Menettely : 2017/2013(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0357/2017

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0357/2017

Keskustelut :

PV 12/12/2017 - 2
CRE 12/12/2017 - 2

Äänestykset :

Hyväksytyt tekstit :


MIETINTÖ     
PDF 1953kWORD 251k
16.11.2017
PE 604.514v03-00 A8-0357/2017

rahanpesua, veronkiertoa ja veropetoksia käsittelevästä tutkinnasta

(2017/2013(INI))

Epäilyjä rahanpesuun, veronkiertoon ja veropetoksiin liittyvästä unionin oikeuden rikkomisesta ja unionin oikeutta sovellettaessa ilmenneistä hallinnollisista epäkohdista käsittelevä tutkintavaliokunta

Esittelijät: Petr Ježek, Jeppe Kofod

OIKAISUT/LISÄYKSET
PÄÄTELMÄT
 OVERVIEW OF ACTIVITIES DURING THE MANDATE
 I. COMMITTEE COMPOSITION
 II. COMMITTEE MEETINGS and MISSIONS
 III. ACTIVITIES OF THE COMMITTEE
 1. Programme of hearings and missions
 2. List of speakers (hearings and missions)
 3. Fact-finding missions of the PANA Committee Mission reports
 3.01. Mission to United Kingdom (9-10 February 2017)
 3.02. Mission to Malta (20 February 2017)
 3.03. Mission to Luxembourg (2-3 March 2017)
 3.04. Mission to United States (21-24 March 2017)
 3.05. Mission to Portugal (22-23 June 2017)
 3.06. Mission to Cyprus (7 July 2017)
 3.07. Mission to Switzerland (14-15 September 2017)
 4. State of play on ‘Who refused to participate in hearing/delegation and why?’
 IV. LIST OF EXTERNAL STUDIES
 TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

PÄÄTELMÄT

rahanpesua, veronkiertoa ja veropetoksia käsittelevästä tutkinnasta

Rahanpesua, veronkiertoa ja veropetoksia käsittelevä tutkintavaliokunta, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 226 artiklan,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 116 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkintaoikeuden käyttämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 19. huhtikuuta 1995 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission päätöksen 95/167/EY, Euratom, EHTY(1),

–  ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2016 antamansa päätöksen tutkintavaliokunnan asettamisesta tutkimaan epäilyjä rahanpesuun, veronkiertoon ja veropetoksiin liittyvästä unionin oikeuden rikkomisesta ja unionin oikeutta sovellettaessa tapahtuneista hallinnollisista epäkohdista ja sen toimivallan, jäsenmäärän ja toimikauden keston määrittelystä(2),

–  ottaa huomioon ”Panama-papereina” tunnetut tutkivien journalistien kansainvälisen yhteenliittymän (ICIJ) paljastukset offshore-yhtiöiden käytöstä,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien (YK) yleiskokouksen 27. heinäkuuta 2015 hyväksymän päätöslauselman Addis Abeban toimintasuunnitelmasta,

–  ottaa huomioon rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen 26. lokakuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY(3),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY täytäntöönpanotoimenpiteistä ”poliittisesti vaikutusvaltaisen henkilön” määritelmän sekä yksinkertaistettuja asiakkaan tuntemismenettelyjä sekä satunnaisesti tai hyvin rajoitetusti harjoitetun rahoitustoiminnan perusteella myönnettyjä poikkeuksia koskevien teknisten perusteiden osalta 1. elokuuta 2006 annetun komission direktiivin 2006/70/EY(4),

–  ottaa huomioon vuoden 2016 helmikuussa julkaistun komission toimintasuunnitelman terrorismin rahoituksen torjunnan vahvistamiseksi,

–  ottaa huomioon rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta 20. toukokuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849(5),

–  ottaa huomioon oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta 26. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU(6),

–  ottaa huomioon hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta 15. helmikuuta 2011 annetun neuvoston direktiivin 2011/16/EU(7),

–  ottaa huomioon direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla 9. joulukuuta 2014 annetun neuvoston direktiivin 2014/107/EU(8),

–  ottaa huomioon tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta, direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 84/253/ETY kumoamisesta 17. toukokuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY(9),

–  ottaa huomioon yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen lakisääteistä tilintarkastusta koskevista erityisvaatimuksista ja komission päätöksen 2005/909/EY kumoamisesta 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 537/2014(10),

–  ottaa huomioon tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta annetun direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/56/EU(11),

–  ottaa huomioon neuvoston direktiivin 89/666/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2005/56/EY ja 2009/101/EY muuttamisesta keskus-, kauppa- ja yhtiörekistereiden yhteenliittämisen osalta 13. kesäkuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/17/EU(12),

–  ottaa huomioon toimenpiteistä, joilla kannustetaan kolmansia maita soveltamaan hyvän hallintotavan vähimmäisvaatimuksia verotusalalla, 6. joulukuuta 2012 annetun komission suosituksen 2012/771/EU(13) ja aggressiivisesta verosuunnittelusta 6. joulukuuta 2012 annetun komission suosituksen 2012/772/EU(14),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2015(15) ja 6. heinäkuuta 2016(16) antamansa päätöslauselmat veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä,

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman, johon sisältyy suosituksia komissiolle aiheesta ”Lisää läpinäkyvyyttä, koordinointia ja lähentymistä unionin yhtiöveropolitiikkoihin”(17),

–  ottaa huomioon EU:n rahanpesun selvittelykeskuksia koskevan kartoituksen ja puuteanalyysin EU:n rahanpesun selvittelykeskusten valtuuksista ja esteistä tietojen hankkimisessa ja vaihtamisessa (15. joulukuuta 2016),

–  ottaa huomioon 16. toukokuuta 2005 annetun terrorismin ennaltaehkäisyä koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen (Varsovan yleissopimus),

–  ottaa huomioon 28. tammikuuta 2016 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle tehokasta verotusta koskevasta ulkoisesta strategiasta (COM(2016)0024),

–  ottaa huomioon ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun direktiivin (EU) 2015/849 ja direktiivin 2009/101/EY muuttamisesta 7. maaliskuuta 2017 annetun talous- ja raha-asioiden valiokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön(18) (COM(2016)0450 – C8 - 0265/2016 – 2016/0208(COD)),

–  ottaa huomioon 18. syyskuuta 2015 julkaistun OECD:n kertomuksen ”Improving Co-operation between Tax and Anti-Money Laundering Authorities: Access by tax administrations to information held by financial intelligence units for criminal and civil purposes”,

–  ottaa huomioon Euroopan komission oikeus- ja sisäasioiden pääosaston rahoittaman vuoden 2013 helmikuussa julkaistun rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan taloudellista ja oikeudellista tehokkuutta koskevan ECOLEF-hankkeen loppuraportin (JLS/2009/ISEC/AG/087),

–  ottaa huomioon tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta 26. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU (ehdotus maakohtaisesta raportoinnista),

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvoston direktiiviksi direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse raportoitavia rajatylittäviä järjestelyjä koskevasta pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla (COM(2017)0335),

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhtiöveropohjasta (COM(2016)0685),

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (CCCTB) (COM(2016)0683),

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2017 tehdyn OECD:n monenvälisen yleissopimuksen veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen ehkäisemiseksi täytäntöönpantavista verosopimukseen liittyvistä toimenpiteistä,

–  ottaa huomioon YK:n 15. tammikuuta 2015 julkistaman, riippumattoman asiantuntijan laatiman laittomia rahoitusvirtoja, ihmisoikeuksia ja vuoden 2030 kestävän kehityksen ohjelmaa koskevan loppututkimuksen ulkomaisen velan ja muiden asiaankuuluvien kansainvälisten rahoitusvelvoitteiden vaikutuksesta kaikkien ihmisoikeuksien, erityisesti taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen oikeuksien täysimääräiseen käyttämiseen,

–  ottaa huomioon YK:n äärimmäistä köyhyyttä ja ihmisoikeuksia käsittelevän erityisraportoijan, Magdalena Sepúlveda Carmonan, 22. toukokuuta 2014 julkistaman raportin,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 198 artiklan,

A.  ottaa huomioon, että parlamentti päätti 8. kesäkuuta 2016 asettaa tutkintavaliokunnan tutkimaan epäilyjä rahanpesuun, veronkiertoon ja veropetoksiin liittyvästä unionin oikeuden rikkomisesta ja unionin oikeutta sovellettaessa ilmenneistä hallinnollisista epäkohdista (PANA);

B.  ottaa huomioon, että oikeuden rikkomisella tarkoitetaan laitonta toimintaa, toisin sanoen unionin toimielimen tai elimen tai jäsenvaltion lainvastaista toimea tai laiminlyöntiä, joka liittyy unionin oikeuden soveltamiseen;

C.  ottaa huomioon, että hallinnollisella epäkohdalla tarkoitetaan huonoa tai puutteellista hallintoa, josta on kyse esimerkiksi silloin, kun toimielin ei noudata hyvän hallinnon periaatteita, ja mainitsee esimerkkeinä hallinnollisista epäkohdista hallinnolliset sääntöjenvastaisuudet ja laiminlyönnit, toimivallan väärinkäytön, lahjusten antamisen ja vastaanottamisen, epäoikeudenmukaisuuden, laittomat menettelyt, väärän tai epäpätevän toiminnan, syrjinnän, vältettävissä olevat viiveet, tietojen luovuttamatta jättämisen tai kieltäytymisen tietojen luovuttamisesta, laiminlyönnit ja muut puutteet, jotka ovat osoitus häiriöstä unionin oikeuden soveltamisessa millä tahansa tämän oikeuden alalla;

D.  ottaa huomioon, että rahanpesulla tarkoitetaan laittoman rahan salaamista, myös kansainvälisten rikollisverkostojen kautta, lainvastaisesti hankittujen tuottojen alkuperän peittämiseksi, jotta ne näyttäisivät olevan peräisin lainmukaisista lähteistä; ottaa huomioon, että kyseiset rikokset tunnetaan esirikoksina ja että ne sisältävät rahanpesunvastaisen toimintaryhmän (FATF) vuonna 2012 antamien suositusten ja 26. kesäkuuta 2017 alkaen sovellettavan neljännen rahanpesunvastaisen direktiivin mukaisesti verorikokset;

E.  ottaa huomioon, että huhtikuussa 2015 julkaistussa Euroopan turvallisuusagendassa korostettiin, että terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden väliseen yhteyteen on puututtava, ja tähdennettiin, että järjestäytynyt rikollisuus edistää terrorismia monien eri kanavien kautta, muun muassa toimittamalla aseita, tarjoamalla rahoitusta huumeiden salakuljetuksen avulla ja soluttautumalla rahoitusmarkkinoille;

F.  ottaa huomioon, että valiokunta perustettiin niin kutsuttujen Panama-paperien julkaisun jälkeen; ottaa huomioon, että Panama-paperit ovat tähän mennessä kaikkien aikojen suurin rahanpesuun, veronkiertoon ja veropetoksiin liittynyt tietovuoto: ottaa huomioon, että lakiasiaintoimistosta ja lisensoidusta trustipalvelujen tarjoajasta Mossack Fonsecasta vuoti 2,6 teratavua luottamuksellisia tietoja, jotka sisälsivät 11,5 miljoonaa asiakirjaa ja enemmän tietoa kuin Wikileaks (2010), Offshore Leaks (2013), Luxleaks (2014) ja Swissleaks (2015) yhteensä;

G.   ottaa huomioon, että Panama-paperien julkaisu oli tulosta tutkimustyöstä, jonka tekivät 80 maan 107 mediaorganisaation toimittajat, jotka olivat muodostaneet tutkivien journalistien kansainvälisen yhteenliittymän (ICIJ) ja jotka analysoivat Mossack Fonsecan toimintaa koskevia asiakirjoja käyttäen huipputeknistä ohjelmistoa laajan vuodetun tietomäärän käsittelemiseksi;

H.  katsoo Panama-paperien osoittavan, mikä merkitys on vapailla tiedotusvälineillä ja tutkivalla journalismilla ja mikä on väärinkäytösten paljastajien – joita Euroopan parlamentti arvostaa tärkeinä tietolähteinä ja lahjomattomuuden, avoimuuden ja niin yksityisten kuin julkistenkin instituutioiden vastuullisuuden edistämisen välttämättöminä välikappaleina – tehtävä toimivissa demokratioissa;

I.  ottaa huomioon, että unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien väärinkäytösten paljastaminen voidaan määritellä väärinkäytösten, muun muassa korruption, petosten, eturistiriitojen, veropetoksen ja veronkierron, rahanpesun ja järjestäytyneen rikollisuuden soluttautumisen, ilmoittamisena tai niistä tiedottamisena sekä minkä tahansa näistä väärinkäytöksistä salaamisen ilmoittamisena;

J.  katsoo, että väärinkäytösten paljastajien tietojen toimittaminen käytännöistä, jotka saattavat uhata tai vahingoittaa yhteistä etua, perustuu heidän sananvapauteensa ja tiedonvälityksen vapauteensa, jotka molemmat on kirjattu Euroopan unionin perusoikeuskirjaan, ja on osoitus heidän suuresta vastuuntunnostaan ja kansalaismoraalistaan; ottaa huomioon, että väärinkäytösten paljastajat vaarantavat usein henkilökohtaisen turvallisuutensa, joka on suojattu perusoikeuskirjan 6 artiklalla;

K.  katsoo, että on olennaisen tärkeää varmistaa, että kaikista väärinkäytösten paljastajiin kohdistetuista kostotoimenpiteistä rangaistaan asianmukaisesti, koska OECD:n mukaan yli kolmasosalla organisaatioista, joilla on raportointimekanismi, ei ole kirjallisia käytäntöjä ilmoituksen tekevien henkilöiden suojaamiseksi kostotoimenpiteiltä, tai niissä ei olla tietoisia tällaisista käytännöistä;

L.  ottaa huomioon, että esimerkiksi komissio totesi 5. heinäkuuta 2016 antamassaan tiedonannossa väärinkäytösten paljastajien suojelun sekä julkisella että yksityisellä sektorilla helpottavan puuttumista hallinnollisiin virheisiin ja sääntöjenvastaisuuksiin, myös rajat ylittävään korruptioon, ja että komissio korosti Euroopan veroviranomaisten menettävän viimeksi mainitun vuoksi oikeutettuja verotuloja;

M.  katsoo, että on tärkeää korostaa, että useimmat yritykset ja yksityishenkilöt noudattavat lakia; katsoo, että siksi on olennaisen tärkeää, että laiton toiminta paljastetaan ja porsaanreiät tukitaan luomatta tarpeettomia rasituksia lainkuuliaisille veronmaksajille;

N.  ottaa huomioon, että Panama-papereissa vuodetut tiedot sisälsivät 213 634 offshore-yhtiön luottamuksellisia rekistereitä sekä 12 nykyisen ja entisen valtionpäämiehen, eri maiden lähes 200 poliitikon ja eri alojen usean tunnetun henkilön nimet; ottaa huomioon, että Mossack Fonseca perusti nämä offshore-yhtiöt ja hallinnoi niitä vuosina 1970–2015 ja että tietojen vuotamisen aikaan 55 728 yhteisöä oli edelleen toiminnassa; ottaa huomioon, että suuri enemmistö edelleen toiminnassa olevista yhteisöistä – noin 90 prosenttia – oli sijoittunut Brittiläisille Neitsytsaarille, Panamaan ja Seychelleille;

O.  ottaa huomioon, että neljäsosa maailman suorien ulkomaisten sijoitusten osakkeista on kahdessa jäsenvaltiossa eli Alankomaissa ja Luxemburgissa(19); ottaa huomioon, että saatavilla olevien tilastojen mukaan Alankomaissa on jäsenvaltioista eniten EU:hun sijoittautuneita postilaatikkoyrityksiä;

P.  ottaa huomioon, että Mossack Fonseca ei ole noin 5–10 prosentin osuudellaan offshore-rahoitussalaisuusmarkkinoista ja 21 oikeudenkäyttöalueella toimivalla yhteisöllään(20) suurin veroparatiisien salaiseen toimintaan osallistuva lakiasiaintoimisto; katsoo tämän osoittavan, että Panama-papereita voidaan pitää vain jäävuoren huippuna;

Q.   ottaa huomioon, että Europolin arvioiden mukaan Panama-paperit koskisivat vain 0,6 prosenttia kaikista vuosittain kirjatuista rahanpesutapauksista;

R.  toteaa, että parlamentin Panama-paperien tutkinnasta vastaava valiokunta (PANA) kutsui kokouksia koolle, järjesti tiedonhankintamatkoja ja tilasi tutkimuksia, jotta voitiin selvittää edelleen käytäntöjä, joita ei ollut dokumentoitu Panama-papereissa(21);

S.  katsoo, että veropetokset ovat laitonta toimintaa, johon kuuluu verovelvoitteiden kiertämistä, kun toisaalta veronkierto on verojärjestelmän epäasianmukaista tai kyseenalaista hyödyntämistä verovelvoitteiden pienentämiseksi tai välttämiseksi usein samalla rikkomalla vähintään sen lain henkeä, jota väitetään noudatettavan(22); ottaa huomioon, että aggressiivista verosuunnittelua pidetään verojärjestelmän muotoseikkojen tai kahden tai useamman verojärjestelmän keskinäisten erojen hyödyntämisenä verovelvollisuuden pienentämiseksi; ottaa huomioon, että Panama-papereissa on paljastettu eri tapauksia, joissa offshore-yhteisöjä on käytetty tahallisiin veropetoksiin tai rahanpesuun; panee merkille Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön(23) verotukseen liittyvän lainsäädännön väärinkäyttöä koskevasta periaatteesta, jonka mukaan jäsenvaltioiden kansalaiset eivät saa yrittää epäasianmukaisesti tai vilpillisesti hyötyä EU:n lainsäädännön säännöksistä; toteaa, että useat jäsenvaltiot soveltavat lain väärinkäyttöä koskevaa käsitettä verotusasioihin(24);

T.  ottaa huomioon, että viime vuosien tietovuodot ovat lisänneet huomattavasti tietoisuutta rahanpesusta, veronkierrosta, veropetosjärjestelyistä ja korruptiosta ja että näistä kysymyksistä on tullut kansainvälisen politiikan keskeinen huolenaihe ja että ne ovat aiheuttaneet huolta myös EU:n kansalaisten keskuudessa;

U.  katsoo, että näiden ongelmien tehokas ratkaiseminen edellyttää politiikan johdonmukaisuuden lisäämistä veropolitiikan ja muiden taloushallinnon muotojen, kuten kauppapolitiikan ja investointien sovittelusopimusten välillä;

V.  katsoo, että ilmoittamatta ja verottamatta jäävät tulot vähentävät jäsenvaltioiden kansallisia verotuloja ja uhkaavat rahoitusjärjestelmän vakautta(25); katsoo, että veropetokset ja veronkierto saavat aikaan epäoikeudenmukaista kilpailua erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä ja sellaisia suuria yrityksiä kohtaan, jotka eivät käytä monimutkaisia rakenteita; katsoo, että rahanpesu, veronkierto ja veropetokset haittaavat verotulojen oikeudenmukaista jakautumista jäsenvaltioissa ja vääristävät siten kilpailua sisämarkkinoilla; katsoo, että henkilöiden ja yritysten, joiden nettovarallisuus on suuri, valtava veronkierto on haitallista tavallisille veronmaksajille, julkiselle taloudelle ja sosiaalialan menoille, ja se uhkaa myös hyvää hallintoa, makrotaloudellista vakautta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä yleistä luottamusta instituutioihin;

W.  ottaa huomioon, että arvonlisävero (alv) on yksi jäsenvaltioiden päätulonlähteistä ja että saatavilla olevien tietojen mukaan kokonaisero arvioitujen alv-tulojen ja tosiasiallisesti kerätyn määrän välillä eli ”alv-kuilu” on 159,5 miljardia euroa;

X.  katsoo, että koko Euroopassa olisi voitu tukea 1,5 miljoonaa työpaikkaa rahoilla, jotka kansalliset viranomaiset menettivät Panama-papereihin liittyvien verotappioiden vuoksi(26);

Y.  ottaa huomioon, että viranomaiset ovat vastuussa sääntely- ja valvontakehyksestä sekä verotuksesta; ottaa huomioon, että viranomaisilla on sääntelyn, yhtiörekisterien, verolainsäädännön ja valvonnan kautta merkittävä rooli veroparatiisien ja offshore-rahoituskeskusten olemassaolossa; ottaa huomioon, että kyseiset keskukset voivat toimia vain, jos hallitukset luovat niille tarvittavat edellytykset;

Z.  ottaa huomioon, että etuuskohteluun oikeuttavia verojärjestelmiä tarjoavia offshore-rakenteita ei voisi olla olemassa ilman pankkien, kirjanpitoyritysten, veroneuvojien, omaisuudenhoitajien ja lakimiesten kaltaisten edellytysten luojien ja välittäjien toimia sekä veroparatiiseissa että muilla oikeudenkäyttöalueilla;

AA.  ottaa huomioon, että jotkin hallitukset ja oikeudenkäyttöalueet ovat erikoistuneet tai ryhtyneet luomaan myös EU:ssa kilpailua vääristäviä verojärjestelmiä monikansallisille yhtiöille ja suuren nettovarallisuuden omistaville henkilöille, jotka eivät tosiasiallisesti ole läsnä kyseisillä oikeudenkäyttöalueilla vaan ovat niillä pelkästään valeyhtiöiden edustamina;

AB.  ottaa huomioon, että LuxLeaks-tapauksesta poiketen poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden väitetty osallistuminen Panama-paperien paljastamiin mahdollisesti laittomiin toimiin voi johtaa tilanteeseen, jossa jotkin hallitukset eivät ole halukkaita tutkimaan kyseisiä tapauksia asianmukaisesti; ottaa huomioon, että joissakin EU:n ulkopuolisissa maissa, joissa sallitaan avoimuuden matala taso ja joissa on epäilyjä valtionhallinnon virkamiesten korruptiosta, ei olla halukkaita toteuttamaan toimenpiteitä vastauksena Panama-paperien paljastamiin tietoihin;

AC.  ottaa huomioon, että komissio on viitannut arvioihinsa, joiden mukaan veropetoksista ja veronkierrosta johtuvat vuotuiset tulonmenetykset ovat vähintään biljoona euroa pelkästään Euroopan unionissa(27); ottaa huomioon, että se vaikuttaa suoraan kansallisiin talousarvioihin ja EU:n talousarvioon;

AD.  ottaa huomioon, että kehitysmaiden kehitysrahoituksen kokonaistappiot (eli menetetyt verotulot ja uudelleensijoitustulot, jotka menetetään voittoina) ovat noin 250 miljardia euroa vuodessa;

AE.  ottaa huomioon, että vuonna 2014 maailmanlaajuisesta yksityisestä rahoitusvarallisuudesta, joka on kokonaisuudessaan 95,5 biljoonaa dollaria, vähintään 7,6 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria jäi kirjaamatta; ottaa huomioon, että kahdeksaa prosenttia koko maailman yksityisestä rahoitusvarallisuudesta säilytetään veroparatiiseissa, mikä aiheuttaa 190 miljardin dollarin suuruiset tappiot verotuloihin koko maailmassa; ottaa huomioon, että arviolta 2,6:ta biljoonaa dollaria Euroopan yksityisestä rahoitusvarallisuudesta säilytetään veroparatiiseissa, mikä aiheuttaa vuosittain 78 miljardin dollarin suuruiset tappiot verotuloihin(28);

AF.  ottaa huomioon, että vuonna 2011 maailmanlaajuisesti menetettiin arviolta 3,1 biljoonaa dollaria vuosittain monikansallisten suuryhtiöiden veropetoksissa ja veronkierrossa(29);

AG.  ottaa huomioon, että venäläinen lakimies Sergei Magnitski paljasti Panama-papereihin liittyvän korkean tason kansainvälisen rahanpesutapauksen, jota on tutkittu rahanpesututkimuksissa EU:n jäsenvaltioissa ja ympäri maailmaa;

AH.  ottaa huomioon, että Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous kehotti parantamaan kansainvälistä yhteistyötä Sergei Magnitskin paljastamista vilpillisistä veronpalautuksista peräisin olevien varojen ”rahajälkien” tutkimisessa; ottaa huomioon, että Sergei Magnitskia vastaan tehtyyn rikokseen syyllisiä ja sen edunsaajia, jotka Magnitski paljasti, ei ole tuotu oikeuden eteen;

AI.  ottaa huomioon, että kansainvälisen rahanpesun osuuden arvioidaan koko maailmassa olevan 2–5 prosenttia BKT:stä; ottaa huomioon, että rahanpesutapaukset yleistyvät Eurostatin tilastojen mukaan(30), mikä edellyttää usean oikeudenkäyttöalueen koordinoitua vastausta, jotta kyseisiä kansainvälisiä rikoksia voidaan torjua;

AJ.  ottaa huomioon, että monet EU:n jäsenvaltiot ja merentakaiset maat ja alueet (MMA) ovat sadan salailevimman maan joukossa(31); ottaa huomioon, että Luxemburg ja Saksa ovat 6. ja 8. sijalla;

AK.  ottaa huomioon, että Panama-paperit dokumentoivat laittomien käytäntöjen, kuten takautuvien asiakirjojen, systemaattista käyttöä ja toivat sen julki ja paljastivat asianomaisten lakimiesten, omaisuudenhoitajien ja muiden välittäjien räikeät laiminlyönnit huolellisuutta koskevassa perusmenettelyssä, myös ulkoistamistapauksissa, ja toteaa, että tämä ilmenee muun muassa liikesuhteiden jatkamisena sellaisten yritysten kanssa, joiden nimetyt johtajat edustivat jopa tuhatta postilaatikkoyritystä tai olivat olleet kuolleena jo useita vuosia;

AL.  katsoo, että Panama-paperit paljastavat myös hallitusten, parlamenttien ja kansallisten ja EU:n viranomaisten räikeän epäonnistumisen rahanpesun torjuntaa ja verovalvontaa koskevan lainsäädännön laatimisessa ja niiden valvonnassa, mikä on helpottanut talousrikosten tekemistä;

AM.  ottaa huomioon, että jäsenvaltiot ovat käynnistäneet ainakin 1 300 tutkimusta, tarkastusta ja tutkintaa Panama-paperien paljastuksista; ottaa huomioon, että jäsenvaltiot tunnistivat yli 3 000 EU:hun sijoittautunutta veronmaksajaa ja yritystä, jotka liittyvät Panama-papereihin; ottaa huomioon, että 12 viime kuukauden aikana kansalliset viranomaiset ovat tämän ansiosta jo perineet takaisin kymmeniä miljoonia dollareita tai euroja veroina aiemmin ilmoittamattomista varoista(32);

AN.  ottaa huomioon, että tutkivien journalistien kansainvälinen yhteenliittymä (ICIJ) liitti Panama-papereita koskevaan raporttiinsa viittauksen haltijaosakkeisiin ja kuvasi niitä tavaksi suojella yhtiöiden omistajien anonymiteettia ja vaikeuttaa yritysten todellisten omistajien varmistamista; ottaa huomioon, että tosiasiallinen ja lopullinen omistus voidaan siirtää yhdeltä osapuolelta toiselle täysin anonyymisti ilman jälkiä ja lisäasiakirjoja; ottaa huomioon, että haltijaosakkeiden avulla henkilö tai yhteisö voi johtaa yritystä ja harjoittaa samaan aikaan liiketoimia julkisella rahoituksella;

AO.  ottaa huomioon, että EU:lla on maailmanlaajuinen johtoasema rahanpesun, veropetosten ja veronkierron torjunnassa; katsoo, että sen on säilytettävä johtoasemansa menemällä tällä alalla kansainvälisiä vaatimuksia ja suosituksia pidemmälle maailmanlaajuisen tason nostamiseksi;

1. Veropetokset ja veronkierto

1.1. Offshore-rakenteet

1.  panee merkille, että on olemassa erilaisia määritelmiä siitä, mitä offshore-rahoituskeskus, veroparatiisi, rahoitussalaisuusalue, yhteistyöhaluton verotuksellinen oikeudenkäyttöalue tai suuririskinen maa tarkoittaa rahanpesun kannalta; toteaa, että yhtenäisen määritelmän puuttuminen on yksi merkittävimmistä esteistä veronkiertoa, veropetoksia ja rahanpesua torjuvan asianmukaisen ja tehokkaan lainsäädännön laatimiselle;

2.  muistuttaa, että valitun offshore-rahoituskeskuksen määritelmän mukaan offshore-rahoituskeskusten määrä vaihtelee ja offshore-rahoituksen määrä on 1–21 biljoonaa dollaria(33);

3.  toteaa, että offshore-rahoituskeskuksella on yleisesti seuraavat ominaisuudet: 1) ensisijaisesti ulkomailla asuville suunnattu liiketoiminta, 2) vähäiset tai olemattomat valvonta- ja rahoitusvaatimukset ja/tai tiedonantoa koskevat vähimmäisvaatimukset, 3) vähäistä (määrittämätöntä) tai olematonta verotusta koskevat järjestelyt(34), 4) rahoitusjärjestelmät, joissa on ulkoisia varoja ja vastuita suhteettomasti verrattuna kotimaiseen rahoitusvälitykseen, 5) hyvin erityiset ja rajoitetut veroedut tai tietyt hallinnolliset käytännöt, jotka tarjoavat valikoivia etuja verosuunnittelijoille;

4.  panee merkille, että ”vapaasatamat” voivat olla offshore-säilytystiloja, jotka mahdollistavat rahanpesun ja arvoesineiden verottoman kaupan; korostaa, että OECD suhtautuu kriittisesti vapaasatamiin, koska tällaisia kansainväliset avoimuussäännöt kiertäviä säilytystiloja voidaan käyttää rahanpesutarkoituksiin;

5.  pitää myönteisenä, että komissio ja käytännesääntötyöryhmä ovat parhaillaan laatimassa ”yhteistyöhaluttomia verotuksellisia oikeudenkäyttöalueita koskevaa EU:n yhteistä luetteloa”;

6.   on tyytyväinen, että komissio on laatinut EU:n luettelon suuririskisistä kolmansista maista, joilla on rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan järjestelmissään strategisia puutteita, jotka uhkaavat unionin rahoitusjärjestelmää, ja päivittää sitä säännöllisesti;

7.  toteaa, että edellä mainitut kaksi luetteloa voivat olla päällekkäisiä joidenkin niiden sisältämien maiden osalta, vaikka niillä on erilaiset tavoitteet, erilaiset perusteet, erilainen laadintaprosessi ja erilaiset seuraukset; katsoo kuitenkin, että luetteloiden olisi täydennettävä toisiaan ja että yhdessä niillä varmistetaan EU:n verotuspohjien korkeatasoinen suojelu, EU:n rahoitusjärjestelmän eheys ja sisämarkkinoiden moitteeton toiminta;

8.  panee merkille, että Mossack Fonseca oli mukana Euroopan investointipankin hallinnoimissa hankkeissa ja että komissio esti 18 hanketta vuonna 2016, millä estettiin miljardin euron päätyminen veroparatiiseihin;

9.  panee huolestuneena merkille suuren vastaavuuden valeyhtiöiden ja veropäätösten määrän ja tiettyjen verotuksellisten oikeudenkäyttöalueiden ja EU:n jäsenvaltioiden välillä;

1.2. EU:n yhteinen luettelo yhteistyöhaluttomista verotuksellisista oikeudenkäyttöalueista

10.  suhtautuu myönteisesti siihen, että neuvosto aikoo laatia vuoden 2017 loppuun mennessä EU:n yhteisen luettelon yhteistyöhaluttomista verotuksellisista oikeudenkäyttöalueista tarkoituksenaan käsitellä ulkopuolisia riskejä, joita jäsenvaltioiden veropohjiin kohdistuu kolmansista maista ja EU:ta lähellä olevista lainkäyttöalueista, jotka kieltäytyvät noudattamasta kansainvälisiä veroalan hyvän hallinnon standardeja; panee kuitenkin merkille, että käytännesääntötyöryhmän kolmansia maita käsittelevän alaryhmän (yritysverotus) johtama ja valvoma seulontaprosessi ei ole täysin avoin eikä kuulu parlamentin valvontavaltuuksien piiriin; korostaa, että edellä mainitun luettelon olisi oltava realistinen ja puolueeton, jotta se olisi uskottava ja voisi palauttaa luottamuksen EU:n toimiin veroparatiisien torjunnassa;

11.  huomauttaa, että kyseisellä luettelolla(35) pyritään laatimaan EU:n yhteinen menetelmä kolmansien maiden verotusvallan arviointia, kartoittamista ja luettelointia varten, jotta jäsenvaltiot voivat määrittää oikeudenkäyttöalueet, jotka ovat osallisena veronkierrossa ja veropetoksissa(36); pitää valitettavana, että käytännesääntöryhmä (yritysverotus) on perunut selkeän viittauksen yritysveron puuttumiseen tai lähes olemattomaan yritysverokantaan kriteerinä veroparatiisin määrittelylle ja kyseiseen luetteloon sisällyttämiselle;

12.  suhtautuu myönteisesti siihen, että neuvosto hyväksyi toukokuussa 2016 ehdotetun luettelointiprosessin ja kehotti saattamaan EU:n luettelon valmiiksi vuoden 2017 loppuun mennessä; pitää valitettavana käytännesääntöryhmän (yritysverotus) avoimuuden puutetta tässä prosessissa;

1.3. Tietojenvaihto

13.  muistuttaa, että OECD:n yhteisessä tietojenvaihtostandardissa vaaditaan oikeudenkäyttöalueita hankkimaan tietoja rahoituslaitoksiltaan ja vaihtamaan automaattisesti kyseisiä tietoja muiden oikeudenkäyttöalueiden kanssa vuosittain; pitää valitettavana, että Yhdysvallat ei ole sitoutunut tähän uuteen kansainväliseen standardiin; huomauttaa, että yhteisessä tietojenvaihtostandardissa on heikkouksia, ja pitää myönteisenä sitä, että OECD on parantamassa standardia sen tehostamiseksi; pitää valitettavana, että vain alle puolet tähän sitoutuneista oikeudenkäyttöalueista on pannut yhteisen tietojenvaihtostandardin täytäntöön vuonna 2017;

14.  muistuttaa, että talous- ja rahoitusasioiden neuvosto (Ecofin) hyväksyi 15. helmikuuta 2011 hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta annetun neuvoston direktiivin 2011/16/EU (ensimmäinen hallinnollista yhteistyötä koskeva direktiivi); muistuttaa, että tämän direktiivin nojalla kansallisten veroviranomaisten on toimitettava pyynnöstä toisen jäsenvaltion veronmaksajaa koskevat tiedot, vaikka kyseiset tiedot olisivat vain pankin tai muun rahoituslaitoksen hallussa; huomauttaa, että tämän direktiivin täytäntöön panevat kansalliset lait, asetukset ja hallinnolliset säännökset tulivat voimaan 1. tammikuuta 2013 lukuun ottamatta tiettyjä luokkia(37) koskevaan tietojenvaihtoon liittyviä säännöksiä, jotka tulivat voimaan 1. tammikuuta 2015;

15.  muistuttaa, että ensimmäistä hallinnollista yhteistyötä koskevaa direktiiviä laajennettiin onnistuneesti useilla uudelleenlaadinnoilla kattamaan automaattinen verotietojen vaihto, automaattinen tietojenvaihto veropäätöksistä ja ennakkohinnoittelusopimuksista, pakollinen verotietojen maakohtainen vaihto ja rahanpesun torjuntaa koskevien tietojen vaihto ja että sen nojalla jäsenvaltioiden kansalliset veroviranomaiset saavat pääsyn rahanpesun selvittelykeskusten pitämiin keskusrekistereihin todellisista omistajista ja edunsaajista;

16.  suhtautuu myönteisesti 21. kesäkuuta 2017 annettuun komission ehdotukseen direktiivin 2011/16/EU muuttamiseksi siltä osin kuin on kyse raportoitavia rajatylittäviä järjestelyjä koskevasta pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla (kuudes hallinnollista yhteistyötä koskeva direktiivi);

1.4. Havainnot

17.  panee merkille, että offshore-yhteisöt perustetaan usein postilaatikkoyrityksinä(38) ilman taustalla olevaa taloudellista syytä tai läsnäoloa sijoittautumismaassa;

18.  korostaa, että offshore-yhteisöjen perustamisen tärkeimpänä syynä ovat useimmiten rahojen ja varojen alkuperän hämärtäminen ja todellisen omistajan ja edunsaajan identiteetin salaaminen(39), perintöveron tai tulojen tai pääomavoittojen tuottamien korkotulojen verotuksen välttäminen tai kiertäminen maissa, joissa todelliset omistajat ja edunsaajat oleskelevat(40), varojen piilottaminen velkojilta tai perillisiltä, seuraamusten kiertäminen, rikollisen toiminnan naamioiminen ja rahanpesu, henkilön tai yhtiön varojen siirtäminen uuteen yhtiöön ilman edellisen yhtiön velkoja tai varojen siirrättäminen trustille verottomana; panee merkille, että useista Panama-papereista kävi ilmi, että välittäjät ja Mossack Fonseca olivat tietoisia näistä vaikuttimista;

19.  lisää, että monikansalliset yhtiöt käyttävät postilaatikko- ja valeyhtiöitä myös osana yrityksen aggressiivisia verojen optimointistrategioita helpottamaan siirtohinnoittelumekanismeja; palauttaa mieliin parlamentin kannan, jonka mukaan monikansallisten yritysten aggressiivinen verosuunnittelu ei ole yhdenmukaista yrityksen yhteiskuntavastuun periaatteiden kanssa(41);

20.  korostaa, että Panama-paperien mukaan EU:n jäsenvaltioista Yhdistyneellä kuningaskunnalla oli suurin määrä offshore-yhteisöjä (17 973 yhteisöä), ja sen jälkeen Luxemburgilla (10 877 yhteisöä) ja Kyproksella (6 374) sekä Latvialla, Irlannilla, Espanjalla, Virolla ja Maltalla(42); toteaa esimerkiksi, että tietyssä vaiheessa Mossack Fonseca perusti 115 yhtiötä Luxemburgiin yhdessä ainoassa viikossa(43); tähdentää, että 21 maasta, joita Mossack Fonseca käytti eniten valeyhtiöiden tai muiden monimutkaisten rakenteiden perustamiseen, 12 maata Yhdistyneen kuningaskunnan lisäksi on Yhdistyneen kuningaskunnan merentakaisia alueita, kruunun alaisuuteen kuuluvia alueita tai Kansainyhteisön jäseniä;

21.  panee huolestuneena merkille, että Football Leaks -paljastukset ja viime aikoina havaitut useat yksittäiset tapaukset veropetoksista jalkapallon maailmassa ovat osoittaneet, että kansallisessa lainsäädännössä on edelleen monia porsaanreikiä ja yhteensopimattomuuksia imago-oikeuksien tuottojen verotuksessa ja jalkapalloilijoiden kansainvälisiä siirtoja koskevassa verotuksessa;

22.  korostaa, että luonnollisiksi henkilöiksi määritettyjen osakkeenomistajien perusteella EU:n kansalaiset omistavat noin yhdeksän prosenttia Mossack Fonsecan perustamista offshore-yhteisöistä(44);

23.  korostaa, että tietojen vuotamisen aikaan 55 728 yhteisöä oli edelleen toiminnassa ja noin 90 prosenttia niistä oli sijoittunut Brittiläisille Neitsytsaarille, Panamaan ja Seychelleille;

24.  panee merkille, että offshore-oikeudenkäyttöalueilla ja joissakin EU:n jäsenvaltioissa yhtiörekisterit ja viranomaiset eivät usein edellytä eivätkä jaa todellisten omistajien ja edunsaajien, määräosuuden omistavien osakkaiden, hallintoneuvoston jäsenten, johtokunnan jäsenten ja toimitusjohtajien tunnistamiseen tarvittavia tietoja eivätkä tietoja taseista tai tuloslaskelmista; panee merkille, että todellisten omistajien ja edunsaajien tunnistaminen riippuu joissakin maissa todellisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen ilmoittamisesta itse ilman lisätodennuksia(45);

25.  panee merkille, että useimmissa offshore-kohteissa ei ole vero- ja ilmoitusvelvoitteita(46); on huolissaan siitä, että useat näistä oikeudenkäyttöalueista sisällyttävät kansalliseen lainsäädäntöönsä tai hallinnollisiin käytäntöihinsä esteitä tietojenvaihdolle ulkomaisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa;

26.  panee merkille, että kyseisistä oikeudenkäyttöalueista (Brittiläiset Neitsytsaaret, Panama ja Seychellit) yksikään ei tällä hetkellä sisälly OECD:n veroasiain komitean luetteloon ”yhteistyöhaluttomista rahoitussalaisuusalueista”; muistuttaa, että Brittiläiset Neitsytsaaret, Seychellit ja Panama poistettiin luettelosta vuosina 2000–2002 sen jälkeen, kun ne olivat sitoutuneet virallisesti panemaan täytäntöön OECD:n yleiset avoimuus- ja tietojenvaihtostandardit, vaikka kyseisten standardien todellista täytäntöönpanoa ei ole voitu todeta ja vaikka kyseiset maat jatkavat toimintaansa veroparatiiseina; pitää valitettavana, että OECD:n luettelossa veroparatiiseista on ollut heinäkuusta 2017 lähtien vain yksi maa;

27.  korostaa, että jotkin oikeudenkäyttöalueet tarjoavat mahdollisuuden oleskella pysyvästi monella oikeudenkäyttöalueella käyttämällä kahta passia tai sijoittajan viisumiohjelmia, joiden avulla voi saada oleskeluluvan, kun tekee investoinnin kyseisillä oikeudenkäyttöalueilla(47); korostaa tilanteita ja konkreettisia tapauksia, joissa kyseisiä sijoittajaviisumiohjelmia on käytetty väärin rahanpesuun(48);

28.  tähdentää, että kukin offshore-oikeudenkäyttöalue tarjoaa henkilöille ja yrityksille näiden liiketoimintamalliin räätälöityjä palveluja; korostaa, että offshore-palveluiden tarjoajat hyödyntävät joidenkin oikeudenkäyttöalueiden tarjoamia veroetuuksia ja erityisjärjestelyjä tarjotakseen rakenteita, joilla piilotetaan todellisen omistajan ja edunsaajan henkilöys ja tarvittaessa voidaan siirtää kyseiset rakenteet minuuttien sisällä toiselle oikeudenkäyttöalueelle (esimerkiksi, kun veroviranomaiset aloittavat tutkinnan edellisellä oikeudenkäyttöalueella);

29.  panee merkille, että useimmat Panama-papereissa paljastetut offshore-rakenteet oli perustettu Luxemburgista, Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja Kyproksesta käsin ja että kyseisten maiden olisi pitänyt epäillä tämän johtavan veropohjan kaventumiseen muissa jäsenvaltioissa, joissa todelliset omistajat ja edunsaajat oleskelivat; korostaa, että esimerkiksi Luxemburgissa perustettiin monia offshore-yrityksiä ainoastaan kiertämään lähdeveroa(49) (jota sovellettiin vain luonnollisiin henkilöihin, ei offshore-yhtiöihin), ja jotkin niistä olivat edelleen toiminnassa ensimmäisen hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin voimaantulon jälkeen; panee merkille, että avoimuuden lisääminen todellisten edunsaajien ja omistajien henkilöydestä julkisia rekisterejä perustamalla toimisi pelotteena väärinkäytöksille;

30.  panee merkille, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa yli 75 prosentissa viranomaisten tutkimista korruptiotapauksista, joihin liittyi omaisuutta, oli mukana rahoitussalaisuusoikeudenkäyttöalueille rekisteröityjä anonyymeja yrityksiä; lisää, että näistä mukana olleista yhtiöistä 78 prosenttia oli rekisteröity joko Yhdistyneen kuningaskunnan merentakaisille alueille tai kruunun alaisuuteen kuuluville alueille; panee merkille, että Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus voi käyttää erityisoikeuksia, joilla pakotettaisiin Yhdistyneen kuningaskunnan merentakaiset alueet ja kruunun alaisuuteen kuuluvat alueet ottamaan käyttöön yrityksen omistusta koskevat julkiset rekisterit ja lopettamaan niiden verosalaisuus;

31.  panee merkille, että Euroopan unionissa suuret yritykset ja varakkaat yksityishenkilöt käyttävät hyväksi Madeiran kaltaisia erityistalousalueita voittojen piilottamiseksi verottomasti; katsoo siksi, että komission on tarkistettava näiden järjestelmien asema, jos alkuperäisiä tavoitteita ei ole saavutettu, ja tarkistettava myös EU:n alueellisen avun ohjeet tiukempien veroehtojen mukaisesti;

32.  panee merkille, että EU:n jäsenvaltioiden sääntely- ja valvontaviranomaisilla ja sovellettavan verolainsäädännön valvontaviranomaisilla ja täytäntöönpanoelimillä ei ole käytettävissään riittäviä henkilöresursseja ja teknisiä ja taloudellisia resursseja; panee esimerkiksi merkille, että vain Euroopan pankkiviranomainen (EPV) osoittaa resursseja taseenhallinnan koordinointiin muiden EU:n rahoitusviranomaisten kanssa, mutta sillä on tästä asiasta vastaamassa vain 0,8 henkilöä; pitää valitettavana veropetoksia ja veronkiertoa koskevien yhteisten EU:n määritelmien puuttumista, sillä ne helpottaisivat jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä; huomauttaa, että yhteensopimattomat kansalliset lainsäädännöt haittaavat hallinnollista yhteistyötä ja oikeudellista apua rikosasioissa kahden tai useamman jäsenvaltion välillä veronkierron, veropetoksen ja rahanpesun osalta; pitää valitettavana, että joissakin jäsenvaltiossa, esimerkiksi Luxemburgissa, yksinkertaista veropetosta ei ole käsitelty eikä vieläkään käsitellä törkeänä rikoksena, mikä estää rajatylittävän hallinnollisen yhteistyön ja oikeudellisen avun rikosasioissa; pitää valitettavana, että joissakin jäsenvaltiossa, esimerkiksi juuri Luxemburgissa, rikoksen tekemisaikaa ei ole katsottu eikä vieläkään katsota vanhentumisajan laskemisen aloituskohdaksi, mikä saattaa estää rajatylittävän hallinnollisen yhteistyön ja oikeudellisen avun rikosasioissa; suhtautuu myönteisesti siihen, että jotkin jäsenvaltiot, esimerkiksi Luxemburg, ovat jo muokanneet tai aikovat muokata kansallista lainsäädäntöään siten, että rajatylittävältä hallinnolliselta yhteistyöltä ja oikeudelliselta avulta rikosasioissa poistetaan esteet;

33.  panee merkille, että komissio käynnisti jäsenvaltioita vastaan 18 rikkomismenettelyä siitä, että ensimmäistä hallinnollista yhteistyötä koskevaa direktiiviä ei saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä(50), 13 tapausta toisen hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin täytäntöönpanosta(51) ja kahdeksan tapausta kolmannen hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin täytäntöönpanosta; muistuttaa, että jäsenvaltioiden oli saatettava maakohtaista raportointia veroviranomaisten välillä koskeva neljäs hallinnollista yhteistyötä koskeva direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä 4. kesäkuuta 2017 mennessä; panee merkille, että 11 jäsenvaltion (Bulgaria, Kypros, Kroatia, Viro, Kreikka, Unkari, Malta, Puola, Portugali, Tšekin tasavalta, Slovakia) toimet ovat edelleen kesken(52);

34.  korostaa, että verohallintoa koskevien resurssien puute haittaa valmiuksia noudattaa tehokkaasti hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin mukaista oma-aloitteista tietojenvaihtoa ja että tämä on EU:ssa järjestelmään kuuluva ongelma;

35.  toteaa, että hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin säännöksiä, erityisesti 1 ja 2 artiklaa ja 8 artiklan 1 kohtaa – oma-aloitteisesta tietojenvaihdosta – ei ole pantu täytäntöön, mikä johtaa laiminlyönnistä tai toimimatta jättämisestä johtuvaan huonoon hallintoon; korostaa, että jäsenvaltioilla oli perusteet olettaa, että muissa jäsenvaltioissa on menetetty veroja offshore-rakenteiden vuoksi, mutta ne eivät ilmoittaneet kyseisiä verotietoja kyseisille muille jäsenvaltioille; panee merkille, että yritysverotuksen käytännesääntötyöryhmä tunnusti jo vuonna 2012 oma-aloitteisesti tehtyjä päätöksiä koskevan tietojenvaihdon puutteen(53); toteaa, että komissio ei ole onnistunut valvomaan hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin säännösten täytäntöönpanoa tehokkaasti;

2. Rahanpesu

2.1. Rahanpesun vastainen lainsäädäntö

36.  muistuttaa, että FATF laati rahanpesun ja terrorismin torjuntaa koskevat maailmanlaajuiset standardit ja että kaikki sen jäsenet, mukaan lukien Panama-papereissa esitetyt tärkeimmät offshore-rahoituskeskukset (Brittiläiset Neitsytsaaret, Panama ja Seychellit) sitoutuivat panemaan kyseiset standardit täytäntöön;

37.  panee merkille, että Euroopan neuvoston Varsovan yleissopimus on kattavin kansainvälinen yleissopimus rahanpesusta ja että siinä pyydetään osapuolia antamaan säädöksiä rahanpesun estämisen, tutkimisen ja siitä syytteeseen asettamisen helpottamiseksi sekä rikoksen tuottojen ja välineiden jäädyttämiseksi ja takavarikoimiseksi tehokkaasti; pitää valitettavana, että tähän mennessä vain 18 jäsenvaltiota(54) on ratifioinut Varsovan yleissopimuksen;

38.  toteaa, että EU:n nykyinen kehys rahanpesun torjunnalle on Euroopan parlamentin ja neuvoston 20. toukokuuta 2015 rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annettu direktiivi (EU) 2015/849 (rahanpesun vastainen direktiivi), jossa määritetään rahanpesun riskit kolmella tasolla eli kansainvälisellä tasolla, jäsenvaltioiden tasolla ja ilmoitusvelvollisten yhteisöjen tasolla osana niiden asiakkaan tuntemisvelvollisuutta; pitää kuitenkin valitettavana, että jäsenvaltioiden talousrikosten torjuntaa koskevia lähestymistapoja ei ole yhdenmukaistettu enemmän(55);

39.  korostaa, että kolmannessa rahanpesun vastaisessa direktiivissä on neljä keskeistä säännöstä, eli asiakkaan tuntemisvelvollisuus, ilmoitusvelvollisuudet, tietojensäilyttämisvelvollisuudet ja valvonta; muistuttaa, että kolmannen rahanpesun vastaisen direktiivin täytäntöönpanopäivä oli 15. joulukuuta 2007;

40.  panee merkille, että neljännellä rahanpesun vastaisella direktiivillä parannetaan tehostetun asiakkaan tuntemisvelvoitteen soveltamisalaa, kun käynnistetään liiketoimintaa suuririskisissä maissa, sekä poliittisesti vaikutusvaltaisia henkilöitä ja todellisia omistajia ja edunsaajia koskevia määritelmiä ja velvoitteita, alennetaan käteismaksujen kynnystä 15 000 eurosta 10 000 euroon ja laajennetaan ilmoitusvelvollisten yhteisöjen soveltamisalaa kattamaan koko rahapeliala eikä vain kasinot; muistuttaa, että yhteisöjen todellisten omistajien ja edunsaajien määrittämisen yksi peruste on 25 prosentin osakkeenomistus sekä yksi osake tai yli 25 prosentin omistusosuus; muistuttaa, että neljäs rahanpesun vastainen direktiivi tuli voimaan 26. kesäkuuta 2017 mutta että vain kuusi jäsenvaltiota on ilmoittanut komissiolle määräajassa sen täydellisestä saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä(56); kehottaa muita jäsenvaltioita saattamaan direktiivin viipymättä osaksi kansallista lainsäädäntöä;

2.2. EU:n rahanpesun vastainen luettelo suuririskisistä kolmansista maista

41.  muistuttaa, että komissio antoi 14. heinäkuuta 2016 delegoidun asetuksen (EU) 2016/1675 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 täydentämisestä yksilöimällä suuririskiset kolmannet maat, joilla on strategisia puutteita rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevissa järjestelmissään ja jotka ovat Afganistan, Bosnia ja Hertsegovina, Guyana, Irak, Laosin demokraattinen kansantasavalta, Syyria, Uganda, Vanuatu, Jemen, Iran ja Korean demokraattinen kansantasavalta;

42.  huomauttaa, että se on kopio FATF:n laatimasta luettelosta eikä se sisällä yhtäkään Panama-papereissa mainittua maata;

43.  muistuttaa, että komissio ehdotti luettelon tarkistamista siten, että siitä poistetaan Guyana ja siihen lisätään Etiopia; palauttaa mieliin, että parlamentti vastusti kyseisiä delegoituja säädöksiä 19. tammikuuta ja 17. toukokuuta 2017;

44.  panee merkille, että FATF on tarkastanut vuodesta 2007 alkaen yli 80 maata niiden sääntöjen noudattamisen ja puutteiden osalta ja että 61 maata on asetettu julkiseen luetteloon maista, joilla on strategisia puutteita rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnassa; kiinnittää huomiota FATF:n väitteisiin, joiden mukaan siitä lähtien 51 maata on tehnyt puutteiden korjaamiseen tarvittavat uudistukset, kuten lainsäädäntö- ja sääntelykehysten ja uudistusten käyttöönotto ja sitoutuminen noudattamaan kansainvälisiä verostandardeja, kuten OECD:n yhteisiä tietojenvaihtostandardeja, ja toteaa, että maat on poistettu luettelosta; korostaa, että julkisesta luettelosta poistamista ei pitäisi tehdä uudistuksiin sitoutumisen jälkeen vaan sen jälkeen, kun FATF on tehnyt perusteellisen arvioinnin, jolla varmistetaan muutokset käytännössä;

45.  pitää valitettavana, että FATF:n arviointi- ja vertaisarviointiprosessi on saanut aikaan luettelon, joka ei ole hyödyllinen rahanpesun torjunnassa;

2.3. Rahanpesun selvittelykeskukset

46.  muistuttaa, että kolmannen rahanpesun vastaisen direktiivin nojalla kunkin jäsenvaltion on perustettava rahanpesun selvittelykeskus jakamaan tietoja jäsenvaltioiden eri tiedonhankintayksiköiden välillä ja torjumaan rahanpesua ja terrorismin rahoitusta, että kullekin kansalliselle rahanpesun selvittelykeskukselle on annettava riittävät resurssit sen tehtävien toteuttamiseksi ja että rahanpesun selvittelykeskukset on varustettava siten, että niillä on tehokkaasti ja ajallaan käytettävissään rahoitukselliset, hallinnolliset ja lainvalvontaa koskevat tiedot, joita ne tarvitsevat tehtäviensä asianmukaiseen hoitamiseen, muun muassa asiaankuuluvien viranomaisten tietokantojen välinen yhteentoimivuus;

47.  muistuttaa, että direktiivin(57) kattamien laitosten ja luonnollisten henkilöiden on ilmoitettava rahanpesun selvittelykeskuksille, jos nämä epäilevät, että rahanpesua tai terrorismin rahoitusta koskevia rikoksia toteutetaan tai on yritetty toteuttaa, sekä täytettävä ilmoitus epäilyttävästä liiketoimesta ja että näiden on myös toimitettava pyynnöstä kaikki asiaankuuluvat tiedot;

48.  panee merkille, että epäilyttävästä liiketoimesta ei ole yhdenmukaista määritelmää ja että nykyistä määritelmää pidetään joissakin tapauksissa riittämättömänä;

49.  korostaa, että jäsenvaltioiden on vaadittava, että niiden luotto- ja rahoituslaitoksilla on käytössä järjestelmät, joiden avulla ne voivat vastata kattavasti ja nopeasti rahanpesun selvittelykeskuksen osoittamiin pyyntöihin kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti;

50.  panee merkille FIU.net-verkoston perustamisen Europolin puitteissa ja suhtautuu siihen myönteisesti; muistuttaa, että rahanpesun selvittelykeskusten kansainvälinen yhteistyöryhmä Egmont-ryhmä koostuu 154:stä rahanpesun selvittelykeskuksesta ympäri maailmaa; pitää valitettavana, että monet rahanpesun selvittelykeskukset Euroopassa eivät edelleenkään voi kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti vaihtaa tietoja suoraan ulkomaisten lainvalvontaviranomaisten kanssa; pitää valitettavana, että Europolilla ei ole tutkintavaltuuksia veropetosten ja rahanpesun tutkimiseksi;

2.4. Havainnot

51.  huomauttaa, että monet välittäjät, kuten Berenberg-pankki Saksassa tai Pilatus-pankki Maltassa, eivät ole toteuttaneet asianmukaisesti tehostettua asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia pakollisia toimenpiteitä silloin, kun ne ovat aloittaneet liikesuhteen asiakkaiden kanssa tai kyseisen liikesuhteen aikana tai edes silloin, kun rahanpesusta on epäilyksiä; ottaa siksi esiin, että ilmoitusvelvolliset yhteisöt eivät ole ilmoittaneet, tai ovat ilmoittaneet epäsäännöllisesti, rahanpesua koskevista epäilyksistä toimivaltaisille rahanpesun selvittelykeskuksille(58);

52.  katsoo, että monissa tapauksissa offshore-yhteisöjen todellisten omistajien ja edunsaajien tunnistamiseksi toteutettiin riittämättömiä tutkimuksia tai tutkimuksia ei toteutettu lainkaan; korostaa, että sen vuoksi yhteisön omistus- ja valvontarakenteen määrittäminen ja/tai tietojen hankkiminen liikesuhteen tarkoituksesta ja aiotusta luonteesta ei onnistunut34; korostaa, että Panama-paperien julkiset asiakirjat osoittavat Mossack Fonsecan olleen tietoinen siitä, että asiakkaan tuntemisvelvoitetta ei aina noudatettu asianmukaisesti joidenkin sen asiakkaiden tai tytäryhtiöiden osalta(59); tähdentää Mossack Fonsecan myöntäneen, että joissakin tapauksissa se ei tiennyt, keitä rekisteröityjen yhteisöjen todelliset edunsaajat ja omistajat olivat(60);

53.  tuomitsee sen, että asiakkaidensa erityiskäyttötarkoituksiin sopeutumiseksi Mossack Fonseca tarjosi kalliimpia palveluja, joissa ei tehty asianmukaisesti asiakkaan tuntemista koskevia selvityksiä, vaikka se tiesi nimenomaisesti, että nämä palvelut sisälsivät suuremman riskin rahanpesusta(61);

54.  korostaa, että tämän vuoksi kansallisten rahanpesun selvittelykeskusten tai muiden toimivaltaisten viranomaisten saatavilla ei ole riittävästi asiakirjoja asianmukaisten tutkimusten ja analyysien tekemiseksi kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

55.  panee merkille, että useat maat, myös eräät jäsenvaltiot, ovat viime aikoina kehittäneet muille kuin EU:ssa asuville henkilöille tarkoitettuja kansalaisuusohjelmia eli ”kultaisia viisumiohjelmia” tai investoijaohjelmia, joilla tarjotaan kansalaisuus vastineeksi taloudellisista investoinneista kyseiseen maahan varmistamatta asianmukaisesti varojen alkuperää tai noudattamatta asianmukaista asiakkaan tuntemis- ja huolellisuusvelvoitetta, mikä heikentää rahanpesun vastaisia tarkastuksia; painottaa, että näistä ohjelmista seuraava kaksoiskansalaisuus voi myös vaarantaa verotietojen automaattisen vaihdon tavoitteet;

56.  panee merkille, että asiakirjojen ja tutkinnan puute koskee myös tiettyjä vakuutusyhtiöiden myöntämiä henkivakuutuksia, joita tarjotaan asiakkaille järjestelmällisesti vakuutusvälittäjien tai muiden kolmannessa rahanpesun vastaisessa direktiivissä finanssilaitoksiksi määritettyjen muiden yhteisöjen kautta;

57.  muistuttaa, että jotkin rahanpesun selvittelykeskukset ovat esittäneet pyynnön saada laajemmin tietoja lisäämällä yhteistyötä vastapuoltensa kanssa ja saada enemmän tietoresursseja, kuten keskitettyjä pankkitilitietoja tai kiinteistöjen tai vakuutustuotteiden rekistereitä(62);

58.  panee merkille, että joissakin tapauksissa veroviranomaiset tai muut viranomaiset tai sääntelyelimet ovat havainneet, että offshore-rakenteita on olemassa, mutta ne eivät ole ilmoittaneet niitä rahanpesun selvittelykeskuksille(63);

59.  panee merkille, että EU:n rahanpesun vastaisten tutkimusten merkittäviä ongelmia ovat mekanismin pituus ja tehottomuus sekä oikeudelliset ja tekniset esteet, jotka estävät EU:n rahanpesun selvittelykeskusten yhteistyön ja/tai viivyttävät sitä huomattavasti; panee merkille, että EU:n jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskukset ovat rakenteiltaan, kooltaan ja valtuuksiltaan erilaisia, ja niiltä puuttuu usein resursseja eri jäsenvaltioissa, ja että nämä erot vaikuttavat tapoihin, joilla EU:n jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskukset keräävät, analysoivat ja jakavat tietoja, ja loppujen lopuksi ne vaikuttavat niiden väliseen tietojenvaihtoon; korostaa, että tämä johtaa hajanaisiin, epäsymmetrisiin ja vertailukelvottomiin vastauksiin EU:n jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskuksilta(64);

60.  muistuttaa sen merkityksestä, että riippumattomat ja itsenäiset rahanpesun selvittelykeskukset saavat ilmoituksia epäilyttävistä liiketoimista suoraan ja yksinomaisesti, mitä ei tapahdu kaikissa jäsenvaltioissa;

61.  pitää valitettavana, että komissio ei pysty tekemään omaa asianmukaista arviointiaan rahanpesusta suuririskisissä kolmansissa maissa, koska sillä ei ole riittävän pätevää henkilöstöä vastaamaan tähän rahanpesun vastaisen direktiivin mukaiseen velvoitteeseen;

62.  panee erityisesti merkille epäilyttäviä liiketoimia koskevien ilmoitusten määrän kasvun, joka johtuu uudesta lainsäädännöstä, ja sen, että resurssien puute tarkoittaa, että rahanpesun selvittelykeskukset voivat käsitellä vain murto-osaa ongelmasta(65); panee merkille, että Yhdistyneen kuningaskunnan ja Alankomaiden osuus kaikista EU:ssa tehdyistä epäilyttäviä liiketoimia koskevista ilmoituksista on 67 prosenttia; panee merkille, että tietyissä maissa epäilyttäviä liiketoimia koskevien ilmoitusten taso ei näytä olevan oikeassa suhteessa säänneltyjen alojen kanssa(66); panee merkille, että eräät rahanpesun selvittelykeskukset saavat kynnysarvoon perustuvia ilmoituksia, jotka voivat parantaa niiden tiedonsaantimahdollisuuksia(67);

63.  on tyytyväinen Europoliin kuuluvan FIU.net-verkoston toimintaan mutta pitää valitettavana, että nykyinen FIU.net-verkosto ei ole tehokas jäsenvaltioiden eritasoisen käytön ja EU:n tason resurssien ja valtuuksien puutteen vuoksi;

64.  panee merkille, että Europolin mukaan salausvaluutat aiheuttavat rahanpesu-uhkia ja että siksi rahanpesun vastaisissa strategioissa olisi keskityttävä myös uusiin rahanpesutekniikoihin(68);

65.  panee merkille, että Europol vertasi rikolliseen toimintaan osallistumisesta epäiltyjen yksityishenkilöiden ja yritysten tietokantaansa Panama-papereihin ja löysi 3 469 mahdollista osumaa; ottaa huomioon, että näistä osumista 1 722 liittyi rahanpesuun ja 116 terrorismiin; ottaa huomioon, että suurin osa kyseisistä tapauksista havaittiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa todennäköisesti sen rahoitussektorin suuren koon vuoksi; panee merkille, että Isisin hallinnassa olevilla pankeilla on pääsy SWIFT-järjestelmään ja että ne voivat siten lähettää varoja EU:hun ja sen kautta; panee merkille, että pankit ovat vahvistaneet tutkintavaliokunnan jäsenille toimittaneensa monia terrorismin rahoitukseen liittyviä ilmoituksia epäilyttävistä liiketoimista; panee merkille, että komissio, neuvosto, pankit tai rahanpesun selvittelykeskukset eivät voineet toimittaa tietoja siitä, miten monta pankkitiliä EU:n jäsenvaltioissa on jäädytetty terrorismin rahoituksen vuoksi;

66.  panee merkille, että ajalliset viiveet pyyntöihin annettavissa vastauksissa vaikuttavat rahanpesun selvittelykeskusten yhteistyöhön ja että vastaukset kyseisiin pyyntöihin ovat usein huonolaatuisia eivätkä riittävän yksityiskohtaisia, millä rahanpesun selvittelykeskukset aiheuttavat itse esteen kansainväliselle yhteistyölle; pitää valitettavana, että tietyt rahanpesun selvittelykeskukset rajoittavat välitettyjen tietojen käyttöä, muun muassa kieltämällä niiden käytön oikeuskanteissa tai verotutkimuksissa; panee merkille, että joidenkin eurooppalaisten rahanpesun selvittelykeskusten pyynnöt yhteistyöstä muiden kuin eurooppalaisten vastapuolten kanssa on torjuttu kolmansien maiden oikeudenkäyttöalueiden oikeudellisten tai hallinnollisten esteiden vuoksi;

67.  pitää valitettavana, että kaikilla EU:n rahanpesun selvittelykeskuksilla ei ole valtuuksia pyytää ilmoitusvelvollisilta yhteisöiltä tietoja ja että monissa tapauksissa kyseiset pyynnöt edellyttävät, että ilmoitus epäilyttävästä liiketoimesta on saatu etukäteen; panee merkille, että jotkin rahanpesun selvittelykeskukset eivät siksi voi pyytää tietoja ilmoitusvelvollisilta yhteisöiltä ulkomaisen rahanpesun selvittelykeskuksen puolesta, jos niiden tietokantaan ei ole kirjattu asiaankuuluvia epäilyttäviä liiketoimia;

68.  panee merkille, että joissakin jäsenvaltioissa ei ole selkeitä ohjeita kansallisten rahanpesun selvittelykeskusten ja kansallisten veroviranomaisten keskinäisestä yhteistyöstä verosäännösten noudattamisen varmistamiseksi;

69.  suhtautuu myönteisesti siihen, että verorikokset on hiljan tunnustettu rahanpesun esirikokseksi neljännessä rahanpesun vastaisessa direktiivissä, jonka saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskeva määräaika päättyi 26. kesäkuuta 2017; panee merkille, että direktiivissä todetaan yksiselitteisesti, että kansallisten lainsäädäntöjen väliset erot verorikosten määritelmissä eivät saa estää rahanpesun selvittelykeskuksia vaihtamasta tietoja; pitää valitettavana verorikosten EU:n yhteisen määritelmän(69) puuttumista, sillä se on tähän mennessä haitannut verorikoksiin liittyvien tapausten tutkimista ja niistä syytteeseen asettamista unionissa ja aiheuttanut sen, että monissa Euroopan maissa vain erittäin vakavat verorikkomukset katsotaan verorikoksiksi; panee kuitenkin merkille, että rahanpesun selvittelykeskusten välisestä kansainvälisestä yhteistyöstä voidaan kuitenkin edelleen kieltäytyä sillä perusteella, että jäsenvaltioiden välillä on huomattavia eroja siinä, miten rahanpesun esirikokset määritetään ja kriminalisoidaan; panee merkille käynnissä olevat neuvottelut ehdotuksesta direktiiviksi rahanpesun torjunnasta rikoslain avulla, minkä tarkoituksena on laatia vähimmäissäännöt rikosten ja seuraamusten määritelmälle rahanpesurikosten alalla;

70.  panee merkille, että velvollisuus perustaa todellisten omistajien ja edunsaajien keskusrekisteri sisältyy neljänteen rahanpesun vastaiseen direktiiviin; pitää valitettavana, että tähän mennessä kaikki jäsenvaltiot eivät ole täyttäneet tätä velvollisuutta ja että kaikilla rahanpesun selvittelykeskuksilla ei ole pääsyä todellisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin; huomauttaa, että kyseisten keskusrekisterien antaminen julkisesti saataville helpottaisi todellisten edunsaajien ja omistajien määrittämistä ja/tai asiaankuuluvien sidosryhmien, myös toimivaltaisten viranomaisten, ilmoitusvelvollisten yhteisöjen ja kansalaisten säännönvastaisuuksien ja väärinkäytöksiä koskevien epäilyjen esittämistä ja lisäisi vastuuvelvollisuutta;

71.  panee merkille, että EU:n rahanpesun selvittelykeskusten foorumi havaitsi monia puutteita rahanpesun selvittelykeskuksia koskevassa kartoituksessaan ja puuteanalyysissaan; huomauttaa tämän johtuvan siitä, että kolmannen rahanpesun vastaisen direktiivin säännöksiä, erityisesti pankkitilitietojen saantia koskevia säännöksiä, ei ole pantu asianmukaisesti täytäntöön tai niitä ei ole pantu täytäntöön lainkaan, sekä kansallisten toimintamallien välisistä huomattavista eroista;

72.   pitää myönteisenä, että toukokuuhun 2016 mennessä 16:lla jäsenvaltiolla oli tai ne olivat ottamassa käyttöön automaattisia mekanismeja, joiden avulla ne voivat saada tiedot pankki- ja maksutilien haltijoiden henkilöydestä(70); toteaa myös, että raportissa korostettiin, että rahanpesun selvittelykeskuksilta puuttuvat asianmukaiset valmiudet hankkia tietoja ilmoitusvelvollisilta yhteisöiltä ja toteuttaa rajatylittävien tapausten yhteisiä analyysejä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen uhkien, riskien ja suuntausten määrittämiseksi(71);

73.  painottaa, että EU:n rahanpesun selvittelykeskusten foorumi totesi kartoituksessaan myös riittävän yksityiskohtaisten ja yhdenmukaisten unionin sääntöjen puutteen rahanpesun torjunnan osalta;

74.  korostaa, että jotkin rahanpesua, veronkiertoa ja veropetoksia koskevien sääntöjen täytäntöönpanosta ja valvonnasta vastaavat jäsenvaltioiden laitokset eivät näytä olevan täysin riippumattomia poliittisesta vaikutusvallasta38; painottaa, että joidenkin jäsenvaltioiden poliisin sitä koskevaan harkintavaltaan, onko rahanpesun selvittelykeskukselta saatuja ja sen vahvistamia tietoja tutkittava, voi tutkimatta jättämisen osalta liittyä hallinnollista väärinkäytöstä; toteaa, että maltalainen rahanpesun selvittelykeskus raportoi maltalaista poliittisesti vaikutusvaltaista henkilöä koskevista rahanpesuepäilyistä, mutta tämä ei ole tähän mennessä johtanut poliisitutkintaan; on huolestunut väitteistä, jotka koskevat toimivaltaisten viranomaisten neljännen vakavaraisuusdirektiivin rahanpesunvastaisten säännösten noudattamatta jättämistä, erityisesti mitä tulee määräomistusosakkaita koskeviin vaatimuksiin ja hallinnoivien elinten sopivuutta ja luotettavuutta (fit & proper) koskeviin vaatimuksiin pankkien toimilupia myönnettäessä(72);

75.  toteaa, että ainakin yhden jäsenvaltion – Maltan – osalta Panama-asiakirjoissa mainittujen poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden joukossa oli yksi hallituksen ministeri; toteaa, että useimpien jäsenvaltioiden osalta, joihin valiokunta teki tiedonhankintamatkan(73), tutkinnat käynnistyivät Panama-paljastusten jälkeen; pitää kuitenkin valitettavana, että joissakin valtioissa, kuten Maltalla, poliisi ei ole toteuttanut tutkintoja huolimatta rahanpesun selvittelykeskuksen esittämästä rahanpesun vakavaa riskiä koskevasta näytöstä; pitää valitettavana sitä, että tutkintojen puute vei mahdollisuuden tunnistaa välittäjiä Maltassa ja mahdollisesti määrätä näille seuraamuksia velvoitteidensa, myös asiakkaan tuntemismenettelyjä koskevien velvoitteiden, noudattamatta jättämisestä; kiinnittää huomiota Maltan sähköiseen rahapelialaan ja sen lupamenettelyihin, jotka eivät välttämättä ole lainsäädännön mukaisia, koska sähköisiin rahapeleihin liittyy suuria riskejä, sillä liiketoimien ja rahavirtojen määrä on erittäin suuri ja peleistä puuttuu henkilökohtainen yhteys, kuten todetaan ylikansallisessa riskiarviossa(74); pitää erittäin valitettavana, että komissio ei tutkinut enempää Maltan mahdollista rahanpesun vastaisen direktiivin noudattamatta jättämistä, vaikka asia oli saatettu sen tietoon;

76.  ilmaisee syvän huolensa siitä, että tietyt EU:n jäsenvaltiot noudattavat heikosti kansainvälisiä rahanpesun ja terrorismin torjuntaa koskevia standardeja, kuten FATF:n ja Moneyvalin vertaisarvioinnit osoittivat; korostaa, että 22 jäsenvaltiolle lähetettiin rikkomiskirjeet kolmannen rahanpesun vastaisen direktiivin täytäntöönpanon laiminlyönnistä ja että kuutta jäsenvaltiota (Belgia, Ranska, Espanja, Irlanti, Puola ja Ruotsi) koskeva asia saatettiin Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi lokakuussa 2008; panee merkille, että Puolan asia peruttiin, mutta viittä muuta jäsenvaltiota rangaistiin siitä, että direktiiviä ei pantu täytäntöön ajoissa; tähdentää kuitenkin, että tämä herättää kysymyksiä siitä, riittävätkö rikkomismenettelyt jäsenvaltioiden täytäntöönpanon laadun tarkistamiseen;

77.  ilmaisee veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä 25. marraskuuta 2015 annetun parlamentin päätöslauselman(75) (2015/2066(INI)) suositusten mukaisesti uudelleen tukensa komission keskeiselle roolille toimivaltaisena kilpailuviranomaisena meneillään olevissa veropäätöksiä koskevissa valtiontukitutkinnoissa, jotka koskevat jäsenvaltioiden verotoimenpiteitä monikansallisten yhtiöiden osalta, ja pitää valitettavana Irlannin hallituksen päätöstä saattaa unionin tuomioistuimen ratkaistavaksi komission päätös, jossa se määräsi Irlannin perimään 13 miljardin euron maksamatta jääneet verot Apple Inc:iltä;

78.  toteaa, että jättämällä vastaamatta asianmukaisesti näihin puutteisiin jäsenvaltiot ovat laiminlyöneet kolmannen rahanpesun vastaisen direktiivin valvonnan; esittää vakavan huolensa sen johdosta, että jättämällä valtuuttamatta rahanpesun selvittelykeskukset tekemään yhteistyötä kolmannen rahanpesun vastaisen direktiivin mukaisesti jäsenvaltiot ovat rikkoneet Lissabonin sopimuksen vilpitöntä yhteistyötä koskevaa 4 artiklaa(76); panee myös merkille, että komissio on mahdollisesti laiminlyönyt näiden säännösten valvonnan, koska se ei ole aloittanut rikkomismenettelyjä;

79.  toteaa, että tietyt jäsenvaltiot ovat usein turvautuneet veroarmahduksiin laillistaakseen offshore-rakenteiden pimeät varat, millä on valkopesty väärin saatuja varoja ja estetty asianmukaiset rahanpesututkinnat niiden oikeudenkäyttöalueella;

80.  pitää valitettavana, että komissio ei ole henkilöstön puutteen vuoksi valvonut asianmukaisesti rahanpesun vastaisen direktiivin täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa; panee myös merkille, että komissio ei ole tehnyt riippumatonta arviointia suuririskisiä kolmansia maita koskevasta rahanpesun vastaisesta EU:n luettelosta;

81.  pitää valitettavana, että vuodesta 2011 vuoteen 2014 unionin ja kansallinen pankkivalvonta ja kansalliset veroviranomaiset eivät kiinnittäneet huomiota pääomansiirtoihin Portugalista offshore-rakenteisiin, kun vähintään 10 miljardia euroa siirrettiin verotta ja ilman rahanpesuvalvontaa pääasiassa Panamaan ja tästä kahdeksan miljardia euroa Group Espírito Santo -ryhmään liittyvien yritysten määräyksestä ennen Espírito Santo -pankin romahdusta, mutta ajankohtana, jona sääntelijät jo tutkivat pankkia ja ryhmää; panee merkille, että Group Espírito Santo -ryhmä lahjoi entisen pääministerin José Sócratesin, mikä käy ilmi yleisen syyttäjän hiljan nostamista syytteistä;

3. Välittäjät(77)

3.1. Oikeudellinen kehys

82.  muistuttaa, että neljännen rahanpesun vastaisen direktiivin mukaisesti ilmoitusvelvollisten yhteisöjen nykyinen määritelmä sisältää rahoitus- ja luottolaitokset, tilintarkastajat, kirjanpitäjät ja veroneuvojat, notaarit, trusti- ja yrityspalvelujen tarjoajat, kiinteistönvälittäjät, rahapelipalvelujen tarjoajat ja muut riippumattomat lakimiesammattien harjoittajat; muistuttaa, että neljännen rahanpesun vastaisen direktiivin mukaisesti jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden valvonnasta vastaavilla toimivaltaisilla viranomaisilla on riittävät taloudelliset resurssit, henkilöresurssit ja tekniset resurssit tehtäviensä hoitamiseen (kolmannen rahanpesun vastaisen direktiivin 37 artikla ja neljännen rahanpesun vastaisen direktiivin 48 artikla), ja toteaa, että FATF:n ja Moneyvalin keskinäisen arvioinnin kertomuksissa havaittiin puutteita resursseissa;

83.  muistuttaa ilmoitusvelvollisten yhteisöjen rahanpesun vastaisen direktiivin mukaisesta asiakkaan tuntemisvelvollisuudesta sekä velvollisuudesta ilmoittaa rahanpesuepäilyistä; panee merkille, että tämä koskee lakimiesammattien harjoittajia vain, kun heihin ei sovelleta asianajosalaisuutta;

84.  muistuttaa, että tehostettua asiakkaan tuntemisvelvollisuutta edellytetään erityisesti sellaisten asiakkaiden osalta, jotka ovat poliittisesti vaikutusvaltaisia henkilöitä, ja muiden poikkeuksellisen riskialttiiden asiakkaiden osalta, jotta varallisuuden lähde ja varojen lähde voidaan määrittää; muistuttaa, että luotto- ja rahoituslaitoksilla on oltava käytössä järjestelmät, joiden avulla ne voivat vastata kattavasti ja nopeasti rahanpesun selvittelykeskusten osoittamiin pyyntöihin kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti;

85.  panee merkille, että jäsenvaltiot ovat perustaneet monia erilaisia valvontaelimiä valvomaan erityyppisiä ilmoitusvelvollisia yhteisöjä rahanpesun vastaisen direktiivin mukaisen lainsäädännön nojalla ja että siksi neuvonantajia ja välittäjiä sääntelevät ja valvovat joko hallituksen elimet tai itsesääntelevät ammatilliset elimet;

86.  toteaa, että joissain tapauksissa itsesääntelevät ammatilliset elimet puuttuivat välittäjien väärinkäytöksiin vasta Panama-asiakirjojen paljastumisen jälkeen, mikä osoittaa sääntely- ja seuraamusmekanismien riittämättömyyden tai tehottomuuden;

87.  korostaa, että monissa jäsenvaltioissa kyseisten edellytyksien luojien helpottama veropetos ei ole rahanpesun esirikos, koska se ei kuulu niiden rikoslain vakavien rikosten soveltamisalaan, ja että joissakin jäsenvaltioissa veropetos on rikkomus, ja siksi se katsottaisiin vain hallinnolliseksi rikokseksi; panee merkille, että neljännessä rahanpesun vastaisessa direktiivissä, jonka saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskeva määräaika päättyi 26. kesäkuuta 2017, pyritään yhdenmukaistamaan tämä kohta;

88.  panee merkille, että neuvosto on pyytänyt komissiota harkitsemaan lainsäädäntöaloitteita OECD:n BEPS-toimintasuunnitelman toimenpiteeseen 12 perustuvista julkistamista koskevista pakollisista säännöistä, jotta voitaisiin ottaa käyttöön tehokkaampia pidäkkeitä niitä välittäjiä varten, jotka toimivat avustajina veropetokseen ja veronkiertoon liittyvissä järjestelyissä;

89.  suhtautuu myönteisesti 21. kesäkuuta 2017 julkaistuun komission ehdotukseen, joka koskee pakollista tietojenvaihtoa verotuksen alalla ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvien rajatylittävien järjestelyjen osalta; panee merkille, että komissio sisällyttää rajatylittävien transaktioiden tunnusmerkkien joukkoon järjestelyt, joissa vastaanottaja oleskelee verotussyistä oikeudenkäyttöalueella, jolla ei sovelleta minkäänlaista yritysverotusta tai sovelletaan lähes olematonta verotusta tai lakisääteistä yritysveroa, joka on alle puolet unionin keskimääräisestä lakisääteisestä yritysverosta;

90.  pitää valitettavana, että ehdotuksessa säädetään ainoastaan ilmoitusvelvollisuudesta eikä kielletä välittömästi paljastunutta järjestelyä sen jälkeen kun sitä on tarkasteltu ja se on todettu verojärjestelmän asiattomaksi hyödyntämiseksi;

91.  muistuttaa, että oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta annetussa direktiivissä 2013/36/EU (neljäs vakavaraisuusdirektiivi) edellytetään jäsenvaltioiden varmistavan, että hallinnollisia rangaistuksia sovelletaan rahoituslaitoksiin, joiden todetaan rikkoneen vakavalla tavalla kolmannen rahanpesun vastaisen direktiivin nojalla annettuja kansallisia säännöksiä; muistuttaa, että neljännen vakavaraisuusdirektiivin mukaan toimivaltaisten viranomaisten on evättävä toimilupa luottolaitoksen liiketoiminnan aloittamiseksi, jos ne eivät ole vakuuttuneita osakkeenomistajien tai jäsenten sopivuudesta luottolaitoksen omistajiksi, kun otetaan huomioon tarve varmistaa luottolaitoksen järkevä ja vakaa hoito, toisin sanoen muun muassa jos on perusteltu syy epäillä, että syyllistytään tai pyritään tai on syyllistytty tai pyritty rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen tai että ehdotettu hankinta saattaisi lisätä tämän vaaraa;

92.  muistuttaa, että äänestäessään TAXE 1 ja TAXE 2 -erityisvaliokuntien mietinnöistä Euroopan parlamentti kannatti neuvonantajien toimien tiukkaa sääntelyä kaikkien mahdollisten eturistiriitojen kieltämiseksi sekä verohallinnoille ja yksityisille asiakkaille suunnattujen neuvontatoimien erottamista toistaan;

93.  muistuttaa, että tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta vuonna 2006 annettu direktiivi olisi pitänyt panna täytäntöön 29. kesäkuuta 2008 mennessä;

94.  panee merkille, että tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta vuonna 2014 annettu tarkistettu direktiivi (SAD 2014) ja SARPIE (yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen osalta) olisi pitänyt panna täytäntöön 17. kesäkuuta 2016 mennessä, lukuun ottamatta SARPIEn 16 artiklan 6 kohtaa, joka olisi pitänyt panna täytäntöön 17. kesäkuuta 2017 mennessä; huomauttaa, että Panama-paperit osoittivat tarpeen tarkistaa direktiiviä 2014/56/EU;

3.2. Havainnot

95.  panee merkille, että Panama-papereissa oli yhteensä 14 000 välittäjää, joista noin 2 700 eli 19 prosenttia sijaitsee EU:ssa(78);

96.  panee merkille, että Panama-papereissa mainitut EU:n välittäjät ovat luoneet noin 20 prosenttia eli 39 700 kaikista Mossack Fonsecan perustamista yhteisöistä;

97.  panee merkille, että lakiasiaintoimistot, kirjanpitäjät, trusti- ja omaisuudenhoitopalvelujen tarjoajat ja pankit ovat yleisimpiä välittäjien tyyppejä mutta että monet itsesääntelevät ja sääntelemättömät ammatinharjoittajat voivat myös tarjota vero- ja rahoituspalveluita, kuten offshore-rakenteiden perustamista ja verosuunnittelua koskevia palveluja;

98.  toteaa, että erityisesti pankit, omaisuudenhoitajat, tilintarkastajat sekä veroneuvojat ja oikeudelliset neuvonantajat on riittämättömästi määritelty ja niitä säännellään edelleen riittämättömästi EU:n lainsäädännössä ja jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden lainsäädännöissä; katsoo, että niiden palvelujen monikansallinen luonne luo erityisen haasteen niiden toimien oikealle ja asianmukaiselle valvonnalle ja seuraamusten säätämiselle niiden toimista;

99.  huomauttaa, että oikeudenkäyttöalue ja välittäjän tai neuvonantajan tyyppi määrittää sen, valvotaanko välittäjiä vai harjoittavatko ne itsesääntelyä; panee merkille, että monet näistä rakenteista ovat ilmoitusvelvollisten yhteisöjen oikeudenkäyttöalueen ulkopuolella ja että siksi lainsäädännölliset vaatimukset eivät koske monia tapauksia; panee merkille, että suurin osa EU:n välittäjistä on sijoittautunut Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Luxemburgiin tai Kyprokselle(79), jotka kuuluvat Panama-asiakirjoissa lueteltuihin kymmeneen eniten aktiivisia välittäjiä käsittäviin maihin(80), sekä muihin Euroopan talousalueeseen kuuluviin maihin (kuten Liechtenstein) ja Euroopan vapaakauppa-alueeseen kuuluviin maihin (kuten Sveitsi);

100.  huomauttaa, että merkittävimmän ryhmän, joka vaati offshore-yhteisöjen perustamista Mossack Fonsecalta, muodostivat trusti- ja omaisuudenhoitopalvelujen tarjoajat, ja sen jälkeen kirjanpitäjät, veroneuvojat, lakimiehet ja konsultit, joiden vastuulla on noin kolmasosa perustetuista offshore-yhteisöistä(81); muistuttaa, että Mossack Fonseca sai asiakkaita pääasiassa välittäjien suosituksesta ja että nämä uudet asiakkaat tarkistettiin vain kevyesti asiakkaan tuntemismenettelyssä(82);

101.  korostaa, että välittäjät auttavat perustamaan valeyhtiöitä ja avaamaan tilejä sekä tarjoavat usein nimellisjohtajan hoitamaan varoja todellisen edunsaajan puolesta, mikä takaa todellisen omistajan ja edunsaajan anonymiteetin; muistuttaa, että ranskalainen rahanpesun selvittelykeskus toimitti näyttöä siitä, että pankit, asianajotoimistot, kirjanpitäjät ja muut välittäjät ovat offshore-rakenteiden ja verkostojen pääasiallisia suunnittelijoita asiakkailleen ja että Mossack Fonseca oli lähinnä palveluntarjoaja, joka toteutti niitä;

102.  korostaa, että kiinteistömarkkinat tarjoavat yksityishenkilöille merkittävän mahdollisuuden pestä tai sijoittaa laittomasti hankittuja varoja, koska omaisuus ostetaan nimettömien valeyhtiöiden tai trustien kautta ilman asianmukaisia huolellisuusmenettelyjä, erityisesti kun jäsenvaltioiden lainsäädännössä sallitaan ulkomaisten yritysten ja muiden oikeudellisten rakenteiden ostaa omaisuutta paljastamatta tosiasiallisen omistajan henkilöyttä(83), mikä on osoitettu esimerkiksi Lontoon kiinteistömarkkinoilla; painottaa tarvetta lisätä rahanpesun torjuntaan liittyvää valvontaa ja sääntöjä tällä alalla; korostaa näin ollen, että viranomaisille ja kansalaisille on annettava kokonaisvaltainen pääsy kiinteän omaisuuden omistajuutta ja valvontaa koskeviin tietoihin Euroopan laajuisen keskitetyn kiinteistörekisterin kautta;

103.  painottaa, että vakuutustuotteet, erityisesti henkivakuutukset, tarjoavat houkuttelevan ja yksinkertaisen rahanpesukeinon ja että rahanpesijät ja terroristijärjestöt toteuttavat äärimmäisiä toimenpiteitä salatakseen taloudellista toimintaansa ja tehdäkseen siitä vaikeasti laillisista liiketoimista erotettavaa;

104.  on huolestunut viimeaikaisesta suuntauksesta luoda uusia rahanpesun strategisia kanavia ja innovatiivisia muotoja, kuten laittoman pääoman kierrättäminen ja peseminen luksuskiinteistöbisneksessä, arvopaperien myynnissä ja henkivakuutussopimuksissa; huomauttaa, että laiton raha, joka on talletettu näitä liiketoimia käyttämällä, muuttuu laillisista liiketoimista saaduiksi laillisiksi varoiksi; toivoo tämän vuoksi, että rahanpesun vastaisten sääntöjen soveltamisalaa laajennetaan myös luksuskiinteistöbisnekseen uusien laittomien ilmiöiden torjumiseksi;

105.  korostaa, että ilmoitusvelvolliset yhteisöt ulkoistivat asiakkaan tuntemisvelvollisuutensa joissakin tapauksissa kolmansille osapuolille, mikä johti usein siihen, että asiakkaan tuntemismenettelyjä toteutettiin vain vähän tai ei lainkaan; korostaa, että rahanpesun vastaisia velvoitteita sovelletaan ainoastaan neljännen rahanpesun vastaisen direktiivin ilmoitusvelvollisiin eikä kolmansiin osapuoliin; toteaa, että Euroopan parlamentin viidennen rahanpesun vastaisen direktiivin kolmikantaneuvotteluja koskevan mandaatin mukaan jäsenvaltioiden olisi velvoitettava toimivaltaiset viranomaiset seuraamaan sellaisten henkilöiden toimia, joille ilmoitusvelvolliset ja itsesääntelyelimet ovat siirtäneet rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyvät tehtävät;

106.  panee merkille, että tietyt ilmoitusvelvolliset yhteisöt käyttivät oikeudellista keinottelua eri oikeudenkäyttöalueiden välillä välttääkseen pakollisten asiakkaan tuntemisvelvollisuuden noudattamisen ja varmistaakseen todellisen omistajan ja edunsaajan anonymiteetin;

107.  panee merkille, että joissakin jäsenvaltioissa ja kolmansissa maissa veropetos ei ole rikos, mikä on omiaan lisäämään ilmiötä; panee merkille, että veroneuvojien odotetaan määrittävän asiakkailleen edullisimmat verorakenteet, koska muuten heidän olisi maksettava asiakkailleen vahingonkorvauksia;

108.   panee huolestuneena merkille, että tiettyjen jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan tietyntyyppisiä välittäjiä ei voida asettaa syytteeseen veropetosrikoksista, jos rikos tehdään toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa;

109.  huomauttaa toimivaltaisten viranomaisten välisen valvontayhteistyön ja tietojenvaihdon puutteesta jäsenvaltioissa ja koko EU:ssa;

110.  korostaa, että EU:n voimassa olevan lainsäädännön noudattamista ei valvota riittävästi ja että sen vuoksi välittäjät pystyvät muodollisesti täyttämään velvoitteensa, kuten asiakkaan tuntemisvelvollisuuden ja muut ilmoitusvelvollisuudet, ja samalla kiertämään sääntöjen henkeä erityisesti vetoamalla ”ammattisalaisuuteen” tai ”pankkisalaisuuteen”; pitää valitettavana, että välittäjät ja erityisesti rahoitusyhteisöt soveltavat hajautettua lähestymistapaa, jossa rahanpesun vastaiset standardit poikkeavat liikaa toisistaan toimipaikkojen välillä; katsoo, että välittäjän päätoimipaikan olisi aina vastattava rahanpesun vastaisten standardien asianmukaisesta noudattamisesta kaikilla liiketoiminta-aloillaan ja kaikissa toimipaikoissa;

111.  panee huolestuneena merkille, että digitaaliteknologian kehitys ja sen jatkuvasti lisääntyvä ja laaja-alainen käyttö kauppaa, taloutta ja rahoitusta koskevissa transaktioissa helpottavat rahanpesun vastaisen valvonnan ja verovalvonnan kiertämistä, kun kansallisilla vero-, lainvalvonta- ja oikeusviranomaisilla ei ole asianmukaisia valmiuksia vastata näihin haasteisiin;

Pankkien tehtävät ja vastuut

112.  panee merkille, että pankit, muut rahoituslaitokset ja omaisuudenhoitajat ovat aktiivisia toimijoita tällaisten käytäntöjen osalta ja perustivat noin kuudesosan Panama-papereissa paljastetuista yhteisöistä; korostaa, että pankit toimivat välittäjänä noin yhdeksässä prosentissa Mossack Fonsecan perustamista offshore-yhteisöistä; huomauttaa, että monet Panama-papereissa mainitut pankit pelastettiin julkisin varoin vuosina 2008–2012;

113.  korostaa, että suurin osa rahanpesuun, veronkiertoon ja veropetoksiin liittyvistä laittomista rahavirroista kulkee kansainvälisen pankkijärjestelmän kautta; pitää valitettavana, että vaikka eurooppalaisten pankkilaitosten aktiivinen ja järjestelmällinen osallistuminen tällaisiin laittomiin käytäntöihin on tullut esiin, ne jatkavat edelleen toimintaansa vapaasti ilman minkäänlaisten seuraamusten soveltamista;

114.  toteaa, että pankit osallistuivat neljään laaja-alaiseen toimintaan eli offshore-rakenteiden tarjoamiseen ja hoitamiseen, pankkitilien toimittamiseen offshore-yhteisöille, muiden rahoitustuotteiden tarjoamiseen ja kirjeenvaihtajapankkitoimintaan(84), mutta toteaa myös, että rahoituspalvelualan – pankit, sijoitusneuvojat ja asianajotoimistot – todettiin tarjoavan asiakkailleen mahdollisuuksia veropetoksiin(85);

115.  panee huolestuneena merkille, että kansalliset ja unionin sääntelijät eivät usein saa selville niiden varojen alkuperää, joiden avulla kleptokraattisten järjestelmien poliittisesti vaikutusvaltaiset henkilöt ja muut rikolliset sijoittavat ja omistavat osakkuuksia pankeista, vakuutuslaitoksista ja suurista taloudellisista ryhmittymistä EU:ssa, mikä itse asiassa helpottaa näiden varojen pesua EU:n rahoitusjärjestelmässä; painottaa, että tämä käsittää myös sen, ettei eurooppalaisten pankkien, yritysten ja taloudellisten ryhmittymien ja niiden yhteistyöhaluttomilla tai heikosti rahanpesun vastaista lainsäädäntöä soveltavilla oikeudenkäyttöalueilla sijaitsevien holding-rakenteiden tai emorakenteiden välisten yhteyksien konsolidoitua valvontaa pystytä varmistamaan;

116.  korostaa, että pankit ovat keskeisiä toimijoita epäilyttävien liiketoimien havaitsemisessa ja niiden ilmoittamisessa kansallisille rahanpesun selvittelykeskuksille, mutta toteaa myös, että tietyt pankit eivät helpottaneet kansallisten rahanpesun selvittelykeskusten ja varallisuuden takaisinhankinnasta vastaavien yksiköiden tutkintoja, koska ne eivät esimerkiksi toimittaneet kaikkia tietoja epäillyistä tahoista tai transaktioista sähköisesti; panee merkille valiokunnalle esitetyn näytön, jonka mukaan tietyt pankit ovat avanneet asiakkailleen tilejä ennen asiakkaan tuntemista koskevien vaatimusten täyttymistä ja todellisten omistajien tunnistamista; toteaa, että monet Panama-asiakirjoissa mainitut pankit ovat saaneet valvojilta sakkoja, koska eivät ole noudattaneet rahanpesun ja terrorismin torjuntaa koskevia standardeja, mutta seuraamukset ovat vähäisempiä kuin Yhdysvalloissa vastaavanlaisista rikkomuksista määrätyt; pitää valitettavana, että valvojien ilmoitusvelvollisille määräämät sakot ovat verovähennyskelpoisia;

117.  toteaa, että pankkien harjoittama välittäminen offshore-rakenteiden perustamisessa on vähentynyt huomattavasti vuodesta 2007, jolloin paljastettiin, että pankit edistivät laajamittaisesti säästötulojen verotusta koskevan direktiivin (2005) kiertämistä; panee merkille, että rahoituskriisin jälkimainingeissa maine- ja sääntelyriskit ovat myös lisänneet pankkien välittämien offshore-yhteisöjen määrän vähenemistä vuodesta 2008(86); toteaa kuitenkin, että maailmanlaajuisella tasolla tilastotiedot osoittavat, ettei varojen ohjaaminen veroparatiisien kautta ole yleisesti vähentynyt ainakaan vuoteen 2014 mennessä(87), vaan pikemminkin käytetyt oikeudenkäyttöalueet ja välineet on järjestetty uudelleen; toteaa, että samalla kun Luxemburgissa, Itävallassa ja Belgiassa kannettu lähdevero nousi asteittain (vuoteen 2009 saakka) 15:stä prosentista vuonna 2005 20:een prosenttiin vuonna 2008 ja aina 35:een prosenttiin vuonna 2011, offshore-varoja osoitettiin yhä enemmän postilaatikkoyhtiöihin Bahaman, Singaporen ja Hongkongin kaltaisilla oikeudenkäyttöalueilla; toteaa kuitenkin, että kuten Panama-paperit osoittavat, välitystoiminnan ovat ottaneet haltuunsa muut ammattilaiset, erityisesti asianajajat;

118.  panee merkille, että suurten pankkien yksityispankkialalla rahoituskeskuksissa toimivilla tytäryrityksillä oli keskeinen asema palvelujen toimittamisessa maiden rajojen yli henkilöille, joiden nettovarallisuus on suuri; toteaa, että Euroopan 20 suurinta pankkia saavat noin yhden neljästä tuottoeurostaan matalan verotuksen oikeudenkäyttöalueilta, mikä vastasi vuonna 2015 yhteensä 25:tä miljardia euroa, ja että pankkien liiketoiminta matalan verotuksen oikeudenkäyttöalueilla on epäsuhdassa näiden oikeudenkäyttöalueiden yhteentoista prosenttiin maailman väestöstä ja viiteen prosenttiin maailman BKT:sta(88);

119.  korostaa, että pankit eivät aina noudattaneet omia (asiakkaan tuntemiseen liittyviä) sisäisiä ohjeitaan tai sääntelyvaatimuksia ja että pankit laiminlöivät joskus asiakkaiden luokituksen asianomaisiin suuren riskin luokkiin sen sijaan että olisivat noudattaneet asianmukaisia asiakkaan tuntemista koskevia toimintaperiaatteita, minkä vuoksi tehostetut asiakkaan tuntemisvelvollisuudet jäivät osittain täyttämättä(89); panee huolestuneena merkille tapaukset, joissa rahoituslaitokset – myös unionin jäsenvaltioissa – ovat poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden tai näiden lähipiirin omistuksessa tai hallinnassa, mikä vaikuttaa niiden toteuttamiin due diligence -tarkastuksiin;

120.  huomauttaa, että asiakkaan tuntemista koskevat tarkastukset perustuvat etupäässä pankkitiliä avaavien yhteisöjen itse tekemiin ilmoituksiin tai valmiiden vaihtoehtojen valintaan ilman profiilin asianmukaista tutkimista(90);

121.  toteaa, että jotkut välittäjien valiokunnalle antamat vastaukset vaikuttavat olevan ristiriidassa Panama-papereista saatujen tietojen kanssa(91); tuomitsee virheellisten lausuntojen mahdollisen antamisen valiokunnalle;

Pankkivalvonta

122.  panee merkille, että toimivaltaisten viranomaisten jäsenvaltioissa Panama-paperien jälkeen toteuttamat valvontatoimet vaihtelevat kaikkien valvonnan kohteena olevien pankkien täydellisestä ristiintarkastuksesta satunnaisiin tarkastuksiin ja toimimattomuuteen;

123.  huomauttaa, että joissakin jäsenvaltioissa toimivaltaisen viranomaisen valtuudet rajoittuvat rahanpesun torjunnan valvonnan olemassaolon valvontaan; toteaa, että finanssivalvojille eri jäsenvaltioissa annettujen toimivaltuuksien väliset erot haittaavat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien standardien täysimääräistä soveltamista ja hyvää yhteistyötä; toteaa, että unionin tärkein vakauden valvoja EKP ei ole yhteisen valvontamekanismin osalta toimivaltainen valvomaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa ja että tämä estää toimivaltaisia viranomaisia vaihtamasta luottamuksellisia tietoja EKP:n kanssa;

124.  panee merkille, että kansallinen tietosuojaa ja pankkisalaisuutta koskeva lainsäädäntö haittaa joskus toimivaltaisten viranomaisten valmiuksia tarkistaa yrityksen ryhmän laajuisten toimintalinjojen ja menettelyjen täytäntöönpano;

125.  panee merkille, että Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) antamien tietojen mukaisesti lähes 1 300 pankissa oli joulukuuhun 2016 mennessä tehty joko toimitilojen ulkopuolella tehtävä tarkastus tai sekä toimitilojen ulkopuolella tehtävä tarkastus että käynti toimitiloissa; odottaa vuoden 2017 kolmannen vuosineljänneksen lopullisia tuloksia; korostaa tulosten ennakkoilmoituksia, joiden mukaan joissakin tapauksissa olisi havaittu puutteita;

126.  toteaa, että EPV lähetti joulukuussa 2016 hallintoneuvostonsa jäsenille kyselyn vahvistaakseen käsitystään valvontatoimista Panama-paperien julkistamisen jälkeen; toteaa, että tuloksia ei vielä ole julkistettu;

127.  panee merkille, että vain harvat toimivaltaiset viranomaiset käsittelivät Panama-papereista muita kuin rahanpesua koskevia tapauksia ja että vain muutamat yhdistivät ne selkeästi verorikoksiin;

128.  huomauttaa, että jäsenvaltioiden viranomaiset eivät valvoneet rahoituslaitoksia tehokkaasti edes ennen Panama-paperien paljastuksia ja että ne eivät määränneet riittävästi seuraamuksia neljännen vakavaraisuusdirektiivin soveltamisalaan kuuluville rahoituslaitoksille, joiden havaittiin rikkoneen vakavasti kolmannen rahanpesun vastaisen direktiivin mukaisesti annettuja kansallisia säännöksiä; toteaa, että Azerbaidžanista peräisin olevien rahojen pesua koskevat paljastukset osoittavat, että tietyt finanssivalvojat eivät ole onnistuneet varmistamaan, että rahoituslaitokset noudattavat rahanpesun vastaisen direktiivin mukaisia velvoitteitaan edes rahanpesunvastaisen toimintaryhmän vuonna 2012 antamien suositusten jälkeen;

129.  painottaa, että unionin 20 suurinta pankkia kirjaa erityisillä verotusalueilla enemmän voittoja, kuin mikä olisi perusteltua kyseisillä alueilla tapahtuvan tosiasiallisen taloudellisen toiminnan tason perusteella, koska useimmiten niillä ei ole yhtään työntekijää kyseisissä maissa eivätkä ne maksa lainkaan tai maksavat hyvin vähän veroa näillä oikeudenkäyttöalueilla(92); katsoo, että EU:n toimivaltaiset viranomaiset eivät voi varmistaa unionin pankkien tällaisten käytäntöjen tosiasiallista valvontaa kolmansissa maissa ja että tämä voi muodostaa riskin pankkiunionin rahoitusvakaudelle;

130.  panee merkille, että yli 20 toimivaltaista EU:n pankkivalvontaviranomaista toteutti valvontatoimia välittömästi Panama-paperien julkaisun seurauksena(93);

Lakimiehet ja lakiasiaintoimistot

131.  panee merkille vaikeudet, joita on offshore-rakenteiden perustamiseen ja ylläpitämiseen osallistuvien lakimiesten ja lakiasiaintoimistojen sääntelyssä, koska nämä toimivat usein maiden rajojen yli ja vähintään yhdessä kolmannessa maassa, jossa lainsäädännöllisten vaatimusten noudattamista tai asiakkaan tuntemisvelvollisuuden täyttämistä ei valvota(94);

132.  korostaa, että lakimiehet ja lakiasiaintoimistot tarjoavat usein sijoitus- ja veroneuvontaa ja apua offshore-yhteisöjen perustamisessa, usein suorassa yhteydessä todellisiin omistajiin ja edunsaajiin;

133.  panee merkille, että lakimiesten sekä muiden pääasiassa itsesäänneltyjen ammattien harjoittajien tekemien epäilyttäviä liiketoimia koskevien ilmoitusten määrä on vähäinen(95), ja panee myös merkille, että tiedotusvälineiden tekemät paljastukset ovat usein alkusysäyksenä lakimiesten tekemille ilmoituksille;

134.  toteaa, että useimmissa jäsenvaltioissa lakimiesten valvonnasta vastaavat asianajajakunta ja ammatilliset asianajoliitot, jotka eivät valvo jäseniään aktiivisesti vaan toimivat pikemminkin asiakkaiden tekemien valitusten perusteella; pitää valitettavana, että tilastot kansallisten asianajoliittojen täytäntöön panemista seuraamuksista tai kurinpitotoimista eivät ole julkisesti saatavilla kaikissa EU-maissa;

135.  panee merkille, että lakimiesammattien jäseniin sovelletaan ankaria (siviili- ja joskus rikosoikeudellisia) seuraamuksia kaikista rahanpesun vastaisten direktiivien velvoitteiden noudattamisen laiminlyönneistä; panee kuitenkin myös merkille, että nämä ankarat kurinpitotoimet johtavat harvoin asianajajakunnasta erottamiseen(96);

136.  panee merkille, että tiettyjen nimettyjen ammatinharjoittajien, kuten lakimiesten ja notaarien, asiakkaan ja asianajajan välistä asianajosalaisuutta koskevat lakisääteiset säännökset, jotka koskevat kieltäytymistä todistamasta tai antamasta todisteita veroasioissa, eivät ole selkeitä kaikissa jäsenvaltioissa, saati sitten jäsenvaltioiden välillä;

137.  korostaa erityisesti, että monissa jäsenvaltioissa lakimiehiä ei voida rangaista ulkomaalaisten neuvomisesta siitä, miten veroja voidaan kiertää tai pestä rahaa muilla oikeudenkäyttöalueilla, alueellisuusperiaatteen mukaisesti;

138.  toteaa, että oikeudelliset neuvonantajat katsovat vedoten ”ammattisalaisuuksiin”, että oikeudelliset velvoitteet eivät koske niitä, eivätkä noudata asiakkaan tuntemista koskevia velvollisuuksia, vaikka eivät toimisi lakimiehinä vaan rahoituspalvelujen tarjoajina(97);

Kirjanpitäjät, kirjanpitoyritykset ja tilintarkastajat

139.  panee merkille, että kirjanpitoyrityksen henkilökunta koostuu pääasiassa ammattimaisista kirjanpitäjistä, tilintarkastajista ja oikeus- ja veroasiantuntijoista;

140.  panee merkille, että Panama-paperien tärkeimmille oikeudenkäyttöalueille (muun muassa Brittiläiset Neitsytsaaret, Panama ja Seychellit) sijoittautuneilla offshore-yhteisöillä ei ole tilintarkastusvaatimuksia; korostaa kuitenkin, että kun offshore-yhteisöt yhdistetään emoyrityksiin, niille olisi tehtävä tilintarkastus; huomauttaa, että joidenkin oikeudenkäyttöalueiden valvojat vaativat pankkeja ja muita rahoituksen välittäjiä tarkastamaan osia prosesseistaan, esimerkiksi rahanpesun vastaiset menettelyt;

141.  panee merkille, että kirjanpitoyritysten tehtävä Panama-papereissa paljastetuissa järjestelmissä koostui etupäässä neuvonnasta ja offshore-rakenteiden ylläpidosta ja että tilintarkastajat eivät olleet aktiivisesti mukana, koska offshore-yhteisöillä ei usein ole tilintarkastusvaatimusta; toteaa kuitenkin, että neljä suurta kirjanpitoyritystä, jotka ovat määräävässä markkina-asemassa, ovat olleet merkittävässä asemassa muissa veroskandaaleissa, kuten Luxleaks-tapauksessa, ja että niiden toimintaan sekä veroneuvonnan että kirjanpidon aloilla liittyy vakavien eturistiriitojen mahdollisuus;

142.  panee merkille, että kirjanpitoyritykset antavat usein sisäisiä ohjeita hyväksyttäviksi katsomistaan käytännöistä, mutta toteaa, että tämä itsesääntely ei kuitenkaan ole riittävää niiden edistämien ja mahdollistamien veronkierron ja verojen välttelemisen torjumiseksi;

143.  toteaa, että tilintarkastajat ja veroneuvojat ovat toimineet maailmanlaajuisesti yhdentyneinä yrityksinä esittäen toimivansa erillisinä oikeudellisina yksiköinä, joilla ei ole yhteistä omistusta mutta jotka sopimusjärjestelyjen vuoksi ovat sitoutuneet toiminaan yhteisten standardien mukaisesti yhteisellä nimellä vastuun hämärtämiseksi, sääntelystä johtuvien kustannusten ja riskien vähentämiseksi, oikeudellisten riskien rajaamiseksi sekä asiakkaiden suojaamiseksi lakisääteisiltä tutkinnoilta(98);

144.  pitää valitettavana, että kirjanpitäjien epäilyttävistä liiketoimista rahanpesun selvittelykeskuksille tekemien ilmoitusten määrä on pieni eikä vastaa alan altistumista rahanpesun riskeille(99);

145.  painottaa, että kirjanpitoyrityksillä on ollut keskeinen rooli suunniteltaessa niiden asiakkaille aggressiivisen verosuunnittelun järjestelmiä, minkä lisäksi ne ovat auttaneet kansallisia hallituksia suunnittelemaan niiden verosääntöjä ja -lakeja, mikä on aiheuttanut merkittävän eturistiriidan;

146.  on huolestunut tilintarkastajiin ja konsultteihin, lakimiehiin ja asianajotoimistoihin vaikuttavasta umpimähkäisyydestä ja eturistiriidoista näiden toimiessa usein hallitusten neuvonantajina verolainsäädännön laadinnassa, rahanpesun vastaisten välineiden kehittämisessä ja jopa sääntelijöitä koskevien tutkimusten ja tilintarkastusten toteuttajina samalla kun ne tarjoavat tai ovat tarjonneet palveluitaan säännellyille yhteisöille;

Trustit, muut vastaavanlaiset oikeudelliset järjestelyt ja omaisuudenhoitoyhtiöt

147.  muistuttaa, että trusti- ja omaisuudenhoitopalvelujen tarjoajilla ja muilla vastaavilla oikeudellisilla rakenteilla on merkittävä asema offshore-yhteisöjen luomisessa ja ylläpidossa; panee tämän osalta merkille Europolin Panama-papereihin kohdistuneen tutkinnan, joka johti 3 469 todennäköiseen osumaan sen rikosepäiltyjen tietokannassa ja paljasti trustirakenteiden yleisen käytön varojen ja henkilöyksien peittelemiseksi;

148.  toteaa, että trusti on kolmen osapuolen (trustin perustajan, uskotun miehen ja edunsaajan) välisellä yksityisellä sopimuksella perustettu varallisuuskokoelma, eikä sillä näin ollen ole yhtiön oikeushenkilöyttä;

149.  pitää valitettavana, että päätöksentekijöiden on vaikeaa ottaa trusti- ja omaisuudenhoitopalvelujen tarjoajia kohteeksi onshore-oikeudenkäyttöalueilla yritysten rajallisen fyysisen läsnäolon ja lainsäätäjien tai viranomaisten saatavilla olevan rajallisen tiedon vuoksi;

150.  panee merkille, että trustipalvelujen tarjoajat toimivat todellisten omistajan ja edunsaajan puolesta mutta että niiden suorat asiakkaat ovat useimmissa tapauksissa muita välittäjiä, kuten muita trustipalvelujen tarjoajia, laki- ja kirjanpitoyrityksiä ja pankkeja;

151.  panee merkille, että trustit voivat olla itsenäisiä yrityksiä tai muiden tyyppisten palveluyritysten, kuten lakiasiaintoimistojen tai pankkien, omistamia;

152.  toteaa, että trustit voivat myös olla osallisia kansainvälisten taloudellisten ryhmittymien monimutkaisessa veronkierrossa ja veropetoksissa ja että ne ovat usein osa monikansallisia järjestelyjä(100);

153.  korostaa riskiä, että tietyistä kaupallisista ja muista kuin kaupallisista trusteista voi tulevaisuudessa tulla vieläkin suurempi väärinkäytön väline, koska ne eivät ole oikeudellisia yhteisöjä eikä niihin siten sovelleta yritysten tapaan mitään kirjanpitoa tai lakisääteistä ilmoittamista koskevia velvollisuuksia, esimerkiksi vuositilinpäätöstä; toteaa lisäksi, että trustirekisterin puuttumisen vuoksi veroviranomaisten on hyvin vaikeaa saada tietoa trusteihin sijoitetusta varallisuudesta;

4. Kolmansia maita koskeva ulottuvuus

4.1. Havainnot

154.  muistuttaa, että oikeudellisten yhteisöjen todellisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen keskitetty kerääminen tai ilmoittaminen ei tällä hetkellä ole pakollista joidenkin kolmansien maiden, ei myöskään Yhdysvaltojen, lainsäädännön mukaisesti(101);

155. painottaa, että tietyt kolmansien maiden oikeudenkäyttöalueet jakavat todellisia omistajia ja edunsaajia koskevia tietoja unionin rahanpesun selvittelykeskusten kanssa vain tiedustelutarkoituksessa, mutta eivät vastaa kansainvälisiin yhteistyöpyyntöihin, mikä estää näiden tietojen käytön tuomioistuimissa;

156.  korostaa, että tietyt kolmannet maat käyttävät erityisiä verojärjestelmiä yritysten houkuttelemiseen; huomauttaa, että tietyillä oikeudenkäyttöalueilla on erittäin helppoa perustaa yhtiö paljastamatta henkilöllisyyttä, koska siihen vaaditaan erittäin vähän tietoja; toteaa, että yksinkertaisten oikeudellisten asiakirjojen luominen verkossa edellyttää vain muutamia toimenpiteitä; pitää valitettavana, että tämä voisi johtaa veronkierrossa ja veropetoksissa käytettävien käytäntöjen leviämiseen;

157.  huomauttaa, että vaikka Yhdysvaltojen rahanpesun torjuntaa koskeva lainsäädäntö ei ole niin kunnianhimoista kuin EU:ssa, erityisesti mitä tulee todellisten omistajien ja edunsaajien läpinäkyvyyteen, koska siellä ei ole todellisia omistajien ja edunsaajia koskevaa rekisteriä, se panee kyseistä lainsäädäntöä tosiasiallisesti täytäntöön paremmin kuin EU;

158.  panee merkille Yhdysvaltojen verojen maksun lykkäämistä koskevan järjestelmän, jonka avulla kansalliset ja monikansalliset yritykset voivat pitää ulkomaisia voittojaan offshore-yhteisöissä rajattoman ajan ja välttää verot kyseiset voitot kotiuttaessaan;

159.  toistaa pyyntönsä vahvistaa EU:n asemaa kansainvälisellä tasolla puhumalla yhdellä äänellä sekä pyrkiä kehittämään EU:n yhteinen kehys kahdenvälisille sopimuksille veroasioissa keinona torjua sopimuskeinottelua; katsoo, että vapaakauppasopimusten tekemiseen on tarpeen liittää tehostettu yhteistyö veroasioissa ja verojen välttelyä ehkäisevät säännökset sekä hyvää verohallintoa koskevat periaatteet;

160.  toteaa, että komissio kommentoi jokaista FATF:n tai Moneyvalin toteuttamaa jäsenvaltioita koskevaa arviointia, ja ehdottaa, että kommentit julkaistaan vastaisuudessa;

4.2. Kehitysmaat

161.  korostaa, että epätasa-arvoisuuden lisääntyessä myös offshore-rakenteiden avulla toteutettava veronkierto ja rahanpesu iskevät kohtuuttomasti vähemmän kehittyneisiin maihin; panee merkille, että 30:tä prosenttia Afrikan rahoitusvarallisuudesta säilytetään offshore-yhteisöissä, mikä aiheuttaa 14 miljardin dollarin suuruiset tappiot verotuloihin(102);

162.  korostaa, että laittomilla siirroilla on tuhoisat vaikutukset kehitysmaihin(103); panee merkille, että joulukuussa 2014 laatimassaan raportissa Global Financial Integrity -ajatushautomo arvioi, että kehitysmaat ja nousevat taloudet menettivät 6,6 biljoonaa dollaria laittomissa siirroissa vuosina 2003–2012 ja laittomat ulosvirtaukset lisääntyivät järkyttävää 9,4 prosentin keskimääräistä vuosivauhtia(104);

163.  kiinnittää huomiota siihen, että eräät kehitysmaissa toimivat yritykset turvautuvat lahjontaan, veropetoksiin ja veronkiertoon, siirtohinnoitteluun ja yhtiön omistuksen nimettömyyteen verovelvollisuuksiensa vähentämiseksi tai rahan pesemiseksi samalla kun miljoonat ihmiset elävät vailla riittävää ravintoa, terveydenhoitoa tai koulutusta(105), ja pitää tätä tilannetta mahdottomana hyväksyä;

164.  toteaa, että monista kehitysmaista puuttuvat sähköiset finanssitilirekisterit, minkä vuoksi toimivaltaisten viranomaisten on vaikeaa tai mahdotonta saada rahoitus- tai kirjanpitotietoja;

165.  on huolestunut siitä, että useimmilla kehitysmailla on vaikeuksia panna täytäntöön OECD:n automaattista tietojenvaihtoa koskeva järjestelmä vuoden 2017 lopusta tai vuodesta 2018 alkaen teknisten valmiuksien, henkilökapasiteetin ja institutionaalisen kapasiteetin puutteen vuoksi, mikä voi estää niitä saamasta tämän välineen tarjoamia hyötyjä veronkierron ja veropetosten torjunnassa; panee merkille, että maailmanlaajuisen yhteistyön osalta on vielä saatava aikaan yksinkertaisiin periaatteisiin perustuva yhteinen lähestymistapa, jotta tulos olisi vaikuttava; pitää huolestuttavana riskiä kahdella eri nopeudella toimivasta kansainvälisestä automaattisen tiedonvaihdon järjestelmästä ja siihen sisältyvästä vastavuoroisesta vaihdosta, jonka ulkopuolelle kehitysmaat jäävät;

166.  huomauttaa, että koko Afrikan maanosa menettää vuosittain vähintään 50 miljardia Yhdysvaltain dollaria laittomissa pääoman liikkeissä, mikä on kaksi kertaa niin suuri kuin sen saama kansainvälinen apu; on tietoinen kehitysmaiden edustajien voimakkaasta pyynnöstä lakkauttaa veroparatiisit lainsäädännöllä, koska niihin varastoidaan laitonta liikepääomaa(106);

167.  katsoo, että veropetoksista ja veronkierrosta kärsivien maiden verotuksellisten valmiuksien parantamisesta voi olla merkittävää hyötyä; palauttaa mieliin suoran yhteyden kannettujen verojen vähimmäismäärän ja julkisen hallinnon institutionaalisten valmiuksien välillä; muistuttaa tämän osalta, että on olemassa tieteellistä näyttöä siitä, että kymmenen prosentin lisäys verohallinnon valmiuksissa vastaa 1,5 prosentin vuotuista BKT:n kasvua;

168.  toteaa, että EU:n toimet vaikuttavat verotuksen avoimuuteen myös Euroopan investointipankin ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin investointitoimien kautta, koska ne käyttävät salkkuinvestoinneissaan läpinäkymättömiä investointirakenteita, ja vaatii toimia ongelmiin puuttumiseksi;

169.  ilmaisee huolensa laittomien pääoman liikkeiden yhä kielteisemmistä vaikutuksista, jotka muodostavat esteen talouskasvulle, yhteiskunnalliselle kehitykselle, eriarvoisuuden torjunnalle, hallituksen vaikutusvallan lisäämiselle ja institutionaalisten valmiuksien kehittämiselle;

170.  toteaa, että kehitysmaat eivät osallistuneet BEPS-prosessiin yhdenvertaisina neuvottelukumppaneina eikä prosessissa onnistuttu löytämään toimivia ratkaisuja köyhimpien maiden vero-ongelmiin, kuten verosopimusten maailmanlaajuiseen verkostoon, joka estää usein maita verottamasta niiden alueella syntyneitä voittoja; painottaa, että vain kehitysmaiden täysimääräinen osallistuminen maailmanlaajuisen verouudistuksen suunnitteluun voi tarjota tosiasiallisia ratkaisuja globaaliin ongelmaan;

5. Väärinkäytösten paljastajat

171.  huomauttaa, että LuxLeaks, Panama-paperit, Swiss Leaks, Bahamas Leaks, Football Leaks ja monet muut tietovuodot ovat osoittaneet, miten tärkeä tehtävä väärinkäytösten paljastajilla voi olla rahanpesun, petosten, aggressiivisen verosuunnittelun tai korruption torjunnassa tai muutoin salatun käytöksen tuomisessa päivänvaloon; korostaa siksi, että väärinkäytösten paljastajien suojelulla voidaan edistää yleisten etujen turvaamista, hyvää hallintoa ja oikeusvaltion periaatteen vahvistamista; toteaa, että niin kauan kun ilmoitusvelvollisiin kohdistuu vain vähäisten sakkojen riski, kun ne eivät ilmoita tai ilmoittavat virheellisesti viranomaisille rahanpesuepäilyistä, rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan kohdistuu vakavia rajoitteita;

172.  korostaa ammattiyhdistysten ja kansalaisjärjestöjen roolia väärinkäytösten paljastajien tukemisessa ja auttamisessa heidän toimissaan organisaationsa sisällä;

173.  pitää valitettavana, että joissakin maissa väärinkäytösten paljastajien syytteeseen asettamista käytetään salailun turvaamiseen(107); pitää erittäin valitettavana, että LuxLeaks-tapauksessa on tähän mennessä asetettu syytteeseen vain väärinkäytösten paljastajia ja toimittajia, kun taas LuxLeaks-asiakirjojen paljastamia veropäätöksiin osallistuneiden yritysten ja välittäjien käytäntöjä ei ole käsitelty aukottomasti; muistuttaa, että Euroopan parlamentti on toistuvasti vaatinut toimenpiteitä väärinkäytösten paljastajien ja toimittajien suojelun parantamiseksi;

174.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio arvioi tällä hetkellä edellytyksiä ryhtyä tulevaisuudessa mahdollisiin horisontaalisiin tai entistä alakohtaisempiin toimiin EU:n tasolla väärinkäytösten paljastajien suojelun vahvistamiseksi; panee merkille, että parlamentti on laatimassa valiokunta-aloitteista mietintöä, jossa se antaa asiaa koskevia suosituksia;

6. Toimielinten välinen yhteistyö

175.  muistuttaa, että SEU-sopimuksen 4 artiklan 3 kohdassa määrätään, että vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti unioni ja jäsenvaltiot kunnioittavat ja avustavat toisiaan perussopimuksista johtuvia tehtäviä täyttäessään;

176.  huomauttaa, että vilpittömän yhteistyön periaate sisältää vaatimuksen siitä, että jäsenvaltiot toteuttavat kaikki asianmukaiset toimenpiteet unionin lainsäädännön soveltamisalan ja tehokkuuden säilyttämiseksi; muistuttaa, että jäsenvaltioiden olisi pidättäydyttävä toimenpiteistä, jotka voisivat vakavasti vaarantaa EU:n lainsäädännössä säädetyn tuloksen saavuttamisen;

177.  suhtautuu myönteisesti yhteistyöhön komission kanssa puheenjohtaja Junckerin ja komission jäsenten Jourován ja Moscovicin kuulemisten sekä komission virkamiesten valiokunnan kokouksiin osallistumisen osalta; pitää kuitenkin valitettavana, että jotkin keskustelussa annetut vastaukset eivät olleet lainkaan tyydyttäviä;

178.  suhtautuu myönteisesti vastauksiin, jotka 25 jäsenvaltion valtiovarain- ja oikeusministerit antoivat valiokunnan lähettämään kyselyyn; pitää kuitenkin valitettavana, että Malta, Tanska ja Unkari eivät vastanneet ja että Malta puheenjohtajavaltiona oli erityisen yhteistyöhaluton(108);

179.  huomauttaa, että kesti kuusi kuukautta saada komission kanssa sopimus aikaan turvallisuusluokittelemattomien luottamuksellisten tietojen saatavuudesta ja että tämä viive aiheutti suuren esteen valiokunnan työlle; korostaa, että kaikki saadut asiakirjat eivät olleet ajan tasalla ja että niitä oli usein muokattu tai mustattu huomattavasti, mikä muodosti uusia esteitä valiokunnan työlle; muistuttaa, että komissio ja neuvosto pitivät näissä turvallisuusluokittelemattomissa asiakirjoissa annettuja tietoja luottamuksellisina ja että valiokunta ei siksi voinut sisällyttää niitä lopulliseen mietintöönsä;

180.  panee merkille, että valiokunta on kutsunut nykyistä ja tulevaa puheenjohtajavaltiota useaan otteeseen osallistumaan kuulemisiin, joissa käsitellään yhteistyötä ja etenemistapaa rahanpesun torjunnan, veronkierron ja veropetosten alalla, mutta valitettavasti nämä pyynnöt on torjuttu epäuskottavin perustein joka kerran;

181.  panee merkille, että neuvostolle esitetyistä pyynnöistä huolimatta riittävästi asiakirjoja ei ole annettu valiokunnan saataville; kyseenalaistaa siksi neuvoston poliittisen tahdon edistää avoimuutta ja yhteistyötä veropetosten ja rahanpesun torjunnassa sekä sen poliittista tahtoa noudattaa perussopimusta ja vilpittömän yhteistyön periaatetta; korostaa, että parlamentin mielestä kansalaisten olisi voitava tietää omien hallitustensa kannat näin merkittäviin kysymyksiin;

182.  panee huolestuneena merkille, että Euroopan parlamentin Panama-paperien tutkinnasta vastaavan valiokunnan perustamisesta alkaen neuvosto on pyrkinyt estämään sen työskentelyä, myös antamalla 1. heinäkuuta 2016 pysyvien edustajien komitealle valiokuntaa koskevan tiedotteen, jossa kehotettiin jäsenvaltioiden koordinoituun ja yhdenmukaistettuun lähestymistapaan tutkinnan ulottuvuuden rajaamiseksi sekä kieltäytymään osallistumasta tutkintaan tietyissä oloissa;

183.  pitää valitettavana, että neuvoston yritysverotuksen käytännesääntötyöryhmän puheenjohtaja kieltäytyi kutsusta osallistua valiokunnan kuulemiseen vaikeasti ymmärrettävän oikeuskäsityksen perusteella (”ei EU:n elin”);

184.  katsoo, että yhteistyö neuvoston ja sen yritysverotuksen käytännesääntötyöryhmän puolelta on ollut tähän mennessä erittäin epätyydyttävää ja että se on itsessään muodostanut vakavan esteen PANA-valiokunnan työlle ja havainnoille;

185.  toteaa, että komissio ja neuvosto kieltäytyvät edelleen hyväksymästä ehdotusta Euroopan parlamentin asetukseksi parlamentin tutkintaoikeuden käyttämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja että parlamentin erityis- ja tutkintavaliokunnilla on sen vuoksi edelleen riittämättömät toimivaltuudet verrattuna jäsenvaltioiden parlamenttien tai Yhdysvaltojen kongressin vastaaviin valiokuntiin eikä niillä ole esimerkiksi oikeutta kutsua todistajia tai panna täytäntöön oikeutta tutustua asiakirjoihin;

186.  toivoo, että veroviranomaisten valvontatoimivaltaa laajennetaan läpinäkymättömyyden tiukan seurannan ja vahvemman rahanpesun selvittelyn varmistamiseksi;

187.  toteaa siksi, että edellä mainituista syistä eräät jäsenvaltiot ja myös neuvosto ja sen elimet ovat rikkoneet vilpittömän yhteistyön periaatetta;

7. Päätelmät

188.  toteaa, että Panama-papereihin olennaisesti kuuluva taustalla oleva ongelma on rahojen siirtäminen eri oikeudenkäyttöalueiden, sekä offshore- että onshore-oikeudenkäyttöalueiden, välillä verojen minimoimisen tai välttelyn tai rahanpesun tarkoituksessa; katsoo, että näiden käytäntöjen torjumiseksi on kiireesti osoitettava enemmän poliittista tahtoa, parannettava lainsäädäntöä ja tehostettava nykyisten sääntöjen täytäntöönpanoa ja valvontaa;

189.  katsoo, että trustien, valeyhtiöiden, veroparatiisien ja monimutkaisten kansainvälisten rahoitusrakenteiden käytön avulla jotkin monikansalliset yhtiöt ja henkilöt, joiden nettovarallisuus on suuri, ovat onnistuneesti piilottaneet omaisuutensa veroviranomaisilta ja muilta, joilla on oikeutettuja taloudellisia vaateita näitä kohtaan, ja tehneet itsestään siten immuuneja asettamalla varallisuutensa lainsäädännölliseen tyhjiöön;

190.  toteaa, että yhteistyön ja koordinoinnin puute EU:n toimielinten ja elinten, jäsenvaltioiden ja toimivaltaisten viranomaisten välillä ja kesken veronkiertoa, veropetoksia ja rahanpesua koskevissa eri säädöksissä on järjestelmään kuuluva ongelma;

191.  toteaa, että joillakin jäsenvaltioilla ei ole tapana antaa asiaankuuluvia tietoja halutussa määrässä ja halutun laatuisina ja että ne eivät yleisesti näytä pyrkivän puuttumaan tosissaan veronkiertoon ja veropetoksiin, mikä on vastoin SEU-sopimuksessa vaalittua vilpittömän yhteistyön periaatetta; päättelee, että nämä jäsenvaltiot pyrkivät salaamaan omat rikkomuksensa;

192.  muistuttaa, että avoimuus, tietojenvaihto, asianmukainen täytäntöönpanon valvonta ja torjuntatekniikan jatkuva parantaminen ovat keskeisiä veropetosten, veronkierron ja rahanpesun torjunnassa; toteaa, että tarvitaan kaikkien suuryritysten verotietojen julkista maakohtaista raportointia;

193.  toteaa, että EU:n voimassa oleva lainsäädäntö ei ollut riittävä ennen Panama-paperien paljastuksia ja että sitä ei aina pantu täytäntöön tehokkaasti, minkä vuoksi välittäjät pystyvät muodollisesti täyttämään velvoitteensa, kuten asiakkaan tuntemisvelvollisuudet ja muut ilmoitusvelvollisuudet, ja samalla kiertämään sääntöjen henkeä; panee merkille, että siitä lähtien on tehty monia uudelleentarkasteluja, muun muassa hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin ja rahanpesun vastaisen direktiiviin, ja että uusia lainsäädäntöehdotuksia on esitetty, kuten maakohtaista raportointia ja välittäjien sääntelyä, ja että muita ehdotuksia on esitetty uudelleen, kuten lainsäädäntöehdotus yhteisestä yhdistetystä yhteisöveropohjasta; toteaa, että komission puheenjohtaja on sitoutunut esittämään ehdotuksia unionin jäsenvaltioiden laajemman veroyhteistyön lisäämiseksi velvoitteella vastata ryhmän pyyntöihin veroasioissa siten, että yksi jäsenvaltio voi tarjota muille kaikki tarvittavat tiedot rajatylittävään veronkiertoon syyllistyneiden syytteeseen asettamiseksi, sekä SEUT-sopimuksen 116 artiklan nojalla verouudistusta koskevia ehdotuksia, jotka tehtäisiin neuvoston ja Euroopan parlamentin yhteispäätösmenettelyssä ja joiden tarkoituksena on poistaa kilpailun edellytysten vääristyminen sisämarkkinoilta;

194.  katsoo erityisesti, että oikeutettujen intressien perusteella saatavilla olevan todellisia omistajia ja edunsaajia koskevan rekisterin perustamisen osalta on edistytty asteittain huomattavasti; korostaa, että meneillään olevan rahanpesun vastaisen direktiivin muuttamisen tarkoituksena on tehostaa EU:n rahanpesun selvittelykeskusten valtuuksia ja helpottaa niiden yhteistyötä, mutta soveltamisala on edelleen liian rajallinen, ja että rahoitustietoja on jaettava, ei ainoastaan, jotta talousrikoksiin voidaan puuttua, vaan myös jotta voidaan jäljittää petoksiin liittyvien toimien tuottoja;

195.  toteaa, että tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien asianmukainen tunnistaminen on edelleen keskeinen este veronkiertoa koskevien laittomien järjestelyjen pysäyttämisessä ja että PANA-valiokunnan paljastamien pääoman liikkeiden ja yritysrakenteiden kansainvälinen luonne pahentaa tätä ongelmaa;

196.  korostaa, että veronkiertäjien luovuus on ketterämpää kuin lainsäädännön laatiminen ja että välittäjät ja edellytysten luojat pysyvät tavallisesti lain oikealla puolella luovan sääntöjen noudattamisen ansiosta; korostaa tämän osalta, että kyseisten käytäntöjen tärkeimpänä edistäjänä käytetään sääntelyn epätasapainoa maiden välillä;

197.  toteaa, että omaisuudenhoito on edelleen yleisesti sääntelemätön ammatti ja että tämän ryhmän sääntelyn ja määrittämisen parantamiseksi olisi laadittava sitovia kansainvälisiä sääntöjä ja standardeja;

198.  toteaa, että verot olisi maksettava siellä, missä voitto syntyy; pitää valitettavana, että unionin lainsäädännön puutteiden tai tehottoman täytäntöönpanon johdosta Panama-papereissa paljastettuja toimia ja rahoitusrakenteita ei ole voitu estää ja että niissä kierretään onnistuneesti tätä perusperiaatetta; toteaa, että on otettava käyttöön EU:n yhteinen lähestymistapa kolmansien maiden, merentakaisten maiden ja alueiden sekä kaikkein syrjäisimpien alueiden postilaatikkoyritysten ja valeyhtiöiden torjumiseksi ja sellaisten käytäntöjen, joilla vältetään kohtuullisten verojen maksaminen EU:ssa, lopettamiseksi lopullisesti todellisten edunsaajien avoimuuden perusteella;

199.  toteaa, että tämä tilanne oli mahdollinen, koska lainsäädännön täytäntöönpano jäsenvaltioissa ja komission valvonta olivat riittämättömiä; pitää valitettavana, että poliittisista syistä joissakin tapauksissa edes lainsäädännön olemassaolo ja riittävä henkilöstö sen panemiseksi täytäntöön ei takaa sen täytäntöönpanoa;

200.  katsoo, että jäsenvaltioihin liittyviltä merentakaisilta mailta ja alueilta, joista eräät esiintyvät Panama-papereissa, puuttuu tarvittava infrastruktuuri, taloudelliset resurssit ja inhimilliset valmiudet varmistaa rahoitusalan paikallinen valvonta(109);

201.  huomauttaa, että komissiolla ei ole riittäviä resursseja rahanpesun, veronkierron ja veropetosten torjuntaa koskevan EU:n lainsäädännön täydellisen valvonnan varmistamiseksi;

202.  pitää valitettavana, että yksittäiset jäsenvaltiot usein pysäyttävät veropoliittisten kysymysten tarkastelun neuvoston tasolla suojellakseen veroparatiiseja; kehottaa tämän vuoksi kumoamaan jäsenvaltioiden yksimielisyyttä koskevan periaatteen veroasioissa, jotta vero-oikeutta koskevassa toiminnassa voidaan edistyä ja vähentää EU:n kansalaisiin kohdistuvaa taakkaa;

203.  toteaa, että rahanpesun selvittelykeskukset ovat keskeisen tärkeitä rahanpesun torjunnassa; panee kuitenkin merkille erilaiset rakenteet eri puolilla EU:ta ja sen, että keskuksilla ei ole riittävästi henkilöstöä niiden tehtävistä huolehtimiseen, muun muassa tutkimaan epäilyttäviä liiketoimia koskevia ilmoituksia, joiden määrä on kasvanut uuden lainsäädännön vuoksi, ja että ne voivat käsitellä vain murto-osaa ongelmasta; toteaa, että joidenkin veropetoksia ja rahanpesua koskevien sääntöjen täytäntöönpanosta ja valvonnasta vastaavien jäsenvaltioiden laitosten on oltava täysin riippumattomia poliittisesta vaikutusvallasta; toteaa tarpeen varmistaa, että rahanpesun selvittelykeskusten toteuttamat tutkinnat johtavat tilanteen niin vaatiessa poliisin rikosoikeudelliseen tutkintaan, ja korostaa, että muutoin poliisin toimimattomuus on katsottava velvollisuuksien laiminlyönniksi; pitää valitettavana, että rahanpesun selvittelykeskukset ovat useissa tapauksissa poliittisesti värittyneitä;

204.  toteaa, että vaikeudet tietojen jakamisessa rahanpesun selvittelykeskusten välillä sekä vaikeudet käyttää epäilyttäviä liiketoimia tai epäilyttävää toimintaa koskevista ilmoituksista saatavia tietoja ovat osittain seurausta rahanpesun selvittelykeskusten erilaisesta kehityksestä eri puolilla maailmaa;

205.  toteaa, että seuraamuksia ei aina sovelleta tai niiden pelotevaikutus ei ole riittävä asiaan liittyvissä tapauksissa; pitää tässä yhteydessä valitettavana, että jäsenvaltiot vastustavat edelleen sitä, että EU asettaisi seuraamuksia niitä kolmansia maita kohtaan, joiden verojärjestemien on todettu olevan haitallista unionille;

206.  toteaa, että PANA-valiokunnan havaintojen perusteella voidaan määrittää monia tapauksia, joissa EU:n lainsäädäntöön liittyy hallinnollisia epäkohtia, erityisesti seuraavat:

  jäsenvaltioiden viranomaiset eivät ole oma-aloitteisesti toimittaneet verotietoja toisille jäsenvaltioille tapauksissa, joissa on perusteita olettaa, että toisessa jäsenvaltiossa menetetään verotuloja (hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin 9 artiklan 1 kohta), ja komissio ei ole varmistanut hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin tosiasiallista täytäntöönpanoa;

  jäsenvaltioiden viranomaiset eivät ole toimineet, kun on näyttöä vakavasta ja jatkuvasta todellisen omistajan ja edunsaajan tunnistamatta jättämisestä asiakkaan tuntemista koskevassa menettelyssä sekä sen edellyttämisessä, että asiakkaan ja todellisen omistajan ja edunsaajan tunnistaminen tapahtuu ennen liikesuhteen luomista tai liiketoimen toteuttamista (kolmannen rahanpesun vastaisen direktiivin 8 artiklan 1 kohdan b alakohta, 9 artiklan 1 kohta), ja komissio ei ole varmistanut kolmannen rahanpesun vastaisen direktiivin tosiasiallista täytäntöönpanoa;

  jäsenvaltioiden viranomaiset eivät ole varmistaneet, että rahanpesun vastaisen direktiivin mukaan ilmoitusvelvolliset voidaan katsoa vastuullisiksi kansallisten säännösten rikkomisesta, myös todellista omistajaa ja edunsaajaa koskevien tietojen toimivaltaisille viranomaisille raportoimisen osalta (neljännen rahanpesun vastaisen direktiivin 39 artiklan 1 kohta), ja Euroopan komissio ei ole varmistanut neljännen rahanpesun vastaisen direktiivin tosiasiallista täytäntöönpanoa;

  komissio ei ole toimittanut niiden kolmansien maiden luetteloa, joilla on strategisia puutteita rahanpesun torjuntaa koskevissa järjestelmissään;

  jäsenvaltioiden viranomaiset eivät ole soveltaneet hallinnollisia seuraamuksia tai muita hallinnollisia toimenpiteitä niihin elimiin, joiden on todettu rikkoneen vakavasti kolmannen rahanpesun vastaisen direktiivin mukaisia kansallisia säännöksiä direktiivin 2013/36/EU (neljäs vakavaraisuusdirektiivi) 67 artiklan 1 kohdan o alakohdassa ja 67 artiklan 2 kohdassa edellytetyllä tavalla, ja komissio ei ole varmistanut neljännen vakavaraisuusdirektiivin tosiasiallista täytäntöönpanoa;

  jäsenvaltiot eivät ole tehneet vilpitöntä yhteistyötä yritysverotuksen käytännesääntötyöryhmän yhteydessä eivätkä ole noudattaneet vilpittömän yhteistyön periaatetta SEUT-sopimuksen IV artiklan edellyttämällä tavalla ja komissio ei ole toiminut perussopimusten vartijana;

207.  pitää valitettavana, että tietyt EU:n toimielimet eivät tee yhteistyötä PANA-valiokunnan kanssa; toteaa, että siinä rikotaan vilpittömän yhteistyön periaatetta;

208.  toteaa, että neuvoston yritysverotuksen käytännesääntötyöryhmän suljettu ja salaileva luonne sekä laajaan yhteisymmärrykseen perustuvaa päätöksentekoa koskevien sääntöjen tehottomuus on haitallista olennaisen tärkeän veropetosten vastaisen lainsäädännön tehokkaalle ja vaikuttavalle laatimiselle, antamiselle ja täytäntöönpanolle EU:ssa; korostaakin, että ryhmään osallistuvien jäsenvaltioiden toimien, lausuntojen ja kantojen vastuuvelvollisuutta ja avoimuutta on parannettava ja käytännesääntötyöryhmää on uudistettava perusteellisesti;

209.  katsoo, että neuvoston yksimielisyyttä koskeva vaatimus veroalan lainsäädännön muuttamiseksi tai antamiseksi hidastaa veroalan kehitystä EU:ssa;

210.  pitää eritäin valitettavana, että monet sidosryhmät ovat kieltäytyneet tapaamasta PANA-valtuuskuntia tai kieltäytyneet tulemasta PANA-valiokunnan kuultaviksi tai eivät ole vastanneet kysymyksiin tyydyttävästi;

211. tuomitsee korruption ja rahanpesun vastaisen taistelun etulinjassa toimineen maltalaisen toimittajan Daphne Caruana Galizian salamurhan; toteaa, että Caruana Galizia oli raportoinut laajasti Panama-papereista ja että 16. lokakuuta 2017 hänet murhattiin autopommi-iskussa; toteaa uudelleen, että tällaisia tapahtumia on täysin mahdotonta hyväksyä EU:n jäsenvaltioissa;

212.  toteaa siksi, että monet kysymykset ovat edelleen vastausta vailla, jotta voitaisiin täysimääräisesti vahvistaa tämän ongelman laajuus ja näissä järjestelmissä käytetyt menetelmät, ja ehdottaa, että tutkintatehtäviä jatketaan pysyvässä valiokunnassa tai Euroopan parlamentin korkean tason työryhmässä.

(1)

EYVL L 113, 19.5.1995, s. 1.

(2)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0253.

(3)

EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15.

(4)

EUVL L 214, 4.8.2006, s. 29.

(5)

EUVL L 141, 5.6.2015, s. 73.

(6)

EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338.

(7)

EUVL L 64, 11.3.2011, s. 1.

(8)

EUVL L 359, 16.12.2014, s. 1.

(9)

EUVL L 157, 9.6.2006, s. 87.

(10)

EUVL L 158, 27.5.2014, s. 77.

(11)

EUVL L 158, 27.5.2014, s. 196.

(12)

EUVL L 156, 16.6.2012, s. 1.

(13)

EUVL L 338, 12.12.2012, s. 37.

(14)

EUVL L 338, 12.12.2012, s. 41.

(15)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0408.

(16)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0310.

(17)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0457.

(18)

A8-0056/2017.

(19)

Ks. Eurodad-verkoston tutkimus ”Fifty shades of tax dodging”, Bryssel, lokakuu 2015, s. 19.

(20)

Ks. Willem Pieter de Groen: ”Role of advisors and intermediaries in the schemes revealed in the Panama Papers”, Centre for European Policy Studies, huhtikuu 2017.

(21)

Toimenpiteet ja puhujien nimet on luetteloitu kokonaisuudessaan tämän mietinnön osassa 2, joka sisältää myös Kyprokseen, Portugaliin, Maltalle, Yhdysvaltoihin, Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Luxemburgiin ja Sveitsiin tehtyjen valtuuskuntamatkojen raportit.

(22)

OECD (2017), ”Glossary of Tax Terms”, Pariisi.

(23)

C-255/02 – Halifax ja muut, Euroopan unionin tuomioistuin, 21. helmikuuta 2006; C-196/04 – Cadbury Schweppes ja Cadbury Schweppes Overseas, Euroopan unionin tuomioistuin, 12. syyskuuta 2006.

(24)

Erityisesti Ranska, Italia, Saksa, Puola ja Alankomaat.

(25)

Ks. esimerkiksi Anna Meyendorffin ja Anyan V. Thakorin toimittama ”Designing financial systems in transition economics: strategies for reform in Central and Eastern Europe”, 2002, S. 102 [esimerkkinä Venäjä]; tai Keith Blackburn, Niloy Bose ja Salvatore Capasso: ”Tax evasion, the underground economy and financial development” (2012): http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S016726811200128X.

(26)

PANA-valiokunnan teettämä tutkimus ”The Impact of Schemes revealed by the Panama Papers on the Economy and Finances of a Sample of Member States.

(27)

https://ec.europa.eu/taxation_customs/fight-against-tax-fraud-tax-evasion/a-huge-problem_en

(28)

Ks. Gabriel Zucman: ”The Hidden Wealth of Nations – The Scourge of Tax Havens”, Kalifornian yliopisto, 2015.

(29)

Tax Justice Network, marraskuu 2011.

(30)

148 rahanpesutapausta vuonna 2012, 202 tapausta vuonna 2013, 221 tapausta vuonna 2014 ja 285 tapausta vuonna 2015.

(31)

Rahoitussalaisuusindeksi 2015, Tax Justice Network.

(32)

”Where Are They Now? A Year Later, Mixed Fortunes For Panama Papers Line-Up”, ICIJ 2017.

(33)

PANA-valiokunnan teettämä tutkimus ”Offshore activities and money laundering: recent findings and challenges”, professori Brigitte Unger, Utrechtin kauppakorkeakoulu, Alankomaat.

(34)

Ks. Ungerin edellä mainittu tutkimus.

(35)

Luettelon laati komission jäsen Moscovici.

(36)

Kolmansien maiden lainkäyttöalueita koskeva alustava tulostaulu julkistettiin syyskuussa 2016. Se sisältää kaksi indikaattorijoukkoa EU:n jäsenvaltioihin kohdistuvien riskien määrittämiseksi: 1) arviointi oikeudenkäyttöalueen taloudellisista yhteyksistä EU:hun, rahoituspalvelutoiminnan koko ja rahoitusvakautta koskevat tekijät sekä 2) oikeudenkäyttöalueen aiheuttamien riskien arviointi, jossa määritetään, ovatko oikeudenkäyttöalueet riittävän läpinäkyviä ja onko niillä yrityksille edullisia tuloverojärjestelmiä tai yritysten nollaverokanta.

(37)

Työtulot, johtajan palkkiot, osingot, pääomatulot, tekijänpalkkiot, tietyt henkivakuutustuotteet, eläkkeet ja kiinteistöomaisuuden omistus ja siitä saatavat tulot.

(38)

OECD:n määritelmän mukaan valeyhtiö on yhtiö, joka on virallisesti rekisteröity, perustettu tai muutoin lainmukaisesti organisoitu tietyssä taloudessa mutta joka suorittaa kyseisessä taloudessa toimia vain pass-through-ominaisuudessa.

(39)

Tosiasiallinen omistaja ja edunsaaja on luonnollinen henkilö, joka on loppujen lopuksi vastuussa yhteisöstä.

(40)

Ks. esimerkiksi Nordea (2016), ”Report on Investigation of Nordea Private Banking in Relation to Offshore Structures”, Nordea-ryhmän sääntöjen noudattamisesta vastaavan osaston, Nordean operatiivisia riskejä käsittelevän osaston ja Mannheimer Swartling Advokatbyrån yhteinen raportti.

(41)

Euroopan parlamentin 16. joulukuuta 2015 annettu päätöslauselma, johon sisältyy suosituksia komissiolle aiheesta: Lisää läpinäkyvyyttä, koordinointia ja lähentymistä unionin yhtiöveropolitiikkoihin – esittelijät: Anneliese Dodds ja Ludek Niedermayer – Hyväksytyt tekstit P8_TA(2015)0457).

(42)

”Role of advisors and intermediaries in the schemes revealed in the Panama Papers”, Willem Pieter de Groen, Centre for European Policy Studies, huhtikuu 2017.

(43)

Jan Lukas Strozyk, Norddeutsche Rundfunk, PANA-valiokunnan kuulemisessa 27. syyskuuta 2016.

(44)

”Role of advisors and intermediaries in the schemes revealed in the Panama Papers”, Willem Pieter de Groen, Centre for European Policy Studies, huhtikuu 2017.

(45)

Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen vastaisia toimenpiteitä arvioivan asiantuntijaryhmän (Moneyval) puheenjohtajan Daniel Thelesklafin puheenvuoro PANA-valiokunnan kuulemisessa 13. lokakuuta 2016.

(46)

OECD:n pääsihteerin raportti G20-maiden valtiovarainministereille, Baden-Baden, Saksa, maaliskuu 2017: http://www.oecd.org/tax/oecd-secretary-general-tax-report-g20-finance-ministers-march-2017.pdf

(47)

Brooke Harrington: ”Capital without borders, wealth managers and the one percent”, Harvard University Press, 2016.

(48)

”The golden visa deal: We have in effect been selling off British citizenship to the rich”, David Pegg, The Guardian 4. heinäkuuta 2017.

(49)

Ks. esimerkiksi Nordea (2016), ”Report on Investigation of Nordea Private Banking in Relation to Offshore Structures”, Nordea-ryhmän sääntöjen noudattamisesta vastaavan osaston, Nordean operatiivisia riskejä käsittelevän osaston ja Mannheimer Swartling Advokatbyrån yhteinen raportti. Myös Belgian kansallinen tutkintakomitea vahvisti tämän PANA-valtuuskunnan kanssa järjestetyssä kokouksessa.

(50)

14 toimenpidettä käynnistettiin siksi, että jäsenvaltiot eivät tiedottaneet kansallisista säännöksistä (eivät täyttäneet kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen määräpäivää 1. tammikuuta 2013). Yksi rikkomistapaus käynnistettiin siksi, että direktiiviä ei saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä (muun muassa oma-aloitteinen tietojenvaihto) ja kuusi toimenpidettä käynnistettiin siksi, että ensimmäinen hallinnollista yhteistyötä koskeva direktiivi oli mahdollisesti saatettu väärin osaksi kansallista lainsäädäntöä. Näistä kuudesta toimesta kolme on edelleen käynnissä.

(51)

Kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen määräaika oli 1. tammikuuta 2016.

(52)

Kreikan ja Portugalin tapaukset on määrä päättää pian.

(53)

Käytännesääntötyöryhmä (yritysverotus), 10. syyskuuta 2012 laadittu tausta-asiakirja: ”Työryhmän kokouksessa 17. huhtikuuta 2012 käsitelty seurantahanke osoitti, että käytännössä verotuspäätöksistä ei kertaakaan vaihdettu oma-aloitteisesti tietoja.”

(54)

Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Italia, Kroatia, Kypros, Latvia, Malta, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Saksa, Slovakia, Slovenia, Unkari ja Yhdistynyt kuningaskunta.

(55)

”Fighting tax crimes – cooperation between Financial Intelligence Units”, tohtori Amandine Scherrer ja tohtori Anthony Amicelle, Euroopan parlamentin tutkimuspalvelu (EPRS), maaliskuu 2017.

(56)

Nämä kuusi jäsenvaltiota ovat Italia, Ruotsi, Saksa, Slovenia, Tšekin tasavalta ja Yhdistynyt kuningaskunta. Espanja, Irlanti, Itävalta, Latvia, Ranska, Slovakia ja Unkari ovat ilmoittaneet vain osittaisesta saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä.

(57)

Tätä direktiiviä sovelletaan seuraaviin (2 artikla): luottolaitokset, finanssilaitokset, tilintarkastajat, ulkopuoliset kirjanpitäjät ja veroneuvojat, notaarit ja muut riippumattomat lakimiesammattien harjoittajat, trusti- tai yrityspalvelujen tarjoajat, kiinteistönvälittäjät, muut tavarakauppaa käyvät luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt ja kasinot.

(58)

Nordean yksityispankkitoimia koskeva tutkinta osoitti, että pankki ei noudattanut sisäisiä ohjeita eikä sääntelyvaatimuksia Luxemburgissa. Tarkemmin sanottuna se ei luokitellut asiakkaita asianmukaiseen suuren riskin luokkaan, minkä vuoksi sitä seuraava tehostetun asiakkaan tuntemisvelvollisuuden mukainen ilmoittaminen oli epätäydellistä. Tehostettu asiakkaan tuntemisvelvollisuus sisältää esimerkiksi tietojen keräämisen varojen lähteestä ja tilien tarkoituksesta. Tuntemismenettelyt on lisäksi toistettava säännöllisesti ja arvioitava uudelleen. Tämä niin sanottu jatkuva asiakkaan tuntemisvelvollisuus jätettiin kuitenkin säännöllisesti täyttämättä. Tiedot eivät monessa tapauksessa olleet ajan tasalla pankin sisäisen tutkinnan (Nordea, 2016) mukaan. Vastaavista täytäntöönpano- ja valvontaongelmista ilmoitti myös saksalaisen Berenberg-pankin entinen sääntöjen noudattamisesta vastaava virkailija, joka todisti PANA-valiokunnassa.

(59)

Jürgen Mossack totesi 24. syyskuuta 2010 lähettämässään sähköpostiviestissä seuraavaa: ”Näyttäisi siltä, että Mossfon UK ei tee asiakkaan tuntemista koskevaa selvitystä perusteellisesti (tai ehkä ei lainkaan) ja ehkäpä tästä lähtien meidän on itse tehtävä kyseinen selvitys kaikista asiakkaista, joita Mossfon UK:lla on meillä nyt ja tulevaisuudessa!”

(60)

Mossack Fonsecan ja UBS:n tietojenvaihtoa koskevassa sähköpostiviestissä Mossack Fonsecan edustaja sanoi: ”Hän selitti, että UBS ei ole koskaan ollut meidän sopimuskumppanimme. Olin siitä eri mieltä ja totesin lisäksi, että joissakin tapauksissa emme edes tienneet, kuka todellinen edunsaaja tai omistaja on... Vastasin, että aiemmin meille ei nimenomaan UBS:n ja muiden pankkien pyynnöstä toimitettu todellisten edunsaajan tai omistajan henkilöllisyyttä.”

(61)

Mossack Fonsecan edustaja selitti 5. toukokuuta 2009 päivätyssä sähköpostiviestissä, että kahden säätiön perustamisen ”hinta on korkeampi etupäässä siksi, että asiakas käyttää säätiötä erityistarkoitukseen ja että tarjoamamme joustava erityispalvelu (jossa ei ole juuri asiakkaan tuntemista koskevia selvityksiä) sisältää ehdottomasti suuremman riskin”.

(62)

Tämä selvisi PANA-valiokunnan tiedonhankintamatkalla Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.

(63)

”Fighting tax crimes – cooperation between Financial Intelligence Units”, tohtori Amandine Scherrer ja tohtori Anthony Amicelle, Euroopan parlamentin tutkimuspalvelu (EPRS), maaliskuu 2017.

(64)

EU:n rahanpesun selvittelykeskuksia koskeva kartoitus ja puuteanalyysi EU:n rahanpesun selvittelykeskusten valtuuksista ja esteistä tietojen hankkimisessa ja vaihtamisessa, 15. joulukuuta 2012.

(65)

PANA-valiokunnan rahanpesun selvittelykeskuksia koskeva kuuleminen 21. kesäkuuta 2017.

(66)

Yhdistyneen kuningaskunnan rahanpesun selvittelykeskukset voivat saada suurimpia ilmoitusmääriä EU:ssa, koska maan rahoitusmarkkinat ovat Euroopan suurimpia ja siellä on käytössä epäilyttävää toimintaa koskeva järjestelmä. Alankomaiden ilmoitusmäärät ovat poikkeuksellisen korkeita, mitä voidaan selittää sillä, että ne eivät saa ilmoituksia epäilyttävistä liiketoimista vaan pikemminkin ilmoituksia epätavallisista liiketoimista, ja niistä valtaosa on peräisin valuutanvaihto- ja rahalähetyslaitoksilta, joiden on ilmoitettava kaikista yli 2 000 euron suuruisista liiketoimista.

(67)

Erityisesti Kypros, Malta ja Luxemburg, jotka saavat erittäin vähän ilmoituksia epäilyttävistä liiketoimista verrattuna niiden oikeudenkäyttöalueiden säänneltyjen alojen kokoon.

(68)

PANA-valiokunnan kuuleminen 14. marraskuuta 2016.

(69)

Kriminalisoidaanko verorikos, kun se tehdään ”myönteisenä tekona”, laiminlyönnin vuoksi tai molemmissa tapauksissa, ja käsittelevätkö verorikosta hallintoelimet vai oikeusviranomaiset.

(70)

Italia, Espanja, Belgia, Bulgaria, Kroatia, Kreikka, Ranska, Tšekki, Puola, Saksa, Liettua, Portugali, Romania, Slovenia, Alankomaat ja Itävalta.

(71)

Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun tutkimus ”Member States' capacity to fight tax crimes” http://www.europarl.europa.eu/cmsdata/125760/EPRS_STUD_603.257_MS_capabilities_tax_crimes.pdf

(72)

Maltan rahanpesun selvittely- ja analysointiyksikön (FIAU) vuodetut raportit.

(73)

Yhdistynyt kuningaskunta, Luxemburg, Malta, Portugali ja Kypros.

(74)

COM(2017)0340, s. 5.

(75)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0408.

(76)

”Fighting tax crimes – cooperation between Financial Intelligence Units”, tohtori Amandine Scherrer ja tohtori Anthony Amicelle, Euroopan parlamentin tutkimuspalvelu (EPRS), maaliskuu 2017.

(77)

Tässä luvussa esitetyt prosenttiosuudet perustuvat ICIJ:n tietoihin, jotka Centre for European Policy Studies -tutkimuskeskus (CEPS) on analysoinut rahanpesua, veronkiertoa ja veropetoksia käsittelevän tutkintavaliokunnan pyynnöstä.

(78)

”Role of advisors and intermediaries in the schemes revealed in the Panama Papers”, Willem Pieter de Groen, Centre for European Policy Studies, huhtikuu 2017.

(79)

”Role of advisors and intermediaries in the schemes revealed in the Panama Papers”, Willem Pieter de Groen, Centre for European Policy Studies, huhtikuu 2017.

(80)

Kymmenen maata, joissa toimii eniten välittäjiä, ICIJ.

(81)

Perustuu kartoitukseen välittäjistä, jotka vastaavat noin 86 prosentista ICIJ:n tietokannassa olevista yhteisöistä.

(82)

Mossack Fonsecan 3. helmikuuta 2012 päivätyssä sähköpostissa yhtiön edustaja selittää, että HSBC private Bank Luxin kanssa on sovittu suorasta yhteistyöstä Mossack Fonsecan kanssa ja että uusiin asiakkaisiin sovelletaan vain ”DDlight ”-menettelyä pankin toimittamien tietojen perusteella.

(83)

Maíra Martini: ”Doors wide open: corruption and real estate in four key markets”, 2017.

(84)

Obermayer ja Obermaier, 2016.

(85)

PANA-valiokunnan Norbert Naulinin laatimat kirjalliset vastaukset, PANA-kuuleminen, 14. marraskuuta 2016.

(86)

Nordean yksityispankkialan tutkintaraportti offshore-rakenteista, 20. kesäkuuta 2016, ja tiedonhankintamatka Belgian parlamentin tutkintakomiteaan 26. huhtikuuta 2017.

(87)

IMF:n, Kansainvälisen järjestelypankin, Euroopan komission ja taloustieteilijä Gabriel Zucmanin tietojen mukaan.

(88)

Oxfam, ”Opening the vaults”, 2017.

(89)

PANA-valiokunnan kuuleminen 9. helmikuuta 2017.

(90)

PANA-valiokunnan kuulemiset 13. lokakuuta 2016 ja 24. tammikuuta 2017.

(91)

Esimerkiksi Société Générale totesi valiokunnalle, ettei se ole kahden Mossack Fonsecan sen pyynnöstä perustaman säätiön Rousseau ja Valvert tosiasiallinen omistaja, mutta ICIJ:n toimittajien julkaisemat Panama-paperit todistavat päinvastaista; samoin maltalainen välittäjä Nexia BT vastasi valiokunnan kirjallisiin kysymyksiin todeten, että yksi sen perustajista ei ollut yhteydessä Maltan pääministerin henkilöstöpäällikköön Keith Schembriin, vaikka hän allekirjoitti Mossack Fonsecalle osoitetun suosituskirjeen, jossa selitti olleensa Keith Schembrin liiketuttava ja tuttu useiden vuosien ajan.

(92)

Oxfam, ”Opening the vault: The use of tax havens by Europe’s biggest banks”, maaliskuu 2017. https://www.oxfam.org/en/research/opening-vaults

(93)

EPV:n kirjalliset vastaukset PANA-valiokunnalle PANA-valiokunnan kuulemisessa 13. lokakuuta 2016.

(94)

Kuten Sveitsissä, jossa nimellisinä johtajina toimivien lakimiesten ei Sveitsin lainsäädännön mukaan tarvitse noudattaa asiakkaan tuntemista koskevia velvollisuuksia.

(95)

Ks. esimerkiksi FATF:n keskinäisen arvioinnin kertomukset tai selvitys ”Fighting tax crimes – cooperation between Financial Intelligence Units”, tohtori Amandine Scherrer ja tohtori Anthony Amicelle, Euroopan parlamentin tutkimuspalvelu (EPRS), maaliskuu 2017.

(96)

Rules on independence and responsibility regarding auditing, tax advice, accountancy, account certification services and legal services, Ian Roxan ja Saipriya Kamath (London School of Economics) ja Willem Pieter De Groen (Centre for European Policy Studies), huhtikuu 2017.

(97)

PANA-valiokunnan keskustelu kansallisten parlamenttien ja Mark Piethin kanssa, 31. tammikuuta 2017.

(98)

Richard Murphy ja Saila Naomi Stausholm, ”The Big 4, a study on opacity”, heinäkuu 2017.

(99)

Ks. esimerkiksi FATF:n keskinäisen arvioinnin kertomukset tai tutkimus ”Fighting tax crimes – cooperation between Financial Intelligence Units”, tohtori Amandine Scherrer ja tohtori Anthony Amicelle, Euroopan parlamentin tutkimuspalvelu (EPRS), maaliskuu 2017.

(100)

Brooke Harringtonin kirjallinen vastaus PANA-valiokunnan kuulemisessa 24. tammikuuta 2017.

(101)

PANA-valiokunnan selonteko 21.–24. maaliskuuta 2017 Yhdysvaltoihin suuntautuneesta matkasta.

(102)

Gabriel Zucman, Teresa Lavender Fagan ja Thomas Piketty (2015), ”The hidden wealth of nations: The scourge of tax havens”, University of Chicago Press, 2015.

(103)

OECD, Illicit Financial Flows from Developing Countries: Measuring OECD Responses, 2014, s 15.

(104)

Global Financial Integrity.

(105)

Marc Tran, ”Tax Evasion Still Crippling Africa as Rich Countries Fail to Deliver Support”, The Guardian, 10. toukokuuta 2013.

(106)

PANA-valiokunnan kuuleminen kehitysmaista, 6. huhtikuuta 2017.

(107)

”Overcoming the shadow economy”, Joseph E. Stiglitz ja Mark Pieth, marraskuu 2016.

(108)

Tanska toimitti vihdoin 30. elokuuta 2017 vastauksensa PANA-valiokunnan kyselyyn.

(109)

”Tax evasion, money laundering and tax transparency in the EU Overseas Countries and Territories”, Isabelle Ioannides ja Jan Tymowski, Euroopan parlamentin tutkimuspalvelu (EPRS), huhtikuu 2017.


OVERVIEW OF ACTIVITIES DURING THE MANDATE

July 2016 - December 2017

* * *


I. COMMITTEE COMPOSITION

1. Bureau

Werner Langen

Chairman

EPP

Ana Gomes

1st Vice-Chair

S&D

Pirkko Ruohonen-Lerner

2nd Vice-Chair

ECR

Fabio De Masi

3rd Vice-Chair (until 22 October 2017)

GUE/NGL

Eva Joly

4th Vice-Chair

Greens/EFA

 

 

2. Coordinators

Dariusz Rosati

EPP

Markus Ferber

(Deputy Coordinator)

EPP

Peter Simon

S&D

Bernd Lucke

ECR

Michael Theurer (until 30 June 2017)

ALDE

Maite Pagazaurtundúa Ruiz (from 1st July 2017)

ALDE

Louis Michel(Deputy Coordinator)

 

ALDE

Patrick Le Hyaric

GUE/NGL

Matt Carthy(Deputy Coordinator)

 

GUE/NGL

Sven Giegold

Greens/EFA

David Coburn

EFDD

Barbara Kappel

ENF

3. Co-Rapporteurs

Jeppe Kofod

S&D

Petr Jezek

ALDE

 

4. Shadow-Rapporteurs

Ludek Niedermayer

EPP

Angel Dzhambazki

ECR

Miguel Urbán Crespo

GUE/NGL

Molly Scott Cato

Greens/EFA

Marco Valli

EFDD

Barbara Kappel

ENF

5. Members

The committee is composed of 65 Members distributed by political groups as follows:

EPP

20

S&D

17

ECR

6

ALDE

6

GUE/NGL

4

Greens/EFA

4

EFDD

3

ENF

4

N-A

1

List of Members as of 18 October 2017

FULL Members

 

SUBSTITUTES

L

EPP

19/20

 

L

EPP

19/20

DE

M. BALZ Burkhard

 

 

BG

M. ADEMOV Asim Ahmedov

 

MT

M. CASA David

 

 

FR

M. CADEC Alain

 

FR

M. ENGEL Frank

 

 

EL

M. CHRISTOFOROU Lefteris

 

DE

M. FERBER Markus

 

 

FR

Mme DATI Rachida

 

PT

M. FERNANDES José Manuel

 

 

EN

M. HAYES Brian

 

ES

M. DE GRANDES PASCUAL Luis

 

 

SV

M. HÖKMARK Gunnar

 

DE

M. KARAS Othmar

 

 

DE

M. JAHR Peter

 

FR

M. LAMASSOURE Alain

 

 

EN

M. KELLY Seán

 

NL

Mme DE LANGE Esther

 

 

EL

M. KYRTSOS Georgios

 

DE

M. LANGEN Werner

(Chair)

 

HR

Mme MALETIĆ Ivana

 

FR

Mme LE GRIP Constance

 

 

DE

M. MANN Thomas

 

ES

M. MATO Gabriel

 

 

IT

M. MARTUSCIELLO Fulvio

 

PT

M. MELO Nuno

 

 

EN

M. SCHÖPFLIN György

 

MT

Mme METSOLA Roberta

 

 

DE

M. SCHULZE Sven

 

CS

M. NIEDERMAYER Luděk

 

 

SK

M. ŠTEFANEC Ivan

 

FI

Mme PIETIKÄINEN Sirpa

 

 

RO

M. STOLOJAN Theodor Dumitru

 

PL

M. ROSATI Dariusz

 

 

IT

M. TAJANI Antonio

 

SL

Mme TOMC Romana

 

 

HU

M. WINKLER Iuliu

 

NL

M. VANDENKENDELAERE Tom

 

 

MT

M. ZAMMIT DIMECH Francis

 

L

S&D

15/17

 

L

S&D

17/17

FR

M. BAYET Hugues

 

 

FR

Mme BERÈS Pervenche

 

IT

M. COFFERATI Sergio Gaetano

 

 

EN

Mme CHILDERS Nessa

 

IT

M. GASBARRA Enrico

 

 

FR

Mme DELVAUX Mady

 

PT

Mme GOMES Ana

(1st VC)

 

SL

Mme FAJON Tanja

 

IT

M. GUALTIERI Roberto

 

 

PL

Mme GERINGER DE OEDENBERG Lidia Joanna

ES

M. JÁUREGUI ATONDO Ramón

 

 

EN

Mme GILL Neena

 

EL

Mme KAILI Eva

 

 

DE

M. LIETZ Arne

 

DA

M. KOFOD Jeppe

 

 

SV

M. LUDVIGSSON Olle

 

DE

M. KÖSTER Dietmar

 

 

EN

Mme MCAVAN Linda

 

ET

Mme LAURISTIN Marju

 

 

HU

M. NIEDERMÜLLER Péter

 

ES

M. LÓPEZ AGUILAR Juan Fernando

 

 

RO

M. PAVEL Emilian

 

FR

M. MAUREL Emmanuel

 

 

FR

Mme ROZIÈRE Virginie

 

DE

Mme REGNER Evelyn

 

 

MT

M. SANT Alfred

 

DE

M. SIMON Peter

 

 

PT

M. DOS SANTOS Manuel

 

NL

M. TANG Paul

 

 

IT

Mme SCHLEIN Elly

 

L

ECR

6/6

 

HU

M. SZANYI Tibor

 

 

IT

M. VIOTTI Daniele

 

BG

M. DZHAMBAZKI Angel

 

 

 

L

ECR

4/6

PL

M. LEGUTKO Ryszard Antoni

 

 

DE

M. LUCKE Bernd

 

 

EN

M. KARIM Sajjad

 

FI

Mme RUOHONEN-LERNER Pirkko

(2nd VC)

 

NL

M. LOONES Sander

 

EN

Mme SWINBURNE Kay

 

 

IT

M. SERNAGIOTTO Remo

 

LV

M. ZĪLE Roberts

 

 

EN

M. TANNOCK Charles

 

L

ALDE

6/6

 

L

ALDE

6/6

CS

M. JEŽEK Petr

 

 

LT

M. AUŠTREVIČIUS Petras

 

FR

M. MICHEL Louis

 

 

ES

M. CALVET CHAMBON Enrique

 

NL

Mme VAN NIEUWENHUIZEN Cora

 

 

FR

M. CORNILLET Thierry

 

ES

Mme PAGAZAURTUNDÚA RUIZ Maite

 

FR

Mme GRIESBECK Nathalie

 

DE

M. THEURER Michael

 

 

NL

Mme IN ‘T VELD Sophia

 

ES

M. TREMOSA I BALCELLS Ramon

 

 

SV

M. TORVALDS Nils

 

L

GUE/NGL

4/4

 

L

GUE/NGL

4/4

EN

M. CARTHY Matt

 

 

ES

Mme ALBIOL GUZMÁN Marina

 

DE

M. DE MASI Fabio

(3rd VC)

 

EL

M. HADJIGEORGIOU Takis

 

FR

M. LE HYARIC Patrick

 

 

EL

M. KOULOGLOU Stelios

 

ES

M. URBÁN CRESPO Miguel

 

 

PT

M. VIEGAS Miguel

 

L

Greens/EFA

4/4

 

L

Greens/EFA

4/4

FR

M. DURAND Pascal

 

 

FI

Mme HAUTALA Heidi

 

DE

M. GIEGOLD Sven

 

 

DE

M. REIMON Michel

 

FR

Mme JOLY Eva

(4th VC)

 

ES

M. SOLÉ Jordi

 

EN

Mme SCOTT CATO Molly

 

 

ES

M. URTASUN Ernest

 

L

EFDD

3/3

 

L

EFDD

3/3

EN

M. COBURN David

 

 

EN

M. BATTEN Gerard

 

EN

M. FINCH Raymond

 

 

EN

M. CARVER James

 

DE

Mme VON STORCH Beatrix

 

 

IT

M. VALLI Marco

 

L

ENF

4/4

 

L

ENF

3/4

IT

M. BORGHEZIO Mario

 

 

IT

M. FONTANA Lorenzo

 

DE

Mme KAPPEL Barbara

 

 

FR

M. MONOT Bernard

 

FR

M. LEBRETON Gilles

 

 

DE

M. PRETZELL Marcus

 

IT

M. ZANNI Marco

 

 

 

 

 

L

N-A

1/1

 

 

 

 

EL

M. ZARIANOPOULOS Sotirios

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


II. COMMITTEE MEETINGS and MISSIONS

The constitutive meeting took place on 12 July 2016.

The PANA Committee held 30 ordinary meetings and 16 Coordinators’ meetings from July 2016 until November 2017.

PANA Committee meetings

  28 meetings in Brussels

  2 meetings in Strasbourg

1 joint meeting

  with ECON with National Parliaments, in Brussels, on 31 January 2017

1 joint hearing

  with JURI on ‘The EU-wide protection of whistleblowers’, in Brussels, on 21 June 2017

2 workshops

  on ‘How to better prepare works of Inquiry Committee’, in Brussels, on 19 and 20 October 2016

  on ‘Offshore activities and money laundering: recent findings and challenges , in Brussels, on 26 January 2017

Coordinators’ meetings

  12 July 1016 in Brussels

  8 September 2016 in Brussels

  12 September 2016 in Strasbourg

  12 October 2016 in Brussels

  8 November 2016 in Brussels

  21 November 2016 in Strasbourg

  7 December 2016 in Brussels

  23 January 2017 in Brussels

  2 February 2017 in Brussels

  13 February 2017 in Strasbourg (‘Joint PANA/AFCO/EMIS Coordinators’ meeting’)

  13 March 2017 in Strasbourg

  3 April 2017 in Strasbourg

  4 May 2017 in Brussels

  30 May 2017 in Brussels

  12 October 2017 in Brussels

  28 November 2017 in Brussels

Shadow-Rapporteurs meetings

  11 September 2017 in Strasbourg

  25 September 2017 in Brussels

  2 October 2017 in Strasbourg

  9 October 2017 in Brussels

  11 October 2017 in Brussels

In addition, the Chair, Werner Langen, the two co-rapporteurs, Jeppe Kofod and Petr Jezek, and the Greens Coordinator, Sven Giegold, were invited to a meeting with the Members of Belgian Special Committee into the Panama Papers, on 26 April 2017, in the premises of the Belgian Parliament.

* * *

The PANA Committee held 7 fact-findings missions from February 2017 until September 2017:

  9-10 February - Mission to United Kingdom

  20 February - Mission to Malta

  2-3 March - Mission to Luxembourg

  21-24 March - Mission to USA (Washington and Delaware)

  22-23 June - Mission to Portugal

  7 July - Mission to Cyprus

  14-15 September - Mission to Switzerland


III. ACTIVITIES OF THE COMMITTEE

1. Programme of hearings and missions

Date

Topic / objective

Tuesday, 27 September 2016

09.00 - 11.30

Public hearing

Panama papers – Discussion with the investigative journalists behind the revelations

Thursday, 13 October 2016

9.00 - 12.30

Public hearing

Anti-money laundering and tax evasion: Who sets the rules and how?

Wednesday, 19 October 2016, 15.00 - 18.00

Thursday, 20 October 2016

9.00 - 17.30

Workshop

“How to better prepare works of Inquiry Committee”

Tuesday, 8 November 2016

14.00 - 15.30Public hearing

 

Hearing with Věra Jourová, Member of the European Commission responsible for Justice, Consumers and Gender Equality on “Anti-Money Laundering: state of play of the implementation of EU legislation

Monday, 14 November 2016

15.00 - 18.30

Public hearing

“Anti-money laundering and tax evasion: Who assures compliance with the rules and enforces them?

Wednesday, 16 November 2016

11.00 - 12.30

Extraordinary meeting

Exchange of views with Professor Joseph E. Stiglitz

Wednesday, 7 December 2016

15.00 - 18.30

Public hearing

Hearing with Pierre Moscovici, Member of the European Commission responsible for Economic and Financial Affairs, Taxation and Customs on “Fight against tax evasion and anti-money laundering: state of play of progress made at EU level

Tuesday, 24 January 2017

9.00 - 12.30

Public hearing

The role of lawyers, accountants and bankers in Panama Papers (Part I)

Thursday, 26 January 2017

11.00 - 12.00

Committee meeting

Working document on the inquiry into Money Laundering, Tax Avoidance and Tax Evasion

Thursday, 26 January 2017

14.00 - 16.00

Workshop

Workshop on "Offshore activities and money laundering: recent findings and challenges”

Interparliamentary week

Tuesday, 31 January 2017

9.30 - 11.15

Joint hearing ECON/PANA with National Parliaments

Panama Papers, Bahamas leaks: which follow-up did national Parliaments give to the revelations? Which lessons can be learned?

Thursday, 9 February 2017

9.00 - 12.30

Public hearing

The role of lawyers, accountants and bankers in Panama Papers (Part II)

Thursday, 9 February pm - Friday 10 February 2017

Mission

Mission to United Kingdom

Monday, 20 February 2017

Mission

Mission to Malta

Thursday, 2 March pm - Friday 3 March am

Mission

Mission to Luxembourg

Monday, 6 March 2017

15.00 - 18.30

Public hearing

The role of lawyers, accountants and bankers in Panama Papers (Part III)

21 to 24 March 2017

Mission

Mission to USA

Thursday, 6 April 2017

9.00 - 12.00 (Strasbourg)

Public hearing

Impact of the schemes revealed by the Panama Papers

Thursday, 27 April 2017

14.30 - 18.00

Committee meeting

Presentation of studies (Part I)

Session 1: Money laundering and tax evasion: What’s the impact on Member States and how effective are they in fighting it?

Tuesday, 2 May 2017

15.00 - 18.30

Committee meeting

Presentation of studies (Part II)

Session 2: Offshore practices: The roles and responsibilities of intermediaries and the relations of EU Member States with their overseas countries and territories

Thursday, 4 May 2017

9.00 - 12.30

Public hearing

Hearing with Commissioner Pierre Moscovici, Member of the European Commission responsible for Economic and Financial Affairs, Taxation and Customs

Tuesday, 9 May 2017

9.00 - 12.30

Public hearing

Cooperation in tax matters with European jurisdictions

Tuesday, 30 May 2017

15.00 - 16.30

Public hearing

Hearing with the President of the European Commission, J.C. Juncker

Tuesday, 30 May 2017

16.45 - 17.30

Public hearing

Hearing with F. Rocha Andrade

Wednesday, 21 June 2017

9.00 - 11.00

Joint PANA/JURI public hearing

Joint PANA-JURI hearing

The EU-wide protection of whistleblowers’

Wednesday, 21 June 2017

15.00 - 17.30

Public hearing

Financial Intelligence Units (FIUs) ins and outs and the Russian "Laundromat" case

Thursday, 22 June 2017

Friday, 23 June 2017

Mission

Mission to Portugal

Monday, 3 July 2017

19.00 - 20.30 (Strasbourg)

Public hearing

Hearing with Věra Jourová, Member of the European Commission responsible for Justice, Consumers and Gender Equality

Friday, 7 July 2017

Mission

Mission to Cyprus

Monday, 10 July 2017

16.30 - 18.30

Committee meeting

Consideration of draft report + draft recommendation

Tuesday, 11 July 2017

14.00 - 16.00

Committee meeting

Exchange of views with EU Finance Ministers

Thursday, 14 September

Friday, 15 September 2017

Mission

Mission to Switzerland

Tuesday, 26 September 2017

9.00 - 12.30

Public hearing

Hearing on “Tax planning: do celebrities and companies breach the EU law?”

Thursday, 12 October 2017

10.00 - 12.30

Committee meeting

Consideration of amendments

Wednesday, 18 October

14.00 - 17.30

Committee meeting

Vote on draft report and draft recommendation

Tuesday, 28 November 2017

10.00 - 12.30

Public hearing

Hearing on "Money Laundering: The case of NLB financial group Slovenia and Azerbaijan Laundromat revelations"

Tuesday, 28 November 2017

15.00 - 18.00

Public hearing

Hearing on “The Paradise Papers - What are they about and why are they relevant”


2. List of speakers (hearings and missions)

Name

Date

Meeting/Delegation

Organisation

Function

Country

Link

Gerard Ryle

Tuesday, 27 September 2016

09.00 - 11.30

Public hearing

International Consortium of Investigative Journalists (ICIJ)

Director

United States

Panama papers – Discussion with the investigative journalists behind the revelations

Bastian Obermayer

Tuesday, 27 September 2016

09.00 - 11.30

Public hearing

Süddeutsche Zeitung

Journalist

Germany

Panama papers – Discussion with the investigative journalists behind the revelations

Frederik Obermaier

Tuesday, 27 September 2016

09.00 - 11.30

Public hearing

Süddeutsche Zeitung

Journalist

Germany

Panama papers – Discussion with the investigative journalists behind the revelations

Kristof Clerix

Tuesday, 27 September 2016

09.00 - 11.30

Public hearing

Knack Magazine

Journalist

Belgium

Panama papers – Discussion with the investigative journalists behind the revelations

Oliver Zihlmann

Tuesday, 27 September 2016

09.00 - 11.30

Public hearing

Sonntagszeitung /

Le Matin Dimanche

Journalist

Switzerland

Panama papers – Discussion with the investigative journalists behind the revelations

Julia Stein

Tuesday, 27 September 2016

09.00 - 11.30

Public hearing

Norddeutscher Rundfunk (NDR)

Journalist

Germany

Panama papers – Discussion with the investigative journalists behind the revelations

Jan Strozyk

Tuesday, 27 September 2016

09.00 - 11.30

Public hearing

Norddeutscher Rundfunk (NDR)

Journalist

Germany

Panama papers – Discussion with the investigative journalists behind the revelations

Minna Knus

Tuesday, 27 September 2016

09.00 - 11.30

Public hearing

MOT (Finnish Broadcasting Company)

Journalist

Finland

Panama papers – Discussion with the investigative journalists behind the revelations

Michael Lennard

Thursday, 13 October 2016

9.00 - 12.30

Public hearing

International Tax Cooperation Section U.N. Dept. of Economic and Social Affairs - United Nations (UN)

Chief of International Tax Cooperation Section U.N.

Switzerland

Anti-money laundering and tax evasion: Who sets the rules and how?

Caroline Malcolm

Thursday, 13 October 2016

9.00 - 12.30

Public hearing

OECD’s Centre for Tax Policy and Administration

Senior Counsellor and Advisor to the Director and Deputy Director

France

Anti-money laundering and tax evasion: Who sets the rules and how?

Daniel Thelesklaf

Thursday, 13 October 2016

9.00 - 12.30

Public hearing

Committee on the Evaluation of Anti-Money Laundering Measures and the Financing of Terrorism (MONEYVAL)

President

France

Anti-money laundering and tax evasion: Who sets the rules and how?

Isabelle Vaillant

Thursday, 13 October 2016

9.00 - 12.30

Public hearing

European Banking Authority (EBA)

Director for Regulations

European Union

Anti-money laundering and tax evasion: Who sets the rules and how?

Elise J. Bean

Wednesday, 19 October 2016 and

Thursday, 20 October 2016

Workshop

Levin Center at Wayne State University Law School

Co-Director of Training and Conferences

United States

“How to better prepare works of Inquiry Committee”

Katie Bailey

Wednesday, 19 October 2016 and

Thursday, 20 October 2016

Workshop

U.S. House of Representatives' Subcommittee on Government Operations within the Committee on Oversight and Government

Staff Director

United States

“How to better prepare works of Inquiry Committee”

Věra Jourová

Tuesday, 8 November 2016

14.00 - 15.30Public hearing

 

European Commission

Commissioner responsible for Justice, Consumers and Gender Equality

European Commission

European Union

Hearing with Commissioner Věra Jourová

Giovanni Kessler

Monday, 14 November 2016

15.00 - 18.30

Public hearing

European Anti-Fraud Office (OLAF)

Director General

European Union

“Anti-money laundering and tax evasion: Who assures compliance with the rules and enforces them?

Simon Riondet

Monday, 14 November 2016

15.00 - 18.30

Public hearing

EUROPOL

Business manager – Head of the Financial intelligence Group

European Union

“Anti-money laundering and tax evasion: Who assures compliance with the rules and enforces them?

Klaus Meyer-Cabri

Monday, 14 November 2016

15.00 - 18.30

Public hearing

EUROJUST

German Member of EUROJUST’s College

European Union

“Anti-money laundering and tax evasion: Who assures compliance with the rules and enforces them?

Philippe de Koster

Monday, 14 November 2016

15.00 - 18.30

Public hearing

CTIF-CFI (Belgian Financial Intelligence Unit)

President

Belgium

“Anti-money laundering and tax evasion: Who assures compliance with the rules and enforces them?

Michel Claise

Monday, 14 November 2016

15.00 - 18.30

Public hearing

Ministry of Justice

Prosecutor

Belgium

“Anti-money laundering and tax evasion: Who assures compliance with the rules and enforces them?

Norbert Naulin

Monday, 14 November 2016

15.00 - 18.30

Public hearing

“EOKS” (Investigation Group

Organised Crime – Tax Fraud)

Head of the special investigation unit “EOKS” of the North Rhine-Westphalia tax authorities who analyse leaked data

Germany

“Anti-money laundering and tax evasion: Who assures compliance with the rules and enforces them?

Patrick Montagner

Monday, 14 November 2016

15.00 - 18.30

Public hearing

College of the French prudential supervisor

Deputy Secretary General

France

“Anti-money laundering and tax evasion: Who assures compliance with the rules and enforces them?

Joseph E. Stiglitz

Wednesday, 16 November 2016

11.00 - 12.30

Public hearing

Columbia University in New York

University Professor at Columbia University Former Chair of the Panama Papers Inquiry Committee

United States

Exchange of views with Professor Joseph E. Stiglitz

Pierre Moscovici

Wednesday, 7 December 2016

15.00 - 18.30

Public hearing

European Commission

Commissioner responsible for Economic and Financial Affairs, Taxation and Customs

European Union

Hearing with Commissioner Pierre Moscovici and Ashish Kumar, Policy Analyst at Financial Action Task Force (FATF)

Ashish Kumar

Wednesday, 7 December 2016

15.00 - 18.30

Public hearing

Financial Action Task Force (FATF)

Policy Analyst

France

Hearing with Commissioner Pierre Moscovici and Ashish Kumar, Policy Analyst at Financial Action Task Force (FATF)

Ronen Palan

Tuesday, 24 January 2017

9.00 - 12.30

Public hearing

Tax Justice Network

Senior advisor

United Kingdom

The role of lawyers, accountants and bankers in Panama Papers (Part I)

Brooke Harrington

Tuesday, 24 January 2017

9.00 - 12.30

Public hearing

 

Copenhagen Business School

Associate Professor

Denmark

The role of lawyers, accountants and bankers in Panama Papers (Part I)

Daniel Hall

Tuesday, 24 January 2017

9.00 - 12.30

Public hearing

Burford Capital

Director and co-head of Burford’s global corporate intelligence

United Kingdom

The role of lawyers, accountants and bankers in Panama Papers (Part I)

Rupert Manhart

Tuesday, 24 January 2017

09.00 - 12.30

Public hearing

Anti-money laundering Committee of The Council of Bars and Law Societies of Europe (CCBE)

Chair

Belgium

The role of lawyers, accountants and bankers in Panama Papers (Part I)

Richard Frimston

Tuesday, 24 January 2017

09.00 - 12.30

Public hearing

Anti-money laundering Committee of The Council of Bars and Law Societies of Europe (CCBE)

Member of the CCBE and expert on topics relating to tax, beneficial ownership, and offshore activities aspects

Belgium

The role of lawyers, accountants and bankers in Panama Papers (Part I)

Wim Mijs

Tuesday, 24 January 2017

09.00 - 12.30

Public hearing

European Banking Federation (EBF)

Chief Executive Officer

Belgium

The role of lawyers, accountants and bankers in Panama Papers (Part I)

Roger Kaiser

Tuesday, 24 January 2017

09.00 - 12.30

Public hearing

European Banking Federation (EBF)

Senior Policy Adviser

Belgium

The role of lawyers, accountants and bankers in Panama Papers (Part I)

Stef van Weeghel

Tuesday, 24 January 2017

09.00 - 12.30

Public hearing

Price Waterhouse Coopers (PWC)

Global Tax Policy Leader

Belgium

The role of lawyers, accountants and bankers in Panama Papers (Part I)

Brigitte Unger

Thursday, 26 January 2017

14.00 - 16.00

Workshop

Utrecht University

Chair of public sector economics

The Netherlands

Working document on the inquiry into Money Laundering, Tax Avoidance and Tax Evasion

Mark Pieth

Interparliamentary week

Tuesday, 31 January 2017

9.30 - 11.15

Joint hearing ECON/PANA with National Parliaments

University of Basel, Switzerland

Professor of Criminal Law and Criminology

Former Member of Panama Papers Inquiry Committee

Switzerland

Panama Papers, Bahamas leaks: which follow-up did national Parliaments give to the revelations? Which lessons can be learned?

Ed Groot

Interparliamentary week

Tuesday, 31 January 2017

9.30 - 11.15

Joint hearing ECON/PANA with National Parliaments

Dutch Parliamentary Committee of Inquiry into Tax structures

Chair

The Netherlands

Panama Papers, Bahamas leaks: which follow-up did national Parliaments give to the revelations? Which lessons can be learned?

Ahmed Ahmed Laaouej

Interparliamentary week

Tuesday, 31 January 2017

9.30 - 11.15

Joint hearing ECON/PANA with National Parliaments

Belgian Special Committee on the Panama Papers

Chair

Belgium

Panama Papers, Bahamas leaks: which follow-up did national Parliaments give to the revelations? Which lessons can be learned?

Kai Jan Krainer

Interparliamentary week

Tuesday, 31 January 2017

9.30 - 11.15

Joint hearing ECON/PANA with National Parliaments

Committee on Finance of the Austrian National Council

Vice-Chair

Austria

Panama Papers, Bahamas leaks: which follow-up did national Parliaments give to the revelations? Which lessons can be learned?

Benedikt Strunz

 

Thursday, 9 February 2017

9.00 - 12.30

Public hearing

Norddeutscher Rundfunk/ NDR

Journalist

Germany

The role of lawyers, accountants and bankers in Panama Papers (Part II)

Aleksandra Helena Sobisz

Thursday, 9 February 2017

9.00 - 12.30

Public hearing

Berenberg Bank

Former compliance officer

Germany

The role of lawyers, accountants and bankers in Panama Papers (Part II)

Katrin Keikert

Thursday, 9 February 2017

9.00 - 12.30

Public hearing

Berenberg Bank

Former compliance officer

Germany

The role of lawyers, accountants and bankers in Panama Papers (Part II)

Michael Kemmer

Thursday, 9 February 2017

9.00 - 12.30

Public hearing

Association of German Banks

General Manager and member of the Board of Directors

Germany

The role of lawyers, accountants and bankers in Panama Papers (Part II)

 

Thorsten Höche

 

Thursday, 9 February 2017

9.00 - 12.30

Public hearing

Association of German Banks

Head of the legal department

Germany

The role of lawyers, accountants and bankers in Panama Papers (Part II)

Ulrike Paul

 

Thursday, 9 February 2017

9.00 - 12.30

Public hearing

Bundesrechtsanwaltskammer (BRAK or German Federal Bar)

Vice-President

Germany

The role of lawyers, accountants and bankers in Panama Papers (Part II)

Frank Johnigk

 

Thursday, 9 February 2017

9.00 - 12.30

Public hearing

Bundesrechtsanwaltskammer (BRAK or German Federal Bar)

Head of the Department Money Laundering and Criminal Law

Germany

The role of lawyers, accountants and bankers in Panama Papers (Part II)

Søren Kristensen

Thursday, 9 February 2017

9.00 - 12.30

Public hearing

Danish Broadcasting Corporation (DR), International Consortium of Investigative Journalists (ICIJ)

Journalist

Denmark

The role of lawyers, accountants and bankers in Panama Papers (Part II)

Matthew Elderfield

Thursday, 9 February 2017

9.00 - 12.30

Public hearing

Nordea

Head of Group Compliance and Member of Nordea Executive Management

Sweden

The role of lawyers, accountants and bankers in Panama Papers (Part II)

Johan Ekwall

Thursday, 9 February 2017

9.00 - 12.30

Public hearing

Nordea

Chief of staff

Sweden

The role of lawyers, accountants and bankers in Panama Papers (Part II)

Biörn Riese

Thursday, 9 February 2017

9.00 - 12.30

Public hearing

Mannheimer Swartling

Member of the Corporate Sustainability & Risk Management,

M&A and Corporate Commercial groups

Sweden

The role of lawyers, accountants and bankers in Panama Papers (Part II)

Andreas Steen

Thursday, 9 February 2017

9.00 - 12.30

Public hearing

Mannheimer Swartling

Member of Corporate Commercial practice

group

Sweden

The role of lawyers, accountants and bankers in Panama Papers (Part II)

Prem Sikka

Thursday, 9 February

Friday 10 February 2017

Mission to UK

Essex Business School

Professor of Accounting

United Kingdom

Mission to United Kingdom

Sol Picciotto

Thursday, 9 February

Friday 10 February 2017

Mission to UK

Lancaster University

Emeritus Professor, Senior Fellow, International Centre for Tax & Development

United Kingdom

Mission to United Kingdom

Rita de la Feria

Thursday, 9 February

Friday 10 February 2017

Mission to UK

University of Leeds

Professor

United Kingdom

Mission to United Kingdom

Murray Worthy

Thursday, 9 February Friday 10 February 2017

Mission to UK

Anti-corruption organisation Global Witness

Expert on money laundering

United Kingdom

Mission to United Kingdom

Rachel Davies

Thursday, 9 February

Friday 10 February 2017

Mission to UK

Transparency International UK

Senior Advocacy Manager

United Kingdom

Mission to United Kingdom

Richard Murphy

Thursday, 9 February Friday 10 February 2017

Mission to UK

Tax Justice Network

Chartered accountant and political economist

United Kingdom

Mission to United Kingdom

Oliver Pearce

Thursday, 9 February Friday 10 February 2017

Mission to UK

Oxfam

Policy Manager for tax and inequality

United Kingdom

Mission to United Kingdom

Peter Dempsey

Thursday, 9 February Friday 10 February 2017

Mission to UK

Self-employed

Lawyer

United Kingdom

Mission to United Kingdom

Douglas Flint

Thursday, 9 February Friday 10 February 2017

Mission to UK

HSBC

Group Chairman

United Kingdom

Mission to United Kingdom

Paul Rankin

Thursday, 9 February

Friday 10 February 2017

Mission to UK

HSBC

Managing Director Group Government Affairs

United Kingdom

Mission to United Kingdom

Iain McKinnon

Thursday, 9 February Friday 10 February 2017

Mission to UK

HSBC

Group Head of Tax

United Kingdom

Mission to United Kingdom

Paul Kelly

Thursday, 9 February Friday 10 February 2017

Mission to UK

HSBC

Head of Tax Transparency

United Kingdom

Mission to United Kingdom

Hank Cole

Thursday, 9 February Friday 10 February 2017

Mission to UK

HSBC

Global Head of Operational Intelligence

United Kingdom

Mission to United Kingdom

Barbara Patow

Thursday, 9 February Friday 10 February 2017

Mission to UK

HSBC

Global Head of Strategic Initiatives, AML

United Kingdom

Mission to United Kingdom

David Rowe-Francis

Thursday, 9 February Friday 10 February 2017

Mission to UK

HSBC

UK Head of AML

United Kingdom

Mission to United Kingdom

Will Morgan

Thursday, 9 February Friday 10 February 2017

Mission to UK

HSBC

Group Government Affairs, Financial System Integrity

United Kingdom

Mission to United Kingdom

Ian Messer

Thursday, 9 February Friday 10 February 2017

Mission to UK

Law Society of Scotland

Representative of Solicitors Regulation Authority (SRA)

United Kingdom

Mission to United Kingdom

John Riches

Thursday, 9 February Friday 10 February 2017

Mission to UK

Law Society of England and Wales (LSEW)

Chair, Society of Trust and Estate Practitioners (STEP) Public Policy Committee

United Kingdom

Mission to United Kingdom

Sandy Bhogal

Thursday, 9 February Friday 10 February 2017

Mission to UK

Law Society of England and Wales (LSEW)

Chair of International Tax Law

United Kingdom

Mission to United Kingdom

Edward Craft

Thursday, 9 February Friday 10 February 2017

Mission to UK

Law Society of England and Wales (LSEW)

Member of the LSEW Company Law Committee

United Kingdom

Mission to United Kingdom

Amy Bell

Thursday, 9 February Friday 10 February 2017

Mission to UK

Law Society of England and Wales (LSEW)

Chair of the LSEW AML Task Force

United Kingdom

Mission to United Kingdom

Robert Hodgkinson

Thursday, 9 February Friday 10 February 2017

Mission to UK

Institute of Chartered Accountants in England and Wales (ICAEW)

Executive Director

United Kingdom

Mission to United Kingdom

Frank Haskew

Thursday, 9 February Friday 10 February 2017

Mission to UK

Institute of Chartered Accountants in England and Wales (ICAEW)

Head of Tax

United Kingdom

Mission to United Kingdom

Ian Young

Thursday, 9 February Friday 10 February 2017

Mission to UK

Institute of Chartered Accountants in England and Wales (ICAEW)

International Tax Manager

United Kingdom

Mission to United Kingdom

Simon Tosserams

Thursday, 9 February Friday 10 February 2017

Mission to UK

Institute of Chartered Accountants in England and Wales (ICAEW)

EU Affairs Executive

United Kingdom

Mission to United Kingdom

Edward Scicluna

Monday, 20 February 2017

Mission to Malta

EU Presidency

Maltese Government

Minister of Finance

Malta

Mission to Malta

Joe V. Bannister

Monday, 20 February 2017

Mission to Malta

Malta Financial Service Authority

Chair

Malta

Mission to Malta

Marianne Scicluna

Monday, 20 February 2017

Mission to Malta

Malta Financial Service Authority

Director-General

Malta

Mission to Malta

Anton Bartolo

Monday, 20 February 2017

Mission to Malta

Malta Financial Service Authority

Director of Enforcement

Malta

Mission to Malta

Lawrence Cutajar

Monday, 20 February 2017

Mission to Malta

Maltese Police

Police Commissionner

Malta

Mission to Malta

Daphne Caruana Galizia

Monday, 20 February 2017

Mission to Malta

Self-employed

Journalist

Malta

Mission to Malta

Ivan Camilleri

Monday, 20 February 2017

Mission to Malta

Times of Malta

Journalist

Malta

Mission to Malta

Matthew Vella

Monday, 20 February 2017

Mission to Malta

Malta Today

Journalist

Malta

Mission to Malta

Alexander Balzan

Monday, 20 February 2017

Mission to Malta

One News

Journalist

Malta

Mission to Malta

Pierre Mifsud

Monday, 20 February 2017

Mission to Malta

EMD Advocates

Founding partner

Malta

Mission to Malta

Malcolm Booker

Monday, 20 February 2017

Mission to Malta

Deloitte Malta

Chief Executive Officer

Malta

Mission to Malta

Manfred Galdes

Monday, 20 February 2017

Mission to Malta

ARQ Risk and Compliance

Ltd.

Director

Malta

Mission to Malta

Paul Mifsud

Monday, 20 February 2017

Mission to Malta

Sparkasse Bank

Managing Director

Malta

Mission to Malta

Konrad Mizzi

Monday, 20 February 2017

Mission to Malta

Maltese Government

Minister within the Office of the Prime Minister

Malta

Mission to Malta

Beppe Fenech Adami

Monday, 20 February 2017

Mission to Malta

Parliament of Malta

National Deputy

Malta

Mission to Malta

Pierre Gramegna

Thursday, 2 March - Friday 3 March 2017

Mission to Luxembourg

Luxembourg Government

Minister for Finance

Luxembourg

Mission to Luxembourg

Félix Braz

Thursday, 2 March - Friday 3 March 2017

Mission to Luxembourg

Luxembourg Government

Minister for Justice

Luxembourg

Mission to Luxembourg

Eugène Berger

Thursday, 2 March - Friday 3 March 2017

Mission to Luxembourg

Luxembourg Chamber of Deputies

Member of Finance Committee

Luxembourg

Mission to Luxembourg

Fabien Grasser

Thursday, 2 March - Friday 3 March 2017

Mission to Luxembourg

Le Quotidien Luxembourg

Journalist

Luxembourg

Mission to Luxembourg

Anthony A Simcic

Thursday, 2 March - Friday 3 March 2017

Mission to Luxembourg

HSBC Luxembourg

Managing Director Head of Private Banking

Luxembourg

Mission to Luxembourg

Claude Marx

Thursday, 2 March pm - Friday 3 March am

Commission de Surveillance du Secteur Financier (CSSF)

Director-General

Luxembourg

Mission to Luxembourg

Claude Simon

Thursday, 2 March - Friday 3 March 2017

Mission to Luxembourg

Commission de Surveillance du Secteur Financier (CSSF)

Member of the management Board and Member of SSM Board of Supervisors

Luxembourg

Mission to Luxembourg

François Prum

Thursday, 2 March - Friday 3 March 2017

Mission to Luxembourg

Luxembourgish Bar

Head of Luxembourgish Bar

Luxembourg

Mission to Luxembourg

Wim Piot

Thursday, 2 March - Friday 3 March 2017

Mission to Luxembourg

PwC Luxembourg

Managing Partner and Tax Leader

Luxembourg

Mission to Luxembourg

Elizabeth Jane McCormick

Thursday, 2 March - Friday 3 March 2017

Mission to Luxembourg

KPMG

Global Head of Tax

Luxembourg

Mission to Luxembourg

Patrick Suet

Monday, 6 March 2017

15.00 - 18.30

Public hearing

Société Générale Bank & Trust

Chairman

France

The role of lawyers, accountants and bankers in Panama Papers (Part III)

Anne Michel

Monday, 6 March 2017

15.00 - 18.30

Public hearing

Le Monde, ICIJ

Journalist

France

The role of lawyers, accountants and bankers in Panama Papers (Part III)

Sylvie David-Chino

Monday, 6 March 2017

15.00 - 18.30

Public hearing

BNP Paribas

Global Head of IFS Compliance

France

The role of lawyers, accountants and bankers in Panama Papers (Part III)

Albert Allo

Monday, 6 March 2017

15.00 - 18.30

Public hearing

TracFin (Traitement du renseignement et action contre les circuits financiers clandestins)

Deputy Director

France

The role of lawyers, accountants and bankers in Panama Papers (Part III)

Olivier Boutellis-Taft

Monday, 6 March 2017

15.00 - 18.30

Public hearing

Accountancy Europe, NGO

Chief Executive Officer

Belgium

The role of lawyers, accountants and bankers in Panama Papers (Part III)

Paul Gisby

Monday, 6 March 2017

15.00 - 18.30

Public hearing

Accountancy Europe, NGO

Manager for taxation and transparency

Belgium

The role of lawyers, accountants and bankers in Panama Papers (Part III)

Oliver Zihlmann

Monday, 6 March 2017

15.00 - 18.30

Public hearing

Sonntagszeitung | Le Matin Dimanche, ICIJ

Journalist

Switzerland

The role of lawyers, accountants and bankers in Panama Papers (Part III)

Jean-Bernard Schmid

Monday, 6 March 2017

15.00 - 18.30

Public hearing

Swiss Ministry of Justice

Public Prosecutor

Switzerland

The role of lawyers, accountants and bankers in Panama Papers (Part III)

Peter Lutz

Monday, 6 March 2017

15.00 - 18.30

Public hearing

Self-regulatory organisation for the combating of money laundering of the Swiss Bar Association and Swiss Notary Association

President

Switzerland

The role of lawyers, accountants and bankers in Panama Papers (Part III)

Giuseppe Marino

Monday, 6 March 2017

15.00 - 18.30

Public hearing

University of Milan

Professor Theory & Practice of International Tax Law

Italy

The role of lawyers, accountants and bankers in Panama Papers (Part III)

Caroline Vicini

21 to 24 March 2017

Mission to USA

Delegation of the European Union to the United States

Deputy Head of Delegation

Washington DC,

United States

Mission to USA

Elise Bean

21 to 24 March 2017

Mission to USA

Levin Center at Wayne State University Law School

Co-Director of Training and Conferences

Washington DC,

United States

Mission to USA

Gerard Ryle

21 to 24 March 2017

Mission to USA

International Consortium of

Investigative Journalists (ICIJ)

Director

Washington DC,

United States

Mission to USA

Gary Kalman

21 to 24 March 2017

Mission to USA

FACT Coalition

Executive Director

Washington DC,

United States

Mission to USA

Tom Cardamone

21 to 24 March 2017

Mission to USA

Global Financial Integrity

Managing Director

Washington DC,

United States

Mission to USA

Jane Gravelle

21 to 24 March 2017

Mission to USA

Government and Finance Division

Researcher

Washington DC,

United States

Mission to USA

Ron Wyden

21 to 24 March 2017

Mission to USA

Committee on Finance

National Deputy

(Senator)

Washington DC,

United States

Mission to USA

Richard Neal

21 to 24 March 2017

Mission to USA

Ways and Means Committee

National Deputy

Washington DC,

United States

Mission to USA

Tom Carper

21 to 24 March 2017

Mission to USA

Subcommittee on Investigations

National Deputy

(Senator)

Washington DC,

United States

Mission to USA

Orrin Hatch

21 to 24 March 2017

Mission to USA

Committee on Finance

National Deputy

(Senator)

Washington DC,

United States

Mission to USA

Peter C. Schwartzkopf

21 to 24 March 2017

Mission to USA

House Representatives of the General Assembly

National Deputy

Delaware,

United States

Mission to USA

Valerie Longhurst

21 to 24 March 2017

Mission to USA

House Representatives of the General Assembly

National Deputy

Delaware,

United States

Mission to USA

Daniel B. Short

21 to 24 March 2017

Mission to USA

House Representatives of the General Assembly

National Deputy

Delaware,

United States

Mission to USA

David B. McBride

21 to 24 March 2017

Mission to USA

Delaware General Assembly

National Deputy

(Senator)

Delaware,

United States

Mission to USA

Margaret

Rose Henry

21 to 24 March 2017

Mission to USA

Delaware General Assembly

National Deputy

(Senator)

Delaware,

United States

Mission to USA

F. Gary Simpson

21 to 24 March 2017

Mission to USA

Delaware General Assembly

National Deputy

(Senator)

Delaware,

United States

Mission to USA

Charles M. Elson

21 to 24 March 2017

Mission to USA

John L Weinberg Center for Corporate Governance at the University of

Delaware

Professor

Delaware,

United States

Mission to USA

Jeffrey W. Bullock

21 to 24 March 2017

Mission to USA

Delaware Executive Branch

National deputy

(Secretary of State)

Delaware,

United States

Mission to USA

Rick Geisenberger

21 to 24 March 2017

Mission to USA

Delaware Executive Branch

National deputy

(Secretary of Treasury)

Delaware,

United States

Mission to USA

Kristopher Knight

21 to 24 March 2017

Mission to USA

Delaware Executive Branch

National deputy

(Deputy Secretary of State and Director of the Corporations Division)

Delaware,

United States

Mission to USA

Matt Denn

21 to 24 March 2017

Mission to USA

Delaware Department of Justice

Attorney General

Delaware,

United States

Mission to USA

Lawrence A. Hamermesh

21 to 24 March 2017

Mission to USA

Widener University

Professor of Corporate and Business Law

Delaware,

United States

Mission to USA

 

Paul L. Regan

21 to 24 March 2017

Mission to USA

Widener University

Associate Director, Institute of Delaware

Corporate and Business Law

Delaware,

United States

Mission to USA

Alvin Mosioma

Thursday, 6 April 2017

9.00 - 10.30 (Strasbourg)

Public hearing

Tax Justice Network - Africa

Founding Executive Director

Kenya

Impact of the schemes revealed by the Panama Papers

Nuhu Ribadu

Thursday, 6 April 2017

9.00 - 10.30 (Strasbourg)

Public hearing

Nigerian government

(former anti-corruption official)

Official

Nigeria

Impact of the schemes revealed by the Panama Papers

Will Fitzgibbon

Thursday, 6 April 2017

9.00 - 10.30 (Strasbourg)

Public hearing

International Consortium of Investigative Journalists (ICIJ)

Journalist

USA

Impact of the schemes revealed by the Panama Papers

Ahmed Ahmed Laaouej

Wednesday 26 April 2017

16.00 - 17.30

Meeting in the premises of the Belgian Parliament

Belgian Special Committee on the Panama Papers

Chair

Belgium

Meeting with the Members of Belgian Special Committee into the Panama Papers

Luk Van Biesen

Wednesday 26 April 2017

16.00 - 17.30

Meeting in the premises of the Belgian Parliament

Belgian Special Committee on the Panama Papers

National Deputy

Belgium

Meeting with the Members of Belgian Special Committee into the Panama Papers

Roel Deseyn

Wednesday 26 April 2017

16.00 - 17.30

Meeting in the premises of the Belgian Parliament

Belgian Special Committee on the Panama Papers

National Deputy

Belgium

Meeting with the Members of Belgian Special Committee into the Panama Papers

Mark Delanote

Wednesday 26 April 2017

16.00 - 17.30

Meeting in the premises of the Belgian Parliament

Belgian Special Committee on the Panama Papers

National Deputy

Belgium

Meeting with the Members of Belgian Special Committee into the Panama Papers

Mike Beke

Thursday, 27 April

2017

14.30 - 18.00

Committee Meeting

Blomeyer & Sanz

Researcher

Spain

Presentation of studies (Part I)

David Buck

Thursday, 27 April

2017

14.30 - 18.00

Committee Meeting

Centre for Strategy & Evaluation Services (CSES)

Researcher

United Kingdom

Presentation of studies (Part I)

Jack Malan

Thursday, 27 April

2017

14.30 - 18.00

Committee Meeting

Centre for Strategy & Evaluation Services

Researcher

United Kingdom

Presentation of studies (Part I)

Amandine Scherrer

Thursday, 27 April

2017

14.30 - 18.00

Committee Meeting

European ParliamentEuropean Parliamentary

 

Research Service (EPRS)

Researcher

European Union

Presentation of studies (Part I)

Anthony Amicelle

Thursday, 27 April

2017

14.30 - 18.00

Committee Meeting

International Centre for Comparative Criminology, Université de Montréal, Canada

Researcher

Canada

Presentation of studies (Part I)

Willem Pieter de Groen

 

Tuesday, 2 May 2017

15.00 - 18.30

Committee meeting

Centre for European Policy Studies (CEPS)

Researcher

Belgium

Presentation of studies (Part II)

Ian Roxan

Tuesday, 2 May 2017

15.00 - 18.30

Committee meeting

London School of Economics (LSE)

Researcher

United Kingdom

Presentation of studies (Part II)

Herman Bröring

Tuesday, 2 May 2017

15.00 - 18.30

Committee meeting

Centre for European Financial Services Law at the University of Groningen

Researcher

The Netherlands

Presentation of studies (Part II)

Peter Clegg

Tuesday, 2 May 2017

15.00 - 18.30

Committee meeting

University of the West of England, Bristol

Researcher

United Kingdom

Presentation of studies (Part II)

Alexandre Maitrot de la Motte

 

Tuesday, 2 May 2017

15.00 - 18.30

Committee meeting

University of Paris-Est Créteil

Researcher

France

Presentation of studies (Part II)

Pierre Moscovici

Thursday, 4 May

2017

9.00 - 12.30

Public hearing

European Commission

Commissioner responsible for Economic and Financial Affairs, Taxation and Customs

European Union

Hearing with Commissioner Pierre Moscovici

Rui Gonçalves

Tuesday, 9 May

2017

9.00 - 12.30

Public hearing

Government of Madeira

Regional Secretary for Finance

Madeira, Portugal

Cooperation in tax matters with European jurisdictions

James Tipping

Tuesday, 9 May

2017

9.00 - 12.30

Public hearing

Finance Centre of the Government of Gibraltar

Finance Director

Gibraltar, UK

Cooperation in tax matters with European jurisdictions

Richard Walker

Tuesday, 9 May

2017

9.00 - 12.30

Public hearing

States of Guernsey Policy & Resources Committee

Director of financial crime policy

Guernsey, Channel Islands

Cooperation in tax matters with European jurisdictions

Colin Powell

Tuesday, 9 May

2017

9.00 - 12.30

Public hearing

Government

Adviser to the Chief Minister

Jersey, Channel Islands

Cooperation in tax matters with European jurisdictions

Jean-Claude Juncker

Tuesday, 30 May

2017

15.00 - 16.30

Public hearing

European Commission

President of the European Commission

European Union

Hearing with the President of the European Commission, J.C. Juncker

 

Fernando Rocha Andrade

 

Tuesday, 30 May

2017

16.45 - 17.30

Public hearing

Government of Portugal

Secretary of State of Tax affairs

Portugal

Hearing with F. Rocha Andrade

Vigjilenca Abazi

 

Wednesday, 21 June 2017

9.00 - 11.00

Joint PANA/JURI public hearing

Maastricht University

Academic

The Netherlands

Joint PANA-JURI hearing

The EU-wide protection of whistleblowers’

Cathy James

Wednesday, 21 June 2017

9.00 - 11.00

Joint PANA/JURI public hearing

Public concern at work

Whistleblower

United Kingdom

Joint PANA-JURI hearing

The EU-wide protection of whistleblowers’

Frédérique Berrod

Wednesday, 21 June 2017

9.00 - 11.00

Joint PANA/JURI public hearing

College of Europe

Academic

Belgium

Joint PANA-JURI hearing

The EU-wide protection of whistleblowers’

Rosita Hickey

Wednesday, 21 June 2017

9.00 - 11.00

Joint PANA/JURI public hearing

EU Ombudsman

Head of Strategic Inquiries

European Union

Joint PANA-JURI hearing

The EU-wide protection of whistleblowers’

Charlotte Grass

Wednesday, 21 June 2017

9.00 - 11.00

Joint PANA/JURI public hearing

Group Vallourec

Head of Competition and Conformity

France

Joint PANA-JURI hearing

The EU-wide protection of whistleblowers’

Sebastian Fiedler

Wednesday, 21 June 2017

15.00 - 17.30

Public hearing

Bund Deutscher Kriminalbeamter (BDK)

Vice-Chair

Germany

Financial Intelligence Units (FIUs) ins and outs and the Russian "Laundromat" case

Paolo Costanzo

Wednesday, 21 June 2017

15.00 - 17.30

Public hearing

Italian FIU, Banca d'Italia

Manager at Banca d’Italia

Italy

Financial Intelligence Units (FIUs) ins and outs and the Russian "Laundromat" case

Paul Cristian Radu

Wednesday, 21 June 2017

15.00 - 17.30

Public hearing

 

International Consortium of Investigative Journalists (ICIJ)

Journalist

Romania

Financial Intelligence Units (FIUs) ins and outs and the Russian "Laundromat" case

Viesturs Burkāns

Wednesday, 21 June 2017

15.00 - 17.30

Public hearing

Latvian Office for Prevention of Laundering of Proceeds Derived from Criminal Activity

Head of Latvian FIU

Latvia

Financial Intelligence Units (FIUs) ins and outs and the Russian "Laundromat" case

Duarte Pacheco

Thursday, 22 June

Friday, 23 June 2017

Mission to Portugal

Parliamentary Inquiry Committee of Banco Espírito Santo (BES) and working group on combating economic, financial and fiscal crime

National Deputy

Portugal

Mission to Portugal

Cecília Meireles

Thursday, 22 June

Friday, 23 June 2017

Mission to Portugal

Parliamentary Inquiry Committee of Banco Espírito Santo (BES) and working group on combating economic, financial and fiscal crime

National Deputy

Portugal

Mission to Portugal

Eurico Brilhante Dias

Thursday, 22 June

Friday, 23 June 2017

Mission to Portugal

Parliamentary Inquiry Committee of Banco Espírito Santo (BES) and working group on combating economic, financial and fiscal crime

National Deputy

Portugal

Mission to Portugal

Mário Centeno

Thursday, 22 June

Friday, 23 June 2017

Mission to Portugal

Government of Portugal

Minister of Finance

Portugal

Mission to Portugal

Helena Borges

Thursday, 22 June

Friday, 23 June 2017

Mission to Portugal

Tax and Customs Authority

Public Authority

Director General

Portugal

Mission to Portugal

Fernando Rocha Andrade

Thursday, 22 June

Friday, 23 June 2017

Mission to Portugal

Government of Portugal

Secretary of State of Tax affairs

Portugal

Mission to Portugal

Fernando Teixeira dos Santos

Thursday, 22 June

Friday, 23 June 2017

Mission to Portugal

Government of Portugal

Former Minister of Finance

Portugal

Mission to Portugal

Sérgio Vasques

Thursday, 22 June

Friday, 23 June 2017

Mission to Portugal

Government of Portugal

Former Secretary of State of Tax Affairs

Portugal

Mission to Portugal

Maria Luís Albuquerque

Thursday, 22 June

Friday, 23 June 2017

Mission to Portugal

Government of Portugal

Former Minister of Finance

Portugal

Mission to Portugal

Paulo Núncio

Thursday, 22 June

Friday, 23 June 2017

Mission to Portugal

Government of Portugal

Former Secretary of State of Tax Affairs

Portugal

Mission to Portugal

Elisa Ferreira

Thursday, 22 June

Friday, 23 June 2017

Mission to Portugal

Banco de Portugal

Board member in charge of prudential supervision

Portugal

Mission to Portugal

Luís Máximo dos Santos

Thursday, 22 June

Friday, 23 June 2017

Mission to Portugal

Banco de Portugal

Board member in charge of legal enforcement and money laundering matters

Portugal

Mission to Portugal

Luís Costa Ferreira

Thursday, 22 June

Friday, 23 June 2017

Mission to Portugal

Banco de Portugal

Head of the Banking Prudential Supervision Department

Portugal

Mission to Portugal

João Raposo

Thursday, 22 June

Friday, 23 June 2017

Mission to Portugal

Banco de Portugal

Head of the Legal Enforcement Department

Portugal

Mission to Portugal

Micael Pereira

Thursday, 22 June

Friday, 23 June 2017

Mission to Portugal

Expresso (ICIJ)

Journalist

Portugal

Mission to Portugal

João Pedro Martins

Thursday, 22 June

Friday, 23 June 2017

Mission to Portugal

Público

Economist and Offshore researcher

Portugal

Mission to Portugal

Pedro Crisóstomo

Thursday, 22 June

Friday, 23 June 2017

Mission to Portugal

Público

Journalist

Portugal

Mission to Portugal

Amadeu Guerra

Thursday, 22 June

Friday, 23 June 2017

Mission to Portugal

Ministry of Justice

Deputy Attorney General

Portugal

Mission to Portugal

José Ranito

Thursday, 22 June

Friday, 23 June 2017

Mission to Portugal

Ministry of Justice

Prosecutor

Portugal

Mission to Portugal

Tahamara Dias

Thursday, 22 June

Friday, 23 June 2017

Mission to Portugal

Ministry of Justice

Prosecutor

Portugal

Mission to Portugal

Mariana Raimundo

Thursday, 22 June

Friday, 23 June 2017

Mission to Portugal

Financial Intelligence Unit (FIU) Portugal

Director

Portugal

Mission to Portugal

João Paulo Batalha

Thursday, 22 June

Friday, 23 June 2017

Mission to Portugal

Transparency International (TIAC) Portugal

Executive Director

Portugal

Mission to Portugal

Susana Coroado

Thursday, 22 June

Friday, 23 June 2017

Mission to Portugal

Transparency International (TIAC) Portugal

Vice-Chair

Portugal

Mission to Portugal

Věra Jourová

Monday, 3 July 2017

19.00 - 20.30 (Strasbourg)

Public hearing

European Commission

Commissioner responsible for Justice, Consumers and Gender Equality

 

European Union

Hearing with Commissioner Věra Jourová

Harris Georgiades

Thursday, 6 July

Friday, 7 July 2017

Mission to Cyprus

Government of the Republic of Cyprus

Minister of Finance

Cyprus

Mission to Cyprus

Yiorgos Lakkotrypis

Thursday, 6 July

Friday, 7 July 2017

Mission to Cyprus

Government of the Republic of Cyprus

Minister of Energy, Commerce, Industry and Tourism of the Republic of Cyprus

Cyprus

Mission to Cyprus

Kypros Kyprianou

Thursday, 6 July

Friday, 7 July 2017

Mission to Cyprus

Government of the Republic of Cyprus

Ministry of Interior

Cyprus

Mission to Cyprus

Christos Patsalides

Thursday, 6 July

Friday, 7 July 2017

Mission to Cyprus

Government of the Republic of Cyprus - Ministry of Finance

Permanent Secretary

Cyprus

Mission to Cyprus

Yiannis Tsangaris

Thursday, 6 July

Friday, 7 July 2017

Mission to Cyprus

Government of the Republic of Cyprus - Ministry of Finance

Tax Commissioner

Cyprus

Mission to Cyprus

George Panteli

Thursday, 6 July

Friday, 7 July 2017

Mission to Cyprus

Government of the Republic of Cyprus - Ministry of Finance

Director of Economic Research and EU Affairs

Department

Cyprus

Mission to Cyprus

Demetra Kalogerou

Thursday, 6 July

Friday, 7 July 2017

Mission to Cyprus

Cyprus Securities and Exchange Commission

President

Cyprus

Mission to Cyprus