Menettely : 2017/2040(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0389/2017

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0389/2017

Keskustelut :

PV 15/01/2018 - 15
CRE 15/01/2018 - 15

Äänestykset :

PV 16/01/2018 - 5.2

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2018)0002

MIETINTÖ     
PDF 436kWORD 76k
1.12.2017
PE 604.868v02-00 A8-0389/2017

EU:n makroaluestrategioiden täytäntöönpanosta

(2017/2040(INI))

Aluekehitysvaliokunta

Esittelijä: Andrea Cozzolino

PERUSTELUT – YHTEENVETO TOSISEIKOISTA JA HAVAINNOISTA
 EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

PERUSTELUT – YHTEENVETO TOSISEIKOISTA JA HAVAINNOISTA

Tausta

Makroaluestrategioista on viime vuosina tullut yhä tärkeämpi foorumi jäsenvaltioiden väliselle, mutta myös kolmansien maiden kanssa tehtävälle yhteistyölle. Ne luovat yhtenäiset puitteet, joiden avulla voidaan vastata yhteisiin haasteisiin ja hyödyntää yhteisiä mahdollisuuksia. Ohjelmakaudella 2014–2020 makroaluestrategiat on sisällytetty Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastojen) ohjelmiin.

Nykyiset neljä makroaluestrategiaa (Itämeren alue, Tonavan alue, Adrian- ja Joonianmeren alue sekä Alppien alue) yhdistävät 19 jäsenvaltiota ja kahdeksan EU:n ulkopuolista valtiota. Eräät jäsenvaltiot ovat mukana useammassa kuin yhdessä makroaluestrategiassa.

Makroaluestrategioita rajoittaa ”kolmen kiellon” periaate: ei uutta EU:n rahoitusta, ei uusia muodollisia rakenteita EU:n tasolla eikä uutta EU:n lainsäädäntöä.

Taloudellista tukea saadaan Euroopan alueelliseen yhteistyöhön sisältyvistä valtioiden välisistä yhteistyöohjelmista, joita rahoittaa Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR). Makroaluestrategioiden täytäntöönpanoa tukee neljä tällaista ohjelmaa (toimenpideohjelmien kokonaisbudjetti suluissa):

–  Itämeren alue (333 414 456 euroa)

–  Tonavan alue (262 989 839 euroa)

–  Adrian- ja Joonianmeren alue (117 918 198 euroa)

–  Alppien alue (139 751 456 euroa).

Maita kannustetaan muuten käyttämään erilaisia rahoituslähteitä (esimerkiksi ERI-rahastot ja muut EU:n välineet, liittymistä valmisteleva tukiväline (IPA), Euroopan naapuruusväline (ENI), kansallinen, alueellinen ja paikallinen rahoitus, yksityinen rahoitus), joiden avulla voidaan edistää makroaluestrategioissa esitettyjen yhteisten tavoitteiden saavuttamista.

Kuten komissio toteaa(1), makroaluestrategioissa on kyse muustakin kuin rahoituksesta, sillä ne ”tuovat yhteen eri jäsenvaltioiden kansalaisia ja parantavat heidän sosiaalisia ja taloudellisia elinolojaan rajatylittävän yhteistyön avulla”.

Makroaluestrategioiden hallintorakenteet ja niiden kohtaamat haasteet ovat erilaisia. Eräät ongelmat, kuten riittävän poliittisen sitoutumisen varmistaminen ja riittävien resurssien saatavuus, ovat vaihtelevassa määrin yhteisiä.

Komissiolle kuuluu koordinointitehtävä makroaluestrategioiden täytäntöönpanossa.

Vuonna 2010 komissio perusti neuvoston pyynnöstä makroaluestrategioita käsittelevän korkean tason ryhmän, jonka tarkoituksena on ”auttaa sitä käyttämään sen makroaluestrategioiden toimintaan liittyvää toimivaltaa ja huolehtimaan sen niihin liittyvistä vastuista” ja jonka erityisenä tehtävänä on ”neuvoa komissiota makroaluestrategioiden koordinoinnissa ja seurannassa”(2). Ryhmän jäseninä on makroaluestrategioissa mukana olevien jäsenvaltioiden ja EU:n ulkopuolisten valtioiden edustajia. Ryhmän kokouksiin kutsutaan tarkkailijoiksi myös alueiden komitean ja Euroopan investointipankin edustajia.

Tulevaisuus

Keskustelut vuoden 2020 jälkeisestä koheesiopolitiikasta ovat edenneet pitkälle, ja nyt on korkea aika keskustella makroaluestrategioiden tulevaisuudesta tämän politiikan yhteydessä.

Makroaluestrategioiden tulevaisuuteen liittyy useita kysymyksiä, joihin olisi vastattava:

–  Vastuu ja poliittinen sitoutuminen – miten varmistetaan, että kaikki osallistujamaat sijoittavat riittävästi resursseja makroaluestrategioihin?

–  Tuloslähtöisyys – voidaanko makroaluestrategioiden tulosten mitattavuutta lisätä?

–  Laajuus – onko makroaluestrategian käsitettä syytä laajentaa?

Neuvosto, joka toteaa makroaluestrategioiden tärkeyden ja vahvistaa ”kolmen kiellon periaatteen”, ”on valmis tarkastelemaan kaikkia samoja haasteita määritellyllä maantieteellisellä alueella kohtaavien jäsenvaltioiden yhteisesti sovittuja ja perusteltuja aloitteita, joiden tavoitteena on uuden makroaluestrategian luominen”(3).

Aluekehitysvaliokunta järjestää kokouksessaan 12.–13. heinäkuuta 2017 työpajan, johon osallistuu makroaluestrategioiden asiantuntijoita ja jonka tarkoituksena on tukea tähän täytäntöönpanoa koskevaan mietintöön liittyvää työtä. Saadut tulokset otetaan huomioon mietintöluonnoksen tarkistuksissa.

(1)

Komission tiedonanto 14.12.2015 aiheesta ”Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi” (COM(2015)0639).

(2)

Komission asiantuntijaryhmien ja muiden vastaavanlaisten elinten rekisteri – makroaluestrategioita käsittelevä korkean tason ryhmä http://ec.europa.eu/transparency/regexpert/index.cfm?do=groupDetail.groupDetail&groupID=2455&Lang=FI

(3)

Neuvoston päätelmät EU:n makroaluestrategioiden täytäntöönpanosta http://ec.europa.eu/regional_policy/sources/cooperate/macro_region_strategy/pdf/concl_implementation_macro_region_strategy_en.pdf


EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

EU:n makroaluestrategioiden täytäntöönpanosta

(2017/2040(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen XVIII osaston,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (jäljempänä ’yhteisiä säännöksiä koskeva asetus’)(1),

–  ottaa huomioon Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen tukemista Euroopan aluekehitysrahastosta koskevista erityissäännöksistä 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1299/2013(2),

  ottaa huomioon eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) annetun asetuksen (EY) N:o 1082/2006 muuttamisesta tällaisten yhtymien perustamisen ja toiminnan selkeyttämiseksi, yksinkertaistamiseksi ja parantamiseksi 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1302/2013(3),

–  ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät EU:n makroaluestrategioiden täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2016 annetun komission kertomuksen EU:n makroaluestrategioiden täytäntöönpanosta (COM(2016)0805) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2016)0443),

–  ottaa huomioon 10. kesäkuuta 2009 annetun komission tiedonannon Euroopan unionin strategiasta Itämeren aluetta varten (COM(2009)0248),

–  ottaa huomioon 8. joulukuuta 2010 annetun komission tiedonannon Tonavan aluetta koskevasta EU:n strategiasta (COM(2010)0715),

–  ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevasta Euroopan unionin strategiasta (COM(2014)0357),

–  ottaa huomioon 28. heinäkuuta 2015 annetun komission tiedonannon Alppien aluetta koskevasta Euroopan unionin strategiasta (COM(2015)0366),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2014 annetun komission kertomuksen makroaluestrategioiden hallintotavasta (COM(2014)0284),

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi” (COM(2015)0639),

–  ottaa huomioon 17. helmikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Tonavan aluetta koskevan EU:n strategian täytäntöönpanosta(4),

–  ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman EU:n makroaluestrategioiden kehityksestä: nykyiset käytännöt ja tulevaisuudennäkymät erityisesti Välimeren alueella(5),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2012 antamansa päätöslauselman EU:n koheesiopolitiikan strategiasta Atlantin alueella(6),

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevasta Euroopan unionin strategiasta(7),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman Alppien aluetta koskevasta EU:n strategiasta(8),

–  ottaa huomioon tammikuussa 2015 julkaistun sisäasioiden pääosaston rakenne- ja koheesiopolitiikan toimialayksikön B tutkimuksen, joka koskee makroalueiden uutta roolia Euroopan alueyhteistyössä,

–  ottaa huomioon makroaluestrategioiden lisäarvosta helmikuussa 2017 julkaistun Interact-ohjelman raportin ”Added value of macro-regional strategies – programme and project perspective”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A8-0389/2017),

A.  ottaa huomioon, että makroalue voidaan määritellä maantieteelliseksi alueeksi, joka koostuu usean eri maan alueista, joilla on yksi tai useampi yhteinen piirre tai haaste(9)6;

B.  toteaa, että makroaluestrategiat on luotu alueille, jotka edustavat unionin luonnollista kehitystä rajatylittävässä yhteistyössä; pitää näitä strategioita tärkeinä, koska niillä voidaan aktivoida julkisia ja yksityisiä toimijoita, kansalaisyhteiskuntaa ja tiedeyhteisöä ja ottaa käyttöön resursseja unionin yhteisen politiikan tavoitteiden saavuttamiseksi;

C.  Toteaa, että makroaluestrategiat tarjoavat foorumin eri alojen välisen, alueellisen ja rajatylittävän tason vuorovaikutuksen syventämiselle ja laajentamiselle unionin jäsenvaltioissa ja naapurimaissa, jotta voidaan reagoida yhteisiin haasteisiin, tehdä yhteisiä suunnitelmia ja edistää eri kumppaneiden ja politiikanalojen yhteistyötä ja parantaa niiden integraatiota eri aloilla, joihin kuuluvat muun muassa ympäristön ja luonnon monimuotoisuuden suojelu, ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevat strategiat, jätteiden käsittely ja vesihuolto, merten aluesuunnittelu ja yhdennetyt rannikkovalvonnan järjestelmät; on tässä yhteydessä tyytyväinen toimiin, joilla edistetään ERI-rahastojen ja liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA) yhteistyötä;

D.  toteaa, että makroalueet ovat mukana pitkän aikavälin monialaisten ja toisiinsa kytkeytyneiden politiikkojen täytäntöönpanossa, koska makroalueet nivoutuvat toimintapolitiikkaansa sisällytettyjen makroaluestrategioiden myötä koheesiopolitiikkaan ja ne käynnistävät hankkeita hyödyntämällä älykästä synergiaa; toteaa, että makroalueet edistävät siten tehokkaammin makroaluestrategioiden tavoitteiden saavuttamista, houkuttelevat yksityisiä investointeja, osoittavat luottamusta ja ovat mukana vuoropuhelussa, rajatylittävässä yhteistyössä ja yhteisvastuullisuuden toteuttamisessa;

E.  ottaa huomioon, että makroaluestrategiat perustuvat unionin nykyisessä politiikkakehyksessä ”kolmen kiellon” periaatteeseen: ei uutta rahoitusta, ei uusia rakenteita, ei uutta lainsäädäntöä;

F.  ottaa huomioon, että aiemmat yhteistyömekanismit unionin tasolla ja jäsenvaltioiden ja alueiden välillä helpottavat makroaluestrategioiden täytäntöönpanoa erityisesti alkuvaiheessa;

G.  ottaa huomioon, että komissio antaa joka toinen vuosi yhden kertomuksen EU:n kaikkien nykyisten neljän makroaluestrategian täytäntöönpanosta, että kertomuksessa käsitellään niin onnistumisia kuin lisäparannusten tarvetta ja että seuraava kertomus on määrä julkaista vuoden 2018 loppuun mennessä; katsoo edellä mainitun vuoksi, että on arvioitava ympäristöön liittyviä näkökohtia, koska ympäristö on yksi kestävän kehityksen pilareista;

Makroaluestrategiat yhteistyö- ja koordinointifoorumina

1.  toteaa, että globalisaatio on korostanut makroaluestrategioiden merkitystä, sillä sen seurauksena yksittäiset maat ovat riippuvaisia toisistaan, ja siihen liittyviin rajat ylittäviin ongelmiin on etsittävä ratkaisuja;

2.  toteaa, että sitoutumisen, vastuun, resurssien ja hallinnon kaltaisten kysymysten, joista täytäntöönpanon laatu riippuu, ratkaiseminen on edelleen enemmän tai vähemmän vaikeaa pyrittäessä saavuttamaan ennalta määritettyjä tavoitteita;

3.  korostaa, että makroaluestrategiat antavat jatkossakin rajatylittävään, monialaiseen ja monitasoiseen eurooppalaiseen yhteistyöhön arvokkaan panoksen, minkä potentiaalia ei ole vielä riittävästi tutkittu pyrittäessä vahvistamaan yhteenliitettävyyttä ja lujittamaan taloudellisia sidoksia ja osaamisen siirtoa alueiden ja maiden välillä; toteaa kuitenkin, että EU-varojen saaminen makroaluestrategioiden hankkeisiin on edelleen ongelmallista, mikä johtuu siitä, että yhteisistä toimista sovitaan monella tasolla ja useiden maiden ja alueiden kesken;

4.  katsoo, että makroaluestrategiat ja niihin liittyvät ympäristöohjelmat ovat hyödyllisiä välineitä, joilla eurooppalaisen yhteistyön edut saatetaan kansalaisten näkyville, ja kehottaa siksi kaikkia asianosaisia osapuolia sitoutumaan strategioihin täysin ja tekemään osuutensa täytäntöönpanon alalla;

5.  katsoo, että monitasoinen ohjaus, jossa alueilla on asianmukainen rooli, olisi sisällytettävä makroaluestrategiaan alusta lähtien sen yhtenä kulmakivenä ja että alue- ja paikallisyhteisöt sekä julkiset ja yksityiset toimijat ja kolmannen sektorin sidosryhmät olisi otettava mukaan prosessiin; kannustaa siksi jäsenvaltioita ja asianomaisia alueita kehittämään asianmukaisia hallintorakenteita ja työjärjestelyjä yhteistyön helpottamiseksi, mukaan lukien yhteinen suunnittelu, rahoitusmahdollisuuksien yhdistäminen sekä alhaalta ylöspäin suuntautuva lähestymistapa;

6.  kannustaa parantamaan julkisten ja yksityisten toimijoiden, yliopistojen, valtiosta riippumattomien järjestöjen, alalla toimivien kansainvälisten järjestöjen ja eri toimintapolitiikkojen välistä horisontaalista ja vertikaalista koordinointia ja kumppanuuksia kansallisella ja alueellisella tasolla sekä eri politiikanaloja niin unionin tasolla kuin kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla makroaluestrategioiden täytäntöönpanon ja rajatylittävän yhteistyön helpottamiseksi ja parantamiseksi; kehottaa komissiota kannustamaan näitä sidosryhmiä osallistumiseen muun muassa makroaluestrategioiden johtoryhmissä, samalla kun huolehditaan unionin periaatteiden yleisestä soveltamisesta;

7.  painottaa toimivaltaisten kansallisten ja alueellisten viranomaisten riittävien henkilöstöresurssien ja hallinnollisten valmiuksien merkitystä, jotta voidaan varmistaa, että poliittiset lupaukset johtavat strategioiden tehokkaaseen täytäntöönpanoon; korostaa tältä osin rakenneuudistusten tukiohjelman arvoa, sillä tukiohjelmalla voidaan tukea valmiuksien kehittämistä sekä makroaluestrategioiden hankkeiden kehittämistä ja rahoitusta jäsenvaltion pyynnöstä; kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita edistämään aktiivisesti hyvien hallintokäytänteiden ja makroaluestrategioiden menestyksekkäästä täytäntöönpanosta saatujen kokemusten levittämistä ja soveltamista;

8.  korostaa, että makroaluestrategioiden on oltava riittävän joustavia, jotta niitä voidaan mukauttaa ja jotta voidaan vastata tehokkaasti ennakoimattomiin tapahtumiin ja tarpeisiin, joilla voi olla vaikutusta mukana oleviin alueisiin, jäsenvaltioihin ja EU:hun yleensä; katsoo, että makroaluestrategioiden täytäntöönpanossa on otettava huomioon alueelliset ja paikalliset erityispiirteet; korostaa tässä yhteydessä komission koordinointitehtävän välttämättömyyttä myös silloin, kun kunkin strategian erityistavoitteita on hiottava;

EU:n Itämeri-strategia

9.  on tyytyväinen strategian käyttöönotosta eli vuodesta 2009 lähtien saavutettuihin tuloksiin ja erityisesti niihin, jotka liittyvät paitsi mukana olevien alueiden ja maiden välisiin (eli neuvostossa eri ministerikokoonpanoissa sovellettaviin) yhteistyömekanismeihin myös niiden sisäisiin yhteistyömekanismeihin (esimerkiksi parlamentissa tai hallituksessa); toteaa, että EU:n Itämeri-strategia on vakaa yhteistyökehys, johon sisältyy yli sata lippulaiva-aloitetta ja uutta verkostoa;

10.  korostaa jäljellä olevia erityisesti ympäristöön ja yhteyksiin liittyviä haasteita; kehottaa osallistuvia maita vauhdittamaan toimiaan Itämeren pilaantumisongelmien (veden ja ilman laatu, rehevöityminen) ratkaisemiseksi, koska Itämeri on eräs maailman pilaantuneimmista meristä; panee merkille, että hyvän ympäristön tilan saavuttaminen vuoteen 2020 mennessä on yksi Itämeren alueen politiikkatoimien keskeisistä tavoitteista;

11.  pitää tärkeänä Itämeren alueen energiaverkkoihin kytkeytymisen mahdollisuutta energiaköyhyyden vähentämiseksi ja poistamiseksi sekä energiaturvallisuuden ja huoltovarmuuden lisäämiseksi;

Tonavan aluetta koskeva EU:n strategia

12.  korostaa, että strategialla on ollut myönteinen vaikutus osallistuvien maiden ja alueiden väliseen yhteistyöhön, kun se on parantanut liikkuvuutta ja kaikkien liikennevälineiden parempaa yhteenliitettävyyttä, edistänyt ympäristöystävällisen energian kulttuuria ja kestävää matkailua ja ennen kaikkea edistänyt ihmisten välisiä suoria yhteyksiä ja parantanut merkittävästi strategiaan osallistuvien alueiden ja maiden yhteenkuuluvuutta;

13.  pitää euroon liittymistä koskevaa hanketta, Tonavan puhtaana pitämistä koskevaa hanketta ja rahoitusta käsittelevää Tonavan alueen vuoropuhelua selvästi myönteisinä esimerkkeinä siitä, miten hankkeissa, joilla on ylikansallista ja valtioiden rajat ylittävää merkitystä, voidaan selviytyä niissä usein ilmeneviin esteisiin liittyvistä rahoitusvaikeuksista; katsoo, että Tonavan altaan alueiden välisiä kehityseroja voitaisiin pienentää edelleen kyseisen vuoropuhelun avulla; katsoo lisäksi, että Tonavan strategian yhteyspisteen uudelleen avaaminen saattaisi edistää strategian juohevaa täytäntöönpanoa;

14.  korostaa, että rajujen tulvien aiheuttaman tuhon ennaltaehkäiseminen on yhä yksi merkittävistä Tonavan makroalueen maiden ympäristöhaasteista; korostaa, että on harkittava yhteisiä lisätoimia rajatylittävän pilaantumisen torjumiseksi;

15.  muistuttaa, että tarvitaan strategisia hankkeita, ja korostaa, että vahvan poliittisen tuen säilyttäminen sekä toimivaltaisten valtiollisten viranomaisten resurssien ja valmiuksien lisääminen on välttämätöntä, jotta voidaan vastata jäljellä oleviin haasteisiin; korostaa siksi tarvetta säilyttää Tonavan aluetta koskevan EU:n strategian poliittinen liikevoima ja varmistaa, että strategian ohjausryhmä tekee hyvää työtä;

16.  katsoo, että Tonavan ja Mustanmeren välillä vallitsee luontainen yhteys, ja kehottaa siksi osallistujamaita parantamaan Tonavan aluetta koskevan EU:n strategian ja Mustanmeren rajatylittävän yhteistyön koordinointia ja tekemään tiivistä yhteistyötä ratkaistakseen sosioekonomiset, ympäristölliset ja liikenteeseen liittyvät yhteiset haasteet;

17.  korostaa, että integroidumpi lähestymistapa liikkuvuuteen ja multimodaalisuuteen Tonavan alueella hyödyttäisi myös ympäristöä;

Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskeva EU:n strategia

18.  korostaa, että Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevassa EU:n strategiassa mukana olevien ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokasmaiden suuri määrä antaa strategialle erityisen luonteen, ja katsoo, että tällainen yhteistyömuoto voi merkitä suurta mahdollisuutta koko alueelle; on sitä mieltä, että tämä strategia voisi antaa uutta vauhtia laajentumis- ja yhdentymisprosessille;

19.  panee huolestuneena merkille jatkuvat ongelmat, jotka liittyvät siihen, että resurssien saatavuudella ei ole selkeää yhteyttä hallintoon ja omistajuuteen, mikä estää Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevan EU:n strategian tavoitteiden täysimittaisen toteutumisen; kehottaa osallistuvia maita tukemaan toimivaltaisia viranomaisia ja toteuttamaan räätälöityjä toimenpiteitä strategian toteuttamiseksi;

20.  painottaa, että alue on ollut viime vuosina muuttoliikekriisin eturintamassa; katsoo, että Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskeva EU:n strategia voi ratkaista nämä haasteet, jos sillä on tarvittavat välineet ja resurssit; pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että komissio pyrkii löytämään ratkaisuja varojen saamiseksi muuttoliikkeeseen liittyvään toimintaan, mukaan lukien yhteistyö kolmansien maiden kanssa;

21.  pitää Adrian- ja Joonianmeren alueen kestävän matkailun pilaria myönteisenä välineenä, jolla voidaan luoda alueelle kestävää talouskasvua sekä lisätä tietoisuutta ympäristöhaasteista ja makroaluestrategioista;

22.  kehottaa kyseisiä maita asettamaan etusijalle valmiuksien kehittämisen, joka koskee Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevan strategian keskeisiä täytäntöönpanijoita sekä kyseiseen strategiaan liittyvistä toimintaohjelmista vastaavia ohjelmaviranomaisia;

Alppien aluetta koskeva EU:n strategia

23.  pitää Alppien aluetta koskevaa EU:n strategiaa todisteena siitä, että makroaluekäsitettä voidaan menestyksekkäästi soveltaa myös kehittyneempiin alueisiin; kehottaa strategian sidosryhmiä edistämään ympäristöä koskevia investointeja, joilla paneudutaan ilmastonmuutoksen seurauksiin; korostaa lisäksi, että Alppien alue on merkittävä alueellinen liikenteen solmukohta ja samalla yksi Euroopan suurimmista luonto- ja virkistysalueista, joka on säilytettävä; korostaa siksi, että olisi pyrittävä kehittämään kestäviä ja toisiinsa nivoutuvia liikennestrategioita;

24.  pitää nyt luotavaa strategian hallintorakennetta myönteisenä, koska strategian täytäntöönpanon alkuvaiheet osoittautuivat vaikeiksi, kun niitä hallinnoitiin erilaisten rakenteiden, puitteiden ja aikataulujen mukaisesti; kehottaa siksi osallistuvia maita jatkamaan sitoumuksiaan ja tukemaan Alppien aluetta koskevan strategian toimintaryhmän jäseniä;

25.  korostaa, että Alppien aluetta koskeva strategia voi olla hyvä esimerkki alueellisen yhteenkuuluvuuden mallistrategiasta, koska siihen kuuluu samanaikaisesti erityisalueita, tuotantoalueita, vuoristo- ja maaseutualueita sekä eräitä unionin tärkeimpiä ja kehittyneimpiä kaupunkeja, ja se tarjoaa foorumin yhteisten haasteiden käsittelemiseen (ilmastonmuutos, väestörakenne, luonnon monimuotoisuus, muuttoliike, globalisaatio, kestävä matkailu ja maatalous, energiahuolto, liikenne ja liikkuvuus ja digitaalinen kuilu); kehottaa osallistuvia maita ja alueita kiinnittämään asianmukaisesti huomiota Interregin Alpine Space -ohjelman ja muiden asiaa koskevien rahastojen käyttöön yhteisiä painopisteitä käsiteltäessä;

26.  korostaa, että Alppien alueella on lukuisia rajoja ja että näiden esteiden poisto on toimivan yhteistyön perusedellytys etenkin työmarkkinoilla ja pk-yrityksiä koskevassa taloudellisessa toiminnassa; korostaa, että Alppien aluetta koskeva strategia voi myös tarjota mahdollisuuksia vahvistaa rajatylittävää monikansallista yhteistyötä lähialueilla ja kaupunkien ja paikallisyhteisöjen välillä sekä luoda ihmisten välisiä yhteyksiä ja verkostoja myös liikenneyhteyksien ja digitaalisen kattavuuden alalla; korostaa lisäksi, että tämän alueen ympäristö on hauras;

Makroalueiden Eurooppa vuoden 2020 jälkeen?

27.  huomauttaa, että makroaluestrategiat tuottavat tuloksia, jos niiden pohjana on pitkän aikavälin poliittinen näkökulma ja jos ne järjestetään niin, että kaikki julkiset sidosryhmät, etenkin alue- ja paikallisviranomaiset, ja yksityiset sidosryhmät ja kansalaisyhteiskunta ovat tehokkaasti edustettuina alusta alkaen, mikä edellyttää tehokasta tietojen, parhaiden käytänteiden, taitotiedon ja kokemusten vaihtamista makroalueiden ja niiden alue- ja paikallisviranomaisten välillä; pitää tarpeellisena vahvistaa tehokkaampien yhteensovittamis- ja viestintätoimien avulla makroaluestrategioiden hallintoa, jonka olisi oltava avointa, jotta makroaluestrategioista tulisi tunnettuja ja alue- ja paikallisyhteisöjen hyväksymiä;

28.  katsoo, että strategian täytäntöönpano voi onnistua vain, jos se perustuu pitkän aikavälin visioon ja tehokkaaseen yhteensovittamiseen, yhteiseen ajatukseen pitkän aikavälin poliittisesta sitoutumisesta osallistuvien institutionaalisten tasojen välillä sekä yhteistyörakenteisiin, joilla on riittävät hallinnolliset valmiudet, ja jos sen tukena on riittävä rahoitus; tähdentää siksi, että investointien vaikuttavuutta on lisättävä pyrkimällä mukauttamaan alueellista ja kansallista rahoitusta unionin nykyisiin rahoitusvälineisiin ja huolehtimalla niiden synergiasta ja täydentävyydestä; toteaa, että näillä välineillä tehostetaan Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmia, edistetään ERI-rahastojen ja ESIR-rahaston rajatylittäviä hankkeita ja annetaan rahoitusta myös suoraan;

29.  katsoo, että rahastojen ja niiden käyttöä koskevien menettelyjen yksinkertaistaminen makroaluestrategioissa parantaisi niiden vaikuttavuutta;

30.  ehdottaa, että osallistujamaat antaisivat selkeitä rahoitusta ja henkilöresursseja koskevia sitoumuksia makroaluestrategioiden täytäntöönpanoon alusta alkaen; kehottaa komissiota auttamaan makroaluestrategioiden koordinoinnin parantamisessa, hyvien käytänteiden edistämisessä ja kannustimien kehittämisessä, jotta voidaan rohkaista kaikkien osapuolten aktiiviseen osallistumiseen ja koordinointiin; katsoo, että näin voidaan myös lujittaa unionin politiikkojen ja makroaluestrategioiden täytäntöönpanon yhteyttä; kannustaa lisäksi siihen, että makroaluestrategioissa hyödynnetään ympäristöystävällisiä julkisia hankintoja, jotta voidaan kiertotalouden tapaan edistää ekoinnovointia, biotaloutta, uusien liiketoimintamallien kehittämistä ja uusioraaka-aineiden käyttöä, jotta voidaan saada aikaan korkeatasoisempaa ympäristönsuojelua ja terveyden suojelemista, ja edistää tuottajien ja kuluttajien tiiviitä yhteyksiä;

31.  painottaa, että sijoitettujen resurssien perustelemiseksi on lisättävä tuloskeskeisyyttä ja painotettava konkreettisten haasteiden ratkaisemista myös ympäristönsuojelun alalla, jotta voidaan kehittää kyseisen alueen kannalta todella merkityksellisiä hankkeita, ja että resurssien tulisi puolestaan olla asetettujen tavoitteiden mukaisia ja liittyä kyseisten alueiden todellisiin tarpeisiin;

32.  vaatii, että makroaluestrategioihin liittyviä kysymyksiä, kuten vastuuta ja tarvittavia poliittisia kannustimia, käsitellään menettelyssä, josta kaikki kyseiset alueet ovat sopineet ennakolta;

33.  katsoo, että makroalueiden toiminnan sekä saavutettujen tulosten näkyvyyttä ja julkisuuskuvaa on parannettava kohdealueilla käyttämällä tiedotuskampanjoita ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa sekä verkkofoorumeita ja sosiaalisia verkostoja, jolloin tulokset ovat suuren yleisön helposti saatavilla;

34.  painottaa, että monivuotisen rahoituskehyksen lähestyvä uudelleentarkastelu tarjoaa tilaisuuden tarkastella samalla makroaluestrategioiden tavoitteita, jotta voidaan lujittaa niiden yhteyttä unionin painopisteisiin ja vahvistaa niihin liittyvät taloudelliset sitoumukset;

35.  kehottaa komissiota esittämään koheesiopolitiikan säännöstön tulevan uudelleentarkastelun yhteydessä ehdotuksen, joka edistää makroaluestrategioiden parempaa täytäntöönpanoa;

36.  kehottaa komissiota analysoimaan vuonna 2018 julkaistavassa seuraavassa makroaluestrategioiden täytäntöönpanoa koskevassa kertomuksessa perusteellisesti erityisesti seuraavia seikkoja:

a.  Euroopan alueelliseen yhteistyöhön sisältyvien valtioiden välisten yhteistyöohjelmien tehokkuus rahoituksen tarjoamisessa ja makroaluestrategioiden strategisessa vauhdittamisessa;

b.  indikaattorit, jotka voitaisiin liittää kuhunkin makroaluestrategiaan paremman tuloslähtöisyyden, seurannan ja arvioinnin mahdollistamiseksi;

c.  toimenpiteet, joilla voidaan vahvistaa yhteyttä EU:n painopisteisiin;

d.  rahoitusjärjestelyjen toteutuksen yksinkertaistaminen ja valtavirtaistaminen;

e.  alue- ja paikallishallinnon makroaluestrategioiden täytäntöönpanoon osallistumisen laatu;

37.  korostaa, että kehotus uusien strategioiden kehittämiseen esimerkiksi Karpaatteja, Atlantin tai Välimeren aluetta tai Iberian alueita varten ei saisi viedä huomiota pois ensisijaisesta tavoitteesta, eli nykyisten makroaluestrategioiden täytäntöönpanon parantamisesta ja syventämisestä;

38.  kannattaa makroaluestrategioihin sovellettavaa kolmen kiellon periaatetta (ei uutta unionin lainsäädäntöä, ei uutta unionin rahoitusta eikä uusia unionin rakenteita); ehdottaa kuitenkin, että komissio arvioisi seuraavassa makroaluestrategioita koskevassa täytäntöönpanokertomuksessaan, miten nämä kiellot ovat vaikuttaneet ERI-rahastojen mukaisiin ohjelmiin;

39.  korostaa, että yhteistyötoimiin on sovellettava alueellista lähestymistapaa tapauskohtaisesti, koska makroaluestrategioissa paneudutaan alueellisiin haasteisiin, jotka voidaan ratkaista tehokkaammin yhdessä; korostaa, että Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmissa ja makroalueilla on saatava aikaan yhteistyön eri osatekijöiden synergiaa ja lähentymistä, jotta voidaan vahvistaa monikansallisten ohjelmien vaikutuksia, koota resursseja, yksinkertaistaa makroaluestrategioiden rahoitusta ja tehostaa niiden täytäntöönpanosta saatavia tuloksia ja investoitujen resurssien vaikuttavuutta;

40.  toteaa jälleen kerran unionin sitoutuneen kestään kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen; korostaa, miten tärkeää on mukauttaa makroaluestrategioiden tavoitteet unionin lippulaiva-aloitteisiin, kuten energiaunioniin, ilmastonmuutosta koskevaan Pariisin sopimukseen sekä merellisten makroalueiden siniseen kasvuun; muistuttaa erilaisten ympäristöriskien hallinnasta, kuten luonnon ja sen monimuotoisuuden ja kalakantojen vaalimisesta ja merten roskaantumisen torjumisesta, sekä kestävän ja ympäristöystävällisen matkailun kehittämisestä; kannustaa yhteistyöhön uusiutuvan energian saralla; kannustaa tässä yhteydessä hyödyntämään älykkäitä erikoistumisstrategioita, vahvistamaan pk-yrityksiä ja luomaan laadukkaita työpaikkoja;

41.  korostaa, että parlamentti on tukenut makroalueita aina alusta saakka pilottihankkeiden ja valmistelevien toimien avulla; korostaa lisäksi Itämeren alueelta kertyneitä kokemuksia, jotka osoittavat, että pitkän aikavälin ajattelun olisi pysyttävä makroalueellisen yhteistyön perustana;

42.  kehottaa komissiota kutsumaan parlamentin mukaan tarkkailijaksi makroaluestrategioita käsittelevän korkean tason ryhmän työhön;

o

o    o

43.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan alueiden komitealle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä makroaluestrategioissa mukana olevien jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden hallituksille ja kansallisille ja alueellisille parlamenteille.

(1)

EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320.

(2)

EUVL L 347, 20.12.2013, s. 259.

(3)

EUVL L 347, 20.12.2013, s. 303.

(4)

EUVL C 188 E, 28.6.2012, s. 30.

(5)

EUVL C 349 E, 29.11.2013, s. 1.

(6)

EUVL C 353 E, 3.12.2013, s. 122.

(7)

EUVL C 355, 20.10.2017, s. 23.

(8)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0336.

(9)

6 Schmitt et al (2009), EU macro-regions and macro-regional strategies – A scoping study, NORDREGIO electronic working paper 2009:4.


YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (28.9.2017)

aluekehitysvaliokunnalle

EU:n makroaluestrategioiden täytäntöönpanosta

(2017/2040(INI))

Valmistelija: Biljana Borzan

EHDOTUKSET

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa aluekehitysvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  pitää tärkeinä unionin makroaluestrategioita, eli EU:n Itämeri-strategiaa (EUBSR) vuodelta 2009, Tonavan aluetta koskevaa EU:n strategiaa (EUSDR) vuodelta 2011, Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevaa EU:n strategiaa (EUSAIR) vuodelta 2014 sekä Alppien aluetta koskevaa EU:n strategiaa (EUSALP) vuodelta 2015; toteaa, että makroaluestrategiat sisällytetään johdonmukaisesti politiikan suunnitteluun unionin tasolla mutta satunnaisemmin kansallisella ja alueellisella tasolla; panee tyytyväisenä merkille komission kertomuksen, mutta toteaa, että olemassa olevien makroaluestrategioiden täytäntöönpanon arviointia on syytä jatkaa osana kestävää kehitystä erityisesti ympäristöä koskevien kysymysten osalta; kehottaa komissiota keskittymään tulevissa kertomuksissa erityisesti makroaluestrategioiden puitteissa toteutettujen hankkeiden tuloksiin;

2.  tunnustaa, että makroaluestrategiat ovat tärkeitä, koska ne tarjoavat yhtenäisen integroidun kehyksen ja edistävät koordinoitua toimintaa, jolla vastata yhteisiin haasteisiin, jotka kohdistuvat eri toimijoihin jäsenvaltioista ja kolmansista maista koostuvilla määritellyillä maantieteellisillä alueilla, jotka pääsevät tällä tavoin hyötymään vahvistetusta yhteistyöstä, joka edistää taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden saavuttamista; kehottaa komissiota ja osallistujamaita ja niiden alueita kehittämään synergiaa ja jatkamaan makroaluestrategioiden sisällyttämistä EU:n alakohtaiseen politiikkaan erityisesti ympäristönsuojelun, luonnon monimuotoisuuden suojelemisen, ilmastonmuutoksen hillinnän ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen saralla;

3.  korostaa yhteisistä toimista koituvia mahdollisia etuja makroaluestrategioiden ja ympäristökysymysten, muun muassa luonteeltaan rajat ylittävien ympäristökysymysten, yhteydessä; toteaa, että tällaisia kysymyksiä ovat esimerkiksi kasvihuonekaasu- ja epäpuhtauspäästöjen vähentäminen, luonnon monimuotoisuuden suojeleminen ja ympäristönsuojelu sekä ekosysteemipohjaiset strategiat, joilla sopeudutaan ilmastonmuutokseen; katsoo, että näitä strategioita voitaisiin hallinnoida vielä tehokkaammin kestävän kehityksen, ilmastonmuutoksen, uusiutuvan energian ja sinisen talouden alalla; katsoo, että alueiden välinen politiikkojen koordinointi on tehokas tapa löytää kestäviä ratkaisuja ympäristöhaasteisiin; ehdottaa, että ympäristönäkökulma valtavirtaistettaisiin nykyisten ja tulevien makroalueiden lukuisten monialaisten politiikkojen suunnittelussa ja täytäntöönpanossa;

4.  kannustaa suojelemaan ympäristöä ja pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden vähenemisen laajentamalla suojelualueita ja erityisesti kehittämällä Natura 2000- ja Emerald-verkostoja sekä Life-ohjelmaa;

5.  katsoo, että makroaluestrategiat ja niihin liittyvät ympäristöohjelmat ovat hyödyllisiä välineitä, joilla eurooppalaisen yhteistyön edut saatetaan kansalaisten näkyville, ja kehottaa siksi kaikkia asianosaisia osapuolia sitoutumaan strategioihin täysin ja tekemään osuutensa täytäntöönpanon alalla;

6.  kehottaa hyväksymään hyvissä ajoin merten aluesuunnittelua ja integroitua rannikoiden hoitoa koskevia strategioita unionin jäsenvaltioissa sekä rannikolla sijaitsevissa ehdokasvaltioissa ja mahdollisissa ehdokasvaltioissa;

7.  toteaa, että maaseutualueet ovat monen asukkaan taloudellinen perusta ja että ympäristöohjelmat voivat onnistua vain, jos paikalliset asukkaat tukevat niitä; korostaa siksi, että ympäristönsuojelutavoitteiden saavuttamiseksi tällaisissa hankkeissa on otettava täysin huomioon paikallisten asukkaiden pitkän aikavälin taloudelliset edut;

8.  kehottaa kaikkia sidosryhmiä jatkamaan ilmastonmuutosta torjuvia toimia, jotka sisältävät kiertotalouden periaatteiden, ympäristön ja terveyden suojelemisen ja elintarvikehuollon lyhyiden ketjujen mukaiset tuotanto- ja kulutusmallit, ja korostamaan paikallisten materiaalien ja luonnonvarojen järkevää käyttöä ja uudelleenkäyttöä, varmistamaan myrkyttömät materiaalikierron järjestelmät myös jätevesien ja maatalousjätteiden osalta sekä edistämään tuottajien ja kuluttajien välisiä läheisiä yhteyksiä paikallisella tasolla; kannustaa siihen, että kaikissa makroaluestrategioissa sovelletaan ympäristöystävällistä julkisten hankintojen politiikkaa, jotta voidaan vauhdittaa ekoinnovointia ja uusien liiketoimintamallien kehittämistä;

9.  kehottaa parantamaan merialueiden Natura 2000 -verkostoa ja luomaan suojeltujen merialueiden yhtenäisen ja kattavan verkoston meristrategiadirektiivin puitteissa vuoteen 2020 mennessä;

10.  korostaa, että on tärkeää huolehtia sidosryhmien vuoropuhelusta ja makroaluestrategioita koskevasta julkisesta tiedottamisesta, jotta niistä tehdään tunnettuja ja jotta niille saadaan paikallisyhteisöjen hyväksyntä; pitää tätä keskeisenä elementtinä, jolla makroaluestrategiat johdetaan menestykseen;

11.  vaatii olemassa olevien rahoitusvarojen erityistä synkronointia ja paremmin koordinoitua käyttöä kaikilla makroaluetavoitteiden täytäntöönpanon tasoilla, jotta voidaan parhaiten hyödyntää makroaluestrategioiden potentiaali; suosittaa, että makroaluestrategioista saatuja kokemuksia hyödynnetään asiaa koskevien unionin rahoitusvälineiden vaikuttavuuden parantamiseksi; toteaa, että rahoitus kytkeytyy tavallisesti tiettyihin hankkeisiin, kun taas ympäristöhaasteet edellyttävät pitkän aikavälin lähestymistapaa; korostaa, että komission, jäsenvaltioiden ja toimivaltaisten viranomaisten on otettava pitkän aikavälin näkymät huomioon hankkeiden rahoittamisessa ja tulevien rahoitusohjelmien suunnittelussa ja koordinoitava tehokkaammin käytettävissä olevia resursseja rahoittaakseen makroalueiden erityisiä ympäristötavoitteita ja ohjaillakseen varojen käyttöä poliittisten painopisteiden mukaisesti;

12.  korostaa valvonta- ja arviointityökalujen kehittämisen merkitystä useille indikaattoreille, jotta ympäristötavoitteiden saavuttamista voitaisiin mitata paremmin luomatta tarpeetonta hallinnollista taakkaa hankekumppaneille ja sidosryhmille;

13.  pyytää makroalueiden sidosryhmiä käyttämään Euroopan rakenne- ja investointirahastoja (ERI-rahastot) ja muuta unionin rahoitusta edistämään sellaisia ympäristöön liittyviä investointeja, joiden tavoitteisiin kuuluu ilmastonmuutoksen hillitseminen;

14.  vaatii kaikkia makroalueiden toimijoita ottamaan erityisten ympäristötavoitteiden rahoittamisessa huomioon makroaluestrategioita koskevien rahastojen ja välineiden lisäksi myös Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR);

15.  huomauttaa, että Adrian- ja Joonianmeren aluetta uhkaavat useat saastelähteet, esimerkiksi käsittelemätön jäte, merien roskaantuminen, käsittelemättömät jätevedet sekä maatalouden valumavesistä ja kalankasvattamoista aiheutuva rehevöityminen; kehottaa siksi osallistuvia valtioita tehostamaan toimiaan entisestään näitä ympäristöhaasteita vastaan; korostaa, että on tärkeää ottaa tätä varten käyttöön asianmukainen järjestelmä jätteen ja jäteveden käsittelyä sekä vesivarojen hoitoa varten;

16.  tähdentää, että Adrianmeri on osittain suljetun luonteensa vuoksi erityisen herkkä saastumaan ja että sillä on poikkeuksellisia hydrografisia piirteitä kuten se, että alueen pohjois- ja eteläosan välillä on merkittäviä syvyyteen ja rantaviivan pituuteen liittyviä eroja; pitää myönteisenä, että kaikki Adrian- ja Joonianmeren alueen neljä pilaria on tarkoitettu edistämään kestävyystavoitteita;

17.  uskoo, että tie- ja liikenneinfrastruktuurien toteuttaminen sekä toimenpiteet, joilla valjastetaan uusiutuvien energialähteiden valtava käyttämätön potentiaali, ovat keskeisiä edellytyksiä makroalueen kestävän ympäristökehityksen tavoitteiden saavuttamiselle;

18.  toteaa, että Adrian- ja Joonianmeren alueen ympäristön kestävyys on varmistettava erityisillä ympäristönsuojelutoimilla, mukaan luettuna tutkimuksiin ja vajoamisen estämiseen tähtäävien hankkeiden käynnistäminen;

19.  muistuttaa 3. heinäkuuta 2012 annetussa päätöslauselmassa ”EU:n makroaluestrategioiden kehitys: nykyiset käytännöt ja tulevaisuudennäkymät erityisesti Välimeren alueella” esittämästään aikaisemmasta kannasta; toteaa, että Välimeren alue muodostaa kulttuurin ja ympäristön näkökulmasta ehjän kokonaisuuden, johon kuuluvissa maissa vallitsee ”Välimeren ilmasto” ja joilla on näin ollen myös lukuisia yhteisiä piirteitä ja painopisteitä: ne tuottavat samoja maataloustuotteita, niiden saatavilla on runsaasti uusiutuvia energialähteitä, etenkin aurinkoenergiaa, matkailu on niille hyvin tärkeää ja niitä uhkaavat samat luonnonkatastrofit (tulipalot, tulvat ja maanjäristykset, vesivarojen niukkuus) sekä samat ihmisten toimiin liittyvät riskit, etenkin meren pilaantuminen; toistaa jälleen tukevansa makroaluestrategian laatimista Välimeren alueelle, jotta voitaisiin tarjota toimintasuunnitelma Välimeren alueen maiden ja alueiden kohtaamien yhteisten haasteiden ja ongelmien käsittelemiseksi ja jotta toimintaa voitaisiin jäsentää tuolla unionin kehittymisen ja integraation kannalta tärkeällä alueella, ja pyytää neuvostoa ja komissiota toteuttamaan asiassa pikaisia toimenpiteitä;

20.  kehottaa komissiota varmistamaan, että makroalueilla hankkeisiin osallistuvat kolmannet maat noudattavat asiaa koskevaa unionin säännöstöä, jotta voidaan taata unionin varojen kestävä käyttö, ja erityisesti direktiivejä, jotka koskevat meristrategiaa, vesipolitiikkaa, yhdyskuntajätevesiä, nitraatteja, jätteitä, lintuja ja elinympäristöjä, sekä ympäristöystävällisen infrastruktuurin strategiaa; suosittelee, että käytetään sopimuksia ja yleissopimuksia, jotta EU:n ulkopuoliset maat saadaan osallistumaan EU:n ympäristöhankkeisiin;

21.  pitää Adrian- ja Joonianmeren alueen kestävän matkailun pilaria myönteisenä välineenä, jolla voidaan luoda alueelle kestävää talouskasvua sekä lisätä tietoisuutta ympäristöhaasteista ja makroaluestrategioista;

22.  toteaa, että Adrian- ja Joonianmeren alueen merialueiden luonnon rikas monimuotoisuus on keskeinen vetovoimatekijä matkailu-, virkistys- ja kalastustoiminnan kannalta ja vaikuttaa osaltaan makroalueen kulttuuriperintöön; pitää siksi valitettavana elinympäristökarttojen puuttumista; kehottaa osallistuvia maita toteuttamaan kartoitustoimia EUSAIR-strategian puitteissa;

23.  korostaa, että integroidun rannikoiden hoidon (ICM) ja merten aluesuunnittelun (MSP) toimintojen koordinoinnissa tarvitaan ekosysteemilähtöistä lähestymistapaa, jotta taataan voimavarojen kestävä käyttö, koska molemmat kannustavat merkittävästi rajatylittävään yhteistoimintaan ja sidosryhmien yhteistyöhön rannikko- ja merialuetoiminnoissa ja niillä on potentiaalia saattaa yhteen ekosysteemipalvelut ja sinisen kasvun tarjoamat mahdollisuudet kestävällä tavalla;

24.  kehottaa luomaan merten roskaantumista ja pilaantumista koskevan koordinoidun valvontajärjestelmän ja tietokannan, mukaan luettuna roskaantumisen ja pilaantumisen lähteiden ja tyyppien yksilöinti sekä paikkatietojärjestelmän (GIS) tietokannan merten roskaantumisen paikoista ja lähteistä;

25.  kehottaa laatimaan ja panemaan täytäntöön öljyvuotoja ja muita laajoja pilaantumistapauksia varten yhteisen hätäsuunnitelman, joka perustuu Adrianmeren ja rannikkoalueiden yhteisen suojelukomission kehittämään aluekohtaiseen hätäsuunnitelmaan sekä Barcelonan yleissopimuksen pöytäkirjoihin;

26.  kehottaa kyseisiä maita asettamaan etusijalle valmiuksien rakentamisen, joka koskee EUSAIR-strategian keskeisiä täytäntöönpanijoita sekä EUSAIR-strategian kannalta merkittävistä toimintaohjelmista vastaavia ohjelmaviranomaisia;

27.  korostaa, että laajamittaisten tulvien aiheuttaman tuhon ennaltaehkäiseminen on yhä yksi merkittävistä Tonavan makroalueen maiden ympäristöhaasteista; korostaa, että on harkittava yhteisiä lisätoimia rajat ylittävän pilaantumisen torjumiseksi;

28.  panee tyytyväisenä merkille sellaisten hankkeiden kuin DANUBEPARKS 2.0, STURGEON 2020, SEERISK, CC-WARE ja Danube Air Nexus toteutuksen EUSDR‑ympäristötavoitteiden saavuttamisen kannalta;

29.  pitää myönteisenä Tonavan alueen ”EuroAccess”-ohjelmaa, koska se on väline, jolla käytettävissä oleva rahoitus tuodaan helpommin saataville, ja kannustaa muita makroalueita pitämään tätä parhaana käytäntönä;

30.  kehottaa komissiota käynnistämään Iberian niemimaan makroalueen kehittämisen, jotta voidaan vastata haasteisiin, jotka liittyvät ilmastovaatimuksia vastaavan ja asianmukaisesti suunnitellun metsäpolitiikan toteuttamiseen pyrkimyksenä vähentää maaseudun väestökatoa, aavikoitumista ja maaperän eroosiota metsien asianmukaisella ekologisella hoidolla ja monimuotoistamisella sekä istuttamalla luonnonvaraisia lehtipuita, jotka kestävät tulipaloja paremmin, mikä auttaa korjaamaan Portugalissa ja Espanjassa vuosittain esiintyvien metsäpalojen massiiviset vahingot;

31.  pitää myönteisenä, että on perustettu Tonavan alueen valtioiden välinen Interreg-ohjelma välineeksi, jolla tuetaan sen hallinnointia, ja korostaa sen suoranaista merkitystä strategian täytäntöönpanolle yhtenä EUSDR-strategian näkyvimmistä tuloksista;

32.  korostaa, että integroidumpi lähestymistapa liikkuvuuteen ja multimodaalisuuteen Tonavan alueella hyödyttäisi myös ympäristöä;

33.  korostaa, että komission olisi nopeasti käynnistettävä tutkimuksia Iberian makroalueen kehittämiseksi, kun otetaan huomioon suuret rajatylittävät haasteet, joita ilmenee ilmastonmuutoksen, ympäristönsuojelun, riskien ehkäisemisen ja hallinnan, luonnonvarojen tehokkaan käytön, luonnonsuojelun, luonnon monimuotoisuuden, yhteisten vesivarojen sekä sinisen talouden ja uusiutuvien energialähteiden hyödyntämispotentiaalin tutkimisen yhteydessä;

34.  pitää myönteisenä, että perustettiin Danube Strategic Point (DSP) uudeksi elimeksi helpottamaan EUSDR-strategian täytöntöönpanoa, ja kannustaa kaikkia asianomaisia osapuolia ja mahdollisesti kiinnostuneita osallistumaan siihen;

35.  panee huolestuneena merkille, että ensimmäisiin toimintavuosiinsa verrattuna EUSDR näyttää nyt sijoittuvan kyseisissä maissa kansallisella tasolla poliittisen narratiivin alemmalle tasolle; korostaa tarvetta säilyttää poliittinen liikevoima, koska maiden sitoutuminen vaikuttaa suoraan kansallisten ja alueellisten hallintojen käytettävissä oleviin henkilöresursseihin, ja tämä on ratkaisevaa strategian sujuvan toteuttamisen kannalta ja pyrittäessä vakiinnuttamaan tähän mennessä saavutettu edistys ja tulokset;

36.  kehottaa osallistujamaita varmistamaan, että painopistealueita käsitteleviin EUSDR‑johtoryhmän kokouksiin osallistuu riittävästi kansallisen tason edustajia, ja harkitsemaan nykyisten painopistealueiden määrän ja soveltamisalojen supistamista, jos riittäviä resursseja ei osoiteta käyttöön selkeästi määriteltyjen aikojen puitteissa;

37.  korostaa, että Tonavaan uponneet lukuisat laivat muodostavat vaaran alusliikenteelle ja ympäristölle erityisesti veden ollessa matalalla; toteaa, että uponneet hylyt sisältävät merkittäviä määriä polttoainetta ja muita vettä jatkuvasti pilaavia aineita, ja laivojen ruostuva metalli tuottaa jatkuvasti saasteita, millä on vakavia vaikutuksia; kehottaa ottamaan käyttöön unionin varoja ongelman ratkaisemiseksi ja tekemään laajempaa yhteistyötä EUSDR:n puitteissa;

38.  pyytää Alppien makroalueen sidosryhmiä käyttämään ERI-rahastoja ja muuta unionin rahoitusta edistämään ympäristöön liittyviä investointeja, joiden tavoitteisiin kuuluu ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen; pitää erityisen tervetulleena alueen integroitua lähestymistapaa, jolla ympäristön ja ekosysteemien suojelu saatetaan vastaamaan taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tavoittelua;

39.  korostaa, että ympäristöpolitiikka on luonteeltaan monialaista ja että Alppien aluestrategia-aloja koskevissa valinnoissa on sovitettava yhteen ympäristön kestävyys ja taloudellinen kehitys; korostaa, että Alppien alue on merkittävä alueellinen liikenteen solmukohta ja samalla yksi Euroopan suurimmista luonto- ja virkistysalueista sekä houkuttelevimmista matkailualueista; toteaa kuitenkin, että alueen eräiden osien saavutettavuus on haaste alueen erityisten maantieteellisten olosuhteiden ja luonto‑olosuhteiden vuoksi; katsoo, että Alppien alueen säilyttäminen ainutlaatuisena luontoalueena edellyttää kestäviä ja yhteensovitettuja liikennestrategioita ja että on otettava huomioon ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä koskevat toimintapolitiikat, kuten elinympäristöjen yhteyksien säilyttäminen, jotta voidaan mahdollistaa lajien muutto;

40.  on huolissaan siitä, että ilmastonmuutos voi aiheuttaa hydrogeologista epävakautta ja uhata luonnon monimuotoisuutta Alppien alueella; korostaa, että lämpötilojen nousu on vakava uhka korkealla elävien lajien populaatioiden eloonjäämiselle ja että jäätiköiden sulaminen on myös huolestuttavaa, koska sillä on suuri vaikutus pohjavesivarantoihin;

41.  korostaa, että Alppien alueen matkailu- ja maatalousala ovat keskeisiä sidosryhmiä alueellisen kestävän kehityksen kannalta ja ne olisi siksi integroitava kaikkiin ympäristöhankkeiden täytäntöönpanon vaiheisiin;

42.  panee merkille, että EUSALP-strategian täytäntöönpanon ensi vaiheet ovat osoittaneet, että sen integrointi olemassa oleviin ohjelmiin on ollut vaikeaa, koska niitä ohjaavat rakenteet, puitteet ja määräajat ovat usein yhteensopimattomia makroaluestrategian tarpeiden kanssa;

43.  kehottaa osallistujamaita vahvistamaan sitoutumisen, jatkuvuuden, vakauden, voimaannuttamisen ja tuen niitä edustaville EUSALP-toimintaryhmän jäsenille sekä varmistamaan, että kaikki toimintaryhmät ovat riittävästi edustettuina;

44.  pitää myönteisenä, että Itämeren alueella on pantu täytäntöön ympäristöä hyödyttäviä ohjelmia, kuten meren roskaantumisen vähentämiseen tähtäävä "BLASTIC", ilmastoa koskeva keskustelufoorumi, jolla vahvistetaan integroitua reagointia ilmastohaasteisiin, sekä veden laadun parantamiseen tähtäävä "PRESTO"; katsoo kuitenkin, että lisätoimet ovat tarpeen ympäristöhaasteisiin vastaamiseksi Itämeren makroalueella erityisesti rehevöitymisen, paremman meren suojelun, ilman laadun ja saastumisen osalta.

45.  toteaa, että Itämeri-strategian pääpaino on sen vuonna 2009 tapahtuneesta käynnistämisestä lähtien ollut Itämeren ympäristön tilan parantamisessa;

46.  muistuttaa, että Itämeri on yksi maailman saastuneimmista meristä; korostaa yhteistyön merkitystä Itämeren tilan parantamiseksi; pyytää jatkamaan naapuruussuhdeohjelmia koko Itämeren valuma-alueella ja sisällyttämään niihin rahoituskanavia, joiden avulla voidaan parantaa ympäristöntilaa koko valuma-alueella;

47.  panee merkille, että hyvän ympäristön tilan saavuttaminen vuoteen 2020 mennessä on yksi Itämeren alueen politiikkatoimien keskeisistä tavoitteista;

48.  pitää merellisten makroalueiden kannalta valitettavana, että laivat voivat laskea käsittelemättömät jätevetensä mereen, jos laiva on yli 12 meripeninkulman (noin 22 km) päässä rannikolta ja että käsiteltyjä jätevesiä voidaan päästää veteen jo kolmen meripeninkulman (noin 5,5 km) päästä rannasta; pyytää rahoituksen ohjaamista Itämeren alueen satamiin jäteveden vastaanottokapasiteetin lisäämiseksi, jotta kaikki matkustaja-alukset voisivat puhdistaa jätevetensä MARPOL-yleissopimuksen uudistetun IV liitteen mukaisesti;

49.  kehottaa kaikkia sidosryhmiä järjestämään useammin ja säännöllisemmin poliittisia keskusteluja EU:n Itämeri-strategiasta kansallisella tasolla parlamentissa tai hallituksessa sekä myös neuvostossa asianomaisten ministerien kokouksissa;

50.  pitää hyvänä Itämeren makroalueen kannalta EU:n asettamaa rikkidirektiiviä sekä kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n meriympäristökomitean 27. lokakuuta 2016 päätöstä nimetä Itämeri ja Pohjanmeri typenoksidipäästöjen erityisalueiksi (NECA); muistuttaa, että laivojen epäpuhtaat polttoaineet aiheuttavat yhä suuria typpi- ja rikkipäästöjä ilmaan, josta ne laskeutuvat mereen;

51.  toteaa, että EU:n Itämeri-strategia on vakaa yhteistyökehys, johon sisältyy yli sata lippulaiva-aloitetta ja uutta verkostoa; kannustaa kuitenkin sidosryhmiä säilyttämään sen liikevoiman ja parantamaan politiikan koordinointia ja sisältöä hankkeiden tulosten pohjalta;

52.  pitää tärkeänä, että avoimen kierron rikkipesureiden käyttäjien oikeutta laskea rikkivedet takaisin mereen tarkastellaan uudelleen; huomauttaa, että suljetun kierron rikkipesurien jätevedet on toimitettava puhdistettavaksi, mutta avoimessa kierrossa jätevesi menee suoraan takaisin mereen, mikä johtaa viherpesuun, kun rikki poistuu ilmasta mutta päätyy mereen;

53.  muistuttaa meriturvallisuuden tärkeydestä etenkin Itämerellä; korostaa Itämeren alueen maiden yhteistyön tärkeyttä kasvavan meriliikenteen ja etenkin öljyn ja vaarallisten aineiden kuljetuksien aiheuttamien haasteiden vastaamiseen;

54.  muistuttaa, että sininen kasvu merellisillä makroalueilla perustuu merissä olevan potentiaalin kestävään hyödyntämiseen, mikä tarkoittaa ympäristönäkökulman ottamista mukaan kaikessa toiminnassa; muistuttaa, että sinisen biotalouden puitteissa on mahdollista löytää uusia tuotteita ja palveluja sekä kehittää ja kasvattaa siihen perustuvaa osaamista työllisyyden parantamiseksi; korostaa, että luonnonvarojen käytön kestävyys sekä vesi- ja meriympäristöjen hyvä tila luovat siniselle biotaloudelle vahvan perustan;

55.  korostaa, että taloudellisessa ajattelussa, toimintatavoissa ja menetelmissä on siirrytty merkittävästi kohti bio- ja kiertotaloutta, mikä voi osaltaan auttaa vastaamaan Itämeren ympäristöhaasteisiin; muistuttaa Itämeren alueen mahdollisuuksista uusiutuvan energian hyödyntämiseen ja energiatehokkuuden parantamiseen;

56.  pitää tärkeänä Itämeren alueen energiaverkkoihin kytkeytymisen mahdollisuutta energiaköyhyyden vähentämiseksi ja poistamiseksi sekä energiaturvallisuuden ja huoltovarmuuden lisäämiseksi.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

28.9.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

59

1

2

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Marco Affronte, Margrete Auken, Pilar Ayuso, Zoltán Balczó, Ivo Belet, Simona Bonafè, Biljana Borzan, Paul Brannen, Birgit Collin-Langen, Mireille D’Ornano, Seb Dance, Angélique Delahaye, Bas Eickhout, Arne Gericke, Jens Gieseke, Julie Girling, Françoise Grossetête, Andrzej Grzyb, Jytte Guteland, Anneli Jäätteenmäki, Jean-François Jalkh, Benedek Jávor, Josu Juaristi Abaunz, Karin Kadenbach, Kateřina Konečná, Urszula Krupa, Jo Leinen, Peter Liese, Norbert Lins, Rupert Matthews, Valentinas Mazuronis, Gilles Pargneaux, Piernicola Pedicini, Bolesław G. Piecha, Pavel Poc, Frédérique Ries, Michèle Rivasi, Annie Schreijer-Pierik, Davor Škrlec, Renate Sommer, Claudiu Ciprian Tănăsescu, Ivica Tolić, Nils Torvalds, Adina-Ioana Vălean, Jadwiga Wiśniewska, Damiano Zoffoli

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Guillaume Balas, Jørn Dohrmann, Eleonora Evi, Christofer Fjellner, Elena Gentile, Anja Hazekamp, Merja Kyllönen, Ulrike Müller, Stanislav Polčák, Gabriele Preuß, Elżbieta Katarzyna Łukacijewska

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Matt Carthy, Olle Ludvigsson, Bernard Monot, Jens Nilsson, Marita Ulvskog

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

59

+

ALDE

Anneli Jäätteenmäki, Valentinas Mazuronis, Ulrike Müller, Frédérique Ries, Nils Torvalds

ECR

Jørn Dohrmann, Arne Gericke, Julie Girling, Urszula Krupa, Rupert Matthews, Bolesław G. Piecha, Jadwiga Wiśniewska

EFDD

Eleonora Evi, Piernicola Pedicini

GUE/NGL

Matt Carthy, Anja Hazekamp, Josu Juaristi Abaunz, Kateřina Konečná, Merja Kyllönen

NI

Zoltán Balczó

PPE

Pilar Ayuso, Ivo Belet, Birgit Collin-Langen, Angélique Delahaye, Christofer Fjellner, Jens Gieseke, Françoise Grossetête, Andrzej Grzyb, Peter Liese, Norbert Lins, Elżbieta Katarzyna Łukacijewska, Stanislav Polčák, Annie Schreijer-Pierik, Renate Sommer, Ivica Tolić, Adina-Ioana Vălean

S&D

Guillaume Balas, Simona Bonafè, Biljana Borzan, Paul Brannen, Seb Dance, Elena Gentile, Jytte Guteland, Karin Kadenbach, Jo Leinen, Olle Ludvigsson, Jens Nilsson, Gilles Pargneaux, Pavel Poc, Gabriele Preuß, Claudiu Ciprian Tănăsescu, Marita Ulvskog, Damiano Zoffoli

VERTS/ALE

Marco Affronte, Margrete Auken, Bas Eickhout, Benedek Jávor, Michèle Rivasi, Davor Škrlec

1

-

ENF

Mireille D’Ornano

2

0

ENF

Jean-François Jalkh, Bernard Monot

Merkkien selitykset:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää


TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

23.11.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

34

1

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Pascal Arimont, Franc Bogovič, Mercedes Bresso, Rosa D’Amato, John Flack, Iratxe García Pérez, Michela Giuffrida, Krzysztof Hetman, Ivan Jakovčić, Marc Joulaud, Constanze Krehl, Sławomir Kłosowski, Martina Michels, Iskra Mihaylova, Andrey Novakov, Younous Omarjee, Konstantinos Papadakis, Stanislav Polčák, Monika Smolková, Maria Spyraki, Ruža Tomašić, Monika Vana, Matthijs van Miltenburg, Lambert van Nistelrooij

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Daniel Buda, Viorica Dăncilă, Raffaele Fitto, Elena Gentile, John Howarth, Ivana Maletić, Demetris Papadakis, Dimitrios Papadimoulis, Bronis Ropė, Damiano Zoffoli, Milan Zver

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Olle Ludvigsson


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

34

+

ALDE

Ivan Jakovčić, Iskra Mihaylova, Matthijs van Miltenburg

ECR

Raffaele Fitto, Sławomir Kłosowski, Ruža Tomašić

EFDD

Rosa D'Amato

GUE/NGL

Martina Michels, Younous Omarjee, Dimitrios Papadimoulis

PPE

Pascal Arimont, Franc Bogovič, Daniel Buda, Krzysztof Hetman, Marc Joulaud, Ivana Maletić, Andrey Novakov, Stanislav Polčák, Maria Spyraki, Milan Zver, Lambert van Nistelrooij

S&D

Mercedes Bresso, Viorica Dăncilă, Iratxe García Pérez, Elena Gentile, Michela Giuffrida, John Howarth, Constanze Krehl, Olle Ludvigsson, Demetris Papadakis, Monika Smolková, Damiano Zoffoli,

VERTS/ALE

Bronis Ropė, Monika Vana

1

NI

Konstantinos Papadakis

1

0

ECR

John Flack

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

–  :  vastaan

0  :  tyhjää

Oikeudellinen huomautus