa lainsäädäntöä koskevat ohjeet,

–  ottaa huomioon maaliskuussa 2016 julkaistun väärinkäytösten paljastajien suojeluun sitoutumista käsittelevän OECD:n raportin ”Committing to Effective Whistleblower Protection”,

–  ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen päätöksen väärinkäytösten paljastamista koskevan oma-aloitteisen tutkimuksensa OI/1/2014/PMC päättämisestä,

–  ottaa huomioon 30. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen CM/Rec(2014)7 väärinkäytösten paljastajien suojelusta sekä sen tammikuussa 2015 julkaistun lyhyen oppaan kansallisen kehyksen täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon 27. kesäkuuta 2017 annetun Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman 2171 (2017), jossa kehotetaan kansallisia parlamentteja tunnustamaan, että väärinkäytöksien paljastaminen on oikeus,

–  ottaa huomioon eettisen käyttäytymisen parantamista julkisella sektorilla koskevaan OECD:n suositukseen sisältyvän periaatteen N:o 4,

–  ottaa huomioon kansainvälisissä liikesuhteissa tapahtuvan ulkomaisiin virkamiehiin kohdistuvan korruption torjuntaa koskevan yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon 14. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman väärinkäytösten paljastajien merkityksestä EU:n taloudellisten etujen suojaamisessa(5),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnot (A8-0295/2017),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni on asettanut tavoitteekseen demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen puolustamisen ja että se näin ollen takaa kansalaistensa sananvapauden; katsoo, että väärinkäytösten paljastaminen on olennainen osa sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta, jotka molemmat on kirjattu Euroopan unionin perusoikeuskirjaan, jonka noudattamisen ja soveltamisen takaaminen on EU:n tehtävä; ottaa huomioon, että EU edistää työntekijöiden suojelua ja työolojen parantamista;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni vahvistaa osaltaan korruption torjuntaa koskevaa kansainvälistä yhteistyötä kunnioittaen täysimääräisesti kansainvälisen oikeuden periaatteita, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta sekä kunkin valtion suvereniteettia;

C.  ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 67 artiklan 2 kohdan mukaan Euroopan yhteinen turvapaikkapolitiikka kuuluu Euroopan unionin toimivaltaan;

D.  katsoo, että avoimuus ja kansalaisten osallistuminen kuuluvat niihin kehityskulkuihin ja haasteisiin, joihin 2000-luvun demokratioiden on vastattava;

E.  toteaa, että talous-, velka- ja rahoituskriiseistä lähtien kansainvälisellä tasolla on käynnistetty lukuisia toimia veronkierron ja veropetosten torjumiseksi; katsoo, että avoimuuden lisääminen on tarpeen rahoituspalvelujen alalla, jotta voidaan torjua väärinkäytöksiä, ja että joillakin jäsenvaltioilla on jo kokemusta keskitetyistä palveluista, joiden avulla väärinkäytösten paljastajat voivat ilmoittaa rahoitusalan vakavaraisuutta koskevien sääntöjen todellisista tai mahdollisista rikkomuksista; ottaa huomioon, että vuonna 2003 YK hyväksyi korruption vastaisen yleissopimuksen(6); toteaa, että parlamentti on perustanut näiden paljastusten jälkeen kaksi erityisvaliokuntaa ja yhden tutkintavaliokunnan; toteaa kehottaneensa väärinkäytösten paljastajien suojeluun jo monissa päätöslauselmissa(7); katsoo, että kansainvälisen verotietojen vaihdon vahvistamiseksi jo sovitut aloitteet ovat olleet erittäin hyödyllisiä ja että lukuisat verotukseen liittyvät vuodot ovat paljastaneet suuren määrän tärkeää tietoa väärinkäytöksistä, jotka eivät olisi muuten nousseet esiin;

F.  ottaa huomioon, että väärinkäytösten paljastajilla on merkittävä rooli yleistä etua ja yhteiskuntiemme toimintaa vahingoittavista laittomista toimista tai väärinkäytöksistä ilmoittamisessa ja että voidakseen toimia niin he paljastavat työnantajalleen, viranomaisille tai suoraan yleisölle tietoja tällaisista yleistä etua vahingoittavista toimista;

G.  toteaa, että näin toimiessaan he auttavat jäsenvaltioita ja etulinjassa olevia instituutioita sekä EU:n elimiä ehkäisemään ja torjumaan etenkin sellaisia lahjomattomuuden periaatteen rikkomisia ja vallan väärinkäyttöä, jotka uhkaavat tai heikentävät kansanterveyttä ja yleistä turvallisuutta, varainhoidon loukkaamattomuutta, taloutta, ihmisoikeuksia, ympäristöä tai oikeusvaltion periaatetta tai jotka lisäävät työttömyyttä, rajoittavat tai vääristävät reilua kilpailua ja heikentävät kansalaisten luottamusta unionin ja kansallisen tason demokraattisiin institutioihin ja menettelyihin;

H.  toteaa, että korruptio on tällä hetkellä vakava ongelma unionissa, koska se voi estää valtiota suojelemasta väestöä, työntekijöitä, oikeusvaltioperiaatetta ja taloutta sekä johtaa julkisten instituutioiden ja palvelujen sekä talouskasvun ja kilpailukyvyn heikkenemiseen monilla aloilla, mikä horjuttaa luottamusta julkisten ja yksityisten instituutioiden sekä teollisuuden avoimuutta ja demokraattista oikeutusta kohtaan; ottaa huomioon, että korruption on arvioitu maksavan EU:n taloudelle vuosittain 120 miljardia euroa eli 1 prosentin EU:n BKT:stä;

I.  katsoo, että vaikka kansainvälisissä korruption torjuntapyrkimyksissä on tähän saakka keskitytty pääasiassa julkisen sektorin väärinkäytöksiin, viimeaikaiset vuodot ovat tuoneet esiin rahoituslaitosten, rahoitusneuvojien ja muiden yksityisyritysten roolin korruptiossa;

J.  ottaa huomioon, että erinäiset julkisuutta saaneet väärinkäytösten paljastamistapaukset ovat osoittaneet, että väärinkäytösten paljastajien toiminnalla voidaan saattaa yleisön ja poliittisten päättäjien tietoon yleistä etua koskevaa tietoa, kuten laittomia toimia ja väärinkäytöksiä tai muita vakavia rikkomuksia yksityisellä ja julkisella sektorilla; toteaa, että joihinkin näistä teoista on puututtu;

K.  katsoo, että luottamuksellisuuden suojaaminen edistää sellaisten entistä tehokkaampien paljastuskanavien luomista, joiden avulla voidaan raportoida petoksista, korruptiosta ja muista rikkomuksista, ja katsoo, että tietojen arkaluonteisuuden vuoksi puutteet luottamuksellisuudessa saattavat johtaa ei-toivottuihin tietovuotoihin sekä unionin ja jäsenvaltioiden yleisen edun vahingoittamiseen;

L.  katsoo, että omaisuudenhoitopalveluiden tarjoajien ja vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia edunsaajia koskevien julkisten rekisterien käyttöönotto sekä muut sijoitusvälineisiin liittyvät avoimuustoimenpiteet voivat toimia tarkoitustaan vastaan sellaisten väärinkäytösten torjunnassa, joihin väärinkäytösten paljastajat yleensä puuttuvat;

M.  katsoo, että väärinkäytösten paljastajien henkilöllisyyden ja heidän paljastamiensa tietojen luottamuksellisuuden turvaaminen edistää osaltaan sellaisten entistä tehokkaampien paljastuskanavien luomista, joiden avulla voidaan ilmoittaa petoksista, korruptiosta, laittomuuksista, väärinkäytöksistä ja muista vakavista rikkomuksista, ja katsoo, että tiedon arkaluonteisuudesta johtuen puutteet luottamuksellisuudessa saattavat johtaa ei-toivottuihin tietovuotoihin ja yleisen edun vahingoittamiseen unionissa; katsoo, että väärinkäytösten paljastajien suojelu julkisella sektorilla voi helpottaa julkisten varojen väärinkäytön, petosten ja muunlaisen, kansalliseen tai EU:n etuun liittyvän rajatylittävän korruption havaitsemista;

N.  pitää valitettavana, että sellaisten olemassa olevien kanavien käyttäminen, jotka on tarkoitettu monikansallisten yritysten väärinkäytöksiä koskevien virallisten valitusten tekemiseen, johtaa vain harvoin konkreettisten seuraamuksien määräämiseen laittomuuksista;

O.  toteaa, että väärinkäytösten paljastajien toiminta on osoittautunut hyödylliseksi monilla sekä julkisen että yksityisen sektorin aloilla, joista mainittakoon kansanterveys, verotus, ympäristö, kuluttajien suojelu, korruption ja syrjinnän torjunta sekä sosiaalisten oikeuksien vaaliminen;

P.  katsoo, että tapaukset on määriteltävä tarkasti ottaen huomioon työtehtävien luonne sekä paljastettujen tekojen tai riskien vakavuus;

Q.  pitää tärkeänä, että ilmiannon ja väärinkäytösten paljastamisen välistä rajaa ei ylitetä; katsoo, ettei ole tarkoitus tietää kaikkea kaikista vaan tunnistaa, milloin demokratiaan kohdistuvaan uhkaan ei ole puututtu;

R.  ottaa huomioon, että monissa tapauksissa väärinkäytösten paljastajiin kohdistuu kostotoimenpiteitä, uhkailua ja painostusta, joilla heitä pyritään estämään tekemästä ilmoitusta tai heidät yritetään saada luopumaan sen tekemisestä tai heitä rangaistaan ilmoituksen tekemisestä; toteaa, että tällaista painostusta esiintyy erityisen usein sellaisilla työpaikoilla, joissa yleisen edun hyväksi tietoja paljastaneet työntekijät voivat työsuhteissaan olla heikommassa asemassa työnantajaansa nähden;

S.  ottaa huomioon usein ilmaistun vakavan huolen siitä, että yleisen edun hyväksi toimivat väärinkäytösten paljastajat voivat kohdata vihamielisyyttä, ahdistelua ja uhkailua sekä syrjäyttämistä työpaikallaan ja vaikeuksia uuden työpaikan saannissa ja he voivat menettää toimeentulonsa ja että usein vakavia uhkauksia kohdistetaan myös heidän perheenjäseniinsä ja kollegoihinsa; toteaa, että kostotoimien pelolla voi olla lannistava vaikutus väärinkäytösten paljastajiin ja se voi siten vaarantaa yleisen edun;

T.  katsoo, että väärinkäytösten paljastajien suojelu olisi taattava lailla ja sitä olisi vahvistettava kaikkialla unionissa sekä julkisella että yksityisellä sektorilla edellyttäen, että heillä on ollut perusteltu syy toiminnalleen; katsoo, että tällaisten suojelumekanismien olisi oltava tasapainoisia ja niillä olisi taattava, että ilmoituksen kohteena olevien henkilöiden laillisia oikeuksia kunnioitetaan kaikilta osin; katsoo, että tällaisia suojelumekanismeja olisi sovellettava tutkiviin journalisteihin, jotka ovat haavoittuvaisia paljastaessaan arkaluonteisia tietoja ja suojelevat väärinkäytösten paljastajia lähdesuojan nimissä;

U.  toteaa, että eräät jäsenvaltiot eivät ole varmistaneet väärinkäytösten paljastajien asianmukaista suojelua, kun taas monissa muissa on otettu käyttöön pitkälle meneviä ohjelmia heidän suojelemisekseen mutta ne eivät kuitenkaan aina ole johdonmukaisia ja tarjoavat siksi riittämätöntä suojelua; toteaa, että tämän seurauksena väärinkäytösten paljastajien suojelu unionissa on pirstaloitunutta, mikä aiheuttaa heille vaikeuksia, kun he haluavat tietoa oikeuksistaan ja ilmoitusten tekemistavoista, sekä oikeudellista epävarmuutta erityisesti rajatylittävissä tapauksissa;

V.  ottaa huomioon, että tietyissä jäsenvaltioissa ei yleisesti ole halua hyväksyä ja soveltaa väärinkäytösten paljastajien oikeuksien suojelua koskevaa lainsäädäntöä, vaikka näissä valtioissa korruptiosta, petoksista ja muita rikkomuksista ilmoittaminen ja niistä rankaiseminen on pakollista;

W.  toteaa, että Euroopan oikeusasiamiehen toimistolla on selvä toimivalta tutkia unionin kansalaisten kanteluja, jotka koskevat hallinnollisia epäkohtia unionin toimielimissä, mutta väärinkäytösten paljastajien suojelu ei kuulu sen tehtäviin;

X.  toteaa, että väärinkäytösten paljastamista esiintyy hyvin usein myös muillakin kuin talous- ja rahoitusaloilla; katsoo, että riittävän suojelun puuttuminen voi estää väärinkäytösten paljastajia kosto- tai/ja vastatoimien pelossa raportoimasta väärinkäytöksistä; toteaa, että OECD raportoi vuonna 2015, että 86 prosentilla yrityksistä oli mekanismi, jolla voidaan ilmoittaa yritysten epäillyistä vakavista väärinkäytöksistä, mutta yli kolmasosalla yrityksistä ei ollut kirjallisia toimintaperiaatteita väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi kostotoimilta tai yritykset eivät tienneet, oliko sellaisia periaatteita olemassa; ottaa huomioon, että useita talous- tai rahoitusalaan liittyvien rikkomusten, väärinkäytösten tai laittomien toimien paljastajia on asetettu syytteeseen; toteaa, että yleisen edun nimissä väärinkäytöksistä ilmoittaviin tai tietoja paljastaviin henkilöihin sekä näiden perheenjäseniin ja kollegoihin kohdistuu usein kostotoimia, joista voi seurata esimerkiksi uramahdollisuuksien menetys; ottaa huomioon, että vaikka Euroopan ihmisoikeustuomioistuimella on väärinkäytösten paljastajia koskeva vakiintunut oikeuskäytäntö, väärinkäytösten paljastajien suojelu olisi taattava lailla; toteaa, että Euroopan unionin perusoikeuskirjassa taataan sananvapaus ja oikeus hyvään hallintoon;

Y.  katsoo, että väärinkäytösten paljastajien suojelu Euroopan unionissa ei saisi rajoittua ainoastaan eurooppalaisiin tapauksiin vaan sitä olisi sovellettava myös kansainvälisiin tapauksiin;

Z.  katsoo, että työpaikkojen on ylläpidettävä työympäristöä, jossa ihmiset voivat huoletta tuoda esiin mahdollisia väärinkäytöksiä, kuten puutteita, virheellisiä menettelyjä, huonoa hallintoa, petoksia tai laittomuuksia; katsoo, että on erittäin tärkeää edistää oikeanlaista kulttuuria, jossa ihmiset voivat tuoda ongelmia esiin pelkäämättä kostotoimia, jotka voivat vaikuttaa heidän senhetkiseen ja tulevaan työtilanteeseensa;

AA.  ottaa huomioon, että monissa maissa työntekijöillä on etenkin yksityisellä sektorilla tiettyihin tietoihin kohdistuva salassapitovelvollisuus, minkä seurauksena väärinkäytösten paljastajat saattavat joutua kurinpitotoimien kohteeksi ilmoitettuaan väärinkäytöksistä työpaikkansa ulkopuolelle;

AB.  ottaa huomioon, että OECD:n tutkimuksen mukaan yli kolmanneksella raportointimekanismia käyttävistä organisaatioista ei ole kirjallisia toimintaperiaatteita väärinkäytösten paljastajien suojelemisesta kostotoimilta tai niillä ei ole tietoa tällaisista periaatteista;

AC.  toteaa, että EU:n oikeus sisältää jo nyt tiettyjä sääntöjä, joilla väärinkäytösten paljastajia suojellaan tietynlaisilta kostotoimilta eri aloilla, mutta komissio ei ole vielä ehdottanut asianmukaisia lainsäädäntötoimia, joilla väärinkäytösten paljastajia ja heidän oikeuksiaan suojellaan tehokkaasti ja yhdenmukaisesti EU:ssa;

AD.  ottaa huomioon, että kaikki unionin toimielimet ovat henkilöstösääntöjen 22 a, 22 b ja 22 c artiklan mukaan 1. päivästä tammikuuta 2014 lähtien velvollisia ottamaan käyttöön sisäisiä sääntöjä unionin toimielimissä virkamiehinä työskentelevien väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi;

AE.  toteaa kehottaneensa useaan otteeseen ottamaan käyttöön laaja-alaisia toimia väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi unionissa;

AF.  ottaa huomioon, että 23. lokakuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa järjestäytyneestä rikollisuudesta, korruptiosta ja rahanpesusta: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi, 25. marraskuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä, 16. joulukuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa läpinäkyvyyden, koordinoinnin ja yhdentymisen lisäämisestä unionin yhtiöveropolitiikkoihin sekä 14. helmikuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa väärinkäytösten paljastajien merkityksestä EU:n taloudellisten etujen suojaamisessa parlamentti kehotti komissiota antamaan lainsäädäntöehdotuksen, joka koskee väärinkäytösten paljastajien suojelemiseen tähtäävän tehokkaan ja kattavan eurooppalaisen ohjelman perustamista ja jolla suojellaan henkilöitä, jotka ilmoittavat epäillyistä yleistä etua tai Euroopan unionin taloudellisia etuja haittaavista petoksista tai laittomuuksista;

AG.  katsoo, että kaikkien kolmansien maiden kansalaisten, joiden aseman väärinkäytösten paljastajana Euroopan unioni tai jokin sen jäsenvaltioista on tunnustanut, on voitava nauttia kaikista sovellettavista suojelutoimista, jos he työtehtäviensä yhteydessä tai muutoin ovat saaneet haltuunsa – ja paljastaneet – tietoja, jotka koskevat laitonta toimintaa tai vakoilua, jonka on suorittanut joko kolmas maa tai kotimainen tai monikansallinen yritys ja joka vahingoittaa valtiota, kansakuntaa tai unionin kansalaisia ja heidän tietämättään vaarantaa valtion yhtenäisyyden, kansallisen turvallisuuden tai yhteisön tai yksilön vapaudet;

AH.  ottaa huomioon, että lähes kaikki unionin toimielimet ja virastot ovat 1. heinäkuuta 2014 alkaen lisänneet määräysten mukaisesti sisäisiin työjärjestyksiinsä toimenpiteitä virkamiehinä työskentelevien väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi henkilöstösääntöjen 22 b ja 22 c artiklan mukaisesti;

AI.  ottaa huomioon, että Euroopan neuvoston ja OECD:n kaltaiset kansainväliset organisaatiot ovat hyväksyneet nyt jo vakiintuneita periaatteita ja myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiaa koskeva oikeuskäytäntö on vakiintunut;

AJ.  toteaa, että väärinkäytösten paljastajien suojelun merkitys on vahvistettu kaikissa merkittävissä korruptiota koskevissa kansainvälisissä oikeudellisissa asiakirjoissa ja väärinkäytösten paljastajien toimintaa koskevat periaatteet on esitetty korruption vastaisessa YK:n yleissopimuksessa (UNCAC), Euroopan neuvoston suosituksessa CM/Rec(2014)7 ja OECD:n vuonna 2009 antamassa lahjonnan vastaisessa suosituksessa;

AK.  pitää olennaisen tärkeänä, että perustetaan kiireellisesti horisontaalinen kattava kehys, jolla vahvistetaan oikeudet ja velvollisuudet ja siten suojellaan tehokkaasti väärinkäytösten paljastajia kaikissa EU:n jäsenvaltioissa sekä EU:n toimielimissä, elimissä, toimistoissa ja virastoissa;

Väärinkäytösten paljastajien rooli ja tarve suojella heitä

1.  kehottaa komissiota tekemään aluksi arvion asianmukaisesta oikeusperustasta, joka mahdollistaa EU:n jatkotoimet, ja esittämään ennen vuoden loppua laaja-alaisen lainsäädäntöehdotuksen, jolla perustetaan kattava yhteinen sääntelykehys, jolla taataan väärinkäytösten paljastajien korkeatasoinen suojelu EU:ssa kaikilla aloilla julkisella ja yksityisellä sektorilla sekä kansallisissa ja unionin toimielimissä, mukaan lukien asiaankuuluvat kansalliset ja unionin elimet, toimistot ja virastot, ja jossa otetaan huomioon kansallinen tilanne eikä rajoiteta jäsenvaltioiden mahdollisuutta ryhtyä lisätoimiin; korostaa, että nykyisin on olemassa erilaisia mahdollisia oikeusperustoja, joiden ansiosta unioni voi ryhtyä toimeen asiassa; kehottaa komissiota harkitsemaan niitä ja ehdottamaan laajaa yhtenäistä ja tehokasta välinettä; muistuttaa komissiota Euroopan unionin tuomioistuimen pitkäaikaisen oikeuskäytännön myötä kehittämästä doktriinista, joka koskee unionin implisiittisen toimivallan käsitettä, joka mahdollistaa usean oikeusperustan käytön;

2.  painottaa, että on kohtuutonta ja huolestuttavaa, että kansalaiset ja toimittajat asetetaan pikemminkin syytteeseen kuin oikeudellisen suojelun kohteeksi, kun he paljastavat yleisen edun nimissä tietoja muun muassa epäillystä väärinkäytöksestä, rikkomuksesta, petoksesta tai laittomasta toiminnasta, ja erityisesti silloin, kun on kyseessä EU:n perusperiaatteita loukkaava toiminta, kuten veronkierto, veropetos ja rahanpesu;

3.  kehottaa sisällyttämään rahoituspalveluja, verotusta ja kilpailua koskeviin kansainvälisin sopimuksiin määräyksiä väärinkäytösten paljastajien suojelusta;

4.  korostaa tarvetta turvata väärinkäytösten paljastajia suojelevien säännösten ja määräysten oikeusvarmuus, koska selkeyden puute ja hajanainen lähestymistapa estävät mahdollisia väärinkäytösten paljastajia tulemasta esiin; korostaa näin ollen, että asiaankuuluvassa EU:n lainsäädännössä olisi luotava selkeä menettely, jonka mukaan paljastuksia käsitellään asianmukaisesti ja väärinkäytösten paljastajia suojellaan tehokkaasti;

5.  muistuttaa, että mahdollisessa tulevassa sääntelykehyksessä on otettava huomioon työelämää ohjaavat ja siihen vaikuttavat säännöt, oikeudet ja velvollisuudet; korostaa lisäksi, että tällöin on kuultava työmarkkinaosapuolia ja noudatettava työehtosopimuksia;

6.  kehottaa varmistamaan lainsäädännössä, että yhtiöt, joiden on yksiselitteisesti todettu kohdistavan kostotoimia väärinkäytösten paljastajiin, eivät voi hyötyä unionin varoista eivätkä tehdä sopimuksia julkisten elinten kanssa;

7.  kannustaa jäsenvaltioita kehittämään kriteereitä ja indikaattoreita, jotka kattavat väärinkäytösten paljastajia koskevat toimintaperiaatteet sekä julkisella että yksityisellä sektorilla;

8.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon korruption vastaisen YK:n yleissopimuksen 33 artiklan, jossa korostetaan väärinkäytösten paljastajien merkitystä korruption torjunnassa ja ehkäisyssä;

9.  pitää valitettavana, että vain muutama jäsenvaltio on ottanut käyttöön riittävän edistyneitä väärinkäytösten paljastajia suojaavia järjestelmiä; kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä vahvistaneet tällaisia järjestelmiä tai asiaa koskevia periaatteita kansallisessa lainsäädännössään, tekemään tämän mahdollisimman pian;

10.  painottaa, että liiketalouden ja siihen liittyvien alojen opetusohjelmissa on kiinnitettävä enemmän huomiota liiketoimintaetiikkaan;

11.  kannustaa jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä edistämään väärinkäytösten paljastajien tärkeän yhteiskunnallisen roolin tunnustamista muun muassa tiedotuskampanjoilla; kehottaa erityisesti komissiota laatimaan asiaa koskevan kattavan suunnitelman; katsoo, että julkisella sektorilla ja työpaikoilla on tarpeen edistää eettisyyteen perustuvaa kulttuuria, jotta voidaan korostaa, kuinka tärkeää on tiedottaa työntekijöille väärinkäytösten paljastamista koskevista nykyisistä oikeudellisista kehyksistä yhteistyössä ammattijärjestöjen kanssa;

12.  kehottaa komissiota seuraamaan väärinkäytösten paljastajiin liittyviä jäsenvaltioiden säännöksiä, jotta voidaan edistää parhaiden käytäntöjen vaihtoa, jonka avulla väärinkäytösten paljastajille voidaan tarjota tehokkaampi suojelu kansallisella tasolla;

13.  kehottaa komissiota esittämään kattavan suunnitelman, jotta torjutaan varojen siirtoa EU:n ulkopuolisiin maihin, joissa korruptoituneiden henkilöiden nimettömyyttä suojellaan;

14.  katsoo, että väärinkäytösten paljastajia ovat kaikki henkilöt, jotka yleisen edun, myös unionin yleisen edun, hyväksi ilmoittavat tai paljastavat tietoja, jotka koskevat esimerkiksi lainvastaisia, luvattomia, uhkaavia tai haitallisia tekoja ja yleistä etua vahingoittavia tai vaarantavia tekoja, jotka yleensä mutta ei aina liittyvät heidän työsuhteeseensa yksityisellä tai julkisella sektorilla, sopimussuhteeseensa tai ammattiyhdistys- tai järjestötyöhönsä; korostaa, että tämä koskee myös henkilöitä, jotka ovat perinteisen työnantajan ja työntekijän välisen suhteen ulkopuolella, kuten konsultit, alihankkijat, harjoittelijat, vapaaehtoiset, työssä käyvät opiskelijat, määräaikaiset työntekijät ja entiset henkilöstön jäsenet, ja joilla on todisteita tällaisista teoista ja perusteltu syy uskoa, että ilmoitettu tieto pitää paikkansa;

15.  katsoo, että henkilöille, jotka ovat perinteisen työnantajan ja työntekijän välisen suhteen ulkopuolella, kuten konsultit, alihankkijat, harjoittelijat, vapaaehtoiset, työssä käyvät opiskelijat, määräaikaiset työntekijät, entiset henkilöstön jäsenet ja kansalaiset, olisi myös annettava mahdollisuus käyttää raportointikanavia ja nauttia asianmukaisesta suojelusta, kun he paljastavat tietoja laittomasta tai luvattomasta teosta tai yleistä etua vahingoittavasta teosta;

16.  toteaa, että tarvitaan selkeä ratkaisu väärinkäytösten paljastajille, jotka työskentelevät EU:hun rekisteröidyissä, mutta EU:n ulkopuolelle sijoittautuneissa yhtiöissä;

17.  toteaa, että yleistä etua vahingoittaviksi asioiksi katsotaan muun muassa korruptio, rikokset, laillisen velvollisuuden rikkominen, virheelliset tuomiot, vallan väärinkäyttö, eturistiriidat, julkisten varojen luvaton käyttö, harkintavallan väärinkäyttö, laittomat rahavirrat sekä ympäristön, terveyden, yleisen turvallisuuden, kansallisen ja maailmanlaajuisen turvallisuuden ja yksityisyyden suojan ja henkilötietojen suojelun vaarantaminen, veronkierto, kuluttajien oikeuksien loukkaaminen, työntekijöiden oikeuksien ja muiden sosiaalisten oikeuksien vahingoittaminen sekä ihmisoikeuksien, perusvapauksien ja oikeusvaltioperiaatteen loukkaukset ja toimet näiden rikkomusten salaamiseksi;

18.  katsoo, että yleisen edun olisi oltava etusijalla paljastettujen tietojen yksityisyyteen tai taloudelliseen arvoon verrattuna ja että olisi oltava mahdollista paljastaa tietoja yleiseen etuun kohdistuvasta vakavasta uhasta, vaikka ne ovat lailla suojattuja; katsoo kuitenkin, että ammattietiikan noudattamiseen liittyviin tietoihin sekä kansalliseen turvallisuuteen ja puolustukseen liittyviin luottamuksellisiin tietoihin olisi sovellettava erityismenettelyjä; katsoo, että tällaisissa tapauksissa ilmoitus olisi tehtävä toimivaltaiselle viranomaiselle;

19.  korostaa, että väärinkäytösten paljastajille on aina taattava tehokas suojelu, vaikka paljastukset eivät koskekaan laittomia toimia, jos tiedon paljastamisen tarkoituksena on estää yleisen edun vahingoittuminen;

20.  korostaa, että jäsenvaltioiden on noudatettava Euroopan neuvoston suositusta väärinkäytösten paljastajien suojelusta;

21.  korostaa, että väärinkäytösten paljastajien rooli yleistä etua vahingoittavien vakavien tapausten paljastamisessa on osoittautunut merkittäväksi jo vuosien ajan ja että he tukevat osaltaan demokratiaa, politiikan ja talouden avoimuutta ja kansalaisten tiedonsaantia ja olisi tunnustettava, että he ovat välttämättömiä laittomien toimien estämiseksi; korostaa, että väärinkäytösten paljastajat ovat osoittautuneet keskeiseksi tiedonlähteeksi tutkivalle journalismille ja riippumattomalle lehdistölle; muistuttaa, että lähdesuojan takaaminen on olennaisen tärkeää lehdistön vapaudelle; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että toimittajien oikeutta olla paljastamatta tietolähdettään suojellaan tehokkaasti; katsoo, että myös toimittajat ovat haavoittuvaisia ja heidänkin olisi saatava oikeudellista suojaa;

22.  panee merkille, että jotkut jäsenvaltiot ovat viime vuosina ryhtyneet toimiin väärinkäytösten paljastajien oikeuksien vahvistamiseksi; pitää kuitenkin valitettavana, että väärinkäytösten paljastajat ovat edelleen siviili- ja rikosoikeudellisten menettelyjen kohteena joissakin jäsenvaltioissa, erityisesti silloin kun olemassa olevat keinot heidän puolustamisekseen, tukemisekseen ja suojelemisekseen ovat olemattomia, riittämättömiä tai tehottomia; panee lisäksi merkille, että jäsenvaltioiden väliset erot aiheuttavat oikeudellista epävarmuutta ja oikeuspaikkakeinottelua ja saattavat johtaa eriarvoiseen kohteluun;

23.  painottaa, että väärinkäytösten paljastajien suojelu on olennaisen tärkeää Euroopan unionin toimivallan asianmukaisen soveltamisen kannalta;

24.  uskoo, että väärinkäytösten paljastajien asianmukaisen suojelun puutteella on kielteinen vaikutus EU:n taloudellisen edun suojeluun;

25.  katsoo, että väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevien kattavien lainsäännösten käyttöön ottamisella edistetään julki tuomisen kulttuuria ja että väärinkäytösten paljastamiseen olisi kannustettava ja sitä olisi pidettävä hyvään kansalaisuuteen kuuluvana toimintana; kehottaa siksi jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä tuomaan esiin väärinkäytösten paljastajien myönteistä roolia sekä tiedottamaan heidän usein haavoittuvaista asemaansa ja puolustuskyvyttömyyttään koskevista vakavista huolenaiheista muun muassa tiedotus- ja suojelukampanjoilla, viestinnällä ja koulutuksella; suosittaa erityisesti komissiota esittämään asiaa koskevan kattavan suunnitelman; kehottaa tässä yhteydessä perustamaan verkkosivuston, jolla tarjotaan hyödyllistä tietoa väärinkäytösten paljastajien suojelusta ja jonne voi jättää valituksia; korostaa, että tämän verkkosivuston olisi oltava helposti yleisön saatavilla ja sen tiedot olisi säilytettävä nimettöminä;

26.  vaatii toimia, joilla muutetaan yleistä käsitystä ja erityisesti poliitikkojen, työnantajien ja tiedotusvälineiden käsitystä väärinkäytösten paljastajista ja joissa korostettaisiin heidän positiivista rooliaan varhaisvaroitusmekanismina ja estävänä tekijänä, jonka avulla voidaan havaita ja estää väärinkäytöksiä ja korruptiota, sekä vastuuvelvollisuuteen liittyvänä mekanismina, joka mahdollistaa julkisen vallan ja yritysten julkisen tarkastelun;

27.  kannustaa jäsenvaltioita edistämään sekä julkisella että yksityisellä sektorilla sellaista avointa työpaikkakulttuuria, jossa organisaatiot tai yritykset voivat noudattaa tiukkoja eettisiä periaatteita ja työntekijät voivat luottavaisesti ilmoittaa väärinkäytöksistä, mikä mahdollistaa uhkia tai vahinkoja ehkäisevät tai korjaavat toimet;

28.  kannustaa jäsenvaltioita arvioimaan säännöllisesti toteuttamisensa toimien tehokkuutta ja ottamaan huomioon yleisen mielipiteen asenteista väärinkäytösten paljastamista tai paljastusten tekijöitä kohtaan, ilmoitusten vastaanottamisesta ja käsittelystä vastaavan johtohenkilöstön keskuudessa tehtyjen monialaisten tutkimusten tulokset ja väärinkäytösten paljastamisesta työpaikoilla tehtyjen riippumattomien tutkimusten tulokset;

29.  kannustaa jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole antaneet väärinkäytösten paljastamista koskevaa lainsäädäntöä, tekemään niin lähitulevaisuudessa ja kehottaa komissiota harkitsemaan sellaisen jäsenvaltioiden foorumin perustamista, jossa vaihdetaan alan parhaita käytäntöjä jäsenvaltioiden välillä mutta myös kolmansien maiden kanssa;

30.  korostaa tutkimuksen ja hyvien käytäntöjen merkitystä, jotta voidaan kannustaa väärinkäytösten paljastajien parempaan suojeluun unionin tasolla;

31.  kehottaa sekä Euroopan tilintarkastustuomioistuinta että Euroopan oikeusasiamiehen toimistoa julkaisemaan vuoden 2017 loppuun mennessä 1) erityiskertomuksia, joihin sisältyy unionin toimielimissä, yrityksissä, yhdistyksissä, järjestöissä ja muissa unioniin rekisteröidyissä elimissä ilmenneitä väärinkäytösten paljastustapauksia koskevat tilastot ja selkeät lopputulokset, 2) asianomaisten toimielinten paljastettuja tapauksia koskevat jatkotoimet, jotka perustuvat komission nykyisiin suuntaviivoihin ja sääntöihin, 3) väärinkäytöksen paljastajalta saadun tiedon perusteella aloitettujen tutkimusten lopputulokset ja 4) väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi suunnitellut toimet kussakin tapauksessa;

Ilmoittamismekanismi

32.  panee merkille, että selkeästi määriteltyjen suojakeinojen ja turvallisen ilmoitusmenettelyn puuttuminen sekä seurannan mahdollinen puuttuminen muodostavat esteen väärinkäytösten paljastajien toiminnalle, voivat saada heidät luopumaan paljastuksista ja johtavat siihen, että monet väärinkäytösten paljastajat vaikenevat; on huolissaan väärinkäytösten paljastajiin kohdistuvista kostotoimista ja painostuksesta, silloin kun he ottavat yhteyttä väärään henkilöön tai tahoon organisaationsa sisällä;

33.  katsoo, että on laadittava yhtenäinen, uskottava ja luotettava järjestelmä, jonka avulla voidaan tehdä ilmoituksia organisaation sisällä ja sen ulkopuolella sekä toimivaltaisille viranomaisille; katsoo, että tällainen järjestelmä helpottaisi sen puitteissa tehtyjen ilmoitusten uskottavuuden ja todenperäisyyden arviointia;

34.  kehottaa komissiota tutkimaan järjestelmää, jonka avulla voidaan tehdä ilmoituksia organisaation sisällä ja sen ulkopuolella; korostaa, että tämän mahdollistamiseksi olisi perustettava selkeitä, oikeudenmukaisia ja tasapuolisia menettelyjä, joilla varmistetaan, että sekä väärinkäytösten paljastajan että epäillyn väärintekijän perusoikeuksia ja laillisia oikeuksia kunnioitetaan kaikilta osin; katsoo, että työnantajia olisi kannustettava ottamaan käyttöön sisäisiä ilmoittamismenettelyjä ja että jokaisessa organisaatiossa olisi oltava yksi riippumaton ja puolueeton henkilö tai taho, jonka tehtäviin kuuluu ilmoitusten vastaanottaminen; katsoo, että työntekijöiden edustajat olisi otettava mukaan kyseisen vastuutahon nimittämiseen; korostaa, että ilmoituksen vastaanottajan on ryhdyttävä asianmukaisiin jatkotoimiin kunkin vastaanotetun ilmoituksen osalta ja tiedotettava väärinkäytöksen paljastajalle seurannan tuloksista kohtuullisen ajan kuluessa;

35.  katsoo, että jokaisen organisaation olisi perustettava selkeitä ilmoittamiskanavia, joiden avulla väärinkäytösten paljastajat voivat tehdä ilmoituksia oman organisaationsa sisällä; korostaa että kaikille työntekijöille olisi tiedotettava asianmukaisesta ilmoittamismenettelystä, jonka luottamuksellisuus sekä ilmoituksen käsittely kohtuullisen ajan kuluessa olisi taattava; korostaa, että väärinkäytöksen paljastajan on voitava kääntyä asiasta vastaavan viranomaisen, kansalaisjärjestöjen tai tiedotusvälineiden puoleen erityisesti, jos organisaatiolta ei saada myönteistä vastausta tai jos sisäinen ilmoitus tai toimivaltaiselle viranomaiselle ilmoittaminen heikentäisi ilmiselvästi paljastuksen tehoa, jos tilanne aiheuttaa väärinkäytösten paljastajalle vaaraa tai jos jokin tieto on saatava julki kiireellisesti;

36.  muistuttaa, että kansalaisilla on oikeus saada tietoa yleistä etua vahingoittavista väärinkäytöksistä; korostaa, että väärinkäytösten paljastajien olisi aina voitava paljastaa julkisesti tietoja laittomasta tai luvattomasta teosta tai yleistä etua vahingoittavasta teosta;

37.  muistuttaa, että samaisessa päätöslauselmassa parlamentti kehotti unionin toimielimiä ottamaan käyttöön ja toteuttamaan yhteistyössä kaikkien asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten kanssa kaikki tarvittavat toimenpiteet tietolähteiden luottamuksellisuuden suojelemiseksi; kehottaa siksi perustamaan valvotun verkkosivuston, jonne valituksia voidaan jättää täysin luottamuksellisesti;

38.  katsoo, että ilmoituksen tekeminen organisaation ulkopuolella, myös suoraan yleisölle, siten, että sisäinen ilmoittaminen jätetään väliin, ei voi olla peruste ilmoituksen hylkäämiselle, syytteeseen asettamiselle tai suojelun myöntämisen kieltämiselle; katsoo, että kyseinen suojelu olisi myönnettävä valitusta ilmoituskanavasta riippumatta, paljastetun tiedon perusteella ja edellyttäen, että väärinkäytöksen paljastajalla oli perustellut syyt uskoa tiedon todenperäisyyteen;

Suojelun myöntäminen ilmoituksen tekemisen jälkeen

39.  on huolissaan väärinkäytösten paljastajiin heidän työpaikoillaan kohdistuvista riskeistä ja erityisesti heidän työnantajansa ja tämän alaisuudessa työskentelevien tai tämän nimissä toimivien henkilöiden suorittamista mahdollisista välittömistä tai välillisistä kostotoimista; korostaa, että kostotoimet tarkoittavat useimmiten syrjäyttämistä, urakehityksen hidastamista tai pysäyttämistä, jopa irtisanomista, sekä työpaikkakiusaamista; painottaa, että nämä kostotoimet jarruttavat väärinkäytösten paljastajien toimintaa; katsoo, että on otettava käyttöön kostotoimia torjuvia suojelutoimenpiteitä; katsoo, että kostotoimista on määrättävä tehokkaita rangaistuksia ja seuraamuksia; korostaa, että heti kun henkilön asema väärinkäytösten paljastajana on tunnustettu, häntä olisi suojeltava, häntä vastaan käynnistetyt mahdolliset kostotoimet on peruttava ja hänelle olisi myönnettävä täysimääräinen korvaus hänelle aiheutuneesta haitasta ja vahingosta; katsoo, että nämä säännökset olisi sisällytettävä komission ehdotukseen väärinkäytösten paljastajien suojelemista koskevaksi laaja-alaiseksi direktiiviksi;

40.  katsoo, että väärinkäytösten paljastajilla olisi oltava mahdollisuus hakea välitointa kostotoimenpiteiden, kuten erottamisen, estämiseksi siihen saakka kun on saatu virallinen tulos hallinnollisesta, oikeudellisesta tai muusta menettelystä;

41.  korostaa, ettei mikään työsuhde saisi rajoittaa kenenkään oikeutta sananvapauteen eikä ketään saisi syrjiä tapauksissa, joissa he ovat käyttäneet kyseistä oikeuttaan;

42.  toteaa, että mahdollisessa tulevassa sääntelykehyksessä olisi otettava huomioon säännöt, oikeudet ja velvollisuudet, jotka ohjaavat työelämää ja vaikuttavat siihen; korostaa lisäksi, että työmarkkinaosapuolten olisi osallistuttava siihen ja että siinä olisi noudatettava työehtosopimuksia;

43.  korostaa, että väärinkäytösten paljastajilla, heidän perheenjäsenillään ja kaikilla heitä avustaneilla henkilöillä, joiden henki tai turvallisuus on vaarassa, on oltava oikeus asianmukaiseen ja tehokkaaseen suojeluun, joka koskee heidän fyysistä, henkistä ja sosiaalista koskemattomuuttaan sekä heidän elinkeinoaan ja johon kuuluu heille myönnettävä mahdollisimman korkea-asteinen luottamuksellisuus;

44.  korostaa, että suojelutoimenpiteitä olisi sovellettava myös silloin kun väärinkäytösten paljastajat ilmoittavat jonkin jäsenvaltion toimintaan liittyvistä teoista;

45.  toteaa, että tutkivat journalistit ja riippumaton lehdistö ovat usein yksinäinen ammattikunta, johon voi kohdistua monenlaisia paineita, ja näin ollen on välttämätöntä suojella näitä kaikenlaisilta pelotteluyrityksiltä;

46.  ehdottaa, että sellaisten henkilöiden, jotka ovat joutuneet kostotoimenpiteiden, erityisesti työpaikan menetyksen, kohteiksi tehtyään yleistä etua koskevan ilmoituksen tai paljastuksen, olisi voitava hakea välitointa siviilioikeudellisen menettelyn tulosta odottaessa;

47.  tuomitsee käytännöt, joissa väärinkäytösten paljastaja haastetaan oikeuteen tai häntä uhataan oikeustoimilla, joiden tarkoituksena ei ole hakea oikeutta vaan saada hänet harjoittamaan itsesensuuria tai ajaa hänet taloudellisen, henkisen ja psykologisen uupumuksen partaalle; katsoo, että tällaisesta menettelyjen väärinkäytöstä olisi määrättävä rikosoikeudellisia rangaistuksia ja seuraamuksia;

48.  muistuttaa väärinkäytösten paljastajia uhkaavista rikos- ja siviilioikeudellisista seuraamuksista; korostaa, että he ovat oikeudenkäynnissä usein heikompi osapuoli; katsoo siksi, että tapauksissa, joissa väärinkäytösten paljastajaan väitetään kohdistuneen kostotoimia, työnantajan on esitettävä näyttöä siitä, että kyseiset toimet ei liity millään tavalla väärinkäytösten paljastajan tekemään ilmoitukseen; katsoo, että väärinkäytösten paljastajien suojelun perustana olisi oltava paljastettu tieto eikä heidän aikomuksensa; korostaa kuitenkin, että väärinkäytösten paljastajan on täytynyt ilmoittaa tietoja, joiden hän uskoi olevan totta; katsoo, että luottamuksellisuus olisi taattava koko menettelyn ajan ja että väärinkäytösten paljastajan henkilöllisyyttä ei saa paljastaa ilman hänen suostumustaan; korostaa, että henkilöllisyyttä koskevan luottamuksellisuuden rikkomisesta ilman väärinkäytöksen paljastajan suostumusta olisi määrättävä seuraamuksia, myös rikosoikeudellisia;

49.  katsoo, että väärinkäytösten paljastajia vastaan ei saisi nostaa rikossyytteitä tai siviilioikeudellisia kanteita eikä määrätä hallinnollisia tai kurinpidollisia seuraamuksia heidän tekemiensä ilmoitusten vuoksi;

50. katsoo, että jos väärinkäytösten paljastajat voisivat tehdä ilmoituksen nimettömänä, se mahdollistaisi sellaisten tietojen paljastamisen, joista ei olisi ilmoitettu muissa olosuhteissa; korostaa näin ollen, että olisi otettava käyttöön selvästi säännellyt keinot jättää ilmoituksia nimettömänä kansalliselle tai eurooppalaiselle riippumattomalle elimelle, joka vastaa ilmoitusten vastaanottamisesta, niiden uskottavuuden tarkistamisesta, saatujen vastausten seurannasta sekä väärinkäytösten paljastajille tarjottavasta neuvonnasta myös digitaalisessa ympäristössä, ja samalla olisi määriteltävä tarkasti ne tapaukset, joissa ilmoitus voidaan jättää nimettömänä; korostaa, että väärinkäytösten paljastajan henkilöllisyyttä tai muuta tietoa, jonka avulla hänet voidaan tunnistaa, ei saisi paljastaa ilman hänen suostumustaan; katsoo, että kaikista tapauksista, joissa rikotaan oikeutta nimettömyyteen, on määrättävä seurauksia;

51.  korostaa, että kukaan ei saisi menettää suojelua vain siksi, että hän on tehnyt tosiseikkoja koskevan arviointivirheen tai että yleisen edun vaarantamista koskeva uhka ei toteutunutkaan, edellyttäen, että ilmoituksen tekemisen hetkellä henkilöllä on ollut perusteltua syytä uskoa sen todenmukaisuuteen; muistuttaa, että jos syytökset ovat perättömiä, niiden esittäjät on saatettava vastuuseen eikä heille saa myöntää väärinkäytösten paljastajille annettavaa suojelua; korostaa, että kaikille henkilöille, joille aiheutuu suoraa tai välillistä vahinkoa perättömän tai harhaanjohtavan tiedon ilmoittamisesta tai paljastamisesta, olisi myönnettävä oikeus käyttää tehokkaista oikeussuojakeinoja pahansuopien tai perättömien ilmoitusten tekoa vastaan;

52.  muistuttaa, että on tärkeää kehittää keinoja, joilla voidaan kieltää kaikenlaiset kostotoimet, mukaan lukien passiivinen erottaminen tai passiiviset toimet; kehottaa jäsenvaltioita pidättymään väärinkäytösten paljastajien toimien kriminalisoinnista heidän paljastaessaan tietoja laittomista tai luvattomista teoista tai yleistä etua vahingoittavista tai vaarantavista teoista;

53.  muistuttaa tässä yhteydessä, että sekä unionin toimielinten että jäsenvaltioiden on sovellettava voimassa olevaa EU:n lainsäädäntöä asianmukaisesti ja tulkittava sitä yleisen edun hyväksi toimivien väärinkäytösten paljastajien suojelun kannalta parhaalla mahdollisella tavalla; korostaa, että väärinkäytösten paljastajien suojelu on jo todettu tärkeäksi mekanismiksi EU:n lainsäädännön tehokkaan soveltamisen varmistamisessa; kehottaa siksi jäsenvaltioita pidättymään sellaisten väärinkäytösten paljastajien toimien kriminalisoinnista, jotka paljastavat tietoja yleisen edun hyväksi;

Väärinkäytösten paljastajien tukeminen

54.  korostaa viranomaisten, ammattiyhdistysten ja kansalaisjärjestöjen roolia väärinkäytösten paljastajien tukemisessa ja auttamisessa heidän toimissaan organisaationsa sisällä;

55.  korostaa, että ammattiin liittyvän riskin lisäksi väärinkäytösten paljastajiin ja heitä auttaviin henkilöihin kohdistuu henkilökohtaisia, psykologisia, sosiaalisia ja taloudellisia riskejä; katsoo, että tarpeen mukaan on annettava psykologista tukea, että oikeusapua olisi annettava sitä pyytäville varattomille väärinkäytösten paljastajille, että sosiaalista ja taloudellista tukea olisi annettava niille väärinkäytösten paljastajille, jotka perustelevat asianmukaisesti avuntarpeensa, myös suojatoimenpiteenä, jos väärinkäytösten paljastajaa vastaan on nostettu on siviili- tai rikosoikeudellinen menettely, kansallisten lakien ja käytäntöjen mukaisesti; katsoo lisäksi, että korvausta olisi maksettava riippumatta siitä, millaista vahinkoa väärinkäytösten paljastaja on kärsinyt ilmoituksen tekemisen seurauksena;

56.  mainitsee tässä yhteydessä, että Euroopan oikeusasiamies on ilmoittanut parlamentissa olevansa halukas tutkimaan mahdollisuutta perustaa tällainen elin oikeusasiamiehen toimiston yhteyteen; kehottaa komissiota tutkimaan, onko näiden tehtävien antaminen Euroopan oikeusasiamiehelle, jolla on jo valtuudet tutkia valituksia EU:n toimielimissä tapahtuvista väärinkäytöksistä, mahdollista toteuttaa;

57.  kehottaa jäsenvaltioita ja unionin toimielimiä yhdessä kaikkien asiaankuuluvien viranomaisten kanssa ryhtymään kaikkiin mahdollisiin tarpeellisiin toimenpiteisiin tiedonlähteiden luottamuksellisuuden suojelemiseksi, jotta estetään kaikki syrjivät toimet tai uhat, ja perustamaan avoimia kanavia tiedon paljastamiseksi, perustamaan riippumattomia kansallisia ja unionin viranomaisia väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi sekä harkitsemaan erityisten tukivarojen myöntämistä kyseisille viranomaisille; kehottaa perustamaan eurooppalaisen keskusviranomaisen, joka vastaa väärinkäytösten paljastajien ja heitä auttavien henkilöiden tehokkaasta suojelusta kansallisen tietosuojaviranomaisjärjestelmän tarjoaman mallin mukaisesti;

58.  kehottaa komissiota näiden toimien vaikuttavuuden varmistamiseksi kehittämään välineitä, joilla suojellaan perusteettomilta syytöksiltä, taloudellisilta seuraamuksilta ja syrjinnältä; ehdottaa, että perustetaan kansallisia rahastoja tai unionin rahasto, joka rahoitetaan osittain jälkivaatimuksista tai sakoista saaduilla tuloilla, jotta väärinkäytösten paljastajille voidaan antaa asianmukaista taloudellista tukea unionissa;

59.  kehottaa jäsenvaltioita perustamaan riippumattomia elimiä, joilla on riittävästi talousarviovaroja, riittävät toimivaltuudet ja asianmukaiset asiantuntijat ja joiden tehtävänä on ilmoitusten vastaanottaminen, niiden uskottavuuden tarkistaminen, saadun vastauksen seuranta, väärinkäytösten paljastajien ohjaaminen, erityisesti jos organisaatiosta ei saada myönteistä vastausta, sekä heidän ohjaamisensa asianmukaisen taloudellisen tuen piiriin erityisesti rajatylittävissä tapauksissa tai tapauksissa, jotka koskevat suoraan jäsenvaltioita tai EU:n toimielimiä; ehdottaa, että kyseinen elin julkaisee vuotuisen kertomuksen saaduista ilmoituksista ja niiden käsittelystä noudattaen mahdollisesti käynnissä olevien tutkintojen luottamuksellisuutta koskevia vaatimuksia;

60.  korostaa, että olisi harkittava tiedonsaannin helpottamista ja luottamuksellisen neuvonannon tekemistä maksuttomaksi henkilöille, jotka aikovat tehdä yleistä etua koskevan ilmoituksen tai paljastaa laittomia tai luvattomia tekoja, jotka heikentävät tai vaarantavat julkista etua; toteaa, että tällaisia tietoja ja neuvoja tarjoavat rakenteet olisi yksilöitävä ja niiden yhteystiedot asetettava suuren yleisön saataville;

61.  korostaa, että kaikkien väärinkäytösten paljastajille myönnettävien suojatoimien lisäksi on välttämätöntä taata näille väärinkäytösten paljastajille erityisesti vastaanottojärjestelyt, majoitus ja heidän turvallisuutensa sellaisessa jäsenvaltiossa, jolla ei ole luovutussopimusta kyseessä olevat teot tehneen maan kanssa; kehottaa komissiota tapauksissa, joissa unionilla on luovutussopimus asianomaisen kolmannen maan kanssa, käyttämään SEU-sopimuksen turvapaikkapolitiikkaa koskevan 67 artiklan 2 kohdan mukaista toimivaltaansa ja ryhtymään kaikkiin tarvittaviin turvatoimenpiteisiin näiden väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi, sillä he ovat erityisen alttiita vakaville kostotoimenpiteille maassa, jonka laittomia tai vilpillisiä käytäntöjä he ovat saattaneet yleiseen tietoisuuteen;

62. kehottaa komissiota ehdottamaan, että perustetaan samankaltainen unionin tason elin, jolla on riittävästi talousarviovaroja, riittävät toimivaltuudet ja asianmukaiset asiantuntijat ja jonka tehtävänä on koordinoida jäsenvaltioiden toimia erityisesti rajatylittävissä tilanteissa; katsoo, että tällaisen unionin tason elimen olisi myös pystyttävä vastaanottamaan ilmoituksia, tarkistamaan niiden uskottavuus, antamaan sitovia suosituksia ja ohjaamaan väärinkäytösten paljastajia, jos jäsenvaltion tai kansallisten elinten antama vastaus ei selvästikään ole asianmukainen; ehdottaa, että kyseinen elin julkaisee vuotuisen kertomuksen saaduista ilmoituksista ja niiden käsittelystä noudattaen mahdollisesti käynnissä olevien tutkintojen luottamuksellisuutta koskevia vaatimuksia; katsoo, että Euroopan oikeusasiamiehen toimivaltuuksia voitaisiin laajentaa tämän tehtävän hoitamiseen;

63.  katsoo, että sen jälkeen kun ilmoitus on todettu vakavasti otettavaksi, sen johdosta olisi tehtävä asianmukaisia tutkimuksia ja sopivia jatkotoimia; korostaa, että tutkimuksen aikana väärinkäytösten paljastajille olisi annettava mahdollisuus selventää valitustaan ja antaa lisätietoja tai -todisteita;

64.  kannustaa jäsenvaltioita kehittämään tietoja, kriteereitä ja indikaattoreita, jotka kattavat väärinkäytösten paljastajia koskevat toimintaperiaatteet julkisella ja yksityisellä sektorilla;

65.  kehottaa muokkaamaan seuraavan uudelleentarkastelun yhteydessä Euroopan valvontaviranomaisten valtuuksia ja menettelyjä, jotka liittyvät väärinkäytösten paljastajien suojeluun;

66.  kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä ottamaan huomioon oikeusasiamiehen 24. heinäkuuta 2014 antaman oma-aloitteisen kertomuksen, jossa uusien henkilöstösääntöjen 22 c artiklan mukaisesti kehotetaan kaikkia EU:n toimielimiä ottamaan käyttöön eettisiä varoitusmekanismeja ja väärinkäytösten paljastajia koskevia sääntelykehyksiä, jotka perustuvat suoraan oikeusasiamiehen toimiston sisäisiin sääntöihin; vahvistaa tekevänsä niin;

67.  katsoo, että väärinkäytösten paljastajilla olisi oltava oikeus tarkastella ja kommentoida heidän paljastukseensa liittyvän tutkimuksen tulosta;

68.  kehottaa EU:n toimielimiä ja muita elimiä näyttämään esimerkkiä soveltamalla viipymättä Euroopan oikeusasiamiehen antamaa ohjeistusta; kehottaa komissiota panemaan kaikilta osin täytäntöön sekä omassa organisaatiossaan että EU:n virastoissa niiden omat väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevat suuntaviivat komission vuonna 2012 hyväksymien henkilöstösääntöjen mukaisesti; kehottaa komissiota toimimaan tehokkaasti yhteistyössä ja koordinoimaan toimintaansa muiden toimielinten, kuten Euroopan syyttäjänviraston, kanssa väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi;

69.  korostaa, että yritysten väärinkäytöksiä koskevia ilmoituksia varten on luotava parempi järjestelmä, jolla täydennetään ja tehostetaan nykyisiä, monikansallisille yrityksille suunnattujen OECD:n toimintaohjeiden mukaisia kansallisia yhteyspisteitä;

70.  korostaa, että väärinkäytösten paljastajien esille tuomien ongelmien tutkinta olisi tehtävä riippumattomasti ja mahdollisimman nopeasti ja samalla olisi suojeltava myös niiden henkilöiden oikeuksia, joita paljastus koskee; painottaa, että sekä väärinkäytösten paljastajan että kaikkien niiden, joita paljastus koskee, olisi voitava antaa lisätietoja ja -näyttöä koko tutkimuksen ajan ja heille olisi tiedotettava paljastuksen käsittelystä;

71.  pitää ilahduttavana, että komissio on lopultakin ottanut käyttöön väärinkäytösten paljastajille tarkoitetun kanavan, jolla voidaan ilmoittaa tai paljastaa tietoa kilpailu- ja kartellisopimuksista, mutta korostaa, että menettelyjä on yksinkertaistettava eikä kanavia saisi olla liian monta;

72.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0408.

(2)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0310.

(3)

EUVL C 208, 10.6.2016, s. 89.

(4)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0457.

(5)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0022.

(6)

https://www.unodc.org/documents/treaties/UNCAC/Publications/Convention/08-50027_F.pdf

(7)

Ks. esimerkiksi 6. heinäkuuta 2016 annettu päätöslauselma veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0310) ja 16. joulukuuta 2015 annettu päätöslauselma, johon sisältyy suosituksia komissiolle läpinäkyvyyden, koordinoinnin ja yhdentymisen lisäämisestä unionin yhtiöveropolitiikkoihin (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0457).


PERUSTELUT

Väärinkäytösten paljastajien keskeinen rooli yleistä etua vahingoittavien vakavien tapausten paljastamisessa on vuosien saatossa tullut yleiseen tietoisuuteen monia eri aloja, kuten kansanterveyttä, ympäristöä ja veronkiertoa, koskevien skandaalien yhteydessä. Väärinkäytösten paljastajien suojeleminen näyttää tällä hetkellä olevan yksi parhaimmista keinoista, joilla säilytetään yleinen etu ja kannustetaan eettiseen ja vastuulliseen käyttäytymiseen julkisissa ja yksityisissä laitoksissa. Tarjolla olevat suojelukeinot, silloin kun niitä on olemassa, ovat kuitenkin vielä hyvin riittämättömät ja liian pirstaloituneet tarjotakseen yhtenäisen kehyksen unionissa, jonka toimet rajoittuvat nykyisin alakohtaiseen suojeluun.

Esittelijä katsoo, että unionin olisi käytettävä laaja-alaista lainsäädäntövälinettä ja toimittava demokratiaa, mielipiteiden moninaisuutta ja sananvapautta koskevien tavoitteidensa mukaisesti. Komission käytettävissä on useita mahdollisia oikeusperustoja, joiden nojalla se voi ehdottaa tällaista välinettä, ja sen olisi edettävä tässä asiassa mahdollisimman nopeasti.

Monia kansainvälisiä normeja on jo laadittu väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi. Unionin lainsäädännön olisi siksi nojauduttava niihin. Väärinkäytösten paljastajan määritelmän olisi kyseisten normien tavoin oltava riittävän laaja, jotta se kattaisi mahdollisimman monia tilanteita ja suojelisi siten sekä yksityisen että julkisen sektorin työntekijöitä mutta myös konsultteja tai yksityisyrittäjiä. Se ei saisi rajoittua pelkästään lainvastaisten tekojen ilmoittamiseen vaan sen olisi katettava myös yleisen edun vahingoittamista koskevat paljastukset. Organisaatioiden sisällä olisi otettava käyttöön selkeät ilmoittamismekanismit, jotta voidaan tehdä sisäisiä ilmoituksia. Nämä eivät kuitenkaan voi olla ainoa keino, ja ilmoittaminen riippumattomalle laitokselle tai julkisesti olisi myös oltava sallittua. Unionin tasolla olisi perustettava elin, jonka nimenomaisena tarkoituksena olisi antaa neuvoja ja ohjausta sekä ottaa vastaan paljastuksia väärinkäytöksistä.

Jotta voidaan suojella paremmin henkilöitä, jotka päättävät tehdä ilmoituksen, olisi varmistettava luottamuksellisuuden turvaaminen ja otettava käyttöön käännetty todistustaakka. Lisäksi taloudellinen ja psykologinen tuki sekä vahinkojen korvaaminen täydentäisivät järjestelmää. Olisi myös otettava käyttöön tehokkaita seuraamuksia niitä henkilöitä vastaan, jotka pyrkivät estämään väärinkäytösten paljastajia puhumasta.


LIITE: LUETTELO YHTEISÖISTÄ JA HENKILÖISTÄ, JOILTA ESITTELIJÄ ON SAANUT TIETOJA

Seuraavan luettelon laatiminen on täysin vapaaehtoista, ja esittelijä on siitä yksin vastuussa. Esittelijä on saanut tietoja seuraavilta yhteisöiltä tai henkilöiltä valmistellessaan mietintöluonnosta:

Yhteisö ja/tai henkilö

UNI Europa

FIRST-CISL

European Federation of Journalists

Eurocadres

Transparency International France

Transparency International

Finnish trade union representation to the EU

CCI Paris-Ile de France

Ascent-EU - Good Governance, Anti-Corruption & Rule of Law Consultant


CADRES CFDT

EBU

Brussels Office of the Swedish Trade Unions

Finnish trade union representation to the EU


TALOUS- JA RAHA-ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (6.9.2017)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle

legitiimeistä toimista yleisen edun hyväksi toimivien väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi heidän paljastaessaan luottamuksellisia tietoja yrityksistä ja julkisista elimistä

(2016/2224(INI))

Valmistelija: Molly Scott Cato

(*)  Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 54 artikla

EHDOTUKSET

Talous- ja raha-asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.  katsoo, että väärinkäytösten paljastajat ovat olleet merkittävässä roolissa epäiltyjen väärinkäytösten, rikkomusten, petosten ja laittoman toiminnan havaitsemisessa ja niistä raportoinnissa sekä verotukseen liittyvien yleistä etua koskevien tapausten, kuten Luxleaksin, Swissleaksin ja Panama-papereiden, paljastamisessa ja julkaisemisessa ja että heidän ansiostaan on voitu toteuttaa ponnekkaasti yhä enemmän uudistuksia, joilla puututaan taloudellista kehitystä ja oikeusvaltiota horjuttaviin talous- ja veropetoksiin, rahanpesuun ja korruptioon;

B.  toteaa, että talous-, velka- ja rahoituskriiseistä lähtien on käynnistetty lukuisia toimia kansainvälisten veropetosten ja veronkierron torjumiseksi; katsoo, että avoimuuden lisääminen on tarpeen rahoituspalvelujen alalla, jotta voidaan ehkäistä väärinkäytöksiä, ja että joillakin jäsenvaltioilla on jo kokemusta keskitetyistä tietorekistereistä, joiden avulla raportoidaan rahoitusalan vakavaraisuutta koskevien sääntöjen todellisista tai mahdollisista rikkomuksista; ottaa huomioon, että vuonna 2003 YK hyväksyi korruption vastaisen yleissopimuksen(1); toteaa, että Euroopan parlamentti on perustanut näiden paljastusten jälkeen kaksi erityisvaliokuntaa ja yhden tutkintavaliokunnan; toteaa kehottaneensa väärinkäytösten paljastajien suojeluun jo monissa päätöslauselmissa(2); katsoo, että kansainvälisen verotietojen vaihdon vahvistamiseksi jo sovitut aloitteet ovat olleet hyödyllisiä ja että lukuisat verotukseen liittyvät vuodot ovat paljastaneet suuren määrän tärkeää tietoa väärinkäytöksistä, jotka eivät olisi muuten nousseet esiin;

C.  katsoo, että vaikka maailmanlaajuisissa korruption torjuntapyrkimyksissä on tähän saakka keskitytty pääasiassa julkisen sektorin väärinkäytöksiin, viimeaikaiset vuodot ovat korostaneet rahoituslaitosten, rahoitusneuvojien ja muiden yksityisyritysten roolia korruption tekemisessä helpommaksi;

D.  katsoo, että trustien ja oikeudelliselta muodoltaan vastaavien yhteisöjen tosiasiallisia edunsaajia koskevien julkisten rekisterien käyttöönotto sekä muut sijoitusvälineisiin liittyvät avoimuustoimenpiteet voivat toimia ehkäisevänä pelotteena sellaisille väärinkäytöksille, joihin väärinkäytösten paljastajat yleensä puuttuvat;

E.  toteaa, että väärinkäytösten paljastamista esiintyy hyvin usein myös muiden kuin talous- ja rahoitusasioiden yhteydessä; katsoo, että riittävän suojan puuttuminen voi estää mahdollisia väärinkäytösten paljastajia vasta- tai/ja kostotoimien pelossa raportoimasta väärinkäytöksistä; toteaa, että OECD raportoi vuonna 2015, että 86 prosentilla yrityksistä oli mekanismi, jolla voidaan ilmoittaa yritysten epäillyistä vakavista rikkomuksista, mutta yli kolmasosalla yrityksistä ei ollut kirjallisia toimintaperiaatteita väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi kostotoimilta tai yritykset eivät tienneet, onko sellaisia periaatteita olemassa; ottaa huomioon, että useita talous- tai rahoitusväärinkäytösten, rikkomusten tai laittomien toimien paljastajia on asetettu syytteeseen; toteaa, että yleisen edun nimissä väärinkäytöksistä ilmoittaviin tai tietoja paljastaviin henkilöihin sekä näiden perheenjäseniin ja kollegoihin kohdistuu usein kostotoimia, joista voi seurata esimerkiksi uramahdollisuuksien menetys; ottaa huomioon, että vaikka Euroopan ihmisoikeustuomioistuimella on väärinkäytösten paljastajia koskeva vakiintunut oikeuskäytäntö, väärinkäytösten paljastajien suojelu olisi taattava lailla; toteaa, että Euroopan unionin perusoikeuskirjassa taataan sananvapaus ja oikeus hyvään hallintoon;

F.  pitää valitettavana, että kanavat, joita käytetään tehtäessä virallisia valituksia monikansallisten yritysten väärinkäytöksistä, johtavat harvoin konkreettisiin seuraamuksiin;

G.  toteaa, että vaikka väärinkäytösten paljastajien suojelua ei ole unionin tasolla pantu täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa eikä sitä ole yhdenmukaistettu EU:n tasolla, useimmat jäsenvaltiot ovat ratifioineet korruption vastaisen YK:n yleissopimuksen ja asianmukaisen ja tehokkaan suojelun tarjoaminen väärinkäytösten paljastajille on siten pakollista;

H.  panee merkille, että vaikka nykyinen EU-lainsäädäntö sisältääkin jo tiettyjä määräyksiä väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi kostotoimilta (muun muassa rahanpesutapausten yhteydessä), unioni ei kuitenkaan ole vielä vahvistanut kaikkia julkisia ja yksityisiä elimiä sitovaa horisontaalista lainsäädäntöä; katsoo, että hajanaiset säännökset voivat osoittautua epäselviksi ja tehottomiksi; toteaa, että komissiota kehotetaan sen vuoksi arvioimaan perusteellisesti oikeusperustoja EU:n tason mahdollisia lisätoimia varten; katsoo, että väärinkäytösten paljastajien tehokas suojelu edistäisi sisämarkkinoiden tehokkuutta ja vahvistaisi kansalaisten luottamusta EU:hun;

1.  kehottaa komissiota tekemään perusteellisen arvioinnin mahdollisesta oikeusperustasta tuleville toimille EU:n tasolla ja tarvittaessa esittämään kattavaa horisontaalista lainsäädäntöä muun muassa välineistä, joilla tuetaan väärinkäytösten paljastajia ja varmistetaan heidän tehokas suojelunsa mahdollisimman pian, sekä antamaan ehdotuksen, jolla varmistetaan riittävä taloudellinen tuki väärinkäytösten paljastajille; kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisuutta perustaa riippumaton eurooppalainen elin, jolla on toimivalta vastaanottaa väärinkäytösten paljastajien valituksia, myös nimettömästi ja luottamuksellisesti, ja perustelluissa tapauksissa antaa neuvontaa ja suojelua; panee merkille, että väärinkäytösten paljastajien suojelun olisi katettava erottelematta julkinen ja yksityinen sektori; kehottaa varmistamaan lainsäädännössä, että yhtiöt, joiden on yksiselitteisesti todettu kohdistavan kostotoimia väärinkäytösten paljastajiin, eivät voi saada unionin varoja eivätkä tehdä sopimuksia julkisten elinten kanssa; ehdottaa, että komissio laatii joka tapauksessa vuosikertomuksen, jossa arvioidaan väärinkäytösten paljastajien suojelun nykytilaa Euroopan unionissa; kehottaa sisällyttämään rahoituspalveluja, verotusta ja kilpailua koskeviin kansainvälisin sopimuksiin säännöksiä väärinkäytösten paljastajien suojelusta; ehdottaa, että luodaan yleiseurooppalainen yleinen rahasto väärinkäytösten paljastajien suojelua varten, jotta varmistetaan riittävä taloudellinen tuki väärinkäytösten paljastajille;

2.  painottaa, että on kohtuutonta ja huolestuttavaa, että kansalaiset ja toimittajat asetetaan pikemminkin syytteeseen kuin oikeudellisen suojelun kohteeksi, kun he paljastavat yleisen edun nimissä tietoja muun muassa epäillystä väärinkäytöksestä, rikkomuksesta, petoksesta tai laittomasta toiminnasta, ja erityisesti silloin, kun on kyseessä EU:n perusperiaatteita loukkaava toiminta, kuten veronkierto, veropetos ja rahanpesu;

3.  kehottaa komissiota hyväksymään myös väärinkäytösten paljastajan laajan oikeudellisen määritelmän, jotta kansallisella lainsäädännöllä voitaisiin suojella heitä tehokkaasti; esittää, että julkisen ja yksityisen sektorin väärinkäytösten paljastajille olisi tarjottava yhtäläinen suojelu eikä väärinkäytösten paljastajia saa sitoa millään sopimusvelvoitteilla, jottei estetä yleisen edun mukaisia raportteja ja paljastuksia; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että suojeluun sisältyy poikkeuksia suojeltuun paljastamiseen liittyvistä menettelyistä sekä muista kurinpitotoimista tai muunlaisista kostotoimista;

4.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon korruption vastaisen YK:n yleissopimuksen 33 artiklan, jossa korostetaan väärinkäytösten paljastajien merkitystä korruption torjunnassa ja ehkäisyssä;

5.  muistuttaa TAXE-erityisvaliokunnan tuloksista ja korostaa, että olisi varmistettava, että väärinkäytösten paljastajien on pystyttävä raportoimaan laittoman toiminnan lisäksi rikkomuksista ja antamaan tietoa kaikista asioista, jotka uhkaavat tai vahingoittavat yleistä etua;

6.  korostaa, että väärinkäytösten paljastajat saattavat usein olla ainoa tapa tuoda laiton toiminta yleisön tietoon, koska saadut tiedot ovat usein luonteeltaan teknisiä ja koska virkamiehet kohtaavat esteitä pyrkiessään hankkimaan niitä;

7.  pitää erittäin tärkeänä, että väärinkäytösten paljastajilla on mahdollisuus antaa tietoja nimettöminä tai esittää kanteluita ensisijaisesti kyseisen organisaation sisäiselle raportointijärjestelmälle tai viranomaisille, ja katsoo, että heitä olisi suojeltava valitusta ilmoittamistavasta riippumatta;

8.  painottaa, että on tärkeää antaa toimivaltaisten viranomaisten sekä sääntely- ja valvontaelinten tehtäväksi ylläpitää raportointikanavia sekä vastaanottaa, käsitellä ja tutkia epäiltyjä väärinkäytöksiä ja samalla suojella asianosaisten osapuolten oikeuksia ja soveltuvissa tapauksissa lähteen luottamuksellisuutta;

9.  katsoo, että kaikissa EU:n organisaatioissa sekä kansallisissa julkisissa ja yksityisissä organisaatioissa olisi oltava työntekijöitä varten sisäisiä väärinkäytösten paljastamismenettelyjä; korostaa, että on tärkeää parantaa työntekijöiden ja muiden henkilöiden tietoisuutta jo olemassa olevista väärinkäytösten paljastamista koskevista oikeudellisista puitteista ja kehottaa EU:n elimiä ja kansallisia elimiä toteuttamaan säännöllisin väliajoin tiedotuskampanjoita ja tarjoamaan monikielistä ja helposti ymmärrettävää tietoa väärinkäytösten paljastamisen perusmenettelyistä;

10.  kehottaa muokkaamaan Euroopan valvontaviranomaisten tulevan uudelleentarkastelun yhteydessä valtuuksia ja menettelyjä, jotka liittyvät väärinkäytösten paljastajien suojeluun;

11.  korostaa, että väärinkäytösten paljastajia vastaan käynnistetyissä oikeudenkäynneissä todistustaakan olisi oltava kanteen nostaneella osapuolella, jonka olisi osoitettava, että paljastetut tiedot eivät muodosta todistetta sen enempää laittomasta toiminnasta kuin väärinkäytöksestä eivätkä uhkaa julkista etua; tuomitsee väärinkäytösten paljastajia vastaan käynnistetyt oikeudelliset menettelyt, joita on tarkoituksellisesti toimitettu vilpillisesti, ja katsoo, että niihin olisi vastattava asianmukaisilla seuraamuksilla; pitää tehokasta väärinkäytösten paljastajien suojelua välttämättömänä, jotta voidaan taata sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus, ja toteaa, että salassapitoa ja luottamuksellisuutta koskevia ristiriitaisia normeja olisi tarkistettava Euroopan ihmisoikeuksia koskevan oikeuskäytännön mukaisesti, jotta varmistetaan, että tällaiset poikkeukset ovat välttämättömiä ja oikeasuhteisia;

12.  kehottaa jäsenvaltiota varmistamaan, että väärinkäytösten paljastajille on esteettömästi tarjolla riippumatonta neuvontaa ja tukea ja että nämä voivat vaatia korvauksia häirinnästä tai nykyisen tai tulevan toimeentulon menetyksestä, jos kyse on väärinkäytösten paljastajien suojelun alaisesta paljastuksesta seuranneista kostotoimista; kehottaa komissiota tutkimaan, onko tällä hetkellä käytössä parhaita käytäntöjä, joita voitaisiin jakaa tässä tarkoituksessa;

13.  kehottaa EU:n toimielimiä ja muita elimiä näyttämään esimerkkiä soveltamalla viipymättä Euroopan oikeusasiamiehen suuntaviivoja; kehottaa komissiota panemaan kaikilta osin täytäntöön sekä omassa organisaatiossaan että EU:n virastoissa niiden omat väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevat suuntaviivat komission vuonna 2012 hyväksymien henkilöstösääntöjen mukaisesti; kehottaa komissiota toimimaan tehokkaasti yhteistyössä ja koordinoimaan toimintaansa muiden toimielinten, kuten Euroopan syyttäjänviraston, kanssa väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi;

14.  korostaa, että väärinkäytösten paljastajien sekä EU:n toimielinten ja virastojen välistä viestintää on tehostettava; katsoo, että kansalaisten valituksia on käsiteltävä oikeudenmukaisesti ja kunnioittavasti ja että kantelua käsittelevän EU:n toimielimen tai viraston olisi oltava jatkuvassa yhteydessä väärinkäytösten paljastajaan ja hänelle olisi toimitettava säännöllisesti tietoa asian kehityksestä;

15.  kehottaa komissiota esittämään kattavan toimintasuunnitelman, jolla lisätään tietoisuutta väärinkäytösten paljastajien suojelusta ja puolustamisesta;

16.  toteaa, että yritysten väärinkäytöksiä koskevia ilmoituksia varten on luotava parempi järjestelmä, jolla täydennetään ja tehostetaan nykyisiä, OECD:n monikansallisille yrityksille suunnattujen toimintaohjeiden mukaisia kansallisia yhteyspisteitä;

17.  kehottaa komissiota esittämään kattavan suunnitelman, jotta torjutaan varojen siirtoa EU:n ulkopuolisiin maihin, joissa korruptoituneiden henkilöiden nimettömyyttä suojellaan;

18.  painottaa, että liiketalouden ja vastaavien alojen opetusohjelmissa on kiinnitettävä enemmän huomiota liiketoimintaetiikkaan.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

4.9.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

36

0

13

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Gerolf Annemans, Burkhard Balz, Pervenche Berès, Udo Bullmann, Esther de Lange, Markus Ferber, Jonás Fernández, Neena Gill, Roberto Gualtieri, Brian Hayes, Gunnar Hökmark, Danuta Maria Hübner, Cătălin Sorin Ivan, Petr Ježek, Othmar Karas, Wajid Khan, Philippe Lamberts, Werner Langen, Bernd Lucke, Olle Ludvigsson, Fulvio Martusciello, Marisa Matias, Gabriel Mato, Costas Mavrides, Bernard Monot, Luděk Niedermayer, Dimitrios Papadimoulis, Pirkko Ruohonen-Lerner, Anne Sander, Alfred Sant, Molly Scott Cato, Pedro Silva Pereira, Peter Simon, Kay Swinburne, Paul Tang, Ramon Tremosa i Balcells, Marco Valli, Jakob von Weizsäcker, Marco Zanni

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Enrique Calvet Chambon, Matt Carthy, Manuel dos Santos, Ashley Fox, Eva Joly, Paloma López Bermejo, Thomas Mann, Luigi Morgano, Lieve Wierinck

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Elżbieta Katarzyna Łukacijewska

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

36

+

ALDE

Enrique Calvet Chambon, Petr Ježek, Ramon Tremosa i Balcells, Lieve Wierinck

ECR

Bernd Lucke, Pirkko Ruohonen-Lerner

EFDD

Marco Valli

ENF

Gerolf Annemans, Bernard Monot

GUE/NGL

Matt Carthy, Paloma López Bermejo, Marisa Matias, Dimitrios Papadimoulis

PPE

Brian Hayes, Othmar Karas, Werner Langen, Thomas Mann

S&D

Pervenche Berès, Udo Bullmann, Jonás Fernández, Neena Gill, Roberto Gualtieri, Cătălin Sorin Ivan, Wajid Khan, Olle Ludvigsson, Costas Mavrides, Luigi Morgano, Alfred Sant, Pedro Silva Pereira, Peter Simon, Paul Tang, Manuel dos Santos, Jakob von Weizsäcker

Verts/ALE

Eva Joly, Philippe Lamberts, Molly Scott Cato

0

-

13

0

ECR

Ashley Fox, Kay Swinburne

ENF

Marco Zanni

PPE

Burkhard Balz, Markus Ferber, Gunnar Hökmark, Danuta Maria Hübner, Elżbieta Katarzyna Łukacijewska, Fulvio Martusciello, Gabriel Mato, Luděk Niedermayer, Anne Sander, Esther de Lange

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

(1)

https://www.unodc.org/documents/brussels/UN_Convention_Against_Corruption.pdf

(2)

Ks. esimerkiksi 6. heinäkuuta 2016 annettu päätöslauselma veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0310) ja 16. joulukuuta 2015 annettu päätöslauselma, johon sisältyy suosituksia komissiolle läpinäkyvyyden, koordinoinnin ja yhdentymisen lisäämisestä unionin yhtiöveropolitiikkoihin (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0457).


TALOUSARVION VALVONTAVALIOKUNNAN LAUSUNTO (7.9.2017)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle

legitiimeistä toimista yleisen edun hyväksi toimivien väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi heidän paljastaessaan luottamuksellisia tietoja yrityksistä ja julkisista elimistä

(2016/2224(INI))

Valmistelija: Dennis de Jong

EHDOTUKSET

Talousarvion valvontavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.  ottaa huomioon, että väärinkäytösten paljastajilla on usein merkittävä ja jopa ratkaiseva rooli säännönvastaisuuksien, laittomuuksien, petoksien, korruption ja muiden väärinkäytöksien tai oikeusvaltioon kohdistuvien rikkomuksien estämisessä ja havaitsemisessa sekä niistä ilmoittamisessa Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden tasolla sekä julkisella että yksityisellä sektorilla;

B.  katsoo, että sellaisten henkilöiden rohkeus, jotka henkilökohtaisista ja ammatillisista riskeistä huolimatta tekevät palveluksen yhteiskunnalle ja ilmoittavat tai paljastavat tietoja yleisen edun nimissä, on niin huomattavaa, että hallitusten olisi taattava heille asianmukaiset oikeudelliset takeet ja suojelu, mukaan lukien korvaus taloudellisista ja muista vahingoista, jotka johtuvat esimerkiksi siitä, että väärinkäytösten paljastajat ovat paljastuksen tai ilmoituksen seurauksena menettäneet työpaikkansa;

C.  toteaa, että väärinkäytösten paljastajien toiminta, joka perustuu avoimuuden ja lahjomattomuuden periaatteisiin, on väärinkäytösten paljastamisen kannalta olennaisen tärkeää, joten heidän suojelunsa olisi taattava lailla ja sitä olisi vahvistettava kaikkialla Euroopan unionissa, mutta vain, jos heidän toimintansa tarkoituksena on suojella yleistä etua ja he toimivat hyvässä uskossa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti;

D.  toteaa hyväksyneensä äskettäin kaksi tekstiä eli päätöslauselman väärinkäytösten paljastajien merkityksestä EU:n taloudellisten etujen suojaamisessa(1) ja mietinnön EU:n taloudellisten etujen suojaamisesta – petostentorjunta(2);

E.  ottaa huomioon, että lähes kaikki unionin toimielimet ja virastot ovat 1. heinäkuuta 2014 alkaen lisänneet määräysten mukaisesti sisäisiin työjärjestyksiinsä toimenpiteitä väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi henkilöstösääntöjen 22 b ja 22 c artiklan mukaisesti;

F.  toteaa, että yhä suurempi määrä talouspetoksia koskevista tutkinnoista saattaa olla luonteeltaan rajatylittäviä ja että väärinkäytösten paljastajilla on keskeinen rooli ulkomailta johdettujen ja kansallisia taloudellisia etuja vahingoittavien tekojen taustojen paljastamisessa;

G.  ottaa huomioon, että YK:n korruptiosopimuksen, jonka sopimuspuolia Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot ovat, 33 artiklassa määrätään selvästi, että tarvitaan asianmukaisia oikeudellisia toimenpiteitä, joilla suojellaan epäoikeutetulta kohtelulta henkilöä, joka ilmoittaa vilpittömässä mielessä ja perustellusti toimivaltaisille viranomaisille kyseisen yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi säädettyjä rikoksia koskevista seikoista;

1.  uskoo, että väärinkäytösten paljastajien asianmukaisen suojelun puutteella on kielteinen vaikutus EU:n taloudellisen edun suojeluun;

2.  kehottaa komissiota ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin väärinkäytösten paljastajien merkityksestä EU:n taloudellisten etujen suojaamisessa annetun päätöslauselman panemiseksi viipymättä täytäntöön ja antamaan erityisesti laaja-alaisen lainsäädäntöehdotuksen, jonka tarkoituksena on vahvistaa eurooppalaisten väärinkäytösten paljastajien suojelun vähimmäistaso koko unionissa sekä perustaa eurooppalaisia väärinkäytösten paljastajia koskeva tehokas ja kattava suojeluohjelma;

3.  panee merkille, että vain muutamat jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön riittävän edistyneitä väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevia järjestelmiä huolimatta siitä, että väärinkäytösten paljastajien suojelu on olennaisen tärkeää korruption ehkäisemiseksi ja torjumiseksi ja että YK:n korruptiosopimuksen 33 artiklassa suositellaan väärinkäytösten paljastajien suojelua; kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä vahvistaneet kansallisessa lainsäädännössään väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevia periaatteita, tekemään tämän mahdollisimman pian;

4.  panee merkille, että vaikka parlamentin hyväksymässä päätöslauselmassa keskitytään väärinkäytösten paljastajiin EU:n taloudellisten etujen kannalta, monia ehdotetuista toimenpiteistä olisi sovellettava myös väärinkäytösten paljastajiin laajemmassa merkityksessä, mukaan lukien ympäristönsuojelu, työntekijöiden oikeudet ja kuluttajansuoja; painottaa tutkivien journalistien roolia ja katsoo, että heille olisi myönnettävä vastaava suojelun taso;

5.  kehottaa komissiota tässä yhteydessä tulkitsemaan termiä ”taloudelliset edut” sen laajimmassa mahdollisessa merkityksessä, jotta se kattaa myös tapaukset, jotka vaikuttavat epäsuorasti EU:n taloudellisiin etuihin;

6.  kehottaa ottamaan käyttöön tehokkaita menetelmiä, joilla suojellaan kaikkia henkilöitä, jotka paljastavat työpaikalla tapahtuvia laittomia toimia, kuten häirintää, työhön liittyvää kiristystä, laittomia työhönotto- ja irtisanomismenettelyjä, palkkasyrjintää ja muuta lainsäädännön vastaista toimintaa;

7  kehottaa komissiota sisällyttämään lainsäädäntöehdotukseensa toimenpiteitä, joilla suojellaan työntekijöitä työnantajan kostotoimenpiteiltä, jotka johtuvat heidän toimistaan väärinkäytöksen paljastajina, ja katsoo, että näitä toimenpiteitä olisivat muun muassa heidän anonymiteettinsä ja tietojen luottamuksellisuuden turvaaminen sekä oikeudellisen, taloudellisen ja psykologisen avun tarjoaminen tarpeen vaatiessa samalla kun varmistetaan, että uhriksi joutumista ja kostotoimia koskevissa vaatimuksissa todistustaakka on työnantajalla;

8.  pitää ilahduttavana, että komissio on lopultakin ottanut käyttöön väärinkäytösten paljastajille tarkoitetun kanavan, jolla voidaan ilmoittaa tai antaa tietoa kilpailu- ja kartellisopimuksista, mutta korostaa, että menettelyjä on yksinkertaistettava ja ettei kanavia saisi olla liian monta;

9.  korostaa kuitenkin, että väärinkäytösten paljastajat voivat käyttää epävirallisia kanavia, kuten tiedotusvälineitä, ja että tämä ei saisi estää unionin toimielimiä käsittelemästä ennakoivasti ja virallisesti paljastettuja tietoja, jotka koskevat unionin etuja; katsoo, että tutkimuksen olisi oltava järjestelmällistä, kun paljastetaan unionin etuja koskevia tietoja, olipa kanava mikä hyvänsä;

10.  kehottaa siksi komissiota käyttämään päätöslauselman suositusta perustana sellaisen riippumattoman unionin tiedonkeruu-, neuvonta- ja käsittelyelimen perustamiseksi, jolla on jäsenvaltioissa toimistoja, joilla on valmiudet vastaanottaa ilmoituksia väärinkäytöksistä, ja jolla on riittävästi määrärahoja, riittävät toimivaltuudet ja asianmukaiset asiantuntijat, niin että se voi auttaa sisäisiä ja ulkopuolisia väärinkäytösten paljastajia käyttämään oikeita kanavia unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvia mahdollisia väärinkäytöksiä koskevien tietojen paljastamiseen ja samalla varjella luottamuksellisuutta ja tarjota tarvittavaa tukea ja neuvontaa; toteaa, että elimen työ perustuisi ensimmäisessä vaiheessa pääasiassa saatujen tietojen luotettavaan todentamiseen;

11.  mainitsee tässä yhteydessä, että Euroopan oikeusasiamies on ilmoittanut parlamentissa olevansa halukas tutkimaan mahdollisuutta perustaa tällainen elin oikeusasiamiehen toimiston yhteyteen; kehottaa komissiota tutkimaan, onko näiden tehtävien antaminen Euroopan oikeusasiamiehelle, jolla on jo valtuudet tutkia valituksia EU:n toimielimissä tapahtuvista väärinkäytöksistä, mahdollista toteuttaa;

12.  muistuttaa, että samaisessa päätöslauselmassa parlamentti kehotti unionin toimielimiä ottamaan käyttöön ja toteuttamaan yhteistyössä kaikkien asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten kanssa kaikki tarvittavat toimenpiteet tietolähteiden luottamuksellisuuden suojelemiseksi; kehottaa siksi perustamaan valvotun verkkosivuston, jonne valituksia voidaan jättää täysin luottamuksellisesti;

13.  pitää valitettavana, että kaikki EU:n virastot eivät ole panneet täytäntöön sisäisiä sääntöjä väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi, ja kehottaa kyseisiä virastoja panemaan sisäiset säännöt täytäntöön henkilöstösääntöjen 22 a, 22 b ja 22 c artiklan mukaisesti;

14.  katsoo, että alakohtainen lainsäädäntö esimerkiksi EU:n taloudellisten etujen suojelun alalla ei saisi millään tavalla korvata tai viivästyttää sellaisten yleisten säännösten hyväksymistä, jotka sisältävät väärinkäytösten paljastajien oikeudellista suojaa koskevat yhtenäiset vähimmäisvaatimukset; kehottaa siksi komissiota antamaan viipymättä väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevan laaja-alaisen lainsäädäntöehdotuksen.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

4.9.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

19

0

3

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Jonathan Arnott, Inés Ayala Sender, Zigmantas Balčytis, Dennis de Jong, Tamás Deutsch, Martina Dlabajová, Raffaele Fitto, Luke Ming Flanagan, Ingeborg Gräßle, Cătălin Sorin Ivan, Jean-François Jalkh, Arndt Kohn, Claudia Schmidt, Bart Staes, Hannu Takkula, Indrek Tarand, Marco Valli, Derek Vaughan, Joachim Zeller

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Caterina Chinnici, Brian Hayes, Julia Pitera

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

19

+

ALDE

ECR

EFDD

GUE/NGL

PPE

S&D

Verts/ALE

Martina Dlabajová, Hannu Takkula

Raffaele Fitto

Marco Valli

Luke Ming Flanagan, Dennis de Jong

Tamás Deutsch, Ingeborg Gräßle, Brian Hayes, Julia Pitera, Claudia Schmidt, Joachim Zeller

Inés Ayala Sender, Zigmantas Balčytis, Caterina Chinnici, Cătălin Sorin Ivan, Arndt Kohn, Derek Vaughan

Bart Staes

0

-

 

 

3

0

EFDD

ENF

Verts/ALE

Jonathan Arnott

Jean-François Jalkh

Indrek Tarand

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

(1)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0022

(2)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0206


TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (13.7.2017)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle

legitiimeistä toimista yleisen edun hyväksi toimivien väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi heidän paljastaessaan luottamuksellisia tietoja yrityksistä ja julkisista elimistä

(2016/2224(INI))

Valmistelija: David Casa

EHDOTUKSET

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.  katsoo, että väärinkäytösten paljastajat auttavat sekä julkisella että yksityisellä sektorilla paljastamaan, estämään ja ehkäisemään rikkomuksia, kuten hallinnollisia virheitä, petoksia ja korruptiota, ja edistävät näin osaltaan ihmisoikeuksia, oikeusvaltiota, sananvapautta, avoimuutta ja demokraattista vastuuvelvollisuutta sekä työntekijöiden oikeuksia; toteaa, että väärinkäytösten paljastajat ovat usein työntekijöitä, jotka ovat työsuhteessa ja riippuvaisia palkastaan toimeentulonsa lähteenä;

B.  toteaa, että väärinkäytösten paljastajien suojelun merkitys on vahvistettu kaikissa merkittävissä korruptiota koskevissa kansainvälisissä oikeudellisissa asiakirjoissa ja väärinkäytösten paljastajien toimintaa koskevat periaatteet on esitetty korruption vastaisessa YK:n yleissopimuksessa (UNCAC), Euroopan neuvoston suosituksessa CM/Rec(2014)7 ja OECD:n vuonna 2009 antamassa lahjonnan vastaisessa suosituksessa;

C.  katsoo, että äskeiset mittavat korruption paljastumiseen johtaneet tietovuodot, kuten Panaman paperit ja Swiss Leaks, ja paljastukset työlainsäädännön kiertämisestä ja rikkomisesta, joka on joissakin tapauksissa johtanut työsuhteiden epävarmuuteen, ovat osoituksena väärinkäytösten paljastajien roolin tärkeydestä yleisen edun puolustamisessa; toteaa, että väärinkäytösten paljastajia ei tällä hetkellä tunnusteta eikä suojella riittävästi Euroopassa;

D.  ottaa huomioon usein ilmaistun vakavan huolen siitä, että yleisen edun hyväksi toimivat väärinkäytösten paljastajat voivat kohdata vihamielisyyttä, ahdistelua ja uhkailua sekä ulkopuolelle jättämistä työpaikallaan samoin kuin uuden työpaikan saantia koskevia esteitä ja he voivat menettää toimeentulonsa, ja usein vakavia uhkauksia kohdistetaan myös heidän perheenjäseniinsä ja työtovereihinsa; toteaa, että koston pelolla voi olla toimintaa estävä vaikutus väärinkäytösten paljastajiin ja se voi siten vaarantaa yleisen edun;

E.  katsoo, että työpaikkojen on ylläpidettävä työympäristöä, jossa ihmiset voivat huoletta tuoda esiin mahdollisia väärinkäytöksiä, kuten puutteita, virheellisiä menettelyjä, huonoa hallintoa, petoksia tai laittomuuksia; katsoo, että on erittäin tärkeää edistää oikeanlaista kulttuuria, jossa ihmiset voivat tuoda ongelmia esiin pelkäämättä kostotoimia, jotka voivat vaikuttaa heidän senhetkiseen ja tulevaan työtilanteeseensa;

F.  katsoo, että väärinkäytösten paljastamisen tavoitteena tulisi olla ilmoittaminen toiminnasta, joka on yleisen edun tai lain vastaista, sekä muista rikkomuksista ja väärinkäytöksistä;

G.  ottaa huomioon, että joillakin jäsenvaltioilla on jo väärinkäytösten paljastajia suojaavia lakeja mutta ei kaikilla, mikä rajoittaa heidän suojeluaan tai aiheuttaa suojeluun liittyviä eroja eri puolilla EU:ta; huomauttaa, että tämä on erityisen merkittävää tapauksissa, joilla on rajat ylittäviä tai EU:n laajuisia vaikutuksia; toteaa, että tämä luo oikeudellista epävarmuutta;

H.  toteaa, että koska väärinkäytösten paljastajia suojelevan kansallisen oikeudellisen kehyksen olemassaolokaan ei aina takaa väärinkäytösten paljastajien suojelun asianmukaista toteuttamista ja tehokkuutta, jäsenvaltioiden on tärkeää varmistaa väärinkäytösten paljastajia suojelevan olemassa olevan kansallisen lainsäädännön noudattaminen;

I.  toteaa, että korruptio on tällä hetkellä vakava ongelma unionissa, koska se voi estää hallituksia suojelemasta väestöä, työntekijöitä, oikeusvaltiota ja taloutta ja johtaa julkisten instituutioiden ja palvelujen heikkenemiseen, heikentää talouskasvua ja kilpailukykyä monilla aloilla ja horjuttaa luottamusta julkisten ja yksityisten elinten sekä teollisuuden avoimuutta ja demokraattista vastuuvelvollisuutta kohtaan; ottaa huomioon, että korruption on arvioitu maksavan EU:n taloudelle vuosittain 120 miljardia euroa eli 1 prosentin EU:n BKT:stä;

J.  katsoo, että taloudelliseen tiedonhallintaan liittyvät kysymykset voivat olla luonteeltaan rajat ylittäviä ja että väärinkäytösten paljastajilla on merkittävä rooli ulkomailta kansallisiin taloudellisiin etuihin kohdistuvien laittomien toimien julkistamisessa;

K.  katsoo, että väärinkäytösten paljastajat ovat erittäin tärkeitä myös virheiden, haasteiden tai ongelmien tunnistamiseksi organisaatioissa varhaisessa vaiheessa; katsoo, että jos tätä käytäntöä noudatetaan, se voi johtaa organisaatiokulttuuriin, jossa virheistä opitaan; toteaa, että tämä on johtanut joissakin organisaatioissa ja jäsenvaltioissa virheistä ilmoittamisen tukemiseen ja siten organisaatiomuutokseen;

1.  vaatii toimia, joilla erityisesti poliitikot, työnantajat ja tiedotusvälineet muuttaisivat yleistä käsitystä väärinkäytösten paljastajista ja joissa korostettaisiin heidän positiivista rooliaan varhaisvaroitusmekanismina ja estävänä tekijänä, jonka avulla voidaan havaita ja estää väärinkäytöksiä ja korruptiota, ja vastuuvelvollisuuteen liittyvänä mekanismina, joka mahdollistaa hallitusten ja yritysten julkisen tarkastelun;

2.  on tyytyväinen Euroopan neuvoston suositukseen väärinkäytösten paljastajien suojelun eurooppalaisista puitteista, joiden tulisi kattaa kaikki julkisen ja yksityisen sektorin työntekijät riippumatta työsuhteen luonteesta ja siitä, saavatko he palkkaa vai eivät;

3.  kehottaa komissiota oikeusperustan arvioinnin sekä työmarkkinaosapuolten kuulemisen jälkeen laatimaan toissijaisuusperiaatetta noudattaen väärinkäytösten paljastaja koskevan lainsäädäntöehdotuksen; vaatii toteuttamaan tehokkaita toimenpiteitä sellaisten väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi, jotka havaitsevat rikkomuksia ja ilmoittavat niistä vilpittömästi yleisen edun hyväksi, työhön liittyvältä epäoikeudenmukaiselta kohtelulta, kostotoimilta sekä rikos- ja siviilioikeudelliselta vastuulta; korostaa, että on tärkeää varmistaa väärinkäytösten paljastajien anonymiteetti ja prosessin luottamuksellisuus;

4.  huomauttaa, että on olemassa vaara, että yleisen edun hyväksi toimineet väärinkäytösten paljastajat jätetään työpaikalla urakehityksen ulkopuolelle, he menettävät työpaikkansa tai he joutuvat työpaikallaan kollegoidensa ja esimiestensä kostotoimien kohteeksi, mikä voi hillitä rikkomuksia havaitsevien halua toimia, uhata heitä ja aiheuttaa heille pitkäaikaisen psykologisen järkytyksen; painottaa, että väärinkäytösten paljastajat ottavat suuren henkilökohtaisen ja ammatillisen riskin ja maksavat siitä usein henkilökohtaisesti ja ammatillisesti; painottaa siksi, että väärinkäytösten paljastajan määritelmää olisi sovellettava niin moneen työntekijätyyppiin kuin mahdollista, mukaan luettuina nykyiset ja entiset työntekijät sekä harjoittelijat ja muut;

5.  muistuttaa, että on tärkeää kehittää keinoja, joilla voidaan asettaa seuraamuksia ja kieltää kaikenlaiset kostotoimet, kuten ahdistelu tai muu rankaiseva tai syrjivä kohtelu, mukaan luettuina kollegoihin tai perheenjäseniin tietojen paljastamisen seurauksena kohdistetut toimet;

6.  painottaa, että väärinkäytösten paljastajilla ja heidän perheenjäsenillään, joiden henki tai turvallisuus on vaarassa, on oltava oikeus saada tehokasta ja riittävää suojelua ja ryhtyä tarvittaessa oikeustoimiin;

7.  korostaa, että väärinkäytösten paljastajat ovat tutkivien toimittajien tärkeä tietolähde, ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että toimittajien oikeuksia ja vilpittömästi toimivien väärinkäytösten paljastajien henkilöllisyyttä suojellaan tehokkaasti ja oikeudellisesti tapauksissa, joissa väitteet osoittautuvat tosiksi; korostaa, että olisi suojeltava myös toimittajia, jotka ovat itse tietolähteitä, ja viranomaisten olisi kummassakin tapauksessa pidätyttävä tarkkailun käytöstä;

8.  katsoo, että todistustaakan olisi oltava työnantajalla, jonka on selvästi osoitettava, että työntekijää vastaan toteutetut toimet eivät ole millään tavalla yhteydessä väärinkäytösten paljastajan tekemään ilmoitukseen;

9.  kehottaa työnantajia, työntekijöiden edustajia ja viranomaisia perustamaan tehokkaita kanavia rikkomusten ilmoittamista ja paljastamista varten ja toimimaan nopeasti heille esitettyjen tietojen johdosta tietojen perusteellisen tarkistuksen jälkeen sekä ilmoittamaan kaikista laittomuuksista ja väärinkäytöksistä pikaisesti kaikille tarvittaville ja asianomaisille osapuolille, virastoille ja laitoksille;

10.  muistuttaa, että on tärkeää taata tarvittava oikeusvarmuus ja suojelu koko unionissa kaikille, jotka ilmoittavat todennetuista väärinkäytöksistä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla;

11.  toteaa, että mahdollisessa tulevassa sääntelykehyksessä olisi otettava huomioon säännöt, oikeudet ja velvollisuudet, jotka ohjaavat työelämää ja vaikuttavat siihen; korostaa lisäksi, että työmarkkinaosapuolten olisi osallistuttava siihen ja että siinä olisi noudatettava työehtosopimuksia;

12.  muistuttaa, että jos syytökset ovat perinpohjaisen tarkistuksen nojalla perättömiä tai jos vääriä syytöksiä on tarkoituksella esitetty vilpillisessä mielessä, vastuulliset on asetettava vastuuseen;

13.  kehottaa asiaankuuluvia viranomaisia ottamaan käyttöön keinoihin liittyvän velvoitteen järjestelyissä, joilla sekä työnantajat että itse viranomaiset ottavat vastaan ja käsittelevät väärinkäytöksistä tehtyjä ilmoituksia.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

12.7.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

50

0

2

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Guillaume Balas, Tiziana Beghin, Brando Benifei, Enrique Calvet Chambon, David Casa, Ole Christensen, Martina Dlabajová, Lampros Fountoulis, Elena Gentile, Arne Gericke, Marian Harkin, Czesław Hoc, Danuta Jazłowiecka, Agnes Jongerius, Rina Ronja Kari, Jan Keller, Ádám Kósa, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Jean Lambert, Jérôme Lavrilleux, Patrick Le Hyaric, Jeroen Lenaers, Verónica Lope Fontagné, Javi López, Thomas Mann, Dominique Martin, Anthea McIntyre, Joëlle Mélin, Elisabeth Morin-Chartier, Marek Plura, Terry Reintke, Robert Rochefort, Claude Rolin, Sven Schulze, Siôn Simon, Romana Tomc, Yana Toom, Marita Ulvskog, Renate Weber, Tatjana Ždanoka, Jana Žitňanská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Maria Arena, Lynn Boylan, Tania González Peñas, Marju Lauristin, Paloma López Bermejo, Anne Sander, Joachim Schuster, Csaba Sógor, Helga Stevens, Flavio Zanonato

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Andrejs Mamikins

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

50

+

ALDE

ECR

EFDD

GUE/NGL

NI

PPE

S&D

VERTS/ALE

Enrique Calvet Chambon, Martina Dlabajová, Marian Harkin, Robert Rochefort, Yana Toom, Renate Weber

Arne Gericke, Czesław Hoc, Anthea McIntyre, Helga Stevens, Jana Žitňanská

Tiziana Beghin

Lynn Boylan, Tania González Peñas, Rina Ronja Kari, Patrick Le Hyaric, Paloma López Bermejo

Lampros Fountoulis

David Casa, Danuta Jazłowiecka, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Ádám Kósa, Jérôme Lavrilleux, Jeroen Lenaers, Verónica Lope Fontagné, Thomas Mann, Elisabeth Morin-Chartier, Marek Plura, Claude Rolin, Anne Sander, Sven Schulze, Csaba Sógor, Romana Tomc

Maria Arena, Guillaume Balas, Brando Benifei, Ole Christensen, Elena Gentile, Agnes Jongerius, Jan Keller, Marju Lauristin, Javi López, Andrejs Mamikins, Joachim Schuster, Siôn Simon, Marita Ulvskog, Flavio Zanonato

Jean Lambert, Terry Reintke, Tatjana Ždanoka

0

-

 

 

2

0

ENF

Dominique Martin, Joëlle Mélin

Merkkien selitykset:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää


YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (13.7.2017)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle

legitiimeistä toimista yleisen edun hyväksi toimivien väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi heidän paljastaessaan luottamuksellisia tietoja yrityksistä ja julkisista elimistä

(2016/2224(INI))

Valmistelija: Luke Ming Flanagan

EHDOTUKSET

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  uskoo, että väärinkäytösten paljastajien riittämättömällä suojelulla on negatiivinen vaikutus EU:n politiikan kehittymiseen ja toteuttamiseen ympäristönsuojelun, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden aloilla, ja toteaa, että koston pelko voi vaikuttaa haitallisesti väärinkäytösten paljastajiin, mikä vaarantaa yleisen edun;

2.  katsoo, että vaikka jäsenvaltioissa tunnustetaan yhä enemmän väärinkäytösten paljastamisen tärkeys kansanterveyden, ympäristönsuojelun ja elintarvikkeiden turvallisuuden aloilla, kansallisella ja Euroopan tasolla tarvitaan tiedotus- ja edistyskampanjoita väärinkäytösten paljastamisesta siihen liittyvän asenteen ja mentaliteetin muuttamiseksi;

3.  on vakuuttunut siitä, että väärinkäytösten paljastajat ovat korvaamattomassa asemassa kansanterveydelle, ympäristölle ja elintarvikkeiden turvallisuudelle aiheutuvien riskien pienentämisessä, koska näillä aloilla joitakin riskejä on vaikea hallita ulkoapäin, sekä rikkomusten ja korruption ehkäisemisessä ja estämisessä; katsoo, että väärinkäytösten paljastajien tehostetulla suojelulla rohkaistaan entisestään yleiseen etuun ja ympäristöön kohdistuvien riskien ja uhkien paljastamista ja parannetaan elintarvikkeiden turvallisuutta, edistetään julkisen vastuuvelvollisuuden ja lahjomattomuuden kulttuuria sekä julkisissa että yksityisissä organisaatioissa, ja pelastetaan jopa ihmishenkiä; toteaa, että tästä esimerkkeinä ovat muun muassa SARS:ia (vakava äkillinen hengitystieoireyhtymä) ja muita vaarallisia sairauksia, jotka uhkasivat miljoonia ihmisiä Kiinassa, koskevan tutkimuksen julkaiseminen, ja toimet, jotka auttoivat välttämään ympäristölle aiheutuvia vakavia vaaroja Yhdysvalloissa;

4.  palauttaa mieliin hiljattain tapahtuneet laajavaikutteiset dieselgate-, Nestle- ja hevosenlihaskandaalit, joissa saatiin selville ympäristölle, kansanterveydelle tai elintarvikkeiden turvallisuudelle aiheutuvia riskejä ja joissa väärinkäytösten paljastajien tekemillä paljastuksilla oli suuri merkitys asiaan liittyvien riskien havaitsemisessa tai joissa väärinkäytösten paljastajien tehokkaampi suojelu olisi voinut auttaa havaitsemaan riskin aiemmin ja vähentämään vahinkoja;

5.  korostaa, että merkittävät kansanterveyden edistysaskeleet varsinkin tupakoinnin torjunnassa voidaan viime kädessä jäljittää väärinkäytösten paljastajien julkaisemiin sisäisiin asiakirjoihin;

6.  kiinnittää huomiota siihen, että ympäristölle, kansanterveydelle ja elintarvikkeiden turvallisuudelle aiheutuvat riskit eivät yleensä pysähdy rajoille, ja toteaa, että tästä syystä kaikkien EU:n kansalaisten terveys ja turvallisuus sekä kyky suojella luontoa vaarantuvat, jos väärinkäytösten paljastajien suoja on jossakin jäsenvaltiossa niin heikko tai olematon, että se voi estää tällaisten riskien havaitsemisen ajoissa;

7.  huomauttaa, että luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittomasta kaupasta on tullut yksi maailman kannattavimmista järjestäytyneen rikollisuuden muodoista, ja katsoo, että laittomasta kaupasta, metsänhakkuusta, kalastuksesta ja muista luonnonvaraisia eläimiä ja kasveja vastaan tehdyistä rikoksista raportoivien väärinkäytösten paljastajien asema on merkittävä;

8.  korostaa, että maatiloja ja teurastamoja koskevien EU:n eläinsuojelu- ja elintarviketurvallisuuslakien rikkomista koskevien todisteiden saannissa ollaan lähes kokonaan riippuvaisia väärinkäytösten paljastajista, koska suuri yleisö ei voi vierailla näissä kohteissa ja virallisista tarkastuksista ilmoitetaan yleensä etukäteen;

9.  panee merkille, että kalastusalukset ovat todella eristyksissä toimiessaan merillä ja että väärinkäytösten paljastajia on suojeltava voimakkaasti, jotta he voivat antaa todisteita laittomasta kalastuksesta ja muusta EU:n lainsäädännön rikkomisesta;

10.  pitää valitettavana, että sääntelyviranomaisilla, elintarvikeketjua valvovat sääntelyviranomaiset mukaan luettuina, on liian vähän resursseja ja että he ovat siksi riippuvaisia väärinkäytösten paljastajilta saatavista tiedoista; pitää siksi välttämättömänä, että sääntelyviranomaisten rahoitusta lisätään ja väärinkäytösten paljastajia suojellaan tehokkaasti;

11.  painottaa, että nopea ja jämäkkä väärinkäytösten paljastajia suojeleva EU:n lainsäädäntö ja poliittinen yhteisymmärrys, jonka ansiosta on mahdollista toteuttaa tehokkaita toimenpiteitä sekä kansallisella että EU:n tasolla, auttavat myös säilyttämään ja lujittamaan luottamusta demokraattisiin instituutioihin, edistämään tieteellistä asiantuntemusta ja keskustelua, paljastamaan eturistiriidat ja osoittamaan EU:n toimien lisäarvon kansalaisille; toteaa, että väärinkäytösten paljastajia koskeva lainsäädäntö kannustaa erityisesti tieteellisiä ja teknisiä asiantuntijoita tuomaan esiin asioita, jotka saattaisivat muuten jäädä hämärän peittoon;

12.  pitää valitettavana, että väärinkäytösten paljastajien suojelussa on jäsenvaltioissa merkittäviä oikeudellisia aukkoja ja heikkouksia ja että liian harvat jäsenvaltiot ovat toteuttaneet toimia väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi; korostaa, että EU:n tason suojelua tarvitaan, jotta väärinkäytösten paljastajat saavat jokaisessa jäsenvaltiossa täyden oikeussuojan ja että tätä prosessia jatketaan asianmukaisesti ja riippumattomasti käsittelyn jälkeen edellyttäen, että väärinkäytösten paljastajat ovat toimineet hyvässä uskossa ja ainoastaan yleisen edun suojelemiseksi;

13.  panee merkille, että EU:n lainsäädännössä on jo joitakin väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi tarkoitettuja säännöksiä, mutta ne ovat usein soveltamisalaltaan vähäisiä tai hajallaan eri säädöksissä, minkä vuoksi niissä on porsaanreikiä ja aukkoja;

14.  pyytää komissiolta tukea jäsenvaltioiden kannustamiseen, jotta ne loisivat tehokkaita toimia väärinkäytösten paljastajien suojelua varten;

15.  kehottaa komissiota arvioimiaan julkisen kuulemisensa tulokset, etenemään lähikuukausina lainsäädäntöehdotuksen laatimisessa ja antamaan viipymättä ja toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ehdotuksen laaja-alaiseksi direktiiviksi, jolla otetaan käyttöön jämäkät yhteiset vähimmäisnormit väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi EU:ssa ja joka perustuu ympäristön suojelua, kansanterveyttä ja kuluttajansuojaa koskeviin perussopimuksen määräyksiin; korostaa, että alakohtaisissa asiaa koskevissa lähestymistavoissa on puutteita ja heikkouksia, esimerkkinä 8 päivänä kesäkuuta 2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) N:o 2016/943 julkistamattoman taitotiedon ja liiketoimintatiedon (liikesalaisuuksien) suojaamisesta laittomalta hankinnalta, käytöltä ja ilmaisemiselta; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään lainsäädännöllisiä keinoja, joilla suojellaan niitä, jotka ilmoittavat viranomaisille väärinkäytöksistä; ehdottaa, että EU:n virastot ottaisivat käyttöön kirjalliset toimintaperiaatteet väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi kostotoimilta;

16.  huomauttaa, että suurimmassa osassa tapauksista väärinkäytösten paljastajien työ perustuu avoimuuden ja koskemattomuuden periaatteisiin; katsoo, että väärinkäytösten paljastajien suojelu olisi siksi taattava lailla ja sitä olisi vahvistettava kaikkialla unionissa mutta vain, jos heidän toimintansa tarkoituksena on suojella yleistä etua toimimalla hyvässä uskossa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti;

17.  kehottaa komissiota valvomaan jäsenvaltioiden väärinkäytösten paljastajiin liittyviä säännöksiä, jotta voidaan edistää parhaiden käytäntöjen vaihtoa, jonka avulla väärinkäytösten paljastajille voidaan tarjota tehokkaampi suojelu kansallisella tasolla;

18.  painottaa, että riskejä, väärinkäytöksiä ja rikoksia koskevien tietojen ja sellaisten tietojen peittämisyritysten, jotka voivat aiheuttaa ympäristövahinkoja, terveyteen tai ruokaan liittyviä eheys- tai turvallisuusongelmia, mukaan lukien kehittyviin tekniikkoihin liittyvät ongelmat, joiden pitkän aikavälin ympäristö- ja terveysvaikutuksia ei vielä tiedetä, sekä muiden väärinkäytösten, kuten julkisten elinten, maa-alueiden ja omaisuuden hallinnollisten virheiden, raportoinnin tai paljastamisen tulisi kaikkien kuulua väärinkäytösten paljastajia suojelevan unionin säädöksen toimialaan riippumatta siitä, onko kyse lain rikkomisesta, jos on perusteltu syy uskoa, että tietojen paljastaminen on yleisen edun mukaista; korostaa, että väärinkäytösten paljastajien olisi hyödyttävä suojelemista koskevista välineistä näillä alueilla kaikkialla unionissa, koska ympäristökysymykset ovat luonteeltaan valtioiden rajat ylittäviä, mikä olisi otettava huomioon lainsäädännössä; korostaa, että väärinkäytösten paljastajien suojelu olisi taattava kaikkialla unionissa riippumatta siitä, missä väärinkäytösten paljastaja asuu ja missä rikokset on tehty;

19.  painottaa avointen organisaatiokulttuurien merkitystä ja pitää tärkeänä, että on useita suojattuja sisäisiä ja ulkoisia kanavia tietojen vapaaehtoista raportointia varten, jotta voidaan torjua ympäristöön, ihmisten terveyteen ja elintarvikeketjuun kohdistuvia haittoja, ja toteaa, että tämä on myös organisaatioiden oman edun mukaista;

20.  korostaa, että väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevan EU:n lainsäädännön tulee olla kattavaa, laaja-alaista ja nopeavaikutteista ja sen täytyy suojella väärinkäytöksen paljastajaa ja tarvittaessa tämän asiaan liittyviä kollegoita sekä sukulaisia kaikenlaisilta kostotoimilta, häirinnältä, uhkaavilta toimilta ja syrjäyttämiseltä työpaikalla tai yksityiselämässä sekä tietojen paljastamisesta aiheutuvilta siviili- tai rikosoikeudenkäynneiltä taikka hallinnollisilta menettelyiltä; pitää tehokasta väärinkäytösten paljastajien suojelua välttämättömänä, jotta voidaan taata sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus, ja toteaa, että salassapitoa ja luottamuksellisuutta koskevia ristiriitaisia normeja olisi tarkistettava Euroopan ihmisoikeuskäytäntöjen mukaisesti, jotta varmistetaan, että tällaiset poikkeukset ovat välttämättömiä ja oikeasuhteisia; korostaa, että suojelua ei tarvita ainoastaan sisäisissä paljastuksissa, jotka tehdään siihen tarkoitettuja kanavia pitkin työpaikalla, taikka viranomaisille tai valvontaelimille tehtävissä paljastuksissa, vaan – Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asianmukainen oikeuskäytäntö huomioon ottaen – myös ulospäin suuntautuvissa paljastuksissa, jotka tehdään suurelle yleisölle joukkoviestinten tai muiden välineiden kautta; huomauttaa, että unionin toimielinten tulee ottaa käyttöön ja toteuttaa yhteistyössä kaikkien asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten kanssa kaikki tarvittavat toimenpiteet tietolähteiden luottamuksellisuuden suojelemiseksi niin, että voidaan estää syrjivät toimet tai uhkaukset; kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikki väärinkäytösten paljastajat, mukaan lukien väärinkäytösten paljastajat, joihin on kohdistunut kostotoimia yleisen edun mukaisen raportin tai paljastuksen seurauksena ja jotka hakevat siksi perusteltua korvausta oikeudessa, voivat saada riippumatonta oikeusapua, taloudellista ja psyykkistä tukea sekä tukitoimia soveltuvissa tapauksissa;

21.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota luomaan tiukat oikeudelliset puitteet, joiden avulla yritykset voivat ottaa käyttöön sisäisiä varoitusjärjestelmiä, ja määrittelemään tosiasiallisesti, mikä on yrityksen vastaukseen tarvittava kohtuullinen aika, sekä varmistamaan, ovatko nämä järjestelmät sosiaalisten oikeuksien ja henkilötietojen suojaa koskevan oikeuden mukaisia;

22.  korostaa tarvetta väärinkäytösten paljastajia suojelevien säännösten oikeusvarmuuteen, koska selkeyden puute ja hajanainen lähestymistapa estävät mahdollisia väärinkäytösten paljastajia tulemasta esiin ja ovat haitallisia heidän työnantajilleen varsinkin yrityksissä, jotka toimivat useilla lainkäyttöalueilla tai toimialoilla;

23.  korostaa, että tutkivalla journalismilla on tärkeä rooli, ja kehottaa komissiota varmistamaan, että sen ehdotus tarjoaa samantasoisen suojelun sekä tutkiville journalisteille että väärinkäytösten paljastajille;

24.  painottaa, että väärinkäytösten paljastajien määrittely ei saa olla kapeaa eikä se saa rajoittua vain tietyille aloille, tiettyihin työsopimustyyppeihin tai raportoitujen tai paljastettujen toimien tai tietojen oikeudelliseen luonteeseen, ja korostaa, että julkisen ja yksityisen sektorin väärinkäytösten paljastajille tulee tarjota yhtäläistä suojelua eikä väärinkäytösten paljastajia saa sitoa millään sopimusvelvollisuuksilla, jottei estetä yleisen edun mukaisia raportteja tai paljastuksia, sen estämättä, mitä säädetään välttämättömissä rajoituksissa, jotka perustuvat esimerkiksi kansallista turvallisuutta ja tiedonsaantioikeutta koskeviin yleismaailmallisiin periaatteisiin;

25.  kannustaa jäsenvaltioita kehittämään viitearvoja ja indikaattoreita, jotka kattavat väärinkäytösten paljastajia koskevat toimintaperiaatteet sekä julkisella että yksityisellä sektorilla;

26.  toteaa, että EU:n lainsäädännön tulisi luoda selkeä menettelytapa paljastuksien käsittelyä varten sen alusta loppuun saakka, jotta voidaan taata väärinkäytösten paljastajien toiminnan asianmukainen seuranta aina raportin toimittamisesta ja käsittelystä väärinkäytösten paljastajien tehokkaan suojelun takaamiseen, sekä tehokkaampi suojelumekanismi väärinkäytösten paljastajia varten; painottaa, että on tärkeää antaa toimivaltaisten viranomaisten sekä sääntely- ja valvontaviranomaisten tehtäväksi ylläpitää raportointikanavia sekä vastaanottaa, käsitellä ja tutkia epäiltyjä väärinkäytöksiä, ja samalla suojella asianosaisten osapuolten oikeuksia ja soveltuvissa tapauksissa lähteen luottamuksellisuutta; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan luottamuksellista neuvontaa henkilöille, jotka saattavat harkita yleisen edun mukaisen raportin tai paljastuksen tekemistä ja jotka hakevat siksi tietoa muun muassa väärinkäytösten paljastajien oikeuksista ja velvollisuuksista, asianmukaisista kanavista ja päätöksen mahdollisista seurauksista.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

11.7.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

67

1

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Margrete Auken, Pilar Ayuso, Zoltán Balczó, Catherine Bearder, Ivo Belet, Biljana Borzan, Lynn Boylan, Paul Brannen, Nessa Childers, Birgit Collin-Langen, Mireille D’Ornano, Miriam Dalli, Seb Dance, Angélique Delahaye, Stefan Eck, Bas Eickhout, José Inácio Faria, Karl-Heinz Florenz, Francesc Gambús, Elisabetta Gardini, Gerben-Jan Gerbrandy, Arne Gericke, Jens Gieseke, Julie Girling, Françoise Grossetête, Andrzej Grzyb, Jytte Guteland, Anneli Jäätteenmäki, Jean-François Jalkh, Benedek Jávor, Kateřina Konečná, Urszula Krupa, Giovanni La Via, Jo Leinen, Peter Liese, Norbert Lins, Rupert Matthews, Valentinas Mazuronis, Susanne Melior, Miroslav Mikolášik, Gilles Pargneaux, Piernicola Pedicini, Bolesław G. Piecha, Pavel Poc, Julia Reid, Frédérique Ries, Michèle Rivasi, Daciana Octavia Sârbu, Annie Schreijer-Pierik, Davor Škrlec, Renate Sommer, Claudiu Ciprian Tănăsescu, Ivica Tolić, Estefanía Torres Martínez, Adina-Ioana Vălean, Jadwiga Wiśniewska, Damiano Zoffoli

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Luke Ming Flanagan, Elena Gentile, Esther Herranz García, Krzysztof Hetman, Ulrike Müller, James Nicholson, Christel Schaldemose, Bart Staes, Tiemo Wölken

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Siôn Simon, Derek Vaughan

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

67

+

ALDE

Catherine Bearder, Gerben-Jan Gerbrandy, Anneli Jäätteenmäki, Valentinas Mazuronis, Ulrike Müller, Frédérique Ries

ECR

Arne Gericke, Julie Girling, Urszula Krupa, Rupert Matthews, James Nicholson, Bolesław G. Piecha, Jadwiga Wiśniewska

EFDD

Piernicola Pedicini

ENF

Mireille D’Ornano, Jean-François Jalkh

GUE/NGL

Lynn Boylan, Stefan Eck, Luke Ming Flanagan, Kateřina Konečná, Estefanía Torres Martínez

NI

Zoltán Balczó

PPE

Pilar Ayuso, Ivo Belet, Birgit Collin-Langen, Angélique Delahaye, José Inácio Faria, Karl-Heinz Florenz, Francesc Gambús, Elisabetta Gardini, Jens Gieseke, Françoise Grossetête, Andrzej Grzyb, Esther Herranz García, Krzysztof Hetman, Giovanni La Via, Peter Liese, Norbert Lins, Miroslav Mikolášik, Annie Schreijer-Pierik, Renate Sommer, Ivica Tolić, Adina-Ioana Vălean

S&D

Biljana Borzan, Paul Brannen, Nessa Childers, Miriam Dalli, Seb Dance, Elena Gentile, Jytte Guteland, Jo Leinen, Susanne Melior, Gilles Pargneaux, Pavel Poc, Christel Schaldemose, Peter Simon, Daciana Octavia Sârbu, Claudiu Ciprian Tănăsescu, Derek Vaughan, Tiemo Wölken, Damiano Zoffoli

VERTS/ALE

Margrete Auken, Bas Eickhout, Benedek Jávor, Michèle Rivasi, Davor Škrlec, Bart Staes

1

-

EFDD

Julia Reid

0

0

 

 

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää


KULTTUURI- JA KOULUTUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO (31.5.2017)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle

legitiimeistä toimista yleisen edun hyväksi toimivien väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi heidän paljastaessaan luottamuksellisia tietoja yrityksistä ja julkisista elimistä

(2016/2224(INI))

Valmistelija: Zdzisław Krasnodębski

EHDOTUKSET

Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  katsoo, että väärinkäytösten paljastaminen on yksi tärkeimmistä keinoista havaita ja ehkäistä väärinkäytöksiä, rikkomuksia ja laitonta toimintaa, erityisesti petoksia ja korruptiota julkisessa hallinnossa ja yksityisissä yrityksissä, järjestäytynyttä rikollisuutta, verovilppiä ja veronkiertoa; on sitä mieltä, että väärinkäytösten paljastajat ovat välttämättömiä, jotta voidaan turvata yleinen etu, säästää julkisia varoja ja varmistaa julkisen elämän avoimuus ja rehellisyys; toteaa, että väärinkäytösten paljastajat ovat tuoneet julki skandaaleita, jotka vaikuttavat useaan jäsenvaltioon, ja korostaa, että he ovat EU:n korruption vastaisen strategian tärkeä pilari ja heillä on tärkeä rooli sen varmistamisessa, että yritykset ja hallitukset joutuvat tekemään tiliä toiminnastaan;

2.  katsoo, että kulttuurierot eivät vähennä tarvetta suojella väärinkäytösten paljastajia oikeudellisesti jäsenvaltioissa;

3.  korostaa, että kielteiset käsitykset väärinkäytösten paljastamisesta ja paljastusten tekijöistä hidastavat monissa maissa asiaa koskevan lainsäädännön hyväksymistä ja täytäntöönpanoa, minkä lisäksi ne vähentävät kansalaisten halukkuutta ilmoittaa säännönvastaisuuksista, vaikka oikeudellista suojaa jo olisikin saatavilla;

4.  katsoo, että väärinkäytösten paljastajien suojelu on tärkeää sananvapauden, mielipiteiden moninaisuuden, demokratian ja vapauden kannalta;

5.  korostaa, että väärinkäytösten paljastajien oikeudellinen suojelu on välttämätöntä EU:ssa; toteaa, että oikeusvaltioperiaate edistää sananvapauden kulttuuria;

6.  korostaa, että väärinkäytösten paljastajien turvallisen toimintaympäristön varmistavien oikeudellisten välineiden käyttöönotto kannustaa julki tuomisen kulttuuria ja auttaa EU:n kansalaisia käyttämään oikeuttaan toimia rikkomuksia vastaan; toteaa, että väärinkäytösten paljastamista olisi tuotava esille kansalaisaktivismina ja hyvään kansalaisuuteen kuuluvana toimintana ja tuettava tehokkain tiedotus-, viestintä- ja koulutustoimin samalla, kun varmistetaan, että käytettävissä on riittävät suojatoimet kaupallisesti arkaluonteisten yritystietojen, kuten liikesalaisuuksien, suojaamiseksi;

7.  kannustaa jäsenvaltioita toimimaan ennakoivasti ja edistämään sellaista avointa työpaikkakulttuuria sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, että organisaatiot voivat toimia tiukkojen eettisten periaatteiden mukaisesti ja työntekijät voivat luottavaisesti tuoda julki epäkohtia, mikä tekee mahdolliseksi uhkia tai vahinkoja ehkäisevät tai korjaavat toimet;

8.  kannustaa jäsenvaltioita arvioimaan säännöllisesti toteuttamisensa toimien tehokkuutta ja ottamaan huomioon yleisen mielipiteen asenteista väärinkäytösten paljastamista tai paljastusten tekijöitä kohtaan, raporttien vastaanottamisesta ja käsittelystä vastaavan johtohenkilöstön monialaiset katsaukset ja väärinkäytösten paljastamisesta työpaikoilla tehdyt riippumattomat tutkimukset;

9.  toteaa, että julkisten laitosten ja yksityisten organisaatioiden on vahvistettava tiiviissä yhteistyössä kaikkien henkilöstön edustajien, mahdollisuuksien mukaan myös työntekijöiden, kanssa työntekijöilleen, harjoittelijoilleen ja oppisopimuskoulutettavilleen tarkoitetut väärinkäytösten paljastamista koskevat sisäiset toimintaperiaatteet, ja niiden on esitettävä selkeät ja luottamukselliset menettelyt sisäisten ja ulkoisten paljastusten tekemiseen, kerrottava työntekijöille heidän oikeudestaan suojeluun kostotoimilta, kun he kertovat väärinkäytöksistä, ja annettava tarvittaessa luottamuksellista oikeudellista neuvontaa sekä järjestettävä asiaa koskevia kursseja ja koulutustilaisuuksia; korostaa, että näillä toimintaperiaatteilla ei saa korvata väärinkäytösten paljastamista koskevaa lainsäädäntöä;

10. ottaa huomioon, että oikeudelliset suojatoimet ovat riittämättömät ja väärinkäytösten paljastajien suojelu kostotoimilta, uhkailulta ja eristämiseltä on huomattavan puutteellista, ja toteaa sen vuoksi, että velvollisuus käyttää sisäisiä ilmoittamiskanavia voi altistaa riskeille ja toimia estävästi rajoittaen näin sekä sananvapautta että kansalaisten oikeutta saada tietoja; korostaa, että sisäiset ilmoittamismenettelyt eivät saa toimia keinona estää tietojen antaminen suurelle yleisölle laittomasta toiminnasta ja yleistä etua vakavasti vahingoittavasta toiminnasta; korostaa, että tämän on koskettava yhtä lailla väärinkäytösten paljastamiseen liittyvien ulkoisten menettelyjen käyttöä ja että 22. kesäkuuta 1982 hyväksytyn ILO:n yleissopimuksen nro 158 5 artiklan mukaisesti se, että asianomainen on tehnyt valituksen tai osallistunut oikeudenkäyntiin työnantajaa vastaan tai että hän on antanut tietoja toimivaltaiselle viranomaiselle, ei ole pätevä peruste palvelussuhteen päättämiselle;

11.  katsoo, että suojattuja paljastuksia yleiselle edulle aiheutuneista tai paljastuksen ajankohtana parhaillaan aiheutuvasta tai todennäköisesti aiheutuvasta haitasta tai uhasta voidaan tehdä sisäisesti työpaikalla tai ulkoisesti, joko vaihtoehtoisesti tai kumulatiivisesti, toimivaltaisille viranomaisille, parlamentin jäsenille ja valvontaelimille sekä ammatti- ja työnantajajärjestöille tai yleisölle tiedotusvälineiden, myös sosiaalisen median, tai kansalaisjärjestöjen kautta;

12. muistuttaa, että väärinkäytösten paljastaminen on yhteydessä lehdistönvapauteen ja sillä on suuri merkitys laittoman tai yleistä etua vahingoittavan toiminnan saattamisessa päivänvaloon; korostaa, että väärinkäytösten paljastajat ovat tutkivan journalismin tärkeä tietolähde, ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että toimittajien oikeutta olla paljastamatta tietolähdettään, myös silloin kun toimittajat itse ovat tietolähteenä, suojellaan tehokkaasti ja oikeudellisesti ja että viranomaiset pidättyvät käyttämästä valvontaa heidän lähteidensä tarkistamiseksi; panee merkille, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on oikeuskäytännössään todennut, että toimittajien tietolähteiden suojelu ei ole etuoikeus vaan vapaan lehdistön merkittävä osatekijä(1);

13.  katsoo, että EU:n toimielinten olisi näytettävä esimerkkiä siitä, miten väärinkäytösten paljastamisen suhteen olisi toimittava; ilmaisee huolensa siitä, että monet EU:n virastot eivät vielä ole ottaneet käyttöön vuonna 2012 hyväksyttyjä väärinkäytösten paljastamista koskevia toimintasääntöjä ja että vuonna 2015 tehty tutkimus osoittaa, että komission henkilöstö tuntee huonosti nämä säännöt; kehottaa komissiota ja EU:n virastoja varmistamaan, että toimintasäännöt otetaan käyttöön virastoissa ja että EU:n toimielinten ja elinten henkilöstö tuntee nämä säännöt riittävän hyvin; kehottaa komissiota sisällyttämään urakka- ja avustussopimuksiin vakiolausekkeen, jossa vaaditaan edunsaajia ja edunsaajayrityksissä työskenteleviä raportoimaan vakavista sääntöjenvastaisuuksista OLAFille;

14.  kehottaa unionin toimielimiä ottamaan käyttöön ja toteuttamaan yhteistyössä kaikkien asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten kanssa kaikki tarvittavat toimenpiteet tietolähteidensä luottamuksellisuuden suojelemiseksi niin, että voidaan estää syrjivät toimet tai uhkaukset;

15.  kannustaa jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole antaneet väärinkäytösten paljastamista koskevaa lainsäädäntöä, tekemään niin lähitulevaisuudessa ja kehottaa komissiota harkitsemaan sellaisen jäsenvaltioiden foorumin perustamista, jossa vaihdetaan alan parhaita käytäntöjä jäsenvaltioiden välillä mutta myös kolmansien maiden kanssa.

LIITE: LUETTELO YHTEISÖISTÄ TAI HENKILÖISTÄ, JOILTA LAUSUNNON VALMISTELIJA ON SAANUT TIETOJA

Seuraavan luettelon laatiminen on täysin vapaaehtoista, ja valmistelija on siitä yksin vastuussa. Valmistelija on saanut tietoja seuraavilta yhteisöiltä tai henkilöiltä valmistellessaan lausuntoa Legitiimit toimet yleisen edun hyväksi toimivien väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi heidän paljastaessaan luottamuksellisia tietoja yrityksistä ja julkisista elimistä, PE601.025 – 2016/2224(INI) (Valmistelija: Zdzisław Krasnodębski).

Yhteisö ja/tai henkilö

OLAF, Euroopan komissio

Komission tutkinta- ja kurinpitotoimisto, henkilöstöhallinnon ja turvallisuustoiminnan pääosasto, Euroopan komissio

Virastot, Eurooppa-koulut ja kansainväliset asiat, henkilöstöhallinnon ja turvallisuustoiminnan pääosasto, Euroopan komissio

Puolan pysyvä edustusto Euroopan unionissa

Transparency International

Journalismfund.eu

Public Integrity Program, Stefan Batory Foundation (Fundacja Batorego)

Julkisten asioiden instituutti (Instytut Spraw Publicznych)

Sobieski-instituutti (Instytut Sobieskiego)

Ammattiliittojen foorumi (Forum Związków Zawodowych)

Linia Etyki

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

30.5.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

15

9

2

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Andrea Bocskor, Nikolaos Chountis, Silvia Costa, María Teresa Giménez Barbat, Giorgos Grammatikakis, Petra Kammerevert, Svetoslav Hristov Malinov, Luigi Morgano, Momchil Nekov, John Procter, Michaela Šojdrová, Helga Trüpel, Sabine Verheyen, Bogdan Brunon Wenta, Theodoros Zagorakis, Bogdan Andrzej Zdrojewski, Milan Zver, Krystyna Łybacka

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Santiago Fisas Ayxelà, Dietmar Köster, Zdzisław Krasnodębski, Morten Løkkegaard, Martina Michels, Remo Sernagiotto

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Josep-Maria Terricabras, Kazimierz Michał Ujazdowski

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

15

+

ALDE

María Teresa Giménez Barbat, Morten Løkkegaard

ECR

Zdzisław Krasnodębski, John Procter, Remo Sernagiotto, Kazimierz Michał Ujazdowski

PPE

Andrea Bocskor, Santiago Fisas Ayxelà, Svetoslav Hristov Malinov, Michaela Šojdrová, Sabine Verheyen, Bogdan Brunon Wenta, Theodoros Zagorakis, Bogdan Andrzej Zdrojewski, Milan Zver

9

-

S&D

Silvia Costa, Giorgos Grammatikakis, Petra Kammerevert, Dietmar Köster, Krystyna Łybacka, Luigi Morgano, Momchil Nekov

VERTS/ALE

Josep-Maria Terricabras, Helga Trüpel

2

0

GUE/NGL

Nikolaos Chountis, Martina Michels

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

(1)

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, tuomio 27.11.2007, valitus 20477/05, Tillack v. Belgia.


KANSALAISVAPAUKSIEN SEKÄ OIKEUS- JA SISÄASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (8.9.2017)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle

legitiimeistä toimista yleisen edun hyväksi toimivien väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi heidän paljastaessaan luottamuksellisia tietoja yrityksistä ja julkisista elimistä

(2016/2224(INI))

Valmistelija: Maite Pagazaurtundúa Ruiz

EHDOTUKSET

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.  ottaa huomioon, että komissio totesi 5. kesäkuuta 2016 antamassaan tiedonannossa väärinkäytösten paljastajien suojelun sekä julkisella että yksityisellä sektorilla helpottavan puuttumista hallinnollisiin virheisiin ja sääntöjenvastaisuuksiin, kuten rajat ylittävään korruptioon, ylikansalliseen verovilppiin ja epäterveisiin kauppatapoihin, jotka kaikki johtuvat pääasiassa jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen välisistä eroista;

B.  toteaa, että väärinkäytösten paljastukset ovat keskeisen tärkeä tiedonlähde torjuttaessa järjestäytynyttä rikollisuutta, tutkittaessa julkisen ja yksityisen sektorin korruptiotapauksia sekä paljastettaessa yksityisten yritysten luomia veronkiertojärjestelyjä, ja katsoo, että väärinkäytösten paljastajien suojeleminen on siksi olennaisen tärkeää julkisen vastuuvelvollisuuden ja lahjomattomuuden kulttuurin edistämiseksi sekä yleisen edun ja Euroopan unionin taloudellisten etujen turvaamiseksi; ottaa huomioon, että väärinkäytösten paljastajat, jotka toimivat yleisen edun hyväksi paljastaessaan väärinkäytöksiä, rikkomuksia, petoksia tai lainvastaista toimintaa, eivät tunne oloaan suojelluksi ja ottavat usein hyvin suuren henkilökohtaisen riskin, sillä heidät voidaan irtisanoa, haastaa oikeuteen tai pidättää ja heitä voidaan boikotoida, uhkailla tai sortaa ja syrjiä monin eri tavoin;

C.  ottaa huomioon, että unionin perustana olevat arvot ovat kansanvalta, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, jotka on vahvistettu SEU:n 2 artiklassa;

D.  katsoo, että väärinkäytösten paljastajien henkilöllisyyden ja heidän paljastamansa tiedon luottamuksellisuuden turvaaminen edistää sellaisten entistä tehokkaampien paljastuskanavien luomista, joiden avulla voidaan raportoida petoksista, korruptiosta, rikkomuksista, väärinkäytöksistä ja muista vakavista rikkomuksista, ja katsoo, että tiedon arkaluonteisuudesta johtuen puutteet luottamuksellisuudessa saattavat johtaa ei-toivottuihin tietovuotoihin ja unionin yleisen edun loukkaamiseen; katsoo, että väärinkäytösten paljastajien suojelu julkisella sektorilla voi helpottaa julkisten varojen väärinkäytön, petosten ja muunlaisen, kansalliseen tai EU:n etuun liittyvän rajatylittävän korruption havaitsemista;

E.  katsoo, että väärinkäytösten paljastajien raportointi tiedoista, jotka saattavat uhata tai vahingoittaa yhteistä etua, perustuu heidän sananvapauteensa ja tiedonvälityksen vapauteensa sekä suureen vastuuseen ja kansalaismoraaliin; toteaa, että molemmat näistä oikeuksista on kirjattu Euroopan unionin perusoikeuskirjaan ja erityisesti sen 11 artiklaan;

F.  ottaa huomioon, että 23. lokakuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa järjestäytyneestä rikollisuudesta, korruptiosta ja rahanpesusta: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi, 25. marraskuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä, 16. joulukuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa läpinäkyvyyden, koordinoinnin ja yhdentymisen lisäämisestä unionin yhtiöveropolitiikkoihin sekä 14. helmikuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa väärinkäytösten paljastajien merkityksestä EU:n taloudellisten etujen suojaamisessa parlamentti kehotti komissiota antamaan lainsäädäntöehdotuksen, joka koskee väärinkäytösten paljastajien suojelemiseen tähtäävän tehokkaan ja kattavan eurooppalaisen ohjelman perustamista ja jolla suojellaan henkilöitä, jotka ilmoittavat epäillyistä julkista etua tai Euroopan unionin taloudellisia etuja haittaavista petoksista tai laittomuuksista;

G.  ottaa huomioon, että väärinkäytösten paljastajien kohtelua ja suojelua koskevat erot eri jäsenvaltioiden välillä saattavat estää kyseisiä henkilöitä paljastamasta tietoja, etenkin jos kyse on useiden jäsenvaltioiden kannalta merkityksellisistä tiedoista, ja toteaa, että väärinkäytösten paljastajia ei voida suojella yksinomaan lainsäädäntötoimenpitein vaan heitä on pyrittävä suojelemaan myös edistämällä Euroopan yhteiskunnissa kulttuurin muutosta väärinkäytösten paljastamiseen suhtautumisen osalta ja erityisesti perusoikeudet huomioon ottaen;

H.  katsoo, että väärinkäytösten paljastajien suojelu Euroopan unionissa ei saisi rajoittua ainoastaan eurooppalaisiin tapauksiin vaan sitä olisi sovellettava myös kansainvälisiin tapauksiin;

1.  tähdentää, että oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvissa demokraattisissa ja avoimissa valtioissa kansalaisilla on oikeus saada tietoja perusoikeuksiensa loukkaamisista ja antaa ne ilmi myös silloin, kun on kyse heidän oman hallituksensa toiminnasta;

2.  on tietoinen väärinkäytösten paljastamisen tärkeästä roolista torjuttaessa petoksia, veropetoksia, veronkiertoa, hallinnollisia virheitä, väärinkäytöksiä, rikkomuksia, julkista etua vahingoittavaa toimintaa tai rikollista tai laitonta toimintaa; panee merkille, että viimeaikaisista väärinkäytösten paljastustapauksista on käynyt ilmeiseksi, että väärinkäytösten paljastamisella on keskeinen rooli vakavien perusoikeuksien loukkauksien paljastamisessa sekä julkisen edun suojelemisessa ja vastuuvelvollisuuden ja rehellisyyden säilyttämisessä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla; toteaa, että väärinkäytösten paljastajien suojelua ei pidä rajoittaa vain laitonta toimintaa koskeviin tapauksiin, vaan sen tulee koskea kaikkia tapauksia, joissa ilmoitetaan väärinkäytöksistä tai rikkomuksista; huomauttaa, että olemassa oleva lainsäädäntö väärinkäytösten paljastajien suojelusta on hajanaista ja että väärinkäytösten paljastajien suojelu on jäsenvaltioissa epäyhtenäistä, mikä voi vaikuttaa kielteisesti unionin toimintapolitiikkoihin;

3.  kehottaa vahvistamaan väärinkäytösten paljastamista ja väärinkäytösten paljastajia koskevan yhteisen ja laajan määritelmän, jotta väärinkäytösten paljastajille voidaan taata oikeudellinen suoja, mukaan luettuina niiden henkilöiden suojelu, joilla tietoja paljastaessaan on perusteltu syy uskoa, että tiedot pitävät paikkansa niiden paljastamishetkellä, sekä myös niiden henkilöiden suojelu, jotka tekevät virheellisiä paljastuksia vilpittömän erehdyksen vuoksi;

4.  korostaa, että henkilöä, joka tietoisesti ilmoittaa väärää tai harhaanjohtavaa tietoa toimivaltaisille viranomaisille, ei olisi katsottava väärinkäytösten paljastajaksi, eikä hän näin ollen saisi nauttia suojelumekanismeista;

5.  korostaa, että on varmistettava suojelu mahdollisia kunnianloukkauksesta tai salassapitovelvollisuuden rikkomisesta annettavia tuomioita vastaan;

6.  painottaa, että väärinkäytösten paljastajien suojelun tulee olla unionin tasolla yhdenmukaistettua; katsoo, että horisontaalinen unionin säädös, joka tarjoaa suojelua tutkiville toimittajille ja väärinkäytösten paljastajille sekä julkisella että yksityisellä sektorilla ja jota täydentävät alakohtaiset säännöt, olisi tehokkain lähestymistapa väärinkäytösten paljastajien kattavan ja aidon suojelun takaamiseksi; kehottaa jälleen komissiota esittämään vuoden 2017 loppuun mennessä lainsäädäntöehdotuksen, joka koskee väärinkäytösten paljastajien suojelemista koskevan tehokkaan ja kattavan eurooppalaisen ohjelman perustamista suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteen mukaisesti; katsoo, että kyseisen ehdotuksen olisi sisällettävä mekanismit niin yrityksiä, julkisia elimiä kuin voittoa tavoittelemattomia järjestöjäkin varten;

7.  korostaa, että EU:n toimielinten on oltava kiinnostuneita asiasta ja ilmaistava selvästi halukkuutensa tukea väärinkäytösten paljastajien asemaa sekä arvostettava heidän paljastustoiminnastaan koituvaa hyötyä; muistuttaa, ettei tällä tasolla ole riittävää väärinkäytösten paljastustapausten seurantaa eikä asianmukaista ratkaisumenettelyä; pitää erittäin tärkeänä, että komission suuntaviivat väärinkäytösten paljastajien suojelusta EU:n toimielimissä pannaan asianmukaisesti täytäntöön ennen väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevan direktiivin hyväksymistä, ja kehottaa kaikkia toimielimiä, niiden virastot mukaan luettuina, laatimaan selkeitä sääntöjä väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi sekä toimenpiteitä ”pyöröovi-ilmiön” torjumiseksi;

8.  toteaa, että jokaisella, joka antaa tietoa asiaankuuluvalle viranomaiselle tai paljastaa rikkomuksen muulla asianmukaisella tavalla, on oltava oikeus oikeudelliseen suojaan;

9.  kehottaa sekä Euroopan tilintarkastustuomioistuinta että Euroopan oikeusasiamiehen toimistoa julkaisemaan vuoden 2017 loppuun mennessä 1) erityiskertomuksia, joihin sisältyy unionin toimielimissä, yrityksissä, yhdistyksissä, järjestöissä ja muissa unioniin rekisteröidyissä elimissä ilmenneitä väärinkäytösten paljastustapauksia koskevat tilastot ja selkeät lopputulokset, 2) asianomaisten toimielinten paljastettuja tapauksia koskevat jatkotoimet, jotka perustuvat komission nykyisiin suuntaviivoihin ja sääntöihin, 3) väärinkäytöksen paljastajalta saadun tiedon perusteella aloitettujen tutkimusten lopputulokset ja 4) väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi suunnitellut toimet kussakin tapauksessa;

10.  on huolissaan väärinkäytösten paljastajien alttiudesta joutua kostotoimien kohteiksi yksityiselämässään ja ammatillisessa elämässään sekä siitä, että heitä vastaan voidaan käynnistää rikos- ja yksityisoikeudellisia menettelyitä; kehottaa sisällyttämään horisontaaliseen oikeudelliseen kehykseen määritelmiä, suojelun erilaisilta kostotoimilta sekä poikkeuksia rikos- ja yksityisoikeudellisista menettelyistä määritettävien kriteerien mukaisesti; painottaa, että väärinkäytösten paljastajien olisi pystyttävä ilmoittamaan tietoja luottamuksellisesti tai nimettömänä, jotta heidän henkilöllisyytensä pysyy salassa, ja että heillä olisi oltava mahdollisuus, jos se on kansallisen oikeusjärjestelmän mukaista, hakea välitoimia tai kieltomääräystä irtisanomisen estämiseksi siihen saakka, kunnes paljastustapauksen lopputulos on selvillä; uskoo vahvasti, että tämä lisää kansalaisten luottamusta unionin ja kansallisiin elimiin;

11.  korostaa, ettei mikään työsuhde saisi rajoittaa kenenkään oikeutta sananvapauteen eikä ketään saisi syrjiä tapauksissa, joissa he ovat käyttäneet kyseistä oikeuttaan;

12.  korostaa, että väärinkäytösten paljastajia on suojeltava myös silloin, kun ilmaistulle epäilylle ei löydy vahvistusta, edellyttäen, että henkilö on toiminut vilpittömässä mielessä;

13.  kehottaa luomaan laillisia, luottamuksellisia, turvallisia ja esteettömiä kanavia paljastuksia varten kansallisella ja unionin tasolla, jotta edistetään yleiseen etuun kohdistuvia uhkia koskevien tietojen raportointia toimivaltaisille viranomaisille; toistaa tässä yhteydessä kehotuksensa luoda EU:n riippumaton tiedonkeruu-, neuvonta- ja käsittelyelin, jolla on toimisto jäsenvaltioissa; korostaa tässä yhteydessä Euroopan oikeusasiamiehen toimiston mahdollista roolia; korostaa, että väärinkäytösten paljastajilla olisi oltava mahdollisuus ilmoittaa havainnoistaan niin sisäisesti työpaikalla kuin ulkopuolella toimivaltaisille viranomaisille; painottaa, että alun perin nimettömänä toimineita väärinkäytösten paljastajia olisi suojeltava tapauksissa, joissa he päättävät luopua nimettömyydestään ja tarvitsevat suojelua;

14.  korostaa, että näitä kanavia hallinnoivien viranomaisten olisi tutkittava väitteet ammattimaisesti sekä annettava väärinkäytösten paljastajille yksityiskohtaiset tiedot heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan, tuettava heitä heihin tai heidän perheisiinsä mahdollisesti kohdistettuja kostotoimia vastaan sekä varmistettava, että he saavat riippumatonta oikeusapua ja tarvittaessa taloudellista tukea sekä myös mahdollisesti tarvittavaa psykologista tukea ja hoitoa, sekä tutkittava mahdolliset korvausvaatimukset väärinkäytöksen paljastajan kärsimästä häirinnästä tai nykyisen tai tulevan toimeentulon menetyksestä, jos kyse on suojelun alaisesta paljastuksesta seuranneista kostotoimista;

15.  korostaa, että henkilöstösääntöjen 22 a, 22 b ja 22 c artiklan mukaisesti kaikilla EU:n toimielimillä olisi oltava tiukat ja kattavat sisäiset säännöt väärinkäytösten paljastajien suojelusta;

16.  kehottaa komissiota ottamaan täysimääräisesti huomioon toukokuussa 2017 järjestetyn julkisen kuulemisen aikana kerätyt sidosryhmien mielipiteet asiasta;

17.  korostaa, että väärinkäytösten paljastajat ovat tutkivan journalismin tärkeä tietolähde; korostaa tiedotusvälineiden tärkeää roolia laittomuuksien tai väärinkäytösten paljastamisessa, varsinkin kun niillä rikotaan kansalaisten perusoikeuksia; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että toimittajien oikeutta olla paljastamatta tietolähdettään suojellaan tehokkaasti ja oikeudellisesti; korostaa, että toimittajia, jotka ovat itse tietolähteitä, olisi myös suojeltava ja että viranomaisten on kummassakin tapauksessa pidätyttävä valvonnan käytöstä; muistuttaa, että julkistamattoman taitotiedon ja liiketoimintatiedon (liikesalaisuuksien) suojaamisesta laittomalta hankinnalta, käytöltä ja ilmaisemiselta annettua direktiiviä (EU) 2016/943 ei saisi tulkita siten, että heikennetään väärinkäytösten paljastajien ja tutkivien journalistien suojelua; korostaa, että tutkivat journalistit ovat suojaton ryhmä ammattilaisia ja että valtavien sääntöjenvastaisuuksien paljastaminen usein maksaa heille heidän työpaikkansa, vapautensa ja henkensä, ja kehottaa sisällyttämään väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevaan laaja-alaiseen EU-säädökseen erityistoimenpiteitä tutkivien journalistien suojelemiseksi;

18.  korostaa, että väärinkäytösten paljastajien esille tuomien ongelmien tutkinta olisi tehtävä riippumattomasti ja mahdollisimman nopeasti ja samalla olisi suojeltava myös niiden henkilöiden oikeuksia, joita paljastus koskee; painottaa, että sekä väärinkäytösten paljastajan että henkilön, jota paljastus koskee, olisi voitava antaa lisätietoja ja -näyttöä koko tutkimuksen ajan ja heille olisi tiedotettava paljastuksen käsittelystä;

19.  kehottaa perustamaan Euroopan oikeusasiamiehen toimistoon riippumattoman neuvonta- ja käsittely-yksikön, jolla on valmiudet vastaanottaa ilmoituksia ja valituksia sekä kerätä tietoja ja antaa asianmukaisia neuvoja väärinkäytösten paljastajien suojelusta;

20.  kehottaa unionin toimielimiä ottamaan käyttöön ja toteuttamaan yhteistyössä kaikkien asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten kanssa kaikki tarvittavat toimenpiteet tietolähteiden luottamuksellisuuden suojelemiseksi niin, että voidaan estää syrjivät toimet tai uhkaukset;

21.  korostaa, että myös kansalaisjärjestöissä esiintyy hallinnollisia väärinkäytöksiä, petoksia, varojen väärinkäyttöä ja muita sääntöjenvastaisuuksia, ja katsoo, että väärinkäytösten paljastajia koskevia yksityisen ja julkisen sektorin sääntöjä olisi sovellettava myös kansalaisjärjestöihin;

22.  toteaa, että tarvitaan selkeä ratkaisu väärinkäytösten paljastajille, jotka työskentelevät EU:hun rekisteröidyissä, mutta EU:n ulkopuolelle sijoittautuneissa yhtiössä;

23.  kehottaa EU:n toimielimiä myöntämään eurooppalaisen väärinkäytösten paljastuspalkinnon, jolla osaltaan voidaan edistää väärinkäytösten paljastamista ja sen yhteyttä perusoikeuksiin koskevien käsitysten muuttamista ja tehdä selväksi, että väärinkäytösten paljastaminen on hyvään kansalaisuuteen kuuluvaa toimintaa;

24.  korostaa, että kansalaisten oikeus ilmoittaa rikkomuksista on EU:n perusoikeuskirjan 11 artiklassa vahvistetun sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden luonnollinen jatke ja että on tärkeää varmistaa avoimuuden periaatteen, rehellisyyden ja yleisen edun suojelun toteutuminen;

25.  korostaa, että jäsenvaltioiden on noudatettava Euroopan neuvoston suositusta väärinkäytösten paljastajien suojelusta.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

7.9.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

32

5

12

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Jan Philipp Albrecht, Martina Anderson, Monika Beňová, Caterina Chinnici, Rachida Dati, Agustín Díaz de Mera García Consuegra, Frank Engel, Cornelia Ernst, Raymond Finch, Ana Gomes, Nathalie Griesbeck, Sylvie Guillaume, Jussi Halla-aho, Monika Hohlmeier, Filiz Hyusmenova, Sophia in ‘t Veld, Eva Joly, Barbara Kudrycka, Cécile Kashetu Kyenge, Juan Fernando López Aguilar, Roberta Metsola, Claude Moraes, Péter Niedermüller, Soraya Post, Judith Sargentini, Birgit Sippel, Branislav Škripek, Sergei Stanishev, Helga Stevens, Traian Ungureanu, Bodil Valero, Marie-Christine Vergiat, Udo Voigt, Josef Weidenholzer, Kristina Winberg, Auke Zijlstra

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Andrea Bocskor, Pál Csáky, Dennis de Jong, Gérard Deprez, Andrejs Mamikins, Nuno Melo, Maite Pagazaurtundúa Ruiz, Christine Revault d’Allonnes Bonnefoy, Elissavet Vozemberg-Vrionidi

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Salvatore Cicu, André Elissen, Krzysztof Hetman, Elisabeth Köstinger

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

32

+

ALDE

Gérard Deprez, Nathalie Griesbeck, Filiz Hyusmenova, Sophia in ‘t Veld, Maite Pagazaurtundúa Ruiz

ECR

Jussi Halla-aho, Helga Stevens, Branislav Škripek

GUE/NGL

Martina Anderson, Cornelia Ernst, Dennis de Jong, Marie-Christine Vergiat

NI

Udo Voigt

PPE

Elisabeth Köstinger

S&D

Monika Beňová, Caterina Chinnici, Ana Gomes, Sylvie Guillaume, Cécile Kashetu Kyenge, Juan Fernando López Aguilar, Andrejs Mamikins, Claude Moraes, Péter Niedermüller, Soraya Post, Christine Revault D’Allonnes Bonnefoy, Birgit Sippel, Sergei Stanishev, Josef Weidenholzer

Verts/ALE

Jan Philipp Albrecht, Eva Joly, Judith Sargentini, Bodil Valero

5

-

EFDD

Raymond Finch

ENF

André Elissen, Auke Zijlstra

PPE

Frank Engel, Traian Ungureanu

12

0

EFDD

Kristina Winberg

PPE

Andrea Bocskor, Salvatore Cicu, Pál Csáky, Rachida Dati, Agustín Díaz de Mera García Consuegra, Krzysztof Hetman, Monika Hohlmeier, Barbara Kudrycka, Nuno Melo, Roberta Metsola, Elissavet Vozemberg-Vrionidi

Symbolien selitykset:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää


PERUSSOPIMUS-, TYÖJÄRJESTYS- JA TOIMIELINASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (11.9.2017)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle

legitiimeistä toimista yleisen edun hyväksi toimivien väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi heidän paljastaessaan luottamuksellisia tietoja yrityksistä ja julkisista elimistä

(2016/2224(INI))

Valmistelija: Fabio Massimo Castaldo

EHDOTUKSET

Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.  ottaa huomioon, että demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja perusoikeuksien kunnioittaminen on EU:n perusarvo Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklan ja perusoikeuskirjan mukaisesti ja että sananvapaus ja oikeus hyvään hallintoon turvataan nimenomaisesti perusoikeuskirjan 11 ja 41 artiklan nojalla;

B.  ottaa huomioon, että 1. päivästä tammikuuta 2014 lähtien kaikki unionin toimielimet ovat henkilöstösääntöjen 22 a, 22 b ja 22 c artiklan mukaan olleet velvollisia ottamaan käyttöön sisäisiä sääntöjä unionin toimielimissä virkamiehinä työskentelevien väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi;

C.  ottaa huomioon, että väärinkäytösten paljastajat palvelevat merkittävällä tavalla koko yhteisöä, heidän toimintansa demokratian ja yleisen edun turvaamiseksi on erittäin tärkeää ja arvokasta, heidän osuutensa LuxLeaksin, SwissLeaksin, WikiLeaksin sekä Panama-papereiden kaltaisten paljastustapausten yhteydessä on ollut perustavanlaatuista ja he ovat olennainen tiedonlähde rikosten, korruption ja muiden rikkomusten torjunnassa julkisella ja yksityisellä sektorilla, kuten parlamentti ja muut kansainväliset organisaatiot, kuten Euroopan neuvosto, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD) ja YK ovat toistuvasti todenneet; ottaa huomioon, että kaikki nämä organisaatiot ovat ilmoittaneet pitävänsä väärinkäytösten paljastajien suojelua tarpeellisena; katsoo, että väärinkäytösten paljastajien tehokas suojelu edistäisi myös sisämarkkinoiden tehokkuutta, vahvistaisi kansalaisten luottamusta EU:hun ja edistäisi ratkaisevasti julkisen vastuuvelvollisuuden ja lahjomattomuuden kulttuuria julkisissa ja yksityisissä organisaatioissa;

D.  toteaa, että nykyisin väärinkäytösten paljastajille koituu hyvin usein kielteisiä seurauksia ja heihin kohdistetaan kostotoimia heidän tekemiensä paljastuksien tuloksena, he ovat perheineen sosiaalisen syrjäytymisen ja leimautumisen vaarassa ja usein menettävät työpaikkansa; ottaa huomioon, että OECD:n mukaan yli kolmanneksella organisaatioista, joissa on käytössä ilmoittamismekanismi, ei ole ilmoittajien suojelemista kostotoimilta koskevia kirjallisia toimintaperiaatteita tai niillä ei ole tietoa tällaisista periaatteista; ottaa huomioon, että monilla lainkäyttöalueilla työntekijöillä on etenkin yksityisellä sektorilla tiettyihin tietoihin kohdistuva salassapitovelvollisuus, minkä vuoksi väärinkäytösten paljastajat saattavat joutua kurinpitotoimien kohteeksi ilmoitettuaan väärinkäytöksistä organisaationsa ulkopuolelle;

E.  katsoo, että väärinkäytösten paljastajien suojelu on EU:ssa nykyisin enimmäkseen riittämätöntä, alakohtaista sekä ristiriitaista eri jäsenvaltioiden välillä ja joissain tapauksissa täysin olematonta, mikä vaikuttaa kielteisesti unionin politiikkaan ja muun muassa unionin taloudellisiin etuihin; ottaa huomioon, että unionin oikeuteen, jossa vahvistetaan kansallista turvallisuutta sekä terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevia erityisiä sääntöjä, sisältyy jo nyt tiettyjä säännöksiä, joilla väärinkäytösten paljastajia suojellaan kostotoimilta, mutta siihen ei vielä sisälly kaikkiin julkisiin ja yksityisiin elimiin sovellettavaa horisontaalista lainsäädäntöä, minkä vuoksi se osoittautuu usein tehottomaksi, mistä seuraa syrjintää ja porsaanreikien muodostumista; ottaa huomioon, että useimmat unionin jäsenvaltiot ovat ratifioineet korruption vastaisen YK:n yleissopimuksen, joka velvoittaa suojelemaan väärinkäytösten paljastajia asianmukaisesti ja tehokkaasti;

F.  katsoo, että väärinkäytösten paljastajien suojelu olisi taattava lailla ja sitä olisi vahvistettava kaikkialla unionissa edellyttäen, että heidän toimintansa tarkoituksena on suojella yleistä etua toimimalla hyvässä uskossa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti;

G.  toteaa, että Euroopan oikeusasiamiehen toimistolla on selvä toimivalta tutkia unionin kansalaisten kanteluja, jotka koskevat hallinnollisia epäkohtia unionin toimielimissä, mutta väärinkäytösten paljastajien suojelu ei kuulu sen tehtäviin;

1.  panee merkille, että vain muutama jäsenvaltio on ottanut käyttöön riittävän edistyneitä väärinkäytösten paljastajia suojaavia järjestelmiä; kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä sisällyttäneet väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevia periaatteita kansalliseen lainsäädäntöönsä, tekemään tämän mahdollisimman pian;

2.  korostaa, että sekä väärinkäytösten paljastajien että asianomaisen yksityisen tai julkisen elimen tai laitoksen olisi varmistettava Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja kansallisessa lainsäädännössä vahvistettujen oikeuksien oikeudellinen suoja;

3.  katsoo, että koska väärinkäytösten paljastajilla on keskeinen rooli yleisen edun suojelemisessa, on välttämätöntä, että (luottamuksellisia tai muita) tietoja mahdollisista sääntöjenvastaisuuksista, väärinkäytöksistä tai yleiseen etuun kohdistuvista uhista paljastavien henkilöiden fyysistä ja henkistä koskemattomuutta, toimeentuloa ja uraa suojellaan asianmukaisesti suojaamalla heitä kostotoimilta, mukaan lukien hallinnolliset sekä siviili- ja rikosoikeudelliset menettelyt, ja myöntämällä heille oikeusapua ja psykologista tukea tarvittaessa; korostaa, että kun väärinkäytösten paljastaja on asianomaisen organisaation työntekijä tai on vaarassa kärsiä vahinkoa ilmiannetun osapuolen toimien seurauksena, kyseisten suojelutoimien on oltava entistä tiukempia, sillä väärinkäytösten paljastajat voivat olla heikossa ja vaikeassa asemassa, minkä vuoksi tarvitaan ehkä uusia rahoitusvälineitä ja oikeudellisia välineitä; katsoo, että todistustaakan olisi oltava käänteinen, jolloin työnantajan on todistettava, että mahdolliset muutokset tai kostotoimet eivät mitenkään liity suojelun alaiseen paljastukseen;

4.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita myöntämään väärinkäytösten paljastajille korkeimman mahdollisen luottamuksellisuuden tason, myös digitaalisessa ympäristössä, ja soveltamaan heihin vakiomenettelyä ja takaamaan samalla heidän oikeutensa tehdä ilmoituksia suoraan ulkoisten kanavien kautta, kun on kyse vakavasta väärinkäytöksestä tai kun sisäiset kanavat ovat joko tehottomia tai epätarkoituksenmukaisia;

5.  kehottaa komissiota tutkimaan eri puolilla maailmaa käytössä olevia väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevia parhaita käytäntöjä ja esittämään tämän pohjalta ripeästi kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja toissijaisuusperiaatetta noudattaen lainsäädäntöaloitteen yhteisestä sääntelykehyksestä, jolla taataan kattava korkeatasoinen suoja niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla ja varmistetaan, että jäsenvaltiot voivat vapaasti antaa säädöksiä tiukemmasta suojelusta; kehottaa jälleen esittämään laaja-alaiset ehdotukset vuoden 2017 loppuun mennessä; kehottaa komissiota harkitsemaan sellaista väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevaa mallia, jossa julkisilla viranomaisilla ei ole lupaa yrittää ottaa selville väärinkäytösten paljastajien henkilöllisyyttä;

6.  muistuttaa, että perussopimuksissa vahvistetaan useita oikeusperustoja, joita olisi tutkittava, jotta mahdollistettaisiin unionin toiminta tällä alalla, esimerkkeinä mainittakoon SEUT-sopimuksen 114 artikla kansallisen lainsäädännön lähentämisestä sisämarkkinoiden toiminnan suhteen ja 153 artiklan 2 kohdan b alakohta työehtojen suojelusta, jotta voidaan ottaa käyttöön väärinkäytösten paljastajien suojelun yhdenmukaistettuja vähimmäisehtoja koskeva kattava ja horisontaalinen direktiivi;

7.  korostaa, että yhteiseen sääntelykehykseen olisi sisällyttävä ”väärinkäytöksen paljastajan” laaja ja selkeä oikeudellinen määritelmä, joka kattaa laajasti työsuhteet ja lainvastaista tai luvatonta tekoa tai yleistä etua vahingoittavaa tekoa koskevan tiedon paljastamisen, ja että siinä olisi myös eriteltävä välineet, joilla suojellaan perusteettomilta oikeus- ja kostotoimilta, sekä kannustimia, joilla väärinkäytösten paljastajia kannustetaan osallistumaan rikkomusten paljastamiseen; painottaa, että tätä suojelua ei saisi ulottaa niihin, jotka toimivat yleisen edun vastaisesti ja joiden paljastuksien syynä on esimerkiksi pelkkä oman edun tavoittelu, vakoilu, harhaanjohtava toiminta, hybridisodankäynti, kumouksellinen toiminta tai jokin järjestäytyneen rikollisuuden muoto; toteaa kuitenkin, että tämä suojelu on turvattava myös henkilölle, jota syytetään tällaisista väitetyistä sääntöjenvastaisuuksista joko yksityisellä tai julkisella sektorilla, mukaan lukien esimerkiksi prosessuaalisten oikeuksien suoja kunnianloukkausta ja herjausta vastaan; korostaa, että väärinkäytösten paljastajien ilmoitukset olisi tutkittava nopeasti ja perusteellisesti ja että sekä väärinkäytösten paljastajan että henkilön, jota paljastus koskee, olisi voitava antaa lisätietoja ja -näyttöä koko tutkimuksen ajan;

8.  muistuttaa tässä yhteydessä, että sekä unionin toimielinten että jäsenvaltioiden on sovellettava voimassa olevaa EU:n lainsäädäntöä asianmukaisesti ja tulkittava sitä yleisen edun hyväksi toimivien väärinkäytösten paljastajien suojelun kannalta parhaalla mahdollisella tavalla; korostaa, että väärinkäytösten paljastajien suojelu on jo todettu tärkeäksi mekanismiksi EU:n lainsäädännön tehokkaan soveltamisen varmistamisessa; kehottaa siksi jäsenvaltioita pidättymään sellaisten väärinkäytösten paljastajien toimien kriminalisoinnista, jotka paljastavat tietoja yleisen edun hyväksi;

9.  kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä ja elimiä näyttämään esimerkkiä toteuttamalla täysipainoisesti ja tehokkaasti jatkotoimia, jotka pohjautuvat 24. heinäkuuta 2014 annettuun oikeusasiamiehen oma-aloitteisen selvitykseen, joka perustuu henkilösääntöjen 22 artiklaan, jossa määrätään väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevien sisäisten toimenpiteiden käyttöönotosta, kun he toimivat yleisen edun hyväksi;

10.  kehottaa jäsenvaltioita luomaan avoimia ja selkeitä tiedonantokanavia, joihin sisältyy selkeitä, turvallisia ja luottamuksellisuuden takaavia ilmoittamismenettelyjä, ja perustamaan yleisen edun hyväksi toimivien väärinkäytösten paljastajien suojelua varten riippumattomia kansallisia viranomaisia ja harkitsemaan mahdollisuutta osoittaa kyseisille viranomaisille erityistä tukirahoitusta; katsoo, että riippumattoman elimen perustaminen voisi auttaa jäsenvaltioita koordinoimaan toimiaan ja olisi erityisen hyödyllistä rajat ylittävien tapausten hoidossa;

11.  kannustaa jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä edistämään väärinkäytösten paljastajien tärkeän yhteiskunnallisen roolin tunnustamista muun muassa tiedotuskampanjoilla; kehottaa erityisesti komissiota laatimaan asiaa koskevan kattavan suunnitelman; katsoo, että julkisella sektorilla ja työpaikoilla on tarpeen edistää eettisyyteen perustuvaa kulttuuria, jotta voidaan korostaa, kuinka tärkeää on tiedottaa työntekijöille väärinkäytösten paljastamista koskevasta nykyisestä säädöskehyksestä yhteistyössä ammattiyhdistyksen organisaatioiden kanssa;

12.  kehottaa komissiota toteuttamaan julkisen kuulemisen pyytääkseen sidosryhmien näkemyksiä ilmoittamismekanismeista ja tutkiakseen kansallisen tason menettelyjen mahdollisia puutteita; katsoo, että komissio saa julkisen kuulemisen tuloksista arvokkaan panoksen mahdolliseen ehdotukseen väärinkäytösten paljastajien suojelusta tulevaisuudessa. 

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

11.9.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

15

0

7

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Mercedes Bresso, Fabio Massimo Castaldo, Esteban González Pons, Danuta Maria Hübner, Diane James, Ramón Jáuregui Atondo, Alain Lamassoure, Jo Leinen, Maite Pagazaurtundúa Ruiz, Markus Pieper, Paulo Rangel, Helmut Scholz, György Schöpflin, Pedro Silva Pereira, Barbara Spinelli, Kazimierz Michał Ujazdowski

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Martina Anderson, Max Andersson, Gerolf Annemans, Sven Giegold, Jérôme Lavrilleux, Mairead McGuinness, Jasenko Selimovic, Rainer Wieland

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

15

+

ALDE

Maite Pagazaurtundúa Ruiz, Jasenko Selimovic

ECR

Kazimierz Michał Ujazdowski

EFDD

Fabio Massimo Castaldo

GUE/NGL

Helmut Scholz, Barbara Spinelli

NI

Diane James

PPE

Alain Lamassoure, Paulo Rangel, Rainer Wieland

S&D

Mercedes Bresso, Ramón Jáuregui Atondo, Pedro Silva Pereira

VERTS/ALE

Max Andersson, Sven Giegold

0

-

 

 

7

0

ENF

Gerolf Annemans

PPE

Esteban González Pons, Danuta Maria Hübner, Jérôme Lavrilleux, Markus Pieper, György Schöpflin

S&D

Jo Leinen

Merkkien selitykset:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää


TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

2.10.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

17

1

5

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Max Andersson, Joëlle Bergeron, Marie-Christine Boutonnet, Jean-Marie Cavada, Rosa Estaràs Ferragut, Laura Ferrara, Mary Honeyball, Sylvia-Yvonne Kaufmann, Gilles Lebreton, Jiří Maštálka, Emil Radev, Julia Reda, Evelyn Regner, Pavel Svoboda, József Szájer, Axel Voss, Tadeusz Zwiefka

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Pascal Durand, Angel Dzhambazki, Jens Rohde, Virginie Rozière, Tiemo Wölken

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Kateřina Konečná, Jens Nilsson


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

17

+

ALDE

EFDD

ENF

GUE/NGL

PPE

S&D

VERTS/ALE

Jean-Marie Cavada, Jens Rohde

Joëlle Bergeron, Laura Ferrara

Marie-Christine Boutonnet, Gilles Lebreton

Katerina Konecná, Jiri Mastálka

Tadeusz Zwiefka

Mary Honeyball, Sylvia-Yvonne Kaufmann, Jens Nilsson, Evelyn Regner, Virginie Rozière, Tiemo Wölken

Durand Pascal, Julia Reda

1

-

ECR

Angel Dzhambazki

5

0

PPE

Rosa Estaràs Ferragut, Emil Radev, Pavel Svoboda, József Szájer, Axel Voss

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Oikeudellinen huomautus